SUOMEN RAPORTTI KANSALLISTEN VÄHEMMISTÖJEN SUOJELUA KOSKEVAN PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

SUOMEN RAPORTTI KANSALLISTEN VÄHEMMISTÖJEN SUOJELUA KOSKEVAN PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

Johdanto

Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus1 (jäljempänä puitesopimus) hyväksyttiin Euroopan neuvoston ministerikomiteassa 10 päivänä marraskuuta 1994 ja sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 helmikuuta 1998. Tällöin puitesopimus tuli myös Suomen osalta voimaan. Tähän mennessä (tilanne 18.1.1999) puitesopimuksen on allekirjoittanut 37 valtiota, joista 24 on sen ratifioinut.

Puitesopimus on ensimmäinen oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja, joka nimenomaan koskee kansallisten vähemmistöjen suojelua. Se on myös ensimmäinen kansainvälinen asiakirja, jolla alueellisesti toteutetaan Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1992 julistusta kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista.

Puitesopimuksessa määritellään ohjelmaluonteisesti ne periaatteet, jotka velvoittavat sopimusvaltiota omalla alueellaan suojelemaan kansallisia vähemmistöjään. Vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeusolot on saatettava sopimuksen mukaiseen tilaan kansallisella lainsäädännöllä, hallintokäytäntöä muuttamalla tai tekemällä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia.

Sopimuksen valvonta kuuluu Euroopan neuvoston ministerikomitealle, jota avustaa neuvoa-antava komitea. Valvontaa varten sopimusvaltiot antavat neuvoa- antavalle komitealle raportin lainsäädännöllisistä ja muista toimenpiteistä, jotka on toteutettu puiteyleissopimuksessa esitettyjen periaatteiden täytäntöönpanemiseksi. Komitea käsittelee raportin ja antaa sen perusteella ministerikomitealle suosituksia. Ministerikomitea antaa tämän jälkeen päätöksensä siitä, miten sopimus on pantu täytäntöön kyseisessä valtiossa.

Valvontaan liittyvät asiakirjat kuten valtion raportti, komitean suositukset ja ministerikomitean päätös, ovat kaikki julkisia. Neuvoa-antavassa komiteassa on 18 jäsentä. He toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan.

Tämä on Suomen ensimmäinen raportti siitä, miten sopimuksen määräyksiä on toteutettu Suomessa. Raportti on valmisteltu virkasmiestyönä ulkoasiainministeriössä eri ministeriöiden ja viranomaisten lausuntojen pohjalta. Lisäksi lausuntoa on pyydetty seuraavilta vähemmistöjärjestöiltä: Svenska Finlands Folkting, saamelaisten itsehallintoelin Saamelaiskäräjät, Romaniasiain neuvottelukunta, Suomen Islam-seurakunta, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvosto ja vanhavenäläisen vähemmistön edustaja. Lausunnon ovat antaneet Saamelaiskäräjät ja venäläisen vähemmistön edustaja. Romaniasiain

1 SopS 1-2/1998, HE 107/1997 vp.

neuvottelukunnan lausunto on sisällytetty sosiaali- ja terveysministeriön lausuntoon.

Suomi ei ole määritellyt ratifiointinsa yhteydessä, mitkä ryhmät olisi katsottava "kansallisiksi vähemmistöiksi". Käytännössä Suomi on aikaisemmin raportoinut YK:n valvontaelimille saamelaisista, romaneista, juutalaisista, tataareista, vanhavenäläisistä ja suomenruotsalaisista.

SISÄLLYSLUETTELO
Xxxxxxxx		sivu 1
Sisällysluettelo	3
Luettelo liitteistä		4
OSA I Yleistä		5
OSA II Artikla 1		7
Artikla 3		8
Artikla 4		10
Artikla 5		12
Artikla 6		15
Artikla 7		17
Artikla 8		18
Artikla 9		19
Artikla 10		20
Artikla 11		22
Artikla 12		24
Artikla 13		25
Artikla 14		26
Artikla 15		28
Artikla 16		30
Artikla 17		30
Artikla 18		31

LIITTEET

(toimitetaan neuvoa-antavalle komitealle lähetettävän englanninkielisen raportin liitteinä)

Luettelo liitteistä

- Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus. Suomen 13. ja 14. raportti. Ulkoasiainministeriön julkaisuja 10/1997 (englanninkielinen käännös)

- Fundamental Rights in the Constitution of Finland, Publications of the Ministry for Foreign Affairs 6/1998

- Xxxxx Xxxxxxx: The Role of Advisory Board on Romani Affairs in Finnish Administration (14 October 1997)

- Valtioneuvoston periaatepäätös hallinnon toimenpiteiksi suvaitsevuuden lisäämiseksi (englanninkielinen käännös)

- Lainsäädäntöä

Laki saamelaiskäräjistä (974/1995) Uskonnonvapauslaki ja asetus (267/1922) Yhdistyslaki (503/1989)

Painovapauslaki (1/1919) Nimilaki (694/1985) Kielilaki (148/1922)

Kielilain täytäntöönpanoasetus (311/1922)

Laki saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa (516/1991) Yleisradiolainsäädäntö 9.10.1998

Ahvenanmaan itsehallintolaki (1144/1991)

Suomen perustuslait (Constitutional Laws of Finland, Oy EDITA AB, Helsinki 1996)

- Tilastoja:

Väestö kielen mukaan maakunnittain

Väestö kielen mukaan vuosien 1900-1997 lopussa Kunnat virkakielen ja väestö kielen mukaan 31.12.1997

Väestö uskonnollisen yhdyskunnan ja sukupuolen mukaan 1980-1997 Bruttokansantulo, 1980-1997

Kansantulo ja kansantalouden käytettävissä oleva tulo, 1994-1997 Tietolähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 1998, tilastokeskus

Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset - suurimmat ryhmät Tietolähde: Väestörekisterikeskus

Osa I

Xxxxxxxxxxx raportointiohjeissa esitettyihin kysymyksiin todetaan seuraavaa.

1. Viimeaikaiset lausumat valtion suhtautumisesta kansallisiin vähemmistöihin

Ulkoasiainministeri Xxxxxxx antoi 11.11.1998 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle selonteon ihmisoikeuksista Suomen ulkopolitiikassa. Siinä todetaan, että Suomen hallituksen ohjelman painopistealueina ovat naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet, ja että Suomi pyrkii erityisesti edistämään näiden ryhmien oikeuksien toteutumista. Tämä tapahtuu sekä laatimalla uusia ihmisoikeusnormeja että panostamalla jo olemassa olevien normien toteuttamiseen käytännössä.2

2. Kansainvälisen oikeuden asema Suomessa

Kansainväliset sopimukset eivät suoraan ole sovellettavissa Suomessa. Suomi soveltaa käytännössä useimmiten ns. dualistista mallia kansainvälisten sopimusten suhteen. Kansainväliset sopimukset saatetaan yleensä kansallisesti voimaan erillisellä lainsäädäntötoimenpiteellä; joko ns. blankolailla tai asetuksella. Tämän jälkeen sopimukset ovat voimassa ja sovellettavissa kuten kansallinen lainsäädäntö.

Tämän ohella Suomen lainsäädäntöä on muutettu vastaamaan kansainvälisten sopimusten sisältöä. Muun muassa hallitusmuodon perusoikeussäännökset uudistettiin vuonna 1995. Tavoitteena oli, että perusoikeusjärjestelmä täysin vastaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Monien perusoikeuksien kohdalla KP-sopimus on ollut tärkein vertailukohde, joissakin Euroopan ihmisoikeussopimus on ollut merkittävin.

Myös kansallisessa lainsäädännössä on nimenomaisia viittauksia kansainvälisiin sopimuksiin. Tällöin laki sisältää nimenomaisen säädöksen siitä, että tietty sopimus on otettava huomioon. Joissakin tapauksissa kansainvälisille sopimuksille voidaan myös viittaussäännöksessä antaa etusija kansalliseen lakiin nähden.

3. Suomen valtiomuoto

Suomen valtiomuoto on tasavalta. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Presidentin toimikausi on kuusi vuotta. Parlamenttina toimii yksikamarinen eduskunta, jossa on 200 edustajaa. Eduskunta valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan.

4. Historiasta

Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa 1100-luvulta vuoteen 1809, jolloin Suomesta tuli autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän tsaarin alaisuuteen. Suomi itsenäistyi 6.12.1917.

5. Tilastotietoa

2 Ulkoasiainministeri Xxxxx Xxxxxxx eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle antama selonteko "Ihmisoikeudet ja Suomen Ulkopolitiikka", Ulkoasiainministeriön julkaisuja 12/1998, sivut 12-13.

Väestön määrä oli vuodenvaihteessa 1997-1998 Suomessa 5.147.349 henkilöä. Bruttokansantuotteen ja kansantuotteen määrä selviävät raportin liitteestä.

6. Vähemmistö vähemmistössä - tilanne

Ahvenanmaan maakunnassa asuvat suomenkieliset ja saamelaisten kotiseutualueella asuvat Inarin saamelaiset ja kolttasaamelaiset ovat ns. vähemmistöjä vähemmistössä. Suomenkielisiä on Ahvenanmaalla noin 1200, alle 5 % Ahvenanmaan asukkaista. Suomen noin 6.400 saamelaisesta Inarin saamea ja koltansaamea kumpaakin puhuu parisataa henkilöä.

Osa II

Artikla 1

Kansallisten vähemmistöjen sekä näihin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelu on kiinteä osa ihmisoikeuksien kansainvälistä suojaamista, joka sellaisenaan kuuluu kansainvälisen yhteistyön piiriin.

