LUOTTAMUS, LOJALITEETTIVELVOLLISUUS JA LIIKE-ELÄMÄN PITKÄKESTOISET SOPIMUKSET

Luottamus, lojaliteettivelvollisuus ja liike-elämän pitkäkestoiset sopimukset 1

Defensor Legis N:o 2/2006

LUOTTAMUS, LOJALITEETTIVELVOLLISUUS JA LIIKE-ELÄMÄN PITKÄKESTOISET SOPIMUKSET

(saksannos)

Hakusanat: Sopimusoikeus, luottamus, lojali- teettivelvollisuus, pitkäkestoinen sopimus

1 Johdanto

Liike-elämän pitkäkestoiset sopimussuhteet ja myös eri tyyppiset yhteistyö- ja kumppanuusjär- jestelyt ovat yleistyneet. Yritykset pyrkivät usein saavuttamaan tavoitteitaan ja ennakoimaan tule- vaisuuttaan muuttuvissa toimintaympäristöissä entistä enemmän pohjautuen sopimuksellisesti perusteellisesti suunniteltuihin ja valmisteltuihin järjestelyihin, joissa esimerkiksi erilaiset kump- panuudet esittävät suurta osaa. Samanaikaisesti kun uudenlaiset sopimussuhteiden järjestelytavat yleistyvät, on syytä tarkastella tähän kehitykseen liittyviä juridisia ulottuvuuksia ja teemoja. Kun on kyse liike-elämän pitkäkestoisista sopimuk- sista, nousevat esiin esimerkiksi riskeihin ja sopi- musten joustavuuteen liittyvät teemat.

Kun keskitytään sopimusosapuolten keskinäi- siin suhteisiin, voidaan syventyä tiettyihin sekä tutkimustoiminnan että käytännön maailman kannalta oleellisiin teemoihin. Esimerkiksi liike- elämän pitkäkestoisen kumppanuussopimuksen toimivuuden osalta on erittäin tärkeää, että sopi- musosapuolet luottavat toisiinsa, sopimussuhde on vuorovaikutuksellinen ja sopimusosapuolilla

on omien erityisten tavoitteidensa lisäksi ainakin yksi tietty eteenpäin vievä yhteinen tavoite.

Voidaan todeta, että sopimusosapuolten keski- näinen henkilöllinen suhde on usein monessakin mielessä sopimussuhteen kannalta elintärkeä. Jos tämä sopimusosapuolten suhde on avoin ja toimi- va, tällöin on myös hyvät edellytykset sille, että koko sopimussuhde toimii ja sitä voidaan viedä hyvin eteenpäin sovittuun loppuun saakka. Sil- loin puolestaan kun sopimusosapuolten välillä on epäluuloja tai jopa epäluottamusta ja suhde ei ole avoin, on suuremmat mahdollisuudet siitä, ettei sopimussuhde menesty.

Näistä sopimusosapuolten suhteisiin liitty- vistä kysymyksistä tässä artikkelissa syvenny- tään luottamukseen ja lojaliteettivelvollisuuteen. Luottamusta ja sen määrittelyä tarkastellaan aluksi yleisellä tasolla, jolloin tuodaan esiin eri näkemyksiä luottamuksen luonteesta modernissa yhteiskunnassa ja taloudessa. Tämän jälkeen käy- dään läpi sopimusoikeuteen, erityisesti pitkäkes- toisten sopimusten tarkasteluun, kehitettyjä rela- tional contracting -oppia sekä teoriaa sopimuksen dynaamisuudesta. Edelleen tarkastellaan luotta- musta pitkäkestoissa sopimuksissa. Tältä osin keskitytään mm. siihen, miten luottamus ilmen- tyy sopimusoikeudellisesti kun on erityisesti kyse liike-elämän pitkäkestoisista sopimuksista.

Artikkelissa syvennytään myös lojaliteettivel- vollisuuteen. Aluksi määritellään lojaliteettivel- vollisuus käsitetasolla ja tarkastellaan sen sopi- musoikeudellista luonnetta. Edelleen pohditaan lojaliteettivelvollisuuden merkitystä liike-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa. Tämän jälkeen tarkastellaan myös lojaliteettivelvollisuuden ja luottamuksen keskinäistä suhdetta ajatellen lii- ke-elämän pitkäkestoisia sopimussuhteita. Näi- den analysointien ja näkemysten jälkeen käydään lopuksi kokoavasti läpi artikkelin sisältöä.

2 Luottamuksesta

Luottamus on moniulotteinen ilmiö. Sitä on vuosien ajan tutkittu eri tieteellisissä yhteyksissä, mutta vähintään yhtä kauan sillä on myös ollut suurta merkitystä käytännön toiminnassa esi- merkiksi kaupankäynnissä. Luottamus ilmiönä esiintyy lukuisilla elämän ja yhteiskunnan aloilla alkaen ihmissuhteista jatkuen esimerkiksi yritys- ten välisiin sopimussuhteisiin.

Luottamuksen on esitetty olevan sosiaalises- ti sitova, integratiivinen mekanismi, joka luo ja ylläpitää solidaarisuutta yhteisön jäsenten kes- ken.1 Tämän solidaarisuuden ansiosta yhteiskun- nallisesta elämästä tulee sujuvaa ja ennakoita- vaa.2 Luottamus lieventää epävarmuutta ja auttaa tekemään tulevaisuuteen ulottuvia sitoumuksia eriytyneessä ja monimutkaisessa yhteiskunnas- sa. Luottamus voidaan hahmottaa monitasoisek- si ilmiöksi, jossa ensinnäkin perusluottamus on eliminoimaton osa sitä kehitystä, jonka puitteis- sa ihmisestä kasvaa itseensä ja toisiin luottava yksilö. Jotta yhteiskunta toimisi, tarvitaan lisäksi instituutioiden ja yksilöiden välistä luottamusta.

Kansalaisten on voitava ennakoida instituutioi- den toimintaa, kyettävä seuraamaan instituution päätöksentekoa, tiedettävä, kuka kantaa päätök- sistä vastuun sekä uskallettava jättää ongelmansa niiden hoidettavaksi.3 Nämä piirteet ovat keskei- siä modernissa, avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnan eri instituutioiden hyvä toimivuus ja legitimiteetti kansalaisiin näh- den voidaan saavuttaa vain avoimilla toiminta- tavoilla.

