Kilpailutus ja osallisuuden rakenteelliset ehdot siivoojien arjen työelämässä

Kilpailutus ja osallisuuden rakenteelliset ehdot siivoojien arjen työelämässä

Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx ja Xxxxxx Xxxxxxxx

Abstrakti

Artikkelissa analysoidaan osallisuuden rakenteellisia taloudellisia ehtoja ja esteitä työelämässä. Kiin- nostuksemme kohdistuu erityisesti siihen, miten palveluiden kilpailutus ja ulkoistaminen kiristävät työolosuhteita ja rajoittavat osallisuuden mahdollisuuksia. Tarkastelemme siivoojan työtä, jossa kil- pailuttamisen mekanismit näkyvät selvästi. Artikkelin keskeinen havainto on, että työn taloudellinen organisointimuoto ehdollistaa voimakkaasti osallisuutta tukevia tai heikentäviä käytäntöjä, joita on usein pidetty työpaikkakohtaisesta harkinnasta riippuvaisina. Artikkeli pohjautuu aineistolähtöiseen laadulliseen tutkimukseen, jonka aineisto koostuu alun perin taiteelliseen käyttöön tuotetusta siivoojien haastatteluaineistosta sekä artikkelia varten tehdyistä siivousalan luottamushenkilöiden teemahaas- tatteluista.

asiasanat: Kilpailuttaminen, ulkoistaminen, siivousala, osallisuus, työelämä

Johdanto

Kuvataiteilija Xxxxxx Xxxxxxxxx dokumentaa- risen Siivoojan ääni -installaation videohaastat- teluissa siivoojat kertovat työstään ja työolois- taan1 . Haastatteluissa toistuvat kuvaukset alan ongelmista. Ne ulottuvat siivoojiin kohdistuvasta epäasiallisesta käytöksestä räikeisiin väärin-

käytöksiin, kuten tarkoituksellisilta vaikuttaviin palkanmaksuvirheisiin ja yksipuolisiin sopimus- muutoksiin. Haastateltavat kertovat jatkuvasti ki- ristyvästä työtahdista ja lisääntyvästä epävarmuu- desta. Haastatteluista välittyy myös tunne siitä, että siivoojat jätetään syrjään omasta työstään.

Nämä havainnot toimivat lähtökohtana tälle tutki-

mukselle, jossa lähestymme siivoojien muuttuvia

1 Monikanavainen Xxxxxxxxx ääni -installaatio esitetään 15 erilliseltä näytöltä, jotka ympäröivät näyttelytilaa. Näyt- telytilassa siivoojien puheet kuuluvat kaiuttimista sama- naikaisesti luoden tilaan monikielisen puheensorinan ikään kuin mielenosoituksen hengessä. Yksittäisten siivoojien videohaastattelut pyörivät toistolla erillisissä näytöissä, joita katsojat voivat kuunnella kuulokkeilla.

työehtoja ja -olosuhteita osallisuuden käsitteen avulla. Kysymme, miten osallisuus siivoustyössä rakentuu ja mitä osallisuuden mahdollisuudet ja esteet ovat. Olemme kiinnostuneet ennen kaik- kea osallisuuden rakenteellisista reunaehdoista siivoustyössä ja siitä, miten ne välittyvät arkiseen

kokemukseen. Koska sekä Xxxxxxxxx ääni -aineis- tossa että aiemmassa tutkimuksessa viitataan usein kilpailutukseen ja ulkoistamiseen työolo- suhteiden heikentäjänä, selvitämme erityisesti näiden vaikutusta.

Ymmärrämme osallisuuden suhteeksi, joka toteu- tuu ihmisen ja yhteisön – tässä tapauksessa työ- ja laajemman ammattiyhteisön – välillä. Tässä suh- teessa ihminen voi, saa ja haluaa olla osa yhtei- söä ja toimia osana sitä sekä kokee olevansa osa yhteisöä (Nivala & Ryynänen 2013). Työpaikoilla osallisuus muovautuu esimerkiksi työyhteisöön kuulumisen (Parker & Gadbois 2000), omaa työ- tä koskevien vaikutusmahdollisuuksien ja työssä mahdollistuvan toimijuuden kautta (ajallisesti ja paikallisesti rakentuvasta toimijuudesta ks. esim. Biesta & Tedder 2007). Osallisuuden käsitteessä toiminnalliseen ja kokemukselliseen näkökul- maan yhdistyy myös rakenteellinen ulottuvuus. Osallisuuden mahdollisuuksia rakentavat ja ra- jaavat yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja kulttuuriset ehdot ja niistä käytävät neuvottelut, joita on kut- suttu esimerkiksi kuulumisen politiikoiksi (Xxxxx- Xxxxx 2011; Nieminen 2011).

Osallisuuden näkökulma työntekoon ja työelä- mään mahdollistaa esimerkiksi työhyvinvointiin tai työmotivaatioon keskittyviä tarkasteluja laa- jemman ja yhteiskunnallisesti kiinnittyneemmän näkymän siihen, mitä hyvä työ on ja miten se rakentuu. Emme siis tarkoita osallisuudella työ- elämään osallistumista sinänsä (esim. Sosiaali- ja terveysministeriö 2014). Ajatus osallisuudesta työssä korostaa, että palkkatyö ei automaattisesti takaa yhteiskunnallista osallisuutta, toisin kuin julkisessa keskustelussa usein esitetään.

Artikkeli etenee seuraavasti: Paneudumme en- sin lyhyesti siivoustyön laajoihin rakenteellisiin reunaehtoihin, erityisesti kilpailuperiaatteen vah- vistumiseen perinteisen hyvinvointivaltion jälkei- sessä todellisuudessa. Tämän jälkeen siirrymme

varsinaiseen empiiriseen tutkimukseen. Käymme ensin läpi empiirisen tutkimuksen toteutusta, tut- kimusaineistoa ja sen analyysiä. Tarkastelemme aineiston perusteella siivoustyötä siivoojien ja luottamushenkilöiden työtään koskevien näke- mysten ja kokemusten näkökulmasta. Aineiston analyysin ensimmäinen osa koostuu siivoustyön ominaispiirteiden ja nykytilan kuvaamisesta sii- voojien ja luottamushenkilöiden haastatteluiden perusteella. Analyysin toisessa osassa jäsennäm- me siivoustyötä osallisuuden käsitteen avulla ja teemme tulkintoja siitä, millä tavalla siivoustyötä määrittävät rakenteelliset tekijät liittyvät siivoo- jien ja luottamushenkilöiden kuvauksiin osalli- suudesta tai sen puutteesta. Artikkelin päättää yhteenvetoluku, jossa kootaan empiirisiä tuloksia ja sovitetaan niitä teoreettiseen taustaan.

Yhteiskunnallisia taustatekijöitä ja rakenteellisia reunaehtoja

Palvelualan työmarkkinoita, erityisesti niin sanot- tuja tukipalveluita, organisoidaan nykyisin lähes rutiininomaisesti ulkoistettuina ja kilpailutet- tuina. Toisin sanoen organisaatiot eivät palkkaa siivoojia, vaan ostavat siivouksen ulkopuolisena palveluna. Tarkan tehtävänkuvauksen perusteel- la määritelty palvelu kilpailutetaan säännöllisesti kahden tai kolmen vuoden välein. Käytäntö on tullut siivousalalla rutiininomaiseksi jo kansain- välisestikin (esim. Ollus 2016; Öhrling 2014). Taus- talla on usko kilpailun tuottamaan tehokkuuteen sekä hallinnollinen ajatus ydin- ja tukitoimintojen erottamisen tarpeesta.

Edellä kuvatun työn organisointitavan taustoja voidaan paikantaa nykyisen taloudellispoliitti- sen hallinnointijärjestelmän synnyttäneeseen 1980–90-lukujen yhteiskunnalliseen murrokseen. Tuolloin siirryttiin valtiojohtoisesta hyvinvointi- valtiopolitiikasta malliin, jolle ominaista on mark- kinoistuminen, managerialismi sekä valtioiden tosiasiallinen vetäytyminen työllistämisvastuus-

ta ja täystyöllisyystavoitteesta2 (esim. Xxxx 2001). Murroksesta on usein puhuttu hyvinvointivaltion alasajona (esim. Wahl 2011), mutta organisaati- oiden näkökulmasta kyse on ollut pikemmin markkina- ja kilpailulogiikan ulottamisesta mitä moninaisimpien toimintojen organisointi- ja ar- vottamiskriteeriksi (Heiskala & Luhtakallio 2006; Kettunen 2008). Myöhemmin EU :n kilpailutus- säännökset ovat vahvistaneet markkinavetoista organisaatiomallia.

Julkisen sektorin toimintoja on myös pyritty yh- tiöittämään ja yksityistämään. Näin on tapah- tunut erityisesti kunnissa. Tavoitteena on ollut luoda markkinoita ja kilpailua ja ottaa käyttöön yksityissektorilta lainattuja johtamismalleja (Ra- javaara 2007). Usein tällaisesta julkisen sektorin organisoinnista käytetään laajaa yleisnimeä New Public Management, lyhyesti Npm, suomeksi uusi julkisjohtaminen (Ferlie ym. 1996). Tämä hallinnointitapa korostaa tehokkuusmittareita ja toimintojen ulkoista kontrollia yhteiskuntapoliit- tisten tavoitteiden kustannuksella (Xxxxx & Rho- des 2016, 10). Kvantitatiivisten mittareiden lisäksi luodaan kvasimarkkinoita, viritetään organisaa- tioita hierarkisemmiksi sekä pyritään karsimaan ”rönsyjä” (Xxxxxxxxxxx 2000). Käytännössä ”rön- syjen karsiminen” on näkynyt nimenmaan ”tu- kitoimintojen” ulkoistamisena ja tehostamisena.

Vaikka kilpailutuksissa voidaan periaatteessa määritellä hinnan ja laadun painotuksien suhde ja näin valita laatukriteerien painoarvo, käytän- nössä kilpailutusten keskeisenä ja usein ainoana tavoitteena on ollut hinnan painaminen alaspäin, sekä tukitoiminnoissa yleisesti että siivousalalla erityisesti. Esimerkiksi Ruotsissa toteutetun sel- vityksen mukaan vuosina 2009–2011 tehdyistä yli 1200 siivousalan kilpailutetusta hankintapäätök- sestä 96 prosenttia oli tehty yksinomaan halvim-

man hinnan perusteella: laatuun, hygieniaan tai siivoojien työoloihin ei päätöksissä kiinnitetty huomiota (Öhrling 2014, 80). Ulkoistamisen ja kilpailuttamisen seurauksena on myös syntynyt pitkiä alihankintaketjuja, joiden valvominen on viranomaisille työlästä.

Täystyöllisyystavoitteesta luopuminen on puoles- taan vaikuttanut huomattavasti työmarkkinoihin. Työttömyysaste vaikuttaa vakiintuneen suhteelli- sen korkeaksi. Edes Suomen poikkeuksellisen voi- makas talouskasvu vuosituhannen vaihteessa ei pystynyt sulattamaan työttömyyden kovaa ydintä. Lisäksi erityisesti matalan kynnyksen työpaikois- ta vallitsee jatkuva kilpailu. Työnantajat pystyvät luonnollisesti hyödyntämään tilannetta – eten- kin, kun työvoimapolitiikan keinoin heikennetään työttömien mahdollisuuksia neuvotella tarjotun työn ehdoista. Myös ulkomaalaistaustaisen työ- voiman kasvu tuo työmarkkinoille lisää ihmisiä, joiden valinnanmahdollisuudet ovat hyvin rajal- liset. Siivoojana toimiminen on monissa tapauk- sissa ainoa tarjolla oleva työ.