Suomi on vähemmistöasioihin liittyen yhteistyössä pääasiassa seuraavien kansainvälisten järjestöjen kanssa: YK, Euroopan neuvosto, Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ), ILO, UNESCO. Suomi on EU:n jäsen.

Suomi on nyt käsiteltävän puitesopimuksen ohella ratifioinut seuraavat vähemmistöjen suojelun kannalta keskeiset kansainväliset sopimukset: Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966, SopS 7-8/1976),

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966, SopS 6/1976),

Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen sopimus (1965, SopS 37/1970),

Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989, SopS 56-60/1991),

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (1979, SopS 67- 68/1986),

Euroopan ihmisoikeussopimus (1950, SopS 18-19/1990),

Alueellisia tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (1992, SopS 23/1998),

Euroopan sosiaalinen peruskirja (1961, SopS 43-44/1991), Euroopan unionin liittymissopimuksen 3. pöytäkirja (1994).

Kahdenvälisten sopimusten osalta viitataan artiklaan 18.

Vastauksena raportointiohjeissa esitettyyn kysymykseen

Suomen perustuslain mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Hallitusmuodon 16 §:n3 mukaan jokaisella, siis myös kansallisiin vähemmistöihin kuuluvilla, on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Artikla 3

3 Katso "Fundamental Rights in the Constitution of Finland", jossa selitetään hallitusmuodon perusoikeussäännökset.

1. Jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus vapaasti valita, kohdellaanko häntä sellaisena vai ei, eikä tästä valinnasta tai siihen liittyvien oikeuksien käyttämisestä saa seurata mitään haittaa.

2. Kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat yksin samoin kuin yhdessä toisten kanssa käyttää tähän puiteyleissopimukseen sisältyvistä periaatteista johtuvia oikeuksia ja nauttia niistä johtuvista vapauksista.

Lainsäädäntö

Käsitettä "kansallinen vähemmistö" ei käytetä Suomen lainsäädännössä. Hallitusmuodon 14 § 3 momentti takaa "ryhmille" oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.4 Näitä "ryhmiä" ei ole lakitekstissä rajattu. Kyseisen lainkohdan perusteluissa (HE 309/1993 vp) perustuslaissa tarkoitettuja ryhmiä olisivat saamelaiset ja romanit sekä lähinnä kansalliset ja etniset vähemmistöt kuten juutalaiset ja tataarit. Perusteluissa todetaan, että

"Ehdotus ei kuitenkaan rajoitu koskemaan vain perinteisiä Suomessa olevia vähemmistöjä. Toisaalta säännöksen tarkoittamana ryhmänä ei voida pitää esimerkiksi satunnaisesti Suomessa oleskelevaa ihmisjoukkoa, vaan ryhmältä edellytetään tiettyä kiinteyttä ja pysyvyyttä. [...] Säännös ei rajoittuisi pelkästään vähemmistöjen kielellisten oikeuksien turvaamiseen, vaan ulottuisi laajemmin turvaamaan vähemmistöjen kulttuurimuotoja. [...] Yhdessä 16 a §:n 1 momentin kanssa säännös velvoittaisi julkista valtaa sallimaan ja tukemaan siinä tarkoitettujen ryhmien oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. Säännös tarjoaa valtiosääntöisen perustan myös siinä tarkoitettujen ryhmien elinolosuhteiden kehittämiselle niiden omaa kulttuuriperinnettä kunnioittaen."5

Ratifioidessaan puitesopimuksen Suomi ei ole luetellut sopimuksen piiriin kuuluvia kansallisia vähemmistöjä. Tämä johtuu siitä, ettei vähemmistöjen olemassaolo riipu hallituksen julistuksesta, vaan tosiasiallisesta tilanteesta maassa. Käytännössä on katsottu, että puitesopimus koskisi saamelaisia, romaneja, juutalaisia, tataareja, ns. vanhavenäläisä sekä de facto myös suomenruotsalaisia.

Suomen lainsäädännössä vähemmistöjä koskevia määritelmiä kuitenkin löytyy saamelaiskäräjälaista, laissa saamenkielen käytöstä viranomaisissa6, kolttalaista (253/1995), ja vuosina 1976-1981 voimassa olleessa laissa mustalaisväestön asunto-olojen parantamisesta (713/1975).

Vähemmistöt

4 "Fundamental Rights in the Constitution of Finland", sivut 29-30.

5 HE 309/1993 vp, sivu 65.

6 Laki saamelaiskäräjistä ja laki saamen kielen käytöstä viranomaisissa ovat raportin liitteenä.

Suomenruotsalaiset ovat Suomen suurin vähemmistö, 293.691 henkilöä (5,71 % väestöstä) vuodenvaihteessa 1997-98. Suomenruotsalaiset ovat kielivähemmistö. He asuvat ensisijaisesti Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomen rannikkoalueella ja Ahvenanmaalla.

Saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa. Suomessa suurin osa saamelaisista, 4.000 henkilöä, asuu Lapissa saamelaisten kotiseutualueella (Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän kunnan Lapin paliskunnan alue) ja muualla maassa heitä on noin 2.400.

Romaneja on Suomessa arviolta 10.000. Romaneja asuu koko maassa, mutta suurin osa heistä on sijoittunut Etelä-Suomen taajamiin. Romanit ovat asuneet Suomen alueella lähes viisisataa vuotta.

Juutalaisia Suomessa on noin 1.300. He asuvat pääosin Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Tarkkaa tietoa siitä, koska ensimmäiset juutalaiset saapuivat Suomeen ei liene saatavissa, mutta 1850-luvulla heitä oli parisataa.

Tataarit ovat turkinsukuinen muslimivähemmistö, jonka jäsenten esivanhemmat tulivat Suomeen 1870-1920 välisenä aikana. Tataareja on tällä hetkellä arviolta 900. He asuvat pääosin pääkaupunkiseudulla.

Vanhavenäläiset ovat Suomeen pääosin viime vuosisadan aikana ja viime vuosisadan vaihteessa muuttaneiden venäläisten jälkeläisiä. Tämän ryhmän koko on vaikeasti arvioitavissa, koska viime vuosina venäjää puhuvien henkilöiden määrä on huomattavasti lisääntynyt Suomessa kasvaneen maahanmuuton seurauksena. Venäjää äidinkielenään puhuvia on tällä hetkellä yli 20.000.

Vanhavenäläisten määrän on arvioitu olevan noin 5.000 henkilöä.

Suomen tietosuojalainsäädännössä kielletään sellaisten arkaluontoisten henkilötietojen tallettaminen, jotka on tarkoitettu kuvaamaan rotua tai etnistä alkuperää. Näin ollen esimerkiksi romanivähemmistöön kuuluvien lukumäärä on vain arvioitavissa. Kielto ei kuitenkaan ole ehdoton; tällaisia tietoja saa kerätä henkilörekisteriin laissa tai asetuksessa säädetyin edellytyksin. Arkaluontoisten henkilötietojen julkisuudesta on säädetty erikseen.7

Muut vähemmistöryhmät

Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrä ilmenee raportin liitteenä olevasta taulukosta. Vuodenvaihteessa 1997-1998 heitä oli 80.600 henkilöä. Neljä suurinta ryhmää olivat venäläiset (14.316), virolaiset (9.689), ruotsalaiset (7.507) ja

somalit (5.238).8

Eräänä erityisryhmänä voidaan tässä yhteydessä mainita inkeriläiset, jotka ovat Suomesta Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Ruotsin saamalle Inkerinmaalle (nykyisen Venäjän federaation alueella) muuttaneiden jälkeläisiä. Vuosina 1990- 1997 Suomeen on arvioiden mukaan muuttanut noin 20.000 inkerinsuomalaista.

7 Vertaa sivu 14.

8 Katso liitteenä oleva Väestörekisterikeskuksen taulukko "Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset".

Vastauksena raportointiohjeissa esitettyyn kysymykseen Väestötietoviranomaiset

Väestökirjanpidon keskusviranomaisena on väestörekisterikeskus. Väestötietojärjestelmään talletetaan tiedot Suomen kansalaisista seuraavasti: henkilötunnus, nimi, osoite ja kotikunta, tiedot vanhemmista ja lapsista sekä puolisosta, kansalaisuus sekä henkilön ilmoittamat tiedot äidinkielestä ja ammatista. Tilastokeskus laatii tilastoja muun muassa kansalaisuuden, kielen ja syntymämaan mukaan. Tilastokeskus laatii tilastot väestörekisterikeskukselta saamiensa tietojen perusteella. Etnisistä väestöistä - esimerkiksi romanit - ei kerätä tietoja eikä niistä myöskään ole tilastoja.9

Artikla 4

1. Sopimuspuolet sitoutuvat takaamaan kansallisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille oikeuden yhdenvertaisuuteen lain edessä ja tasavertaiseen lain suojaan. Tässä suhteessa kaikki syrjintä kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perusteella on kielletty.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat tarvittaessa ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin täyden ja tehokkaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän sekä poliittisen elämän ja kulttuurielämän aloilla kansalliseen vähemmistöön ja valtaväestöön kuuluvien välillä. Tässä suhteessa sopimuspuolten tulee asianmukaisesti ottaa huomioon kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden erityisolosuhteet.

3. Edellä 2 kappaleen mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä ei pidetä syrjintänä.

Lainsäädäntö

Hallitusmuodon 5 § 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja 5 § 2 momentti sisältää yleisen syrjintäkiellon. Hallitusmuodon 16 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Hallitusmuodon 16 a §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.10

Hallitusmuodon 46 §:n mukaan oikeuskansleri ja 49 §:n mukaan eduskunnan oikeusasiamies valvovat perinteisen laillisuusvalvonnan osana myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista ja näin ollen niin ikään vähemmistöjen oikeuksia.

