Salassapitosopimus patenttioikeuden paperitiikerinä
Salassapitosopimus patenttioikeuden paperitiikerinä
Sopimusjärjestelyjen rajat keksinnön uutuuden turvaamisen välineenä
Pro gradu -tutkielma
Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta Kauppaoikeus
Tekijä: Oikeusnotaari Xxxx Xxxxxxxx (014821220) Ohjaaja: Professori Xxxxxx Xxxx-Xxxxxxx 14.11.2022
Tiivistelmä
Tiedekunta: Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma Opintosuunta: Kauppaoikeus
Tekijä: Xxxx Xxxxxxxx
Työn nimi: Salassapitosopimus patenttioikeuden paperitiikerinä. Sopimusjärjestelyjen rajat keksinnön uutuuden turvaamisen välineenä
Työn laji: Pro gradu -tutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2022 Sivumäärä: 63
Avainsanat: patentti, keksinnöt, uutuus, salassapitosopimus, tutkimus- ja kehitystoiminta
Ohjaaja tai ohjaajat: Professori Xxxxxx Xxxx-Xxxxxxx
Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto
Muita tietoja:
Tiivistelmä: Xxxxx keksinnölle voitaisiin myöntää patentti, keksintö ei ole saanut tulla julkiseksi. Keksinnön katsotaan käytännössä tulevan julkiseksi matalalla kynnyksellä ja sen paljastaminen jo yhdelle ulkopuoliselle saattaa sen pääsääntöisesti julkiseksi. Tämä seuraus voidaan useimmissa tilanteissa torjua solmimalla salassapitosopimus kaikkien keksinnön tietoonsa saavien tahojen kanssa. Tutkielmani käsittelee kysymystä, minkä edellytysten täyttyessä salassapitosopimus menettää kykynsä estää keksinnön julkiseksi tulo ja samalla uutuuden menettäminen.
Xxxxxxxxxxxxxxxxxx on luonteeltaan sopimus, joka kieltää sopimuksen kohteen ilmaisemisen ulkopuolisille. Keksintöä koskevan salassapitosopimuksen merkitys on tässä yhteydessä, että sen solmiminen poistaa yleisen elämänkokemuksen perusteella varteenotettavan mahdollisuuden keksinnön leviämisestä ulkopuolisten tietoon. Keksinnön julkiseksi tulon kannalta on nimittäin ratkaisevaa, onko keksintö tullut ennalta rajoittamattoman ja
oikeudenhaltijan kontrollin ulkopuolella olevan henkilöpiirin tietoon. Pääsääntö on siksi, että salassapitoehdoin tapahtunut keksinnön paljastaminen ei saata keksintöä julkiseksi, jos salassapitovelvoitetta on noudatettu.
Oikeuskäytännöstä on toisaalta osoitettavissa tapauksia, joissa keksinnön on salassapitosopimuksen voimassaolosta huolimatta katsottu tulleen julkiseksi. Näissä tapauksissa on ollut kyse tilanteista, joissa tapauskohtaisten olosuhteiden vuoksi salassapitoon velvoitettu henkilöpiiri on ollut koostumukseltaan poikkeuksellinen. Keksinnön on katsottava tulevan julkiseksi salassapitosopimuksesta huolimatta lähinnä silloin, kun salassapitosopimus ei käytännössä palvele tarkoitusta rajoittaa salassapidettävän tiedon saatavuutta tietylle henkilöpiirille.
Sisällysluettelo
1.2 Tehtävänasettelu, rajaukset ja metodi 2
2 Uutuus patenttisuojan edellytyksenä 4
2.3 Uutuus patenttisuojan myöntämisen edellytyksenä 5
2.4 Salassapitovelvoite keinona turvata keksinnön uutuus 9
2.5 Lainsäätäjän tarkoitus uutuusvaatimuksen taustalla 11
2.5.1 Tarpeesta tulkita uutuusvaatimusta lainsäätäjän tarkoituksen pohjalta 11
2.5.2 Miksi keksinnöille annetaan oikeudellista suojaa? 12
2.5.2.1 Keksintöjen suojaamisen historiallisista lähtökohdista 12
2.5.2.2 Immateriaalioikeussuojan, erityisesti patenttisuojan oikeutuksesta oikeusteoreettisessa tutkimuksessa 14
2.5.2.3 Yhteenveto – miksi keksintöjä suojataan oikeudellisesti? 18
2.5.3 Millä perusteilla valikoidaan keksinnöt, joille myönnetään oikeudellista suojaa? 19
2.5.4 Miksi juuri keksinnön uutuus on asetettu oikeudellisen suojan edellytykseksi? 20
2.5.5 Yhteenveto – mikä on keksinnön uutuusvaatimuksen tarkoitus? 22
2.6 Oikeusvarmuuden periaatteen merkityksestä patenttioikeudessa 22
3 Salassapitosopimus sopimustyyppinä 27
3.2 Liikesalaisuuslaki salassapitosopimusten tulkinnan perustana 27
3.2.1 Liikesalaisuuslaki ja sen soveltamisala 27
3.2.2 Tiedon liittyminen elinkeinotoimintaan 28
3.2.4 Tiedon taloudellinen arvo 33
3.2.5 Tiedon tosiasiallinen salassapito 34
3.2.6 Teknisen ohjeen suojasta 36
3.2.7 Liikesalaisuuden ja teknisen ohjeen oikeudettoman ilmaisun kielto 37
3.2.8 Liikesalaisuuslain vaikutus salassapitosopimusten oikeusvaikutuksiin 39
3.2.9 Kokoavia havaintoja liikesalaisuuslain oikeusvaikutuksista 40
3.3 Salassapitosopimusten luonteesta 41
3.4 Salassapitosopimuksen merkitys liikesalaisuuslain soveltamisalalla 43
4 Keksinnön uutuuden menettämisestä salassapitovelvoitteen voimassa ollessa 47
4.2 Keksinnön julkiseksi tulo salassapitovelvoitteen rikkomisen seurauksena 47
4.3 Keksinnön julkiseksi tulo tilanteissa, joissa salassapitovelvoitetta on noudatettu 49
4.3.2 Oikeuskäytäntöä tilanteista, joissa keksinnön on katsottu tulleen julkiseksi 50
4.3.3 Oikeuskäytäntöä tilanteista, joissa keksinnön ei ole katsottu tulleen julkiseksi 55
Lähteet
Kirjallisuus
Xxxxxxxx, Xxxx O., 1985. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, B-sarja N:o 198. Lainopillisen ylioppilastiedekunnan kustannustoimikunta, Helsinki.
Xxxxxx, Xxxxx, 1987. The Rational as Reasonable. A Treatise on Legal Justification. D. Reidel Publishing Company, Dordrecht.
Xxxxxxxx, Xxxxx, 2008. Högskolans forskning och patenträttens nyhetskrav. Teoksessa Xxxxxxxxxxx Xxxxxxxxxx, Xxxxxxxx – Xxxxxxx, Xxx – Xxxxxx, Xxxxx – Kur, Xxxxxxx – Xxxxxxx, Xxx Xxxxx, 2008. Festskrift till Xxxxxxxx Xxxxx. Norstedts Juridik, Tukholma.
Xxxxxx, Xxxxx, 1941. Liike- ja ammattisalaisuudesta. Lakimies 1941, s. 169–179.
xxx Xxxxxxx, Xxxxxxx, 2006. Rechtssicherheit. Perspektivische Annäherungen an eine idée directice des Rechts. Beiträge zum Öffentlichen Recht, Band 148. Mohr Siebeck, Tübingen.
Xxxxxx, Xxxxxxxx, 1993. Deserving to Own Intellectual Property. Chicago-Xxxx Xxx Review, 68 (2), s. 609–629.
Xxxxxxxx, Xxxx, 1982. Företags sekretesskydd – särskilt genom avtal. Skrifter utgivna av Institutet för Immaterialrätt och marknadsrätt vid Stockholms universitet nr 18. Liber Förlag, Tukholma.
Xxxxxxx, Xxx – Xxxxxxx, Xxxx – Xxxxx, Xxx – Xxxxxxxx, Xxxxx, 2017. Immaterialrätt och otillbörlig konkurrens. Fjortonde upplagan. Handelsbolaget Immateriellt Rättsskydd i Stockholm, Tukholma.
Xxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxxx, 2018. Den nya finska lagen om företagshemligheter. Nordiskt Immateriellt Rättsskydd, 4/2018, s. 487–499.
Xxxxxxx, Xxxxxx, 1973. Liikesalaisuuksien oikeussuojasta yhteistoimintasuhteissa ja niiden jälkeen. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 102. Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki.
Xxx, Xxxxxxx X., 1994. The Economic Underpinnings of Patent Law. Journal of Legal Studies, 23 (1), s. 247–271.
Xxxxxx, Xxxxx, 2012. Patent och innovationsprocessens avtal. Nordiskt Immateriellt Rättsskydd, 2/2012, s. 122–140.
Xxxxxx, Xxxxx, 2016. Från anställd till konkurrent. Lojalitetsplikt, företagshemligheter och konkurrensklausuler. Wolters Kluwer Sverige, Tukholma.
Xxxxxx, Xxxxx, 1996. A Philosophy of Intellectual Property. Dartmouth Publishing Company Limited, Aldershot.
Xxxxxxxx, Xxxxxxxx, 2019. Lagen om företagshemligheter. En kommentar och rättsöversikter. Fjärde upplagan. Norstedts Juridik, Tukholma.
Xxxxxx, Xxxxxxx, 2005. Classical Economics and Philosophy of the Patent System. Intellectual Property Quarterly, 1/2005, s. 1–26.
Xxxxxxx, Xxxxxxxxx – xxx Xxxxxxxxxxxxx de la Potterie, Xxxxx, 2007. The Economics of European Patent System. IP Policy for Innovation and Competition.
Xxxxxxxx, Xxxxxx-Xxxxx, 2014. Immateriaalioikeus. 5., uudistettu painos. Talentum, Helsinki.
Xxxxx, Xxxxx Xxxxxxx Xxxxxxxxx, 1821. Grundlinien der Philosophie des Rechts. Saatavilla osoitteessa <xxxx://xxx.xxxx.xxx/Xxxxxxxxxxx/X/Xxxxx,xXxxxxxXxxxxxxxXxxxxxxxx/ Grundlinien+der+Philosophie+des+Rechts>. Luettu 12.11.2022.
Xxxxxxxx, Xxx, 2011. Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsingin yliopisto, Helsinki.
Xxxxx, Xxxxxx, 1977. The Nature and Function of the Patent System. Journal of Law and Economics, 20 (1), s. 265–290.
Xxxxx, Xxxxx Xxxxxx, 1983. Ihmisen säännöt. Tutkimus oikeuden olemuksesta, synnystä ja toiminnasta. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 42. Turun yliopisto, Turku.
Xxxxxxxxxx, X. Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx X., 1991. Skyddet för företagshemligheter – det nya rättsläget. Skrifter utgivna av Institutet för Immaterialrätt och Marknadsrätt vid Stockholms universitet, nr 60. Juristförlaget, Tukholma.
Xxxxxx, Xxxxxxx – Xxxxxx, Xxxxxxx, 2003. The Economic Structure of Intellectual Property Law. Harvard University Press, Cambridge (Yhdysvallat).
Lapousterle, Xxxx – Xxxxxx, Xxxxxxxxxx – Xxxxxx, Xxxxxxx – Desaunettes, Luc, 2016. What protection for trade secrets in the European Union? A comment on the Directive proposal. European Intellectual Property Review, 38 (5), s. 255–261.
Xxxxx, Xxxx, 1690. Second Treatise of Government. Saatavilla osoitteessa
<xxxxx://xxxxxxxxx.xxx/xxxxx/xxxx/0000/xx0000-xxxxxx.xxxx>. Luettu 12.11.2022.
Xxxxx, Xxxxxxx, 2016. Huawei./. ZTE, or, how the CJEU closed the orange book. Queen Xxxx Journal of Intellectual Property, 6 (2), s. 207–226.
Xxxxxxxx, Xxxxx-Xxxxxx, 2006. § 3 Neuheit. Xxxxxxxxx Xxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx – Xxxxxx, Xxxxx – Xxxxxx, Xxxxx Xxxxx – Xxxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx-Xxxxxx – Xxxxx, Xxxxxxx
– Xxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxx, Xxx – Xxxxxxx, Xxxxxxxx – Xxxxxxx, Eike, 2006. Patentgesetz, Gebrauchsmustergesetz. 10., neubearbeitete Auflage. Verlag C. H. Beck, München.
Xxxxxx, Xxxxxx X., 2011. Justifying Intellectual Property. Harvard University Press, Cambridge (Yhdysvallat).
Xxxxxxx, Xxxxxx, 2003. The Juridical Origins of the International Patent System: Towards a Historiography of the Role of Patents in Industrialization. Journal of the History of International Law, 5 (2), s. 403–422.
Xxxxxxxxxx, Xxx, 1995. Avtal. Något om kompanjonavtal, sekretessavtal, optionsavtal och licensavtal. Teknovator, Tukholma.
Xxxxxx, Xxxxx, 1998. Yrityssalaisuuksien suoja palveluksessa olleita vastaan. Tutkielma. Helsingin yliopisto, Helsinki.
Xxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxxxx, Xxxx – Xxxxxx, Xxxx, 2014. Patenttioikeus. 3., uudistettu painos. Talentum, Helsinki.
Xxxxxx, Xxx, 1990. Are Patents and Copyrights Morally Justified? The Philosophy of Property Rights and Ideal Objects. Harvard Journal of Law and Public Policy, 13 (3), s. 817–865.
Xxxxxxxx, Xxxxxxxxxx, 1995. Vad är rätt? Om demokrati, rättssäkerhet, etik och juridisk argumentation. Norstedts Juridik, Tukholma.
Xxxx, Xxxxxxx – Xxxxxxxxx, Xxxx, 2019. European Intellectual Property Law. Second Edition. Oxford University Press, Oxford.
Xxxxx, Xxxxxx, 1934. The Economic Theory Concerning Patents for Inventions. Economica, 1 (1), s. 30–51.
Xxxxxxxx, Xxxxx, 2001. Salassapitosopimukset aineettomien oikeuksien täydentäjänä. Keskeisimmät uudet konseptit sopimuksen laatijan kannalta. Xxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxx (toim.), 2001. Immateriaalioikeudet kansainvälisessä kaupassa. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki.
Xxxxxx, Xxxx, 2003. The Principle of Legal Certainty in EC Law. Kluwer Academic Publishers, Dordrecht.
Xxxxxx, Xxxx, 2005. Suhteellisuusperiaate eurooppaoikeudessa. Defensor Legis 2/2005, s. 357–366.
Xxxxxxxx, Xxx, 1996. Keksintöjen patentoitavuuden edellytykset. Xxxxxxxxx Xxxxxxx, Xxxx – Xxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Xxx (toim.), 1996. Immateriaalioikeudet yhdentyvässä Euroopassa. Helsingin yliopiston yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja 46. Helsingin yliopisto, Helsinki.
Xxxxxxxxx, Xxxxxxx, 1996. Patents as an Incentive System. Xxxxxxxxx Xxxxx, Xxxx (toim.), 1996. Economics in a Changing World. Proceedings of the Tenth World Congress of the International Economic Association. Volume 2. Macmillan, Houndmills.
Xxxxxxxxx, Xxx – X’Xxxxxx, Xxxx, 2012. Patents as Promoters of Competition: The Guild Origins of Patent Law in the Venetian Republic. San Xxxxx Xxx Review, 49 (4), s. 1267–1282.
Xxxxxxx, Xxxxxx, 2009. Xxxxxxx and the Venetian Law on Patents. Journal of the Patent and Trademark Office Society, 91 (3), s. 219–228.
Xxxxxxx, Xxxxx, 2001. KHO 23.11.2000, taltio 3034. Euroopan patenttisopimuksen soveltaminen. Lakimies 8/2001, s. 1328–1333.
Xxxxx x Xxxxx, Xxxx, 2014. What exactly is a trade secret under the proposed directive? Journal of Intellectual Property Law & Practice, 9 (11), s. 923–932.
Xxxxxxxx, Xxxx, 1996. Företagshemligheter – know how. Juristförlaget, Tukholma.
Xxxxxxxx, Xxxxxxxx, 2022. Challenging the Normative Impact of Technological Innovation. From the Norm Development Process of the Paris Convention to Global Patent Justice. Teoksessa Morris,
P. Xxxx (toim.), 2022. Intellectual Property and the Law of Nations, 1860–1920. Koninklijke Brill, Leiden.
Xxxxxx, Xxxxxx, 2021. Sekretessavtal – och det rättsliga skyddet för företagshemligheter. Andra upplagan. Norstedts Juridik, Tukholma.
Xxxxxxxxxx, Xxx, 2019. Liikesalaisuudet ja salassapitosopimukset. Lakimiesliiton Kustannus, Helsinki.
Vuorijoki, Jari, 2007. Yrityksen teknologia- ja yhteistyösopimukset. Edita, Helsinki.
Virallislähteet
Hallituksen esitys 49/2018 vp eduskunnalle liikesalaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Regeringens proposition 2017/18:200. En ny lag om företagshemligheter.
Muut lähteet
Kielitoimiston sanakirja, määritelmä hakusanalle ”elinkeino”. Saatavilla osoitteessa
<xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx/#/xxxxxxxxx>. Luettu 13.10.2022.
Kielitoimiston sanakirja, määritelmä hakusanalle ”keksintö”. Saatavilla osoitteessa
<xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx/#/xxxxxxxx>. Luettu 12.11.2021.
Oikeustapausluettelo
Euroopan patenttivirasto
Valituslautakunnan päätös 10.11.1988 asiassa nro T 381/87, Publication/Research Association. Valituslautakunnan päätös 28.8.1989 asiassa nro T 300/86, TV receiver/RCA. Valituslautakunnan päätös 9.5.1990 asiassa nro T 444/88, Foam particles/Japan Styrene Paper.
Valituslautakunnan päätös 23.7.1993 asiassa nro T 830/90, Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems.
Valituslautakunnan päätös 21.6.2001 asiassa nro 314/99, Process and catalyst for polyolefin density and molecular weight control/ExxonMobil.
Valituslautakunnan päätös 25.10.2002 asiassa nro T 186/01, A construction for automatically milking animals/Maasland.
Valituslautakunnan päätös 22.7.2003 asiassa nro T 1030/00, Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas.
Valituslautakunnan päätös 16.12.2003 asiassa nro T 1127/00, Ribozymes/Xxxx Xxxxxx.
Valituslautakunnan päätös 29.6.2004 asiassa nro T 50/02, Pentafluoroethane refrigerant/Daikin.
Valituslautakunnan päätös 12.3.2012 asiassa nro T 1553/06, Public availability of documents on the World Wide Web/Philips.
Suomi
KHO 23.12.2008 taltio 3467, dnro 5/3/08, UPM-Kymmene Corporation.
MaO 6.11.2018 nro 557/18 dnro 2017/110, Lynx Rifles Oy v. Sako Oy.
MaO 4.3.2022 nro 8/2022 dnrot 2019/385 ja 2019/436, Oy Granula Ab Ltd. v. Palonot Oy.
Turun HO 28.9.2018 nro 18/140885 dnro R 17/1159, Pneuplan Oy ym. v. Raumaster Oy ym.
Ruotsi
HD 6.11.1998 dnro T1038-97 (NJA 1998, s. 633), JAHAB v. Lärarförbundet ja Apple.
Saksa
BGH 25.11.1965 nro Ia ZR 117/64, Pfennigabsatz I. BGH 15.12.1970 nro X ZR 32/69, customer prints. BGH 21.11.1972 nro X ZR 64/68, Rotterdamgerät.
BGH 13.12.1977 nro X ZR 28/75, Hydraulischer Kettenbandantrieb.
BGH 5.3.1996 nro X ZB 13/92, Lichtbogen-Plasma-Beschichtungssystem. BGH 10.11.1998 nro X ZR 137/94, Herzklappenprothese.
BGH 6.2.2002 nro X ZR 215/00, Drahtinjektionseinrichtung.
BGH 15.1.2013 nro X ZR 81/11, Messelektronik für Coriolisdurchflussmesser. BGH 15.10.2013 nro X ZR 41/11, Bildanzeigegerät.
BGH 14.5.2019 nro X ZR 93/17, Seitenaufprallschutz bei Kopf-Airbag.
BPatG 17.7.2000 nro 9 W (pat) 69/98. BPatG 22.9.2015 nro 3 Ni 18/14 (EP). BPatG 12.7.2016 nro 14 W (pat) 15/10. BPatG 15.6.2021 nro 4 Ni 30/18 (EP).
Lyhenteet
BGH Saksan liittovaltion ylin tuomioistuin (saks. Bundesgerightshof)
BPatG Saksan liittovaltion patenttituomioistuin (saks. Bundespatentgericht) Euroopan patenttisopimus Yleissopimus eurooppapatenttien myöntämisestä, SopS 8/1996
EPO Euroopan patenttivirasto (engl. European Patent Office)
Liikesalaisuusdirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta
Liikesalaisuuslaki Liikesalaisuuslaki, 595/2018 Patenttilaki Patenttilaki, 15.12.1967/550
Xxxxxxxxx Xxxxxxxxx, 19.12.1889/39
1 Johdanto
1.1 Johdatus aiheeseen
Kuvittele tilanne: X Oy on kehittänyt uuden keksinnön, joka täyttää patentoitavuuden edellytykset. X Oy toimii oligopolisella markkinalla, jonka muut toimijat ovat A Oy, B Oy, C Oy ja D Oy. X Oy on paljastanut keksintönsä A Oy:lle, B Oy:lle ja C Oy:lle samalla velvoittaen nämä pitämään keksinnön salassa. Näin ollen kaikki alan toimijat tuntevat keksinnön lukuun ottamatta D Oy:tä, jolle A Oy, B Oy ja C Oy eivät myöskään saa ilmaista tietoa keksinnöstä. Nyt X Oy haluaa hakea patenttia keksinnölleen. Pitäisikö X Oy:lle pitäisi myöntää yksinoikeus johonkin, joka on laajalti tunnettu kyseessä olevalla markkinalla? Onko patentin myöntäminen X Oy:lle tässä tilanteessa patenttijärjestelmän tarkoituksen mukaista? Ja ennen kaikkea mikä merkitys sillä seikalla on, että X Oy on velvoittanut A Oy:n, B Oy:n ja C Oy:n keksinnön salassapitoon?
Salassapitosopimus on keskeinen sopimustyyppi yritysten välisessä tutkimus- ja kehitystoiminnassa.1 Tutkimus- ja kehitysyhteistyössä syntyy mahdollisesti patentoitavuuden edellytykset täyttäviä keksintöjä, mutta patentin myöntäminen edellyttää keksinnöltä uutuutta, joka lähtökohtaisesti menetetään keksinnön paljastuessa yhteistyökumppanina toimivalle yritykselle. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan tarkoittanut evätä patenttisuojaa keksinnöiltä, jotka syntyvät yritysten välisen yhteistyön tuloksena. Xxxxx oikeudellinen suoja tutkimus- ja kehitysyhteistyössä syntyville keksinnöille mahdollistettaisiin, patenttioikeudessa on omaksuttu oppi uutuuden säilymisestä silloin, kun muutoin uutuuden poistaviin olosuhteisiin liittyy salassapitosopimus. Keksintö ei menetä uutuuttaan sen paljastuttua keksijäyrityksen yhteistyökumppanille, kunhan salassapidosta osapuolten kesken on sovittu.
tilanteissa, kuten kenties yllä kuvatussa esimerkissä, salassapitosopimus saa aikaan tavallisesta poikkeavia käytännön vaikutuksia, jotka eivät välttämättä puolla keksinnön uutuuden säilymistä. Salassapitosopimuksesta tulee tällöin paperitiikeri – näennäisesti vahva työkalu, joka ei kuitenkaan saa aikaan tavoiteltuja oikeusvaikutuksia.
1.2 Tehtävänasettelu, rajaukset ja metodi
Tämän tutkielman lähtökohtana on tilanne, jossa keksijä paljastaa keksintönsä kolmannelle osapuolelle, joka on tehokkaasti sitoutunut keksinnön salassapitoon. Tutkimuskysymykseni on tältä pohjalta seuraava:
Minkä edellytysten täyttyessä salassapitosopimus menettää kykynsä estää keksinnön julkiseksi tulo ja samalla uutuuden menettäminen?
Jäljempänä tarkasteltavan eurooppalaisen oikeuskäytännön perusteella nämä edellytykset liittyvät salassapitoon velvoitetun ja keksinnön tietoonsa saaneen henkilöpiirin kokoon ja koostumukseen, joten käytännössä tutkimuskysymykseni vastaa kysymykseen:
Millainen henkilöpiiri on mahdollista sitouttaa keksinnön salassapitoon patenttioikeudellisesti tehokkaasti?
Kysymys salassapitovelvoitteiden syntymisestä epäselvissä tapauksissa on rajattu tämän tutkielman ulkopuolelle, vaikka se onkin ansaitusti saanut kovin paljon huomiota oikeuskäytännössä.
Tutkielmani tarkoituksena on selventää raja, johon asti salassapitosopimuksen hyödyntäminen keksinnön uutuuden turvaamisessa on mahdollista. Tutkimuskysymykseni perustavanlaatuiselle käsittelylle on tarvetta, sillä Suomessa vastaavanlaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty ja eurooppalaisellakin tasolla aihepiiriä on käsitelty vain pintapuolisesti. Johtopäätökseni auttavat tutkimus- ja kehitysyhteistyösopimusten ja muiden julkaisemattomiin keksintöihin liittyvien sopimusten laatijoita välttämään oikeudenmenetyksiä keksintöjen tahattoman julkiseksi saattamisen seurauksena.
