Contract
5 MARRAS–JOULUKUU 2007
Akavan kirkolliset ammattiliitot & Diakoniatyöntekijöiden Liitto
SAMASSA VENEESSÄ
– AIROT RISTISSÄ
P ä ä K I R J O I T U S
SOPIMUS SOLMITTIIN
– EDESSÄPÄIN PALJON TYÖTÄ
XXXXX XXXXXXXX
PAPPISLIITON PUHeeNJOHTAJA
K
xxxxx.xxxxxxxx@xxxxxxxxxxxxxxxxx.x i
IRKON TYÖMARKKINASYKSY on päätös-
vaiheessaan. Sopimus saatiin määräajassa, öitä- kään ei kai paljoa valvottu. Taustalla oli kuiten- kin tekijöitä, jotka eivät välttämättä ennakoineet
nopeaa sopimista, kohtuullisen hyvää tulosta ja merkit- tävää eteenpäinmenoa kirkon työmarkkinoiden raken- teissa. Taustalla olivat ensiksi yhtenäisen tulopoliittisen sopimuksen kaatuminen ennen kuin sitä alettiin tehdä, toiseksi kirkon palkkausjärjestelmän uudistamisen hi- dastuminen eräiden ryhmien katsoessa, ettei sopimusta kannata solmia ja kolmanneksi liittokohtaisen sopimisen yleistä ilmapiiriä hämmensivät niin sanotut koulutettu- jen naisalojen ulkoakin päin kohotetut odotukset palk- kauksen oleellisesta nostamisesta.
Kaikki nuo ja monet pienemmät asiat ennakoivat pi- kemminkin vaikeita ja monimutkaisia neuvotteluja. Mutta sopimus syntyi, vaikka kaikki eivät vieläkään ole siinä mukana. Siitä viis, sillä merkittävät kirkon työnte- kijäryhmät ovat mukana, ja toivomme, että nyt vielä miettivät tahot tulevat mukaan. eikä tuloskaan ole huo- no, raharatkaisu niin kuin ammattilaiset liittoratkaisuis- ta usein sanovat. Julkiset kiitokset tässä kaikille sopi- muksen eteen töitä tehneille, erityisesti neuvottelu- pöydässä istuneille edustajillemme.
UUSI kannustava ja oikeudenmukainen palkkausjärjes- telmä on tietenkin keskeisintä sopimuksessa. Pohja on nyt rakennettu, mutta työt ovat kuitenkin edessä päin. Uudistus merkitsee merkittävää painopisteen siirtoa kes- kitetystä neuvottelutoiminnasta paikalliseen neuvottelu- toimintaan. Tulevaisuudessa palkoista päätetään paljolti seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä. Tämä muutos edellyttää sekä työntekijöiden paikallisen edunvalvonta- toiminnan tehostamista että myös työnantajan toimin-
nan merkittävää kohene- mista. Jo nyt kuullut puheet esimerkiksi yhteistoimin- nallisuusvajeista paikalli- sessa valmistelussa eivät lu- paa hyvää. Yhteistoimin- nallisuus on koko järjestel- män kulmakiviä ja onnistu- misen edellytyksiä. Työn- antajilla on sen vaalimisessa aivan erityinen vastuu.
Molemmilla puolilla tarvitaan harjaantumista sopi- muksiin pyrkivään neuvotteluun. Luottamusmiesten asema vahvistuu ja heiltä tullaan edellyttämään entistä tavoitteellisempaa ja osaavampaa toimintaa. Liittojen kaikki tuki tulee heille antaa. Paikallisilta työnantajilta voi odottaa sellaista toimintaa, joka aidosti pitää huolta kirkosta kiinnostavana työpaikkana. Siis tavoitteelli- suutta, rohkeutta ja yhteistoimintaa. Sellaisen toiminnan tuloksena on nykyistä paremmin palkattu ja motivoitu- nut työntekijäjoukko.
TYÖTÄ RIITTÄÄ myös uuden järjestelmän kehittä- misessä. Heikkouksia siihen on varmasti jäänyt. eräs il- miö on saamistani viesteistä jäänyt mietityttämään: esi- miehisyyttä on vaativuuden arvioinnissa helppo arvottaa, onhan se selkeä työn vaativuutta nostava seikka. Mutta, mitä muita vaativuustekijöitä tehtävissämme on? Jääkö joku unhoon tai liian pienelle arvostukselle?
Minusta järjestelmää kehitetään niin, että eri tasoilla tehtäviemme vaativuutta pyritään erittelemään. eikä ai- noastaan erittelemään, vaan on välttämätöntä muovata niistä selkeitä ja vertailun mahdollistavia, mieluusti palkkausjärjestelmän ”kielelle” käännettyjä lauseita. Va- loa asiassa ei kannata odottaa vain Pasilasta. Tätä työtä kannattaa tehdä jokaisessa seurakunnassa ja jokaisessa alaosastossa.
36 LUTERILAIS-KATOLINEN DIALOGI
KUVAT: XXXXXX XXXXXXXX, KUVAKOTIMAA: XXXXXX XXXXXXXX, XXXX XXXXXXXXXX
5 | MARRAS-JOULUKUU 2007
Diakoniatyötekijöiden päivät
Lue mitä päivillä tapahtui ja mistä puhuttiin. Samassa veneessä – airot ristissä 14
Hälsningar från diakoniarbetardagar 16
Mitä kuuluu diakoniatyölle 17
Hengellisestä elossapysymisestä 19
Hiljainen tieto kirkon töissä 23
Kirkon henkilöstökoulutuksen visio 26
KIRKON UUSI VIRKAEHTOSOPIMUS 29
OPISKELIJAVINKKELI
Mihin sinä uskot …… 31
TOISTEN SILMIN
eloa suomalaisena muslimi- na 40
TYÖNTEKIJÄN NÄKÖ- KULMASTA
Kesän jälkeen 49
TEKSTIN ÄÄRESSÄ
……………………… 50
PAPPINA MAAILMALLA
Uudessa kirjoitussarjassa eri puolilla maailmaa työskente- levät papit kertovat työstään ja elämästään. Sarjan aloittaa tansanialainen lääninrovasti Atupokile Mbilita, joka on maansa ensimmäisiä naisia tässä virassa 32
PERHEVÄKIVALTA ON TEHTÄVÄ NÄKYVÄKSI
Karkean arvioin mukaan 190 000 lasta ja nuorta elää kodis- sa, jossa he joutuvat todistamaan väkivaltaa. Perheessä ta- pahtuvan väkivallan kohteena on usein, mutta ei aina nai- nen. Tärkeintä, mitä kirkot voivat tehdä perheväkivallan vastustamiseksi, on opetella pois vaikenemisen kulttuurista
……………………………………………………… 44
P ä ä T O I M I T TA J A LTA
Samassa veneessä
Y
XXXXX XXXXXXXX PääTOIMITTAJA
HTeINeN KOKeMUS samassa veneessä olemises- ta aktualisoitui diakoniatyöntekijöiden päivillä Lap- peenrannassa. Työn haasteita ja vaatimuksia jaettiin päivien aikana niin virallisissa kuin epävirallisissakin kohtaamisissa. Tässä Cruxissa pääsemme osallisiksi joista-
kin näkökulmista, joita päivillä tuli esille.
Diakonian tutkimuksen seura järjesti päivillä yhden ka- navan eli paatin. Päiville osallistujien näkemyksiä diakoni- an muutoksista, haasteista ja muista ajankohtaisista kysy- myksistä valottaa paatin työskentelyä vetänyt tutkija xxxxx Xxxxxxxx. Artikkelista löytyy muun muassa vastausta kysy-
mykseen, millaisena diakonia- työn perustehtävä nähdään vuon- na 2007.
Hiljaisuuden Ystävien toimin- nanjohtaja Xxxxx Xxxxx luotaa laajassa artikkelissaan hengelli- sen elossapysymisen kysymyksiä. Kutsumuksen hoitaminen vaatii hengen tuulta, kipinää ja intoa. entä sitten, jos kipinä sammuu?
Mistä löytyy se tuuli, joka puhaltaa kipinän liekkiin tai tart- tuu voimalla purjeisiin ja saa matkan etenemään?
XXXXXX XXXXXXXX
Xxxxxx Xxxxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxx kirjoittavat kirkon henkilöstökoulutuksen uudistuksesta, jonka lähtökohtana on koulutuspolkuajattelu. Koulutuspolut kuvaavat kirkon perustehtäviin liittyvien koulutusten kokonaisuutta ja ra- kenteita. Kirkon perushenkilöstölle on luotu ydinosaamis- kuvaukset, jotka ovat koulutuspolkujen suunnittelun poh- jana. Koulutuspolkutyöskentely pyrkii vastaamaan yhteis- kunnassa ja seurakunnissa tapahtuviin rakenteellisiin muu- toksiin, jotka muuttavat työntekijöiden tehtäväkuvia.
Hiljaista tietoa tutkiva Xxxxx Xxxxxxx käsitteli omaa ai- hettaan yhdessä kanavassa. Hän pohtii valmisteilla olevas- sa väitöskirjassaan diakoniatyöntekijöiden ja pappien ko- kemuksia siitä, voiko hiljaista tietoa siirtää ja mitä merki- tystä heidän mielestään hiljaisen tiedon siirtämisellä voisi olla.
TOIMITUS
PÄÄTOIMITTAJA Xxxxx Xxxxxxxx Puh. (00) 000 0000
TOIMITUSSIHTEERI Xxxx Xxxxxxx
Puh. (00) 000 0000, faksi (00) 000 0000
ILMOITUSHINNAT
Koko
JULKAISIJAT
Akavan kirkolliset ammattiliitot AKI Diakoniatyöntekijöiden Liitto
Akavatalo, Xxxxxxxxxxxxxxxxxx 0, 00000 Xxxxxxxx
KUSTANTAJA
Kotimaa-Yhtiöt Oy
TOIMITUSKUNTA
Xxxxx Xxxxxxxx, pastori (pj.) Xxxx Xxxxxxxxx, seurakuntapastori
Xxx-Xxxxx Xxxxx, hiippakuntasihteeri
Xxx Xxxx, korkeakoulutyön ja kv. työn pastori Xxxx Xxxxxxx, kappalainen
Xxxxx Xxxxxxx, kanttori Xxxxxxx Xxxxxxxx, diakoni Xxxxx Xxxxxxxx, diakonissa Xxxxxx Xxxxxxxxx, kanttori
OSOITTEENMUUTOKSET
Akavan kirkolliset ammattiliitot AKI r.y.
Xxxxx Xxxxxxxx Puh. (00) 000 0000
Xxxx Xxxxxxx
Puh. (00) 000 0000
Diakoniatyöntekijöiden Liitto ry
Xxxxx Xxxxxxxx
Puh. (00) 000 0000
ISSN 0783-0122
PAINOPAIKKA
Uusimaa Oy, Porvoo
KANNEN KUVA
Xxxxx J.J. Sirkka
Muista aiheista sen verran, että tässä numerossa alkaa kir- joitussarja Xxxxxxx maailmalla. Xxxx Xxxxxxx tapaa työssään mielenkiintoisia pappeja, joiden työstä ja kokemuksista maailman eri laidoilla hän kirjoittaa uudessa sarjassa.
2/1 s. 1/1 s. | 380 mm x 255 mm 190 mm x 255 mm | 1 790,- euroa 1 015,- euroa |
1/2 s. | 166 mm x 110 mm 81 mm x 229 mm | 555,- euroa |
1/4 s. | 81 mm x 110 mm | 325,- euroa |
166 mm x 55 mm | ||
1/8 s. | 79 mm x 55 mm | 200,- euroa |
takasivu | 190 mm x 230 mm | 1 200,- euroa |
P U H e e N J O H TA J A
HAASTEENA MUSIIKIN KIRJAVUUS JA MONIMUOTOISUUS
XXXXXX XXXXXXXXXX
SUOMeN KANTTORI-URKURILIITON PUHeeN- JOHTAJA
L
IITON 100-VUOTISJUHLAKIRJAN julkista-
mistilaisuudessa pitämässään juhlaesitelmässä pro- fessori Xxxxx Xxxxxx kuvasi osuvasti, miten kant- torikunta tänään on eräänlaisella rajapyykillä tai
kuin uuden ajan alussa. Yhtenäinen kirkon musiikki- kenttä on hajaantumassa varsin kirjaviin musiikkiseura- kuntiin. Viroissa toimii hyvin erilaisen koulutuksen saa- neita kanttoreita. Paluuta yhteiseen musiikkikäytäntöön ja koulutukseen tuskin enää on.
Pajamo tunnisti monelta huomaamatta jääneen tosi- asian, että seurakuntien musiikillisen muutosprosessin kärjessä kulkevat kanttorit. Heidän kannustimenaan on sekä halu täyttää seurakuntalaisten odotuksia että oma tahto ja jopa sisäinen pakko. Muutoksia vierastavia kant- toreitakin toki löytyy. Heillekin on kirkossa paikkansa, jos toivomme musiikin monimuotoisuuden säilyvän. Useimmille meistä eri musiikkityylien ja -traditioiden arvostaminen ja kunnioittaminen on olennainen osa am- mattietiikkaamme. Jos kartamme tietyn musiikin esittä- mistä, syynä on tavallisesti kyseisen idiomin puutteelli- nen hallinta, sillä musiikkikoulutuksemme arvokkaim- pia hedelmiä on terve itsekritiikki ja sen tosiasian tiedos- taminen, että kullakin musiikkityylillä on omat laatu- vaatimuksensa.
LAADUKKAAN MUSIIKKITYÖN MeRKITYS ja
eri tyylien olemassaolon oikeutus kirkossa tunnustetaan laajasti. Mutta valitettavan usein musiikkityön taiteelli- set ja hengelliset tavoitteet asetetaan vastakkain tai ky- seenalaisiksi. Kanttorinkin voi kuulla sanovan, että ”kor- keatasoinen” musiikki ei puhuttele ihmisiä samalla ta- voin kuin tutut hengelliset laulut. Tunnustetaan taide- musiikin oikeutus kirkossa osana Jumalan luomislahjaa, mutta sen käyttöarvo hengellisessä työssä kyseenalaiste- taan. Taustalla lienee ajatus, että musiikillinen ilmaisu
ennen kaikkea on kielellisen sanoman välittäjä ja että sa- noma välittyy parhaiten tu- tun sävelidiomin avulla, jo- ka useimmille on jotain muuta kuin taidemusiikki.
Toisille taas juuri se, että jokin musiikki soi monilla arkisilla elämänalueilla vä- hentää sen kirkollista käyt- töarvoa. Näin ajattelevat
voivat väheksyä rytmimusiikin käyttöä kirkossa musii- kin herättämien ei-toivottujen assosiaatioiden vuoksi, vaikka he muissa yhteyksissä arvostaisivat sitä. Heille musiikki itsessään kantaa merkitystä, joka voi olla risti- riidassa sanoman tai tilanteen sisällön kanssa.
TOTeUTUUKO musiikin monimuotoisuus paremmin käyttämällä eri tilanteissa ja elämänalueilla erilaista mu- siikkia vai antamalla eri ryhmittymien käyttää omaa musiikkiaan kaikissa tilanteissa ja kaikilla elämänalueil- la? Kumpi näistä periaatteista on kirkossa parempi, mu- siikin funktionaalinen vai sosiaalinen eriytyminen? Mo- lemmilla on hyvät puolensa, eikä niiden puhtaaksi vilje- ly ole mielekästä, sillä kirkolliset tilanteet kohdennetaan usein tietylle ryhmälle. Perinteen säilymisen kannalta olisi hyvä, jos voisimme kirkossa myötävaikuttaa siihen, että ihmisillä säilyisi jonkinlainen musiikin tilannesidon- naisuuden taju. Samalla estettäisiin yksilön musiikillis- ten virikkeiden ja ilmaisumahdollisuuksien kaventumi- nen. Tämä on suuri kasvatuksellinen haaste. Kirkossa onkin siksi enenevässä määrin ryhdytty räätälöimään musiikki kohderyhmän mukaan ja lähestymään ihmisiä heidän omaa musiikkiaan käyttäen. Pyrkimys on hyvä, mutta se on uhka kirkon musiikkiperinteen säilymiselle ja musiikin monimuotoisuudelle yksilötasolla.
Kirkon musiikkivalintoja tehdessämme ja arvostelles- samme meidän olisi hyvä tiedostaa valintojen taustalla olevat tavoitteet ja piilevät vaarat. Näin voisimme vält- tyä toistemme turhalta syyllistämiseltä.
A J A N K O H TA I S TA
Ohjaat.
Päätät. Kehität.
Näytät suuntaa.
Suunnittelet. Vaikutat.
Mistä on hyvä johtajuus tehty?
JOHTAMINEN – TULEVAISUUS – MUUTOS
KIRKOLLISEN JOHTAMISEN FORUM
30.–31.1.2008 Jyväskylä Paviljongissa
Tule tapaamaan kollegoja kaivatulle yhteistyön forumille!
Miksi, mihin ja minkälaista johtamista kirkossa tarvitaan tulevaisuudessa? Ovatko strategiat johtamisen apuväline, taakka vai pakopaikka elävästä elämästä
Kirkollisissa esimiestehtävissä toimivien yhteinen koulutus-, neuvottelu- ja kohtaamispaikka tarjoaa tilaisuuden ajatusten vaihtoon. Ohjelmassa kes- kitytään johtamisen ajankohtaisiin teemoihin ja periaatteisiin. Osanottajat haastetaan pohtimaan johtamisen tulevaisuutta kirkossa sekä omia strate- gisen ajattelun periaatteitaan.
Tapahtuman annista hyötyvät kirkkoherrat, talousjohto, työalajohtajat, hiippakuntien ja kirkkohallituksen johtavat viranhaltijat sekä kirkollisten järjestöjen johtajat.
Tee nyt varaus talousarvioon. Xxxxx tapahtumasta työtovereillesi. Ilmoittaudu 15.12.200Ç mennessä: Xxxxx Xxxxxxxx, xxxxx.xxxxxxxx@xxxxxxxxxxxxxx.xx, p. 020Ç 54 2106
Hinta: 210 €, sis. osallistumismaksun sekä ruokailut
Majoitu Sokos Hotel Alexandra: 59,50 - 72 €/henkilö 2 hh, 119 - 122 €/
henkilö 1 hh. Majoitusvaraukset suoraan hotelliin, p. 020 1234 642, kiintiö päivien osallistujille tapahtuman nimellä.
Lisätiedot: Kehittämispäällikkö Xxxxx Xxxxxxx, xxxxx.xxxxxxx@xxxxxxxxxxxxxx.xx, p. 0207 54 2972, 040 572 5111
Kirkollisen johtamisen forumin järjestävät:
Kirkkopalvelut, Kirkkohallitus / Kirkon koulutuskeskus, AKl ry, KiHV ry
US
SKUS
6 CRUX, MARRAS-JOULUKUU 2007
OHJELMA
Ke 30.1.2008
l.00 Rvaus
• johtaja Xxxxx Xxxxxxx, Kirkkopalvelut
• Extempore–kvartetti ja kanttori Xxxxxx Xxxxx, Jyväskylän kaupunkiseurakunta
ll.20 Rvausesitelmä Johtaminen kirkossa – visioita vuoteen 2020
• arkkipiispa Xxxxx Xxxxxx
• keskustelu
2.30 Lounas
l3.30 Kirkon palkkausjärjestelmä johtamisen välineenä. Paneelikeskustelussa mukana:
• talouspäällikkö Xxxx Xxxxxxxx
• henkilöstöpäällikkö Xxx Xxxxxxx
• kirkkoherra Xxxxx Xxxxxxxxx
• lääninrovasti Xxxxx Xxxxxxxx
• kirkkoneuvos Xxxxx Xxxxxx
• puheenjohtajana kehittämispäällikkö Xxxxx Xxxxxxx
l5.30 Kahvi
l6.00 Lähiesimiesjärjestelmä – pelastus kasvaviin esimiestyön vaatimuksiin?
• kokemuksia lähiesimiesjärjestelmien toimivuudesta
• Jyväskylän kaupunkiseurakunta, kirkkoherra Xxxxx Xxxxxxxxx
• Saarijärven seurakunta, kirkkoherra Xxxxx Xxxxx
• Espoon seurakuntayhtymä, hallintopäällikkö Xxxx Xxxxxxxxx
8.00 Päivällinen
20.00 Viikkomessu, Jyväskylän Kaupunginkirkko, kaupunkiseurakunnan papisto ja kanttorit
To 31.1.2008
8.45 Ramurukous
9.00 Seurakunnat ja kunnat muutoksissa
• piispa Xxxxxx Xxxxxxx
• kehitysjohtaja Xxxxx Xxxxxxxx, Kuntaliitto
• keskustelun johtaa johtamisen kouluttaja Xxxxx Xxxxxxx, Kirkon koulutuskeskus
l.00 Kahvi
l.30 Elävä strategia – strategiat johtamisen apuna vai esteenä...?”
• Yht.lis., organisaatiopsykologi, johtava konsultti Xxxxx-Xxxxx Xxxxxx
Työterveyslaitos, Tampere
2.30 Lounas
l3.30 ”Elävä strategia – strategiat johtamisen apuna vai esteenä...?” jatkuu
• Yht.lis., organisaatiopsykologi, johtava konsultti Xxxxx-Xxxxx Xxxxxx
Työterveyslaitos, Tampere
l4.45 Forumin päätössanat, piispa Xxxx Xxxxx
l5.00 Kotia kohti
AKI-opintomatka 2008
Pohjoismainen kirkkomusiikkisym- posium Norjassa 17. - 21.8.2008 AKIn koulutus- ja työvoimapoliitti- nen toimikunta on päättänyt, että kanttorien ja pappien seuraavan yh- teisen opintomatkan kohteena on Norjan Stavanger, jossa vietetään Pohjoismaista kirkkomusiikkisym- posiumia.
Pohjoismaisen kirkkomusiikkis- ymposiumin järjestävät neljän vuo- den välein Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kanttorijärjes- töt. Symposium on kanttorien lisäk- si tarkoitettu kaikille, jotka haluavat kuulla korkeatasoista kirkkomusiik- kia kiinnostavissa kirkkorakennuk- sissa, Symposiumissa voi myös kokea rikasta jumalanpalveluselämää ja vaihtaa ajatuksia pohjoismaisten
Diakonian tutkimuksen päivä 2007
”KANSAINVÄLINEN DIAKONIA
– DIAKONIAN KANSAINVÄLISYYS”
pe 9.11.2007 klo 9.15–15.30
Helsingin yliopisto, päärakennus, pieni juhlasali
Asiantuntijapuheenvuoroina:
Tutkimuspäällikkö Xxxxx Xxxxxxxxxx: ”Kansainvälisen diakonian rajapin- nat”
Professori Xxxx-Xxxxx Xxxxxxxx: ”Taistelu globaalista hyvinvoinnista - kansalaisjärjestöjen ja diakonian rintama”
erikoistutkija Xxxxxxxx Xxxxxxxx: ”Globaalin ja lokaalin jännitteessä uudistuva diakonia”
TeRVeTULOA!
Päivään ei ole osallistumismaksua eikä ennakkoilmoittautumista
Lisää valokuvia juhlakirjaan
kirkkomusiikin ammattilaisten ja ystävien kanssa.
Suomen Kanttori-urkuriliittoa symposiumissa edustavat mm. Xxxx Xxxxxxxx johtama Vanajan nuoriso- kuoro, sopraano Xxx Xxxxxx sekä ur- kuri Xxxxxxxxx Xxxxxxx, ja ohjelmas- sa kuullaan esimerkiksi Xxxxx Xxxxx- man Completorium.
Matkaohjelmasta tiedotetaan tar- kemmin AKIn kotisivuilla myöhem- min. Symposiumin kotisivut ovat osoitteessa xxx.xxx0000.xx. Ks. myös Kirkkomusiikkisymposiumin ilmoitus tässä lehdessä s. 48.
Huom! Matkalle on mahdollista
saada liittojen matka-apuraha.
Opintomatkalle voivat osallistua kaikki AKIn jäsenet puolisoineen. Ilmoittautumiset heli.meinola@aki- xxxxxx.xx tai (00) 0000 000.
KIITOS jo tähän mennessä lainaksi
lähettämistänne valokuvista.
Pyydämme teiltä vielä täydennystä valokuvavaihtoehdoiksi Diakonia- työntekijöiden Liiton valmisteilla ole- vaan 50-vuotisjuhlakirjaan. Kirjan tekstiosuus koostuu asiantuntijoiden artikkeleista. Valokuvat elävöittävät kirjan sanallista antia.
Toivomme saavamme valokuvia joulukuun puoleenvä-
liin mennessä esimer- kiksi jäsenten opiske- luajoilta, harjoittelu- jaksoilta, moninaisis- ta diakonian työteh- tävistä, liiton järjestä- mistä koulutustilai- suuksista, alaosasto- jen ja muiden liiton
toimielinten kokouksista.
Kirja julkaistaan ja tulee myyntiin ensi keväänä. Näistä asioista tarkem- min seuraavissa Cruxeissa ja liiton kotisivuilla.
Xxxxxx Xxxxxxxxx vastaa mielellään valokuviin ja niiden oikeuksiin liitty- viin kysymyksiin puh. (00) 0000 000
tai 000 000 0000 tai sähköpostitse riit- xx.xxxxxxxxx@xxx.xx.
XXXXXXXX XXXXXXX
PAPPISLIITTO
Naiskirkkoherrojen kokous
27.1.2008 klo 15.00 Maskun pappilas- sa, osoite Maskuntie 73.
emäntänä kirkkoherra Xxxx Xxxxx, jolle ilmoittautumiset p. 040 535
5507.
Papiston päivät 2008
Pappisliiton ja Kanttori-urkuriliiton alaosastot Turun seudulla järjestivät lokakuun alus- sa tienoon ensimmäisen pappien ja kanttorien yhteisen alaosastotapaamisen. AKI-yh- teistapaamisen aiheena oli uunituore kirkon yleinen virkaehtosopimus ja uusi palk- kausjärjestelmä.
TURUN SEUDUN PAPIT JA KANTTORIT SAMASSA VENEESSÄ
PAPPISLIITTO PRÄSTFÖRBUNDeT
– XXXXXXX XXXXXX –
järjestetään 14. – 15.10.2008 Helsin- gin Messukeskuksessa Itä-Pasilassa. Suomen kirkon pappisliitto juhlii 90- vuotista taivaltaan Papiston päivien yhteydessä.
Ilmoittautumismaksut: työelämä- jäsenet 200 €, työelämän ulkopuolel- la olevat 90 €, opiskelijat 25 €, eläke- läiset 90 €.
Ilmoittautuminen alkaa keväällä 2008.
Pappisliiton
Pappisliiton ja Kanttori-urkuriliiton alaosastot Turun seudulla näyttivät hyvää esimerkkiä paikallistason AKI- yhteistyössä.
Ne järjestivät lokakuun alussa tie- noon ensimmäisen pappien ja kantto- rien yhteisen alaosastotapaamisen. Ai- heena oli uunituore kirkon yleinen virkaehtosopimus ja uusi palkkausjär- jestelmä.
Xxxxxxxxxx isäntinä toimivat xxxx- xxxxxxxxxxx- ja musiikkisihteeri Xxxx Xxxxxxxxxx ja Turun tuomiokirkon kanttori Xxxxx Xxxxxxx. XXXx toimis- tosta mukana olivat toiminnanjohtaja xxxx Xxxxxx, joka perehdytti osallistu-
jat sopimusasioihin, sekä apulaistoi- minnanjohtaja Xxxxxxxx Xxxxxxx, xx- xx informoi muista AKIn ajankohtai- sista asioista.
Uusi palkkausjärjestelmä siirtää vastuuta palkka- ja palvelussuhdeasi- oista keskustasolta seurakuntatasolle. Jotta järjestelmä toimisi, kuten on tar- koitettu, eli vastuuta ja asiantuntija- osaamista palkiten, tulevaisuudessa on tarvetta entistäkin vilkkaampaan vuo- rovaikutukseen liiton ja sen jäsenkun- nan kesken.
Liiton edustajien ja alaosastoaktiivi- en tapaamiset tarjoavat tähän erin- omaisen mahdollisuuden.
opintomatkat 2008
Thaimaa 1.- 14.2.2008
Xxxxx ilmoitus tämän lehden taka- kannessa.
Suomalais-ugrilainen pappeinkoko- us 10. - 15.6.2008 Virossa
Kokous pidetään Viljandissa, mah- dollisesti Grand Hotellin tiloissa. Ko- kouskielinä ovat suomi ja unkari.
Huom! Matkoille on mahdollista saa- da liiton matka-apuraha (350 euroa). Opintomatkoille voivat osallistua Pappisliiton kaikki jäsenet puolisoi- neen. Ilmoittautumiset heli.meino- xx@xxxxxxxxx.xx tai (00) 0000 000.
Mikä määräaikaisuuksissa mättää? Millaista tukea pät- kätyöläinen tarvitsee?
Pappi ja kanttori
- pätkätöissä seurakunnassa
TULe jakamaan kokemuksia AKIn järjestämään pätkätyöseminaariin tiistaina 13.11. klo 10 – 16 Akava-ta- lossa Pasilassa, Xxxxxxxxxxxxxxxxxx 0. Mukana keskustelemassa mm. tut- kija Xxxxx Xxxxxxxx ja AKIn puheen-
johtaja Xxxxxx Xxxxxxxxxx. Xxxxxxxxxx jälkeen klo 17 on mah-
dollisuus osallistua Kallion kirkossa järjestettävään Työn messuun.
Seminaari on osallistujille maksu- ton, AKI tarjoaa lounaan.
Opiskelijasihteeri Xxxxx Xxx-Jussi- la antaa lisätietoja ja ottaa ilmoittau- tumisia vastaan 6.11. asti: sanna.yla- xxxxxxx@xxxxxxxxx.xx, (00) 0000 000.
KIRKON LAPSITYÖNTEOLOGIT ESITTÄYTYY
Hanki Pappisliiton logolla varustettu sateenvarjo
SATeeNVARJO on puuvartinen, tummansininen, muovi-ikkunalla ja liiton logolla varustettu. Hinta 12 eu- roa + toimituskulut 7,80 euroa.
Sateenvarjoja voi tilata Pappisliiton toimistosta numerosta 1502 657 tai
1502 653.
KIRKON lapsityön teologit on lapsi- työssä mukana olevien teologien yh- teinen neuvottelu-, keskustelu- ja koulutusfoorumi. Yhteisiä tapaamisia ovat neuvottelu- ja koulutuspäivät.
Yhteydenpito jäseniin tapahtuu jä- senkirjeellä, johon liitetään myös har- tausideoita kiertoon ja käyttöön. Jä- senkirjeet lähetetään sähköpostin kautta.
Yhdistyksen hallitus on myöntänyt stipendejä, joilla on kustannettu jä- senten osallistumisia lapsityön koulu- tustilaisuuksiin. Yhdistyksen vuosi- kokous on keväällä koulutus- ja neu- vottelupäivien yhteydessä. (Keväällä 2008 neuvottelupäivät Seinäjoella 9. -
11.4.)
Kirkon lapsityön teologit on itse- näinen rekisteröity yhdistys, jonka jä- seneksi voi liittyä Suomen ev.lut. kir- kon tai muiden yhteisöjen lapsityössä toimiva teologi. Yhdistys on Suomen kirkon pappisliiton alaosasto.
Lisää tietoja yhdistyksen puheen- johtajalta Xxxx Xxxxxxxxxxxxxx kari. xxxxxxxxxx@xxx.xx ja sihteeriltä Xxxxx Xxxxxxxxx xxxxx.xxxxx@xxx.xx sekä koti- sivuilta www.kirkonlapsityonteolo- xxx.xx. Kotisivuilta löytyy myös tietoa jäseneksi liittymisestä.
Xxxx tervetullut mukaan yhdistyk- seen vaikuttamaan ja tapaamaan toi- sia lapsi- ja perhetyönteologeja!
ILMOITTAUDU KANTTORIPÄIVILLE
Mistä on kunnon kant- torit tehty?
Neljännet kanttoreiden valtakunnalliset neuvot- telupäivät pidetään 6.–
8.2.2008 Turussa. Päivi- en ohjelmassa pyritään selvittämään, mistä ai- neksista kunnon kantto- rit koostuvat. Näihin kanttorin identiteetin kysymyksiin pureudutaan
saan valikoiman erilaisia pysähdyksiä kanttorin identiteetin tutkimiseen. Työpajat muodostavat kolme kokonaisuutta, polkua, joista kustakin voi valita erilaisia vaihto- ehtoja: Kuntopolku, Muusikonpolku ja Kes- tävyyspolku.
Nuottinäyttely järjes-
tetään tälläkin kertaa.
SUOMEN KANTTORI-URKURILIITTO
sekä yhteisissä tilanteissa avajaisista alkaen että työpajatyöskentelyissä.
Sijainti
Päivät pidetään Turussa. Keskeisinä tapahtumapaikkoina ovat saman ka- dun varrella sijaitsevat Tuomiokirk- ko, seurakuntakeskus ja konserttita- lo. Työpajakokoontumiset ovat näi- den välittömässä läheisyydessä.
Ohjelma
Avajaiset pidetään Turun tuomiokir- kossa 6.2.2008 klo 13, tilaisuudessa on läsnä arkkipiispa Xxxxx Xxxxxx. Pää- tösmessua vietetään Turun piispan Xxxx Xxxxxxx johdolla 8.2.2008 klo 12 alkaen. Sen lisäksi että kuuntelemme korkeatasoisia esityksiä, osallistumme yhdessä musiikin tekemiseen.