Suomen kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen johdosta YK:n rotusyrjintäkomitealle annetussa 13. ja 14. raportissa on selostettu rikoslakiuudistusta syrjintäkieltosäädösten osalta. Tältä osin viitataan siihen, mitä mainitussa raportissa on todettu rikoslain 11 luvun 6-9 §:ssä säädetyistä joukkotuhonnan (6 §) ja sen valmistelun (7 §) sekä kansanryhmän syrjintään

9 Liitteenä tiedot väestöstä äidinkielen mukaan vuodenvaihteessa 1997-1998. Katso myös tilastokeskuksen kotisivut xxx.xxxx.xx.

10 "Fundamental Rights in the Constitution of Finland", sivut 15 ff, 34-38.

kiihottamisen kieltämisestä (8 §) sekä syrjintäkiellosta (9 §). Lisäksi viitataan siihen, mitä työsyrjinnän kiellosta (rikoslain 47:3) on selostettu.11

Erityistoimet yhdenvertaisuuden edistämiseksi

Yhdenvertaisuuden edistämiseksi on tiettyihin ryhmiin suunnattu asuntopoliittisia erityistukitoimia. Esimerkkinä voidaan mainita toimet romanien asunto-olojen järjestämiseksi. Mustalaisväestön asunto-olojen parantamisesta annetun lain (713/1975) nojalla lainoitettiin vuosina 1976-81 sekä omistus- että vuokra- asuntoja romanien käyttöön. Kolttalain (253/1995) tavoitteena on edistää kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteita ja toimeentulomahdollisuuksia sekä ylläpitää ja edistää kolttakulttuuria mm. taloudellisin avustuksin.

EU:n liittymissopimuksen 3. pöytäkirjan 1 artiklan mukaan sen estämättä, mitä EY:n perustamissopimuksessa määrätään, saamelaisille saadaan myöntää yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen.

Valtiopäiväjärjestyksen 52 a §:n mukaan saamelaisia on kuultava heitä koskevassa asiassa lainsäädäntöhankkeen yhteydessä.

Syrjintä

Suomen lainsäädännön voidaan katsoa muodollisesti tarjoavan riittävät oikeusturvatakeet syrjinnän estämiseksi (hallitusmuoto 5 § ja rikoslaki 9 §). Tosiasiallisesti lain tarjoama suoja ei aina ole riittävä. Erityisesti romanit ovat kokeneet syrjintää jokapäiväisissä elämäntilanteissa. Poliisin tilastojen mukaan suurin osa rasistisista syrjintärikoksista kohdistuu nimenomaan romaneihin, vaikka heitä on esimerkiksi ulkomaalaisiin verrattuna kahdeksan kertaa vähemmän.

Työministeriö asetti 1.10.1998 johtoryhmän perusteilla olevalle kansallisen rasismin ja etnisen syrjinnän seurantajärjestelmälle. Johtoryhmän tehtävänä on yhteensovittaa EU komission 25.3.1998 antamassa tiedonannossa "Rasismin vastainen toimintasuunnitelma" edellytettäviä kansallisen tason toimenpiteitä ja valmistella kansallinen toimintaohjelma. Seurantajärjestelmässä seurataan sekä uusiin maahanmuuttajaryhmiin että vanhoihin etnisiin vähemmistöihin kuuluviin kohdistuvaa syrjintää yhteiskunnan eri alueilla.

Muilta osin syrjinnänvastaisten toimenpiteiden osalta viitataan artiklan 6 kohdalla esitettyyn.

11 Katso liitteenä oleva kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen johdosta annettu Suomen 13. ja 14. raportti, sivut 7-10.

Artikla 5

1. Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään olosuhteita, jotka ovat tarpeellisia, jotta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä säilyttää identiteettinsä oleelliset perustekijät nimittäin heidän uskontonsa, kielensä, perinnäistapansa ja kulttuuriperintönsä.

2. Sopimuspuolet pidättäytyvät kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden vastentahtoiseen sulauttamiseen tähtäävistä toimintaperiaatteista tai käytännöistä ja suojelevat näitä henkilöitä kaikelta toiminnalta, jonka tarkoituksena on tällainen sulauttaminen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta sopimuspuolten yleisen integraatiopolitiikkansa mukaisesti toteuttamiin toimenpiteisiin.

Suomen lainsäädännössä hallitusmuodon 14 § vastaa tämän artiklan sisältöä.

Hallitusmuodon 14 § 1 momentin mukaan suomi ja ruotsi ovat Suomen "kansalliskieliä". Suomea ja ruotsia on siten pidettävä maan "virallisina kielinä" tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä. Ahvenanmaan itsehallintolain 36 §:n mukaan maakunta on ruotsinkielinen.

Hallitusmuodon 14 § 2 momentin mukaan "Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan". Kielilaissa12 säädetään suomen ja ruotsin kielen käytöstä viranomaisissa.

Hallitusmuodon 14 § 3 momentin mukaan "Saamelaisilla alkuperäiskansana [...] on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. [...]" Säännökset saamenkielen käytöstä sisältyvät lakiin ja asetukseen saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa. Saamen kieli ei ole "kansalliskieli" eikä siten valtiosääntöisesti samassa asemassa kuin suomen ja ruotsin kieli.

Hallitusmuodon 14 § 3 momentti takaa myös romaneille ja muille ryhmille oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan ja kieltään.

Hallitusmuodon 9 §13 takaa jokaiselle uskonnonvapauden. Suomen lainsäädännössä ei ole nimenomaista mainintaa valtionkirkosta, mutta suurimpien kirkkokuntien, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkkokunnan suhde valtioon on kuitenkin järjestetty erityisellä lainsäädännöllä.

Tarkempi esitys uskontoon liittyvästä lainsäädännöstä on artiklan 8 kohdalla.

Vähemmistökulttuurien avustaminen

12 Kielilaki raportin liitteenä.

13 "Fundamental Rights in the Constitution of Finland, sivut 23-24.

Vähemmistökulttuuria edustavien ryhmien kulttuuri- ja julkaisutoimintaan sekä rasismin vastaiseen työhön on valtion talousarviossa varattu määräraha, esimerkiksi vuonna 1998 oli tähän tarkoitukseen varattu 2.000.000 mk.

Opetusministeriö tukee vähemmistökulttuuria edustavien ryhmien toimintaa ja rasismin vastaista kansalaistoimintaa seuraavin periaattein: Vähemmistökulttuuriryhmäksi katsotaan avustuksesta päätettäessä etniset ja kielelliset vähemmistöt sekä maahanmuuttajat kuten siirtolaiset, pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Tukea myönnetään vähemmistökulttuuria edustavien ryhmien oman kulttuurin ja identiteetin säilyttämiseen. Vähemmistökulttuuriryhmillä on oikeus itse valita oman kulttuurisen identiteetin säilyttämisensä tavat.

Vähemmistökulttuuriryhmien oikeudet ja velvollisuudet ovat yhtäläiset kaikkien valtion harkinnanvaraisia avustuksia saavien ryhmien ja yksilöiden kanssa.

Avustusten tarkoituksena on vahvistaa vähemmistökulttuuriryhmien myönteistä sopeutumista yhteiskuntaan ja luoda mahdollisuuksia käyttää hyväkseen yleisiä kulttuuripalveluja ja tukimuotoja.

Avustuksia voidaan myöntää äidinkielen vaalimiseen, kulttuuritraditioita ylläpitävien tapahtumien järjestämiskuluihin, vähemmistökulttuuriryhmien sisäisen yhteydenpidon tarpeisiin, omakohtaiseen taide- ja muuhun kulttuuriharrastustoimintaan, vähemmistökulttuurien ja kantaväestön kulttuurisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen vahvistamiseen, vähemmistökysymyksiä käsittelevän tiedotustoiminnan tarpeisiin sekä rasismin ja muukalaisvastaisuuden ehkäisytoiminnan tarpeisiin.

Saamenkielisen kulttuurin edistämiseen ja saamelaisjärjestöjen toimintaan osoitetaan vuosittain valtion talousarviossa erillinen määräraha. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon periaatteen mukaisesti opetusministeriö osoittaa tämän määrärahan saamelaiskäräjille. Vuonna 1998 määrärahan suuruus on ollut

1.000.000 markkaa.

Integraatiopolitiikka

Suomessa ei ole varsinaista kansallisia vähemmistöjä koskevaa integraatiopolitiikkaa. Suomessa on maahanmuuttopoliittinen ohjelma (Vn periaatepäätös 16.10.1997), joka koskee paluumuuttajia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan hallituksen esitys laiksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (HE 66/1998). Sen on tarkoitus tulla voimaan 1.3.1999.

Romanien ja saamelaisten osalta voidaan kuitenkin tässä yhteydessä todeta seuraavaa.

Kuten artiklan 3 kohdalla on todettu, saamelaiskäräjälain 3 § sisältää saamelaismääritelmän. Tämän mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen, 1) että hän itse tai ainakin yksi hänen (iso)vanhemmistaan on oppinut saamenkielen ensimmäisenä kielenään, tai 2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka 3) että ainakin

yksi hänen vanhemmistaan on tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Saamelaiskäräjistä annetun lain saamelaismääritelmä laajeni lakiehdotuksen eduskuntakäsittelyssä. Laajentunut saamelaismääritelmä on osoittautunut ongelmalliseksi ja se on kiristänyt kansalaisryhmien välisiä tunteita pohjoisessa. Saamelaiskäräjät, saamelaisneuvosto, saamelaisasiain neuvottelukunta, Lapin lääninhallitus sekä eräät muut tahot vaativat määritelmän supistamista. Niiden mukaan määritelmä tulee palauttaa joko yksinomaan saamen kielen taitoon perustuvaksi tai hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla rajatuksi. Määritelmän säilyttämistä ennallaan kannattavat eräiden saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa aikanaan vastustaneiden tahojen ohella Enontekiön ja Inarin kunnat.

