Julkisesti ja yksityisesti tuotetun hoivan suhde Mallilausekkeet

Julkisesti ja yksityisesti tuotetun hoivan suhde. 39 4.2.2 Vastuun jaon haasteet ja pilareiden kolmoisepäonnistuminen 40 4.3. Vastuun kantamisen muodot 43 5. SOSIAALISET SOPIMUKSET 45 5.1 Sukupolvisopimus 46 5.2. Sukupuolisopimus 48

Julkisesti ja yksityisesti tuotetun hoivan suhde. Xxxxx Xxxxxx (2005, 246–247) kartoitti pohjoismaisia tutkimuksia, joissa oli muun muassa vertailtu sitä, miten hyvinvointivaltion kasvu ja toisaalta vetäytyminen ovat vaikuttaneet lähiyhteisön tarjo- aman hoivan järjestämiseen. Monet tutkijat Ruotsissa ovat testanneet substituutioteoriaa eli sitä, miten hyvinvointivaltion kasvun aika ja julkisen vastuun vahvistuminen vaikuttivat yksityisen eli lähinnä perheen ja muun lähiyhteisön hoivan tuottamisen määrään. Oletus oli, että julkisen vastuun kasvaminen on vähentänyt lähiyhteisön hoivapanosta. Tutkimukset osoittivat, että täydennettäessä perheen antamaa hoivaa julkisilla palveluilla yksityisen avun antaminen lisääntyi eikä vähentynyt (Attias-Donfut & Xxxxx 2000, 55). Xxxxxxxx hoivavastuu tuli yksityisesti tuotetun hoivan rinnalle. Tä- hän pohjautuu ns. perheentukiteoria (family support theory), jonka keskeinen väite on, että julkiset xxxxxxxx vahvistavat perheiden tarjoamaa hoivaa jakamalla perheen hoivataakkaa. Kolmanneksi teoriaksi on luettu ns. tehtäväspesifinen malli (task spesific model), jonka mukaan eri toimijat tuot- tavat hoidettavalle erilaista tukea. Perheentukiteoria ja tehtäväspesifinen malli on yhdistetty niin sanotuksi täydentäväksi teoriaksi (the complimentarity theory). Xxxxx Xxxxxx (2005) lainaa Lingsomia (1997), jonka mukaan Norjassa perheiden tuottama hoiva on pysynyt samansuuruisena hyvinvointivaltion kasvun ja supistumisen aikana. Tämä tulos viittaa siihen, että perheiden tarjoama hoiva on vahvempaa ja itsenäisempää erilaisista hoivaan vaikuttavista politiikoista kuin on kuviteltu. Yksityinen ja julkinen hoiva näyttävät Pohjoismaissa täydentävän hyvin toisiaan ja ovat hiljaisessa vuoropuhelussa ja riippuvuussuhteessa toisiinsa nähden. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan julkisesti tuotetun hoivan saannin ehtojen kiristyttyä näyttää siltä, että lähiyhteisön ja lähinnä tyttärien hoivapanos on kasvanut merkittävästi. Vuonna 1994 yli 75-vuotiaiden yksin elävien ikäihmisten tyttäristä 22 % tuotti hoivapalveluja, ja vuoteen 2000 tämä luku oli kasvanut 11 prosenttiyksikköä eli 33 %. Samanaikaisesti pojat lisäsivät hoivapanostaan yhdellä prosentilla eli 12 %:sta 13 %:iin. Tutkijat ovat käyttäneet tästä ilmiöstä nimeä käänteinen substituutio. ( Kröger 2005, 251.)