Kunnallisen työsuojeluyhteistoiminnan vaikuttavuuden kehittäminen
17.6.2010
Kunnallisen työsuojeluyhteistoiminnan vaikuttavuuden kehittäminen
Kuntasektorin sopimusosapuolet perustivat sopimuskaudella 2007–2009 yh- teisen työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä perustellut toimenpide- esityksensä työsuojelun yhteistoiminnan tuloksellisuuden parantamiseksi, työsuojelupäällikön työnantaja-aseman vahvistamiseksi sekä työsuojeluval- tuutettujen aseman ja toimintaedellytysten kehittämiseksi. Työryhmän työ valmistui marraskuussa 2009.
Työryhmä toteutti keväällä 2009 selvityksen työsuojeluyhteistoiminnan toimi- vuudesta kunnille ja kuntayhtymille lähetetyllä kyselyllä. Kyselyn tulosten mukaan työsuojeluvaltuutettuja työllistivät eniten sisäilmakysymykset, tarkas- tuksiin osallistuminen, epäasiallinen kohtelu ja häirintä, vaarojen tunnistami- nen sekä riskien arviointi ja työilmapiirikysymykset. Työsuojelutoimikuntia työllistivät edellisten lisäksi työhyvinvointiasiat yleensä sekä sairauspoissa- olojen seuranta. Kyselyn yhteenveto löytyy Kunnallisen työmarkkinalaitoksen verkkosivuilta xxx.xxxxxxxxxxxxxxxx.xx > Työelämän kehittäminen sekä jär- jestön verkkosivuilta.
Työryhmä on valmistellut suositukset käytännön toimenpiteistä työsuojelu- toiminnan kehittämiseksi. Työsuojelutoiminnalla tarkoitetaan tässä sekä työ- suojelua että työsuojelun yhteistoimintaa. (ks. tarkemmin, Terminologiaa.) Suositukset perustuvat työsuojeluvaltuutettujen ja -päälliköiden kyselyssä esittämiin kehittämisehdotuksiin. Toimenpidesuositusten lisäksi työryhmä on laatinut työsuojelutoiminnan tuloksellisuuden arviointimallin (liite 1). Tarkoitus on, että kunnat/kuntayhtymät hyödyntävät toimenpidesuosituksia ja arvioin- timallia kehittäessään ja arvioidessaan työsuojelutoimintaansa.
Työsuojelutoiminnan kehittämisessä lähtökohtana on, että onnistuneen toi- minnan merkitys ja hyödyllisyys sekä työsuojeluvastuut otetaan huomioon organisaation kaikilla tasoilla. Kunnallisilla päättäjillä on tärkeä rooli työsuoje- lun toimintaedellytysten turvaamisessa. Johto ja esimiehet huolehtivat työ- turvallisuudesta sekä työsuojelutoiminnan yleisjohtamisesta. Myös työnteki- jöillä on aktiivinen rooli työpaikan turvallisuuden toteuttamisessa: kukin työn- tekijä huolehtii osaltaan käytettävissään olevin keinoin sekä omasta että muiden turvallisuudesta ja terveydestä.
Työsuojelu on osa henkilöstövoimavarojen strategista johtamista. Hyvin toi- miva työsuojelutoiminta tukee työssä jaksamista ja työurien pidentämistä kunta-alalla.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen julkaisuun Yhteistoiminta ja työelämän ke- hittäminen (2009) on koottu kunta-alan sopimukset ja suositukset tulokselli- suudesta, henkilöstöjohtamisesta, työhyvinvoinnista, yhteistoiminnasta ja osaamisen kehittämisestä.
Suosituksia työsuojeluyhteistoiminnan kehittämiseksi
Osapuolet suosittelevat työpaikoille seuraavia käytännön toimenpiteitä, jotka perustuvat suurelta osin selvityksessä esiin tulleisiin kehittämisehdotuksiin:
• Työsuojelutoiminnan kehittäminen on jatkuvaa ja suunnitelmallista. Selvi- tyksessä ilmeni, että työsuojelutoimikuntien toiminnassa on ollut monin pai- koin puutteita. On tärkeää, että
o työsuojelutoimikunta laatii toimikautensa ajaksi toiminnalleen tavoit- teet ja toimintasuunnitelman
o työsuojelutoimikunta kokoontuu säännöllisesti
o työsuojelutoimikunta arvioi omaa toimintaansa esim. liitteen 1 mu- kaisesti
o jos työsuojelutoimikunta ja YT-elin on yhdistetty, em. toimet tehdään yhdistetyssä elimessä
• Linjaorganisaation toiminnassa hyödynnetään nykyistä paremmin työsuoje- lutoimijoiden asiantuntemusta. Työsuojeluvaltuutetun ja/tai työsuojelupääl- likön voi kutsua työpaikkakokouksiin keskustelemaan työsuojeluun liittyvis- tä ajankohtaisista asioista. Työsuojeluasioita tulee käsitellä työpaikkakoko- uksissa tai vastaavissa säännöllisesti.
