ASFALTTINORMIT
10. ASFALTTINORMIT JA SOPIMUSASIAKIRJAT
ASFALTTINORMIT
Suomalaisten asfalttinormien kehittyminen
Koska oli osoittautunut, että yhteisiä pohjoismaisia asfalttipäällysteiden normaalimääräyksiä ei saada aikaan, Pohjoismaiden Tieteknillisen Liiton Suomen osaston johtokunta päätti tehtäväksi Suomea varten asfalttipääl- lysteiden normaalimääräykset. Ensim- mäiset ”Asfalttipäällysteiden normaa- limääräykset” julkaistiin kesäkuun 12. päivänä 1951. Niissä oli 29 tekstisivua, taulukot 6 tislausbitumia, bitumiemul- sioa, 6 bitumiliuosta varten, kiviaines- tennimitykset ja selitykset, laatuomi- naisuudet ja luokittelu raekoon mu- kaan. Päällysteille oli määräykset ajo- radan poikkileikkaukselle, pituuskalte- vuuksille ja päällysteen tasaisuudelle sekä suoritusolosuhteille. Erilaisia päällysteitä olivat emulsiopintakäsit- tely, emulsiosepellys, pintakäsittely, avoin asfalttibetoni, bitumiliuosbe-
toni, valuasfaltti, hiekka-asfaltti ja topeka. Näytteiden ottamisella ja tutkimisella sekä määräysten valvonnalla oli omat lukunsa.
Seuraavat normit julkaistiin 1957 nimellä ”Asfaltti- ja tervapäällysteiden normaalimää- räykset”. Tekstisivuja oli nyt jo 78. Raaka-aineisiin oli tullut lisää tieterva, bitumiterva, tervabitumi, tervaliuos, emulsio, emulgaattori, luonnonasfaltti ja asfalttimastiksi sekä niiden laatuominaisuudet. Päällysteisiin oli tullut lisää IPk, IS, MS, tervasepellys, avoin tervabetoni, tervabetoni, sora-asfalttibetoni, asfalttibetoni (Ab6, Ab9, AB18 jaAB25), topeka sekä hiekka-asfaltti ja valuasfaltti olivat edelleen mukana. Lisäksi tulivat asfaltti- ja tervapäällysteiden pintakäsittely, tervalietekäsittely ja polkupyörä ja jalkakäytävä- päällysteet. Kaikkia päällysteitä ja erilaisia työohjeita käsiteltiin varsin laajasti.
Vuosien 1972 ja 1979 Asfalttinormit ja jälkimmäisen täydennysosa olivat edelleen Poh- joismaiden Tieteknillisen Liiton Suomen osaston laatimia. Asfalttinormit muuttuivat huomattavasti. Tervat ja tervapäällysteet jäivät pois. Massojen rakeisuus ja rakeisuus- vaatimukset tulivat tärkeämmiksi. Asfalttibetonien rakeisuusalueet jakautuivat osa-
alueiksi. Asfalttibetonit ja öljysorat saivat päähuomion. Mukana olivat laatuvaatimuk- set, suunnittelu ja suhteitus. Monien työvaiheiden ohjeistus tarkentui. Tekstiosa ja tär- keät liitteet veivät jo 165 sivua.
Osaa täydennettiin 1983 täydennysosalla.
Vuoden 1987 asfalttinormeista vastasi Päällystealan neuvottelukunta PANK ry. Laadin- tatyön teki PANK ry:n normitoimikunta. Tämä käytäntö on jatkunut edelleen (2017). Polymeeribitumit tulivat sideaineisiin tosin kumibitumien nimellä. Epäjatkuvien asfalt- tibetonien epäjatkuvuusalue putosi aikaisempaa alemmas.
Asfalttinormien työmenetelmiä koskevaa osaa on supistettu huomattavasti. Testaus- menetelminä käytettiin VTT:n TIE-menetelmiä.
Kiviaineksia koskevaan osaan jouduttiin tekemään muutoksia 1991.
1995 jouduttiin Asfalttinormit uusimaan. Asfalttipäällysteiden tutkimusohjelma (ASTO) ja eurooppalaiset yhteiset asfalttipäällysteiden ja niiden raaka-aineiden normit (CEN) olivat tehneet asfalttinormit vanhanaikaisiksi. Työmenetelmiä koskevaa materi- aalia on vähennetty edelleen. Laatujärjestelmien kehitystyön yhteydessä TIE- menetelmät olivat osoittautuneet epämääräisiksi ja niiden tilalle oli kehitetty tulevien CEN-menetelmien kanssa mahdollisimman hyvin yhteensopivia PANK-menetelmiä, joita edellytettiin käytettäväksi. Mukaan on otettu uusia päällystetyyppejä, vanhoja ni- mityksiä ja normirakennetta on muutettu. Työn lopputuloksen merkitystä on koros- tettu ja työn toteuttajalle on annettu vapaammat kädet.
Nämä normit julkaistiin myös englannin ja venäjänkielisinä käännöksinä.
”Asfalttinormit 1995” edellyttivät muutoksia jo 1996 ja lisälehden 1988.
”Asfalttinormit 2000” korvasivat 1995 normit ja niiden lisälehdet. Nämä normit sisälsi- vät liitteenä PANK-menetelmäluettelot. Näistäkin normeista tehtiin venäjänkielinen käännös.
2003 jouduttiin tekemään muutoksia lisälehdellä ja oleellisia muutoksia kiviainesosaan
”Asfalttinormit 2007 Kiviainekset” nimellä.
”Asfalttinormit 2008” sisälsi huomattavan määrän lisäyksiä ja korjauksia, joilla päivite- tään ”Asfalttinormit 2000”. Näissä normeissa esitetään asfaltin raaka-aineiden, asfalt- timassojen ja asfalttipäällysteiden laatuvaatimukset huomattavasti aikaisempaa täy- dellisemmin. Lisäksi esitetään täydentäviä ohjeita ja suosituksia. Kiviainesten, bitu- mien ja asfalttimassojen laatuvaatimukset annetaan eurooppalaisten tuotestandar- dien mukaisina ja niiden vaatimustaso osoitetaan eurooppalaisilla testausmenetel- millä. Näissä normeissa pyritään selvästi ohjaamaan toimintaa eurooppalaisten stan- dardien suuntaan, vaikka niissä onkin vielä pitkät luettelot PANK-menetelmistä.
”Asfalttinormit 2011” julkaistiin jo kolmen vuoden kuluttua. Eurooppalaisessa standar- deissa tapahtui niin paljon muutoksia, että jouduttiin laatimaan päivitetty normi. As- falttimassojen raaka-aineiden ja asfalttimassojen CE-merkinnässä oli aina noudatet- tava EN-standardia. Kiviainesten, bitumien ja asfalttimassojen laatuvaatimukset oli esi- tetty ja osoitettava EN-standardien mukaisesti. Ne tuli pääsääntöisesti varustaa CE- merkinnällä.
Vaikka näillä normeilla pyrittiinkin saattamaan asfalttiala tämän päivän tasolle, muu- tos- ja korjauspainetta tuli kuitenkin niin nopeasti, että korjauslehti jouduttiin teke- mään jo 2013.
Kuten asfalttinormien 66 vuoden historiasta näkyy, asfalttinormeja on uusittu tähän päivään mennessä alan kehittyessä varsin tiiviillä aikataululla. Tämä osoittaa, että as- falttiala on pitänyt normituksensa ajan tasalla, mutta valitettavasti normien kehitys on jäänyt monilta käyttäjiltä huomaamatta ja on käytetty vanhentuneita normeja. Tämä on aiheuttanut valitettavia sekaannuksia joskus jopa ratkaisevan merkittävissä koh- dissa.
Asfalttinormit 2017
Uudet asfalttinormit 2017 poik- keavat edellisistä asfaltti- normeista 2011 ja sen lisäleh- destä huomattavasti. Alkulau- seessa todetaan niin kuin aikai- semmissakin että normeissa on esitetty asfalttimassojen ja – päällysteiden suunnittelun pe- rusteet ja suunnittelussa huomi- oon otettavat asiat. Asfaltti- normit on tarkoitettu suunnitte- lijoille, urakoitsijoille, rakennut- tajille, raaka-aineen toimittajille sekä testauksen ja tutkimuksen parissa toimiville organisaati- oille. Samoin todetaan että as- falttinormeissa esitetyt kiviai- neksen, bitumin ja asfalttimas- sojen vaatimukset ja testausme- netelmät perustuvat eurooppa- laisiin standardeihin. Päällyste- vaatimukset perustuvat suoma- laisiin olosuhteisiin. Päällysteen
ominaisuudet tutkitaan SFS-EN- tai PANK-menetelmin. Koska normitoimikunnalla oli edellistä kertaa täydellisemmät tiedot eurooppalaisten standardien kehityksestä, niitä voitiin näissä normeissa noudattaa aikaisempaa parem- min. Tämän voi havaita siitäkin, että normityöhön on kiinnitetty aikaisempaa laajempi ja asfalttialaa monipuolisemmin hallitseva normityöryhmä.
Mitä tehtäviä normitoimikunta on tavoitteeksi asettanut ja minkälaiseen tavoitteiseen se on pyrkinyt, antaa hyvän kuvan edellisten normien johdantoa huomattavasti perus- teellisempi johdanto-osa.
