SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 3

YLEISPERUSTELUT 5

1. Xxxxxxxx 0

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö 5

Vakuutussopimuslaki 5

Yhtiöoikeudellinen lainsäädäntö 7

Liikennevakuutus, potilasvakuutus ja ympäristövahinkovakuutus 7

Vakuutusedustajat 8

Kuluttajansuojalaki 8

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 9

Vakuutustoiminnan valvonta 9

Oikeuskäytäntö 9

1.2. Ruotsi ja EU:n lainsäädäntö 10

Ruotsi. 10

Euroopan yhteisöt 10

1.3. Nykytilan arviointi 11

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 12

2.1. Soveltamisala ja yleiset käsitteet 12

2.2. Pakottavuussääntely 13

2.3. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus 13

2.4. Vakuutuksen epääminen ja irtisanominen 13

2.5. Korvausvaatimuksen vanhentuminen ja kanneaika 14

2.6. Muita ehdotuksia 15

Edunsaajamääräys 15

Henkivakuutusmaksujen ja ehtojen muuttaminen 15

2.7. Eräitä valmistelussa esillä olleita kysymyksiä, joiden johdosta muutoksia ei ehdoteta 16

Samastaminen 16

Eläkevakuutussäästöjen siirrettävyys 16

3. Esityksen vaikutukset 17

3.1. Valtiontaloudelliset vaikutukset ja vaikutukset viranomaisten toimintaan 17

3.2. Vaikutukset sopimusosapuolten asemaan 17

4. Asian valmistelu 18

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 19

1. Lakiehdotusten perustelut 19

1.1. Vakuutussopimuslaki 19

1 luku. Yleisiä säännöksiä 19

2 luku. Vakuutuksesta annettavat tiedot 21

3 luku. Vakuutuksen voimassaolo ja sopimuksen muuttaminen 25

4 luku. Eräät vakuutuksenottajan ja vakuutetun velvollisuudet ja vakuutuksenantajan vastuun rajoitukset 30

5 luku. Vakuutusmaksu 33

6 luku. Edunsaajamääräys henkilövakuutuksessa sekä henkivakuu- tukseen perustuvan oikeuden luovutus ja panttaus 34

7 luku. Ulosmittaus sekä takaisinsaanti konkurssipesään 35

9 luku. Kolmannen henkilön oikeus vahinkovakuutuksessa 37

10 luku. Korvausmenettely. 37

1.2. Avioliittolaki 40

II Osa. Puolisoiden oikeussuhteet 40

2 luku. Puolisoiden omaisuus 40

1.3. Laki velan vanhentumisesta 41

Vanhentumisen katkaiseminen 41

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset 41

1.4. Vakuutusyhtiölaki 42

13 luku. Henkivakuutus 42

2. Voimaantulo 42

3. Säätämisjärjestys 42

LAKIEHDOTUKSET 45

LIITE 56

RINNAKKAISTEKSTIT 56

LAGFÖRSLAGEN 79

BILAGA 90

PARALLELLTEXTER 90

Ehdotus Hallituksen esitykseksi Eduskunnalle laeiksi vakuutussopimuslain ja eräiden siihen liittyvien la- kien muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan lisäyksiä ja muutoksia vakuutussopimuslakiin sekä eräitä tarkistuksia avioliittolakiin, velan vanhentumisesta annettuun lakiin ja vakuutusyh- tiölakiin. Esityksen tavoitteena on poistaa epäselvyyksiä ja ongelmia, joita vakuu- tussopimuslain käytännön soveltamisessa on tullut ilmi.

Vakuutussopimuslain yleistä soveltamisalaa muutettaisiin niin, että lain säännökset koskevat lähtökohtaisesti kaikkia vakuutuslajeja. Lain soveltamisalasta olisi edel- leen suljettu pois jälleenvakuutus sekä lakisääteiset vakuutukset lukuun ottamatta liikennevakuutuksia, potilasvakuutuksia ja ympäristövahinkovakuutuksia, joihin so- velletaan vakuutussopimuslain säännöksiä siltä osin kuin niitä koskevissa laeissa ei toisin säädetä.

Vakuutussopimuslain pakottavuutta vakuutuksenottajan hyväksi laajennettaisiin. Nykyisin laki on vakuutuksenottajan hyväksi pakottava vain, jos vakuutuksenottaja on kuluttaja tai kuluttajaan rinnastettavissa oleva elinkeinonharjoittaja. Ehdotuksen mukaan laki olisi pakottava kaikkien sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeus- henkilöiden hyväksi, jotka ovat vakuutuksenantajan sopimusosapuolena rinnastetta- vissa kuluttajaan. Muutos toisi pakottavuussuojan piiriin muun muassa useimmat asunto-osakeyhtiöt ja aatteelliset yhdistykset. Vakuutuksenantajan takautumisoike- utta selvennettäisiin tapauksissa, joissa vahingon aiheuttanut kolmas henkilö on muu kuin luonnollinen henkilö.

Esityksen mukaan vakuutuksenantajalle asetettaisiin velvollisuus perustella päätök- sensä, jos se hylkää vakuutushakemuksen tai irtisanoo vakuutuksen. Perusteen olisi oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

Lakiin lisättäisiin erityissäännöksiä vakuutuksenantajan velvollisuudesta antaa va- kuutuksen hakijalle tietoja sijoitussidonnaisista vakuutuksista. Tietoja annettaessa tulisi kiinnittää huomiota sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin, ottaen huomioon erityisesti vakuutuksen hakijan aiempi kokemus sijoittamisesta se- kä sijoittamisen tavoitteet. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvolli- suutta koskevaa sääntelyä selvennettäisiin säätämällä erikseen tiedonantovelvolli- suuden laiminlyönnin vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen silloin, kun vakuutus- maksua on väärien tietojen johdosta peritty selvästi vähemmän kuin jos tiedot olisi- vat olleet oikeita.

Lakiin lisättäisiin myös säännös vakuutuksenantajan oikeudesta muuttaa henkiva- kuutuksen vakuutusmaksuja tai muita sopimusehtoja tapauksissa, joissa henkiva- kuutukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä muutetaan. Lisäyksen johdosta vakuutusyh- tiölain 13 luvun 4 § ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana ja osittain ristiriitaisena vakuutussopimuslain kanssa.

Lisäksi tarkistettaisiin säännöksiä niin sanotuista ryhmäetuvakuutuksista, edunsaa- jamääräyksestä, korvausvaatimuksen vanhentumisesta ja kanneajasta.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan noin kuuden kuukauden kuluttua niiden hy- väksymisestä ja vahvistamisesta.

YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Vakuutussopimuslaki

Heinäkuun 1 päivänä 1995 voimaan tulleessa vakuutussopimuslaissa (543/1994) säädetään henkilövakuutuksesta ja vahinkovakuutuksesta. Laki ei koske lakisääteistä vakuutusta eikä jälleenvakuutusta. Sitä sovelletaan kuitenkin liikennevakuutuslain (279/1956), potilasvahinkolain (585/1986) ja ympäristövahinkovakuutuksesta anne- tun lain (81/1998) mukaisiin vakuutuksiin, jollei näissä laeissa toisin säädetä. Vakuu- tussopimuslakiin on sen voimaantulon jälkeen tehty vain eräitä muun lainsäädännön muuttumisesta johtuneita tarkistuksia. Lain säännökset ovat pakottavia muun vakuu- tetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan hyväksi. Laki on vakuutuksenottajan hyväksi pakottava, jos vakuutuksenottaja on kuluttaja tai kulutta- jaan rinnastettavissa oleva elinkeinonharjoittaja.

Lain 2 luvussa ovat säännökset vakuutuksenantajan laajasta velvollisuudesta antaa tietoja vakuutuksesta. Tiedonantovelvollisuudella pyritään muun muassa varmista- man se, että vakuutuksenottaja saa hänelle soveltuvan vakuutuksen valitsemiseksi tietoja tarjolla olevista vakuutuksista ennen vakuutuksesta päättämistä. Tiedonanto- velvollisuus jatkuu myös vakuutuksen voimassaoloaikana. Annettujen tietojen vir- heellisyys tai puutteellisuus vaikuttaa sopimuksen sisältöön. Vakuutusta koskevista päätöksistä on käytävä ilmi käytettävissä olevat oikeusturvakeinot.

Vakuutuksen myöntämistä ja irtisanomista sekä sopimusehtojen muuttamista koske- vat säännökset sisältyvät lain 3 lukuun. Henkilövakuutusta koskevaa hakemusta ei saa hylätä sen takia, että vakuutustapahtuma on sattunut tai vakuutetuksi tarkoitetun terveydentila on huonontunut sen jälkeen, kun hakemus on annettu tai lähetetty va- kuutuksenantajalle. Näillä säännöksillä on pyritty turvaamaan se, ettei vakuutuksen hakija joudu epäedulliseen asemaan vakuutuksenantajan toiminnan tai laiminlyönnin johdosta. Vakuutuksenottajalla on oikeus koska tahansa kirjallisesti irtisanoa vakuu- tus, paitsi jos vakuutussopimuksen sovittu voimassaoloaika on alle 30 päivää. Sääs- töhenkivakuutuksen ja eläkevakuutuksen vakuutuksenottajalla on oikeus määräajassa peruuttaa vakuutus. Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa vakuutus on rajattu laissa erikseen mainittuihin tilanteisiin. Henkilövakuutuksen ottajalla on oikeus keskeyttää vakuutusmaksujen suoritus ja saada vakuutusehtojen mukainen vakuutuksen säästö- osuutta vastaava maksuton vakuutus (vapaakirja), jos suoritetuista vakuutusmaksuis- ta on kertynyt säästöä. Vaihtoehtoisesti hänellä on oikeus saada vakuutusehtojen

mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus (takaisinostoarvo). Eläkevakuutuksen va- kuutusehdoissa voidaan kuitenkin rajoittaa oikeutta takaisinostoarvoon.

Lain 4 luvun säännökset vakuutuksenottajan ja vakuutetun velvollisuuksista sekä va- kuutuksenantajan vastuun rajoituksista muodostavat lain keskeisen osan. Vakuutuk- senottajan päävelvoite on maksaa vakuutusmaksu, jonka suorittamisesta ja laimin- lyönnin seuraamuksista säädetään tarkemmin lain 5 luvussa. Sivuvelvoitteita ovat muun muassa vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus sekä velvolli- suus ilmoittaa vahingonvaaraa lisäävistä muuttuneista olosuhteista vakuutuksenanta- jalle. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti saattaa henkilövakuutuksessa johtaa sii- hen, ettei vakuutus sido vakuutuksenantajaa tai että vakuutuksenantaja vapautuu vas- tuusta taikka vastuuta rajoitetaan. Vahinkovakuutuksessa seuraamuksina voivat vas- taavasti olla sopimuksen sitomattomuus taikka korvauksen alentaminen tai epäämi- nen.

Vakuutetun tahallisesti aiheuttamasta vahingosta ei yleensä makseta vakuutuskorva- usta ja sitä voidaan alentaa tai se evätä, jos vahinko on aiheutettu törkeästä huolimat- tomuudesta. Lisäksi vakuutuksenantajan vastuuta vahinkovakuutuksessa voi alentaa vakuutetun tai häneen samastettavan henkilön laiminlyönti noudattaa suojeluohjeita tai pelastamisvelvollisuutta.

Vakuutusmaksusta on säännöksiä lain 5 luvussa. Vakuutuksenottajan laiminlyödessä vakuutusmaksun on vakuutuksenantajalla oikeus irtisanoa vakuutus päättymään tie- tyn ajan kuluttua. Jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu on tietyin edellytyk- sin suoraan ulosottokelpoinen.

Edunsaajamääräyksiä koskevat säännökset sekä henkivakuutukseen perustuvan oi- keuden luovuttamista ja panttausta koskevat säännökset panttioikeuden haltijan oike- uksia koskevine säännöksineen sisältyvät lain 6 lukuun. Edunsaajamääräys, sen muuttaminen tai peruuttaminen on mitätön, jollei siitä ole kirjallisesti ilmoitettu va- kuutuksenantajalle. Vakuutuksenottaja voi luovuttaa ja pantata henkivakuutukseen perustuvan oikeuden.

Lain 7 luvussa säädetään henkivakuutukseen perustuvan oikeuden ja eräiden henki- lövahinkokorvausten ulosmittaussuojasta sekä kohtuuttomien henkilövakuutusmak- sujen takaisinsaannista konkurssipesään.

Lain 8 luvun säännökset koskevat vakuutuskorvausta vahinkovakuutuksissa. Sään- nökset koskevat muun muassa vakuutuksenantajan korvausvelvollisuutta ali- tai yli- vakuutettujen kohteiden osalta sekä vakuutuksenantajien keskinäisen vastuun jakau- tumista monivakuutustilanteissa.

Kolmannen henkilön oikeuksia vahinkovakuutuksessa koskevat säännökset on kirjat- tu lain 9 lukuun.

Lain 10 luvussa säädetään korvausmenettelystä. Xxxxxxxxxx hakijan on annettava vakuutuksenantajalle tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittä- miseksi ja jotka häneltä voidaan kohtuudella vaatia. Korvausvaatimus on esitettävä pääsääntöisesti vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija saa tietää mahdollisuu- destaan saada korvausta, ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluessa vakuutus- tapahtumasta. Vakuutuksenantajan tulee suorittaa vakuutuksesta maksettava korvaus tai ilmoittaa korvauksen epäämisestä joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua saatuaan vastuun selvittämiseksi tarvittavat tiedot.

Ryhmävakuutusta koskevat erityissäännökset ovat lain 11 luvussa. Vakuutuksenanta- jan on annettava vakuutetuille kohtuullisin väliajoin tiedot ryhmävakuutuksen sisäl- löstä. Jos annetut tiedot poikkeavat siitä, mitä ryhmävakuutuksesta on sovittu, vakuu- tus on voimassa sen sisältöisenä kuin mitä vakuutetulla oli saamiensa tietojen nojalla aihetta käsittää. Myös ryhmävakuutuksen päättymisestä on ilmoitettava vakuutetuil- le, ja näillä on tietyin edellytyksin oikeus saada samansisältöinen vakuutus yksilölli- sen vakuutuksen maksulla.

Yhtiöoikeudellinen lainsäädäntö

Keskinäisiin vakuutusyhtiöihin ja vakuutusosakeyhtiöihin sovelletaan vakuutusyh- tiölain (1062/1979) säännöksiä ja lisäksi osakeyhtiölakia (734/1978) siten kuin va- kuutusyhtiölaissa säädetään. Vakuutustoiminnan harjoittamiseksi tulee vakuutusyh- tiöllä olla sosiaali- ja terveysministeriön myöntämä toimilupa, jonka nojalla se saa harjoittaa vakuutusliikettä sekä erikseen määriteltyä siihen liitännäistä toimintaa. Vakuutusyhtiölain muuttamista valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriön johdol- la. Tavoitteena on vakuutusyhtiölainsäädännön uudistaminen siten, että huomioi- daan osakeyhtiölain muutokset sekä selkiytetään ja ajanmukaistetaan lainsäädäntöä. Lisäksi tavoitteena on tehdä tarvittavat ehdotukset muutoksiksi, jotka johtuvat ny- kyisen lain voimassaoloaikana ilmenneistä muutostarpeista.

Ulkomaisella vakuutusyhtiöllä on oikeus harjoittaa Suomessa vakuutusliikettä siten kuin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) säädetään.

Vakuutusyhdistysten toimintaa sääntelee vakuutusyhdistyslaki (1250/1987). Vakuu- tusyhdistys on osakkaiden keskinäiseen vastuuseen perustuva vakuutuslaitos, jonka toiminta-alue käsittää enintään 40 kuntaa yhtenäisellä alueella tai joka harjoittaa ai- noastaan kalastusvälineiden vakuutusta. Vakuutusyhdistykset saavat harjoittaa va- paaehtoista vahinkovakuutusta.

Liikennevakuutus, potilasvakuutus ja ympäristövahinkovakuutus

Liikennevakuutusta koskevat keskeiset säännökset ovat liikennevakuutuslaissa ja lii- kennevakuutusasetuksessa (324/1959). Potilasvakuutuksesta säädetään puolestaan potilasvahinkolaissa ja ympäristövahinkovakuutuksesta siitä annetussa laissa. Näihin kaikkiin vakuutuksiin sovelletaan myös vakuutussopimuslakia siltä osin kuin erityis- laissa ei toisin säädetä. Sovellettaviksi tulevat muun muassa tiedonantovelvoitteita

koskevat säännökset, vakuutusmaksun suorittamista koskevat säännökset, vakuutus- maksusaatavan vanhentumista koskevat säännökset sekä säännökset, jotka koskevat korvauksen hakijan velvollisuutta antaa selvityksiä sekä väärien tietojen antamista vakuutustapahtuman jälkeen.

Vakuutusedustajat

Vuoden 2005 syyskuussa voimaan astunut laki vakuutusedustuksesta (570/2005) koskee vakuutusedustajia, jotka myyvät tai välittävät vakuutuksia tai jotka muutoin liiketoimintanaan valmistelevat tai tekevät vakuutussopimuksia tai avustavat niiden hoidossa ja täyttämisessä. Vakuutusedustajia ovat sekä sellaiset luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka harjoittavat vakuutusedustusta vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla (asiamies), että sellaiset, jotka harjoittavat tätä toimintaa asiakkaan toi- meksiannosta (vakuutusmeklari). Laissa säädetään muun muassa vakuutusedustajien tiedonantovelvollisuudesta sekä vakuutusedustuspalvelujen markkinoinnista. Va- kuutusmeklarin on tehtävä kirjallinen toimeksiantosopimus, johon on muun ohella merkittävä asiakkaan maksaman palkkion määräytymisperusteet ja, jos mahdollista, palkkion määrä. Kiellolle ottaa palkkio vastaan muulta kuin toimeksiantajalta on säädetty kolmen vuoden siirtymäaika lain voimaantulosta lukien.

Kuluttajansuojalaki

Kuluttajansuojalaissa (38/1978) säädetään kulutushyödykkeiden tarjonnasta, myyn- nistä ja muusta markkinoinnista elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Myös vakuutuk- set ovat kuluttajasuojalaissa tarkoitettuja kulutushyödykkeitä. Laki ei kuitenkaan koske lakisääteisiä vakuutuksia eikä työntekijän ryhmähenkivakuutusta tai sitä vas- taavaa kunnallisen eläkelaitoksen myöntämää etuutta. Vakuutuksiin sovellettavia säännöksiä on lain 2 luvussa (Markkinoinnin sääntely), 3 luvussa (Sopimusehtojen sääntely), 4 luvussa (Sopimuksen sovittelu ja tulkinta), 6 a luvussa (Rahoituspalvelu- jen ja rahoitusvälineiden etämyynti), 11 luvussa (Rangaistussäännökset) ja 12 luvus- sa (Xxxxxxxxx säännöksiä). Markkinointia ja sopimusehtoja koskevat säännökset ovat osittain päällekkäisiä vakuutusyhtiölain 14 a luvun säännösten kanssa.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n perusteella markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Sopimatto- mana pidetään aina sellaista markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja. Markkinoinnista on lisäksi käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan. Lain 3 luvun 1 §:n nojalla elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutus- hyödykkeitä tarjotessaan sellaista sopimusehtoa, jota on pidettävä kuluttajien kannal- ta kohtuuttomana. Lain 4 luvun säännösten nojalla kuluttajalle kohtuutonta ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.

Myös lain 6 a luvun etämyyntisäännöksiä sovelletaan vakuutuksiin ja niiden välityk- seen. Etämyyntiin sovelletaan muun muassa yksityiskohtaisia säännöksiä ennakko-

tietojen antamisesta elinkeinonharjoittajasta, tarjottavasta rahoituspalvelusta, etäso- pimuksesta ja käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Luvun säännökset peruut- tamisoikeudesta eivät sen sijaan koske vakuutuksia, vaan vakuutussopimuksen pe- ruuttamisesta säädetään erikseen vakuutussopimuslaissa.

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta

Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetulla lailla (458/2002) säännellään muun muassa sähköistä markkinointia sekä sopimusten tekemistä sähköisesti. Laki koskee myös vakuutusten sähköistä tarjontaa. Lain 12 §:n mukaan sopimukselle muualla lainsäädännössä säädetyn kirjallisen muodon vaatimuksen täyttää myös sel- lainen sähköinen sopimus, jonka sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja joka säi- lyy osapuolten saatavilla. Sama koskee sopimussuhteeseen liittyviä osapuolten il- moituksia ja muita toimenpiteitä, jotka on lain mukaan tehtävä kirjallisesti. Siten esimerkiksi vakuutuksen irtisanominen tai edunsaajamääräys voidaan tehdä sähköi- sesti, jos sähköisen irtisanomisilmoituksen tai edunsaajamääräyksen muuttumatto- muus ja saatavuus on varmistettu.

Vakuutustoiminnan valvonta

Vakuutusyhtiöiden ja vakuutusyhdistysten valvonnasta vastaa Vakuutusvalvontavi- rasto. Se valvoo ja tarkastaa, että vakuutuslaitokset noudattavat lakia ja hyvää vakuu- tustapaa ja että ne käyttävät toiminnassaan asianmukaisia menettelytapoja. Vakuu- tusvalvontavirasto pitää rekisteriä vakuutusedustajista ja valvoo myös niiden toimin- taa.

Kuluttaja-asiamies valvoo kulutushyödykkeiden, myös vakuutusten, markkinointia ja sopimusehtojen käyttöä kuluttajansuojan kannalta. Kuluttaja-asiamiehellä ja Vakuu- tusvalvontavirastolla on tältä osin rinnakkainen toimivalta, ja viranomaisten on toi- mittava tarkoituksenmukaisella tavalla yhteistyössä keskenään.

Oikeuskäytäntö

Korkein oikeus on toistaiseksi ratkaissut kuusi nykyisen vakuutussopimuslain sovel- tamiseen liittyvää tapausta. Vakuutuksista syntyneitä riita-asioita on tuomioistuimis- sa käsitelty muutenkin varsin vähän. Tuomioistuimen ulkopuoliset vakuutusriitoja käsittelevät toimielimet, kuluttajavalituslautakunta ja Vakuutuslautakunta, ovat va- kuutusasioissa muodostuneet keskeisiksi oikeussuojaelimiksi, ja niiden ratkaisuilla on huomattava vaikutus vakuutussopimuslain tulkinta- ja soveltamiskäytäntöön.

Kuluttajavalituslautakunta on lakisääteinen toimielin. Sen päätehtävänä on kuluttaja- valituslautakunnasta annetun lain (42/1978) 1 §:n mukaan antaa kuluttajan hakemuk- sesta ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyk- siin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödyk- keen hankintaan liittyvissä asioissa. Vakuutusasioita on lautakunnassa käsitelty vuo-

sittain noin 300. Kuluttajavalituslautakunta ei käsittele sijoitussidonnaisia vakuutuk- sia koskevia erimielisyyksiä.

Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton ja Kuluttajaviraston väliseen sopimukseen perustuva Kuluttajien vakuutustoimisto neuvoo ja auttaa kuluttajia vakuutusasioissa. Toimistolle tehdään vuosittain 7000 – 9000 valitusta tai tiedustelua. Toimiston yh- teydessä toimiva Vakuutuslautakunta käsittelee vakuutussuhteeseen perustuvia eri- mielisyyksiä, jotka koskevat lain tai vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista. Rat- kaisusuosituksen sisältävää lausuntoa voivat pyytää niin vakuutuksenottaja, vakuu- tettu, vahinkoa kärsinyt, edunsaaja kuin asianomainen vakuutusyhtiökin. Vakuutus- lautakunta on vuosittain antanut 800–900 lausuntoa.

Kuluttajavalituslautakunnan ja Vakuutuslautakunnan päätökset ovat luonteeltaan suosituksia eikä niitä voi panna täytäntöön pakkotoimin. Käytännössä suosituksia noudatetaan hyvin.

1.2. Ruotsi ja EU:n lainsäädäntö

Ruotsi

Ruotsissa tuli vuoden 2006 alusta voimaan uusi vakuutussopimuslaki (Försäkring- savtalslag, SFS 2005:104), joka korvaa vuoden 1927 lain vakuutussopimuksista sekä vuoden 1980 kuluttajavakuutuslain. Uudistuksen pääasiallinen tavoite on saattaa ku- luttajien suoja riittävälle tasolle kaikkien vakuutustyyppien osalta. Tarkoitus on toi- saalta modernisoida vakuutussopimuslainsäädäntö siten, että vakuutusyhtiöille turva- taan mahdollisuudet harjoittaa vakuutustoimintaa nykypäivän taloudellisten ja kilpai- lullisten vaatimusten mukaisesti. Lain säännökset ovat pääasiassa pakottavia kulutta- jan hyväksi.

Uudessa laissa säännellään vakuutussopimusten alaa varsin kattavasti. Uutta lakia sovelletaan kuluttajavakuutuksiin (esimerkiksi koti- ja matkavakuutukset), yritysva- kuutuksiin ja henkilövakuutuksiin (esimerkiksi henki- ja sairausvakuutukset). Sen piiriin kuuluvat myös ryhmävakuutukset ja työehtosopimuksiin perustuvat vakuutuk- set, jotka ovat aiemmin olleet lailla säätelemättömiä mutta kuitenkin käytännössä merkittävä turva suurelle joukolle kansalaisia kuolemantapausten, tapaturmien sekä sairauksien varalta. Xxxxxx on säännöksiä muun muassa vakuutuksenantajan tiedon- antovelvollisuudesta ennen ja jälkeen vakuutussopimuksen syntymisen, vakuutus- korvauksen maksamisesta ja vakuutuksenantajan vastuun rajoituksista.