Oikeusministeriön asiasta teettämän selvityksen perusteella ministeriö päätti tammikuussa 1997 ryhtyä toimenpiteisiin saamelaismääritelmän palauttamiseksi kieliperusteiseksi. Tarkoituksena oli antaa asiaa koskeva hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 1998 alkupuolella. Hankkeesta on toistaiseksi luovuttu, koska sen eteenpäin viemiseen ei löytynyt riittävää yksimielisyyttä.

Saamelaiskäräjien mielestä käräjien kokoonpano nykyisen määritelmän perusteella ei takaa saamelaisten oikeuksien toteutumista. Saamelaiskäräjät on ilmaissut huolensa siitä, että seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeuden voisi saada myös henkilö, joka ei ole saamelainen. Oikeusministeriö seuraa kuitenkin vaalien valmistelua ja toteutumista ja päättää saatujen kokemusten perusteella erikseen asian mahdollisesti vaatimista toimenpiteistä.

Saamelaiskäräjälaissa olevan saamelaisen määritelmän suhteesta tietosuojalainsäädäntöön voidaan, sen ohella mitä sivulla 9 on esitetty, todeta seuraavaa. Vaaliluettelo laaditaan saamelaisten yhteiskunnallisen osallistumisoikeuden takaamiseksi. Suomen tietosuoja- ja julkisuuslainsäädännön uudistushanke on eduskunnassa käsiteltävänä. Vaaliluettelon suhdetta tietosuoja- ja julkisuuslainsäädäntöön ei ole lopullisesti ratkaistu.

Saamelaisten kotiseutualueella suurimman osan metsämaasta omistaa nykyisen lainsäädännön mukaan valtio. Saamelaiset ovat asettaneet kyseenalaiseksi valtion omistusoikeuden näihin maihin. Ratkaisematta oleva kysymys omistusoikeudesta on estänyt esimerkiksi ILO:n sopimuksen nro 169 ratifioinnin Suomen osalta.

Apulaisoikeuskansleri on 10.12.1998 antamassaan päätöksessä kehottanut oikeusministeriötä ryhtymään asianmukaisiin ja riittäviksi katsottaviin toimenpiteisiin lainsäädännön muutostarpeiden selvitystyön järjestämiseksi.

Yllä mainitun ohella viitataan Suomen rotusyrjintäkomitealle antamaan 13. ja 14. raporttiin, jossa on sivuilla 24-28 seikkaperäisesti selostettu saamelaiskäräjälakiin liittyviä lainvalmistelutoimenpiteitä.

Romanien ja muun väestön välinen sosio-ekonominen ero on edelleen huomattava. Asumiseen liittyvät ongelmat, työttömyys, heikko koulutustaso, sosiaalisen ongelmat ja sitä kautta myös syrjäytyminen ovat yleisiä ilmiöitä romanien keskuudessa. Sosiaali- ja terveysministeriö on tämän vuoden alussa asettanut kaksi selvitysmiestä selvittämään romanipolitiikan nykytilaa ja tekemään kehittämisehdotuksia. Tarkoituksena on saada monipuolinen yleiskatsaus

romaniväestön tilanteesta, romanikulttuurin erityistarpeista sekä käydä läpi keskeinen lainsäädäntö erityisesti sosiaali- ja opetusalalla. Selvityksen perusteella laadittaisiin romanipolitiikan kehittämisehdotukset. Kartoituksen on tarkoitus olla valmis 31.5.1999 mennessä.

Artikla 6

1. Sopimuspuolet rohkaisevat suvaitsevuuden henkeä ja kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä ryhtyvät tehokkaisiin toimenpiteisiin edistääkseen keskinäistä kunnioitusta, ymmärtämystä ja yhteistyötä erityisesti koulutuksen, kulttuurin ja viestinnän alalla kaikkien alueellaan asuvien henkilöiden kesken riippumatta heidän etnisestä, sivistyksellisestä, kielellisestä tai uskonnollisesta identiteetistään.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan soveltuvia toimenpiteitä sellaisten henkilöiden suojelemiseksi, jotka voivat joutua syrjinnän, vihamielisyyden tai väkivallan tai niiden uhan kohteeksi etnisen, sivistyksellisen, kielellisen tai uskonnollisen identiteettinsä johdosta.

Tämän artiklan osalta viitataan yllä 4 artiklan kohdalla mainittuun rotusyrjintäkomitealle annettuun 13. ja 14. raporttiin. Raportissa on mm. selostettu syrjintää valvovia toimielimiä, hyviä etnisiä suhteita vaaliva ministeriryhmä ja valtioneuvoston periaatepäätöstä hallinnon toimenpiteiksi suvaitsevaisuuden lisäämiseksi14 sekä valtioneuvoston periaatepäätöstä hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi. Lisäksi seuraavat neuvottelukunnat ja toimikunnat esitellään raportissa: Pakolais- ja siirtolaisasiain neuvottelukunta (nyk. etnisten suhteiden neuvottelukunta), Saamelaisasioiden neuvottelukunta, Romaniasiain neuvottelukunta, Rasismin vastainen valtuuskunta ja Maahanmuutto- ja pakolaispoliittinen toimikunta.15

Työministeriöllä on koordinoiva rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa ja hyvien etnisten suhteiden edistämisessä ja rasismin ja syrjinnän vastaisessa työssä.

Etnisten suhteiden neuvottelukunta

Pakolais- ja siirtolaisasiain neuvottelukuntaa koskeva uusi asetus tuli voimaan 1.3.1998. Asetusmuutoksen myötä neuvottelukunnan nimi muutettiin pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunnasta etnisten suhteiden neuvottelukunnaksi.

Edelliseen neuvottelukuntaan verrattuna uuden neuvottelukunnan tehtäviin lisättiin rasismia ja etnisiä suhteita koskevat tehtävät.

Neuvottelukunnan nimen muutoksella valtioneuvosto on halunnut korostaa rasismin vastaisten toimenpiteiden ja hyvien etnisten suhteiden yhä tärkeämpää merkitystä siirtolaisuus- ja pakolaispolitiikan oleellisena osana. Edellisessä neuvottelukunnassa olleen yhden maahanmuuttajia edustaneen varsinaisen jäsenen ja tämän varajäsenen asemesta neuvottelukunnan jäsenistä puolet on maahanmuuttaja- ja muita etnisiä yhteisöjä edustavia. Yhteisöt ovat itse valinneet heitä edustavat jäsenensä ja varajäsenensä. Edellisen neuvottelukunnan toiminnassa maahanmuuttajien ja perinteisten vähemmistöjen osallistumista

14 Englanninkielinen käännös tämän raportin liitteenä.

15 Suomen 13. ja 14. raportti rotusyrjintäkomitealle, sivut 11-17.

pyrittiin vahvistamaan nimeämällä heidän edustajiaan neuvottelukunnan asettamiin jaostoihin. Uusi kokoonpano mahdollistaa nyt entistä paremman vuorovaikutuksen ministeriöhallinnon ja niiden alaisten viranomaisten, kuntien työelämän osapuolten, uskonnollisten yhteisöjen, kansalaisjärjestöjen ja maahanmuuttajien ja perinteisten vähemmistöjen välillä. Tämän raportin osalta kiinnostavana voidaan mainita, että neuvottelukunnassa ovat edustajat tataariyhteisöstä ja juutalaisyhteisöstä. Tämän lisäksi saamelaiset ja romanit ovat edustettuina neuvottelukunnan monikulttuurijaostossa.

Muut toimenpiteet

Työministeriö on jo omalta osaltaan toteuttanut rasismin ja etnisen syrjinnän seurantaa käynnistämällä ja rahoittamalla 1) työsyrjintää, 2) kantaväestön asenteita ja 3) työhallinnon viranomaisten etnisiin ryhmiin kohdistuvia asenteita selvittävät tutkimukset. Tarkoituksena on selvittää maahanmuuttajien ja vähemmistöjen kanssa tekemisissä olevien virkamiesryhmien (poliisi, työvoimatoimistojen virkamiehet, opettajat ja sosiaalityöntekijät) asenteita. Myös työministeriön vuosittain tekemään työolobarometriin on lisätty yhdeksi teemaksi syrjintä työpaikoilla.

Oikeushallinnon koulutussuunnitelmassa on otettu huomioon suvaitsevuuden lisääminen ja rasismin ehkäisy. Tuomareiden ja vankeinhoitohenkilökunnan koulutuksessa käsitellään säännöllisesti tähän aihepiiriin liittyviä kysymyksiä. Vankeinhoidon koulutustilaisuuksien vierailevina opettajina on käytetty eri kulttuurien edustajia, kuten romaneja ja maahanmuuttajia.

Sisäasiainministeriö antoi 30.6.1997 ohjeen suvaitsevuuden lisäämisestä ja rasismin ehkäisemisestä poliisissa. Poliiseja on tämän johdosta koulutettu esimerkiksi syrjintää koskevien rikosten käsittelyssä. Sisäasiainministeriö on 13.3.1997 antanut ohjeen sellaisten rikosten kirjaamisesta, joilla on rasistinen motiivi. Tällä hetkellä Suomesta ei ole saatavilla tarkkaa tilastoaineistoa kansallisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden joutumisesta syrjinnän, vihamielisyyden tai väkivallan kohteeksi. Poliisin rikosilmoitusrekisteriin ei tehdä merkintää henkilön kuulumisesta johonkin kansalliseen vähemmistöryhmään.

Tällainen merkintä uhrin taustasta on kuitenkin harkinnan alla.