Johdanto-osan jälkeen näitä asfalttinormeja käsitellään niiden sisällysluettelon mukai- sessa järjestyksessä. Päähuomio kohdistetaan niihin kohtiin, joihin on tullut lisäyksiä tai poistoja tai ovat muuten poikenneet oleellisesti ”Asfalttinormit 2011”:sta tai sen lisälehdestä, joita on käytetty vertailukohteina. Normeja verrattaessa on otettava huo- mioon, että edellisten normien näitä normeja vastaavilla kohdilla ja taulukoilla on poik- keavasta käsittelyjärjestyksestä johtuen eri numerot. Suorat lainaukset normeista on pyritty kirjoittamaan kursiivilla. Kohdat ja taulukot, jotka ovat samanlaisia tai sisällöl- tään vastaavia, on jätetty vain nimiksi.
1 Johdanto
Asfalttinormit 2017 on PANK ry:n julkaisema asiakirja, jossa esitetään asfaltin raaka- aineiden, asfalttimassojen ja asfalttipäällysteiden Suomessa käytettävät laatuvaati- mukset. Lisäksi normeissa esitetään laatuvaatimuksia täydentäviä ohjeita ja suosituk- sia. Asfalttinormit on myös asfalttimassojen eurooppalaisten tuotestandardien kansal- linen soveltamisohje. Asfalttinormit 2017 soveltuvat käytettäväksi sekä vuonna 2006 että 2016 julkaistujen SFS-EN 13108-sarjan standardien kanssa.
Asfalttinormit 2017 on uudistettu rakenteellisesti siten, että ensin esitetään päällys- teiden vaatimukset ja sen jälkeen asfalttimassojen ja asfaltin raaka-aineiden vaati- mukset. Normien liitteissä on esitetty asfalttipäällysteiden valintaa tukevia taulu- koita ja muuta tarpeellista informaatiota.
Asfalttinormien käyttämiseksi tarvittavaa tietoa suunnittelusta, tuotannonohjauk- sesta ja laadunohjauksesta on saatavissa normeja täydentävistä ohjeista. Asfaltti- normeissa esitetyistä ohjearvoista ja luokituksista osa on suosituksia ja osa on vaati- muksia. Suositukset on erotettu vaatimuksista kehyksin. Asfalttinormit on kokonaisuus, joten erillisten vaatimustaulukoiden irrottamista asiayhteydestään ei suositella.
Asfalttimassan ja siinä käytettävien materiaalien, joilla on yhdenmukaistettu tuo- testandardi, tulee olla CE-merkittyjä. Suomessa valmistettavan asfalttimassan ja sen valmistusprosessin on oltava kolmannen osapuolen (ilmoitettu laitos) valvonnassa. As- falttimassan raaka-aineiden ja asfalttimassojen CE-merkinnässä on noudatettava rakennustuoteasetusta ja kyseistä EU:n virallisessa lehdessä julkaistua yhdenmu- kaista tuotestandardia. Asfaltin raaka-aineiden kiviaineksen ja bitumin sekä asfaltti- massojen laatuvaatimukset on esitetty eurooppalaisten tuotestandardien mukaisina ja ne osoitetaan eurooppalaisten standardien mukaisilla testausmenetelmillä. Ominai- suudet dokumentoidaan suoritustasoilmoitukseen ja CE-merkkiin.
Asfalttinormeissa on esitetty CE-merkintää täydentäviä yksityiskohtaisia vaatimuksia, koska asfalttinormit on laadittu tuotteen tilaajan ja toimittajan sopimuksia varten. Esi- merkiksi asfalttimassan valmistaja tarvitsee suunnittelun lähtötiedoiksi CE-merkintää tarkempia tuote-eräkohtaisia testaustuloksia kiviaineksen raekokojakautumasta tai nastarengaskulutuskestävyydestä.
Asfalttimassojen tuotestandardeja on yhdeksän kappaletta, joista osat 1-9 käsittelevät asfalttimassojen koostumukseen ja toiminnallisiin ominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia. Standardiryhmään kuuluvista osista SFS-EN 13108-20 käsittelee tyyppitestausta ja SFS- EN 13108-21 tuotannon aikaista laadunvalvontaa. Asfalttimassan laatu ja vaatimus- tenmukaisuus osoitetaan standardin SFS-EN 13108-21 mukaisesti tuotannonaikaisella laadunvalvonnalla ja standardisarjan SFS-EN 12697 mukaisilla testausmenetelmillä.
Standardeja tarkastetaan viiden vuoden välein ja tarvittaessa niihin tehdään korjauk- sia. Asfalttinormeissa standardeihin viitataan ilman vuosilukua, jotta normien käytet- tävyys säilyy standardien päivittyessä. Luettelo voimassa olevista kiviaineksen ja as- falttimassan testaus- ja tuotestandardeista julkaistaan PANK ry:n kotisivuilla (xxx.xxxx.xx).
Asfalttimassan ja sen raaka-aineiden sekä asfalttipäällysteen testaamisessa käytetään voimassa olevia EN-standardeja tai PANK-menetelmiä. Testaukset ja mittaukset teh- dään PANKhyväksytyssä laboratoriossa tai mittausorganisaatiossa.
Asfalttinormeissa käytetään ominaisuuksien ja vaatimustasojen ilmaisemisessa stan- dardien mukaisia merkintöjä. Asfalttityyppien ja asfalttilajien merkinnöissä käytetään edelleen myös suomalaista tapaa (esimerkiksi AB 16). Normeissa esitetään myös EN- standardien mukainen CE-merkinnässä käytettävä merkintätapa (esimerkiksi AC 16 surf 70/100).
Asfalttimassojen ja niiden raaka-aineiden valmistusprosessit vaativat paljon energiaa. Lisäksi asfalttipäällysteiden tekemiseen liittyvät kuljetukset ja muu työkoneiden käyttö kuluttavat polttoaineita ja aiheuttavat erilaisia päästöjä. Lähitulevaisuudessa esimer- kiksi hankintaprosessien yhteydessä voi olla tarve esittää tietoa erilaista päästöistä, kuten esimerkiksi asfalttipäällysteiden tuotantoon liittyvien hiilidioksidipäästöjen määrä. Tällä hetkellä asfalttituotannon päästöjä voidaan vähentää suosimalla vanhan asfaltin uusiokäyttöä ja kierrätystä. Myös matalalämpöasfaltin käyttö alentaa pääs- töjä.
Asfaltin uusiokäyttö ja kierrätys ovat kestävän kehityksen ja ympäristötavoitteiden tär- keimpiä välineitä. Asfaltin uusiokäytöllä säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja (kiviainesta ja öljyä) sekä kuljetuksia. Uusiokäyttö vähentää yleensä asfaltin tuotanto- prosessin kokonaispäästöjä. Uusiopäällysteiden ja –massojen sekä matalalämpöasfalt- tien tekniset laatuvaatimukset ovat samat riippumatta siitä, mitä materiaaleja tai me- netelmiä valmistuksessa on käytetty.
Ympäristö- ja turvallisuusasioihin liittyviä vaatimuksia ei ole sisällytetty Asfalttinormei- hin.
Erityisinä tuotemerkkeinä markkinoitavia erikoisasfalttipäällysteitä ei myöskään käsi- tellä. Erikoisasfalteille ja niiden raaka-aineille voidaan soveltuvin osin käyttää nor- meissa esitettyjä laatuvaatimuksia. Ympäristönsuojausrakenteissa käytettävien pääl- lysteiden vaatimukset on esitetty Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa Asfalttiset ympäristönsuojausrakenteet (2006).
Asfalttinormeissa ei myöskään aseteta vaatimuksia lentokenttien päällysteille. Lento- kenttien kiitoteiden päällysteiden osalta Suomessa noudatetaan kansainvälisiä ICAO:n määräyksiä, joihin liittyvät kansalliset sovellusohjeet antaa Finavia. Siltapäällysteiden suunnitteluun sovelletaan Silko-ohjetta. Stabilointia ei käsitellä asfalttinormeissa, vaan
vaatimukset on esitetty erillisessä Liikenneviraston Päällysrakenteen stabilointioh- jeessa (TIEH 2100055-07, 2007).
Normeissa on pyritty välttämään työmenetelmien käsittelyä. Työmenetelmiä ja työn tekemistä koskevat vaatimukset on esitetty Rakennustiedon julkaisemassa InfraRYL- asiakirjassa. Tärkeää on, että valmis päällyste täyttää liikennemäärän ja käyttötarkoi- tuksen mukaiset laatuvaatimukset.
2 Määritelmät
Ensimmäinen aikaisemmasta poikkeava käsittelytapa on tässä luvussa. Kaikki määritel- mät on nyt koottu yhteen. Peruste lienee se, että pyritään korostamaan, että eri yh- teyksissä käytetään yhdenmukaista terminologiaa. Nimitykset ja merkitykset eivät ole muuttuneet aikaisemmista, mutta niitä on hieman lisätty.
Aikaisemmasta poikkeava asioiden käsittelyjärjestys tulee esille siinäkin, että kohta 3 Vaatimusten asettaminen on vaatimuksista ja ohjeista ensimmäisenä. Se kertoo miten ja mistä vaatimuksia tulee hakea ja miten niitä soveltaa.
3 Vaatimusten asettaminen
Asfaltin raaka-aineiden, asfalttimassojen ja päällysteiden vaatimukset asetetaan valitsemalla kohteessa tarvittavat ominaisuudet Asfalttinormeista. Tarjouspyyn- nössä ja sopimuksessa ilmoitetaan urakassa noudatettavat vaatimukset ja vaatimus- arvot/-luokat. Tarjouspyyntö tai sopimus voi sisältää myös normeissa mainitsematto- mia erityisvaatimuksia.
