ERITYISEN TUEN TARPEET
OPPISOPIMUS-
KOULUTUKSESSA
/ ERITYISEN TUEN TARPEET OPPISOPIMUSKOULUTUKSESSA /
1
OTE – Osaamisen kasvattaminen työelämässä -hankkeen julkaisu
Xxxxx Xxxxxxxx Xxxxxxxxx-ammattiopisto 2016
SISÄLLYS
Johdanto 4
Selvityksen tekeminen 5
Tuettu oppisopimuskoulutus 6
Opiskelija tuetussa oppisopimuskoulutuksessa 8
Tukitoimet oppisopimuskoulutukseen hakeutumisvaiheessa ja koulutuksen edetessä 10
Työnantaja tuetun oppisopimuskoulutuksen toteuttajana 12
Työnantajien motiiveja oppisopimuksen solmimiseen 12
Työtehtävät 14
Opetushenkilöstö tuetun oppisopimuskoulutuksen toteuttajana 15
Työvalmentaja opiskelijan, työnantajan ja opetushenkilöstön tukena 17
Muut oppisopimuskoulutuksen tukitoimet 19
Oppisopimuskoulutuksen haasteet eri toimijaryhmien kokemina 25
Kehittämisehdotuksia 28
Johtopäätökset 30
Lähteet 31
3
Liitteet 32
JOHDANTO
Työelämälähtöiset koulutuksen toteuttamistavat ovat vahvistuneet 2000-luvulla ammatillises- sa koulutuksessa. Yksi niistä on oppisopimuskoulutus, jossa ammatillinen tutkinto suorite- taan pääosin työelämässä. Oppisopimuskoulutus nähdään hyvänä vaihtoehtona perinteiselle oppilaitoksessa tapahtuvalle opiskelulle, sillä sen koetaan valmistavan suoraan ammattiin ja kiinnittävän työhön. Oppisopimuskoulutuksen työsopimusperustaisuus onkin vahva keino si- touttaa sekä opiskelija että työnantaja tutkinnon suorittamiseen ja työpaikkaan. Oppisopimus- koulutus kiinnostaa myös monia opinnoissaan tukea tarvitsevia opiskelijoita, sillä koulutus- muodossa teoriaopiskelua on vähän ja ammattitaito hankitaan pääasiassa työtä tekemällä.
Mitä oppisopimuskoulutus sitten vaatii ja kenelle se sopii? Miten oppisopimuskoulutuksen suorittamista voidaan tukea? Millaisia tuloksia tukitoimista on saatu? Tässä selvityksessä on etsitty vastauksia näihin kysymyksiin kartoittamalla tuetun oppisopimuskoulutuksen toimi- jaosapuolten kokemuksia ja näkemyksiä.
OTE – Osaamisen kasvattaminen työelämässä -hanke tukee nuorisotakuun toteutumista. Sen tavoitteena on edistää nuorten työelämäosaamista ja sitä kautta työllistymistä tai op- pisopimuskoulutukseen siirtymistä. Hankkeen ensisijaisena kohderyhmänä ovat opiskelijat, jotka siirtyvät aikaisempaa enemmän tekemään opintojaan työpaikoille ja muihin työvaltaisiin oppimisympäristöihin (esim. 2+1 -mallilla). Lisäksi kohderyhmänä ovat työelämän edustajat, jotka ohjaavat ja opettavat nuoria työelämässä sekä oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstö, joka toimii oman alansa edustajana tiiviissä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Lisä- tietoa hankkeesta löytyy xxxxxxxxxxxxx.xx -sivustolta: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxx/ ote-osaamisen-kasvattaminen-tyoelamassa/.
Bovallius-ammatttiopisto on yksi OTE-hankkeen toteuttajista. Oppilaitoksen tehtävänä hank- keessa oli kehittää yksilöllisen osaamisperusteisen opintopolun toteutusmalleja. Tämä tar- koitti esimeriksi tutkinnon tai osatutkintojen suorittamista oppisopimuskoulutuksessa tai oppisopimuskoulutuksen ja oppilaitosmuotoisen koulutuksen yhdistelmänä työpaikoilla tai näiden molempien yhdistelmänä. Hankkeen käynnistyttyä osoittautui kuitenkin, että oppiso- pimuskoulutuspaikkojen löytäminen erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille oli vaikeaa eikä oppisopimuskoulutukseen johtaneita paikkoja löytynyt. Tässä tilanteessa hankkeen toimijat kokivat tärkeäksi selvittää, millaisia tukitoimia tarvitaan, jotta erityistä tukea tarvitsevan opis- kelijan on mahdollista saada oppisopimuskoulutuspaikka ja menestyä opinnoissaan.
Selvitettävät asiat olivat:
1. Oppisopimuskoulutuksen aloittaminen eri toimijoiden kokemana
2. Tukemisen keinot ja menettelyt
3. Tukitoimien tulokset ja vaikutukset
4. Oppisopimuskoulutuksen haasteet
5. Oppisopimuskoulutuksen kehittämisajatukset eri toimijoiden näkökulmasta
SELVITYKSEN TEKEMINEN
Selvitys tehtiin Bovallius-ammattiopistossa opiskelevien oppisopimusopiskelijoiden opintoi- hin liittyen. Kaikilla oppilaitoksen opiskelijoilla on jokin erityisopetuksen peruste, jolloin myös oppisopimuskoulutus toteutetaan tuettuna oppisopimuskoulutuksena. Selvitykseen osallistui neljä oppisopimusopiskelijaa.
Selvitys toteutettiin laatimalla haastattelukysymykset oppisopimuskoulutuksen toimijaosa- puolille: oppisopimusopiskelijoille, työnantajille ja työpaikkaohjaajille, opettajille sekä työval- mentajille. Jokaiselle kohderyhmälle laadittiin noin 20 kysymystä. Tavoitteena oli luoda kysy- mysten avulla realistinen ja konkreettinen kokonaiskuva tuetusta oppisopimuskoulutuksesta ja jo olemassa olevista tukimuodoista. Haastatteluiden tekemisessä huomioitiin haastatelta- vien opiskelijoiden tuen tarpeet esim. selkeyttämällä haastattelussa käytettävää kieltä ja il- maisuja sekä antamalla reilusti vastausaikaa. Haastattelukysymykset ovat tämän selvityksen liitteenä (liite 1).
Selvitys toteutettiin Bovallius-ammattiopiston toimialueilla Varsinais-Suomessa, Keski-Suo- messa ja Etelä-Savossa. Xxxxxx osallistuivat seuraavien koulutusalojen toimijaosapuolet: puhtaanapito, terveys- ja sosiaaliala ja kiinteistönhoito. Haastattelukysymykset oli lähetetty etukäteen haastateltavien tutustuttavaksi. Haastattelut toteutettiin jalkautumalla eri toimi- jaosapuolten toimintaympäristöön. Haastateltavat kertoivat aiheesta omin sanoin kokemuk- siaan ja näkemyksiään, jotka haastattelija kirjasi ylös. Tämän jälkeen haastateltava sai lukea kirjatut vastaukset. Kirjatuista vastauksista pyrittiin löytämään kaikkien toimijaosapuolten yhtymäkohtia sekä saada kunkin ryhmittymän kokemuksellista tietoa. Haastattelut toteutet- tiin keväällä 2016 ja vastauksia käsiteltiin anonyymeinä. Haastattelukysymykset pyrittiin laa- timaan kunkin kohderyhmän kokemusmaailmaa vastaaviksi; niissä huomioitiin esimerkiksi toimijan rooli ja vastuut oppisopimuskoulutuksen toteuttamisessa. Haastattelijoina toimivat Xxxxxx Xxxxx, Xxxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx. Haastattelukysymykset laativat Xxxxx Xxxx- xxxx ja Xxx Xxxxx-Xxxxxxx.
Haastatteluihin vastasi yhteensä 27 henkilöä, joista
• 7 oppisopimuskoulutuksessa opiskelevaa tai tutkinnon suorittanutta opiskelijaa
• 8 työnantajan edustajaa, jotka olivat useimmiten työpaikkaohjaajia
• 8 opettajaa, joilla on kokemusta oppisopimusopiskelijoiden tietopuolisen opetuksen opettajana toimimisesta
• 4 työvalmentajaa
TUETTU
OPPISOPIMUS- KOULUTUS
Ammatillisessa koulutuksessa on ollut pitkään tarve löytää yksilöllisiä työllistäviä opintopol- kuja oppilaitosmuotoisen koulutuksen rinnalle. Reformin myötä opintojen suorittaminen työ- elämässä lisääntyy. Oppisopimuskoulutus ja sen rinnalle kehitettävä koulutussopimus ovat tärkeitä työelämälähtöisen koulutuksen toteuttamismuotoja.
Oppisopimuskoulutus on ollut jo pitkään osa ammatillisen koulutuksen järjestelmää ja op- pisopimuksella on voinut työpaikalla työvaltaisesti opiskellen suorittaa minkä tahansa am- matillisen perus- tai lisäkoulutuksen lähes kaikkiin ammatteihin. Tästä huolimatta Suomes- sa suoritetaan tutkintoja oppisopimuskoulutuksessa verraten vähän: vuonna 2014 noin 9 % ammatillisen koulutuksen opiskelijoista suoritti tutkintoa oppisopimuskoulutuksena. Koska koulutusmuoto perustuu tekemällä oppimiseen, on ajateltu, että se sopii hyvin myös erityistä tukea tarvitseville tai oppilaitoksessa opiskelua vierastaville henkilöille, ns. ”kouluallergikoille”.
