KIERTOTALOUDEN SOPIMUSOIKEUDELLISET KYSYMYKSET 9.2.2021

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitos osallistuu STN-hankkeeseen Circular Economy Catalysts: From Innovation to Business Ecosystems (CICAT2025), jonka työ- paketissa 3 tutkitaan sääntelyä kiertotalouden liiketoiminnan katalyyttinä. Hanke tähtää Suomen kiertotaloutta koskevan strategisen vision maailmanlaajuiseen johtoasemaan vuoteen 2025 mennessä.

Tämä selvitys kuuluu työpakettiin 3. Työssä tarkastellaan sopimusketjujen vastuita, ris- kejä ja niiden hallintaa esim. sopimusteknisin keinoin ja vakuutuksin. Selvityksen tarkoi- tuksena on tunnistaa ja kuvata kiertotalouteen liittyvät keskeiset sopimusoikeudelliset kysymykset sekä kehittää tunnistettuihin kysymyksiin toimintamalleja. Selvityksen tavoit- teena on löytää vastauksia seuraaviin pääkysymyksiin:

1. Mitä sopimuksin ratkaistavissa olevia käytännön ongelmia kiertotaloustoimijat kohtaavat?

2. Miten ja millaisin sopimuksin näihin ongelmiin voidaan vastata ja siten luoda tur- vallista toimintaympäristöä?

Pääkysymyksiin vastataan lainopin keinoin. Lainopin avulla kartoitetaan voimassa ole- van oikeuden sisältö ja systematisoidaan se tutkittavan aihepiirin osalta. Käytännön on- gelmakohtien tunnistamiseksi tehtiin monimenetelmällinen toimintaympäristön kartoitus haastattelemalla toimijoita, sekä hyödyntämällä diskurssi- ja dokumenttianalyysia. Kier- totalous on alana osittain vielä melko tuore ja käytännöt usein vakiintumattomia, joten monimenetelmällisellä lähestymistavalla pyrittiin varmistamaan toimintaympäristön ku- vaaminen mahdollisimman ajankohtaisesti. Diskurssi- ja dokumenttianalyysin tuottamat havainnot täydentävät haastatteluissa esiin tulleita sopimusoikeudellisia ominaispiirteitä, joihin perustuen työn tuloksena esitettävät toimintamallit rakentuvat.

Voimassaolevan oikeuden kartoittaminen ja systematisointi osaksi käsiteltävänä olevaa teemaa on olennainen lähtökohta teemaan liittyvien haasteiden tunnistamiselle. Näin ol- len aluksi tarkastellaan lainopin keinoin sopimusoikeutta oikeudenalana. Lainopillisessa

osuudessa on hyödynnetty sopimus- ja varallisuusoikeudellista kirjallisuutta. Lainopilli- sen selvityksen lisäksi ongelmakohtien tunnistamisessa ja niitä varten luotavissa toimin- tamalleissa tuodaan keskiöön käytännön toimijoiden näkökulma.

Selvitystyön lähtökohdaksi asetettujen kysymysten kannalta on olennaista ymmärtää käytännön toimijoiden näkökulmaa. Näin selvityksessä laadittavat toimintamallit voitiin muotoilla käytännön toimintaympäristöön soveltuviksi. Toimintaympäristön kartoituksen lähtökohtana on ollut tunnistaa ja kuvata arkisia tilanteita, joissa yritykset mahdollisesti kohtaavat toimintaansa liittyviä sopimusoikeudellisia haasteita.

Kiertotaloutta tukevia liiketoimintamalleja löytyy mm. materiaali- ja energiapanosten kes- tävien kiertojen edistämisestä, tuotantoprosessien optimoinnista, palveluistamisesta, tuotteiden ja palveluiden jakamisen sovellusalustoista, tuotteiden käyttöiän pidentämi- sestä ja materiaalien kierrätyksestä.1 Tässä selvityksessä tarkasteltavat kiertotalouden liiketoimintamallit on jaettu viiteen kategoriaan: tuote palveluna, uusiutuvuus, tuotteen elinkaaren pidentäminen, jakamistalous sekä materiaalikierrot ja -tehokkuus. Jaottelu perustuu OECD:n julkaisemaan raporttiin2, jossa kyseiset liiketoimintamallit on tunnis- tettu kiertotalouden keskeisimmiksi osa-alueiksi, jotka voivat edesauttaa kiertotalouteen siirtymistä ja kasvua.

Yrityksiä haastateltiin yhteensä viisi ja edustettuina olivat kaikki viisi OECD:n kuvaamaa liiketoimintamallia. Tämän lisäksi haastateltiin yhtä kiertotalousyhteisön edustaa. Haas- tattelut toteutettiin puhelimitse. Diskurssien lähteinä toimivat erilaisilla foorumeilla käydyt keskustelut ja muussa mediassa käyty keskustelu, kuten esimerkiksi mielipidekirjoittelu. Dokumentit olivat puolestaan raportteja, selvityksiä ja muita kirjallisia julkaisuja.

Haastatteluaineiston analyysin, sekä diskurssi- ja dokumenttianalyysien tulosten poh- jalta tuotettiin yksityiskohtaisempi juridinen tarkastelu. Tarkastelun tavoitteena on tunnis- taa sekä kuvata kiertotalouden toimijoiden kokemuksiin pohjautuen sopimuskokonai- suuksiin liittyvät juridiset kysymykset, haasteet ja mahdollisuudet. Laadituissa toiminta-

1Tikkanen ym. (2018)

2 OECD 2019, s.13.

malleissa on pyritty huomioimaan myös liiketoimintamallien välisiä eroja ja yhtäläisyyk- siä. Tavoitteena on selvittää, mitä toimintamalleja kiertotalouden toimijoilla on käytettä- vissään turvallisen ja ennakoitavan toimintaympäristön muodostamiseksi.

Kuten taloudessa yleisesti, myös kiertotaloudessa palveluiden ja tuotteiden vaihdannan edellytyksenä voidaan pitää osapuolten välistä yhteisymmärrystä vaihdannan kohteena olevasta palvelusta tai tuotteesta sekä millä edellytyksillä nämä voivat tulla vaihdetuiksi. Edellytyksillä tarkoitetaan palvelun tai tuotteen vastinetta, jonka avulla palvelun tai tuot- teen haluava osapuoli voi kyseisen vaihdannan kohteen hankkia itselleen. Tätä yhteis- ymmärrystä nimitetään osapuolten väliseksi sopimukseksi. Kiertotalouden toimijoille suunnattujen toimintamallien kehittämiseksi tulee ensin tuntea sopimusoikeudelliset läh- tökohdat, jotta käytännössä toimijoiden välisissä sopimussuhteissa ilmeneviin ongelmiin voidaan muotoilla oikeudellisesti kestäviä malleja.

Liiketoimintaa harjoittavien yritysten toiminta edellyttää useita erityyppisiä sopimuksia, eivätkä kiertotalouden liiketoimintamalleja toteuttavat yritykset muodosta poikkeusta. Yri- tyksien tyypillisimpiä sopimuksia ovat liiketilojen vuokrasopimukset, työsopimukset sekä energian hankintaan liittyvät sopimukset. Näitä tarvitsevat yhtä lailla myös kiertotalouden toimijat, mutta tässä selvityksessä nämä sopimukset on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Tässä selvityksessä tarkastelu kohdistetaan nimenomaan kiertotaloustoimijoille tyypilli- siin sopimustyyppeihin ja niihin liittyviin ongelmiin.

Selvitys koostuu viidestä pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa käsitellään yleisiä sopi- musoikeudellisia lähtökohtia, jotka muodostavat perustan kiertotalouden liiketoiminta- mallien sopimusoikeudelliselle analyysille. Toisessa pääluvussa keskitytään tarkemmin kiertotalouden kehittyvään toimintakenttään ja minkälaisia keskeisiä sopimusoikeudelli- sia erityispiirteitä sektorilla voidaan tunnistaa. Kolmannessa pääluvussa kuvataan sopi- musoikeudellisten ongelmien kartoitusta varten toteutetut kiertotaloustoimijoiden haas- tattelut sekä dokumentti- ja diskurssianalyysin tulokset. Toimintamallisuositukset kierto- talouden liiketoimintamalleja toteuttavien toimijoiden kohtaamiin ongelmiin on esitetty neljännessä pääluvussa. Selvityksen viimeisessä pääluvussa on esitetty yhteenveto sel- vityksen tuloksista.

1. SOPIMUSOIKEUDELLISET LÄHTÖKOHDAT

1.1. Mikä on kiertotaloudellinen sopimus?

Sopimukset luovat perustan valtaosalle taloudellista toimintaa. Samoin sopimukset luo- vat perustan myös kiertotalouden toiminnalle. Sopimustyyppejä voi olla hyvin monenlai- sia ja niitä voidaan solmia monenlaisten osapuolten välille. Keskeinen sopimusoikeudel- linen perusta on kuitenkin sopimuksesta riippumatta hyvin samankaltainen. Sopimusten luonnehdinta kiertotaloudellisiksi edellyttää kriteeristöä, jotta sopimusta voidaan ylipää- tään luonnehtia kiertotaloudelliseksi sopimukseksi. Tyhjentävän kriteeristön puuttuessa sopimusten luonnehdinnassa on käytettävä yleistä oletusta siitä, että ollakseen kiertota- loudellinen sopimus, sen täytyy liittyä kiertotalouden liiketoiminta-alojen toimintaan. Tässä luvussa käsitellään kiertotalouden näkökulmasta sopimusoikeuden keskeisimpiä lähtökohtia, jotka muodostavat perustan toimintamallien kehittämiselle.

Yritystoiminta perustuu sopimuksiin. Muun muassa yrityksen perustaminen, rahoittami- nen, raaka-aineiden hankinta, valmistusprosessi ja toimittaminen vaativat sopimuksia.3 Kiertotalouteen katsottava yritystoiminta ei muodosta poikkeusta erilaisten sopimusten tarpeen osalta perinteiseen yritystoimintaan nähden. Kiertotalouden toimijat tosin voivat joutua kohtaamaan sellaisia sopimusoikeudellisia haasteita, joita esimerkiksi perinteisen yritystoiminnan piirissä sovellettavat sopimustyypit eivät tunnista. Tällaiset haasteet voi- vat liittyä kyseisen kiertotalouden toiminnan innovatiivisuuteen sekä toiminnan pilotointi vaiheeseen, josta ei ole aiempaa kokemusta, mutta sen käyttöönottamista voidaan pitää kiertotaloutta edistävänä ratkaisuna.

Perinteisesti sopimus on mielletty juuri kahdenkeskeiseksi oikeustoimeksi, jossa sopi- mus perustaa oikeuksia ja velvollisuuksia vain välittömille sopijapuolille. Tämä ei kuiten- kaan aina ole asian todellinen luonne. Yhteiskunta ja vaihdantarakenteet ovat kehitty- neet ja tämä on johtanut kasvavissa määrin tilanteisiin, joissa vastuuasetelma ulottuu useampaan kuin kahteen oikeushenkilöön.4 Jos useat erityyppiset sopimukset liittyvät

3 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 3–5.

4 Norros 2007, s. 1–3.

toisiinsa, muodostaa tämä kokonaisuus sopimusverkoston (network). Usein sopimusver- kostossa on kyse pitkäkestoisista sopimuksista, ja useiden osapuolien suoritukset liitty- vät toisiinsa. Sopimusverkostoissa useat sopimukset saattavat vaikuttaa toisiinsa esi- merkiksi, kun määritetään sopimusten sisältöä ja tulkintaa tai oikeusvaikutusten kohden- tumista.5 Sopimusverkostot ovatkin muodostuneet yhä suuremmaksi osaksi sopimusoi- keuden maailmaa ja ovat myös kiertotalouden keskiössä. Kiertotalouden sopimusver- kostoista tarkemmin jäljempänä luvussa 3.

Kiertotaloudelle tyypillisessä sopimusverkostossa esiintyy sekä liikesopimuksia että ku- luttajasopimuksia, joissa sopimuksen ehdot voivat olla yksilöllisiä tai sitten vakiomuotoi- sia. Yksilöllisen sopimuksen ehdot ovat osapuolten keskenään neuvottelemia, ja vakio- sopimuksissa sovelletaan vakioehtoja, jotka ovat monesti toisen osapuolen yksin laati- mia niin sanottuja massasopimuksia. Sopimukset voivat olla luonteeltaan kerta- tai kes- tosopimuksia. Kertasopimuksen oikeusvaikutukset loppuvat, kun suoritus on asianmu- kaisesti tehty. Sen sijaan kestosopimus on pitkäaikaisempi ja usein voimassa tois- taiseksi.6

1.2. Sopimuksia koskeva sääntely ja keskeiset periaatteet

Sopimusoikeuden perusta on sopimusvapaus, jonka mukaan sopimuksen tekemistä ei lähtökohtaisesti rajoiteta. Sopimusvapautta on kuitenkin rajoitettu tietyissä erityistilan- teissa. Suomessa sopimuksista säännellään monissa säädöksissä, jonka lisäksi oikeus- käytännön perusteella on muotoutunut useita oikeusperiaatteita.

Sopimusvapaus antaa sopijapuolille vapauden tehdä heille annetun tahdon autonomian rajoissa vapaasti haluamansa sisältöisiä sopimuksia. Sopimusvapaus sisältää ensinnä- kin päätäntävapauden tehdä ja olla tekemättä sopimuksia. Toiseksi siihen kuuluu valin- tavapaus eli vapaus valita oma sopimuskumppaninsa. Lisäksi sisältövapaus on osa so- pimusvapautta, se tarkoittaa vapautta määrätä minkälaisin ehdoin sopimus tehdään. Vii- meisenä sopimusvapauteen kuuluu muotovapaus, eli vapaus määrätä, missä muodossa

5 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 1.3.1.

6 Hemmo, Hoppu 2019, luku 3.1.

9 (86)

sopimus tehdään.7 Sopimusvapaus kuuluu kiertotalouden toimijoille yhtä lailla kuin se kuuluu muillekin toimialoille, jossa sopimukset toimivat keskeisenä elementtinä osana toiminnan järjestämistä. Kiertotalouden osalta sopimusvapautta rajoittavaksi tekijäksi voi käytännössä muodostua muiden alan toimijoiden puuttuminen tai rajallinen määrä. Kier- totalouden toimijoiden sopimusvapautta voi siis rajoittaa kiertotalouden oma toimintaym- päristö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se rajoittaisi sopimusvapauden periaatteen soveltamista kiertotalouden sektorilla.

Sopimusvapaus ei ole ehdoton periaate. Sitä on rajoitettu muun muassa pakottavilla säännöksillä lainsäädännössä, kuten muotomääräyksin, sekä kohtuullisuusvaatimuksen tai tosiasiallisten seikkojen myötä. 8 Sopimusvapaus ei oikeuta myöskään sopimaan kol- mannen vastuuta tai velvoita tätä mihinkään ilman tämän sitoumusta. Muutoin olisi mah- dollista luoda sopimuksia kolmannen vahingoksi. 9

Keskeinen sopimuksia sääntelevä säädös on varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettu laki (228/1929, jäljempänä oikeustoimilaki), jossa säädetään mm. sopimuksen tekemisestä, valtuutuksesta, oikeustoimen pätemättömyydestä ja sovittelusta. 10

Oikeustoimilaki ei ole tyhjentävä, ja usein onkin turvauduttava muihin tiettyjä sopimus- tyyppejä koskeviin säännöksiin.11 Perinteisimpiä erillistä sääntelyä sisältäviä sopimus- tyyppejä on irtaimen kauppa, kiinteän omaisuuden kauppa, kuluttajasopimukset, osa- maksukauppa, käyttöoikeudet, vakuudet, palvelusopimukset ja vakuutussopimukset. Li- säksi on olemassa monia muita sopimustyyppejä, joista on osittain erityislainsäädän- töä.12 Näin ollen myös kiertotaloudessa esiintyviin erityisiin sopimustyyppeihin, kuten ir- taimen kauppaan ja kuluttajasopimuksiin liittyy erillistä sääntelyä. Kiertotalous on yhtä lailla alisteinen sopimusoikeuden yleisille opeille kuin muutkin liiketoiminta-alueet. Kier- totaloudessa korostuneessa asemassa ovat sopimusketjut ja -verkostot, jotka voivat

7 Riikonen, 2008, s. 37.

8 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 17–25.

9 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 17–25.

10 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 16.

11 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 16.

12 Hemmo, Hoppu 2019, luku 3.2.3.

10 (86)

koostua useista erityyppisistä sopimuksista, kuten vuokraus-, palvelu- ja vakuutussopi- muksista, joita analysoidaan jäljempänä tarkemmin.

Kuitenkin suuri osa liikesopimuksia koskevasta sääntelystä on tahdonvaltaista, jolloin sopijapuolet voivat omin ehdoin sopia toisin kuin laissa säädetään. Tällöin lakia sovelle- taan vain tilanteessa, kun muusta ei ole sovittu.13 Monet liikesopimustyypit, esimerkiksi sopimukset kaupallisesta yhteistyöstä sekä konsulttisopimukset, ovat myös tyypillisesti kokonaan lailla sääntelemättömiä.14

Julkiset hankinnat

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettu laki (hankintalaki, 1397/2016) sääntelee valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden lain 5 §:ssä tarkoi- tettujen hankintayksiköiden hankintoja. Hankintalailla ohjataan laissa säädettyjen han- kintayksiköiden hankintatoimintaa, joka tapahtuu käytännössä erityyppisin sopimuksin, jotka ovat lähtökohtaisesti yksityisoikeudellisia sopimuksia. Hankintalaki ohjaa sopimus- menettelyä julkisella sektorilla. Yleisesti hankintamenettelyä koskevan sääntelyn tarkoi- tuksena on luoda puitteet julkisen sektorin ja markkinoilla toimivien taloudellisten toimi- joiden välisille suhteille hankintasopimusten tekemiseksi. Puitteiden luomisella ja niitä koskevalla sääntelyllä on pyritty siihen, etteivät julkiset hankinnat aiheuttaisi markkina- häiriöitä.15

Hankintalain 2 §:stä käy ilmi, että lain tavoitteena on edistää julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata ta- sapuolinen tarjouskilpailu. Lisäksi hankintayksiköiden tulisi huomioida hankintoja tehdes- sään myös ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat (2.1 §). Hankintayksikköjen päätöksen- tekoa ohjaa kuitenkin myös muut näkökohdat, mutta kiertotaloudellisten etujen voidaan nähdä linkittyvän juuri näihin ympäristöllisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin.

13 Hemmo, Hoppu 2019, luku 3.2.1.

14 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 12–13.

15 Määttä, Voutilainen 2017, s. 44–45.

11 (86)

Perusperiaatteet

Sopimusvapauden lisäksi myös sopimussidonnaisuus kuuluu sopimusoikeuden keskei- simpiin periaatteisiin ja on vahvasti liitännäinen sopimusvapauteen. Sopimussitovuus perustuu vanhaan periaatteeseen pacta sunt servanda, eli sopimus on pidettävä. Kun sopimus on solmittu sopimusvapauden periaatteiden mukaisesti, se myös yleensä sitoo osapuoliaan. Sitä ei voi yksipuolisesti peruuttaa tai muuttaa. Sopimussitovuus on vah- vasti esillä liikesopimuksissa.16

Kohtuusperiaate voi rajoittaa sopimusvapautta sekä sopimussidonnaisuutta. Kohtuuspe- riaatteen mukaan vain kohtuulliset sopimukset ovat sitovia. Mikäli sopimus on kohtuuton, se johtaa usein sopimuksen sisällön muuttamista kohtuullisemmaksi. Kohtuullisuutta voi- daan arvioida kiinnittämällä huomiota osapuolten suoritusten tasapainoon. Kohtuusperi- aatetta tukee oikeustoimilain 36 §:ään (956/1982) sisältyvä sovittelusääntö.17

Sopimusoikeudessa on haluttu suojata osapuolten luottamusta syntyneisiin perusteltui- hin odotuksiin. Olennaista sopimuksen syntymisen ja laajuuden kannalta onkin sillä, onko vastapuoli ollut vilpittömässä (bona fide) vai vilpillisessä (mala fide) mielessä. Tä- män arvioinnissa keskeistä on se, onko henkilö ollut tietoinen jostakin sopimuksen kan- nalta merkityksellisestä olosuhteesta. Perusteltu vilpitön mieli tarkoittaa, ettei henkilö tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää jostain seikasta.18

Heikomman suojaa koskeva periaate on näkyvimmin esillä suhteissa, joissa osapuolet ovat tietyn sopimustyypin osapuolina epätasavertaisia. Esimerkkejä tällaisesta tilan- teesta voivat olla kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välinen tai vuokralaisen ja vuokran- antajan välinen suhde. Tällaisissa tilanteissa lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi suo- jata heikompaa osapuolta erilaisilla säännöksillä. Vahvemmalle osapuolelle on saatettu esimerkiksi asettaa erityisiä tiedonantovelvollisuuksia. Lisäksi on olemassa esimerkiksi erilaisia jälkikäteisiä suojakeinoja.19

16 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 17–25.

17 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 17–25.

18 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 17–25.

19 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 17–25.

12 (86)

Lojaliteettiperiaate puolestaan perustuu velvollisuuteen ottaa kohtuullisessa määrin huo- mioon sopimuksen toisen osapuolen edut. Periaatteen myötä sopimussuhteessa voi muodostua sopimukseen perustuvia velvollisuuksia, joita sopimukseen ei nimenomai- sesti sisälly. Tällaisia velvollisuuksia voivat olla esimerkiksi tiedonantovelvollisuus ja vel- vollisuus huomautuksen tekemiseen. Periaatteen sisältö ja painoarvo voivat vaihdella paljon riippuen sopimussuhteesta. Lojaliteettiperiaate korostuu vuorovaikutteisissa ja pit- käkestoisissa sopimussuhteissa sekä tilanteissa, joissa toinen osapuoli on alansa asian- tuntija.20 Lojaliteettiperiaate eli lojaliteettivelvollisuus jaetaan ajallisesti tyypillisesti neu- vottelulojaliteettivelvollisuuteen sekä täyttämislojaliteettivelvollisuuteen.21 Nimenomaan neuvottelulojaliteettia koskeva lojaliteettiperiaate on vahvistettu korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1993:130, jossa sopimussuhteen osapuolelle langetettiin vahingonkor- vausvelvollisuus sopimusneuvotteluvaiheen lojaliteettivelvollisuuden rikkomisen takia. Täyttämislojaliteetti liittyy sopimuksen toteuttamiseen. Tämä voi tulla arvioitavaksi erityi- sesti niissä tilanteissa, kun sopimukseen vaikuttavat olosuhteet muuttuvat eikä niitä ole osattu sopimusehdoissa ennakoida. Näissä tilanteissa arviointiin vaikuttaa sopimuksen tarkoitus ja osapuolten käsitys siitä.

1.3. Sopimusosapuolet

Kiertotalouden sektorin sopimusten osapuolet voidaan jaotella perinteisen sopimuksen osapuolia koskevan jaottelun mukaisesti. Sopimusosapuolena voi olla jokin yhteisö tai ihminen, eli luonnollinen henkilö. Sopimuksen osapuolia kutsutaan oikeussubjekteiksi. Oikeussubjektilla on aina oma tahto ja erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeussub- jektin tahdonmuodostus on osapuolten kanssakäynnin sekä sopimuksen syntymisen osalta merkittävässä roolissa.22 Kiertotalouden sopimusverkostoihin kuuluu tyypillisesti sekä oikeudellisia että luonnollisia henkilöitä.

20 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 17–25.

21 Mähönen, 2000, s. 135.

22 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 26–30.

13 (86)

Oikeushenkilö on sellainen henkilöiden yhteenliittymä tai määrättyyn tarkoitukseen ero- tettu omaisuusmassa, jolle oikeusjärjestys tunnustaa oikeuskelpoisuuden ja oikeustoi- mikelpoisuuden. Tällaiset yhteisöt voidaan jakaa julkisoikeudellisiksi ja yksityisoikeudel- lisiksi yhteisöiksi. Julkisoikeudelliset oikeushenkilöt jaetaan yhteisöihin, kuten valtio ja kunta sekä laitoksiin, kuten Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos. Yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt sen sijaan jaetaan yhtiöihin, yhdistyksiin ja säätiöihin. 23

Oikeushenkilöiden lisäksi luonnolliset henkilöt, eli yksityiset ihmiset voivat olla sopimuk- sen osapuolia. Luonnollinen henkilö on oikeuskelpoinen, sillä tällä on aina kyky saada nimiinsä oikeuksia tai tulla velvoitetuksi. Oikeuskelpoisuus ei automaattisesti tarkoita, että hän voi sopia sopimuksia. Vain oikeustoimikelpoinen henkilö voi solmia sopimuksia. Pääsäännön mukaan oikeustoimikelpoisia luonnollisia henkilöitä ovat täysi-ikäiset hen- kilöt, joita ei ole julistettu vajaavaltaisiksi. Oikeustoimikelvoton henkilö voi kuitenkin tehdä päteviä sopimuksia laillisen edustajansa suostumuksella.24

Yleisesti ottaen sopimuksesta syntyy velvoitteita ja oikeuksia vain sopimuksen välittö- mille osapuolille. Tietyissä tilanteissa sopimuksella voi olla vaikutuksia kuitenkin myös kolmanteen nähden. Ensinnäkin osapuolet voivat sopia perustavansa oikeuden jollekin sivulliselle. Toiseksi erityistapauksissa sopimus voi velvoittaa tai sitoa kolmatta lain sään- nöksen nojalla. Tällainen tilanne on esimerkiksi työehtosopimuksen kanssa. 25

Lisäksi eräissä tilanteissa, joissa kyse on sopimusketjuista, voi lainsäädännön puitteissa osapuoli esittää vaatimuksia ketjun aiempia osapuolia kohtaan.26 Sopimusketjulle on tyy- pillistä, että esine tai hyödyke kulkee peräkkäisten sopimusten perusteella ketjussa eteenpäin. Sopimusketjun sopimukset voivat olla toisistaan täysin erilliset, mutta silti toi- sistaan riippuvaiset.27 Esimerkiksi kuluttajakaupassa ja siihen rinnastuvissa kuluttajaso- pimuksissa on kuluttajalla suhteellisen laaja mahdollisuus kohdistaa vaatimuksia aiem- paan myyntiportaaseen.28 Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen siis myös kiertotalouden

23 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 26–30.

