TULOPOLIITTINEN SOPIMUS VUOSILLE 2001 - 2002

TULOPOLIITTINEN SOPIMUS VUOSILLE 2001 - 2002

15.12.2000

KOHTI TÄYSTYÖLLISYYTTÄ

Uuden vuosituhannen ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu vuosille 2001-2002

on syntynyt. Palkankorotukset ja indeksiehto kääntävät palkansaajien ostovoiman nousuun. Ratkaisun kattavuus on hyvä, sillä yli 90 % palkansaajista saa kahden vuoden sopimusturvan. Se vakauttaa taloutta ja hillitsee inflaatiota, mikä on erityisen tärkeää pieni- ja keskituloisten näkökulmasta.

Ratkaisu tukee vahvasti myönteistä työllisyyskehitystä ja talouskasvua. Sopimuksen myötävaikutuksella on mahdollista synnyttää molempina vuosina 40 000 - 50 000 uutta työpaikkaa ja yltää 70 %:n työllisyysasteeseen vuoden 2003 loppuun mennessä. Sopimus on askel kohti täystyöllisyyttä.

Neuvottelujen alussa työnantaja yritti sälyttää raakaöljyn ja euron aiheuttaman hintojen nousun koko taakan palkansaajien kannettavaksi. Työnantaja halusi irrottautua myös yhteisesti sovitusta palkkanormista ja ottaa näin itselleen koko hyödyn tuottavuuden noususta ja vahvasta talouskasvusta. Siksi vääntö sopimukseen pääsemiseksi oli poikkeuksellisen tiukkaa. Loppusuoralla jouduimme vielä käymään ankaran kamppailun pienipalkkaisia suosivan solidaarisen palkkalinjan puolesta.

Palkankorotukset ovat keskimäärin noin puoli prosenttia korkeammat kuin edellisessä kokonaisratkaisussa. SAK:laisen keskituloisen palkansaajan kuukausitulot nousevat palkankorotusten ja veronkevennysten yhteisvaikutuksesta noin 400 mk/kk vuonna 2001. Vuonna 2002 nousu on noin 250 mk/kk. Ostovoiman kasvu on ensimmäisenä vuonna noin 3,5 % ja toisena vuonna noin 2 %. Sopimus tukee alenevaa inflaatiota.

Indeksiehto turvaa palkansaajien asemaa ulkoisten yllätysten varalta.

Ratkaisu on solidaarinen, sillä yleiskorotus on penni- ja markkamääräinen, ja siihen sisältyy tasa-arvoerä, jonka jakamisessa alan matalapalkkaisuus otetaan huomioon. Veronkevennykset painottuvat myös vuonna 2002 jonkin verran pieni- ja keskituloisten hyväksi. Liittoerää voidaan käyttää alakohtaisten ongelmien hoitamiseen.

Sopimuksen laatupaketti on nyt selvästi tukevampi kuin vuosina 1995 ja 1997. Mukana on useita SAK:n jäsenistölle tärkeitä asioita. Työssä jaksaminen, työelämän ja perheen yhteensovittaminen sekä työntekijöiden ammatillinen lisäkoulutus etenevät.

SAK:n tavoite reilusta ja inhimillisestä työelämästä saa konkreettista sisältöä.

Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen työttömyysturvaa korjataan. Ahon hallituksen 42 %:iin leikkaama työttömyyspäivärahan ansio-osa palautetaan 45 %:iin. Myös työaika lyhenee helatorstain jälkeisen lauantain tullessa palkalliseksi vapaapäiväksi kaikilla sopimusaloilla.

Työelämää kehitetään monin eri tavoin. Luottamushenkilöiden asema paranee siten,

että luottamusmieskorvauksia on nostettu kaikilla sopimusaloilla. Työsuojeluvaltuutettujen ajankäytössä otetaan huomioon uusina asioina mm. henkisen työsuojelun vaatimukset.

Luottamusmiesjärjestelmää kehitetään työryhmässä. Hyviä työaikakäytäntöjä ja yksilöllisistä lähtökohdista lähteviä joustavia työaikoja edistetään. Samoin monin eri toimenpitein edistetään työssä jaksamista ja muuta työyhteisöjen kehittämistä. Osapuolet ovat hyväksyneet yhteisen suosituksen työvuorojen pituudesta, mikä on tärkeää erityisesti naisvaltaisten palvelualojen työntekijöille. Tulos- ja voittopalkkioiden käyttöönoton pelisäännöistä ei saavutettu läpimurtoa, mutta työ jatkuu.

Vuorotteluvapaa on osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi ja sitä jatketaan. Työterveyshuoltolain uudistamisen periaatteista on sovittu osapuolten kesken.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä vuosiloma- ja henkilöstörahastolainsäädäntöä kehitetään kolmikantaisesti. Niinikään työsuojelupiirien valvonnan tehostamista

selvitetään kolmikantaisesti.

Koulutusvakuutuksen kolmas vaihe toteutuu ja toisen vaiheen ehtoja lievennetään niin, että koulutukseen hakeutuminen tulee työttömän kannalta helpommaksi.

Aikuiskoulutusmäärärahoja lisätään. Yrityksissä edistetään henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien laadintaa. Esimerkkiyritysten luomia hyviä käytäntöjä tehdään yhdessä tunnetuksi. Työssä oppimista ja oppisopimuskoulutusta edistetään.

Ensimmäisen kerran sovittiin, että jatkuvan neuvottelun kulttuuria ja menettelytapoja kehitetään.

Valtiontalouden rakenteellisen ylijäämän ansiosta yhteensä noin 8 miljardin nettomääräiset veronkevennykset eivät vaaranna hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta, eivätkä ole niiden kehittämisen esteenä. Ansiotulovähennyksen korottamisesta kunnille aiheutuvat menetykset kompensoidaan.

Tämä on ensimmäinen euroajan tuloratkaisu. Vuoden 2002 korotukset lasketaan ja maksetaan jo euroissa. Mikäli yhteisvaluutta alkaa vahvistua, kuten useimmat ennustavat, on se omiaan vähentämään inflaatiopaineita. Siinä tapauksessa tämän tulopoliittisen sopimuksen ostovoimatavoitteet voivat toteutua jopa ennakoitua paremmin.

Ratkaisu osoitti, että sopimusyhteiskunnan ja kolmikantayhteistyön malli tuottaa tuloksellisia ratkaisuja niin työntekijöiden, yritysten kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Suomen malli toimi.

Helsingissä 15.12.2000 Xxxxx Xxxxxxxxx

TULOPOLIITTINEN SOPIMUS VUOSILLE 2001 - 2002

Allekirjoittaneet järjestöt ovat tänään yhteisesti todenneet, että työ- ja vir- kaehtosopimusneuvotteluissa on solmittu sopimukset allekirjoittajajär- jestöjen 17.11.2000 saavuttaman neuvottelutuloksen mukaisesti. Osa- puolet vahvistavat edellä mainitun oheisen neuvottelutuloksen tulopoliit- tiseksi sopimukseksi vuosille 2001 - 2002.

Helsingissä 15. joulukuuta 2000 KIRKON SOPIMUSVALTUUSKUNTA

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

PALVELUTYÖNANTAJAT ry.

SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ SAK ry.

TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK ry

TEOLLISUUDEN JA TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITTO ry.

VALTION TYÖMARKKINALAITOS

TULOPOLIITTINEN SOPIMUS VUOSILLE 2001 - 2002

1

LÄHTÖKOHDAT Tämän sopimuksen tavoitteena on tukea myönteisen talous- ja työllisyys- kehityksen jatkumista vahvistamalla talouden vakautta ja ennustettavuut- ta. Sopimuksella tavoitellaan inflaation hallintaa, vakaata ostovoiman ke- hitystä ja kilpailukyvyn ylläpitämistä sovittamalla yhteen palkka- ja vero- ratkaisuja.

Sopimukseen sisältyy työelämän kehittämistä ja elinikäistä oppimista edistäviä toimia. Sopimusosapuolet kehittävät jatkuvaa neuvottelumenet- telyä.

Sopimuskauden aikana siirrytään euron käyttöön käteisvaluuttana, minkä vuoksi osapuolet ovat sopineet euron käyttöönottoon liittyvistä menette- lytavoista ja suosituksista.

2

TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUSRATKAISUT

2.1

Sopimuskausi Voimassa olevien työ- ja virkaehtosopimusten sopimuskaudesta riippu- matta työ- ja virkaehtosopimukset lakkaavat olemasta voimassa 31.1.2001 ja ne uudistetaan jäljempänä mainituin muutoksin. Uusien työ- ja virka- ehtosopimusten sopimuskausi alkaa 1.2.2001, edellyttäen, että sopijaosa- puolet allekirjoituksillaan vahvistavat tämän neuvottelutuloksen sopimuk- seksi.

Uusi sopimuskausi päättyy 31.1.2003.

Mikäli kuitenkin aiemman alakohtaisen sopimuksen sopimuskausi on so- vittu päättyväksi 31.1.2003 jälkeen, päättyy uusi sopimuskausi aiemman alakohtaisen sopimuksen mukaisesti.

2.2

Palkantarkistukset VUOSI 2001

2.2.1

Yleiskorotus Palkkoja korotetaan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.2.2001 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta yleiskorotuk- sella, jonka suuruus on 120 penniä (20 senttiä) tunnilta tai 200 markkaa (33,64 euroa) kuukaudelta, kuitenkin vähintään 2,1 prosenttia.

2.2.2

Liittoerä Yleiskorotuksen lisäksi palkkoja korotetaan yleiskorotusajankohdasta lukien 0,5 prosentin suuruisella sopimusalakohtaisella liittoerällä.

Työ- ja virkaehtosopimusosapuolet voivat sopia , että liittoerä tai osa siitä siirretään paikalliseksi yritys-, virasto-, kunta- tai toimipaikkakohtaiseksi eräksi. Paikalliseksi siirretyn erän suuruus todetaan paikallisesti yhteises- ti.

Liittoerän ja paikallisen erän käyttöajankohta voidaan sopia siirrettäväksi. Siirrot eivät kuitenkaan suurenna käytettävissä olevaa liitto- tai paikallista erää.

Mikäli liitto- tai paikallisen erän käyttöajankohtaa siirretään, voidaan sa- malla sopia siirron korvaamisesta siirtoa vastaavalla kertaluontoisesti maksettavalla erällä.

Mikäli liitto- tai paikallisen erän käytöstä ei sovita, maksetaan ne pro- senttimääräisenä yleiskorotuksena.

2.2.3

Tasa-arvoerä Sopimusalojen käytettävissä on 1.2.2001 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien tasa-arvoerä.

Erä määräytyy sopimusaloittain seuraavasti:

Naisten suhteellinen osuus sopimusalan kaikista palkansaajista kerrotaan luvulla 0,6. Näin saatuun lukuun lisätään alalla alle 59 markkaa tunnissa tai alle 9.950 markkaa kuukaudessa ansaitsevien palkansaajien suhteelli- nen osuus alan kaikista palkansaajista kerrottuna luvulla 0,2.

Allekirjoittajajärjestöt laskevat tasa-arvoerän kullekin sopimusalalle nel- jännen neljänneksen 1999 tai sitä vastaavan tilastointiajanjakson perus- teella.

Erä käytetään työ- ja virkaehtosopimusosapuolten sopimalla tavalla. Mi- käli erän käytöstä ei sovita, maksetaan se prosenttimääräisenä yleiskoro- tuksena. Muutoinkin erän käyttö, toteuttamisen ajankohta ja menettelyta- vat määräytyvät kohdan 2.2.2 mukaisesti.

