AFRIKKA
AFRIKKA
Afrikan maat ja EU tekevät yhteistyötä pääasiassa Cotonoun sopimuksen ja yhteisen EU–Afrikka-strategian kautta. Cotonoun sopimus tehtiin vuonna 2000 EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) välillä, ja se rakentuu kolmelle pilarille, jotka heijastavat kumppanuuden poliittista, taloudellista ja kehitysulottuvuutta. Cotonoun sopimuksen voimassaolon oli määrä päättyä vuoden 2020 lopussa, mutta sen voimassaoloa on jatkettu, viimeksi kesäkuuhun 2023 saakka, koska yksi EU:n jäsenvaltio on estänyt kumppanuuden nykyaikaistamiseksi ja parantamiseksi neuvotellun uuden sopimuksen allekirjoittamisen neuvostossa.
Yhteinen EU–Afrikka-strategia on pantu täytäntöön monivuotisten etenemissuunnitelmien ja toimintasuunnitelmien avulla, joita on hyväksytty kaikissa EU–Afrikka-huippukokouksissa. Viimeisimmässä, Brysselissä helmikuussa 2022 pidetyssä EU:n ja Afrikan unionin huippukokouksessa EU:n ja Afrikan johtajat sopivat yhteisestä visiosta sellaista uudistettua kumppanuutta varten, joka perustuu solidaarisuuteen, turvallisuuteen, rauhaan, kestävään kehitykseen ja yhteiseen vaurauteen.
EU on Afrikan suurin kehitysavun antaja. Kehitysapua annetaan naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa kautta.
OIKEUSPERUSTA
— Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 217 ja 218 artikla
— kumppanuussopimus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (Cotonoun sopimus)
— asetus (EU) 2021/947 naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen
– Globaali Eurooppa perustamisesta.
COTONOUN SOPIMUS
EU:n ja Saharan eteläpuolisen Afrikan väliset suhteet pohjautuvat nykyään erityisesti Cotonoun sopimukselle, jossa määritellään perusta EU:n ja niiden 79 maan suhteille, jotka muodostavat Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön.
Cotonoun sopimus allekirjoitettiin vuonna 2000 ja sen voimassaolon oli määrä päättyä vuonna 2020, mutta sitä on nyt jatkettu kesäkuuhun 2023. Cotonoun sopimuksen tavoitteena on vähentää köyhyyttä ja integroida AKT- maat maailmantalouteen. Sopimus rakentuu kolmelle pilarille (poliittinen, kehitys-, taloudellinen ja kauppayhteistyö), ja sen täytäntöönpanosta vastaavat AKT-maiden
ja EU:n yhteistyöelimet, joihin kuuluvat ministerineuvosto, suurlähettiläskomitea ja yhteinen parlamentaarinen edustajakokous.
Neuvottelut Cotonoun sopimuksen jälkeisestä sopimuksesta EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön välillä saatiin päätökseen joulukuussa 2020, mutta uutta sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu. Nykyisen Cotonoun kumppanuussopimuksen odotetaan pysyvän voimassa, kunnes Cotonoun sopimuksen jälkeistä sopimusta aletaan väliaikaisesti soveltaa. Uudessa sopimuksessa määritellään yhteistyön strategiset painopistealat, joita ovat muun muassa seuraavat: ihmisoikeudet, demokratia ja hallinto, rauha ja turvallisuus, inhimillinen ja sosiaalinen kehitys, ympäristön kestävyys ja ilmastonmuutos, osallistava ja kestävä talouskasvu ja kehitys sekä muuttoliike ja liikkuvuus. Cotonoun sopimuksen jälkeisessä sopimuksessa korostetaan myös yhteistyön merkitystä kansainvälisillä foorumeilla, YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaa Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteita. Yhteistyö perustuu kolmeen alueelliseen pöytäkirjaan, joissa otetaan huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueiden erilaiset painopisteet. Afrikan alueellisesta pöytäkirjasta tulee keskeinen oikeudellinen kehys EU:n ja Saharan eteläpuolisen Afrikan välisille suhteille. Pöytäkirjassa korostetaan Afrikan unionin (AU) kanssa käytävän vuoropuhelun ja sen kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä. Alueellisiin painopistealoihin kuuluvat osallistava ja kestävä talouskasvu, inhimillinen ja sosiaalinen kehitys, ympäristö ja luonnonvarat, rauha ja turvallisuus, oikeusvaltioperiaate, oikeuslaitos, demokratia ja hallinto, ihmisoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo sekä muuttoliike ja liikkuvuus.
