UUSI
XXXXX XXXXXXXXX XXXXXX XXXXXXXXX
ANALYYSI
No 97 • 31.8.2021
UUSI
SUKUPOLVISOPIMUS
Eläkeuudistus, joka pelastaa julkisen talouden
Suurimpien ikäluokkien päästäminen eläk- keelle noin 60-vuotiaina oli virhe, joka uhkaa näivettää nuorempien sukupolvien tulevaisuu- den. Hoiva- ja eläkemenot kasvavat niin voi- makkaasti, että se aiheuttaa muulle julkiselle taloudelle valtavia ongelmia. Hyvinvointivaltio on uhattuna.
Suomeen tarvitaan eläkeuudistus, jonka myötä työurat jatkuvat aidosti pidempään ja joka on oikeudenmukainen sukupolvien välillä.
On luotava automaattinen mekanismi eläke- iän nostamiseen, joka takaa työllisyyden kas- vun vähintään 130 000:lla vakauttaen julki- sen talouden kestävälle tasolle.
Eläkeläisten määrä on kasvanut yli 430 000:lla samaan aikaan kun työllisten määrä on kasvanut vain 54 000:lla. 60 vuoden päästä Suo- messa on 1,08 työllistä yhtä elä- keläistä kohden, kun vielä vuonna 2000 työllisiä oli 2,0 yhtä eläke- läistä kohden.
•
•
•
Ansiosidonnaisen työttömyys- turvan ei tulisi enää kerryttää eläkettä. Työttömyysjaksojen ketjuttamiseen pitää puuttua. Työeläkeindeksi on syytä muuttaa pelkäksi kuluttajahintaindeksiksi.
Eläkeläisiä pitää kannustaa teke- mään töitä hyödyntämällä alusta- taloutta ja luomalla työnvälitystä harjoittaville yrityksille kannusti- mia houkutella eläkeläisiä keikka- duuneihin.
Suomalaiset pääsevät eläkkeelle liian varhain
”Onko sukupolvien välinen sopimus enää reilu?” kysyivät Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx0 pohtiessaan korona- pandemian jälkeisen Suomen haasteita.
Eläkeläisten määrän voimakas kasvu ja työlli- syyskasvun näivettyminen haastavat tuntemamme hyvinvointivaltion perusrakenteet. Jos huoltavien (työlliset) määrä laskee ja huollettavien (ei-työl- liset) määrä kasvaa, ovat edessä väistämättä näi- vettyvät palvelut. Yksinkertainen matemaatti- nen yhtälö huoltavien ja huollettavien suhteesta ei mene umpeen muuten kuin karsimalla keskei- sistä hyvinvointivaltion osa-alueista tai kasvatta- malla työllisyyttä huomattavasti ennustettua kor-
Väestön ikääntyminen on näkynyt viime vuosi- kymmenen aikana erityisesti eläkemenojen kas- vuna. Eläkkeet muodostavat neljänneksen kaikista julkisista menoista.3 Vuosittain eläkeläisille mak- settava summa ei ole säästölippaassa odottamassa maksupäivää. Eläkkeet rahoitetaan suurimmalta osin kunkin vuoden työssäkäyvien maksamilla elä- kemaksuilla.
Käytännössä eläkemaksut syövät valtion ja kun- tien kyvyn kerätä lisää verotuloja. Ikärakenteen heikentyessä yhä isompi siivu työllä kerrytyistä euroista siirretään eläkejärjestelmän tarpeisiin.
Eläkemaksujen korotus on käytännössä sama asia kuin
keammaksi.
Hupenevista varoista on tulossa uusi todellisuus niin tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa, poliisien kouluttamisessa kuin tiehankkeissakin. On vaikea nähdä tulevaisuutta, jossa eläkkeiden ulkopuolista
työn verotuksen kiristämi- nen. Se tekee työllistämisestä ja työllistymisestä vaikeam- paa. Koska juuri kukaan ei halua kiristää työn verotusta,
Suurin virhe oli päästää suuret ikäluokat liian aikaisin eläkkeelle.
sosiaaliturvaa olisi varaa kohentaa tai korkeakou- lutukseen panostaa.
Julkisen talouden pysyvä tulojen ja menojen välinen epätasapaino uhkaa kääntää velkaantu- misen hallitsemattomaksi pitkällä aikavälillä. Val- tiovarainministeriö arvioi kestävyysvajeen olevan noin neljä prosenttia suhteessa bkt:hen, eli noin 10 miljardia euroa.2
KUVIO 1. Työllisten ja eläkeläisten määrän muutos 1987–2019 (henkilöä)
Eläkeläiset
Työlliset
500
400
300
200
100
0
-100
-200
-300
-400
-500
1987 1991 1995 1999 2003 2007 2011 2015 2019
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.
eläkemaksujen nostaminen luo painetta keventää ansiotuloverotusta. Tämä taas johtaa siihen, että eläkejärjestelmän ulkopuolinen julkinen talous heikkenee entisestään.
Valtiovarainministeriön tuoreimman arvion mukaan ikäsidonnaiset menot olivat vuonna 2019 lähes 30 prosenttia suhteessa bkt:hen.4 Tulevina vuosina erityisesti hoiva- ja terveys- menoihin kohdistuu kasvupaineita, kun yhä suurempi osa väestöstä on 75 vuotta täyttäneitä. Kun tämä ikäpyykki ohitetaan, pitkäaikaishoivan tarve kasvaa merkittävästi. Tulevien vuosikym- menten menopaine on huomattava, koska ikära- kenteemme on armoton: 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa yli 500 000:lla seuraavan 50 vuo- den aikana.
