LUONNOS SUOMEN ENSIMMÄISEKSI RAPORTIKSI VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSISTA TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

MAALISKUU 2018

JOHDANTO

1. Suomi ratifioi vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnai- sen pöytäkirjan 11 päivänä toukokuuta 2016. Sopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat Suomen osalta voimaan 10 päivänä kesäkuuta 2016. Sopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan numero Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa on 26–27/2016.

2. Sopimuksen 35 artiklan mukaan kukin sopimuspuoli antaa komitealle kattavan ensimmäisen raportin niistä toimista, joihin se on ryhtynyt täyttääkseen yleissopimuksen mukaiset velvoit- teensa, sekä tässä yhteydessä tapahtuneesta kehityksestä kahden vuoden kuluessa sopimuk- sen voimaantulosta. Tämä on Suomen hallituksen ensimmäinen raportti sopimuksen täytän- töönpanosta.

3. Useita keskeisiä lainsäädäntöprosesseja on parhaillaan käynnissä. Raporttia päivitetään ke- vään aikana uusimpien saatavilla olevien tietojen perusteella.

4. Raportissa tullaan huomioimaan myös Ahvenanmaa.

OSA I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1-4 ARTIKLAT

Ratifiointiprosessi

1. Yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirja tulivat kansallisesti voimaan kesäkuussa 2016. Yleissopimus ja valinnainen pöytäkirja ovat Suomessa voimassa lain tasolla.

2. Ratifiointia varten asetettiin toukokuussa 2011 työryhmä, jossa olivat edustajat lähes kaikis- ta ministeriöistä, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta, Kuntaliitosta, valtakunnallisesta vammaisneuvostosta, Vammaisfoorumi ry:stä ja vammaisten ihmisoikeuskeskuksesta (Kynnys ry/VIKE). Työryhmän pysyvinä asiantuntijoina olivat Ihmisoikeuskeskuksen ja Kuurojen liitto ry:n edustajat.

3. Eduskunta hyväksyi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen maa- liskuussa 2015 ja edellytti, että ennen yleissopimuksen ratifioinnin loppuun saattamista on varmistettava, että yleissopimuksen 14 artiklan ratifioinnin edellytykset täyttyvät kansallisessa lainsäädännössä.

4. Muutokset lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) tulivat voimaan 10.6.2016. Muutosten tarkoituksena on vahvistaa erityishuollossa olevan henkilön itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista sekä vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä erityishuollossa.

5. Yleissopimuksen ratifiointi edellytti myös tarkistuksia yhdenvertaisuuslainsäädäntöön. Yh- denvertaisuuslainsäädännön uudistuksessa kohtuullisten mukautusten epääminen määriteltiin syrjinnäksi ja velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenver- taisuuden toteuttamiseksi laajennettiin.

6. Myös kotikuntalakiin (201/1994) ja sosiaalihuoltolakiin (710/1982) tehtiin vuonna 2010 muutokset, jotta yksilön oikeus valita asuinpaikkansa toteutuisi paremmin vammaisten henki- löiden osalta. Kotikuntalakiin lisättiin uusi säännös, jonka mukaan pitkäaikaisessa eli yli vuoden kestävässä hoitosuhteessa kotikuntansa ulkopuolella asuvalla olisi kotikunnan valintaoikeus. Sosiaalihuoltolakiin puolestaan lisättiin uusi säännös, joka koskee pitkäaikaisessa laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon tarpeessa olevan henkilön oikeutta hakea palvelutarpeen arviointia muusta kuin kotikunnastaan. Säännöksen perusteella henkilön kotikunnan vaihtumi- nen voi perustua myös hänen omaan päätökseensä hakeutua toisen kunnan asukkaaksi ja sen palvelujen piiriin.

Vammaisten henkilöiden osallistuminen näihin lainsäädäntöhankkeisiin?

Toimintaohjelmat

7. Vuoden 2014 valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon kehittämislinjausten mukaan valtio- neuvosto edistää YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen velvoittei- den toteutumista luomalla riittävät edellytykset sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanolle ja valvonnalle. Tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista, mukaan lukien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan mahdollistamasta valitusmenettelystä, lisätään viranomaisissa, vam- maisten henkilöiden parissa ja yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin

esteetön ja saavutettava yhteiskunta, rakennettu ympäristö, palvelut, viestintä ja liikenne sekä vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen osallistumisen turvaaminen päätöksen- tekoprosesseihin yhdenvertaisesti muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Lisäksi selonteon mukaan budjetti- ja politiikkapäätöksissä varataan riittävät taloudelliset ja henkilöre- surssit vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien yhdenvertaiseen toteutumiseen.

8. Valtioneuvosto antoi vuonna 2006 selonteon vammaispolitiikasta (Sosiaali- ja terveysminis- teriön julkaisuja 2006:9). Selonteko sisälsi kolme keskeistä periaatetta, jotka ovat vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen, oikeus osallisuuteen sekä oikeus tarpeellisiin palvelui- hin ja tukitoimiin. Selonteossa tavoitteiksi asetettiin ihmisoikeuksien ja syrjimättömyyden ta- kaaminen, Suomen vammaispoliittisen ohjelman laatiminen, vammaisten henkilöiden työn- saannin edistäminen, kohtuullisen toimeentulon turvaaminen, yhdenvertaisuus koulutukseen ja palveluiden ja tuen turvaaminen opiskeluun, itsenäisen asumisen tukeminen, oman elämän hallinnan parantaminen vammaispalveluilla, osallisuuden ja saavutettavuuden lisääminen tie- toteknisillä ratkaisuilla sekä vammaisia henkilöitä koskevan tiedon hankinnan lisääminen ja vammaistutkimuksen vahvistaminen.

9. Suomen vammaispoliittisen ohjelman Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle, VAMPO 2010–2015 (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:4) lähtökohtana oli vam- maisten henkilöiden yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto. VAMPO:n tavoitteena oli yleissopi- muksen kansallisen täytäntöönpanon edistäminen. Ohjelma oli jaettu 14 vammaispoliittisesti merkittävään sisältöalueeseen: itsenäinen elämä, yhteiskunnallinen osallisuus ja osallistumi- nen, rakennettu ympäristö, liikennepalvelut, koulutus ja opiskelu, työ, terveydenhuolto ja kun- toutus, sosiaaliturva, oikeusturva, turvallisuus ja koskemattomuus, kulttuuri- ja vapaa-aika, vammaisten henkilöiden kohtaama syrjintä, tietopohja, verotuen korvaaminen suoralla määrä- rahatuella sekä kansainvälinen toiminta. Yhteensä ohjelmassa oli 122 toimenpidettä.

10. VAMPO:n loppuraportin mukaan ohjelmakauden päätyttyä useimmat toimenpiteet toteu- tuivat ohjelman mukaisesti. Tätä kautta on ollut havaittavissa selkeä positiivinen kehitys, mui- den muassa kulttuuri- ja liikuntapalveluiden, koulutuksen sekä kansainvälisen yhteistyön alueil- la.

11. Vammaisten henkilöiden sosioekonomisen aseman parantamisen ja köyhyyden torjunnan osalta vaikuttavin toimi oli vuonna 2011 voimaan tullut takuueläkelaki. Erityispalvelujen ja tuki- toimien saatavuuden ja laadun varmistamiseksi tehtiin laajaa kehittämistyötä maan eri puolilla. Yhteiskunnan esteettömyyden laaja-alainen vahvistaminen ja lisääminen vaativat VAMPO:n loppuraportin mukaan edelleen aktiivista otetta yhteiskunnan eri osa-alueilla. Vammaistutki- muksen vahvistamisen, tietopohjan lisäämisen sekä menetelmien kehittämisen osalta todettiin toimenpidekokonaisuuden laaja-alaisuus ja haastavuus.

12. Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen – YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma1, jolla edistetään vammaissopimuksen täytän- töönpanoa eri hallinnonaloilla, on tehty vuosille 2018–2019. Toimintaohjelman tekemisestä on vastannut vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta (VANE). Toimintaohjelman laatimisessa on kuultu vammaisjärjestöjä ja vammaisia henkilöitä.

13. Toimintaohjelmassa on 82 toimenpidettä, joiden toteuttamiseen ministeriöt ovat sitoutu- neet. Toimintaohjelma on jaettu 12 sisältöalueeseen: vammaisten henkilöiden osallisuus, yh-

1 Toimintaohjelman englanninkielinen käännös on raportin liitteenä.

denvertaisuus ja tasa-arvo, tietoisuuden ja tietopohjan lisääminen, esteettömyys ja saavutet- tavuus, eläminen itsenäisesti ja osallisuus, liikkuminen, koulutus, terveys ja kuntoutus, työ ja työllistyminen, riittävä elintaso ja sosiaaliturva, kulttuuri-, virkistys- vapaa-ajantoiminta ja ur- heilu sekä kansainvälinen yhteistyö. Toimenpiteet on jaettu niihin, jotka toteutetaan vuosina 2018–19 ja niihin, jotka toteutetaan pidemmällä aikavälillä. Toimintaohjelmassa korostetaan vammaisten henkilöiden osallisuutta ja esteettömyyden ja saavutettavuuden merkitystä. Lisäk- si tavoitteena on lisätä tietoa ja tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista.

Tukiliitto: Tavoitteet ovat yleisluontoisia ja toimia, joita joka tapauksessa tehdään.

Vammaisten henkilöiden lukumäärä Suomessa

14. Suomessa ei ole tarkkoja tilastoja vammaisten henkilöiden lukumäärästä.

15. Myös vammaispalvelulain mukaisia palveluja käyttävien henkilöiden määrää on vaikea määritellä, koska vammaispalveluihin oikeutetuista ja päätöksen saaneista asiakkaista osa käyt- tää vain yhtä palvelumuotoa, osa useampaa.

16. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syksyllä 2012 tekemän kuntakyselyn vastausten perus- teella noin 2 prosenttia väestöstä on vammaispalvelujen ja/tai kehitysvammapalvelujen piiris- sä. Koko maahan suhteutettuna saadaan vammaispalvelujen ja/tai kehitysvammapalvelujen asiakasmääräksi siten arviolta 100 000–110 000 henkilöä. Heistä kehitysvammalain palvelujen piirissä on noin 23 prosenttia, joka on vajaat 0,5 prosenttia kokonaisväestöstä eli 23 000 -25 000 henkilöä.

17. Sekä vammaispalvelulain että kehitysvammalain perusteella palveluja saavien henkilöiden määrät vaihtelevat merkittävästi kunnittain. Vammaispalvelulain ollessa ensisijainen suhteessa kehitysvammalakiin voidaan olettaa, että hyvin monet kehitysvammalain perusteella palveluja saavat ovat myös vammaispalvelulain mukaisia palveluita.

18. Erityisesti kuljetuspalvelujen käyttö koskee kaikkia vammaryhmiä. Terveyden ja hyvinvoin- nin laitoksen tilastojen mukaan vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen saajia oli vuoden 2012 aikana hieman yli 100 000 henkilöä.

19. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisussa Tietoja ja tietotarpeita vammaisuudesta: Analyysia THL:n tietotuotannosta on arvioitu Terveys 2011 -terveystarkastustutkimuksen pe- rusteella toimintarajoitteiden yleisyyttä Suomessa. Vuonna 2011 noin 13 prosentilla 29 vuotta täyttäneestä väestöstä oli vakava rajoite näöntarkkuudessa, kuulossa, liikkumisessa tai kogni- tiivisessa toimintakyvyssä. Yleisin rajoite oli liikkumisvaikeus, mutta miehillä muistiongelmat olivat suunnilleen yhtä yleisiä kuin liikkumisvaikeudet. Toimintarajoitteet yleistyivät iän myötä: 29–64-vuotiaista jokin rajoite perustoiminnoissa oli noin 6 prosentilla, miehillä hieman use- ammin kuin naisilla, mutta 65 vuotta täyttäneistä jo noin kolmannella oli jokin rajoite.2

20. KELA:n maksamia vammaisetuuksia sai vuonna 2011 noin 300 000 henkilöä, joista 35 000 oli alle 16-vuotiaita. Suurehkoa eroa Terveys 2011 -tutkimuksen perusteella saatuun lukumää- rään voi selittää muun muassa se, että vammaisetuuksia myönnettiin toimintarajoitteisuuden aiheuttamien kustannusten perusteella.

2 THL:n tilastot liitteeksi.

21. Myös LVM:n julkaisu Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi, Toimenpi- deohjelma 2017–20213, jossa arvio vammaisten henkilöiden määrästä Suomessa. Taulukko liitteeksi?

22. Täydennettävä uusilla tilastotiedoilla (tilastot liitteeksi).

Vammaisuuden määritelmä

23. Suomen vammaispolitiikan lähtökohtana on vammaisuuden määrittäminen ympäristössä olevien esteiden ja yksilön välisestä vuorovaikutuksesta johtuvaksi asiantilaksi.

24. Voimassa olevassa vammaispalvelulaissa palvelujen saamisen perusteena on vamman tai sairauden aiheuttama palvelun tarve. Henkilölle, jolle vamma tai sairaus aiheuttaa pitkäaikai- sesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista, on järjestettävä hänen välttämättä tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, joita hän tarvitsee suoriutuakseen näistä toi- minnoista. Avun ja tuen tarve on seurausta nimenomaan siitä toimintarajoitteesta tai - rajoitteista, joita vamma tai sairaus aiheuttaa.

25. Vammaispalvelulaissa olevat subjektiiviset oikeudet kuuluvat vain laissa määritellyille vai- keavammaisille henkilöille. Vaikeavammaisuuden sisältö on määritelty erikseen jokaisen palve- lun kohdalla ja oikeus palvelun saantiin ratkaistaan yksilöllisen tarpeen perusteella. Osa palve- luista on kuitenkin määritelty melko tarkoin määrällisin kriteerein. Fyysisen, kognitiivisen tai aisteihin liittyvän vamman lääketieteellisesti määritelty vaikeusaste ei yksin kuvaa vammaisuu- den aiheuttamaa avun ja tuen tarvetta eri elämän toiminnoissa. Kehitysvammalain perusteella myönnetään erityishuoltoon kuuluvia palveluja kehitysvammaisille henkilöille jaottelematta heitä vamman vaikeusasteen mukaan. Taustalla vaikuttaa edelleen osin kehitysvammaisuuden eri asteiden lääketieteellinen määrittely.

26. Nykyinen osin diagnooseihin ja vamman vaikeusasteeseen perustuva lainsäädäntö ei täysin turvaa sitä, että palvelut järjestetään ottaen huomioon vammaisen henkilön yksilölliset tar- peet, joihin vaikuttavat muun muassa henkilön elämäntilanne ja elinympäristö.

27. Vammaispalvelulainsäädännön uudistamisessa on vammaisuuden kuvaamisen lähtökoh- daksi otettu henkilön suhde ja mahdollisuudet osallistua ympäröivään yhteiskuntaan, ei lääke- tieteellinen diagnoosipohjainen määrittely. Lakia sovellettaisiin henkilöön, joka tarvitsee pitkä- aikaisen vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen johdosta välttämättä ja toistu- vasti apua tai tukea tavanomaisessa elämässä eikä hän saa muun lain nojalla etunsa mukaisia riittäviä ja sopivia palveluja. Soveltamisalan piiriin kuuluvia henkilöitä kuvattaisiin käsitteellä vammainen henkilö.

28. Vamman tai sairauden pitkäaikaisuutta arvioitaisiin yksilöllisesti, kuten nykyisessäkin vam- maispalvelulaissa. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan vamma tai sairaus katsotaan pitkäaikaiseksi, kun siitä aiheutuu vähintään vuoden kestävä toimintarajoite. Nopeasti etene- vät sairaudet täyttävät kuitenkin pitkäaikaisuuden vaatimuksen silloin, kun sairaudesta johtu- vat toimintarajoitteet käytettävissä olevan tiedon mukaan aiheuttavat välttämättömän avun ja tuen tarpeita tavanomaisessa elämässä. Vuoden määräaikaa ei tällaisissa tilanteissa nykyisin- kään edellytetä. Vastaavasti, jos vamman tai sairauden aiheuttama toimintarajoite voidaan arvioida pysyväksi, palvelut olisi järjestettävä viivytyksettä tarpeen mukaisesti.

3 xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0

29. Kuten nykyisinkin, vamma tai sairaus katsottaisiin pitkäaikaiseksi myös tilanteissa, joissa vamman aiheuttamat toimintarajoitteet vaihtelevat. Tällöin välttämättömän avun tarve ei aina ole jatkuvaa, mutta vamman tai sairauden oireiden vaikeutuessa avun tarve saattaa olla hyvin runsasta. Vammaisen henkilön toimintakyvyn, ympäristön ja elämäntilanteiden aiheuttamista muutoksista johtuvat avun tarpeen vaihtelut tulisi ottaa huomioon myös silloin, kun avuntarve on pysyvää.

Vammaisten henkilöiden osallisuus

30. Perustuslain 14 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mah- dollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan pää- töksentekoon. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksi- löinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

31. Yksittäisiä vammaisjärjestöjä ja vammaisjärjestöjen kattojärjestöjä kuullaan säännöllisesti useimmissa suurissa lainsäädäntö- ja muissa uudistushankkeissa. Osallisuus on kuitenkin edel- leen jossain määrin sattumanvaraista ja vaihtelee hallinnonaloittain. Esimerkiksi keskeisissä sosiaali- ja terveysalan vammaislainsäädäntöuudistuksissa järjestöjen osallistuminen ja kuule- minen on jo vakiintunutta.

Tukiliitto: Aito osallisuus ei toteudu muodollisen kuulemisen kautta. Se edellyttää avoimuutta, jatkuvaa vuoropuhelua ja sitä, että valmisteluun päästään konkreettisesti mukaan tekemään. Näin on STM:n työryhmissä tapahtunutkin, mutta loppuvaiheen valmistelu on usein virkamies- työtä, johon on vaikeampi päästä mukaan. Muiden ministeriöiden tulee lisätä osallisuutta. Osallisuuden toteutumisen tapoja tulee kehittää niin, että ne ovat saavutettavia kaikille vam- maisille henkilöille, esim. kehitysvammaiset henkilöt, vammaiset lapset.

32. Vammaisten lasten kuuleminen ja osallisuus?

Tukiliitto: YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa vammaisten lasten osallisuu- den toteutumisesta. Vammaiset lapset jäävät usein heitä itseään koskevan päätöksenteon ul- kopuolelle. Vammaiset lapset tarvitsevat osallisuuteensa vahvaa tukea. Eri toimijoiden yhteis- työnä tehty opas vammaisen lapsen näkemyksen selvittämisestä. Viittomakielen ja puhetta tukevien ja vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen tukena ja lisäksi tulee käyttää selkokieltä ja esimerkiksi kuvia asioiden havainnollistamiseksi. Vammaisilla lapsilla tulee olla myös oikeus saada myönnettynä palveluna päätöksenteon tukea.

(xxxx://xxxx.x-xxxxxxxx.xxx/xxxxxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx/)

Kaikessa yleisesti lapsia koskevassa lainvalmistelussa, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja suunnittelussa tulee huomioida myös vammaisten lasten oikeudet. Tämä toteutuu puutteelli- sesti, sillä yleisesti lapsia ja lapsiperheitä koskevassa lainsäädännön valmistelussa vammaisten lasten ja heidän perheidensä tarpeita ei huomioida riittävästi. Tämä näkyy esimerkiksi lapsivai- kutusten arvioinnissa, jossa harvoin nostetaan esille vaikutukset nimenomaan vammaisten lasten asemaan ja oikeuksiin liittyen. Vaikka lähtökohtana onkin, että vammainen lapsi ei ole jotain erityistä tai erikoista vaan lapsi muiden lasten joukossa, hän saattaa tarvita osallisuuten- sa ja toimijuutensa toteutumiseksi erityistä tukea tai enemmän apua kuin muut lapset.

Myös vammaisia henkilöitä koskevassa päätöksenteossa ja lainvalmistelussa vammaisten las- ten erityinen asema jää helposti huomiotta. Yhteiskunnassamme vammaisille henkilöille tarkoi-

tetut palvelut suunnitellaan ja toteutetaan paljolti aikuisten ehdoilla ja unohdetaan, että ne eivät sellaisenaan ehkä riitä lapsille. Esimerkiksi asumisen palveluissa esteetön fyysinen ympä- ristö ja tietyt yksittäiset palvelut eivät vielä riitä, vaan vammaisella lapsella on oikeus hyvään hoitoon ja kasvatukseen samalla tavoin kuin kaikilla muillakin lapsilla. Hänellä on oltava mah- dollisuus leikkiä ja käydä koulua, ja hänen itsenäistymistään on tuettava. Tästä syystä lasten erityiset tarpeet tulee huomioida myös vammaisia henkilöitä koskevassa lainsäädännössä, pal- veluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä päätöksenteossa.

Xxxxx lainvalmistelussa, päätöksenteossa ja toiminnassa kyetään ottamaan riittävästi ja yksilöl- lisesti huomioon vammaisten lasten tarpeet ja toiveet, tulee heillä olla mahdollisuus osallistua asian valmisteluun ja käsittelyyn. Toistaiseksi on erityisesti vammaisten lasten näkemysten sel- vittäminen esim. olennaisena osana lapsivaikutusten arviointia, toteutunut hyvin huonosti.

33. Vammaispalvelujen toteuttamisesta vastaavat pääasiassa kunnat. Kuntalain (410/2015) 28

§:n mukaan vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmista- miseksi kunnan tulee asettaa vammaisneuvosto, jossa vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla riittävä edustus.

Tukiliitto: Kehitysvammaisten henkilöiden edustus vammaisneuvostoissa on pieni ja heidän on vaikea saada äänensä siellä kuuluville.

34. Vammaisneuvostolle on lain mukaan annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toi- mialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liik- kumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta.

35. Kuntalain 29 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan asukkaille, palvelujen käyttäjille, järjestöille ja muille yhteisöille. Kyseinen säännös koskee myös kunnassa asuvia vammaisia henkilöitä ja vammaisjärjestöjä. Kunnan tulee antaa riittävästi tietoja kunnan järjestämistä palveluista, taloudesta, kunnassa valmistelussa olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä päätöksistä ja päätösten vaikutuksista. Tukiliit- to: Tämä ei käytännössä toteudu. Kunnan on tiedotettava, millä tavoin päätösten valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa. Lisäksi kunnan on huolehdittava, että toimielinten käsittelyyn tule- vien asioiden valmistelusta annetaan esityslistan valmistuttua yleisen tiedonsaannin kannalta tarpeellisia tietoja yleisessä tietoverkossa. Xxxxxx on verkkoviestinnässään huolehdittava, että salassa pidettäviä tietoja ei viedä yleiseen tietoverkkoon ja että yksityisyyden suoja henkilötie- tojen käsittelyssä toteutuu.

36. Kunnan viestinnässä on käytettävä selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja otettava huomioon kunnan eri asukasryhmien tarpeet. Tukiliitto: Tämä ei käytännössä toteudu.

OSA II ERITYISET MÄÄRÄYKSET

5 ARTIKLA: TASA-ARVO JA YHDENVERTAISUUS

37. Suomen perustuslain (731/1999) 6 §:ssä on säännös yhdenvertaisuudesta, johon sisältyy yhdenvertaisuus lain edessä sekä kielto ilman hyväksyttävää perustetta asettaa ketään eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveyden- tilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain säännöstä

yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta täsmennetään erityisesti tasa-arvolailla ja yhdenver- taisuuslailla.

38. Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) tuli voimaan 1.1.2015. Uusi laki antaa aiempaa huomat- tavasti laajempaa suojaa syrjinnältä. Lakia sovelletaan julkisen toiminnan lisäksi yksityiseen toimintaan, ei kuitenkaan yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskon- nonharjoitukseen.

39. Velvoite edistää yhdenvertaisuutta koskee laissa viranomaisten lisäksi opetuksen ja koulu- tuksen järjestäjiä ja oppilaitoksia ja kouluja sekä työnantajia. Heillä on velvollisuus laatia suun- nitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Suunnitelman laatimisvelvollisuus koskee työnanta- jia, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä. Suunnitelma on laadittava kattamaan kaikki yhdenvertaisuuslain mukaiset syrjintäperusteet, aikaisemmin suunnitelma tuli laatia vain etnisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

40. Suoja syrjinnältä on yhtä laaja riippumatta siitä, perustuuko syrjintä etniseen alkuperään, ikään, kansallisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn.

41. Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua syrjintää on häi- rintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä. Positiivinen erityiskoh- telu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.

42. Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisen yhteydessä huomioitiin vammaisten henki- löiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen sääntely kohtuullisista mukautuksista. Kohtuullisten mukautusten epääminen määriteltiin uudessa yhdenvertaisuuslaissa syrjinnäksi. Lisäksi velvol- lisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutta- miseksi laajennettiin. Tukiliitto: Millään sektorilla ei ole riittävästi tietoa kohtuullisista mukau- tuksista. Koulutusta ja tiedotusta pitää lisätä.

43. Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän ja työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjo- ajan on tarvittaessa kohtuullisia mukautuksia tekemällä varmistettava vammaiselle henkilölle muiden kanssa yhdenvertaiset asiointi-, koulutus- ja työnsaantimahdollisuudet. Myös tarjolla olevia tavaroita ja palveluja tulee saada yhdenvertaisesti muiden kanssa. Henkilön vamma on otettava huomioon palvelutilanteessa ja pyrittävä mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi järjes- tämään sitä tarvitsevalle esteetön kulkureitti. Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa ote- taan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi kyseessä olevan toimijan koko, taloudelli- nen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukau- tuksia varten saatavissa oleva tuki.

44. Työnantajilla on jo ennen yhdenvertaisuuslain uudistamista ollut velvollisuus tehdä koh- tuullisia mukautuksia vammaista työntekijää varten. Sen sijaan palveluiden ja tavaroiden tarjo- ajille, esimerkiksi hotelleille, ravintoloille ja vähittäiskaupoille, tämä on uusi velvoite. Palvelujen ja tavaroiden tarjoajilla tarkoitetaan laissa myös julkisten tavaroiden tarjoajia. Vaikka kohtuulli- set mukautukset koskivat työnantajaa jo edellisen yhdenvertaisuuslain aikana, työnantajan on uutena velvoitteena pyynnöstä viipymättä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perus- teista vammaiselle, joka katsoo kohtuullisten mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrji- tyksi työtä tai virkaa hakiessaan taikka työ- tai virkasuhteessa.

Esimerkkejä kohtuullisista mukautuksista?

Tukiliitto: esimerkkejä fyysisen ympäristön kohtuullisista mukautuksista on jonkin verran, mut- ta riittävään tiedonsaantiin saavutettavalla tavalla liittyviä kohtuullisia mukautuksia ei usein- kaan ymmärretä tehdä.

45. Sukupuolisyrjinnän kiellosta ja sukupuolten tasa-arvosta säädetään tasa-arvolaissa.

46. Yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset. Uuden yhdenvertaisuuslain myötä yhden- vertaisuuslakia valvovien viranomaisten mandaatit laajenivat koskemaan myös vammaisiin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää. Tasa-arvovaltuutettu valvoo tasa-arvolain noudattamista.

47. Yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo yhdenvertaisuuslain noudattamista kaikkien syrjintäpe- rusteiden osalta. Yhdenvertaisuuden toteutumista työelämää koskevissa yksittäistapauksissa valvovat työsuojeluviranomaiset, mutta myös yhdenvertaisuusvaltuutetulla on työelämän yh- denvertaisuutta koskevia tehtäviä.

48. Vuonna 2016 vammaisuus oli toiseksi yleisin syrjintäperuste yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleista yhteydenotoista (21 % kaikista syrjintäilmoituksista, n= 891). Vammaisiin liittyvän syr- jinnän yhteydenotot lähes kaksinkertaistuivat vuoteen 2015 verrattuna. Tukiliitto: Yhdenvertai- suusvaltuutetun riittävät resurssit tulee turvata.

49. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimiala kattaa kaikkien syrjintäperusteiden val- vonnan. Lautakunta voi antaa kielto- ja velvoitepäätöksiä sekä yhdenvertaisuuslain nojalla myös vahvistaa osapuolten välisen sovinnon. Lautakunta voi asettaa kielto- ja velvoitepäätök- sensä tehosteeksi uhkasakon. Lautakunta ei valvo yhdenvertaisuuslain noudattamista työelä- mässä. Tukiliitto: Lautakunnan toimivalta tulee ulottaa myös työelämään.

50. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on antanut useita ratkaisuja koskien vammaisten henkilöiden syrjintää. Vuonna 2017 annetuista vammaisten henkilöiden syrjintää koskevista ratkaisuista koskivat yleisölle avoimia tilaisuuksia esteellisissä tiloissa. Osassa tapauksista kat- sottiin, että kysymys oli hakijan välillisestä syrjinnästä. Tilastot?

51. Työsuojeluviranomainen valvoo yhdenvertaisuuslaissa säädettyä syrjinnän kieltoa työelä- mässä. Alueellisina työsuojeluviranomaisina toimivat aluehallintovirastojen työsuojelun vas- tuualueet. Syrjinnän valvontaa tehdään sekä asiakkaan aloitteesta että viranomaisaloitteisesti työpaikkatarkastuksen yhteydessä. Vuonna 2016 Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuoje- lun vastuualueelle vireille tuli 109 epäiltyä syrjintätapausta.4 Näistä seitsemän koski syrjintää vammaisuuden perusteella, mikä on enemmän kuin aikaisempina vuosina. Näistä neljässä to- dettiin työnantajan syrjineen. Tapaukset koskivat työhönottoa, määräaikaisen työsopimuksen jatkamista, työntekijän tarvitsemaa apua työtehtävissä sekä kohtuullisia mukautuksia.

52. Yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukaan syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneella on oikeus saada hyvitys siltä viranomaiselta, työnantajalta tai koulutuksen järjestäjältä taikka ta- varoiden tai palveluiden tarjoajalta, joka on yhdenvertaisuuslain vastaisesti syrjinyt häntä tai kohdistanut häneen vastatoimia.

4 Syrjinnän kiellon valvonta Etelä-Suomessa vuonna 2016 - Raportti yhdenvertaisuuslain asiakasaloitteisesta valvonnasta työelämässä, Työsuojeluhallinnon julkaisuja 6/2017, saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx_xxxxxxx_xxxxxxxx_xxxxx_xxxxxxxx_xxxxxx_0000/#/xxxxxxx/0/xxxx/0-0 Tilasto liitteeksi?

53. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on toteuttanut vuonna 2016 oikeusministeriön ja syrjinnän seurantajärjestelmän toimeksiannosta selvityksen (”Vammaisena olen toisen luokan kansalai- nen” – Selvitys vammaisten kokemasta syrjinnästä arjessa)5 vammaisten henkilöiden syrjintä- kokemuksista. Verkkokyselyn vastaajista selkeä enemmistö (64,2 %) kertoo kokeneensa syrjin- tää viimeisen vuoden aikana. Yli puolet vastaajista (51,4 %) kokevat, että asenneilmapiiri vam- maisia kohtaan on huono tai erittäin huono.

54. Selvityksessä on yleisten syrjintäkokemusten lisäksi erityisesti tarkkailtu työelämää, digitaa- listen palvelujen saavutettavuutta sekä tavaroiden ja palvelujen saavutettavuutta. Selvitykses- sä käy ilmi, että vammaisilla ihmisillä on vammastaan johtuvia vaikeuksia saada verkosta tarvit- semaansa tietoa, hankkia tavaroita ja palveluita sekä hoitaa asioitaan.

55. Syrjintäkokemusten lisäksi selvityksessä arvioitiin sitä, missä määrin vammaiset ihmiset käyttävät hyväkseen olemassa olevia oikeusturvaelimiä. Tuloksista käy ilmi, että vammaisilla henkilöillä on paljon syrjintäkokemuksia selvityksen elämänalueilla, mutta he eivät kuitenkaan käytä aktiivisesti hyväkseen tarjolla olevia oikeusturvakeinoja. Matalan kynnyksen oikeusturva- keinot, kuten yhdenvertaisuusvaltuutettu ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ovat sel- vityksen mukaan melko huonosti tunnettuja vammaisten henkilöiden joukossa. Oman käsityk- sensä mukaan moni vastaajista tietää hyvin, mitä syrjintä tarkoittaa, mutta huomattavasti har- vempi kokee tietävänsä oikeutensa, jos kohtaa syrjintää tai häirintää. Vastaajien suurin yksit- täinen syy syrjintäkokemuksen ilmoittamatta jättämiselle oli, etteivät he usko sen johtavan mihinkään.

56.

Oikeusministeriö julkaisi vuonna 2016 selvityksen vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaiku- tuksista eri vähemmistöryhmiin6. Selvityksen kohderyhmänä ovat romanit, saamelaiset, vieras- kieliset, ulkomaiden kansalaiset ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt, vammaiset henkilöt (n=151), uskonnollisiin vähemmistöihin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat hen- kilöt. Kyselyn aineistossa 51 henkilöä kertoi kokeneensa vihapuhetta tai häirintää vammaisuu- den perusteella viimeisen 12 kuukauden aikana. Selvityksen mukaan vammaisten kokemukset ovat jaettavissa toisaalta tuntemattomien taholta tulevaan nimittelyyn, ilkeämielisen naurun kohteeksi joutumiseen tai vihamieliseen käytökseen, mutta vastauksissa ja haastatteluissa ko- rostuvat myös palvelujärjestelmän taholta koettu syrjintä, jolloin itse järjestelmätaso nähdään epäarvoistavana. Vammaisten kohdalla vihapuhetta oli kohdattu yleisimmin terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijältä. Tukiliitto: Lisäysehdotus: THL:n kouluterveyskysely elokuulta 2017 (xxxx://xxx.xxxxxxx.xx/xxxxxx/00000/000000), johon viitataan kyllä jäljempänä kohdassa

544. Sen mukaan toimintarajoitteiset nuoret kohtaavat muita enemmän syrjintää ja kiusaamis- ta ja väkivallan uhkaa. Oletettavasti kaikkea kehitysvammaisten lasten ja nuorten kohtaamaa syrjintää ja väkivaltaa tai sen uhkaa ei edes saada täysimääräisesti selville tällaisilla kyselyillä. Yleiskieliset, kaikille tarkoitetut kyselyt eivät ole kaikille saavutettavia.

57. Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunnan vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta syksyllä 2017 tekemän kyselyn perusteella 357 vastaaja 577:stä koki vammais- ten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutuvan huonosti tai melko huonosti.

5 Saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/00000/00000/Xxxxxxxxxxxxxxx/000000x0-0xxx-00x0-0x00- 766f1002244c

6 ”Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä” - Selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin, oikeusministeriön julkaisu 7/2016.

58. Yleissopimuksen kansallisessa toimintaohjelmassa on useita toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta. Toimintaohjelmakaudella 2018–19 toteutetaan yhdenvertaisuussuunnittelun koulutuksia ja kehitetään koulutusmateriaaleja yh- dessä viranomaisten, vammaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän kanssa sekä lisätään vammaisten henkilöiden tietoisuutta oikeussuojakeinoista tiedotuksella ja järjestämällä koulutusta yhteis- työssä vammaisjärjestöjen kanssa.

59. Ulkoministeriö on rahoittanut Lapin yliopiston Arktisen keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin toteuttamaa tutkimushanketta saamelaisten sisäisten vä- hemmistöryhmien perus- ja ihmisoikeustilanteesta sekä näihin vähemmistöihin kohdistuvasta moniperustaisesta syrjinnästä. Tutkimuksessa on tarkasteltu saamelaisia vammaisia henkilöitä. Tutkimuksen loppuraportti tarjoaa suosituksia ihmisoikeuspolitiikan kehittämiseksi ja käytän- nön toimiksi ko. ryhmiin kuuluvien henkilöiden ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.

8 ARTIKLA: TIETOISUUDEN LISÄÄMINEN

60. Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon (2014) mukaan perus- ja ihmisoikeuskasvatukseen ja -koulutukseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kaikilla tasoilla. Selonteon kehit- tämislinjauksen mukaan perus- ja ihmisoikeuskasvatusta ja -koulutusta vahvistetaan kaikilla tasoilla. Selonteon kehittämislinjauksen mukaan valtioneuvosto myös kehittää keskinäistä kou- lutusyhteistyötään, työnjakoa tiedotuksessa sekä yhteistyötään alue- ja paikallisviranomaisten kanssa koskien TSS-oikeuksia ja niiden soveltamiskäytäntöjä. Suomen kansainväliseen ihmisoi- keustoimintaan liittyvän kehittämislinjauksen mukaan valtioneuvoston ja kansalaisyhteiskun- nan yhteydenpitoa ja osallistavia toimintatapoja kehitetään muun muassa ihmisoikeuksien tunnetuksi tekemisessä ja ihmisoikeuskoulutuksessa. Ihmisoikeusselonteon eduskuntakäsitte- lyn yhteydessä eduskunnan valiokunnat pitivät tärkeänä, että perus- ja ihmisoikeuskasvatusta ja -koulutusta vahvistetaan kaikilla hallinnon tasoilla ja eriasteisissa oppilaitoksissa.