Tutkimusmenetelmänäni tässä tutkielmassa käytän lainoppia3 ja erityisesti oikeustapausanalyysiä. Näkökulmani tutkimuskysymykseen on suomalainen, mutta hyödynnän tutkimuksessani myös ulkomaisia, erityisesti ruotsalaisia ja saksalaisia oikeuslähteitä. Varsinkin saksalainen patenttioikeudellinen oikeuskäytäntö ohjaa voimakkaasti myös yleiseurooppalaista tulkintaa, sillä merkittävä osa Euroopan patenttiriidoista käsitellään Saksassa ja näin ollen saksalaisten tuomioistuinratkaisujen määrä tällä alalla on suuri.4 Ulkomaisilla oikeuslähteillä ei tosin ole velvoittavaa asemaa suomalaisessa oikeuslähdeopissa, joskin samankaltaiseen laintulkintaperinteeseen perustuvat ulkomaiset ratkaisut ovat Suomessa sallittu oikeuslähde.5 Tästä syystä niiden merkitys Suomen lain tulkinnan kannalta on auktoriteettiaseman sijasta perustelujen vakuuttavuudessa. Sama pätee myös Euroopan patenttiviraston ratkaisukäytäntöön, sillä tämä käytäntö ei sido kansallisen lain soveltamista Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltioissa.6 Viittaamani ulkomaisen oikeuskäytännön merkitys tutkielmassani onkin toimia ainoastaan tulkinta- apuna perustelujensa kautta.
Tutkielman toisessa luvussa käsittelen patenttioikeudellista uutuusvaatimusta: sen sisältöä, laajuutta, tarkoitusta ja kysymystä, miksi salassapitosopimus säännönmukaisesti turvaa keksinnön uutuuden. Tutkielman kolmannessa luvussa tarkastelen salassapitosopimusta sopimustyyppinä, missä yhteydessä myös liikesalaisuuslainsäädännön tarkastelu on välttämätöntä liikesalaisuuksien ja salassapitosopimusten läheisen yhteyden vuoksi. Tutkielman neljännessä luvussa tarkastelen erityisesti oikeuskäytännön tuella tilanteita, joissa keksintö voi tulla julkiseksi tehokkaan salassapitovelvoitteen olemassaolosta huolimatta. Tutkielman viidennessä luvussa esitän johtopäätökseni ja vastauksen tutkimuskysymykseeni.
3 Lainoppi on oikeustieteellinen tutkimusmenetelmä, joka tutkii voimassaolevaa oikeutta tulkitsemalla oikeuslähteitä. Lainopin tavoitteena on selvittää oikeusnormien merkityssisältöjä, Hirvonen 2011, s. 21 ja 36–37.
4 Xxxxx 2016, s. 212.
5 Hirvonen 2011, s. 41–43; Xxxxxxx 2001, s. 1332.
6 Siivola 2001, s. 1332–1333.
2 Uutuus patenttisuojan edellytyksenä
2.1 Yleistä
Patentti voidaan myöntää vain ”uudelle” keksinnölle. Uutuus on itsenäinen patenttioikeudellinen käsite, jonka merkitys eroaa sanan ”uusi” yleiskielisestä merkityksestä. Keksinnön uutuuteen kohdistuvien salassapitosopimuksen vaikutusten arvioinnin kannalta on olennaista ymmärtää, mitä uutuusvaatimus patenttioikeudessa pitää sisällään. Tässä luvussa tarkastelen uutuusvaatimuksen sisältöä ja tarkoitusta sekä salassapitovelvoitteen merkitystä uutuusvaatimuksen kannalta.
Seuraavassa tarkastelen ensin patenttioikeuden suojankohdetta, keksintöä, joka muodostaa viitekehyksen uutuuden käsitteen tulkinnalle. Tämän jälkeen tarkastelen patenttioikeudellisen uutuusvaatimuksen sisältöä, laajuutta ja tulkintaa, minkä jälkeen käsittelen salassapitosopimuksen säännönmukaista merkitystä uutuusvaatimuksen kannalta. Seuraavaksi tarkastelen, mitä on pidettävä lainsäätäjän tarkoituksena patenttioikeuden uutuusvaatimuksen taustalla. Lopuksi tarkastelen vielä oikeusvarmuuden periaatetta, jonka on saksalaisessa oikeuskirjallisuussa esitetty liittyvän läheisesti keksinnön julkiseksitulokynnyksen määrittämiseen.
2.2 Keksinnön käsitteestä
Immateriaalioikeudellisen järjestelmän kruunu, patentti, myönnetään keksinnölle. Patenttilaissa keksintöä ei ole määritelty, mutta oikeuskirjallisuudessa Xxxxxxxx on viitannut niin keksinnön yleisen kielenkäytön mukaiseen merkitykseen ”keksimisen tulos, vars. ennen tuntematon (tekn.) laite, menetelmä, tieteellinen teoria tms.”7 kuin keksinnön määritelmään ratkaisuna tiettyyn tekniseen ongelmaan.8 Xxxxxxxxx mukaan keksinnölle on vakiintunut oma patenttioikeudellinen käsitteensä teknisen idean konkretisoituneena lopputuloksena, joka on uusi ratkaisu tekniselle ongelmalle.9 Toisaalta Oesch ym. ja Ruotsissa Bernitz ym. ovat edellyttäneet keksinnöltä teknistä luonnetta, teknistä tehoa ja toisinnettavuutta.10 Bernitz ym. ovat myös esittäneet, että keksinnön käsitteen sisältö muotoutuisi suurelta osin patenttilain 1–1 b §:iä vastaavista patentoitavuuden poikkeuksista.11 Tätä kantaa on pidettävä ongelmallisena, koska patentoitavuuden poikkeukset
7 Kielitoimiston sanakirja, määritelmä hakusanalle ”keksintö”. 8 Xxxxxxxx 2014, s. 172.
9 Rapinoja 1996, s. 125–127.
10 Bernitz ym. 2017, s. 173–174; Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 59. 11 Bernitz ym. 2017, s. 174.
koskevat nimenomaan keksintöjä – muutenhan mitään poikkeusta ei olisi tarpeen asettaa – ja patenttilain 1 §:n 2 momentin, joka vastaa lähes sanatarkasti Ruotsin patenttilain (patentlag, 1967:837) 1 §:n 1 momenttia, keksinnön käsitteen ulkopuolelle rajatut asiat ovat vain esimerkkejä asioista, joita ei ole pidettävä keksintöinä.12
Ainakin keksinnön yleiskielen mukaisen merkityksen voidaan todeta soveltuvan huonosti patenttioikeuteen, sillä Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla ja pohjoismaisessa oikeuskirjallisuudessa vakiintuneen kannan mukaan yleiskielen määritelmän mukaista keksintöä ei pidetä patenttioikeudessa keksintönä, ellei sitä ole mahdollista käyttää teollisesti.13 Teollisen käytettävyyden osatekijöinä on Pohjoismaissa vakiintuneesti pidetty juuri edellä mainittuja teknistä luonnetta, teknistä tehoa ja toisinnettavuutta,14 minkä lisäksi keksinnöstä olisi oltava edes vähäistä käytännön hyötyä.15 Tätä vastaavasti patenttilain 1 §:n 2 momentissa ja Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 2 kohdassa on todettu nimenomaisesti, että vastoin yleiskielen mukaista keksinnön määritelmää pelkkä menetelmä ”älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten” tai tieteellinen teoria eivät ole keksintöjä.
Näin ollen keksinnön käsitteellä on oma, yleiskielestä poikkeava määritelmänsä patenttioikeudessa. Keksintö on uusi ratkaisu tiettyyn tekniseen ongelmaan, missä yhteydessä ongelman teknisyydellä viitataan keksinnön teknisen luonteen, teknisen tehon ja toisinnettavuuden vaatimuksiin.
2.3 Uutuus patenttisuojan myöntämisen edellytyksenä
Mikäli keksintö täyttää patenttioikeudellisen keksinnön määritelmän, edellyttää patentin myöntäminen sille lisäksi uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Uutuus- ja keksinnöllisyysvaatimukset johtuvat Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 2 kohdasta ja ovat siten osa yleiseurooppalaista patenttioikeutta. Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää (uutuusvaatimus), ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä (keksinnöllisyysvaatimus). Uutuusvaatimuksessa on patenttilain sanamuodon perusteella kyse siitä, että keksintö ei ole saanut tulla tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
12 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 62.
13 Xxxxxxxx 2014, s. 172; Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 59–62. Toisaalta Xxxxxxxx ei pidä teollisen käytettävyyden vaatimusta keksinnön olemassaolon vaan ainoastaan patentoitavuuden edellytyksenä, Rapinoja 1996, s. 126.
14 Bernitz ym. 2017, s. 173–174; Xxxxxxxx 2014, s. 172; Xxxxxxxx 1996, s. 126.
15 Rapinoja 1996, s. 126–127.
Keksinnön uutuutta arvioidaan vertaamalla keksintöä vallitsevaan tekniikan tasoon, mikä perustuu Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan 1 kohtaan.16 Edelleen patenttilain 2 §:n 2 momentin ja Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaan vallitsevaan tekniikan tasoon kuuluvaksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, joko kirjoituksen tai suullisen esityksen välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Lisäksi patenttilain 2 §:n 2 momentin mukaan vallitsevaan tekniikan tasoon voidaan lukea mukaan myös Suomessa vireillä olevien patentti- ja hyödyllisyysmallihakemusten sisältö, ja Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan 3 kohdassa on vastaava säännös eurooppapatenttihakemuksista. Uutuuden kannalta ratkaisevaa on säädösten valossa siis keksinnön tuleminen julkiseksi. Julkiseksi tulleelle keksinnölle ei myönnetä patenttia, koska tällainen keksintö ei eroa vallitsevasta tekniikan tasosta vaan muodostaa osan siitä.17
Keksinnön julkiseksitulokynnystä on tarkasteltu erityisesti saksalaisessa oikeuskäytännössä. Saksassa keksinnön on vakiintuneesti katsottu tulleen julkiseksi, kun se on tullut saataville ennalta rajoittamattomalle henkilöpiirille.18 Sen sijaan silloin, kun tiedonsaanti keksinnöstä on ollut mahdollista vain rajalliselle henkilöpiirille, keksinnön ei ole katsottu tulleen julkiseksi.19 Keksinnön tuleminen julkiseksi ei kuitenkaan edellytä, että tämä ennalta rajoittamaton henkilöpiiri olisi tosiasiassa saanut tiedon keksinnöstä. Sen sijaan riittävää keksinnön julkiseksi tulon kannalta on lähtökohtaisesti sen tuleminen jo yhden ulkopuolisen henkilön tietoon.20 Bernitz ym. ovat katsoneet julkiseksi tulon olevan mahdollista jopa sillä perusteella, että ulkopuolisella on ollut pelkkä mahdollisuus saada keksintö tietoonsa.21
Patenttioikeudessa uutuuden vaatimus on absoluuttinen.22 Tämä merkitsee sitä, että patenttilain 2
§:n 2 momentin ja Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti keksinnön julkiseksi tuleminen ajasta, maantieteellisestä paikasta, julkiseksitulotavasta, julkiseksitulon laajuudesta tai julkaisukielestä riippumatta poistaa uutuuden.23 Patentinhakijan tietoisuudella aikaisemmasta keksinnöstä ei ole merkitystä uutuuden arvioinnin kannalta.24 Uutuus menetetään
16 Xxxxxxxx 2008, s. 17–18; Xxxxxxxx 2006, kappale 13 c.
17 Pila – Torremans 2019, s. 166.
18 BGH:n ratkaisu asiassa X ZR 81/11, Messelektronik für Coriolisdurchflussmesser, kappale 20; BGH:n ratkaisu asiassa X ZR 41/11, Bildanzeigegerät, kappale 27; BGH:n ratkaisu asiassa X ZR 93/17, Seitenaufprallschutz bei Kopf-Airbag, kappale 33; BPatG:n ratkaisu asiassa 9 W (pat) 69/98, kappale 47.
19 BPatG:n ratkaisu asiassa 3 Ni 18/14 (EP), kappale 88.
20 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 73; Pila – Torremans 2019, s. 167–168. 21 Bernitz ym. 2017, s. 182.
22 Xxxxxxxx 2008, s. 18; Xxxxxxxx 2014, s. 192.
23 Bernitz ym. 2017, s. 181; Xxxxxxxx 2014, s. 192; Melullis 2006, kappale 13 c.
24 Melullis 2006, kappale 13 d.
myös, jos keksijä itse tekee keksintönsä julkiseksi,25 tai jopa silloin, kun keksintö tulee julkiseksi osana hallinnollista menettelyä.26 Varsinaisen keksinnön julkaisun lisäksi keksinnön ei-salainen käyttö muodostaa uutuuden esteen.27 Keksinnön julkiseksi tuloa arvioidaan yleisen elämänkokemuksen perusteella.28
Jotta julkiseksitulokynnys ylittyisi, on keksinnön tultava yleisön tietoon riittävän yksityiskohtaisesti. Jotta keksinnön katsottaisiin tulleen julkiseksi, alan ammattimiehen on täytynyt voida ymmärtää keksinnön toimintaperiaate saatavilla olevien, keksinnön paljastavien lähteiden perusteella uutuuden arviointipäivänä.29
Keksinnön uutuuden este voi periaatteessa olla vain sellainen tekninen ratkaisu, joka on täysin samanlainen kuin patentoitavaksi haettu keksintö eli johon sisältyy patentoitavaksi haetun keksinnön jokainen erityispiirre.30 Käytännössä uutuuden voi menettää, vaikkei uutuuden esteenä oleva tekninen ratkaisu olisi täysin sama kuin patentoitavaksi haettu keksintö, jos jälkimmäinen poikkeaa edellisestä vain alan ammattimiehen yleistiedosta johdettavissa olevilta piirteiltään.31 Tätä kautta myös teknisesti ekvivalentti tekninen ratkaisu voi olla patentoitavaksi haettavan keksinnön uutuuden este.32 Mikäli uutuus vallitsevaan tekniikan tasoon nähden sen sijaan johtuu yksinomaan kahden aikaisemmin tunnetun teknisen ratkaisun yhdistämisestä, ei uutuutta ole menetetty; uutuuden arvioinnissa ei ole sallittua yhdistellä useampaan kuin yhteen tekniseen ratkaisuun tai tietolähteeseen perustuvia tietoja toisiinsa, vaan tällaisten keksintöjen patentointia on vastustettava väitteellä puuttuvasta keksinnöllisyydestä.33 Uutuuden perustava keksinnön erityispiirre voi olla vain tekninen eikä ei-teknisillä erityispiirteillä ole vaikutusta uutuuden arvioinnissa.34
25 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 70.
26 Xxxxxxxx 2008, s. 20; Xxxxxxx ym. 2017, s. 181–182.
27 Melullis 2006, kappale 13 c.
28 BPatG:n ratkaisu asiassa 3 Ni 18/14 (EP), kappaleet 87–88; BPatG:n ratkaisu asiassa 4 Ni 30/18 (EP), kappale 190.
29 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 69.
30 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 68.
31 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 68–69.
32 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 69.
33 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 68.
34 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 68.
Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä esitettyjen kannanottojen mukaan patentoitavuuden uutuusvaatimus siis täyttyy, jos keksintö ei ole tullut julkiseksi. Keksinnön on katsottava tulevan julkiseksi seuraavien osatekijöiden täyttyessä:
1) Keksintö on tullut ennalta rajoittamattoman henkilöpiirin saataville. Ratkaisevaa on keksinnön tuleminen nimenomaisesti tällaisen henkilöpiirin saataville ja se, saako kukaan keksintöä todella tietoonsa, on vailla merkitystä.
2) Keksinnön tuleminen tällaisen henkilöpiirin saataville on tapahtunut millä tahansa tavalla.
3) Mainittu henkilöpiiri on saanut keksinnöstä riittävän yksityiskohtaista tietoa, jotta alan ammattimies voi ymmärtää sen perusteella keksinnön toimintaperiaatteen.
4) Mainitun henkilöpiirin keksinnöstä saama tieto poikkeaa tosiasiallisesta keksinnöstä korkeintaan sellaisilta osin, että alan ammattimies voi johtaa tiedosta tosiasiallisen keksinnön yleistietonsa perusteella. Jos keksintö muodostuu useammasta julkiseksi tulleesta osasta eikä alan ammattimies pystyisi yleistietonsa perusteella muodostamaan muita keksinnön osia yhden osan pohjalta, ei keksintö ole tästä syystä tullut julkiseksi. Kuvatunlaisessa tilanteessa julkiseksi tullut keksinnön ”muoto” eroaa tosiasiallisesta keksinnöstä liian paljon.
5) Edellä mainitut osatekijät 1–4 eivät täyty vain hypoteettisesti vaan yleinen elämänkokemus viittaa niiden täyttymiseen.
Lopuksi on vielä syytä ottaa huomioon keksinnön julkiseksitulokynnyksen yhteys siihen, onko keksintö säilyttänyt asemansa liikesalaisuutena. Ruotsissa Xxxxxxxx on viitannut liikesalaisuuslainsäädännön mukaisen suojan täyttymiseen keksinnön julkiseksi tulon arvioinnissa. Jos keksintö on säilyttänyt asemansa liikesalaisuutena, ei sen Xxxxxxxxxx mukaan tule katsoa tulleen julkiseksi.35 Tarkastelen liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdan mukaisia liikesalaisuuden aseman vaatimuksia tarkemmin jäljempänä.
2.4 Salassapitovelvoite keinona turvata keksinnön uutuus
Keksinnön paljastuminen jo yhdelle ulkopuoliselle muodostaa siis lähtökohtaisesti esteen keksinnön uutuudelle. Toisaalta esimerkiksi tutkimus- ja kehitysyhteistyön toteuttaminen tai rahoituksen kerääminen usein edellyttävät keksinnön paljastamista yhteistyökumppanille tai rahoittajalle.36 Salassapidettävän tiedon luovuttaminen sopimuskumppanille kuuluu tavanomaiseen liiketoimintaan,37 ja se voi jopa olla tosiasiallinen edellytys keksinnön valmiiksi kehittämiselle tai kaupallistamiselle. Siksi patentin epääminen ei olisi tarkoituksenmukaista keksinnön paljastuttua yhteistyökumppanin tai rahoittajan kaltaiselle taholle.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi patenttioikeudessa on vakiintunut tulkinta, jonka mukaan keksinnön paljastaminen keksintöä koskevaan salassapitovelvoitteeseen sidotulle taholle ei muodosta estettä keksinnön uutuudelle.38 Tulkinta on johdettavissa keksinnön julkiseksitulokynnyksestä, jonka kannalta ratkaisevaa on keksinnön tietoonsa saavan henkilöpiirin rajallisuus tai rajoittamattomuus. Salassapitosopimuksen uutuudelle tarjoaman suojan tarkempiin perusteluihin liittyy kuitenkin erimielisyyttä ja kysymykseen on erotettavissa kolme eri näkökulmaa: saksalainen ”koko ja koostumus” -näkökulma, ruotsalainen ”koko tai koostumus” - näkökulma sekä Euroopan patenttiviraston ”voimassa oleva salassapitovelvoite” -näkökulma.
Saksalaisessa oikeuskäytännössä uutuuden säilymistä salassapitosopimuksen voimassa ollessa on vakiintuneesti perusteltu sillä, että salassapitovelvoite poistaa yleisen elämänkokemuksen perusteella varteenotettavan mahdollisuuden (nicht zu entfernte Möglichkeit, ”mahdollisuus, joka ei ole liian etäinen”), että keksintö leviää sen tietoonsa saaneen kautta muidenkin, ennalta määrittämättömien alan ammattihenkilöiden tietoisuuteen.39 Salassapitovelvoitteen voimassa ollessa on siis lähdettävä siitä, ettei keksintö ole levinnyt ennalta määräämättömän henkilöpiirin tietoon. Bundesgerichtshof perusteli tulkintaa Herzklappenprothese-ratkaisussaan seuraavasti:
”—Der Bereich der Öffentlichkeit muß dabei von dem Bereich abgegrenzt werden, in dem Öffentlichkeit nicht gegeben ist. Das ist insbesondere der Bereich, der dem Urheber der maßgeblichen Kenntnisse zuzurechnen ist und in dem nur dieser und ein überschaubarer,
38 Bernitz ym. 2017, s. 182–183; Melullis 2006, kappale 67; Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 71; Pila – Torremans 2019, s. 167; EPO:n valituslautakunnan päätös T 300/86, TV receiver/RCA, kappale 2.1; EPO:n valituslautakunnan päätös T 830/90, Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems, kappale 3.2.2.
mit ihm tatsächlich in besonderer Weise in Verbindung stehender Personenkreis zu den Kenntnissen Zugang hat, nicht aber ein Kreis, der wegen seiner Größe und Zusammensetzung für den Urheber der Kenntnisse nicht mehr kontrollierbar ist—”40
Bundesgerichtshofin mukaan keksinnön julkiseksi tulo ei tule kysymykseen, mikäli sen tuntee vain rajallinen, oikeudenhaltijaan tosiasiallisesti ja erityisellä tavalla yhteydessä oleva henkilöpiiri. Vastaavasti mikäli keksinnön tunteva henkilöpiiri on kooltaan ja koostumukseltaan sellainen, ettei oikeudenhaltija kykene hallitsemaan sitä, on keksinnön katsottava tulleen julkiseksi. Keksinnön tuntevan henkilöpiirin tietynlainen koko ja koostumus ovat saksalaisen oikeuskäytännön perusteella kumulatiivisia kriteerejä.
Ruotsissa keksinnön julkiseksi tulon on esitetty tapahtuvan tätä matalammalla kynnyksellä. Mikäli keksintö tulee suuren tai ennalta määrittelemättömän henkilöpiirin (större eller obestämd krets av personer) tietoon, on sen oikeuskirjallisuudessa katsottu tulevan julkiseksi. Henkilöpiirin suuruus ja ennalta määrittelemättömyys eivät ruotsalaisen kannan mukaan ole kumulatiivisia vaatimuksia vaan jo jomman kumman täyttyminen riittää keksinnön uutuuden menettämiseen.41 Keksintö voi vastoin Bundesgerightshofin näkemystä tulla julkiseksi, vaikka sen tunteva henkilöpiiri olisi rajallinen, mikäli tämä henkilöpiiri on kuitenkin suuri. Tällöin salassapitosopimuksen merkitys olisi suojata paitsi oikeudenhaltijan kontrollia keksinnön tuntevasta henkilöpiiristä myös rajata keksinnön tuntevan henkilöpiirin laajuutta. Jos salassapitosopimus ei rajaa keksinnön tuntevaa henkilöpiiriä riittävän suppeaksi, ei uutuuden säilyminen salassapitosopimuksen vaikutuksesta ole perusteltua.
Euroopan patenttiviraston ratkaisukäytännön mukaan salassapitosopimuksen solmiminen antaa keksinnön uutuudelle erittäin vahvan suojan. Viraston valituslautakunta on ratkaisussaan T 830/90 (Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems) katsonut, että keksintö voi tulla kolmannen tietoon tulematta julkiseksi edellyttäen, että tätä kolmatta sitoo nimenomainen tai konkludenttinen salassapitovelvoite ja että tätä salassapitovelvoitetta on noudatettu:
”—die Kammer [ist] der Auffassung, daß eine solche Offenbarung dann nicht offenkundig,
d. h. der Öffentlichkeit zugänglich gemacht ist, wenn dabei eine Geheimhaltung
a) ausdrücklich oder stillschweigend vereinbart und
40 BGH:n asia X ZR 137/94, Herzklappenprothese, kappale 35. 41 Xxxxxxxx 2008, s. 19; Xxxxxx 2021, s. 200.
b) nicht gebrochen worden ist.”42
Euroopan patenttiviraston omaksuman kannan perusteella salassapitovelvoitteen on ilman lisäehtoja katsottu voivan estää keksinnön julkiseksi tulo. Yleiseurooppalaisessa patenttioikeudessa lähtökohtana on siten, että keksinnön tietoonsa saaneen henkilöpiirin ominaisuudet ovat merkitystä vailla, mikäli salassapidosta on sovittu tai salassapitovelvoitteen on katsottava olevan voimassa jokaisen keksinnön tietoonsa saaneen kanssa.43 Tosin Euroopan patenttiviraston kanta ei välttämättä ole ristiriidassa saksalaisen lähestymistavan kanssa, sillä Euroopan patenttiviraston kantaa vastaavasti myös Bundesgerichtshof on vakiintuneessa ratkaisulinjassaan korostanut, että keksintö voi menettää uutuutensa sitovasta salassapitovelvoitteesta huolimatta etupäässä silloin, kun salassapitoon velvoitettu ei tätä velvoitetta noudata.44
Patenttioikeudellisesti vaikutuksellinen salassapitovelvoite voi syntyä nimenomaisen sopimuksen perusteella tai sen olemassaolo voidaan johtaa olosuhteista,45 joista jälkimmäistä voidaan saksalaiseen oikeuskäytäntöön viitaten perustella juuri sillä, että varteenotettavaa mahdollisuutta keksinnön julkiseksi tuloon ei aiheudu salassapitoon velvoitetun kautta.46 Kysymykseen, milloin patenttioikeudellisesti vaikutuksellinen salassapitovelvoite on syntynyt salassapitoon velvoitettua kohtaan, liittyy runsaasti oikeuskäytäntöä ja kiperiä rajatapauksia, mutta nämä kysymykset jäävät pois tutkimuskysymykseni ja rajausteni piiristä.
2.5 Lainsäätäjän tarkoitus uutuusvaatimuksen taustalla
2.5.1 Tarpeesta tulkita uutuusvaatimusta lainsäätäjän tarkoituksen pohjalta
Lainsäätäjän tarkoitus on keskeinen oikeustilan tulkintaa ohjaava oikeuslähde ja soveltuu pohjaksi lainsoveltamiselle epäselvässä tilanteessa.47 Patenttilaissa tai Euroopan patenttisopimuksessa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, että salassapitosopimus estäisi keksinnön julkiseksi tulon keksinnön paljastuessa salassapitoon velvoitetulle. Tämä salassapitosopimuksen oikeusvaikutus on tulkinnalla
42 EPO:n valituslautakunnan päätös T 830/90, Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems, kappale 3.2.2.
43 Melullis 2006, kappale 67; EPO:n valituslautakunnan päätös T 300/86, TV receiver/RCA, kappale 2.5.
46 BGH:n asia X ZR 28/75, Hydraulischer Kettenbandantrieb, kappale 41. 47 Hirvonen 2011, s. 39–40.
johdettava patenttilain 2 §:n 1 momentista, jolloin tulkinnan lähtökohdaksi on otettava patenttilainsäätäjän tarkoitus.
Sitä, mikä lainsäätäjän tarkoitus keksinnön uutuusvaatimuksen taustalla vaikuttaa, ei ole mahdollista selvittää vain tutkimalla suppeasti patenttilain 2 §:n 1 momentin lainsäädäntöhistoriaa vaan ottaen huomioon lainsäätäjän tarkoitukset laajemmin myös patenttioikeuden perustavanlaatuisemmilla tasoilla. Lainsäätäjän tarkoitusta keksinnön uutuusvaatimuksen taustalla voidaan arvioida seuraavien kysymysten avulla:
1) Miksi keksinnöille ylipäänsä annetaan oikeudellista suojaa?