• Verkostoyhteistyöllä esim. naapurikuntien kanssa saadaan hyödyllistä ver- taistukea omalle työsuojelutoiminnalle.
• Yhteistyötä ja tiedonkulkua parannetaan koko organisaatiossa niin varsi- naisten työsuojelutoimijoiden, työsuojelupäällikön ja valtuutettujen kuin myös työterveyshuollon kanssa. Selvityksessä ilmeni, että kaivataan jatku- vaa vuoropuhelua ja keskusteluja eri tahojen kanssa esim. säännöllisin pa- laverein.
• mm. työilmapiiriselvitysten, henkilöstöraportoinnin ja työterveyshuollon ra- porttien välityksellä seurataan ja arvioidaan työsuojelutyön toteutumista
• Johdon ja lähiesimiesten työsuojelutietoisuutta lisätään hyvällä perehdyt- tämisellä sekä monipuolisella koulutuksella.
• Työsuojelupäällikkö edustaa työnantajaa. Työsuojelupäällikköä nimettäes- sä kiinnitetään huomiota henkilön asemaan työyhteisössä ja etusijalle tulisi asettaa johto-/esimies-asemassa oleva henkilö.
• Työsuojelutoimikunnassa kannattaa säännöllisesti tarkastella alan koulu- tustarjontaa ja toimikunnan jäsenten tasapuolista osallistumista koulutuk- seen. Mm. Työturvallisuuskeskus (xxx.xxx.xx) sekä järjestöt tarjoavat työ- suojelukoulutusta. On saatu hyviä kokemuksia siitä, että työsuojelupäällik- kö ja – valtuutettu taikka ns. työsuojeluparin muodostava lähiesimies ja työsuojeluasiamies osallistuvat yhdessä samaan koulutukseen.
• Työsuojelupäälliköitä aktivoidaan osallistumaan koulutuksiin, koska työsuo- jelupäälliköillä on oltava laaja-alaiset valmiudet työelämän ja työyhteisöjen kehittämistä koskevissa asioissa sekä johtamisen perusasioissa.
• Yhteistä koko henkilöstölle kohdennettua koulutusta työsuojeluasioissa li- sätään ja tehostaan.
• Perehdyttämistä tehostetaan työturvallisuusasioissa koko henkilöstölle, huomioiden myös opiskelijat ja harjoittelijat. Perehdyttämisen ohjeiden ja toimintaperiaatteiden laatimiseen otetaan mukaan myös työsuojeluvaltuu- tettu.
• Työsuojelutoimijoiden toimintaedellytykset varmistetaan mm. varaamalla heille riittävästi aikaa sekä toimivat työvälineet ja asianmukaiset toimitilat.
• Työsuojelutoimijoille löytyy tukea ja ohjeistusta verkossa. Tutustu esim. Työsuojelupankin sivut xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx, Työterveyslaitos xxx.xxx.xx, xxx.xxxxxxxxxxxxxxxx.xx > työelämän kehittäminen/työsuojelu, järjestöjen omat sivut tai Työturvallisuuskeskus xxx.xxx.xx
Keskustason toimenpiteitä työsuojeluyhteistoiminnan kehittämiseksi
Kunnallinen työmarkkinalaitos ja työmarkkinaosapuolet ovat sopineet toteut- tavansa yhteisiä toimenpiteitä työsuojelua ja työsuojeluyhteistoimintaa kos- kevan lainsäädännön, sopimusten ja suositusten tunnetuksi tekemiseksi kuntaorganisaatioissa. Tavoitteena on korostaa työsuojelutoiminnan merki- tystä strategisen henkilöstöjohtamisen, tuloksellisuuden ja työhyvinvoinnin edistäjänä.