Aikaisemmin käsittely on aloitettu raaka-ainesta, joista on siirrytty asfalttimassoihin. Päällysteitä ei ole käsitelty juuri lainkaan. Nyt on ensimmäiseksi otettu asfalttipäällys- teet ja niiden laatuvaatimukset.
Tässä tulee näkyviin näiden normien käytön kannalta suurimmista eroista. Aikaisem- missa normeissa asfalttipäällysteille asetetut määräykset ja vaatimukset oli jätetty vä- häiselle huomiolle ja käsitelty viimeisenä. Näissä normeissa on haluttu korostaa loppu- tuotteen tärkeää merkitystä ja ne on sijoitettu välituotteiden päällystemassan ja raaka- aineiden edelle.
Vaatimuksia asetettaessa korostetaan, että samalle ominaisuudelle ei tule esittää pääl- lekkäisiä vaatimuksia. Aikaisemmin on erimielisyyksiä aiheuttanut se, että samaan tu- lokseen vaikuttavia vaatimuksia on asetettu sekä raaka-aineelle että massalle tai pääl- lysteelle.
4 Valmiin asfalttipäällysteen laatuvaatimukset
4.1 Laatuvaatimusten asettaminen
Kohdassa annetaan ohjeita siitä mistä tarkemmat ohjeet, työtavat ja olosuhderajoituk- set löytyvät. Ensimmäisenä taulukkona on vanhan mallin mukainen laatuvaatimus- luokka, jossa aikaisempi 60 km/h on nostettu 20 km/h.
4.2 Massamäärä
Kohtaa on täydennetty aikaisemmasta. Massamäärien toleranssit on esitetty kahdessa taulukossa:
Taulukko 2. Poranäytteistä määritettyjen massamäärien sallitut toleranssit Taulukko 3. Poranäytteistä määritettyjen päällysteen paksuuksien sallitut toleranssit
4.3 Tasalaatuisuus
Kohtaan on lisätty ohje virheiden luokittelusta.
4.4 Päällysteen koostumus
Taulukko 4.Tieltä otettujen massanäytteiden sideainepitoisuuden ja rakeisuuden salli- tut poikkeamat eri laatuvaatimusluokissa. Keskiarvopoikkeamat on jätetty pois.
4.5. Tyhjätila
Päällystetutkamenetelmä (PANK 4122) on jätetty pois.
Taulukko 5. Sallittu tyhjätila ajoradalla eri vaatimusluokissa A-D. Avoimen asfaltin tyh- jätilavaatimuksen alarajaa on pienennetty 17 > 14. Saumojen tiiviyskohtaa on täsmen- netty.
4.6. Kitka
Kohta alkaa varotuksella liukkaista kohdista ja niiden korjausvaatimuksella. Muilta osin kohta on aikaisemman kaltainen.
4.7 Tasaisuus
Kohta, joka koski saumojen ja paikkojen kohdalla jyrsittyä tai leikattua reunaa on nyt poistettu.
Taulukko 7. Uuden päällysteen IRI4-tasaisuusvaatimukset pituussuunnassa ja Taulukko 8. Uuden päällysteen IRI-tasaisuusvaatimukset pituussuunnassa ovat Asfalttinormit 2011 lisälehden mukaisia.
Taulukko 9. Suurin sallittu epätasaisuus pituus- ja poikkisuunnassa 3 m oikolaudalla ja Taulukko 10. Uuden päällysteen tasaisuusvaatimus poikkisuunnassa (alku-uran syvyys) vaatimusluokissa A ja B
4.8. Kaltevuudet ja korkeusasema
Suositukseen on lisätty kevyen liikenteen väylät.
4.9. Kulumiskestävyys
Kohtaan on lisätty ensimmäinen kappale: Päällysteen kulumiskestävyydellä tarkoite- taan sen kykyä vastustaa liikennekuormituksen aiheuttamaa kulumista. Kulumiskestä- vyyteen vaikuttavat muun muassa valittu päällystetyyppi, kiviaineksen kulutuskestä- vyys, sääolosuhteet ja nastarengaskuormitus.
4.10. Deformaatiokestävyys
Kohtaan on lisätty ensimmäinen kappale: Deformaatiokestävyydellä kuvataan päällys- teen kykyä vastustaa pysyviä muodonmuutoksia. Erityisesti raskas liikenne ja lämpimät sääolosuhteet aiheuttavat päällysteen deformoitumista. Myös bitumin kovuus ja ki- viaineksen muoto vaikuttavat päällysteen deformaatiokestävyyteen. Kovemmat side- aineet parantavat päällysteen deformaatiokestävyyttä, mutta samalla heikentävät säänkestävyyttä.
Taulukko 15. Tieltä porattujen näytteiden deformaatioluokat Aikaisempi suurin defor- maatioluokka III (suurin pysyvä deformaatio) on jätetty pois.
4.11. Vedenkestävyys
Vedenkestävyysvaatimukset käsitellään asfalttimassan vaatimuksina kuten edellisissä- kin normeissa ja lisälehdessä.
4.12. Pakkasenkestävyys
4.12.1 Pakkashalkeilukestävyys ja
4.12.2 Jäätymis-sulamiskestävyys ohjeluontoiset kohdat ovat entisen mukaisia.
4.13.Meluisuus
Lisätty lause: Menetelmän mukaista mittauspalvelua ei ole saatavilla lyhyellä toimitus- ajalla.
4.14. Vedenläpäisevyys
Kohta on lisätty kokonaan uusi pääasiassa erikoistapauksia koskeva ohje. Yleensä tie- ja katukohteiden asfalttipäällysteille ei aseteta erillisiä vedenläpäisevyys- vaatimuksia. Asfalttipäällysteen vedenläpäisevyydelle on kuitenkin tarpeen asettaa vaatimuksia erityisalueilla silloin, kun halutaan läpäisevyyden olevan erittäin pieni tai suuri. Pieni vedenläpäisevyys on tarpeen erilaisissa suojausrakenteissa (ABT- päällysteet) ja suuri vedenläpäisevyys on tarpeen hulevesirakenteissa (AA-päällysteet). Tiiviin päällysteen vedenläpäisevyys täyttää suojausrakenteille asetetut vaatimukset, kun koko kohteen tyhjätila on < 3%. Vastaavasti läpäisevien AA-päällysteiden tyhjätila on 15…24 %. Lisätietoja suojausrakenteiden päällysteistä löytyy julkaisusta Sarkkila et. al. (2006) ja vastaavasti läpäisevistä päällysteistä VTT:n julkaisusta Kling et. al. (2015).
4.15 Asfalttipäällysteen kelpoisuuden osoittaminen
Taulukko 17. Kulumiskestävyys- ja deformaatiokestävyystestejä varten otettavat näyt- teet. Deformaationäytteen minimipaksuus on korotettu 50 mm:in.
Taulukko 18. Poranäytteiden ajorata- ja kaistanäytesarjamäärät teillä ja kaduilla. Tau- lukkoa on jatkettu.
5 Asfalttimassan suunnittelu ja valmistus
5.1 Asfalttimassan suunnittelu
Kohta vastaa sisällöltään edellistä normia. Sitä on kuitenkin päivitetty korvaamalla AoC-luokka AVCP-luokalla. Vaatimustenmukaisuuden vakuutus on korvattu Suoritus- tasoilmoituksella. Pari vanhentunutta lausetta on poistettu.
5.2 Tyyppitestaus
Tekstiosa on sisällöltään ja kieliasultaan samanlainen kuin edellisissä normeissa. Tyyp- pitestausraportin sisältöä on hieman täydennetty korjauksilla, jotka esitettiin jo edelli- sen normin lisälehdessä.
Taulukko 20. Eri massatyyppien tyyppitestauksessa määritettävät ominaisuudet. Tes- tit valitaan käyttötarkoituksen perusteella. Merkintä P tarkoittaa pakollista ja V valin- naista. Taulukon aikaisempi, ilmeisesti virheellinen, sisältö on korjattu.
5.3 Tuotannon laadunvalvonta
Tuotannon laadunvalvonnan sisältö on vastaava kuin aikaisemmin, mutta tekstiä ja kä- sittelyjärjestystä on muutettu selvyyden parantamiseksi. Kohtaan on lisätty kappale: Standardin SFS-EN 13108-21 mukaista keskiarvotarkastelua ei käytetä tuotannon laa- dun arvioinnissa eikä CE-merkinnässä, koska standardissa esitetty tilastollinen tulosten arviointitapa on menettelyiltään ja terminologialtaan epäselvä.
Taulukko 21. Massan tuotannon laatuluokan määrittäminen ja
Taulukko 22. Rakeisuuden ja sideainepitoisuuden sallitut poikkeamat asfalttimassan tuotannonaikaisessa laadunvalvonnassa yksittäistulosmenetelmässä. Nämä taulukot ovat edellisten normien lisälehden mukaisia. Keskiarvoa koskevataulukko on jätetty pois.
5.4 Asfalttimassan valmistuslämpötilat
Tekstisisältö on saman sisältöinen, mutta höyrylämmitystä koskeva lause on poistettu. Taulukko 23. Asfalttimassan enimmäislämpötilat asfalttiasemalla korvaa aikaisemman lämpötilarajataulukon. Useiden bitumilaatujen maksimilämpötilaa on laskettu 5 – 10 astetta.
6 Asfalttityypit ja pintaukset
6.1 Yleistä
Tekstiosa laskuohjeineen on täysin edellisten nor- mienmukainen.
