TERRORISMIN ENNALTAEHKÄISYÄ KOSKEVA EUROOPAN NEUVOSTON YLEISSOPIMUS

TERRORISMIN ENNALTAEHKÄISYÄ KOSKEVA EUROOPAN NEUVOSTON YLEISSOPIMUS

Varsova, 16 päivänä toukokuuta 2005

EUROOPAN NEUVOSTON JÄSENVALTIOT JA MUUT TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN ALLEKIRJOITTAJAT, jotka

OTTAVAT HUOMIOON, että Euroopan neuvoston päämääränä on suuremman yhtenäisyyden saavuttaminen sen jäsenten kesken;

TUNNUSTAVAT, että yhteistyön vahvistaminen muiden tämän yleissopimuksen sopimuspuolten kanssa on arvokasta;

HALUAVAT ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen terrorismia sekä torjuakseen erityisesti julkista yllytystä terrorismirikoksiin sekä värväystä ja koulutusta terrorismiin;

OVAT TIETOISIA terrorismirikosten lisääntymisen aiheuttamasta vakavasta huolesta sekä kasvavasta terrorismin uhasta;

OVAT TIETOISIA terrorismista kärsivien ihmisten turvattomasta tilanteesta ja vahvistavat tässä yhteydessä voimakkaan myötätuntonsa terrorismin uhreille ja heidän perheilleen;

TUNNUSTAVAT, että terrorismirikokset ja tässä yleissopimuksessa tarkoitetut rikokset eivät ole missään olosuhteissa hyväksyttäviä poliittisista, filosofisista, aatteellisista, rodullisista, etnisistä, uskonnollisista tai muista vastaavista syistä niiden tekijästä riippumatta, ja palauttavat mieleen kaikkien sopimuspuolten velvoitteen ehkäistä näitä rikoksia, ja jos niitä ei ole pystytty ehkäisemään, ryhtyä syytetoimiin sekä varmistaa, että rikoksista on säädetty niiden vakavuuden mukaiset rangaistukset;

PALAUTTAVAT MIELEEN tarpeen vahvistaa terrorismin vastaista taistelua ja vahvistavat, että kaikissa terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi toteutettavissa toimenpiteissä on otettava huomioon oikeusvaltioperiaate ja demokratian arvot, ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt, mukaan luettuna soveltuvin osin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden säännöt;

TUNNUSTAVAT, että tämän yleissopimuksen tarkoituksena ei ole vaikuttaa vakiintuneisiin sananvapauden ja yhdistymis­ vapauden periaatteisiin;

PALAUTTAVAT MIELEEN, että terroritekojen tarkoituksena on niiden luonteen tai asiayhteyden perusteella vakavasti pelotella väestöä tai oikeudettomasti pakottaa hallitus tai kansainvälinen järjestö suorittamaan jokin toimi tai pidättäytymään jostakin toimesta taikka vakavasti horjuttaa tai tuhota maan tai kansainvälisen järjestön poliittisia, perustuslaillisia, taloudellisia tai yhteiskunnallisia perusrakenteita;

OVAT SOPINEET SEURAAVASTA:

1 artikla

Terminologia

1. Tässä yleissopimuksessa ’terrorismirikoksella’ tarkoitetaan kaikkia liitteessä lueteltujen sopimusten soveltamisalaan kuuluvia ja niiden määritelmien mukaisia rikoksia.

2. Sellainen valtio tai Euroopan yhteisö, joka ei ole jonkin liitteessä mainitun sopimuksen osapuoli, voi ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan antaa selityksen, jonka mukaan mainitun sopimuksen ei katsota sisältyvän liitteeseen, kun tätä yleissopimusta sovelletaan kyseisen sopimuspuolen osalta. Selityksen voimassaolo päättyy heti, kun mainittu sopimus tulee selityksen antaneen sopimuspuolen osalta voimaan, ja kyseinen sopimuspuoli ilmoittaa sopimuksen voimaantulosta Euroopan neuvoston pääsihteerille.

2 artikla

Tarkoitus

Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on edistää sopimuspuolten pyrkimyksiä ehkäistä terrorismia ja sen kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksien, erityisesti oikeuden elämään, täysimääräiseen nauttimiseen sekä kansallisin toimenpitein että kansainvälisen yhteistyön avulla, ottaen asianmukaisesti huomioon sopimuspuolten välillä olemassa olevat ja sovellettavat monen- ja kahdenväliset sopimukset.

3 artikla

Kansalliset ennalta ehkäisevät toimenpiteet

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin erityisesti lainvalvontaviranomaisten ja muiden tahojen koulutuksen alalla sekä muun koulutuksen, kulttuurin, tiedotuksen, joukkoviestinnän ja tietoisuuden lisäämisen aloilla, ehkäistäkseen terrorismirikoksia ja niiden kielteisiä vaikutuksia, kunnioittaen samalla ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen sisältyviä ihmisoikeusvelvoitteita siltä osin kuin näitä yleissopimuksia sovelletaan kyseisen sopimuspuolen osalta.

2. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin parantaakseen ja kehittääkseen yhteistyötä kansallisten viranomaisten välillä, tarkoituksena ehkäistä terrorismirikoksia ja niiden kielteisiä vaikutuksia muun muassa:

a) vaihtamalla tietoa;

b) parantamalla ihmisten ja laitosten fyysistä suojaa;

c) edistämällä koulutusta ja siviilivalmiussuunnittelua.