61. Ihmisoikeuskeskus julkaisi vuonna 2014 kansallisen perusselvityksen ihmisoikeuskasvatuk- sen ja -koulutuksen toteutumisesta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Selvityksen mukaan suomalaisen koulutusjärjestelmän arvopohja ja tavoitteenasettelu luovat melko hyvän perus- tan perus- ja ihmisoikeuskasvatukselle ja -koulutukselle. Kenttää leimaavat kuitenkin epäyhte- näisyys ja systemaattisuuden puute. Ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen toimeenpano on liikaa yksittäisten opettajien, kasvattajien ja koulutuksen järjestäjien mielenkiinnon ja aktiivi- suuden varassa, eikä ihmisoikeuksia aina opeteta kansainvälisen oikeuden velvoittavina nor- meina. Suurimmat puutteet ovat opettajien ja kasvattajien sekä virkamiesten ja viranhaltijoi- den koulutuksessa.

62. Selvityksen tulosten perusteella Ihmisoikeuskeskuksen ihmisoikeusvaltuuskunta hyväksyi seitsemän suositusta ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen edistämiseksi Suomessa. Val- tuuskunnan mukaan valtioneuvoston tulee laatia ihmisoikeuskasvatusta ja -koulutusta koskeva toimintaohjelma ja ihmisoikeudet on sisällytettävä kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen. Ihmisoikeuskasvatuksen tulee tukea ja edistää ihmisoikeuksia kunnioittavaa toimintaympäris- töä. Viranhaltijoiden ja muiden julkisia tehtäviä hoitavien ihmisoikeusosaaminen on varmistet- tava, opettajien ja kasvattajien ihmisoikeusosaamista on vahvistettava ja oppimateriaaleja ja opetusmenetelmiä on kehitettävä. Lisäksi ihmisoikeusopetusta, -kasvatusta ja osaamista on seurattava, arvioitava ja kehitettävä.

63. Kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2017–2019 yhtenä painopistealueena on perus- ja ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus. Toimenpiteitä painopistealueen osalta ovat muun muassa valtioneuvoston virkamiesten perus- ja ihmisoikeusosaamisen vahvistaminen, säädöshankkeiden perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin kehittäminen, opettajien täy- dennyskoulutus, osallisuuden edistäminen koulussa ja verkkopohjaisen ihmisoikeuskasvatus- materiaalin kokoaminen.

64. Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta (VANE), joka toimii yleissopimuksen kansallisena koordinaatiojärjestelmänä, edistää yleissopimuksen kansallista täytäntöönpanoa ja vammaisten henkilöiden oikeuksien huomioon ottamista kaikkien hallinnonalojen toimin- nassa. VANE järjestää myös vuosittain seminaareja vammaisten henkilöiden oikeuksista. Tuki- liitto: VANE:n toiminnassa tulee jatkossa erityisen tarkkaan huolehtia, että kaikkien eri tavoin vammaisten henkilöiden (esim. kehitysvammaiset henkilöt) on mahdollista osallistua toimin- taan.

65. Yleissopimuksen kansallisen toimintaohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä tie- toisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista ja vammaisten henkilöiden oikeuksien valtavir- taistaminen eri hallinnonaloilla ja laajemmin yhteiskunnassa.

66. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä vammaispalvelujen käsikirja toimii vammai- salan työntekijöiden ja päättäjien käytännön työvälineenä. Käsikirjasta löytyy runsaasti tietoa vammaispalveluista, palveluiden järjestämisestä sekä niiden hakemisesta sekä vammaispalve- luihin liittyvät lait ja keskeisiä oikeustapauksia.

67. Kampanjat tietoisuuden lisäämiseksi mediassa, koulutuksessa jne?

68. Täydennettävä Tukiliitto: Vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämiseksi ja toteutu- miseksi tulee sekä YK:n vammaissopimuksen että lasten osalta YK:n lapsen oikeuksien sopi- muksen velvoitteiden olla laajasti päättäjien ja vammaisalan ammattilaisten tiedossa. Asiasta on lisättävä huomattavasti koulutusta ja tiedottamista sekä huolehdittava sen asianmukaisuu- desta. Myös vammaiset henkilöt tarvitsevat saavutettavalla tavalla annettavaa tietoa oikeuk- sistaan.

9 ARTIKLA: ESTEETTÖMYYS JA SAAVUTETTAVUUS

69. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 5 § edellyttää, että alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestö- ryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäris- tön luomista. Lain 117 §.n mukaan rakennuksen tulee, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on ra- joittunut.

70. Lain 117 e §:n mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus ja sen piha- ja oleskelualueet suunnitellaan ja rakennetaan niiden käyttötarkoituksen, käyttäjä- määrän ja kerrosluvun edellyttämällä tavalla siten, että esteettömyys ja käytettävyys otetaan huomioon erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden kannalta.

71. Rakennusten esteettömyyden tilasta ei ole olemassa kattavia arvioita. Perusratkaisut liik- kumisen esteettömyyden osalta toteutuvat uudisrakentamisessa, mutta ne eivät aina takaa

yhdenvertaisia toimimismahdollisuuksia kaikille käyttäjille. Myös näkemis- ja kuulemisympäris- tön esteettömyydessä on edelleen kehitettävää.

72. Suomen asuinrakennuskanta on vielä varsin esteellistä. Arviolta noin 10 prosenttia nykyisis- tä asunnoista on esteettömiä. Onko tästä tarkempaa tilastotietoa/tutkimusta?

73. Uusi asetus rakennuksen esteettömyydestä tuli voimaan 1.1.2018. Asetuksessa määrätään muun muassa rakennukseen johtavaa kulkuväylää, sisäänkäyntiä, ovia, rakennuksen sisäisiä kulkuväyliä ja tiloja koskevista mitoista. Asetuksessa erilaiset mitat on selitetty mahdollisim- man yksiselitteisesti ja täsmällisesti. Asetusta sovelletaan uudisrakentamiseen sekä rakennus- lupaa edellyttävään korjaus- tai muutostyöhön.

74. Palveluasumiseen tai liikkumis- tai toimintaesteisen henkilön tuettuun asumiseen tarkoitet- tujen asuntojen vapaan tilan mitoituksesta eteisessä, keittiössä sekä wc- ja pesutilassa on omat vaatimukset ja tällaisen asunnon on oltava sellainen, että apuvälineiden käyttö ja avustaminen on mahdollista.

75. Opintotukeen oikeuttavaan koulutukseen osallistuville henkilöille tai ainoastaan 18–29- vuotiaille henkilöille tarkoitetuissa asunnoissa esteettömyysasetusta on rajattu sovellettavaksi vähintään viiteen prosenttiin opiskelija-asuntojen wc- ja pesutiloista.

76. Asetuksen mukaan jos katsomossa, auditoriossa, juhla-, kokous- tai ravintolasalissa, ope- tustilassa tai muussa vastaavassa kokoontumistilassa tai yleisön palvelutilassa on äänentoisto- järjestelmä, siinä on oltava induktiosilmukka tai muu vastaava äänensiirtojärjestelmä. Jos edel- lä tarkoitetussa tilassa on kiinteät istuimet, esteettömien sisääntuloväylien on johdettava use- ammalle kuin yhdelle istuinriville, ja niille on sijoitettava riittävä määrä pyörätuolipaikkoja.

77. Hotellirakennuksessa ja muussa vastaavassa majoitusrakennuksessa on vähintään viisi pro- senttia majoitustiloista, kuitenkin vähintään yhden majoitustilan, sovelluttava liikkumis- ja toi- mimisesteiselle henkilölle sekä hänen avustajalleen.

78. Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan asetusta koskevia soveltamisohjeita. Lisäksi valmisteilla on suunnitteluopas "Esteetön rakennus ja ympäristö". Tukiliitto: Xxxx, kun puhu- taan esteettömyydestä, tulee ottaa huomioon fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen esteettö- myys. Esteettömyys tarkoittaa sitä, että kaikilla on ominaisuuksistaan riippumatta mahdolli- suus toimia ja osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa. Esimerkiksi fyysinen esteettömyys tarkoittaa myös opasteiden, materiaalien, värien, valaistuksen ja äänimaailman suunnittelua kaikille sopivaksi.

79. Asuinrakennusten ja huoneistojen korjausavustuksista annetussa laissa (1087/2016) sääde- tään valtion varoista myönnettävistä avustuksista hissien jälkiasentamiseen ja liikkumisestei- den poistamiseen asuinrakennuksissa sekä iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen. Lain 2 §:n mukaan avustuksella voidaan tukea iäkkään tai vammaisen henkilön asunnon korjaamista kotona asumisen edistämiseksi. Avustuksia myöntää asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA.

80. Katujen ja yleisten alueiden kunnossapidosta säännellään laissa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978).

81. Ratalain (110/2007) 6.3 §:n mukaan eri väestöryhmien tarpeisiin ja esteettömään liikkumi- seen on mahdollisuuksien mukaan kiinnitettävä huomiota rautatien rakentamisen yhteydessä.

82. Euroopan unionin matkustajien oikeuksia koskevassa sääntelyssä kiinnitetään erityistä huomiota vammaisten henkilöiden ja liikuntarajoitteisten matkustajien oikeuteen matkustaa ja saada avustusta.

83. Linja-auto sekä rautatieliikennettä koskeva sääntely perustuu pääosin suoraan sovelletta- vaan asetustasoiseen EU-lainsäädäntöön ja lento- ja vesiliikennettä koskeva sääntely pääosin kansainvälisiin sopimuksiin sekä EU-lainsäädäntöön. Liikennealalla on myös teknistä kaluston esteettömyyttä koskevaa sääntelyä, joka perustuu EU-lainsäädäntöön ja jossa tavoitteena on kaluston helppopääsyisyys.

84. Taksiliikenteen sääntely on kansallista. Taksiliikennelain (217/2007) 10 §:n mukaan taksilu- paan voidaan sisällyttää kaluston esteettömyyttä koskevia ehtoja ja taksilupa on käytännössä helpompi saada esteettömälle autolle. Isompia esteettömiä takseja koskevat myös muita tak- seja korkeampi autoveronpalautusoikeus ja invataksit ovat autoverottomia. Invataksia koske- vat vaatimukset on säädetty ajoneuvojen rakenteista ja varusteista annetussa asetuksessa (1256/1992) ja muita esteettömiä takseja koskevat vaatimukset liikenne- ja viestintäministeri- ön taksiliikenteessä käytettävän esteettömän kaluston laatuvaatimuksia koskevassa asetukses- sa (723/2009). Lähtökohtana molemmissa autotyypeissä on, että niitä voi käyttää pyörätuolissa istuen, tilat ovat riittävät matkustukseen, pääsy autoon on tehty helpoksi ja pyörätuolin kiinni- tysjärjestelmä on turvallinen. Lisäksi taksiyrittäjiä koskevat tietyt koulutusvaatimukset, joihin sisältyy myös vammaisten henkilöiden palvelua koskeva osio.

85. Taksiliikennettä säännellään 1.7.2018 lähtien pääasiassa liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017), jossa vammaisen asiakkaan avustamiselle on annettu erityisasema hyvän palvelutason turvaamiseksi. Lainsäädännöllä toteutetaan taksiliikenteen vapautus.

86. Uuden liikenteen palveluista annetun lain mukaan henkilöliikennettä tarjoavan luvan halti- jan sekä välityspalvelun ja yhdistämispalvelun tarjoajan on huolehdittava siitä, että tiedot toi- mintarajoitteisten matkustajien käytettävissä olevista palveluista ja heidän avustamisestaan, kaluston esteettömyydestä sekä varusteista, jotka helpottavat matkustajan kulkuneuvoon pää- syä ja vuorovaikutusta kuljettajan kanssa ovat matkustajan saatavilla sähköisessä muodossa.

87. Lisäksi henkilöliikennettä tarjoavan toimijan on lain III osan 2 luvun 1 §:n mukaan huoleh- dittava siitä, että tiedot esteettömistä palveluista on saatavissa tietojärjestelmään luodun yh- teyden kautta koneluettavassa ja helposti muokattavassa vakiotietomuodossa vapaasti käytet- täväksi (avoin rajapinta).

88. Lain III osan 1 luvun 2 §:n mukaan taksiliikenteeseen oikeuttavan luvan haltija vastaa siitä, että kuljettajan antama palvelu on asianmukaista, ja että kuljettajalla on kyky ottaa huomioon matkustajan toimintarajoituksista johtuvat erityiset tarpeet. Lisäksi kuljettajan tulee pykälän mukaan varmistaa matkustajan turvallisen ajoneuvoon tulon ja siitä poistumisen.

89. Uuden liikenteen palveluista annetun lain mukaisia hankintamenettelyjä käytetään tehtä- essä maantieliikennettä ja muuta raideliikennettä kuin rautatieliikennettä koskevia käyttöoi- keussopimuksia. Lain III osan 3 luvun 6 §:n mukaan tarjouksista on hyväksyttävä kokonaista- loudellisesti edullisin tai se, joka on hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman

tarjouksen vertailuperusteina voidaan käyttää palvelua koskevia vaatimuksia kuten esimerkiksi esteettömyyttä.

90. Liikenne- ja viestintäministeriö on laatinut liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut es- teettömäksi – toimintaohjelman vuosille 2017–2021. Toimenpideohjelman tavoitteena on kai- kille suunnittelun periaatteen ja valtavirtaistamisen toteutuminen liikenteen ja viestinnän hal- linnonalalla, syrjäytymisen ehkäiseminen liikenteen ja viestinnän palveluissa ja palvelujen mo- nikanavaisuuden ja teknologianeutraalisuuden edistäminen. Ohjelman toimenpidekokonai- suuksia ovat muun muassa esteettömyyden huomioon ottaminen liikenteen ja viestinnän hal- linnonalalla sen jokapäiväisessä työssä, lainsäädännön selkeyttäminen ja ohjeistuksen päivitys, esteettömyystietojen määrittelyn ja saatavuuden parantaminen sekä liikkumispalvelujen tuot- tajien tietoisuuden lisääminen sekä niiden henkilöiden arjen helpottaminen, jotka eivät vielä pysty käyttämään sähköisiä palveluja ja ovat vaarassa syrjäytyä. Tulisiko toimenpideohjelmaa avata enemmän toimenpiteiden osalta?

91. Vuonna 2017 alusta voimaan tulleen uuden hankintalain (1397/2016) mukaan hankinnan kohteen kuvauksessa tulee pääsääntöisesti huomioida esteettömyys vammaisille käyttäjille tai kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu, kun hankinnan kohde on tarkoitettu luonnollisten henkilöiden käyttöön. Lakiuudistuksen tavoitteena on edistää esteettömyyttä ja muun muassa painottaa erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen laatutekijöitä.

92. Lain 108 §:n 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa palvelun käyt- täjien yksilöllisten ja pitkäaikaisten sekä toistuvien hoito- tai sosiaalipalvelujen turvaamiseksi hankintayksikön on otettava huomioon käyttäjien erityistarpeet ja kuuleminen. Hankinnassa on 108 §:n 3 momentin mukaan otettava huomioon palvelujen laatuun, jatkuvuuteen, esteet- tömyyteen, kohtuuhintaisuuteen, saatavuuteen ja kattavuuteen, eri käyttäjäryhmien erityis- tarpeisiin, käyttäjien osallistumiseen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen sekä innovointiin liittyvät tekijät.

93. Eduskunnalle on annettu keväällä kansalaisaloite vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamisesta. Kansalaisaloitteessa esitetään, että soveltamis- alan rajaukset koskien palveluhankintoja ulotettaisiin koskemaan myös vammaispalveluja, jois- sa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä. Kansalaisaloite keräsi yli 72 000 kannatusilmoitusta. Kansalaisaloitteen kerättyä yli vaadittavat 50 000 kannatusilmoitusta ete- nee se eduskunnan käsiteltäväksi. Tukiliitto: Hankintalaki ja sen soveltamiskäytännöt jättävät vammaiset henkilöt täysin osattomiksi ja vaille oikeusturvaa heidän elämänsä tärkeimmissä asioissa. On lukuisia esimerkkejä kehitysvammaisista ihmisistä, jotka ovat kilpailutusten joh- dosta joutuneet täysin kohtuuttomiin ja epäinhimillisiin tilanteisiin. Xxxxxx inhimilliseltä kannal- ta, tämä tulee myös taloudellisesti kalliiksi esimerkiksi kasvaneen erikoissairaanhoidon tarpeen myötä.

94. Yleissopimuksen kansalliseen toimintaohjelmaan on yhdeksi toimenpiteeksi kirjattu tietoi- suuden lisääminen hankintalain soveltamisesta siten, että vammaisten henkilöiden oikeus itse- näiseen elämään, tarpeen mukaisiin palveluihin ja itsemääräämisoikeuteen toteutuu. Tukiliitto: Tämä edellyttää hankintalain muutosta tai vähintään palveluiden yksilöllisten järjestämistapo- jen huomioimista sote- ja vammaislainsäädännön uudistamisessa. Vammaisten henkilöiden välttämättömät palvelut tulee järjestää muuten kuin kilpailuttamalla.

95. Olisiko selkeämpi nostaa tämä esille 19 artiklan alla? Tukiliitto: Olisi.

96. Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnois- ta ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016) 75 §:n 1 momentissa säädetään myös esteettömyyden ja kaikille käyttäjille vaatimukset täyttävän suunnittelun huomioimisesta han- kinnan kohteen kuvauksessa, kun hankinnan kohde on tarkoitettu luonnollisten henkilöiden käyttöön.

97. Palvelujen digitalisaatio on yksi pääministeri Xxxx Xxxxxxx hallituksen kärkihankkeista.

98. Tällä hetkellä digitaalisten palvelujen saavutettavuus toteutuu toimija- tai palvelukohtai- sesti. Suomessa valmistellaan parhaillaan EU:n saavutettavuusdirektiivin (Euroopan parlamen- tin ja neuvoston direktiivi (2016/2102)) kansallista täytäntöönpanoa. Direktiivissä säädetään julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavuttavuudelle asetettavista minimitason vaatimuksista sekä saavutettavuuden toteutumisen valvonnan keinoista. Kansallisen lainsäädännön on tar- koitus tulla voimaan 1.9.2018. Tukiliitto: On tärkeää määritellä palvelunkäyttäjän oikeus käyt- tää valitsemaansa avustajaa apunaan sähköisten palveluiden käyttämisessä. Tämä on kohtuul- linen mukautus, jota YK:n vammaissopimus edellyttää tehtäväksi vammaisten henkilöiden sitä tarvitessa, ja josta hyötyvät myös muut palvelunkäyttäjät, joilla on kognitiivisia ja/tai kielellisiä haasteita. On varmistettava, että julkisen sähköisen palvelun voi helposti ja tehokkaasti näin halutessaan tai tarvitessaan saada muullakin tavalla kuin sähköisesti alueellisesti tasa-arvoisella tavalla. Selkokieli tulee mainita velvoittavammin laissa pykälätasolla, ja palveluiden ymmärret- tävyyden arvioinnille tulee asettaa selkeät ja toimivat kriteerit.

99. Laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014) sisältää tiettyjä velvoitteita ääni- ja teksti- tyspalveluista näkö- ja kuulovammaisia henkilöitä silmällä pitäen. Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä Yleisradio Oy:stä annetussa laissa tarkoitettuihin julkisen palvelun ohjelmistoihin ja 1.6.2018 alkaen myös valtakunnallisen ohjelmistotoimiluvan nojalla lähetettäviin useita eri yleisöryhmiä palveleviin ohjelmistoihin. Lainsäädännön muutos mahdollistaa sen, että ääni ja tekstitysvelvoitteita voidaan asettaa jatkossa myös kaupallisille tv-toimijoille.

100. Laki sisältää myös yleispalveluvelvoitteen piirissä olevia teleyrityksiä koskevia velvoitteita liittymän esteettömyydestä.

101. Postiyrityksen, jolle on asetettu yleispalveluvelvollisuus, on postilain (415/2011) 16 §:n mukaan käytettävissään olevin keinoin huolehdittava siitä, että toimipisteissä voidaan asioida esteettömästi.

102. Esteettömien viestintäpalvelujen seurantaryhmä? Viestintäpalvelujen esteettömyysindi- kaattorit? Miten vuoden 2011–2015 toimenpideohjelma toteutui?

103. Valtiovarainministeriö asetti 1.7.2016 AUTA-hankkeen kehittämään asiakaspalvelun uutta toimintamallia kokeilujen avulla. Toimintamallilla autetaan asiakasta digitaalisten palvelujen käytössä. Digitaalisella palvelulla tarkoitetaan ajasta ja paikasta riippumattomia palveluja, jois- sa hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa.

104. Uusi toimintamalli tulee tarjoamaan joustavia tukimuotoja eri puolille maata niiden asiak- kaiden auttamiseksi, jotka eivät itse pysty käyttämään digitaalisia palveluja. AUTA-hankkeessa etsittyjen palveluinnovaatioiden tehtävänä on tuottaa uusia toimintatapoja henkilökohtaiseen

avustamiseen. Hankkeessa hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia ratkaisuja. Hankkeessa etsittiin myös vastausta kysymykseen siitä, miten nykyisiä tukipalveluja voidaan edelleen kehittää tai käyttää uudella tavalla niin, että entistä paremmin vastaavat erilaisten tukea tarvitsevien asiakasryhmien tarpeeseen. Mitä voidaan sanoa loppuraportin osalta?

105. Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan viittomakieltä7 käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

106. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista annetun lain (133/2010) mukaan oikeus tulkkauspalveluun on henkilöllä, jolla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma ja joka vammansa vuoksi tarvitsee tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskun- nalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Lisäksi edellytyksenä on, että henki- lö kykenee ilmaisemaan omaa tahtoaan tulkkauksen avulla ja hänellä on käytössään jokin toi- miva kommunikointikeino.

107. Tulkkauspalvelulain mukaista tulkkausta järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittä- vää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla.

108. Kuulo- tai puhevammaisella henkilöllä on lain mukaan oikeus saada tulkkausta 180 tuntia vuodessa ja kuulonäkövammaisella henkilöllä 360 tuntia vuodessa. Lisätunteja on mahdollista saada asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioiden.

109. Se, jolle on myönnetty oikeus tulkkauspalveluun, voi käyttää palvelua myös ulkomaan matkoilla, jos matka liittyy henkilön tavanomaiseen elämään, opiskeluun tai työssä käymiseen.

110. Tulkkauspalvelu voidaan järjestää myös etätulkkauksena, jos se on palvelunkäyttäjän yksi- lölliset tarpeet huomioon ottaen mahdollista ja perusteltua. Kansaneläkelaitos järjestää etä- tulkkausta käyttävälle henkilölle tulkkauksessa tarvittavat hinnaltaan kohtuulliset välineet ja laitteet sekä vastaa etäyhteyden käytöstä aiheutuvista välttämättömistä kustannuksista.

111. Kansaneläkelaitos vastaa tulkkauspalvelun järjestämisestä ja siihen liittyvien kustannusten korvaamisesta. Tulkkauspalvelu on käyttäjälle maksutonta.

112. Kansaneläkelaitos voi järjestää tulkkauspalvelun joko tuottamalla palvelun itse tai hank- kimalla sen muilta palveluntuottajilta. Kansaneläkelaitoksen tulee järjestää tulkkauspalvelu kokonaistaloudellisesti edullisimmin huomioiden samalla asiakkaiden yksilölliset tarpeet. Vaa- tivissa tulkkaustilanteissa palvelu voidaan järjestää siten, että käytettävissä on kaksi tai useam- pia tulkkeja. Tulkkauspalvelua järjestettäessä on otettava huomioon palvelunkäyttäjän toivo- mukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Tukiliitto: Kilpailutus on huono tapa toteuttaa tulkkauspalvelua, minkä myös Kelan pääjohtaja Xxxx Xxxxxxxx on todennut. Tulkkauspalveluiden järjestämiseksi on löydettävä asiakkaiden yksi- lölliset tarpeet ja toiveet paremmin huomioon ottava tapa. Esimerkiksi tietyt perusehdot täyt- tävät tulkit listataan ja asiakas valitsee heistä itselleen sopivan.

113. Hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisten on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmär- rettävää kieltä.

7 Viittomakieltä on käsitelty tarkemmin 21 artiklan alla.

114. Vuonna 2014 julkaistun selkokielen tarvearvion mukaan selkokielen tarpeen on arveltu olevan lasten ja nuorten keskuudessa 8–12 % ikäluokasta ja työikäisessä väestössä 6–10 % ikä- luokasta.8 Vanhusiässä selkokielisen materiaalin tarve on selvästi edellä mainittuja ryhmiä suu- rempi, noin 15–20 %. Tämän lisäksi selkokielestä on hyötyä tietyissä tilanteissa suuremmalle, noin 20–25 %:lle väestöstä selkokielen tarvitsijat mukaan luettuna. Selkokielen tarvitsijoita on Suomessa siis yli 500 000 eli noin 10 % väestöstä.

115. Selkokeskus teki keväällä 2015 yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa kunnille kyselyn selkokielen tarpeesta. Vastanneista kunnista 10 % oli tuottanut jotain selkokielistä materiaalia. Valtionhallinnon tiedotusmateriaalien tuotannossa kolmannes vastaajista oli tuottanut jotain tiedotusmateriaalia selkokielellä.9 Tukiliitto: Ehdottomasti on saatava lisää selkokielistä materi- aalia. Sanktioiden tilalle ehdotamme hyvitysjärjestelmää.

116. Xxxxxxxx esteettömyyssääntelyn noudattamatta jättämisestä?

10 ARTIKLA: OIKEUS ELÄMÄÄN

117. Oikeus elämään on turvattu perustuslain 7 §:ssä.

118. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytet- tävissä. Potilaalla on lain mukaan oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hä- nen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.

119. Vammaisuus ei voi olla peruste erilaiselle kohtelulle terveydenhuollossa. Terveydenhuol- tolain 24 §:n mukaan sairaanhoito on toteutettava potilaan lääketieteellisen tarpeen ja käytet- tävissä olevien yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti. Tukiliitto: Järjestöihin on tullut yh- teydenottoja siitä, että vaikeammin vammaisille lapsille on asetettu elvytyskieltoja vanhem- pien toiveiden vastaisesti ja että näitä kieltoja on ollut vaikea purkaa. Esimerkiksi kehitysvam- maisia lapsia ei aina haluta hoitaa yleisessä terveydenhuollossa silloinkaan, kun kyse ei ole ke- hitysvammaisuuteen liittyvästä asiasta. Ensitiedon antamisessa on usein puutteita, ja alueelli- nen vaihtelu on suurta. Suomesta puuttuu kansallinen ensitietosuositus, joka yhtenäistäisi lap- sen ja perheen loppuelämän kannalta hyvin merkittävän ensitiedon antamisen käytäntöjä. Myös kehitysvammaisten henkilöiden mielenterveyspalveluiden saamisessa on yleisestikin puutteita, ja toisaalta mielenterveyden ammattilaiset ovat monesti haluttomia kohtaamaan, selvittämään ja hoitamaan esimerkiksi kehitysvammaisten nuorten mielenterveyden haasteita, ohjaten nämä nuoret vain kehitysvamma- ja vammaispalveluiden piiriin, joissa puolestaan ei usein ole tarpeeksi osaamista mielenterveysasioista. Ongelmat korostuvat murrosiässä erityi- sesti henkilöillä, joilla on autismin kirjon piirteitä sekä kommunikaation haasteita. Toimivia konsultointipolkuja tarvittavien eri tahojen välillä ei läheskään aina ole. Elinsiirtoa tarvitsevia kehitysvammaisia henkilöitä syrjitään, he eivät pääse samoin perustein jonoon kuin muut.

120. Potilaan hoito tulee potilaslain (785/1992) 6 §:n mukaan tapahduttava yhteisymmärryk- sessä potilaan kanssa. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on

8 xxxx://xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/

9 Selkokielen tarve kunnissa ja valtionhallinnossa 2015, saatavilla osoitteessa: xxxx://xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xx- content/uploads/2017/03/Kuntakysely_raportti.pdf

xxxxxxxxxxxxxxxx mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketie- teellisesti hyväksyttävällä tavalla.

121. Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

122. Tällaisissa tapauksissa tulee hoitoon saada potilaan laillisen edustajan taikka lähiomaisen tai muun läheisen suostumus. Laillisen edustajan, lähiomaisen ja muun läheisen tulee suostu- musta antaessaan ottaa huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto tai, jos hoitotahtoa ei ole ilmaistu, hänen henkilökohtainen etunsa. Jos laillinen edustaja, lähiomainen tai muu läheinen kieltää hoidon antamisen tai hoitotoimenpiteen tekemisen potilaalle, potilasta on mahdolli- suuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä suostumisesta kieltäytyvän henkilön kanssa muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

123. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE antoi vuonna 2007 kannanoton vaikeavammaisten lasten tehohoitoon ja elvytykseen liittyen, jonka mukaan kehitysvammaisuus itsessään ei ole syy pidättäytyä elvytyksestä tai tehohoidosta. Kannanotos- sa todetaan myös muun muassa, että elvytykseen ja tehohoitoon kuuluvat hoitotoimenpiteet ovat jääneet määrittelyiltään epäselväksi ja termien käyttö on sekavaa. Sittemmin myös edus- kunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan (Dnro 3624/4/07, 23.3.2009) ottanut asiaan kantaa. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan syrjinnän kielto on hoitoratkaisuissa keskei- sen tärkeä perusoikeuksiin liittyvä terveydenhuollon oikeusturvakysymys. Vammaisilla on yhtä- läinen oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon kuin muillakin ihmisillä. Vammaisuus itses- sään ei ole peruste pidättäytyä elvytyksestä tai tehohoidosta.

124. Laki raskauden keskeyttämisestä (239/1970) mahdollistaa raskaudenkeskeytyksen teke- misen 24. raskausviikolle saakka, mikäli lapsivesi- tai ultraäänitutkimuksella, serologisilla tutki- muksilla taikka muulla vastaavalla luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai ruumiinvika. Keskeytykseen tarvitaan sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Val- vira) lupa.

125. Muissa tapauksissa raskaudenkeskeytys yhden lääkärin päätöksellä voidaan tehdä ennen

12. raskausviikon täyttymistä, jos nainen on alle 17-vuotias raskaaksi tullessaan, yli 40-vuotias tai hän on synnyttänyt neljä lasta. Kahden lääkärin lausunto tarvitaan silloin, kun keskeytys tehdään ennen 12. raskausviikon päättymistä tilanteissa, joissa lapsen synnyttäminen ja hoito tuottaisivat naiselle huomattavaa rasitusta (sosiaaliset syyt), raskaus uhkaa naisen henkeä tai terveyttä, raskaaksi tuloon liittyy rikos tai jos naisen tai tulevan isän sairaus vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta. Valviran luvalla raskaudenkeskeytys voidaan tehdä näistä samois- ta syistä johtuen 12. raskausviikon jälkeen 20. raskausviikkoon saakka. Raskauden kestoajasta riippumatta voidaan keskeytys aina tehdä, jos raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen aiheuttaisi naisen hengelle tai terveydelle vakavan vaaran.

126. Vuonna 2016 keskeytyksistä 4,0 prosenttia tehtiin mahdollisen tai todetun sikiövaurion perusteella. Sikiövaurion vuoksi tehtyjä keskeytyksiä on viime vuosina ollut hieman enemmän kuin 2000-luvun alussa. Tämä selittynee seulonnoista tehdyn valtioneuvoston asetuksen

(339/2011) mukaisten seulontojen käyttöönotolla. Sikiövaurion perusteella tehtyjen keskeytys- ten lukumäärä on viime vuosina pysynyt melko vakaana eikä kasvanut myöskään vuonna 2016.10

127. Pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx hallituksen (2011–2014) ohjelman mukaisesti selvitettiin, onko tarvetta muuttaa raskaudenkeskeytyksen myöhäisintä viikkorajaa koskevaa lainsäädäntöä. Myös Suomen vammaispoliittisen ohjelmassa 2010–2105 hallitus sitoutui selvittämään tarpeen raskaudenkeskeytyksen perusteiden yhteensopivuudesta vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen artiklojen kanssa.

128. Selvitystä varten sosiaali- ja terveysministeriö pyysi perusteiden arviota Valtakunnalliselta sosiaali- ja terveysalan eettiseltä neuvottelukunnalta (ETENE). ETENE katsoi 17.4.2013 anta- massaan lausunnossa, että raskaudenkeskeytyksen yläviikkorajan laskeminen edellyttäisi seu- lontojen aikaistamista, mikä puolestaan johtaisi niiden laadun alenemiseen. Neuvottelukunnan mukaan epätietoisuus saattaisi johtaa keskeytysten lisääntymiseen sellaisissa tapauksissa, jois- sa myöhäisempi tutkimus muuttaisi vanhempien kannan. Todennäköisenä seurauksena olisi vaikeasti sairaiden vastasyntyneiden kuolemien lisääntyminen ja kokonaisuutena perinataalis- kuolleisuuden kasvu. Neuvottelukunta katsoikin, ettei yläviikkorajaan tulisi puuttua. Päätökset tulisi kuitenkin pyrkiä tekemään ennen raskausviikkoja 22–24.

11 ARTIKLA: VAARATILANTEET JA HUMANITAARISET HÄDÄT

129. Valmiuslaissa säädetään viranomaisten toimivaltuuksista poikkeusolojen, kuten erityisen vakavan suuronnettomuuden tai Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen, aikana sekä viranomaisten varautumisesta poikkeusoloihin. Xxxxxxxxxxx tarkoituksena on poikkeusoloissa muun muassa suojata väestöä ja ylläpitää perus- ja ihmisoikeuksia. Xxxxxxxxxxx mukaan valtion viranomaisten ja laitosten sekä kuntien on varmistettava tehtäviensä mahdollisimman häiriö- tön hoitaminen myös poikkeusoloissa.

130. Vammaiset henkilöt erityisryhmänä huomioidaan aluehallintojohtoisessa valmiussuunnit- telussa ja valmiusharjoituksissa. Voidaanko tästä sanoa jotain lisää?

131. Pelastuslaki (379/2011) sisältää keskeiset säännökset väestönsuojeluun varautumisesta. Pelastuslain mukainen toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että toiminta on mah- dollista myös valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa. Pelastuslaki ja lain täytäntöönpanoa oh- jaava valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (407/2011) velvoittavat hoitolaitosten palvelu- sekä tukiasumisen järjestäjää eli käytännössä toiminnanharjoittajaa laatimaan poistumisturval- lisuusselvityksen ja arvioimaan muun muassa miten vammaisten asukkaiden toimintakyvyn rajoitus otetaan huomioon ennalta onnettomuusriskeihin varautumisessa. Lisäksi on huoleh- dittava siitä, että asukkaat ja hoidettavat henkilöt voivat poistua turvallisesti tulipalossa tai muussa vaaratilanteessa itsenäisesti tai avustettuna. Poistumisturvallisuuskäytänteiden toimi- vuutta seurataan säännöllisesti sisäministeriön toimesta.

132. Pelastuslaki edellyttää pelastussuunnitelman laatimista rakennukseen tai muuhun koh- teeseen, joka on poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaati- vampi tai jossa henkilö- tai paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheu- tuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat. Pelastussuunnitelma tulee laatia muun muassa asuinrakennuksiin, joissa on

10 Raskaudenkeskeytykset 2016, Tilastoraportti 40/2017, 10.11.2017, Suomen virallinen tilasto, Raskaudenkeskeytykset. THL.

enemmän kuin kolme asuinhuoneistoa, kouluihin, päiväkoteihin, hoitolaitoksiin sekä palvelu- ja tukiasuntoihin.

133. Erityisryhmät, joiden havainto- tai liikuntakyky on rajoittunut, ovat kohderyhmänä Pelas- tusopiston onnettomuuksien ehkäisyn koulutuksessa.

134. Sosiaali- ja terveysministeriön riskienhallinta ja turvallisuussuunnittelu -oppaassa11 on ohjeistettu sosiaali- ja terveydenhuollon työnantajia varmistamaan henkilökunnan riittävä käy- tännön turvallisuusosaaminen normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

135. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeistus ”Näkökulmia sosiaalihuollon palvelujen turvallisuuteen”12 auttaa sosiaalihuollon palveluissa toimivia tunnistamaan fyysiseen turvalli- suuteen liittyviä riskejä, ehkäisemään niitä ja selviämään ongelmista ja häiriötilanteista. Ohjeis- tus on tarkoitettu esimerkiksi vammaispalvelujen toimintayksiköissä toimiville sekä toimitiloja suunnitteleville ja ylläpitäville henkilöille.

136. 112-hätänumeron käyttö tekstiviestillä tuli mahdolliseksi joulukuun alusta 2017. Hätäteks- tiviestin voi lähettää vain etukäteen rekisteröidystä puhelinnumerosta.

137. Viranomaiset varoittavat väestöä vaarasta ja antavat toimintaohjeita vaaratiedotteella. Lyhyt tiedote voidaan julkaista radiossa, televisiossa, verkkosivuilla ja teksti-TV:ssä. Kuulovam- maiset?