Kanttoripäivien kanssa samaan ai- kaan pidetään jo perinteinen Kated- raali Soi -tapahtuma. Kanttoripäivien ohjelmaan kuuluu kaksi tapahtuman konserttia, keskiviikkona 6.2. Dilbè- rin ja Xxxxxx Xxxxxxxxxx sekä torstai- na 7.2. Turun Filharmonisen orkeste- rin konsertit. Lisäksi ohjelmaan kuu- luu jo perinteinen illanvietto. Tällä kertaa tutustumme varsinaissuoma- laiseen mentaliteettiin.
Työpajat ovat olennainen osa päivi-
en ohjelmaa. Haluamme tarjota run-
Paikkana on seurakuntakeskuksen sali.
Kustannukset ja ilmoittautuminen Kanttoripäivien osallistumismaksu on 2.11.2007 mennessä ilmoittautuvil- le 95 €, ja se sisältää kaiken ohjelman. Tämän jälkeen maksu on 125 €. Osal- listumismaksu opiskelijoilta on 25 € ja eläkeläisiltä 60 €. Majoituksista, matkoista ja ruokailuista osallistujat huolehtivat itse.
Ohjelma kokonaisuudessaan, ilmoit- tautumislomake sekä hotelli-info löy- tyvät verkosta osoitteesta xxxx://xxx. xxx.xx/xxx/xx/xxxx/xxxxx.xxxx.
Xxxxxx sekä ohjelmaan että ilmoittau- tumislomakkeeseen on myös AKIn ja SKUL:n kotisivuilla.
Opiskelijat huomio! Kanttori-urkuri- liiton hallitus on päättänyt, että liitto maksaa kymmenen ensimmäiseksi Kanttoripäiville ilmoittautuneen lii- ton opiskelijajäsenen päivien osallis- tumismaksun, matkakustannukset (halvimman kulkuneuvon mukaan) sekä majoituksen Tapulitalossa. Il- moitamme asiasta ennen Kanttoripäi- viä ko. henkilöille. Myös omasta oppi- laitoksesta kannattaa kysyä tukea päi- ville osallistumiseen!
Xxxxxx jo hankkinut Kanttori-urkuriliiton 100-vuotishistoriikin?
”Leivästä, Sanasta ja Musiikista”
-kirjassa valotetaan Suomen Kantto- ri-urkuriliiton aika ajoin myrskyi- siäkin vaiheita monesta suunnasta. Professori Xxxxx Xxxxxxx kirjoitta- ma laaja historiaosuus valokuvineen kuljettaa lukijaa menneiden vuosi- kymmenten tiiviisiin tunnelmiin – niin musiikkijuhlien ja sävellyskil- pailuiden kuin palkkaneuvottelujen- kin ääreen.
Kirjassa kuvataan valaisevasti myös moninaisia vaiheita liiton suh- teissa mm. kirkon hallintoon ja Pap- pisliittoon. Kirjan artikkeliosassa ni- mekäs joukko kanttoreita ja kirkko- musiikin ystäviä pohtii uuden vuosi- tuhannen mukanaan tuomia haastei- ta.
Kirjan hinta on liiton jäsenille 25
euroa + lähetys- ja postikulut. Muille kirjaa myydään hintaan 35 euroa + lähetys- ja postikulut. Kirjan tilauk- set xxxxx.xxxxxxxx@xxxxxxxxx.xx tai (00) 0000 000.
Akavan kirkolliset ammattiliitot AKI
Tietoa uudesta virka- ja työehto- sopimuksesta.
Palkkojen siirtäminen uuteen palkkausjärjestelmään.
Seuraa jäsenetutarjouksia.
Diakoniatyöntekijöiden Liitto
Tietoa uudesta virka- ja työehto- sopimuksesta.
Linkki Lappeenrannan päivien kuviin ja teksteihin.
Huomaathan, että AKIn ja perus- liittojen (Suomen Kanttori-urku- riliitto ja Suomen kirkon pappis- liitto) sivut muodostavat yhtenäi- sen kokonaisuuden.
AJANKOHTAISTA VERKOSSA
XXXX XXXXXXXX/KUVAKOTIMAA
KUVIA PAPPISLIITON 90-VUOTISELTA TAIPALEELTA
Sattuiko hupaisa tapaus?
Cruxissa alkaa vuoden alusta uusi Sattumuksia -palsta. Palstalle koo- taan seurakunnan työssä sattuneita hauskoja tositapauksia, jotka vetävät suupielet hymyyn. Tapaukset voivat
SUOMeN KIRKON PAPPISLIIT-
TO täyttää 90 vuotta vuonna 2008. Merkkivuotta juhlitaan Papiston päi- vien yhteydessä. Päiville suunnitel- laan valokuvanäyttelyä, jonka kokoa- miseen toivomme jäsenistön apua. Xxx Xxxxxxx on Pappisliiton toimintaan liittyviä valokuvia vuosien varrelta, ota yhteyttä liittoon.
Myös pappilakulttuuriin ja pappina
toimimiseen liittyvät valokuvat ovat tervetulleita, kuvia kaivataan erityi- sesti alkuvuosikymmeniltä.
Jos olet valokuvauksen harrastaja ja kiinnostunut avustamaan näyttelyn suunnittelussa, ota yhteyttä.
Yhteyshenkilö on Xxxxx Xxxxxxxx, puh. (00) 0000 000 tai tuula.antto- xxx@xxxxxxxxx.xx.
olla miltä tahansa työalueelta, kuten toimituksista, kuoroharjoituksista, kotikäynneiltä, kohtaamisista lasten kanssa jne. Pääasia on, että tapaus on hauska ja se on todella tapahtunut.
Kanttori-urkuriliiton, Pappisliiton ja Diakoniatyöntekijöiden Liiton jäsen
Xxxxxxxxxxxx, että ammattiliiton jäsenmaksu on peritty palkastasi
Sattumus kannattaa kertoa niin, et- tä siihen liittyneitä henkilöitä ei tun- nisteta. Jos työntekijä haluaa mainita oman nimensä, se on mahdollista.
Lähetä sattumus sähköpostilla os. xxxxx.xxxxxxxx@xxxxxxxxx.xx. Julkais- tuista sattumuksista ei makseta palk- kiota.
Maksamalla jäsenmaksun varmistat jäsenyytesi liitossa ja erityiskoulutet- tujen työttömyyskassassa. Lisäksi olet oikeutettu käyttämään liittojen tarjo- amia jäsenetuja.
Työnantajan vaihtuessa, pyydä uu- si valtakirja liitostasi, täytä se ja anna työnantajan kappale työpaikkasi pal-
kanlaskijalle. Xxxxxxxxxx myös lähet- tää liiton kappaleen valtakirjasta omaan liittoosi.
Ollessasi poissa töistä esimerkiksi äitiyslomalla, virkavapaalla, työttö- mänä jne., pyydä pankkisiirtolomake jäsenmaksun maksamista varten lii- tostasi.
H
Xxxxxx help -ryhmästä tukea nuorille kanttoreille
IIPPAKUNTAKANTTO-
RIT ovat usein törmänneet sii- hen tosiasiaan, että he ovat tu- kemassa tulevia pappeja ja dia-
koneja kapitulien ordinaatiokoulutuk- sissa, mutta oman ammattikunnan tu- kemiseen ei ole luotu rakenteita, kos- ka orientaatio- tai ordinaatiokoulutus- ta ei ole. Tuntuu siltä, että kanttorien ammatti-identiteetin muodostuminen, sisäänajo seurakuntatyöhön ja kirkon elämään on liikaa sen varassa, millai- seen seurakuntaan he sattuvat mene- mään.
Tämä vaivasi myös meitä espoon ja Helsingin hiippakuntakanttoreita ja pohdintamme seurauksena päätimme perustaa pioneeritoimintana ryhmän espoon ja Helsingin hiippakuntien virkaiässä nuorille kanttoreille. Ryh- mä sai nimekseen Xxxxxx help.
Koulutuskalenterissa olleen perus- informaation lisäksi lähetimme henki- lökohtaisen kutsun kaikille alle kaksi vuotta virassa tai sijaisina olleille kant- toreille.
Neljän nuoren kanttorin ja kahden vetäjän ryhmä
Ryhmään ilmoittautui alun perin viisi kanttoria, mutta yksi joutui heti alus- ta jättäytymään pois. Ryhmä muotou- tui siis neljän nuoren kanttorin ja kah- den vetäjän ryhmäksi. Kokoonnuim- me kevään 2007 aikana kerran kuu- kaudessa vuoroin espoossa ja Helsin- gissä.
Keräsimme alussa asioita, joita ryh- mäläiset toivoivat kokoontumisissam- me käsiteltävän. Xxxxxxxx kertoi vuo- rollaan jonkin ongelmatilanteen, jo- hon toivoi muilta tukea. Keskusteluis- sa tuli esille monenlaisia kysymyksiä. Me vetäjät pyrimme olemaan mahdol-
lisimman paljon kuulolla antamatta valmiita vastauksia. Ryhmän jäsenistä kolme oli ainoita kanttoreita seura- kunnissaan ja yhdellä oli yksi kollega. Ryhmä muodostui tiiviiksi ja luotta- mukselliseksi. On surullista, miten yk- sin monet kanttorit jäävät työssään, erityisesti pienemmissä seurakunnissa,
joissa ei ole kollegoita.
Työntekijöiden oikeuksista kerrotaan liian vähän Keskusteluissa tuli jatkuvasti esiin, miten vähän seurakunnissa kerrotaan työntekijöiden oikeuksista, ja näin moni asia – liian moni! – tuli ryhmän jäsenille uutena tietona. Ryhmän tuki asioiden ja omien oikeuksien eteen päin viemisessä oli monille merkittävä. Xxxxxx yhteinen kokemus oli, että he olivat tämän myötä kasvaneet viran- hoidossaan ja kanttorin identiteetis- sään. He saivat vertaistukea ja rohke- utta, kun kuulivat muidenkin ongel-
mista. Jotkut kokivat ryh- män työnohja- uksen korvik- keeksi, kun se pitkien etäi- syyksien vuok- si ei ole ollut mahdollista.
XXXXX XXXXXXXXXXX/KUVAKOTIMAA
Kevään ai- kana kävimme myös tutustu- massa molem- piin tuomioka- pituleihin ja Sulasolin nuot- timyymälään. Lisäksi vieraa- namme oli AKIsta apu-
laistoiminnanjohtaja Xxxxxxxx Xxxx- xxx, joka kertoi ammattiyhdistystoi- minnasta ja UPJ:stä.
Kritiikkiä kysyessämme saimme vastaukseksi ainoastaan, että ryhmä kokoontui liian harvoin ja kokous lop- pui liian lyhyeen. Pidimmekin ryhmä- läisten toiveesta syyskuussa yhden yli- määräisen tapaamisen, jossa keräsim- me kokemuksia ryhmän merkitykses- tä. He toivoivat, että tällainen ryhmä voisi toimia jatkossakin niin, että sii- hen voisi tulla sopiva määrä kanttorei- ta, pitempäänkin virassa olleita, jotka kaipaavat vertaistukea ja joille työnoh- jaus ei syystä tai toisesta onnistu.
Xxxxx-Xxxxx Xxxxxxxxx-Xxxxxxxxxxx
Tapiolan kanssori (Espoon hiippakunsakanssori 30.9. assi)
Xxxxx Xxxxx Töölön kanssori,
Helsingin hiippakunsakanssori
DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN PÄIVIEN KUVAT XXXXXX XXXXXXXX
Päivien tiivistä asia-antia olivat maanantai-iltapäivän paattityöskentelyt. Osa paattien aiheista löytyy tästä lehdestä ja lisää tekste- jä verkkosivuilta xxx.xxx.xx sivuston etusivun linkistä.
Diakoniatyöntekijöiden päivät 3. - 4.9.2007:
Samassa veneessä
– Airot ristissä
Syyskuiseen Lappeenrantaan kokoontui lähes 700 diakonia- työn asiantuntevaa ammatti- laista työn ajankohtaisten kysy- mysten äärelle. Asiaa ja koh- taamisia oli tarjolla runsaasti. Päivillä kuultiin virallisia pu- heita ja lausuntoja, mutta nii- den rinnalla tärkeitä olivat kohtaamiset ja keskustelut kol- legojen kanssa.
Piispa Xxxxxxx palasi päivien avauspu- heessaan diakonian perusteisiin muis- tuttaen, että diakonian tehtävä on an- taa ääni kaikkein heikoimmille. Kun- ta- ja palvelurakenneuudistuksen vie- dessä osan palveluista kauemmas ih- misistä, heikoimpaan osaan jäävät jo entuudestaan diakoniatyöntekijälle tu- tut ihmisryhmät. Xxxxxxxx mielestä ei kuitenkaan kirkossakaan kannata kul-
Hänen mielestään kunta- ja palvelura- kenneuudistus on myös mahdolli- suus.
”Diakoniatyön verkottuminen muuttuu ja yhteistyökumppaneina tu- levat entistä enemmän olemaan yksi- tyiset yrittäjät, laitokset ja niin edel- leen.”
Toisaalta piispa muistutti diakonia- väkeä siitä, ettei se unohtaisi työssään kotikäyntityötä.
”Diakonian perustarkoitus toteutuu
henkilökoh- taisissa tapaa- misissa ih- misten omis- sa ympäris- töissä. Vaali- kaa kotikäyn- tejä siellä, missä se on mahdollista”, piispa painot-
Maanantain toisen puheenvuoron käytti kirkkoherra Xxxxxx Xxxxxxx, xx- xx kertoi varsin perustavanlaatuisessa puheessaan Venäjän ortodoksisen kir- kon vaikeuksista alkaen vuoden 1917 vallankumouksesta aina tähän päivään asti.
Kirkkoherra Xxxxxxx työskentelee Moskovan patriarkaatin yhteiskunta- suhteiden osaston johtajana, joten hän on näköalapaikalla kirkollisten olojen ja myös kansan mielenlaadun tarkkai- lijana.
Kiseleviä murehdittaakin tämän päivän venäläisessä yhteiskunnassa maallistuminen kaikkine lieveilmiöi- neen. Mutta vaikka maallistuminen toisaalta lisääntyykin, Kiselev näkee kirkkonsa merkityksen olevan kuiten- kin kasvamassa.
”Ortodoksisuudesta on tullut sekä poliittiselle eliitille että myös laajoille kansankerroksille se voima, joka yhdis-
kea selkä edellä kohti tulevaisuutta.
Xxxxxx Xxxxxxx
ti.
tää kansakunnan”, Kiselev arvioi.
D I A K O N I AT Y ö N T E K I J ö I D E N P Ä I V Ä T
Iso joukko päivien osallistujista nousi oikeaan paattiin, m/s Xxxxxxxxx ja suuntasi Saimaan kanavalle.
Slaavilaista tunnelmaa välittävät Romantika-yhtyeen Xxxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx.
Iltajuhlan juon- tajat Xxxx Xxx- niainen ja Sep- po Laakso.
Helsingin Diakonissalaitoksen johtaja, rovasti Xxxxx Xxx- metyinen (kesk.) palkittiin Kirkon diakonia- ja yhteis- kuntayön kultaisella ansiomerkillä. Ensimmäistä kertaa jaetun Diakonian merkin sai Iisalmen kaupungin talous- ja velkaneuvoja Xxxxxx Xxxxx (oik.). Hänen valintaansa oli esittänyt Iisalmen seurakunnan diakoniatoimikunta. Diakonian merkki annetaan henkilölle tai yhteisölle, jo- ka toiminnassaan tai päätöksenteossaan on toiminut yh- teistyössä diakoniatyön kanssa. Kuvassa myös Ulla-Mai- ja Harju (vas.) ja Xxxx Xxxxxx (edessä oik.).
XXXXX J.J. SIRKKA
Vuoden 2007 dia- koniatyöntekijäksi valittiin Lahden Launeen seura- kunnan johtava diakoniatyöntekijä Xxxxx Xxxxxxx.
Ohjelmassa oli musiikkia mones- sa muodossa, ku- vassa Lappeen- rannan seurakun- tien Lapsikuorot.
Hälsningar från diakoniarbetardagar
XXXXX XXXXXXXX,
DIAKONISSA I NORRA SVENSKA FöRSAMLINGEN, HELSINGFORS
Över 600 kolleger deltog till Diakoniarbetarnas dagar i Vill- manstrand den 3. – 4.9.2007.
D
Temat för dagarna var ”Samas- sa veneessä – airot ristissä”.
eT VAR den 3 september måndag morgon och väckar- klockan har ringt extra tidigt för att jag inte skall missa bus-
sen som startar klockan 7 från Mika- elsgatans turisthållplats. Lite kittlar det i magen för på plats skall det vara nästan 50 kolleger som är på väg till samma ställe som jag och av dem kän- ner jag bara ett fåtal. Egentligen är jag bara helt säker på min rumskamrat, för henne pratade jag med kvällen in- nan.
Vi är på väg till de finska diakoniar- betarnas dagar i Villmanstrand dit det väntas över 600 deltagare från hela Finland, en riktig mammut-tillställ- ning alltså i dagarna två. Temat för da- garna är ”Samassa veneessä – airot ri- stissä”.
Var och en hade på förhand valt 2 av 14 möjliga temagrupper där man deltog i något som intresserade just henne eller honom. Utbudet var mång- sidigt så svårigheten låg nog i att välja bort flere intressanta grupper då man samlades samtidigt, men i helt olika utrymmen på olika platser i staden.
Vem kan segla förutan vind
En grupp ”Astu laivaan” steg ombord
på m/s Xxxxxxx och åkte ut på kanal- tur, en annan funderade över diako- nalt familjearbete, en funderade över vad händer när församlingens diako- niarbetare tröttnar på att visa medli- dande. En grupp funderade kring ut- bilningsmöjligheter som stöd för dia- koniarbetare, en annan funderade över senaste nytt inom diakoniforskning, I ”Venevarustaja väylämerkkien välis- sä” funderade man över hur försam- lingens verksamhets- och ekonomi- plan betjänar diakoniarbetet. I ”Pa- hoinpidelläänkö paatissa?”gavs möj- lighet att få information genom Van- husten Turvakotiyhdistys ry. Mitt eget val för ena dagen var ”’Vem kan segla förutan vind’ Hengellisestä elossa py- symisestä”. Xxxx förväntningar på innehållet visade sig vara lite för höga
– eller kanske uttrycksättet kunde ha varit ett annat för att med jämna mel- lanrum sjunga sången var enligt mitt tycke platt trots att den sjöngs på svenska.
Den andra dagens samling var be- tydligt mer intressant där jag hade valt ”Yksin työtä tekevät diakoniatyönte- kijät” där flera värdefulla tankar sades ut och speciellt en vädjan till diakoni och stiftsekreterare att sammankalla alla ensamarbetande diakoniarbetare till gemensamma samlingar.
Andra viktiga samlingar var för ”Johtavat työntekijät”, ”Kirkko kaikil le”,”Mielenterveystyö”,”Diakoniteolo- git”,”Vapaaehtoistyö”, ”Yhteiskunnal- linen työ”,”Kriminaali-ja päihdetyö”.
Tack för bra dagar
Dessa samlingar var viktiga forum som säkert gav var och en något att
fylla den personliga ryggsäcken med. Många var de bord i stadshuset aula där olika utsällare satt fram material och produkter till glädje för många. Ett vackert smyckat auditorium med träbåt och åror, solrosor i mängd, fung- erade som suverän mötesplats för ge- mensamma program.
Här fick vi ta del av otroligt välgjord visuell välkomsthälsning, mustig mu- sik av ”Romantika-yhtye” och i ett ögonblick var jag fångad in i den mäk- tiga ryska musiken. Här fick vi ta del av en splitterny multimediaföreställ- ning om Helsingfors Diakonissanstalt som detta år firar 140 år. Det känns gott att få vara med i systergemenska- pen!
Xxxxx Xxxxxxxxxx sjöng till eget gi- tarrkomp. Årets diakoniarbetare pre- senteras, förtjänsttecken delades ut åt skuldrådgivare och prästerskap- tan- kar väcktes om när egentligen präster- skapet kommer att uppmärksamma diakoniarbetare för deras många insat- ser?! Kanske dagen kommer….
Dagarna gav också möjlighet att be- söka ”Lappeen Marian kirkko” som med sin storlek, sina blåa kyrkbänkar och mäktiga kristallkronor gav fin in- ramning åt kvällsprogram med medi- tativ musik. Xxxxx Xxxxx sjöng och spe- lade saxofon, Xxxxxx Xxxxxxx orgel. En verklig fullträff! Detsamma stod för- samlingens barnkörer för med sina sånger som till sist önskade oss ”Tur- vallista matkaa”. Det som vi ännu be- xxxxx var välsignelsen och den för- medlade biskop Xxxxxx Xxxxxxx.
Tack alla arrangörer för bra dagar! Tack Xxxxx Xxxxxxxx för värdefulla pratstunder!
XXXX XXXXXXXX/KUVAKOTIMAA
Terveisiä ”Diakonia ristivedossa” -paatista
Mitä kuuluu diakoniatyölle tänään?
XXXXX XXXXXXXX
TUTKIJA, HELSINGIN YLIOPISTO, KÄYTÄNNöLLISEN TEOLOGIAN LAITOS
Millaiseksi diakoniatyön kes- keiset tehtävät ja haasteet miel- letään vuonna 2007? Millaista asiantuntijuutta diakoniatyössä tarvitaan?
Muun muassa edellä mainittuihin ky- symyksiin haettiin vastausta ”Diako-
xxx xxxxxxxxxxxx” -paatissa, jonka Dia- konian tutkimuksen seura järjesti Lappeenrannan diakoniatyöntekijöi- den päivillä 3.9.2007. Diakonian tutki- muksen seura keräsi nettikyselyllä päi- ville osallistujien näkemyksiä diakoni- an muutoksista, haasteista ja muista ajankohtaisista kysymyksistä. Kysely perustui kolmeen keskeiseen teemaan, jotka olivat diakonian ristipaineet, johtajuus- ja palkkausuudistuskysy- mykset sekä diakonian asiantuntijuus tänään. Kysely lähetettiin 594 henki- lölle, joista 289 vastasi kyselyyn. Näin
ollen vastausprosentti oli lähes 48.
Vanhustyö luo haastetta diakoniatyöhön
Nettikyselyyn vastanneiden mukaan viimeisen kahden vuoden aikana dia- koniatyössä oli lisääntynyt erityisesti yhteistyö kaupungin/kunnan sosiaali- toimen kanssa, hallinnolliset työt sekä sielunhoitotyö. Noin 50 prosenttia vas- taajista katsoi, että edellä mainittujen tehtävien määrä oli kasvanut heidän työkuvassaan. Taloudellisen avustami- sen, koulutyön ja diakonisen hoitotyön
määrän diakoniatyössä katsottiin sitä vastoin vähentyneen.
Mielenkiintoista kuitenkin oli ha- vaita, että kommentoidessaan avoimin vastauksin diakoniatyöhön kohdistu- via paineita vastaajat näkivät, että ta- loudelliseen avustamiseen liittyvät teh- tävät olivat edelleen tämän päivän dia- koniatyön keskiössä. Erityisesti vel- kaantuminen ja toimeentuloturvaon- gelmat nähtiin diakonian taloudellisen avun asiakkaiden toistuviksi kysy- myksiksi ja ongelmiksi.
Taloudellista avustamista voimak- kaammaksi diakoniatyön tehtävien ja haasteiden luojaksi nähtiin vanhustyö. Kyselyyn vastanneet kertoivat, että vanhusten määrän kasvaminen ja heikkokuntoisten vanhusten kotona asumisen lisääntyminen olivat kasvat- taneet myös kysyntää diakoniatyönte- kijöiden kotikäynneille.
Vanhusten kohtaamisen yhteydessä taloudellinen avustaminen näyttäisi olevan kasvusuunnassa, sillä kalliit lääkehoidot ja muut sairaiden hoitoon liittyvät kustannukset olivat saaneet asiakkaat nipistämään esimerkiksi ra- vintokustannuksistaan. Vanhustyön tarpeet vaativat myös muun muassa yhä aktiivisempaa panostamista dia- konian vapaaehtoistyöhön.
Heikompien äänenä
Diakonian tutkimuksen seuran kyse- lyssä haettiin vastausta siihen, millaise- na diakoniatyön perustehtävä nähdään vuonna 2007. Vastaajien mukaan dia- konian tehtävänä oli tukea kaikkein heikoimmilla olevia ja etsiä eniten kär- siviä. Diakoniatyön tulisi myös kohda- ta ja auttaa ihmisiä kokonaisvaltaises- ti. Kokonaisvaltaiseen apuun nähtiin sisältyvän niin henkinen, hengellinen kuin aineellinen apu.
Kyselyn vastausten yhtenä peruslan- kana oli myös näkemys diakoniatyön yhteiskunnallisen vaikuttamisen ulot- tuvuuksista. Diakonian tulee tässä ajassa puolustaa yhä äänekkäämmin
heikoimmilla olevia sekä nostaa esille yhteiskunnan sosiaalisia ja taloudelli- sia epäkohtia, kuten yksi kyselyyn vas- taajista kertoi:
”Diakoniatyön perustehtävänä on tunnistaa ympärillä olevaa hätää, rea- goida siihen ja tuoda se julki. Kulkea ihmisten rinnalla, tukien ja vahvistaen ihmisten voimavaroja. Sosiaalisen oi- keudenmukaisuuden puolustaja. An- taa ääni äänettömälle!”
Monialainen osaaminen
asiantuntijuuden voimavarana Yksi diakoniatyön tämän ajan keskei- simmistä kysymyksistä on pohtia dia- koniatyön asiantuntijuutta. Toimimi- nen erilaisten ammatillisten sektorei- den risteyskohdassa saa kysymään, mistä diakoniatyön asiantuntijuustieto rakentuu ja mitkä ovat asiantuntijuu- den puutteita. Yli 60 prosenttia vastaa- jista katsoi, että heidän asiantuntijuu- tensa perusteina olivat paikallisen tie- don tuntemus (olosuhteet, sosiaaliset verkostot, erityishaasteet jne.), oma työhistoria ja -kokemus sekä ainutlaa- tuinen tieto, joka karttuu vuorovaiku- tustilanteessa asiakkaan kanssa. Erit- täin merkittävässä asemassa olivat
Xxxxx Xxxxxxxx
myös kollegoiden kanssa jaettu tieto ja ammatillinen koulutus.
Diakoniatyön asiantuntijuudessa koettiin puutteina sosiaali- ja terveys- turvajärjestelmän tunteminen, sosiaa- liturvan katveiden tiedostaminen ja muun muassa mielenterveyden ongel- mien ja somaattisten sairauksien tun- nistaminen. Asiantuntijuuden puut- teet koskivat erityisesti siis sosiaali- ja terveysalan sektorin tietoa ja osaamis- ta.
Avointen vastausten perusteella voi- daan sanoa, että diakonityön asiantun- tijuuden ytimessä ja erityislaatuna pi- dettiin monialaista osaamista, arjen tuntemista ja elämän kipeiden kohtien herkkää havaitsemista sekä monipuo- lisia vuorovaikutustaitoja. Yksi vastaa- jista totesi:
” Mikään asia inhimillisessä elämäs- sä ei ole vierasta diakonialle; arjen asiantuntijuus on vahvaa, tieto ei ole vain ammatillisten asiantuntijoiden tuottamaa.”
Tutkimukselle uusia haasteita
Diakonian tutkimuksen seuran kyse- lyn vastaukset ja paattiin osallistujien puheenvuorot osoittivat, että diakonia- työssä tarvitaan muun muassa avointa keskustelua sekä aktiivista tutkimus- ja selvitystyötä, jotta voidaan nähdä arjen diakoniatyön keskeinen profiili, omaleimaisuus ja voimavarat.
Diakoniatyön erityislaatu ei saa hukkua tehtävien kirjavuuden ja yh- teiskunnan tuottamien paineiden alle. Diakonia ristivedossa -paattiin osallis- tujat kehottivatkin etsimään muassa määrittelyä sille, mitä on diakoninen vanhustyö tai diakoninen perhetyö.
Mikä siis tekee tämän päivän dia- koniatyöstä diakonista?
Kyselyn keskeisissä suloksissa saa lisäsie- soa Diakonian suskimuksen seuran kosi- sivuilsa xxx.xxx.xx. Lisäsiesoja ansaa myös Xxxxx Xxxxxxxx (xxxxx.xxxxxxxx@ xxxxxxxx.xx).
Hengellisestä elossa pysymisestä
Vem kan segla förutan vind?
XXXXX XXXXX TOIMINNANJOHTAJA, XXXXXX- XXXXXX YSTÄVÄT RY
Niin kuin on mahdotonta pur- jehtia tyynessä, yhtä mahdo- tonta on pysyä hengellisesti elossa ilman kasteessa vuodate- tun Pyhän Hengen vaivannä- köä. Jumala on alkaja ja lop- puun saattaja, Xxxx-Xxxxx Xxxxxxxxx sanoin: ”Syvällä elä- män suonissa virtaa kärsivälli- nen armo.”
En taivuttele teitä mihinkään sellai- seen jumalasuhteessanne, joka saattaa tuntua ensi alkuun puoleensa vetäväl- tä, mutta tarkemmin ajateltuna kui- tenkin vieraalta. Jo hiukan virttynyt perheneuvoja minussa saa varomaan sellaista elämänasennetta, joka perus- tuu haaveilulle. Kielessäni on selvä ero haaveen ja unelman välillä. Jälkim- mäinen, unelma, kasvaa toiveesta, että jokin asia tulisi todeksi, kun ensin mainittu eli haave ei ole oikeastaan juurikaan tekemisissä todellisuuden kanssa.
Usein nämä haaveet esitetään unel- maa muistuttavina pyrkimyksinä, joi- den toteuttamiseen tarvitaan mitä mo- ninaisimpia tekniikoita. Tämän alan kirjallisuuden nimeksi sopisi ”how-to- ismi”. Miten oppia tekemään sitä tai tätä, ennen kaikkea – miten saan omakseni sen, mistä vain haaveilen. Nämä haaveet voivat koskea myös ju- malakuvaamme tai hengellistä elä- määmme.
Yhtä vähän kannustan pelkkien kyl- mien realiteettien varassa elämiseen. En myöskään innosta hengelliseen huippu-urheiluun. Hengissä pysymi-
sen taistelu on kaukana huippu-urhei- lusta. Olemme saattaneet harjoitella opiskeluaikana pikalukutekniikoita. Nämä tekniikat toimivat uuden omak- sumisessa, mutta soveltuvat kovin huonosti Raamatun lukemiseen sil- loin, kun olemme etsimässä sieltä sa- naa, joka voisi koskettaa kuihtuvaa, nälkiintynyttä sisintämme.
Useimpien kohdalla kyse ei kuiten- kaan ole kirjaimellisesti ottaen hengel- lisestä elämästä tai kuolemasta, vaan näiden ääripäiden keskinäisestä suh- teesta ja jännitteestä, välimaastosta, voisiko sanoa monenlaisista hengelli- sistä ”läheltä piti” -tilanteista. Yksin jääminen on jokaiselle vaarallista, ja yhtä vaarallista on jäädä yhteisön verk- koon. Vaarallista on lähteä ja vaarallis- ta on jäädä, niin kuin jo pyhä Xxxxxxxx tuli sanoneeksi.
Kaipaus ja kutsumus matkalle
Toisaalta, parhaimmillaan tuulen vi- riäminen on kuin tanssiin kutsu. Tun- nussävelmämme sanat puhuvat mat- kan teosta ja vailla olemisesta, varmas- ti myös kaipauksesta: ne ovat vastalau- se yksinjäämiselle, ne kyseenalaistavat riippumattomuuden ihanteena.
”Vem kan segla förutan vind?” Lau- lu nivoo yhteen vapauden ja kaipauk- sen. Mutta mihin olemme matkalla? Meille on pokattu tai niiattu, pyydetty mukaan. Hyväksyessämme aikanaan kutsun sanoimme suostuessamme Hengen tuulelle: ”Vie sie, mie viki- sen.” Meitä on kutsuttu ja kutsutaan elämämme jokaisena päivänä, vielä eläkkeellekin jäätyämme, hengitys- koneessa ollessamme tai rollaattorin varassa liikkuessamme. Tai – emme ehkä halunneet lainkaan siihen työ- hön, jota nyt teemme. Siitä huolimatta
itse kutsua ei voi mitätöidä.
Voimme kuulostella kukin tykö- nämme sitä, millainen syke elämäs- sämme on ollut viime aikoina ja mitä se on tänään ja tässä? Apostolien teko- jen lopussa Xxxxxxx kertoo merimat- kastaan itäisellä Välimerellä. Hänen piti päästä Italiaan. Matka kulki Kyp- roksen ja Kreetan kautta. Kuvaus on niin elävää, että meidän on helppoa nähdä alus tuulten ja karikoiden ar- moilla. Tuulen suunnan ja voiman ta- kia Paavali näki aiheelliseksi varoittaa kaikkia aluksella olevia: ”Miehet, mi- nä tiedän, että purjehduksestamme tu- lee työläs ja vaarallinen. Siinä ei ole vaarassa vain lasti ja laiva, vaan myös oma henkemme.” (Apt. 27:10)
Kun meistä tuntuu siltä, että meillä menee lujaa, se ei silti välttämättä ole merkki siitä, että olemme todellakin liikkeellä. Kysymme siis aiheellisesti: mikä meidät oikeastaan saa liikkeelle? Tunnetason myrskytuulet tulevat ja menevät, mutta ne eivät käy vastauk- sesta: ”Vem kan segla förutan vind?”
Tuulen tarkkailua
Olemme nyt kerjäläisiä purjehtimassa. Etsimme sanaa, joka tekee eläväksi. Joskus tiedämme mitä etsiä, joskus elämämme on täynnä latauksia ja sy- kettä, joskus taas kuivaa ja hämärää; voimat kateissa, lähellä jonkinasteinen masennus, näköala kadoksissa, olem- me hukassa.