6.2 Asfalttibetoni (AB) Asfalttinormit esittävät asfalttibetoneista kulutus- kerroksen asfalttibetonit (AB 5…AB 22), sidekerroksen asfalttibe- tonit (ABS 16...ABS 22), kantavan kerroksen asfalt- tibetonit
(ABK 22...ABK 31) ja tiiviin asfalttibetonit
(ABT 8…ABT 22).
Tiiviille asfalttibetonille ei ole eurooppalaista tuo- testandardia.
Asfalttityypeistä on tässä mukana esimerkkiluontoi- sesti vain yhden rakei- suusalueen ohjekuva.
Asfalttibetonien yleisesit- tely on aikaisemman mu- kainen, mutta aikaisem- min esitetyt kumibitumit on korvattu polymeeri- modifioiduilla bitumeilla. Edellisten normien asfalt- timassakohtaiset taulu- kot on korvattu muuten samanlaisilla taulukoilla, mutta niihin on lisätty kuva asfalttibetonin mas- san rakeisuuden ohjealu- eesta ja läpäisyprosen- teista.
Rakeisuuskäyriin on tehty joitakin muutoksia. Kor- jaukset ovat lähinnä ra- keisuuskäyrän yläalueen
oikaisuja. Esimerkkimassan rakeisuuskäyrän 16mm läpäisyn alaraja on muutettu 90 > 85 on tyypillinen muutos
6.3 Pehmeä asfalttibetoni (PAB)
Pehmeän asfalttibetonin ohjeteksti on muuten edellisen normien kaltainen, mutta si- deaineista BL2K on jätetty pois.
6.4 Kivimastiksiasfaltti (SMA)SMA5…SMA22
Kivimastiksiasfaltin ohje- teksti on edellisen nor- mien kaltainen, mutta kaikkien rakeisuuskäyrien yläosaa on muutettu ja kaikkien sideainepitoi- suutta on laskettu.
6.5 Valuasfaltti (VA)
Valuasfaltin ohjeteksti on edellisen normien kaltainen, mutta kar- keutukseen käytettä- vän murskeen laatu määrätään tapauskoh- taisesti.
6.6 Avoin asfaltti (AA)
AA5…AA16
Avoimen asfaltin oh- jeteksti on edellisen normien kaltainen, mutta kaikkien rakei- suuskäyrien yläosaa on korjattu ja kaik- kien sideainepitoi- suutta on laskettu.
Avoimien asfalttien ohjekuvat ovat vas- taavan kaltaisia kuin asfalttibetonien.
6.7 Sirotepintaus (SIP)
Bitumiliuoksessa ja bitumissa V3000 käytetään tartuket- ta, esimerkiksi diamiinia.
Tartuketta käyte- tään tarvittaessa myös muissa sideai- neissa. Tartukkeen ohjeprosentit on jä- tetty pois.
6.8 Xxxxxxxx xxxxxxx (SOP)
Tartuketta käytetään aina bitumiliuoksessa ja bitumi V3000:ssa sekä tarvittaessa myös muissa sideaineissa.
Muilta osin pintausten ohjeet ovat edellisten normien kaltaisia.
SUOSITUS-kuva on yhteinen molemmille pintauksille. Siihen on lisätty sarake murske- lajitteille 3/6 tai 4/8.
7 Asfalttimassan laatuvaatimukset
7.1 Laatuvaatimusten asettaminen
Laatuvaatimuksiin on lisätty lause: Rakeisuus voi poiketa kuvien 3-30 ohjealueelta, kun massan toiminta ja päällysteen kelpoisuus on osoitettu toiminnallisilla ominaisuuksilla.
7.2 Toiminnalliset laatuvaatimukset
.
7.2.1 Kulumiskestävyys.
7.2.2 Deformaatiokestävyys
Taulukko 27. Tiivistettyjen asfalttimassojen jako deformaatioluokkiin kolmas defor- maatioluokka on poistettu ja lisätty kappale: Taulukon 27 mukaista deformaatioluok- kaa ei voi ilmoittaa CE-merkinnässä vaan se on ilmoitettava erillisessä dokumentissa. Tarvittaessa menetelmällä SFS-EN 12697-22 B määritetty deformaatioluokka ilmoite- taan CE-merkinnässä.
Taulukko 28. Tiivistettyjen asfalttimassojen jako deformaatioluokkiin CE-merkinnässä, käytettäessä menetelmää 12697-22 B (pieni laite ja kuiva näyte).
Kolmas deformaatioluokka on poistettu. Valuasfaltin painumavaatimukset ovat ennallaan.
7.2.3 Vedenkestävyys Kohtaan on lisätty lauseet:
Menetelmän PANK 4301 mukaista testiä voidaan käyttää myös PAB-B massojen veden- kestävyyden osoittamiseen, silloin kun käytetty kiviaines on kuivattu. Tämän vedenkes-
tävyystestin tulos esite- tään tarvitta- essa erilli-
sessä doku- mentissa.
Lisälehdessä esitetty tau- lukko on kor- vattu kahdel- la taulukolla
7.3 Asfalttimassan koostumus
7.3.1 Täyttöaste. Kappaleen tekstiä on muutettu ja lisätty asian selventämiseksi. Kiviai- neksen ja päällysteen tyhjätilakuva on entinen.
Taulukko 32. Tilavuussuhteiden ohjeelliset arvot asfalttimassojen suunnittelussa AB:n ja ABK:n kiviaineksen tyhjätila-arvoja on hieman pienennetty. Kun suunnittelu tehdään täyttöasteen perusteella täyttöasteet ovat vaatimuksia, mutta AA-massoille ja muilla menetelmillä suunniteltaessa ne ovat ohjeellisia.
7.3.2 Sideainepitoisuus ja rakeisuus.
7.4 Tiivistettävyys
Kohtaa on yksinkertaistettu ja selvennetty.
8 Kiviainekset
8.1 Kiviainesvaatimusten asettaminen
Kohdan ensimmäistä kappaletta on muutettu. Kohdan loppuun on lisätty asfalttikiviai- neksen CE-merkissä ilmoitettavat ominaisuudet ja lause: Lisäksi asiakkaalle toimite- taan erillisenä dokumenttina yhteenveto laadunvalvonnan tuloksista ja kiviaineksen soveltuvuuden osoittavat tutkimustulokset, jotka sisältävät muun muassa ohuthiee- seen perustuvan yksityiskohtaisen petrografisen kuvauksen.
8.2 Geometriset vaatimukset
8.2.1 Rakeisuus.
Taulukko 35. Hienon kiviaineksen tyyppirakeisuuden sallitut vaihteluvälit (luokka GF85).
Tähän taulukkoon on lisätty lajite 0/3-sarake.
Taulukko 41. Karkean kiviaineksen 16/32 mm ohjeseulat ja sallitut vaihteluvälit eri ra- keisuusluokissa.
Tämän jälkeen tuleva tekstiosa on muutettu ja huomautukseen lisätty lause. Kaikkien kiviainestuotteiden rakeisuus on määritettävä standardin SFS-EN 933-1 mukaisesti pe- suseulonnalla.
Taulukko 42a). AB-massoihin soveltuvien koostekiviaineksen rakeisuusluokat ja lä- päisyprosentin vaihteluvälit. Taulukon lajitteita ja luokkia on muutettu
Taulukko 42b). AB-massoihin soveltuvien koostekiviaineksen rakeisuusluokat ja lä- päisyprosentin vaihteluvälit. Taulukko on uusi.
Taulukko 43. PAB-massoihin soveltuvien koostekiviaineksen rakeisuusluokat, ohjeseulat ja läpäisyprosentin vaihteluvälit.
8.2.2 Hienoainepitoisuus.
8.2.3 Muoto-ominaisuudet. Tekstiosaa on täydennetty.
Taulukko 45. Litteysluvun enimmäisarvojen luokat. Taulukon nimi on muutettu. Aikai- sempi OHJE on poistettu.
8.2-4 Murtopintaisten rakeiden osuus.
8.3 Mekaaniiset ja fysikaaliset vaatimukset
8.3.1 Nastarengaskulutuskestävyys
Kohta on muutettu ja lisätty taulukkoon luokka AN30. Kiviaineksen nastarengaskulutus- kestävyys määritetään menetelmällä SFS-EN 1097-9 (pohjoismainen kuulamyllyarvo) Suomessa käytetään taulukon 46 mukaisia luokkia. Kiviaineksen luokka valitaan siten, että myös asfalttimassan kulumiskestävyysvaatimukset täyttyvät. Asfaltin suunnittelua varten on ilmoitettava CE-merkinnän lisäksi myös tuotantoeräkoh- taiset yksittäisten kuulamyllytestien tulokset. Näytteitä otetaan edustavasti koko tuo- tantoajalta. Kuulamyllytestejä tehdään asfalttiin käytettävistä karkeista kiviaineslajit- teista 3000 t välein ja koostekiviaineksista 6000 t välein. Testejä on tehtävä aina vähin- tään kolme lajitekohtaista tuotantoerää kohden.
Testaustulosten keskiarvon tulee täyttää taulukosta 46 valitun luokan vaatimukset. Yk- sittäisistä tuloksista 85 % tulee olla valitun luokan mukaisia. Yksittäisen tuloksen sallitun poikkeaman enimmäisarvo on esitetty taulukossa 46.
Taulukko 46. Nastarengaskulutuskestävyyden luokat ja poikkeavan tuloksen enim- mäisarvo.