Sovittaessa tasa-arvoerän käytöstä on kiinnitettävä huomiota erän mää- räytymisperusteisiin. Erällä sopijapuolet pyrkivät korottamaan naisten, joiden palkka ei ole sopusoinnussa työn vaativuuteen ja koulutukseen nähden, palkkauksellista asemaa sekä oikaisemaan alan suhteellista ma- talapalkkaisuutta.

2.2.4

Ohjepalkat Yksityisen sektorin työehtosopimusten ohje- ja taulukkopalkkoja korote- taan 1.2.2001 lukien kullakin sopimusalalla sen yleiskorotusta vastaavalla prosentti- tai markkamäärällä. Sopimusalakohtainen yleiskorotus mää- räytyy tämän neuvottelutuloksen mukaisesti, ellei alakohtaisesti sovita liittoerän tai tasa-arvoerän käyttämisestä yleiskorotuksen kasvattamiseen. Ohje- ja taulukkopalkkojen korotus ei saa johtaa alalla sovitun yleiskoro- tuksen ylittäviin henkilökohtaisten palkkojen korotuksiin. Tästä säännöstä

voidaan kuitenkin poiketa, mikäli järjestelyeriä käytetään mahdollisten alakohtaisten palkkausjärjestelmien uudistamiseen.

Julkisella sektorilla vähimmäispalkkoja, peruspalkkoja, perustasoja, ohje- palkkoja sekä palkkarajoja tarkistetaan 1.2.2001 lukien yleiskorotusta vastaavalla korotuksella.

2.2.5

Muut palkkaperusteet Vuorolisiä ja muita vastaavia olosuhdelisiä korotetaan 1.2.2001 prosent- tiluvulla, joka vastaa yleiskorotuksen palkkojen tasoa korottavaa vaiku- tusta asianomaisella sopimusalalla. Näitä lisiä korotetaan kuitenkin aino- astaan, mikäli ao. lisät eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa joh- dosta palkankorotuksen seurauksena. Lisät pyöristetään lähimpään viiteen penniin.

VUOSI 2002

2.2.6

Yleiskorotus Palkkoja korotetaan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.3.2002 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta yleiskorotuk- sella, jonka suuruus on 18 senttiä (107 penniä) tunnilta tai 30 euroa (179 markkaa) kuukaudelta, kuitenkin vähintään 1,9 prosenttia.

2.2.7

Liittoerä Yleiskorotuksen lisäksi palkkoja korotetaan yleiskorotusajankohdasta lukien 0,3 prosentin suuruisella sopimusalakohtaisella liittoerällä.

Työ- ja virkaehtosopimusosapuolet voivat sopia , että liittoerä tai osa siitä siirretään paikalliseksi yritys-, virasto-, kunta- tai toimipaikkakohtaiseksi eräksi. Paikalliseksi siirretyn erän suuruus todetaan paikallisesti yhteises- ti.

Liittoerän ja paikallisen erän käyttöajankohta voidaan sopia siirrettäväksi. Siirrot eivät kuitenkaan suurenna käytettävissä olevaa liitto- tai paikallista erää.

Mikäli liitto- tai paikallisen erän käyttöajankohtaa siirretään, voidaan sa- malla sopia siirron korvaamisesta siirtoa vastaavalla kertaluontoisesti maksettavalla erällä.

Mikäli liitto- tai paikallisen erän käytöstä ei sovita, maksetaan ne pro- senttimääräisenä yleiskorotuksena.

2.2.8

Ohjepalkat Yksityisen sektorin työehtosopimusten ohje- ja taulukkopalkkoja korote- taan 1.3.2002 lukien kullakin sopimusalalla sen yleiskorotusta vastaavalla prosentti-, euro- tai senttimäärällä. Sopimusalakohtainen yleiskorotus määräytyy tämän neuvottelutuloksen mukaisesti, ellei alakohtaisesti so- vita liittoerän käyttämisestä yleiskorotuksen kasvattamiseen. Ohje- ja taulukkopalkkojen korotus ei saa johtaa alalla sovitun yleiskorotuksen

ylittäviin henkilökohtaisten palkkojen korotuksiin. Tästä säännöstä voi- daan kuitenkin poiketa, mikäli järjestelyerää käytetään mahdollisten ala- kohtaisten palkkausjärjestelmien uudistamiseen.

Julkisella sektorilla vähimmäispalkkoja, peruspalkkoja, perustasoja, ohje- palkkoja sekä palkkarajoja tarkistetaan 1.3.2002 lukien yleiskorotusta vastaavalla korotuksella.

2.2.9

Muut palkkaperusteet Vuorolisiä ja muita vastaavia olosuhdelisiä korotetaan 1.3.2002 prosent- tiluvulla, joka vastaa yleiskorotuksen palkkojen tasoa korottavaa vaiku- tusta asianomaisella sopimusalalla. Näitä lisiä korotetaan kuitenkin aino- astaan, mikäli ao. lisät eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa joh- dosta palkankorotuksen seurauksena. Lisät pyöristetään lähimpään sent- tiin.

2.3

Alakohtaiset palkankorotus- ja neuvottelulausekkeet sekä kehittämis- ja muut erityisjärjestelyt

Aiempiin alakohtaisiin sopimuksiin sisältyvien vuoden 2001 ja sen jälkei- sen ajan yleisiä palkankorotuksia koskevien neuvottelu- ja ratkaisulau- sekkeiden soveltamisen sijasta palkkoja korotetaan siten, kuin tämän neu- vottelutuloksen tarkoittamassa tulopoliittisessa sopimuksessa on sovittu.

Tällä tulopoliittisella ratkaisulla ei muuteta alakohtaisissa aiemmissa so- pimuksissa sovittuja vuonna 2001 ja sen jälkeen toteutettavia alakohtais- ten sopimusten palkankorotuksia, palkkausjärjestelmän kehittämis- tai muita erityisjärjestelyjä.

Mikäli alakohtaisessa sopimuksessa on sovittu vuoden 2001 tai sen jälkei- sen ajan palkankorotusajankohdista toisin kuin tässä tulopoliittisessa rat- kaisussa, noudatetaan palkankorotusajankohtien osalta aiemmin sovittuja, elleivät osapuolet muuta sovi.

2.4

Euron käyttöönotto Edistääkseen työ- ja virkaehtosopimusten muuntamista euromääräisiksi ja helpottaakseen euron käyttöönottoa palkkahallinnossa siirtymäkauden ai- kana keskusjärjestöt ovat sopineet liitteenä 1 olevasta suosituksesta niille sopimusaloille, joilla euron käyttöönotosta ei ole vielä sovittu.

2.5

Taloudellisen kehityksen tarkastelu ja indeksiehto

Tulopoliittinen selvitystoimikunta tarkastelee Suomen ja muun euroalu- een taloudellista tilannetta, kilpailukykyä, työllisyyttä, hintojen ja ansioi- den kehitystä sekä toteaa kuluttajahintaindeksin (1995=100) nousun tam- mikuusta 2001 joulukuuhun 2001.

Tulopoliittisen selvitystoimikunnan selvityksen perusteella tämän sopi- muksen osapuolet arvioivat tammikuussa 2002 taloudellista kehitystä ja

sopivat niistä toimista, joihin se mahdollisesti antaa aihetta. Alla olevaa indeksiehtoa sovelletaan, elleivät tämän sopimuksen osapuolet sovi asi- asta yksimielisesti toisin.

Mikäli kuluttajahintaindeksin (1995=100) nousu tammikuusta 2001 - joulukuuhun 2001 ylittää 2,6 prosenttia, palkkoja korotetaan ylitettä vas- taavalla määrällä seuraavan yleiskorotuksen yhteydessä.

Kuluttajahintaindeksin nousu lasketaan kaksidesimaalisista pisteluvuista. Indeksin nousu pyöristetään yksidesimaaliseksi muutosprosentiksi.

0,4 prosentin suuruisia tai sitä pienempiä korotuksia ei kuitenkaan mak- seta.

Tulopoliittinen selvitystoimikunta toteaa kuluttajahintaindeksin muutok- sen ja mahdollisen indeksikorotuksen suuruuden.

2.6

Tarkastelulauseke Tämän sopimuksen osapuolet kokoontuvat huhti - toukokuussa 2002 tar- kastelemaan yleistä taloustilannetta, sopimuksen päämäärien toteutumista ja ansioiden kehitystä.

Ansioiden kehityksen tarkastelujakso on IV/2000-IV/2001 tai sitä vastaa- va tilastojakso. Selvitystyössä käytetään tarvittaessa apuna tulopoliittista selvitystoimikuntaa. Tarkastelussa selvitetään, miten tasaisesti kaikkien palkansaajien ja eri sektoreiden tai sopimusalojen ansiot ovat tämän so- pimuksen palkkaukselliset tavoitteet huomioon ottaen kehittyneet sopi- muskauden aikana. Sektori- ja sopimusalakohtaisten selvitysten kattavuu- desta sopivat tämän sopimuksen sopijaosapuolet.

Osapuolet sopivat tarvittavista toimenpiteistä.

Jos joku tämän sopimuksen osapuolista katsoo, että edellä tarkoitetussa ansiokehitystarkastelussa ei sen jonkin sektori- tai sopimusalan osalta ole päästy sopimuksen tarkoittamaan lopputulokseen, voi asianomainen so- pijaosapuoli vaatia ansiokehitystarkastelun siirtämistä tätä varten perus- tettavaan ratkaisulautakuntaan.

Osapuolet nimeävät ratkaisulautakuntaan sopimuskaudeksi kukin yhden henkilön. Lautakunnan puheenjohtajana toimii valtakunnansovittelija.

Sopimukseen yhtyneen järjestön edustuksen lautakunnassa määrää asian- omaisen järjestön esityksestä valtakunnansovittelija. Tarkasteluun osal- listuvat erimielisyyden osapuolina olevat allekirjoittajajärjestöjen tai so- pimukseen yhtyneen järjestön edustajat ja puheenjohtaja. Jos lautakun- nassa äänestetään, tulee päätökseksi se mielipide, jota enemmistö on kan- nattanut. Jos kaikki jäsenet ovat eri mieltä asiasta, päätökseksi tulee pu- heenjohtajan kanta.

Jos jollakin sektori- tai sopimusalalla on enemmän kuin yhteen tämän so- pimuksen allekirjoittajajärjestöön lukeutuvia sopijapuolia, kokoontuu rat-

kaisulautakunta kokoonpanossa, jossa ovat mukana valitut edustajat kus- takin allekirjoittajajärjestöstä. Osapuolilla on tällöin asiaa ratkaistaessa kummallakin puolen yhtä monta ääntä. Jos osapuolten edustajien äänet jakaantuvat eri ratkaisuvaihtoehtojen kesken tasan, tulee päätökseksi se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.

Lautakunnan päätös sitoo työ- ja virkaehtosopimusvaikutuksin ratkaisun tekoon osallistuneita sopijaosapuolia sekä erimielisyyden kohteena olleita sopimusalakohtaisia liittoja.

Pyyntö asian siirtämisestä ratkaisulautakuntaan on tehtävä viimeistään 14.6.2002, ja päätös tulee tehdä viimeistään 30.8.2002.