Työmarkkinajärjestöt sopivat edellisestä eläke- uudistuksesta vuonna 2014, ja se astui voimaan 2017. Tätä edeltävä uudistus sovittiin vuonna 2001, ja se astui voimaan 2005. Yhteistä eläkeuu- distuksissa oli se, että työmarkkinajärjestöt käy- tännössä sopivat keskenään eläkeuudistuksen kes- keiset periaatteet ensisijaisesti eläkejärjestelmän tarpeita ajatellen. Muiden politiikkalohkojen roo- liksi jäi sopeutua siihen, mitä eläkeuudistuksen vaikutuksien jälkeen käteen jäi. Eläkejärjestelmä ei kuitenkaan ole kokonaisuus, jota voisi tarkas- tella irrallaan muusta julkisen talouden kokonai- suudesta. Jatkossa eläkejärjestelmää pitää uudistaa julkisen talouden kestävyys edellä.
Jos asiaa tarkastellaan koko julkisen talouden näkökulmasta, on itsestään selvää, että yksi 2000- luvun suurimmista virheistä on ollut se, että Suo- men suurimmat ikäluokat (40- ja 50-luvuilla syn- tyneet) päästettiin eläkkeelle noin 60-vuotiaina. Monet heistä voisivat edelleen olla kantamassa kortensa kekoon yhteisen hyvän vuoksi.
Kuten valtioneuvoston kanslian tuoreessa väes- töpoliittisessa selvityksessä5 kuvataan, 65–74-vuo- tiaiden ikäryhmässä on nykyään runsaasti varsin toimintakykyisiä ihmisiä. He ovat terveytensä ja elämäntapojensa puolesta pikemmin myöhäis- keski-ikäisiä kuin vanhoja. He ovat myös useam- min auttajia ja hoitajia kuin autettavia ja hoidet- tavia.
Eläkkeistä sovittua on kuitenkin vaikea muuttaa niin juridisista kuin poliittisistakin syistä.6 Mak- sussa olevat eläkkeet ovat vallitsevan tulkinnan mukaan omistusoikeuden lailla perustuslain suo- jaamia, joten niihin ei voi puuttua, vaikka eläke- maksupaineet nousisivat suuriksi. Tulkinta voisi mahdollisesti muuttua, jos kävisi ilmeiseksi se, että valtio ei kykene enää turvaamaan muita perusoi- keuksia.
Eläkejärjestelmämme on kansainvälisessä ver- tailussa arvioitu kohtuullisen toimivaksi mal- liksi. Suhteessa muihin eläkejärjestelmiin näin voi hyvinkin olla, mutta silloin ummistamme sil- mämme nuorempien ikäryhmien tarpeilta. Jos hyvinvointivaltiomme ajautuu nykyistäkin suu- rempaan kriisiin, lienee väistämätöntä, että eläk- keiden tasoa ja koko nykyisen eläkejärjestelmän oikeutusta tulee tarkastella kriittisesti.
Jos sukupolvien välinen sopimus kirjoitettai- siin uusiksi tänään, ei nykyisen tasoisiin eläkkei- siin suostuttaisi.
Eläkeläisten määrä on kasvanut huimasti
Vuonna 1987 Suomessa oli miljoona eläkeläistä. Vuoden 2019 loppuun mennessä luku on kasva- nut lähes 50 prosenttia. Eläkeläisiä on lähes puoli miljoonaa enemmän kuin vuonna 1987 (Kuvio 1). Samaan aikaan työllisyys ei ole kasvanut juuri lainkaan. Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli vain 54 000 työllistä enemmän kuin 1980-luvun lopussa.
KUVIO 2. Työllisyysaste ikäryhmittäin 2019
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
16 20 24 28 32 36 40 44 48 52 56 60 64 68 72
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.
Muutos johtuu siitä, että ikääntyneet ikäluo- kat ovat merkittävästi suurempia kuin nuorem- mat. Suurimmat ikäluokat ovat 2020-luvulle tul- taessa ehtineet yli 55 vuoden ikään. Tämä on talo- udellisen huoltosuhteen (kuinka monta työllistä väestössä on suhteessa ei-työllisiin) näkökulmasta ongelmallista, koska työllisyysaste alkaa pienentyä jyrkästi 55 ikävuodesta eteenpäin (Kuvio 2).
55 vuotta täyttäneitä suomalaisia on tällä het- kellä kaksi miljoonaa (Kuvio 3). Heistä kolme neljästä on eläkkeellä. Eläkkeelle jäädään kes- kimäärin kaksi vuotta ennen varsinaista eläke- ikää. Vuonna 2020 suomalaiset siirtyivät työ- eläkkeelle keskimäärin 61,9-vuotiaina. Samana vuonna nuorimmat vanhuuseläkkeeseen oikeu- tetut olivat alkuvuonna 1957 syntyneitä. Heidän vanhuuseläkeikänsä on 63 vuotta ja 9 kuukautta. Vuonna 1987 työllisiä oli 2,3 yhtä eläkeläistä kohti. Vuoteen 2000 mennessä työllisiä oli enää 2,0 yhtä eläkeläistä kohden. Viime vuonna työllisiä oli enää 1,6 suhteessa eläkeläisiin. Eläketurvakeskuk- sen mukaan vuonna 2030 työllisiä on 1,46 eläke- läistä kohden. 60 vuoden päästä suhdeluku on enää 1,08 työllistä eläkeläistä kohden (Taulukko 1). Jos mitään ei tehdä, eläkeläisten määrä lähenee xxxxxx- xxxx työllisten määrää.