Luokka | Kuulamyllyarvo | Poikkeavan yksittäisen tuloksen enim- mäisarvo |
AN7 | ≤ 7,4 | 8,1 |
AN10 | ≤ 10,4 | 11,5 |
AN14 | ≤ 14,4 | 16,1 |
AN19 | ≤ 19,4 | 21,9 |
AN30 | ≤ 30,4 | 34,5 |
AB-, ABT-, ABK-, ABS- ja PAB -massojen raekokojakautuman korjaamiseksi käytetyn ki- viaineksen maksimirakoko on enintään 5,6 mm. Korjauskiviaineksen ei tarvitse täyttää valittua nastarengaskulutuskestävyysluokkaa, mutta vaatimuksen AN ≤ 19 on täytyttävä (tutkitaan ko. kiviaineksen 11/16 mm lajitteesta). Korjauskiviainesta saa käyttää enin- tään 20 % kiviaineksen kokonaismäärästä. Jos korjaukseen käytetään luonnonlajitta- maa hiekkaa, kuulamyllyvaatimusta ei voida asettaa.
8.3.2 Kiintotiheys.
8.3.3 Vedenimeytyminen. Kohtaan on lisätty testattavat laitteet ja testausmenetelmän soveltumattomuudeksi on vaihdettu keinokiviaineksen tilalle uusiomateriaalit.
8.3.4 Jäädytys-sulatuskestävyys. Toinen kappale alkaa nyt: Jos karkean ja koostekiviai- neksen vedenimeytyminen ylittää arvon 1 % tai pehmeiden mineraalien määrä ylittää 20 % …
8.4 Kemiallisetvaatimukset
8.4.1 Mineraalikoostumus. Kohta on muutettu muotoon: Kiviaineksen kelpoisuus asfaltin kiviainekseksi osoitetaan ensisijaisesti ohuthietutkimuk- sella PANK 2302 mukaisesti. Petrografisen analyysin tekemisessä voi myös hyödyntää standardia SFS-EN 12407. Petrografisella analyysilla määritetään tarkka mineraalikoos- tumus riittävän useasta koko kallioaluetta edustavasta näytteestä. Standardin SFS-EN 932-2 mukainen yksinkertaistettu petrografia esimerkiksi murske- näytteestä soveltuu kiviaineksen koostumuksen, rapautuneisuuden ja ominaisuuksissa tapahtuvien muutosten osoittamiseen tuotannon laadunvalvonnan aikana.
Kiviaineksen valmistaja ilmoittaa CE-merkinnässä petrografisen nimen yhteydessä, onko kysymyksessä sora- vai kalliomurske.
Asfalttimassaan käytettävä kiviaines ei saa olla rapautunutta eikä rapautumisaltista. Kiviaineksen kelpoisuuden toteamiseksi noudatetaan seuraavaa suositusta:
SUOSITUS
Xxxxxxxxxxxx rapautuneisuuden ja rapautumisalttiuden arvioinnissa lähtökohtana on kiviaineksen mineraalikoostumus. Kiviaineksen mineraalikoostumuksen perusteella voidaan kiviainesta pitää rapautumattomana seuraavilla edellytyksillä.
Sulfidimineraalit:
• Kiviaineksen sulfidimineraalien (esimerkiksi magneetti-, rikki- ja ku-
parikiisu) määrä on ≤ 5 % määritettynä ohuthieestä (PANK 2302) tai
• Kiviaineksen kokonaisrikkipitoisuus S ≤ 0,1 % (SFS-EN 1744-1). Jos rik- kipitoisuus on > 0,1 %, sulfidimineraalien määrä ja laatu on selvitet- tävä ja vaatimus on ensimmäisen kohdan mukainen.
Kiilteet ja muut pehmeät mineraalit*):
• Kiviaines ei sisällä kiillettä tai muita pehmeitä mineraaleja (Mohsin kovuus < 3) enempää kuin o 15 % määritettynä ohuthietutkimuk- sella (PANK 2302)
o Silloin kun kiilteen määrä on 15-20 %, kiviainesta voidaan pi- tää rapautumattomana, jos kiille esiintyy hienorakeisena (< 1 mm) ja on tasaisesti jakautuneena. o Röntgendiffraktiomene- telmällä (PANK 2301) määritettynä kiilteet eivät saa olla kiviai- neksen yleisin mineraali. Menetelmää suositellaan käytettäväksi vain soramurskeille.
• Jos pehmeiden mineraalien määrä ylittää 20 %, rapautumattomuus on osoitettava muilla menetelmillä esimerkiksi jäädytys-sulatustes- tillä SFS-EN 1367-6 (1 % NaClluos).
*) Pehmeitä mineraaleja ovat muun muassa biotiitti, muskoviitti, klo- riitti, talkki, serpentiini, kalsiitti ja magnesiitti.
8.4.2 Hienoaineksenlaatu.
8.4.3 Bitumin ja kiviaineksen välinen tartunta.
8.4.4 Humuspitoisuus.
8.5 Fillerikiviaineksen vaatimukset
Kohtaan on lisätty ne vaatimukset siitä, mitkä fillerikiviaineksesta on ilmoitettava.
8.5.1 Geometrisetvaatimukset.
8.5.2 Fysikaalisetvaatimukset. Lisätyn fillerin vesipitoisuusvaatimus on poistettu.
8.5.3 Kemialliset vaatimukset.
8.5.4 Fillerituotannon tasalaatuisuudenvaatimukset.
8.5.5 Asfalttimassaan käytettävän hienoainesseoksen vaatimukset.
8.6 Kiviaineksenlaadunvalvonta ja suositukset testaustiheydeksi
Tyyppitestaus korvaa alkutestauksen. Ensimmäisessä kappaleessa on lisäyksiä. Viimei- sen kappaleen loppuun on lisätty lause: Laadunvalvonnan tarkoituksena on varmen- taa tuotteen laadun säilyminen ilmoitettujen luokkien mukaisena.
SUOSITUS-taulukkoon on kuulamyllyn vähimmäistiheyteen lisätty tai 1/3000t ja taulu- kon alle 2 huomautusta.
8.7 Kiviaineksenvarastointi ja kuljetus
Lukuun ei ole tehty muutoksia.
8.8 Suositukset kiviaineksen valinnasta päällystetyypeille
Luku on muuten aikaisemman mukainen, mutta taulukot on yhdistetty ja ensimmäi- nen LKV-luokka on jaettu kahdeksi. Kohtaan on lisätty alahuomautus ” **) Vaiheittain rakennettaessa talven yli liikenteelle jääville päällysteille asetetaan vaatimukset ta- pauskohtaisesti” ja
”Valuasfalttien kiviainesvaatimukset valitaan tapauskohtaisesti.”
9.Asfalttirouhe
Tekstiosan sideainetta koskeva kolmas kappale on esitetty uudessa muodossa. Kappa- leet 1, 2 ja 4 ovat entisenmukaisia.
Taulukko 51. Asfalttirouheesta ilmoitettavat tiedot ja testattavat ominaisuudet. Sarak- keissa Asfalttirouheen määrä ja Vaatimukset on muutoksia lisälehdessä esitetyista ar- voista.
Laskentataulukon viittausnumerot poikkeavat aikaisemmasta.
Laskentaohjeisiin onlisätty leikkausreometrillä määritettävä valmistettavan massan si- deaineen kompleksimoduuli ja sen laskentakaaavat.
10 Sideaineet
(Sideaineisiin liittyvät määritelmät on poistettu)
10.1 Yleistä
Sanamuotoa on hieman muutettu. Lisätty AVCP-luokka 2+ ja sen edellytykset.
10.2 Bitumit
10.3 Polymeerimodifioidut bitumit
Kumibituminnimitys muutettu polymeeribitumiksi, muuten kohta on aikaisemman mu- kainen.
10.4 Bitumiliuokset ja fluksatut bitumit
Fluksattubitumi ja BL2Bio lisätty, muuten kohta on aikaisemman mukainen.
10. Bitumiemulsiot
Taulukko 52: Tiebitumien laatuvaatimukset, tunkeuma 20…220 (0,1 mm)
Taulukko 53: Pehmeiden bitumien laatuvaatimukset, tunkeuma 250…900 (0,1 mm)
Viskositeetti, 60⁰ on korjattu Dynaaminen viskositeetti, 60⁰
Taulukko 54: Viskositeettiluokiteltujen tiebitumien laatuvaatimukset.
Taulukko 55: Polymeerimodifioitujen bitumien laatuvaatimukset (SFS-EN14023)
Lisätty tunkeuma-arvo toiseen sarakkeeseen
Taulukko 56: Bitumiliuosten ja fluksattujenbitumien laayuvaatimukset Poistettu sarake BL2K ja STV viskositeettirivit korvattu Viskositeetti, 60⁰C-rivillä Taulukko 57: Bitumiemulsioiden laatuvaatimukset
Lisättysarake BPE-L ja viskositeettirivit korvattu Viskositeetti, 40⁰C-rivillä
11 Lisäaineet
Luku on pääasiassa edellisen asfalttinormin kaltainen. Muutamiin alakohtiin on tehty vähäisiä muutoksia ja korjauksia. Suurin muutos on kokonaan uusi alaluku Uusiomate- riaalit.
11.1 Yleistä
11.2 Vaatimusten asettaminen
11.3 Kuidut
Kohdan teksti, taulukko ja SUOSITUS ovat aikaisemman mukainen. Taulukon numero tekstissä on korjaamatta. Suosituksen jälkeisen tekstin standardi on muutettu ja teksti lyhennetty.