Luottamuksella on keskeinen merkitys myös yritysten liiketoimintasuhteiden mahdollistaja- na. Jopa kilpailtaessa tarvitaan jonkin tasoista luottamusta, jotta yritysten välisessä kilpailussa noudatetaan tiettyjä sääntöjä.4 Yrityksen toimin- taympäristöön liittyvät potentiaaliset muutok- set ja epävarmuudet sekä liikesuhteiden määrän lisääntyminen ja myös monimutkaistuminen ovat kaikki eri tekijöitä, jotka edellyttävät toimijoilta entistä enemmän luottamusta. Luottamus näyttää olevan keskeinen sekä yrityksen sisäisen että yri- tysten välisen yhteistyön kehittymisen edellytys ja jonka avulla yritykset tekevät tulevaisuuten- sa, ainakin osaksi, ennakoitavaksi. Xxxxxx toimi- ja ei luota yhteistyökumppaneihinsa, hän pyrkii yleensä pidättämään itselleen informaatiota, salaa ideoitaan ja tekemiään päätelmiä.5

Luottamuksen puute osaltaan myös yksin- kertaistaa yrityksen mahdollisuuksia ja tekojen vaihtoehtoja ja siten myös ehkäisee panostuk- sia epävarmoihin tilanteisiin.6 Toisaalta luotta- mus voidaan ymmärtää myös menestyksekkään yhteistyön tuloksena eikä yksinomaan yhteistyön edellytyksenä. Yhteistyön voi laukaista, ei luotta- mus, vaan yksinkertaisesti erilainen joukko onnis- tuneita käytäntöjä.7 Tällöin luottamus kumpuaa siitä, että yhteistyökumppani ei käytä hyväkseen

1 Esimerkiksi Fukuyaman, Trust. 1995. s. 155–156 mukaan luottamus syntyy kun yhteisö jakaa joukon moraalisia arvoja siten, että se synnyttää odotuksia säännönmukaisesta ja vilpittömästä käytöksestä.

2 Xxxxxxx-Xxxxxxx, s. 95.

3 Ibid. s. 237–238.

4 Gambetta, Trust, Making and breaking cooperative relations. 1988. 215.

5 Xxxxxxxxx, Verkostotalous ja luottamus. 2003. s. 91.

6 Gambetta s. 104.

7 Ibid. s. 225.

yhteistyöstä riippuvaisen osapuolen epäedullista tilannetta, ja siten mahdollistaa toimijoiden sitou- tumisen pitkäjänteiseen yhteistyöhön.8

Luottamuksen tarve on varsin ilmeinen modernissa verkostotaloudessa, jossa liiketoimin- tamahdollisuudet, kysyntä ja tarjonta vaihtelevat nopeasti ja heikentävät yritysten mahdollisuuksia hallita toimintaympäristöään. Näissä olosuhteissa myös liiketoimintaverkostojen on kyettävä muut- tumaan ja sopeutumaan markkinoiden mukaan. Vaikka verkosto järjestelmänä vaikuttaisikin toi- mivalta, mutta yrittäjä ei samalla luota kaikkiin verkoston keskeisiin toimijoihin henkilöinä, joh- taa tämä todennäköisesti yhteistyöstä vetäytymi- seen. Yhteistyö on siten tilanneriippuvainen ja jatkuvan muutoksen alainen. Henkilöiden väliset suhteet voivat aiheuttaa myös sen, että yhteistyön perustana on luottamus organisaation henkilöön, vaikka organisaatioon itsessään ei luotettaisikaan. Samoin yhteistyö voi perustua organisaatioon luottamiseen, vaikka sen tiettyihin henkilöihin ei luotettaisikaan. 9

Kaiken kaikkiaan luottamuksessa on kyse sosiaalisesta mekanismista, joka tekee tulevai- suuteen suuntautumisen mahdolliseksi. Luotta- mus sitoutuu väistämättä johonkin sosiaaliseen tilanteeseen, tilaan, aikaan ja ennen kaikkea kohteeseen. Siksi ei ole olennaista kysyä, luo- tammeko johonkin, esimerkiksi johonkin henki- löön, rooliin tai instituutioon, vaan minkä asian, henkilön, tunnetilan suhteen luotamme toiseen ja miksi.10 Yhtäältä kysymys on systeemisestä luot- tamuksesta sosiaalisiin instituutioihin ja omaan

tulevaan asemaan niiden osalta. Toisaalta kyse on luottamuksesta toisiin ihmisiin.

3 Relational contracting ja sopimusten dynaamisuus

Pitkäkestoisten yhteistyöjärjestelyjen yhtey- teen on kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana sopimusoikeuteen ja sopimustoimintaan keskittyvä relational contracting -oppi. Relatio- nal contracting -suuntauksessa sopimukset näh- dään sitoutumisena käytännön yhteistoimintaan, joka kohdistuu usein pitkäkestoisiin ja monimut- kaisiin sopimuksiin, joihin sitoutuminen vaikut- taa osapuolten toimintaan hyvin kokonaisvaltai- sesti.11 Niin ikään korostetaan usein osapuolten käytännön yhteistyötä ja vapaaehtoisia riskinhal- linnan välineitä ja pidetään oikeudellisten kei- nojen ja virallisen oikeussuojakoneiston merki- tystä vähäisenä. Eri sopimusoikeusjärjestelmissä vaikuttava lojaliteettiargumentointi ja pyrkimys vastakkainasettelun sijasta korostamaan yhteis- toimintaa ilmentänee osaltaan relational contrac- ting -opin vaikutusta.12 Relational contracting - näkökulmassa on oikeustieteessä otettu erityisesti huomioon pitkäaikaisten suhteiden sopimusten frame work -luonne.13

Sopimussidonnaisuudet perustuvat mm. sään- tökeskeisen sopimusoikeuden ja sopimussuhde- keskeisen yritystodellisuuden näkemiseen toisis- taan irrallisina sfääreinä. Esimerkiksi keskinäinen luottamus ja liikesuhteen jatkuvuus nähdään käy-

8 Ilmonen: Sosiaalinen pääoma ja luottamus. 2000. s. 95.

9 Xxxxxxxx, Effects of trust and governance on relational risk.1997. s. 989.

10 Baier, Trust and Antitrust. 1986. s. 231–260.

11 Rudanko Lakimies 1/1998 s. 87.

12 Ks. relational contracting suuntauksesta Xxxxxxx, Määräysvalta, xxxxx ja markkinavoima. 1997. lisäksi muun muassa Häyhä, Sopimus, laki ja vakuutustoiminta. 1996. s. 20 ss. sekä Xxxxxx, The Rise and Fall of Freedom of Contract. 1979. s. 724. Relational contracting -opin peruslähtökohdista ks.. Xxxxxxxx, Non-contractual Relations in Business: A Preliminary Study. 1963 s. 465; Xxxxxxx, The Many Features of Contract. 1974. s. 691 sekä 1978, s. 854 ja 1980.

13 Nysten-Haarala, Long-term contract. 1998, s. 56. Xxxxxxx (The Many Futures of Contracts, s. 691–816 Southern Cali- fornia Law Review 1974) on kehittänyt relational contracting -teoriansa Xxxxxxxx'n työn jatkona, kehityksen suunnaksi. Xxx- xxxxxxxx on käyttänyt relational contracting -ideaa osana taloustieteellistä transaktio-kustannusteoriaansa, se on tässä teoriassa yksi sopimuskäyttäytymisen (contracting) tapa. Ks Nystén-Haarala 1998, s. 21, 230–232.

tännön liiketoiminnan kannalta paljon tärkeäm- pinä tavoitteina kuin sopimusten sanatarkka noudattaminen ja sopimusrikkomusseuraamus- ten soveltaminen. Tähän liittyen, sopimuksen joustamattoman tarkka soveltaminen ja oikeu- delliseen riidanratkaisuun (erityisesti yleiset tuo- mioistuimet) turvautuminen ovat liiketoiminnan näkökulmasta usein jopa katastrofaalinen vaihto- ehto aiheuttaessaan keskinäisen luottamuksen ja jatkuvuuden edellytysten menettämisen.14