Termi tuettu oppisopimuskoulutus on vakiintunut käyttöön ammatillisissa erityisoppilaitok- sissa ja oppisopimustoimistoissa koskien erityisryhmiä. Termi ei ole virallinen ja sitä ei löy- dy esimerkiksi ammatillisen koulutuksen laeista ja asetuksista. Lainsäädännöllisesti tuettua oppisopimuskoulutusta toteutetaankin samojen säädösten mukaan kuin normaalia oppiso- pimiskoulutusta. Tuettua oppisopimuskoulutusta on toteutettu erityistä tukea tarvitseville, maahanmuuttajataustaisille, työkyvyttömyyseläkkeellä oleville ja lievästi kehitysvammaisille opiskelijoille sekä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. (Irjala 2016)
Xxxxx tuetulle oppisopimuskoulutukselle on syntynyt, koska maassamme on tällä hetkellä tu- hansia osatyökykyisiä henkilöitä, jotka voisivat sijoittua työelämään pienillä tukitoimilla op- pisopimuskoulutuksen kautta. Kehitysvammaliiton tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa on noin 25 000 työikäistä kehitysvammaista henkilöä, joista korkeintaan 500 saa työstään palkkaa. Työtoimintaan osallistuu tällä hetkellä 9 000 henkilöä, joista 3 000 olisi arvion mu- kaan kykeneviä palkkatyöhön. (Klem 2016)
Tuetun oppisopimuskoulutuksen toteutusta on kehitetty viime vuosina erilaisissa kehittämis- hankkeissa, joiden toteuttajina Bovallius-ammattiopisto ja muut ammatilliset oppilaitokset ovat olleet aktiivisia. Tällaisia hankkeita ovat olleet esimerkiksi:
• Tuoppis-hanke (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011 - 2013)
• Xxxxx XX (Monipuoliset oppimispolut, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014 - 2016)
• Ote-hanke (Osaamisen kasvattaminen työelämässä, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015 - 2016)
Yllä luetelluissa projekteissa on hankittu oppisopimuspaikkoja sekä kehitetty kulutuksen to- teuttamista ja tukemisen malleja. Tukimuotoina on kokeiltu esimerkiksi työhönvalmennusta
ja muita erityisopetuksen keinoja kuten henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa (HOKJS) sekä opetuksen ja oppimistavoitteiden sopeuttamista opiskelijan op- pimisedellytysten tasolle (mukauttaminen). Osa opiskelijoista suoritti kokonaisen tutkinnon sijasta osatutkintoja.
Hankkeiden tuloksena on muodostunut näkemys siitä, että opiskelijat tarvitsevat runsaasti kokonaisvaltaista tukea tutkinnon suorittamiseen oppisopimuskoulutuksena. Tukea tarvitaan niin työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen kuin tietopuoliseen oppimiseen oppilaitoksessa. Tä- hän tarpeeseen ammatillisilla erityisoppilaitoksilla, joissa opetus perustuu erityispedagogi- seen osaamiseen ja menetelmiin sekä moniammatilliseen ohjaukseen, on ollut mahdollisuus vastata.
Työnantajille suunnattuna tukimuotona haettiin oppisopimuskoulutuskorvauksen lisäksi palk- katukea sekä opiskelijalle myönnettävää kuntoutusrahaa tai -tukea, joka oppisopimuskoulu- tuksen aikana ohjattiin työnantajalle.
OPISKELIJA TUETUSSA
OPPISOPIMUS- KOULUTUKSESSA
Ammatillisen erityisopetuksen perusteena käytetään ensisijaista erityisopetuksen tarpeeseen vaikuttavaa rajoitetta tai vammaa. Vamman tai rajoitteen aiheuttamaa työkyvyn alenemaa pyritään minimoimaan eri tukikeinoin ja tavoitteena on löytää oma paikka työelämässä. Jo- kaisella tämän selvityksen haastatteluun osallistuneella opiskelijalla (N =7) oli erityisopetuk- sen peruste. Haastattelukysymykset oli tehty selkokielen vinkkejä hyödyntäen ja ne lähetettiin opiskelijalle etukäteen tutustuttavaksi. Haastattelutilanteessa haastattelija avasi tarvittaessa kysymyksiä ja havainnollisti niitä esimerkein. Opiskelija sai vastata esitettyihin kysymyksiin omaan tahtiinsa.
Selvitykseen osallistuneet opiskelijat olivat tulleet Bovallius-ammattiopiston järjestämään op- pisopimuskoulutukseen seuraavien toimijoiden ohjaamina:
• TE-toimisto
• työhallinnon työhönvalmennuspalvelu
• työpaja
• Bovallius-ammattiopisto (päiväopiskelulinjat)
Opiskelijoiden vastauksissa ilmeni, että he olivat pitkään kokeneet oppisopimuskoulutuk- sen olevan heille paras vaihtoehto hankkia ammatti. Oikea-aikainen oppisopimiskoulutuksen markkinointi ja tuen tarjoaminen mahdollistivat koulutuksen toteutumisen opiskelijalle. Xxxxxx opiskelijoista ajatus koulutukseen lähtemisestä oli syntynyt tukiverkoston kautta. Opiskelijalla tai hänen läheisillään oli kokemus, että työpaikalla tapahtuva oppiminen on mieluisaa ja sujuu ongelmitta, kun oppilaitoksessa opiskelu oli puolestaan koettu haastavaksi. Koulutusmuotoa haluttiin lähteä kokeilemaan opiskelijalle, joka hyötyy työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta.
Muina syinä hakeutua oppisopimuskoulutukseen opiskelijat mainitsivat opiskelun työvaltai- suuden sekä oppisopimuskoulutuksen taloudellisen puolen: työstä saatavan palkan koettiin lisäävän oman elämänhallinnan tunnetta sekä tasavertaisuutta muiden työntekijöiden rinnalla. Opiskelijat tiedostivat hyvin oppisopimuskoulutukseen pääsyn vaikeuden siitä syystä, että on haastavaa löytää työsopimuksen solmimiseen valmiita työnantajia.
8
Seuraavassa on otteita opiskelijoiden motiiveista hakeutua oppisopimuskoulutukseen:
”Oppisopimus on aina kiinnostanut minua. Xxxxxx, kuinka vai- keaa on saada paikka. Mutta kun tarjottiin apua, asia alkoi tuntumaan realistisemmalta. Kiinteistöhuollon ala alkoi myös kiinnostaa. Paikka oli jo valmiina järjestettynä.”
”Siitä maksetaan rahaa eikä tarvitse istua koulun penkillä.”
9
Tukitoimet oppisopimis- koulutukseen hakeutumisvaiheessa ja koulutuksen edetessä
Xxxxxxxxxx mukaan opiskelijat olivat saaneet ennen oppisopimuskoulutuksen aloitusta tukea ja ohjausta koulutusalan valintaan, oppisopimuspaikan hankkimiseen ja opiskeluun liittyvien käytännön asioiden hoitamiseen. Haastatelluista opiskelijoista vain yksi oli itse hankkinut op- pisopimuspaikan. Opiskelijat mainitsivat yhdeksi tärkeimmäksi tuen tarjoajaksi työvalmenta- jan opintojen alkuvaiheessa.
Koulutuksen alussa ja sen aikana opiskelijat kokivat tarvitsevansa tukea työtehtävien oppimi- seen, tutkinnon tietopuoliseen opiskeluun, arjen hallintaan sekä opintososiaalisten etuuksien hakemiseen. Selvitykseen osallistuneiden opiskelijoiden tuen tarpeiden tunnistamista oli aut- tanut oppisopimuskoulutusta edeltänyt ennakkojakso yrityksessä. Tuen tarpeita oli kartoitettu myös HOJKS-kokouksissa. Lisäksi opiskelijan lähettävä taho oli välittänyt tietoa tuen tarpeis- ta. Xxxxx opiskelija myös itse osasi kertoa, millaisissa asioissa hän tarvitsee tukea.
Haastatellut oppisopimusopiskelijat kokivat työpaikkaohjaajan roolin tärkeäksi, koska työpaik- kaohjaajat tukevat oppimista ja ammatillista kasvua. Opiskelijat hahmottivat suhteen vanhan kisälli-oppipoika-mallin kaltaiseksi, joka onkin oppisopimuskoulutuksen perusidea. Työpaikal- la tapahtuvassa perehdytyksessä opiskelijat kokivat alkuun tarvitsevansa enemmän tukea, mutta opintojen edetessä tarve väheni, minkä he myös itse huomasivat. Opiskelijat kuvailivat työtehtäviin perehdyttämisen tapahtuneen ns. kädestä pitäen ja työparina toimien. Rutiinien oppiminen työpaikkaohjaajan rinnalla auttoi opiskelijaa hahmottamaan työpäivän kulkua. Opiskelijoiden mielestä hyvä työpaikkaohjaaja ohjasi ja neuvoi perusteellisesti ja asiallisesti opiskelijaa arvostaen.
Haastatellut opiskelijat kokivat opintojensa sujuvan pääosin hyvin, eikä mikään asia tuntunut heistä ylivoimaisen vaikealta. Vajaa puolet opiskelijoista oli sitä mieltä, että teoriaopetus ja kirjalliset tehtävät tuntuivat haasteellisilta, kun taas joku toivoi teoriaopetusta jopa enemmän koulupäivän aikana työvaltaisen opetuksen sijaan. Kaikki vastanneet opiskelijat kokivat saa- neensa riittävästi tukea. Opiskelijoiden mielestä oppisopimuskoulutus soveltuu parhaiten opiskelijoille, jotka ovat motivoituneita työntekoon. Laiskoille henkilöille oppisopimuskoulutus ei heidän mielestään missään nimessä sovi.
Seuraavassa on otteita opiskelijoiden ajatuksista opintoihinsa liittyen:
”Menin työvalmentajan perässä joka paikkaan mihin hän menikään.”
”Työkaverit ja esimiehet auttoivat ja opettivat. Tuki oli riit- tävää. Tuen tarve väheni opintojen edetessä, koska pystyin itsenäisemmin toimimaan. Ei ole tuntunut mikään vaikealta.”