Ansiokehityslausekkeen mukaan mahdollisesti tehtävien palkantarkistus- ten toteuttamistavasta päättävät sopimusalakohtaiset liitot. Jos liitot eivät sovi tarkistusten toteuttamistavasta, maksetaan ne seuraavan yleiskoro- tuksen yhteydessä kaikille samansuuruisena prosenttimääräisenä yleisko- rotuksena.

Osapuolet käynnistävät tarvittaessa selvitystyön, jonka tarkoituksena on kartoittaa ansiokehitystarkastelun suorittamiseen liittyvät tilastolliset puutteet sekä mahdollisuudet niiden korjaamiseksi.

2.7

Matkakustannusten korvaukset

Verovapaaksi katsottavien matkakustannusten korvaukset ja niiden pe- rusteet vuosina 2001, 2002 ja sopimuskauden aikana vuonna 2003 mää- räytyvät verohallituksen niitä koskevien päätösten mukaisesti.

Mikäli työ- ja virkaehtosopimuksessa on sovittu matkakustannusten kor- vauksista verohallituksen päätöksistä poikkeavasti, muutetaan sopimusta 1.2.2001 lukien, 1.1.2002 ja 1.1.2003 lukien aikaisempaa käytäntöä vas- taavasti.

2.8

Kuntien kalleusluokittelu

Sopimuskauden aikana työ- ja virkaehtosopimusten palkka- ja muiden sopimusmääräysten osalta noudatetaan kuntien yleistä kalleusluokitusta ja kunnallista jaotusta sellaisena kun se on valtioneuvoston päätöksessä 25.11.1999/1090 määrätty.

2.9

Helatorstaiviikon vaikutus työaikaan

Niillä työ- ja virkaehtosopimusaloilla, joilla helatorstain alkuperäiselle paikalleen palauttaminen ei ole vaikuttanut työaikaa lyhentävästi eikä asi- asta ole sovittu muulla rinnastettavalla järjestelyllä, sovitaan työajan ly- hentämisen toteuttamisesta siten, että helatorstai ansioita alentamatta ly-

hentää työntekijän vuosityöaikaa kokoaikatyössä 1.1.2002 alkaen työ- tai virkaehtosopimuksen mukaisen keskimääräisen työvuoron pituutta vas- taavalla määrällä. Järjestely ei koske keskeytymätöntä 3-vuorotyötä eikä niitä jatkuvia (keskeytymättömiä) työaikamuotoja, joissa vuosityöaika on yli 8 tuntia päivätyön vuosityöaikaa lyhyempi.

Tulopoliittista ratkaisua koskevissa alakohtaisissa soveltamisneuvotteluis- sa selvitetään tarkemmin, onko ja missä määrin helatorstain siirron vai- kutus jo otettu sopimuksissa huomioon. Osa-aikatyön osalta työaikajär- jestelyt toteutetaan alakohtaisten käytäntöjen mukaisesti.

Edellä tarkoitetun työaikajärjestelyn tarkemmasta toteutustavasta työ- ja virkaehtosopimuksissa sovitaan 31.12.2001 mennessä siten, että ne voi- daan toteuttaa vuoden 2002 alusta lukien.

2.10

Pääluottamusmiesten korvaukset

Mikäli pääluottamusmiehelle tai vastaavalle edustajalle maksetaan ala- kohtaisten työ- ja virkaehtosopimusten määräysten mukaan ansionmene- tyksen korvauksen lisäksi erillistä kuukausittaista korvausta luottamus- tehtävien hoitamisesta, kyseisen korvauksen vähimmäismäärä korotetaan 250 markaksi kuukaudessa uusien työ- ja virkaehtosopimusten sopimus- kauden alusta lukien. Tätä suurempia pääluottamusmiehelle tai vastaa- valle maksettavia kuukausittaisia korvauksia korotetaan lisäksi

10 prosentilla edellä mainitusta ajankohdasta lukien.

3

TYÖTTÖMYYSTURVA

Taso Ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan määräytymistä muutetaan 1.3.2002 lukien siten, että päivärahan ansio-osan määrä on 45 % (nyk. 42 %) päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Jos työttömyyspäivärahan perusteena olevat kuukausiansiot ovat suuremmat kuin peruspäivärahan 90-kertainen määrä, ansio-osa on edelleen 20 % rajan ylittävästä päivä- palkasta. Korotettua päivärahaa sovelletaan henkilöön, joka saa työttö- myyspäivärahaa lainmuutoksen voimaan tullessa tai sen jälkeen.

Työryhmä Asetetaan kolmikantainen työryhmä STM:n johdolla selvittämään tarpeet ja mahdollisuudet kehittää työttömyysturvaa ja työvoimapolitiikkaa työl- listymistä tukevaan suuntaan. Työryhmän tulee myös kiinnittää huomiota pitkäaikaistyöttömien tarvitsemien erityistoimien selvittelyyn sekä pitkä- aikaistyöttömien toimeentulon turvaamiseen. Työryhmän tulee lisäksi selvittää, olisiko työttömyysturvassa aihetta tehdä työhistoriaan tms. pe- rusteisiin nojautuvia rakenteellisia muutoksia, samoin kuin arvioida uu- delleen päivärahan ja työstä saatujen ansiotulojen yhteensovitusta.

Työryhmän tulee työssään ottaa huomioon Työttömyysturvaa ja työvoi- mapolitiikkaa selvittäneen työryhmän (STM 2000:13) tekemät selvitykset ja esitykset.

Työryhmän tulee saada työnsä valmiiksi 1.10.2001 mennessä.

4

JATKUVA NEUVOTTELUMENETTELY

Jatkuvan neuvottelumenettelyn tavoitteet

Talous kansainvälistyy ja työmarkkinoiden toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Talouden, työmarkkinoiden ja työelämän muutosten hallinta edellyttää toimivia neuvottelusuhteita työelämän osapuolten välillä työ- paikka-, liitto- ja keskusjärjestötasolla.

Asioiden käsittely myös sopimuskausien aikana tukee työ- ja virkaehto- sopimusten kehittämistä ja parantaa sopeutumiskykyä. Siten voidaan luo- da edellytyksiä pitkäjänteiselle työmarkkinapolitiikalle.

Jatkuvaa neuvottelumenettelyä noudatettaessa työmarkkinaosapuolten välillä voidaan joustavasti käynnistää keskusjärjestöjen ja liittojen yhtei- siä hankkeita työelämän kehittämiseksi. Näissä tulee erityistä huomiota kiinnittää hankkeiden hyödyntämismahdollisuuksiin työpaikkatasolla.

Jatkuva neuvottelumenettely allekirjoittajajärjestöjen välillä

Allekirjoittajajärjestöjen välisen neuvottelumenettelyn kehittämiseksi so- pimusosapuolet ovat valmiita jatkuvan neuvottelumenettelyn käyttöön keskinäisissä ja kahden välisissä suhteissaan. Sen mukaan osapuolet voi- vat tehdä aloitteita sopimuskauden aikana selvitettävistä tai neuvottelua edellyttävistä asioista ja hankkeista. Tehtyjen aloitteiden perusteella osa- puolet ovat valmiita yhdessä käsittelemään tehtyjä esityksiä sekä arvioi- maan sitä, minkälaisiin toimiin tehdyt esitykset antavat aihetta. Myös kolmikantaista käsittelyä edellyttävät asiat voivat kuulua neuvottelume- nettelyn piiriin.

Osapuolet toteavat jatkuvan neuvottelumenettelyn piirissä olevan seuraa- via asioita:

Eläkepolitiikka

Eläkepolitiikan ja työeläkejärjestelmien kehittämiseen liittyvistä kysy- myksistä jatketaan neuvottelu- ja sopimistoimintaa työmarkkinajärjestö- jen eläkeneuvotteluryhmässä ja muissa tarvittavissa valmisteluryhmissä.

Työttömyysturva

Työttömyysturvajärjestelmän kehittämistä koskevia kysymyksiä käsitel- lään keskusjärjestöjen välisessä ja kolmikantaisessa yhteistyössä.

Neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän kehittäminen

Kansainvälistyvän talouden tuomat haasteet ja mahdollisuudet sekä Suo- men Emu-jäsenyys korostavat neuvottelu- ja sopimustoiminnan merki- tystä eräänä keskeisenä talouteen, työllisyyteen, kilpailukykyyn ja osto- voimaan vaikuttavana tekijänä. Tämän vuoksi osapuolet pitävät tärkeänä aloittaa keskinäinen selvitystyö siitä, miten ja missä asioissa nykyisiä neuvottelu- ja sopimusjärjestelmiä sekä työmarkkinapolitiikkaa on syytä kehittää.

Työelämää, koulutusta ja tasa-arvoa koskevat asiat

Jatkuvan neuvottelumenettelyn piiriin kuuluvat myös tämän sopimuksen työelämää ja koulutusta koskevissa liitteissä 2 ja 3 mainitut asiat sekä ai- emmin sovitut tasa-arvon ja työnarvioinnin edistämistä koskevat toimet.

Jäsenliitoille annettava suositus jatkuvan neuvottelumenettelyn käyttöönotosta

Keskusjärjestöt suosittelevat jäsenliitoilleen, että myös ne eri sopi- musalojen keskinäisissä suhteissaan arvioisivat sopimus- ja neuvotte- lusuhteiden kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia sekä pyrkisivät niissä omaksumaan jatkuvan neuvottelumenettelyn periaatteet.

5

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMINEN

Allekirjoittaneet osapuolet ovat sopineet työelämäasioista liitteen 2 mu- kaisesti.

6

ELINIKÄINEN OPPIMINEN OSANA TYÖELÄMÄÄ

Allekirjoittaneet osapuolet ovat sopineet koulutuksen ja osaamisen kehit- tämiseen liittyvistä asioista liitteen 3 mukaisesti.

7

NEUVOTTELULAUSEKE

Tämän sopimuksen osapuolet kokoontuvat elokuussa 2002 tarkastele- maan toteutunutta ja tulevaa talouden, työllisyyden, hintojen ja ansioiden kehitystä sekä arvioimaan sopimuksen tavoitteiden toteutumista. Tämän kokonaisarvion perusteella ja jäsenliittoja kuultuaan osapuolet neuvotte- levat tarvittavista toimenpiteistä keskenään ja hallituksen kanssa.

8

SOPIMUKSEN KATTAVUUS, SITOVUUS JA VOIMAANTULO

Osapuolet toteavat lähtökohtanaan olevan, että kaikki niiden jäsenjärjestöt uudistavat työ- ja virkaehtosopimuksensa tämän neuvottelutuloksen mu- kaisesti viimeistään 13.12.2000 siten, että alla mainitut sopijapuolten yh- teiset ilmoitukset keskusjärjestöille voidaan asetetussa määräajassa tehdä.

Osapuolet tekevät voitavansa tämän neuvottelutuloksen toteuttamiseksi edellä mainitun lähtökohdan mukaisesti. Ollessaan yhtä mieltä työ- ja vir- kaehtosopimusosapuolet voivat kuitenkin sopia sellaisista alakohtaisista asioista, jotka eivät ole ristiriidassa tämän neuvottelutuloksen kanssa.

Alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin otetaan seuraava ehto:

Ellei 17.11.2000 allekirjoitettua tulopoliittista sopimusta koske- vaa neuvottelutulosta allekirjoiteta tulopoliittiseksi sopimukseksi, raukeaa tämä sopimus.