Pitkäkestoisten sopimusten luottamus-aspektia voidaan lähestyä myös sopimusten dynaamisuu- den kautta. Sopimusten dynaamisuudessa lähtö- kohtana on sopimusosapuolten yhteisymmärrys siitä, että solmittu sopimus tulee muuttumaan täydentymisen kautta sopimuskaudella. Ensin- näkin sopimus voi täydentyä, koska jo laaditun sopimuksen ehdot muuttuvat. Tällöin sopimus- valmistelussa on varauduttu tiettyyn tilanteeseen nimenomaisella sopimusehdolla, mutta ehto voi muuttua sopimuksessa määrätyin tavoin tai nor- miperusteisesti (esimerkiksi luoton koron muut- tumisesta sopiminen). Toiseksi on olemassa ulottuvuus, jossa sopimuksen sisältämä aukko tulee täytettäväksi sopimuksen solmimisen jäl- keen. Tällaiset tilanteet voivat vaihdella paljon. Aukko voi esimerkiksi koskea jotain yksittäistä olosuhdetta tai myös tilannetta, jossa olosuhdetta on sopimuksessa säännelty avoimella termillä tai yleislausekkeella.15

Kolmantena sopimuksen dynaamisuuden jaot- telussa ovat tapaukset, joissa sopimuksen sitovuus muuttuu järjestelyn solmimisen jälkeen. Tähän liittyen ajan kuluessa ja olosuhteiden muuttues- sa voidaan osapuolten tahdonilmaisujen juridista merkitystä arvioida eri tavoin. Sopimuksen sito- vuus voi esimerkiksi toimintaympäristön muu-

toksen vuoksi päättyä. Edelleen sopimus voidaan tehdä myös niin, että sen sitovuus ja osapuolten velvollisuudet aktualisoituvat vasta tietyn ajan kulumisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan dynaamisen sopimuksen idea voidaan liittää erityisesti sopi- muksiin, joissa osapuolten sopimuksella tavoit- telema päämäärä on keskeinen. Tässä suhteees- sa sopimuksen dynaamisuus on vahvimmillaan yhteistoimintasopimuksen tyyppisissä sopimuk- sissa.16

Tällainen dynaamisuuteen tähtäävä toiminta- tapa ja sopimuksellinen järjestely vaatii sopimus- osapuolilta hyvää keskinäistä luottamusta. Tämä korostuu vielä siinäkin mielessä, että kyseiset dynaamiset sopimukset ovat usein monimutkai- sia ja paljon perusteellista valmistelua vaativia järjestelyjä. Sopimuksen dynaamisuus ei sisällä juurikaan ennakkorajoituksia, vaan sopimusva- pauden vallitessa sopimusosapuolet voivat sopi- mussuunnittelun nimessä luoda sopimukselliset puitteensa itse. Tämä yhtäältä tuo uusia mahdolli- suuksia kehittää sopimustoimintaa ja sopimuksia, mutta toisaalta samalla vaatii sopimusten tekijöil- tä ja sopimusten kanssa muuten työskenteleviltä osaamista. Sopimusvapaus ja luominen asettavat mahdollisuuksia, mutta sopimussuunnittelu ja sopimustoiminta vaativat osapuolilta keskinäistä luottamusta, mutta myös osaamista ja pitkäjän- teistä panostusta.

4 Luottamuksen ilmentymisestä liike- elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa

Pitkäkestoiset sopimukset, kuten esimerkiksi liike-elämän kumppanuussopimukset, ovat usein kokonaisuudessaan hyvin yksilöllisiä ja monisyi-

14 Rudanko, Ennakoiva näkökulma kauppaoikeudessa, teoksessa Ennakoiva sopiminen, liiketoimien suunnittelu, toteut- taminen ja riskien hallinta. 2002. s. 198 , samassa yhteydessä Xxxxxxx esittää relational contracting -välineiden valjastamis- ta ennakoivan oikeusajattelun hengessä teoreettisten mallien luomiseen, joilla pyritään suunnittelemaan hyviä sopimuksia. Tällöin tavoitteena on, että sopimusta voitaisiin täydentää tarpeen tullen oikeussalien ulkopuolella. Tässä mielessä tarvitaan sosiaalista ja psykologista tekniikkaa, insinööritaitoa ja talouden huomioimista, kun perinteisesti on ollut käytössä vain juri- dinen tekniikka.

15 Annola, Sopimuksen dynaamisuus. 2003. s. 33.

16 Ibid. s. 33–36.

siä sopimusjärjestelyjä, jotka vaativat perusteel- lista juridista suunnittelua ja valmistelua. Tässä mielessä ne poikkeavat usein kertaluonteisista sopimuksista, jotka eivät aina vaadi yksilöllis- tä ja monimutkaista suunnittelua.17 Laadittavil- la sopimuksilla ja yksittäisten sopimusehtojen muotoiluilla on suunnittelutyössä luonnollisesti itsessään paljon merkitystä. Tällöin suureen mer- kitykseen nousee sopimusvalmisteluun, esimer- kiksi sopimusneuvotteluihin käytettävä aika (mm. sopimusehtojen räätälöinti). Tämä aika vaikuttaa suoraan kustannuksiin, joihin yritys joutuu kul- loinkin varautumaan. Näin ollen pitkäkestoisten, yksilöllisten sopimusten valmistelun osalta yri- tykset joutuvat kamppailemaan edellä mainitun vaikutusyhteyden kanssa.

Pitkäkestoisten sopimusten kohdalla sopimus- ten ja sopimusehtojen ohella, saavat painoarvoa myös muut osatekijät. Näistä eräät merkittävim- mät ovat eri oikeusperiaatteet. Tärkeimpinä näis- tä ovat luonnollisesti sopimusoikeuden kantavat periaatteet, sopimusvapaus ja sopimusten sito- vuus. Silti tapauskohtaisesti itse sopimussuhteen luonteen ja sopimustoiminnan osalta voidaan hahmottaa tiettyjä ulottuvuuksia, joissa tärkeää osaa esittää luottamuksen periaate.18

Edellä esitellyt relational contracting -oppi ja teoria sopimuksen dynaamisuudesta ovat esi- merkkejä modernin sopimuskäsityksen kehitty- misestä. Molemmat korostavat käytännön sopi- mustoiminnan merkitystä liittyen liike-elämän pitkäkestoisiin sopimuksiin. Samassa yhteydessä ne kertovat siitä, mikä asema luottamuksella on mm. sopimussuhteen aikana sopimusosapuolten kesken. Esimerkiksi relational contracting -opin mukaan luottamuksella on keskeinen rooli sopi- mussuhteen menestymisen kannalta. Tavoitteiden

tasolla sopimusten sanatarkasta noudattamises- ta voidaan luopua, luottamuksen ylläpitämisen vuoksi. Samoin myös pyritään välttämään oikeu- denkäyntejä, jottei aiheuteta keskinäisen luotta- muksen edellytysten menetystä.