2) Millä perusteilla valikoidaan keksinnöt, joille myönnetään oikeudellista suojaa?
3) Miksi juuri keksinnön uutuus on asetettu oikeudellisen suojan edellytykseksi?
Tarkastelen lainsäätäjän tarkoitusta etsimällä vastausta kuhunkin kysymykseen erikseen. Ensimmäisen kysymyksen tarkastelun aloitan kuvailemalla patenttijärjestelmän historiallista kehitystä erityisesti siitä näkökulmasta, mikä on historiallisesti ollut patenttisuojan tarkoitus, minkä jälkeen käsittelen patenttisuojan oikeutusta modernissa oikeusteoreettisessa kirjallisuudessa. Toisen kysymyksen osalta tarkastelen immateriaalioikeuden oikeusperiaatteita, joiden mukaan patenttisuojan määrittävät ominaisuudet – keksinnön asema, uutuus ja keksinnöllisyys – on tullut asettaa. Kolmannen kysymyksen kohdalla tarkastelen oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä siitä, miksi patentoitavaksi haetulta keksinnöltä on edellytettävä patenttijärjestelmässämme juuri uutuutta.
2.5.2 Miksi keksinnöille annetaan oikeudellista suojaa?
2.5.2.1 Keksintöjen suojaamisen historiallisista lähtökohdista
Keksintöjen oikeudellinen suoja on saanut aikojen saatossa useita erilaisia muotoja. Alkeellisia keksintöjen oikeudellisia suojamuotoja tunnettiin niin antiikin helleenisessä kuin roomalaisessakin kulttuuripiirissä, edellisessä jo noin vuonna 500 ennen Kristuksen syntymää.48 Keksintöjen antiikin ajan suojajärjestelmällä – jos sellaisesta voidaan edes puhua – ei kuitenkaan ollut juurikaan yhteistä nykyisen patenttijärjestelmän kanssa.49
48 Pila – Torremans 2019, s. 14.
49 Keksintöjen saamasta suojasta antiikin aikana ks. Mgbeoji 2003, s. 408–409.
Huomattavasti nykyisen kaltaisempia keksintöjen suojajärjestelmiä monopolien muodossa kehittyi eri puolilla Eurooppaa viimeistään sydänkeskiajalla. Tirolissa vakiintui tuolloin tapa myöntää yksinoikeuksia kaivostyöläisille, jotka löysivät uusia rautamalmiesiintymiä, ja tämä tapa kulkeutui Saksiin, Böömiin ja Sleesiaan kaivostyöläisten mukana. Böömin ja Puolan kuningas Xxxxxxxxxx XX kodifioi yksinoikeuksien myöntämisen Constitutiones Juris Metallici -säädöskokoelmaan vuonna 1300.50 Näiden yksinoikeuksien suojan kohde oli erilainen kuin nykyisissä patenttijärjestelmissä, mutta oikeusperiaatteiden tasolla tähän suojajärjestelmään sisältyi paljon yhteistä nykyisen patenttijärjestelmän kanssa.51 Toinen näkökulma keskiaikaiseen keksintöjen suojajärjestelmään oli englantilainen monopolijärjestelmä, jossa keksinnön käsite vastasi pitkälti nykyään sovellettua.52 Monopolien myöntäminen ei tosin perustunut keksijän ansioihin vaan privilegilaitoksen hengessä varsin mielivaltaisiin perusteisiin, joten tirolilainen kaivosoikeus on perusteltua nähdä nykyaikaisen patenttijärjestelmän suorempana kehitysvaiheena.
Keskiajan edistyksellisimpänä ratkaisuna keksintöjen suojaamiseksi on kuitenkin pidettävä Firenzen kaupungin arkkitehti Xxxxxxx Xxxxxxxxxxxxxxx myöntämää ad hoc -yksinoikeutta. Xxxxxxxxxxxx oli suunnitellut uudenlaisen vesialuksen Firenzen tuomiokirkon rakennustarvikkeiden kuljettamista varten Arno-järvellä, mutta pelkäsi muiden hyväksikäyttävän keksintöään, mikäli hän käyttäisi alusta julkiseksi. Tämän estääkseen Xxxxxxxxxxxx vaati Firenzen kaupunkia kieltämään muilta suunnittelemansa alustyypin käytön.53 Kaupunki myöntyi Xxxxxxxxxxxxx vaatimuksiin ja myönsi tälle vuonna 1421 patentin ominaispiirteet täyttävän yksinoikeuden: ajallisesti rajoitetun, keksijälle myönnetyn yksinoikeuden tekniikan alan keksinnön käyttöön.54 ”Patentti” jäi yksittäiskappaleeksi ja firenzeläinen patenttijärjestelmä syntymättä, kun Firenzen kaupunki pidättäytyi vastaavien oikeuksien myöntämisestä Xxxxxxxxxxxxx aluksen osoittauduttua tekniseksi epäonnistumiseksi.55
Yleisesti ensimmäisenä varsinaisena patenttilakina pidetään Venetsian tasavallan keksintöjen suojaa koskevaa säädöstä vuodelta 1474.56 Merkittävänä erona aikaisempaan privilegilaitokseen oli yksinoikeuden luonne kielto-oikeutena ja yksinoikeuksien perustuminen laissa tarkasti säädettyihin edellytyksiin.57 Venetsialaisen patenttijärjestelmän yhtäläisyydet nykyiseen patenttijärjestelmään ovat silmäänpistäviä: patentti saatettiin myöntää kymmenen vuoden ajaksi keksinnölle, joka oli
51 Mgbeoji 2003, s. 410.
52 Mgbeoji 2003, s. 409; Pila – Torremans 2019, s. 14–15.
53 Mgbeoji 2003, s. 411.
55 Mgbeoji 2003, s. 413.
56 Mgbeoji 2003, s. 413–414; Xxxxxxxxx – X’Xxxxxx 2012, s. 1273–1278; Signore 2009, s. 225; Thumfart 2022, s. 55.
57 Mgbeoji 2003, s. 414; Signore 2009, s. 225.
ennalta tuntematon Venetsian alueella, keksinnöllinen ja ylipäänsä mahdollinen käyttää.58 Yhteiskunnallisten muutosten myötä monia italialaisia keksijöitä ja tiedemiehiä siirtyi sittemmin pohjoisempaan Eurooppaan tuoden mukanaan patenttijärjestelmän, jonka mallille useimmat eurooppalaiset patenttijärjestelmät kehitettiin.59 Varhaisen uuden ajan patenttijärjestelmät säilyttivät Venetsiasta periytyneen alueellisen uutuuden opin: niin Englannissa, Ranskassa kuin Alankomaissakin patentin uutuusvaatimus täyttyi, kun keksintö oli ennalta tuntematon kussakin maassa.60 Nykyinen patenttijärjestelmä kuitenkin kehittyi venetsialaiselle perustalle viimeistään Euroopan laajamittaisen teollistumisen myötä 1800-luvulla.61
Uuden ajan taitteen Pohjois-Italiassa kehittyneiden varhaisten keksinnöille myönnettyjen oikeudellisten suojamuotojen ensisijaiset tavoitteet olivat kiistatta utilitaristisia. Erityisen selvästi tämä käy ilmi Firenzen kaupungin Xxxxxxxxxxxxxxx myöntämästä yksinoikeudesta: kyse oli suorasta ”vaihtokaupasta”, jossa Xxxxxxxxxxxx suostui paljastamaan keksintönsä yksinoikeuden saamisen ehdolla. Xxxxxxxxxxxxx yksinoikeus on oppikirjaesimerkki patenttioikeuden sopimusteoriasta, jonka mukaan keksijä paljastaa keksintönsä yhteiskunnalle niin seikkaperäisesti, että sitä voidaan hyödyntää luomaan yhteiskunnalle hyvinvointia, jolloin keksijä saa vastineeksi ja palkkioksi työstään patentin.62 Venetsialainen ”patenttilaki” perustui niin ikään utilitaristisille näkökohdille; säädös oli osa Venetsian laajempaa toimintaa tekniikan kehityksen ja innovaatioiden tukijana, johon Venetsian asema alueellisena suurvaltana osittain perustui.63 Privilegien ja sittemmin patenttien myöntämisen ensisijaisena tarkoituksena Venetsiassa on pidetty ammattitaitoisten ulkomaalaisten houkuttelua kaupunkiin.64 Varhaisissa patenttijärjestelmissä sovellettu alueellinen uutuusmääritelmä oli sekin selvästi johdettu utilitaristisista tavoitteista. Keksinnön tosiasiallinen keksijä ei nimittäin saanut suojaa työnsä hedelmille moraalisin syin, vaan valtiot pikemminkin halusivat lisätä omaa taloudellista hyvinvointiaan pysymällä teknisen ja tieteellisen kehityksen eturintamassa.65
2.5.2.2 Immateriaalioikeussuojan, erityisesti patenttisuojan oikeutuksesta oikeusteoreettisessa tutkimuksessa
Patenttijärjestelmän kehittämisen historialliset tarkoitukset luovat viitekehyksen sille, mitä on pidettävä nykyaikaisen patenttijärjestelmän tarkoituksena. Niiden ohella nykyisen
58 Mgbeoji 2003, s. 414; Signore 2009, s. 225.
59 Mgbeoji 2003, s. 414.
61 Mgbeoji 2003, s. 417–418; Signore 2009, s. 228.
62 Xxxxxxxx 2014, s. 167–168.
63 Signore 2009, s. 224–228.
64 Xxxxxxxxx – X’Xxxxxx 2012, s. 1278. 65 Mgbeoji 2003, s. 416–417.
patenttijärjestelmän ymmärtämiseksi on kuitenkin tukeuduttava nykyaikaisempaan oikeustutkimukseen. Yksistään patenttijärjestelmän historiallisesta taustasta ei tulekaan tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä nykyisen patenttijärjestelmän tarkoituksesta, koska yhteiskuntamme on muuttunut kauttaaltaan olennaisesti viimeisen reilun viiden vuosisadan kuluessa.
Oikeuskirjallisuudessa immateriaalioikeudellisen suojan laajempana oikeutuksena on karkeasti jakaen pidetty joko luovan yksilön oikeuksien turvaamista luonnonoikeudellisen ajattelun hengessä tai instrumentalistista tavoitetta hyödyntää yksinoikeuksia keinona kannustaa yksilöitä luomaan uutta aineetonta omaisuutta.66 Xxxxxxxx mukaan luonnonoikeudellisen ja instrumentalistisen lähestymistavan yhteensovittaminen on haastavaa.67 Se, kumman oikeutuksen ja millaisen tarkoituksen ympärille immateriaalioikeudellinen suoja rakentuu, on vaihdellut suojamuodoittain ja maittain.68 Renessanssin ajan varhaiset patenttijärjestelmät rakentuivat edellä todetusti instrumentalistiselle oikeutukselle.
Luonnonoikeudellisen ajattelun pohjalta on vakiintuneesti ajateltu, että luovalla yksilöllä on oikeus työnsä hedelmiin; hän ansaitsee yksinoikeuden henkisiin luomuksiinsa. Luonnonoikeudellinen ajattelutapa pitää sisällään useita koulukuntia. Valistusfilosofi Xxxx Xxxxxx ajattelulle rakentuvan argumentaation perusteella yksilöllä on oikeus työnsä hedelmiin, koska hän on luonut työllään jotain uutta yhteisön yhteisestä tiedosta ja yhteisistä ideoista ja siksi ansaitsee oikeuden luomaansa aineettomaan omaisuuteen.69 Toimiakseen käytännössä Xxxxxx teorian soveltaminen tosin edellyttää, että suojaa annetaan vain sellaisille henkisille luomuksille, jotka tuottavat yhteiskunnalle nettohyötyä, koska olisi kestämätöntä aiheuttaa yhteiskunnalle lisätappiota yksinoikeuksia myöntämällä henkisistä luomuksista, jotka itsessään ovat yhteiskunnalle hyödyttömiä tai jopa haitallisia.70 Patenttioikeudessa tämä rajoitus ei muodostuisi ongelmaksi, koska patentoitavuus edellyttää keksinnöltä edes vähäistä käytännön hyötyä.71 Oikeustieteessä on toisaalta kritisoitu Xxxxxx lähestymistavan soveltuvan huonosti immateriaalioikeuksiin myös, koska sen siirtäminen fyysisestä omaisuudesta – joka muodostaa Xxxxxx omaisuuskäsityksen perustan – aineettomaan omaisuuteen jättää Xxxxxx teoriaan lukuisia aukkoja.72
66 Becker 1993, s. 609–610; Xxxxxx 1990, s. 819–820; Pila – Torremans 2019, s. 19–21.
67 Becker 1993, s. 609.
68 Pila – Torremans 2019, s. 19.
70 Becker 1993, s. 624.
71 Rapinoja 1996, s. 126–127.
72 Drahos 1996, s. 54, Merges 2011, s. 32.
Toisaalta Xxxxx Xxxxxxx Xxxxxxxxx Xxxxxxx ajattelun pohjalta on esitetty, että yksilön luomistyön tulos on samalla hänen persoonallisuutensa jatke, ja siksi hänellä on oltava yksinoikeus siihen.73 Koulukunnan mukaan luovalla yksilöllä on eräänlainen perustarve yksinoikeuteen, sillä luovan yksilön hyvinvoinnille on vahingollista, jos hänen persoonallisuuttaan ilmentävä luomus on kolmansien mielivallan armoilla.74 Kolmantena luonnonoikeudellisena näkökulmana voidaan perustella, että luova yksilö ansaitsee suojaa tietyille henkisille luomuksilleen näiden luomusten mainioiden ominaisuuksien vuoksi.75 Patentissa on siten kyse eräänlaisesta palkinnosta keksijälle.76 Vaikka näkökulma on viitatussa oikeuskirjallisuudessa luokiteltu luonnonoikeudelliseksi, se on käytännössä jo lähellä instrumentalismia.
Instrumentalismin mukaan yhteiskunnan tulee toimia yhteisen hyvän maksimoivalla tavalla.77 Instrumentalismia noudattavan immateriaalioikeuksien suojajärjestelmän tavoitteena on yksinkertaisesti kannustaa yksilöä toimimaan tietyllä, lainsäätäjän toivomalla tavalla, jotta saavutetaan toivottuja lopputuloksia.78 Patenttioikeudessa – siltä osin kuin kyse on patentoitavuuden edellytyksistä – tällaiseksi toimintatavaksi on luontevaa mieltää juuri uusien keksintöjen luominen.79 Uusia keksintöjä syntyy patenttien ansiosta kahdella tavalla. Ensinnäkin keksijät uskaltavat investoida tutkimus- ja kehitystoimintaan, kun heidän ei tarvitse pelätä vapaamatkustamisen rapauttavan keksinnön voitontuottamiskykyä.80 Toiseksi kilpailijat eivät voi käyttää patentoitua keksintöä tai heidän on maksettava sen käytöstä korvaus keksijälle, jolloin myös keksijän kilpailijoiden uskotaan investoivan innovaatiotoimintaan vaihtoehtoisten teknisten ratkaisujen löytämiseksi.81 On esitetty ristiriitaisia näkemyksiä, lisääkö patenttijärjestelmä todella innovaatioita,82 mutta lainsäätäjän tarkoituksen kannalta tämä seikka on merkityksetön.
Instrumentalismin taustalla vaikuttaa ajatus, että keksintöjen ja muiden aineettomien omaisuuserien aineeton luonne ja helppo toisinnettavuus johtavat markkinoiden ja kaupan vääristymiseen vapaamatkustamisen seurauksena.83 Markkinoiden vääristymä korjaantuu omistusoikeudella
74 Hegel 1821, § 69. Xxxxxxx ajatuksen soveltamisesta nykyajan oikeuteen ks. Xxxxxx 1993, s. 626–627. 75 Becker 1993, s. 621–622.
77 Guellec – van Pottelsberghe de la Potterie 2007, s. 49.
78 Becker 1993, s. 611; Pila – Torremans 2019, s. 85.
79 Guellec – van Pottelsberghe de la Potterie 2007, s. 55. Toisaalta voitaisiin myös tarkastella patenttisuojan keston tai pakkolisenssisäännösten kaltaisia kysymyksiä, joissa tavoitteena on pikemminkin edistää kilpailun ja markkinoiden asianmukaista toimintaa kuin lisätä innovaatioiden määrää, Pila – Torremans 2019, s. 82–83.
81 Xxxxxxxx 2014, s. 168; Plant 1934, s. 46.
82 Guellec – van Pottelsberghe de la Potterie 2007, s. 70–73; Xxxxxx 1990, s. 849–850.
83 Pila – Torremans 2019, s. 81–85.
immateriaalioikeuteen – kun esimerkiksi keksinnön suojaksi myönnetään patentti, kilpailijat eivät voi häiritä kannattavaa innovaatiotoimintaa epätasapuolisin menettelyin. Ilman yksinoikeutta tutkimus- ja kehitystoiminnasta koituvia, usein suuriakin kustannuksia ei voitaisi tiukasti kilpailluilla markkinoilla helposti kattaa keksinnön tuottamilla tuloilla, missä tilanteessa yritykset vähentäisivät innovaatiotoimintaa kustannusten pelossa.84 Vaihtoehto olisi keksinnön salassapito, mutta koska siitä aiheutuisi yhteiskunnalle haitallisia seurauksia hitaamman teknologisen kehityksen myötä ja yrityksille suurempia kustannuksia keksintöjen salailun ja kilpailijoiden keksintöjen selvittämisen myötä, lainsäätäjä on halunnut yksinoikeuden mahdollistamalla edistää keksintöjen julkaisua.85
Immateriaalioikeudellinen yksinoikeus toimii – päinvastoin kuin fyysisen varallisuuden niukkuudesta oikeutuksensa juontava omistusoikeus fyysiseen omaisuuteen – keinona luoda niukkuutta keinotekoisesti, jotta markkinoiden vääristymän korjaaminen olisi mahdollista.86 Palmer on toisaalta huomauttanut, että koska aineettomaan omaisuuteen ei liity luontaista niukkuutta, eivät yksinoikeudet siihen ole moraalisesti oikeutettuja.87 Xxxxxx on puolestaan kuvannut aineettoman omaisuuden käytön rajoittamista tuhlaamiseksi, mutta huomauttaa myös, ettei tämä lähestymistapa ota huomioon innovaation kustannuksia.88 Joka tapauksessa myös keinotekoisen niukkuuden luomisen väitetty moraalinen kyseenalaisuus puoltaa immateriaalioikeudellisen suojan oikeutuksen etsimistä instrumentalistisista perusteluista: jos jotakin ei voida perustella moraalisin argumentein, on vedottava siitä saatavaan hyötyyn.
Pariisin yleissopimuksen solmimiseen lopulta johtanut vuoden 1873 Wienin patenttikongressi esitti kansainvälisen keksintöjen suojajärjestelmän tavoitteiksi oikeudenmukaisuuden, nopean pääsyn uuteen tekniikkaan, keksintöjen luomisen taloudellisen kannattavuuden, keksintöjen kehittämisen tukemisen kaikissa maissa ja teollisen kehityksen edistämisen.89 Lisäksi ainakin yksilön itsemääräämisoikeus, kilpailun vääristymisen ja vilpillisen kilpailun estäminen, innovaatioiden tukeminen ja pääsyn mahdollistaminen uusiin teknologioihin ovat immateriaalioikeudellisten suojamuotojen tavoitteita, joiden yhteys keksintöihin on ilmeinen.90 Pilan ja Torremansin sekä
85 Guellec – van Pottelsberghe de la Potterie 2007, s. 50; Landes – Posner 2003, s. 294 ja 328. 86 Becker 1993, s. 616; Xxxxxx 1990, s. 861; Plant 1934, s. 31.
88 Xxxxxx 2005, s. 4.
90 Pila – Torremans 2019, s. 19.
Xxxxxxx mukaan patenttioikeudessa erityisen keskeinen tavoite on innovaatioihin kannustaminen, minkä tavoittelemiseksi lainsäädännön tulee myös helpottaa keksintöjen kaupallistamista.91
Ehkä yksilön itsemääräämisoikeutta ja oikeudenmukaisuutta lukuun ottamatta mainitut tavoitteet heijastelevat instrumentalistista oikeutusta patentille. Luonnonoikeudellinen lähestymistapa ei olekaan saanut jalansijaa patenttilainsäädännössä juuri missään valtiossa, poikkeuksena Ranskan patenttilaki suuren vallankumouksen ajalta.92 Jopa päätös olla tarjoamatta keksinnöille oikeudellista suojaa on voitu perustella instrumentalistisin syin; esimerkiksi Sveitsissä patenttisuojaa ei ennen Pariisin yleissopimuksen solmimista ollut saatavilla ja tarkoituksena oli houkutella ulkomaista teollisuutta Sveitsiin.93 Luonnonoikeuden ei katsota soveltuvan hyvin yhteen patentin suojan kohteen ja patenttijärjestelmän todellisuuden kanssa.94 Sitä vastoin yksinoikeuden instrumentalistinen oikeutus on oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti hyväksytty patenttien myöntämisen oikeutukseksi.95
2.5.2.3 Yhteenveto – miksi keksintöjä suojataan oikeudellisesti?
Patentilla suojataan keksintöjä ja innovaatiota, jossa on pohjimmiltaan kyse uuden tiedon luomisesta.96 Tietoa voidaan toisintaa loputtomasti ilman kustannuksia, mikä on keskeinen patenttijärjestelmän taustalla vaikuttava tekijä. Estääkseen luomansa tiedon hallitsematonta toisintamista keksijän kannattaa pitää luomansa keksintö salassa, jolloin keksintö ei kuitenkaan tuota yhteiskunnalle lisää hyvinvointia.
Patenttia on kuvattu sopimukseksi keksijän ja yhteiskunnan välillä, jossa keksijä paljastaa keksintönsä yhteiskunnalle ja yhteiskunta (patenttiviraston edustamana) tarjoaa vastineeksi keksijälle määräaikaisen yksinoikeuden keksintönsä hyödyntämiseen, mikäli keksintö täyttää yhteiskunnan määrittämät laadulliset vaatimukset.97 Keksinnön salassapito lakkaa tällöin olemasta välttämätöntä ja mahdollisuus molemminpuoliseen hyötyyn avautuu. Keksijä hyötyy järjestelystä
91 Pila – Torremans 2019, s. 19; Plant 1934, s. 32.
92 Drahos 1996, s. 81; Xxxxxx 2005, s. 6; Thumfart 2022, s. 61. Luonnonoikeuteen perustuvat näkökulmat ovat käyttökelpoisia lähinnä tekijänoikeudellisissa yhteyksissä, Pila – Torremans 2019, s. 79–80. Oikeustieteessä on tosin esitetty myös vastakkaisia näkemyksiä, Xxxxxx 1990, s. 825. Xxxxxxxx on myös esittänyt, että Ranskan ohella Englannin patenttioikeudessa oli ennen Pariisin yleissopimuksen solmimista luonnonoikeudellisia piirteitä, Thumfart 2022, s. 61.
93 Thumfart 2022, s. 66. 94 Fisher 2005, s. 7.
96 Dam 1994, s. 247; Xxxxxx 2005, s. 4.
97 Guellec – van Pottelsberghe de la Potterie 2007, s. 50; Xxxxxx 2005, s. 20. Pila – Torremans 2019, s. 86.
saadessaan suojaa vapaamatkustajia vastaan ja yhteiskunta saadessaan pääsyn uuteen teknologiaan, ensin keksijän tai muun oikeudenhaltijan kautta ja suoja-ajan lakattua lopulta vapaasti.
Keksintöjen oikeudellisen suojan järjestelmä perustui instrumentalistisille näkökohdille jo myöhäiskeskiajan ja renessanssin ajan varhaisissa patenttijärjestelmissä. Patenttisuojan tarkoitus on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena vuosisatojen läpi. Nykyaikaisenkin patenttijärjestelmän tarkoitukseksi on todettava innovaatiotoiminnan edistäminen, joka toteutuu varmistamalla puitteet taloudellisesti kannattavalle innovaatiotoiminnalle sekä edistämällä pääsyä uusiin teknisiin ratkaisuihin, jotka on mahdollista ottaa tulevan teknisen kehityksen lähtökohdaksi.
2.5.3 Millä perusteilla valikoidaan keksinnöt, joille myönnetään oikeudellista suojaa?
Koska patenttijärjestelmän tarkoitus on korostuneen instrumentalistinen, on patenttisuojan saamisen edellytykset sidottava patenttijärjestelmän tavoitteisiin. Patenttisuojaa on myönnettävä keksinnölle vain, jos patenttisuojan myöntäminen kyseisen kaltaiselle keksinnölle tukee innovaatiotoiminnan kannattavuutta ja edistää yleisön pääsyä uusiin teknologioihin. Tämä on lähtökohta patentoitavuuskynnyksen asettamiselle.
Toisaalta myös immateriaalioikeuden yleiset oikeusperiaatteet muodostavat viitekehyksen sen arvioinnille, millä perusteilla aineettomalle omaisuudelle olisi myönnettävä oikeudellista suojaa. Merges on esittänyt immateriaalioikeuden keskeisimmiksi yleisiksi oikeusperiaatteiksi suhteellisuusperiaatteen, tehokkuusperiaatteen, arvokkuuden periaatteen (dignity) sekä tavoitteen säilyttää mahdollisimman suuri osa henkisestä omaisuudesta vapaassa käytössä.98
Klamin mukaan suhteellisuusperiaatteen ydinsisältö on oikeudellisen ratkaisun etujen ja haittojen punninta sekä vaatimus siitä, että oikeudellisen ratkaisun tuottamat hyödyt ylittävät sen aiheuttamat haitat.99 Raitio on jakanut suhteellisuusperiaatteen kolmeen osatekijään: oikeudellisen ratkaisun sopivuuteen tavoitteeseen nähden, oikeudellisen ratkaisun välttämättömyyteen ja oikeudellisen ratkaisun oikeasuhtaisuuteen.100 Suhteellisuusperiaatetta noudattavassa patenttijärjestelmässä oikeudellista suojaa annetaan sellaisille keksinnöille, joiden suojaaminen on välttämätöntä patenttioikeuden tavoitteen edistää teknistä kehitystä saavuttamiseksi, ja joiden suojaamisesta
100 Raitio 2005, s. 364.
aiheutuvat haitat eivät ole epäsuhdassa tekniselle kehitykselle aiheutuviin hyötyihin. Myös Xxxxxxxx esittämä tavoite säilyttää mahdollisimman suuri osa henkisestä omaisuudesta vapaassa käytössä ilmentää suhteellisuusperiaatteen keskeisintä sisältöä; tämä tavoite edistää immateriaalioikeudellisen suojan rajaamista täysin välttämättömään ja sen sallimista vain siihen asti kuin se on oikeassa suhteessa yksinoikeudesta aiheutuviin haittoihin.