Purjehtijan on tarkattava tuulta. Pläkä hengellisessä merkityksessä on tunnottomuutta. Xxxxxxxx Xxxxxx pu- huu käyttäen ilmaisua desolaatio. Muistamme kenties englannin sanan consolation, lohdutus. Desolaatio on sen vastakohta, mutta suomen suora vastine lohduttomuus ei riitä kuvaa-
maan desolaatiolle ominaista sisäistä elottomuutta. Paras käännös saattaisi olla nettiosoite www.evvk. Jokainen työpäivä viikosta ja kuukaudesta toi- seen on samanlaista ”ei-mittään”. Xx- xxxxxx Xxxxxxxxxxx käyttää siitä hy- vin osuvaa ilmaisua: kamennotsustvo, kivitunto.
XXXXX XXXXXXXXXX/KUVAKOTIMAA
Useimpien kohdalla lienee totta, et- tä yhteisenä nimittäjänä hengelliseen pläkään joutuneille on pysähtyminen: olen valmis ja maailmani on valmis. Suodatan ulkoa päin tulevat virikkeet elämänkokemukseni siivilän läpi ja kelpuutan enimmäkseen ne, jotka vahvistavat varmana pitämääni tul- kintaa Jumalasta, elämästä, ihmisestä ja itsestäni. Äärimmilleen vietynä tä- mä periaate saa minut sanomaan jossa- kin tilanteessa: ”Olen ollut tämmöinen koko ikäni.” Tämä vaara kasvaa sa- massa tahdissa vuosien kertymisen kanssa.
Purjehtijan on tarkattava tuulta. Pläkä hengellisessä merkityksessä on tunnottomuut- ta.
Kun hengen tuuli, kipinä ja into ei- vät enää vie eteenpäin, alamme etsiä korvaavia energiamuotoja ja voiman- lähteitä. Käy niin, että näköpiiriin il- mestyy yhä enemmän nopeaa toimin- taa vaativia asioita. Huomiomme kiin- nittyy siihen, mille voimme jotakin ja peittää näkyvistä sen, mille emme mahda mitään.
Mitä tehdä, kun mikään ei tunnu miltään? Ainoa tietämäni mahdolli- suus on se, että syystä tai toisesta elä- män kehä rikkoutuu.
”Tuuli työntää kulkijaa,” laulaa Xxxxxx Xxxxxx. Siinä on korvissani hiu- kan sama karu kaiku kuin silloin, kun kirkon työntekijä kertoo olevansa mo- nissa liemissä keitetty. Olen karahta- nut kiville, vaikka merikortin mukaan vettä piti olla alla yli viisi metriä. Tak- keja tarvitaan, suojan – ja minkä vuoksi? Jottei lämpö karkaisi.
Sisäinen kylmeneminen tulkitaan sivullisten silmin usein psykologisin sanankääntein: masennusta, uupu- musta, unilääkkeitä, elämänvaihekrii- sejä tai muita ahtaita paikkoja. Sekä omien että monesti myös toisten tul-
kintojen seurauksena työntekijä ha- keutuu työnohjaukseen. Työnohjauk- sessa käsitellään pääasiassa työhön liit- tyvää kokemusta. Työnohjaajan tai- doista riippuen saatetaan viivähtää hetki yksityisemmällä alueella ja työs- tetään ehkä ammatillista kehityskul- kua tai työyhteisön ilmapiiriä vaihe vaiheelta läpi. Tiedon ja ymmärryksen määrä kasvaa, mutta myös nenäliinaa tarvitaan. Jos yritämme löytää kipinän kyselemällä tietoomme luottaen sitä, mitä varten meidät on luotu, se auttaa meitä yhtä paljon kuin Xxxxxx Xxx- deggerin lausahdus auttaa uimataidon omaksumisessa: ”Ajattelemalla uimis- ta oppii ajattelemaan uimista.”
Xxxxxxx Xxxxxx kanssa ei voi neu- votella toisin kuin asiakkaan tai työn- ohjaajan kanssa. Jumalan lapsesta tu- lee kirkon työntekijä. Miten ihmeessä siinä niin pääsee käymään? Jotakin ää- rimmäisen arvokasta ja alkuperäistä luiskahtaa käsistä.
Inhimillinen kontakti, yhteys ja rakkaus
Hengellinen hengissä pysyminen on
yhteyden pitämistä ystävään. Yhtey- den pitäminen on osaltaan meistä kiin- ni: tiedämme sen silloin, kun väsymys painaa tai on sattunut jotain erityistä. Muuan afrikkalainen kuvasi jumala- suhteen elvyttämistä ystävien tapaami- sena todella hellyttävästi: ensin on pit- kä, afrikkalaisen perinpohjainen kät- teleminen ja tarkka, kaiken tutkiva katsekontakti, ja sen jälkeen paljon lämmintä naurua.
Xxxxxxx Xxxxxxxx, irlantilainen je- suiitta ja teologi viime vuosisadan al- kupuolelta, kirjoittaa: ”Uskonnollinen kokemus on pohjimmiltaan ehdoton- ta ja rajaamatonta rakastamista. Mei- dän on vain saatava selville mitä rakas- tamme.” Ja toinen jesuiitta Xxxxxxx Xxxxxxxx, hänkin irlantilainen, jatkaa: ”Se tarkoittaa sitä, että uskonnollises- ta mietiskelystä tekee uskonnollisen rakkauden ulottuvuus.”
Rakkaus tekee mietiskelystä uskon- nollisen, sanovat nämä katolilaiset vel- jemme. Näin avara käsitys rakkaudes- ta saattaa tuntua vieraalta tai suoras- taan epäaidolta. Yllämmekö edes puo- liksi sille tasolle vai alitammeko riman
sieltä, missä se on ylimmillään?
Monet pysähtyvät aamutoimissaan kuuntelemaan aamuhartautta radios- ta, toiset lukaisevat Päivän Tunnussa- nan tai Sanan Ajasta päivälle annetun raamatunkohdan. Yhteyden pitämi- nen on tärkeää. Välineellinen yhteys – yhteys radion, painetun sanan tai ku- varuudun kautta on eri asia kuin kris- tittyjen yhteys, mutta tietysti parempi kuin ei mitään.
Kirkossamme käytetään usein ja monissa yhteyksissä sanaa sitoutumi- nen. Sitä käytetään niin seurakunnan jäsenistä kuin työntekijöistä. Voi olla, että sitoutuminen luo myös teidän mielessänne enimmäkseen kielteisiä mielikuvia: velvoittavia, ehkä alista- via. Toivoisin sen rinnalla käytettävän kahta muuta verbiä, jotka eivät paino- ta niinkään yhteyden normatiivista ulottuvuutta: lupautua ja suostua. Kun meitä on kutsuttu, mihin olemme lu- pautuneet? Mitä tulimme luvanneek- si? Mihin olemme silloin suostuneet?
Lepopäivä on tulkittu kirkossa mel- ko laajalti vapaapäiväksi. Kun ensim- mäisessä työpaikassani työhöni kuului tavata paperityöläisiä, joku heistä heit- ti haasteen: papillahan on kuusi päivää vapaata viikossa ja seitsemäs lepopäi- vä. Lepopäivän kunnioitus kuihtuu ja päivät muuttuvat saman makuisiksi.
Isä meidän
Xxxxxx sanoi, ettei Isä meidän -ruko- usta kyetä lausumaan ajatuksen har- haantumatta. Hän väitti, että jossakin rukouksen vaiheessa mieleen pulpah- taa hankkimamme uusi hevonen ja sa- massa herää kysymys, millaisen satu- lan me uudelle hepalle hankimme. Ehkä me emme juuri nyt pohdi hevos- asioita, mutta silti meillä jokaisella on omat satulahaaveemme. Tuttu rukous on hyvä peili, josta näkyy rukoilijan il- me.
Ortodoksisessa liturgiassa Isä mei- dän -rukous tulee vastaan ehtoolliselle valmistauduttaessa. Pappi tai diakoni
kehottaa kirkossa olevia liittymään tuttuun rukoukseen sanomalla: ”Ja tee, Herra, meidät kelvollisiksi, että uskalluksella rohkenisimme avuksi huutaa sinua, taivaallista Jumalaa, Isää ja lausua.”
Kelvolliseksi tuleminen, mitä se on? Milloin olemme oikeutettuja rukoile- maan Herran rukousta?
Sana ”kelvollinen” juontuu Bysan- tin sanaan ”aksios”, joka käännetään tavallisesti sanalla ”arvollinen”. Kun vastaavasti oman kirkkomme messus- sa tulee ehtoollisrukousten aika ja lii- tymme pyhiä salaisuuksia viettävien joukkoon, me vastaamme rukouske- hotukseen ”Kiittäkäämme Herraa, Ju- malaamme” sanoilla: ”Niin on oikein ja arvollista.”
Mekaaninen rukous on minulle vies- ti siitä, ettei rukoilija jaksa enää uskoa siihen, mitä hän sanoo. Työntekijä sa- noo: ”Rukoilkaamme” ja alkaa lukea tai rukoilla omin sanoin niin nopeasti ja konemaisesti, että kokemus ruko- uksesta levollisena Jumalan edessä vii- pymisenä katoaa. Sana ”aksios” kään- tyy muotoon ”askios”, suomeksi ”has- su”. Xxxxxxxxxx on silloin Kristuksen tähden houkan puhetta hänelle, jonka todellisuus ja xxxxxx epäilyttävät.
Väsymys
Xxxx kuvannut tähän mennessä erilai- sia hengellisen riutumisen vaiheita ja mahdollisuuksia. Nyt puhun sen lähes
XXXXX XXXXXXXXX/KUVAKOTIMAA
Xxxxx Xxxxx
äärimmäisestä muodosta: seuraava vaihe matkalla kohti täydellistä sisäis- tä autiutta on syvä väsymys. Xxxxxxx kohtaan syvästi väsyneen ihmisen?
Silloin, kun syntyy vaikutelma, ettei hänen sisimmässään ole tilaa kenelle- kään muulle kuin hänelle itselleen. Mielestäni tämä on syvimmiltään il- maus hengellisestä burnoutista, depri- vaation, nälkiintymisen ja varjoon kääntymisen tilasta. Sivulliset sanovat hänen tilannettaan arvioidessaan: ”Muita hän on kyllä auttanut. Autta- koon nyt itseään.”
Xxxxxx Xxxxxxxx antaa hengelliselle elossa pysymisen kysymykselle todel- lista syvyyttä. Jumala antaa kasvun ja sama kasvu näyttää johtavan umpiku- jaan – jotta uusi pääsee näkyviin. Olemme helposti puhumassa nollakas- vun puolesta, mutta suostummeko sii- hen, että se koskisi myös itseämme?
Lutherilla on mielenkiintoinen ter- mi, opus alienum Dei, Jumalan vieras työ. Jumalan oikea käsi ohjailee kan- sojen elämää ja varjelee myös meidän elämäämme. Oikea käsi hallitsee ja saa aikaan hyvää, vasen käsi vie umpiku- jaan, yöhön ja kuolemaan. Aivan kuin Jumalan kädet olisivat eri paria.
Hengellinen elossa pysyminen on uudelleen palaamista alkuun, saa- maamme kutsuun. Xxxxxxxxx Xxxxx- xxxxxx sanoin ”me kuljemme alusta al- kuun, kun aloitamme kaiken yhä uu- delleen”. Meitä on nimittäin puhutel- tu ja meiltä odotetaan myös vastausta. Jumalan ja ihmisen suhde on luonteel- taan sellainen, että Jumala puhuu ja odottaa ihmisen vastaavan.
Unelmat ja elämä
Jumala kutsuu jokaista elämään. Kir- kon virkaan tuleva saa erityisen kut- sun paitsi seurakunnalta myös Juma- lalta. Tämä kutsu poikkeaa siitä kut- susta, joka koskee jokaista kristittyä. Siinä on toisella tavalla henkilökohtai- nen sävy. Huomaamme sen luultavas- ti viimeistään silloin, kun kädessämme
on Raamattu. Katseletko sitä tavalli- sesti työkalunasi vai uskonelämäsi läh- teenä?
Sinun ja minun on siis kysyttävä toi- sella tavoin: uskallanko etsiä sitä elä- misen tapaa, jossa aavistan elämän täy- teyden toteutuvan niissä rajoissa, jotka minulle on annettu? Silloin on kyse toisenlaisesta ajattelemisen muodosta. Sitä edustakoon Xxxx-Xxxxx Xxxxxxxxx hahmotelma elämänmittaisista tavoit- teista: ”Unelmat toteutuvat, eivät suunnitelmat. Mutta säilyäkseen hen- gissä niiden on oltava sitä, mitä ne oli- vat alussa: rukouksen liekki.”
Puhuva ja vaikeneva Jumala
Kristillisessä traditiossa on kaksi toi- siinsa suhteessa olevaa polkua hengel- lisellä matkalla.
Haurastuvien ihmissuhteiden varas- sa elävinä monet kaipaavat puhuvaa Jumalaa, via positivaa. Kun Jumala vastaa, kaipaava jää jälleen oman van- han jumalakuvansa varaan. Kun Ju- mala ei vastaa, moni jää tyhjän päälle. Jumalan kaipuun ja rukouksessa koettujen hyvien tuntemusten välillä on ero. Voin tuntea rukouselämässäni lohduttomuuteni ja riittämättömyyte- ni, ja säilyttää silti kaipuuni Jumalaan. Xxxxxx autiuden kokemus saa etsimään psykologista apua. Xxxxxxxxxx ero on kuitenkin siinä, että hengellisessä au- tiudessa tunnemme syvimmältään ole-
vamme Jumalan rakkautta vailla.
Via negativaa kutsutaan myös pime- äksi poluksi. Kristilliset mystikot sa- novat, että pimeyden kokemus voi ol- la siunaus valepuvussa. Jumalan vaike- nemista tai hengellisen pimeyden jak- soa ei pidä tulkita Jumalan poissaolok- si.
Neljätoista lohdutuksen aihetta
Xxxxxx kirjoitti myös kirjasen nimeltään ”Neljätoista lohdutuksen aihetta työtä- tekeville ja raskautetuille”. Mitä ovat ne neljätoista lohdutuksen aihetta?
Ensimmäinen lohdutuksen aihe on paha meissä. Lohduttava ulottuvuus on siinä, että ”ihminen menehtyisi, jos hän joutuisi näkemään hätänsä syvim- mät kuilut”. Xxxxxx näkee psyykkiset puolustusmekanismimme Jumalan lahjana: sen, ettemme tunne alitajun- taamme sen tuhoavimmilta puolilta ja että olemme tottuneet ymmärtämään itseämme tavalla, joka on läheistä su- kua piittaamattomuudelle.
Toisena lohduttavana kuvana Lut- her ryhtyy kuvailemaan pahaa edes- sämme. Hän ottaa puheeksi pelon ja käyttää perusteluna yleisenä pidettyä sananlaskua: ”Mikään ikäkausi ei ole varma syyhyltä.” Sairauksien ja onnet- tomuuksien luoman epävarmuuden jälkeen hän viittaa pahan valtaan sosi- aalisella tasolla: sen tunto lisääntyy si- tä enemmän kuta korkeampaan ja suuriarvoisempaan säätyyn me kuu- lumme, koska meidän silloin täytyy jo- ka hetki pelätä köyhyyttä, häpeää ja kaikenlaista meitä alentavaa.”
Xxxxxxxx näkökulma palautti xxx- xxxxx toisen Xxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxxxxx ajatukset auttamistyön taustalla olevis- ta voimista. Että auttajan varjo olisi myös oman kuoleman pelkoa, sitä täy- tyy pohtia enemmän, muttei tänään. Kysymys hyvästä pelosta jäi itämään.
Kolmantena lohdutuksen aiheena on paha takanamme. Xxxxxx xxxxx, kuka on meistä aina öisin nukkues- samme huolehtinut, kuka suojellut töissämme, huveissamme ja askareis- samme?
Arvaatte jo seuraavan lohdutuksen aiheen, pahan alapuolellamme. Siinä on helvetin esimakujen kuvittelua ja kehotusta mielenmuutokseen.
Viidentenä tulee näkyviin paha va- semmalla puolellamme. Se tarkoittaa vastustajia ja pahoja ihmisiä. Kuuden- tena ovat Jumalan antamat koettele- mukset ja viimeisenä, seitsemäntenä pahana paha yläpuolellamme eli Kris- tuksen kärsimys.
Sen jälkeen tulee seitsemän hyvää täsmälleen samassa järjestyksessä: ter-
veys, järki, tieto, taito, valppaus, viisa- us. Ihmiskuvan avartamisen kannalta on uutta kiittää siitä, että ”monien ja suurten hyvyyksien joukkoon toisi- naan sekoittuu vähän karvauttakin ja vastahakoisuutta”. Xxxxxxxx kuvauk- sen rinnalle sopii Xxxxxxx xx Xxxxxx näkemys siitä, mikä tekee ihmisestä onnellisen – eivät myönteiset koke- mukset, vaan ne, jotka opastavat mei- tä vapautumaan kahleistamme.
Ystävä
Kuka oikeastaan on minun ystäväni? Sopivatko ystävyyden kuvaan nämä Kristiina Stumbelenilaisen sanat:
”Se siis, mitä minä rakastan sinussa, on Jumalaa ja Jumalan lahjoja; mutta myös sinua ja sinun hyveellisiä tekoja- si minä rakastan Jumalassa. Kun Ju- mala molemmissa tapauksissa on syy- nä minun kiintymykseeni, en rakasta- essani voi erottaa Jumalaa sinusta, sa- moin kuin ajatuksessani ja tunteissani en voi erottaa sinua Jumalasta. Minä tunnen sinun olevan niin yhdistetyn Jumalaan minun sydämessäni, että harvoin, tuskin milloinkaan tapahtuu, että muistan sinua ajattelematta har- taasti Jumalaa; ja tuskin milloinkaan ajattelen Jumalaa ilman, että sinun su- loinen muistosi astuu eteeni. Sinä olet siis heräte etsimään Jumalaa, oikotie löytämään Hänet, kehoitin säilyttä- mään Hänet ja lohdutus nauttimaan Hänestä.”
Rakkaus saattaa jatkua jatkumis- taan, mutta ”meidän on vain saatava selville mitä rakastamme”. Elossa py- symisessä on siis kyse siitä, että suos- tumme Jumalan jatkuvan luomisen ta- pahtumapaikaksi, olemaan vasaran ja alasimen välissä. Toistan itseäni: emme ole alussa emmekä lopussa, vaan työn alla.
Kirjoisus on lyhennelmä Xxxxx Xxxxxx Diakoniasyönsekijöiben päivillä Lap- peenrannassa 3.9.2007 pisämässä puhees- sa.
Hiljainen tieto – Millaista se on kirkon töissä?
XXXXX XXXXXXX
DIAKONI, YTM, JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISEURAKUNTA
M
Xxxxx Xxxxxxx tekee väitöskir- jatutkimustaan hiljaisesta tie- dosta. Hän pohtii olisiko hiljai- sesta tiedosta iloa ja apua omaan työhön jo työuran alku- metreillä?
UISTAN VIeLÄ elävästi sen hetken, kun aloitin reilu vuosi sitten työni Jyväskylän kaupunkiseurakunnassa nä-
kövammaisten ja huonokuuloisten eri- tyisdiakoniatyöntekijänä. Xxxxxx oli viisi vuotta yleistä diakoniatyötä. Uu- dessa työssäni minulla olisi loistava mahdollisuus erikoistua näkövam- maisten ja huonokuuloisten seurakun- nan omaksi työntekijäksi. Kunnioitet- tava edeltäjäni oli tehnyt mittavan, noin 30 vuotta kestäneen uran virassa, jossa olin aloittamassa.
Kun astuin uuteen työhuoneeseeni, tuijotin valtavia kansioita, kirjoja ja papereita tursuavaa kirjahyllyä. Siinä se oli, vai oliko? Kaikki se tieto, jonka edeltäjäni oli tiennyt tulevasta työstä- ni. Ajattelin, voi kuinka ja millä kei- noilla saisin kaiken työhön liittyvän tiedon siirrettyä edeltäjältäni itselleni! Tähän kysymykseen en löytänyt siltä istumalta vastausta. Löysin kuitenkin vastauksen jo pitkään mieltäni askar- ruttaneeseen kysymykseen: mistä ih- meen aiheesta voisin tehdä jatko-opin- toihini liittyvän psykologian väitöskir- jan.
Diakoniatyöntekijöiden neuvottelu- päivillä syyskuisessa Lappeenrannassa
pääsimmekin pienellä diakoniatyönte- kijöiden joukolla käsittelemään aihet- ta hiljaisen tiedon kanavassa.
Psykologian väitöskirjani, jonka te- konimenä on ”Ikääntyneiden dia- koniatyöntekijöiden ja pappien koke- muksellinen näkökulma hiljaisen tie- don siirrettävyydestä ja siirrettävyyden merkityksestä”, oli jo päässyt yön pi- meiden tuntien siivittämänä analyysi- vaiheeseen. Väitöskirjatutkimus toimi kanavan rakennetta määrittävänä run- kona. Aiheesta käytiin keskustelua ja aiheeseen liittyen esitettiin näytelmiä, joutuivatpa osallistujat kuuntelemaan allekirjoittaneen teoriapitoista luento- akin hiljaisesta tiedosta diakoniatyös- sä.
Teorioita hiljaisesta tiedosta
Xxxxxxxxx tiedon käsite on Xxxxxxx Xx- xxxxxx 1940-luvulla alkaneen ja 1970-
Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan ihmisen omaamaa tietoa, jonka vaikutus näkyy hänen toiminnas- saan, mutta jonka vaikutusta ja sisältöä ihminen ei pysty yksiselitteisesti kuvaamaan.
luvulle asti kestäneen teoreettisen ke- hitystyön tulos. Hiljaisella tiedolla tar- koitetaan ihmisen omaamaa tietoa, jonka vaikutus näkyy hänen toimin- nassaan, mutta jonka vaikutusta ja si- sältöä ihminen ei pysty yksiselitteisesti kuvaamaan.
Xxxxxxxx (1962, 1966) teorian pää- ajatus on, että ihminen tietää enem- män kuin pystyy kertomaan. Hänen mukaansa valtaosa ihmisen tiedosta on persoonallista tietoa, joten asioista tie- detään kontekstista riippumatta hen- kilökohtaisella tavalla. Polanyi kiistää eksplisiittisen eli käsitteellisen tiedon merkityksen, koska hänen mukaansa kaikki tieto perustuu hiljaiseen tie- toon. Xxxxxxxx mukaan hiljainen tieto on suurimmalta osin tiedostamatonta ja tiiviisti sidoksissa eksplisiittiseen tie- toon. Näin ollen hiljaista tietoa ei ole mahdollista koskaan täysin muuttaa käsitteelliseen ja tiedostettavaan muo- toon.
Myös toisenlaisia näkemyksiä hiljai- sen tiedon siirrettävyydestä on löydet- tävissä. Esimerkiksi Nonakan ja Ta- keuchin (1995) mukaan hiljainen tieto on toistaiseksi artikuloimatonta tietoa, joka on mahdollista kuitenkin muut- taa jaettavaan ja lopulta eksplisiitti- seen muotoon. Nonakan ja Xxxxxxxxx teorian perusajatuksena on tiedon muuntamisen prosessi hiljaisen tiedon ja käsitteellisen tiedon välillä. Teorian lähtökohtana on ajatus siitä, että hiljai- nen ja eksplisiittinen tieto ovat erotet- tavissa toisistaan. Tiedon muunnos- prosessi on luonteeltaan sosiaalinen, eli se tapahtuu yksilöiden välillä. Omassa tutkimuksessani tarkastelen diakonia- työntekijöiden ja pappien kokemuksi- en eroja siitä, voiko heidän mukaansa
XXXX XXXXXXX
Xxxxx Xxxxxxx tutkii, voidaanko hiljaista tietoa siirtää.
hiljaista tietoa siirtää ja mitä merkitys- tä heidän mielestään tiedon siirtämi- sellä voisi olla.
Voiko hiljaista tietoa siirtää?
Keräsin tutkimuksessa käyttämäni tutkimusaineiston eri seurakunnista Lapuan hiippakunnan alueelta. Toi- min aineiston hankinnassa yhteistyös- sä Lapuan hiippakunnan kanssa. Pyy- sin satunnaista luetteloa yli 55-vuoti- aista ikääntyneistä diakoniatyönteki- jöistä ja papeista. Tutkimusaineistok- seni valitsin 22 teemahaastattelua, jot- ka tehtiin talvella 2006 - 2007. Aineis- to oli jakautunut siten, että puolet haastateltavista oli diakoniatyönteki- jöitä ja puolet pappeja. Keräsin aineis- toni puolistrukturoidulla teemahaas- tattelulla eli kysymysten teema-alueet
olivat tiedossa, mutta niiden tarkka järjestys puuttui. Transkriboinnin eli haastattelemani aineiston nauhurilta sanatarkaksi tekstiksi muuntamisen teetätin ulkopuolisella henkilöllä.
Analyysimenetelmänä tässä laadul- lisessa tutkimuksessa käytän xxxxxxx- xxxx Xxxxxxxxx (1995) fenomenologisen psykologian analyysimenetelmän laa- jennusta. Perttula kutsuu menetel- määnsä deskriptioon pyrkiväksi em- piirisen hermeneuttisen psykologian metodiksi. (Perttula, Haataja & Kaut- to 2001) Metodi koostuu kahdesta pää- vaiheesta, joissa molemmissa on seitse- män alavaihetta. Perttula on muotoil- lut fenomenologis-psykologista meto- dia niin, että kokemusten yksilösidon- naisuus säilyy mahdollisimman pit- kään myös yleisen analyysin edetessä. Keskeiseksi tutkimusotteessa nousee
deskriptio, eli tutkittavan antaman kuvauksen mahdollisimman suuri vas- taavuus hänen alkuperäisen koke- muksensa kanssa. (Perttula, 1995) Analyysimenetelmän avulla laadullis- ta, tekstimuotoon muunnettua aineis- toa voidaan analysoida niin systemaat- tisesti, että se täyttää tutkimuksen tie- teellisyydelle asetetut vaatimukset.
Oma analyysini on tällä hetkellä puolessa välissä. Innostusta tutkimi- seen riittää, Xxxxx kiva tietää, miten kollegat lopulta ajattelevat: voiko hil- jaista tietoa siirtää? Ehkä minäkin ja kaltaiseni voisimme saada siitä tiedos- ta iloa ja apua omaan työhön jo työ- uran alkumetreillä. Myös diakonia- työntekijät neuvottelupäivillä kannus- tivat minua ja lupasivat jopa diakonia hengen mukaisesti kantaa minua tässä asiassa. Että tutkimus etenisi.
XXXXX J. J. SIRKKA
Vuoden diakoniatyöntekijä on Xxxxx Xxxxxxx
XXXX XXXXXXXXXX JÄRJESTöSIHTEERI, DIAKONIA- TYöNTEKIJöIDEN LIITTO
Diakoniatyöntekijöiden Liiton hallitus valitsi vuoden 2007 diakoniatyöntekijäksi xxxxx Xxxxxxxx, Lahden Launeen seurakunnan johtavan dia- koniatyöntekijän.
Xxxxxxx on työtovereidensa keskuu- dessa pidetty ja yhteistyökykyinen lä- hiesimies ja työtoveri. Hänessä henki- löityvät diakoniatyön jatkuva uudel- leen arviointi ja kehittäminen sekä hy- vien lähiesimiesten merkitys seura- kunnan työn hoitamiselle. Valinnalla liitto haluaa korostaa tarkoituksenmu- kaista työnjakoa seurakunnan työn hyvän hoitamisen edellytyksenä sekä diakoniatyön koulutuksen omaavien lähiesimiesten merkitystä seurakun- tien diakoniatyölle.
Xxxxx Xxxxxxx (s. 1961) valmistui dia-
ollut kiinteästi mukana diakonian valtakunnalli- sen asiakasohjelman suun- nittelutyössä.
Xxxxxxx on alaisilleen kannustava lähiesimies, joka tukee heitä työn ke- hittämisessä ja resurssien mukaisessa rajaamisessa. Tavoitteena on työssä jak- saminen ja työnilon säilyt- täminen. Xxxxxxx pitää tärkeänä tiimityötä, joka hänen mielestään on enemmän kuin osiensa summa. Kertomansa mu- kaan hänellä on ollut ilo työskennellä työtoverei- den kanssa, jotka ovat oi- valtaneet tämän. Pienestä voi tulla merkittävää ja vitsistäkin syntyä hyviä ja toteuttamiskelpoisia ideoi- ta; yhdellä jäsenellä on haave, toisella realiteetit, kolmannella taito toteut-
Xxxxx Xxxxxxx on kannustava lähiesimies, joka arvostaa tiimityötä.
konissaksi 1984 ja terveydenhoitajaksi (AMK) 1996. Hänellä on pitkä koke- mus seurakuntadiakoniasta, vuodesta 1985 alkaen Launeen seurakunnassa. Ammattitaitoaan hän on kehittänyt työnsä ohessa myös työalajohtamisen ja kirkon sielunhoidon erityiskoulu- tuksissa.
Työssään Linkola on aktiivisesti ke- hittänyt seurakuntadiakonian hallin- toa, lähiesimiestyötä ja työyhteisön hy- vinvointia. Strategia- ja suunnittelu- prosessien kehittämisessä hän on ollut mukana sekä omassa seurakunnassaan että seurakuntayhtymän diakonia- ja yhteiskuntatyössä. Hän on myös aktii- visesti kehittänyt tietotekniikan käyt- tömahdollisuuksia diakoniatyössä ja
taa ja neljännellä organisoinnin taito. Yhdessä tekeminen kannustaa sekä tuo iloa ja innovaatioita työhön.
Edellytyksenä tiimin yhteistyölle hän pitää yhteistä päämäärää, johon koko tiimi on sitoutunut. Perustehtä- vän esillä pitäminen, konkreettiset re- sursseihin suhteutetut tavoitteet ja sel- keä työnjako työtekijöiden kesken ovat arjen työssä olennaisia. Tiimi voi myös yhdessä oppia virheistä ja toi- saalta jakaa onnistumisen kokemuk- set.
Xxxx roolinsa tiimin johtajana Xxx- kola näkee palvelutehtävänä. Lähiesi- miehen haasteena on luoda puitteet, joissa jokainen työntekijä voi tehdä työnsä olennaiseen keskittyen – seura-
kuntalaisten hyväksi ja heidän kans- saan. Toimiva lähiesimiesjärjestelmä tehostaa työn tekemistä, ja siitä hyöty- vät niin työntekijät kuin seurakunta- laisetkin. Hän korostaa myös, ettei yk- sikään tiimi seurakunnassa voi, eikä sen kannata, elää vain omaa elämään- sä. Yhteistyö eri työalojen kesken on järkevää resurssien käyttöä, eikä jo- kaisen tarvitse järjestää kaikkea itse.
Linkolan työskentelyyn kuuluu edel- leen myös diakonian perustyötä. Hän pitää siitä ja haluaa työskennellä lähel- lä tämän päivän ihmisten elämää sekä asioita, jotka ovat diakoniatyön ytimes- sä. Säilyttämällä tuntuman käytäntöön hän pyrkii kehittämään diakoniatyötä ajanmukaiseen suuntaan.
Koulutuspolut – kirkon henkilöstökoulutuksen visio
XXXXXX XXXXXXXXXX DIAKONIAKOULUTUKSEN TYö- ALASIHTEERI, KIRKKOHALLITUS XXXXX XXXXXX
VARAREHTORI, DIAKONIA-AM- MATTIKORKEAKOULU
K
Alkusysäyksen koulutuspolku- jen luomiseen muille kirkon työntekijöille kuin papeille an- toi vuonna 2005 laadittu Kir- kon koulutuskeskuksen strate- gia vuosille 2006 - 2010. Tässä strategiassa muodostettiin ne tavoitteet, joiden puitteissa kir- kon henkilöstökoulutusta tulee tulevaisuudessa rakentaa.
OULUTUSAJATTeLUN
osaamisen keskiössä ovat työ- yhteisön ja työntekijän koulu- tukselliset tarpeet. Koulutuspo-
lut ovat suunnittelu- ja kehittämisvai- heessa, joten suunnitelmat ja koulu- tusosioiden nimet voivat vielä muut- tua. Koulutuspolun koulutukset poh- jaavat ydinosaamiskuvauksiin.
Työ ydinosaamiskuvausten luomi- seksi käynnistyi vuonna 2002. Tällä hetkellä ovat käytössä kasvatuksen ja diakonian ammattien kuvaukset sekä kanttorien tehtäväkuvaus, pappien tehtäväkuvaus on valmistumassa. Am- matillinen ydinosaaminen on osaamis- ta, josta tunnistaa ammattikunnan edustajan. Ydinosaamiskuvaus on yleiskuvaus ammatillisesta osaamises- ta. Sen lisäksi jokaiseen ammattityö- hön liittyy hyvin paljon erityisosaamis- ta. Sitä syntyy, kun työuran aikana eri- koistutaan johonkin työalueeseen ja syvennetään siinä omaa osaamista.
Taustalla yhteiskunnan muutokset Koulutuspolkutyöskentelyn taustalla ovat yhteiskunnassa tapahtuneet muu- tokset. Seurakuntien rakenteet muut- tuvat rajusti tulevaisuudessa. Kuntara- kennemuutoksien lisääntyessä seura- kuntien määrä tulee jatkuvasti vähe- nemään. Työntekijöiden tehtäväkuvat voivat muuttua näissä muutoksissa, ja se lisää koulutustarvetta. Ennakoita- vissa on myös työntekijöiden toimen- kuvien laaja-alaistuminen. Suurissa yksiköissä tehtäväkuvat voivat olla myös hyvin spesialisoituneita.
Rakenteelliset ja taloudelliset muu- tokset ovat vaikuttamassa siihen, että työntekijöiden kokonaismäärä tulee pikemmin vähenemään kuin lisäänty- mään tulevina vuosina.
