PAIKALLINEN SOPIMUS –

PAIKALLINEN SOPIMUS –

TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUDEN VAIKUTUS TULKINTAAN

Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos Maisterin tutkielma, 40 op

30.4.2018

Tekijä: Xxxx Xxxxxxxxxx, 259593 Ohjaaja: Xxxxx Xxxxxxxx

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta		Yksikkö Oikeustieteiden laitos
Tekijä Xxxx Xxxxxxxxxx
Työn nimi PAIKALLINEN SOPIMUS – TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUDEN VAIKUTUS TULKINTAAN
Pääaine OTM	Työn laji Maisterin tutkielma	Aika 30.4.2018	Sivuja XI + 63
Tiivistelmä Paikallisen sopimisen lisääminen on omaksuttu yhdeksi työelämän kehittämisen kärkihank- keista. Kehittämiskohteet, menetelmät ja tavoitteen saavuttamisen mahdollistavat ehdotukset vaihtelevat normien purkamisesta paikallista sopimista koskevan sääntelyn tarkentamiseen. Tutkimukseni kohteena on työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden vaikutus paikalliseen sopimukseen sisältyvän yksittäisen määräyksen tulkintaan. Lähestyn aihetta perehtymällä työ- ehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden, paikallisen sopimisen käsitteeseen ja vaikuttimiin, sekä paikallisen sopimuksen tulkintaan Käytän tutkielmassani rajaavana ja kohdentavana esimerkkinä erästä paikallisen sopimisen mahdollistavaa kokeilumääräystä. Tutkimuksessani selvisi, että työoikeudellinen materiaali ei kaikilta osiltaan tue nykyistä pai- kalliseen sopimiseen tähtäävää kehitystä. Sen tarjoama käsitteistö on osittain köyhää, eikä neuvottelemista tukevaa materiaalia ole riittävästi. Ajan hengen ollessa neuvottelumyönteinen, tulemmekin kokemaan lähivuosina varsin mittavan paikallisen sopimisen uudistumisen.
Avainsanat paikallinen sopiminen, työehtosopimuksen tulkinta, paikallisen sopimisen kehitys

SISÄLLYS

LÄHTEET IV

LYHENNELUETTELO X

KUVIOT JA TAULUKOT XI

1 JOHDANTO 1

1.1 Tutkimuksen lähtökohdat 1

1.2 Tutkimuskysymys ja työn rakenne sekä rajaukset 4

1.3 Käytetty lähdemateriaali ja tutkimusmetodi 6

2 TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUS 8

2.1 Työehtosopimusjärjestelmä 8

2.2 Paikallisen sopimisen neuvottelujärjestelmä 13

2.3 Työehtosopimuksen yleissitovuus 14

2.4 Vakiintunut käytäntö ja konkludenttisuus 16

3 PAIKALLINEN SOPIMINEN 18

3.1 Normihierarkia ja etusijajärjestys 18

3.2 Paikallisen työehtosopimuksen tunnusmerkit ja synty 22

3.3 Kokonaisuus paikallisen sopimuksen taustalla 24

3.4 Paikallinen sopiminen kunta-alalla 27

3.5 Paikallinen sopiminen pelastusalalla 30

3.6 Pelastustoimen kokeilumääräys 32

4 PAIKALLISEN TYÖEHTOSOPIMUKSEN TULKINTA 34

4.1 Sopimuksen tulkinnasta yleisesti 34

4.2 Työehtosopimuksen tulkinnasta 35

4.2.1 Yhteinen tarkoitus 35

4.2.2 Soveltamiskäytäntö 40

4.2.3. Tulkintariskin jako 41

4.2.4 Yleinen työmarkkinakäytäntö 43

4.2.5 Muut tulkintaperiaatteet 44

4.3 Tulkintaetuoikeus 47

4.4 Tulkintamonopoli 49

4.5 Valvontavelvollisuus 51

4.6 Vahvistuskanne 53

4.7 Edullisemmuussääntö 55

4.8 EU-oikeuden tulkintavaikutus 56

5 YHTEENVETO 57

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Xxxxxxxxx, Xxxxx: Työehtosopimusten kattavuus vuonna 2014. Työ- ja Elinkeinoministeri- ön julkaisuja – Työ ja yrittäjyys, 11/2016.

Annola, Vesa: Sopimustulkinta – Teoria, vaiheet, menettely. Helsinki 2015.

Bruun, Niklas: Kollektivavtal och rättsideologi. En rättsvetenskaplig studie av de rättsi- deologiska premisserna för inlemmandet av kollektivavtalet och kollektiva kampåtgärder i finsk rättsordning efter år 1924. Helsinki 1979.

Xxxxx, Niklas – Xxxxxxxx, Xxxxx: Yhteisön työoikeus Suomen ja Ruotsin tuomioistuimis- sa. Lakimies 1/2006, s. 3 – 26.

Xxxxx, Xxxxxx – Xxx Xxxxxxx, Anders: Työoikeuden perusteet. Helsinki 2012.

Xxxxxxx, Xxxxxxxx: Työsuhteen ehdot. Toinen painos, Helsinki 2013.

Xxxxx, Jyrki: Isäntävaltaa ja vuoropuhelua. Paikallinen sopiminen työpaikoilla. Projektin loppuraportti. SAK. Jyväskylä 1998.

Xxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxxxxx, Xxxxx – Kaivanto, Xxxxx: Työsopimus ja ehdot erityistilan- teissa. Helsinki 2017.

Xxxxxxx, Xxxxx – Kahri, Tapani – Kairinen, Martti – Kaivanto, Xxxxx: Työsopimuslaki käy- tännössä. Xxxx Xxxxxx verkkokirjahylly.

Xxxxxxxx, Xxx: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsinki 2011.

[xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxxxx/xxxxxxx/xxxxx/xxxxx/xxxxx/xxxxxxxx_xxxxx_xxxxxxx.xxx] (15.3.2018)

Xxxxxxxx, Martti: Työoikeus perusteineen. Masku 2009.

Kairinen, Martti: Perussuhdeteoriasta työoikeuden yleisten oppien osana. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja N:o 129. Helsinki 1979.

Xxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxx, Xxxxxxx: Paikallinen sopiminen ja sopimukset. Xxxx Xxxxxx verkkokirjahylly.

Xxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxx, Xxxx – Xxxxxxxxx, Xxxxx: Paikallinen sopi- minen kunta- ja valtiosektoreilla. Turun yliopiston työoikeuden tutkimusprojekti 2005 – 2008. Turku 2008.

Xxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxxx, Xxxxxx: Työoikeudelliset ratkaisut kommentein. Hämeenlinna 2010.

Xxxxxxxxxxx, Xxxxx: Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Teoksessa Xxxxx Xxxxxxxxx (toim.): Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäyt- teiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edita Publishing 2016, s. 105 – 134.

Xxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx: Yhteistoiminta pienessä yrityksessä – oikeusvertailua. Defensor Legis N:o 4/2007 s. 557 – 579.

Liukkunen, Xxxx: Normikompetenssi kollektiivisen työoikeuden normijärjestelmässä ja paikallinen sopiminen. Lakimies 7 – 8/2017, s. 992 – 1014.

Murto, Jari: Ryhmänormit yrityksessä. Tutkimus työntekijäryhmiä koskevien normien asemasta. Suomalainen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 328. Sastamala 2015.

Xxxxxxx, Xxxx: European Labour Law. DJOF Publishing, Copenhagen 2000.

Xxxxxxx, Xxxxx: Paikallinen sopiminen metalliteollisuudessa. Metallityöväenliitto, Helsin- ki 2000.

Rusanen, Jorma: Paikallisen sopimisen mahdollisuudet. Jyväskylä 1994.

Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx: Työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelulausekkeista. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-Sarja N:o 134. Vammala 1979.

Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx – Xxxxxx, Xxxxx: Työsopimusoikeus. Helsinki 2012. Xxxxxxx, Xxxxxx: Paikallisen sopimisen käänne. Työsuojelurahasto. Helsinki 2000. Saloheimo, Jorma: Työehtosopimusoikeuden perusteet. Helsinki 2008.

Xxxxxxxxx, Jorma: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus. Xxxx Xxxxxx verkkokirjahylly.

Sarkko, Kaarlo: Työehtosopimusten määräysten oikeusvaikutukset. Suomalaisen laki- miesyhdistyksen kirjasarja N:o 42. Helsinki 1973.

Sipilä, Arvo: Suomen työoikeuden käsite ja järjestelmä sekä suhde sosiaaliseen lain- säädäntöön. Helsinki 1938.

Sopimusoikeus: Fokus-verkkojulkaisu. Sopimusoikeus. 2018.

Xxx Xxxxxxxxxxx, Xxxx: Riskienhallinta kansainvälisessä kaupassa. Xxxxxxxxx Xxxxx Xxxxx- son (toim.): Sopimusriskit. Alma Pro verkkokirjahylly 2014. s. 55 -70.

Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Teoksessa Xxxxx

Xxxxxxxxx (toim.): Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäyt- teiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edita Publishing 2016, s. 105 – 134.

Vuorio, Jorma: Työsuhteen ehtojen määrääminen. Turku 1955.

Xxxxxxxx, Marjo: Pohdintaa yleissitovasta työehtosopimuksesta ja paikallisesta sopimuk- sesta, Business Law Forum Helsingin Yliopiston yksityisoikeudenlaitoksen julkaisuja, Edilex 2008, [xxx.xxxxxx.xx] (2.2.2009)

Xxxxxx, Xxxxxx: Työaikalaki. Helsinki 2012.

Äimälä, Xxxxxx – Xxxxxxxxxx, Xxxx: Xxxx Xxxxxx verkkokirjahylly.

Äimälä, Xxxxxx – Xxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx: Finnish Labour Law in Practice. Al- ma Talent verkkokirjahylly.

VIRALLISLÄHTEET

KM 1958:10: Työrauhakomitean osamietintö

KM 1992:39: Työmarkkinajärjestelmien kehittämiskomitean I osamietintö KM 1993:34: Työmarkkinajärjestelmien kehittämiskomitean loppumietintö

Lvk 1921:11: Lainvalmistelukunnan ehdotus laiksi työehtosopimuksesta ynnä perustelut.

OIKEUSTAPAUKSET

EU-Tuomioistuin

Pfeiffer C-397/01

Korkein oikeus

KKO 1974 II 44

KKO 1979 II 43

KKO 2015:48

KKO 2015:49

Työtuomioistuin

TT 1960:11

TT 1961:11

TT 1977:115

TT 1981:95

TT 1982:157

TT 1984-55

TT 1988-86

TT 1990:120

TT 1992-128

TT 1993:87

TT 1993:130

TT 1994:11

TT 2003:12

TT 2003:37

TT 2004:80

TT 2004:132

TT 2005:8

TT 2006:63

TT 2007:7

TT 2007:74

TT 2008:14

TT 2010:4

TT 2011:8

TT 2011:97

TT 2012:36

TT 2012:140

TT 2013:95

TT 2014:61

TT 2017:157

TT 2018:13

INTERNETLÄHTEET

Valtioneuvosto: Hallitusohjelma 2015.

[xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/00000/0000000/XxxxxxxxxxxxXxxxx_XX_XXXXXXXXX Y_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b- 5b5491d6cc82/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf.pdf] 21.3.2018.

Kuntatyönantajat: KT allekirjoitti kunta-alan työehtosopimukset. [xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxx-xx-xxxxxxxxxx/0000/xx-xxxxxxxxxxxxx-xxxxx-xxxx-xxxxxxxxxx] 21.3.2018.

Kuntatyönantajat: Paikallinen sopiminen kunta-alalla. Opas kuntatyönantajille. [xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxx?xxxx&xxxxx&xx&xxxxxx&xxxxxxxxxx&xxx0&xxxx0xxXXXxx 6wbjupYDaAhVkLZoKHVwNAWcQFggmMAA&url=http%3A%2F%2Fshop.kuntatyon anta- xxx.xx%2Fuploads%2Fpaikallinen_sopiminen_2009.pdf&usg=AOvVaw3kMOtKnRWkHL MB110Wpccj] 22.3.2018.

Elinkeinoelämän keskusliitto ry: Blogi: Viimeistä viedään! [xxxxx://xx.xx/xxxxx/0000/00/00/xxxxxxxxx-xxxxxxx/] 28.3.2018.

Elinkeinoelämän valtuuskunta XXX xx:n analyysi: [xxxxx://xxx.xxx.xx/xx- content/uploads/2016/06/EVA_Analyysi_Sidotut_k%c3%a4det_080616.pdf] (11.4.2018)

Tehy ry: Paikallisen sopimisen opas. [xxxxx://xx000-xxxx-xx- xxx.xxxxxxx.xx/@Xxx/0x0000xx000x00x00x000x0x00xx0000/0000000000/xxxxxxxxxxx/xxx/00 9223/376548%2bPaikal_Sop_Opas%2bF.pdf] (11.4.2018)

LYHENNELUETTELO
EIS	Euroopan ihmisoikeussopimus
EIT	Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
HE	hallituksen esitys
ILO	International Labour Organization
KKO	korkein oikeus
KM	komiteamietintö
XxxxxXXX	Xxxx työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteis- toiminnasta kunnissa (449/2007)
KVTES	Kunnallinen yleinen virka ja työehtosopimus
TEhtoL	työehtosopimuslaki (426/1946)
TN	työneuvosto
TSL	työsopimuslaki (55/2001)
TT	työtuomioistuin
TTL	työttömyysturvalaki (1290/2002)

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuvio 1. Työoikeuden jaottelu. Mukaelma Kairinen 1979, s. 14 Kuvio 2. Työehtosopimusjärjestelmä. Bruun – Xxx Xxxxxxx, s. 128

Kuvio 3. Kunta-alan neuvotteluosapuolet. KT Kuntatyönantajat ry:n diaesityksestä 27.10.2017.

Kuvio 4. Kunta-alan neuvottelujärjestelmä. Suomen palomiesliiton verkkosivu [https://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/fi/palomiesliitto/edunvalvonta/neuvottelujarjestelma]5.4.201 8.

Kuvio 5. Työoikeuden normien etusijajärjestys. Oma kuvio. Mukaelma tekstistä Äimälä –

Kärkkäinen 2017, s. 54.

Kuvio 6. Ryhmänormit osana työoikeuden normitusta. Murto 2015, s. 2

Kuvio 7. Paikallisen sopimisen asteet. Kairinen – Hietala - Ojanen 2015, s. 21. Kuvio 8. Tulkinnan vaiheet. Annola 2015, s. 18.

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen lähtökohdat

Työoikeuden kokonaisuus on Suomessa perinteisesti jäsennetty kolmeen ryhmään. En- simmäisessä ryhmässä on individuaalinen, yksilöä koskeva työoikeus, jota työsopimuslaki (55/2001) selkeimmin edustaa. Toisessa ryhmässä on kollektiivinen, ryhmiin kohdistuva työoikeus, jonka tarpeita palvelee esimerkiksi työehtosopimuslaki (426/1946). Kolmas ryhmä muodostuu sosiaaliturvaoikeudesta, jonka ytimen muodostaa erityisesti työntekijän sosiaaliturva esimerkiksi työttömyysturvalain (1290/2002) avulla.1 Työoikeuden kokonai- suuden jakamista näihin kolmeen ryhmään voidaan pitää yhtenä työoikeuden yleisistä opeista.2

Kollektiivinen työoikeus

Individuaalinen työoikeus

Sosiaaliturva- oikeus

Kuvio 1. Työoikeuden jaottelu

Työoikeuden kokonaisuuden seuraavalla tasolla ovat työsuhteen sisältöä sääntelevät nor- mit. Niistä on mielestäni kuvaavaa käyttää termiä työsuhteen sääntelykeinot.3 Kairisen mukaan nämä keinot voidaan jakaa kuuteen eri ryhmään. Näitä ovat lait ja asetukset, työ- ehtosopimukset, työsäännöt ja muut vastaavat yritystason kollektiivisääntelyt, työsopimus,

1 Kairinen 1998, s. 11 – 12.

2 Kairinen 1979, s. 82 – 83.

3 Kairinen 1991, s. 42.

tapa ja työnantajan käskyt.4 Tässä työssä tarkastellaan työehtosopimuksia. Yksityiskohtai- nen huomio tutkimuksessa kohdistuu nimenomaan paikallisiin työehtosopimuksiin.

Työehtosopimuksen käsite määritellään työehtosopimuslain 1 §:ssä. Kyseessä on työnanta- jan tai työnantajayhdistyksen ja työntekijöitä edustavan yhdistyksen välillä tehty kahden- tai monenvälinen sopimus, jonka kohteena ovat työsuhteissa tai työsopimuksissa käytettä- vät ehdot. Työehtosopimusta on pidettävä normisopimuksena, koska se määrittää muiden sopimusten, kuten sitä ”alemman tasoisen” paikallinen työehtosopimuksen tai siihen sisäl- tyvän yksittäisen määräyksen taikka yksittäisen työsopimuksen sisältöä. Työehtosopimuk- sissa siis sovitaan ehdoista, joita on noudatettava työehtosopimuslain 1 §:n sanamuodon mukaisesti ”työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten”.5

Euroopan unionin komission määritelmän mukaan työehtosopimus on ”sopimus, joka on saavutettu työnantajan ja yhden tai useamman ammattiliiton, työnantajajärjestöjen ja am- mattiliittojen tai keskusjärjestöjen välisillä työmarkkinaneuvotteluilla. Sopimus sääntelee osapuolten suhteita ja yksittäisten työntekijöiden kohtelua ja kattaa asianomaisten työnteki- jöiden palkat ja työehdot.”6

Tuotaessa tähän lisäksi paikallinen näkökulma, samat ehdot pätevät, mutta sopimustoimin- ta siirretään paikalliselle tasolle ja sopijapuolten välille voi syntyä paikallinen työehtoso- pimus.

Monitasoisessa sopimisjärjestelmässä ei ole tavatonta, että palkkaukseen liittyviä ehtoja määritellään sekä työehtosopimuksessa ja paikallisessa työehtosopimuksessa että työnteki- jän työsopimuksessa. Tällaisessa tilanteessa eri määräysten välille voi syntyä kollisiotilan- ne.7

Yksi tutkimuksen aiheeseen ohjanneista motiiveista on ollut sen ajankohtaisuus. Kuten kuluvan vuoden 2018 alkukuukaudet ovat osoittaneet, työehtosopimuksen tulkintatilanne saattaa ilmetä hyvinkin tuoreen neuvottelutuloksen jälkeen, mikäli sopimusosapuolilla ei

4 Kairinen 1991, s. 42.

5 Bruun – Von Koskull 2012, s. 125.

6 Nielsen 2000, s. 35.

7 Bruun 1979, s. 187.

ole aitoa yhteistä näkemystä sopimusmääräysten sisällöstä ja sopimuksen soveltamisesta. Tällaiseksi piileväksi dissenssiksi kutsutaan erimielisyyttä, joka ilmenee hädin tuskin mus- teen kuivuttua.8

Tuore tosielämän esimerkki kuvatunlaisesta dissenssistä on viimeisin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) sisältöä ja erityisesti sopimuksen voimaantuloa kos- keva osapuolten välinen erimielisyys. Kyseisen sopimusalan neuvottelutulos syntyi 8.2.2018. Allekirjoitustilaisuus oli 2.3.2018. Tuolloin paikalta puuttui yksi sopimusosapuoli, julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO.9 Heti tuoreeltaan Kuntatyönantajat uutisoivat, että uudet sopimusmääräykset tulevat voimaan vasta, kun kaikki pääsopijajärjestöt ovat allekir- joittaneet sopimukset.10 Tämä tulkinta ei kelvannut muille pääsopijajärjestöille, vaan ensim- mäinen julkinen tulkintaerimielisyys oli tosiasia.

Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo:n edustajat päättivät viedä asian kanteella työ- tuomioistuimen ratkaistavaksi.11 Täytyy toivoa, että tämä ei ollut enne sopimuskauden luon- teesta ja ettei ihan kaikkia asioita tarvitsisi sopimuksen voimaantulon tapaan ratkaista työ- tuomioistuimessa.12

Havainnollistaakseni sopimus- ja neuvottelujärjestelmiä, sekä luodakseni itsellenikin sel- keän yhteyden työehtosopimusoikeuden reaalimaailmaan, käytän tutkimuksessani esi- merkkinä työehtosopimusmääräystä määräaikaisesta kokeilusta koskien palo- ja pelastus- laitosten työaikajärjestelyitä. Yksinkertaistaen määräyksessä on kyse valtakunnallisissa työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa sovitusta kokeiluluontoisesta ja määräaikaisesta sopimusmääräyksestä, jonka valtuuttamana paikalliset osapuolet eli työnantaja ja työnteki- jät voivat sopia pelastustoimessa sovellettavasta työajasta.

8 Saloheimo 2008, s. 127 – 128.

9 Avaan kunnallisen neuvottelujärjestelmän tarkemmin luvussa 3.1, jossa käyn läpi myös neuvottelupöytien osallisten roolit ja kokoonpanot.

10 Kuntatyönantajat 2018, kohta uutiset ja tiedotteet, KT allekirjoitti kunta-alan sopimukset

11 työehtosopimusten tulkinta kuuluu työtuomioistuimelle. Tämä perustuu lakiin oikeudenkäynnistä työtuo- mioistuimessa (646/1974) 1 §:än.

12 Tapauksessa oli kyse Akavalaisen Jukon tavoitteesta edistää muilla aloilla vielä käynnissä olleita neuvot-

teluitaan pidättäytymällä kunta-alan virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamisesta. Koska kaikki osapuolet eivät olleet sopimusta vielä allekirjoittaneet, työnantajapuolen edustajana toimiva Kuntatyönantajat tulkitsi, ettei sopimus ollut vielä voimassa, eikä näin ollen myöskään sen myötä tulevia sopimusmääräyksiä tullut ottaa käyttöön. Asiasta uutisoi tuoreeltaan 6.3.2018 muun muassa Suomen tietotoimisto STT.

1.2 Tutkimuskysymys ja työn rakenne sekä rajaukset

Miksi työehtosopimukset, etenkin paikalliset sellaiset, ja niiden tulkinta ovat edelleen ai- hepiiri, josta on mielenkiintoista kirjoittaa tutkielma? Seuraava sitaatti kiteyttää sen varsin hyvin.

”Ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja” Xxxxxxxxx Xxxxxxxxx.

Tämä on ajatus, joka nousee toistuvasti mieleeni pohtiessani paikallisen työehtosopimuk- sen tulkintaa. Koska opintoihini kuuluu tämä 40 opintopisteen laajuinen tutkielma, en voi tätä 1800-luvun loppupuolella vaikuttaneen suuren saksalaisen filosofin ajatusta tällaise- naan hyväksyä. Koen välttämättömäksi, että jonkinlaisia tosiasioita työehtosopimustenkin tulkintaan liittyy. Siispä perehdyn asiaan tarkemmin.

Tutkimuskysymykseni liittyy paikallisen sopimuksen sisältöön ja sen tulkintaan, sekä sii- hen vaikuttaviin seikkoihin, ollessaan seuraavanlainen:

Miten työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuus vaikuttaa paikalliseen sopi- mukseen sisältyvän yksittäisen määräyksen tulkitaan?

Valitsemaani tutkimuskysymystä voi lähestyä kahdella tavalla. Ensimmäinen lähestymis- tapa on perehtyä suoraan yksittäisen paikallisen sopimuksen ehtojen tulkintaan. Tämän lähestymistavan keskeinen käsite on sanamuodon mukainen tulkinta. Siinä tulkinta aloite- taan sopimusehdon merkityksen selvittämisestä.

Toinen lähestymistapa on kokonaisuuden hahmottaminen. Paikallista työehtosopimusta voidaan, ja mielestäni on mielenkiintoisintakin tarkastella työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta. Ikään kuin sen koherenssia samalla etsien.