AKT-järjestön ja EU-ministerineuvosto sekä neljä parlamentaarista edustajakokousta, jotka koostuvat AKT-järjestön ja EU:n yhteisestä parlamentaarisesta edustajakokouksesta ja kolmesta alueellisesta parlamentaarisesta edustajakokouksesta (Afrikan ja EU:n, Karibian alueen ja EU:n sekä Tyynenmeren alueen ja EU:n parlamentaariset edustajakokoukset), muodostavat perustan sopimuksen rakenteelle. (Ks. Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun katsaus aiheesta ”After Cotonou: towards a new agreement with the African, Caribbean and Pacific States”.
YHTEINEN EU–AFRIKKA-STRATEGIA
Euroopan unionin ja Afrikan johtajat hyväksyivät yhteisen EU–Afrikka-strategian toisessa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa Lissabonissa joulukuussa 2007. Siinä määritellään poliittinen visio Afrikan ja EU:n kumppanuudelle. Sen tavoitteena on
— edetä avunantajien ja avunsaajien välistä yhteistyötä pidemmälle ottamalla Afrikan ja EU:n suhteisiin mukaan kummankin osapuolen kannalta poliittisesti merkittäviä aiheita
— laajentaa yhteistyötä käsittelemällä globaaleja yhteisiä haasteita, kuten muuttoliikettä, ilmastonmuutosta, rauhaa ja turvallisuutta, ja vahvistaa yhteistyötä kansainvälisillä foorumeilla
— tukea Afrikan pyrkimyksiä edistää alueiden välisiä ja maanosan laajuisia ratkaisuja näihin merkittäviin haasteisiin
— toimia ihmiskeskeisen kumppanuuden puolesta ja varmistaa Afrikan ja Euroopan maiden kansalaisten parempi osallistuminen.
Strategia pannaan täytäntöön monivuotisilla toimintasuunnitelmilla.
Viimeisintä eli kuudetta EU:n ja AU:n huippukokousta varten komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto antoivat tiedonannon ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia”. Siinä ehdotetaan tiiviimpää yhteistyötä, johon sisältyy viisi pilaria: vihreä siirtymä ja energiansaanti, digitaalinen siirtymä, kestävä kasvu ja työpaikat, rauha ja hallintotapa sekä muuttoliike ja liikkuvuus. Euroopan parlamentti antoi 25. maaliskuuta 2021 päätöslauselman uudesta EU–Afrikka- strategiasta – kestävää ja osallistavaa kehitystä edistävä kumppanuus. Parlamentin päätöslauselmassa toistetaan ja vahvistetaan strategian joitakin osia, kuten kestävää ja osallistavaa kasvua, ja siinä kehotetaan keskittymään voimakkaammin muihin osiin, kuten inhimilliseen kehitykseen, sosiaaliseen osallisuuteen, ihmisoikeuksiin, naisten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen sekä selviytymiskykyiseen maatalouteen. Muuttoliikkeestä päätöslauselmassa katsotaan, että kumppanuuden onnistuminen riippuu liikkuvuusmahdollisuuksien merkittävästä parantamisesta, ja siinä kehotetaan kehittämään edelleen laillisia maahanmuuttokanavia.
EU:n ja AU:n kuudennessa huippukokouksessa (Bryssel, 17.–18. helmikuuta 2022) EU:n ja AU:n valtionpäämiehet sopivat yhteisestä visiosta sellaista uudistettua kumppanuutta varten, jolla edistetään yhteisiä painopisteitämme, yhteisiä arvojamme ja kansainvälistä oikeutta sekä suojellaan yhdessä etujamme ja yhteisiä julkishyödykkeitä. Tämä käsittää muun muassa kansalaisten turvallisuuden ja vaurauden, kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien suojelun, sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen kaikilla elämänaloilla, demokratian periaatteiden kunnioittamisen, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltioperiaatteen, toimet ilmaston, ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi, kestävän ja osallistavan talouskasvun, eriarvoisuuden torjunnan, lasten oikeuksien tukemisen sekä naisten, nuorten ja heikoimmassa asemassa olevien osallistamisen. Huippukokouksessa sovittiin 150 miljardin euron suuruisesta Afrikan ja Euroopan investointipaketista, jonka tavoitteena on edistää monipuolisia, kestäviä ja selviytymiskykyisiä talouksia.
KEHITYSYHTEISTYÖ
EU on yhä Afrikan suurin avunantaja.
Uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 (ks. erillinen luku 1.4.3 Monivuotinen rahoituskehys) käytyjen neuvottelujen tuloksena kehitysyhteistyö katetaan kokonaisvaltaisella Globaali Eurooppa -rahoitusvälineellä, joka sisältyy kokonaisuudessaan EU:n talousarvioon.