138. Konsulipalvelulain (498/1999) 4 luvun 15 §:n mukaan Suomen edustustot avustavat ulko- mailla oleskelevia suomalaisia suuronnettomuuden, luonnononnettomuuden, ympäristöonnet- tomuuden, sodan, sisällissodan tai muun kriisitilanteen sattuessa tai uhatessa. Onko vammaisia henkilöitä koskevaa ohjeistusta tms?

139. Suomi on viime vuosina kiinnittänyt erityistä huomiota vammaisten asemaan humanitaa- risissa kriisitilanteissa. Suomi on panostanut asiaan kanavoimalla tukea YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n vammaistoiminnalle ja Suomen World Vision-järjestön vammaistyölle. UNHCR:n ”Strenghening Protection of Persons with Disabilities in Forced Displacement" -hankkeen kautta Suomi on vahvistanut vammaisten aseman huomiointia erityisesti pakolaistilanteissa. UNHCR on toteuttanut hanketta yhdessä Women’s Refugee Commission -järjestön kanssa. Hankkeen- budjetti on ollut 2 MEUR vuosille 2014–2017.

140. Suomen World Vision on toteuttanut vuoden 2014 alusta lähtien ulkoministeriön humani- taarisen avun rahoituksella operaatioita pakolaisleireillä Ugandassa, Keniassa ja Irakissa. Niiden keskiössä on ollut puhtaan veden saatavuuden sekä sanitaatio-mahdollisuuksien parantami- nen. Varoja hankkeisiin on kanavoitu yhteensä 3,9 MEUR (2014–2017).

141. Suomi oli Australian kanssa keskeinen toimija siinä, että vammaisten oikeudet nostettiin keskiöön 2016 Istanbulissa järjestetyn Maailman humanitaarisen huippukokoukseen yhteydes- sä. Suomi yhdessä laajan koalition kanssa järjesti erityistunnon ja lanseerasi vammaisten ase- maa koskevan julistuksen - Charter on Inclusion of Persons with Disabilities in Humanitarian Action. Suomi tukee rahallisesti vammaisten asemaa humanitaarisessa avustustoiminnassa

11 Riskienhallinta ja turvallisuussuunnittelu, Opas sosiaali- ja terveydenhuollonjohdolle ja turvallisuusasiantuntijoille, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:15

12 Xxxx Xxxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxx. Näkökulmia sosiaalihuollon palvelujen turvallisuuteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjaus 19/2016, 2. versio/2017

koskevien suuntaviivojen laatimista. Tuki (178 000 euroa) on kanavoitu YK:n lastenjärjestön UNICEF:n kautta.

12 ARTIKLA: YHDENVERTAISUUS LAIN EDESSÄ

142. Suomen lainsäädäntö ei tunne tilanteita, joissa elossa olevan luonnollisen henkilön oi- keuskelpoisuus voitaisiin poistaa tai jossa sitä voitaisiin rajoittaa.

143. Holhoustoimilain (442/1999) 1 §:n mukaan holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan.

144. Holhoustoimilain lähtökohtana on lievin mahdollinen puuttuminen henkilön toimintakel- poisuuteen. Edunvalvojan määrääminen ei lähtökohtaisesti estä henkilöä tekemästä oikeus- toimia vaan edunvalvojan tehtävänä on tukea päämiestä tämän asioiden hoitamisessa. Hol- houstoimilaki mahdollistaa kuitenkin laissa säädetyin edellytyksin täysi-ikäisen henkilön toimin- takelpoisuuden rajoittamisen sekä henkilön julistamisen vajaavaltaiseksi. Tukiliitto: Edunval- vontalainsäädäntömme ja -järjestelmämme tulee uudistaa, koska se on monilta osin 12 artiklan vastainen. Uudistuksella on kiire, koska sopimuksen asteittainen toteuttaminen ei koske 12 artiklaa. Vammaisten henkilöiden ja heidän järjestöjensä on voitava osallistua uudistamiseen merkittävällä tavalla. Edunvalvontajärjestelmä on muutettava siten, että sijaispäättämisen ma- lista siirrytään tuetun päätöksenteon malliin.

145. Holhoustoimilain 18 §:n mukaan jos täysi-ikäinen on kykenemätön huolehtimaan talou- dellisista asioistaan ja hänen varallisuusasemansa, toimeentulonsa tai muut tärkeät etunsa ovat tämän vuoksi vaarassa eikä edunvalvojan määrääminen yksin riitä turvaamaan hänen etu- jaan, tuomioistuin voi rajoittaa hänen toimintakelpoisuuttaan päättämällä, että: 1) hän voi tehdä tiettyjä oikeustoimia tai vallita tiettyä omaisuuttaan ainoastaan yhdessä edunvalvojan kanssa; 2) hänellä ei ole kelpoisuutta tehdä tiettyjä oikeustoimia tai oikeutta vallita tiettyä omaisuuttaan; taikka 3) hänet julistetaan vajaavaltaiseksi.

146. Lain esitöiden (HE 146/1998 vp) mukaan vajaavaltaiseksi julistaminen tulee kysymykseen ainoastaan viimeisenä keinona lievimpien keinojen ollessa riittämättömiä tai epätarkoituksen- mukaisia. Lain esitöissä todetaan, että pelkkä lääketieteellinen diagnoosi, esimerkiksi psyykki- nen sairaus, ei sinänsä oikeuta rajoittamaan kenenkään kelpoisuutta määrätä varallisuudes- taan. Jos psyykkisesti poikkeavasta tilasta ei aiheudu vaaraa asianomaisen taloudellisille eduil- le, ei rajoituksen asettaminen tule kysymykseen. Rajoittaminen tulee ajankohtaiseksi lähinnä silloin, kun tiedetään, että asianomainen tilastaan huolimatta pyrkii aktiivisesti ja vastoin etu- jaan muuttamaan taloudellista asemaansa esimerkiksi luovuttamalla omaisuuttaan tai ottamal- la velkaa. Tukiliitto: Vajaavaltaiseksi julistaminen on 12 artiklan vastaista. Mahdollisuus vajaa- valtaiseksi julistamiseen tulee poistaa laista.

147. Toimintakelpoisuutta ei saa rajoittaa enempää kuin asianomaisen edun suojaamiseksi on tarpeen. Rajoitusta ei saa ulottaa koskemaan sellaisia oikeustoimia, joiden tekemiseen vajaa- valtaisella on lain mukaan kelpoisuus. Tukiliitto: Oikeudellinen kelpoisuus (oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus) on synnynnäinen oikeus, joka kuuluu kaikille ihmisille. Oikeuskelpoi- suutta ja oikeustoimikelpoisuutta ei voi erottaa toisistaan (Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea, yleiskommentti no 1). Siksi toimintakelpoisuuden rajoittaminen sekä vajaavaltaiseksi julistaminen ovat YK-sopimuksen vastaisia toimia. Holhoustoimilakia tulee muuttaa niin, että oikeustoimikelpoisuuden epäämisen sijaan vammaiset henkilöt voivat saada sellaista yksilöllis-

ten tarpeidensa mukaista tukea, jonka avulla he voivat tehdä päätöksiä, joilla on oikeudellista merkitystä.

148. Vajaavaltaisen asemasta säädetään holhoustoimilain 4 luvussa. Vajaavaltaisella ei ole oi- keutta itse vallita omaisuuttaan eikä tehdä sopimuksia tai muita oikeustoimia, jollei laissa toisin säädetä. Vajaavaltaiseksi julistettu voi kuitenkin itse päättää henkilöään koskevasta asiasta, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Vajaavaltainen voi myös tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Vajaavaltaisella on myös oikeus määrätä siitä, minkä hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut.

149. Edunvalvojan määrääminen ei estä tekemästä oikeustoimia, ja jos toimintakelpoisuutta on rajoitettu, ensisijainen vaihtoehto on tehdä oikeustoimia yhdessä edunvalvojan kanssa. Holhoustoimilain 43 §:n mukaan ennen kuin edunvalvoja tekee päätöksen tehtäviinsä kuulu- vassa asiassa, hänen on kuultava päämiestään. Tukiliitto: Pelkkä kuuleminen, joka ei edes käy- tännössä toteudu, ei täytä YK-sopimuksen vaatimuksia. Henkilön pitää itse voida tehdä päätök- set saatuaan päätöksentekoon tarvitsemansa yksilöllisen tuen. Edunvalvojan on kunnioitettava henkilön oikeuksia, tahtoa ja mieltymyksiä, myös oikeutta ottaa riskejä ja tehdä virheitä. Sään- nöstä on muutettava. Holhoustoimilain 37 §:n mukaan edunvalvojan on hoidettava päämie- hensä omaisuutta sillä tavoin, että omaisuus ja sen tuotto voidaan käyttää päämiehen hyödyksi ja tyydyttämään hänen henkilökohtaisia tarpeitaan, minkä voidaan katsoa edellyttävän yhtey- denpitoa päämiehen kanssa. Tukiliitto: Järjestelmän on tuettava henkilön omia mahdollisuuk- sia hoitaa omaisuuttaan ja tehdä sitä koskevia päätöksiä. Säännös on muutettava siten, että sijaispäättämisen sijaan henkilö voi saada tarvitsemansa tuen omaisuuden hoidossa. Täysi- ikäiselle määrätyn edunvalvojan tulee holhoustoimilain 42 §:n mukaan huolehtia siitä, että päämiehelle järjestetään sellainen hoito, huolenpito ja kuntoutus, jota on päämiehen huollon tarpeen ja olojen kannalta sekä päämiehen toivomukset huomioon ottaen pidettävä asianmu- kaisena. Tukiliitto: Tämä ei toteudu käytännössä. Kaikki eivät edes tunne pykälää. Pykälän läh- tökohtana tulee olla henkilön tahdon ja mieltymykset ensisijaisesti huomioon ottava toiminta- malli.

150. Hallintolain (434/2003) 15 §:n mukaan täysivaltaiselle määrätty edunvalvoja käyttää pää- miehensä ohella itsenäisesti puhevaltaa asioissa, jotka kuuluvat hänen tehtäviinsä. Jos edun- valvoja ja hänen päämiehensä ovat puhevaltaa käyttäessään eri mieltä, päämiehen kanta on ratkaiseva, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Lain 14 §:n mukaan vajaavaltai- sen puolesta käyttää puhevaltaa hänen edunvalvojansa, huoltajansa tai muu laillinen edusta- jansa. Vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus käyttää yksinään puhevaltaa asiassa, joka koskee hänen vallitsemaansa tuloa tai varallisuutta. Kahdeksantoista vuotta täyttänyt vajaavaltainen käyttää itse yksin puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa, jos hän kykenee ymmärtä- mään asian merkityksen. Tukiliitto: Hallintolain säännös tulee muuttaa siten, että edunvalvoja ei voi toimia sijaispäättäjänä, vaan edunvalvontajärjestelmä muutetaan tuetun päätöksenteon järjestelmäksi.

151. Holhoustoimilain 32 §:ssä on säännökset edunvalvojan esteellisyydestä ja 45 §:ssä sään- nökset edunvalvojan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Edunvalvoja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on tehtäväänsä hoitaessaan tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutta- nut päämiehelleen. Edunvalvojan toimintaa valvoo holhousviranomainen.

152. Laissa edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) säädetään valtuutuksesta, jolla henkilö voidaan oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa tämän omaisuutta koskevissa ja muissa taloudelli- sissa asioissa. Valtuutettu voidaan oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa myös sellaisissa tämän

henkilöä koskevissa asioissa, joiden merkitystä valtuuttaja ei kykene ymmärtämään sillä hetkel- lä, jolloin valtuutusta olisi käytettävä. Valtuutus voidaan rajoittaa koskemaan määrättyä oi- keustointa, asiaa tai omaisuutta. Valtuutus tulee voimaan siinä tapauksessa, että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaa- van syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan.

153. Lain 16 §:n mukaan valtuutetun tulee valtuutetun puolesta toimiessaan pitää kiinni val- tuuttajan oikeuksista ja edistää hänen parastaan. Ennen kuin valtuutettu tekee päätöksen teh- täviinsä kuuluvassa asiassa, hänen on tietyin edellytyksin tiedusteltava valtuuttajan mielipidet- tä.

154. Edunvalvontavaltuutuksesta annetussa laissa on puolestaan säännökset valtuutuksen pe- ruuttamisesta, valtuutetun velvollisuudesta edistää valtuutetun parasta ja kuulla häntä, valtuu- tetun esteellisyydestä, valtuutetun vahingonkorvausvelvollisuudesta sekä valtuutetun toimin- nan valvonnasta. Valtuutetun toimintaa valvoo holhousviranomainen.

155. Vammaisen henkilön tukena toimivan muun henkilön kuin edunvalvojan tai muun laillisen edustajan asiattomalta vaikuttamiselta suojaa ainakin tietyissä tilanteissa myös oikeustoimilain (228/1929) 30 §, joka koskee petollista viettelyä joko sopimuspuolen tai kolmannen toimesta ja 31 §, joka koskee toisen ymmärtämättömyyden tai riippuvaisen aseman joko sopimuspuolen tai kolmannen toimesta). Myös rikoslain ja vahingonkorvauslain (412/1974) säännökset tuovat suojaa.

156. Perustuslain 15 §:ssä turvataan jokaiselle omaisuuden suoja. Perintökaaressa (40/1965) ei ole rajoituksia oikeudesta periä.

157. Perintökaaren 18 luvun 3 §:n mukaan, jos perillinen tai testamentinsaaja on vajaavaltai- nen tai jos hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, eikä hänellä ole edunvalvojaa, sen, jon- ka hallussa pesä on, tulee ilmoittaa siitä holhousviranomaiselle.

158. Perintökaaren 9 luvun 1 §:n mukaan kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö saa testa- mentilla määrätä jäämistöstään. Xxxxxxx edellytyksin myös kahdeksaatoista vuotta nuorempi saa tehdä testamentin. Perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetään testamentin määrämuodos- ta. Perintökaaren 10 luvun 3 §:ssä säädetään lisäksi testamentin määrämuodosta sallitusta poikkeuksesta tilanteessa, jossa testamentin tekijä on sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi estynyt tekemästä testamenttia 1 §:ssä säädetyllä tavalla.

159. Perintökaaren 13 luvun 1 §:n mukaan testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pä- temättömäksi, jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai tes- tamentin tekijän muu sieluntoiminnan häiriö. Edunvalvojan määrääminen tai vajaavaltaiseksi julistaminen ei poista henkilöltä testamentintekokelpoisuutta. Holhoustoimesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, että edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta päämiehensä puolesta tehdä testamenttia. Testamentintekokelpoisuuden puuttuminen voidaan tehokkaasti todeta vasta testamentin tekijän kuoleman jälkeen ja toteaminen edellyttää sen näyttämistä, että pe- rintökaaren 13 luvun 1 §:ssä mainittu seikka on tosiasiallisesti vaikuttanut testamentin tekemi- seen. Perintökaaren asiaa koskeva sääntely perustuu siten ajatukseen oikeudellisen kelpoisuu- den mahdollisimman täydellisestä säilyttämisestä.

160. Potilaslaki sisältää säännökset potilaan oikeudesta saada terveydentilaansa ja hoitoa kos- kevat tiedot siten, että hän riittävästi ymmärtää sen sisällön, potilaan itsemääräämisoikeudesta

sekä potilaan laillisen edustajan tai lähiomaisen kuulemisesta silloin kun henkilö ei itse pysty päättämään hoidostaan, kuten tällaisen henkilön velvollisuudesta ottaa huomioon potilaan aikaisemmin ilmaisema tahto. Xxxxxx on säännökset myös potilasasiamiehestä, jonka tehtävänä on neuvoa ja avustaa potilasta. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) sisältää vastaavantyyppiset säännökset.

161. Tuettu päätöksenteko puuttuu edelleen kansallisesta lainsäädännöstä. Yleissopimuksen kansallisessa toimintaohjelmassa on pitkän aikavälin toimenpiteenä tuetun päätöksenteon ja sen hyvien käytäntöjen kehittäminen ja toimintaohjelmakauden toimenpiteenä kartoittaa tue- tun päätöksenteon hyviä käytäntöjä yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa.

Tuettu päätöksenteko vammaispalvelulainsäädännön uudistamisessa, itsemääräämisoikeus- lainsäädännön uudistamisessa?

Tukiliitto: Tuettu päätöksentekojärjestelmän luominen ei voi olla pitkän aikavälin toimenpide, kuten toimintaohjelmaan on kirjattu. Sopimus edellyttää välittömiä, ei asteittaisia toimia 12 artiklan toteuttamiseksi.

Uuteen vammaislainsäädäntöön on ehdotettu valmennus- ja tuki -nimistä palvelua, jonka yh- tenä palvelumuotona olisi tuettu päätöksenteko. Ehdotus on hyvä. On tärkeää, että tuettua päätöksentekoa voi saada yksilöllisen tarpeen mukaan toteutettavana joko erillisenä tai jonkun muun palvelun (henkilökohtainen apu, asumisen tuki) osana toteutettavana erikseen päätök- sessä yksilöitynä palveluna. Siihen tulee olla subjektiivinen oikeus, jotta sitä voi tosiasiassa saa- da. On tärkeää, että henkilö voi luottaa tukihenkilöön. Siksi hänen pitää voida vaikuttaa siihen, kuka hänelle antaa tukea. Luottamus on ehdoton edellytys tuetun päätöksenteon onnistumi- selle. On tärkeää, että säännös on juuri vammaislainsäädännössä, koska oikeus palvelun saami- seen on vahvempi.

Työryhmä on ehdottamassa uuteen asiakkaan ja potilaan oikeuksia koskevaan lakiin säännök- siä asiakkaan ja potilaan päätöksenteon tukemisesta. Nämä säännökset koskisivat sellaisia so- siaali- ja terveydenhuollon asiakkaita, jotka eivät pysty alentuneen itsemääräämiskykynsä vuoksi osallistumaan hoitonsa tai palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen tai ymmärtä- mään ehdotettujen ratkaisuvaihtoehtojen ja päätösten vaikutuksia. Asiakas tai potilas valitsee ensisijaisesti itse itselleen yhden tai useamman tukihenkilön. Ellei tukihenkilöä ole nimetty tai ellei päätöksenteon tukeminen muuten ole mahdollista yksittäisessä tilanteessa, paikalla ole- van sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön on huolehdittava siitä, että päätöksente- koa tuetaan asianmukaisesti.

Nämä säännökset yhdessä parantavat vammaisen henkilön mahdollisuuksia saada tukea pää- töksentekoonsa. Niiden lisäksi oikeusministeriön on huolehdittava siitä, että edunvalvontaa koskevat säännökset muutetaan vastaamaan 12 artiklan vaatimuksia. Koska 12 artikla on kes- keisimpiä artikloita koko sopimuksessa ja vaikuttaa monen artiklan toteutumiseen, on erityisen tärkeää, että meidän lainsäädäntömme muutetaan 12 artiklan mukaiseksi.

Vakuutukset, pankkipalvelut? Tukiliitto: Vuoden 2017 alusta tuli voimaan luottolaitostoimin- nasta annetun lain muutos, jonka tarkoituksena oli helpottaa esimerkiksi toimintarajoitteisten henkilöiden pankkitunnusten saamista ja käyttöä. Monien pankkien aiempi tiukka linja sen osalta, että vammainen henkilö ei voisi käyttää toista henkilöä apunaan tunnuksia käyttäes- sään, asetti vammaiset ihmiset perusteettomasti epäyhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa, ja esimerkiksi Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on nähnyt siinä ongelmia. Liittoomme

tulleiden yhteydenottojen sekä esimerkiksi Finanssivalvonnan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella lainmuutos ei valitettavasti kuitenkaan ole merkittävästi parantanut tilannetta, vaan edelleen muun muassa monet kehitysvammaiset ihmiset jäävät vaille pankkitunnuksia, joka vaikeuttaa paitsi heidän pankkiasioiden hoitoaan, niin myös huomattavasti hankaloittaa monenlaista muutakin sähköistä asiointia, johon Suomessa käytännössä tarvitaan pankkitun- nuksia.

162. Vakuutuksista on raportoitu jäljempänä 25 artiklan alla.

13 ARTIKLA: OIKEUSSUOJAN SAAVUTETTAVUUS

163. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Jokaisella on oi- keus tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös asiassaan. Tukiliitto: Kehitysvammaisilla ihmisillä on vaikeuksia osallistua oikeusprosessien eri vaiheisiin ja asioida viranomaisissa ymmärryksen vamman vuoksi. Prosessi ja siinä käytetty kieli ei ole saavutettavaa eikä käytettävissä yleensä ole riittävää tukea. Kehitysvammaisen henkilön kohtaamisesta oikeusprosessissa löytyy ohjeita esimerkiksi: xxxxxxxxxx.xx.

164. Oikeudenkäymiskaarta sovelletaan oikeudenkäyntiin yleisissä tuomioistuimissa. Asiamie- hen ja avustajan käyttöä ja kelpoisuutta koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 15 luvussa. Asianosainen, jota ei ole määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, saa oikeudenkäynnissä käyttää asiamiestä. Henkilökohtaisesti tuomioistuimeen saapuneella asianosaisella saa olla oikeudenkäyntiavustaja.

165. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:n (650/2007) nojalla tuomioistuin voi viran puoles- ta määrätä asianosaiselle edunvalvojan oikeudenkäyntiä varten, jos asianosainen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan oikeudenkäynnissä.

166. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997) sisältää säännökset asianomaisen avus- tamisesta rikosasioissa. Lain 2 luvun 1 §:n mukaan epäillylle on määrättävä puolustaja viran puolesta, jos epäilty ei kykene puolustamaan itseään.

167. Oikeusapulain (257/2002) mukaan oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Vammaisilla henkilöillä on oikeus saada oikeusapua kuten muillakin henkilöillä. Henkilön taloudellista asemaa arvioitaessa tuloi- na ei oteta huomioon muun muassa vammaisetuuslain mukaista vammaistukea eikä kansan- eläkelain (568/2007) mukaista hoitotukea.

168. Todistajia koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa. Henkilöä, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, voidaan kuulla todistajana oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 27 §:ssä (732/2015) säädetyillä edellytyksillä. Tuomioistuimen on tarvittaessa määrättävä kuultavalle tukihenkilö. Lain 17 luvun 52 §:n (732/2015) mukaan todistelutarkoituksessa kuultavaa asianosaista sekä todistajaa ja asiantuntijaa voidaan kuulla pääkäsittelyssä hänen henkilökohtaisesti läsnä olematta käyttäen videoneuvottelua tai muuta teknistä tiedonvälitystapaa, jos kuultava ei sairauden tai muun syyn vuoksi voi saapua henkilö- kohtaisesti pääkäsittelyyn tai siitä aiheutuu todisteen merkitykseen verrattuna huomattavia kustannuksia tai huomattavaa haittaa taikka henkilö ei ole täyttänyt 15 vuotta tai kuultavan henkinen toiminta on häiriintynyt.

169. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 6 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, joka koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa. Lain 9 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä salassa siltä osin kuin se sisältää arkaluonteisia tietoja esimerkiksi henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista. Lain 15 §:n mukaan tuomioistuin voi päättää, että suullinen käsittely toimi- tetaan kokonaan tai tarpeellisin osin yleisön läsnä olematta, jos asiassa esitetään arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvis- tä seikoista tai jos asiassa kuullaan henkilöä, jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu.

170. Hallintolainkäyttölakia (586/1996) sovelletaan lainkäyttöön yleisissä hallintotuomioistui- missa. Hallintolainkäyttölain mukaan asianosainen saa käyttää asiamiestä ja avustajaa. Tuomio- istuin voi hallintolainkäyttölain 19 a §:n mukaan viran puolesta määrätä asianosaiselle edun- valvojan oikeudenkäyntiä varten, jos asianosainen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymi- sen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan oikeudenkäynnissä. Prosessinjohtamiseen liittyy mahdollisuus pitää tarvittaessa tauko- ja, vaikka tästä ei ole nimenomaista säännöstä. Hallintolainkäyttölaki mahdollistaa oikeuden- käynnissä käytännön asioissa melko joustavan menettelyn. Myös henkilökohtaista avustajaa on mahdollista käyttää.

171. Hallintolainkäyttölain 33 §:n mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Valitusviranomaisen tulee hankkia viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin asian käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. Hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp) todetaan pykälään liittyen, että jos yksityisellä asianosaisella on käytännössä suuria vaikeuksia hankkia selvitystä ja vastapuolella olevalla viranomaisella on puolestaan tehokkaat selvityskeinot, valitusviranomaisen tulisi käyttää toimivaltuuksiaan yksi- tyisen asianosaisen aseman vahvistamiseksi.

172. Tuomioistuimen on hallintolainkäyttölain 77 §:n nojalla huolehdittava tulkkauksesta esi- merkiksi silloin, kun henkilöä kuullaan suullisesti eikä hän aisti- tai puhevian vuoksi voi ilman tulkkausta tulla ymmärretyksi.

173. Lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa 6 a luvussa on säännökset rikosasian asianosaisen oikeudesta tulkkaukseen. Xxxx mukaan tuomioistuimen on huolehdittava tulkkauksen järjestä- misestä myös silloin, kun asianosainen on viittomakielinen tai tulkkaus on asianosaisen aisti- tai puhevian takia tarpeen.

174. Esitutkintalain (805/2011) 4 luvun 12 §:n mukaan viittomakielisellä on oikeus esitutkin- nassa käyttää viittomakieltä. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava tulkkauksesta tai valti- on kustannuksella hankittava tulkki. Tulkkaus on järjestettävä myös silloin, kun se on kuultavan aisti- tai puhevian takia tarpeen.

175. Esitutkintalain 9 luvun 4 §:n mukaan asianomistajan ja todistajan kuulustelu on tallennet- tava ääni- ja kuvatallenteeseen, jos kuulustelukertomusta on tarkoitus käyttää todisteena oi- keudenkäynnissä eikä kuulusteltavaa tämän henkisen toiminnan häiriintyneisyyden vuoksi to- dennäköisesti voida kuulla henkilökohtaisesti aiheuttamatta haittaa kuulusteltavalle. Lain 7 luvun 12 §:n mukaan tutkija voi pyynnöstä sallia asianosaista tai todistajaa tukevan henkilön läsnäolon kuulustelussa, jos se ei vaikeuta rikoksen selvittämistä tai vaaranna salassapitovelvol- lisuutta.

176. Koulutus? Tukiliitto: Erityisesti oikeuslaitoksen henkilökuntaa tulee kouluttaa kohtaamaan vammaisia henkilöitä ja mukauttamaan prosessia niitä tilanteita varten, jolloin prosessin asian- osaisena tai todistajana on henkilö, jolla on esimerkiksi puhevamma, kehitysvamma tai aivo- vamma.

177. Onko muuta sanottavaa kohtuullisista prosessuaalisista mukautuksista eri rooleissa: todis- taja, syytetty, uhri, lautamies jne.., kuin mitä jo edellä tuotu esille lainsäädännön osalta? Tukiliitto: ks. kohta 163.

14 ARTIKLA: HENKILÖN VAPAUS JA TURVALLISUUS

178. Vapauteen kohdistuvista rikoksista säädetään rikoslain 25 luvussa. Vapaudenriistosta voi- daan tuomita rikoslain 25 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljet- tamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eris- tää toisen tämän ympäristöstä.

179. Laissa kehitysvammaisen erityishuollosta (519/1977) säädetään erityishuollon antamises- ta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvit- semiaan palveluja.

180. Kehitysvammalakiin tehtiin yleissopimuksen kannalta välttämättömät itsemääräämisoi- keuden rajoittamista koskevat muutokset kesällä 2016. Lakiin lisättiin säännökset toimenpiteis- tä, joilla tuetaan itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta, rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämisestä, siitä, mitä aina on huomioitava, kun harkitaan rajoitustoimenpiteiden käyttämistä ja mitä on huomioitava erityisesti kunkin yksittäisen rajoitustoimenpiteen kohdalla sekä siitä, miten toimitaan, kun päätetään käyttää rajoitustoimenpidettä.

181. Lain 3 luvun 32 §:n mukaan henkilö voidaan määrätä erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta, jos hän ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia rat- kaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia, hän todennäköisesti vakavasti vaa- rantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta, ja hänen hoitoaan ja huolenpitoaan ei voida järjestää muulla tavoin. Tukiliitto: Nykyisen ja tule- van lainsäädännön mahdollisuuteen määrätä henkilö tahdosta riippumattomaan hoitoon on suhtauduttava erittäin kriittisesti, koska vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on katso- nut sen sopimuksen useiden artiklojen vastaiseksi (yleiskommentti no 1, kohta 42).

182. Tahdosta riippumaton erityishuolto toteutetaan sosiaalihuoltolain (1301/2014) 21 §:n 4 momentissa tarkoitetun tehostetun palveluasumisen yksikössä tai 22 §:ssä tarkoitetussa laitok- sessa taikka vastaavassa yksityisessä sosiaalihuollon toimintayksikössä tai laitoksessa, jossa on riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpi- don toteuttamista ja seurantaa varten.

183. Kehitysvammalain 3 a luvussa säädetään itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoi- tustoimenpiteiden käytöstä erityishuollossa. Tukiliitto: Erityisesti laitoskulttuuriin on Suomessa vakiintuneesti kuulunut sellaisten sääntöjen ja toimintatapojen käyttö, jotka rajoittavat asiak- kaiden perus- ja ihmisoikeuksia. Kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin lisättiin vuonna 2016 säännökset itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden

käytöstä. Lapsiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin aikuisiin ja niiden soveltaminen käytän- nössä on ollut erittäin epäselvää.

184. Lain 42 b §:n 1 momentin mukaan rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää järjestettäessä sosiaalihuoltolain 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua tehostettua palveluasumista tai 22 §:ssä tarkoitettuja laitospalveluja taikka vastaavia yksityisiä palveluja. Pidempikestoista poistumisen estämistä voidaan käyttää vain tahdosta riippumattomassa erityishuollossa. Edellytyksenä ra- joitustoimenpiteiden käytölle on lisäksi, että tehostetun palveluasumisen yksiköllä ja laitoksella on käytettävissään riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten.

185. Lisäksi osaa rajoitustoimenpiteistä voidaan käyttää järjestettäessä työ- tai päivätoimintaa sosiaalihuollon toimintayksikössä, jossa on riittävä määrä sosiaali- tai terveydenhuollon am- mattihenkilöitä (42 b §:n 3 momentti).

186. Rajoitustoimenpiteiden käytön yleisistä edellytyksistä säädetään lain 42 d §:ssä. Erityis- huoltoa toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä erityishuollossa olevan henkilön kans- sa.

187. Erityishuollossa voidaan käyttää laissa tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä ainoastaan sil- loin, kun erityishuollossa oleva henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia, rajoitustoimenpiteen käyttäminen on välttämätöntä hänen terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden terveyden tai turvalli- suuden suojaamiseksi taikka merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi ja muut, lievem- mät keinot eivät ole tilanteeseen soveltuvia tai riittäviä.

188. Rajoitustoimenpiteen on oltava henkilön hoidon ja huolenpidon kannalta perusteltu, tar- koitukseen sopiva ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Jos henkilöön koh- distetaan useampia rajoitustoimenpiteitä samanaikaisesti tai peräkkäin, niiden yhteisvaikutuk- seen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

189. Rajoitustoimenpide on toteutettava erityishuollossa olevan henkilön ihmisarvoa kunnioit- taen, mahdollisimman turvallisesti ja hänen perustarpeistaan huolehtien. Rajoitustoimenpi- teen käyttö on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä tai jos se vaarantaa erityis- huollossa olevan henkilön terveyden tai turvallisuuden. Jos rajoitustoimenpide kohdistuu ala- ikäiseen, rajoitustoimenpidettä käytettäessä on otettava huomioon alaikäisen etu sekä hänen ikänsä ja kehitystasonsa.

190. Erityishuollossa sallittuja rajoitustoimenpiteitä ovat kehitysvammalain 42 f - 42 n §:n mu- kaiset rajoitustoimenpiteet: kiinnipitäminen (42 f §), aineiden ja esineiden haltuunotto (42 g §), henkilöntarkastus (42 h §), lyhytaikainen erillään pitäminen (42 i §), välttämättömän tervey- denhuollon antaminen vastustuksesta riippumatta (42 j §), rajoittavien välineiden tai asustei- den käyttö päivittäisissä toiminnoissa (42 k §), rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö va- kavissa vaaratilanteissa (42 l §), valvottu liikkuminen (42 m §) ja poistumisen estäminen (42 n

§).

191. Rajoitustoimenpiteitä saavat käyttää ainoastaan yksikön henkilökuntaan kuuluvat sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt.

192. Erityishuollossa ei saa käyttää yhteydenpidon rajoittamista. Näin ollen esimerkiksi känny- köiden ja tietokoneiden käyttöä ei kehitysvammalain nojalla saa rajoittaa. Myöskään henkilön- katsastus ei ole sallittua.

193. Jos erityishuollossa olevaan henkilöön on kohdistettu 42 f–42 n §:ssä tarkoitettu rajoitus- toimenpide, rajoitustoimenpiteen käyttöä on arvioitava erityishuollossa olevan henkilön kanssa viipymättä sen käytön päättymisen jälkeen. Jälkiselvittelyssä on arvioitava rajoitustoimenpi- teen perusteita ja keinoja, joiden avulla voidaan jatkossa välttää rajoitustoimenpiteiden käyttö. Erityishuollossa olevaa henkilöä koskeviin asiakas- tai potilasasiakirjoihin on kirjattava rajoitus- toimenpiteen käyttö ja sen perusteet, henkilön näkemys rajoitustoimenpiteen käytöstä ja sen perusteista, rajoitustoimenpiteen vaikutukset erityishuollossa olevaan henkilöön, rajoitustoi- menpiteen alkamis- ja päättymisajankohta ja rajoitustoimenpidettä koskevan ratkaisun tai pää- töksen tehnyt ja toimenpiteen suorittanut henkilö.

194. Hallintolainkäyttölain mukaisesta valitusmahdollisuudesta hallinto-oikeuteen säädetään tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämisen ja rajoitustoimenpiteiden käytön osalta lain 81 b §:ssä.

Olisiko meillä mahdollisesti englanninkielistä käännöstä ko. lainsäädännöstä, jonka voisi laittaa liitteeksi, jolloin ei tarvitse avata lainsäädäntöä niin paljon itse artiklan yhteydessä?

195. Eduskunta edellytti kehitysvammalainsäädäntöön tehdyt muutokset vuonna 2016 hyväk- syessään, että hallitus seuraa tarkoin lainsäädännön vaikutuksia kehitysvammaisten oikeuksien toteutumiseen ja jatkaa itsemääräämisoikeutta koskevan sääntelyn kehittämistä.

196. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä. Uudistuksen yhteydessä kehitysvammalain itsemääräämisoikeutta koskevat säännökset on tarkoitus siirtää valmisteltavaan yleislakiin. Tavoitteena on vahvistaa asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta sekä vähentää rajoitus- toimenpiteiden käyttöä. Lisäksi pyritään turvaamaan kaikille perustuslain mukainen välttämä- tön hoito ja huolenpito sekä parannetaan asiakkaiden ja henkilöstön oikeusturvaa. Valmiste- lussa huomioidaan rajapinnat suhteessa vammaislainsäädännön sekä mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamiseen sekä tarkastellaan alaikäisten asiakkaiden ja potilaiden oikeuk- sia. IMO-valmistelu, täydennettävä? Parhaillaan valmisteltavassa itsemääräämisoikeuslainsää- dännössä tulee ottaa huomioon lasten erityiset tarpeet aikuisiin verrattuna. IMO- lainsäädännön säännösten tulee olla riittävän selkeitä ja tarkkoja, jotta ne mahdollistavat vammaisen lapsen oikeusturvan toteutumisen sekä selkeyttävät epäyhtenäisiä soveltamiskäy- täntöjä. Em. tavoitetta tulee tukea perusteellisella ammattihenkilöiden koulutuksella ja hyvällä ohjeistuksella. Sama koskee myös aikuisia.

197. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira selvitti itsemääräämisoikeuden toteutumista kehitysvammahuollon asumis- ja laitospalveluissa vuonna 2016 osana vuoden 2017 suunnitelmallista sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa.13 Selvitys pohjautuu toimin- tayksiköiltä kerättyihin toimintakertomustietoihin sekä julkisilta toimintayksiköiltä otannalla alkuvuodesta 2017 kerättyihin tietoihin ja se kattaa yhteensä 455 kehitysvammahuollon asu- mis- ja laitospalveluyksikköä (julkisia 110, yksityisiä 345).

13 xxxx://xxx.xxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/00000/0000000/Xxxxxxxxxxxxxxxx_xxxxxxxxxxxx_xxxxxxxx.xxx/xxx00x00-0000- aa03-ca86-28904d5c42f3 Tästä tilastoja raportin loppuun.