Tehokkuusperiaate merkitsee tavoitteiden saavuttamista mahdollisimman pienin kustannuksin.101 Mergesin mukaan käytännössä tämä näkyy suojatun aineettoman omaisuuden piirin selkeytenä eli mahdollisuutena tunnistaa suojattu henkinen omaisuus ja sen omistaja sekä rajata immateriaalioikeudellinen suoja sellaiseen henkiseen omaisuuteen, joka on ylipäänsä kaupallisesti hyödynnettävissä.102 Patenttioikeuden asiayhteydessä kustannuksiin on tältä pohjalta katsottava sisältyvän ainakin suojattujen teknisten ratkaisujen kartoittamisesta ja mahdollisesti tehokkaimman teknisen ratkaisun käytön estymisestä aiheutuvat kustannukset. Tehokkuusperiaate edellyttää näin ollen paitsi patenttioikeudellisen suojan rajaamista täysin välttämättömään myös suojan sitomista niin selkeisiin edellytyksiin, että yleisön on mahdollista ottaa selko vapaassa käytössä olevan henkisen omaisuuden piiristä ilman suuria kustannuksia.
Arvokkuuden periaate merkitsee luovan yksilön kunnioittamista myöntämällä hänelle riittävät oikeudet määrätä luomistyönsä tuloksista.103 Tämä periaate sopii kenties paremmin yhteen luonnonoikeudellisen kuin instrumentalistisen lähestymistavan kanssa.
Patenttijärjestelmän on oltava luonteeltaan sellainen, että sen tarjoama suoja kannustaa yksilöitä kehittämään keksintöjä ja saattamaan ne yleisön tietoisuuteen samalla, kun suoja-ala ei ole kohtuuttoman suuri ja suojan edellytykset ovat ennakoitavia. Edellä havaitulla tavalla keksinnön uutuus, keksinnöllisyys ja teollinen käytettävyys ovat valikoituneet niiksi ominaisuuksiksi, joiden täyttyessä keksinnölle voidaan myöntää oikeudellinen suoja.
2.5.4 Miksi juuri keksinnön uutuus on asetettu oikeudellisen suojan edellytykseksi?
Uutuusvaatimuksen tarkoitusta ja tavoitteita on tarkasteltava patenttioikeuden yleisempää tarkoitusta eli innovaatiotoiminnan edistämistä vasten sekä edellä mainittujen oikeusperiaatteiden –
103 Merges 2011, s. 156.
suhteellisuusperiaate, tehokkuusperiaate ja tavoite mahdollisimman suuren osan aineettomasta omaisuudesta pitämisestä vapaassa käytössä – pohjalta.
Yhdysvalloissa Dam on esittänyt, että uutuusvaatimuksen tarkoituksena on rajoittaa patenttisuoja sellaisiin keksintöihin, jotka keksijä on todella itse kehittänyt.104 Muuten vaarana on, että liian laaja patenttisuoja vähentää innovaatiotoimintaa keksintöä läheisesti koskevilla tekniikan aloilla, sillä iäkkäämpiä keksintöjä koskevan suoja-ajan kesto muuttuisi epävarmaksi.105 Damin näkemys heijastelee perinteistä angloamerikkalaista lähestymistapaa, jonka mukaan patentti voidaan myöntää ainoastaan keksinnön todelliselle keksijälle.106 Mannermaisessa oikeuskulttuurissa patentti on sitä vastoin tarkoitus myöntää sille, joka haluaa julkistaa keksinnön ensimmäisenä,107 joten Damin näkemys suomalaiseen patenttioikeuteen sovitettuna merkitsisi uutuusvaatimuksen tarkoituksen olevan rajoittaa patenttisuojaa saava henkilöpiiri niihin tahoihin, jotka ovat julkistaneet patentoitavaksi haetun keksinnön ensimmäisenä. Tämä uutuusvaatimuksen tarkoitus olisi yhdenmukainen patenttioikeuden yleisempien tavoitteiden kanssa: patenttisuojan rajoittaminen täysin välttämättömään toteuttaa suhteellisuusperiaatetta, tavoitetta pitää mahdollisimman suuri osa henkisestä omaisuudesta vapaassa käytössä ja patenttijärjestelmän tavoitetta edistää innovaatiotoimintaa. Taustalla vaikuttaa selvästi instrumentalistinen näkemys patenttijärjestelmän luonteesta.
Tämä uutuusvaatimuksen tarkoitus on varsin ilmeinen. Lisäksi uutuusvaatimusta on mhdollista perustella niillä seikoilla, että patenttien myöntäminen ei-uusille keksinnöille vaarantaisi oikeusvarmuuden toteutumista eikä edistäisi patenttioikeuden tavoitteisiin kuuluvaa pääsyä uusiin teknologioihin. Lisäksi se häiritsisi markkinoiden tehokasta toimintaa, kun yksinoikeudet olisivat voimassa keksinnöille, joiden kehittämisen kustannukset olisi kantanut joku muu kuin patentinhaltija tai jonka kehittämisen kustannukset patentinhaltija olisi jo ehtinyt ansaita takaisin.108 Instrumentalistinen lähestymistapa rakentuu keskeisesti juuri sille perustalle, että keksijän on voitava ansaita keksinnöllään takaisin siihen uponneet tutkimus- ja kehityskustannukset, minkä takeena uutuusvaatimus toimii.
Myös uutuusvaatimus rakentuu näin ollen puhtaasti instrumentalistiselle arvopohjalle. Xxxxx patenttioikeus voisi täyttää tarkoituksensa, ei patentteja tule myöntää muille kuin niille tahoille,
105 Dam 1994, s. 266–267.
106 Xxxxxxxx 2014, s. 167–168.
107 Xxxxxxxx 2014, s. 168.
jotka ovat saattaneet keksinnön ensi kerran julkiseksi – patenttihakemuksen muodossa – jolloin yksinoikeus todennäköisesti myös kohdentuu taholle, joka on kantanut keksinnön kehittämisestä aiheutuneet kustannukset.
2.5.5 Yhteenveto – mikä on keksinnön uutuusvaatimuksen tarkoitus?
Patenttisuojan tarkoituksena on edistää teknistä kehitystä pienentämällä innovaatiotoimintaan liittyvää vapaamatkustamisen riskiä sekä kannustamalla keksijöitä saattamaan keksintönsä yleisön saataville. Uutuusvaatimuksen ensisijainen tarkoitus on myötävaikuttaa teknisen kehityksen edistämiseen osana patenttioikeuden mekanismia kohdentaa suoja tätä tavoitetta edistäviin keksintöihin.
Toisaalta uutuusvaatimuksen tarkoituksena on myös varmistaa, että yksinoikeudesta koituva taloudellinen hyöty kohdentuu keksinnön kehittämiseen resurssejaan käyttäneelle taholle, jotta tämä voisi kattaa patentin aikaansaamilla tuloilla keksintönsä kehittämiskustannuksia. Mikäli patenttisuojaa voitaisiin myöntää vallitsevaan tekniikan tasoon kuuluville keksinnöille, ei patenttisuojan tarkoitus edistää uuden teknologian julkistamista toteutuisi myönnettäessä suojaa tällaisille keksinnöille. Yksinoikeudesta aiheutuisi yhteiskunnalle kuitenkin haittaa, jota vastaavaa hyötyä ei olisi kompensoimassa tätä haittaa. Patentin myöntäminen julkiseksi tulleelle keksinnölle ei olisi tarkoituksenmukainen saati välttämätön patenttioikeuden tarkoitusten toteuttamiseksi, joten tällainen ratkaisu olisi myös suhteellisuusperiaatteen vastainen.
2.6 Oikeusvarmuuden periaatteen merkityksestä patenttioikeudessa
Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa Xxxxxxxx on tuonut erityisesti oikeusvarmuuden periaatteen esille sellaisena oikeusperiaatteena, jolla on merkitystä keksinnön julkiseksitulokynnyksen kannalta.109 Oikeusvarmuutta on tässä yhteydessä perusteltua korostaa, koska patenttijärjestelmän sulavan toiminnan kannalta on olennaista, ettei yleiseen tietoon tulleen keksinnön julkiseksi tulosta vallitse epäselvyyttä. Tarkastelen seuraavassa oikeusvarmuuden periaatetta pääpiirteissään sekä sen merkitystä keksinnön julkiseksitulokynnyksen kannalta.
Oikeusvarmuuden periaatteen tarkka sisältö on vaikeasti määriteltävä eivätkä sitä koskevat näkemykset oikeuskirjallisuudessa ole olleet yhdenmukaisia.110 Joka tapauksessa oikeusvarmuus on
109 Melullis 2006, kappale 67.
110 Von Arnauld 2006, s. 102–104; Peczenik 1995, s. 89–91.
von Xxxxxxxxx mukaan varsin monitahoinen käsite,111 mikä selittänee osin vaikeuden löytää käsitteelle yleisesti hyväksytty määritelmä. Peczenikin mukaan oikeusvarmuuden ytimen muodostaa ennakoitavuuden vaatimus,112 jota muutenkin oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti pidetty oikeusvarmuuden keskeisenä osatekijänä.113 Yleisesti myös hyväksyttävyyden on esitetty kuuluvan oikeusvarmuuteen toisena osatekijänä,114 mutta juuri ennakoitavuuden vaatimus on erityisen mielenkiintoinen keksinnön uutuusvaatimuksen kannalta.
Peczenik on esittänyt oikeusvarmuuden ennakoitavuutta koskevan vaatimuksen edellyttävän, että lain soveltaminen on lainsäännösten valossa suuressa määrin (i hög grad) ennakoitavaa.115 Aarnio on asettunut samoille linjoille.116 Raitio on korostanut oikeusvarmuuden estävän erityisesti mielivaltaisen lainkäytön.117 Oikeusvarmuus ei näin ollen edellytä täyttä ennakoitavuutta lain soveltamisesta, eikä tämä olisi käytännössä mahdollistakaan. Ennakoitavuus pitää sisällään lisäksi sen, että lainsoveltamisessa otetaan huomioon myös odotukset, joita muodollisesti pätevän oikeusohjeen aikaisempi soveltaminen on saanut aikaan.118 Vaikka oikeuslähde olisi muodollisesti voimassa, se on jätettävä soveltamatta, mikäli sen aikaisemman soveltamisen perusteella asiaan liittyvillä tahoilla on perusteltuja odotuksia tämän oikeusohjeen soveltamatta jättämisestä.119
Oikeusvarmuus edellyttää ennakoitavuuden vaatimuksen kannalta, että lainkäyttö ja viranomaisten toiminta on paitsi ennakoitavaa myös perustuu voimassa olevaan oikeusjärjestykseen.120 Oikeustilan muuttuessa nämä kaksi vaatimusta ovat kuitenkin ristiriidassa. Von Xxxxxxxxx mukaan oikeusvarmuuden ennakoitavuuden vaatimus edellyttää oikeusjärjestykseltä vakautta, mutta ei muuttumattomuutta; oikeusjärjestyksen muutokset ovat mahdollisia, mutta muutoksia ei saa toteuttaa liian herkästi, jottei alati muuttuva oikeusjärjestys heikentäisi oikeustilan ennakoitavuutta liikaa.121 Von Arnauldin kannan on ymmärrettävä merkitsevän, että oikeusvarmuus edellyttää myös oikeusjärjestykseen tehtäviltä muutoksilta ennakoitavuutta. Toiseksi myös lain tulkinnan on voitava muuttua, kun lain soveltamisen kohdetta ympäröivä yhteiskunnallinen viitekehys muuttuu.122 Aarnio
111 Von Arnauld 2006, s. 104.
112 Peczenik 1995, s. 89–91.
113 Von Arnauld 2006, s. 105; Peczenik 1995, s. 89; Raitio 2003, s. 365.
114 Von Arnauld 2006, s. 105; Peczenik 1995, s. 98; Xxxxxx 2003, s. 373.
116 Aarnio 1987, s. 166.
118 Von Arnauld 2006, s. 105; Xxxxxx 2003, s. 373–374; Xxxxxx 2005, s. 357.
120 Peczenik 1995, s. 89–90; Raitio 2003, s. 373–374.
121 Von Arnauld 2006, s. 105.
122 Aarnio 1987, s. 170.
on toisaalta korostanut, että myös oikeustilan muuttuessa oikeusnormeja on sovellettava ennakoitavalla tavalla.123
Peczenik on esittänyt ennakoitavuusvaatimuksen tarkoitukseksi, että vain riittävän ennakoitavasti sovellettavassa oikeusjärjestyksessä yksilö voi onnistuneesti suunnitella toimintaansa etukäteen.124 Myös Aarnio on perustellut ennakoitavuuden vaatimusta yksilön mahdollisuudella suunnitella järkevästi toimintansa etukäteen, minkä lisäksi ennakoimaton lainsoveltaminen on uhka yksilöiden yhdenvertaisuudelle.125 Tietyn oikeusnormin ennakoitavuutta on siten tulkittava siitä lähtökohdasta käsin, salliiko oikeusnormi yksilölle mahdollisuuden suunnitella toimintaansa etukäteen mielekkäällä tavalla.
Ennakoitavuuden ohella von Xxxxxxx on korostanut oikeuden ymmärrettävyyttä oikeusvarmuuden osatekijänä.126 Oikeusvarmuus voi toteutua vain, jos yksilö pystyy käsittämään oikeusnormien sisällön.127 Vaikka von Xxxxxxx keskittyy kuvaamaan oikeusnormien sisällöllistä ymmärrettävyyttä, on perusteltua lähteä siitä, että myös oikeusnormien tulkinnan ja soveltamisen ymmärrettävyys kuuluu oikeusvarmuuteen. Tosiasiallisesti yksilön kannalta ei nimittäin ole niinkään merkitystä sillä, mikä oikeusnormin sisältö on, kuin sillä, millaisia oikeusvaikutuksia oikeusnormi käytännössä saa.128 Ennakoitavuus ei merkitsekään pelkästään lain tulkintaan liittyvää ennakoitavuutta, vaan myös ennakoitavuutta ei-oikeudellisten tekijöiden vaikutuksesta lain soveltamiseen.129
Keksinnön uutuuden kannalta oikeusvarmuus ja ennakoitavuuden vaatimus merkitsevät keskeisesti sitä, että patentti on muiden edellytysten täyttyessä myönnettävä keksinnölle, joka on uusi, ja jätettävä myöntämättä keksinnölle, joka on tullut julkiseksi. Toiseksi oikeusvarmuus edellyttää, että keksinnön julkiseksitulokynnystä sovelletaan ennakoitavasti. Käytännössä tämä tapahtuu noudattamalla aikaisempaa asiaa koskevaa tulkintakäytäntöä ja poikkeamalla siitä vain, jos olosuhteet ovat ratkaisevalla tavalla erilaiset. Nämä johtopäätökset liittyvät lain sisällöllisen noudattamisen yhdenmukaisuudesta syntyvään ennakoitavuuteen ja ovat varsin ilmiselviä.
Kolmanneksi oikeusvarmuus merkitsee keksinnön uutuusvaatimuksen kannalta, että yksilön on voitava ennakoida, mikä kuuluu uutuusarvioinnin kannalta merkitykselliseen vallitsevaan tekniikan
125 Aarnio 1987, s. 166.
126 Von Arnauld 2006, s. 105.
127 Von Arnauld 2006, s. 105.
128 Von Arnauld 2006, s. 391.
129 Von Arnauld 2006, s. 492.
tasoon. Oikeusvarmuus ilmenee tässä tilanteessa kolmella eri tavalla. Ensinnäkin yksilön – jonka asemaa on perusteltua tarkastella tässä yhteydessä alan ammattimiehen näkökulmasta – on voitava ymmärtää, minkä kaiken on katsottava kuuluvan vallitsevaan tekniikan tasoon. Xxxx xxxxxxxxxxxxxxx on oltava selvää, kuuluuko jokin, tietyn henkilöpiirin tietoon tullut tekninen ratkaisu vallitsevaan tekniikan tasoon, sillä edellytyksellä, että hän tietää tarkasti, miten laajasti tämä tekninen ratkaisu on tunnettu. Toiseksi yksilön on voitava ennakoida, miten hänen jättämäänsä patenttihakemusta arvioidaan rekisteriviranomaisessa suhteessa vallitsevaan tekniikan tasoon, joskin tietty epävarmuus rajatapauksissa on hyväksyttävää. Tältä osin kyse on vallitsevan tekniikan tason tulkinnallisesta laajuudesta ja siitä, miten teknisesti ekvivalentteja ratkaisuja arvioidaan. Kolmanneksi yksilön on voitava luottaa siihen, että keksinnön kuuluminen vallitsevaan tekniikan tasoon ratkaistaan oikeudenmukaisesti.
Jos keksintö on julkaistu rajoittamattomalle henkilöpiirille esimerkiksi alan ammattijulkaisussa, oikeusvarmuus toteutuu, kun keksinnön katsotaan kuuluvan vallitsevaan tekniikan tasoon. Mielenkiintoisempi on rajanveto tilanteessa, jossa keksintö on tullut vain rajallisen henkilöpiirin tietoon. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että tällaisessa tilanteessa keksinnön julkiseksitulokynnys on asetettu yksiselitteisellä tavalla, ja että alan ammattimies voi ymmärtää kyseisen teknisen ratkaisun kuuluvan vallitsevaan tekniikan tasoon. Koska keksinnön tuntevan rajoitetun henkilöpiirin ulkopuolella oleva alan ammattimies ei voi ymmärtää kyseisen keksinnön kuuluvan vallitsevaan tekniikan tasoon, oikeusvarmuus edellyttää, että kyseisen keksinnön ei katsota kuuluvan vallitsevaan tekniikan tasoon. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että ainoastaan rajoitetun henkilöpiirin tiedossa olevan keksinnön ei katsota tulleen julkiseksi riippumatta siitä, miten moni tähän rajoitettuun henkilöpiiriin kuuluu.
2.7 Kokoavia havaintoja
Uutuusvaatimuksen asema on hyvin keskeinen sen varmistamisessa, että patenttisuojaa myönnetään keksinnöille suhteellisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla vain niissä rajoissa, joissa suojan myöntäminen edistää patenttioikeuden tavoitetta innovaatiotoiminnan edistämisestä. Sen asettaminen patenttisuojan edellytykseksi on tässä mielessä ollut lainsäätäjältä tarkoituksenmukainen ratkaisu. Keksinnön patenttioikeudessa vakiintunut määritelmä huomioon ottaen olisi toisaalta myös mahdollista väittää, että jo patentin myöntäminen ainoastaan ”keksinnöille” estäisi patenttisuojan sellaisille teknisille ratkaisuille, jotka eivät täyttäisi uutuusvaatimusta. Uutuusvaatimuksen nimenomainen sisällyttäminen patentin myöntämisen
edellytykseksi kuitenkin edistää oikeusvarmuutta ja korostaa uutuusvaatimuksen tärkeyttä patenttioikeudessa.
Vaikka uutuusvaatimuksen tiukka tulkinta on perusteltu keksinnön patenttioikeudellisen määritelmän valossa, on lainsoveltajan huolehdittava siitä, että uutuusvaatimuksen tulkinta ottaa keksintöjen tosiasialliset kehittämisolosuhteet riittävästi huomioon. Oikeuskäytännössä omaksuttu ratkaisu, että salassapitoehdoin tapahtunut keksinnön paljastaminen ei saata keksintöä julkiseksi, on ollut yksinkertainen ratkaisu tähän ongelmaan. Yksinkertaiset keinot eivät tosin useinkaan ratkaise monimutkaisia ongelmia ja tämä on asian laita myös moninaisessa liike-elämän arjessa. Xxxxx patenttijärjestelmä toimisi tarkoituksenmukaisesti, on salassapitosopimuksen ja keksinnön uutuuden välistä suhdetta koskevan tulkinnan kyettävä joustamaan kunkin yksittäistapauksen mukaan sen sijaan, että Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems -ratkaisun oikeusohjetta noudatettaisiin jäykästi tapauskohtaisia olosuhteita huomioon ottamatta.
Salassapitosopimusten oikeusvaikutusten joustavassa tulkinnassa on nähdäkseni tarkoituksenmukaisinta tukeutua saksalaisessa oikeuskäytännössä omaksuttuun kantaan, jossa keksinnön julkiseksi tulo ratkaistaan keksinnön tuntevan henkilöpiirin koon ja koostumuksen perusteella. Ruotsalaiseen lähestymistapaan tukeutuminen olisi puolestaan ongelmallista, sillä yleiseurooppalainen patenttioikeus ei tunne mahdollisuutta rajoittaa keksinnön uutuutta salassapitoon velvoitettujen suuren määrän perusteella, mitä asiaintilaa käsittelen tarkemmin jäljempänä.
3 Salassapitosopimus sopimustyyppinä
3.1 Yleistä
Tässä luvussa tarkastelen salassapitosopimusta sopimustyyppinä erityisesti liike-elämän näkökulmasta, kahden yrityksen välisenä liikesopimuksena. Vaikka salassapitosopimus on useiden muiden liikesopimustyyppien tavoin yleismaailmallinen sopimustyyppi, sen oikeusvaikutukset eri maissa eivät ole täysin yhteneviä. Salassapitosopimuksen oikeusvaikutukset sovellettavassa oikeusjärjestyksessä ovat keskeisessä asemassa siltä kannalta, miten salassapitosopimus vaikuttaa keksinnön uutuuden arviointiin. Suomen lain mukaan sovellettavien salassapitosopimusten oikeusvaikutukset perustuvat olennaisesti liikesalaisuuslakiin, joten salassapitosopimusten tarkastelu Suomen oikeuden näkökulmasta on mielekästä vain yhdessä liikesalaisuuslain kanssa.
Pohjustan salassapitosopimusten käsittelyä tarkastelemalla aluksi liikesalaisuuslain keskeisiä säännöksiä. Tämän jälkeen tarkastelen, mistä salassapitosopimuksissa on kyse ja millaisia ovat niiden tyypilliset ominaisuudet. Lopuksi tutkin salassapitosopimusten käytännön merkitystä erityisesti patenttioikeudellisesta näkökulmasta.
3.2 Liikesalaisuuslaki salassapitosopimusten tulkinnan perustana
3.2.1 Liikesalaisuuslaki ja sen soveltamisala
Liikesalaisuuslaki on liikesalaisuuksien ja teknisten ohjeiden lakisääteistä suojaa koskeva säädös, johon on koottu kaikki maamme liikesalaisuuksia koskeva yksityisoikeudellinen sääntely.130 Liikesalaisuuslaki tuli voimaan vuonna 2018 ja se pohjautuu Euroopan unionin liikesalaisuusdirektiiviin.131 Sanotusta huolimatta eurooppalaiset liikesalaisuuslainsäädännöt eroavat huomattavasti toisistaan ja jopa liikesalaisuuden määritelmät vaihtelevat maittain.132 Seuraavassa tarkastelen liikesalaisuuksien sääntelyä ja merkitystä salassapitosopimuksille pohjoismaisesta ja erityisesti suomalaisesta näkökulmasta.
131 HE 49/2018 vp, s. 1; Bruun – Norrgård 2018, s. 488.
132 Pila – Torremans 2019, s. 513–514.
Liikesalaisuuden käsite liikesalaisuuslaissa on laaja ja sen määritelmä joustaa jossain määrin tapauskohtaisten olosuhteiden mukaan.133 Ensinnäkin liikesalaisuuslain soveltuminen edellyttää lain 1 §:n mukaan, että liikesalaisuudeksi väitetty tieto liittyy elinkeinotoimintaan. Liikesalaisuuslain 2
§:n 1 kohdan mukaan liikesalaisuudella tarkoitetaan laissa tietoa, a) joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa (tiedon salaisuus), b) jolla mainitun ominaisuuden vuoksi on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa (tiedon taloudellinen arvo) ja c) jonka laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi (tiedon tosiasiallinen salassapito). Näiden vaatimusten täyttymistä ei tule arvioida liian tiukasti, jotta liikesalaisuuksia koskeva lainsäädäntö ottaisi riittävästi huomioon yksittäistapaukselliset olosuhteet.134
Kun julkiseksi tulemattoman keksinnön on katsottava liittyvän elinkeinotoimintaan, sen asema liikesalaisuutena määrittyy sillä perusteella, täyttyvätkö liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdassa asetetut tiedon salaisuuden, tiedon taloudellisen arvon ja tiedon tosiasiallisen salassapidon vaatimukset. Seuraavaksi tarkastelen, mitä nämä vaatimukset käytännössä pitävät sisällään, ja toisaalta, millä edellytyksillä liikesalaisuuden asemaa vaille jäävä tieto voi saada suojaa teknisenä ohjeena. Lisäksi tarkastelen, millaista suojaa liikesalaisuuden tai teknisen ohjeen asema antaa tiedolle oikeudetonta ilmaisemista kolmannelle vastaan.
3.2.2 Tiedon liittyminen elinkeinotoimintaan
Liikesalaisuuslaki soveltuu ainoastaan tietoihin, jotka liittyvät elinkeinotoimintaan. Tiedossa ei siis ole kyse sen paremmin liikesalaisuudesta kuin teknisestä ohjeestakaan, ellei se liity riittävällä tavalla elinkeinotoimintaan. Liikesalaisuuslaki tai sen esityöt eivät määrittele elinkeinotoiminnan käsitettä; yleiskielessä elinkeinotoiminnaksi on ymmärrettävä toimeentulon hankkimiseen tähtäävä toiminta.135 Tiedon liittymistä elinkeinotoimintaan on arvioitava kahdesta näkökulmasta: onko tieto luonteeltaan sellaista, että sillä on yhteys elinkeinotoimintaan, ja liittyykö tieto toimintaan, joka liikesalaisuuslain kannalta on luettava elinkeinotoiminnaksi?