3. Kukin sopimuspuoli edistää suvaitsevaisuutta kannustamalla uskontojen ja kulttuurien väliseen keskusteluun, johon osallistuu tarvittaessa kansalaisjärjestöjä ja muita kansalaisyhteiskunnan edustajia, tarkoituksena ehkäistä terrorismi­ rikosten tekoa edistäviä jännitteitä.

4. Kukin sopimuspuoli pyrkii edistämään yleistä tietoisuutta terrorismirikosten ja tässä yleissopimuksessa tarkoitettujen rikosten olemassaolosta, syistä ja vakavuudesta sekä niiden aiheuttamasta uhasta ja harkitsee kansalaisten kannustamista antamaan toimivaltaisille viranomaisilleen tosiasiallista, erityistä apua, joka voi auttaa ehkäisemään terrorismirikoksia ja tässä yleissopimuksessa tarkoitettuja rikoksia.

4 artikla

Kansainvälinen yhteistyö terrorismin ennaltaehkäisyssä

Sopimuspuolet avustavat ja tukevat toisiaan tarvittaessa, ottaen toimintamahdollisuutensa asianmukaisesti huomioon, tarkoituksena parantaa toistensa valmiutta ehkäistä terrorismirikoksia, muun muassa vaihtamalla tietoja ja parhaita käytäntöjä sekä koulutuksen ja muiden yhteisten ennalta ehkäisevien toimenpiteiden avulla.

5 artikla

Julkinen yllytys terrorismirikokseen

1. Tässä yleissopimuksessa ”julkinen yllytys terrorismirikokseen” tarkoittaa sellaista viestin levittämistä yleisölle tai muuta yleiseen tietoisuuteen saattamista, jonka tarkoituksena on taivuttaa terrorismirikoksen tekemiseen ja joka aiheuttaa yhden tai useamman terrorismirikoksen vaaran, riippumatta siitä, sisältääkö viesti tällaisten rikosten nimenomaista suosittamista.

2. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen 1 kappaleen määritelmän mukaisen oikeuden­ vastaisen ja tahallisen julkisen yllytyksen terrorismirikokseen valtionsisäisen lainsäädäntönsä nojalla rangaistavaksi teoksi.

6 artikla

Värväys terrorismiin

1. Tässä yleissopimuksessa ”värväys terrorismiin” tarkoittaa toisen henkilön taivuttamista tekemään terrorismirikos tai osallistumaan terrorismirikoksen tekoon taikka liittymään yhteenliittymään tai ryhmään tarkoituksena myötävaikuttaa siihen, että kyseinen yhteenliittymä tai ryhmä tekee yhden tai useamman terrorismirikoksen.

2. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen 1 kappaleen määritelmän mukaisen oikeuden­ vastaisen ja tahallisen värväyksen terrorismiin valtionsisäisen lainsäädäntönsä nojalla rangaistavaksi teoksi.

7 artikla

Koulutus terrorismiin

1. Tässä yleissopimuksessa ”koulutus terrorismiin” tarkoittaa ohjeiden antamista räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä tai muiden erityisten menetelmien tai tekniikan käytössä, tarkoituksena tehdä terrorismirikos tai edistää terrorismirikoksen tekemistä ja tietoisena siitä, että opetettuja taitoja aiotaan käyttää kyseiseen tarkoitukseen.

2. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen 1 kappaleen määritelmän mukaisen oikeuden­ vastaisen ja tahallisen koulutuksen terrorismiin valtionsisäisen lainsäädäntönsä nojalla rangaistavaksi teoksi.

8 artikla

Terrorismirikoksen täyttymisen merkityksettömyys

Teon katsominen tämän yleissopimuksen 5–7 artiklassa tarkoitetuksi rikokseksi ei edellytä, että terrorismirikos tosiasial­ lisesti tehdään.

9 artikla

Liitännäisrikokset

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen valtionsisäisen lainsäädäntönsä nojalla rangaistavaksi teoksi:

a) osallisuuden tekijäkumppanina tämän yleissopimuksen 5–7 artiklassa tarkoitettuun rikokseen;

b) muiden järjestämisen tai käskemisen tekemään tämän yleissopimuksen 5–7 artiklassa tarkoitettu rikos;

c) myötävaikuttamisen yhteisen päämäärän puolesta toimivan henkilöryhmän tekemään yhteen tai useampaan tämän yleissopimuksen 5–7 artiklassa tarkoitettuun rikokseen. Tällaisen myötävaikuttamisen tulee olla tahallista, ja:

i) sen tarkoituksena tulee olla ryhmän rikollisen toiminnan tai rikollisen päämäärän edistäminen silloin, kun tämän yleissopimuksen 5–7 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekeminen on osa toimintaa tai päämäärää; tai

ii) sen tulee tapahtua tietoisena ryhmän aikomuksesta tehdä tämän yleissopimuksen 5–7 artiklassa tarkoitettu rikos.

2. Xxxxx sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen tämän yleissopimuksen 6 ja 7 artiklassa tarkoitetun teon yrityksen valtionsisäisen lainsäädäntönsä nojalla ja sen mukaisesti rangaistavaksi teoksi.

10 artikla

Oikeushenkilön vastuu

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy oikeusperiaatteidensa mukaan tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen oikeushenkilön vastuusta, joka liittyy osallisuuteen tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitettuun rikokseen.

2. Oikeushenkilön vastuu voi sopimuspuolten oikeusperiaatteiden mukaan olla luonteeltaan rikosoikeudellista, siviilioikeudellista tai hallinnollista.