Euroopan yhteisöt

Euroopan yhteisöissä on annettu lukuisia vakuutustoimintaa säänteleviä direktiivejä, joista suurin osa koskee vakuutusyritysten toimintaa. Vakuutussopimussuhteeseen liittyvää sääntelyä on vähän. Henkivakuutusta koskevan direktiivin 2002/83/EY 4 lukuun sisältyy säännöksiä henkivakuutussopimuksiin sovellettavasta laista, vakuu- tuksenottajan yleisen edun suojasta sekä eräitä vakuutusehtoja, maksuperusteita ja

henkivakuutuksen peruuttamista koskevia säännöksiä. Direktiivin liitteessä on yksi- tyiskohtainen luettelo vakuutuksenottajalle annettavista tiedoista. Muuhun vakuutuk- seen sovelletaan direktiivejä 73/239/ETY, 88/357/ETY ja 92/49/ETY (ns. ensimmäi- nen, toinen ja kolmas vahinkovakuutusdirektiivi). Myös näissä direktiiveissä on säännöksiä vakuutussopimukseen sovellettavasta laista sekä vakuutuksenantajan tie- donantovelvollisuudesta. Tiedonantovelvoitteiden sääntely on tosin olennaisesti sup- peampaa kuin henkivakuutusdirektiivissä.

EU:n vakuutusdirektiiveissä on säännöksiä vakuutusten jakamisesta vakuutusluok- kiin. Säännökset on pantu täytäntöön sosiaali- ja terveysministeriön antamalla pää- töksellä suomalaisten vakuutusyhtiöiden ja vakuutusyhdistysten sekä Suomessa toi- mivien ulkomaisten vakuutusyhtiöiden vakuutusluokista (858/1995, vakuutusluokka- päätös), joka muutti jossain määrin Suomessa aiemmin sovellettua vakuutusluokitte- lua.

Euroopan yhteisössä pyrittiin osittain harmonisoimaan vakuutussopimuslainsäädän- töä vuonna 1979 valmistuneella ja vuonna 1980 muutetulla ehdotuksella vakuutus- sopimuksia koskevaksi direktiiviksi. Tämä harmonisointipyrkimys ei kuitenkaan johtanut tuloksiin, koska jäsenvaltioiden näkemykset vakuutuksenantajan ja vakuu- tuksenottajapuolen etujen tasapainottamisesta erosivat suuresti toisistaan. Komissio luopuikin ehdotuksestaan vuonna 1993. Tällä hetkellä vakuutussopimuslain harmo- nisointiin pyritään siten, että akateemisen, eri maiden vakuutusoikeuden asiantunti- joiden muodostaman työryhmän (Project Group "Restatement of European Insuran- ce Contract Law") vuonna 1999 aloittama työ eurooppalaisen vakuutussopimuslain laatimiseksi on otettu osaksi EU:n kuudennen puiteohjelman piirissä perustettua Eu- roopan yksityisoikeuden verkostoa (Joined Network on European Private Law). Työryhmän tarkoituksena on laatia vakuutussopimuslakia koskeva ns. yhteinen vii- tekehys (Common Frame of Reference, CFR).

1.3. Nykytilan arviointi

Vakuutussopimuslain oltua voimassa runsaat viisi vuotta oikeusministeriö lähetti tal- vella 2000 intressitahoille tiedustelun säännösten toimivuuden selvittämiseksi. Saatu- jen vastausten perusteella laadittiin tiivistelmä, jonka pohjalta lain uudistustarpeista järjestettiin kuulemistilaisuus oikeusministeriössä alkuvuodesta 2002. Vakuutusso- pimuslain arvioitiin toimivan varsin hyvin. Eräiden säännösten katsottiin kuitenkin olevan epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Epäselvyydet liittyvät erityisesti lain yleiseen soveltamisalaan ja sen keskeisiin käsitteisiin sekä lain pakottavuutta tai tahdonvaltai- suutta koskevaan sääntelyyn.

Vakuutussopimuslaki koskee henkilövakuutuksia ja vahinkovakuutuksia. Sovelta- misalan ulkopuolelle jäävät ne vakuutukset, jotka eivät kuulu kumpaankaan mainit- tuun ryhmään. Tällaisia vakuutuksia ovat niin sanotut kapitalisaatiosopimukset, joita ei lakia valmisteltaessa ollut Suomessa saatavilla. Kapitalisaatiosopimukset ovat si- joittamiseen tarkoitettuja vakuutuksia, joissa vakuutusyhtiö ottaa vastatakseen tietyn

ajan kestäviä ja tietyn määräisiä sitoumuksia ja joille on tyypillistä, että niissä ei ole ollenkaan vakuutettua.

Vakuutussopimuslain mukainen jako henkilövakuutuksiin ja vahinkovakuutuksiin eroaa Euroopan yhteisöjen lainsäädännöstä, jossa on omaksuttu jaottelu henkivakuu- tuksiin ja muihin kuin henkivakuutuksiin. Yhteisölainsäädäntöön perustuvaa jaotte- lua sovelletaan myös kansallisessa vakuutusyhtiölainsäädännössä. Jaottelujen kes- keinen ero koskee sairausvakuutuksia ja tapaturmavakuutuksia. Ne kuuluvat vakuu- tussopimuslaissa henkilövakuutuksiin, kun taas yhteisösääntelyssä ne ovat vahinko- vakuutuksia.

Pakottavuussääntelyssä on ilmennyt tarkistustarvetta. Erityisen epäselvää on ollut se, ovatko vakuutuksenantajan takautumisoikeudelle säädetyt rajoitukset pakottavia vai tahdonvaltaisia. Tästä kysymyksestä on esitetty eriäviä näkemyksiä sekä tuomiois- tuinratkaisuissa että oikeustieteellisessä kirjallisuudessa.

Seurannassa on tullut ilmi eräitä muitakin tarkistus- ja selvennystarpeita. Ne johtu- vat osittain siitä, että markkinoille on tullut uudentyyppisiä vakuutuksia, kuten sijoi- tussidonnaiset henkivakuutukset, niin sanotut vakavan sairauden vakuutukset sekä yritysten asiakasetuina tarjoamat ryhmäetuvakuutukset. Voimassa olevan lain sään- nökset eivät joka suhteessa ole hyvin sovellettavissa tällaisiin vakuutuksiin.

Vaikka nykyisen lain toimivuuden seurannassa ei ole tullut ilmi merkittäviä ongel- mia tai puutteita, vähäisempiä korjaustarpeita on kuitenkin siinä määrin, että lain uudistaminen on aiheellista.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

2.1. Soveltamisala ja yleiset käsitteet

Voimassa olevaa lakia sovelletaan lain 1 §:n sanamuodon mukaan henkilövakuutuk- seen ja vahinkovakuutukseen. Soveltamisalan rajaaminen ainoastaan näihin vakuu- tuslajeihin on sittemmin osoittautunut ongelmalliseksi. Sellaiset vakuutukset, jotka eivät lain mukaan ole henkilö- tai vahinkovakuutuksia, jäävät soveltamisalan ulko- puolelle. Nykyisin tällaisia ovat sijoittamiseen tarkoitetut niin sanotut kapitalisaatio- sopimukset. Näitä vakuutuksia ei kuitenkaan ole perusteltua jättää sääntelyn ulko- puolelle. On myös mahdollista, että vakuutusalalla kehitetään muitakin tuotteita, jotka eivät ole luonteeltaan henkilö- tai vahinkovakuutuksia. Näistä syistä esitykses- sä ehdotetaan, että lain soveltamisala muutetaan yleisluontoisemmaksi siten, että se kattaa lähtökohtaisesti kaikki vakuutukset lukuun ottamatta lakisääteistä vakuutusta ja jälleenvakuutusta.

Esitystä valmisteltaessa pohdittiin myös sitä, onko nykyinen jaottelu henkilövakuu- tuksiin ja vahinkovakuutuksiin syytä muuttaa EU:n lainsäädännössä ja kansallisessa vakuutusyhteisölainsäädännössä käytetyn henkivakuutus ja vahinkovakuutus -

jaottelun mukaiseksi. Muutosta puoltaisi vakuutuslainsäädännön keskeisen termino- logian saattaminen yhdenmukaiseksi. Jaottelujen ero on käytännössä aiheuttanut jonkin verran sekaannusta. Ongelmat eivät kuitenkaan ole olleet merkittäviä. Muu- tos vaikuttaisi vakuutussopimuslain systematiikkaan niin, että laki pitäisi kirjoittaa kokonaan uudelleen. Lain kokonaisuudistusta ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi terminologisten ongelmien takia, eikä muutosta siksi ehdoteta.

2.2. Pakottavuussääntely

Voimassa oleva laki on vakuutuksenottajan hyväksi pakottava, jos vakuutuksenottaja on kuluttaja tai kuluttajaan rinnastettavissa oleva elinkeinonharjoittaja. Sääntelyä eh- dotetaan tarkistettavaksi siten, että kaikki ne luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ovat vakuutuksenantajan sopijapuolina rinnastettavissa kuluttajaan, saisivat lain pakottavuuden tuoman suojan. Pakottavuussuojan piiriin tulisivat esimerkiksi useimmat asunto-osakeyhtiöt ja aatteelliset yhdistykset. Ehdotettu muutos selkeyttää oikeustilaa, mutta sen käytännön merkitys ei ole kovin suuri. Asunto-osakeyhtiöiden ja yhdistysten ottamissa vakuutuksissa käytetään nykyisinkin yleensä kuluttajava- kuutuksille laadittuja vakuutusehtoja, joissa lain pakottavat säännökset on otettu huomioon.

Suurempi merkitys on sitä vastoin vakuutuksenantajan takautumisoikeutta koskevan sääntelyn pakottavuuden tai tahdonvaltaisuuden selventämisellä. Laista ei nykyisin käy ilmi, ovatko takautumisoikeudelle säädetyt rajoitukset pakottavia vai voidaanko niistä poiketa vakuutusehdoissa. Esityksessä ehdotetaan selvennystä, jonka mukaan rajoitukset ovat pakottavia vain, jos vahingon aiheuttanut kolmas henkilö on luonnol- linen henkilö. Muissa tapauksissa vakuutuksenantaja saisi vakuutusehdoissa varata itselleen laissa säädettyä laajemman takautumisoikeuden.

2.3. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevaa säännöstöä ehdotetaan täy- dennettäväksi. Muutostarve johtuu nykyisen lain säätämisen jälkeen markkinoille tulleista sijoitussidonnaisista vakuutuksista. Näiden vakuutusten erityispiirteiden ja riskien takia on pidetty tarpeellisena korostaa suoraan laissa vakuutuksenantajan vel- vollisuutta kiinnittää vakuutuksen hakijan huomiota sijoituskohteiden valinnan kan- nalta olennaisiin seikkoihin. Antaessaan tietoja sijoituskohteista vakuutuksenantajan olisi otettava huomioon vakuutuksenottajan aiempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

2.4. Vakuutuksen epääminen ja irtisanominen

Kuluttajavakuutuksista etenkin kotivakuutuksella on kuluttajien taloudellisen turval- lisuuden kannalta huomattava merkitys. Asunto-omaisuus muodostaa usein kulutta- jien pääasiallisen varallisuuden ja sen tuhoutuminen voi johtaa kohtuuttomiin talou- dellisiin vaikeuksiin. Kotivakuutuksen ottaminen on usein ehtona myös vuokra-

asunnon saamiselle. Ajoneuvojen osamaksukaupassa vaaditaan puolestaan kaskova- kuutuksen ottamista ostetulle ajoneuvolle.

Vakuutusyhtiöillä ei ole velvollisuutta myöntää kuluttajille vapaaehtoisia vakuutuk- sia, ja käytännössä on tullut ilmi tapauksia, joissa vakuutus on evätty esimerkiksi pelkän maksuhäiriömerkinnän perusteella. Näistä syistä on esitystä valmisteltaessa harkittu sopimuspakon käyttöönottamista keskeisten kuluttajavakuutusten osalta. Sopimuspakko ei kuitenkaan olisi voinut olla ehdoton, vaan vakuutuksenantajilla olisi silti oltava oikeus evätä vakuutus silloin, kun epäämiselle on asianmukainen, hyväksyttävä peruste. Hyväksyttävät perusteet voivat olla hyvinkin moninaisia. Ne voivat liittyä paitsi kunkin yhtiön yleisiin vastuunvalintaperiaatteisiin myös yksit- täistapauksissa vakuutuskohteeseen taikka vakuutuksenottajan tai vakuutetun henki- löön. Tyhjentävän luettelon laatiminen hyväksyttävistä perusteista ei olisi ollut mahdollista. Tämän takia valmistelussa päädyttiin siihen, että vakuutuksen hakijan asema voidaan riittävästi turvata asettamalla vakuutuksenantajalle velvollisuus pe- rustella vakuutushakemuksen hylkäävä päätöksensä. Hylkäysperusteen olisi oltava hyvän vakuutustavan mukainen.

Vastaava vakuutuksenantajan perusteluvelvollisuus ja hyvän vakuutustavan noudat- tamisen vaatimus koskisi ehdotuksen mukaan myös vakuutuksen irtisanomista.

2.5. Korvausvaatimuksen vanhentuminen ja kanneaika

Voimassa olevan lain mukaan korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtu- man sattumisesta. Määräajat ovat käytännössä osoittautuneet eräissä tilanteissa liian lyhyiksi. Vuoden määräaika voi olla riittämätön muun muassa silloin, kun henkilö- vahingon kärsinyt jää odottamaan korvauspäätöstä tietystä korvausjärjestelmästä, ja tekee vahinkoilmoituksen toiselle vakuutuksenantajalle vasta kun on selvinnyt jääkö toisesta vakuutuksesta vielä jotain korvattavaa. Vanhentumisaikoihin ehdotetaan esityksessä tarkistuksia, joilla tarpeettoman nopea vanhentuminen pyritään ehkäi- semään.

Korvauspäätöstä koskevan kanteen nostamiselle on säädetty kolmen vuoden määrä- aika. Velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) nojalla vanhentuminen katke- aa muun ohella silloin, kun saatavaa koskeva vaatimus pannaan vireille kuluttajava- lituslautakunnassa tai vastaavassa muussa lakisääteisessä menettelyssä. Koska Va- kuutuslautakunta ei ole lakisääteinen elin, asian käsittely Vakuutuslautakunnassa ei katkaise kanneajan kulumista. On kuitenkin epätarkoituksenmukaista, että Vakuu- tuslautakunta joutuu vanhentumisuhan takia siirtämään sen käsiteltäväksi saatettuja asioita kuluttajavalituslautakunnalle. Tämän takia esityksessä ehdotetaan, että kor- vauspäätöstä koskeva kanneaika ei kuluisi myöskään silloin, kun asia on saatettu vi- reille Vakuutuslautakunnassa tai muussa sellaisessa toimielimessä, joka on merkitty Euroopan unionin komission pitämään tietokantaa kuluttajariitoja ratkaisevista eli- mistä.

Kolmen vuoden kanneaika koskee nimenomaisesti vain korvauspäätöstä. Käytän- nössä on ollut epätietoisuutta siitä, voiko vakuutuksenantaja vakuutusehdoissa ra- joittaa kanneaikaa muiden vakuutuksenottajan tai vakuutetun asemaan vaikuttavien päätösten osalta. Nämä päätökset voivat koskea esimerkiksi vakuutusmaksujen tai ehtojen muuttamista vakuutuksenottajan tai vakuutetun vahingoksi. Oikeustilan sel- ventämiseksi ehdotetaan, että kolmen vuoden kanneaika laajennettaisiin koskemaan kaikkia vakuutuksenantajan päätöksiä, jotka vaikuttavat vakuutuksenottajan tai va- kuutetun asemaan.

2.6. Muita ehdotuksia

Edunsaajamääräys

Edunsaajaa koskeviin säännöksiin ehdotetaan eräitä vähäisiä selvennyksiä. Valmis- telussa harkittiin myös mahdollisuutta voida määrätä edunsaajasta testamentilla sekä mahdollisuutta selventää yleistestamentin saajan asemaa suhteessa vakuutussopi- muksessa mahdollisesti olevaan omaisia yleisesti koskevaan edunsaajamääräykseen. Pohdinnan taustalla oli korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2004:40. Valmistelussa päädyttiin kuitenkin siihen, että nykyiset edunsaajamääräyksen tulkintasäännöt riit- tävät. Nimenomaiset säännökset testamenttiin perustuvista edunsaajamääräyksistä saattavat pikemminkin lisätä epäselvyyksiä kuin selventää oikeustilaa. Harkittavana oli myös edunsaajamääräyksen tulkintaa koskevan sääntelyn tarkistaminen niin, että vakuutussopimuslain erityiset tulkintasäännöt olisivat ensisijaisia eikä testamentin tulkintaperiaatteita enää noudatettaisi. Lisäksi oli esillä muotomääräysten ehdotto- muuden selventäminen. Näiltäkään osin muutoksia ei katsottu tarkoituksenmukai- siksi.

Henkivakuutusmaksujen ja ehtojen muuttaminen

Henkivakuutussopimusten voimassaoloaika on usein jopa kymmeniä vuosia. Va- kuutuksenantaja ei saa irtisanoa henkivakuutusta kesken sopimuskauden muissa kuin laissa säädetyissä varsin poikkeuksellisissa tilanteissa. Sama koskee yksipuoli- sia vakuutusmaksujen ja ehtojen muutoksia. Vakuutuksenantajan on sopimusta teh- dessään määriteltävä ja kannettava riski niistä maksuihin ja muihin sopimusehtoihin vaikuttavista tekijöistä, joihin se voi itse vaikuttaa kuten liikekuluistaan, mahdolli- sesta hinnoitteluvirheestään tai oman sijoitustoimintansa huonoista tuloksista. Va- kuutuksenantajalle on katsottu kuuluvan myös ne riskit, joiden kantaminen on olen- nainen osa vakuutustoiminnan harjoittamista, kuten ennakoitavissa olevat muutokset kuolleisuudessa ja koroissa.

Jos vakuutuksenantajan olisi kannettava riski kaikista yhteiskunnassa ja taloudelli- sissa olosuhteissa tulevaisuudessa tapahtuvista yllättävistä muutoksista, joihin sopi- musta tehtäessä ei ole voitu varautua, se saattaa johtaa vakuutusmaksutason määrit- tämiseen jo sopimusta tehtäessä tarpeettoman korkeaksi ja vaikuttaa ainakin pi- demmällä aikavälillä yhtiöiden tuotekehitykseen kuluttajien kannalta kielteisesti.

Näistä syistä esityksessä ehdotetaan vakuutuksenantajan oikeutta muuttaa henkiva- kuutuksen vakuutusmaksuja tai muita ehtoja täydennettäväksi niin, että muutos voi perustua myös henkivakuutukseen vaikuttavan lainsäädännön muuttumiseen. Ny- kyisin tällainen muutosoikeus koskee vain vapaamuotoista työeläkettä. Vakuutusyh- tiölain 13 luvun 4 §:ssä säädetään lisäksi lainsäädännön muutosten vaikutuksesta vakuutusten vapaakirja-arvoihin. Ehdotetun täydennyksen johdosta vakuutusyhtiö- lain säännös ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana ja vakuutussopimuslain kanssa osittain ristiriitaisena.

2.7. Eräitä valmistelussa esillä olleita kysymyksiä, joiden johdosta muutoksia ei ehdoteta

Samastaminen

Valmistelussa käsiteltiin myös samastamissääntelyn selventämistarvetta moottori- ajoneuvovakuutusten osalta. Tällaisia vakuutuksia koskee erityissäännös eli vakuu- tussopimuslain 33 §:n 1 momentin 1 kohta, jonka mukaan samastamisen edellytyk- senä on, että ajoneuvoa käyttävä on saanut ajoneuvon käyttöönsä vakuutetun luval- la. Jossakin määrin epäselvyyttä on ollut siitä, voiko samastaminen tulla kyseeseen silloinkin, kun edes konkludenttista lupaa ei ole, vaan ajoneuvo on otettu käyttöön ilman vakuutetun lupaa tai jopa tämän kiellosta huolimatta. Sekä Vakuutuslauta- kunnan käytännössä että sittemmin myös korkeimman oikeuden ratkaisuissa (KKO 2002:89, KKO 2005:100) on otettu se kanta, ettei samastamista moottoriajoneuvo- vakuutuksissa ole tyhjentävästi säännelty 33 §:n 1 momentin 1 kohdassa vaan että myös momentin 3 kohta (asuminen yhteisessä taloudessa ja vakuutetun omaisuuden yhteiskäyttö) voi tulla sovellettavaksi moottoriajoneuvovakuutuksiin. Epäselvyys on ratkaisukäytännössä siinä määrin selkiintynyt, ettei tarvetta samastamissäännöksen sanamuodon täsmentämiseen ole.

Eläkevakuutussäästöjen siirrettävyys

Hyväksyessään eläkevakuutusten verotuksen uudistamista koskevat lainmuutokset kesällä 2004 eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vakuutus- ja ve- rolainsäädännön kehittämiseksi niin, että vakuutuksenottajalla olisi yleinen oikeus irtisanoa ottamansa eläkevakuutus tai siirtää eläkevakuutussäästöt vakuutusyhtiöstä toiseen ilman kohtuuttomia vakuutus- tai vero-oikeudellisia seuraamuksia.

Esitystä valmisteltaessa siirrettävyyskysymyksiä on selvitetty. Eläkevakuutuksen ot- tajan oikeus siirtää vakuutussäästönsä yhtiöstä toiseen olisi perusteltua erityisesti kilpailuoikeudellisista syistä. Vakuutussopimuslain säännökset eivät ole esteenä siir- roille, vaan käytännössä esteen muodostavat eläkevakuutusmaksujen verovähennys- kelpoisuuden edellytyksenä olevat tuloverolaissa (1532/1992) säädetyt eläkevakuu- tuksen takaisinostorajoitukset.

Siirrettävyyden toteuttaminen on osoittautunut verotuksen kannalta ongelmalliseksi, jos eläkevakuutussäästöt siirretään kotimaisesta vakuutusyhtiöstä ulkomaiseen yhti-

öön. Suomessa eläkevakuutuksiin sisältyy niiden maksuaikana verotuksellisia hel- potuksia, ja veroa peritään vasta siinä vaiheessa kun eläke maksetaan. Toisissa val- tioissa on käytössä tästä poikkeavia järjestelmiä, esimerkiksi sellaisia, joissa eläke- vakuutuksista ei makseta lainkaan veroja niitä vakuutuksenottajalle maksettaessa mutta joissa niihin ei myöskään sisälly veroetuja vakuutusmaksujen yhteydessä. Jos eläkevakuutussäästöjen siirrettävyys toteutettaisiin Suomessa ilman erittäin tarkkaa vero-oikeudellisten seuraamusten tarkastelua, vaarana on, että mahdollistettaisiin verotuksen kiertäminen kokonaisuudessaan eri maiden järjestelmiä hyväksikäyttä- mällä. Siirto-oikeuden rajoittaminen pelkästään kotimaisiin vakuutusyhtiöihin kat- sottaneen yhteisöoikeudessa kielletyksi syrjinnäksi eikä se siksi ole ratkaisu siirret- tävyysongelmaan.

Vaikka siirrettävyyteen sinänsä on eduskunnan lausumankin takia syytä pyrkiä, siir- to-oikeutta ei tässä esityksessä esitetä vielä ratkaisemattomien verotukseen liittyvien ongelmien takia.

3. Esityksen vaikutukset

3.1. Valtiontaloudelliset vaikutukset ja vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksen mukaan Vakuutusvalvontavirastolle tulisi oikeus antaa tarvittaessa mää- räyksiä säästöhenkivakuutuksen ja eläkevakuutuksen kulujen laskemis- ja ilmoitta- mistavasta. Esitys lisää viraston norminantovaltaa, mutta sillä ei ole valtiontalouteen liittyviä vaikutuksia.

Vakuutuksenantajien on nykyisin ilmoitettava holhousviranomaisille kaikista vajaa- valtaisille suoritettavista ja vajaavaltaisen varallisuutta lisäävistä vakuutuskorvauk- sista. Esityksen mukaan ilmoitus on tehtävä vain 1 000 euroa suuremmista korvauk- sista. Muutoksen arvioidaan vähentävän holhousviranomaisille tehtävien ilmoitusten määrää noin 15 prosentilla.

3.2. Vaikutukset sopimusosapuolten asemaan

Esitys sisältää pääasiassa selvennyksiä ja täsmennyksiä voimassaolevaan lainsää- däntöön. Merkittäviä muutoksia vakuutussopimuksen osapuolten asemaan ei esitetä.

Vakuutuksen hakijoiden samoin kuin vakuutuksenottajien ja vakuutettujen asema paranisi kuluttajavakuutuksissa sen johdosta, että vakuutuksenantajien olisi vastai- suudessa nimenomaisesti perusteltava vakuutuksen epääminen tai sen irtisanominen. Nykyisin alan itsesääntelyohjeissa omaksutut periaatteet tulevat lakisääteisiksi vel- voitteiksi.

Vakuutuksenottajan ja vakuutetun asemaa parantavat myös vakuutuksenantajan te- hostuvat tiedonantovelvoitteet sekä vanhentumissäännöksiin ehdotetut muutokset.

Toisaalta henkivakuutukseen perustuvan oikeuden ulosmittaussuojan supistaminen heikentää jonkin verran henkivakuutuksen ottajan asemaa.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuteen ehdotetut täydennykset aiheuttavat vakuutuksenantajille tarpeen kouluttaa henkilökuntaa, tarkistaa esitteitä ja muuttaa verkkokaupassa käytettäviä tietojärjestelmiä. Tiedonantovelvoitteiden tehostaminen saattaa myös lisätä velvoitteiden laiminlyönnin riskiä ja laiminlyönnin seuraamuk- sia. Lisäkustannukset saattavat heijastua korotuksina vakuutusmaksuihin.

4. Asian valmistelu

Oikeusministeriö lähetti 1 päivänä joulukuuta 2000 yhteensä 31:lle intressitaholle tiedustelun, jossa näitä pyydettiin esittämään käsityksensä vakuutussopimuslain ta- voitteiden toteutumisesta, sekä erityisesti sen käytännön soveltamisessa esiin tulleis- ta puutteista, epäselvyyksistä tai muista ongelmista. Saatujen 18 lausunnon perus- teella laadittiin tiivistelmä, jonka pohjalta järjestettiin oikeusministeriössä kuulemis- tilaisuus 25 päivänä tammikuuta 2002.