”En tarvitse apua. Kyllä tukea on ollut tarpeeksi. Ei tarvita enää niin paljon kuin alussa. Sitä saa riittävästi. Osaan kaik- ki työt.”
”Sellainen työpaikkaohjaaja on hyvä, joka on kiinnostunut opettamaan. Ei sellainen, joka ajattelee opiskelijan olevan halpa työntekijä.”
”Teoriaa olisi voinut olla jopa enempi koulupäivän aikana.”
”Täytyy olla oma-aloitteinen ja itsenäinen. Täytyy olla valmis tekemään hommia. Motivaation tulee olla astetta parempi kuin tavallisella opiskelijalla. Ei sovi laiskalle. Pitää olla mo-
tivoitunut”
TYÖNANTAJA
TUETUN OPPISOPI- MUSKOULUTUKSEN TOTEUTTAJANA
Työnantajan näkökulmasta oppisopimusopiskelija nähdään opiskelijan roolin lisäksi yrityksen työntekijänä, jonka työpanoksesta maksetaan palkkaa, eli työstä täytyy näin ollen syntyä myös tulosta. Oppisopimuskoulutettavaksi ottaminen nähdäänkin myös yrityksen yhtenä rekrytoin- tikeinona. Yrittäjä sitoutuu työllistämisen lisäksi kouluttamaan oppisopimusopiskelijan, tässä tapauksessa erityistä tukea tarvitsevan oppijan.
Haastatteluihin osallistui kahdeksan henkilöä, jotka toimivat työpaikkaohjaajina tai työnan- tajina oppisopimustyöpaikoilla. Vajaa puolet työpaikoista sijoittui julkiselle sektorille ja loput yksityiselle sektorille. Vastaajilla oli kokemusta usean nuoren oppisopimuskoulutuksen tai työssäoppimisjakson ohjaajana toimimisesta. Työpaikkaohjaajat ja työnantajat haastateltiin heidän omilla työpaikoillaan.
Haastatteluissa työnantajien näkemyksien mukaan hyvässä oppisopimuspaikassa koko työ- yhteisö tietää oppisopimuskouluttajan roolistaan ja kuka tahansa työyhteisön jäsenistä voi ottaa ohjausvastuun nimetyn työpaikkakouluttajan lisäksi. Lisäksi työyhteisön tulee hyväksyä opiskelijan osaamattomuus eikä suhtautua tähän pelkästään edullisena työvoimana.
Työnantajien motiiveja oppisopimuksen solmimiseen
Xxxxxxxxxx mukaan työnantajat lähtivät oppisopimuskouluttajiksi eri syistä ja tarpeista. Ylei- simmäksi syyksi nimettiin yrityksen tarve palkata uusi työntekijä ja oppisopimuskoulutuksen markkinointi osui oikeaan aikaan johtaen oppisopimuskoulutuksen solmimiseen. Koska kou- lutus on rahallisesti hyvin tuettua, se edesauttoi rekrytointipäätöksen teossa. Ennen oppisopi- muksen solmimista oli ennakkojakso, mikä koettiin hyvänä ja turvallisena keinona rekrytoinnin näkökulmasta.
Muina syinä työnantajat mainitsivat halun auttaa nuorta. Työnantajat kokivat näin kantavansa yhteiskuntavastuuta omalta osaltaan. Nähtiin, että jokaiselle ihmiselle oli annettava mahdol- lisuus työntekoon. Hyvän tahdon arvoja esiintyi myös yksityisen sektorin työnantajilla, mutta
erityisesti julkisella sektorilla. Työnantajat näkivät myös erityisopiskelijan kouluttamisen ja palkkaamisen imagokysymyksenä.
Osa työnantajista koki oppisopimuskoulutuksen olevan jopa parempi koulutusvaihtoehto kuin laajennettu työssäoppiminen. Oppisopimuskoulutus koettiin hyvänä rekrytointikanavana, jos- sa työnantaja sai täsmäkoulutetun työntekijän edullisesti. Työnantajien mielestä opiskelija oli sitoutunut ja motivoitunut saadessaan työstä palkkaa eikä siksi kokenut itseään alempiarvoi- sena muihin työntekijöihin nähden. Lisäksi työnantaja koki laajennetun työssäoppimisen hyö- tysuhteen vähäiseksi työpaikalleen; juuri kun opiskelija on saatu perehdytettyä työpaikkaan, hän lähtee takaisin oppilaitokseen.
”Yksi työntekijämme oli jäämässä eläkkeelle ja tiedostettiin että tarvittiin uusi työntekijä tilalle. Lisäksi opsoon sai ra- hallista avustusta. Työtehtävät lähtivät työpaikan olemassa olevista työtehtävistä.”
”Työkokeilujakso vahvisti, että voisin lähteä kouluttajaksi. Tärkeintä on työkokeilu ennen opson aloittamista ja mielel- lään useampi kuukausi. ”
”Kaikki ansaitsevat mahdollisuuden työntekoon, vaikka kaikki ei siihen pystyisikään. Eli yhteiskunnallinen vastuu, tärkeää on nuorten työllistäminen.”
”Saamme pr-arvoa. Voimme sanoa ulkopuolisille, että tääl- lä on opso-opiskelija, koska olemme myös itse ajamassa opso-asiaa.”
”Ei saa sitoutunutta työntekijää, jos on vain harjoittelussa. Myös työnantaja voi olla ei-motivoitunut, kouluttaa opiskeli- jaa muutama kuukausi ja sitten opiskelija lähtee taas.”
Työtehtävät
Ennen oppisopimuskoulutuksen aloittamista oppisopimustoimiston koulutustarkastajan tehtävä on hyväksyä työpaikka oppisopimuskouluttajaksi. Xxxxxxxxxxxxxx kertoivat opetus- suunnitelman mukaisen työtehtävien kartoituksen työpaikalla tapahtuneen joko työanalyysiä hyödyntäen tai oppisopimustoimiston omia osaamiskartoituksia käyttäen. Oppisopimuskou- lutukseen sisältyvät työtehtävät syntyivät pääsääntöisesti työpaikan omista tarpeista, joita so- vellettiin opetussuunnitelman mukaisesti. Työtehtävät muodostuivat myös opiskelijan oman taitotason mukaan. Julkisen sektorin antamassa oppisopimuskoulutuksessa toteutus oli enemmän opiskelijalähtöistä kuin yksityisen sektorin antamassa (työpaikoista kaksi sijoittui julkiselle sektorille).
”Katsottiin työtehtävät ja samalla opetussuunnitelmaa.”
14
”Kun tiesimme kuka opiskelija olisi tulossa suorittamaan opsoa, päädyimme siihen ratkaisuun, että talon keittiö olisi paras paikka koulutuksen toteutukseen. Tämä koettiin hy- väksi ja turvalliseksi paikaksi opiskelijan näkökulmasta.”
14
OPETUS-
HENKILÖSTÖ TUETUN
OPPISOPIMUS- KOULUTUKSEN TOTEUTTAJANA
Tuetussa oppisopimuskoulutuksessa opetushenkilöstö toimii tietopuolisen ammatillisen erityisopetuksen lisäksi ammattitaidon hankkimisvaiheen eri prosesseissa. Opettaja on yksi avainhenkilöistä ammatillisten taitojen antamisessa ja opiskelijan tuen suunnittelussa. Haas- tatteluihin vastasi kahdeksan opettajaa, jotka toimivat oppisopimusopiskelijoiden vastuukou- luttajina tai tuntiopettajina.
Selvitykseen vastanneet opettajat olivat päätyneet oppisopimuskoulutuksen opettajiksi eri syistä. Puolet vastanneista opettajista oli pyydetty tehtävään ja osa koki ajautuneensa siihen, kun oppisopimuskoulutus oli tullut ajankohtaiseksi omassa oppilaitoksessa. Yksi oppisopi- muskoulutuksen mahdollistanut tekijä oli organisaatiossa toteutetut tuetun oppisopimuskou- lutuksen hankkeet (TUOPPIS-, MOPPE2- ja OTE- hanke).
Opetushenkilöstö antoi tietopuolista opetusta yhden päivän viikossa ja oppisopimusopiskeli- jat olivat heidän omassa ryhmässään yhdessä nuorisoasteen opiskelijoiden kanssa. Oppiso- pimusopiskelijoiden lähiopetuspäivinä luokassa oli 1-3 opiskelijaa lisää ja maksimissaan ryh- mässä sai opetusta kyseisinä päivinä 13 opiskelijaa. Yli puolet opetushenkilöstöstä koulutti oppisopimusopiskelijoita koko- ja osatutkinnoissa oman opetustyönsä ohella, mikä koettiin myös haasteelliseksi työssäjaksamisen kannalta. Haastateltavat kertoivat, että oppisopimus- koulutuksen edetessä toimipaikoissa pyrittiin tasaamaan tehtäviä henkilöstön kesken tai to- teuttamaan muita ratkaisuja opetushenkilöstön työn keventämisen suhteen. Opetushenkilös- tön muut tehtävät oppisopimuskoulutukseen liittyen on esitelty liitteessä 2.
Opetushenkilöstö kuitenkin koki tietyin varauksin tuetun oppisopimuskoulutuksen olevan yksi varteenotettava vaihtoehto yksilöllisenä opintopolkuna: oppisopimusopiskelijan tulee omata valmiudet itsenäiseen opiskeluun. Haastateltavat kokivat oppisopimuskoulutuksen myös hy- vänä yhteistyömuotona työelämän kanssa. Tällä hetkellä Tuoppis-hankkeeseen osallistuneet työpaikat toimivat edelleen Bovallius-ammattiopiston yhteistyökumppaneina työssäoppimi- sen ja rekrytointikanavan muodossa.
”Oli päätetty, että tutkintoa lähdettiin toteuttamaan opso- na. Esimiehet olivat käyneet oppisopimustoimiston kanssa neuvotteluja aiheeseen liittyen. 13 opiskelijaa. Mutta teoriaa on resurssipulan ja jaksamisen takia jaettu nykyään myös muille kouluttajille, eli satunnaisesti nykyään 13. Teoria on pitkälle käytäntöä.”