Se miten luottamus liittyy vaihdantaan on nähty ilmenevän mm. siten, että sopimusta teh- täessä sopimusosapuolten on annettava toisilleen totuudellisia tietoja. On kyse annettujen tietojen luotettavuudesta. Tätä koskien totuudellisuus liittyy aina joko menneisyyteen tai nykyhetkeen, luotettavuus kohdistuu puolestaan tulevaisuu- teen.19 Kaiken kaikkiaan luottamuksessa on kyse sosiaalisesta mekanismista, joka tekee tulevaisuu- teen suuntautumisen mahdolliseksi. Luottamuk- sella on erityinen merkitys valittaessa sopimus- kumppania, se rajaa ja osaltaan suuntaa yritys- ten välistä yhteistyötä. Luottamus näyttää olevan keskeinen sekä yrityksen sisäisen että yritysten välisen yhteistyön kehittymisen edellytys. Mikä- li toimija ei luota yhteistyökumppaneihinsa, hän pyrkii yleensä pidättämään itselleen informaatio- ta, salaa ideoitaan ja tekemiään päätelmiä.

Pitkäkestoiset sopimukset, toisin kuin lyhyt- kestoiset sopimukset, sitouttavat yritykset usein syvälliseen yhteistyöhön. Tällöin mm. taloudel- listen panostusten määrä on huomattava. Liike- elämän pitkäkestoisen sopimussuhteen ollessa kyseessä käy usein niin, että sopimusosapuolten välille muodostuu eriasteisia keskinäisiä riippu- vuussuhteita. Yhteistyösuhdetta luotaessa tilan- teessa, jossa osapuolten välillä vallitsee luotta- mus, esimerkiksi osapuolten vuorovaikutus ja informaation vaihto voi olla runsasta. Tällöin hedelmällinen yhteistyö on saavutettavissa. Näin ei tapahdu, jos luottamusta ei ole.

17 Näistä kertaluonteisista sopimuksista esimerkkinä käyvät massavaihdantaan soveltuvat vakiosopimukset.

18 Ks. Xxxxxxxx, Xxxxxxxxxxx 5/2003. Vaasan hovioikeuden ratkaisussa 27.2.2003, S 02/906 oli kysymys yhteis-työsopi- musta koskevasta riidasta. Sen kommentoinnissa Xxxxxxxx toteaa, että yhteistyösopimukselle on tyypillistä henkilökohtaisuus ja luottamuksellisuus. Yhteistyösuhteen jatkuminen ja edelleen kehittyminen edellyttävät osapuolilta laajaa luottamusta ja uskoa suhteen kehittymiselle sekä sopimuksen päämäärän saavuttamiseen. Tätä luottamusta ja uskoa ei ole edesauttamassa se, että sopimusosapuolet joutuvat oikeudessa selvittämään tulehtuneita välejään ja sopimusehtojen sisältöä sekä mahdollista sopimuksen jatkamista. Yhteistyösuhteen voidaan sanoa tällöin todellisuudessa lakanneen.

19 Norri, Luottamuksen käsite ja laki. Defensor Legis 3/2004 s. 471–473.

Pitkäkestoisissa syvälliseen yritystoiminnan yhteistyöhön perustuvissa sopimussuhteissa luot- tamus on keskeinen osatekijä yhteiseen menes- tykseen tähdättäessä. Näin ei välttämättä ole kertaluonteisten sopimusten kohdalla. Lyhytkes- toisissa sopimussuhteissa ei pyritäkään luomaan pitkää ehkä vuosia kestävää yhteistyösuhdetta, vaan alunperinkin tarkoituksena on lyhytkes- toinen sopimussuhde.20 Tällöin osapuolten int- ressissä ei välttämättä ole panostaa niin paljon luottamuksen muodostumiseen kuin mitä on pit- käkestoisten sopimusten kohdalla.21

Mikä on sitten luottamuksen todellinen roo- li sopimusoikeudessa ja erityisesti liike-elämän pitkäkestoisten sopimusten osalta? Nähdäkse- ni luottamuksella on oma itsenäinen paikkansa mainitussa kontekstissa. Luottamuksen luonnetta voidaan määritellä, kuten jaksossa 2 on kuvail- tu. Näissä määritelmissä luottamuksella ja sopi- musoikeudella ei ole kuitenkaan paljon yhteyk- siä. Luottamuksen sopimusoikeudelliset piirteet on siis löydettävä muualta. Relational contrac- ting -oppi antaa tähän erään pohjan. Tämän opin yhteydessä luottamus nähdään koko pitkäkestois- ta sopimussuhdetta eteenpäin vievänä periaat- teena, jonka vuoksi sopimusosapuolet ovat mm. jopa valmiita luopumaan sopimusten sanatarkasta noudattamisesta.

Relational contracting -opin luottamusulottu- vuudet rajaavat kuitenkin teeman merkitystä eri- tyyppisten sopimusten yhteydessä. Kuten aiem- min todettiin, näyttää olevan niin, ettei lyhytkes- toisten sopimusten kohdalla sopimusosapuolet

aseta niin paljon odotuksia luottamuksen suhteen kuin mitä pitkäkestoisten sopimusten osalta. Pit- käkestoisia sopimuksiakin on kuitenkin monen tyyppisiä. Luottamus-periaatteen konkreettinen merkitys näyttäisikin olevan vahvimmillaan yhteistyöpohjaisissa sopimuksissa, joissa toisel- le osapuolelle on asetettu toimintavelvoite. Näitä voivat olla esimerkiksi yritysten väliset kumppa- nuussopimukset.

Yhteistyöpohjaisissa sopimusjärjestelyissä sopimus voidaan laatia esimerkiksi puitesopi- muksena tai vaihtoehtoisesti yksityiskohtaisem- pana sopimuksena. Molemmissa tapauksissa luottamuksen periaatteen voidaan katsoa synnyt- tävän sopimusoikeudellista sitovuutta sopimus- osapuolten kesken. Käytännössä tämä sitovuus kieltää sopimusosapuolen toimimasta sopimus- suhteen aikana vastoin luottamus-periaatteen toiselle osapuolelle asettamia odotuksia.22 Kun sopimuksen tarkoituksesta voidaan päätellä, että sopimussuhteen kantavia periaatteita on keski- näisen luottamuksen vaaliminen, luo tämä pohjan luottamukseen liittyvälle sopimusoikeudelliselle argumentaatioarvolle.23 Mahdollista on myös laa- tia luottamuksesta erityisiä sopimusehtoja sopi- mukseen. Tämä vahvistaisi edelleen luottamuk- sen argumentaatioarvoa.

Kaiken kaikkiaan sen mikä merkitys ja vai- kutus luottamus-periaatteelle annetaan ajatellen tapauskohtaisesti pitkäkestoisia yritystoiminnan yhteistyöhön pohjautuvia sopimussuhteita, tulee tapahtua objektiivisesti arvioiden. Tässä mieles- sä kyseisissä tilanteissa ollaan jouduttu turvautu-

20 Esimerkiksi kertaluonteiset irtaimen omaisuuden kaupat.

21 Kts. Häyhä, Yksityisoikeus ja solidaarisuus. Teoksessa Pieniä kertomuksia hyvinvointivaltion siviilioikeudesta. 2000.

s. 74. Hän puhuu luottamuksesta samassa yhteydessä solidaarisuuden kanssa. Tämän mukaan solidaarisuus merkitsee lähin- nä kykyä ottaa toiminnassa huomioon toisten lähtökohdat. Tällaiseen kykyyn voi liittyä solidaarisuutta enemmän ilmentävä taipumus antaa periksi omista pyyteistään toisten hyväksi.