Yleisemminkin työ on pirstaloituneempaa3 kuin ennen ja epävarmuuden kokemus on lisäänty- nyt4 . Teollisuuden hiipuessa työvoima polarisoi- tuu aiempaa selvemmin asiantuntijatöihin ja ma- talapalkkatöihin. Matalapalkkatyön markkinoita on myös pyritty tarkoituksellisesti luomaan perus- tuen oletukseen, että työllisyyden parantaminen edellyttää matalapalkkatyön lisäämistä (esim.

3 Esimerkiksi niin sanotut nollatuntisopimukset ovat osoittautuneet luultua yleisemmiksi (Tilastokeskus 2015a). Myös alle vuoden kestäneet työsuhteet ovat yleistyneet huomattavasti, etenkin uusissa työsuhteissa (Soininen 2015).

4 Joidenkin tutkijoiden mukaan työmarkkinoilla ei itse asiassa ole tapahtunut prekarisaatiota (Pyöriä & Ojala 2016). Nämä tutkimukset kuitenkin nojaavat yksinomaan

tilastoihin, kun useimmat aihetta tutkineet pitävät varsi-

2 Täystyöllisyystavoitteesta on tosin erilaisia tulkintoja (ks. esim. Niemi 2013).

naisena kysymyksenä epävarmuuden kokemusta (Xxxxxxx & Xxxxxxxxxx 2015).

Soininvaara & Vartiainen 2013). Matalapalkka- työn esitetään myös avaavan ihmisille väyliä työ- elämään, vaikka käytännössä tällaisista ammat- tiasemista voi hyvin tulla pysyviä. Työnantajien parantuneet mahdollisuudet palkata tilapäisiä ja osa-aikaisia työntekijöitä pätkätyösuhteisiin kiihdyttävät tuloerojen kasvua ja eriarvoistumista (esim. Therborn 2014, 145).

Tutkimuksen toteutus, aineisto ja analyysi

Tutkimuksen lähtökohtana ja käynnistäjänä on ollut taiteellisiin tarkoituksiin kerätty siivoojien videohaastatteluaineisto, jota on täydennetty tätä tutkimusta varten kerätyllä erillisellä aineistolla. Xxxxxx Xxxxxxxxx dokumentaarinen Siivoojan ääni -installaatio sisältää 16 siivoojan haastattelut, jotka Tuomaala on tehnyt itse. Videoitua haastat- telumateriaalia on yhteensä 347 minuuttia. Instal- laation haastattelut on toteutettu vuosina 2012 ja 2014. Tuomaalan haastattelemien siivoojien jouk- ko on heterogeeninen asuinpaikan, työkokemuk- sen pituuden, iän ja etnisen taustan suhteen sekä lievästi naisenemmistöinen. Haastateltujen jou- kossa on kuukausipalkkaisessa työsuhteessa työs- kenteleviä siivoojia, tuntipalkkaisia keikkatyöläi- siä, esimerkiksi opiskelijoita, sekä siivousalan pienyrittäjiä (ks. Liite 1). Siivoojahaastattelujen haastattelukysymykset olivat luonteeltaan avoi- mia, ja niissä painotettiin tilanteiden ja kokemus- ten kuvailua. Lisäksi haastateltavia kannustettiin nostamaan esiin teemoja, joista haastattelija ei ollut huomannut kysyä, ja haastattelurunkoon lisättiin kysymyksiä haastateltavien ehdotuksesta.

Olemme käsitelleet videohaastatteluaineistoa “perinteisen” tutkimushaastatteluaineiston lailla tekstuaalisena aineistona, eli olemme käyttäneet analyysissä haastattelulitteraatioita katsottuam- me ensin kunkin haastattelun videotallenteen. Haastattelulainaukset on tässä tekstissä esitetty anonymisoituina. Tämä johtuu pikemmin halusta

olla korostamatta haastateltujen ominaisuuksia kuin tutkimuseettisistä tarpeista; onhan aineis- to julkiseen esittämiseen tarkoitettu taiteellinen videohaastatteluaineisto, jossa valtaosa haasta- teltavista halusi esiintyä kasvoillaan ja nimellään.

Kun taiteelliseen tarkoitukseen kerättyä aineistoa käytetään tutkimusaineistona, on pohdittava ai- neiston ominaislaatua tutkimuksellisin kriteerein. Kuten kuvauksesta edellä käy ilmi, Tuomaalan videoinstallaation materiaalia voitiin analysoida teemahaastatteluina eli laadullisena kuvauksena siivoojan työstä. Xxxxxxxxx ääni -teoksessa tavoit- teena oli päästää työntekijöiden äänet esiin, ja tästä johtuen haastattelumateriaalista on leikattu pois vain haastattelijan kysymykset ja ilmeinen toisto5 . Videomateriaalin voi tältäkin osin katsoa vastaavan tutkimushaastatteluja. On kuitenkin huomattava, että aineiston luonteeseen on voi- nut vaikuttaa sen kerääminen julkista esittämistä varten. Kyse ei siis ole tutkijalle luottamukselli- sesti kerrotusta vaan julkiseksi tarkoitetusta tie- dosta. Näin ollen on huomioitava mahdollisuus, että aineisto on valikoitunut siten, että julkisuutta kaihtavia tapauksia ja ihmisiä on jäänyt pois. To- sin väärin kohdelluilla on voinut olla korostettu tarve kertoa kokemuksistaan julkisesti.

Koska videoaineisto oli olemassa jo tutkimuspro- sessin käynnistyessä, emme päässeet vaikutta- maan haastattelujen teemoihin tämän tutkimus- prosessin näkökulmasta. Täsmentääksemme ja

5 Jokainen haastateltava sai halutessaan katsoa haastat- telun ennen taideteoksen julkistamista ja pyytää pois- tamaan kohtia haastattelusta, mikäli vahingossa mainit- see jotain sellaista, josta voisi koitua hänelle haittaa. Tätä optiota käytti ainoastaan yksi haastateltava yhteen haastattelukatkelmaan liittyen. Haastattelumateriaalin ”rajattoman” keston mahdollisti se, että taideteoksen toteutuksena oli monikanavainen installaatio, joka mah- dollistaa ”loputtoman” materiaalimäärän esittämisen. Katsoja/kuuntelija ”leikkaa” materiaalin itse: kuuntelee monta tuntia eri puheita tai lähtee pois kesken.

tarkentaaksemme joitakin siivooja-aineiston he- rättämiä kysymyksiä, keräsimme siivoojahaastat- telujen rinnalle toisen aineiston siivousalan pää- luottamushenkilöiltä vuosina 2015 ja 2016. Tämän toisen haastatteluaineiston muodostaa viisi pit- kää, puolestatoista kolmeen tuntiin kestänyttä sii- vousalan pääluottamushenkilöiden haastattelua, jotka yhdistävät teema- ja asiantuntijahaastatte- lujen otetta. Haastattelurunkoon sijoitimme viisi valikoitua lainausta videohaastatteluista, jotka katsottiin haastateltavan kanssa yhdessä ja joita heidän toivottiin reflektoivan6 .

Valitsimme luottamushenkilöt haastateltaviksi sen vuoksi, että he lähestyvät tehtävänsä puolesta siivousalaa samanaikaisesti sekä ruohonjuurita- son arkisten käytäntöjen että ammattiyhdistys- liikkeen edustamien rakenteellisempien näkö- kulmien kautta. Siivoojat ja luottamushenkilöt edustavat näin kahta osin risteävää näkökulmaa. Luottamushenkilöillä oli haastateltavina erään- lainen kaksoisrooli. He reflektoivat siivoustyön rakenteellisia ominaispiirteitä ja muutoksia am- mattiyhdistystoimijoina (Eskelinen & Ryynänen 2017). Kaikki haastatellut pääluottamushenkilöt ovat työskennelleet itsekin siivoojina ja toivat myös haastatteluissa esiin omia kokemuksiaan siivoustyöstä. Siivoojat taas puhuivat ennen muu- ta omien työn arkeen ja käytäntöihin liittyvien kokemustensa näkökulmasta heijastellen siivo- usalan moninaista luonnetta.

Olemme aineistoa analysoidessamme huomi- oineet ne erot, joita siivoojien eri työmarkkina- asemiin liittyy, ja valikoineet analyysiin haastatel- tavia, jotka eivät olleet vain ”käväisemässä” alalla. Toisin sanoen analyysiin valikoituneilla haasta- teltavilla oli jo useamman vuoden mittainen ja monipuolinen kokemus siivousalasta. Rajaus

6 Perinteisemmällä videoidulla tutkimushaastatteluai- neistolla tämä ei olisi ollut mahdollista ilman erillisiä, haastateltavien anonymiteetin suojaavia toimenpiteitä.

on perusteltu siksi, että osallisuuden ehtojen ja mahdollisuuksien tarkastelu artikkelin tavoittei- den mukaisesti edellyttää vähintäänkin jossain määrin kiinteäksi muodostunutta suhdetta alan käytäntöihin.

Aineiston analyysi on toteutettu teemoitellen, eli etsimme aineistosta tutkimustehtävämme näkö- kulmasta olennaisia teemakokonaisuuksia. Osa tunnistamistamme teemoista noudattelee haas- tattelukysymyksiä ja osan löysimme sillä perus- teella, että jokin asiakokonaisuus toistui aineis- tossa haastattelusta toiseen. Analyysimme siis yhdisti teoreettista (“ylhäältä alas”) ja induktiivis- ta (“alhaalta ylös”) teemoitteluotetta (esim. Xxxxx & Xxxxxx 2006, 83). Analyysin ensimmäisessä vai- heessa tunnistimme siivoojahaastatteluaineistos- ta laajoja teemakokonaisuuksia aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin (Tuomi & Sarajärvi 2011, 108–113). Niiden perusteella laadimme haastatte- lurungon uuden aineiston keräämiseksi. Ana- lyysin toisessa vaiheessa koko aineistoa on ana- lysoitu yhtenä kokonaisuutena teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin paikantaen erityisesti osallisuuden reunaehtoja.

Keskeinen tavoitteemme oli löytää toistuvia tee- moja, joiden avulla yksittäisten ihmisten antamat usein hyvinkin omakohtaiset merkityksenannot pystyy näkemään yleisemmän teeman variant- teina (Silvasti 2014, 44–45). Näin kokemuksista voi tunnistaa rakenteita: kun kokemus toistuu tarpeeksi systemaattisena, voidaan kysyä tämän säännönmukaisuuden kokemuksesta riippuma- tonta syytä. Etenimme analyysissä jäsentämällä alateemoja ja kokoamalla kuhunkin alateemaan liittyvät haastattelukatkelmat kokonaisuuksiksi. Sen jälkeen paneuduimme erikseen kuhunkin alateemaan samanaikaisesti hahmottaen siivous- työn kokonaiskuvaa.