Valtakunnansyyttäjä on 24.2.1998 antamassaan ohjeessa velvoittanut paikallissyyttäjät ilmoittamaan valtakunnansyyttäjänvirastolle muun muassa yhteiskunnan kannalta merkittävistä rikosasioista. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi rikokset, joilla on poliittinen tai rasistinen motiivi. Tällaisia ilmoituksia tehtiin vuonna 1998 alle kymmenen. Suurin osa koski ulkomaalaista alkuperää olevan henkilön rikoksen kohteeksi joutumista. Kahdessa tapauksessa ravintolan pitäjän epäillään syyllistyneen syrjintärikokseen, kun romanien pääsy ravintolaan oli estetty.16 Valtakunnansyyttäjäviraston syyttäjäviranomaisten luona tehtävien seurantakäyntien yhteydessä tullaan vuonna 1999 erityisesti kiinnittämään huomiota mainitun ohjeen noudattamiseen.

Vähemmistöjen väliset yhteydet

16 Oikeustapauksia on myös selostettu Suomen 13. ja 14. raportissa rotusyrjintäkomitealle, sivut 73-75.

Euroopan unionin alaisuudessa toimiva Euroopan pienten kielten toimisto (European Bureau for Lesser used Languages/ EBLUL) on edustettuna myös Suomessa. "FIBLUL":ssa ovat edustettuina suomenruotsalaiset (Svenska Finlands folkting), saamelaiset (Saamelaiskäräjät), Suomen romanit, Suomen tataarit ja Suomen venäjänkieliset.

Artiklat 7-9

Artiklat 7-9 vastaavat suurinpiirtein Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9-11 artiklassa säädettyjä oikeuksia, joita Suomen hallitusmuodossa vastaavat 9, 10 ja 10 a §:t. Kyseiset oikeudet koskevat samoin perustein kaikkia Suomessa oleskelevia henkilöitä kansalaisuudesta riippumatta. 17

Artikla 7

Sopimuspuolet takaavat, että jokaisen kansalliseen vähemmistöön kuuluvan henkilön oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen, yhdistymisvapauteen, sananvapauteen sekä ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapauteen toteutetaan.

Hallitusmuodon 10 a § takaa jokaiselle kokoontumis- ja yhdistymisvapauden. Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Jokaisella on lisäksi yhdistymisvapaus, johon sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä on annettu lailla18. Uusi kokoontumislaki, joka mm. sisältäisi nykyisen kokouslain (6/1907) säännökset, on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä (HE 145/1998 vp). Uusi kokoontumislaki sisältäisi nimenomaisen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaperiaatteen mukaisen turvaamis- ja edistämisvelvollisuuden, jonka mukaan valtion on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä.

Työlainsäädännössä on erikseen säädetty yhdistymisvapaudesta. Työnantaja ja työntekijä eivät saa estää toisiaan eikä työntekijä toista työntekijää kuulumasta tai liittymästä luvalliseen yhdistykseen tai siinä toimimasta. Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen on rangaistavaa.

17 Katso myös "Fundamental Rights in the Constitution of Finland", sivut 23-27.

18 Yhdistyslain englanninkielinen käännös on raportin liitteenä.

Artikla 8

Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus tunnustaa uskontoaan tai uskoaan sekä perustaa uskonnollisia laitoksia, järjestöjä ja yhdistyksiä.

Hallitusmuodon 9 §:ssä säädetään uskonnon ja omantunnon vapaudesta. Uskonnon ja omantunnon vapauden sisältönä on, että jokainen saa tunnustaa ja harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumuksensa sekä kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että uskonnon ja omantunnon va- pauteen vedoten voitaisiin harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia taikka jotka ovat muuten oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia.

Hallitusmuodon 83 §:n mukaan uusia uskonnollisia yhdyskuntia saa perustaa noudattaen, mitä siitä laissa säädetään.

Uskonnonvapauslaki19 koskee kaikkia uskontokuntia, joiden tarkoitus on julkisesti harjoittaa uskontoa ja jotka on asianmukaisesti rekisteröity. Uskonnonvapauslain mukaan Suomessa saa julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia tai hyviä tapoja ei loukata. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksi- nen kirkkokunta eroavat lainsäädännöllisesti muista uskontokunnista siinä, että niiden asema on järjestetty omalla lainsäädännöllään, Kirkkolaki (26.11.1993/1054) ja laki ortodoksisesta kirkkokunnasta (8.8.1969/521).

Suomessa muut uskontokunnat saavat uskonnonvapauslain mukaisen virallisen aseman, kun ne rekisteröidään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin mainitun lain 2 luvussa säädetyllä tavalla. Tällä hetkellä maassamme on 45 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Lisäksi Suomessa toimii patentti- ja rekisterihallituksessa pidettävään yhdistysrekisteriin rekisteröi- tyneitä uskonnollisesti aatteellisia yhteisöjä (esim. helluntaiseurakunnat).20

Valtioneuvosto asetti 1.10.1998 komitean, jonka tulee 30.9.2000 mennessä tehdä ehdotus uudeksi uskonnonvapauslainsäädännöksi. Eräänä uudistukseen liittyvänä tavoitteena on ajantasaistaa kansainvälistyneen ja monikulttuuristuvan maamme uskonnonvapaus- lainsäädäntö.

Rahoitus

Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta saavat 2 %:n osuuden yhteisöverosta. Lisäksi näiden kirkkojen jäsenet maksavat tuloihin perustuvaa kirkollisveroa, joka kannetaan kunnallisveron yhteydessä. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat eivät asemansa perusteella saa automaattisesti julkista rahoitusta.

19 Uskonnonvapauslaki ja asetus uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta ovat raportin liitteenä englanninkielisinä käännöksinä.

20 Katso liitteenä oleva taulukko Väestö uskonnollisen yhdyskunnan ja sukupuolen mukaan 1980-1997.

Artikla 9

1. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisen kansalliseen vähemmistöön kuuluvan henkilön oikeus sananvapauteen sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia vähemmistökielellä viranomaisten siihen puuttumatta sekä alueellisista rajoituksista riippumatta. Sopimuspuolten tulee oikeusjärjestelmänsä puitteissa varmistaa, että kansalliseen vähemmistöön kuuluvia henkilöitä ei syrjitä viestintävälineiden käytössä.

2. Edellä oleva 1 kappale ei estä sopimuspuolia ilman syrjintää ja puolueettomin perustein tekemästä radio-, televisio-, ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

3. Sopimuspuolet eivät estä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä perustamasta ja käyttämästä painettuja viestintävälineitä. Radio- ja televisiolähetyksiä koskevassa lainsäädännössä ne mahdollisuuksien mukaan ja 1 kappaleen määräykset huomioon ottaen takaavat, että kansallisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille suodaan mahdollisuus omien viestintävälineiden perustamiseen ja käyttöön.

4. Sopimuspuolet ryhtyvät oikeusjärjestelmänsä puitteissa riittäviin toimenpiteisiin helpottaakseen kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden pääsyä käyttämään viestintävälineitä sekä edistääkseen suvaitsevuutta ja salliakseen kulttuurisen moniarvoisuuden.

Hallitusmuodon 10 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauden käyttämisestä säädetään tarkemmin lailla. Painovapauslain21 1 §:n mukaan jokaisella on oikeus viranomaisen ennalta estämättä julkaista painokirjoituksia noudattaen, mitä tuossa laissa säädetään.

Radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Suomessa liikenneministeriö. Radio- ja televisiotoiminnan harjoittaminen on luvanvaraista. Toimiluvan myöntämisen edellytyksenä on mm. sananvapauden edistäminen, ohjelmistotarjonnan monipuolisuuden ja yleisön erityisryhmien tarpeiden turvaaminen.

Liikenneministeriö on valmistellut 1.1.1999 voimaan tulleen televisio- ja radiotoimintaa koskevan lainsäädäntöuudistuksen. Lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 §:ssä säädetty velvollisuus kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein paitsi suomen ja ruotsinkielisiä kansalaisia ja tuottaa palveluja saamen kielellä sekä soveltuvin osin myös maan muille kieliryhmille, on laajennettu koskemaan palvelujen tuottamista myös romanin ja viittomakielellä (746/1998). 22

Käytännön toimintaa

Suomenruotsalaisilla on omia TV- ohjelmia (Finlands svenska television kattaa noin 9 % kahden valtiollisen TV-kanavan ohjelmatuotannosta) ja kaksi valtakunnallista radiokanavaa paikallislähetysten ohella.23 TV-ohjelmia tekstitetään myös ruotsiksi. Suomessa ilmestyy myös useita ruotsinkielisiä sekä päivä- että aikakausilehtiä.

21 Painovapauslaki on raportin liitteenä.

22 Lainsäädäntöuudistukseen sisältyvät lait ovat raportin liitteenä englanninkielisenä käännöksenä.

23 Lisätietoja yleisradion kotisivuilta xxx.xxx.xx.

Saamelaisilla on oma radiokanava (Sámi Radio) kotiseutualueellaan, joka lähettää ohjelmia noin 40 tuntia viikossa. Suomessa on myös saamenkielinen teksti-TV.24

Romaneilla on kolme neljännesvuosittain ilmestyvää lehteä, kaksi valtakunnallisen romanijärjestön julkaisemia ja yksi opetushallituksen julkaisema. Kaikki ovat suomenkielisiä sisältäen romaninkielisiä artikkeleita. Romaninkieliset radiouutiset lähetetään valtakunnallisessa verkossa kerran viikossa.

Suomen valtakunnallinen radio lähettää myös venäjänkielisiä uutisia.

Artikla 10

1. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus vapaasti ja ilman ulkopuolista puuttumista käyttää vähemmistökieltään yksityisesti ja julkisesti, suullisesti ja kirjallisesti.