22 Kts. Pöyhönen, Uusi varallisuusoikeus. 2000. s. 116–120. Hän tarkastelee luottamuksensuojaa sopimusoikeudellisessa yhteydessä. Hänen mukaansa, johdonmukaisesti noudatetut toimintalinjat luovat toiminnassa mukana oleville perusteita, joiden varaan ne saavat muodostaa odotuksia suhteessa toisiin toiminnassa mukana oleviin. Sopimukset sekä perustuvat luottamuk- seen että luovat, vahvistavat ja korvaavat toimijoiden luottamusta toisiinsa.

23 Kts. Häyhä, Yksityisoikeus ja solidaarisuus. s. 77. Hänen mukaansa, sopimusehtojen ulkopuolinen luottamus on oikeus-

käytännön mukaan selkeä oikeudellisten ratkaisujen avulla suojattu ominaisuus. Kyse ei ole ainoastaan siitä luottamuksesta, joka osapuolelle on vastapuolen toimintaa kohtaan saattanut syntyä. Sopimusoikeus on tässä kohden omaksunut selvästi lavean perustan luottamuksensuojalle.

maan riidanratkaisukeinoihin, esimerkiksi väli- miesmenettelyyn. Tämä tapa (sinänsä ei-toivotta- va) on ainoa todellinen tapa saada selvyyttä luot- tamus-periaatteen argumentaatioarvoon. Tässä suhteessa jos tällaista objektiivista tarkastelua ei ole mahdollista tehdä, jää luottamuksen merkitys sopimuskumppaneiden kahdenväliseksi asiaksi. Tällöin luottamuksen menettäminen voi merkitä toimintakyvyltään huononevaa sopimussuhdetta tai viime kädessä sopimussuhteen päättymistä.

5 Lojaliteettivelvollisuus liike-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa

Tilanteita, joissa osapuolelta voidaan vaatia sopimuskumppanin etujen huomioon ottamista ilman, että tätä vaatimusta voitaisiin palauttaa minkään muun erityisen velvoitteen piiriin ja mikä käy ilmi erityisesti pitkäkestoisissa sopi- muksissa, voidaan lähestyä lojaliteettikäsitteen avulla.24 Lojaliteettivelvollisuudella on tarkoitettu sopimusoikeudessamme velvollisuutta ottaa vas- tapuolen edut huomioon kohtuullisissa määrin, ilman että sopimuksesta aiheutuvat omat oikeudet vaarantuvat kohtuuttomasti. Lojaliteettivelvolli- suudessa korostuvat sopimuksen yhteistoiminta- luonne ja sopimusosapuolten yhdenvertaisuus, ennen kaikkea tiedollinen tasavertaisuus.25 Lojali- teettivelvollisuus esitetään myös vaatimuksena26, jonka mukaan sopijakumppanilla on velvollisuus ottaa huomioon toisen sopimusosapuolen intressi ja valvoa sitä.27 Nähdäkseni viimeisin määritel- mä on tiiviydessään varsin osuva ajatellen loja-

liteettivelvollisuuden luonnetta. Toisaalta myös ensimmäisen määritelmän toteamus sopimuksen yhteistoimintaluonteen korostumisesta lojaliteet- tivelvollisuudessa pitää paikkaansa.

Lojaliteettivelvollisuus ilmenee eri tavoin myös sopimusten eri vaiheissa. Tässä mielessä se on jaettu sopimuksen tekovaihetta koskevaksi ja sopimuksen syntymisen jälkeistä aikaa koske- vaksi. Tässä suhteessa eri ongelmatkin vaihtele- vat keskenään paljon riippuen, mistä vaiheesta sopimuksen osalta kulloinkin on kyse.28

Liike-elämän pitkäkestoiset sopimukset poik- keavat lukuisin eri muodoin sopimusoikeudel- lisessa tarkastelussa verrattuna kertaluonteisiin sopimuksiin. Pitkäkestoisissa sopimuksissa nou- sevat merkittävään osaan mm. sopimusvalmistelu sopimusneuvotteluineen, räätälöitävät sopimus- ehdot, riskit ja riskienhallinta, erimielisyyksien ratkaisumekanismit sekä eri oikeusperiaatteet. Näistä edellä mainituista osatekijöistä oikeuspe- riaatteille muodostuu oma erillinen osansa.

Oikeusperiaatteita on vaikea laatia sopimus- ehtojen muotoon, joissain tapauksissa se on lähes mahdotonta (esimerkiksi sopimusvapaus). Oikeusperiaatteet sijoittuvatkin pääasiassa kir- jallisten sopimusten ulkopuolelle (tai yläpuo- lelle) ja aktualisoituvat usein tilanteissa, joissa sopimusehtojen osalta on olemassa aukko tai joissa sopimusehto on tulkinnanvarainen tai sen sovellettavuus joutuu tarkastelun alle esimerkiksi olosuhteiden muutosten johdosta. Pitkäkestois- ten sopimusten ja sopimusoikeuden osalta eri oikeusperiaatteilla on omat funktionsa ja paino- arvonsa.

24 Mähönen, Siviilioikeuden kantavat periaatteet. Teoksessa Varallisuusoikeuden kantavat periaatteet. 2000. s. 132.

25 Ibid. s. 129.

26 Kts. myös Hemmo, Sopimusoikeus I. 2003. s. 53 Hänen mukaan lojaliteettivaatimusten on katsottu perustavan velvol- lisuuksia mm. tietynlaisten huomautusten tekemiseen ja pidättyvyyteen toisen kannalta ankarien oikeuskeinojen käyttämi- sessä.

27 Muukkonen, Sopimusoikeuden yleinen lojaliteettiperiaaet. Julkaisussa Lakimies 1993. s. 1046.

28 Ibid s. 1045, Tähän liittyy myös Korkeimman oikeuden ennakkopäätös (KKO 1984 II 181), jossa kyse oli rakennus- hankkeen sopimusneuvottelujen katkeamisesta. Tapaus mielenkiintoisella tavalla kuvaa lojaliteetti-velvollisuuden merkitystä sopimuksen valmisteluvaiheessa. Se kertoo mm. siitä, että jo sopimusta neuvoteltaessa osapuolten velvollisuutena on huolehtia, että merkittävistä asioista (kuten tässä tapauksessa suunnittelukustannusten maksuvelvoitteen kohdentamisesta) keskustellaan avoimesti osapuolten kesken ja tehdään myös niitä koskevat päätökset. Toinen Korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO 1993:130) on puolestaan tehnyt rajausta lojaliteetin ja tiedonantovelvollisuuden välille.