Olemme aineiston analyysissä pyrkineet huomi- oimaan sekä siivoojan työhön vaikuttavat insti-

tutionaaliset vallan rakenteet että sen, miten nuo rakenteet aktualisoituvat siivoojan eli institutio- naalisen toimijan työssä ja minkälaisia kokemuk- sia ne tuottavat. Tältä osin lähestymistavassa on vaikutteita institutionaalisen etnografian lähtö- kohdista ja orientaatiosta (Xxxxx 2005, 1987; ks. myös Xxxxxxxx & Xxxxxx 2004; DeVault 1999), vaikka tutkimuksemme itsessään ei ole etnogra- finen. Institutionaalisen etnografian on kehittänyt kanadalainen sosiologi Xxxxxxx X. Xxxxx tavoit- teenaan rakentaa ”ihmisten sosiologiaa” (Xxxxx 2005), joka toisi näkyviin usein rakenteiden jalkoi- hin jääviä tavallisten ihmisten kokemuksia.

Institutionaaliselle etnografialle tyypillinen tut- kimuksellinen näkökulma rakentuu kahdesta suunnasta. Toisaalta ollaan kiinnostuneita ih- misten institutionaalisissa ympäristöissä – tässä tapauksessa siivoustyössä – toteutuvista elämän- käytännöistä sellaisina kuin haastateltavat niitä elävät, kokevat ja tulkitsevat. Toisaalta kiinnostus kohdistuu myös niihin rakenteisiin, instituutioi- hin, lakeihin, säädöksiin ja hallinnan mekanis- meihin, jotka tuossa tietyssä institutionaalises- sa kontekstissa ympäröivät heitä ja vaikuttavat heihin ja joilla ihmisiä ja asioita organisoidaan. (Xxxxx 2005, 44.)

Edellä kuvattua peruslähtökohtaa olemme tutki- muksessa hyödyntäneet toisaalta perehtymällä toisaalta teoria- ja tutkimuskirjallisuuden sekä luottamushenkilöhaastattelujen avulla siivous- työn rakenteellisiin tekijöihin ja niiden histori- alliseen muotoutumiseen. Toisaalta olemme tu- tustuneet empiirisen aineiston avulla siivoojien näkemyksiin ja kokemuksiin tiettyjen rakenteellis- ten reunaehtojen keskellä toimimisesta. Lopuksi kysymme, mitä siivoojien omaa työtään koskevat kuvaukset ja niistä paljastuvat institutionaaliset vallankäytön tavat ja mekanismit kertovat, kun niitä katsotaan rakenteiden ja niistä muodostu- vien valtasuhteiden näkökulmasta käsin (Xxxxx 2005, 41–44; Xxxxxxxx & Xxxxxx 2004, 90).

Siivoojien työmarkkina-asema ja siivoustyön arki

Siivoojien ja luottamushenkilöiden haastatteluis- sa selkeimmin toistuva teema on haastateltavien näkemys työolosuhteiden kokonaisvaltaisesta huononemisesta. Selvän poikkeuksen tähän te- kee ainoastaan työvälineiden kehittyminen. Sii- voustyön yhä lisääntyvän ulkoistamisen ja sitä seuranneiden kilpailutuksen kierteiden kuvataan heikentäneen työn arkea radikaalisti. Haastatte- luissa toistuvia teemoja ovat kiristynyt työtahti, työn mekaaninen kontrolli, työehtoihin ja -sopi- muksiin liittyvät väärinkäytökset, heikko palkka- us sekä siivoojien näkymättömyys ja kulttuurinen aliarvostus. Näistä viimeksi mainitut ovat pitkään alaa vaivanneita ongelmia, jotka ovat vahvistu- neet ja saaneet uusia muotoja.

Haastatteluista esiin nousevat kuvaukset ovat yhteneväisiä muiden suomalaisten ja kansainvä- listen tutkimusten kanssa (Xxxxxxxx & Mankki 2017; Ollus 2016; Xxxxxxx & Xxxxxxx 2006; ks. myös Xxxxxxxxx 2010). Ulkoistaminen ja sen yhteydes- sä tapahtunut “työmarkkinoiden liberalisointi” on tutkimusten mukaan heikentänyt työolosuhteita ja laskenut palkkoja (Xxxx & Xxxxx 2006; Bezui- denhout & Xxxxxx 2006). Lisäksi ulkoistusten ja “joustavien” työmarkkinoiden on havaittu lisän- neen yksittäisen siivoojan työtaakkaa. Erityisesti työpäivän aikana siivottavat kohteet ovat lisäänty- neet (Xxxxxxx & Messing 2006; Öhrling 2014).

Siivoustyön arjen kuvauksissa toistuu kokemus työvoiman kontrollin kiristymisestä ja muuttu- misesta mekaanisemmaksi, ruumiillisemmaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Vaatimukset työtah- din ja tehokkuuden lisäämisestä kiristyvät koko ajan, mikä lisää kiireen tuntua. Kontrolli perustuu paitsi aikaan myös työntekijän ruumiin hyvinkin suoraan mekaaniseen ja määrälliseen kontrol- liin: esimerkiksi eri tiloissa käytettävien askelten määrän seuraamiseen ja ohjaamiseen. Kontrolli myös jatkuvasti digitalisoituu ja automatisoituu.

Mittaaminen, kiire ja työn pirstaloituminen luo- vat haastattelujen perusteella esteitä mahdolli- suudelle tuntea ylpeyttä hyvin tehdystä työstä ja kiinnittyä sosiaalisesti työyhteisöön.

Liiallisen kiristämisen luonnollinen seuraus on, että työn pystyy tekemään vain mekaanisesti ja välttäväs- ti, ei koskaan hyvin. Tiukalle viedyt määrälliset kri- teerit mahdollistavat vain määrällisesti onnistuneet suoritukset, eivät esimerkiksi ylpeyden kokemista hyvin tehdystä työstä. Ongelmia ovat yhtä lailla jää- minen asetetuista tavoitteista kuin työn tekeminen ylimääräisellä ajalla laadun varmistamiseksi.

Valtaosaa aineiston siivoojista on myös vaadittu tekemään työnsä annettuja työtunteja nopeam- min. Vaikka palkkauksen perusteena onkin tun- tipalkka, siivoamiseen tarvittavan ajan määritte- lyyn ei ole objektiivisia kriteerejä. Objektiivisten kriteerien puuttuessa mitoitusta on käytännössä mahdollista kiristää aina tarpeen tullen. Tähän on kilpailutustarjousten jälkeen painetta. Kiris- tyksiä ei kuitenkaan välttämättä tehdä näkyvästi. Esimerkiksi erään haastatellun pääluottamushen- kilön mukaan on harvinaista, että siivoojia varsi- naisesti kiellettäisiin pitämästä taukoja. Sen sijaan hänen mukaansa on hyvin yleistä, ettei tauoista erikseen mainita, ellei työntekijä osaa niitä vaatia (Luottamushenkilöt H1).

Työkohde saattaa olla yli seitsemän tunnin koh- de, mutta sinua pyydetään siivoamaan se neljässä, jopa kolmessa ja puolessa tunnissa. Kiire on jatku- vaa. (Siivoojat H3)

Kerran minulle annettiin työtä, ja halusin esimie- hen näyttävän minulle alueen etukäteen. Hän näytti alueen, kyseessä oli yksityinen yritys. Hän kertoi, että työ pitäisi tehdä neljässä, viidessä tun- nissa. Kun olimme siivouskohteessa ja hän näytti paikkoja, en voinut uskoa silmiäni. En olisi miten- kään ehtinyt tehdä työtä siinä ajassa. Seitsemän tuntiakaan ei olisi riittänyt. (Siivoojat H15)

Mä oon aina meuhannu, ku oon ollu keskuste- lemassa työntekijöitten kanssa. Kun ne sanoo, et aika ei riitä, mä sanon, et miten sä teet, ylisiivootko? Vastaus on: ”Mutku en mä voi olla, sekin pitää pyyh- kiä..”. […] Mä sanon, et ei ”mutku”. Jos asiakas ostaa paskaa, sille annetaan paskaa. Sehän on se tarko- tus: halvalla, huonolla mennään sisään, sit asiakas huomaa, sit se rupee ostaa sitä palveluu. Mutta kun siivoojat ei voi jättää likaseks, mä oon ite siivooja, kyl mä sen tiedän. Se on hirveet tehä huonoo. Mut se pitää vaan oppia. (Luottamushenkilöt H3)

Mä oon kyllä tykänny siivoustyössä ja siivoustyös- tä senkin takii, että siinä näkee ne kättensä jäljet taikka näki ennenkuin tää alko tää huippukilpai- lutus, että nyt ei voi kyllä sanoo, että näkis, mutta siihen aikaan vielä kun mäkin oon aloittanut niin silloin oli aikaa suht hyvin siivota ja tosiaan näki, mitä teki […] No siivoojilla ois yks keino mitä mää nyt oon ainakin kovasti koittanut ajaa, on se, että tehtäs vaan se työ, mistä asiakkaan kanssa on so- vittu. Mut se on tosi vaikeeta tuo varsinkin van- hempien siivoojien kohdalla, jotka on tottunut tekeen työnsä hyvin. (Siivoojat H1)

Siivoustyötä ostavien yritysten halu säästää ra- haa heijastuu kiristyvien tehokkuusvaatimusten lisäksi välttämättömiin työvälineisiin ja puhdis- tusaineisiin – välillä jopa siinä määrin, että työtä on vaikea suorittaa asiakasta tyydyttävällä tavalla.

Välineet on jotain aatamin aikaisia, niinkun rik- kinäisiä välineitä, joilla pitäisi saada siistiä, siistiä aikaseks. Imurit ei toimi ja pitäis imuroida, jotkut johdot on ihan rispaantuneita, että voi saada säh- kärin siitä, niin semmosilla imureilla pitäis tehdä jotain ja sitten kun kieltäydyt siitä, että mä en tom- mosta imuria käytä niin silloin, eräskin esimies minulle huusi puhelimeen, että saatana, sinähän teet juuri niin kuin minä käsken. (Siivoojat H13)

Kyseessä on iso yritys. Ja heidän pitäisi hoitaa kaik- ki tarpeelliset asiat, joita siivoustyöhön tarvitsee.

Mutta tälläkin hetkellä, jos menisin varastoon, ai- noa asia mitä löytyy 75 prosenttisesti, on pelkkää vessapaperia. Eli niitä kyllä löytyy… Mutta puhdis- tusaineita he eivät välitä hankkia. (Siivoojat H10)

Siivoojien työolojen lisäksi myös taloudelliset työehdot ovat kiristyneet. 1990-luvulla virka- työsuhteisia siivoojia ryhdyttiin irtisanomaan ja hankkimaan tilalle kilpailutettua siivouspalvelua yksityisiltä yrityksiltä. Tämän jälkeen työehtoja on heikennetty asteittain eri tavoin. Nimenomaan ulkoistaminen ja yhtiöittäminen mahdollistavat asteittaiset heikennykset.