3. Oikeushenkilön vastuu ei vaikuta rikoksen tehneen luonnollisen henkilön henkilökohtaiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen.

11 artikla

Seuraamukset ja toimenpiteet

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rangaistukset.

2. Aiemmat lainvoimaiset tuomiot, jotka on annettu muissa valtioissa tässä yleissopimuksessa tarkoitetuista rikoksista, voidaan ottaa huomioon valtionsisäisen lainsäädännön mukaista rangaistusta määrättäessä siinä määrin, kuin se on valtionsisäisen lainsäädännön mukaan mahdollista.

3. Kukin sopimuspuoli varmistaa, että oikeushenkilöille, joilla on 10 artiklan mukainen vastuu, määrätään tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rikosoikeudelliset tai muut seuraamukset, mukaan luettuna taloudelliset seuraamukset.

12 artikla

Ehdot ja takeet

1. Xxxxx sopimuspuoli varmistaa, että tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklan mukaisia rangaistussäännöksiä säädettäessä, täytäntöön pantaessa ja sovellettaessa kunnioitetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen sekä muihin kansainvälisen oikeuden velvoitteisiin sisältyviä ihmisoikeusvelvoitteita, erityisesti sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja uskonnonvapauteen liittyviä velvoitteita, siltä osin kuin näitä sopimuksia ja velvoitteita sovelletaan kyseisen sopimuspuolen osalta.

2. Tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklan mukaisia rangaistussäännöksiä säädettäessä, täytäntöön pantaessa ja sovellettaessa olisi lisäksi noudatettava suhteellisuusperiaatetta, ottaen huomioon säännösten oikeutetun päämäärän ja tarpeellisuuden demokraattisessa yhteiskunnassa, eikä tässä yhteydessä saisi esiintyä minkäänlaista mielivaltaista, syrjivää tai rasistista kohtelua.

13 artikla

Terrorismin uhreille annettava suojelu, korvaukset ja tuki

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin suojellakseen ja tukeakseen alueellaan harjoitetun terrorismin uhreja. Näihin toimenpiteisiin voi sisältyä soveltuvien kansallisten järjestelmien ja valtionsisäisen lainsäädännön mukaan muun muassa terrorismin uhreille ja heidän lähimmille perheenjäsenilleen annettavaa taloudellista apua ja korvauksia.

14 artikla

Lainkäyttövalta

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tässä yleissopimuksessa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövaltaansa, kun:

a) rikos tehdään kyseisen sopimuspuolen alueella;

b) rikos tehdään kyseisen sopimuspuolen lippua käyttävällä aluksella tai lentokoneessa, joka on rekisteröity kyseisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti;

c) rikoksen tekee kyseisen sopimuspuolen kansalainen.

2. Kukin sopimuspuoli voi myös saattaa tässä yleissopimuksessa tarkoitetut rikokset lainkäyttövaltaansa, kun:

a) rikoksen tarkoituksena tai seurauksena oli tämän yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekeminen kyseisen sopimuspuolen alueella tai tällaisen rikoksen kohdistaminen sen kansalaiseen;

b) rikoksen tarkoituksena tai seurauksena oli tämän yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun rikoksen kohdistaminen kyseisen sopimuspuolen ulkomailla olevaan valtion tai hallituksen laitokseen, mukaan luettuna kyseisen sopimuspuolen diplomaatti- ja konsulitilat;

c) rikoksen tarkoituksena tai seurauksena oli tämän yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekeminen, ja rikos tehtiin tarkoituksena pakottaa kyseinen sopimuspuoli suorittamaan toimenpide tai pidättäytymään toimenpiteestä;

d) rikoksen tekee kansalaisuudeton henkilö, jonka kotipaikka on kyseisen sopimuspuolen alueella;

e) rikos tehdään lentokoneessa, jota kyseisen sopimuspuolen hallitus käyttää.

3. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tässä yleissopimuksessa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövaltaansa silloin, kun rikoksesta epäilty on kyseisen sopimuspuolen alueella eikä se luovuta kyseistä henkilöä toiseen sopimuspuoleen, jolla on lainkäyttövalta sellaisen toimivaltasäännöksen perusteella, joka sisältyy myös luovutta­ mispyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädäntöön.

4. Tämä yleissopimus ei sulje pois mitään valtionsisäisen lainsäädännön mukaisesti harjoitettua rikosoikeudellista lainkäyttövaltaa.

5. Kun useampi kuin yksi sopimuspuoli katsoo tässä yleissopimuksessa tarkoitetun väitetyn rikoksen kuuluvan lainkäyttövaltaansa, kyseiset sopimuspuolet neuvottelevat tarvittaessa määrittääkseen, minkä sopimuspuolen lainkäyttövalta on syytetoimien kannalta tarkoituksenmukaisin.

15 artikla

Tutkintavelvollisuus

1. Saatuaan tiedon siitä, että tässä yleissopimuksessa tarkoitetun rikoksen tehnyt tai sellaisesta rikoksesta epäilty henkilö voi olla sopimuspuolen alueella, sopimuspuoli ryhtyy valtionsisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin tutkiakseen tiedonannossa mainitut tosiasiat.

2. Sopimuspuoli, jonka alueella rikoksentekijä tai rikoksesta epäilty on, ryhtyy valtionsisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen kyseisen henkilön läsnäolon syytteeseen asettamista tai rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista varten, kun sopimuspuoli on vakuuttunut siitä, että olosuhteet edellyttävät tätä.