Matkalla paikallisen sopimuksen tulkintaan tulen käsittelemään sitä koskevaa työehtoso- pimusjärjestelmän kokonaisuutta. Tämä käsittää niin aihetta koskevan lainsäädännön, kuin sopimusjärjestelmän yleisestikin.

Työni on rakenteeltaan viisiosainen. Tässä ensimmäisessä, eli johdanto-osassa esittelen tutkimukseni taustoja ja käyttämääni materiaalia. Avaan myös jonkin verran tekemiäni linjauksia tutkimuksen painopisteiden suhteen. Johdannossa pyrin myös jo avaamaan muu- tamia tutkielman lukemista helpottavia, olennaisia sopimustulkintaan ja tutkimukseeni liittyviä tekijöitä ja joitain käsitteitä. Osa näistäkin käsitellään tarkemmin omissa luvuis- saan. Myöhemmissä osissa keskityn tarkemmin tutkielman pääteemoihin eli työehtosopi- musjärjestelmän kokonaisuuteen, paikalliseen sopimiseen sekä paikallisen työehtosopi- muksen tulkintaan.

Toisessa luvussa painopiste on työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuudessa. Tässä luvus- sa tarkastelen hieman lähemmin työehtosopimusjärjestelmää sekä EU-oikeuden asemaa siinä, paikallista neuvottelujärjestelmää, yleissitovuutta sekä vakiintunutta käytäntöä

Kolmannessa luvussa keskityn paikalliseen sopimiseen. Siinä yhteydessä perehdyn paikal- lista sopimista ohjaavaan normihierarkiaan ja etusijajärjestykseen, paikallisen työehtoso- pimuksen tunnusmerkkeihin ja syntyyn, kokonaisuuteen paikallisen sopimisen taustalla, sekä esittelen myös hieman paikallista sopimista yleisemmin kunta-alalla ja erityisemmin pelastusalalla, niin kulttuurillisessa kuin juridisessakin mielessä.

Neljännessä luvussa perehdyn paikallisen työehtosopimuksen tulkintaan. Lähestyn tässäkin asiaa yleisen sopimustulkinnan kautta, siirtyen siitä paikallisessa työehtosopimustulkinnas- sakin yleisesti vaikuttaviin käsitteisiin, joita ovat esimerkiksi tulkintaetuoikeus ja tulkinta- monopoli. Käsittelen luvussa myös EU-oikeuden tulkintavaikutusta.

Varsinainen yhteenveto ja mitä tästä opimme -osio löytyy tutkielmani viidennestä luvusta. Tämän luvun tavoitteena on saada vastaus esittämääni tutkimuskysymykseen, jäsentää paikallisen työehtosopimuksen asema kokonaisuudessa, sekä pohtia keinoja sen kulttuurin tukemiseen ja vahvistamiseen.

Tutkimuksessa ei käsitellä yhteistoimintalakien mukaisia neuvottelutilanteita. Esimerkiksi yhteistoiminnassa käsiteltävistä asioista kunta-alalla säädetään työnantajan ja henkilöstön

välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) 4 §:ssä.13 Tutkimuksen lähtö- kohtana oleva KVTES on yleissitova työehtosopimus, joten sitovuuden problematiikkaa ei tulla tutkielmassani erityisen syvällisesti käsittelemään.

Tarkoitukseni on tulkita esimerkkikohteeksi valitsemaani työehtosopimusta sen synty- ja teoriatasolla. En siis avaa sopimusta kohta kohdalta, vaan paremminkin tarkastelen kysei- sen paikallisen sopimuksen tulkintaa sen omassa viiteryhmässään. Pyrin myös avaamaan sitä, mitä haasteita työehtosopimusten neuvottelujärjestelmä asettaa paikallisen työehtoso- pimuksen tulkinnalle ja miten sopimuksen ehtoja voidaan paikallisesti tulkita.

Työni painopiste ei ole työtuomioistuimen ratkaisujen analysoinnissa, mutta pyrin kuiten- kin löytämään soveltuvista ratkaisuista sen punaisen langan, joka ohjaisi paikallisia sopija- osapuolia toiminnassaan. Pääosa sopimustoiminnasta kun ymmärtääkseni tapahtuu ilman oikeudellista asiantuntija-apua tai liittotasoisia korvaan kuiskuttelijoita.

1.3 Käytetty lähdemateriaali ja tutkimusmetodi

Tutkimuksessa käyttämäni metodi on nähdäkseni varsin puhtaasti lainopillinen. 14 Näin siksi, että tiedonintressini kohdistuu hyvin selkeästi vallitsevaan oikeuteen ja sen vaikutuk- siin paikallisten sopimusten tulkinnassa.15

Lähdemateriaali koostuu lainsäädännöstä, oikeustapauksista ja sopimuksista. Tulen keskit- tymään erityisesti paikallisen sopimuksen tulkintaan liittyviin kotimaisiin oikeustapauk- siin.

13 Samansisältöiset lait löytyvät myös valtion (Laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa 1233/2013) ja yksityisten yritysten (Laki yhteistoiminnasta yrityksissä 334/2007) yhteistoimintamenettelyä koskien.

14 Kolehmainen 2015, s. 2.

15 On kuitenkin sanottava, että kuten Kolehmaisen edellä viitatussa artikkelissakin alaviitteessä 4 todetaan, on omakin tiedonintressini lainoppia laajempaa. Se että olen kiinnostunut tutkimaan ja systematisoimaan paikallisen sopimisen tulkintaa, johtuu pitkälti siitä, että uskon tiedon lisäävän tuskaa ja sen kautta toivotta- vasti parantavan myös neuvotteluihin valmistautumista paikallista sopimusta tekevien tahojen keskuudessa. Tarkoitan tällä sitä, että olen tämän tutkielmassa kuvatun työaikaa koskevan sopimusmääräyksen kohdalla törmännyt tilanteisiin, joissa osapuolet tässä vaiheessa, ennen neuvotteluita, kuvittelevat sopimisen olevan läpihuutojuttu. Tätä esiintyy erityisesti sellaisilla työpaikoilla, joissa ei ole kokemusta paikallisesta sopimi- sesta. Myönnän siis olevani myös hieman kiinnostunut osallisten reaktioista ja etenkin avun tarpeesta paikal- listen sopimusneuvotteluiden edetessä.

Tutkielmani kannalta keskeisiä lähdeteoksia ovat kirjoittaneet niin suomalaisen työoikeus- ajattelun ja teorioiden uranuurtajat, kuin viimeaikaiset uudistajatkin. Tutkielmassani viita- taan niin Sipilän kehittämään ja Xxxxxxx käsitteeksi nimeämään Sipilän perussuhdeteori- aan16, kuin Saloheimon, Sarkon ja Bruunin myöhempiinkin esityksiin aiheesta17. Xxxx pyr- kinyt löytämään tutkimukseeni myös hieman tuoreempaa näkökulmaa viime vuosina työ- oikeuden kenttää ansiokkaasti tutkineiden Xxxxxxxxx, Ylhäisen ja Murron esityksistä.18 Myöskään Xxxxxxxxxx roolia suomalaisessa työoikeuden kentässä, sen monipuolisena osaajana ja tämänhetkisenä työneuvoston sihteerinä ei voi ohittaa.

16 Vuorio 1955, s. 39. ks. myös Sipilä 1938 s. 204.

17 Ks. esimerkiksi Bruun: Kollektivavtal och rättsideologi, Sarkko: Työehtosopimuksen määräysten oikeus- vaikutukset sekä Saloheimon työehtosopimusoikeutta käsittelevät teokset.

18 Ks. muun muassa Xxxxxx Xxxxxxx kirja-arvostelu Xxxx Xxxxxx väitöskirjasta ”Ryhmänormit yrityksessä. Tutkimus työntekijäryhmiä koskevien normien asemasta.” s. 157, jossa Xxxxx, hyvin suoraviivaisesti toki,

jaksottaa suomalaisen työoikeuden perustutkimuksen alkuaikojen pohjatyöhön, 70 – 80-lukulaisten tutkijoi- den jatkotyöhön sekä nyt viime vuosina esiin nousseisiin nuoremman sukupolven tutkijoihin.

2 TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUS

2.1 Työehtosopimusjärjestelmä

Työehtosopimustulkinnan erityispiirteisiin tutustuttaessa on hyvä selvittää ensin suomalai- sen työehtosopimusjärjestelmän rakenne. Alla olevassa kuviossa on esitetty kuvitteellinen työnantajaliiton ja työntekijäliiton välille solmitun työehtosopimuksen vaikutuspiiri.

Kuvio 2. Työehtosopimusjärjestelmä

Kuvio havainnollistaa työsopimusehtolain 4 §:n mukaisen työehtosopimuksen sitovuuden. Työehtosopimus sitoo vain sopimuksen varsinaisia sopimusosapuolia ja näiden jäsenyhdis- tyksiä sekä jäsenyhdistyksiin kuuluvia järjestäytyneitä työntekijöitä. Tässä kuvitteellisessa tilanteessa työehtosopimuksen varsinaisia sopimusosapuolia ovat siis työnantajaliitto A ja työntekijäliitto C ja sen näiden jäsenyhdistykset. Tässä tapauksessa niitä ovat ammattiyh- distykset D ja E. Sidottuja ovat myös sopimusosapuolena olevien yhdistysten yksittäiset jäsenet, eli tässä tapauksessa työnantaja Konepaja Oy ja ammattiyhdistys D:n jäsenet K ja

L. Työehtosopimuksen sitovuuden ulkopuolella ovat sen sijaan järjestäytymätön työntekijä M ja järjestäytymätön työnantaja Ekometal Oy. Yleissitovuuden piirissä, edellä mainituin perustein, ovat asteriskilla (*) merkityt osapuolet. Työehtosopimus ei siis sido myöskään järjestäytymättömiä työntekijöitä N, O ja P:tä.

Syy siihen, miksi yleissitova työehtosopimus velvoittaa vain työnantajaa, mutta ei työnte- kijöitä, löytyy työnantajan noudattamisvelvollisuuden periaatteesta. Tällä tarkoitetaan lakiin perustuvaa yksipuolista yleissitovuuden noudattamisvelvollisuutta.19

Suomalaisen työoikeudellisen kehityksen ollessa alkumetreillään katsottiin, ettei työehto- sopimuksella ole omaa oikeusjärjestystään. Yhden tulkinnan mukaan sen katsottiin olevan työehtosopimuslain alainen velvoiteoikeudellinen sopimus20, ja toisen tulkinnan mukaan sen katsottiin olevan varallisoikeudellinen sopimus21. Yhtäläisyyksistä huolimatta työehto- sopimus eroaa kuitenkin monilta osilta tavanomaisesta sopimuksesta. Ensinnäkin sopi- musmateriaali on moninaisempaa ja sopijapuolia on tavanomaisesti enemmän. Kun käyte- tään esimerkkinä tutkimuksessa kohteena olevan kokeilumääräyksen ylätason sopimusta KVTES:iä, voidaan sen osallisten määrän huomata poikkeavan tavanomaisesta kahdenvä- lisestä sopimuksesta merkittävästi.

Kuvio 3. Kunta-alan neuvotteluosapuolet

19 Kairinen 2009, s. 166.

20 Ks. Vuorio 1955, s. 262.

21 Engblom 2012, s. 52.

Kunta-alan työehtosopimuksissa on teoriassa kaksi osapuolta. Nämä ovat KT Kunta- työnantajat ja palkansaajia edustavien eri ammattiliittojen muodostamat pääsopijajärjestöt yhdessä. Syy miksi palkansaajakeskusjärjestöt tässä KT:n vuonna 2017 laatimassa kuvios- sa ovat vielä mukana juontaa juurensa vasta hiljattain päättyneeseen pitkän historiaan. Var- sinaista neuvotteluasemaa keskusjärjestöillä ei siis ole vuoden 2016 jälkeen ollut.22 Tässä taulukossa palkansaajakeskusjärjestöjen rooli näyttäytyy palkansaajajärjestöjen kautta. Kuten huomaamme, pääsopijajärjestössä voi olla edustettuna myös useita palkansaajakes- kusjärjestöjä, kuten on tilanne JAU:n kohdalla.

Kahden osapuolen malli toteutuu kuitenkin vain teoriassa. Käytännössä järjestelmä tarkoittaa sitä, että koska pääsopijajärjestöjä on kolme, tässä tapauksessa siis Julkisen alan unioni JAU, Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO, on neuvotteluosapuoltenkin määrä kasvanut tässä vaiheessa vähintään neljään. Kos- ka jokainen pääsopijajärjestö koostuu useammasta ammattiliitosta, on neuvotteluosapuolia käytännössä yli kymmenen.

Ensimmäisen pääsopijajärjestön eli Julkisen alan unioni JAU:n muodostavat ammattiliitto JHL ja Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto JYTY, toinen pääsopijajärjestö eli Kunta- alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo koostuu Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer:ista, terveydenhoitoalan ammattiliitto Tehy:stä ja Suomen Palomiesliitto SPAL ry:stä. Kolman- nen pääsopijajärjestön, eli Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n muodostavat muun muassa opettajien ammattiliitto OAJ, Lääkäriliitto, Eläinlääkäriliitto, Hammaslääkäri- liitto, Talentia, Tekniikka ja Xxxxxxx KTN ry sekä Akavan erityisalat.

Oman lisänsä pääneuvottelupöydän, eli tässä tapauksessa KVTES-neuvotteluiden haastee- seen tuovat sen oheissopimukset, kuten opetusalan ja lääkäreiden TES, sekä tässä tutkiel- massa erityishuomion kohteena oleva teknisten sopimus TS. Nämä pöydät elävät omaa pää- neuvotteluista erillistä elämäänsä ja niissä luonnollisesti neuvottelevat myös eri henkilöt kuin pääneuvotteluryhmässä. 23

22 Tämä muutos oli seurausta Elinkeinoelämän keskusjärjestö EK:n (myöhemmin EK) ilmoituksesta, jonka mukaisesti he eivät enää ole mukana solmimassa keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja, vaan suunta on kohti paikallisuutta ja liittokohtaisia sopimuksia. Näin vuodesta 1968 alkanut keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen aikakausi tuli päätökseen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen rooli muuttui järjestöjensä neuvotteluita koordi- noivaksi. (Elinkeinoelämän keskusliiton blogi 7.9.2016.)

23 Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ”mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu.” Tämä lause konkretisoitui tällä neuvottelukierroksella siten, että koska TS-neuvotteluryhmä ei ollut vielä saanut sopimus-

Mikä sitten tekee työehtosopimisesta ja etenkin siihen liittyvästä sopimustulkinnasta haas- tavaa on se, että nämä yli kymmenen ammattijärjestöä edustavat yli 400 000 jäsentään. Jokaisen liiton käytännössä ainoa tehtävä neuvottelupöydässä on ajaa omien jäsentensä asiaa ja etua. Se tosiasia, että toisellakin puolella, eli työnantajilla on edustettavanaan hy- vin heterogeeninen lähes 300 kunnan ja yli sadan kuntayhtymän porukka vain lisää haas- tetta.

Suurin vaikutus neuvotteluosapuolten määrällä on sopimusneuvotteluissa syntyvän tulkin- tamateriaalin määrään.24 Tällä sopimuskierroksella kunta-alan neuvottelut aloitettiin viral- lisesti 28.11.201725 ja neuvottelutulos saavutettiin 8.2.2108. Jokainen voi kuvitella, että tämän reilun kahden kuukauden aikana pöydällä on käytetty hyvin monenlaisia ehdotuksia ja sopimusluonnoksia, puhumattakaan puheenvuoroista ja laadituista muistioista. Viralli- sista ja epävirallisista. Tämä kaikki on tulkintamateriaalia.

Jokaisella järjestöllä on omat tavoitteensa neuvotteluihin tullessaan. Toki pääsopijajärjestöt tavoitteista etukäteen keskenään sopivat, mutta lienee selvää, että solidaarisuus toisten asiaa kohtaan on varsin kovalla koetuksella, mikäli omien jäsenten ajama keskeinen neuvotteluta- voite olisi muihin järjestöihin kenties hieman kyseenalaisesti tai jopa negatiivisesti vaikutta- valla kompromissilla saavutettavissa.

On nähdäkseni itsestään selvää, että kunta-alan työehtosopimuksen suuri osallisten määrä li- sää myös aikanaan tulkintaprosessiin liittyviä haasteita. Työmarkkinajärjestelmälle on tyy- pillistä, että yksikään sopimusosapuoli ei lopullisesti luovu tavoitteistaan vielä neuvottelui- den päättyessäkään. Siitä lähtien omaa asiaa viedään eteenpäin uudella nimellä. Sitä sano- taan tulkinnaksi.

Euroopan unionin oikeuden suomalaiseenkin työelämään liittyviä vaikutuksia, etenkin pe- rus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltaessa on muistettava unionin taloudellis- poliittinen luonne. Työelämän oikeudet ja niiden edistäminen ovat loogisesti kytkettävissä yhteismarkkina-ajatteluun. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojeleminen eivät kuiten-

ta aikaan, ei sillä hetkellä jo valmiina ollutta KVTES pääneuvottelu-tulostakaan voitu julkistaa. Käytännössä siis kaikki odottavat sitä kulloistakin viimeistä neuvottelupöytää.

24 Tulkintamateriaalin roolista tarkemmin luvussa 4.

25 Uutinen kuntatyönantajien verkkosivulla 28.11.2017 (xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxx-xx-xxxxxxxxxx/0000/xxxxx- alan-neuvottelut-alkoivat)

kaan voineet olla tuolloisessa toisen maailmansodan jälkeisessä ilmapiirissä julkisesti eri- tyisen merkittävässä asemassa yhteisön alkuvaiheessa.26 Nykyisin ajatellaan yleisesti, että yhteisöllisen kehityksen tavoitteena oli nimenomaan välttyä silloisen lähihistorian kau- heuksilta. Siirryttiin ikään kuin ajattelemaan toisia valtioita sotilaallisen uhkatekijän sijaan taloudellisena mahdollisuutena.

Euroopan unionin sisämarkkinoilla kollektiivinen työoikeus on perinteisesti mielletty kan- salliseksi oikeudenalaksi. Siinä kansalliset perinteet, työmarkkinajärjestöjen rakenteet, järjestäytymisasteet ja muut erityispiirteet on nimetty määrääviksi. 27 Euroopan unionin perustamissopimuksessa 28 työoikeudellinen päähuomio kiinnittyykin lähtökohtaisesti si- sämarkkinoiden toimintaan ja vahvan yhteismarkkina-alueen luomiseen turvaamalla työn- tekijöiden vapaa liikkuvuus. Tämä on pyritty turvaamaan keskeisiltä osiltaan, kuten palk- kojen, järjestäytymisoikeuden, lakko-oikeuden sekä työsulusta määräämisoikeuden osalta tämä on turvattu Euroopan unionin perustamissopimuksessa ja sen sosiaalispoliittista toi- mivaltaa ilmaisevan 153 artiklan 5 kappaleessa.

Koska EU:n jäsenmaiden työmarkkinajärjestöjen järjestäytymisaste on varsin vaihtelevaa ja kansallinen, erityisesti työehtosopimuksia koskeva lainsäädäntö moninaista, voitaisiin tehdä olettamus, että kollektiivista, EU-tasoista työoikeutta ei ole olemassakaan.29

Monia unionin jäsenmaita yhdistävä piirre on kuitenkin juuri työehtosopimuskäytäntö. Se, että työehtosopimuksilla säännellään monia keskeisiä työmarkkinoita, nojaakin monilta osin kansainvälisen työjärjestön International Labour Organisationin (myöhemmin ILO) sopimuksiin.30 Toinen merkittävä sopimusinstrumentti on Euroopan ihmisoikeussopimus (myöhemmin EIS), joka sisältää myös määräyksen järjestäytymisvapaudesta31. Järjestäy- tymisvapaus on myös kirjattu muiden perusoikeuksien tavoin Euroopan unionin perusso- pimukseen, Lissabonin sopimukseen32.

26 Engblom 2012, s. 18.

27 Bruun – Von Koskull 2012, s. 154.

28 Sopimus Euroopan Unionista Artikla 26.2.

29 Bruun – Von Koskull 2012. s. 155.

30 Erityisesti sopimuksissa 87 ja 98, jotka koskevat järjestäytymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeut- ta.

31 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artikla.

32 Joulukuun 1. päivänä 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella muutettiin Euroopan unionista tehtyä sopimusta (SEU) ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta (EUVL C 306, 17.12.2007).

Työoikeuteen liittyvissä riita-asioissa EU-oikeuden tulkinnasta maassamme vastaa pää- sääntöisesti työtuomioistuin. Periaatteessa sen toimivalta rajoittuu puhtaasti työehtosopi- musasioihin, mutta koska työehtosopimusten piirissä on myös perinteisesti ajateltuna työ- sopimusten alaan kuuluvia määräyksiä, tulevat nekin aika ajoin työtuomioistuimen ratkai- suissa käsitellyiksi. Kuten yleensäkin tuomioistuintoiminnassa toimivallan määrittäminen ja oikean foorumin valinta ovat järjestelmämme ydinkysymyksiä. Tästä oivana esimerkki- nä toimivat korkeimman oikeuden ratkaisut KKO:2015:48 ja 2015:49.33

Suomen EU-jäseneksi liittymistä edeltävissä keskusteluissa ja mahdollisen tulevan jäse- nyyden vaikutuksia pohdittaessa nousi varsin usein esille näkemys, jonka mukaan poliitti- nen päätöksenteko menettäisi asemaansa nimenomaan tuomioistuintoiminnalle. Näin aja- teltiin siksi, että silloin nähtiin EU-oikeuden saavan etusijan kansalliseen oikeuteen näh- den. Ajateltiin siis, että jatkossa lainsäädännön kenties tarkatkin rajat tulisivat EU:sta, eikä kotimaisella demokraattisesti valitulla eduskunnalla kenties olisi enää samanlaista asemaa lainsäädännön valmistelussa. Tällainen ajatus oli perusteltua siinä mielessä, että jo tuolloin oli tiedossa, ettei EU-oikeuden kanssa ristiriitaista kansallista lainsäädäntöä saanut enää soveltaa. Toisaalta huolena oli suoraan jäsenmaiden sovellettavaksi tuleva unionin lainsää- däntö. Jälkeenpäin tarkasteltuna voidaan kuitenkin todeta, että kansallisen oikeuden asema ainakaan työoikeuden saralla ei ole sanottavammin heikentynyt. Tuomioistuimet ovat var- sin kuuliaisesti pyrkineet löytämään käsillä oleviin tapauksiin sellaisen tulkinnan, joka täyttää sekä kansallisen että EU-oikeuden vaatimukset.34

2.2 Paikallisen sopimisen neuvottelujärjestelmä

Paikallinen sopimus on paikallisella tasolla sovittu työehtosopimus. Paikallisia työehtoso- pimuksia tehdään kaikilla työelämän aloilla. Alla on kuvattu paikallinen neuvottelujärjes- telmä kunta-alalla. Myös kuntien järjestämisvastuulla olevan pelastustoimen työehdoista ja paikallisista sopimuksista käytävät neuvottelut noudattavat tässä esitettyä kaavaa.

33 Tapauksissa on kyse esimerkiksi pelastustoimessa ja ensihoidossa käytetyn varallaolo-järjestelmän ja sitä koskevan riidan oikeasta foorumista. Korkein oikeus otti asian ratkaistavakseen sillä perusteella, että kysei- nen työehtosopimuksen määräys ei olennaisilta osiltaan eronnut työaikalainsäädännön määritelmästä, jolloin enemmistö katsoi, että asia ei ollut siinä määrin erityisesti työehtosopimuksen tulkintaa, etteikö sitä voisi yleisen tuomioistuimen puolella käsitellä. Asiasta äänestettiin.