Olen jonkun aikaa kokenut kyllä hyvänkin ajan, jolloin olin kunnan työntekijä ja oli ihan siivoojan virka. Siivosin kouluja silloin. Mut sit 90-luvulla kun alkoi tämä hullunmylly, tämä kilpailuttaminen. Xxxxx varjolla ruvettiin kilpailuttamaan siivoojia, tämä virka meni kanssa kunnalta pois ja sitten mä jätin sen homman kokonaan. (Siivoojat H5)

Toisaalta viime aikoina kiinteistöpalvelualan an- siokehitysohjelmaksi nimetyn palkkauudistuksen keskeisimpänä tavoitteena on ollut siivoojien tu- lotason nostaminen. Työntekijä- ja työnantajajär- jestöt sopivat ansiokehitysohjelmasta vuonna 2011. Siivoojat ilmaisevat haastatteluissa kuitenkin myös tyytymättömyyttään palkkaneuvotteluihin. Vaikka tuntipalkkoja on korotettu, osana ansiokehitys- ohjelmaa on sovittu myös eritelisien poistosta7 ja kokemuslisien jäädyttämisestä. Näin ollen ansiot ovat voineet laskea selvästikin tuntipalkan nou- susta huolimatta, erityisesti kokeneilla siivoojilla sekä likaisen työn tekijöillä, kuten juna- ja ravinto- lasiivoojilla. Kokemuslisien poistamisen voi katsoa vahvistavan ulkoistamis- ja kilpailutusprosseihin sisältyvää ajatusta siivoustyöstä persoonattomana suorituksena: siivoojan työhistoria ja työkokemus muuttuvat palkkausperusteissa merkityksettömiksi.

7 Eritelisät on palautettu vuonna 2019 työehtosopimuk- seen, joskin paikallisesti sovittavana asiana.

Sekä siivooja- että luottamushenkilöaineistoista käy ilmi joukko väärinkäytöksiä, joista jotkut vai- kuttavat hyvinkin systemaattisilta. Systemaattisuus näkyy toisaalta siten, että jatkuva kilpailu painaa herkästi hintoja alaspäin, eikä työvoimavaltaisilla aloilla ole juuri muita mahdollisia säästämiskeino- ja kuin työn nopeuttaminen. Osa työnantajista vai- kuttaa lisäksi rikkovan työlakeja tietoisesti. Tämä voi tapahtua myös alihankintaketjuissa, joissa työn tilaaja ainakin periaatteessa pyrkii laillisuuteen.

Yhtenä väärinkäytöksiä mahdollistavana tekijänä voi nähdä ulkomaalaistaustaisen työvoiman huo- mattavan kasvun. Tähän joukkoon kuuluu paljon puutteellisesti kielitaitoisia, työmarkkina-asemal- taan haavoittuvia ja mahdollisesti oikeuksistaan tie- tämättömiä työntekijöitä. Vuonna 2013 koko maan siivoojista ulkomaalaistaustaisten osuus oli runsas viidennes (23 %). Uudellamaalla vastaava luku oli 45 %. Vuosina 2008–2013 ulkomaalaistaustaisten työllisten määrä myös kasvoi eniten juuri siivous- palvelujen toimialalla, peräti 64 %. (Tilastokeskus 2015b.) Jos työ on tekijälleen ainoa mahdollinen eikä suomalaista lainsäädäntöä tunneta, mahdollisuu- det puolustaa oikeuksiaan ovat vähäiset. Tämä käy ilmi myös muista aihetta sivuavista tutkimuksista (esim. Ollus 2016; Helkkula 2014). Tutkimuksissa pu- hutaan «hikipajakansalaisuudesta» (sweatshop citi- zenship). Sillä tarkoitetaan asemaa, jossa yhdistyvät heikkenevät oikeudet työssä ja heikkenevät kansa- laisuuteen kytkeytyvät oikeudet. (Xxxxxx 2006.)

Haastatellut luottamushenkilöt kiistivät ulkomaa- laistaustaisten siivoojien hyväksikäytön syste- maattisuuden, joskin totesivat, että sitä tapahtuu. Siivoojien haastatteluissa taas viitataan selvästi eriarvoistaviin käytäntöihin ja erityisesti välitason esihenkilöiden väärinkäytöksiin.

Olin todella sairas. Kävin lääkärissä ja sain ensim- mäisen sairaslomani töistä. Lääkäri kysyi, kuinka paljon tarvitsen lomaa. Vastasin, että pari päivää. Xxxx kuitenkin viikon sairasloman ja annoin todis-

tuksen työnantajalleni palattuani töihin. Seuraa- vana tilipäivänä huomasin, että minulta puuttui viikon palkka. Kysyin asiasta esimiehen avustajal- ta. Hän kertoi sen johtuvan siitä, että otin lomaa, vaikka en ollut sairas. Xxxxxxx oli Xxxxxxx ja olin paaston vuoksi kuulemma jättänyt lounaan väliin ja tämän takia tuntenut itseni sairaaksi ja ottanut lomaa. Menin kotiin ja kerroin miehelleni. Hän puuttui asiaan ja alkoi kysellä, miten tämä on mahdollista. Xxxxxxx ollut sairas ja minulla oli lää- kärintodistus. Hänellä ei ollut oikeutta vähentää viikkoa palkastani. Se oli ensimmäinen kerta, kun otin sairaslomaa. Xxxxxxx puhui esimieheni kans- sa samaa kieltä eli suomea, ja yllättäen esimieheni myönsikin, että oli toimittu väärin. (Siivoojat H4)

Aluksi tuntui hyvältä, oli kaunista ja työtä on mukavasti, mutta sitten alkoi työtä tulemaan enemmän ja enemmän, jopa yli kymmentuntisia työpäiviä. Työolot olivat niin kuin ne olivat. Pe- sin ikkunoita tornitalossa 12. kerroksessa, ikkunat auki ja tikapuiden päällä tasapainoillen. Johtajan mielestä niin oli normaalia tehdä työtä. Niin työtä tehdään. Olimme lauantait ja sunnuntait töissä. Ja kun oli puhetta iltapalkoista ja lauantai- ja sun- nuntailisistä, johtaja sanoi, ettei maksa niitä lisiä vaikka on tietoinen niistä. (Siivoojat H12)

Siivoojien näkymättömyys ja siivoustyön alhainen arvostus ovat määrittäneet alaa kauan8 . Pysyvyy- den väheneminen ja kohteiden jatkuva vaihtu- minen ovat kuitenkin luoneet uusia kulttuurisen aliarvostuksen muotoja, kun työtä on ryhdytty organisoimaan kurinalaistettuna työvoimasuo- ritteena. Arvostuksen nostaminen on vaikeam- paa, kun siivoojan palkkaamisen sijaan ostetaan

8 Käsityksiä eri ammateista tutkitaan toisinaan gallu- peilla. Jotkut näistä kyselyistä ovat tieteellisempiä ja jot- kut pikemmin lehtien lukija-äänestyksiä. Siivoojan am- matti on systemaattisesti arvostettujen ammattien listojen häntäpäässä. Toki myös palkkatasoa voidaan pitää konk- reettisena heijastuksena alan arvostuksesta.

persoonaan kiinnittymätöntä palvelua. Toisaalta siivoojan näkymättömyydestä on tullut pikemmin symbolista kuin konkreettista. Aikaisemmin sii- voustyö sijoittui esimerkiksi toimistoissa tyypil- lisesti aikaisiin aamuihin ja myöhäisiin iltoihin. Nykyisin siivooja kohdataan useammin, mutta fyysinen näkyminen ei ole poistanut näkymättö- myyden kokemusta.

Ihmisten kanssa tulee tietysti jänniä tilanteita, mut me ollaan yleensä ihmisten kotona, kun he on sieltä pois ja nää kotitalousasiakkaat on tosi mukavia ja heidän taholta ei tuu kaltoinkohte- lua, mut semmosissa tilanteissa, että siivotaan esimerkiks tehdasta tai toimistoo, et ollaan niin- kun tehtaan sisällä tehtaan työntekijänä, niin siin on hyvin selkeä arvoasetelma niin et siivooja on se niinkun nokkimajärjestyksen alimmainen. Ja kaikki työntekijät ei mitenkään epäröi näyttää tätä. (Siivoojat H6)

Vielä näin 2000-luvullakin me siivotaan yöllä ja aamulla aikaisin, että on kohteita… Mä ymmärrän kyl niinkun kaupat ja tämmöset, että ne siivotaan yöllä, koska siellä ei ole asiakkaita, mutta sitten on toimistoja. Ihan tavallisia toimistoja, mitkä pitää siivota silloin, kun siellä ei ole ketään. Ja on koh- teita, mihin ei saa mennä, vaikka niinkun työoh- jeissa lukee, että vaikka kello 17 jälkeen saa mennä siivoamaan ni jos siellä vielä silloin viiden jälkeen on ihmisiä niin sun pitää odottaa niin kauan, että ne ihmiset lähtee. (Siivoojat H13)

Siivoustyö on myös perinteisesti assosioitu työksi, jonka “kuka tahansa osaa”. Tällä on luonnollisesti oma stigmatisoiva vaikutuksensa koko ammatti- kuntaan. Siivoojat itse kuitenkin korostavat haas- tatteluissa ammattitaitoa, joka näkyy esimerkiksi koneiden käytössä ja koulutuksessa ammattiin. Yksittäisissä siivoojien haastatteluissa korostui eri- tyinen tyytyväisyys työtä kohtaan tilanteissa, joissa siivooja pystyy hallitsemaan omaa työntekoaan. Siivoamista kuvattiin tällöin ”meditatiiviseksi”, ja

haastatteluissa kerrottiin yksityiskohtaisesti, mil- lä tavoin siivooja voi nähdä oman työnsä jäljen. Tämä kokemus kuitenkin tuli pääosin esille yhdes- sä haastatteluista, siivousyrittäjän puheessa. Hän nimenomaan oli pyrkinyt pois vallitsevasta työn kiristämisestä ja mekaanisesta kontrollista.

Yhdessä kohteessa kun olin, niin työkaverini ru- pes opiskelemaan laitoshuoltajaksi ja asiakkaalle siitä sitten kerrottiin, että tällanen on nyt koulu- tus alkanut ja näin, niin asiakkaan ensimmäinen kommentti oli, että pitääkö sitä siivoustakin muka opiskella. Ja se oli aika, aika semmosta niinku nöy- ryyttävää ja niinku, että juu, mehän osataankin tehdä tämä työmme ilman, että me kouluttaudu- taan tähän. (Siivoojat H13)

Oikeastaan yks syy siihen miks mä perustin oman firman on se, että mä halusin enemmän vaikuttaa asioihin. Että mulla on kovasti paljon mielipiteitä. Aina, kaikissa työpaikoissa ollu. Ja mä ehkä sit, sen takia en oo, en tiedä, hyvä työntekijä, et mä voin olla vähän hankala työntekijä, koska mulla on niitä mielipiteitä. Ja sit mul on vähän alentunut hierar- kian taju, et mä en hirveesti epäröi kertoo mun mielipiteitä, vaikka oon ollu vaan siivooja jonkun toisen palveluksessa. En koe, että mun ehdotuksia ois sen paremmin kuunneltu. (Siivoojat H6)

Osallisuus näkökulmana siivoojan työhön

Työhön liittyvä osallisuus rakentuu samanaikai- sesti ainakin kolmella tasolla: sosiaalisesti ja toi- minnallisesti työssä ja työpaikoilla, symbolisesti ammattialan kautta sekä rakenteellisesti ja po- liittisesti laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla. Työpaikan ja työn käytäntöjen tasolla osallisuus muovautuu esimerkiksi työyhteisöön kuulumisen (Parker & Gadbois 2000) ja omaa työtä koskevien vaikutusmahdollisuuksien kautta. Ammattialan tasolla osallisuus ja toimijuus muotoutuvat esi- merkiksi ammattikuntaan sisäänpääsyn (Nie-

minen 2011) tai alan yleisen arvostuksen myötä sekä kykenevän ammattilaisuuden tunnistamisen käytännöissä (esim. Xxxxxxxx & Xxxxxxxxx 2006, 145; Vanhalakka-Ruoho 2006, 124). Työhön liit- tyvää osallisuutta ja toimijuutta jäsentävät myös erilaiset kulttuuriset eronteot ja luokittelut sisä- ja ulkopuolisuuden mahdollisuuksista (Nieminen 2011), joihin vaikuttavat eri tavoin risteytyen esi- merkiksi sukupuoli, ikä, koulutus ja etninen tausta (ks. esim. Xxxxx-Xxxxx 2015).