”Tultiin kysymään, että lähtisinkö projektiin mukaan ja suostuin. Pyysin, että projektia avattaisiin, mutta opiskelijat tulivat jo seuraavalla viikolla. 10 - 11 opiskelijaa luokassa.”
”Sattumalta. Opiskelija pystyttiin laittamaan tähän ryhmään. 10 opiskelijaa + opso, paljon mennään opso opiskelijan opintojen suhteen, siis koko ryhmä menee hänen mukaansa.”
”Minuun otettiin yhteyttä opiskelijan vanhemman taholta ja kyseltiin mahdollisuudesta oppisopimuskoulutukseen.
Lisäksi esimies ja projektipäällikkömme kyseli tahtotilaani.”
TYÖVALMENTA- JA OPISKELIJAN, TYÖNANTAJAN JA OPETUSHENKILÖS- TÖN TUKENA
Työelämässä menestyminen on paljon muutakin kuin vain itse työn suorittamista. Se käsittää mm. työyhteisössä toimimisen, työelämän pelisääntöjen sisäistämisen sekä arjen hallinnan. Näiden osa-alueiden hallitsemiseksi nuori saattaa joskus tarvita tukea työelämään kiinnitty- miseen. Työvalmennuksen keinoin voidaan antaa tukea nuoren kokonaisvaltaisen kuntoutu- misen toteutumiseen.
Ammatillisen erityisopetuksen järjestäjät voivat käyttää opiskelijan tukena työvalmentajia, jotka suunnittelevat ja aikatauluttavat tulevia työtehtäviä työnantajan ja opiskelijan tukena. Työvalmentajan tulee ohjata opiskelijaa siten, että tämä voi menestyä työelämässä ja auttaa räätälöimään työtehtäviä opiskelijalle sopivaksi (Tuetun oppisopimuksen käsikirja, 19). Työ- valmentaja pyrkii poistamaan oppimisen ja työn tekemisen esteitä.
Haastatteluun osallistui neljä työvalmentajaa, jotka toimivat tuetun oppisopimuskoulutuspro- sessin kaikissa vaiheissa. Heidän yksi oleellisimmista rooleista oli toimia yhteyshenkilönä oppisopimustoimiston, oppilaitoksen, työpaikan ja opiskelijan välillä jalkautuen, raportoiden ja muilla tavoin yhteyttä pitäen ja tiedottaen eri toimijaosapuolia. Työvalmentajien osallisuus työpaikan etsimiseen oli merkittävässä roolissa.
Työvalmennuksen keinoja hyödynnettiin asiakastyössä, jossa työvalmentaja toimi opiskeli- jan työelämävalmiuksien ohjaajana voimaannuttavalla työotteella; vahvuuksien löytämisellä ja kannustamisella omien asioiden hoitoon haluttiin varmistaa opiskelijan työelämässä sel- viytyminen. Opiskelijat kokivat saaneensa tukea myös oppisopimuskoulutukseen liittyvien, haasteellisesti hahmotettavien käytännön asioiden hoitoon (opintososiaaliset edut, ammatti- osaamisen näytöt ja opintojen eteneminen). Haastateltujen työvalmentajien mukaan toimimi- nen tuetussa oppisopimuskoulutuksessa vaati enemmän resursseja verrattuna perinteiseen työssäoppimiseen.
Haastattelun mukaan työvalmentajan asiantuntemusta tarvittiin myös erilaisiin byrokraatti- siin asioihin liittyen. Selvityksessä haastateltujen työnantajien mukaan oppisopimuskoulutus olisi saattanut joissain tapauksissa jäädä toteutumatta, ellei työvalmentaja olisi tiedottanut ja opastanut tarvittavista lomakkeista ja toimintamalleista.
Työvalmentajan työnkuvaan usein kuului tuettuun oppisopimuskoulutukseen liittyvissä hankkeissa toimiminen projektityöntekijän roolissa:
”Ensin kartoitettiin työpaikkoja, jotka olisivat kiinnostuneita ottamaan opso-opiskelija. Sitten etsittiin soveltuvat opiske- lijat yhteistyössä työkkärin ja pajojen kanssa, nämä valitsi- vat opiskelijaehdokkaat (syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja tuen tarpeessa olevia) jotka haastateltiin. Näistä valittiin ehdokkaat, jotka pääsivät työkokeiluun. Työkokeilun aikana löytyivät oppisopimuspaikat, yhteensä kaksi seuloutui. Työ- valmentaja oli mukana, kun tehtiin oppisopimussopimukset, tuet ja opinnollistaminen. Tämän jälkeen käytännönjärjes- telyt ennen jaksoa ja tämän jälkeen oppisopimus aloitettiin. Kyllä. Tässä prosessissa opiskelija ei osallistunut työpaikan hankintaan, muuta kuin osallistumalla työkokeiluun. Työval- mentaja haki ja kartoitti soveltuvat paikat etukäteen. Työval- mentaja oli opiskelijan tukena työhaastattelussa, sitä ennen siihen valmentauduttiin. ”
”Xxxx ollut työhönvalmentajana xxx xxxxxxxx työpaikan ja oppilaitoksen ja opiskelijan välillä. Opiskelijalle selventänyt työsopimukset ym. sekä oppilaitokselle myös. Työnantajalle selvitin oppilaitoksen tuen ja sen mitä opiskelija sai ennen ja
saa jälkeen. ”
MUUT
OPPISOPIMUS- KOULUTUKSEN TUKITOIMET
Tukitoimia voidaan kohdentaa joko työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen, tietopuoliseen ope- tukseen sekä näyttöihin (Tuetun oppimisen käsikirja, 19). Tukea tarvitaan usein myös psykoso- siaalisiin tarpeisiin: henkistä tukea muutostilanteisiin ja kannustusta opintojen etenemiseen. Koulutuksen järjestäjän tulee suunnitella ja toteuttaa tukitoimenpiteet. Työpaikkaohjaajan tu- keminen koulutustehtävässään kuuluu myös koulutuksen järjestäjälle. Työpaikkakäynnit ovat yksi keino varmistaa työpaikalla tapahtuvan opetuksen laatu ja tukitoimien riittävyys. Työpaik- kakouluttajille järjestetään työpaikkaohjaajakoulutuksia oppisopimusopiskelijan laadukasta ohjaamista varten.
Selvitykseen vastanneiden työnantajien mukaan yksi oleellisimmista tukimuodoista koulutuk- sen järjestäjän puolelta oli henkilö, johon sai tarvittaessa yhteyden. Työpaikalla tapahtuvaan työtehtävien perehdytykseen hyödynnettiin vähän koulutuksen järjestäjien edustajia, koska koettiin että paras substanssiosaaminen oli työpaikan omilla työntekijöillä. Kuitenkin joissa- kin tapauksissa olisi kaivattu lisää perehdytystukea työpaikalla tapahtuvaan perehdytykseen koulutuksen järjestäjältä. Pääosin työpaikkaohjaajat kokivat saaneensa tarpeeksi tietoa opis- kelijasta ja hänen erityispiirteistään ennen oppisopimuskoulutuksen aloittamista.
”Jos oli jokin asia epäselvää, opettajalta saatiin tarvittava tieto. Xxxxxxx opiskelija oli oma-aloitteinen, ei tarvittu juu- rikaan tukea. Työvalmentaja kävi paikan päällä katsomassa, että kaikki oli ok. Lisäsi todella vähän omaa työmäärää. Oma työmäärä meni koneiden perehdytykseen. Opiskelija pystyi tekemään työtä itsenäisesti”
”Työvalmentaja on ollut tukena. Hän oli kaupassa mukana perehdyttämässä ja järjesti muita asioita. Tuki oli riittävää. Xxxx kokenut tuen hyvänä, varsinkin kun ei ole aiemmasta kokemusta. Alkuun kauppias oli vähän hukassa, mutta työ-
valmentaja auttoi asioiden selvittämisessä. Opiskelija on erittäin hyvin sopeutunut muiden työntekijöiden joukkoon. Pitää työskennellä tiiminä ja kaikki katsovat opiskelijan perään. Opiskelijalla oli alussa hyvin yksinkertaiset asiat opeteltavana, se oli alkuun haasteellista. Xxxxxxxx itse ja muut auttoivat alkuun. Nyttemmin tilanne helpottanut, pitää olla yksinkertaiset ohjeet. Alussa opetettiin eri tavalla kuin opsissa oli määrätty ja muutenkin alussa piti käyttää paljon aikaa. Rutiinit auttavat, uudet asiat vaativat ohjausta.”