24 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 26–30.

25 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 37–38.

26 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 37–38.

27 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 7.1.5.

28 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 37–38.

14 (86)

liiketoiminta-alueilla. Kiertotalouden osalta esimerkiksi uusiutuvuuden ja materiaalikier- tojen ja -tehokkuuden aloja edustavien toimijoiden välisistä suhteista voidaan tunnistaa hyvinkin perinteisiä sopimusketjutilanteita, joita esiintyy myös aivan tavallisien tuotteiden ja hyödykkeiden sopimusketjuissa. Näitä tilanteita käsitellään tarkemmin luvussa 3.

1.4. Sopimuksen synty ja pätemätön sopimus

Sopimuksen synty

Sopimus voi syntyä monella eri tavalla, mikä pätee myös kiertotalouden sektorilla. Pe- rinteiset sopimuksen syntymisen vaiheet ilmenevät näin ollen myös kiertotalouden sek- torilla. Yleensä sopimuksen tekoa edeltää sopimusneuvottelu, jossa sopimusosapuolet keskustelevat tulevan sopimuksen sisällöstä. Sopimus voi syntyä myös tietynlaisen yh- teisen toiminnan johdosta. Perussäännökset sopimuksen tekemisestä ovat oikeustoimi- laissa. Xxxx mukaan lähtökohta sopimuksen syntymiselle on tarjous ja sen hyväksymi- nen. Suullinen sopimus on yhtä sitova kuin kirjallinenkin. 29

Tarjouksen tekemistä voi edeltää toisen osapuolen tarjouspyyntö. Tarjouspyyntö ei läh- tökohtaisesti sido lähettäjäänsä. Huomiota tulee kuitenkin kiinnittää siihen, ettei tarjous- pyyntöä voida sekoittaa tarjoukseen, sillä tarjousta annettaessa muodostuu tarjoussi- donnaisuus. Tämä tarkoittaa, että tarjouksen tekijä on sidottu sopimukseen. Sopimuksen sisältö määräytyy tarjouksen mukaan. Tarjous saadaan tehdä vapaamuotoisesti ilman että oikeusvaikutukset riippuvat tekotavasta. 30

Vaikka tarjous lähtökohtaisesti sitookin antajaansa, sen voi peruuttaa siihen asti, kunnes vastaanottaja on saanut tarjouksen sisällöstä tiedon. Sopimus syntyy, jos tarjouksen saaja antaa hyväksyvän vastauksensa tarjouksen voimassaoloajan kuluessa ilman vas- taehtoja. Myöhästynyt vastaus katsotaan uudeksi vastaajan tekemäksi vastatar- joukseksi. Myös hyväksytty tarjous, johon on lisätty ehtoja tai muita muutoksia, katsotaan

29 Hemmo, Hoppu 2019, luku 6.1.

30 Hemmo, Hoppu 2019, luku 6.1.

15 (86)

vastatarjoukseksi. Mikäli tarjouksen saaja ei reagoi mitenkään saamaansa tarjoukseen, ei sopimusta synny. Hylkäävä vastaus sitoo vastauksen antajaa.31

Sopimuksen pätemättömyys

Oikeustoimi on pätemätön, jos se ei saa aikaan sitovaa vaikutusta sen tekemisessä, muodossa, sisällyksessä tai siinä itsessään muutoin olevan virheen vuoksi. Pätemätön oikeustoimi ei saa aikaan sillä tarkoitettua oikeusvaikutusta. Pätemättömyysperusteita on lukuisia. Myös hyvän tavan vastainen sopimus voi olla pätemätön. Tällainen sopimus voi olla esimerkiksi sopimus, joka velvoittaisi osalliset tekemään rikoksen. Myös laissa säädetyn kiellon tai käskyn vastaiset oikeustoimet ovat pätemättömiä.32

Lisäksi tilanteet, joissa tahto ja sen ilmaiseminen ovat poikenneet toisistaan voivat johtaa sopimuksen pätemättömyyteen. Ensinnäkin tahdonilmaisun antaja voi jo tahtoaan il- maistessaan olla selvillä siitä, ettei kyseinen tahdonilmaisu vastaa hänen tahtoaan. Täl- löin kyse on valeoikeustoimesta. Toiseksi tahdonilmaisun antaja saattaa erehtyä luule- maan, että hänen tahtonsa ja sen ilmaiseminen vastaisivat toisiaan. Tällöin kyse on ereh- dyksestä. Lopuksi, vaikka oikeustoimi olisi muutoin pätevä, mutta se on tehty olosuh- teissa, joista tietoisen olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota tällaisissa olosuhteissa tehtyyn oikeustoimeen, ei sitä tule saattaa voimaan.33

1.5. Suoritushäiriöt ja vastuut

Suoritushäiriöt

Olennainen osa sopimusta on se, että osapuolet täyttävät sopimuksesta johtuvat velvol- lisuutensa. Mikäli tällainen velvollisuus jää jostakin syystä täyttymättä, on kyseessä suo- ritushäiriö (sopimusrikkomus). Jos suoritus poikkeaa epäedullisella tavalla sovitusta,

31 Hemmo, Hoppu 2019, luku 6.1.

32 Hemmo, Hoppu 2019, luku 6.4.

33 Hemmo, Hoppu 2019, luku 6.4.

16 (86)

suoritus on virheellinen. Sopimusrikkomuksia on monenlaisia ja ne vaihtelevat sopimus- tyypeittäin, mutta perustyypit ovat viivästyminen ja virheellisyys.34 Suoritus voi olla vir- heellinen monella eri tavalla. Tyypillisesti virhetilanteet on jaettu laatuvirheisiin, oikeudel- lisiin virheisiin, vallintavirheisiin ja immateriaalioikeudellisiin virheisiin.35

Myös kiertotaloudessa kahden välisissä sopimussuhteissa sekä viivästyminen että vir- heellisyys voivat aiheuttaa sopimusrikkomuksen. Sen sijaan sopimusketjutilanteissa, joissa välittömän sopimussuhteen ylittäviä vastuuvaikutuksia voi syntyä lain nojalla, vas- tuu rajautuu suorituksen virhetilanteisiin.36 Sopimusketjulle on tyypillistä, että esine tai hyödyke kulkee peräkkäisten sopimusten perusteella ketjussa eteenpäin. Sopimusketjun sopimukset voivat olla toisistaan täysin erilliset, mutta silti toisistaan riippuvaiset.37 Esi- merkiksi kuluttajakaupassa ja siihen rinnastuvissa kuluttajasopimuksissa on kuluttajalla suhteellisen laaja mahdollisuus kohdistaa vaatimuksia aiempaan myyntiportaaseen.38

Seuraamukset

Kiertotalouden sektorin sopimusrikkomuksia voidaan lähestyä yleisten sopimusoikeuden sopimusrikkomisia koskevien menettelyiden kautta. Ensinnäkin sopimusrikkomuksen kohdannut osapuoli voi pidättyä oman velvoitteensa täyttämisestä. Vasta vastasuorituk- sen tapahtuessa osapuoli on velvollinen täyttämään oman velvollisuutensa. Toiseksi so- pimusrikkomus voidaan korjata tai oikaista. Kolmas tunnettu oikeuskeino on luontoissuo- rituspakko. Se tarkoittaa, että kärsinyt osapuoli vaatii sopimuksen toteutuvan tarkoite- tussa muodossaan, eikä tyydy esimerkiksi rahakorvaukseen. Neljäntenä kyseeseen voi tulla hinnanalennus, joka voi tulla kyseeseen vain virheellisyyden seurauksena. Viiden- tenä voidaan hyödyntää sopimussakkoa, joka pohjautuu etenkin yritysten välisiin sopi- muksiin. Kuudentena rikkomuksesta kärsinyt voi purkaa sopimuksen kokonaan, mikäli

34 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 187–188.

35 Hemmo, Hoppu 2019, luku 8.2.

36 Norros, 2007, s. 12.

37 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 7.1.5.

38 Annola, Saarnilehto, 2018, s. 37–38.

17 (86)

sopimusrikkomus on ollut olennainen. Tämä merkitsee sopimuksen välitöntä lakkaa- mista huomioimatta sopimuksessa mahdollisesti sovitusta irtisanomisajasta.39

Sopimukseen perustuvan vahingonkorvausvastuun normipohja ilmenee useissa eri la- eissa, kuten kauppalaissa (335/2987) ja kuluttajansuojalaissa (38/1978), sekä useissa erityislaeissa. Mitään yleistä ja kattavaa sopimusoikeudellista vahingonkorvaussäänte- lyä ei kuitenkaan ole ja vahingonkorvausperusteet jäävät yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden varaan.40 Sopimusverkostolla voi olla sopimusrikkomuksen yhteydessä korvausvastuuta laajentava vaikutus. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1999:19 kat- sonut, että sopimusvastuu voi laajentua niin, että myös oikeus saada sopimusperusteista vahingonkorvausta voi ulottua myös sopimuksen ulkopuoliseen, jonka etu on tullut ottaa huomioon sopimusta täytettäessä.41

Vastuun rajoitukset

Vastuuta voidaan sopimuksissa rajata vastuunrajoitusehdoin lain sallimissa rajoissa. Tyypillisesti vastuuta on voitu rajoittaa ns. force majeure -ehdolla, eli ylivoimaisen esteen ehdolla. Ylivoimaisia esteitä voivat olla esimerkiksi alihankkijoiden toimitushäiriöt, raaka- aineen saannin vaikeudet ja konerikot. Kyseinen vastuunrajoitusehto voi olla hyödyllinen myös niissä kiertotalouden liiketoiminta-alojen sopimuksissa, jotka koskevat materiaa- lien tai tuotteiden välitystä tai toimitusta. Lisäksi vastuuta voidaan rajata taloudellisen lisävaikeuden osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimuksen mukainen toimeenpano ai- heuttaisi olennaisesti suurempia kustannuksia, kuin on alun perin osattu odottaa. Myös korvattavien vahinkojen sisältöä koskien vastuuta voidaan sopimuksessa rajoittaa. Ra- jaus voi koskea esimerkiksi tiettyä vahinkolajia, tai korvauksen enimmäismäärää. Lisäksi korvausvastuuta voidaan rajata ajallisesti.42

39 Hemmo, Hoppu 2019, luku 8.3.

40 Hemmo, Hoppu 2019, luku 8.4.

41 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 1.3.9.

42 Hemmo, Hoppu 2019, luku 8.6.

18 (86)

2. KIERTOTALOUDEN KEHITTYVÄ TOIMINTAYMPÄRISTÖ

2.1. Kiertotalouden sopimusverkostot ja -ketjut Verkostoitunut kiertotalous‌

Tässä luvussa käsitellään sopimusverkostojen ja -ketjujen esiintymistä kiertotaloudessa. Ilmiöt eivät kuitenkaan ole sidottu pelkästään kiertotalouteen, minkä takia ilmiöitä on syytä tarkastella ensin yleisesti. Tarkoituksena on kartoittaa, miten nimenomaan kierto- taloudessa esiintyvät sopimusverkostot ja -ketjut eroavat yleisesti esiintyvistä sopimus- kokonaisuusilmiöistä vai voidaanko näiden välillä tunnistaa merkittäviä eroja.

Tänä päivänä puhutaan usein verkkoyhteiskunnasta (network society) ja sen erilaisista ilmentymistä. Termiin liitetään usein ensikädessä tietotekniikan ja informaatioverkkojen kehitys, mutta keskeistä on tunnistaa myös tuotantoon ja vaihdantaan liittyvät uudenlai- set verkottumiseksi kutsutut ilmiöt. Ajatuksen ytimessä on suuryritysten siirtyminen ver- tikaalisista organisaatioista horisontaalisiin verkostomallisiin yhteistyömuotoihin, joissa yritykset eivät enää hallitse ja hallinnoi koko toimitus- ja tuotantoketjua organisaation si- säiseen hierarkiaan perustuvin suhtein, vaan toiminta pyritään järjestämään suunnitel- mallista tuotantoyhteistyötä tai toimintojen ulkoistamista hyödyntäen. Tällaista yritystä voidaan kutsua verkottuneeksi yritykseksi (network enterprise).43 Myös kiertotalous on osa verkkoyhteiskuntaa. Kiertotaloudessa verkostoituminen on korostuneessa roolissa eri toimijoiden tarjoamien yhteistyö mahdollisuuksien vuoksi.

Verkostoituneiden yritysten osalta voidaan tunnistaa kaksi perusmuotoista toimintamal- lia. Ensimmäinen malli perustuu yhteen päätoimijaan, jonka keskusasema perustuu ra- hoitukseen, tavaramerkkiin tai tekniikkaan sekä päätoimijan kanssa sopimussuhteessa toimivien mahdollisesti pienempien yritysten muodostamaan verkostoon. Tällaisissa suhteissa yhä keskeisemmässä roolissa ovat pitkäkestoiset sopimussuhteet, joilla voi-

43 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 1.3.9.

19 (86)

xxxx säännellä esimerkiksi alihankkijasuhteita tai franchising-toimintaa. Tällaisille järjes- telyille on tyypillistä, että sopimusosapuolet eivät ole taloudellisesti tasavertaisia.44 Kier- totalouden osalta on tosin huomioitava se, että kiertotaloudessa hyödynnettävät materi- aalit voivat tulla hyödynnetyiksi myös muilla sektoreilla, joita voivat koskea omat pitkä- kestoiset sopimukset.45 Näin ollen kiertotalouden ulkopuolella toimivat muut toimijat kil- pailevat kiertotalouden toimijoiden kanssa, jolloin muiden toimijoiden pitkäkestoiset ma- teriaalien hankintasopimukset voivat muodostaa esteen materiaalien hyödyntämiselle kiertotaloudessa. Toisaalta voi muodostua yritysten toimintaa tai osaa siitä koskevia ver- kostoja (sateenvarjoja), jossa on kyse tasavertaisemmasta sopimusverkostosta. Ylei- sesti ottaen, kun siirrytään vertikaalisista organisaatioista horisontaalisiin sopimusverk- koihin, edellytetään jonkinlaisia yhteistoiminnallisia (sopimus)muotoja (kuten puitesopi- muksia).46

Vaihdantarakenteiden ja yhteiskunnan kehittyessä ovatkin yleistyneet tilanteet, joissa kaksiasianosaissuhteeseen47 rajoittuva sopimusvastuu ei vastaa vastuuasetelman todel- lista luonnetta. Yhteiskunta ja liike-elämä ovat kasvavasti erikoistuneet. Yritykset pyrkivät tehostamaan toimintaansa erikoistumalla ja keskittymällä osaamisensa ydinalueeseen. Tämä johtaa tyypillisesti toiminnan reuna-alueiden ulkoistamiseen ja toimijoiden verkos- toitumiseen. Sopimusoikeudellisesti tämä taas on johtanut muun muassa siihen, että so- pimusvelkoja on yhä useammin välittömän velallisen suorituksen lisäksi riippuvainen yhä useamman velallisen täytäntöönpanoapulaisen48 suorituksista. Jos tällaisessa tilan-

44 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 1.3.9.

45 Ks. Turunen, 2017, s. 4. Jätteenpoltossa hyödynnettävän sekajätteen tarkempi erottelu voi pienentää jätteenpoltossa käytettävän raaka-ainemassan määrää. Ks. myös Evers 2015, s. 96- 97: Pitkäkestoiset toimitussopimukset ovat jätteenpolttotoiminnan edellytys.

46 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 1.3.9.

47 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 1.3.1: Kaksiasianosaissuhteella tarkoitetaan sitä, että sopi- mus sen oikeusvaikutuksineen koskee sopijaosapuolia.

48 Täytäntöönpanoapulaisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että sopimuksen velallinen osapuoli hyödyntää ulkopuolista apua täyttääkseen sopimuksen. Esimerkiksi velallisen hyödyn- tämä alihankinta voidaan katsoa olevan täytäntöönpanoapulaisen käyttöä.

20 (86)

teessa sopimusvastuu rajataan tiukasti kaksiasianosaissuhteeseen, ajaudutaan tilantee- seen, jossa velkojan taloudellisia toimintaodotuksia ei suojata tarpeeksi sopimuskump- panin suoritusapulaisen virheeltä.49

Kiertotalouden tyyppitilanteet

Kiertotalouden toimintaympäristö rakentuu usein erilaisista sopimusverkostoista. Kaik- kiin kiertotalouden liiketoimintamalleihin sisältyy lähtökohtaisesti joko verkostoja tai eri- laisia ketjuja. Esimerkiksi materiaalikierroissa ja tuotteen uusiutuvuudessa tyypillinen verkosto voi perustua jätemateriaalin tuottajan, tuotteen valmistajan ja loppuasiakkaan välille. Näiltä kiertotalouden sektoreilta voidaan tunnistaa yhtä lailla vastaavissa roo- leissa esiintyviä toimijoita kuin niin sanotusti tavallisten ketjujen osalta. Tuotteiden ja hyö- dykkeiden toimitusketjut tarvitsevat raaka-aineen ja sen toimittajan, joka voi kiertotalou- den osalta tarkoittaa jätemateriaalia tai muuta ylijäämämateriaalia. Raaka-aineen kuljet- taminen voi edellyttää väliporrasta myös kiertotalouden puolella, ellei raaka-aineen ja- lostaja tai jatkokäsittelijä sijaitse raaka-aineen lähteen välittömässä läheisyydessä. Jat- kokäsittelijä voi toimia joko pelkästään raaka-aineen jalostajana tai lopullisen tuotteen valmistajasta, riippuen käsiteltävänä olevasta materiallista. Lopullisen tuotteen markki- noille saattaminen tai hyödyntäminen on riippuvainen tuotetun hyödykkeen luonteesta. Selvää on kuitenkin se, että jokaisen kiertotalouden piiriin katsottavan tuotantoketjun portaan edetäkseen käsiteltävänä oleva materiaali erä edellyttää toimijoiden välistä so- pimusta.

Tuotteen elinkaarta pidennettäessä sopimuskumppaneina voi toimia esimerkiksi kierrä- tetyn tai korjatun tuotteen tarjoaja ja loppuasiakas. Jakamistaloudessa tuotteen tai pal- velun jakajan ja käyttäjän tai ostajan välillä on tyypillisesti välittäjä (digialusta). Kun tuote tarjotaan palveluna, sopimuskumppaneina voi toimia esimerkiksi palvelun tarjoaja ja lop- puasiakas. Tällaisia tilanteita voidaan lähestyä tunnistamalla erilaisia sopimustyyppejä ja tilanneryhmiä, joissa henkilöasetelma jo lähtökohtaisesti poikkeaa perinteisestä kahta osapuolta sitovasta sopimussuhteesta.50

49 Norros, 2007, s. 1–7.

50 Norros, 2007, s. 1–7.

21 (86)

Jos useat erityyppiset sopimukset liittyvät toisiinsa, on kyse sopimusverkostosta (net- work). Sopimukset voivat oilla merkitykseltään eri tasoisia: yksi sopimuksista voi olla pääsopimus, jolle muut sopimukset ovat alisteisia. Sopimusverkostossa useiden henki- löiden suoritukset ovat toisiinsa liitännäisiä ja keskeiseen asemaan asettuukin suoritus. Sopimusverkostoa määriteltäessä voidaan löytää verkostoille yhteisiä tekijöitä:

1. Sopimusverkostossa on useita sopimuksia/sitoumuksia.

2. Sopimukset ovat keskenään erityyppisiä (esim. rahoitus-, vakuus-, kuljetus-, osto-, myynti- ja vakuutussopimuksia). Näin verkosto erotetaan massa- ja vakio- sopimuksista, joissa kyse on useista samanlaisista sopimuksista.

3. Verkoston sopimuksilla on yksi päämäärä.

4. Verkostossa vallitsee nk. sopimusdominoteoria, jonka mukaan, jos yksi sopimus jätettäisiin pois tai se epäonnistuisi, koko verkostolle aiheutuisi kohtalokas seu- raus.

5. Sopimusverkoston olennaiset osan muodostavat pitkäkestoiset sopimussuhteet.

6. Sopimusverkoston tulosajattelu korostaa tuottoa. 51

Lähtökohtaisesti sopimusverkoston taustalla ovat aina yksittäiset sopimukset, joiden osapuolet vaihtelevat. Jos sopimusverkon osapuolet haluttaisiin sitoa kaikkiin sopimuk- siin siten, että se vaikuttaisi sopimusten arviointiin, ja yhden sopimuksen epäonnistumi- nen automaattisesti vaikuttaisi muihin, olisi sitominen saatava aikaan sopimuksin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaikissa verkoston sopimuksissa tulisi viitata muihin sopimuksiin ja sopia jonkin sopimuksen epäonnistumisen vaikutuksista. Tämä olisi kui- tenkin käytännössä hyvin hankalaa, ja paras keino tällaisen tilanteen korjaamiseksi onkin se, että sopimusverkostosta vastaavat keskeiset osapuolet pyrkivät samaan aikaan kor- vaavan sopimuksen epäonnistuneen tilalle. 52

51 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 7.1.5.

52 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 7.1.5.

22 (86)

Sopimusverkostoja voi syntyä monin tavoin. Selkeä sopimusverkosto voi syntyä tietyn projektin ympärille. Projekti vaatii useita sopimuksia onnistuakseen. Sopimusverkosto voi syntyä myös esimerkiksi määrätyn raaka-aineen hyödyntämiseksi, jossa kyse on pro- jektia kenties pitkäaikaisemmasta yhteistyöstä, josta koko verkosto hyötyy. Myös teolli- suuslaitoksen toiminta voidaan järjestää sopimusten verkostona, jossa varsinainen tuot- teentekijä liittää muualla valmistetut osat yhteen ja markkinoi tuotteen. 53

Jos sopimusverkoston tunnistaminen aiheuttaa haasteita, tai se esimerkiksi sekoitetaan sopimusten yhteenliittymiseen tai erillisiin sopimuksiin, voidaan arvioinnissa hyödyntää sopimusten todellista sisältöä. Huomioon voidaan ottaa ne tiedot, joita on olemassa so- pimuksen tekijöiden tarkoituksesta. Verkoston osalta tarkoitus tulee usein selväksi sopi- muksista.54

Sopimusverkostoista erillään on pidettävä sopimusketju. Asetelmaa, jossa tietyn sopi- muksen sopijapuoli on osallisena myös toisessa sopimuksessa, ja sopimuksilla on jokin asiallinen yhteys, voidaan kutsua sopimusketjuksi. Usein sopimusketjussa siirtyy esimer- kiksi fyysinen tai aineeton suoritus ketjua pitkin sellaisenaan tai muunneltuna. Tällaisia tilanteita voi liittyä esimerkiksi jakeluketjuihin, laskutusjärjestelyihin, korjaus- ja huolto- palveluiden järjestämiseen, asiakkaiden sitouttamiseen ja alihankintasuhteisiin.55 Ket- jussa sopimussuhteita voi olla useita, eivätkä alkuperäinen suorittajataho ja lopullinen käyttäjätaho ole keskenään sopimussuhteessa.56 Sopimuksista seuraa oikeuksia ja vel- vollisuuksia pääsääntöisesti vain sopimuksen välittömille osapuolille. Pitkissä sopimus- ketjuissa voi muodostua tilanteita, jolloin joudutaan arvioimaan yksittäisen sopimuksen mukaisen suorituksen virheellisyyttä ja sitä, kenelle vastuu virheellisestä suorituksesta kuuluu.

53 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 7.1.5.

54 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 7.1.5.

55 Norros, 2007, s. 1–7.

56 Riikonen, 2008, s. 17.

23 (86)

Jätemateriaalin

toimittaja

Uusioraaka-aineen

valmistaja

Kaukolämmön

tuottaja (hukkalämpö)

Uusiutuvan energian

tuottaja

Tuotteen valmistaja

Ylijäävän materiaalin

hyödyntäjä

Loppuasiakas

Kuva 1. Esimerkki kiertotalouden sopimusketjusta.