198. Selvityksen mukaan rajoitustoimenpiteitä käytettiin 59 % yksiköistä. Vuonna 2015 ja 2016 julkisissa ja yksityisissä toimintayksiköissä rajoitustoimenpiteiden määrä oli suurempi, mitä suurempi yksikkö oli. Rajoitustoimenpiteiden määrä lisääntyi yksityisissä toimintayksiköissä edelliseen vuoteen nähden (+22 %-yksikköä). Julkisten palvelujen kohdalla muutokset olivat vähäisiä. Tarkempi taulukko liitteeksi. Samoin myös rajoitustoimenpiteiden käyttökerrat ja henkilömäärät. Tukiliitto: Selvitys osoittaa, että rajoitustoimenpiteitä käytetään aivan liian pal- jon. Säännösten tavoite itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämisestä ei ole toteutunut. Xxxxxx pitää kiinnittää erityistä huomiota ja lisätä neuvontaa, ohjausta ja koulutusta sekä valvontaa. Omavalvonta ei missään tapauksessa riitä.

199. Selvityksen perusteella kaikissa paitsi yhdessä yksikössä annetaan toimintayksikön henki- lökunnalle perehdytystä ja ohjeistetaan työmenetelmistä kehitysvammaisten itsenäisen suoriu- tumisen ja itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi. Kirjalliset ohjeet löytyvät kuitenkin vain 17

% yksiköistä, ja julkisista yksiköistä ainoastaan 8 %:sta.

200. Selvityksen mukaan selvitys rajoitustoimenpiteen käytöstä annetaan 70% yksiköissä sekä

201. asianomaiselle itselleen että läheisille. Mitä pienemmästä yksiköstä on kyse, sen todennä- köisempää on, että asianomainen itse ja omainen tai läheinen saa selvityksen rajoittamisesta.

202. Tahdosta riippumatonta erityishuoltoa on ollut yhteensä 8 % yksiköitä eli 35 yksikössä.

203. Mihin toimenpiteisiin ryhdytty, miten tämä selvitys huomioitu esim. IMO-lainsäädännön valmistelussa, ohjeistuksessa jne?

204. Mielenterveyslain (1116/1990) mukaan henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain jos hänen todetaan olevan mielisairas ja jos hän mielisairau- tensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuut- taan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta. Lisäksi edellytetään, että mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

205. Alaikäinen voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon myös, jos hän on vakavan mielenterveydenhäiriön vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimit- tamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen sairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi.

206. Lisäksi laissa säädetään mielentilatutkimukseen määrätyn mielentilan tutkimisesta ja hoi- dosta tahdosta riippumatta sekä rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoidosta tahdosta riip- pumatta.

207. Mielenterveyslain 4 a luvussa säädetään potilaan perusoikeuksien rajoittamisesta tahdos- ta riippumattoman hoidon ja tutkimuksen aikana. Potilaan itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia saa rajoittaa vain siinä määrin kuin sairauden hoito, hänen turvallisuutensa tai toisen henkilön turvallisuus taikka muun tässä luvussa säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Toimenpiteet on suoritettava mahdollisimman turvallisesti ja potilaan ihmisarvoa kunni- oittaen. Itsemääräämisoikeuden rajoitusta valittaessa ja mitoitettaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä potilaan sairaalassa olon perusteeseen. Luvussa säännellään muun muassa liik- kumisvapauden rajoittamisesta, omaisuuden haltuunotosta, yhteydenpidon rajoittamisesta ja potilaan eristämisestä ja sitomisesta.

208. Xxxxxxxxxxx (767/2002) 1 luvun 5 §:n mukaan vankeja on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Vankeja ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa keske- nään eri asemaan esimerkiksi vammaisuuden perusteella.

209. Xxxxxxxx on lain 4 luvun 4 §:n mukaan viipymättä hänen saavuttuaan vankilaan tiedotet- tava sen oloista sekä vankien oikeuksista ja velvollisuuksista. Tietoja on oltava saatavana ylei- simmin käytetyillä kielillä vankilassa olevien vankien tarpeiden mukaan. Viittomakieltä käyttä- välle tai vammaisuuden vuoksi tulkitsemisapua tarvitsevalle vangille on annettava tarpeellista tulkitsemis- ja käännösapua.

Kohtuulliset mukautukset vapautensa menettäneillä? Prosessuaaliset oikeudet, täydennettävä tarvittaessa.

15 ARTIKLA: VAPAUS KIDUTUKSESTA TAI JULMASTA, EPÄINHIMILLISESTÄ TAI HALVENTA-

VASTA KOHTELUSTA TAI RANGAISTUKSESTA

210. Perustuslain 7 §:n mukaan ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

211. Rikoslain 11 luvun 9 a §:ssä on kidutusta koskevat erityiset rangaistussäännökset.

212. Palautuskiellosta säädetään perustuslain 9 § 4 momentissa ja ulkomaalaislain 147 §:ssä. Palautuskiellon mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun koh- teeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

213. Vammaiset turvapaikanhakijat? Tukiliitto: Lienee selvää, että Suomeen saapuneiden tur- vapaikanhakijoiden joukossa on YK:n vammaissopimuksen määritelmän mukaisesti vammaisia henkilöitä, mutta on epäselvää, osataanko heitä riittävästi tunnistaa esimerkiksi vastaanotto- keskuksissa ja turvapaikkaprosessissa, ja saavatko he esimerkiksi turvapaikkaprosessissa tarvit- semansa tuen sekä muut tarpeidensa mukaiset välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tukiliiton tietoon on tullut joitain kehitysvammaisten tai vastaavia haasteita omaavien turva- paikanhakijoiden palautuksiin liittyneitä tilanteita, joissa ei ole otettu erityisesti huomioon henkilöiden vammaa ja siitä aiheutuvia erityishaasteita sekä uhkia, jos henkilö palautetaan alu- eelle, jossa on esimerkiksi turvallisuusriskejä ja hyvin puutteelliset sosiaali- ja terveyspalvelut.

214. Laissa lääketieteellisestä tutkimuksesta (488/1999) säädetään tutkittavan suostumuksesta lääketieteelliseen tutkimukseen. Lain 6 §:n mukaan ihmiseen kohdistuvaa lääketieteellistä tut- kimusta ei saa suorittaa ilman tutkittavan kirjallista, tietoon perustuvaa suostumusta. Tästä voidaan poiketa, jos suostumusta ei asian kiireellisyyden ja potilaan terveydentilan vuoksi voi- da saada ja toimenpiteestä on odotettavissa välitöntä hyötyä potilaan terveydelle. Xxxxxx tutkit- tava kykene kirjoittamaan, hän voi antaa suostumuksensa suullisesti vähintään yhden tutki- muksesta riippumattoman todistajan läsnä ollessa. Kirjallisen suostumuksen vaatimuksesta voidaan poiketa muissa kuin kliinisissä lääketutkimuksissa myös silloin, kun henkilötietojen antaminen voisi olla tutkittavan edun vastaista ja tutkimuksesta aiheutuu hänelle vain vähäi- nen rasitus eikä siitä ole haittaa hänen terveydelleen. Suullinen suostumus voidaan tällöin an- taa ilman todistajan läsnäoloa eikä tutkimusasiakirjoihin merkitä tutkittavan henkilötietoja.

215. Jos kliiniseen lääketutkimukseen osallistuva ei kykene itse antamaan suostumustaan tut- kimukseen osallistumiseksi, ei hän voi olla tutkittavana, jollei hänen lähiomaisensa tai muu läheinen taikka hänen laillinen edustajansa, sen jälkeen kun hänelle on selvitetty kliinisen lää- ketutkimuksen luonne, merkitys, seuraukset ja riskit, ole antanut suostumusta tutkimukseen osallistumisesta. Suostumuksen on oltava tutkittavan oletetun tahdon mukainen.

216. Tutkittavalle on annettava riittävä selvitys hänen oikeuksistaan, tutkimuksen tarkoitukses- ta, luonteesta ja siinä käytettävistä menetelmistä. Hänelle on myös annettava riittävä selvitys mahdollisista riskeistä ja haitoista. Selvitys on annettava siten, että tutkittava pystyy päättä- mään suostumuksestaan tietoisena tutkimukseen liittyvistä, hänen päätöksentekoonsa vaikut- tavista seikoista. Tutkittavalla on myös oikeus peruuttaa suostumuksensa.

217. Lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain 7 §:n mukaan henkilö, joka ei mielenter- veyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene pätevästi anta- maan suostumustaan tutkimukseen, voi olla tutkittavana vain, jos samoja tieteellisiä tuloksia ei voida saavuttaa muilla tutkittavilla ja jos tutkimuksesta on vain vähäinen vahingon vaara tai rasitus tutkittavalle. Tutkimuksesta tulee olla suoraa hyötyä hänen tai iältään tai terveydentilal- taan samaan ryhmään kuuluvien henkilöiden terveydelle. Tällaisissa tapauksissa tarvitaan kir- jallinen suostumus lähiomaiselta tai lailliselta edustajalta. Jos edellä mainituissa tapauksissa henkilö vastustaa tutkimusta tai toimenpidettä, sitä ei saa hänelle suorittaa.

218. Vammaisten henkilöiden huomioiminen kidutuksen vastaisissa kansallisissa strategioissa ja mekanismeissa? EOA? Muuta?

219. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja (SopS 92–93/2014) tuli Suomessa voimaan 7.11.2014. Eduskunnan oikeusasiamies toimii valinnaisen pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitettuna kansallisena valvontaelimenä. Vuonna 2016 kansallinen valvontaelin teki yhdeksän tarkastusta kehitysvammaisten ja vammaisten henkilöiden asumisyksiköihin. EOA:n huomiot? Vuoden 2017 tilastot?

16 ARTIKLA: VAPAUS HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ, VÄKIVALLASTA JA PAHOINPITELYSTÄ

220. Xxxxxxxxx 20 luvussa säädetään seksuaalirikoksista ja 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista.

221. Rikoslain seksuaalirikossäännösten vuoden 2011 muutoksella (laki rikoslain 20 luvun muuttamisesta 495/2011) sukupuoliyhteyden harjoittaminen puolustuskyvyttömän henkilön kanssa arvioidaan raiskaukseksi riippumatta siitä, onko rikoksentekijä aikaansaanut puolustus- kyvyttömyyden vai ei. Xxxxxxxxx 20 luvun 1 §:n mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka käyt- tämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai il- maisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

222. Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan rikoslain 20 luvun 4 §:n 1 momentin mu- kaan se, joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin raiskaukseksi katsottavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Pykälän 2 momentin mukaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai

ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen te- on kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan.

223. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaan. Seksuaalisessa hyväksikäytössä tekijä käyttää hyväkseen sitä, että teon kohteen oleva henkilö ei alisteisen asemansa johdosta kykene tasavertaisesti päättämään osallistumisesta seksuaaliseen tekoon. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi kohdistua esimerkiksi henkilöön, joka on hoidettavana sairaa- lassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään on sairauden tai vammaisuuden vuoksi olennaisesti heikentynyt (1 momentti, 3 kohta). Vaikka säännös edellyttää uhrin alisteis- ta asemaa, ei hyväksikäytön toteutuminen edellytä pakottamista, vaan se voi tapahtua vastus- tuksettakin.

224. Pahoinpitelystä tuomitaan rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan. Pahoinpitely voi toteutua fyy- sisen väkivallanteon tai teosta toiselle aiheutuvan seurauksen perusteella. Pahoinpitelystä voi olla kyse, vaikka fyysisestä väkivallasta ei aiheutuisi uhrille mitään vaikutuksia tai seurauksia uhrille. Rikoslain mukaisesta pahoinpitelystä on myös kyse, jos tekijä ilman väkivaltaa vahin- goittaa toisen terveyttä aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Hoidon laiminlyönti voi täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, kuten myös henkinen väkivalta, jos sen voidaan osoittaa vahingoittaneen uhrin terveyttä.

225. Suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia rikoksia. Pahoinpitely ja raiskaus ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia myös silloin, kun rikos tapahtuu kotona tai tekijänä on oman perheen jäsen. Pakottaminen sukupuoliyhteyteen (RL 21:3), pakottaminen seksuaaliseen te- koon (RL 21:4), sekä seksuaalinen hyväksikäyttö erityistä riippuvuussuhdetta väärinkäyttämällä (RL 21:5, 1 momentti, 4 kohta) ovat asianomistajarikoksia silloin, kun rikos kohdistuu täysi- ikäiseen henkilöön. Syyttäjä saa kuitenkin näissäkin rikoksissa nostaa syytteen ilman asianomis- tajan esittämää vaatimusta, jos erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatii.

226. Rikoslain 6 luvun 5 §:n mukaan yleisenä rangaistuksen koventamisperusteena on rikoksen tekeminen muun muassa vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta.

227. Uhrilla on oikeus rikosasian käsittelyn yhteydessä vaatia, että rikoksen tekijä korvaa ai- heuttamansa vahingot.

228. Rikosvahinkolaissa (1204/2005) säädetään henkilölle aiheutetun vahingon korvaamisesta valtion varoista. Xxxxxxx on oikeus lain mukaan vaatia korvausta esimerkiksi rikkoutuneesta tai kadonneesta omaisuudesta, lääke- ja lääkärinkuluista sekä väkivallan aiheuttamasta kivusta ja särystä sekä joissakin tapauksissa henkisestä kärsimyksestä.

229. Oikeusministeriö on julkaissut esitteen uhrien oikeuksista, joka on tarkoitettu uhreille jaettavaksi ja tiedottamisen tueksi etenkin poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten toimin- nassa. Esite on saatavilla myös selkokielellä.14

230. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäi- semisestä ja torjumisesta eli ns. Istanbulin sopimus (Sops 52–53/2015) tuli Suomessa voimaan 1.8.2015. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta (NAPE) on

14 xxxxx://xxxxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxxx/xxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx0000/x0xx0XXXx/Xxxxxx_xxxxxxxx_xxx

in_oikeuksista_selkosuomi.pdf

laatinut toimeenpanosuunnitelman vuosille 2018–2021 Istanbulin sopimuksen täytäntöönpa- nosta.15 Yhtenä toimenpiteenä toteutetaan tutkimus vammaisten henkilöiden kokeman Istan- bulin sopimuksen kattaman väkivallan yleisyydestä ja palvelujen saatavuudesta.

231. Lailla valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelujen tuottajalle (1354/2014) on tarkoitus turvata valtakunnallisesti laadukkaat ja kokonaisvaltaiset turvakoti- palvelut henkilöille, joihin kohdistuu lähisuhteessa väkivaltaa tai jotka elävät tällaisen väkival- lan uhan alla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii lain mukaan turvakotipalvelujen valta- kunnallisesta saatavuudesta siten, että eri puolilla Suomea on tarjolla ja saatavilla palveluja tarpeeseen nähden riittävästi.

232. Vuoden 2018 aikana turvakotiverkoston perhepaikkojen määrä nousee yhteensä 143 pai- kasta 185 paikkaan. Turvakotipalvelujen tuottamiseen vuodelle 2018 on osoitettu lisärahoitus- ta 4 milj. euroa, joka riitti 4 uuden turvakodin perustamiseen. Turvakotien määrä nousi täten 23 turvakodista 27 turvakotiin. Suurin osa turvakodeista on esteettömiä.

233. Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman mukaan osana turvakotipalvelujen ke- hittämistyötä lisätään turvakotihenkilöstön osaamista liittyen lähisuhdeväkivaltaan ilmiönä, kriisi- ja traumatyöhön turvakodeissa sekä lasten, vammaisten ja ikääntyneiden kanssa työs- kentelyyn turvakodeissa.

234. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut tiedä ja toimi -kortin "Vammaiset henkilöt turvakotipalveluissa".16 Tiedä ja toimi -korteissa esitellään yksittäinen aihe tiiviisti ja ne on tar- koitettu tukiaineistoiksi erityisesti kuntien luottamus- ja virkamiesjohdolle sekä sosiaali- ja ter- veysalan ammattilaisille.

235. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä sähköinen vammaispalvelujen käsikirja17 sisältää toimintaohjeita ja väkivaltaan liittyvää vammaispalveluihin soveltuvaa tausta-aineistoa vammaispalvelun työntekijöiden tueksi.

236. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut myös oppaan Uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta18. Oppaan tavoitteena on antaa tietoa siitä, mitä vammaisiin naisiin kohdistuva lähisuhde- ja perheväkivalta ovat, miten ne ilmenevät, ja mistä voi hakea apua. Opas on tuotettu osana Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmaa 2010– 2015.

237. Sosiaalihuollon palvelujen valvonta? Tukiliitto: Pitäisikö todeta tiukemmin: Tulevaisuudes- sakin on turvata riittävät resurssit valvonnalle. Pelkkä omavalvonta, johon suuntaan toimintaa painotetaan, ei riitä.

238. Toimenpiteet väkivallan ehkäisyksi, tunnistamiseksi ja ilmoittamiseksi?

239. Tuki ja tukipalvelut hyväksikäytön uhreille ja palvelujen esteettömyys? Tukiliitto: senjanet- xx.xx

Selvityksiä, tutkimuksia vammaisten henkilöiden kohtaamasta väkivallasta?

15 Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma 2018–2021, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:16

16 xxxx://xxx.xxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/000000/XXX_XX_xxxxxx_Xxxxxxxxxx_xxxxxxxxx.xxx?xxxxxxxxx0

17 xxxxx://xxx.xx/xx/xxx/xxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx/xxxxxxxxxx-xxxxxx-xxxx/xxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxxx

18 Saatavilla osoitteessa: xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0

17 ARTIKLA: HENKILÖN KOSKEMATTOMUUDEN SUOJELU

240. Perustuslain 7 §:ssä turvataan jokaisen oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.

241. Rikoslain 22 luku sisältää säännökset laittomasta raskauden keskeyttämisestä. Luvun 1 §:n mukaan laittomaan raskauden keskeyttämiseen syyllistyy se, joka ilman raskauden keskeyttä- misestä annetussa laissa edellytettyä lupaa tai muuten oikeudettomasti keskeyttää toisen ras- kauden. Lain 2 §:n mukaan tekijä syyllistyy törkeään laittomaan raskauden keskeyttämiseen, jos laittomassa raskauden keskeyttämisessä rikos tehdään vastoin naisen tahtoa ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

242. Kyseistä rikoslain säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 156/2008 vp) tode- taan, että vakavissa naisen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavissa teoissa tuomitaan ri- kosten yhtymistä koskevien säännösten mukaisesti myös rikoslain 21 luvun 5 ja 6 §:n nojalla pahoinpitelystä tai törkeästä pahoinpitelystä niissä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

243. Naisen pakkosterilointi puolestaan tulee ensisijaisesti arvioitavaksi rikoslain 21 luvun mu- kaisena pahoinpitelyrikoksena. Myös rikoslain 25 luvun 8 §:n mukainen pakottaminen saattaa tulla kyseeseen.

244. Steriloimiseen voidaan steriloimislain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä seuraavilla perusteilla: (1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta, (2) kun hän on täyttänyt kol- mekymmentä vuotta, (3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä; (4) kun hä- nen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot; (5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika,

(6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoi- taa lapsia, tai (7) kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.

245. Jos henkilö sairauden vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen mer- kityksen, siihen voidaan ryhtyä hänen laillisen edustajansa hakemuksesta 3, 5 ja 6 kohdan pe- rusteella, jos painavat syyt puoltavat toimenpidettä.

246. Kahdeksantoista vuotta nuorempaa ei saa steriloida, jolleivät erittäin painavat syyt puolla toimenpidettä.

247. Tahdosta riippumattomasta hoidosta on raportoitu 14 artiklan alla sekä artiklan kannalta oleellisista potilaslain määräyksistä 10 artiklan alla. Onko lisättävää nimenomaan tämän artik- lan alle?

248. Täydennettävää?

18 ARTIKLA: LIIKKUMISEN JA KANSALAISUUDEN VAPAUS

249. Perustuslain 5 §:n mukaan Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansa- laisuuden perusteella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella. Suomen

kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden.

250. Kansalaisuuslain (359/2003) 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan yksi kansalaistamisen edellytyksistä on, että hakijalla on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai näiden sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen taito. Kansalaisuuslain nojalla kielitaitoedellytys koskee myös kuuroa hakijaa, sillä edellytyksen voi täyttää myös viittomakielen taidolla.

251. Kielitaitoedellytyksestä voidaan poiketa, jos hakija ei pysty terveydentilansa taikka aisti- tai puhevammansa takia täyttämään kielitaitoedellytystä. Hallituksen esityksen (235/2002 vp) mukaan kielitaitoedellytyksestä voidaan poiketa pelkästään hakijan terveydentilan perusteella, mutta poikkeaminen edellyttää sellaista huonokuntoisuutta, sairautta, kehitysvammaisuutta tai muuta vammaa, jonka perusteella kielitaitoedellytystä on mahdoton täyttää tai on kohtuu- tonta vaatia sen täyttämistä. Poikkeussäännöstä voidaan myös soveltaa, mikäli on olemassa erittäin painava syy kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle. Hallituksen esityksen (HE 80/2010 vp) mukaan erittäin painavana syynä voitaisiin pitää esimerkiksi olosuhteita, jolloin laissa edel- lytetyn kielitaidon tason saavuttaminen olisi hakijan kohdalla tosiasiallisesti mahdotonta. Täl- laisia syitä voisivat olla esimerkiksi todennetuista oppimisvaikeuksista tai puutteellisesta koulu- tuksesta johtuva selvästi alentunut oppimiskyky.

252. Liikkumisvapaus on turvattu perustuslain 9 §:ssä. Perustuslain 9 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maas- sa ja valita asuinpaikkansa. Perustuslain 9 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta. Perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Perus- tuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuok- si uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

253. Ulkomaalaislain 40 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöön- panokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi.

254. Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva ase- mansa. Säännös koskee usein turvapaikanhakijaa, jolle ei myönnetä oleskelulupaa kansainväli- sen suojelun perusteella, mutta kuitenkin inhimillisesti ajatellen ei voitaisi edellyttää hänen palaavan kotimaahansa. Oleskeluluvan myöntäminen tällaisesta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.

255. Ulkomaalaislain 39 §:n mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää yleensä, että ul- komaalaisen toimeentulo on turvattu. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä ta- pauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Pykäläs- sä ei nimenomaisesti mainita vammaisuutta, mutta se voitaisiin katsoa yksittäisissä tapauksissa poikkeuksellisen painavaksi syyksi toimeentuloedellytyksestä poikkeamiseksi. Viranomaiskäy- tännössä on tapauksia, jossa vammaisuus on hyväksytty poikkeamisen syyksi. Toimeentu- loedellytyksestä poikkeaminen perustuu kuitenkin tapauskohtaiseen arvioon, sillä valtio päät-

tää itsenäisesti sopimusvelvoitteidensa puitteissa siitä, millä edellytyksillä se myöntää oleskelu- luvan ulkomaan kansalaiselle. Henkilön vammaisuus ei siis ole ehdoton peruste toimeentu- loedellytyksestä poikkeamiseen.

256. Toimeentuloedellytystä ei sovelleta myönnettäessä oleskelulupa kansainvälisen suojelun perusteella, jollei laista muuta johdu.

257. EU:n kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskeluoikeudesta säädetään ulkomaalaislain 10 luvussa.

258. Lapsen syntymän rekisteröinti

259. Suomen kansalaisuuden saamisesta syntymän perusteella säädetään kansalaisuuslain 9

§:ssä.

260. Xxxxxxxx (694/1985) mukaan jokaisella tulee olla etu- ja sukunimi. Lapsen huoltajien on ilmoitettava lapsen nimet väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen synty- mästä.

Kotikuntalaki, sosiaalihuoltolaki (huom. vuoden 2010 muutoksista edellä ratifiointiprosessin yhteydessä)

19 ARTIKLA: ELÄMINEN ITSENÄISESTI JA OSALLISUUS YHTEISÖSSÄ

261. Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oi- keutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Lisäksi lain 9 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana pidetään sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

262. Vammaisille henkilöille voidaan järjestää erityispalveluja vammaisuuden perusteella jär- jestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987, vammaispalvelulaki) ja sitä täydentävän vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (759/1987, jäljempänä vammaispalveluasetus) mukaisesti. Vammaispalvelulaki on toissijainen suhteessa terveydenhuoltoa, sosiaalihuoltoa, opetusta ja muita palveluja koske- vaan yleislainsäädäntöön. Lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla.

263. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Lain mukaisia palveluja ja tuki- toimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.

264. Vammaispalvelulain 7 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset pal- velut soveltuvat myös vammaiselle henkilölle. Lisäksi kunnan tulee ottaa huomioon vammais- ten henkilöiden esittämät tarpeet ja näkökohdat vammaisuuden perusteella järjestettäviä pal- veluja ja tukitoimia kehittäessään.

265. Lain mukaiset palvelut ja tukitoimet on jaettu kunnan erityisen ja yleisen järjestämisvas- tuun piiriin kuuluviksi. Erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluviin palveluihin ja tuki- toimiin on vaikeavammaisilla henkilöillä subjektiivinen oikeus. Kunnan on järjestettävä erityi-

sen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat palvelut ja tukitoimet määrärahoista riippumatta, jos henkilö täyttää kriteerit palvelun tai tukitoimen saamiseksi. Vaikeavammaisuus on määritel- ty erikseen kunkin erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvan palvelun tai tukitoimen kohdalla.

266. Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus kuljetuspalveluihin ja niihin liittyviin saattajapal- veluihin, päivätoimintaan, henkilökohtaiseen apuun sekä palveluasumiseen. Samoin vain vai- keavammaisella henkilöllä on oikeus saada taloudellisena tukitoimena korvaus kohtuullisista kustannuksista, jotka hänelle aiheutuvat asunnon muutostöistä ja asuntoon kuuluvien välinei- den ja laitteiden hankinnasta. Edellytyksenä edellä mainittujen vaikeavammaisille henkilöille tarkoitettujen palvelujen ja tukitoimien järjestämiselle on, että ne ovat henkilölle välttämättö- miä, jotta hän voi vammansa tai sairautensa johdosta suoriutua tavanomaisista elämän toi- minnoista. Välttämättömyys arvioidaan suhteessa lain tarkoituksen ja muun huomioon otetta- van lainsäädännön, erityisesti perustuslaissa olevien yksilön oikeuksien, toteutumiseen kulloin- kin kyseessä olevan palvelun tai tukitoimen järjestämisen avulla.

267. Muutkin kuin vaikeavammaiset henkilöt voivat saada niitä vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia, jotka kuuluvat kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin ja joita kunta järjestää tarkoitukseen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Määrärahasidonnaisia palve- luja ovat kuntoutusohjaus ja sopeutumisvalmennus. Määrärahasidonnaisina taloudellisina tuki- toimina kunta voi korvata vammaiselle henkilölle kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisista tukitoimista sekä päivittäisistä toiminnoista suoriu- tumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankinnasta. Myös ylimääräiset vaate- kustannukset ja ylimääräiset erityisravinnon hankkimisesta aiheutuvat kustannukset voidaan korvata.

268. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain mukaan maksuttomia vammaispalvelulais- sa tarkoitettuja sosiaalipalveluja ovat kuntoutusohjaus, sopeutumisvalmennus, päivätoiminta, palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut eräin poikkeuksin sekä vammaispalvelujen ja tukitoi- mien tarpeen selvittämiseksi tehtävät tutkimukset.

269. Kuljetuspalveluista voidaan periä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettu asetuksen (912/1992, asiakasmaksuasetus) mukaan enintään paikkakunnalla käytettävissä ole- van julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Kuljetuspalveluja on käsitelty tarkemmin 20 artiklan yhteydessä.

270. Kehitysvammalaissa (519/1977) säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja. Henkilölle järjestetään hänen vammaisuutensa edellyttämiä palveluja ja tukitoimia ensisijaises- ti tämän lain nojalla siltä osin kuin ne ovat hänen palveluntarpeeseensa nähden riittäviä ja so- pivia sekä muutoinkin hänen etunsa mukaisia. Vammaispalvelulaki on kuitenkin ensisijainen kehitysvammalakiin nähden.

271. Kehitysvammaisia henkilöitä arvioidaan olevan Suomessa noin 40 000. Kehitysvammalii- ton arvion mukaan heistä asuu omaisten luona noin 17 000, asumispalveluissa noin 13 000 ja itsenäisesti noin 9 000. Laitoshoidossa on noin 1 000 kehitysvammaista henkilöä. Palveluraken- teen muutos kehitysvammaisten laitoshoidosta pääasiassa ympärivuorokautisiin asumispalve- luihin eli niin sanottuun autettuun asumiseen on jatkunut koko 2000-luvun.

272. Vuoden 2016 lopussa kehitysvammalaitoksissa oli pitkäaikaisasiakkaina 795 henkilöä, mi- kä on 17 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2015.

273. Vuoden 2015 lopussa luku oli 962 asiakasta, mikä oli 13,9 prosenttia vähemmän kuin edel- lisenä vuonna. Kehitysvammaisten autetun asumisen (henkilökunta paikalla ympärivuorokauti- sesti) asiakasmäärä kasvoi 8 prosenttia ja oli vuoden 2015 lopussa 7 728 henkilöä, joista 7 106 oli pitkäaikaisia asukkaita. Kehitysvammaisten ns. ohjatun ja tuetun asumisen asiakkaiden mää- rä kasvoi 13,2 prosenttia vuosina 2010 - 2015. Kasvu ei kuitenkaan vuosittaista. Vuonna 2014 ohjatussa ja tuetussa asumisessa asiakkaita oli yhteensä 3 261 ja vuonna 2015 asiakkaita oli 3

554. Uudet tilastot. Tilastoja liitteeksi.

274. Perhehoidossa oli vuonna 2015 yhteensä 1430 vammaista henkilöä.

275. Hallitus päätti vuosille 2010–2015 tehdyn kehitysvammaisten asumisen ohjelman (KEHAS- ohjelma) tavoitteiden laajentamisesta antamalla vuonna 2012 periaatepäätöksen kehitysvam- maisten henkilöiden yksilöllisestä asumisesta ja palvelujen turvaamisesta. Päämääräksi asetet- tiin, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa.

276. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama seurantaryhmä arvioi KEHAS-ohjelman tavoittei- den toteutumista keräämänsä kysely- ja haastatteluaineiston, työpajatyöskentelyn ja alueellis- ten suunnitelmien pohjalta.19 Seurantaryhmä kokosi maan eri puolilta hyviä käytäntöjä levitet- täväksi laajempaan käyttöön. Seurantaryhmä arvioi, että ohjelman tavoitteet ovat edenneet kohtuullisesti lukuun ottamatta vammaisten lasten osallisuuden ja oikeuksien toteutumisen varmistamista.

277. Seurantaryhmän mielestä jatkossa tehokkaampia toimia vaativat vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden toteutuminen, palvelutarpeen arviointi ja yksilöl- linen palvelujen suunnittelu, vammaisten lasten oikeus tavalliseen lapsuuteen sekä perheen arjessa selviytymisen ja jaksamisen varmistaminen, asumisratkaisujen monipuolistaminen, työntekijöiden osaamisen, työkäytäntöjen ja työolosuhteiden kehittäminen, hallintokuntien välinen yhteistyö ja vammaisten henkilöiden laitosasumisen lakkauttaminen. Seurantaryhmä on koonnut toimenpiteitä, joilla kehitysvammaisten ihmisten asumista voidaan edelleen kehit- tää ja parantaa.

Tukiliitto: Vammaisten lasten oikeuksien toteutumisen keskeisenä ongelmana on ollut, että Kehas-periaatepäätöksen tavoitteita ei ole saavutettu eikä lasten laitosasumista ole lakkautet- tu. Päinvastoin, lasten määrä kehitysvammalaitoksissa on noussut, kun uusia lasten laitossijoi- tuksia on edelleen tehty. Myös YK:n vammaissopimuksen kansallisessa toimintaohjelmassa on kiinnitetty tähän huomiota.

Vammaisten lasten laitosasumisen purkua ovat vaikeuttaneet riittämätön tuki perheille, mie- lenterveyspalveluiden kyvyttömyys vastata kaikkiin esimerkiksi haastavaan käytökseen liittyviin ongelmiin sekä avohuollon palveluiden puute. Kuntien säästäessä on peruskouluissa ollut mer- kittäviä haasteita opetuksen tarjoamisessa esimerkiksi haastavasti käyttäytyville vammaisille lapsille. Laitokseen päätymisen seurauksena muutenkin vammaisilla lapsilla ja nuorilla vam- mattomiin ikätovereihin verrattuna suurentunut syrjäytymisriski kasvaa olennaisesti, eivätkä lasten osallisuus ja itsemääräämisoikeus laitoskulttuurissa toteudu.

19 Laitoksesta yksilölliseen asumiseen. Kehitysvammaisten asumisen ohjelman toimeenpanon arviointi ja tehostettavat toimet vuosille 2016–2020. Seurantaryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:17

278. Ympäristöministeriön kehitysvammaisten ihmisten asumisen yhdenvertaisuudesta teet- tämän selvityksen mukaan kehitysvammaiset eivät ole vielä yhdenvertaisessa asemassa mui- den tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvien kanssa, vaikka monia parannuksia on saatu aikaan.

279. Selvityksessä verrattiin valtion tuella rahoitettuja kehitysvammaisille henkilöille tarkoitet- tuja asuntohankkeita niin sanottuihin tavallisiin valtion tukemiin vuokra-asuntokohteisiin. Yh- denvertaisuuden toteutumista on arvioitu asumisen eri osatekijöiden, kuten asuntojen sijain- nin, asumisen tunnuspiirteiden, asuntoja koskevien määräysten, vuokran ja verotuksen sekä asukkaiden päätöksentekomahdollisuuksien suhteen.

280. Nyt valmistuneesta selvityksestä käy ilmi, että kehitysvammaisten asumisessa on tapah- tunut myönteistä kehitystä Kehas-ohjelman myötä. Ohjelmalla on luotu tavallista asumista tukevia malleja, kuten asuntoverkostoja, joiden rakentamisessa on otettu huomioon hyvin vammaisten ihmisten omat näkemykset. Valtion rahoittamat uudemmat kehitysvammaisille tarkoitetut asuntokohteet eivät juurikaan eroa muista vuokra-asunnoista esimerkiksi sijaintinsa suhteen.

281. Selvityksen mukaan kehitysvammaisten ihmisten asumisen yhdenvertaisuuden toteutu- misessa on kuitenkin edelleen ongelmia. Yhdenvertaisuuden toteutumista estävät esimerkiksi resurssien puute kehitysvammaisten tarvitsemissa tukipalveluissa sekä työntekijöiden ja omaisten asenteet. Kehitysvammaisten asumispalveluista kaksi kolmasosaa on ryhmäkoteja, joissa asukkailla on omien asuntojen sijasta yleensä vain oma huone ja kylpyhuone. Yksilölli- syyttä ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia asumiseen ei oteta riittävästi huomioon, vaan asumi- sen ratkaisuja toteutetaan edelleen järjestelmäkeskeisesti. Tukiliitto: Vammaisen ihmisen oi- keus valita asuinpaikkansa ja asuinkumppani toteutuu tällä hetkellä erittäin huonosti. He jou- tuvat käytännössä tyytymään annettuihin vaihtoehtoihin, eikä valinnanvapaus asiassa toteudu.

282. Selvityksen tulosten mukaan jatkossa tulisi vahvemmin panostaa kehitysvammaisten ih- misten itsenäiseen asumiseen. Tavallinen asuntokanta ja erilaiset verkostopohjaiset asumisen ja tuen ratkaisut ovat keskeisiä. Kuntatasolla tarvitaan enemmän yhteistyötä sosiaalitoimen, asuntotoimen ja kaavoituksen sekä kuntien vuokrataloyhtiöiden ja muiden yleishyödyllisten vuokra-asuntoyhteisöjen kanssa. Lisäksi tarvetta on esimerkiksi pelastusviranomaisten, sosiaa- li- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisten sekä veroviranomaisten käytäntöjen ja ohjeiden yhdenmukaistamiseen ja niistä tiedottamiseen. Tukiliitto: Kehitysvammaisten ihmisten tuettu asuminen tulee turvata myös uudella vammaispalveluita säätelevällä lailla. Asumisessa tarvit- tavaan tukeen on oltava subjektiivinen oikeus. Vammaisjärjestöjen yhteisen kokemuksen mu- kaan sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita on erittäin vaikea saada.

Henkilökohtainen apu

283. Vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun kuuluu vaikeavammaisen henki- lön välttämätön avustaminen päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yh- teiskunnallisessa osallistumisessa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä niin koto- na kuin kodin ulkopuolellakin. Vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua järjestettä- essä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavan- omaisen elämän toiminnoista kotona ja kodin ulkopuolella. Henkilökohtaisen avun ulkopuolelle on rajattu ne, joiden tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toiminta- rajoitteista. Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteutta- maan omia valintojaan laissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan.

284. Avun määrää määriteltäessä on ensin arvioitava yksilöllisesti, miten paljon apua vaikea- vammainen henkilö välttämättä tarvitsee. Kun on määritelty välttämätön apu, voidaan siirtyä arvioimaan sitä, minkälainen tuntimäärä tuon välttämättömän avun tarpeen kattaa. Välttämät- tömiä tuntimääriä arvioitaessa keskeisessä asemassa on palvelusuunnitelma. Tukiliitto: Tässä kohtaa voisi todeta sen, ettei palvelusuunnitelmaan yhdessä tehdystä henkilökohtaista apua koskevasta kirjauksesta tule poiketa, jollei siihen ole erityisiä perusteita (esimerkiksi asiakkaan tarpeet ovat muuttuneet suunnitelman laatimisen jälkeen).