2. Alueilla, joilla asuu perinteisesti tai huomattava määrä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan varmistamaan olosuhteet, joissa vähemmistökieltä voitaisiin käyttää heidän ja hallintoviranomaisten välisissä suhteissa, mikäli he sitä vaativat ja tällainen vaatimus vastaa todellista tarvetta.

3. Sopimuspuolet sitoutuvat takaamaan jokaiselle kansalliseen vähemmistöön kuuluvalle henkilölle oikeuden saada viipymättä hänen ymmärtämällään kielellä tieto vapaudenriiston syistä ja häneen kohdistetun syytteen sisällöstä ja perusteesta sekä oikeuden puolustaa itseään tällä kielellä, tarvittaessa maksutta tulkin avustamana.

Perusoikeussuoja

Vähemmistöjen oikeudesta käyttää ja kehittää omaa kulttuuriaan sekä viranomaisten velvollisuudesta turvata näiden oikeuksien toteutuminen on selostettu artiklan 3 kohdalla.25

Ahvenanmaa

Kuten edellä on todettu, Ahvenanmaan maakunta on ruotsinkielinen. Suomen kansalaisilla on kuitenkin oikeus omassa asiassaan käyttää maakunnassa toimivassa tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa suomen kieltä (Ahvenanmaan itsehallintolaki, 37 §).

Alueellisia- tai vähemmistökieliä koskeva peruskirja

Suomi on ratifioinut alueellisia- tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan ja antanut ratifioinnin yhteydessä selityksen, jonka mukaan Suomi sitoutuu täyttämään ruotsin kielen osalta 65 ja saamen kielen osalta 59 peruskirjan III osassa säädetyistä erityisvelvoitteista. Lisäksi Suomi on antanut selityksen, jonka mukaan se sitoutuu soveltuvin osin soveltamaan peruskirjan II osan

24 Lisätietoja Sámi Radion kotisivuilta xxx.xxx.xx/xxxxxxxxx

25 Artikla 3 on käsitelty sivulla 8ff, vertaa "Fundamental Rights in the Constitution of Finland" sivut 29-30 ja 36.

säännöksiä romanin ja muihin ei-alueellisiin kieliin. Suomi antaa ensimmäisen raporttinsa peruskirjan täytäntöönpanosta 1.3.1999 mennessä.

Lainsäädäntö

Hallitusmuodon kansalliskieliä, suomea ja ruotsia, koskevan yhdenvertaisuuden toteutumisesta on säädetty kielilaissa ja laissa valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta (14/1922). Ahvenanmaan itsehallintolaissa säädetään maakunnan ruotsinkielisestä itsehallinnosta, mukaan lukien kotiseutuoikeus.

Laki saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa mahdollistaa saamen kielen käytön saamelaisten kotiseutualueella ja tietyissä laissa erityisesti mainituissa viranomaisissa ja laitoksissa (1-3 §). Saamelaisilla on oikeus käyttää saamen kieltä viranomaisen luona suullisesti ja kirjallisesti ja saada tältä vastaus samalla kielellä. Laki koskee myös muun muassa opasteita ja kuulutuksia (6-13 §).

Kielilain täytäntöönpanoasetus edellyttää syyttäjän vireillepanemassa rikosasiassa tulkitsemista, jos joku asianosaisista ei osaa käyttää suomea tai ruotsia (6 §).

Esitutkintalain (449/1987) 37 §:n mukaan esitutkintaviranomaisen on huolehdittava tulkitsemisesta, jos kuulusteltava ei osaa viranomaisessa kielilain mukaan käytettävää kieltä.

Hallintomenettelylain (589/1996) 25 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava tulkitsemisesta ja kääntämisestä muun muassa, jos asianosainen asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, ei osaa viranomaisessa kielilain mukaan käytettävää kieltä. Erityisestä syystä viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä muussakin kuin edellä tarkoitetuissa asioissa. Hallintolainkäyttölaki (586/1996) sisältää vastaavankaltaisen säännöksen (77 §).

Laissa potilaan oikeuksista (785/1992) todetaan, että potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon hänen hoidossaan ja kohtelussaan (3 §).

Käytännössä on ilmennyt ongelmia. Nämä johtuvat osittain puutteellisesta kielitaidosta virkamiesten keskuudessa ja osittain vähemmistöihin kohdistuvista ennakkoluuloista ja väärinkäsityksistä. Näin ollen eri viranomaiset saattavat olla yhteydessä esimerkiksi ruotsinkielisiin kuntiin vain suomenkielisin kirjelmin.

Tarkempi selostus yllä mainittujen lakien täytäntöönpanosta sisältyy Suomen ensimmäiseen raporttiin alueellisia- tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta.

Erityisiä toimenpiteitä

Eduskunnan oikeusasiamies selvitti syksyllä 1996 omasta aloitteestaan rikosoikeudenkäyntien kielikysymystä. Aloite perustui 9.9.1996 julkaistuun lehtiartikkeliin, jonka mukaan ruotsinkielisillä on vaikeuksia saada käyttää omaa äidinkieltään rikosoikeudenkäynneissä. Selvityksen jälkeen oikeusasiamies antoi 24.4.1998 toimenpide-esityksen valtioneuvostolle koskien ruotsin kielen asemaa rikosoikeudenkäynneissä. Esityksen johdosta 7.1.1999 asian selvittämiseksi asetettiin työryhmä, jossa on tuomioistuinlaitoksen, syyttäjälaitoksen,

oikeusministeriön ja Svenska Finlands folktingetin edustajat. Työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi 31.12.1999 mennessä.

Saamelaisten kielilain ei katsota riittävästi turvaavan saamen kielen säilymistä elävänä kielenä, koska saamen kielen käyttö perustuu käytännössä usein kääntämiseen ja tulkkaukseen. Saamelaisten kielellisten oikeuksien tason nostamiseksi on asetettu saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön työryhmä, jonka tehtävänä on laatia ehdotus saamen kielilain uudistamiseksi ja selvittää saamen kieltä sääntelevän muun lainsäädännön muutostarpeet. Työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi 31.3.1999 mennessä.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteyteen perustettiin 1.6.1997 romanikielen lautakunta, jonka tehtävänä on romanikielen kehittäminen, huolto ja tutkimus. Romanin kielen huoltoa ja tutkimusta varten ei ole kuitenkaan olemassa virkaa.26

Artikla 11

1. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus käyttää vähemmistökielistä sukunimeään (patronyymiä) ja vähemmistökielisiä etunimiään sekä oikeus saada ne virallisesti tunnustetuksi sopimuspuolen oikeusjärjestelmässä määrättyjen menettelytapojen mukaisesti.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus asettaa julkisesti nähtäville omalla vähemmistökielellään laadittuja nimikilpiä, opasteita ja muita yksityisluontoisia tietoja.

3. Alueilla, joilla asuu perinteisesti huomattava määrä kansalliseen vähemmistöön kuuluvia henkilöitä, sopimuspuolet pyrkivät oikeusjärjestelmänsä puitteissa, tarvittaessa toisten valtioiden kanssa tehdyin sopimuksin, ja mainittujen alueiden erityisolosuhteet huomioon ottaen asettamaan nähtäville perinteisiä paikallisia nimiä, kadunnimiä ja muita yleisölle tarkoitettuja topografisia merkkejä myös vähemmistökielisinä, kun tällaisilla merkeillä on riittävästi kysyntää.

Nimilaki

Suomen nimilaki27 ei aseta esteitä sille, että kansalliseen vähemmistöön kuuluva henkilö käyttäisi vähemmistökielistä etu- ja sukunimeä.

Xxxxxxxx mukaan nimen vaihtaminen (sekä etu- että sukunimen) on sallittua. Sopimatonta nimeä ei kuitenkaan saa ottaa (11 § ja 32 b §). Nimen vaihtaminen voi tapahtua tapauksesta riippuen avioliiton (lain 3 luku), ilmoituksen (32 c §) tai hakemuksen (15 § ja 32 d §) perusteella. Hakemus sukunimen muuttamisesta tehdään lääninhallitukselle. Etunimi voidaan muuttaa asianomaiselle väestörekisterin pitäjälle tehtävällä kirjallisella ilmoituksella. Kukaan ei suoraan lain nojalla ole velvollinen vaihtamaan nimeään missään elämänsä vaiheessa.

26 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kotisivun osoite on xxx.xxxxxxx.xx.

27 Nimilaki on raportin liitteenä.

Nimilaissa on myös säädetty suojatuista nimistä ja tunnuksista (12-13 §) sekä erityisistä syistä sukunimen hyväksymiselle (32 b §).

Opasteet

Suomen lainsäädäntö ei estä artiklan toisessa kappaleessa mainittujen yksityisluontoisten opasteiden ja kilpien asettamista julkisesti nähtäville vähemmistökielisinä.

Paikalliset nimet

Suomen lainsäädännön mukaan viralliset julkipanot, jotka valtion, kunnan tai itsehallintoalueen viranomainen antaa väestölle, on yksikielisellä virka- tai itsehallintoalueella kirjoitettava tämän alueen kielellä (suomi tai ruotsi) ja kaksikielisellä alueella kirjoitettava maan molemmilla kansalliskielillä. Kunnat ovat joko yksikielisesti suomen- tai ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Saamelaisten kotiseutualueella opasteet on laadittava myös saamen kielellä.