2.2. Riskit sopimusverkostoissa

Keskeiset sopimusketjuihin ja -verkostoihin liittyvät riskit

Käytännössä kaikkiin sopimussuhteisiin liittyy erilaisia riskejä. Verkostoitumisella voi- daan saavuttaa kustannussäästöjä sekä joustavuutta, mutta lisäksi siitä seuraa oikeu- dellista sitovuutta.57 Riskejä voidaan jakaa sopimusehdoissa sopimuskumppanien kes- ken. Lisäksi lainsäädäntöön liittyy määräyksiä riskin jaosta. Sopimusriskejä voidaankin pyrkiä hallitsemaan sopimusoikeuden sekä sopimustekniikan osaamisella. Sopimusris- kien hallinta kohdistuu ennen kaikkea toimintaan ennen sopimuksen solmimista. Sopi- musriskejä voidaan hallita tyypillisesti sopimusvapauteen liittyvillä työkaluilla, kuten so- pimuskumppanin huolellisella valinnalla, sopimuksen sisältöön vaikuttamisella sekä jät- tämällä sopimus kokonaan tekemättä, jos riskit vaikuttavat liian suurilta. Sopimuksen te- kemisen jälkeen sitä ei voida enää yksipuolisesti muuttaa.58

57 Annola, Hemmo ym. 2019, luku 1.3.9.

58 Hemmo, Hoppu 2019, luku 3.5.

24 (86)

Sopimukseen liittyvät riskit voivat ilmetä jo sopimuksen syntyvaiheessa. Sopimuksen syntymisen ideaalitilanteessa osapuolten intressit kohtaavat ja osapuolet ovat yksimieli- siä sopimuksen ehdoista. Ideaalitilanne ei kuitenkaan usein toteudu, vaan sopimukseen pääseminen edellyttää osapuolten välisiä neuvotteluja, jolloin osapuolet joutuvat teke- mään myönnytyksiä. Sopimusten syntymistä edeltävää neuvottelutilannetta voidaan ha- vainnollistaa seuraavan esimerkin avulla.

Osapuoli P haluaa sopimusratkaisun X ja verkoston muut osapuolet Q haluavat ratkaisun Y. Osapuolten välisissä neuvotteluissa käy ilmi, etteivät osapuolten väli- set intressit kohtaa, mutta osapuolten välisellä suorituksella voisi olla positiivisia vaikutuksia kummallekin taholle. Neuvotteluiden lopputuloksena päädytään komp- romissiin K, jonka molemmat osapuolet hyväksyvät. K on saavutettu molempien osapuolten myönnytyksillä.

Osapuolten välinen yhteisymmärrys voidaan saavuttaa myös toisen osapuolen osaopti- moinnin kautta, jolloin toinen osapuoli on pyrkinyt saavuttamaan parhaan mahdollinen ratkaisun yksittäisessä asiassa kokonaisuuden kustannuksella. Kiertotalouden sopimus- verkostojen näkökulmasta osaoptimointi voi muodostaa uhan paitsi kiertotalouden toimi- joiden toimintaedellytyksille, myös hidastaa kiertotalouden kokonaisvaltaista etenemistä verkoston kokonaistehokkuuden heikentymisen vuoksi. Osaoptimointi liittyy usein sopi- mussuhteisiin, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Sopimusketjuihin liittyy tyypillisiä toimitusketjuille ominaisia riskitilanteita. Osa kiertota- louden liiketoiminta-aloista tarvitsee myös toimitussopimuksia, jotka voivat muodostaa sopimusketjuja, jolloin seuraavat riskitilanteen voivat aktualisoitua. Tällaiset häiriötilan- teet saattavat kulkea ketjussa eteen- tai taaksepäin ja näin monistua ja moninkertaistua. Tyypillinen riski sopimusketjussa on mahdollinen toimitushäiriö, joka tarkoittaa tilannetta, että joku sopimusketjun osa ei pystykään suorittamaan velvollisuuttaan sovitusti. Tämä saattaa heijastua ketjussa eteenpäin aina loppukäyttäjälle asti. Tätä riskiä voidaan hallita sopimusehdoin. 59

59 Riikonen, 2008, s. 45.

25 (86)

Sopimusketjutilanteissa ajaudutaan usein siihen tilanteeseen, että lopullisen vahingon kärsinyt taho hakee korvausta aina omalta sopimuskumppaniltaan, joka puolestaan kääntyy oman sopimuskumppaninsa puoleen, ja niin edelleen. Lopulta päädytään toimi- jaan, joka on vahingon alun perin aiheuttanut. Tämä on vastuussa aiheuttamastaan va- hingosta, jolloin korvausvastuu kohdistuu häneen. Näin muodostuu ns. vastuuketju. Syn- tynyt ketju on juridisesti pätevä, mutta se ei ota huomioon yksittäisten sopimussuhteiden yksilöllisiä sopimusehtoja. Esimerkiksi vastuunrajoituslausekkeet saattavat katkaista vastuuketjun. 60

Tukea voidaan hakea lojaliteettiperiaatteesta, ja pyrkiä ulottamaan vastuu todelliseen vastuulliseen sopimusketjussa tai -verkostossa. Velvoitteet omassa toiminnassa vaativat koko yhteistoimintaympäristön huomioimista. Luottamus onkin yksi sopimushallinnan kulmakiviä, jota pitkäkestoiset sopimukset vaativat toteutuakseen ja onnistukseen.61

Sopimusketjuun kuuluvan yrityksen olisi syytä kiinnittää huomiota sopimusten tasapai- nottamiseen. Osto- ja myyntisopimukset olisi hyvä pitää mahdollisimman tasapainoisina keskenään. Tämä tarkoittaa ainakin ehtojen samansisältöisyyttä. Poikkeamien osalta on hyvä tunnistaa niihin liittyvät riskit ja ottaa riskit huomioon esimerkiksi myyntihinnassa.62

Sopimusoikeudelliset riskit kiertotalouden liiketoiminta-aloilla

Jakamistalous tuo mukanaan juridisia haasteita sekä epävarmuutta oikeudellisessa mie- lessä. Jakamistalouden toimintaperiaate ja vastuusuhteet voivat olla hyvin erityyppisiä, ja esimerkiksi kuluttajan ja tarjoajan, työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan ja am- mattimaisen tai muun palveluntarjoajan välille vakiintuneet rajat hämärtyvät. Keskeistä olisikin hahmottaa, missä roolissa kukin tietyssä sopimusketjussa on ja mitkä säännök- set soveltuvat kyseisen roolin toimintaan.

Jakamistalouden osalta lainsoveltajan haasteena ovat jakamisalustat, jotka toimivat sa- manaikaisesti useassa roolissa ja voivat saada eri suhteissaan erilaisen oikeudellisen aseman. Lähtökohta on se, että sopimusosapuolet vastaavat toisilleen siltä osin, mitä

60 Riikonen, 2008, s. 45.

61 Riikonen, 2008, s. 45.

62 Hemmo, Hoppu 2019, luku 3.5.

26 (86)

heidän keskinäisessä sopimuksessaan on sovittu. Jakamisalusta voi kuitenkin toimia joko välittäjänä tai myyjänä ja esimerkiksi kontrolloida sopimuksen syntymistä ja tapaa, jolla hyödykettä tarjotaan kuluttajalle.

Jakamisalustalla on aina täysi vastuu omista palveluistaan, joita tyypillisesti ovat lisäpal- veluina toimivat palvelut, kuten välityspalvelut, maksupalvelut ja luokituspalvelut. Mikäli jakamisalusta toimii myös markkinoinnin suorittajana, tulee varmistua siitä, että markki- nointia koskevia säännöksiä noudatetaan. Välittämiensä viestien perusteella jakamis- alustalle voi syntyä myös rikosoikeudellista tai tekijänoikeudellista vastuuta.63

Myös muihin tässä selvityksessä tarkasteltaviin liiketoiminta-aloihin liittyy sopimusoikeu- dellisia haasteita. Kun tarjotaan tuotteen sijaan palvelu, keskeisinä keinoina voivat olla leasing tai vuokraus tai jonkun asian tuottaminen toiselle. Sopimusoikeudelliset ongel- mat lienevät tämän osalta hieman tyypillisempiä, sillä vuokra- ja leasingsopimukset ovat yleisesti käytettyjä sopimustyyppejä. Tosin vastuukysymykset nousevat keskiöön mah- dollisina ongelmakohtina. Palveluntarjoaja voi hallita riskejä panostamalla käyttöohjei- den ja -sääntöjen selkeyteen.

Uusiutuvien ja kierrätettävien materiaalien sekä uusiutuvan energian käytön osalta on- gelmaksi voivat muodostua ainakin tuoteturvallisuuteen liittyvät kysymykset. Tuotetur- vallisuussääntelyn asettamasta minimitasosta ei voida sopimuksin poiketa. Esimerkkinä voidaan mainita metsäteollisuudessa jätteenä ja sivuvirtana muodostuvan tuhkan käyt- töä maanrakennusaineena koskevat rajoitukset, joista on säännelty valtioneuvoston ase- tuksessa (843/2017). Rajoitukset koskevat tuhkan haitta-aineiden pitoisuuksia. Näin ol- len esimerkiksi tuoteturvallisuutta koskevan lainsäädännön kehittyessä velvoitteiden muuttuminen voi aiheuttaa hankaluuksia sopimusverkoston hallintaan, ja tuotteet eivät välttämättä täytä muuttuvia vaatimuksia. Tämä voi aiheuttaa investointiepävarmuutta. Toinen tuoteturvallisuuteen liittyvä kysymys koskee tuotekohtaisia standardeja ja niiden asettamia vaatimuksia, jotka voivat asettaa tuotteille tiukempia vaatimuksia, kuin lain- säädäntö edellyttää. Myös uusiutuvan energian toimitussopimuksen jatkuvuus voi

63 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 44/2017, s. 39–40.

27 (86)

nousta keskeiseksi kysymykseksi erityisesti isoilla yrityksillä, jotka kuluttavat paljon ener- giaa.

Materiaalikierron ja -tehokkuuden osalta keskeisiä keinoja ovat kierrättäminen ja sivuvir- tojen hyödyntäminen. Huomioon tulee ottaa jätelainsäädännön luokittelut End-of-Waste (EoW)64 materiaaliksi, jätteeksi ja sivutuotteeksi. Olennaista on osata tunnistaa mistä luokasta on kysymys, ja löytää sopimuskumppani kyseisen jätteen tai materiaalin hyö- dyntämiseksi tai kierrättämiseksi. Tästä puolestaan seuraa jätteen omistamiseen ja vas- tuisiin liittyviä kysymyksiä, jotka on otettava huomioon.

Tietoalustat kiertotalouden edistämisessä

Jätelakia (JäteL, 646/2011) muutettiin vuoden 2020 alusta, jonka yhteydessä täsmen- nettiin kunnan toissijaista jätehuoltopalvelua koskevaa sääntelyä. Jätelain 33 §:n (438/2019) 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä muu kuin jätelain 32 §:ssä tar- koitetun jätteen jätehuolto, jos jätteen haltija tätä muun palveluntarjonnan puutteen vuoksi pyyttä ja jäte laadultaan ja määrältään soveltuu kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi kunnan jätehuoltojärjestelmässä (kunnan toissijainen jätehuoltopalvleu). Uudistuksen myötä otettiin käyttöön myös jätteiden ja sivuvirtojen tietoalusta, jonka tarkoituksena on edistää uusien kierrätysratkaisujen syntymistä.65

Tietoalustan kiertotaloutta edistävän tarkoituksen lisäksi sitä on tarkoitus hyödyntää myös kunnan toissijaisen jätehuoltopalvelun käytön edellytysten toteamisessa. Kunnan jätehuoltopalvelua koskevan pyynnön edellytyksistä on säädetty JäteL 33.2 §:ssa. Jäte- lain 143 a §:ssä tarkoitettu jätteiden ja sivuvirtojen tietoalusta on nimeltään Materiaalitori. Sivuston ylläpitämisestä vastaa Motiva Oy. Jätelain 33.3 §:n mukaan kunnan on tehtävä sopimus jätteen haltijan kanssa, mikäli jätteelle tai sivuvirroille ei ole löytynyt tietoalustan kautta muuta hyödyntäjää. Kunnan jätehuoltopalveluja koskevia laatuvaatimuksia ei sen sijaan muutettu uudistuksen yhteydessä (Jätelain 34 §). Jätelain uudistuksella on pyritty

64Jätteeksi luokittelun päättyminen eli End of Waste (EoW).

65 HE 248/2018 vp, s. 11.

28 (86)

parantamaan toimijoiden mahdollisuutta löytää sopimuskumppani materiaalikiertojen te- hostamiseksi.

Lisäksi materiaalikiertojen osalta sopimusten jatkuvuus voidaan nähdä keskeisessä roo- lissa. Esimerkiksi yritykselle, joka käyttää tuotteensa materiaalina toisen yrityksen ylijää- mäpaloja, jatkuvuus on yritystoiminnan elinehto. Jos sopimus (ja ylijäämän saatavuus) ei ole jatkuva, pysähtyy yrityksen toiminta.

Suunnittelu ja tuotekehitys ovat keskeisimpiä keinoja tuotteen elinkaaren pidentä- miseksi. Alihankkijoiden kanssa tehtävien sopimusten ohjatessa tuotekehitystä eri sopi- mustyyppien (esim. B2C massasopimukset vrt. B2B yksilölliset sopimukset) ja niiden suhteiden roolit sopimusketjussa on tunnistettava. Tuotteen elinkaaren pidentämiseksi olemassa olevaa toimintaa tulee muokata. Tässä tulee huomioida tuotteen aiempien ver- sioiden vaikutus esimerkiksi materiaalivalintoihin.

Riskinhallintakeinoja

Kiertotalous tuo myös kolmansille osapuolille uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi vakuutuspalveluiden saralla. Vakuuttaminen voisi toimia ratkaisuna tietyn- laisten kiertotaloudessa toimivien sopimusverkostojen kohtaamiin vastuunjako-ongel- miin häiriötilanteissa. Vakuutustoiminnalla pyritään vahinko- ja haittariskin jakamiseen ja tasaamiseen. Käytännössä vahingonvaaraa kohtaavien riskin jakoa hoitavat vakuutus- yhtiöt ja -yhdistykset. Vahingonvaaraa kohtaava tekee sopimuksen vakuutusyhtiön kanssa. Sopimuksessa vakuutusyhtiö ottaa tietyin ehdoin ja vakuutusmaksuin kantaak- seen sovitun riskin ja riskin toteutuessa korvaa vahingon kärsineelle.66

Esimerkkinä jakamistalouden osalta voidaan mainita lyhytaikainen epätyypillinen vuok- raustoiminta, jossa riskeihin voidaan jo jossain määrin vakuutuksin varautua. Lyhytaikai- sella epätyypillisellä vuokraustoiminnalla tarkoitetaan käyttöoikeuden luovutussopi- musta, jossa asuinhuoneistoa, kiinteistöä tai niiden osaa vuokrataan lyhyeksi ajanjak- soksi. Tyypillisesti asuntoa markkinoidaan erilaisten yhteistyöalustojen, kuten Airbnb:n

66 Hemmo, Hoppu 2006, s. 1.

29 (86)

kautta.67 Kun tällaisessa epätyypillisen vuokrauksen yhteydessä sattuu vahinkoja, on korvausvelvollisuus lähtökohtaisesti vahingonaiheuttajalla eli vuokralaisella. Xxx xxxxxx- xxxxxx ei korvaa vahinkoa, voi korvausta toissijaisesti hakea välityspalvelun tarjoajalta, kuten Airbnb:ltä. Airbnb tarjoaa käyttäjilleen vakuutusturvaa. Lisäksi vakuutusyhtiöiden mukaan tavallinen tietyn tasoinen kotivakuutus korvaa satunnaisten matkailijoiden ai- heuttamia vahinkoja, jos vahingon syntyminen pystytään selvittämään ja näyttämään ettei vahinkoa ole aiheutettu tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.68 Ongelmallista yksityishenkilön kotivakuutuksen korvaavuuden kannalta lienee, jos luonnollinen henkilö vuokraa asuntoaan jatkuvasti jollakin yhteistyöalustalla voittoa tavoitellen.

Myös suuret vakuutusyhtiöt ovat aktivoituneet avautuneiden markkinoiden suhteen ja luoneet uudenlaisia ratkaisuja uudenlaisiin riskitilanteisiin. Jakamistalouden osalta erilai- sia vakuutusratkaisuja onkin jo tarjolla. Esimerkiksi vakuutusyhtiö If tarjoaa Shareit - Turva vakuutusmahdollisuuksia Shareit Blox Car -alustaa käyttäville.69

Sopimussuhteissa riskejä ja niiden konkretisoitumisesta aiheutuneita vahinkoja ja vas- tuita on mahdollista hallita sopimusehdoin. Tyypillisiä tällaisia ehtoja ovat vastuun jaka- mista ja siirtämistä rajoittavat ehdot, eli vastuunrajoitusehdot. Vastuunrajoitusehdoilla on mahdollista poistaa tai siirtää vastuuta esimerkiksi tiettyjen vahinkoerien osalta tai rajata korvattavan vahingon määrä tiettyyn enimmäismäärään. Vastuunrajoitusehdoilla on mahdollista myös kaventaa suoritukselle asetettavia laatuvaatimuksia.70 Vastuunrajoi- tusehtojen käyttö on lähtökohtaisesti sallittua sopimusvapauden piiriin kuuluvana yhtenä elementtinä. Vastuunrajoitusehtojen käyttöä on kuitenkin rajoitettu lainsäädännön nojalla tiettyjen alueiden osalta. Esimerkiksi maakaaren (549/1995) 2 luvun 9 §:n 2 momentissa on nimenomaisesti säännelty sopimukseen sisältyvän vastuunrajoitusehdon edellytyk- sistä.

67 Annola, Hemmo ym. 2019, s. 409.

68 Annola, Hemmo ym. 2019, s. 440.

69 Annola, Hemmo ym. 2019, s. 18–19.

70 Halonen, 2015, s. 171–172.

30 (86)

Sopimukseen liittyvää riskiä on mahdollista hallita myös sopimusrikkomustilanteita kos- kevalla sopimussakkoehdolla. Sopimussakkoehto voi koskea esimerkiksi suorituksen vii- västymistä tai sopimusosapuolten välistä salassapitoehtoa, joista molemmat voivat olla merkittäviä tekijöitä kiertotalouden liiketoimintamalleja toteuttaville toimijoille.

31 (86)

3. TOIMINTAYMPÄRISTÖN KARTOITUS

3.1. Kartoituksen toteutus

Toimintaympäristön kartoituksen lähtökohtana oli tunnistaa ja kuvata arkisia tilanteita, joissa yritykset mahdollisesti kohtaavat toimintaansa liittyviä sopimusoikeudellisia haas- teita. Toimintaympäristön kartoitus toteutettiin monimenetelmällisesti. Tietoa kerättiin haastattelemalla sekä diskurssi- ja dokumenttianalyysia hyödyntämällä. Haastateltavat yritykset valittiin sillä perusteella, että kaikki viisi liiketoimintamalliluokkaa ovat edustet- tuna (ks. taulukko 1 s. 34) OECD:n liiketoimintamalleja koskevan jaottelun mukaisesti.71

Selvityksessä haastateltiin yhteensä viittä yrityksen ja yhtä yhteisön edustajaa. Edustet- tuna on yksi yritys jokaisesta liiketoimintamalliluokasta. Lisäksi yhteisö edustaa materi- aalikierrot ja –tehokkuus -liiketoimintamallia. Haastattelut toteutettiin puhelimitse pääosin kevään 2020 aikana. Kysymykset valikoituivat ja painottuivat hieman eri tavoin eri yritys- ten kohdalla riippuen kyseisen yrityksen liiketoimintamallista (ks. kysymykset liite 1). Ky- symykset toimivat myös diskurssi – ja dokumenttianalyysin tukena. Diskurssien lähteitä olivat erilaisilla foorumeilla käydyt keskustelut ja muussa mediassa käyty keskustelu (ks. liite 2). Diskurssianalyysien lähteinä pyrittiin käyttämään melko tuoreita, vuosina 2017- 2019, käytyjä keskusteluja. Dokumentit olivat puolestaan raportteja, selvityksiä ja muita kirjallisia julkaisuja (ks. liite 3). Työn edetessä kävi ilmi, että kiertotalousalan yritysten toimintaympäristöä käytännönläheisesti kuvaavissa raporteissa ja muissa selvityksissä sopimusoikeudellisia tai siihen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin usein melko ohuesti tai ei lainkaan.

71 OECD 2019, s.13.

32 (86)

Taulukko 1. Kiertotalouden liiketoimintamallit.

	I	II	III	IV	V
	Tuote palveluna	Uusiutuvuus	Tuotteen elinkaaren pidentäminen	Jakamistalous	Materiaalikier- rot ja –tehokkuus
eng.	Product service system	Circular supply	Product life extension	Sharing	Resource recovery
Kuvaus	Palvelun tarjoaminen tuotteen sijaan.	Uusiutuvien ja kierrätettyjen materiaalien sekä uusiutuvan energian käyttö tuotteiden suunnittelussa ja valmistuk- sessa.	Tuotteen elinkaaren pidentäminen huoltamalla, korjaamalla, uudelleenkäy- töllä (kirpputo- rit), tai uudelleen valmistamalla.	Tavaroiden tai resurssien käyttöasteiden kasvattaminen yhteiskäytöllä tai yhteisomistuk- sella. Digitaaliset alustat mahdollis- tajina jakami- selle.	Materiaali- ja energiatehok- kaat ratkaisut, sekä elinkaarensa loppuun tullei- den tuotteiden/ ylijäämän hyödyntäminen raaka-aineena.
Haastateltu toimija	Vaate- lainaamo	Muovi- tuotteiden valmistaja	Käytettyjen vaatteiden verkkokauppa	Venevuokraus digitaalisella alustalla	Kiertotalous- puisto
					Uusioraaka- aineen hyödyntäjiä edustava liitto

Tässä selvityksessä tuote palveluna liiketoimintamallin (I) ja jakamistalouden liiketoimin- tamallin (IV) erottava tekijä on, että tuote palveluna liiketoimintamallissa transaktiot ta- pahtuvat yrityksen ja yksityishenkilön/yrityksen välillä, kun taas jakamistaloudessa kyse on vertaiskaupasta. Vertaiskaupassa transaktio tapahtuu kahden yksityishenkilön välillä ja yritys toimii välittäjänä tarjoamalla (digitaalisen) välityspalvelun. Jaottelulla on merki- tystä esimerkiksi siinä, että kahden yksityishenkilön välinen kauppa ei kuulu kuluttajan- suojalain piiriin.

33 (86)

3.2. Haastattelujen tuloksia

Haastattelujen tulokset esitetään Kiertotalouden liiketoimintamallit -luokkien mukaisesti: Tuote palveluna, Uusiutuvuus, Tuotteen elinkaaren pidentäminen, Jakamistalous ja Ma- teriaalikierrot ja -tehokkuus. Haastattelut on toteutettu työn laajuuden mahdollistamissa rajoissa. Jokaista liiketoimintamallia edustaa yksi yritys. Yksittäisen yrityksen haastatte- lun perusteella ei voida tunnistaa kaikkia mahdollisia liiketoimintamallia koskevia sopi- musoikeudellisia haasteita, mutta haastattelujen perusteella on kuitenkin mahdollista tunnistaa tilanteita ja asiayhteyksiä, joissa toimijat kohtaavat sopimusoikeudellisia kysy- myksiä. Haastattelutulosten kuvauksen jälkeen esitetään haastatteluaineistosta tunnis- tetut sopimusmallit sekä liiketoimintamallikohtainen sopimusoikeudellinen analyysi.

Tuote palveluna

Haastateltu yritys vuokraa sekä uusia että käytettyjä laadukkaita vaatteita. Asiakkaina on pääsääntöisesti yksityishenkilöitä, mutta myös yrityksiä, jotka ostavat palvelun työn- tekijöilleen. Yrityksellä on sopimuksia eri suunnittelijoiden kanssa, jotka tarjoavat näin vaatteitaan vuokraukseen.

Asiakas voi ostaa palvelun kertaluonteisesti tai tehdä sopimuksen määräaikaisesta jä- senyydestä puoleksi vuodeksi (6 kk) kerralla. Lainaamon tuotteet on pisteytetty. Tuottei- den pisteisiin vaikuttavat mm. hankintahinta, arvo, materiaali ja kunto.

Vuokrattavan tuotteen kunto/laatu arvioidaan silmämääräisesti ja on näin melko subjek- tiivista. Vaate, joka on yhden mielestä ”lähes uutta vastaava”, voi olla toiselle ”jo aivan kulunut” (haastattelut). Suhtautuminen myös tahroihin vaihtelee. Esimerkiksi yhden asi- akkaan mielestä pieni tahra ei haittaa, kun taas toiselle pienikin tahra voi olla ehdoton käytön este.