Osallisuuden laajimpia eli yhteiskunnallisia ehto- ja määrittää muun muassa poliittinen päätöksen- teko. Sillä ohjataan kokonaisten ihmisryhmien, esimerkiksi maahanmuuttajien, asemoitumista työmarkkinoille ja kuulumisen kokemusten kehit- tymisen mahdollisuuksia (esim. Pajnik & Anthias 2014). Työmarkkinoiden rakenteet ja käytännöt saattavat joissakin tilanteissa myös rapauttaa paitsi itse työhön liittyvää myös laajempaa yh- teiskunnallista osallisuutta (esim. Könönen 2014; ks. myös Helkkula 2014). Mainitut kolme tasoa vai- kuttavat osallisuuden mahdollisuuksiin yleensä samansuuntaisesti. Kuitenkin yhteiskunnallisilla ehdoilla on tyypillisesti määräävä asema, sillä ne sanelevat työn tekemisen yleiset puitteet.

Työn arjen todellisuudet vaihtelevat merkittävästi osallisuuden yhteiskunnallisten ehtojen näkökul- masta. Hyvä esimerkki tästä on jakolinja jatkuvalle kilpailutukselle alistetun työn ja kilpailutukselta suojatun työn välillä. Kilpailutukselle alistettu työ on tyypillisesti suorittavaa työtä, jossa ulkoinen ohjaus on selvästi suurempaa ja arvostus vähäi- sempää kuin ei-kilpailutetussa asiantuntijatyössä. Ammattialan luonne voi myös muuttua osallisuu- den näkökulmasta: tietynlainen työ voi jossakin yhteiskunnallisessa todellisuudessa olla enem- män osallisuutta mahdollistavaa ja rakentavaa kuin jossakin toisessa.

Osallisuuden ihanne voi myös törmätä paineisiin arvioida työtä ainoastaan ulkoisilla kriteereil-

lä. Tärkein, mutta ei ainoa, ulkoinen kriteeri on luonnollisesti työnantajan saaman taloudellisen hyödyn ja palkkakustannusten välinen suhde. On kuitenkin avoin kysymys, miten taloudellista arvoa mitataan, esimerkiksi miten korostetaan sitoutumisen arvoa tai miten yksilökohtaisiksi taloudellisia kriteerejä halutaan pilkkoa. Toiseksi ulkoiset kriteerit voivat tarkoittaa monia muita- kin asioita, esimerkiksi työn tehokkuuden mittaa- mista ja seuraamista. Tämä korostuu määrällisten työn arvioinnin mittareiden yleistyessä monilla ammattialoilla, joista siivoustyö on tyypillinen esimerkki. Koska työssä kyse on taloudelliseen vaihtoon nojaavista toiminnosta, tarvitaan johon- kin pisteeseen asti ulkoisilla kriteereillä operoivia instituutioita (yrityksiä, virastoja, jne.) mahdollis- tamaan työn tekemistä (Xxxxx 2012). Avoin kysy- mys ja kamppailun paikka on, kuinka paljon tilaa annetaan osallisuudelle ja ammatillisuudelle.

Osallisuus työpaikan sisäisenä kysymyksenä

Työyhteisö on ensimmäinen ja ilmeisin näkökul- ma osallisuuden toteutumisedellytyksistä käytä- viin neuvotteluihin. Kun siivoojan työtä tarkas- tellaan tästä näkökulmasta, keskeisiä kysymyksiä ovat: Mikä ja minkälainen siivoojien työyhteisö on? Miten ja keistä se muodostuu? Onko joitakin muita työrooliin tavalla tai toisella kiinnittyviä ryhmiä tai yhteisöjä, joihin kiinnittyminen on merkityksellistä osallisuuden rakentumisen nä- kökulmasta?

Siivoojan työssä osallisuuden ja toimijuuden mahdollistava työyhteisö on parhaimmillaan vah- va sekä työtyytyväisyyttä että kuulumisen ja toimi- juuden kokemusta edistävä tekijä. Haastatteluissa tällaisen työyhteisön kuvattiin todennäköisimmin muodostuvan tilanteessa, jossa esimerkiksi kou- lussa, hotellissa tai toimistossa on omatalkkasuh- teessa toimivat siivoojansa ja siivoojien työyhteisö rakentuu osaksi laajempaa, esimerkiksi opettajien ja koululaisten muodostamaa, yhteisöä.

Kun me aamulla tullaan töihin, ni me tullaan heti omaan, sinne huoneeseen, istutaan, me jutellaan, ja miten päiväsi meni, mitä on tehty, mitä ruokaa joku laittoi tai että mul sanotaan, että illalla kävi lapsenlapset siel hoitoon ja kaikenlaista semmo- sia, [...] aina kun jollain on synttärit, sit tuodaan kakkua ja kahvia meille ja, muistetaan ja. Kun joku vanhemmista kuolee tai jotain semmost on, surul- liset asiat, sit aina ostetaan toisillemme yks toiselle jotain rahaa tai vaikka kukkia tai jotain semmosta aina. Ollaan käyty yhdessäkin, öö, Tallinnassa, ris- teilyllä ja kaikenlaista, tehty semmosia matkoja. (Siivoojat H14)

Tällainen todellisuus on kuitenkin lähes koko- naan kadonnut siivouspalvelujen yksityistämi- sen, ulkoistamisen ja alihankintojen myötä – ol- koonkin että jotkut erityisesti yksityisen sektorin toimijat, kuten hotellit, ovat viime aikoina taas palkanneet siivoojia takaisin omaksi henkilökun- nakseen. Siivoojien työyhteisöjä tarkasteltaessa keskeinen huomio onkin varsinaisen työyhteisön puuttuminen kokonaan. Kohteesta riippuen työ voi hyvinkin rakentua siten, että voi kulua jopa viikkoja ilman työkavereiden kohtaamista. Myös alan “läpikulkumatkalaisten”, kuten opiskelijoi- den, suuren määrän koettiin vaikuttavan merkit- tävästi työyhteisöjen luonteeseen.

Jos on ympäri kaupunkia ja teet vaikka portaita, niin ethän sie nää viikkokausiin ketään, jos sie et tunne ja sovi, et nähdäänkö siellä. Että on se kyllä hyvin pitkälle yksin työskentelyä. Että se on kyllä ihan herkkua, jos meitä on saman katon alla mon- ta. (Luottamushenkilöt H2)

Yhteiset taukotilat arvioitiin erityisen tärkeiksi siivoustyössä, jossa työtä tehdään yksin mutta samassa paikassa, esimerkiksi toimistossa ja ho- tellissa. Samalla kuitenkin kilpailutusten myötä kiristynyt työtahti ja keskinäisen kilpailun lisään- tyminen rapauttavat työyhteisöjä niin, ettei pelkkä taukotilojen kohentaminen enää riitä ratkaisuksi.

Työyhteisöjä saattavat rapauttaa esimerkiksi ka- teus työkavereiden paremmista tai useammista työvuoroista ja palkasta, kiireestä johtuva väsymys tai loppuun palaminen ja äärimmillään työpaik- kakiusaaminen. Kilpailun eetos saattaa siis ulot- tua myös työkavereiden välisiin suhteisiin, jolloin kumppanuuksien sijaan muodostuu pikemmin- kin kyräilyä ja keskinäistä kilvoittelua.

Nykyisin ihmiset on väsyneitä. Kaikilla on puukko toistensa selässä. (Luottamushenkilöt H3)

Vastaava tapaus sattui [paikassa]. Otin yhteyttä suomalaiseen työkaveriini, koska olen ulkomaa- lainen. Hän meni sanomaan pomolleni, että olim- me tehneet työn kolmessa ja puolessa tunnissa. Kerroin pomolleni, että olimme työskennelleet neljä tuntia, mikä oli normaalia siinä kohteessa. Xxxxxx tuli tapaamaan minua ja kertoi, että työ- kaverini oli kannellut minusta. Sain varoituksen. (Siivoojat H3)

Lähiesihenkilöllä nähtiin olevan keskeinen roo- li siinä, millaiseksi kokemus työyhteisöön kuu- lumisesta muodostuu, samoin kuin siinä, onko minkäänlaisen työyhteisön muodostuminen ylipäätään mahdollista, kun arki on pirstaleista ja työntekijät vaihtuvat tiuhaan. Työntekoon ja työpaikkaan juurruttavia osallisuuden mahdol- lisuuksia tulee siivoojien työssä kuitenkin etsiä ainakin osin muualta kuin konkreettisista saman työn tai työympäristön tuottamista yhteenliitty- mistä. Ammattiliiton ja työpaikoilla liittoa edusta- vien luottamushenkilöiden voisi parhaimmillaan ajatella toimivan tietynlaisena virtuaalisen työyh- teisön mahdollistajina ja kokoajina sekä ammatti- identiteetin muodostumisen ja vahvistumisen tu- kijoina. Käytännössä tämä ei kuitenkaan vaikuta toteutuvan. Haastattelujen perusteella monet kokevat liiton joko kaukaiseksi tai ovat menet- täneet työn muutosten pyörteissä uskonsa liiton mahdollisuuksiin vaikuttaa, samoin kuin omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa liiton sisällä (ks.

myös Eskelinen & Ryynänen 2017, 36). Nykyises- sä pirstaleisessa siivoustyön todellisuudessa ei tunnu muodostuvan keskinäistä solidaarisuutta, joka juurtuisi näkemykseen vallitsevan tilanteen yhteisyydestä ja siihen vaikuttamaan pyrkivien yhteisten kamppailujen merkityksellisyydestä.

Mä yritin silloin aikoinaan monet illanistujaiset ja kaikki. Ei kukaan tuu paikalle. Mä xxxxxxx xxx. Mun mielest kaikkein pahin on se, et ku palkat on väärin. Mä ajattelin, et kylhän nyt se tuo ihmiset paikalle ku laitettiin, et tuokaa tilinauhat, et tää ja tää on teillä väärin. Ei ykskään. Se pitää olla työ- yhteisö, mihin sä pääset sisään, sitä kautta. (Luot- tamushenkilöt H3)

Osallisuuden mahdollistavan paikan tai jäsenyy- den lisäksi keskeistä on myös toimijan rooli yhtei- sössä – tai ainakin mahdollisuus tällaiseen rooliin. Työelämän näkökulmasta tämä tarkoittaa mah- dollisuutta osallistua oman työn rakentumiseen ja vaikuttaa mahdollisten epäkohtien korjaami- seen sekä halua, kykyä ja uskallusta toimia osa- na työyhteisöä. Kun siivoojien työtä lähestytään osallistumisen ja toimijuuden mahdollisuuksien näkökulmasta, on tarpeen pohtia esimerkiksi seuraavia asioita: Minkälaisia mahdollisuuksia siivoojalla on vaikuttaa omaan työhönsä? Miten työhön liittyviin asioihin on mahdollista vaikuttaa osana laajempaa siivoojien yhteisöä? Onko työn- tekijällä autonomista tilaa järjestää oman työnsä tekemisen puitteita ja käytäntöjä harkintansa ja ammatillisen osaamisensa perusteella? Mitä val- miuksia omaan työhön tai laajemmin työolosuh- teisiin ja työn rakenteisiin vaikuttaminen edellyt- tää? Kenellä niitä on; miten niitä voi hankkia?