34 Bruun – Malmberg 2006, s. 13.

Neuvottelujärjestelmästä on sovittu kunnallisen pääsopimuksen 2 §:ssä. Neuvottelut alka- vat paikallistasolta ja jatkuvat tarvittaessa keskustasolle. Paikallistasolla neuvottelevat asi- anomaisen kunnallisen viranomaisen, esimerkiksi yksittäisen aluepelastuslaitoksen, ja ky- seisen aluepelastuslaitoksen palveluksessa olevaa henkilöstöä edustavan pääsopijajärjestön tai sen alayhdistyksen edustajat. Keskustasolla neuvottelevat kunnallisen työmarkkinalai- toksen ja kunta-alan henkilöstöä edustavien pääsopijajärjestöjen edustajat. Tarkemmat määräykset löytyvät kulloinkin voimassaolevasta kunnallisesta pääsopimuksesta.35 Ohessa järjestelmän osapuolet ja neuvottelutasot sekä neuvottelumenettelyt ja muutoksenhakutien esittelevä kaavio:

Kuvio 4. Kunta-alan neuvottelujärjestelmä (Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n verkkosivut)

2.3 Työehtosopimuksen yleissitovuus

Työehtosopimusten sitovuutta koskevan ja niiden soveltamisen kannalta erittäin merkittä- vän työehtosopimuksen yleissitovuuden periaatteen juuret juontavat vuoteen 1970 ja silloi- seen työsopimuslain säätämiseen. Silloin työsopimuslaki sai yleissitovuutta koskevan säännöksensä vasta eduskuntakäsittelyn aikana ja ilman asianmukaista säädösvalmistelua. Työsopimuslain (320/1970) 17 §:n mukaan työnantajan tuli työsopimuksessa tai työsuh-

35 Kunnallinen pääsopimus, (xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxxxx/xxxxx/0000/xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx)

teessa muuten noudattaa vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä oli tällaisessa yleissitovassa työehtosopimuksessa määrätty noudatettavaksi. Tällaisen järjestelmän poliittisena pyrkimyksenä oli, että järjes- täytymättömien työnantajien palveluksessa olevat työntekijät saisivat hekin esimerkiksi minimipalkkaa koskevan suojan. Valmistelun puutteellisuudesta johtuen kyseisen työso- pimuslain pykälän tulkinta jäi oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden täsmennettäväksi.36 Asiasta annetussa hallituksen esityksessä sanamuodolla haettiin nähdäkseni ensisijaisesti yhdenmukaisuutta alan työehtosopimusten välillä.37

Yksittäisen työehtosopimuksen yleissitovuutta koskevan ratkaisun on 2000-luvun alusta lähtien tehnyt sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunta.38 Normaalisitova työehtosopimus sitoo työnantaja- liittoon kuuluvia työnantajia ja näiden palveluksessa sopimuksen kattavalla alalla, sovel- tamisalalla, toimivia palkansaajia. Yleissitova sopimus taas puolestaan sitoo nimensä vih- jaamana kaikkia sen soveltamisalalla toimivia työnantajia. Ennen nykyistä lautakuntajär- jestelmää yleissitovuuden määrittelyssä merkittävä asema oli korkeimman oikeuden ratkai- sulla, jossa määriteltiin, että yleissitovuus saavutettiin, mikäli noin puolet alan työntekijöis- tä kuului kyseisen sopimuksen soveltamisalan piiriin. 39 Tässä tutkimuksessa keskeinen KVTES katsotaan yksiselitteisesti yleissitovaksi, koska sen osalta kattavuus on 100 pro- senttia.40

Työehtosopimusten valtakunnallisuus on seikka, joka nousee esiin useissa eri yhteyksissä. Näin on asian laita esimerkiksi useiden lakien kohdalla. Tällaisia ovat esimerkiksi työehto- sopimuslaki,41 työsopimuslaki42 ja työaikalaki (605/1996)43. Jo pelkästään näiden lakien

36 Ylhäinen 2008, s. 215 ja alaviite 23.

37 HE 228/1969 vp, s. 5.

38 Ahtiainen 2014, s. 10.

39 KKO 1974 II 44.

40 Ahtiainen 2014, s. 13.

41 Työehtosopimuslaki 2.2 sisältää maininnan valtakunnallisen työehtosopimuksen työnantajapuolen velvol- lisuudesta toimittaa jäljempänä tässä luvussa kuvatun yleissitovuuden selvittämiseen vaadittavat tiedot erik- seen mainitulle viranomaiselle. Tässä yhteydessä valtakunnallisuuden voidaan katsoa liittyvän yleissitovuu- teen.

42 Työsopimuslaki 2:7.1 sanamuoto antaa ymmärtää, että valtakunnallisuus liittyy yleissitovuuteen, ollen jopa sen edellytys.

43 Tätä tutkielmaa erityisesti koskeva valtakunnallisuuden määräys löytyy työaikalain 14.2 §:stä, jossa puo- lestaan yleissitovuudesta ei ole mainintaa, mutta koko maan kattavuudesta kylläkin.

sanamuodosta voidaan päätellä, että valtakunnallisuus ja yleissitovuus ovat keskenään yh- teydessä.

Tämänkaltainen keskinäinen yhteys näyttäytyy selkeimmin tarkasteltaessa työehtosopi- musten soveltamisalaa. Se ei saa olla maantieteellisesti rajattu, vaan sen tulee kattaa koko Suomen. Kattavakaan paikallinen sopimus ei siis lähtökohtaisesti käy, vaikka se koskisi esimerkiksi vain pientä alueellisesti merkittävää toimialaa. Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena olevat KVTES ja TS ovat yleissitovia ja kunnallisen soveltamisalansa vuoksi myös valtakunnallisia.

2.4 Vakiintunut käytäntö ja konkludenttisuus

Vakiintunut käytäntö on yksi oikeustieteessä yleisesti tunnustetuista työsuhteen ehtojen määräytymistavoista. Vakiintunut käytäntö muotoutuu pitkän ajan kuluessa työsuhteen osapuolten käyttäessä tiettyä menettelyä määrätessään työsuhteeseen sovellettavista eh- doista. Erona paikalliseen sopimiseen on osapuolten aktiivisuuden puuttuminen.44 Osa- puolten aktiivisuus puuttuu myös silloin, kun työsuhteeseen sovellettava ehto muodostuu työnantajan ja työntekijän välille niin sanotulla hiljaisella sopimuksella eli konkludenttises- ti. Erottelen mielelläni vakiintuneen käytännön konkludenttisuudesta niiden kohteen perus- teella. Jaotteluni perustuu lähinnä tavoitteeseeni selkeyttää näiden kahden termin, vakiin- tuneen käytännön ja hiljaisen sopimuksen, mahdollista eroa. Jonkinlaiseen eroon kyseisten termien välillä ovat päätyneet myös Tiitinen ja Xxxxxx todetessaan, että vakiintuneella käy- tännöllä saattaa toisinaan olla hiljaisen sopimuksen piirteitä.45

Heikomman suojan periaate on yksi työoikeudellisista perusperiaatteista. Heikomman suo- jan periaatteen valossa tarkasteltuna voidaan ajatella, että yksittäisen työntekijän suojan tarve on suurempi kuin henkilöstöjoukon. Voidaanko tästä siis vetää analogia, että yksilö- tasolla hiljaisesti voimaantullut työsuhteen ehto on sitovampi ja vaatii täten muuttamiseen- sa vahvemmat perusteet kuin vakiintunut, isompaa ryhmää koskeva vakiintunut käytäntö? Varmastikaan näin suoraa johtopäätöstä ei voida tehdä. Xxxxxxx tekisi kuitenkin sanoa, että jokin yhteys heikomman suojan voimakkuudella ja suojattavan henkilöjoukon koolla kui-

44 Engblom 2012, s. 155.

45 Tiitinen – Kröger 2012, s. 771.

tenkin on. Tämä on kuitenkin laajuudessaan ja mielenkiintoisuudessaan jo itsessään oman tutkimuksen arvoinen kysymys.

Työsuhteen ehtojen käytännön sitovuuteen näillä kahdella ehtojen syntytavalla ei juridista merkitystä vaikuttaisi olevan. Aiheesta löytyvä oikeuskäytäntö on varsin monipuolista, ja siitä välittyy selvästi yksittäistapauksellinen luonne ja kokonaisharkinta.46 Oikeuskäytän- nössä yksittäistapausten harkintaan vaikuttavina vakiintuneen käytännön tunnusmerkkeinä pidetään 1. pitkäkestoisuutta, 2. molempien osapuolten käytännön sitovuuden mieltämistä ja 3. asian tulee olla tarpeeksi merkittävä muodostaakseen työsuhteen ehdon.47

46 ks. esimerkiksi TT 1992-128, TT 1988-86 ja TT 1984-55

47 Engblom 2012, s. 155.

3 PAIKALLINEN SOPIMINEN

3.1 Normihierarkia ja etusijajärjestys

Paikallisen sopimisen kohteena ovat yleensä yksittäisen työsuhteen ehdot. Paikallinen so- pimus on kuitenkin vain yksi työsuhteen ehdoissa sovellettavista oikeuslähteistä. Oikeus- tai normilähteiden keskinäisessä vertailussa ratkaisevaa on normihierarkia. Koska työsuh- teen normilähteitä on useita ja ne vaikuttavat samanaikaisesti, ne on asetettava järjestyk- seen, jotta niiden keskinäinen etusija voidaan määrittää.48 Alla on kaavio, jonka avulla työ- oikeudellisten normien etusijajärjestys on yksinkertaista kuvata. Ylimpänä kuviossa on vahvin normi.

pakottava lainsäädäntö

työehtosopimus

semidispositiiviset lain säännökset

työsopimus

dispositiiviset lain säännökset

työnantajan työnjohto-oikeus

Kuvio 5. Työoikeuden normien etusijajärjestys

Työoikeudessa semidispositiivisista eli puolipakottavista normeista voidaan poiketa työeh- tosopimuksella, mutta ei työsopimuksella. Tällainen työsopimuslain 13 luvun 7 §:n mukai- nen semidispositiivinen normi on esimerkiksi sairausajan palkka ja työsopimuksen päättä- mismenettely. Dispositiivisista eli sopimuksenvaraisista normeista vastaavasti voidaan

48 Äimälä – Kärkkäinen 2017, s. 53 – 54.

poiketa myös työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella.49 Esimerkkinä tästä ovat palkka ja sen perusteella suoritettavat taloudelliset etuudet.

Edellä kuvatussa työoikeuden normihierarkiassa ei ole tapaoikeutta nimettynä. Vakiintu- neet käytännöt voivat kuitenkin vaikuttaa työsuhteen ehtojen määräytymiseen siinä missä normit ja sopimuksetkin. Onko työsuhteen ehtojen määräytymiseen liittyvä käytäntö muu- tettavissa esimerkiksi työnantajan määräyksellä ja jos on, niin millaista työsuhteen ehtojen määräytymiseen liittyvää käytäntöä voidaan muuttaa? Millainen ehto taas voidaan katsoa osapuolia sitovaksi?

Paikallinen sopimus asettuu nähdäkseni tässä normihierarkiassa jonnekin työehtosopimuk- sen ja semidispositiivisten lain säännösten alapuolelle ennen työsopimusta. Näin siksi, että se on alisteinen työehtosopimuksen määräykselle ja etenkin sen antamalle sopimusvaltuu- tukselle ja toisaalta sen olemassaolo perustuu sovittavissa olevaan työlainsäädäntöön. Oi- keuskirjallisuudessa on myös esitetty näkemys, jonka mukaan paikallinen sopiminen voisi perustua esimerkiksi semidispositiiviseen työehtosopimusmääräykseen. 50 Paikallinen so- pimus on normihierarkiassa työsopimuksen yläpuolella, sillä paikallisessa sopimuksessa voidaan sopia työnantajaa ja sen kaikkia työntekijöitä sitovasti työehdosta, josta ei ole mahdollista poiketa työsopimuksella.

Mihin ongelmaan etusijajärjestys sitten paikallisessa sopimisessa tarjoaa ratkaisun? Paikal- linen sopimus on instrumentti, jonka oikeutus juontaa juurensa varsin monitasoisesta sään- telystä. Tällaisissa tilanteissa etusijajärjestys antaa vastauksen tilanteisiin, joissa kaksi työ- suhteen normia ovat keskenään ristiriidassa. Etusijaan perustuen normi, joka sijoittuu ylemmäs etusijajärjestyksessä, tulee sovellettavaksi. Siten työsopimuksella ei voida päte- västi sopia esimerkiksi työntekijän lakisääteisestä palkkausta tai työaikaa koskevasta edus- ta sitä heikentävästi. 51 Kuten myöskään työnantaja ei voi yksipuolisesti työnjohto- oikeuttaan käyttäen jättää työntekijälle työehtosopimuksen perusteella kuuluvaa etuutta myöntämättä.52

49 Äimälä – Kärkkäinen 2017, s. 53 – 54.

50 Bruun – Von Koskull 2012, s. 10.

51 Hietala – Kahri – Kairinen – Kaivanto 2016, s. 636.

52 Äimälä – Kärkkäinen 2017, s. 54.

Huomionarvoinen seikka etusijajärjestykseen liittyen on se, että etusijajärjestys ei tule so- vellettavaksi, mikäli normihierarkiassa alemmalla tasolla olevalla normilla määrätään työ- suhteen ehto työntekijälle edullisemmaksi. Tätä kutsutaan edullisemmuuden periaatteek- si.53 Tämä periaate kulkee mukana myös paikallisessa sopimuksessa ja toimii myös siten, että mikäli ylemmän asteinen normi muuttuu ja työntekijän asema sen johdosta heikkenee, ei tätä heikennystä voida automaattisesti ottaa käyttöön, vaan aikaisempi, jo kenties entuu- destaan edullisempi sopimusmääräys jää voimaan.54 Täten esimerkiksi valmisteilla olevan työaikalain uudet määräykset eivät voimaan tullessaankaan automaattisesti muuta sellais- ten alojen työsuhteiden ehtoja, joiden työehtosopimuksissa työajasta on nimenomaisesti sovittu, eikä vain viitattu kulloinkin voimassaolevaan lainsäädäntöön. Samalla tavalla on oikeuskäytännössä suhtauduttu myös työehtosopimuksessa sovittua parempiin ehtoihin, joiden on katsottu jäävän voimaan, vaikka itse työehtosopimus on irtisanottu.55 Edulli- semmuussääntö on merkittävässä roolissa myös tulkinnassa, jonka osalta siihen palataan tarkemmin luvussa 4.

Viime aikoina esille on noussut myös uusia ehdokkaita käsitteiksi tähän edellä kuvattuun normipyramidiin. Ei niinkään mitään radikaalia muutosta tai uudistusta, vaan pikemminkin uusi tapa lähestyä asiaa. Eräs mielenkiintoisimmista vastaani tulleista käsitteistä on ryhmä- normi. Tällä tarkoitetaan työnantajan ja koko henkilöstön tai työnantajan ja erilaisten työn- tekijäryhmien välisiin suhteisiin kohdistuvia normeja, jotka muodostuvat erilaisista sopi- muksista ja suunnitelmista. 56

Normipyramidissa ryhmänormi voi sijoittua mielestäni eri kohtiin, riippuen sen kohteesta ja toisaalta lähteestä. Ryhmänormi voi perustua niin lakiin, työehtosopimukseen, paikalli- seen sopimiseen kuin vapaaehtoisuuteenkin.57 Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus tavan- omaisen ryhmänormin hierarkkisesta asemasta lienee jossain työsopimuksen yläpuolella. Näin siksi, että koska termissä on sana ryhmä, ja se potentiaalisesti määrittelee useamman työsopimuksen sisältöä, on sen oltava niiden yläpuolella. Tämä yksinkertaistaminen kui-

53 Äimälä – Åström – Nyyssölä 2012, s. 42.

54 Äimälä – Kärkkäinen 2017, s. 55.

55 TT 2014-61 ja TT 1982-157

56 Murto 2015, s. 119 - 120. vrt. myös Kairinen – Hietala – Ojanen 2015, s. 44.

57 Murto 2015, s. 108, 110, 120 ja 166.

xxxxxx mielestäni juuri kuvastaa Xxxxxx esille tuomaa käsitteistön köyhyyttä verrattuna asian monimuotoisuuteen.58

Toinen seikka mikä liittyy selkeästi käsitteistön muuttumiseen, on jo tässäkin tutkielmassa aiemmin mainittu työelämän kulttuurimuutos. Nykyisin normeja laaditaan, ja niistä sovi- taan yhä enemmän yrityksissä ja työpaikoilla paikallisesti. Tämän tavoitteena on nähdäk- seni parempi vastaavuus. Optimaalinen tilanne on luonnollisesti se, että käytännön työeh- dot vastaavat sekä yrityksen että työntekijöiden tarpeita.

Seuraavassa, alun perin Xxxxxx väitöskirjassa esitetyssä taulukossa ilmenee hänen näke- myksensä mukainen ryhmänormien asema työoikeuden normituksessa. Kuten taulukosta voimme huomata, ryhmänormien käsitteen alle kuulu ainakin perinteisen ajattelun mukai- sia työsopimukselle alisteisia elementtejä, kuten esimerkiksi henkilöstö- ja koulutussuunni- telmat. Toisaalta sieltä löytyy myös työehtosopimuksen mukainen paikallinen sopimus, jonka aikaisemmin asemoin selkeästi työsopimuksen yläpuolelle.59

Tämä taulukko on mielestäni äärettömän mielenkiintoinen ja havainnollinen. Sen perus- teista varmasti voidaan ja kuuluukin käydä keskustelua, mutta henkilökohtaisesti olen tai- puvainen ajattelemaan, että ryhmänormien mahdollisuudet ja käyttöala tulevat sopimus- kulttuurin kehittymisen myötä tulevilla sopimuskierroksilla entisestään kasvamaan.

58 Murto 2015, s. 1 - 5.

59 Xxxxx käsittelee väitöskirjassaan myös tähän tutkimukseen liittyvää työaikalain mahdollistamaa paikallista sopimista. Tässä tutkielmassa tarkastellussa kokeilumääräyksessä on kyse osittain Xxxxxx kuvaamasta kaksi- vaiheisesta sopimusmenettelystä, jossa ensin solmitaan yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva kehys- sopimus, eli tässä tapauksessa kokeilumääräys, ja sitten paikallinen varsinainen sopimus. Murto 2015 s. 143

– 146.

Normi	Normitusväline	Kohde
Yleisnormi	Laki	Kaikki työnantajat ja työnte- kijät
Kollektiivinormi	Työehtosopimus	Työehtosopimukseen sidotut
Ryhmänormi	Esimerkkejä: - Työehtosopimuksen mukai- nen paikallinen sopimus - Henkilöstö ja koulutussuun- nitelma - Yhteistoimintamenettelyn neuvottelutulos - Työsäännöt, matkustussääntö - Tulospalkkiojärjestelmä	- Koko henkilöstö - Henkilöstöryhmät - Työntekijäryhmät - Henkilöstön ja työn- tekijäryhmien edusta- jat - jne
Yksilöllinen normi	Työsopimus	Sopimusosapuolet: Yksittäinen työntekijä ja työnantaja

Kuvio 6. Ryhmänormit osana työoikeuden normitusta (Murto 2015 s. 2.)

3.2 Paikallisen työehtosopimuksen tunnusmerkit ja synty

Paikallinen työehtosopimus on siis työehtosopimus - paikallinen sellainen. Termit paikal- linen sopiminen ja paikallinen sopimus vaativat jatkuvaa tarkkuutta niiden käytössä. Se- koittamisen vaara on ilmeinen. Tätä termistöä selittämään käytän oheista kuviota, jonka avulla pyrin selittämään paikallisen sopimisen asteet ja myöhemmässä vaiheessa pyrin vertaamaan niitä edellä esiteltyjen oppaiden sisältöön.

Lähtökohta on siis se jo aiemmin todettu, että paikallisella sopimisella tarkoitetaan joiden- kin työehtojen asettamista. Ollakseen paikallista sopimista, asettamisen tulee tapahtua 1. käyttämällä jotakin sopimismenettelyä ja 2. yritys- työpaikka- tai toimipaikkatasolla. 60 Tässä tutkimuksessa sopimiseen kelpuuttava lauseke tulee aiemmin esitetyllä tavalla suo- raan lainsäädännöstä ja työehtosopimuksista sekä niiden liitteistä.

60 Kairinen – Xxxxxxx - Xxxxxx 2015, s. 13.

Kuvio 7. Paikallisen sopimisen asteet. Kairinen – Hietala - Ojanen 2015, s. 21.

Yllä olevassa kuviossa on eritelty paikallisen sopimistoiminnan tuloksia.61 Kuvion ensim- mäisellä, alimmalla portaalla on suostumus. Tätä voidaan pitää sopimisen onnistumisena, mutta ei kuitenkaan vielä sopimuksena.62 Tällaisella menettelyllä voidaan hoitaa esimer- kiksi tilapäinen toimenkuvan tai työvuoroluettelon muutos. Toinen osapuoli antaa siis asi- aan suostumuksensa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiasta olisi tehty varsinainen pitkävaikutteinen sopimus.63

Toisella portaalla on yhteisymmärrys. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa osapuolten välillä päädytään yhteisymmärrykseen tilanteessa vallitsevista tosiasioista ja niiden merkityksestä, mutta ei kuitenkaan sovita yksityiskohtaisesti käytännön toimista, eli ei tehdä nimenomais-

61 On hieman harmillista, että suomen kielessä termit sopiminen ja sopimus ovat ulkoasullisesti hyvin lähellä toisiaan. Englannin kielessä vastaavat termit bargaining ja agreement ovat huomattavasti paremmin toisis- taan erottuvia. Tässä tutkielmassa olen soveltuvissa kohdin pyrkinyt käyttämään sopimisesta termejä sopi- musneuvottelu tai sopimismenettely. Tarkoitukseni on ollut kuvata nimenomaan sitä konkreettista, sopimuk- seen tähtäävää toimintaa ja valmistelua.

62 Kairinen – Xxxxxxx - Xxxxxx 2015, s. 22.

63 On myös asioita, joista ei voi tehokkaasti ennakoivasti/pitkäkestoisesti työsuhteessa olevan kanssa sopia. Tällainen on esimerkiksi ylityö, johon tulee antaa erillinen suostumus jokaista kertaa varten.

ta sopimusta aiheesta. Tällöin voidaan kuitenkin saavuttaa tilanne, joka täyttää esimerkiksi työehtosopimuksissa olevan neuvotteluvelvollisuuden vaatimuksen.64

Vasta kolmannella portaalla on varsinainen oikeustoimilain (228/1929, myöhemmin OTL) mukainen sopimus. Tämä edellyttää neuvottelu- ja sopijaosapuolilta kompetenssia sopia sekä tahtoa, suostumusta ja yhteisymmärrystä. Kuvatut ominaisuudet saattavat löytyä myös alemmilta portailta. Silloin voidaan olla tilanteessa, jossa on syntynyt konkludenttinen eli hiljainen sopimus.