Oikeustieteen tohtori, vakuutusoikeuden dosentti Xxxxx Xxxxx-Xxxxxxx laati annet- tujen lausuntojen pohjalta arviomuistion lain uudistamistarpeesta. Oikeusministeriö asetti 16 päivänä helmikuuta 2005 työryhmän valmistelemaan vakuutussopimuslain muuttamista. Työryhmässä olivat edustettuina oikeusministeriö, sosiaali- ja terve- ysministeriö, kuluttajavalituslautakunta, Kuluttajavirasto, Vakuutusvalvontavirasto, Kuluttajien vakuutustoimisto, Suomen Kuluttajaliitto sekä Suomen Vakuutusyhtiöi- den Keskusliitto. Työryhmän pysyvänä asiantuntijana toimi Xxxxx Xxxxx-Xxxxxxx. Työryhmän tavoitteena oli vakuutussopimuslain tarkistaminen siten, että sen toimi- vuuden seurannassa ilmi tulleet epäselvyydet ja muut ongelmat voidaan poistaa. Työryhmän mietintö valmistui 30 päivänä elokuuta 2006, ja siitä pyydettiin lausun- to….

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Vakuutussopimuslaki 1 luku. Yleisiä säännöksiä

1 §. Soveltamisala. Lain soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi. Voimassa ole- van 1 momentin mukaan laki koskee henkilövakuutuksia ja vahinkovakuutuksia. Kuten yleisperustelujen 2.1. jaksossa todetaan, lain soveltamisalan ulkopuolelle jää- vät niin sanotut kapitalisaatiosopimukset, jotka eivät ole henkilövakuutuksia eivätkä vahinkovakuutuksia. Jotta myös tämän tyyppiset vakuutukset tulisivat lain sovelta- misalaan, ehdotetaan 1 momentin muuttamista siten, että laki koskisi muita vakuu- tuksia kuin lakisääteisiä vakuutuksia. Ehdotetun lain 4 a §:ssä säädetään siitä, mitä kapitalisaatiosopimuksilla tarkoitetaan ja mitä vakuutussopimuslain säännöksiä nii- hin sovelletaan.

Vastaisuudessa voidaan kehittää myös muita sellaisia vakuutuksia, jotka eivät ole henkilövakuuksia tai vahinkovakuutuksia. Uusi soveltamisalasäännös on tällöin joustava turvaten sen, että lain säännöksiä sovelletaan vakuutuksenottajien suojaksi myös, kun nämä ottavat mahdollisesti kehitettäviä uudentyyppisiä vakuutuksia.

Lakisääteisten vakuutusten ja jälleenvakuutusten osalta tilanne jää ennalleen. Va- kuutussopimuslakia ei sovelleta jälleenvakuutukseen eikä lähtökohtaisesti myöskään lakisääteisiin vakuutuksiin. Poikkeuksen muodostavat liikennevakuutukset, potilas- vakuutukset ja ympäristövahinkovakuutukset, joihin sovelletaan vakuutussopimus- lain säännöksiä, ellei mainittuja vakuutuksia koskevissa laeissa muuta säädetä. Ti- lanne jäisi ennalleen myös sellaisten vakuutusten osalta, jotka ovat pakollisia, mutta eivät lakisääteisiä: vakuutussopimuslain säännöksiä sovellettaisiin niihin.

2 §. Määritelmät. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan ryhmävakuutukse- na ei pidetä ryhmälle tarjottavaa vakuutusta, jossa vakuutetun on maksettava vakuu- tusmaksu tai sen osa. Tällaista vakuutusta kutsutaan yleensä ryhmäetuvakuutuksek- si. Voimassa olevassa laissa on ainoastaan yksi ryhmäetuvakuutuksia koskeva eri- tyissäännös. Koska lakiin ehdotetaan nyt lisättäväksi uusi, ryhmäetuvakuutuksen päättymistä koskeva säännös, pidetään tarpeellisena lisätä käsiteltävään momenttiin tämä aikaisemmin vain perusteluissa käytetty nimitys. Lisäksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sii nä todetaan tällaisten vakuutusten olevan vakuutussopi- muslain säännöksiä sovellettaessa yksilöllisiä vakuutuksia. Kysymys on vain sana- muodon muuttamisesta, sisällöltään oikeustila säilyy ennallaan.

3 §. Säännösten pakottavuus. Pykälässä säädetään lain säännösten pakottavuudesta. Voimassa olevan 2 momentin mukaan säännökset ovat pakottavia vakuutuksenotta- jan hyväksi, jos vakuutuksenottaja on kuluttaja taikka sellainen elinkeinonharjoitta-

ja, joka on olosuhteidensa puolesta rinnastettavissa kuluttajaan solmiessaan sopi- muksen vakuutuksenantajan kanssa. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökset olisivat pakottavia myös silloin, kun vakuutuksenottajana on muu sellai- nen luonnollinen henkilö taikka oikeushenkilö, joka on vakuutuksenantajan sopija- puolena rinnastettavissa kuluttajaan. Ehdotuksen syitä selvitetään yleisperustelujen

2.2. jaksossa.

Ehdotetun säännöksen myötä pakottavuuden piiriin tulisivat esimerkiksi asunto- osakeyhtiöt ja useat aatteelliset yhdistykset. Kuten nykyisin, säännökset olisivat useimmiten pakottavia myös ammatinharjoittajina toimivien luonnollisten henkilöi- den hyväksi. Poikkeuksen muodostaisivat lähinnä vakuutusalan ammattilaiset, kuten vakuutusedustajat.

Xxxxxxxxxxx pidettäisiin momenttia sovellettaessa oikeushenkilöinä. Myös kuolin- pesien osalta pakottavuus määräytyisi siis sen mukaan, ovatko ne kuluttajiin rinnas- tettavia vakuutuksenantajan sopijapuolena. Xxxxxxxxx kuolinpesistä suojeltaisiin pa- kottavasti; suojan ulkopuolelle jäisivät lähinnä sellaiset kuolinpesät, jotka harjoitta- vat laajamittaista yritystoimintaa.

Pykälän 3 momentissa säädetään niistä vakuutuksista, joita tarjottaessa lain sään- nökset ovat tahdonvaltaisia sekä suhteessa vakuutuksenottajaan että vakuutettuun ja muuhun vakuutuskorvaukseen oikeutettuun. Voimassa olevan momentin mukaan tällaisia vakuutuksia ovat muun muassa luottovakuutukset. Lakia säädettäessä luot- tovakuutuksina pidettiin myös takausvakuutuksia. Sittemmin tilanne on muuttunut: EU:n vakuutusdirektiiveihin pohjautuvassa sosiaali- ja terveysministeriön päätök- sessä suomalaisten vakuutusyhtiöiden ja vakuutusyhdistysten sekä Suomessa toimi- vien ulkomaisten vakuutusyhtiöiden vakuutusluokista (858/1995; jäljempänä vakuu- tusluokkapäätös) takausvakuutukset eivät enää kuulu luottovakuutuksiin, vaan muodostavat oman erillisen vakuutusluokan. Tämän vuoksi myös takausvakuutukset on tarpeen erikseen mainita 3 momentissa.

Viime aikoina ovat lisääntyneet asuntoluottoihin liittyvät takausvakuutukset, joissa vakuutettuna ja vakuutuksenottajana on asuntoluoton myöntänyt pankki, mutta jois- sa luoton ottanut kuluttaja viime kädessä maksaa vakuutusmaksun. Esitystä valmis- taessa on harkittu, pitäisikö vakuutussopimuslain säännösten olla tällaisissa tapauk- sissa pakottavia takausvakuutuksen osana asuntoluottoa ottaneen kuluttajan hyväksi. Tällaiseen ratkaisuun ei ole kuitenkaan päädytty, koska takausvakuutukset ovat ominaispiirteiltään takauksia siitä huolimatta, että ne ovat juridisesti vakuutuksia. Valtaosa vakuutussopimuslain säännöksistä on sisällöltään sellaisia, että niillä ei ole takausvakuutuksissa merkitystä.

4 a §. Kapitalisaatiosopimukseen sovellettavat säännökset. Pykälä on uusi, ja siinä säädetään kapitalisaatiosopimuksista. Nämä vakuutukset ovat erityislaatuisia, sijoit- tamiseen tarkoitettuja vakuutuksia, joille on tyypillistä, että niissä ei ole ollenkaan

vakuutettua. Kapitalisaatiosopimukset kuuluvat vakuutusluokkapäätöksessä säädet- tyyn henkivakuutusluokkaan 6.

Käytännössä vakuutussopimuslain säännöksiä on jo nykyisin sovellettu analogisesti kapitalisaatiosopimuksiin silloin, kun niitä on tarjottu kuluttajille. Ehdotetussa pykä- lässä täsmennetään, mitkä vakuutussopimuslain säännökset tulevat sovellettaviksi. Kapitalisaatiosopimuksiin sovellettaisiin 1 luvun yleisiä säännöksiä, 2 luvun tiedon- antovelvollisuussäännöksiä, 12 §:n säännöksiä vakuutuksenottajan oikeudesta irtisa- noa vakuutus, 13 §:n säännöksiä vakuutuksenottajan oikeudesta saada vakuutusehto- jen mukaisesti laskettu vakuutuksen takaisinostoarvo, 13 a §:n säännöksiä vakuu- tuksenottajan oikeudesta peruuttaa vakuutus sekä 51 ja 52 §:n säännöksiä henkiva- kuutukseen perustuvan oikeuden luovutuksesta ja panttauksesta sekä panttioikeuden haltijan oikeudesta. Kapitalisaatiosopimuksissa merkitystä ei olisi kuitenkaan 13 §:n säännöksillä vakuutuksenottajan oikeudesta saada vapaakirja. Myöskään 51 §:n säännöksillä peruuttamattomasta edunsaajamääräyksestä ei olisi merkitystä kapitali- saatiosopimuksissa, koska kapitalisaatiosopimuksiin ei sovelleta edunsaajamääräys- tä koskevia säännöksiä.

Lain muut säännökset eivät ole kapitalisaatiosopimusten kannalta relevantteja. Niitä ei sen vuoksi ehdotetun pykälän mukaan sovellettaisi kapitalisaatiosopimuksiin.

2 luku. Vakuutuksesta annettavat tiedot

5 §. Tiedot ennen sopimuksen päättämistä. Pykälässä säädetään tiedonantovelvolli- suudesta ennen vakuutussopimuksen päättämistä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka koskee tiedonantovelvollisuutta silloin, kun vakuutukseen voidaan liittää sijoitusrahastoja tai muita sijoituskohteita vakuutuksenottajan valin- nan mukaan. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on jo voimassa olevan py- kälän nojalla katsottu, että vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus koskee myös vakuutuksen liitettävissä olevia sijoitusrahastoja.

Vakuutuksenantajan on ennen sopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen haki- jalle tietoa valittavissa olevien sijoitusrahastojen tai muiden sijoituskohteiden omi- naisuuksista ja keskeisistä eroista ottaen erityisesti huomioon näiden seikkojen vai- kutus vakuutuksen mahdolliseen tuottoon ja sitä koskeviin riskeihin. Valittavissa olevista sijoituskohteista annettavien tietojen on oltava sellaiset, että vakuutuksen hakijalla on niiden perusteella mahdollisuus valita sijoituskohteista omiin sijoitusta- voitteisiinsa sopivat kohteet. Tietoa on annettava myös sijoitusrahastoihin liittyvistä maksuista ja kuluista sekä vakuutuksenottajan mahdollisuudesta vakuutuksen voi- massa ollessa vaihtaa sijoituskohteita ja vaihtamisesta mahdollisesti aiheutuvista ku- luista.

Vakuutuksen hakijalle on ilmoitettava myös sijoituskohteisiin liittyvistä riskeistä. On mainittava selkeästi, että sijoitusrahastoihin tai muihin sijoituskohteisiin ohja-

tuille varoille ei ehkä kerrykään tuottoa ja että sijoitetut varat voivat vähentyä tai ne voi jopa kokonaan menettää.

Sijoituskohteista tietoa annettaessa on otettava huomioon vakuutuksen hakijan ai- kaisempi sijoituskokemus. Tiedonantovelvollisuus korostuu, jos vakuutuksen haki- jalla ei ole aikaisempaa kokemusta sijoitussidonnaisista vakuutuksista tai sen tyyp- pisistä sijoitusrahastoista, joita tarjottavaan vakuutukseen voidaan liittää, taikka jos vakuutuksen hakijan kyky ymmärtää sijoitussidonnaisen vakuutussäästämisen olen- naisia piirteitä jonkun muun syyn, kuten iän tai sairauden, vuoksi on selvästi heiken- tynyt. Vakuutuksenantajan on annettava tällaisille vakuutuksen hakijoille lisäinfor- maatiota.

Samoin tietoja annettaessa on otettava huomioon vakuutuksen hakijan sijoittamisen tavoitteet. Sijoituskohteiden valinnan kannalta merkitystä on esimerkiksi sillä, onko vakuutuksen hakijan tavoitteena pitkäaikainen vai lyhyemmän aikavälin sijoittami- nen sekä se, minkälaista riskiä vakuutuksen hakija on valmis sietämään. Kummalla- kin seikalla – sekä vakuutuksenhakijan sijoituskokemuksella että tämän sijoittami- sen tavoitteilla – on siis merkitystä sen arvioinnissa, minkälaista tietoa vakuutuksen hakijalle annetaan hänen päätöksentekonsa ja sijoitussidonnaiseen vakuutukseen lii- tettävän sijoituskohteen valitsemiseksi.

Kuten aikaisemminkin tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yk- sittäistapauksessa ovat riippuvaisia vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Vakuutuksen hakijan yksilöllisiin ominaisuuksiin voidaan parhaiten kiinnittää huo- miota silloin, kun vakuutuksen ottaminen perustuu vakuutuksen hakijan ja vakuu- tuksenantajan edustajan välisiin keskusteluihin.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi valtuussäännös, jonka mukaan Vakuu- tusvalvontavirasto voi antaa määräyksiä säästöhenkivakuutuksen ja eläkevakuutuk- sen kulujen laskemis- ja ilmoittamistavasta. Erityisesti eläkevakuutusten kulujen vertailu on osoittautunut käytännössä vaikeaksi, koska kulut muodostuvat monista eristä tekijöistä. Kuluja peritään niin vakuutusmaksuista, vakuutussäästöstä kuin eläkkeestäkin. Myös kulujen laskemistapa vaihtelee: kulut voivat olla prosentuaali- sia, euromääräisiä tai molempia. Jotta vakuutuksen hakijat voisivat paremmin ver- tailla eläkevakuutusten kuluja, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto antoi kesäl- lä 2005 suosituksen eläkevakuutusten kulujen ilmoittamiseksi. Suosituksen mukaan vakuutusyhtiöiden on otettava käyttöön vakuutuksen kulutasoa kuvaava tunnusluku kahden vuoden kuluessa suosituksen antamisesta. Käyttöön otettava tunnusluku ku- vaa kulujen suhteellista osuutta vakuutuksen tuotosta.

Tarkoituksena on, että Vakuutusvalvontavirasto seuraa, saadaanko eläkevakuutusten kulujen ilmoittaminen selkeämmäksi suosituksen avulla. Jos suositeltu kulujen il- moittamistapa ei osoittaudu tarkoituksenmukaiseksi taikka jos vapaaehtoinen järjes- telmä muutoin ei osoittaudu riittäväksi, Vakuutusvalvontavirastolla olisi ehdotetun momentin mukaan oikeus antaa määräyksiä kulujen laskemis- ja ilmoittamistavasta.

Voimassa olevaan momenttiin sisältyvä asetuksenantovaltuus säädettiin siltä varalta, että henkivakuutusdirektiivin ja kolmannen vahinkovakuutusdirektiivin yksityiskoh- taiset säännökset tiedonantovelvollisuudesta on tarpeen antaa asetuksella. Jos tällais- ten yksityiskohtaisten säännösten antaminen tiedonantovelvollisuudesta osoittautuu tarpeelliseksi, pidetään perustuslain asettamat vaatimukset huomioon ottaen parem- pana, että säännökset annetaan lain tasolla. Tämän vuoksi asetuksenantovaltuus eh- dotetaan poistettavaksi.

6 a §. Tieto hylkäysperusteesta. Pykälässä säädetään tapauksista, joissa vakuutuk- senantaja hylkää vakuutushakemuksen. Pykälä on uusi. Syitä uusiin säännöksiin selvitetään yleisperustelujen 2.4. jaksossa.

Ehdotettu pykälä koskee vain sellaisia tapauksia, joissa vakuutusta on hakenut ku- luttaja tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaisesti rinnastettava luonnollinen henki- lö tai oikeushenkilö. Jos vakuutuksenantaja ei myönnä vakuutusta, tällaiselle vakuu- tuksen hakijalle on ilmoitettava hylkäysperuste. Poikkeuksen perusteluvelvollisuu- desta muodostavat tapaukset, joissa vakuutushakemuksen hylkääminen perustuu ra- hanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (68/1998) 11 §:ään. Jos laissa tarkoitetulla ilmoitusvelvollisella, esimerkiksi vakuutusyhtiöllä, on syytä epäillä lii- ketoimeen sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää taikka sitä, että liiketoimet liittyvät terrorismin rahoittamiseen, sen on lain 10 §:n mukaan il- moitettava asiasta rahanpesun selvittelykeskukselle. Ilmoituksen tekoa ei saa paljas- taa sille, johon epäily kohdistuu. Lain 11 §:n mukaan ilmoitusvelvollisen on puoles- taan keskeytettävä liiketoimi tai kieltäydyttävä siitä. Myöskään ehdotetun pykälän mukainen perusteluvelvollisuus ei koskisi tapauksia, joissa vakuutushakemuksen hylkääminen perustuu rahanpesuepäilyyn, koska perusteen ilmoittaminen saattaisi vaarantaa rahanpesun selvittämistä.

Jos vakuutusta hakenut sitä pyytää, hylkäysperuste on ilmoitettava ehdotetun pykä- län mukaan kirjallisesti. Paitsi paperilla ilmoitus voidaan tehdä myös tietoyhteis- kunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (458/2002) 12 §:ssä säädetyllä tavalla sähköisesti.

Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Lain 10 §:ssä on säännöksiä perusteista, joiden nojalla henkilövakuutusta koskevaa hakemusta ei saa hylätä. Muita erityissäännöksiä hylkäysperusteista ei lakeihin sisälly. Lakeihin sisäl- tyvistä muista säännöksistä tärkeä on perustuslain 6 §:ään sisältyvä yhdenvertaisuu- den periaate. Periaatteen mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustet- ta eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipi- teen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Myös yhdenvertaisuuden periaatetta on noudatettava vakuutushakemuksista päätet- täessä. Vakuutuksen hakijan etnisen alkuperän osalta on merkityksellinen lisäksi yhdenvertaisuuslakiin (21/2004) sisältyvä syrjinnän kielto.

Hyvän vakuutustavan noudattamista koskeva yleissäännös sisältyy jo nykyisin va- kuutusyhtiölain (1062/1979) 14 luvun 5 §:ään, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä anne- tun lain (398/1995) 59 §:ään ja vakuutusyhdistyslain (1250/1987) 12 luvun 6 §:ään. Lisäksi Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto on hyväksynyt vuonna 2002 yhtei- set periaatteet siitä, miten vakuutusyhtiöt toteuttavat hyvän vakuutustavan asettamia vaatimuksia vakuutussopimuksia tehdessään ja irtisanoessaan. Periaatteet koskevat kuluttajavakuutuksia.

Jokaisella vakuutuksenantajalla on vastuunvalintaperiaatteet, joissa määritellään, minkälaisia riskejä ja millä ehdoilla vakuutuksenantaja vakuuttaa. Lähtökohtana on, että vakuutushakemuksen hylkäämisen on perustuttava näihin vakuutuksenantajan määrittelemiin periaatteisiin. Vakuutettavaan riskiin liittyvien syiden lisäksi vakuu- tuksenantajalla saattaa olla myös erityisiä, vakuutuksen hakijan henkilöön liittyviä syitä, joiden vuoksi on hyväksyttävää hylätä vakuutushakemus. Hyväksyttävä syy vakuutushakemuksen hylkäämiseen voi olla esimerkiksi se, että vakuutuksen hakija on aikaisemmin syyllistynyt petokseen vakuutusasioissa tai että on perusteltua epäil- lä vakuutuksen hakijan toimivan sellaisen henkilön lukuun, jonka kanssa vakuutuk- senantaja ei tee sopimuksia. Hyväksyttävä syy vakuutushakemuksen hylkäämisen voi olla myös se, että vakuutusta hakenut on käyttäytynyt uhkaavasti vakuutuk- senantajan edustajaa kohtaan.

Kuten edellä mainittiin, vakuutusyhtiöllä on velvollisuus rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain mukaan kieltäytyä liiketoimesta, jos sillä on syytä epäil- lä liiketoimeen sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää taikka si- tä, että liiketoimet liittyvät terrorismin rahoittamiseen. Hyväksyttävä syy hylätä va- kuutushakemus on tietysti myös tällainen epäilys.

Hyväksyttävää ei ole, kuten eräissä tapauksissa on käytännössä tehty, hylätä vakuu- tushakemus pelkästään luottotietorekisterissä olevan maksuhäiriömerkinnän vuoksi. Vakuutuksenantajalla on tällaisissa tapauksissa oikeus 13 §:n 3 momentin mukaises- ti edellyttää käteismaksuehtoa. Maksuhäiriömerkintä voi olla kuitenkin hyväksyttä- vä syy kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä, jos sen perusteella voidaan objektii- visesti arvioida, että asiakas tulee vastaisuudessakin laiminlyömään vakuutusmak- sun suorittamisen.

7 §. Tiedot vakuutuksen voimassaoloaikana. Pykälän 1 momentissa säädetään tie- doista, jotka vakuutuksenantajan on vuosittain lähetettävä vakuutuksenottajalle. In- formaatiosyistä momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus ehdotettuihin 26 ja 27

§:ään, joiden mukaan vuositiedotteessa on myös muistutettava vakuutuksenottajaa eräistä tämän velvollisuuksista.

Asetuksenantovaltuuden sisältävä pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi vas- taavista syistä kuin asetuksenantovaltuus 5 §:n 4 momentissa.

3 luku. Vakuutuksen voimassaolo ja sopimuksen muuttaminen

11 §. Vastuun alkaminen. Pykälän 1 momentin sanamuotoa täsmennetään sen sel- ventämiseksi, että yleisiin vakuutusehtoihin otetulla määräyksellä ei ole mahdollista poiketa momentissa säädetystä vastuun alkamisajankohdasta. Näin on todettu jo voimassa olevan momentin perusteluissa (HE 114/1993, s. 32), mutta käytännössä kysymyksen suhteen on kuitenkin esiintynyt epäselvyyttä. Uuden sanamuodon mu- kaan vastuuajankohdasta voidaan poiketa vain sopimalla muusta alkamisajankoh- dasta yksilöllisesti vakuutuksenottajan kanssa. Yksilöllinen vastuun alkamispäivä- määrä voi sisältyä esimerkiksi vakuutushakemukseen tai vakuutuskirjaan. Momen- tin säännöksestä poikkeava vastuun alkaminen ei voi perustua yleisiin vakuutuseh- toihin sisältyvään määräykseen, jonka mukaan vakuutuksenantajan vastuu alkaa esimerkiksi kuuden kuukauden kuluttua vakuutuksen ottamisesta. Mahdollista on kuitenkin yksilöllisesti sopia myöhemmästä vastuun alkamisajasta kaikkien vakuu- tuksenottajien kanssa. Jos vakuutuksenantajan vastuu sovitaan alkavaksi myöhem- min, on huomattava, että vakuutuksenantaja ei 38 §:n 1 momentin mukaan yleensä saa vaatia vakuutusmaksun suorittamista ennen vakuutuksenantajan vastuun alka- mista. Vakuutusmaksun suorittamista koskevaan säännökseen ehdotettavaa täsmen- nystä selvitetään jäljempänä mainitun momentin yhteydessä.

Vakuutuksenantajan vastuun alkamisen edellytykseksi voidaan pykälän 3 momentissa säädetyissä tapauksissa asettaa vakuutusmaksun suorittaminen. Jotta tällaiseen vakuutusehdoissa olevaan määräykseen voidaan vedota, on siitä momen- tin mukaan mainittava vakuutusmaksua koskevassa kirjallisessa vaatimuksessa eli maksulipussa. Maksulipun käsitettä ei käytännössä käytetä, minkä vuoksi ehdote- taan käsitteen korvaamista yleiskielen mukaisella käsitteellä "lasku".

15 §. Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa vahinkovakuutus vakuutuskauden aika- na. Irtisanomismenettelyä koskevaan pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus siitä, että irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainittava irtisano- misperuste. Syytä uuteen vaatimukseen selvitetään yleisperustelujen 2.4. jaksossa. Jos irtisanomisperustetta ei mainita tai jos irtisanomista ei muutoin suoriteta mo- mentissa säädetyllä tavalla, vakuutuksenantaja pääsääntöisesti menettää irtisanomis- oikeutensa.

16 §. Jatkuvan vahinkovakuutuksen irtisanominen. Kuten 15 §:n 2 momenttiin, py- kälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus mainita irtisanomisperuste irti- sanomista koskevassa ilmoituksessa. Poikkeuksen muodostavat ne tapaukset, joissa irtisanominen perustuu rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 11

§:ään, koska perusteen ilmoittaminen saattaisi vaarantaa rahanpesun selvittämistä. Syytä lisäykseen selvitetään yleisperustelujen 2.4. jaksossa.

Irtisanomisperusteen on ehdotetun momentin mukaan oltava hyvän vakuutustavan mukainen. Kuten vakuutuksia myönnettäessä niin myös vakuutuksia irtisanottaessa syyn kieltäytyä sopimussuhteesta on pääsääntöisesti perustuttava vakuutettavaan riskiin liittyviin syihin. Esimerkiksi vakuutuksenottajan tavanomaisesta poikkeavan vahinkokehityksen perusteella vakuutuksenantaja voi arvioida vakuutettavan riskin liian suureksi ja irtisanoa vakuutuksen.

Vakuutuksenantajalla saattaa kuitenkin joskus olla erityisiä, vakuutuksenottajan henkilöön liittyviä hyväksyttäviä syitä olla jatkamatta vakuutusta. Näiden syiden osalta viitataan vakuutushakemuksen hylkäysperusteita koskevan 6 a §:n perustelui- hin: vakuutuksen irtisanominen on hyväksyttävää samoilla perusteluilla kuin vakuu- tushakemuksen hylkääminen.