”Xxxxxx verran on tukea tullut, mutta se on ollut ”henkistä” tukea. Opiskelijan ohjaaja keittiössä on maahanmuuttaja- taustainen henkilö ja perehdytykseen keittiössä olisi tar- vittu ulkopuolista ohjaustukea. Kommunikaatio-ongelmat aiheuttivat haasteellisia ohjaustilanteita arjessa Työpaikka- ohjaajakoulutus olisi ollut saatavana, mutta kyseinen hen- kilö ei saanut osallistua siihen, koska hän ei ollut vakituinen työntekijä. Ohjaustilanteisiin, kunnes rutiinia on syntynyt, olisi voinut tulla joku ulkopuolinen tuki. Xxxxxxx on ollut suuri rooli perehdytyksessä, ei niinkään substanssissa, vaan muussa opsoon liittyvissä asioissa. Opiskelija on ollut al- kuun mukautettu ykkösen tasoa. Nyt on tullut kehitystä. Yh- teistyö on ollut hyvää, mutta enemmän olisi voinut olla tukea paikan päällä. Mutta tiedostetaan, että kaikilla aika on ra- jallinen. Tieto kulkee hyvin ja ongelmatilanteissa pystytään keskustelemaan. Ei juurikaan ole vaikuttanut, mutta joudun täyttämään kaavakkeita. Opiskelija olisi varmaan joka ta- pauksessa täällä asiakkaana, xxxxx olisi opiskelijan roolissa nyt. Keittiössä on perehdytykseen mennyt aikaa, mutta on myös ollut apua perusasioiden hoitoon, kun rutiinia on tullut jossain vaiheessa. Uuden opettelu vaatii paljon ja pienissä palasissa. Ei henkilökohtaisesti makseta. Kaupungille mak- setaan kyllä. Osa rahasta myös menee henkilön palkkaan. ”
Seuraavana on lueteltu haastateltavien käytössä olleita opetuksen apuvälineitä ja tukitoimen- piteitä:
HOJKS (henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma)
Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman tehtävänä on tukea opiske- lijan yksilöllistä oppimis- ja kasvuprosessia. XXXXX on opiskelijan oppimiseen ja koulunkäyn- tiin liittyvä tavoitesuunnitelma sekä suunnitelma opetuksen sisällöistä, pedagogisista mene- telmistä ja muista tarvittavista tukitoimista. Asiakirjasta tulee ilmetä mm.
• pedagogiset ratkaisut, kuten joustavat ryhmittelyt, samanaikaisopetus, opetusme- netelmät, opiskelustrategiat, työskentelytavat, kommunikointitavat, erityiset apuväli- neet, oppimateriaalit ja muu tuki
• fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyvät, oppilashuol- lolliset, ohjaukselliset tai muut ratkaisut
Selkokieli
Puhutusta ja kirjallisesta selkokielestä hyötyvät erityisryhmät, joilla on vaikeuksia ymmärtää yleiskieltä. Selkokielelle ominaista on, että aiheita käsitellään konkreettisella tasolla ja vaikeat, abstraktit sanat on selitetty ymmärrettävään muotoon. Kirjallisissa tuotoksissa lauseet ovat lyhyitä ja lauseenvastikkeita vältetään. Myös fontti ja kellertävä paperipohja helpottavat luke- mista. Kehitysvammaliiton arvion mukaan Suomessa on 210000 - 380000 henkilöä, joiden uskotaan hyötyvän selkokielestä. Selkokielinen opetusmateriaali on lisääntynyt runsaasti vii- me vuosina ja tietopuolisessa opetuksessa kirjallisuutta on hyödynnetty teorian opiskelussa, esim. Duuniin-hankkeessa on tuotettu puhtaanapidon selkomateriaalia: xxxxx://xxx.xxxxx.xx/ projektit/paattyneiden_projektien_tuloksia_ja_tuotoksia/duuniin/hygieniaosaaminen.
Työohjekortit
Opiskelijalle laaditaan työpaikalle opetussuunnitelman mukaisia tehtäviä työohjekorttien muotoon perehdytyksen ja muistin tueksi. Näitä voidaan hyödyntää myös näyttötilanteissa. Opetushenkilöstö pilkkoo työtehtävän pieniin osiin ja havainnollistaa sen kuvin ja yksinker- taisin kuvatekstein siinä järjestyksessä, missä tehtävä etenee. Tarkoituksena on säästää työpaikkaohjaajan aikaa, kun opiskelija itse varmistaa työvaiheen työohjekortistaan sen si- jaan että kävisi jatkuvasti varmistamassa työpaikkaohjaajalta työnsä oikein etenemistä tai työpaikkaohjaaja varmistaisi ohjeiden sisäistämistä. Tämä vaatii opiskelijalta myös itseohjau- tuvuutta. Työohjekortteja voidaan tehdä myös työanalyysin pohjalta, jolloin yhteistyössä alan asiantuntijan kanssa kirjataan ylös yrityksen ydin- ja avustavia työtehtäviä ja selkiytetään niitä työohjekortein.
Työanalyysi
Työanalyysi on työkalu opetus- ja työvalmennushenkilöstölle. Sen tarkoituksena on kartoittaa yrityksen työtehtäviä opiskelijoille ja valmentautujille. Työanalyysin tekijä jalkautuu työpaikalle ja kirjaa työanalyysilomakkeelle yrityksen työtehtäviä yhteistyössä asiantuntijan kanssa. Työ-
tehtävien lisäksi kirjataan myös oheistietoa kuten työtahti, työkulttuuri sekä työn vaatimukset. Asiakirjaa käytetään työkaluna, kun suunnitellaan opiskelijan työssäoppimisjakson toteutusta yrityksessä. Sen avulla pystytään peilaamaan konkreettisesti opiskelijan taitoja ja tavoitteita yrityksen toimintoihin nähden. Kartoituksen jälkeen voidaan kohdentaa tukea tarkasti.
Äänikirjat
Selvityksen mukaan äänikirjoja hyödynnettiin mm. näkövammaisten opetuksessa. Oppikirjat on puhuttu kuunneltaviksi henkilöille, joilla voi olla luki- tai näkövaikeus. Kirjoista voi hyötyä oppimistyyliltään auditiivinen opiskelija. Äänikirjoja voi kirjaston lisäksi lainata verkossa sijait- sevasta Celianetistä, johon erilainen oppija voi kirjautua lainausasiakkaaksi. Myös oppilaitos voi toimia asiakkaana.
Vammaisyhdistykset, näkövammaliitto
Bovallius-ammattiopistossa opiskelee pääasiassa kontakti- ja kommunikaatiohäiriöisiä opis- kelijoita. Näkövammaisten opiskelijoiden suhteen pyydettiin konsultaatioapua näkövammalii- tosta, jotta voitiin minimoida näkövammasta johtuvia haittavaikutuksia opiskelussa. Näkövam- maliiton valtakunnalliset ja alueelliset työntekijät antavat neuvoja ja ohjausta sosiaaliturvaan, kuntoutukseen, apuvälineisiin, koulutukseen, työllisyyteen ym. näkövammaistoimintaan liitty- vissä kysymyksissä. Opiskelijalle hankittiin suurennusohjelma, joka suurentaa näytöllä olevan aineiston, myös kuvat ja grafiikan. Se voi sisältää myös puhetuen, joka ei kuitenkaan ole yhtä laaja kuin ruudunlukuohjelmassa. Näkövammaiset voivat hakea näkövammansa vuoksi opis- keluun ja työhön tarvitsemiaan apuvälineitä Kelasta (Näkövammaliitto). Maassamme on mo- nia vastaavanlaisia yhdistyksiä, jotka konsultoivat tarvittaessa.
Lukujärjestys
Työpaikoilla muodostuu erilaisia rutiineja, jotka ovat erityisopiskelijalle hyvä tapa hahmottaa päivän kulkua ja lujittaa oppimista. Jokapäiväiset työtehtävät voidaan samalla periaatteella tehdä koulupäivän lukujärjestyksen kaltaiseksi. Lukujärjestys kulkee opiskelijan mukana ja se voi olla myös sähköisessä muodossa. Lukujärjestyksen tulkintaa auttavat kuvat ajoitetuista työtehtävistä.
Kuvat
Tabletti
Tabletti kuuluu nykyaikaisiin oppimista tukeviin laitteisiin, jotka mahdollistavat perinteisen ohjauksen lisäksi sähköisen ohjauksen esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Sen kommunikointiominaisuuksien lisäksi opettaja voi esim. Xxxxxxx avulla antaa opiskelijalle jakson aikana suoritettavia tehtäviä. Vanhojen paperisten oppimispäiväkirjojen tilalle on tul- lut esim. Googlen ylläpitämä Blogger- ohjelma, jossa opiskelija voi pitää oppimispäiväkirjaa kirjoittamalla blogia, jota koko luokka voi seurata. Ohjelmiin voi helposti siirtää tekstin tuek- si tabletilla otettuja kuvia. Tablettia voi hyödyntää myös näyttötilanteiden dokumentoinnis- sa. Haastateltavat hyödynsivät tablettia yhteydenpidossa sekä oppimistehtävien muodossa. Tabletin hyödyntäminen opinnoissa vaatii opiskelijalta tvt-taitoja sekä itseohjautuvuutta.
Ohjaajan tuki
Ohjaajan toimintaympäristönä voivat toimia erilaiset oppimisympäristöt, myös työpaikoilla olevat. Ohjaajan työnkuva eroaa työvalmentajan työstä mm. siten, että ohjaaja keskittyy pää- sääntöisesti opiskelijan ohjausprosessiin ja hänen roolinsa on tehdä oppiminen esteettömäk- si sekä tukea opiskelijaa saavuttamaan osaaminen opiskelijan sen hetkisessä toimintaym- päristössä. Ohjaajan rooli tietopuolisissa opinnoissa koettiin tärkeäksi lisäresurssiksi. Tämä mahdollisti opiskelijan eriyttämisen muusta luokasta sekä opettajan keskittymisen oppisopi- musopiskelijan yksilöllisempään opetukseen ohjaajan ollessa muiden opiskelijoiden kanssa.
Työvalmennuksen keinot
Työvalmentajien ammattikunta on syntynyt tarpeesta saada osatyökykyisiä henkilöitä inte- groitumaan työelämään. Työelämä ei ole pelkästään työn suorittamista, vaan se käsittää mon- ta eri osa-aluetta, jotka valmentautujan tulisi hallita työllistyäkseen. Työvalmentaja on yhteis- työssä moniammatillisen tiimin kanssa suunnittelemassa työllistymisen polkuja ja tuettavia osa-alueita. Työvalmentaja pyrkii luomaan omanlaisen suhteen valmennettavaansa, hänet nähdään ennemminkin rinnalla kulkijana kuin viranomaisena tai opetushenkilöstönä. Työval- mennusta tekee työvalmentajan lisäksi myös opettaja. Nykyään ammatillisiin erityisopettaja- opintoihin kuuluukin työvalmennuksen tuntemus osana ammattipedagogisia opintoja (Haaga Helia opettajakorkeakoulu).