Tämän neuvottelutuloksen mukaisesti solmituista työ- ja virkaehtosopi- muksista tulee sopijapuolten toimittaa liitteen 4 mukainen yhteinen il- moitus viimeistään 13.12.2000 kello 16 omille keskusjärjestöilleen ja valtakunnansovittelijain toimistoon.

Osapuolet vahvistavat tämän neuvottelutuloksen sopimukseksi viipymättä sen jälkeen kun alakohtaiset sopimukset on edellä tarkoitetun mukaisesti tehty.

Sopimus allekirjoitetaan järjestöjen välillä 15.12.2000, edellyttäen, että kaikki neuvottelutuloksen allekirjoittaneet osapuolet ovat sen hyväksy- neet. Hyväksymisestä on annettava välittömästi kirjallinen tieto kaikille muille osapuolille.

Allekirjoittaessaan tämän neuvottelutuloksen sopijaosapuolet kehottavat kaikkia työ- ja virkaehtosopimuspuolia käynnistämään viipymättä ala- kohtaiset neuvottelut tämän neuvottelutuloksen toteuttamiseksi.

Helsingissä 17. marraskuuta 2000 KIRKON SOPIMUSVALTUUSKUNTA

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

PALVELUTYÖNANTAJAT ry.

SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ SAK ry.

TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK ry.

TEOLLISUUDEN JA TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITTO ry.

VALTION TYÖMARKKINALAITOS

LIITTEET

1. Euron käyttöönotto

2. Työelämän kehittäminen

3. Elinikäinen oppiminen osana työelämää

4. Vahvistusilmoitus

EURON KÄYTTÖÖNOTTO

Suomen liityttyä EU:n talous- ja rahaliittoon Suomen rahayksiköksi tuli 1.1.1999 alkaen euro, joka jakautuu sataan senttiin. Siirtymäkaudella 1.1.1999 - 31.12.2001 markka on yksi euron ilmenemismuoto (1 euro = 5,94573 Suomen markkaa).

Yritysten palkkahallinnossa euroon siirtymisen on tapahduttava viimeis- tään 1.1.2002. Siirtymäkauden aikana 31.12.2001 saakka yrityksillä on mahdollisuus ottaa euro käyttöön markan sijasta jäljempänä selvitetyin edellytyksin. Käteisenä markkaa ei saa käyttää 28.2.2002 jälkeen.

On tärkeää, että riippumatta euron käyttöönottoajankohdasta palkkahal- linnossa jo siirtymäkauden aikana lisätään kaikkien palkansaajien val- miuksia omaksua euro palkanmäärityksen ja laskennan perusteeksi. Tä- män vuoksi keskusjärjestöt suosittelevat, että työnantajat, jotka laskevat palkat markoissa, ilmoittaisivat palkkalaskelmassa tiedot myös euromää- räisenä, ellei tämä aiheuta merkittäviä lisäkustannuksia.

Edistääkseen työ- ja virkaehtosopimusten muuntamista euromääräisiksi ja helpottaakseen euron käyttöönottoa palkkahallinnossa siirtymäkauden ai- kana keskusjärjestöt ovat sopineet seuraavista menettelytavoista ja suosi- tuksista:

Työ- ja virkaehtosopimuksissa sovitut palkat ja kustannusten korvaukset

Uudistettaessa työ- ja virkaehtosopimukset 1.2.2001 alkavaksi sopimus- kaudeksi sopimusten kaikki markka- ja pennimääräiset luvut ilmaistaan vuoden 2001 osalta ensin markka- ja pennimääräisinä ja lisäksi euro- ja senttimääräisinä. Vuoden 2002 osalta luvut ilmaistaan ensin euro- ja senttimääräisinä ja lisäksi markka- ja pennimääräisinä.

Kustannusvastaavuuden säilyttämiseksi sopimusten kaikki markka- ja pennimääräiset luvut muutetaan euro- tai senttimääräisiksi käyttäen kuu- den merkitsevän numeron tarkkuudella määriteltyä muuntokurssia 1 euro

= 5,94573 Suomen markkaa. Näin saadut luvut pyöristetään normaaleja pyöristyssääntöjä noudattaen lähimpään senttiin ellei kustannusvastaa- vuuden toteuttaminen edellytä sentin kymmenesosia. Mikäli muuntokurs- sin soveltamisen jälkeinen luku on täsmälleen kahden käytettävällä yk- sikkötarkkuudella ilmaistun luvun puolivälissä, pyöristetään luku ylem- pään lukuun.

Markka- ja pennimääräiset sekä toisaalta euro- ja senttimääräiset rinnak- kaisluvut ovat vaihtoehtoisina käytettävissä täytettäessä työ- ja virkaehto- sopimuksiin perustuvaa palkanmaksu- tai muuta suoritevelvoitetta vuonna 2001. Otettaessa euro käyttöön vuoden 2001 aikana on siitä sovittava työ- paikoilla noudattaen työ- ja virkaehtosopimuksiin kirjattua neuvottelujär- jestystä ja paikallista sopimista koskevia menettelytapoja. Siinäkin tapa-

uksessa työntekijän palkkalaskelmassa kultakin palkkakaudelta maksetta- va summa tulee siirtymäkauden aikana ilmaista myös markoissa.

Yritys-, työpaikka- ja yksilötasolla noudatettavat menettelytavat

Työ- ja virkaehtosopimuksissa ilmaistujen palkanmaksun perusteena ole- vien lukujen lisäksi osa suoritevelvoitteista määräytyy yritys-, toimipaik- ka- ja yksilötasolla noudatettujen tai sovittujen palkkaperusteiden mu- kaan. Siirrettäessä palkkahallinto euromääräiseksi on tärkeää, että käytös- sä on selkeät menettelytapaohjeet, joita noudattaen palkkaperusteiden eu- romääräistäminen on toteutettavissa.

Yritykset voivat toteuttaa markkamääräisten palkkaperusteiden euromää- räistämisen joko asetuksen EY N:o 1103/97 tarkoittamalla tavalla tai seu- raavalla keskusjärjestöjen välillä sovitulla menettelytavalla, jonka pyö- ristyssäännöt ovat EY-asetuksen ohjeita selkeämmät ja yksinkertaisem- mat.

Työ- ja virkaehtosopimuksen perusteella suoritettavat palkkaperusteet ovat sellaisinaan työnantajien noudatettavissa vuonna 2001 joko markka- tai euromääräisinä edellä kohdassa ”Työ- ja virkaehtosopimuksissa sovi- tut palkat ja kustannusten korvaukset” selvitetyin tavoin.

Alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin ehdotetaan otettavaksi seuraa- va suositus:

”Yritys-, toimipaikka- ja yksilötasolla noudatetut tai sovitut palkkaperus- teet muunnetaan euro- tai senttimääräisiksi käyttäen kuuden numeron tarkkuudella määriteltyä muuntokurssia, 1 euro = 5,94573 Suomen mark- kaa. Näin saadut luvut pyöristetään normaaleja pyöristyssääntöjä noudat- taen lähimpään senttiin, ellei kustannusvastaavuuden toteuttaminen edel- lytä sentin kymmenesosien tai sitäkin pienempien yksikköjen käyttöä.

Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi eräissä urakkahinnoitteluissa. Mi- käli muuntokurssin soveltamisen jälkeinen luku on täsmälleen kahden käytettävällä yksikkötarkkuudella ilmaistun luvun puolivälissä, pyöriste- tään luku ylempään lukuun.

Yritys-, toimipaikka- ja yksilötasolla noudatettujen palkkaperusteiden muuntamisesta euromääräisiksi on sovittava työpaikoilla noudattaen työ- ja virkaehtosopimuksiin kirjattua neuvottelujärjestystä ja paikallista so- pimista koskevia menettelytapoja. Muunnettaessa palkkaperusteita euro- määräisiksi on tärkeää, että muuntamisessa noudatettavista menettelyta- voista tiedotetaan hyvissä ajoin etukäteen henkilöstölle.

Työntekijän palkkalaskelmassa kultakin palkkakaudelta maksettava summa tulee siirtymäkauden aikana ilmaista myös markoissa."

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMINEN

Sisällysluettelo

1 Työssä jaksaminen

1.1 Työterveyshuoltolain kokonaisuudistus

1.2 Hallitusohjelman työssä jaksamisen ohjelma

1.3 Keskusjärjestöjen rationalisointineuvottelukuntien projektit

1.4 Vuorotteluvapaa

1.5 Työsuojelupiirien resurssit

1.6 Hyvät työaikakäytännöt ja työaikatyöryhmän toimeksianto

1.7 Joustavien työaikaratkaisujen kehittäminen

1.8 Keskusjärjestöjen suositus työntekijöiden työvuorojen pituudesta

2 Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

2.1 STM:n selvitys

2.2 Keskusjärjestöjen tasa-arvon yhteistyöryhmä (ns. pyöreä pöytä)

3 Henkilöstön edustajat

3.1 Luottamusmiehet

3.2 Uuden työsopimuslain vaikutus luottamusmiessopimuksiin

3.3 Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö

4 Vuosilomalain uudistaminen

5 Henkilöstörahastolain uudistaminen

6. Tulospalkkiot

LIITE

Yhteistyöhanke työelämän ja työn muutosten hallinnan parantamiseksi

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMINEN

1 Työssä jaksaminen

1.1 Työterveyshuoltolain kokonaisuudistus

Työterveyshuoltolaki uudistetaan osapuolten 5.11.2000 sopimalla tavalla. STM:n johtama työterveyshuoltolakityöryhmä valmistelee hallituksen esityksen perusteluineen ja alemmanasteisine säädöksineen.

Sairausvakuutuslakiin otetaan määräaikainen säännös, joka kannustaa ja tukee työterveyshuoltoa siinä ennakkoestävässä työssä, jolla työn fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta pyritään hallitsemaan. Tämän työn perusta on työterveyshuoltosuunnitelman huolellinen laatiminen. Tässä tarkoituk- sessa vuosittaisen työterveyshuoltosuunnitelman laatimista ja sen perus- tana olevien työpaikkakäyntien korvaamista koskeva korvausprosentti ko- rotetaan 60 %:ksi. Määräaika on 4 vuotta lain voimaantulosta.

1.2 Hallitusohjelman työssä jaksamisen ohjelma

Projektin painopisteitä pyritään suuntaamaan mahdollisimman hyvin hyödyntämään käytännön työelämää. Tavoitteena on yksityis- ja julkisen sektorin tasapuolinen kohtelu.

Painopistealueita ovat mm.:

1. Kuormitusmittareiden tutkimus

Osapuolet toteuttavat kolmikantaisesti tutkimushankkeen työn kuor- mittavuuden arvioimiseksi ja selvittämiseksi kehitettävästä mittaristos- ta, jossa otetaan huomioon erityisesti työn, työolosuhteiden ja työyhtei- sön fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Hankkeessa selvitetään kuormitukseen vaikuttavat tekijät, niiden mittaamismahdollisuudet ja käyttökelpoisuus työhyvinvoinnin parantamiseen osana työyhteisöjen kehittämistyötä.

2. Yhteinen koulutusaineisto

Työyhteisöjen suunnitelmallisen kehittämistoiminnan toteuttamiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi työpaikkoja varten valmistellaan kolmi- kantaisesti koulutusaineisto, jossa erityisesti pienten ja keskisuurten työpaikkojen tarpeita varten hyödynnetään työelämän tutkimustietoa kansantajuisella tavalla.

Asiasta valmistellaan myös osapuolten yhteinen, järjestöjen yhteisissä koulutusryhmissä toteutustavaltaan tarkemmin sovittava koulutushan- ke.

