Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus ja rikosoikeudellinen tuomiovallan jako
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus ja rikosoikeudellinen tuomiovallan jako
Xxxxx Xxxxxxxxxxxx Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatietei- den tiedekunta.
Oikeustieteiden laitos / Rikos- ja pro- sessioikeus ja rikollisuuden tutkimus. 27.5.2024
Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Oikeustieteiden laitos
Rikos- ja prosessioikeuden ja rikollisuuden tutkimus.
Horttanainen, Harri: Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus ja rikosoikeudellinen tuomiovallan jako.
Pro gradu -tutkielma, 103 sivua, 0 liitettä (103 sivua)
Tutkielman ohjaajat, apulaisprofessori Xxxxxx Xxxxx, yliopistonlentori Xxxxx Xxxxxxxx Toukokuu 2024
Asiasanat: tutkimus, oikeustiede, metodi, lainkäyttö, tuomiovalta, DCA-sopimus, Yhdysvallat, oikeus- turva, NATO-rikos, valtiosääntö, toimivalta, rikosoikeudellinen toimivalta, Suomen yhteiskunta, puolus- tusyhteistyösopimus.
Tiivistelmä
Suomesta tuli NATOn täysjäsen 4.4.2023. Suomen täysjäsenyys edellyttää erilaisten NATO -sopimusten ratifiointia osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Suomi aloitti sopimusneuvottelut Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisen DCA -puolustusyhteistyösopimuksen laatimiseksi elokuussa 2022. DCA -sopimus Suo- men sekä Yhdysvaltojen välillä allekirjoitettiin Washington DC:ssä 18.12.2023.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena tutkia Suomen puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan oikeus- sääntelyyn, sitä koskevaan hallituksen esitysluonnokseen ja analysoida sekä tulkita sen tulevia oikeudel- lisia vaikutuksia Suomessa. Tutkimuksella tuotetaan tietoa siitä, millaisia kansallisia vaikutuksia sopi- muksen 12 artiklalla on rikosoikeudelliseen toimivaltaan, sekä miten DCA -sopimuksen 12 artikla vai- kuttaa rikosoikeudelliseen toimivallan määräytymiseen Suomessa. Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklalla Suomi luopuu Yhdysvaltojen NATO -joukkojen Suomessa tekemien epäiltyjen rikosten ensisi- jaisesta tuomiovallasta ja muuttaa Nato SOFA -sopimuksen rikosoikeudellisia toimivaltamääräyksiä. Tut- kimuksessa tulkitaan ja systematisoidaan muun muassa Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan, sekä DCA
-sopimuksen 12 artiklan sääntelyn suhdetta rikosoikeudelliseen toimivaltaan Suomessa. Tutkimusase- telmana ja näkökulmana on arvioida yhdysvaltalaisten NATO -joukkojen jäsenten Suomessa tekemäksi
epäiltyjä rikoksia suhteessa suomalaiseen rikoksen uhriin, rikoslain 1 luvun 1 §:n alueperiaatteen sovel- tamisalaan, sekä isäntämaan rikosoikeusoikeudellisen tuomiovallan jakautumista suhteessa lähettäjä- valtioon. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan, sekä tulkitaan tulevan 12 artiklan sääntelyn menettelyllisiä vaikutuksia rikosprosessiin ja viranomaisten toimintaan. Tutkimuksen ulkopuolelle rajautuu DCA -sopi- muksen sääntelyasetelmasta johtuen Suomen kansalaisten ulkomailla NATO- tehtävissä tehdyiksi epäil- lyt rikokset.
Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa selkeä kuva siitä, miten tuomiovalta jakautuu sopimusmääräysten perusteella erilaisissa tilanteissa, mihin oikeudellisiin seikkoihin toimivallan määräytyminen Nato sopi- musten perusteella perustuu ja määritellä NATO -rikos oikeudellisena terminä. Suomen lähivaltiot ovat sopineet omat puolustusyhteistyösopimukset USA:n kanssa, joten tutkimuksessa analysoidaan Viron, Ruotsin ja Norjan tuomiovaltaa koskevien artiklojen eroja suhteessa Suomen sopimuksen tuomiovaltaa koskevaan 12 artiklaan. Tutkimusmateriaalia analysoimalla ja tulkitsemalla on tarkoitus etsiä mahdollisia riskejä ja uhkia, joita Suomen rikosoikeudellisesta tuomiovallasta luopumiseen voi liittyä.
Tutkimus on lainopillinen, eli oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkimuksessa systematisoidaan ja tulki- taan voimassa olevaa oikeutta suhteessa Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen DCA -sopimuksen tuomio- valtaa koskevan 12 artiklaan, sekä Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan sopimusmääräyksiin. Tutkimus- materiaalina ja lähteinä on käytetty sopimuksiin liittyvää lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta ja erilaisia artikkeleja. Tutkimuksessa muun muassa systematisoidaan perustuslain, rikoslain ja tuomiois- tuinlain sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännöksiä suhteessa DCA -sopimuksen ar- tikloihin. Tutkimuksessa käytetään tarvittaessa muuta lainsäädäntöä siinä laajuudessa, kuin sen voidaan katsoa olevan relevanttia tutkimuksen kannalta.
Johtopäätöksenä voidaan muun muassa todeta, että DCA -sopimuksella Yhdysvallat saavat huomatta- vaa rikosoikeudellista toimivaltaa Suomessa. DCA -sopimuksella Yhdysvallat hankkivat laajan rikosoi- keudellisen tuomiovallan omiin kansalaisiinsa isäntämaassa rajoittamalla Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan isäntämaalle antamia toimivaltuuksia sekä lainsäädännön käyttöä. DCA 12 artikla luo välillisesti ensisijaista rikosoikeudellista toimivaltaa Yhdysvalloille Suomessa ja voi joissakin tilanteissa heikentää suomalaisen NATO -rikoksen uhrin oikeusturvan toteutumista.
University of Eastern Finland, Faculty of Social Sciences and Business Studies UEF Law School
Public Law, Legislative Studies
Xxxxxxxxxxxx, Xxxxx: The Defense Cooperation agreement between Finland and the United States and the distribution of jurisdiction in criminal law.
Thesis, 103 pages, 0 appendix (103 pages)
Supervisors: assistant xxxxxxxxx Xxxxxx Xxxxxx, university lecturer Xxxxx Xxxxxxxx May 2024
Keywords: research, jurisprudence, method, jurisdiction, criminal conviction, DCA agreement, United States, legal protection, NATO crime, constitution, jurisprudence, Finnish society, Defense cooperation agreement.
Summary
Finland become full member of NATO on the 4th of April, 2023. Finland's full membership requires the ratification of various NATO treaties as a part of the national legal system. Finland began treaty nego- tiations with the United States to draft a bilateral DCA (Defence Cooperation Agreement) in August 2022, and the DCA agreement between Finland and the United States was signed in Washington DC on the 18th of December, 2023.
The purpose of this research is to learn, how the regulation of Article 12 affects Finland in the future and to analyze its juridical effects in the Finnish legal system. The research produces information on the national effects of the Article 12 convention and presents the effects of the DCA. Article 12 on the determination of the determination of criminal jurisdiction in Finland. By DCA Article 12, Finland re- nounces the primary jurisdiction over suspected crimes by the U.S. NATO forces, which are committed in Finland and amends the criminal jurisdiction provisions of the NATO SOFA Agreement. The research interprets and systematizes among other things, the relationship between NATO SOFA Article VII, and the regulation of DCA Article 12 on criminal jurisdiction in Finland. The research point of view and per- spectives is to assess the crimes suspected of having been committed in Finland by members of the
U.S. NATO forces to the Finnish victim of crime, the scope of the Penal Code in section 1 of Chapter 1 territorial principle as well as the distribution of the criminal jurisdiction of the host country to the sending state. In addition, the study assesses and interprets the procedural effects of future Article 12 regulation on criminal proceedings, as well as on the functioning of the authorities.
The purpose of the investigation is to produce a back-image of, how jurisdiction is divided based on treaty provisions in various situations, what legal aspects the determination of jurisdiction under NATO treaties is based, and to define NATO crime as a legal term. Finland's neighbour countries have done their Defence cooperation agreements with the USA, so the research analyses these agreements and the differences between the articles of Estonia, Sweden and Norway to the jurisdiction Finland DCA agreement Article 12. In addition, by analyzing and interpreting the research material and the regulation of the article, the research seeks out possible risks and threats that may be associated with Finland's abandonment of criminal jurisdiction.
This research is a judiciary doctrine and legal research. It systematizes and interprets the existing law to the DCA agreement Article 12 and the jurisdiction between Finland and the United States, as well as the provisions of Article VII of NATO Sofa. The research material and sources have been law drafting material related to contracts, jurisprudence literature, and various articles. In addition, the research systematizes the provisions of the Penal Code, the Finnish Constitution, and the Courts of Act, as well as the Judicial Procedure in the criminal process to the Articles of the DCA Agreement. The research will use other legislation to the extent that it can be considered relevant to the research.
As a conclusion, the DCA agreement gives the United States considerable criminal jurisdiction in the on Finnish soil. The United States acquired extensive criminal jurisdiction in the host country by limit- ing the jurisdiction powers, as well as the use of the state legislation, which was given to the host country by the NATO SOFA agreement. The DCA Article 12 indirectly creates primary criminal jurisdic- tion for the United States in Finland and may, in some situations, undermine the legal protection of a Finnish victim of a NATO crime.
SISÄLLYS
1.1 Tutkimus aiheen esittely 1
1.2 Tutkimus aihe ja tutkimuskysymykset 4
1.4 Tutkimuksen tarkoitus ja aikaisemmat tutkimukset 7
2 Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-puolustusyhteistyösopimus 9
2.2 Nato SOFA- ja DCA-sopimusten välinen suhde 17
2.3 Tuomiovalta artiklan sääntelyn perusta 20
2.4 Sopimuksen rakenne ja periaatteet 23
2.6 NATO-rikoksia isäntämaissa 27
3 Rikosoikeudellisen tuomiovallan jakautuminen 30
3.1 Tuomiovalta artiklan sisältö ja määräys kohdat 30
3.3 Tuomiovallan jakautuminen 45
4 Rikosoikeudellinen tuomivalta Suomessa 50
4.1 Sääntely perusta ja yleiset tuomioistuimet 50
4.2 Kansallinen lainsäädäntö ja kansainvälinen oikeus 54
4.3 Rikoslain soveltamisala 57
4.3.4 Passiivinen persoonallisuusperiaate 64
4.3.5 Aktiivinen persoonallisuusperiaate 64
4.3.7 Sijaislainkäytön periaate 67
4.4 DCA tuomiovalta artiklan suhde ja vaikutukset alueperiaatteeseen 68
4.5 NATO-rikoksia koskeva kansallinen menettely 72
4.7 Puolustusyhteistyösopimusten muodostamat riskit, uhat ja oikeusturva 79
5 Suomen lähivaltioiden puolustusyhteistyösopimukset 86
5.1 Yleistä 86
5.2 Ruotsin, Norjan ja Viron DCA -puolustusyhteistyösopimukset 87
5.3 Erot Suomen, Ruotsin, Norjan ja Viron tuomiovalta 12 artikloissa 87
6 Johtopäätökset 90
6.1 Välillisen rikosoikeudellisen tuomiovallan perustaminen 90
6.2 Tuomiovallan jako ja rikoslain toissijaisuus 92
6.3 NATO-rikosten prosessivaikutukset ja oikeusturva 94
6.4 Akateeminen keskustelu ja oikeudellisen osaamisen haasteet 95
6.5 Puolustusyhteistyösopimus osaksi kansalista oikeusjärjestystä 96
LÄHTEET
Kirjallisuus
Xxxxxxx, Xxxx. Yleisradio, 2024. Nato-työpaikat ilmestyivät valtion työnhakupalveluun – sotilas ei tar- vitse olla. [xxxxx://xxx.xx/x/00-00000000] (21.5.2024)
Xxxxxxx, Xxxx, ABC News, 2 U.S. servicemen arrested in fatal stabbing at German carnival, 21.8.2023. [ xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/xxxx/xxxxx/xx-xxxxxxxx-xxxxxxxx-xxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxx-xxxxxxx-xxxxxxxx- rcna100911 ] (7.5.2024)
Xxxxxxxx, Xxxxxx, X. The Japan Times, The 1995 Okinawa rape that shook U.S.-Japan ties. [ xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx.xx/xxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxxxxx/xxxxx-xxxxxxxxxx/xxxxxxx-xxxx- incident-us-japan-relations/ ] (7.5.2024)
Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17.
2011.
Xxxxxxxxx, Xxxxx. Helsingin Sanomat. 2023. Nato-ratifioinnit eivät riitä – Suomea odottaa nyt erilais- ten Nato-sopimusten vyöry. [ xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxx/xxx-0000000000000.xxxx ]. (4.5.2024).
Kinne. J. Xxxxxxx. International Organization: Defense Cooperation Agreements and the Emergence of a Global Security Network. Cambridge University. Vol. 72, No. 4. (15.8.2022) [xxxxx://xxx.xxx- xxxxxx.xxx/xxxx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxx/xxxxxxx/xxxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-xxx-xxx- emergence-of-a-global-security-network/76662383DB9CA3D26BE4FA883E5C95A2 ]. (20.4.2024)
Xxxxxxxx, Xxxxxx. What was the 1998 Cavalese cable car crash? 31.1.2022.[ xxxxx://xxxxxxxxxxxx- xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx/0000/00/00/xxxx-xxx-xxx-0000-xxxxxxxx-xxxxx-xxx-xxxxx/ ] (5.5.2024)
Xxxx, Xxx. The New York Times, 2nd U.S. Sergeant Is Cleared In the Death of 2 Korean Girls, 23.11.2002. [ xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/0000/00/00/xxxxx/0xx-xx-xxxxxxxx-xx-xxxxxxx-xx-xxx-xxxxx-
of-2-korean-girls.html ] (7.5.2024)
Xxxxxxxxx, Xxxxx. Universaaliperiaate kansainvälisessä rikosoikeudessa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 264.[ xxxxx://xxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxx/xxxxxxxx/000/000/0000-0?xxxxxxx0
]. (16.4.2024)
Kimpimäki. Minna. Sotarikollisia ja merirosvoja – Suomen rikosoikeudellisen toimivallan rajat. Edilex, Laki- mies 5/2011. s. 888–911. [ xxxxx://xxx-xxxxxx-xx.xxxxxxx.xxx.xx:0000/xxxxxxxx/00000000.xxx ]
Xxxxxxxx, Xxxxxx, What was the 1998 Cavalese cable car crash? 31.1.2022. [xxxxx://xxxxxxxxxxxx- xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx/0000/00/00/xxxx-xxx-xxx-0000-xxxxxxxx-xxxxx-xxx-xxxxx/ ] (7.5.2024)
Xxxxxxxx, Xxxxx. The Washington Post, Xx apologizes for taking parti in attack on Okinawa girl, 12.12.1995. [ xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xxxxxxx/xxxxxxxx/0000/00/00/xx-xxxxxxxxxx-xxx-xxxxxx-
part-in-attack-on-okinawa-girl/3fa6845e-74c2-4adc-b899-c79b06bfeeb7/ ] (7.5.2024)
Xxxxxxxx, Xxxxx. Yleisradio, 2023. Ulkoministeriön arvio: Suomen ei kannata yrittää purkaa Xxxxxxx- maan demilitarisointia tai lakkauttaa Venäjän konsulaattia. [xxxxx://xxx.xx/x/00-00000000 ] (4.5.2024)
Tamm, Ditlev – Letto-Vanamo, Pia. Oikeuden maailma -Näkökulmia oikeuskulttuureihin, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, E-sarja N:o 27, Hansaprint Oy 2015.
Toivonen, Terhi. Yleisradio, 2023. Raiskauksia, yliajoja ja tappeluita – näin yhdysvaltalaissotilaat ovat rötöstelleet isäntämaissa, tällaisen tuomion he saivat. [ xxxxx://xxx.xx/x/00-00000000 ] (22.5.2024)
Voice of America, US Soldier Cleared in Deaths of S. Korea Schoolgirls in Controversial Case - 2002- 11-20, 30.8.2009. [ xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/x/x-00-x-0000-00-00-00-xx-00000000/000000.xxxx ]
(7.5.2024)
2., uudistettu painos.
Yhdysvaltojen sotilasoikeuden käsikirja, Manual for Courts-Martial, 2019. [ xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/Xxx- tals/99/Documents/2019%20MCM%20(Final)%20(20190108).pdf?ver=2019-01-11-115724-610 ]. (9.4.2024)
Virallislähteet
HE 94/1993 vp, Xxxxxxxxxxx esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vai- heen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.
HE 82/1995 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 1/1996 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa koskevan lain- säädännön uudistamisesta.
HE 19/1997 vp, Xxxxxxxxxxx esitys Eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välisen sopimuksen niiden joukkojen asemasta ja sen lisäpöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä.
HE 1/1998 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi.
HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.
HE 10/2011 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomittujen siirtoa Euroopan unionissa koskevan pui- tepäätöksen sekä valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten siirtoa Euroopan unionissa koskevan puitepäätöksen kansallista täytäntöönpanoa ja soveltamista koskeviksi ja eräiksi niihin liitty- viksi laeiksi.
HE 7/2016 vp, Xxxxxxxxxxx esitys eduskunnalle tuomioistuinlaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi.
HE 222/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudista- miseksi.
HE 17/20218 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Syyttäjälaitoksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 193/2022 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi.
HE 315/2022 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksy- miseksi ja voimaansaattamiseksi.
HE 4/2023 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle tietoturvallisuudesta Pohjois-Atlantin sopimuksen osa- puolten välillä tehdyn sopimuksen ja turvallisuussääntöjen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä Suomen ja Pohjois-Atlantin liiton kesken vaihdettavan turvallisuusluokitellun tiedon suojaa- miseksi tehdyn hallinnollisen järjestelyn ja Pohjois-Atlantin liiton kanssa tehdyn tietoturvallisuussopi- muksen irtisanomiseksi.
HE 90/2023 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustet- tujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta tehdyn pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaatta- miseksi ja niihin liittyviksi laeiksi.
HE 4/2023 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle tietoturvallisuudesta Pohjois-Atlantin sopimuksen osa- puolten välillä tehdyn sopimuksen ja turvallisuussääntöjen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä Suomen ja Pohjois-Atlantin liiton kesken vaihdettavan turvallisuusluokitellun tiedon suojaa- miseksi tehdyn hallinnollisen järjestelyn ja Pohjois-Atlantin liiton kanssa tehdyn tietoturvallisuussopi- muksen irtisanomiseksi.
HE 90/2023 vp, PeV. 09.02.2024. Oikeusministeriön lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja niihin liittyviksi laeiksi (HE 90/2023 vp). [ xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/XX/xxxxx/XxxxxxxxXxxxxxxxx/Xxxxxxxxx/XXX-0000-XX- 2518.pdf ]. (25.5.2024)
La VL 4/1997 vp - HE 19/1997 vp, Lakivaliokunnan lausunto Hallituksen esityksestä eduskunnalle Poh- jois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välisen sopimuksen niiden joukkojen asemasta ja sen lisäpöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymi- sestä.
PeVL 6/1997 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto Hallituksen esityksestä Eduskunnalle Pohjois-Atlan- tin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välisen sopimuksen niiden joukkojen asemasta ja sen lisäpöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä.
PeVM 10/1998 vp, Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä uudeksi Suomen Hallitus- muodoksi.
PeVL 25/2018 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto Hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi Syyttä- jälaitoksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
PeVL 45/2000 vp — HE 161/2000 vp. Hallituksen esitys Kansainvälisen rikostuomioistuimen perus- säännön hyväksymisestä sekä laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattami- sesta ja rikoslain muuttamisesta.
PeVL 5/2007 vp — HE 86/2005 vp, Hallituksen esitys rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen, Suomen ja Amerikan yhdys- valtojen allekirjoittamaan luovutussopimukseen tehdyn pöytäkirjan, Euroopan unionin ja Amerikan yh- dysvaltojen välillä keskinäisestä oikeusavusta tehdyn sopimuksen sekä Suomen ja Amerikan yhdysval- tojen välillä tietyistä keskinäiseen oikeusapuun rikosasioissa liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuk- sen hyväksymisestä ja laeiksi niiden lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta.
PeVL 33/2010 vp, Hallituksen esitys laiksi Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallintaoperaation EU- NAVFOR Atalantan yhteydessä merirosvoudesta tai aseellisesta ryöstöstä epäiltyä koskevan rikosasian käsittelystä.
VNS 3/2022 vp, Selonteko Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon.
VNS 1/2022 vp, Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta.
VN/36586/2023, Oikeuskansaerin lausunto; Xxxxxxx hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. [ xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/0000000/000000000/xxxxxxxxx_xxx- sunto_suomen_ja_yhdysvaltojen_valilla_tehty_puolustusyhteisty%C3%B6sopi- mus_DCA_OKV_855_21_2024.pdf/eac40155-0dd0-a65e-f414-30a703e0c339/julkaistu_lausunto_suo- men_ja_yhdysvaltojen_valilla_tehty_puolustusyhteisty%C3%B6sopi- mus_DCA_OKV_855_21_2024.pdf?t=1712818311788 ]
UTP 11/2020 vp, EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön strateginen arviointi ja ohjaus eli strateginen kompassi.
1/1922. Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus.
33/1980. Asetus valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
49/1991. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvä toinen valinnainen pöytäkirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta.
64/1997. Sopimus Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta ja sen lisäpöytäkirja.
82/2014. Puolustusministeriön xxxxxxxx Xxxxx kanssa tehdystä isäntämaatukea koskevasta yhteisym- märryspöytäkirjasta.
1053/2023. Valtioneuvoston asetus Pohjois-Atlantin liitossa toimivien kolmansien valtioiden edustus- tojen ja edustajien asemasta tehdystä sopimuksesta.
644/2023. Valtioneuvoston asetus Pohjois-Atlantin sopimuksesta.
Vienna Convention on Diplomatic Relations 1961. United Nations 2005. [ xxxxx://xx- xxx.xx.xxx/xxx/xxxxx/xxxxxxxxxxx/xxxxxxx/xxxxxxxxxxx/0_0_0000.xxx ]
Norjan DCA-sopimus, Treaties and other international acts series 22-617. Agreement Between the United States of America and Norway. 2022. [ xxxxx://xxx.xxxxx.xxx/xx-xxxxxxx/xx- loads/2022/08/22-617-Norway-Defense-SDCA-Ready-for-Review.pdf ].
Ruotsin DCA-sopimus, Agreement Between the government of the Kingdom of Sweden and govern- ment of the United States of the America. 2023. [ xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxx- tassets/ad5f87be923e4065b658189a9294f480/agreement-on-defense-cooperation-between-sweden- and-the-united-states-of-america.pdf ]
Suomen DCA-sopimus, Sopimus Suomen tasavallan Hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen haltuksen välillä puolustusyhteistyöstä. 2023. [ xxxxx://xx.xx/xxxxxxxxx/00000/0/XXX%00Xxx- land%20Prime%20Finnish_signed.pdf/25bf3dcd-b48a-eb70-2070-e775ceeda11a?t=1702984998296 ]. Viron DCA-sopimus. Treaties and other international acts series 17-706.1. Agreement Between the United States of America and Estonia. 2017.[ xxxxx://xxx.xxxxx.xxx/xx-xxxxxxx/xxxxxxx/0000/00/00- 706.1-Estonia-Defense-TIMS-56237.pdf ].
Nato SOFA-sopimus. Agreement between the Parties to the North Atlantic Treaty regarding the Status of their Forces. [ xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxxxxxx_xxxxx_00000.xxx ]
(2000/C 364/01). Euroopan Unionini perusoikeuskirja. [ xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xxxxxx.xx/xxxx- ter/pdf/text_fi.pdf ].
UM003:00/2024, Xxxxxxxxxxx esitys eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaatta- miseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. s. 5. [ xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/00x0xxxx-0xx0-000x-x00x- f7529c70aed1/a069ac12-6256-4b90-b847-74bfd0fe0282/ESITYS_20240328140426.docx ].
Finlex. (63/1999) Euroopan ihmisoikeussopimus. 2024. [ xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxx- teksti/1999/19990063/19990063_2 ].
European Union Agency for fundamental rights. EU:n Perusoikeus kirja [ xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xx- charter/article/48-syyttomyysolettama-ja-oikeus-puolustukseen ].
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen [ xxxxx://xxx.xxx- xxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/0000/00000000/00000000_0 ].
Oikeuskäytäntö
KKO: 2017:60
KKO: 2020:51
KKO: 2023: 74
Internetlähteet
Verkkosivut
Finlex. Sähköinen säädöskokoelma. [ xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/ ] (12.3.2024)
NATO – North Atlantic Treaty Organization. Pohjois-Atlantin sopimus. [xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxxxxxx_xxxxx_00000.xxx?xxxxxxxxXxxxxxxxx] (20.1.2024)
NATO – North Atlantic Treaty Organization. [xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxxx-xxxxxxx/xxxxx_xx.xxxx] (24.1.2024)
NATO – North Atlantic Treaty Organization. Protocol on the Status of International Military Headquar- ters set up pursuant to the North Atlantic Treaty. 1952. [ xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxx- cial_texts_17300.htm ] [12.3.2024]
Office of Public Affairs, U.S. Department of Justice. Man Arrested for Cold Case Murder on Military Base in Germany, 23.2.2023. [ xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/xxx/xx/xxx-xxxxxxxx-xxxx-xxxx-xxxxxx-xxxx- tary-base-germany ] (5.5.2024)
Polizeipräsidium Trier -PPTR: 3. Nachtragsmeldung zu: Tötungsdelikt in Wittlich - Zeugen gesucht, 20.8.2023. [ xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xx/000000/0000000 ] (7.5.2024)
Puolustusministeriö. [xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxx/xxxxxx_xxxx-xxxxxxxx#00000xx0] (5.1.2024)
Syyttäjälaitos. VKS: 2023:1, Ohje syyttäjän esitutkintayhteistyöstä. [ xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxx-0000-0- ohje-syyttajan-esitutkintayhteistyosta ].(11.3.2024)
Tieteen termipankki, Tolttila, Karri. rikosoikeudellinen immuniteetti, [ xxxxx://xxxxxxxxxxxx- xxxxxx.xx/xxxx/Xxxxxxxxxxx:xxxxxxxxxxxxxxxxxx_xxxxxxxxxxxx ] (4.3.2024)
Tieteen termipankki, Xxxxxxxx, Xxxxx. [ xxxxx://xxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxx/Xxxxxxxxxxx:xxxx_xxxxxxxxxx- ala ] (9.5.2024)
Ulkopoliittinen Instituutti. [xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxxx-xxxx-xxxxxxxx?xxxx] (15.2.2023)
Ulkoministeriö. 2024. [xxxxx://xx.xx/xxxxxx-xxxx-xxxxxxxx] (15.2.2024)
Ulkoministeriö. 2024.[ xxxxx://xx.xx/xxxxxx-xxxx-xxxxxxxx ] (4.4.2024)
Ulkoministeriö. 2024. Kansainväliset sopimukset, Finlex. [ xxxxx://xx.xx/xxxxxxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxxxxx- sopimukset#Finlex] (4.4.2024)
Valtioneuvosto. Hallituksen esitys puolustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopi- muksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. [ xxxxx://xxxxxxxxx- xxxxx.xx/xxxxx?xxxxxxxXX000%0X00%0X0000&xxxxxxx000xxx-xx00-0x0x-00x0-0xx00x00xx00 ]. (16.3.2024)
Wikipedia, 1995 Okinawa rape incident. [ xxxxx://xx.xxxxxxxxx.xxx/xxxx/0000_Xxxxxxx_xxxx_xxxxxxxx ]. (7.5.2024)
Kansainvälinen rikostuomioistuin. [ xxxxx://xxx.xxx-xxx.xxx/ ] (8.5.2024)
An official website of the United States government, Military justice overview. [ xxxxx://xxxx.xx- xxxxx.xxx/xxxxxxxx.xxxx ] (8.5.2024)
Euroopan Unioni. [ xxxxx://xxx.xxxx.xxxxxx.xx/xxxx/00000_xx ] (22.5.2024)
Muut lähteet
Syyttäjälaitos. VKS: 2023:3, Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat ja pakkokeinot, ilmoitus-menettely ja syyttäjän toimenpiteet. [ xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxx-0000-0-xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-xxxxx- tusmenettely-ja-syyttajan-toimenpiteet ] (18.4.2024)
Syyttäjälaitos. VKS: 2016:5 Esitutkinnan rajoittaminen. [ xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxx-0000-0-xxxxxxxxx- nan-rajoittaminen ]. (28.4.2024)
Syyttäjälaitos. VKS: 2023:4, Menettely sotilasoikeudenkäyntiasioissa. [ xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxx-0000- 4-menettely-sotilasoikeudenkayntiasioissa ]. (18.4.2024)
LYHENNELUETTELO
DCA Finland Defense Cooperation Agreement. Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyh- teistyö sopimus.