Vakuutuksen irtisanominen voi kohdistua myös kaikkiin tietyn vakuutuslajin asiak- kaisiin. Hyvän vakuutustavan mukainen hyväksyttävä syy irtisanoa vakuutus voi ol- la esimerkiksi se, että vakuutus on muuttunut tappiolliseksi ja vakuutuksenantaja ha- luaa sen vuoksi poistaa sen tuotevalikoimastaan. Käytännössä koko vakuutuskannan irtisanominen on kuitenkin vasta viimekätinen toimenpide. Yleensä vakuutuksenan- taja pyrkii parantamaan vakuutuksen kannattavuutta vakuutusmaksua korottamalla tai vakuutusehtoja muutoin muuttamalla. Hyväksyttävä syy irtisanoa koko vakuu- tuskanta voi olla myös se, että vakuutuksenantaja haluaa tehdä sellaisia muutoksia sopimusehtoihin, jotka vaikuttavat keskeisesti vakuutusturvan sisältöön, tai olla enää myöntämättä vakuutusta markkinoitaessa luvattua keskeistä etua.

Vaikka irtisanominen kohdistuisi tietyn vakuutuslajin kaikkiin asiakkaisiin, irtisa- nominen on kuitenkin suoritettava yksilöllisesti suhteessa kuhunkin vakuutuksenot- tajaan, mikä merkitsee, että vakuutuskauden pituudesta riippuen koko vakuutuskan- nan irtisanominen saattaa kestää vuodenkin.

Ehdotetun momentin mukaan irtisanominen on mitätön, jos irtisanomista ei suoriteta momentissa säädetyllä tavalla.

17 §. Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa henkilövakuutus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi sekä rakenteellisia että sisällöllisiä muutoksia. Ehdotettuun 1 ja 2 mo- menttiin on koottu maksun viivästymistä lukuun ottamatta ne perusteet, joiden no- jalla vakuutuksenantaja voi irtisanoa henkilövakuutuksen. Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momenttiin sisältyvät erityissäännökset tapaturma- ja sairausvakuutuksista ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 17 a §:ään.

Momentin 1 kohdassa säädetään vakuutuksenantajan oikeudesta irtisanoa vakuutus sen vuoksi, että vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämis- tä laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä. Kohta vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 25 §:n 1 momenttia.

Momentin 2 kohdassa säädetään vakuutuksenantajan oikeudesta irtisanoa vakuutus sen vuoksi, että vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvolli- suuttaan menetellyt vilpillisesti, mutta vakuutussopimus tästä huolimatta sitoo va- kuutuksenantajaa. Kohta vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 25 §:n 2 moment- tia.

Momentin 3 kohdassa säädetään vakuutuksenantajan oikeudesta irtisanoa vakuutus sen vuoksi, että vakuutettuun liittyvällä, vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta merkityksellisessä seikassa on tapahtunut vahingonvaaraa olennaisesti li- säävä muutos. Kohta vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 27 §:n 3 momenttia.

Voimassa olevan lain 35 §:ssä rajoitetaan vakuutuksenantajan oikeutta vedota tie- donantovelvollisuuden laiminlyöntiin tai vaaran lisääntymiseen. Kuten nykyisin, näitä rajoituksia sovellettaisiin 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksis- sa.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädetään vakuutuksenantajan oikeudesta irtisanoa vakuutus sen vuoksi, että vakuutettu on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. Irtisanomisperuste on uusi. Voimassa olevan lain mukaan vakuutustapahtuman ta- hallinen aiheuttaminen oikeuttaa irtisanomaan vain vahinkovakuutuksen. On kui- tenkin perusteltua, että irtisanomisoikeus on tällaisissa tapauksissa myös henkilöva- kuutuksissa. Irtisanomisoikeus olisi kuitenkin henkilövakuutuksissa rajoitetumpi kuin vahinkovakuutuksissa, sillä vakuutustapahtuman aiheuttaminen törkeästä huo- limattomuudesta ei oikeuttaisi henkilövakuutuksen irtisanomiseen. Samoin kuin va- hinkovakuutuksissa, irtisanomisoikeutta ei olisi, jos sellainen vakuutuksenottaja, jo- ka ei ole vakuutettu, on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Momentin 2 kohdassa säädetään vakuutuksenantajan oikeudesta irtisanoa vakuutus sen vuoksi, että vakuutettu on vakuutustapahtuman jälkeen antanut vakuutuksenan- tajalle vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenan- tajan vastuun kannalta. Irtisanomisperuste on uusi. Voimassa olevan lain mukaan tämä irtisanomisperuste koskee vain vahinkovakuutuksia. On kuitenkin perusteltua soveltaa sitä myös henkilövakuutuksissa. Samoin kuin momentin 1 kohdassa, irtisa- nomisoikeutta ei olisi, jos sellainen vakuutuksenottaja, joka ei ole vakuutettu, on an- tanut vääriä tai puutteellisia tietoja vakuutuksenantajalle.

Pykälän 3 momentin mukaan irtisanominen on suoritettava ilman aiheetonta viivy- tystä sen jälkeen, kun irtisanomisperuste on tullut vakuutuksenantajan tietoon. Ku- ten vahinkovakuutuksia koskevaan 15 §:n 2 momenttiin, momenttiin ehdotetaan li- sättäväksi säännös, jonka mukaan irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainit- tava irtisanomisperuste. Jos irtisanomista ei suoriteta säädetyssä ajassa tai jos irtisa- nomista koskevassa ilmoituksessa ei mainita irtisanomisperustetta, vakuutuksenan- taja menettää irtisanomisoikeutensa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua irtisa- nomisilmoituksen lähettämisestä.

Pykälän 4 momentti sisältää informaatiosyistä viittauksen 39 §:ään, jossa säädetään vakuutuksenantajan irtisanomisoikeudesta vakuutusmaksun viivästymisen vuoksi.

17 a §. Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa tapaturmavakuutus ja sairausvakuutus vakuutusehtojen nojalla. Pykälässä säädetään vakuutuksenantajan oikeudesta irtisa- noa tapaturma- ja sairausvakuutus vakuutusehtoihin sisältyvän määräyksen nojalla. Pykälän säännökset vastaavat pääosin voimassa olevan lain 17 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä.

Uutta on, että vakuutuksenantajan irtisanomisoikeutta rajoitetaan sellaisissa tapauk- sissa, joissa vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi. Kun vakuutussopi- muslakia valmisteltiin, tyypillistä oli, että vakuutusmaksukausi oli yksi vuosi. Sit- temmin markkinoille on tullut sellaisia tapaturma- ja sairausvakuutuksia, joissa va- kuutusmaksukausi voi olla jopa vain yhden kuukauden pituinen. Vakuutetun kannal- ta ei voida pitää kohtuullisena, että tapaturma- ja sairausvakuutuksen kaltainen va- kuutus olisi käytännössä jatkuvasti vakuutuksenantajan irtisanottavissa. Tämän vuoksi 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos vakuutusmaksukausi on ly- hyempi kuin yksi vuosi, vakuutuksenantajalla ei ole oikeutta irtisanoa vakuutusta päättymään vakuutusmaksukauden päättyessä, vaan ainoastaan kalenterivuoden päättyessä.

Voimassa olevan lain mukaan tapaturma- ja sairausvakuutusta ei saa irtisanoa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontu- nut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut. Pykälän 2 momentissa eh- dotetaan tämän lisäksi säädettäväksi, että irtisanomisperusteen on muutoinkin oltava hyvän vakuutustavan mukainen. Hyväksyttävien, hyvän vakuutustavan mukaisten irtisanomisperusteiden osalta viitataan 16 §:n 2 momentin perusteluihin. Toisin kuin vahinkovakuutuksessa, tapaturmavakuutuksessa ja sairausvakuutuksessa irtisano- misperuste ei voi kuitenkaan olla se, että vakuutustapahtuma – tai jopa useita vakuu- tustapahtumia – on sattunut.

Pykälän 3 momentin säännöstä irtisanomisen ajankohdasta ehdotetaan tarkistetta- vaksi 1 momenttiin ehdotetun muutoksen johdosta. Ehdotetun momentin mukaan ir- tisanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuu- kautta ennen vakuutuksen 1 momentin mukaista voimassaolon päättymistä. Tavalli- sesti siis irtisanomisilmoitus on lähettävä viimeistään kuukautta ennen vakuutus- maksukauden päättymistä tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu tai jos se on lyhyempi kuin yksi vuoksi, kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä.

Uutta olisi myös 3 momentin vaatimus siitä, että irtisanomista koskevassa ilmoituk- sessa on mainittava irtisanomisperuste. Samoin ehdotetaan säädettäväksi, että irtisa- nominen on mitätön, jos irtisanomista ei suoriteta siten kuin pykälässä säädetään.

17 b §. Ryhmäetuvakuutuksen päättyminen. Käytännössä on esiintynyt tapauksia, joissa ryhmäetuvakuutus on saattanut päättyä ilman, että vakuutuksenottaja on saa-

nut siitä erikseen tiedon. Vakuutuksenottajan kannalta on tärkeää tietää vakuutuksen päättymisestä, jotta hän voi järjestää korvaavan vakuutusturvan. Tämän vuoksi py- kälässä ehdotetaan säädettäväksi, että vakuutuksenantajan on ilmoitettava vakuutuk- senottajalle kirjallisesti vakuutuksen päättymisajankohta, jos päättyminen johtuu sii- tä, että ryhmäetuvakuutus päättyy kokonaan tai vakuutuksenottajan osalta ryhmästä eroamisen tai erottamisen vuoksi. Jotta vakuutuksenottajalla olisi riittävä aika järjes- tää korvaava vakuutusturva, vakuutus saa ehdotetun pykälän mukaan päättyä aikai- sintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä. Lisäksi vakuutuksenottajalle on kirjallisesti ilmoitettava vakuutuksen päättymisperuste.

19 §. Jatkuvan vahinkovakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen vakuutuskauden vaihtuessa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi kahdessa suhteessa. Ensinnäkin, kuten 11 §:n 3 momentissa, maksulipun käsite ehdotetaan korvattavaksi käsitteellä ”vakuutusmaksua koskeva lasku”. Toiseksi momentin sanamuotoa täs- mennetään sen selventämiseksi, että sopimusehtojen muutos tulee voimaan vain, jos siitä on ilmoitettu vakuutuksenottajalle momentissa säädetyllä tavalla.

20 §. Henkilövakuutuksen jatkuminen muutetuin ehdoin. Henkilövakuutuksen sopi- musehtojen muuttamista koskevia säännöksiä on voimassa olevassa laissa kolmessa pykälässä, käsiteltävässä pykälässä, 25 ja 27 §:ssä. Lain luettavuuden parantamisek- si säännökset ehdotetaan koottavaksi kahteen peräkkäiseen pykälään.

Käsiteltävään pykälään on koottu ne vakuutuksenottajan tai vakuutetun menettelyyn taikka vaaran lisääntymiseen perustuvat syyt, joiden perusteella vakuutuksenottajal- la on oikeus muuttaa sopimusehtoja. Kysymys on vain teknisestä muutoksesta; sisäl- löltään säännökset vastaavat voimassa olevan lain 25 ja 27 §:n säännöksiä.

20 a §. Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen. Pykälään on koottu muut kuin 20 §:ssä säädetyt perusteet muuttaa vakuutusehtoja. Pykälä vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 20 §:n 2–6 momenttia. Uuden pykälän johdosta va- kuutusyhtiölain 13 luvun 4 § tulisi tarpeettomaksi.

Pykälän 2 momentti sisältäisi henkivakuutuksen ehtojen muuttamista koskevat säännökset. Henkivakuutuksen ehtojen muuttaminen on voimassa olevan lain mu- kaan mahdollista, jos muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen vuoksi eikä vakuutussopimuksen sisältö olennaisesti muutu alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

Ehtoja voi olla tarpeen muuttaa myös lainsäädännön muuttumisen vuoksi. Jos ehdot ovat uuden pakottavan lainsäädännön vastaisia, ne muuttuvat suoraan tällaisen uu- den lainsäädännön nojalla. Ehtoja saattaa kuitenkin olla molempien sopi- musosapuolten kannalta tarkoituksenmukaista ja kohtuullista muuttaa uuden lain- säädännön johdosta myös sellaisissa tapauksissa, joissa ehdot eivät ole lainvastaisia. Tällaisia tapauksia varten momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös. Vakuu- tusehtoja on ollut tarpeen muuttaa viime vuosina esimerkiksi sen vuoksi, että vero-

lainsäädännön mukaista eläkevakuutusten alinta eläkeikää on muutettu. Tällaisissa tapauksissa on myös asiakkaan edun mukaista, että vakuutuksenantaja voi muuttaa vakuutusehdot sellaisiksi, että ne ovat verotuksen kannalta tarkoituksenmukaiset.

Säännöksessä tarkoitettu lainsäädännön muutos voi olla myös esimerkiksi se, että vakuutusyhtiölain 10 luvun 2 §:n 5 momentin nojalla annettavassa sosiaali- ja terve- ysministeriön asetuksessa alennetaan vastuuvelkalaskelmissa käytettävää korkokan- taa. Tällaisen muutoksen johdosta vakuutuksenantajalla olisi oikeus alentaa vakuu- tussäästöille vastaisuudessa maksettavaa kiinteää laskuperustekorkoa. Laskuperus- tekoron muutos voisi koskea sekä jo kertyneitä vakuutussäästöjä että tulevaisuudes- sa suoritettavia vakuutusmaksuja, jos asetuksessa niin säädetään. Ennen muutosta vakuutussäästöille kertyneeseen tuottoon muutoksella ei luonnollisesti olisi vaiku- tusta, vaan ainoastaan vastaisuudessa kertyviin tuottoihin.

Säännöksessä tarkoitettu lainsäädännön muutos voi olla myös työeläkelainsäädän- nön muutos, minkä vuoksi työeläkelainsäädännön muuttamista koskeva erityissään- nös voimassa olevan lain 20 §:n 5 momentissa ei ole enää tarpeellinen. Oikeustila säilyisi ennallaan. Kuten nykyisin, vakuutuksenantaja voisi tehdä työeläkelainsää- dännön muutosta vastaavan muutoksen lakisääteistä eläketurvaa täydentävään va- paamuotoiseen työeläkevakuutukseen. Vapaamuotoinen työeläkevakuutus on määri- telty 2 §:n 4 momentissa.

Ehdotettua uutta säännöstä on tarkoitettu tulkittavaksi suppeasti. Vakuutuksenanta- jan yksipuolisin toimin ehtoja voitaisiin muuttaa vain vastaamaan lainsäädännön muutosta. Vakuutuksenantajalla olisi esimerkiksi oikeus alentaa vakuutussäästöille maksettavaa kiinteää laskuperustekorkoa vain saman verran kuin vastuuvelan las- kennassa käytettävän koron enimmäismäärää on alennettu.

Lisäksi 4 momentin sanamuotoa täsmennetään sen selventämiseksi, että sopimuseh- tojen muutos tulee voimaan vain, jos siitä on ilmoitettu vakuutuksenottajalle mo- mentissa säädetyllä tavalla.

4 luku. Eräät vakuutuksenottajan ja vakuutetun velvollisuudet ja vakuutuk- senantajan vastuun rajoitukset

24 §. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henkilövakuutuksessa. Pykälässä sääde- tään tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksista henkilövakuutuksissa. Pykälän 3 momentin sanamuotoa ehdotetaan tarkistettavaksi sen selventämiseksi, et- tä 1 ja 2 momentin mukaisia seurauksia voidaan sovitella, jos ne yksittäistapaukses- sa johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta il- meiseen kohtuuttomuuteen. Käytännössä on esiintynyt tarvetta kohtuullistaa seura- uksia esimerkiksi, kun vakuutuksesta on maksettu korvauksia tapaturman tai sairau- den perusteella pidemmän ajan kuluessa tai useasta vakuutustapahtumasta ennen kuin pykälän 2 momentissa tarkoitettu tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on tul- lut ilmi. Voimassa olevan säännöksen on kuitenkin tulkittu tarkoittavan, että vaihto-

ehtoina olisivat vain joko 1 tai 2 momentin mukaisten seurausten täysimääräinen soveltaminen taikka soveltamatta jättäminen, mutta seurausten kohtuullistaminen ei olisi mahdollista. Momentin sanamuotoa ehdotetaan tämän vuoksi tarkistettavaksi.

26 §. Vaaran lisääntyminen vahinkovakuutuksessa. Voimassa olevan 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa tämän velvolli- suudesta ilmoittaa momentissa tarkoitetusta vahingonvaaraa olennaisesti lisäävästä muutoksesta maksulipun eli vakuutusmaksua koskevan laskun yhteydessä ja vakuu- tuksenottajan on puolestaan ilmoitettava vakuutuksenantajalle tällaisesta muutokses- ta viimeistään muutosta seuraavan vakuutusmaksun suorittamisen yhteydessä. Mak- sukäytännöt ovat muuttuneet vakuutussopimuslain säätämisen jälkeen. Vakuutusso- pimuslakia säädettäessä oli tavanomaista, että vakuutusmaksu suoritetaan vuosittain yhdessä erässä, kun nykyisin on tullut yleisemmäksi, että vakuutusmaksu suorite- taan pienemmissä erissä, jopa kerran kuukaudessa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että vakuutuksenottajaa muistutettaisiin jopa kerran kuukaudessa momentissa tarkoite- tusta ilmoitusvelvollisuudesta ja että vakuutuksenottajan olisi kuukausittain ilmoitet- tava mahdollisesta vaaran lisääntymisestä.

Tämän vuoksi 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa tämän velvollisuudesta ilmoittaa momentissa tarkoitetusta vahingonvaaraa olennaisesti lisäävästä muutoksesta 7 §:ssä tarkoitetus- sa vuositiedotteessa. Vuositiedotteessa olisi siis oltava sekä 7 §:n mukaiset tiedot eli tieto vakuutusmäärästä ja muista sellaisista vakuutusta koskevista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä, että ehdotetussa momentissa tarkoitettu muistutus.

Samoin vakuutuksenottajan ilmoitusvelvollisuutta muutettaisiin. Ehdotetun 2 momentin mukaan vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukauden kuluttua muutosta seu- raavan vuositiedotteen saamisesta.

Voimassa olevan 2 momentin säännös korvauksen alentamisesta tai epäämisestä il- moitusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta siirrettäisiin uuteen 3 momenttiin.

27 §. Vaaran lisääntyminen henkilövakuutuksessa. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdo- tetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla kuin 26 §:ää. Ehdotetun 1 momentin mu- kaan vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa tämän ilmoitusvel- vollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa ja vakuutuksenottajan on puo- lestaan ehdotetun 2 momentin mukaan ilmoitettava vakuutusehtoihin merkityssä seikassa tapahtuneesta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukauden kuluessa muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta.

Voimassa olevan 2 momentin säännös korvauksen alentamisesta tai epäämisestä il- moitusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta siirrettäisiin uuteen 3 momenttiin.

Voimassa olevan 3 momentin säännös kumotaan tarpeettomana 17 ja 20 §:ään tehty- jen muutosten vuoksi.

30 §. Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa. Pykälän 3 momenttia, joka koskee vahinkovakuutuksen vakuutuskorvauksen alentamista tai epäämistä alkoholin tai huumausaineen käytön johdosta, ehdotetaan muutettavaksi. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös muun huumaavan aineen kuin alkoholin tai huumausaineen käyttö voisi johtaa vakuutuskorvauksen alentamiseen tai epäämiseen moottoriajoneuvovakuutuksessa, jos vakuutusehdoissa on tätä kos- keva määräys.

Huumaavalla aineella tarkoitetaan samaa kuin rikoslaissa eli alkoholia, huumausai- neita, huumausaineita sisältäviä lääkevalmisteita ja muita suorituskykyä heikentäviä lääkkeitä, teknisiä liuottimia, huumaavia kaasuja sekä muita aineita, joilla henkilö voi itsensä huumata. Epäkohtana on nykyisin se, että muun huumaavan aineen kuin huumausaineen tai alkoholin käyttö ei ole voinut johtaa moottoriajoneuvovakuutuk- sesta suoritettavan vakuutuskorvauksen alentamiseen tai epäämiseen, ellei menettely ole ollut törkeän huolimatonta, vaikka auton kuljettaminen huumaavan aineen vai- kutuksen alaisena voi olla rattijuopumuksena rangaistavaa ja se voi johtaa myös lii- kennevakuutuksesta suoritettavan korvauksen epäämiseen tai alentamiseen. Mo- menttiin ehdotetaan tämän vuoksi lisättäväksi moottoriajoneuvovakuutuksia koske- va erityissäännös, jonka mukaan näiden vakuutusten ehdoissa voitaisiin määrätä paitsi alkoholin ja huumausaineen myös muun huumaavan aineen käytön vaikutuk- sista vakuutuskorvaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 7 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään.

Liikennevakuutuslain 7 §:n 4 momentin mukaan ajoneuvon liikennevakuutuksesta suoritetaan korvausta vain erityisestä syystä, jos joku on kärsinyt henkilövahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, taikka hän on aiheuttanut vahin- gon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteis- vaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntu- vasti huonontunut. Pykälän 5 momentin mukaan suoritettavaa korvausta voidaan puolestaan alentaa sen mukaan, mikä henkilön osuus oli vahinkoon, jos henkilö on kärsinyt henkilövahingon kuljettaessaan ajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvai- kutuksen alaisena muutoin kuin 4 momentissa mainituissa tapauksissa. Ehdotetun momentin mukaan moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehtoihin voidaan siis ot- taa näiden momenttien säännöksiä vastaavat määräykset.

34 §. Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa. Pykälässä sää- detään seikoista, jotka on otettava huomioon harkittaessa korvauksen alentamista muun muassa sen johdosta, että vakuutuksenottaja tai vakuutettu on antanut vääriä

tai puutteellisia tietoja. Informaatiosyistä pykälään ehdotetaan lisättäväksi viittaus- säännös 58 §:ään, jossa ehdotetaan myös säädettäväksi tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen eräissä tapauksissa.

35 §. Virheellisten tietojen tai vaaran lisääntymisen merkityksettömyys. Pykälän 3 momentissa säädetään niin sanotusta koskemattomuusperiaatteesta. Momentin mu- kaan henkivakuutuksen vakuutuksenantaja saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin vain, jos kuolema on sattunut ennen kuin viisi vuotta on kulunut vas- tuun alkamisesta tai jos vakuutuksenantaja on saman ajan kuluessa lähettänyt 25

§:ssä tarkoitetun ilmoituksen vakuutuksen irtisanomisesta tai maksun taikka muiden vakuutusehtojen muuttumisesta. Koska 25 § ehdotetaan kumottavaksi ja edellä mai- nittua ilmoitusta koskevat säännökset siirrettäviksi 17 §:n 3 momenttiin ja 20 §:n 3 momenttiin, muutetaan viittaus koskemaan viimeksi mainittuja lainkohtia.

5 luku. Vakuutusmaksu

38 §. Vakuutusmaksun suorittaminen. Kuten 11 §:n 3 momentissa, 19 §:n 2 momentissa, 26 §:n 1 momentissa ja 27 §:n 1 momentissa, maksulipun käsite py- kälän 1 momentissa ehdotetaan korvattavaksi käsitteellä ”vakuutusmaksua koskeva lasku”.

Lisäksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siltä varalta, että vakuutuksenan- tajan vastuu alkaa yhdistelmävakuutuksessa joltakin osin myöhemmin. Tällaisesta myöhemmästä vastuuajasta voidaan 11 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin so- pia vakuutuksenottajan kanssa, mutta vakuutuksenantaja ei ehdotetun uuden sään- nöksen mukaan saa vaatia vakuutusmaksun suorittamista tältä osin ennen vastuun alkamista. Säännös merkitsee sitä, että vakuutuksenantaja ei saa jakaa vakuutusmak- sua tasasuuruisiin eriin koko vakuutuksen voimassaoloajalle, vaan vakuutusmaksun on oltava aluksi alempi sen johdosta, että vakuutuksenantajan vastuu ei ole vielä kaikilta osin alkanut.

40 §. Vastuun jatkuminen ja vakuutusmaksun ulosottokelpoisuus jatkuvassa vahin- kovakuutuksessa. Pykälän 1 momenttiin tehdään vastaava tarkistus kuin 38 §:n 1 momenttiin.

41 §. Ryhmäetuvakuutuksen jatkuminen. Voimassa olevassa pykälässä ei käytetä nimitystä ”ryhmäetuvakuutus”, vaan viitataan sen sijaan 2 §:n 3 momentissa tarkoi- tettuihin vakuutuksiin. Samoin kuin ehdotetussa 2 §:n 3 momentissa ja 17 b §:ssä, pykälän otsikossa ja säännöstekstissä otetaan käyttöön tämä nimitys.

Pykälä säilyy sisällöltään entisellään. Jos vakuutuksenantaja ottaa vakuutusmaksun vastaan vakuutuksenottajalta, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa siitä huoli- matta, että vakuutus on ehdotetun 17 b §:n mukaisesti päättynyt.

42 §. Viivästyneen vahinkovakuutusmaksun suorittaminen. Pykälässä säädetään ta- pauksista, joissa vakuutuksenottaja suorittaa vahinkovakuutuksen vakuutusmaksun viivästyneenä 11 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eli silloin, kun vakuu- tuksessa on käteismaksuehto, tai sen jälkeen, kun vakuutuksenantaja on jo 39 §:n mukaisesti irtisanonut vakuutuksen. Pääsääntönä on tällöin pykälän 1 momentin mukaan, että vakuutuksenantajan vastuu alkaa maksun suorittamista seuraavasta päivästä, ellei vakuutuksenantaja 2 momentin mukaisesti ilmoita vakuutuksenotta- jalle 14 päivän kuluessa, että se kieltäytyy maksun vastaanottamisesta.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan vakuutuk- senantaja ei saa kieltäytyä vastaanottamasta maksua yksinomaan sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut maksun suorittamisen jälkeen. Jos vakuutuksenanta- jalla on muu, hyvän vakuutustavan mukainen syy kieltäytyä maksun vastaanottami- sesta, se voi niin tehdä, vaikka vakuutustapahtuma olisi sattunutkin maksun vas- taanottamisen jälkeen. Uusi säännös on periaatteeltaan samanlainen kuin 11 §:n 2 momentti, jonka mukaan vakuutuksenantaja vastaa vakuutushakemuksen antamisen tai lähettämisen jälkeisestä vakuutustapahtumasta, jos on ilmeistä, että vakuutuk- senantaja olisi hyväksynyt vastauksen.