1.3 Keskusjärjestöjen rationalisointineuvottelukuntien projektit

Keskusjärjestöjen välisissä rationalisointineuvottelukunnissa käynniste- tään hankkeita, joiden tavoitteena on kehittää työelämän osapuolten yh- teistyötä työelämän ja työn muutosten hallinnassa (Liite).

Osapuolet laativat suosituksen toimintamalleista työyhteisöjen suunnitel- malliseksi kehittämiseksi. Suositukseen kootaan nykyiset lainsäädännössä hajallaan olevat työyhteisöjen suunnitelmalliseen kehittämiseen velvoitta- vat normit ja esitetään käytännön toimintamalleja, joita voi käyttää työ- yhteisöjen yhteistyötä järjestettäessä. Monissa yrityksissä suunnitelmalli- sessa kehittämisessä kiinnitetään huomiota mm. työn järjestelyihin sekä työn sisältöön vaikuttaviin asioihin, henkilöstön pitkäjänteiseen ammatil- liseen kehittämiseen ja osaamisen edistämiseen, henkilöstötilinpäätöksiin ja muunlaiseen henkilöstöraportointiin sekä henkilöstön määrään ja työ- aikajärjestelyihin.

Edellä 1.2 kohdassa tarkoitetun koulutusaineiston laatiminen ja koulutus- hankkeen suunnittelu tapahtuvat yhteistyössä suunnitteluryhmän ja ratio- nalisointineuvottelukuntien kanssa.

Edellä 1., 2. ja 3. kappaleissa tarkoitetut hankkeet ja suosituksen valmis- telee rationalisointineuvottelukuntien keskusjärjestöedustajista koottu suunnitteluryhmä yhdessä rationalisointineuvottelukuntien kanssa. Toi- mintamallisuositus valmistellaan 31.5.2001 mennessä.

Edellä 1., 2. ja 3. kappaleissa tarkoitettuja hankkeita johtaa eri rationali- sointineuvottelukuntien tai vastaavien elinten yhteinen suunnitteluryhmä.

1.4 Vuorotteluvapaa

Vuorotteluvapaakokeilua jatketaan entisin ehdoin kahdella vuodella (2001 - 2002) seuraavasti:

− Vuorotteluvapaata on mahdollisuus pitää vielä kokeilua seuraavan vuoden aikana (nykyinen malli).

− Kokeilun ajan vuorotteluvapaalla koulutukseen osallistuvalle turvataan osittaisen ammattikoulutusrahan määräinen lisätuki (nykyiset ehdot ja määrät).

− Selvitetään erikseen koulutusvakuutuksen III vaiheen aikuiskoulutus- tuen uudistamisen ja voimaantulon yhteydessä 31.5.2001 mennessä, onko ja millaisilla ehdoilla vuorotteluvapaalla koulutukseen osallistu- valle maksettava osittainen ammattikoulutusraha korvattavissa aikuis- koulutustuella.

Vuorotteluvapaajärjestelmän arviointia ja järjestelmästä tehtävää päätöstä varten asetetaan kolmikantainen työryhmä. Työryhmän tulee tehdä selvi- tyksensä ja mahdolliset ehdotuksensa 31.5.2002 mennessä.

1.5 Työsuojelupiirien resurssit

Keskusjärjestöt esittävät, että

STM käynnistää kolmikantaisen selvityksen työsuojelun piirihallinnon re- surssien nykytilasta, niiden tarkoituksenmukaisesta suuntaamisesta sekä niiden määrällisestä tarpeesta ottaen huomioon työsuojelupiirien paino- pistealueet ja uudet tehtävät. Työryhmän tehtävänä on selvittää myös pii- rien hallinnollisia järjestelyjä ja työnjakoa sekä uusien toimintamallien kehittämistä. Selvityksessä otetaan huomioon tarve kehittää uusia yhteis- työmuotoja aluetyöterveyslaitosten kanssa. Selvityksen perusteella laadi- taan esitykset mahdollisesti tarvittavista lainsäädäntömuutoksista tai muista toimenpiteistä. Selvityksen määräaika on 30.11.2001.

Keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että edellä tarkoitettu selvitysryhmä kiinnittää työskentelyn alkuvaiheessa erityisesti huomiota työaikavalvon- nan toimivuuteen ja tekee tarvittaessa esitykset tästä tehtäväalueesta.

1.6 Hyvät työaikakäytännöt ja työaikatyöryhmän toimeksianto

Keskusjärjestöt jatkavat aiemmin asettamansa työaikatyöryhmän toimiai- kaa toistaiseksi siten, että työryhmän tehtävänä on seurata yleistä kan- sainvälistä työaikakehitystä sekä erityisesti työaikakehitystä Euroopan unionin jäsenmaissa.

Osana kansainvälisen työaikakehityksen seurantaa työryhmän tulee kiin- nittää huomiota ala- ja yrityskohtaisiin työaikajärjestelyihin ja niihin kei- noihin, joilla työaikaa voidaan järjestellä yritys-, toimipaikka- ja yksilöta- solla.

Työryhmän tulee esittää raporttinsa sopimuskauden aikana.

Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työajoilla on huomattava merkitys toisaalta työsuojelun ja toisaalta tuotanto- ja palveluresurssien tehokkaan käytön kannalta. Tämän vuoksi keskusjärjestöjen välinen työaikatyöryh- mä laatii 31.3.2001 mennessä hyvistä työaikakäytännöistä kannanoton, joka jäsenliittojen harkinnan mukaan jaetaan työpaikoille. Kannanotossa kiinnitetään huomiota myös hyvän työaikakirjanpidon keskeisiin periaat- teisiin ja ylitöiden kertymisen seurantaan.

1.7 Joustavien työaikaratkaisujen kehittäminen

Osapuolet edistävät yhteistyössä sopimuskauden aikana uusia työaikarat- kaisuja. Tavoitteena on merkittävästi lisätä sellaisia työaikakäytäntöjä, jotka sovittaisivat yhteen sekä toimipaikkojen ja yritysten tarpeita että työntekijöiden yksilöllisiä työaikatarpeita.

Tavoitteen saavuttamiseksi keskusjärjestöt käynnistävät hankkeen kerää- mään joustavista työaikajärjestelmistä saatuja kokemuksia ja hyviä käy- täntöjä sekä etsimään ratkaisuja havaittuihin ongelmiin. Yhteistyössä jä-

senliittojen kanssa hanke ulotetaan sellaisille valituille työpaikoille, joissa on valmius kehittää erilaisia joustavia työaikaratkaisuja, kuten esimerkik- si työaikapankki-järjestelmä. Osapuolten asettaman seurantaryhmän tulee esittää raporttinsa ja mahdolliset toimenpide-ehdotuksensa sopimuskau- den aikana sen jälkeen kun on riittävästi kokemuksia työpaikkatason so- vellutuksista.

Jäsenliitoilleen keskusjärjestöt lisäksi suosittelevat, että ne myös keske- nään jatkuvan neuvottelun periaatetta noudattaen selvittävät ja arvioivat edustamiensa alojen työaikajärjestelmien toimivuutta ja kehittämistarpeita ja selvitysten perusteella sopivat tarvittavista toimenpiteistä.

1.8 Keskusjärjestöjen suositus työntekijöiden työvuorojen pituudesta

Keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että jäsenliittojen tulee sopimus- neuvotteluissaan kiinnittää huomiota työntekijöiden työvuorojen pituu- teen. Järjestöt korostavat työvuoroluettelon laatimisen merkitystä työnte- kijöiden ajankäytön ennakoitavuuden kannalta. Keskusjärjestöt suositte- levat työpaikoilla noudatettavaksi periaatetta, että työvuoroluetteloa laa- dittaessa tulee välttää epätarkoituksenmukaisen lyhyitä työvuoroja. Laa- dinnassa otetaan huomioon kysyntä, työn luonne sekä työntekijän olo- suhteet. Työvuorojen sijoittelun osalta on otettava huomioon, että työ on järjestettävä niin, että työntekijä saa tarpeeksi aikaa lepoa, virkistystä ja kehitystä varten.

Keskusjärjestösuosituksen periaatteet sisällytetään alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin.

2 Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

2.1 STM:n selvitys

Keskusjärjestöt esittävät, että STM käynnistää kolmikantaisen selvityksen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvistä kysymyksistä. Selvi- tystyön tulisi kattaa olemassa olevien perhepoliittisten järjestelmien on- gelmia sekä hallitusohjelmassa tarkoitettuja perhepoliittisia kysymyksiä. Hallitusohjelmassa on todettu, että selvitetään mahdollisuuksia luoda jär- jestelmä, joka takaa isälle oikeuden omaan kuukauden kestävään van- hempainlomaan. Samoin hallitusohjelmassa on todettu, että selvitetään mahdollisuus pitää äitiys- ja vanhempainloma myös osa-aikaisena.

Selvitystyössä tulisi myös kiinnittää huomiota perhevapaiden vuosiloma- kustannusten tasauksen toimivuuteen ja hakemismenettelyn yksinkertais- tamiseen sekä järjestelmästä tiedottamisen tehostamiseen sekä voidaanko tilapäisen hoitovapaan käytöstä työnantajille aiheutuvia kustannuksia ke- ventää käyttäen sv-rahoitusta.

Selvityksen perusteella laaditaan esitykset tarvittavista lainsäädäntömuu- toksista tai muista toimenpiteistä. Selvitystyön määräaika on 31.5.2001.

2.2 Keskusjärjestöjen tasa-arvon yhteistyöryhmä (ns. pyöreä pöytä)

Osapuolet toteuttavat yhteistyössä alueellisia tilaisuuksia, joiden tavoit- teena on työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen edistämällä perheva- paiden tasa-arvoista käyttöä.

Tilaisuuksia varten perustetaan yhteistyöryhmä, jossa ovat mukana mm. keskusjärjestöt, kunnat, neuvolat, työvoimatoimistot ja Kela. Työryhmä tekee yhteistyötä paikallisten työyhteisöjen kanssa.

Esille tulleista hyvistä käytännöistä ja toimenpiteistä laaditaan tiedotusai- neisto.

Tilaisuudet toteutetaan vuoden 2001 aikana.

Tilaisuuksien toteuttajana on osapuolten pysyvä yhteistyöryhmä tasa- arvon edistämiseksi (ns. pyöreä pöytä), jota täydennetään STM:n edus- tuksella. Hankkeen rahoitus haetaan työelämäohjelmista.

3 Henkilöstön edustajat

3.1 Luottamusmiehet

Keskusjärjestöt asettavat työryhmän selvittämään, onko aihetta tarkistaa keskusjärjestösopimusten luottamusmiesmääräyksiä ottaen huomioon työelämässä tapahtunut kehitys ja työelämän eri sektoreiden muutokset.

Työryhmän tulee tehdä johtopäätökset ja mahdolliset toimenpide- ehdotukset 30.11.2001 mennessä. Niiden perusteella keskusjärjestöt kat- sovat, edellyttääkö tehty selvitys muutoksia keskusjärjestösopimusten luottamusmiehiä koskeviin määräyksiin. Samoin keskusjärjestöt katsovat, onko syytä tehdä suositusta alakohtaisten työ- ja virkaehtosopimusten määräysten muuttamisesta.