Kielilain mukaan kunta on kaksikielinen, kun yli kahdeksan prosenttia väestöstä puhuu maan toista kansalliskieltä. Kuitenkin kaikki kunnat, joissa vähintään 3.000 henkilöä puhuu maan toista kieltä, ovat kaksikielisiä. Valtioneuvosto määrää kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, mitkä kunnat ovat yksi- ja kaksikielisiä. Tällä hetkellä Suomessa on 389 suomenkielistä ja 5 ruotsinkielistä sekä 42 kaksikielistä kuntaa. Tämän lisäksi Ahvenanmaan kaikki 16 kuntaa ovat ruotsinkielisiä.28

Virallisia julkipanoja ovat mm. tienviitat, katukilvet, päätökset, tiedotteet ja opasteet viranomaisissa. Nämä ovat kunnan kielitilanteesta riippuen joko yksikielisiä tai kaksikielisiä (suomi-ruotsi tai suomi-saame). Saamelaisten kotiseutualueella esimerkiksi tienviitat ovat kolmella eri saamenkielellä suomenkielen lisäksi.

28 Katso liitteenä oleva taulukko Kunnat virkakielen ja väestö kielen mukaan 31.12.1997.

Artikla 12

1. Sopimuspuolet ryhtyvät opetuksen ja tutkimuksen alalla tarpeen mukaan toimenpiteisiin kansallisten vähemmistöjensä yhtä lailla kuin valtaväestönkin kulttuuria, historiaa, kieltä ja uskontoa koskevan tiedon vaalimiseksi.

2. Tässä yhteydessä sopimuspuolet järjestävät muun muassa riittävät mahdollisuudet opettajankoulutukseen ja oppikirjojen hankintaan sekä helpottavat eri yhteisöjen opiskelijoiden ja opettajien välisiä yhteyksiä.

3. Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia saada koulutusta kaikilla tasoilla.

Opettajankoulutusta koskevia huomioita

Suomenruotsalaiset

Suomessa on erillinen ruotsinkielinen opettajankoulutus. Ajankohtaisena asiana voidaan mainita, että sekä luokanopettaja – että aineenopettajakoulutuksen sisäänottoa laajennettin huomattavasti syksyllä 1998. Laajennus pyritään 1999- 2000 ulottamaan myös lastentarhaopettajakoulutukseen ja erityisopettajakoulutukseen.

Saamelaiset

Luokanopettajakoulutuksessa on saamelaisille käytössä kiintiö. Koulutus keskittyy Oulun ja Lapin yliopistoihin. Hakijoiden määrä on ollut vuosittain 10 - 12, valittujen 0 – 5. Aineenopettajien osalta opetusministeriö on teettänyt 1997 selvityksen opettajatilanteesta ja –tarpeesta. Ministeriö on asettanut työryhmän, jonka tulee laatia ehdotus saamelaisten aineenopettajien koulutuksen käytännön järjestelyistä. Saamelaisia opiskelee myös Norjan saamenkielisessä Saamelaisopettajakorkeakoulussa Kautokeinossa valmistuen luokanopettajiksi.

Romanit

Opetushallituksen yhteydessä toimii romaniväestön koulutusyksikkö, jonka tehtävänä on mm. romanien valtakunnallisen koulutuksen kehittäminen ja toteuttaminen. Sen tavoitteena on saada romaniväestö osalliseksi koulutuksesta tasa-arvoisesti muun väestön kanssa.

Romanilasten koulunkäynti on parantunut vuosi vuodelta. Vaikka myös jatkokoulutukseen hakeutuminen on lisääntynyt, romaninuoret jatkavat opintojaan harvemmin kuin muut oppilaat: Arvioiden mukaan selvästi alle puolet romaninuorista jatkaa opintoja peruskoulun jälkeen, kun luku on kantaväestöön kuuluvien osalta n. 93%.

Opetushallituksen työryhmä on laatinut opetusministeriölle laajan muistion ja esityksen romanikielen ja –kulttuurin asemasta eri kouluasteilla ja -muodoissa. Esitykseen sisällytettiin mm. ajatus luokanopettajakoulutuksen kiintiöstä.

Opetusministeriö on myös hyväksynyt romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinnon sekä romanikulttuurin ohjaajan erikoisammattitutkinnon vuoden 1997 ammattitutkintolain tarkoittamiksi tutkinnoiksi. Romanikieltä ei ole mahdollista opiskella korkeakoulutasolla.

Yliopistojen opettajankoulutuksessa ei ole erityistoimia koskien muita vähemmistöryhmiä.

Romaniasiain neuvottelukunta on huomauttanut, että tilastojen mukaan romaneja ja heidän kulttuuriaan on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi suomenruotsalaisia, saamelaisia, inkeriläisiä tai pakolaisia ja että romanikulttuurin ominaispiirteiden tuntemus on kantaväestön keskuudessa puutteellista. Osasyynä tähän on se, että koulujen oppimateriaalit sisältävät hyvin vähän tietoa perinteisistä vähemmistöistä.

Kiintiöt

Suomessa on ruotsinkielentaitoisille ja saamenkielisille tarkoitettuja kiintiöitä, joilla turvataan näihin vähemmistöryhmiin kuuluvien opiskelijoiden pääseminen yliopistoon. Kiintiöitä on mm. oikeustieteen, lääketieteen ja opettajankoulutuksen alalla Helsingin, Oulun ja Rovaniemen yliopistoissa.

Artikla 13

1. Sopimuspuolet tunnustavat opetusjärjestelmiensä puitteissa kansalliseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeuden perustaa ja hallinnoida omia yksityisiä opetus- ja koulutuslaitoksiaan.

2. Tämän oikeuden käyttämisestä ei aiheudu taloudellisia velvoitteita sopimuspuolille.

Suomen lainsäädännön mukaan valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perusopetuksen tai lukiokoulutuksen järjestämistä varten. Luvan myöntämisen edellytyksenä on ennen muuta, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Esimerkkinä voidaan mainita Helsingin juutalainen koulu.

Artikla 14

1. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus oppia vähemmistökieltään.

2. Mikäli alueilla, joilla asuu perinteisesti tai huomattava määrä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, on riittävää kysyntää, sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan ja opetusjärjestelmiensä puitteissa varmistamaan, että näihin vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä on riittävät mahdollisuudet saada vähemmistökielen opetusta tai opetusta tällä kielellä.

3. Tämän artiklan 2 kappaletta sovelletaan siten, että se ei vaikuta virallisen kielen oppimiseen tai tällä kielellä tapahtuvaan opetukseen.

Hallitusmuodon 13 §:n mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen29. Perusopetuslain (628/1998) mukaan "[K]unta, jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, on velvollinen järjestämään perusopetuksen erikseen kumpaakin kieliryhmää varten".

Perusopetuslain 10 §:n mukaan koulun opetuskieli on joko suomi tai ruotsi. Opetuskielenä voi myös olla saame, romani tai viittomakieli. Osa opetuksesta voidaan myös antaa muulla kielellä. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä.

Perusopetuslain 12 §:n mukaan äidinkielenä opetetaan oppilaan opetuskielen mukaisesti suomen, ruotsin tai saamen kieltä. Äidinkielenä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa myös romanikieltä, viittomakieltä tai muuta oppilaan äidinkieltä. Lukiolain 6 ja 8§:ssä on samansisältöiset määräykset.

Saamenkielistä opetusta on järjestetty pääasiallisesti pohjoissaamen kielellä sekä jossain määrin koltan saamen kielellä. Äidinkielen opetusta on annettu kaikilla kolmella saamenkielellä. Pohjois- ja inarinsaamen kielillä on annettu opetusta myös lukiossa. Saamenkieltä voi opiskella niin ikään vapaaehtoisena kielenä.

Ylioppilastutkintoasetuksen mukaan järjestetään äidinkielen kokeita suomen, ruotsin ja saamen kielillä. Äidinkielenkokeita on järjestetty sekä pohjois- että inarinsaamen kielillä.

Saamenkielen ja saamenkielisen opetuksen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella on rahoituslainsäädäntöä muutettu siten, että valtio korvaa opetuksesta aiheutuvat kustannukset kokonaan peruskoulussa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa 1.1.1999 lukien.

Yllä mainittu perusopetuslain 12 § ei velvoita kuntia järjestämään äidinkielenopetusta romanikielellä. Romanikielisten ja vieraskielisten oppilaiden oman äidinkielen opetus järjestetään tällä hetkellä yleensä opetusministeriön täydennysopetukseen myönnettävän valtionavustuksen perusteista annetun päätöksen (248/1995) nojalla. Valtio maksaa kunnille 86 % tällaisen äidinkielen opetuksen aiheuttamista kustannuksista. Näin ollen, vaikka opetuksen saaminen käytännössä riippuu kunnan taloussuunnittelusta, kunnilla pitäisi olla taloudellisia mahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen. Opetusta ei kuitenkaan aina järjestetä taloudellisiin syihin vedoten.

29 Fundamental Rights in the Constitution of Finland, s. 28-29.

Romanikielen opetukseen osallistui vuonna 1998 noin 220 oppilasta kahdeksassa kunnassa kaikkiaan 1500-1700 oppivelvollisesta romanilapsesta.

Päivähoito

Laissa lapsen päivähoidosta (36/1973) on erityinen maininta siitä, että päivähoitoa voidaan antaa, paitsi suomen ja ruotsin, myös saamen kielellä. Saamenkielinen päivähoito ei ole vielä vakiintunut.

1.1.1995 tuli voimaan päivähoitoasetuksen muutos, jossa lasten päivähoidosta annetussa laissa asetettuihin kasvatustavoitteisiin lisättiin mm. romanien oman kielen ja kulttuurin tukeminen yhteistyössä kyseisen kulttuurin edustajien kanssa. Käytännössä asetuksen muutos ei ole tiettävästi aiheuttanut toimenpiteitä kunnissa tai lisännyt romaniväestön ja päiväkotien yhteistyötä. Lasten päivähoitohenkilökunnan koulutuksessa ei romanikulttuurin tuntemusta ja yhteistyötä romanien kanssa ole juurikaan opetettu. Arvion mukaan romanilapsia on päivähoidossa ja esikoulussa suhteellisesti ottaen vähemmän kuin muita lapsia.