6 luku. Edunsaajamääräys henkilövakuutuksessa sekä henkivakuutukseen perustuvan oikeuden luovutus ja panttaus

47 §. Edunsaaja. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mu- kaan eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan rajoittaa vakuutuksenottajan momentin mukaista oikeutta määrätä edunsaaja taikka peruuttaa tai muuttaa edunsaajamääräys- tä. Lisäys johtuu eläkevakuutuksiin liittyvistä verosäännöksistä, joiden vuoksi on tarpeen voida rajoittaa vakuutuksenottajan oikeutta määrätä edunsaaja näissä vakuu- tuksissa.

Voimassa olevan 2 momentin viimeisessä virkkeessä säädetään, että vakuutuseh- doissa voidaan rajoittaa vakuutuksenottajan oikeutta muuttaa yksipuolisesti edun- saajamääräystä sellaisessa vakuutuksessa, jossa korvaus maksetaan toistuvina erinä eikä vakuutusmäärää ole vakuutussopimuksessa etukäteen määrätty. Säännöksessä tarkoitetut vakuutukset ovat eläkevakuutuksia. Pykälän 1 momenttiin tehdyn lisäyk- sen johdosta säännös kumotaan tarpeettomana.

Käytännössä on esiintynyt epäselvyyttä sen suhteen, kuuluuko vakuutuskorvaus va- kuutetun kuolinpesään vai vakuutuksenottajalle sellaisissa tapauksissa, joissa edun- saajamääräystä ei ole esimerkiksi sen vuoksi, että edunsaajamääräys on rauennut ai- noan edunsaajan kuoleman vuoksi. Kysymyksen selventämiseksi pykälän 3 mo- menttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan vakuutuskorvaus kuuluu vakuutetun kuolinpesään, jos edunsaajamääräystä ei ole. Säännös on tahdonvaltai- nen. Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että korvaus suoritetaan vakuutuksenotta- jalle.

49 §. Edunsaajamääräyksen raukeaminen. Edunsaajamääräys, joka ei ole peruutta- maton, raukeaa voimassa olevan lain 3 momentin mukaan, kun vakuutuksenottaja luovuttaa vakuutussopimukseen perustuvan oikeuden, jollei toisin ole sovittu. Sään- nös on johtanut käytännössä edunsaajamääräyksen raukeamiseen tilanteissa, joissa osapuolet eivät ole sitä halunneet, esimerkiksi kun työnantaja on siirtänyt eläkeva- kuutuksen työntekijälle, jolla on tosiasiallisesti jo alun perin ollut oikeus määrätä kuolintapauskorvauksen edunsaaja. Pykälän 3 momentti ehdotetaan tämän vuoksi kumottavaksi. Vakuutussopimukseen perustuvan oikeuden luovutus ei siis vastai- suudessa suoraan lain nojalla vaikuttaisi edunsaajamääräysten voimassaoloon.

51 §. Henkivakuutukseen perustuvan oikeuden luovutus ja panttaus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan eläkevakuutukseen pe- rustuvan oikeuden luovuttamista ja panttaamista voidaan rajoittaa vakuutusehdoissa. Kuten lisäys 47 §:n 1 momenttiin, myös tämä lisäys johtuu eläkevakuutuksiin liitty- vistä verosäännöksistä.

53 §. Ilmoitukset panttioikeuden haltijalle ja edunsaajamääräystä koskevan si- toumuksen saajalle. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ilmoitetta- va henkivakuutuksen lakkaamisesta tai vastuun alenemisesta paitsi vakuutuksenotta- jalle myös pantin haltijalle ja sille edunsaajalle tai vakuutetulle, jolle edunsaajamää- räystä koskevan sitoumus on annettu. Tällainen ilmoitus on annettava muun muassa, kun kysymys on 25 §:n mukaisesta vakuutuksen irtisanomisesta tai ehtojen muutok- sesta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi taikka 27 §:n mukaisesta va- kuutuksen irtisanomisesta tai ehtojen muutoksesta vaaran lisääntymisen vuoksi. Koska kyseessä olevat säännökset ehdotetaan siirrettäviksi 17 ja 20 §:ään, muute- taan viittaukset koskemaan viimeksi mainittuja pykäliä.

7 luku. Ulosmittaus sekä takaisinsaanti konkurssipesään

54 §. Ulosmittaus henkivakuutuksessa. Pykälässä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä henkivakuutukseen perustuvaa oikeutta ei saa ulosmitata. Pykälän 1 mo- mentin 1 ja 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että ulosmittaussuojan saami- sen edellytykset tiukkenevat. Säästöhenkivakuutusten luonne on muuttunut vakuu- tussopimuslain säätämisen jälkeen: säästöhenkivakuutuksia käytetään nykyisin yhä useammin paitsi läheisten taloudellisen aseman turvaamiseen kuolemantapauksessa myös sijoittamisen välineenä. Tämän vuoksi on perusteltua tarkistaa ulosmittaus- suojan saamisen edellytyksiä.

Ehdotetun 1 kohdan mukaan ulosmittaussuoja tulee kysymykseen, jos vakuutuksen ottamisesta on ulosmittausta toimitettaessa kulunut vähintään viisi vuotta, vakuu- tusmaksuja on sovittu suoritettavaksi vähintään kymmenen vuoden ajan eikä minään vuonna ole suoritettu enemmän kuin viidennes siitä vakuutusmaksujen yhteenlaske- tusta määrästä, joka olisi ollut suoritettava, jos maksut olisi vakuutusta otettaessa ta- saisesti jaettu kymmenelle vuodelle. Maksun korotusta, joka johtuu sovitusta kus- tannusten kehitystä kuvaavasta indeksin muutoksesta, ei oteta huomioon. Kohta korvaa voimassa olevaan lakiin sisältyvät 1 ja 2 kohdan. Toisin kuin nykyisin,

ulosmittaussuojaa ei siis saisi pelkästään sillä perusteella, että vakuutus on ollut voimassa pitkään, yli kymmenen vuoden ajan. Toisaalta ulosmittaussuojaa ei saisi myöskään silloin, jos vakuutus on ollut voimassa vain lyhyehkön ajan, alle viisi vuotta. Edellytyksenä olisi kaikissa tapauksissa, että vakuutusmaksuja on suoritettu tasaisesti ja pitkään aikaa.

Voimassa olevan pykälän 1 momentin 3 kohta siirtyy momentin 2 kohdaksi. Sisäl- löltään tämä kohtaa säilyy ennallaan.

58 §. Alivakuutus. Pykälässä säädetään alivakuutuksesta eli tapauksista, joissa va- kuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuu- den tai etuuden oikeaa arvoa pienempi. Vakuutusehdoissa voidaan pykälän 2 mo- mentin mukaan määrätä, että vakuutuksenantaja on tällöin vakuutustapahtuman sat- tuessa velvollinen korvaamaan vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmää- rän ja omaisuuden tai etuuden välinen suhde osoittaa.

Myös muista seikoista kuin vakuutetun omaisuuden tai etuuden arvosta annetut vää- rät tai puutteelliset tiedot voivat vaikuttaa siihen, että vakuutusmaksu sovitaan liian pieneksi suhteessa riskiin. Vakuutuksenantajan kannalta olisi tällöin kohtuutonta, et- tä se joutuisi korvaamaan vahingon täysimääräisesti. Esimerkiksi tietyntyyppisissä kotivakuutuksissa on käytännössä ollut tapauksia, joissa vakuutuksenottaja on il- moittanut asunnon pinta-alan todellista pinta-alaa huomattavasti pienemmäksi ja va- kuutusmaksu on määräytynyt tämän ilmoitetun pinta-alan perusteella, mutta vakuu- tuksenantaja on kuitenkin ollut velvollinen korvaamaan vahingon täysimääräisesti.

Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan 1 ja 2 momentin säännöksiä alivakuutuksesta sovelletaan myös silloin, kun vakuutuk- senottaja tai vakuutettu on vakuutuksenantajan kysymyksiin vastatessaan antanut omaisuudesta tai etuudesta vääriä tai puutteellisia tietoja ja vakuutusmaksu on näi- den tietojen perusteella sovittu pienemmäksi kuin jos oikeat ja täydelliset tiedot olisi annettu. On huomattava, että vakuutuksenottajalla tai vakuutetulla ei ole oma- aloitteista velvollisuutta antaa vakuutuksenantajalle tietoja, vaan tiedonantovelvolli- suus perustuu ainoastaan vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin. Säännös kos- kee myös vain sellaisia tapauksia, joissa vakuutuksenottaja tai vakuutettu on antanut vääriä tai puutteellisia tietoja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä.

Vähäiset poikkeamat omaisuudesta ja etuudesta annetun tiedon ja oikean ja täydelli- sen tiedon välillä eivät oikeuta vakuutuskorvauksen alentamiseen. Esimerkiksi muu- taman neliömetrin suuruinen ero vakuutuksenottajan ilmoittaman pinta-alan ja asunnon todellisen pinta-alan välillä on säännöksessä tarkoitettu vähäinen poik- keama. Edellytyksenä on aina, että vakuutuksenantajan saama maksu on vakuutuk- senottajan antamien väärien ja puutteellisten tietojen perusteella jäänyt selvästi alemmaksi kuin mitä oikean ja täydellisen tiedon perusteella määräytynyt vakuu- tusmaksu olisi ollut.

9 luku. Kolmannen henkilön oikeus vahinkovakuutuksessa

64 §. Ilmoitus vakuutuksenantajan vastuun päättymisestä tai supistumisesta. Voi- massa olevan pykälän mukaan vakuutuksenantajan on ilmoitettava pantti- tai pidä- tysoikeuden haltijalle vastuunsa päättymisestä taikka sellaisesta sopimuksesta tai toimenpiteestä, joka supistaa vakuutuksenantajan vastuuta, koska tällä on merkitystä myös pantti- tai pidätysoikeuden haltijalle. Pykälä on osoittautunut käytännössä so- veltamisalaltaan liian suppeaksi esimerkiksi osamaksu- ja leasing-rahoituksessa, jossa on tyypillistä, että myyjä turvaa asemansa omistuksenpidätysehdolla. Tällai- sissa tapauksissa myös myyjän olisi tarpeen saada ilmoitus vakuutuksenantajalta, jos vakuutuksenantajan vastuu lakkaa tai se supistuu.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia 62

§:ssä mainittuja henkilöitä eli siis omaisuuden omistajaa, sen omistuksenpidätyseh- doin ostanutta, pantti- ja pidätysoikeuden haltijaa ja sitä, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu. Edellytyksenä on, kuten nykyisin, että vakuutuksenantajal- le on ilmoitettu mainitusta henkilöstä tai että henkilö on muutoin vakuutuksenanta- jan tiedossa.

Voimassa olevan pykälän mukaan vakuutuksenantajan vastuu päättyy tai se supistuu 14 päivän kuluttua siitä, kun ilmoitus on lähetetty panttioikeuden tai pidätysoikeu- den haltijalle. Vastaavasti myös tämä säännös koskee ehdotuksen mukaan kaikkia 62 §:ssä mainittuja henkilöitä.

10 luku. Korvausmenettely

70 §. Korvauksen suorittaminen. Pykälän 2 momenttia, joka koskee ilmoitusvelvol- lisuutta vajaavaltaiselle suoritettavasta vakuutuskorvauksesta, ehdotetaan muutetta- vaksi. Vakuutuksenantajan ilmoitusvelvollisuus koskisi ehdotetun momentin mu- kaan vain yli 1000 euron suuruisia korvauksia, kun ilmoitusvelvollisuus voimassa olevan momentin mukaan koskee tätä pienempiäkin korvauksia. Näin vähennettäi- siin tehtävien ilmoitusten määrää ilman, että kuitenkaan vaarannettaisiin vajaaval- taisten etujen valvonta. Jos kysymys on erissä suoritettavasta korvauksesta, sään- nöksen soveltamisen kannalta on ratkaisevaa korvauksen kokonaismäärä. Jos koko- naismäärä ylittää yli 1000 euroa, ilmoitus on tehtävä, vaikka yksittäiset erät olisivat määrältään pienempiä. Erissä suoritettavista korvauksista riittää yhden, korvauserien yhteenlaskettua määrää koskevan ilmoituksen tekeminen.

Lisäksi momenttiin tehdään vajaavaltaisia koskevan lainsäädännön muuttumisesta johtuva terminologinen tarkistus: holhouslautakunta korvataan käsitteellä "holhous- viranomainen".

72 §. Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. Pykälässä säädetään mahdollisuudesta evätä tai alentaa vakuutuskorvausta, jos korvauksen hakija on va- kuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen

kannalta. Käytännössä on ollut epäselvää, edellyttääkö korvauksen epääminen tai alentaminen, että väärällä tai puutteellisella tiedolla on merkitystä molempien seik- kojen, sekä vakuutustapahtuman että vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta. Pykälää ehdotetaan sen vuoksi täsmennettäväksi siten, että vakuutuskor- vaus voidaan evätä tai alentaa, jos väärillä tai puutteellisilla tiedoilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta.

73 §. Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen. Pykälän 1 momentin mu- kaan vahinkoilmoitus tai korvausvaatimus on esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapa- uksessa kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Säännöksen perustelujen (HE 114/1993 vp, s. 69) mukaan mahdollisuus saada korvausta merkit- see yleensä tietoa vakuutustapahtuman sattumisesta ja vakuutuksen voimassaolosta. Säännös on käytännössä aiheuttanut tulkintaongelmia eräissä tapauksissa sen vuok- si, että vakuutustapahtumasta, esimerkiksi kolarista, aiheutuneen henkilövahingon seuraukset ovat ilmenneet vasta useita vuosia vakuutustapahtuman sattumisen jäl- keen. Tämän vuoksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuoden määrä- aika alkaa kulua vasta siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää paitsi vakuutuk- sen voimassaolosta ja vakuutustapahtumasta myös vakuutustapahtumasta aiheutu- neesta, korvattavaksi tulevasta vahinkoseuraamuksesta. Vuoden määräaika alkaa ehdotetun momentin mukaan kulua esimerkiksi tapauksessa, jossa vamma tai vika on ilmennyt kahden vuoden kuluttua kolarin sattumisesta, leikkaus vamman tai vian poistamiseksi on suoritettu puolen vuoden kuluttua ja henkilö saanut laskun leikka- uksesta kuukauden kuluttua leikkauksen jälkeen, vasta viimeksi mainitusta seikasta eli laskun saamisesta. Laskun saaminen olisi siten momentissa tarkoitettu vahinko- seuraamus.

Henkilövahingon kärsinyt vakuutettu on eräissä tapauksissa viime vuosina menettä- nyt oikeutensa korvauksen saamiseen myös sen vuoksi, että hän on ollut oikeutettu saamaan korvausta kahdesta vakuutusjärjestelmästä ja hän on tämän vuoksi tehnyt vahinkoilmoitukseen toiseen vakuutukseen vasta sen jälkeen, kun on selvinnyt, että myös siihen on tarpeen turvautua. Kummankaan

- ei korvauksen hakijan eikä vakuutuksenantajan - kannalta ole tarkoituksenmukais- ta, että korvauksen hakija joutuu heti vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen teke- mään ilmoituksen kaikille niille vakuutuksenantajille, joiden myöntämistä vakuu- tuksista hän voi myöhemmin mahdollisesti saada korvausta. Uusi ehdotettu säännös merkitsisi sitä, että vuoden määräaika alkaa kulua vasta siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää tarpeestaan hakea korvausta kyseisestä vakuutuksesta muusta va- kuutuksesta tai korvausjärjestelmästä saadun korvauksen lisäksi.

Eräissä tapauksissa vahinkoseuraamus saattaa ilmetä jopa yli 10 vuotta vakuutusta- pahtuman sattumisesta. Erityisesti henkilövahingot saattavat ilmetä vasta paljon va- kuutustapahtuman sattumisen jälkeen. Tämän vuoksi myös 10 vuoden määräajan al- kamisaika ehdotetaan myöhennettäväksi, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta. Tällaisissa vakuutuksissa korvausvaatimus

olisi esitettävä viimeistään 10 vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumises- ta.

74 §. Kanneaika ja oikeuspaikka. Voimassa olevan pykälän mukaan kanne vakuu- tuksenantajan korvausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen nojalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjalli- sen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Ehdotuksen mukaan säännös koskisi myös sellaisia muita vakuutuksenantajan päätöksiä, jotka vaikutta- vat vakuutuksenottajan tai vakuutetun asemaan. Tällaisia päätöksiä voivat olla esi- merkiksi päätös vakuutusehtojen muuttamisesta tai vakuutuksen irtisanomisesta. Myös tällaisten päätösten johdosta kanneaika olisi siis ehdotetun säännöksen mu- kaan kolme vuotta. On tärkeää huomata, että säännöksellä ei vaikuteta siihen, että laista vakuutuksenottajan taikka muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeute- tun vahingoksi poikkeavat vakuutusehdot ovat 3 §:n nojalla suoraan mitättömiä, jol- loin ehdotetun säännöksen mukaisella kanneajalla ei ole merkitystä.

Pykälään lisätään lisäksi informaatiosyistä viittaussäännös 3. lakiehdotuksen 11

§:ään. Mainitussa pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vanhentumisen keskeytymi- sestä muun muassa sen johdosta, että vakuutuskorvausta koskeva vaatimus saatetaan Vakuutuslautakunnan ratkaistavaksi.

75 §. Vakuutuksenantajan takautumisoikeus. Pykälässä säädetään vakuutuksenanta- jan takautumisoikeudesta. Kyseessä olevan pykälän ja lain säännösten pakottavuutta koskevan 3 §:n nojalla on ollut epäselvää, ovatko takautumisoikeutta koskevat sään- nökset pakottavia suhteessa vahingon aiheuttaneeseen henkilöön. Tämän vuoksi py- kälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan takautumisoike- utta koskevista 1 ja 2 momentin säännöksistä ei voida poiketa vahingon aiheutta- neen kolmannen henkilön vahingoksi, jos kolmas henkilö on yksityishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 1 §:n mu- kaan rinnastettava henkilö. Jos vahingon aiheuttaja on oikeushenkilö, vakuutuseh- doissa voidaan sopia takautumisoikeudesta toisin. Säännös vastaa vakuutuksenanta- jien nykyisin noudattamaa käytäntöä.

Ehdotetun muutoksen johdosta ei enää tarvita kuljetusvakuutusta koskevaa erityis- säännöstä. Myös näissä vakuutuksissa vakuutuksenantajan takautumisoikeuteen so- vellettaisiin 1 momentin ja tämän momentin säännöksiä.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Pykälän 1 momentissa on säännös lain voimaantuloajasta. Voimaantulolle on varat- tava riittävästi aikaa, jotta vakuutuksenantajat ehtivät valmistella tarvittavat muutok- set vakuutusehtoihin, markkinointiaineistoihin ja menettelytapoihin sekä kouluttaa henkilökuntaansa.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan uusia säännöksiä sovelletaan vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty lain voimaan tulon jälkeen. Momentin 2 kohdan mu-

kaan uusia säännöksiä sovelletaan 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuun jatkuvaan va- hinkovakuutukseen lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lu- kien. Uusia säännöksiä sovellettaisiin siis tällaisiin vakuutuksiin myös silloin, kun vakuutussopimus on tehty ennen lain voimaantuloa. Uusien säännösten soveltamista vakuutuskauden vaihtumisesta lukien pidetään perusteltuna, koska tällaisten vakuu- tusten maksut ja ehdot muuttuvat yleisesti vakuutuskauden vaihtuessa, minkä vuoksi vakuutuksen uudistuminen on rinnastettavissa uuden sopimuksen tekemiseen. Uusia säännöksiä sovellettaisiin myös tapaturmavakuutukseen ja sairausvakuutukseen lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukau- desta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien. Myös näissä vakuutuksissa va- kuutuksenantaja tyypillisesti varaa itselleen oikeuden muuttaa vakuutusmaksua tai sopimusehtoja uuden vakuutusmaksukauden alusta lukien.

Eräitä lain säännöksiä on tarkoituksenmukaista soveltaa myös muihin kuin 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettuihin vakuutuksiin silloinkin, kun vakuutus- sopimus on tehty ennen lain voimaantuloa. Tätä koskeva säännös sisältyy pykälän 3 momenttiin. Tällaisia säännöksiä ovat 17 b ja 41 §:n säännökset ryhmäetuvakuutuk- sista, 20 a §:n säännökset henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttamisesta, 24

§:n 3 momentin säännökset tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurausten koh- tuullistamisesta henkilövakuutuksessa, 27 §:n säännökset vaaran lisääntymisestä henkilövakuutuksessa, 47 ja 49 §:n säännökset edunsaajamääräyksestä, 70 §:n 2 momentin säännökset ilmoitusvelvollisuudesta holhousviranomaiselle, 72 §:n sään- nökset seurauksista, jos vakuutuksenantajalle annetaan vakuutustapahtuman sattu- misen jälkeen vääriä tietoja, sekä 75 §:n 3 momentin säännökset vakuutuksenantajan takautumisoikeudesta.

Pykälän 4 momentti sisältää erityiset siirtymäsäännökset kahden pykälän osalta. Eh- dotetun momentin mukaan vanhentumista koskevaa 73 §:n 1 momenttia sovelletaan silloin, kun vakuutustapahtuma on sattunut lain voimaantulon jälkeen. Kanneaikaa koskevaa 74 §:ää sovelletaan silloin, kun vakuutuksenantajan päätös, joka vaikuttaa vakuutuksenottajan tai vakuutetun asemaan, on tehty lain voimaantulon jälkeen.

1.2. Avioliittolaki

II Osa. Puolisoiden oikeussuhteet 2 luku. Puolisoiden omaisuus

35 §. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan testamentissa tai lahjakirjassa voidaan määrätä, että testamentinsaajan tai lahjansaajan aviopuolisolla ei ole avio- oikeutta testamentattavaan tai lahjoitettavaan omaisuuteen. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös henkilövakuutuksen edunsaajamääräys, koska on tarkoituksenmu- kaista, että kun määrätään edunsaaja, voidaan samalla myös määrätä edunsaajan aviopuolison avio-oikeudesta. Määrättäessä edunsaajan aviopuolison avio- oikeudesta edunsaajamääräyksessä noudatetaan vakuutussopimuslain 48 §:n sään- nöksiä edunsaajamääräyksen muodosta. Avioehtosopimuksen tekemistä ja rekiste-

röimistä maistraattiin koskevia avioliittolain (234/1929) 42 ja 43 §:n säännösten noudattamista ei edellytetä.

1.3. Laki velan vanhentumisesta

11 §. Oikeudelliset katkaisutoimet. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan velan vanhentuminen voidaan katkaista esittämällä velkaa koskeva vaati- mus kuluttajavalituslautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa elimessä tai menette- lyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus. Kohdassa tarkoitettuja muita elimiä Suomessa ovat potilasvahinkolautakunta, tapaturma-asioiden muutoksenha- kulautakunta ja liikennevahinkolautakunta.

Kohdan soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että vanhentuminen kat- keaisi myös, jos vaatimus esitetään sellaisessa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimes- sä, joka on merkitty Euroopan Unionin komission pitämään tietokantaan. Syitä laa- jennukseen selvitetään yleisperustelujen 2.5. jaksossa.

Tietokantaan voidaan merkitä riitojen ratkaisuelimiä vain jäsenvaltion pyynnöstä, ja siihen ilmoitettavan elimen on noudatettava toiminnassaan komission suosituksessa 98/257/EY (komission suositus tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkai- seviin elimiin sovellettavista periaatteista) ja 2001/310/EY (komission suositus ku- luttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista) mainittuja periaatteita. Tällaisia komission tietokantaan merkittyjä suomalaisia riitojen ratkaisuelimiä ovat kuluttajavalituslautakunnan lisäksi Vakuu- tuslautakunta ja Arvopaperilautakunta. Näiden lautakuntien toiminta ei perustu la- kiin, vaan osapuolten välisiin sopimuksiin. Vakuutuslautakunnan toimintaa perustuu Kuluttajaviraston ja Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton väliseen sopimukseen ja Arvopaperilautakunnan toiminta Arvopaperivälittäjien yhdistyksen, Kuluttajavi- raston, Osakesäästäjien Keskusliiton, Rahoitustarkastuksen, Suomen Pankkiyhdis- tyksen ja Suomen Sijoitusrahastoyhdistyksen väliseen sopimukseen.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Pykälän 1 momentissa on säännös lain voimaantuloajasta.

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovelletaan myös sellaiseen velkaan, jonka oike- usperuste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Momentti sisältää säännöksen myös sellaisten tapausten varalta, että velkaa koskeva asia on lain voimaantullessa jo vi- reillä Vakuutuslautakunnassa, Arvopaperilautakunnassa tai jossain ulkomaisesa, komission tietokantaan merkityssä riitojen ratkaisuelimessä. Näissä tapauksissa vanhentuminen keskeytyisi 11 §:n mukaisesti sinä päivänä, jona laki tulee voimaan.

1.4. Vakuutusyhtiölaki 13 luku. Henkivakuutus

4 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi yleisperustelujen 2.6. jaksossa mainittujen syi- den vuoksi.

2. Voimaantulo

Vakuutuksenantajien on vakuutussopimuslakiin ehdotettujen muutosten johdosta käytävä läpi vakuutusten markkinointiaineistoa ja vakuutusehtoja. Lisäksi vakuu- tuksenantajien on käytävä läpi menettelytapojaan muun muassa hylättäessä vakuu- tushakemus tai irtisanottaessa vakuutus sekä annettaessa vuosittain tietoa vakuutuk- senottajalle voimassaolevista vakuutuksista. Myös vakuutuksenantajien henkilökun- taa joudutaan kouluttamaan.