Kuten edellisessä alaluvussa kuvasimme, kiristy- nyt työtahti ja lisääntyneet tehokkuusvaatimukset ovat vaikuttaneet olennaisella tavalla siivoustyön arkeen. Työn parametrit on tiukimmillaan mää- ritelty ylhäältäpäin tavalla, joka ei mahdollista variaatiota. Jopa omien askelten määrää koskeva

päätäntävalta on joissakin tilanteissa ulkoistettu. Oma toimijuus on tällöin kutistettu minimiin.

Nyt ollaan viime aikoina puhuttu tästä uudesta mobiilijärjestelmästä […] että tämmönen työajan seuranta ja palkanmaksujärjestelmä, että se on tämmöstä älypuhelinvoittoista sitten tämä mei- dän työajan seurantamme tulevaisuudessa. […] Se on tavallaan tämmönen seurantalaite siinä mielessä, että siinä ei tavallaan tarvitse itse enää miettiä sitäkään vertaa, että teenkö nyt mitä tai muut tätä, että kaikki mitä on siinä puhelimessa siinä ohjelmassa niin siinä on tämmönen työta- pahtumat listaus päivän töistä ja ne kaikki täytyy suorittaa sitten ja kuitata. (Siivoojat H7)

Siivoustyön uusiin kompetensseihin kuuluu taito sopeutua uudenlaisiin ajankäytön ja työn loppu- tuloksen optimoinnin vaateisiin. Ne eivät pää- sääntöisesti mahdollista senkaltaista työn jälkeä, johon voisi olla itse tyytyväinen, eikä tilanteeseen voi useinkaan työpaikkakohtaisesti vaikuttaa.

Mää kerran huumorilla laskin yhelle taloyhtiölle tarjouksen ja päädyin semmoseen summaan, joka oli suunnilleen tuplat siitä, mitä he sillä hetkellä siivousfirmalle makso ja mä ilmotin, että ei me ruveta tämmösiin hommiin ollenkaan. Mä ym- märrän, että se tarjouskilpailu on kovaa ja niitä asiakkaita halutaan, mut useinkaan ne ihmiset, jotka niitä tarjouksia laskee, niitä työaikoja laskee, niin ei oo samoja ihmisiä, jotka sen työn sit tekee. (Siivoojat H6)

Työpaikalla vaikuttaminen saattaa kompastua paitsi omaan mahdottomuuteensa myös mo- nella työpaikalla vallitsevaan pelon ilmapiiriin, joka liittyy ennen muuta huoleen työpaikan säi- lymisestä: ”Ihmiset pelkää kauheesti, ne tekee hulluna töitä, ne ei uskalla sanoo mitään” (Luot- tamushenkilöt H3). Työpaikalla toimimiseen ja vaikuttamiseen liittyy myös kysymys siitä, kenellä ylipäätään on työpaikalla toimimiseen ja vaikut-

tamiseen tarvittavia tietoja ja valmiuksia. Omien oikeuksien vaatiminen ei ole itsestään selvää, ja esimerkiksi kielitaidon puutteet puolin ja toisin saattavat vaikeuttaa kommunikaatiota ja tiedon välittymistä työpaikoilla.

Suorittamiseen keskittyvien mekanististen orga- nisaatioiden, jotka ovat siivoustyön organisaa- tioissa nykyisin hallitsevia (Sollund 2006), on havaittu tuottavan yleisesti ottaen heikompaa sitoutumista ja motivaatiota (esim. Xxxxxxxxxx & Xxxxx 1995; tässä XxXxxxx & Xxxxx 2008). Väliyh- teenvetona osallisuuden edellytyksistä työpaikan ja työn arjen tasolla voikin todeta, että jotakuinkin kaikki keskeiset osallisuutta rakentavat ulottuvuu- det ovat siivoustyössä jollakin tavoin pirstaloitu- neet. Kiinnittymisen mahdollistavaa välitöntä työyhteisöä ei monesti ole lainkaan. Siivoojan kohtelu niin esihenkilöiden kuin “asiakkaiden” taholta on monesti väheksyvää ja jopa ihmisarvon ohittavaa. Kiireen välitön seuraus on, että työn pystyy tekemään vain mekaanisesti ja välttäväs- ti, jolloin ilo tai ylpeys hyvin tehdystä työstä ovat käyneet osin mahdottomiksi. Mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöön rapautuvat lisääntyvän ja yhä mekanisoituvan kontrollin myötä. Osallisuu- desta ja kuulumisesta käytävät neuvottelut ovat myös erilaisia eri ryhmien edustajille (Nieminen 2011). Heikoimmassa asemassa vaikuttavat olevan ulkomaalaistaustaiset työntekijät, jotka osaavat suomen kieltä vasta vähän.

Osallisuus ammattialaan liittyvänä asiana

Työelämän näkökulmasta osallisuuden mah- dollistava ja osallisuutta tukeva yhteisö voi olla myös abstraktimpi työhön kiinnittymisen myötä muodostuva ammatti-identiteetti ja sitä kautta muotoutuva kokemus kuulumisesta tiettyyn am- mattikuntaan (esim. Nieminen 2011). Keskeisiä kysymyksiä osallisuuden ehtojen ja mahdolli- suuksien analysoimiseksi ovat tällöin esimerkiksi seuraavanlaisia: Miten työnantaja ja muut ihmiset

suhtautuvat siivoojan työhön? Millaista suoraa ja epäsuoraa palautetta työstä saa? Miten ja minkä- laiseksi siivoustyön yhteiskunnallinen merkitys on rakentunut?

Muutamassa siivoojahaastattelussa oli kaikuja vahvasta positiivisesta ammatti-identifioitumi- sesta. Painokkaammin aineisto kuitenkin kertoo siitä, että siivoustyön alhainen arvostus rapauttaa mahdollisuuksia kokea työ merkitykselliseksi ja olla ylpeä omasta ammatistaan. Myös aiemmin kuvaamamme ongelmat, kuten siivoojien nä- kymättömyys ja siivoojille suoraan osoitettu ar- vostuksen puute, heikentävät mahdollisuuksia vahvan ja positiivisen ammatti-identiteetin ra- kentumiseen. Xxxx Xxxxxxxxx (2012) käsitteistöä käyttäen vaikuttaa siltä, että siivoojat eivät usein- kaan saa työstään senkaltaista arvoyhteisön tun- nustusta, joka on työhön liittyvän itsearvostuksen rakentumisen keskeinen edellytys. Kärjistäen voi sanoa, että työtä täytyy itse arvostaa, kun arvos- tusta ei saa ulkopuolelta.

Sitä [siivoojan työtä] pidetään vielä silleen vähä- pätösenä, että kuka tahansa osaa siivota. Ihmiset ajattelee, että on vähän niin kuin kotona siivoilisi. Että se ei ole silleen vetovoimainen ammatti ol- lenkaan, että se on usein ihan viimeinen. Ja tämä on näkynytkin sitten. Ja se on tosi sääli. Tämä on ammatti tänä päivänä vielä paljon enemmän kuin ennen. Pitää osata aineet, välineet, pinnat, paljon osattavaa. Ja sitten vastuu, kun miettii, asiakkaan kaikki tilat, sehän on iso vastuu, että teet kaiken oi- kein siellä asiakkaalla. Ja koulutus ei varmaan ole vähäisempi siivoojalla kuin sillä autonasentajalla tänä päivänä. (Luottamushenkilöt H2)

Jos haluaa työskennellä siivoojana. En usko, että kukaan haluaa työskennellä siivoojana. Minulla on paljon kavereita, jotka eivät pidä siivoojana työskentelemisestä. He luulevat, että siivoustyö on epäkunnioitettavaa eikä tärkeää työtä. Minä en ole samaa mieltä. Siivoustyö on rehellistä, aitoa työtä.

Niin kuin islamilainen sanonta sanoo, puhtaus on uskonnosta ja sotku pahasta. Teemme siivoustyö- tä. Se on kunnollinen työ. (Siivoojat H11)

Haastatteluissa korostetaan, että siivoojan työn merkitystä pitäisi tuoda nykyistä aktiivisemmin esiin. Katseet kääntyvät erityisesti ammattiliittoon (ks. myös Eskelinen & Ryynänen 2017, 36).

Todella sen kiiltävän lattian takana on oikeesti joku ihminen, joka on oikeesti sen tehnyt siellä ja uh- rannut siihen voimaa, voimavaransa ja aikaansa ja ammattitaitonsa, koska se lattia ei itestään kiil- täväks tuu, jos sinne ei panna oikeita aineita, eikä pysy ellei siellä ole oikeet aineet alla. Ja että ruvet- tais arvostaan niinkuin, ei pelkästään sitä siistiä jäl- keä vaan itse sitä siivoojaa siellä takana, taka-alalla, joka yleensä on siellä takana pimeässä, joka tekee sen tosiduunin siellä muiden poissa ollessa. Ja sitä kautta muiden ammattialojen ois syytä ruveta mun mielestä vähän niinkuin arvostamaan, tämmöstä poikkiammatillista solidaarisuutta osoittamaan siivoojia kohtaan. (Siivoojat H5)

Osallisuus ja toimijuus rakenteellisina ja poliittisina kysymyksinä

Haastatteluista välittyvä valtava kontrasti “omien” siivoojien ja alihankintana toteutetun siivoustyön välillä viittaa rakenteellisten toimien tarpeeseen. Samasta tarpeesta kertovat myös kilpailutuskäy- täntöjen myötä kiristyneet työolosuhteet. Osal- lisuuden esteitä ja mahdollisuuksia tuleekin tarkastella myös laajemmasta rakenteellisesta viitekehyksestä käsin. Olennaista tällöin on se, miten ulkoiset tekijät ohjaavat ja ehdollistavat työpaikan sisäisiä käytäntöjä.

Osallisuutta usein ylitulkitaan työpaikan “si- säisenä” ilmiönä ja täten työpaikalla tehdyistä valinnoista riippuvana. Tällaisessa ajattelussa osallisuuden kannalta merkittävien valintojen nähdään koostuvan hyvästä johtamiskulttuuris- ta, palautejärjestelmistä, pienistä teoista, kuten

syntymäpäivien huomioimisesta, kahvitauoista ja muista käytännön ratkaisuista ja niin edespäin. Osuva esimerkki tämänkaltaisesta ajattelusta on esimerkiksi SSTL Puhtausala ry:n ja Filosofian Akatemian koordinoima Kohti kutsumuksellista siivousalaa -hanke, jonka tavoitteena on kehittää “puhtausalan työtyytyväisyyttä ja toimialan veto- voimaisuutta kiinnittämällä huomiota työn iloon ja palkitsevuuteen”:

[K]onkreettisin työnohjaukseen ja toimintatapoi- hin liittyvin muutoksin voidaan merkittävästi lisä- tä puhtausalan vetovoimaisuutta ja palkitsevuutta, sanalla sanoen, puhtausalan kutsumuksellisuutta.

Liian usein näkee julkisuudessa valitusvirttä siitä, miten palkkaus on huono tai arvostus on alamais- sa […] Mielestäni virtaus meidän töissä on oman kädenjälkensä näkemistä päivittäin ja oman työn kehittämistä sekä oman ammattitaidon ja osaa- misen ylläpitämistä.