/ ERITYISEN TUEN TARPEET OPPISOPIMUSKOULUTUKSESSA /
”Työvaltainen oppimismenetelmä. Selkomateriaalia. Uusi- malla opiskelijalla on työvalmentaja tukena. Ohjeistusta on tehty työpaikoille näyttöä varten: työohjeet, muokattu tämän koulun työohjeita työpaikan mukaiseksi. Myös lukujärjestys työpaikalla on muokattu saman mukaiseksi kuin koululla, esim. perussiivouksen näyttöön liittyen.”
”Äänikirjoja ja suurentavat näytöt. Selkomateriaali ja yksi- löllinen ohjaus. Näkemykseni mukaan tuki on ollut riittävää. Olemme aina olleet myös tavoitettavissa ja valmiina vastaa- maan kysymyksiin. Koululla tehtiin työohjekortteja ja toimi- tettiin ne opiskelijalle työpaikalle. Opettajat käyvät paikan päällä. Top-ohjaaja antaa oman tukensa. Näiden lisäksi työ- valmentaja käy työpaikalla. Toiselle opiskelijalle tehtiin ku- valliset ohjeet.
”Selkokieltä, toinen opiskelija isolla fontilla, kun on huono näkö, kuvallisia ohjeita, ohjaajan tuki. Näkövammaisten kes- kusliitosta saatiin apua. Xxxxxxx tuli työpaikalle käymään ja antoi ohjeita. ”
OPPISOPIMUS- KOULUTUKSEN HAASTEET ERI TOIMIJARYHMIEN KOKEMINA
Kuten aiemmin selvityksessä todettiin, hankkeen tavoitteita muutettiin, koska työpaikkoja ei ollut saatu hankkeen puitteissa. Ennen suunnitelman muutosta oppisopimuksia kuitenkin yri- tettiin solmia erilaisten työharjoittelujaksojen avulla. Oppisopimuskoulutuksia ei kuitenkaan kyetty toteuttamaan joko työnantajan tai opiskelijan puolelta; oppisopimus koettiin työnanta- jalle liian sitouttavaksi tai opiskelija ja työpaikan vaatimukset eivät kohdanneet.
Haastatteluun vastanneet pitivät omaehtoista oppisopimuskoulutukseen osallistumista tär- keänä. Jos oppisopimuskoulutukseen osallistuminen ei perustunut omaan sisäiseen moti- vaatioon, vaan ajatus tai toimeksianto oli tullut muualta, vaihteli suhtautuminen toimijoiden välillä; opiskelijan haasteena oli ymmärtää roolinsa työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa, työpaikkaohjaaja saattoi kokea opiskelijan lisätyötaakkana ja opetushenkilöstö koki riittämät- tömyyttä sekä toimenkuvansa epäselvänä. Lisäksi opetushenkilöstö kyseenalaisti pienryhmä- opetuksen määritelmän, kun teoriapäivänä saattoi olla 13 opiskelijaa opetettavana. Rahallinen resursointi kohdentui sattumanvaraisesti; vain osa opetushenkilöstöstä sai työstään rahalli- sen korvauksen ja työpaikkaohjaajista kukaan ei saanut henkilökohtaista ohjauskorvausta.
Tuettu oppisopimuskoulutus on uudehko koulutusmuoto, joten sen käytännön toteutus hakee vielä paikkaansa. Haastatteluissa nousi esiin eri toimijaryhmien katkonainen yhteistyö, jonka haasteena olivat mm. vastuukysymykset ja tiedon kulku. Ei varsinaisesti ollut foorumia, jossa kaikki toimijat olisivat voineet kokoontua eikä ketään, joka olisi kutsunut sen koolle. Oppisopi- mustoimisto nähtiin vain etäisenä toimijana. Työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa tavoitteet olivat epäselviä niin työnantajille kuin opiskelijoillekin; ei oltu varmoja, mitä piti opettaa ja opis- kella eivätkä näyttöjen toteutus ja tavoitteet aina selkiytyneet.
Selvityksen mukaan oppisopimuskoulutuksen aloittamiseen vaikutti onnistunut rekrytointi, kun työ ja tekijä kohtasivat. Kuitenkaan aina ei käynyt niin; osalla opiskelijoista oli vaikeuksia noudattaa työelämän pelisääntöjä, uuden opettelu vaati erittäin paljon aikaa ja opiskelijan eri- tyispiirteet olivat vaativia. Osa haastateltavista työnantajista koki, että rahallinen tuki ei kom- pensoinut aikaa, joka meni opiskelijan ohjaukseen.
Haastatteluun vastanneet kokivat, että opiskelijoille oli haasteellista siirtää tietopuolisessa
opetuksessa saatuja oppeja työpaikalle käytäntöön. Taitojen siirtäminen on yleisesti ottaen haasteellista erityistä tukea tarvitsevalle henkilölle ja tässä opiskelumuodossa se korostui. Ajanpuutteen vuoksi opetushenkilöstö ei aina kyennyt käymään riittävästi työpaikoilla anta- massa tukea.
Haastateltavien näkemyksen mukaan opetussuunnitelman ja työpaikan kohtaaminen vaihteli, mm. kaikkia näyttöjä ei voitu toteuttaa työpaikalla. Myös kouluttajan roolia ei työpaikoilla aina ollut täysin sisäistetty, jolloin opetussuunnitelman tulkitseminen koettiin lähinnä häiritsevän työpaikan omaa perehdyttämistä. Työnantajat kritisoivat myös opetussuunnitelman ja koulus- sa annettavan tietopuolisen opetuksen vastaavuutta työelämän tarpeisiin.
Muita haastatteluissa esiin nousseita haasteita olivat oppisopimuskoulutuksen toteutukseen liittyvä byrokratia, kehitysvammaisten passivoiva tukiverkko, opiskelijaan suhtautuminen työ- paikalla sekä riittämätön tieto opiskelijan mahdollisista rajoitteista.
”Suostumus olisi pitänyt kysyä, kun omat työtkin pitää siinä sivussa hoitaa.”
”Keskimäärin tällä hetkellä menee 5-10 tuntia kuukaudessa töitä omalla ajalla. En saa rahallista korvausta.”
”1,5 opettajan muuta työtä korvattiin. Mutta todellisuudessa meni paljon enemmän aikaa.”
”Mitään hyötyä ei juurikaan opiskelijasta ei ollut, jouduin paljon käyttämään aikaa keskusteluun opiskelijan kanssa hänen työelämän haasteisiin liittyen.”
”Opso ei sovi opiskelijalle, joka lähtee vasta kokeilemaan alaa. Työnantaja sitoutuu suuresti ja jos opiskelija kokee, ettei ala olekaan oikea, se maksaa työnantajalle aikaa ja rahaa. Perehdytyspolku pitää olla jokaisen työntekijällä tie- dossa. Vastuukysymykset pitää olla selkeät ja nimetty pe- rehdyttäjä.”
”Kun opetusta on vain kerran viikossa, ja pitäisi muistaa erilaisessa ympäristössä samat asiat, on iso haaste taidon
siirtäminen. Työtehtävissä pysyminen ja oman toiminnan ylläpitäminen ja työtahdissa pysyminen.”
”Näytöt olivat epäselviä. En ymmärtänyt mitä niissä piti teh- dä ja tavoitteet eivät auenneet minulle. Tämä oli Bao:lle uusi koulutusmuoto, käytännön jutut olisi voinut olla paremmin selvillä. Kun ollaan yksi päivä koulussa, pitäisi miettiä mistä opetus koostuu. Teorian ja käytännön olisi hyvä kohdata.”
”Näytöt olivat toisessa työpaikassa hieman huonosti sisäis- tetty. Työt olivat suhteellisen pieniä vaadit-tuun laajuuteen.”
”Oppisopimusjärjestelmä on työnantajalle raskas, varsinkin erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle.”
”Opiskelijan tulisi ymmärtää, että opso on opiskelua ja työn- tekemistä. Xxxxxxxxx on myös liikaa ”paapotut” kehitys- vammaiset, he pystyvät kyllä moneen. Mutta paapominen tekee passiiviseksi. Pitää olla oma halu ja oma-aloitteinen. Pitää ymmärtää, että opso on vaativa koulutusmuoto. Sa- manlaisia valmiuksia kuin em. motivaatio. Xxxxxxxxxxx rooli pitäisi olla selvillä kaikilla (myös hänellä itsellään), pitkäjän- teisyyttä, ymmärrystä erityisen tuen tarpeesta. Ymmärrys että hän ei ole vielä ammattilainen.”
”Yksi työntekijä olisi voinut neuvoa minua paremmin. Hän ehkä piti minua täysin ammattilaisena.”
”Pitäisi tietosuojasta huolimatta saada jonkinlaista tietoa opiskelijasta. Esim. epilepsia oli äärimmäinen esimerkki. Tässä tapauksessa opiskelija myytiin hyvänä tyyppinä, vaik- ka todellisuudessa opiskelijalla oli ollut paljon poissaoloja ja muutakin tietoa olisi voinut antaa.”
KEHITTÄMIS- EHDOTUKSIA
Haastatteluun osallistuneet löysivät nykyisestä oppisopimuskoulutusmuodosta paljon kehit- tämisen kohteita. Seuraavassa on esitelty kehittämisen kohteita ratkaisuehdotuksineen.
Koska opetushenkilöstö koki resurssien riittämättömyyttä, perusteellinen suunnittelu ja sel- vä vastuunjako selkeyttäisivät koulutuksen toteutustapaa ja kohentaisivat opetuksen laatua entisestään. Käytännössä tämä tarkoittaisi eri toimijaryhmien säännöllisiä tapaamisia, joihin myös oman organisaation koulutuspäälliköt tarvittaessa osallistuisivat. Myös opinto-ohjaajan rooli nähtiin tärkeäksi monialaisen tiimin jäsenenä.