Jos tuote vahingoittuu käyttökelvottomaksi, niin silloin asiakas lunastaa sen itselleen. Jos tuote vaatii palautuksen jälkeen korjausta (esim. revennyt sauma) tai tehokkaampaa pe- sua, niin tällöin asiakkaalta velotetaan työ.

Yrittäjä korosti neuvottelua ja hyvässä hengessä sopimista näissä tilanteissa. Tähän mennessä ei suurempia ongelmia ole ollut ja kaikki on saatu neuvoteltua. Sopivan rento

34 (86)

asenne yrittäjän puolelta on tärkeää, jotta asiakkaat uskaltavat tuotteita vuokrata. Vahin- koja sattuu ja asiakkaat reagoivat niihin eri tavoin. Siinä missä yksi asiakas toteaa, että olipa hyvät juhlat ja vähän kuohuviini roiskui (vaate tahraantui), niin toinen asiakas voi suhtautua tilanteeseen vakavammin.

Toimintaan kuuluu myös tietynlainen jakamistaloudelle tyypillinen yhteisöllisyys. Liik- keessä ihmiset tapaavat toisiaan ja vaihtavat kuulumisia. Asiakaskunta on kuitenkin melko heterogeeninen, muotitietoisista businessihmisistä hyvin ekotietoisiin. Ikäjakau- massa korostuvat keski-ikäiset.

Sopimustyyppejä:

• Suunnittelijoiden kanssa tehdyt sopimukset.

• Asiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset, kertaluonteiset tai määräaikaiset.

Palvelun ympärille muodostuu sopimusverkosto, joka voidaan hahmottaa jakautuvan kolmeen eri suuntaan palvelun itsessään ollessa verkoston keskipisteenä. Sopimussuh- teet voidaan jaotella toimitussopimuksiin, palvelun käyttäjille tarkoitettuihin palvelusopi- muksiin sekä palvelun ylläpitoa koskeviin ylläpitosopimuksiin.

Ensinnäkin palvelu tarvitsee toimiakseen vuokrattavia kohteita (vaatteita), joita varten palvelun ylläpitäjä tarvitsee sopimussuhteen niitä toimittavien suunnittelijoiden kanssa. Palvelun tarjonnan monipuolisuuden kannalta palvelun voidaan olettaa tarvitsevan väli- tettäviä kohteita useammalta suunnittelijalta tai muulta taholta. Palveluntarjoajan kan- nalta katsottuna nämä useammat toimitussopimukset muodostavat perustan palvelun tarjoamiselle. Palveluntarjoajan näkökulmasta vaatteita palveluun tarjoavat toimittajat ovat keskenään samassa asemassa. Palveluntarjoajalla onkin sopimusvapauden nojalla käytettävissään useita eri vaihtoehtoja järjestääkseen sopimussuhteensa toimittajien kanssa. Sopimus voi koskea yhtä vaatekappaletta kerrallaan tai jopa kokonaista mallis- toa. Sopimustyypin valintaan vaikuttavina tekijöinä voidaan pitää ensinnäkin sitä, kuinka tiivistä yhteistyötä on tarkoitus tehdä ajallisesti, eli onko tarkoituksena tehdä yhteistyötä kertaluonteisesti vai pitkäaikaisesti. Toisekseen merkitystä on annettava myös sille, että

35 (86)

kuinka paljon vaatteita on määrällisesti tarkoitus toimittaa palvelun piiriin. Kertaluonteista ja yksittäistä vaatekappaletta koskeva tilanne on varmasti kustannustehokkainta hoitaa molempien osapuolien osalta yksittäisellä sopimuksella. Yhteistyön ollessa tiiviimpää ja silloin, kun toimituksien on tarkoitettu olevan säännöllisempiä voi harkittavaksi sopimus- tyypiksi muodostua puitesopimusjärjestely.72 Puitesopimusjärjestely voi muodostua kus- tannustehokkaaksi järjestelyksi molempien sopimusosapuolten osalta, koska tällöin yk- sittäisistä toimituksista ei tarvitse sopia jokaisen toimituksen yhteydessä erikseen.

Toinen palvelun sopimusverkoston kuuluva osa-alue on tietenkin palvelun käyttäjien, eli asiakkaiden kanssa tehtävät sopimukset. Kuten haastattelussa kävi ilmi, asiakkaiden kanssa tehtävät sopimukset voivat olla luonteeltaan yksittäisiä kertaluonteisia tai määrä- aikaisia sopimuksia. Palvelun luonteen vuoksi sopimuksia voidaan luonnehtia vuokraso- pimuksiksi. Palveluntarjoajan kannalta kustannustehokkainta on käyttää perusmuotoisia vakioituja vuokrasopimuspohjia. Haastattelun perusteella käy ilmi, että palvelussa koros- tuu sen asiakaspalveluluonne, jonka takia esimerkiksi vaatteiden rikkoutuessa tai tah- riintuessa pyritään neuvottelemaan asiakkaan kanssa mahdollisista vaatteen kunnostus- töistä. Vaikka palveluntarjoaja käyttäisikin vakioituja vuokrasopimuspohjia, ei tämä sulje pois tilannekohtaista neuvotteluvaraa esimerkiksi vaatteen kunnostuksen kustannusten määrästä, ellei sitä nimenomaisesti ole kirjattu sopimukseen. Sopimuksin on kuitenkin selkeästi vieritetty vastuu vaatteen kunnostuksen kustannuksista vaatteen vuokraajalle.

Kolmas palvelun sopimusverkostoa koskeva osa-alue voidaan nähdä muodostuvan pal- velun ylläpitoon liittyvien kysymysten ympärille. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi vaatteiden kunnostuksen toteuttavaa tahoa. Vaatteiden kunnostavia tahoja voidaan katsoa olevan pesulat ja ompelimot. Mikäli palveluntarjoaja pystyy itse kunnostamaan vaatteet, ei tätä osa-aluetta tietenkään tarvita. On myös mahdollista, että vaatteiden kunnostuksesta so- vitaan vaatteet toimittavien tahojen kanssa. Palveluntarjoajan näkökulmasta voi kuiten- kin kustannustehokkaaksi ratkaisuksi muodostua esimerkiksi pesulapalveluiden ulkois- taminen. Xxxxxxxxxxxxxx kanssa järkevänä yhteistyömuotona voisi niin ollen toimia

72 Ks. Annola, Hemmo ym. 2019. luku 3.3.5: Puitesopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka ehtoja sopijaosapuolet ovat sitoutuneet noudattamaan puite sopimuksen jälkeen tehtävissä yk- sittäisissä sopimuksissaan.

36 (86)

edellä esitelty puitesopimusjärjestely. Palvelun ylläpitoon liittyy myös muita sopimusoi- keudellisia kysymyksiä, kuten liiketilojen vuokrasopimukset ja työntekijöiden työsopimuk- set. Nämä eivät kuitenkaan kuulu kiertotalouden toimintamallien ydinalueeseen, joten niitä ei ole syytä tarkastella tässä yhteydessä.

Uusiutuvuus

Haastateltu yritys valmistaa kuluttajille suunnattuja tuotteita kierrätetystä muoviraaka-ai- neesta. Tuotteissa käytettävä kierrätysraaka-aine tulee yritykselle useasta eri lähteestä. Kierrätysmuovia toimittaa yksi suuri toimija ja useampi pienempi toimija. Suuri toimittaja myy kierrätysraaka-ainetta tietyn tuotenimen alla. Tuotenimi takaa, että kyseinen raaka- aine täyttää tietyt kriteerit esimerkiksi erilaisten ominaisuuksien suhteen. Tällä hetkellä raaka-aine tulee yritykseen pääsääntöisesti suomalaisilta toimittajilta, mutta joukossa on myös muutama ulkomaalainen toimittaja.

Joskus yritykselle toimitetut materiaalierät ovat saattaneet sisältää laatupoikkeamia, ja tämän takia tuotteiden valmistusprosessi on voinut häiriintyä. Tällöin ongelmat on kui- tenkin saatu ratkaistua yhteistyössä materiaalin toimittajan kanssa. Laatupoikkeama on saattanut yllättää myös kierrätysmateriaalin toimittajan.

Kun kierrätysraaka-aineen valmistuksessa hyödynnetään kuluttajakeräyksestä tulleita jätteitä, niin todennäköisyys raaka-aineen laatupoikkeamiin on suurempi verrattuna esi- merkiksi teollisuuden sivuvirtoihin. Haastatellulla yrityksellä on kierrätysraaka-aineen toi- mittajien kanssa toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia, mutta sen lisäksi yritys on os- tanut kierrätysraaka-ainetta myös kertaerissä. Kierrätysraaka-aineen saatavuuden yritys on pyrkinyt varmistamaan ennakko-ostamalla materiaalia varastoon, jolloin saatavuuden tilapäisesti heikentyessä yrityksellä on ns. puskurivarasto.

Yritys varmistaa tuotteiden turvallisuuden testaamalla. Tuotteen väri vaikuttaa siihen, mi- ten suuren osan tuote voi sisältää kierrätysmateriaalia: Mustassa tuotteessa voi olla kier- rätysraaka-ainetta enemmän kuin valkoisessa. Osaan tuotteista raaka-aineeksi soveltuu myös jo kerran kierrätetty muoviraaka-aine ja yritys onkin äskettäin tuonut markkinoille

37 (86)

tällaisen tuotteen. Myös tuotteen käyttötarkoitus vaikuttaa siihen missä määrin sen val- mistuksessa voidaan kierrätysraaka-ainetta hyödyntää. Kun tuote ei edellytä korkeaa hygieniatasoa, kuten haastatellun yrityksen tapauksessa, on kierrätysraaka-aineen hyö- dyntäminen helpompaa.

Haastateltu yritys myy eteenpäin myös omaan valmistukseensa sopimatonta kierrätys- raaka-ainetta, joka kuitenkin soveltuu toisen yrityksen tarpeisiin. Materiaalia vastaanot- tavan yrityksen tuotteet eivät edellytä yhtä hienojakoista raaka-ainetta kuin haastatellun yrityksen. Lisäksi haastateltu yritys myy valmistusprosessissa syntyvän hukkalämmön paikalliselle kaukolämpöä tuottavalle energiatoimijalle.

Sopimustyyppejä:

• Kierrätysraaka-aineiden toimittajien kanssa tehdyt sopimukset

• Sopimus yrityksen omaan toimintaa soveltumattoman materiaalin ostajan kanssa

• Sopimus hukkalämpöä hyödyntävän energiayhtiön kanssa

Haastatellun yrityksen toiminnan edellytyksenä on riittävä raaka-aineen saanti. Toimitus- sopimukset muodostavat yrityksen materiaalin saannin turvaamiseen tähtäävän sopi- musverkoston. Toimitussopimuksien osalta yrityksen kannalta on tärkeää pyrkiä varmis- tamaan ensinnäkin raaka-aineen riittävyys, mutta myös raaka-aineen laatu. Molemmat seikat on mahdollista huomioida yksittäisten toimijoiden kanssa solmittavissa toimitus- sopimuksissa. Raaka-aineen riittävyyteen vaikuttaa olennaisesti myös toimittajien määrä. Sopimusekonomisesti yrityksen kannattaisi suosia pitkäkestoisia puitesopimuk- sia toimitussopimusten osalta. Haastattelun perusteella käy ilmi, että näin on myös toi- mittu. Raaka-ainetta on hankittu myös kertaerissä. Kertaerien hankinnassa on mahdol- lista myös hyödyntää puitesopimuskäytäntöä sopimalla ehdot kertaerien toimitukselle silloin, kuin niitä toimittajalle muodostuu toimitettavaksi.

Haastattelusta käy ilmi, että yritykselle toimitettavaa kierrätysraaka-ainetta valmistetaan teollisuuden sivuvirroista sekä kuluttajakeräyksestä saatavista jätteistä. Raaka-aineen

38 (86)

alkuperän on tunnistettu vaikuttavan raaka-aineen laatuun. Haastattelun perusteella käy ilmi, että poikkeamat raaka-aineiden laadussa voivat tulla yllätyksenä myös raaka-ai- neen toimittajille. Poikkeamia on soviteltu osapuolten yhteistoimin. Raaka-aineen laatu- poikkeamiin on mahdollista varautua myös sopimukseen kirjattavilla ehdoilla, jotka voivat tehostaa laatupoikkeamien osalta käytäviä neuvotteluja. Tältä osin on huomioitava, että liian tiukat sopimusehdot voivat kuitenkin rajata tapauskohtaista neuvotteluvaraa. Laatu- poikkeamia koskevasta menettelystä sopiminen kirjallisesti voidaan kuitenkin nähdä ole- van raaka-ainetta hankkivan yrityksen sekä raaka-ainetta toimittavan yrityksen etujen mukaista. Pitkäaikaisten sopimuskumppaneiden kanssa on mahdollista nojata osapuol- ten väliseen käytäntöön. Pitkäaikaisten sopimuskumppaneiden välinen luottamussuhde ja muodostuneet käytännöt eivät kuitenkaan muodostu hetkessä uusien toimittajien osalta. Pitkäaikaisista sopimussuhteista hyväksi havaitut käytännön on kuitenkin mah- dollista kirjata uusien toimittajien kanssa solmittaviin sopimuksiin. Yhdenmukaiset käy- tännöt voivat tehostaa yrityksen toimintaa ja luoda turvaa tulevaisuuden osalta.

Haastatellulla yrityksellä on myös toimitussopimus laitoksella muodostuvan hukkaläm- mön myymisestä paikalliselle kaukolämpöyhtiölle. Energian hyödyntämistä koskevaa toi- mintamallia voidaan pitää kiertotaloutta edistävänä tekijänä, vaikka se ei suoranaisesti liity yrityksen tuotteiden valmistukseen.

Tuotteen elinkaaren pidentäminen

Haastateltu yritys on verkkokauppa, joka myy laadukkaita ja hyväkuntoisia second hand- merkkivaatteita ja asusteita. Tuotteen elinkaari pidentyy, kun vaate ohjautuu uudelleen käytettäväksi. Merkkivaatteet ovat usein myös laadukkaampia, joten ne kestävät käyttöä pidempään.

Myyjä toimittaa vaatteet yritykselle. Yritys hoitaa vaatteen tietojen syöttämisen sivustolle, hinnoittelun, kuvaamisen, varastoinnin, myynnin, tilausten postituksen, palautusten hal- linnan ja asiakaspalvelun. Kysymys on siis ns. avaimet käteen -tyyppisestä palvelusta (eng. Resale as a service). Näistä palveluista yritys pidättää osuuden tuotteen myynti- hinnasta.

39 (86)

Yritys haluaa tehdä selvän eron perinteisiin kirpputoreihin (verkkokauppa vs. vertais- kauppa). Kaupan tapahtuessa vaatteen omistajuus siirtyy myyjältä ostajalle. Verkko- kauppa toimii vain välittäjänä eikä näin omista myynnissä olevia tuotteita. Erona perin- teiseen kirpputorikauppaan on myös tuotteiden palautusoikeus, joka yleensä puuttuu vertaiskaupasta.

Yritys on kehittänyt neljä kategoriaa vastaanotettavan tuotteen laadulle. Tuotteiden laatu myös arvioidaan sen saapuessa yritykseen. Laadun arvioinnin tekee yrityksen asiantun- tija. Laatukriteerit on esitetty myyjille tarkoitetussa ohjeissa. Perusvaatimuksina ovat tah- rattomuus, hajuttomuus, rikkoontumattomuus sekä ajanmukaisuus. Näistä viimeisin saattaa toisinaan olla vaikeasti tulkittava.

Vastaanotettu materiaali ei aina ylitä laatukriteerejä. Yritys pyrkii tulevaisuudessa yhä selkeämmin viestimään hylkäysperusteista ja on suunnitellut lähettävänsä perustelut jat- kossa myyjälle. Yritys korostaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kaikessa toiminnassaan.

Koska yritys on keskittynyt laatumerkkeihin, piraattituotteita tulee toisinaan vastaan. Laa- dunvarmistuksen asiantuntija voi selvittää esimerkiksi luksuslaukun aitouden tuotenu- meron perusteella. Mikäli tuote paljastuu kopioksi, niin yritys ei ota sitä myyntiin. Luotta- mus eri osapuolien välillä on erityisen tärkeää, ja siksi käytettyjen tuotteiden laatukriteerit on pidettävä korkealla.

Vaatteita toivotaan lähetettävän myyntiin tulevan sesongin mukaisesti. Talvivaatteet ei- vät mene kesällä kaupaksi. Myös meneillään oleva pandemia on vaikuttanut vaatteiden kysyntään. Kysyntää on rennoilla vaatteilla ja lenkkitossuilla, juhlamekoilla ja korkoken- gillä ei juuri kauppa tehdä.

Yksityishenkilöiden lisäksi vaatteita verkkokaupan kautta myyvät myös kivijalkaliikkeet. Tuotteet voivat olla esimerkiksi kakkoslaatua. Second hand -tuotteiden myynnin arvonli- sävero on 0%, kun taas uusilla myyntiin tulevilla tuotteilla on normaali arvonlisävero.

Yritys tarjoaa myös mahdollisuuden ottaa myyntituotto vastaan lahjakortin muodossa. Perinteisesti uusien tuotteiden myyjät ovat nähneet second hand-myymälät kilpailijoina. Tässä tapauksessa yrityksen kanssa yhteistyötä tekevät vaatemerkit kuitenkin hyötyvät

40 (86)

yhteistyöstä uusien asiakkaiden myötä sekä myös imagollisesti. Se, että esimerkiksi las- ten haalari kestää lapselta toiselle ja voidaan myydä eteenpäin, kertoo että vaatemerkin tuotteet ovat todistetusti kestäviä ja laadukkaita.

Sopimustyyppejä:

• Xxxxxxx kanssa tehdyt sopimukset

• Kivijalkamyymälöiden kanssa tehdyt sopimukset

• Vaatemerkkien kanssa tehdyt sopimukset (lahjakortti)

• Xxxxxxxxx kanssa tehdyt sopimukset vaatekeräyslaatikon sijoittamisesta sen ti- loihin

Yrityksen ympärille muodostuvaa sopimusverkostoa voidaan hahmotella seuraavasti. Yrityksen välitykseen tulevat vaatekappaleet ovat peräisin yksityishenkilöiltä tai muilta vaatealan yrityksiltä. Haastattelun mukaan tarkasteltavana oleva yritys ei itse omista vaatteita missään välissä, vaan ainoastaan välittää myyjien (vaatteiden omistajien) tuot- teita. Näin ollen yrityksen toiminnan voidaan katsoa olevan välitystoimintaa, joka tarkoit- taa tässä tapauksessa sitä, että yrityksen täytyy tehdä vaatteiden omistajien kanssa toi- meksiantosopimus, jolla myyjä valtuuttaa yrityksen myymään myyjän vaatekappaleen välitystä tarjoavan yrityksen nimissä. Kuviota voidaan kutsua komissiokaupaksi, jossa vaatteita välittävälle yritykselle (komission saaja) on myyjän (komission antaja) toimesta osoitettu myyntikomissio.73 Komissiojärjestelyä hyödynnetään niin yksityishenkilöiden kuin muiden yritysten (tässä tapauksessa kivijalkakaupat) kanssa. Komissiojärjestely näyttää muodostavan yrityksen toiminnan kannalta kaikkein keskeisimmän osa-alueen.

73 Ks. Annola, Hemmo ym. 2019, luku 7.4.4: Komissiosta on kyse niissä tilanteissa, kun henkilö suostuu toimimaan toisen henkilön lukuun omissa nimissään. Komissio on yksi välillisen edus- tuksen muoto. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmas (tässä tapauksessa vaatteiden ostajat) voi koh- distaa mahdolliset vaatimuksensa vain komissionsaajaan.

41 (86)

Yrityksen välittäessä vaate ostajalle myyjän kanssa tehdyn toimeksiantosopimuksen mu- kaisesti, tuotteen ostaja tekee kaupan vaatetta välittävän yrityksen kanssa. Haastatte- lussa kävi ilmi, että vaatetta välittävä yritys pidättää kauppahinnasta osuuden, jolla kate- taan tuotteen markkinoinnista ja myynnistä aiheutuneet kulut. Myydyn tuotteen myynti- tuotto on kuitenkin muilta osin tarkoitettu kuuluvan myyjälle (komission antaneelle osa- puolelle). Yritys kertoo tarjoavansa myyjille vaihtoehdon lunastaa tuotteesta saatu myyn- tivoitto rahan sijaan lahjakorttina.

Kuten tuote palveluna -liiketoiminta-alueen osalta, myös tämä liiketoimintamalli edellyt- tää liiketoiminnan ylläpitämiseksi tehtäviä sopimuksia. Tällaisia sopimuksia ovat varas- ton tai varastojen vuokrasopimukset, työsopimukset sekä mahdolliset sopimukset verk- kokaupan ylläpidosta mahdollisen ulkopuolisen palvelutoimittajan kanssa. Nämä sopi- mukset voidaan nähdä edustavan yleisiä liiketoimintaa koskevia sopimuksia, jotka eivät kuitenkaan kuulu nyt tarkasteltavina oleviin kiertotalouden liiketoimintamallien ydinalu- eeseen.

Jakamistalous

Haastatellun yrityksen liikeidea on syntynyt tarpeesta tarjota mahdollisuus vuokrata omaa venettään yksityishenkilönä. Yritys tarjoaa veneille ja veneilijöille digitaalisen koh- tauspaikan ja on eräänlainen veneiden “Airbnb”. Palvelussa veneiden omistajat voivat ilmoittaa maksutta veneensä vuokralle ja päättää kenelle veneensä vuokraavat. Yritys toimii palveluntarjoajana ainoastaan tiedon ja maksujen välittäjänä käyttäjien välillä sekä vastaa palveluun liittyvästä asiakaspalvelusta.

Idea pohjautuu vahvasti jakamistalouteen, jossa käyttämätön resurssi pyritään saamaan hyötykäyttöön. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa ja Ruotsissa veneet kelluvat lai- tureissa yli 90 prosenttia kaudesta. Yrityksellä ei ole Suomessa juuri kilpailijoita, mutta muualla maailmassa kyllä.

Yritys on perustettu vuonna 2017. Alussa hankaluutena oli, että vesiliikennelaki (463/1996, kumottu) ja vuokravenesäätely oli Suomessa todella tiukkaa. Vuokrattavan

42 (86)

veneen tuli olla CE-merkitty ja erityiskatsastettu. Yrityksen mukaan vain 7/80 kiinnostu- neesta venekunnasta täytti nämä vaatimukset. Käytännössä tiukka sääntely rajasi kaikki vanhemmat veneet ja loi eriarvoisuutta. Yritys on voimakkaasti pyrkinyt puhumaan va- paamman sääntelyn puolesta. Yrityksen toiminta alkoi Ruotsissa, jossa vastaavaa sään- telyä ei ollut. Nyt nämä velvoitteet on Suomessa purettu ja uusi vesiliikennelaki (782/2019) astuu voimaan 1.6.2020. Toiminta laajenemassa mahdollisesti myös Uuteen- Seelantiin.

Palvelun yksityiskohtaiset käyttöehdot löytyvät verkosta. Hyväksymällä käyttöehdot tai käyttämällä palvelua käyttäjä hyväksyy sitoumuksen itseään oikeudellisesti sitovaksi.

Merkittäviä ongelmatilanteita yritys ei ole kohdannut. Käytössä on panttimaksu, mikäli venettä ei palauteta ajoissa tai se vaatii siivousta. Käyttäjän veneilytaitoja arvioidaan niin, että potentiaalinen vuokraaja täyttää veneily CV:n. Todentamista (esim. laivurikurssien todistuksia) ei lähtökohtaisesti vaadita, mutta veneen vuokraaja voi sitä halutessaan pyy- tää. On paljon ns. vanhoja merikarhuja, joilla on osaamista, mutta jotka eivät ole hankki- neet virallista todistusta. Myös suosittelijoita on mahdollista käyttää. Veneen tarjoaja voi myös haastatella potentiaalista vuokraaja puhelimitse. Lisäksi veneen vuokraajan on mahdollista arvioida vuokraajaa antamalla tähtiä palvelussa. Mikäli tähtiä on vain yksi, voi seuraavalla kerralla olla hankalampi saada venettä vuokrattua.

Viime kädessä veneen vuokraaja tekee päätöksen, vuokraako veneen ko. henkilölle. Vuokraaja tekee siis päätöksen ja kantaa näin myös riskin. Yleensä veneen tarjoaja ja vuokraaja kohtaavat luovutustilanteessa kasvokkain. Yrityksen mukaan kasvokkain ta- paaminen saattaa nostaa kynnystä veneen huonoon kohteluun.

Yrityksen mukaan veneen vuokraamisen erona esimerkiksi huoneiston AirBnB vuokraa- miseen on, että vesillä liikkuessa ihmisillä on yleensä tietynlainen itsesuojeluvaisto. Jos veneilytaidot eivät riitä, on merihätään joutuminen varsin epätoivottava tilanne. Jotkut veneen vuokraajat antavat myös koulutusta veneeseen (kuuluu sopimukseen). Yritys järjestää myös koulutusta alle kolme vuotta veneilleille.