Julkisen talouden pelastava eläkeuudistus
Suomen tarvitaan päivitetty eläkeuudistus. Aiem- mat kaksi eläkeuudistusta murensivat sukupolvien välistä sopimusta. Viimeisimmässä eläkeuudistuk- sessa sovittiin, että vuonna 1965 ja sen jälkeen syn- tyneiden eläkeikäraja kytketään elinajan keskimää- räiseen kehitykseen vuodesta 2030 alkaen. Nykyti- lanteen keskeinen ongelma on se, että ihmiset jää- vät keskimäärin eläkkeelle ennen alinta eläkeikää. Tarvitsemme eläkeuudistuksen, jonka myötä työ- urat jatkuvat aidosti pidempään ja joka on oikeu- denmukainen sukupolvien välillä. Nimitämme ehdotusta uudeksi sukupolvisopimukseksi.
Uuden sukupolvisopimuksen kokonaisuus
oli töissä 45 prosenttia ja töiden ulkopuolella 55 prosenttia. Tämän tason saavuttaminen tarkoit- taisi karkeasti ottaen noin 130 0007 lisätyöllistä suhteessa nykytilaan.
Automaattisen mekanismin määrittäminen ei ole helppoa, mutta on nykymenetelmin mahdollista. Mekanismi tulisi perustaa tulorekisterin tietoihin työllisten8 määrästä. Rekisteritietojen pohjalta on mahdollista rakentaa seuraavalle neljälle vuodelle ennuste työllisten määrästä suhteessa huollettaviin. Jos ennuste osoittaisi kestävän tason alittuvan, nou- sisi eläkeikä automaattisesti. Ennusteessa otetaan huomioon päätösperusteiset työllisyystoimet. Jos työllisyys näyttäisi siis paranevan
muutenkin riittävästi, eläkeikää ei
1 Eläkeikä sidotaan taloudelliseen huoltosuhteeseen
tarvitsisi nostaa.
Mekanismiin tulisi liittää myös malli, joka arvioi lisätyöllisestä kertyvän taloudellisen hyödyn
Pelkkä työllisyysaste
voi johtaa harhaan.
Mikäli työllisten määrä suhteessa huollettaviin ei ole kestävällä tasolla, nostetaan automaattisesti eläkeikää siten, että kestävä taso saavutetaan.
Kestävän huoltosuhteen määrittäminen on viime kädessä poliittinen kysymys. Luonteva läh- tökohta olisi finanssikriisiä edeltänyt vuoden 2008 tilanne, jolloin viimeksi julkisen talouden tulot ja menot olivat tasapainossa. Tuolloin suomalaisista
julkiselle taloudelle. Ennakoitujen verotuotto- jen ja säästyneiden etuusmenojen lisäksi voidaan huomioida työllistämisestä aiheutuneet kulut. Näin saadaan uskottava nettolaskelma lisätyöllis- ten hyödyistä. Tämä on elintärkeää, koska ei ole perusteltua kasvattaa työllisyyttä keinoilla, jotka eivät kohenna julkisen talouden asemaa.
Työllisyysaste on tärkeä talouden indikaattori, mutta voi johtaa harhaan, jos keskitytään yksin-
KUVIO 3. 50 vuotta täyttäneiden määrä pääasiallisen toiminnan mukaan 2019
Työlliset Työttömät Eläkeläiset Muut
80 000
70 000
60 000
50 000
40 000
30 000
20 000
10 000
0
50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 90 92 94 96 98 100–
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.
Taulukko 1. Työllisten ja eläkeläisten määrä (tuhatta henkilöä)
2018 | 2020 | 2025 | 2030 | 2045 | 2065 | 2085 | |
Työlliset | 2 356 | 2 373 | 2 372 | 2 368 | 2 352 | 2 169 | 1 915 |
Eläkeläiset | 1 484 | 1 509 | 1 557 | 1 618 | 1 623 | 1 720 | 1 763 |
Lähde: Reipas (2019).
omaan siihen. Xxxxxxxxxx 15–64-vuotiaiden työl- lisyysaste ei riitä turvaamaan laajan julkisen sek- torin ylläpitämiseen tarvittavia verotuloja, jos työ- voiman ulkopuolella olevia huollettavia on liikaa.
2 Eläkeputkisto poistetaan kokonaisuudessaan
Hallitus linjasi eläkeputken poistosta vuonna 2020, mutta jätti varhaiselle eläköitymiselle useita mahdollisuuksia. Näistä eläkeputkiston rippeistä kannattaa hankkiutua eroon niin pian kuin mah- dollista, mieluiten jo vuoden 2021 budjettiriihen yhteydessä.
Eläkeputkiston poistaminen kokonaisuudessaan tarkoittaisi varsinaisen eläkeputken9 ja siihen liit- tyvän erityislainsäädännön poistamisen lisäksi sitä, että ansiosidonnaisesta ei kertyisi jatkossa eläkettä, työkyvyttömyyteen liittyvää lainsäädän- töä muutettaisiin sekä työttömyysjaksojen ketjut- tamiseen puututtaisiin.
• Eläkkeen kertymisestä ansiosidonnaisesta
työttömyysturvasta luovutaan. Tämä käy- täntö heikentää työllisyyttä ja on myös epä- oikeudenmukainen, koska peruspäivärahasta tai työmarkkinatuesta ei kerry eläkettä.
• Työttömyysjaksojen ketjuttamiseen puutu-
taan. Nykyisellään 58 vuotta täyttänyt voi saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa jopa 500 päivää. Xxxxxxxx on lisäksi velvolli- suus järjestää tietyin ehdoin yli 57-vuotialle työtä, joka kerryttää ansiosidonnaisen työssä- oloehtoa. Tällöin noin puoli vuotta kestäneen tukityöllisyyden jälkeen voi jälleen siirtyä 500 päivän ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle entisellä päivärahan tasolla.