Suomessa elää Euroopan nopeim- min ikääntyvä väestö. Tämä väestöra- kenteellinen muutos koskee myös kir- kon henkilöstöä.
Työntekijöiden ikääntyminen ja vaihtuminen tulee olemaan seuraavien 15 vuoden aikana suuri haaste seura- kunnille. Nykyisin lastenohjaajien ja pappien ikärakenne on vahvasti pai- nottunut yli viisikymppisiin. Nuoriso- nohjaajien ja diakoniatyöntekijöiden ikäjakauma on tasapainoisempi ver- rattuna edellä mainittuihin ryhmiin. Suomalaisten uskonnollisuus on myös muuttanut muotoaan ja vaikuttanut kirkosta eroamiseen. Myös monikult- tuurisen ja -uskonnollisen väestön li- sääntyminen on ollut vaikuttamassa seurakuntien jäsenmäärien vähenemi- seen.
Kaikki edellä mainitut tekijät ovat vaikuttamassa seurakuntien talou- teen.
Koulutuksellisia haasteita
Monet kirkon työntekijöistä saavat ammatillisen koulutuksen, joka takaa heille myös kelpoisuuden kirkon ulko- puolisiin työtehtäviin. Xxxxxx joutuu tulevaisuudessa kilpailemaan kirkon työhön koulutetuista työntekijöistä, sillä yhteiskunnan toimijat ovat erit- täin kiinnostuneita näistä kaksoiskel- poisuuden omaavista työntekijöistä.
Koulutuksellisia haasteita luo myös se, että työhön tulevien koulutuksesta valmistuvien kohdalla voidaan nähdä suuri muutos seurakuntatyön tunte- muksen vähentymisessä. Aikaisempi- na vuosina monet opiskelemaan tule- vat nuoret olivat toimineet ennen opis- kelua aktiivisina seurakuntanuorina tai työskennelleet seurakuntatyössä.
Kirkon henkilöstökoulutuksen ra- kenteellisen uudistuksen tavoitteena on luoda järjestelmä, joka auttaa ja helpottaa seurakuntatyönantajaa ja työntekijöitä koulutussuunnittelussa. Tavoitteena on myös selkeyttää kirkon koulutuksen kenttää. Koulutuspolut ovat jäsentyneitä kuvauksia kirkon perustehtäviin liittyvien koulutusten kokonaisuudesta ja rakenteista. Uu- distusta on työstetty myös kouluttavi- en laitosten ja kirkon toimijoiden yh- teisissä seminaareissa. Ammatillisen koulutuksen seurantaryhmät, jossa on edustettuina kouluttavat laitokset, opiskelijat, hiippakunnat, seurakun- nat ja järjestöt ovat avainasemassa oman työalansa koulutuspolkujen ke- hittämisessä.
Identiteettiä vahvistavaa ja täydentävää koulutusta Koulutuspolkujen ja kirkon henkilös-
tökoulutuksen rakenne jakautuu var- sinaisesti neljään taso-alueeseen. Näi- den rinnalla toteutuvat lyhyet ajan- kohtaiskoulutukset ja 1 - 2 päivän mit- taiset osaamista päivittävät koulutuk- set.
Koulutuspolkujen I-taso suunna- taan uusille työhön tuleville työnteki- jöille. Nykyisin kirkossa toimivat työntekijät hakevat täydennyskoulu- tuksensa koulutuspolun II-tasolta.
Koulutuspolun I-tason koulutus on kirkon työntekijän identiteettiä vah- vistavaa ja täydentävää koulutusta. I- tason kunkin moduulin laajuudeksi on suunniteltu kolmea opintopistettä (1 opintopiste on noin 27 tuntia opiske- lijan työtä). I-tason koulutus on jaettu kahteen osaan, joista toinen tulee ole- maan työntekijäryhmille yhteistä kou- lutusta ja toinen erilaisia valinnaisia moduuleita.
Kaikki työntekijät suorittavat vä- hintään kaksi vapaavalintaista moduu- lia, mutta tarvittaessa niitä voi suorit- taa useampiakin. Tämän tason opinto- jen kokonaislaajuudeksi on suunnitel- tu 18 opintopistettä.
I-tason suorittamiseen on arvioitu käytettävän aikaa 3 - 4 vuotta. Kaikil- le yhteiseen opintokokonaisuuteen kuuluviksi on suunniteltu seuraavia moduuleita: kirkon usko, jumalanpal- veluselämä ja hengellinen kasvu, ih- misten kohtaaminen ja sielunhoito ja työntekijänä seurakunnassa.
Diakoniatyöntekijöiden päivien järjestelytoimikunta kiittää lämpimästi kaikkia Lappeenrannan päiville osallistuneita!
Diakoniatyöntekijöiden päivät järjestetään seuraavan kerran syksyllä 2009 Espoossa.
Valinnaisten moduulien sisällöt nou- sevat seurakunnan työtehtävistä ja toi- minnasta. Ne ovat ydinosaamista vah-
vistavaa ja täydentävää koulutusta. Valinnaisten moduulien määrä tulee olemaan melko laaja, ja osa niistä voi nivoutua esimerkiksi jonkin diakonia- työn osa-alueen omaan koulutuspol- kuun, kuten esimerkiksi päihde- ja kriminaalityöhön. Työtehtävien muut- tuessa voi työntekijä opiskella myö- hemminkin työuransa aikana I-tason vapaavalintaisia moduuleita.
Huomio ydin- ja erityisosaamiseen Henkilöstökoulutuksen II-tason kou- lutuksen tavoitteena on syventää ja laajentaa ydinosaamista sekä mahdol- listaa erityisosaamisen kehittyminen. Taso jakautuu kolmeen koulutussek- toriin, ja näiden osioiden suorittami- sen aikajänne on työntekijän koko työ- uran mittainen. Tavoitteena on, että II-tasolle hakeuduttaisiin I-tason suo- rittamisen jälkeen. II-tason moduuli- en laajuudeksi on suunniteltu 5 opin- topistettä.
II-taso jakautuu kolmeen koulutus- sektoriin. 1) Johtamisen osaamisen ke- hittäminen, johon sisältyy kirkon joh- tamiskoulutus ja muu johtamiskoulu- tus. 2) Ammatillisen erityisosaamisen kehittäminen sisältää kirkon omat eri- tyiskoulutukset esimerkiksi sielunhoi- don, työnohjaajan, työyhteisökonsul- tin koulutukset. 3) Ammatillisen ydin- osaamisen syventäminen ja laajenta- minen on laajin ja monimuotoisin. Tä- män sektorin täydennyskoulutuksiksi on suunniteltu muun muassa seuraa- via koulutuksia: kirkon täydennys-
koulutus (kasvatuksen ja diakonian erityiskoulutus), ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus, ammattitutkinnot sekä erikoistumisopinnot (yliopistot, AMK). Yhtenä uutena tälle sektorille kuuluvana mahdollisuutena on diako- niaan ja kristilliseen kasvatukseen pai- nottuva ylempi ammattikorkeakoulu- tutkinto. Siihen hakukelpoisia ovat so- veltuvan ammattikorkeakoulututkin- non suorittaneet, joilla on alalta vähin- tään kolmen vuoden työkokemus tut- kinnon jälkeen.
Opistotasoisen tutkinnon suoritta- neilla on mahdollisuus hakeutua ylem- pään tutkintoon päivittämällä aiempi koulutus ensin niin sanotulla muunto- koulutuksella ammattikorkeakoulu- tutkinnoksi (lisätietoa koulutuksista xxx.xxxx.xx).
Koulutuspolun henkilöstökoulutuk- sen I-tason suunnittelu on opintoko- konaisuuksien osalta työstämisvai- heessa. Yhteisten osioiden suunnitte- luun on perustettu työryhmät, jotka työstävät moduuleiden osaamistavoit- teita, koulutuksen pääsisältöjä ja to- teutustapoja. Valinnaisissa moduuleis- sa seurantaryhmät pohtivat samoja asi- oita.
Alustavat suunnitelmat käsitellään marraskuun 2007 lopussa kouluttaja- foorumissa. Vuoden 2008 koulutuksis- sa on jo näiden opintokokonaisuuksien pilottikoulutuksia. Tavoitteena on koulutuspolkukoulutusten laajamittai- nen käynnistäminen vuonna 2009.
P U H E E N J O H TA J A
XXXXX XXXXX
HELMIÄ LAPPEENRANNASTA
han olla, että kappalainen on
DIAKONIATYöNTEKIJöIDEN LIITON PUHEEN- JOHTAJA
A
IKATAULULLISISTA SYISTÄ lähdin mat-
kaan kohti Lappeenrantaa sunnuntaina iltapäi- vällä. Päivät alkoivat jo junamatkan aikana, kun joka asemalla junaan tuli lisää päiville menijöitä.
Lappeenrannan katukuva alkoi täyttyä kartan ja kanta- musten kanssa etenevistä diakonian tekijöistä, paikalli- set kuljeskelivat ilman kantamuksia ja tietoisena siitä, mihin olivat menossa. Maanantaina oli aikaa rauhassa herätä ja lähteä tapaamaan muita päiville saapuneita ja samalla tutustumaan näyttelyosastoihin. Enin osa tapaa- mistani ihmisistä tulikin tavattua jo ennen päivien var- sinaista avausta. Kohtaamisiin olisi toivonut hieman enemmän aikaa, muuallakin kuin ruokajonoissa. Kak- sipäiväinen tapahtuma on tiivis ja hektinen kokonaisuus, työajan käytön kannalta kuitenkin perusteltava ratkai- su.
AVAJAISTeN MULTIMeDIAeSITYS oli minulle yksi päivien helmistä. Sen työstämiseen on tarvittu run- saasti moniammatillista osaamista, luovuutta ja innostus- ta. Esityksen aikana tulivat tutuksi Lappeenranta ja pai- kallisen diakonian haasteet ja mahdollisuudet. Vastaa- vanlainen esitys kokosi hienosti päivät yhteen myös pää- töstilaisuudessa.
Työalajohtajien tapaamisessa pohdittiin muun muas- sa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Jäin miettimään edelleen, kenen tarpeesta synnytetään kappeliseurakun- tia. Halutaanko sillä pitää seurakuntalaiset mahdollisim- man tyytyväisinä, vai palveleeko se todella parhaiten seu- rakunnan perustehtävää. Ongelmana hyvin monella paikkakunnalla tuntuu olevan kaksipäinen johtaminen. On olemassa työalapohjainen malli, ja kuitenkin työnte- kijän lähiesimies on kappelissa. On aika vaikea organi- soida ja kehittää työtä, jos johtajuus ei ole selvillä. Voi-
innostunut ja sitoutunut ke- hittämään alueensa diako- nia- ja nuorisotyötä täysipai- noisesti. Vaarana on kuiten- kin, että menetetään se etu, mikä olisi työalan yhteisellä suunnittelulla ja asiantunti- juuden jakamisella koko seurakunnan kesken. Joka tapauksessa kappeleihin jää
itsensä hyvin yksinäiseksi tuntevia työntekijöitä, joiden arkea voisi helpotta kuuluminen oman työalansa tiimiin, vaikka työ tapahtuisikin pääsääntöisesti omalla alueel- la.
Toinen merkittävä anti itselleni oli samassa tapaami- sessa esillä ollut esimerkki Laupiaasta Samarialaisesta. Hän osasi delegoida asioita. Samarialainen ei lähtenyt hoitamaan itse koko auttamisketjun edestä, vaan auttoi alkuun ja varmisti, että tehtävä oli tullut hoidetuksi. Tä- tä voinkin sitten harjoitella aina seuraaviin, Espoossa pi- dettäviin päiviin saakka. Seuraavilta päiviltä varmaan tarttuu taas joku uusi hippunen mietittäväksi.
PÄIVIeN MeRKITYS on siinä, että jokainen saa päi- vistä jotakin itselleen, kukin hyvin erilaisia asioita. On ikävää, jos jonkun täytyi palata kotiin aivan tyhjänä. Päi- vien järjestelyistä vastanneet saattoivat palata takki tyh- jänä, kaikkensa antaneena, mutta samalla varmasti jo- tain uutta oppineena, tyytyväisenä ja onnellisena.
Kotimatkalle päiviltä lähti täysi junallinen iloisia ja in- nostuneita diakonityöntekijöitä. Lappeenrannan asemal- la meitä tuntui olevan niin paljon, että tällä määrällä on oltava joku merkitys ympäristöönkin. Eivätkä asemalla olleet todellakaan kaikki päivien osallistujat. Kotiin päin lähdettiin kohtaamaan tulevia arjen haasteita ajatukset menneessä ja tulevassa. Pienenä helmenä matkan aika- na eli toive: kunpa edes joku asia työssä muuttuisi kohti parempaa näiden päivien ansiosta.
XXXXXXXX XXXXXXX
K I R K O N U U S I S O P I M U S
Kirkon uusi sopimus
Palkkausjärjestelmä voimaan, palkkoja korotetaan
viidessä erässä
Kirkon työmarkkinalaitos, JU- KO ja SVTL signeerasivat 28.9.2007 neuvottelutuloksen kirkon uudesta virkaehtosopi- muksesta. Vastaavasti päättäjät ovat kokouksissaan hyväksyneet tuloksen ja allekirjoittaneet so- pimuksen. Myöhemmin myös Kirkon alan unioni on liittynyt yhteiseen rintamaan.
XXXX XXXXXX
XXXX TOIMINNANJOHTAJA
Sopimus on voimassa 1.10.2007 - 31.1.2010. Kausi on sama kuin aiem- min tehdyssä kunta-alan ratkaisus- sa.
Palkankorotukset uudistetun palkkausjärjestelmän piirissä oleville
Palkankorotukset uudessa järjestel-
mässä oleville (ennestään palkkaus määräytyi H-, R- tai LaTes -taulu- kon mukaan) määräytyvät sopimus- kauden aikana viidessä eri pistees- sä.
- Viime vuoden joulukuussa sovi- tun mukainen yleinen palkantarkis- tus 1,8 % ja mahdollinen, enintään 40 €:n suuruinen vaativuustarkistus maksetaan takautuvasti 1.5.2007 lu- kien (niille, jotka silloin olivat seu- rakunnan palveluksessa ja edelleen
K I R K O N U U S I S O P I M U S
ovat tai ovat tällä välin tulleet)
- 1.10.2007 yleiskorotus 3,4 %
- 1.3.2008 palkkausjärjestelmäerä (0.8 % vaativuuspalkkoihin ja enin- tään 50 €:n vaativuustarkistus, jos palkka edelleen on vaativuusryhmän vähimmäispalkkaa alempana; tämän kohdan kustannusvaikutukseksi las- ketaan yhteensä 1,5 %). – Jakaminen sovitaan paikallisesti
- 1.10.2008 yleiskorotus 2,3 %
- 1.3.2009 palkkausjärjestelmäerä 0,6 %. – Jakaminen sovitaan paikalli- sesti
- 1.9.2009 yleiskorotus 2,2 %
Kustannusvaikutus sopimuskauden aikana 10 %.
Kirkkoherrojen palkankorotukset
- 1.10.2007 yleiskorotus 4,7 % (Kirpak- sen osuus 0,7 %)
- 1.3.2008 järjestelyvara 0,2 %
- 1.10.2008 yleiskorotus 2,7 %
- 1.3.2009 järjestelyvara 0,2 %
- 1.9.2009 yleiskorotus 2,2 % Kustannusvaikutus sopimuskauden aikana 10 %.
Korotukset käytännössä
Yleiskorotukset ovat kaikki prosentu- aalisia ja lasketaan ennestään työnteki- jällä olleen tehtäväkohtaisen palkan (peruspalkan) päälle. Uudessa järjes- telmässä olevien kohdalla toteutetaan kaksi kertaa paikallinen sopiminen.
1.3.2008 erä on sopimuksessa suun- nattu siten, että ensin toteutetaan enin- tään 50 €:n suuruinen korotus, jos palkka on alle vaativuusryhmän vä- himmäispalkan. Tämän lisäksi on 0,8
%:n suuruinen erä, joka voidaan osoit- taa tehtäväkohtaisten palkkojen ko- rottamisiin vaativuusryhmien sisällä ja/tai kiinnikuromisiin niillä kohtaa, missä edelleen ollaan vaativuusryh- män vähimmäispalkan alapuolella.
– 1.3.2009 paikallista erää ei ole sopi- muksessa millään lailla suunnattu.
Kirkkoherrojen pienistä järjestely-
varoista ei ole sovittu tässä vaiheessa mitään. Ne on mahdollista käyttää esi- merkiksi yksittäisten palkkojen koro- tuksiin. Näistä sovitaan keskitetysti, kuten tähänkin asti.
Korotusten vaikutuksista palkkoi- hin eri virkaryhmissä on esimerkkejä AKIn sivuilla.
Palkkausjärjestelmän uudistus
Joulukuun 2006 sopimus palkkausjär- jestelmän uudistamisesta siirrettiin valtaosin sellaisenaan osaksi uutta so- pimuskokonaisuutta. Soveltamisohjei- ta kuitenkin kirjoitettiin uudelleen ja eräiden vaativuusryhmien (503, 602,
603) tekstejä tarkennettiin.
Matkakustannusten korvaukset
Kirkon matkakustannusten korvauk- siin liittyviä sopimuskohtia ei ole muu- tettu keskustasolla vuosiin. Siksi ei ole ihme, että paikallisesti on syntynyt varsin kirjava käytäntö, joka on ollut enemmän tai vähemmän sopusoinnus- sa sopimusmääräysten kanssa.
Nytkään ei tehty radikaaleja raken- neratkaisuja. Sopimusmääräyksiä muutettiin siten, että virkamatka al- kaa virkapaikalta ja päättyy sinne ja vastaavasti korvaus maksetaan tämän mukaisesti. Vain silloin, kun matka vi- rantoimituspaikkaan on lyhyempi asunnolta kuin virkapaikalta, matka korvataan asunnolta laskien. Käytän- tö on useimmissa seurakunnissa jo en- nestään ollut tämä.
Poikkeuksena ovat hälytysluonteiset matkat, joista voidaan korvata myös asunnon ja virkapaikan välinen mat- ka. Tähän määräykseen saatiin uutena soveltamistilanteen esimerkkinä kii- reellinen sielunhoitotilanne. Vaikeasti tulkittava niin sanottu 18.30-sääntö on poistettu.
Vuosiloma-asiat
Vuosilomalain muuttamisen johdosta sopimukseen tuli useita teknisiä tar-
kistuksia. Päätoimisessa virkasuhtees- sa olevan kannalta merkittävin muu- tos tuli niin sanotun vanhan vuosilo- man sijoitteluun. Kun tähän asti tämä lomanosa on ollut pidettävä 30.4. men- nessä, aikaa jatkettiin nyt syyskuun loppuun asti.
Pääsopimus, luottamusmies- sopimus ja kultapossut
Kirkon pääsopimusta muutettiin vas- taamaan paremmin palkkausjärjestel- mään tehtyjä uudistuksia. Mikäli sopi- musmääräysten soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, käydään perinteiset pai- kallisneuvottelut luottamusmiehen ja palkka-asiamiehen kesken (tulkinta- neuvottelut). Koska uudistettu palk- kausjärjestelmä sisältää paljon paikal- lista toimivaltaa, sovittiin myös tähän liittyvistä menettelytavoista (täytän- töönpanoneuvottelut). Asioiden rat- kaisemista yhteistoiminnallisesti, neu- votellen ja sopien, korostetaan kautta linjan.
Luottamusmiessopimus on tullut voimaan sen mukaan kuin jo joulu- kuussa 2006 sovittiin. Nyt sovittiin myös luottamusmiesten palkkioista (pääluottamusmies tai ainoa 53 €/kk, muu luottamusmies 45 €/kk).
Edelleen sovittiin, että kaikki palk- ka-asiamiehet ovat tämän sopimus- kauden ajan palkkojen osalta sopimi- sen ulkopuolella. Heidän palkoistaan päättää KiT.
Tärkeitä asioita työryhmissä
Xxxxx mukaan asetettiin useita työ- ryhmiä. Tällä sopimuskaudella työ- ryhmissä valmistellaan muun muassa työaikaratkaisuja kokonaisuudessaan ja leirityön kysymyksiä.
Työaikakysymyksiin liittyen seura- kuntapapiston vapaa-aikasopimusta jatkettiin entisin ehdoin nyt alkaneen sopimuskauden loppuun asti.
O P I S K E L I J AV I N K K E L I
XXXXX XXXXXXXXXXX
Mihin sinä uskot?
XXXX XXXXXXXXXXX
Sen lisäksi, että koulus-
J
SOSIONOMI-DIAKONIOPISKELIJA, DIAK ETELÄ/ JÄRVENPÄÄ
XXXXX ON kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tun- temaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hul- luutta ja näin pelastaa ne jotka uskovat. (1. Kor. 1:21) Korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu ristin saarnan hulluudesta, mutta luku koskettaa minua koko uskon alueella. Nykymaailmassa, jossa tiede ja teknologia ovat tärkeitä ja kehittyvät koko ajan, ihmiset hakevat asioil- le järkeviä selityksiä. Koulussakin opettajat puhuivat kristinuskon jaksolla nykyajan ihmisestä: mihin nyky- ajan ihmisen tulisi uskoa ja mihin ei? Esimerkiksi Van- han testamentin kertomuksien historiallista paikkansa
pitävyyttä epäiltiin vahvasti, koska tiede sanoi toisin. Raamattuteologian tunneilla väitettiin muun muassa,
etteivät israelilaiset olleet orjina Egyptissä ja kulkeneet Jumalan johdattamina luvattuun maahan. Tuntien jäl- keen osa luokkatovereistani kehui tunteja ja pohti, mi- ten voisivat opettaa myöhemmin Vanhaa testamenttia, kun tiesivät nyt, että se oli vain kertomus. Käveleekö tie- de uskomme yli? Opettaja, joka oli pappi, sanoi tosin, et- tä sen ei tarvinnut vaikuttaa uskoomme, sillä vaikka kertomukset eivät olleet historiallisesti tosia, niillä olisi sanottavaa. Xxxxx meidän uskomme on? Onko se todel- lakin tieteessä, saneleeko tiede sen mihin uskomme?
Mieleeni palaa jo rippikoulusta tuttu laulu ”Xxxxxx usko lapsuuden sulla oli suloinen...” Raamatussakin sa- notaan: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää es- täkö heitä. Heidän kaltaisensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi ei sinne pääse.” (Mk.10:14 - 15) Lapsi ei tarvit- se uskolleen tieteellistä selitystä. Kun lapsi kokee Juma- lan olemassa olevaksi, niin Jumala on. Kun lapselle lue- taan Raamattua, ei hän aloita sanomalla: ei Nooan arkin tarina voi olla tosi, se on tieteellisesti mahdotonta. Mik- si emme ota lapsesta oppia, ei meidän ole tarkoitus ym- märtää Jumalan suuruutta. Ihmisen on mahdotonta ym- märtää, kuinka Jumala pystyy kaikkiin niihin ihmeelli- siin tekoihin. Voimme vain katsoa ja ihmetellä kuinka suuri ja armollinen Jumalamme on.
samme oltiin mielestäni val- miita nakkaamaan Vanhan testamentin kertomuksien arvo sellaisenaan tapahtu- neina roskiin, koulussa ky- seenalaistettiin myös Raa- matun arvojen nykyaikai- suutta. Kannattaako nyky- ajan ihmisen uskoa Raama- tun arvoja sellaisenaan, Raa-
matun kirjoittamisen aikaan kun oli niin erilainen maa- ilmankuva? Luokasta nousi myös vahvana, että ensin avoliittoon, ”niin voi kokeilla, miten päin se vessapape- rirulla laitetaan”, ja vasta sitten naimisiin.
Tämäkö on meidän luterilaisen kirkon työntekijöiden tulevaisuus? Tuleeko maailman arvoista meidän arvo- jamme? Mitä kristinusko merkitsee oikeasti elämässäm- me, tekopyhää suvaitsevaisuutta?
TeKOPYHÄ SUVAITSeVAISUUS on kyllä hieno sa- na kuvaamaan koulussammekin ajoittain näkyvää ilma- piiriä. Halutaan suvaita kaikki, mikä on nykyaikaista. Mutta annas olla, kun tulee Raamattuun tukeutuva ih- minen, niin ei kyllä hyväksytä. Eihän Raamattuun usko- va ihminenkään suvaitse muita kuin niitä, jotka uskovat Raamattuun.
Kun tulin Järvenpään Diakiin, odotin löytäväni jotain samaa kuin olin löytänyt kotiseurakunnassani Pohjois- Pohjanmaalla. Sen sijaa löysin koulun, jonka arvot eivät vastanneet omiani. Se, että tukeudun Raamattuun ja yri- tän elää periaatteideni mukaan, ei tarkoita suinkaan si- tä, että halveksuisin tai tuomitsisin niitä, jotka elävät toi- sin. Vain teko tulee tuomita, ei ihminen. Tämä on kyllä joskus vaikeaa meille kaikille. Eikö suvaitsevaisuus ole sitä, että hyväksyy sellaisen ihmisen, jonka tekoja ei hy- väksy. Eikö se ole rakkautta ja suvaitsevaisuutta suurim- millaan. Helppohan meidän on suvaita se, minkä maail- makin suvaitsee, ja helppo elää sen mukaan itsekin, mut- ta kuka on sanonut, että kristityn elämä olisi koskaan helppoa. ”…Jos vain nöyrin sydämin rukoilet, saat takai- sin lapsen uskon aarteen kalliin, ihanan.”
XXXXX XXXXX
Vaikka papin työ Tansaniassa on rankkaa, Atupokile Mbilita suhtautuu elämään valoisasti. ”On ihanaa elää vapaassa, itsenäisessä maassa, jossa kirkon työlle ei ole mitään esteitä.”
Lääninrovasti Atupokile Mbilita, Tansania
Seurakuntalaisten innostus kantaa työn paljoudessa uupuvaa pappia
XXXX XXXXXXX
A
TIEDOTTAJA, SUOMEN LÄHETYS- SEURA
TUPOKILe MBILITAN työ-
kenttä on laajassa harvaan asu- tussa Konden hiippakunnassa Etelä-Tansaniassa. Yksi ran-
kimmista puolista hänen työssään ovat tuntikausien automatkat kuoppaisilla hiekkateillä. Joskus lääninrovasti ei saa autoa lainaksi vaan vuokraa moot- toripyörän kuskeineen.
”Moottoripyörää en uskalla itse ajaa”, hän nauraa.
Nainen näytti kyntensä
Atupokile, 47, kertoo saaneensa kutsu- muksen palvella seurakunnassa jo lap- sena. Vuosikausia hän toimi Tansani- an luterilaisen kirkon seurakunnassa evankelistana, mutta sitten hänet valit- tiin opiskelemaan teologiaa kirkon yli- opistoon Iringaan.
Hänet vihittiin papiksi vuonna 1999 ja lääninrovastiksi hänet valittiin 2005. Lääninrovasti on Tansaniassa todelli- nen johtajanvirka ja Atupokile maan- sa ensimmäisiä naisia tässä virassa. Kaikista papeista naisia on arviolta al- le kymmenen prosenttia.
Miespappien varautunut suhtautu- minen on Atupokilen mukaan muut- tunut, kun on käynyt selväksi, että nai- nen hoitaa johtajan työnsä hyvin, jopa paremmin kuin miehet.
”Aluksi oli vaikeata. Oli sellaista asennetta, että katsotaan nyt mihin nainen pystyy. Sain hoidettavakseni hiippakunnan haasteellisimman ro- vastikunnan. Mutta kaikki on mennyt hyvin. Työni on vakuuttanut miehet ja nykyisin koen olevani tasa-arvoinen. Tuemme ja lohdutamme toisiamme, että jaksamme.”
Saarnapönttöön joka pyhä
Atupokile Mbilitan työ on ympärivuo- rokautista. Periaatteessa maanantai on
vapaa, mutta jos joku sattuu kuole- maan maanantaina, totta kai seudun ainoa pappi siunaa hänet hautaan vie- lä samana päivänä, kuten tapana on.
Viikko-ohjelmaan kuuluu seura- kunnan työntekijöiden kouluttamista eri puolilla laajaa rovastikuntaa. Atu- pokile käy myös kodeissa ja saarnaa joka pyhä. Noin kerran kuussa hän lähtee yhdessä pappien ja evankelisto- jen kanssa viemään sanomaa kaukai- sempiin kyliin, joissa asuu paljon ei- kristittyjä.
Lääninrovastin suurin ilonaihe on seurakuntalaisten innokkuus vapaaeh- toistyöhön. Se antaa hänelle voimaa ja pyyhkii pois masennuksen, jonka suu- ri työmäärä välillä synnyttää.
”On hienoa, kun ihmiset pyytävät saada lähteä evankelioimaan”, hän hy- myilee.
Pappi ei aina saa palkkaansa
Lääninrovastin päämurhe on rahapu- la. Läheskään aina ei ole riittävästi ra- haa maksaa palkkaa työntekijöille. Tansania on yksi maailman köyhim- mistä maista. Jos seurakuntalaisilla ei ole rahaa, ei pappi saa omaakaan palk- kaansa kasaan.
Kirkolla ei ole keskusrahastoja ja siksi erot hiippakuntien varallisuudes- sa ovat suuria. Vanhat hiippakunnat ovat vakavaraisempia, mutta nuoret, kuten Konden hiippakunta, ovat tiu- koilla.
Lääninrovastin suurin ilonaihe on seurakuntalaisten innokkuus vapaaehtois- työhön. Se antaa hänelle voimaa ja pyyhkii pois masennuksen, jonka suuri työmäärä välillä synnyttää.
Pappien palkat vaihtelevat hiippa- kuntien taloustilanteen mukaan. Atu- pokilen palkka on 52 000 shillinkiä, mikä on noin 30 euroa kuukaudessa. Se on vain 65 prosenttia aloittelevan virkamiehen, esimerkiksi opettajan palkasta.
Unelmana matkailukoti
Seurakunnan muut työntekijät saavat pappiakin paljon pienempää palkkaa. Monet tekevätkin kirkossa työtä va- paaehtoisesti tai hankkivat tuloja myös muualta, usein myymällä oman pel- tonsa satoa. Lääninrovastikin saa vält- tämätöntä täydennystä ruokapöytään- sä pelloltaan ja puutarhastaan.
Kutsumusta siis papilta kysytään. Atupokilen mukaan tansanialaiset ar- vostavat papin työtä sen hengellisen luonteen vuoksi, vaikka palkassa ar- vostus ei näy. Kirkkoon myös luote- taan.
Lääninrovastin unelmana on saada rovastikuntaan matkailukoti, jonka tuloilla voitaisiin maksaa palkkoja ja rakentaa kirkkoja. Hän uskoo seura- kuntansa jäsenmäärän kasvun jatku- van.
Tansania: Asukkaita
39 miljoonaa
- Kolmannes asukkaista on kristit- tyjä (enemmistö roomalaiskatoli- sia), kolmannes muslimeja ja kol- mannes luonnonuskontojen har- joittajia.
- Tansanian evankelisluterilainen kirkko syntyi 1963, kun 7 luterilais- ta kirkkoa yhdistyi. Kirkolla on noin 3 miljoonaa jäsentä 20 hiippa- kunnassa.
- Suomen Lähetysseura tukee mm. Tansanian kirkon omaa yliopistoa, jossa koulutetaan teologeja.
Xxxxx Xxxxxxxxxx painottaa, että papilla on työnsä lisäksi myös vastuu perheestään.
Tansanian Korpi-Jaakko ja Xxxxx-Xxxxxx
Kidugalan luterilaisen seminaa- rin teologisella osastolla valmis- tuu evankelistoista pappeja. Pa- pin elämä on Tansaniassa kuin entisajan papeilla Suomessa: elan- to tuli suurelta osin omasta maan- viljelyksestä ja pappilat olivat esi- merkkeinä rahvaalle. Pielisjärven Steniuksia, Korpi-Jaakkoja ja Koski-Jaakkoja, Tansanian papis- tossa on runsaasti, mutta kerto- koon yksi heistä tarinansa.
XXXXX XXXXXXXXXX
O
EVANKELISTA, TANSANIA
LeN eVANKeLISTA Da-
vid Nyambulapi Konden hiippakunnasta Etelä-Tansa- niasta, Njassa-järven rannal-
ta. Xxxx toiminut evankelistana 25 vuotta. (Evankelissa on yleensä vas- suussa seurakunnan yhbessä kyläkirkos- sa ja alueen krissisyissä.) Vuodesta 2006 lähtien olen opiskellut Kiduga- lan luterilaisen seminaarin pappis-
kurssilla. Xxxxx xxxxxxxx papiksi marraskuussa 2007.
Xxxxx työ alkaa mielestäni papin omasta elämästä. Papin tulee olla ru- koukseen ja Jumalan sanaan pitäyty- vä ihminen. Toisin sanoen hänellä tulee olla aikaa lukea ja tutkia Raa- mattua ja muita kirjoja.
Papin perhe
Vaikka minusta tulee pappi, minulla on edelleen velvollisuus perheen isä-
nä rakastaa vaimoani ja lapsiani ja huolehtia heistä. Minulla on nyt neljä lasta. Vanhin heistä opiskelee yläas- teen yhdeksännellä luokalla, seuraava seitsemännellä, kaksi lapsista on vielä peruskoulun alaluokilla. Ala-asteen viimeisellä luokalla oleva osallistui val- takunnallisiin päättökokeisiin ja pyrki yläasteelle syyskuussa 2007. Yksi lap- sista käy myös rippikoulua.
Minulla on suuri vastuu kouluttaa lapsiani, jotta he saisivat hyvän perus- koulutuksen. Maan ja kirkon huonon taloudellisen tilanteen vuoksi en pysty papin palkalla kouluttamaan heitä. (Yläassees ja lukios ovas useimmisen sisä- oppilaisoksia, joissa on lukukausimaksus ja joihin pyrisään pääsykokeissen kaussa. Lisäksi vanhemmas kussansavas kaikki oppikirjas, kouluasus ja maskakulus.)