43 (86)

Yritys tarjoaa myös kaupunkivenepalvelua. Palvelu on ollut suosittu ja se on osoitus ve- nealan murroksesta sekä kuluttajien tarpeiden ja arvostusten muutoksesta. Kaupunkive- nepalvelun ohessa yritys tekee mm. tuotekehitysyhteistyötä useamman venevalmistajan kanssa. Yritys tekee yhteistyötä myös esimerkiksi kahvilatoimijoiden kanssa, joilla on soutuvenepiste.

Sopimustyyppejä:

• Veneen vuokralle antajien kanssa tehtävät sopimukset

• Veneiden vuokraajien kanssa tehtävät sopimukset

• Veneiden valmistajien ja toimittajien kanssa tehdyt sopimukset (kaupunki- venepalvelu)

Yrityksen liiketoimintamalli perustuu palvelualustaan, jonka tarkoituksena on saattaa ve- neiden vuokraamisesta kiinnostuneet osapuolet yhteen. Lisäksi yritys tarjoaa kaupunki- venepalvelua (sopimus veneen ottamisesta mukaan palveluun sekä sopimus palvelun käyttämisestä). Haastattelun perusteella käy ilmi, että veneiden omistajat (vuokraaja) päättävät itsenäisesti vuokraamisesta. Vuokrattavan veneen ilmoittaminen palvelualus- talle ei tarkoita sitä, että palvelun ylläpitäjä hoitaisi veneen vuokraamisen vuokralaiselle, vaan vuokralainen ilmoittautuu palvelun välityksellä veneen vuokraajalle, jotka sopivat keskenään veneen vuokraamisesta. Palvelualustan rooli on välittää tietoa ja maksuja vuokraajan ja vuokralaisen välillä. Haastattelun perusteella käy ilmi, että veneen ilmoit- taminen vuokralle on vuokraajalle ilmaista. Maksuliikenteen hoitaminen vuokraajan ja vuokralaisen välillä edellyttää kuitenkin näiden osapuolten tekemää sopimusta palvelun- tarjoajan kanssa. Haastattelusta käy ilmi, että veneen vuokraajalla on mahdollisuus ar- vioida vuokralaista. Arvostelu voi vaikuttaa vuokralaisen mahdollisuuteen vuokrata vene jatkossa. Tämä viittaa siihen, että vuokralainen on voitava tunnistaa palvelun välityksellä, eli vuokralaisen voidaan katsoa olevan edellytetty kirjautumaan palveluun.

44 (86)

Haastattelun perusteella voidaan yksittäistä veneen vuokraamistilannetta kuvata sopi- muksellisesti seuraavasti. Veneen vuokraajan ja vuokralaisen täytyy tehdä palvelun tar- joajan kanssa sopimus palvelun käyttämisestä, joka ilmenee osapuolille palvelun käyt- töehtoina heidän kirjautuessaan palveluun. Vuokraaja ja vuokralainen sopivat keske- nään veneen vuokraamisesta ja solmiessaan sopimuksen palveluntarjoajan palvelun kautta vuokrasuhteen osapuolet hyväksyvät vuokrasuhteen vastikkeen liikkuvan palve- luntarjoajan kautta. Haastattelusta käy ilmi, että vuokraajan tehdessä itse päätöksen ve- neen vuokraamisesta, tämä myös hyväksyy veneen vuokraamiseen liittyvät riskit. Kas- vokkain tapahtuvaa luovutustilannetta voidaan pitää tyypillisenä vertaisvuokraaja-tilan- teissa laajemminkin, mikä todennäköisesti edesauttaa luottamussuhteen muodostu- mista. Haastattelun perusteella ei käy ilmi tarjoaako palveluntarjoaja valmiita vuokraso- pimuspohjia. Palveluntarjoajan voidaan kuitenkin olettaa tarjoavan valmiita vuokrasopi- muspohjia, ottaen huomioon sen rooli vuokravastikkeen välittäjänä.

Palveluntarjoaja luo palvelun myötä itse verkoston, jossa osapuolia ovat veneen vuok- raajat ja potentiaaliset vuokralaiset. Vuokrasuhteet kuitenkin muodostuvat vuokrasuh- teen osapuolten välille, jossa vuokralainen voi valita kenen kanssa haluaisi solmia vuok- rasuhteen ja vuokraaja viimekädessä ratkaisee sen, että vuokraako veneensä vai ei.

Kaupunkivene palvelu edellyttää, että palvelussa ensinnäkin on veneitä. Näin ollen pal- veluntarjoajan täytyy tehdä sopimus veneiden toimittajien kanssa, että kyseiset veneet kuuluvat osaksi palvelua. Kaupunkivenepalvelun käyttäjät sen sijaan tekevät käyttösopi- muksen palveluntarjoajan kanssa. Palvelua voidaan verrata useissa kaupungeissa käy- tössä oleviin kaupunkipyörä -palveluihin.

Kuten muutkin liiketoimintamallit, myös tämä jakamistalouden piiriin kuuluva palvelu voi edellyttää toimiakseen myös muita sopimuksia, jotka ovat edellytys palvelun toimimi- selle. Näitä ovat muun muassa palvelualustan (verkkosivu) ylläpito- tai toimitussopimus sekä työsopimukset.

45 (86)

Materiaalikierrot ja –tehokkuus

Haastateltu toimija on rakentamassa valtakunnallista poistotekstiilin keräysverkostoa ja käynnistämässä uutta tuotantolaitosta Lounais-Suomeen. Uusi tuotantolaitos on pilotti- hanke toisen yrityksen kanssa. Laitoksessa on kaksi erillistä tuotantolinjaa. Työnjako on sovittu niin, että haastateltu toimija keskittyy kuluttajakeräyksistä tuleviin tekstiilivirtoihin ja toinen yritys teollisuudesta tai yrityksiltä tuleviin sivuvirtoihin. Joidenkin materiaalivir- tojen luokittelu vaatii vielä työtä. Esimerkiksi tulkinta siitä, onko palvelutaloista tuleva poistotekstiili asumisen jätettä vai ei, vaikuttaa kummalla tuotantolinjalla tekstiili käsitel- lään. Koska kyseessä on uuden liiketoiminnan kehittäminen, on tarve salassapitosopi- muksen laatimiselle mahdollinen.

Suomen jätelaitokset tulevat toimittamaan poistotekstiiliä tähän laitokseen. Sopimuksiin sisällytetään mahdollisesti toimitusten minimi- ja maksimäärät tietyssä ajanjaksossa. So- pimusrikkomuksista voidaan periä korvaus. Lähtökohtana jätehuollossa yleisesti sovel- lettu käytäntö, että mitä paremmin tekstiilierä on lajiteltu, sitä edullisempaa sen käsittely on. Jos materiaalin laatu ei vastaa sovittua, niin silloin voidaan periä lisämaksu. Tekstii- lierien laatu on sopimuksissa määritelty useaan eri kategoriaan.

Asiakkaalle (kuidun ostaja) on tärkeää materiaalin laatu (esim. 100% puuvilla), mikä voi- daan varmentaa materiaaliskannerilla. Haitta-aineiden mahdollinen todentaminen nojaa VTT:n ja muiden tutkimuslaitosten tuloksiin. Haitta-aineita voivat olla esimerkiksi palo- nestoaineet ja muut kemikaalit. Työvaatteiden palonestoainepitoisuuksia voidaan saada suoraan valmistajalta. Sopimuksiin voidaan kirjata vastuuvapauslauseke siitä, että ma- teriaali voi sisältää vähäisiä kemikaalijäämiä ja että materiaali on tarkoitettu tietyn tyyp- piseen valmistukseen. Mikäli materiaali käytetäänkin muun tyyppiseen valmistukseen, materiaalin toimittaja ei ole vastuussa mahdollisista ongelmista. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa materiaalin käyttöä esimerkiksi lääketieteellisissä tai muussa korkeaa hygie- niaa vaativissa tuotteissa. Tuotelainsäädäntö ei kuitenkaan koske poistotekstiilin raaka- aineeksi jalostajaa.

Lainmuutokset on pyritty ennakoimaan sopimuksissa (esim. EoW) niin, että näin tapah- tuessa materiaalin toimittaja ei niistä joudu vastaamaan. On myös pohdittu, kannattaako

46 (86)

EoW-statusta materiaalille hankkia, jos sen jälkeen tarvitaankin työlästä REACH- selvittelyä. Jätestatuksesta luopuminen saattaisi lisätä byrokratiaa huomattavasti, jos aiemmin jätteenä hyödyntämiseen riitti pelkästään ilmoitusmenettely. Sopimuskäytäntö- jen näkökulmasta on mielenkiintoista, tuleeko uusi jätelaki muuttamaan alan toimintaym- päristöä tai -malleja tavalla tai toisella.

Haastateltu toimija painottaa yhteistyön rakentamisessa joustavuutta ja luottamusta. Ei niin, että ”tukittaisiin jokainen kohta ehdoilla tai vaatimuksilla” (haastattelut), koska se voisi tukahduttaa yhteistyöhalun jo alkumetreillä.

Lisäksi sopimukset laaditaan vaiheittain niin, että ensin tehdään pilottivaiheen sopimuk- set. Tästä saadut opit hyödynnetään, kun myöhemmin siirrytään täysimittaiseen valmis- tukseen uudessa laitoksessa pilottivaiheen päätyttyä.

Materiaalin keräämiseen liittyi myös kysymyksiä. Kerätäänkö poistotekstiili kaupoista paikallisesti vai tehdäänkö sopimus konsernitasolla ison toimijan kanssa, joka toimittaa erät keskitetysti? Tuodaanko materiaali kaupoista suoraan hyödyntämislaitokselle, vai keräävätkö jätelaitokset erät ensin alueellisesti?

Tuottajayhteisömallin ulottaminen tekstiileihin mietityttää haastateltua toimijaa. Moni tekstiili tulee ulkomailta, ja tässä maksumiehiksi joutuisivat paikalliset suomalaiset yrityk- set. Tuottajavastuun ulottaminen ulkomaille olisi hankalaa tai mahdotonta. Ranskassa kerätään tekstiilien hinnoissa 1 sentti/per tekstiili, joka käytetään poistotekstiilin lajittelun ylläpitämiseen. Suomessa tämä voisi rikkoa nyt suunnitteilla olevaa systeemiä. Suora tuottajavastuu siirtäisi materiaalivirtoja tuottajien hallittavaksi. Riskinä on, että hyvä ma- teriaali ohjautuisi muualle ja vain hankalasti hyödynnettävät jäisi kunnallisten jäteyhtiöi- den hoidettaviksi.

Toinen haastateltu taho edusti laajempaa yritysjoukkoa, joka hyödyntää jätettä raaka- aineena. Haastatellun mukaan jätemateriaalin syntymisen sesonkiluonteisuus voi olla haaste jätemateriaalia hyödyntävälle toimijalle. Jätemateriaalin hinta ja saatavuus voivat vaihdella huomattavastikin. Esim. akkuja tuli kuluneena talvena kierrätykseen huomatta- vasti vähemmän, koska talvi oli leuto (ei ollut pakkasta). Jätemateriaalin saatavuus ja

47 (86)

neitseellisten raaka-aineiden hinta vaikuttaa markkinoihin. Toimitusvarmuus voi toisi- naan olla ongelma. Jos jätemateriaalista saatava hinta on alhainen, tuottaja voi jättää materiaalin varastoon odottamaan hintojen nousua. EoW-status vaikuttaa jätteen siir- toon. Jätteen siirto vaatii enemmän byrokratiaa ja logistiikassa pitää huomioida myös kauttakulkumaat.

Lisäksi haastateltu edustaa myös tuottajayhteisöä. Jätteisiin, etenkin vaarallisten jättei- den hyödyntämiseen, liittyy myös turvallisuustekijöitä. Esimerkiksi tuottajavastuun mu- kaisella akkujen vastaanottajalla/lähettäjällä on velvollisuus varmistaa akkujen turvalli- suus. Lyijyakuissa tulipalon riski on pienempi, mutta litiumakut ovat hankalampia.

Sopimustyyppejä:

• Materiaalin toimittajien kanssa tehdyt toimitussopimukset

• Materiaalin kuljetussopimukset

• Materiaalin laadun varmentamista koskevat sopimukset

• Pilottisopimukset laitetoimittajien kanssa

Poistotekstiilien kierrätyslaitos edellyttää toimiakseen sopimusverkostoa. Laitos tarvitsee materiaalia ja toiminnan jatkuvuuden kannalta on varmempaa haalia useampia raaka- aineiden toimittajia, kuin nojautua vain yhteen lähteeseen. Raaka-aineen saatavuuteen olennaisesti vaikuttaa raaka-aineen oikeudellinen status. Statuksesta huolimatta raaka- ainetta saadakseen haastattelun kohteena oleva yritys tarvitsee toimitussopimuksia raaka-aineen toimittajien kanssa. Raaka-aineen kuljettaminen sen sijaan edellyttää kul- jetussopimusta, joka voi tilanteen mukaan sisältyä osaksi toimitussopimusta. Toimitus- sopimukset on mahdollista järjestää puitejärjestelyllä, mikäli raaka-ainevirta (tekstiilivirta) on jatkuvaa. Haastattelusta käy ilmi, että toimitettava raaka-ainemateriaali voi edellyttää laaduntarkistusta. Mikäli laatua ei voida varmentaa yrityksen toimesta, edellyttää laadun tarkkailu ulkopuolista toimijaa. Tämä suhde on järjestettävissä myös sopimuksella. Kus- tannustehokkainta on tässäkin tapauksessa laatia puitesopimus tutkimusta tarjoavan ta- hon kanssa, mikäli laadun tarkkailua tarvitaan toistuvasti.

48 (86)

Hankkeen pilottivaihe heijastuu väistämättä myös laitoksen tarvitsemiin sopimuksiin. Tämä koskee niin raaka-aine puolta kuin laitoksen käyttämiä käsittelylaitteita. Pilottivai- heisiin liittyy usein uuden teknologian käyttöönottoa, mikä tarkoittaa sitä, että sopimus- suhteiden järjestämisessä on huomioitava liiketoiminnan suojaaminen. Tällöin kysymyk- seen tulevat osapuolten väliset salassapitosopimukset.

Toisen haastateltavan tahon vastauksista voidaan havaita, että alan yksi keskeinen on- gelma on raaka-aineen toimitukseen liittyvät epävarmuudet. Tilanteeseen voi varautua sopimuksin, esimerkiksi sopimalla toimitustiheydestä tai toimitettavien erien minimimää- rästä. Sopimuksetkaan eivät tosin muuta niitä tilanteita, jos esimerkiksi raaka-ainetta ei vain yksinkertaisesti ole saatavilla. Toimitusvarmuuden kannalta onkin tärkeää pyrkiä muodostamaan laaja verkosto raaka-aineen saannin turvaamiseksi. Tässä sopimukset muodostuvat tärkeimmäksi työkaluksi.

49 (86)

3.3. Dokumentti- ja diskurssianalyysin tuloksia

Dokumentti- ja diskurssianalyysin tuloksena tunnistettiin tilanteita ja asiayhteyksiä, joissa yritykset ja muut toimijat kohtaavat sopimusoikeudellisia, tai niihin läheisesti liittyviä, ky- symyksiä. Kuvaukset tilanteista ja niistä tehdyt huomiot teemoiteltiin neljään pääluok- kaan asiasisältöjen painottumisen perusteella. Pääluokkia muodostui yhteensä neljä: A) Teolliset symbioosit ja ekoteollisuuspuistot, B) Jätemateriaalit, C) Tuotteet ja tuotekehi- tys sekä D) Jakamistalous. Jakamistalouden osiossa tulokset on jaettu kahteen alaluok- kaan: a) Asunnon vuokraus ja b) Muu jakamistalouden mukainen toiminta. Dokumentti- ja diskurssianalyysin lähteet on esitetty raportin liitteissä 2 ja 3. Diskurssi- ja dokument- tianalyysin tuottamat havainnot täydentävät haastatteluissa esiin tulleita sopimusoikeu- dellisia ominaispiirteitä, joihin perustuen työn tuloksena esitettävät toimintamallit raken- tuvat.

Teolliset symbioosit ja ekoteollisuuspuistot

Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää yritysten välistä yhteistyötä. Teollinen symbioosi on useamman yrityksen muodostama kokonaisuus, jossa tosiaan täydentävät yritykset tuottavat lisäarvoa hyödyntämällä tehokkaasti raaka-aineita, teknologiaa, palveluja ja energiaa (Sitra). Ekoteollisuuspuisto on maantieteellisesti rajattu alue, jossa teollinen symbioosi toteutuu alueella sijaitsevien yritysten toimesta (Aarras 2015).

Kuvaus tilanteesta

Huomioita

Sujuva yhteistoiminta edellyttää selkeitä peli- sääntöjä ja kelvollisia sopimuksia, joiden avulla liiketoiminnan koko ketju on toimintakykyinen. Mi- käli sopimuksissa on virheitä tai puutteita, voivat ne vaarantaa yrityksen liiketoiminnan, kun esi- merkiksi toimitusketju katkeaa ja asiakassuhtei- siin aiheutuu häiriöitä. On tärkeää, että eri toimin- toja toteuttavat yritykset ovat mukana pitkäjäntei- sesti ja sitoutuneesti.

Miten turvataan osallistuvien taho- jen pitkäjänteinen sitoutuneisuus ja ehkäistään riskit toimitusketjun ja asiakassuhteiden häiriöihin?

50 (86)

Investoinnit ovat liian suuria yksin symbioosin osakkaiden kustannettaviksi. Esimerkiksi hajau- tettu bioenergian tuotanto vaatii liiketoimintamal- leja, joissa laitevalmistaja ja/tai energian jakelu- yhtiö ovat mukana.	Miten voidaan jakaa investointei- hin liittyvät riskit?
Yksityiset yritykset eivät voi suoraan toimittaa ke- räämäänsä jätettä voimalaan, vaan niiden pitää tehdä sopimus jonkun osakkaana olevan kunnan tai kuntien omistaman yhtiön kanssa.	Kysymys sopimusten osapuolista.
Sopimukset ovat tärkeä puiston valvontameka- nismi. Verkostossa toimiminen voi vaatia jokai- selle eri yhteistyömuodolle ja materiaalien vaih- dolle oman sopimuksen koskien esimerkiksi vel- vollisuuksia, määriä, aikatauluja, laatua ym. So- pimuksenteossa esimerkiksi toimitusvirheiden korvausjärjestelmät tulisi olla käytössä. Sopimuk- sia tarvitaan myös tasapainoisten valtasuhteiden ylläpitämiseen. Liiketoimintakustannusten välttä- miseksi käytetään virallisten sopimusten ohella epävirallisia sopimuksia ja valvontamekanismeja. Nämä perustuvat kumppaneiden väliselle luotta- mukselle, jonka syntyminen voi viedä pitkänkin aikaa.	Jokaiselle eri yhteistyömuodolle ja materiaalien vaihdolle oma sopi- mus koskien esimerkiksi velvolli- suuksia, määriä, aikatauluja, laa- tua ym. Sopimuksenteossa esi- merkiksi toimitusvirheiden kor- vausjärjestelmät tulisi olla käy- tössä. Minkälainen on suullisesti tehtyjen ns. herrasmiessopimusten ja kumppaneiden välisen luottamuk- sen rooli osana toiminnan kehittä- mistä?
Ekoteollisuuspuistoissa yhtenä riskinä voi olla epätasapainon syntyminen puiston yritysten val- tasuhteissa, varsinkin jos puiston yritykset ovat hyvin erikokoisia. Epätasapaino voi syntyä var-	Puiston sisäiset ja ulkoiset sopi- musneuvottelut.

51 (86)

sinkin, jos puistossa on yksi muita paljon suu- rempi yritys, joka toimii puiston ankkurina. Valta- suhteisiin liittyen verkostojen uhkana voi olla myös monopoli-ilmiön esiintyminen, erityisesti sil- loin, kun puistossa on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja.

Ekoteollisuuspuiston yritykset voivat perustaa yrittäjäjärjestön (so. omistajien yritys, jos kiinteis- töt omassa omistuksessa) hoitamaan yhteiseen vastuuseen kuuluvia toimintojaan ja huolehti- maan yhteisön säilyttämisestä elinkelpoisena.

Omistussopimus voidaan liittää puiston yleisiin jäseniä koskeviin sääntöihin. Järjestön johtoryh- mään voi kuulua edustaja jokaisesta isommasta yrityksestä sekä edustajia pienten yritysten muo- dostamista ryhmittymistä.

Määräävä markkina-asema (ns. monopoli-ilmiö) ja pienten/ suurten yritysten välinen tasapaino.

Omistussopimus ja yhteinen vas- tuu sekä yhteiset säännöt.

Tarvittaessa hyödynnetään sopimuksia ja vakuu- tusjärjestelyjä vähentämään uuden teknologian käyttöönoton riskejä ja kannustamaan pilotointiin. Pilotoinnissa järjestelmän toimivuus ja seuranta ovat keskeisiä. Kehitetään järjestelyjä, jossa ai- nakin osa järjestelmän kustannusten maksami- sesta on sidottu järjestelmästä koituviin säästöi- hin.

Vakuutusjärjestelyjä tarvitaan vä- hentämään uuden teknologian käyttöönoton riskejä.

Kustannusten maksaminen voi- daan sitoa järjestelmästä koituviin säästöihin.

52 (86)

Jätemateriaalit

Jätemateriaalien talteenotto ja hyödyntäminen ovat keskeinen osa kiertotaloutta. Jäte- materiaalin hyödyntäminen on yksi mahdollisuus vaikuttaa sekä talouden tarvitseman materiaalin kulutukseen että päästöjen ja jätteiden syntymiseen. Yhteistyöverkostot ovat tärkeitä mm. jätemateriaalin laadun ja saatavuuden näkökulmasta.

Kuvaus tilanteesta	Huomioita
Yksi iso haaste on, että jätteen tarkka (kemialli- nen) koostumus ei aina ole jätteenkäsittelijän tie- dossa; vaatimukset kierrätysmateriaalien "puh- taudelle" vain kasvavat ja sitä enemmän tulemme kohtaamaan ongelmia tulevaisuudessa. Olisiko ratkaisu siinä, että pohdimme sitä, millai- siin kohteisiin tiettyihin käyttökohteisiin kelpaa- mattomia kierrätysmateriaaleja voitaisiin hyödyn- tää, hieman heikompilaatuisina.	Keskeistä jätteen koostumuksen tunteminen ja/tai todentaminen. Tulisiko (jäte)materiaalin puhtaus- vaatimukset kytkeä lopputuotteen käyttötarkoitukseen?
Epäselvyyttä lisää etenkin toimijoiden tapa kek- siä erilaisia kiertoilmaisuja toiminnassaan synty- ville jätteille. Kiertotalouden lainsäädännön ja maksujen kehittämistä haittaa myös se, että kaik- kia käsitteitä, kuten muovi, kertakäyttö, bioha- joava, kierrätettävä, ei ole yksiselitteisesti määri- telty (ja eri toimijat käyttävät niitä eri merkityk- sissä).	Jätteen ja muiden käsitteiden täs- mällinen määrittely sopimuksissa sekä kiertoilmaisujen välttäminen. Osa mainituista määritelmistä on saanut säädöstasoisen määritel- män EU:n SUP-direktiivin (EU) 904/2019 myötä.
Kierrätys tai uusiutuvien materiaalien käyttöön- otto ei ole kannattavaa ilman terveyteen ja turval- lisuuteen liittyvien reunaehtojen täyttymistä.	Terveyteen ja turvallisuuteen liitty- vien reunaehtojen määrittely.

53 (86)

Turvallisuudesta on huolehdittava. Tämä on pal- jon laajempi asia kuin pelkästään kemikaalit. Esi- merkiksi käytettyjen akkujen tapauksessa pitää ottaa huomioon se, että akuissa voi olla (on lähes aina) jännitettä. Tämä voi aiheuttaa arvaamatto- mia tilanteita sekä sähköiskujen tai ainakin mah- dollisen kipinävaaran jne. vuoksi	Turvallisuussääntelyä tarvitaan, mutta tulisiko sen olla enemmän riskiperusteista?
Jätehuoltoa ja -sääntelyä tulisi kehittää enem- män koko arvoketjun yhteistyönä, jotta koko ar- voketjun (ei vain jätehuollon toimijoiden) näkökul- mat tulisivat paremmin esiin. Esimerkiksi teolli- selle kompostoinnille on olemassa vaativa Sied- ling-sertifikaatti, joka edellyttää pitkää testausta (biohajoavuus, ekotoksisuus, raskasmetallit). Kuitenkin, vaikka materiaalilla olisi ko. sertifi- kaatti, se ei velvoita biojätteen käsittelijää otta- maan vastaan ko. materiaalijätettä.	Yhteistyösopimukset tulisi laatia kattamaan koko arvoketjun yhteis- työn. Xxxxxxxxx on sertifikaattien rooli so- pimuksissa ja xxxxxxxxx on sen suhde materiaalin vastaanottovel- vollisuuteen?
Kyse on siitä, kuka (jäte)materiaalin omistaa ja siitä vastaa.	Omistus- ja vastuukysymysten huomioiminen. Tähän liittyy myös jätteen luovuttamista ja vastaanot- toa koskeva sääntely. Jäteperäis- ten EoW-materiaalien ja sivutuot- teiden osalta tilanne on erilainen.
Ketjujen materiaalivirtaa on vaikea ennustaa, sillä käytettyjä tuotteita palautetaan yrityksille epätasaisesti. Asiakkaiden kanssa tehdyt yhteis- työsopimukset mahdollistavat projektin kehittä-	Yhteistyösopimukset, joilla turva- taan materiaalin saanti ja kehitys- työn jatkuvuus, sekä kierrätysjär- jestelmän kehittäminen monipuoli- semmaksi.