3 Työeläkeindeksi muutetaan kuluttajahintaindeksiksi
Työeläkeindeksi on syytä muuttaa kuluttajahinta- indeksiksi.
Eläkemenojen kasvuun on vaikuttanut eläkeläis- ten määrän kasvun lisäksi myös keskieläkkeiden tason nousu. Alkavat työeläkkeet ovat keskimäärin maksussa olevia eläkkeitä suurempia, koska uusille eläkeläisille on ehtinyt kertyä työeläkettä koko työ- uran ajalta ja naisten keskimääräiset työurat ovat pidentyneet. Keskieläkkeitä korottavat myös vuo- sittaiset indeksikorotukset.
Kun uuden alkavan eläkkeen määrää lasketaan, vakuutetun työuran aikaiset palkat ja työtulot tar- kistetaan palkkakertoimella eläkkeen alkamisvuo- den tasoon. Maksussa olevia työeläkkeitä tarkis- tetaan vuosittain tammikuun alussa työeläkein- deksillä. Indeksitarkistuksen määrään vaikutta- vat Tilastokeskuksen laskemien kuluttajahinta- ja ansiotasoindeksin muutokset. Työeläkeindek- sissä hintatason muutoksen osuus on 80 prosent- tia ja palkansaajien ansiotason muutoksen osuus 20 prosenttia.
Eläkeindeksin muuttuessa vastaamaan kulut- tajahintaindeksiä eläkeläisten ostovoima pysyisi ennallaan koko eläkkeellä olon ajan. Indeksin hei- xxxxxx nykyisestä tarkoittaisi kuitenkin, että elä- keläiset kantaisivat itse enemmän riskiä pitkästä iästään.
Jos odottaa elävänsä pitkään, kannattaa myös jäädä eläkkeelle nykyistä myöhemmin tai kerryt- tää palkkatuloja eläkkeellä, kun eläkkeen kehitys on hieman aiempaa heikompaa eläkkeellä oloai- kana.
Eläkeläiset töihin
Vaikka suurimmat ikäluokat on päästetty jo eläk- keelle, voivat he edelleen olla myös hyvinvoin- tivaltion rahoittajia. Suomessa on perinteisesti suhtauduttu työllisyyteen ja eläkkeeseen joko- tai-kysymyksenä. Töitä tehdään täysillä tai sit- ten ei ollenkaan. Tämä ei ole toimintakykyisten 65–74-vuotiaiden suhteen järkevä lähestymis- tapa. Suuri osa heistä elää vielä aktiivista elämän- vaihetta ja heillä voisi olla paljon annettavaa työ-
palkkaa melko vähän. Eläkeläisten palkkatulojen mediaani on noin 2 000 euroa vuodessa (Kuvio 5). Lähes 60 000 henkeä tienasi jotain euron ja kah- den tuhannen euron väliltä. Tästä summasta ei jul- kisen talouden kassaan paljoa liikene. Osa eläke- läisten taloudellisesta aktiivisuudesta on kuitenkin tulkittavissa julkisen talouden kannalta merkittä- väksi työssäkäynniksi. Arviolta
noin 23 000 eläkeläistä tienasi
elämässä.
Eläkeläisten työllisyyden kasvattamista tukee myös se, että työttömyysturvan vakuutusvelvolli- suus loppuu 65-vuotiaana ja eläkevakuuttamista ei tarvitse tehdä yli 68-vuotiaille. Yritysten näkö-
vähintään 10 000 euroa. Näistä
12 000 ansaitsi lähes 19 000 euroa. Vaikka työnteon mittakaava on toistaiseksi ollut maltillista, on kehitys julkisen talouden näkö-
Yhä suurempi osa eläkeläisistä haluaa tehdä töitä.
kulmasta eläkeläisten palkkaaminen on edullista. Eläkeläisissä piilevästä potentiaalista kertoo myös se, että moni eläkeläinen on rekisterien perusteella aktiivinen toimija. Palkkatuloja on jopa joka kymmenennellä täysipäiväisellä eläkeläisellä eli noin 115 000 henkilöllä. Vastikään eläkeikään tulleista 65–69-vuotiaista jopa 18 prosenttia on saanut palkkatuloja viimeisen vuoden aikana. Palk- kaa saaneiden määrä on kasvanut noin 83 000:lla
ajanjaksolla 1995–2018 (Kuvio 4).
Julkisen talouden näkökulmasta eläkeläis- ten työskentelyllä ei toistaiseksi ole ollut erityi- sen suurta merkitystä. Suurin osa eläkeläisistä sai
kulmasta selkeästi positiivista. Kuviosta 5 havai- taan, kuinka 1990-luvun puolivälissä eläkeläisten työnteko oli verrattain harvinaista eikä ikäluok- kien välillä oikeastaan ollut eroja. 2000-luvulla erot tuloissa ikäluokkien välillä ovat revähtäneet. Tämä voi johtua siitä, että ikäluokkien erot toi- mintakyvyssä – ja siten kyky tehdä palkkatöitä – ovat kasvaneet.