Vaikka tieto olisi elinkeinotoimintaa harjoittavan tahon hallussa, se ei välttämättä liity elinkeinotoimintaan liikesalaisuuslain edellyttämällä tavalla. Elinkeinonharjoittajalla voi olla
135 Kielitoimiston sanakirja, määritelmä hakusanalle ”elinkeino”.
hallussaan esimerkiksi työntekijän perhesuhteita koskevaa tietoa, mutta tämän tiedon ei luonteensa vuoksi tule katsoa liittyvän elinkeinotoimintaan.136 Tonellin mukaan tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä patentoitavaksi soveltuvaa keksintöä koskevia tietoja on sen sijaan pidettävä elinkeinotoimintaan liittyvinä tietoina.137 Lisäksi Xxxxx e Xxxxx on todennut keksintöjen kuuluvan liikesalaisuusdirektiivin soveltamisalaan.138 Julkiseksi tulematonta keksintöä koskeva tieto siten liittyy luonteeltaan elinkeinotoimintaan eikä elinkeinotoimintaa koskeva vaatimus tältä osin tuota tulkintaongelmia.
Mielenkiintoisempi kysymys on, katsotaanko jonkun muun kuin elinkeinonharjoittajan hallussa olevan tiedon eli esimerkiksi muun kuin elinkeinonharjoittajan kehittämän, julkiseksi tulemattoman keksinnön liittyvän elinkeinotoimintaan. Kysymys on aiheellinen, koska keksintöjä syntyy myös elinkeinotoiminnan ulkopuolella, varsinkin yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa.139 Julkiseksi tulemattoman keksinnön liikesalaisuusaseman kannalta on siksi merkityksellistä, katsotaanko tutkimuslaitoksissa tapahtuvan tutkimus- ja kehitystoiminnan liittyvän elinkeinotoimintaan.
Ruotsissa kysymykseen on otettu kantaa jo lakitasolla ja Ruotsin liikesalaisuuslain (lag om företagshemligheter, 2018:558) 2 §:n 1 kohta mahdollistaa liikesalaisuuden aseman nimenomaisesti myös tutkimuslaitosten toimintaan liittyvälle tiedolle. Oman liikesalaisuuslakimme esitöiden perusteella vastaavanlaista tulkintaa ei tule kovin herkästi sulkea pois, koska tiedon on katsottava liittyvän elinkeinotoimintaan, jos sitä on mahdollista hyödyntää nykyisessä tai mahdollisessa tulevassa elinkeinotoiminnassa.140 Samoin yleiseurooppalaisessa oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että liikesalaisuusdirektiivin soveltamisalaa ei tule rajata pelkästään elinkeinonharjoittajiin vaan mikä tahansa liiketaloudellisesti arvokasta tietoa hallussaan pitävä taho hyötyy liikesalaisuussuojasta.141 Tutkimuslaitoksissa kehitetyn tiedon on näin ollen katsottava liittyvän elinkeinotoimintaan liikesalaisuuslakia tulkittaessa, ellei kyse ole liiketoiminnalliseen käyttöön ilmeisen huonosti soveltuvasta tiedosta. Kun patentoitavuuden edellytykseksi on asetettu edes vähäistä käytännön hyötyä edellyttävä teollinen käytettävyys, on katsottava, että keksinnön määritelmän täyttyessä myös keksinnön liityntä elinkeinotoimintaan on riittävä, jotta liikesalaisuuslaki soveltuisi.
136 Vrt. HE 49/2018 vp, s. 81.
137 Tonell 2021, s. 28 ja 199.
138 Xxxxx x Xxxxx 2014, s. 927.
139 Lapousterle ym. 2016, s. 257.
141 Lapousterle ym. 2016, s. 257.
Lähtökohtana voidaan edellä mainituin perustein pitää sitä, että julkiseksi tulematon keksintö liittyy elinkeinotoimintaan ja siten kuuluu liikesalaisuuslain soveltamisalaan. Poikkeuksen tästä muodostavat vain keksinnöt, jotka eivät ilmeisesti sovellu hyödynnettäväksi elinkeinotoiminnassa, mutta tällöinkin tiedon taloudellisen arvon vaatimus jäisi täyttymättä eikä kyse olisi muutenkaan liikesalaisuudesta. Elinkeinotoimintaan liittyvää tietoa koskeva vaatimus jää näin ollen vaille oikeusvaikutuksia ainakin julkiseksi tulemattomien keksintöjen yhteydessä.
Liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdan ensimmäinen vaatimus, tiedon salaisuus, rajaa pois liikesalaisuuden määritelmästä yleisesti tunnetun ja helposti saatavilla olevan tiedon. Ensimmäinen vaatimus on nimetty tiedon salaisuudeksi liikesalaisuuslain esitöissä ja liikesalaisuusdirektiivissä,142 vaikka salaisuus viittaakin yleisessä kielenkäytössä ehkä pikemmin liikesalaisuuden määritelmän kolmanteen vaatimukseen, tosiasiallisen salassapidon vaatimukseen. Liikesalaisuuslainsäädännössä tiedon salaisuuden määritelmä on kuitenkin liikesalaisuusdirektiivin 2 artiklan 1 (a) kohdan perusteella juuri se, ettei tieto ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa.
Yleisesti tunnetussa tiedossa on kyse käytännössä ensisijaisesti julkisista lähteistä suoraan saatavilla olevasta, alan yleiseen koulutukseen sisältyvästä ja tavanomaiseen ammatilliseen kokemukseen liittyvästä tiedosta.143 Helposti saatavilla olevasta tiedosta on puolestaan kyse silloin, jos tiedon selvittäminen ei vaadi paljon aikaa, kustannuksia tai muita resursseja.144 Kyse voi olla esimerkiksi tiedosta, jonka selvittäminen on helppoa käänteismallinnuksen keinoin.145
Selvää on, että julkiseksi tulematon keksintö voi täyttää salaisuuden vaatimuksen. Mielenkiintoisempaa on, onko julkiseksi tulematonta keksintöä aina pidettävä salaisena liikesalaisuuslain merkityksessä. Edellä havaitulla tavalla keksinnön julkiseksi tulo muodostuu viidestä osatekijästä – keksinnön tuntevan henkilöpiirin on oltava ennakolta rajoittamaton, keksintö on paljastunut millä tavalla tahansa, keksintö on paljastunut riittävän yksityiskohtaisesti, keksintö on paljastunut muodossa, joka eroaa sen tosiasiallisesta muodosta riittävän vähän, ja mainittujen tapahtumien toteutuminen on uskottavaa yleisen elämänkokemuksen perusteella. Mikäli keksintö,
142 HE 49/2018 vp, s. 83; liikesalaisuusdirektiivin 2 artiklan 1 (a) kohta.
143 Xxxxxx 2016, s. 114; Vapaavuori 2019, s. 68.
145 Xxxxxx 2016, s. 114; Vapaavuori 2019, s. 68.
jonka kohdalla yksikin mainituista osatekijöistä jää toteutumatta, säilyttää aina liikesalaisuuden määritelmän mukaisen salaisuuden vaatimuksen, on julkiseksi tulematonta keksintöä poikkeuksetta pidettävä liikesalaisuuslain tarkoittamalla tavalla salaisena.
Kuten keksinnön uutuusvaatimus myös liikesalaisuuden salaisuusvaatimus sisältää edellytyksen keksinnön saatavuudesta vain rajoitetulle henkilöpiirille. Ruotsissa Högsta domstolen on katsonut, että tieto täyttää salaisuusvaatimuksen, vaikka sen tuntisi suuri määrä henkilöitä, jos tieto ei kuitenkaan ole saatavilla jokaiselle, jolla on tähän intressi:
”Kravet att näringsidkaren håller informationen hemlig skall inte förstås som ett krav på absolut hemlighållande. Informationen kan vara känd av flera men den får inte vara tillgänglig för envar som kan ha ett intresse av att ta del av den.”146
Tämä vastaa oikeuskirjallisuudessa Källenforsin ja Xxxxxxxxxx esittämää kantaa.147 Aaltonen on Högsta domstolenin sekä Källenforsin ja Xxxxxxxxxx kantoja mukaillen todennut, että liikesalaisuuden tuntevan henkilöpiirin ei tarvitse olla suppea.148 Myöskään Xxxxxx ei ole katsonut keksinnön tuntevan henkilöpiirin suuruutta liikesalaisuuden aseman säilymisen esteeksi.149 Vakiintuneena kantana Suomessa ja Ruotsissa on näin ollen pidettävä sitä, että liikesalaisuuden oikeudellinen asema ei riipu siitä, miten laaja henkilöpiiri liikesalaisuuden tuntee edellyttäen, ettei jokaisella halukkaalla ole mahdollisuutta päästä käsiksi liikesalaisuuteen. Toisaalta Xxxxxxxx on väitöskirjassaan esittänyt, että tieto menettää liikesalaisuuden luonteensa, jos se tulee suuren määrän ulkopuolisia tietoon, joskin rajanveto perustuu tältä osin tapauskohtaiseen harkintaan.150 Ståhlros ei täsmennä esittämäänsä, mutta hänen kantansa lienee yhteensovitettavissa edellä mainittujen kanssa tapauskohtaisen harkinnan kautta.
Pelkästään se, että tieto ei ole saatavilla jokaiselle halukkaalle, ei kuitenkaan vielä yksistään riitä takaamaan tiedon liikesalaisuusluonteen säilymistä. Vanhemmasta oikeuskirjallisuudesta Xxxxxx mukaan liikesalaisuuden voi ilmaista ulkopuoliselle ilman, että liikesalaisuuden asema menetetään, jos on perusteltua syytä olettaa, etteivät liikesalaisuuden tietoonsa saavat henkilöt saata sitä julkisuuteen,151 mikä on ymmärrettävissä vaatimukseksi liikesalaisuuden tuntevan henkilöpiirin rajallisuudesta. Sittemmin Nyblin on esittänyt, että liikesalaisuusluonteen säilymiseksi tiedon
147 Källenfors – Xxxxxxxx 1991, s. 8.
149 Tonell 2021, s. 38.
150 Ståhlros 1986, s. 313–314. Samoin on esittänyt Xxxxx x Xxxxx, Xxxxx x Xxxxx 2014, s. 929. 151 Alanen 1941, s. 171–172.
tuntevan henkilöpiirin on oltava rajattu ja yksilöitävissä.152 Ruotsin liikesalaisuuslain esitöissä on samalla tavoin todettu, että tiedon pysyminen liikesalaisuutena edellyttää sen pysymistä vain rajallisen, yksilöitävän ja suljetun henkilöpiirin saatavilla:
”I kravet [för att informationen ska anses vara hemlig] ligger att kretsen av personer med kännedom om informationen måste vara begränsad, definierbar och sluten i den meningen att personerna inte reservationslöst är behöriga att utnyttja eller föra den vidare.”153
Xxxxxxx on puolestaan korostanut tapauskohtaista tulkintaa ja esittänyt, että tärkeintä liikesalaisuusluonteen säilymisen kannalta on, ettei tieto tule kilpailijan tai muun tahon tietoon tavalla, joka merkitsisi tiedon muuttumista merkityksettömästi haltijansa kannalta.154 Käytännössä Xxxxxxxxx esittämä merkitsee vaatimusta siitä, että tiedon tuntevan henkilöpiirin tulee olla liikesalaisuuden haltijan hallinnassa.
Yllä esitettyjen näkemysten perusteella tiedon saattaminen kolmansien saataville ei poista tiedolta liikesalaisuuslain edellyttämää salaisuutta, mikäli tiedon saatavilleen saava henkilöpiiri on rajallinen ja oikeudenhaltijan hallinnassa. Tämä johtopäätös on yhdenmukainen liikesalaisuusdirektiivistä oikeuskirjallisuudessa esitetyn kanssa.155 Johtopäätöksessä on nähtävissä samat elementit kuin Bundesgerichtshofin Herzklappenprothese-ratkaisussa. Vaatimus keksinnön paljastumisesta enintään rajalliselle, oikeudenhaltijaan tosiasiallisesti ja erityisellä tavalla yhteydessä olevalle henkilöpiirille sisältää ajatuksen, ettei henkilöpiirin koolle ole asetettu vaatimuksia, mutta toisaalta keksintöä ei saa levittää hallitsemattomasti ulkopuolisille. Lisäksi Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan jäljempänä tarkemmin käsiteltävissä ratkaisuissa T 50/02 (Pentafluoroethane refrigerant/Daikin) ja T 1030/00 (Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas) on päädytty Högsta domstolenin kanssa yhdenmukaiseen lopputulokseen, jossa keksinnön uutuus on menetetty sen oltua saatavilla jokaiselle halukkaalle.
Keksinnön uutuuden tavoin liikesalaisuuden salaisuus menetetään riippumatta siitä, ottaako kukaan siitä todella selon. Ratkaisevaa on, onko tieto ollut vähintään sellaisen henkilöpiirin saatavilla, joka on ollut rajoittamaton ja joka ei ole ollut haltijansa hallinnassa. Ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa Xxxxxx on arvioinut, että salaisuuden vaatimus jää täyttymättä, jos tieto on helposti selvitettävissä, vaikka todennäköisyys sen tosiasialliselle selviämiselle esimerkiksi
153 Prop. 2017/18:200, s. 138.
155 Xxxxx x Xxxxx 2014, s. 928–929.
käänteismallinnuksen keinoin olisi vähäinen.156 Tulkinta on yhdenmukainen keksinnön matalan julkiseksitulokynnyksen kanssa.
Keksinnön julkiseksi tulo ja liikesalaisuuden kannalta salaisuuden aseman menettäminen ovat siten sidoksissa toisiinsa. Jos tieto ei ole tullut rajoittamattoman ja hallitsemattoman henkilöpiirin saataville, se ei ole menettänyt asemaansa liikesalaisuutena eikä toisaalta keksinnön paljastaminen rajoittamattomalle ja hallitsemattomalle henkilöpiirille tee keksintöä julkiseksi. Johtopäätös pitää paikkansa myös toisin päin: jos tieto tulee rajoittamattoman ja hallitsemattoman henkilöpiirin saataville, sekä keksinnön uutuus että tiedon salaisuus menetetään. Jokaisen julkiseksi tulemattoman keksinnön on näin ollen katsottava täyttävän salaisuuden vaatimus.
Lisäksi samalla tavoin kuin keksintö ei menetä uutuuttaan, jos sen muodostavat osat ovat itsenäisinä yleisessä tiedossa, oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan jokin tieto voi täyttää liikesalaisuudelle asetetut vaatimukset, vaikka sen eri osat olisivat erikseen yleisesti saatavilla tai helposti selvitettävissä.157 Merkityksellistä on vain, onko tieto osiensa yhdistelmänä yleisesti saatavilla tai helposti selvitettävissä.158 Tämäkin yhtymäkohta myötävaikuttaa siihen, että julkiseksi tulematon keksintö täyttää säännönmukaisesti tiedon salaisuuden vaatimuksen. Näiden kahden yhtymäkohdan perusteella kaikkien julkiseksi tulemattomien keksintöjen on katsottava täyttävän liikesalaisuuden määritelmään kuuluvan salaisuuden vaatimuksen. Xxxxx e Xxxxx on samoin rinnastanut keksinnön uutuuden ja tiedon salaisuuden ja siten päätynyt samaan johtopäätökseen.159
3.2.4 Tiedon taloudellinen arvo
Liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdan toinen vaatimus, tiedon taloudellinen arvo, edellyttää liikesalaisuuden tuottavan haltijalleen hyötyä nimenomaan salaisena.160 Vaatimuksen täyttymiseksi tiedolla on oltava juuri salaisena enemmän arvoa kuin sillä ei-salaisena olisi – tietoon on liityttävä salassapitointressi.161 Käytännössä tämä ilmenee siten, että liikesalaisuuden paljastumisesta aiheutuisi liikesalaisuuden haltijalle taloudellista vahinkoa.162 Liikesalaisuuden loukkausarvioinnissa ratkaisevaa ei ole, onko tiedon paljastumisesta tosiasiallisesti aiheutunut
157 Tonell 2021, s. 35; Vapaavuori 2019, s. 77.
158 Xxxxx e Xxxxx 2014, s. 928; Vapaavuori 2019, s. 77.
159 Xxxxx x Xxxxx 2014, s. 929.
160 Tonell 2021, s. 42; Vapaavuori 2019, s. 78–79.
161 Xxxxx x Xxxxx 2014, s. 929; Tonell 2021, s. 42; Vapaavuori 2019, s. 79 ja 81.
162 HE 49/2018 vp, s. 83; liikesalaisuusdirektiivin 14 johdantokappale.
vahinkoa, vaan onko paljastettu tieto luonteeltaan sellaista, jonka paljastumisen voidaan yleisesti ottaen arvioida olevan omiaan aiheuttavan vahinkoa oikeudenhaltijalle.163
Xxxxxxxxxx on esittänyt, että taloudellisen arvon vaatimus rinnastuu tietyllä tavalla keksinnön uutuusvaatimukseen. Jos liikesalaisuus ei ole riittävän uutta tietoa, sillä ei ole taloudellista arvoa eikä liikesalaisuuden määritelmä täyty.164 Samoin Turun hovioikeuden soveltaman kannan mukaan teknisessä ratkaisussa ei ole kyse liikesalaisuudesta, jos alalla toimivat teknisen koulutuksen saaneet henkilöt ovat voineet ratkaista teknisen ongelman vastaavalla tavalla tietämyksensä ja alan kokemuksensa perusteella.165
Keksinnön uutuus ei kuitenkaan edellytä, että keksintö olisi keksitty äskettäin. Tästä seuraa, että vanhempi keksintö, jota parempaa tekniikkaa on jo kehitetty, ei välttämättä täytä liikesalaisuuden määritelmää puuttuvan taloudellisen arvon vuoksi. Tosin tutkimus- ja kehitystoiminnassa syntynyttä tietoa voidaan joskus hyödyntää tuotekehityksessä vielä pitkäänkin.166 Keksinnön taloudellisen arvon puute voi johtua myös siitä, ettei keksinnön käyttö elinkeinotoiminnassa yksinkertaisesti ole kannattavaa keksinnön luonteen puolesta. Tällaiset keksinnöt saattavat tosin jäädä liikesalaisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle jo siksi, että niiden ei katsota liittyvän elinkeinotoimintaan, ellei niitä ole mahdollista hyödyntää nykyisessä tai tulevassa elinkeinotoiminnassa.
Jos kuitenkin taloudellisesti arvokas keksintö täyttää patentoitavuuden edellytykset, sen salassapito patentin hakemiseen asti mahdollistaa oikeudenhaltijalle kilpailuedun yksinoikeuden kautta tai mahdollisia rojaltituloja. Patentoitavissa olevan keksinnön paljastuminen ennen patentin hakemista on omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa oikeudenhaltijalle mahdollisen yksinoikeuden menettämisen seurauksena. Tämän vuoksi taloudellisen arvon vaatimuksen on katsottava täyttyvän julkiseksi tulemattomien keksintöjen kohdalla lukuun ottamatta tilanteita, joissa keksintö on taloudellisesti arvoton esimerkiksi vanhennuttuaan teknisen kehityksen myötä.
3.2.5 Tiedon tosiasiallinen salassapito
Tiedon salaisuuden vaatimus toteutuu aina julkiseksi tulemattoman keksinnön kohdalla ja poikkeustapauksia lukuun ottamatta keksinnöllä on myös liikesalaisuuden aseman edellyttämää taloudellista arvoa. Liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdan kolmas ja viimeinen vaatimus, tiedon
163 Xxxxxx 2016, s. 131; Xxxxxx 2021, s. 42; Vapaavuori 2019, s. 84.
164 Vapaavuori 2019, s. 82.
165 Turun HO dnro R 17/1159 nro 18/140885, s. 25. 166 Vapaavuori 2019, s. 83.
tosiasiallinen salassapito, onkin käytännössä ratkaiseva sen kannalta, onko julkiseksi tulemattomassa keksinnössä kyse liikesalaisuuslaissa tarkoitetusta liikesalaisuudesta.
Tosiasiallisen salassapidon vaatimus edellyttää, että liikesalaisuuden haltija toteuttaa kohtuullisia toimenpiteitä liikesalaisuuden salassapitämiseksi esimerkiksi fyysisin, tietoteknisin tai oikeudellisin keinoin.167 Kohtuullisten toimenpiteiden käsite on liikesalaisuusdirektiiviin perustuva käsite, jonka sisältöä on tulkittava yhtenäisesti Euroopan unionissa.168 Käsite on kuitenkin joustava, mistä syystä toimenpiteiden kohtuullisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti riippuen liikesalaisuuden haltijan tarpeista ja tosiasiallisista mahdollisuuksista.169 Kohtuullisina toimenpiteinä ei kuitenkaan ole pidettävä pelkästään sitä, että liikesalaisuuden haltija on antanut tiedon vastaanottajan ymmärtää olosuhteiden perusteella, että tieto on tarkoitettu salaiseksi, vaan kohtuullisten toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää liikesalaisuuden haltijalta aktiivista tomintaa.170 Vapaavuori on todennut, että jos liikesalaisuuksia luovutetaan yhtiön ulkopuolelle, on salassapitosopimus usein käytännössä ainoa tapa toteuttaa liikesalaisuuden tosiasiallinen salassapito, mikä on asian laita erityiesti luovutettaessa liikesalaisuuksia yhteistyökumppanille.171 Vaikka joissakin tilanteissa tiedon saama lakisääteinen suoja tai toimialan yleinen tapa riittää toteuttamaan kohtuulliset toimenpiteet, salassapitosopimus on tehokas keino poistaa näiden käyttöön liittyvä ennakoimattomuus.172 Kaikesta huolimatta tosiasiallisen salassapidon vaatimuksen täyttyminen on tapauskohtaista ja riippuu yksittäistapauksellisista olosuhteista.173
Voitaneen Vapaavuorta mukaillen lähteä siitä, että ilmaistaessa liikesalaisuuksia ulkopuoliselle salassapitosopimuksen solmiminen on lainkohdassa edellytetty kohtuullinen toimenpide ja että keksinnön ilmaiseminen salassapitoon velvoitetulle taholle ei muodosta estettä tosiasiallisen salassapidon vaatimuksen täyttymiselle. Jos julkiseksi tulematon keksintö on ilmaistu kolmannelle salassapitoehdoin, sen on siten katsottava aina täyttävän liikesalaisuuden määritelmän lukuun ottamatta poikkeustilanteita, joissa keksinnön taloudellinen arvo ei ole riittävä.
167 Xxxxxx 2016, s. 125; Vapaavuori 2019, s. 68.
168 Bruun – Norrgård 2018, s. 489; Xxxxxx 2021, s. 41.
169 HE 49/2018 vp, s. 85; Xxxxx e Xxxxx 2014, s. 930.
170 Aaltonen 1985, s. 148; Xxxxxx 2016, s. 125; Xxxxx x Xxxxx 2014, s. 931.
171 Vapaavuori 2019, s. 86–87.
173 Tonell 2021, s. 36–37; Vapaavuori 2019, s. 92.
3.2.6 Teknisen ohjeen suojasta
Mikäli keksintö ei kuitenkaan täytä liikesalaisuuden määritelmää, voi se kuitenkin saada liikesalaisuuslain tarjoamaa suojaa teknisenä ohjeena. Liikesalaisuuslaissa teknisellä ohjeella viitataan lain 7 §:n 1 momentin mukaan tekniseen toimintaohjeeseen tai toimintamalliin, joka ei ole yleisesti saatavilla ja joka on uskottu kolmannelle työn tai tehtävän suorittamista varten taikka muuten liiketarkoituksessa.
Mikä tahansa salainen teknistä tietoa sisältävä asiakirja ei ole liikesalaisuuslain määritelmän mukaan tekninen ohje. Tiedosta tulee liikesalaisuuslain merkityksessä tekninen ohje vasta, kun se on ”uskottu” kolmannelle.174 Teknisen ohjeen ”uskomista” kolmannelle on lain esitöiden ja markkinaoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkittava siten, että tekninen ohje on täytynyt luovuttaa ”luottamuksellisesti”.175 Teknisen ohjeen suoja edellyttää näin ollen tiedon luottamuksellista luovuttamista, mutta sitovaa salassapitosopimusta ei kuitenkaan ole asetettu liikesalaisuuslain 7 §:n 1 momentin soveltamisen edellytykseksi. Vaikka luottamuksellisen ja salassapitoehdoin tapahtuneen tiedon luovutuksen on yleiskielen perusteella mahdollista käsittää toistensa synonyymeiksi, tässä asiayhteydessä luottamuksellisen luovutuksen kynnyksen on kuitenkin tulkittava olevan matalampi kuin varsinaisen salassapitovelvoitteen syntymisellä.176
Teknisen ohjeen suoja perustuu liikesalaisuuslakia edeltäneeseen kansalliseen lainsäädäntöön ja se otettiin osaksi liikesalaisuuslakia sen osoittauduttua käytännössä tehokkaaksi keinoksi täydentää sellaisen tiedon suojaa, joka ei täyttänyt liikesalaisuuden määritelmää.177 Teknisen ohjeen suojan on näin ollen tarkoitus laajentaa liikesalaisuuslain soveltamisalaa myös sellaisiin tietoihin, jotka eivät saa varsinaista liikesalaisuussuojaa. Teknisen ohjeen suoja voi soveltua myös tilanteissa, joissa tieto ei täytä liikesalaisuudelle asetettuja tiedon salaisuuden, tiedon taloudellisen arvon ja tiedon tosiasiallisen salassapidon vaatimuksia.178
174 Vapaavuori 2019, s. 146–147.
176 Vrt. Vapaavuori 2019, s. 227.
177 Bruun – Norrgård 2018, s. 490–491.
178 Bruun – Norrgård 2018, s. 491; Vapaavuori 2019, s. 146.
179 Castrén 1973, s. 29; Vapaavuori 2019, s. 148–149.
§:n 1 momentti ei myöskään aseta minkäänlaisia vaatimuksia teknisen ohjeen taloudellisen arvon suhteen, joten nekin keksinnöt, joiden taloudellinen arvo on vähäinen, voivat saada oikeudellista suojaa teknisinä ohjeina. Lain 7 §:n viittaussäännösten perusteella tekniseen ohjeeseen sovelletaan useimpia liikesalaisuuslain säännöksiä, mutta olennainen ero liikesalaisuuden ja teknisen ohjeen välillä liittyy käyttö- ja ilmaisukiellon muotoiluun.