Paikallinen sopimus on siis sellainen kahdenvälinen oikeustoimi, jolla työnantaja- ja työn- tekijäosapuolet sopivat osapuolia velvoittavasti tai oikeuttavasti tietyistä asioista, kuten tämän tutkimuksen tapauksessa työaikajärjestelyistä ja niiden vaikutuksista työehtoihin. Paikallinen sopiminen merkitsee useimmiten kaksipuolisesti velvoittavan sopimuksen syn- tyä OTL:n 1 luvussa olevien edellytysten mukaisesti. Menettelystä täytyy siis löytyä tar- jous ja siihen hyväksyvä vastaus. Tämän seurauksena syntyy paikallinen sopimus. Eräisiin sopimustilanteisiin liittyy edellytyksenä myös joidenkin muotosääntöjen noudattaminen, mikä on omiaan selkeyttämään sopimuksella tapahtuvaa sitoutumista.65

3.3 Kokonaisuus paikallisen sopimuksen taustalla

Tasavallan presidentti Xxxxx Xxxxxxxx nimitti maahamme hallituksen 29.5.2015. Sen päämi- nisterinä aloitti Xxxx Xxxxxx.66 Kyseisen hallituksen ohjelmassa oli kirjaus paikallisen sopi- misen edistämisestä. Tuon kirjauksen tarkoituksena oli hallitusohjelman mukaan turvata yritysten edellytykset sopia paikallisesti kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vah- vistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työajoista, työsuhteen purkamisen edellytyksistä, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvin- vointiin vaikuttavista kysymyksistä. 67

Paikallinen sopiminen on ollut käytössä jo huomattavasti ennen Sipilän hallitusta. Työ- paikkakohtaisia sopimuksia työehtosopimusmääräyksiä parempien ehtojen käyttöön otosta

64 Kairinen – Xxxxxxx - Xxxxxx 2015, s. 23.

65 Kairinen – Xxxxxxx - Xxxxxx 2015, s. .

66 Valtioneuvosto 2018, kohta Xxxxxxx hallitus

67 Hallitusohjelma 2015, s. 15.

on tehty yhtä pitkään kuin varsinaisia työehtosopimuksiakin.68 Kunta-alan ensimmäiset paikallista sopimista koskevat määräykset on otettu ensimmäisen kerran käyttöön 13.1.1993 allekirjoitetussa kunnallisessa pääsopimuksessa.69

Tässä tutkielmassa paikallisella sopimisella tarkoitetaan työehtojen sopimisesta jotakin sopimismenettelyä käyttäen yritys-, toimipaikka- tai työpaikkatasoilla.70 Muita vaihtoeh- toisia paikallisen sopimisen sisällön määritelmiä olivat esimerkiksi varsin selkeä ”työpai- kalla tai yrityksessä sen erityispiirteisiin sovittua sopimusta tai niiden verkkoa”71, tai hie- man epämääräisempi ”sopimista työehdoista jotakin yrityksessä tai sen työpaikalla omak- suttua sopimisen tapaa käyttäen ja sopimista näihin työehtoihin vaikuttavista toimintamuu- toksista”72. Päädyin kuitenkin ensimmäisenä mainittuun, muuallakin oikeuskirjallisuudessa hyväksyttyyn määritelmään.73 Paikallisuudella terminä ei luonnollisestikaan rajata sovel- tamisalaa maantieteellisesti, vaan esimerkiksi työnantaja tai yrityskohtaisesti.74

Nähdäkseni varsinainen paikallisen sopimisen taustalla tärkeimpänä perustana vaikuttava johtoajatus liittyy työehtosopimusosapuolten kompetensseihin. Viimeaikaisessa suomalai- sessa työoikeuden tutkimuksessa kompetenssin merkitystä on pidetty esillä varsin moni- puolisesti. Syynä tähän on kollektiivisen, sopimiseen perustuvan järjestelmämme moni- mutkaistuminen. Kompetenssi eli kelpoisuus sopia ei olekaan enää itsestään selvää tai edes helposti selvitettävissä. 75 Tämän tutkimuksen keskiössä ei ole perehtyä kompetenssiin, vaan tässä kompetenssi otetaan kokeilumääräyksen osalta ikään kuin annettuna.

Kompetenssiajattelun ollessa paikallisessa sopimisessakin edellä kuvatussa, erittäin mer- kittävässä roolissa, en malta olla siihenkin viittaamatta. Nostan viimeaikaisesta kompetens- situtkimuksesta esille kaksi merkittävää käsitettä. Säännöstämis- ja normikompetenssin.

Säännöstämiskompetenssilla tarkoitetaan osallisten valtaa sopimuksella määrätä myös jä- seniään sitovalla tavalla työsuhteessa noudatettavista ehdoista. Tämä valta on siirretty so-

68 Rusanen 1994, s. 5 ja 6.

69 Kunnallinen työmarkkinalaitos 2009, s. 5.

70 Kairinen – Xxxxxxx – Ojanen, 2015, s. 13.

71 Helin 1998, s. 9.

72 Timonen 2000, s. 24.

73 KM 1992:39 s. 9.

74 KM 1993:34 s. 18.

75 Liukkunen 2017, s. 1013.

pimukseen sidotuille osapuolille.76 Normikompetenssissa puolestaan on kyse kelpuutuk- sesta normin asettamiseen.77

Mitä sitten tulee paikallisen sopimisen kerryttämään kokemukseen, niin Turun yliopiston työoikeuden tutkimusryhmä on toteuttanut kunta- ja valtiosektorille aihetta koskevan tut- kimushankkeen, joka kuvaa vuoden 2006 tilannetta. Tutkimuksen tulokset ovat varsin pai- kalliseen sopimiseen kannustavia. Pienenä kauneusvirheenä voi tosin pitää mainintaa lie- västä koetusta sopimustoiminnan epätasapainosta. Työnantajat ovat lähtökohtaisesti tilan- teeseen tyytyväisiä, kun taas työntekijäpuoli kokee sopimisen olevan enemmänkin työnan- tajan päättämistä työntekijöitä kuullen. Tutkimuksen lopputuloksena on todettu, että pai- kallisesta sopimisesta saadut kokemukset ovat keskimäärin positiivisia. Kaikkein myöntei- simpiä kokemukset ovat olleet tapauksissa, joissa paikallinen sopiminen on koskenut palk- ka- ja työaika-asioita.78

Käytän tutkimuksessa esimerkkinä määräystä määräaikaisesta kokeilusta koskien palo- ja pelastuslaitosten työaikajärjestelyitä. Se perustuu kohtuullisen pitkään lakien ja sopimusten ketjuun, joka lienee tässä yhteydessä tarpeen avata. Sopimusmääräyksen käyttöönoton en- simmäisenä mahdollistavana tekijänä on työaikalain (605/1996) poikkeuksellista työaikaa koskeva 14 §:n 2 momentti, jossa työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisesti toimivil- le yhdistyksille annetaan oikeus sopia säännöllisestä työajasta toisin. Sopimisen mahdollis- taa keinona on työaikalain 40 §:n tarjoama valtakunnallinen poikkeamisoikeus.

Seuraavana määrittävien asiakirjojen ketjussa kuvaan astuu kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES). Tämä toimii kuntasektorin yleisenä työehtosopimuksena ja si- sältää muun muassa määräyksen, jonka perusteella se tulee pääsääntöisesti sovellettavaksi kuntien ja kuntayhtymien viranhaltijoihin ja työntekijöihin.79 KVTES on toissijainen suh- teessa muutamaan tarkentavaan virka- ja työehtosopimukseen, joihin sisältyy myös pelas- tustoimen henkilöstöä koskeva kunnallinen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimus (TS). TS taas puolestaan sisältää liitteen, jossa määritellään palo- ja pelastuslaitosten työ-

76 Ylhäinen 2008, s. 214.

77 Xxxxxxxxx kuvaa mielestäni monimutkaisen asian sinällään selkokielisesti todetessaan normikompetens- sin, normimääräyksen ja normivaikutuksen olevan peruskäsitteitä, joiden avulla kollektiivisen työoikeuden normijärjestelmää systematisoidaan toisiinsa tukeutuen. Työehtosopimusten kolmansiin tahoihin vaikuttavil- la, normikompetenssiin perustuvilla normimääräyksillä on normivaikutus. (Liukkunen 2017, s. 993)

78 Kairinen – Uhmavaara – Murto – Arvidsson 2008 s. 9 - 10.

79 KVTES 18, s. 18.

aikajärjestelyjä koskevat erityismääräykset.80 Tämän jälkeen päästäänkin sitten jo varsinai- seen paikallista sopimista sääntelevään liitteeseen, jossa on määräykset määräaikaisesta kokeilusta koskien palo- ja pelastuslaitosten työaikajärjestelyitä.81

Voimakkaasti yksinkertaistettuna tutkimukseni esimerkkitilanteessa olevassa kunta-alan teknisen sopimuksen liitteen määräaikaisessa kokeilumääräyksessä pelastustoimen työajas- ta on kyse valtakunnallisissa työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa sovitusta kokeiluluon- toisesta ja määräaikaisesta sopimusmääräyksestä, jonka valtuuttamana paikalliset osapuo- let, eli työnantaja ja työntekijät voivat sopia pelastustoimessa sovellettavasta työajasta. Palo- ja pelastustoimessa noudatettavaan työaikaan ja siten myös tämän määräyksen turvin tehtävän sopimuksen sisälle kuuluu eräitä erittäin merkittäviä palkanmuodostukseen ja työkuormitukseen liittyviä seikkoja. Paikallisissa sopimusneuvotteluissa onnistuminen onkin siten molempien osapuolten intressissä.

3.4 Paikallinen sopiminen kunta-alalla

Paikallisesta sopimisesta ja sopimuksesta puhuttaessa tämän päivän jonkinlainen työoikeu- dellinen trendi tuntuu olevan, että niiden tekemiseen, soveltamiseen ja tulkintaan kuuluu täysin elimellisenä osana sopijaosapuolten, tai niiden yläorganisaatioiden tuottamaa opas- materiaalia ja erilaisia ohjeistuksia. Xxxxx käyttää tästä nimitystä työehtosopimusmääräys- ten evoluutio ja näistä sen seurauksena syntyneistä materiaaleista nimitystä tarkentavat normit?82

Paikallisen sopimisen ollessa vielä suhteellisen tuoretta ja sen luonteen ollessa voimak- kaasti kahdenvälistä sekä kulloiseenkin tapaukseen voimakkaasti erikoistuvaa, ei yleisesti sovellettavaa konkreettista oikeuskäytäntöä juurikaan ole, eikä sitä oletettavasti myöskään ole kovin nopeasti tulossa.

80 TS 2018 koskeva yleiskirje 4/2018.

81 TS-18 liitteen 8, määräaikainen kokeilumääräys ns. 24 t/42 t työajasta sopimuskauden loppuun asti. (xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxx/xxxxxxx/xxxxx/xxxxx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxx0000xx-XX-xxxxx0.xxx)

82 Olin maanantaina 9.4.2018 paikallisen sopimisen ja työehtojen määrittämisen seminaarissa, jossa presen-

taation piti myös OTT Xxxx Xxxxx. Hän kertoi tutkimuksestaan työehtosopimusten ja erityisesti niiden palk- kausjärjestelmien parissa. Tässä yhteydessä nousivat esille myös tällaiset ”Soft Law”-tyyppiset materiaalit, joiden rooli paikallisten työehtosopimusten tulkinnassa on hänen mukaansa kiistaton. Hän käytti näistä nimi- tystä tarkentavat normit, mutta kehotti yleisöä lisäämään luentomonisteisiinsa kysymysmerkin tämän termin perään.

Perehtyessäni tähän edellä mainittuun vaihtoehtoisten työehtosopimusmääräysten kenttään, tutustuin paikallisesta sopimisesta tehtyihin oppaisiin. Toinen oppaista on palkansaajapuol- ta edustavan Tehy ry:n vuonna 2010 julkaisema, ja toinen työnantajapuolen Kunnallinen työmarkkinalaitoksen vuonna 2009 laatima. Valitsin nämä kaksi opasta, koska ne ovat sa- malta aikakaudelta, ja lisäksi ne edustavat saman pääsopimuksen vastakkaisia osapuolia.

Näitä työmarkkinajärjestöjen jäsenilleen ja asiantuntijoilleen jakamia oppaita tutkiessani, löysin niiden painotuksista hieman eroja. Kuten molemmissa näissäkin ohjeissa todetaan, ja minkä olen jo aiemminkin tuonut esille, paikallisella sopimisella on kunta-alalla pitkät perinteet. Se ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että kyseisenlaisella isolla alalla, sopimisen kulttuuri olisi yhtenäistä tai edes kaikkialla olemassa. Mahdollisuudet tähän ovat kuitenkin olemassa.

Rakenteellisesti oppaat olivat hyvin lähellä toisiaan. Molemmissa on ensin käsitelty paikal- lisen sopimisen käsite ja lainsäädännöllinen tausta. Etenkin kelpuutusasioihin oli kiinnitet- ty molemmissa jonkin verran huomiota.

Tutkiessani paikallisen sopimisen käsitettä näissä kahdessa eri oppaassa, huomasin, että KT:n opas korostaa paikallisen sopimisen tarpeellisuutta nimenomaan kuntien toiminta- edellytykset turvaavana mekanismina:

Kunta-alalla sovitaan palkoista, työajoista ja muista palvelussuhteen ehdoista valtakunnalli- sin virka- ja työehtosopimuksin. Valtakunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa on pyritty ottamaan huomioon erilaisten kuntatyönantajien tarpeet ja näkemykset, eri sopijaosapuolten tavoitteet ja yleinen työmarkkinapoliittinen tilanne. Mahdollisuus paikalliseen sopimiseen on kuitenkin tarpeen, koska kuntien ja kuntayhtymien taloudellinen asema, niiden tuottamat palvelut ja palvelujen järjestämisen tapa vaihtelevat siinä määrin, ettei valtakunnallisissa so- pimuksissa voida näitä eroja aina riittävästi ottaa huomioon.83

Palkansaajapuolta edustavan Tehy:n oppaassa puolestaan korostetaan työntekijöiden ase- man turvaamista seuraavasti:

83 KT Paikallisen sopimisen opas 2009, s. 7.

Suomessa ei ole sopimuspakkoa. Siksi paikallinen sopiminen edellyttää aina molempien so- pijaosapuolten – työnantajan ja työntekijöiden – tarvetta sopia jostakin asiasta. Tehyläisten toimijoiden on aina ensin mietittävä, miten työnantajan tarjoama paikallinen sopimus paran- taisi tehyläisten asemaa. Sopiminen edellyttää myös hyvää ja luottamuksellista neuvottelu- kulttuuria ja henkilöstön edustajien riittäviä toimintaedellytyksiä. Koulutetut luottamusmie- het, joilla on mahdollisuus käyttää tarvittava määrä työaikaa tehtäviensä hoitamiseen ja jotka saavat sopimuksentekoa varten riittävät tiedot, hyödyttävät myös työnantajan toimintaa.84

Toinen oppaista löytyvä yhteneväisyys liittyy paikallisen sopimisen perusteiden ja vaihto- ehtojen puntarointiin, sekä hyödyllisuuden ja tavoitteiden kartoittamiseen. KT:n ohjeistuk- sen mukaan, ennen kuin ryhdytään neuvottelemaan paikallisesta virka- tai työehtosopi- muksesta, on syytä harkita perusteita sille, miksi aiotaan tehdä paikallinen virka- ja työeh- tosopimus, mihin sillä pyritään, mitä sillä halutaan saavuttaa. Olisiko mahdollista, että sa- maan tavoitteeseen päästäisiin muulla, yksinkertaisemmalla tavalla. Voitaisiinko asiasta mahdollisesti sopia jopa suoraan viranhaltijan, työntekijän tai heitä edustavan luottamus- miehen kanssa.85

Palkansaajapuolta edustavan Tehy:n tavoitteiden mukaan paikallinen sopiminen mahdollis- taa paikallisten erityispiirteiden ja -tarpeiden sekä työntekijöiden yksilöllisten tarpeiden huomioonottamisen ja parantaa työvoiman saatavuutta sekä motivointia. Paikallisen sopi- misen on tuettava myös samapalkkaisuustavoitteen toteutumista.86

Kokonaisuutena voidaan siis sanoa, että molemmat osapuolet suhtautuvat paikalliseen so- pimiseen hieman varovaisesti, eivätkä nyt varsinaisesti yllytä jäseniään niitä tekemään. Tälle on nähdäkseni yhtenä syynä potentiaalinen sopimuskäytäntöjen kirjavuus ja tästä seuraava koordinaation haasteellisuus ja erimielisyyksien uhka. On rehellisyyden nimissä sanottava, että kaikki tämä varovaisuus ei mielestäni missään nimessä johdu epäluuloisuu- desta tai epäluottamuksesta vastapuolta kohtaan, vaan terveestä ”pelosta” siihen, että pai- kalliset sopimukset, huonosti tehtynä kuormittavat turhaan erimielisyyksien ratkaisujärjes- telmää.87

84 Tehy Ry:n paikallisen sopimisen opas 2010, s. 3.

85 KT Paikallisen sopimisen opas 2009, s. 9.

86 Tehy Ry:n paikallisen sopimisen opas 2010, s. 5.

87 Olin maanantaina 9.4.2018 paikallisen sopimisen ja työehtojen määrittämisen seminaarissa, jossa alustaja- na oli myös valtakunnansovittelija Xxxxx Xxxxx. Hänen näkemyksensä mukaan suurimpaan osaan tämän

3.5 Paikallinen sopiminen pelastusalalla

Tässä vaiheessa viimeistään lienee syytä tunnustaa, että osa tässä tutkimuksessa käytettä- västä tiedosta perustuu henkilökohtaiseen työkokemukseeni pelastusalalla ja toisaalta toi- mimiseen pelastusalan edunvalvonnan tehtävien parissa.88 Tunnen pelastusalan käytännöt siis sekä alan sisäpuolisen työntekijän että myös ulkopuolisen juridisen asiantuntijan näkö- kulmasta.

Xxxx valinnut pelastusalan työehtosopimuskäytännön esimerkkikohteeksi kolmesta syystä. Ensimmäinen peruste on se, että alalle tullut työaikaa koskeva sopimusmääräys on aivan uusi. Sen soveltaminen on ollut mahdollista aikaisintaan 1.4.2018. Tästä aiheutuu, että mahdollisten tulkintakysymysten kenttä on täysin auki ja siksi erittäin hedelmällistä maa- perää tämänkaltaiselle osin hieman spekulatiivisuuttakin vaativalle tutkimukselle. Tähän seikkaan liittyy myös aihepiiriä koskeva suuri tiedon intressi. Kumpikaan sopimusosapuoli ei ole tässä vallitsevassa neuvottelutilanteessa tiedollisessa etulyöntiasemassa, vaan sopi- musvalmistelu vaatii osapuolten aitoa yhteistyötä. Tuen tarve myös sopimusta neuvotelleil- ta tahoilta lienee tosiasia. Pyrin tässä tutkielmassa vastaamaan myös tähän tarpeeseen, toki paikallisen sopimisen yleisellä tasolla.

Kuten jo johdannossa totesin, tämän sopimuskierroksen ensimmäinen tulkintaerimielisyys tuli työehtosopimuksen voimaantulosta, vain päiviä allekirjoittamisen jälkeen. Tuon kal- taista tilannetta ei ilmeisesti ole milloinkaan aikaisemmin ollut, koska osapuolet päätyivät hakemaan siihen ratkaisua suoraan työtuomioistuimelta ilman, että erimielisyyteen olisi haettu sitä ennen ratkaisua neuvottelemalla. Tämä on nähdäkseni juurikin se vammameka- nismi, jolla myös pelastusalan työaikaa koskevia paikallisia sopimuksia koskevat erimieli- syydet potentiaalisesti syntyvät. Sopimusjärjestelmästä ja usein myös sopimuksen synty- miseen liittyvästä aikapaineesta johtuen itse sopimusmääräystä ja sen mahdollisia tulkinta- variaatioita ei ole kovinkaan rajun happotestin läpi viety, vaan se on saanut muotonsa so- pimusneuvotteluissa. On hyvin todennäköistä, että sopimuksen alunperin kenties selkeäkin muoto on neuvottelujen kuluessa vaadittujen kompromissien myötä pyöristynyt.

sopimuskierroksen sovitteluun päätyneissä riidoissa paikallisella sopimisella oli merkittävä rooli. Riita ei välttämättä johtunut paikallisen sopimuksen tulkintaerimielisyydestä, vaan esimerkiksi Rahoitusalan tavoin, paikallisen sopimisen käytännön laajentamispyrkimyksistä. Xxxxx nimesi suurimmaksi ongelmaksi nimen- omaan osapuolten välisen luottamuspulan.

88 Xxxx suorittanut pelastajan tutkinnon ja toiminut aikaisemmin palomiehen tehtävissä. Nykyisin toimin pelastusalalla työntekijäpuolen edunvalvontatehtävissä.

Toinen syy valita pelastusalan työehtosopimuskäytäntö esimerkkikohteeksi tässä tutkimuk- sessa liittyy samaan työaikaa koskevan sopimusmääräyksen tuoreuteen, mutta hieman eri näkökulmasta. Koska pelastusalalla ei ole kovinkaan merkittävissä asioissa käytetty paikal- lista sopimista, koen tämän alan sopimuskulttuurin tulevan muodon ennakoinnin hyvin mielenkiintoiseksi. Tällä tarkoitan sitä, että sekä työnantaja- että työntekijäpuolelta on osoitettu mielenkiintoa tätä uutta sopimusmääräystä kohtaan ja tästä voidaan päätellä, että useilla pelastuslaitoksilla tullaan käynnistämään neuvottelut lähikuukausina. En ole ollen- kaan varma, että osapuolet välttämättä tiedostavat mitä sopimukseen pääseminen vaatii.

On nimittäin tyystin eri asia sopia vaikkapa luottamusmiehen korvausta tai ajankäyttöä koskevista asioista, koska ne koskettavat vain yhtä henkilöä, eivätkä sopimuksen taloudel- liset tai työnjohdolliset vaikutukset ole erityisen laajoja. Vertailukohdaksi voidaan asettaa neljänsadan operatiivista työtä tekevän työntekijän työaika. Näin suuren joukon työajasta sopiminen vaikuttaa kaikkeen pelastuslaitoksen toimintaan ja epäonnistuessaan aiheuttaa suuria ongelmia jopa itse pelastustoiminnalle.

Kolmas syy tarkastella juuri pelastusalan työehtosopimuskäytäntöä perustuu varsin voi- makkaasti omaan näkemykseeni pelastusalan konservatiivisuudesta ja jäykkyydestä. Nä- kemykseen, jonka kanssa en toki ole yksin. Miten tämä sitten sopimiseen liittyy, niin usko- akseni hyvin paljon. Eikä välttämättä pelkästään negatiivisessa valossa. Pelastustoimen kulttuuria voi perinteisesti pitää nimenomaan sopimisen kulttuurina. Lähinnä siinä mieles- sä, että mitä on sovittu tai luvattu, se pitää. Nykyaikainen talouden ohjaama toimintakult- tuuri on omiaan murentamaan tätä mallia. Taloudellisille tosiasioille kun ei mitään voi, ja ne menevät edelle aikanaan tehdyistä herrasmiessopimuksista. Tätä sopimusmääräystä käyttöön otettaessa onkin hyvin todennäköistä, että pelastuslaitosten taustalle ilmestyvät niiden isäntäkuntien edustajat. Kenties juristien muodossa. Perinteinen tuttujen henkilöiden välillä tehty sopimusmalli saattaa joutua väistymään. Tällöin myös sopimisen kulttuuri pakostakin muuttuu.

3.6 Pelastustoimen kokeilumääräys

Tässä tutkimuksessa sopimisen kohteena on pelastustoimen työaikajärjestely, joka on mahdollista toteuttaa edellä kuvatulla kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtoso- pimuksen liitteen kahdeksan mukaisella määräaikaisella kokeilumääräyksellä.

Kyseinen kokeilumääräys vaatii paikallisilta osapuolilta aitoa sopimista. Näin siksi, että siinä on momentteja, joista tulee määräyksen sanamuodon mukaisesti sopia. Tällainen on esimerkiksi 3 momentti, jossa käsitellään työvuoron aikana aktiivityöksi määriteltävää työ- aikaa.89

Oman pikaisen tulkintani mukaan tätä kokeilumääräystä tai edes osia siitä ei voida saattaa pätevästi voimaan, ellei esimerkiksi tästä käsitteestä päästä yksimielisyyteen. Tällaisessa sopimuksettomassa tilanteessa on turvauduttava johonkin sellaiseen työehtosopimuksessa määrättyyn työaikamuotoon, joka kuuluu työnantajan määräysvallan piiriin. Kokeilumää- räyksen käyttöönotto edellyttää sopimusta. Toinen sopimista edellyttävä kohta on 6 mo- mentti, jossa sopiminen ajoittuu kuitenkin vasta sopimuksen voimassaolon aikaan, eli on jo sen varsinaista soveltamista.