EIS Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 8–9/1990) EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
EU Euroopan unioni
ETL Esitutkintalaki (805/2011)
HE Hallituksen esitys
HO Hovioikeus
KHO Korkein hallinto-oikeus
KKO Korkein oikeus
LaVM Lakivaliokunnan mietintö
Nato SOFA Agreement between the Parties to the North Atlantic Treaty regarding the Status of their Forces
OK Oikeudenkäymiskaari
PeVL Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM Perustuslakivaliokunnan mietintö PL Suomen perustuslaki (731/1999)
PolL Poliisilaki (872/2011)
RL Rikoslaki (39/1889)
ROL Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997) SEU sopimus Euroopan unionista (2016/C 202/01)
SEUT sopimus Euroopan unionin toiminnasta (2016/C 202/01) vp valtiopäivät
1 Johdanto
1.1 Tutkimus aiheen esittely
Elämme historiallista ajanjaksoa Suomessa. Suomesta on tullut NATOn täysjäsen 4.4.2023 ja tällä on väistämättä vaikutuksia niin oikeusjärjestykseemme kuin oikeudellisiin prosesseihin. Suomen turvalli- suusympäristö on muuttunut ratkaisevasti lyhyen ajan sisällä. Tähän on vaikuttanut muun muassa Ve- näjän hyökkääminen Ukrainaan, sekä Venäjän kasvava uhkan Euroopassa. Vaikka puolustusliittoon liit- tyminen vaikuttaa ensisijaisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tilaan sekä maanpuolustukseen, ei sovi unohtaa, että puolustusliittoon liittymisestä on myös seurannaisvaikutuksia valtion sisäisesti.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta Suomen NATOon liittymistä ja sen täysjäseneksi tulemista voidaan verrata Suomen EU-jäseneksi liittymiseen vuonna 1995. Vaikka Suomen NATO-jäsenyydellä on isoja historiallisia vaikutuksia valtioon oikeussubjektina, muutoksien ei voida arvioida olevan niin laaja- alaisia kuin EU-jäsenyyden.1 NATO-jäsenyyden isoimpien muutosten ja vaikutusten voidaankin arvioida näkyvän ensisijaisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa sekä puolustuspoliittisessa kontekstissa.
Suomi on ollut lähes 30 vuotta NATO:n kumppanimaa ja osallistunut vuodesta 1994 NATO:n rauhan- kumppanuusyhteistyöhön (Partnership for Peace, PfP)2, sekä vuodesta 2014 alkaen laajennettuun NATO-yhteistyöhön.3 NATO-sopimuksilla kuitenkin voidaan nähdä oleva ulottuvuuksia niin sisäiseen turvallisuuteen, kriminaalipolitiikkaan kuin oikeusjärjestykseemme sekä lainkäyttöön.
NATO, eli Pohjois-Atlantin puolustusliitto on perustettu vuonna 1949, jolloin Pohjois-Atlantin sopimus allekirjoitettiin.4 Pohjois-Atlantin sopimusta kutsutaan NATOn peruskirjaksi, joka koostuu 14 artiklasta.5 NATOssa on kysymys monen läntisen maan yhteenliittymästä, jonka tärkein päämäärä on edistää ja
1 Ulkopoliittinen Instituutti.[xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxxx-xxxx-xxxxxxxx?xxxx
2 HE 315/2022 vp.
3 Puolustusministeriö. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxx/xxxxxx_xxxx-xxxxxxxx#00000xx0
4 Karvinen – Puistola. 2015. s. 57–58.
5 NATO – North Atlantic Treaty Organization. Pohjois-Atlantin sopimus. xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xx- ficial_texts_17120.htm?selectedLocale=fi.
luoda kollektiivista turvallisuutta, sekä vakautta sen 31 jäsenmaan alueella puolustuspoliittisin ja soti- laallisin keinoin. Puolustusliittoon kuuluvista jäsenmaista 22 kuuluu Euroopan unioniin.6 Naton kollegio- naalinen vaikuttavuus perustuu ja rakentuu yhteisen puolustuksen periaatteelle ja sen luomaan pelote- vaikutukseen. NATOn peruskirjan viides (5) artikla on ehkä tunnetuin Pohjois–Atlantin sopimuksessa, koska xxxxxxxx mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia sen jäsen- maita kohtaan. Artikla 5 velvoittaa jokaista sopimuksen allekirjoittanutta jäsenmaata auttamaan soti- laallisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta toista jäsenmaata niin sotilaallisesti kuin muilla tarpeellisin keinoin oikeudettoman hyökkäyksen lopettamiseksi.7 Pohjois-Atlantin liiton muina perustehtävinä voi- daan mainita edellisten lisäksi turvallisuusyhteistyö erilaisten järjestöjen ja valtioiden kanssa, sekä krii- sinhallinta tehtävät.8 NATO -jäsenmaat muodostavat näiden perustehtäviensä kautta järjestelmällisen rakenteen, jolla NATO kykenee puolustamaan jäsenmaitaan kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa, mikäli jonkin puolustusliiton jäsenmaan turvallisuus on uhattuna.9
Olemme myös poikkeuksellisessa muutosten ja murrosten keskellä niin oikeuspoliittisesti kuin lainkäy- tön näkökulmasta. Suomen tullessa NATOn täysjäseneksi 4.4.2023, seuraavana kehitysaskeleena on ollut Suomen ja Yhdysvaltojen välille laadittavan DCA -sopimuksen aikaan saaminen, jolla on tarkoitus sy- ventää maiden välistä NATO -integraatiota ja helpottaa joukkojen yhteistyötä.10 Suomen ja Yhdysval- tojen kahdenvälinen DCA -sopimus (Finland Defense Cooperation Agreement) on ratifioitu 18.12.2023. Sopimuksen hyväksymistä koskevan hallituksen esitysluonnos annettiin lausuntokierrokselle 28.3.2024 ja lausuntokierros päättyi 12.5.2024.11 Lausuntokierroksella jätettiin yhteensä 70. kappaletta hallituksen esitystä koskevia lausuntoja.12 Tämän jälkeen puolustusyhteistyösopimus tulee etenemään eduskunnan
6 NATO - NATO – North Atlantic Treaty Organization. [xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxxx-xxxxxxx/xxxxx_xx.xxxx]
7 Salomaa. 2015. s. 73–74.
8 Salomaa. 2015. s. 73–74.
9 Salomaa. 2015. s. 76–85.
10 VN/36586/2023. s. 7–8.
11 Valtioneuvosto. Hallituksen esitys puolustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxx?xxx- nus=UM003%3A00%2F2024&gsid=cd695caa-fa95-4a6c-82e0-9cf35f92dc23
12 Valtioneuvosto. Hallituksen esitys puolustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaan saattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxx?xxx- nus=UM003:00/2024
käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Arvioiduksi esittelyviikoksi on an- nettu viikko 22 /2024.13
Suomi on ollut 6.12.1917 alkaen itsenäinen suvereeni valtio, joka on käyttänyt sisäistä suvereenia pe- rusoikeudellista valtaa tuomiovallan ja lainkäytön osalta alueellaan. Suomen vuoden 1995 EU-jäsenyys on muuttanut ja muokannut edellisen kerran oikeusjärjestystämme ja Suomen suvereniteetin oikeudel- lisia raameja.14
Nato SOFA -sopimus (Status of Forces Agreement)15 on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä 25.4.2024 valtioneuvoston antamalla asetuksella (SopS 23/2024) ja sopimus astui voimaan 27.4.2024. Suomen ja Yhdysvaltain välistä koskeva DCA -puolustusyhteistyösopimuksen implementointi kansalli- siksi normeiksi on tällä hetkellä kesken.16 Vaikka edellä mainitut sopimukset koskevat ensisijassa puo- lustusyhteistyötä, sopimusten artikloihin sisältyy myös rikosoikeudellisia toimivaltaa ja tuomiovaltaa koskevia asiakysymyksiä, jotka tulevat muuttamaan ja vaikuttamaan niin lainkäyttöön kuin rikosproses- siin tulevaisuudessa.17
Vaikka NATO asiat poliittisessa kontekstissa keskittyvät niin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuin puo- lustuspolitiikkaan, ei NATOon liittymistä käsitellessä voida unohtaa valtion sisä- ja oikeuspoliittisia vai- kutuksia. NATO -jäsenyys Suomessa tarkoittaa myös sitä, että erilaisilla kansainvälisillä NATO -sopimuk- silla on muun muassa omat ulottuvuutensa Suomen sisäiseen oikeudelliseen kenttään sekä oikeusjär- jestykseemme. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallista lainsäädäntöä joudutaan tarkastelemaan, muutta- maan ja muokkaamaan siten, että se mahdollistaa Suomen kansallisen integroitumisen sekä edellytykset toimia jäsenmaan ja isäntämaan roolissa. Keskustelu kuitenkin usein keskittyy NATOn ulko- ja turvalli- suuspoliittisiin asiakokonaisuuksiin ja NATOn rooliin puolustusliittona, jolloin helposti uutena jäsenval- tiona Suomen sisäiset asiakysymykset ja muutosvaikutukset jäävät taka-alalle.
13 Valtioneuvosto. xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxx?xxxxxxxXX000:00/0000
14 Karvinen – Puistola. 2015. s. 231–236.
15 HE 90/2023 vp, s. 5–8.
16 VN/36586/2023.
17 Karvinen – Puistola. 2015. s. 234–235.
1.2 Tutkimus aihe ja tutkimuskysymykset
Tämän tutkimuksen aiheen valintaan vaikutti vahvasti teeman ajankohtaisuus, sekä kansallisen tutki- muksen puute NATOa koskevien sopimusten kansallisista sisäisistä oikeudellisista vaikutuksista Suo- messa. Eri kotimaiset mediat ovat nostaneet esille Suomen ja Yhdysvaltojen välisen DCA -sopimuksen artikloja, jotka rajoittavat muun muassa Suomen suvereniteettia ja rikosoikeudellista toimivaltaa tie- tyissä rikostilanteissa.18 Oikeudellinen keskustelu on kuitenkin ollut hyvin vähäistä kyseisistä vaikutuk- sista ja muutoksista, joita muun muassa DCA -sopimuksen ratifiointi tuo mukanaan toimivallan näkö- kulmasta. Suomessa ratifioitavan DCA -sopimuksen artiklojen vaikutuksista kansalliseen rikosoikeudel- liseen toimivaltaan ei ole tehty aikaisempaa akateemista tutkimusta, joten tutkimus on tästä näkökul- masta tarkasteltuna tarpeellinen sekä ajankohtainen. Tutkimuksen suorittamisen ajankohta on otollinen, koska sopimus on tukimusta aloitettaessa vielä lausuntokierroksella ja odottaa eduskunnan käsittelyä. Nato SOFA -sopimus, mihin Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälinen DCA -sopimus pitkälti perustuu, tulee saattaa voimaan kansallisella lailla 12 kuukauden kuluessa Suomen NATO -jäsenyyden alkami- sesta.19 Tutkimuksessa otetaan huomioon mahdolliset muutokset, mikäli niitä tutkimuksen edetessä il- menee. Tutkimus seuraa siten autenttisesti ja ajallisesti kansallista voimaansaattamisprosessia DCA - sopimuksen osalta.
Tutkimuskysymysten kautta tarkoitus on etsiä vastauksia muun muassa siihen, miten Suomen ja Yhdys- valtojen välinen DCA -sopimus muuttaa rikosoikeudellista toimivaltaa Suomessa, kuinka rikosoikeudel- linen toimivalta rajautuu sopimuksen myötä valtioiden välillä, sekä vaikuttaako DCA 12 artikla rikoslain (39/1889, rikoslaki, RL) 1 luvun 1 §:n toimivaltaperiaatteen soveltamisalaan? Tutkimukseen liittyvän ai- neiston kautta on mahdollista analysoida ja arvioida sitä, millaisia oikeudellisia riskejä tai uhkia tulevaan 12 artiklaan liittyy Suomen luopuessa rikosoikeudellisesta tuomiovallastaan? Tutkimalla Suomen naa- purivaltioiden DCA -puolustusyhteistyösopimusten tuomiovaltaa koskevia artikloja on mahdollisuus
18 Raiskauksia, yliajoja ja tappeluita – näin yhdysvaltalaissotilaat ovat rötöstelleet isäntämaissa, tällaisen tuomion he saivat. xxxxx://xxx.xx/x/00-00000000
19 HE315/2022 vp, s. 35.
analysoida ja vertailla naapurivaltioiden tuomiovaltaa koskevien artiklojen sääntelyn sisältöä. Tutkimuk- sessa tulkitaan muun muassa Ruotsin20, Norjan21, Viron22 DCA -sopimusten eroavaisuuksia rikosoikeu- dellisen tuomiovallan sääntelyn osalta suhteessa Suomen sopimukseen.
Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat seuraavat kysymykset;
1. Miten Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA -puolustusyhteistyösopimuksen 12 artikla vai- kuttaa rikosoikeudelliseen tuomiovaltaa Suomessa, sekä rikoslain alueperiaatteen soveltami- seen?
2. Kuinka rikosoikeudellinen toimivalta rajautuu valtioiden välillä ja perustaako DCA 12 artikla Yhdysvalloille rikosoikeudellista toimivaltaa Suomessa?
3. Millaisia riskejä tai uhkia voi liittyä tuomiovallasta luopumiseen niin oikeusturvan kuin rikoksen uhrin näkökulmasta?
1.3 Metodi ja rajaus
Tutkimus on lainopillinen, eli oikeusdogmaattinen.23 Tutkimus suoritetaan systematisoimalla ja tulkitse- malla voimassa olevia oikeussäännöksiä suhteessa Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen DCA-sopimuksen artikloihin.24 Tutkimuksessa käytetään tutkimusmateriaalina lainvalmistelu aineistoa, oikeuskirjallisuutta ja artikkeleja sekä internetlähteitä. Tutkimuksessa systematisoidaan ja tulkitaan muun muassa perustus- lain, rikoslain ja tuomioistuinlain, sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännöksiä suh- teessa DCA-sopimuksen artikloihin. Tutkimuksessa käytetään tarvittaessa muuta lainsäädäntöä siinä laa- juudessa, kuin sen voidaan katsoa olevan relevanttia tutkimuksen kannalta. Pääasiallisena tutkimuksen
20 Agreement Between the Kingdom of Sweden and the Government of the United States of America. 2024. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxx/xx0x00xx000x0000x000000x0000x000/xxxxxxxxx-xx-xxxxxxx-xxxx- eration-between-sweden-and-the-united-states-of-america.pdf
21 Agreement Between the Kingdom of Norway and Government of the United States of. 2022. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxx/000x0xxxx00x0xx0xx000x0000xx0x0x/xxxxxxxxxxxx-xxxx-xxxxxxx.xxx 22 Agreement Between the United States of America and Estonia. 2017. xxxxx://xxx.xxxxx.xxx/xx-xxxxxxx/xx- loads/2020/04/17-706.1-Estonia-Defense-TIMS-56237.pdf
23 Hirvonen 2011. s. 6.
24 Aarnio 2006. s. 30.
kohteena ja lähteenä ovat Suomen ja Yhdysvaltojen välistä puolustusyhteistyösopimusta koskeva halli- tuksen esitysluonnos25 ja Nato SOFA -sopimusta koskeva hallituksen esitys26.
Lainopillinen tutkimusmetodi mahdollistaa kansalliseen oikeusjärjestykseen implementoitavan DCA - sopimuksen ja asiallisen-, asteellisen, sekä alueellisen toimivaltasäännösten välisten jännitteiden analy- soinnin suhteessa voimassa olevaan oikeuteen, kuin NATO -sopimusten artiklojen sopimusmääräyksiin. Tutkimusmetodilla on lisäksi mahdollista tulkita rikosoikeudellisen tuomiovallan rajapintoja ja toimival- lan rinnakkaisuuteen liittyvää oikeudellista sääntelyä vaikutusten ja muutosten, sekä uhkien ja riskien oikeudellista näkökulmasta.27
Tutkimuksen rajaus on suoritettu siten, että tutkimusasetelmana ja näkökulmana on arvioida yhdysval- talaisten NATO -joukkojen jäsenten Suomessa tekemäksi epäiltyjä rikoksia suhteessa suomalasiin asi- anomistajiin, rikoslain 1 luvun 1 §:n alueperiaatteen soveltamisalaan, sekä isäntämaan rikosoikeusoikeu- dellisen tuomiovallan jakautumista suhteessa lähettäjävaltioon. Tutkimuksen ulkopuolelle rajautuu DCA
-sopimuksen sääntelyasetelmasta johtuen Suomen kansalaisten ulkomailla NATO -tehtävissä tehdyiksi epäillyt rikokset. Tutkimuksessa lisäksi arvioidaan ja tulkitaan tulevan 12 artiklan sääntelyn menettelylli- siä vaikutuksia rikosprosessiin, sekä viranomaisten toimintaan. Tutkimuksessa keskitytään tulkitsemaan ja systematisoimaan DCA -sopimuksen rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevaa 12 artiklaa sekä Nato SOFA VII artiklaa suhteessa rikosoikeudelliseen toimivaltaan, että kansallisiin oikeusnormeihin, sekä so- pimusmääräysten vaikutuksia rikoslain 1 -luvun soveltamisalaan. Tutkimuksen ulkopuolelle rajataan muut DCA -sopimuksen ulkoista- ja sisäistä turvallisuutta koskevat artiklat, joilla ei ole vaikutusta rikos- oikeudelliseen tuomiovallan jakautumiseen taikka määräytymiseen. Tutkimuksen ulkopuolelle rajataan lisäksi siviilioikeudellinen ja hallinto-oikeudellinen normisto, sekä vahingonkorvausoikeudelliset asiaky- symykset. Tutkimuksessa käsitellään tarvittavilta osin muita relevantteja kansainvälisiä sopimusmääräyk- siä, joiden katsotaan olevan tarpeellisia tutkimuksen näkökulmasta arvioituna. Tutkimuksessa on tarkoi- tus keskittyä hallituksen esitysluonnoksesta esille nouseviin tuomiovaltaa koskeviin oikeusvaikutuksiin,
25 VN/36586/2023.
26 HE 90/2023 vp.
27 Hirvonen 2011. S. 6–7.
sekä muutoksiin artiklojen muuttuessa sovellettaviksi oikeuslähteiksi DCA -sopimuksen kansallisen rati- fioinnin jälkeen.
1.4 Tutkimuksen tarkoitus ja aikaisemmat tutkimukset
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mistä DCA -puolustusyhteistyösopimuksen tuomiovaltaa koskevan 12 artiklan sääntelyssä sekä tuomiovallan jaossa on kysymys, millaisia kansallisia vaikutuksia sopimuk- sella on tulevaisuudessa rikosoikeudelliseen tuomiovaltaan ja mihin valtio DCA -sopimuksella sitoutuu. Tutkimus avaa näkymän siihen, kuinka oikeudelliset rajapinnat muotoutuvat rikosoikeudellisen tuomio- vallan osalta kahden sopimusvaltion välillä kansallisen DCA -sopimuksen implementoinnin jälkeen. Li- säksi tutkimuksen kautta voidaan arvioida niitä oikeudellisia vaikutuksia viranomaisten toimintaan ja rikosprosessiin, joita DCA 12 artikla väistämättä tulee aiheuttamaan rikosprosessiin sekä lainkäyttöval- taan. DCA -sopimuksen artikloilla voidaankin arvioida olevan enemmän viranomaisten toimivaltaa ra- joittavia vaikutuksia kuin lisääviä vaikutuksia rikosprosessuaalisesti. Tutkimuksella määritellään NATO - rikoksen termi ja sen sisältö, jonka tarkoituksena on helpottaa tulevaisuudessa lain soveltamis- ja tul- kintatilanteita.
Tutkimusaihetta valitessa, tarkoitus oli löytää ajankohtainen, haastava ja Suomalaisessa akateemisessa oikeustieteen tutkimuskentässä uusi teema Pro Gradu -tutkielman laatimiseen. Aiheeseen tutustuessa ja tutkimusmateriaalia etsiessä vastaan tuli se tosiasia, että Suomessa ei tästä aiheesta ei ole suoritettu aikaisempia tutkimuksia. Suomalaista oikeuskirjallisuutta on teemasta erittäin niukasti. NATO -jäse- nyyttä koskevaa tietokirjallisuutta löytyy muutamia, jotka käsittelevät NATOa yleisellä tasolla organisaa- tiona tai Suomen suhdetta puolustusliittoon ennen täysjäsenyyttä.
Se, että NATOa koskevaa Suomalaista oikeuskirjallisuutta tai aikaisempia Suomen NATO -sopimuksia koskevia oikeustieteellisiä tutkimuksia ei juurikaan ole saatavilla taikka käytettävissä tähän tutkimuk- seen, johtuu ymmärrettävästi siitä, että Suomen NATO -taival, sekä täysjäsenyys ovat hyvin tuoreita asioita Suomessa. Aihe ei ole Suomessa ollut ajankohtainen tai tutkimuksellisesti perusteltu ja relevantti oikeudellinen teema tutkia vaikutuksia Suomessa. Voidaankin todeta, että tutkimuksen aiheena ja tee- moina NATOa koskevat sopimukset ovat muodostaneet uuden oikeudellisen tutkimuksen alueen Suo- men akateemiseen tutkimuskenttään.
2 Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-puolustusyhteistyösopimus
2.1 Tausta ja tarkoitus
Suomen NATO -täysjäsenyyteen johtaneen kehityskulun voidaan katsoa alkaneen 1990-luvulla.28 Suomi on aloittanut NATOn kumppanuusyhteistyön vuonna 1994, jolloin rauhankumppanuuteen täh- täävä sopimus (SopS 64/1997)29 on allekirjoitettu puolustusliiton ja Suomen välillä. Tuolloin NATO käynnisti rauhankumppanuusohjelman, joka mahdollisti eurooppalaisille liittoutumattomille valtiolle, sekä entisille sosialistisille maille mahdollisuutta tavoitella NATO-jäsenyyttä.30 Toisin sanoen NATO avasi ovet omalle laajentumiselle niin Euroopassa kuin entisissä sosialistisissa maissa.31 Kumppanuus- yhteistyö NATOn kanssa ei kuitenkaan tarkoittanut heikennystä Suomen suvereniteettiin tai muutosta puolueettomuus asemaan geopoliittisesti. Kumppanuus tässä vaiheessa tarkoitti Suomen näkökul- masta yhteistyön lisääntymistä puolustusliiton kanssa, joskin yhteistyö muodot olivat hyvin rajallisia jäsenmaihin verrattuna. Kumppanuus ei esimerkiksi mahdollistanut Suomen osallistumista Nato:n pää- töksentekoon tai suoraa pääsyä NATO -operaatioihin taikka tietojen saantiin.32
Suomen kansainvälistysmiskehitys eteni 1990-luvulla harppauksin. Suomesta tuli vuonna 1995 EU täysjäsen (SopS 102/1994 – SopS 103/1994)33, joka tarkoitti jossain määrin täydellisen liittoutumatto- muusajanjakson päättymistä. Tähän asti Suomi oli ollut täysin liittoutumaton maa niin poliittisesti kuin sotilaallisesti. Suomen ja NATOn yhteistyö laajeni ja tiivistyi entisestään samaan aikaan. Suomi liittyi NATOn laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyhön (Enhanced Opportunities Partners, EOP) jäsenvaltioiden rinnalla.34 Laajennetun kumppanuusyhteistyö voidaankin katso palvelleen niin Suomen kuin NATOn geo- ja turvallisuuspoliittisia tarpeita Itämeren alueen turvallisuutta koskevissa
28 HE 19/1997 vp, 3–5.
29 (64/1997) Laki Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan eräiden määräysten hyväk- symisestä. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/0000/00000000/00000000_0
30 Salomaa. 2015. s. 215–218.
31 Karvinen – Puistola. 2015. s. 207.
32 Karvinen – Puistola. 2015. s. 210–211.
33 (102/1994) Laki Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymi- sestä; (103/1994) Asetus Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta.
34 HE 315/2022 vp, s. 5–6.
asiakysymyksissä.35 Kumppanuusyhteistyö laajentuminen avasi oven osallistumiselle niin NATOn har- joituksiin kuin kriisinhallintatehtäviin (esim. IFOR-Bosnia 1995). Tämän myötä Xxxxxxxx on ollut mah- dollisuus muun muassa kehittää omaa yhteensopivuutta suoritus- ja yhteistoimintakyvykkyyttään mui- den NATOn -jäsenvaltioiden kanssa.36
Vaikka Suomen kumppanuusyhteistyö on ollut tiivistä ja intensiivistä NATOn kanssa koko 2000-lu- vun37, Suomella ei ole ollut Pohjois-Atlantin sopimuksen viidennen 5 artiklan mukaisia turvatakuita tai muita velvoitteita puolustusliittoa kohtaan. Laajennettu kumppanuusyhteistyö ei myöskään antanut Suomelle pääsyä tai oikeutta puolustusliiton päätöksentekoon.38 Toisaalta Suomen liittyminen laajen- nettuun NATOn kumppanuusyhteistyöhön (PfP Sofa)39 ei tuolloin perustanut lähettäjävaltioiden viran- omaisille oikeutta tuomiovallan käyttöön Suomen alueella.40 Tilanne on muuttunut ajassa Suomen tultua Naton täysjäseneksi, jolloin sopimusvaltiot ovat velvoitettuja sitoutumaan yhteisiin monenväli- siin puolustusliiton sopimuksiin.
NATOn kumppanuusyhteistyön muotojen voidaan tulkita palvelleen tähän asti hyvin Suomen asemaa ja tarpeita, koska Suomi on halunnut poliittisella tasolla pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana maana viime vuoteen saakka.41 Yhteistyö NATOn kanssa on kuitenkin tarjonnut Suomelle mahdollisuuden ke- hittää sotilaallista osaamistaan, pääsyn uusiin länsimaisiin sotilasteknologioihin ja harjoitella yhteistoi- mintaa eri NATO -valtioiden joukkojen kanssa kriisinhallintaoperaatioissa ilman täydellistä sotilaallista liittoutumista. Samalla Suomella on kuitenkin ollut mahdollisuus käydä dialogia puolustusliiton kanssa, sekä pitää optio hakea puolustusliiton täysjäsenyyttä tulevaisuudessa.42 Toisin sanoen, Suomi on pitä- nyt jalkaa oven välissä, mikäli sotilaallinen liittoutumisen neuvotteluprosessin avaaminen tulisi tarpeel- liseksi.
35 Himanen. 2017. s. 204–205.
36 Karvinen – Puistola. 2015. s. 207–212.
37 Karvinen – Puistola. 2015. s. 234–244.
38 HE 315/2022 vp, s. 6 ja Salomaa 2015. s. 13.
39 (64/1997) Sopimus Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallis- tuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta ja sen lisäpöytäkirja.
40 PeVL 6/1997. s. 2.
41 Karvinen – Puistola. 2015. s. 226–230.
42 Karvinen – Puistola. 2015. s. 234–235.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 vauhditti Suomen halukkuutta päästä NATOn täysjäseneksi ja sen kollektiivisten turvatakuiden piiriin. Muuttunut turvallisuustilanne Euroopassa ja Suomen lähialu- eella johti siihen, että Suomi haki NATOn täysjäsenyyttä 17. toukokuuta 2022. Jäsenyysprosessi eteni nopeasti jäsenyyskeskusteluihin, jotka käytiin Suomen liittymisen osalta 4.7.2022. NATO -jäsenmaat allekirjoittivat Suomen NATO -jäsenyyttä koskevan liittymispöytäkirjan 5. heinäkuuta 2022, minkä myötä Suomesta tuli NATOn tarkkailijajäsen. Jäsenyysprosessi edellytti seuraavaksi Suomen jäsenha- kemuksen ratifiointia jokaisessa NATOn 30 jäsenmaassa.43 Tämän prosessin etenemistä voidaan kuvata historiallisen nopeaksi, koska Suomen NATOn täysjäsenyyttä koskevat liittymispöytäkirjat allekirjoitet- tiin 5.7.2022. Turkki oli viimeinen NATOn jäsenmaa, joka ratifioi Suomen jäsenhakemuksen.44 Suo- mesta tuli NATOn jäsen 4.4.2023 kansallisen hyväksymisprosessin jälkeen.45 Tätä tutkimusta tehdessä, Suomen ensimmäinen vuosi puolustusliiton täysjäsenenä ja jäsenmaana tuli täyteen 4.4.2024.
Se, että Suomesta on tullut NATOn täysjäsen, ei vielä tarkoita sitä, että NATO prosessi olisi täysin ohi. Suomen tulee hyväksyä ja saattaa voimaan kansallisesti ratifioimalla kahdeksan (8) muuta jäsenyyttä koskevaa sopimusta vuoden kuluessa täysjäseneksi liittymisestä.46 Nämä sopimukset ovat Ottavan- ja Nato SOFA -sopimus, Pariisin pöytäkirja, Tietoturvallisuussopimus, Atomal -sopimus, Puolustukseen liittyvien, patentoitavaksi haettujen keksintöjen salassapitosopimus, sekä Teknisten tietojen välittä- mistä koskeva sopimus että Brysselin sopimus.47 Osassa sopimuksia on tutkimusta tehdessä kansalli- nen hyväksymisprosessi kesken valtioneuvostossa ja eduskunnassa. Ottavan-48 ja Brysselin-49, sekä Tie- totuvallisuutta koskevat sopimukset50 hyväksyttiin vuonna 2023 osaksi Suomen kansallista oikeusjär- jestystä.
43 NATO – North Atlantic Treaty Organization. 2024. xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxxx-xxxxxxx/xxxxx_xx.xxxx
44 Ulkoministeriö. 2024. xxxxx://xx.xx/xxxxxx-xxxx-xxxxxxxx
45 (644/2023) Valtioneuvoston asetus Pohjois-Atlantin sopimuksesta.
46 HE 90/2023 vp, s. 126–127.
47 Ulkoministeriö. 2024. xxxxx://xx.xx/xxxxxx-xxxx-xxxxxxxx
48 HE 315/2022 vp.
49 (1053/2023). Valtioneuvoston asetus Pohjois-Atlantin liitossa toimivien kolmansien valtioiden edustustojen ja edustajien asemasta tehdystä sopimuksesta.
