Common use of Yhteenveto Clause in Contracts

Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten osalta lähemmäs virolaista kuin ruotsa- laista. Huomattavaa on kuitenkin, että vertailun virolainen sopimus sisältää enemmän työtunteja päivässä kuin suomalainen, joten suomalaisella sopimuksella, samat työ- tunnit tehtäessä, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määrä. Tämän tyyppisissä aluksissa on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaana. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehille, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessa. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon enemmän kuin muissa maissa, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1, 1:2-vuorottelujärjestelmää [1:1, 1:2-vuorottelussa työvuoron kesto on vakio mutta joka toinen loma on työvuoron mittainen, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]. Ruotsalaiset kuukausipalkat ovat myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalle, koska Ruotsin kruunun kurssi on vahva. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeet, verot ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioita, joissa lainsäädäntö ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoista, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksista. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyä. Mihin ikinä päätyykään töihin, on aina hyvä ymmärtää, miten työsuhteen edut ja vel- vollisuudet määräytyvät. Mielestäni nämä asiat ovat kuin kielten opettelu, kun oppii yhden, oppii helpommin myös toisen. Työehtosopimukset ja niiden ymmärtäminen on merenkulkijalle tärkeää, mutta ne eivät mielestäni saa muodostua ammattitaitoa ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksi.

Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten osalta lähemmäs virolaista kuin ruotsa- laistaTutkimuskohteena johtajasopimus on monitahoinen, ja kokonaisuutta hahmottaakseni jaoin tutkimuskysymykseni painpistealueisiin. Huomattavaa Pro gradu –työn tutkimusaineisto on kuitenkinlaajuudeltaan rajallinen. Kuitenkin aineistona käyttämäni kymmenen johtajasopimuksen perusteella voin todeta, että vertailun virolainen sopimus sisältää enemmän työtunteja päivässä kuin suomalainen, joten suomalaisella sopimuksella, samat työ- tunnit tehtäessä, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määräsaturaatiopiste saavutettiin pääsääntöisesti. Tämän tyyppisissä aluksissa on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaana. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehille, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessa. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon enemmän kuin muissa maissaOmalta osaltaan tähän vaikuttaa varmasti se, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1kunnanjohtajan johtajasopimukset noudattelevat pääpiirteittäin Kuntaliiton mallisopimusta. Käyttämäni aineisto antaa hyvän yleiskatsauksen uuden kuntalain jälkeen tehtyihin johtajasopimuksiin. Empiirisessä materiaalissa on mukana esimerkkejä koko manner- Suomesta ja siinä on mukana yhtälailla kuntien kuin kaupunkien johtajasopimuksia ja mies- ja naiskunnanjohtajien johtajasopimuksia. Tutkimuksen reliabiliteetti- ja valideetti-vaatimukset täyttyvät hyvin. Tästä syystä tekemäni havainnot ovat tietyin varauksin yleistettävissä koko maahan. Oma tutkimukseni luo osaltaan perustaa yksityiskohtaisemmalle ja tarkemmalle tutkimukselle. Päätutkimuskysymyksenäni oli lähteä etsimään vastausta siihen kysymykseen, 1:2mikä johtajasopimus on. Hakiessani vastausta kysymykseen olen käynyt läpi kunnanjohtajan viran historiaa, kunnanjohtajan liikkumavaraa, kunnanjohtajan tehtäviä ja työympäristöä, kunnanjohtajan oikeudellista asemaa viranhaltijana ja kunnanjohtajan johtajasopimuksista koostuvaa empiiristä materiaalia. Loppupäätelmäni on, että kunnanjohtajasopimus on pelisääntökirjan, velvoiteoikeudellisen sopimuksen ja ongelmien ratkaisuoppaan lisäksi moraalisesti sitova tahdonilmaus, jossa osapuolet sopivat yhdessä yhteistyön toimintamalleista, suuntaviivoista ja tavoitteista. Lisäksi kunnanjohtajan johtajasopimus on yksi tärkeimmistä johtamisen välineistä kunnassa kuntastrategian ja hallintosäännön rinnalla. Xxxxxxxx-vuorottelujärjestelmää [1:1Xxxxxxx tarkastelee dualistista kuntajohtamista johtajasopimuksen valossa. Johtajasopimuskäytäntö itsessään konkretisoi dualistista kuntajohtamista. Xxxxxxxx tutki puolestaan omassa väitöskirjassaan kuntajohtamisen liikkumavaraa, 1:2-vuorottelussa työvuoron kesto ja liikkumavaran määrittely näkyi osin myös tarkastelemissani johtajasopimuksissa. Xxxxx puolestaan tutki kunnanjohtajan erottamisperusteita. Omassa työssäni en pyrkinyt varsinaisesti etsimään syitä kunnanjohtajien erottamiselle, mutta tutkimuksessani sivuttu Xxxx Xxxxxxx erottaminen Kittilän kunnanjohtajan virasta kertoo omaa kieltään siitä, että henkilöön käyvät erottamisperusteet eivät ole Ojalan tutkimuksen valmistumisen ajoista muuttuneet mihinkään. Harisalo ja Xxxxxxxx tutkivat kunnalliseen päätöksen tekoon ja toimijoiden suhteisiin liittyvää luottamusta. Luottamus on vakio mutta joka toinen loma on työvuoron mittainentärkeä, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]. Ruotsalaiset kuukausipalkat ovat myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalle, koska Ruotsin kruunun kurssi on vahva. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeet, verot ellei tärkein osa kunnanjohtajan johtamisedellytyksiä ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioitatämä tuli ilmi käsittelemissäni johtajasopimuksissa, joissa korostettiin kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen luottamusta ja yhteistyötä. Tekemäni tutkimus on eräänlainen synteesi aiemmasta tutkimuksesta. Se on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa sekä sisällöllisesti että tutkimustuloksiltaan ja siinä on käytetty pitkälti samoja menetelmiä kuin aiemmassa tutkimuksessa. Erot aiempaan tutkimukseen ja uusi näkökulma tulevat esiin siinä, että siinä missä aiemmat tutkimukset käsittelevät aihetta joltain tietyltä kannalta, pyrkii oma tutkimukseni muodostamaan kokonaiskäsityksen kunnanjohtajan johtajasopimuksesta. Tutkimukseni on poikkitieteellinen ja yhdistää juridisen ja hallinnollisen näkökulman toisiinsa. Kunnanjohtajan johtajasopimusta on tutkittu tähän mennessä vielä vähän, ja siksi aihepiiriä käsittelevälle tutkimukselle on selvä tarve myös jatkossa. Hedelmällisiä näkökulmia jatkotutkimusta suunniteltaessa ovat esimerkiksi johtajasopimus johtamisen välineenä ja erokorvauksen tarkastelu. Myös oikeuslingvistinen lähestymistapa tai johtajasopimusten vertailu sukupuolinäkökulmasta voisivat olla mahdollisia tutkimusnäkökulmia. Kuntayhtymän johtajan johtajasopimus olisi myös mielenkiintoinen tutkimusaihe. Lisäksi erilaiset tutkimusmenetelmävaihtoehdot, kuten kysely- ja haastattelututkimuksen hyödyntäminen tiedonkeruumenetelmänä lisäävät mahdollisuuksia erityyppisten tutkimusten tekoon kunnanjohtajan johtajasopimus - aiheesta. Kuntien nopeasti muuttuva toimintaympäristö, päivittyvät ja muuttuvat käytännöt ja lainsäädäntö ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoista, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksistatulevat omalta osaltaan pitämään kunnanjohtajan johtajasopimuksen mielenkiintoisena ja ajankohtaisena tutkimuskohteena myös jatkossa. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyäaf Xxxxx Xxxxx & Xxxxx Xxxxx (1990). Mihin ikinä päätyykään töihin, on aina hyvä ymmärtää, miten työsuhteen edut Kunnanjohtajan asema ja vel- vollisuudet määräytyvät. Mielestäni nämä asiat ovat kuin kielten opettelu, kun oppii yhden, oppii helpommin myös toisen. Työehtosopimukset ja niiden ymmärtäminen on merenkulkijalle tärkeää, mutta ne eivät mielestäni saa muodostua ammattitaitoa ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksijohtamisedellytykset.

Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten Paikallinen sopiminen on ennen kaikkea tulevien ongelmien ennakollista ratkaisemista tekeillä olevan sopimuksen ehtojen avulla. Se on eräänlaista konfliktien mallintamista. Näkemys saattaa kuulostaa ongelmakeskeiseltä, mutta on nimenomaan päinvastainen - ratkaisukeskeinen. Se, että otetaan huomioon tulevat konfliktit, ei ole pessimismiä, vaan realismia. Se, että konfliktit neuvotellaan etukäteen minimiin, on puolestaan viisautta. Mitä vaihtoehtoja sopimustulkinnasta syntyneen erimielisyyden ratkaisemiselle sitten on? Erityisesti paikallisen sopimuksen tulkintaratkaisu kannattaisi ensisijaisesti pyrkiä löytä- mään paikallisella tasolla tai viimeistään varsinaisen työehtosopimuksen allekirjoittaneiden työmarkkinaosapuolten kesken käytävissä keskusneuvotteluissa. Työehtosopimuksessa voidaan myös määrätä, että sitä koskevasta tai siitä johtuvasta riitaisuudesta on sovinnon aikaansaamiseksi ensin neuvoteltava. Jos erimielisyyttä ei saada ratkaistua neuvotteluissa, riita voidaan saattaa kanteella työtuomioistuimen ratkaistavaksi. 166 Työtuomioistuimeen kuuluva riita-asia saadaan työehtosopimuksessa olevan määräyksen perusteella jättää tie- tyin edellytyksin myös välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi.167 Paikallinen sopimus on sinällään tarkasti säännellyssä työoikeudessa hyvin poikkeukselli- nen instrumentti. Sen syntyvaiheessa ei välttämättä tarvita tai käytetä niin sanottuja ulko- puolisia tai juridisia asiantuntijatahoja. Kompetenssi tehdä sopimuksia ei luonnollisesti- kaan edellytä juridista osaamista, vaan se tulee nimenomaisesta viitetyöehtosopimuksesta johdetusta toimivallasta. Tutkimassani tapauksessa kompetenssi sopia johdetaan työehto- sopimuksen liitteeseen kirjatusta kokeilumääräyksestä, jonka ala on äärimmäisen rajattu. Sopijapuolille jää käytännössä muutamia sisällöllisiä sopimusmahdollisuuksia, mutta käy- tännössä liikkumavara on sopimusmääräysten muotoilussa ja niiden perusteiden avaami- sessa. Kuten riidanratkaisussa normaalistikin, näissäkin tilanteissa osapuolten näkemys tosiasi- oista muuttuu tyystin toiseksi, kun tehtyä sopimusta ryhdytään myöhemmin ilmenevässä 166 Etenkin puhuttaessa paikallisesta työehtosopimuksesta ja sen sisällön tulkinnasta, voidaan perustellusti kyseenalaistaa, kuuluuko paikallisia erityispiirteitä koskeva sopimustulkinta työtuomioistuimen ratkaistavak- si? Ratkaisupakko takaa lopputuloksen, joka perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön ja sopimusmateriaa- liin. Mikäli osapuolet ovat tehneet epäselvän tai olettamuksiin perustuvan sopimuksen, ei kummankaan tahto välttämättä näy tuomioistuimen lopputuloksessa. 167 Laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa 11 § 1 mom. erimielisyystilanteessa tulkitsemaan. Tällöin tehty sopimus ajautuu mahdollisesti jopa työ- tuomioistuimeen saakka arvioitavaksi. Silloin olemme tilanteessa, jossa mahdollisesti täy- sin maallikoista koostuvan sopijajoukon tekemä oikeustoimi asetetaan juristeista koostu- van tuomioistuimen arvioitavaksi. Tämä ei varsinaisesti poikkea tavanomaisesta sopimus- oikeudellisesta toiminnasta, mutta henkilökohtaisesti koen sopimusoikeuden ja -vapauden varsin merkittävinä asioina muuten hyvin tarkasti säännellyssä ja valvotussa työoikeuden kentässä. Tutkimukseni etsi vastausta kysymykseen työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden vaikutuksesta paikallisen sopimuksen määräyksen tulkintaan. Näkisin, että nämä kaksi asiaa, eli kokonaisuuden hahmottaminen ja paikallisen sopimisen käsitteen yksityiskohtien määrittely sekä sopimuksen ehdon ennakoiva tulkinta ovat myös paikallisen sopimuksen valmistelun kulmakivet. Xxxx tutkielmassani käsitellyt paikalliseen sopimiseen liittyviä ominaispiirteitä, tarkastel- len niitä erään kokeilumääräyksen näkökulmasta. Kuten jo aiemmin totesin, motiivini tä- hän ovat moninaiset, mutta liittyvät pääosin omaan uteliaisuuteeni siitä, miten näin läpeen- sä juridinen asia on mahdollista onnistuneesti viedä läpi ei-juridisin voimin. Kuten aiem- min totesin, koen pelastusalan kulttuurin vielä pääosin varsin vanhoillisena ja konservatii- visena. Tilanne on muuttumassa, mutta toistaiseksi vallalla on nimenomaan sopimisen kulttuuri, mutta enemmänkin henkilöiden välisen paikallisen sopimisen kulttuuri. Tämä luottamuksen ja sanansa pitämisen ilmapiiri, joka alalla edelleen vallitsee, on teoriassa todella hyvä lähtökohta paikalliselle sopimiselle. Toinen piirre, joka pelastusalan toimintakulttuurista kannattaisi yleisemminkin kopioida, on aito paikallisuus. Aito paikallisuus juontaa juurensa vielä 15 vuotta sitten käytössä ol- leesta kunnallisen pelastustoimen kulttuurista, jolloin toimintayksiköt olivat pieniä. Pelas- tusalan kohtuullinen laajentumisen tahti on mielestäni pääosin onnistunut säilyttämään paikallisuuden edut. Toki sen vastapainona tulee muutosvastarinta, mutta se taas osaltaan tuo sopimustoimintaan siihen kaivattua pysyvyyttä. On mielestäni pakollista, että paikalli- nen sopimus vaikkapa työajasta, tulee olla konkreettisesti paikallisten osapuolten tekemä ja sen ehtoja tosielämässä soveltavien osapuolten valmistelemia. Näin valmisteltuna sopi- muksen sisältö ja siitä ilmenevät kysymykset ja mahdolliset tulkintaepäselvyydet tulevat ajoissa ilmi. Ulkopuolinen apu voi luonnollisesti jossain vaiheessa olla yksityiskohtien osalta lähemmäs virolaista tarpeen, mutta varsinainen sisältö ja yhteinen tahto sekä siitä muodostuva sopimuk- sen tarkoitus tulee olla sopimusosapuolten muodostamaa. Miten paikalliset sopimusosapuolet sitten voivat onnistua jossain sellaisessa, missä tällä neuvottelukaudella eivät ammatikseen neuvottelevat pääsopijajärjestöjen edustajatkaan täysin tyylipuhtaasti onnistuneet? Ja tällä tarkoitan lähes välittömästi sopimusneuvottelui- den jälkeen ilmenneitä näkemyseroja siitä, mitä