Ensimmäisen mainitun sopimuksenvaraisen momentin (3 mom.) laiminlyöminen90 voidaan riitauttaa joko sopimusosapuolten tai kolmannen osapuolen toimesta. Sopimusosapuolten kesken noudatetaan aiemmin esitettyä kuvion 2 mukaista neuvottelujärjestystä. Koska pu- hutaan kunnallisen työnantajan edustajan tekemästä viranhaltijapäätöksestä, jossa tehty sopimus joudutaan hyväksymään, on se alistettava kolmannen eli ulkopuolisen osapuolen tarkastelulle. Tässä tapauksessa tuo tarkastelu tarkoittaa mitä todennäköisimmin kunnalli- sen viranhaltijapäätöksen johdosta suoritettavaa muutoksenhakua, jonka polkuna on kul- loinenkin toimivaltainen hallinto-oikeus.

89 Aktiivityö, jota myös teholliseksi työajaksi kutsutaan, on käsite, jolla tarkoitetaan sitä minuutteina tai tunteina laskettua aikaa, jonka työntekijä käyttää varsinaiseen aktiiviseen työn tekemiseen. Tähän ei lähtö- kohtaisesti lasketa esimerkiksi aikaa, jolloin ollaan hälytysvalmiudessa, mutta ei kuitenkaan tehdä varsinaisia työtehtäviä.

90 Laiminlyömisellä tarkoitan kokeilumääräyksen ehtojen vastaisen sopimuksen käyttöönottoa tai osittaista soveltamista.

Kokeilumääräyksen 2 momentissa on määräys, jonka mukaan sen käyttöönotto edellyttää työnantajan ja TS-sopijajärjestön91 tai niiden rekisteröidyn alayhdistyksen tekemää paikal- lista virka- ja työehtosopimusta. Tässä tapauksessa, kaikkien pääjärjestöjen ollessa sopija- puolina sopimusta sovelletaan kaikkiin kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijoihin ja työn- tekijöihin, myös järjestäytymättömiin. Kokeilumääräyksen 1 momentissa sen soveltamis- piiri on kuitenkin rajattu koskemaan ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka kuuluvat kunnal- lisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen liitteen 2 soveltamisalan piiriin.92 Näin ollen tässä on siis käytetty mahdollisuus sopia, että sopimusta sovelletaan vain tiet- tyihin henkilöstöryhmiin. Jos vain osa pääsopijajärjestöistä olisi sopijapuolina, kyseistä kokeilumääräystä sovellettaisiin vain niihin henkilöstöryhmiin, joita kyseiset pääjärjestöt kunnassa edustavat. Tällöin sopimusta sovelletaan myös näillä aloilla työskenteleviin jär- jestäytymättömiin viranhaltijoihin tai työntekijöihin.93

91 TS-Sopijajärjestöjä ovat esimerkiksi JHL ja Suomen Palomiesliitto SPAL ry

92 Liite 2 sisältää palo- ja pelastuslaitosten työaikajärjestelyjä koskevat erityismääräykset ja sitä sovelletaan sen 1 momentin mukaan palo- ja pelastuslaitosten viranhaltijoiden ja työntekijöiden työaikaan.

93 Kairinen – Xxxxxxx - Xxxxxx 2015, s. 156.

4 PAIKALLISEN TYÖEHTOSOPIMUKSEN TULKINTA

4.1 Sopimuksen tulkinnasta yleisesti

Sopimuksen tulkinnalla on tarkoitus pystyä täsmentämään sopimuksen sisältöä ja epäsel- vää ehtoa. 94 Työehtosopimuksen tulkinta perustuu ensiksikin yleisiin sopimusoikeudelli- siin tulkintaperiaatteisiin, joissa lähtökohtana on sopimuksen sanamuoto. Toisin kuin so- pimuksiin yleensä, työehtosopimukseen liittyy usein sen yksittäisiä kohtia koskevia sovel- tamisohjeita. Lisäksi sopijapuolilla voi olla neuvottelujen aikana syntynyttä materiaalia kuten neuvottelumuistioita tai alkuvaiheen sopimusluonnoksia. Varsinaiseen tulkintapro- sessiin palaan tarkemmin jäljempänä tässä luvussa.

Kuten oikeustiede varsin usein, myös sopimustulkinta on kokonaisharkintaa. Kokonaisuu- den muodostavat sopimusneuvotteluissa esille tuodut asiat. Annola on mielestäni tuonut selkeästi esille sen loppujen lopuksi varsin yksinkertaisen kokonaisuuden, joka sopimus- tulkintaan liittyy.

Xxxxxxx mukaan sopimustulkinnan vaiheet jaetaan kolmeen osaan. Ensimmäinen vaihe on sopimusmateriaalin yksilöinti. Siinä siis määritetään tulkinnan kohde. Toisessa vaiheessa määritellään se materiaali, jonka avulla varsinaista sopimusta tulkitaan. Tämä materiaali on nimeltään tulkintamateriaali. Kolmantena vaiheena suoritetaan varsinainen tulkintaoperaa- tio, jossa tulkintamateriaalia käytetään avuksi määriteltäessä merkitys sopimusmateriaalille tai sen osalle. 95

94 Sopimusoikeus 2018, kohta sopimuksen tulkinta.

95 Annola 2015, s. 17 – 18.

Kuvio 5. Tulkinnan vaiheet

Tulkinnan tavanomaisena lähtökohtana käytetään suomalaisessa työehtosopimusmaailmas- sa pakollista kirjallista ja siten määrämuotoista sopimusasiakirjaa. Tämä kirjallisen muo- don edellytys tulee työehtosopimuslain 2 §:stä. Kirjallinen työehtosopimus liitteineen tai työehtosopimukseen perustuva työsopimus on siten se sopimusmateriaali, jota tulkitaan. Edellä kuvatun sopimusmateriaalin lisäksi tulkintamateriaalia ovat sopimukseen johtaneen neuvottelumenettelyn aikana syntyneet sopimusluonnokset ja muistiot sekä tarvittaessa jopa neuvotteluun fyysisesti osallistuneiden henkilöiden todistelu.

4.2 Työehtosopimuksen tulkinnasta

4.2.1 Yhteinen tarkoitus

Työehtosopimukselle on annettava ensisijaisesti sopimuksen osapuolten sille yhteisesti tarkoittama sisältö, ellei se ole pakottavan lainsäädännön vastainen.96 Tämä tarkoitus voi tulla ilmi lukemalla se sopimuksen tekstistä tai vaihtoehtoisesti joillain muilla tavoin. Osa- puolten tarkoitus on eräänlainen sopimuksen punainen lanka, joka rajaa ja avaa sanamuo- don mukaisia mahdollisia tulkintavaihtoehtoja. Tätä tulkintaperiaatetta sovellettaessa pää- määränä on löytää sopimuskumppaneiden tahto ja tarkoitusperät, sekä pyrkiä realisoimaan sopimuksen alkuperäinen pyrkimys.97

Teoriassa on mahdollista, että sopimuksen sanamuoto voidaan sivuuttaakin, mutta silloin osapuolten tahdosta on esitettävä näyttöä, kuten esimerkiksi työtuomioistuimen tapaukses- sa TT 1994:11, jossa oli kyse sähköasentajien oikeudesta työehtosopimuksessa sovittuun ateriakorvaukseen niiltä päiviltä, jolloin he olivat olleet työssä työhönottopaikkansa ulko- puolella sijaitsevassa työkohteessa, vaikka heillä työhönottopaikan ja työkohteen välisen etäisyyden puolesta olisi ollut mahdollisuus käydä ruokailutauon aikana työhönottopaikas- sa. Tämä työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeava tulkinta perustuu pääosin työehto- sopimusneuvotteluista esitettyyn selvitykseen. Kyseisessä työtuomioistuimen ratkaisussa keskeinen merkitys annettiin työehtosopimusneuvotteluissa käytyjä keskusteluja koskeval- le henkilötodistelulle. Tapaus ei ratkennut yksimielisenä ja erimieltä ollut työtuomioistui-

96 Saloheimo 2008, s. 133.

97 Sarkko 1973, s. 75.

men jäsen vetosi siihen, että koska sopimuksen tarkoituksesta ei vallinnut yksimielisyyttä, tulee tulkinta tehdä sopimuksen sanamuodon mukaisesti, ei erimielisen tarkoituksen perus- teella.

Sopimuksen sanamuodon ohittamisen puolesta puhuu myös se keskeinen tosiseikka, että koska lähtökohtaisesti kyseessä ovat osapuolten väliseen sopimusvapauden piiriin kuuluvat asiat, olisi heillä ilman työtuomioistuimen tai minkä tahansa muun ulkoisen sopimusehto- jen arvioinnin suorittavan osapuolen kannasta huolimatta oikeus muuttaa sopimusta. Näin voidaan toimia niin sopimuskokonaisuuden, kuin jonkun tietyn yksityiskohdankin osalta. Tällaisessa tilanteessa on huomioitava jäljempänäkin oikeustapauksen avulla esitetty työ- ehtosopimuksen vaikutus myös sen ulkopuolisiin, kolmansiin osapuoliin eli tertiuksiin nähden.98 On kuitenkin huomioitava, että tällaista siviilioikeudesta johdettua käsitettä ul- kopuolisista kolmansista osapuolista ei ole kaikkina aikoina täysin mukisematta hyväksyt- ty.99

Tulkittaessa työehtosopimusta tarkasti sopimusosapuolten välisen oikeussuhteen näkökul- masta ja heidän yhteistä tarkoitusta etsien on kuitenkin syytä pitää mielessä, että työehto- sopimus ei vaikuta vain sen solmineiden osapuolten välillä, vaan sillä on vaikutuksia myös heidän ulkopuolisten henkilöiden välisiin oikeussuhteisiin. Sarkon esille tuomat ja edelli- sessä kappaleessa mainitsemieni tertiusten ja heidän intressiensä mukanaolo ja oikeussuo- xxx xxxxxxxxxxx ei automaattisesti tarkoita tulkintariidan ratkaisemista sopimusosapuolten alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Osapuolten sopimusvapautta ei siis kolmansien oi- keudella ole syytä tai edes mahdollistakaan rajoittaa. 100

Kolmansien osapuolten mukanaolo saattaa kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi siihen, että muutetun sopimustulkinnan voimaantuloa ei voida sopia taannehtivasti voimaantulevaksi. Normaaliolosuhteissahan osapuolten yhteisen tulkinnan voidaan katsoa, ja kenties lähtö- kohtaisesti katsotaankin alkavan työehtosopimuksen alkuperäisestä voimaantulosta, eli allekirjoituksesta. Toinen seikka, johon kolmansien osapuolten mukanaolo hyvinkin saat- taa vaikuttaa, on tulkinta siitä, voidaanko työehtosopimukseen sidotun osapuolen katsoa muutoksen jälkeen tai sitä ennen tietoisesti rikkoneen työehtosopimuksen määräystä. Tä-

98 Sarkko 1973, s. 75.

99 Bruun 1979, s. 172 - 173.

100 Sarkko 1973, s. 75.

mä asia kuitenkin liittynee sopimusosapuolten, eli esimerkiksi valtakunnallisessa sopimuk- sessa osallisina olleiden liittojen, tiedottamisvastuun piiriin.

Merkitykseltään yhteisen tarkoituksen tulkintaperiaate on täysin keskeinen. Oli kyseessä sitten valtakunnallinen tai paikallinen työehtosopimus, lienee selvää, että sen tavoitteena ollut asiantila on sopimuksen pääasiallinen tarkoitus. Tämä kyseinen tulkintaperuste lie- neekin erimielisyystilanteissa eniten käytetty. Yhteisen tarkoituksen varsin puhtaasti sopi- japuolten keskinäisestä luonteesta johtuen, tätä perustetta koskevia riitoja ajautuu työtuo- mioistuimen ratkaistavaksi varsin vähän. Mahdolliset ongelmatilanteet ratkennevat pääosin osapuolten välisellä neuvottelumenettelyllä.101

Työehtosopimusten sisällöissä on kuitenkin eräitä yleisesti tulkintaerimielisyyksiä aiheutta- via sanamuotoja. Yksi yleisimmistä liittynee määrävuosilisien, eli kansankielellä ikälisien maksamiseen. Useissa työehtosopimuksissa on kirjaus, jossa todetaan työnantajalla olevan harkintavalta siihen, millaisen työkokemuksen se katsoo liittyvän ja hyödyttävän nykyisen työn hoitamista ja näin ollen kyseinen aiempi työkokemus voidaan laskea edellä mainittua li- sää kerryttäväksi. Tällainen hyvin tuore tapaus on esimerkiksi työtuomioistuimen ratkaisu TT 2018:13, jossa liikenneopettajana toimivalle työntekijälle oli hyväksytty hänen alaa vas- taavasta 9 vuoden ja 7 kuukauden työkokemuksesta 5 vuotta. Tämä viiden vuoden määräaika perustui aikaisempaan, kymmenisen vuotta sitten poistettuun kirjaukseen. Tuolloin määrä- vuosilisälaskennassa hyväksi luettava työkokemus oli rajoitettu nimenomaan tuohon viiteen vuoteen. Työnantajapuolen näkemyksen mukaan, kyseisen määräyksen poistaminen ei tuo- nut mukanaan varsinaista velvollisuutta hyväksyä aikaisemmasta poikkeavaa yli viiden vuo- den ajanjaksoa. Työtuomiosituin hylkäsi kanteen yksimielisesti ja vahvisti näin ollen työnan- tajan oikeuden määrävuosilisien harkintaan.102

Työehtosopimuksen yhteisen tarkoituksen määrittelemisellä on myös toinen ulottuvuus. Se on yleissitovien työehtosopimusten soveltaminen järjestäytymättömissä yrityksissä. Näissä tapauksissahan on kyse tilanteesta, jossa järjestäytymätön, vaikkakin yleissitovaan työeh- tosopimukseen sidottu työnantaja ei välttämättä ole tietoinen sopimuksen tarkoituksesta. Näin siksi, koska tämä ei ole ollut minkäänlaisessa roolissa sopimusta neuvoteltaessa. Täl- laisia tilanteita varten on olemassa työtuomioistuimen työehtosopimusasioita koskeva lau-

101 Saloheimo 2008, s. 134.

102 Vastaavanlaisia määrävuosilisän määräytymiseen liittyviä ratkaisuja ovat esimerkiksi TT 2012:140, TT 1993:130 ja TT 1981:95.

suntomenettely. Tästä on säädetty oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain (646/1974) 39 §:n 2 momentissa. Käytännössä prosessi etenee siten, että järjestäytymättö- mässä yrityksessä on syntynyt työsuhteen ehdon tulkintaan liittyvä riita, joka työehtosopi- musjärjestelmän ulkopuolisena asiana on saatettu yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Yleissitovuuden perusteella yleinen tuomioistuin pyytää asian ratkaistakseen lausuntoa työtuomioistuimelta. Tällaisen lausuntopyynnön saatuaan, työtuomioistuin useimmiten hankkii asian ratkaisuun tarvittavat lausunnot työehtosopimuksen osapuolilta.103 Osapuolia saattaa myös olla useita, mikäli kyse on kilpailevista työehtosopimuksista, ja tällöin lau- sunto pyydetään kaikilta kysymykseen tulevilta sopimusosapuolilta.104 Yksinkertaisimmil- laan tilanne voi ratketa työtuomioistuimen TT 2007:7 kaltaisen yksiselitteisen lausunnon avulla, jossa todetaan sopimusosapuolten kesken vallitsevan yksimielisyyden tila ja yksi- mielisyys sopimuksen sisällöstä.105

Kuten näistäkin ratkaisuista voidaan päätellä, ja mikä loogistakin on, työehtosopimus- osapuolten laatiman sopimuksen perimmäisen tarkoituksen arvioinnissa varsin merkittävä, käytännössä ratkaiseva ja usein ainoakin tulkintamateriaali löytyy osapuolten käymistä sopimusneuvotteluista ja niiden materiaalista. Toisinaan painoarvoa saatetaan antaa myös aikaisemmille sopimuksille, ja niihin tehdyille muutoksille, kuten tapauksessa TT: 2004:132, jossa palkallisen vapaapäivän käsitettä oli laajennettu ajan saatossa aikaisem- masta aviopuolisosta koskemaan myös avopuolisoa. Tässä tapauksessa sopimuksen sisäl- lön kehityskaari osoittaa reagointia ympäröivän maailman muutokseen, joten saman kehi- tyksen voisi jopa olettaa jatkuneen siten, että nykyään kyseistä ehtoa sovelletaan, oli sitten parisuhteen osapuolten sukupuoli mikä tahansa.

On myös olemassa tilanteita, joissa työehtosopimuksen sopijapuolten tarkoituksen voidaan katsoa ilmenevän sopimuksen solmimisen jälkeen tapahtuneista seikoista. 106 Tämä voi

103 Saloheimo 2008, s. 134.

104 Joissain tilanteissa käräjäoikeus saattaa pyytää myös lausuntoa siitä, mitä työehtosopimusta asiassa tulee soveltaa. Tällainen tapaus on esimerkiksi TT 2011:8, jossa työtuomioistuin lausui sovellettavan työehtoso- pimuksen valinnasta. Tässä tapauksessa pääasiallinen argumentti oli yksittäisen työpisteen edustettuuden sijaan valtakunnallinen kokonaisuus ja kyseisen kiinteistöpalvelualan tehtävät suhteutettuna käsillä olevaan kiistaan. Työtuomioistuimen toimialaan kuuluu työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävät kysymykset, joten mikäli asia lopullisesti ratkeaa esimerkiksi työsopimuslain tulkinnalla, kuuluu se yleisen tuomioistui- men tehtäviin. Näin esimerkiksi tapauksessa TT:2011-97.

105 TT 2007:7 Linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen osallisten liittojen yhteisen tulkinnan mukaises-

ti lausunnossa katsottu, että koeajan enimmäispituutta koskeva työehtosopimuksen määräys soveltui myös oppisopimussuhteessa olevaan työntekijään.

106 Saloheimo 2008, s. 135.

näkyä seuraavassa kappaleessa käsiteltävässä soveltamiskäytännössä, mutta myös muista sopimuksen tekemisen jälkeisen tulkintamateriaalin syntymisestä. Tällaista materiaalia voi syntyä esimerkiksi työnantaja- ja työntekijäliittojen erimielisyysneuvotteluissa syntyneiden ratkaisujen perusteella.

Tällainen tilanne on seurannut esimerkiksi työtuomioistuimen tapauksesta TT 2004:80, jossa oli kyse asuntokohtaisen urakkahinnoittelun kiistasta, kun työkohteet olivat opiskelija- asuntoja. Tässä tapauksessa vastakkain olivat yleiset kaavamääräykset sekä tilastokeskuksen käyttämä asunnon määritelmä ja osallisliittojen aikaisemmin käymät erimielisyysneuvottelut ja epäviralliset keskustelut. Työtuomioistuin päätyi lausunnossaan asettumaan sopimuksen synnyn jälkeisen erimielisyysmateriaalin ja esitettyjen todistelujen suuremman painoarvon kannalle.

Eräs toinen tapaus, jossa sopimusosapuolten tosiasiallinen, alkuperäisen sopimuksen voi- maantulon jälkeinen toiminta oli merkittävänä tekijänä ratkaisun syntymisessä, on työtuo- mioistuimen hieman iäkkäämpi äänestysratkaisu TT 11/1960. Sen perusteluissa työtuomiois- tuin nimenomaisesti otti esille seikan, että ”työehtosopimuksen yksittäisen määräyksen tul- kinnassa määräyksen sanamuoto ei sinänsä ole ratkaiseva, vaan määräyksen oikeana sisäl- lyksenä on pidettävä sitä, minkä merkityksen sopijapuolet itse ovat sille antaneet.” Tässä ta- pauksessa erityisen mielenkiintoista on, että työtuomioistuimen mielestä, koska osapuolet eivät olleet uuttakaan sopimusta tehdessään sanamuotoa vanhasta tulkinnanvaraisesta muut- taneet, oli heidän katsottava tarkoittaneen, että määräystä sovellettaisiin vallinneen käytän- nön mukaisesti. Toinen tällainen ratkaisu, jossa tulkinnan painoarvo, sanamuodon ollessa tulkinnanvarainen, annettiin määräyksen tarkoitukselle ja soveltamiskäytännölle on TT 11/1961.

Työehtosopimusneuvottelut käydään usein kiireessä ja sopimuksen syntymiselle voi olla ennalta asetettu tiukka aikataulu. Tämä on omiaan vaikuttamaan myös yhteisen tarkoituk- sen muodostumiseen. Kuten jo totesinkin, osittain tällainen ”avoimeksi jättäminen” saattaa olla myös tulkintaa, mutta joissain tilanteissa pyrkimys on päästä niin selkeään sopimuk- seen kuin mahdollista. Ajallisten rajoitteiden ja sovittavana olevien asioiden runsauden vuoksi lienee hyvin yleistä, ettei sopimuksen yksittäisen määräyksen sisällöstä tai sen mahdollisista tulkintavaihtoehdoista ole keskusteltu sen enempää sopimusta solmittaessa kuin sen jälkeenkään.107

107 Saloheimo 2008, s. 137.

4.2.2 Soveltamiskäytäntö

Aikaisempi soveltamiskäytäntö on yksi sopimustulkinnan toinen merkittävistä tekijöistä. Tällä on paljon yhteisiä nimittäjiä edellä käsitellyn sopimusosapuolten yhteisen tarkoituk- sen kanssa. Suurimpana erona edelliseen näen soveltamiskäytännön konkreettisuuden tul- kintaperiaatteena. Näin siksi, että tullakseen oikeudellisesti merkitykselliseksi, soveltamis- käytännön tulee olla vakiintunutta ja osapuolten yhteisesti hyväksymää.108

Vakiintumisen voidaan katsoa jakaantuvan kahteen osaan. Ensimmäisenä tulkinnassa on huomioitava työehtosopimuksen määräyksen käytännön soveltaminen. Siis se, miten ky- seistä ehtoa on tosielämässä sovellettu. Toisena vakiintumisen muotona on mahdollinen aikaisempi samansisältöinen sopimusmääräys, ja sen tulkinta. Nämä ovat tulkinnan osia, joita ei ole tarpeen, eikä aina mahdollistakaan erottaa toisistaan.109

Soveltamiskäytännön ydinajatus on hyväksyminen. Periaatteessa jopa väärä soveltaminen, ellei se ole lainvastainen, voi vakiintua käytännöksi. Kuitenkin vain niin, että virheellistä tulkintaa ei riitauteta. Vakiintunutta soveltamiskäytäntöä ei siis synny, mikäli vastapuoli ei sitä hyväksy. Reagoimattomuus sen sijaan saattaa johtaa vakiintumiseen.110 Vakiintumisen esteenä voi olla myös osapuolten suhtautuminen ehdon pysyvyyteen. Mikäli siis toinen osapuoli ilmoittaa pitävänsä tai tosiasiallisesti pitää käytettyä menettelyä väliaikaisena, vaikuttaa myös tämä vakiintumisen arviointiin.111

Vakiintuneen soveltamiskäytännön edellytyksenä on myös yhtenäisyys. Tulkintariidoille on yleistä, että niissä esitetään selvitystä soveltamiskäytännöstä, mutta ei ole lainkaan tava- tonta, että käytännöksi väitetty, osoittautuukin tosiasiallisesti epäyhtenäiseksi.112

Näin oli tilanne esimerkiksi työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2007:74, jossa oli kyseessä sairauslomatodistuksen kelpoisuus. Kysymys oli, voiko yritys vaatia sairausajan palkanmak- sun perusteeksi lääkärin antamaa todistusta työkyvyttömyydestä, vai oliko työnantajan hy- väksyttävä työntekijän esittämä terveydenhoitajan antama todistus. Osapuolet esittivät mää-

108 Saloheimo 2008, s. 137-138.

109 Sarkko 1973, s. 82-83.

110 Sarkko 1973, s. 83.

111 Kallio - Sädevirta 2010, s. 161.

112 Saloheimo 2008, s. 138.

räysten soveltamiskäytännöstä todistelua, joka osoitti, että sairausajan palkan maksamiseksi vaadittua selvitystä koskeva käytäntö on epäyhtenäinen. Osa alalla toimivista yrityksistä oli hyväksynyt esimerkiksi työterveyshoitajan todistuksen riittäväksi selvitykseksi poissaolon syynä olleesta sairaudesta, kun taas toisissa yrityksissä on vaadittu lääkärintodistus. Todiste- lun perusteella useimmissa alan yrityksissä annettiin selkeät ohjeet siitä, miten sairauspois- saoloista oli ilmoitettava ja minkälaista selvitystä poissaolojen syystä vaadittiin.