Osapuolet kokoavat ja levittävät tietoja hyvistä työsuojeluyhteistoiminnan ja työsuojelutyön käytännöistä ja toimintamalleista mm. työsuojeluasiamies- ja työsuojeluparitoiminnasta.
KT antaa ohjeistusta mm. työsuojelupäälliköiden koulutuksesta, työsuojelu- vastuun jakaantumisesta, johdon tuesta työsuojelupäälliköille, työsuojelu- päällikön asiantuntemuksen hyödyntämisestä ja ajankäyttökysymyksistä.
KT lisää vuorovaikutteista työsuojeluviestintää työsuojelupäälliköille.
Osapuolet jatkavat näiden työsuojeluyhteistoimintaan liittyvien toimenpitei- den tukemista ja toimenpidesuositusten toteutumisen seurantaa.
Terminologiaa
Työturvallisuus
Työympäristön tila työntekijän turvallisuuden ja terveyden kannalta. Koko- naisturvallisuudeksi kutsutaan tavoitetilaa, jossa ei satu työ-, liikenne-, koti- tai vapaa-ajan tapaturmia. Työturvallisuus on osa organisaation turvallisuutta eli kaikkien turvallisuuteen liittyvien asioiden hallintaa. (Lähde: Xxxxxxxx- xxxxxxxxx. Työterveyslaitos 2006)
Työhyvinvointi
Työhyvinvointia kuvaavia määritelmiä ja lähestymistapoja on useita. Lue Työhyvinvoinnin toimintalinjat ja hyvät käytännöt -suositus kunta-alalle 2007. Alla on koottu muutamia ajankohtaisimpia:
Työhyvinvointi tarkoittaa, että työnteko on mielekästä ja sujuvaa turvallises- sa, terveyttä edistävässä ja työuraa tukevassa työympäristössä ja työyhtei- sössä. (Työterveyslaitos 2009)
Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota am- mattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaati- ossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa (Työturvallisuus- keskus 2009).
Työpaikan työsuojelutoiminta
Työsuojelu on osa henkilöstövoimavarojen strategista johtamista. Sen tarkoi- tuksena on kehittää työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, kestävää tuloksellisuutta tuottavaa työelämää ja henkilöstön kokemaa työ- hyvinvointia suunnitelmallisten henkilöstöstrategisten, terveyspainotteisten johtamis- ja toimintatapojen avulla. (Kunnallisen alan työsuojelun yhteistoi- mintasopimus 2008)
Lakisääteistä toimintaa, jolla järjestetään työympäristö työntekijälle turvalli- seksi ja terveelliseksi. Samalla huolehditaan mahdollisimman hyvin työn ke- hittämisestä ja työn tuloksellisuuden varmistamisesta. Työntekijöiden turval- lisuudesta ja terveydestä huolehtiminen työssä on työnantajan velvollisuus. Työpaikan työsuojelutoiminta perustuu vaaran tunnistamiseen, riskien arvi- ointiin ja terveyttä edistävään toimintaan. (Työsuojelusanasto. Työterveyslai- tos 2006)
Työsuojelun yhteistoiminta
Työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminta työsuojelun edistämiseksi sää- dösten edellyttämällä tavalla. Työsuojelun yhteistoiminnan tarkoituksena on lisätä työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa työpaikkansa työsuojeluun. (Työsuojelusanasto. Työterveyslaitos 2006)
Työnantajan ja työntekijöiden yhteistoimintaa, jonka tavoitteena on edistää työnantajan ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja tehdä mahdolliseksi työntekijöiden osallistuminen ja vaikuttaminen työpaikan turvallisuutta ja ter- veellisyyttä koskevien asioiden käsittelyyn. (Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 44/2006)
Työsuojelun yhteistoiminta on sekä välitöntä että edustuksellista yhteistoi- mintaa. Yksittäistä työntekijää koskeva asia käsitellään työntekijän ja esi- miehen välillä. Välitöntä yhteistoimintaa on myös yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvien asioiden käsittely esimerkiksi työpaikkakokouksessa. Edus- tuksellisessa yhteistoimintaelimessä käsitellään henkilöstöä laajasti tai ylei- sesti koskevia yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvia asioita.