oli sovittu. Paikallisen sopimisen ”sääntely” on erittäin kattava kokonaisuus. Lähtökohtana toiminnal- le on luonnollisesti neuvotteluvaltuutus, joka tulee tässä tapauksessa useistakin eri tasoisis- ta viitetyöehtosopimuksista. Työehtosopimusten tulkinnasta on olemassa oma, varsin ansi- okkaasti tutkittu oikeudenalansa ammattilaisineen. Tämän perustana ja tätä tukemassa on eri tuomioistuinten ratkaisukäytäntö, joka on muovautunut jo vuosikymmenten ajan. Tätä kokonaisuutta tukevat niin erilliset sopimukset kuin ruotsa- laistatäsmälliset kokeilumääräyksetkin so- veltamisohjeineen ja valmisteluaineistoineen. Huomattavaa Seuraavalla tasolla apuna ovat paikallisen työehtosopimustoiminnan erityinen sääntely ja muutamat paikallisestikin käyttökelpoiset työehtosopimustulkinnan erityispiirteet, joiden avulla tilanteita saadaan ratkaistua. Unohtaa ei sovi myöskään neuvottelujärjestelmää, joka alkaa työsuhteen ehtoa koskevissa asioissa paikallisten osapuolten välittömistä neuvonpidoista ja päättyy paikallis- ja keskusneuvotte- luiden kautta aina työtuomioistuimeen saakka. Kaikki nämä seikat yhteensä muodostavat erittäin kattavan järjestelmän, joka turvaa pai- kallisen sopimisen varsin hyvin. Aukoton järjestelmä ei missään nimessä ole. Suurimpana pelkona ja ongelmana kuulee usein mainittavan osapuolten epätasapainon. Vaikka puhu- taankin paikallisesta sopimisesta, niin joskus työpaikoilla saattaa olla tilanteita, joissa toi- sella neuvotteluosapuolella on jokin niin sanottu ”valttikortti”, jolla se pyrkii vaikuttamaan lopputulokseen. Toinen, luultavasti yleisempi, sopimisen ongelma on epätasapainoinen tarve sopimiselle. Toinen osapuolista ei välttämättä koe sopimista yhtä merkitykselliseksi, joten ei katso olevan velvoitettu ainakaan mistään luopumaan neuvottelutulokseen päästäk- seen. Saattaa myös olla mahdollista, että osapuolilla on neuvottelutilanteessa tosiaankin ollut tehdyistä sopimusehdoista poikkeava näkemys asioiden optimitilasta, ja se on vieläpä yh- teinen. Siis näkemys erimielisyydestä, ei luonnollisestikaan tulkinnasta. Tällöin osapuolet voivat esimerkiksi neuvotellessaan lähes ohittaa jonkun kipupisteen tai heidän mielestään epätarkoituksenmukaisesti säännellyn sopimuskohdan kokonaan ja jättää sen paikallisen toteutuskäytännön varaan. Näin asiansa ja toisensa tuntevat neuvotteluosapuolet pystyvät tarvittaessa sujuvasti nopeuttamaan ja parhaimmillaan jopa mahdollistamaan neuvottelutu- loksia, joihin muuten ei olisi mahdollisuuksia päästä. Listasin tähän muutaman hyödyllisen epäselvyyden tilanteen: 1. Epämääräistä sopimuseh- toa voidaan käyttää eduksi, lähtökohtaisesti negatiivisesta neuvottelutuloksesta jäsenistölle ja yleisölle viestittäessä.168 Toki viestinnässäkin tulisi muistaa pitäytyä tosiasioissa ja tur- vata näin edustamansa tahon uskottavuus. 2. Epämääräinen sopimusehto siirtää ilmeisen tappion tulkintakoneiston ratkaistavaksi. Käytännössä siis viimekädessä työtuomioistui- meen. Toki ilmeisissä tapauksissa ratkaisu löytynee jo luvussa 2.2 esiteltävän järjestelmän kolmannella, eli keskustasolla. 3. Epämääräinen sopimusehto saattaa jopa jäädä voimaan sellaisenaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sitä tulkitaan eri puolilla eri tavalla. Voi hyvinkin olla, että sopimusehto jatkaa epämääräisenä elämäänsä eikä varsinaisesti häiritse ketään ja vakiinnuttaa näin asemansa jopa vuosikausiksi. Kaikki nämä kolme tilannetta ovat sellaisia, joista saattaa hyötyä kumpi osapuoli tahansa. Tämänkaltaisen riskin ottami- nenkin perustuu suurelta osin luottamukseen. Luottamukseen siitä, että ne asiat, joista so- pimukseen on päästy, pitävät edelleen ja vastaavasti ne, joista sopimusta ei ole, pystytään aikanaan tarvittaessa ratkaisemaan vaikkapa työpaikkakohtaisesti. Koen että tämäkin sopii mainiosti käsitteen työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuus alle. Xxxx tutkielmaa tehdessäni jatkuvasti pyrkinyt lähestymään paikallisen sopimisen käsitettä puhtaasti juridisesta näkökulmasta. Tavoitteenani kartoittaa paikallisen sopimisen juridisia solmukohtia etsiessäni vastausta kysymykseen, mitä on paikallinen sopiminen, kierrän jatkuvasti saman ajatuksen ympärillä. Paikallisessa sopimisessa on toisaalta kyse hyvin tiukan juridisen viitekehyksen sisällä tapahtuvasta työsuhteen ehtojen kaupankäynnistä ja toisaalta kokonaisuuden hahmottamisesta. Tulen hetki hetkeltä vakuuttuneemmaksi siitä, että kyseessä tosiaankin on viime kädessä varsin suoraviivainen paikallinen sopimusoikeu- 168 Tällä kunta-alan neuvottelukierroksella Kuntatyönantaja ei missään vaiheessa ole myöntänyt suostuneen- sa eräiden järjestöjen hyvin äänekkäästi ajamaan ”kiky-kompensaatioon”. Kyseessä kun on ”paikalliseen tuloksellisuuteen perustuva kertaerä”. Palkansaajia edustava Tehy puolestaan uutisoi näyttävästi saaneensa ”oman sopimuksen”, joka sillä olikin varsin näyttävänä neuvottelutavoitteena. Tosiasiassa oma sopimus tarkoitti tässä tapauksessa sen valmisteluun perustettavia työryhmiä, ei vielä varsinaista omaa sopimuskirjaa. dellinen instrumentti. Näin ollen siihen tulee mielestäni myös siten juridisesti suhtautua. Edustan tässä varsin liberaalia, ”osapuolet tietävät parhaiten” -ajattelua. Pohdin pitkään, onko edes mahdollista löytää yleispätevää vastausta kysymykseen paikal- lisen työehtosopimuksen tulkinnasta. Asiaa tutkittuani ja siihen tutustuttuani, koen ettei ole edes järkevää esittää kysymystä siitä, miten paikalliseen työehtosopimukseen perustuvaa työsuhteen ehtoa tulisi tulkita - saati odottaa siihen tyhjentävää ja yleispätevää vastausta. Näin siksi, että jokaiseen tehtyyn sopimukseen vaikuttaa niin valtava määrä asioita ja olo- suhteita, että olisi kyseisen sopimusjärjestelmän aliarvioimista väittää löytäneensä univer- saalin ratkaisun paikallisten sopimusten tulkintaan. Tämän vuoksi päädyin tutkimaan asiaa yksittäisen paikallisen työehtosopimuksen