50 HE 4/2023 vp.
Tämän tutkimuksen kannalta oleellinen sopimus DCA-sopimuksen rinnalla on Nato SOFA -sopimus (Status of Forces Agreement), mihin Suomen ja Yhdysvaltojen välille laadittu kahdenvälinen DCA -so- pimus perustuu. Sopimusosapuolten kannalta kyseessä oleva sopimus on erittäin merkityksellinen so- pimus, koska sopimuksella perustetaan ja annetaan toisille jäsenmaille oikeuksia suvereenin valtion alueella toimimiseen isäntävaltion hyväksymänä51. Nato SOFA -sopimuksessa määritellään muun mu- assa sopimuspuolten kesken oikeudesta tulla toiseen jäsenmaahan, NATO -joukkojen aseenkanto-oi- keudesta, tuomiovallan käytöstä, vahingonkorvausoikeutta koskevista kysymyksistä sekä muista NATO
-joukkojen erioikeuksista ja vapauksia puolustusyhteistyössä. Sopimuspöytäkirjaan on usein lisäksi si- sällytetty yhteistyötä täydentäviä ja syventäviä määräyksiä.52
Suomen hallitus antoi 30.11.2023 eduskunnalle Hallituksen esityksen Nato SOFA -sopimuksen hyväk- symisestä.53 Hallituksen esityksestä (90/2023 vp) käy selville, että Nato SOFA -sopimuksen hyväksymi- nen kuitenkin edellyttää muutoksien tekemistä useisiin eri lakeihin, kuten ampuma-aselakiin (1/1998, ampuma-aselaki), valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin (978/2014, laki valtion vahin- gonkorvaustoiminnasta), autovero- (777/2020, autoverolaki) ja ajokorttilakiin (386/2011, ajokorttilaki), ajoneuvolakiin (82/2021, ajoneuvolaki), terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin (559/1994, laki terveydenhoidon ammattihenkilöistä), sekä taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheutta- mien tapaturmien korvaamisesta annettuun lakiin (1213/1990, Laki taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta).54 Sopimus ja lait saatetaan kansallisesti voimaan hallituksen esityksen mukaisesti valtioneuvoston asetuksella eduskuntakäsittelyn jälkeen. Suomen liittyminen Nato SOFA -sopimukseen ja Pariisin pöytäkirjaan saivat lopullisen sinetin 22.3.2024 presidentti Xxxxxx- xxx Xxxxxxx hyväksyessä sopimukset, sekä niiden voimaansaattamista koskevat lait. Suomen tulee toi- mittaa liittymissopimusasiakirjat Yhdysvaltojen hallitukselle tallettamista varten, minkä jälkeen liittymi- nen astuu voimaan 30 päivän kultua. Nato SOFA -sopimusta ja Pariisin pöytäkirjaa koskevat muutok-
51 HE 90/2023 vp. s. 6.
52 HE 90/2023 vp. s. 1, 6–8.
53 HE 90/2023 vp.
54 HE 90/2023 vp, s. 1.
set kansallisiin lakeihin astuivat voimaan 1.4.2024 ja 27.4. 2024. Suomella on edelleen kansallinen vel- voite saattaa kesken eräiset aikaisemmin mainitut kahdeksan (8) muuta eri NATO -sopimusta voimaan 12 kuukauden aikaikkunassa.55
Suomi käynnisti muiden NATO -sopimusten ratifiointi prosessien lisäksi Yhdysvaltojen kanssa vuoden 2023 syksyllä sopimusneuvottelut kahden välisen DCA -puolustusyhteistyösopimuksen (Defense Coo- peration Agreement) laatimiseksi maiden välillä. Yhdysvallat on joukoiltaan suurin ja aseistukseltaan vaikutusvaltaisin perustajajäsenmaa NATOssa.56 Yhdysvallat on perustanut eri ajanjaksoina muun mu- assa sotilaallisia tukikohtia sen kumppanijäsenmaihin ja sen joukkoja on tämän myötä sijoittunut pysy- västi osaan Eurooppaa. NATOn poliittinen ja hallinnollinen keskus sijaitsee Brysselissä Belgiassa. ”Pää- majan” henkilöstöön kuuluu niin siviili- kuin sotilashenkilöstöä, jotka edustavat sekä palvelevat kansal- lisvaltiota Nato yhteistyössä.
Edellä mainittu kahden välinen Nato SOFA -sopimuksesta erillinen DCA-sopimus ei kuitenkaan tar- koita sitä, että DCA -sopimus voidaan tehdä ja neuvotella vain Yhdysvaltojen kanssa. Jokaisella NATOn jäsenmaalla on mahdollisuus tehdä kahdenvälisiä sopimuksia muiden jäsenvaltioiden välillä. NATO - jäsenyys ei vaikuta valtioiden suvereniteettiin päättää omista kansainvälisistä suhteistaan. Tyypillisesti DCA-sopimukset laaditaan kestämään maiden välillä alustavasti määrätyn ajan57 ja sopimuksella mää- ritetään sopimusosapuolien väliset yhteistyö raamit ja tarkennetaan valtioiden välisiä oikeuksia, sekä velvollisuuksia. Tosin sanoen DCA -sopimuksilla luodaan edellytykset puolustusyhteistyön syventämi- selle, sekä mahdollistetaan kahdenvälisen puolustusyhteistyön investoinnit ja joukkojen liikkuminen jokapäiväisessä yhteistyössä.58 Suomen ja Yhdysvaltojen välisen juridisen kahdenvälisen puolustusyh- teistyösopimuksen voidaan tulkita tiivistävän maiden välistä puolustusturvallisuus- sekä huoltovar- muusyhteistyötä, että lisäävän maiden välistä sitoutumista Suomen alueellisen turvallisuuden takaa- miseksi erilaisissa kriisitilanteissa.
55 Helsingin Sanomat. Xxxxxxxxx, Xxxxx. Nato-ratifioinnit eivät riitä – Suomea odottaa nyt erilaisten Nato-sopi- musten vyöry. xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxx/xxx-0000000000000.xxxx
56 Salomaa. 2015. s. 71.
57 VN/36586/2023. s. 119.
58 Cambridge University Press. Xxxxx, X, Xxxxxxx. Defense Cooperation Agreements and the Emergence of a Global Security Network. Cambridge University. 2018. xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xxx/xxxx/xxxxxxxx/xxxxxxx- tional-organization/article/defense-cooperation-agreements-and-the-emergence-of-a-global-security- network/76662383DB9CA3D26BE4FA883E5C95A2
Yhdysvallat on nähnyt tarpeelliseksi tehdä turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä koskevia sopimuksia, sekä järjestelyjä muiden NATO -jäsenmaiden kanssa59, joihin sen kansalaisia on sijoittunut puolustuslii- ton tehtäviin. Xxxxxxx X. Kinne on julkaisemassaan artikkelissa, ”Defense Cooperation Agreements and the Emergence of a Global Security Network” tutkinut Yhdysvaltojen tekemiä kahdenvälisiä DCA -sopi- muksia ja niiden kehityksen tilaa 1980-luvusta – 2000-luvulle.60 Euroopassa Yhdysvalloilla on kahden- välisiä DCA -puolustusyhteistyösopimuksia muun muassa Bulgaria, Tšekkoslovakian, Viron, Unkarin, Latvian, Liettuan, Norjan, Puolan ja Slovakian kanssa.61 Uusimpana pohjoismaalaisena sopimus kump- panina Yhdysvalloilla on Ruotsi, joka solmi 5. joulukuuta 2023 maiden välisen DCA -puolustusyhteis- työsopimuksen.62
Suomen ja Yhdysvaltojen välisen DCA -sopimuksen voi määritellä muun muassa seuraavasti; DCA -so- pimus on Suomea, että Yhdysvaltoja sitova kansainvälinen kahden välinen puolustusyhteistyösopimus, jolla vahvistetaan sekä Suomen alueellista turvallisuutta sääntelemällä Yhdysvaltojen sotilaallisesta läs- näolosta Suomen alueella, että Suomen ja Yhdysvaltojen välisen yhteistyön integroitumista puolustus- liitossa.63 Sopimuksen sisältö ja sen artiklat perustuvat lähtökohtaisesti Nato SOFA -sopimukseen (Sta- tus of Forces Agreement), joka toimii DCA -sopimuksen perustana ja määrää NATO -joukkojen yhteis- työstä, sovellettavista periaatteista sekä asemasta maiden välillä. Sopimus luo yksilöidymmät lähtö-
59 Cambridge University Press. Xxxxx, X, Xxxxxxx. Defense Cooperation Agreements and the Emergence of a Global Security Network. Cambridge University. 2018. xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xxx/xxxx/xxxxxxxx/xxxxxxx- tional-organization/article/defense-cooperation-agreements-and-the-emergence-of-a-global-security- network/76662383DB9CA3D26BE4FA883E5C95A2
60 Cambridge University Press. Xxxxx, X, Xxxxxxx. Defense Cooperation Agreements and the Emergence of a Global Security Network. Cambridge University. 2018. xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xxx/xxxx/xxxxxxxx/xxxxxxx- tional-organization/article/defense-cooperation-agreements-and-the-emergence-of-a-global-security- network/76662383DB9CA3D26BE4FA883E5C95A2
61 HE 315/2022 vp. s. 5–6.
62 Agreement on defense cooperation between Sweden and The United States of America. xxxxx://xxx.xxxxxx- xxxx.xx/xxxxxxxxxxxxx/xx000x0x00000000xx0x0x000x000x00/xxxxxxxxx-xx-xxxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxxx- sweden-and-the-united-states-of-america.pdf
63 Valtioneuvosto. VN/36586/2023. s. 6–8. xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxx?xxx- nus=UM003%3A00%2F2024&gsid=5d28ef64-0a49-4784-8e51-10f7c1eb4c9d
kohdat puolustuspoliittiselle, että sotilaalliselle NATO -yhteistyölle Yhdysvaltojen kanssa. DCA -sopi- muksella tarkennetaan puolustusyhteistyön muotoja, ennakoitavuutta sekä sääntöjä suhteessa Nato SOFA -sopimuksen määräyksiin, että edistetään yhteistyön koordinointia sopimusosapuolten välillä.64
Suomen DCA -sopimuksessa sovitaan muun muassa joukkojen maahantuloon, liikkumiseen ja alueisiin liittyvistä edellytyksistä, sekä määritellään Yhdysvaltojen käyttöön luovutettavat alueet Suomen maa- perällä. Lisäksi sopimuksessa sovitaan Yhdysvaltojen puolustusmateriaalin varastoimisesta Suomessa. DCA -sopimuksella muun muassa mahdollistetaan ja luodaan puitteet Yhdysvaltojen investoinneille Suomen maaperällä.65 Puolustusyhteistyösopimuksella Suomi lisäksi luovuttaa rikosoikeudellista tuo- miovaltaa Yhdysvalloille sopimuksen 12 artiklan määrittelemissä puitteissa.66 Sopimuksella säädellään lisäksi verotuksellisia asiakysymyksiä, jotka liittyvät maahan tuontiin, että maasta vientiin sekä Yhdys- valtojen joukkojen, että NATOn sotilaallista infraa koskevissa konteksteissa.67
Suomen Ulkoministeriö asetti tammikuussa 2024 työryhmän valmistelemaan puolustusyhteistyöstä koskevaa hallituksen esitystä DCA -sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi kansallisesti. Voimaansaattamisprosessissa työryhmän tulee muun muassa esittää kaikki ne välttämättömät ja tar- peelliset voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtävät muutokset, joita sopimuksen voimaansaattaminen tulee edellyttämään.68
Tutkimuksen toteutuksen kannalta tilanne on sekä ihanteellinen, että haasteellinen. Työryhmän valmis- telema esitysluonnos hallituksen esityksestä julkaistiin 28.3.2024, joka käynnisti Ulkoministeriön pyytä- män lausuntokierroksen. Hallituksen esitysluonnosta (VN/36586/2023) koskeva lausuntokierros päättyi
64 Cambridge University Press. Xxxxx, X, Xxxxxxx. Defense Cooperation Agreements and the Emergence of a Global Security Network. Cambridge University. 2018. xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xxx/xxxx/xxxxxxxx/xxxxxxx- tional-organization/article/defense-cooperation-agreements-and-the-emergence-of-a-global-security- network/76662383DB9CA3D26BE4FA883E5C95A2
65 VN/36586/2023. s. 6.
66 VN/36586/2023. s.146–147.
67 VN/36586/2023. s. 91.
68 VN/36586/2023. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/00x0xxxx-0xx0-000x-x00x-x0000x00xxx0/0x0x0x00- 5176-4402-a02b-24bb93c88001/ASETTAMISPAATOS_20240119132651.pdf
lausuntopalvelussa 12.5.2024. Aikamäärään mennessä annettuja lausuntoja saapui 70. kappaletta.69 Näin ollen tutkimuksen kannalta tämä muuttaa jatkuvasti tutkimuksen tarkasteluasetelmaa, koska DCA
-sopimusta koskeva lainsäädäntö voisi tulla ratifioiduksi ja osaksi kansallista lainsäädäntöä samaan ai- kaan tutkimuksen päättymisen kanssa. Tutkimuksen tässä vaiheessa lain esityöt, sekä siitä annettavat lausunnot mahdollistavat lähtökohtaisen arvion siitä, tuleeko DCA -sopimuksen voimaansaattaminen vaatimaan muutoksia jo allekirjoitettuun sopimukseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että Suomen ja Yhdysval- tojen tulisi avata uudet neuvottelut esitettyjen muutosten tekemiseksi jo allekirjoitettuun sopimuk- seen.
Oikeuskansleri Xxxxxx Xxxxxx on 11.4.2024 antamassa hallituksen esitysluonnosta koskevassa lausun- nossaan (OKV/855/21/2024) todennut, että hallituksen esitys on kokonaisuudessaan laadittu hyvin ja sen valmistelussa on pääosin noudatettu hyvää lainvalmistelutapaa. Hallituksen esitystä kuitenkin tu- lee vielä täydentää ja tarkentaa Suomen velvoitteiden osalta siten, että esityksessä tuodaan tarkemmin esille ne seikat, mihin Suomi on sopimuksella sitoutumassa70. Xxxxxxxxxxxxxxx mukaan sopimuksella luovutetaan monenlaista toimivaltaa sopimuskumppani valtiolle, joten erityisen tärkeäksi hän katsoo vaikutusten arvioinnin perusoikeuksien näkökulmasta. Pöysti on lisäksi kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että Yhdysvalloille luovutetaan sopimuksella valta päättää kaikesta siitä, mitkä rikoksia koskevat tehtävät Suomessa katsotaan virallisen tehtävän yhteydessä tapahtuvaksi teoiksi. Kysymys on siis rikosoikeudellisen toimivallan käyttämisestä Suomessa tapahtuneissa rikoksissa.
Oikeuskanslerin lausunnon (OKV/855/21/2024) tulkinnan pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että Pöys- tin lausunnossa ei esitetä DCA -sopimuksen sisältöön tai artikloihin merkittäviä muutoksia sopimus- määräyksiin. Näin ollen voidaan tulkita ja arvioida, että varsinaisiin sopimusta koskevien artiklojen määräyksiin ei ole odotettavissa oleellisia muutoksia. Oikeuskansleri on perustellut antamassaan lau- sunnossa tarkennusvaatimuksia muun muassa sillä, että hallituksen esityksestä tulee muodostumaan
69 Valtioneuvosto. Hallituksen esitys puolustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaan saattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxx?xxx- nus=UM003:00/2024
70 OKV/855/21/2024. s. 1–7. xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/0000000/000000000/xxxxxxxxx_xxxxxxxx_xxx- men_ja_yhdysvaltojen_valilla_tehty_puolustusyhteisty%C3%B6sopimus_DCA_OKV_855_21_2024.pdf/eac40155- 0dd0-a65e-f414-30a703e0c339/julkaistu_lausunto_suomen_ja_yhdysvaltojen_valilla_tehty_puolustusyh- teisty%C3%B6sopimus_DCA_OKV_855_21_2024.pdf?t=1712818311788
merkittävä oikeuslähde sopimuksen yksityiskohtaisissa tulkintatilanteissa tulevaisuudessa, joten tältä osin perusteiden tulee olla kirjattuna hallituksen esitykseen riittävän kattavasti.71
2.2 Nato SOFA- ja DCA-sopimusten välinen suhde
Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälisen DCA -puolustusyhteistyösopimus linkittyy ja pohjautuu pit- kälti vuonna 1951 allekirjoitettuun Nato Sofa -sopimukseen,72 sekä vuonna 1952 allekirjoitettuun NA- TOn Pariisin pöytäkirjaan.73 Oikeusnormistona DCA -sopimus on kirjoitettu siten, että se sisältää viit- tauksia toiseen Nato SOFA-sopimukseen. DCA -sopimuksen tulkitsija joutuu liikkumaan molempien sopimuksien säännöksien välillä, koska sopimuksia sovelletaan rinnakkain.74 Molemmat, niin Nato SOFA- kuin DCA -puolustusyhteistyötä koskeva sopimus määräävät ja sääntelevät toisen NATO -val- tion asevoimien oikeudellisesta asemasta niiden sotilasjoukkojen oleskellessa isäntämaan alueella.75
Nato SOFA VII artiklalla on lisäksi yhteys Pariisin sopimukseen, jolloin määräyksen sovellettavuus ja velvoittavuus ulottuu Pariisin pöytäkirjan (SopS 73/2005) III ja IV artiklojen kautta kaikkiin sopimusosa- puoliin.76
Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan kappaleet sisältävät rikosoikeudellista tuomiovaltaa ja toimivaltaa koskevia määräyksiä lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välillä. SOFA VII artikla määrittää lähettäjä- ja vastaanottajavaltion yksinomaisen, sekä rinnakkaisen tuomiovallan soveltamismenettelyt rikoksia kos- kevissa tilanteissa.77 Voidaan siis tulkita, että Nato SOFA VII artiklan tehtävänä on määritellä NATO - joukkojen rikosoikeudellinen asema virallisissa tehtävissä toisen sopimuspuolen alueella.78
71 OKV/855/21/2024. s. 1–7. xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/0000000/000000000/xxxxxxxxx_xxxxxxxx_xxx- men_ja_yhdysvaltojen_valilla_tehty_puolustusyhteisty%C3%B6sopimus_DCA_OKV_855_21_2024.pdf/eac40155- 0dd0-a65e-f414-30a703e0c339/julkaistu_lausunto_suomen_ja_yhdysvaltojen_valilla_tehty_puolustusyh- teisty%C3%B6sopimus_DCA_OKV_855_21_2024.pdf?t=1712818311788
72 Nato SOFA-sopimus. Agreement between the Parties to the North Atlantic Treaty regarding the Status of their
Forces. xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxxxxxx_xxxxx_00000.xxx
73 (82/2014) Puolustusministeriön xxxxxxxx Xxxxx kanssa tehdystä isäntämaatukea koskevasta yhteisymmärrys- pöytäkirjasta
74 VN/36586/2023, s. 5, s. 136.
75 VN/36586/2023. s. 4.
76 Protocol on the Status of International Military Headquarters set up pursuant to the North Atlantic Treaty . 1952. xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxxxxxx_xxxxx_00000.xxx ja HE90/2023 vp. s.104–105.
77 HE 90/2023 vp, s. 64.
78 HE 90/2023 vp, s. 5–9.
DCA -puolustusyhteistyösopimus eroaa Pariisin pöytäkirjasta ja Nato SOFA -sopimuksesta muun mu- assa siten, että DCA -sopimuksella tarkennetaan monenvälisiin sopimuksiin verrattuna sääntelyä yksi- tyiskohtaisemmiksi lähettäjämaan ja vastaanottaja valtion välillä.79 DCA -sopimus on kahdenvälinen sopimus, jonka yhtenä tarkoituksena on luoda edellytykset sotilaalliselle yhteistyölle Suomen ja Yhdys- valtojen välillä.80 DCA -sopimuksen juridiset määräykset ja sääntely velvoittavat vain siten sopimusosa- puolia, eikä niitä sovelleta muiden Nato jäsenvaltioiden joukkoihin tai henkilöihin vastaanottaja- maassa.81 Suomen ja Yhdysvaltojen DCA -sopimuskontekstissa Yhdysvallat katsotaan lähettäjämaaksi ja Suomi vastaanottajaksi, joten sopimuksen artiklojen vaikutuksia tulee tarkastella ennen kaikkea vas- taanottajamaan näkökulmasta.
DCA -sopimukselta puuttuu vastavuoroisuuselementti, koska sääntely määrää vain Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolosta Suomen alueella. Sopimuksessa lähtökohta on edellä mainitun asetelman kaltai- nen, eli sopimuksella sovitaan Yhdysvaltojen joukkojen oikeudesta ja läsnäolosta Suomessa, ei toisin päin. Sopimuksessa ei missään kohdassa mainita, että kyseessä olevaa DCA -sopimusta sovellettaisiin suoraan vastavuoroisesti.82
Nato SOFA -sopimus taas sitoo kaikkia sopimuksen allekirjoittaneita osapuolia.83 DCA -sopimus eroaa- kin Nato SOFAn monenvälisestä sopimuksesta siten velvoittavuuden osalta, koska sen määräykset koskevat vain Suomen ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä. DCA -sopimuksella toisin sanoen vahviste- taan Yhdysvaltojen sotilasjoukkojen juridinen asema oleskella sopimusmääräysten mukaisesti vastaan- ottajamaassa, oikeus saapua Suomeen ja harjoittaa sovittua puolustusyhteistyötä sovituilla toimintaan luovutetuilla alueilla.84 Puolustusyhteistyötä koskevalla sopimuksella luodaan lisäksi taloudellisia ja ve- rotuksellisia oikeuksia Yhdysvaltojen joukoille Suomessa.85
79 VN/36586/2023. s. 6–7.
80 VN/36586/2023. s. 7–8.
81 UM003:00/2024. Hallituksen esitys eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Ame- rikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liitty- viksi laeiksi. s. 5. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/00x0xxxx-0xx0-000x-x00x-x0000x00xxx0/x000xx00-0000- 4b90-b847-74bfd0fe0282/ESITYS_20240328140426.docx
82 VN/36586/2023. s. 5, s. 133–136.
83 HE 90/2023 vp, s. 5.
84 VN/36586/2023. s. 8, kohta 2.2.
85 VN/36586/2023. s, 6.
DCA -sopimuksella muutetaan muun muassa monenvälisen Nato SOFA -sopimuksen rikosoikeudel- lista tuomiovaltaa koskevia määräyksiä. DCA -sopimuksen 12 artiklan määräyksiä sovelletaan vain Yh- dysvaltojen NATO -joukkojen rikoksesta epäiltyihin henkilöihin, sekä suomalaisiin henkilöihin rikosten asianomistajina.86 Lähettäjävaltion joukkojen tekemä rikos voidaankin tulkita Nato SOFA II artiklan vas- taiseksi sopimusrikkomukseksi, koska lähettäjävaltion joukkojen tulisi pidättäytyä kaikesta NATO-hen- gen vastaisesta toiminnasta, sekä kunnioittaa vastaanottajavaltion lainsäädäntöä.87 Nato SOFA- tai DCA -sopimuksia koskevista hallituksen esityksistä ei kuitenkaan ilmene, että tällaisesta Nato SOFA II artiklan vastaisesta menettelyä olisi millään tavoin sanktioitu valtioiden välillä.88 Lainsäädännön kunni- oittamisella tarkoitetaan eri asiaa kuin sen noudattamisella. Tässä käsittääkseni konkretisoituu kuiten- kin pohjimmiltaan Suomen lainsäädännön soveltamisala ja KV-sopimusten vaikutus siihen. Lainsää- dännön noudattamisessa on taas kysymys siitä, että yksilö noudattaa valtion asettamia käyttäytymistä koskevia oikeusnormeja siten, että yksilö pidättäytyy kaikista sellaisista teoista tai toimista, jotka on säädetty valtion oikeusjärjestyksessä rikoksina rangaistaviksi.89 Vertailun vuoksi ainakin yleisellä tasolla dispositiivisissa asioissa on mahdollista sopia prorokaatiosta eli sopia oikeuspaikkalausekkeesta. Siis sopimusta siitä, missä tuomioistuimessa (valtiossa) asia käsitellään.90
Nato SOFA -sopimukseen verrattuna, DCA -sopimus antaa Yhdysvaltojen joukoille oikeuden saapua ja poistua Suomesta vapaasti.91 Nato SOFA -sopimuksessa joukkojen saapuminen toisen sopimusvaltion alueella perustuu vastaanottajavaltion myöntämään lupaan.92 DCA -puolustusyhteistyösopimuksella puolestaan Suomi antaa yksinomaisen oikeuden Yhdysvaltojen sotilasjoukoille saapua vapaasti ja oles- kella Suomessa DCA 3 artiklan, sekä DCA 7 artiklan nojalla. DCA -sopimusmääräykset antavat saman piirteisiä oikeuksia Yhdysvaltojen joukoille, kuin perustuslain (731/ 1999, PL) 9 § antaa Suomen kansa-
86 VN/36586/2023. s. 8, s. 28.
87 HE 90/2023 vp, s. 7–8, s. 65–67.
88 HE 90/2023 vp, s. 8.
89 Matikkala 2021. s. 6–13.
90 Koulu 2003. s. 49–52.
91 VN/36586/2023. s. 53. ja 136.
92 VN/36586/2023. s. 5. ja 9.
laisille. Yhdysvaltalaiset saavat siten oikeuden saapua Suomeen, oleskella Suomessa ja lähteä Suo- mesta sopimusperusteisesti. DCA -sopimus ei kuitenkaan luo oikeutta pysyvään oleskeluun tai kotipai- kaan Suomessa.93
Rikosoikeudellisen toimivallan näkökulmasta suurimpana erona DCA- ja Nato SOFA -sopimusten vä- lillä voidaan sanoa olevan tuomiovallasta luopumisen luonne. Nato SOFA VII artiklan 3 c kohdan tuo- miovallasta luopumisessa on kysymyksessä yksittäistä tapausta koskeva luopuminen, kun taas DCA 12 artiklan 1 kohdan sopimusmääräyksellä luovutaan yleisesti rikoksia koskevasta ensisijaisesta tuomio- vallasta.94
2.3 Tuomiovalta artiklan sääntelyn perusta
Tutkimuksen näkökulmasta erityinen mielenkiinto kohdistuu kysymykseen siitä, millaiseksi Yhdysvalto- jen joukkojen rikosoikeudellinen asema tulee muodostumaan uuden DCA -sopimuksen myötä Suo- messa. DCA -sopimuksen 12 artiklan tuomiovaltaa koskevat perusteet juontavat juurensa Nato SOFA - sopimuksen vastaavaan tuomiovallan sääntelyä koskevaan VII artiklaan.95 DCA 12 artiklan sääntelyn perusperiaatteena voidaan pitää Yhdysvaltojen joukkojen velvollisuutta kunnioittaa isäntämaan lain- säädäntöä joukkojen ollessa sen Suomen alueella.96 Nato SOFA II artiklassa määrätään vastanottaja- maan lainsäädännön kunnioittamisesta. XXXX XX artikla ei kuitenkaan suoraan velvoita noudattamaan vastaanottajamaan lakia, kuten edelläkin on jo todettu.97
DCA -sopimuksen vastaanottajavaltion lain kunnioittamisvelvoite johdetaan Nato SOFA -sopimuksen II artiklasta, jonka katsotaan ulottavan vaikutukset puolustusyhteistyösopimukseen edellyttäen saman periaatteen noudattamista.98 Toisin sanoen, lähettäjämaan NATO -joukot ovat virallista tehtävää suo-
93 VN/36586/2023. s. 55.
94 VN/36586/2023. s. 70
95 NATO Sofa-sopimus. Agreement between the Parties to the North Atlantic Treaty regarding the Status of their Forces. Article VII. xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxxxxxx_xxxxx_00000.xxx
96 HE 90/2023 vp, s. 66–67.
97 HE 90/2023 vp, s. 57.
98 VN/36586/2023. s. 9–10.
rittaessaan Suomessa velvoitettuja kunnioittamaan kansallista lainsäädäntöämme, mutta eivät velvoi- tettuja noudattamaan sitä. On siis mahdollista, että tämä voisi johtaa esimerkiksi tilanteisiin, joissa Nato joukkojen virallisen tehtävän intressi on ristiriidassa kansallisen lainsääntömme kanssa, jolloin Yhdysvaltojen joukot voivat virallisella tehtävällä päätyä rikkomaan Suomen lainsäädäntöä virallisen tehtävän hoitamiseksi tai tehtävän loppuun saattamiseksi. Tämä ei kuitenkaan poista rikosoikeudellista vastuuta kansallisella tai kansainvälisen oikeuden tasolla. Virallisen NATO -tehtävän ulkopuolella lähet- täjämaan joukoilla ja muulla NATO -henkilöstöllä on kuitenkin aina lähtökohtainen velvollisuus poik- keuksetta noudattaa lainsäädäntöämme. Nato SOFA -sopimuksen voidaan tulkita määrittävän NATO - valtioiden joukkoja koskevien määräysten vähimmäissääntelyn tason valtioiden välillä ja toiminnassa.99
Kuten aikaisemmin on jo tuotu esille, Nato SOFA -sopimukseen verrattuna, DCA -sopimus on luon- teeltaan kahdenvälinen valtiosopimus, jolla sopimusosapuolet voivat muun muassa laajentaa, sekä tar- kentaa Nato SOFA -sopimuksen määräyksiä paremmin molempien valtioiden intressejään vastaa- vaksi.100
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artikla muodostuu rikosoikeudellisen toimivallan ja tuomiovallan sääntelyn tienviitaksi, joka tulee määrittämään rikosoikeudelliset menettelysäännöt rikostilanteissa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä Suomen alueella. Tuomiovaltaa koskevaa DCA 12 artikla voidaan tul- kita Suomessa yhdeksi kansainvälisen oikeuden oikeuslähdenormiksi siinä vaiheessa, kun puolustusyh- teistyötä koskeva sopimus ratifioidaan kansallisesti osaksi oikeusjärjestystä.101 Vaikka kysymyksessä on kansainvälisen oikeuden normi, sen määräysvaikutukset rajautuvat ja ulottuvat vain sopimuskumppa- nien väliseen toimintaan. Normin tärkeimmäksi tehtäväksi voidaan määritellä NATO -rikoksia koske- vien soveltamiskäytäntöjen menettelyn tuomiovallan osalta, sekä Yhdysvaltojen toimivallan rajojen määrittäminen Suomen suvereenisti hallitsemalla valtion alueella siten, että se ei loukkaisi Suomen pe- rustuslaillista yksinvaltaisuutta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 1–3 kohdissa määrätään Suomen ja Yhdysvaltojen välisestä tuomiovallan jakautumisesta ja 4 kohdassa Suomen yleisten tuomioistuimien tuomiovallasta. Artiklan
99 HE 90/2023 vp, s. 5–6.
100 VN/36586/2023. s. 4.
101 OKV/855/21/202. s. 7.
kohdassa 5 määrätään oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvistä takeista, johon on sisällytetty kielto käsitellä Yhdysvaltojen joukkojen jäseniin lukeutuvien henkilöiden rikosta koskevaa asia ilman annettua suostumusta ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä. Artiklan 6 kohdassa määrätään menettelysään- nöstä virallisissa tehtävissä epäillyksi tehdyn rikoksen määrittelemiseksi ja artiklan 7 kohdassa osapuol- ten välistä yhteistyötä.