Edustuksellinen työsuojeluyhteistoiminta tapahtuu työsuojelupäällikön, työ- suojeluvaltuutetun, työsuojeluasiamiehen sekä työsuojelutoimikunnan toi- mintana. Jos työsuojelutoimikunta on yhdistetty YT-elimeen, on tällainen yh- distetty elin kuntaorganisaation työsuojelu- ja työhyvinvointiasioita laaja- alaisesti käsittelevä foorumi.
Liite 1 Työsuojeluyhteistoiminnan tuloksellisuuden arviointi
17.6.2010
Työsuojelutoiminnan tuloksellisuuden arviointi
Työsuojelutoimenpiteiden tuloksellisuuden arviointi on vaikea erottaa henki- löstöjohtamisen toimenpiteiden tuloksellisuuden arvioinnista yleensä. Tämä johtuu siitä, että työsuojelu liittyy henkilöstöjohtamisen laajempaan kokonai- suuteen. Silti työsuojelutoiminnan tuloksellisuuden arviointia on syytä tehdä, koska vain tällä tavalla voidaan muodostaa kuva tämän toiminnon onnistu- misesta.
Arvioinnissa tulee luonnollisesti huomioitavaksi myös erilaiset tavoitteet ja toimenpiteet, joita kunnassa/kuntayhtymässä tehdään henkilöstön työssä jaksamisen ja jatkamisen tukemiseksi sen mukaan kuin yleiskirjeessä 13/2010 (19.5.2010) ohjeistetaan.
Työsuojelutoiminnan tuloksellisuuden arviointi tulee liittää osaksi koko strategisen henkilöstöjohtamisen arviointia ja kunnan palvelutoiminnan kehittämistyötä.
Tässä liitteessä esitellään kaksi tapaa arvioida sekä työsuojelutoimintaa että työsuojelun yhteistoimintaa kunnissa ja kuntayhtymissä.
Kuvatut arviointimallit on tarkoitettu paikallisten työsuojelutoimijoiden käyt- töön kunnan /kuntayhtymän työsuojelutoiminnan toiminnan arvioimiseksi ja kehittämiseksi samoin kuin työsuojeluyhteistoiminnan arvioimiseksi ja kehit- tämiseksi. Malleja voidaan hyödyntää myös kunnan johtoryhmätasolla.
Työsuojelutoiminnan sekä työsuojeluyhteistoiminnan arviointi käytännössä
Työsuojelutoiminnan arvioinnin voivat suorittaa työsuojelupäällikkö ja työ- suojeluvaltuutetut yhdessä. He voivat käyttää apuna myös muita työsuojelu- toimijoita laajan, monipuolisen ja useita toimijoita käsittävän arvioinnin peri- aatteen mukaisesti. Muita toimijoita voivat olla mm. työsuojelutoimikunnan (yhteistyötoimikunnan) jäsenet, kunnan johto, esimiehet, poliittiset päättäjät, henkilöstö ja työterveyshuolto. Eräiden ryhmien kohdalla arviointiin osallistuu vain rajattu, mutta edustava ryhmä henkilöitä.
Arviointi perustuu sekä yksittäisten toimijoiden omaan vapaaseen arviointiin että ryhmässä tapahtuvaan arviointikeskusteluun (dialogi ja yhteisten näke- mysten hakeminen). Työsuojelutoiminnan onnistumisen arvioinnissa voidaan käyttää sekä laadullista (näkökohtien ja näkemysten hakeminen) että mää- rällistä (määritellään asioille arvoja, esim. kouluarvosanoilla 4–10) arviointi- tapaa.
1. SWOT-arviointi
(Strenghts = vahvuudet, Weaknesses = heikkoudet, Opportunites = mahdollisuudet, Threats – uhat)
Perinteisessä SWOT-perusanalyysissa käsitellään toiminnan:
• sisäisiä vahvuuksia
• sisäisiä heikkouksia
• ulkoisia mahdollisuuksia
• ulkoisia uhkia
SWOT-analyysi on kahden ulottuvuuden kuvaama nelikenttä. Kaavion vasemman puoliskon kentissä kuvataan myönteiset ja oikean puoliskon kentissä negatiiviset asiat. Kaavion yläpuoliskossa kuvataan organisaation sisäiset ja alapuoliskossa ulkoiset asiat.