Opetushenkilöstön ylikuormittumisen ongelmaan haastateltavat mainitsivat ohjaajaresurssin kohdentamisen tietopuolisina päivinä opetuksen tueksi. Ohjaajaresurssi tulisi toteutua myös muina päivinä, kun opetushenkilöstö jalkautuu työpaikoille. Selkein ratkaisu opetuksen toteu- tusta koskeviin haasteisiin olisi pelkästään oppisopimusopiskelijoista koostuva luokka. Myös rahallinen resursointi opetushenkilöstölle ja oikeanlainen budjetointi loisi tasavertaisuutta ja kannustaisi opetushenkilöstöä jatkamaan oppisopimuskouluttajana tulevaisuudessakin.
Opetussuunnitelmat tulisi laatia yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Opetussuunni- telman vastaavuutta työelämään edistettäisiin opettajien työelämäjaksoilla tulevissa oppiso- pimustyöpaikoilla. Samalla voitaisiin suunnitella yto-aineiden suorittamista kokonaan työ- paikoilla. Työnantajien ehdotusten mukaan opeteltavat asiat olisi hyvä saattaa työpaikoille etukäteen tutustuttaviksi, työelämän kielelle käännettyinä. Onnistuneen oppisopimuskoulu- tuksen mahdollistamiseksi voitaisiin järjestää oppisopimuskoulutuksen työpaikkaohjaaja- koulutus erityisen tuen näkökulmasta, johon osallistuisivat sekä työpaikkaohjaaja että oppiso- pimusopiskelija. Ohjausresurssiksi työpaikoille tulisi ohjaaja tai työvalmentaja, jolla on alan substanssiosaaminen.
Koska byrokratia ja lomakkeiden täyttö koettiin työnantajia kuormittavaksi, työnantajat toivoi- vat, että olisi yksi paikka, esim. verkkosivu, jossa saisi kaikki oppisopimuskoulutukseen liitty- vät paperiasiat hoidettua. He toivoivat myös, että täytettäviä lomakkeita olisi mahdollisimman vähän. Työnantajat kokivat tarvitsevansa myös vertaistukea muiden erityistä tukea tarvitse- vien henkilöiden oppisopimuskouluttajilta.
Haastatteluun vastanneiden eri toimijoiden mielestä osatutkintojen tulisi olla yhtä merkittäviä kuin koko tutkintojenkin. Osatutkintojen suorittaminen työpaikoilla nähtiin täsmäkoulutukse- na ja erittäin hyvänä vaihtoehtona erityistä tukea tarvitsevan oppijan kannalta.
”Selkeä suunnitelma pitää olla. Jos saisi keskittyä pelkäs- tään oppisopimusopiskelijoihin, niin kyllä (voisin jatkaa kouluttajana). Mutta jos se ei ole mahdollista, niin ei. Ei ny- kyisellä käytännöllä siten, että on oma ryhmä ja lisäksi vielä oppisopimusopiskelijat.”
”Olisi hyvä, jos saataisiin työpaikalla etukäteen ne aiheet, joita käydään koulussa. Näin voisimme täällä jo suunnitel- la työtehtäviä niiden mukaan. Koulun opiskeltavat asiat ja työpaikan käytännön asiat eivät aina kohtaa. Olisin halunnut koulutusta erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaami- seen. Vaikka opiskelija ja minä yhdessä olisimme menneet. Vertaisryhmä esim. Voisin ottaa. Yhteistyötä enemmän eri osapuolten kanssa. Toimijat ovat hajanaisia ja yhteinen pää- määrä kadoksissa. Tukea ohjaamiselle. Lisää keskustelutu- kea. Joku ihminen voisi käydä säännöllisesti. Esim. kerran kahdessa kuukaudessa.”
”Kehitettävää olisi kaikki lippulappuset, niitä on liikaa. Pal- jon helpompi, jos olisi vaikka yksi verkkosivu, jossa käytäi- siin kaikki tarvittava täyttämässä. Jos ei tv olisi ollut autta- massa, opsoa ei välttämättä olisi syntynyt. Olisi hyvä tavata muitakin opsokouluttajia. Voitaisiin neuvoa toimimaan opis- kelijoiden ja heidän erityistarpeiden kanssaan.”
JOHTOPÄÄTÖKSET
Usein ammattiopistossa kohtaamme erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden vanhempia, jot- ka ehdottavat oppisopimuskoulutusta lapselleen, jolla on paljon haasteita ammatillisen kun- toutuksen ja opintojen etenemisen suhteen. Vanhempien ja opiskelijoiden ensisijainen käsitys oppisopimuskoulutuksesta on, että ammattitutkinto saavutetaan pelkästään työtä tekemällä työelämässä. Käsitys onkin osittain totta, mutta ei anna todellista kuvaa oppisopimuskou- lutuksen vaatimuksista sekä opinnoissa menestymisessä. Tuetun oppisopimuskoulutuksen syntyminen on kuitenkin nykyään mahdollistanut monen erityistä tukea tarvitsevan henkilön oppisopimuskoulutukseen pääsemisen ja sitä kautta myös työllistymisen. Kun puhutaan eri- tyistä tukea tarvitsevista opiskelijoista, ei voi kuitenkaan muodostaa yhtä homogeenistä kä- sitystä opiskelija-aineksesta, päinvastoin; jokainen on oma yksilönsä omine erityistarpeineen, rajoitteineen ja motivaatioineen. Näin ollen oppisopimuskoulutus tai laajennettu työssäoppi- minen ei ole autuaaksi tekevä ratkaisu oppimisen haasteiden ratkaisemiseksi.
Onnistuessaan oppisopimuskoulutus erityistä tukea tarvitsevan henkilön kohdalla vaatii mo- nen osatekijän summan; monialainen toimiva verkostoyhteistyö (jossa kaikilla on yhteinen ta- voite päämäärän saavuttamiseksi), aika- ja rahalliset resurssit, oikea ajoitus, realismi ja ennen kaikkea työtehtävien ja työntekijän onnistunut kohtaaminen luovat edellytykset. Silloin, kun lähdetään ns. tyhjästä liikkeelle, prosessi saattaa olla pitkä ja resursseja vievää, mutta onnis- tuessaan se antaa osatyökykyiselle henkilölle tasavertaisuuden tunteen ja yhteiskunta hyötyy työllistymisestä taloudellisesti.
Koska oppisopimuskoulutuksen solmiminen on haasteellista erityistä tukea tarvitsevan hen- kilön kohdalla, on ollut tarkoituksenmukaista kehittää koulutusmuotoa eri hankkeissa, joiden kautta on pystytty panostamaan koulutusmuodon käytännön toteutukseen. Kuitenkin, jos ajatellaan, että ammatillisten erityisoppilaitosten tavanomaiseen toimintaan tulisi lisäksi vel- vollisuus hankkia oppisopimuspaikkoja niitä haluaville opiskelijoille, ajatus tuntuu mahdotto- malta johtuen aikaresursseista, haasteellisesta kohderyhmästä ja työelämän vaatimuksista. Sen sijaan, jos opiskelija on omatoimisesti luonut oppisopimuskoulutukseen mahdollistavan tilanteen, esim. työssäoppimispaikallaan, tulisi ammattiopistolla olla valmius toteuttaa loput opinnoista oppisopimuksella, esim. 2+1- mallilla, tai täsmäkouluttaa osatutkinnoilla työelä- män tarpeita varten. Toisin sanoen, jos hyvä oppisopimuspaikka löytyy vaivattomasti oikealle henkilölle ja kaikki osapuolet kokevat hyötyä, oppisopimuskoulutus on varteenotettava vaih- toehto.
Kuten aiemmin todettiin, erityisopiskelijat ovat eritasoisia; vaikka henkilöllä olisi erityisopis- kelijan status, hänellä voi silti olla valmiudet suorittaa oppisopimuskoulutus. Oppisopimus- koulutus soveltuu parhaiten henkilölle, joka pystyy itse hankkimaan oppisopimuspaikan ja on 110-prosenttisesti motivoitunut, itseohjautuva ja oma-aloitteinen sekä omaa oppimisen taidot ja arjenhallinnan ja hänestä on aidosti hyötyä työpaikalla. Oppisopimusopinnoissa tuen tarjoa- minen sopivassa määrin on tapa varmistaa opintojen mutkaton sujuminen, ammattilaiseksi kasvaminen, yhteistyön lujittuminen ja työllistymisen edesauttaminen.
LÄHTEET
Xxxxxx, Xxxxx. 2016. Seinäjoki. Luentomateriaali. Vates: Kyvyt Käyttöön -päivät 21.9.2016.
Xxxx, Xxxx. 2016. Helsinki. Luentomateriaali. Kehitysvammaliitto: Työhönvalmentajien päivät 28.9.2016. Oppimisen ja opiskelun tuki oppisopimuskoulutuksessa – tuetun oppimisen käsikirja. Helsinki.
Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Uusikylä, Xxxx & Atjonen, Päivi. 2007. Helsinki: WSOY. Didaktiikan perusteet. 3.- 4. painos.
Internetlähteet:
Koulutustakuu: <xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxx.xx> Haettu 20.9.2016 Näkövammaliitto: <xxxx://xxx.xxx.xx/> Haettu 11.9.2016 Pedanet kouluverkko: <xxx.xxxxxxx.xx> Haettu 1.10.2016
31
LIITE 1.
Ala: Työpaikan toimiala:
Alue: Työaika:
Opinnot alkaneet: Arvioitu päättymispäivämäärä:
OPISKELIJA
1. Miksi hakeuduit opiskelemaan ammatilliseen erityisoppilaitokseen? Kun hopsiasi laadittiin, missä asiois- sa kerroit tarvitsevasi tukea? Mitä vahvuuksia kerroit sinulla olevan? Tarvitsetko tukea arjenhallinnassa? Minkälaista tuki on?
