KOULUTUSSOPIMUKSET YLIOPISTOSAIRAALAN ULKOPUOLISTEN KOULUTUSPAIKKOJEN KANSSA – KRITEERIT
KOULUTUSSOPIMUKSET YLIOPISTOSAIRAALAN ULKOPUOLISTEN KOULUTUSPAIKKOJEN KANSSA – KRITEERIT
Lääketieteellistä opetusta antavat yksiköt valvovat erikoishammaslääkärikoulutusta. Yksikkö voi hyväksyä kriteerit täyttäviä yliopiston ulkopuolisia terveydenhuollon yksiköitä koulutuspaikoiksi, jotta voidaan taata riittävien valmiuksien saaminen erikoishammaslääkärikoulutuksen aikana. Erikoishammaslääkärikoulutuksen tulee myös kyetä vastaamaan terveyspalvelujärjestelmän ja sen asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin sekä turvata lääkäreiden saatavuus terveyspalvelujärjestelmässä.
KOULUTUSPAIKAN HYVÄKSYMISEKSI VAADITTAVAT KRITEERIT
Kouluttaja ja henkilökohtainen ohjaaja
Kouluttajan tulee olla pääsääntöisesti alan dosentti. Paikalliset olosuhteet huomioiden, kouluttajaksi voidaan nimetä myös alan erikoislääkäri. Kouluttajalla tulisi olla myös pedagogista koulutusta.
Koulutuspaikan resurssit
- koulutus tulee toteuttaa terveystieteiden tiedekunnan hyväksymän erikoisalan opetussuunnitelman mukaan
- potilasaineiston on oltava riittävän monipuolinen ja yliopistosairaalan potilasaineistoa täydentävä
- yksikön tulee päivystää niillä aloilla, joilla päivystys on olennaista, takapäivystyksen tulee olla kunnossa
- yksikössä on oltava sopiva alan kirjasto, jossa on erikoisalan tenttivaatimuksissa vaadittavat kirjat ja lehdet sekä elektroniset tiedonsaantijärjestelmät
- erikoistuvan hammaslääkärin tulee osallistua säännölliseen toimipaikkakoulutukseen (mm. säännöllinen meeting-toiminta), jota edellytetään 2-5 tuntia viikossa lukukausien aikana.
- toimipaikkakoulutuksen lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan järjestää muuta, erikoistuvien hammaslääkärien tarpeista lähtevää koulutusta, joka määritellään koulutussopimuksissa. Erikoistuvien hammaslääkärien tulee myös voida osallistua (mm. evo-rahan tai aluehallintoviraston kautta työnantajille maksettavan tuen turvin) ulkopuoliseen koulutukseen.
Koulutussopimus
Koulutuspaikaksi hakevan yksikön tulee ottaa yhteyttä ko. koulutusohjelman vastuuhenkilöön (tähän tehtävään nimetty yliopiston professori tai dosentti) ja sopia koulutussopimuksesta ja sen sisällöstä. Koulutussopimuksessa on käytävä ilmi hyväksyttävä koulutusaika, kouluttajat ja mitkä valmiudet erikoistuvan hammaslääkärin tulee saavuttaa koulutusjakson aikana. Erikoistuvalle hammaslääkärille tulee nimetä henkilökohtainen ohjaaja. Erikoistuvan edistymisen arviointiin tulee käyttää muodollista seurantajärjestelmää (lokikirja ja säännöllinen arviointi). Jos koulutuspaikan toiminnassa tapahtuu oleellisia muutoksia, harkitaan koulutusoikeuksia uudelleen.
Ulkopuolisen koulutuspaikan hyväksymisestä päättää kyseisen erikoisalan vastuuhenkilö. Koulutuspaikaksi hyväksytyn sairaalan tai terveyskeskuksen tulee osallistua yliopiston järjestämään evaluaatioon (kustannukset evo-rahoista tai valtion maksamista erikoishammaslääkärikoulutuksen korvauksista).
Koulutussopimuksen allekirjoittavat koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kouluttaja. Koulutussopimuksesta on toimitettava kopio tiedekuntaan opintohallinnon päällikölle.
Henkilökohtainen koulutussopimus
Silloin kun ei ole tarkoituksenmukaista tehdä pysyvää koulutuspaikkasopimusta, voidaan tarpeen mukaan tehdä erikoistuvaa hammaslääkäriä koskeva henkilökohtainen koulutussopimus. Sopimus tarkoittaa, että koulutusohjelman vastuuhenkilö ja sairaalassa tai terveyskeskuksessa oleva kouluttaja tekevät yhdessä erikoistuvan kanssa koulutussopimuksen, jossa määritellään hyväksyttävä koulutusaika sekä opeteltavat tiedot ja taidot. Henkilökohtaisen koulutussopimuksen hyväksyy koulutusohjelman vastuuhenkilö ja sopimuksesta toimitetaan kopio tiedekuntaan opintohallinnon päällikölle.
Valinta yliopistosairaalan ulkopuoliseen koulutuspaikkaan
Jos yliopistosairaalan ulkopuolinen koulutus on ennen varsinaista yliopistosairaalassa suoritettavaa koulutusjaksoa, yliopistosairaalan ulkopuolisen kouluttajan tulee neuvotella koulutusohjelman vastuuhenkilön kanssa valinnasta ennen lopullista päätöksentekoa.
Ulkopuolisten koulutuspaikkojen määrä
Erikoishammaslääkäreiden alueellinen ja valtakunnallinen tarve tulee ottaa huomioon erikoisaloittain päätettäessä ulkopuolisten koulutuspaikkojen määristä. Koulutuspaikkojen määrä tulee mitoittaa siten, että erikoistuminen sujuu joustavasti.