Sisäiset vahvuudet Esimerkkejä: - hyvä yhteistoiminta johdon ja henkilöstön välillä - osaava työsuojelun yhteistoimintahenkilöstö | Sisäiset heikkoudet Esimerkkejä: - jähmeä työorganisaatio - hidas päätöksenteko - alhainen uudistuskyky |
Ulkoiset mahdollisuudet Esimerkkejä: - hyvät yhteistyösuhteet naapurikuntiin - hyvät työterveyshuollon resurssit ja toiminta-mahdollisuudet | Ulkoiset uhat Esimerkkejä: - työpaikkaväkivalta kasvanut - kunnan taloudelliset ongelmat kasvussa |
1.1 Työsuojelutoiminnan SWOT-analyysi käytännössä
Työsuojelutoiminnan SWOT-analyysissä pohditaan:
− miten työsuojelutoiminnan ja –yhteistoiminnan vahvuuksia voidaan edelleen ylläpitää ja vahvistaa
− miten voidaan selviytyä heikkouksista tai millä niitä voi korvata
− miten voimme tehdä mahdollisuuksista totta
− miten voimme torjua uhkia ja löytää niihin ratkaisuja
Olennaista on se, miten analyysin perusteella siirrytään arvioinnista konk- reettisiin työsuojelutoiminnan ja työsuojelun yhteistoiminnan kehittämistoi- menpiteisiin. Tuloksena saadaan keskustelulle tietopohjaa ja aineksia työ-
suojelun toimintasuunnitelmaan siitä, mitä millekin työsuojeluasialle pitää tehdä.
2. Tasapainotettu mittaristo (BSC)
Eräs vaihtoehtoinen työsuojelutoiminnan onnistumisen ja tavoitteiden toteu- tumisen arviointitapa on tasapainotettu mittaristo (Balanced Scorecard BSC, kts. KT:n yleiskirje 24/2008 18.12.2008, Tuloksellisen toiminnan kehittämistä koskeva suositus). Erityisesti kunnissa, missä tasapainotettua mittaristoa on käytetty kunnan palvelutuotannon ja henkilöstöjohtamisen arvioinnissa ja suunnittelussa voidaan sitä käyttää myös työsuojelun ja työsuojeluyhteistoi- minnan tuloksellisuuden ja onnistumisen arvioinnissa. Seuraavassa kuvios- sa on esimerkki siitä:
Neljän arviointinäkökulman (vaikuttavuus, sujuvuus, aikaansaannoskyky ja asiakasnäkökulma) avulla pohditaan miten työsuojelutoiminta ja työsuojelun yhteistoiminta on onnistunut ko. näkökulmista. Kutakin näkökulmaa kuvaa- vassa laatikossa on esimerikinomaisesti mainittu eräitä mahdollisia mittareita ja indikaattoreita. Joillekin mittareille (esim. henkilöstökyselyn tulokset) voi- daan antaa määrällinen arvo, kun taas toisille (esim. paikallisen työsuojelu- yhteistoiminnan kulttuuri) on arvo määriteltävä keskustellen sanallisesti, ja vasta sen jälkeen mahdollisesti kouluarvosanalla annettava sille määrällinen arvo. Korostettakoon vielä, että mittarit ovat vain esimerkkejä, ja ne on yh- teistoiminnassa valittava joka kunnassa erikseen.
Kuvio 1: Työsuojelutoiminnan tuloksellisuuden arviointinäkökulmat ja esimerkkejä erilaisista indikaattoreista
2.1 Työsuojeluvisio, -strategia ja –tavoitteet
Yllä olevassa esimerkkikuviossa arvioinnin lähtökohtana on kunnan työsuo- jeluvisio, -strategia ja -tavoitteet. Ne on tarkemmin määritelty esim. kunta- strategiassa, henkilöstöstrategiassa, kunnan talousarviossa, työsuojelun toimintaohjelmassa (työturvallisuuslaki 9 §) tai työsuojelutoimikunnan vahvis- tamassa toimintasuunnitelmassa. Arviointi tehdään työsuojelutavoitteiston toteutumisesta.
Arvioinnin lähtökohta on se, että työsuojelutoiminnan onnistumista arvioi- daan neljästä näkökulmasta - työsuojelutoimijoiden aikaansaannoskyky työ- suojeluprosessien sujuvuus, työsuojelun asiakasnäkökulma ja työsuojelu- toiminnan vaikuttavuus – suhteessa työsuojelutoimintaa asetettuihin työsuo- jelutavoitteisiin. Käsittelyjärjestys on paikallisesti vapaa, mutta eräs ratkaisu
on aloittaa arviointi työsuojelutoiminnan voimavaroista (työsuojelutoimijoiden aikaansaannoskyky), jatkaa sen jälkeen työsuojeluprosesseihin (työsuojelu- prosessien sujuvuus sekä työsuojelun asiakasnäkökulma) ja päätyä lopuksi työsuojelutoiminnan vaikuttavuuden arviointiin.