Tästä epäyhtenäisyydestä johtuen työtuomioistuin oli pakotettu tekemään ratkaisun muilla perustein. Tässä tapauksessa työehtosopimuksen sanamuodon mukaisella tulkinnalla. Sovel- tamiskäytännön ei siis voida katsoa olevan vakiintunutta, eikä täten myöskään vetoamiskel- poista, mikäli kyseistä määräystä on sovellettu useilla eri tavoilla.113

Työtuomioistuin on antanut joissain aihepiiriä koskevissa ratkaisuissaan soveltamiskäytän- nölle ratkaisevan roolin. Tällainen on jo edellisessä kappaleessa sivuamani tapaus TT 11/1961. Tapauksessa kyse oli siitä, että työehtosopimuksen riidanalaista sanamuotoa ei voitu pitää niin selvänä, että pelkästään sen perusteella sopimusmääräyksen oikea sisältö olisi voitu ratkaista. Työtuomioistuin päätyi ratkaisuun, jossa se päätteli määräyksen sisäl- lön sen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä.

4.2.3. Tulkintariskin jako

Koska osapuolten näkemykset eivät luonnollisestikaan aina edellisissä luvuissa kuvatuilla menetelmillä ratkea, eikä käytetyn tulkintamateriaalin perusteella saada sopimuksen sisäl- töä määritellyksi, on siirryttävä muihin menetelmiin. Koska sopimustulkinnan lopputule- mana on ratkaisun löytyminen, keinovalikoimaa täytyy käytännössä laajentaa tarvittaessa lähes rajattomasti. Tällaisissa tilanteissa voivat painottua esimerkiksi osapuolten suhteelli- nen asema, sopimuksen laadinnan osapuoliroolit, osapuolten suoritusten tasapaino sekä sopimuskäytännössä noudatetut normaaliratkaisut.114

Kuten edellä viittasin, työehtosopimusneuvotteluissa saattaa toisinaan vallita osapuolten välinen resurssien tai intressien epätasapaino. Näin voi olla asianlaita etenkin paikallisissa sopimusneuvotteluissa. Tämä voi näyttäytyä esimerkiksi kumman tahansa, työnantaja- tai työntekijäpuolen suurempana panostuksena sopimuksen syntyyn. Tällainen osapuolten

113 Xxxxxx 1973, s. 83.

114 Annola 2016, s. 257 – 258.

aseman vaihtelu saattaa johtaa siihen, että sopimuksen syntyminen on toiselle osapuolelle merkityksellisempää. Osittain tästä johtuen työehtosopimusmääräykset voivat syntyä yh- teisesti neuvottelemalla, mutta myös toisen osapuolen laatimana tai esittämänä. Toisen osapuolen esittäessä uutta määräystä tai aiemman muuttamista, esityksen tekijältä voidaan edellyttää asianmukaista selvitystä esityksen sisällöstä.115

Mikäli sopimusmääräys osoittautuu myöhemmin tulkinnanvaraiseksi, edellä kuvatun vel- vollisuuden laiminlyöminen saattaa aiheuttaa laatijalleen haitallisen seuraamuksen. Tällai- sissa tapauksissa sovelletaan normaalia sopimusoikeudellista periaatetta eli epäselvyys- sääntöä. Epäselvyyssääntö perustuu nähdäkseni selkeästi toiseen oikeustoimen tulkintaan kehitettyyn periaatteeseen eli objektiivisuusperiaatteeseen. Kyseisen periaatteen taustalla on näkemys, jonka mukaan epäselvyydet sopimussuhteen aikana pyritään ratkaisemaan saatavilla olevaa tulkinta-aineistoa neutraalisti arvioimalla.

Objektiivisesti suoritettu sopimustulkinta siis tuottaa lopputuloksen, jonka mukaan sopi- musehto on epäselvä. Epäselvyyssäännöstä aiheutuu se, että osapuoli, joka olisi voinut helpoimmin välttää tulkinnanvaaran, saa lähtökohtaisesti kantaa riskin epäselvästä ehdos- ta.116 Välttääkseen riskin realisoitumisen, sopimuksen laatijan on huolehdittava siitä, että toinen osapuoli saa oikean käsityksen sopimuksen tarkoituksesta. Tätä kutsutaan laatijan selontekovelvollisuudeksi. Mikäli tämä velvollisuus jää täyttämättä, tulkitaan sopimusta toisen osapuolen eduksi. Tällaisessa tilanteessa tehtävä tulkinta suoritetaan sen mukaan, miten tämä toinen osapuoli on asian voinut perustellusti ymmärtää. Tyyppitapaus tällaisel- le menettelylle on tilanne, jossa sopimustekstin laatija on hakenut sopimustekstille jotain erityismerkitystä, joka ei ilmene sen sanamuodosta.117

Työehtosopimuksen tulkintatilanteissa on myös mahdollista, että tulkintariski kääntyy so- pimusehdon laatijan vastapuolen rasitukseksi. Jos sopimusehdon laatija on täyttänyt selon- tekovelvollisuutensa, tai vastapuoli on jollain muulla tavalla päässyt perille ehdon tarkoi- tuksesta, vastapuolen on ilmoitettava mahdollinen eriävä käsityksensä. Mikäli tämä ilmoi- tusvelvollisuus jätetään täyttämättä, sopimusta tulkitaan sen laatijan tarkoittamalla tavalla. Samoin, jos vastapuoli on havainnut tekstissä jonkin sen tulkintaan vaikuttavan tai muun

115 Saloheimo 2008, s. 140.

116 Xxxxxxxx toim. 2014, s. 59.

117 Saloheimo 2008, s. 140.

epäselvyyden, on kyseiseen sopimuskohtaan hankittava tai pyydettävä täsmennystä. Tätä voidaan nimittää esimerkiksi selontekovelvollisuuden vastinpariksi eli selonottovelvolli- suudeksi.118

Silloinkin kun sopimusmääräys on yhteisesti laadittu, osapuolten on neuvottelutilanteen vaatimusten mukaisesti aktiivisesti huolehdittava siitä, että heidän tarkoituksensa tulevat puolin ja toisin selväksi. Tätä edellyttää osapuolten välisen lojaliteetin vaatimus. Sekä se- lonotto- että selontekovelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa siihen, että kohteena olevaa sopimusmääräystä tulkitaan, kuten edellä, vastapuolen perustellun odotuksen mukaises- ti.119 Tätä aihepiiriä koskee esimerkiksi työtuomioistuimen ratkaisu TT 2006:63.120

4.2.4 Yleinen työmarkkinakäytäntö

Seuraava lyhyesti käsiteltävä tulkintaperiaate on yleinen työmarkkinakäytäntö.121 Työehto- sopimusten tulkinnassa voi tulla tilanteita, joissa sopijapuolten yhteistä tai oletettuakaan tarkoitusta ei aina pystytä selvittämään, tai joudutaan toteamaan, että osapuolten tarkoituk- set ovat olleet selkeästi erisuuntaiset. Tällöin objektiivisen tulkinnan merkitys korostuu ja sopimuskohdan tulkinnassa saatetaan käyttää ohjenuorana yleistä työmarkkinakäytäntöä tai lähialojen sopimuskäytäntöä.122

Tällaista perustetta käytettiin työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2005:8, jossa kantajan vaa- timuksena oli vahvistaa luottamusvaltuutetun tekemä paikallinen sopimus määräaikaisesta työviikon pituutta koskevasta määräyksestä osapuolia sitovaksi. Työtuomioistuimen ratkai- sun perusteluiden mukaan kyseessä ei ollut työehtosopimuksen vastainen menettely, koska jättäessään asiassa riitaisana olevan korvauksen maksamatta yhtiö on tapauksessa esitetyn selvityksen mukaan toiminut työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Tässä vai- heessa työtuomioistuin vetoaa yleiseen työmarkkinakäytäntöön todetessaan, että koska ”syn- tyneestä tilanteesta ei ole selvitetty olleen tällä sopimusalalla aikaisempaa käytäntöä, yhtiön

118 Saloheimo 2012, s. 170 – 171.

119 Saloheimo 2008, s. 141.

120 Ratkaisussa on kyse työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksestä, joka oli tuotu siihen työn- tekijäpuolen aloitteesta. Työnantajapuoli oli neuvotteluiden kuluessa kysynyt tarkennusta nimenomaan mää- räyksen ajalliseen ulottuvuuteen, josta syntynyt keskustelu tuki työnantajapuolen tulkintaa. Työtuomioistuin totesi ratkaisussaan, että mikäli määräyksen ajalliseen ulottuvuuteen olisi haluttu poikkeus, tässä tapauksessa takautuvuus, olisi se tullut ilmetä sopimustekstistä. Vähimmäisvaatimuksena lienee, että se olisi ainakin ilmennyt neuvottelujen aikana käydyistä keskusteluista.

121 Vuorio 1955, s. 262.

122 Kairinen – Hietala - Ojanen 2015, s. 169.

ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla taval- la”.

Toinen työmarkkinakäytäntöön viittaava, hieman aikaisempi ratkaisu on TT 2003:37. Tässä tapauksessa tilanne oli jo eskaloitunut piirisovittelijan tasolle, jonka sovintoehdotuksen poh- jalta sopimus olikin saavutettu. Sopimuksessa oli lauseke, joka koski luopumista työtaistelu- toimenpiteisiin liittyvistä oikeudellisista toimenpiteistä. Lausekkeen sanamuotoa oli työnan- tajapuolen esityksestä muotoiltu työnantajan ja piirisovittelijan välisessä neuvonpidossa siinä tarkoituksessa, että ensimmäinen työnseisaus jäisi sen ulkopuolelle. Koska tähän sopimus- määräyksellä tavoiteltuun, työmarkkinakäytännössä epätavalliseen rajoitukseen ei ollut xxxx- seen kiinnitetty työntekijäpuolen huomiota, heidän näkemyksensä siitä, että kyseisellä sopi- muksella oli luovuttu kaikista työnseisauksiin liittyvistä oikeudellisista toimista, oli perustel- tu. Osasyynä tähän käsitykseen päätymisessä oli voinut olla myös määräyksen moniselittei- sellä sanamuodolla. Jättäessään luopumatta pääluottamusmiestä koskevasta, ensimmäiseen työnseisaukseen liittyvästä tutkintapyynnöstä yhtiö oli näin ollen menetellyt työehtosopi- muksen vastaisesti.123

4.2.5 Muut tulkintaperiaatteet

Hieman vähämerkityksellisempiä tulkintaperiaatteita ovat lähialojen käytäntö ja toisen alan työehtosopimukset, yleisesti noudatetut periaatteet sekä sopimusten käytännön vaiku- tukset. Nämä ovat periaatteita, jotka voivat tulla tulkittaessakin käytettäväksi lähinnä sillä ajatuksella, että ne voivat hyvinkin olla lähtökohtana työehtosopimuksia valmisteltaessa. Näitä voidaan myös kutsua ulkopuolisiksi lähteiksi.124

Kulloinkin käsiteltävänä olevan työehtosopimuksen lähialojen käytäntökin on siis mahdol- lista ottaa huomioon, mikäli kaikki aikaisemmat periaatteet jättävät sopimustulkintaa teh- täessä edelleen umpikujaan. Tätä voisi nykytermein kutsua ”parhaiden käytäntöjen” nou- dattamiseksi. Vaikka työtuomioistuimen toimivaltaan ei varsinaisesti kuulukaan työehto- sopimusriitojen ulkopuoliset asiat, ei tämä kuitenkaan merkitse sitä, etteikö se voisi ottaa ratkaisutoiminnassaan huomioon myös sellaisia normeja ja määräyksiä, jotka ovat johdet- tavissa muusta työoikeudesta, kuin työehtosopimusoikeudesta. Samalla analogialla työeh-

123 Saloheimo 2012, s. 172 – 173.

124 Sarkko 1973, s. 94.

tosopimusten tulkinnassa voidaan ottaa huomioon myös muilla aloilla noudatettavat työeh- tosopimukset.125

Esimerkkinä voidaan ottaa tilanne, jossa sopimusvalmistelua tehtäessä neuvotteluissa on selkeästi viitattu johonkin toisessa työehtosopimuksessa esiintyneeseen käytäntöön tai jopa suoranaiseen sopimusehtoon. Tällaisen voisi olettaa olevan varsin yleistä varsinkin juuri valmisteltaessa paikallista sopimusta. Tällaisissa tapauksissa on mielestäni täysin perustel- tua, että kyseisen ”ulkopuolisen sopimuksen” osalta sitoudutaan ainakin soveltuvilta osin noudattamaan myös sen tulkintaperiaatteita ja ratkaisukäytäntöä. Näissä tilanteissa on joko tehtävä sopimusvalmistelussa erittäin perusteellista selvitystyötä kyseisen ”lainattavan” sopimuksen tulkintakäytännöstä tai vaihtoehtoisesti varauduttava siihen, että kenties kui- tenkin hieman erilaisella toimialalla ja ympäristössä muodostuva soveltamiskäytäntö saat- taa poiketa siitä, mitä lainauksen tehneet neuvotteluosapuolet olivat tavoitelleet. Tällaista riskiä pienentää huomattavasti esimerkiksi kyseistä sopimusta koskeva työtuomioistuimen ratkaisukäytäntö, johon asiassa voisi vedota.126

Samaan kategoriaan kuuluvat myös käytännön vaikutukset. Näillä tarkoitetaan lähinnä punnintaa siitä, millaiset vaikutukset sopimusmääräys sitä soveltavalla alalla saa aikaan. Työtuomioistuimen kolmikantainen, eli työnantajan edustajasta, palkansaajien edustajasta ja näiden ulkopuolisesta asiantuntijasta muodostuva, kokoonpano on mitä ilmeisimmin määritelty juuri siksi, että se pystyisi parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan ratkaisu- jen mahdollisimman toimivan käytännön sovellettavuuden ja niiden yleisen hyväksyttä- vyyden työpaikoilla.127

Lähialojen käytännön tulkintavaikutukseen ja muiden työehtosopimusten käytännön vaiku- tuksiin liittyvään tulkintaperiaatteeseen läheisesti liittyviä kohtuullisuus- ja mielekkyysnä- kökulmia harvemmin pystytään, tai kenties ehkä halutaankaan, kirjata ratkaisujen peruste- luihin.128 Tämä johtuu nähdäkseni pääosin siitä, että termit kohtuullinen ja mielekäs ovat

125 Sarkko 1973, s. 94.

126 Saloheimo 2008, s. 147.

127 Saloheimo 2008, s. 148 - 149.

128 Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2003:12, on kuitenkin poikettu tästä ”maalaisjärjen” käytön ehkä jopa piilottelusta, ja sen perusteluissa. Tapauksessa oli kyse jaksotyöntarkastelu jakson katkeamisesta vuosiloman vuoksi, ja siihen liittyvästä epäselvyydestä ylityörajan määrittelyssä. Työtuomioistuin sovelsi tilanteessa alan työehtosopimuksen määräystä, joka sanamuotonsa mukaan koski jakson loppuun sijoittuvien lomapäivien vuoksi katkennutta kaksiviikkoisjaksoa. Yhtenä vahvana argumenttina tälle valitulle soveltamiselle esitettiin

hyvin voimakkaasti arvolatautuneita, eikä objektiivisen argumentaation auki kirjoittaminen ole luultavasti aina edes mahdollista.129 Näitä kahta termiä tarkastellessaan ei voi kuiten- kaan välttyä ajatukselta, että näiden ikään kuin kätkeminen muihin, vahvempiin tulkintape- riaatteisiin, kuten esimerkiksi osapuolten yhteiseen tarkoitukseen, on erittäin helppoa. Aja- tusrakenne etenee silloin siten, että jopa sopimuksen sanamuodon vastainen tulkinta voi tulla sovellettavaksi, mikäli sen katsotaan olevan osapuolten yhteisen tarkoituksen mukai- nen. Kun yhteistä tarkoitusta verrataan sopimusehtoon, kohtuullisuus ja mielekkyys ovat aivan varmasti asioita, jotka painavat vaakakupissa. Varsinkin, kun niitä tarkastellaankin epätarkoituksenmukaisen sopimusehdon kohtuuttomuuden ja epämielekkyyden näkökul- masta.

Ehkä hieman yllättävästi viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä ”yleisenä tulkinta- periaatteena” esittelen lainsäädännön. Lienee kohtuullisen selvää, että pakottava lainsää- däntö syrjäyttää kollektiivisopimuksessa lain kanssa ristiriitaiset määräykset, eikä lainsää- däntöä siksi voidakaan nimetä varsinaiseksi tulkintaperiaatteeksi. Tapauksissa joissa tul- kintaperusteena on laki, siirrytään mahdollisesti ja jopa todennäköisesti sopimustulkinnasta sopimuksen pätemättömyyden arviointiin.

Niin lopulliselta kuin tällainen ”virheellinen”, lainvastainen sopimusehto kuulostaakin, voidaan lain ja työehtosopimuksensopimuksen välistä ristiriitaa joissakin tapauksissa kui- tenkin ainakin sovitella, ehkä jopa välttää siten, että sopimusta tulkitaan niin kuin se olisi tarkoitettu solmia lain mukaiseksi.130 Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että tarkoituk- sella lainvastaiseksi sovittu, esimerkiksi työaikalain ja EU:n työaikadirektiivin vastainen paikallinen työehtosopimus, tulee alistaa varsin kokonaisvaltaisen tarkastelun alle, ennen kuin sille voidaan myöntää työehtosopimuksen status.131

näyttöä pitkältä ajalta määräyksen soveltamisesta päinvastaisissakin tilanteissa. Asiassa esitetty selvitys ei ollut myöskään aukottomasti todistanut sitä, mitkä käänteisen soveltamisen seurauksista johtuvat tai muut syyt olisivat muutoin johdonmukaisen ja vaikutuksiltaan neutraalin soveltamisen esteenä. Tapauksessa omaksutusta tulkinnasta seurasi, ettei työntekijälle muodostunut korvattavaa ylityötä, joten kanne tuli hylä- tyksi.

129 Sarkko 1973, s. 93.

130 Saloheimo 2012, s. 174. ks. myös työtuomioistuimen ratkaisu TT 1990:120, jonka kanteessa oli kyse väitteestä tietoisesta työajan järjestämisestä työaikalain ja työehtosopimuksen vastaisesti jaksotyöajan luon- toisesti siten, että keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työajan lyhennyksestä maksettavaksi tulevat kor- vaukset voidaan jättää maksamatta. Työtuomioistuin totesi ratkaisussaan, että työnantaja oli menetellyt työ- ehtosopimuksen liitteen määräysten vastaisesti, mutta ei kuitenkaan löytänyt kiistatonta näyttöä siitä, että näin olisi tehty työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti tietoisesti.

131 Tällaisten tahallisesti lainvastaisten paikallisten sopimusten olemassaolo saattaa kuulostaa mahdottomal- ta, mutta on olemassa esimerkiksi juurikin työaikaa rajoittavia määräyksiä, joista sekä työnantaja-, että pal-

Työehtosopimusmääräyksen tulkinnassa työlainsäädäntöä voidaan soveltaa ohjeena myös muissa kuin puhtaasti ”lain vastaisuuden epäilyn aiheuttaneissa” tapauksissa. Tällaisia voi- vat olla esimerkiksi tilanteet, joissa työehtosopimuksessa käytettyä ilmausta tulkitaan siten kuin lain samasanaista säännöstä, vaikka säännös olisi sopimuksenvarainenkin.132 Tällöin tulkinnassa voidaan käyttää hyödyksi lain esitöitä, oikeuskäytäntöä ja muuta laintulkinta- aineistoa. Lain sanamuodon mukainen tulkintasisältö voidaan kuitenkin sivuuttaa, jos työ- ehtosopimuksen muut tulkintaperusteet, kuten osapuolten tarkoitus, puoltavat toisenlaista tulkintaa.133

4.3 Tulkintaetuoikeus

Työoikeuden vakiintuneena käytäntönä on, että työnantajan ja työntekijän ollessa eri miel- tä työsuhteen ehtojen tulkinnasta, noudatetaan työnantajan tulkintaa, kunnes kiistanalai- seen asiaan saadaan asiaankuuluvan tahon tulkinta. Näin siis siitäkin huolimatta, että ky- seessä on sopimusvapauden piiriin kuuluva nimenomaisesti sovittu asia tai sen tulkinta. Tulkinnan kohteena voi olla mikä tahansa työsuhteen normilähde. Tavallisesti kyseessä kuitenkin on työehtosopimus.134

Tämän tulkintaetuoikeuden yhtenä ilmeisenä tehtävänä on työrauhan turvaaminen. Tulkin- nan aikana kumpikaan osapuoli ei saa ryhtyä työrauhavelvoitteen vastaisiin painostustoi- miin oman tulkintansa läpiviemiseksi, vaan erimielisyys tulee ratkaista työehtosopimuk- sessa mahdollisesti määritellyn neuvottelujärjestyksen mukaisesti.135 Tässä suhteessa vai- kutusta ei myöskään ole sillä, että työnantajan tulkinta osoittautuisi jälkeenpäin vääräksi.136 Työtaistelutoimenpide olisi kaikesta huolimatta laiton. Kiistanalaisen asian aihepiirillä ei

kansaajapuoli olisivat valmiita sopimaan pakottavista ehdoista poiketen. Työsuojelullisesta näkökulmasta nimenomaan työntekijän asemaa heikentäen. Näihin tilanteisiin, joita on tullut esimerkiksi pelastustoimen työajan poikkeuslupia haettaessa AVI, työneuvosto ja työtuomioistuin ovat kuitenkin ottaneet tiukan linjan. ks. esimerkiksi TT:2017-157.

132 Hieman tähän viittaava tulkinta on tehty korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2015:49 ja sen sovel- lettavat säännökset ja kysymyksenasettelu – osion kohdassa 5.

133 Saloheimo 2008, s. 144 – 145.

134 Kairinen 2009, s. 230.

135 Ks. Työtuomioistuimen ratkaisu TT:1993-87, jossa nimenomaisesti korostetaan, että ”riippumatta siitä, olisiko työnantajan myös vuorovapaita peruuttaessaan tullut noudattaa edellä tarkoitettua vähintään kahden viikon määräaikaa, olisi työntekijöiden tullut noudattaa työnantajan vuorovapaiden peruuttamista koskevaa määräystä, kunnes vuorovapaiden peruuttamisessa noudatettavaa menettelyä koskeva kysymys olisi ratkaistu työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä.”