Teknisen ohjeen suojan tarkoitus on ollut täydentää ja laajentaa liikesalaisuuksille myönnettävää suojaa ja tämä vaikuttaa liikesalaisuuslain soveltamisalaan myös keksintöjen suhteen. Erityisesti teknisen ohjeen suoja on mahdollinen taloudellisesti vähämerkityksisille keksinnöille, jotka eivät täytä liikesalaisuuden määritelmään kuuluvaa taloudellisen arvon vaatimusta. Liikesalaisuuden ja teknisen ohjeen saamat suojat yhdessä kattavat siten minkä tahansa julkiseksi tulemattoman keksinnön, joka on ilmaistu sen tuntevalle henkilöpiirillä edes jossakin määrin luottamuksellisesti.
3.2.7 Liikesalaisuuden ja teknisen ohjeen oikeudettoman ilmaisun kielto
Julkiseksi tulematon, luottamuksellisesti ilmaistu keksintö poikkeuksetta täyttää liikesalaisuuden tai teknisen ohjeen määritelmän. Oikeudellisen arvioinnin kannalta ratkaisevaa on kuitenkin vasta se, millaisia oikeusvaikutuksia jommankumman määritelmän täyttyminen saa aikaan. Julkiseksi tulemattoman keksinnön uutuuden kannalta olennaista on erityisesti, millä tavoin liikesalaisuuslaki rajoittaa liikesalaisuuden tai teknisen ohjeen oikeudetonta ilmaisemista, mikä useimmissa tilanteissa johtaisi keksinnön julkiseksi tuloon.
Liikesalaisuuslain 4 §:n 2 momentin mukaan liikesalaisuuden oikeudeton käyttö ja ilmaiseminen on kiellettyä tahoilta, jotka kuuluvat pykälän soveltamisalaan. Mainitun momentin 4 kohdan perusteella lainkohdan soveltamisalaan kuuluvat muiden ohella henkilöt, joita sitoo liikesalaisuuden käyttämistä tai ilmaisemista rajoittava sopimus tai velvoite. Lainkohtaan perustuva ilmaisukielto kieltää liikesalaisuudesta kertomisen suullisesti tai kirjallisesti taikka saattamalla liikesalaisuuden sisältävä tallenne ulkopuolisen saataville.180 Ilmaisukieltoa rikotaan, jos liikesalaisuus ilmaistaan oikeudettomasti kenelle tahansa kolmannelle luonnolliselle tai oikeushenkilölle millä tahansa tavalla tai missä tahansa tarkoituksessa.181 Jo liikesalaisuuden saattaminen kolmannen saataville riittää loukkaamaan ilmaisukieltoa, vaikka kolmas ei koskaan todella ottaisi liikesalaisuudesta selkoa.182
181 Fahlbeck 2019, s. 503; Xxxxxx 2021, s. 48.
182 Fahlbeck 2019, s. 503; Xxxxxx 2021, s. 49.
Keksinnön kohdalla ilmaisukiellon rikkominen ei Xxxxxxxxxx mukaan myöskään edellytä, että kolmas, jonka saataville keksintö saatetaan, olisi keksinnön toimintaperiaatteen ymmärtävä alan ammattimies.183 Tulkinta on yhtenevä keksinnön julkiseksitulokynnyksen kanssa – vaikka keksinnön julkiseksi tulo edellyttää keksinnön paljastumista laajuudessa, jossa alan ammattimies voi ymmärtää sen toimintaperiaatteen, ei alan ammattimiehen ole todella tarvinnut saada keksintöä tietoonsa edellä selostetulla tavalla.
Ilmaisukieltoa ei synny, ellei asiassa ole liikesalaisuuden ilmaisemista rajoittavaa sopimusta tai velvoitetta tai muuta liikesalaisuuslain 4 §:n 2 momentin mukaista perustetta lainkohdan soveltamisessa. Ilmaisukiellon asiayhteydessä liikesalaisuuden ilmaisemista rajoittavan sopimuksen tai velvoitteen käsitettä on tulkittava laajasti ja sen on katsottava mitkä tahansa sopimukseen tai sitoumukseen perustuvat velvoitteet, jotka rajoittaavat henkilön oikeutta ilmaista liikesalaisuus, mukaan lukien yksipuoliset sitoumukset sekä lakiin perustuvat salassapitovelvoitteet.184 Tältäkin osin liikesalaisuussääntely rinnastuu keksinnön uutuuden arviointiin salassapitosopimuksen yhteydessä. Salassapitovelvoitteen laaja tulkinta ilmaisukiellon yhteydessä ei kuitenkaan merkitse, että salassapitovelvoitteen tarkempi sisältö olisi ilmaisukiellon kannalta merkityksetön. Päinvastoin ilmaisukiellon tarkka sisältö liikesalaisuuslain 4 §:n 2 momentin 4 kohtaa tulkittaessa muotoutuu viime kädessä salassapitosopimuksen laajuuden perusteella.185 Vaikka mikä tahansa salassapitovelvoite riittää saattamaan tiedon ilmaisukiellon soveltamisalaan, salassapitoehdon muotoilu ratkaisee, koskeeko salassapitovelvoite nimenomaan ilmaistua tietoa.
Teknistä ohjetta koskeva käyttö- ja ilmaisukielto sisältyy liikesalaisuuslain 7 §:n 1 momenttiin. Lainkohdassa ei ole itsessään tai viittaussäännöksellä lain 4 §:n 2 momenttiin asetettu salassapitovelvoitteen olemassaoloa perusteeksi loukkauksen toteamiselle. Liikesalaisuuslain 7 §:n 1 momentti kieltää teknisen ohjeen oikeudettoman käytön tai ilmaisun ilman lisäehtoja edellyttäen, että edellä kuvattu teknisen ohjeen määritelmä täyttyy. Tältä osin on tosin muistettava, että tiedon luottamuksellinen luovutus on yksi teknisen ohjeen määritelmän osista. Koska luottamuksellisen luovutuksen kynnys on salassapitovelvoitteen syntymiskynnystä matalampi, tulisi teknisen ohjeen kohdalla ilmaisukiellonkin tulla herkemmin kyseeseen. Käytännössä myös liikesalaisuutta koskevan ilmaisukiellon kynnys on asetettu niin matalalle, ettei luovutuksen luottamuksellisuuden ja salassapitovelvoitteen välillä liene tässä yhteydessä perusteltua tehdä erottelua.
185 HE 49/2018 vp, s. 89.
Teknisen ohjeen ilmaisukynnyksen osalta on perusteltua viitata edellä liikesalaisuuden yhteydessä ilmaisukynnyksen täyttymisestä lausuttuun. Liikesalaisuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä ei todeta, että ilmaisemisen käsitettä olisi teknisen ohjeen kohdalla tulkittava eri tavoin kuin liikesalaisuuden kohdalla, mutta lain esitöistä on luettavissa, että teknistä ohjetta koskeva sääntely vastaa tältä osin liikesalaisuutta koskevaa sääntelyä.186 Myös Bruun ja Norrgård ovat todenneet, että liikesalaisuuden ilmaisemista koskeva sääntely soveltuu sellaisenaan tekniseen ohjeeseen.187
Sen seurauksena, että julkiseksi tulematon, edes jossain määrin luottamuksellisesti ilmaistu keksintö katsotaan aina joko liikesalaisuudeksi tai tekniseksi ohjeeksi, tällainen keksintö kuuluu poikkeuksetta ilmaisukiellon soveltamisalaan. Tämä merkitsee kieltoa ilmaista keksintö kolmannelle millä tavalla ja missä tarkoituksessa tahansa. Keksinnön oikeudettoman ilmaisemisen seurauksena sekä keksinnön uutuus ja liikesalaisuusasema menetetään: on katsottava, että keksinnön paljastuessa oikeudettomasti tiedon alkuperäinen haltija menettää hallintansa keksinnön tuntevasta henkilöpiiristä ja henkilöpiiri muuttuu hänen kannaltaan ennalta rajoittamattomaksi. Tällöin keksintö tulee julkiseksi eikä liikesalaisuuslain mukainen salaisuuden vaatimus toteudu.
3.2.8 Liikesalaisuuslain vaikutus salassapitosopimusten oikeusvaikutuksiin
Julkiseksi tulemattomia keksintöjä ajatellen liikesalaisuuslaki saa salassapitosopimusten kannalta kahdenlaisia oikeusvaikutuksia. Ensinnäkin liikesalaisuuslain seuraamusjärjestelmä tulee sovellettavaksi ja täydentää yleisiä sopimusoikeudellisia seuraamuksia tilanteissa, joissa salassapitoehdoin ilmaistua keksintöä käytetään väärin. Toiseksi salassapitosopimuksen ehtoja on tulkittava liikesalaisuuslain valossa, ellei toisin ole joltakin osin sovittu, mikä on mielenkiintoista keksinnön uutuusvaatimuksen kannalta. Salassapitosopimukset kytkeytyvät tällä tavalla vahvasti liikesalaisuuslakiin eikä niiden arviointi erillään liikesalaisuuslaista siksi ole mahdollista.
Salassapitosopimus on nimensä mukaisesti sopimus ja sen tulkintaan sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita.188 Esimerkiksi sopimusvapaus sallii salassapitosopimuksen osapuolten määritellä salassapitovelvoitteen sisältö varsin vapaasti.189 Kuitenkaan salassapitosopimuksen oikeusvaikutukset eivät ole vain yleisten sopimusoikeudellisten oppien varassa, koska salassapitosopimus saattaa liikesalaisuuslain mukaan sillä suojattavat tiedot liikesalaisuuden asemaan. Tiedon liikesalaisuusaseman seurauksena salassapitosopimus saa aikaan
187 Bruun – Norrgård 2018, s. 491.
189 Tonell 2021, s. 79.
tavanomaisten sopimusoikeudellisten oikeusvaikutustensa lisäksi liikesalaisuuslakiin perustuvia oikeusvaikutuksia. Liikesalaisuuslaki sääntelee tarkasti oikeusvaikutuksia, jotka aiheutuvat salassapitoehdoin paljastettujen keksintöjen oikeudettomasta ilmaisemisesta, ja kattavan sääntelyn seurauksena yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet jäävät tältä osin vain täydentävään asemaan.
Vaikka liikesalaisuuslaki ei saisi yksittäistapauksessa aikaan sopimusoikeuden yleisistä opeista poikkeavia oikeusseurauksia, salassapitosopimuksen yhteys liikesalaisuuslakiin tulee esille viimeistään tulkitessa sopimuksen epäselviä ehtoja. Koska liikesalaisuuslain ja salassapitosopimusten suojan kohde ovat ainakin julkiseksi tulemattomien keksintöjen ohella sama ja myös liikesalaisuuslain tarkoitus on sama kuin salassapitosopimuksella, eli turvata salassapidettävän tiedon pysyminen salaisena, voidaan salassapitosopimuksen tulkintaa soveltuvin osin liikesalaisuuslain pohjalta pitää perusteltuna tilanteissa, joissa sopimuksen osapuolten ei tule katsoa tarkoittaneen muuta. Vapaavuori on nimenomaisesti esittänyt, että salassapitosopimuksen käsittämien tietojen on katsottava lähtökohtaisesti vastaavan liikesalaisuuslain määritelmää liikesalaisuudesta, ellei muuta näytetä tarkoitetun.190
Liikesalaisuuslain säännösten ansiosta salassapitovelvoitteen rikkominen ei ole vain sopimusrikkomus vaan myös nimenomaisesti lainvastainen menettely, joka on sanktioitu liikesalaisuuslain 8–11 §:issä ja josta voidaan tuomita rikosoikeudellisia seuraamuksia rikoslain 30 luvun 5–6 §:ien nojalla. Salassapitovelvoitteen rikkomisen kytkeminen liikesalaisuuslainsäädännön seuraamusjärjestelmään korostaa salassapitovelvoitteen rikkomisen moitittavaa luonnetta ja tarvetta säilyttää keksinnön patentoitavuus salassapitovelvoitteen rikkomisen tapauksessa. Kuitenkaan salassapitosopimusteen kytkemisellä liikesalaisuuslainsäädännön seuraamisjärjestelmään ei ole keksinnön uutuuden kannalta käytännön merkitystä, koska salassapitosopimuksella on katsottu olevan keksinnön uutuuden turvaava vaikutus jo ennen liikesalaisuuslain säätämistä.191
3.2.9 Kokoavia havaintoja liikesalaisuuslain oikeusvaikutuksista
Julkiseksi tulemattomia keksintöjä on perusteltua tarkastella liikesalaisuuslaissa tarkoitettuina liikesalaisuuksina tai teknisinä ohjeina, mutta vain sillä edellytyksellä, että ne on luovutettu vastaanottajalleen luottamuksellisesti. Ruotsissa Xxxxxx on rinnastanut keksinnön uutuuden keksinnön liikesalaisuusasemaan ja todennut keksinnön uutuuden kannalta olevan aivan
ratkaisevaa, onko keksintö säilyttänyt asemansa liikesalaisuutena.192 Ruotsissa tuntemattoman teknisen ohjeen asema rinnastuu Suomessa tässä suhteessa liikesalaisuuden asemaan yhtenevien oikeusvaikutusten vuoksi.
Keksintö voi tilanteesta riippuen täyttää joko liikesalaisuuden tai teknisen ohjeen määritelmän. Keksintö, joka ei ole yleisesti saatavilla, saa liikesalaisuuslain mukaista suojaa sekä liikesalaisuutena että teknisenä ohjeena myös ilman nimenomaista salassapitosopimusta, mutta suojan edellytyksenä on kuitenkin liikesalaisuuteen liittyvä, vähintäänkin konkludenttinen salassapitovelvoite tai teknisen ohjeen luottamuksellinen luovutus. Xxxxxxxx edellä kuvattu näkemys merkitsee, että jokaista liikesalaisuuden tai teknisen ohjeen määritelmän täyttävää keksintöä olisi pidettävä patenttilain 2 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla uutena.
Liikesalaisuuslaki muodostaa tulkinnallisen kehyksen salassapitosopimuksen turvin luovutetun keksinnön uutuudelle, koska salassapitosopimuksella luovutettu keksintö kuuluu väistämättä liikesalaisuuslain soveltamisalaan. Keksinnön julkiseksi tulon kannalta liikesalaisuuslain merkitys on ensisijaisesti tarjota tulkinta-apua salassapitosopimusten laajuuden ja sisällön tulkintaan. Salassapidettävän tiedon laajuutta on tulkittava lähtökohtaisesti liikesalaisuuslain liikesalaisuuden ja teknisen ohjeen määritelmien valossa, ja ilmaisukiellon laajuutta liikesalaisuuslakiin kirjattujen ilmaisukieltojen pohjalta.
3.3 Salassapitosopimusten luonteesta
Salassapitosopimus on käytännön liike-elämässä yleinen sopimustyyppi ja Vapaavuori on arvioinut sellaisen sisältyvän jokaiseen vähänkään merkittävämpään yhteistyösuhteeseen.193 Salassapitosopimuksen solmimista voidaan pitää jopa vaihtoehtona patentin hakemiselle,194 joskin tällaisen lähestymistavan ongelmana on, ettei liikesalaisuus ole luonteeltaan yksinoikeus ja keksinnön pitkäaikainen salassapito voi käytännössä olla haasteellista.195 Koska salassapitosopimus estää keksinnön julkiseksi tulon ilmaistessa keksintö ulkopuoliselle, salassapitosopimuksen mielenkiintoisin ominaisuus tutkimus- ja kehitystoiminnan kannalta on kuitenkin sen kyky saada aikaan tämä oikeusvaikutus. Salassapitosopimuksella voidaan suojata uutuus keksinnölle, jolle aiotaan hakea patenttia, mutta koska tiedollinen etumatka kilpailijoihin mahdollistaa keksinnön
192 Tonell 2021, s. 200; ks. myös Tonell 2021, s. 203.
193 Vapaavuori 2019, s. 453; ks. myös Vuorijoki 2007, s. 96.
194 Xxxxxx 2012, s. 125; Fahlbeck 2019, s. 162–163; Kitch 1977, s. 275; Landes – Posner 2003, s. 295; Pila –
195 Tonell 2021, s. 198.
valmiiksi kehittämisen riittävällä huolellisuudella ennen patentin hakemista, patenttihakemusta ei ole vielä jätetty.196
Sopimusvapauden seurauksena erilaisten salassapitosopimusten kirjo on laaja. Salassapitosopimusten muoto vaihtelee itsenäisestä salassapitosopimuksesta muuhun sopimukseen liittyvään salassapitoehtoon ja yksipuoliseen salassapitositoumukseen, jotka kaikki ovat hyvin muotoiltuna liikesalaisuuden omistajan täytäntöönpantavissa.197 Berglund on esittänyt, että sopimusperusteinen ja täytäntöönpanokelpoinen salassapitovelvoite voi syntyä jopa ilman nimenomaista salassapitoehtoa sopimusoikeudellisen lojaalisuusvelvollisuuden perusteella.198
Käytännössä salassapitovelvollisuuden määrittävät sopimusehdot toistuvat samankaltaisina useimmissa liike-elämän salassapitosopimuksissa.199 Salassapitosopimukset sisältävät poikkeuksetta kiellon liikesalaisuuden ilmaisemiselle ja usein myös kiellon liikesalaisuuden käyttämiselle.200 Joskus salassapitosopimukseen voi liittyä myös rajoitteita liikesalaisuuden levittämiselle yrityksen sisällä.201 Patenttioikeudellisesti kysymys siitä, onko salassapitosopimuksessa vain ilmaisukielto vai myös käyttökielto, ei ole kiinnostava. Sillä, onko keksinnön ilmaisemista koskevaa kieltoa tehostettu keksinnön käyttämistä koskevalla kiellolla, ei nimittäin ole keksinnön uutuuden arvioinnin kannalta merkitystä, koska keksinnön käyttäminen ei ole keksinnön uutuuden kannalta merkityksellistä toimintaa. Eri asia on, että keksintöä koskevan liikesalaisuuden vastaanottaja voi keksintöä käyttäessään saattaa keksinnön julkiseksi, mikäli käyttö on yleisön havaittavissa.
Myös mahdollista kieltoa ilmaista liikesalaisuutta vastaanottavan yrityksen sisällä on pidettävä patenttioikeudellisesti merkityksettömänä. Vastaanottavan yrityksen työntekijät nimittäin muodostavat rajallisen henkilöpiirin, joka on yhteydessä oikeudenhaltijaan tosiasiallisesti työnantajansa välityksellä, ja Herzklappenprothese-oikeuskäytännössä asetetut edellytykset täyttyvät. Keksinnön julkiseksi tulon kannalta merkitystä voi olla ainoastaan ulkopuolisiin kohdistuvalla ilmaisukiellolla.
Salassapitosopimuksen luonne sopimustyyppinä on korostuneen ennaltaehkäisevä; sen teho perustuu sen käyttökelpoisuuteen estää liikesalaisuuden paljastumisesta aiheutuva peruuttamaton
197 Mårtensson 1995, s. 17; Vapaavuori 2019, s. 470.
199 Vapaavuori 2019, s. 500.
200 Berglund 1982, s. 41; Vapaavuori 2019, s. 528.
201 Berglund 1982, s. 41.
vahinko.202 Vasta toissijaisesti salassapitosopimuksen tarkoituksena on asettaa puitteet liikesalaisuuden paljastumisesta aiheutuvan vahingon korvaamiselle. Tämä luonne heijastuu myös salassapitosopimuksen merkitykseen keksinnön uutuuden kannalta: rikottu salassapitosopimus ei suojaa keksinnön uutuutta, mikäli vastaanottava osapuoli on saattanut keksinnön julkiseksi uutuuden poistavalla tavalla.
Yleisistä sopimusoikeudellisista opeista seuraa myös, ettei salassapitosopimuksella voida velvoittaa kolmatta salassapitoon.203 Keksinnön uutuuden kannalta tästä seuraa, että keksinnön uutuuden säilymiseksi salassapitosopimuksen on oltava voimassa suhteessa jokaiseen keksintöä koskevan tiedon vastaanottajaan.
3.4 Salassapitosopimuksen merkitys liikesalaisuuslain soveltamisalalla
Salassapitosopimuksen sopimusoikeudelliset oikeusvaikutukset ja liikesalaisuuslain sääntely eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä.204 Tämä salassapitosopimusten liikesalaisuuslakia täydentävä luonne ilmenee erityisesti toisaalta mahdollisuutena täsmentää liikesalaisuuden saamaa suojaa ja toisaalta salassapitosopimuksen kykynä vahvistaa keksinnön asemaa liikesalaisuutena.
Salassapitosopimuksella osapuolet voivat ensinnäkin muotoilla salassapitoon liittyvät velvollisuudet ja niiden rikkomisen seuraamukset tarpeidensa mukaan pidemmälle kuin liikesalaisuuslaissa on säännelty.205 Salassapitosopimus myös sallii liikesalaisuuden haltijan määritellä tarkasti, mitkä tiedot vastaanottavan osapuolen on pidettävä salassa,206 jolloin salassapidettävä tieto voidaan määritellä liikesalaisuuslakia laajemminkin. Ottaen huomioon, että jokaisen julkiseksi tulemattoman ja luottamuksellisesti luovutetun keksinnön on katsottava kuuluvan liikesalaisuuslain soveltamisalaan, tällaisen keksinnön kohdalla mahdollisuus salassapitosopimuksen alan laajentamiseen liikesalaisuuslakiin verrattuna on käytännössä merkityksetön siltä osin kuin salassapitosopimuksella halutaan laajentaa salassapidettävien tietojen piiriä.
Liikesalaisuuden määritelmällä on lähtökohtaisesti olennaista merkitystä salassapitosopimuksen suojaamien tietojen laajuuden kannalta. Xxxxxxxxxx on todennut, että myöskään salassapitosopimus
204 Tonell 2021, s. 88.
206 Xxxxxxxx 1982, s. 37; Xxxxxxxxxx 1995, s. 18–19; Vuorijoki 2007, s. 100.
ei yleensä suojaa tietoja, joka eivät saa liikesalaisuuslain mukaista lakimääräistä suojaa.207 Hän on edelleen katsonut, että mikäli tieto menettää taloudellisen arvonsa esimerkiksi ajan kulumisen vuoksi, voi salassapitovelvoite päättyä salassapitosopimukseen merkittyä kestoa aikaisemminkin, kun tieto lakkaa täyttämästä liikesalaisuuden määritelmään liittyvät edellytykset.208 Vapaavuoren perustelut viittaavat siihen, että tätä on pidettävä lähtökohtaisena tulkintana, josta voidaan poiketa salassapitosopimuksen tulkinnalla. Ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa oikeustila on puolestaan katsottu epäselväksi siltä osin, voidaanko salassapitosopimuksessa sopia salassapidettäväksi myös liikesalaisuuden määritelmän ulkopuolelle jääviä tietoja, mutta kahden yrityksen välisessä sopimussuhteessa tällaista laajempaa salassapitovelvoitetta ei ole torjuttu.209
Toiseksi salassapitosopimus voi olla välttämätön keksinnön liikesalaisuusaseman säilyttämiseksi. Erityisen merkityksellinen salassapitosopimus on liikesalaisuuden tosiasiallisen salassapidon takaamisessa, sillä salassapitosopimus osoittaa liikesalaisuuden haltijan halua säilyttää tietty liikesalaisuus salaisena.210 Samoin salassapitosopimuksella voidaan varmistaa, että liikesalaisuuden haltija toteuttaa tosiasiallisen salassapidon edellyttämät kohtuulliset toimenpiteet. Ilman salassapitosopimuksen solmimista uhkana on tiedon jääminen liikesalaisuuden määritelmän ja liikesalaisuuslain oikeusvaikutusten ulkopuolelle tosiasiallisen salassapidon vaatimuksen jäädessä täyttymättä, jos liikesalaisuuden vastaanottaja ei käsittäisi tietoa salassapidettäväksi. Salassapitosopimuksen solmiminen pienentää riskiä siitä, että vastaanottava osapuoli epähuomiossa paljastaa keksinnön, mistä edellä kuvatulla tavalla seuraa keksinnön julkiseksi tulo ja uutuuden menetys.
Salassapitosopimuksella ja siihen otettavalla ilmaisukiellolla voidaan myös välttää epävarmuus liikesalaisuuslain 4 §:n 2 momentin 4 kohdan ilmaisukiellon soveltumisesta kyseiseen liikesalaisuuteen. Toisaalta nimenomainen salassapitosopimus luo varmuutta ja ennakoitavuutta osapuolten väliseen oikeussuhteeseen myös liikesalaisuuslaissa tarkoitetun teknisen ohjeen kohdalla, koska lakimääräisen teknisen ohjeen suojan kattavuuteen liittyy tulkinnanvaraa.211 Lisäksi salassapitosopimuksella liikesalaisuuden haltija voi varautua siihen, että syystä tai toisesta keksintöä koskevaa tietoa ei katsottaisi liikesalaisuudeksi tai tekniseksi ohjeeksi ja keksintö jäisi ilman liikesalaisuuslain mukaista suojaa;212 tällöin kuitenkin salassapitosopimus on laadittava
208 Vapaavuori 2019, s. 83.
209 Xxxxxx 2016, s. 129; Xxxxxx 2021, s. 83.
210 Mårtensson 1995, s. 18; Xxxxxxxx 2001, s. 79; Xxxxxx 2021, s. 87; Vapaavuori 2019, s. 459; Vuorijoki 2007, s. 100.
211 Rahnasto 2001, s. 82–83; Vapaavuori 2019, s. 499.
212 Xxxxxxxx 1982, s. 38; Vuorijoki 2007, s. 100.
huolellisesti, jottei salassapitosopimuksen tulkinta johda keksinnön joutumiseen pois sopimuksen soveltamisalasta.
Teoriassa olisi mahdollista laatia salassapitosopimus siten, että vastaanottavalle osapuolelle olisi oikeus siirtää salassapitosopimus kolmannelle. Tämän seurauksena mainittu osapuoli vapautuisi salassapitovelvoitteestaan ja saisi luovuttaa liikesalaisuuksia tälle kolmannelle.213 Vastaanottavan osapuolen luovutettavissa olevat salassapitosopimukset lienevät harvinaisia. Ellei siirto-oikeus ole näissä tilanteissa sidottu sopimuksessa tarkasti määriteltyihin edellytyksiin, keksinnön uutuuden Bundesgerichtshofin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan poistava varteenotettava mahdollisuus toteutuu, että keksintö leviää sen tietoonsa saaneen kautta muidenkin, ennalta määrittämättömien alan ammattihenkilöiden tietoisuuteen. Uutuus voinee säilyä ainakin, jos siirto-oikeus kytkeytyy vastaanottavan osapuolen liiketoiminnan kauppaan, koska tällöin salassapitosopimus ei ala levitä liikesalaisuuden haltijan kannalta hallitsemattomasti.