Lojaliteettivelvollisuus oikeusperiaatteen luon- teisena velvollisuutena (ts. oikeusperiaatteena29) korostuu juuri esimerkiksi liike-elämän pitkäkes- toisissa sopimuksissa. Myös sopimussuhteen hen- kilökohtainen luonne (esimerkiksi yhteistyöhön pohjautuvat kumppanuussopimukset) korostaa aina lojaliteettivelvollisuutta, tai kuten Mähönen ilmaisee ”ankaraa lojaliteettivelvollisuutta”.30 Tämä osaltaan puolestaan linkittyy sopimuskäsi- tysten muuttumiseen (esimerkiksi relational cont- racting ja sopimuksen dynaamisuus). Kun sopi- muskäsitykset ovat muuttuneet joustavammiksi ja pitkäkestoiset sopimukset ovat yleistyneet, samalla myös lojaliteettivelvollisuuden merkitys on kasvanut ja vahvistunut.31

Lojaliteettivelvollisuudella on oikeudellista vaikutusta ja painoarvoa kaikissa sopimussuhteen vaiheissa. Ensinnäkin se voi nousta esiin sopi- musvalmistelun aikana. Pitkäkestoiset sopimuk- set vaativat usein perusteellisen ja suunnittelun sopimusvalmistelun sopimusneuvotteluineen ja sopimusehtojen laatimisineen. Tästä näkökul- masta käsin voidaan todeta, että lojaliteettivel- vollisuuden vaikutukset voivat konkretisoitua näissä tilanteissa. Tähän liittyen sopimusneu- vottelujen aikana osapuoli on velvollinen aktii-

viisesti ehkäisemään sellaisia erehdyksiä, jotka voivat aiheuttaa tappiota toiselle osapuolelle. Siten myös vaikenemisella voi olla oikeudellisia seuraamuksia.32

Edelleen sopimuksen solmimisvaiheeseen liit- tyen, sopimuksella määritellään yhteisen toimin- nan päämäärä ja tällöin on otettava huomioon ja suojattava osapuolten edut ja oikeudet. Osapuol- ten intressejä ei myöskään tule nähdä vain vas- takkaisina ja kilpailevina. Lojaalisuusnäkökulma on moraalisääntö, joka korostaa osapuolten välil- lä vallitsevaa luottamussuhdetta ja avoimuutta. Myös sopimustyypillä on merkitystä peilattaessa niitä lojaliteettivelvollisuuteen. Mitä enemmän sopimussuhde edellyttää osapuolten yhteistoi- mintaa sekä luottamusta, sitä ankarammaksi käy kohtuullisen lojaliteetin vaatimus.33 Tämän näke- myksen pohjalta vahvistuu se johtopäätös, jonka mukaan pitkäkestoisten sopimusten valmistelun kohdalla lojaliteettivelvollisuus korostuu ja saa merkittävää painoarvoa.

Sopimusvalmistelun ohella lojaliteettivelvol- lisuuden merkitys ja vaikutus on oleellista sopi- muskaudella.34 Sopimussuhteen toimiessa yleen- sä ei suuria ongelmia ilmene. Sopimusosapuo- let toimivat tällöin kuten kulloinkin on sovittu ja

29 Kts. Häyhä, Lojaliteettiperiaate ja sopimusoppi. s. 320 Hän toteaa, että lojaliteettiperiaatteella on katsottu olevan itse- näinen oikeusnormitehtävä. Se ei ole pelkästään tapa kuvata muita oikeusnormeja, kuten lainsäännöksiä ja sopimusehtoja. Sillä on katsottu olevan itsenäistä merkitystä sopimusoikeudessa käyttäytymistä ohjaavana tekijänä. Oikeuskirjallisuudessa lojaliteettiperiaatetta onkin pidetty yleisesti oikeusperiaatteena.

30 Mähönen s. 131.

31 Kts. Mähönen, ”Good faith and fair dealing” ja lojaliteettivelvollisuus. Teoksessa Kansainvälisestä kaupasta. 2000. s. 203–208. Hän tarkastelee lojaliteettivelvollisuutta suhteessa kansainvälisiin esimerkkeihin ja käsitemäärittelyihin. Mm. Prin- ciples of European Contract Law sisältää artilklan 1:201 Good faith and fair dealing. Sen mukaan, 1) Each party must act in accordance with good faith and fair dealing 2) The parties may not exclude or limit this duty. Edelleen teemaan liittyy artikla 1:202 Duty to co-operate. Sen mukaan, Each party owes to the other party a duty to co-operate in order to give full effect to the contract. Good faith ilemenee periaatekokoelmassa vielä artiklassa, joka koskee sopimusneuvotteluja. Sen mukaan on korvausvelvollisuuden uhalla kiellettyä käydä neuvotteluja vastoin good faith -periaatetta.

32 Björne, Lojaliteettiperiaatteen kehityksestä. Teoksessa Lojaliteettiperiaate: Oikeusperiaatteet ja oikeuskäytäntö -tutki- musprojekti. 1994. s. 8.

33 Hirvi, Lojaalisuus pankkisuhteissa. Teoksessa Lojaliteettiperiaate: Oikeusperiaatteet ja oikeuskäytäntö -tutkimus-pro- jekti. 1994. s. 26.

34 Tästä heijastumana on esimerkiksi Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 1998 7 §, jonka mukaan urakoitsijan tulee tiedottamalla, sopimalla ja muulla yhteistoiminnalla tilaajan ja muiden urakoitsijoiden kanssa varmistaa rakennustyön sujuva ja turvallinen suoritus sekä järjestää ja suorittaa työnsä niin, että ne eivät tarpeettomasti häiritse tilaajan tai muiden urakoit- sijoiden töitä samalla rakennustyömaalla. Tämä pykälä määrittää käytännönläheisesti lojaliteettivelvollisuutta rakennusurak- kasopimusten osalta. Se osaltaan kertoo myös, että lojaliteettivelvollisuus on sopimusehtona mahdollista kirjoittaa enemmän laveampaan muotoon kuin täysin yksiselitteisen velvoitteen sisältävän sopimusehdon muotoon.

yhteistyö toimii. Pitkäkestoisten sopimusten ja sopimussuhteiden osalta lojaliteettivelvollisuus aktualisoituukin erityisissä tilanteissa, joissa täl- löin edellytetään sopimusosapuolelta myös toisen sopimusosapuolen etujen huomioonottamista.

Liike-elämän pitkäkestoisten sopimussuhtei- den lojaliteettivelvollisuuden lähempi merkitys ja merkityssisältö määräytyy kunkin sopimuksen omista lähtökohdista ja piirteistä käsin.35 Näin ollen mitä yksilöllisempi ja yhteistyöpainoittei- sempi sopimus on ja mitä enemmän sen valmis- telu on vaatinut suunnitelmallisuutta ja huomiota, sitä enemmän myös sopimusosapuolilta voidaan vaatia sopimuskaudella sanoissa ja teoissa keski- näistä lojaliteettia.