54 (86)

mistä ja sen jatkuvuutta. Yksi suurimmista haas- teista on kehittää kierrätysjärjestelmää monipuo- lisemmaksi.

Vastaanottotarkastuksen tarkoituksena on var- mistaa, että kerätty muovijäte on lajiteltu sopi- muksen mukaan muovilaaduittain, jos asiakkaan muovijäte sisältää useita eri raaka-aineita. Li- säksi tarkastetaan muovijätteen puhtaus, koska epäpuhtauksia sisältävä muovijäte voi pilata koko erän. Epäpuhtaudet kuluttavat murskaimien terät ja hidastavat kierrätysraaka-aineen valmistuspro- sessia.

Muovijäte on lajiteltu sopimuksen mukaan muovilaaduittain. Miten määritellään vastuu, jos jätemate- riaalissa on odottamattomia epä- puhtauksia ja se kuluttaa tai rikkoo kierrätyslaitteita?

55 (86)

Tuotteet ja tuotekehitys

Jätemateriaalin kysynnän ja käytön lisäämiseksi tarvetta on myös niistä valmistettujen tuotteiden kehittämiselle. Talouden suunnan muuttaminen kohti kiertotaloutta tukevia lii- ketoimintamalleja edellyttää uusia innovaatioita ja tuotekehitystä.

Kuvaus tilanteesta	Huomioita
Tuotteiden kestävyys-, korjattavuus- ja kierrätet- tävyysvaatimuksissa olisi huomattavasti paran- nettavaa. Pitkään käytössä olevissa tuotteissa ensiarvoisen tärkeää on pitkäaikaiskestävyys sekä teknisten ja toiminnallisten ominaisuuksien säilyminen.	Tulisiko tuotteen kestävyys-, kor- jattavuus- ja kierrätettävyysvaati- muksia sisällyttää sopimuksiin?
Jäteperäisistä materiaaleista valmistettujen tuot- teiden tulee olla turvallisia käyttäjilleen ja ympä- ristölle siinä missä muidenkin tuotteiden. Epäsel- vyydet tuoteturvallisuudessa voisi johtaa kierrä- tystuotteiden kannalta huonoon mainehaittaan.	Voidaanko vasta testauksen jäl- keen tehdä johtopäätös siitä, että kiertotalouskokeilu on aidosti kes- tävällä pohjalla? Tulisiko sopimuk- sissa edellyttää testausta?
Tuotekehittäjiä sitovat monesti tiukat ajalliset ja taloudelliset raamit. Materiaalivalintoja ohjaavat sopimukset alihankkijoiden kanssa. Ei riitä, että tarkastellaan yhden tuotteen elinkaarta ja yhtä yritystä. Mukaan olisi saatava myös alihankkijoi- den alihankkijat, koko verkosto.	Sopimukset alihankkijoiden kanssa ohjaavat tuotekehitystä. Kehitystyöhön tulisi saada mu- kaan myös alihankkijoiden ali- hankkijat, koko verkosto.

56 (86)

Jakamistalous

Nykyinen jakamistalous perustuu pitkälti verkkoalustoihin, jotka saattavat palvelun tai muun hyödykkeen tarjoajan ja käyttäjän yhteen. Alustan ylläpitäjän toimintatapa ja asema vaihtelevat, jolloin myöskin tämän vastuu vaihtelee.

Yksinkertaisimmillaan alusta vain saattaa palvelun tarjoajan ja käyttäjän yhteen, jonka jälkeen tarjoaja ja käyttäjä tekevät keskenään sopimuksen, tällöin alustan ylläpitäjä ei ole välttämättä mitenkään vastuussa palvelun tarjoajan ja käyttäjän välisestä sopimus- suhteesta.

Usein jakamistaloudessa on kuitenkin mukana ammattimaisesti toimiva välittäjä, joka saattaa palvelun tarjoajan ja ostajan yhteen sekä hoitaa maksuliikenteen ja markkinoin- nin. Tällaisessa tilanteessa on usein kyse kolmesta sopimussuhteesta, joissa sekä pal- velun tarjoaja että käyttäjä ovat heikommassa asemassa suhteessa välittäjään.

Palveluntarjoajan ja palvelua käyttävän kuluttajan välisen suhteen luonne riippuu siitä, onko palveluntarjoaja elinkeinonharjoittaja vai ei. Jos palveluntarjoaja on elinkeinonhar- joittaja, tilanne on selkeä ja noudatetaan kuluttajansuojalainsäädäntöä. Toisaalta kyse voi olla myös kahden tasavertaisen yksityishenkilön välisestä sopimussuhteesta, johon sovelletaan sopimusoikeuden yleisiä periaatteita ja joka ei välttämättä tarvitse lisäsään- telyä. Elinkeinonharjoittajan ja ei-ammattimaisen palveluntarjoajan välistä rajaa tulisi sel- keyttää, jotta vältyttäisiin sopimussuhteen luonnetta koskevilta epäselvyyksiltä. Kulutta- jaliiton mukaan jakamistalous on monimuotoinen ilmiö, johon nykyinen sopimusoikeu- dellinen sääntely ei kaikin osin sovellu kovin hyvin (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017).

Seuraavassa jakamistaloutta tarkastellaan asunnonvuokrauksen (Airbnb-palvelu) ja muun jakamistalouden mukaisen toiminnan näkökulmasta.

57 (86)

Asunnon vuokraus (Airbnb-palvelu)

Kuvaus tilanteesta	Huomioita
Monissa taloyhtiöissä punnitaan parhaillaan sitä, mitä tehdä asuntojen lyhytaikaiselle vuokrauk- selle, esimerkiksi Airbnb-palvelun kautta. Hotelli- ja ravintola-alan ammattilaiset ovat olleet huolis- saan epäreilusta kilpailuasetelmasta. Ongelmalli- sena nähdään, jos Airbnb-majoituksesta tulee ammattimaista. Jakamistaloudelle ominaiseen asunnon vuokraamiseen liittyy tyypillisesti satun- naisuus ja ei-ammattimaisuus.	Kritiikki kohdistuu ennen kaikkea ammattimaista toimintaa muistut- tavaan palveluntarjontaan. Milloin tulisi puhua jakamistaloudesta ja milloin esimerkiksi välitystalou- desta?
Majoituspalvelu Airbnb kieltää asuntojen vuok- raamisen juhlakäyttöön. Airbnb:n kautta voi vuok- rata yksityiskodin majoitukseen.	Välityspalvelu voi asettaa rajoituk- sia huoneiston käyttötarkoituk- selle.
Vuokranantajat ovat yksityishenkilöitä sekä yri- tyksiä. Käytännössä Airbnb-vuokraajan toiminta voi olla samanlaista kuin hotellissa, mutta vuok- raaja ei välttämättä noudata muuta majoitustoi- mintaa koskevaa lainsäädäntöä. Hotelleja koske- vat esimerkiksi paloturvallisuuteen, kuluttajan- suojaan ja työehtosopimuksiin liittyvät säädökset.	Milloin Airbnb on jakamistaloutta ja milloin ei? Uudessa hallitusohjel- massa on kaavailtu Airbnb-majoit- tamisen tuomista ehdoiltaan sa- malla viivalle hotellien ja hostellien kanssa.
Jos asut vuokralla ja haluat majoittaa asuntoosi vieraita Airbnb:n kautta, varmista vuokrasopi- muksesta tai kysy vuokranantajalta, saako asun- non alivuokrata. Lisäksi kannattaa huomata, että joissakin taloyhtiöissä lyhytaikainen vuokraus on yhtiöjärjestyksessä kielletty.	Asunnon käyttö vaatii luvan vuok- ranantajalta – paitsi jos vuokraa korkeintaan puolet asunnosta ja asuu siellä samalla itsekin. Enintään puolet asunnosta voi ali- vuokrata myös ilman lupaa, ellei siitä aiheudu huomattavaa haittaa

58 (86)

tai häiriötä. Koko asunnon jälleen- vuokraamiseen myös lyhyeksi ajaksi tarvitaan vuokranantajan lupa.

Ennen toiminnan aloittamista olisi varmistettava, ettei taloyhtiön yh- tiöjärjestykseen ole kirjattu lyhytai- kaisen majoitustoiminnan kieltoa.

Muutamat suurkaupungit, kuten Berliini ja New York, ovat kieltäneet kokonaan Airbnb-vuokrauk- sen. Berliini kielsi Airbnb:n toiminnan osittain vuonna 2016. Esimerkiksi New Yorkissa voi ny- kyään vuokrata lyhytaikaisesti vain yhden huo- neen, ei koko huoneistoa. Xxxxxx on vasta asun- non maksamisen jälkeen käynyt ilmi, että asunto- jen lyhytaikainen Airbnb- vuokraus on ko. kau- pungissa laitonta.

Suomessa laajamittaisen ammat- timaisen majoitustoiminnan har- joittaminen edellyttää etukäteisil- moituksen tekemistä kaupungin terveysviranomaisille, ja siihen saattaa kohdistua muitakin rajoi- tuksia.

Airbnb-isäntien tulee perehtyä myös vakuutuk- siin. Mikäli vieras tekee tahallista ilkivaltaa, koti- vakuutus ei todennäköisesti korvaa sitä. Kotiva- kuutus ei ole sopiva vakuutus tapauksissa, joissa vuokrataan asuntoa, jossa ei asuta itse.

Kotivakuutus kattaa tilapäisen vuokralaisen ai- heuttamia äkillisiä vahinkoja. Kotivakuutus ei kor- vaa varkauksia eikä tahallisia vahingontekoja sil- loin kun asunnossa on oltu vakuutetun luvalla.

Paljon riippuu siitä, minkälaiset säännöt asunnon tarjoaja on itse laatinut Airbnb-vuokra-asun- toonsa.

Vakuusmaksu toimii niin, että va- rauksen yhteydessä vuokralainen hyväksyy vakuusmaksun asun- toon.

Jos Airbnb-vieraita majoittaa omassa kodissaan, tulee varmis-

59 (86)

	taa oman kotivakuutuksen katta- vuus tällaisissa tilanteissa. Erilliset vuokranantajan vakuutukset yleensä kattavat myös lyhytaikai- sen majoitustoiminnan lukuun ot- tamatta vieraiden tahallaan ai- heuttamia vahinkoja.
Airbnb tarjoaa 800 000 euron vakuutusturvan majoittajalle, mutta se kattaa ainoastaan pienet fyysiset tapaturmat ja tahattomat vahingot. Se ei esimerkiksi korvaa luteista tai homeista aiheutu- vaa haittaa, varkauksia tai ilkivaltaa.	Airbnb:n korvaussääntöjä on kriti- soitu epäselviksi ja asian eden- neen vasta, kun tilanne on saanut medianäkyvyyttä.
Isännöintiliitto kehottaa pitämään huolta siitä, että vuokralaiset tuntevat talon tavat. Esimerkkejä tästä ovat hiljaisuus tietyn kellon ajan jälkeen ja se, kuinka jätehuolto toimii. Lyhytaikainen vuokraustoiminta on myös aiheut- tanut jossain määrin ongelmia asunto-osakeyhti- öissä häiritsevänä elämänä. Lyhytaikaisesti yhti- össä asuvat käyttävät myös yhtiön yhteisiä tiloja ja alueita. Joissakin yhtiöissä on koettu asumis- turvallisuuden ja yleisen siisteyden heikenty- neen.	Vieraita tulisi ohjeistaa toimintata- voista ja velvoittaa noudattamaan taloyhtiön järjestyssääntöjä.
Airbnb-majoitusten turvallisuuskäytännöt puhut- tavat, kuten paloturvallisuus. Majoittujalle asumi- sen liittyvät riskit voivat olla hyvin arkisia. Saunan tai avotulen käyttö voi olla vierasta.	Miten varmistetaan, että majoittu- vat asukkaat tutustuvat asunnon ja rakennuksen turvallisuuskäytän- töihin?

60 (86)

Xxxxxxxxx on, että yksityistä ja ammattimaista toimintaa ei pystytä erottamaan toisistaan. Väli- tysyhtiöt, majoituksen tarjoajat ja asiakkaat eivät tiedä, mitä vastuita ja velvollisuuksia majoituksen tarjoamiseen ja käyttämiseen liittyy. Toimintaan ei sovelleta terveydensuojelua, rakentamista tai turvallisuutta koskevia määräyksiä. Välitysta- loutta koskevat vastuut ovat epäselviä

Välitysalustojen, asuntojen omis- tajien, vuokrausta hallinnoivien yh- tiöiden, vieraiden ja paikallisten vi- ranomaisten väliset vastuut ovat huonosti määriteltyjä.

Välitystoimintaan liittyvä vakuutus- turva on puutteellista, eikä toimin- taa varten räätälöityä vakuutusta ole välttämättä saatavilla.

Euroopan unionin tuomioistuin päätti 19.12.2019 siitä, millaista lainsäädäntöä kodinjakopalvelu Airbnb:hen pitäisi soveltaa. Kyse on siitä, katso- taanko Airbnb varauspalveluksi vai kiinteistönvä- littäjäksi. (Asia C-390/18). Euroopan unionin tuoomioistuimen päätöksen mukaan Airbnb kat- sotaan olevan tietoyhteiskunan palvelu eikä kiin- teistönvälitysoimintaa harjoittava yhtiö.

Miten päätös vaikuttaa Airbnb:n toimintamalleihin tulevaisuu- dessa?

Airbnb julkaisi syksyllä 2020 kokeilun, jossa se rajoitti Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Espan- jassa alle 25-vuotiaiden mahdollisuutta varata kokonaisia asuntoja lähialueiltaan. Rajoitusta pe- rusteltiin sillä, että nuoret järjestivät varaamis- saan kohteissa luvattomia juhlia eikä näissä tilai- suuksissa kunnioitettu vallitsevan Covid-19 tilan- teen edellyttämiä paikallisia ohjeistuksia turvavä- leistä.

Ikäperusteinen varausten rajoitta- minen voidaan nähdä olevan syrji- vää.

61 (86)

Muu jakamistalouden mukainen toiminta

Kuvaus tilanteesta	Huomioita
Vastuukysymyksissä on kehitettävää. Vakuutus- yhtiöt eivät esim. tunnista tilannetta, jossa vahin- gon aiheuttaja on vuokraaja. Vakuutusyhtiöille kiertotalous on usein tuntematon alue. Vastuuky- symysten haasteet riippuvaisia jakamisen koh- teesta. Jos jaetaan aineita/ esineitä, joiden käsit- telyyn liittyy vaaroja (kuten tietyt kemikaalit, ko- neet), vastuukysymykset voivat jakamistalou- dessa olla haastavia ja vaativat uudenlaista sopi- muskulttuuria.	Vastuukysymykset voivat jakamis- taloudessa olla haastavia ja vaati- vat uudenlaista sopimuskulttuuria.
Ammattilaisilta vaaditaan lainsäädännössä yhtä ja toista, mutta jakamistalouden nimissä ei vaa- dita. Esimerkiksi ravintolan osalta tarvitaan ter- veystarkastuksia, hygieniapasseja, sosiaalitiloja jne.	Kun palveluntarjoaja on yksityis- henkilö, sovellettavista säädök- sistä ja normeista on epäselvyyttä.
Määrittely ei-ammattimaisen ja ammattimaisen toiminnan välillä on usein haasteellista. Lupa-, il- moitus- tai rekisteröintimenettelyjä on yli kahdel- lakymmenellä toimialalla. Haasteita liittyy mm. vastuujärjestelyihin ja kuluttajansuojaan.	Jakamistalouden määrittelyn ja raja-arvojen puuttuessa tilanne on epäselvä.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla ja- kamistalouteen liittyvät haasteet ovat tulleet esille erityisesti sosiaalivakuutuksen ja työsuojelun alalla jakamistalouteen ja työhön liittyvissä kysy- myksissä. Jakamistalouteen liittyvä työskentely	Miten huomioida esimerkiksi työ- suojeluun liittyvät kysymykset. Ja- kamistalouden käsite on täsmen- tymätön ja juridisesti vaikeasti määriteltävissä.

62 (86)

eroaa perinteisestä työn teon mallista, jossa toi- mitaan joko palkkatyössä tai yrittäjänä vakitui- sesti ja päätoimisesti.
Säännösten soveltamisen epäselvyydestä joh- tuva käytännön epävarmuus voi aiheuttaa haas- teita erityisesti henkilöille, jotka osallistuvat jaka- mistalouteen monissa eri rooleissa.	Osallistuminen voi johtaa yllättä- viin riskeihin ja seurauksiin, joita henkilö ei ole osannut ennakoida.
Toimeksiantojen kautta työskenteleminen voi johtaa tilanteisiin, joissa työsuhteen määritelmä saattaa hämärtyä. Tällä hetkellä alustatyönantaja ei ole työsopimuslain mukainen työnantaja eli ky- symyksessä ei ole työsuhde eikä vuokratyö. Työ- suhteen puuttuminen saattaa aiheuttaa sen, että oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei ole, kun ei ole työlainsäädännön mukaista työ- suhdetta, työaikaa ei seurata, sekä työterveys- huolto ja työsuojelu puuttuvat.	Alustan ja työntekijän välinen neu- votteluaseman epätasapaino on myös syytä huomioida.
Kuluttajaliitto pitää keskeisimpänä ongelmana oi- keudellista epävarmuutta. Myöskään tilanteista, joissa yksityinen ihminen tarjoaa hyödykkeitä elinkeinonharjoittajille, ei ole säännelty. Jakamis- taloudessa on usein kyse ainakin osittain yksityis- henkilöiden välisestä kaupankäynnistä, jolloin rii- taisuuksia ei voida ratkaista Kuluttajariita-lauta- kunnassa, vaan pitäisi turvautua tuomioistuimiin. Tuomioistuinprosessi on kuitenkin niin kallis, että siihen ei kannata turvautua.	Jakamistalouden eri osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia ei ole juurikaan määritelty. Toinen on- gelma on riitojen ratkaiseminen.

63 (86)

Suhde mm. freelancereihin ja osuuskuntamuotoi- seen palvelujen tarjoamiseen on selkiytettävä. Alustojen omistajilta on edellytettävä, että ne omassa viestinnässään ovat tämän suhteen yksi- selitteisiä.	Yritysten yhteiskuntavastuu olisi laajennettava koskemaan myös uudenlaista, digitalisaation käyt- töön rakentuvaa liiketoimintaa.
On tilanteita, joissa palveluntarjoajan ja käyttäjän välillä katsotaan olevan työsuhde. On syytä sel- vittää millaisen esteen jakamistaloudelle tämä muodostaa. Myös palvelun välittäjän ja tarjoajan väliseen suhteeseen voi liittyä ongelmia.	Tarvitaan sääntelyä, jolla määritel- lään selkeästi eri osapuolten oi- keudet ja velvollisuudet sekä suo- jataan suhteen heikompia osapuo- lia.
Jakamistalouden toimijoiden käyttämät maksuta- vat ja tehtyjen transaktioiden myöhempi todenta- minen tulee olemaan haaste digitalisoituvassa toimintaympäristössä. Jakamistalouden toimi- joilla tulee olla aina jonkinasteinen kirjanpito- tai muistiinpanovelvollisuus tulotietojen ja vaaditta- vien vähennysten osalta oikeellisuuden varmista- miseksi.	Palvelun tuottajan näkökulmasta, asiassa on kyse oikeusturvakysy- myksestä. Kirjanpidon tai tulotietojen luetta- van selvityksen puute voi johtaa kohtuuttomiin seurauksiin viran- omaistoiminnassa.
Jos asunto-osakeyhtiö haluaisi esimerkiksi hank- kia yhtiön omistukseen sähköauton, jota osak- kaat voisivat korvausta vastaan käyttää, joudut- taisiin voimassa olevan asunto-osakeyhtiölain ta- kia asiasta päättämään yhtiön kaikkien osakkai- den suostumuksella.	Kaikkien suostumus on harvoin saatavissa. Tiukka päätöksente- kovaade voi rajoittaa merkittävästi jakamistalouden lisääntymistä asunto-osakeyhtiössä.

64 (86)

3.4. Yhteenveto kartoituksen tuloksista

Haastattelut

Kiertotalouden, kuten liiketoiminnan alueella yleisestikin tärkeää on hahmottaa liiketoi- minnan kannalta oleelliset sopimukset. Tuote palveluna liiketoimintamallin näkökulmasta on tärkeää saada tuotteita osaksi palvelua sekä saada palvelu jalkautettua kuluttajille. Palvelu- tai puitesopimusten rooli korostuu hankinta puolella (erityisesti jatkuvuuden nä- kökulmasta), mutta myös palvelua hyödyntävien asiakkaiden näkökulmasta. Asiakkai- den osalta tällaista sopimustyyppiä voisi luonnehtia kestotilaukseksi. Sopimuseko- nomian kannalta vakiosopimusten hyödyntäminen olisi kustannustehokkainta. Asiakas- lähtöisyys on mahdollista huomioida myös vakiosopimuksissa jättämällä ehtoihin neu- votteluvaraa tapauskohtaisesti valittavien ehtojen osalta. Tämä edellyttää tietysti tarjot- tavan palvelun tuntemista siinä määrin, että eri ehtoja on mahdollista ylipäätään laatia.

Uusiutuvuuden liiketoimintamallin kannalta keskeisessä asemassa on tuotteiden valmis- tuksessa käytettävän kierrätysmateriaalin tai -raaka-aineen laatu. Valmistettavan tuot- teen käyttötarkoitus määrittelee pitkälti tuotteen valmistuksessa käytettävien materiaa- lien ja raaka-aineiden laatuominaisuuksia. Tuotteen edellyttämät laatukriteerit muodos- tavat painetta materiaalien ja raaka-aineiden hankintasopimuksiin erityisesti laadun osalta. Haastatellun uusiutuvuuden liiketoimintamallia toteuttavan yrityksen kannalta tuotteiden valmistuksessa käytettävien materiaalien ja raaka-aineiden riittävyyden ja tuo- tannon jatkuvuuden osalta korostuu riittävän materiaalin ja raaka-aineen saanti. Pitkä- kestoiset sopimussuhteet luovat pohjaa vakaalle raaka-ainevirralle. Kestosopimusten osalta tärkeässä roolissa ovat puite- ja palvelusopimukset.

Tuotteen elinkaaren pidentämistä koskevan liiketoiminta mallin osalta on huomioitava, että käytäntöjä tuotteen elinkaaren pidentämiseksi on useita. Haastatellun yrityksen toi- minnan osalta voidaan todeta, että kyseisen yrityksen toiminnassa korostuu yksittäiset kertasopimukset, jotka liittyvät tuotteiden hankintaan ja niiden välittämiseen asiakkaille. Tapauksessa tuotteen elinkaarta pyritään jatkamaan markkinoimalla tuotetta uudelleen. Tuotteen elinkaarta voidaan tosin jatkaa muutoinkin, kuin vain löytämällä tuotteelle uusi käyttäjä. Tuotteiden elinkaaren jatkaminen riippuu jälleen siitä, minkälaisesta tuotteesta

65 (86)

on kysymys ja milloin tuotteen niin sanotun ensimmäisen elinkaaren katsotaan päätty- vän. Merkitystä on myös sillä, että onko tuote poistettu käytöstä vai ei. Kyse on toisin sanoen siis tuotteen jätestatuksesta. Jätehierarkian mukaan ensisijainen tavoite on jät- teen syntymisen ehkäiseminen (JäteL 8.1 §). Tuotteiden elinkaaren pidentäminen on jo- kaisen tuotteen haltijan ensisijainen velvollisuus, jolloin tuotteiden elinkaaren pidentämi- seen erikoistuneet yritykset voivat tulla avuksi. Sopimusten rooli näissä tilanteissa ko- rostuu ennen kuin tuote saavuttaa elinkaarensa pään lopullisesti. Tuotteen elinkaaren jatkamisesta on tässä yhteydessä erotettu materiaalikierrot ja -tehokkuus. Tällä tarkoite- taan sitä, että tuotteen elinkaaren jatkaminen sellaisessa muodossaan, kun se alun perin on saatettu markkinoille ei ole mahdollista vaan tuotteen elinkaaren jatkaminen edellyt- tää sellaista muokkaamista tai käsittelyä, että tuotteesta ei ole jäljellä kuin sen valmista- miseen alun perin käytetyt materiaalit.