3.5 Kokoavia havaintoja
Salassapitosopimus on sopimusvapauden piiriin kuuluva oikeustoimi ja sen käytännön vaikutukset voivat siksi vaihdella tilanteesta riippuen suurestikin. Tulkinnan lähtökohdaksi on otettava liikesalaisuuslaki, ellei salassapitosopimuksesta johdu muuta.
Liikesalaisuuslain sääntelyssä on huomattava määrä yhtäläisyyksiä keksinnön uutuutta koskevaan sääntelyyn. Liikesalaisuuden määritelmän on katsottava täyttyvän kaikkien julkiseksi tulemattomien keksintöjen kohdalla, minkä lisäksi liikesalaisuuslain ilmaisukielto on vastaa kattavuudeltaan keksinnön uutuuden poistavia ilmaisutapoja: ilmaisutapa on merkityksetön eikä ulkopuolisen tarvitse todellisuudessa ottaa selkoa ilmaistusta tiedosta oikeusvaikutusten toteutumiseksi. Lisäksi ilmaisukiellon voi saada aikaan yhtä laaja kirjo erilaisia salassapitovelvoitteita kuin keksinnön julkiseksi tulon estämisenkin.
Yhtäläisyydet eivät toki itsessään tarkoita, että keksinnön uutuusarviointi olisi kaikilta osin rinnastettava vastaaviin liikesalaisuuslain säännöksiin, mutta teleologiset argumentit puoltavat tällaista kantaa. Lainsäätäjän tavoitteena on kuitenkin pidettävä lainsäädäntökokonaisuuden johdonmukaisuutta, jota yhtenäinen salassapitovelvoitteen tulkinta liikesalaisuuslain ja patenttioikeuden yhteyksissä edistäisi. Tämän vuoksi on katsottava, että liikesalaisuuslain
mukaiseen suojaan oikeuttava salassapitovelvoite on sama kuin keksinnön uutuuden turvaava salassapitovelvoite ja että julkiseksi tulematon keksintö saa myös liikesalaisuuslain mukaista suojaa.
4 Keksinnön uutuuden menettämisestä salassapitovelvoitteen voimassa ollessa
4.1 Yleistä
Keksinnön uutuuden säilymistä on edellä tarkastellun Euroopan patenttiviraston Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems -ratkaisun sekä Bundesgerichtshofin vakiintuneen tulkintalinjan perusteella pidettävä vahvana pääsääntönä silloin, kun keksinnön tietoonsa saaneita sitoo salassapitovelvoite ja salassapitovelvoitetta on noudatettu. Kyse on kuitenkin vain pääsäännöstä. Oikeuskäytännön perusteella on olemassa tilanteita, joissa keksinnön julkiseksi tulo ei ole estynyt, vaikka jokaista keksinnön tietoonsa saanutta on sitonut salassapitovelvollisuus. Nämä tilanteet ovat poikkeuksetta liittyneet tosiseikastoon, jossa keksinnön tietoonsa saanut henkilöpiiri on ollut huomattavan laaja.
Tässä luvussa tarkastelen, millä perusteilla rajatapaukset on oikeuskäytännössä ratkaistu. Edellä kuvatulla tavalla salassapitovelvoitteen rikkominen johtaa keksinnön julkiseksi tuloon. Aluksi käsittelen keksinnön julkiseksi tulon mahdollisuutta salassapitovelvoitteen rikkomisen seurauksena. Sen jälkeen käyn läpi ratkaisukäytäntöä, jossa uutuuden menettämistä rajatapauksissa on tulkittu. Lopuksi pohdin ratkaisujen keskinäistä suhdetta ja sitä, millaiseksi oikeuskäytäntö on kokonaisuutena muotoutunut tutkimuskysymykseni osalta.
4.2 Keksinnön julkiseksi tulo salassapitovelvoitteen rikkomisen seurauksena
Kun salassapitoon velvoitettu ilmaisee tiedon keksinnöstä ulkopuoliselle salassapitovelvoitteen vastaisesti, menetetään keksinnön uutuus säännönmukaisesti, vaikka salassapitosopimus olisi sinänsä pätevä. Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems -ratkaisun mukaan salassapitoehdoin tapahtunut keksinnön paljastaminen ei muodostanut estettä uutuudelle, mutta vain sillä ehdolla, että salassapitovelvoitetta oli noudatettu.214
214 ”—die Kammer [ist] der Auffassung, daß eine solche Offenbarung dann nicht offenkundig, d. h. der Öffentlichkeit zugänglich gemacht ist, wenn dabei eine Geheimhaltung
a) ausdrücklich oder stillschweigend vereinbart und
b) nicht gebrochen worden ist.” EPO:n valituslautakunnan päätös T 830/90, Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems, kappale 3.2.2.
Myös saksalaisessa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että keksinnön julkiseksi tulo salassapitoehdon rikkomisen seurauksena poistaa keksinnön uutuuden julkiseksi tuonnin oikeudettomuudesta huolimatta.215
Vastaava tulkinta on johdettavissa myös Euroopan patenttisopimuksen ja sen kautta Suomen patenttilain sanamuodoista. Euroopan patenttisopimuksen 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja patenttilain 2 §:n 6 momentin 1 kohdan perusteella uutuusvaatimusta ei sovelleta kuuden kuukauden kuluessa keksinnön tultua julkiseksi ilmeisen väärinkäytöksen seurauksena, mikäli patenttia haetaan tämän ajan kuluessa. Lainkohtien sanamuodon mukaan kyse on uutuusvaatimuksen soveltamatta jättämisestä eikä uutuusvaatimuksen täyttymisestä. Koska uutuusvaatimuksen soveltamatta jättäminen olisi uuden keksinnön kohdalla tarpeetonta, on soveltamattajättämissäännöksen tulkittava merkitsevän, että näissä tilanteissa keksinnön uutuus on menetetty. Patenttilain 2 §:n 6 momentin 1 kohtaa sovelletaan myös väärinkäytöksiin, jotka ilmenevät salassapitosopimuksen rikkomuksina,216 joten suomalaisessa patenttioikeudessa uutuus menetetään keksinnön tultua julkiseksi myös salassapitovelvoitteen noudattamatta jättämisen kautta.
Xxxxxxxxxx mukaan tulkinnan, jonka mukaan keksinnön paljastaminen vastoin salassapitoehtoa saattaa keksinnön julkiseksi, tarkoituksena on tältä osin varmistaa oikeusvarmuuden ja oikeuden ennakoitavuuden toteutuminen.217 Oikeusvarmuusnäkökohdat sisältyvät immateriaalioikeudelliseen tehokkuusperiaatteeseen, joten niiden ottaminen huomioon patenttioikeuden uutuusvaatimuksen tulkinnassa on perusteltua. Keksijöiden ja keksintöjen käyttäjien toiminta muuttuisi kovin epävarmaksi, jos yleisessä tiedossa olisi sekä ”julkiseksi tulleita” että ”julkiseksi tulemattomia” keksintöjä. Keksijä ei voisi esimerkiksi tietää, ylittääkö hänen keksintönsä keksinnöllisyyskynnyksen, jos patenttioikeudellisesti merkityksellinen vallitseva tekniikan taso olisi jotakin muuta kuin todellisuudessa tunnettu tekniikan taso. Xxxxxxxxxx mukaan merkityksetöntä on, ovatko salassapitosopimusta rikkova ja keksinnön oikeudettomasti tietoonsa saava vilpittömässä vai vilpillisessä mielessä,218 mikä on oikeusvarmuusnäkökohtien kanssa hyvin yhteensopiva asiaintila.
Periaatteessa salassapitosopimus tarjoaa siis varsin heikon suojan keksinnön uutuudelle; keksinnön uutuus on ehdollinen sopimuksen noudattamiselle.219 Käytännössä salassapitosopimuksen
216 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 76.
217 Melullis 2006, kappale 67.
218 Melullis 2006, kappale 67.
219 Ks. myös EPO:n valituslautakunnan päätös T 300/86, TV receiver/RCA, kappale 2.6.
rikkomisesta alkava kuuden kuukauden aika soveltaa patentti- ja hyödyllisyysmallilakien poikkeussäännöksiä toki vahvistaa oikeudenhaltijan asemaa, mutta rajoittaa oikeudenhaltijalle käytettävissä olevia patentointistrategioita. Keksinnön nimittäin katsotaan lain sanamuodon mukaan tulleen julkiseksi, jolloin se muodostaa osan keksinnöllisyyden arvioinnissa huomioon otettavasta vallitsevasta tekniikan tasosta.220 Julkiseksi tullut keksintö voi näin estää sen pohjalta kehitetyn johdannaiskeksinnön patentoinnin.
Sanotusta huolimatta keksinnön uutuuden säilyminen salassapitoehdon rikkomisesta huolimatta olisi patenttijärjestelmän kannalta kestämätön ratkaisu. Oikeusvarmuuden vaarantumisen lisäksi uutuuden menettämistä puoltaa reaaliargumentti, että keksinnön oikeudettomasti tietoonsa saanut voisi tällöin hyödyntää uutuutta keksinnön suojaamiseksi omiin nimiinsä patentilla tai hyödyllisyysmallioikeudella välittömästi saatuaan tiedon keksinnöstä. Tästä käytännön syystä keksinnön uutuuden menettämisessä tässä tilanteessa on kyse erityistilanteesta, eikä salassapitosopimuksen rikkomisen oikeudellisista vaikutuksista tule analogiamenetelmällä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä salassapitosopimuksen yleisemmästä vaikutuksesta keksinnön uutuuteen.
4.3 Keksinnön julkiseksi tulo tilanteissa, joissa salassapitovelvoitetta on noudatettu
Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems
-ratkaisun sanamuodon mukaan keksinnön julkistaminen salassapitoon velvoitetuille henkilöille ei merkitse keksinnön julkiseksi tuloa missään muussa kuin siinä tilanteessa, että salassapitoon velvoitettu ei ole noudattanut salassapitovelvoitetta. Jyrkästä sanamuodosta huolimatta tätä on pidettävä kuitenkin vain pääsääntönä, jonka kategorinen soveltaminen on kuitenkin torjuttu oikeuskäytännössä.
Niin Euroopan patenttiviraston ratkaisukäytännössä kuin saksalaisessa ja jopa suomalaisessakin tuomioistuinkäytännössä on päädytty poikkeuksellisissa olosuhteissa keksinnön tulemiseen julkiseksi, vaikka kaikkia keksinnön tietoonsa saaneita on sitonut salassapitosopimus ja he ovat sitä noudattaneet. Tämä on edellyttänyt salassapitoon velvoitetulta henkilöpiiriltä epätavanomaista
220 Pila – Torremans 2019, s. 166.
laajuutta. Toisaalta samankaltaiset tosiseikastot ovat joskus johtaneet vastakkaiseen lopputulokseen. Seuraavassa tarkastelen tarkemmin ratkaisukäytäntöä salassapitosopimuksen merkityksestä, kun salassapitovelvoitteeseen sidottu henkilöpiiri on ollut poikkeuksellisen laaja.
4.3.2 Oikeuskäytäntöä tilanteista, joissa keksinnön on katsottu tulleen julkiseksi
Suomessa keksinnön uutuuden menettämisen mahdollisuutta tilanteessa, jossa salassapitoon velvoitettu henkilöpiiri on ollut suuri, on arvioitu yhdessä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 23.12.2008 taltio 3467 (UPM-Kymmene) perusteella keksinnön uutuus on voitu menettää, kun sinänsä salainen asiakirja on ollut saatavilla kaikille merkittäville alan toimijoille. Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa ”vain rahoittajayhtiöille” -merkinnällä varustetut, keksinnön eli uudenlaisen paperilaadun paljastavat asiakirjat olivat käytännössä olleet saatavilla kaikille merkittäville paperinvalmistajille. Korkein hallinto-oikeus totesi:
”Julkiseksi tuloon riittää, että lähtökohtaisesti ennalta rajoittamattomalla henkilöpiirillä on ollut mahdollisuus tutustua aiemmin esitettyyn. Kun KCL:n selosteiden 2219, 2234 ja 2445 sisältö on ollut laajalti tunnettua alalla toimiville yrityksille, korkein hallinto-oikeus katsoo Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan tavoin, että kyseisten selosteiden sisällön voidaan katsoa tulleen alan ammattihenkilön tietämyksen piiriin ennen patentin nro 109550 hakemispäivää ja että siten niiden käyttö patentoitavuuden esteenä on perusteltua.”221
Näin ollen keksintö jäi vaille uutuutta ja patenttihakemus hylättiin.222 Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta oli niin ikään todennut keksinnön tulleen julkiseksi, mutta lautakunnan perusteluna oli ollut, ettei ”vain rahoittajayhtiöille” -merkintä luonut asiakirjojen haltijalle salassapitovelvoitetta.223 Korkein hallinto-oikeus ei ottanut tähän väitteeseen kantaa, mutta sen perusteluista on tulkittavissa, ettei tällä seikalla ollut merkitystä oikeuden päätöksen kannalta. Korkein hallinto-oikeus perusti ratkaisunsa keksinnön asiakirjojen kautta saamaan laaja tunnettuuteen alalla toimivien yritysten keskuudessa, jota ei olisi voinut estää edes nimenomaisella salassapitosopimuksella.
221 KHO 23.12.2008 taltio 3467, s. 11.
222 KHO 23.12.2008 taltio 3467, s. 11.
223 KHO 23.12.2008 taltio 3467, s. 4.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on kenties saanut vaikutteita Saksasta, jossa Bundesgerichtshof on perustellut jo ikääntyneen customer prints -ratkaisunsa samassa hengessä, mutta seikkaperäisemmin. Customer prints -asiassa oikeudenhaltija oli toimittanut useille eri tahoille keksintöään koskevia piirustuksia, joiden perusteella alan ammattimies saattoi käyttää keksintöä.224 Piirustukset olivat olleet saatavilla autojen, lentokoneiden, jääkaappien ja pesukoneiden valmistajille, sillä nämä tahot olivat oikeudenhaltijan keskeinen asiakaskunta.225 Sitä vastoin oikeudenhaltija oli kieltäytynyt antamasta piirustuksia (ratkaisussa tarkemmin yksilöimättömille) myyjille ja varaosien valmistajille sekä erityisesti pitänyt huolta siitä, etteivät piirustukset tule sen omien kilpailijoiden tietoon.226 Bundesgerichtshof totesi:
”Die von der Beklagten behauptete Begrenzung der Aushändigung ihrer Kundenzeichnungen engt jedoch den Empfängerkreis nicht soweit ein, daß nur ein begrenzter Kreis bestimmter Personen übrig bleibt. Die Zahl der Hersteller von Autos, Flugzeugen, Kühlschränken und Waschmaschinen, die Verwendung für elektrische Flachsteckverbindungen haben, ist groß. Die Bedingungen, an die die Beklagte nach ihrer Darstellung die Ausgabe ihrer Kundenzeichnungen knüpft, sind so weitgehend, daß sie von einer Vielzahl von Kunden und ernsthaften Interessenten an den betreffenden Artikeln der Beklagten erfüllt werden können. Damit sind die Kundenzeichnungen der Beklagten einem so weiten Interessentenkreis gegenüber zur Aushändigung angekündigt worden, daß ein erheblicher Teil der interessierten Fachwelt Zugang zu ihnen erhielt, als die Beklagte durch ihren Prospekt kundgab, daß sie die Kundenzeichnungen zur Verteilung bereithalte.—”227
Bundesgerichtshof kiinnitti huomiota autojen, lentokoneiden, jääkaappien ja pesukoneiden valmistajien suureen määrään. Koska suuri määrä toimijoita täytti oikeudenhaltijan piirustusten jakelulle asettamat ehdot, ei salassapitovelvoitteen katsottu rajoittavan tietoa keksinnöstä rajalliselle henkilöpiirille. Keksintö oli näin piirustusten tarjoamisen myötä tullut saataville merkittävälle osalle alan toimijoista ja Bundesgerichtshof katsoi keksinnön tulleen julkiseksi.228
Yleiseurooppalaisella tasolla julkiseksi tulon kynnys on asetettu customer prints -tapausta korkeammalle. Euroopan patenttiviraston valituslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut uutuuden menetetyn salassapitoehdoin tapahtuneen keksinnön ilmaisemisen seurauksena
224 BGH:n asia X ZR 32/69, customer prints, kappaleet 53 ja 57. 225 BGH:n asia X ZR 32/69, customer prints, kappale 57.
226 BGH:n asia X ZR 32/69, customer prints, kappale 57. 227 BGH:n asia X ZR 32/69, customer prints, kappale 58.
228 BGH:n asia X ZR 32/69, customer prints, kappaleet 58–59.
poikkeustilanteessa, jossa keksinnön paljastava asiakirja on ollut saatavilla kaikille halukkaille tahoille, joskin salassapitoehtoon sidottuna. Valituslautakunta totesi Pentafluoroethane refrigerant/Daikin -ratkaisussaan, että salassapitovelvollisuuden olemassaolo ei vaikuttanut keksinnön uutuuteen, kun kenellä tahansa halukkalla oli ollut mahdollisuus tutustua keksinnön paljastavan asiakirjan sisältöön:
”—This Board holds that it is enough for all interested parties to have an opportunity of gaining knowledge of the content of the document for their own purposes, even if they do not have a right to disseminate it to third parties, provided these third parties would be able to obtain knowledge of the content of the document by purchasing it for themselves, as the Board finds is the case here.”229
Salassapitovelvoite jäi vaille merkitystä, kun tahoilla, joille asiakirjan sisältöä ei saanut sen nojalla paljastaa, oli itselläänkin mahdollisuus hankkia asiakirja käsiinsä. Valituslautakunnan mukaan Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan luonne edellyttää, että uutuus menetetään, jos kenellä tahansa on mahdollisuus saada tieto keksinnöstä hyväksikäytettäväksi omassa elinkeinotoiminnassaan. Salassapitovelvoitteella tai tiedon saamisesta aiheutuvilla kustannuksilla ei ole tässä arvioinnissa merkitystä. Valituslautakunta katsoi, että salassapitoehdon tarkoitus Pentafluoroethane refrigerant/Daikin -tapauksessa ei ollut pitää asiakirjaa rajatun henkilöpiirin yksinomaisessa tiedossa vaan ansaita rahaa asiakirjan myymisellä:
”—The Board sees the essence of the requirement in Article 54 EPC 'being made available to the public' as the information being available to any interested person, who having once obtained the information should then be free to exploit the information for his own purposes in an industrial application. It is not necessary that this information be supplied free of charge, or that the recipient should be entitled to disseminate it to all and sundry, provided others can obtain the information for themselves from the original source.—It is nevertheless the case that this information is available to the public, given the fact that they are offered to any interested parties and the information content can be used for their benefit. The sole reason for such restriction on the dissemination of the information is that the provider wants to receive a reward for each communication of the information.”230
229 EPO:n valituslautakunnan päätös T 50/02, Pentafluoroethane refrigerant/Daikin, kappale 2.5.2. 230 EPO:n valituslautakunnan päätös T 50/02, Pentafluoroethane refrigerant/Daikin, kappale 2.5.3.
Valituslautakunnan ratkaisemassa Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -asiassa oli kyse samalla tavoin levitetystä asiakirjasta. Valituslautakunta päätyi samaan lopputulokseen kuin Pentafluoroethane refrigerant/Daikin -tapauksessa.231 Valituslautakunta perusteli ratkaisuaan jälleen sillä, että salassapitoehdon tarkoitus ei ollut asiakirjan leviämisen estäminen vaan rahan ansainta ja jokaisella halukkaalla oli mahdollisuus saada asiakirja käsiinsä.232
Pentafluoroethane refrigerant/Daikin -tapauksessa asiakirjan toimittamisesta oli veloitettu 6 000 Yhdysvaltain dollarin suuruinen maksu.233 Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -tapauksessa tarkka veloitus ei ilmennyt oikeudenkäyntiaineistosta, mutta kyse oli otaksuttavasti niin ikään tuhansista euroista.234 Valituslautakunta totesi, ettei sillä seikalla ole julkiseksi tulon arvioinnin kannalta merkitystä, ettei jokaisella asiakirjasta kiinnostuneella ole suuren veloituksen tähden tosiasiallista mahdollisuutta hankkia asiakirjaa itselleen.235 Keksintö tulee julkiseksi, jos se on saatavilla kenelle tahansa halukkaalle miten korkein tahansa kustannuksin.236 Vaikka kustannukset olisivat niin korkeat, että vain harvojen tahojen voitaisiin arvioida tosiasiallisesti saavan asiakirja käsiinsä, asiakirjasta ilmenevän keksinnön on tästä huolimatta katsottava tulleen julkiseksi.237 Perustelun ongelmana on vähintäänkin teoriatasolla, että jokainen keksintö lienee mahdollista saada tietoonsa riittävän suuresta rahallisesta korvauksesta
– viime kädessä ostamalla keksinnön kehittäneen yrityksen koko osakekanta selvään ylihintaan.
Pentafluoroethane refrigerant/Daikin ja Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -ratkaisujen voidaan nähdä heijastelevan Herzklappenprothese- oikeuskäytännön ajatusta keksinnön tulemisesta julkiseksi, kun oikeudenhaltija menettää hallinnan keksinnön tuntevasta henkilöpiiristä sen koon tai koostumuksen vuoksi. Vaikka asiakirja ei olisi ollut jokaisen saatavilla sen tilaamisesta aiheutuvien suurten kustannuksen vuoksi, jakautuvat eri tahot asiakirjaan käsiksi pääseviin ja siihen tosiasiallisesti kykenemättömiin oikeudenhaltijan
232 ”—The restrictions serve merely as an additional contractual safeguard, in addition to reliance on copyright, of XXX'x financial interests in being the sole disseminator of the PEP reports, and not for any purpose of keeping the information confidential as such. There is no evidence that the purchasers had to fulfil any condition other than being willing to pay.” EPO:n valituslautakunnan päätös T 1030/00, Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas, kappale 3.6.
233 EPO:n valituslautakunnan päätös T 50/02, Pentafluoroethane refrigerant/Daikin, kappale 2.3.5.
235 EPO:n valituslautakunnan päätös T 50/02, Pentafluoroethane refrigerant/Daikin, kappale 2.3.5. 236 EPO:n valituslautakunnan päätös T 50/02, Pentafluoroethane refrigerant/Daikin, kappale 2.3.5.
kannalta mielivaltaisesti. Oikeudenhaltija ei tällaisessa tilanteessa kykene hallitsemaan keksintöään koskevan tiedon leviämistä.
Toisaalta valituslautakunta on ratkaisuissaan T 314/99 (Process and catalyst for polyolefin density and molecular weight control/ExxonMobil), T 186/01 (A construction for automatically milking animals/Maasland) ja T 1553/06 (Public availability on the World Wide Web/Philips) todennut, että pelkkä yleisön teoreettinen pääsy keksintöön ei riitä tekemään keksintöä julkiseksi. Ratkaisevaa on sen sijaan yleisön käytännön mahdollisuus saada keksintö tietoonsa.238 Public availability on the World Wide Web/Philips -ratkaisussa valituslautakunta asetti keksinnön julkiseksi tulon edellytykseksi suoran ja yksiselitteisen pääsyn (direct and unambiguous access) keksinnön paljastavaan asiakirjaan.239 Suoran ja yksiselitteisen pääsyn käsitettä on ratkaisukäytäntöviittausten perusteella mielekästä tulkita Process and catalyst for polyolefin density and molecular weight control/ExxonMobil ja A construction for automatically milking animals/Maasland -ratkaisujen perusteella. Näissä ratkaisuissa valituslautakunta perusteli johtopäätöstään sillä, ettei keksinnön paljastavista asiakirjoista ollut tiedotettu yleisölle esimerkiksi lisäämällä ne kirjaston kokoelmaa koskevaan luetteloon.240 Yleisöllä on vastaavasti katsottava olevan suora ja yksiselitteinen pääsy asiakirjaan, jos asiakirjan on jossakin lähteessä nimenomaisesti ilmoitettu olevan saatavilla.
Pentafluoroethane refrigerant/Daikin ja Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -ratkaisuja ei ole kuitenkaan pidettävä ristiriitaisena suhteessa suoraa ja yksiselitteistä pääsyä keksintöön edellyttävään ratkaisukäytäntöön. Erotuksena suoraa ja yksiselitteistä pääsyä korostaneesta ratkaisukäytännöstä Pentafluoroethane refrigerant/Daikin - ratkaisussa todettiin asiakirjoja myyneen tahon tarjonneen hakupalvelua myytävänä olevien asiakirjojen selaamiseksi ja Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -ratkaisussa asiakirjoja myi sama taho.241 Lisäksi valituslautakunta on antanut aikaisempaakin ratkaisukäytäntöä, jossa yleisön teoreettisen pääsyn keksintöön on katsottu riittävän
240 EPO:n valituslautakunnan päätös T 314/99, Process and catalyst for polyolefin density and molecular weight control/ExxonMobil, kappale 5.5; EPO:n valituslautakunnan päätös T 186/01, A construction for automatically milking animals/Maasland, kappale 4.
241 EPO:n valituslautakunnan päätös T 50/02, Pentafluoroethane refrigerant/Daikin, kappale 2.3.3.; EPO:n valituslautakunnan päätös T 1030/00, Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas, kappale 3.4.
keksinnön julkiseksi tulemiseen.242 Pentafluoroethane refrigerant/Daikin ja Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -ratkaisuja on pidettävä yhdenmukaisena EPO:n valituslautakunnan muun ratkaisukäytännön kanssa, mutta myös Public availability on the World Wide Web/Philips -ratkaisun oikeusohje voi yhtä hyvin soveltua salassapitosopimusta käsittelevään tosiseikastoon.