136 Kairinen 2009, s. 231.

ole merkitystä, se voi liittyä esimerkiksi lainsäädännön, työehtosopimuksen, paikallisen sopimuksen tai työsopimuksen sisältöön.137

Tämä etuoikeus on väliaikainen, eikä perustu mihinkään varsinaiseen lakiin tai työehtoso- pimusnormiin. Yksittäiseen työehtosopimusmääräykseen se sen sijaan hyvinkin voi siis perustua. Sopimuksessa voi olla työnantajan tulkintaetuoikeuteen johtava nimenomainen määräys.138

Selkeän normin puuttuessa tulkintaetuoikeutta on perusteltu monin eri argumentein. Eräs tapa perustella tulkintaetuoikeutta on johtaa se työnantajan direktio-oikeudesta. Tämä edel- lyttää kuitenkin, että direktio-oikeuden käsitetään olevan eräänlainen työsopimuksella työnantajalle siirretty yleisoikeus.139 Tästä nousee kuitenkin esille perusteltu kysymys di- rektio-oikeuden ja sen perusteella tapahtuvan rajoittamisen yhteydestä. Voidaanko direk- tio-oikeutta ja sen seurausta samalla tavalla työehtosopimuksen määräyksellä rajoittaa?

Erään erittäin mielenkiintoisen näkemyksen mukaan tulkintaetuoikeutta voidaan tarkastella hyvinkin läheisesti myös yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden valossa. Tässä tul- kinnassa johtavana on ajatus, jossa velallisen asiana on ensisijaisesti arvioida oman suori- tuksensa sopimuksenmukaisuus. 140 Tämän velallis-velkoja-ajattelun liittäminen tulkinta- etuoikeuteen edellyttää, että työnantajan katsotaan olevan velallinen. Tämä on mielestäni perusteltavissa perinteisellä palkanmaksusta johdettavalla ajatuksella, jossa työntekijä myy työpanoksensa vastikkeellisesti työnantajalle. Hetkinä, jolloin työpanoksesta ei ole maksua suoritettu, on kyseessä velkasuhde. Työnantaja on velkaa työntekijälle. Tämä palkanmak- sun ajatus täytyy tässä tapauksessa laajentaa koskemaan myös muita työsuhteen osa- alueita. Tässä tapauksessa tällä tarkoitetaan sopimusehdon tulkintaa. Tehdessään esimer- kiksi työaikaa koskevasta sopimusehdosta tulkinnan, työnantaja ikään kuin ulosmittaa so- pimuksen sisältöä ja tekee siihen perustuvan suorituksen, joka konkretisoituu rahan sijaan työsuhteen ehdoksi, jos työntekijä suostuu ”myymään työpanoksensa” työnantajan tulkit- semaan hintaan. Sopimusoikeudellista taustaa vasten tulkittuna, kyseessä ei ole tulkinta-

137 Engblom 2012, s. 10.

138 Engblom 2012, s. 10.

139 Kairinen 2009, s. 231.

140 Tiitinen 1979, s. 169.

etuoikeus vaan suoritusvelvollisuuden, ja siitä seuranneen suorituksen oikeellisuuden tul- kinta.141

Pikaisella vilkaisulla tulkintaetuoikeus saattaa vaikuttaa hyvinkin protektionistiselta ja jopa epätasa-arvoiselta järjestelmältä. Mistään vapaan mielivaltaisesta järjestelmästä ei kuiten- kaan ole kyse, sillä työehtosopimuksen tulkintaa tehdessään ja tulkintaetuoikeutta käyttä- essään, työnantaja altistaa itsensä virheellisestä tulkinnasta seuraavaan hyvityssakkoriskiin. Tällainen hyvityssakko saattaa tulla työtuomioistuimessa sekä työnantajan että sen menet- telyn hyväksyneen työnantajaliiton maksettavaksi.142

Tulkintaetuoikeuden suhteen on valtioiden oikeusjärjestysten välillä merkittäviä eroja. Suomessa kovasti viime aikoina puhuttanut paikallinen sopiminen, sen käytön laajentami- nen ja siitä käytävä keskustelu kääntyy varsin usein länsinaapurimme suuntaan. Ruotsalais- ta työmarkkinakulttuurin joustavuutta ja avoimuutta ihastellaan. Siinä on kuitenkin muu- tamia hyvin ratkaisevia eroja liittyen nimenomaan paikalliseen sopimiseen ja sieltä puuttu- vaan työehtosopimusten yleissitovuuteen. 143 Ruotsissa juuri käsittelemäni tulkintaetuoi- keus, rajatusti kylläkin, on työntekijäpuolella.144 Lienee kuitenkin selvää, että sellaista ver- tailua, jossa mukaan otetaan vain joitain järjestelmän osia, ei ole mielekästä tehdä. Ollak- seen tehokasta, vertailun tulee käsittää kaikki paikallisen sopimisen menettelyn osa-alueet lainsäädännöstä työelämässä vallitsevaan kulttuuriin.

4.4 Tulkintamonopoli

Puhuttaessa tulkintamonopolista, kyse on työehtosopimukseen osallisten oikeudesta tehdä sisältöä koskevia tulkintoja. Tämä oikeus koskee luonnollisesti myös paikallisia työehto- sopimuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ne sopimukseen osalliset, joilla on halutes- saan oikeus muuttaa sopimusta, voivat sopimusmääräysten rajoissa yhteisesti päättää tie- tylle sopimusehdolle annettavasta tulkinnasta siitä riippumatta, millaiseen tulkintaan varsi-

141 Vuorio 1955, s. 270. vrt. Xxxxxxx tässä esittämä palkan ja muun suorituksen rinnastus. Alaviitteessää 55 Xxxxxx kiinnittää huomion edellä käsitellyn mahdollisen vakiintumisteorian osuuteen tulkinnassa. Hänen nähdäkseen työnantajan olisi epäedullista tehdä lähtökohtaisesti itselleen potentiaalisesti haitallisia tulkintoja, jotka saattaisivat myöhemmin vakiintua hyväksytyksi sopimuksen sisällön tulkinnaksi.

142 Puranen 2000, s. 67.

143 Erola 2016, s. 3.

144 Lehisto – Xxxxxxxx 2007, s. 564. Ks. myös ruotsin yhteistoimintaa koskeva lainsäädäntö: Lag om med- bestämmande i arbetslivet (1976:580), 33 §, jossa työntekijäpuolelle on säännelty tulkintaetuoikeus sopimuk- sen soveltamista koskevissa yksittäistapauksissa, kunnes asia on tuomioistuimessa sitovasti ratkaistu.

nainen tulkinta-aineisto mahdollisesti antaisi aihetta.145 Tällainen näkemys on otettu sellai- senaan myös työtuomioistuimen käytäntöön. Ratkaisussa TT:2010-4 ja sen tuomiolausel- massa asia määritellään seuraavasti:

”Sopijapuolilla on tulkintamonopoli tekemiinsä sopimuksiin. Näin ollen sopimusten tulkin- nan keskeinen lähde on sopijapuolten yhteinen tarkoitus, joka ylittää kirjallisen sanamuo- donkin. Tämä tulkintaperiaate koskee myös määrämuotoisia sopimuksia (Xxx Xxxxxxxxxxx, Sopimusoikeuden perusteet Helsinki 2005 s.144 ss.). Sopijapuolten yhteinen, sanamuodon- kin ylittävä tarkoitus on oikeuskirjallisuudessa täysin vakiintuneesti katsottu myös työ- ja virkaehtosopimusten tulkinnan lähtökohdaksi.”146

Tällä kyseisellä tulkintaperusteella on siis edellä kuvatulla tavalla erityisen tärkeä asema tutkittaessa työtuomioistuimen ratkaisuja ja lausuntoja. Kuten edellä lainatussa ratkaisussa todetaan, osapuolet voivat sopija-asemansa nojalla jopa konkreettisesti muuttaa sopimusta tai tehdä sen sisällöstä eri suuntaisia tulkintoja, kuin mihin sopimus varsinaisesti tulkinta- aineistoineen muuten johtaisi. Tulkintamonopoli onkin siksi yksi työtuomioistuimen käyt- tämistä tulkintaperiaatteista, vaikka ulkopuolelta objektiivisesti tarkasteltuna käytetty tul- kinta ei esimerkiksi sopimustekstin perusteella vahvistusta yleisesti saisikaan.147

Vastakkainenkin näkökulma tulkintamonopolille on perusteltavissa. Näin etenkin siksi, että työehtosopimuksen osapuolet sopimuksen tehdessään määräävät muiden noudatetta- vista työehdoista. Varsinaiset sopimuksen ”kohteet” eivät siten ole tätä yhteistä tarkoitusta luomassa. Tämän ulkopuolisten asemaa puolustavan seikan voisi ajatella korostavan so- pimuksen objektiivista tulkintaa.148

145 Saloheimo 2012, s. 129.

146 Ks. myös TT:1977-115, jossa työnantaja on hovioikeudelle antamassaan vastineessa lausunut, että työ- suojelupiirin lakimies oli lausunnon antaessaan ylittänyt toimivaltansa. Näin siksi, että vakiintuneesti oli katsottu, että työehtosopimuksen osapuolilla oli tulkintamonopoli tekemäänsä sopimukseen nähden. Lausun- non antajan olisi täten tullut pyytää puutarha-alan työehtosopimuksen solmineilta liitoilta niiden lausuntoa asiasta. Ja jo aiemminkin viitattu TT:2007-7, joka koski sopimusosapuolten yhteneväistä näkemystä sopi- musehdon soveltamisesta myös oppisopimustapauksessa.

147 Vaikka työtuomioistuin aika-ajoin toteaakin, ettei sillä ole aihetta tai tarvetta poiketa työehtosopimus-

osapuolten yhteneväisestä kannasta, ei nähdäkseni heidän yhteneväinen kantansakaan voi olla täysin muista tulkintaperusteista irrallinen tai jopa ristiriitainen. Tässä tullaan normihierarkiakysymyksen äärelle.

148 Kairinen – Hietala - Ojanen 2015, s. 169.

4.5 Valvontavelvollisuus

Sopimusosapuolilla on aiemmin esitetyn perusteella oikeus tulkita sopimustaan varsin va- paasti. Tuota vapautta kuitenkin rajoittavat esimerkiksi valtakunnallisten sopimusosapuol- ten velvollisuus valvoa ja myös puuttua mahdollisiin sopimustulkinnan ongelmakohtiin.

Työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetään niistä perusteista, joiden mukaan arvioidaan työeh- tosopimukseen osallisen yhdistyksen työrauhavelvollisuuden toteuttamiseen ja työehtoso- pimuksen rikkomiseen liittyvää valvontavelvollisuutta.149 Työehtosopimus velvoittaa sii- hen osallisia tai muuten sidottuja yhdistyksiä ja työnantajia välttämään kaikkia työehtoso- pimusta tai sen määräystä koskevia työtaistelutoimenpiteitä. Tällöin on lähtökohtaisesti kyse työnantajayhdistyksen velvollisuudesta valvoa jäsentyönantajiensa ja työntekijäyhdis- tyksen velvollisuutta valvoa alayhdistystensä ja niiden jäseninä olevien työntekijöiden työ- ehtosopimuksesta johtuvien velvollisuuksien noudattamista. Työnantajayhdistysten val- vontavelvollisuus koskee työehtosopimuksien määräysten noudattamista yleisesti, kun työntekijäyhdistysten valvontavelvollisuuden merkitys rajautuu käytännössä työrauha- asioihin150

Tässä tutkimuksessa käsiteltävässä tapauksessa solmittavia paikallisia työehtosopimuksia koskeva valvontavelvollisuus on työnantajapuolen KT:lla ja palkansaajapuolen Ko- Ho/SPAL ry:llä. Valvontavelvollisuus ei siis teoriassa vaikuta millään tavalla paikallisen sopimuksen solmimiseen, mutta käytännössä valvontavelvolliset saattavat olla hyvinkin kiinnostuneita tehdyistä paikallisista sopimuksista.151 Tämä on toki täysin loogista, koska mikäli sopimuksen tulkintaa koskevissa neuvotteluissa ja niitä edeltävissä erimielisyyksis- sä ei paikallisesti päästä sopimukseen, siirtyy riita keskustasolle, jossa osapuolina ovat juurikin valvontavelvolliset. Samoin on asianlaita myös mahdollisessa työtuomioistuimeen ajautuvassa riidassa, sinne asian vievinä osapuolina ovat valtakunnalliset sopijapuolet.

Valvontavelvollisuuden kantavana ajatuksena on nähdäkseni reagoiminen. Työnantajaliitot eivät lähtökohtaisesti voi joutua vahingonkorvausvastuuseen tai muuhunkaan vastuuseen, mikäli ne reagoivat tietoonsa saamaansa epäkohtaan tai sopimustulkinnan ongelmaan. Sa-

149 Kairinen – Xxxxxxx - Xxxxxx 2015, s. 219.

150 Saloheimo 2012, s. 112.

151 Tehy ry:n paikallisen sopimisen ohjeistuksessakin mainitaan toistuvasti, että he keräävät tehdyt sopimuk-

set toimistolle ja koostavat niistä ”parhaat käytännöt” kokoelman. esimerkiksi sivut 7 ja 15.

ma koskee työntekijäpuolta, jotka vastaavat valvontavelvollisuutensa nojalla alayhdistys- tensä ja niiden jäsenten toiminnan lain- ja sopimuksenmukaisuudesta. Tulkinnanvaraa tä- hänkin tarkasteltavaan menettelyyn kuitenkin jää, nimittäin reagoinnin nopeus. On varsin riidatonta, että mikäli esimerkiksi rikkoutuneen työrauhan palautustoimiin ei lainkaan ryh- dytä, syyllistytään valvontavastuun laiminlyömiseen. Näin voidaan toimia jopa jo hyvinkin lyhyiden lakkojen tai muiden työtaisteluiden seurauksena.152

Paikallisen menettelyn voidaan siis katsoa olevan moitittavaa, tai sopimuksen vastaista ja siten rangaistavaa, mutta seuraamuksia voi tulla myös työnantajaliitoille, kuten seuraava tapaus TT:2013-95 osoittaa:

Asiassa oli kysymys ennen irtisanomista maksetun, tukipaketissa sovitun erillisen motivaa- tiokorvauksen sisällyttämisestä irtisanotun työntekijän irtisanomisajan palkan laskentaperus- teena olevaan keskituntiansioon. Motivaatiokorvaus oli riidattomasti erillislisä, joka kuului työehtosopimuksen mukaan huomioon otettavaksi keskituntiansiota laskettaessa, ellei toisin sovittu.

Tukipakettisopimukseen tai neuvottelupöytäkirjoihin ei sisältynyt työehtosopimuksesta poikkeavaa laskentatapaa koskevaa ehtoa tai mainintaa. Työnantajan edustaja oli neuvotte- luissa ja sopimuksen tekemisen jälkeen antamassaan tiedotteessa todennut irtisanomisajan palkkaa maksettavan keskituntiansion mukaisesti. Myöhemmin työnantaja oli vielä useaan kertaan todennut, ettei motivaatiokorvauksen vaikutuksesta keskituntiansioon ollut sovittu mitään.153

Vaikuttaako paikallinen sopiminen sitten valvontavelvollisuuden kohdistumiseen? Siirtää- kö se sen kenties paikalliseksi? Näihin kysymyksiin oikeuskirjallisuudessa on perinteisesti vastattu kielteisesti.154 Mikäli työehtosopimusta rikotaan tahallisesti, kuten aina silloin täl- löin työtaisteluissa on tapana, kuuluu tähän liittyvä valvontavelvollisuus työehtosopimuk-

152 ks. työtuomioistuimen ratkaisu TT 2008:14, jossa lakko on kestänyt ainoastaan yhden iltapäivän, mutta asianomainen ammattiosasto ei ryhtynyt työnantajan kehotuksista huolimatta lainkaan velvollisuutensa edel- lyttämiin toimiin ja tuomittiin näin ollen hyvityssakkoihin asiassa.

153 Työtuomioistuimen ratkaisun perusteluissa todetaan, että työnantajaliitot ovat saaneet tiedon kohteena

olevan yhtiön menettelystä ja asian arvioinnin perusteena olevista neuvotteluasiakirjoista, mutta eivät ole ryhtyneet toimenpiteisiin jäsenyrityksensä virheellisen toiminnan oikaisemiseksi. Siten työnantajaliittojen on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa asiassa.

154 Kairinen – Hietala - Ojanen 2015, s. 220.

sen osapuolille. Kun paikalliset osatyöehtosopimuksen155 osapuolet ovat käyttäneet ylem- män viitetyöehtosopimuksen kelpuuttavan lausekkeen nojalla saamaansa oikeutta sopia, ja ovat sen seurauksena luoneet tällaisen paikallisen normin eli eräänlaisen viitetyöehtosopi- muksen osan, joudutaan tilanteeseen, jossa on mietittävä, muuttaako tämä perinteistä ase- telmaa. Yksilötasolle viety sopimisoikeus voisi teoriassa aiheuttaa tilanteen, jossa yksittäi- nen työntekijä huomaisi olevansa itsestään valvontavelvollinen. Koska työehtosopimuslaki ei sanamuotonsa mukaan mahdollista työntekijäpuolen vastuunsiirtoa yhdistystasoa alem- maksi, ei myöskään valvontavelvollisuuden voitane ajatella siirtyvän näin alas. Riippumat- ta sopimuksen todellisista osapuolista.156

4.6 Vahvistuskanne

Työoikeudellisissa kiistoissa vahvistuskanteella voidaan selvittää tilanteita, joissa sopija- puoli haluaa pelkästään ratkaista paikallisesta sopimuksesta johtuvan tulkintaerimielisyy- den ja saada sille lainvoiman. Vahvistuskanne eroaa riidanratkaisusta siten, että tämän käyttäminen saattaa olla jopa molempien osapuolten ajatus siitä tavasta, jolla sopimustul- kinta ratkaistaan, ennen kuin siitä kehkeytyy varsinaista riitaa. Tällaisissa tilanteissa voi siis riittää, että osallinen vaatii sopimuksen sisällön työtuomioistuimessa vahvistuskanteel- la vahvistettavaksi. Vahvistuskanteilla ratkaistut kysymykset ovat myös omiaan yhdenmu- kaistamaan esimerkiksi jonkun alan valtakunnallista tulkintakäytäntöä.

Tyypillisimmillään työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa työtuomioistuinasiassa kanta- jana on osallinen työntekijäliitto ja kanteessa esitetään seuraavanlaisia vaatimuksia:

1. työehtosopimuksen oikea sisältö on vahvistettava kanteessa esitetyn mu- kaiseksi,

2. työnantaja on tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, ja

3. osallinen työnantajaliitto on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvolli- suuden laiminlyömisestä.

On tietenkin myös mahdollista, että kanne sisältää pelkän vahvistusvaatimuksen. Tällöin vaatimus voi koskea esimerkiksi työehtosopimuksen tulkintaa, pätevyyttä tai voimassaoloa

155 Osatyöehtosopimuksissa on kyse työehtosopimukseen perustuvista paikallisista sopimuksista, jotka ovat tulleet paikallista sopimista koskevia määräyksiä sisältävien viitetyöehtosopimuksen osiksi ja omaavat siten työehtosopimuksen oikeusvaikutukset.

156 Kairinen – Hietala - Ojanen 2015, s. 220.

yleisenä normitason kysymyksenä, ilman liityntää johonkin konkreettiseen työpaikkatason ongelmaan.157

Viitetyöehtosopimuksen nojalla solmittuun paikalliseen osatyöehtosopimukseen liittyvä tulkintariita ratkaistaan periaatteessa samalla tavalla kuin itse viitetyöehtosopimuksen jos- takin sopimuskohdasta syntynyt riita. Asia voidaan ratkaista muuttamalla sopimusta, sopi- malla osapuolten välillä sen uudesta tulkinnasta tai jos neuvottelut päättyvät erimielisinä, viemällä asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Sopijaosapuolen itsensä valittavissa on luonnollisesti se, minkälaista seuraamusta hän asiasta vastapuolelle haluaa.

Nykyään on jonkin verran saatavissa oikeuskäytäntöä paikallisten osatyöehtosopimuksia tulkinnasta. Esimerkkinä voidaan mainita ainakin seuraava työtuomioistuimen lausunto TT:2012-36 Tapauksessa oli kysymys siitä, voiko toimihenkilö pätevästi sopia tulevien työajan lyhennysvapaiden vaihtamisesta rahaan:

Lausuntopyynnössä oli kysymys siitä, voitiinko teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa sovitusta työajan lyhentämisestä sopia toisin paikallisella sopimuksella työehtosopimuksen rajoittamatta vai asettaako työehtosopimus rajoituksia paikallisen sopi- misen sisällölle.158

Tapauksessa esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoi lausuntonaan, että metalliteollisuu- den toimihenkilöiden työehtosopimus mahdollisti vain yksittäisissä tapauksissa tapahtuvan sopimisen asianomaisen kalenterivuoden työaikaa lyhentävien vapaiden korvaamisesta ra- halla. Työehtosopimus ei siten ole sallinut sitä, että toimihenkilö kertakaikkisesti ja tulevai- suuteen nähden sopii työajan lyhennysvapaiden vaihtamisesta kuukausiansion korotukseen

Vahvistuskanteen asemaa voidaan perustellusti pitää hyvin merkittävänä työoikeudellisena toteuttamiskeinona. Myös paikallisesti. Sille on ominaista, että se ei ole tavanomaiseen tapaan toteuttamiskelpoinen, vaan sen vaikuttamismekanismi on toinen. Mielestäni suo- rempi. Näin siksi, että tavanomainen riita-asiaan rinnastettava työtuomioistuimen ratkaisu vaatii tavanomaisen laajuisen prosessin. Vahvistuskanteen tapauksessa on mahdollista ja jopa toivottavaa, että siitä seurannutta ratkaisua käytetään jatkossa ilman enempiä riitoja. Prosessin laajuudesta on toki sanottava, että juuri mainittu vahvistustuomioiden kauaskan-

157 Saloheimo 2012, s. 101.

158 Kairinen – Hietala - Ojanen 2015, s. 212 - 213.

toisuus on omiaan lisäämään niiden merkitystä ja siten niihin tehtyjä panostuksia. Tämä on siis hyvin ymmärrettävää, koska työehtosopimuksen, niin paikallisen kuin valtakunnalli- senkin, oikean sisällön vahvistamisella on äärettömän tärkeä merkitys niiden tosiasiallisen toimeenpanon kannalta.159

4.7 Edullisemmuussääntö

Monitasoisessa sopimisjärjestelmässä palkkaukseen liittyvistä työsuhteen ehdoista voidaan määrätä sekä työehtosopimuksessa ja paikallisessa työehtosopimuksessa että työntekijän työsopimuksessa. ristiriitatilanteissa soveltaa edullisemmuudensääntöä. Sen avulla ratkais- taan kilpailevien normien ristiriitatilanne, eli normikollisio. Edullisemmuudensääntö on työoikeudellinen mekanismi, jonka perusteella ristiriitatilanteessa on noudatettava sitä eh- toa, joka johtaa työntekijälle edullisimpaan lopputulokseen.160

Työlainsäädännössä ei ole olemassa varsinaista määräystä tai säännöstä yleisestä edulli- semmuussäännöstä, mutta esimerkiksi jo vuoden 1970 työsopimuslain (320/1970) 17 §:n säännöstä on perinteisesti pidetty sen ilmentymänä.161 Nykyään edullisemmuussääntö on kirjattu myös ainakin yhteen työoikeuden alaan kuuluvaan lakiin. Kyseessä on laki yhteis- toiminnasta yrityksissä (334/2007), jonka 29 §:ssä mainitaan nimenomaan, että kyseisen lain määräyksiä ei sovelleta, mikäli ne ovat ristiriidassa esimerkiksi työsopimuksen työnte- kijän kannalta edullisemman ehdon kanssa. Vaikka mitään varsinaisia edullisemmuuden- säännön lakiteksteihin tuovia lakiuudistuksia ei olekaan vuosikymmenten aikana tehty, edullisemmuussäännön olemassaolosta ei ole vähäisintäkään epäilystä.