3. Jokaisella, johon kohdistetaan 2 kappaleessa tarkoitettuja toimenpiteitä, on oikeus:

a) saada viipymättä yhteys lähimpään sen valtion asianmukaiseen edustajaan, jonka kansalainen hän on tai jolla muuten on oikeus suojella hänen oikeuksiaan tai, jos hän on kansalaisuudeton, sen valtion edustajaan, jossa hänellä on kotipaikka;

b) tavata kyseisen valtion edustaja;

c) saada tieto tämän kappaleen a ja b kohdan mukaisista oikeuksistaan.

4. Tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettuja oikeuksia käytetään sen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, jonka alueella rikoksentekijä tai rikoksesta epäilty on, kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä lait ja määräykset mahdollistavat 3 kappaleen mukaisten oikeuksien tarkoituksen täysimääräisen toteutumisen.

5. Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleen määräykset eivät rajoita 14 artiklan 1 kappaleen c kohdan ja 2 kappaleen d kohdan mukaisesti lainkäyttövaltaansa käyttävän sopimuspuolen oikeutta pyytää Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa olemaan yhteydessä rikoksesta epäiltyyn ja tapaamaan hänet.

16 artikla

Yleissopimuksen soveltamatta jättäminen

Tätä yleissopimusta ei sovelleta, kun 5–7 tai 9 artiklan mukaisesti rangaistavaksi säädetty rikos tehdään yhden valtion alueella, rikoksesta epäilty on kyseisen valtion kansalainen ja tavataan sen alueella, eikä muulla valtiolla ole tämän yleissopimuksen 14 artiklan 1 tai 2 kappaleen nojalla perustetta käyttää lainkäyttövaltaansa. Tämän yleissopimuksen 17 ja 20–22 artiklan määräyksiä sovelletaan kuitenkin soveltuvin osin näihin tapauksiin.

17 artikla

Kansainvälinen yhteistyö rikosoikeudellisissa asioissa

1. Sopimuspuolet antavat toisilleen mahdollisimman laajaa apua tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkinnan, niitä koskevan oikeudenkäynnin tai niiden johdosta tapahtuvan luovuttamisen yhteydessä, mukaan luettuna apu niiden hallussa olevan näissä menettelyissä tarvittavan todistusaineiston hankkimisessa.

2. Sopimuspuolet hoitavat 1 kappaleen mukaiset velvoitteensa välillään voimassa olevien keskinäistä oikeusapua koskevien sopimusten mukaisesti. Sellaisen sopimuksen puuttuessa sopimuspuolet antavat toisilleen apua valtionsisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

3. Sopimuspuolet toimivat niin laajamittaisessa yhteistyössä kuin on asiaan liittyvien pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lakien, sopimusten ja järjestelyiden mukaisesti mahdollista rikostutkinnan tai oikeudenkäynnin yhteydessä sellaisen rikoksen osalta, josta oikeushenkilö voidaan asettaa vastuuseen pyynnön esittäneessä sopimuspuolessa tämän yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.

4. Kukin sopimuspuoli voi harkita ylimääräisten järjestelmien perustamista jakaakseen muiden sopimuspuolten kanssa tietoa tai todistusaineistoa, jota tarvitaan rikosoikeudellisen, siviilioikeudellisen tai hallinnollisen vastuun määräämiseksi 10 artiklan mukaisesti.

18 artikla

Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen tai syytetoimiin ryhtyminen

1. Sopimuspuolella, jonka alueella rikoksesta epäilty tavataan, on poikkeuksetta ja riippumatta siitä, tehtiinkö rikos sen alueella, velvollisuus saattaa asia viipymättä lainsäädäntönsä edellyttämässä järjestyksessä toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytetoimia varten, kun sillä on 14 artiklan mukaisesti lainkäyttövalta eikä se luovuta kyseistä henkilöä. Nämä viranomaiset tekevät päätöksensä samalla tavalla kuin minkä tahansa vakavan rikoksen osalta tämän sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti.

2. Mikäli sopimuspuolella on sen valtionsisäisen lainsäädännön nojalla oikeus rikoksen johdosta tai muuten luovuttaa oma kansalaisensa ainoastaan sillä ehdolla, että tämä henkilö palautetaan kyseiseen sopimuspuoleen suorittamaan rangaistus, joka on määrätty siinä oikeudenkäynnissä, jota varten henkilön luovuttamista pyydettiin, ja tämä sopimuspuoli ja luovuttamispyynnön esittänyt sopimuspuoli sopivat tästä mahdollisuudesta ja muista tarpeellisiksi katsomistaan ehdoista, tällainen ehdollinen luovuttaminen riittää vapauttamaan sopimuspuolen 1 kappaleessa tarkoitetusta velvoitteesta.

19 artikla

Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen

1. Tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitettujen rikosten katsotaan sopimuspuolten välillä ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa voimassa olleissa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevissa sopimuksissa kuuluvan rikoksiin, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa. Sopimuspuolet sisällyttävät sellaiset rikokset myöhemmin jokaiseen niiden välillä tehtävään rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan sopimukseen rikoksina, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

2. Jos sopimuspuoli, joka asettaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen voimassaolon, saa luovuttamispyynnön toiselta sopimuspuolelta, jonka kanssa sillä ei ole luovuttamissopimusta, pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi harkintansa mukaan katsoa tämän yleissopimuksen luovuttamisen oikeusperustaksi tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta. Luovuttaminen tapahtuu pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännössä määrättyjen muiden ehtojen mukaisesti.