Globaali Eurooppa -välineeseen sisältyy yhteensä kymmenen erillistä välinettä ja rahastoa vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä sekä Euroopan kehitysrahasto. Sen kokonaismäärärahat ovat 79,5 miljardia euroa ja se koostuu kolmesta osasta: maantieteelliset ohjelmat, aihekohtaiset ohjelmat ja nopean vasteen
toimet. Maantieteelliselle osa-alueelle on varattu suurin osuus määrärahoista (60,4 miljardia euroa), ja tästä määrästä lähes puolet on korvamerkitty Afrikalle.
Jotkin Pohjois-Afrikan, Afrikan sarven sekä Sahelin ja Tšad-järven alueiden maat hyötyvät myös vuonna 2015 perustetusta EU:n Afrikka-hätärahastosta. Tämän rahaston perustamisen jälkeen käytettävissä olevan rahoituksen kokonaismäärä on kolmen alueen osalta noussut nyt lähes 5 miljardiin euroon.
KAUPPASUHTEET
Cotonoun sopimuksen mukaan EU ja AKT-maat voivat neuvotella kehityspainotteisista vapaakauppasopimuksista, joita kutsutaan talouskumppanuussopimuksiksi. EU:n ja Afrikan maiden välistä kauppaa sekä alueellista ja mantereen laajuista taloudellista yhdentymistä pidetään keskeisenä tekijänä kestävän kehityksen edistämisessä Afrikassa. Lisäksi yksipuoliset järjestelyt mahdollistavat useimmille Saharan eteläpuolisille maille etuuskohteluun perustuvan pääsyn EU:n markkinoille (ks. erillinen luku 5.2.3 Kehitysmaihin sovellettavat kauppajärjestelmät). Keskeisiä välineitä kaupan edistämiseksi EU:n ja Afrikan alueiden välillä ovat WTO:n sääntöjen mukaiset talouskumppanuussopimukset. Vuonna 2002 aloitetut neuvottelut näistä sopimuksista ovat kuitenkin osoittautuneet odotettua vaikeammiksi, ja eräät Afrikan hallitukset ovat vastustaneet niitä huomattavasti. Sen vuoksi useita talouskumppanuussopimuksia, joiden oli tarkoitus kattaa kaikki Afrikan alueet, sovelletaan vain väliaikaisesti sellaisten maiden kanssa, jotka haluavat tehdä niin, kuten Norsunluurannikon, Ghanan ja Kamerunin kanssa (ks. lisätietoja Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun katsauksesta ”EU economic Partnership agreements with ACP countries”).
EUROOPAN PARLAMENTIN ROOLI
Cotonoun sopimuksen jälkeisen sopimuksen tekeminen edellyttää Euroopan parlamentin hyväksyntää (SEUT:n 218 artikla). Myös Afrikan maiden kanssa tehdyt talouskumppanuussopimukset edellyttävät parlamentin hyväksyntää. Lisäksi parlamentti on vaikuttanut aktiivisesti uuden Globaali Eurooppa -rahoitusvälineen muotoiluun ja osallistuu tiiviisti sen täytäntöönpanoon.
Parlamentilla on useita pysyviä parlamenttien välisiä valtuuskuntia, jotka huolehtivat suhteista Afrikan maihin ja instituutioihin. Tärkein elin, jossa parlamentti tekee yhteistyötä tällaisissa asioissa, on AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous. Se koostuu Euroopan parlamentin jäsenistä ja AKT-valtioiden parlamenttien jäsenistä ja sillä on keskeinen rooli EU:n ja sen AKT-kumppanien parlamentaaristen suhteiden lujittamisessa Cotonoun sopimuksen 14 artiklan nojalla.
Parlamentti on myös kehittänyt parlamentaarisen yhteistyön muotoja AU:n kanssa vuonna 2009 perustetun suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavan valtuuskunnan kautta. Parlamenttien huippukokoukset ajoitetaan tavallisesti hallitustenvälisten huippukokousten yhteyteen, ja niissä annetaan kunkin hallitustenvälisen huippukokouksen alussa yhteinen julkilausuma suoraan valtion- tai hallitusten päämiehille.
EU on myös solminut Etelä-Afrikan kanssa erityisen läheiset parlamenttien väliset suhteet. Niitä vahvisti entisestään vuonna 2007 käynnistetty EU:n ja Etelä-Afrikan strateginen kumppanuus -, joka on EU:n ainoa Afrikan valtion kanssa solmittu kahdenvälinen strateginen kumppanuus.
Xxxxxxxxx Xxxxxx 04/2023