Seuranta ja valvonta

6‌‌

5,7 ja 8 art

5 art

Seuranta ja valvonta

6.1 Sopimuksen noudattamisen valvontaa koskevat yleiset periaatteet

Kioton pöytäkirja velvoittaa osapuolet seuraamaan päästökehitystään ja muiden velvoitteidensa toteutumista ja raportoimaan niistä. Ilmastosopimuksen sihteeris- tölle raportoidut tiedot ja raportoinnin tarkastukset muodostavat keskeisen väli- neen, jolla seurataan ilmastosopimuksen toimeenpanoa ja valvotaan velvoitteiden noudattamista. Lisäksi noudattamatta jättämisen tai velvoitteiden rikkomisen va- ralta on perustettu erityinen valvontajärjestelmä.

Jo ilmastosopimus vaatii varsinkin teollisuusmaaosapuolilta varsin laajaa ja huolellista päästöjen seurantaa ja raportointia. Kioton pöytäkirjan mukana nämä vaatimukset kasvavat entisestään. Raportointia ja sen tarkastuksia koskevat määrä- ykset sisältyvät Kioton pöytäkirjan 5, 7 ja 8 artikloihin. Luotava järjestelmä on koko sopimuksen kivijalka: sen toimivuuden varassa lepää niin velvoitteiden täyttymisen uskottavuus kuin joustomekanismien käytön toimivuus ja luotettavuus.

Suomessa ilmastosopimuksen raportoinnista on vastannut ympäristöministe- riö, jonka apuna on toiminut erillinen vuonna 1998 asetettu työryhmä. Laskennan tuloksena syntyvät inventaario- ja muut raportit toimitetaan sekä sopimuksen sih- teeristölle että EY:n komissiolle. Kasvihuonekaasujen käytännön laskentatyöhön ovat osallistuneet ympäristöministeriö, Tilastokeskus, Suomen ympäristökeskus, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsän- tutkimuslaitos sekä alueelliset ympäristökeskukset. Mukana on ollut myös muita alan tutkimuslaitoksia ja konsultteja.

6.2 Kasvihuonekaasupäästöjen kansalliset laskenta- ja raportointijärjestelmät

Pöytäkirja käsittelee päästöjen inventointia ja muuta raportointia varten luotavien kansallisten järjestelmien toimeenpanoa, päästölaskennoissa vaadittavia laskenta- menetelmiä (myös nielujen (➞) laskentajärjestelmiä) ja päästömäärien arvioinnissa huomattujen virheiden korjaamista. Pöytäkirjan toimeenpanosäännöissä tarkenne- taan laskentajärjestelmien keskeisiä periaatteita, tavoitteita ja osapuolten toimia, joilla varmistetaan järjestelmien toimivuus. Lisäksi annetaan ohjeita raportoinnista, jonka pohjalta arvioidaan näiden vaatimusten täyttyminen.

Osapuolet käyttävät IPCC:n ( ➞) hyväksymiä menetelmiä arvioidessaan kasvi- huonekaasupäästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia ilmastosopimuksen vel- voittamalla tavalla. Näitä menetelmiä kehitetään edelleen vastaamaan Kioton pöy- täkirjan vaatimuksia. Pöytäkirjan toimeenpanosäännöissä annetaan ohjeita myös niistä menettelytavoista, joita sovelletaan silloin, kun osapuoli ei jostain syystä käytä IPCC:n ohjeita. Raportointien tarkastuksia suorittavat kansainväliset asiantuntijat tekevät tarpeen vaatiessa tarkistuslaskelmia osapuolen raportointiin.

Kuva 14. Periaatteellinen kaavio päästöinventaariojärjestelmästä.

:

:

:

:

Kuva 15. Kansallisen järjestelmän perustaminen.

6.3 Raportoinnin sisältö

Taulukko 19. Yhteenveto raporttien sisällöstä

Inventaarioraportti

Sisältö:

• kasvihuonekaasupäästöt ja niiden kehitys

• nielutoimien vaikutus

• menetelmäkuvaukset ja tietolähteet

• epävarmuustarkastelu

• laadunvarmistus- ja tarkastus

• kuvaus kansallisesta järjestelmästä

• muutokset raportointissa, sallitussa päästömäärässä ja kansallisessa järjestelmässä

• päästövähennystoimien kehitysmaille aiheuttamien haittojen minimoiminen

• fossiilisten polttoaineiden polttoon liittyvän vähäpäästöisen teknologian käyttöön oton edistäminen ja energian hintaan vaikuttavien taloudellisten ohjauskeinojen käyttö

• nielutoimien vaikutus ja muita nielulaskentaan liittyviä tietoja.

Toimitetaan sihteeristölle vuosittain.

Maaraportti

Sisältö:

• kansalliset olosuhteet

• kasvihuonekaasupäästöjen toteutunut ja ennustettu kehitys

• kansalliset politiikat ja toimet sekä selvitys siitä, kuinka mekanismien käyttö täydentää kansallisia toimia

• täytäntöönpanoa koskevat kansalliset menettelyt ja lainsäädännölliset järjestelyt

• ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen

• rahoitus, jolla on tuettu ilmastotoimia kehitysmaissa

• toimet, joilla on edistetty teknologian siirtoa kehitysmaihin ja parannettu kehi- tysmaiden omia valmiuksia

• tutkimus ja systemaattinen tarkastelu

• koulutus ja tiedotus.

Toimitetaan sihteeristölle 3-4 vuoden välein.

7 art

(7.1 art)

6.3.1 Vuosittaiset inventaariot

Kioton pöytäkirjan edellyttää, että maiden tulee raportoida päästöistään tavalla, joka tekee mahdolliseksi arvioida maalle asetettujen velvoitteiden täyttymistä. Pöy- täkirja määrittelee ne tiedot, jotka osapuolen on toimitettava sihteeristölle ( ➞) joko vuosittain ns. päästöinventaarioraportin yhteydessä tai määräajoin kansallisissa raporteissa. Sihteeristö välittää nämä edelleen muiden osapuolten tietoon. Tiedot tarkastetaan säännöissä esitetyllä tavalla.

Osapuolten on vuosittaisten päästöinventaarioiden (➞) yhteydessä toimitetta- va tietoja sallitun päästömäärän muutoksista (siihen esimerkiksi Kioton mekanismi- en (➞) käytön takia lisätyistä tai vähennetyistä päästöyksiköistä), nielutoimien ( ➞)

vaikutuksista sekä kansallisen laskenta- ja raportointijärjestelmän ( ➞) ja kansallisen rekisterin (➞) muutoksista.

Vuosittain on raportoitava myös siitä, miten päästövähennystoimien haitallisia vaikutuksia kehitysmaille on pyritty minimoimaan. Raportoitaviin tietoihin kuuluu myös kehitysmaille annettu apu. Osapuolten on myös selvitettävä muun muassa, miten ne ovat käyttäneet taloudellisia ohjauskeinoja, esimerkiksi energiaveroja tai muita keinoja vaikuttaakseen energian hintaan. Lisäksi on kuvattava toimet, joilla on pyritty edistämään fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvää vähäpäästöistä teknologiaa.

Toimeenpanosääntöjen mukaan Kioton pöytäkirjan mukainen vuosittainen ra- portointi tulee alkaa viimeistään velvoitekauden ensimmäisenä vuonna eli 2008, mutta se voi alkaa jo sallittua päästömäärää ( ➞) koskevien tietojen toimittamisen jälkeisenä vuonna.

Kuva 16. Raportoinnin ja seurannan aikataulu.

6.3.2 Kansallinen raportti

Joka vuosi laadittavan inventaarion ohella ilmastosopimuksen osapuolien on laa- dittava myös laajemmat ns. maaraportit 3-4 vuoden välein. Maaraportti sisältää tiedot kansallisista politiikoista ja toimista (➞) päästöjen vähentämiseksi sekä arvi- oita tulevasta kehityksestä. Maaraportit toimitetaan ilmastosopimuksen sihteeris- tölle (➞).

Myös maaraporttiin kohdistuu lisävaatimuksia Kioton pöytäkirjan astuttua voimaan. Osapuolen tulee sisällyttää maaraporttiinsa kansallisen järjestelmän ( ➞) ja rekisterin (➞) kuvaukset. Tietoja tulee antaa myös kotimaassa toimeenpannuista politiikoista ja toimista sekä niiden täydentävyydestä eli siitä, miten osapuoli on toimeenpannut kotimaisia toimia merkittävänä osana velvoitteen täyttämistä. Li- säksi tietoja on toimitettava täytäntöönpanoa koskevista kansallisista menettelyistä sekä lainsäädännöllisistä järjestelyistä. Raportissa on myös kuvattava, miten osa- puoli on tukenut teknologian siirtoa kehitysmaihin.

7 art

(7.2 art)

8 art‌‌

18 art

6.4 Raportointien tarkastukset

Kioton pöytäkirja käsittelee myös osapuolen päästölaskentajärjestelmän sekä kan- sallisten rekistereiden, vuosittaisten inventaarioraporttien ja maaraporttien tarkas- tuksia. Sihteeristö (➞) vastaa näistä tarkastuksista kansainvälisten asiantuntijaryh- mien avustuksella. Tarkastuksista laadittavat tarkastusraportit saatetaan kaikkien osapuolten tietoon. Sihteeristö laatii raporteista yhteenvetoasiakirjan, jonka osa- puolten kokous (MOP) hyväksyy.

Toimeenpanosääntöihin sisältyy myös yksityiskohtaisempia ohjeita mm. tar- kastuksen järjestämisestä, kansainvälisten asiantuntijaryhmien jäsenten ammatti- taidosta ja valinnasta sekä tarkastusten menettelytavoista ja tiheydestä. On arvioi- tu, että toiminnan lähtiessä täysimääräisesti käyntiin tarvitaan vuosittain yli 100– 150 asiantuntijaa kaikkien tarkastusten suorittamiseksi. Asiantuntijoiden koulutuk- seen joudutaankin kiinnittämään huomiota.

6.5 Raportointirikkomusten seuraamukset

Valvontakomitean täytäntöönpanojaosto (➞)) voi tiettyjen raportointiin liittyvien kri- teerien perusteella päättää, että osapuoli menettää oikeuden käyttää mekanismeja.

Tällaisia rikkomuksia ovat muun muassa seuraavat:

• Vuosittainen inventaarioraportti puuttuu tai se ei sisällä käytettyjen menetel- mien kuvausta.

• Osapuoli on jättänyt raportoimatta merkittäviä pöytäkirjan A-liitteessä mai- nittuja päästölähdeluokkia. Tämä sanamuoto merkitsee sitä, että osapuoli ei menetä mekanismien osallistumisoikeuttaan, vaikkei sen nieluraportointi lä- päisisikään tietojen laaduntarkastusta. Nielulukujen täytyy kuitenkin sisältyä inventaarioon.

• Osapuolen toimittamia päästölaskelmia on kansainvälisten asiantuntijoiden suorittamissa tarkastuksissa jouduttu korjaamaan tiettyjä kynnysarvoja enem- män. Sen sijaan tällaisen tarkastuksen valmistuminen tai siinä todettu rapor- toinnin moitteettomuus ei ole edellytyksenä mekanismien käytölle ensimmäi- sellä velvoitekaudella.

6.6 Päästöyksiköiden tilinpitojärjestelmä

Kioton pöytäkirjan velvoitteiden noudattamisen valvonta perustuu kaksijakoiseen malliin: yhtäältä seurataan laskentajärjestelmän avulla osapuolten päästöjä, toisaalta luodaan tilinpitojärjestelmä osapuolten päästöoikeuksille ( ➞). Tätä tilinpitojärjes- telmää voisi verrata pankkijärjestelmään. Eri maiden valuutan tilalla liikkeellä on kuitenkin eri tavoin hankittuja päästöyksiköitä. Näillä päästöyksiköillä on arvo, koska ne merkitsevät oikeutta päästöihin ja niitä voidaan myydä ja ostaa.

Tilinpitojärjestelmää varten tulee määritellä tarkkaan:

• kenellä on oikeus ”painaa seteleitä” eli miten erilaiset päästöyksiköt syntyvät

• mitä ”valuuttoja” on liikkeellä eli mitkä ovat hyväksytyt päästöyksikkötyypit

• missä ”seteleitä” tulee säilyttää eli pankkeja ja niiden tilejä vastaavat, päästöyk- sikköjä varten perustetut kansalliset ja kansainväliset rekisterit ja niiden tilit

• miten ”valuutat” kuljetetaan turvallisesti pankista ja tilitä toiselle: niitä ei saa varastaa eikä väliin myöskään saa ujuttaa väärennettyä rahaa.

Seteleistä poiketen päästöyksiköiden on aina oltava jollakin tilillä.

6.6.1 Päästöyksiköt ja niiden tyypit

Hyväksyttyjen määritelmien mukaan päästöyksiköitä on neljää eri tyyppiä, joita koskevat osittain erilaiset säännöt:

(i) Sallittu päästömääräyksikkö (AAU, Assigned Amount Unit) tarkoittaa yksik- köä, joka syntyy, kun osapuoli rekisteröi sallittua päästömääräänsä (AA, Assig ned Amount) vastaavan määrän päästöyksiköitä kansalliseen rekisteriinsä. Jos jonkin valtion sallittu päästömäärä on esimerkiksi 375 miljoonaa ekvivalenttis- ta hiilidioksiditonnia (➞), niin tämä maa saa rekisteröidä 375 ´ 106 AAU-yksik- köä.

(ii) Päästövähennysyksikkö (ERU, Emission Reduction Unit) tarkoittaa JI-hankkeen tuloksena syntynyttä ja JI-toimintaa koskevien sääntöjen mukaan todennettua ja vahvistettua yksikköä.

(iii) Sertifioitu päästövähennys (CER, Certified Emission Reduction) on CDM-hank- keen tuloksena syntynyt ja CDM- toimintaa koskevien sääntöjen mukaan toden- nettu ja varmennettu yksikkö.

(iv) Poistoyksikkö (RMU, Removal Unit ➞) on yksikkö, jonka lähteenä ovat maan- käyttöön, maankäytön muutokseen sekä metsätalouteen liittyvät nielutoimen- piteet.

Kaikki päästöyksiköt vastaavat yhtä hiilidioksidiekvivalenttitonnia (1000 kg CO 2

ekv.).

Sääntöjen mukaan kaikkia yllä mainittuja päästöyksiköitä voidaan siirtää osa- puolelta toiselle ja ne ovat samanarvoisia ja keskenään vaihtokelpoisia osapuolen pyrkiessä täyttämään velvoitteensa. ERU-yksiköt merkitään ensin isäntämaan re- kisteriin ja CER-yksiköt CDM:n hallintoneuvoston ylläpitämään CDM-rekisteriin, joista ne voidaan vasta tämän jälkeen siirtää sovitulla tavalla investoijamaan tai sen yrityksen käyttöön.

RMU-yksiköitä voidaan myydä tai käyttää velvoitteen täyttämiseen vasta, kun ne on rekisteröity. RMU-yksiköiden rekisteröinti voi tapahtua joko velvoitekauden aikana vuosittain tai velvoitekauden lopussa. Osapuoli tekee tätä koskevan valin- nan sallitun päästömäärän määrittelyn yhteydessä ja joutuu tämän jälkeen noudat- tamaan valitsemaansa järjestelmää. Valinta on toimenpidekohtainen; esimerkiksi metsityksestä voidaan raportoida vuosittain, mutta metsänhoidosta vasta velvoite- kauden päättyessä. Huomattava on myös, että RMU-yksiköitä voidaan rekisteröidä vasta kun niitä koskeva raportointi on tarkastettu ja hyväksytty.

Osapuoli voi säästää AAU-yksiköitä seuraaville velvoitekausille rajoituksetta. CER- ja ERU-yksiköitä se voi siirtää seuraavalle velvoitekaudelle tiettyyn ylärajaan asti, joka on 2,5% sallitusta päästömäärästä. RMU-yksiköiden siirtäminen seuraa- valle velvoitekaudelle on kielletty.

3.10 art

3.11 art

3.12 art

3.13 art

Taulukko 20. Yhteenveto päästöyksiköistä

Tyyppi	Lähde	Käyttö velvoitteen täyttämiseen	Vaihto- kelpoisuus (ET)	Säästäminen
AAU, sallittu	AA, sallittu
päästömääräyksikkö	päästömäärä ja	+	+	+
	ET, päästökauppa
ERU, päästövähennys-	JI, yhteistoteutus	+	+	(+)
yksikkö
CER, sertifioitu	CDM, puhtaan
päästövähennys	kehityksen
	mekanismi	+	+	(+)
RMU, poistoyksikkö	Nielut	+	+	(-)

3.10 art

3.12 art

3.13 art

3.11 art

Velvoitekaudella sallittuun päästömäärään (AA) lisätään ja siitä vähennetään pääs- töyksiköitä. Lisäykset aiheutuvat Kioton mekanismeilla tai nielutoimilla hankituis- ta päästöyksiköistä tai säästöistä edelliseltä velvoitekaudelta. Sallitusta päästömää- rästä vähennetään sellaiset päästöyksiköt, jotka osapuoli on myynyt päästökaupalla tai luovuttanut toiselle osapuolelle JI-hankkeen hyötynä. Samalla tavoin sallitusta päästömäärästä vähennetään myös ne yksiköt, jotka mitätöidään, jos nielu onkin muuttunut hiilen lähteeksi. Päästöyksiköitä mitätöidään myös silloin, kun osapuoli on päättänyt vapaaehtoisesti ottaa entistä vaativamman sitoumuksen tai valvonta- komitea (➞) on katsonut sen jääneen velkaa edellisellä velvoitekaudella. Myös oike- ushenkilö, esimerkiksi kansalaisjärjestö, voi mitätöidä päästöyksiköitä, jos sillä on kansallisessa rekisterissä tili, jolle se on hankkinut päästöyksiköitä esimerkiksi pääs- tökaupalla. Koska mitätöinti johtaisi osapuolten velvoitteen kiristymiseen, siihen tarvitaan osapuolen valtuutus.

Velvoitteiden täyttyminen arvioidaan velvoitekauden jälkeen vertaamalla osa- puolen velvoitekauden päästöjä niiden päästöyksiköiden määrään, jotka sillä on kyseisellä hetkellä kansallisessa rekisterissään ns. käyttötilillä. Koska osapuolilla on tarkka käsitys tilanteesta vasta velvoitekauden päätyttyä, niille on annettu velvoi- tekauden jälkeen jonkin verran lisäaikaa siirtää päästöyksiköitä käyttötilille, ostaa tarpeen vaatiessa lisää päästöyksiköitä ja raportoida tilanteestaan. Raportin tulee olla myös julkisesti saatavilla.

6.6.2 Kansalliset rekisterit

Jokaisen osapuolen on perustettava kansallinen rekisteri, jonka tileillä säilytetään tietoja päästöyksiköistä ja tilien välisistä siirroista. Rekisterit toimivat tilinpitojärjes- telmänä, jolloin milloin tahansa voidaan jäljittää mikä tahansa liikkeelle pantu pääs- töyksikkö ja sen aiempi historia. Kukin päästöyksikkö voi olla tietyllä hetkellä vain yhdessä rekisterissä ja siellä vain yhdellä tilillä. Osapuolen lisäksi myös juridisilla henkilöillä voi olla tilejä kansallisessa rekisterissä.

Käytännössä rekisterit ovat sähköisiä tietokantoja. Tilit on eriytetty käyttötar- koituksensa mukaan.

CDM:n hallintoneuvosto (➞) perustaa rekisterin CDM-hankkeilla saatavia CER- yksiköitä (➞) varten. Rekisterissä on erilaisia tilejä, joille siirretään muun muassa kehitysmaiden sopeutumishankkeiden tukemiseen sekä CDM:n hallintokulujen kat- tamista varten perittäviä CER-yksiköitä. Näiden siirtojen jälkeen loput eli suurin osa CER-yksiköistä siirretään hankkeeseen osallistuneiden maiden rekistereihin kyseis- ten maiden tai hankeosallistujien tileille.

Ilmastosopimuksen sihteeristö (➞) perustaa kirjausjärjestelmän (transaction log), jolla valvotaan rekisterien välisiä siirtoja.

Taulukko 21. Kansallisen rekisterin tilit

Jokaisessa kansallisessa rekisterissä on vähintään seuraavat tilit:

• yksi osapuolen säilytystili (holding account). Osapuoli säilyttää päästöyksiköitä tällä tilillä, kunnes se siirtää ne velvoitteen täyttämistä varten käyttötilille tai mui- den osapuolten käyttöön tai joutuu mitätöimään ne.

• yksi säilytystili jokaista oikeushenkilöä kohti, jonka kyseinen osapuoli on valtuutta- nut esimerkiksi käymään päästökauppaa

• mitätöintitilejä (cancelation account) päästöyksiköiden eri syistä tapahtuvia mitätöintejä varten

• yksi käyttötili (retirement account) velvoitteen täyttämiseen tarvittavia päästöyk- siköitä varten.

Osapuoli joutuu varmistamaan, että sen tilien väliset siirrot vastaavat asettuja ra- joitteita: osapuolen CDM-nieluhankkeiden kautta saamien CER-yksiköiden luku- määrä ei saa ylittää tällaisille päästöyksiköille asetettua ylärajaa eikä velvoitekau- sivaranto saa alittua. Tarkistus suoritetaan myös sihteeristön ylläpitämässä kirjaus- järjestelmässä, joka pysäyttää sääntöjen vastaiset siirrot esim. silloin kun valvonta- järjestelmä on todennut, ettei siirtoa yrittävä osapuoli täytä mekanismien osallistu- misehtoja.

Kansallisten rekisterien kaikkien ei-luottamuksellisten tietojen tulee olla julki- sesti saatavilla, eikä hankkeita koskevia perustietoja voi määrittää luottamukselli- seksi. Myös sihteeristön kirjausjärjestelmän tulee pitää tiedot kaikista tilisiirroista julkisesti saatavilla.

Sihteeristö perustaa kirjausjärjestelmän lisäksi myös tietokannan päästöjä ja sallittuja päästömääriä (AA) koskevien tietojen keräämistä ja tilinpitoa varten. Tie- tokantaan kootaan osapuolten raportoimat ja kansainvälisten tarkastajien tarkasta- mat ja tarpeen vaatiessa korjaamat tiedot osapuolten päästöistä ja päästöoikeuksis- ta. Sihteeristö julkaisee tietokannan tietojen pohjalta vuosittain kutakin osapuolta koskevan raportin sekä velvoitekauden lopussa vastaavan loppuraportin.

Kuva 17. Kioton pöytäkirjan rekisterijärjestelmä. Lähde: UNFCCC

Kuva 18. Rekisterin perustoiminnot.

6.7 Noudattamisen valvonta

(18 art)

Noudattamisen valvonnalla tarkoitetaan menettelyä, jolla seurataan, onko pöytä- kirjan määräyksiä noudatettu. Valvonnan tarkoituksena on ennaltaehkäistä nou- dattamatta jättämistä ja toisaalta määrätä rangaistuksia rikkomustilanteissa.

Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksen (MOP) tehtävänä on päättää niistä menettelyistä ja järjestelmistä, joilla arvioidaan pöytäkirjan määräysten noudatta- mista. Osapuolten kokous hyväksyy ensimmäisessä istunnossaan menettelytavat, joilla pöytäkirjan määräysten rikkomistapaukset todetaan ja käsitellään. Näihin kuuluu ohjeellinen lista seuraamuksista, joissa otetaan huomioon rikkomusten syy, tyyppi, aste ja yleisyys. Menettelyt ja järjestelmät, joihin liittyy sitovia seuraamuksia, on hyväksyttävä pöytäkirjan muutoksina.

COP7:ssä hyväksyttiin valvontajärjestelmää koskeva päätös ja suositeltiin Kio- ton pöytäkirjan osapuolten ensimmäiselle kokoukselle (MOP1) sen hyväksymistä. Seuraamusten oikeudellista luonnetta koskeva kysymys lykättiin kuitenkin tämän kokouksen ratkaistavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pöytäkirjan osa- puolten ensimmäisessä kokouksessa ratkaistaan, hyväksytäänkö valvontajärjestel- mästä osapuolten kokouksen päätöksen lisäksi myös Kioton pöytäkirjan muutos. Jos Marrakeshissa (COP7) tehty päätös vain vahvistetaan, seuraamukset ovat poliitti- sesti sitovia, jos taas valvontajärjestelmä hyväksytään pöytäkirjan muutoksella, seu- raamuksista tulee myös juridisesti sitovia. Käytännössä näiden tilanteiden ero ei tule olemaan suuri.

Kioton pöytäkirjan noudattamisen valvontaa koskeva valvontajärjestelmä on ainutlaatuinen verrattuna muiden ympäristösopimusten vastaaviin järjestelmiin. Jo osapuolten kokouksen päätöksellä hyväksytty valvontajärjestelmä on vahvempi kuin muiden kansainvälisten ympäristösopimusten vastaavat järjestelmät. Kuiten- kin nekin ovat toimineet tyydyttävästi. Lisäksi on huomattava, että seuraamusten sitovuudesta riippumatta osapuoli menettää esimerkiksi oikeuden käydä päästö- kauppaa ( ➞), ellei se täytä Kioton mekanismien ( ➞) osallistumisehtoja.

Taulukko 22. Noudattamisen valvontaan liittyviä Kioton pöytäkirjan artikloja

Artikla Asia Yhteys noudattamisen valvontaan

3.1 Päästöjen vähennysvelvoite Asettaa juridisesti sitovan, määrällisen velvoitteen, joka pöytäkirjan ratifioi-

neiden B-liitteen maiden tulee täyttää.

4 Taakanjakosopimus Mahdollistaa sen, että B-liitteen maat voivat sopia velvoitteidensa yhteisestä

täyttämisestä. Mikäli osapuolet eivät onnistu saavuttamaan niiden yhdistettyä päästövähennysten tasoa, kukin osapuoli on vastuussa omasta, taakan jakoso- pimuksessa määritetystä päästötasostaan. Euroopan yhteisön tekemän taakan- jakosopimuksen mukaan kukin jäsenvaltio vastaa erikseen ja yhdessä yhteisön kanssa taakanjakosopimuksen mukaisesta päästötasostaan.

5 Päästöjen ja nielujen Edellyttää osapuolia luomaan kansallisen järjestelmän päästöjensä ja nielu- aikaansaamien poistumien jen aikaansaamien poistumien arvioimista varten. Käytettyjen menetelmien arviointi tulee olla IPCC:n ja COP:in hyväksymiä. Järjestelmän tulee olla valmiina

viimeistään 1.1.2007.

7 Päästöraportointi Edellyttää, että vuosittainen päästö/nieluraportointi sisältää tarvittavat lisätie-

dot 3 artiklan noudattamisen varmistamiseksi ja että osapuolen maaraportti sisältää lisätiedot, joilla voidaan osoittaa osapuolten täyttävän velvoitteensa.

8 Päästöraportoinnin tarkastukset Kansainväliset asiantuntijaryhmät tarkastavat osapuolen 7 artiklan nojalla an-

tamat tiedot. Ryhmät raportoivat MOP:ille velvoitteiden täytäntöönpanon mah- dollisista ongelmista.

13.4 COP/MOP täytäntöönpanon MOP arvioi säännöllisesti pöytäkirjan täytäntöönpanoa ja tekee tarvittavat arviointi päätökset edistääkseen sen tehokasta täytäntöönpanoa.

18 Seuraamukset Ensimmäinen MOP hyväksyy menettelyt ja mekanismit, joilla todetaan ja käsi-

tellään pöytäkirjan määräysten rikkosmistapaukset. Samalla hyväksytään oh- jeellinen lista seuraamuksista. Menettelyt ja ja mekanismit, joihin liittyy sitovia seuraamuksia, on hyväksyttävän pöytäkirjan muutoksina.

Valvontakomitea

Kuva 19. Kioton pöytäkirjan noudattamisen valvontajärjestelmä.

Valvontaa varten perustetaan erillinen komitea, joka koostuu avustavasta jaostosta ja seuraamuksista päättävästä täytäntöönpanojaostosta. Kumpaankin jaostoon va- litaan kahdeksi vuodeksi kymmenen jäsentä, joista viisi edustaa kutakin YK:n alueel- lisista maaryhmistä, kaksi I liitteen osapuolia ja kaksi muita kuin I liitteen osapuolia. Molemmat jaostot tekevät päätöksensä ¾ määräenemmistöllä. Sen lisäksi täytän- töönpanojaostossa vaaditaan ns. kaksoisenemmistö: sekä I liitteen että I liitteen ul- kopuolisten maiden enemmistön on kannatettava tehtävää päätöstä, jotta se hyväk- sytään.

Asiat tulevat komiteassa vireille osapuolten raportointia tarkastavien asian- tuntijaryhmien raporttien, osapuolen oman ilmoituksen tai toisen osapuolen ilmoi- tuksen perusteella. Jaostoille voivat tietoja toimittaa käsittelyssä olevista kysymyk- sistä tarkastusryhmät, osapuolet, osapuolten kokoukset ja niiden alaelimet sekä hallitustenväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt.

Täytäntöönpanojaoston tehtävänä on mm. päättää päästövähennysvelvoitet- ta, raportointia sekä mekanismien osallistumisehtoja koskevien määräysten täytty- misestä. Täytäntöönpanojaoston menettelyistä on annettu yksityiskohtaiset määrä- ykset aikarajoineen. Täytäntöönpanojaosto voi määrätä useita erilaisia seuraamuk- sia pöytäkirjan määräysten noudattamatta jättämisestä (ks. taulukko 23.).

Taulukko 23. Seuraamuksia määräysten noudattamatta jättämisestä

COP 7:ssä hyväksytyt suositukset seuraamuksista, joita Kioton pöytäkirjan valvontako- mitean täytäntöönpanojaosto voisi määrätä. Seuraamukset vahvistetaan ja niiden sitovuus päätetään lopullisesti osapuolten ensimmäisessä kokouksessa (MOP 1).

Menettelykysymyksiä ja raportointia koskevat rikkomustapaukset:

• Täytäntöönpanojaosto voi vahvistaa rikkomuksen ja määrätä osapuolen tekemään toimintaohjelman,joka tähtää rikkomuksen korjaamiseen.

Mekanismien osallistumisehdot eivät täyty:

• Täytäntöönpanojaosto voi kieltää mekanismien käytön osapuoleltajoka ei täytä meka- nismien osallistumisehtoja.

Päästövähennysvelvoitteen rikkomustapaus:

• Täytäntöönpanojaosto voi määrätä, että osapuoli joutuu toisella velvoitekaudella korvaamaan ”velaksi jääneet” päästöyksiköt.Tällöin osapuolen uudesta päästökiinti- östä vähennetään tämä velka.Xxxxxxx on myös maksettava korkoa: velka kerrotaan hyvityskertoimella 1,3.Osapuolen tulee myös laatia toimintaohjelma toimista,joilla se pyrkii ennallistamaan rikkomuksen aikaansaamaan tilanteen. Lisäksi osapuoli ei saa rikkomustilan aikana myydä päästöyksiköitä.

Valitusoikeus:

• Osapuoli voi valittaa täytäntöönpanojaoston päätöksestä osapuolten kokoukselle. Perusteena voi kuitenkin olla vain asian käsittelyssä tapahtunut menettelytapavirhe. Osapuolten kokous voi kumota jaoston päätöksen kolmen neljäsosan enemmistöllä.

Avustavan jaoston toimivaltaan puolestaan kuuluvat muut kuin täytäntöönpanoja- oston tehtävät. Avustava jaosto voi ohjata ja neuvoa yksittäisiä osapuolia pöytäkir- jan määräysten täytäntöönpanossa. Se voi esimerkiksi pyrkiä suosittelemaan rahoi- tusta ja teknologian siirtoa koskevia avustavia toimia.

Kioton pöytäkirjan hyväksyminen ja voimaantulo

Kioton pöytäkirjan viimeiset artiklat koskevat pöytäkirjan tallettamista, allekirjoi- tusta sekä ratifiointia ja voimaantuloa. Kioton pöytäkirjan tallentajana toimii Yhdis- tyneiden Kansakuntien pääsihteeri. Kiotossa pöytäkirjan allekirjoitti 169 maata. Suomi allekirjoitti sen vuonna 1998. Kioton pöytäkirjan voimaantulo edellyttää, että riittä- vä määrä maita allekirjoittamisen lisäksi myös ratifioi sen eli hyväksyy sopimuksen lopullisesti. Kun riittävä määrä valtioita on ratifioinut sopimuksen, se astuu voi- maan.

Kioton pöytäkirja astuu voimaan 90. päivänä siitä, kun 55 YK:n ilmastosopi- muksen osapuolta on ratifioinut sen ja näiden 55 maan joukkoon kuuluvien I liitteen maiden yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt vuonna 1990 olivat vähintään 55% I liit- teen maiden hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärästä kyseisenä vuonna.

Teollisuusmaiden ratifiointi on vauhdittunut Bonnin ja Marrakeshin tuloksek- kaiden kokousten jälkeen. Lokakuussa 2001 EY:n komissio teki esityksen EY:n ratifi- oinnista. Suomessa ratifioinnin valmistelu aloitettiin lokakuussa 2001 ulkoasiain- ministeriön asettamassa työryhmässä . Maaliskuussa 2002 hallitus antoi eduskun- nalle Kioton pöytäkirjan hyväksymistä koskevan esityksensä. Suomi ratifioi Kioton pöytäkirjan 24.5.2002. EYja kaikki jäsenmaat saivat ratifiointiprosessin päätökseen toukokuussa 2002 ja tallettivat ratifioimisasiakirjat YK:n pääsihteerin huostaan 31.5.2002. Samoihin aikoihin myös Japani, Norja, Islanti ja useat EU-hakijamaat saattoivat ratifioinnin päätökseen. Yhdysvallat ja Australia ovat ilmoittaneet, ettei- vät ne tule ratifioimaan Kioton pöytäkirjaa. Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä selvää, milloin pöytäkirjan voimaantuloehdot voisivat täyttyä.

7

23 art

25 art

(25.1 art)

Liite 1

Kioton pöytäkirjan artiklat

Kioton pöytäkirja sisältää johdannon, 28 artiklaa ja kaksi liitettä.

Päästövelvoitteita Päästövelvoitteet ja niiden määrittely, nielut

koskevat artiklat (3 art)

Yhteinen sitoutuminen päästövelvoitteisiin (EY:n kupla) (4 art) Päästöjen laskentatapa (5 art)

Toimeenpanoa koskevat Yhteiset toimet (2 art) Kaikkien osapuolten

artiklat sitoumusten toteutus (10 art) Yhteistoteutus (6 art)

Päästökauppa (17 art)

Puhtaan kehityksen mekanismi (12 art)

Kehitysmaiden rahoitus (11 art)

Institutionaaliset Osapuolikokous (13 art)

kysymykset Osapuolikokouksen avustavat toimielimet (15 art)

Sihteeristö (14 art)

Päätöksentekomenettely osapuolikokouksissa (22 art)

Riitojen ratkaisu (19 art)

Hyväksymismenettelyt Pöytäkirjan säilytys (23 art)

Allekirjoitus (24 art) Voimaantulo (25 art) Varaumat (26 art) Vetäytyminen (27 art)

Alkuperäiskielet (28 art)

Seuranta Kansallinen raportointi (7 ja 8 art) Rikkomusten seuraamukset (16 ja 18 art)

Pöytäkirjan arviointi (9 art) Muutokset (20 ja 21 art)

Liitteet A-liite : Päästötavoitteita laskettaessa huomioon otettavat kaasut sekä sektoreiden ja päästö-

lähteiden luokat

B-liite: I liitteen maiden maakohtaiset päästöjen rajoitus- ja vähennysvelvoitteet

Liite 2

Käytetyt lyhenteet ja käsitteet

AA: Assigned Amount, ➞ sallittu päästömäärä.

AAU: Assigned Amount Unit, ➞sallittu päästömääräyksikkö.

Activities Implemented Jointly (AIJ): ➞yhteisesti toteutetut toimet.

Adaptation Fund (AF): ➞Kioton pöytäkirjan sopeutumisrahasto. AF: Adaptation Fund, ➞Kioton pöytäkirjan sopeutumisrahasto. AIJ: Activities Implemented Jointly, ➞yhteisesti toteutetut toimet.

Akkreditointi: ➞Itsenäisten toimijoiden (➞JI) ja ➞toiminnallisten yksiköiden (➞CDM) valtuuttaminen ➞todentamaan JI- ja CDM-hankkeiden tuloksena saatuja päästövä- hennyksiä ja niiden➞lisäisyyttä. JI-hankkeiden itsenäiset toimijat akkreditoi JI:n

➞ohjauskomitea ja CDM-hankkeiden toiminnalliset yksiköt akkreditoi ➞CDM:n hal- lintoneuvosto. ➞Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksen (MOP) tulee vahvistaa akkreditointi.

AOSIS: Alliance of Small Island States, ➞pienten saarivaltioiden neuvotteluryhmä.

Assigned Amount (AA): ➞Sallittu päästömäärä.

Assigned Amount Unit (AAU): ➞Sallittu päästömääräyksikkö.

Avustava jaosto: Toinen ➞Kioton pöytäkirjan noudattamista valvovan komitean jaostoista. Avustavan jaoston tehtävänä on muun muassa ohjata ja neuvoa ➞osa- puolia pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanossa. Avustava jaosto ei voi määrätä seuraamuksia rikkomustapauksissa, vaan seuraamuksista päättää ➞täytäntöönpan- ojaosto.

B-liitteen maat: Annex B countries. Kioton pöytäkirjan B-liitteessä luetellut maat, joille pöytäkirjan B-liitteessä asetetaan sitovat ➞päästöjen rajoitus- ja vähennysvel- voitteet: Alankomaat, Australia, Belgia, Bulgaria, Espanja, Euroopan yhteisö, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liech- tenstein, Liettua, Luxemburg, Monaco, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tsekki, Ukraina, Unkari, USA, Uusi-Seelanti, Venäjä ja Viro. Kursivoidut maat eivät ole ➞ilmastosopimuksen ➞I liitteen maiden listalla. I liitteen maista Turkki ja Valko-Venäjä eivät ole B-liitteessä.

Bonnin sopimus: Bonn Agreement. Bonnissa heinäkuussa 2001 ( ➞COP6-bis) hyväk- sytty sopimus, joka sisältää Kioton pöytäkirjan toimeenpanoa koskeneiden keskeis- ten neuvottelukysymysten ja muiden Buenos Airesin toimintasuunnitelmaan sisäl- tyneiden neuvottelukysymysten ratkaisuperiaatteet. Kioton pöytäkirjan toimeen- panosääntösuositukset saatiin Bonnin sopimuksen pohjalta valmiiksi ➞COP7:ssä, jossa hyväksyttiin ns. ➞Marrakeshin sopimukset.

Buenos Airesin toimintasuunnitelma: Buenos Aires Plan of Action. Buenos Airesis- sa pidetyssä ➞COP4:ssä hyväksytty toimintasuunnitelma, joka listasi Kioton pöytä- kirjaa sekä kehitysmaiden tukemista koskevat avoimet kysymykset ja asetti tavoit- teeksi ratkaista nämä kysymykset ➞COP6:een mennessä. Avoimia kysymyksiä oli- vat muun muassa ➞nielujen ja Kioton mekanismien toimeenpanosäännöt, ➞nou- dattamisen valvonta ja kehitysmaarahoitus. Avoimista kysymyksistä sovittiin Bon- nissa ➞COP6-bis:ssä ja Marrakeshissä ➞COP7:ssa.

CDM: Clean Development Mechanism, ➞puhtaan kehityksen mekanismi.

CDM:n hallintoneuvosto: CDM Executive Board (EB). ➞CDM:n käytännön ohjauk- sesta vastaava, ➞osapuolten kokouksen alainen hallintoneuvosto, joka aloitti toi- mintansa vuonna 2001. Hallintoneuvoston tehtävänä on muun muassa hyväksyä hankkeiden arviointiin ja ➞seurantaan käytettävät menetelmät, ➞akkreditoida

➞toiminnalliset yksiköt, avustaa rahoituksen järjestämisessä, ylläpitää ➞CDM-re- kisteriä ja julkista tietokantaa CDM-hankkeista sekä valvoa CDM:n sääntöjen nou- dattamista.

CDM-nieluhankkeet: ➞Puhtaan kehityksen mekanismin puitteissa ➞I liitteen maan kehitysmaassa toteuttama➞hiilinieluja lisäävä hanke. ➞Nielutoimenpiteistä vain metsityshankkeet hyväksytään CDM-nieluhankkeiksi.

CDM-rekisteri: ➞CDM:n hallintoneuvoston ylläpitämä rekisteri, johon CDM-hank- keiden tuloksena saadut ➞sertifioidut päästövähennykset (CER) siirtyvät niiden

➞rekisteröinnin jälkeen. Rekisterissä on erilaisia tilejä, joille siirretään muun muassa kehitysmaiden sopeutumishankkeiden tukemista sekä CDM:n hallintokulujen kat- tamista varten perittäviä CER-yksiköitä. Näiden siirtojen jälkeen loput CER-yksiköt siirretään CDM-hankkeeseen investoineiden maiden kansallisiin rekistereihin ky- seisten maiden tai hankeosallistujien (esim. yritysten) tileille.

CER: Certified Emission Reduction, ➞sertifioitu päästövähennys.

Certified Emission Reduction (CER): ➞Sertifioitu päästövähennys.

Clean Development Mechanism (CDM): ➞Puhtaan kehityksen mekanismi.

CO2 ekv.: ➞Ekvivalenttinen hiilidioksidi.

Commitment Period Reserve (CPR): ➞Velvoitekausivaranto.

COP: Conference of the Parties. ➞Ilmastosopimuksen ➞osapuolten konferenssi. Il- mastosopimuksen ylin päättävä elin, joka koostuu ilmastosopimuksen ratifioineista osapuolista ja kokoontuu vuosittain.

COP1: ➞Ilmastosopimuksen ➞osapuolten konferenssin 1. istunto (Berliini 1995), jossa päätettiin aloittaa neuvottelut ilmastosopimuksen alaisesta pöytäkirjasta. Ns. Berliinin mandaatti määritteli neuvottelujen reunaehdot.

COP2: ➞Ilmastosopimuksen ➞osapuolten konferenssin 2. istunto (Geneve 1996).

COP3: ➞Ilmastosopimuksen ➞osapuolten konferenssin 3. istunto (Kioto, Japani 1.- 10.12.1997), jossa hyväksyttiin Kioton pöytäkirja.

COP4: ➞Ilmastosopimuksen ➞osapuolten konferenssin 4. istunto (Buenos Aires, Ar- gentiina 2.-13.11.1998), jossa hyväksyttiin ➞Buenos Airesin toimintasuunnitelma.

COP5:➞Ilmastosopimuksen ➞osapuolten konferenssin 5. istunto (Bonn, Saksa 25.10.- 5.11.1999).

COP6:➞Ilmastosopimuksen ➞osapuolten konferenssin 6. istunto (Haag 13.-25.11.00).

COP6-bis: ➞COP6:n jatkoistunto, joka järjestettiin Bonnissa 16.-27.7.01, koska COP6 oli jouduttu keskeyttämään ilman päätöksiä. ➞Bonnin sopimus hyväksyttiin.

COP7:➞Ilmastosopim uksen ➞osapuolten konferenssin 7. istunto (Marrakesh 29.10.- 9.11.2001), jossa hyväksyttiin ➞Marrakeshin sopimukset.

COP8:➞Ilmastosopim uksen ➞osapuolten konferenssin 8. istunto (New Delhi 23.10.- 1.11.2002).

CPR: Commitment Period Reserve, ➞velvoitekausivaranto.

EB: Executive Board, ➞CDM:n hallintoneuvosto.

ECCP: European Climate Change Programme, ➞Euroopan ilmastonmuutosohjel- ma.

Ekvivalenttinen hiilidioksidi (CO 2 ekv.): Kasvihuonekaasupäästöjen yhteismitta, jonka avulla voidaan laskea yhteen eri ➞kasvihuonekaasujen päästöjen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen. Kasvihuonekaasujen päästöt yhteismitallistetaan eli muunnetaan ekvivalenttiseksi hiilidioksidiksi ➞GWP100-kertoimen avulla.

Emission Reduction Unit (ERU): ➞Päästövähennysyksikkö.

Emissions Trading (ET): ➞Päästökauppa.

ERU: Emission Reduction Unit, ➞päästövähennysyksikkö.

ET: Emissions Trading, ➞päästökauppa.

EU-ministerivaliokunta: Hallituksen ministerivaliokunta, jossa yhteensovitetaan Suomen kannat Euroopan unionia koskevissa asioissa, mukaan lukien EU:n ilmasto- politiikka ja EY:n kannat kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Euroopan ilmastonmuutosohjelma: European Climate Change Programme (ECCP). EY:n komission vuonna 2000 käynnistämä ohjelma, jonka tehtävänä on määritellä ja valmistella EY:n yhteisiä ja yhteensovitettuja politiikkoja ja toimenpiteitä, joiden avulla EY voi täyttää Kioton pöytäkirjan velvoitteet. Ohjelman ensimmäisen vai- heen loppuraportti julkaistiin kesäkuussa 2001. Ohjelman toinen vaihe on käynnis- tynyt, ja sen loppuraportti ilmestyy vuoden 2002 loppuun mennessä.

European Climate Change Programme (ECCP): ➞Euroopan ilmastonmuutosohjel- ma.

Executive Board (EB): ➞CDM:n hallintoneuvosto.

EY:n kupla: Kioton pöytäkirjan 4 artiklaan perustuva EY-maiden yhteinen ➞taakan- jakosopimus, jonka puitteissa Kioton pöytäkirjan EY-maille asettama päästövähen- nysvelvoite (-8% ➞perusvuoden tasosta) jaettiin uudelleen jäsenmaakohtaisiksi vel- voitteiksi.

F-kaasut:Yhteinen nimitys HFC-yhdisteille (fluorihiilivedyille), PFC-yhdisteille (per- fluorihiilivedyille) ja rikkiheksafluoridille, joiden päästöjä Kioton pöytäkirja pyrkii rajoittamaan ja vähentämään. F-kaasujen lisäksi Kioton pöytäkirja kattaa hiilidiok- sidin, metaanin ja dityppioksidin päästöt.

G77/Kiina: Neuvotteluissa usein yhtenäisenä esiintynyt ryhmä, johon kuuluu kehi- tysmaita Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

GEF: Global Environment Facility, ➞Maailmanlaajuinen ympäristörahasto.

Global Environment Facility (GEF): ➞Maailmanlaajuinen ympäristörahasto.

Globaali lämmityspotentiaali. ➞GWP100, Global Warming Potential.

GWP100: Global Warming Potential, globaali lämmityspotentiaali 100 vuoden ajan päästöistä. Ilmaisee kasvihuonekaasun aiheuttaman ➞lämmitysvaikutuksen voi- makkuuden ( ➞säteilypakotteen) verrattuna hiilidioksidiin massayksikköä kohden. Esimerkiksi metaanin GWP100-kerroin on 21, eli metaanin lämmitysvaikutus on 21 kertaa hiilidioksidia suurempi. GWP100-kertoimen avulla kaikkien kasvihuonekaa- sujen päästöt voidaan muuntaa ➞ekvivalenttiseksi hiilidioksidiksi. Esimerkiksi metaanipäästöt muunnetaan kertomalla päästömäärä 21:llä. Näin saadaan se hiili- dioksidipäästöjen taso, jolla olisi alkuperäisiä metaanipäästöjä vastaava lämmitys- vaikutus.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli: ➞Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). Perustettu vuonna 1988 ( ➞UNEP:in ja ➞WMO:n toimesta) tuotta- maan tieteellisiä arvioita poliittisen päätöksenteon tueksi. IPCC:n työhön osalistuu tuhansia ilmastokysymysten tutkijoita, jotka kokoavat muutaman vuoden välein ilmestyviin IPCC:n arviointiraportteihin viimeisimmän tutkimustiedon ilmaston- muutoksesta, sen vaikutuksista ja ilmastonmuutoksen hillitsemismahdollisuuksis- ta. Lisäksi IPCC laatii muita raportteja, muun muassa hyvän käytännön ohjeita

➞kansallisten päästöinventaarioiden laatimisen ja ➞raportoinnin tueksi sekä tekni- siä raportteja erityiskysymyksistä.

Hankemekanismi: Project Mechanism. Yhteisnimitys ➞puhtaan kehityksen meka- nismille (CDM) ja ➞yhteistoteutukselle (JI), joiden puitteissa toteutetaan päästöjä vähentäviä ja nieluja lisääviä ➞osapuolten yhteishankkeita.

Hankemekanismien hyväksyminen: ➞Hankemekanismien (JI ja CDM) alaisten hankkeiden hyväksyminen. CDM-hankkeiden hyväksymistä kutsutaan ➞validoin- niksi.

Hiilinielu: Prosessi, toiminta tai mekanismi, joka sitoo kasvihuonekaasun, aerosolin tai niiden esiasteen ilmakehästä. ➞Ilmastosopimuksen ja ➞Kioton pöytäkirjan yhte- ydessä käytetään myös ilmaisua ➞maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsäta- lous (Land use, land use change and forestry, LULUCF), koska nämä toimet vaikut- tavat merkittävästi hiilinieluihin.

I liitteen maat: Annex I countries. Maat, jotka on lueteltu ➞ilmastosopimuksen I liitteessä: Alankomaat, Australia, Belgia, Bulgaria, Espanja, Euroopan yhteisö, Irlan- ti, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Kreikka, Latvia, Liettua, Luxemburg, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tshekkoslovakia, Turkki, Ukraina, Unkari, USA, Uusi-Seelanti, Valko-Venä- jä, Venäjä ja Viro. Lähes samat maat kuin Kioton pöytäkirjan ➞B-liitteen maat.

I liitteen ulkopuoliset maat : Non-Annex I countries. Maat, joita ei ole lueteltu I liitteessä, eli kehitysmaat.

II liitteen maat: ➞Ilmastosopimuksen II liitteessä luetellut maat, 24 OECD:n alku- peräistä jäsentä, joilla on ilmastosopimuksen mukaan velvollisuus tukea kehitys- maita: Alankomaat, Australia, Belgia, Espanja, Euroopan yhteisö, Irlanti, Islanti, Iso- Britannia, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Kreikka, Luxemburg, Norja, Portugali, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska, USAja Uusi-Seelanti.

Ilmastonmuutoksen erityisrahasto: Special Climate Change Fund (SCCF). ➞Maa- ilmanlaajuisen ympäristörahaston (GEF) yhteydessä toimiva rahasto, joka perustet- tiin COP 7:ssä tukemaan kehitysmaissa muun muassa teknologian ja tietotaidon siirtämistä, talouden monipuolistamista sekä ilmastonm uutokseen liittyvien uhkien ennakoimista, hallitsemista sekä varautumis- ja sopeutumistoimia eri sektoreilla.

Ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus. United Nations Framework Con- vention on Climate Change (UNFCCC), ns. ilmastosopimus. Kansainvälinen sopi- mus, joka avattiin allekirjoitettavaksi YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa vuonna 1992 ja astui voimaan maaliskuussa 1994. Sopimuksen tavoit- teena on vakiinnuttaa ➞kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä sellaiselle ta- solle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallisia häiriöitä ilmastojärjestelmässä. Sopimus edellyttää ➞osapuolia toteuttamaan ➞kansallisia päästöinventaarioita ja raportoimaan niiden tuloksista sekä toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sopimus asetti ➞I liitteen maille ensi vaiheen tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästö- jen vakauttamisen vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Tämä tavoite ei kuitenkaan ole sitova. Vuoden 2001 loppuun mennessä 186 osapuolta (myös EY) oli ratifioinut ilmastosopim uksen. Suomen osalta ilmastosopim us tuli voimaan 1.8.1994.

Ilmastosopimus: United Nations Framework Convention on Climate Change (UN- FCCC), ➞ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus.

Ilmastosopimuksen avustava toimielin tieteellistä ja teknologista neuvontaa varten: Subsidiary Body for Scientific and Technological Advice (SBSTA). ➞Ilmasto- sopimuksen ja Kioton pöytäkirjan avustava toimielin, jonka tehtävänä on avustaa ➞ osapuolten konferenssia antamalla tietoja ja neuvoja ilmastosopimukseen liittyvissä tieteellisissä ja teknisissä kysymyksissä sekä avustaa samoin myösKioton pöytäkir- jan toimeenpanossa.

Ilmastosopimuksen avustava toimielin toimeenpanoa varten: Subsidiary Body for Implementation (SBI). ➞Ilmastosopimuksen ja ➞Kioton pöytäkirjan avustava toi- mielin, jonka tehtävänä on avustaa ➞osapuolten konferenssia (COP) ja muunmuas- sa arvioimalla ilmastosopimuksen toimeenpanoa ➞inventaarioraporttien ja ➞maa- raporttien tietojen pohjalta, sekä avustaa Kioton pöytäkirjan toimeenpanossa vas- taavalla tavalla.

Ilmastotyöryhmä: Working Party on International Environment / Climate Change (WPIE / CC). EU:n kantoja valmisteleva ministerineuvoston alainen virkamiestyö- ryhmä, jonka apuna toimii useita asiantuntijaryhmiä.

Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC): ➞Hallitustenvälinen ilmas- tonmuutospaneeli.

Inventaario: Kansallinen päästöinventaario on kansallisten kasvihuonekaasupääs- töjen vuosittainen laskenta, jonka tulokset kootaan ➞inventaarioraportiksi ja toimi-

tetaan vuosittain ➞ilmastosopim uksen ➞sihteeristölle. Kioton pöytäkirjan voimaan- tulon jälkeen inventaarioihin ja raportointiin liittyy uusia vaatimuksia, erityisesti

➞nieluraportoinnin osalta.

Inventaarioraportti: Kansallisen ➞inventaarion tulokset sisältävä raportti, joka tu- lee toimittaa vuosittain ➞ilmastosopimuksen ➞sihteeristölle. Inventaarioraportin tulee sisältää tiedot muun muassa osapuolen kasvihuonekaasujen päästöjen kehi- tyksestä ja päästölähteistä, päästölaskennassa käytetyistä menetelmistä, oletuksista ja tietolähteistä, epävarmuustarkastelusta sekä laadunvarmistuksesta ja tarkastuk- sesta. Inventaarioraportissa on oltava tiedot Kioton pöytäkirjan piirissä olevien kuuden ➞suoran kasvihuonekaasujen päästöjen lisäksi ns. ➞epäsuorien kasvihuo- nekaasujen päästöistä.

IPCC: Intergovernmental Panel on Climate Change, ➞hallitustenvälinen ilmaston- muutospaneeli. Itsenäinen toimija: JI:n ➞ ohjauskomitean ➞ akkreditoima eli hy- väksymä elin, esimerkiksi konsulttitoimisto, jolla on oikeus tarkastaa hankesuunni- telmia ja todentaa hankkeiden tuloksena syntyneet päästövähennykset.

JI/CDM -koevaihe: Vuonna 2000 käynnistynyt ohjelma, jonka puitteissa Suomi to- teuttaa noin kymmenen ➞JI- ja ➞CDM-hanketta yhteistyössä muun muassa Baltian maiden, Venäjän, Puolan, Vietnamin, Nicaraguan ja El Salvadorin kanssa. Koevai- heen tarkoituksena on kerätä kokemuksia Kioton mekanismien käytännön toteutuk- sesta. Tavoitteena on myös hankkia ➞päästöyksiköitä, JI:stä ➞päästövähennysyksi- köitä (ERU) ja CDM:stä ➞sertifioituja päästövähennyksiä (CER).

JI:Joint Implementation, ➞yhteistoteutus.

Joint Implementation (JI): ➞Yhteistoteutus.

Joustomekanismit: Kioton mekanismit. Järjestelmiä, joiden avulla osapuolet voivat pyrkiä lisäämään päästöjen rajoitus- ja vähennystoimien kustannustehokkuutta.Jous- tomekanismeja ovat osapuolien yhteisiä hankkeita toteuttava ➞puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), ja ➞yhteistoteutus (JI) sekä ➞päästökauppa (ET). Mekanismien avulla saa kuitenkin vain täydentää ➞kansallisia politiikkoja ja toimia, toisin sanoen osapuolen tulee täyttää Kioton pöytäkirjan velvoitteensa merkittävissä määrin kotimaisin toimin.

Kansainvälinen kirjausjärjestelmä: Transaction log. ➞Ilmastosopimuksen ➞sih- teeristön ylläpitämä järjestelmä, joka valvoo eri maiden ➞kansallisten päästörekis- terien välisiä siirtoja ja estää sääntöjen vastaiset siirrot.

Kansallinen ilmastostrategia: Suomen hallituksen ilmastopoliittinen ohjelma, joka linjaa ne toimenpiteet, joiden avulla Suomi pyrkii täyttämään Kioton pöytäkirjan päästövähennysvelvoitteet.

Kansallinen järjestelmä: Kioton pöytäkirja edellyttää, että ➞osapuolilla on kansal- linen järjestelmä kasvihuonekaasupäästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien arvioimista ja raportoimista varten. Kansallisen järjestelmän tulee kattaa ➞inven- taarioiden valmistelu, arviointi ja raportointi (myös ➞maaraportti) sekä lähtötieto- jen hankinta, päästölaskenta ja epävarmuusarviointi, laadunvarmistus sekä inven- taarion kansallinen tarkastaminen ja hyväksyminen. Järjestelmää varten tulee ni- metä kansallinen vastuuyksikkö ja määritellä inventaarioon liittyvät vastuunjaot sekä lainsäädännölliset ja menettelylliset järjestelyt. Järjestelmän on oltava toimin- takunnossa viimeistään vuotta ennen ➞velvoitekauden alkua. Kansallisen järjestel-

män on täytettävä sille asetetut vaatimukset, mikäli osapuoli haluaa käyttää ➞jous- tomekanismeja.

Kansallinen laskenta- ja raportointijärjestelmä: ➞Kansallinen järjestelmä.

Kansallinen raportti: ➞Maaraportti.

Kansallinen rekisteri: Jokaisen ➞osapuolen on perustettava kansallinen rekisteri eli standardisoitu sähköinen tietokanta ➞päästöyksiköiden kirjaamiseen ja jäljittä- miseen. Kansallinen rekisteri sisältää tilejä, jotka on eriytetty käyttötarkoituksensa mukaan. Jokaisessa rekisterissä on oltava vähintään (i) yksi osapuolen säästötili, (ii) yksi säästötili jokaista osapuolen valtuuttamaa oikeushenkilöä kohti, (iii) mitätöin- titilejä eri syistä tapahtuvia päästöyksiköiden mitätöintejä varten ja (iv) yksi käyttö- tili velvoitteen täyttämiseen tarvittavia päästöyksiköitä varten. Kansallisen rekiste- rin on oltava kunnossa, mikäli osapuoli haluaa käyttää ➞joustomekanismeja.

Kansalliset politiikat ja toimet: Policies and Measures (PAMs / P&Ms). Kioton pöy- täkirjan 2 artiklan mukaiset ➞osapuolten kotimaassaan toteuttamat päästöjen rajoi- tus- ja vähennystoimet. Kioton toimeenpanosääntöjen mukaan osapuolen on toteu- tettava päästövähennyksensä merkittävissä määrin kotimaisilla politiikoilla ja toi- milla.

Kasvihuonekaasut, epäsuorat: Hiilimonoksidi (CO), typen oksidit (NOx), ja muut kuin metaania sisältävät haituvat orgaaniset yhdisteet (NMVOC) vaikuttavat epä-

suorasti kasvihuoneilmiöön mm. otsoninmuodostuksen (O 3) kautta. Näiden kaasu- jen päästöjä rajoitetaan muiden kansainvälisten sopimusten puitteissa, eivätkä Kio- ton pöytäkirjan ➞päästöjen rajoitus- ja vähennysvelvoitteet eivät koske niitä.

Niiden päästöistä on kuitenkin raportoitava ilmastosopimukselle vuosittaisen ➞in- ventaarioraportin yhteydessä.

Kasvihuonekaasut, suorat: Kioton pöytäkirjan kattamia kasvihuonekaasuja on kuusi: hiilidioksidi CO2, metaani CH4, dityppioksidi N 2O ja HFC-yhdisteet (fluorihiilive- dyt), PFC-yhdisteet (perfluorihiilivedyt) ja rikkiheksafluoridi SF6. Muita kasvihuo-

nekaasuja (esim. CFC-yhdisteet) ja ➞epäsuoria kasvihuonekaasuja rajoitetaan mui-

den kansainvälisten sopimusten puitteissa. Myös vesihöyry on kasvihuonekaasu, mutta sen pitoisuuksiin eivät ihmisen toimet juurikaan vaikuta, joten se ei ole Kioton pöytäkirjan piirissä.

Kattoluku: Enimmäismäärä, joka 3.4 artiklan mukaisista, ➞hiilinieluja lisäävistä metsänhoitotoimista voidaan hyvittää vuosittain. Kattoluku on määritelty erikseen kullekin ➞osapuolelle. Kattolukua sovelletaan 3.3 artiklan nielutoimenpiteisiin liit- tyvän mahdollisen kompensaation jälkeen. Mikäli 3.3 artiklan mukaiset ➞nielutoi- menpiteet (metsitys ja metsänhävitys) aiheuttavat päästöjen nettolähteen, tämä lähde voidaan kompensoida metsänhoitotoimilla. Suomen kattoluku on 0,6 Mt ➞CO2 ekv. eli kompensaation jälkeen Suomi saa ensimmäisellä ➞velvoitekaudella metsänhoi- totoimien vuoksi lisätä ➞päästöyksiköitä (➞poistoyksiköitä) ➞sallittuun päästömää- räänsä korkeintaan sen verran vuosittain.

Kioto-ministerityöryhmä: Hallituksen ministerityöryhmä, joka vastaa ➞kansalli- sen ilmastostrategian toimeenpanosta ja kehittämisestä.

Kioton mekanismit: ➞Joustomekanismit, joita ovat ➞yhteistoteutus (JI), ➞puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) ja ➞päästökauppa (ET).

Kioton pöytäkirja: ➞Ilmastosopimuksen alainen juridisesti sitova pöytäkirja, joka hyväksyttiin ➞osapuolten konferenssin 3. istunnossa Kiotossa vuonna 1997. EU ja Suomi ratifioivat pöytäkirjan toukokuussa 2002. Pöytäkirja ei kuitenkaan (vuoden 2002 lopussa) ole tullut voimaan. Pöytäkirja velvoittaa ➞B-liitteessä lueteltuja mai- ta (teollisuusmaita) vähentämään ➞kasvihuonekaasupäästöjä keskimäärin vähin- tään 5,2%.

Kioton pöytäkirjan noudattamista valvova komitea: Komitean tehtävänä on val- voa Kioton pöytäkirjan määräysten noudattamista. Valvonnan tarkoituksena on en- naltaehkäistä noudattamatta jättämistä ja toisaalta määrätä rangaistuksia rikko- mustilanteissa. Asiat tulevat komiteassa vireille ➞tarkastusten tuloksena syntynei- den asiantuntijaraporttien, ➞osapuolen oman ilmoituksen tai toisen osapuolen il- moituksen perusteella. Komitea koostuu ➞avustavasta jaostosta ja ➞täytäntöön- panojaostosta.

Kioton pöytäkirjan osapuolten kokous: Meeting of the Parties (MOP). Kioton pöy- täkirjan ylin päättävä elin, joka kokoontuu vuosittain Kioton pöytäkirjan astuttua voimaan. Kokous pidetään todennäköisesti ilmastosopim uksen ➞osapuolten konfe- renssin yhteydessä. Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksessa päätösvaltaa saavat käyttää ainoastaan pöytäkirjan ratifioineet osapuolet.

Kioton pöytäkirjan sopeutumisrahasto: ➞Adaptation Fund (AF). ➞GEF:n yhtey- dessä toimiva rahasto, joka perustettiin ➞COP 7:ssä. Rahoittaa kehitysmaiden so- peutumista ilmastonmuutokseen. Rahastoon kerätään varoja muun muassa peri- mällä 2% ➞CDM-hankkeiden tuotosta (ei koske vähiten kehittyneissä maissa toteu- tettuja CDM-hankkeita).

LDCF: Least Developed Countries Fund, ➞vähiten kehittyneiden maiden rahasto.

LDCs: Least Developed Countries, ➞vähiten kehittyneet kehitysmaat.

Lisäisyys: ➞Hankemekanismien hankkeiden on täytettävä ns. lisäisyysehto, jonka mukaan hankkeiden on tuotettava sellaisia päästövähennyksiä tai ➞hiilinielujen lisäyksiä, joita ei ilman hanketta olisi tapahtunut. Lisäisyys on ➞perusuran ja hank- keen tuloksena tapahtuvan päästökehityksen erotus.

LULUCF:Land Use, Land Use Change and Forestry, ➞maankäyttö, maankäytön muu- tokset ja metsätalous. Ks. myös ➞hiilinielut ja ➞nielutoimenpiteet.

Lämmitysvaikutus: Lämmitysvaikutus kuvaa ➞kasvihuonekaasun kykyä pidättää maasta heijastuvaa lämpösäteilyä ja estää sitä karkaamasta avaruuteen. Lämmitys- vaikutus kertoo kaasun voimakkuudesta kasvihuonekaasuna. Lämmitysvaikutuk- sen mittana on ➞säteilypakote, joka ilmaisee sen muutoksen maapallon energiata- seessa, joka aiheutuu kasvihuonekaasun pitoisuuden kasvusta ilmakehässä.

➞GWP100-kerroin saadaan suhteuttamalla kaasujen lämmitysvaikutukset hiilidi- oksidin lämmitysvaikutukseen.

Maailmanlaajuinen ympäristörahasto: ➞Global Environment Facility (GEF). Ra- hoittaa ympäristötoimia kehitysmaissa. Xxxxxxx toimii myös ➞ilmastosopimuksen ja ➞Kioton pöytäkirjan rahoitusmekanismina. Vuonna 2001 rahaston yhteyteen pe- rustettiin kolme ilmastonmuutosrahastoa: ➞ilmastonmuutoksen erityisrahasto (SCCF), ➞vähiten kehittyneiden maiden rahasto (LDCF) ja ➞Kioton pöytäkirjan sopeutumisrahasto (AF). Rahaston toiminnasta vastaa Maailmanpankki. GEF:in hankkeiden toimeenpanevia elimiä ovat YK:n kehitysohjelma (UNDP), YK:n ympä- ristöohjelma (UNEP) ja Maailmanpankki.

Maailmanpankin hiilirahasto: Prototype Carbon Fund (PCF). Maailmanpankin koe- luontoinen rahasto, jonka kautta Kioton pöytäkirjan ➞osapuolena oleva valtio, yri- tys tai osapuolen valtuuttama yksityinen henkilö voi sijoittaa Kioton pöytäkirjan mukaisiin ➞yhteistoteutus- ja ➞puhtaan kehityksen mekanismin hankkeisiin saa- den vastineen sijoituksensa mukaisen määrän päästöoikeuksia.

Maankäytön muutos ja metsätalous: Land Use Change and Forestry (LUCF). Ks.

➞maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous.

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous: Land Use, Land Use Change and Forestry (LULUCF). Kioton pöytäkirjan artikloissa 3.3ja 3.4 käytetty käsite. Näiden artiklojen mukaan maankäyttöön, sen muutoksiin ja metsätalouteen liittyvien ➞nie- lutoimenpiteiden vaikutukset otetaan huomioon arvioitaessa päästövähennysvel- voitteiden täyttymistä.

Maaraportti: Säännöllisin väliajoin (n. 3-4 vuoden välein) ➞ilmastosopimuksen

➞sihteeristölle toimitettava raportti. Raportin tulee sisältää tiedot muun muassa kansallisista olosuhteista, kasvihuonekaasupäästöjen toteutuneesta ja ennustetusta kehityksestä, ➞kansallisista politiikoista ja toimista, kehitysmaiden ilmastopoliittis- ten toimien tukemisesta ja teknologian siirrosta sekä ilmastonmuutokseen liittyväs- tä tutkimuksesta, koulutuksesta ja tiedotuksesta.

Marrakesh Accords: ➞Marrakeshin sopimukset.

Marrakeshin sopimukset: Marrakesh Accords. ➞COP7:ssä Marrakeshissä marras- kuussa 2001 hyväksytyt päätökset, jotka kattavat ➞Buenos Airesin toimintasuunni- telmassa määritellyt neuvottelukysymykset ja perustuvat ➞Bonnin sopimukseen. Marrakeshin sopimukset sisältävät suositukset Kioton pöytäkirjan toimeenpano- säännöistä. Kioton pöytäkirjan ➞osapuolten ensimmäisen kokouksen (MOP1) tulee vielä vahvistaa nämä toimeenpanosäännöt. Marrakeshin sopimukset sisältävät myös ilmastosopimukseen sisältyvien kehitysmaiden tukemista koskevien velvoitteiden toimeenpanon tehostamista koskevia sääntöjä.

MOP: Meeting of the Parties, ➞Kioton pöytäkirjan osapuolten kokous.

Netto-netto -laskenta: Kioton pöytäkirjan 3.4 artiklan mukaisesta kasvillisuuden palauttamisesta ja maatalousmaan hoidosta. Laskentasääntö, jonka avulla määri- tellään se ➞päästöyksiköiden määrä, jonka osapuoli saa lukea hyväkseen. Ensin lasketaan nielujen ja päästöjen nettovaikutus ➞perusvuodelle, muunnetaan se ➞ek- vivalenteiksi hiilidioksiditonneiksi ja kerrotaan viidellä (vuodella). Saatu luku vä- hennetään ensimmäisen velvoitekauden vastaavasta luvusta, jolloin saadaan laske- tuksi hiilen sitoutumisessa perusvuoden ja velvoitekauden välillä tapahtunut netto- muutos. ➞Osapuoli lisää tämän nettomuutoksen verran päästöyksiköitä ( ➞poisto- yksiköitä) ➞sallittuun päästömääräänsä.

Nielu: ➞Prosessi, toiminta tai mekanismi, joka sitoo kasvihuonekaasun, aerosolin tai niiden esiasteen ilmakehästä.

Nieluraportointi: Kioton pöytäkirjan mukaisten ➞nielutoimenpiteiden vaikutuk- sista on raportoitava vuosittain pöytäkirjan astuttua voimaan. Kioton pöytäkirja edellyttää huomattavasti yksityiskohtaisempaa nieluraportointia kuin ➞ilmastoso- pimus. Nieluraportin tulee sisältää toimenpiteittäin (➞nielutoimenpiteet) eritellyt tiedot ➞hiilinielujen nettomuutoksista sekä tiedot hiilivarastojen muutoksista, käy- tetyistä mittaus-, laskenta- ja seurantamenetelmistä sekä laskennan piirissä olevien alueiden sijainnista. Raportissa on myös osoitettava, että muutokset nieluissa ovat

ihmisen toiminnan aikaansaamia ja että toimet ovat olleet käynnissä vuodesta 1990 lähtien tai sen jälkeen.

Nielutoimenpiteet: Kioton pöytäkirjan 3.3 ja 3.4 artikloissa ja pöytäkirjan toimeen- panosäännöissä määritellään joukko hiilinieluihin liittyviä toimenpiteitä, joiden vaikutukset tulee tai voi huomioida Kioton pöytäkirjan velvoitteiden täyttymistä arvioitaessa. 3.3 artiklan mukaisten toimenpiteiden (metsänhävityksen, metsittä- misen ja uudelleen metsityksen) vaikutusten huomioiminen on pakollista, 3.4 artik- lan mukaisten toimenpiteiden (metsänhoito, kasvillisuuden palauttaminen sekä maatalousmaan ja laidunmaan hoito) vaikutusten huomioiminen taas on valinnais- ta.

Ohjauskomitea: ➞Yhteistoteutus- eli JI-hankkeita valvova ➞osapuolten kokouksen alainen komitea, jossa on 10 jäsentä (kolme I liitteen siirtymätalousmaista, kolme muista I liitteen maista, kolme kehitysmaista ja yksi pienistä saarivaltioista). Ohja- uskomitean tehtävänä on muun muassa ➞akkreditoida ➞itsenäiset toimijat, laatia mallihankesuunnitelma ja hankkeiden sääntöjä koskevia suosituksia sekä käsitellä itsenäisten toimijoiden päätöksistä tehdyt valitukset.

Osapuolet: Parties. ➞Ilmastosopimuksen / Kioton pöytäkirjan osapuolia ovat val- tiot ja alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt (esim. EY), jotka ovat talletta- neet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

Osapuolten kokous: Meeting of the Parties (MOP). ➞Kioton pöytäkirjan osapuolten kokous.

Osapuolten konferenssi: Conference of the Parties (COP). ➞Ilmastonmuutosta kos- keva YK:n puitesopimuksen ylin päättävä elin, joka koostuu ilmastosopimuksen

➞osapuolista ja kokoontuu vuosittain.

P&Ms: Policies and Measures (myös PAMs), ➞kansalliset politiikat ja toimet. PAMs: Policies and Measures (myös P&Ms), ➞kansalliset politiikat ja toimet. PCF: Prototype Carbon Fund, ➞Maailmanpankin hiilirahasto.

Perusura: Baseline. Päästökehitys, joka toteutuisi perusskenaariossa eli tilanteessa, jossa tiettyä hanketta tai ilmastopoliittisia toimenpiteitä ei toteutettaisi. Perusura voi olla esimerkiksi kehitysmaan hiilidioksidipäästöjen kehitys ilman ➞CDM-han- ketta tai Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ilman ➞kansallisen ilmasto- strategian toimenpiteitä. Perusuraa tarvitaan hankkeen tai toimenpiteen ➞lisäisyy- den arvioimiseen.

Perusvuosi: Vuosi, johon ➞velvoitekauden päästömäärää verrataan pöytäkirjan vel- voitteiden täyttymistä arvioitaessa. Kioton pöytäkirjan perusvuotena on 1990. Siir- tymätalousmaat voivat valita myös toisen perusvuoden ja muutamat Itä-Euroopan maat ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta hyväkseen: Romania (1989), Bulgaria ja Puola (1988), Unkari (keskiarvo 1985-87). ➞F-kaasuille ➞osapuoli voi valita perus- vuodeksi myös vuoden 1995.

Pienten saarivaltioiden neuvotteluryhmä: Alliance of Small Island States (AOSIS). Ryhmään kuuluu valtioita erityisesti Tyynen valtameren ja Karibianmeren alueelta. Ryhmä on toiminut kehitysmaita edustavan G77 / Kiina ryhmän sisällä erittäin ak- tiivisesti.

Poistoyksikkö: ➞Removal Unit (RMU). ➞Nielutoimenpiteiden aikaansaamista nie- lujen lisäyksistä saatava ➞päästöyksikkö. Yksi poistoyksikkö määritellään yhdeksi

➞ekvivalenttiseksi hiilidioksiditonniksi. Poistoyksiköt ovat vaihtokelpoisia muiden päästöyksiköiden kanssa, mutta toisin kuin muita päästöyksiköitä, poistoyksiköitä ei voi säästää seuraavalle ➞velvoitekaudelle.

Puhtaan kehityksen mekanismi: Clean Development Mechanism (CDM). Yksi Kio- ton pöytäkirjan ➞joustomekanismeista. Mekanismin puitteissa voidaan ➞I liitteen osapuolten ja kehitysmaiden välisiä ➞kasvihuonekaasujen päästöjä vähentäviä tai

➞hiilinieluja lisääviä hankkeita. Hankkeiden tuloksena syntyneistä päästövähen- nyksistä saatavia päästöyksiköitä kutsutaan nimellä ➞sertifioidut päästövähennykset (CER).

Päästöinventaarioraportti: ➞Inventaarioraportti.

Päästöjen määrälliset rajoitus- tai vähennyssitoumukset: Quantified Emission Li- mitation or Reduction Obligation. ➞Kioton pöytäkirjan ➞B-liitteessä määritellyt maakohtaiset kasvihuonekaasupäästöjen rajoitus- tai vähennysvelvoitteet ilmais- tuna prosentteina ➞perusvuoden päästöistä. Esimerkiksi EY:n luku on 92: EY:n kas- vihuonekaasujen päästöt saavat ➞velvoitekaudella olla keskimäärin korkeintaan 92%

➞perusvuoden päästöistä eli velvoitekauden päästöjen tulee olla vähintään 8% pe- rusvuoden päästötason alapuolella.

Päästökauppa: Emissions Trading, ET.Yksi Kioton pöytäkirjan ➞joustomekanismeista. Mekanismin puitteissa ➞I liitteen osapuolet voivat käydä kauppaa kaupankäynti- välineenä ➞päästöyksiköt. Osapuoli voi valtuuttaa myös oikeushenkilöitä osallistu- maan päästökauppaan.

Päästöoikeus: ➞Sallittu päästömäärä.

Päästöraportointi: Ks. ➞inventaarioraportti, ➞raportointi.

Päästövähennysyksikkö: Emission Reduction Unit (ERU). ➞Yhteistoteutus- eli JI- hankkeiden tuloksena saaduista, ➞todennetuista päästövähennyksistä saatava

➞päästöyksikkö. Yksi päästövähennysyksikkö määritellään yhdeksi ➞ekvivalentti- seksi hiilidioksiditonniksi. Päästövähennysyksikkö on vaihtokelpoinen muiden

➞päästöyksikköjen kanssa. Niitä voi säästää seuraavalle ➞velvoitekaudelle korkein- taan 2,5% ➞sallitusta päästömäärästä.

Päästöyksikkö: Päästöyksiköitä on neljää tyyppiä: (i) ➞sallittu päästömääräyksikkö (AAU), joka syntyy osapuolen rekisteröidessä ➞sallittua päästömääränsä vastaa- van määrän päästöyksiköitä ➞kansalliseen rekisteriinsä, (ii) ➞päästövähennysyk- sikkö (ERU), joka tarkoittaa ➞JI-hankkeen tuloksena syntynyttä, todennettua yksik- köä, (iii) ➞sertifioitu päästövähennys (CER), joka tarkoittaa ➞CDM-hankkeen tu- loksena syntynyttä ja CDM-toimintaa koskevien sääntöjen mukaan ➞todennettua ja

➞sertifioitua yksikköä ja (iv) ➞poistoyksikkö (RMU), jonka lähteenä ovat ➞maan- käyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvät ➞nielutoimenpiteet. Kaikki päästöyksiköt vastaavat yhtä ➞ekvivalenttista hiilidioksiditonnia. ➞Kansal- lisessa rekistereissä on erilliset tilit kutakin päästöyksikkötyyppiä varten. Päästöyk- siköt ovat keskenään samanarvoisia ja vaihtokelpoisia. AAU-yksiköitä saa säästää seuraavalle ➞velvoitekaudelle rajoituksetta. RMU-yksiköiden säästäminen on kiel- letty ja ERU- ja CER-yksiköiden säästämisen ylärajana on 2,5% osapuolen sallitusta päästömäärästä.

Raportointi: ➞Ilmastosopimus ja Kioton pöytäkirja edellyttävät ➞osapuolilta sään- nöllistä, vaatimukset täyttävää raportointia. Kansallisen ➞päästöinventaarion tu- loksista tulee vuosittain raportoida ➞ilmastosopimuksen ➞sihteeristölle. Laajempi

➞maaraportti tulee toimittaa sihteeristölle määräajoin, noin 3-4 vuoden välein. Kio- ton pöytäkirja asettaa uusia vaatimuksia raportoinnille. Raportoinnin on oltava kunnossa, jotta osapuoli saisi käyttää ➞Kioton mekanismeja.

Rekisteröinti: ➞CDM-hankkeen ➞validoinnin jälkeen ➞CDM:n hallintoneuvosto rekisteröi hankkeen ja myöhemmin hankkeen aikaansaamat, ➞todennetut ja ➞seri- fioidut päästövähennykset (CER). Teollisuusmaaosapuolet saavat lukea hyväkseen ainoastaan rekisteröidyistä hankkeista saatuja sertifioituja ja rekisteröityjä päästö- vähennyksiä.

Removal Unit (RMU): ➞Poistoyksikkö.

RMU: Removal Unit, ➞poistoyksikkö.

Sallittu päästömäärä: Assigned Amount (AA). Kioton pöytäkirjan kullekin ➞B-liit- teessä listatulle➞osapuolelle määrittelty enimmäispäästömäärä, jota kyseinen osa- puoli ei saa ylittää ensimmäisellä velvoitekaudella 2008-2012. Sallittu päästömäärä saadaan kertomalla ➞perusvuoden päästömäärä viidellä (vuodella) ja kertomalla tämä tulo B-liitteessä olevalla kertoimella, joka ilmaisee osapuolen päästöille asete- tun rajoituksen prosenttilukuna vuoden 1990 päästöistä. Sallittu päästömäärä il- maistaan ➞ekvivalentteina hiilidioksiditonneina. Osapuolten sallitut päästömää- rät rekisteröidään ennen velvoitekauden alkua. Sallittu päästömäärä lisätään tai siitä vähennetään ➞päästöyksiköitä ➞joustomekanismien käytön tai ➞nielutoimen- piteiden vuoksi.

Sallittu päästömääräyksikkö: ➞Assigned Amount Units (AAUs). ➞Päästöyksikkö, joka syntyy, kun ➞osapuoli rekisteröi ➞sallittua päästömääräänsä (AA) vastaavan määrän päästöyksiköitä ➞kansalliseen rekisteriinsä. Jos jonkin valtion sallittu pääs- tömäärä on esimerkiksi 375 miljoonaa ➞ekvivalenttista hiilidioksiditonnia, niin tämä maa saa rekisteröidä 375 miljoonaa sallittua päästömääräyksikköä eli AAU-yksik- köä. Sallitut päästömääräyksiköt ovat vaihtokelpoisia muiden ➞päästöyksiköiden kanssa ja niitä saa säästää seuraavalle ➞velvoitekaudelle rajoituksetta.

Sateenvarjoryhmä: Umbrella Group, UG. Neuvotteluryhmä, johon kuuluu EU:n ul- kopuolisia ➞I liitteen teollisuusmaita: Australia, Islanti, Japani, Kanada, Norja, Uk- raina, Uusi-Seelanti, Venäjä ja Yhdysvallat.

SBI:Subsidiary Body for Implementation, ➞ilmastosopimuksen avustava toimielin toimeenpanoa varten.

SBSTA:Subsidiary Body for Scientific and Technological Advice, ➞ilmastosopim uk- sen avustava toimielin tieteellistä ja teknologista neuvontaa varten.

SCCF: Special Climate Change Fund, ➞ilmastonmuutoksen erityisrahasto.

Sertifiointi: ➞CDM-hankkeiden tuloksena syntyneiden, ➞todennettujen päästövä- hennysten kirjallinen varmentaminen, jonka suorittavat ➞toiminnalliset yksiköt to- dentamispäätöksensä pohjalta. Sertifioinnin jälkeen ➞CDM:n hallintoneuvosto

➞rekisteröi ➞serifioidut päästövähennykset (CER).

Sertifioitu päästövähennys: Certified Emission Reduction (CER). ➞CDM-hankkeen tuloksena syntynyt ja CDM-toimintaa koskevien sääntöjen mukaan ➞todennettu ja varmennettu yksikkö. Sertifioidut päästövähennykset ovat vaihtokelpoisia muiden

➞päästöyksiköiden kanssa. Niitä saa säästää seuraavalle ➞velvoitekaudelle kor- keintaan 2,5% ➞sallitusta päästömäärästä.

Seuranta: ➞JI- ja CDM-hankkeiden suunnitteluasiakirjojen tulee sisältää hankkeen riittävä seurantasuunnitelma. Hankkeiden toteutuksessa seurantaraporttien tulee noudattaa tätä suunnitelmaa laadittavien JI:n ➞ohjauskomitean tai ➞CDM:n hal- lintoneuvoston hyväksymiä suosituksia. Seurantaraporttien pohjalta ➞itsenäiset toimijat (JI) tai ➞toiminnalliset yksiköt (CDM) päättävät hankkeella saavutettujen päästövähennysten ➞todentamisesta.

Sihteeristö: UNFCCC Secretariat. ➞Ilmastosopimuksen sihteeristö vastaa muun muassa ilmastosopimuksen alaisten kokousten järjestelyistä ja asiakirjoista sekä

➞osapuolten raportoinnin kokoamisesta, tarkastuksista ja analysoinnista. Sihteeris- tön päämaja on Bonnissa, Saksassa.

Säteilypakote: Radiative forcing. ➞Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu ilmake- hässä vähentää avaruuteen karkaavaa säteilyä ja lämmittää näin maapallon ilmas- toa. Säteilypakote kuvaa ilmakehän kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta eli sitä muutosta, jonka kaasun pitoisuuden kasvu aiheuttaa maapallon energiataseessa. Tätä taseen muutosta nimitetään säteilypakotteeksi ja se ilmaistaan yleensä tehona pinta-alayksikköä kohden (W / m 2). Positiivisella säteilypakotteella on maapallon ilmastoa lämmittävä, negatiivisella säteilypakotteella taas viilentävä vaikutus. Sä- teilypakotteen avulla voidaan verrata eri kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta ja sen avulla voidaan laskea ➞globaali lämmityspotentiaali, joka ilmaisee kasvihuo- nekaasun lämmitysvaikutuksen suhteessa hiilidioksidin lämmitysvaikutukseen.

Taakanjakosopimus: Burden sharing. Kioton pöytäkirjan 4 artikla sallii ➞osapuol- ten täyttää päästövähennysvelvoitteensa yhdessä ja solmia ns. taakanjakosopimuk- sen, jonka puitteissa maat voivat jakaa keskenään uudelleen Kioton pöytäkirjan niil- le määräämät päästövähennysvelvoitteet. EY käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen, ja jakoi yleisen 8 prosentin päästövähennysvelvoitteensa jäsenmaakohtaisiksi vel- voitteiksi (ns. ➞EY:n kupla).

Tarkastus: ➞Osapuolten ➞raportointia koskeva tarkastus, jonka suorittavat ➞sih- teeristön valitsemista asiantuntijoista koostuva tarkastusryhmä. Tarkastusten ta- voitteena tarkastaa ➞inventaarioraportin ja ➞maaraportin sisältämien tietojen pai- kansapitävyys ja varmistaa, että ➞osapuolten konferenssilla on tarkat ja yhdenmu- kaiset tiedot käytettävissään. Niiden pohjalta tehdään ➞ilmastosopimuksen (ja myöhemmin Kioton pöytäkirjan) velvoitteiden täytäntöönpanon perusteellinen ja kattava tekninen arviointi.

Todentaminen: ➞Akkreditoidut ➞itsenäiset toimijat (➞JI) ja ➞toiminnalliset yksi- köt (➞CDM) todentavat JI- ja CDM-hankkeiden tuloksena syntyneet päästövähen- nykset ja päästövähennysten ➞lisäisyyden eli vahvistavat niiden todella tapahtu- neen. Todentamisen jälkeen CDM-hankkeiden tuloksena syntyneet päästövähennyk- set ➞sertifioidaan.

Toiminnallinen yksikkö: ➞CDM:n hallintoneuvoston ➞akkreditoima eli hyväksy- mä elin, esimerkiksi konsulttitoimisto, jolla on oikeus ➞validoida eli hyväksyä CD;- hankkeita sekä ➞todentaa ja ➞sertifioida niiden tuloksena syntyneitä päästövähen- nyksiä.

Täydentävyys: Kioton pöytäkirjan mukaan➞Kioton mekanismien kuuluu vain täy- dentää ➞kansallisia politiikkoja ja toimia. Toisin sanoen ➞osapuolen on täytettävä

➞päästöjen rajoitus- tai vähennysvelvoitteensa merkittävissä määrin kansallisilla politiikoilla ja toimilla.

Täytäntöönpanojaosto: Toinen ➞Kioton pöytäkirjan noudattamista valvovan ko- mitean jaostoista. Täytäntöönpanojaoston tehtävänä on muun muassa päättää pääs- tövähennysvelvoitetta, raportointia ja ➞Kioton mekanismien osallistu misehtoja kos- kevien määräysten täyttymisestä. Jaosto voi määrätä useita eri seuraamuksia pöy- täkirjan määräysten noudattamatta jättämisestä. Pöytäkirjan määräysten täytän- töönpanossa neuvoo komitean toinen jaosto, ns. ➞ avustava jaosto.

UG: Umbrella Group ➞sateenvarjoryhmä.

Umbrella Group (UG) : ➞Sateenvarjoryhmä.

UNEP: United Nations Environment Programme, Yhdistyneiden Kansakuntien ym- päristöohjelma.

UNFCCC: United Nations Framework Convention on Climate Change, ➞ilmaston- muutosta koskeva YK:n puitesopimus eli ns. ilmastosopimus.

Validointi: ➞Toiminnallinen yksikkö validoi eli hyväksyy CDM-hankkeen, mikäli se hankeasiakirjan perusteella arvioi hankkeen täyttävän CDM-hankkeille asetetut vaatimukset ja osallistumisehdot. Validoinnin jälkeen ➞CDM:n hallintoneuvosto

➞rekisteröi hankkeen.

Valvontakomitea: ➞Kioton pöytäkirjan noudattamista valvova komitea.

Valvontakomitean täytäntöönpanojaosto: ➞Kioton pöytäkirjan noudattamista val- vovan komitean ➞täytäntöönpanojaosto.

Velvoitekausi: Commitment period. Ajanjakso, jonka aikana ➞Kioton pöytäkirjan asettamat päästöjen rajoitus- ja vähennysvelvoitteet on täytettävä. Kioton pöytäkir- jan ensimmäinen velvoitekausi on 2008-2012.

Velvoitekausivaranto: Commitment Period Reserve (CPR). ➞Kansallisessa rekiste- rissä olevien ➞päästöyksiköiden määrälle asetettu alaraja (90% ➞sallitusta päästö- määrästä tai 100% uusimman inventaarion mukaisesta päästömäärästä kerrottuna viidellä), joka ei saa alittua missään vaiheessa ➞velvoitekautta. ➞Kansainvälinen kirjausjärjestemä valvoo, etteivät kansallisten rekisterien väliset siirrot johda osa- puolen velvoitekausivarannon alittumiseen.

Vuoto: Leakage. ➞CDM- tai ➞JI-hankkeesta mahdollisesti aiheutuva päästöjen lisä- ys hankkeen rajojen ulkopuolella. Vuodolla tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa CDM-hankkeen puitteissa toteutetun metsityksen seurauksena metsänhävitys li- sääntyy jollakin toisella alueella.

Vähiten kehittyneet maat: Least Developed Countries (LDCs). YK:n talous- ja sosi- aalineuvoston (ECOSOC) kriteerit täyttävät kehitysmaat. Luokittelu perustuu kol- meen kriteeriin: (i) alhainen bruttokansantulo asukasta kohden, (ii) heikot inhimil- liset resurssit ja (iii) taloudellinen haavoittuvuus. Lisäksi maan asukasluvun on ol- tava alle 75 miljoonaa. Vuonna 2000 vähiten kehittyneitä maita oli 49 kappaletta.

Vähiten kehittyneiden maiden rahasto: Least Developed Countries Fund (LDCF).

➞GEF:n yhteydessä toimiva rahasto, joka perustettiin COP 7:ssä ja joka tukee erityis- tä vähiten kehittyneille maille laadittua työohjelmaa.

WMO: World Meteorological Organisation, Maailman ilmatieteellinen järjestö.

Yhteisesti toteutetut toimet: ➞Activities Implemented Jointly (AIJ). ➞Ilmastosopi- mukseen sisältyvä järjestelmä, jonka puitteissa ➞osapuolet voivat koeluontoisesti toteuttaa yhteisiä ilmastohankkeita. AIJ-hankkeilla ei voi hankkia ➞päästöyksiköi- tä.

Yhteistoteutus: ➞Joint Implementation (JI). Yksi Kioton pöytäkirjan ➞joustomeka- nismeista. Mekanismin puitteissa voidaan toteuttaa I liitteen maiden välisiä kasvi- huonekaasupäästöjä vähentäviä tai ➞hiilinieluja lisääviä yhteistyöhankkeita. Xxxx- xxxxxx tuloksena syntyneistä päästövähennyksistä saatavia ➞todennettuja pääs- töyksiköitä kutsutaan nimellä ➞päästövähennysyksiköt (ERU).

Ympäristöneuvosto: EU:n ministerineuvoston kokoonpano, jonka jäseninä ovat jä- senvaltioiden ympäristöministerit. Ympäristöneuvosto päättää EY:n kannoista kan- sainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Kuvailulehti

Julkaisija	Julkaisuaika Ympäristöministeriö Tammikuu
Tekijä(t)	Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx-Xxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx Xxxxxx
Julkaisun nimi	Kioton pöytäkirja ja sen toimeenpanosäännöt
Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut
Tiivistelmä	Kansainvälinen yhteisö on ottanut ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan tosissaan. Pitkien neuvot- telujen tuloksena on hyväksytty monitahoinen sopimusjärjestelmä. Vuonna 1994 tuli voimaan YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimus. Sen xxxxxxx Xxxxxx pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997. Kioton pöytäkirjan toimeenpanosäännöistä sovittiin 2001. Kyseessä on laaja-alainen, monitasoinen ja tekni- sestikin hankala kokonaisuus kansainvälisiä säädöksiä ja suosituksia, joita pöytäkirjan osapuolten tulee noudattaa. Tässä julkaisussa eri päätöksiin sisältyvät säädökset esitetään asiakohtaisina kokonai- suuksina. Pöytäkirjan ja sen toimeenpanosääntöjen juridinen kieli on kirjassa pyritty kääntämään ja tiivistämään yleiskielelle. Kirja esittelee Kioton pöytäkirjan tavoitteet ja velvoitteet, toteutuskeinot ja seurantajärjestelmän. Toteutuskeinoista pääpaino on ns. Kioton mekanismeilla - yhteistoteutuksella (JI), puhtaan kehityksen mekanismeilla (CDM) ja päästökaupalla - sekä hiilinieluihin liittyvilla toimen- piteillä. Seurannan osalta on käsitelty sekä mittava laskenta- ja raportointijärjestelmä että noudatta- misen valvontajärjestelmä.Kirja sisältää lisäksi ilmastojärjestelmää ja ilmastonmuutosta koskevia pe- rustietoja ja esittelee lyhyesti YK:n ilmastosopimusjärjestelmän kehittymisen sekä Suomen ja EU:n ilmastopolitiikkaa. Kirjan liitteessä selitetetään keskeiset käsitteet.
Asiasanat	ilmastonmuutos, ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja, Kioton mekanismit, hiilinielut
Julkaisusarjan nimi ja numero	Suomen ympäristö 607
Julkaisun teema	Ympäristönsuojelu
Projektihankkeen nimi ja projektinumero
Rahoittaja/ toimeksiantaja	Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto
Projektiryhmään
kuuluvat organisaatiot
	ISSN	ISBN
	1238-7312	951-3-38787
		952-11-1320-0 (PDF)
	Sivuja	Kieli
	78	Suomi
	Luottamuksellisuus	Hinta
Julkaisun myynti/ jakaja	Edita Publishing Oy, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 Edita puh. 020 450 05, telefax 020 450 2380 sähköposti: xxxxxxxxxxxxxx.xxxxxxxxxx@xxxxx.xx, www-palvelin: http: // xxx.xxxxx.xx / netmarket
Julkaisun kustantaja	Edita Publishing Oy
Painopaikka ja -aika	Xxxxx Xxxxx Oy, Helsinki 2003
Muut tiedot	Yhdyshenkilö ympäristöministeriössä, Xxxx Xxxxxxxx puhelin (00) 0000 0000

Presentationsblad

Utgivare	Datum Miljöministeriet Januari
Författare	Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx-Xxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx Xxxxxx
Publikationens titel	Kioton pöytäkirja ja sen toimeenpanosäännöt (Kyotoprotokollet och reglerna för dess genomförande)
Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt
Sammandrag	Det hot som klimatförändringen innebär har tagits på allvar på det internationella planet. Efter lång- variga underhandlingar har överenskommelse nåtts om ett komplext avtalssystem. FN:s ramkonven- tion om klimatförändringen trädde i kraft år 1994. Till denna konvention anknyter Kyotoprotokollet, som godkändes år 1997. År 2001 nåddes överenskommelse om de regler som skall följas då Kyotopro- tokollet omsätts i praktiken. Det är fråga om en omfattande samling internationella bestämmelser och rekommendationer som täcker många olika plan och som också tekniskt sett är besvärlig; parterna i protokollet skall följa dessa bestämmelser och rekommendationer. I denna publikation har de interna- tionella bestämmelser sammanförts till ämneshelheter. Det juridiska språk som används i protokollet och i bestämmelserna om dess genomförande har i boken översatts till finskt allmänspråk och samtidigt komprimerats.Boken presenterar målen för Kyotoprotokollet, de förpliktelser som protokollet medför, hur protokollet skall genomföras och hur uppföljningen görs. Huvudvikten i fråga om genomförandet ligger på de så kallade Kyotomekanismerna, nämligen samgenomförandet (JI, Joint Implementation), mekanismen för en ren utveckling (CDM, Clean Development Mechanism), utsläppshandeln samt åtgärderna i samband med kolsänkor. Vad uppföljningen gäller behandlas både det omfattande sys- temet för kalkylering och rapportering och systemet för övervakning av efterlevnaden.Dessutom ger boken grundläggande information om klimatsystemet och klimatförändringen. Den berättar i korthet om hur FN:s klimatkonvention har kommit till samt presenterar Finlands och EU:s klimatpolitik. De centrala begreppen förklaras i en bilaga.
Nyckelord	klimatförändring, klimatkonvention, Kyoto protokollet, Kyoto mekanismerna, kolsänkor
Publikationsserie och nummer	Miljön i Finland 607
Publikationens tema	Miljövård
Projektets namn och nummer
Finansiär/ uppdragsgivare	Miljöministeriet, miljövårdsavdelningen
Organisationer
i projektgruppen
	ISSN	ISBN
	1238-7312	951-37-38787
		952-11-1320-0 (PDF)
	Sidantal	Språk
	78	Finska
	Offentlighet	Pris
	Offentlig
Beställningar/ distribution	Edita Publishing Ab, Kundservice, PB 800, FIN-00043 Edita, Finland tel. x000 00 000 00, telefax x000 00 000 0000 e-mail: xxxxxxxxxxxxxx.xxxxxxxxxx@xxxxx.xx, www-server: http: // xxx.xxxxx.xx / netmarket
Förläggare	Edita Publishing Ab
Tryckeri/ tryckningsort och -år	Xxxxx Xxxxx AB, Helsinki 2003
Övriga uppgifter	Kontaktperson vid miljöministeriet, Xxxx Xxxxxxxx tel. (00) 0000 0000

Documentation page

Publisher	Date Ministry of the Environment January
Author(s)	Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx-Xxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx Xxxxxx
Title of publication	Kioton pöytäkirja ja sen toimeenpanosäännöt (Kyoto Protocol and its operational rules)
Parts of publication/ other project publications
Abstract	The international community has taken the threat of climate change seriously. Long negotiations re- sulted in the adoption of a complex convention system. In 1994 the UN Framework Convention on Climate Change entered into force and in 1997 the Kyoto Protocol was adopted. The operational rules of the Kyoto Protocol were agreed upon in 2001. The result is a wide-ranging set of international rules and recommendations that are structurally and technically complicated. The Parties to the Protocol are obliged to follow these rules and recommendations. In this publication the various provisions included in the relevant decisions are arranged according to subject matter. An effort has been made to translate and condense the legal jargon of the Protocol and its operational rules into standard language.The publication also presents the objectives and commitments, instruments for implementation, and the monitoring and compliance system of the Kyoto Protocol. As to the implementation instruments, the main focus is on the Kyoto mechanisms—Joint Implementation (JI), Clean Development Mechanism (CDM) and Emissions Trading—and on activities related to carbon sinks. Under the section on moni- toring, the extensive inventory and reporting system and the compliance system have been described.Additionally, the publication includes basic information about the climate system and climate change, a brief history of the UN’s climate convention system, and information on Finland’s and the European Union’s climate policies. The basic concepts are explained in the glossary.
Keywords	climate change, climate convention, Kyoto Protocol, Kyoto mechanisms, carbon sinks
Publication series and number	The Finnish Environment 607
Theme of publication	Environmental protection
Project name and number, if any
Financier/ commissioner	Ministry f the Environment, Environmental Prrotection Department
Project organization
	ISSN	ISBN
	1238-7312	951-37-38787
		952-11-1320-0 (PDF)
	No. of pages	Language
	78	Finnish
	Restrictions Public	Price
For sale at/ distributor	Edita Publishing Ltd, Box 800, FIN-00043 Edita, Finland tel. x000 00 000 00, telefax x000 00 000 0000 e-mail: xxxxxxxxxxxxxx.xxxxxxxxxx@xxxxx.xx, www-server: http: // xxx.xxxxx.xx / netmarket
Financier of publication	Edita Publishing Ltd
Printing place and year	Xxxxx Xxxxx Ltd, Helsinki 2003
Other information	Contact at the Ministry of the Environment, Ms Xxxx Xxxxxxxx phone x000 0 0000 0000