11.4 Tartukkeet
Ensimmäisen kappaleen kolmas lause, toinen kappale ja neljännen kappaleen toinen lause on poistettu
11.5 Sementti
11.6 Luonnonasfaltti
11.7 Muut lisäaineet
”… ottaa huomioon” on korvattu sanalla ”…varmistaa”.
12 Uusiomateriaalit (kokonaan uusi)
Asfalttimassassa käytettäviä uusiomateriaaleja voivat olla erilaiset kuonatuotteet (te- räskuona, ferrokromikuona, masuunikuona), bitumia sisältävät uusiomateriaalit kuten bitumikaterouhe tai fillerikiviainesta korvaavat hienorakeiset uusiotuotteet.
Käytettävien uusiomateriaalien on teknisiltä ominaisuuksiltaan ja kelpoisuudeltaan so- velluttava käyttökohteeseen ja oltava riittävän tasalaatuisia. Uusiomateriaalien pitkä- aikaiskestävyys ja tekninen kelpoisuus osoitetaan käyttöhistorialla (esim. toteutetut kohteet) tai pitkäaikaiskestävyyteen liittyviä riskejä pienennetään ennakolta tehtävillä laboratorio- ja kenttäkokeilla sekä hankkimalla kokemusta käytöstä aluksi pienem- millä kokeilukohteilla. Uusiomateriaalien, joiden käyttöhistorialla ei ole osoitettu riittä- vää teknistä kelpoisuutta, käyttö edellyttää aina materiaali- tai rakennekohtaisia en- nakkokokeita.
Uusiomateriaalit eivät saa aiheuttaa kanssaan kosketuksiin tuleville rakenteille korroo- siota tai muita vaurioita. Mahdolliset materiaalien erityisominaisuudet tai -vaatimuk- set otetaan huomioon tarvittaessa koko rakenteen suunnittelussa.
Uusiomateriaalien käyttö on dokumentoitava vastaavalla tavalla kuin muidenkin raaka-aineiden käyttö. Asfalttimassassa käytettävistä uusiomateriaaleista on ilmoitet- tava vähintään samat ominaisuudet kuin ilmoitetaan normaaleista raaka-aineista. Esi- merkiksi luonnonkiviainesta korvaavien uusiomateriaalien tulee täyttää samat geo- metriset ja mekaaniset vaatimukset kuin mitä luonnonkiviainekselle on asetettu. Osa kemiallisista ja fysikaalisista testausmenetelmistä ei välttämättä sovellu uusiomateri- aaleille, esimerkiksi kuonatuotteista ei voi tehdä petrografista analyysiä. Sideainetta korvaavista materiaaleista on ilmoitettava soveltuvin osin luvussa 10 esitetyt ominai- suudet.
Luonnonkiviainesta korvaavien uusiomateriaalien tulee täyttää seuraavat lisävaati- mukset: Ilmajäähdytetyssä masuunikuonassa ei saa esiintyä dikalsiumsilikaatin eikä raudan hajoamista (SFS-EN 1744-1). Teräskuonakiviaineksen tulee täyttää tilavuuden pysyvyyden osalta luokan V3,5 vaatimukset, tilavuuden pysyvyys määritetään SFS-EN 1744-1 mukaisesti.
Uusiomateriaalien käytössä on edellisen lisäksi vielä erityisesti otettava huomioon as- falttimassan korkeasta lämpötilasta johtuvat työturvallisuuteen vaikuttavat seikat sekä asfalttipäällysteen tuleva uudelleenkäyttö. Uusiomateriaalien tulee täyttää lisäksi lainsäädännössä tai ympäristöluvassa asetetut ympäristökelpoisuusehdot sekä käyttö- kohteen vaatimat tekniset kelpoisuusehdot.
Kirjallisuutta Liitteet
Liite 1 Lyhenteet G* Imin/max a S ovat uusia
Liite 2 Esimerkkejä katujen ja erityisliikennealueiden kulutuskerrospäällysteistä ja pin- tauksista
Liite 3 Esimerkkejä yleisten teiden ja erityisliikennealueiden kulutuskerrospäällysteistä ja pintauksista
Liite 4. Ohjeelliset valintataulukot, asfalttimassan vaatimusten asettaminen liikenne- määrän mukaan.
Käyttökohde ja liikennemäärä
Liite 5 Tilastolliset laskelmat laadun arvostelussa
Liite 6 Asfalttimassojen EN-standardit Liite 7 Tiebitumien EN-standardit Liite 8 Kiviainesten EN-standardit Liite 9 PANK-menetelmät
ASFALTTITÖIHIN LIITTYVIÄ URAKKASOPIMUSASIAKIRJOJA
Asfalttialan päällystysurakan tarjouspyynnössä käytetään usein Asfalttinormeja täy- dentämään tai joskus niitä korvaamaan tilaajan laatimia omia ohjeita ja määräyksiä.
Varsinkin suurimpien asfalttirakennuttajien tien- ja kadunpäällystysurakan tarjous- pyyntö ja urakkasopimus ovat todellisuudessa monien asiakirjojen kokoelmia.
Tarjouspyyntöön ja urakkasopimukseen ei nykyään yleensä liitetä kaikkia asiakirjoja pa- perisina tai sähköissä muodossa, vaan ne ilmoitetaan tarjouspyynnön ja sopimuksen sitovien asiakirjojen luetteloissa. Tavallisimmin mainitaan asiakirjan nimi, julkaisuvuosi ja kohta tai kohdat, joita noudatetaan tässä urakassa.
Asiakirjaluetteloja, joissa oleva asiakirjojen järjestys määrää niiden tärkeyden, voi olla yhdessä tai useammassa asiakirjoissa. Tästä syystä tarjouksentekijän on oltava tark- kana asiakirjojen keskinäisestä merkitsevyysjärjestyksestä.
Tarjoajalle voidaan tarjouspyyntönössä antaa mahdollisuus tehdä korvaava tai rinnak- kainen tarjous. Tarjoajan on luettava tarkoin, onko tarjouspyynnössä annettu lupa tehdä joissakin kohdissa tarjous ja vaihtoehtoinen tarjous tai vain vaihtoehtoinen tar- jous ja onko mahdollista tehdä osatarjous. Pienikin poikkeama tarjouspyynnöstä voi johtaa tarjouksen hylkäämiseen. Tarjoaja hyväksyy tarjotessaan pyynnössä esitetyt oh- jeet ja määräykset sekä tarjouspyyntöasiakirjan mahdollistamat vaihtoehdot.
Jos tarjoaja haluaa muutosta tai korjausta, hänen on esitettävä toiveensa tarjousajan kuluessa. Jos tarjouksen pyytäjä muuttaa tai täydentää tarjouspyyntöä, hän ilmoittaa siitä kaikille tarjoajille.
Rakennuttajat tekevät itse urakkasopimuksen ja siihen liittyviä täydentäviä asiakirjoja tai teettävät niitä konsulteilla. Yleensä näissä asiakirjoissa esitetään kutakin asiaa kos- kevat määräykset ja ohjeet vain kerran. Näin pitäisi olla, mutta valitettavasti näin ei aina ole.
Asiakirjan nimeen saatetaan liittää osanumero, versionumero, julkaisuajankohta, asia- kirjan tekijä, tekijäorganisaatio tai viranomainen sekä vaadittava asiakirjan kohta.
Nämä voivat esiintyä täydellisinä tai lyhenteinä.
Asiakirjat tehdään usein ”kopioimalla” aikaisempia. Tällöin unohdetaan helposti luette- lossa esitetyn asiakirjan päivitys ja edellytetään noudatettavan vanhentuneita vaati- mukseksi tietämättä tai joskus jopa tietoisesti. Jos tarjouspyynnön tekijän tarkoitus on tietoisesti käyttää edukseen vanhaa versiota, tulee tämä rehellisesti ilmoittaa.
Tarjoajan on oltava erikoisen tarkkana asiakirjaluetteloissa esitettyjen asiakirjojen ni- mien ja ilmoitettujen julkaisuajankohtien suhteen. Hänen on virhettä epäillessään pyy- dettävä lisäselvitystä ennen tarjousta.
Tähän urakkasopimusasiakirjoja käsittelevään osaan on otettu Helsingin kaupungin STARA:n ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ELY:n urakkasopimusasiakirjoja vuodelta 2017.
Nämä rakennuttajat edustavat varsin eriluontoisten päällysteurakoiden tilaajia. Nämä asiakirjakokonaisuudet ovat muodostuneet vähitellen pitkän kokemuksen tuloksena ja soveltuvat esimerkeiksi tarkasteltaessa asfalttialan oppimateriaalin kannalta oleellisim- pia urakkasopimuksiin liittyviä asiakirjoja.
Molempien urakkasopimusten sisällysluettelot antavat hyvän kuvan siitä, miten mo- nenlaisia asiakokonaisuuksia näihin urakoiden pääasiakirjoihin sisältyy. Useat asiat esiintyvät molempien urakka-asiakirjoissa joskin erilaisilla otsikoilla ja sijoitettuna sopi- muksen eri kohtiin. Sisällysluettelon kohdat kertovat, että yhdessä asiakirjassa ei voi kaikkia asioita käsitellä riittävän yksityiskohtaisesti vaan niitä seuraa useita eritasoisia asiakirjoja.