Lakien vahvistamisen ja voimaantulon välille tulisi tämän takia jäädä kohtuullinen, noin kuuden kuukauden siirtymäaika.

3. Säätämisjärjestys

Ehdotettuja muutoksia sovellettaisiin pääsäännön mukaan vakuutuksiin, joita kos- keva sopimus tehdään lain voimaantulon jälkeen. Vakuutuksiin, joiden ehtoja tai maksuja vakuutuksenantaja voi muuttaa vakuutuskausittain, maksukausittain tai ka- lenterivuosittain, uusia säännöksiä sovellettaisiin lain voimaantuloa lähinnä seuraa- van vahinkovakuutuskauden tai henkilövakuutuksessa vakuutusmaksukauden tai ka- lenterivuoden alusta lukien. Vaikka vakuutussopimusta ei muodollisesti solmittaisi uudelleen, on vakuutuksen uudistuminen tällaisissa vakuutuksissa rinnastettavissa uuden sopimuksen tekemiseen eikä ehdotetuilla säännöksillä näiltä osin katsota ole- van taannehtivaa vaikutusta.

Eräitä uusia säännöksiä sovellettaisiin muuhunkin vakuutukseen, jota koskeva so- pimus on tehty ennen lain voimaantuloa. Näiltä osin säännöksillä olisi vaikutusta myös olemassa oleviin vakuutussuhteisiin. Ehdotetulla sääntelyllä ei kuitenkaan pääsääntöisesti puututtaisi taannehtivasti vakuutussopimusten varsinaiseen sisäl- töön.

1. lakiehdotuksen 20 a §:ssä säädetään henkilövakuutuksen sopimusehtojen muut- tamisesta eri tilanteissa. Jos henkivakuutukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä muute- taan, vakuutuksenantajalla on ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan oikeus muut- taa henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja vastaamaan lainsää- dännön muutosta. Esityksen perustelujen mukaisesti tällainen vaikutus voisi olla esimerkiksi verolainsäädännön ja työeläkelainsäädön muutoksilla sekä vakuutusyh- tiölain perusteella annettavalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella, joka kos- kee vastuuvelkalaskelmissa käytettävää korkokantaa.

Voimassa olevassa laissa vastaava muutosoikeus, joka perustuu muussa lainsäädän- nössä tapahtuneisiin muutoksiin, koskee vain vapaamuotoisia työeläkevakuutuksia. Voimassa olevan mukaan henkivakuutuksen ehtojen muuttaminen on lisäksi mah- dollista, jos muutokseen on erityistä syystä yleisen vahinkokehityksen tai korkota- son muutoksen vuoksi eikä vakuutussopimuksen sisältö olennaisesti muutu alkupe- räiseen sopimukseen verrattuna. Nämä viimeksi mainitut muutosperusteet jäisivät lakiehdotuksen mukaan ennalleen.

Lakiehdotuksen 20 a §:n 4 momentin mukaisesti vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisa- noa muutoksen johdosta vakuutus. Muutoksen voimaantulo kytkeytyy tähän ilmoi- tukseen. Ilmoituksella on merkitystä siten myös niissä tilanteissa, joissa muutos pe- rustuu muussa lainsäädännössä tapahtuneisiin muutoksiin.

Lakiehdotuksen voimaantulosäännösten perusteella 20 a §:n mukaista laajennettua muuhun lainsäädäntöön perustuvaa henkivakuutuksen vakuutusmaksun tai muiden sopimusehtojen muutosta sovelletaan myös sellaiseen vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty ennen tämän lain voimaantuloa. Kysymys ei kuitenkaan ole varsi- naisesti takautuvasta sääntelystä, koska aikaisemmin solmittuun vakuutussopimuk- seen kohdistuva lainsäädännön muutos voi olla ainoastaan tämän lain voimaan tulon jälkeen voimaan tullut muun lainsäädännön muutos.

Lakiehdotuksen 20 a §:n säännöksiä henkivakuutuksen vakuutusmaksun ja sopi- musehtojen muuttamisesta muun lainsäädännön muutosten vuoksi on arvioitava suhteessa perustuslain 15 §:ssä tarkoitettuun omaisuudensuojaan ja erityisesti suh- teessa sopimussuhteiden pysyvyyteen..

Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua sopimussuhteiden kos- kemattomuuteen - taannehtivasti tai muutoin - ei ole perustuslakivaliokunnan käy- tännössä muodostunut ehdottomaksi (esim. PeVL 28/1994 vp, PeVL 37/1998 vp s. 2/I, PeVL 63/2002 vp s. 2/II). Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta ta- loudellisissa asioissa (PeVL 48/1998 vp s. 2/II, PeVL 33/2002 vp s. 3/I). Perusteltu- jen odotusten suojaan on valiokunnan käytännössä katsottu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lain- säädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa. Perusteltujen odotus- ten ja luottamuksen suojan merkityksen on katsottu korostuvan, kun kysymyksessä on lailla alun alkaen luotu erityisjärjestely (PeVL 45/2002 vp s. 2-3). Valiokunta on arvioinut tällaistakin omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden, kannalta.

Perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta on arvioitava erityisesti ehdo- tetun sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyttä, sääntelyn oikeasuhtaisuutta (suhteel- lisuusperiaate) sekä sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta.

Arvioitaessa ehdotetun sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyttä huomioon on otet- tava, että ehdotuksen perustelujen mukaisesti sääntelyn tavoitteena on mukauttaa henkivakuutuksen vakuutussopimusten ehdot sellaisiin muussa lainsäädännössä ta- pahtuneisiin muutoksiin, jotka sisällöllisesti rinnastuvat pakottavaan lainsäädäntöön ts. vakuutussopimusten ehtojen muuttamiseen ei tosiasiassa jää harkintaa. Perustelu- jen mukaisesti tarkoituksena on myös mukauttaa henkivakuutusten sopimusehtoja sellaisiin lainsäädäntömuutoksiin, joissa vakuutuksen ehtojen muuttaminen on asi- akkaan kannalta tämän edun mukaista esimerkiksi tilanteessa, jossa on kysymys va- kuutussopimuksen yhteensopivuudesta verolainsäädännön kanssa. Kumpaakin mu- kauttamistarkoitusta voidaan pitää perustusoikeuksien yleisten rajoittamisedellytys- ten mukaisena.

Sääntelyn oikeasuhtaisuuden osalta on otettava huomioon, että vakuutuksenantajan yksipuolinen oikeus muuttaa sopimusehtoja ulottuu ehdotetun 20 a §:n 2 momentin sanamuodon mukaisesti vain siihen, että muutos vastaa kysymykseen tulevan muun lainsäädännön muutosta. Muutoksella ei voida siten asiasisältöisesti poiketa muualla lainsäädännössä tehdystä ratkaisusta vakuutuksenottajan vahingoksi. Sääntelyn oi- keasuhtaisuuden arvioinnissa on otettava lisäksi huomioon se, että vakuutuksenanta- ja on velvollinen ilmoittamaan tällaisista muutoksista vakuutuksenottajalle ja ettei- vät muutokset edes voi tulla voimaan ilman tällaista ilmoitusta. Vakuutuksenottajal- la on lisäksi oikeus irtisanoa muutostilanteessa sopimuksensa.

Sääntelyn katsotaan muutoinkin täyttävän omaisuudensuojan rajoituksena sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.

Edellä mainituilla perusteilla katsotaan, että lait voidaan kaikilta osin säätää tavalli- sessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakieh- dotukset:

Lakiehdotukset

1. Laki

vakuutussopimuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun vakuutussopimuslain (543/1994) 25 § ja 49 §:n

3 momentti,

muutetaan 1 §, 2 §:n 3 momentti, 3 §:n 2 ja 3 momentti, 5 §:n 1 ja 4 momentti, 7 §, 11 §:n 1 ja

3 momentti, 15 §:n 2 momentti, 16 §:n 2 momentti, 17 §, 19 §:n 2 momentti, 20 §, 24 §:n

3 momentti, 26 ja 27 §, 30 §:n 3 momentti, 34 §, 35 §:n 3 momentti, 38 §:n 1 momentti, 40 §:n

1 momentti, 41 §, 42 §:n 2 momentti, 47 §:n 1—3 momentti, 51 §:n 1 momentti, 53 §, 54 §:n 1

momentti, 64 §, 70 §:n 2 momentti, 72 §, 73 §:n 1 momentti, 74 § ja 75 §:n 3 momentti, sellai- sina kuin niistä ovat 1 § osaksi laissa 82/1998 ja 5 §:n 4 momentti laissa 30/2005, sekä

lisätään lakiin uusi 4 a ja 6 a §, 16 §:ään uusi 3 momentti, lakiin uusi 17 a, 17 b ja 20 a § sekä 58 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan muuhun vakuutuk- seen kuin lakisääteiseen vakuutukseen.

Lakia sovelletaan kuitenkin liikennevakuu- tuslain (279/1959), potilasvahinkolain (585/1986) ja ympäristövahinkovakuutukses- ta annetun lain (81/1998) mukaisiin vakuu- tuksiin, jollei näissä laeissa toisin säädetä.

Tämä laki ei koske jälleenvakuutusta.

2 §

Määritelmiä

— — — — — — — — — — — — — —

Sellaista ryhmälle tarjottavaa vakuutusta, jossa vakuutetun on osittain tai kokonaan suoritettava vakuutusmaksu (ryhmäetuvakuu- tus), pidetään tätä lakia sovellettaessa yksi- löllisenä vakuutuksena.

— — — — — — — — — — — — — —

3 §

Säännösten pakottavuus

— — — — — — — — — — — — — —

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeus- henkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hä- nen elinkeinotoimintansa tai muun toimin- tansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnas- tettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske luotto- tai takausvakuutusta, elinkeinonhar- joittajan ottamaa meri- tai muuta kuljetusva- kuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuutusta, jonka kohteena on ilma-alus.

4 a §

Kapitalisaatiosopimukseen sovellettavat säännökset

Sellaiseen sijoitusvakuutukseen, jossa ei

ole vakuutettua (kapitalisaatiosopimus), so- velletaan 1—3, 5, 6, 6 a, 7—9, 12, 13, 13 a,

51 ja 52 §:n säännöksiä.

2 luku

Vakuutuksesta annettavat tiedot

5 §

Tiedot ennen sopimuksen päättämistä

Ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuk- sen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Samoin tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota vakuutukseen mahdollisesti liitty- vien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin, ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa määrä- yksiä säästöhenkivakuutuksen ja eläkevakuu- tuksen kulujen laskemis- ja ilmoittamistavas- ta.

6 a §

Tieto hylkäysperusteesta

Jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnas- tettavalle henkilölle, hylkäysperuste on il- moitettava vakuutusta hakeneelle, paitsi jos hylkäys perustuu rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (68/1998) 11 §:ään. Vakuutusta hakeneen pyynnöstä peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäys- perusteen on oltava lain ja hyvän vakuutusta- van mukainen.

7 §

Tiedot vakuutuksen voimassaoloaikana

Vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuu- tuksenottajalle vuosittain tieto vakuutusmää-

rästä ja muista sellaisista vakuutusta koske- vista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Tiedoista, jotka on mai- nittava vuositiedotteessa, säädetään lisäksi 26 ja 27 §:ssä. Vakuutustapahtuman sattumi- sen jälkeen vakuutuksenantajalla on tiedon- antovelvollisuus sitä kohtaan, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.

3 luku

Vakuutuksen voimassaolo ja sopimuksen muuttaminen

11 §

Vastuun alkaminen

Vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole yksilöllisesti sovittu vakuutuksenottajan kanssa, silloin, kun va- kuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, jos sii- hen vakuutuksen laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on aihetta, että vakuutuksenanta- jan vastuun alkamisen edellytyksenä on va- kuutusmaksun suorittaminen. Vakuutuksen- antajan on, saadakseen vedota tällaiseen va- kuutusehtojen määräykseen, tehtävä siitä merkintä vakuutusmaksua koskevaan las- kuun.

— — — — — — — — — — — — — —

15 §

Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa vahin- kovakuutus vakuutuskauden aikana

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on irtisanottava va- kuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivytys- tä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeutta- vasta perusteesta. Irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainittava irtisanomispe- ruste. Jos irtisanomista ei suoriteta siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuutuksenan- taja menettää irtisanomisoikeutensa, paitsi jos vakuutuksenottaja on 1 momentin 2 koh- dassa tarkoitetussa tapauksessa vilpillisesti laiminlyönyt 26 §:n 1 momentissa säädetyn

ilmoitusvelvollisuutensa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä.

— — — — — — — — — — — — — —

16 §

Jatkuvan vahinkovakuutuksen irtisanominen

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa jatkuva vahinkovakuutus päättyväksi vakuu- tuskauden lopussa. Irtisanomiselle on oltava hyvän vakuutustavan mukainen peruste. Irti- sanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä. Ilmoi- tuksessa on mainittava irtisanomisperuste, paitsi jos irtisanominen perustuu rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 11 §:ään. Jos irtisanomista ei suoriteta siten kuin tässä momentissa säädetään, irtisanomi- nen on mitätön.

Vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutus säädetään 12 §:ssä.

17 §

Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa henki- lövakuutus

Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkilövakuutus, jos

1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on en- nen vakuutuksen myöntämistä antanut va- kuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä,

2) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyt- täessään tiedonantovelvollisuuttaan menetel- lyt vilpillisesti, mutta vakuutussopimus kui- tenkin sitoo vakuutuksenantajaa 24 §:n 3 mo- mentin nojalla, tai

3) vakuutettuun liittyvässä, vakuutuksenan- tajan vastuun arvioimisen kannalta merkityk- sellisessä seikassa on tapahtunut vahingon- vaaraa lisäävä muutos ja vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tai vakuutettuun liittyvän seikan tuntien ei olisi vakuutusta myöntänyt.

Vakuutuksenantaja saa irtisanoa henkilö- vakuutuksen myös, jos:

1) vakuutettu on tahallisesti aiheuttanut va- kuutustapahtuman; tai

2) vakuutettu on vakuutustapahtuman jäl- keen antanut vakuutuksenantajalle vilpillises- ti vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvi- oimisen kannalta.

Vakuutuksenantajan on irtisanottava va- kuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivytys- tä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeutta- vasta perusteesta. Irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainittava irtisanomispe- ruste. Jos irtisanomista ei suoriteta siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuutuksenan- taja menettää irtisanomisoikeutensa. Vakuu- tus päättyy kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuk- senottajalle ilmoituksen irtisanomisesta.

Vakuutuksenantajan oikeudesta irtisanoa vakuutus vakuutusmaksun viivästymisen takia säädetään 39 §:ssä.

17 a §

Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa tapa- turmavakuutus ja sairausvakuutus vakuutus- ehtojen nojalla

Sellaisen tapaturmavakuutuksen ja sairaus- vakuutuksen ehdoissa, jonka vakuutusmaksu on sovittu suoritettavaksi säännöllisin vä- liajoin (vakuutusmaksukausi), voidaan mää- rätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi vakuutusmak- sukauden päättyessä. Jos vakuutusmaksukau- si on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, vakuutuksenantajalla on oikeus irti- sanoa vakuutus päättyväksi vain kalenteri- vuoden lopussa.

Vakuutusta ei saa irtisanoa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut. Irtisanomisperusteen on muutoinkin oltava hyvän vakuutustavan mukainen.

Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetet- tävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuu- kautta ennen 1 momentin mukaista vakuu- tuksen voimassaolon päättymisajankohtaa. Ilmoituksessa on mainittava irtisanomispe- ruste. Jos irtisanomista ei suoriteta siten kuin tässä pykälässä säädetään, irtisanominen on mitätön.

17 b §

Ryhmäetuvakuutuksen päättyminen

Jos ryhmäetuvakuutus on joko kokonaan tai vakuutuksenottajan osalta ryhmästä eroa- misen tai erottamisen vuoksi päättynyt, va- kuutuksenantajan on ilmoitettava vakuutuk- senottajalle kirjallisesti vakuutuksen päätty- misperuste ja -ajankohta. Vakuutus saa päät- tyä aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoi- tuksen lähettämisestä.

19 §

Jatkuvan vahinkovakuutuksen sopimusehto- jen muuttaminen vakuutuskauden vaihtuessa

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuu- tusmaksua koskevan laskun yhteydessä va- kuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten va- kuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttu- vat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuu- tuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutuskauden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän mo- mentin mukaisen ilmoituksen sopimusehto- jen muuttumisesta.

20 §

Henkilövakuutuksen jatkuminen muutetuin ehdoin

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ta- hallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 22 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa ja va- kuutuksenantaja olisi oikeat ja täydelliset tiedot saadessaan myöntänyt vakuutuksen ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla kuin oli sovittu, vakuutus jatkuu tällaisin maksuin ja ehdoin. Sama koskee, jos vakuutuksenottaja tai va- kuutettu on täyttäessään tiedonantovelvolli- suuttaan menetellyt vilpillisesti ja vakuutus- sopimus tästä huolimatta sitoo vakuutuk- senantajaa 24 §:n 3 momentin nojalla.

Vakuutus jatkuu vastaavasti muutetuin eh- doin myös, jos vakuutettuun liittyvässä, va- kuutuksenantajan vastuun arvioimisen kan- nalta merkityksellisessä seikassa on tapahtu-

nut 27 §:ssä tarkoitettu muutos ja vakuutuk- senantaja olisi myöntänyt vakuutuksen kor- keampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla siinä tapauksessa, että vakuutettuun liittyvä seikka olisi ollut muutosta vastaava jo vakuutusta myönnettäessä.

Saatuaan tiedon tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä tai vakuutettuun liittyvän seikan muutoksesta vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilman aihee- tonta viivytystä ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oi- keus irtisanoa vakuutus. Jos vakuutuksenan- taja ei lähetä ilmoitusta tässä momentissa säädetyllä tavalla, se menettää oikeutensa muuttaa maksua tai ehtoja.

20 a §

Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muut- taminen

Henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksi- löidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on va- kuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut.

Henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja voidaan kuitenkin muuttaa vain, jos muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkota- son muutoksen vuoksi eikä vakuutussopi- muksen sisältö muutu olennaisesti alkuperäi- seen sopimukseen verrattuna. Jos henkiva- kuutukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä muute- taan, vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus muuttaa henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja vastaamaan lainsää- dännön muutosta.

Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuu- tuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuu- tusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat.

Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuk- senottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksu- kauden tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole

tai se evätä.

27 §

sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuu- tuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

4 luku

Eräät vakuutuksenottajan ja vakuutetun velvollisuudet ja vakuutuksenantajan vas- tuun rajoitukset

24 §

Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henki- lövakuutuksessa

— — — — — — — — — — — — — —

Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraa- mukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella.

26 §

Vaaran lisääntyminen vahinkovakuutuksessa

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuu- tussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olo- suhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asi- antilassa vakuutuskauden aikana tapahtu- neesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta pää- tettäessä. Vakuutuksenantajan on muistutet- tava vakuutuksenottajaa tästä velvollisuudes- ta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa.

Vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 mo- mentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuu- tuksenantajalle viimeistään kuukauden kulut- tua muutosta seuraavan vuositiedotteen saa- misesta.

Jos vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vä- häisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa

Vaaran lisääntyminen henkilövakuutuksessa

Jos jollakin vakuutettuun liittyvällä seikal- la, kuten ammatilla, harrastuksilla tai asuin- paikalla, on henkilövakuutuksessa merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa tällai- sessa asiantilassa tapahtuneesta muutoksesta vakuutuksenantajalle. Vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa tästä velvollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuosi- tiedotteessa.

Vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 mo- mentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuu- tuksenantajalle viimeistään kuukauden kulut- tua muutosta seuraavan vuositiedotteen saa- misesta.

Jos vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vä- häisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, on vastaavasti voimassa, mitä 24 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

30 §

Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahin- kovakuutuksessa

— — — — — — — — — — — — — —

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evä- tä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtu- maan. Moottoriajoneuvovakuutuksen vakuu- tusehdoissa voidaan määrätä alkoholin, huu- mausaineen tai muun huumaavaan aineen käytön vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 7 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään.

— — — — — — — — — — — — — —

34 §

Korvauksen alentaminen tai epääminen va- hinkovakuutuksessa

Harkittaessa, onko korvausta vahinkova- kuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perus- teella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota va- kuutuksenottajan tai vakuutetun antama vää- rä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahin- gonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuh- teella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoite- tun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnil- lä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuuden tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin. Tiedonantovelvolli- suuden laiminlyönnin vaikutuksista vakuu- tuskorvaukseen eräissä tapauksissa säädetään 58 §:ssä.

35 §

Virheellisten tietojen tai vaaran lisääntymi- sen merkityksettömyys

— — — — — — — — — — — — — —

Henkivakuutuksessa vakuutuksenantaja saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyön- tiin vain, jos kuolema on sattunut ennen kuin viisi vuotta on kulunut vastuun alkamisesta tai jos vakuutuksenantaja on saman ajan ku- luessa lähettänyt 17 §:n 3 momentissa tai 20 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta, jos vakuu- tuksenottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpillisesti.

— — — — — — — — — — — — — —

5 luku

Vakuutusmaksu

38 §

Vakuutusmaksun suorittaminen

Vakuutusmaksu on suoritettava kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle vakuutus-

xxxxxx xxxxxxxx xxxxxx. Ensimmäistä mak- sua ei kuitenkaan tarvitse suorittaa ennen vakuutuksenantajan vastuun alkamista, ellei maksun suorittaminen ole vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajan vastuun alkami- sen edellytys, eikä myöhempiä maksuja en- nen sovitun vakuutusmaksukauden tai vakuu- tuskauden alkamista. Jos vakuutuksenantajan vastuu alkaa joltakin osin myöhemmin, tätä osaa koskevaa vakuutusmaksua ei tarvitse suorittaa ennen vastuun alkamista.

— — — — — — — — — — — — — —

40 §

Vastuun jatkuminen ja vakuutusmaksun ulos- ottokelpoisuus jatkuvassa vahinkovakuutuk- sessa

Jos jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuu- tusehdoissa on määrätty, että vakuutuksenan- tajan vastuu ei lakkaa ennen vakuutuskauden päättymistä vaikka vakuutuskautta koskevaa maksua ei olisikaan määräaikana suoritettu, vakuutuksenantaja saa periä vakuutusmaksun viivästyskorkoineen ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä vero- jen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään edel- lyttäen, että vakuutuksenantaja on tehnyt tästä merkinnän vakuutusmaksua koskevaan laskuun.

— — — — — — — — — — — — — —

41 §

Ryhmäetuvakuutuksen jatkuminen

Jos ryhmäetuvakuutus on joko kokonaan tai vakuutuksenottajan osalta ryhmästä eroa- misen tai erottamisen vuoksi päättynyt, va- kuutuksen katsotaan kuitenkin olevan voi- massa sellaisen vakuutuksenottajan osalta, jota koskevan maksun vakuutuksenantaja on ottanut vastaan.

42 §

Viivästyneen vahinkovakuutusmaksun suorit- taminen

— — — — — — — — — — — — — —

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuiten- kaan sovelleta, jos vakuutuksenantaja 14 päivän kuluessa vakuutusmaksun suorittami- sesta lukien ilmoittaa vakuutuksenottajalle, ettei se suostu ottamaan maksua vastaan. Maksua ei saa kieltäytyä vastaanottamasta yksinomaan sen vuoksi, että vakuutustapah- tuma on sattunut maksun suorittamisen jäl- keen.

6 luku

Edunsaajamääräys henkilövakuutuksessa sekä henkivakuutukseen perustuvan oikeu- den luovutus ja panttaus

47 §

Edunsaaja

Vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä henkilö, jolla on vakuutuksenottajan tai va- kuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen (edun- saaja). Vakuutuksenottaja voi muuttaa tai peruuttaa edunsaajamääräyksen, jos vakuu- tustapahtumaa, jossa määräys on tarkoitettu sovellettavaksi, ei ole sattunut. Eläkevakuu- tuksen ehdoissa voidaan rajoittaa vakuutuk- senottajan tässä momentissa mainittuja oike- uksia.

Vakuutuksenottaja voi antaa edunsaajalle tai vakuutetulle kirjallisen sitoumuksen mää- räyksen voimassa pitämisestä (peruuttama- ton edunsaajamääräys). Edunsaajamääräystä ei tällöin saa muuttaa tai peruuttaa ilman sen suostumusta, jolle sitoumus on annettu.

Jos edunsaajamääräys on voimassa, ei va- kuutetun kuoleman johdosta suoritettava vakuutuskorvaus kuulu vakuutetun kuolin- pesään. Jos edunsaajamääräystä ei ole, va- kuutuskorvaus kuuluu vakuutetun kuolin- pesään. Vakuutusehdoissa voidaan kuitenkin määrätä, että korvaus suoritetaan vakuutuk- senottajalle.

— — — — — — — — — — — — — —

51 §

Henkivakuutukseen perustuvan oikeuden luovutus ja panttaus

Vakuutuksenottajalla on oikeus luovuttaa ja pantata henkivakuutukseen perustuva oi- keus. Eläkevakuutukseen perustuvan oikeu- den luovuttamista ja panttaamista voidaan kuitenkin rajoittaa vakuutusehdoissa. Ryh- mähenkivakuutukseen perustuvaa oikeutta ei saa pantata. Luovutus tai panttaus ei ole va- kuutuksenottajan velkojia sitova, ellei siitä ole kirjallisesti ilmoitettu vakuutuksenanta- jalle. Jos vakuutuksessa on peruuttamaton edunsaajamääräys, vakuutuksenottaja ei saa luovuttaa tai pantata vakuutusta ilman sen suostumusta, jolle edunsaajamääräystä kos- keva sitoumus on annettu.