Oikeuskirjallisuudessa tästä on oltu yksimielisiä vuosikymmenet ja eräissä lainvalmistelu- asiakirjoissa on niin ikään todettu, että kollisiotilanteissa on yleensä sovellettava työnteki- jälle edullisinta ehtoa. Tällaisia viitteitä on saatu jo varhaisista komiteamietinnöistä ja lain- valmistelukunnan ehdotuksista. 162 Myös oikeuskäytännössä edullisemmuussääntöön on viitattu tai sitä on käytetty ratkaisun perusteena verraten useasti. Tästä esimerkkinä lähes

159 Saloheimo 2012, s. 100.

160 Kairinen – Hietala - Ojanen 2015, s. 65 – 66. ks. myös Hietala – Xxxxxxxxxxx – Kaivanto 2017, s. 29.

161 Tiitinen – Kröger 2012, s. 805 – 806.

162 Ks. esim Lainvalmistelukunnan ehdotus laiksi työehtosopimuksesta ynnä perustelut.(LvK 1921:11) s. 34 ja työrauhakomitean osamietintö (KM 1958:10) s. 11-12.

40 vuoden takainen korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1979 II 43, jossa nimenomaan mainitaan työoikeudessa yleisesti noudatettu sääntö.

Kun työoikeudessa yleisesti noudatetun niin sanotun edullisemmuussäännön mukaan työnan- tajan olisi pitänyt soveltaa työsuhteen katkaisemisessa työntekijälle edullisempaa työsopi- muksen mukaista menettelyä soveltamansa työehtosopimuksen määräyksen asemesta, vel- voitettiin työnantaja maksamaan työntekijälle vahingonkorvausta.

4.8 EU-oikeuden tulkintavaikutus

EU-oikeuden yleisten oppien mukaisesti, kansallista oikeutta on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista EU-oikeuden vaatimusten mukaisesti ja EU-direktiivien tavoitteiden to- teuttamiseksi. Tässä suhteessa poikkeusta eivät tee myöskään työoikeutta sääntelevät di- rektiivit ja työehtosopimustulkinta.163 Unionin oikeuden tulkintavaikutuksen periaatteesta on esimerkkinä EU-tuomioistuimen ratkaisu Pfeiffer C-397/01. Kyseinen ratkaisu koskee työaikadirektiiviä.164

EU-oikeudelliset asiat ilmenevät erityisesti työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä tutkit- taessa työehtosopimusten määräysten EU-oikeuden norminmukaisuutta. Tarkasteltavia seikkoja ovat muun muassa työehtosopimusmääräysten syrjimättömyysvaatimukset ja liik- keenluovutustilanteiden menettelyt. Lähtökohtana tässä tulkinnassa ovat luonnollisesti EU- oikeuden sisältö ja työehtosopimusmääräysten direktiivimukainen sisältö. Tästä asiasta ovat kirjoittaneet myös Xxxxx ja Malmberg.165

163 Saloheimo 2008, s. 146.

164 Tapauksen perusteluiden kohdassa 113 todetaan muun muassa seuraavaa: ”Kansallisen tuomioistuimen on näin ollen kansallista lainsäädäntöä soveltaessaan ja erityisesti soveltaessaan sellaisia säännöksiä, jotka on nimenomaan annettu direktiivissä asetettujen edellytysten täytäntöönpanemiseksi, tulkittava kansallista lain- säädäntöä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direk- tiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi ja noudatettava tällä tavoin EY 249 artiklan kolmatta kohtaa.”

165 Bruun – Malmberg 2006, s. 8.

5 YHTEENVETO

Paikallinen sopiminen on ennen kaikkea tulevien ongelmien ennakollista ratkaisemista tekeillä olevan sopimuksen ehtojen avulla. Se on eräänlaista konfliktien mallintamista. Näkemys saattaa kuulostaa ongelmakeskeiseltä, mutta on nimenomaan päinvastainen - ratkaisukeskeinen. Se, että otetaan huomioon tulevat konfliktit, ei ole pessimismiä, vaan realismia. Se, että konfliktit neuvotellaan etukäteen minimiin, on puolestaan viisautta.

Mitä vaihtoehtoja sopimustulkinnasta syntyneen erimielisyyden ratkaisemiselle sitten on? Erityisesti paikallisen sopimuksen tulkintaratkaisu kannattaisi ensisijaisesti pyrkiä löytä- mään paikallisella tasolla tai viimeistään varsinaisen työehtosopimuksen allekirjoittaneiden työmarkkinaosapuolten kesken käytävissä keskusneuvotteluissa. Työehtosopimuksessa voidaan myös määrätä, että sitä koskevasta tai siitä johtuvasta riitaisuudesta on sovinnon aikaansaamiseksi ensin neuvoteltava. Jos erimielisyyttä ei saada ratkaistua neuvotteluissa, riita voidaan saattaa kanteella työtuomioistuimen ratkaistavaksi. 166 Työtuomioistuimeen kuuluva riita-asia saadaan työehtosopimuksessa olevan määräyksen perusteella jättää tie- tyin edellytyksin myös välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi.167

Paikallinen sopimus on sinällään tarkasti säännellyssä työoikeudessa hyvin poikkeukselli- nen instrumentti. Sen syntyvaiheessa ei välttämättä tarvita tai käytetä niin sanottuja ulko- puolisia tai juridisia asiantuntijatahoja. Kompetenssi tehdä sopimuksia ei luonnollisesti- kaan edellytä juridista osaamista, vaan se tulee nimenomaisesta viitetyöehtosopimuksesta johdetusta toimivallasta. Tutkimassani tapauksessa kompetenssi sopia johdetaan työehto- sopimuksen liitteeseen kirjatusta kokeilumääräyksestä, jonka ala on äärimmäisen rajattu. Sopijapuolille jää käytännössä muutamia sisällöllisiä sopimusmahdollisuuksia, mutta käy- tännössä liikkumavara on sopimusmääräysten muotoilussa ja niiden perusteiden avaami- sessa.

Kuten riidanratkaisussa normaalistikin, näissäkin tilanteissa osapuolten näkemys tosiasi- oista muuttuu tyystin toiseksi, kun tehtyä sopimusta ryhdytään myöhemmin ilmenevässä

166 Etenkin puhuttaessa paikallisesta työehtosopimuksesta ja sen sisällön tulkinnasta, voidaan perustellusti kyseenalaistaa, kuuluuko paikallisia erityispiirteitä koskeva sopimustulkinta työtuomioistuimen ratkaistavak- si? Ratkaisupakko takaa lopputuloksen, joka perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön ja sopimusmateriaa- liin. Mikäli osapuolet ovat tehneet epäselvän tai olettamuksiin perustuvan sopimuksen, ei kummankaan tahto välttämättä näy tuomioistuimen lopputuloksessa.

167 Laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa 11 § 1 mom.

erimielisyystilanteessa tulkitsemaan. Tällöin tehty sopimus ajautuu mahdollisesti jopa työ- tuomioistuimeen saakka arvioitavaksi. Silloin olemme tilanteessa, jossa mahdollisesti täy- sin maallikoista koostuvan sopijajoukon tekemä oikeustoimi asetetaan juristeista koostu- van tuomioistuimen arvioitavaksi. Tämä ei varsinaisesti poikkea tavanomaisesta sopimus- oikeudellisesta toiminnasta, mutta henkilökohtaisesti koen sopimusoikeuden ja -vapauden varsin merkittävinä asioina muuten hyvin tarkasti säännellyssä ja valvotussa työoikeuden kentässä.

Tutkimukseni etsi vastausta kysymykseen työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden vaikutuksesta paikallisen sopimuksen määräyksen tulkintaan. Näkisin, että nämä kaksi asiaa, eli kokonaisuuden hahmottaminen ja paikallisen sopimisen käsitteen yksityiskohtien määrittely sekä sopimuksen ehdon ennakoiva tulkinta ovat myös paikallisen sopimuksen valmistelun kulmakivet.

Xxxx tutkielmassani käsitellyt paikalliseen sopimiseen liittyviä ominaispiirteitä, tarkastel- len niitä erään kokeilumääräyksen näkökulmasta. Kuten jo aiemmin totesin, motiivini tä- hän ovat moninaiset, mutta liittyvät pääosin omaan uteliaisuuteeni siitä, miten näin läpeen- sä juridinen asia on mahdollista onnistuneesti viedä läpi ei-juridisin voimin. Kuten aiem- min totesin, koen pelastusalan kulttuurin vielä pääosin varsin vanhoillisena ja konservatii- visena. Tilanne on muuttumassa, mutta toistaiseksi vallalla on nimenomaan sopimisen kulttuuri, mutta enemmänkin henkilöiden välisen paikallisen sopimisen kulttuuri. Tämä luottamuksen ja sanansa pitämisen ilmapiiri, joka alalla edelleen vallitsee, on teoriassa todella hyvä lähtökohta paikalliselle sopimiselle.

Toinen piirre, joka pelastusalan toimintakulttuurista kannattaisi yleisemminkin kopioida, on aito paikallisuus. Aito paikallisuus juontaa juurensa vielä 15 vuotta sitten käytössä ol- leesta kunnallisen pelastustoimen kulttuurista, jolloin toimintayksiköt olivat pieniä. Pelas- tusalan kohtuullinen laajentumisen tahti on mielestäni pääosin onnistunut säilyttämään paikallisuuden edut. Toki sen vastapainona tulee muutosvastarinta, mutta se taas osaltaan tuo sopimustoimintaan siihen kaivattua pysyvyyttä. On mielestäni pakollista, että paikalli- nen sopimus vaikkapa työajasta, tulee olla konkreettisesti paikallisten osapuolten tekemä ja sen ehtoja tosielämässä soveltavien osapuolten valmistelemia. Näin valmisteltuna sopi- muksen sisältö ja siitä ilmenevät kysymykset ja mahdolliset tulkintaepäselvyydet tulevat ajoissa ilmi. Ulkopuolinen apu voi luonnollisesti jossain vaiheessa olla yksityiskohtien

osalta tarpeen, mutta varsinainen sisältö ja yhteinen tahto sekä siitä muodostuva sopimuk- sen tarkoitus tulee olla sopimusosapuolten muodostamaa.

Miten paikalliset sopimusosapuolet sitten voivat onnistua jossain sellaisessa, missä tällä neuvottelukaudella eivät ammatikseen neuvottelevat pääsopijajärjestöjen edustajatkaan täysin tyylipuhtaasti onnistuneet? Ja tällä tarkoitan lähes välittömästi sopimusneuvottelui- den jälkeen ilmenneitä näkemyseroja siitä, mitä oli sovittu.

Paikallisen sopimisen ”sääntely” on erittäin kattava kokonaisuus. Lähtökohtana toiminnal- le on luonnollisesti neuvotteluvaltuutus, joka tulee tässä tapauksessa useistakin eri tasoisis- ta viitetyöehtosopimuksista. Työehtosopimusten tulkinnasta on olemassa oma, varsin ansi- okkaasti tutkittu oikeudenalansa ammattilaisineen. Tämän perustana ja tätä tukemassa on eri tuomioistuinten ratkaisukäytäntö, joka on muovautunut jo vuosikymmenten ajan. Tätä kokonaisuutta tukevat niin erilliset sopimukset kuin täsmälliset kokeilumääräyksetkin so- veltamisohjeineen ja valmisteluaineistoineen. Seuraavalla tasolla apuna ovat paikallisen työehtosopimustoiminnan erityinen sääntely ja muutamat paikallisestikin käyttökelpoiset työehtosopimustulkinnan erityispiirteet, joiden avulla tilanteita saadaan ratkaistua. Unohtaa ei sovi myöskään neuvottelujärjestelmää, joka alkaa työsuhteen ehtoa koskevissa asioissa paikallisten osapuolten välittömistä neuvonpidoista ja päättyy paikallis- ja keskusneuvotte- luiden kautta aina työtuomioistuimeen saakka.

Kaikki nämä seikat yhteensä muodostavat erittäin kattavan järjestelmän, joka turvaa pai- kallisen sopimisen varsin hyvin. Aukoton järjestelmä ei missään nimessä ole. Suurimpana pelkona ja ongelmana kuulee usein mainittavan osapuolten epätasapainon. Vaikka puhu- taankin paikallisesta sopimisesta, niin joskus työpaikoilla saattaa olla tilanteita, joissa toi- sella neuvotteluosapuolella on jokin niin sanottu ”valttikortti”, jolla se pyrkii vaikuttamaan lopputulokseen. Toinen, luultavasti yleisempi, sopimisen ongelma on epätasapainoinen tarve sopimiselle. Toinen osapuolista ei välttämättä koe sopimista yhtä merkitykselliseksi, joten ei katso olevan velvoitettu ainakaan mistään luopumaan neuvottelutulokseen päästäk- seen.

Saattaa myös olla mahdollista, että osapuolilla on neuvottelutilanteessa tosiaankin ollut tehdyistä sopimusehdoista poikkeava näkemys asioiden optimitilasta, ja se on vieläpä yh- teinen. Siis näkemys erimielisyydestä, ei luonnollisestikaan tulkinnasta. Tällöin osapuolet

voivat esimerkiksi neuvotellessaan lähes ohittaa jonkun kipupisteen tai heidän mielestään epätarkoituksenmukaisesti säännellyn sopimuskohdan kokonaan ja jättää sen paikallisen toteutuskäytännön varaan. Näin asiansa ja toisensa tuntevat neuvotteluosapuolet pystyvät tarvittaessa sujuvasti nopeuttamaan ja parhaimmillaan jopa mahdollistamaan neuvottelutu- loksia, joihin muuten ei olisi mahdollisuuksia päästä.

Listasin tähän muutaman hyödyllisen epäselvyyden tilanteen: 1. Epämääräistä sopimuseh- toa voidaan käyttää eduksi, lähtökohtaisesti negatiivisesta neuvottelutuloksesta jäsenistölle ja yleisölle viestittäessä.168 Toki viestinnässäkin tulisi muistaa pitäytyä tosiasioissa ja tur- vata näin edustamansa tahon uskottavuus. 2. Epämääräinen sopimusehto siirtää ilmeisen tappion tulkintakoneiston ratkaistavaksi. Käytännössä siis viimekädessä työtuomioistui- meen. Toki ilmeisissä tapauksissa ratkaisu löytynee jo luvussa 2.2 esiteltävän järjestelmän kolmannella, eli keskustasolla. 3. Epämääräinen sopimusehto saattaa jopa jäädä voimaan sellaisenaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sitä tulkitaan eri puolilla eri tavalla. Voi hyvinkin olla, että sopimusehto jatkaa epämääräisenä elämäänsä eikä varsinaisesti häiritse ketään ja vakiinnuttaa näin asemansa jopa vuosikausiksi. Kaikki nämä kolme tilannetta ovat sellaisia, joista saattaa hyötyä kumpi osapuoli tahansa. Tämänkaltaisen riskin ottami- nenkin perustuu suurelta osin luottamukseen. Luottamukseen siitä, että ne asiat, joista so- pimukseen on päästy, pitävät edelleen ja vastaavasti ne, joista sopimusta ei ole, pystytään aikanaan tarvittaessa ratkaisemaan vaikkapa työpaikkakohtaisesti. Koen että tämäkin sopii mainiosti käsitteen työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuus alle.

Xxxx tutkielmaa tehdessäni jatkuvasti pyrkinyt lähestymään paikallisen sopimisen käsitettä puhtaasti juridisesta näkökulmasta. Tavoitteenani kartoittaa paikallisen sopimisen juridisia solmukohtia etsiessäni vastausta kysymykseen, mitä on paikallinen sopiminen, kierrän jatkuvasti saman ajatuksen ympärillä. Paikallisessa sopimisessa on toisaalta kyse hyvin tiukan juridisen viitekehyksen sisällä tapahtuvasta työsuhteen ehtojen kaupankäynnistä ja toisaalta kokonaisuuden hahmottamisesta. Tulen hetki hetkeltä vakuuttuneemmaksi siitä, että kyseessä tosiaankin on viime kädessä varsin suoraviivainen paikallinen sopimusoikeu-

168 Tällä kunta-alan neuvottelukierroksella Kuntatyönantaja ei missään vaiheessa ole myöntänyt suostuneen- sa eräiden järjestöjen hyvin äänekkäästi ajamaan ”kiky-kompensaatioon”. Kyseessä kun on ”paikalliseen tuloksellisuuteen perustuva kertaerä”. Palkansaajia edustava Tehy puolestaan uutisoi näyttävästi saaneensa ”oman sopimuksen”, joka sillä olikin varsin näyttävänä neuvottelutavoitteena. Tosiasiassa oma sopimus tarkoitti tässä tapauksessa sen valmisteluun perustettavia työryhmiä, ei vielä varsinaista omaa sopimuskirjaa.

dellinen instrumentti. Näin ollen siihen tulee mielestäni myös siten juridisesti suhtautua.

Edustan tässä varsin liberaalia, ”osapuolet tietävät parhaiten” -ajattelua.

Pohdin pitkään, onko edes mahdollista löytää yleispätevää vastausta kysymykseen paikal- lisen työehtosopimuksen tulkinnasta. Asiaa tutkittuani ja siihen tutustuttuani, koen ettei ole edes järkevää esittää kysymystä siitä, miten paikalliseen työehtosopimukseen perustuvaa työsuhteen ehtoa tulisi tulkita - saati odottaa siihen tyhjentävää ja yleispätevää vastausta. Näin siksi, että jokaiseen tehtyyn sopimukseen vaikuttaa niin valtava määrä asioita ja olo- suhteita, että olisi kyseisen sopimusjärjestelmän aliarvioimista väittää löytäneensä univer- saalin ratkaisun paikallisten sopimusten tulkintaan. Tämän vuoksi päädyin tutkimaan asiaa yksittäisen paikallisen työehtosopimuksen näkökulmasta, nimenomaan työehtosopimusjär- jestelmän kokonaisuuden näkökulmasta, pohtien sen vaikuttimia ja toimintaympäristöä.

Tutkielmani rakenne on ollut sellainen, että lähdin purkamaan kysymysten vyyhdistä asiaa kerrallaan, aluksi työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuutta, sitten paikallista sopimista instrumenttina ja lopuksi paikallisen työehtosopimuksen tulkintaa osana työehtosopimus- järjestelmän kokonaisuutta. Vasta yhteenvetoa kirjoittaessani tajusin sen, mikä olisi kenties ollut nähtävillä käyttämästäni materiaalista koko ajan.

Omakohtaiseen kokemukseeni perustuen kokonaisuuden kehittyminen ja paikallisen sopi- misen lisääntyminen ovat toisistaan riippuvaisia. Tästä luonnollisesti seuraa eräänlainen kehäpäätelmä. Paikallisen sopimisen lisääminen kasvattaa kokemusperäisen tiedon lisään- tyessä työehtosopimusjärjestelmän nauttimaa luottamusta, mutta uskaltautuakseen sopi- maan paikallisesti, osapuolet kaipaavat työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuudelta luo- tettavuutta.

Tästä syystä tällä hetkellä mielenkiintoisinta, olennaisinta ja ehkä jopa ratkaisevaa on se, miten lainsäädännön avulla pystytään luomaan järjestelmä, joka aidosti kannustaa paikalli- seen sopimiseen ja tarjoaa sille turvallisen, mutta samalla joustavan viitekehyksen. Halu- tessamme kehittää yritystemme ja palveluntuottajiemme toimintaa, on myös uskallettava ottaa riskejä. Siinäkin suurena apuna olisi järjestelmän mahdollistama sopimustilanteiden luottamuksen maksimointi. Avainasemassa on nähdäkseni nimenomaan järjestelmä koko- naisuutena.

Oikeustieteessä on viime aikoinakin ilmennyt myös ajatuksia, joiden mukaan paikallisella sopimisella ei tarkoitettaisikaan pelkästään sen perinteistä funktiota sopimusneuvottelua eli neuvottelua, jonka tarkoituksena on puhtaasti sopimus. Sen sijaan ajatellaan, että paikalli- sen sopimismenettelyn lopputuloksena voisikin olla jotain muuta kuin yksiselitteinen so- pimus – ei sopimusta -vaihtoehtopari.

Murto esimerkiksi jäsentää paikallista sopimista myös menettelytapana. Tässä ajattelumal- lissa paikallista sopimista käytetään asioiden käsittelemiseen ja tiedottamiseen. Kuten on helppo arvata, tällaisen menettelyn asema esimerkiksi aiemmin esittämässäni normihierar- kian pyramidissa on täysin avoin. Menettelytapana pidetyn sopimisen rooli, hieman kuten paikallisen sopimisenkin, riippuu menettelytavan lähteestä ja kohteesta.169

Selvää on myös se, että erimielisyyksiltä ja tulkintaristiriidoilta ei voida milloinkaan vält- tyä. Mutta siihen meillä on loistava, moniportainen ja etenkin neuvottelun mahdollisuuksia korostava järjestelmä. Kunhan sitä vain osataan käyttää. Osapuolten tulkintamonopoli mahdollistaa sovinnon missä tahansa vaiheessa erimielisyysneuvotteluita. Kunhan neuvot- teluissa, ellei nyt ihan kuskin paikalla mutta mukana kuitenkin, kulkevat myös ne paikalli- set, varsinaiset sopimusosapuolet.

Tarkastellessani työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuutta ja sen vaikutusta paikallisen sopimuksen tulkintaan, huomaan kerta toisensa jälkeen törmääväni samaan ajatukseen. Kokonaisuuden vaikutusta ei voida olettaa tehokkaasti otettavan huomioon, ellei tuosta kokonaisuudesta ole riittävästi tietoa.

Ratkaisuna aidon sopimiskulttuurin kehittämiselle, näen tukeutumisen nykyaikana niin trendikkääseen tiedolla johtamisen ajatukseen. Sopiminen ei luonnollisestikaan ole johta- mista, mutta näissä prosesseissa on varsinkin asenteellisia vaikutuksia tarkasteltaessa mie- lestäni paljon yhtäläisyyksiä. Sopimusosapuolten tiedon ja osaamisen määrän lisääntyessä, sopimusvalmistelun taso ja sitä kautta myös sopimusten taso paranee. Osapuolten ymmär- ryksen ollessa suunnilleen samalla tasolla keskenään ja neuvotteluprosessin ollessa avointa paranee myös tehtyyn sopimukseen liittyvä koetun oikeudenmukaisuuden taso ja sitä myö- tä sitoutuminen.

169 Murto 2015, s. 114 – 116.

Oikeustieteeltä tämä vaatii mielestäni lisää nimenomaan paikalliseen sopimiseen keskitty- vää tutkimusta. Ajan saatossa tutkimustieto muodostaa koherentin kokonaisuuden, jota paikalliset sopimusneuvottelijat pystyvät työskentelyssään hyödyntämään. Ollakseen hyö- dynnettävää tutkimuksessa tai lähinnä niiden tulosten esittämisessä tulee kiinnittää huo- miota myös tiedeyhteisön ulkopuolisen auditorion vaatimuksiin.

Mielestäni työoikeuden kokonaisuus, jos mikä, tulee systematisoida mahdollisimman kan- santajuiseksi ja selkeäksi. Kyseessä on suurta ihmisjoukkoa jatkuvasti koskettava oikeu- denala. Nähdäkseni ala, jonka perustaitojen osaaminen on aivan ehdottomasti kansalaistai- tojen kovaa ydintä. Paikallisen sopimisen lisääntyessä osaamisvaatimuksen henkilöpiiri laajenee, koska neuvotteluja käydään yhä useammissa pöydissä. Tähän tulee kaikkien toi- mijoiden erityisesti kiinnittää huomiota vietäessä työoikeutta 2020-luvulle.