3.2 Uuden työsopimuslain vaikutus luottamusmiessopimuksiin

Uutta työsopimuslakia koskevassa lakiehdotuksessa esitetään säädettä- väksi luottamusvaltuutetun ansionmenetyksen korvauksesta ja luottamus- valtuutetun asemasta liikkeen luovutuksen yhteydessä. Keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että luottamusmiesten kyseiset oikeudet toteutetaan saman tasoisina keskusjärjestöjen luottamusmiessopimuksissa. Keskus- järjestösopimuksiin ja alakohtaisiin työehtosopimuksiin toteutettavat muutokset todetaan keskusjärjestöjen välillä tämän neuvottelutuloksen mukaisesti alakohtaisille neuvotteluille varatun ajan kuluessa.

3.3 Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö

Keskusjärjestöt asettavat työryhmän uudistamaan työsuojeluvaltuutetun työstä vapautuksen laskentaperusteita. Selvitystyössä tulee ottaa huo- mioon työsuojelun valvontalain ja -asetuksen edellyttämien seikkojen li- säksi eri alojen työturvallisuus- ja työterveysriskit, työssä tapahtuneet muutokset, työsuojeluvaltuutetun tehtävien määrä sekä muut työsuojelu- valtuutetun työsuojelutoimintaan vaikuttavat seikat. Työryhmä kiinnittää huomiota myös alakohtaisten työehtosopimusten määräyksiin sekä työ- suojeluvaltuutettujen asemaa koskevien alakohtaisten työryhmien toi- mintaan.

Selvityksen perusteella keskusjärjestöt katsovat

1. onko nykyinen Tilastokeskuksen toimialaluokitukseen (TOL 1972) perustuva laskentakaava korvattavissa uusilla laskentaperusteilla ja

2. millaisia muutoksia mahdolliset uudet laskentaperusteet edellyttävät keskusjärjestösopimuksiin ja onko syytä tehdä suositusta alakohtais- ten työ- ja virkaehtosopimusten työsuojeluvaltuutettujen ajankäyttöä koskevien määräysten muuttamisesta.

Työryhmän tulee tehdä johtopäätökset ja mahdolliset toimenpide- ehdotukset 30.11.2001 mennessä.

4 Vuosilomalain uudistaminen

Osapuolet esittävät työministeriölle, että se asettaisi kolmikantaisen ko- mitean valmistelemaan vuosilomalain kokonaisuudistusta.

Työssään komitean tulee ottaa huomioon yhteiskunnassa, työelämässä se- kä lainsäädännössä Suomessa ja Euroopan unionissa tapahtunut kehitys. Komitean tehtävänä ei ole puuttua vuosiloman pituuteen eikä vuosiloma- palkan määräytymisen yleisiin periaatteisiin.

Osapuolet korostavat uudistustyön lähtökohtana työlainsäädännön val- mistelussa noudatettua hyvää kolmikantaista valmistelutapaa ja uudistus- ten toteuttamista yhteisymmärryksen pohjalta.

Komitean tulee selvitystensä perusteella tehdä ehdotukset tarvittaviksi lainsäädäntötoimenpiteiksi 30.9.2002 mennessä.

5. Henkilöstörahastolain uudistaminen

Osapuolet esittävät työministeriölle, että se asettaa kolmikantaisen työ- ryhmän selvittämään tarvetta muuttaa henkilöstörahastolakia siten, että

− rahaston jäsen voisi siirtää myös muita kuin henkilöstörahastolain mu- kaisia voittopalkkioita rahastoon

− rahaston säännöissä voitaisiin erityistilanteissa rajata rahaston jäsenyys nykyistä laajemmin

Työryhmän tulee myös selvittää Euroopan unionin määräaikaista työtä koskevan direktiivin 1999/70/EY suhdetta henkilöstörahastolakiin ja ar- vioida, ovatko henkilöstörahastolain nykyiset säännökset rahastojen pe- rustamismahdollisuuksista tarkoituksenmukaisia.

Työryhmän tulee selvitystensä perusteella tehdä mahdollisesti tarvittavat ehdotukset lainsäädäntötoimenpiteiksi. Työryhmän määräaika päättyy 30.9.2001.

6 Tulospalkkiot Keskusjärjestöt asettavat yhteisen työryhmän, jonka tehtävänä on

− laatia yhteinen tulospalkkiojärjestelmiä ja niistä saatuja hyviä koke- muksia koskeva koulutusaineisto ja jatkaa tulos- ja voittopalkkauksen käsitteiden selvittämistä eri palkkiomuotojen tunnusmerkistön ja raja- tilanteiden selkeyttämiseksi,

− selvittää peruspalkkaustapoja täydentävien palkkioiden tilastoinnin yhdenmukaistamistarvetta,

− selvittää tulospalkkaukseen liittyviä käytäntöjä ja toimivia soveltamis- ja menettelytapamalleja sekä edistää niiden käyttöä.

Johtopäätökset ja mahdolliset toimenpide-ehdotukset on tehtävä sopimus- kauden aikana.

YHTEISTYÖHANKE TYÖELÄMÄN JA TYÖN MUUTOSTEN HALLINNAN PARANTAMISEKSI

Työpaikoilla tapahtuvan muutoksen tukemiseksi ja siinä menestymiseksi tarvitaan kaikkien osapuolten yhteistyötä. Muutoksen hallinnassa, siihen asennoitumisessa ja sen välittämisessä on keskeisessä asemassa työyhtei- söjen johdon lisäksi henkilöstön edustajat ja viime kädessä koko henki- löstö.

Tavoite Työmarkkinoiden keskusjärjestöt käynnistävät yhteistyöhankkeen, jonka tavoitteena on parantaa yhä nopeutuvaa työelämän ja työn muutosten hal- lintaa.

Yhteistyöhankkeen tavoitteena on

1. arvioida henkilöstön ja työyhteisöjen nykyisiä valmiuksia ja mahdolli- suuksia osallistua työelämän muutosten hallintaan,

2. selvittää henkilöstön edustajien rooli ja nykytilanne muutoksen hal- linnan ohjaajina ja

3. arvioida tältä pohjalta yhteiset tavoitteet ja menetelmät henkilöstön edustajien työn ja toimintamahdollisuuksien edelleen kehittämiselle tavoitteena

4. luoda työpaikoille sellaiset edellytykset ja olosuhteet, joissa yhteis- toiminnallinen muutoksenhallinta ja työn hallinta ovat mahdollisia.

Toimeksianto Yhteistyöhankkeen pohjaksi tehdään analyysi jo olemassa olevista tutki- muksista ja selvityksistä, joissa on selvitetty työyhteisöjen nykyisiä val- miuksia osallistua työelämän muutosten hallintaan. Analyysin tarkoituk- sena on löytää hankkeen tavoitteiden kannalta jo toteutettuja, hyviä ja yhteisesti toimiviksi havaittuja yhteistoimintamuotoja ja -tapoja, jotka ovat työpaikoilla tuottaneet hyviä tuloksia muutoksen hallinnassa. Lisäksi kootaan yhteen jo olemassa olevat ja eri tahoilla vireillä olevat henkilös- tön ja työyhteisöjen muutoksen hallinnan edistämistoimet.

Hanke aloitetaan käytännössä työyhteisöissä tarjoamalla lukumäärältään rajatuille eri alojen työyhteisöille vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa mah- dollisuutta osallistua yhteistyöhankkeeseen, jossa tutkimusavusteisesti selvitetään ja seurataan työpaikkojen kehittämistä ja henkilöstön edustaji- en osallistumista tähän työhön. Hankkeen aikana kehitetään käytännön tavoitteet, menetelmät ja sisällöt henkilöstön edustajien työn ja yhteistoi- mintamahdollisuuksien sekä heille tarkoitetun, työpaikkojen kehittämi- seen liittyvän koulutuksen ja muun tuen kehittämiseksi.

Xxxxxxxx varten perustetaan allekirjoittajaosapuolten suunnitteluryhmä yhteistyöhankkeen toteuttamiseksi ja toteutumisen seuraamiseksi. Tämän lisäksi tarvitaan sektorikohtaiset työryhmät työpaikkatasoisten näkemys- ten ja kehittämisideoiden kokoajiksi ja hyvien käytäntöjen esiintuomisek-

si. Näinä sektorikohtaisina seuranta- ja tiedonvälitysryhminä toimivat kullakin sektorilla erikseen sopijapuolten päättämät ryhmät (yksityissek- torilla keskusjärjestöjen rationalisointineuvottelukunnat).

Rahoitus Yhteishanke toteutetaan yhdessä Työsuojelurahaston/kansallisen työelä- män kehittämisohjelman kanssa. Xxxxx on jatkuvan neuvottelun prosessi, ja hankkeen tuloksista ja sen etenemisestä suunnitteluryhmä raportoi tä- män sopimuksen sopijaosapuolten päättämin aikavälein.

ELINIKÄINEN OPPIMINEN OSANA TYÖELÄMÄÄ

Sisällysluettelo

1. Ammatillinen lisäkoulutus

2. Tiedekorkeakoulujen resurssit

3. Työssäoppiminen ja harjoittelu

4. Oppisopimiskoulutus

5. Työelämäläheiset koulutusmallit

6. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen arvostus

7. Koulutustoimikunnat

8. Koulutusinvestointien verotus

9. Korkean tason neuvottelukunta

10. Omaehtoinen koulutus ja Koera etuudet

ELINIKÄINEN OPPIMINEN OSANA TYÖELÄMÄÄ

Väestön ikääntyminen ja nuorten ammattitaitoisten työntekijöiden vähe- neminen edellyttävät, että nyt työelämässä olevien osaamisesta ja sen ke- hittämisestä pidetään erityistä huolta. Samalla kilpailu uusimmat taidot hallitsevasta uudesta työvoimasta kasvaa. Osaavan työvoiman riittävä saanti tulee turvata niin lähivuosina kuin pitemmälläkin aikavälillä. Am- mattitaitojen kehittyminen edesauttaa osaltaan työntekijöitä jatkamaan työelämässä normaaliin eläkeikään saakka.

Kansainvälinen ja kotimainen kilpailuympäristö edellyttävät muuntautu- miskykyisiä ammattilaisia, joiden tiedot ja työtaidot ovat ajan tasalla.

Vastuu niiden ylläpitämisestä ja kehittämisestä on kaikilla osapuolilla - yksilöillä, työnantajilla ja valtiovallalla - koska kaikki hyötyvät siitä. Valtiovallan on vastattava korkeatasoisesta peruskoulutuksesta ja koulu- tustarjonnasta, joka antaa yksilöille hyvän pohjan työuraa varten. Kes- kusjärjestöt katsovat, että keski-ikäisen väestön puutteellisen yleissivistä- vän peruskoulutustason kohottaminen työelämän muutostilanteissa sel- viytymisen parantamiseksi sekä työllistymistä edistävään ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen lisäämiseksi edellyttää valtiovallalta erityistä panostusta.

Yksilöillä on henkilökohtainen vastuu oman ammattitaitonsa ylläpitämi- sestä ja kehittämisestä. Työnantajien vastuulla on järjestää henkilöstölle mahdollisuus hyvään ammatin hallintaan työtehtävien muutoksia ja ke- hittymistä tukevan henkilöstökoulutuksen avulla.

Keskusjärjestöille elinikäisen oppimisen edistäminen on yhteinen tehtävä yritysten ja työyhteisöjen toimintaedellytysten ja osaavan työvoiman tur- vaamiseksi. Keskusjärjestöt suosittelevat jäsenliitoilleen, että ne kiinnit- täisivät huomiota elinikäisen oppimisen kehittämiseen sekä yhteistyön kehittämiseen koulutusasioissa. Erityisesti liittojen tulee kiinnittää huo- miota voimassa olevan yhteistoimintalain edellyttämien henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien toteutumiseen.