Lojaliteettivelvollisuus on saanut ongelmia jäsentävän tehtävän ajatellen joustavuutta vaati- via pitkäkestoisia sopimussuhteita. Esimerkiksi muuttuneet olosuhteet ja osapuolten muuttuneet tarpeet tulisi kyetä ottamaan sopimusoikeudel- lisesti paremmin huomioon, jotta osapuolten sopimukseen perustuva yhteistoiminta voisi jat- kua ongelmitta. Lojaliteettivelvollisuus nähdään vastauksena tähän. Sille on nähty olevan käyt- töä, kun olosuhteissa on sopimussuhteen aikana tapahtunut muutos, jota ei ole osattu ennakoida sopimusta tehtäessä. Lojaliteettivelvollisuuden avulla voidaan tehdä ymmärrettäväksi, että sopi- musehtojen ja suoritusvelvollisuudesta vapaut- tavien velvoiteoikeuden periaatteiden välissä on alue, jossa on oikeutettua operoida sopimusoi- keudellisesti tehokkaita oikeusvaikutuksia tuot- tavasti.36

Lojaliteettivelvollisuus johdattaa mielenkiin- non sopimusehtojen ulkopuolelle. Voidaan katsoa, että se konkretisoituu tilanteissa, joihin sopimus- osapuolet eivät ole varautuneet laatiessaan sopi-

musehtoja ja muodostaessaan oikeusasemaansa. Tämä puolestaan merkitsee, että sopimusta ympä- röivä tila ei olekaan ennakoinnin kannalta tyhjä. Ennakoinnin perusta ei olekaan yksin sopimuk- sessa, vaan myös sen ympärillä oleva, lojaliteet- tivelvollisuuden rajaama alue, voi olla perustana sopimusoikeudellisesti suojatuille odotuksille.37 Tämä tarkoittaa sitä, että sopimusosapuolten kan- nattaa olla tietoisia tästä lojaliteettivelvollisuuden ”vaikutusalueesta”, jolla voi otollisen tilanteen tai tapahtuman tullen olla sopimussuhdetta koskeva oikeudellinen merkitys.

Liike-elämän pitkäkestoisten sopimusten ja sopimussuhteiden osalta myös sopimussuhteen päättymisellä on usein erilaisia oikeudellisia vai- kutuksia. Jopa vuosia kestäneen sopimussuhteen päättyessä, sopimusosapuolten välille on muo- dostunut erityinen suhde, jota ei voida arvioida samalla tavoin kuin kertaluonteista kauppaa, jossa sopimusosapuolten keskinäinen suhde jää usein etäiseksi. Tästä syystä johtuen sopimusosapuol- ten toiminta sopimuksen päättyessä ja sen jälkeen ei voi jäädä vaille huomiota.

Käsitettäessä sopimus prosessina, voidaan nähdä, että sopimussuhteen päättyessä ja sen jäl- keenkin, erilaisilla lojaliteettitekijöillä on tällöin merkitystä. Voidaankin edellyttää, että pitkäkes- toisen sopimuksen päättymisen aikaan ja sen jäl- keenkin, sopimusosapuolilta voidaan vaatia loja- liteettivelvollisuutta toisiaan kohtaan.38 Tämä voi ilmetä esimerkiksi niin, että ei aiheuteta entiselle sopimuskumppanille haittaa, paljastamalla joitain aiemmin sopimussuhteen aikana salassapidettä- vinä olleita tai tietoon tulleita tietoja tai muutoin toimimalla vastoin entisen sopimuskumppanin etua.

35 Ämmälä, Lojaliteettiperiaatteesta eräiden sopimustyyppien yhteydessä. Teoksessa Lojaliteettiperiaatteesta, vasta-puolen edun huomioon ottamisesta eri oikeuden aloilla. 1994. s. 25.

36 Häyhä, Lojaliteettiperiaate ja sopimusoppi. s. 317–318.

37 Ibid. s. 319.

38 Kts. Pöyhönen, Sopimusoikeuden järjestelmä ja sopimusten sovittelu. 1988. s. 221.

6 Luottamus ja lojaliteettivelvollisuus

Edellä on tarkasteltu luottamusta ja sen ilmen- tymistä erityisesti liike-elämän pitkäkestoisissa sopimussuhteissa. Myös lojaliteettivelvollisuus ja sen asema suhteessa pitkäkestoisiin sopimuk- siin on ollut pohdinnan alla. Artikkelista on käy- nyt ilmi, että nähdäkseni molemmilla sekä luot- tamuksella että lojaliteettivelvollisuudella on omat paikkansa suhteessa sopimusoikeuteen ja erityisesti yhteistyöhön perustuviin liike-elämän pitkäkestoisiin sopimuksiin. Tässä kohdin on pai- kallaan tarkastella, mitä yhteistä ja mitä eroavai- suuksia luottamuksen ja lojaliteettivelvollisuuden välille voidaan löytää.

Aluksi on syytä todeta, että molemmat sekä luottamus-periaate että lojaliteettivelvollisuus koskettavat paljon samoja teemoja mitä tulee sopimusoikeuteen ja pitkäkestoisiin sopimussuh- teisiin. Molemmat esiintyvät erityisesti yhteistyö- pohjaisten kumppanuussopimusten yhteydessä. Kumpaankin liittyy ajatus ja tavoite sopimusosa- puolten hyvästä keskinäisestä suhteesta ja sopi- mussuhteen menestyksekkäästä eteenpäin vie- misestä. Luottamukseen liitettävät ulottuvuudet ovat paljolti peräisin muista tieteistä kuin oikeus- tieteestä. Silti kuitenkin esimerkiksi relational contracting -oppi on tuonut esiin luottamuksen sopimusoikeudellista merkitystä. Lojaliteetti- velvollisuus on puolestaan tunnustettu Suomen sopimusoikeudessa oikeusperiaatteeksi jo vuosia sitten.

Xxxxxxx todeta, että luottamuksella on merki- tystä kaikenlaisissa sopimussuhteissa. Sitä voi- daan pitää eräänä liiketoiminnan mahdollistavista tärkeimmistä yleisistä edellytyksistä. Silti kuten edellä jaksossa 4 on todettu, luottamus nousee vahvemmaksi sopimussuhdetta tukevaksi peri- aatteeksi erityisesti pitkäkestoisissa yhteistyöhön pohjautuvissa sopimussuhteissa. On mm. selvää, että ilman luottamusta on osapuolten vaikeaa saa- vuttaa hyvää kumppanuussopimusta, kun sitä val- mistellaan. Kun luotetaan, informaatiota vaihtuu ja voidaan esimerkiksi sopimusneuvotteluissa

keskustella avoimesti vaikeitakin kysymyksiä herättävistä asioista. On myös selvää, että luotta- muksen ilmapiirissä sopimussuhde ja sen mukai- nen toiminta voivat toimia hyvin ja sopimuskau- della esiin voidaan nostaa haastaviakin asioita. Luottamus painottuu sosiaaliseen kanssakäymi- seen; se ei ole velvollisuus vaan subjektiivinen tapa suhtautua johonkin ihmiseen tai yritykseen tietyssä tilanteessa. Luottamus kehittyy ajassa, ilman tiettyä osapuolten välistä luottamusta ei sopimussuhteeseen alun perin ryhdytä. Onnis- tuneen sopimussuhteen kestäessä luottamuksen tarve vähenee, joka heijastuu oman aseman tur- vaavien toimien tarpeen vähentymiseen. Päinvas- taisessa tilanteessa tapahtuu tietysti toisin päin. Luottamus on luonteeltaan dynaaminen, se kehit- tyy sopimussuhteen aikana, kun taas lojaliteetti- velvollisuus on ”ilmiönä” enemmän staattinen.