3. Sopimuspuolet, jotka eivät aseta rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaoloa, tunnustavat keskenään tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitetut rikokset rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa, luovuttamispyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännössä määrättyjen ehtojen mukaisesti.

4. Kun on kysymys rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta sopimuspuolten välillä, tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia käsitellään tarvittaessa siten kuin ne olisi niiden tekopaikan lisäksi tehty myös niiden sopimuspuolten alueella, jotka ovat saattaneet ne lainkäyttövaltaansa 14 artiklan mukaisesti.

5. Kaikkien sopimuspuolten välisten rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien sopimusten määräykset, jotka koskevat tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia, katsotaan muutetuksi sopimuspuolten välillä siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa.

20 artikla

Poliittista poikkeusta koskevan määräyksen soveltamatta jättäminen

1. Mitään tämän yleissopimuksen 5–7 ja 9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista ei pidetä poliittisena rikoksena, poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena eikä poliittisista vaikuttimista tehtynä rikoksena päätettäessä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tai keskinäisestä oikeusavusta. Tämän mukaisesti sellaiseen rikokseen perustuvaa luovuttamista tai keskinäistä oikeusapua koskevaa pyyntöä ei saa evätä pelkästään sillä perusteella, että se koskee poliittista rikosta, poliittiseen rikokseen liittyvää rikosta tai poliittisista vaikuttimista tehtyä rikosta.

2. Valtio tai Euroopan yhteisö voi tämän yleissopimuksen allekirjoittamisen tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymis­ kirjansa tallettamisen yhteydessä antaa selityksen, jonka mukaan se varaa itselleen oikeuden olla soveltamatta tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä jonkin tässä yleissopimuksessa tarkoitetun rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 päivänä toukokuuta 1969 tehdyn Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen 19–23 artiklan määräysten soveltamista muihin tämän yleissopimuksen artikloihin. Sopimuspuoli sitoutuu soveltamaan tällaista varaumaa tapauskohtaisesti ja asianmukaisesti perustellun päätöksen mukaisesti.

3. Sopimuspuoli voi perua kokonaan tai osittain 2 kappaleen mukaisesti tekemänsä varauman Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä, joka tulee voimaan sen vastaanottopäivänä.

4. Sopimuspuoli, joka on tehnyt tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen varauman, ei voi vaatia tämän artiklan 1 kappaleen soveltamista muilta sopimuspuolilta. Jos kuitenkin kyseisen sopimuspuolen varauma on osittainen tai siihen liittyy ehtoja, se voi vaatia tämän artiklan soveltamista siltä osin kuin se on itse hyväksynyt artiklan.

5. Varauma on voimassa kolmen vuoden ajan siitä päivästä lukien, jona tämä yleissopimus on tullut varauman tehneen sopimuspuolen osalta voimaan. Varauma voidaan kuitenkin uudistaa samanpituiseksi ajaksi.

6. Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa varauman tehneelle sopimuspuolelle ilmoituksen varauman voimassaolon päättymisestä kaksitoista kuukautta ennen sen voimassaolon päättymispäivää. Viimeistään kolme kuukautta ennen varauman voimassaolon päättymistä kyseinen sopimuspuoli ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille, pitääkö se varaumansa voimassa, muuttaako se varaumaa vai peruuttaako se varauman. Jos sopimuspuoli ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille pitävänsä varauman voimassa, se esittää perustelut voimassaolon jatkamiselle. Jos sopimuspuoli ei anna tällaista ilmoitusta, Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa kyseiselle sopimuspuolelle, että sen varauman voimassaoloa katsotaan jatketun ilman eri toimenpiteitä kuudella kuukaudella. Jos kyseinen sopimuspuoli ei ilmoita aikomuksestaan pitää varaumansa voimassa tai muuttaa sitä ennen tämän ajan päättymistä, varauma raukeaa.

7. Jos sopimuspuoli ei varauman soveltamisen vuoksi luovuta henkilöä saatuaan tämän luovuttamispyynnön toiselta sopimuspuolelta, se saattaa asian poikkeuksetta ja viipymättä toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytetoimia varten, jolleivät pyynnön esittänyt sopimuspuoli ja pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli toisin sovi. Nämä viranomaiset tekevät pyynnön vastaanottaneessa sopimuspuolessa suoritettavia syytetoimia koskevan päätöksensä samalla tavalla kuin minkä tahansa muun vakavan rikoksen osalta tämän sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli antaa oikeudenkäynnin lopputuloksen viipymättä tiedoksi pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle ja Euroopan neuvoston pääsihteerille, joka välittää sen 30 artiklassa määrätylle sopimuspuolten konsultatiiviselle kokoukselle.

8. Päätös rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan pyynnön epäämisestä edellä tarkoitetun varauman nojalla annetaan viipymättä tiedoksi pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle. Jos asiaratkaisun sisältävää oikeuden päätöstä ei ole tehty 7 kappaleen mukaisesti kohtuullisen ajan kuluessa pyynnön vastaanottaneessa sopimuspuolessa, pyynnön esittänyt sopimuspuoli voi antaa asian tiedoksi Euroopan neuvoston pääsihteerille, joka saattaa sen 30 artiklassa määrätyn sopimuspuolten konsultatiivisen kokouksen käsiteltäväksi. Konsultatiivinen kokous käsittelee asian ja antaa lausuntonsa siitä, onko sopimuspuolen epäämispäätös tämän yleissopimuksen mukainen, ja saattaa lausunnon ministeri­ komitean käsiteltäväksi sitä koskevan päätöslauselman antamista varten. Tämän kappaleen mukaisia tehtäviä suoritettaessa ministerikomitean kokoonpano on rajoitettu tämän yleissopimuksen sopimuspuolina oleviin valtioihin.