Minun on etsittävä muita tulonläh- teitä kuten karjankasvattamista. Nyt minulla on yksi lypsylehmä. Olin aja- tellut laajentaa viljelmiäni juuri ennen opiskelemaan tuloani, mutta nyt se saattaa olla vaikeaa, sillä minut ehkä lähetetään papiksi seudulle, jossa ei voi harjoittaa maanviljelystä. Papin työ voi myös viedä kaiken ajan, enkä ehdi viljellä.
Rukoilen Jumalaa, että hän auttaisi minua tehostamaan karjankasvatusta. Toivoisin lisää lehmiä, kanoja, sikoja, kaneja ja ankkoja, jotta saisin tarpeek- si pääomaa lasteni kouluttamiseen.
Pappiskurssilla meitä opetettiin aloittamaan ja hoitamaan erilaisia pro- jekteja, ja siitä oli minulle hyötyä. Opin myös paljon, kun vierailimme vuonna 2006 Mbaralin seurakunnassa ja tutustuimme maanviljelykseen sekä karjanhoitoon.
Tänä vuonna vierailimme Mafingan orpokodissa ja roomalaiskatolisessa naisluostarissa. Näimme, miten he hoitivat karjaa ja vihannes- ja hedel- mäpuutarhaa. Näillä vierailuilla opin paljon sellaista, mikä auttaa minua karjani hoidossa.
Raamatussa meille opetetaan seura- kunnan kaitsijasta, että ”Hänen on pi-
dettävä hyvää huolta perheestään, kas- vatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? ” (1. Tim. 3:4 - 5)
”Xxxxx se, joka ei huolehdi omaisis- taan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.” (1. Tim. 5:8) Kun pappi huolehtii perheestään, hän on hyvä esi- merkki muille, ei vain sanoissa vaan teoissa.
Papin tehtävät
Xxxxx on tehtävä yhteistyötä myös muiden seurakunnan työntekijöiden ja kristittyjen kanssa, jotta hekin voi- sivat parantaa elämäänsä. Heidän tuli- si kohentaa elintasoaan, jotta he voisi- vat kouluttaa lapsensa, rakentaa kun- nollisia taloja ja elää hyvin myös eläk- keelle jäätyään.
Pappi johtaa seurakunnan omista- mien rakennusten hoitoa ja kunnos- tusta. Hän lähettää nuoria opiskele- maan evankelistoiksi. Pappi vastaa seurakunnan itsekannattavuusprojek- teista, jotta seurakunnalla olisi rahaa toimintaan, eikä tarvitsisi turvautua ainoastaan kristittyjen vapaaehtoiseen antiin.
Papin tulee myös huolehtia siitä, et- tä seurakunnan työntekijät saavat jat- kokoulutusta ja lapset, nuoret ja aikui- set kristillistä opetusta. Pappi johtaa diakoniatyötä ja opettaa avioliittose- minaareissa, tavoitteena on naisten oi- keuksien lisääminen. Pappi huolehtii myös kirkon leikkikouluista. Hän kannustaa kristittyjä ahkeroimaan jo- kapäiväisissä tehtävissään, jotta he voi- sivat huolehtia perheistään ja kirkos- taan sekä osallistua hallituksen mää- räämiin keräyksiin. Xxxxx tulee auttaa ihmisiä ymmärtämään, kuinka tärke- ää on rakentaa hyviä taloja ja hygiee- nisiä käymälöitä.
Papin on oltava valmis palvelemaan kristittyjä sopivana ja sopimattomana
aikana. Hänen tulee muistaa vaitiolo- velvollisuus muiden työntekijöiden ja seurakuntalaisten kohdalla.
Pappi osallistuu myös ei-kristittyjen ja muiden kirkkokuntien juhliin ja hautajaisiin. Hän osallistuu kaikkiin oman yhteisönsä tehtäviin ja kutsuu muiden kirkkokuntien edustajia oman kirkkonsa tärkeisiin tapahtumiin.
Kirkko ja paikallishallinto
Papin tehtävänä on yhdistää seura- kunta, kyläkirkot, evankelistat ja pai- kallinen hallinto. On hyvä sopia yh- dessä eri tehtävistä ja tapahtumista, kuten ”kehityksen päivästä” kylässä, jolloin kaikkien oletetaan osallistuvan yhteisiin töihin kuten teitten korjaa- miseen, peruskoulun opettajien asun- tojen rakentamiseen tai tiilien valmis- tamiseen.
Kylähallinnon on tärkeää tietää, milloin seurakunta tarvitsee jäseniään peltotöissä tai seurakunnan työnteki- jöiden asuntojen rakentamisessa. On myös hyvä sopia siitä, että kristillisinä juhlapäivinä kristityille ei määrätä hal- lituksen töitä.
Pappi voi myös opettaa, miten erilai- set palvelut (kuten terveys, vesi, kou- lutus, talojen rakentaminen, riittävä ravinto, turvallisuus, vapaus ja uskon- nonvapaus) voivat parantaa kansalais- ten elämää.
Papin on oltava esimerkkinä kylä- hallinnon, kansalaisten ja kirkon ko- kouksissa. Hänen tulee auttaa ihmisiä ymmärtämään, miten tärkeää on muun muassa rakentaa uusia kouluja. Tällä pappiskurssilla olen oppinut nä- kemään, että papin tehtävät ovat eri- laiset kuin evankelistan.
Jumala minua auttakoon.
Kirjoisuksen käänsiväs ja muokkasivas Xxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx. He soimi- vas Kibugalan luserilaisen seminaarin seologisen osasson opessajina Tansanias- sa.
Luterilais-katolinen dialogi
Apostolisuus vankka pohja jatkotyölle
Luterilais-katolinen ykseyskomissio päätti kymmenvuotisen työnsä viimeiseen istuntoon Barissa, Italiassa. Apostolisuutta kä- sittelevä keskusteluasiakirja on äskettäin ilmestynyt englanniksi (Apostolicity of the Church).
Työskentelyasiakirja tulee olemaan pohjana teologisen työskente- lyn uusille vaiheille. Sen käsittely kirkoissa ja mahdollisissa eku- meenisissa ryhmissä on nyt haaste katsoa yhteyttä uudella tavalla. Se pakottaa myös kysymään, tulisiko kirkkojen ottaa askeleita löytöjen pohjalta.
Asiakirja on lähetetty lausuntoja varten kaikille Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkoille ja katolisen kirkon elimiin.
suudessa.
Luterilaisethan eivät ole koskaan kiel- täneetkään katolisen kirkon apostoli- suutta. Katolinen kirkko on kysellyt neuvotteluissa, onko luterilaisilla yh- teinen näkemys apostolisuudesta. Vai- kea asia heidän näkökulmastaan on ol- lut se, että kaikissa luterilaisissa kir- koissa ei esimerkiksi ole piispuutta. Tällöin puhutaan presidenteistä tai vanhimmista, mutta toisaalta johtami- sen virka on havaittavissa kaikissa lu- terilaisissa kirkoissa.
Luterilaisille kirkon apostolisen jat-
XXXXX XXXXXXXXX
L
KAPPALAINEN, TT, LAUTTASAA- REN SEURAKUNTA
UTeRILAINeN MAAIL- MANLIITTO (LML) ja Vati-
kaanin ykseyden edistämisen neuvosto käynnistivät oppikes- kusteluidensa neljännen vaiheen 1995. Kokouspaikkana oli silloin Lärkkulla Suomessa. Alun perin keskusteluyhte- ys alkoi jo 1960-luvulla Vatikaanin II konsiilin innostavien ekumeenisten tuulten vauhdittamana. Nyt neljännen vaiheen kymmenvuotinen työ on saa- tu päätökseen ja ykseyskomissio piti työnsä viimeisen istunnon 22. - 30.9.2005 Barissa, Italiassa. Kirjaa työs- tettiin vuoden 2006 ajan, ja nyt kesällä 2007 se on ilmestynyt englanniksi ja
pian saksaksi.
Apostolisuus yhdistää Keskustelujen pääteemaksi valittiin jo heti alkuvaiheessa apostolisuus. Mo- lemmat osapuolet näkivät, että sen avulla voidaan tarkastella uudessa va-
lossa kirkkojen välisiä vaikeita kysy- myksiä, kuten virkaa, ordinaatiota, kirkon tradition ymmärtämistä, piis- puutta ja paavin virkaa. Monissa kysy- myksissä löydettiin syvenevää yhteistä näkemystä, mikä auttaa osapuolia tu- levaisuudessa jatkamaan näistä aiheis- ta. Vuonna 1999 allekirjoitetun Yhtei- nen julistus vanhurskauttamisesta
-asiakirjan kaltaista läpimurtoa kes- kusteluvaihe ei tule esittämään kir- koille. Tarjolla on kuitenkin vahva pohja jatkotyölle.
Yhteinen löytö on selkeä Neuvottelujen keskusteluteema ”apos- tolisuus” viittaa kirkon katkeamatto- maan perintöön, joka on lähtöisin apostoleista ja heidän julistuksestaan. Apostolinen traditio merkitsee kirkon pysyvien tunnusmerkkien säilymistä, kuten todistusta apostolisesta uskosta ja viran velvollisuuksien siirtymistä. Neuvottelujen yhteinen löytö apostoli- suudesta on selkeä. Apostolisuus on luterilaisille ja katolilaisille yhdistävä asia. Myös katolinen osapuoli tunnis- taa apostolisuuden piirteitä luterilai-
kuvuuden takaa se, että evankeliumin oppi saarnataan puhtaasti ja sakra- mentit toimitetaan oikein Kristuksen asetuksen mukaisesti. Tällöin paikal- liskirkko edustaa Kristuksen kirkkoa ja puhuu universaalin kirkon äänellä.
Rajauksia
Jo edellinen paavi Xxxxxxxx Xxxxxxx XX toivoi, että paaviudesta keskusteltai- siin avoimesti ekumeenisesti. Ykseys- komission pääkeskustelunaiheena se ei ollut.
Kirkon universaalin ykseyden viran pohjalta katolilaiset ovat kuitenkin kyselleet, voisiko luterilainen osapuoli miettiä ykseyden virkaa tai elintä esi- merkiksi LML:n yhteyteen. Keskuste- lu tästä on ollut hyvin ennakoivaa. Ky- symys on katoliselta puolelta siitä, mi- ten hyvin luterilaiset voivat esiintyä yhteisenä rintamana.
Ortodokseilla ei ole paaviutta vas- taavaa kirkon ykseyden virkaa, mutta katolinen kirkko kutsuu sitä sisarkir- kokseen. Jos kirkot ymmärtävät toi- nen toisensa sisarkirkoiksi, ne tunnus- tavat toisensa kuuluvan Kristuksen
XXXXX XXXXXXXXX
Vasemmalta komission puheenjohtajat: arkkipiispa Xxxxxx Xxxxxx, Puolan katolinen kirkko, piispa Xxxx Xxxxxxx, Unkarin luterilai- nen kirkko ja LML:n apulaissihteeri Xxxx Xxxxxxxxx.
kirkkoon. Niillä saattaa olla erilaisia käsityksiä viran rakenteesta, pappeu- desta tai kirkollisesta rakenteesta, mutta ne tunnistavat toisissaan tämän Kristuksen kirkkoon kuulumisen. Ne kunnioittavat toinen toisensa olemus- ta ja identiteettiä, eivät pyri muutta- maan toisiaan, niillä on tilaa olla vie- rekkäin, ne voivat toimia ja rukoilla yhdessä sekä pohtia uutta tulevaisuut- ta.
Myös kysymys naisten ordinaatiosta
rajataan ulkopuolelle. Xxxxxxxx huo- mauttaa kuitenkin, että puhuessaan papin ja piispan virasta luterilaiset si- sällyttävät siihen sekä miehet että nai- set.
Ennenaikaista toiveikkuutta? Ykseyden edistämisen neuvoston johta- ja kardinaali Xxxxxx Xxxxxx ja LML:n pääsihteeri Xxxxxxx Xxxx vierailivat päätösistunnossa. Kardinaali Kasper painotti, että uuden paavin Xxxxxxxxxx
XXX:n linja on ollut alusta asti yksey- teen pyrkiminen, jota tämänkin ko- mission työ on palvellut. Pääsihteeri Xxxx puolestaan muistutti siitä, että luterilaisten kirkkojen painopiste siir- tyy lähitulevaisuudessa eteläiselle pal- lonpuoliskolle. Nyt tulisikin kaikin ta- voin vahvistaa etelän ja pohjoisen lute- rilaisten yhteyttä. Erityinen haaste on myös siinä, että oppikeskusteluiden anti tulee niin eteläisten kirkon johta- jien kuin seurakuntienkin käyttöön ja
tietoisuuteen. Noko iloitsi siitä, että Yhteistä julistusta vanhurskauttamis- opista ollaan kääntämässä jo arabiaksi ja suahiliksi.
Itselleni erityinen anti on teologisen työskentelyn lisäksi ollut se, että ko- missiotyöskentelyn kaikkiin vaiheisiin on liittynyt syvä yhteinen rukouselämä ja paikallisten seurakuntalaisten ja kirkollisten päättäjien tapaaminen. Yhteisen ehtoollisen puuttuminen on koettu todeksi kokouksissa. Samalla tosiasia on kannustin jatkaa ponniste- luja ykseyden askeleiden ottamiseksi.
Kylmiä tuulia
Komission keskusteluissa nousi esille kysymys, voisiko katolinen kirkko nähdä luterilaisen kirkon sisarkirkko- na ja täysivertaisena keskustelukump- panina, vaikkei sillä ole universaalia ykseyden virkaa. Kysymykseen ja ko- ko tilanteeseen on äskettäin saatu kyl- mä vastaus.
Viime aikoina kirkollisissa lehdissä on nimittäin tyrmistyksellä luettu re- aktioita nykyisen paavin Xxxxxxxxxx XXX linjasta nousevaan kannanottoon. Heinäkuussa ilmestyi Vatikaanin asia- kirja ”Vastauksia joihinkin kysymyk-
siin, joita on esitetty tiettyihin kirk- koon liittyviin opinkohtiin”.
Sen julkaisijan eli katolisen kirkon uskonopin kongregaation mukaan vain katolinen kirkko muodostaa yh- den ja todellisen kirkon, vaikkakin to- tuuden osasia löytyy myös muista kirk- kokunnista ja eri uskontokunnista. Kannanoton mukaan protestanttisia ja anglikaanisia kirkkoja pitäisi oikeam- min kutsua vain kristillisiksi yhtei- söiksi.
Ortodoksit katolinen kirkko laskee sisarkirkoiksi – kuten komissionkin työssä tulee esille, koska ortodoksi- kirkkojen käsitys pappeudesta ja sakramenteista vastaa katolisen kir- kon opetusta, vain piispuuden puute on miinuksena. Apostolisuuden näke- mistä toisessa osapuolessa ei mainita.
Nyt Vatikaani katsoo, ettei protes- tanteilla ole apostolista suksessiota eli apostoli Pietariin asti ulottuvaa kat- keamatonta piispuuden ketjua.
Mitä tilanteesta voisi ajatella? Uskonopin kongregaation linjaus poikkeaa siitä katolisen kirkon Kris- tittyjen ykseyden neuvoston linjasta, jota johtaa kardinaali Xxxxxx. Ennen
kardinaaliksi valintaansa Xxxxxx Xxx- xxx toimikin ansiokkaasti juuri työnsä päättäneen IV komission puheenjoh- tajana. Luterilaiset kirkot ovat moni- muotoisia, mutta niille opin jatkuvuus ja ykseyden siteet ovat olennaisia. Por- voon yhteiseen julistukseen kuuluvien Pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen painotukset historiallisesta piispuudes- ta apostolisuuden palveluksessa eroa- vat toisistaan, mutta ne kaikki jakavat tahdon ykseyden jatkuvuuteen.
Apostolisuuden näkeminen toisessa kirkossa siinä määrin, että voisimme tunnustaa toisemme sisarkirkoiksi, voisi avata solmuja ykseyden askelei- den tieltä. Lähitulevaisuus näyttää, mitä näiden kirkkojen välisissä suh- teissa painotetaan. Ekumeenisen kes- kustelun on jatkuttava kaikilla tasoil- la – niin paikallisesti kuin kirkkojen välisissä keskusteluissa. Varmaa on, et- tä lähitulevaisuudessa laadittavat lute- rilaisten kirkkojen kannanotot Apos- tolisuus-asiakirjaan tulevat väritty- mään uskonopin kongregaation lau- sunnon varjossa.
Kirjoissaja on ollus Luserilais-kasolisen ykseyskomission jäsen 1995-2005.
KORPPIS
Masentaa... Elämä on niin kovaa...
Kas tässä sinulle tyyny!
Öö... kiitos...
No... enää ei ole ihan niin kovaa, mutta masentaa silti.
ML 07
M I E L I P I D E
Vielä ehtoollisaineiden jälkikäsittelystä
K
IRKKOHeRRA Xxxxx Xxxx- xxxxx reagoi kirjoituksellaan ”Ehtoollisaineiden jälkikäsitte- lystä” (4/2007, 24) aiemmin tänä
vuonna ilmestyneeseen kirjoitukseeni. Olen tyytyväinen, että aihe sai aikaan mielenkiintoisen vastineen, jossa tuli esille tärkeitä ja hyviä asioita.
Xxxx Xxxxxxxxxx kanssa samaa mieltä siitä, että ehtoollisaineiden jäl- kikäsittelyyn liittyvä problematiikka voidaan hyvin välttää konsekroimalla maltillisesti ehtoollisaineita siten, ettei niitä jää ehtoollisenvietosta yli. Tätä- hän myös Xxxxxx piti ihanteena. Voin myös yhtyä Xxxxxxxxxx näkemyk- seen, jonka mukaan yli jääneet ehtool- lisaineet voidaan myös nauttia sakas- tissa suntion ja kanttorin kanssa, jos tämä on vain mahdollista.
Xxxxxxxxx myös muistutti, että eh- dottamani säilytyskaapin käyttöönotto saattaisi vaarantaa suhteitamme toisiin luterilaisiin ja protestantteihin. En kuitenkaan näkisi tätä niin suurena ongelmana. Jo nyt pohjoismainen lute- rilaisuus näyttäytyy esimerkiksi saksa- laisten luterilaisten näkökulmasta lii- an roomalaiskatoliselta. Toisaalta Sak- san luterilaisuus on suomalaisen lute- rilaisuuden ja myös Suomessa synty- neen Luther-tutkimuksen näkökul- masta identiteettinsä kanssa ongelmis- sa. Suomalaisesta näkökulmasta tar- kasteltuna Saksan luterilaiset ovat lii- an vahvasti sulautuneen reformoitui- hin kirkkokuntiin. Toisaalta myös Suomessa luterilainen ehtoollisoppi on himmentynyt: moni pappi ja seura- kuntalainen pitää Kristuksen läsnä- oloa ehtoollisaineissa vain symbolise- na.
Ehdotukseni säilytyskaappista liittyi
olennaisena osana tähän huoleen. Säi- lytyskaappi voisi olla hyödyllinen muun muassa opillisesta, käytännölli- sestä, sielunhoidollisesta, pedagogises- ta näkökulmasta käsin.
Xxxxxxxxx kuitenkin piti ongelmal- lisena säilytyskaappia, koska siitä ”voi- si syntyä vaikutelma, että oppimme mukaan Kristus olisi läsnä ehtoollis- aineissa myös käytön ulkopuolella”. Xxxxxxxxxx mukaan Kristuksen läs- näolo ehtoollisaineissa käytön jälkeen ei pidä paikkaansa, koska siitä puut- tuu sakramentin käyttö. Xxxxxxxxxx olisi kuitenkin ollut hyvä perehtyä tar- kemmin esimerkiksi Xxxx Xxxxxxxxx erinomaiseen väitöskirjaan ”Uskon ja rakkauden sakramentti: opin ja käy- tännön yhteys Xxxxxx Xxxxxxxx ehtool- listeologiassa” (STKS 242, 2004, ks.
erityisesti sivut 311 - 335).
JOLKKONeN OSOITTAA väitös-
kirjassaan, että luterilaisiin tunnustus- kirjoihin kuuluva Yksimielisyyden ohje, joka syntyi Xxxxxxxx kuoleman jälkeen, ei viittaa in usu -opillaan eli opilla sakramentin asiallisesta käytös- tä niin sanottuun punktuaaliseen käyt- töön. Toisin sanoen se ei pyri määritte- lemään reaalipreesensin kestoa, eikä liity jälkikäsittelyproblematiikkaan. Sen tarkoitus oli ainoastaan estää vää- rinkäytökset ja turvata oikea käyttö: syöminen ja juominen. Myöskään Lut- her ei ymmärtänyt in usu -oppia punk- tuaalisesti. Xxxxxx myös salli konsek- roitujen ehtoollisaineiden säilyttämi- sen sakramenttilippaassa eli monstra- sissa.
Xxxxxxxx ehtoollisteologian mukaan Kristuksen läsnäolo ehtoollisaineissa onkin Xxxxxxxxx väitöskirjan mukaan
pysyvä ontologinen muutos. Näin ol- xxx Xxxxxxxxxx tulkinta luterilaisesta ehtoollisen jälkikäsittelyopista ei pidä paikkaansa.
Vaikka voin yhtyä Elonheimon eh- dotuksiin, ei säilytyskaapin tai sakra- menttilippaan käyttöä ja reaalipree- sensin säilymiseen uskomista voida pi- tää epäluterilaisena ratkaisuna. Säily- tyskaapin ottaminen käyttöön sellaisis- sa tapauksissa, joissa muunlainen asi- allinen jälkikäsittely ei ole mahdollis- ta, voisi nykyisessä kirkkomme teolo- gisesti ja käytännöllisesti rikkinäisessä tilanteessa muistuttaa hyvin konkreet- tisella tavalla Kristuksen todellisesta läsnäolosta ehtoollisaineissa ja myös varmistaa kunnioittavan käsittelyn.
KAIKKIAAN olen ilahtunut siitä, et- tä myös Xxxxxxxxx korostaa ottavansa tosissaan Kristuksen läsnäolon ehtool- lisaineissa. Toisaalta Xxxxxxxxx antaa edellä mainittujen ongelmien lisäksi kirjoituksessaan hieman paradoksaali- sen kuvan omasta kipuilustaan ehtool- lisaineiden jälkikäsittelyn suhteen. Aluksi hän valittaa, että hän on tur- haan kysellyt ohjeistusta oikeasta jäl- kikäsittelystä pariltakin piispalta. Toi- saalta hän ei pidä minunkaan kirjoi- tustani säilytyskaapin käyttöön innos- tavana. Toisaalta Xxxxxxxxx taas esit- tää myös hyviä tapoja ehtoollisen jälki- käsittelylle erilaisissa tilanteissa. Sen vuoksi en täysin saanut selville, mikä on Xxxxxxxxxx varsinainen ongelma asian suhteen?
XXXXX XXXXXXXX
Passori, suskija
T O I S T E N S I L M I N
Eloa suomalaisena muslimina
XXXX XXXXXXXX
ISLAMIN OPETTAJA, HELSINKI
Muslimeja on Suomessa
35 - 40 000. Olen itse yksi noin
M
800 - 1000 kantasuomalaisesta muslimista, aikuisiällä islamiin palanneesta. Muslimit eivät pu- hu ”kääntymisestä” vaan pa- luusta uskoon yhteen Juma- laan.
USLIMIT OVAT merkittä- vä vähemmistö Suomessa, mutta mielestäni myös mus- limien pitää voida tasaveroi-
sina kansalaisina olla mukana raken- tamassa yhteiskuntaa ja sen moninai- suutta.
Vaikka on tilanteita, jolloin vähem- mistöuskonnot ja valtauskonto ovat eriarvoisessa asemassa kuten taloudel- lisissa kysymyksissä, mielestäni suurin haaste on uskonnoille yhteinen: us- kontoa vastaan ponnistelevat tahot. Tämä on yksi niistä syistä, jonka vuok- si uskontojen välistä vuoropuhelua käydään ja sille on jatkuva tilaus. Yleensäkin vuoropuhelu eri yhteis- kuntaa rakentavien tahojen kanssa on tarpeen, sillä uskontokuntien jäsenet eivät ole mikään yhteiskunnasta erilli- nen saareke, eivät myöskään muslimit. Itselleni dialogi on ollut läheistä vuosi- en ajan.
Uskonto ja suomalaisuus sopusoinnussa
Islam on aina sopeutunut erilaisiin kulttuureihin. Aikanaan se levisikin
ja eri maissa. Islam voi olla yhtälailla enemmistö- kuin vähemmistöuskon- tokin. Vähemmistö sopeutuu kunkin
maan lakeihin, ja jos joku laeista ei ole uskonnonvapauden kannalta toimiva, voivat muslimit pyrkiä muuttamaan
tukahduttamatta paikallisia kulttuu- reja. Niinpä islam saa erilaisia muoto-
Xxxx Xxxxxxxx on yksi vajaasta tuhannesta kantasuomalaisesta muslimista. Hänen mu- kaansa suurin haaste uskonnoille on uskontoa vastaan ponnistelevat tahot.
lakia yhteiskunnan tarjoamilla kei- noilla. Suomessa muslimit painottavat Suomen lain noudattamista.
NÄKÖKULMANA NUORET AIKUISET
Uskontoni on sopusoinnussa suoma- laisuuteni kanssa. Omat arvoni musli- mina ovat myös arvoni suomalaisena. Arvostan muun muassa koulutusta, rehellisyyttä, uskonnon- ja ilmaisun- vapautta, tasa-arvoa lain edessä ja yh- teisten asioiden hoitamista neuvottele- malla. Nämä heijastuvat myös lapseni kasvatukseen. Mutta ei Suomessa silti ole helppoa olla muslimi. Ongelmat ovat käytännön tasolla. Xxxxxxxxx esiin- tyy vielä aivan liian paljon, vaikka eteenpäin onkin menty. Huivia käyttä- vän naisen on vaikeaa saada työtä, sa- moin miehen, jonka ulkonäkö tai nimi (kuten Xxxxxxxx) paljastaa hänen olevan muslimi. Eipä katseiden koh- teena olokaan ole mukavaa.
Uutistarjonnassa islam esiintyy pää- asiassa negatiivisissa yhteyksissä, mikä omalta osaltaan on vaikuttanut ihmis- ten ennakkoluuloihin muslimeja ja is- lamia kohtaan. Olen ollut koulutuksis- sa, joissa ihmiset listaavat ne ryhmät, joihin suhtaudutaan kielteisimmin, ja ne ovat muslimit, romanit ja venäläi- set. Kun kielteinen suhtautuminen siirtyy käytökseen tai puheisiin, on mietittävä, minne jäi perustuslaissakin taattu uskonnonvapaus.
Tavallista arkea
Osalle työelämässä mukana olevista muslimeista vapaapäivän järjestämi- nen jompanakumpana uskonnollisena juhlapäivänämme on vaikeaa.
Muslimit ovat jo siirtyneet siihen käytäntöön, että juhlan sattuessa ar- keen vietämme sitä vain yhden päivän ja jatkamme juhlan viettoa viikonlop- puna. Koululaiset kyllä saavat juhla- päivän vapaaksi, xxxxxx vanhemmat siitä etukäteen sopivat. Työelämässä olevat muslimit puolestaan ovat val- miita korvaamaan päivän tai ottamaan sen lomapäivistään. Siksi on vain jär- jestelykysymys, että päivän saa va-
paaksi. Xxxx itse onneksi onnistunut järjestämään vapaata työstäni enkä ole koskaan ollut töissä ensimmäisenä juhlapäivänämme.
Arkipäiväni on hyvin samanlaista kuin kenen tahansa suomalaisen. Aa- mulla töihin, illalla milloin opiskelua, kotitöitä tai luottamustehtävien hoi- toa. Arkea kuitenkin rytmittävät ru- koukset viidesti päivässä, mikä myös
rauhoittaa kiireen keskellä. Perhe-elä- mäni on kuitenkin hyvin kotikeskeis- tä. Kotiviikonloppu tyttären kanssa ei ole poikkeus, tosin ei sääntökään. Tä- män päivän elämänmenoa jatkuvine puuhasteluineen ihmettelen. Miksi ei osata vain olla, kun ainakaan kaupun- kilainen ei saa vältettyä kiirettä arke- na? Mitä ihmiset pakenevat, itseään- kö?
Y S T Ä V Y Y S S E U R A K U N TAT Y ö
Ystävyysseurakuntatyö
- ystävyyttä yli rajojen
XXXXX XXXXXXXX SEURAKUNTAPASTORI (OPINTO- VAPAALLA), KERAVAN SEURA- KUNTA
Keravan ja Tuusulan seura- kunnat tekivät viime touko- kuussa seurakuntamatkan Vil- jandin rovastikuntaan, Viroon. Keravan seurakunnan ystä- vyysseurakunta on pieni Kõ- pun luterilainen seurakunta lä- hellä Viljandia. Tuusulan seu- rakunnan ystävyyskohde on Viljandin luterilaisen seura- kunnan lapsityö.
T
UUSULAN ROVASTIKUN-
TA ja Viljandin rovastikunta Etelä-Virossa ovat ystävyysro- vastikuntia. Ystävyys on molem- minpuolista jakamista, antamista ja saamista. Viljandista ja Kõpusta on ol- lut lapsia, nuoria ja aikuisia leireillä ja muilla vierailuilla Keski-Uudella- maalla. Samoin täältä on vierailtu Vil-
jandin alueella.
Toukokuiselle matkalle osallistui seurakunnan kirkkokuoro, joka esitti laulutervehdyksen suomeksi ja virok- si Viljandissa ja Kõpussa. Mukana oli kuorolaisia Tuusulasta ja Keravalta. Tallinassa saimme tutustua ilmaiseksi uuteen taidemuseoon, koska oli kan- sainvälinen museopäivä.
Matka jatkui lähellä Viljandia ole- vaan Kivi Turismitalu -majapaikkaan. Teimme luontoretken Euroopan laa- jimmalle yhtenäiselle suoalueelle Soo- maalle. Xxxxxxx kuoro piti konsertin Kõ- pun kirkossa ja xxxxxxx ystävyyttä paikallisten kanssa. Kõpun seurakun- nassa on 65 jäsenmaksun maksavaa jä- sentä, kunnassa on noin 900 asukasta. Asukkaiden päätoimeentulo on maa- talous. Seuraavana päivänä kuoro avusti Viljandin Paavalin seurakun- nan jumalanpalveluksessa.
Viljandissa on kaksi luterilaista seu- rakuntaa ja jäsenmaksun maksavia noin 900. Pääelinkeinoina ovat piente- ollisuus, kauppa ja palvelut. Tutus- tuimme Etelä-Virossa Karskin kirk- koon, Taageperan ja Sangasten linnoi- hin ja Tarvastun kirkkoon. Kõpun seurakunnan kirkkoherra Hedi Vilu- maan toinen seurakunta on tämä Tar- vastun seurakunta. Tulomatkalla tu- tustuimme Pilistveren seurakuntaan ja sen pappilassa olevaan kommunismin uhrien museoon. Suomenkielentaitoi- nen Hedi Vilumaa oli koko ajan mu- kanamme.
Monia muistoja rikkaampana pala- simme kotiin. Taloudellinen avusta- minen on tärkeää, mutta kohtaaminen ja kokemusten jakaminen paikallisten kanssa on vähintään yhtä tärkeää.
Viron kirkon värikäs historia
Jotta voi ymmärtää Viron kirkon tätä päivää, on hyvä tietää sen menneisyy- destä.
Baltian maiden käännyttäminen kristinuskoon, katolisuuteen, tapahtui 1100-luvulla. Lähetyssaarnaajat seura- sivat saksalaisia valloittajia ja perusti- vat seurakuntia. Saksalaisista yhteyk- sistä johtuen uskonpuhdistus levisi Baltiaan jo 1520-luvulla. Tallinnan piispaksi valittiin vuonna 1583 Xxxxxx Xxxxxxxxx poika Xxxxxxxx Xxxxxxxx.
Uskonpuhdistuksen vakiintuminen johti koululaitoksen kehittymiseen ja kansankielisen kirjallisuuden nou- suun. Suuren Pohjan sodan (1700 - 1721) seurauksena valta vaihtui Ruot- silta Venäjälle. Kirkollinen elämä sai uusia virikkeitä pietismistä ja herrn- hutilaisuudesta.
1800-luvulla Viron luterilaiset kir- kot muuttuivat osaksi Venäjän luteri- laisia kirkkoja ja joutuivat Pietarissa toimivan ylikonsistorin alaisiksi. Tar- ton yliopistossa annettiin pappiskoulu- tusta saksan kielellä. Vähitellen Viros- sa alkoi kansallinen herääminen. Maan itsenäistyttyä vuonna 1918, Viro halu-
si luoda vapaan kansankirkon vapaas- sa Virossa. Uusi tasavalta asennoitui kirkkoon varauksellisesti, mutta us- konnonopetus säilyi kouluissa vapaa- ehtoisena aineena.
Luterilaiseen kirkkoon kuului maa- ilmansotien välisenä aikana 78 pro- senttia väestöstä. Papisto alkoi olla vi- rolaista, koska Tarton yliopisto painot- ti nyt kansallista luonnetta. Maassa oli myös ortodokseja (19 prosenttia) ja vä- hemmistökirkkojen edustajia.
Baltian maiden liittäminen Neuvos- toliittoon vuonna 1940 muutti tilan- teen, sillä uusi miehittäjä rajoitti kir- kon toimintamahdollisuuksia. Vuon- na 1944 monia kirkon työntekijöitä pakeni maasta, mikä oli isku jo entuu- destaan työntekijäpuutteesta kärsiväl- le kirkolle.