285. Harrastuksia, yhteiskuntaan osallistumista ja sosiaaliseen kanssakäymistä varten henkilö- kohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tunti- määrä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta. Tarvittaessa perustellusta syystä tuntimäärä voi olla suurempi. Tukiliitto: Käytännössä on hyvin vaikea saada 30 tuntia suurempaa määrää vapaa-ajan apua, vaikka pystyttäisiin osoittamaan tarve sille. Lain mukaisesti minimistä on tullut käytännössä maksimi.

286. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO:2011:69 linjannut, ettei voimavaraedellytystä tule asettaa liian korkealle eikä esimerkiksi henkilön jatkuva ohjauksen tarve kaikissa päivittäisissä toimissa ole este henkilökohtaisen avun myöntämiselle. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan esimerkiksi vaikeudet ilmaista itseään eivät ole este henkilökohtaisen avun myöntämiselle.

Tukiliitto: Lasten osuus henkilökohtaisen avun käyttäjistä on laskenut. Vaikeasti vammaisilla lapsilla on ollut haasteita saada henkilökohtaista apua, mikä on näkynyt esimerkiksi voimava- raedellytyksen vaihtelevasta tulkinnasta lasten osalta. Ongelma on myös ollut, että lapsen xxx- xxxxxxx apu on tulkittu liian rutiininomaisesti lapsen hoidoksi tai hoivaksi, jolloin lapsi on jää- nyt ilman haettua henkilökohtaista apua. Avuntarpeen määrittelyn tulisi kuitenkin perustua lapsen kehitystason ja yksilöllisen tilanteen arviointiin.

Vammaisjärjestöihin tulleiden yhteydenottojen perusteella monet kunnat pyrkivät käytännössä myös asettamaan ikärajoja henkilökohtaisen avun myöntämiselle, vaikka normaalisuusperiaate edellyttää, että apua tulee saada yksilöllisten tarpeiden mukaisesti sellaisiin toimiin, joita lapsi ei vamman vuoksi voi tehdä ilman toisen henkilön apua, vaikka vammattomat vastaavat ikäiset lapset yleensä tekevät niitä itsenäisesti. Henkilökohtainen apu on erityisen tärkeä palvelu lap- sille ja nuorille tukemaan heidän itsenäistymistään ikätasoa vastaavasti. Ks. myös kommentti kohdassa 384.

287. Henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestet- täessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudes- saan.

288. Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle hen- kilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset, antamalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten palvelusetelin tai hankkimalla vaikeavam- maiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjes- tämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa.

289. Henkilökohtainen apu on asiakasmäärillä mitattuna viime vuosina eniten kasvanut vam- maispalvelu. Edelliseen vuoteen verrattuna kasvu on ollut vuosittain: vuonna 2010 36,2 pro- senttia, vuonna 2011 25,8 prosenttia, vuonna 2012 19 prosenttia, vuonna 2013 13,1 prosent- tia, 2014 14,1 prosenttia ja vuonna 2015 9,5 prosenttia. Suurin henkilökohtaisen avun käyttäjä- ryhmä ovat työikäiset (63 %).

290. Vuonna 2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamassa Laitoksesta lähiyhtei- söön kuntakyselyssä (THL Työpaperi 26/2013) selvitettiin lähinnä kehitysvammaisten henkilöi- den asumiseen liittyviä asioita. Tämän kyselyn perusteella vuonna 2012 henkilökohtaisen avun käyttäjistä noin 15 prosenttia oli kehitysvammaisia henkilöitä.

291. THL:n kuntakyselyyn vastanneissa kunnissa asiakkaille myönnetyt henkilökohtaisen avun tuntimäärät painottuivat pieniin tuntimääriin. Henkilökohtaista apua saaneista asiakkaista 50,2 prosenttia sai apua keskimäärin alle 10 tuntia viikossa ja 22,4 prosenttia 10–24 tuntia viikossa.

292. Avun yleisin järjestämistapa oli avustajamalli, jossa asiakas toimii henkilökohtaisen avus- tajan työnantajana. Henkilökohtainen apu oli järjestetty työnantajamallilla kahdelle kolmesta (64,0 %) asiakkaasta ja ostopalveluna joka neljännelle (24,0 %) asiakkaalle. Kunta järjesti palve- lun itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa 3,6 prosentille asiakkaista. Palvelusetelillä jär- jestettyä palvelua annettiin 3,2 prosentille asiakkaista. Useamman järjestämistavan yhdistel- mänä henkilökohtainen apu järjestettiin 5,1 prosentille asiakkaista. Ostopalvelut, palvelusetelil- lä järjestettävät palvelut ja useamman järjestämistavan yhdistelmät olivat yleistyneet vuodesta 2010. Tilastoja tarvitaan liitteeksi! Uusia tilastoja?

293. Henkilökohtaisen avun voimavararajauksen vuoksi kaikki toisen henkilön tukea ja ohjausta taikka valvontaa tarvitsevat vammaiset henkilöt eivät ole voineet saada henkilökohtaista apua. Erityisesti henkilöt, joilla on vaikeita kognitiivisia ongelmia, ovat jääneet ilman osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta turvaavaa palvelua, kun tarjolla ei ole ollut muuta heidän tarpeensa mukaista palvelua. Oikeuskäytännössä on kuitenkin asetettu henkilökohtaisen avun voimava- raedellytys melko matalalle. Tukiliitto: On syytä korostaa sitä, että myös henkilökohtaisen avun ulkopuolelle voimavararajauksen vuoksi jääville henkilöille (esimerkiksi niille lapsille tai aikuisil- le, joilla ei tosiasiassa ole lain edellyttämiä voimavaroja) tulee järjestää jollain muulla tavalla toisen henkilön apu ja muut palvelut, joille heillä osoitetaan olevan tarve. Käytännössä näin ei tällä hetkellä yleensä tapahdu, vaan voimavaraedellytystä täyttämättömät asiakkaat jäävät vaille tarvitsemaansa avustamista esimerkiksi vapaa-ajan toiminnoissa.

294. Henkilökohtainen apu on useimmiten järjestetty työnantajamallilla eikä muita järjestämis- tapoja ole otettu riittävästi käyttöön. Tämä on aiheuttanut työoikeudellisia ja avun saatavuu- teen liittyviä ongelmia. Henkilökohtaiseen apuun liittyvä kunnan ohjaus- ja neuvontavelvolli- suus ei myöskään ole toteutunut toivotulla tavalla. Muiden henkilökohtaisen avun järjestämis- tapojen kuten ostopalvelun ja palvelusetelin käyttö on yleistynyt. Tukiliitto: Silti on edelleen olemassa monia kuntia, joissa apua saa käytännössä vain työnantajamallilla. Järjestämistavat ovat myös keskenään eriarvoisia siltä osin, että laissa säädetään vain työnantajamallin osalta nimenomaisesti, että asiakkaalle korvataan avustamisesta aiheutuvat välttämättömät kustan- nukset (esim. avustajan matkakulut, pääsyliput jne.). Vaikka henkilökohtainen apu on muillakin järjestämistavoilla järjestettynä asiakkaalle maksuton palvelu, he joutuvat apua näillä järjestä- mistavoilla saadessaan usein maksamaan itse nämä avustajan kustannukset. Työnantajamallis- sakin tosin on käytännössä joitain haasteita näiden kustannusten korvaamisessa.

295. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2013 tekemän kuntakyselyn mukaan 47 pro- senttia kunnista ilmoitti kokevansa jonkin verran vaikeuksia henkilökohtaisen avun järjestämi- sessä. Xxxxxx ilmoittivat pääsyyksi vaikeuksiin avustajien saatavuuden. Ylipäänsä avustajien rekrytoinnissa oli vaikeuksia, mutta erityisen vaikeaa oli saada avustajia tekemään pieniä tun- timääriä ja sijaisuuksia. Yhdeksi ongelmaksi kyselyn perusteella koettiin henkilökohtaisen avun järjestelmän monimutkaisuus. Työnantajana toimimisen koettiin tuottavan osalle asiakkaista vaikeuksia. Lisäksi muutamissa vastauksissa palvelun järjestämistä oli vaikeuttanut ostopalvelu- jen puute tai ostopalvelujen käytön heijastuminen nousevina kustannuksina.

296. Henkilökohtaista apua on kehitetty useissa vammaisjärjestöjen sekä kuntien ja kuntayh- tymien hankkeissa. Hankkeissa on tunnistettu henkilökohtaisen avun hajanaisten toimintatapo- jen vaikeudet.

297. Valtakunnallinen henkilökohtaisen avun keskus, Xxxxxxxxxxx.xxxx toimii kuntien, palvelun tuottajien, avustajakeskusten, asiakasjärjestöjen yhteistyöverkostona. Xxxxxxxxxxx.xxxx järjestää muun muassa vuosittain Henkilökohtaisen avun päivät, joilla jaetaan tietoa ja vaihdetaan hyviä käytäntöjä henkilökohtaisen avun kentältä eri toimijoiden kesken. Assistentti.infossa toimii jaostoja, joista yksi merkittävimmistä palvelun käytäntöjen kehittäjistä on avustajakeskusten jaosto. Tällä hetkellä valtakunnallisesti toimii lähes parikymmentä erityyppistä avustajakeskus- ta. Avustajakeskukset tarjoavat pääsääntöisesti palveluja henkilökohtaisen avun päätöksen saaneille henkilöille. Niiden ydintehtäviä ovat ohjaus ja neuvonta sekä rekrytointiapu. Osa kes- kuksista järjestää myös koulutusta vammaisuudesta tai henkilökohtaisena avustajana toimimi- sesta. Osa keskuksista tarjoaa työnohjausta sekä avustajille että työnantajille. Keskukset toimi- vat kunnallisina tai kuntien sekä järjestöjen rahoittamina. Keskusten voimavarat ovat rajalliset käyttäjämääriin nähden eikä koko maa ole kattavasti avustajakeskustoiminnan piirissä. Osassa kunnista on palkattu työntekijöitä, jotka antavat perehdytystä ja ohjausta työnantajana tai pal- velunkäyttäjänä toimimiseen. Kuntatoimijat käyttävät oman osaamisensa kehittämiseen muun muassa sähköistä Vammaispalvelujen käsikirjaa, jossa on noin 25 000 käyntiä kuukausittain.

Päivätoiminta

298. Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle päivätoimintaa, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

299. Sosiaalihuoltolain mukainen työtoiminta on ensisijainen palvelu vammaispalvelulain mu- kaiseen päivätoimintaan nähden.

300. Vammaispalvelulain 8 b §:n mukaan päivätoimintaa järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään työkyvytöntä henkilöä, jolla ei vamman tai sairauden aiheuttaman erittäin vaikean toimintarajoitteen vuoksi ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuun työtoi- mintaan ja jonka toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin.

301. päivätoimintaan kuuluu kodin ulkopuolella järjestettyä itsenäisessä elämässä selviytymis- tä tukevaa ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toimintaa. Päivätoiminta voi sisältää esi- merkiksi ruoanlaittoa, liikuntaa, keskustelua, retkeilyä, luovaa toimintaa sekä sosiaalisten taito- jen harjaannuttamista. Tukiliitto: toimintaa tulee kehittää osallisuutta tukevaksi toiminnaksi.

302. Vammaispalvelulain 8 b §:n mukaan päivätoimintaa on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan siten, että vaikeavammainen henkilö voi osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, jos vaikeavammainen henkilö kykenee osallistumaan työtoimintaan osa- aikaisesti tai siihen on muu hänestä johtuva syy. Tukiliitto: Kunnat tekevät usein päätöksiä asi- akkaan päivätoimintapäivien vähentämisestä huomioimatta asiakkaan tarpeita tai toiveita.

303. Vammaispalvelulain mukaista päivätoimintaa sai vuonna 2013 THL:n kuntakyselyyn vas- tanneissa kunnissa yhteensä 1 510 asiakasta. Vajaa kolmasosa (31,8 %) heistä oli 18-44- vuotiaita. Kehitysvammalain mukaista päivätoimintaa sai vuonna 2013 THL:n kuntakyselyyn vastanneista kunnissa yhteensä 8 400 henkilöä. Hieman yli puolet (56,3 %) oli 18–44-vuotiaita.

304. Päivätoiminnan asiakasmäärä ei vastaa tarvetta. Tukiliitto: Ehdotus uudeksi muotoiluksi: Päivätoimintaa ei ole tarjolla riittävästi asiakkaiden tarpeisiin nähden. Päivätoiminnan merkitys osallisuuden edistäjänä ja toimintakyvyn ylläpitäjänä sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen edistä- jänä on suuri niille henkilöille, jotka eivät kykene työllistymään. Toiminnalta edellytetään yksi- lölliset tarpeet huomioon ottavaa ja mielekästä sisältöä. Nekin henkilöt, jotka pääsevät osallis- tumaan päivätoimintaan, osallistuvat toimintaan usein vain joinakin päivinä viikossa. Joillekin osallistumisen esteeksi ovat muodostuneet kuljetuspalvelujen omavastuuosuudet, jotka saat- tavat syrjäisillä seuduilla nousta kohtuuttoman suuriksi.

Palveluasuminen

305. Asumispalvelujen järjestämisestä vaikeavammaisille henkilöille säädetään vammaispalve- lulaissa ja kehitysvammalaissa. Tukiliitto: Kehitysvammalain mukaisten palveluiden saaminen ei edellytä vaikeavammaisuutta, vaan ratkaisevaa on yksilöllinen avun ja tuen tarve. Uudella vammaislailla on varmistettava, että nykyisin asumispalveluita kehitysvammalain perusteella saavat lievemmin kehitysvammaiset ihmiset eivät jää palveluiden ulkopuolelle. Yleispalvelut eivät vastaa heidän hyvin erilaisiin ja vaihteleviin avuntarpeisiinsa. Näitä erityislakeja sovelle- taan, jos henkilö ei saa riittäviä ja hänelle soveltuvia palveluja ensisijaisten lakien kuten sosiaa- lihuoltolain perusteella.

306. Vammaispalvelulain mukaista palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pide- tään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisis- tä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin eri- tyisen runsaasti.

307. Vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liitty- vät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Näitä palvelu- ja voivat olla avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa kuten liikkumisessa, pukeutumi- sessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palve- lut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi.

308. Vammaispalvelulaissa ei ole määritelty, missä ja miten palveluasuminen tulisi järjestää. Palveluasumiseen liittyvät palvelut voidaan järjestää henkilön omaan kotiin, jota hän hallitsee vuokra- tai omistussuhteen nojalla. Palveluasumista voidaan järjestää myös erilaisissa palvelu- asumisyksiköissä, kuten palvelutaloissa, ryhmäkodeissa tai hajautettuna asumisena, jolloin kunta tai muu palveluntuottaja järjestää palvelut asukkaan luo. Palveluasumisen järjestämista- paa valittaessa on kiinnitettävä huomiota palvelusuunnitelmassa kuvattuun palvelutarpeeseen ja vammaisen henkilön elämäntilanteeseen kokonaisuudessaan. Asiakkaan omalle käsitykselle

asumisen ja palvelujen järjestämisestä on annettava erityistä merkitystä päätettäessä palvelu- asumisen järjestämistavasta.

309. Palveluasumiseen kuuluvat riittävät palvelut ja tuki sekä tarvittaessa myös hoiva ja huo- lenpito vaikeavammaisen henkilön suoriutumisen ja asumisturvallisuuden varmistamiseksi. Palvelut voidaan järjestää esimerkiksi kotipalvelun, kotihoidon tai omaishoidon tuen avulla tai vammaispalvelulain mukaisella henkilökohtaisella avulla tai näitä yhdistelemällä. Osa vaikea- vammaisista henkilöistä, joiden toimintakyky on monin tavoin rajoittunut, tarvitsee myös ym- pärivuorokautista hoivaa. Palveluasumiseen voi sisältyä myös kotisairaanhoitoa tai muita ter- veydenhuollon palveluja. Palveluasuminen tulee järjestää yhdistelemällä edellä mainituista palvelu- ja tukimuodoista asiakkaan tarpeita vastaava kokonaisuus.

310. Myös teknologiaa ja apuvälineitä sekä asunnon muutostöitä voidaan käyttää osana palve- luasumisen järjestämisen kokonaisuutta.

311. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisuissaan KHO 2013:6 ja KHO 2013:7 todennut, että, vaik- ka henkilö tarvitsee toisen henkilön apua ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti, ei välttämättä sulje henkilöä pois palveluasumisen piiristä. Tapauksissa henkilöiden ei ollut katsottava olevan jatkuvan laitoshoidon tarpeessa, koska heidän palvelutarpeisiinsa vastaaminen ei edellyttänyt pääasiassa sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai pitkäaikaisesti. Riittävä huolenpito oli mahdollista turvata avohuollon toimenpitein.

312. Vuonna 2015 vaikeavammaisten henkilöiden palveluasumisen piirissä oli 5740 henkilöä. Asiakasmäärä on viime vuosina kasvanut eri vuosina 2,2–7,4 prosenttia vuodessa. Palveluasu- misen piirissä vajaat kolme neljäsosaa (68,4 %) oli työikäisiä vuonna 2015.

313. Vammaisen henkilön tarpeita asumisessa ei useinkaan arvioida yksilöllisesti, vaan hänen nähdään usein ensisijaisesti tarvitsevan ryhmämuotoista asumista. Myös palvelut toteutetaan edelleen usein ryhmässä. Kehitysvammaiset henkilöt asuvat kuitenkin edelleen pääasiassa ryhmämuotoisissa asumispalveluissa.

314. KEHAS-ohjelman toimeenpanon seurantaryhmä arvio loppuraportissaan, että kehitys- vammaisten laitosasumista on vähennetty merkittävästi, mutta liian yksipuolisilla asumisen ratkaisuilla. Asuntojen lisääminen on toteutettu pääasiassa rakentamalla 15-paikkaisia tai isompia ryhmäkoteja. Seurantaryhmän mielestä asumisratkaisuihin tarvitaan monipuolistamis- ta ja lisää yksilöllisyyttä ja valinnanvapautta. Tavallinen asuntokanta ja yksittäiset vuokra- asunnot olisi otettava nykyistä laajemmin vammaisten henkilöiden käyttöön. Tämä voidaan toteuttaa hyödyntämällä Kehas-ohjelman aikana toteutetuissa hankkeissa kehitettyjä asumi- seen liittyviä ratkaisuja niin asuntojen kuin palvelujen osalta. Esimerkkejä näistä ovat yksittäi- sistä asunnoista muodostetut asuntojen verkostot, joiden asukkaita tuetaan palvelujen ja muun tuen avulla.

315. Lisättävä sosiaalihuoltolaki

Tukiliitto: Sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita on todella huonosti tarjolla vammaisille henki- löille. Samoin esimerkiksi hoidon ja huolenpidon turvaavia päätöksiä ei ole tullut vammaisjär- jestöjen tietoon käytännössä lainkaan. Siksi palvelut myös lievemmin kehitysvammaisille henki- löille turvaava erityislaki on välttämätön.

Tilastotietoja lisättävä liitteisiin.

Asunnon muutostyöt

316. Vammaispalvelulain 9 §:n mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

317. Vammaispalveluasetuksen 13 §:n mukaan suoritettaessa korvausta asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin, pi- detään vaikeavammaisena henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia.

318. Vammaispalveluasetuksen 12 §:n mukaan korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt kuten ovien leventä- minen luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, valaistusmuu- tostyöt ja kontrastien lisääminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut henkilön vakituisessa asunnossa suoritettavat rakennus- työt. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poista- minen asunnon välittömästä lähiympäristöstä.

319. Vammaispalveluasetuksen 12 §:n mukaan korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja lait- teita ovat nostolaitteet, hälytyslaitteet ja muut vastaavat asuntoon kiinteästi asennettavat vä- lineet ja laitteet.

320. Vuonna 2015 tukea asunnon muutostöihin ja asuntoon kuuluviin laitteisiin ja välineisiin sai 9 600 henkilöä. Tukea saaneista runsas puolet (53,4 %) oli 65 vuotta täyttäneitä.

Vammaislainsäädännön uudistus

321. Vammaislainsäädännön uudistuksessa tähdätään lakiin, jossa säädetään vammaisuuden perusteella järjestettävistä erityispalveluista. Uudella lailla korvattaisiin vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Uudistuksen lähtökohta on parantaa vammaisten ihmisten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tavoitteena on säilyttää nykyiset perusoikeuksia turvaavat oikeudet, kuten oikeus palveluasumiseen, henkilökohtaiseen apuun ja liikkumista tukeviin palveluihin. Tavoit- teena on myös kehittää henkilökohtaista apua ja lyhytaikaista huolenpitoa sekä valmennusta ja tukea uudenlaisena palveluna. Tukiliitto: Vaarana on, että hallituksen tavoittelemat yli 60 mil- joonan euron säästöt estävät lain tarkoituksen ja tavoitteiden toteutumisen käytännössä. On myös vaarana, että lakiin joudutaan kirjoittamaan sellaisia palvelun saamisen edellytyksiä, jot- ka pudottavat erityisesti kehitysvammalain perusteella (asumis)palveluita nykyisin saavat hen- kilöt palveluiden ulkopuolelle.

322. Sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen maakunnat vastaisivat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Myös uudessa vammaispalvelulaissa tarkoitetut erityispalvelut kuuluisivat maakunnan vastuulle.

323. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2018. Laki tulisi voimaan vuonna 2020. Täydennetään ja päivitetään.

VamO-hanke

324. VamO-hanke on valtakunnallinen Euroopan sosiaalirahaston rahoittama kehittämis- ja tutkimushanke, joka noudattaa sosiaalisen osallisuuden ja köyhyyden torjunnan toimintalinjaa. Hankkeen toiminta-aika on 1.9.2016–31.8.2019. Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään yhdessä tutkijoiden, kehittäjätyöntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden kanssa vammaissosi- aalityön erityisasiantuntijuutta, asiakasprosesseja ja asiakasosallisuutta. Hankkeen tavoitteena on tuottaa kuvaus asiakasosallisuuden varmistavasta vammaissosiaalityön asiakasprosessista kokoamalla, testaamalla ja juurruttamalla toimivia sekä asiakasosallisuutta tukevia työmene- telmiä ja toimintakäytäntöjä. Hankkeen hallinnoijana toimii Lapin yliopisto ja muita osatoteut- tajia ovat Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL), Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Ekso- te), Eteva kuntayhtymä, Espoon kaupunki, Invalidiliitto ry, Kynnys ry ja Rovaniemen kaupunki. Mihin tämä paras sijoittaa raportissa? Täydennettävä?

EU:n Vammaiskortti

325. EU:n Vammaiskortti tulee Suomessa käyttöön loppukeväästä vuonna 2018. Yhtenäisellä Vammaiskortilla vammaiset ihmiset voivat Suomessa ja muissa EU-maissa todentaa vaivatto- masti vammaisuutensa tai avustajan tarpeensa matkustaessaan esimerkiksi julkisilla kulkuneu- voilla ja osallistuessaan liikunta- ja kulttuuritapahtumiin.

326. Tulkkauspalveluja on käsitelty 9 artiklan alla.

20 ARTIKLA: HENKILÖKOHTAINEN LIIKKUMINEN

327. Vammaispalvelulain mukaisilla kuljetuspalveluilla turvataan vaikeimmin vammaisille hen- kilöille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muille kansalaisille. Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle koh- tuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairau- tensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toimin- noista.

328. Vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjes- tettäessä vaikeavammaisena pidetään vammaispalveluasetuksen mukaan henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei voi vammansa tai sairautensa vuoksi käyttää julkisia liikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Kuljetuspalveluja ei järjestetä henkilöl- le, joka saa niitä palveluja muun lain nojalla.

329. Kuljetuspalvelu on asiakasmäärältään suurin vammaispalvelulain mukainen palvelu. Kulje- tuspalvelujen saajia oli vuoden 2015 aikana 100 430. Heistä 65 prosenttia oli 65 vuotta täyttä- neitä. Tilastot?

330. Kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vammaispalveluasetuksen mukaan vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen hen- kilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Kuljetuspalveluja on järjestettävä siten, että vammaisella henkilöllä on mahdollisuus välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi tehdä vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elä- mään kuuluvaa asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa henkilön asuinkunnan tai lähikun- nan alueella. Työ- ja opiskelumatkat järjestetään tarpeen edellyttämässä laajuudessa.

331. Palvelun myöntäminen ei ole riippuvainen henkilön varallisuudesta, iästä tai diagnoosista. Selvitettäessä voiko henkilö käyttää joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vai- keuksia, tulee lääkärintodistuksen lisäksi arvioida henkilön toiminnallista ympäristöä, kuten onko käytössä esimerkiksi esteettömiä julkisen liikenteen palveluja. Tukiliitto: Viime aikoina kehitysvammaisilla henkilöillä on ollut entistä enemmän vaikeuksia saada kuljetuspalveluita, koska niiden saamisen edellytykseksi on laista poikkeavasti asetettu omatoimista suoriutumista määränpäässä koskeva voimavaraedellytys, jonka on myös KHO joissain tilanteissa hyväksynyt.

332. Kunnalla on käytettävissään useita tapoja järjestää palvelu. Kun kunta järjestää esimerkik- si yhteiskuljetuksia, on palveluja järjestettäessä kuitenkin huomioitava kulloinkin vaikeavam- maisen yksilölliset tarpeet liikkumiseen ja varmistuttava valittujen keinojen soveltuvuudesta yksittäiselle palveluun oikeutetulle henkilölle. Jos esimerkiksi yhteiskuljetukset eivät sovellu vaikeavammaiselle henkilölle ottaen huomioon vammasta tai sairaudesta aiheutuvat esteet ja hänen kuljetuspalvelujensa tarpeet, on kuljetuspalvelut tällöin järjestettävä hänen yksilöllisen tarpeensa huomioon ottavalla tavalla.

333. Kunta voi korvata asiakkaalle kuljetuspalveluista aiheutuneet kustannukset jälkikäteen tai järjestämällä matkan esimerkiksi taksikorttia tai taksiseteleitä käyttäen. Kunnan on korvattava omavastuuosuuden ylittävältä osin kuljetuspalveluista vammaiselle henkilölle aiheutuneet koh- tuulliset kustannukset.

334. Vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna ei korvata matkoja henkilölle, joka saa näitä matkoja muun lain, esimerkiksi sairausvakuutuslain nojalla. Jos henkilö on vammautunut liikennetapaturmassa tai työtapaturmassa, voidaan hänelle mahdollisesti korvata vakuutukses- ta työstä tai opiskelusta aiheutuvat matkakustannukset.

Tukiliitto: Tästä puuttuvat kokonaan kehitysvammalain perusteella järjestettävät erityishuollon matkat, kuten esimerkiksi matkat päivä- ja työtoimintaan sekä erityishuoltona järjestettävään aamu- ja iltapäivätoimintaan tai lyhytaikaishoitoon.

335. Vammaisten henkilöiden mahdollisuus liikkua ja sitä kautta osallistua yhteiskuntaan on parantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Esteettömän julkisen joukkoliikenteen tar- jonnassa olevien puutteiden ja alueellisten erojen takia julkisen joukkoliikenteen ulkopuolelle jää kuitenkin edelleen ihmisiä, joiden tavanomaiseen elämään kuuluvan liikkumisen kannalta yhteiskunnan järjestämät liikkumista tukevat yksilölliset palvelut ja tukitoimet ovat edelleen välttämättömiä.

336. THL:n vuonna 2014 tekemässä kuntakyselyssä 65 prosenttia vastaajista ilmoitti, että hei- dän alueella ei ole riittävästi liikkumisrajoitteisille soveltuvaa joukkoliikennettä.

337. Nykyisessä laissa tarkoitettu vaikeavammaisuus suhteessa kuljetuspalveluihin voi olla fyy- sisistä, kognitiivisista tai psyykkisistä tarpeista johtuvaa. Vaikeavammaisuuden määrittely edel- lyttää tapauskohtaista harkintaa sekä henkilön liikkumiseen että joukkoliikenteen käyttöön liittyvien rajoitusten arvioimiseksi. Määrittelyn hankaluudesta kertoo se, että vuosina 2015– 2016 korkein hallinto- 60 oikeus antoi runsaat 100 kuljetuspalvelua koskevaa ratkaisua joista hieman yli puolessa käsiteltiin vaikeavammaisuuden arviointia.

338. Oikeuskäytännössä on jouduttu tilannekohtaisesti myös ratkaisemaan, mikä katsotaan henkilön asuinkunnan lähikunnaksi. Tulkinnanvaraisuutta ja rajanvetoa on aiheuttanut myös

se, mikä tulkitaan kohtuulliseksi kuljetuspalveluksi suhteessa siitä aiheutuviin kustannuksiin. Korkeimman hallinto-oikeuden ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuissa on tulkittu, että kunta ei saa asettaa ehdotonta kilometri- tai euromääräistä rajaa korvattaville kuljetuksille, mutta käytännössä kustannusten kohtuullisuutta on kuitenkin arvioitu matkustusalueen laa- juuden perusteella.

339. Vaikeavammaisen henkilön ollessa laitoshuollossa, kuuluu laitoshuoltoon myös tarpeellis- ten kuljetuspalvelujen järjestäminen. Vammaispalvelulaki voi tulla sovellettavaksi täydentävä- nä, mikäli laitoshuollossa tai -hoidossa olevan henkilön palvelut eivät ole riittäviä tai hän ei saa niitä ollenkaan.

340. Kuljetuspalveluita koskeva lainsäädäntö uudistetaan vammaislainsäädännön kokonaisuu- distuksen yhteydessä.

341. Yksilöllisten kuljetuspalvelujen lisäksi vammaisten henkilöiden liikkumista tuetaan eri vi- ranomaisten hallinnoimilla auton hankinnan tukimuodoilla. Keskeisimmät tuen muodot ovat vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentin mukainen tuki auton hankintaan, auton muutostöihin ja välineisiin sekä autoverolain (1482/1994) mukainen autoveronpalautus ja -huojennus. Tulisiko tätä avata lisää? Lisäksi vakuutuslaitokset voivat myöntää muun muassa tapaturma- ja liiken- nevakuutuslainsäädännön nojalla työssäkäyvälle vammautuneelle henkilölle tukea auton han- kintaan ja apuvälineisiin. Valtiokonttori myöntää sotainvalideille sotilasvammalain mukaista (404/1948) korvausta auton hankintakuluihin. Myös Kela voi myöntää vammaiselle henkilölle harkinnanvaraista autoavustusta, jos auton käyttö on välttämätöntä henkilön yritystoiminnas- sa.

342. Yleissopimuksen kansallisen toimintaohjelman yhtenä pitkän aikavälin toimenpiteenä arvioidaan autoverotuen tarkoituksenmukaisuus ja selvitetään mahdollisuus korvata se palve- lujärjestelmää kehittämällä.

343. Apuvälinepalveluita käsitellään tarkemmin muun muassa 26 artiklan alla.

Koulutus vammaisille henkilöille ja henkilöille, jotka työskentelevät heidän kanssaan?

21 ARTIKLA: SANAN- JA MIELIPITEENVAPAUS JA TIEDONSAANTI

344. Sananvapaus turvataan perustuslain 12 §:ssä. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

345. Lailla sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä.

346. Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Laissa viran- omaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) lähtökohtana on, että viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

347. Hallintolain 26 §:n mukaan viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, jos romani- tai viittomakieltä taikka muuta kieltä käyttävä asianosainen ei osaa viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kiel- tä, tai asianosainen ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi. Asia voidaan tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota asianosaisen voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän. Asian selvittämiseksi tai asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä muussakin asiassa kuin sellaises- sa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta.

348. Toimenpiteet, jotta kaikille avoinna oleva tieto on saatavilla vammaisille ilman lisäkuluja ja ilman viivästyksiä

349. Toimenpiteet, joilla on kehotettu yksityisiä tahoja ja mediaa tarjoamaan tietoa kaikille saavutettavalla tavalla

350. Julkisten internetsivustojen määrä, jotka ovat niin kutsutun WAI (Web Accessibility Ini- tiative) -standardin mukaisia eli verkkosivustojen saavutettavuusohjeiden mukaisia, onko tästä tällä hetkellä tietoa?

Saavutettavuusdirektivi

351. Tiedonsaannin esteettömyyttä on käsitelty myös 9 artiklan alla.

Viittomakieli

352. Suomen perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan viittomakieltä käyttävien sekä vammai- suuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet tulee turvata lailla. Eri yhteyk- sissä on todettu, että viittomakieliset ovat kieli- ja kulttuurivähemmistö Suomessa.

353. Kansallisia viittomakieliä on kaksi: suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viit- tomakieli. Äidinkielenään suomalaista viittomakieltä käyttää noin 4000–5000 kuuroa tai huo- nokuuloista henkilöä. Suomalaisella viittomakielellä on yhteensä noin 14 000 käyttäjää, mu- kaan lukien kuulevat henkilöt. Omana vähemmistönään tämän kielen sisällä suomenruotsalai- sen viittomakielen käyttäjiä on noin 300. Suomenruotsalaisen viittomakieli on vaarassa kadota ilman nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä.

354. Viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumista edistävä viittomakielilaki (359/2015) tuli voimaan 1.5.2015. Uusi erillislaki on suppea yleislaki, joka selkiyttää viittoma- kielisten oikeuksiin liittyvän säätelyn kokonaisuutta. Viittomakielisten kielelliset oikeudet on turvattu perustuslaissa, mutta tarkemmat säännökset ovat edelleen eri hallinnonalojen lain- säädännössä. Uudella erillislailla vahvistetaan viittomakielisten oikeuksien huomioimista ja kehittämistä eri hallinnonaloilla.

355. Viittomakielilailla lisätään viranomaisten tietoisuutta viittomakielistä sekä viittomakieltä käyttävistä kieli- ja kulttuuriryhmänä. Tarkoituksena on, että viranomaiset huomioivat viitto- makieltä käyttävät säädösvalmistelussa ja käytännön ratkaisutoiminnassa aiempaa paremmin sekä edistävät viittomakieltä käyttävien mahdollisuuksia käyttää ja saada tietoa omalla kielel- lään.

356. Viittomakielilaki koskee Suomen kansallisia viittomakieliä eli suomalaista ja suomenruot- salaista viittomakieltä. Uudessa laissa viittomakieltä käyttävän määritelmää ei ole sidottu hen- kilön kuulovammaisuuteen. Viittomakielisten ydinryhmän muodostavat kuurot ja vaikeasti kuulovammaiset, jotka käyttävät viittomakieltä äidinkielenään. Viittomakieltä voidaan kuiten- kin pitää äidinkielenä myös silloin, kun ainakin toinen vanhemmista tai joku vanhemmista sisa- ruksista on viittomakielinen ja viittomakieltä on käytetty lapsen kanssa syntymästä lähtien.

357. Lakia hyväksyessään eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sen turvaa- miseksi, että viittomakieltä käyttävien oikeudet toteutuvat koko maassa siten kuin heidän kie- lellisiä oikeuksiaan koskevaa lainsäädäntöä laadittaessa on tarkoitettu. Oikeusministeriö perus- ti maaliskuussa 2015 viittomakielen yhteistyöryhmän vuosille 2015–2016, joka käsitteli valtio- neuvoston piirissä ajankohtaisia viittomakieleen liittyviä asioita ja pyrki varmistamaan hyvää tiedonkulkua keskeisten toimijoiden välillä.

358. Lapsiasiavaltuutettu teki vuonna 2012 selvityksen ”Hei, kato mua! – Vuorovaikutus ja hy- vinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä”20 yhteistyössä Kuurojen Liitto ry:n ja Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry:n kanssa. Julkaisussa selvitettiin kuurojen ja huonokuuloisten lasten omia kokemuksia ja näkemyksiä hyvinvoinnistaan sekä oikeuksiensa toteutumisesta. Julkaisussa lapsiasiavaltuutettu suositteli muun muassa, että viittomakielisillä lapsilla on oltava oikeus äidinkieleen ja opetukseen omalla äidinkielellään. Viittomakieliselle oppilaalle on annettava mahdollisuus myös oman äidinkielen opiskeluun oppiaineena. Koulu- jen tulee ottaa huomioon viittomakielisten lasten kieli ja kulttuuri. Viittomakielisillä lapsilla on oikeus yhtä laadukkaaseen ja korkeatasoiseen opetukseen kuin muillakin lapsilla. Vanhemmat, myös viittomakieliset kuurot ja kuulevat vanhemmat, tarvitsevat tukea kasvatustehtävässään lapsen kielellisen ja kulttuurisen identiteetin rakentamisessa.

359. Kuurojen ja viittomakielisten oppilaiden lukumäärää ja opetusjärjestelyjä perusopetukses- sa selvitettiin lukuvuonna 2013–2014. Ensimmäistä kertaa tarkasteltiin myös oppimisen ja kou- lunkäynnin tuen toteutumista viittomakielisten oppilaiden näkökulmasta. Mitä selvisi, mihin toimenpiteisiin ryhdyttiin?

360. Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten keskus (Kotus) julkaisivat Suomen viittomakielten kielipoliittisen ohjelman vuonna 201021.