Me haluamme kilpailla henkilöstön sisäisellä mo- tivaatiolla. (Kohti kutsumuksellista siivousalaa

-hankeblogi)

Keskittyminen yksinomaan työpaikan sisäisiin käytäntöihin kuitenkin sivuuttaa laajemmat ra- kenteelliset tekijät. Nämä usein paitsi ehdollista- vat työpaikan sisäisiä käytäntöjä myös järjestele- vät työn käytäntöjä osallisuutta mahdollistavaksi tai sitä rapauttavaksi. Aineiston perusteella näis- tä tekijöistä ehdottomasti keskeisimmät liittyvät siivoustyön ulkoistamiseen ja kilpailutukseen. Vallitsevan tilanteen kuvattiin kaikkinensa poik- keavan jyrkästi muutaman vuosikymmenen ta- kaisesta. Pidempään alalla toimineet olivat ko- keneet muutoksen itse, mutta muutkin kuvasivat työolojaan korostaen ongelmina juuri viime aikoi- na voimistuneita ilmiöitä.

Käytännössä nopean kilpailutussyklin johdosta kustannusten karsimisesta on tullut välttämätön-

tä. Työn organisoinnin keskeiseksi periaatteeksi muodostuu tällöin toimintojen nopeuttaminen. Tämä muuttuu väistämättä osallisuuden meka- nismien edistämisen esteeksi. Joissakin aiemmis- sa tutkimuksissa on tosin esitetty, että siivousalan tuottavuuden suuri työpaikkakohtainen vaihtelu osoittaa esihenkilöiden harkintavallan olevan var- sin suurta (Xxxxx & Shiat 2009). Tällöin on kuiten- kin keskitytty tutkimaan erikokoisia siivousosas- toja eikä niinkään ulkoistetun ja ei-ulkoistetun siivoustyön eroja.

Voikin kysyä, minkälaiset rakenteelliset tekijät vai- kuttavat esihenkilöiden haluun tehdä osallisuutta ja laajemmin työhyvinvointia edistäviä ratkaisu- ja. Esihenkilö ei ole tyhjyydessä päätöksiä tekevä subjekti, jonka autonominen tahtotila ratkaisisi työyhteisön ilmapiirin. Pikemmin juuri esihen- kilön tahtotila voi olla rakenteellisten tekijöiden sanelema. Vaikka paikallinen järjestelyvalta olisi muodollisesti suurtakin, kilpailu voi luoda huo- mattavaa painetta myös esihenkilöille työehtojen kiristämiseksi. Luottamushenkilöt viittaavat haas- tatteluissa usein nimenomaan esihenkilöiden keskinäiseen kovaan kilpailuun, jota ohjaa paine tuottaa koko ajan enemmän katetta kilpailutus- ten myötä laskevista hinnoista huolimatta. Kyse ei siis ole ainoastaan siitä, että kilpailutus asettaa reunaehtoja tai puitteita esihenkilöille ja rajaa heidän mahdollisuuksiaan edistää työntekijöiden osallisuutta, vaan pikemmin kilpailutus suoraan määrittää esihenkilöiden toimintaa.

Kaikesta otetaan löysät pois ihan sen mukaan mihin sä suostut. Jos sä juokset nyt, ensi viikolla juokset vielä kovempaa. (Luottamushenkilöt H3)

Koko ajanhan on kisa siitä, kuka saa niitä kohteita. (Luottamushenkilöt H3)

Sekä siivoojien että luottamushenkilöiden haas- tatteluissa kilpailutus korostui kielteisenä tekijä- nä myös siksi, että se estää työn tekemisen omaa

harkintaa käyttäen. Sopimuksissa on määritelty hyvinkin tarkasti se, mitä siivotaan, esimerkiksi miltä korkeudelta. Yleisemmin eri haastatteluissa tuli esiin toive siitä, että kilpailutusten ”pohja” tai ”raja” tulisi jossain vaiheessa vastaan. Ongelmaksi nähtiin myös epävarmuus siitä, milloin tuo ”raja” on saavutettu. Tämä muotoilu osoittaa myös, että kilpailutukset nähdään ensi sijassa ongelmana.

Silloin kun oli omat siivoojat, tehtiin kaikki. Nyt määritellään: lamppuja jotka roikkuu, niitä ei pyy- hitä ikinä. (Luottamushenkilöt H3)

Se on iso kysymys, miten pitkillä kilpailutuksilla mennään. Mutta toivottavaa on, että jossain tulee raja vastaan ja mennään taaksepäin, että ajatel- laan sitä palveluna. (Luottamushenkilöt H1)

Lopuksi

Olemme tässä artikkelissa analysoineet siivoo- jan työtä erityisesti osallisuuden näkökulmasta. Käytimme aineistona taiteellisiin tarkoituksiin kerättyjen haastatteluiden ja perinteisemmän laadullisen haastatteluaineiston yhdistelmää. Ydinteesimme ja -havaintomme on, että siivous- työn organisoiminen jatkuvan kilpailuttamisen kautta ohjaa rakentamaan työn arkea niin, että laajasti ymmärretyn osallisuuden edistäminen on huomattavan vaikeaa, ellei mahdotonta. Ammat- ti itsessään kuitenkin mahdollistaisi monenlaisia osallisuutta tukevia ratkaisuja.

Käyttämämme taiteellinen aineisto toi esiin va- kavia työolosuhteisiin liittyviä ongelmia, mikä vahvisti aiemman tutkimuksen havaintoja (esim. Ollus 2016; Xxxxxxx & Xxxxxxx 2006). Lähdimme tutkimaan siivoojan työtä erottelemalla osallisuu- den tasoja. Osallisuuden tasojen tutkiminen haas- toi tulkitsemaan siivoojan asemaa ”arvoyhteisön tunnustuksen” (Honneth 2012) kautta mutta vie- läkin olennaisemmin osallisuuden materiaalisten reunaehtojen kautta. Artikkelin keskeisin kontri-

buutio liittyykin työolosuhteiden keskeisimmäksi heikentäväksi tekijäksi tunnistetun kilpailutuksen ja osallisuuden väliseen suhteeseen tai yleisem- min tunnustuksen materiaaliseen perustaan.

Totesimme, että vaikka työn organisointi, ja täten myös ongelmat, riippuvat periaatteessa työpaikan sisäisistä ratkaisuista, materiaaliset olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti osallisuuden ehtoihin. Taloudellisten ja muiden rakenteellisten teki- jöiden sivuuttaminen luo liioitellun kuvan työ- paikkakohtaisen harkinnan mahdollisuuksista ja merkityksistä. Keskittyminen työpaikkakoh- taisiin “hyviin käytäntöihin” kadottaa näkyvistä yleisemmän pyrkimyksen hallinnoida joitakin töitä ulkoistamisen ja kilpailuttamisen kautta. Kilpailutus onkin merkinnyt paitsi yleisen tehos- tamisen painetta myös työtehtävien hallinnointia yksityiskohtaisina suoritteina ja työntekijöiden mekaanista kontrollia. Samalla siivouskohteista nopeammin suoriutumiseen on jatkuva paine.

Siivoojan asemaa voidaankin tulkita siirtymänä aliarvostuksen muodosta toiseen. Perinteisestä kulttuurisesta aliarvostuksesta (“kuka tahan- sa pääsee siivoojaksi”) on siirrytty laajasti työn markkinoistamiseen ja siihen liittyvään aliarvos- tukseen. 1990-luvulla alkanut markkinavetoinen organisaatioajattelu alkoi korostaa tukipalvelui- den ulkoistamista ja kilpailuttamista keinona säästää. Perinteinen aliarvostus on epäilemättä helpottanut työn kurinalaistamista ulkoistamis- prosesseissa. Toisaalta perinteinen siivoojan työn aliarvostus voi vaikeuttaa markkinavetoisen kilpailutuksen ja ulkoistamisen seurausten näke- mistä, kun siivoojan työn ajatellaan usein olevan joka tapauksessa “suorittavaa”.

Työmarkkinoilla voimistuu jakolinja niiden vä- lille, joiden työ mahdollistaa osallisuuden koke- muksen omaan työhönsä vaikuttamisen kautta, ja niiden, joiden työtä kontrolloidaan, pilkotaan ja nopeutetaan tavalla, joka tekee osallisuuden

kokemukset mahdottomiksi tai erittäin vaikeiksi. Talousteoria korostaa työvoimaa yhtenä mark- kinahyödykkeenä muiden joukossa (toimivat työmarkkinat, kysyntä/tarjonta). Käytännössä “työmarkkinat” kuitenkin tuottavat hyvin eri- laisia kokemuksia sen mukaan, miten tarkkaan rajattuina ja pilkottuina suorituksina työtä orga- nisoidaan ja vaihdetaanko työmarkkinoilla jon- kun ihmisen osaamista vai tekijästään irrotettuja suoritteita. Kilpailuttaminen erityisesti niin kutsu- tuissa tukipalveluissa on aktiivinen prosessi, jossa osa töistä määritellään ulkoistettaviksi ja niiden hintaa painetaan tarkoituksella kilpailun kautta alaspäin. Käytännössä säästämisen keinona ovat myös selvät laittomuudet, joita kyetään tekemään erityisesti haavoittuvaisessa asemassa olevan ul- komaisen työvoiman tapauksessa.

Ulkoistusten ja kilpailuttamisen seuraukset ovat siivoojan työtä laajempi kysymys. Asia koskee mo- nia ammattialoja, vaikka siivoojat ovatkin hyvin havainnollinen esimerkki prosessin seurauksis- ta. Yksittäisen hetken tai yrityksen näkökulmasta tehokkuden lisäämiseltä vaikuttava toiminta ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta teho- kasta. On esimerkiksi todettu, että ulkoistamisen ja kilpailutuksen myötä tapahtunut siivoojien työ- olojen huonontuminen, työtahdin kiristyminen ja epävarmuuden lisääntyminen ovat lisänneet työperäisten sairauksien riskiä (Öhrling 2014). Ulkoistaminen voi aiheuttaa myös vakavia va- hinkoja niille toiminnoille, joita siivouksen kal- taisten tukipalveluiden pitäisi tukea, esimerkiksi sairaalasiivouksen tapauksessa (Zuberi & Ptash- nick 2011). Siksi kilpailuttamisen tulevaisuus on laajemminkin yhteiskunnallisesti olennainen kysymys. Syntyykö kilpailutuksen ja sen luoman mekaanisen ja kiireisen suorittamisen kulttuurille vastavoimaa?

Kirjallisuus

xxXxxx, LU is. 2006. ”Janitors and sweatshop citizenship in Canada.” Antipode 38:3, 440–461.

bezUidenhoUt, xxxxxxx & Xxxxxxx fakier. 2006. ”Xxxxx’x Burden: Contract Cleaning and the Crisis of Social Reproduction in Post-apartheid South Africa.” Antipode 38:3, 462–485.

xxxxxx, Xxxx & mi xxxxx Xxxxxx. 2007. ”Agency and learning in the lifecourse: Towards an ecological

perspective.” Studies in the Education of Adults 39:2, 132–149.

braUn, Virginia & Xxxxxxxx Xxxxxx. 2006. ”Using Thematic Analysis in Psychology.” Qualitative Research in Psychology 3:2, 77–101.

xxxxx, xxxx & x.x.X. xxxxxx. 2016. ”The ‘3rs’ in Rethinking Governance: Ruling, Rationalities, and Resistance.” Teoksessa Rethinking Governance. Ruling, Rationalities and Resistance, toim. Xxxx Xxxxx & R.A.W. Rhodes. Lontoo: Routledge.

Xxxxxxxx, xxxxx & Xxxxxx, xxxxxxx. 2004.

Mapping Social Relations. A Primer in Doing Institutional Ethnography. Lanham: AltaMira Press.

XxXxXxx, xxxxxxxx. 1999. Liberating Method. Feminism and Social Research. Philadelphia: Temple University Press.

Esk elinen, Teppo & xxxxx xxxxxxxx. 2017. ”Xxxxxxxxx, haavoittuva työvoima ja kilpailutukset: ay-liikkeen haasteita ja reaktioita.” Työväentutkimus. Vuosikirja 2017, 32–40.

filosofian akatemia. 2016. Kohti kutsumuksellista puhtausalaa -hankeblogi. https://

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx/ (Luettu 08.09.2016.)

xxxxxx, Xxxx, Xxxx xxxxXxxxx, XxX ise xxxxxxxxxx & xxxxxx xxxxxxxxx. 1996. The New Public Management in Action. Oxford & New York: Oxford University Press.

xxxxxxxxxxx, markkU. 2000. Strategies for Public Sector Reform in the OECD Countries. Helsinki: Suomen tiedeseura.

xxxxxxxxx, xxxxX X . T. & xxXxx xXxxXxxx. 2002. ”’Huomaa minut, arvosta minua!’ Opetus tunnustuksen dialektiikkana.” Teoksessa Opettajuus murroksessa, toim. P. Sallila & A. Malinen. Helsinki: Kansavalistusseura.

xxxxxxxx, xxxxx & Xxxx XXxxxxxxxxx, toim . 2006. Uusi jako. Miten Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta? Helsinki: Gaudeamus.

helkkUla, mirva. 2014. Eriarvoinen siivoustyö osana elämänkulkua. Korkeasti koulutetut afrikkalaiset Suomen työelämässä. Sosiaaliantropologian pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö.

xxxxxxxx, xxxxxx & XxX ra mankki. 2017. ”Kunnallisen liikelaitoksen yhtiöittäminen: kun köksäys ja kuuraus kilpailutettiin.” Teoksessa Tehostamistalous, toim. T.

Xxxxxxxxx, X. Xxxxxxxx, X. Xxxxxxxx & E. Xxxxxxx. Jyväskylä: SoPhi.

xxxxxxx, xxxx. 2012. The I in We. Studies in the Theory of Recognition. Cambridge & Malden: Polity Press.

Xxxxxxx, Xxxx & XX xxxx Xxxxxxxxxx (toim .). 2015. Prekarisaatio ja affekti. Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 118. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Xxxxx, xxxxx & xxxxxxxx siag. 2009. ”A re-examination of the factors that influence productivity in hotels: a study of the housekeeping function.” Tourism and Hospitality Research 9 (3), 224–234.

Kett Un en, anU. 2008. ”Kilpailukyky-yhteiskunta ja yksilö.”

Politiikka 50:4, 238–249.

Xxxxxxx, JUkka. 2014. Tilapäinen elämä, joustava työ. Rajat maahanmuuton ja työvoiman prekarisaation mekanismina. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.

Xxxxxxxx, Xxxx-xxxxx & xxxxX X . T. heikkinen. 2006. ”Autonomia ja opettajan ammatillisuus.” Teoksessa Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja, toim. Xxxxxx Xxxxxxxxxx & Xxxxx Xxxxxxxx. Vantaa: Kansanvalistusseura.

xxXxXxx, Xxxx x. & J ames m . brown. 2008. ”Belonging at work.” Human Resource Development International, 11:1, 3–17.

xxxxx, Xxxxx. 2012. ”Virtue in Business. Alliance Boots and an Empirical Exploration of MacIntyre’s Conceptual Framework.” Organization Studies 33:3, 363–387.

N xxxx, xxxxx. 2013. ”Perusoikeus työhön.” Työpoliittinen aikakauskirja 4/2013, 29–38.

N ieminen, sUvi. 2011. Kuulumisen politiikkaa.

Maahanmuuttajasairaanhoitajat, ammattikuntaan sisäänpääsy ja toimijuuden ehdot. Väitöskirja. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.

Xxxxxx, E lina & xxxxx xxxxxxxx. 2013. ”Osallisuus sosiaalipedagogisena käsitteenä.” Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2013, 9–41.

xxxX x, Xxxxxxx. 2016. ”Forced Flexibility and Exploitation: Experiences of Migrant Workers in the Cleaning Industry.” Nordic journal of working life studies 6:1, 25–45.

xxxxxx, xx jca & xxxxx anthias. (toim.). 2014. Work and the Challenges of Belonging: Migrants in Globalizing Economies. Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing.

xxxxxx, xxxxxx & s U e G adbois. 2000. ”The Fragmentation of Community: Part 1, The Loss of Belonging and Commitment at Work.” XXXX: The Journal of Nursing Administration, 30:7/8, 386–390.

xxxx, X. 2001. ”Neoliberalizing States: Thin Policies / Hard Outcomes.” Progress in Human Geography 25: 3, 445–455.

pyöriä, xxxx & sat U ojala. 2016. ”Prekaarin palkkatyön

yleisyys: liioitellaanko työelämän epävarmuutta?” Sosiologia

53:1, 45–63.

rajavaara, marketta. 2007. Vaikuttavuusyhteiskunta. Sosiaalisten olojen arvostelusta vaikutusten todentamiseen. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia. Helsinki: Kela.

xxxx, xxxXx & xxxxxx xxxxx. 2006. ”Restructuring the Architecture of State Regulation in the Australian and Aotearoa/New Zealand Cleaning Industries and the Growth of Precarious Employment.” Antipode 38:3, 486–507

xxxxxxx, xxx xxxxx & Xxxxx xxxxxxx. 2006. ”Cleaning Up After Globalization: An Ergonomic Analysis of Work Activity of Hotel Cleaners.” Antipode 38:3, 557–578

xxxxxxxx, Xxxxx. 2014. ”Sisällönanalyysi.” Teoksessa Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristöntutkimukseen, toim. Ilmo Massa. Helsinki: Gaudeamus.

xxxxx, Xxxxxxx X. 2005. Institutional ethnography: A sociology for people. Lanham / Oxford: AltaMira Press.

xxxxx, Xxxxxxx X. 1987. The everyday world as problematic: a feminist sociology. Boston: Northern University Press.

xxxxxxx, Xxxxx, xxxx Xxxxxxx xxxxxxxxx, xxxxxx xxxxx & Xxxxx xxxxxx. 2006. ”Work design and the labouring body: Examining the impacts of work organization on danish cleaners’ health.” Antipode 38:3, 579-602

xxxxxxxx, Xxxxx. 2015. Changing Expectations and Realities of Employment Stability: Longitudinal Analysis of Tenures in Finland. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.

soininvaara, xxxx & XX xxxx Xxxxxxxxxx. 2013. Lisää matalapalkkatyötä. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.

xxxxXxx, xxxxxxxx. 2006. ”Mechanistic versus Organic Organizations` Impact on Immigrant Women`s Work Satisfaction and Occupational Mobility.” Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism 6 (4), 287-307

sosiaali- ja terveysministeriö. 2014. Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:32. xxxxx://xxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/ handle/10024/116877/978-952-00-3524-2.pdf?sequence=1 (Luettu 14.11.2016.)

Xxxxxxxxx, JU hani. 2010. Enemmän, nopeammin ja halvemmalla. Laadullinen tutkimus siivoojien kohtelusta, asemasta, vaikutusmahdollisuuksista ja työoloista siivousyrityksissä ja julkisissa organisaatioissa. Innosafe- tutkimukset 1/2010. <xxxx://xxxxxxxxx.xx/0000000-Xxxxxxx- nopeammin-ja-halvemmalla.html>. Katsottu 29.1.2018.

Therborn, Gö ran. 2014. Eriarvoisuus tappaa. Tampere: Vastapaino.

TilastokeskU s. 2015a. Noin 83 000 palkansaajalla on nollatuntisopimus. Työvoimatutkimus 2014. <http:// xxxxxxxxxxxxx.xx/xxx/xxxx/0000/00/xxxx_0000_00_0000-00-00_ tie_001_fi.html>. Katsottu 24.11.2016.

TilastokeskU s. 2015b. Työssäkäynti 2013. Toimiala, työnantajasektori ja työpaikat. xxxx://xxxxxxxxxxxxx.xx/xxx/ tyokay/2013/03/tyokay_2013_03_2015-10-02_fi.pdf (Luettu 24.11.2016.)

TU omi, JoUn i & xxxxxx xxxxxxxxx. 2011. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Vanhalakka-rUoho, marjatta. 2006. ”Professionaalisuus – omissa vai muiden käsissä?” Teoksessa Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja, toim Xxxxxx Xxxxxxxxxx & Xxxxx Xxxxxxxx. Vantaa: Kansanvalistusseura, 124-243.

Xxxx, asbjörn. 2011. The Rise and Fall of the Welfare State.

Lontoo: Pluto Press.

XXxxx-Xxxxx, Nira. 2011. The Politics of Belonging.

Intersectional Contestations. Los Angeles, London, New Delhi, Singapore, Washington DC: Sage.

XXxxx-Xxxxx, Nira. 2015. ”Situated Intersectionality and Social Inequality.” Raisons politiques 2:58, 91–100.

XXxxxx, Xxxxxxx x . & melita b . ptashnick. 2011. ”The Deleterious Consequences of Privatization.” Social Science and Medicine. 72 (6), 907 – 911

Öhrling, Therese. 2014. ”Increased participation among cleaners as a strategy to improve quality and occupational health.” Nordic Journal of Working Life Studies 4:3, 79–98.

Liite 1: Haastatellut siivoojat (taiteellinen aineisto)

siivoojat H1: kantasuomalainen, 13 vuotta siivous- alalla palkkatyössä, haastatteluhetkellä pääluottamus- miesasemassa

siivoojat H3: tullut turvapaikanhakijana Suomeen, kokemusta siivousalan palkkatyöstä useassa yrityksessä siivoojat H4: muuttanut avioliiton myötä Suomeen, franchising-yrittäjä, myös kokemuksia palkkatyöstä

siivoojat H5: kantasuomalainen, yli 30 vuoden ko- kemus siivoustyöstä

siivoojat H6: kantasuomalainen, siivousyrittäjä, kokemusta myös siivousalan palkkatyöstä

siivoojat H7: kantasuomalainen, kolme vuotta sii- vousalalla palkkatyössä

siivoojat H10: tullut Suomeen pakolaisena, palk- katyössä siivoojana

siivoojat H11: muuttanut työn perässä Suomeen, palkkatyössä siivousalalla, työskennellyt myös alihan- kintayrityksen työntekijänä

siivoojat H12: muuttanut työn perässä Suomeen, palkkatyössä siivousalalla, työskennellyt myös alihan- kintayrityksen työntekijänä

siivoojat H13: kantasuomalainen, yli 10 vuoden kokemus siivoojana, palkkatyössä

siivoojat H14: ulkomaalaistaustainen, yli 19 vuoden kokemus siivoojana (ei sano haastattelussa erikseen muuttamisen syytä)

siivoojat H15: muuttanut alun perin Suomeen opiskelemaan, palkkatyössä siivousalalla, kokemusta useista eri siivousyrityksistä