Etelä-Savon maisema. Etelä-Savo kuuluu maisemaltaan itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaan. Vaikka alue on laaja, maisema on yhtenäinen. Lukuisat matalat ja sokkeloiset järvet hallitsevat maisemaa. Etelä- Savon maakunnan pinta-alasta jopa 20 % on vettä, ja alueella on yli 4600 yli hehtaarin kokoista järveä. Suurin vesistö on Saimaa. Kuviossa 11 on hieno esimerkki Etelä-Savolaisesta mäkisestä maatalousmaisemasta Saimaan rannalta. Etelä-Savo kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuus- vyöhykkeeseen. Koska maaperä on soraa ja moreenia, metsät ovat yleensä mustikkatyypin tuo- reita kankaita tai kuivahkoja mäntykankaita. Lehtomaisia metsiä ja lehtoja on vähän, ja kasvillisuus on melko köyhää. (Lahdenvesi-Korhonen 2013a, 10–16.) Vanhimmat jäänteet ihmisen saapumisesta alueelle ovat kivikaudelta, noin 8000 vuoden takaa. Siltä ajalta on löytynyt aseiden, astioiden ja työkalujen osia Saimaan muinaisrannalta, muutaman sadan metrin päästä nykyisestä rantaviivasta. Historialliselta ajalta, 1300-luvulta alkaen merkkejä asumisesta löytyy enemmän, mutta liikkuvuutta vaativan kaskiviljelyn ja levottomien olojen vuoksi pysyviä asuinsijoja siltä ajalta löydy. Vanhat rakennukset ovat Etelä-Savossa melko harvinaisia, mutta viljelysseuduilta löytyy merkkejä pysyvästä asumisesta kuitenkin muutaman vuosisadan ta- kaa. Pihapiireihin on kuulunut tyypillisesti päärakennuksen lisäksi useita talousrakennuksia, jotka on sijoiteltu neliön muotoon nurkista avoimeksi pihaksi. Pienemmät puurakennelmat, kuten aidat, portit ja heinänkuivatustelineet ovat katoamassa. Peltojen raivauksessa syntyneitä kiviaitoja ja - raunioita sekä kivisiä karjakujanteita on vielä tallella. (Lahdenvesi-Korhonen 2013a, 11–13.) Etelä-Savon maakunta on ollut valtakuntien raja-aluetta. Tämän seurauksena maastossa on näh- tävissä rajakiviä, kivestä tehtyjä rajalinjoja ja niiden jäänteitä, sekä merkkejä taisteluista. Vesistö on varmasti vaikuttunut levottomaan rajankäyntiin, mutta on myös luonut maakuntaan vesivoimaa ja vesireittejä käyttävää teollisuutta, sekä laitureita ja satamia vesireittien varsille. (Lahdenvesi-Kor- honen 2013a, 11–16.) Etelä-Savon 1990-luvun perinnemaisemien inventoinnissa arvokkaita kohteita löytyi 672 hehtaaria. Kohteista 75 % oli tällöin vielä käytössä, mutta vuonna 2004 käytössä oli 66 % ja vuonna 2017 enää alle 50 % alasta. (Etelä-Savon ELY-keskus 2021.) Etelä-Savolle tyypilliset maisemapiirteet näkyvät perinnebiotoopeissa. Kohteet ovat pääsääntöisesti melko pieniä, puustoisia ja kivisiä, met- sälaitumia tai niit...