— — — — — — — — — — — — — —

53 §

Ilmoitukset panttioikeuden haltijalle ja edun- saajamääräystä koskevan sitoumuksen saa- jalle

Mitä 17, 20, 21 ja 39 §:ssä säädetään va- kuutuksenantajan velvollisuudesta ilmoittaa vakuutuksenottajalle vakuutuksen lakkaami- sesta tai vakuutuksenantajan vastuun alene- misesta, koskee myös sitä, jolle henkivakuu- tukseen perustuva oikeus on pantattu tai jolle on annettu sitoumus edunsaajamääräyksen voimassa pitämisestä edellyttäen, että pantta- uksesta tai edunsaajamääräyksestä on ilmoi- tettu vakuutuksenantajalle. Jos vakuutuk- senantaja laiminlyö ilmoituksen toimittami- sen, se ei voi panttioikeuden haltijaa tai edunsaajaa kohtaan vedota siihen, että va- kuutus on lakannut tai että vastuu on alentu- nut.

7 luku

Ulosmittaus sekä takaisinsaanti konkurssi- pesään

54 §

Ulosmittaus henkivakuutuksessa

Jos henkivakuutuksessa on vakuutettuna vakuutuksenottaja tai hänen puolisonsa, ei

jommallekummalle heistä vakuutussopimuk- sen mukaan kuuluvaa oikeutta saa ulosmitata kummankaan velasta, jos:

1) vakuutuksen ottamisesta on ulosmittaus- ta toimitettaessa kulunut vähintään viisi vuot- ta, vakuutusmaksuja on sovittu suoritettavak- si vähintään kymmenen vuoden ajan eikä minään vuonna ole suoritettu enemmän kuin viidennes siitä vakuutusmaksujen yhteenlas- ketusta määrästä, joka olisi ollut suoritettava, jos maksut olisi vakuutusta otettaessa tasai- sesti jaettu kymmenelle vuodelle; maksun korotusta, joka johtuu sovitusta kustannusten kehitystä kuvaavasta indeksin muutoksesta, ei oteta huomioon; taikka

2) vakuutus on voimassa vain kuoleman varalta, eikä minään vuonna ole suoritettu kaksi kertaa vuosittaista vakuutusmaksua suurempaa maksua.

— — — — — — — — — — — — — —

8 luku

Vakuutuskorvaus vahinkovakuutuksessa

58 §

Alivakuutus

— — — — — — — — — — — — — —

Tämän pykälän säännöksiä alivakuutukses- ta sovelletaan soveltuvin osin myös, jos va- kuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, antanut omaisuudesta tai etuudes- ta vääriä tai puutteellisia tietoja ja vakuutus- maksu on näiden tietojen perusteella sovittu pienemmäksi kuin jos oikeat ja täydelliset tiedot olisi annettu. Vähäinen poikkeama omaisuudesta tai etuudesta annetun tiedon ja oikean ja täydellisen tiedon välillä ei kuiten- kaan oikeuta vakuutuskorvauksen alentami- seen.

9 luku

Kolmannen henkilön oikeus vahinkovakuu- tuksessa

64 §

Ilmoitus vakuutuksenantajan vastuun päät- tymisestä tai supistumisesta

Vakuutuksenantaja on velvollinen ilmoit- tamaan vastuunsa päättymisestä tai vastuuta supistavasta sopimuksesta tai toimenpiteestä tiedossaan olevalle, 62 §:ssä tarkoitetulle vakuutetulle, jonka oikeutta kyseinen sopi- mus tai toimenpide merkittävästi supistaa. Vakuutuksenantajan vastuu päättyy tai sopi- mus tai toimenpide tulee voimaan 62 §:ssä tarkoitettua vakuutettua kohtaan aikaisintaan

14 päivän kuluttua siitä, kun ilmoitus on hänelle lähetetty.

10 luku Korvausmenettely 70 §

Korvauksen suorittaminen

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on ilmoitettava vajaa- valtaiselle suoritettavasta vakuutuskorvauk- sesta vajaavaltaisen kotipaikan holhousvi- ranomaiselle, jos korvauksen kokonaismäärä on suurempi kuin 1000 euroa ja korvaus kä- sittää muun suorituksen kuin vakuutustapah- tuman aiheuttamien kustannusten tai varalli- suuden menetysten korvaamisen.

— — — — — — — — — — — — — —

72 §

Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumi- sen jälkeen

Jos korvauksen hakija on vakuutustapah- tuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuk- senantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vas- tuun arvioimisen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuul- lista.

73 §

Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhen- tuminen

Vakuutussopimukseen perustuva korvaus- vaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija

on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtu- masta aiheutuneesta, korvattavaksi tulevasta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä viimeistään 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Kor- vausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumas- ta.

— — — — — — — — — — — — — —

74 §

Kanneaika ja oikeuspaikka

Kanne vakuutuksenantajan tekemän korva- usta koskevan päätöksen taikka vakuutuk- senottajan tai vakuutetun asemaan vaikutta- van muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuo- den kuluessa siitä, kun asianosainen on saa- nut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Kanne voi- daan nostaa myös kantajan kotipaikan tuo- mioistuimessa. Vanhentumisen keskeytymi- sestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttaja- riitoja ratkaisevassa elimessä säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.

75 §

Vakuutuksenantajan takautumisoikeus

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutusehdoissa ei saa poiketa 1 tai 2 momentin säännöksistä kolmannen henki- lön vahingoksi, jos kolmas henkilö on yksi- tyishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettava muu luon- nollinen henkilö. Moottoriajoneuvovakuu- tuksen vakuutusehdoissa voidaan kuitenkin takautumisoikeudesta määrätä siten kuin liikennevakuutuslain 20 §:ssä säädetään

— — — — — — — — — — — — — —

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tätä lakia sovelletaan:

1) vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty lain voimaantulon jälkeen;

2) vahinkovakuutukseen, joka 16 §:n 1 mo- mentissa säädetyllä tavalla jatkuu vakuutus- kauden kerrallaan, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien; ja

3) tapaturmavakuutukseen ja sairausvakuu- tukseen lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmak- sukaudesta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien.

Muuhun kuin 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettuun vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty ennen tämän lain voimaan- tuloa, sovelletaan lain 17 b §:ää, 20 a §:ää, 24 §:n 3 momenttia, 27 §:ää, 41 §:ää, 47 §:n

1—3 momenttia, 49 §:ää, 70 §:n 2 moment-

tia, 72 §:ää ja 75 §:n 3 momenttia.

Lain 73 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos vakuutustapahtuma on sattunut lain voimaan- tulon jälkeen. Lain 74 §:ää sovelletaan, jos vakuutuksenantajan päätös on tehty lain voimaantulon jälkeen.

—————

2. Laki

avioliittolain 35 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun avioliittolain (234/1929) 35 §:n 2 momentti seuraavasti:

35 §

— — — — — — — — — — — — — —

Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuu- teen, josta avioehtosopimuksin taikka lahja- kirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuk- sen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellai- sen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on

määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatetta- koon tätä määräystä.

— — — — — — — — — — — — — —

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

—————

3. Laki

velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan velan vanhentumisesta 15 päivänä elokuuta 2003 annetun lain (728/2003) 11 §:n 1 momentin 1 kohta seuraavasti:

11 §

Oikeudelliset katkaisutoimet

Velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa säädetään, jos:

1) velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajavalituslautakunnassa tai laissa sää- detyssä muussa toimielimessä tai menettelys- sä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkai- susuositus, taikka toimielimessä, joka on merkitty Euroopan unionin komission pitä-

mään tieto-kantaan kuluttajariitoja ratkaise- vista elimistä;

— — — — — — — — — — — — — —

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tätä lakia sovelletaan myös velkaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa. Jos velkaa koskeva asia on lain voimaan tullessa vireillä toimielimessä, joka on merkitty Euroopan unionin komissi- on pitämään tietokantaan kuluttajariitoja ratkaisevista elimistä, velan vanhentuminen keskeytyy 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kun laki tulee voimaan.

—————

4. Laki

vakuutusyhtiölain 13 luvun 4 §:n kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan 28 päivänä joulukuu- ta 1979 annetun vakuutusyhtiölain (1062/1979) 13 luvun 4 §.

2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

—————

Helsingissä päivänä kuuta 20

Tasavallan Presidentti

XXXXX XXXXXXX

Oikeusministeri Xxxxx Xxxxxxxx

Liite Rinnakkaistekstit

1. Laki

vakuutussopimuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun vakuutussopimuslain (543/1994) 25 § ja 49 §:n 3 momentti,

muutetaan 1 §, 2 §:n 3 momentti, 3 §:n 2 ja 3 momentti, 5 §:n 1 ja 4 momentti, 7 §, 11 §:n 1

ja 3 momentti, 15 §:n 2 momentti, 16 §:n 2 momentti, 17 §, 19 §:n 2 momentti, 20 §, 24 §:n

3 momentti, 26 ja 27 §, 30 §:n 3 momentti, 34 §, 35 §:n 3 momentti, 38 §:n 1 momentti, 40 §:n

1 momentti, 41 §, 42 §:n 2 momentti, 47 §:n 1—3 momentti, 51 §:n 1 momentti, 53 §, 54 §:n

1 momentti, 64 §, 70 §:n 2 momentti, 72 §, 73 §:n 1 momentti, 74 § ja 75 §:n 3 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 § osaksi laissa 82/1998 ja 5 §:n 4 momentti laissa 30/2005, sekä

lisätään lakiin uusi 4 a ja 6 a §, 16 §:ään uusi 3 momentti, lakiin uusi 17 a, 17 b ja 20 a § se- kä 58 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan henkilövakuutuk- seen ja vahinkovakuutukseen.

Tämä laki ei koske lakisääteistä vakuutus- ta eikä jälleenvakuutusta. Lakia sovelletaan kuitenkin liikennevakuutuslain (279/1959), potilasvahinkolain (585/1986) ja ympäris- tövahinkovakuutuksesta annetun lain (81/1998) mukaisiin vakuutuksiin, jollei näissä laeissa toisin säädetä.

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan muuhun vakuutuk- seen kuin lakisääteiseen vakuutukseen.

Lakia sovelletaan kuitenkin liikenneva- kuutuslain (279/1959), potilasvahinkolain (585/1986) ja ympäristövahinkovakuutuk- sesta annetun lain (81/1998) mukaisiin va- kuutuksiin, jollei näissä laeissa toisin sääde- tä.

Tämä laki ei koske jälleenvakuutusta.

Voimassa oleva laki Ehdotus

2 §

Määritelmiä

2 §

Määritelmiä

— — — — — — — — — — — — — —

Sellaista ryhmälle tarjottavaa vakuutusta, jossa vakuutetun on osittain tai kokonaan suoritettava vakuutusmaksu, ei tätä lakia sovellettaessa pidetä ryhmävakuutuksena.

— — — — — — — — — — — — — —

Sellaista ryhmälle tarjottavaa vakuutusta, jossa vakuutetun on osittain tai kokonaan suoritettava vakuutusmaksu (ryhmäetuva- kuutus), pidetään tätä lakia sovellettaessa yksilöllisenä vakuutuksena.

— — — — — — — — — — — — — —

3 §

Säännösten pakottavuus

— — — — — — — — — — — — — —

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingok- si, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sel- laista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintan- sa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rin- nastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä mo- mentissa säädetään, ei koske ryhmävakuu- tusta.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei kos- ke luottovakuutusta, elinkeinonharjoittajan ottamaa meri- tai muuta kuljetusvakuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuu- tusta, jonka kohteena on ilma-alus.

3 §

Säännösten pakottavuus

— — — — — — — — — — — — — —

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingok- si, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sel- laista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuo- lena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmäva- kuutusta.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei kos- ke luotto- tai takausvakuutusta, elinkeinon- harjoittajan ottamaa meri- tai muuta kulje- tusvakuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuutusta, jonka kohteena on ilma-alus.

4 a §

Kapitalisaatiosopimukseen sovellettavat säännökset

Sellaiseen sijoitusvakuutukseen, jossa ei ole vakuutettua (kapitalisaatiosopimus), sovelletaan 1—3, 5, 6, 6 a, 7—9, 12, 13, 13

a, 51 ja 52 §:n säännöksiä.

Voimassa oleva laki Ehdotus

2 luku

Vakuutuksesta annettavat tiedot

5 §

Tiedot ennen sopimuksen päättämistä

— — — — — — — — — — — — — —

Valtioneuvoston asetuksella voidaan tar- vittaessa antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä tietoja vakuutuksenantajan on annetta- va vakuutuksen hakijalle ennen sopimuksen päättämistä.

Vakuutuksesta annettavat tiedot

5 §

Tiedot ennen sopimuksen päättämistä

Ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuk- sen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdois- taan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Samoin tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin, ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja si- joittamisen tavoitteet.

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa mää- räyksiä säästöhenkivakuutuksen ja eläkeva- kuutuksen kulujen laskemis- ja ilmoittamis- tavasta.

6 a §

Tieto hylkäysperusteesta

Jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle henkilölle, hylkäysperuste on ilmoitettava vakuutusta hakeneelle, pait- si jos hylkäys perustuu rahanpesun estämi- sestä ja selvittämisestä annetun lain (68/1998) 11 §:ään. Vakuutusta hakeneen pyynnöstä peruste on ilmoitettava kirjalli- sesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

7 §

Tiedot vakuutuksen voimassaoloaikana

Vakuutuksenantajan on lähetettävä va- kuutuksenottajalle vuosittain tieto vakuu-

7 §

Tiedot vakuutuksen voimassaoloaikana

Vakuutuksenantajan on lähetettävä va- kuutuksenottajalle vuosittain tieto vakuu-

Voimassa oleva laki Ehdotus

tusmäärästä ja muista sellaisista vakuutusta koskevista seikoista, joilla on vakuutuk- senottajalle ilmeistä merkitystä. Vakuutus- tapahtuman sattumisen jälkeen vakuutuk- senantajalla on tiedonantovelvollisuus sitä kohtaan, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.

Asetuksella voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä tietoja vakuutuksenantajan on annettava vakuutuk- senottajalle vakuutuksen voimassaoloaika- na.

tusmäärästä ja muista sellaisista vakuutusta koskevista seikoista, joilla on vakuutuk- senottajalle ilmeistä merkitystä. Tiedoista, jotka on mainittava vuositiedotteessa, sää- detään lisäksi 26 ja 27 §:ssä. Vakuutusta- pahtuman sattumisen jälkeen vakuutuk- senantajalla on tiedonantovelvollisuus sitä kohtaan, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.

3 luku

Vakuutuksen voimassaolo ja sopimuksen muuttaminen

11 §

Vastuun alkaminen

Vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole erityisesti sovittu, silloin, kun vakuutuksenantaja tai vakuu- tuksenottaja on antanut tai lähettänyt hy- väksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, jos siihen vakuutuksen laadun tai muun erityi- sen syyn vuoksi on aihetta, että vakuutuk- senantajan vastuun alkamisen edellytyksenä on vakuutusmaksun suorittaminen. Vakuu- tuksenantajan on, saadakseen vedota tällai- seen vakuutusehtojen määräykseen, tehtävä siitä merkintä vakuutusmaksua koskevaan kirjalliseen vaatimukseen (maksulippu).

— — — — — — — — — — — — — —

3 luku

Vakuutuksen voimassaolo ja sopimuksen muuttaminen

11 §

Vastuun alkaminen

Vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole yksilöllisesti sovit- tu vakuutuksenottajan kanssa, silloin, kun vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt hyväksyvän vastauk- sen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

— — — — — — — — — — — — — —

15 §

Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa va- hinkovakuutus vakuutuskauden aikana

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on irtisanottava va- kuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivy- tystä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeut-

15 §

Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa va- hinkovakuutus vakuutuskauden aikana

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on irtisanottava va- kuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivy- tystä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeut-

Voimassa oleva laki Ehdotus

tavasta perusteesta. Jos tämä laiminlyödään, vakuutuksenantaja menettää irtisanomisoi- keutensa, paitsi jos vakuutuksenottaja on 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapa- uksessa vilpillisesti laiminlyönyt 26 §:n 1 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuu- tensa. Vakuutus päättyy kuukauden kulut- tua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä.

— — — — — — — — — — — — — —

tavasta perusteesta. Irtisanomista koskevas- sa ilmoituksessa on mainittava irtisanomis- peruste. Jos irtisanomista ei suoriteta siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuu- tuksenantaja menettää irtisanomisoikeuten- sa, paitsi jos vakuutuksenottaja on 1 mo- mentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vilpillisesti laiminlyönyt 26 §:n 1 momen- tissa säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua irti- sanomista koskevan ilmoituksen lähettämi- sestä.

— — — — — — — — — — — — — —

16 §

Jatkuvan vahinkovakuutuksen irtisanomi- nen

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa jatkuva vahinkovakuutus päättyväksi va- kuutuskauden lopussa. Irtisanomista koske- va ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenotta- jalle viimeistään kuukautta ennen vakuu- tuskauden päättymistä. Vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutus säädetään 12 §:ssä.

16 §

Jatkuvan vahinkovakuutuksen irtisanomi- nen

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa jatkuva vahinkovakuutus päättyväksi va- kuutuskauden lopussa. Irtisanomiselle on oltava hyvän vakuutustavan mukainen pe- ruste. Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päätty- mistä. Ilmoituksessa on mainittava irtisa- nomisperuste, paitsi jos irtisanominen pe- rustuu rahanpesun estämisestä ja selvittä- misestä annetun lain 11 §:ään. Jos irtisa- nomista ei suoriteta siten kuin tässä mo- mentissa säädetään, irtisanominen on mitä- tön.

Vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutus säädetään 12 §:ssä.

17 §

Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa henki- lövakuutus

Vakuutuksenantaja ei saa irtisanoa henki- lövakuutusta muissa kuin tässä pykälässä ja 25, 27 ja 39 §:ssä säädetyissä tapauksissa.

17 §

Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa henki- lövakuutus

Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkilövakuutus, jos

2) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvollisuuttaan me-

Voimassa oleva laki Ehdotus

netellyt vilpillisesti, mutta vakuutussopimus kuitenkin sitoo vakuutuksenantajaa 24 §:n 3 momentin nojalla, tai

3) vakuutettuun liittyvässä, vakuutuksen- antajan vastuun arvioimisen kannalta mer- kityksellisessä seikassa on tapahtunut va- hingonvaaraa lisäävä muutos ja vakuutuk- senantaja oikean asianlaidan tai vakuutet- tuun liittyvän seikan tuntien ei olisi vakuu- tusta myöntänyt.

Vakuutuksenantaja saa irtisanoa henkilö- vakuutuksen myös, jos:

1) vakuutettu on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman; tai

2) vakuutettu on vakuutustapahtuman jäl- keen antanut vakuutuksenantajalle vilpilli- sesti vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta.

Vakuutuksenantajan on irtisanottava va- kuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivy- tystä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeut- tavasta perusteesta. Irtisanomista koskevas- sa ilmoituksessa on mainittava irtisanomis- peruste. Jos irtisanomista ei suoriteta siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuu- tuksenantaja menettää irtisanomisoikeuten- sa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle ilmoituksen irtisano- misesta.

Vakuutuksenantajan oikeudesta irtisanoa vakuutus vakuutusmaksun viivästymisen takia säädetään 39 §:ssä.

Sellaisen tapaturmavakuutuksen ja saira- usvakuutuksen ehdoissa, jonka vakuutus- maksu on sovittu suoritettavaksi säännölli- sin väliajoin (vakuutusmaksukausi), voi- daan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi va- kuutusmaksukauden lopussa. Jos vakuu- tusmaksukaudesta ei ole sovittu, vakuutuk- senantajalla on vastaavasti oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi kalenterivuoden lo- pussa. Vakuutusta ei kuitenkaan saa irtisa-

17 a §

Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa tapa- turmavakuutus ja sairausvakuutus vakuu- tusehtojen nojalla

Sellaisen tapaturmavakuutuksen ja saira- usvakuutuksen ehdoissa, jonka vakuutus- maksu on sovittu suoritettavaksi säännölli- sin väliajoin (vakuutusmaksukausi), voi- daan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi va- kuutusmaksukauden päättyessä. Jos vakuu- tusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi vain kalenterivuoden lopussa.

Voimassa oleva laki Ehdotus

noa sen vuoksi, että vakuutetun terveydenti- la on vakuutuksen ottamisen jälkeen huo- nontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutusta- pahtuma on sattunut.

Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetet- tävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuu- kautta ennen vakuutusmaksukauden päät- tymistä tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, viimeistään kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä.

Vakuutusta ei saa irtisanoa sen vuoksi, et- tä vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut. Irtisanomisperusteen on muutoinkin oltava hyvän vakuutustavan mukainen.

17 b §

Ryhmäetuvakuutuksen päättyminen

Jos ryhmäetuvakuutus on joko kokonaan tai vakuutuksenottajan osalta ryhmästä eroamisen tai erottamisen vuoksi päättynyt, vakuutuksenantajan on ilmoitettava vakuu- tuksenottajalle kirjallisesti vakuutuksen päättymisperuste ja -ajankohta. Vakuutus saa päättyä aikaisintaan kuukauden kulut- tua ilmoituksen lähettämisestä.

19 §

Jatkuvan vahinkovakuutuksen sopimusehto- jen muuttaminen vakuutuskauden vaihtues- sa

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on lähetettävä mak- sulipun yhteydessä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoitukses- sa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutuskauden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.

19 §

Jatkuvan vahinkovakuutuksen sopimusehto- jen muuttaminen vakuutuskauden vaihtues- sa

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuu- tusmaksua koskevan laskun yhteydessä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuu- tuskauden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuk- senantaja on lähettänyt vakuutuksenottajal- le tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Voimassa oleva laki Ehdotus

20 §

Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muut- taminen

Vakuutuksenantaja ei saa muuttaa henki- lövakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja muissa kuin tässä pykälässä ja 25 ja 27 §:ssä säädetyissä tapauksissa.

20 §

Henkilövakuutuksen jatkuminen muutetuin ehdoin

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 22 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuuten- sa ja vakuutuksenantaja olisi oikeat ja täy- delliset tiedot saadessaan myöntänyt vakuu- tuksen ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla kuin oli sovittu, vakuutus jatkuu tällaisin mak- suin ja ehdoin. Sama koskee, jos vakuutuk- senottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvollisuuttaan menetellyt vilpil- lisesti ja vakuutussopimus tästä huolimatta sitoo vakuutuksenantajaa 24 §:n 3 momen- tin nojalla.

Vakuutus jatkuu vastaavasti muutetuin ehdoin myös, jos vakuutettuun liittyvässä, vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta merkityksellisessä seikassa on tapahtunut 27 §:ssä tarkoitettu muutos ja vakuutuksenantaja olisi myöntänyt vakuu- tuksen korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla siinä tapauksessa, että vakuutettuun liittyvä seikka olisi ollut muutosta vastaava jo vakuutusta myönnet- täessä.

Saatuaan tiedon tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä tai vakuutettuun liittyvän seikan muutoksesta vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilman ai- heetonta viivytystä ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituk- sessa on mainittava, että vakuutuksenotta- jalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Jos va- kuutuksenantaja ei lähetä ilmoitusta tässä momentissa säädetyllä tavalla, se menettää oikeutensa muuttaa maksua tai ehtoja.

Henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa

20 a §

Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muut- taminen

Henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa

Voimassa oleva laki Ehdotus

voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksi- löidyllä perusteella vakuutusmaksua ja mui- ta sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai mui- ta sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontu- nut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtu- ma on sattunut.

Henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja voidaan muuttaa vain edellyttäen, että muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korko- tason muutoksen vuoksi ja että vakuutusso- pimuksen sisältö ei muutu olennaisesti al- kuperäiseen sopimukseen verrattuna.

Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Jos työeläkettä koskevia säännöksiä on muutettu, vakuutuksenantajalla on sen es- tämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, oikeus muuttaa vapaamuotoisen työeläke- vakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja vastaamaan säännösten muu- tosta.

Vakuutuksenantajan on lähetettävä va- kuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten va- kuutusmaksu tai muut sopimusehdot muut- tuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuu- tusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksu- kaudesta ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukau- den kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.

Henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja voidaan kuitenkin muuttaa vain, jos muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korko- tason muutoksen vuoksi eikä vakuutusso- pimuksen sisältö muutu olennaisesti alkupe- räiseen sopimukseen verrattuna. Jos henki- vakuutukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä muutetaan, vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus muuttaa henkivakuutuksen vakuu- tusmaksua tai muita sopimusehtoja vastaa- maan lainsäädännön muutosta.

Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Voimassa oleva laki Ehdotus

4 luku

Eräät vakuutuksenottajan ja vakuutetun velvollisuudet ja vakuutuksenantajan vas- tuun rajoitukset

24 §

Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti hen- kilövakuutuksessa

— — — — — — — — — — — — — —

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei so- velleta, jos se johtaisi vakuutuksenottajan tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen.

Eräät vakuutuksenottajan ja vakuutetun velvollisuudet ja vakuutuksenantajan vas- tuun rajoitukset

24 §

Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti hen- kilövakuutuksessa

— — — — — — — — — — — — — —

Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraa- mukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella.

25 §

Henkilövakuutuksen irtisanominen väärien tietojen johdosta sekä vakuutuksen jatkumi- nen

Jos vakuutuksenantaja henkilövakuutuk- sen voimassaoloaikana saa tiedon siitä, että tiedonantovelvollisuus on laiminlyöty 24 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myön- tänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset tiedot olisi annettu, vakuutuksenantaja saa irtisanoa vakuutuk- sen päättyväksi kuukauden kuluttua siitä, kun irtisanomista koskeva ilmoitus on lähe- tetty vakuutuksenottajalle. Jos vakuutuk- senantaja olisi myöntänyt vakuutuksen ai- noastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutus jatkuu tällaisin maksuin ja ehdoin. Mitä 1 momentissa säädetään, sovelle- taan vastaavasti, jos tiedonantovelvollisuus on laiminlyöty 24 §:n 1 momentissa sääde- tyllä tavalla ja vakuutussopimus tästä huo- limatta sitoo vakuutuksenantajaa mainitun

pykälän 3 momentin nojalla.

Vakuutuksenantajan on ilman aiheetonta viivytystä lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus irtisanomisesta taikka maksun tai ehtojen muutoksesta saatuaan tiedon va- kuutuksenottajan tai vakuutetun laimin- lyönnistä. Jos tämä laiminlyödään, vakuu- tuksenantaja menettää oikeutensa vedota

(kumotaan)

25 §

Voimassa oleva laki Ehdotus

tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin.