361. Viittomakielten huolto ja tutkimus siirrettiin vuonna 2012 Kotuksesta Kuurojen Liittoon. Kotuksen yhteydessä toimii asiantuntijaelimenä viittomakielten lautakunta (v. 2015 asti viitto- makielen lautakunta). Lautakunnan tehtävänä on antaa suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen käyttöä koskevia periaatteellisia tai yleisluonteisia suosituksia.

22 ARTIKLA: YKSITYISYYDEN KUNNIOITTAMINEN

362. Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Kir- jeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

363. Laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta lähtökohtana on, että viranomaisten asiakir- jat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Lain 24 §:ssä säädetään

20 Hei, kato mua! – Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:3

21 xxxx://xxxxxxx.xxxxx.xx/xxx/xxxxxxxxxxxxxxx/xxxx00/Xxxxxxxxxxxxxxx_xxxxxxxxxxxxxxxx_xxxxxxx.xxx

xxxxxxx pidettävistä viranomaisten asiakirjoista. Pykälän 25 kohdan mukaan asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilö- asiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta ovat salassa pidettäviä, jollei erikseen toisin määrätä.

364. Henkilötietolain (523/1999) tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä. Lakia sovelletaan automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn sekä myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sil- loin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Henkilötietolaissa säännellään henkilötietojen käsittelyn yleisistä edellytyksistä, niistä vel- voitteista, joita kaikessa henkilötietojen käsittelyssä tulee aina noudattaa, rekisteröityjen hen- kilötietojen käsittelyyn liittyvistä oikeuksista, lain soveltamisen valvontajärjestelmästä sekä sanktioista, jotka voivat seurata henkilötietolain vastaisista käsittelyistä.

365. Henkilötietolain 11 §:n mukaan arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kielletty. Ar- kaluonteisina tietoina pidetään henkilötietoja, jotka kuvaavat muun muassa henkilön vammai- suutta. Henkilötietolain 12 §:ssä säädetään poikkeuksista arkaluonteisten tietojen käsittelykiel- toon. Pykälän mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelykielto ei estä muun muassa terveyden- huollon toimintayksikköä tai terveydenhuollon ammattihenkilöä käsittelemästä näiden tässä toiminnassa saamia tietoja rekisteröidyn terveydentilasta, sairaudesta tai vammaisuudesta tai häneen kohdistetuista hoitotoimenpiteistä taikka muita rekisteröidyn hoidon kannalta välttä- mättömiä tietoja eikä esimerkiksi vakuutuslaitosta käsittelemästä vakuutustoiminnassa saatuja tietoja vakuutetun ja korvauksenhakijan terveydentilasta, sairaudesta tai vammaisuudesta.

366. Potilasasiakirjoista ja hoitoon liittyvästä materiaalista ja niiden salassapidosta säädetään potilaslain 4 luvussa.

367. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) 4 §:ssä säädetään työntekijän henkilötietojen keräämisen yleisistä edellytyksistä ja 5 §:ssä terveydentilaa koskevien tietojen käsittelystä.

368. Laissa henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa (1069/2015) säädetään ran- gaistusten täytäntöönpanon sekä muiden Rikosseuraamuslaitokselle kuuluvien tehtävien suo- rittamiseksi tarpeellisten henkilörekisterien pitämisestä ja muusta henkilötietojen käsittelystä.

369. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 luvussa säädetään salas- sapidosta, vaitiolovelvollisuudesta sekä salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta.

370. Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä HE 159/2017 vp?

371. Lain sähköisen viestinnän palveluista tavoitteena on edistää sähköisen viestinnän palvelu- jen tarjontaa ja käyttöä sekä turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyy- den suojan toteutuminen. Päivitettävää?

372. Xxxxxxxxx 24 luvussa säädetään yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevista rikoksista kuten kotirauhan rikkomisesta, salakuuntelusta ja -katselusta, yksityiselämää louk- kaavan tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta.

Tietosuoja-asetus?

Koulutus? Miten toteutuu käytännössä?

373. Yleissopimuksen kansallisessa toimintaohjelmassa on yhdeksi toimenpiteeksi nostettu sosiaalihuollon ja vammaispalvelujen soveltamisohjeiden täsmentäminen siten, että vammais- ten henkilöiden yksityisyyden kunnioittaminen ja vakaumus huomioidaan avustavan ja hoita- van henkilöstön valinnassa. Tukiliitto: Käytännössä ei henkilö kuitenkaan saa valita esimerkiksi alapesun suorittajan sukupuolta, mikä loukkaa mielestämme yksityisyyttä. Yksityisyyden suoja toteutuu huonosti ryhmämuotoisessa asumisessa ja laitosmaisessa toimintakulttuurissa.

23 ARTIKLA: KODIN JA PERHEEN KUNNIOITTAMINEN

374. Vammaisilla henkilöillä on oikeus vapaasti ja ilman rajoituksia solmia avioliitto ja perustaa perhe. Rajoitteena ovat yleiset avioliiton esteet, jotka on lueteltu avioliittolain (234/1929) 2 luvussa.

375. Holhoustoimilain 29 §:n mukaan edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta päämiehensä puolesta antaa suostumusta avioliittoon tai lapseksiottamiseen, tunnustaa isyyttä, hyväksyä isyyden tunnustamista, tehdä tai peruuttaa testamenttia eikä edustaa päämiestään muussa sellaisessa asiassa, joka on näihin rinnastuvin tavoin henkilökohtainen.

376. Adoptiolain (22/2012) 3 §:n mukaan alaikäisen lapsen adoptio voidaan vahvistaa, jos sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan adoptionhakijan vammai- suus ei sinänsä ole adoption este. Adoption hakijan vammaisuuden mahdolliset vaikutukset hänen kykyynsä huolehtia lapsen hyvästä hoidosta ja kasvatuksesta on vain yksi seikka, joka päätöstä tehtäessä on otettava huomioon muiden asiaan vaikuttavien olosuhteiden ohella (HE 47/2011 vp). Lapsen edun ensisijaisuus tulee huomioida artiklan määräysten soveltamisessa.

377. Perustuslain 19 § 3 momentissa säädetään julkisen vallan velvollisuudesta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksi- löllinen kasvu.

378. Lastensuojelulain (417/2007) mukaan lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisi- jainen oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsen hyvinvoinnista. Lasten ja perheiden kanssa toimi- vien viranomaisten on puolestaan tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtäväs- sään.

379. Lastensuojelulain mukaan lapsia ja perheitä on tuettava ensisijaisesti ehkäisevän lasten- suojelun keinoin. Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevällä lastensuojelulla tarkoitetaan kaikkia niitä palveluja ja toimintoja, joilla tuetaan lasta, nuorta ja perhettä silloin, kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakkaana. Kunkin palvelun piirissä on käytettävissä erityisen tuen muotoja, jotka ovat ensisijaisia lastensuojelupalveluihin nähden.

380. Xxxxxxxxx tai lapsen vammaisuus ei itsessään ole peruste lastensuojelun asiakkuudelle. Jos peruspalveluissa tai esimerkiksi vammaisille henkilöille tarkoitetuissa palveluissa tarjottava tuki tai erityinen tuki eivät riitä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseen, on lapsi ja perhe ohjattava lastensuojelupalvelujen piiriin. Lievimmän puuttumisen periaatteen mukaisesti lapsia ja perheitä on tuettava ensisijaisesti avohuollon tukitoimin. Avohuollon tukitoimien tarve

arvioidaan sosiaalityöntekijän ja asiakkaiden yhteistyönä siten, että tuki tosiasiassa vastaa asi- akkaiden tarvetta. Tukiliitto: Tällä hetkellä eri paikkakuntien välillä on kuitenkin huomattavia eroja kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä tarvitsemien sosiaalipalvelujen saami- sessa. Myöskään tarjolla olevat palvelut eivät välttämättä vastaa lapsen ja perheiden yksilöllis- tä tarvetta.

381. Lastensuojelulain mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huos- taan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolo- suhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse vaarantaa va- kavasti terveyttään tai kehitystään. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Tukiliitto: Lastensuojelulain mukaiset velvoitteet eivät läheskään aina toteudu vammaisten lasten osalta. Esimerkiksi heidän yksilölli- siin tarpeisiinsa vastataan sijaishuollossa usein puutteellisesti, eikä heidän osallisuutensa to- teudu. Runsaasti ongelmia on myös lastensuojelulain ja vammaislainsäädännön rajapinnoilla. Esimerkiksi riittävää tukea vammaisten lasten perheille, tai perheille joissa vanhemmalla on vamma, on edelleen monissa kunnissa huonosti tarjolla ilman lastensuojelun asiakkuutta; ks. tarkemmin Lastensuojelun Keskusliiton lausunto tästä raporttiluonnoksesta.

382. Lapsen kodin ulkopuolelle tehtävän sijoituksen tarkoituksena on turvata lapsen hyvinvoin- ti, kasvu ja kehitys. Sijaishuoltopaikan valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tarpeisiin ja huostaanoton perusteisiin. Tavoitteena on, että lapsen sijaishuolto järjestetään ensisijaisesti perhehoitona ja laitoshuoltoa järjestetään vain, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla. Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pää- asiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen.

383. Lastensuojelulain mukaan sijoitetulla lapsella on oikeus tavata ja pitää muulla tavoin yh- teyttä vanhempiinsa, sisaruksiinsa ja muihin hänelle läheisiin henkilöihin riippumatta siitä, on- ko lapsen sijaishuolto järjestetty perhe- vai laitoshoitona. Sosiaaliviranomaisten ja sijaishuollon järjestäjien on tuettava lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuollon aikana lapselle ja vanhemmille annettavan tuen tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen.

384. Henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut, tulkkauspalvelut, apuvälineet, neuvolapalvelut tärkeä osa tukena vammaisille vanhemmille ja lapsille, Tukiliitto: Riittämättömät palvelut ovat usein syynä siihen, että vammainen lapsi joutuu kodin ulkopuolelle asumaan. Ks. myös kohta 277.

Vammaisten lasten kannalta on ongelmallista, että vammaisille henkilöille tarkoitetut palvelut suunnitellaan ja toteutetaan paljolti aikuisten ehdoilla. Tuolloin unohdetaan, että vammaisille aikuisille suunnatut tuet ja toimintatavat eivät sellaisenaan ehkä olekaan riittäviä lapsille. Eri- tyisen suuri ongelma vammaisten lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumisen kannalta on se, että vammaisten lasten perheet eivät saa ajoissa yksilöllisten tarpeidensa mukaisia tukipal- veluita tai eivät ole niistä tietoisia. Xxxxxxxx olevat palvelut eivät myöskään aina vastaa vam- maisten ja heidän perheidensä tarpeita, eikä lapsia ja perheitä kuulla riittävästi palveluita suunniteltaessa. Sopivien ja riittävien tukipalveluiden puuttuessa perheet uupuvat, jolloin ti-

lanne saattaa helposti johtaa lapsen laitossijoitukseen tai vanhemman/vanhempien joutumi- seen pitkäaikaisesti työelämän ulkopuolelle.

Eri paikkakuntien välillä on huomattavan suuria eroja vammaisten lasten ja heidän perheidensä tarvitsemien palveluiden saamisessa ja laadussa. Vammaisia lapsia ja heidän perheitään ei tule nähdä erillisenä, homogeenisenä ryhmänä, jolle kohdennetaan vain yhdenmukaisesti räätälöi- tyjä erityispalveluja ja tukitoimia, vaan heidän yksilölliset tarpeensa tulisi ottaa läpileikkaavasti ja kokonaisuutena huomioon.

Siitä huolimatta, että YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli viimeisimmissä päätelmissään Xxxxxxxx vuonna 2011, että se takaa henkilökohtaisen avun palvelut sekä kuljetuspalvelut vammaisille lapsille, näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Xxxxxxxx henkilökohtaisen avun ja kul- jetuspalveluiden saamisessa heikentävät edelleen vammaisten lasten osallistumismahdolli- suuksia

385. VALAS?

386. Miten toteutuu käytännössä, haasteet? Koulutus työntekijöille?

387. Lapsiasiavaltuutettu?

24 ARTIKLA: KOULUTUS

388. Perusopetuslaissa (628/1998) säädetään perusopetuksesta ja oppivelvollisuudesta. Tuki- liitto: Raporttiluonnoksessa ei ole tarkasteltu vammaisten lasten kasvun, kehityksen ja kuntou- tumisen kannalta merkittävää varhaiskasvatusta käytännössä lainkaan. Vammaisten lasten varhaiskasvatuksessa on tällä hetkellä useita haasteita.

Yksityiset päiväkodit voivat nykyään käytännössä usein itse valita asiakkaansa silloinkin, kun ne järjestävät kunnan järjestämisvastuulle kuuluvaa varhaiskasvatusta. Tämä saattaa johtaa sii- hen, että tukea tarvitsevia tai muuten haasteellisemmiksi koettuja lapsia ei lainkaan oteta näi- hin päiväkoteihin.

Lasten yhdenvertaisuuden kannalta erittäin huolestuttava on tilanne, jossa esimerkiksi äkilli- sesti vammautunut tai vakavasti sairastunut lapsi joutuisi elämänsä murroksen keskellä vaih- tamaan myös varhaiskasvatuspaikkaa ja luopumaan päiväkodin tutusta ympäristöstä, kaveri- suhteista sekä turvallisista aikuisista. Asia tulee nostaa esille samalla, kun varhaiskasvatuksessa jatkossa tarkastellaan lapsen tukeen liittyviä kysymyksiä.

Oli valitettavaa, että äskettäin lausunnolla ollut varhaiskasvatuslakiluonnos ei sisältänyt tar- kennuksia liittyen lapselle annettavaan tukeen varhaiskasvatuksessa. Tuen säännökset kaipaa- vat uudistamista, jotta jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen tarpeidensa mukaisesti. Uudistuk- sen lähtökohtana tulee olla lapsen oikeus oikea-aikaiseen, riittävään ja tarkoituksenmukaiseen tukeen niin julkisissa kuin yksityisissä varhaiskasvatuspalveluissa. Niin sanottu kolmiportaisen tuen malli toimii uudistuksen hyvänä lähtökohtana. Erityistä tukea tarvitsevien lasten oikeus- turvan näkökulmasta ongelmallista on myös se, että lainsäädäntö ei edellytä, että erityisen tuen antamisesta tehdään muutoksenhakukelpoinen päätös. Tuen saamiseen liittyvien, velvoit- tavien säännösten puuttumiseen on kiinnittänyt huomiota myös oikeusasiamies.

Varhaiskasvatukseen liittyen tulisi lainsäädännössä korjata ne merkittävät heikennykset, joita varhaiskasvatukseen on viime vuosien aikana tehty. Tämä liittyy niin subjektiivisen varhaiskas- vatusoikeuden rajaamiseen kuin suhdelukuun tehtyihin muutoksiin. Niillä on merkittävä vaiku- tus myös vammaisten lasten oikeuksien toteutumiseen.

389. Opetuskielenä voi olla suomen tai ruotsin lisäksi myös saame, romani tai viittomakieli. Äidinkielenä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa myös esimerkiksi viittomakieltä.

390. Perusopetuslain 16 §:ssä säädetään oppilaan oikeudesta saada tukiopetusta ja erityisope- tusta. Perusopetuslain 16 a §:n mukaan oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulun- käynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on annettava tehostet- tua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti.

391. Perusopetuslain 17 §:ssä säädetään erityisestä tuesta, joka muodostuu erityisopetuksesta ja muusta perusopetuslain mukaan annettavasta tuesta. Tästä tulee tehdä kirjallinen päätös, jossa määrätään esimerkiksi mahdollisista avustajapalveluista. Ennen päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa. Erityisen tuen päätös voidaan tehdä ennen esi- tai perusopetuksen alkamista tai sen aikana ilman sitä edeltävää pedagogista selvitystä ja oppimisen tehostetun tuen antamista, jos psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella ilmenee, että oppilaan opetusta ei vamman, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun vastaavan erityisen syyn vuoksi voida antaa muuten. Erityistä tukea koskevan päätöksen toimeenpanemiseksi oppilaalle on laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma.

Tukiliitto: Perusopetuslaki on ilmaisultaan varsin väljä, mikä käytännössä on aiheuttanut haas- teita saada vammaiselle oppilaalle hänen tarvitsemiaan avustajapalveluja. Kunnissa on myös vaihtelevia käytäntöjä vammaispalvelulain ja perusopetuslain tulkinnassa, mikä luo alueellista epätasa-arvoa toisaalta vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun ja toisaalta kou- lun avustamispalveluiden saatavuuteen.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on korostanut inkluusion ja lähikouluperiaat- teen merkitystä vammaisten lasten koulunkäynnin osalta. Lapsiasiavaltuutetun vuoden 2016 vuosikirjan mukaan osissa kunnista haasteena on ollut, että lähikouluperiaate ja inkluusio yleisopetuksen ryhmiin ei toteudu, vaan lapsia on siirretty erityiskouluihin tai -ryhmiin, vaikka he kykenisivät käymään kouluaan lähikouluissa tai tavallisessa luokassa riittävän tuen turvin.

Ongelmaksi saattaa muodostua muun muassa se, että kaikki koulurakennukset eivät ole esi- merkiksi liikuntavammaiselle lapselle esteettömiä. Inkluusio on tärkeä päämäärä, mutta se ei toimi ilman riittävää yksilöllistä tukea ja apua, joka turvaa paitsi lapsen oppimisen edellytykset, myös selviytymisen päivittäisestä koulun arjesta. Tuen ja avun saamisessa on ollut osissa kun- nista selkeitä puutteita. Inkluusiota on pahimmillaan käytetty säästökeinona, eli vammaisia lapsia on siirretty yleisopetuksen ryhmiin ilman riittävää tukea, mikä vaarantaa niin heidän kuin muiden oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin.

Perusopetuksesta tehdyt säästöt ja leikkaukset ovat kohdentuneet vammaisiin lapsiin ja nuo- riin muun muassa siten, että avustajien ja koulunkäynninohjaajien määrää on vähennetty, ryhmäkokoja kasvatettu ja tukitoimia karsittu. Kasvavissa perusopetuksen ryhmissä ei ole to- dellista mahdollisuutta vastata lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja taata hänelle laadukasta opetus- ta.

Opettajat eivät saa koulutuksessaan eivätkä täydennyskoulutuksena riittäviä valmiuksia tukea tarvitsevien lasten opettamiseen eivätkä riittävää tukea käytännön työlleen.

392. Perusopetuslain 18 §:n mukaan oppilaan opiskelu voidaan järjestää osittain toisin esimer- kiksi niissä tapauksissa kun se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.

393. Vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden opetus voidaan järjestää oppiainejaon sijasta toiminta-alueittain (Valtioneuvoston asetus (422/2012) 9 § 3 mom.). Myös muulla tavoin vammaisen tai vakavasti sairaan oppilaan opetus voi olla oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä perusteltua järjestää toiminta-alueittain (Perusopetuslaki 18 § 1 mom.). Opetuksen jär- jestämisestä oppiainejaon sijasta toiminta-alueittain päätetään erityisen tuen päätöksessä. Opetus järjestetään toiminta-alueittain vain kun todetaan, ettei oppilas kykene opiskelemaan edes oppiaineiden yksilöllistettyjä oppimääriä. Toiminta-alueet ovat motoriset taidot, kieli ja kommunikaatio, sosiaaliset taidot, päivittäisten toimintojen taidot ja kognitiiviset taidot. Toi- minta-alueittain järjestävän opetuksen tavoitteena on antaa oppilaalle tietoja ja taitoja, joiden avulla hän suoriutuu mahdollisimman itsenäisesti elämässään. Oppilaan yksilölliset tavoitteet ja keskeiset sisällöt sekä oppilaan edistymisen arviointi kuvataan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa kullekin toiminta-alueelle.

394. Jos lapsen vamman tai sairauden vuoksi on ilmeistä, ettei perusopetuksen tavoitteita pys- tytä saavuttamaan yhdeksässä vuodessa, alkaa oppivelvollisuus jo 6-vuotiaana ja kestää 11 vuotta (ns. pidennetty oppivelvollisuus).

395. Oppilaalla on oikeus saada jokaisena koulun työpäivänä maksuton, täysipainoinen ateria sekä tietyin edellytyksin maksuton koulukuljetus. Vammaisella tai muulla erityistä tukea tarvit- sevalla on lisäksi oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät apuvälineet, joita ovat esimerkiksi opetusvälineisiin ja oppimateriaaleihin kuuluvat kommunikointia tukevat materiaalit ja välineet, koulussa liikkumista helpottavat hissit, kaiteet ja luiskat sekä erilaiset pulpetit ja tuolit, ja muun muassa tulkitsemis- ja avustajapalvelut ja apuvälineet. Apuvälinetar- peen arviointi ja apuvälineen valinta tehdään lapsen ja vanhempien, opetushenkilökunnan se- kä apuvälineasiantuntijoiden yhteistyönä. Koulun apuvälinepalveluita haetaan koulutervey- denhuollon kautta.

Tukiliitto: Erityisen tuen oppilaat tarvitsevat usein erityisiä järjestelyjä toiminnalliseen opetuk- seen, välituntileikkeihin, retkiin, liikunnanopetukseen ja muuhun koulun toimintaan. Erityisen tuen oppilaiden liikunnanopetus sekä terveyttä edistävän elämäntavan omaksuminen on haas- teellista. Opettajat tarvitsevat tietoa siitä, miten liikunnanopetus voidaan järjestää, mistä voi- daan saada apua opetuksen toteuttamiseen, millaisia apuvälineitä tarvitaan ja kuinka niitä käy- tetään. Tietoa kaivataan eriyttämiseen, soveltamiseen, oppituntien ja välituntien liikunnallis- tamiseen sekä HOJKS:n laatimiseen. Hyvin usein oppilas jää liikuntatunneilla ryhmäliikunnan ulkopuolelle, hän liikkuu avustajan kanssa kahdestaan tai saa terapiaa liikuntatuntien aikana.

Kohtuullisten mukautusten epääminen on syrjintää. Kouluilla on velvollisuus huolehtia siitä, että kaikki oppilaat voivat osallistua myös liikuntatunneille. Kuntoutuksen voi tuoda osaksi kou- lupäivää. Terapeutti voi toimia opetuksessa mukana ja auttaa löytämään ratkaisuja esimerkiksi liikuntatunnille osallistumiseen sen sijaan, että oppilas siirtyisi terapiaan liikuntatunnin ajaksi.

396. Uusi opetussuunnitelma, opetushallituksen ohjeet? Miten huomioidaan vammaiset henki- löt?

397. Vammaisten tyttöjen ja poikien lukumäärät perusopetuksessa?

398. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti maaliskuussa 2015 vaativan erityisen tuen kehittä- misryhmän. Ryhmän tehtävänä oli mm. tuottaa määrällistä ja laadullista tietoa sekä selkiyttää käsitteistöä aihealueelta, selvittää erilaisten poikkeavien opetusjärjestelyiden laajuutta ja toi- mintatapoja ja kehittää erityisen tuen oppilaiden joustavaa koulupolkua ja sen nivelvaiheita varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Kehittämisryhmän työ valmistui syyskuussa 2017 ja se sisälsi 12 kehittämisehdotusta. Täydennettävä (esim. keskeiset kehittämisehdotukset).

399. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistämässä VIP-ohjaus- ja palveluverkostoja, joiden tarkoitus on jatkossa tukea kuntien ja yksityisten opetuksen järjestäjien mahdollisuuksia hyö- dyntää sairaalakoulujen, Elmeri-koulujen, koulukotikoulujen, yliopistojen erityispedagogiikan tutkimus- ja koulutusyksiköiden sekä Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin osaamista. VIP- toiminnan tavoitteena on päivittää, kehittää ja vakiinnuttaa opetuksen järjestäjien vaativan erityisen tuen yhteistyön organisointia. Verkostojen tehtävänä on vaativan erityisen tuen ke- hittäminen, alueensa kuntien ja yksityisten opetuksen järjestäjien koulujen sekä yliopistojen harjoittelukoulujen tukeminen ja ohjaaminen vaativan erityisen tuen kysymyksissä ja yksittäis- ten opettajien konsultointi vaativan erityisen tuen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnis- sa.

400. Lukiolain (629/1998) 6 §:n mukaan opetuskielenä lukiossa voi olla myös viittomakieli. Myös lukiossa äidinkielenä voidaan opettaa viittomakieltä opiskelijan valinnan mukaan. Yliop- pilastutkinnon järjestämisestä annetun lain (672/2005) 6 §:n 1 momentin mukaan äidinkielen koe voi olla suomi tai ruotsi toisena kielenä oppimäärään perustuva koe, jos kokelas on viitto- makieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttävä.

401. Xxxxxxxxx mukaan vammaisella tai muusta syystä erityistä tukea tarvitsevalla opiskelijalla on oikeus opiskelun edellyttämiin avustajapalveluihin, muihin opetuspalveluihin ja opiskelija- huollon palveluihin sekä erityisiin apuvälineisiin.

402. Ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n mukaan jos kokelaalla on vamma taikka luku- tai kirjoitushäiriö, hänen kokeensa voidaan järjestää poikkeavasti.

403.

Ehdotus uudeksi lukiolaiksi, mitä voidaan sanoa sen osalta? Oppimisen tuki ja erityisopetus?

404. Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi pääministeri Xxxx Xxxxxxx hallituksen kärkihank- keista. Uusi laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) tuli voimaan 1.1.2018.

405. Reformin tavoitteena on mahdollistaa koulutukseen hakeutuminen ja pääsy joustavasti eri hakuväylien kautta, ja turvata opiskelupaikka jokaiselle perusopetuksen päättäneelle, myös vaativaa erityistä tukea tarvitseville hakijoille. Erityistä tukea tarvitsevien koulutus järjestetään ensisijaisesti ammatillisessa koulutuksessa yhdessä muiden kanssa. Vapaa hakeutumisoikeus mahdollistaa tarvittaessa vaativaa erityistä tukea tarvitseville koulutuksen ammatillisessa eri- tyisoppilaitoksessa. Tukiliitto: Toisen asteen opiskelupaikkoja on liian vähän tarjolla. Tämän vuoksi vammaiset opiskelijat jäävät liian usein ilman opiskelupaikkaa ja siirtyvät suoraan eläk- keelle 16-vuotiaina. Tällä hetkellä opiskelupaikan saaminen ei myöskään ole maantieteellisesti yhdenvertaista.

406. Koulutuksen järjestäjä voi lain 24 §:n mukaan järjestämisluvassa määrätyn opetuskielen lisäksi antaa opetusta esimerkiksi viittomakielellä.

407. Opiskelijalla on lain 64 §:n mukaan oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppi- misen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaati- musten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisellä tuella tarkoitetaan opiskelijan ta- voitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyitä. Erityisen tuen antamisen tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa tut- kinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisen ammattitaidon ja osaamisen.

408. Lisäksi lain 65 §:n mukaan vaativan erityisen tuen tehtävän saaneen koulutuksen järjestä- jän tehtävänä on järjestää koulutusta opiskelijoille, joilla on vaikeita oppimisvaikeuksia taikka vaikea vamma tai sairaus, joiden vuoksi opiskelija tarvitsee yksilöllistä, laaja-alaista ja monipuo- lista erityistä tukea. Tukiliitto: Tämä usein tarkoittaa työhön ja itsenäiseen elämään valmenta- vaa koulutusta (TELMA). Valitettavasti TELMA:n jälkeen ei yleensä ole mahdollisuutta opiske- luun. Tämä taas on vastoin elinikäisen oppimisen ajatusta, johon kaikilla pitää olla mahdolli- suus.

409. Opiskelijoille laaditaan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelma, jonka osana on otettu huomioon yksilön erilaiset tarpeet, kuten tuen ja ohjauksen tarve, erityisen tuen tar- ve, opiskeluvalmiuksien tukevien opintojen tarve tai valmentavan koulutuksen tarve. Koulutus- sopimuksella tapahtuva oppiminen toteutuu tarvittavan tuen ja ohjauksen tai erityisen tuen avulla työpaikoilla, joka edistää opiskelijan työllistymistä opintojen päätyttyä.

410. Ammatillisen perustutkinnon opiskelijan osalta voidaan poiketa tutkinnon perusteista mukauttamalla osaamisen arviointia.

411. Xxxxxxxxxxx opiskelijoille järjestettävistä muista palveluista (esimerkiksi henkilökohtainen avustaminen ja tulkkauspalvelu, kuljetus- ja saattajapalvelut) säädetään erikseen.

412. Reformin toimeenpanon tueksi asetetaan ammatillisen koulutuksen vaativan erityisen tuen kehittämisryhmä edistämään eri toimijoiden yhteistyötä ja selvittämään vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ammatillisen koulutuksen toimeenpanoon liittyviä haasteita ja tarpeita. Tämän osana tehdään kehittämisehdotuksia vaativan erityisen tuen kehittämiseksi ja laaditaan selvitys vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Tukiliitto: Kehitysvammaiset nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, kun tarkastellaan koko koulutuspolkua. Heidän pääsynsä peruskoulun jälkeiseen koulutukseen ei toteudu kaikilta osin yhdenvertaisesti muiden ikätovereiden kanssa. Kehitysvammaisilla nuo- rilla on ollut vaikeuksia saada opiskelupaikkaa ammatillisen koulutukseen, vaikka YK:n vam- maissopimuksen 24 artiklan mukaisesti vammaisille henkilöille on varmistettava mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen syrjimättä ja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Jokaiselle peruskoulunsa päättäneelle nuorelle, mukaan lukien vammaiset ja muut opintoihinsa tukea tarvitsevat nuoret tulee taata tosiasiallinen mahdollisuus päästä toisen asteen opintoihin ja suorittaa toisen as- teen opinnot siten, että niihin turvataan riittävä tuki.

413. Vammaisten henkilöiden lukumäärä toisen asteen opetuksessa? Tilastoja?

414. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintaa sääntelevät yliopistolaki (558/2009) ja ammattikorkeakoululaki (932/2014), joissa säädetään erikseen opiskelijavalinnan yhdenvertai- suudesta. Yliopistolain 36 §:n ja ammattikorkeakoululain 28 §:n mukaan hakijat voidaan erilai- sen koulutustaustan perusteella jakaa valinnoissa erillisiin ryhmiin, jolloin yhdenmukaisia valin-

taperusteita on sovellettava samaan ryhmään kuuluviin hakijoihin. Yliopistolain 37 a §:n ja ammattikorkeakoululain 26 §:n mukaan hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle. Opiskelijaksi ei kuitenkaan voida ottaa sitä, joka ei ole terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään kykenevä opintoihin liittyviin käytännön tehtäviin tai harjoitteluun, jos opintoihin liittyvät turvallisuusvaatimukset sitä edellyttävät ja jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa.

415. Vammaisten henkilöiden lukumäärä kolmannen asteen koulutuksessa? Myös eriteltyä tilastotietoa vammaisten henkilöiden osallistumisesta kolmannen asteen koulutukseen suku- puolen ja opiskelualan perusteella?

416. Opettajien kelpoisuudesta säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa (986/1998).

417. Opettajien koulutus, miten huomioidaan vammaiset? Tukiliitto: Suurimpia ongelmia in- kluusiossa on opettajien koulutus, jossa ei riittävästi oteta huomioon erityisen tuen oppilaita.

418. Koulujen ja oppimateriaalin esteettömyys ja saavutettavuus? Onko lisättävää kohtuullis- ten mukautusten osalta?

419. Oppilashuolto?

25 ARTIKLA: TERVEYS

420. Suomessa terveydenhuoltopalvelujen tuottaminen on julkisen vallan lakisääteinen velvoi- te. Terveydenhuollon järjestämisestä vastaavat tällä hetkellä ensisijaisesti kunnat ja kuntayh- tymät.

421. Vireillä olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon (Sote) uudistuksessa ja maakuntauudistuk- sessa perustetaan uudet maakunnat, uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne, palve- lut ja rahoitus sekä siirretään maakunnille uusia tehtäviä. Uudistuksen on tarkoitus tulla voi- maan 1.1.2020. Uudistus tulee vaikuttamaan myös vammaisten henkilöiden terveyspalvelujen saantiin. Täydennettävä.

422. Perustuslain yleinen syrjintäkielto kieltää syrjinnän vammaisuuden perusteella myös ter- veydenhuollon palveluissa. Potilaslain perusteella jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henki- löllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoi- toon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Ter- veydenhuollon käytettävissä olevat voimavarat ja palvelut määräytyvät pitkälle terveydenhuol- tolain ja sen nojalla annettujen asetusten sekä muun lainsäädännön perusteella.

423. Potilaslaissa säädetään kattavasti potilaan yleisestä oikeusasemasta, oikeudesta osaltaan päättää palvelujen tai hoidon toteutuksesta ja asiakastietojensa käyttämisestä. Potilaslain pe- rusteella potilaalle on muun muassa ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Lisäksi potilaslais- sa säädetään tutkimusta, hoitoa tai lääkinnällistä kuntoutusta koskevasta suunnitelmasta. Suunnitelmasta tulee ilmetä potilaan hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu ja se tulee laatia yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos potilas ei pysty osallistumaan suunnitelman laatimiseen, se on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan omaisen, läheisen tai laillisen edus-

xxxxx kanssa. Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoitovaihtoehdoista sekä niiden vaikutuksista ja muista hoitoon liittyvistä seikoista.

424. Terveydenhuoltolaissa terveydenhuollon kielinä on mainittu suomi, ruotsi ja saame. Viit- tomakielisille henkilöille tulkkausta järjestetään tulkkauspalvelulain perusteella. Potilaslaki edellyttää, että potilaan äidinkieli, yksilölliset tarpeet ja kulttuuritausta otetaan hoidossa mah- dollisuuksien mukaan huomioon.

425. Terveydenhuollon henkilökunnan koulutus vammaisten henkilöiden oikeuksista? Tukiliit- to: Kehitysvammaiset ihmiset kohtaavat syrjintää erityisesti yleisissä terveyspalveluissa. He eivät saa esimerkiksi terveyskeskuksista apua samoihin vaivoihin kuin muut kansalaiset. Kehi- tysvammaisten ihmisten tulee saada samat perusterveydenhuollon palvelut kuin kaikkien mui- denkin. Kyseessä on pitkälti asenneongelma, mutta myös konsultaatiopoluissa on ongelmia.

Kehitysvammalääketieteeseen erikoistuneita lääkäreitä on tarpeeseen nähden liian vähän. Hei- tä tarvitaan kehitysvammaisuuteen liittyviin erityiskysymyksiin kuten diagnosointiin.

Ensitiedon antamisen käytännöt Suomessa ovat järjestö- ja viranomaistoimijoista koostuvan Ensitietoverkoston mukaan alueellisesti ja laadullisesti epätasa-arvoisia. Sillä, miten ensitieto annetaan, on suuri vaikutus lapsen ja perheen koko loppuelämään. Se vaikuttaa kiintymyssuh- teen syntymiseen lapsen ja vanhemman välillä, mutta myös vanhempien ja ammattilaisten yhteistyöhön tulevaisuudessa. Suomesta puuttuu kansallinen ensitietosuositus, joka yhtenäis- täisi ensitiedon antamisen käytäntöjä.

Psykiatristen palveluiden saatavuudessa on kehitysvammaisilla ihmisillä aivan erityisen suuria ongelmia. Heillä on oikeus saada mielenterveyden ongelmiin psykiatrian palveluita siinä kuin kaikilla muillakin.

426. Seksuaali- ja lisääntymisterveys?

427. Täydennettävä erityisesti huomioiden SOTE-uudistus

428. Vakuutusyhtiölaki (521/2008) edellyttää vakuutusyhtiöiden noudattavan vakuutustoimin- taa koskevaa lainsäädäntöä ja hyvää vakuutustapaa. Rikoslain 11 luvun 11 §:ssä on kriminali- soitu elinkeinotoiminnassa, kuten vakuutuspalveluiden tarjonnassa, ilman hyväksyttävää syytä tapahtuva eri asemaan asettaminen muun muassa vammaisuuden perusteella. Lisäksi yhden- vertaisuuslain syrjinnän suoja koskee myös tavaroiden ja palvelujen, kuten vakuutustuotteiden tarjontaa.

429. Vakuutussopimuslaki (543/1994) koskee vapaaehtoisia vakuutuksia, joiden luonteeseen lähtökohtaisesti kuuluu sopimusvapaus. Sopimusvapauden periaatteesta seuraa muun muassa se, ettei vakuutuksenantajalla ole velvollisuutta tehdä vakuutussopimusta jokaisen sitä halua- van kanssa. Vakuutuspalveluja ei kuitenkaan saa tarjota syrjivästi, vaan esimerkiksi terveydenti- laan, vammaisuuteen, ikään tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn perustuvalla erilaisella kohtelulla tulee olla hyväksyttävä peruste ja erottelun tulee olla oikeasuhtaista. Vapaaehtoisis- sa henkilövakuutuksissa asiakkaan vammaisuus yhtä lailla kuin terveydentila voi vaikuttaa va- kuutuksen saamiseen. Menettelyn perusteena on vakuutustoimintaan kuuluva vakuutettavan riskin arviointi. Päätös vakuutuksen myöntämisestä tai epäämisestä tulee tehdä lääketieteelli- sen riskiarvion perusteella ja siihen vaikuttaa myös haetun vakuutuksen laatu.