Näyttäisi siltä, että luottamukseen liitettävät konkreettiset sopimusoikeudelliset ulottuvuudet voivat ilmetä erilaisissa erimielisyys- ja kiistati- lanteissa. Tällöin nimittäin joudutaan objektiivi- sesti tarkastelemaan sitä, mikä merkitys luotta- muksella on todellisuudessa ollut sopimusosa- puolille ja miten se on vaikuttanut heidän toimin- taan. Kun on kyse liike-elämän pitkäkestoisista yhteistyösopimuksista esimerkiksi kumppanuus- sopimuksista, luotamukseen kohdistuvat osapuol- ten odotukset voivat olla huomattavia. Xxxxxxx sanoa, että luottamus on näissä tapauksissa sopi- mussuhteen kantava periaate. Jos käsillä on kiis- tatilanne, joka koskee esimerkiksi sopimusrik- komusta, jossa toinen osapuoli on laiminlyönyt toisen osapuolen perusteltuja odotuksia, joilla on yhteys luottamukseen, voidaan luottamus-periaat- teeseen nojautuen sopimusoikeudellisesti argu- mentoida rikkonutta osapuolta vastaan.

Mikä on sitten lojaliteettivelvollisuuden ja luottamuksen suhde? Lojaliteettivelvollisuuden vaikutus voidaan konkreettisesti määritellä ajalli- sesti eri vaiheisiin pitkäkestoisen sopimussuhteen osalta. Näin ei välttämättä ole luottamus-periaat- teen kanssa. Luottamus-periaatteen yleisyys voi heikentää sen sopimusoikeudellista argumen-

taatioarvoa ja velvoittavuutta. Tässä mielessä voidaankin väittää, että sopimusoikeudellisesti lojaliteettivelvollisuus on velvoittavuudeltaan ja argumenttina vahvempi kuin luottamus-peri- aate.

Tästä huolimatta yhteistyöhön pohjautuvissa pitkäkestoisissa liike-elämän sopimussuhteis- sa myös luottamusta voidaan käyttää yleisenä argumenttina eri oikeudellista arviointia vaati- vissa tilanteissa. Näin ollen luottamus-periaate ja lojaliteettivelvollisuus voivat olla molemmat yhdessä eri tilanteissa toisiaan täydentävinä käytettäviä sopimusoikeudellisia argumentteja. Voidaankin esittää, että luottamuksen painoarvo sopimussuhteen toimivuuden kannalta heikkenee sopimussuhteen jatkuessa, lojaliteettivelvollisuu- den painoarvon kasvaessa. Kuitenkaan luottamus ilmiönä ei häviä, vaan luottamus juridisessa mie- lessä liukenee osaksi lojaliteettia ja näin ollen tietyssä määrin lojaliteettivelvollisuus on luotta- muksen juridinen ilmenemismuoto.

7 Lopuksi

Pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset muo- dostavat sopimusoikeuden ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensä. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessä, on perusteltua, että myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin ja kysymyksiin. Tässä artikkelissa on syvennytty luottamuksen, lojaliteettivelvolli- suuden ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihin. Kahta ensiksi mainittua on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen tasolla. Tämän jälkeen niitä on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin.

Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa

luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys sille, että käydään kaup- paa ja solmitaan sopimussuhteita. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia eri ulottuvuuksia, joilla on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansa, mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperän.

Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mm. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessa. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin (esim. sosiaaliset suhteet) liittyviä puolia. Sopi- mussuhteen osalta, sen toimivuus, jatkuvuus ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteina. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemään, mm. välttämällä oikeusrii- toja.

Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liike-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden näkökulmasta. Kyse on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta (esim. määritelty sopimusehdoissa). Täl- lainen lähestymistapa, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellen, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta.

Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia ja sopimussuhtei- ta. Se on tavallaan niiden yläpuolella oleva, laa- juudeltaan kattava periaate, jonka pohjalle koko sopimussuhde rakentuu. Luottamukseen perus- tuva liikesuhde vaatii toimiakseen avoimuutta ja vuorovaikutusta sopimusosapuolten välillä. Luot- tamuksen muodostuminen on myös oma proses- sinsa. Sen rakentaminen alkaa sopimusneuvotte- luista ja sen ylläpitämisen tulee jatkua aktiivisesti koko sopimuskauden ajan.

Lojaliteettivelvollisuudesta on Suomen sopi- musoikeudessa käyty paljon keskustelua. Näyttää ilmeiseltä, että sen olemassaolon kiistämisestä ei ole esitetty huomattavia väitteitä, vaan sen olemassaolo ja merkitys tunnustetaan laajasti. Lojaliteettivelvollisuuden merkityssisällöstä ja luonteesta on puolestaan useita erilaisia näke- myksiä ja painotuksia. Tässä artikkelissa pyrit- tiin tarkastelemaan lojliteettivelvollisuutta erilli- senä periaatteen luonteisena velvollisuutena (ts. oikeusperiaatteena). Lojaliteettivelvollisuuden luonteeseen ja merkitykseen sopimusoikeudessa pyrittiin myös hakemaan vastauksia.

Lojaliteettivelvollisuus korostuu erityisesti lii- ke-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa ja sopi- mussuhteissa. Tämä tulee esiin varsinkin silloin, kun sopimus vaatii perusteellisen, aikaa vievän sopimusvalmistelun ja kun sopimus on huomat- tavan yksilöllinen. Samalla tavoin kuin pitkäkes- toinen sopimus voidaan nähdä prosessina, myös lojaliteettivelvollisuus voi ilmetä konkreettisesti eri sopimussuhteen vaiheissa. Se voi ilmetä sopi- musosapuolten sanoissa ja teoissa sopimusval- mistelussa samoin kun sopimuskauden tapah- tumissa. Yhtä lailla lojaliteettivelvollisuus voi aiheuttaa oikeudellisia vaikutuksia sopimusosa- puolten sanoissa ja teoissa sopimussuhteen päät- tyessä ja myös tämän jälkeisenäkin aikana.

Kaiken kaikkiaan luottamuksella ja lojaliteetti- velvollisuudella on omat paikkansa Suomen sopi- musoikeudessa ja erityisesti pitkäkestoisten sopi- mussuhteiden tarkastelussa. Ne liittyvät samoihin teemoihin ja asiayhteyksiin, mutta silti niille on omat erilliset osansa. Luottamus on yleinen sopi- musosapuolten keskinäisiä suhteita koskeva sekä sopimussuhdetta eteenpäin vievä periaate. Sen pohjalle voidaan rakentaa pitkäkestoisia liike- suhteita ja sopimuksia. Sen täytyy olla kuitenkin läsnä koko sopimuskauden ajan, muutoin ei voida saavuttaa hyvää ja toimivaa lopputulosta.

Lojaliteettivelvollisuudella on oma tehtävän- sä Suomen sopimusoikeudessa ja erityisesti pit- käkestoisten liike-elämän sopimusten kohdalla. Se on oikeusperiaatteen luonteinen velvollisuus, joka konkretisoituessaan voi aiheuttaa oikeudel- lisia seuraamuksia sopimusvalmistelun aikana, sopimuskaudella sekä myös sopimuksen päät- tyessä ja tämän jälkeisinäkin aikoina. Vaikka siitä ei ole olemassa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus ovat vakiinnuttaneet sen ase- man painavana oikeusperiaatteena Suomen sopi- musoikeudessa.

Xxxxx Xxxxx