Kuten kuviosta käy ilmi tämän arviointikehikon avulla voidaan sekä muodos- taa arvio työsuojeluyhteistoiminnan onnistumisesta että kunnan työsuojelu- toiminnan tuloksellisuudesta laajemmassa mielessä ottaen huomioon:
- vaarojen, haittojen ja kuormitustekijöiden tunnistaminen ja riskien arviointi
- työnantajalle ja työntekijöille lainsäädännössä ja viranomaispäätöksissä asetetut työsuojeluvelvoitteet (esim. työtapaturmien raportointi, epäasiallisen kohtelun selvittäminen, kuormittavuusselvitykset, perehdyttäminen) ja työsuojelutavoitteet (esim. ennaltaehkäisevä työterveyshuolto)
- kunnan asettamat tarkemmat lisätavoitteet (esim. sairauspoissaolojen kehitys, työpaikkaväkivalta tai työsuojelun tiedotuskampanjat).
- varhainen puuttuminen/tuki/välittäminen
Arvioinnin tuloksena syntyy työsuojelutoiminnan tuloskortti, jossa on keskei- set työsuojelutoiminnan ja työsuojeluyhteistoiminnan onnistumista kuvaavat mittarit ja indikaattorit.
Seuraavassa käymme läpi eri arviointinäkökulmia hieman tarkemmin.
2.2 Työsuojelutoimijoiden aikaansaannoskyky
Työsuojelutoimijoiden aikaansaannoskyvyn arviointinäkökulmina voivat olla esim. työnantajan ja henkilöstön edustajien osaaminen, sitoutuminen, voi- mavarat, ja innovatiivisuus, työterveyshuollon osaaminen, voimavarat ja toi- mintakyky, paikallinen työsuojeluyhteistyökulttuuri, sekä kyky ongelmatilan- teiden yhteiseen hoitamiseen. Myös esimiehet ja johto ovat työpaikan työ- suojelutoimijoita.
Työturvallisuuskeskuksen vuonna 2008 julkaisemassa oppaassa ”Henkilös- tön edustaja kehittäjänä” on ohjeita siitä, miten työsuojelutoimijoiden oma kuormittavuus voidaan hallita ja työkykyä kehittää.
2.3 Työsuojeluprosessien sujuvuus
Työsuojeluprosessien sujuvuudessa voivat arviointinäkökulmina olla mm. paikallisten työsuojelutoimijoiden yhteistoiminnan onnistuminen ja tulokset osapuolten mielestä, työsuojelutoimikunnan toiminnan suunnitelmallisuus,
esimiesten ja työntekijöiden välitön työsuojeluyhteistoiminta sekä työterve- yshuoltopalvelujen saatavuus ja yhteistyö sen kanssa.
2.4 Työsuojelun asiakasnäkökulma
Työsuojelun asiakasnäkökulmasta voidaan onnistumista arvioida esim. sel- vittämällä ovatko henkilöstö, johto ja päättäjät toimineet työsuojelutavoittei- den mukaisesti ja missä määrin työsuojelun yhteistoimintaorganisaatio on pystynyt tukemaan edellä mainittuja keskeisiä toimijoita toteuttamaan työ- suojelutavoitteet.
2.5 Työsuojelutoiminnan vaikuttavuus
Vaikuttavuus kuvaa sitä, kuinka hyvin tavoitteita saavutetaan. Työsuojelu- toiminnan vaikuttavuudessa voidaan ottaa arvioinnin kohteiksi esimerkiksi onko ennaltaehkäisevä työsuojelutoiminta otettu ensisijaiseksi toiminnan muodoksi, ovatko työsuojeluasenteet kunnassa yhteensopivat työsuojeluta- voitteiden kanssa, mitkä voimavarat ovat käytettävissä, mitä tietoja kunnan henkilöstökyselyt antavat, sekä mikä on mm. kunnan varhaiseläkkeiden, työ- tapaturmien, ammattitautien ja sairauspoissaolojen esiintyvyys sekä määräl- linen ja laadullinen kehitys.