430. Vakuutussopimuslain 6 a §:n mukaan vakuutuksenantajalla on velvollisuus perustella pää- töksensä, jos se hylkää vakuutushakemuksen. Perusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

431. Eduskunnan talousvaliokunta on lausunnossaan (TaVL3/2010 vp) katsonut, ettei vammai- suus saa lähtökohtaisesti olla vakuutushakemuksen hylkäysperuste, vaan joihinkin vamma- tyyppeihin liittyvä, todellinen kohonnut riski voidaan yleensä ottaa kohtuullisella tavalla huo- mioon vakuutusmaksussa ja -ehdoissa. Valiokunnan mukaan vammasta mahdollisesti aiheutu- van riskin arvioinnin on perustuttava muun muassa asianmukaiseen ja ajantasaiseen lääketie- teelliseen näyttöön ja vakuutusmatemaattisiin laskelmiin.

432. Finanssivalvonta valvoo muun muassa vakuutusyhtiöiden toiminnan lainmukaisuutta. Jos vakuutuksenhakija epäilee, että häneltä on evätty vakuutus epäasiallisin, hyvästä vakuutusta- vasta poikkeavin perustein, hän voi ottaa asiassa yhteyttä Finanssivalvontaan. Hakija voi myös saattaa asian Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan yhteydessä toimivan vakuutuslautakunnan taik- ka kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Näiden lautakuntien ratkaisut ovat suositusluontoi- sia.

Päivitettävää? Täydennettävää?

26 ARTIKLA: KUNTOUTUS

433. Terveydenhuoltolain 29 §:n mukaan kunnan on järjestettävä potilaan sairaanhoitoon liit- tyvä lääkinnällinen kuntoutus. Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluu kuntoutusneuvonta ja kuntoutusohjaus, potilaan toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi, kuntoutus- tutkimus, jonka avulla selvitetään potilaan kuntoutusmahdollisuuksia, toimintakyvyn paranta- miseen ja yllä- pitämiseen tähtäävät terapiat sekä muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet, apuvälinepalvelut, sopeutumisvalmennus, ja kaikista edellä tarkoitetuista tar- peellisista toimenpiteistä koostuvat kuntoutusjaksot laitos- tai avohoidossa.

434. Kunta vastaa potilaan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että kuntoutus muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Lääkinnäl- lisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö on määriteltävä kirjallisessa yksilöllisessä kuntou- tussuunnitelmassa. Kunta vastaa lisäksi kuntoutuspalvelun ohjauksesta ja seurannasta sekä nimeää potilaalle tarvittaessa kuntoutuksen yhdyshenkilön. Kunnalla ei ole velvollisuutta jär- jestää edellä tarkoitettua kuntoutusta, jos lääkinnällisen kuntoutuksen järjestäminen on Kan- saneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 9 §:n perus- teella Kansaneläkelaitoksen tehtävänä.

435. Terveydenhuoltolain 30 §:n mukaan, jos henkilö tarvitsee kuntoutusta, jota ei ole säädet- ty kunnan tehtäväksi tai jota ei ole tarkoituksenmukaista järjestää perusterveydenhuollossa, kunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että asianomaiselle annetaan tietoja muista kuntoutus- mahdollisuuksista. Henkilö on ohjattava tarpeen mukaan sairaanhoitopiirin, sosiaali-, työhallin- to- tai opetusviranomaisen taikka Kansaneläkelaitoksen tai muun palvelujen järjestäjän palve- lujen piiriin yhteistyössä näitä palveluja järjestävien tahojen kanssa. Palvelujen yhteensovitta- minen muiden kuntoutusta antavien tahojen kanssa määritellään potilaan yksilöllisessä kun- toutussuunnitelmassa.

436. Sosiaalista kuntoutusta järjestävät kunnat ja järjestöt. Järjestöt eivät kuitenkaan voi järjes- tää kuntoutusta, jonka järjestäminen kuuluu kunnan lakisääteiseen järjestämisvastuuseen. So-

siaalisen kuntoutuksen palveluista säädetään sosiaalihuoltolaissa (1301/2014). Lain 17 §:n mu- kaan sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annet- tavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen, kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutus- palvelujen yhteensovittaminen, valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämän- hallintaan, ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä muut tarvittavat so- siaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet. Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-. Työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäis- tään näiden keskeyttämistä.

437. Henkilön oikeus toimintakykyä ylläpitävään ja edistävään toimintaan sekä lääkinnällisen kuntoutuksen palveluihin turvataan myös osana sosiaalihuoltolain mukaisia asumis- ja laitos- palveluja.

438. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 9 §:n mukaan Kela järjestää ja korvaa ammatillista kuntoutusta, vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, kuntoutuspsykoterapiaa sekä harkinnanvaraisena kuntoutuksena muut kuin edellä tarkoitettua ammatillista tai lääkinnällistä kuntoutusta.

Tukiliitto: Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen muutokset tulivat voimaan 2016. Kuntou- tusvastuun siirtäminen kunnan terveydenhuollolle niissä tapauksissa, joissa Kela ei toimi kun- touttajana, epäonnistui. Kela on lopettanut kuntoutuksia, uusia kuntoutumissopimuksia ei ole tehty, eikä terveydenhuolto ole ollut varautunut kuntoutusten järjestämiseen, vaikka tarve on todettu kuntoutussuunnitelmissa. Kelan muutokset sopeutumisvalmennuskurssien osalta sul- kevat monia sitä tarvitsevia pois vertaistuen, tiedon ja kuntoutuksen piiristä. Kela käyttää oh- jeinaan Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen laatimaa Lasten ja nuorten hyvä kuntoutus - suositusta. Suositus on käytännössä alkanut määrittää ja rajoittaa vammaisten lasten ja nuor- ten kuntoutusten saamista, kestoa ja sisältöä. Lasten ja nuorten arkeen tuotu kuntoutus on jäänyt taka-alalle, kun terapiat toteutetaan diagnoosilähtöisesti. Kuntoutus ei saa missään olo- suhteissa perustua ensisijaisesti ikään, diagnoosiin tai älyllisiin kykyihin. Kuntoutuksen pitää aina vastata kuntoutujan tarpeita ja huomioida koko elämäntilanne sekä lähi-ihmisten osuus kuntoutuksessa. Samanaikaisesti on esimerkiksi päiväkotien ja koulujen mahdollisuuksia tukea lapsen kuntoutusta ja optimaalista kehitystä supistettu säästösyistä.

439. Lain 6 §:n nojalla Kela järjestää työ- ja ansiokyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi tai työ- kyvyttömyyden estämiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta työelämään kiin- nittymättömille nuorille ja aikuisille sekä varhaisvaiheen ammatillista kuntoutusta työelämässä oleville, jos sairaus, vika tai vamma on aiheuttanut tai sen arvioidaan aiheuttavan lähivuosina henkilön työ- tai opiskelukyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaisen heikentymisen. Työ- tai opiskelukyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaista heikentymistä arvioitaessa otetaan huomi- oon henkilön kokonaistilanne. Arviossa otetaan huomioon myös henkilön jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka tekemistä häneltä voi- daan kohtuudella edellyttää. Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan ko- konaistilanteen lisäksi huomioon, johtaako haettu kuntoutus todennäköisesti hakijan tervey- dentilaan sopivassa työssä jatkamiseen taikka hänen terveydentilaansa sopivaan työhön pa- laamiseen tai työelämään siirtymiseen.

440. Lain 7 §:ssä säädetään ammatillisen kuntoutuksen sisällöstä. Ammatillisena kuntoutukse- na myönnetään mm. ammatillisia kuntoutusselvityksiä, työ- ja koulutuskokeiluja, ammatillista

koulutusta, työhönvalmennusta, työkykyä ylläpitävää ja parantavaa valmennusta sekä myön- netään elinkeinotukea ja korvataan työssä tai opiskelussa tarvittavia apuvälineitä.

441. Lain 9 §:n nojalla alle 65-vuotiaalla henkilöllä, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa, on oi- keus saada vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta työstä, opiskelusta tai muista arjen toiminnoista suoriutumista ja osallistumista varten, jos hänellä on sairaus tai vamma sekä tähän liittyvä suo- ritus- ja osallistumisrajoite, josta aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve. Lisäksi edellytetään, että rajoite on niin suuri, että henkilöllä on sen vuoksi huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoista suoriutumisessa ja osallistumisessa kotona, opiskelussa, työelämässä tai muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshoidon ulkopuolella ja vaativa lääkinnällinen kuntoutus on perustellusti tarpeen mahdollistamaan henkilön arjen toiminnoista suoriutumista ja osallis- tumista. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeen arviossa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon henkilön toimintakykyyn vaikuttavat tekijät. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus perus- tuu julkisessa terveydenhuollossa laadittuun kuntoutussuunnitelmaan. Vaativana lääkinnällise- nä kuntoutuksena järjestetään terapioita ja moniammatillisia kuntoutuspalveluja.

442. Lain 11 a §:n nojalla Kela korvaa 16–67-vuotiaan henkilön työ- tai opiskelukyvyn tuke- miseksi tai parantamiseksi tarkoituksenmukaista kuntoutuspsykoterapiaa, jos asianmukaisesti todettu ja diagnosoitu mielenterveyden häiriö uhkaa henkilön työ- tai opiskelukykyä. Korvaa- minen edellyttää, että henkilö on mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen ollut vähintään kolme kuukautta asianmukaisessa hoidossa. Kuntoutuspsykoterapiaa ei korvata, jos käytettä- vissä olevat muut hoito- tai kuntoutusmuodot ovat riittäviä henkilön työ- ja opiskelukyvyn pa- rantamiseksi tai palauttamiseksi.

443. Lain 12 §:n nojalla Kela järjestää harkinnanvaraista kuntoutusta eduskunnan vuosittain myöntämällä määrärahalla. Harkinnanvaraiseen kuntoutukseen ei ole lakisääteistä oikeutta, vaan kuntoutukseen pääsy riippuu käytettävissä olevista määrärahoista. Harkinnanvaraisena kuntoutuksena järjestetään mm. kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja, neuropsykolo- gista kuntoutusta sekä moniammatillista yksilökuntoutusta.

444. Lain 13 §:n mukaan henkilöllä ei ole oikeutta Kelan kuntoutukseen, jos hänellä on oikeus tarvitsemaansa kuntoutukseen tai korvaukseen kuntoutuksen aiheuttamista kustannuksista työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain, lii- kennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain, sotilasvammalain tai sotilastapaturmalain nojalla.

445. Työeläkelaitokset järjestävät työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi ja työ- ja ansiokyvyn pa- rantamiseksi ammatillista kuntoutusta työelämään vakiintuneille työntekijöille ja yrittäjille. Oikeudesta työeläkekuntoutukseen säädetään työeläkelaeissa.

446. Jos lääkinnällisen tai ammatillisen kuntoutuksen tarve johtuu työtapaturmasta tai ammat- titaudista, korvaavat tapaturvavakuutuslaitokset kuntoutusta. Liikennevakuutuslaitokset kor- vaavat työ- ja ansiokykyyn sekä työ- ja toimintakykyyn liittyvää kuntoutusta silloin, kun kuntou- tustarve johtuu liikennevakuutuksesta.

447. Terveydenhuoltolain 29 §:n mukaan apuvälinepalvelut ovat osa sairaanhoitoon liittyvää lääkinnällistä kuntoutusta. Tarkempia säännöksiä apuvälineiden käyttöön luovutuksen perus- teista annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella lääkinnällisen kuntoutuksen apuväli- neiden luovutuksesta (1363/2011). Asetuksen tarkoittaman apuvälineen saamisen edellytykse- nä on lääketieteellisin perustein todettu sairaus, vamma tai kehitysviivästymä ja niistä johtuva

toimintakyvyn vajaus. Apuvälinetarvetta arvioitaessa on huomioitava muun muassa sairauden etenemisnopeus, lasten kehityksen ja kasvun vaatimukset, sairaalasta kotiutuksen mahdollis- taminen, laitoshoitoon joutumisen uhka ja apuvälineen turvallinen käyttö. Lääkinnällisen kun- toutuksen apuvälineinä luovutettavien välineiden, laitteiden, tarvikkeiden, tietokoneohjelmien sekä muiden ratkaisujen tulee edistää potilaan kuntoutumista, tukea, ylläpitää tai parantaa toimintakykyä jokapäiväisissä toiminnoissa tai ehkäistä toimintakyvyn heikentymistä.

448. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon asia- kasmaksulain (734/1992) mukaan asiakkaille maksuttomia.

449. Henkilö, joka ei selviydy sairauden tai vamman vuoksi työstään tai opinnoistaan ilman kalliita ja vaativia apuvälineitä, voi saada ne ammatillisena kuntoutuksena Kansaneläkelaitok- selta. Tällaisia apuvälineitä ovat esimerkiksi tekniset erityislaitteet, kuten lukutelevisio, piste- ja isonäytöt sekä atk-laitteistot. Kansaneläkelaitos myöntää apuvälineitä, kuten erikoistyötuoleja ja erikoisvalaisimia myös osana harkinnanvaraista kuntoutusta silloin, kun työnantaja tai ter- veydenhuolto ei vastaa niiden kustannuksista.

450. Työtapaturma ja ammattitautilaki (459/2015): Kuntoutus ja apuvälineet

451. Liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) nojalla vakuutuslaitokset korvaavat työ- ja toimintakykyyn liittyvänä kuntoutuksena työtapa- turmavamman ja sairauden tai liikennevahingossa saadun vamman ja sairauden aiheuttamien toiminnan rajoitusten vuoksi tarpeellisten apuvälineiden määräämisestä, sovittamisesta, hank- kimisesta, käyttöön luovuttamisesta, käyttöön harjaannuttamisesta sekä huollosta ja uusimi- sesta aiheutuvat kustannukset.

452. Työ- ja toimintakykykuntoutuksena korvataan myös vaikeasti vammaisille henkilöille kus- tannukset tarpeellisista ja kohtuulliseksi katsottavista vakinaiseen asuntoon tarvittavista apu- välineistä ja laitteista sekä asunnon muutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Lisäksi korvataan muun muassa vaikeasti vammaiselle palveluasumisesta aiheutuvia lisäkustannuksia sekä tulkkipalveluista aiheutuvia kustannuksia vaikeasti näkö-, kuulo- tai puhevammaiselle henkilölle.

453. Työ- ja ansiokykyyn liittyvänä kuntoutuksena korvataan kuntoutujan käyttöön tarkoitetut apuvälineet ja laitteet sekä niihin rinnastettavat rakenteet, jotka ovat tarpeellisia työtehtävistä suoriutumisessa vamman tai sairauden aiheuttamat toiminnanrajoitukset huomioon ottaen.

454. Pääministeri Xxxx Xxxxxxx hallituksen ohjelman yhtenä tavoitteena on toimeenpanna kun- toutusjärjestelmän kokonaisuudistus. Nykyinen järjestelmä on hajanainen kokonaisuus, jossa eri tahojen kuntoutustehtävistä sekä kuntoutuksen vastuunjaosta ja rahoituksesta säädetään kunkin tahon omassa lainsäädännössä.

455. Tällä hetkellä kuntoutuspalveluissa on useita ongelmakohtia, jotka edellyttävät parannus- ta. Kuntoutujat eivät saa tarvitsemiaan kuntoutuspalveluja oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti, heillä ei ole tarpeeksi tietoa palvelujen saatavuudesta, kuntoutuspalvelut ja niihin käytetyt re- surssit eivät ole kokonaisuutena johdettavissa ja ohjattavissa sekä yhteistyö kuntoutuksen vas- tuutahojen kesken ei toimi riittävästi. Tukiliitto: Kehitysvammaisilla ihmisillä on usein tarvetta erityisesti sosiaaliselle kuntoutukselle. Sen saatavuus on tällä hetkellä hyvin kirjavaa ja harkin- nanvaraista, vaikka se palvelisi kehitysvammaisten aikuisten arjen ja elämän tukea ja edistäisi heidän osallisuuttaan lähiyhteisöihin. Kun Kela on kiristänyt vaativan lääkinnällisen kuntoutuk-

sen myöntämisedellytyksiä, eivätkä kunnat pysty paikkaamaan tätä aukkoa, monet vammaiset ihmiset jäävät tällä hetkellä vaille tarvitsemaansa lääkinnällistä kuntoutusta. Lääkinnällisen kuntoutuksen uudistus ei onnistunut. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden saatavuudes- sa on selkeitä paikkakunta- ja aluekohtaisia eroja. Apuvälineiden myöntämisperusteisiin on tehty kategorisia rajauksia, joissa yksilökohtainen tarveharkinta on jäänyt puutteelliseksi.

Kela on parhaillaan kilpailuttamassa vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta siten, että hinnan pai- noarvo on huomattavan suuri (hinnan painoarvo 80 ja laadun 20 prosenttia). Tämä vaarantaa kehitysvammaisten henkilöiden laadukkaat ja vaikuttavat kuntoutuspalvelut.

456. Kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus koskee lääkinnällisen, sosiaalisen ja ammatillisen kuntoutuksen lainsäädännön, ohjauksen ja yhteistyöprosessien kehittämistä kuntoutukseen pääsyn ja kuntoutuksen vaikuttavuuden parantamiseksi. Uudistusta varten sosiaali- ja ter- veysministeriö asetti kuntoutuksen uudistamiskomitean syksyllä 2016. Komitean ehdotukset luovutettiin ministeriölle marraskuussa 2017. Ehdotukset koskevat muun muassa kuntoutuk- sen yleistä toimintamallia ja kuntoutusprosessia, mukaan lukien eri elämänvaiheissa olevien kuntoutujien prosessit, sekä kuntoutuksen järjestämistä. Lisäksi ehdotuksia on apuvälinepalve- luiden järjestämiselle.

Tarvittaessa päivitettävä ja täydennettävä. Tukiliitto: Komiteamietinnön ehdotuksen lääkinnäl- lisen kuntoutuksen siirrosta Kelalta maakuntiin (aikaisintaan vuonna 2025) on perustuttava riittävälle tietopohjalle ja kokeiluihin. Aikataulun nopeuttaminen voi tarkoittaa kuntoutujien aseman heikkenemistä entisestään ja väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen kas- vamista.

Kehitysvammaisten ihmisten osalta kuntoutuksen jaottelu ei ole toimiva. Toimivampi tapa on nähdä kuntoutus eri elämänkaaren vaiheissa ja elämän muutosvaiheissa. Kehitysvammaisten ihmisten yksilölliset kuntoutustarpeet on otettava huomioon kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Yhteistä kehitysvammaisille on se, ettei vamma häviä ja kuntoutuksen tarve ilmenee toimintakyvyn ja elämän eri muutostilanteissa.

Kuntoutuksen tulee vastata kuntoutujan tarvetta ja huomioida koko elämäntilanne ja lähi- ihmisten osuus kuntoutukseen. Suuri joukko kehitysvammaisia ihmisiä selviää arjesta ja itse- näisestä elämästä suhteellisen kevyen yksilöllisen ohjauksen ja kuntoutuksen turvin. Huolestut- tavin tilanne on niiden vaikeavammaisten henkilöiden osalta, joiden kuntoutuksen tarve on suurempi ja jotka eivät itse pysty ilmaisemaan kuntoutustarpeitaan. He ovat tällä hetkellä pit- kälti väliinputoajia ja vastuu heidän kuntoutuksestaan ja hyvinvoinnistaan on käytännössä hy- vin pitkälti vain heidän lähi-ihmisillään. Kuntoutuksen uudistamisessa on keskeistä kuntoutus- tarpeen varhainen arviointi, kuntoutusprosessin saumattomuus, palvelujen saatavuus, mo- niammatillisuus ja monitoimijuus sekä yksilöllisistä tarpeista lähtevä kuntoutussuunnittelu.

Tärkeää on varhaiskuntoutuksen saatavuus, laatu ja hyvät käytännöt sekä vaikeimmin vam- maisten ihmisten toimintakyvyn ylläpito.

Henkilökunnan koulutus?

27 ARTIKLA: TYÖ JA TYÖLLISTYMINEN

457. Voimassa olevassa yhdenvertaisuuslaissa säädetään syrjinnän kiellosta vammaisuuden perusteella. Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.

458. Yhdenvertaisuuslain 12 §:n mukaan erilainen kohtelu työsuhteessa ja julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa sekä työharjoittelussa ja muussa vastaavassa toiminnassa samoin kuin työ- hön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtais- ta oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

459. Lain 17 §:ssä säädetään syrjivän työpaikkailmoittelun kiellosta. Työnantaja ei saa avoimes- ta työpaikasta, virasta tai tehtävästä ilmoittaessaan oikeudettomasti edellyttää hakijoilta laissa tarkoitettuja henkilöön liittyviä ominaisuuksia tai seikkoja.

460. Yhdenvertaisuuslain 7 §:n mukaan työnantajan on arvioitava yhdenvertaisuuden toteu- tumista työpaikalla ja työpaikan tarpeet huomioon ottaen kehitettävä työoloja sekä niitä toi- mintatapoja, joita noudatetaan henkilöstöä valittaessa ja henkilöstöä koskevia ratkaisuja teh- täessä. Edistämistoimenpiteiden on oltava toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.

461. Työnantajalla, jonka palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä, on oltava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Edistämistoimia ja niiden vaikuttavuutta on käsiteltävä henkilöstön tai heidän edustajiensa kanssa.

462. Suomen työlainsäädäntö ja työllistymistä edistävä lainsäädäntö kohtelee vammaista työnhakijaa ja työntekijää yhdenvertaisesti ei-vammaisten työnhakijoiden ja työntekijöiden kanssa. Työsopimuslaki velvoittaa työnantajaa kohtelemaan työntekijöitä tasapuolisesti.

463. Työturvallisuuslain 2 luku sisältää säännökset työnantajan yleisistä velvollisuuksista. Lain 8

§:n 1 momentin mukaan työnantajan on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työnteki- jän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Vammaisuus on työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvä seikka ja edellä mainitun työturvallisuuslain säännöksen mukaisesti työn- antajan on otettava se huomioon töiden ja työympäristön suunnittelussa, jotta vammainen henkilö voi työskennellä turvallisesti. Lisäksi työnantajan on lain 10 §:n mukaan selvittäessään ja arvioidessaan työn vaaroja otettava huomioon muun muassa työntekijän henkilökohtaiset edellytykset tehdä työtä. Työnantajan on myös työympäristön suunnittelussa otettava huomi- oon työturvallisuuslain 12 §:n 2 momentin säännös siitä, että työympäristön suunnittelun yh- teydessä on varmistettava, että suunniteltavana olevat olosuhteet tulevat vastaamaan työtur- vallisuuslaissa asetettuja vaatimuksia. Järjestelyissä on tarvittaessa otettava huomioon vam- maiset ja muut työntekijät, joiden työn tekeminen sekä terveyden ja turvallisuuden varmista- minen työssä muutoin edellyttää erityisiä toimenpiteitä.

464. Vammaisten henkilöiden työllistymistä tuetaan valtion toimesta monin eri tavoin. Sen lisäksi, että vammaiset työnhakijat ovat oikeutettuja samoihin etuuksiin ja palveluihin kuin muutkin työnhakijat, vammainen työnhakija voi – kuten muut osatyökykyiset - olla oikeutettu erityisetuuksiin tai palveluihin. Vammaisille suunnattujen palvelujen ja tukien tavoitteena on parantaa työllistymisedellytyksiä ja työssä pysymistä.

465. Työ- ja elinkeinotoimisto voi myöntää palkkatukea työnantajalle työttömän työnhakijan palkkauskustannuksiin. Tuen tarkoituksena on edistää työnhakijan työllistymistä avoimille työmarkkinoille silloin, kun hänellä on puutteita ammatillisessa osaamisessa tai tehtävissä sel-

viytymiseen vaikuttava vamma tai sairaus. Vaikka palkkatuki myönnetään ja maksetaan työn- antajalle, tuen myöntäminen lähtee aina työttömän työnhakijan palvelutarpeesta. Palkkatuki on harkinnanvarainen tuki, jota TE-toimisto voi myöntää käytettävissään olevien määrärahojen puitteissa.

466. Työ- ja elinkeinotoimisto voi myöntää työolosuhteiden järjestelytukea työnantajalle, jos työhön palkattavan tai työssä olevan henkilön vamma tai sairaus edellyttää työvälineiden hankkimista tai työpaikalla tehtäviä muutoksia, ja hankinnasta tai muutoksesta työnantajalle aiheutuvia kustannuksia on pidettävä työnantajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen mer- kittävinä. Työolosuhteiden järjestelytukea voidaan myöntää myös korvaamaan toisen työnteki- jän antamaa apua.

467. Työikäisistä suomalaisista noin 1,9 miljoonalla, eli yli puolella työikäisistä, on jokin pitkäai- kaissairaus tai vamma. Heistä 600 000 arvioi, että tämä sairaus tai vamma vaikuttaa heidän työhönsä tai työmahdollisuuksiinsa.

468. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli marraskuun lopussa vuonna 2017 kaikkiaan 33 625 osa- työkykyistä työtöntä. Se on 5 647 (14,4 %) vähemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan. Huo- limatta myönteisestä kehityksestä osatyökykyisten työllisyys lisääntyy ei-osatyökykyisiä hi- taammin. Koska maassamme ei rekisteröidä vammaisia henkilöitä, ei kohderyhmän työllisyys- tai työttömyysasteesta ole saatavilla ajantasaista tietoa. Tällä hetkellä tällainen tieto on hankit- tava erillisselvityksillä, jossa aineisto perustuu jonkin määritellyn etuuden tai palvelun saami- sen perusteella.

469. Osatyökykyisille tie työelämään kärkihanke (katso jäljempänä) on yhteistyössä eriarvoi- suustyöryhmän kanssa hankkinut tutkimusaineiston Kelan eläkkeensaajan hoitotukea ja yli 16- vuotiaiden vammaistukea saavien työelämäosallisuudesta ja yrittäjyydestä. Tällä tavalla vam- maisiksi henkilöiksi määritellyistä 38,4 % on ollut kokoaikatyössä ja 31,0 % osa-aikatyössä vii- meisen kahden vuoden aikana. Työssä olleista 53,5 % on tyytyväinen nykyiseen työaikaan /- määrään ja vain 13,2 % haluaisi työajan lisääntyvän. Työelämään haluavien joukossa kokoaika- työhön halukkaita oli 26,1 % ja osa-aikatyöhön 25,1 %. Vastanneista 33 % katsoi olevansa ky- kenemätön työhön. Loput halusivat työskennellä korkeintaan satunnaisesti.

470. Näkövammarekisterin näkövammaisten ihmisten sosiaalista asemaa koskeneissa selvityk- sissä on todettu näkövammaisista työikäisistä kokopäivätöissä olevan vain hieman yli 20 %.

471. Osatyökykyisille tie työelämään (OTE-hanke) on yksi pääministeri Xxxxxxx hallituksen kärki- hankkeista. Sen tavoitteena on, että osatyökykyiset ihmiset pystyisivät jatkamaan työelämässä tai työllistymään avoimille markkinoille nykyistä huomattavasti paremmin. Kärkihankkeessa (2016–2018) on kahdeksan projektia, joissa luodaan ja testataan uusia keinoja osatyökykyisten työllistymisen ja osallisuuden tukemiseksi.

472. Osatyökykyisten palveluissa toimivien ammattilaisten osaamista kehitetään järjestämällä työkykykoordinaattorikoulutuksia kaikkialla Suomessa.

473. Vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjyyttä estävistä ja edistävistä tekijöistä on tehty sel- vitys.22 Selvityksen ja edellä mainitun eriarvoisuustyöryhmän kanssa hankitun tutkimusaineis-

22 Vammaisten henkilöiden yrittäjyys ja sen tuki, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 22/2017

ton kautta pohditaan konkreettisia vammaisten henkilöiden yrittäjyyttä edistäviä toimia työ- markkinajärjestöjen, yrittäjäjärjestöjen ja vammaisjärjestöjen kanssa.

474. Euroopan sosiaalirahaston ja työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella osana Varsinais- Suomen ELY-keskuksen koordinoimaa valtakunnallista Työkykykoordinaattoripilotoinnit osa- työkykyisten työllistymisen edistämiseksi -ESR-projektia toteutettiin tutkimushanke, jossa selvi- tettiin työnantajien näkemyksiä osatyökykyisten työllistymisen mahdollisuuksista ja esteistä. Tutkimuksen mukaan suurin osa yrityksistä pitää työmotivaatiota tärkeimpänä kriteerinä ja ominaisuutena, vaikka työnhakijana on osatyökykyinen henkilö. Vamma tai sairaus ei siis ole ratkaiseva tekijä uusia työntekijöitä palkattaessa. Selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että asenteet osatyökykyisyyttä kohtaan ovat muuttumassa myönteisemmiksi. Tutkimuksen suosi- tusten pohjalta toteutetaan toimenpiteet rekrytointikynnyksen madaltamiseksi. Lisäksi jaetaan työnantajille tietoa ja esimerkkejä toimivista ratkaisuista ja malleista muun muassa alueellisten koulutusten muodossa. Tukiliitto: Työkykykoordinaattoreiden koulutus on hieno asia. Heillä ei kuitenkaan ole sitä erityisosaamista, jota kehitysvammaiset työnhakijat ja -tekijät voivat tarvi- ta. Tämän vuoksi työntekijä, jolla on kehitysvamma, tarvitsee usein työhönvalmentajan tukea. Työhönvalmentaja tukee asiakastaan työnhaussa, työnteon aloituksessa sekä erilaisissa muu- toksissa ja on tarvittaessa läsnä työpaikalla. Joissakin kunnissa työhönvalmennusta on jo saata- villa, mutta ei kaikkialla.

475. Osatyökykyisten tarvitsemien palveluiden toimintamalleja ja -kulttuuria sekä niitä koske- vaa lainsäädäntöä uudistetaan siten, että vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt pääsevät tar- vitsemiinsa palveluihin nykyistä tehokkaammin ja yhä useampi osatyökykyinen henkilö etenee työllistymispolullaan. Uudistus koskee mm. vammaisten ja kehitysvammaisten henkilöiden työtoimintoja, joiden tavoitteita ja toimintatapoja muutetaan enemmän työsuhteiseen työhön tähtääviksi. Yrityksissä tapahtuva työtoiminta on tarkoitus muuttaa määräaikaiseksi työkokei- luksi. Lisäksi osatyökykyisille henkilöille luodaan asiakaslähtöinen ja oikea-aikainen työkyvyn tuen toimintamalli hoitoon ja kuntoutukseen. Toimintamalleja kehitetään alueellisissa kokei- luissa. Tukiliitto: Tällä hetkellä työtoiminnan tehtävät sekä toimintakeskuksessa että työpai- koissa ovat usein palkkatyöhön verrattavia, mutta palkkana on työosuusraha, joka ei millään tavoin vastaa työehtosopimuksissa olevia palkkoja. Nykymallinen avotyö on YK:n vammaisso- pimuksen vastaisena kiellettävä. Se on muutettava määräaikaiseksi työharjoitteluksi, jonka tavoitteena työsuhteeseen perustuva palkkatyö.

476. Kolmikantainen työryhmä laati OTE-hankkeessa selvityksen osatyökykyisyyteen liittyvien kannustinloukkujen purkamisesta. Työryhmä esitti niin sanottua lineaarista mallia, joka tarkoit- taa työansion ja eläkkeen yhteensovittamisen tapaa, jossa työansio pienentää maksussa olevaa eläkettä portaattomasti. Lineaarisen mallin myötä työtulon lisäys kasvattaa kokonaistulon määrää, eikä johda kannustinloukkuihin.

477. Yleissopimuksen kansallisessa toimintaohjelmassa on useita toimenpiteitä yhdenvertaisen työllistymisen ja työn saannin vahvistamiseksi.

478. Täydennettävä, päivitettävä tarvittaessa

479. Vastattava vielä tarkemmin raportointiohjeissa esitettyihin kysymyksiin.

28 ARTIKLA: RIITTÄVÄ ELINTASO JA SOSIAALITURVA

480. Perustuslain 19 §:n 1 momentissa on turvattu oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämä on suoraan perustuslaissa säädetty subjektiivinen oikeus yksilölle kaikissa elämäntilanteissa kuuluvasta vähimmäisturvasta. Välttämättömällä toimeentulolla ja huolen- pidolla tarkoitetaan sellaista tulotasoa ja palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edel- lytykset.

481. Sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntömme ei lähtökohtaisesti erottele henkilöitä vammai- suuden perusteella vaan samat oikeudet ja velvollisuudet koskevat kaikkia lakien soveltamispii- riin kuuluvia henkilöitä yhtäläisesti. Sosiaaliturvajärjestelmästämme maksettavien korvausten ja etuuksien kohdalla vammaisen henkilön henkilökohtaiset ominaisuudet ja tekijät otetaan huomioon, aivan samoin kuin muidenkin kohdalla. Toimeentuloa turvaavien etuuksien myön- tämistä ei ole kytketty vammaisuuteen, vaan etuudet myönnetään niille, jotka ovat toimeentu- loturvaetuuden tarpeessa laissa mainittujen edellytysten täyttyessä.

482. Suomen eläkejärjestelmä koostuu pääpiirteissään kahdesta lakisääteisestä eläkejärjestel- mästä, työeläkejärjestelmästä ja kansaneläkejärjestelmästä, joita täydentää takuueläke. Ta- kuueläkkeellä on pyritty turvaamaan kaikkein pienituloisimpien ihmisten toimeentulo. Vuoden 2018 alusta takuueläkkeeseen tuli noin 15 euron korotus, jolloin takuueläke nousi 775,27 eu- roon.

483. Tämän lisäksi on eräitä erityislakeja, esimerkiksi liikenne-, tapaturma-, vakuutus-, sotilas- vamma- ja sotilastapaturmalaki, jotka yhdessä takaavat eläketurvan Suomessa asuville henki- löille vanhuuden, työkyvyttömyyden sekä perheen huoltajan kuoleman varalta.

484. Varsinaisia eläke-etuuksia ovat vanhuuseläkkeen lisäksi osa-aikaeläke, työkyvyttömyys- eläke, osatyökyvyttömyyseläke ja lesken- sekä lapseneläke. Työeläkettä kertyy myös eräiltä palkattomilta jaksoilta, joita ovat äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa, työttömyys- ja vuorottelu- vapaa-kaudet, erilaiset kuntoutus- ja sairausjaksot sekä opiskeluaika.

485. Kun sairaus johtaa työkyvyttömyyteen, toimeentulo turvataan ensin yleensä sairausva- kuutuslain (1224/2004) mukaisella sairauspäivärahalla. Jos sairaus pitkittyy, henkilö voi hakea työkyvyttömyyseläkettä. Työkyvyttömyyseläkkeen hakija saa yleensä sairauspäivärahaa työky- vyttömyyseläkehakemuksen tekohetkellä. Jos sairauspäivärahan enimmäiskausi on tullut täy- teen eläkehakemuksen vireillä ollessa, työkyvyttömyyseläkkeen hakijan toimeentulo turvataan työttömyysturvan kautta.

486. Työeläkelakien mukaan työntekijällä on oikeus täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kolmella viidesosalla yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan, ja osatyökyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan heikentyneen edellä mainitusta syystä vähintään kahdella viidesosalla yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Kansaneläkelaissa työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytykset ovat pitkälti samanlaiset kuin yksityisten alojen työeläkelaeissa, mutta kansaneläkelain nojalla ei ole mahdollista myöntää osatyökyvyttömyyseläkettä.

487. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää joko toistaiseksi tai määräajaksi. Määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä kutsutaan kuntoutustueksi. Kuntoutustuki myönnetään hakijan kun- toutumisen edistämiseksi niin pitkäksi ajaksi kuin hakijan arvioidaan olevan työkyvytön. Kun-

toutustuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalle on laadittu hoito- tai kuntoutussuun- nitelma tai että sitä valmistellaan.

488. Työkyvyttömyyseläkeratkaisu perustuu arvioon hakijan kokonaistilanteesta. Työkyvyttö- myyseläkkeen myöntäminen ei kuitenkaan edellytä täyttä työkyvyttömyyttä. Työkyvyn alene- minen riittää, jos henkilö ei pystyisi jäljellä olevalla työkyvyllään sellaiseen työhön, joka turvaisi hänelle kohtuullisen toimeentulon.

489. Vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) mukaisia etuuksia ovat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki ja eläkettä saavan hoitotuki sekä hoitotuen osana maksettava veteraanilisä. Vammaistuet ja eläkettä saavan hoitotuki on porrastettu hen- kilön tuen tarpeen perusteella kolmeen tasoon: perustukeen, korotettuun tukeen ja ylimpään tukeen.

490. Alle 16-vuotiaan vammaistuki on tarkoitettu pitkäaikaisesti sairaalle tai vammaiselle lap- selle. Tuen myöntäminen edellyttää, että alle 16-vuotiaan lapsen sairauteen, vikaan tai vam- maan liittyvästä hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu vähintään kuuden kuu- kauden ajan tavanomaista suurempaa rasitusta tai sidonnaisuutta verrattuna samanikäiseen terveeseen lapseen.