näkökulmasta, nimenomaan työehtosopimusjär- jestelmän kokonaisuuden näkökulmasta, pohtien sen vaikuttimia ja toimintaympäristöä. Tutkielmani rakenne on ollut sellainen, että lähdin purkamaan kysymysten vyyhdistä asiaa kerrallaan, aluksi työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuutta, sitten paikallista sopimista instrumenttina ja lopuksi paikallisen työehtosopimuksen tulkintaa osana työehtosopimus- järjestelmän kokonaisuutta. Vasta yhteenvetoa kirjoittaessani tajusin sen, mikä olisi kenties ollut nähtävillä käyttämästäni materiaalista koko ajan. Omakohtaiseen kokemukseeni perustuen kokonaisuuden kehittyminen ja paikallisen sopi- misen lisääntyminen ovat toisistaan riippuvaisia. Tästä luonnollisesti seuraa eräänlainen kehäpäätelmä. Paikallisen sopimisen lisääminen kasvattaa kokemusperäisen tiedon lisään- tyessä työehtosopimusjärjestelmän nauttimaa luottamusta, mutta uskaltautuakseen sopi- maan paikallisesti, osapuolet kaipaavat työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuudelta luo- tettavuutta. Tästä syystä tällä hetkellä mielenkiintoisinta, olennaisinta ja ehkä jopa ratkaisevaa on se, miten lainsäädännön avulla pystytään luomaan järjestelmä, joka aidosti kannustaa paikalli- seen sopimiseen ja tarjoaa sille turvallisen, mutta samalla joustavan viitekehyksen. Halu- tessamme kehittää yritystemme ja palveluntuottajiemme toimintaa, on myös uskallettava ottaa riskejä. Siinäkin suurena apuna olisi järjestelmän mahdollistama sopimustilanteiden luottamuksen maksimointi. Avainasemassa on nähdäkseni nimenomaan järjestelmä koko- naisuutena. Oikeustieteessä on viime aikoinakin ilmennyt myös ajatuksia, joiden mukaan paikallisella sopimisella ei tarkoitettaisikaan pelkästään sen perinteistä funktiota sopimusneuvottelua eli neuvottelua, jonka tarkoituksena on puhtaasti sopimus. Sen sijaan ajatellaan, että paikalli- sen sopimismenettelyn lopputuloksena voisikin olla jotain muuta kuin yksiselitteinen so- pimus – ei sopimusta -vaihtoehtopari. Murto esimerkiksi jäsentää paikallista sopimista myös menettelytapana. Tässä ajattelumal- lissa paikallista sopimista käytetään asioiden käsittelemiseen ja tiedottamiseen. Kuten on helppo arvata, tällaisen menettelyn asema esimerkiksi aiemmin esittämässäni normihierar- kian pyramidissa on täysin avoin. Menettelytapana pidetyn sopimisen rooli, hieman kuten paikallisen sopimisenkin, riippuu menettelytavan lähteestä ja kohteesta.169 Selvää on myös se, että erimielisyyksiltä ja tulkintaristiriidoilta ei voida milloinkaan vält- tyä. Mutta siihen meillä on loistava, moniportainen ja etenkin neuvottelun mahdollisuuksia korostava järjestelmä. Kunhan sitä vain osataan käyttää. Osapuolten tulkintamonopoli mahdollistaa sovinnon missä tahansa vaiheessa erimielisyysneuvotteluita. Kunhan neuvot- teluissa, ellei nyt ihan kuskin paikalla mutta mukana kuitenkin, että vertailun virolainen sopimus sisältää enemmän työtunteja päivässä kuin suomalainenkulkevat myös ne paikalli- set, joten suomalaisella sopimuksellavarsinaiset sopimusosapuolet. Tarkastellessani työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuutta ja sen vaikutusta paikallisen sopimuksen tulkintaan, samat työ- tunnit tehtäessähuomaan kerta toisensa jälkeen törmääväni samaan ajatukseen. Kokonaisuuden vaikutusta ei voida olettaa tehokkaasti otettavan huomioon, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määräellei tuosta kokonaisuudesta ole riittävästi tietoa. Tämän tyyppisissä aluksissa on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaanaRatkaisuna aidon sopimiskulttuurin kehittämiselle, näen tukeutumisen nykyaikana niin trendikkääseen tiedolla johtamisen ajatukseen. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehille, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessa. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon enemmän kuin muissa maissa, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1, 1:2-vuorottelujärjestelmää [1:1, 1:2-vuorottelussa työvuoron kesto on vakio mutta joka toinen loma on työvuoron mittainen, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]. Ruotsalaiset kuukausipalkat ovat myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalle, koska Ruotsin kruunun kurssi on vahva. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeet, verot ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioita, joissa lainsäädäntö Sopiminen ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoista, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksista. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyä. Mihin ikinä päätyykään töihin, on aina hyvä ymmärtää, miten työsuhteen edut ja vel- vollisuudet määräytyvät. Mielestäni nämä asiat ovat kuin kielten opettelu, kun oppii yhden, oppii helpommin myös toisen. Työehtosopimukset ja niiden ymmärtäminen on merenkulkijalle tärkeääluonnollisestikaan ole johta- mista, mutta ne eivät näissä prosesseissa on varsinkin asenteellisia vaikutuksia tarkasteltaessa mie- lestäni paljon yhtäläisyyksiä. Sopimusosapuolten tiedon ja osaamisen määrän lisääntyessä, sopimusvalmistelun taso ja sitä kautta myös sopimusten taso paranee. Osapuolten ymmär- ryksen ollessa suunnilleen samalla tasolla keskenään ja neuvotteluprosessin ollessa avointa paranee myös tehtyyn sopimukseen liittyvä koetun oikeudenmukaisuuden taso ja sitä myö- tä sitoutuminen. 169 Murto 2015, s. 114 – 116. Oikeustieteeltä tämä vaatii mielestäni saa muodostua ammattitaitoa ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksilisää nimenomaan paikalliseen sopimiseen keskitty- vää tutkimusta. Ajan saatossa tutkimustieto muodostaa koherentin kokonaisuuden, jota paikalliset sopimusneuvottelijat pystyvät työskentelyssään hyödyntämään. Ollakseen hyö- dynnettävää tutkimuksessa tai lähinnä niiden tulosten esittämisessä tulee kiinnittää huo- miota myös tiedeyhteisön ulkopuolisen auditorion vaatimuksiin.

Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten osalta lähemmäs virolaista kuin ruotsa- laistaVuokra-asuminen on yleistynyt viimevuosien ajan 1990-luvulta asti, eikä sen suo- siolle näy loppua. Huomattavaa Vuokralla asuvien osuus asuntokunnista alkaa lähennellä jo 35 %. Suomessa on kuitenkinkuitenkin jo kaupunkeja, että vertailun virolainen sopimus sisältää enemmän työtunteja päivässä kuin suomalainen, joten suomalaisella sopimuksella, samat työ- tunnit tehtäessä, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määrä. Tämän tyyppisissä aluksissa joissa vuokralla asuvia asuntokuntia on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaana. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehille, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessa. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon jo enemmän kuin muissa maissaomistusasuvia. Tällaisia kaupunkeja ovat esimerkiksi opiskelija- kaupungeiksikin kutsutut Helsinki, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1Jyväskylä ja Oulu. Vuokra-asumisen suosion kasvulle löytyy varmasti monia syitä mutta mahdollisia syitä ovat esimerkiksi monipuolistunut tarjonta, 1:2kaupungistuminen sekä taloudelli- set syyt. Runsas vuokra-vuorottelujärjestelmää [1:1asuntotarjonta, 1:2jota on jo lähes yli kysynnän, vaikeuttaa asukkaan löytymistä jokaiseen vapaana olevaan huoneistoon. Tästä syystä on yrityksen oltava kärryillä siitä, mitä vuokra-vuorottelussa työvuoron kesto asuntoa etsivät haluavat ja mitä he ar- vostavat. Yrityksen on vakio mutta joka toinen loma on työvuoron mittainen, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]vastattava asiakkaiden tarpeisiin ja pystyttävä jopa enna- koimaan niitä. Ruotsalaiset kuukausipalkat ovat myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalle, koska Ruotsin kruunun kurssi on vahvaTällöin yritys pysyy kiinnostava ja haluttavana asumisen tarjoajana. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeet, verot ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioita, joissa lainsäädäntö ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoista, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksista. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyä. Mihin ikinä päätyykään töihinKun puhutaan asuinhuoneiston vuokrauksesta, on tarkat määritelmät sille, mikä on huoneisto. Huoneiston vuokrausta säätelee laki asuinhuoneistojen vuokrauksesta. Laki määrittelee esimerkiksi, mikä on huoneisto, erilaiset vuokrasuhteet ja sopi- mukset, kuten määräaikainen ja toistaiseksi voimassaoleva vuokra-sopimus. Huo- neiston vuokrauksessa on noudatettava näitä lain määrittelemiä säännöksiä ja toimittava niiden mukaisesti. Laki ei ole kuitenkaan kokonaisuudessaan pakottava vaan laissa on monia säännöksiä, joista voidaan yhteisellä sopimuksella poiketa. Nämä poikkeamiset eivät kuitenkaan saa koskaan huonontaa vuokralaisen ase- maa ja oikeuksia. Vuokranantajalla on mahdollisuus esimerkiksi tarjota vuokralai- selle lyhyempi irtisanomisaika. Mahdolliset vuokralaista hyödyttävät sopimuskoh- dat voivat omalta osaltaan lisätä asukastyytyväisyyttä. Asiakastyytyväisyys muodostuu asiakkaan odotusten täyttymisestä ja täyttymättä jäämisestä. Asiakkaalla on aina hyvä ymmärtääjonkinlainen odotus tuotetta/palvelua kohtaan ja tämän odotuksen täyttyminen ja jopa sen ylittäminen lisää asiakastyytyväisyyttä. Mikäli asiakkaan odotuksia ei pystytä täyttämään, miten työsuhteen edut on asiakas luultavimmin pettynyt eikä ole tyytyväinen saamaansa palveluun tai tuotteeseen. Yrityksen asiakastyyty- väisyydellä on suuri merkitys yrityksen toimintaan ja vel- vollisuudet määräytyvätkannattavuuteen. Mielestäni nämä asiat Siksi yritys- ten onkin tärkeää seurata ja mitata omaa asiakastyytyväisyyttään. Asiakastyyty- väisyyden mittaamiseen on monia eri keinoja mutta suosituimpia ovat kysely- ja haastattelututkimukset. Tässä opinnäytetyössä tehtiin asukastyytyväisyyskysely Lakea Oy:n Seinäjoella sijaitsevien vuokratalojen asukkaille. Tavoitteena oli kartoittaa toimeksiantajan La- kea Oy:n Seinäjoen vuokratalojen asukkaiden asukastyytyväisyys. Asukastyyty- väisyys oli tässä opinnäytetyössä yhtä kuin kielten opetteluasiakastyytyväisyys, kun oppii yhdensillä asukas on yrityksen asiakas, oppii helpommin myös toiseneikä vielä nykypäivänäkään kirjallisuudessa tunneta sanaa asu- kastyytyväisyys. Työehtosopimukset Saatuja tietoja on tarkoitus käyttää toimeksiantajan palveluiden kehittämiseen entistä asukaslähtöisemmiksi. Asukastyytyväisyyskyselyyn saadut vastaukset olivat todella tärkeitä ja niiden ymmärtäminen hyödyllisiä. Vastauksien avulla saatiin nostettua selvästi esille taloittain kehittämiskohteet, se- kä jo hyvällä mallilla olevat asiat. Vastausten avulla toimeksiantajayrityksen on merenkulkijalle tärkeäämahdollista tehdä muutoksia, mutta ne eivät mielestäni saa muodostua ammattitaitoa ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksijoiden avulla toimeksiantajan palveluita voidaan ke- hittää entistä asiakaslähtöisemmiksi.

Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten osalta lähemmäs virolaista kuin ruotsa- laista. Huomattavaa PAMin neljän suurimman sopimusalan työehtosopimuksia vertailemalla on kuitenkinselvää, että vertailun virolainen sopimus jokainen näistä sisältää enemmän työtunteja päivässä mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen. Eniten niitä löytyy vartiointialalta, ei vain määrällisesti, mutta myös laadullisesti. Hieman yli neljäkymmentä määräystä sisältää mahdollisuuden paikalliseen sopimiseen, minkä vuoksi mainintoja paikallisesta sopimisesta tuntuu löytyvän joka puolelta työehtosopimusta. Osa paikallisen sopimisen mahdollisuuksista löytyy pöytäkirjamerkinnöistä, mikä voi merkitä sitä, että asiasta on ollut hankala päästä sopuun. Suurimmassa osassa paikallisen sopimisen mahdollisuuksissa työntekijöitä tulee edustaa luottamusmies tai pääluottamusmies. Tämä estää työnantajaa yksipuolisesti sanelemasta paikallisen sopimuksen ehtoja ja täten suojelee työntekijää. Lisäksi vartiointialan työehtosopimuksessa on kiinnitetty huomiota paikallista sopimista mahdollistavien lausekkeiden yhdenmukaisuuteen, sillä lähes kaikki niistä viittaa takaisin yleiskelpuuttavaan lausekkeeseen. Vapaita koskevien määräysten sanamuotoon voisi kuitenkin tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, sillä ne eivät aina olleet täysin yhtenäisiä. Kaupan työehtosopimuksessa paikallista sopimista mahdollistavia lausekkeita on määrällisesti toiseksi eniten, lähes neljäkymmentä. Usea kohta rajaa minimin, jonka alle ei paikallisella sopimuksella voi sopia. Kuitenkin yleisesti sopimusosapuolille annetaan varsin laajat mahdollisuudet sopia toisin. Kaupan työehtosopimuksessa määräykset, jotka mahdollistavat paikallista sopimista usein täsmentävät kuka saa asiasta sopia. Luottamusmies nimetään sopimusosapuoleksi useasti, jos työpaikalta sellainen löytyy. Kuitenkin sillä luottamusmieslukkoa ei alalla ole saatu neuvoteltua, saa luottamusmiehen puuttuessa kohdista neuvotella työntekijä tai henkilöstöryhmä yhdessä. Suurin osa lausekkeista viittaa takaisin yleiskelpuuttavaan lausekkeeseen, mutta varsinkin palkkoihin liittyvissä määräyksissä sanamuotoja voisi tarkentaa selvyyden vuoksi. Marava:n työehtosopimuksessa on suppeammat mahdollisuudet sopia paikallisesti, kuin suomalainenkaupan ja vartiointialan työehtosopimuksissa. Määrällisesti se sisältää noin hieman vajaa kaksikymmentä mainintaa paikallisesta sopimisesta. Yksittäiset määräykset marava:n työehtosopimuksessa antavat kuitenkin varsin laajoja mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen. Lähtökohtana paikalliseen sopimiseen marava:n työehtosopimuksessa on yleiskelpuuttavasta lausekkeesta löytyvä lista paikallisen sopimisen mahdollisuuksista. Tämä lista ei kuitenkaan sisällä kaikkia tutkimuksessa esiin tulleita paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Siksi sitä tulisi ehkä päivittää. Lisäksi marava:n työehtosopimuksessa noin puolet pykälistä viittaa suoraan yleiskelpuuttavaan lausekkeeseen paikallisen sopimisen ollessa mahdollista, loput taas käyttävät sanamuotoa ”ellei toisin sovita”. Myös näitä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia voisi siis tulevaisuudessa yhdenmukaistaa. Kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksessa on paikallisen sopimisen mahdollistavia lausekkeita määrällisesti lähes yhtä paljon kuin marava:n työehtosopimuksessa. Kuitenkin useat lausekkeet säätelevät samaa asiaa, eivätkä aina anna laajoja toisin sopimisen mahdollisuuksia. Työehtosopimuksesta löytyi myös muutama epäselvä kohta, joista paikallisen sopimisen kohde ei ole täysin selvä. Näihin voisi tulevaisuudessa panostaa. Lisäksi kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksessa paikallisen sopimisen mahdollistavat lausekkeet ovat sanamuodoltaan usein erilaisia, joten suomalaisella sopimuksellamahdollisuuksia on hieman hankalampi löytää. Siksi kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksessa voisi kiinnittää tulevaisuudessa huomiota lausekkeiden selkeyteen ja yhdenmukaisuuteen, samat työ- tunnit tehtäessä, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määrä. Tämän tyyppisissä aluksissa on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaana. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehille, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessa. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon enemmän kuin muissa maissa, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1, 1:2-vuorottelujärjestelmää [1:1, 1:2-vuorottelussa työvuoron kesto on vakio mutta joka toinen loma on työvuoron mittainen, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]. Ruotsalaiset kuukausipalkat ovat sekä myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalle, koska Ruotsin kruunun kurssi on vahva. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeet, verot ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioita, joissa lainsäädäntö ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoista, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksista. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyä. Mihin ikinä päätyykään töihin, on aina hyvä ymmärtää, miten työsuhteen edut ja vel- vollisuudet määräytyvät. Mielestäni nämä asiat ovat kuin kielten opettelu, kun oppii yhden, oppii helpommin myös toisen. Työehtosopimukset ja niiden ymmärtäminen on merenkulkijalle tärkeää, mutta ne eivät mielestäni saa muodostua ammattitaitoa ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksipohtia hyötyisikö ala laajemmasta paikallisesta sopimisesta.

Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten osalta lähemmäs virolaista kuin ruotsa- laistaTyön tavoitteena oli löytää keinoja huoltosopimukseen liittyvien päivystyskustannusten vähentä- miseksi. Huomattavaa Tutkimuksessa käytettiin materiaalina huoltosopimuksen ensimmäisen seitsemän kuu- kauden aikaisia päivystystietoja. Päivystyskäyntien määrä ylitti huomattavasti sopimusta tehtäessä arvioidun määrän. Osasyynä ylitykseen oli arvioidun määrän pienuus. Kaksi päivystyskäyntiä kuukaudessa on kuitenkinvähän, kun so- pimus kattaa lähes 40 suurta kiinteistöä. Toisaalta 38 kiinteistöstä 22:ssa päivystyskäyntien mää- rä on yksi tai vähemmän koko tarkastelujaksolla. Jos kaikissa kiinteistöissä olisi ollut keskimäärin saman verran hälytyksiä kun näissä 22 kiinteistössä, olisi päivystyskäyntien määrä 1,2 päivystys- käyntiä kuukautta kohden. Kiinteistöt ovat kaikki suuria, eivätkä kokoerot selitä sitä, että vertailun virolainen sopimus sisältää enemmän työtunteja päivässä kuin suomalainennoin puolessa kiinteistöistä on seitsemän kuukauden aikana ollut viisi hälytystä, joten suomalaisella sopimuksellajoiden vuoksi päivys- täjä on joutunut käymään paikalla, samat työ- tunnit tehtäessä, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määräkun samaan aikaan toiselle puolelle kiinteistöistä sama luku on 194 kpl. Tämän tyyppisissä aluksissa Kiinteistön talotekniikan ollessa kunnossa kiireelliset hälytykset voivat olla vähäisiä ja optimiolosuhteissa edellä mainittuun kahteen päivystyskäyntiin kuukaudessa voidaan päästä. Se on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaanakuitenkin liian vähän mahdollisia päivystyskustannuksia laskettaessa tämän kokoluokan huol- tosopimukseen. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehille, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessaKiinteistöissä tehdyt muutostyöt ja niiden eritasoinen toteutus on todennäköisesti yksi aiheuttaja vikoihin ja hälytyksiin. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon enemmän kuin muissa maissaOn mahdollista, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1osaa taloteknisistä laitteista käytetään huomattavasti alkuperäisen mitoituksen ulkopuolella. Tällainen käyttö voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia laittei- den kulumisesta hyötysuhteiden huononemiseen sekä aiheellisiin ja aiheettomiin hälytyksiin. Yksittäisen laitteen huolto ei jatkossa tulevien hälytysten määrään todennäköisesti suuresti vaiku- ta. Osassa kiinteistöjä on tarpeellista tehdä suuren mittaluokan tarkastusta ja huoltoa automatiik- kaan, 1:2-vuorottelujärjestelmää [1:1jos hälytyksien määrää halutaan huomattavasti vähentää. Osassa kiinteistöjä voi olla tar- peen myös uudistaa laitteistoa. Tarkastuksia ja huoltotöitä suunniteltaessa olisi hyvä priorisoida kiinteistöt, 1:2-vuorottelussa työvuoron kesto joihin suurin osa hälytyksistä on vakio sijoittunut. Laajemmilla korjauskokonaisuuksilla ja laitteiston päivittämisellä voidaan vähentää tulevien häly- tysten määrää, mutta joka toinen loma silti suurimmat säästöt voidaan tehdä muuttamalla päivystävää organisaa- tiota. Kiinteistönhoitajien päivystyskustannukset ovat huomattavasti pienempiä kuin tarkastelun aikana päivystäneiden LVI- ja automaatioasentajien päivystyskustannukset. Keskimääräisenä päivystyskuukautena kiinteistönhoitajille maksettava palkan määrä on työvuoron mittainennoin 960 €, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]on noin 35 % LVI- ja automaatioasentajille maksettavasta palkasta. Ruotsalaiset kuukausipalkat ovat myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalle, koska Ruotsin kruunun kurssi on vahva. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeet, verot ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioitaPäivystyskäynneissä, joissa lainsäädäntö ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoistatarvitaan erikoisammattitaitoa, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksista. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyä. Mihin ikinä päätyykään töihinvoi kiinteistönhoitaja kutsua tarvittavan asentajan paikalle, on aina hyvä ymmärtää, miten työsuhteen edut ja vel- vollisuudet määräytyvät. Mielestäni nämä asiat ovat kuin kielten opettelu, kun oppii yhden, oppii helpommin myös toisen. Työehtosopimukset ja niiden ymmärtäminen on merenkulkijalle tärkeää, mutta ne eivät mielestäni saa muodostua ammattitaitoa ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksijolloin kustan- nukset voidaan laskuttaa asiakkaalta.

Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten osalta lähemmäs virolaista kuin ruotsa- laistaVakuutussopimuksen vakioehtoja tulkitaan pääsääntöisesti kuten mitä tahansa vakioehtoja. Huomattavaa Vakuutussopimuksen vakioehtoja tulee tulkita objektiivisesti ja tiukasti sanamuotonsa mukaisesti riippumatta siitä johtaako sanamuodon mukainen tulkinta vakuutuksenantajan vai vakuutuksenottajan kannalta edulliseen lopputulokseen. Yksilöllisesti sovituissa vakuutusehdoissa tulkintaa voidaan viedä subjektiivisen tulkinnan puolelle. Mikäli vakioehto jää yksittäisessä tapauksessa epäselväksi, on kuitenkinsitä tulkittava laatijansa vahingoksi. Rajoitusehtoja on tulkittava suppeasti, eikä tulkinnalla voida laajentaa ehdon soveltamisalaa vakuutusyhtiön eduksi. Jos vakuutusehto sisältyy viimeisimpiin malliehtoihin ja on yleisesti käytössä markkinoilla olevissa oikeusturvavakuutuksissa, voi se vain harvoin olla sillä tavalla yllättävä ja ankara, että vertailun virolainen sopimus sisältää enemmän työtunteja päivässä kuin suomalainenehtoa ei voisi lainkaan soveltaa. Ehdon yllättävyys ja ankaruus voivat kuitenkin saada merkitystä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta arvioitaessa, joten suomalaisella sopimuksellakun tulkitaan sitä, samat työ- tunnit tehtäessämitkä ovat VSL:n mukaisia vakuutusturvan olennaisia rajoituksia. Vakuutuksen vakioehdon katsominen kohtuuttomaksi ei ole yleistä. Korkeimman oikeuden vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan vakuutusturvan laajuus on sopimuksenvarainen asia, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määräeikä OikTL 36 §:n tai KSL 4:1:n avulla ole mahdollista laajentaa vakuutusturvaa yli sen, mitä on sovittu. Tämän tyyppisissä aluksissa Poikkeuksena ovat ne tilanteet, joissa kohtuuttomuuteen vetoava osapuoli voi näyttää sellaisen erityisen perusteen, jonka vuoksi ehto täytyy katsoa kohtuuttomaksi. Seuraavassa pääluvussa tarkastelen oikeusturvavakuutuksen vakiosopimusehtoa, joka määrittää sen, mitä on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaanapidettävä vakuutustapahtumana. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehilleVakuutusehdon tulkinnassa on noudatettava niitä tulkintasääntöjä, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessajoita tässä luvussa olen lähemmin tarkastellut. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon enemmän kuin muissa maissaVakuutuslautakunta on laajassa ja johdonmukaisessa ratkaisusuosituskäytännössään muotoillut vakuutustapahtumaa koskevan vakioehdon tulkintaa siten, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1, 1:2-vuorottelujärjestelmää [1:1, 1:2-vuorottelussa työvuoron kesto ehdon tulkinta on vakio mutta joka toinen loma on työvuoron mittainen, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]monilta osin vakiintunut. Ruotsalaiset kuukausipalkat Tarkasteluni keskiössä ovat myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalle, koska Ruotsin kruunun kurssi on vahva. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeet, verot vakioehdon sanamuodosta johtuvat tyypilliset tulkintaongelmat ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioita, joissa lainsäädäntö ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoista, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksista. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyä. Mihin ikinä päätyykään töihin, on aina hyvä ymmärtääse, miten työsuhteen edut ja vel- vollisuudet määräytyvät. Mielestäni nämä asiat ovat kuin kielten opettelu, kun oppii yhden, oppii helpommin myös toisen. Työehtosopimukset ja niiden ymmärtäminen on merenkulkijalle tärkeää, mutta ne eivät mielestäni saa muodostua ammattitaitoa ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksitulkintatilanteiden ratkaisut ilmentävät tässä pääluvussa esille tuotuja vakioehtojen tulkintasääntöjä.

Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten osalta lähemmäs virolaista kuin ruotsa- laistaTermiä nollatyösopimus ei ole määritelty lainsäädännössämme, eikä erillistä nollatyö- sopimuksia koskevaa lainsäädäntöä ole olemassa. Huomattavaa Nollatyösopimuksella tarkoitetaan erilaisia työaikaa koskevia työsopimuksia. Nollatyösopimuksille on kuitenkinyhteistä vaihteleva työaika sekä työaikaa ja työntekoa koskevien ehtojen joustavuus ylipäänsä. Työajan on voitu sopia vaihtelevan nollan ja esimerkiksi 16 viikkotunnin välillä. Nollatyösopimuk- sissa työaikaehto on sovittu avoimeksi, koska työaikalaissa ei ole säännöksiä vähim- mäistyöajasta. Nollatyösopimusta voidaan pitää osa-aikaisena työsopimuksena, mikäli sovitun viikkotuntivaihteluvälin yläraja on alle kyseisellä alalla työskentelevän kokoai- kaisen työntekijän tuntimäärän. TSL 1:1.1:n mukaan työsuhteen eräs tunnusmerkeistä on työn tekeminen. Mikäli työn- antaja ja työntekijä tekevät nollatyösopimuksen, eikä työnantaja sopimuksen perusteella tarjoa työntekijälle missään vaiheessa työtä, ei kyse olisi TSL 1:1.1:n mukaan työsopi- muksesta. Tällöin kyse olisi pikemminkin eräänlaisesta työnteon mahdollistavasta so- pimuksesta. Työsopimus astuisi voimaan vasta, kun työntekijä tekee työtä ensimmäisen kerran. Nollatyösopimus voi olla joko toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen työsopi- mus. Työsopimuslain mukaan työsopimus tehdään toistaiseksi voimassa olevaksi tai pe- rustellusta syystä määräaikaiseksi. Päätyyppinä ja oletuksena on siten toistaiseksi voi- massa oleva työsopimus. Mikäli työsopimus tehdään määräaikaiseksi työnantajan aloit- teesta, vaaditaan perusteltua syytä. Työntekijän aloitteesta määräaikainen työsopimus voidaan tehdä ilman perustellun syyn vaatimusta. Tutkielmassa on käytetty pääsääntöisesti termiä tarvittaessa työhön kutsuttava työnteki- jä käsiteltäessä työntekijää, joka työskentelee niin, että vertailun virolainen sopimus sisältää enemmän työtunteja päivässä kuin suomalainenhänet kutsutaan työhön tarvitta- essa, ja jokainen tällainen työjakso muodostaa oman määräaikaisen työsuhteensa. Täl- laisessa tilanteessa työntekijän kanssa on voitu tehdä puitesopimus työsuhteen ehdoista. Puitesopimuksen mukaan siinä sovittuja ehtoja sovelletaan jokaisessa yksittäisessä työnantajan tarjoamassa työjaksossa. Puitesopimus ei ole työsopimus, vaan sen tarkoi- tuksena on informoida työsuhteen osapuolia työsuhteen ehdoista. Tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden työsuhde on siis voimassa vain tietyn työjakson kerrallaan. Näiden jaksojen välissä työsuhde ei ole voimassa, millä on merkitystä tiettyihin oikeuk- siin ja velvollisuuksiin, kuten työntekijän lojaliteettivelvollisuuteen, työnantajan lisä- työn tarjoamisvelvollisuuteen ja luonnollisesti työsuhteen päättämiseen liittyviin seik- koihin. Koska työaikalaissa ei ole säädetty vähimmäistyöajasta, ei lainsäädännössämme rajoite- ta sopimasta työaika hyvinkin lyhyeksi tai sitä, että työaika sovitaan vaihtelemaan tietyn tuntimäärän rajoissa. Tämän vuoksi työajan alaraja ja työajan vaihtelu kuuluvat lähtö- kohtaisesti sopimusvapauden piiriin, joten suomalaisella sopimuksellaniistä on mahdollista sopia työsopimuksen osapuolten kesken. Sen sijaan työnantaja voi sijoittaa työajan työpäiville työn teettämi- sen kannalta tarkoituksenmukaisimpaan ajankohtaan. Työnantajan liikkeenjohtovaltaa rajoittavat tässä mielessä vain työsopimuksessa sovitut asiat, samat työehtosopimus ja mahdol- lisesti työsuhteeseen vakiintunut vähimmäistyöaika. Kun työsuhteessa noudatettavan työajan on sovittu