Eläkkeellä työskentely on myös sitä yleisempää mitä suuremmasta eläkkeestä on kyse (ks. Liite- taulukko 1). Palkkaa saaneiden osuus on lähes 30 prosenttia niiden eläkeläisten joukossa, joiden elä- ketulot ovat yli 30 000 euroa vuodessa. Muita suu-
KUVIO 4. Palkkaa saaneiden osuus ikäluokittain eläkeläisistä 1995–2018 (%)
KUVIO 5. Eläkkeen ohella työskentelevien palkan mediaani ikäluokittain ja vuosittain 1995–2018 (euroa)
63–64
65–69
70–74
75–
63–64
65–69
Yhteensä
70–74
75–
25 6 000
20 5 000
4 000
15
3 000
10
2 000
5 1 000
0
1995 0000 0000 0000 0000
0
1995 0000 0000 0000 0000
Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Tilastokeskus.
rempia eläkkeitä saavat tienaavat paremmin myös työskennellessään eläkeläisinä. Yli 30 000 euroa ansaitsevien osuus on suurin korkeimmassa elä- ketuloluokassa.
Työskentely eläkkeen ohessa ei siis näytä johtu- van siitä, että pientä eläkettä pitäisi paikata palkka- tuloilla. Sen sijaan terveiden elinvuosien määrä on kasvanut. Nykyään yhä suurempi osa vanhuuselä- keläisistä on työkykyisiä ja -haluisia.
Xxxx tekee eläköityvien työt?
Suomessa on noin puoli miljoonaa 55-vuotta täyt- tänyttä työllistä. Xxx noin yksi viidestä työllisestä on yli 55-vuotias. Suomen suurimmalla toimialalla
– sosiaali- ja terveyspalveluissa – työskentelevistä noin 100 000 henkilön odotetaan eläköityvän 10 vuoden sisällä. Tämä ryhmä vastaa 23 prosenttia koko toimialan työvoimasta. Hoitajapula näkyy jo nyt kriisiytyvinä tilanteina hoivakodeissa, terveys- keskuksissa ja sairaaloissa sekä julkisella että yksi- tyisellä sektorilla. Tulevaisuudessa tilanne vaikeu- tuu vaikeutumistaan, mikäli työperäinen maahan- muutto ei yllättäen alkaisi kasvaa poikkeuksellisen voimakkaasti.
Yksi Suomen tulevaisuuden tuhannen taalan kysymyksistä on se, kuka tekee 10 vuoden päästä ne työt, joita 55–64-vuotiaat tällä hetkellä tekevät. Kun nuoret ikäluokat ovat verrattain pieniä, työ- voiman määrä pienenee itsestään. Vuoden 2019 ikäryhmäkohtaisilla työllisyysasteilla työllisten määrä pienenisi seuraavan kymmenen vuoden
aikana 85 000:lla ikääntymisen vuoksi.10 Vanhuuseläkkeellä työskentelevien ammattira-
kenne ei kovinkaan merkittävästi poikkea kaikkien työllisten ammattirakenteesta.11 Erona on, että asi- antuntijatehtävät ovat vanhuuseläkkeellä työsken- televissä aliedustettuina ja niin sanotut työntekijä- ammatit yliedustettuina.
Tämä poikkeaa ikääntyneiden ammattiraken- teesta, jossa asiantuntijat ovat yliedustettuina. Asi- antuntijat (johtajat, erityisasiantuntijat ja asian- tuntijat) jatkavat töitä muita useammin yli 63 ikä- vuoden jäämättä eläkkeelle, mutta työskentelevät muita harvemmin eläkkeen ohessa.
Eläkeläisten työvoiman tarjonnan erityispiirre on joustavuus. Koska tulotaso on turvattu, on hel- pompi olla varalla ja/tai tehdä töitä halutessaan. Koska eläköityminen osuu esimerkiksi juuri sosi- aali- ja terveysalalle, ovat eläkeläiset yksi potenti- aalinen työvoiman lähde.
Miten eläkeläiset saadaan töihin?
Nykyiset eläkeläiset ovat suurelta osin toiminta- kykyisiä ja aktiivisia toimijoita. Heidän panostaan tarvitaan hyvinvointivaltion palveluiden turvaa- miseksi.
1. Tehdään myös eläkeläisille kohdennettua työvoimapolitiikkaa ja -palveluita.
Eläkeläisissä on paljon unohdettua poten- tiaalia. Suomalaisen työvoimapolitiikan ytimessä ovat olleet keski-ikäiset ja nuo- ret työttömät. Työvoimapulan iskiessä yhä voimakkaammin kapuloita talouden rattai- siin on käännettävä katse myös eläkeläisten työskentelymahdollisuuksiin.
Luodaan työnvälitystä harjoittaville yrityk- sille kannustimia houkutella toimintakykyi- siä ja -haluisia eläkeläisiä keikkaduuneihin. Työnvälitysyrityksille maksetaan palkkio sen mukaan, kuinka paljon he ovat onnis- tuneet työllisyyttä parantamaan.
2. Helpotetaan eläkeläisten työntekoa alus- tatalouden kautta.
Eläkeläisten työvoiman tarjonnan erityis- piirre on joustavuus. Koska tulotaso on tur- vattu, on helpompi olla varalla ja tehdä töitä halutessaan. Esimerkiksi sosiaali- ja terve- ysalalla eläkeläiset ovat jo nykyään yksi potentiaalinen työvoiman lähde. Eläkeläis- ten työnteon mahdollisuuksien kohentami- nen vaatii täysin uudenlaista ajattelua, joka hyödyntää työnvälityksen uusia digitaalisia muotoja ja alustataloutta.
Jokainen kansalainen siirtyisi eläköityes- sään seniorien työvoimapooliin. Työnväli- tystä tarjoavat yritykset voisivat hyödyntää poolia ja tarjota eläkeläisille työtilaisuuksia, joita eläkeläiset voisivat hyväksyä tai hylätä tilanteestaan riippuen.