Tässä tarkastellut jakamistalouden liiketoimintamallit perustuvat palvelualustaan, jonka kautta vuokranantaja ja vuokraaja voivat löytää toisensa. Digitalisaation mahdollistamat alustat voidaan nähdä jakamistalouden toteutumista helpottavana tekijänä. On kuitenkin muistettava, että jakamistaloutta on mahdollista toteuttaa myös ilman erillistä palvelu- alustaa. Jakamistaloudelle ominaisena piirteenä voidaan pitää tavaroiden tai resurssien yhteiskäyttöä, jossa tavara tai resurssi palautuu yhteiskäytön piiriin sen yksittäisen käyt- tökerran jälkeen. Palvelualustojen kautta toteutuvan jakamistalouden osalta palvelun käyttöehdot luovat perustan tavaroiden ja resurssien kierrolle. Tavaroiden ja resurssien kierron kannalta keskeinen tekijä on se, että kuka omistaa jakamisen kohteena olevan hyödykkeen ja näin ollen voi päättää tavaran tai resurssin jakamisesta. Jos hyödykkeen jakamisessa hyödynnetään palvelualustaa, hyödykkeen omistaja voi pyrkiä neuvottele- maan palvelualustan tarjoajan kanssa hyödykkeen jakamista koskevista ehdoista. Pal- velualustoille on sopimusekonomisesti kannattavinta pyrkiä hyödyntämään vakioehtoisia palvelun käyttöehtosopimuksia, jolloin hyödykkeen haltijan sopimusneuvottelumahdolli- suudet voivat jäädä sille tasolle, että valittavaksi jää vain se, että haluaako hyödykkeen haltija hyödyntää alustaa vai ei. Sopimusoikeudellisesti merkittävin kysymys koskee kui- tenkin sitä, että ketkä muodostavat hyödykkeen käyttöä koskevan sopimuksen ja millai- sin ehdoin. Vaihtoehtoja on useita. Hyödykkeen haltija ja hyödykettä tarvitseva voivat

66 (86)

muodostaa keskenään suoran sopimussuhteen. Palvelualustan rooli voi näissä tilan- teissa vaihdella. Ensinnäkin alusta voi toimia vain niin sanottuna tapaamisalustana, jossa hyödykkeen omistaja ja hyödyntäjä löytävät toisensa. Palvelualusta voi toimia myös sopimusalustana, jolloin sopimussuhde muodostetaan alustan välityksellä, mutta hyödykkeen hyödyntämistä koskevat neuvottelut käydään ilman alustan myötävaiku- tusta. Palvelualusta voi myös myötävaikuttaa sopimussuhteen syntymiseen tarjoamalla valmista sopimusmallia tai toimimalla toisen osapuolen puolesta sopimuksen tekemi- sessä, jolloin palvelualustan roolista on täytynyt laatia myös sopimus.

Materiaalikierron ja -tehokkuuden alalla toimivat toiminnanharjoittajat tuskin voivat vält- tää materiaalien jätestatusta koskevia kysymyksiä. Tässä yhteydessä tarkastelu on kui- tenkin keskitetty koskemaan kyseisen liiketoimintamallin sopimusoikeudellisia erityispiir- teitä. Kuten edellistenkin liiketoimintamallien osalta, myös tässä yhteydessä on huomioi- tava se, että liiketoimintamallin alla voidaan käsitellä hyvinkin erilaisia materiaaleja, joka tarkoittaa sitä, että harjoitettava toiminta voi vaihdella hyödynnettävän materiaalin mu- kaan. Materiaalikierrosta on kysymys silloin, kun alkuperäinen hyödyke ei ole enää käy- tettävissä sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, mutta materiaali on hyödyntämis- kelpoista jossain toisessa muodossa. Materiaalikiertojen toteutumisen kannalta ensim- mäinen keskeinen ratkaistava kysymys liittyy ensinnäkin materiaalin saatavuuteen ja toi- sekseen materiaalien käsittelijöiden olemassaoloon. Eli kuinka materiaalille löydetään sopiva jatkohyödyntäjä tai -käyttäjä sekä kuinka jatkohyödyntäjä tai -käyttäjä löytää tar- vitsemansa materiaalin. Tähän tarpeeseen on pyritty vastaamaan mm. ympäristöminis- teriön ja Motivan ylläpitämän Materiaalitori-palvelun kautta. Materiaalikiertojen alalla toi- mivien yritysten toimintaedellytys on riittävän raaka-ainevirran varmistaminen. Tähän voidaan yhdistää kysymykset koskien raaka-aineen laatua, määrä ja toimitustiheyttä. Ky- seiset asiat on mahdollista huomioida toimitussopimuksissa.

Dokumentti- ja diskurssianalyysi

Teollisten symbioosien ja ekoteollisuuspuistojen tarkoituksena on koota useita eri toimi- joita saman raaka-aine- tai materiaalivirran läheisyyteen, jonka tavoitteena on konkreet- tisesti lyhentää raaka-aineiden tai materiaalien kuljetusmatkaa. Yksittäisen raaka-aineen

67 (86)

tai materiaalin näkökulmasta tämä tarkoittaa sen mahdollisimman tehokasta alueellista hyödyntämistä. Alueellisten teollisuuspuistojen sopimusverkostoon vaikuttaa alueellisen keskittymän muodostavien yritysten harjoittaman liiketoiminnan muoto. Lisäksi verkos- toon vaikuttaa se, että onko alue muodostunut yhden päätoimijan ympärille vai onko alu- een toimijoiden tuotannot täysin erillisiä toisistaan, mutta niiden toiminnasta muodostu- vat sivuvirrat ja niiden jatkokäsittely muodostaa alueen toimijoita yhdistävän linkin. Alu- eella voi toimia myös palveluja tarjoavia toimijoita. Puistot voivat muodostua siis useista eri kiertotalouden liiketoimintamalleja hyödyntävistä yrityksistä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tällaisten puistojen sopimusverkostot voivat muodostua hyvinkin monimuotoi- siksi.

Jätemateriaalin käsittely linkittyy materiaalikiertoihin ja -tehokkuuteen. Jätelainsäädäntö ohjaa jätteen käsittelyä. Jätelainsäädäntö luo puitteet sille, mitä jätteen haltija voi tehdä hallussaan olevalle jätteelle sekä millä edellytyksillä mahdolliset vaihtoehdot tulevat so- vellettaviksi.

Tuotteen kestävyyttä koskevat ongelmat koskevat ensisijaisesti tuotteen valmistajaa. Keinoja tuotteen kestävyyden parantamiseen on löydettävissä tuotteen valmistuksessa käytettävän materiaaliratkaisujen ja tuotteen tuotekehityksen puolelta. Tuotteen valmis- taja voi vaikuttaa valmistamansa tuotteen valmistuksessa käytettäviin materiaaleihin. Tuotteen valmistajan on varmistuttava siitä, että tuote soveltuu sen aiottuun käyttötarkoi- tukseen. Tämä luo painetta myös käytettävän materiaalin hankintaan, joka valmistajan on huomioitava materiaalin hankintaneuvotteluissa. Merkitystä on myös sillä, kenelle tuote myydään. Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä tuotteiden vaihdantaa säänte- lee kuluttajansuojalaki, jossa on yleisesti säännelty kuluttajien suojasta suhteessa vah- vemmassa asemassa oleviin elinkeinonharjoittajiin nähden tuotteiden vaihdannan osalta. Sen sijaan elinkeinonharjoittajien välisiä suhteita tuotteiden vaihdannassa ei ole säännelty vastaavasti. Elinkeinonharjoittajien väliset suhteet tuotteiden vaihdannassa on jätetty pitkälti sopimusten varaan järjestettäviksi.

Tuotekehityksen kannalta sopimuksilla voidaan nähdä olevan merkitystä silloin, kun ke- hityksessä käytetään ulkopuolisia suunnittelijoita. Mikäli yritys toteuttaa tuotekehityksen

68 (86)

täysin itsenäisesti, voidaan tämän katsoa kantavan myös riskin tuotekehityksen onnistu- misesta täysin itsenäisesti. Sopimukseen on tärkeää kirjata tavoitteet (eli kohde), aika- taulu sekä kehitykseen varatut resurssit. Tuotekehitykseen liittyy ajatus uuden tuotteen keksimisestä tai jonkin tuotantotavan kehittämisestä. Tähän voidaan nähdä liittyvän eri- laisia riskejä, kuten uuden innovaation salassapitoa koskevat kysymykset sekä tuotetta ja tuotantoa koskevat immateriaalioikeudelliset kysymykset, jotka osapuolten olisi syytä tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Jakamistalouteen voidaan luetella kuuluvan useita eri toimintamalleja, joita kaikkia ei välttämättä edes voi luonnehtia liiketoiminnaksi. Jakamistalouden voidaan nähdä edel- lyttävän sopimuksia riippumatta siitä, tavoitellaanko toiminnalla taloudellista tai muuta etuutta vai ei. Digitalisaatio on mahdollistanut eri palvelualustojen hyödyntämisen, jonka voidaan nähdä avaavan ovia eri jakamistalouden toimintamalleille.

69 (86)

4. SUOSITUKSET TOIMINTAMALLEIKSI

Kartoituksen perusteella on tehty havaintoja kiertotalouden liiketoimintamalleja toteutta- vien yritysten kohtaamista ongelmista. Tarkastelua on täydennetty dokumentti- ja dis- kurssianalyysillä, jonka avulla kartoitettiin yleisempää keskustelua liiketoimintamalleihin liittyen. Sopimusoikeudellisen analyysin avulla on pyritty kartoittamaan liiketoimintamal- lien alaisuuteen luettavien yritysten mahdollisia sopimusoikeudellisia ongelmia sekä sitä, miten niihin mahdollisesti voisi varautua. Havaintojen perusteella on mahdollista laatia toimintamalleja. Kiertotalouden liiketoimintamallit voidaan nähdä toisistaan erillisinä ko- konaisuuksina. Käytännössä jaottelulla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska liiketoiminta- mallit voivat olla toisiaan tukevia tai osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi tuotteen elinkaa- ren pidentäminen voidaan yhtä hyvin nähdä osana materiaalikiertoa ja -tehokkuutta li- säävänä toimintana. Vastaavasti ekoteollisuuspuistot ja teollisuussymbioosit voivat koostua useasta eri liiketoimintamallista. Näin ollen hahmotellut toimintamallit on laadittu yleisellä tasolla siten, että ne voivat koskea useita eri liiketoimintamalleja.

Alla on esitelty tyypillisimmät havaitut ongelmat, joihin mahdollista puuttua tai varautua sopimuksin. Suositukset toimintamalliksi on esitelty ongelmakohtaisesti.

4.1. Materiaalin ja raaka-aineen toimitus

Tyypillisimmät ongelmat, joita kiertotalouden liiketoimintamalleja toteuttavat toimijat koh- taavat liittyvät materiaalin tai raaka-aineen toimituksiin. Materiaalin tai raaka-aineen toi- mitukseen liittyvät ongelmat eivät tosin suoranaisesti näyttäydy merkittävässä roolissa jakamistalouden liiketoimintamallissa tämän selvityksen kartoituksen mukaan. Jakamis- talouden piirissä toimitukseen liittyvä ongelma näyttäytyy ennemminkin jakamistalouden kohteeseen liittyvinä kysymyksinä. Materiaalien ja raaka-aineiden toimituksiin liittyy luon- taisena ongelmana niiden saatavuus, joka koskee yhtä lailla myös muita liiketoiminta- malleja, kuin pelkästään kiertotalouden piiriin kuuluvia liiketoimintamalleja. Luontaisella ongelmalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että sopimuksilla ei ole mahdollista vai- kuttaa raaka-aineen tai materiaalien toimittajien määrään. Sopimuksin ratkaistavat on- gelmat kulminoituvat niihin tilanteisiin, jolloin materiaalin tai raaka-aineen toimittaja on

70 (86)

tiedossa. Tällöin ongelmat heijastuvat materiaalien tai raaka-aineiden toimitusvarmuu- teen. Toimitusvarmuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. toimitustiheys, toimitettavan ma- teriaalin määrä sekä laatu.

Mahdollisiin materiaalin tai raaka-aineen toimitukseen liittyviin ongelmiin on mahdollista varautua sopimusehdoin. Toimittajaa valittaessa on syytä ottaa huomioon toimijan toi- minnan laajuus, joka voi kertoa toimijan kyvystä toimittaa materiaalia. Toimitusvarmuu- den turvaamiseksi toimitussopimuksiin on syytä sisällyttää ehdot toimitettavan materiaa- lin määrästä, laadusta ja toimitustiheydestä. Toimitusvarmuuteen vaikuttaa olennaisesti myös sopimuskauden pituus. Toimitussopimuksien yhteydessä on syytä sopia myös me- nettelyistä niiden tilanteiden varalta, kun sopimusosapuolet eivät jostain syystä pysty täyttämään velvoitteitaan.

Kuvaus tilanteesta

Materiaalien ja raaka-aineiden toimitukseen liittyvät ongelmat.

Tilanne tulee esille erityisesti yrityksien osalta, jotka hyödyntävät jätemateriaalia tuo- tannon raaka-aineena.

Toimintamalli

Sopimusehdoissa sovitaan toimituksen kohteena olevan materiaalin tai raaka-aineen laadusta, määrästä ja toimitusajankohdasta sekä toimitusten tiheydestä.

4.2. Tuotteen tai palvelun ylläpitoon liittyvät kiertotaloudelliset ongelmat

Tässä selvityksessä on keskitytty tarkastelemaan pelkästään kiertotaloudelle tyypillisiä sopimuksin ratkaistavissa olevia ongelmia. Näin ollen tarkastelun ulkopuolelle on rajattu liiketoiminnan edellyttämien yleisten ylläpitoon liittyvien sopimusten kuten liiketilojen vuokrasopimusten, työsopimusten ja energian siirtoon liittyvien sopimusten tarkastelu. Kiertotalouden piirissä tuotteiden tai palveluiden ylläpitoon liittyvät ongelmat korostuvat niissä tilanteissa, kun saman tuotteen tai palvelun on tarkoitettu olevan käytön kohteena useammin kuin kerran. Tämä korostuu etenkin tuote palveluna -liiketoimintamallin sekä

71 (86)

jakamistalouden sektorilla. Liiketoimintamallien ideana on hyödyntää yhtä tuotetta ja pal- velua mahdollisimman monta kertaa, joka itsessään tarkoittaa tuotteen elinkaaren piden- tämistä. Tuotteen elinkaaren pidentämistä on tässä selvityksessä tarkastelu kuitenkin erillisenä liiketoimintamallina, koska siinä ei välttämättä ole aina kyse yhden ja saman tuotteen elinkaaren pidentämisestä (ks. haastattelu III). Tuotteen ylläpitoon liittyvät on- gelmat koskevat korostetusti tuotteen fyysisten ominaisuuksien ylläpitämistä. Tämä tar- koittaa tuotteen laadun säilyttämistä sellaisena, että sitä on mahdollista käyttää sellaise- naan yhä uudestaan. Käytännössä kyse on tuotteen huoltamiseen ja korjaamiseen liitty- vistä seikoista. Käyttötavaroiden osalta on selvää, että niiden käyttö voi kuluttaa tuotetta eikä tuotteen kulumista ole mahdollista estää sen tavanmukaisen käyttötarkoituksen yh- teydessä edes sopimuksin. Kuluminen voidaan ymmärtää tuotteeseen sisältyvänä luon- taisena riskinä. Kohteena olevasta tuotteesta riippuen, tuotteelle voi olla mahdollista määrittää sen tavanomaiset käyttöolosuhteet. Palveluiden ylläpitoon liittyvät ongelmat riippuvat niin ikään palvelun luonteesta. Edellä esitetyt tuotteiden kulumista koskevat on- gelmat liittyvät kiertotalouden näkökulmasta myös palvelun kohteena olevien tuotteiden ylläpitoon. Palveluiden ja erityisesti verkossa olevien palvelualustojen osalta on huomi- oitava, että alustat edellyttävät itsessään ylläpitämistä.

Tuotteiden ja palvelualustojen ylläpitoon liittyvien kysymysten osalta merkitystä on sillä, että osaako toiminnanharjoittaja itse suorittaa ylläpitoon liittyvät toimenpiteet vai tarvit- seeko hän tähän ulkopuolista apua. Osaamisen lisäksi ylläpito voi olla myös resurssiky- symys. Tämä tarkoittaa sitä, että toiminnanharjoittajan kannalta voi olla kustannustehok- kaampaa ulkoistaa ylläpito toiselle toiminnanharjoittajalle. Ylläpitoon liittyvä kysymys on syytä ratkaista ennen liiketoiminnan aloittamista. Ylläpito on kuitenkin mahdollista ulkois- taa sopimuksin. Ylläpitoon liittyvien sopimusten osalta voi olla kustannustehokkainta hyödyntää pitkäkestoisia puitesopimuksia valitun tai valittujen palveluntarjoajan tai -tar- joajien kanssa, jonka myötä on mahdollista välttyä useilta yksittäisiltä sopimusneuvotte- luilta. Tuotteen ylläpitoon vaikuttaa myös tuotteen kuluminen, jos kyse on kulutustava- rasta. Tuotteen kulumista on mahdollista määritellä myös tuotteen hyödyntämistä kos- kevan sopimuksen käyttöehdoissa, esimerkiksi määrittelemällä sen käyttötarkoitus ja - olosuhteet.

72 (86)

Kuvaus tilanteesta

Tuotteen ja palvelun ylläpitämistä koskevat ongelmat.

Tilanne tulee esille erityisesti niiden kiertotalouden liiketoimintamallien yhteydessä, jotka pidentävät tuotteen elinkaarta esimerkiksi vuokraamalla.

Toimintamalli

Tuotteen tai palvelun käyttötarkoitus ja -olosuhteet määritellään sopimusehdoissa. Laaditaan tarvittaessa puitesopimus koskien tuotteen tai palvelun huoltoa tai ylläpitoa tarjoavien toimijoiden kanssa.

4.3. Menettelyt sopimussuhteissa ilmenneisiin poikkeamiin

Kaikkiin sopimussuhteisiin sisältyy riski siitä, että sopimusosapuoli ei jostain syystä ky- kene täyttämään sopimusvelvoitettaan. Sopimusvelvoitteiden selvittäminen edellyttää sopimuksen sisällön tulkitsemista. Tämän takia on tärkeää, että sopimukset laaditaan kirjallisesti. Usein poikkeamat liittyvät sopimuksen kohteena olevaan suoritukseen, kuten edellä käsitellyn ensimmäisen ongelmatilanteen yhteydessä käy ilmi. Näiden tilanteiden varalta molempien sopimusosapuolien edun mukaista on pyrkiä määrittelemään sopi- muksessa menettelyt, joita tilanteessa noudatetaan. Kaikki mahdolliset tilanteet ei tie- tenkään ole ennakoitavissa, jolloin yleisen ylivoimaista estettä (force majeure) koskevan vastuunrajoitusehdon sisällyttäminen sopimukseen on tarkoituksenmukaista kaikissa so- pimuksissa. Toiminnanharjoittajan kannalta on oleellista tunnistaa oman toiminnan kan- nalta merkittävimmät tekijät, jotka voivat vaikuttaa omaan toimintaa. Tällaisia voivat olla raaka-aineen laatuun ja määrään liittyvät tekijät. Kiertotalouden toimijoiden näkökul- masta esimerkiksi uusioraaka-aineen toimitukset voivat muodostaa koko toiminnan pe- rustan, jotta toiminnan voidaan ylipäätään katsoa olevan osa kiertotaloutta, jos vaihtoeh- toinen raaka-aine on neitseellistä. Näiden intressien esiin tuominen sopimusneuvotte- luissa voi laajentaa sopimuskumppanin ymmärrystä sopimukseen sisällytettävistä eh- doista. Toisaalta se voi myös tarjota sopimuskumppanille mahdollisuuden pyytää sopi- muksen vastasuoritteesta korkeampaa vastiketta.

73 (86)

Valmiiksi sovitut menettelyt poikkeamistilanteisiin voivat lisätä sopimusosapuolten luot- tamusta sopimussuhteeseen. Yksittäisten tilanteiden selvittämisen osalta paras vaihto- ehto on pyrkiä neuvottelemaan ratkaisusta, jolloin tilanteeseen vaikuttaneet erityispiirteet on mahdollista ottaa huomioon tapauskohtaisesti. Toistuvat neuvottelut voivat kuitenkin heijastua toiminnan tehokkuuteen niiden viedessä resursseja molemmilta sopimusosa- puolilta varsinkin pitempiaikaisten kestosopimusten yhteydessä. Näin ollen sopimukseen on hyvä määritellä, mitä kyseisessä sopimuksessa pidetään sopimusrikkomuksena ja mitä siitä seuraa. Tämä edellyttää myös sopimusvelvoitteiden täsmällistä määrittele- mistä sopimuksessa. Yhtenä menettelyvaihtoehtona on sopimussakon määrittely. Sopi- musosapuolten on mahdollista sopia myös siitä, missä sopimusta koskeva riita-asia kä- sitellään, jos osapuolet eivät pääse keskinäisten neuvotteluiden kautta yhteisymmärryk- seen sopimuksen täyttämisestä. Sopimusrikkomustilanteita ja niihin vaikuttaneita teki- jöitä ei ole mahdollista luetteloida tyhjentävästi, minkä takia myös tilanteita koskevien menettelyiden suositteleminen tyhjentävästi on mahdotonta.

Kuvaus tilanteesta

Sopimusrikkomustilanteet (tilanteet, joissa sopimusvelvoitteita ei noudateta).

Kiertotalouden yritysten sopimusprosesseissa korostuu monesti luottamus so- pimusosapuolten välillä, joka näyttäytyy esimerkiksi suullisina sopimuksina. Suullisten sopimusten noudattaminen ja toteuttaminen ennakoimattomissa ti- lanteissa voi johtaa erimielisyyksiin sopimuksen sisällöstä.

Toimintamalli

Laaditaan sopimukset kirjallisena sopimuksena. Sopimusvelvoitteet ja -vastuut määri- tellään täsmällisesti sopimusehdoissa. Sovitaan tarvittaessa sopimussakosta.

4.4. Palveluihin liittyvien vastuusuhteiden määrittely

Palveluntarjoajan kannalta olennaista on tunnistaa oma rooli harjoittamansa liiketoimin- nan osalta. Tämä ei koske pelkästään kiertotalouden toimijoita, vaan yleisesti kaikkia

74 (86)

palveluntarjoajia. Palvelun sisältö vaikuttaa palveluntarjoajan rooliin. Tässä yhteydessä on tarkasteltu palveluita, joihin sisältyy jonkin tuotteen välitys. Palveluntarjoajalla voi olla useita rooleja harjoittamansa liiketoiminnan yhteydessä. Vastuusuhteet palvelunkäyttä- jien ja palveluntarjoajan välillä muotoutuvat sopimussuhteiden kautta. Jos palvelun koh- teena on jokin hyödyke, edellyttää tämä myös sopimussuhdetta hyödykkeen omistajan tai haltijan kanssa, ellei palveluntarjoaja itse omista hyödykettä. Palveluntarjoajan kan- nalta keskeiset kysymykset sopimussuhteiden järjestämiseen liittyvät palvelun käyttöeh- toihin ja vastuun jakautumiseen vahinkotilanteissa.

Palveluntarjoajan näkökulmasta palvelun käyttöehtojen muotoiluun on syytä kiinnittää huomiota jo liiketoimintaa suunniteltaessa. Palvelun käyttöehdot ilmentävät palvelun lii- keidean sitä hyödyntäville käyttäjille. Palveluntarjoajalle kustannustehokkainta on laatia palveluehdot vakiomuotoisiksi, mikä helpottaa myös sopimussuhteiden hallinnoimista. Vahinkotilanteiden osalta korostuvat vastuunrajoittamista koskevat sopimusehdot sekä vahinkoihin varautumiseen liittyvät järjestelyt, kuten vakuutusjärjestelyt. Vakuutusjärjes- telyihin liittyy olennaisesti kysymys hyödykkeen omistussuhteesta, joka vaikuttaa siihen kuka hyödykkeen voi vakuuttaa. Palveluntarjoaja voi myös edellyttää tai kehottaa sopi- muksessa palveluun hyödykkeitä tarjoavia tahoja vakuuttamaan omistamansa hyödyk- keet.

Kuvaus tilanteesta

Epäselvyydet koskien sovittuja vastuita ja velvoitteita.

Palvelun kohteena olevan tuotteen tai huoneiston vahingoittuminen joko sen tavan- omaisessa käytössä tai virheellisen käytön takia.

Toimintamalli

Sisällytetään sopimusehtoihin vakiomuotoiset palvelun käyttöehdot. Varaudutaan va- hinkotilanteisiin käyttöehtoihin sisällytettävien vastuunrajoituslausekkeiden avulla. Va- kuutetaan palvelun kohteena oleva hyödyke.