DCA -sopimuksen 12 artiklalla yhtenä tarkoituksena on muun muassa laajentaa Yhdysvaltojen rikosoi- keudellista toimivaltaa Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan sääntelyyn nähden Yhdysvaltojen NATO - joukkojen epäillyissä rikoksissa Suomessa.102 Artiklan sisältö on jaettu (7) seitsemään kohtaan, joissa määrätään rikosoikeudellisista menettelyllisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, sekä tuomiovallasta että sen peruuttamisesta. Oman haasteellisuutensa normin soveltajalle tuo se, että puolustusyhteistyö- sopimuksen tuomiovaltaa koskevan 12 artiklan tulkinnassa sovelletaan saman aikaisesti Nato SOFA - sopimuksen VII artiklaa.
Tuomiovallan jakautumisesta sopimusvaltioiden kesken on määrätty Nato SOFA VII artiklan 2–4 koh- dissa. Nato SOFA VII artiklan mukaan rikokset voivat kuulua lähettäjä- tai vastaanottajavaltion yksin- omaiseen tai rinnakkaiseen tuomiovaltaan. Artiklan 2 kappaleen mukaan niissä rikoksissa, jotka ovat rangaistavia vain toisen NATO -valtion lainsäädännön mukaan, yksinomainen tuomiovalta kuuluu täl- löin yksin kyseiselle valtiolle. Niissä rikoksissa, joissa teko on säädetty molempien valtioiden lainsää- dännössä rangaistavaksi, katsotaan kummankin valtion rikosoikeudelliseen toimivaltaan kuuluviksi.
Näin ollen, vaikka valtioilla olisi rinnakkainen toimivalta ja intressi rikosvastuun toteuttamiseen, toimi- valta valtioiden osalta ei voi olla siten päällekkäinen, että kumpikin valtio olisi oikeutettu käyttämään tuomiovaltaa samassa rikosasiassa.103 Tässä tilanteessa Ne bis in idem -periaate, eli kaksoisrangaistuk- sen kielto estää molempia valtiota käyttämästä lainkäyttö- ja tuomiovaltaa samassa rikoksessa.104 Nato SOFA VII artiklan kappaleiden eri kohdat sisältävä menettelysäännökset siitä, kuinka tuomiovallan so- veltamisen osalta rikosasioissa valtioiden välillä menetellään.
102 VN/36586/2023. s. 69.
103 KKO: 2023: 74
104 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 229.
Nato SOFA VII artiklassa 3 kappaleen a kohta säätelee NATO -valtion omaisuuteen ja turvallisuuteen, sekä joukkojen jäseneen, että hänen omaisuuttaan vastaan kohdistuvista rikoksista. Edellisten lisäksi sääntely koskee rikoksia, jotka johtuvat jostakin teosta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Kysei- sissä rikoksissa artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan ensisijaista tuomiovaltaa joukkoihin jäseniin nähden käyttää Yhdysvaltojen sotilasviranomaiset.
Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen b kohdan mukaan kaikkien muiden rikosten osalta ensisijaista tuo- miovaltaa käyttävät vastaanottajavaltion viranomaiset. Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen c kohdassa määrätään tuomiovallasta luopumisesta. Kohdan mukaan, ensisijaisen tuomiovallan haltija valtion tu- lee viipymättä ilmoittaa toisen valtion viranomaisille tuomiovallan käytöstä luopumisesta, mikäli valtio päättää olla käyttämättä tuomiovalta oikeuttaan. Tällöin oikeus tuomiovallan käyttämiseen siirtyy kumppanimaalle, pois lukien tilanteet, joissa käsillä oleva teko ei ole kumppanimaan lainsäädännössä säädetty rangaistavaksi teoksi. Menettely tulee tällöin sovellettavaksi jaetun, eli toisin sanoen rinnak- kaista toimivaltaa koskevissa tilanteissa. Tilanteissa, joissa toinen kumppani valtio pitää tuomiovallasta luopumista jonkin merkittävän seikan tai rikoksen vuoksi erittäin tärkeänä, ensisijaisen toimivallan hal- tijan tulee suhtautua tuomiovallasta esitettyyn luopumispyyntöön myönteisesti.105
2.4 Sopimuksen rakenne ja periaatteet
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus sisältää 30 artiklaa. Sopimuksessa on si- vuja yhteensä 37 kappaletta ja lisäksi yksi liite-sivu. Alkuun on liitetty kansilehti, sisällysluettelo artik- loista ja johdanto sopimuksen tarkoituksesta, perusteista sekä oikeuksista. Sopimuksen viimeisenä si- vuna on sopimuksen ”ratifiointi” sivu.106
Johdanto-osassa todetaan, että DCA -puolustusyhteistyösopimuksella molemmat sopimusosapuolet tunnustavat 1949 allekirjoitetun Pohjois-Atlantin Nato SOFA-, ACSA- ja tietoturvallisuus sopimuksen oikeudet, määräykset sekä velvoitteet. Pohjois-Atlantin sopimuksella (Nato SOFA) on määritetty NATO
-jäsenmaiden oikeudellinen asema vastaanottaja ja lähettäjävaltion joukkojen kesken virallisia tehtäviä
105 HE 90/2023 vp, s.169–170; VN/36586/2023. s. 69–70.
106 Suomen DCA sopimus. 2023. xxxxx://xx.xx/xxxxxxxxx/00000/0/XXX%00Xxxxxxx%00Xxxxx%00Xxx- nish_signed.pdf/25bf3dcd-b48a-eb70-2070-e775ceeda11a?t=1702984998296
suoritettaessa toisen jäsenvaltion alueella.107 ACSA -sopimuksen tarkoituksena on turvata EU:n ja Yh- dysvaltojen välinen sotilaallinen logistinen apu sopimuskumppanien välillä108. Tietoturvallisuutta kos- kevassa sopimuksessa puolestaan määritellään turvaluokitellun tiedon käsittelystä NATO -jäsenmaiden välillä.109 Lisäksi DCA -sopimuksen johdanto-osassa todetaan, että puolustusyhteistyötä koskevan DCA
-sopimuksen osapuolten on noudattava kansainvälisoikeudellisia sitoumuksia110 ja velvollisuuksia toi- siaan kohtaan. Sopimuksen tarkoitukseksi ja päämääräksi on kuvattu yhteisen turvallisuuden paranta- minen, rauhan ja vakauden edistäminen kansainvälisesti, sekä yhteistyön ja kumppanuuden lujittami- nen. Lisäksi sopimus sitoo osapuolia yhteistyössä ja erikseen kehittämään valmiutta aseellisiin hyök- käyksiin, niiden estämiseen ja torjumiseen, sekä kehittämään puolustuskykyä hyökkäyksiä kohtaan.111
DCA -sopimuksen painotus perustuu sotilaalliseen puolustusyhteistyöhön, Yhdysvaltojen NATO -jouk- kojen läsnäolo-oikeuteen Suomessa ja alueiden käyttöoikeuteen Suomen suostumuksella. Sopimuksen tarkoituksena on säännellä Yhdysvaltojen NATO -joukkojen sotilaallisen yhteistyön toiminta edellytyk- sistä Suomen alueella. Yhdysvaltojen joukkojen päätehtäväksi ja tavoitteeksi mainitaan rauha ja turval- lisuuden tukeminen yhteistyössä Suomen kanssa. Sopimuksella muun muassa tehdään näkyväksi Yh- dysvaltojen panostus ja vaikuttavuus Suomen kansalliseen ja alueelliseen turvallisuuteen sekä vakau- den maksimointiin.112
DCA -sopimuksessa otetaan huomioon Ahvenanmaan erityisasema demilitarisoituna alueena (SopS 1/1922) ja sen kansainvälisoikeudellinen asema.113 Demilitarisoidulla alueella tarkoitetaan, että aluetta ei varustella sotilaallisesti tai sinne ei rakenneta sotilaallista infrastruktuuria.114 Suomen medioissa käy- tiin vilkasta keskustelua vuoden 2023 aikana muun muassa siitä, tulisiko Ahvenanmaan erityinen asema ja demilitarisointi purkaa. Ulkoministeriön tilaaman selvityksen pohjalta päädyttiin siihen, että
107 HE 90/2023 vp, s. 1.
108 Euroopan Unioni. xxxxx://xxx.xxxx.xxxxxx.xx/xxxx/00000_xx
109 VN/36586/2023. s. 15–16.
110 HE 90/2023 vp, s. 6.
111 Suomen DCA sopimus. s. 3. xxxxx://xx.xx/xxxxxxxxx/00000/0/XXX%00Xxxxxxx%00Xxxxx%00Xxx- nish_signed.pdf/25bf3dcd-b48a-eb70-2070-e775ceeda11a?t=1702984998296
112 VN/36586/2023. s. 7–8.
113 VN/36586/2023. s. 11. ja s. 130–131; (SopS 1/1922) Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueet- tomuutta koskeva sopimus.
114 (1/1922) Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus.
Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkaminen olisi vaikeaa juridisten seikkojen vuoksi, koska Ahven- maan asemaa sitoo kolme kansainvälistä sopimusta.115 Näin ollen voidaankin arvioida, että muutoksia Ahvenanmaan aseman muuttumiseen lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa.
Sopimus etenee sopimuksen perusteiden ja johdannon jälkeen varsinaisiin sopimus määräyksiin, eli artikloihin, joita DCA -sopimuksessa on yhteensä 30 kappaletta. Määräysten jälkeen seuraa ratifiointi- sivu allekirjoituksineen, sekä liite-sivu, jossa on luettelo sovituista alueista, että tiloista, joita Yhdysval- loilla on oikeus käyttää puolustusyhteistyössä.116
Puolustusyhteistyösopimus tuo uudenlaiseen kansainvälisen kahdenvälisen yhteistyömuodon Suomen ja Yhdysvaltojen välille. DCA -sopimusta voidaankin kuvata eräänlaiseksi puitesopimukseksi osapuo- lien kesken, jolla määritetään puolustusyhteistyön oikeudelliset raamit maiden välille Suomen maape- rällä. Valtiosääntöoikeuden näkökulmasta tarkasteltuna on tärkeää huomata, että vaikka Suomi luo- vuttaa uudella puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa rajoitetusti rikosoikeudellista toimivaltaa Yh- dysvalloille, tämä ei kuitenkaan tarkoita lainsäädäntö- toimeenpano- tai tuomiovallan taikka budjetti- vallan siirtämistä NATOlle järjestönä.117 Tämä estäisi jo (731/ 1999, Perustuslaki, PL) perustuslain 1. lu- vun valtiosäännön perusteiden sääntely normit.118
2.5 NATO-rikos
Oikeustieteessä käsitteet ja erilaiset oikeudelliset määritelmät ovat tärkeitä. Käsitteet antavat asioille rajatun sisällön samalla antaen tietoja asiasta tai seikasta. Oikeudellisilla käsitteillä luodaan oikeuden- alaansa kuuluvia merkityksiä ja samalla käsite kiinnitetään antamansa informaation kautta omaan oi- keudenalansa.119
115 Yle. Xxxxxxxx, Xxxxx. Ulkoministeriön arvio: Suomen ei kannata yrittää purkaa Ahvenanmaan demilitarisointia tai lakkauttaa Venäjän konsulaattia. 2023. xxxxx://xxx.xx/x/00-00000000
116 Suomen DCA sopimus. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/00x0xxxx-0xx0-000x-x00x- f7529c70aed1/9cbbdbf9-64fe-4e7d-96cf-6be0cfccc9e2/SOPIMUS_20240328140245.pdf 117 HE 90/2023 vp, s. 134.
118 PeVL 45/2000 vp, s. 4/II.
119 Voutilainen 2019. s. 26.
Suomen NATO -jäsenyys on uusi asia, joka tulee olemaan niin akateemisessa oikeuden maailmassa, kuin arkipäiväisissä työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa esillä nyt ja tulevaisuudessa. NATO -sopimuk- sissa tuomiovaltaa koskeviin kysymyksiin liittyy aina käsitteenä rikos. Xxxxx on määritelty inhimilliseksi oikeuden vastaiseksi teoksi, joka on laissa säädetty rangaistavaksi.120 Usein NATOon liittyvissä keskus- teluissa kuulee käytettävän sanayhdistelmää, NATO -rikos, kun puhutaan NATO -joukkojen toimintaan liittyvästä lainvastaisesta menettelystä tai teoista. NATO -lyhenne tulee englannin kielisestä sanasta North Atlantic Treaty Organisation ja rikos tarkoittaa lainvastaista rangaistavaa tekoa. Sanojen yhdis- telmänä NATO -rikos voidaan ymmärtää ja käsittää monella eritavalla. Teko tai tapahtuma voidaan esi- merkiksi ymmärtää Naton järjestönä tekemäksi rikokseksi tai eri maiden NATO -joukkojen tekemäksi rikokseksi, taikka yksittäisen NATO -joukkojen jäsenen tekemäksi rikokseksi jne. NATO -rikos käsitettä tai sille olevaa oikeudellista määritelmää ei käsitykseni mukaan ole olemassa. Tässä tutkimuksessa NATO -rikos ja sen tunnusmerkistö on määritelty seuraavasti;
NATO -rikoksella tarkoitetaan NATO -lähettäjävaltion tai -vastaanottajavaltion lainsäädännössä ran- gaistavaksi säädettyä tekoa tai laiminlyöntiä, jonka tekopaikka on NATO -valtio tai muu toinen valtio ja, jonka tekijäksi epäilty on rikoksen tekoaikana ollut lähettäjävaltion taikka vastaanottajavaltion ase- joukkoon, siviilihenkilöstöön taikka näiden huollettaviin kuuluva henkilö. Lähettäjävaltio tai vastaanot- tajavaltio voi olla NATOn täysjäsenvaltion tai NATOn rauhankumppanuusvaltio.
Edellä mainittu NATO -rikosta koskeva yleiskäsite ei rajaa mitään rikosnimikkeitä tai tunnusmerkistöjä määritelmän ulkopuolelle, vaan käsite pitää sisällään kaikkien jäsenvaltioiden rikoslakien rikoksiksi määriteltyjen tekojen tunnusmerkistöt, joihin on mahdollista syyllistyä NATOn toiminnassa. Tällöin määritelmä kattaa yleiskäsitteenä kaikki laissa rikokseksi luettavat teot. Määritelmä pitää sisällään so- vellettavana lainsäädäntönä niin vastaanottaja- kuin lähettäjävaltion rikoslainsäädännön, koska tuo- miovalta voi kuulua NATO -valtiolle joko yksinomaisesti, tai se voi olla jaettua, eli rinnakkaista.121 Käsit- teen tunnusmerkistön mukaan teko on laissa rangaistavaksi määritetty teko tai laiminlyönti, jonka te- kijä on tekohetkellä kuulunut lähettäjävaltion taikka vastaanottajavaltion omiin NATO -joukkoihin luet- tava siviili- tai asevoimien henkilö taikka näiden huollettava. Epäillyn rikoksen tekijä on näin sidottu
120 Määttä ym. 2018. s. 69.
121 VN/36586/2023, s. 69.
NATO -valtioon ja NATO -tehtävään. Teon kannalta merkitystä ei ole sillä, onko henkilö täysjäsen NATO -valtion tai rauhankumppanuus valtion kansalainen tai virallisessa tehtävässä taikka sen ulko- puolella tapahtunut teko. Rikoksen tekopaikkana voi olla joko toinen NATO -valtio tai ulkopuolinen toinen valtio, jossa NATO -joukkojen tehtävää suoritetaan. Tekopaikka kattaa määritelmässä lähtökoh- taisesti kaikki valtiot, eikä sitä ole syytä rajata vain koskemaan vastaanottajamaan tai lähettäjämaan alueella tapahtuneisiin tekoihin. NATO kansainvälisenä järjestönä toimii hyvin laajalla alueella, ja rikok- set eivät tunne valtioita tai niiden rajoja.
2.6 NATO-rikoksia isäntämaissa
Mediasta on löydettävissä useita Yhdysvaltojen NATO -joukkojen tekemiä rikoksia, jotka ovat sattu- neet vastaanottajavaltiossa, eli isäntämaassa. Rikoksia on tapahtunut niin virallisissa tehtävissä, kun joukkojen vapaa ajalla. Seuraavaksi tutustutaan muutamaan rikostapaukseen, joissa Yhdysvaltojen joukkojen jäsen tai jäsenet ovat syyllistyneet tai olleet epäilty rikoksesta.
Italia
Yhdysvaltojen sotilasjoukkojen EA–6B Prowler lentokone aiheutti Cavalesessa Italiassa 3. helmikuuta 1998 vakavan onnettomuuden Naton virallisissa tehtävissä. Sotilashenkilöiden ohjaama lentokoneen siipi osui köysirataan tuhoisin seurauksin. Xxxx pääsi osumasta huolimatta palaamaan takaisin NATOn Avianossa sijaitsevaan sotilastukikohtaan. Onnettomuudessa kuoli 20 ihmistä, kun ihmisiä kuljettanut köysiradan vaunu tippui maahan. Uhrit olivat Saksan, Belgian, Puolalaista, Italian, Itävallan ja Hollannin kansalaisia. Italian syyttäjä oli vaatinut asian käsittelyä italian tuomioistuimessa. Italian tuomioistuin päätti, että NATO -joukkojen sotilasta epäillään ensimmäisen asteen murhasta, josta xxxxxxx säädetty rangaistus on elinkautinen vankeusrangaistus.122
Etelä-Korea
122 Office of Public Affairs, U.S. Departmet of Justice. Man Arrested for Cold Case Murder on Military Base in Germany. 2023. xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/xxx/xx/xxx-xxxxxxxx-xxxx-xxxx-xxxxxx-xxxxxxxx-xxxx-xxxxxxx
Etelä-Koreassa kahta Yhdysvaltojen armeijan joukkojen kersanttia syytettiin Yhdysvaltojen sotilastuo- mioistuimessa kuolemantuottamuksista. Kersantti oli kuljettanut panssariajoneuvoa virallisissa tehtä- vissä. Toinen Yhdysvaltojen joukkojen kersantti oli yrittänyt ilmoittaa radiolla panssariajoneuvon kul- jettajalle tien laidassa kulkevista kahdesta teinitytöistä tässä onnistumatta. Seurauksena oli onnetto- muus, jossa kaksi teinityttöä jäi panssariajoneuvon alle ja menehtyivät. Etelä-Korea oli vaatinut asian käsittelemistä tapahtuma valtion tuomioistuimessa. Yhdysvallat olivat kieltäytyneet Etelä-Korean pyyn- nöstä, koska tekoa ei katsottu tahalliseksi ja se oli tapahtunut virallisissa tehtävissä. Myöhemmin Yh- dysvaltojen sotilastuomioistuin vapautti molemmat kersantit syytteistä.123 Asia herätti mielenosoituksia Etelä-Koreassa, koska ihmiset olivat tyytymättömiä asian tutkintaan ja Yhdysvaltojen tuomioistuimen vapauttavaan tuomioon.
Japani
4. syyskuuta 1995, 12-vuotias tyttö siepattiin, pahoinpideltiin ja raiskattiin kolmen yhdysvaltalaissoti- laan toimesta vapaa ajalla Okinawan prefektuurissa. Tyttö oli palaamassa koulusta kotiin, kun hänet siepattiin auton kyytiin. Auto oli yhden epäillyn vuokraama. Tytön jalat ja kädet oli sidottu, häntä oli kuristettu ja hänen suunsa, sekä silmät oli teipattu. Tapahtuma oli laajasti uutisoitu eri medioissa ja se aiheutti laajoja protesteja Japanissa.124 Japanin poliisi vaati rikoksesta epäiltyjen sotilaiden luovutta- mista poliisin haltuun. Yhdysvallat eivät suostuneet esitettyyn pyyntöön, vaan vetosi maiden väliseen sopimukseen. Rikoksesta epäillyt säilytettiin Yhdysvaltojen tukikohdassa.125 Tuomioistuinkäsittely pi- dettiin Japanissa.126 Yksi rikoksista epäillyistä miehistä tunnusti raiskauksen ja kaksi muuta epäiltyä avunannon raiskaukseen. Kaikki kolme rikoksesta epäiltyä sotilasta tuomittiin vankeusrangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin.127
123 Xxxx, Xxx. The New York Times., 2nd U.S. Sergeant Is Cleared In the Death of 2 Korean Girls. 2002. xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/0000/00/00/xxxxx/0xx-xx-xxxxxxxx-xx-xxxxxxx-xx-xxx-xxxxx-xx-0-xxxxxx-xxxxx.xxxx
124 Xxxxxxxx, Xxxxxx, X. The Japan Times, The 1995 Okinawa rape that shook U.S.-Japan ties. xxxxx://xxx.xxxxxxx- xxx.xx.xx/xxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxxxxx/xxxxx-xxxxxxxxxx/xxxxxxx-xxxx-xxxxxxxx-xx-xxxxx-xxxxxxxxx/
125 Wikipedia, 1995 Okinawa rape incident. xxxxx://xx.xxxxxxxxx.xxx/xxxx/0000_Xxxxxxx_xxxx_xxxxxxxx]
126 Xxxxxxxx, Xxxxx. The Washington Post, Xx apologizes for taking parti in attack on Okinawa girl. 1995. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xxxxxxx/xxxxxxxx/0000/00/00/xx-xxxxxxxxxx-xxx-xxxxxx-xxxx-xx-xxxxxx-xx-xxx- nawa-girl/3fa6845e-74c2-4adc-b899-c79b06bfeeb7/
127 Wikipedia, 1995 Okinawa rape incident. xxxxx://xx.xxxxxxxxx.xxx/xxxx/0000_Xxxxxxx_xxxx_xxxxxxxx
Saksa
Saksassa 19. elokuuta 2023 Wittlichin kaupungissa Mainzissa Säubrenner-messuilla paikallinen 28- vuotias mieshenkilö menehtyi riidan päätteeksi tapahtuneessa puukotuksessa. Rikoksesta epäillyksi tekijöiksi oli tunnistettu kaksi Yhdysvaltojen NATO -joukkojen sotilasta. Yhdysvaltalaiset sotilaat olivat olleet vapaa aikana ystävineen vierailemassa messuilla.128 Yhdysvaltojen rikoksesta epäillyt sotilaat otettiin kiinni epäiltyinä tappoon. Sotilaat luovutettiin Trierin yleisen syyttäjäviraston toimesta Yhdys- valtain sotilasviranomaisten haltuun NATO -sopimusmääräysten mukaisesti. Rikoksesta epäillyt sotilaat siirrettiin säilytettäviksi Yhdysvaltojen Spangdahlemin tukikohtaan. Tapauksen rikostutkinta siirtyi Yh- dysvalloille.129
Tapauksista on pääteltävissä, että Yhdysvallat eivät ole halukkaita luovuttamaan kansalaisiaan vastaan- ottajavaltion viranomaisten haltuun, mikäli rikos tulkitaan virallisissa tehtävissä tapahtuneeksi. Tapaus- ten pohjalta voi tulkita, että vastaanottajavaltiossa etenkin paljon huomiota herättäneet vakavat rikos- tapaukset aiheuttavat Yhdysvaltojen joukkojen vastustusta, esimerkiksi protestien ja mielenosoitusten muodossa. Vastaanottajavaltion kansalaiset saattavat kokevat lähettäjävaltion tuomiot ja suoritetun tutkinnan epäoikeudenmukaisina, sekä puolueellisena.
Arvioitaessa NATO -rikoksien jälkeisiä kansalasten reaktioita isäntävaltioissa, on ymmärrettävää, että tapahtuneiden rikoksien seuraukset aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita. Isäntävaltioiden kansa- laisten mielipiteisiin ja näkemyksiin voivat muun muassa vaikuttaa kansalaisten tietämys NATO-sopi- muksista ja sopimuksiin liittyvistä menettelysäännöistä valtioiden välillä. Lisäksi isäntävaltiossa käytävä liian vähäinen yleinen keskustelu NATO -sopimuksiin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista voi muo- dostaa isäntävaltioiden kansalaisille epärealistisen kuvan valtion sitoumuksista.
Yhdysvaltalaisten NATO -joukkojen rikoksia koskevien artikkelien pohjalta voidaan tulkita, että Yhdys- vallat pyrkii lieventämään rikostapauksista johtuvia vaikutuksia ja mielipiteitä niin poliittisella tasolla,
128 Polizeipräsidium Trier -PPTR: 3. Nachtragsmeldung zu: Tötungsdelikt in Wittlich - Zeugen gesucht, 2023. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xx/000000/0000000
129 Xxxxxxx, Xxxx, ABC News, 2 U.S. servicemen arrested in fatal stabbing at German carnival, 2023. xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/xxxx/xxxxx/xx-xxxxxxxx-xxxxxxxx-xxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxx-xxxxxxx-xxxxxxxx-xxxx000000
kuin diplomaattisin keinoin. Ennen kaikkea vakavissa ja huomiota herättäviä rikostapauksissa Yhdys- valtojen valtionjohtoon kuuluvat henkilöt esittävät pahoittelunsa tapahtumien johdosta isäntämaan johdolle ja kansalaisille, sekä kompensoivat rikoksista syntyneitä seurauksia rahallisesti. Esimerkiksi Yh- dysvaltojen ulkoministeri Xxxxx Xxxxxx on useaan kertaan esittänyt julkisen anteeksipyynnön Etelä-Ko- rean kuolemantapauksiin liittyen.130 Esimerkkinä kompensaatio hyvityksestä, Yhdysvallat maksoi Italian köysirataturman seurauksista huomattavan rahallisen korvauksen uhrien omaisille. Muun muassa NATO -sopimukset velvoittivat Yhdysvaltain hallituksen maksamaan 75 prosenttia uhrien omaisille maksettavista korvauksista. Loppujen lopuksi Yhdysvallat joutuivat maksamaan uhrien omaisille kom- pensaatiokorvauksia 1,9 miljoonaa dollaria jokaista uhria kohden.131
Ei voi myöskään välttyä ajatukselta, että rikosoikeudellinen vastuu Yhdysvaltain joukkojen tekemissä NATO -rikoksissa vaikuttaa niin oikeuskäytännön kuin DCA -sopimusten sääntelyä tulkitsemalla enem- män kuuluvan valtiolle kuin itse yksilölle. Mediassa esillä olleiden tapauksia tulkitsemalla saa kuvan, että Yhdysvallat pyrkivät välttämään oikeudenkäyntejä muun muassa sovittelemalla ja rahalla.