Työskentely eläkkeellä kartuttaisi valtion kassaa hyvin
Eläkeläisten työssäkäynti on usein pienimuotoista verrattuna täysipäiväiseen työssäkäyntiin. Tästä huoli- matta se kerryttää mukavasti verotuloja. Koska palkka ansaitaan eläkkeen lisäksi, alkaa veroja kertyä verrattain nopeasti palkan kasvaessa.
Keskivertoeläkeläisellä työskentely alkaa kartuttaa valtion kassaa 750 euron palkkatuloista ylöspäin. Jos henkilöllä ei ole muita tuloja palkkatulojen lisäksi, alkaa veroja kertyä vasta noin 14 000 euron ansioista.
Työssäkäyvän eläkeläisen palkasta käteen jääviin tuloi- hin vaikuttaa muun muassa eläketulovähennys ja työtu- lovähennys. Eläketulovähennys pienenee, kun henkilön ansiotulot kasvavat. Keskivertoeläkeläisen tapauksessa yksi tienattu euro pienentää eläketulovähennystä 51 sentillä. Eläketulovähennys kuitenkin vähentää vero- tettavaa tuloa, joten vaikutus käteen jääviin tuloihin ei ole yhtä suuri.
Eläkevähennyksen pienentymistä kompensoi työtulovä- hennys. Sen vaikutus on merkittävä, koska se tehdään
veron eikä tulon määrästä. Työtulovähennys vaikuttaa siis maksettavaksi tulevaan veron määrään suoraan. Vuonna 2021 työtulovähennys oli 12,5 prosenttia palkkatuloista 2 500 euron ylittävältä osalta. Jokainen tienattu euro siis vähentää maksettavan veron määrää 12,5 sentillä.
Näiden vähennysten määrää on havainnollistettu liit- teessä Liitekuviossa 2.
Verokertymän eroja voi lähestyä kuvitteellisen esimer- kin kautta. Kuviossa 6 on esitetty palkasta kertyvät verotulot kolmessa eri tapauksessa:
• Nuori, jolla ei ole mitään ansiotuloja ennen palk- kaa
• Keski-ikäinen, joka saa 7 000 euroa etuuksia ennen palkkaa (esimerkiksi opiskelija tai puoli vuotta työttömyyspäivärahaa saanut)
• Eläkeikäinen, joka ansaitsee palkkaa ja keskiverto- eläkkeen eli 20 000 euroa
Taulukko 2. Palkkatulot ja arvio verokertymästä 2019b
Ikäluokka | Palkkatuloa saaneita | Palkkasumma, milj. € | Verokertymä (karkea arvio), milj. € |
18–24 | 349 936 | 4 598 | 380 |
65–69 | 78 022 | 1 180 | 500 |
KUVIO 6. Palkasta kertynyt lisävero keskivertoeläkeläisellä, tulottomalla ja 7 000 euroa etuuksia saaneella (euroa)
12 000
10 000
8 000
6 000
4 000
Palkkaa ja eläkettä
Palkkaa ja etuuksia
Palkkaa
2 000
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
8 000
9 000
10 000
11 000
12 000
13 000
14 000
15 000
16 000
17 000
18 000
19 000
20 000
21 000
22 000
23 000
24 000
25 000
26 000
27 000
28 000
29 000
30 000
31 000
32 000
33 000
34 000
35 000
36 000
37 000
38 000
39 000
0
Kuviossa on esitetty, paljonko lisää veroaa kertyy, kun palkka kasvaa.
Kuviosta havaitaan esimerkiksi, että keskivertoeläke- läinen maksaa 20 000 euron palkkatuloista veroa noin 4 150 euroa eläketuloista maksettavien verojen lisäksi. Palkkaa ja etuutta saanut sen sijaan maksaa samasta palkasta noin 1 800 euroa veroa ja pelkkää palkkaa saanut noin 770 euroa. Sama määrä palkkatuloja johtaa siis hyvinkin erilaiseen verokertymään riippuen muista tuloista.
Siksi eläkeläisten työpanosta arvioidessa ei kannata- kaan tuijottaa pelkkää palkkasummaa tai työllisten määrää. Vuonna 2019 18–24-vuotiaiden palkkatuloja saaneiden määrä ja palkkatulojen summa olivat yli nelinkertaiset verrattuna 65–69 vuotiaisiin. Tästä huolimatta voidaan tietyin varauksin arvioida, että 65–69-vuotiaiden eläke- ja palkkatuloista kertyi enem- män veroa. Laskelman taustat on esitetty Liitteessä 1.
Xxx vaikka nuoria oli töissä huomattavasti eläkeläisiä enemmän, kertyi ikääntyneiden potista enemmän verotuloja. Tätä selittää se, että pienistä tuloista ei vähennysten vuoksi tarvitse maksaa veroja. On lisäksi syytä pitää mielessä, että laskelmassa 65–69-vuo- tiaiden verotuloista noin puolet kertyy pelkästään eläkkeistä (noin 239 miljoonaa euroa).
Tilastojen pohjalta voidaan tehdä harjoituslaskelmia eläkeläisten työssäkäynnin yleistymisen verovaikutuk- sista. Jos työssäkäyvien eläkeläisten määrä kasvaisi
60 000:lla ja he tekisivät töitä yhtä paljon kuin ikäto- verinsa, kertyisi palkkatuloista verotuloina noin 240 miljoonaa euroa.
Verotulojen ja julkisen talouden tasapainon kannalta on tärkeää, että eläkeläisten palkkatulojen verotusta ei ainakaan kevennetä (ks. Eläkeläisten veroale ei välttä- mättä ole hyvä ajatus).
a Keskivertoeläkeläisen tapauksessa eläkkeestä maksettavia veroja ei näy kuviossa.
b Taulukko ei kuvaa eläkkeellä työskenteleviä, vaan koko ikäluokkaa.