Urakkasopimusten sisällysluetteloiden, asiakirjaluettelojen ja urakkaohjelmien vertailu
URAKKASOPIMUS, STARANPÄÄLLYSTYSTYÖT AJALLA ELYN URAKKASOPIMUS XX.YY. – XX.YY.2017
Sisällysluetteloiden alkuosat ovat varsin samanlaisia. Sisällysluetteloiden loppupäät ovat varsin erilaisia.
Sopimusten mukaisen toiminnan sopimusasiakirjat ovat molemmissa luetteloissa heti kolmannella sijalla.
Staran luettelo osoittaa urakkasopimusasiakirjan sisältävän paljon rajoitetuilta vaikut- tavia asioita. Tällaisen kuvan saa esimerkiksi otsikoista ”Urakoitsijan velvollisuudet”, ”Ulkomaalaiset työntekijät”, ”Työturvallisuus”, ”Salassapito”, ”Työsuhteen vähim- mäisehtojen noudattaminen”, ”Eettiset periaatteet ja sosiaalinen vastuu”, ”Urakoitsi- jalta vaadittavat asiakirjat ja selvitykset” ja ”Aliurakoitsijat”.
ELY:n sopimuksessa on varattu runsaasti tilaa ja määräyksiä kohdalle ”Arvonvähennyk- set ja sopimussakot”, mutta alaotsikolle ””Bonus” vain 3 riviä.
Molempien Urakkasopimuksissa on kohdassa 3. ”Sopimusasiakirjat”. Tämä kohta on
erittäin tärkeä, koska se määrää eri asiakirjojen merkitsevyysjärjestyksen.
STARA
Sopimusasiakirjat sekä sovellettavat yleiset sopimuseh- dot ja muut ehdot noudattamis-
järjestyksessä
Sopimus koostuu alla mainituista asiakirjoista. Sopimusasiakirjat täydentävät toisiaan. Jos sopi- musasiakirjat ovat keskenään ristiriidassa, nou- datetaan niitä seuraavassa järjestyksessä:
Kaupalliset asiakirjat
• Tämä sopimus
• Urakkaneuvottelupöytäkirja
• Tarjouspyyntö ja ennen tarjouksen antamista mahdollisesti annetut lisätiedot
• Päällystys- ja jyrsintätöiden urakkaohjelma 2017
• Valuasfalttitöiden urakkaohjelma 2017 (Va- luasfalttiurakoissa)
• Päällystys- ja jyrsintätöiden työturvallisuus- asiakirja 2017
• Päällystys- ja jyrsintätöiden arvonmuutospe- rusteet 2017
• InfraRYL 2010 määrämittausohje (Raken- nustieto)
• Rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE 98)
• Urakoitsijan tarjous liitteineen
Tekniset asiakirjat
• Päällystys- ja jyrsintätöiden työselostus ja laatuvaatimukset 2017
• Asfalttiurakan asiakirjat (PANK ry ja Suomen Kuntaliitto)
• Asfalttinormit 2011 (PANK ry)
• Betoninormit 1990 (RIL 131/91) (Valuasfalt- tiurakoissa)
• TIEH:n sillanrakentamisen yleiset laatuvaati- mukset SYL 6 ”Kannen pintarakenteet” ja
SYL 7 ”Varusteet ja laitteet” (Valuasfalttiura- koissa)
• InfraRYL 2010 yleiset laatuvaatimukset (Ra- kennustieto)
• ”Yleisten alueiden käyttö, tilapäiset liikenne- järjestelyt ja katutyöt” (PKS-kaupungit 11.4.2016)
• Standardit
Sopimukseen sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 98), ellei tässä sopimuksessa, sen liitteissä tai tarjouspyyn- nössä ole toisin sovittu.
Sopimukseen sovelletaan lisäksi Helsingin kaupunginhallituksen ohjetta harmaan talou- den torjunnasta (khs 19.12.2012, 1144 §) ellei tässä sopimuksessa ole toisin sovittu.
ELY
Sopimusasiakirjat
Sopijapuolet noudattavat tätä sopimusta, sen liit- teitä ja muita tässä kohdassa lueteltuja sopimusasiakirjoja seuraavassa pätevyysjärjestyk- sessä.
Kaupalliset asiakirjat:
1. Tämä sopimus ja sen liite "Erillistoimeksi- antokohtiaset tarkennukset sopimusasiakir- joihin"
2. Rakennusurakan yleiset sopimusehdot, YSE 1998,
RT 16-10660, ohjetiedosto, maliskuu 1998
3. Erillistoimeksiantokohtainen tarjouspyyntö
<Pvm> sisältäen
3.a lisäkirje pvm:ltä <Pvm>,
3.b vastaukset esitettyihin kysymyksiin pvm:ltä
<Pvm>,
Tarjouslaskenta-aikana annetut tarjous- pyynnön lisäkirjeet sekä sähköiseen tar- jouspyyntöportaaliin annetut vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat pätevyysjär- jestyksessä tarjouspyynnön edellä. Viimei- senä annettu lisäkirje ja/tai vastaukset esi- tettyihin kysymyksiin on pätevyydessä en- simmäisenä, sitä edeltävä toisena jne.
4. Urakkaohjelma pvm:ltä <Pvm> ja sen liit- teet
4.a urakan aikana tilaajalle luovutettava doku- mentointi pvm:ltä <Pvm>
4.b turvallisuusasiakirja liitteineen pvm:ltä
<Pvm>
4.c turvallisuussäännöt ja menettelyohjeet pvm:ltä <Pvm>
4.d rakenteen parantamistöiden laadunvarmis- taminen ja laaturaportointi
4.e tienpäällystysurakan laaturaportointi
4.f tienpäällystysurakan kustannusraportointi
4.g Ohje tiehankkeisiin liittyvistä tiedotustau- luista pvm:ltä 31.5.2010
5. Urakkakohtaiset arvonmuutosperusteet pvm:ltä <Pvm>
6. Erillistoimeksiantokohtainen tarjous,
<Kirjoita tähän> tarjous pvm:ltä <Pvm> ja sen liitteet
6.a hinnoiteltu kohdeluettelo sekä yksikköhin- nat
Tekniset asiakirjat:
7. Urakkakohtaiset tuotevaatimukset pvm:ltä
<Pvm>, <Lkm> sivu
8. Lähtötiedot
8.a Erillistoimeksiantokohtainen työkohdeluet- telo ja työkohdesuunnitelmat Erilllistoimeksiantokohtaiset kartat työkoh- teista alustan sivukaltevuustiedot (jos so- vellettavissa)
9. Yleiset laatuvaatimukset:
9.a InfraRYL 1.1.2016 voimassaolevat Infrara- kentamisen yleiset laatuvaatimukset Osa 1 Väylät ja alueet ja osa 3 Sillat, 42330 Sillan päällyste sekä Liikenneviraston ohjekirje "InfraRYL
laatuvaatimusten soveltaminen tienpidossa 28.4.2014"
9.b Asfalttinormit 2011 ml. lisäykset ja korjauk- set 1.1.2015 sekä 8.4.2015
9.c Päällysrakenteen stabilointi 19.12.2007
9.d Uusien päälysteiden laadunosoitusmitauk- set 20.1.2017, Liikenneviraston ohjeita 5/2017
10. Muut työtä koskevat ohjeet ja työselitykset (verkkosivuilla olevien julkaisujen kopioita ei liitetä sopimukseen).
10.a Liikenne tietyömaalla, Yleiset käytännöt ja turvallisuusvaatimukset 14.4.2015, Liiken- neviraston ohjeita 2/2015
10.b Liikenne tietyömaalla, Päällystys- ja tiemer- kintätyöt, 8.2.2017, Liikenneviraston ohjeita 6/2017
10.c Liikenne tietyömaalla, Kunnossapitotyöt 14.4.2015, Liikenneviraston ohjeita 3/2015
10.d Liikenne tietyömaalla, Sulku- ja varoituslait- teet 30.12.2013, Liikenneviraston ohjeita 39/2013
10.e Liikenne tietyömaalla, Tienpitoajoneuvot 30.12.2013, Liikenneviraston ohjeita 40/2013
10.f Siltojen korjaus SILKO Saumarakenteet, päällysteen ja
betonirakenteen välisen sauman tiivistämi- nen (11/98) sekä
Asfalttipäällysteen uusiminen (12/11)
Asiakirjojen pätevyyden osalta erikoistöiden laatu- vaatimuksella on parempi pätevyys yleisiin laatu- vaatimuksiin verrattuna ja myöhemmin ilmestynyt menee vanhemman edelle.
ELY:n asiakirjaluettelo näyttää 50% lyhyemmältä kuin Staran luettelo.
Ero on jonkin verran hämäävä johtuen käsiteltävien asioiden sijoittelusta sopimuksen asiakirjoihin ja liitännäisasiakirjoihin. Tämä korostaa sitä, että on aina tarkkaan selvitettävä se, mihin urakkaa koske- vat määräykset ja ohjeet on sijoitettu ja mikä silloin on niidenkeskinäinen merkitsevyysjärjestys,
Silmäänpistäviä eroja on mm. että STARA:n luettelossa ovat ”Urakoitsijan tarjous liitteineen” ja ”Stan- dardit”, joita ei esiinny ELY:n luettelossa omina otsikkoina. ELY:n luettelossa on jopa 5 liikennettä käsit- televää asiakirjaa.
Kohdassa ”10. Muut työtä koskevat ohjeet ja työselitykset (verkkosivuilla olevien julkaisujen kopioita ei liitetä sopimukseen)”. Ilmaisu on hyvin epämääräinen. Edellyttänee täydentävää selvitystä.