2. Miten sinä sait tietää oppisopimuskoulutuksesta?
3. Miksi valitsit oppisopimuskoulutuksen?
4. Miten oppisopimuspaikka järjestyi?
5. Suoritatko sinä koko tutkinnon vai osa-tutkinnon?
6. Minkälaista tukea olet saanut teoriaopinnoissa? Onko tuki ollut riittävää? Minkälaista tukea olisit toivonut vielä lisää? Miten tuen tarve on muuttunut opintojen edetessä?
7. Minkälaista tukea olet saanut työpaikalla? Onko tuki ollut riittävää? Minkälaista tukea olisit toivonut vielä lisää? Miten tuen tarve on muuttunut opintojen edetessä?
8. Mitkä asiat on tuntunut erityisen vaikealta opinnoissasi?
9. Mitkä asiat on tuntunut helpolta opinnoissasi?
10. Xxxxxx saanut tukea työvalmentajalta? Missä asioissa hän on auttanut xxxxx? Miten hän voisi auttaa vielä enemmän? Kuinka usein pidät yhteyttä työvalmentajaasi?
11. Minkälaisia apuvälineitä sinulla on käytössäsi koulussa ja työpaikalla? (apuvälineitä esim. padi)
12. Miten ja kuinka usein pidät yhteyttä opettajaasi? Entä työpaikkaohjaajaasi?
13. Minkälaiselle henkilölle sinun mielestäsi oppisopimuskoulutus sopii?
14. Minkälaiselle henkilölle se sinun mielestäsi ei sovi?
15. Xxxxxxxxx on hyvä työpaikkaohjaaja?
16. Mitä parannusehdotuksia sinulla vielä olisi, jotta opintosi sujuisi paremmin?
17. Minkälainen ja kenen antama tuki on ollut sinulle opinnoissasi tärkeintä?
18. Missä asioissa olisit vielä kaivannut lisää tukea?
32
19. Miten oppisopimuskoulutusta pitäisi mielestäsi kehittää?
TYÖPAIKKAOHJAAJA/TYÖPAIKKA
Työpaikan toimiala: Koko:
Sektori: Alue:
1. Minkälaista tietoa saitte tuetusta oppisopimuskoulutuksesta? Oliko tieto riittävää?
2. Minkälaista tietoa saitte oppisopimusopiskelijasta? Oliko tieto riittävää?
3. Mitkä asiat saivat teidät lähtemään oppisopimuskouluttajaksi? Miten se käytännössä tapahtui (miten teihin otettiin yhteyttä, kuka päätti jne.) ?
4. Xxxxx opiskelijan työnkuva ja työtehtävät syntyi käytännössä (ops, työpaikkalähtöisesti tai opiskelijan taitojen mukaan)?
5. Keneltä ja minkälaista tukea olette saaneet opiskelijan ohjauksessa? Onko tuki ollut riittävää? Jos ei, mitä kaipaisitte lisää?
6. Miten olette kokeneet työvalmentajan tuen? HYVÄ-> Kerro esimerkki. EI OLE OLLUT/EI HYVIÄ KOKEMUKSIA-> Miksi ei.
7. Miten oppisopimusopiskelija on vaikuttanut omaan työmääräänne? Mitä hyötyä tai haittaa tai molempia opiskelijasta on työssänne?
8. Miten ja kuinka usein pidätte yhteyttä opiskelijaanne?
9. Maksetaanko teille rahallista tukea ohjauksesta?
10. Mitä mieltä olette tästä koulutusmuodosta? (hyvää, huonoa, kehitettävää, mikä toimii)
11. Miten olette kokeneet yhteistyön ja yhteydenpidon koulun kanssa? Kertokaa jokin esimerkki.
12. Mitkä perusvalmiudet mielestänne pitää opiskelijalla olla tässä koulutusmuodossa? Xxxxxxx se ei sovi?
13. Tarvitsisitteko lisää koulutusta opiskelijan ohjaamista varten? Minkälaista?
14. Minkälaisia valmiuksia työpaikalla pitäisi olla ryhtyessään oppisopimuskouluttajaksi?
15. Mitä hyötyä työpaikka tästä koulutusmuodosta saa?
16. Voisitteko ottaa myöhemminkin oppisopimusopiskelijan? KYLLÄ-> Mitkä asiat vaikuttavat kantaan? EI-> Miksi ei? EHKÄ-> Mikä muutos pitäisi tapahtua silloin?
17. Miten koulutusmuotoa voisi vielä kehittää?
33
18. Mitkä ovat oppisopimuskoulutuksen edut verrattuna laajennettuun työssäoppimiseen?
Minkä alan opettaja: Xxxxxxx opso opiskelijaa tällä hetkellä?
Kokemus ajallisesti opsosta: Alue:
OPETTAJA
1. Miten sinusta tuli oppisopimuskouluttaja?
2. Miten opinnot jakautuvat teoriaopintojen ja työpaikalla tapahtuvan opetuksen suhteen?
3. Mikä on opettamasi ryhmän koko, kun oppisopimusopiskelijat osallistuvat teoriaopetukseen?
4. Xxxxxxx koko tutkinnon suorittajaa ja osa tutkinnon suorittajaa sinulla on?
5. Xxxxx opiskelijan tarvitsemat tukitoimet kartoitettiin koulutuksen alussa: teoriaopinnoissa ja työpaikalla tapahtuva oppiminen?
6. Mitä erityisopetuksen menetelmiä käytät oppisopimusopiskelijan kanssa?
7. Luettele tukitoimia, joita opiskelija on teoriaopinnoissa saanut. Onko tuki ollut riittävää? Miten sitä voisi vielä lisätä?
8. Miten työtehtävien opinnollistaminen työpaikalla käytännössä tapahtui?
9. Luettele tukitoimia, joita opiskelija on saanut työpaikalla? onko tuki ollut riittävää? Miten sitä voisi vielä lisätä?
10. Miten ja kuinka usein pidät yhteyttä a. opiskelijaan b. työpaikkaohjaajan jakson aikana?
11. Xxxxx kokemuksia näyttötilanteista?
12. Minkälaisia apuvälineitä opiskelijalla on mahdollisuus käyttää työpaikalla?
13. Miten olet kokenut yhteistyön työpaikan kanssa? Esimerkkejä?
14. Teetkö yhteistyötä työvalmentajan kanssa? Mitä se käytännössä on?
15. Kuinka paljon aikaa sinulla menee viikossa oppisopimusopiskelijan ohjaukseen? Saatko siitä rahallisen korvauksen?
16. Mitkä perusvalmiudet mielestänne pitää opiskelijalla olla tässä koulutusmuodossa? Xxxxxxx se ei sovi?
17. Xxxxxxxxxx näet oppisopimuskoulutuksen opiskelumuotona erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle?
18. Miten koulutusmuotoa voisi vielä kehittää?
34
19. Olisitko valmis kouluttamaan lisää oppisopimusopiskelijoita? Perustele
Montako opso-asiakasta? Ala, jolla asiakkaat ovat:
Alue:
TYÖVALMENTAJA
1. Miten määrittelet tuetun oppisopimuskoulutuksen (miten se mielestäsi eroaa yleisestä oppisopimus- koulutuksesta)?
2. Mikä sinun roolisi on oppisopimuskoulutusprosessissa?
3. Xxxxxx mukana hankkimassa ja toteuttamassa oppisopimuspaikan syntyä?
4. Miten paljon opiskelija itse osallistui siihen?
5. Xxxxx opiskelijan tarvitsevat tukitoimet kartoitettiin ennen opintojen alkua?
6. Mistä ja miten ja mitä tietoa sait opiskelijan vahvuuksista ja rajoitteista? Oliko tietoa riittävästi vai olisitko tarvinnut sitä vielä lisää?
7. Miten tuen tarvetta suunniteltiin työpaikalla? Olitko siinä mukana?
8. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisäksi missä muissa osa-alueissa annat tukea ja millaista tuki on?
9. Miten tuen tarve on muuttunut alkukartoituksen jälkeen?
10. Mitkä asiat vaativat eniten tukea?
11. Minkälaista tukea olet antanut näytöissä opiskelijalle?
12. Mikä on ollut haasteellisinta opiskelijalle? Miten tätä on tuettu?
13. Miten ja kuinka usein pidät yhteyttä opiskelijaan?
14. Miten olet tukenut työnantajaa? Missä asioissa tulisi mielestäsi antaa tukea työnantajalle?
15. Minkälaisia apuvälineitä opiskelijalla on mahdollisuus käyttää työpaikalla?
16. Miten koet yhteistyön eri toimijoiden kanssa? (opettaja, top-ohjaaja, oppisopimustoimisto)
17. Mitkä perusvalmiudet mielestänne pitää opiskelijalla olla tässä koulutusmuodossa? Xxxxxxx se ei sovi?
18. Xxxxx vertaisit oppisopimusopiskelijan viemää resurssia perinteiseen top- jakson opiskelijan ohjaukseen?
19. Xxxxxxxxxx näet oppisopimuskoulutuksen opiskelumuotona erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle?
35
20. Miten koulutusmuotoa voisi vielä kehittää?
LIITE 2.
Opettajan työtehtävät tietopuolisen opetuksen lisäksi:
1. hojksit
2. totsun tekeminen
3. lukujärjestyksen tekeminen
4. opintosuoritusotteen ajan tasalla pitäminen
5. osaamisen arviointi (näytöt)
6. arvosanojen kirjaaminen
7. yhteisten tutkinnon osien vastuu
8. hygieniaosaaminen ja testaaminen
9. ammatillisten tutkinnon osien suunn., opetus, materiaalin tekeminen, arviointi
10. ammattiosaamisen näytöt
36
11. työpaikkakäynnit työpaikoille
OTE – Osaamisen kasvattaminen työelämässä -hankkeen julkaisu