4.3.3 Oikeuskäytäntöä tilanteista, joissa keksinnön ei ole katsottu tulleen julkiseksi
Pentafluoroethane refrigerant/Daikin ja Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -tapauksissa kuka tahansa saattoi saada keksinnön paljastavan asiakirjan käsiinsä. Euroopan patenttiviraston valituslautakunta on sitä vastoin suhtautunut uutuuden menettämiseen kielteisesti tilanteessa, jossa keksintö ei ole salassapitoehdoin ollut saatavilla kaikille halukkaille, mutta kuitenkin hyvin laajalle henkilöpiirille – nimittäin kaikille alan merkittäville toimijoille. Valituslautakunnan ratkaisu T 300/86 (TV receiver/RCA) koski tilannetta, jossa väritelevisiotekniikkaan liittyvän keksinnön paljastava asiakirja oli salassapitoehdoin luovutettu oikeudenhaltijan lisenssinsaajille, joita olivat kaikki tärkeimmät televisiovalmistajat.243 Valituslautakunta totesi ensinnäkin, että keksinnön julkiseksi tulon kannalta relevanttia yleisöä ei voida rajata vain televisiovalmistajiin:
”—It may be that manufacturers of colour television sets have the greatest interest in the contents of document Dl because it is concerned with the improvement of a SECAM/PAL converter. It cannot, however, be concluded from this that the public within the meaning of Article 54(2) EPC is identical with colour TV set manufacturers. From the nature of the document itself it follows that apart from manufacturers of colour television sets there are other groups of persons who could have a specialist interest in knowledge of the document. The Board includes here all persons involved in research, for instance at universities or in private research establishments, and also commercial manufacturers or designers of integrated circuits who may possibly inter alia act as subcontractors to colour TV set manufacturers.”244
243 EPO:n valituslautakunnan päätös T 300/86, TV receiver/RCA, kappaleet II–IV. 244 EPO:n valituslautakunnan päätös T 300/86, TV receiver/RCA, kappale 2.4.
Toiseksi valituslautakunta katsoi, että koska asiakirja ei ollut ollut saatavilla kaikille televisiovalmistajille vaan sen saatavuutta oli tietoisesti rajoitettu vain tietyille televisiovalmistajille, se ei ollut tullut julkiseksi salassapitoon sidottujen tahojen suuresta määrästä huolimatta:
”But even if the public within the meaning of Article 54(2) EPC were to be equated with colour TV set manufacturers the Opposition Division has still only stated that the major manufacturers of colour television sets have had access to document Dl. The impugned decision therefore itself concedes that some manufacturers of colour television sets [- clearly meaning the less prominent ones in that industry -] were excluded from access to the information. If access to a document is deliberately restricted to certain persons it is by that token not available to the public, even if the group of persons able to gain knowledge of the content of the document is large.”245
Valituslautakunta antoi merkitystä myös sille seikalle, ettei keksinnön paljastava asiakirja ollut ollut saatavilla kaikille siitä kiinnostuneille tahoille, vaan tämä henkilöpiiri oli rajoittunut oikeudenhaltijan lisenssinsaajiin:
”The Board, too, would consider a document circulated [without accompanying any note to the effect that the document is to be treated as confidential] as being made available to the public, since every interested party was able to acquaint himself with the content of the document. Here of course it is of no consequence that the group of persons has its natural limitation in the number of firms having any interest at all in the subject concerned (in that case impregnated timber poles). In contrast thereto, in the present case, not all the parties who were interested in document Dl were able to see it: the group of persons informed was restricted to those colour TV set manufacturers who were licensees of the patent proprietor, to the exclusion of all other interested parties.”246
Valituslautakunta totesi edellä mainitussa, TV receiver/RCA -ratkaisun jälkeen annetussa Pentafluoroethane refrigerant/Daikin -ratkaisussaan, ettei Pentafluoroethane refrigerant/Daikin ja TV receiver/RCA -ratkaisujen välillä ole ristiriitaa. Tapausten välisenä keskeisenä erona oli valituslautakunnan mukaan se, ettei jokaisella keksinnöstä kiinnostuneella taholla ollut TV receiver/RCA -tapauksessa mahdollisuutta saada haltuunsa tietoa keksinnöstä.247 TV receiver/RCA -
245 EPO:n valituslautakunnan päätös T 300/86, TV receiver/RCA, kappale 2.5. 246 EPO:n valituslautakunnan päätös T 300/86, TV receiver/RCA, kappale 2.6.
247 EPO:n valituslautakunnan päätös T 50/02, Pentafluoroethane refrigerant/Daikin, kappale 2.5.2.
ratkaisun saaman jälkikäteisen hyväksynnän seurauksena TV receiver/RCA -oikeuskäytäntöä on pidettävä Euroopan patenttiviraston ratkaisukäytännön mukaisena pääsääntönä tapauksissa, joissa keksinnön paljastava asiakirja on ollut saatavilla suurelle henkilöpiirille, mutta ei aivan jokaiselle halukkaalle.
TV receiver/RCA -ratkaisussa valituslautakunta tukeutui Bundesgerichtshofin ratkaisuun Rotterdamgerät-asiassa, jossa oli niin ikään kyse keksinnön julkiseksi tulon mahdollisuudesta, kun verrattain suuri, mutta rajoitettu salassapitoon sidottu henkilöjoukko oli saanut keksinnön tietoonsa.248 Rotterdamgerät-ratkaisussa oli kyse tilanteesta, jossa keksinnön käsittämää tekniikkaa oli tutkittu työryhmässä, jossa oli valtion viranomaisten, armeijan ja elektroniikkateollisuuden edustajia ja keksintöön oli siten pääsy verrattain laajalla henkilöpiirillä, jota tosin sotilaallisista syistä sitoi tiukka salassapitovelvoite.249 Tätä henkilöpiiriä oli kuitenkin suuresta koostaan huolimatta pidettävä rajoitettuna, koska työryhmään oli kutsuttu vain yksittäisten elektroniikkayritysten edustajia ja patenttia keksinnölle oli haettu jo 10 kuukauden kuluttua työryhmän ensimmäisestä tapaamisesta.250 Keksinnön ei siten katsottu tulleen rajoittamattoman henkilöpiirin tietoon ja julkiseksi siitä huolimatta, että keksinnön tunteva henkilöpiiri oli varsin suuri.251
Rotterdamgerät-ratkaisusta ei kuitenkaan tule tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä ratkaisuun liittynyt tosiseikasto oli varsin poikkeuksellinen: asia koski toisen maailmansodan aikana Saksassa kehitettyä keksintöä, joka perustui länsiliittoutuneiden lentokoneen hylystä löytyneestä tutkalaitteesta käänteismallintamalla ja jatkokehittämällä suunniteltuun tekniikkaan.252 Lisäksi Bundesgerichtshofin perusteluista ei käy ilmi, että asiassa olisi ollut kyse tilanteesta, jossa keksintöä
248 EPO:n valituslautakunnan päätös T 300/86, TV receiver/RCA, kappale 2.6.
249 ”—Es ist deshalb davon auszugehen, daß die bis zum Anmeldetage des Streitpatents gewonnenen Erkenntnisse den Teilnehmern an den bis dahin stattgefundenen Sitzungen der Arbeitsgemeinschaft auch in technischen Einzelheiten bekannt geworden sind. Bei den Teilnehmern an diesen Sitzungen handelte es sich nach den Sitzungsberichten um einen beschränkten Personenkreis, der aus Vertretern der Reichsbehörden und der Wehrmacht, aber auch aus Vertretern von Unternehmen der Elektroindustrie bestanden. — Es muß jedoch auch berücksichtigt werden, daß es dazu in aller Regel nicht der Weitergabe aller bekannt geordenen Einzelheiten und insbesondere nicht der Bekanntgabe des Aufbaus der Anzeigegeräte bedurfte, daß alle Betriebsangehörigen, denen irgendwelche Kenntnisse weitergegeben wurden, ebenso wie die Teilnehmer an den Sitzungen der Arbeitsgemeinschaft schon aus militärischen Gründen zu strenger Geheimhaltung verpflichtet waren—” BGH:n asia X ZR 64/68, Rotterdamgerät, kappale 68.
250 ”—nur Vertreter einzelner Unternehmen der Elektroindustrie zu den Sitzungen der Arbeitsgemeinschaft zugezogen waren und — zwischen der ersten Sitzung und dem Anmeldetage des Streitpatents nur ein Zeitraum von 10 Monaten lag, in dem die gewonnenen Erkenntnisse schrittweise zunahmen. Unter diesen Umständen war ausreichend gewährleistet, daß der Personenkreis, der bis zum Anmeldetage des Streitpatents Kenntnis von dem Aufbau der geborgenen und der nachgebauten Sichtgeräte erhielt oder erhalten konnte, begrenzt blieb und daß nicht beliebige Dritte die Möglichkeit hatten, diese Kenntnis zu erlangen.” BGH:n asia X ZR 64/68, Rotterdamgerät, kappale 68.
251 BGH:n asia X ZR 64/68, Rotterdamgerät, kappale 68.
252 BGH:n asia X ZR 64/68, Rotterdamgerät, kappaleet 3 ja 68.
tutkinut työryhmä olisi käsittänyt merkittävimmät tai useimmat alan toimijat tai jossa työryhmän jäsenyrityksillä olisi ollut mahdollisuus tutustua keksintöön kokonaisuutena.253 Siten rauhanajan Suomessa Rotterdamgerät-ratkaisun merkitys on lähinnä vahvistaa, että salassapitovelvoite saattaa estää keksinnön julkiseksi tulon salassapitoon velvoitettujen suuresta määrästä huolimatta.
Saksalaisesta oikeuskäytännöstä on syytä mainita vielä Bundespatentgerichtin ratkaisu BPatG 14 W (pat) 15/10 (SLOTOLOY ZN 80), jossa tuomioistuin asettui Bundesgerichtshofin Herzklappenprothese-ratkaisusta poikkeavalle kannalle. Siinä missä Bundesgerichtshof korosti keksinnön tulleen julkiseksi, jos oikeudenhaltija ei kykene hallitsemaan keksinnön tuntevaa henkilöpiiriä sen koon ja koostumuksen vuoksi,254 Bundespatentgericht rajasi keksinnön julkiseksi tulon koskemaan tilanteita, joissa oikeudenhaltija ei kykene hallitsemaan tätä henkilöpiiriä sen sattumanvaraisen koostumuksen vuoksi.255
Euroopan patenttisopimuksen tulkinnassa Euroopan patenttiviraston ratkaisukäytäntö on ensisijainen oikeuslähde. SLOTOLOY ZN 80 -ratkaisussa omaksuttu tulkinta on Herzklappenprothese-ratkaisun tulkintaa yhdenmukaisempi TV Receiver/RCA-ratkaisun kanssa, jossa keksinnön tuntevan henkilöpiirin koolle ei annettu merkitystä, ja siksi SLOTOLOY ZN 80 - ratkaisu soveltuu Herzklappenprothese-ratkaisua luontevammaksi tulkintaohjeeksi suomalaiseen patenttioikeuteen.
SLOTOLOY ZN 80 -ratkaisun oikeusohje on, että keksinnön julkiseksi tulon kannalta keksinnön tietoonsa saavan henkilöpiirin koolla ei ole merkitystä, vaan julkiseksi tulo ratkeaa tämän henkilöpiirin koostumuksen sattumanvaraisuuden perusteella. Sattumanvarainen koostumus on ymmärrettävä viittaukseksi siihen, että keksinnön tunteva henkilöpiiri laajenee siten, ettei oikeudenhaltija tosiasiallisesti hallitse keksinnön tuntevaa henkilöpiiriä. Vaikka keksintö tulisi vain hyvin suppean henkilöpiirin tietoon, voi se tulla julkiseksi, jos tämä henkilöpiiri ei ole oikeudenhaltijan hallinnassa.
253 BGH:n asia X ZR 64/68, Rotterdamgerät, kappale 68.
254 BGH:n asia X ZR 137/94, Herzklappenprothese, kappale 35.
255 ”Die öffentliche Zugänglichkeit einer Druckschrift ist dann zu bejahen, wenn ein unbestimmter, wegen der Beliebigkeit seiner Zusammensetzung für den Urheber nicht mehr kontrollierbarer Personenkreis auf die Schrift zugreifen kann und somit in der Lage ist, von ihrem Inhalt Kenntnis zu nehmen—” BPatG:n asia 14 W (pat) 15/10, kappale 74.
4.4 Kokoavia havaintoja
Suomalaisesta, saksalaisesta ja Euroopan patenttiviraston ratkaisukäytännöstä on johdettavissa oikeusohje, että tietyissä, joskin poikkeuksellisissa tilanteissa keksinnön uutuus voidaan menettää myös salassapitoehdoin tapahtuneen keksinnön paljastamisen seurauksena. Eräistä ristiriitaisuuksista huolimatta eri lainkäyttöelinten ratkaisukäytännöstä on löydettävissä varsin selkeä linja sille, milloin salassapitosopimus ei pysty estämään keksinnön julkiseksi tuloa. Vakiintuneen linjan mukainen tulkinta tässä kysymyksessä on tavoiteltavaa, sillä erityisesti Bundesgerichtshof on oikeuskäytännössään pitänyt uutuutta sellaisena patenttioikeuden käsitteenä, jota ei tule tulkita tapauskohtaisesti vaan ennakoitavasti tiettyihin tyyppitapauksiin nojautuen.256
On mahdollista ensinnäkin väittää, että UPM-Kymmene- ja customer prints -ratkaisut puoltavat salassapitoehdon merkityksettömyyttä tilanteessa, jossa salassapitoon velvoitettujen määrä on suuri ja tästä syystä oikeudenhaltijan kyky hallita keksinnön tuntevien tahojen piiriä on heikentynyt. Tämän lähestymistavan ongelma on tosin sen ristiriitaisuus suhteessa Euroopan patenttiviraston TV receiver/RCA- ja Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems -ratkaisuissa esittämään tulkintaan, jonka mukaan keksintö ei tule julkiseksi salassapitoehdoin tapahtuneen keksinnön julkistamisen seurauksena, vaikka keksinnön tuntevien tahojen piiri olisi suuri. Lisäksi customer prints -ratkaisussa omaksuttu johtopäätös on jossain määrin poikkeuksellinen Bundesgerichtshofin ratkaisukäytännössä, jossa Herzklappenprothese-ratkaisun mukaisesti on vakiintuneesti edellytetty keksinnön tuntevalta henkilöpiiriltä riittävän koon ohella tietynlaista koostumusta.
Toinen vaihtoehto olisi, ettei salassapitoon sidotun henkilöpiirin koolla ole merkitystä, vaan keksinnön julkiseksi tulo ratkaistaan tämän henkilöpiirin koostumuksen perusteella. Tällainen tulkinta perustuisi selkeimmin SLOTOLOY ZN 80 -ratkaisuun, joskin SLOTOLOY ZN 80 -ratkaisun oikeusohje on luettavissa myös TV receiver/RCA- ja Rotterdamgeräte-ratkaisujen perusteluista. Vaikka TV receiver/RCA-ratkaisussa salassapitoon velvoitettujen tahojen määrä oli suuri, olivat kaikki tahot oikeudenhaltijan lisenssinsaajia ja siksi keksinnön tietoonsa saaneiden piiri oli oikeudenhaltijan hallinnassa. Rotterdamgeräte-tapauksessa keksintöä käsitelleen työryhmän jäsenet oli puolestaan kutsuttu erikseen osaksi työryhmää. Tämä lähestymistapa ei välttämättä olisi mahdoton sovittaa yhteen myöskään UPM-Kymmene-ratkaisun kanssa; UPM-Kymmene-tapauksen tosiseikastossa keksintöä koskevaan asiakirjaan käsiksi päässyt piiri oli paitsi suuri myös
256 BGH:n asia X ZR 137/94, Herzklappenprothese, kappale 35.
epämääräinen, millä on mahdollisesti ollut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun kannalta merkitystä, vaikkei korkein hallinto-oikeus tätä nimenomaisesti esille tuonutkaan.
Tässä mallissa keksinnön tuntevan henkilöpiirin koko voisi saada merkitystä ainoastaan silloin, kun kenellä tahansa halukkaalla olisi mahdollisuus saada keksinnön paljastava asiakirja haltuunsa salassapitoehdoin. Pentafluoroethane refrigerant/Daikin ja Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -ratkaisuissa esitetyllä tavalla salassapitovelvoitteen tarkoituksena ei tällöin ole pidettävä keksinnön tuntevan henkilöpiirin rajoittamista –- koska ei olisi ketään, joka ei halutessaan saisi tietoa keksinnöstä – vaan taloudellisen hyödyn ansaintaa. Tällöin salassapitosopimus ei täytä sitä tarkoitusta, jonka vuoksi sen on katsottu ansaitsevan erityiskohtelua patenttioikeudessa, eikä se sallisi oikeudenhaltijan hallita keksinnön tuntevaa henkilöpiiriä.
Viimeinen mahdollisuus olisi se, että salassapitovelvoite tarjoaisi ehdottoman suojan keksinnön uutuudelle edellyttäen, että velvoitetta ei ole rikottu. Tämä tulkinta olisi suoraan johdettavissa Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems -ratkaisun sanamuodosta ja on yhteensopiva myös TV receiver/RCA -ratkaisun kanssa. Ottaen huomioon mainitun oikeusohjeen kanssa ristiriitainen ratkaisukäytäntö sekä kansallisella että Euroopan patenttiviraston tasolla tällainen tulkinta ei ole vakavasti otettava. On myös varteenotettava vaihtoehto, että valituslautakunnan tarkoituksena Geheimhaltungsvereinbarung/Macor Marine Systems -ratkaisussa ei ole ollut asettaa ehdotonta suojaa salassapitoehdoin paljastettujen keksintöjen uutuudelle vaan pikemminkin asettaa pääsääntöinen tulkinta oikeuskysymykseen.
Perustelluimpana tulkintalinjana on pidettävä toisena mainittua, joka korostaa keksinnön salassapitoehdoin saaneen henkilöpiirin koostumusta tämän piirin koon sijasta. Tosiseikastojen perusteella kaikki tarkasteltu ratkaisukäytäntö customer prints -ratkaisua lukuun ottamatta on mahdollista yhteensovittaa tämän tulkintalinjan kanssa. Customer prints -ratkaisu puolestaan on jo iäkäs eikä vastaa Bundesgerichtshofin muuten soveltamaa vakiintunutta tulkintalinjaa. Lisäksi keksinnön tuntevan henkilöpiirin koostumusta korostava tulkintalinja on yhdenmukainen salassapitovelvoitteen merkitystä keksinnön uutuudelle tarkastelevan Bundesgerichtshofin oikeuskäytännön – erityisesti Herzklappenprothese-ratkaisun – kanssa.
5 Johtopäätökset
Salassapitosopimus on oikeuskäytännössä ollut vahva työkalu keksinnön uutuuden suojaamiseksi, eikä suotta. Salassapitosopimuksen tarkoituksena on suojata liikesalaisuuslain suojan kohteita eli liikesalaisuuksia ja teknisiä ohjeita, jotka poikkeuksetta kattavat julkiseksi tulemattomat keksinnöt. Vaikka keksinnön uutuus ei ole sopimuksen osapuolten välinen saati päätettävissä oleva asia, salassapitosopimusten liittäminen liikesalaisuuslain ilmaisukieltojen soveltamisedellytyksiin korostaa salassapitosopimusten asemaa myös keksinnön uutuuden turvaamisessa. Sanotusta huolimatta liikesalaisuuden salaisuusvaatimuksen ja keksinnön uutuusvaatimuksen rinnastaminen nykyisen tulkinnan mukaisessa laajuudessa ei välttämättä ole perusteltua, sillä liikesalaisuuslain sääntely tavoittelee aivan toisia tavoitteita – liikesalaisuuden haltijan oikeuksien suojaamista – kuin keksinnön uutuusvaatimus.
Keksinnön uutuusvaatimuksen tarkoituksena on sitä vastoin pidettävä yhtäältä teknisen kehityksen edistämistä ja toisaalta, joskin osana edellisen toteuttamista, varmistaa patentin tuottamien taloudellisten hyötyjen kohdentuminen sille taholle, joka on kantanut keksinnön kehittämisestä koituneet kustannukset. Liikesalaisuuslain oikeudenhaltijakeskeiseen lähestymistapaan verrattuna patenttioikeudellinen lähestymistapa keskittyy vahvasti yhteiskunnan etuun eikä keksijän oikeudelle määrätä oman keksintönsä käytöstä tule siksi antaa yhtä suurta merkitystä keksinnön uutuuden arvioinnissa. Teknisen kehityksen edistämisen kannalta salassapitoehdoin paljastettujen keksintöjen uutuuden suojaaminen on perusteltua, koska tämä mahdollistaa keksintöjen kehittämisen yhteistyössä ulkopuolisten kanssa. Tämä voi paitsi lisätä innovaatiotoimintaa kustannusten jakautuessa yhteistyökumppanien kesken myös parantaa keksintöjen laatua, kun yhteistyökumppanit voivat tarjota projektiin suuremmat taloudelliset resurssit ja monipuolisempaa asiantuntemusta kuin kummallekaan olisi yksin mahdollista. Toisaalta uutuuden säilymisen seurauksena on, että salassapitoehdoin keksinnön tietoonsa saava voi hyödyntää uutuutta hakemalla patenttia itselleen, mikä on omiaan vaarantamaan tavoitteen patentin tuottaman hyödyn kohdentumisesta tarkoituksenmukaiselle taholle. Tosin salassapitosopimukseen usein liittyvä käyttökieltoehto tarjoaa mahdollisuuden oikaista taloudellista vääristymää sopimusteitse.
Oikeuskäytännössä uutuuden menettäminen on tyypillisesti liittynyt tilanteeseen, jossa salassapitosopimus on menettänyt merkityksensä siltä osin kuin sen tarkoitus on ollut rajoittaa keksintöä tuntevaa henkilöpiiriä. UPM-Kymmene-ratkaisussa keksinnön julkistava asiakirja oli tosin
määrätty salassapidettäväksi, mutta sen laaja saatavuus myös oikeudenhaltijaan suoraan liittymättömille tahoille jätti salassapitoehdon vaille vaikutusta. Erotuksena TV receiver/RCA - ratkaisuun asiakirja oli saatavilla myös sellaisille tahoille, joilla ei ollut oikeudenhaltijaan lisenssisopimus- tai muuta vastaavaa suhdetta. Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan Pentafluoroethane refrigerant/Daikin ja Method for removing catalyst from an oligomer product/Fortum Oil and Gas -tapauksissa puolestaan keksintöjen katsottiin tulleen julkiseksi, kun salassapitoehdon tarkoitukseksi arvioitiin keksinnön tuntevan henkilöpiirin rajaamisen sijasta rahan ansainta asiakirjojen myynnillä. Kyseessä on siten ollut tilanteita, joissa salassapitosopimus ei enää rajoita tiedon leviämistä ammattipiireissä, koska halukkaat alan toimijat saavat keksinnön tietoonsa suoraan tai epäsuorasti oikeudenhaltijan luvalla.
Myös oikeusvarmuuden periaate puoltaa sitä, että keksinnön uutuuden menettäminen salassapitoon velvoitetun henkilöpiirin tietynlaisen koon ja koostumuksen vuoksi rajataan tilanteisiin, joissa salassapitosopimus muuttuu täysin merkityksettömäksi. Salassapitosopimuksen sallimista keksinnön uutuuden suojelemiseksi ei ole tarkoitettu tällaisia tilanteita varten, vaan kyse on pikemmin oikeuksien väärinkäytöstä, jolla tosiasiallisesti voidaan yrittää kiertää patentin uutuusvaatimus. Nykyistä tulkinnanvaraisemmalla linjalla uutuuden menettämisen raja hämärtyisi, kun yksityiskohtaisia kriteerejä keksinnön julkiseksi tulolle ei olisi asetettu. Oikeuskäytännössä omaksutun linjan suurin etu onkin sen selkeys, joka edistää oikeusvarmuuden toteutumista.
Toisaalta oikeuskäytännössä omaksuttu linja joustaa huonosti tapauskohtaisiin olosuhteisiin nähden, jolloin lainsoveltaminen voi johtaa keksinnön uutuusvaatimuksen tarkoitukseen nähden epätarkoituksenmukaisiin lopputuloksiin. Herzklappenprothese- ja SLOTOLOY ZN 80 -ratkaisut mahdollistavat tapauskohtaisen harkinnan uutuuden menettämisestä tilanteissa, joissa oikeudenhaltijan kyky hallita keksinnön salassapitoehdolla tuntevaa henkilöpiiriä on syystä tai toisesta heikentynyt. Lisäksi saksalaisessa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti korostettu salassapitosopimuksen käytännön merkitystä, joka on nimenomaan sellaisten vaikutusten aikaansaaminen, ettei keksintö oletettavasti leviä ennalta rajaamattoman henkilöpiirin tietoon. Lainsoveltajalla olisi mahdollisuus hyödyntää tätä joustavuutta ja valita suojattavat salassapitosopimukset tapauskohtaisesti, jolloin patentin uutuusvaatimuksen tavoitteita olisi mahdollista edistää kohdennetusti.
Tapauskohtaisesta joustamattomuudestaan huolimatta oikeuskäytännössä omaksuttu linja on nähdäkseni perusteltu. Joustavammin yksittäistapauksellisiin olosuhteisiin soveltuva linja
vaarantaisi oikeusvarmuuden toteutumista ja saattaisi oikeudenmenetysten uhan myötä myös vähentää yhteistyötä keksintöjen kehittämisessä, mikä tuskin sekään olisi patenttioikeuden ja keksinnön uutuusvaatimuksen tavoitteita edistävä lopputulos.
Johtopäätöksenä on todettava, että salassapitoehdoin paljastetun keksinnön on katsottava tulevan julkiseksi vain, jos tapauksen tosiseikaston valossa salassapitosopimus on muuttunut käytännössä täysin merkityksettömäksi eikä oikeudenhaltijalla ole salassapitosopimuksen kautta mahdollisuutta kontrolloida sitä henkilöpiiriä, joka keksinnön tuntee. Tällöin lähtökohtaisesti jokaisella halukkaalla on oltava mahdollisuus tutustua keksintöön. Siten salassapitosopimus muodostaa käytännössä erittäin tehokkaan suojan keksinnön uutuudelle ja yritykset voivat liiketoiminnassaan luovuttaa uusia keksintöjään koskevia tietoja huoletta tutkimus- ja kehitysyhteistyökumppaneilleen ilman vaaraa patentoitavuuden menettämisestä.
Entä miten käy esimerkkimme X Oy:n? D Oy:llä ei esimerkissä ole mahdollisuutta tutustua X Oy:n keksintöön. Vaikka suurin osa alan toimijoista on saanut keksinnön tietoonsa salassapitoehdoin, X Oy:llä on yhä kontrolli keksinnön tuntevasta henkilöpiiristä. Salassapitosopimuksella on siksi yhä käytännön merkitystä. X Oy:n keksintö ei ole tullut julkiseksi ja X Oy:lle on myönnettävä patentti.