Ukkaohjelma
STARA URAKKAOHJELMA
Päällystys- ja jyrsintätyöt vuonna 2017
SISÄLLYSLUETTELO
1. TIETOJA RAKENNUSHANKKEESTA
1.1. Rakennuttaja
1.2. Tilaaja
1.3. Rakennuskohde
2. URAKKAMUOTO JA SUORITUSVASTUUN LAAJUUS
2.1. Urakkamuoto
2.2. Maksuperuste
3. URAKOITSIJAN SUORITUSVELVOLLISUUS
3.1. Pääsuoritusvelvollisuus
3.1.1. Urakkaan kuuluvat työt ja hankinnat CE-merkintä
RC-Massat Massan suhteitus Massan valmistus Massan kuljetus Sirotepintaus Jyrsintätyöt Siirtoasiakirja
Reunatukien oikaisu Kansistot
Päällysteen poisto, työalueen siivous, jätteet
3.1.2. Urakkarajat
3.1.3. Urakkaan kuulumattomat työt ja hankinnat
3.1.4. Työvoima- ja kalustovaatimukset
3.2. Sivuvelvollisuudet
3.2.1. Luvat
3.3. Työmaapalvelut
3.3.1. Liikennejärjestelyt
3.4. Työmaan johtovelvollisuudet
4. TILAAJAN SUORITUSVELVOLLISUUS
5. URAKKA-AIKA
5.1. Suoritusaika
5.1.1. Töiden aloitus ja työjärjestys
5.1.2. Töiden valmistuminen
5.1.3. Välitavoitteet
5.2. Viivästyssakko
6. TILAAJAN MAKSUVELVOLLISUUS
6.1. Urakkahinnan muodostuminen
6.1.1. Yksikköhinta ja sen perusteet
6.1.2. Tarjousperusteena käytettävät materiaalit ja hinnat
6.2. Urakkahinnan maksaminen
6.2.1. Maksusuoritukset
6.2.2. Pidätykset
6.2.3. Laskutuksen myöhästyminen
6.3. Hintasidonnaisuus
6.3.1. Kustannusindeksi
6.3.2. Yksikköhintojen muunnokset
6.3.3. Poikkeavan työajan korotus
6.3.4. Pienten työkohteiden korotus
6.3.5. Käsityölisä
6.3.6. Kanavatyö
6.3.7. Asfaltin poisto
6.4. Työmäärien mittaus
6.5. Suunnitelma ja hintamuutokset
7. ORGANISAATIOT
7.1. Tilaajan / tilaajan edustajan organisaatio / edustajat
7.2. Urakoitsijan organisaatio / edustajat
ELY URAKKAOHJELMA
Tienpäällystysurakka DHJ 2017
SISÄLLYSLUETTELO
1 Sopijapuolten asema
1.1 Urakoitsijan suoritusvelvollisuus
1.1.1 Pääsuoritusvelvollisuus
1.1.2 Sivuvelvollisuudet
1.1.3 Velvollisuus hakea lupia ja jättää viranomaisilmoi- tuksia
1.1.4 Suoritusvelvollisuuteen kuulumattomat työt
1.2 Urakoitsijan vastuu
1.2.1 Vastuu asiakirjojen tarkastuksesta
1.2.2 Vastuu työmenetelmistä ja työnaikaisista suunni- telmista
1.2.3 Vastuu määrätiedoista urakoitsijan omaan suun- nitelmaan perustuvissa töissä
1.2.4 Vastuu työvirheistä
1.3 Urakoitsijan oikeudet
1.4 Tilaajan velvollisuudet
1.4.1 Myötävaikutusvelvollisuus
1.5 Tilaajan vastuu
1.5.1 Yleiset periaatteet
1.5.2 Tilaajaa sitovat määrätiedot
1.6 Tilaajan oikeudet
2 Järjestys- ja turvallisuusmääräykset
2.1 Tieliikenne
2.1.1 Yleinen liikenne
2.1.2 Liikenteen järjestelyt
2.2 Työsuojelu
2.3 Ympäristöasiat
2.4 Johdot, kaapelit, laitteet ym.
2.5 Sillat
3 Laatu
3.1 Yleistä
3.2 Urakkakohtainen toiminta- ja laatusuunnitelma
3.3 Tekniset työsuunnitelmat
3.4 Kelpoisuuden osoittaminen ja laaturaportointi
3.5 Ajantasainen raportointi
3.5.1 Urakan hallinta ja seuranta HARJA -järjestelmällä
3.5.2 Kohdekohtainen toteumien raportointi
4 Erityiset urakkaa koskevat määräykset
4.1 Työnjohto
4.2 Ulkomaista työvoimaa koskevat erityisvelvoitteet
4.3 Valvonta
4.4 Kohteiden ennakkokatselmukset
4.5 Projektiportaali (tietopalvelu)
4.6 Yhteydenpito Tieliikennekeskukseen
5 Sopijapuolten kesken yhteisesti pidettävät toimitukset
5.1 Sopimuskatselmus
5.2 Turvallisuuden aloituskokous
5.3 Työmaakokoukset
5.4 Välitarkastus
5.5 Turvallisuuden päätöspalaveri
5.6 Vastaanottotarkastus
5.7 Takuuajan toiminta
6 Urakkaohjelman liitteet
8. YHTEISET TOIMITUKSET
8.1. Katselmukset
8.2. Työmaakokoukset
8.3. Työmaapäiväkirja
8.4. Käyttöönottotarkastus
8.5. Vastaanottotarkastus
8.6. Jälkitarkastus
8.7. Takuutarkastus
9. LAADUNVARMISTUS
9.1. Laatuvaatimukset ja arvonmuutos-perusteet
9.2. Tilaajan laadunvarmistus
9.3. Urakoitsijan laadunvarmistus
9.3.1. Laatusuunnitelma
9.3.2. Ennakkokokeet
9.3.3. Työnaikainen laadun seuranta
9.3.4. Valmiin päällysteen tutkiminen
10. SOPIMUSSAKKO
11. MUUT SOPIMUSASIAT / ERITYISIÄ - MÄÄRÄYKSIÄ
11.1. Omistusoikeus irrotettaviin aineksiin, hylätyt materiaalit, jyrsinrouheet
11.2. Varottavat rakenteet ja laitteet
11.3. Työvoimamääräykset
11.4. Ilmoitukset verottajalle
STARA:n ja ELY:n urakkaohjelmissa on useita kohtia, joista on ainakin maininta jo urak- kasopimuksessa. Molempien urakkaohjelmat käsittelevät useita kohtia varsin yksityis- kohtaisesti.
Molempien rakennuttajien urakkaohjelmat käsittelevät pääosin samoja asiakokonai- suuksia, mutta keskinäistä vertailua vaikeuttaa asioiden erilainen jako ja käytettyjen termien erilaisuus.
Seuraavassa muutamia yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia, jotka kuvaavat sitä miten välttä- mätöntä on varsinkin niiden, jotka työskentelevät eri rakennuttajien sopimusten kanssa, tutustua huolellisesti sopimusasiakirjojen yksityiskohtiin.
ELY:n urakkasopimuksen ”1. Sopijapuolet” nimeää yksinkertaisesti sopimuksen pääosa- puolet ja urakkaohjelman ”1. Sopijapuolten asema” sisältää laajan koosteen kumman- kin osapuolen velvollisuuksista, oikeuksista ja vastuista.
ELY:n ”1.1.2. Sivuvelvollisuudet” on vähättelevästä otsikostaan huolimatta tärkeä ko-
koelma:
---YSE:ssä määrättyjä lakisääteisiä palkka-, työaika- ja muita ehtoja, jotka koskevat myös alihankkijoita,
---tien pinnan puhtautta koskevia vaatimuksia,
---työnaikaisia liikennejärjestelyjä,
---kaivon kansien ja venttiileiden asentamita,
---tilapäisten liikennejärjestelyiden dokumentointi
---laatukokeiden ja -mittausten suorittamista ja raportointia,
---työturvallisuuden seurantaa ja raportointia,
---tilapäisten liikennejärjestelyiden dokumentointia
STARA:n ”3. Urakoitsijan suoritusvelvollisuus” käsittelee osittain vastaavia asioita kuin ”ELY:n Sopijapuoltenasema” mutta siellä on lisäksi esimerkiksi:
---CE-merkintä,
---RC-massat,
---massan suhteitus,
---massankuljetus,
---erilaisia työkohteen töitä ja oheistöitä,
---urakkarajat,
---työvoima- ja kalustovaatimukset,
---työmaapalvelut,
---työmaan johtovelvollisuudet
Laatuasioilla on molemmissa urakkaohjelmissa omat pääkohdat, STARA:lla ”9. Laadun- varmistus” ja ELY:llä ”3. Laatu”. STARA:n ohjelmassa tässä on mm. laatuvaatimukset ja arvonmuutosperusteet. ELY:llä arvonvähennykset ja myös bonus ovat urakkasopimuk- sessa.
Työnjohto ja ulkomaista työvoimaa koskevat erityisvelvoitteet ovat ELY:llä ohjelman kohdassa 4. mutta STARA:lla on urakkasopimuksessa oma kohta ””11. Ulkomaalaiset työntekijät”.
Vaikka tässä oppimateriaalin osassa onkin esitelty ja verrattu urakkasopimuksia ja urakkaohjelmia, ei pidä unohtaa molempien rakennuttajien asiakirjoissa esitettyjä muita eri muodossa esiintyviä ohjeita ja määräyksiä ja niiden keskinäistä velvoitta- vuutta.