Henkilöstön pitkäjänteiseen ammatilliseen kehittämiseen ja osaamisen edistämiseen liittyvät asiat otetaan huomioon laadittaessa tulopoliittisen sopimuksen liitteen 2 kohdassa 1.3 tarkoitettua suositusta ja kohdissa 1.2 ja 1.3 tarkoitettua koulutusaineistoa. Niissä tulee kiinnittää huomiota muun muassa vuosittaisten ja keskipitkän aikavälin osaamis- ja koulutus- tarpeiden selvittämisedellytyksiin sekä niihin menettelytapoihin, joilla va- rautumista osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi voidaan työ- yhteisöissä lisätä. Tällaisia ovat muun muassa yrityksen toimintaympä- ristön ja -edellytysten muutosnäkymien kartoittaminen pidemmällä aika- välillä sekä niistä johtuvat henkilöstön kehittämis- ja koulutustarpeet sekä niiden perusteella vuosisuunnittelussa huomioitavat henkilöstökoulutuk- sen tavoitteet, painopisteet, määrä ja toteutustavat.

Ammatillisen koulutuksen edistämiseksi keskusjärjestöt esittävät valtio- vallalle alla olevia toimenpiteitä.

1. Ammatillinen lisäkoulutus

Ammatilliseen lisäkoulutukseen varatut määrärahat ovat olleet vuonna 1997 noin 1,1 mrd. ja ensi vuodeksi esitetään 0,4 mrd. Määräraha on erittäin tarpeellinen, koska työelämä kehittyy koko ajan ja koska pyritään siihen, että ihmiset pystyisivät ja haluaisivat työskennellä pidempään en- nen eläkkeelle siirtymistä.

Esitetään valtiovallalle, että tämä määräraha v. 2001 säilytetään vähintään tämänvuotisella 0,5 mrd:n tasolla ja että sitä korotetaan lähivuosina am- matillisen lisäkoulutuksen tarpeita vastaavasti.

Omaehtoiseen ammatilliseen aikuisopiskeluun soveltuvan koulutuksen tarjonta ja maksut vaihtelevat eri koulutusaloilla ja -asteilla. Uuden kou- lutuslainsäädännön voimaantulo on lisännyt merkittävästi myös aikuis- koulutuksen järjestäjien päätäntävaltaa ja koulutuspoliittista vastuuta. Ai- kuiskoulutuksen tarjonnan riittävyyden ja laadun turvaaminen edellyttää määrätietoista rahoitus- ja ohjausjärjestelmän kehittämispolitiikkaa sekä opetus- ja työhallinnon ja koulutuksen järjestäjien yhteistyön tiivistämis- tä. Tarjonnan tulee riittävän ripeästi mukautua muuttuviin tarpeisiin ja olla hinnaltaan kohtuullista.

Esitetään valtiovallalle, että näitä asioita selvitetään yhdessä eri koulu- tusmuotoja hallinnoivien ministeriöiden ja työmarkkinaosapuolten kans- sa.

2. Tiedekorkeakoulujen resurssit

Korkeakoulujen perusrahoituksen resurssit ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana selvästi vähemmän kuin niiden opiskelijamäärät. Tämä on johtanut siihen, että opiskelijoiden lukumäärä suhteessa opettajiin on noussut merkittävästi. Samat ongelmat koskevat myös korkeakoulujen laitteistoja ja tiloja. Suomi on tällä hetkellä opiskelijakohtaisen perusra- hoituksen määrässä OECD-maiden viimeisimpiä.

Esitetään valtiovallalle, että se turvaisi tiedekorkeakoulujen perusrahoi- tukseen tarkoitettujen resurssien riittävän kehittymisen tulevissa budje- teissa.

3. Työssäoppiminen ja harjoittelu

Osapuolet pitävät työpaikkakoulutuksen korkeatasoista toteuttamista yh- teisenä tavoitteenaan. Tässä tarkoituksessa keskusjärjestöt tekivät v. 1998 suosituksen ammatillisen koulutuksen työharjoittelun edistämiseksi, jossa ne kehottivat jäsenliittojaan neuvottelemaan sopimukselliset puitteet ja edellytykset oman alansa kehittämiseen tarpeellisten koulutus- ja harjoit- telupaikkojen luomiseksi. Keskusjärjestöt uudistavat kehotuksensa niille aloille, jotka eivät vielä ole sopineet yhteistyöstä.

Työssäoppimisjaksojen käytännön toteutuksessa on ilmennyt, ettei oppi- laan vakuutusturva ole kaikilta osin riittävän yksiselitteinen. Osapuolet tukevat STM:ssä valmisteltavana olevaa vakuutusturvan uudistusta.

Työssäoppimisen toteutumiseksi on huolehdittava siitä, että työpaikka- ohjaajia koulutetaan riittävästi työelämän tarpeisiin. ESR-ohjelman puit- teissa koulutettujen työpaikkaohjaajien määrän lisääntyessä työpaikoilla on tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet nimetä oppilaan ohjaajaksi tähän tehtävään koulutuksen saanut henkilö. Työpaikkaohjaajakoulutusta tulee järjestää sellaisessa muodossa, että myös pk-yritykset voivat irrottaa työntekijöitään koulutukseen.

Työpaikoilla tapahtuva koulutus kasvaa määrältään, kun työssäoppimista koskevat opetussuunnitelmat tulevat täydessä laajuudessaan käyttöön vuoden 2001 jälkeen.

Esitetään valtiovallalle selvityksen tekemistä siitä, millä edellytyksillä myös toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa voidaan ammattikorkea- koulujen tapaan maksaa lain sallimaa korvausta työnantajille työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta.

4. Oppisopimuskoulutus

Noin puolet 40-59 vuotiaista ei ole suorittanut ammatillista tutkintoa. He ovat vuodesta 1994 voineet hyödyntää aikuisten ammattitutkintojärjes- telmää, jossa näyttökokeilla osoitetaan ammattitaito riippumatta siitä, miten se on hankittu. Käytännössä näyttökokeita useimmiten edeltää koulutusjakso. Tutkinnot ovat ammatillisia perustutkintoja, ammattitut- kintoja ja erikoisammattitutkintoja, jotka ulottuvat jo lähes kaikille am- matti- ja koulutusaloille.

Vuoteen 1999 asti ammatillisiin perustutkintoihin ja ammattitutkintoihin johtavia oppisopimuksia voitiin solmia ilman määrällisiä kiintiöitä. Sen jälkeen ammattitutkinnoille asetettiin vuosittaiset alueelliset kiintiöt, jot- ka ovat osoittautuneet riittämättömiksi kysyntään nähden siitä huolimatta, että niitä on asteittain lisätty (14 000 vuonna 2000, 16 000 vuonna 2001). Myös erikoisammattitutkinnot ovat kiintiöjärjestelmän piirissä.

Esitetään valtiovallalle, että

- lisäkoulutuksen kiintiöjärjestelmästä irrotetaan sellainen ammattitutkintoon johtava oppisopimuskoulutus, jossa so- pimus on tehty työntekijän kanssa, jolta puuttuu ammatilli- nen perustutkinto

- opetusministeriö asettaa työryhmän selvittämään kiin- tiöjärjestelmän toimivuutta ja kehittämistä paremmin vas- taamaan työelämän tarpeita.

Tehostetaan yhdessä opetushallinnon kanssa toimia ammattitutkintojär- jestelmän tunnettuuden ja käytön lisäämiseksi.

5. Työelämäläheiset koulutusmallit

Esitetään valtiovallalle selvitystä siitä, mitä vaihtoehtoisia työsuhteeseen perustuvia, työelämäläheisiä koulutusmalleja eri ammattikorkeakouluissa on toteutettu ja arvioidaan niiden perusteella mahdollisuudet käynnistää kokeiluja oppisopimusjärjestelmän hyödyntämiseksi esimerkiksi muunto- koulutuksessa, kaupan ja hallinnon sekä tietotekniikan koulutusohjelmis- sa.

6. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen arvostus

Ammatillisen koulutuksen määrärahojen supistukset ovat jarruttaneet toi- sen asteen ammatillisen koulutuksen kehitystä. Työnantajakeskusjärjes- töjen koulutustarveselvitysten mukaan kuitenkin noin puolet tulevaisuu- den työntekijöistä rekrytoidaan yrityksissä toisen asteen ammatillisen koulutuksen suorittaneista.

Esitetään valtiovallalle, että se yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa käynnistää hankkeen, jossa selvitetään toimenpiteet toisen asteen amma- tillisen koulutuksen kilpailukyvyn ja vetovoiman parantamiseksi ja am- matillisen koulutuksen yleisen arvostuksen kohottamiseksi.

7. Koulutustoimikunnat

Työelämän yhteistyökanavana opetushallintoon toimivat koulutustoimi- kunnat, jotka ovat kolmikantaisia ja muodostuvat työnantaja- ja palkan- saajaedustajista sekä ao. ammattialan opettajista. Koulutustoimikunnat ovat työelämälle tärkeä ja tehokas informaatiokanava opetushallintoon. Niiden toiminta ei kaikilla aloilla ja kaikissa tapauksissa ole ollut mm. re- surssien puutteen vuoksi riittävän tehokasta eikä niitä ole aina tarvittaessa kuultu.

Esitetään valtiovallalle, että se turvaa koulutustoimikuntien työn kehittä- misen siten, että niille varataan riittävät sihteeriresurssit. Opetushallinnon virkamiehille tulee antaa riittävä mahdollisuus huolehtia sihteeritehtävis- tä. Toimikuntien käyttöön tulee varata nykyistä enemmän varoja, jotta ne voivat tehdä mm. selvityksiä. Lisäksi korostetaan sitä, että opetushallin- non tulee tärkeissä alakohtaisissa asioissa jo valmisteluvaiheessa kuulla koulutustoimikuntia.

8. Koulutusinvestointien verotus

Omaehtoisen ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämistä (koulutusva- kuutuksen kolmatta vaihetta) selvittänyt työryhmä piti loppuraportissaan perusteltuna luoda mahdollisuus lakisääteisen toimeentuloturvan täyden- tämiseen vapaaehtoisilla järjestelyillä. Työryhmä perusteli esitystään vaihtelevilla koulutustarpeilla ja koulutuksen hankkimisesta aiheutuvilla kustannuksilla.

Aiemmin jo 13.1.1997 valmistuneessa kolmikantaisessa neuvottelumuis- tiossa (Henkilöstökoulutuksen kehittäminen, TM:n julkaisuja 164) osa- puolet esittivät valtiovallalle selvityksen käynnistämistä koulutukseen tehtävien investointien verokohtelusta. Henkilöstökoulutuksen verotus- kohtelussa on epäyhtenäisyyttä, mikä on ollut esteenä koulutuksen kehit- tymiselle työelämän tarpeita vastaavasti.

Koulutusvakuutuksen kolmas vaihe eli lakisääteinen aikuiskoulutustuki tulee voimaan 1.8.2001. Esitetään valtiovallalle, että käynnistettäisiin sel- vitys vapaaehtoisen koulutusvakuutuksen verokohtelusta. Samassa yhtey- dessä selvitetään myös, miten ja millä ehdoin henkilöstökoulutuksen jär- jestämistä olisi mahdollista lisätä verotuksellisin keinoin.