Moskova ryhtyi kitkemään pois kansallisia aineksia ja saattamaan voi- maan neuvostojärjestelmää. 1950-lu- vulla se aloitti taistelun uskontoa vas- taan, jolloin uskonnolliset juhlat ja rii- tit korvattiin ei-uskonnollisilla juhlilla ja riiteillä. Syrjintä ja maallistuminen johtivat siihen, että kirkon toiminta kaventui entisestään 1970- ja 1980-lu- vuilla ja jäsenmäärä väheni olematto- miin.
Perestroikan aikakauden alettua al- koi Viron kirkon elpyminen ja kirkko oli mukana kansallisen itsetietoisuu- den heräämisessä. Kirkon jäsenmäärä nousi 1980-luvun lopulla moninkertai- seksi muutamassa vuodessa. Viron it- senäistyessä vuonna 1991 oli myös kir- kolla edessään monia haasteita, sillä esimerkiksi työntekijät lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyöstä puuttuivat ja talou- delliset resurssit olivat vähäiset. Mui- den kirkkojen tuella, myös Suomen, Viron kirkko on onnistunut lyhyessä ajassa luomaan toiminnalleen uudet puitteet.
P E R H E V Ä K I VA LTA N Ä K Y V Ä K S I
Perheväkivalta on tehtävä näkyväksi
XXXX XXXXXXXXXX/KUVAKOTIMAA
XXXXXX XXXXX
TM, HELSINGIN YLIOPISTO
XXXX XXXXXXXXXXXX PROJEKTISIHTEERI,VÄKIVALLAS TA SOVINTOON -PROJEKTI, KIRK- KOHALLITUS
XXXX XXXXXXXX
PASTORI, PERHENEUVOJA, TU- RUN JA KAARINAN SEURAKUN- TAYHTYMÄ
Tärkeintä, mitä kirkot voivat tehdä perheväkivallan vastusta- miseksi, on opetella pois vaike- nemisen kulttuurista.
”Se alkaa huudoin. Ei anneta sen päät- tyä hiljaisuuteen.” Rypistynyt kuva naisen kasvoista tulee vastaan katu- mainoksessa ja sanomalehden sivulla. Euroopan laajuisen kampanjan vetoo- musteksti kertoo, että perheväkivallas- ta kärsii 12 - 15 prosenttia yli 16-vuoti- aista eurooppalaisista naisista. Yleinen ongelma se on myös meillä Suomessa. Tutkimusten mukaan karkeasti joka viides suomalainen nainen on joutu- nut väkivallan kohteeksi parisuhtees- saan. Yleisin parisuhdeväkivallan koh- de on nuori, 18 - 24-vuotias nainen.
Perheessä tapahtuvan väkivallan kohteena on siis usein, mutta ei aina nainen. Noin 5 - 10 prosenttia parisuh- deväkivallasta arvioidaan naisten teke- mäksi. Tutkimusten perusteella lähes kaikki vakava ja pitkäkestoinen väki- valta on kuitenkin miesten aiheutta- maa. Perheväkivalta ei rajoitu pelkäs- tään parisuhteeseen: karkean arvioin mukaan 190 000 lasta ja nuorta elää kodissa, jossa he joutuvat todistamaan väkivaltaa.
Väkivaltaa tukeva ja siitä irtisanoutuva teologia
Väkivalta on kristinuskon näkökul- masta kiistatta tuomittavaa. Rakkau- den kaksoiskäsky sekä kultainen sään- tö antavat selkeän myönteisen ohjeen ja ihanteen muiden ihmisten kohtele- misesta. Viides käsky puolestaan kiel- tää selkeästi toisten ihmisten vahin- goittamisen. Perheväkivallan käsittely teologian näkökulmasta ei kuitenkaan
xxx xxxxx helppoa. Tästä kielii se, että perheväkivaltaa ei ole juurikaan lähes- tytty teologian kautta.
Perheväkivallan kysymykset liitty- vät hyvin läheisesti perheen teologi- aan. Läheisissä suhteissa tapahtuvaa väkivaltaa analysoitaessa on kysyttävä, millainen on puolisoiden keskinäinen suhde ja mikä on lasten asema per- heessä. Mihin ne perustuvat? Vaikeut- ta lisää kysymys, miten kristinuskon
kautta on tuettu ja oikeutettu väkival- taa. Ja miten tällaisesta väkivallan tu- kemisesta voitaisiin päästä irti?
Väkivaltaa tukeva teologia voidaan määritellä teologiaksi, joka suoraan tai epäsuorasti tukee väkivallan harjoitta- jaa eikä väkivallan kohteena olevaa ih- mistä. Teologian kautta voidaan esi- merkiksi pyrkiä oikeuttamaan väki- valtaa tai vähättelemään sitä sekä siir- tämään vastuu väkivallasta perusteet- tomasti väkivallan kohteena olevalle ihmiselle. Vetoaminen Kristuksen kär- simykseen ja uhrautumiseen on esi- merkki teologiasta, jonka kautta tue- taan väkivaltaa. Rinnastamalla Xxxx- xxxxxx kärsimys väkivallan kohteena olevan ihmisen kärsimykseen väkival- ta kuvataan ”ristinä”, joka väkivallan kohteen tulee kantaa.
Myös vaatimus anteeksiannosta voi- daan perustella teologian avulla. Jos anteeksiantamista vaaditaan väkival- lan vielä jatkuessa, asetutaan tuke- maan väkivallan harjoittajaa, ei sen kohteena olevaa ihmistä. Väkivaltaa tukevasta teologiasta on kyse myös sil- loin, kun teologian kautta pyritään oi- keuttamaan hierarkkinen hallitsemis- ja alistamissuhde toiseen ihmiseen.
Xxxxxx, Pakopaikkamme ja Lunastajamme, kuule äänettömien äänet,
avaa heidän suunsa puhumaan
ja suo heidän vihdoinkin kokea oikeudenmukaisuutta ja eheytymistä, iloa ja rauhaa.
Avaa korvamme kuulemaan kärsivien huudot. Avaa suumme puhumaan heidän puolestaan ja avaa sydämemme, niin että ponnistelemme antaaksemme muille voimaa puhua.
Vuoden 2007 ekumeenisen rukousviikon rukous Etelä-Afrikasta
On huomattava, että monia teologi- sia käsitteitä voidaan käyttää yhtäältä oikeuttamaan hallitsemissuhteita, toi- saalta tarpeellisina ja hyödyllisinä kä- sitteinä, ilman viittauksia hallitsemi- seen tai alistamiseen. Onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten ja missä yhteydessä eri teologisia käsittei- tä käytetään, sekä arvioida, mikä kris- tinuskon opetuksessa ehkä antaa mah- dollisuuden väkivallan oikeuttamiseen ja tukemiseen.
Perheväkivaltaa käsiteltäessä on myös kysyttävä, mitä väkivallan jäl- keen. Miten väkivaltaa lähdetään pur- kamaan? Tällöin nousevat esiin kysy- mykset anteeksiannosta ja sovinnosta, niiden mahdollisuudesta ja mahdotto- muudesta. Samoin nousevat esiin ky- symykset syyllisyydestä, vastuun otta- misesta ja katumisesta. Kristinuskolla
on paljon annettavaa tähän keskuste- luun.
Puhuminen on puuttumista
Perheväkivallasta puhuminen ja sen näkyväksi tekeminen on keskeinen keino ehkäistä väkivaltaa. Puheeksi ottaminen koetaan kuitenkin usein vaikeaksi. Väkivaltaan liittyy paljon salailua ja häpeää, ja vain pieni osa sii- tä tulee tilastoiduksi tai viranomaisen tietoon. Tutkimustulosten mukaan vä- kivaltaa käyttäneistä miehistä vain noin kuusi prosenttia hakee apua ja vastaavasti väkivallan kohteena olevis- ta naisista apua hakee noin neljännes. Ehkä tärkeintä mitä kirkot voivat tehdä väkivallan vastustamiseksi on opetella pois vaikenemisen kulttuuris- ta. Kirkon työntekijöillä on laaja kos- ketuspinta erilaisten ja eri-ikäisten ih- misten arkeen seurakunnan eri työ- muotojen kautta. Kohdatuksi tulevat erityisesti lapset, nuoret, vanhukset ja lasten kautta usein myös vanhemmat. Diakoniatyössä kohdataan ihmisten monenlaista hätää. Kuitenkaan edes auttajalle hakeutumisen jälkeen väki- vallasta ei aina rohjeta puhua, jos ei auttaja ensin ota asiaa puheeksi ja ky-
sy.
Väkivallasta on tärkeä uskaltaa ky- syä, muuten perheväkivaltaa ympäröi- vät salaisuuden muurit eivät lähde murtumaan. Ilman riittävää koulutus-
ta kynnys kysymiseen on kuitenkin usein korkea. Väkivalta voi olla myös vaikea tunnistaa, jos ei tiedä mitä kat- soa tai kuulla. Ja viime kädessä uskal- lus voi puuttua myös siksi, että ei tie- dä, miten toimia sitten kun epäilykset ovat vahvistuneet. Puheeksi ottaminen vaatiikin koulutusta ja tietoiseksi tule- mista, havahtumista.
Seurakuntien työntekijöiden ei kui- tenkaan tarvitse riittää kaikkeen ja osata kaikkea. Väkivallan vastainen työ on tehokasta vasta, kun sekä viran- omaiset että järjestöt tekevät yhteis- työtä. Seurakuntien on tärkeä ottaa paikkansa näissä moniammatillisissa verkostoissa.
Koulutuksen ja tietoiseksi tulemisen lisäksi seurakunnissakin on tarpeen laatia selkeät ja riittävän yksinkertai- set toimintaohjeet väkivaltatapausten käsittelyyn. Esimerkiksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on hy- väksytty toimintamalli havaittaessa lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ajan- kohtaisen kimmokkeen ohjeistusten kehittämiseen tarjoaa vuoden 2008 alusta voimaan astuva uusi lastensuo- jelulaki.
Kirjoisus perussuu syyskuussa ilmessy- neeseen julkaisuun ”Näe väkivalsa – krissinuskossa nousevia pohbinsoja perhe- ja lähisuhbeväkivallan vassussamiseksi” (Kirkkohallisuksen julkaisuja 2007:2).
IMAGESOURCE/SKOY
T Y ö T T ö M Y Y S K A S S A T I E D O T TA A
Ulkomailla työskentelevän työttömyysturva
XXXX X. ANTTILA
JOHTAJA, ERITYISKOULUTETTU- JEN TYöTTöMYYSKASSA
Artikkeli käsittelee tilanteita, joissa ulkomailla työskentele- vän jäsenen työttömyyskassan jäsenyys tulee tai kannattaa pi- tää voimassa Suomessa. Julkai- semme seuraavassa Cruxissa artikkelin, joka tarkastelee työttömyysvakuutusta eU/ eTA-alueella (sisältäen Poh- joismaat) sekä muissa sosiaali- turvasopimusmaissa.
Pääsäännön mukaan työntekijän työt-
tömyysturva määräytyy sen maan säännösten mukaan, jossa työtä teh- dään, riippumatta työntekijän tai työn- antajan kotipaikasta.
Lähetettynä työntekijänä ulkomail- le palkattavaan henkilöön puolestaan sovelletaan Suomen lainsäädäntöä. EU/ETA-aluetta koskevat omat sään- nöksensä. Maiden välillä on myös sol- mittu kahdenvälisiä sosiaaliturva-so- pimuksia, joiden pyrkimyksenä on kahdenkertaisen vakuuttamisen vält- täminen.
Kansainvälisten sopimusten ja kan- sallisen lainsäädännön perusteella työt- tömyysturvan siirtymäajat ovat lyhyi- tä, joten asioista on hyvä ottaa selvää etukäteen.
Lähetetyn työntekijän status
Lähetettynä työntekijänä pidetään henkilöä, jonka suomalainen työnan- taja lähettää tilapäisesti 1 - 5 vuodeksi työskentelemään ulkomaille. Lähete- tyn työntekijän on pitänyt välittömäs- ti ennen lähtöä asua Suomessa tai kuu- lua maamme sosiaaliturvalainsäädän- nön piiriin.
Lähetetty työntekijä ja hänen per- heenjäsenensä vakuutetaan Suomessa, joten sekä työnantajan että työntekijän on maksettava lakisääteiset maksunsa Suomeen, vaikka työ tehdään ulko- mailla. Työntekijä saa Eläketurvakes- kukselta (EU-maat ja sosiaaliturvaso- pimusmaat) ja Kansaneläkelaitokselta
(kolmannet maat) todistuksen siitä, et- tä hän on vakuutettu Suomessa.
Jos työskentely ulkomailla kestää enintään vuoden, henkilö säilyy Suo- men sosiaali- ja työttömyysturvan pii- rissä. Periaatteessa lähetetyn työnteki- jän todistusta ei voida antaa, mikäli tiedetään, että komennus kestää yli vuoden. Tällaisessa tapauksessa työn- tekijän sosiaaliturva Suomessa lakkaa jo muuttohetkellä ja Kela-kortti on luovutettava Kansaneläkelaitokselle. Jos työntekijä halutaan pitää Suomen sosiaaliturvan piirissä pidemmän ai- kaa, hänelle on haettava poikkeuslupa etukäteen. Eläketurvakeskus, työnan- taja, työntekijä ja työntekomaan vi- ranomainen voivat sopia, että työnte- kijä pysyy Suomen sosiaaliturvan pii- rissä. Poikkeuslupa myönnetään yleen- sä enintään viideksi vuodeksi, jonka jälkeen on joko palattava Suomeen tai siirryttävä kohdemaan lainsäädännön piiriin.
Lähetetyn työntekijän työttömyysturva suomalaisesta työttömyyskassasta Työttömyysetuuksien saamisen edelly- tyksenä on paluu Suomeen ja se, että henkilö on pysynyt suomalaisen työt- tömyyskassan jäsenenä ulkomaanko- mennuksen ajan ja maksanut jäsen- maksut ajallaan Suomeen.
Työttömäksi jääneen henkilön on il- moittauduttava asuinpaikkakunnan työvoimatoimistoon kokoaikatyötä ha- kevaksi työnhakijaksi. Ansiopäivära- haa voidaan maksaa, mikäli henkilö on ollut kassan jäsenenä vähintään 10 kuukautta ja jäsenenä ollessaan täyttänyt työssäoloehdon: työtä 43 viik- koa (alkuehto) tai 34 viikkoa (paluueh- to) työttömyyttä edeltävän 28/24 kuu- kauden aikana. Työtä tulee tehdä vä- hintään 18 tuntia viikossa. Päivärahaa on haettava kassasta kolmen kuukau- den kuluessa siitä päivästä lukien kuin sitä halutaan maksettavaksi.
Lähetetyn työntekijän ansiopäivära- han taso lasketaan vakuutuspalkasta
niin sanotusta Tel-palkasta, joka sovi- taan työnantajan, työntekijän ja Elä- keturvakeskuksen kanssa ennen läh- töä. Vakuutuspalkan määrä tulisi so- pia vastaamaan palkkaa, joka Suomes- sa maksettaisiin vastaavasta työstä. Jos Tel-palkka sovitaan esimerkiksi vero- tussyistä alhaiseksi niin työttömyyspäi- värahan määrä alenee vastaavasti.
Kolmannessa maassa työskentely
Ulkomaantyö EU/ETA-alueen tai muun sopimusmaan ulkopuolella niin sanotussa kolmannessa maassa hyväk- sytään Suomessa työssäoloehtoon vain lähetettynä työntekijänä. Työssäoloeh- toon ei voida lukea työtä paikallisen työnantajan palveluksessa, eikä ajan- jakso pidennä työssäoloehdon 28/24 kuukauden tarkastelujaksoa.
Mikäli ulkomaantyö on kuitenkin kestänyt korkeintaan vuoden ja henki- löä voidaan pitää hänen palatessaan Suomessa asuvana ja hän on täyttänyt työssäoloehdon ennen ulkomaille läh- töään sekä säilyttänyt kassan jäsenyy- den, hänelle voidaan muiden edelly- tysten täyttyessä maksaa työttömyys- päivärahaa. Työskentely siis pidentää työssäoloehdon 28/24 kuukauden tar- kastelujaksoa, jos työnteko on riittä- vän laajaa eli vähintään 18 tuntia vii- kossa.
Työskentely kansainvälisissä järjestöissä
Kansainvälisten järjestöjen palvelukses- sa tehtyä työtä ei hyväksytä työssäoloeh- toon lukuun ottamatta työtä YK:n rau- hanturvaajana. Työskentely sellaisten kansainvälisten järjestöjen palveluk- sessa, joiden toimintaan ja rahoituk- seen Suomen valtio osallistuu, on kui- tenkin työssäoloehdon tarkastelujak- soa pidentävää eli ”ylihypättävää” ai- kaa enintään seitsemän vuotta. Tällai- sia järjestöjä ovat muun muassa YK ja sen erityisjärjestöt kuten ILO, UNES- CO ja UNICEF. Muita valtioiden vä- lisiä järjestöjä ovat muun muassa EU,
OECD, GATT, Maailmanpankki, Pohjoismaiden Ministerineuvosto, Pohjoismaiden Neuvosto. Kassan jäse- nyys on säilytettävä ulkomaantyön ajan.
Kansainvälinen Punainen Risti tai Suomen ja toisen valtion välinen ystä- vyysseura eivät ole valtioiden välisiä järjestöjä, eikä tarkasteluaikaa voida pidentää.
Opinnot ulkomailla
Työssäoloehdon 28/24 kuukauden tar- kastelujaksoa voidaan pidentää enin- tään seitsemän vuotta työttömyystur- valaissa säädetyistä hyväksyttävistä syistä, joita ovat sairaus, laitoshoito, kuntoutus, opiskelu, siviilipalvelus, lapsen syntymä, enintään 3-vuotiaan lapsen hoito tai muu näihin verrattava syy.
Lisätietoja ja tarkennuksia aiheeseen liittyen
- Kelan paikallistoimistoista ja ulkomaanyksiköstä, xxx.xxxx.xx
- Eläketurvakeskuksesta, www.esk. fi
- työttömyyskassoista, xxx.xxx.xx
- lakikokoelmasta, xxx.xxxxxx.xx
Mikäli henkilö on ennen ulkomaille lähtöä ollut kassan jäsen ja työssä- oloehtoon oikeuttavassa työssä, kan- nattaa jäsenyys pitää voimassa opinto- jen ajan, kuitenkin enintään seitsemän vuotta. Puolison opintojen tai työn vuoksi oleskelu ulkomailla ei ole hy- väksyttävä syy tarkastelujakson piden- tämiseen. Päinvastoin, yli kuuden kuukauden oleskelu poissa työmark- kinoilta ilman hyväksyttävää syytä johtaa siihen, että työssäoloehto tulee hankkia uudelleen, ennen kuin päivä- rahaa voidaan maksaa.
To all church music enthusiasts,
organists, choral conductors, choir singers, Ministers and clergy,
students: WELCOME TO
NORDIC HARMONY IN STAVANGER!
Photo: Region Stavanger BA / Xxxxx Xxxxx
Nordic Church Music Symposium
STAVANGER 18 – 21 SEPTEMBER 2008
Stavanger is the European capital of culture in 2008. With the city’s unique surroundings, wide range of cultural activities, beautiful churches and friendly citizens, it is the ideal site for the Nordic Church Music Symposium in 2008! Come experience a variety of concerts, services and seminars, including an organ safari to the surrounding areas of the city. Enjoy the city’s culinary delights and cultural events, and meet Nordic friends and colleagues in harmonious musical fellowship!
Xxxx off these dates in your diary today!
Registration forms will be available from 1 September 2007 at the symposium’s webpage: xxx.xxx0000.xx
T Y ö N T E K I J Ä N N Ä K ö K U L M A S TA
Kesän jälkeen
XXXXX XXXXXXXXXX
J
KANTTORI, KUOPION ALAVAN SEURAKUNTA, VUODEN KANTTORI 2006
ÄLLeeN ON käyty keskustelua vihki- ja hautaus- toimitusten toteutuksesta. Kuopion Alavan kirkon kanttorina en usein törmää ongelmiin häätilaisuuk- siin valmistautuessa, kirkossamme on vihkimisiä ää-
rimmäisen vähän. Alueemme kahdessa muussa kirkossa törmään kuitenkin hääsoitto-ongelmiin. Ajattelen, että kaikki seurakunnan tilaisuudet ovat hengellisen musiikin aluetta, myös kristillinen avioliittoon vihkiminen.
Häämusiikista sovittaessa kerron vihkiparille, että teemme yhdessä jumalanpalvelusta, jota musiikki ja lau- lut tukevat. Ei ole kysymys vain vihkiparin omasta juhlas- ta, vaan yhteisestä jumalanpalvelushetkestä, jossa Jumala puhuu meille laulujen, tekstin ja soitetun musiikin kaut- ta maailman tärkeimmistä asioista. Tässä valossa hääpari ymmärtää ajatukseni ja tekee mielellään yhteistyötä.
Xxxxxxxxxxxx (ja varmaan papeillekin) opetetaan, että vihkiminen on kuin pieni jumalanpalvelus, jonka sisällön on oltava sen mukaista. Keväällä sattui tapaus, jossa vih- kipari halusi kaunista rakkauslaulua vihkimiseensä. Xx- xxxx, oliko laulu hengellinen. Kielteisen vastauksen saa- tuani pyysin, että laulun voisi laulaa hääjuhlassa ravinto- lassa.
Vihkipäivä koitti ja hätääntynyt morsian soitti aamulla, että laulaja on sairastunut. Hän pyysi minua laulamaan kirkossa. Xxxxxxxx sai valita tilaisuuteen sopivan laulun. Sillä kertaa selvittiin niin. Kai jo rippikouluopetuksessa on selkeämmin opetettava vihkitilaisuuden merkitystä, et- tei hääpaineiden ja valmistelukiireiden keskellä syntyisi turhia ristiriitoja.
XxXXX XXXXXXXX kirjoittaa Uusi Tie -lehdessä ystä- västään, joka työmatkalla oli poikennut jumalanpalve- lukseen. Paikalla oli ollut yhdeksän henkilöä sekä tämä ”ohikulkija”. Pappi ja kanttori olivat hoitaneet tehtävän- sä niin kuin kunnon virkamiesten kuuluukin. Lopuksi jokainen oli lähtenyt kirkosta pois vilkaisematta vieraa- seen. Ohikulkija oli jäänyt ihmettelemään ja kysynyt myöhemmin Pekalta, oliko tuossa mitään järkeä. Ajat- televa ihminen tajuaa, ettei siinä mitään järkeä ole, mut- ta ei sitä voi ääneen sanoa. Tarvitaanko meitä kirkossa kävijöitä ollenkaan? Rituaalithan voi hoitaa yksinkin, virkamiesmäisesti, ilman meitä häiritsijöitä.
Tähänkö meidät kanttorit (ja papit) koulutetaan? Täl- lainenko on odotetuin kokouksemme – seurakuntaelä-
män keskus? Seurakunta- elämä on paljon muutakin kuin jumalanpalvelus, mut- ta miksi ihan oikeasti on pi- dettävä kiinni sellaisesta, jo- ka ei jossain olosuhteissa kerta kaikkiaan toimi. Xxxx, sanoinko sen ääneen! Seurakunnan kokouksia ovat ne lukuisat kokoontu- miset, joita viikolla seura- kunnissa järjestetään, mutta
tarkoitan messua, työvoimaa ja aikaa vaativaa messua, jo- ka ei aina kuitenkaan toimi.
Pitää tehdä vähän mutta hyvin, näin neuvotaan. Voi- simmeko pitää jumalanpalveluksia hieman harvemmin, mutta kutsuttaisiin seurakunta koolle sankoin joukoin. Suunnittelisimme ja toteuttaisimme messun yhdessä. Näinhän jo paljon teemme, mutta jääkö väliin joskus messuja, jotka toteutamme kirjasta lukien ja laulaen ajat- telematta sen enempää työn sisältöä. Juuri silloin se satun- nainen ohikulkija voi tulla nauttimaan ”vieraanvaraisuu- destamme”.
Xxxxx Xxxxxxxx otti jutussaan kantaa myös kirkossa viihtymiseen. Hän kaipasi vanhana ”afrikkalaisena” ju- malanpalvelukseen iloa ja toisen ihmisen kohtaamista. Xxxxx, että suomen kielessä on vain yksi viihtymistä tar- koittava sana, ja maallistunut maailma on ominut sen it- selleen. Voisiko viihtyminen olla myönteinen ilmaus myös seurakunnan työntekijän sanavarastossa? Xxxxxxx vaaral- lista, jos ihmiset tulisivat kertomaan, että he ovat viihty- neet kirkossa? Eikö Jumalan sana, vaikka joskus sattuu- kin, samalla myös hoida syvintä sisintä, se tunne on hoita- vaa viihtymistä.
ON TUNTUNUT PAHALTA, kun joskus messun jäl- keen olen kuullut sanottavan, että nyt on jo puhuttu tar- peeksi tai nyt kun virallinen osuus on ohi, niin pääsem- me kirkkokahville. Miksi me teemme messusta viralli- sen? Siis pakkopullaako – välttämätön paha. Jos se on si- tä meille työntekijöille, ei ihme, että kirkot ovat tyhjiä. Virallinen ei läheskään aina ole korkealaatuisinta. Eikö messu, jossa voi tuntea syvästi, ole kaikkein syvällisin ja antoisin. Suoritanko messussa vain virallista toimitusta? Silloinhan se on juuri sitä, mitä se ei saisi olla – rituaale- ja Herralle! Hän ei tarvitse meidän uhritoimituksiam- me. Minä tarvitsen Häntä ja sen tähden en voi unohtaa omaa seurakunnan kokoustani.
2.12.
KUNINKAASI TULEE NÖYRÄNÄ
1. ADVeNTTISUNN.
Lisurginen väri: valkoinen, ma-la violessi/sin.
Mk. 11:1 - 10
Virret: 2: 1 - 3, 729, 6: 1 - 4 tai 15, 1 (evank. yht.), 3: 1 -,
229, 4: 7 - 9
Muuta musiikkia: RVK 39, 109. LV 5, 6, 7. A. Maasa- lo: Tie tehkää tulla Herran (Adventtivesperistä), S. Xxxx: Saavu Immanuel
evankeliumiteksti on kuitenkin palmusunnuntain. Advent- tina korostus voi selkeästi olla kunnian Kuninkaan riemu- saatossa, hiljaisen viikon alkaessa hänen alennustiessään.
Xxx xxxxxxx ratsastaa
K
XXXXX XXXXXXXX
IRKOSSAMMe kuten monessa muussakin kirkos- sa aloitamme adventista uuden kirkkovuoden, eli kirkon uusi vuosi alkaa noin kuukautta ennen ka- lenterivuoden vaihdetta. Olkoon se vaikkapa merk-
kinä siitä, että kirkko usein on ollut ja on aikaansa edellä.
Kirkkovuoden merkitys on kirkossamme käynnistyneen jumalanpalvelusuudistuksen yksi tärkeä korostus. Ensim- mäisenä adventtina onkin luontevaa viitata kirkkovuoteen seurakunnan kaiken elämän ja erityisesti jumalanpalvelus- elämän jäsentäjänä.
Ensimmäinen adventti kuuluu niihin kirkossakäyntipy- hiin, jotka ylittävät Ylenkin uutiskynnyksen. Vieläköhän nykyään koulussa opetetaan laulamaan ”Hoosianna kuin tulee Herran niemeen” yhtä runsaasti ja tiukasti kuin muis- tan kansakoulussa opetetun. Joka tapauksessa tuo nyttem- min virsikirjan aloittava hymni on erottamaton osa advent- tia ja sen jumalanpalvelusta. Monet tulevat kirkkoon juuri Hoosiannan vuoksi. Virsikirjaan ottamisen myötä lienee kaikkialla jo päästy siihen, että kirkkorahvas todella saa sen itse laulaa. Ja koska tuo hymni on niin tärkeä monille, niin mikäpä estää laulamasta sitä useampaan kertaan messun eri vaiheissa, myös evankeliumin lukemisen ja julistamisen yh- teydessä vaikka pariinkin kertaan.
Ensimmäisenä adventtina vietetään monissa seurakun- nissa perhemessua. Havainnollistaminen on tärkeää ja pal- munoksia on kiva huiskuttaa. Xxxxxxxxxx haasteena on päästä helposti mieleenpainuvan, sympaattisen, pienen aa- sin kuvailusta myös häneen, xxx xxxxxxx ratsastaa.
Ensimmäinen adventti mielletään paljolti joulun odotuk- sen aloittamiseksi, vaikka kauppiaat ja pikkujoulujen juh- lijat aloittavatkin sen vuosi vuodelta aikaisemmin. Päivän
MARKUKSeN eVANKeLIUMI on johdannolla varus- tettu kärsimyshistoria. Päivän teksti aloittaa Jeesuksen vii- me vaiheitten seuraamisen Jerusalemissa. Lähettäessään opetuslapset noutamaan aasinvarsaa ratsukseen Jeesus toi- mii määrätietoisesti, tietoisena tehtävästään. Hän ei kävele Jerusalemiin niin kuin yleensä pyhiinvaeltajat, mutta ei myöskään ratsasta hevosella kuin soturi tai kuningas. Hän tulee vaatimattomasti ja matalalla aasin varsan selässä. Ker- tomuksen mukaan sillä ei kukaan muu ole vielä ratsastanut, vaan se on odottanut tätä ainutkertaista hetkeä, kun Xxxxx- as – kuten Xxxxxxxx testamentissa jo oli viitattu – nousee ratsunsa selkään.
Rabbien opetuksen mukaan Ihmisen Poika tulee köyhä- nä ja aasilla ratsastaen, jos kansa on ollut syntinen. Ja synti- nen kansa otti Xxxxxxxxx vastaan, eivät suinkaan kaikki je- rusalemilaiset. Vaatteiden levittäminen tielle oli tapana, kun uutta kuningasta kunnioitettiin. Taitetuilla oksilla ja lehvillä saatettiin ottaa vastaan kuka hyvänsä pyhiinvaelta- ja.
Hoosiannarukous (Ps. 118:25) kuului osana temppelili- turgiaan. Jeesuksen tapauksessa kyseessä ei ollutkaan kuka hyvänsä pyhiinvaeltaja, vaan isämme Xxxxxxxx valtakunta. Merkille pantavaa on, että Xxxxxxxxx mukaan Xxxxxx sai kuninkaallisen vastaanoton galilealaiselta pyhiinvaeltaja- joukolta, jota vaikkapa Xxxxx Xxxxxxx on kaunokirjallisesti kuvannut, eikä siis Jerusalemin asukkaita.
”Ja ne jotka kulkivat hänen edellään ja perässään huusi- vat: Hoosianna!” Tämä on alun perin kuninkaalle suunnat- tu avunhuuto. ”Hoosianna korkeuksissa” on riemuhuuto hänelle, johon saa turvautua auttajana ja pelastajana ja xxx- xx valtakunnalla ei ole loppua. Näinhän myös messun van- himpiin osiin kuuluva Kyrie on samalla pyyntö Herra ar- mahda ja ylistystä siitä, että Herra armahtaa.
Adventtina sekalainen seurakunta, kaikki tämän päivän galilealaiset saavat yhtyä laulamaan: Xxxxxxxxx! Hän ken aasilla ratsasti on tehtävänsä määrätietoisesti täyttänyt.
6.12.
XXXXXX ISÄNMAASTA
ITSeNÄISYYSPÄIVÄ (Sanajp.)
Lisurginen väri: valkoinen
Mt. 20:25 - 28
Virret: 578, 583, 581, 577: 1 -, 586 (esiruk. yht.), 584 Muuta musiikkia: RVK 591, 593. O. Elokas: Isän- maan rukous, M. Ranta: Rukous isänmaan puolesta
Yhteinen maailmamme
A
XXXXXX XXXXX XXXXXXX
NTAMINeN eI OLe KYLLIKSI. Jakaminen te- kee meistä ihmisiä, lähimmäisiä. Puhuttiin eräässä seminaarissa täällä Maarianhaminassa pari vuosi- kymmentä sitten, miten pakolaiset olisi otettava vas-
taan. Luennoitsijalla oli sydän paikallaan, mutta ei ehkä meillä kuulijoilla. Joku nainen yleisön joukosta ilmaisi tu- kensa sille, että pakolaisia kaikin tavoin autetaan ja heille osoitetaan ystävällisyyttä. ”Mutta en minä parhaita marja- paikkojani heille näyttäisi”, lisäsi puheenvuoron käyttäjä. Luennoitsija tarttui tähän ja sanoi, että juuri tästä on kysy- mys. Tässä on raja, jota emme pysty ylittämään, ja todelli- nen lähimmäisyys jää kokematta, ja ulkomaalainen jää ai- na tuntemaan itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi. Rahaa voi antaa, mutta sydämensä antaminen on vaikeampaa.
”
AVOIN SYDÄN OMISTAA SUURET RAKKAUDET, AVOIN SYDÄN
EI KÖYHDY
RUNSASKÄTISESTI.”
VAIKKA JAKAISIKIN
Iloitsemme itsenäisestä isänmaasta ja elämme niin kuin omistaisimme sen. Maailma on erilainen kuin viisikym- mentä vuotta sitten. Paljon on muuttunut ulkonaisesti, mutta ihmisen tarpeet ovat samat: saada ruokaa, vaatteita, katto pään päälle, tarve tehdä työtä, saada ja antaa rakkaut- ta. Jakamisesta syntyy yhteenkuuluvuus toisten ihmisten kanssa. Tuo musliminainen on sisareni. Hän myös, kuten minäkin, välittää lapsistaan ja haluaa heille parasta. Hän kaipaa ystävyyttä, hänellä on myös unelmat elämästä.