491. Aikuisen vammaistukea maksetaan 16 vuotta täyttäneelle sairaalle tai vammaiselle henki- lölle, jonka toimintakyky on heikentynyt vähintään vuoden ajan. Tämän lisäksi hänen sairau- tensa tai vammansa pitää aiheuttaa haittaa, avuntarvetta, ohjauksen ja valvonnan tarvetta taikka erityiskustannuksia.

492. Eläkettä saavan hoitotuen tarkoituksena on tukea pitkäaikaisesti sairaan tai vammaisen eläkkeensaajan selviytymistä jokapäiväisessä elämässä sekä hänen toimintakykynsä ylläpitä- mistä, kuntoutustaan ja hoitoaan. Henkilöllä on oikeus eläkettä saavan hoitotukeen silloin, kun hänen toimintakykynsä voidaan arvioida olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään vuoden ajan ja hän saa vammaisetuuslaissa mainittua eläkettä. Lisäksi edellytetään, että hänelle aiheutuu sairaudesta, viasta tai vammasta avuntarvetta tai ohjauksen ja valvonnan tarvetta taikka erityiskustannuksia.

493. Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tar- koituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toi- meentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

494. Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidol- la tai muulla tavalla. Toimeentulotuen määrä on toimeentulotukilain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Toimeentulotuki muodostuu pe- rusosasta, muista perusmenoista, täydentävästä toimeentulotuesta sekä ehkäisevästä toi- meentulotuesta.

495. Ehkäisevän toimeentulotuen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista tur- vallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuut- ta toimeentulotuesta.

496. Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon erityismenot, joita ovat muun muassa henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan toimeentulotukilain mukaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta.

497. Asumistukea voidaan valtion varoista myöntää ruokakunnalle Suomessa sijaitsevan, vaki- naiseksi katsottavan vuokra-asunnon tai omistusasunnon asumismenojen vähentämiseksi siten kuin yleisestä asumistuesta annetussa laissa (938/2014) säädetään. Hyväksyttävien asumisme- nojen enimmäismäärät perustuvat alueellisesti määräytyviin kokonaisvuokriin. Jos ruokakun- taan kuuluu vammainen henkilö, jonka tilantarve tarvittavien apuvälineiden tai vammaisen henkilön avustamisen tai hoidon vuoksi on erityisen suuri, hyväksyttävien asumismenojen määrä otetaan huomioon yhtä henkilöä suuremman henkilöluvun mukaan kuin mitä ruoka- kunnan koko on. Eläkkeensaajan asumistuesta säädetään erikseen.

498. Maksukatoilla pyritään helpottamaan paljon palveluja tarvitsevien henkilöiden toimeentu- lon riittävyyttä. Asiakasmaksulainsäädäntö on kuitenkin vanhentunutta. Asiakkaiden asema ei ole kaikilta osin ollut yhdenvertainen eikä lainsäädännöllä ole riittävällä tavalla varmistettu asiakasmaksujen alentamisen tai poistamisen ensisijaisuutta suhteessa toimeentuloturvaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän pohtimaan asiakasmaksujen uudistamis- ta. Lisäksi työryhmä selvittää maksukattoja koskevien säännösten toimivuutta. Hallituksen esi- tys uudeksi laiksi on tarkoitus antaa keväällä 2018. Päivitettävä.

499. Valtioneuvoston kansliassa on käynnissä TOIMI-hanke, jonka tavoitteena on valmistella työllisyyttä ja toimeliaisuutta parantavaa sekä eriarvoisuutta vähentävää perusturvan koko- naisuudistusta.

500. Päivitettävää, lisättävää? Tukiliitto: YK:n vammaissopimus edellyttää, että vammaisille henkilöille turvataan riittävä elintaso ja sosiaaliturva ilman syrjintää vammaisuuden perusteel- la. Viimeaikaiset säästöt ja leikkaukset ovat kohdentuneet valitettavan usein heikommassa asemassa ja kuormittavassa elämäntilanteessa oleviin henkilöihin ja perheisiin, kuten vammai- siin henkilöihin ja heidän perheisiinsä. Säästöjen ja leikkausten kertaantuvaa kokonaisvaikutus- ta vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä osalta pahentaa se, että sosiaali- ja tervey- denhuollon asiakasmaksut ovat jatkuvasti nousseet, lääkekorvauksia on leikattu, kansanelä- keindeksiä jäädytetty sekä kelamatkojen omavastuita korotettu. YK:n lapsen oikeuksien komi- tea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiä tukea vähäosaisia perheitä sekä takaa- maan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on myös pitänyt joitain Suomen perusturvaetuuksia liian matalina.

29 ARTIKLA: OSALLISTUMINEN POLIITTISEEN JA JULKISEEN ELÄMÄÄN

501. Suomen lainsäädännössä ei rajoiteta vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia äänestää tai asettua ehdolle vaaleissa.

502. Xxxxxxxxx mukaan äänestäjä saa vapaasti valita äänestääkö hän ennakkoäänestyksessä vai vaalipäivän äänestyksessä. Lähtökohtana pidetään sitä, että ennakkoäänestys ja vaalipäivän äänestys tulee järjestää siten, että kaikki kansalaiset ovat mahdollisimman yhdenvertaisessa asemassa valitessaan äänestystapaa.

503. Vaalilain 9 §:n 1 momentin 3 kohdan ennakkoäänestys on järjestettävä kaikissa sairaalois- sa ja ympärivuorokautista hoitoa antavissa kunnan toimintayksiköissä. Lisäksi kunnanhallitus voi määrätä päätöksellään, missä muissa sosiaalihuollon toimintayksikössä ennakkoäänestys järjestetään.

504. Vaalilain 46 §:n 3 momentin mukaan äänioikeutettu, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse äänestys- eikä ennakkoäänestyspaikkaan ilman kohtuutto- mia vaikeuksia, saa äänestää kotonaan. Myös samassa taloudessa asuva omaishoitaja on oi- keutettu äänestämään kotiäänestyksen yhteydessä.

505. Oikeusministeriö on laatinut ohjeistuksen äänestystilojen esteettömyyden ja saavutetta- vuuden varmistamiseksi. Oikeusministeriö tiedottaa vaaleista suomalaisella ja suomenruotsa- laisella viittomakielellä sekä selkokielellä, ja rahoittaa näkövammaisille tarkoitettua vaalimate- riaalia. Oikeusministeriö on tuottanut myös selkokieliset vaalivideot.

506. Nettiäänestystä pohtinut oikeusministeriön työryhmä totesi 2017, että vaikka esimerkiksi vammaiset ihmiset voisivat hyötyä nettiäänestyksestä, sisältyy nettiäänestykseen vielä merkit- täviä riskejä.

507. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on antanut vuonna 2017 neljä ratkaisua, joissa poliittisen yhdistyksen yleisölle avoimen keskustelutilaisuuden järjestäminen esteellisissä tilois- sa katsottiin pyörätuolia käyttävän vammaisen henkilön välilliseksi syrjinnäksi.

508. Indikaattoreita, jotka mittaavat osallistumista poliittiseen ja julkiseen elämään?

509. Tuet järjestöille ja niiden perustamiselle

510. Muuta täydennettävää?

30 ARTIKLA: OSALLISTUMINEN KULTTUURIELÄMÄÄN, VIRKISTYS- JA VAPAA- AJANTOIMINTAAN JA URHEILUUN

511. Liikuntalain (390/2015) tavoitteena on muun muassa edistää eri väestöryhmien mahdolli- suuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa sekä eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa. Lain mu- kaan kunnan tehtävänä on muun muassa luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle jär- jestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen.

512. Valtion liikuntaneuvoston tehtävänä on arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaiku- tuksia liikunnan osalta. Arviointi rakentuu neljän keskeisen sisältöalueen pohjalle, joita ovat fyysisen aktiivisuuden, omatoimisen ja ohjatun liikunnan tai vapaa-ajan liikunnan, liikunnan kansalaistoiminnan sekä huippu-urheilun edistäminen. Sisältöalueiden yhteydessä arvioidaan myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvonäkökohdat.

513. Liikuntaneuvosto on käynnistänyt arviointihankkeen, jossa tuotetaan kokonaiskuva valti- onhallinnon toimialojen toimenpiteistä liikkumis- ja toimintaesteisten arkiliikunnan, liikunnan ja huippu-urheilun edistämisessä. Huhtikuussa 2018 julkaistavan arvioinnin tulosten perusteel- la liikuntaneuvosto antaa kehittämissuositukset valtionohjauskeinojen, tietoperustan ja vaiku- tusten arviointijärjestelmän kehittämiseksi sekä yhteistyön lisäämiseksi eri toimijoiden välillä. Arvioinnin tulokset?

514. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Valtion liikuntaneuvosto ovat julkaisseet muun muassa Liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirjan23.

515. Opetus- ja kulttuuriministeriö on rahoittanut Esteettömät sisäliikuntatilat – teosta24, joka on keskeinen informaatio-ohjauksen väline kunnille ja muille liikuntapalvelujen tuottajille es- teettömyyden varmistamiseksi ja lisäämiseksi.

516. Valtionavustusta liikuntapaikan perustamis- tai perusparannushankkeeseen haettaessa hakemukseen tulee liittää selvitys esteettömyydestä. Liikuntapaikan perusparannushankkeen osalta vaaditaan esteettömyyskartoitus ja perustamishankkeen osalta esteettömyysselvitys.

517. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain veikkausvoittovaroista harkinnanvarai- sia valtionavustuksia taide- ja kulttuuritapahtumille. Avustuksen keskeinen kriteeri on edistää kansalaisten tasa-arvoista ja yhdenvertaista osallisuutta ja osallistumista kulttuuriin sekä pois- taa ja madaltaa osallistumisen esteitä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös edistänyt taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta vammaisten henkilöiden kohdalla muun muassa kohdentamalla avustuksia vammaisyhteisöjen kulttuuritoimintaan ja kulttuurin saavutettavuuden edistämi- seen. Päivitettävää?

518. Vammaisten henkilöiden avustajilla on useisiin museoihin ja urheilutapahtumiin ilmainen sisäänpääsy. Tukiliitto: ”joihinkin”.

519. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman Kulttuuria kaikille -palvelun verkkosivuilla on julkaistu erilaisia ohjeita ja tarkistuslistoja saavutettavuuden edistämisestä. Kulttuuria kaikille - palvelu on julkaissut oppaan saavutettavien tapahtumien järjestämisestä25.

520. Suomen tekijänoikeuslain (404/1961) 17 §:ssä on säädetty tekijänoikeuden rajoitussään- nökset, jotka koskevat teosten saattamista vammaisten käytettäviksi. Lain mukaan näkövam- maisille ja muille, jotka vamman tai sairauden vuoksi eivät voi käyttää teoksia tavanomaisella tavalla, saa valmistaa kappaleita julkaistusta kirjallisesta teoksesta, sävellysteoksesta tai kuva- taiteen teoksesta muulla tavalla kuin ääntä tai liikkuvaa kuvaa tallentamalla. Siten valmistettuja teoksen kappaleita saa käyttää edellä tarkoitetuille välittämiseen muulla tavalla kuin radiossa tai televisiossa lähettämällä.

521. Näkövammaisten kirjastosta annetussa laissa (638/1996) säädetään Näkövammaisten kirjaston Celian oikeudesta antaa näkövammaisille ja muille asiakasryhmille, jotka vamman tai sairauden vuoksi eivät voi käyttää tavallisia kirjastoaineistoja, mahdollisuus tiedonsaantiin, opiskeluun, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen ja virkistykseen.

522. Viittomakielinen kirjasto perustettiin vuonna 2013.

523. Täydennettävää? Tukiliitto: Apuvälineet ja avustaja mahdollistavat liikuntavammaisen henkilön osallistumisen leikki-, virkistys-, vapaa-ajan- ja urheilutoimintaan sekä koulujärjestel- män tarjoamaan toimintaan. Pyörätuoli ei sovellu esimerkiksi maastossa liikkumiseen tai jää-

23 Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:4

24 Kilpelä, N. 2013. Esteettömät sisäliikuntatilat. Opetus- ja kulttuuriministeriö liikuntapaikkajulkaisu 106. Rakennustieto Oy, Helsinki.

25 Tapahtumia kaikille! Opas saavutettavan kulttuurifestivaalin järjestämiseen, Kulttuuria kaikille -palvelun julkaisuja 1/2015

kiekon pelaamiseen. Liikuntavammaisen henkilön osallistuminen edellyttää toimintaan/lajiin soveltuvia apuvälineitä ja riittäviä avustajaresursseja sekä kuljetuspalveluja. Yhdenvertaisuus- lain 15 §:n mukaiset kohtuullisia mukautuksia voivat olla myös toimintakykyä edistävän apuvä- lineen hankkiminen ja henkilökohtainen avustaminen. Kuntien omat apu- ja toimintavälineet edistävät kaikkien yhdenvertaista osallistumista.

OSA III VAMMAISTEN POIKIEN, TYTTÖJEN JA NAISTEN TILANNE

6 ARTIKLA: VAMMAISET NAISET

524. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään tasa-arvolaissa, jonka tarkoituk- sena on myös edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.

525. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2016–201926 kokoaa yhteen pääministeri Xxxxxxx hallituksen tavoitteet ja toimenpiteet sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Tasa-arvo-ohjelma koostuu noin kolmestakymmenestä toimenpiteestä, jotka koskevat työelämää, samapalkkaisuutta, ta- loudellista päätöksentekoa, vastaanotto- ja kotouttamispalveluja, työn ja perhe-elämän yh- teensovittamista, vanhemmuutta, ammatti- ja opintoalojen eriytymistä, koulutusta, liikunta ja kirjastotoimintaa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa sekä miesten hyvinvoin- tia ja terveyttä. Näiden lisäksi ohjelmaan sisältyy toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan ministeriöiden toiminnan sukupuolivaikutusten arviointi ja sen vaikutusten huomioiminen pää- töksenteossa.

526. Valtioneuvosto on linjannut myös pitkän tähtäimen tasa-arvotavoitteita 2010 hyväksytys- sä selonteossa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta27. Linjaukset ovat voimassa vuoteen 2020 asti. Eduskunta on edellyttänyt, että valtioneuvosto antaa uuden tasa-arvoselonteon vuonna 2021. Selonteossa tuodaan esille, että vammaisten henkilöiden asemaa ja oikeuksia tulee tarkastella sukupuolinäkökulmasta.

527. Naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen kuuluu myös Suomen ihmisoikeuspoliittisiin ja kehitysyhteistyön painopisteisiin. Erityistä painoarvoa annetaan kaikkein haavoittuvimmissa asemassa oleville naisille ja tytöille, jotka usein joutuvat moniperustaisen syrjinnän kohteeksi.

Täydennettävä, esim. THL:n tuloksia Terveys 2011 tutkimuksesta?

7 ARTIKLA: VAMMAISET LAPSET

528. Perustuslain 6 §:n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

529. Lastensuojelulain (417/2007) 4 luvussa säädetään lapsen mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta, lapsen puhevallan käytöstä sekä lapsen edun turvaamisesta. Lastensuojelulain 4

26 Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2016–2019, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:4, saatavilla osoitteessa: xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-00-0000-0.

27 Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:8, saatavilla osoitteessa: xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-00-0000-0.

§:ssä tuodaan esiin seikkoja, joihin on kiinnitettävä huomiota lapsen etua arvioitaessa. Lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 11 §:ssä säädetään lapsen toivomusten ja mielipiteiden selvittämisestä. Lain 10 §:ssä puolestaan säädetään puolestaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemisesta ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti.

530. Vuonna 2015 voimaan tulleeseen uudistettuun sosiaalihuoltolakiin sisältyy säännös lapsen edun huomioimisesta kaikessa sosiaalihuollon toiminnassa. Sen mukaan kaikissa sosiaalihuol- lon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lasten koh- dalla on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin, mahdollisuuden saada ymmär- tämystä sekä iän ja kehitystason mukaisen huolenpidon, turvallisen kasvuympäristön ja ruu- miillisen sekä henkisen koskemattomuuden sekä itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuu- teen.

531. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) on yksi Xxxx Xxxxxxx hallituksen kärki- hankkeista. Muutosta tehdään kohti lapsi- ja perhelähtöisiä palveluita sekä lapsen oikeuksia ja tietoperustaisuutta vahvistavaa toimintakulttuuria. Tavoitteena on lasten, nuorten ja perhei- den hyvinvoinnin sekä heidän omien voimavarojensa vahvistaminen. Tärkeä lähtökohta on lisätä lasten, nuorten ja perheiden osallistumista palveluidensa suunnitteluun.

535. Muutosohjelman keskeisenä läpileikkaavana periaatteena on lapsen edun periaate. Lap- sen edun toteutumista edistetään muun muassa kehittämällä sijaishuollon palveluja siten, että lapsia kuullaan aiempaa vahvemmin kaikissa sijaishuollon vaiheissa. Tukiliitto: Myös vammai- sen lapsen edun toteutumiseen tulee kiinnittää aiempaa vahvemmin huomiota. Xxxxxxxxx lapsen etu ei voi toteutua, jos hänen omaa näkemystään häntä koskevista asioista ei ole selvi- tetty eikä kuultu eikä otettu asianmukaisella tavalla huomioon.

537. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa huomioidaan vammaisten lasten ja heidän perheidensä yhdenvertainen oikeus tarpeen mukaisiin ja hyvälaatuisiin sosiaali- ja terveyspal- veluihin sekä heidän tarvitsemansa yksilölliset muut palvelut. Tukiliitto: Xxxxxxxx eivät järjesty välttämättä vammaisen lapsen ja hänen perheensä yksilöllisen tarpeen pohjalta. Erityisiä haas- teita on ollut muun muassa lyhytaikaisen hoidon järjestymisessä sekä sosiaalihuoltolain mukai- sen lapsiperheiden kotipalvelun järjestymisessä.

538. Mitä muuta voidaan sanoa LAPE:sta ja erityisesti vammaisten lasten näkökulmasta? Tuki- liitto: Vammaiset lapset ja heidän perheensä ovat toistaiseksi jääneet LAPE:ssa ja sen käytän- nön toteuttamisessa pitkälti marginaaliin. Heidän pääsyään yleisiin lapsiperheiden palveluihin ei riittävästi ole ymmärretty vaativan usein erilaisia kohtuullisia mukautuksia.

539. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut Päätösten tueksi -sarjassa julkaisun Lapsella on oikeus osallisuuteen - vammaisuudesta riippumatta28, jossa painotetaan, että myös palve- luiden kehittämisessä lasten kokemusten esille tuominen on tärkeää.

540. Lapsiasiavaltuutetun tehtäviin kuuluu lapsen edun ja oikeuksien edistäminen yleisellä hal- linnon, yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla arvioimalla niiden toteutumista sekä lap- sen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumisen edistäminen. Lapsiasiavaltuutetun toi- minnan tukena on lapsiasianeuvottelukunta, joka kokoaa edustajia eri hallinnonaloilta ja niin

28 Lapsella on oikeus osallisuuteen - vammaisuudesta riippumatta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Päätösten tueksi 1/2018, saatavilla osoitteessa: xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0

sanotulta kolmannelta sektorilta sekä lasten olosuhteiden ja lapsuuden asiantuntijoita. Lapsi- asiavaltuutettu ei suorita jälkikäteistä yksittäistapausten valvontaa vaan siitä vastaa muun mu- assa eduskunnan oikeusasiamies, jolle se on annettu erityistehtäväksi.

541. Lapsiasiavaltuutetun toimisto kerää lasten ja nuorten kokemustietoa kerätään Nuoret neuvonantajat (NuoNe) -tapaamisissa, joita järjestetään vuosittain 4-5 kappaletta. Tapaamiset järjestetään erilaisten lasten ja nuorten ryhmien kanssa. Tavattavat ryhmät valitaan siten, että ne edustavat lasten ja nuorten eri elämänaloja ja erilaisten lasten ja nuorten, myös vähemmis- töjen, arkea ja elämää. Vuonna 2016 lapsiasiavaltuutettu tapasi saamelaislapsia, yksin maahan tulleita lapsia, näkövammaisia lapsia, romanilapsia sekä vankien lapsia.

542. Lapsiasiavaltuutettu on muun muassa selvittänyt vuosina 2009- 2011 vammaisten ja eri- tyistä tukea tarvitsevien lasten oikeuksien toteutumista sekä suomalaisen vammaispolitiikan kehittymistä lasten näkökulmasta. Selvityksen johtopäätökset on koottu vuonna 2011 julkais- tuun julkaisuun ”Erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi - Xxxxxx oikeudet osaksi vammaispolitiikkaa”

543. Vammaisten lasten osallistaminen? Tukiliitto: ks. kommenttimme kohtaan 32.

544. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän kouluterveyskyselyn29 perusteella toiminta- rajoitteiset nuoret ovat muita nuoria harvemmin tyytyväisiä elämäänsä ja tuntevat useammin yksinäisyyttä. Toimintarajoitteiset nuoret kokevat terveydentilansa muita huonommaksi ja kär- sivät useammin kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta. Lisäksi toimintarajoitteiset nuoret pitävät koulunkäynnistä muita vähemmän ja kärsivät useammin koulu-uupumuksesta. He kokevat muita useammin syrjivää kiusaamista, fyysistä uhkaa ja seksuaalista väkivaltaa. Toimintarajoitteiset nuoret kokevat myös saavansa muita vähemmän tukea ja apua hyvinvoin- tiinsa opiskeluhuollon ammattilaisilta. Tilastoja liitteeksi.

Täydennettävä!

OSA IV ERITYISET SOPIMUSVELVOITTEET

31 ARTIKLA: TILASTOT JA TIEDONKERUU

545. Vammaisuutta koskevia tilastoja ylläpitävät Tilastokeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka julkaisee kuntien talous- ja toimintatilastoihin perustuvia vuosittaisia lukumäärätie- toja palvelujen saajista sekä tilastoja kehitysvammaisten perhe- ja laitoshoidosta. Tietoa palve- lujen kysynnästä, tarjonnasta ja tarpeesta on tuotettu erillisselvityksillä.

546. Vammaisuutta koskevia rekisteripohjaisia tietolähteitä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä epämuodostumarekisteri ja Näkövammaisten keskusliitto ry:n ylläpitämä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen näkövammarekisteri.

547. Muutoin rekisterijärjestelmä perustuu palveluiden käyttöön ja sosiaalietuuksien saami- seen. Näitä ovat mm. Kansaneläkelaitoksen vammais- ja kuntoutusetuudet, Terveyden ja hy- vinvoinnin laitoksen sosiaalihuollon hoitoilmoitusrekisteri, joka kattaa kotihoidon ja laitos- ja asumispalvelut sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveydenhuollon hoitoilmoitusrekis-

teri, joka kattaa perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynnit ja laitos- hoidon.

548. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa väestön terveyttä ja hyvinvointia säännöllisillä väestötutkimuksilla. Väestön toimintakyvystä ja toimintarajoitteiden yleisyydestä sekä niiden muutoksista on kerätty monipuolista tietoa jo 1970-luvulta lähtien. Väestötutkimuksista ei kui- tenkaan ole aiemmin juurikaan hyödynnetty tuottamaan tietoa toimintarajoitteisten henkilöi- den elinoloista tai hyvinvoinnista. Koska useimmat väestötutkimukset sisältävät toimintarajoit- teita kartoittavien kysymysten ja mittausten lisäksi kysymyksiä monilta eri elämänalueilta, ne tarjoavat runsaasti tietoa toimintarajoitteisten henkilöiden tilanteesta muuhun väestöön ver- rattuna.

549. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt julkaisun Tietoa ja tietotarpeita vammaisuu- desta: Analyysia THL:n tietotuotannosta30, jota varten on analysoitu Terveys 2011 - terveystar- kastustutkimusta ja tuotettu peruskuvaus toimintarajoitteisten henkilöiden tilanteesta. Toimin- tarajoitteisuuden määritelmä perustui Washington Groupin lyhyeen kysymyssarjaan.

550. Kouluterveyskysely tuottaa tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista, terveydestä, koulun- käynnistä ja opiskelusta, osallisuudesta sekä avun saannista ja tarpeisiin vastaavuudesta. Kyse- lyyn vastaa noin 200 000 perusopetuksen 8. ja 9. luokkien oppilasta sekä lukioiden ja ammatil- listen oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijaa joka toinen vuosi. Vertailukelpoisia tietoja on kerätty perusopetuksessa vuodesta 1996, lukioissa vuodesta 1999 ja ammatillisissa oppilaitok- sissa vuodesta 2008 alkaen. Vuodesta 2017 lähtien kysely laajentuu koskemaan myös kaikkia perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaita sekä heidän huoltajiaan. Osallistuminen on vapaaeh- toista ja tiedot kerätään anonyymisti ilman tunniste- tai henkilötietoja. Lomakkeesta on käytet- tävissä myös lyhyt selkokielinen versio, joka soveltuu vastattavaksi avustajan kanssa. Toiminta- rajoitteita koskevia kysymyksiä on sisällytetty Kouluterveyskyselyyn vuodesta 2017 lähtien. Ensimmäiset tulokset toimintarajoitteisten lasten hyvinvoinnista muihin lapsiin verrattuna on julkaistu THL:n Tutkimuksesta tiiviisti -julkaisusarjassa31.

551. Lasten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus toteutetaan vuonna 2018 nelivuotiaille ja vuonna 2020 neljän kuukauden ikäisille lapsille koko maassa. Tavoitteena on tuottaa kansallista ja alueellista seurantatietoa pienten lasten ja perheiden terveydestä, hyvinvoinnista ja palve- luista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Nelivuotiaiden lasten tiedonkeruu sisältää myös toi- mintarajoitteita koskevan kysymyssarjan.

552. Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan perustettiin vuonna 2013 vammais- järjestöjen tuella vammaistutkimuksen professuuri. Määräaikaisena alkanut professuuri pää- tettiin syksyllä 2017 vakinaistaa.

553. Tilastotiedon jakaminen ja sen varmistaminen, että tieto on vammaisten henkilöiden saa- vutettavissa?

554. Vammaisten henkilöiden osallistuminen tiedonkeruuseen ja tutkimukseen?

555. Sote- ja maakuntauudistus?

30 Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta: Analyysia THL:n tietotuotannosta, työpaperi 37/2017, saatavilla osoitteessa: xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0.

556. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi?

557. Muuta täydennettävää?

32 ARTIKLA: KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

558. Yksi Suomen ihmisoikeuspolitiikan ja kehityspolitiikan läpileikkaavista tavoitteista on vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen.

559. Suomi antaa taloudellista tukea vammaisoikeuksia tukeville hankkeille eri puolilla maail- maa. Suomi on muun muassa YK:n vammaiskumppanuusohjelman suurimpia rahoittajia. Vammaishankkeille on kanavoitu vuosien 2012–2016 välisenä aikana keskimäärin 13 MEUR/vuosi. Hankkeiden pääasiallisia toteuttajia ovat kansalaisjärjestöt, erityisesti vammais- järjestöt.

560. Suomi otti vuonna 2016 käyttöön niin sanotun vammaismarkkerin, jonka avulla vahviste- taan rahoituksen seurantaa.

561. Ulkoministeriössä on tehty ohje ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta kehityspoli- tiikassa, jonka mukaisesti kaikkien Suomen kehitysyhteistyöhankkeiden osalta tulee varmistua siitä, että niissä toteutuvat ihmisoikeusperiaatteet kuten syrjimättömyys, esteettömyys, osallis- tuminen ja läpinäkyvyys.

562. Ulkoministeriön yhteydessä toimii kansainvälisen vammaispolitiikan koordinaatiotyöryh- mä, jonka jäseninä on vammaisjärjestöjä ja muita kansalaisjärjestöjä, tutkimuslaitoksia sekä eri viranomaistahojen vammaisasioita hoitavia yksiköitä. Työryhmän kautta erityisesti kansalaisyh- teiskunnan edustajat saavat mahdollisuuden vaikuttaa Suomen vammaispolitiikkaa koskeviin kantoihin kansainvälisillä foorumeilla.

563. Ulkoministeriön vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevana erityisedustajana toimii kuuro räp-artisti Xxxxx Xxxxxxxxxx eli Signmark.

564. Suomi tukee taloudellisesti myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien erityisraportoi- jan työtä.

565. Suomen hallitus on ryhtynyt määrätietoisesti globaalin kestävä kehityksen toimintaohjel- man (Agenda2030) toimeenpanoon. Hallitus on valmistellut kansallisen toimeenpanosuunni- telman32, joka toimitettiin eduskunnalle helmikuussa 2017. Toimeenpanosuunnitelmassa kan- sallisen työn painopisteiksi on valittu resurssiviisas ja hiilineutraali Suomi sekä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi. Selonteon painopistealueet sisältävät useita eri hallinnonaloille sijoittuvia toimenpiteitä, joiden edistämiseen hallitus on sitoutunut. Hallituksen toimeenpano- suunnitelma päivitetään neljän vuoden välien hallitusohjelman laadinnan yhteydessä.

xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/00000/XXX_X0000_Xxxxxxxxxx_Xxxxxx_0000Xxxxxx_ KANSILLA_netti.pdf?sequence=1

566. Lasten, naisten ja vammaisten henkilöiden yhdenvertainen kohtelu on vahvistettu Suo- messa lainsäädännöllä, ja pääosa hallituksen työstä liittyy olemassa olevan lainsäädännön to- teuttamiseen. Hallitus on kuitenkin tunnistanut Agenda2030 toimeenpanosuunnitelmassa tiet- tyjä kysymyksiä, joissa lisätoimenpiteet ovat tarpeen. Tällaisia kysymyksiä ovat mm. seuraavat:

- Osatyökykyisten työllistymisen ja työssä pysymisen edistäminen. Hallituksen kärkihank- keen ”Osatyökykyisille tie työelämään” tavoitteena on että osatyökykyiset ja työelämän ulkopuolella olevat ihmiset jatkavat työelämässä tai työllistyvät avoimille työmarkkinoil- le. Tämä parantaa osatyökykyisten yhdenvertaisuutta ja usein myös elämänlaatua.

- Sukupuolten tasa-arvon edistäminen tasa-arvo-ohjelman kautta. Hallituksen tavoitteet ja toimenpiteet sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi on koottu hallituksen tasa-arvo-ohjelmaksi. Ohjelman keskeisiä tavoitteita ja samalla pi- demmän aikavälin tasa-arvopoliittisia tavoitteita ovat muun muassa naisten ja miesten palkkaerojen kaventaminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen tukeminen miesten ja naisten eri elämänvaiheissa sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhde- väkivallan vähentäminen. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tällä hallituskaudella muun muassa toimeenpannaan kolmikantaista samapalkkaisuusohjelmaa, vahvistetaan perheystävällisiä käytäntöjä työpaikoilla sekä varmistetaan Euroopan neuvoston Istan- bulin sopimuksen toimeenpanon eteneminen, turvakotiverkoston vahvistaminen ja ympärivuorokautisen auttavan puhelimen käynnistäminen.

- Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden toteutumisen edistäminen globaalisti. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vaikuttamistyön vahvana kärkenä on sukupuolten tasa- arvo ja naisten ja tyttöjen oikeudet. Tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon; naisten taloudellinen voimaantuminen (ml. yrittäjyys, johtajuus ja oikeus koulutukseen); seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien ta- kaaminen kaikille; naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisy; sekä YK:n turvalli- suusneuvoston päätöslauselman 1325 (Naiset, rauha ja turvallisuus) toimeenpano mu- kaan lukien naisten osallistuminen rauhanvälitykseen. Ihmisoikeuspolitiikassa ja kehi- tyspolitiikassa teemat ulottuvat myös operatiiviselle puolelle mm. YK-järjestöjen ja kan- sainvälisten rahoituslaitosten sekä EU:n kanssa tehtävän yhteistyön kautta. Suomi kes- kittää YK-rahoitustaan naisten ja tyttöjen aseman kannalta tärkeimmille YK-järjestöille, joiden keskeisenä tehtävänä on kehittyvien maiden tukeminen Agenda2030 toimeen- panossa. Samoin kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä painotetaan sukupuolten välisen tasa-arvon kysymyksiä. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö ulottuu ruo- honjuuritasolle ja vaikuttaa monissa maissa naisten ja tyttöjen aseman paranemiseen. Päivitettävä erityisesti vammaisten henkilöiden oikeuksien näkökulmasta.

567. Täydennettävää?

33 ARTIKLA: KANSALLINEN TÄYTÄNTÖÖNPANO JA SEURANTA

568. Sopimuksen yhteystahoina sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä asioita varten toimivat ulkoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö. Koordinaatiojärjestelmästä nimetty vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen edustaja osallistuu yhteystahon toimintaan.

569. Hallitus on perustanut koordinaatiojärjestelmän helpottamaan sopimuksen täytäntöön- panoon liittyvää toimintaa eri aloilla ja tasoilla. Koordinaatiojärjestelmänä toimii sosiaali- ja

terveysministeriön yhteydessä toimiva vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta (VANE).

570. VANE:n tehtävistä säädetään asetuksella, jonka mukaan sen tehtävä on edistää yleissopi- muksen kansallista täytäntöönpanoa ja vammaisten henkilöiden oikeuksien huomioon ottamis- ta kaikkien hallinnonalojen toiminnassa, laatia toimikaudelleen toimintaohjelma, jossa määri- tellään yleissopimuksen täytäntöönpanon edistämisen keskeiset kansalliset tavoitteet, niitä edistävät keinot sekä tarvittavan seuranta ja nimetä keskuudestaan vammaisia henkilöitä edus- tavan osallistuja yhteystahon toimintaan.

571. Neuvottelukunta koostuu ministeriöiden, vammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa, työmarkkinajärjestöjen, kuntien ja maakuntien sekä tutkimuksen edustajista. Neuvottelukun- nalla on myös pääsihteeri ja suunnittelija.

572. 33 artiklan 2 kohdan mukaiset tehtävät on osoitettu kansalliselle ihmisoikeusinstituutiolle, joka muodostuu eduskunnan oikeusasiamiehestä, Ihmisoikeuskeskuksesta ja sen ihmisoikeus- valtuuskunnasta. Kansalliselle ihmisoikeusinstituutiolle on myönnetty ns. Pariisin periaatteiden mukainen A-status vuoden 2014 lopussa.

573. Ihmisoikeusvaltuuskunnan alaisuudessa toimii pysyvänä jaostona vammaisten henkilöiden ihmisoikeuskomitea, joka osallistuu yleissopimuksen täytäntöönpanon edistämiseen, suojeluun ja seurantaan.

574. Komitea voi tehdä esityksiä ja esittää näkemyksiään eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Ihmisoikeuskeskukselle siitä, miten ne voisivat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumis- ta ja sopimuksen täytäntöönpanotehtävien hoitamista kehittää. Komitea voi myös esittää ih- misoikeusvaltuuskunnalle käsiteltäväksi vammaisten henkilöiden oikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja tehdä esityksiä valtuuskunnan päätettäväksi. Komitea raportoi työskentelystään säännölli- sesti ihmisoikeusvaltuuskunnalle.

575. Eduskunnan oikeusasiamies ja Ihmisoikeuskeskus voivat pyytää komitealta asiantuntija- apua heille kuuluvien vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanotehtävien hoitamiseksi. Tällai- sia tehtäviä ovat esimerkiksi tarkastusten suorittaminen, lausunnot, aloitteet ja kannanotot sekä vammaisten oikeuksiin liittyvä koulutus ja tiedotus.

576. Ihmisoikeusvaltuuskunta nimeää komiteaan vähintään 4 ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen- tä, joiden tulee olla ensisijaisesti vammaisia henkilöitä tai vammaisten oikeuksien asiantuntijoi- ta. Lisäksi valtuuskunta nimittää komitean asiantuntijoiksi vähintään 4 ihmisoikeusinstituution ulkopuolista vammaista asiantuntijaa sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ja Ihmisoikeuskes- kuksen edustajat. Valtuuskunta voi nimetä komiteaan asiantuntijoiksi myös tarvittavan määrän muita vammaisten henkilöiden oikeuksiin hyvin perehtyneitä henkilöitä.

577. Eduskunnan oikeusasiamies raportoi vuosittain vammaisten henkilöiden oikeuksista edus- kunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen yhteydessä.

578. Budjetti kansallista täytäntöönpanoa ja seurantaa varten?

579. Vammaisten henkilöiden osallistuminen raportointiin, täydennetään!

Muuta täydennettävää?

LIITTEET

Yhdenvertaisuuslaki (englanniksi) Kansallinen toimintaohjelma (englanniksi) Tilastot ja muut liitteet?

Document Metadata

Table of Contents

LUONNOS SUOMEN ENSIMMÄISEKSI RAPORTIKSI VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSISTA TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

Document Metadata

LUONNOS SUOMEN ENSIMMÄISEKSI RAPORTIKSI VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSISTA TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

LUONNOS SUOMEN ENSIMMÄISEKSI RAPORTIKSI VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSISTA TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

MAALISKUU 2018

SISÄLLYSLUETTELO

4

5

10

79

81

VASTA KOHTELUSTA TAI RANGAISTUKSESTA

Document Metadata