9. Korkean tason neuvottelukunta

Maamme menestys perustuu tulevaisuudessa entistä enemmän osaami- seen, jonka kehittämisessä koulutuksella on keskeinen asema. Laadukas ja työelämän muuttuvia tarpeita vastaava koulutus hyödyttää parhaiten yksilöitä, yrityksiä, työyhteisöjä ja koko yhteiskuntaa. Työelämää koske- van ja ammatillista osaamista lisäävän koulutuksen ja osaamisen kehittä- misessä työmarkkinajärjestöillä on oma erityinen vastuunsa.

Koulutukseen suunnattujen resurssien tehokkaan käytön kannalta koko- naiskuvan muodostaminen työelämän osaamistarpeista ja niiden toteutta- miseksi tarvittavasta koulutuksesta on välttämätöntä. Tämän vuoksi esi- tetään valtiovallalle, että se asettaisi (esimerkiksi pääministerin kanslian alaisuuteen) korkean tason neuvottelukunnan, jossa olisivat edustettuina kaikki eri koulutusmuotoja käsittelevät ministeriöt sekä keskeiset työ- markkinaosapuolet. Neuvottelukunnan tehtävänä olisi luoda kokonaisku- vaa ja edistää koulutuksen kehittämistä yksilöiden, yritysten, työyhteisö- jen ja koko yhteiskunnan muuttuvien työvoima- ja osaamistarpeiden mu- kaisesti.

10. Omaehtoinen koulutus ja Koeran etuudet

Työttömien omaehtoisen koulutuksen tukemisesta annetussa laissa (1402/1997) tarkoitetun koulutuspäivärahan edellytyksiä esitetään muu- tettavaksi siten, että työhistorian laskentaan liittyvä 15 vuoden tarkastelu- aika poistetaan 1.8.2001 lukien.

Hallituksen esityksen (HE 150/2000) mukaan aikuiskoulutustukea koske- va laki tulee voimaan 1.8.2001, jolloin myös Koulutus- ja erorahaston maksaman ammattikoulutusrahan voimassaolo päättyy.

Ottaen huomioon uusi aikuiskoulutustuki jatkuvassa neuvottelumenette- lyssä selvitetään ja ratkaistaan omaehtoisen koulutuksen erilaisten tuki- järjestelmien selkiyttämisen ja yhtenäistämisen tarve sekä Koulutus- ja erorahaston maksamien muiden etuuksien muutostarve. Ellei muutoksista selvitystyön yhteydessä 31.5.2001 mennessä muuta sovita, erorahan ai- kuiskoulutuslisän, osittaisen ammattikoulutusrahan ja ammattitutkinnon

perusteella kertasuorituksena maksettavan ammattikoulutusrahan voimas- saoloaikaa jatketaan 31.7.2003 saakka.

HALLITUKSEN KANNANOTTO 17.11.2000 SAAVUTETTUUN TULOPOLIITTISTA SOPIMUSTA VUOSILLE 2001–2002 KOSKEVAAN NEUVOTTELUTULOKSEEN

Hallitus toteaa, että työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 17.11.2000 saavuttama tulopoliittista sopimusta vuosille 2001–2002 koskeva neuvottelutulos täyttää hallituksen sille asettamat vaatimukset.

Hallitus sitoutuu omasta puolestaan alla lueteltuihin toimenpiteisiin. Xxxxxx hallitus katsoo, että neuvottelutulos ei ole tullut riittävän kattavana hyväksytyksi liittotason neuvotteluissa 13.12.2000 klo 16 mennessä, hallitus toteaa, että vuoden 2002 verotusta koskevat kevennysesitykset ja niihin liittyvät kuntien ja kirkon taloudellista asemaa koskevat esitykset samoin kuin esitys ammatillisen lisäkoulutuksen lisärahoituksesta, työttömyyden aikaisen toimeentuloturvan parantamisesta, vuorotteluvapaakokeilun jatkamisesta, erityisestä työterveyshuoltokorvauksesta ja indeksiehdon sallimisesta raukeavat.

Selvitykset isän oikeudesta omaan vanhempainlomaan, mahdollisuuksista pitää äitiys- ja vanhempainloma osa-aikaisena sekä vanhempainlomien kustannusten tasaus äidin ja isän työnantajien kesken sekä työsuojelusta tehdään tästä riippumatta.

1. Verotus

Tuloverotusta kevennetään vuonna 2002 vuositasolla yhteensä 3,8 miljardilla markalla.

Valtion tuloveroasteikon kaikkia marginaaliveroprosentteja alennetaan 1 prosenttiyksiköllä. Lisäksi asteikon alinta tulorajaa nostetaan n. 2 375 markalla n. 68 400 markkaan (11 500 euroon). Näiden yhteisvaikutuksena valtion tuloverotus kevenee 2,8 miljardia markkaa.

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä muutetaan siten, että se saavutettuaan vuoden 2001 veroperusteiden mukaisen täyden määränsä jatkaa kasvamistaan 8 prosentilla ylittävän tulon määrästä aina tulorajaan 75 000 markkaa saakka ja alenee sen ylitettyään nykyiseen tapaan 3,5 prosentilla ylittävän tulon määrästä. Vähennyksen enimmäismäärä kasvaa siten nykyisestä 9 800 markasta noin 12 360 markkaan.

Ansiotulovähennyksen muutos pienentää verotuloja 1 miljardilla markalla, josta kuntien osuus on noin 880 miljoonaa markkaa.

Uudet ennakonpidätysperusteet on tarkoitus saattaa voimaan 1.3.2002.

2. Kuntien ja kirkon talous

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korotus vähentää kuntien ja seurakuntien tuloja vuonna 2002. Kuntien osalta tulojen menetys on noin 880 milj. markkaa ja seurakuntien osalta noin 55 milj. mk. Hallitus lieventää ansiotulovähennyksen korotuksen vaikutuksia kuntien ja kirkon talouteen seuraavilla toimenpiteillä:

Valtion ja kuntien välinen lakisääteinen kustannustenjaon tarkistus on päätetty toteuttaa porrastetusti vuosina 2001–2003. Aikaistetaan tarkistuksen viimeinen erä, noin 600 milj. markkaa, vuodesta 2003 vuoteen 2002.

Kuntatyönantajan, evankelisluterilaisen kirkon ja sen seurakuntien sekä ortodoksisen kirkon ja sen seurakuntien kansaneläkemaksua alennetaan 0,5 prosenttiyksiköllä 3,15 prosentista 2,65 prosenttiin 1.1.2002 alkaen. Nettovaikutus kuntien talouteen on noin 250 milj. markkaa ja kirkon talouteen noin 10 milj. mk.

Yhteisöverojen jako-osuutta valtion ja kirkon välillä muutetaan vuoden 2002 alusta kirkon hyväksi 0,07 prosenttiyksiköllä 1,63 prosentista 1,7 prosenttiin. Vaikutus kirkon tuloihin on noin 28 milj. markkaa.

3. Koulutus

Työmarkkinajärjestöjen saavuttamaan neuvottelutulokseen liittyy useita koulutuksen kehittämisehdotuksia. Hallitus perehtyy niihin ja harkitsee tarvittavia toimenpiteitä.

Työelämän tarpeiden edellyttämän ammatillisen lisäkoulutuksen turvaamiseksi ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahoja lisätään ensi vuonna 80 milj. markkaa talousarvioesitykseen verrattuna.

4. Työelämän uudistukset

Hallitus hyväksyy omalta osaltaan järjestöjen esittämällä tavalla vuorotteluvapaakokeilun jatkamisen kahdella vuodella ja antaa asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle.

Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla selvitetään mahdollisuudet ottaa sairausvakuutuslakiin määräaikainen säännös, joka kannustaa ja tukee työterveyshuoltoa hallitsemaan työn fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta. Edellyttäen, että tällainen ennakkoestävä työterveyshuoltotyö täyttää lääketieteelliset kriteerit, työnantaja on oikeutettu näistä toimista erityiseen työterveyshuoltokorvaukseen.

Sairausvakuutuksen korvaus kustannuksista nousisi näiltä osin nykyisestä 50 prosentista 60 prosenttiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö aloittaa kolmikantaisen selvityksen työsuojelun piirihallinnon toiminnasta, resurssien nykytilasta ja niiden tarkoituksenmukaisesta suuntaamisesta sekä niiden määrällisestä tarpeesta ottaen huomioon työsuojelupiirien painopistealueet ja uudet tehtävät. Työryhmän tulee kiinnittää työnsä alkuvaiheessa erityistä huomiota työaikavalvonnan toimivuuteen ja tehdä tarvittaessa esitykset tämän tehtäväalueen hoidon kehittämisestä. Työryhmän tehtävänä on selvittää myös työsuojelupiirien hallinnollisia järjestelyjä ja työnjakoa sekä uusien toimintamallien kehittämistä. Selvityksessä otetaan huomioon tarve kehittää uusia yhteistyömuotoja

aluetyöterveyslaitosten kanssa. Selvityksen perusteella laaditaan esitykset mahdollisesti tarvittavista lainsäädäntömuutoksista tai muista toimenpiteistä. Selvityksen määräaika on 30.11.2001.

Sosiaali- ja terveysministeriö aloittaa kolmikantaisen selvityksen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvistä kysymyksistä. Selvitystyön tulee kattaa sairausvakuutukseen sisältyvien perhepoliittisten järjestelmien ongelmat, mahdollisuudet luoda järjestelmä, joka takaa isälle oikeuden omaan kuukauden kestävään vanhempainlomaan ja sallii pitää äitiys- ja vanhempainloman myös osa- aikaisena. Lisäksi selvityksessä tulisi myös kiinnittää huomiota perhevapaiden vuosilomakustannusten tasauksen toimivuuteen ja hakemismenettelyn yksinkertaistamiseen sekä järjestelmästä tiedottamisen tehostamiseen sekä voidaanko tilapäisen hoitovapaan käytöstä työnantajille aiheutuvia kustannuksia keventää käyttäen sairausvakuutuksen rahoitusta. Selvityksen perusteella laaditaan esitykset mahdollisesti tarvittavista lainsäädäntömuutoksista tai muista toimenpiteistä.

Selvityksen määräaika on 31.5.2001.

5. Työttömyyden aikainen toimeentuloturva

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotetaan 1.3.2002 alkaen siten, että ansio-osa nousee nykyisestä 42 prosentista 45 prosenttiin päiväpalkan ja perusosan erotuksesta 90-kertaisen peruspäivärahan suuruiseen kuukausipalkkaan saakka. Muilta osin ansio- osan laskentakaava säilyy nykyisellään. Korotus koskee kaikkia lain voimaantullessa ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavia henkilöitä.

Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla asetetaan kolmikantainen työryhmä selvittämään työttömyysturvajärjestelmän ja työvoimapolitiikan kehittämistä työmarkkinajärjestöjen neuvottelutuloksessa kuvatun toimeksiannon mukaisesti.

6. Indeksiehto

Annetaan hallituksen esitys laiksi, jolla sallitaan tulopoliittisen sopimuksen kohtaan 2.5 sisältyvän indeksiehdon ottaminen tämän sopimuksen mukaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin.

7. Valtion henkilöstömenojen budjetointi

Tulosopimuksesta aiheutuvat henkilöstömenojen lisäykset budjetoidaan vuoden 2001 ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä. Vuoden 2002 henkilöstömenojen lisäykset budjetoidaan kyseistä vuotta koskevassa talousarvioesityksessä.