Tänään kiitämme kaikkia niitä, jotka vuosikymmeniä sitten tekivät ankarasti työtä vapaan isänmaamme eteen. Xxx-xxxxxxx ja -äitiemme ponnistusten tuloksista nyt nau- timme. Suurkiitos! Kun vain ymmärtäisimme hoitaa hyvin tätä lahjaa, omaa maata ja kansaa. Joka toiselle antaa, saa moninkertaisesti takaisin. Tämä pätee sekä aineellisessa et- tä henkisessä mielessä. Mikä estää meitä näyttämästä niitä parhaita marjapaikkojamme? Ahdas sydän se on.
Avoin sydän omistaa suuret rikkaudet. Avoin sydän ei köyhdy vaikka jakaisikin runsaskätisesti. Ja kenen lahjoja
me jaamme? Emme ainakaan omiamme, kyllä ne kaikki tulevat Jumalalta, metsän marjatkin.
MAAILMA ON yhteinen kotimme. Ja maailma on todella avara tätä nykyä. Liikumme paikasta toiseen ihan eri taval- la kuin ennen. Meillä on ystäviä eri puolilla maailmaa. Ja kulman takana on heitä, jotka ovat tulleet kaukaa ja ovat sisariamme ja veljiämme. On tietysti ihanne, että voisimme elää veljinä ja sisarina. Käytännössä sitä on vaikeampi to- teuttaa.
Jeesuksen ajan juutalaiset kerskuivat olevansa Aabraha- min lapsia ja siksi etuoikeutettuja. Mutta Jeesuksella oli jo- tain sanottavaa siihen. Vähän väliä kertovat evankeliumit, kuinka Xxxxxx löysi samarialaisissa suurempia uskon tekoja kuin juutalaisissa.
Nykyäänkin monet kansat julistautuvat ”Aabrahamin lapsiksi”, paremmiksi kuin muut, ja jotka herroina halua- vat hallita toisia. Xxxxxx ei antanut esimerkkiä muiden ylä- puolelle asettumisesta ja toisten hallitsemisesta. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”, vapaiksi tarpeesta nousta toisten yläpuolelle ja hallita toisia. Kun totuus tekee vapaaksi, mer- kitsee se joskus sitä, että rohkenee muuttaa mielensä, tulee toisiin ajatuksiin. Ei niin huono läksy meille itsenäisille suo- malaisille.
On hyvä olla suomalainen. On ulkonainen vapaus ja pal- jon muuta. Kenelle on paljon annettu, siltä myös paljon vaaditaan, sanoo sananlasku. Meillä on paljon annettavaa, meillä on myös paljon opittavaa. Thaimaasta kotoisin ole- va ystäväni, sisareni, on opettanut minua jakamisen jalossa taidossa. Xxxxx, joka kutsun itseäni kristityksi ja luulen tie- täväni, miten jaloa on antaa omastaan. Mutta jakaminen, se onkin jo enemmän.
9.12.
KUNINKAASI TULEE KUNNIASSA
2. ADVeNTTISUNN. Lisurginen väri: violessi sai sininen Lk. 12:35 - 40
Virret: 11, -, 8: 1 - 4, 5: 1 - tai 161: 1 -, 225, 324: 5 - 6
Muuta musiikkia: RVK 425, 489, 609. H. Schütz: Mun lunastuksein lähenee
Tulitikkutyttö
T
XXXX XXXXX XXXXXXXX
ÄMÄ eI OLe seurakuntalaisen kysymyksenasettelu, vaan saarnaajan pohdintaa. Minua on alkanut yhä enemmän askarruttaa monien eksegeettien uudempi väittämä, että Xxxxxxxxx julkinen toiminta olisi kestä-
nyt vain muutaman kuukauden. Itse olen oman koulutuk- seni ja lukemisteni perusteella otaksunut, että Xxxxxx kyllä julisti Jumalan valtakunnan pikaista tulemista, mutta hä- nen toiminta-aikansa olisi ollut yli kolme vuotta (Xxxxxxxx- sen evankeliumin vaikutus). Olisiko Xxxxxx kuitenkin niitä, jotka ”liimailevat varoituksia ihmisten kulkuväylille ja pu- helinpylväisiin” ja julistavat, että huomenna tai aivan lähi- päivinä lopun ajan seulonta tapahtuu?
”
OIKEAA ODOTTAMISTA ON SE, KUN
JOLLEKULLE VIERAALLE,
MEILLÄ ON TILAA
LÄHELTÄ TAI KAUKAA.”
Itselleni kolme vuotta kertoo päättäväisestä ja suunnitel- mallisesta toiminnasta, mutta muutama kuukausi taas ih- misen hetkellisistä näyistä ja mahdollisesti psykologisesta merkillisestä vaiheesta. Voi olla, ettei tämä ole kenenkään muun saarnaajan ongelma, mutta itse pohdin sitä. Kyllä Ju- mala ilmestyy Raamatun mukaan useinkin hetkessä, ilman valmisteluja. Mutta Xxxxxxxxx persoonaan tuo lyhytaikai- suus luo kummia kysymyksiä. On totta, etteivät uskonnol- liset vallanhaltijat välttämättä kovin kauan, ainakaan kol- mea vuotta, olisi tyytyneet Xxxxxxxxx konfrontaatiota kuun- telemaan ilman jyrkkiä toimenpiteitä.
OLIN juuri seminaarissa, jossa suositeltiin Xxxxxxxxx esi- merkin mukaisesti vertaus- ja symbolikuvien käyttöä ope- tuksessa ja julistuksessa. Niissä Xxxxxx oli tunnetusti mesta- ri. Kupeet ovat päivän evankeliumissa matkalla olijan ta- paan vyötettyinä. Myös lampun piti palaa juhlaa vietettäes- sä. Ulkotulet ja kynttiläkattaus luovat meillekin juhlan. Abloy- ja muiden lukkojen aikalaisille ovenvartijat ovat sen sijaan vieraita. Kohtaamme heitä, virastoja lukuun ottamat- ta, lähinnä ulkomaanmatkoillamme. Siellä ovi avautuu, kun sille kolkutetaan.
Yllättävää evankeliumin kuvissa on, mutta ei xxxxxxxxx- xxxx tottuneille, että isäntä palvelee. Vanhassa suomalaises- sa pöytäperinteessä oli tapana, että pöytään oli katettu yksi ylimääräinen paikka, johon vieras saattoi isännän tai emän- nän kutsusta käydä. Suomalaisille on tuttua myös se, kuin- ka emäntä istuu vain toisella kankulla hellan ääressä ja kat- selee, miten vierailla ja omalla väellä ruoka riittää. Hän on koko ajan valmiina palvelemaan vieraitaan. Todennäköi- sesti Xxxxxx saarnaisi näitä kuvia käyttäen, jos hän olisi ollut suomalainen. Hän kertoisi opetuslasten jalkojen pesun si- jasta mahdollisesti saunasta ja kuinka autuasta on, kun jo- ku pesee selän (paikan, minne itse ei yllä).
ON TAAS joulupaaston aikana hyvä käydä Kristuksen kattamaan ehtoollis- ja sitten juhlan tultua oikeaan suoma- laiseen joulupöytään. Vaikka lähiodotuksemme lienee muuttunut kauko-odotukseksi, me odotamme jälleen tänä aikana joulun Herraa ja hänen kattamaansa runsasta pöy- tää. Oikeaa odottamista on se, kun meillä on tilaa jollekul- le vieraalle, läheltä tai kaukaa. Xxxxxxxxx odottaa meidän ja lähimmäisemme juhlan alkamista.
Xxxxxxxxx Xxxxxxxxxx sadun pienestä tulitikkutytöstä? Olisiko Xxxxxx kertonut sen läheisilleen, jos hän olisi sen tuntenut? Seurakuntalaisesi tietää tämän tarinan ja muis- taa oven, kun sitä ei joulun alla avattu. Pieni tulitikkutyttö jäi ulos kylmään yöhön. Syntymää odottavalle joulun lap- sellekaan ei ollut tilaa majatalossa. Siksi hän sanoo autuaik- si heitä, jotka kuulevat joulupaaston aikana omantuntonsa äänen ja avaavat oven.
16.12.
TEHKÄÄ TIE KUNINKAALLE
3. ADVeNTTISUNN. Lisurginen väri: violessi sai sininen Mt. 11:11 - 19
Virret: 7, -, 12 tai 259, 185: 1 -, 9, 266: 2 - 4
Muuta musiikkia: VKL 750, 751. RVK 106, 111, 426. Xxxxxxxx: Soolokantaatti ”Vihdoin täyttyy odotuk- set” (SKML 134)
Xxx Xxxxx xxxxxxxxxx
H
XXXXX XXXXXXXX
eLMI KÄÄNTeLee lehteä käsissään. Etsii ja et- sii, mutta ei löydä etsimäänsä. Lehti rapisee kädes- sä. Puhuu itsekseen: ”Joko ne kaikki on ehditty pi- tää?” Xxxxx on ollut sairaalassa marras-joulukuun
vaihteen ja kotiin palattua voimat ovat menneet selviytymi- seen, kuntoutumiseen. Kumma, miten ruoan lämmittämi- seenkin menee voimia. Kun olo on kohentunut, Helmi al- kaa katsella ympärilleen ja etsii seurakunnan lehdestä kut- sua joulujuhliin. Ei löydä. Suutahtaa.
”Mitä ne siellä seurakunnassakin kiirehtivät. Pian ne siir- tävät koko juhlan marraskuulle. Onko niillä kiire kahvit- taa mummot pois alta? Jouluun on vielä aikaa, mutta kaik- ki juhlat on jo juhlittu!”
Xxxxx on tottunut siihen, että jos ei yksi tie aukene, koe- tetaan toista. No, menen sitten pyhänä kirkkoon. Eihän si- tä tiedä, millainen ilma on jouluna. Jos vaikka ei pääse ulos ollenkaan. Pääsee edes vähän tunnelmaan. ”Livenä” kuten ne nuoret sanoo, naurahtaa jo mielessään. Suunnittelee kai- ken tarkasti, ylösnousun, aamukahvit, kulun kirkkoon. Ajoissa on noustava, ettei tule kiire, ettei ota sydämestä, et- tä ehtii, niin ettei hikoa ja heikota. Että jaksaa istua.
On pyhäaamu. Xxxxx nousee ja menee, astuu kirkon ovesta sisään. Ovella yllättyy. Xxxxxxxx se siinä vai joku va- paaehtoinen? Keski-ikäinen nainen toivottaa tervetulleek- si. Hymyilee kuin vanhalle tutulle. Ojentaa virsikirjaa kä- teen, tarjoaa apua. No, tuokoon kirjan kohdalle, penkkiin asti, ajattelee Xxxxx ja antaa auttaa itseään. Ja tunnustaa it- selleen, että lämmittäähän se, lämmin käsi, kosketus, penk- kiin saattaminen ja se hymy. Saa vähän takkiakin auki, kun on apua, ei tule niin hiki. Xxxxx ei ole viikkoon puhunut kenenkään kanssa, ei nähnyt ketään. Katsonut vain tv:tä ja kuunnellut radiota. Niistä on seuraa. Sukulaistyttö kävi sai- raalasta kotiutumisen jälkeen kerran, mutta nyt on omat
kiireensä. Xxxxx painuu ajatuksiinsa, antaa virsien viedä, liittyy rukoukseen, nauttii, ei tiedä mistä.
Saarnan alkaessa Helmi terästyy. Pappi puhuu joulun valmistelusta, juhlaruokien etukäteen syömisestä, joulun juhlimisesta moneen kertaan ennen joulua. Helmi protes- toi. Mistä se muka tietää? Tämä on hänen juhlansa, adven- tin ensimmäinen. Tortun torttua ei Helmi ole maistanut. Pappi taitaa puhua omasta työstään, ja Xxxxxxxx se tuntuu kiusalliselta. Onko se väsynyt meihin ja työhönsä? Xxxxx on tullut juhlaan, messuun, pitkästä aikaa. Nyt viikko en- nen joulua ei seurakunta enää tarjoa puuroa, ei kutsu kirk- kokahveillekaan. Niistä kaikista Xxxxx myöhästyi, kun oli sairas ja heikko. Kenen syömisistä se puhuu? Kuka tässä on juhlinut mitään etukäteen?
Mutta silloin Xxxxx nyökkää, kun pappi puhuu kulutus- juhlista ja mainoksista, joita syötetään tuutintäydeltä. Että tätä ja tätä pitäisi vielä. Milläpä sitä enää lahjoja, on se sai- raalalaskukin, ja eläke, pieneksi se jäi. Kenelle hankkisin- kaan lahjoja? Odottaakohan se sukulaistyttö jotain? Sillä- hän on jo kaikkea. Kun ei pääse kauppoihin, eikä oikein us- kalla viimeisiä rahoja käyttää. Koskaan ei tiedä huomises- ta.
Ostaminen tuo tyydytystä, mutta ihmisen arvo on niillä- kin, joilla ei ole kelle ostaa ja millä ostaa, vakuuttaa pappi.
HeLMI HAVAHTUU ajatuksistaan, kun pappi puhuu Xx- xxxxxx Xxxxxxxxxx. Xxxxxx Xxxxxxxx on aina miellyttänyt, onhan heissä ollut samaa paloa, ehdottomuutta ja kykyä kieltäytyä, syömisestä ja juomisesta. Xxxxxxxx on aina tien- nyt miten pitää elää, eikä ole säästellyt sen kertomista muil- le. Xxxxxxxx on julistanut paastoa, ja sitä Xxxxx on tehnyt, kieltäytynyt monesta, rakkaudestakin, mutta siitä tosin vain pakosta. Mutta että Jumalan sanansaattaja oli niin eläväinen ihminen kuin tuo Xxxxxxxx, se ajatteluttaa Xxxxxx, miellyt- tääkin. Aina on niitä, jotka tietävät ennen muita, valmista- vat toiselle tietä, parempaa paikkaa, näkyvyyttä. Sitä moni tekee, mutta Xxxxxxxx nähtiin. Ja torjuttiin.
Saarna soljuu eteenpäin, ja Xxxxxx ajatus omille teilleen. Olipas siinä kaksi erilaista miestä, toinen kieltäytyy ja paas- toaa, toinen elää täysillä. Ei piittaa normeista, syö ja juo syn- tisten, juoppojen ja epäonnistuneiden kanssa. Askeetti ja vapauden kuuluttaja. Samalla asialla molemmat.
Jumalan valtakunta on jo alkanut, murtautunut esiin, ju- listaa pappi. Miten se näkyy minun elämässäni, miettii Hel- mi. Kaipaus, halu päästä toisten yhteyteen, kirkon juhliin, kyky kestää yksinäisyyttä? Jumalan läsnäolo on tässä näin, kuin aavistus, luottamus. Että elämässä on hyvä niin kuin on. Näin tuli elettyä, tällaisen elämän sain. Kiitos Juma- lan.
Nainen ilmestyy taas viereen, kun Xxxxx tekee lähtöä, auttaa takkia niskaan, siitä Helmi on hyvillään, käsi ei tai-
vu. Astuu ulos kirkon ovesta. On kuin olisi kohdannut xxx- xxx ja puhunut jonkun kanssa, vaikka sen suntion kanssa tuli vain tervehdittyä. On kuin olisi ollut samaa joukkoa, vaikka saarnan aikana tuli ajateltua myös omiaan. Tuntuu hyvältä. Virsien melodia kaikuu vielä ilmassa, ehtoollisen salaisuus kehossa.
Xxxxx nojaa keppiinsä, nuuhkaisee raitista ilmaa ja aste-
xxx xxxxxx xxxxxx. Joulukahveja ei kirkko enää tarjonnut, mutta entäpä jos menisi tuohon baariin, kioskiin, mikä se on. Menisi juomaan toisen keittämät kahvit ja syömään toi- sen leipomat pullat. Antaisi itselleen adventin lahjan. Paas- toaisi yksinäisyydestä ja kieltäytymisestä. Kun se Jumalan valtakuntakin on jo alkanut.
23.12.
HERRAN SYNTYMÄ ON LÄHELLÄ
4. ADVeNTTISUNN. Lisurginen väri: violessi sai sininen Mt. 1:18 - 24
Virret: 13, -, 53 tai 256: 1 - 3, 52: 1 -, 260, 50: 1, 6
Muuta musiikkia: VKL 753, 756. RVK 423, 480, 605.
LV 4. LKM 3
Evankeliumiteksti tuo hienolla ja koskettavalla tavalla esiin Uuden testamentin ensimmäisen perheen. Voimme nojautua siihen, kun tarkastelemme tämän päivän perheitä Suomessa ja ympäri maailmaa. Xxxxxxxx vanhemmat kas- vattavat lapsiaan rakkaudella ja hellyydellä. Suuri määrä ihmisiä on myös äiteinä ja isinä lapsille, jotka ovat vailla sy- liä, ruokaa, itsetunnon rakentajaa ja opastajaa. Yhtä lailla lapsilla on mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ja iloisiksi, vaikka biologiset vanhemmat eivät heitä kasvatakaan.
Xxxxxxxx perhe
XXXX XXXXXX
XXXXxXXX XXXX oli todella koetuksella. Hän, joka oli juutalainen mies, kunnioitti kulttuuriansa ja sen perinteitä. Tunsi lisäksi Xxxxxx testamentin kirjoitukset. Hänenkö nuorikkonsa pienestä Nasaretin kylästä olisi synnyttävä neitsyt, Jumalanäidiksi valittu, josta profeetat kertoivat. Ennen ehkä lehmätkin lentäisivät. Neitseenä synnyttämi- nen tuntui Joosefista yhtä lailla mahdottomalta ajatukselta hyväksyä saatikka uskoa. Xxxxxx xxxxxxxx epäröi nuoren morsiamensa valehtelevan ja pilkkaavan häntä sanomalla, että lapsi oli siinnyt Pyhästä Hengestä. Joosef oli asiallinen mies. Ensimmäisenä ajatuksena hänellä ei ollut pötkiä pa- koon ja paeta vastuuta, vaan miettiä, miten kihlauksen voi- si purkaa Xxxxxx häpäisemättä. Kihlaushan tuohon aikaan tarkoitti sitä, etteivät kumppanit vielä asuneet yhdessä vaan kumpikin omassa kodissansa.
Jumalallapa oli toiset suunnitelmat.
Joosef kasvoi uskossaan. Jokainen mies voi vain kuvitel- la miltä tuntuisi, jos tyttöystävä tai vaimo ilmoittaisi olevan- sa raskaana Pyhästä Hengestä. Epäilyksen puolellehan aja- tukset menisivät. Luottamus Mariaan löytyi unesta. Sillä sa- ma enkeli, joka ilmestyi Marialle, ilmestyi myös Xxxxxxxxxx vakuuttaen hänet Xxxxxx vilpittömyydestä Herran palveli- jattarena. Vanhurskas teko mieheltä kasvattaa lapsi, joka ei ollut oma.
MILLÄ TAVALLA perheen voisi määritellä? Vierastan termiä ydinperhe niin paljon, että saan siitä ihottumaa. Maailma on täynnä perheitä, joissa kasvatetaan ja rakaste- taan lapsia, jotka eivät ole omia, mutta ovat lapsina oikeu- tettuja läsnä oleviin aikuisiin. Perheessä, jossa on sinun lap- set, minun lapset ja yhteiset lapset, vaaditaan aikuisuutta, ymmärrystä ja rajojen yli menevää rakkautta. Pitää nähdä lapsi, eikä sitä kenen lapsi on kyseessä. Xxxx joka perhettä määrittää saisi uudemman kerran xxxxx Xxxxxxxxxx ja miksei Luukkaankin evankeliumin, joissa kerrotaan Mari- an raskausajasta ja vapahtajamme syntymästä. Raamatun uusperhe. Pojasta kasvoi vanhempiensa rakastamana ja huolehtimana toisista äärimmäisyyteen asti huolehtiva ja taakkojen kantaja.
Xxxxxxxx ei tee ainutlaatuiseksi hänen neitseestä syntymi- sensä. Antiikin kirjallisuutta tutkittaessa voimme havaita, että historia esittää useitakin neitseestä syntymisiä. Uskon- nonhistorian ja historian henkilöistä ainakin Xxxxxxxxxxx Xxxxxx, Xxxxxxxxxxx, Adoniksen, Xxxxxxx, Zoroasterin ja Xxxxxxxx kirjoitetaan olevan neitseestä syntyneitä. Näin ol- len Jeesus on (vain) nimi listassa. Hän on Jumalan Poika, erityinen ilmoitus ja uusi liitto. Jeesuksen tekee ainutlaatui- seksi hänen kokonaisvaltainen toimintansa, ylösnousemuk- sensa ja siitä seuranneet tapahtumat. Neitseestä syntyminen on kyllä koko kristillisen kirkon olemassaolon aikana he- rättänyt keskustelua, erityisesti alkuvuosisatoina. Xxxxxxx- xxx ja Luukkaan evankeliumit ovat luoneet vankan pohjan yhteiselle opinmuodostukselle, joka kopautettiin antiikin ajan kirkolliskokouksissa viralliseksi.
XXXXxX JA XXXXX eivät enää olleet tulevan perheen kes-
kus vaan pieni poika, jota Xxxxx xxxxxx. Huomiota ei enää enkelin ilmestymisen jälkeen saanutkaan uskonsa kanssa painiskellut Joosef vaan Pyhä lapsi, josta oli tuleva Kristus, maailman Vapahtaja. Xxxxxx suostui nöyränä miehenä pal- velijaksi, koska se oli Herran tahto.
Xxxxx Xxxxxx syntyi ihmislapseksi? Osoittaakseen, että kaiken keskus on lapsi. Kristillisen uskon keskus on lapses- ta kasvanut, ihmiselämän elänyt ja ristillä kuollut Jumalan Poika.
Jeesuslasta odotettiin pitkään ja hartaasti. Vanhemmat te- kivät valmisteluja uutta kansalaista varten lähtemällä ylös Juudeaan, Betlehemiin Daavidin kaupunkiin, kun Xxxxx oli viimeisillään raskaana. Päällimmäisenä ajatuksena Joo- sefilla oli, millä tavalla hän pystyisi huolehtimaan kihlat- tunsa turvallisuudesta rankalla matkalla. Emme tiedä, mil- lä tavalla Xxxxxx Xxxxxx kanssa raskausaikana valmistautui uuteen tulokkaaseen. Tuskin he rakensivat lastenhuonetta,
ostivat lastenhoitotarvikkeita tai kävivät ultraäänessä. Oli olemassa suurempaa kuin omat toiveet ja suunnitelmat. Ju- malan teot.
JOULU TULee jokaiselle, lapselle ja aikuiselle, lauletaan joululaulussa. Kristuksen syntymäjuhla ei ole pelkästään lasten ja perheiden juhla, vaan Vapahtaja syntyy jokaiselle. Monia yksinäisiä saattaa ahdistaa edessä olevat pitkät pyhät, koska perhetematiikka tulee joka paikassa esille. Evanke- liumeissakin. Ei kukaan silti ole ulkopuolinen. Xxxxxxxxx varmasti koki olevansa pyhän perheen statisti, eräänlainen sivustakatsoja, ainakin alussa.
Kaikki tämä tapahtui, jotta kävisi toteen profeetta Jesajan sanat: ”Xxxxx, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Xxxxxxxx – se merkitsee: Juma- la on meidän kanssamme.”
24.12.
LUPAUKSET TÄYTTYVÄT
JOULUAATTO (Sanajp.)
Lisurginen väri: valkoinen
Lk. 2:1 - 14
Virret: 27: 1 - 3, 23, 21: 1 -, 31
Muuta musiikkia: VKL 744. RVK 115, 116, 118, 129,
134. LV 11, 12, 21. LKM 4, 7
Joulu on taas
J
XXXXX XXXXXXXX
OULUAATON hartaudet ja jumalanpalvelukset lie- nevät niihin kokoontuville ainoita joulukirkkoja. Har- vemmassa on niitä, jotka osallistuvat jumalanpalveluk- seen niin aattona kuin joulunpyhinä.
Jouluaaton tilaisuudet on hyvä suunnitella ja suunnata niille, jotka pitävät tärkeänä edes kerran vuodessa, jouluna, tulla kirkkoon ja haluavat tätä perinnettä siirtää myös lap- silleen ja nuorilleen. Odotuksia joulukirkkoa kohtaan ku- vannee joululaulun sanat: ”Mitä ymmärsin, sit en tiedä, py- hän tunnelman tunsin vain.” Se on jo paljon, jos välittyy py- hän kohtaamisen tunnelma.
Tunnelman etsimistä kuvaa myös, että Kauneimmat jou- lulaulut -tilaisuuksista on tullut monen perheen ainoa jou- lukirkko. Jouluun jos mihin kuuluu tuttua ja turvallista tunnelmaa ja herkistäviä perinteitä. Mutta joulun perintei-
nen ruokapöytä saa koko ajan myös uutta sisältöä.
Lapset laskevat montako yötä on jouluun, tarkoittaen aattoa. Suomalaiseen juhlanviettoperinteeseen kuuluu yleensäkin etupainotteisuus, aatto on jo täyttä juhlaa.
Joulu on taas. Joka jouluinen kipuilun aihe monelle saar- naajalle onkin, miten päästä tähden alta, tallin suojasta, py- hän perheen kiiltokuvasta tähän päivään tunnelmaa särke- mättä. Luukkaan joulukertomus on kaiken kansan mieles- tä se ainoa oikea jouluevankeliumi, ja moni haluaisi kuulla sen yhä uudestaan juuri niillä sanoilla kuin muinoin lasna. Mutta tuskin nykynuori enää ymmärtäisi, jos Xxxxx ja Joo- sef lähtisivät Betlehemiin ”antaakseen itsiänsä arvattaa”. Niissä seurakunnissa, joiden alueella asuu maahanmuutta- jia, voisi olla paikallaan lukea jouluevankeliumi useammal- la kielellä, sillä siitä ompi ilo saatu koko maailmalle.
MIKÄÄN ei mielestäni estä lukemasta jouluaaton juma- lanpalveluksessa Luukkaan jouluevankeliumia jakeeseen
20. saakka, mutta käsikirja päättää jo enkelien lauluun ja- keessa 14.
Xxxxxx haluaa tarkasti nivoa pelastushistorian keskei- simmän ja käänteentekevän tapahtuman historiallisen ajan tapahtumiin ja aikaan. Tämä tarjoaa mahdollisuuden ku- vailla niin tähtitieteen ilmiöitä kuin Rooman imperiumin historiaakin. Piispa Xxxxxxxx on monia kiinnostava joulu- pukin esikuva.
Meidän jouluperinteessä taatto laitetaan innoissaan jou- lukuusta hakemaan, ettei pyöri jaloissa, kun vaimoväki ja lapset laittavat joulua. Joulun kuvissa Xxxxxx jää helposti ta- ka-alalle, vaikka hän otti luokseen ja vastuulleen kihlattun- sa Xxxxxx, joka oli raskaana. Ja otti tämän mukaan myös vaivalloiselle matkalle.
Xxxxxxxxx syntymässä ei ollut ainutlaatuista vaatimaton paikka. Karjasuoja oli tavanomainen paikka köyhemmän väen yöpyä. Luukkaan joulukertomuksen painopiste ei ole- kaan siinä, mitä tapahtuu maassa. Paimenet, jotka työnsä vuoksi huonosti saattoivat noudattaa esimerkiksi sapatti- määräyksiä, olivat vähäarvoisia. Heille ilmestyi Herran en- keli. Heille ilmoitettiin ilosanoma, suuri ilo koko kansalle. Ja varmemmaksi vakuudeksi Vapahtajasta käytetään nimiä Kristus ja Herra, jotta kaikkialla ymmärrettäisiin kenestä on kysymys. Jeesus on Israelin Messias, Kristus. Herra (Ky- rios) oli taas jumalallisen pelastajan nimitys kreikkaa käyt- tävässä maailmassa.
Pelastushistorian käännekohtaa juhlittiin taivaassa, ja en- kelien joukko puhkeaa kiitokseen. Tämä enkelien laulu, gloria, toistuu pyhä pyhältä messussamme. Se on Luukkaan evankeliumin tiivistymä, joka kertoo sen, että Jumalan rak- kaus tulee ihmisten luokse. Jumalan kunnia toteutuu siinä, että ihmiset ymmärtävät tämän ja elävät rauhassa maan
päällä. Jouluevankeliumi on siis rauhanevankeliumi, ei vain sisäisen rauhan, vaan myös kaikkia koskettavan rauhan.
Paimenet paimensivat lampaita. Niistä monet päätyivät Jerusalemin temppeliin pääsiäislampaiksi.
Joulu viittaa pääsiäiseen ja Kristuksen uhriin meidän puolestamme.
TIeDÄMMe, että Kristus ei syntynyt ajanlaskumme alus- sa. Silti se, että vietämme joulua 2007 jälkeen Kristuksen syntymän, kehottaa meitä Luukkaalle ominaisesti painot- tamaan tätä nykyhetkeä. Tänään on meille syntynyt Vapah- taja. Mikä meitä sitoo ja orjuuttaa, miksi me tarvitsemme Vapahtajaa? Mitä tarkoittaa tänään se, että Xxxxxx tulee vel- jeksemme, ihmiseksi rinnallemme? Vaikka joulu joululta yritämme selittää sanaa, niin inkarnaation edessä jäämme pohjimmiltaan ihmetellen kiittämään ja enkeleitten laulua kuuntelemaan.
25.12.
SANA TULI LIHAKSI
JOULUPÄIVÄ (Sanajp.)
Lisurginen väri: valkoinen
Jh. 1:1 - 14
Virret: 21: 1 - 5, 35, 18, 25: 1 -, 21: 8 - 10
Muuta musiikkia: RVK 114, 121, 123, 428. LV 14 - 19.
LKM 9, 10
Ihmetellen lapsen luona
J
XXXXXX XXXXX XXXXXXX
eeSUS eli puolestamme. Sitä voisi ehkä enemmänkin korostaa, eikä vain puhua, että Xxxxxx kuoli puolestam- me. Elämästähän tässä on kysymys, syntymisestä, ruu- miissa elämisestä, hengittämisestä. Jumalan Poika syn-
tyi ihmiseksi, elämään tätä elämää. Hän ei ollut mikään henkiolento. Xxxxxxxxxxx teksti antaa meille hyvän tilai- suuden antautua syviin pohdiskeluihin Jumalan ihmiseksi tulosta, kaiken alkuperästä, ihmisen alkuperästä, ihmisen jumalallisuudesta, neitseestä syntymisen mahdottomuudes- ta tai sen mahdollisuudesta. Nämä pohdiskelut pitävät mei- dät hengissä. Varmoja vastauksia kun emme saa. Jumala on salattu. Ja mitäs me niillä varmoilla vastauksilla tekisimme, jos niitä olisi. Täytyy vain kysellä ja ihmetellä. Xxxxxx xxx
sitten tavoittaa pienen välähdyksen tästä suunnattomasta salaisuuden merestä, tulee valtavan iloiseksi ja taas jaksaa mennä eteenpäin ja kysellä.
Taas tänäkin jouluna menemme seimen ääreen ihmette- lemään. Sinne menemme, katsomaan ja olemaan hiljaa. Yritämme käynnistää aivotoimintaa, jotta edes jotain ym- märtäisimme, kun on pakko ymmärtää, kun emme uskal- la olla ymmärtämättä. Meillä kun pitäisi olla selitys xxxx- xxxx, ja meillä teologeilla kun on vielä sellainen koulutus, joka on valmentanut meitä selittämään kaiken. Hiljentymi- nen seimen ääressä on ainut, mitä voimme tehdä, selityksiä ei tarvita. Saattaa olla, että ikä tuo mukanaan kyvyn, että voi olla vain hiljaa eikä tietää niin paljon, uskaltaa olla tie- tämättä. Nuorena siihen ei ole varaa.
AJATeLLA, että seimen äärellä voi vain olla, katsella, ihas- tella, hymyillä, kuunnella enkelten laulua, tuijottaa tähteä ja olla onnellinen, että on ihminen. Seimessä makaava Ju- malan Poikakin on ihminen. Ei koskaan ennen Jumala ole tullut niin lähelle meitä kuin tässä pienessä lapsessa, synty- nyt keskellä köyhyyttä ja epävarmuutta. Tähän meidän maailmaan, tänne Hän tuli. Maailma ei ole ilman Jumalaa, vaikka siltä näyttääkin. Tästä saamme pitää kiinni, tämä usko kannattelee elämää. Saamme nähdä Jumalan kasvot siinä, mikä on kaikkein suojattominta ja täydellisintä koko luomakunnassa. Pienessä lapsessa. Inhimillisessä haavoittu- vuudessa syntyy Jumala. Kun katsomme seimeen, koh- taamme siellä lapsen kasvot, silmät, jotka hakevat läheisyyt- tä ja yhteyttä. Avuton ja haavoittuva pieni ihminen, Hänet Xxxxxx antoi meille lahjaksi.
Joulun sanoman vastaanottaminen ei vaadi meiltä vasta- suorituksia. Olemme siinä missä olemme, ahdingossa tai ilossa. Sanoma kantaa meitä. Valo ei vain syttynyt kerran, vaan se loistaa edelleen, ja se loistaa pimeydessä, eikä pime- ys ole sitä voittanut. Valo loistaa edelleen. Saamme saarna- ta siitä, että valo on keskellämme. Jumalan Poika on Sana ja Valo. Totta on myös se evankeliumin toteamus, että kaik-
ki eivät ottaneet tätä valoa vastaan. Silti tehtävämme on ju- listaa valon olemassaoloa pimeyden keskellä. Käynti seimen luona antaa uusia voimia tehtävän suorittamisessa. Hän on keskellämme.
Jouluaamun saarnaaja on opastaja, ei opettaja. Hän osoit- taa tähteä, joka vie seimelle. Jokainen itse tekee sitten mat- kan ja löytää mitä etsii.
26.12.