21 artikla

Syrjintää koskeva lauseke

1. Tämän yleissopimuksen määräysten ei tulkita velvoittavan luovuttamaan henkilöä rikoksen johdosta tai antamaan keskinäistä oikeusapua, jos pyynnön vastaanottaneella sopimuspuolella on perusteltua syytä uskoa, että 5–7 tai

9 artiklassa tarkoitetun rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista tai tällaiseen rikokseen liittyvää keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön tarkoituksena on henkilön asettaminen syytteeseen tai rankaiseminen hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, etnisen alkuperänsä tai poliittisen mielipiteensä vuoksi, tai jos pyynnön noudattaminen vaikeuttaisi kyseisen henkilön asemaa jostakin tällaisesta syystä.

2. Tämän yleissopimuksen määräysten ei tulkita velvoittavan luovuttamaan henkilöä rikoksen johdosta, jos luovutta­ mispyynnön kohteena oleva henkilö on vaarassa joutua kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun taikka rangaistuksen uhriksi.

3. Tämän yleissopimuksen määräysten ei myöskään tulkita velvoittavan luovuttamaan henkilöä rikoksen johdosta, jos luovuttamispyynnön kohteena oleva henkilö on vaarassa saada kuolemanrangaistuksen tai, kun elinkautinen vankeusrangaistus ei ole pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan mahdollinen, hän on vaarassa saada elinkautisen vankeusrangaistuksen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen, jollei pyynnön vastaanottaneella sopimuspuolella ole sovellettavien rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien sopimusten nojalla velvoitetta luovuttamiseen siinä tapauksessa, että pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli katsoo pyynnön esittäneen sopimuspuolen antaneen riittävät takeet siitä, että rikoksentekijälle ei määrätä kuolemanrangaistusta tai että määrättyä kuolemanran­ gaistusta ei panna täytäntöön tai että kyseiselle henkilölle ei määrätä elinkautista vankeusrangaistusta ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen.

22 artikla

Oma-aloitteinen tietojen antaminen

1. Sopimuspuolen toimivaltaiset viranomaiset voivat ilman ennakkopyyntöä antaa toisen sopimuspuolen toimival­ taisille viranomaisille oman rikostutkintansa yhteydessä saatuja tietoja, jos ne katsovat, että näiden tietojen antaminen voi auttaa ne vastaanottavaa sopimuspuolta rikostutkinnan tai oikeudenkäynnin aloittamisessa tai edistämisessä tai että ne voivat johtaa kyseisen sopimuspuolen tämän yleissopimuksen mukaisesti esittämään pyyntöön, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiedot antavien toimivaltaisten viranomaisten omaa rikostutkintaa tai oikeudenkäyntiä.

2. Tiedot antava sopimuspuoli voi valtionsisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti asettaa tiedot vastaanottavalle sopimuspuolelle niiden käyttöä koskevia ehtoja.

3. Asetetut ehdot sitovat tiedot vastaanottavaa sopimuspuolta.

4. Sopimuspuoli voi kuitenkin milloin tahansa antaa Euroopan neuvoston pääsihteerille selityksen, jonka mukaan se varaa itselleen oikeuden olla noudattamatta tiedot antavan sopimuspuolen 2 kappaleen mukaisesti asettamia tietojen käyttöä koskevia ehtoja, jollei se saa etukäteen tietoa annettavien tietojen luonteesta ja suostu niiden toimittamiseen.

23 artikla

Allekirjoitus ja voimaantulo

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, Euroopan yhteisölle ja sopimuksen valmisteluun osallistuneille Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille.

2. Tämä yleissopimus ratifioidaan tai hyväksytään. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

3. Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona kuusi allekirjoittajaa, joista vähintään neljä on Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi 2 kappaleen määräysten mukaisesti.

4. Sellaisen allekirjoittajan osalta, joka ilmaisee myöhemmin suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi, se tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona kyseinen allekirjoittaja on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi 2 kappaleen määräysten mukaisesti.

24 artikla

Yleissopimukseen liittyminen

1. Tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan neuvoston ministerikomitea, neuvoteltuaan yleissopimuksen sopimuspuolten kanssa ja saatuaan näiden yksimielisen suostumuksen, voi kutsua Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion, joka ei ole osallistunut yleissopimuksen valmisteluun, liittymään siihen. Päätös tehdään Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kappaleen mukaisella enemmistöllä sekä niiden sopimuspuolten edustajien yksimielisellä päätöksellä, joilla on oikeus kuulua ministerikomiteaan.

2. Sellaisen valtion osalta, joka liittyy yleissopimukseen 1 kappaleen määräysten mukaisesti, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

25 artikla

Alueellinen soveltaminen

1. Allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa valtio tai Euroopan yhteisö voi määrittää alueen tai alueet, joihin yleissopimusta sovelletaan.

2. Sopimuspuoli voi myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä laajentaa tämän yleissopimuksen soveltamisen koskemaan myös muuta selityksessä mainittua aluetta. Sellaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona Euroopan neuvoston pääsihteeri on vastaanottanut selityksen.