3 Rikosoikeudellisen tuomiovallan jakautuminen
3.1 Tuomiovalta artiklan sisältö ja määräys kohdat
DCA -puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan, Yhdysvaltojen pyynnöstä Suomi luopuu ensisijaisesta oikeudestaan käyttää rikosoikeudellista tuomio- valtaa Yhdysvaltojen joukkojen jäseniin nähden rikoksissa, jotka kuuluisivat Nato SOFA VII artiklan ja RL 1: 1 § sääntelyn perusteella Suomen toimivaltaan. Tällöin kysymys on Suomen alueella tapahtu- neista rikoksista, joissa rikoksesta epäiltynä on Yhdysvaltojen NATO -joukkojen jäsen. Tuomiovallasta luopumisen osalta sovellettavaksi tulisi Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen c kohdan menettely, johon
130 Voice of America, US Soldier Cleared in Deaths of S. Korea Schoolgirls in Controversial Case - 2002-11-20, 30.8.2009. xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/x/x-00-x-0000-00-00-00-xx-00000000/000000.xxxx
131 Xxxxxxxx, Xxxxxx, What was the 1998 Cavalese cable car crash? 31.1.2022. xxxxx://xxxxxxxxxxxxxxxxxxx- xxxxxxxxxxxxx.xxx/0000/00/00/xxxx-xxx-xxx-0000-xxxxxxxx-xxxxx-xxx-xxxxx/
12 artiklassa on viitattu. Artiklan soveltamisen kannalta huomioidaan valtioiden oikeudelliset asemat suhteessa artiklan määräyksiin. Yhdysvaltojen joukot toimivat lähettäjävaltion asemassa Suomen toi- miessa vastaanottajavaltion roolissa. Artiklan määräysten oikeusvaikutukset ja soveltamisala kohden- tuvat siten Suomen lainkäyttöalueella tapahtuvaan aktiiviseen puolustusyhteistyötoimintaan.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 1 kohdan määräyksellä Suomi velvoitettaisiin luopumaan yleisesti tuomiovallastaan yhdysvaltalaisten NATO -joukkojen tekemäksi epäiltyjen rikoksien osalta, jotka eivät johtuisi teosta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Kyseinen artiklan kohta tarkoittaa sitä, että Suomi luopuisi yleisesti kaikista yhdysvaltalaisten joukkojen Suomen alueella tekemien rikos- ten tuomiovallasta Yhdysvaltojen hyväksi.132 Tähän siis luettaisiin myös virallisten tehtävien ulkopuo- lella tapahtuneet rikokset. Puolustusyhteistyösopimusta koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa on todettu, että Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan 3 c kohdan sääntelyssä on kysymys yksityistapauk- sellisesta luopumisesta, kun taas DCA 12 artiklan 1 kohdan tuomiovallasta luopumisessa on kyse ylei- sestä luopumisesta koskien yhdysvaltalaisten sotilasjoukkojen tekemiä rikoksia.133
Tässä vaiheessa on hyvä palata Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan 3 c kohdan määräykseen. Artiklan 3 c oikeusohjeen mukaan, mikäli ensisijaisen tuomiovallan haltija päättää olla käyttämättä rikosasiassa tuomiovaltaansa, tulee tästä viipymättä ilmoittaa siitä toisen valtion viranomaisille. Artiklan 3 c kohta edellyttää ensisijaisen tuomiovallan haltijalta myönteistä suhtautumista esitettyyn luopumispyyntöön erityisen merkittävissä yksittäisissä rikostapauksissa.134 Nato SOFAa koskevassa hallituksen esityksessä tällaisiksi erityisen merkityksellisiksi teoiksi on muun muassa katsottu seksuaalirikokset, henkeen- ja terveyteen kohdistuvat rikokset, suomalaiseen kohdistunut vakava rikos sekä valtion turvallisuuteen kohdistuvat rikokset.135 Tuomiovallan peruuttamisen osalta sääntely ei automaattisesti tarkoita sitä, että yksittäistapauksessa esitetty tuomiovallasta luopumispyyntö johtaisi joka kerta, tai aina tuomio- vallasta luopumiseen tuomiovallan haltijan osalta, vaikka pyyntöön tulee suhtautua myönteisesti. Ky- symyksessä ei siis ole tästä näkökulmasta katsottuna pakottavasta normista, vaan lähtökohtaisesti osa- puolille on jätetty neuvottelu- velvoite asiasta.136
132 OKV/855/21/2024. s. 6–7.
133 VN/36586/2023. s. 70.
134 VN/36586/2023. s. 70.
135 HE 90/2023 vp, s. 70.
136 VN/36586/2023. s. 29.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 2 kohdassa on oma, Nato SOFA VII artiklan 3 c kohtaa vas- taava määräys tuomivaltaa koskevasta peruuttamismenettelystä. Artiklan 2 kohdan sääntely antaa näin ollen Suomelle mahdollisuudesta palauttaa saman artiklan 1 kohdassa DCA -sopimuksella luovutta- mansa tuomiovalta takaisin yksittäisissä rikostapauksissa.137 Kun tulkitaan DCA -sopimuksen 12 artik- lan 2 kohdan sääntelyä, voidaan oikeusohjetta verrata Forum conveniens -oppiin. Mikäli sopimuksen oikeusnormien perusteella tuomioistuimelta puuttuisi kansainvälinen oikeus tuomiovallan käyttämi- seen, opin mukaan tuomioistuimella olisi yksittäisessä tapauksessa mahdollisuus ottaa asia käsiteltä- väkseen, jos se katsottaisiin perustelluksi.138 Peruuttamismenettelyä koskevan artiklan mukaan Suomen viranomaisilla on oikeus 30. päivän kuluessa peruuttaa tuomiovalta. Tuomiovallan peruuttamisen edel- lytykseksi on lisäksi määritetty sama edellytys kuin Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen c kohdassa.
Luopuminen edellyttää erityisen merkityksellisten ja Suomen tärkeinä pitämien seikkojen olemassa yk- sittäistapauksissa, sekä ilmoituksen kirjallista muotoa.139
Sananmuodon mukaisen tulkinnan mukaan 12 artiklan 2 kohdan voidaan tulkita viittaavaan pakotta- vaan sääntelyyn tuomiovallan luopumisen osalta. Oikeusohjeessa pakottavuus on ilmaistu seuraavasti, ”Suomen viranomaiset voivat peruuttaa luopumisen”. Oikeusohjeen sananmuoto ei jätä tulkinnanva- raiseksi siitä, voisiko Yhdysvallat tuomiovallan haltijana estää Suomea tuomiovallasta luopumisen, mi- käli Suomen viranomaiset päättäisivät sen peruuttamisesta. Käytetty ilmaus ”voivat” kuitenkin antaa ymmärtää, että peruuttaminen velvoittaa Suomen viranomaisia suorittamaan harkintaa asiassa.
DCA -sopimuksen 12 artiklan 1 kohdan ensisijaisesta tuomiovallasta luopumisen voidaan tulkita tar- koittavan, että se ei rajaa lähtökohtaisesti mitään rikosnimikkeitä artiklan soveltamisen ulkopuolelle. Tässä suhteessa artiklan sääntelyn voidaan tulkita olevan neutraali rikosnimikkeiden osalta. Voidaan arvioida, että käytäntö tulee määrittämään sovellettavat käytännöt siitä, missä rikoksissa ja missä ni- mikkeissä Suomi tulee peruuttamaan tuomiovallan Yhdysvalloilta.
Artiklan 2 kohdan tuomiovallan peruuttamisen osalta keskeiseksi vedenjakajaksi voi muodostua tehtä- vän virallisuus. DCA -sopimusta koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että mikäli rikos
137 VN/36586/2023, s. 147
138 Koulu 2003. s. 49.
139 VN/36586/2023. s. 70. ja s. 147.
tulkittaisiin virallisen tehtävän ulkopuolella tehdyksi, tuomiovalta voitaisiin peruuttaa 12 artiklan 1 kap- paleen 2 kohdan perusteella. Tilanteet, joissa rikos tulkittaisiin virallisissa tehtävissä tehdyksi rikokseksi, kuten Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen a kohdan ii alakohdan tilanteissa, tulisi sovellettavaksi DCA 12 artiklan 6 kohta.140
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 6 kohdan mukaan, ensisijainen tulkinta ja ratkaisuvalta siitä, onko teko tehty virallisissa tehtävissä vai ei, kuuluisi näissä tilanteissa Yhdysvalloille. Kysymys on tässä suhteessa huomattavasta toimivallan luovuttamisesta, koska artiklan 6 kohdan mukaan kysymys on yksinomaisesta päätösoikeudesta.141 DCA -sopimuksen 12 artiklan myötä toimivalta virallisissa ja viral- listen tehtävien ulkopuolisissa rikoksissa siirtyisi sopimuksella Yhdysvalloille. Avoimeksi kysymykseksi kuitenkin tässä vaiheessa vielä jää se, millaiseksi menettely näissä tilanteissa tulee muodostumaan.
Oletettavana kuitenkin voidaan pitää sitä, että virallisissa tehtävissä tapahtuneissa rikosepäily tilan- teissa Yhdysvallat tulee pitkälti käyttämään tuomiovaltaa. Virallisten tehtävien ulkopuolella tapahtu- neissa rikoksissa sen sijaan voidaan arvioida, että kynnys tuomiovallasta luopumiselle voisi olla mata- lampi.142
DCA -sopimuksen 12 artiklan 3 kohtaan on kirjattu menettelysäännös Yhdysvaltalaisten NATO -jouk- koja koskevien epäiltyjen rikoksien ilmoitusmenettelystä. Artiklan 3 kohta velvoittaa Yhdysvallat ilmoit- tamaan kirjallisesti epäillyistä rikoksista Suomen viranomaisille, pois lukien sellaiset teot, joista ei ole säädetty Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään vuosi vankeutta.143 Huomion arvoisena seikkana voidaan pitää sitä, että lievempien rikosten osalta Yh- dysvalloilla ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Suomelle on luovutettu sopimusneuvottelujen yhteydessä lista144 sellaisista Yhdysvaltojen lainsäädännössä olevista rikoksista, jotka vertautuvat RL 45 luvun soti- laskurinpidollisiin tekoihin.145 Suurin osa puolustusvoimien sotilashenkilöstön sääntöjen vastaisesta menettelystä, taikka rikkomuksista käsitellään Suomessa sotilaskurinpitomenettelyssä. Tällöin kyse on
140 VN/36586/2023. s. 29.
141 OKV/855/21/2024. s. 5–7.
142 HE 90/2023 vp, s. 29. s. 43. ja 147.
143 VN/36586/2023, s. 71.
144 Yhdysvaltojen sotilasoikeuden käsikirja, Manual for Courts-Martial, 2019. xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/Xxx- tals/99/Documents/2019%20MCM%20(Final)%20(20190108).pdf?ver=2019-01-11-115724-610
145 VN/36586/2023. s. 71.
lievemmistä rikkomuksista, kuten RL 45: 1:n palvelusrikkomuksesta. Vakavien sotilasrikosepäilyjen koh- dalla sovellettavaksi tulee rikoksen kohdalta sotilasoikeudenkäyntimenettely yleisessä tuomioistui- messa.146
DCA-sopimuksen 12. artiklan 3 kohdan sääntely voi tulkita korostavan yhtäältä sopimusosapuolten yhteistyötä ja toisaalta avointa menettelyä rikosoikeudellisissa asioissa. Artiklan 3 kohdasta on tulkitta- vissa lisäksi Nato SOFA -sopimuksen sääntelyyn liittyvä jännitteisyys lähettäjävaltion ja vastaanottaja- valtion välisestä toimivallasta Suomen lainkäyttöalueella. 12 artiklan 3 kohta antaa Yhdysvalloille oi- keuden poiketa ilmoitusvelvollisuudesta epäiltyjen rikosten osalta, joista rangaistukseksi on määrätty USA:n lainsäädännön mukaan sakkoa tai enintään yksi (1) vuosi vankeutta. Käytännössä tämä voisi tar- koittaa esimerkiksi sitä, että jos Suomen kansalainen joutuisi USA:n joukkojen jäsenen tekemän rikok- sen uhriksi Suomen joukkojen käyttöön luovuttamalla alueella ja rikoksesta säädetty rangaistus olisi sakkoa tai enintään yksi (1) vuosi vankeutta Yhdysvaltojen lain mukaan, jolloin rikoksen osalta Yhdys- valloilla ei olisi informointi velvollisuutta Suomen viranomaisia kohtaan.
Rikosta koskeva toimivaltaoikeus ja tuomiovalta olisivat edellä mainitussa esimerkissä Yhdysvaltojen viranomaisilla puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan, pois lukien Nato SOFA - sopimuksen VII artiklan 2 kappaleen b kohta.147 Kyseinen Nato SOFA VII artiklan 2 b kohdan mukaan vastaanottaja käyttäisi tuomiovaltaa niissä tilanteissa, joissa lähettäjävaltion oikeusjärjestyksestä puut- tuisi rangaistussäännös.148 Tuomioistuimelta ja tuomarilta puutuisi toisin sanoen työkalu, jota käyttää rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseksi.149 DCA -sopimuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan Suomi vastaanottajavaltion asemassa olisi kuitenkin luopunut ensisijaisesta tuomiovallastaan yhdysvaltalaisia koskevissa rikoksissa. Voidaankin todeta, että 2 b kohdan tilanteessa lähettäjävaltiolta puuttuisi edelly- tykset käyttää tuomiovaltaa, koska rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kirjoitetun lain vaatimus
146 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 1486.
147 Suomen DCA-sopimus. s. 18. xxxxx://xx.xx/xxxxxxxxx/00000/0/XXX%00Xxxxxxx%00Xxxxx%00Xxx- nish_signed.pdf/25bf3dcd-b48a-eb70-2070-e775ceeda11a?t=1702984998296
148 HE 44/2002 vp, Xxxxxxxxxxx esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudista- miseksi, s. 32.
149 Xxxxxx-Xxxxx – Xxxxxxxx – Frände 2020. s. 47.
puuttuisi.150 Tällöin sovellettavaksi tulisi Nato SOFA VII artiklan 2 kappaleen b kohdan määräys, jonka mukaan Suomella olisi oikeus käyttää tuomiovaltaa suhteessa lähettäjävaltion joukkoihin.
Nato SOFA VII artiklan 2 a ja b kohdat nostavat esille rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen olemassa- olon myös kansainvälisen oikeuden normien soveltamisessa.151 ”Ullum crimen sine lege” ja ”nulla poena sine lege” -periaatteet ovat osa Suomen oikeusjärjestystä. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on kirjattu (731/1999, PL) perustuslain 8 pykälään, sekä (39/1889, RL) rikoslain 3: 1 pykäkään. Perustus- lain 8 §:n mukaan, ”ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankaram- paa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty”. Rikoslain 3: 1:n 1 ja 2 momentin mukaan ”rikok- seen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan sää- detty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava la- kiin”.152
Mielenkiintoiseksi kysymykseksi muodostuu DCA 12 artiklan 1 kohdan määräyksen vaikutukset Nato SOFA VII artiklan 2 b kohdan soveltamiseen. Ohjautuuko esimerkiksi tuomiovalta automaattisesti vas- taanottajavaltiolle, jos vastaanottajavaltio on luopunut DCA -sopimuksella ensisijaisesta toimivallasta? Esimerkin valossa voidaan todeta, että Nato SOFA VII artiklan 2 b kohdassa rikosoikeudelliseen lailli- suusperiaatteeseen sisältyvän kirjoitetun lain puuttumisen ei kuitenkaan voida arvioida muodostuvan ylitsepääsemätöntä ongelmaa tällaisissa tilanteissa. Vastaanottajavaltiolla on SOFA VII artiklan 2 b kohdan mukaan yksinomainen oikeus tuomiovallan käyttöön 2 b kohdan tilanteessa. Kysymys liittyy enemmän menettelyllisiin seikkoihin, kuten siihen, edellyttääkö Suomen yleinen tuomiovallasta luopu- minen Nato SOFA VII artiklan 2 b tilanteessa DCA 12 artiklan 2 kohdan soveltamista, eli toisin sanoen Nato SOFA VII artiklan 3 c kohdan menettelyä tuomiovallan soveltamiseksi. Tilanne ei kuitenkaan läh- tökohtaisesti voisi sopimusmääräysten osalta muodostua sellaiseksi, että rikosoikeudellinen seuraa- mus tai rikosoikeudellinen vastuu jäisi kokonaan toteutumatta. Jos taas tekoa ei olisi kummankaan so- pimusvaltion lakiin kirjattuna, tällöin kysymyksessä ei olisi rikos, eikä Nato SOFA VII artiklan 2 b kohta voisi tulla sovellettavaksi.
150 Lappi–Seppälä, ym. 2022. s. 52.
151 Lappi–Seppälä, ym. 2022. s. 253.
152 Xxxxxx-Xxxxx – Xxxxxxxx – Frände 2020. s. 45–46.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 4 kohdassa määrätään syyteoikeudesta ja toimivaltaisista tuomioistuimista. Artiklan kohdan mukaan Suomen yleiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia niissä rikoksissa, joissa Suomen viranomaiset asettavat Yhdysvaltojen NATO -joukkojen joukkoon kuuluvan jäsenen tai tämän huollettavan syytteeseen Suomessa. Yleisillä tuomioistuimilla tarkoitetaan perustus- lain (731/1999, PL) 98 §:n säädettyjä käräjäoikeuksia, hovioikeuksia ja korkeinta oikeutta. Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että kyseisissä tilanteissa sovellettavaksi ei voi tulla sotilasoikeudenkäyn- tilain (326/1983, sotilasoikeudenkäyntilaki, SOL) 3 § mukainen istuntokokoonpano.153 Sotilasoikeuden- käyntilain 3 §:n mukaan käräjäoikeuden käsitellessä sotilasoikeudenkäyntiasiaa istuntokokoonpanoon kuuluisivat puheenjohtaja ja kaksi sotilasjäsentä. Puheenjohtajana kyseisiä rikoksia koskevissa istun- nossa toimisi tuomioistuinlain (673/2016, tuomioistuinlaki) 6 §:ssä mainitut käräjäoikeuden laamanni tai käräjätuomari. Suomen lainsäädännössä ei ole säädetty erillisistä sotilastuomioistuimista, vaan soti- lalasrikosoikeudenkäynnit kuuluvat yleisten tuomioistuinten toimivaltaan.154
DCA -sopimuksen 12 artiklan 4 kohdan määräyksellä Yhdysvaltojen voidaan tulkita tunnustavan ja hy- väksyvän Suomen yleisten tuomioistuinten ja syyttäjä viranomaisten toimivallan, sekä Suomen oikeus- järjestyksen ja rikosprosessin yhdysvaltalaisten NATO -joukkojen rikoksissa. Asia voi tuntua helposti yksinkertaiselta asialta, mutta on hyvä muistaa, että Suomessa ja Yhdysvalloissa sovelletaan eri oikeus- järjestelmiä. Yhdysvalloissa on käytössä englantilaiseen, common law oikeuskulttuuriin155 perustuva oma järjestelmänsä, kun taas Suomessa sovelletaan Mannereurooppalaista pohjoismaalaista oikeus- kulttuuriin kuuluvaa oikeusjärjestelmää.156
DCA-sopimuksen 12 artiklan 4 kohdan sääntelyllä voidaan nähdä olevan syvä ulottuvuus kansalliseen oikeusjärjestykseemme ja rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Artiklan 4 kohdan oikeus ohjeen soveltamis- perusta kiinnittyy pitkälti perustuslain (731/1999, PL), rikoslain (39/1889, RL), tuomioistuinlain (673/2016) ja syyttäjänlaitoksesta annetun lain (32/2019, laki syyttäjänlaitoksesta), että rikosoikeuden-
153 VN/36586/2023, s. 71.
154 Lappi–Seppälä ym. 2022. s.1486–1489.
155 Herzog, Tamar. 2018. s.167–174. ja Xxxxxx – Letto – Vanamo. 2015. s. 89–91.
156 Tuori 2013. s. 41; Xxxxxx – Letto-Vanamo 2015. s. 5, s. 21–23.
käynnistä annetun lain (689/1997, laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, ROL) säännöksiin. Kyseiset oi- keussäädökset luovat perustan toimivallalle, rikosprosessioikeudelliselle menettelylle, oikeusvarmuu- delle ja oikeusturvalle, sekä rikosvastuun toteutumiselle. Lisäksi perustuslain (731/1999) 1 § perustaa oikeudellisen pohjan kansainväliselle yhteistyölle. Perustuslain 1 §:n mukaan Suomi osallistuu kansain- väliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi, sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
DCA-puolustusyhteistyösopimuksen voidaan tulkita korostavan samoja perustuslain 1 § kirjattujen määräysten tavoitteita.157
Suomen liittoutuminen puolustusliittoon ja puolustusyhteistyön oikeudellisten perusteiden voi- daankin todeta perustuvan säädöshierarkian korkeimmalle tasolle, koska sääntely kansainvälisestä yhteistyöstä rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi, sekä yhteiskunnan kehittämiseksi perustuu valtiosääntöömme. Perustuslain 2 §:ssä taataan oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen Suomen lainkäyttöalueella ja perustuslain toisessa (2) luvussa taataan jokaiselle yksilölle kuuluvat perusoi- keudet, kuten PL 8 § rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen toteutuminen. Lisäksi perustuslain 8 - luku määrää kansanvälistä suhteista ja 9 -luku lainkäytöstä.
Perustuslain 10 -luvun laillisuusvalvonnan sääntely on taas kiinteästi liitoksissa niin lainkäyttöön ja normihierarkiaan lain soveltamisessa. Perustuslain 10 -lukuun on sisällytetty muun muassa lain- mukaisuuden valvontaa ja perustuslain ensisijaisuutta koskevat säännökset, sekä ylimpiä laillisuus- valvojia koskevat säännökset.158 Perustuslain 98 §:n ja perustuslain 99 §:n voidaan sanoa olevan DCA 12 artiklan 4 kohdan oikeusohjeen sääntelyn ytimessä. Perustuslain 98 §:n määrää yleisistä tuomioistuimista, joissa yhdysvaltalaisten joukkojen rikokset käsiteltäisiin159 ja perustuslain 99 §:n ylimmän tuomiovallan käyttämisestä Suomen tuomioistuimissa.
DCA 12 artiklan 4 kohdan syytteen nostamisoikeuden perustuslaillinen ulottuvuus kohdentuu pe- rustuslain 104 §, jossa todetaan, että ylimpänä syyttäjänä Suomessa toimii valtakunnansyyttäjä.
Syyttäjälaitosta johtaa ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä. Syyttäjälaitoksen kokonaisuudesta
157 VN/36586/2023. s, 7–8.
158 HE 1/1998 vp, s. 162–172.
159 Jokela 2008. s. 88.
ja tehtävistä säädetään tarkemmin perustuslakia alemman asteisella lainsäädännöllä. Syyttäjälai- toksesta annetulla lailla (32/2019) säädelläänkin muun muassa syyttäjälaitoksen asemasta, organi- saatiosta, ja syyttäjän tehtävistä, sekä syyteoikeudesta että menettelystä.
Tuomioistuinlaki (673/2016) on hyvin saman kaltainen laki kuin syyttäjälaitoksesta annettu laki. Tuo- mioistuinlaki sisältää samalla tavalla säännökset tuomioistuinlaitoksen institutionaalisesta asemasta, soveltamisalasta, rikosprosessuaalisista tehtävistä ja toimivallasta. Tuomioistuinlain 3 §:ssä säädetään yleisten tuomioistuinten riippumattomuudesta ja toimivallasta käyttää tuomiovaltaa. DCA -sopimuk- sen 12 artiklan 4 kohta voidaan todeta kytkeytyvän oleellisesti tältä osin tuomioistuinlain 3 § säänte- lyyn. DCA 12 artiklan 4 kohdan soveltamisen perusteena Suomen tuomioistuinten tuomiovallan käyttö on johdettavissa tuomioistuinlain 3 §:n sääntelystä.160 Voidaankin tulkita, että tuomioistuinlailla on sa- manlainen oikeudellinen ulottuvuus DCA 12 artiklan 4 kohdan sääntelyyn, kuin syyttäjälaitoksesta an- netulla lailla (32/2019). Se, että DCA 12 artiklan 4 kohdan toimivaltanormia voidaan soveltaa syyttäjien ja tuomioistuinten osalta, edellyttää kummakin lain olemassa oloa. Tuomioistuinlaki ja syyttäjälaitok- sesta annettu laki perustavat toisin sanoen toimivallan ja menettelysäännökset kummallekin riippu- mattomille oikeudellisille instituutiolle rikosoikeudellisen vastuun totuttamiseksi 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Rikoslain osalta DCA 12 artiklan 4 kohdan ulottuvuus on muun muassa johdettavissa syyttäjän oikeu- desta nostaa syyte rikosasiassa.161 Syyteen nostaminen on osa rikosoikeudellista menettelyä ja rikos- prosessia. Syyte kuitenkin voidaan nostaa vain rikosta koskevassa asiassa, joka on laissa säädetty ran- gaistavaksi teoksi.162 Rikosprosessioikeudellinen menettely koostuu monista eri vaiheista. Rikosproses- sin osalta keskeisiä menettelysäännöksiä muun muassa ovat oikeudenkäymiskaari (4/1734, oikeuden- käyntikaari, OK) ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997,RL) sekä esitutkintalaki (805/2011, esitutkintalaki, ETL). Menettelyvaiheet jakautuvat eri viranomaisten kesken, kuten esitutkintaan, syyte- harkintaan ja tuomioistuin käsittelyyn.163
160 Vuorenpää ym. 2021. s. 232.
161 Jokela 2008. s. 263–270.
162 Jokela 2008. s. 258
163 Xxxxxxxx – Linna 2024. s. 333.
Rikosprosessin voidaan katsoa päättyvän rikosvastuun toteuttamiseen ja rangaistuksen täytäntöönpa- noon.164 Rikoslakiin on kirjattu suurin osa oikeudenvastaisista teoista, jotka katsotaan Suomessa rikok- sina rangaistavaksi teoiksi. Voidaankin sanoa, että rikoslain rikoksia koskevat säännökset ovat rikos- prosessin käynnistymisen edellytyksiä.165 Rikosprosessi ei voi käynnistyä, mikäli tekoa tai tapahtumaa ei ole säädetty rikokseksi rikoslakiin, eikä esitutkintalain 3: 3 §:n (805/2011, ETL) mukainen ”syytä epäillä kynnys” rikoksen osalta ei täyty.166
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 5 kohdassa tarkennetaan edelleen rikosasioiden menettelyä oikeusturvan osalta yhdysvaltalaisten osalta rikosprosessissa. Artiklan 5 kohdan mukaan tuomioistuin ei saa käsitellä rikosasiaa ilman Yhdysvaltojen joukkojen jäsenen tai hänen huollettavansa läsnä oloa, mikäli heiltä ei ole saatu menettelylle yksinomaista suostumusta.167 DCA 12 artiklan 5 kohdan sääntely keskittyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden turvaamiseen, mikä on kirjattu myös Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan 9 kappaleeseen. Nato SOFA VII artiklan 9 kappaleessa käsitellään NATO
-joukkojen, sekä siviilihenkilöstön jäsenten oikeuksia tilanteissa, joissa vastaanottajavaltio käyttää lain- käyttövaltaa ja asettaa henkilön syytteeseen rikosasiassa. Nato SOFA VII artiklan 9 kappaleessa mää- rätään esimerkiksi, oikeudesta nopeaan oikeudenkäyntiin, oikeudesta tutustua oikeudenkäyntiaineis- toon, oikeudesta saada tieto epäillystä rikoksesta ja syytteestä, oikeudesta avustajaan, sekä oikeudesta tulkkaukseen ja oikeudesta pitää yhteyttä lähettäjävaltion hallituksen edustajaan.168
Kansallisella tasolla oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusteet on kirjattu Suomen perustuslakiin (731/1999, PL). Oikeusturvassa on kyse jokaiselle kuuluvasta perus- ja ihmisoikeudesta.169 Perustuslain 21 §:n on jaettu kahteen momenttiin. Perustuslain 21 §:n 1 momentti takaa jokaiselle oikeuden saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Lisäksi perustuslain 21 §:n 1 momentti mukaan ” jokaisella on oikeus saada oikeuksi- aan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen
164 Matikkala 2021. s. 2–5.
165 Vuorenpää ym. s. 866.
166 Xxxxxxx–Xxxxxxx–Tolvanen–Viitanen 2020. s. 279–286.
167 VN/36586/2023. s, 71.
168 HE 90/2023 vp, s.172–173.
169 Saraviita 2011. s. 282–283.
käsiteltäväksi”. Perustuslain 21 §:n 2 momentti määrää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin menette- lyn ytimestä. Pykälän 2 momentti määrää asian käsittelemisestä oikeudenkäynnissä julkisesti, asian- osaisen oikeudesta tulla kuulluksi, sekä oikeudesta saada perusteltu päätös asiassa ja hakea annettuun päätökseen muutosta.170 Perustuslain 21 § sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan oikeusturva on taattu jokaiselle yksilölle. Oikeusturvaa koskevaa perustuslain 21 § sovelletaan Suomen alueella oleviin henkilöihin, joten perustuslain 21 § takaa myös yhdysvaltalaisten NATO -henkilöiden oikeusturvan ri- kosta koskevissa asioissa Suomessa olo aikana.171 Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla sisältää saman oikeusturvaa koskevan sääntelyn.