KRISTUKSEN TODISTAJAT
TAPANINPÄIVÄ, 2. JOULUPÄIVÄ
Lisurginen väri: punainen
Lk. 12:8 - 12
Virret: 26: 1 - 5, 126, 447, 141: 1 -, 176 ja 228, 35: 1, 4
Muuta musiikkia: RVK 88, 163
Mielipidevangit
T
XXXX XXXXX XXXXXXXX
APANINPÄIVÄ on kansanomaisen juhlinnan ai- kaa. Ei silloin kirkossa ihmeemmin väen paljoutta näy, niin varmaan erityisesti tänä vuonna, jolloin py- hiä on paljon peräkkäin. Aikaa on katsella kotona
joulukortteja, tutkia joulun lahjoja ja tavata läheisiä.
Kun käsikirjan otsikossa sanotaan tapanina, että ”Juma- lan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin”, ei tämä jako totisesti kulje sen mukaan, ketkä tänä tapanina tulevat kirkkoon ja ketkä eivät. Tiedän omas- sakin kirkossamme julistetun aikoinaan, että ”mitä te nyt jouluna kirkkoon tulette, kun ei teitä muulloin näy!” Voi ihmisiä tietenkin konfrontoida, mutta rajansa kaikella. Pe- rinteisissä suomalaisissa tavoissa viettää kristikunnan juh- lia on syvä viisaus. Kirkon ei tule taistella niitä vastaan, vaan hyödyntää omassa toiminnassaan vanhaa perinnettä sekä liittyä viisaalla tavalla uusiin syntyviin juhlinnan tapoihin. Edesmennyt mökkinaapurini, vanha mies, kertoi miten ennen ajettiin hevosilla naapuriin ja kysyttiin: ”Onko Tah- vana kotona vai särjetäänkö muuri!” Sillä tarkoitettiin, et- tä pieni hiukopala ja ryyppykin oli syytä pöytään kantaa. Tapanina iloiteltiin ja juhlittiin. Ei siinä varmaan tradition pyhää Xxxxxxxxxx muisteltu. Mutta juhlaa vietettiin, Xxxx- xxxxxx syntymän jälkijuhlana ja kansanjuhlana. Joulun py- hät luovat nytkin mahdollisuuden hyvään ja syvään yhdes- säoloon. Naapurini muistelema reki on vaihtunut autoon
tai junakyytiin. Mutta edelleen ollaan matkalla kuin itä- maan viisaat. Mikä voisi nyt olla juhlan uutena sisältönä?
KIRKOISSAMMe tapanina on saarnan pohjana rankka teksti. Uskonrohkeutta ja marttyyriutta pidettiin alkukir- kossa arvossa. Uskonsa menettäneisiin tai entisen uskonsa kieltäjiin suhtauduttiin ankarasti, jopa pelottelevasti. En tiedä, kuinka moni on evankeliumin näiden sanojen vuok- si joutunut itsetutkiskeluissaan epätoivoon; ainakin on tul- lut tietoiseksi siitä, että emme me mittaa täytä.
Onneksi tekstissä on myös kolme lohdutuksen sanaa. Pe- lottava lopun ajan tuomari, Xxxxxxx Xxxxx, ei ole vain ran- kaisija, vaan myös armahtaja. Maallisen tuomarin eteen jouduttaessa ei ole oikeaa kaavaa, mitä pitää sanoa. Tilan- teessa saa tiedon siitä, miten tulee toimia ja mitä sanoa. Ja ennen kaikkea tiedämme, että Xxxxxx oli ja on heikkojen puolustaja, syntisten armahtaja, parantaja. Xxxx haluaa täl- laiseen Xxxxxxxxxx tunnustautua, vaikka ryövärin uskolla, hänet Ihmisen Xxxxx tunnustaa omakseen. Luulen, että useimmat meistä olisivat marttyyriuden uhatessa valmiit kieltämään Jeesus-uskomme julkisesti, mutta samalla pyy- tämään sisällämme ”Herra armahda”.
OLIN 70-LUVULLA silloisessa DDR:ssä kirkollisella opintomatkalla. Siellä muuan pappi kertoi, että hänen lap- sensa eivät päässeet opiskelemaan korkeakouluun isän am- matista ja uskosta johtuen. Arvostin tuon perheen voimia seisoa sen takana, mitä he pitivät oikeana. Xxxxxx moneen kertaan sitä, miten itse olisi toiminut. Olisiko minusta ollut samaan?
Näiden ajatusten kanssa saatoin vain kiittää siitä, että omassa maassamme on mahdollista ilman pelkoa tunnus- tautua kristityksi. Meillä ei tästä johtuen ole myöskään esi- merkkejä siitä, miten usko voi olla niin arvokas asia, että sii- tä on valmis maksamaan suurenkin hinnan. Omassa seura- kunnassamme tänne muuttaneet inkeriläiset tuovat nämä kertomukset keskuuteemme.
Tänä tapanina sytytän kotonani kynttilän ajatellen kaik- ki poliittisista, uskonnollisista tai muista syistä vainottuja ja vangittuja mielipidevankeja. Koen, että päivän evanke- liumi antaa tällaisen uuden merkityksen tapanin vietolle.
30.12.
PYHÄ PERHE
1. SUNN. JOULUSTA Lisurginen väri: valkoinen Lk. 2:33 - 40
Virret: 32: 1 - 4, 727, 20, 293: 1 - tai 466: 1 -, 221, 30
Muuta musiikkia: RVK 37, 115, 128, 250. LKM 11
Xxxxx mukaan temppelissä
T
XXXXX XXXXXXXX
AVAN MUKAAN toimiminen on pyrkimystä tehdä asiat oikein, niin kuin ne kuuluu tehdä. Tavat eivät välttämättä ole huonoja asioita, eivätkä ne aina kerro ulkokohtaisesta suhteesta itse asiaan. Tavan sisällä kuljetetaan perinnettä, yhteisön hiljaista tietoa, viisautta. Tapa voi varjella ja tapa voi yllättää. Niin käy nyt Xxxxxxxx ja Xxxxxxxxxx, jotka tuovat lapsensa temppeliin, koska juuta-
laisen kuuluu niin tehdä.
Vanha mies siunaa nuoren perheen. Käsitys siunaamises- ta on tainnut jo muuttua tätä vanhemmista ajoista, niistä, jolloin isällä oli vain yksi siunaus annettavana, ja sen hän antoi yleensä vanhimmalle pojalle. Nyt siunauksen saa ko- ko perhe ja siunaaja ei ole kummankaan puolison isä.
Siunauksen antaminen nuorelle perheelle herättää muis- toja ajoista, jolloin itse on tullut siunatuksi tai on kaivannut tai tarvinnut siunausta.
Olen ohikulkumatkalla mummolassa. Tämä mummo jäi minulle lapsena pitkien etäisyyksien takia etäiseksi. Mum- molla on kahdeksan lasta ja kymmeniä lastenlapsia. Minä olen vain yksi monista, en tiedä olevani erityinen, olen se, jota harvoin nähdään. Siksi nuorimmaiseni on jo monta vuotta vanha, kun vien hänet ensimmäisen kerran mum- molle nähtäväksi.
On syöty, nautittu vieraanvaraisuudesta. Istutaan penkil- lä vierekkäin, selkä pöytää vasten, mummo ja minä. Lapset kiehnäävät jaloissa. Mummo ojentaa villasukkia, joita hän on kutonut juuri meitä varten. Meitäkö varten, ihmettelen. Ikkunan läpi päivän viimeiset auringonsäteet kultaavat las- ten hiuksia.
Mummo ojentaa ryppyisen käden ja silittää lapsen päätä. Silittää, silittää hiljaa, monta kertaa. Kuin vain satavuotias
vanhus lapsenlapsenlapsiaan silittää. ”Xxxxxx lapsia”, sa- noo. En koskaan ole kuullut äänessään sellaista hellyyttä. Kuin siunaisi. Ja siunaa, tiedän.
Jään miettimään, siunaako Xxxxxx perheen siksi, että ar- velee juuri tämän perheen tarvitsevan siunausta vai vain pehmittääkseen sen, mitä hän pian aikoo sanoa.
Ennustaminen on jotain, mitä pienen lapsen vanhemmat vähiten haluavat kuulla. Usein tutut ja tuntemattomatkin haluavat ennustaa lapsen tulevaisuutta tämän piirteistä ja reagointitavoista. Harvoin kukaan kysyy, haluavatko xxx- xxx vanhemmat kuulla toisten tulkintoja. Usein nämä en- nustukset ovat sanojansa projisointeja, unelmia tai pelkoja, jotka vanhemmat kokevat velvoittaviksi vaatimuksiksi, jos- kus rohkaisuksikin. Mutta joskus joku vain tietää. Xxxxxxx erottaa oikean tietäjän muista tietäjistä?
Xxxxxxxx ennustus on kuitenkin lapsen syvimmän ole- muksen tunnistamista. Viesti tuntuu kahtalaiselta. Se toki lämmittää, että oma lapsi nähdään erityisenä ja että hän tu- lee vaikuttamaan kaikkiin ihmisiin. Mutta tuskin kukaan äiti haluaisi vielä tuossa vaiheessa kuulla, että lapsi tulee tuomaan äidilleen syvää murhetta. Murhetta jokainen lap- si tuo, sen tiedämme kokemuksesta, murheelta ei elämässä välty kukaan. Äiti elää lapsen kivut omanaan vielä kauan, kenties läpi elämän. Mutta vielä olisi hellän läheisyyden ai- ka, oikeus siihen huolettomuuteen, mikä kasvavan kanssa on mahdollista.
VANHA NAINeN on parhaimmillaan tietäjä. Elämä on opettanut, kokemukset siirtyneet sisäiseksi viisaudeksi. On kehittynyt rohkeus katsoa todellisuutta sellaisena kuin se on ja hahmottaa asioita tätä hetkeä ja yksityiskohtia laajem- min. Nähdä mihin ollaan menossa. Profeetta on se, joka pu- huu ensin. Profeetta puhuu ensin asioita, koska muut eivät niitä vielä tunnista. Profeetalla on rohkeutta sanoa, mitä hän näkee ja ymmärtää.
Tämä vanha nainen, Xxxxx, on siitä erityinen, että hän on parinkin eliniän ajan rukoillut ja ylistänyt Jumalaa. Lä- hes asunut temppelissä. Nainen on kuin hengellinen johta- ja, hurskas, esimerkillinen. Hän on profeetta. Arvostukses- ta kertoo se, että hänen sukujuurensa ja elämänvaiheensa on kirjattu muistiin.
Tähän asti Xxxxxx rukous on kohdistunut Herralle, mutta nyt tapahtuu muutos. Kun hän tunnistaa hänet, jota on odottanut ja rukoillut, hän kääntyy ihmisiin päin, heihin jotka ovat temppelissä asioillaan. Nyt naisella on uusi sano- ma: lapsi on jo keskuudessamme. Kun Jumala vastaa ruko- ukseen, ihminen kääntyy toisiin ihmisiin päin.
Kertomuksessa on vanha mies, vielä vanhempi nainen ja nuori perhe. Yhden todistus ei riitä. Juutalaisen oikeustajun mukaan tarvitaan kaksi todistajaa, jotta todistus olisi päte- vä. Xxxxxx ja Xxxxx ovat molemmat kohdanneet lapsessa
Jumalan.
”Ei kirkko ohjelmasta täyty, kirkko täyttyy sanomasta!”, sanoo 100-vuotias nainen YLE:n Horisontti-ohjelmassa
syyskuussa. Täytyykö meilläkin elää noin vanhaksi, jotta erottaa oleellisen epäoleellisesta, aidon falskista ja ajanviet- teen sanomasta?
31.12.
AIKAMME ON JUMALAN KÄDESSÄ
UUDeNVUODeNAATTO (Sanajp.)
Lisurginen väri: valkoinen
Lk. 13:6 - 9
Virret: 36: 1 - 5, 383, 38:1 -, 553: 6 - 7 tai 556
Muuta musiikkia: RVK 195, 514, 562. LKM 14. J. S. Xxxx: Xxx kanssain käy
Tarttis tehrä xxxxx
O
XXXX XXXXXX
N Se PÄIVÄ VUODeSTA, jolloin miltei jokainen tekee lupauksia. Xxxxx kirjoittaa pöytälaatikossa pölyttyneen gradunsa valmiiksi, tehdä vähemmän töitä ja viettää enemmän vapaa-aikaa, satsata elä-
mänlaatuun, aloittaa kuntoilun, laihduttaa, soittaa vanhal- le kaverille, ylläpitää ja virittää uusia ystävyyssuhteita. Lu- pauksen voi ylettää myös laajempaan mittakaavaan koske- maan maailmanlaajuisia asioita, sillä työtä riittää kyllä. Ih- misoikeuksiin, luonnonsuojeluun ja ilmastonmuutokseen- kin pitäisi reagoida. Tai niin kuin turkulainen sanoisi: ”Tarttis tehrä jotta.”
Uuteen vuoteen sisältyvät kaikki elämämme mahdolli- suudet. Vanha vuosi tapahtumineen jää taakse ja uusi avau- tuu eteemme lahjana, jonka voi yhtä yllätyksellisenä avata eteensä vuoden jokaisena päivänä. Kätke sydämeesi kaikki hyvä, jonka olet kuluvana vuotena kokenut ja tutkiskele kaikessa rauhassa. Ole kiitollinen. Suru ja murhe, jonka olet menneenä vuotena kokenut, ole siitäkin kiitollinen, jos vain pystyt. Ole ainakin ylpeä, sillä oli koettelemuksesi mil- lainen tahansa, istut siinä. Elät ja hengität. Sinut on johda- tettu ilon ja surun halki ja saat toivorikkaana ottaa vastaan seuraavan Herran vuoden 2008. Meidän universaalinen ole- massaolomme perustuu Jumalan suunnitelmaan, ei pelkäs- tään maallisiin valtoihin ja lakeihin.
Mitä tulevan vuoden aikana tapahtuu, sitä ei tiedä par- hainkaan ennustajaeukko. Vain Taivaan Isä tietää ajan ku- lun. Silti ihmiset kuluttavat uskomattomia summia palve-
lupuheluihin ennustuslinjoille, koska ovat kipeitä tiedon- puutteesta tai uskonpuutteesta – miten vain – ja valmiita uskomaan sen ”sheissen”, jonka täti xxxxxx toisesta päästä suoltaa. On totta, ettei kukaan voi välttää epäröintiä tai epä- varmuuden tunteita elämässään, mutta miksi ihmeessä Xxx- sus ei enää olisi kanssamme? Yhtä lailla Hän on sama eilen, tänään ja huomenna. Hänen läsnäolonsa ja asettamansa py- hät toimitukset eivät muutu, ja siitäkin syystä meillä on pal- jon aihetta kiitokseen. Kirkoissa rukoillaan ja vietetään eh- toollista, lapsia kastetaan, pariskunnat menevät naimisiin ja vainajia siunataan viimeiselle matkalle. Xxxxxx kutsuu luok- sensa ja antaa uuden mahdollisuuden vuoden jokaisena päi- vänä.
Xxxxxxx on kristityn toiseksi paras kaveri. Ensimmäinen on armo. Armoa ei voi tuntea, ellei ensin ole tuntenut katu- musta tehdyistä synneistä. Jokainen meistä kääntää selkän- sä Jumalalle ja tekee väärin tulevaisuudessakin. Toivotta- vasti emme kuitenkaan toista samoja virheitä, ja jos niin ta- pahtuu, niin sekin on inhimillistä. Jeesus ei edelleenkään lakkaa olemasta.
Xxxxxx kertoi vertauksia, jotta Jumalan valtakunta tulisi kaikille käsin kosketeltavaksi. Hän konkretisoi vertausten avulla sen sijaan, että olisi antanut suoria vastauksia. Xxx- xxxxxx käyttämä kieli oli värikästä ja helppoa ymmärtää, siksikin häntä lainoppineiden ja fariseusten piirissä pidet- tiin outona lintuna. Useimmiten Xxxxxx kertoi vertauksen- sa vastaukseksi niille, joiden jo valmiiksi oli vaikeaa käsit- tää hänen sanomansa. Vertausten tarkoitus oli vakuuttaa kuulijat muodostamaan mielipiteensä hänestä, tekemään ratkaisu.
Tämä vertaus kuvaa Israelin kansaa, jonka heimojen kes- kuudesta hän oli koonnut kaksitoista opetuslastansa. Hän oli kulkenut pitkin maakuntaa kertomassa ja opettamassa, pysähtynyt majataloissa ja kodeissa saamatta paljoakaan kannatusta. Xxxxxxx kertoo ovelasti myös meistä jokaisesta erikseen. Me olemme viikunapuita, Jumala omistajamme ja Xxxxxx on puutarhurimme.
MILLAISIA hedelmiä sinä olet vuoden aikana tehnyt ja millaisella maaperällä seisot? Toivottavasti sinulla on hedel- miä, jotka ovat makeita, raikkaita ja virkistäviä. Uskoakse- ni olet saanut heittää elämän kompostiin ne hedelmät, jot- ka ovat olleet jo pilaantuneita.
Jokaisen meistä tulisi kantaa hedelmiä myös toisillemme.
Valtakunta ei pyöri vain omien tarpeidemme ja toiveidem- me ympärillä. Meidän tulee toimia yhteisen edun ja hyvin- voinnin edistämiseksi täällä ja muualla. Lannoitettavia vii- kunapuita on maailmassa jo yli kuusi miljardia.
Ihmisiä sorretaan ja pidetään poliittisina mielipidevan- keina. Tämän kirjoittamisen hetkellä Myanmarin/Burman kadut ovat täyttyneet munkeista, jotka rauhanomaisesti marssivat sotilasjunttaa vastaan uhmaten kaikkia kuole- manennustelijoita. Demokratian puolesta, yksi ihminen –
yksi ääni, vapauttaakseen ihmisoikeusaktivisti, Nobelin rauhanpalkinnon xxxxxx Xxxx Xxx Xxx Xxxx.
Luonnonvaroja käytetään häikäilemättömästi väärin. Eläimiä kuolee joka vuosi enemmän sukupuuttoon kuin ai- empina vuosina. Itämeren suojeluprojektista on onneksi tullut jo todellisuutta ja vaihtoehtoiset polttoaineet pitää saada 10 %:n käyttöasteelle vuoteen 2020 mennessä.
Pienetkin teot lasketaan. Jospa se ensi vuonna kantaa he- delmää.
1.1.
JEESUKSEN NIMESSÄ
UUDeNVUODeNPÄIVÄ
Lisurginen väri: valkoinen
Jh. 14:12 - 14
Virret: 41: 1 - 3, 728, 40, 600: 1 -, 42, 329: 1, 2, 5
Muuta musiikkia: RVK 111, 196, 356. LKM 173. J. S. Bach: Viel’ elää Xxx
Nimi velvoittaa
V
XXXXX XXXXXXXX
IeLÄKIN KUULee kansankielessä puhuttavan uudesta joulusta, kun tarkoitetaan uutta vuotta. Kir- kollisena juhlana uudenvuoden päivää onkin vietet- ty joulun oktaavina eli kahdeksan päivän kuluttua
vietettävänä jälkijuhlana, jo ennen kuin siitä tuli kalenteri- vuoden vaihtumisen päivä.
Vuoden vaihtumista kyllä juhlitaan, mutta enimmäkseen muilla areenoilla kuin uudenvuodenpäivän jumalanpalve- luksessa. Kirkkoon kokoontuvalle piskuiselle laumalle tä- män päivän jumalanpalvelus on kuitenkin tärkeä. Kunpa jaksaisimme siihen joulun jälkeen paneutua normaalilla huolella.
Kristittyinäkin me aloitamme uuden vuoden uusin mah- dollisuuksin. Mutta joka aamu on armo uusi, siksi voimme aloittaa joka päivä myös uuden vuoden. Vanha kansanal- lakka aloittaa uuden vuoden rukouksella: ”Xxxx, oi Jeesus, rauha ja menestys.” Ainakin osassa kristikuntaa uudenvuo- denpäivää vietetään kristittyjen rauhanpäivänä. Alati uudet mahdollisuudet, rauha, uuden vuoden alkaminen, päivän piteneminen ja niin edelleen ovat ihan hyviä teemoja.
Uudenvuodenpäivän kirkollinen aihe ”Xxxxxxxxx nimes- sä” nousee Jeesuksen ympärileikkauksesta ja nimenannos- ta. Meidän perinteessämme Xxxxxx nimeä ei anneta kenelle- kään, muualla kyllä. Vanhastaan on saatettu sanoa, että ni- mi velvoittaa. Liekö sillä yhteyttä siihen, että nimeksi an- nettiin jonkun pyhimyksen tai jonkun suvun edustajan ni- mi. Jeesus-nimi lie koettu liian velvoittavaksi.
Hyvä on olla aralla mielellä myös silloin, kun sanotaan asioita ja toimitaan Jeesuksen nimessä. Se nimi velvoittaa pitämään huolta siitä, ettemme Xxxxxxxxx nimessä aja omia mieltymyksiämme, emme käytä turhaan ja väärin tuota ni- meä. Uudenvuoden aikaan tehdään taikoja, mutta nimi Jee- sus ei ole mikään mantra tai taikasana. Jeesustelua tulisi välttää.
JOSTAIN NUORUUDeSTA on jäänyt päähän soimaan sittemmin kuulemattoman laulun säkeet (xxxxxxxxxx vie- lä muistaa oikein): ”Jeesuksen Kristuksen tapaus, ei ole tun- teen vapaus. Ei ole tunnetta, tunnelmaa vaan elämää, toi- mintaa puolesta heikkojen, puolesta sorrettujen. Se on tie- toa maailmasta, tietoa sen Vapahtajasta.”
Kirkkona ja kristittyinä meidät on lähetetty Jeesuksen ni- messä julistamaan Herran otollista vuotta, köyhille ilosano- maa, sorretuille vapautta ja sokeille näkönsä saamista, pääs- tämään vangitut vapauteen.
Xxxxxxxxx nimi velvoittaa meitä etsimään sanoissamme ja teoissamme yksin Jumalan tahtoa. Rukouksessa me esitäm- me pyyntömme Xxxxxxxxx nimessä siksi, ettemme taivutte- lisi Jumalaa toimimaan toiveittemme mukaisesti, vaan etsi- simme hänen tahtoaan ja hyväksyisimme sen.
Jeesuksen nimen lausuessamme me nöyrästi tunnustam- me sen, että – sitähän tuo nimi tarkoittaa – että Herra on apu, Herra pelastaa.
Ja kun me ”Xxxxxxxxx nimessä korkeassa saarnaamme an- teeksiantamusta”, niin me emme käytä muuta valtaa kuin sitä, minkä kirkon Herra on sille antanut, ja ”syntinen ar- mon näin turvaksi saa, hän kiittää vain armahtajaa”. (Vk. 178:3)
KIRJOITTAJAT
VIRReT JA MUSIIKKI
Xxxxxx Xxxxx xxxxxxx Xxxxx Xxxxxxx
Kirkkoherra, Ahvenanmaan pohjoinen saaristoseurakun- Kanttori, Haukiputaan seurakunta ta
Xxxx Xxxxxx
Vs. hiippakuntasihteeri, Turun hiippakunnan tuomioka-
pituli TeKSTIN LYHeNTeITÄ
Xxxx Xxxxx Xxxxxxxx
Kirkkoherra, Korson seurakunta
LKM - Laula kaikki maa
Xxxxx Xxxxxxxx
Yhteiskunnallisen työn pappi, Helsingin seurakuntayhty- mä
LV - Lasten virsi
RVK - Ruotsin virsikirja
Xxxxx Xxxxxxxx
Kappalainen, Joensuun seurakunta
VKL - Virsikirjan jumalanpalvelusliite
ja lomatuen hakemus
K`laa Buntoiemont`n es`te
Blekfi\dfekk` Æ X`bXX `kj\cc\
Rentouttava ja aktiivinen Kuntoremontti on irtiotto arjesta. Syksyllä 2007 on tarjolla laadukkaita lomia terveyskylpylöissä, kuntoutumiskeskuksissa tai urheiluopistoissa. Valittavana on myös lomia 50+ ja 55+ -ryhmille ja teemakuntoremonttilomia.
11 Lomalla testataan fyysinen kunto, kartoitetaan liikunta-
ja ravintotottumukset sekä liikutaan yhdessä. Aikaa on myös lepoon ja hoitoihin.
11 Kahden vuorokauden Terveystreffeillä tarkistetaan onnistuiko Kuntoremontti?
11 Kuntoremontin lomatuki on 330 euroa ja Terveystreffien tuki on 130 euroa.
AKAVAN KIRKOLLISET AMMATTILIITOT — KYRKLIGA FACKFÖRBUND INOM AKAVA AKI R.Y.
Perustettu 1.1.2005
Puheenjohtaja, AKI
Xxxxxx Xxxxxxxxxx
DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN LIITTO DTL RY DIAKONIARBETARNAS FÖRBUND DAF RF
Perustettu 15.6.1958
PAPPISLIITTO PRÄSTFÖRBUNDeT
SUOMEN KIRKON PAPPISLIITTO FINLANDS KYRKAS PRÄSTFÖRBUND R.Y.
xxx.xxxxxxxxxxxx.xx, xxxxxxxxxxxx@xxxxxxxxx.xx Perustettu 14.1.1918
Puheenjohtaja, Pappisliitto
Xxxxx Xxxxxxxx
Espoon seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön päällikkö, TM
Puh. (00) 0000 0000
GSM 000 000 0000
xxxxx.xxxxxxxx@ xxxxxxxxxxxxxxxxx.xx
SUOMEN KANTTORI-URKURILIITTO FINLANDS KANTOR-ORGANISTFÖRBUND R.Y.
xxxxxxxx-xxxxxxxxxxxx@xxxxxxxxx.xx Perustettu 15.6.1907
Puheenjohtaja, AKI Puheenjohtaja, Kanttori-urkuriliitto Xxxxxx Xxxxxxxxxx
Kantor i Borgå svenska domkyrkoför- samling, FM
Puh. 040 584 9952
Puheenjohtaja
Xxxxx Xxxxx
Kaarinan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä
GSM 040 341 7191
XXXX TOIMISTO
Akavatalo, Xxxxxxxxxxxxxxxxxx 0,
00520 Helsinki
Avoinna arkisin klo 9–15
Puh. (00) 000 0000, faksi (00) 000 0000
xxxxxxxx@xxxxxxxxx.xx, xxx.xxxxxxxxx.xx
LAKIMIESPALVELUT AKIN JÄSENILLE
Puhelinpalvelu työhön ja virkaan liittyvissä lakiasiois- sa: ti klo 9–12 varatuomari Xxxx-Xxxxx Xxxxxxxx Puh. 050 463 8699
xxxx-xxxxx.xxxxxxxx@xxxxxxxxx.xx
Puhelinpalvelu yksityiselämän oikeusasioissa: arkisin klo 10–16 Asianajotoimisto Bützow
Puh. (09) 431 531.
Mainitse minkä liiton jäsen olet.
LAKIMIESPALVELU DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN LIITON JÄSENILLE
Yksityiselämän oikeusasioissa: arkisin klo 10–16 Asianajotoimisto Bützow
Puh. (09) 431 531.
Mainitse liittosi ja jäsennumerosi.
Toiminnanjohtaja Xxxx Xxxxxx, TT Puh. (00) 000 0000
GSM 000 000 0000
Apulaistoiminnanjohtajat
Xxxxxxxx Xxxxxxx, VTM Puh. (00) 000 0000
GSM 000 000 0000
AKIn neuvottelu- ja luottamusmies- toiminta, AKIn alaosastotoiminta, Kanttori-urkuriliiton hallinto, kanttori- en ammatilliset asiat, palvelussuhde- neuvonta
Xxxxx Xxxxxxxx, pastori, TM Puh. (00) 000 0000
GSM 000 000 0000
Cruxin päätoimittaja, XXXx viestintä, Pappisliiton hallinto, opintomatkat, pappien ammatilliset asiat, palvelus- suhdeneuvonta
Opiskelijasihteerit
Xxxxxxx Xxxxxxx, kanttori, MuM Puh. (00) 000 0000
GSM 000 000 0000
Kanttori-urkuriliiton opiskelijatoimin- ta, neuvonta opiskelijoiden harjoitte- lu- ja työllistymiskysymyksissä
Xxxxx Xxx-Xxxxxxx, pastori, TM Puh. (00) 000 0000
GSM 000 000 0000
xxxxx.xxx-xxxxxxx@xxxxxxxxx.xx
Xxxxxxxxxxxx opiskelijatyö, neuvonta opiskelijoiden harjoittelu-, mentoroin- ti- ja työllistymiskysymyksissä
Johdon assistentti
Xxxxx Xxxxxxxx, HSO-sihteeri Puh. (00) 000 0000
XXXx xxxxxxxxx ja johdon sihteeri, Pappisliiton hallintoelinten pöytäkir- janpitäjä, matka- ja kokousjärjestelyt, Internet-kotisivut
Toimistosihteerit
Xxxxx Xxxxxxxx, yo-merkonomi Puh. (00) 000 0000
Jäsenyysasiat, alaosastot, luottamus- mieskurssit
Xxxx Xxxxxxx
Puh. (00) 000 0000
Xxxxxx toimitussihteeri, jäsenyysasiat, opintomatkat
Xxxx Xxxxxxx
Puh. (00) 000 0000
xxxx.xxxxxxx@xxxxxxxxx.xx Kirjanpito ja maksuliikenne
DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN LIITON TOIMISTO
Akavatalo, Xxxxxxxxxxxxxxxxxx 0,
00520 Helsinki
Avoinna arkisin klo 9–15 Faksi (00) 000 0000
Toiminnanjohtaja
Xxxxxx Xxxxxxxxx, diakonissa, terv. hoit.
Puh. (00) 000 0000
GSM 000 000 0000
Liiton yleinen johto, edunvalvon- ta- ja neuvottelutoiminta, hallin- toelinten päätösten valmistelu, esittely ja täytäntöönpano, pal- velussuhdeneuvonta
Järjestösihteeri
Xxxx Xxxxxxxxxx, diakonissa Puh. (00) 000 0000
GSM 000 000 0000
Ammatilliset kysymykset, tiedot- taminen, opiskelijatyö, alaosas- totoiminta
Toimistosihteeri
Xxxxx Xxxxxxxxx, yo-merkonomi (vuorotteluvapaalla 2.9.2008 asti)
Vuorotteluvapaan sij. Xxxxx Xxxxxxxx
Puh. (00) 000 0000
Jäsenyysasiat, kirjanpito, mak- suliikenne, materiaalitilaukset, mökkivaraukset
ERITYISKOULUTETTUJEN TYÖTTÖMYYSKASSA
Xxxxxxxxxxxxxxx 0 C,
00520 Helsinki
Puh. (00) 0000 0000 ma–to klo 12–15
Faksi (00) 000 0000
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx@xxxx.xx
K
XXXXX X.XXXXXXX
itöskirja
Johdatus urbaanin teokomiikan perusteisiin
Kuinka puhua Jumalasta sortumatta synkistelyyn tai teologian väljähdyt- tämiseen? Xxxxxxx mukaan teologia on pohjimmiltaan kosmista hihitystä, jolla kyseenalaistetaan perinteinen kirkollinen ajattelu. Ovh. 28,90
XXXXX XXXXXXX
Vertaistukea kaikille, jotka kohtaavat omassa elämässään vanhempiensa ikääntymisen ja kuoleman. Sopii myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä seurakuntien työntekijöille.
Ovh. 29,90
XXXXX XXXXXXXX – XXXXXX XXXXX
M
Keskus
Kaksi vapaan ajattelun ammattilaista tarttuu aiheeseen, jossa jokainen on amatööri, mutta myös ehdottomasti asianosainen. Tekijät kirjoittavat toisilleen rehellisesti ja rohkeasti.
Ovh. 32,90
XXXX XXXXXX –
XXXXX XXXXXXX (TOIM.)
ologia
iasta
Teoksessa pohditaan kirkollisen ja yleisinhimillisen auttamistyön eroja ja yhtäläisyyksiä.
Kirja on Kirkon Ulkomaanavun (KUA) juhlakirja. Ovh. 37,90
XXXX XXXXXXX (TOIM.)
K
Monipuolinen apu jokaiselle hartaus- puhujalle. Tekijät ovat kouluttaneet radiohartauspuhujia yhteistyössä Kirkon tiedotuskeskuksen kanssa vuosien ajan. Kirja perustuu kurssien kokemuksiin. Ovh. 32,90
XXXXX X. HILTUNEN
Ka
Usko
Uskonnollisuus yksityistyy vauhdilla muuttuen henkiseksi etsinnäksi, jota auktoriteetit eivät rajoita.
Uskontoja ei kuitenkaan saa samanlaisiksi – vai saako? Ovh. 28,90
Kirjakaupoista kautta maan sekä Kotimaa-yhtiöiden kaupasta:
Hietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe klo 9-17)
xxx.xxxxxxxxx.xx Sisältöä elämään.
Palautus: Akavan kirkolliset ammattiliitot
Xxxxxxxxxxxxxxxxxx 0
00520 Helsinki
Pappisliiton opintomatka Thaimaahan 1.-14.2.2008
Pääkohteet Bangkok ja Hua Hin rannikolla. Tutustumme Thaimaan ev.-lut. kirkkoon, suomalaisten tekemään työhön sekä paikalliseen uskonnollisuuteen.
Asiantuntijaoppaana on uususkontojen asiantuntija, uskontokasvatussihteeri Xxxxx Xxxxxxxx. Matkanjohtajana on apulaistoiminnanjohtaja Xxxxx Xxxxxxxx. Hinta noin 1.800 euroa. Ilmoittautumiset
15.12. mennessä puh. (00) 000 0000 tai
Huom! Matkalle on mahdollista saada liiton
matka-apuraha 1½-kertaisena (525 €). Opintomatkalle voivat osallistua Pappisliiton jäsenet puolisoineen.