vaihtelevan tietyn viikkotuntimäärän rajoissa, on sen sitovuudesta syntynyt epäselvyyttä osapuolten välille. Työnantaja ei välttämättä tiedä, kuinka laaja hänen työn tarjoamisvelvollisuutensa on ja toisaalta työn- tekijä ei ole varma hänen velvollisuudestaan työn vastaanottamiseen ja oikeudestaan kieltäytyä tarjotuista työtunneista. Koska työaikalaissa ei ole säännöksiä työntekijän oikeudesta kieltäytyä ottamasta vastaan tarjottuja työtunteja, riippuu nollatyösopimuk- sesta, kuinka laaja kieltäytymisoikeus hänellä on. Tällöin merkitsevää on se, onko työn- tekijä antanut TAL 18 §:n 2 momentin mukaisen suostumuksensa lisätyöhön. Mikäli työntekijä on antanut suostumuksensa, laajentaa se työntekijän velvollisuutta ottaa työtä vastaan. Työsopimuksen osapuolet voivat työsuhteen aikana sopia yhdessä muuttavansa työaika- ehtoa. Työaikaehto voi muuttua myös vakiintumisen kautta. Tällöin kyse on noudatetun käytännön vakiintumisesta työsuhteen osapuolia sitovaksi työsuhteen ehdoksi. Lainsää- dännössämme ei ole säännöksiä työajan vakiintumisesta, joten kysymykset, milloin ja millä edellytyksillä työaikaa koskeva työsopimuksen ehto voi vakiintua jollekin tasolle toteutuneen työajan perusteella, ovat jääneet pitkälti oikeuskäytännön ja oikeuskirjalli- suuden varaan. Nollatyösopimuksella työskentelevä työntekijä voi työskennellä määräaikaisessa työ- tunnit tehtäessä, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määräsuhteessa ja tämän lisäksi olla myös osa-aikainen työntekijä. Tämän tyyppisissä aluksissa vuoksi TSL 2:2:n tasapuolisuussäännökset koskien määrä- ja osa-aikaisia työntekijöitä ovat nollatyösopi- musnäkökulmasta tärkeitä. TSL 2:2.2:n mukaan määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työ- suhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi sovel- taa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asialli- sista syistä. Pro rata temporis -periaatteen soveltaminen on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaanakuitenkin mahdollista. Täl- löin oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät tehdyn työajan suhteessa. Pelkästään se seikka, että työntekijä tekee työtä nollatyösopimuksella, ei salli työnantajaa asettamaan työntekijää muita heikompaan asemaan. Osa-aikaisen työntekijän näkökulmasta TSL 2:5:n säännös työnantajan lisätyön tar- joamisvelvollisuudesta on merkittävä. Säännöksen mukaan, mikäli työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille riippumatta työnantajan ta- kaisinottovelvollisuudesta. Lisätyön tarjoamisvelvollisuus ei ulotu työsopimuksen päät- tymisen jälkeiseen aikaan, joten tarvittaessa työhön kutsuttavalle työntekijälle, joka työskentelee vain yksittäisissä työjaksoissa, ei tarvitse tarjota lisätyötä työjakson päät- tymisen jälkeen. Lisätyön tarjoamisvelvollisuuden laajuuteen vaikuttavat muun muassa se, kenen aloitteesta työsopimus on tehty osa-aikaiseksi, missä ja milloin lisätyötä tarvi- taan sekä osa-aikaisen työntekijän soveltuvuus lisätyöhön. Kaikki osa-aikaiset työnteki- jät, myös nollatyösopimuksella työskentelevät työntekijät, ovat lisätyön saamisen suh- teen tasapuolisessa asemassa. Nollatyösopimuksella työskentelevälle osa-aikaiselle työntekijälle on tarjottava lisätyötä joko kokoaikaiseen työaikaan asti tai nollatyösopi- muksessa sovittuun alempaan tuntimäärään saakka. Nollatyösopimuksen päättyminen riippuu siitä, onko työsopimus toistaiseksi voimassa oleva vai määräaikainen. Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen tavanomainen päättämistapa on irtisanominen. Työnantajan puolelta tuleva irtisanominen vaatii irtisa- nomisperusteen. Edellytyksenä on siten aina asiallinen ja painava syy. Määräaikainen työsopimus puolestaan päättyy ilman irtisanomista määräajan päättyessä tai sovitun työn valmistuessa. Tietyissä tilanteissa työsopimus on myös mahdollista purkaa puolin ja toisin. Nollatyösopimuksia käytettäessä työnantajan voi olla helpompi vain tiputtaa työntekijän työtunnit nollaan kuin irtisanoa työsopimus työntekijän henkilöön liittyvillä tai tuotan- nollisilla ja taloudellisilla irtisanomisperusteilla. Tällainen työsuhdeturvan kiertämisme- nettely onkin selkeä ongelma, joka on nostettu esiin esimerkiksi nollatyösopimusselvi- tyksessä.278 Voidaan olettaa, että tarve joustavien työaikojen käyttämiselle ei tule vähenemään tule- vaisuudessa. Yritykset pyrkivät tarjoamaan työntekijöille tunteja vain sen verran kuin kokevat tarvitsevansa heidän työpanostaan. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehille, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessasaattaa olla myös työntekijän edun mukaista työskennellä joustavien työaikojen mukaan. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon enemmän kuin muissa maissaNäin ollen on perusteltua väittää, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1tarvetta joustaville työajoille ja nollatyösopimuksille on myös tulevaisuudessa. On siis syytä keskittyä vahvistamaan niitä osa-alueita, 1:2-vuorottelujärjestelmää [1:1joiden avulla myös nollatyösopimuk- sella työskentelevälle työntekijälle varmistetaan työlainsäädännön mukaiset oikeudet. Kaiken lähtökohtana tulisikin olla se, 1:2-vuorottelussa työvuoron kesto ettei nollatyösopimuksilla olisi mahdollista kiertää työlainsäädännön pakottavia ja juuri työntekijän suojaksi annettuja säädöksiä.279 Työlainsäädännössämme on vakio mutta joka toinen loma on työvuoron mittainenpaljon työntekijän suojaksi annettua normistoa, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]liittyy myös nollatyösopimuksiin. Ruotsalaiset kuukausipalkat ovat myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalleTällaisista säädöksistä voidaan mainita määräaikaiselta työ- sopimukselta vaadittu perusteltu syy, koska Ruotsin kruunun kurssi TSL 1:5:ssa säädetty työsuhde-etuuksien määräy- tyminen, TSL 2:2:ssa säädetty työntekijöiden syrjintäkielto ja tasapuolisen kohtelun vaatimus sekä työnantajan lisätyön tarjoamisvelvollisuus ja velvollisuus ilmoittaa va- pautuvista työpaikoista. Epäselvyyksiä sen sijaan saattaa syntyä esimerkiksi sen arvioi- misessa, kuinka laaja on vahvatyöntekijän kieltäytymisoikeus tarjotuista työtunneista tai mil- loin ja miten työaika voi vakiintua noudatetun käytännön perusteella työsuhteen ehdok- si. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeetLisäksi edellä mainitun tavoin epäselvyyksiä luo tilanne, verot ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioita, joissa lainsäädäntö jossa työnantaja ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoista, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksista. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyä. Mihin ikinä päätyykään töihin, on aina hyvä ymmärtää, miten työsuhteen edut ja vel- vollisuudet määräytyvät. Mielestäni nämä asiat ovat kuin kielten opettelu, kun oppii yhden, oppii helpommin myös toisen. Työehtosopimukset ja niiden ymmärtäminen on merenkulkijalle tärkeääole tar- jonnut työtunteja työntekijälle, mutta ne eivät mielestäni saa muodostua ammattitaitoa toisaalta ei myöskään ole irtisanonut työsuhdetta. Koska nollatyösopimuksia käytetään eri aloilla, voidaan pitää järkevänä sitä, että työ- suhteen ehdoista sovitaan lainsäädäntöä tarkemmin alakohtaisesti työehtosopimuksin ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksiyrityskohtaisilla järjestelyillä. Tällöin voidaan parhaimmalla mahdollisella tavalla huo- mioida kunkin alan erityispiirteet ja tarpeet. 278 TEM raportteja 33/2013, s. 24.