Eläkeläisten veroale ei välttämättä ole hyvä ajatus
Veroalea esitetään usein julkisuudessa keinoksi edistää vanhuuseläkeläisten työntekoa. Verokannustin saattaisi kuitenkin tehdä jopa hallaa julkiselle taloudelle.
Valtioneuvoston kanslian ikääntymisraportina mukaan eläkkeellä olevien ansiotuloverotuksen keventäminen voisi johtaa osa-aikaisen työnteon yleistymiseen koko- aikaisen työssäkäynnin kustannuksella ja olisi siten jul- kisen talouden näkökulmasta kallista. Veroale saattaisi synnyttää tilanteen, joka kannustaisi eläkkeen nostami- seen ja pienimuotoiseen työskentelyyn sen ohessa.
Toiseksi voi kysyä, ovatko käteen jäävät eurot ainoa työhön kannustamiseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi Eläketurvakeskuksen raportti työurien pidentämisestä toteaa, että ”vanhuuseläkeläisten työssäkäynti lisääntyy,
kun päätösvalta töiden määrästä ja ajoituksesta säilyy eläkeläisellä”.b
Kolmanneksi, jos veroale kohdistetaan pieniin palkka- tuloihin, käy helposti niin, ettei eläkeläisten työssäkäyn- ti tuota juuri yhtään verotuloja. Eläkkeen ohella työs- kentely on usein pienimuotoista. Veroale siis leikkaisi senkin verokertymän mitä tällä hetkellä saadaan.
Eläkeläisillä ei ole varsinaisia kannustinloukkuja (pois lukien eläkkeensaajan asumistuki). Toisin kuin esimer- kiksi työttömillä, eläkeläisten työnteko ei vaikuta eläk- keeseen. Vanhuuseläkkeen ohella voi työskennellä ra- jatta. Kun talous tarvitsee työvoimaa ja julkinen talous verotuloja eikä eläkelupauksista enää voida perääntyä, on eläkeläisten työllisyyden kasvettava.
a
b
Laine ym. (2009).
Uusitalo (2011).
Liitteet
Liite 1. Analyysin taustat
Analyysin tilastoaineistossa ovat mukana kaikki vähintään 65 vuotta täyttäneet, koko vuoden eläk- keellä olleet henkilöt. Tällä rajauksella on poistettu aineistosta tarkasteluvuoden aikana eläkkeelle siirtyneet, sillä palkkatulojen tarkastelu tehdään koko vuoden tasolla.
Aikasarjojen eurot on esitetty vuoden 2018 arvossa.
Mukana ei ole osa-aikaeläkeläisiä eikä perhe- eläkkeen saajia.
Verotusta koskevissa laskelmissa on huomioitu seuraavat viran puolesta tehtävät vähennykset ja vähennettävät erät:
• Ansiotulovähennys
• Eläketulovähennys
• Perusvähennys
• Työtulovähennys
• Tulonhankkimisvähennys (kaavamaisena)
• Työttömyysvakuutusmaksut
• Sairausvakuutusmaksut
• Työeläkevakuutusmaksut
Verotuksen parametrit (kuten kunnallisvero- prosentti) koskevat vuoden 2021 verotusta.
Esimerkkitapausten verovelvollinen on vuonna 1954 syntynyt, Helsingissä asuva henkilö, joka ei kuulu kirkkoon.
Miten verokertymä on arvioitu?
Palkkatulojen verokertymä on laskettu seuraavasti 65–69-vuotiaiden kohdalla: Lähtöoletuksena on, että pohjalla on 20 000 euroa eli noin keskieläk- keen verran eläketuloja. Oletusta puoltaa se, ettei eläkkeen ja eläkkeellä tehdystä työstä saatujen palkkatulojen välillä ole mitään ilmeistä yhteyttä. Verohallinnon julkisesta tilastotietokannasta poimittiin 65–69-vuotiaiden palkkojen jakauma. Tämän jälkeen palkkajakauman perusteella simu- loitiin tarvittava määrä tapauksia ja laskettiin verokertymä tapausten pohjalta. Eli toisin sanoen luotiin keinotekoisesti tapauksia, joiden palkka- jakauma on samanlainen kuin 65–69-vuotiaiden
palkat todellisuudessa.
18–24-vuotiaiden kohdalla menettely on muu- ten identtinen, mutta eläketuloja ei luonnollisesti ole ja etuuksia on arvioitu olevan pohjalla 1 000 euroa.
Liitetaulukko 1. 65-vuotta täyttäneiden eläkkeensaajien palkkatulojen desiilit ja palkkasumma sekä palkkaa saaneiden määrä 2018
Ikäluokka | Eläkeläisiä | Palkka- tuloja | Palkkaa (%) | P10 | P20 | P50 | P80 | P90 | Palkka- summa |
63–64 | 75 156 | 17 496 | 23,3 | 240 | 665 | 4 994,5 | 24 220 | 24 220 | 172,5 |
65–69 | 341 499 | 59 960 | 17,6 | 176 | 370 | 3 060,0 | 23 599 | 23 599 | 527,8 |
70–74 | 328 986 | 37 282 | 11,3 | 120 | 224 | 1 141,5 | 16 446 | 16 446 | 217,8 |
75– | 508 891 | 17 576 | 3,5 | 80 | 150 | 480,0 | 8 106 | 8 106 | 57,1 |
Yhteensä | 1 254 532 | 132 314 | 10,5 | 140 | 262 | 1 920,0 | 20 420 | 20 420 | 975,2 |
LIITEKUVIO 1. Palkkaa saaneiden määrä ikäluokittain 1995–2018 (euroa)
65–69
70–74
63–64
75–
70 000
60 000
50 000
40 000
30 000
20 000
10 000
0
1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017
Lähde: Tilastokeskus.