Oikeudenkäyntiin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista sekä menettelystä on säädetty oikeuden- käynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun laissa (370/2007, Laki oikeudenkäynnin julki- suudesta yleisissä tuomioistuimissa) ja rikosoikeudenkäynnistä annetussa laissa (689/1997, ROL). Kun tarkemmin tutkii DCA 12 artiklan 5 kohdan määräystä, artiklan sääntelyn voidaan tulkita rajoittavan ROL 8:11 §:n ja ROL 8:12 §:n säännösten soveltamista NATO -rikoksissa, joissa toimivaltaa käyttää Suo- men viranomaiset. Tuomioistuimen tulee lähtökohtaisesti ratkaista asianosaisten läsnäolo velvoitteesta pääkäsittelyssä. Tuomioistuin voi tutkia rikosasian, mikäli vastaajan läsnäolo käsiteltävän asian selvittä- miseksi ei ole tarpeen. Lisäksi edellytetään asian tutkimiseksi tuomioistuimessa ilman vastaajan läsnä- oloa, vastaaja on uhkasakon uhalla kutsuttu tuomioistuimeen. Lähtökohtaisesti tuomioistuin ei voi rat- kaista rikosasiaa, jos vastaaja jää pois pääkäsittelystä ja asian selvittäminen vaatii läsnäoloa tai vastaaja ei ole antanut suostumistaan asian käsittelemiselle poissaolosta huolimatta.172
Rikosasia saadaan kuitenkin ROL 8:11:n ja ROL 8:12:n säädetyin edellytyksin tutkia ja ratkaista syytetyn poissaolosta huolimatta, jos hänen läsnäoloaan ei asian tilaan nähden pidetä tarpeellisena. 173 Kuule- misperiaate katsotaan täytetyksi, kun syytetty on kutsuttu todisteellisesti pääkäsittelyyn, jolloin syty- tylle katsotaan annatetuksi mahdollisuus esittää vastauksensa tuomioistuimessa. Edellä mainittujen edellytysten täyttyessä, mikäli syytetty jättää saapumatta tuomioistuin käsittelyyn, häntä koskeva asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. DCA -sopimuksen 12 artiklan 5 kohdansääntelyn
170 Saraviita 2011. s. 283–285.
171 Saraviita 2011. s. 126; Jyränki – Husa 2021. s. 162–163.
172 Xxxxxxxx– Linna 2024. s. 446–457.
173 Helenius – Linna 2024. s, 472.
perusteella tämä ei olisi mahdollista, mikäli epäillyn suostumusta ei olisi saatu. Tästä voi johtaa ajatuk- sen ja johtopäätöksen, että mikäli NATO -rikokseen epäilty Yhdysvaltojen joukkojen jäsen ehtisi pois- tua Suomesta, henkilön tavoittaminen viranomaisten toimesta vaikeutuu, mikä osaltaan kasvattaa ris- kiä rikosten vanhenemiselle, syyteen nostamiselle ja tuomioistuimen käsittelylle sekä rikosvastuun to- teutumiselle.174 Xxxxxxx kuitenkin todeta, että DCA 12 artiklan 5 kappaleen sääntelyllä korostetaan ROL 8: 3:n oikeuden mukaisen oikeudenkäynnin menettelyperiaatteita ja turvataan yksilön perusoikeu- det rikosprosessuaalisesta näkökulmasta. Toisaalta niin DCA-sopimuksen kuin Nato SOFA -sopimuk- sen keskeiseksi periaatteeksi on katsottu toisen valtion lainsäädännön kunnioittaminen. Voidaankin tulkita, että DCA 12 artiklan 5 kohdan määräys on tässä suhteessa ristiriidassa ROL 8:11:n ja ROL 8:12:n menettelysääntöihin nähden.175
Suomea lisäksi velvoittavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta kansainväliset sopimukset.176 Suomi on liittynyt useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka sisältävät omat oikeusturvaa sääntelevät oikeusnorminsa.177 Tällaisia kansainvälisiä Suomea velvoittavia sopimuksia muun muassa ovat muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 63/1999, EIS)178 ja Kansalaisoikeuksia ja Poliittisia oikeuk- sia koskeva KP-sopimus (SopS 8/1976, KP-sopimus). Mikäli DCA -sopimuksen 12 artikla tulisi käytän- nössä sovellettavaksi Yhdysvaltain NATO -joukkojen jäsentä koskevassa rikosasiassa, kansallisen rikos- ja prosessioikeudellisen sääntelyn ohella sovellettavia oikeusnormeja olisivat myös Euroopan ihmisoi- keussopimuksen 6 artikla, sekä KP-sopimuksen 14 artikla.179 EIS 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevassa asiassa julkiseen ja oikeuden- mukaiseen oikeudenkäyntiin laillisessa riippumattomassa sekä puolueettomassa tuomioistuimessa. KP
-sopimuksen 14 artikla vastaa sisällöltään EIS 6 artiklan määräystä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 6 kohdan mukaan Yhdysvaltojen viranomaisella on lähtö- kohtaisesti ensisijainen toimivalta päättää, onko yhdysvaltalaisen NATO -joukkoihin luettavan jäsenen
174 VN/36586/2023, s, 71.
175 VN/36586/2023, s, 71.
176 Ojanen 2003. s. 103–104.
177 Ulkoministeriö, Kansainväliset sopimukset, xxxxx://xx.xx/xxxxxxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx#Xxxxxx 178 (63/1999) Euroopan ihmisoikeussopimus. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxx- teksti/1999/19990063/19990063_2
179 Ojanen 2003. s. 106–107.
tekemä rikos tehty virallisissa tehtävissä vai ei, kuten Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen a kohdan ii alakohdassa säädetään.180 DCA 12 artiklan 6 kohta on merkityksellinen säännös, koska sillä on merki- tystä muun muassa tuomiovallan määräytymiseen suhteen Nato SOFA VII artiklan epäillyissä rikok- sissa. Näin ollen, sopimusosapuolien viranomaisten tulee rikos epäillyissä tilanteissa ratkaista ensin teko-olosuhteen, onko kysymyksessä virallisissa tehtävissä tapahtunut teko tai laiminlyönti rikos, jonka jälkeen määrittyy tuomiovallan haltija.181
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 6 kohdalla voidaan arvioida olevan myös merkitystä Suo- men käyttäessä saman artiklan 2 kohdan oikeutta peruttaa tuomiovalta.182 Peruuttamisen osalta voi- daan olettaa, että rikokset, jotka tulkitaan virallisissa tehtävissä tapahtuneiksi, Yhdysvalloilla on korke- ampi intressi säilyttää toimivalta kuin virallisten tehtävien ulkopuolella tapahtuneissa rikoksissa.183 Pe- rustan tulkintani siihen, että virallisten tehtävien ulkopuolella tapahtuneet muut rikokset lähtökohtai- sesti kuuluisivat vastaanottajavaltion, eli Suomen toimivallan alaisuuteen. Koska Suomi on luopunut DCA -sopimuksella ensisijaisesta tuomiovallasta Yhdysvaltojen hyväksi Suomen alueella tapahtuneissa rikoksissa, voisi päätellä, että sopimus kumppaneiden solidaarisuuden, sekä yhteistyön näkökulmasta ajateltuna kynnys tällä rajapinnalla olisi matalampi.
Artiklan 6 kohdan mukaan Suomen viranomaisilla on oikeus esittää määrityksiä virkatehtäviin liittyvistä seikoista, kuuluuko käsillä oleva rikostapaus virkatehtävän määritelmän kehyksiin. Kyseinen oikeus ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että lopullisen tulkinnan sekä päätöksen asiassa tekevät Yhdysvallan viranomaiset, vaikka näkemyksestä neuvotellaan osapuolien kesken. Mikäli kuitenkin tulkintakysymys asiassa jää näiltä osin erimieliseksi, viimeisenä oljenkortena Suomella on saattaa virkatehtävän määrit- tely ja tilanteen tulkinta ylimpien Yhdysvaltojen viranomaisten ratkaistavaksi sekä päätettäväksi.184 Li- säksi sopimusosapuolia velvoittavat tulkinnallisissa ja epäselvissä tilanteissa valtiosopimusoikeutta koskevan (SopS 33/1980) Wienin yleissopimuksen III osan kolmannen osaston säännökset. Wienin
180 VN/36586/2023, s. 72.
181 VN/36586/2023, s. 72.
182 VN/36586/2023, s. 147.
183 VN/36586/2023, s. 29, s. 72.
184 VN/36586/2023, s, 72, s, 147.
yleissopimuksen III osan kolmannen osaston 31–33 artikloissa säännellään valtiosopimusten tulkitse- miskäytännöistä ja menettelyistä.185
3.2 Virallinen tehtävä
Suomessa virkatehtävien määrittelyn lähtökohdat on kirjattu useaan eri lakiin. Perustuslaki (731/1999, PL) määrittää muun muassa virkatehtävien perusteista, menettelysäännöistä ja hyvän hallinnon ta- keista, sekä oikeusturvaan liittyvistä seikoista. Virkatehtävät kohdistuvat hallinon asiakkaisiin ja virka- mies käyttää siten virkatehtävien hoitamisessa julkista valtaa suhteessa hallinnon asiakkaisiin. Perus- tuslain 2 §:n oikeusvaltioperiaate edellyttää, että kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja virkatehtävissä lakia on noudatettava tarkasti. Perustuslain 118 §:ssä säädetään virkaan liittyvästä vas- tuusta, jonka perusteella virkamies vastaa virkatehtävän lainmukaisesta hoitamisesta. Perustuslain 21
§:ssä säädetään virkatehtäviin sovellettavista hyvän hallinnon periaatteista186 ja perustuslain 118 § vir- kavastuusta, jonka perusteella virkamies vastaa virkatehtävien lainmukaisuudesta. Perustuslain 124 § määrittää, kenelle julkisoikeudellisia vikatehtäviä voida antaa hoidettavaksi ja millä edellytyksillä.
Suomessa valtion virkatehtävän määrittelyä tarkennetaan lisäksi virkamieslaissa (750/1994, valtion vir- kamieslaki). Virkamieslain 1 §:n mukaan julkisoikeudellista virkatehtävää hoidetaan virkasuhteessa val- tioon tai muuhun julkisoikeudelliseen yhteisöön. Virkamieslain 2 § määrää virkatehtävien hoitamisen tuloksellisuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja velvoittaa oikeusturvavaatimuksien täyttämiseen. Vir- kamieslain 4 -lukuun on kirjattu virkamiestä ja virkatehtävien hoitamista koskevat yleiset velvollisuu- det. Virkatehtäviä on esimerkiksi hoidettava virkamieslain 14 §:n mukaan asianmukaisesti ja viivytyk- settä, sekä virkatehtävien hoitamisessa on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virkamies- lain neljännessä luvussa lisäksi määrätään virkamiehen asiallisesta käyttäytymisvelvollisuudesta, puolu- eettomuudesta jne. Virkatehtävä määrittyy siten lakien ja asetuksien säännöksistä, joiden tulkinnan kautta määrittyy virkatehtävän käsite, mitä se pitää sisällään, sekä mikä katsotaan virkatehtävän suorit- tamisena Suomessa. Yksinkertaistaen määrittelen virkatehtävän siten, että kyse on lakiin perustuvasta
185 (33/1980) Asetus valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
186 Ojanen 2003. s. 34.
tehtävä, joka suoritetaan virkasuhteessa ja tehtävä suoritetaan työaikana. Tehtävän hoitamiseen kuu- luu virkavastuu ja julkisen vallan käyttö suhteessa hallinon asiakkaisiin.
Tässä DCA -sopimuksen 12 artiklan kohdassa konkreettiseksi ja ratkaisevaksi kysymykseksi muodostuu se, kuinka määritetään ja mikä tulkitaan NATO -joukkojen virkatehtäväksi? Toisena seikkana on virka- tehtävän ajallinen ulottuvuus. Toisin sanoen, missä vaiheessa virkatehtävä katsotaan alkaneeksi ja päättyneeksi? Katsotaanko NATO -joukkojen suorittavan koko ajan virkatehtävää Suomessa olleessa, jolloin virkatehtävän suorittaminen tulkittaisiin ”virkamatkan” pituiseksi ajan jaksoksi ja katsotaan päät- tyneeksi, kun joukkojen jäsen palaa lähettäjämaahan? Tämä tulkinta tarkoittasi sitä, että NATO -jouk- kojen jäsenet saavuttuaan Suomeen suorittaisivat virkatehtävää 24/7 koko oleskeluaikansa. Tällöin jo- kainen NATO -joukkojen epäilty rikos helposti katsottaisiin tai rinnastettaisiin tehdyksi virallisissa teh- tävissä. Mikäli virkatehtävä tulkittaisiin edellä mainitun kuvauksen mukaisesti, tulkinnan voidaan katsoa vertautuva lähes diplomaattisiin oikeuksiin, joista edustustojen henkilöstö nauttii.187 Diplomaattiset käytännöt ja oikeudet eivät kuitenkaan voisi tulla sovellettaviksi NATO -joukkojen jäseniin, koska kysy- mys on muusta sopimusperusteisesta oikeudesta.
Kolmantena mahdollisuutena on tulkita virallinen tehtävä siten, että virkatehtävä on sidottu ajallisesti työaikaan, jolloin virallisen tehtävän suorittaminen alkaisi työvuoron alkaessa ja päättyisi työvuoron päättyessä. Tällöin virkatehtäväksi ei lueta työajan ulkopuolista aikaa, vaan tehtävänkuvassa suoritetta- vaa määritettynä aikana suoritettavaa toimea. Nato SOFA -sopimus tai sopimusta koskeva hallituksen esitys (HE 90/2023 vp) ei ota kantaa edellä mainittuun tulkintakysymykseen.188 Näin ollen, avoimeksi jää, kuinka DCA 12 artiklan 6 kohtaa tullaan tulkitsemaa ja soveltamaan käytännössä. Tulevaisuudessa nähtäväksi jää, kuinka Yhdysvallat tulevat määrittelemään virallisen tehtävän määritelmän. DCA -sopi- mus antaa Yhdysvalloille lähtökohtaisesti ensisijaisen tulkintaoikeuden siitä, milloin henkilö on tai on ollut virallisella tehtävällä.
187 Vienna Convention on Diplomatic Relations 1961. United Nations 2005. xxxxx://xxxxx.xx.xxx/xxx/xxxxx/xxxxxx- ments/english/conventions/9_1_1961.pdf
188 HE 90/2023 vp, s. 56.
DCA -sopimuksen VII artiklan sääntelyn keskeisenä sisältönä voidaan todeta olevan Yhdysvaltojen NATO -joukkojen virallisessa palveluksessa tehtävien rikoksien selvittäminen. Toisin sanoen Yhdysval- lat haluavat pidättää itsellään palveluksessa tapahtuneiden rikosten rikosoikeudellisen toimivallan tut- kinnan ja tuomiovallan, tekijästä, paikasta tai jaetusta tuomiovallasta riippumatta. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen joukot noudattavat Suomen alueella Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, mutta joukkojen jäsenet ovat velvoitettuja kunnioittamaan Suomen lainsäädäntöä.189 Tämä käytännössä tarkoittaa Suo- men rikoslain (39/1889, RL) 1-luvun toimivaltaperiaatteiden sovellettavuuden rajoittamista NATO -ri- koksissa sopimusperusteisesti. Tulkinnan varaiseksi lisäksi jää virallisen tehtävän määritelmän sovelta- miskäytäntö. Mikä siis katsotaan viralliseksi tehtäväksi ja milloin sen katsotaan alkaneen.190
3.3 Tuomiovallan jakautuminen
Tutkittaessa Nato SOFA- ja DCA 12 artiklojen sääntelyn sisältöä, kenelle ja missä nimenomaisissa tilan- teissa rikosoikeudellinen tuomiovalta kuuluu, määräytymisperusteet eivät ole selkeästi hahmotetta- vissa, vaan vaativat tarkempaa perehtymistä. DCA -sopimuksen 12 artiklan tuomiovallan jakautumi- sessa lähtökohtana voidaan pitää epäiltyä rikosta, joka on tapahtunut Suomen suvereenilla lainkäyttö- alueella. Tuomiovaltaa käyttää joko Suomen viranomaiset tai Yhdysvaltojen viranomaiset.191 DCA -so- pimuksella ei vapauteta ketään tai luoda ”immuniteetti” perusteita rikosoikeudellisesta vastuusta, vaan Nato SOFA VII artiklalla määrätään tuomiovallan käytänteissä oikeussubjektien välillä, jotka ovat vali- deja myös DCA 12 artiklan soveltamistilanteissa.192 Rikosoikeudellisella immuniteetillä tarkoitetaan ti- lannetta, jossa henkilöä ei voida asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen asemansa vuoksi rikoksente- kovaltiossa.193
Kuten aikaisemin on jo todettu, puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan rikosoikeudellisen toimival- lan soveltaminen tulee tehdä Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan kanssa rinnakkain. Nato SOFA -sopi- muksen tuomiovaltaa koskevassa VII artiklassa on määritetty perusteet toimivallan jakautumisesta
189 VN/36586/2023. s. 8–10.
190 HE 90/2023 vp, s. 56.
191 KKO: 2017:60
192 HE 90/2023 vp, s. 8 ja 64.
193 Tieteen termipankki, rikosoikeudellinen immuniteetti, [ xxxxx://xxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxx/Xxxxxxxxxxx:xxxxxxx- keudellinen_immuniteetti ]
osapuolien kesken. Rikosoikeudellinen tuomiovalta voidaan jakaa vastaanottajamaan ja lähettäjämaan näkökulmiin, jolloin toimivallan jakautumista tuomiovallan osalta pystytään tarkastelemaan helpom- min oikeussubjektien näkökulmasta. Seuraavassa rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevassa Nato SOFA VII artiklan oikeusohjeessa on purettu Suomen ja Yhdysvaltojen DCA -sopimuksen asemien mu- kaisesta näkökulmasta:
Suomen ollessa vastaanottajamaana, kun:
- rikoksen ollessa vain Suomen rikoslainsäädännön mukaan rangaistava, yksinomainen ja ensisi- jainen tuomiovalta on Suomen viranomaisilla suhteessa Yhdysvaltojen joukkoihin, heidän huol- lettaviin tai muuhun siviilihenkilöstöön.
- rikos on kohdistunut Suomen turvavallisuusteen ja eikä rikos ole rangaistava Yhdysvaltojen lainsäädännön nojalla, yksinomainen ja ensisijainen tuomiovalta on Suomen viranomaisilla.
- rikoksissa, joissa rikokset ovat rangaistavia molempien maiden lainsäädännön mukaan ja rikos epäilty kohdistuu Yhdysvaltojen joukkojen jäseneen, huollettavaan tai siviilihenkilöstön jäse- neen, Suomen viranomaisilla on rikoksissa toissijainen, eli jaettu tuomiovalta.
- rikoksissa, jotka ovat kohdistuneet Yhdysvaltojen joukkojen omaisuuteen, turvallisuuteen taikka Yhdysvaltojen joukkojen henkilöihin, henkilöön tai omaisuuteen tai virallisissa tehtävissä tehdyksi epäiltyyn rikokseen, Yhdysvalloilla on ensisijainen tuomiovalta.
Yhdysvallat on lähettäjämaana, kun:
- rikokset ovat rangaistavia vain Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan, yksinomaista tuomioval- taa rikosasioissa suhteessa joukkoihin, huollettaviin ja siviilihenkilöihin käyttää Yhdysvaltojen viranomaiset.
- rikoksissa, jotka ovat rangaistavia sekä Suomen, että Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan, ja jotka ovat kohdistuneet Yhdysvaltojen joukkojen omaisuuteen, turvallisuuteen taikka Yhdysval-
tojen joukkojen henkilöihin, henkilöön tai omaisuuteen tai virallisissa tehtävissä tehdyksi epäil- tyyn rikokseen, Yhdysvalloilla on ensisijainen tuomiovalta ja Suomen viranomaisilla toissijainen jaettu tuomiovalta.
Tuomiovallan jakautumista määrittävinä ja ohjaavina seikkoina lähettäjämaan, sekä vastaanottamaan välillä voidaan tulkita olevan valtioissa voimassaoleva rikoslainsäädäntö, rikoksesta epäillyn henkilön sisäinen ja ulkoinen status suhteessa joukkoihin, sekä tapahtumaan ja tekoon liittyvä virallisuus. Esi- merkiksi, jos rikos katsotaan tapahtuneen joukkojen sisällä ja teko on kohdistunut joukkojen jäseneen tai hän omaisuuteen, tuomiovalta säilyy lähettäjämaalla eli Yhdysvalloilla. Samoin, jos teosta epäillään joukkojen ulkopuolista henkilöä, mutta teko on kohdistunut joukkojen jäseneen, turvallisuuteen tai omaisuuteen, tuomiovalta pysyy lähettäjämaalla.194
Rikoksen rangaistavuus tuomiovaltaa ohjaavana oikeudellisena seikkana taas ohjaa ensisijaista ja tois- sijaista tuomiovallan määräytymistä. Jako on tältä osin selkeä. Mikäli teko on rangaistava vain vastaan- ottaja tai lähettäjämaan rikoslainsäädännön mukaan, tuomiovaltaa käyttää ja voi käyttää vain ja aino- astaan kyseinen valtio. Kysymys tässä on rikosoikeudellisista vastuun edellytyksistä ja rikosoikeudellis- ten periaatteiden sekä kirjallisen laissa säätämisen edellytyksistä.195 Nato sopimusten tuomiovallan määräytymistä ohjaavina oikeudellisina seikkoina ja periaatteina toimivat muun muassa rikosoikeudel- lisen laillisuusperiaatteen normit, sekä rikoslainsäädännön rangaistavuuden edellytysten olemassa olo. Sopimusten rikosoikeudellisen toimivallan soveltaminen olisi muussa tapauksessa mahdotonta.
Laillisuusperiaatteesta on säädelty niin Suomen perustuslain (731/1999, OL) 2 luvun 8 §:ssä kuin Suo- men rikoslain (39/1889, RL) 3 luvun 1 §:ssä. Perustuslain rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koske- vassa perustuslain 2 luvun 8 §:n mukaan ”ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangais- tukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei myöskään saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty”.
194 HE 90/2023 vp, s, 65–74.
195 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 48–53.
Rikoslain 3 luvun 1 §:n mukaan ”ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja ri- kosoikeudellisen seuraamuksen tulee perustua lakiin”. Perustuslain ja rikoslain rikosoikeudellista lailli- suusperiaatetta koskevat säännökset ovat pitkälti sisällöltään samanlaiset, vaikka sananmuodot hie- man eroavat toisistaan. Tulkinnallisesti tämän ei voida katsota olevan ongelmallista, koska säädöshie- rarkisesti196 perustuslain ensisijaisuuden periaate korostuu aina lain soveltamistilanteissa tuomioistui- missa.197
Laillisuusperiaatteella on kansallisen oikeusnormiston lisäksi ulottuvuus kansainväliseen oikeuteen ja sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut. Kansainvälisissä sopimuksissa laillisuusperiaatetta koskeva säätely korostaa kansallista sääntelyä laajemmin rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen merkitystä lain soveltamistilanteissa.198 Kansallisen oikeusnormiton ohella muun muassa Euroopan ihmisoikeussopi- muksen (63/1999) 7 artiklassa ja (2016/C 202/02) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa säädetään rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta, kuten myös YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 7/1976 ja 8/1976, KP-sopimus) 15 artiklassa.
Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan 3 kappaleen kohdissa säädetään jaetusta tuomiovallasta kump- pani maiden kesken. DCA 12 artiklan 1 kohdan sääntelyllä Suomi luopuu ensisijaisesta tuomiovallasta koskien Yhdysvaltojen joukkojen rikoksia jaetun toimivallan tilanteissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se poistaisi Suomelta mahdollisuuden tai toimivallan käyttää ja soveltaa tuomiovaltaa jaetun toimivallan tilanteissa. DCA 12 artiklan sääntely mahdollistaa edelleen rinnakkaisen tuomiovallan so- veltamisen sopimus osapuolien kesken. Esimerkiksi, jos epäilty rikos on molempien sopimusmaiden rikoslaissa säädetty rangaistavaksi, mutta ensisijainen tuomiovallan omistaja jättää käyttämättä tuomio oikeuttaan tai paremminkin luopuu tuomiovallan käyttämisestä toisen valtion hyväksi, antaa tämä toissijaiselle toimivallan omistajalle mahdollisuuden käyttää oikeuttaan rikosasiassa.199
196 Koxxxx-Xxxxx – Hexxxxxx – Frände 2020. s. 39–40.
197 Koskinen 2008. s. 14–16.
198 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019. s. 114–115.
199 HE 90/2023 vp, s. 8.
Suomen osalta tuomiovallan peruutusoikeus on kirjattu DCA 12 artiklan 2 kohtaan. Rinnakkaisen tuo- miovallan soveltamisen mahdollisuuden voidaan tulkita olevan erityisen tärkeä rikosvastuun toteutu- misen näkökulmasta. Esimerkiksi, mikäli vastaanottaja valtio pyytäisi lähettäjävaltiota luopumaan ensi- sijaisesta tuomiovallasta erityisen merkityksellisyyden ja tärkeän syyn vuoksi, tuomiovalta on mahdol- lista siirtää jaetun toimivallan tilanteissa pyynnön esittäneelle valtiolle. Tuomiovallasta luopumista kos- kevina erityisen merkityksellisinä seikkoina voidaan muun muassa pitää rikoksen vakavuutta, sen yh- teiskunnallista merkittävyyttä, sekä asianomistajan oikeusturvan toteutumista.200 Hallituksen esityk- sessä (HE 90/2023 vp) on muun muassa todettu, että esimerkiksi seksuaali- ja henkeen tai terveyteen kohdistuvat rikokset ovat laadultaan ja vakavuudeltaan sellaisia rikoksia, joiden käsittely tulisi perustel- lusti suorittaa Suomen rikosprosessissa.201 Kyseisissä rikoksissa Suomella vastaanottajavaltion ase- massa olisi edellytykset peruuttaa tuomiovallasta luopuminen ensisijaiselta tuomivallan haltijalta ja näin ollen käyttää itse toimivaltaa rikosta koskevassa asiassa. Samalla tuomiovallan peruuttamisen myötä, rikosprosessi palautuisi Suomen viranomaisten toimitettavaksi.202 Ensisijaisen tuomiovallan ol- lessa toisella sopimusvaltiolla, rikosprosessi kuuluu myös tällöin lähtökohtaisesti kyseisen valtion toi- mivaltaan.203
200 PuVL 1/2024 vp, s. 3.
201 HE 90/2023 vp, s. 70.
202 Helenius – Linna 2024. s. 333.
203 HE 90/2023 vp, s. 43.
4 Rikosoikeudellinen tuomivalta Suomessa
4.1 Sääntely perusta ja yleiset tuomioistuimet
Suomessa tuomiovaltaa käyttävät perustuslain (731/1999, PL) 3 §:n mukaan riippumattomat tuomiois- tuimet. Rikos- sekä riita-asioissa ylin tuomiovalta Suomessa käyttävät korkein oikeus ja korkein hal- linto-oikeus, josta on oma säännöksensä perustuslain 99 §:ssä. Yleisiksi tuomioistuimiksi Suomessa katsotaan perustuslain 98 §:n mukaan korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet, sekä korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet, joissa käsitellään hallinto-oikeuden alaan kuuluvat asiat. Toimivaltaisia tuomioistuimia ovat myös erityistuomioistuimet, kuten esimerkiksi työtuomioistuin, val- takunnan oikeus, vakuutusoikeus ja markkinaoikeus. Tuomioistuimien voidaan sanoa järjestäytyvän eri asteisiin, joka muodostaa Suomen asteellisen oikeusistuinjärjestelmän.204
Rikos- ja riita asioissa käräjäoikeudet ovat ensimmäinen oikeusaste, jossa asiaa käsitellään. Tällä het- kellä käräjäoikeuksia Suomessa on 20 kappaletta, jotka jakautuvat tuomiopiireihin eri maakuntien kes- ken.205 Suomessa on tiettyjen asioiden käsittelyyn erikoistuneita käräjäoikeuksia, joihin asioiden käsit- telyt keskitetään. Esimerkiksi sotilasoikeudenkäynti asiat on keskitetty Suomessa (8) kahdeksaan kärä- jäoikeuteen, jotka ovat Helsingin, Kainuun, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Lapin, Länsi-Uudenmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet.206 Nato SOFAa- tai DCA -sopimusta koskevassa halli- tuksen esityksessä ei oteta kantaa siihen, tullaanko NATO -joukkojen jäsenten tekemät rikokset keskit- tämään johonkin tiettyyn käräjäoikeuteen vai suoritetaanko istunnot alueellisella periaatteella.207 Tässä suhteessa avoimeksi siten jää se, tullaanko NATO -rikoksia koskevat käräjäoikeuden istunnot keskittä- mään esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuteen. Sopimukset muodostavat oman uuden kansainvälisoikeu- dellista osaamista vaativan asia- ja menettely kokonaisuuden, joten voidaan arvioida, että NATO -ri- koksia koskevat käsittelyt tullaan mahdollisesti myöhemmin keskittämään yhteen Suomen käräjäoi- keuteen.
204 Vuorenpää ym. 2021. s, 231–245.
205 Helenius – Linna 2024. s, 28.
206 Helenius – Linna 2024. s, 29.
207 HE 90/2023 vp; VN/36586/2023.
Käräjäoikeuden jälkeen toisena oikeusasteen ovat hovioikeudet, jotka toimivat niin sanottuina muu- toksenhaku tuomioistuimina. Hovioikeuksia on Suomessa (5) viisi, jotka jakautuvat Helsingin, Itä-Suo- men, Rovaniemen, Vaasan ja Turun hovioikeuksiin. Yksilöllä on mahdollisuus hakea käräjäoikeuden päätökseen muutosta hakemalla jatkokäsittelylupaa hovioikeudesta niissä asioissa, joissa on valitus tai muutoksenhakuoikeus. Hovioikeuden tehtävänä on muutoksenhakutuomioistuimena tutkia käräjäoi- keuden käsittelemän asian niiltä osin, tuleeko käräjäoikeuden ratkaisua muuttaa joltain osin, jolloin hovioikeus antaa asiassa uuden ratkaisun. Toinen ratkaisuvaihtoehto on, että hovioikeus päätyy pitä- mään käräjäoikeuden ratkaisun voimassa.208
Korkein oikeus toimii Suomessa viimeisenä muutoksenhaku oikeusasteena. Yksilö voi hakea hovioi- keuden päätökseen jatkokäsittely- tai valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Mikäli Korkein oikeus ot- taa asian käsiteltäväkseen, asialla voidaan odottaa esimerkiksi olevan ennakkoratkaisu- eli prejudi- kaatti arvoa.209
Tuomioistuinten toimivalta jaetaan asteelliseen, asialliseen ja alueelliseen toimivaltaan.210 Rikosasian kuin myös riita-asian käsittelemiseksi tuomioistuimessa, edellytetään niin kutsuttujen prosessiedelly- tysten täyttymistä. Osalla näistä prosessiedellytyksistä on ehdottomuus vaatimus. Tuomioistuinten toi- mivallan voidaankin sanoa koostuvan eri prosessiedellytyksistä. Prosessiedellytyksillä tarkoitetaan esi- merkiksi sellaisia menettelyllisiä vaatimuksia, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti voi toteutua täy- simääräisesti. Yksi tällaisesta prosessiedellytyksestä on esimerkiksi tuomioistuimen kokoonpanon lailli- suus, jolloin sen katsotaan olevan päätösvaltainen käsiteltävässä asiassa.211 Näistä prosessiedellytyk- sistä niin siviili- kuin rikosoikeudenkäynnin osalta säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaressa (4/1734, oikeudenkäyntikaari, OK) ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (689/1997, ROL). Tuomioistuimen tulee itse tutkia viran puolesta prosessiedellytysten olemassa käsiteltävän asian osalta. Mikäli käsiteltävältä asialta todettaisiin puuttuvan prosessiedellytykset, tällöin tuomioistuimelta puuttuisi toimivalta tutkia ja käsitellä asia.212 Tässä suhteessa DCA -sopimuksen voidaan tulkita vaikut-
208 Helenius – Linna 2024. s. 31.
209 Helenius – Linna 2024. s. 33.
210 Vuorenpää ym. 2021. s. 390–391.
211 Vuorenpää ym. 2021. s. 234–240.
212 Helenius– Linna 2024. s. 74–76, s. 80–88.
tavan tuomioistuinten toimivalta. Mikäli kuitenkin NATO -rikosta koskeva rikosoikeudellinen tuomio- valta kuuluu Yhdysvalloille, eikä tuomiovalta syystä taikka toisesta palauteta sopimusartiklojen perus- teella Suomen viranomaisille, kansalliset tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia tutkimaan asiaa.213
Oikeudenkäyntimenettely edellyttää sekä perusoikeuksien soveltamista prosessissa, että menettelylli- sien periaatteiden soveltamista tuomioistuimessa.214 Perustuslain 21 §:ssä säädetään yksilön oikeustur- vasta. Perustuslain 21 §:n mukaan ”jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja il- man aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippu- mattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perus- teltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hal- linnon takeet turvataan lailla”.215
Perustuslain 21 §:n sääntelyssä on toisin sanoen kysymys jokaisen yksilölle tarkoitetuista oikeussuoja- keinoista ja lain tasoisesta turvasta saattaa yksilöä koskeva oikeudellinen asia riippumattoman ja puo- lueettoman tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaistavaksi.216 DCA -sopimuksen 12 artiklan sääntely herättää kysymyksen siitä, kuinka kyseinen perustuslain takaama oikeus pystytään toteuttamaan täysi- määräisesti NATO -rikoksia koskevissa tilanteissa suomalaisen rikoksen uhrin osalta. Suomalaisen ri- koksen uhri voisi joutua ajamaan asiaansa Yhdysvaltojen tuomioistuimessa, mikäli tuomiovaltaa käyt- täisi USA:n viranomaiset DCA 12 artiklan 1 kohdan perusteella. Uhrin oikeusturvan toteutumisen näkö- kulmasta arvioituna, ongelmalliseksi voi muun muassa osoittautua se seikka, että oikeusturva keinoja ja asiaa tulisi toimittaa kaukana toisessa valtiossa, jonka rikos- tai siviiliprosessit, sekä oikeuskäytännöt ovat vieraat verrattuna Suomen menettelyihin. Samoin ongelmaksi voivat nousta kielelliset ja kustan- nukselliset seikat uhrin oikeusturvaa rajoittavina seikkoina. Perustuslain 21 §:n tarkoituksena on taata yksilölle tehokkaat oikeusturvakeinot suhteessa viranomaisten päätösten tekoon tai yksilön oikeuksia
213 Oikeusministeriö. Oikeusministeriön lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja niihin liittyviksi laeiksi (HE 90/2023 vp). https://www.edus- kunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2024-AK-2518.pdf
214 Vuorenpää ym. 2021. s. 168–187.
215 Vuorenpää ym. 2021. s. 221–222.
216 Ojanen 2003. s. 35–26, kohta 2.2.1.
ja velvollisuuksia koskeviin ratkaisuihin.217 Arvioni mukaan, DCA 12 artiklan sääntelyn vaikutukset voi- vat tässä suhteessa heikentää oikeusturvan takeiden toteutumista suomalaisen rikoksen uhrin osalta NATO -rikoksissa, vaikka yksilöllä olisi käytännössä mahdollisuus saattaa asiansa Yhdysvalloissa tuo- mioistuimen käsiteltäväksi.
Rikosoikeudenkäyntiä koskevia keskeisiä periaatteita esimerkiksi ovat rikosoikeudellinen laillisuusperi- aate, syyttömyysolettama ja syytesidonnaisuus. Rikosoikeudellisista periaatteista säädetään eri sää- döksissä. Rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskevat omat säännöksensä löytyvät Suomen perus- tuslain (731/1999, PL) 8 §:stä, sekä rikoslain (39/1889, RL) 3 luvun 1 §:stä. Tuomioistuimessa rikosoikeu- dellisen laillisuusperiaatteen soveltaminen käytännössä tarkoittaa sitä, että rikokseen syylliseksi voi- daan katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka on tekohetkellä laissa säädetty rangaistavaksi. Peri- aatteen soveltaminen edellyttää lisäksi, että tuomioistuimen teosta määräämän muun rikosoikeudelli- seen seuraamuksen tai rangaistuksen tulee perustua lakiin.
Syyttömyysolettamaa koskevasta periaatteesta säännellään muun muassa kansainvälisissä sopimuk- sissa, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen (63/1999, EIS) 6.2 artiklassa218 ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (8/1976, KP-sopimus)219 14.2 artiklassa. Periaatteen mukaan rikoksesta epäiltyä tai syytettyä henkilöä on pidettävä syyttömänä siihen asti, kun- nes toisin on todistettu laillisesti syyllisyyttä koskevilta osin.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, ROL) 11 luvun 3 §:ssä säädetään syytesidon- naisuudesta. Syytesidonnaisuuden periaatteen mukaan rikoksesta syytetty saadaan tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on hänelle vaadittu. Tuomioistuin ei kuitenkaan ole sidottu rikosoikeudelli- sessa arvioinnissaan syytteessä syyttäjän esittämiin lainkohtiin tai rikosnimikkeisiin, joiden nojalla käsi- teltävässä rikosasiassa rangaistusta vaaditaan.220 Syyttäjän syytteen tulee perustua niihin seikkoihin,
217 Saraviita 2011. s. 283–289.
218 Vuorenpää ym. 2021, s. 208–209; EU:n Perusoikeus kirja [ https://fra.europa.eu/fi/eu-charter/article/48-syytto- myysolettama-ja-oikeus-puolustukseen].
219 Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen [https://www.finlex.fi/fi/so- pimukset/sopsteksti/1999/19990063/19990063_2].
220 KKO: 2020:51, kohta 8–14.
joihin syytteessä vedottaan rangaistusvaatimuksen tueksi. Syytesidonnaisuuden periaatteen tarkoituk- sena on turvata syytetyn henkilön mahdollisuus puolustautua häntä kohtaan esitettyjä syytteitä vas- taan. Tällöin syytetyllä on todellinen mahdollisuus varautua vastaamaan ennakolta niihin relevantteihin seikkoihin, joihin hänen tulee puolustuksessaan vetoamaan vastatessaan rangaistusvaatimukseen.221
Tuomiovallan käytössä on kyse oikeudenkäyntiprosessissa tapahtuvasta lainkäytöstä, jota riippumatto- mat tuomioistuimet toteuttavat esimerkiksi siviili- tai rikosprosessissa. Lainkäyttö edellyttää voimassa- olevan lainsäädännön ja eri oikeusperiaatteiden soveltamisesta käytäntöön yksittäisissä riita- tai rikos- asioissa. Tuomiovallan käytön edellytyksenä on oikeudenkäynnin prosessiedellytysten täyttyminen sekä käsiteltävän asian vireille saattaminen toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Rikosprosessissa on ky- symys lainsäädännössä säännellystä menettelystä, missä rikosvastuu ja rangaistus seuraamus toteute- taan toimivaltaisen valtiollisen viranomaisen toimesta.222
4.2 Kansallinen lainsäädäntö ja kansainvälinen oikeus
Suomi ja Yhdysvallat valtioina, sekä NATO kansainvälisenä organisaationa toimivat kansainvälisen oi- keuden subjekteina. Nämä oikeussubjektit tuottavat ja toteuttavat globaalissa oikeudellisessa toimin- taympäristössä erilaisin velvoittein kansainvälistä oikeutta. Kansainvälisen oikeuden piiriin Suomessa luetaan muun muassa kahden- ja monenväliset kansainväliset sopimukset, kansainvälisen oikeuden käyttö tuomioistuimissa ja valtiosopimusten tekeminen. Kansainvälisen oikeuden piirteisiin kuuluu sen normien vaikutusten ulottuminen valtion suvereenisuuteen ja valtiosääntöön. Lisäksi kansainvälisen oikeuden normit voivat muun muassa rajoittaa joissakin tilanteissa suvereenin valtion julkisen vallan käyttöä, sekä toimintavapautta ulkosuhteissaan.223
Valtiot soveltavat kansainvälisen oikeuden voimaansaattamisessa joko monistista tai dualistista mal- lia.224 Kansainvälisen oikeuden velvoitteet tulevat voimaan ratifioitavaan sopimukseen kirjattujen nor- mien mukaisesti. Velvoitteen voimaan tuleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi sopimukseen
221 Vuorenpää ym. 2021. s. 546.
222 Helenius– Linna 2024. s. 332.
223 Jyränki – Husa 2021. s.100–101.
224 Hakanpää 2010. s. 21–24.
liittyvissä valtioissa välittömästi sovellettavaa voimassa olevaa oikeutta. Valtioiden tulee saattaa sopi- muksen velvoitteet osaksi kansallista oikeusjärjestystä, jolloin velvoitteista tulee valtiota sitovia. Monis- tisen mallin valtiot muuttavat kansallista lainsäädäntöä velvoitetta vastaavaksi kansallisin säädösaktein. Monistinen käsitys näkee kansallisen ja kansainvälisen oikeuden yhtenä oikeusjärjestyksenä, jossa kan- sainvälinen oikeus on hierarkkisesti korkeammassa asemassa kansalliseen oikeuteen nähden.225
Dualistisen mallin valtioissa kansallinen ja kansainvälinen oikeus kulkevat omina itsenäisinä oikeusjär- jestyksinään rinnakkain. Suomen perustuslain (731/1999, PL) 94 § ja 95 § ilmaisevat Suomessa sovellet- tavan dualistisen mallin perusteet. Dualistinen malli jakaa kansallisen ja kansainvälisen oikeuden kahtia oikeuden voimassaoloperusteiden mukaan. Dualistisen käsityksen mukaan kansainvälisen oikeuden tehtävänä on säädellä valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden välisiä suhteita, kun taas kansalli- sen oikeuden tehtävänä on säännellä oikeussuhteita valtion sisällä. Valtion sisällä kansainvälinen vel- voite tai sopimus saatetaan voimaan erillisellä voimaansaattamissäädöksellä, jonka jälkeen kansainväli- sen oikeuden normit muuttuvat valtion sisällä voimassa olevaksi ja sovellettavaksi oikeudeksi.226 Suo- men kaikki kansainväliset sopimukset löytyvät Suomen säädöskokoelman säädössarjasta, joka on kaik- kien käytettävissä sähköisesti.227
Kansainvälisen oikeuden sopimukset sitovat ja velvoittavat niihin sitoutuneita valtioita tiukasti.228 Mi- käli valtio haluaa irtautua kansainvälisen oikeuden velvoitteistaan, se on mahdollista vain kansainväli- sen oikeuden sekä sopimukseen kirjattuja normeja noudattaen. Esimerkiksi dualistisen opin mukaan valtiolla ei ole mahdollisuutta irtautua kansainvälisistä sopimuksista tai velvoitteista suoraan lainsää- däntöä muuttamalla.229
Suomi on liittynyt useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joista YK:n tärkeimpinä sopimuksina voidaan mainita Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 7/1976, KP-sopimus) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 6/1976, TSS-sopimus). Näiden lisäksi tärkeitä Suomea sitovia sopimuksia ovat Euroopan ihmisoikeussopimus
225 Jyränki – Husa 2021. s. 100–106.
226 Jyränki – Husa 2021. s. 100–103.
227 Finlex, sähköinen säädöskokoelma. https://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/
228 Hakanpää 2010. s. 21–22, s. 37–56.
229 Jyränki – Husa 2021. s. 103–104.
(SopS 18–19/1990, EIS) sekä kaikki EU jäsenyyteen ja EU oikeuteen liittyvät muut sopimukset. Uusim- pina kansainvälisinä sopimuksina voidaankin mainita Pohjois-Atlantin sopimus sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta (SopS 124/2024, Nato SOFA), sekä Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta tehty pöytäkirjaa (SopS 125/2024, Pariisin pöytäkirja) koskeva sopimus.230
Suomen rikoslaissa (39/1889, RL) on oma säännös, joka esimerkiksi mahdollistaa rikosoikeudellisen yhteistyön valtioiden välillä tai toisen valtion tuomivallan käytön Suomessa.231 Rikoslain 15 §:n mukaan, ”jos Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa Suomea kansainvälisesti velvoit- tavassa säädöksessä tai määräyksessä jossakin tapauksessa on rajoitettu Suomen rikosoikeuden sovel- tamisalaa siitä, mitä kyseisessä luvussa säädetään, noudatetaan kyseistä rajoitusta niin kuin siitä on sovittu”. Toisin sanoen, rikoslain 15 § antaa mahdollisuuden sopia valtioiden välillä kansainvälisellä so- pimuksella tuomiovallan käytöstä joissakin tilanteissa, kuten esimerkiksi Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdissa säännellyissä tilanteissa.232 Esimerkiksi DCA -sopimuksella Suomi käytännössä luopuu ensisijaisesta tuomiovallastaan Yhdysvaltojen hyväksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että so- pimus poistaisi täysin rinnakkaisen tuomiovallan soveltamismahdollisuudet tai perustaisi automaatti- sesti Yhdysvalloille kaikkia joukkojen rikoksia koskevan ensisijaisen tuomiovallan.
DCA -sopimuksen 12 artiklan 1 kohdan oikeusohjeessa on ilmaisussa käytetty sanaa ”luopuakseen” ensisijaisesta tuomiovallastaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että Suomi luopuu toimivallastaan käyttää ensi- sijaista tuomiovaltaa niissä tilanteissa, jotka koskevat yhdysvaltalaisten tekemiä rikoksia, joissa Suo- mella on ensisijainen tuomiovalta. Tästä voi helposti johtaa ajatuksen, että samalla kun Suomi luopuu toimivallastaan, se perustaa samaan aikaan Yhdysvalloille rikosoikeudellista toimivaltaa. Kysymys on kuitenkin sopimusperusteisesta tuomiovallan antamisesta vastaanottajavaltiolta lähettäjävaltiolle. DCA
-puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 2 kohdan määräys antaa Suomelle mahdollisuuden saada yksittäisissä merkityksellisissä tilanteissa artiklan 1 kohdassa luovuttamaan toimivalta takaisin. Tällöin Suomen tuomiovallasta luopumisen sopimusperusteisesti kansainvälisellä sopimuksella ei voida tulkita olevan jakamaton ja yksinomainen, taikka perustavan yksinomaista toimivaltaa Yhdysvalloille. DCA 12
230 Ojanen 2003. s. 101–105.
231 HE 1/1996 vp, s. 30–32.
232 HE 90/2023 vp, s. 69.
artiklan 1 kohdan ei tällöin ole tulkittu rajoittavan Suomen rikoslain 1 -luvun soveltamisalaa sopimus- määräyksellä.233
4.3 Rikoslain soveltamisala
Lain soveltamisala määrittelee sen, mihin ja missä kyseessä olevaa lakia sovelletaan. Rikoslain sovelta- misalaa koskevat toimivaltaperiaatteet yhtäältä ilmaisevat lakia koskevat soveltamisraamit ja toisaalta luovat toimivallan Suomen viranomaisille oikeusnormien soveltamiseen niin kansallisessa kuin kan- sainvälisessä oikeuden maailmassa. Yksittäisen lain soveltamisala voi olla joko laaja tai suppea. Erityis- laki on yleensä soveltamisalaltaan suppeampi sekä rajatumpi kuin yleislait.234 Lain soveltamisala voi olla esimerkiksi ajallinen, asiallinen, henkilöllinen, alueellinen tai organisatorinen.235
Suomen rikoslaki sisältää tärkeimmät Suomessa rangaistaviksi säädetyt rikoksiksi katsottavat teot.236 Rikoslaki on jakautunut yleiseen ja erityiseen osaan siten, että lain 1–10 -luvut sisältävät kaikkiin ri- kosiin sovellettavat yleiset oikeussäännökset ja 11–51 -luvut rikokseksi katsottavien tekojen tunnus- merkistöt. Tämän lisäksi erityislainsäädäntö sisältää lisäksi omia rangaistussäännöksiä.237
Lakien soveltamisalaa koskevat säännökset löytyvät lähtökohtaisesti kirjoitetun lain ensimmäisestä lu- vusta, kuten rikoslaissamme. Rikoslain (39/1889, RL) soveltamisalaa koskevat oikeussäännökset on kir- jattu rikoslain 1 -lukuun. Rikoslakimme soveltamisalaa koskevat säännökset määrittävät muun muassa suomalaisten tuomioistuinten toimivallan rikosasioissa. Rikoslain 1 -luku sisältää muun muassa sään- nökset rikosoikeudellisesta toimivallasta Suomessa tehtyihin rikoksiin, suomalaisessa aluksessa tapah- tuneisiin rikoksiin, suomalaisiin kohdistuneisiin rikoksiin ulkomailla ja Suomen turvallisuuteen valtiona kohdistuneissa rikoksissa.238 DCA 12 artiklan 1 kohdan sääntelyn voidaan tulkita iskevän rikoslain so- veltamisalaan välillisesti. Suomen luopuessa tuomiovallastaan sovellettavaksi laiksi muuttuu Yhdysval- tojen lainsäädäntö. Tämä voidaan tulkita poikkeukseksi pääsäännöstä, sillä Suomessa tapahtuneeseen
233 VN/36586/2023. s. 69–70.
234 Kulla – Salminen 2021. s. 80.
235 Niemivuo, Matti, Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lain_soveltamisala
236 HE 66/1988 vp, s. 9.
237 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 45.
238 HE 1/1996 vp, s. 12–14.
rikokseen sovelletaan Suomen rikoslakia. Nyt tästä pääsäännöstä poiketaan rikoslain 1 luvun 15 §:n sääntelyllä. DCA- sopimus tulkitaan rikoslain 1 luvun 15 §:n mukaiseksi kansainväliseksi sopimukseksi, jolla voidaan poiketa rikoslain ensimmäisen (1) luvun sääntelystä ja rikoslain 1: 1 §:n alueperiaatetta koskevasta oikeusohjeen velvoittavuudesta.239
Rikoslain 1 luvun 15 §:ssä säännellään kansainvälisten sopimusten velvoitteista ja kansainvälisen oikeu- den rajoitusten asemasta suhteessa Suomessa sovellettavaan rikoslakiin.240 Osa rikoslain soveltamis- alasäännöksistä sisältää vaatimuksen rikoksen kaksoisrangaistavuudesta. Kaksoisrangaistavuuden edellytyksessä on kysymys siitä, että mikäli rikos on tehty suomen alueen ulkopuolella, rikoslain ran- gaistavuuden soveltaminen on mahdollista RL 1:5 :n, RL 1:6 §:n ja RL 1:8:n osalta, jos rikos on myös te- kopaikan valtion lainsäädännön mukaan rangaistava. Tällöin rangaistavuuden osalta tuomioistuin voi tuomita rangaistuksen tekopaikan laissa säädetyin rangaistavuuden edellytyksin.241 Mikäli rikoslain en- simmäisessä luvussa ei ole kyseistä rikoslain 1 luvun 15 §:n säännöstä, rikoslain soveltamisalan rajoitta- mista Nato SOFA- tai DCA -sopimuksen tuomiovaltaa koskevien artiklojen soveltaminen ei olisi mah- dollista.242
Rikoslain soveltamisalaa koskevien toimivaltasäännösten tehtävänä on määrittää valtion rikosoikeudel- linen soveltamiskehys, jonka raamien sisällä rikosoikeudellista toimivaltaa voidaan soveltaa Suomessa. Rikoslailla voidaan sanoa olevan sekä kansallinen, että kansainvälinen ulottuvuus.243 Rikoslaki kuuluu Suomen sisäiseen oikeusjärjestykseen, jonka soveltamista kuitenkin rajoittavat kansanvälisen oikeuden standardit.244
Suomi on luonut kansainvälisen oikeuden standardien puitteissa rikosoikeudellisiin suojeluintresseihin perustuvan oman toimivaltaoikeuden kehyksen, jonka puitteissa rikoslain oikeusnormeja sovelletaan taikka rajoitetaan Suomessa.245 Rikosoikeudellinen toimivalta on siten sidoksissa kansallisen rikoslain
239 LaVL 4/1997 vp - HE 19/1997 vp, s. 2
240 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 424–425.
241 HE 1/1996 vp, s. 25–26; Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 275–276.
242 HE 19/1997 vp, s. 12–13.
243 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 253.
244 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 426–428
245 HE 19/1997 vp, s. 12–13.
soveltamisalan oikeussäännöksiin, jotka mahdollistavat lainkäytön kansallisille viranomaisille, sekä tuo- mioistuimille.246 Rikosoikeudellisten toimivaltanormien voidaan katsoa toteuttavan valtiosääntöoikeu- teen liitännäistä funktiota, jossa lain käyttäjä toteuttaa toimivaltaa, tuomiovaltaa ja toimeenpanovaltaa lainsäätäjän tahtoa noudattaen.247 Rikoslain soveltamisalan voidaan tulkita näin muodostavan yhdyssi- teen rikoksia koskevien normien, toimivallan ja lain soveltamisalan välille, jotka ovat vuorovaikutuk- sessa keskenään lain soveltamistilanteissa.
Kansainvälisen oikeuden normit korostavat periaatetta, jonka mukaan jokaisella valtiolla on suveeni oikeus harjoittaa toimivaltaa omalla alueellaan.248 Rikoslain 1 luvun 1 §:n toimivaltasäännös korostaa Suomen suvereenia oikeutta käyttää rikosoikeudellista toimivaltaa Suomessa tehtyyn rikokseen, johon sovelletaan Suomen rikoslakia. Mikäli rikos tapahtuu Suomen valtion rajojen ulkopuolella, kyseisissä rikoksissa toimivalta kuuluu tapahtumapaikan valtiolle. Valtioilla ei siten ole oikeutta ulottaa oman ri- koslain soveltamista suoraan toisen valtion alueelle kansainvälisten oikeusnormien vastaisesti. Mikäli näin ei olisi, tarkoittaisi tämä toisen valtion suvereenisuuteen ja valtion sisäisiin asioihin puuttumista, jota ei voida lähtökohtaisesti pitää millään tapaa hyväksyttävänä.249
Yksittäinen rikos tai rikollisuus yleensä ei katso tai tunnista maiden rajoja. Maiden ja valtioiden yhtei- senä intressinä on rikollisuuden vähentäminen sekä rikoksentekijöiden saaminen vastuuseen tehdyistä rikoksista globaalisti.250 Jokaisella valtiolla on intresseissään turvata yhteiskuntarauha, järjestys ja tur- vallisuus omalla alueellaan. Jokainen valtio määrittää hyväksyttävät oikeudelliset raamit ja käyttäyty- mistä koskevat säännöt, joiden puitteissa yksilöjen on sallittua toimia ja toteuttaa itseään valtion si- sällä. Voidaankin puhua niin sanotusta ”hiljaisesta sopimuksesta” yksilön ja julkisen vallan välillä. DCA - sopimuksella Yhdysvaltojen voidaan tulkita turvaavan edellä mainittuja omia intressejään valtion ulko- puolella laajentamalla toimivaltaansa toisen sopimuskumppanin alueelle säilyttäen näin vallan suh- teessa kansalaisiinsa. Tässä mielessä DCA -sopimuksen voidaan tulkita patrioottiseksi sopimukseksi.
246 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 253.
247 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 253.
248 HE 111996 vp, s. 1–4.
249 HE 1/1996 vp, s. 4.
250 Korkka–Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 26–29.
Rikoslain ensimmäisen (1) luvun oikeusperiaatteiden ja oikeusohjeiden oikeudellisena funktiona on määrittää valtion toimivallan rajat rikoksia koskevissa soveltamistilanteissa niin kotimaassa kuin ulko- mailla tapahtuneissa rikoksissa. Suomen kansalainen voi esimerkiksi syyllistyä rikoksiin ulkomailla ja tekojen jälkeen pyrkiä välttämään kiinnijäämisen, sekä rikosvastuun toteuttamisen tapahtuma valtiossa palaamalla kotimaahansa ennen rikosasian käsittelyä.251 Tällöin kyseeseen voi tulla sovellettavaksi kan- salaisen luovuttaminen toiseen maahan tuomittavaksi tai rikostuomion käsittely Suomen lain mukaan tuomioistuimessa.252 Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa koskevina periaatteina pidetään muun muassa alue-, kansalaisuus-, suojelu- ja universaaliperiaatetta. Periaatteita koskevat liittymäkohdat ovat laajentuneet ja tällä hetkellä niitä tunnistetaan ja jaotellaan seitsemään eri periaatteeseen. Peri- aatteita ovat alue-, aktiivinen- ja passiivinen persoonallisuusperiaate sekä lippu-, realiteetti-, univer- saali- ja sijaislainkäytön periaate.253 Seuraavaksi tarkastellaan kyseisiä periaatteita hieman lähemmin.
4.3.1 Alueperiaate
Kuten edellä on jo mainittu, rikoslain soveltamisala määritellään lain 1-luvussa. Alueperiaatetta kos- keva säännös löytyy rikoslakimme 1:1 §:stä. Rikoslain 1: 1 §:n mukaan, jos rikos on tehty Suomessa, so- velletaan tehtyyn rikokseen Suomen lakia. Rikos katsotaan kuuluvan Suomen rikosoikeudellisen tuo- miovallan piiriin, mikäli rikoslain 1:10 §:n vaatimat rikoksenteko paikkaa koskevat edellytykset täytty- vät.254 Rikoslain 1:10 §:n toimivallan sovellettavuutta määritetään muun muassa sen mukaan, missä epäilty rikos on tehty, sekä missä rikoksen seuraukset ovat syntyneet. Alueperiaatteen voidaan siten sanoa olevan riippuvainen rikoksen tekopaikasta.255 Rikoslain 1: 10 §:n muukaan rikoksen tekopai- kaksi katsotaan paikka, missä teko on suoritettu sekä missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seu- raus ilmeni. Laiminlyöntirikoksen ollessa kyseessä, rikoksen tekopaikaksi katsotaan paikka, missä teki- jän olisi toiminut, tai missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Rikoksen jäädessä yri- tyksen tasolle, rikoksen tekopaikaksi katsotaan paikka, missä täyttyneen rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus todennäköisesti taikka tekijän mukaan olisi syntynyt. Rikokseen yllyttäjän tai
251 HE 90/2023 vp, s. 67.
252 HE 1/1996 vp, s, 4.
253 HE 1/1996 vp, s, 4.
254 HE 1/1996 vp, s. 16.
255 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 427.
avunantajan teko taas katsotaan tehdyksi siellä, missä osallisuusteko on tehty, tai missä rikoksenteki- jän täyttynyt rikos on tehty. Mikäli rikoksen tekopaikasta ei ole tietoa tai varmuutta, mutta rikoksen voidaan kuitenkin perustellusti olettaa tehdyksi Suomen alueella, tällöin rikos katsotaan Suomessa tehdyksi.
Rikoslain 1 luvun 1 §:n alueperiaate nojaa vahvasti valtion suvereenisuuteen omalla alueellaan. Jokai- sella valtiolla on intresseissään turvata yhteiskuntarauha, järjestys ja turvallisuus omalla alueellaan, sekä tarvittaessa käyttää tuomiovaltaa. Jokainen valtio määrittää hyväksyttävät oikeudelliset raamit ja pelisäännöt, joiden puitteissa yksilöjen on sallittua toimia valtion alueella.256 Rikoslain 1 luvun 1 §:n voidaan todeta perustavan muun muassa poliisille, syyttäjille kuin tuomioistuimille alueellisen toimi- vallan lainkäyttöön viranomaistoiminnassa.257 Suomi valtiona käyttää lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa omalla valtion alueellaan, sekä päättää sallitusta että kielletystä käyttäytymisestä alueel- laan. Valtiolla on yksinoikeus rakentaa rikosoikeudellinen järjestelmä oman rikosoikeudellisen säänte- lyn ympärille, sekä yksinomainen toimivalta päättää teon rikosoikeudellisista seuraamuksista itsenäis- ten tuomioistuinten kautta.258
Rikoslain yksittäisten säännösten soveltamisen lähtökohtana on alueperiaate, joka on kansainvälisesti- kin hyväksytty soveltamisalaa koskeva normi.259 Kansallinen rikoslakimme ei sisällä säännöksiä, joilla määritetään Suomen valtion alue tai rajataan lainsäädännön alueellinen soveltamisala. Suomen alue määritellään rikoslain ulkopuolella muun muassa kansainvälisissä sopimuksissa ja rikoslaista erikseen olevalla lainsäädännöllä.260 Suomen talousvyöhykkeellä tapahtuneista tai tehdyistä rikoksista sääde- tään muun muassa Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa (1058/2004, laki Suomen talous- vyöhykkeestä) ja merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009, merenkulun ympäristösuojelulaki). Suomen alueeksi katsotaan maa- ja vesialueisiin rajoittuvat alueet, sekä näiden päällä oleva ilma-alue.