75 (86)

4.5. Sopimustyypin valinta

Sopimustyypin valintaan vaikuttavia tekijöitä on useita. Sopimustyypin valintaan vaikut- tavat yleiset tekijät pätevät myös kiertotalouden liiketoimintamalleja harjoittaville toimi- joille. Sopimustyypin valintaan keskeisesti vaikuttava tekijä on sopimuksen tarkoitus. Toi- minnanharjoittajan on syytä tiedostaa, mitä varten sopimus ylipäätään on laadittava. So- pimuksen tarkoitukseen liittyy olennaisesti sopimuksen kohde, eli mikä asia sopimuk- sella on tarkoitettu tai tarve järjestää. Sopimuksen tarkoitukseen liittyy kysymys myös sopimuksen ajallisesta ulottuvuudesta, eli toisin sanoen siitä, hyödynnetäänkö sopimus- suhteessa kerta- vai kestosopimusta. Kiertotalouden liiketoimintamalleihin voi liittyä in- novatiivisia uusia ratkaisuja joko tuotteina tai valmistusmenetelmiin liittyen. Näiden osalta on syytä tunnistaa liiketoiminnan kannalta merkitykselliset salassapitotarpeet ja varmistaa niiden turvaaminen tarvittaessa salassapitosopimuksin. Tarve sopimuksin jär- jestettävistä liiketoiminnan kannalta oleellisista osa-alueista ilmenee yleensä jo liiketoi- minnan suunnitteluvaiheessa.

Kuvaus tilanteesta

Sopimustyypin valinta.

Kiertotaloussektorille vakiintuneiden sopimuskäytäntöjen puuttuessa toimijoille ei ole tarjolla valmiita sopimusmalleja tai -tyyppejä, jotka huomioisivat kiertotalouden toimi- joiden sopimukselliset erityistarpeet. Tämä koskee yleisesti kiertotalouden liiketoimin- tamalleja.

Toimintamalli

Kartoitetaan ja tunnistetaan liiketoiminnan edellyttämät tarpeet, jotka edellyttävät so- pimusta.

Sopimuksen selkeästi määritelty tarkoitus ja tavoite auttavat hahmottamaan ne ele- mentit, joista on sovittava ja jotka sopimuksen tulee kattaa. Tarkoituksen ja tavoitteen määrittely auttavat tunnistamaan tarvittavan sopimustyypin.

76 (86)

4.6. Sopimussuhteiden hallinnointi

Teollisten symbioosien ja ekoteollisuuspuistojen osalta alueen toimijoiden sopimussuh- teita voisi olla kustannustehokasta hallinnoida yhteisesti. Yhteishallinnointi voisi toteutua siten, että alueen toimijat muodostaisivat alueellisen sopimuksia koordinoivan työryh- män, joka käsittelisi esimerkiksi alueen raaka-ainevirtaa ja sen jakautumista eri toimijoi- den välillä. Toimijat perustaisivat työryhmän yhteisellä sopimuksella, jossa sovittaisiin työryhmän toimintatavoista sekä sille kuuluvista sopimusasioista.

Kuvaus tilanteesta

Sopimussuhteiden yhteishallinta.

Esimerkiksi ekoteollisuuspuistoissa on tärkeää, että toimijoiden välinen yhteistyö on sujuvaa. Useat yksittäiset sopimukset voivat heikentää ekoteollisuuspuiston toiminta- mahdollisuuksia ja ohjata osaoptimointiin.

Toimintamalli

Muodostetaan alueen kiertotalouden toimijoista koostuva työryhmä, joka ohjaa ja koordinoi keskitetysti alueen sopimustoimintaa.

77 (86)

5. YHTEENVETO

Tässä selvityksessä on kartoitettu, mitä sopimusoikeudellisia ongelmia kiertotalouden toimijat kohtaavat. Selvityksen tuloksena on laadittu toimintamalleja, joiden avulla toimi- jat voivat välttää havaittuja ongelmia ja miten mahdollisiin ongelmiin tulisi varautua. Sel- vityksen aluksi on käsitelty sopimusoikeuden keskeisimpiä lähtökohtia sekä mitä sopi- musoikeudellisia erityispiirteitä kiertotalouteen liittyy. Sopimusoikeudellisten lähtökohtien jälkeen kiertotalouden liiketoimintamalleja toteuttavien toimijoiden kohtaamia ongelmia kartoitettiin haastattelemalla toimijoita jokaisesta kiertotalouden liiketoimintamallista. Kartoitusta täydennettiin dokumentti- ja diskurssianalyysillä. Selvitykseen haastateltujen toimijoiden määrän takia kiertotalouden liiketoimintamalleja koskevaa sopimusympäris- tön kartoitusta ei tule pitää liiketoimintamalli kohtaisesti tyhjentävänä.

Kiertotalouden liiketoimintamalleja koskevat sopimusoikeudelliset kysymykset eivät eroa merkittävästi muuta liiketoimintaa koskevista sopimuksista. Yleiset sopimusoikeudelliset säännöt ja periaatteet tulevat sovellettavaksi myös kiertotalouden piiriin katsottavassa liiketoiminnassa. Sopimusprosessi sen neuvotteluvaiheesta aina sopimuksen päättymi- seen saakka voidaan nähdä olevan yhtä merkittävässä roolissa kiertotaloudessa kuin se on liiketoiminnassa yleisestikin.

Kiertotalouden sopimukset eroavat muista sopimuksista niiden kontekstin perusteella. Toisin sanoen sopimusta voidaan pitää kiertotaloudellisena sopimuksena vain, jos se liittyy jonkin kiertotalouden liiketoimintamallin harjoittamiseen. Yleisten sopimusoikeudel- listen lähtökohtien vaikuttaessa myös kiertotalouden sopimusprosesseihin sopimusten erottelu kiertotaloudellisiin ja ei-kiertotaloudellisiin sopimuksiin kulminoituu harjoitettavan toiminnan luonteeseen. Tällä voi tosin olla merkitystä kiertotaloutta harjoittavan toimijan näkökulmasta. Esimerkiksi uusioraaka-aineista tuotteita valmistavan toimijan kannalta asiaa voidaan tarkastella siten, että toiminnan kiertotaloudellinen ulottuvuus on kiinni tuotteiden valmistamisessa käytettävästä uusioraaka-aineesta. Jos raaka-aineen toimit- taja ei pysty toimittamaan uusioraaka-ainetta vaan pelkästään neitseellisiä raaka-aineita, ei tuotteita valmistavan toimijan voida katsoa harjoittavan kiertotaloutta, jos korvaavaa

78 (86)

uusioraaka-ainetta ei ole saatavilla. Tällöin tuotteen valmistajan voidaan nähdä menet- tävän kiertotalouden toimijan status. Toisaalta toimijalla voi olla valmius valmistaa tuot- teita sekä neitseellisistä että uusioraaka-aineista ja tuotteita valmistetaan kulloinkin tuot- teiden kysynnän ja niiden valmistamiseen käytettävien raaka-aineiden saatavuuden mu- kaisesti. Tällöin toiminnanharjoittajan tavoitteena voidaan ymmärtää olevan enemmän- kin pyrkimys maksimoida harjoittamansa liiketoiminnan tuottavuus kuin se, että toimin- nanharjoittaja tavoittelisi toiminnan jatkuvaa kiertotaloudellista statusta. Sopimusproses- sissa korostuvat näin ollen toimijan omat tavoitteet ja pyrkimykset kiertotalouden toteut- tamiseen, joka voi heijastua erityisesti sopimuskumppaneiden valintaan. Sopimuskump- panin valintaan voi vaikuttaa osapuolen sitoutuminen kiertotalouden toteuttamiseen.

Selvityksen yhteydessä toteutettujen haastatteluiden yhteydessä esille nousi myös kier- totalouden liiketoimintamalleja toteuttavien toimijoiden luottamus sopimusosapuolten vä- liseen sopimussuhteeseen. Luottamus nousi esille niin palveluita kuin tuotteita ja raaka- aineita koskevissa sopimussuhteissa. Sopimussuhteeseen liittyvää luottamusta ei tosin voida pitää ainoastaan kiertotaloudelle ominaisena piirteenä, koska sopimussuhteeseen liittyvää luottamusta voidaan pitää tärkeänä elementtinä sopimusoikeudellisesti myös yleisesti. Kiertotalouden piirissä tehtävissä sopimussuhteissa luottamus tosin näyttää heijastavan toimintaan liittyvää erityistä yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden muodostumi- seen vaikuttaa osaltaan sopimusosapuolten arvot. Näin ollen sopimusosapuolten arvot voivat heijastua myös sopimuksiin ja niiden ehtoihin. Toisin sanoen yhtenä kiertotaloutta edistävänä tekijänä voidaan pitää sitä tukevien arvojen omaksumista.

79 (86)

6. LÄHTEITÄ

Xxxxxx, Xxxx: Xxxxxx jäte on toisen raaka-aine – Kierrätys ja uudelleenvalmistus talou- dellisesti ja ekologisesti kestävänä liiketoimintamahdollisuutena. Turun kauppakorkea- koulu. Suomen yliopistopaino Oy, 2015.

Xxxxxx, Vesa – Xxxxx, Xxxx – Xxxxx, Xxxx – Xxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxxxxx, Xxx – Xxxxx- Xxxxxxxx, Xxx – Xxxxxxx, Xxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx ja Xxxxxxxx, Xxxx: Varallisuusoikeus. Sähköinen päivitetty kirja. Xxxx Xxxxxx Oy, 2019. (Annola, Hemmo ym. 2019.)

Annola, Vesa ja Saarnilehto, Ari: Sopimusoikeuden perusteet. 8., uudistettu painos. Xxxx Xxxxxx Oy, 2018. (Xxxxxx, Xxxxxxxxxxx 2018.)

Xxxxx, Xxxxx: Project structuring. Xxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxx – Xxxx, Xxxx (eds.): Energy from Waste: A Practical Handbook. Globe Law and Business 2015, London. (Evers, 2015.)

Halonen, Kirsi-Maria: Hankintasopimuksen tehottomuus – Hankinta- ja velvoiteoikeudel- linen tutkimus hankintasopimuksen tehottomuudesta ja hankintayksikön vahingonkor- vausvastuusta sen entiselle sopimuskumppanille. Turun yliopiston oikeustieteellisen tie- dekunnan julkaisuja, Yksityisoikeuden sarja A 134 2015. (Halonen, 2015.)

HE 248/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle jätelain muuttamisesta.

Xxxxx, Xxxx ja Xxxxx, Esko: Vakuutusoikeus. 1. painos. Xxxx Xxxxxx Oy, 2006. (Hemmo, Hoppu 2006.)

Hemmo, Xxxx ja Xxxxx, Xxxx: Sopimusoikeus. Sähköinen päivitetty kirja. Xxxx Xxxxxx Oy, 2019. (Hemmo, Hoppu 2019.)

Xxxxxxx, Xxxxx: Lojaliteettivelvollisuus ja tiedonantovelvollisuus. Teoksessa Xxxxxx- xxxxx, Xxx (toim.): Varallisuusoikeuden kantavat periaatteet. Vantaa 2000. (Mähönen, 2000.)

Määttä, Xxxxx ja Xxxxxxxxxxx, Xxxx: Julkisten hankintojen sääntely. Helsingin Kamari Oy, 2017. (Määttä, Voutilainen 2017.)

Norros, Olli: Vastuu sopimusketjussa. 1. painos. Xxxx Xxxxxx Oy, 2007. (Norros, 2007.)

80 (86)

OECD, Business Models for the Circular Economy: Opportunities and Challenges for Policy, OECD Publishing, Paris 2019. (OECD 2019). [xxxxx://xxx.xxx/00.0000/x0x0xx00- en] (4.12.2020)

Xxxxxxxxx, Xxxxx ja Xxxxxxxxxx, Noora: Ympäristönäkökohtien huomioiminen julkisissa hankinnoissa. Edilex 9/2020. (Xxxxxxxxx, Vartiainen 2020).

Riikonen, Anu: Kaksiasianosaissuhteen ylittävän sopimusvastuun merkitys sopimushal- linnalle. Edilex -julkaisu, 2008. (Riikonen, 2008.)

Sitra. Teolliset symbioosit. [xxxxx://xxx.xxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxxxx-xxxxxxxxxx/] (1.12.2020)

Xxxxxxxx, Sarianne – Antikainen, Xxxxx – Xxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxxxx, Xxxxx (2018) Katsaus kiertotalouden mahdollisiin taloudellisiin ohjauskeinoihin. Valtioneuvoston selvi- tys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 4/2018.

Xxxxxxx, Xxxx: Näkymiä jätteenpolton tulevaisuuteen – kommentteja komission tie- donannosta jätteenpoltonasemasta kiertotaloudessa. Edilex-sarja 2017/20, 11.5.2017. (Turunen, 2017.)

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 44/2017: Jakamistalouden säädösympäristö, Haasteet ja kehittämistarpeet. Työ- ja elinkeinoministeriö 2017.

81 (86)

7. LIITE 1 HAASTATTELUKYSYMYKSIÄ

1. Määritelläänkö (jäte)materiaalin laatu/koostumus täsmällisesti sopimuksessa?

2. Miten vastuu määritellään, jos materiaalissa on epäpuhtauksia ja se kuluttaa/rikkoo kier- rätyslaitteita?

3. Tuleeko (jäte)materiaalin laatu/koostumus todentaa?

4. Määritelläänkö ominaisuudet (muovi, biohajoava, kierrätettävä jne.) täsmällisesti?

5. Määritelläänkö sopimuksessa jätemateriaalin hyödyntämisen terveyteen ja turvallisuu- teen liittyvät reunaehdot?

6. Kytketäänkö (jäte)materiaalin puhtausvaatimukset kierrätysmateriaalin käyttötarkoituk- seen (tuote)?

7. Voidaanko sopimuksilla turvata, että aine tai esine täyttää käyttötarkoituksensa mukai- set tekniset vaatimukset?

8. Voidaanko sopimuksilla turvata, että aineen tai esineen käyttö ei kokonaisuutena arvioi- den aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle?

9. Pitkään käytössä olevat tuotteet: Tulisiko kestävyys-, korjattavuus- ja kierrätettävyys- vaatimuksia sisällyttää sopimuksiin?

10. Tuleeko tuoteturvallisuus varmistaa testaamalla?

11. Vaaditaanko jätemateriaalin käsittelymenetelmälle sertifikaattia?

12. Onko mahdolliset lainmuutokset ennakoitu sopimuksissa (esim. EoW) ja osapuolten vastuut niin tapahtuessa?

13. Miten määritellään jätteen omistus- ja vastuukysymykset ja milloin omistus ja/tai vastuu siirtyy osapuolelta toiselle?

14. Millaisilla yhteistyösopimuksilla turvataan materiaalin saanti ja kehitystyön jatkuvuus?

15. Miten turvataan osallistuvien tahojen pitkäjänteinen sitoutuneisuus ja ehkäistään riskit toimitusketjun ja asiakassuhteiden häiriöihin?

16. Määritelläänkö toimitusvirheiden korvausjärjestelmät, kuten velvollisuuksia, määriä, ai- katauluja ja laatua koskevat kysymykset?

17. Kuka vastaa siitä, että toimitettava jäte on riittävän tasalaatuista?

18. Miten sopimuksissa voidaan jakaa investointeihin liittyvät riskit?

19. Tarvitaanko sopimuksia ja vakuutusjärjestelyjä vähentämään uuden teknologian käyt- töönoton riskejä?

20. Onko kustannusten maksaminen sopimuksessa sidottu järjestelmästä koituviin säästöi- hin?

21. Valtasuhteet verkostomaisessa toiminnassa: Otetaanko huomioon sopimuksissa?

22. Sisältääkö palvelusopimus käyttöajan huollon ja tuen?

23. Xxxxxxxxx on vakuutuskäytäntö vahinkotapauksissa?

24. Miten vastuut määritellään sopimuksissa, esim. jos jaetaan aineita/ esineitä, joiden kä- sittelyyn liittyy vaaroja (kuten tietyt kemikaalit, koneet)?

25. Miten huomioidaan muut vastuujärjestelyt, kun kyseessä on yhteiskäyttö tai yhteisomis- tus?

26. Vaaditaanko käyttäjältä käyttökokemuksen todentamista?

27. Miten kuluttajansuojaan liittyvät kysymykset huomioidaan sopimuksissa?

28. Millaisia ovat digitaalisten alustojen tarjoajien vastuut, kun ne toimivat kaupan välittä- jinä?

82 (86)

8. LIITE 2 LÄHTEITÄ – DISKURSSIANALYYSI

Lähteet luetteloitu kronologisesti julkaisuajankohdan mukaan. Aineisto on kerätty aika- välillä 2.3.2020 – 30.9.2020.

Xxxxxxxxxx, Ville (2017) Ammattimaisten Airbnb-välittäjien ilmaantuminen markkinoille huolettaa MaRaa. Lapin kansa. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxx-xxxxxx-xxxxx- tajien-ilmaantuminen-ma/83613

Xxxxx, Xxxxx (2017) Asuntovuokraus Airbnb:stä tuli ongelma. Iltasanomat. xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx

Työ- ja elinkeinoministeriö (2017). Jakamistalouden haasteet ja kehittämistarpeet 15.8.2017. Lausuntopyyntö.

xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx- xxxx.xx/XX/Xxxxxxxx/XxxxxxxxxxxxxXxxXxXxxxXxxxxx?xxxxxxxxXxxx00x0x00-0x0x-0x00- 81ef-9fe2d93b9b36

Xxxxxxx, Xxxx (2018) Harkitsetko ryhtymistä Airbnb-majoittajaksi? Luota vieraisiisi, paiski töitä ja varaudu pahimpaan – kokeneet vuokraajat ja vakuutusyhtiöt neuvovat, miten kaikki onnistuu. Aamulehti.

xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/x/000000000

Konkari neuvoo Airbnb-tuloista haaveilevia – "Tätä ei kannata harkita, jos. " 4.8.2018.

Vantaan Sanomat. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxx/0000000

Airbnb muuttaa majoituspalvelunsa hinnoittelua ja sopimusehtoja EU:n vaatimuksesta. 11.07.2019. MTV Uutiset. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx-xxxxxxx-xxxxxxxx- palvelunsa-hinnoittelua-ja-sopimusehtoja-eu-n-vaatimuksesta/7477550#gs.h0c2fq

Tiesitkö tämän AirBnB-vuokraamisesta? Asunnon käyttö vaatii luvan vuokranantajalta

– paitsi jos vuokraa korkeintaan puolet asunnosta ja asuu siellä samalla itsekin. 09.10.2019. MTV Uutiset. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxx-xxxxx-xxxxxx-xxxx- raamisesta-asunnon-kaytto-vaatii-luvan-vuokranantajalta-paitsi-jos-vuokraa-korkein- taan-puolet-asunnosta-ja-asuu-siella-samalla-itsekin/7581884#gs.lklx9i

Suomessa kokonaisia kerrostaloja on yksityisten Airbnb-yrittäjien hallussa, mutta pian verottajalla ja taloyhtiöillä on keinonsa puuttua – "Heillä on täysin eri pelisäännöt kuin hotelliyrittäjillä" 27.12.2019. MTV Uutiset.

xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxxxx-xxx- bnb-yrittajien-hallussa-mutta-pian-verottajalla-ja-taloyhtioilla-on-keinonsa-puuttua- heilla-on-taysin-eri-pelisaannot-kuin-hotelliyrittajilla/7664780#gs.h0cjkh

83 (86)

Airbnb-majoitus kuumentaa tunteita Lapissa: Postin mukana jaettiin erikoinen Xxxxxx- xxxxxx-lehti – mistä on kyse? 29.06.2019. MTV Uutiset. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxx- keli/airbnb-majoitus-kuumentaa-tunteita-lapissa-postin-mukana-jaettiin-erikoinen-sala- hotellit-lehti-mista-on-kyse/7464992#gs.h0cp4q

Tekaistut Airbnb-majoitukset veivät Maaritin tililtä tuhansia euroja – viheliäinen huijaus yllätti keskellä yötä: "Joku on keksinyt palvelun heikkoudet" 16.06.2019. MTV Uutiset. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxx-xx- hansia-euroja-viheliainen-huijaus-yllatti-keskella-yota-joku-on-keksinyt-palvelun-heik- koudet/7450932#gs.h0a15c

Airbnb kieltää asuntojen vuokraamisen bilettämiseen – taustalla joukkoampuminen kä- sistä karanneissa halloweenjuhlissa. 03.11.2019. MTV Uutiset. xxxxx://xxx.xxxxxxx- xxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx-xxxxxxx-xxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx-xxxxxxxx- puminen-kasista-karanneissa-halloweenjuhlissa/7611864#gs.h0acm0

Vuokrabisneksessä useita porsaanreikiä – joka kymmenes Airbnb-vuokraaja käärii yli kymppitonnin tuotot, mutta verotus on omantunnon asia. 28.06.2019. MTV Uutiset. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx-xxxx-xxxxx- nes-airbnb-vuokraaja-kaarii-yli-kymppitonnin-tuotot-mutta-verotus-on-omantunnon- asia/7463356#gs.h0aig8

Xxxxxxx, Xxxxx (2019). Xxxxxxxxxxxxx selvitti, millaisiin kokemuksiin asuntoaan vuok- raavan pitää varautua. 11.4.2019. IS Xxxxxxxxxxxxx. xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxxxx- mat/art-2000006066867.html

Airbnb, millaisia kokemuksia. 2019. Keskustelut. xxxxx://xxx.xxxxx.xx/xxxxxx- telu/2525810/airbnb_millaisia_kokemuksia?page=1

Xxxxxx, Eeva (2019) Asiantuntijoiden vinkit Airbnb-vuokraukseen – ”Jos vuokralainen riehaantuu ja laittaa asunnon palasiksi, kotivakuutus ei auta”. Talouselämä. xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxx-xxx-xxxx- ralainen-riehaantuu-ja-laittaa-asunnon-palasiksi-kotivakuutus-ei-auta/a61a0f36-fee7- 3c0b-8a06-a88ae8b0f019

Xxxxxxxx, Suvi (2019) Airbnb on hermostuttanut suurkaupungit – EU päättää sovellet- tavasta lainsäädännöstä torstaina. Tekniikka & Talous. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx- xxxx.xx/xxxxxxx/xxxxxx-xx-xxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx-xx-xxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxx-xxxx- saadannosta-torstaina/77e395d3-ea32-47d3-96d3-7326162af1a2

Xxxxxx, Xxxx (2019) Airbnb avoids tougher regulation in Europe as EU court rules it’s not an estate agent. The Verge. xxxxx://xxx.xxxx- xxxx.xxx/0000/00/00/00000000/xxxxxx-xxxxxx-xxxxx-xx-xxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxx

84 (86)

9. LIITE 3 LÄHTEITÄ – DOKUMENTTIANALYYSI

Hakala, Xxxxx – Xxxxxxxxxxx, Torsti – Repo, Eveliina – Xxxxxxxx, Markku: Etelä- Savon tie kiertotalouteen. Kiertotalouden tiedolliset symbioosit. Etelä-Savon maakuntaliitto, Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto ja Lappeenrannan tekninen yliopisto, 2016.

Kiertotalouden kestävät liiketoimintamallit kemianteollisuuden yrityksille. Käsikirja. Sitra, Kemianteollisuus, Business Finland ja Accenture, 2020.

Xxxxxx, X. – Xxxxxxxxxx, M.: Circular Business Model Innovation: Inherent Uncer- tainties. Business Strategy and the Environment. Vol. 26, nro. 2, s. 182-196, 2017.

Xxxxxx, Xxxxx: Ekoteollisuuspuistot: Taustaraportti Rantasalmen ekoteollisuus- puistohankkeelle. Etelä- Savon maakuntaliiton julkaisu 70:2006. Mikkeli 2006.

Suvantola, Leila – Turunen, Topi: Kiertotalouden liiketoiminnan sääntelyesteet ja niiden ratkaisuvaihtoehdot. Delfoi-tutkimuksen raportti. CICAT2025 -tutkimus- hanke. Itä-Suomen yliopisto, 2019.

Xxxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxx, Anni – Xxxxxxx, Merja – Xxxxxxxx, Xxxx – Xxxxx, Xxxxx (eds.): Ekosysteemit ja verkostojen parviäly. Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. VTT Technology 152. Espoo, 2014.

Xxxxxxxxx, Elina – Xxxxxxxxxx, Xxxx – Xxxxxx, Xxxxx – Xxxxxx, Xxxxxx – Xxxx- xxxx, Xxxx: Agroekologinen symbioosi tuottaa lähiluomua ja bioenergiaa ravin- teita kierrättäen. Maataloustieteen Päivät, 2016.

Östersundom Smart & Clean –visio ja ohjelma -Työpajojen yhteenveto (2015) Rambol

Document Metadata

Table of Contents

KIERTOTALOUDEN SOPIMUSOIKEUDELLISET KYSYMYKSET 9.2.2021

Document Metadata