26 §

Vaaran lisääntyminen vahinkovakuutukses- sa

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuu- tussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapah- tuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisää- västä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. Vakuutuksenottajan on ilmoi- tettava tällaisesta muutoksesta vakuutuk- senantajalle viimeistään muutosta seuraa- van vakuutusmaksun suorittamisen yhtey- dessä. Vakuutuksenantajan on maksulipun lähettämisen yhteydessä muistutettava va- kuutuksenottajaa tästä velvollisuudesta.

Jos vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa sää- detyn velvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Vaaran lisääntyminen vahinkovakuutukses- sa

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuu- tussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapah- tuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisää- västä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. Vakuutuksenantajan on muis- tutettava vakuutuksenottajaa tästä velvolli- suudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedot- teessa.

Vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukau- den kuluttua muutosta seuraavan vuositie- dotteen saamisesta.

Jos vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa sää- detyn velvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

27 §

Vaaran lisääntyminen henkilövakuutukses- sa

Jos jollakin vakuutettuun liittyvällä sei- kalla, kuten ammatilla, harrastuksilla tai asuinpaikalla, on henkilövakuutuksessa merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa tällaisessa asiantilassa tapah- tuneesta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään muutosta seuraavan vakuutus- maksun suorittamisen yhteydessä. Vakuu- tuksenantajan on maksulipun lähettämisen yhteydessä muistutettava vakuutuksenotta- jaa tästä velvollisuudesta.

27 §

Vaaran lisääntyminen henkilövakuutukses- sa

Jos jollakin vakuutettuun liittyvällä sei- kalla, kuten ammatilla, harrastuksilla tai asuinpaikalla, on henkilövakuutuksessa merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa tällaisessa asiantilassa tapah- tuneesta muutoksesta vakuutuksenantajalle. Vakuutuksenantajan on muistutettava va- kuutuksenottajaa tästä velvollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa.

Voimassa oleva laki Ehdotus

Jo vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa sää- detyn velvollisuutensa, on vastaavasti voi- massa, mitä 24 §:n 2 ja 3 momentissa sää- detään.

Jos vakuutuksenantaja on saanut tietää 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta, vakuutuksen irtisanomisen ja jatkumisen osalta on vastaavasti voimassa, mitä 25 §:ssä säädetään.

Vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukau- den kuluttua muutosta seuraavan vuositie- dotteen saamisesta.

Jos vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa sää- detyn velvollisuutensa, on vastaavasti voi- massa, mitä 24 §:n 2 ja 3 momentissa sää- detään.

30 §

Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahin- kovakuutuksessa

— — — — — — — — — — — — — —

30 §

Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahin- kovakuutuksessa

— — — — — — — — — — — — — —

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausai- neen käyttönsä on vaikuttanut vakuutusta- pahtumaan. Moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä alkoho- lin, huumausaineen tai muun huumaavaan aineen käytön vaikutuksesta vakuutuskor- vaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 7 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään.

— — — — — — — — — — — — — —

34 §

Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa

Harkittaessa, onko korvausta vahinkova- kuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perus- teella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai va- hingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olo- suhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai lai- minlyönnillä on ollut vahingon syntymi- seen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuu- tuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tar- koitetun henkilön tahallisuuden tai huoli- mattomuuden laatu sekä olosuhteet muu-

34 §

Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa

Harkittaessa, onko korvausta vahinkova- kuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perus- teella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai va- hingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olo- suhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai lai- minlyönnillä on ollut vahingon syntymi- seen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuu- tuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tar- koitetun henkilön tahallisuuden tai huoli- mattomuuden laatu sekä olosuhteet muu-

Voimassa oleva laki Ehdotus

toin. toin. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyön- nin vaikutuksista vakuutuskorvaukseen eräissä tapauksissa säädetään 58 §:ssä.

35 §

Virheellisten tietojen tai vaaran lisääntymi- sen merkityksettömyys

— — — — — — — — — — — — — —

Henkivakuutuksessa vakuutuksenantaja saa vedota tiedonantovelvollisuuden laimin- lyöntiin vain, jos kuolema on sattunut en- nen kuin viisi vuotta on kulunut vastuun alkamisesta tai jos vakuutuksenantaja on saman ajan kuluessa lähettänyt 25 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta, jos vakuutuk- senottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpil- lisesti.

— — — — — — — — — — — — — —

35 §

Virheellisten tietojen tai vaaran lisääntymi- sen merkityksettömyys

— — — — — — — — — — — — — —

Henkivakuutuksessa vakuutuksenantaja saa vedota tiedonantovelvollisuuden laimin- lyöntiin vain, jos kuolema on sattunut en- nen kuin viisi vuotta on kulunut vastuun alkamisesta tai jos vakuutuksenantaja on saman ajan kuluessa lähettänyt 17 §:n 3 momentissa tai 20 §:n 3 momentissa tarkoi- tetun ilmoituksen. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta, jos vakuutuksenottaja tai vakuu- tettu on menetellyt vilpillisesti.

— — — — — — — — — — — — — —

5 luku Vakuutusmaksu 38 §

Vakuutusmaksun suorittaminen

Vakuutusmaksu on suoritettava kuukau- den kuluessa siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle maksuli- pun. Ensimmäistä maksua ei kuitenkaan tarvitse suorittaa ennen vakuutuksenantajan vastuun alkamista, ellei maksun suorittami- nen ole vakuutusehtojen mukaan vakuutuk- senantajan vastuun alkamisen edellytys, eikä myöhempiä maksuja ennen sovitun vakuutusmaksukauden tai vakuutuskauden alkamista.

— — — — — — — — — — — — — —

5 luku Vakuutusmaksu 38 §

Vakuutusmaksun suorittaminen

Vakuutusmaksu on suoritettava kuukau- den kuluessa siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle vakuu- tusmaksua koskevan laskun. Ensimmäistä maksua ei kuitenkaan tarvitse suorittaa en- nen vakuutuksenantajan vastuun alkamista, ellei maksun suorittaminen ole vakuutuseh- tojen mukaan vakuutuksenantajan vastuun alkamisen edellytys, eikä myöhempiä mak- suja ennen sovitun vakuutusmaksukauden tai vakuutuskauden alkamista. Jos vakuu- tuksenantajan vastuu alkaa joltakin osin myöhemmin, tätä osaa koskevaa vakuutus- maksua ei tarvitse suorittaa ennen vastuun alkamista.

— — — — — — — — — — — — — —

Voimassa oleva laki Ehdotus

40 §

Vastuun jatkuminen ja vakuutusmaksun ulosottokelpoisuus jatkuvassa vahinkova- kuutuksessa

Jos jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuu- tusehdoissa on määrätty, että vakuutuk- senantajan vastuu ei lakkaa ennen vakuu- tuskauden päättymistä vaikka vakuutus- kautta koskevaa maksua ei olisikaan määrä- aikana suoritettu, vakuutuksenantaja saa periä vakuutusmaksun viivästyskorkoineen ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja maksujen peri- misestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään edellyttäen, että va- kuutuksenantaja on tehnyt tästä merkinnän maksulippuun.

— — — — — — — — — — — — — —

40 §

Vastuun jatkuminen ja vakuutusmaksun ulosottokelpoisuus jatkuvassa vahinkova- kuutuksessa

— — — — — — — — — — — — — —

41 §

Vakuutuksen jatkuminen eräissä tapauksis- sa

Jos 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu vakuu- tus on joko kokonaan tai vakuutetun osalta ryhmästä eroamisen tai erottamisen vuoksi päättynyt, vakuutuksen katsotaan kuitenkin olevan voimassa sellaisen vakuutetun osal- ta, jota koskevan maksun vakuutuksenanta- ja on ottanut vastaan.

41 §

Ryhmäetuvakuutuksen jatkuminen

Jos ryhmäetuvakuutus on joko kokonaan tai vakuutuksenottajan osalta ryhmästä eroamisen tai erottamisen vuoksi päättynyt, vakuutuksen katsotaan kuitenkin olevan voimassa sellaisen vakuutuksenottajan osal- ta, jota koskevan maksun vakuutuksenanta- ja on ottanut vastaan.

42 §

Viivästyneen vahinkovakuutusmaksun suo- rittaminen

— — — — — — — — — — — — — —

42 §

Viivästyneen vahinkovakuutusmaksun suo- rittaminen

— — — — — — — — — — — — — —

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuiten- kaan sovelleta, jos vakuutuksenantaja 14 päivän kuluessa vakuutusmaksun suorit- tamisesta lukien ilmoittaa vakuutuksenotta- jalle, ettei se suostu ottamaan maksua vas- taan. Maksua ei saa kieltäytyä vastaanotta- masta yksinomaan sen vuoksi, että vakuu- tustapahtuma on sattunut maksun suoritta- misen jälkeen.

Voimassa oleva laki Ehdotus

6 luku

Edunsaajamääräys henkilövakuutuksessa sekä henkivakuutukseen perustuvan oi- keuden luovutus ja panttaus

47 §

Edunsaaja

Vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä henkilö, jolla on vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuk- sesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen (edunsaaja). Vakuutuksenottaja voi muuttaa tai peruuttaa edunsaajamääräyksen, jos vakuutustapahtumaa, jossa määräys on tar- koitettu sovellettavaksi, ei ole sattunut.

Vakuutuksenottaja voi antaa edunsaajalle tai vakuutetulle kirjallisen sitoumuksen määräyksen voimassa pitämisestä (peruut- tamaton edunsaajamääräys). Edunsaajamää- räystä ei tällöin saa muuttaa tai peruuttaa ilman sen suostumusta, jolle sitoumus on annettu. Jos edunsaajalle vakuutussopimuk- sen mukaan maksetaan korvausta toistuvina erinä, eikä sopimuksessa ole vakuutusmää- rää, voidaan vakuutusehdoissa määrätä, ettei edunsaajamääräystä saa muuttaa il- man vakuutuksenantajan suostumusta.

Jos edunsaajamääräys on voimassa, ei va- kuutetun kuoleman johdosta suoritettava vakuutuskorvaus kuulu vakuutetun kuolin- pesään.

— — — — — — — — — — — — — —

6 luku

Edunsaajamääräys henkilövakuutuksessa sekä henkivakuutukseen perustuvan oi- keuden luovutus ja panttaus

47 §

Edunsaaja

Jos edunsaajamääräys on voimassa, ei va- kuutetun kuoleman johdosta suoritettava vakuutuskorvaus kuulu vakuutetun kuolin- pesään. Jos edunsaajamääräystä ei ole, vakuutuskorvaus kuuluu vakuutetun kuolin- pesään. Vakuutusehdoissa voidaan kuiten- kin määrätä, että korvaus suoritetaan va- kuutuksenottajalle.

— — — — — — — — — — — — — —

49 §

Edunsaajamääräyksen raukeaminen

— — — — — — — — — — — — — —

Edunsaajamääräys, joka ei ole peruutta- maton, raukeaa myös, kun vakuutuksenotta- ja luovuttaa vakuutussopimukseen perustu-

49 §

Edunsaajamääräyksen raukeaminen

— — — — — — — — — — — — — —

(kumotaan)

Voimassa oleva laki Ehdotus

xxx xxxxxxxx, jollei toisin ole sovittu.

51 §

Henkivakuutukseen perustuvan oikeuden luovutus ja panttaus

Vakuutuksenottajalla on oikeus luovuttaa ja pantata henkivakuutukseen perustuva oikeus. Ryhmähenkivakuutukseen perustu- vaa oikeutta ei kuitenkaan saa pantata. Luo- vutus tai panttaus ei ole vakuutuksenottajan velkojia sitova, ellei siitä ole kirjallisesti ilmoitettu vakuutuksenantajalle. Jos vakuu- tuksessa on peruuttamaton edunsaajamää- räys, vakuutuksenottaja ei saa luovuttaa tai pantata vakuutusta ilman sen suostumusta, jolle edunsaajamääräystä koskeva sitoumus on annettu.

— — — — — — — — — — — — — —

51 §

Henkivakuutukseen perustuvan oikeuden luovutus ja panttaus

Vakuutuksenottajalla on oikeus luovuttaa ja pantata henkivakuutukseen perustuva oikeus. Eläkevakuutukseen perustuvan oi- keuden luovuttamista ja panttaamista voi- daan kuitenkin rajoittaa vakuutusehdoissa. Ryhmähenkivakuutukseen perustuvaa oike- utta ei saa pantata. Luovutus tai panttaus ei ole vakuutuksenottajan velkojia sitova, ellei siitä ole kirjallisesti ilmoitettu vakuutuk- senantajalle. Jos vakuutuksessa on peruut- tamaton edunsaajamääräys, vakuutuksenot- taja ei saa luovuttaa tai pantata vakuutusta ilman sen suostumusta, jolle edunsaajamää- räystä koskeva sitoumus on annettu.

— — — — — — — — — — — — — —

53 §

Ilmoitukset panttioikeuden haltijalle ja edunsaajamääräystä koskevan sitoumuksen saajalle

Mitä 21, 25, 27 ja 39 §:ssä säädetään va- kuutuksenantajan velvollisuudesta ilmoittaa vakuutuksenottajalle vakuutuksen lakkaa- misesta tai vakuutuksenantajan vastuun alenemisesta, koskee myös sitä, jolle henki- vakuutukseen perustuva oikeus on pantattu tai jolle on annettu sitoumus edunsaajamää- räyksen voimassa pitämisestä edellyttäen, että panttauksesta tai edunsaajamääräykses- tä on ilmoitettu vakuutuksenantajalle. Jos vakuutuksenantaja laiminlyö ilmoituksen toimittamisen, se ei voi panttioikeuden hal- tijaa tai edunsaajaa kohtaan vedota siihen, että vakuutus on lakannut tai että vastuu on alentunut.

53 §

Ilmoitukset panttioikeuden haltijalle ja edunsaajamääräystä koskevan sitoumuksen saajalle

Mitä 17, 20, 21 ja 39 §:ssä säädetään va- kuutuksenantajan velvollisuudesta ilmoittaa vakuutuksenottajalle vakuutuksen lakkaa- misesta tai vakuutuksenantajan vastuun alenemisesta, koskee myös sitä, jolle henki- vakuutukseen perustuva oikeus on pantattu tai jolle on annettu sitoumus edunsaajamää- räyksen voimassa pitämisestä edellyttäen, että panttauksesta tai edunsaajamääräykses- tä on ilmoitettu vakuutuksenantajalle. Jos vakuutuksenantaja laiminlyö ilmoituksen toimittamisen, se ei voi panttioikeuden hal- tijaa tai edunsaajaa kohtaan vedota siihen, että vakuutus on lakannut tai että vastuu on alentunut.

Voimassa oleva laki Ehdotus

7 luku

Ulosmittaus sekä takaisinsaanti konkurssi- pesään

54 §

Ulosmittaus henkivakuutuksessa

Jos henkivakuutuksessa on vakuutettuna vakuutuksenottaja tai hänen puolisonsa, ei jommallekummalle heistä vakuutussopi- muksen mukaan kuuluvaa oikeutta saa ulos- mitata kummankaan velasta, jos:

1) vakuutuksen ottamisesta on ulosmit- tausta toimitettaessa kulunut vähintään kymmenen vuotta; tai

2) vakuutusmaksuja on sovittu suoritetta- vaksi vähintään kymmenen vuoden ajan eikä minään vuonna ole suoritettu enemmän kuin viidennes siitä vakuutusmaksujen yh- teenlasketusta määrästä, joka olisi ollut suoritettava, jos maksut olisi vakuutusta otettaessa tasaisesti jaettu kymmenelle vuo- delle; maksun korotusta, joka johtuu sovi- tusta kustannusten kehitystä kuvaavasta indeksin muutoksesta, ei oteta huomioon; taikka

3) vakuutus on voimassa vain kuoleman varalta, eikä minään vuonna ole suoritettu kaksi kertaa vuosittaista vakuutusmaksua suurempaa maksua.

— — — — — — — — — — — — — —

Ulosmittaus sekä takaisinsaanti konkurssi- pesään

54 §

Ulosmittaus henkivakuutuksessa

Jos henkivakuutuksessa on vakuutettuna vakuutuksenottaja tai hänen puolisonsa, ei jommallekummalle heistä vakuutussopi- muksen mukaan kuuluvaa oikeutta saa ulos- mitata kummankaan velasta, jos:

1) vakuutuksen ottamisesta on ulosmit- tausta toimitettaessa kulunut vähintään viisi vuotta, vakuutusmaksuja on sovittu suoritet- tavaksi vähintään kymmenen vuoden ajan eikä minään vuonna ole suoritettu enem- män kuin viidennes siitä vakuutusmaksujen yhteenlasketusta määrästä, joka olisi ollut suoritettava, jos maksut olisi vakuutusta otettaessa tasaisesti jaettu kymmenelle vuo- delle; maksun korotusta, joka johtuu sovi- tusta kustannusten kehitystä kuvaavasta indeksin muutoksesta, ei oteta huomioon; taikka

2) vakuutus on voimassa vain kuoleman varalta, eikä minään vuonna ole suoritettu kaksi kertaa vuosittaista vakuutusmaksua suurempaa maksua.

— — — — — — — — — — — — — —

Voimassa oleva laki Ehdotus

8 luku

Vakuutuskorvaus vahinkovakuutuksessa

58 §

Alivakuutus

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuskorvaus vahinkovakuutuksessa

58 §

Alivakuutus

— — — — — — — — — — — — — —

Tämän pykälän säännöksiä alivakuutuk- sesta sovelletaan soveltuvin osin myös, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahalli- sesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, antanut omaisuudesta tai etuudesta vääriä tai puutteellisia tietoja ja vakuutusmaksu on näiden tietojen perus- teella sovittu pienemmäksi kuin jos oikeat ja täydelliset tiedot olisi annettu. Vähäinen poikkeama omaisuudesta tai etuudesta an- netun tiedon ja oikean ja täydellisen tiedon välillä ei kuitenkaan oikeuta vakuutuskor- vauksen alentamiseen.

9 luku

Kolmannen henkilön oikeus vahinkova- kuutuksessa

64 §

Ilmoitus panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijalle eräissä tapauksissa

Vakuutuksenantaja on velvollinen ilmoit- tamaan vastuunsa päättymisestä tai vastuuta supistavasta sopimuksesta tai toimenpitees- tä tiedossaan olevalle panttioikeuden tai pidätysoikeuden haltijalle, jonka oikeutta kyseinen sopimus tai toimenpide merkittä- västi supistaa. Vakuutuksenantajan vastuu päättyy tai sopimus tai toimenpide tulee voimaan panttioikeuden tai pidätysoikeuden haltijaa kohtaan aikaisintaan 14 päivän ku- luttua siitä, kun ilmoitus on hänelle lähetet- ty.

9 luku

Kolmannen henkilön oikeus vahinkova- kuutuksessa

64 §

Ilmoitus vakuutuksenantajan vastuun päättymisestä tai supistumisesta

Vakuutuksenantaja on velvollinen ilmoit- tamaan vastuunsa päättymisestä tai vastuuta supistavasta sopimuksesta tai toimenpitees- tä tiedossaan olevalle, 62 §:ssä tarkoitetulle vakuutetulle, jonka oikeutta kyseinen sopi- mus tai toimenpide merkittävästi supistaa. Vakuutuksenantajan vastuu päättyy tai so- pimus tai toimenpide tulee voimaan 62 §:ssä tarkoitettua vakuutettua kohtaan aikaisintaan 14 päivän kuluttua siitä, kun ilmoitus on hänelle lähetetty.

Voimassa oleva laki Ehdotus

10 luku Korvausmenettely 70 §

Korvauksen suorittaminen

10 luku Korvausmenettely 70 §

Korvauksen suorittaminen

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on ilmoitettava va- jaavaltaiselle suoritettavasta vakuutuskor- vauksesta vajaavaltaisen kotipaikan hol- houslautakunnalle, jos korvaus käsittää muun suorituksen kuin vakuutustapahtuman aiheuttamien kustannusten tai varallisuuden menetysten korvaamisen.

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutuksenantajan on ilmoitettava va- jaavaltaiselle suoritettavasta vakuutuskor- vauksesta vajaavaltaisen kotipaikan hol- housviranomaiselle, jos korvauksen koko- naismäärä on suurempi kuin 1000 euroa ja korvaus käsittää muun suorituksen kuin vakuutustapahtuman aiheuttamien kustan- nusten tai varallisuuden menetysten kor- vaamisen.

— — — — — — — — — — — — — —

72 §

Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumi- sen jälkeen

Jos korvauksen hakija on vakuutustapah- tuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuu- tuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tieto- ja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämi- sen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olo- suhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

72 §

Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumi- sen jälkeen

Jos korvauksen hakija on vakuutustapah- tuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuu- tuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tieto- ja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, voidaan hä- nen korvaustaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

73 §

Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhen- tuminen

Vakuutussopimukseen perustuva korva- usvaatimus on esitettävä vakuutuksenanta- jalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa kym- menen vuoden kuluessa vakuutustapahtu- man sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen teke- minen vakuutustapahtumasta.

73 §

Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhen- tuminen

Vakuutussopimukseen perustuva korva- usvaatimus on esitettävä vakuutuksenanta- jalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimas- saolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuu- tustapahtumasta aiheutuneesta, korvatta- vaksi tulevasta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esi- tettävä viimeistään 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkor- vausvelvollisuuden varalta, vahinkoseu-

Voimassa oleva laki Ehdotus

raamuksen aiheutumisesta. Korvausvaati-

— — — — — — — — — — — — — —

muksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituk- sen tekeminen vakuutustapahtumasta.

— — — — — — — — — — — — — —

74 §

Kanneaika ja oikeuspaikka

Kanne vakuutuksenantajan tekemän kor- vausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asian- osainen on saanut kirjallisen tiedon vakuu- tuksenantajan päätöksestä ja tästä määrä- ajasta. Kanne voidaan nostaa myös kantajan kotipaikan tuomioistuimessa.

74 §

Kanneaika ja oikeuspaikka

Kanne vakuutuksenantajan tekemän kor- vausta koskevan päätöksen taikka vakuu- tuksenottajan tai vakuutetun asemaan vai- kuttavan muun päätöksen johdosta on oi- keuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asian- osainen on saanut kirjallisen tiedon vakuu- tuksenantajan päätöksestä ja tästä määrä- ajasta. Kanne voidaan nostaa myös kantajan kotipaikan tuomioistuimessa. Vanhentumi- sen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.

75 §

Vakuutuksenantajan takautumisoikeus

— — — — — — — — — — — — — —

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske kuljetusvakuutusta. Autovakuutuksen va- kuutusehdoissa voidaan takautumisoikeu- desta määrätä siten kuin liikennevakuutus- lain 20 §:ssä säädetään.

— — — — — — — — — — — — — —

75 §

Vakuutuksenantajan takautumisoikeus

— — — — — — — — — — — — — —

Vakuutusehdoissa ei saa poiketa 1 tai 2 momentin säännöksistä kolmannen henki- lön vahingoksi, jos kolmas henkilö on yksi- tyishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettava muu luonnollinen henkilö. Moottoriajoneuvova- kuutuksen vakuutusehdoissa voidaan kui- tenkin takautumisoikeudesta määrätä siten kuin liikennevakuutuslain 20 §:ssä sääde- tään

— — — — — — — — — — — — — —

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuu- ta 20 .

Tätä lakia sovelletaan:

1) vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty lain voimaantulon jälkeen;

2) vahinkovakuutukseen, joka 16 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, lain voimaan-

Voimassa oleva laki Ehdotus

tuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien; ja

3) tapaturmavakuutukseen ja sairausva- kuutukseen lain voimaantuloa lähinnä seu- raavan vakuutusmaksukauden tai, jos va- kuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, kalen- terivuoden alusta lukien.

Muuhun kuin 2 momentin 2 tai 3 kohdas- sa tarkoitettuun vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty ennen tämän lain voi- maantuloa, sovelletaan lain 17 b §:ää, 20 a §:ää, 24 §:n 3 momenttia, 27 §:ää,

41 §:ää, 47 §:n 1—3 momenttia, 49 §:ää,

70 §:n 2 momenttia, 72 §:ää ja 75 §:n 3 momenttia.

Lain 73 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos vakuutustapahtuma on sattunut lain voi- maantulon jälkeen. Lain 74 §:ää sovelle- taan, jos vakuutuksenantajan päätös on tehty lain voimaantulon jälkeen.

———

2. Laki

avioliittolain 35 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun avioliittolain (234/1929) 35 §:n 2 mo- mentti seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

35 §

— — — — — — — — — — — — — —

Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuu- teen, josta avioehtosopimuksin taikka lah- jakirjassa tai testamentissa on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellai- sen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatetta- koon tätä määräystä.

— — — — — — — — — — — — — —

35 §

— — — — — — — — — — — — — —

Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuu- teen, josta avioehtosopimuksin taikka lah- jakirjassa, testamentissa tai henkilövakuu- tuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä.

— — — — — — — — — — — — — —

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuu- ta 20 .

———

3. Laki

velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan velan vanhentumisesta 15 päivänä elokuuta 2003 annetun lain (728/2003) 11

§:n 1 momentin 1 kohta seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

11 §

Oikeudelliset katkaisutoimet

Velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa säädetään, jos:

— — — — — — — — — — — — — —

11 §

Oikeudelliset katkaisutoimet

Velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa säädetään, jos:

1) velkoja panee vireille saatavaa koske- van kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomiois- tuimessa, kuluttajavalituslautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus, taikka toimielimessä, joka on merkitty Euroopan unionin komis- sion pitämään tieto-kantaan kuluttajariitoja ratkaisevista elimistä;

— — — — — — — — — — — — — —

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuu- ta 20 .

Tätä lakia sovelletaan myös velkaan, jon- ka oikeusperuste on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa. Jos velkaa koskeva asia on lain voimaan tullessa vireillä toimieli- messä, joka on merkitty Euroopan unionin komission pitämään tietokantaan kuluttaja- riitoja ratkaisevista elimistä, velan vanhen- tuminen keskeytyy 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kun laki tulee voimaan.

———

Document Metadata

Table of Contents

SISÄLLYSLUETTELO

Document Metadata