Artikla 15

Sopimuspuolet luovat tarpeelliset olosuhteet kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden tehokkaalle osallistumiselle kulttuuri-, yhteiskunta- ja talouselämään sekä erityisesti heitä koskeviin julkisiin asioihin.

Suomenruotsalaiset

Suomenruotsalaisten voidaan todeta käytännössä osallistuvan yhtä tehokkaasti ja samalla tasolla kuin valtaväestönkin kulttuuri-, yhteiskunta- ja talouselämään.

Saamelaiset

Valtiopäiväjärjestyksen 52 a §:n mukaan saamelaisia on kuultava heitä erityisesti koskevassa asiassa sen mukaan kuin eduskunnan työjärjestyksessä säädetään.

Eduskunnan työjärjestyksen30 (1281/1991) 16 §:n mukaan käsitellessään sellaista lakiehdotusta tai muuta asiaa, joka koskee erityisesti saamelaisia, erikoisvaliokunnan on, ellei erityisistä syistä muuta johdu, varattava saamelaisten edustajille tilaisuus tulla kuulluksi. Käytännössä saamelaiskäräjien edustajia kuullaan näissä tapauksissa.

Lisäksi eräissä kolttasaamelaisia elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa asioissa valtion ja kuntien viranomaisten on kolttalain (253/1995) 56 §:n nojalla varattava koltille tilaisuus antaa lausunto.

Saamelaisille alkuperäiskansana on hallitusmuodon 51 a §:ssä turvattu saamelaisten kotiseutualueella kulttuuri-itsehallinto. Saamelaisten kulttuuri- itsehallinnosta säädetään tarkemmin saamelaiskäräjistä annetussa laissa, joka koskee saamelaisten keskuudestaan vaaleilla valittavaa edustajistoa ja sen toimivaltaa. Lain tarkoituksena on turvata saamelaisille alkuperäiskansana omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva kulttuuri-itsehallinto (1 §). Saamelaiskäräjät edustaa saamelaisia tehtäviinsä kuuluvissa asioissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä (6 §). Viranomaisten tulee neuvotella saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat laissa lueteltuja asioita saamelaisten kotiseutualueella (9 §).

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 15.5.1996 T 1447 kumonnut kauppa- ja teollisuusministeriön päätökset kahdentoista kaivosvaltauksen osalta sen johdosta, että ministeriö ei ollut ennen päätösten tekemistä selvittänyt, mikä vaikutus valtauksilla on saamelaisväestön poronhoidon harjoittamiseen, ja palauttanut asian ministeriölle näiltä osin uudelleen käsiteltäväksi. Kauppa- ja teollisuusministeriö on käsitellyt valtauskirjat uudelleen ja pyytänyt saamelaiskäräjiltä kirjallisen lausunnon 1.12.1997. Saamelaiskäräjät on antaneet lausuntonsa 19.2.1998.

Asiassa on tehty uusi päätös 30.4.1998, jolloin valtauskirjan liitteeksi on otettu "[V]altaajalle saamelaisella poronhoitoalueella noudatettavaksi suositeltava toimintaohje [...]", joka on saamelaiskäräjien edustajien kanssa neuvoteltu.

30 Katso "Constitutional laws of Finland", sivu 75.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on tällä hetkellä käsiteltävänä 22 kaivosvaltausta saamelaisalueella koskevaa valitusta.

Romanit

Lainsäädännön valmisteluvaiheessa sekä valiokuntakäsittelyssä eduskunnassa on lisääntyvässä määrin kuultu romaniväestön mielipiteitä. Kuuleminen on tapahtunut eri tavoin, mutta yleisimmin romaniasiain neuvottelukunnan kautta.

Poliittinen edustautuminen

Suomessa ei ole erityisiä vähemmistöpuolueita. Poliittisesti aktiiviset vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt ovat valitsemiensa puolueiden jäseniä.

Eduskunnassa ei myöskään ole erillisiä vähemmistöille varattuja paikkoja, lukuunottamatta Ahvenanmaan maakunnan yhtä kansanedustajan paikkaa. Nykyisen vaalijärjestelmän osalta on todettava, että se ei mahdollista pienehköjen etnisten ja muiden ryhmien täysipainoista poliittista osallistumista, koska näiden ryhmien edustajien läpipääseminen valtiopäivävaaleissa on käytännössä vaikeaa. Näin ollen esimerkiksi saamelaisilla ei ole omaa kansanedustajaansa, eikä romaniedustajaakaan ole koskaan valittu eduskuntaan. Suomenruotsalaisia kansanedustajia on lähes kaksikymmentä.

Kunnallisella tasolla pienten ryhmien edustajat sen sijaan voivat tulla valituiksi. Saamelaisilla, romaneilla, tataareilla ja suomenruotsalaisilla on edustajia kunnallistasolla.

Itsehallinto

Kuten edellä on käynyt ilmi, Ahvenanmaan maakunnalla on itsehallinto (autonomia) ja saamelaisilla on kulttuuri-itsehallinto (ks. yllä). Ahvenanmaan itsehallintolain 3 §:n mukaan maakuntapäivät edustaa maakunnan väestöä.

Maakunnan yleinen johto ja hallinto kuuluvat maakuntahallitukselle. Maakuntapäivät säätävät maakuntalakeja maakuntaa varten (17 §).

Neuvottelukunnat

Oikeusministeriön yhteydessä toimii saamelaisasiain neuvottelukunta saamelaisväestöä koskevien asioiden yhteensovittamista ja yhtenäistä valmistelua varten. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisena toimii romaniasiain neuvottelukunta31, jonka tehtävänä on mm. seurata romaniväestön yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien ja elinolosuhteiden kehitystä, tehdä aloitteita sekä edistää romanin kielen ja kulttuurin vahvistumista.

Suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen asemaa ja intressejä valvoo Svenska Finlands folkting32.

Vastauksena raportointiohjeissa esitettyyn kysymykseen

31 Xxxxx Xxxxxxx: Romaniasiain neuvottelukunta Suomen hallinnossa, liitteenä.

32 Svenska Finlands folktingetin sähköpostiosoitteesta (xxx.xxxxxxxxxx.xx) saa lisätietoja toiminnasta.

Ulkomaalaisten äänioikeus

Jokaisella 18 vuotta täyttäneellä Suomen kansalaisella on äänioikeus presidentin- ja eduskuntavaaleissa. Hallitusmuodon 11 § 2 momentin mukaan jokaisella maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. EU-maan kansalaisilla ja Islannin sekä Norjan kansalaisilla on äänioikeus kunnallisvaaleissa samoin edellytyksin kuin Suomen kansalaisilla. Muilta ulkomaalaisilta edellytetään kahden vuoden asumista maassa ennen äänioikeuden saamista.

Artikla 16

Sopimuspuolet pidättyvät toimenpiteistä, jotka muuttavat väestörakennetta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden asuttamilla alueilla ja joiden tarkoituksena on rajoittaa tähän puiteyleissopimukseen sisältyvistä periaatteista johtuvia oikeuksia ja vapauksia.

Suomen hallitusmuodon 50 § 3 ja 51 § 2 momentin mukaan "[H]allintoalueiden rajoja uudestaan järjestettäessä on varteenotettava, että alueet, mikäli asianhaarat sallivat, tulevat yksikielisiksi, suomen- tai ruotsinkielisiksi, taikka, että toiskieliset vähemmistöt niillä tulevat niin pieniksi kuin mahdollista".

Artikla 17

1. Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan puuttumatta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuteen solmia ja ylläpitää vapaita ja rauhanomaisia yhteyksiä yli rajojen toisissa valtioissa laillisesti oleskeleviin henkilöihin, varsinkin henkilöihin, joiden kanssa heillä on sama etninen, sivistyksellinen, kielellinen tai uskonnollinen identiteetti tai yhteinen kulttuuriperintö.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan puuttumatta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuteen osallistua kansalaisjärjestöjen toimintaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Hallitusmuodon toisessa luvussa säädetyt perusoikeudet kattavat tähän artiklaan sisältyvät oikeudet. Esimerkiksi hallitusmuodon takaama yhdistymisvapaus koskee sekä kansallisia että kansainvälisiä järjestöjä.

Artikla 18

1. Sopimuspuolet pyrkivät tarvittaessa tekemään kahden- ja monenvälisiä sopimuksia toisten valtioiden, varsinkin naapurivaltioiden kanssa varmistaakseen asianomaisiin kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden suojelun.

2. Sopimuspuolet ryhtyvät tarpeen mukaan toimenpiteisiin rohkaistakseen yhteistyötä yli rajojen.

Suomi on tehnyt Venäjän kanssa sopimuksen suhteiden perusteista (SopS 63/1992), jonka 10 §:n mukaan sopimuspuolet tukevat vuorovaikutteisesti suomalaisten ja suomensukuisten kansojen omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa. Venäjän kanssa on laadittu niin ikään sopimus yhteistyöstä kulttuurin, opetuksen ja tutkimuksen alalla (SopS 100/1992), jonka 4 artiklassa on vastaavanlainen säännös.

Suomella on Pohjoismaiden33 kanssa mm. sopimukset kulttuuriyhteistyöstä (SopS 60/1971, viimeinen muutos 21/1990), kunnallisesta yhteistyöstä (SopS 1-2/1979) ja pohjoismaisten kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään muussa Pohjoismaassa (SopS 11/1987).

33 Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti.