EU SOFA)

NEUVOSTO

Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen SOPIMUS

Euroopan unionin sotilasesikunnan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 koh- dassa tarkoitettujen tehtävien, myös harjoitusten, valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi Euroopan unionin toimielinten käyttöön mahdollisesti asetettujen esikuntien ja joukkojen palvelukseen siir- rettyjen sotilas- ja siviilihenkilöiden sekä jäsenvaltioiden tätä varten Euroopan unionin käyttöön asettamien sotilas- ja siviilihenkilöiden asemasta

(EU SOFA)

(2003/C 321/02)

NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET EUROOPAN UNIONIN JÄSEN- VALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen V osaston,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Eurooppa-neuvosto on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitii- kan (YUTP) mukaisesti päättänyt antaa Euroopan unionille voimavarat, joiden avulla tämä voi tehdä kaikkiin Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määriteltyihin konfliktin- esto- ja kriisinhallintatehtäviin liittyviä päätöksiä ja panna ne täytäntöön.

(2) Kansalliset päätökset lähettää Euroopan unionin jäsenvalti- oiden, jäljempänä ”jäsenvaltiot”, joukkoja toisten jäsenvalti- oiden alueelle ja vastaanottaa tällaisia joukkoja jäsenvalti- oista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien, myös harjoitusten, val- mistelemiseksi ja toteuttamiseksi tehdään Euroopan unio- nistatehdyn sopimuksen V osaston määräysten ja erityisesti sen 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja asianomaiset jäsen- valtiot sopivat niitä koskevista erityisjärjestelyistä.

(3) Jos harjoitukset tai operaatiot toteutetaan Euroopan unio- nin jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella, kyseisten kolman- sien maiden kanssa on tehtävä erityissopimuksia.

(4) Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta sellaisiin osa- puolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka johtuvat kan- sainvälisten tuomioistuinten perustamista koskevista kan- sainvälisistä sopimuksista ja muista kansainvälisistä asiakir- joista, kuten kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännöstä,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

I OSA

KAIKKIIN SOTILAS- JA SIVIILIHENKILÖIHIN SOVELLETTAVAT YHTEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Tässä sopimuksessa tarkoitetaan:

1. ”sotilashenkilöillä”

a) jäsenvaltioista Euroopan unionin sotilasesikunnan (EUSE) perustamista varten neuvoston pääsihteeristön palveluk- seen siirrettyjä sotilashenkilöitä;

b) muita kuin Euroopan unionin toimielimistä tulevia soti- lashenkilöitä, joita Euroopan unionin sotilasesikunta voi saada jäsenvaltioista tilapäiseksi vahvistukseksi, jos Eu- roopan unionin sotilaskomitea (EUSK) sitä pyytää Euroo- pan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien, myös harjoitusten, valmistelemi- seksi ja toteuttamiseksi;

c) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien, myös harjoitusten, val- mistelemiseksi ja toteuttamiseksi Euroopan unionin käyt- töön mahdollisesti asetettavien esikuntien ja joukkojen palvelukseen siirrettyjä jäsenvaltioiden sotilashenkilöitä tai näiden esikuntien ja joukkojen henkilöstöä;

2. ”siviilihenkilöillä” jäsenvaltioiden Euroopan unionin toimie- linten palvelukseen siirtämiä siviilihenkilöitä Euroopan unio- nista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitet- tujen tehtävien, myös harjoitusten, valmistelemiseksi tai to- teuttamiseksi tai siviilihenkilöitä, paikallista henkilöstöä lu- kuun ottamatta, jotka työskentelevät esikunnissa tai jou- koissa tai jotka jäsenvaltiot ovat muutoin varanneet Euroo- pan unionin käyttöön tällaista toimintaa varten;

3. ”huollettavalla” lähettäjävaltion lainsäädännössä sotilas- tai siviilihenkilön perheenjäseneksi määriteltyä tai tunnustettua henkilöä tai hänen talouteensa kuuluvaksi jäseneksi katsot- tua henkilöä. Jos kyseisessä lainsäädännössä perheenjäse- neksi tai talouteen kuuluvaksi jäseneksi katsotaan kuitenkin vain sotilas- tai siviilihenkilön kanssa samassa taloudessa asuva henkilö, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos kysei- nen henkilö on pääasiallisesti sotilas- tai siviilihenkilöstä riippuvainen;

4. ”joukoilla” 1 ja 2 kohdassa määritellyistä sotilashenkilöistä ja siviilihenkilöistä muodostuvia kokoonpanoja tai niihin kuu- luvia henkilöitä, kuitenkin niin, että kyseiset jäsenvaltiot voivat sopia, että tiettyjen henkilöiden, yksiköiden, muodos- telmien tai kokoonpanojen ei katsota muodostavan tässä sopimuksessa tarkoitettuja joukkoja tai kuuluvan tässä sopi- muksessa tarkoitettuihin joukkoihin;

5. ”esikunnilla” jäsenvaltioiden alueella sijaitsevia, yhden tai useamman jäsenvaltion tai kansainvälisen organisaation pe- rustamia esikuntia, jotka mahdollisesti asetetaan Euroopan unionin käyttöön Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien, myös har- joitusten, valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi;

6. ”lähettäjävaltiolla” jäsenvaltiota, jolle sotilas- tai siviilihenki- löt tai joukot kuuluvat;

7. ”vastaanottajavaltiolla” jäsenvaltiota, jonka alueella sotilas- tai siviilihenkilö, joukot tai esikunta ovat, joko sijoitettuina, tehtävää suorittamassa tai kauttakulkumatkalla, joko henki- lökohtaisen tai yhteisen tehtäväänmääräyksen tai Euroopan unionin toimielinten palvelukseen siirtämistä koskevan mää- räyksen nojalla.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa helpotettava 1 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden ja heidän huollettaviensa virallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa maahantuloa, maassa oleskelua ja maasta poistumista. Näitä henkilöitä voidaan kuitenkin vaatia todistamaan, että he kuuluvat 1 artiklassa tarkoitettuihin ryh- miin.

2. Todisteeksi tästä riittää henkilökohtainen tai yhteinen matkamääräys tai määräys siirtämisestä Euroopan unionin toimielinten palvelukseen, tämän kuitenkaan rajoittamatta yh- teisön lainsäädännön mukaiseen henkilöiden vapaaseen liikku- vuuteen sovellettavien asianmukaisten sääntöjen soveltamista.

3 artikla

Sotilas- ja siviilihenkilöt sekä heidän huollettavansa ovat velvol- lisia noudattamaan vastaanottajavaltion lakia ja pidättymään kaikesta sellaisesta toiminnasta, joka ei ole tämän sopimuksen hengen mukaista.

4 artikla

Tätä sopimusta sovellettaessa

1. lähettäjävaltion sotilasviranomaisten myöntämät ajokortit ja

-luvat tunnustetaan vastaanottajavaltion alueella vastaavien sotilasajoneuvojen osalta;

2. minkä tahansa jäsenvaltion valtuutettu henkilöstö voi antaa sairaan- tai hammashoitoa mistä tahansa toisesta jäsenvalti- osta tulevien joukkojen ja esikuntien henkilöstölle.

5 artikla

Sotilas- ja siviilihenkilöt käyttävät virkapukua lähettäjävaltion voimassa olevien määräysten mukaisesti.

6 artikla

Ajoneuvoissa, joissa on lähettäjävaltion asevoimien tai hallin- non erityiset rekisterikilvet, on oltava rekisterinumeron lisäksi erillinen kansalaisuustunnus.

II OSA

VAIN EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN PALVELUKSEEN SIIRRETTYIHIN SOTILAS- JA SIVIILIHENKILÖIHIN SOVELLET- TAVAT MÄÄRÄYKSET

7 artikla

Euroopan unionin toimielinten palvelukseen siirretyt sotilas- ja siviilihenkilöt voivat pitää hallussaan ja kantaa aseita 13 artik- lan mukaisesti, kun he ovat Euroopan unionin käyttöön mah- dollisesti asetettavien esikuntien tai joukkojen palveluksessa Eu- roopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien, myös harjoitusten, valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi tai kun he osallistuvat tällaisiin tehtäviin liitty- viin operaatioihin.

8 artikla

1. Euroopan unionin toimielinten palvelukseen siirretyillä sotilas- tai siviilihenkilöillä on oikeudellinen koskemattomuus heidän virantoimituksessaan esittämiensä suullisten tai kirjallis- ten lausumien ja virantoimitukseen liittyvien toimien osalta, myös sen jälkeen, kun he eivät enää ole palvelukseen siirret- tyinä.

2. Tässä artiklassa tarkoitettu koskemattomuus myönnetään Euroopan unionin edun vuoksi eikä kyseisten henkilöiden hen- kilökohtaiseksi hyödyksi.

3. Sekä lähettäjävaltion toimivaltaisen viranomaisen että asi- anomaisen Euroopan unionin toimielimen on poistettava Eu- roopan unionin toimielinten palvelukseen siirrettyjen sotilas- tai siviilihenkilöiden koskemattomuus, jos se estäisi oikeuden toteutumisen, ja jos kyseinen toimivaltainen viranomainen ja asianomainen Euroopan unionin toimielin voivat niin tehdä vahingoittamatta Euroopan unionin etua.

4. Euroopan unionin toimielimet toimivat aina yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa helpot- taakseen asianmukaista oikeudenkäyttöä ja toteuttavat toimen- piteitä tämän artiklan nojalla myönnettyjen erioikeuksien ja

-vapauksien väärinkäytön estämiseksi.

5. Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai oike- udenkäyttöviranomainen katsoo, että tämän artiklan nojalla myönnettyä erioikeutta tai -vapautta on käytetty väärin, on lähettäjävaltion toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisen Euroopan unionin toimielimen pyynnöstä neuvoteltava kysei- sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa sen totea- miseksi, onko tällaista väärinkäyttöä tapahtunut.

6. Jos näissä neuvotteluissa ei päästä molempia osapuolia tyydyttävään tulokseen, asianomainen Euroopan unionin toimi- elin tutkii erimielisyyden ratkaisun löytämiseksi.

7. Jos erimielisyyksistä ei päästä sopimukseen, asianomainen Euroopan unionin toimielin päättää menettelyistä, joiden mu- kaisesti ne ratkaistaan. Jos kyse on neuvostosta, se päättää menettelyistä yksimielisesti.

III OSA

VAIN ESIKUNTIA JA JOUKKOJA SEKÄ NIIDEN PALVELUK- SESSA OLEVIA SOTILAS- JA SIVIILIHENKILÖITÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

9 artikla

Valmistellessaan ja toteuttaessaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä, myös harjoituksia, esikunnilla ja joukoilla ja niiden 1 artiklassa tarkoitetulla henkilöstöllä materiaaleineen on oikeus kulkea jonkin jäsenvaltion alueen kautta ja oleskella siellä väliaikaisesti kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suostumuk- sella.

10 artikla

Sotilas- ja siviilihenkilöt saavat hätätapauksissa sairaan- ja ham- mashoitoa, sairaalahoito mukaan luettuna, samoin ehdoin kuin vastaanottajavaltion vastaava henkilöstö.

11 artikla

Jollei vastaanottajavaltion ja lähettäjävaltion valtuuttamien edustajien välisten olemassa olevien tai tämän sopimuksen voi- maantulon jälkeen niiden välillä mahdollisesti tehtävien sopi- musten ja järjestelyjen soveltamisesta muuta johdu, vastaanotta- javaltion viranomaiset toteuttavat yksin aiheelliset toimenpiteet, joilla yksiköille, muodostelmille ja muille elimille annetaan käyttöön niiden tarvitsemat rakennukset ja maa-alueet sekä tähän liittyvät laitteet ja palvelut. Näiden sopimusten ja järjes- telyjen on mahdollisimman pitkälle oltava niiden sääntöjen mukaisia, jotka sääntelevät vastaanottajavaltion vastaavien yk- sikköjen, muodostelmien ja elinten asumista ja majoitusta.

Jollei erityisistä järjestelyistä muuta johdu, rakennusten, maa- alueiden ja niihin liittyvien laitteiden ja palveluiden käytöstä ja haltuunotosta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaisesti.

12 artikla

1. Yksiköillä, muodostelmilla ja elimillä, jotka yleensä muo- dostuvat sotilas- tai siviilihenkilöistä on vastaanottajavaltion kanssa tehdyn sopimuksen nojalla poliisioikeudet leireissä, lai- toksissa, esikunnissa ja muissa tiloissa, jotka ovat yksinomaan

heidän hallussaan. Näissä yksiköissä, muodostelmissa ja elimissä toimiva poliisi voi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet taa- takseen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen näissä ti- loissa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu poliisi toimii näiden tilojen ulkopuolella vain vastaanottajavaltion viranomaisten kanssa so- vituin tavoin ja yhteistoiminnassa näiden viranomaisten kanssa ja ainoastaan sikäli kuin se on tarpeen kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi näiden yksiköiden, muodostelmien ja elinten henkilöstön keskuudessa.

13 artikla

1. Sotilashenkilöt voivat pitää hallussaan ja kantaa virka- aseita sillä ehdolla, että heillä on siihen oikeus heille osoitettu- jen määräysten nojalla, ja vastaanottajavaltion viranomaisten kanssa sovittujen järjestelyjen mukaisesti.

2. Siviilihenkilöt voivat pitää hallussaan ja kantaa virka- aseita sillä ehdolla, että heillä on siihen lähettäjävaltion kansal- listen säännösten nojalla oikeus, ja vastaanottajavaltion viran- omaisten suostumuksella.

14 artikla

Esikunnat ja joukot saavat samat posti- ja telepalvelumahdolli- suudet ja matkustusedut sekä niihin liittyvät hinnanalennukset kuin vastaanottajavaltion joukot tämän jäsenvaltion sääntöjen ja määräysten mukaisesti.

15 artikla

1. Esikuntien arkistot ja muut viralliset asiakirjat, joita säily- tetään näiden esikuntien käyttöön annetuissa tiloissa tai joita kyseisiin esikuntiin kuuluva asianmukaisesti valtuutettu henkilö pitää hallussaan, ovat loukkaamattomia, paitsi jos kyseinen esi- kunta on luopunut loukkaamattomuudesta. Vastaanottajaval- tion pyynnöstä ja tämän valtion edustajan läsnäollessa esikun- nan edustajien on tarkastettava asiakirjojen luonne selvittääk- seen, kuuluvatko asiakirjat tässä artiklassa tarkoitetun loukkaa- mattomuuden piiriin.

2. Jos vastaanottajavaltion toimivaltainen viranomainen tai oikeudenkäyttöviranomainen katsoo, että tämän artiklan mu- kaista loukkaamattomuutta on käytetty väärin, neuvosto neu- vottelee pyynnöstä vastaanottajavaltion toimivaltaisten viran- omaisten kanssa selvittääkseen, onko tällaista väärinkäyttöä ta- pahtunut.

3. Jos näissä neuvotteluissa ei päästä molempia asianomaisia osapuolia tyydyttävään tulokseen, erimielisyyksistä keskustel- laan neuvostossa ratkaisun löytämiseksi. Jollei tällaisesta erimie- lisyydestä päästä sopimukseen, neuvosto päättää yksimielisesti menettelyistä, joiden mukaan se ratkaistaan.

16 artikla

Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja jäsenvaltioiden vä- lillä tehtyjen kaksinkertaista verotusta koskevien verosopimus- ten soveltamiseksi ja rajoittamatta vastaanottajavaltion oikeutta verottaa sotilas- tai siviilihenkilöitä, jotka ovat sen kansalaisia tai joilla on asuinpaikka vastaanottajavaltiossa:

1. Jos vastaanottajavaltiossa jokin vero määräytyy verovelvolli- sen asuinpaikan tai kotipaikan mukaan, ei aikaa, jonka so- tilas- tai siviilihenkilöt ovat tämän valtion alueella ainoas- taan sen johdosta, että he ovat sotilas- tai siviilihenkilökun- taan kuuluvia, pidetä mainitun veron määräytymisen kan- nalta siellä asumisaikana, eikä sen katsota aiheuttavan asuin- paikan tai kotipaikan muutosta;

2. Sotilas- tai siviilihenkilöt vapautetaan verotuksesta vastaan- ottajavaltiossa lähettäjävaltion heille tässä asemassa olevina maksamien palkkojen ja palkkioiden osalta ja sellaisen ai- neellisen irtaimen omaisuuden osalta, jonka sijainti vastaan- ottajavaltiossa johtuu ainoastaan heidän tilapäisestä oles- kelustaan siellä.

3. Tämän artiklan määräykset eivät estä verottamasta sotilas- tai siviilihenkilöä minkä hyvänsä heidän vastaanottajavalti- ossa mahdollisesti harjoittamansa muun ansiotoiminnan kuin heidän tästä työstään saamansa ansiotulon johdosta, eivätkä tämän artiklan määräykset 2 kohdassa tarkoitettuja palkkaa ja palkkioita tai aineellista irtainta omaisuutta lu- kuun ottamatta estä määräämästä veroa, jonka sotilas- tai siviilihenkilöt ovat vastaanottajavaltion lainsäädännön mu- kaan velvollisia suorittamaan, vaikka heillä katsottaisiinkin olevan asuinpaikka tai kotipaikka tämän valtion ulkopuo- lella.

4. Tämän artiklan määräykset eivät koske tulleja. ”Tullilla” tar- koitetaan tullimaksuja ja kaikkia muita tuonnin tai viennin yhteydessä kulloinkin perittäviä maksuja ja veroja, lukuun ottamatta sellaisia maksuja ja veroja, jotka ovat pelkästään palveluista perittäviä maksuja.

17 artikla

1. Lähettäjävaltion viranomaisilla on oikeus käyttää lähettä- jävaltion lainsäädännön nojalla rikoslainkäyttö- ja kurinpitoval- taa kyseisen valtion lainsäädännön alaisuuteen kuuluviin soti- lashenkilöihin nähden ja siviilihenkilöihin nähden silloin, kun kyseiset siviilihenkilöt kuuluvat tämän valtion koko asevoimia tai niiden osaa koskevan lain alaisuuteen sen vuoksi, että heidät on lähetetty kyseisten joukkojen mukana.

2. Vastaanottajavaltion viranomaisilla on oikeus käyttää tuo- miovaltaa sotilas- ja siviilihenkilöihin ja näiden huollettaviin nähden, kun kyseessä ovat vastaanottajavaltion alueella tehdyt rikokset, jotka ovat tämän valtion lainsäädännön nojalla rang- aistavia.

3. Lähettäjävaltion viranomaisilla on oikeus käyttää yksin- omaista tuomiovaltaa sotilashenkilöihin nähden ja siviilihenki-

löihin nähden silloin, kun kyseiset siviilihenkilöt kuuluvat tä- män valtion koko asevoimia tai niiden osaa koskevan lain ala- isuuteen sen vuoksi, että heidät on lähetetty kyseisten joukko- jen mukana, kun kyseessä ovat rikokset, jotka ovat rangaistavia lähettäjävaltion mutta eivät vastaanottajavaltion lainsäädännön nojalla, mukaan luettuina ne, jotka liittyvät kyseisen valtion turvallisuuteen.

4. Vastaanottajavaltion viranomaisilla on oikeus käyttää yk- sinomaista tuomiovaltaa sotilas- ja siviilihenkilöihin ja näiden huollettaviin nähden, kun kyseessä ovat rikokset, jotka ovat rangaistavia vastaanottajavaltion mutta eivät lähettäjävaltion lainsäädännön nojalla, mukaan luettuina ne, jotka liittyvät ky- seisen valtion turvallisuuteen.

5. Tämän artiklan 3, 4 ja 6 kohtaa sovellettaessa valtion turvallisuuteen kohdistuvia rikoksia ovat:

a) maanpetos,

b) sabotaasi, vakoilu tai valtiosalaisuuksiin tai valtion kansalli- seen puolustukseen liittyviin salaisuuksiin liittyvän lainsää- dännön rikkominen.

6. Jos valtioilla on rinnakkainen oikeus käyttää tuomioval- taa, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) lähettäjävaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on ensisijainen oikeus käyttää tuomiovaltaa sotilashenkilöihin nähden ja siviilihenkilöihin nähden silloin, kun kyseiset siviilihenkilöt kuuluvat tämän valtion koko asevoimia tai niiden osaa kos- kevan lain alaisuuteen sen vuoksi, että heidät on lähetetty kyseisten joukkojen mukana, kun kyseessä ovat

i) rikokset ainoastaan kyseisen valtion omaisuutta tai tur- vallisuutta vastaan tai rikokset ainoastaan tämän valtion sotilas- tai siviilihenkilön tai huollettavan henkilöä tai omaisuutta vastaan,

ii) rikokset, jotka johtuvat teosta tai laiminlyönnistä virka- tehtävissä

b) kaikkien muiden rikosten osalta vastaanottajavaltion viran- omaisilla on ensisijainen oikeus käyttää tuomiovaltaa;

c) jos valtio, jolla on ensisijainen tuomiovalta, päättää olla käyttämättä sitä, sen on ilmoitettava asiasta toisen valtion viranomaisille niin pian kuin mahdollista. Sen valtion viran- omaisten, jolla on ensisijainen tuomiovalta, on suhtaudut- tava myönteisesti toisen valtion viranomaisten pyyntöön luopua tästä oikeudestaan tapauksissa, joissa tämän toisen valtion viranomaiset katsovat siihen olevan erityisen paina- via perusteita.

7. Tämän artiklan määräykset eivät anna lähettäjävaltion vi- ranomaisille oikeutta harjoittaa tuomiovaltaa sellaisiin henkilöi- hin nähden, jotka ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai joilla on siellä kotipaikka, jolleivät nämä kuulu lähettäjävaltion jouk- kojen henkilöstöön.

18 artikla

1. Jäsenvaltio luopuu esittämästä muille jäsenvaltioille kor- vausvaatimuksia sellaisesta omaisuudesta, jonka se omistaa ja jota käytetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 ar- tiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien, myös harjoitusten, valmistelussa ja toteuttamisessa

a) jos vahingon ovat aiheuttaneet toisen jäsenvaltion sotilas- tai siviilihenkilöt suorittaessaan tehtäviään edellä tarkoitettujen tehtävien yhteydessä, tai

b) jos se on aiheutunut toisen jäsenvaltion omistaman ja sen joukkojen käytössä olevan ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluk- sen käytöstä, edellyttäen että vahingon aiheuttanutta ajoneu- voa, alusta tai ilma-alusta on käytetty edellä tarkoitettujen tehtävien yhteydessä tai että vahinko on aiheutunut tällai- seen toimintaan käytetylle omaisuudelle.

Jäsenvaltion toiselle jäsenvaltiolle esittämistä meripelastusvaa- timuksista luovutaan edellyttäen, että pelastettu alus tai lasti on ollut jäsenvaltion omistuksessa ja että sen asevoimat ovat käyttäneet sitä edellä tarkoitettujen tehtävien yhteydessä.

2. a) Jos 1 kohdassa tarkoitettua vahinkoa on aiheutunut muulle omaisuudelle, jonka jäsenvaltio omistaa ja joka sijaitsee sen alueella, toisen jäsenvaltion vastuusta pää- tetään ja vahingon suuruus arvioidaan näiden jäsenvalti- oiden välisissä neuvotteluissa, jolleivät asianomaiset jä- senvaltiot muuta sovi.

b) Jäsenvaltiot luopuvat kuitenkin korvausvaatimuksestaan, jos vahinko alittaa määrän, joka vahvistetaan neuvoston yksimielisesti tekemällä päätöksellä.

Muut jäsenvaltiot, joiden omaisuutta on vahingoittunut saman tapauksen yhteydessä, luopuvat myös vaateestaan edellä tarkoitettuun määrään asti.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa ”jäsenvaltion omis- tamalla aluksella” tarkoitetaan myös alusta, jonka jäsenvaltio on vuokrannut ilman miehistöä tai jonka se on pakko-ottanut samoilla ehdoilla tai jonka se on takavarikoinut sotasaaliina, paitsi silloin kun menettämisvaaran tai korvausvastuun kantaa joku muu taho kuin tällainen jäsenvaltio.

4. Jäsenvaltiot luopuvat esittämästä toisille jäsenvaltioille korvausvaatimuksia, jotka koskevat niiden joukkojen sotilas- tai siviilihenkilölle virkatehtävässä aiheutunutta vammaa tai kuolemaa.

5. Vastaanottajavaltio käsittelee korvausvaatimukset (muut kuin sopimuksesta aiheutuvat vaatimukset sekä ne vaatimukset, joihin sovelletaan 6 ja 7 kohtaa), jotka johtuvat sotilas- tai siviilihenkilöiden toimista tai laiminlyönneistä virkatehtävissä, tai muista toimista, laiminlyönneistä tai tapahtumista, joista joukot ovat oikeudellisesti vastuussa ja jotka vastaanottajaval-

tion alueella aiheuttavat vahinkoa kolmansille osapuolille, jotka eivät ole jäsenvaltioita, seuraavien määräysten mukaisesti:

a) korvausvaatimukset tehdään, käsitellään ja niistä sovitaan tai niiden johdosta annetaan tuomio niiden vastaanottajavaltion lakien ja asetusten mukaisesti, jotka koskevat sen omien asevoimien toiminnoista johtuvia vaatimuksia;

b) vastaanottajavaltio voi sopia tällaiset korvausvaatimukset, ja se suorittaa sovitut tai tuomitut korvaukset omassa valuu- tassaan;

c) tällainen maksu, joka on suoritettu joko sovinnon tai vas- taanottajavaltion toimivaltaisen tuomioistuimen asiassa an- taman tuomion nojalla, tai tällaisen tuomioistuimen antama korvausvaatimuksen hylkäävä tuomio, on kyseisiä jäsenval- tioita sitova ja lopullinen;

d) vastaanottajavaltion maksamista korvausvaatimuksista niihin liittyvine yksityiskohtaisine tietoineen sekä ehdotetusta kor- vauksen jaosta e alakohdan i, ii ja iii alakohdan mukaisesti on ilmoitettava asianomaisille lähettäjävaltioille. Jollei vas- tausta anneta kahden kuukauden kuluessa, ehdotettu korva- usten jako katsotaan hyväksytyksi;

e) korvausvaatimusten suorittamisesta a, b, c ja d alakohdan ja

2 kohdan mukaisesti aiheutuneet kustannukset jaetaan jä- senvaltioiden kesken seuraavasti:

i) jos yksi lähettäjävaltio on yksin vastuussa, sovittu tai tuomittu korvauksen määrä jaetaan siten, että vastaan- ottajavaltio maksaa 25 prosenttia ja lähettäjävaltio 75 prosenttia,

ii) jos useampi kuin yksi valtio on vastuussa vahingosta, sovittu tai tuomittu korvauksen määrä jaetaan tasan nii- den kesken; jos vastaanottajavaltio ei kuitenkaan ole yksi vastuussa olevista valtioista, sen osuus on puolet kunkin lähettäjävaltion osuudesta,

iii) jos jäsenvaltioiden joukot ovat aiheuttaneet vahingon ja jos vahinkoa ei ole mahdollista lukea erityisesti yhden tai useamman joukon syyksi, sovittu tai tuomittu korva- uksen määrä jaetaan tasan kyseisten jäsenvaltioiden kes- ken; jos vastaanottajavaltio ei ole yksi niistä valtioista, jonka joukot ovat aiheuttaneet vahingon, sen osuus on puolet kunkin lähettäjävaltion osuudesta,

iv) asianomaisille lähettäjävaltioille lähetetään puolivuosit- tain ilmoitus määristä, jotka vastaanottajavaltio on mak- sanut puolen vuoden aikana sellaisten tapausten osalta, joissa ehdotettu prosenttiosuuteen perustuva jako on hyväksytty, sekä pyyntö kulujen korvaamisesta. Nämä kulut on korvattava mahdollisimman pikaisesti vastaan- ottajavaltion valuutassa;

f) jos b ja e alakohdan soveltaminen aiheuttaisi jäsenvaltioille merkittäviä vaikeuksia, jäsenvaltio voi pyytää muita kyseisiä jäsenvaltioita ratkaisemaan asian eri pohjalta keskenään neu- vottelemalla;

g) sotilas- tai siviilihenkilöihin ei saa kohdistaa mitään menet- telyjä vastaanottajavaltiossa heitä vastaan annettujen tuomi- oiden täytäntöönpanemiseksi asiassa, joka johtuu heidän virkatehtävistään;

h) lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa e alakohtaa sovelle- taan 2 kohdassa tarkoitettuihin korvausvaatimuksiin, tämän kohdan määräykset eivät koske korvausvaatimuksia, jotka johtuvat laivan ohjaamisesta tai toiminnasta taikka rahdin lastauksesta, kuljetuksesta tai purkamisesta. Sanottu ei kui- tenkaan koske kuolemantapauksesta tai henkilövahingosta johtuvia korvausvaatimuksia, joihin 4 kohtaa ei sovelleta.

6. Sotilas- tai siviilihenkilöille esitetyt korvausvaatimukset, jotka aiheutuvat vastaanottajavaltiossa tapahtuneista vahinkoa aiheuttavista toimista tai laiminlyönneistä, jotka eivät ole tapah- tuneet virkatehtäviä suorittaessa, käsitellään seuraavalla tavalla:

a) vastaanottajavaltion viranomaiset käsittelevät korvausvaa- timuksen ja arvioivat sen esittäjälle maksettavan korvauksen kohtuullisella ja oikeudenmukaisella tavalla ottaen huomi- oon kaikki tapauksen olosuhteet, mukaan lukien vahingon kärsineen henkilön menettelyn, ja laativat asiasta raportin;

b) raportti toimitetaan lähettäjävaltion viranomaisille, jotka päättävät viipymättä, haluavatko ne tarjota ex gratia mak- sun, ja mikäli ne niin päättävät, ilmoittavat tämän korvauk- sen määrän;

c) jos tarjous ex gratia maksusta tehdään ja vaatimuksen esit- täjä hyväksyy sen kokonaiskorvaukseksi, lähettäjävaltion vi- ranomaiset suorittavat maksun ja ilmoittavat vastaanottaja- valtiolle päätöksestään ja maksetusta määrästä;

d) tämän kohdan määräykset eivät vaikuta vastaanottajavaltion tuomioistuimen toimivaltaan käsitellä kannetta sotilas- tai siviilihenkilöä vastaan siinä tapauksessa, ettei maksua korva- usvaatimuksen täydeksi täyttämiseksi ole suoritettu ja siihen saakka, kun tämä maksu on suoritettu.

7. Korvausvaatimukset, jotka johtuvat lähettäjävaltion jouk- kojen ajoneuvon luvattomasta käytöstä, käsitellään 6 kohdan mukaisesti, paitsi jos kyseinen yksikkö, muodostelma tai elin on oikeudellisesti vastuussa.

8. Jos syntyy erimielisyyttä siitä, onko sotilas- tai siviilihen- kilön vahinkoa aiheuttanut toimi tai laiminlyönti tapahtunut virkatehtäviä suoritettaessa tai onko lähettäjävaltion joukkojen ajoneuvon käyttö ollut luvatonta, asia ratkaistaan asianomaisten jäsenvaltioiden välisillä neuvotteluilla.

9. Lähettäjävaltio ei saa vaatia sotilas- eikä siviilihenkilöille vapautusta vastaanottajavaltion tuomioistuinten tuomiovallasta riita-asioissa, paitsi siltä osin kuin 5 kohdan g alakohdassa on määrätty.

10. Lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion viranomaiset avustavat jäsenvaltioita koskevissa korvausvaatimuksissa todis- tusaineiston hankkimisessa puolueetonta oikeudenkäyntiä ja korvausvaatimusten käsittelyä varten.

11. Mahdolliset korvausvaatimusten selvittämistä koskevat riidat, joita ei voida sopia asianomaisten jäsenvaltioiden välisillä neuvotteluilla, annetaan käsiteltäväksi välimiehelle, joka valitaan kyseisten jäsenvaltioiden yhteisellä sopimuksella vastaanottaja- valtion kansalaisista, joilla on tai on ollut korkea oikeuslaitok- sen virka. Jos asianomaiset jäsenvaltiot eivät pysty sopimaan välimiehestä kahdessa kuukaudessa, kukin niistä voi pyytää Eu- roopan yhteisöjen tuomioistuimen presidenttiä valitsemaan henkilön, joka täyttää edellä mainitut edellytykset.

IV OSA

LOPPUMÄÄRÄYKSET

19 artikla

1. Jäsenvaltiot hyväksyvät tämän sopimuksen valtiosääntö- jensä asettamien vaatimusten mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot ilmoittavat Euroopan unionin neuvoston pää- sihteerille tämän sopimuksen hyväksymisen edellyttämien val- tiosääntöoikeudellisten menettelyjen päätökseen saattamisesta.

3. Tämä sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin viimeinen jäsenvaltio ilmoittaa 2 kohdassa tarkoitettujen valtiosääntöoikeudellisten menettelyjensä päätökseen saattamisesta.

4. Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri on tämän sopi- muksen tallettaja. Tallettaja julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä tämän sopimuksen samoin kuin tiedon sen voimaantu- losta sen jälkeen kun 2 kohdassa tarkoitetut valtiosääntöoike- udelliset menettelyt on saatettu päätökseen.

5. a) Tätä sopimusta sovelletaan vain jäsenvaltioiden emämaan alueella.

b) Jäsenvaltio voi ilmoittaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille, että tätä sopimusta sovelletaan myös muilla alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista kyseinen jäsen- valtio vastaa.

6. a) Tämän sopimuksen I ja III osan määräyksiä sovelletaan vain niihin esikuntiin ja joukkoihin ja niiden henkilös- töihin, jotka voidaan antaa Euroopan unionin käyttöön Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa mainittujen tehtävien, myös harjoitusten, val- mistelun ja toteuttamisen yhteydessä, ja sikäli kuin esi- kuntien tai joukkojen ja niiden henkilöstön asemasta ei määrätä toisessa sopimuksessa.

b) Jos tällaisten esikuntien ja joukkojen ja niiden henkilös- tön asemasta määrätään toisessa sopimuksessa, ja nämä esikunnat ja joukot henkilöstöineen toimivat edellä mai- nitussa yhteydessä, Euroopan unioni ja asianomaiset val- tiot tai järjestöt voivat toteuttaa erityisjärjestelyjä sopiak- seen siitä, kumpaa sopimusta kyseiseen operaation tai harjoitukseen sovelletaan.

c) Jos tällaisten erityisjärjestelyjen toteuttaminen ei ole mah- dollista, kyseiseen operaatioon ja harjoitukseen sovelle- taan edellä tarkoitettua toista sopimusta.

7. Jos kolmannet maat osallistuvat toimiin, joihin sovelle- taan tätä sopimusta, osallistumista koskeviin sopimuksiin tai järjestelyihin voi sisältyä määräys, jonka mukaan tätä sopimusta sovelletaan näiden toimien yhteydessä myös kyseisiin kolman- siin maihin.

8. Tämän sopimuksen määräyksiä voidaan muuttaa neuvos- tossa kokoontuvien Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitus- ten edustajien yksimielisellä kirjallisella sopimuksella.

Hecho en Bruselas, el diecisiete de noviembre de dos mil tres. Udfærdiget i Bruxelles den syttende november to tusind og tre. Geschehen zu Brüssel am siebzehnten November zweitausendunddrei. Έγινε στις Βρυξέλλες, στις δέκα εφτά Νοεµβρίου δύο χιλιάδες τρία.

Done at Brussels on the seventeenth day of November in the year two thousand and three. Fait à Bruxelles, le dix-sept novembre deux mille trois.

Fatto a Bruxelles, addi' diciassette novembre duemilatre. Gedaan te Brussel, de zeventiende november tweeduizenddrie.

Feito em Bruxelas, em dezassete de Novembro de dois mil e três.

Tehty Brysselissä seitsemäntenätoista päivänä marraskuuta vuonna kaksituhattakolme. Som skedde i Bryssel den sjuttonde november tjugohundratre.

Pour le gouvernement du Royaume de Belgique Voor de Regering van het Koninkrijk België Für die Regierung des Königreichs Belgien

For regeringen for Kongeriget Danmark

Für die Regierung der Bundesrepublik Deutschland

Για την Κυβέρνηση της Ελληνικής ∆ηµοκρατίας

Por el Gobierno del Reino de España

Pour le gouvernement de la République française

Thar ceann Rialtas na hÉireann For the Government of Ireland

Per il Governo della Repubblica italiana

Pour le gouvernement du Grand-Duché de Luxembourg

Voor de Regering van het Koninkrijk de Nederlanden

Für die Regierung der Republik Österreich

Pelo Governo da República Portuguesa

Suomen hallituksen puolesta På finska regeringens vägnar

På svenska regeringens vägnar

For the Government of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland

LIITE

LAUSUMAT

EUROOPAN UNIONIN JÄSENVALTIOIDEN LAUSUMA

Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen jäsenvaltiot tekevät parhaansa pannakseen mahdollisimman pian täytän- töön valtiosääntöjensä edellyttämät menettelyt, jotta sopimus voi tulla voimaan pikaisesti.

TANSKAN LAUSUMA

Tätä sopimusta allekirjoittaessaan Tanska palautti mieleen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhtei- sön perustamissopimukseen liitetyn Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan. Tanska hyväksyy sopimuksen mainitun pöytäkirjan mukaisesti, ja mahdolliset varaumat tai lausumat, jotka Tanskan on tehtävä tai annettava tässä yhteydessä, rajoittuvat edellä mainitun pöytäkirjan II osan soveltamisalaan eivätkä millään tavalla estä sopimuksen voimaantuloa tai sen täysimääräistä soveltamista muissa jäsenvaltioissa.

IRLANNIN LAUSUMA

Mikään tässä sopimuksessa ja erityisesti sen 2, 9, 11, 12, 13 ja 17 artiklassa ei saa valtuuttaa Irlantia antamaan lainsäädäntöä tai toteuttamaan toimia taikka vaatia Irlantia antamaan lainsäädäntöä tai toteuttamaan toimia, jotka on kielletty Irlannin perustuslaissa ja erityisesti sen 15.6.2 artiklassa.

ITÄVALLAN TASAVALLAN LAUSUMA SOPIMUKSEN 17 ARTIKLASTA

Itävalta hyväksyy lähettäjävaltion sotilasviranomaisten tuomiovallan ”Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen sopimuk- sen Euroopan unionin sotilasesikunnan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien, myös harjoitusten, valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi Euroopan unionin käyttöön mahdollisesti asetettujen esikuntien ja joukkojen palvelukseen siirrettyjen sotilas- ja siviilihenkilöiden sekä jäsenvaltioiden tätä varten Euroopan unionin käyttöön asettamien sotilas- ja siviilihenkilöiden asemasta (EU SOFA)” 17 artiklan mukaisesti, mutta ei lähet- täjävaltion tuomioistuinten tuomiovallan käyttämistä Itävallan alueella.

RUOTSIN LAUSUMA

Ruotsin hallitus toteaa, että tämän sopimuksen 17 artikla ei anna lähettäjävaltiolle oikeutta harjoittaa tuomiovaltaa Ruotsin alueella. Kyseinen määräys ei varsinkaan anna lähettäjävaltiolle oikeutta perustaa tuomioistuimia tai panna täytäntöön tuomioita Ruotsin alueella.

Tämä ei millään tavoin vaikuta 17 artiklan mukaiseen lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion väliseen tuomiovallan jakoon. Se ei myöskään vaikuta lähettäjävaltion oikeuteen käyttää tällaista tuomiovaltaa omalla alueellaan sen jälkeen, kun 17 artiklassa tarkoitetut henkilöt ovat palanneet lähettäjävaltioon.

Tämä ei myöskään estä lähettäjävaltion sotilasviranomaisia toteuttamasta Ruotsin alueella asianmukaisia, välittömästi tarvittavia toimia joukkojen sisäisen järjestyksen ja turvallisuuden varmistamiseksi.