Liitetaulukko 2. 65–69-vuotiaat palkka- ja eläketulojen mukaan 2018 (osuus eläketuloluokasta %)
Eläketulot | 0 | 1– 5 000 | 5 001– 10 000 | 10 001– 15 000 | 15 001– 20 000 | 20 001– 30 000 | yli 30 000 | Yhteensä Henkilöitä | |
5 001–10 000 | 90,9 | 5,3 | 1,7 | 0,6 | 0,5 | 0,6 | 0,3 | 100 | 24 449 |
10 001–15 000 | 84,9 | 9,2 | 2,8 | 1,2 | 0,7 | 0,8 | 0,4 | 100 | 72 395 |
15 001–20 000 | 80,8 | 10,7 | 3,4 | 1,9 | 1,3 | 1,3 | 0,7 | 100 | 72 574 |
20 001–25 000 | 78,6 | 12,3 | 3,5 | 1,9 | 1,3 | 1,4 | 1,0 | 100 | 63 338 |
25 001–30 000 | 76,9 | 13,4 | 3,3 | 2,0 | 1,3 | 1,7 | 1,5 | 100 | 40 491 |
yli 30 000 | 70,2 | 16,9 | 3,6 | 2,2 | 1,4 | 1,9 | 3,7 | 100 | 61 343 |
LIITEKUVIO 2. Eläketulovähennys ja työtulovähennys palkkatulojen mukaan keskivertoeläkeläisellä
Vero
Eläketulovähennys (kunta)
Työtulovähennys
4 000
3 500
3 000
2 500
2 000
1 500
1 000
500
0
200
400
600
800
1 000
1 200
1 400
1 600
1 800
2 000
2 200
2 400
2 600
2 800
3 000
3 200
3 400
3 600
3 800
4 000
4 200
4 400
4 600
4 800
5 000
0
Kuviossa on havainnollistettu, miten veron, kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen ja työtulovähennyksen määrä kehittyvät palkkatulojen kasvaessa. Palkkatulojen lisäksi henkilöllä on siis jo entuudestaan 20 000 eläketuloja.
LÄHTEET
Xxxxx, X., Xxxxx, X., Xxxxxxx, J., Xxxxxxxx, M., Xxxxxx, O., Pääkkö- nen, J. ja Xxxxxxxx, V. (2020). Suomen julkisen talouden kes- tävyys – Talousnäkymät, Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2020:59.
EVA (2020). Menojen kirja, XXX Xxxxx.
Xxxxxxxx, X. ja Pyykkönen, T. (2015). Yhä useampi eläkeläinen tekee työtä, Tieto&trendit, xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/0000/ yha-useampi-elakelainen-tekee-tyota/ (haettu 25.8.2021).
Xxxxx, X. Xxxxx, P. ja Vihriälä, V. (2009). Ikääntymisraportti. Kokonais- arvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2009.
Xxxxxx, X. (2019). Tilastokeskuksen 2019 väestöennusteeseen poh- jautuva pitkän aikavälin eläkelaskelma, Muistio, Eläketurvakes- kus.
Rotkirch, A. (2021). Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä – Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle, Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2021:2.
Xxxxxxxx, X. (toim.) (2011). Työurat pidemmäksi – selvityksiä työura- ryhmälle, Eläketurvakeskuksen selvityksiä 2011:1.
Vihriälä, X., Xxxxxxxxx, B., Xxxxxxx, X. ja Xxxxxxxx, R. (2020).
Talouspolitiikan strategia koronakriisissä, Valtioneuvoston julkai- suja 2020:13.
VIITTEET
1 Vihriälä ym. (2020). 2 Aalto ym. (2020).
3 Ks. esim. EVA (2020).
4 Ks. Aalto ym. (2020).
5 Rotkirch (2021).
6 Ks. Vihriälä ym. (2020).
7 Laskettu Tilastokeskuksen väestöennusteen ja työssäkäyntitilaston ikäryhmittäisten tietojen pohjalta.
8 Työllisten määrä tulisi määrittää esimerkiksi 1 000 euroa kuukau- dessa tienaaviin.
9 Työttömyysturvan lisäpäivät.
10 Laskelmassa on eläköityminen ja nuorten tuleminen työmarkki- noille. Arvio on tehty näin: lasketaan 1-vuotisikäluokittain työlli- syysasteet. Tämän jälkeen annetaan väestön ikääntyä vuosi ker- rallaan ja kerrotaan kunkin ikäluokan koko työllisyysasteella, jotta saadaan työllisten määrä seuraavana vuonna.
11 Kannisto ja Pyykkönen (2015).
XXX Xxxxxxxxx Uusi sukupolvisopimus kirjoittajat
VTM, konsultti
XXXXX XXXXXXXXX
YTM, tutkija
XXXXXX XXXXXXXXX
ELINKEINOELÄMÄN VALTUUSKUNTA
Elinkeinoelämän valtuuskunta XXX on elinkeinoelämän ajatuspaja, jonka tavoitteena on edistää yhteiskunnan pitkän aikavälin menestystä.
XXX toimii elinkeinoelämän ja yhteiskunnan vaikuttajien kohtaamispaikkana.
EVA tuottaa tietoa ja uusia näkökulmia julkiseen keskusteluun.
XXX Analyysit ottavat kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja tarjoavat ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Analyysit löytyvät EVAn kotisivuilta xxx.xxx.xx.
ISSN 2342-0774 (Painettu) • ISSN 2342-0782 (PDF)