3. Kahden edellisen kappaleen määräysten mukaisesti annetut selitykset voidaan minkä tahansa selityksessä mainitun alueen osalta peruuttaa Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Selityksen peruuttaminen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona Euroopan neuvoston pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

26 artikla

Yleissopimuksen vaikutukset

1. Tämä yleissopimus täydentää sopimuspuolten välillä sovellettavia monen- ja kahdenvälisiä sopimuksia, mukaan luettuna seuraavien Euroopan neuvoston sopimusten määräykset:

— Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus, avattu allekirjoittamista varten Pariisissa 13 päivänä joulukuuta 1957 (ETS 24);

— Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus, avattu allekirjoittamista varten Strasbourgissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 (ETS 30);

— Eurooppalainen yleissopimus terrorismin vastustamisesta, avattu allekirjoittamista varten Strasbourgissa 27 päivänä tammikuuta 1977 (ETS 90);

— Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirja, avattu allekirjoittamista varten Strasbourgissa 17 päivänä maaliskuuta 1978 (ETS 99);

— Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen toinen lisäpöytäkirja, avattu allekirjoittamista varten Strasbourgissa 8 päivänä marraskuuta 2001 (ETS 182);

— Pöytäkirja terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen muuttamisesta, avattu allekirjoittamista varten Strasbourgissa 15 päivänä toukokuuta 2003 (ETS 190).

2. Jos kaksi tai useampia sopimuspuolia on jo tehnyt sopimuksen tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista tai on muuten järjestänyt keskinäiset suhteensa niiden osalta taikka tekee niin myöhemmin, kyseisillä sopimuspuolilla on myös oikeus soveltaa kyseistä sopimusta tai järjestää suhteensa kyseisellä tavalla. Jos sopimuspuolet kuitenkin järjestävät suhteensa tähän yleissopimukseen sisältyvien asioiden osalta yleissopimuksen määräyksistä poikkeavalla tavalla, järjestelyn on oltava yleissopimuksen tavoitteiden ja periaatteiden mukainen.

3. Sopimuspuolet, jotka ovat Euroopan unionin jäseniä, soveltavat keskinäisissä suhteissaan yhteisön ja Euroopan unionin määräyksiä, jos kyseisestä aiheesta on annettu kyseisessä tapauksessa sovellettavia yhteisön tai Euroopan unionin määräyksiä, edellyttäen kuitenkin, että ne eivät ole tämän yleissopimuksen tarkoituksen ja päämäärän vastaisia eivätkä rajoita sen täysimittaista soveltamista muiden sopimuspuolten kanssa.

4. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolen ja yksittäisten henkilöiden muihin oikeuksiin, velvoitteisiin ja vastuuseen kansainvälisen oikeuden nojalla, mukaan luettuna kansainvälinen humanitaarinen oikeus.

5. Sellaiset asevoimien toimet aseellisen selkkauksen aikana, joihin sovelletaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta, eivät niiden humanitaarisen oikeuden mukaisessa merkityksessä kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, eivätkä sen soveltamisalaan kuulu myöskään sopimuspuolen puolustusvoimien toimet, joihin ne ovat ryhtyneet virkatehtäviensä hoidon yhteydessä, siltä osin kuin niihin sovelletaan muita kansainvälisen oikeuden sääntöjä.

27 artikla

Yleissopimuksen muutokset

1. Sopimuspuoli, Euroopan neuvoston ministerikomitea tai sopimuspuolten konsultatiivinen kokous voi ehdottaa muutosta tähän yleissopimukseen.

2. Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa muutosehdotuksen tiedoksi sopimuspuolille.

3. Lisäksi sopimuspuolen tai ministerikomitean ehdottama muutos annetaan tiedoksi sopimuspuolten konsulta­ tiiviselle kokoukselle, joka antaa ministerikomitealle lausuntonsa ehdotetusta muutoksesta.

4. Ministerikomitea käsittelee ehdotetun muutoksen ja sopimuspuolten konsultatiivisen kokouksen mahdollisesti antaman lausunnon ja voi hyväksyä muutoksen.

5. Ministerikomitean 4 kappaleen mukaisesti hyväksymän muutoksen teksti toimitetaan sopimuspuolille hyväksyntää varten.

6. Tämän artiklan 4 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet pääsihteerille hyväksyneensä sen.

28 artikla

Liitteen muuttaminen

1. Sopimuspuoli tai ministerikomitea voi ehdottaa muutosta tämän yleissopimuksen liitteen sisältämän sopimusluettelon päivittämiseksi. Nämä muutosehdotukset voivat koskea ainoastaan maailmanlaajuisia Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmän puitteissa tehtyjä sopimuksia, jotka koskevat nimenomaisesti kansainvälistä terrorismia ja jotka ovat tulleet voimaan. Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa ehdotukset tiedoksi sopimuspuolille.

2. Neuvoteltuaan Euroopan neuvoston ulkopuolisten sopimuspuolten kanssa ministerikomitea voi hyväksyä ehdotetun muutoksen Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kohdassa määrätyllä enemmistöllä. Muutos tulee voimaan sen jälkeen, kun on kulunut yksi vuosi siitä päivästä, jona muutos on annettu tiedoksi sopimuspuolille. Tämän ajanjakson kuluessa sopimuspuoli voi ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille vastustavansa muutoksen voimaantuloa omalta osaltaan.

3. Jos yksi kolmasosa sopimuspuolista ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille vastustavansa muutoksen voimaantuloa, se ei tule voimaan.

4. Jos alle kolmasosa sopimuspuolista ilmoittaa vastustavansa muutoksen voimaantuloa, se tulee voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka eivät ole ilmoittaneet vastustavansa sitä.

5. Kun muutos on tullut voimaan 2 kappaleen mukaisesti ja sopimuspuoli on ilmoittanut vastustavansa sen voimaantuloa, muutos tulee voimaan kyseisen sopimuspuolen osalta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen päivän jälkeen, jona se on ilmoittanut Euroopan neuvoston pääsihteerille hyväksyvänsä muutoksen.

29 artikla

Riitojenratkaisu

Jos sopimuspuolten välillä syntyy riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, ne pyrkivät ratkaisemaan riidan neuvotteluin tai käyttäen muuta valintansa mukaista rauhanomaista keinoa, mukaan luettuna riidan saattaminen välimiesoikeuteen, jonka päätökset sitovat riidan osapuolina olevia sopimuspuolia, tai kansainväliseen tuomioistuimeen kyseisten sopimuspuolten sopimuksen mukaisesti.

30 artikla

Sopimuspuolten konsultatiivinen kokous

1. Sopimuspuolet neuvottelevat määräajoin:

a) tehdäkseen ehdotuksia tämän yleissopimuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon helpottamiseksi ja tehostamiseksi, mukaan luettuna mahdollisten ongelmien ja tämän yleissopimuksen mukaisesti annettujen selitysten vaikutusten osoittaminen;

b) antaakseen lausuntonsa siitä, onko sen käsiteltäväksi 20 artiklan 8 kappaleen mukaisesti saatettu päätös rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan pyynnön epäämisestä tämän yleissopimuksen mukainen;

c) tehdäkseen ehdotuksia tämän yleissopimuksen muuttamisesta 27 artiklan mukaisesti;

d) antaakseen lausuntonsa tämän yleissopimuksen muuttamista koskevasta ehdotuksesta, joka sen käsiteltäväksi saatetaan 27 artiklan 3 kappaleen mukaisesti;

e) ilmaistakseen mielipiteensä tämän yleissopimuksen soveltamista koskevista kysymyksistä sekä helpottaakseen tietojenvaihtoa merkittävästä oikeudellisesta, poliittisesta tai teknologisesta kehityksestä.

2. Euroopan neuvoston pääsihteeri kutsuu sopimuspuolten konsultatiivisen kokouksen koolle aina, kun hän katsoo sen tarpeelliseksi, sekä joka tapauksessa silloin, kun sopimuspuolten enemmistö tai ministerineuvosto pyytää sen koolle kutsumista.

3. Euroopan neuvoston pääsihteeri avustaa sopimuspuolia niiden tämän artiklan mukaisten tehtävien hoidossa.

31 artikla

Irtisanominen

1. Sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä Euroopan neuvoston pääsihteerille.

2. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona Euroopan neuvoston pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

32 artikla

Ilmoitukset

Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, Euroopan yhteisölle, tämän yleissopimuksen valmisteluun osallistuneille Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille sekä kaikille siihen liittyneille tai siihen liittymään kutsutuille valtioille:

a) kaikista allekirjoituksista;

b) kaikkien ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen tallettamisesta;

c) kaikista tämän yleissopimuksen 23 artiklan mukaisista voimaantulopäivistä;

d) kaikista 1 artiklan 2 kappaleen, 22 artiklan 4 kappaleen ja 25 artiklan mukaisista selityksistä;

e) kaikista muista tähän yleissopimukseen liittyvistä toimista, ilmoituksista tai tiedonannoista.

TÄMÄN VAKUUDEKSI ALLEKIRJOITTANEET, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Varsovassa 16 päivänä toukokuuta 2005 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kullekin Euroopan neuvoston jäsenvaltiolle, Euroopan yhteisölle, tämän yleissopimuksen valmisteluun osallistuneille Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille sekä valtioille, jotka on kutsuttu liittymään tähän yleissopimukseen.

Liite

1. Ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemistä koskeva yleissopimus, allekirjoitettu Haagissa 16 päivänä joulukuuta 1970;

2. Siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus, tehty Montrealissa 23 päivänä syyskuuta 1971;

3. Kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus, hyväksytty New Yorkissa 14 päivänä joulukuuta 1973;

4. Kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan, hyväksytty New Yorkissa 17 päivänä joulu­ kuuta 1979;

5. Yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista, hyväksytty Wienissä 3 päivänä maaliskuuta 1980;

6. Kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja, tehty Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988;

7. Merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus, tehty Roomassa 10 päivänä maaliskuuta 1988;

8. Mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja, tehty Roomassa 10 päivänä maaliskuuta 1988;

9. Terrorististen pommi-iskujen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus, hyväksytty New Yorkissa 15 päivänä joulukuuta 1997;

10. Terrorismin rahoituksen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus, hyväksytty New Yorkissa 9 päivänä joulukuuta 1999;

11. Kansainvälinen yleissopimus ydinterrorismin torjumisesta, hyväksytty New Yorkissa 13 päivänä huhtikuuta 2005 (1).

(1) Ministerikomitean sijaisten 1034. kokouksessaan (11.9.2008, asialistan 10.1 kohta) hyväksymä liitteen muutos, joka tuli yleissopimuksen 28 artiklan mukaisesti voimaan 13 päivänä syyskuuta 2009.