DCA -sopimuksen 12 artiklan oikeusohjeesta voidaan löytää rikosoikeudellisen soveltamisalan periaat- teiden liittymäkohdat ja tavoitteet. 12 artiklan alussa korostetaan kurin ja valvonnan merkitystä Yhdys- valtojen joukkojen sisällä, sekä joukkojen hallintaan. 12 artikla antaa Yhdysvaltojen viranomaisille sekä
256 Melander 2016. kohta 2.1–2.4.
257 HE 90/2023 vp, 67.
258 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 426.
259 HE 1/1996 vp, s. 5.
260 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 254–270.
työvälineen ja samalla toimivallan ylläpitää järjestystä ja kuria suhteessa joukkojen jäseniin Suomen alueella.261 Alueperiaatteen ennalta estävänä funktiona voidaan rikosoikeudellisesta näkökulmasta kat- sottuna olevan rikosten minimointi Suomessa. Rikoslain alueperiaatteen kautta valtion voidaan tulkita haluavan viestittää, että emme halua rikoksia Suomeen aluerajojemme sisällä.
4.3.2 Lippuperiaate
Lippuperiaate ulottaa rikosoikeuden sovellettavuuden ja tuomiovallan käytön aluksissa ja ilma-aluk- sissa tapahtuneisiin rikoksiin sen sijainnista riippumatta. Lippu periaatteen voidaan tulkita laajentavan ja ulottavan alueperiaatetta valtion maarajojen ulkopuolella tapahtuneisiin rikoksiin. Suomen rikosoi- keuden soveltamisalaa koskevan lainsäädännön uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 1/1996 vp) on todettu, että lippuperiaate on luettu aikaisemmin osaksi alueperiaatetta.262 Lippuperi- aate on nykyään erotettu alueperiaatteesta omaksi periaatteekseen ja periaate ilmaistaan RL 1 luvun 2
§:n säännöksessä. Lippuperiaatteen mukaan rikoslainsoveltamisala ja toimivaltainen tuomioistuin mää- rittyy aluksen lippuvaltion mukaan. Esimerkiksi, jos rikokseksi katsottava teko sattuu Suomeen lipute- tussa ilma-aluksessa sen lentäessä toisen valtion ilmatilassa, rikokseen sovelletaan Suomen lainsää- däntöä. Lippuperiaate on vaikutukseltaan laaja ja perustuu järjestyksen ylläpitämisen tarpeeseen aluk- sissa. Tuomiovallan käytön osalta lippuperiaate ei ole riippuvainen aluksen sijainnista, rikoksen tekijän kansalaisuudesta tai rikoksen kohteesta.263
4.3.3 Reaaliperiaate
Rikoslain 1 luvun 3 §:ssä säädetään Suomeen kohdistuneesta rikoksesta. Kysymyksessä on niin kut- suttu reaaliperiaate. Reaaliperiaatteen sääntelyn tarkoituksena on turvata rikosoikeudellisen tuomio- vallan käyttäminen sellaisissa Suomen ulkopuolella tehdyissä rikoksissa, joiden voidaan katsoa kohdis- tuvan valtion tärkeisiin oikeuksiin tai intresseihin taikka rikoksiin, joiden voidaan katsoa vaarantavan
261 Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-sopimus. [ https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=349 ]
262 HE 1/1996 vp, s. 4–5.
263 HE 1/1996 vp, s. 5; Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 260–264.
vakavasti valtion sisäistä tai ulkoista turvallisuutta.264 Tällöin niiden katsotaan kohdistuvan suoraan val- tioon tai sen suojeltaviin intresseihin.265
Reaaliperiaatteen mukaan valtioilla on mahdollisuus ulottaa rikoslain rangaistusääntönsä rikoksiin val- tion alueen ulkopuolella, vaikka rikoksen ei voida katsoa tapahtuneen Suomessa. Vaikka rikollinen teko ei olisi rangaistavaa tekopaikan lainsäädännön mukaan, tämä ei rajoita periaatteen soveltamista Suomessa. Mikäli rikollinen teko olisi tehty Suomen ulkopuolella, eikä teko olisi rikoksena rangaistavaa tapahtumavaltion lainsäädännössä, teko voi tulla rangaistavaksi Suomen lainsäädännön perusteella.
Reaaliperiaate on soveltamisen osalta laaja ja kansainvälisesti hyväksytty rikosoikeudellinen toimivalta- periaate. Reaaliperiaate on ilmaistu kansallisessa rikoslakimme 1 luvun 3 §:ssä. Niissä tilanteissa, joissa itse rikos katsotaan tehdyksi Suomen alueen ulkopuolella, mutta rikos itsessään kohdistuu Suomeen valtiona, rikoslainsoveltamisala mahdollistaa rikoslain säännösten soveltamisen kyseiseen tekoon. Ri- koslain 1: 3 §:n mukaan ”Suomeen kohdistuneiksi rikoksiksi katsotaan muun muassa maan- tai valtio- petosrikos, rikokset, joilla joko vakavasti vaarannetaan Suomen turvallisuutta”. Lisäksi rikokset, jotka vakavasti loukkaavat ja vaarantavan Suomen valtiollista, sotilaallista taikka taloudellista oikeutta tai muuta etua katsotaan Suomeen kohdistuneiksi rikoksiksi. Mikäli rikoksen tunnusmerkistön täyttävä teko on kohdistunut tai tehty Suomen viranomaista kohtaan, katsotaan teko tällöin myös Suomeen kohdistuneeksi rikokseksi.266
Rikoslain 1 luvun 4 §:ssä on oma säännöksensä virka- ja sotilasrikoksia koskien. Rikoslain 40 -luvussa ja 45 -luvussa säädetään niin kotimaassa kuin ulkomailla tapahtuneista virka- ja sotilasrikoksista. Ulko- mailla tehdyt virka- ja sotilasrikokset tulkitaan suoraan valtioon kohdistuviksi, joten rangaistussään- nösten ulottaminen realiperiaatteen mukaisesti on katsottu tarpeelliseksi sekä perustelluksi kyseisissä rikoksissa.267
264 Lappi–Seppälä ym. 2022. s 264.
265 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 435.
266 Lappi–Seppälä, ym. 2022. s. 264–265.
267 Lappi–Seppälä ym. 2022 s. 264–274.
4.3.4 Passiivinen persoonallisuusperiaate
Suomen rikoslain soveltamisalaa koskeva sääntely mahdollistaa rikosoikeudellisen toimivallan ulotta- misen tietyissä rajatuissa tapauksissa ulkomailla tehtyihin rikoksiin. Passiivisen persoonallisuusperiaat- teen sääntely on kirjattu rikoslain 1 luvun 5 §:n säännökseen. Passiivisen persoonallisuusperiaatteen sääntely viittaa rikoksen uhriin. Ulkomailla tehdystä suomalaiseen kohdistuneesta rikoksesta, josta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden (6) kuukauden vankeusrangaistus, tekoon ja epäiltyyn rikoksekseen sovelletaan Suomen rikoslakia. Lisäksi tekoon, jonka voidaan katsoa kohdistuneen tuo- mioistuinvaltion suojelemaan yksityiseen intressiin, rikos voi tulla rangaistavaksi ja tuomittavaksi Suo- men rikoslain nojalla.268
Passiivisen persoonallisuusperiaatteen liittymäkohdaksi rikoslain soveltamisalaan katsotaan rikoksen kohteena oleva tuomioistuinvaltion kansalainen, siellä pysyvästi asuva ulkomaalainen tai oikeushen- kilö, jonka kotipaikka on tässä valtiossa.269 Periaatteen tarkoituksena on pyrkiä estämään tilanne, jossa ulkomailla sumalaiseen yksityishenkilöön kohdistunut rikos jäisi rankaisematta.270
4.3.5 Aktiivinen persoonallisuusperiaate
§Aktiivinen persoonallisuusperiaate nojaa valtioiden väliseen solidaarisuus ajatukseen siitä, että rikos ei jää rankaisematta ja rikosvastuu toteutumatta.271 Vaikka rikoksen katsottaisiin tapahtuneen ulko- mailla, teko voi tulla rangaistavaksi Suomessa rikoslainsäädäntömme mukaisesti.272 Aktiivisen persoo- nallisuusperiaatetta koskeva säännös löytyy rikoslain 1 luvun 6 §:stä. Rikoslain 1: 6:n mukaan Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Pykälän 1 momentin mukaan Suomen kansalaiset ovat oman maansa rikoslainsäädännön alaisia myös ulkomailla ollessaan.
Mikäli epäilty rikos katsotaan tehdyksi millekään valtiolle kuulumattomalla alueella, rangaistavuuden lisäedellytyksenä on teosta säädetty yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Kyseisestä periaatteesta
268 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 266–267.
269 HE 1/1996 vp, s. 5.
270 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 436.
271 Korkka-Knuts – Helenius – Frände. 2020. s. 437.
272 HE 1/1996 vp, s, 4.
onkin käytetty myös nimitystä kansalaisuusperiaate.273 Henkilö ei voi periaatteen perusteella välttyä rikosoikeudellisesta vastuusta palaamalla kotimaahansa tai liikkumalla valtiosta toiseen, koska henkilö voi tulla tuomituksi ulkomailla tehdystä rikoksesta asuinmaassaan.274 Aktiivista persoonallisuusperiaa- tetta voidaan kuvata ”lain pitkäksi kouraksi”, minkä perusteella rikosoikeudellista vastuuta on vaike- ampi kiertää. Rikoslain 1 luvun 6 §:n säännös mahdollistaa rikoslain 1 luvun 4 §:ssä säädettyjen virka- ja sotilasrikosten tilanteissa Suomen rikoslain soveltamisen, vaikka teko olisi tapahtunut Suomen ulko- puolella.
Suomen kansalaiseksi katsotaan rikoslain 1 luvun 6 §:n mukaan henkilö, joka on Suomen kansalainen rikoksen tekohetkellä. Lisäksi suomenkansalaiseksi katsotaan henkilö, joka on ollut tai oikeudenkäyn- nin alkaessa on Suomen kansalainen. Rikoslain 1 luvun 6 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan Suomen kansalaiseksi lisäksi rinnastetaan sellainen henkilö, joka on asunut rikoksen tekoaikaan Suomessa, taikka asuu pysyvästi Suomessa oikeudenkäynnin alkaessa. Henkilö, joka puolestaan tavataan Suo- mesta ja on oikeudenkäynti prosessin alkaessa Pohjoismaiden kansalainen, taikka asuu pysyvästi jos- sakin toisessa Pohjoismaassa, rinnastuu edellä mainittujen lisäksi Suomen kansalaiseen.275
4.3.6 Universaaliperiaate
Kansainvälisen oikeuden ensisijaisena tehtävänä on säännellä valtioiden välisiä suhteita ja kansainvälis- ten järjestöjen toimintaa. Suomen oikeusjärjestyksessä kansainväliset sopimukset lukeutuvat velvoitta- viin oikeuslähteisiin.276 Kansainvälinen oikeus sallii joissakin rikoksissa rikosoikeudellisen toimivallan harjoittamisen ja soveltamisen perinteisestä alueperiaatteesta poikkeavalla tavalla. Kansainvälisen oi- keuden yhteisesti sovitut standardit mahdollistavat tehtyjen kansainvälisten sopimuksien kautta rikos- oikeudellisen toimivallan ulottamisen toisten suvereenien valtioiden rikosoikeudelliselle toimivallan alueille.277 Edellytyksenä tällöin yleensä on, että valtio on sitoutunut ja ratifioinut sopimuksen, jonka nojalla toimivallan käyttö on mahdollista. Tällöin tuomivallan käyttö perustuu Suomea velvoittavaan kansainväliseen sopimukseen. Suomi on muun muassa sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin,
273 HE 1/1996 vp, s. 5.
274 Lappi–Seppälä, ym. 2022. s. 266–268.
275 Lappi–Seppälä, ym. 2022. s. 268.
276 Husa – Pohjolainen 2008. s. 16–19.
277 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 439–441
kuten esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaan (SopS 1/1956), Geneven sopimukseen ja sen lisäpöytäkirjoihin (SopS 7–8/1955),278 sekä EU-oikeudellisiin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten ri- koksen johdosta tapahtuvaan luovuttamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen (SopS 32/1971).
Universaaliperiaate mahdollistaa kansallisen rikosoikeudellisen toimivallan ja rikosoikeuden sovelletta- vuuden valtion alueen ulkopuolella tapahtuneisiin kansainvälisiin ja niin kutsuttuihin maailman rikok- siin.279 Rikoslain 1 luvun 7 § ilmaisee universaaliperiaatteen soveltamisalan perusteet Suomen rikos- laissa. Rikoslain 1: 7:n sääntelyä täydentää asetus rikoslain 1 luvun 7 § soveltamisesta. Asetus listaa muun muassa ne rikokset ja tilanteet, joissa Suomella on mahdollista toteuttaa universaalitoimivaltaa universaaliperiaatteen mukaisesti kansainvälisessä oikeuden kehyksessä.280 Rikoslain 1: 7:n mukaan Suomen ulkopuolella tehtyyn kansainvälisiin rikoksiin sovelletaan Suomen lakia tekopaikan lainsää- dännöstä riippumatta, mikäli kysymyksessä on Suomea velvoittava kansainvälinen sopimus taikka Suo- mea kansainvälisesti velvoittava muu säädös tai määräys, mihin rikoksen katsotaan kohdistuneen.281 Osa kansainvälisistä rikoksista katsotaan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta niin vakaviksi teoiksi, ettei näiden rikosten osalta muun muassa edellytetä aina lain kaksoisrangaistavuuden edellytystä.282 Tällöin rikos tai rikokset tulkintaan kansainväliseen yhteisöön kohdistuneiksi teoiksi.283
Universaaliperiaatteen voidaan katsoa pyrkivän preventiivisessä merkityksessä suojelemaan yhteisiä oikeushyviä rikoksilta, riippumatta rikoksen tekopaikasta, tekijästä tai tekopaikan lainsäädännöstä. Uni- versaaliperiaatteen mandaattina toimii sen laajuus ja valtioiden laaja sitoutuneisuus tällaisten kansain- välisten rikosten torjumiseen sekä ennalta estämiseen.284 Rikoslain 1 luvun 7 §:n universaaliperiaatteen nojalla Suomen tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käyttämään tuomiovaltaa niin Suomen kansalaisen
278 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 428–430.
279 HE 1/1996 vp, s. 5; Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 269–273.
280 (627/1996. Asetus rikoslain 1 luvun 7 § soveltamisesta.
281 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 269.
282 HE 1/1996 vp. s. 22–23, s. 25–26.
283 Hakanpää 2010. s. 223.
284 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 269–273.
kuin ulkomaalaisen henkilön ulkomailla tekemiin rikoksiin.285 Kansainvälisten rikosten lisäksi ydin- koekiellosta tehdyn sopimuksen (SopS 15/2001) vastaiset rikokset luetaan Suomessa rangaistavuuden osalta universaaliperiaatteen soveltamisalaan.286
4.3.7 Sijaislainkäytön periaate
Rikoslain 1 luvun 8 §:n säännös sisältää sijaislainkäytön toimivaltaperiaatteen ja soveltamisperusteet. Periaatteen nimi itsessään ilmentää normin sovellettavuutta. Rikoslain 1 luvun 8 §:n mukaan Suomen lakia sovelletaan muissa Suomen ulkopuolella tapahtuneissa rikoksissa silloin, jos rikoksesta voi seu- rata yli (6) kuuden kuukauden vankeusrangaistus ja rikoksen tekopaikan valtio on pyytänyt rikosasian käsittelemistä Suomessa. Toiseksi mahdolliseksi soveltamistilanteeksi voi muodostua Suomen kieltäy- tyminen luovuttamasta rikoksesta epäiltyä henkilöä toiseen valtioon.287 Sijaislainkäytön periaatteeseen on kirjoitettu sisälle ajatus oleskeluvaltion oikeudesta käyttää tuomiovaltaa ensisijaisen tuomivallan omistajan puolesta. Periaatteen soveltamisen taustalla on usein toisen valtion aloite tai pyyntö rikos- vastuun toteuttamiseksi epäillyn henkilön oleskelu valtiossa. Liittymäkohdaksi sijaislainkäytön periaat- teen soveltamisen näkökulmasta muodostuu tällöin rikoksesta epäillyn henkilön oleskelu valtiossa.288 Sijaislain periaatetta onkin kuvattu eräänlaiseksi oikeusavun muodoksi valtioiden välillä.289 Toisaalta sijaislainkäytön toimivaltaperiaate ilmentää valtioiden välistä yhteistyötä ja intressejä rikosvastuun to- teutumisesta rikosten vastaiseen taisteluun.290
Tuomiovallan käyttö kuitenkin lähtökohtaisesti on sidottu vieraan valtion esittämään pyyntöön, koska Suomella ei olisi lähtökohtaisesti intressiä oma-toimisesti käyttää rangaistusvaltaa Suomen ulkomailla tehtyyn rikokseen.291 Lisäksi rikoslain 1 luvun 8 §:n soveltaminen edellyttää RL 1:11:ssä säädettyä kak- soisrangaistavuuden edellytyksen olemassa oloa. Kaksoisrangaistavuuden vaatimus edellyttää, että
285 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 440.
286 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 269.
287 Edilex artikkeli: Kimpimäki, Minna, Sotarikollisia ja merirosvoja – Suomen rikosoikeudellisen toimivallan rajat, Lakimies 5/2011 s. 888.
288 Kimpimäki, Minna, Universaaliperiaate kansainvälisessä rikosoikeudessa. 2005. s. 71–73.
289 HE 1/1996 vp, s, 5; s. 23.
290 Kimpimäki, Minna, Universaaliperiaate kansainvälisessä rikosoikeudessa. 2005. s. 73.
291 HE 1/1996 vp, s. 23.
epäilty rikos katsotaan myös tekopaikan valtion lainsäädännössä rikokseksi. Lisäksi Suomessa rikok- sesta tuomittava rangaistus ei saa ylittää tekopaikan laissa rikoksesta säädettyä enimmäisrangaistusta. 292 Mikäli siis joku RL 1:1:n – RL 1:7:n säännöksistä soveltuisi sovellettavaksi rikokseen, rikoslain 1 luvun 8 § ei voisi tulla sovellettavaksi säännökseksi.293
4.4 DCA tuomiovalta artiklan suhde ja vaikutukset alueperiaatteeseen
Tutkittaessa ja tulkittaessa DCA 12 artiklan sääntelyä sekä Nato SOFA VII artiklan 3 c kohdan mää- räystä, voidaan 12 artiklan tulkita rajoittavan joissain määrin rikoslain 1 luvun 1 §:n alueperiaatteen so- veltamisalaa suhteessa Yhdysvaltojen NATO -joukkoihin, perheenjäseniin ja muuhun henkilöstöön Suomen alueella. Rikoslain 1 luvun 1 §:n alueperiaatteen soveltaminen on sidottu rikoksentekopaikaan, joten sen voidaan siten sanoa oleva riippuvainen tekopaikasta. Mikäli rikoksen tekopaikka osoittautuisi Suomen alueella olevaksi paikaksi, sovellettavana lakina olisi ilman puolustusyhteistyösopimusta täl- löin Suomen rikoslaki (39/1889, RL).
Valtiolla on rikosoikeudellinen monopoliasema omalla alueellaan.294 Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklalla Suomi luopuu ensisijaisesta rikosoikeudellisesta tuomiovallasta joukkoja koskevissa rikoksissa Nato SOFA VII artiklan 3 c kohdan menettelyä noudattaen. Nato SOFA VII -artiklan 3 kappaleen sään- telyssä säädetään rikoksista, joissa valtioilla on rinnakkainen tuomiovalta. Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen c kohdan tilanteissa ensisijainen tuomiovalta kuuluu Yhdysvalloille valtion omaisuuteen, turvallisuuteen taikka joukkojen jäsenen omaisuuteen tai turvallisuuteen kohdistuneissa rikoksissa.295 Lisäksi tuomiovalta kuuluu virallisissa tehtävissä tehdyssä teoissa taikka laiminlyönnistä johtuvissa ri- kosepäilyissä Yhdysvalloille, vaikka rikos olisi tapahtunut Suomen maaperällä. Tällöin sovellettavana olisi Yhdysvaltojen rikoslaki, eikä alueperiaatteen mukaisesti kansallinen rikoslakimme.296 Näin ollen voidaan tulkita, että tämä perustaisi Yhdysvaltain viranomaisille toimivallan Suomen lainkäyttöalueella Nato SOFA VII artiklan 3 kohdan rikoksiin.297 Rikoslain 1 luvun 1 §:n alueperiaatetta tultaisiin noudatta- maan vain Nato SOFA VII artiklan 3 b kohdan muissa rikoksissa. DCA -sopimuksen 12 artikla kuitenkin
292 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020. s. 444.
293 Korkka-Knuts– Helenius – Frände 2020. s. 441.
294 Lappi–Seppälä ym. 2022. s. 254.
295 HE 90/2023 vp, s, 65–71.
296 Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-sopimus. https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=349
297 HE 90/2023 vp, s. 66.
laajentaa Yhdysvaltojen tuomiovaltaa SOFA VII artiklan 3 a kohdan ii alakohdan osalta siten, että soti- lasjoukkojen virallisten tehtävien ulkopuolella tapahtuneet rikokset yleisesti kuuluisivat myös Yhdys- valtojen tuomiovallan alle. Tuomiovalta ulottuisi koskemaan vain Yhdysvaltojen sotilasjoukkojen rikok- sia, koska Nato SOFA VII artiklan 4 kohta kieltää lähettäjävaltion sotilasviranomaiselta toimivallan käyt- tämisen vastaanottajavaltion siviilihenkilöihin.
Suomen luopuessa DCA 12 artiklalla 1 kohdalla ensisijaisesta tuomiovallasta Yhdysvaltojen joukkoja koskevissa rikoksissa ei tarkoita sitä, että se perustaisi ensisijaista tai yksinomaista tuomiovaltaa Yhdys- valloille. Suomi luopuu oikeudestaan käyttää ensisijaista tuomiovaltaa Yhdysvaltojen Nato joukkojen rikoksiin, mutta Suomi ei kokonaan luovu tuomiovalta oikeudestaan.298 Suomella edelleen säilyy rin- nakkainen, tai paremminkin toissijainen oikeus tuomiovaltaan Yhdysvaltojen joukkojen rikoksissa, jo- ten Suomen ei voida tulkita luopuneen kokonaan tuomiovalta oikeudestaan. Suomella siis edelleen säilyy oikeus tuomiovallan käyttämiseen tarvittaessa. Tuomiovallasta luopuminen ei tällöin myöskään voi lähtökohtaisesti perustaa yksinomaista toimivaltaa Yhdysvalloille Suomen lainkäyttöalueelle. Toi- sena seikkana on hyvä huomioida, että DCA 12 artiklan 2 kohta antaa Suomelle edelleen oikeuden pe- ruuttaa ensisijaisesta toimivallasta luopuminen edellytysten täyttyessä.299 Tällöin edelleen rikoslain 1 luvun1 §:n soveltaminen on edelleen relevanttia, koska rikos on tapahtunut Suomessa ja näin ollen pa- lautuneen tuomiovallan kautta rikokseen sovelletaan Suomen rikoslakia.
Puolustusyhteistyösopimusta koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa on myös tulkittu, että sopi- muksen 12 artiklan 1 kohdan määräys ei sananmuodon mukaisen tulkinnan mukaan perustaisi Yhdys- valloille ensisijaista tuomiovaltaa Suomen alueelle, koska sopimusmääräyksen ei tulkita rajoittavan ri- koslain 1 -luvun soveltamisalaa.300 Tosin sanoen, sopimusmääräys ei rajoita täysin Suomen suvereni- teettia ja oikeutta tuomiovallan käyttöön, eikä sopimusmääräyksellä tällöin luovuteta yksinomaista tuomiovaltaa Yhdysvalloille.
Tulkitsen kuitenkin DCA 12 artiklan 1 kohtaa niin, että sopimusmääräys perustaisi toimivallan Yhdys- valloille välillisesti sopimuksella, mutta ei yksinomaista toimivaltaa joukkoja koskeviin rikoksiin jaetun
298 VN/36586/2023, s. 28.
299 VN/36586/2023, s. 70.
300 VN/36586/2023, s. 70.
toimivallan tilanteissa. DCA -sopimuksen 12 artikla perustaisi siten ensisijaisen tuomiovallan Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen a kohdan ii alakohdassa ja 3 b kohdan tilanteissa. Nato SOFA VII artiklan 3 a ii alakohdassa ensisijainen tuomiovalta Yhdysvalloilla ulottuisi koskemaan myös rikoksia, jotka on tehty virallisten tehtävien ulkopuolella ja Nato SOFA VII artiklan 3 b kohdassa taas 12 artikla muuttaisi ensisijaisen toimivallan Suomen viranomaisilta muissa rikoksissa Yhdysvaltojen viranomaisille. Sopi- musmääräyksen voi tulkita tällöin rajoittavan rikoslain 1 luvun 1 §:n soveltamisalaa muissa rikoksissa, kun NATO -joukkojen jäsen syyllistyy rikokseen Suomen alueella ja Yhdysvaltojen viranomaisilla on yleinen rikosoikeudellinen tuomiovalta suhteessa joukkojen jäseniin 12 artiklan vaikutuksesta.
DCA-sopimuksen 12 artiklan nojalla Suomessa tapahtuneeseen rikokseen sovellettaisiin Yhdysvaltojen rikoslaki Suomen lain sijaan ja toimivaltaisia asiassa olisivat Yhdysvaltojen tuomioimet.301 Esimerkiksi, jos yhdysvaltalainen NATO -joukkojen jäsenen epäiltäisiin syyllistyneen Suomen rikoslain 21: 6 § mu- kaiseen törkeään pahoinpitelyyn asianomistajan ollessa Suomen kansalainen, ensisijainen tuomiovalta kuuluisi Nato SOFA VII artiklan 3 b kodan mukaan Yhdysvalloille DCA -sopimusmääräyksen perus- teella. DCA 12 artiklan sääntely perustaisi Nato SOFA VII artiklan 3 b kohdan sääntelyyn nähden mui- den rikosten ensisijaisen tuomiovallan, jolloin Yhdysvallat käyttävät ensisijaista toimivaltaa, joka kuu- luisi ilman sopimusmääräystä Suomen viranomaisille. Mikäli tilanteen osalta ei sovellettaisi DCA 12 ar- tiklan 2 kodan peruuttamismenettelyä, tällöin voidaan tulkita, että sopimusmääräys rajoitta rikoslain 1 luvun 1 §:n alueperiaatteen soveltamista rikoslain 1 luvun 15 §:n nojalla.
Tulkinta siitä, perustaako DCA -sopimus Yhdysvalloille rikosoikeudellista tuomiovaltaa, on moni tahoi- nen kysymys. Syllogistiseen päätösmalliin kirjattuna toimivallan perustamista koskeva johtopäätös tu- kisi käsitystä, että sopimus perustaisi toimivaltaa. Jos normipremissinä olisi; DCA -sopimuksella Suomi luopuu Yhdysvaltojen hyväksi tuomiovallastaan Yhdysvaltojen joukkojen Suomessa tekemissä rikok- sissa, alalauseeksi, eli faktapremissiksi muodostuisi; Yhdysvalloilla on DCA -sopimuksen perusteella tuomiovalta Yhdysvaltojen joukkojen tekemiin rikoksiin Somessa. Deduktiivisen päättelyn tuloksena johtopäätökseksi muodostuisi; DCA -sopimus perustaa Yhdysvalloille rikosoikeudellista toimivaltaa Suomen luopuessa tuomiovallasta yhdysvaltalaisten joukkojen tekemissä rikoksissa.302
301 VN/36586/2023, s. 10.
302 Tuori 2013. s. 19–20.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. DCA-sopimuksen 12 artiklaa tulee tarkastella kokonaisuu- tena yhdessä Nato SOFA -sopimuksen artiklan kanssa. DCA-sopimuksen 12 artiklan 2 kohta mahdollis- taa Yhdysvalloilta tuomiovallan peruuttamisen yksittäisissä tapauksissa, jolloin tuomiovalta palautuisi ensisijaiselta haltijalta rinnakkaisen tuomiovallan haltijalle. Tällöin rikoksessa sovellettaisiin Suomen lakia ja rikosoikeuden soveltamisalan säännöksiä. Tulkintani mukaan, tällöin ei voi olla kyse yksinoikeu- dellisesta toimivallasta. Mikäli DCA 12 artiklan katsottaisiin perustavan yksinoikeudellista toimivaltaa, tarkoittaisi se tässä tapauksessa jakamatonta toimivaltuutta tuomiovallan osalta. Tuomiovaltaa kos- keva 12. artiklan 2 kohdan peruutusoikeuden voidaan tulkita poistavan siten yksinomaisen tuomioval- lan soveltamismahdollisuuden.
Voidaan kuitenkin arvioida, että DCA -sopimus voi joissakin poikkeuksellisissa soveltamistilanteissa yh- dessä Nato SOFA VII artiklan kanssa johtaa yksinomaisesta tuomiovallasta muistuttavaan tilanteeseen Yhdysvaltojen osalta. Tällainen tilanne voisi esimerkiksi syntyä, jos Yhdysvallat ei suostuisi tuomioval- lan peruuttamiseen DCA -sopimuksen astuttua voimaan niissä tilanteissa, joissa Suomella olisi ollut Nato SOFA VII artiklan 3 kohdan perusteella rinnakkainen tuomiovalta. Tällöin Yhdysvaltojen voidaan tulkita käyttävän kansainvälisen oikeuden sääntelyn perusteella toimivaltaa sopimusoikeudellisesti su- vereenin toisen valtion alueella. Näissä tilanteissa sovellettavan olisi Yhdysvaltojen laki ja toimivaltaisia olisivat Yhdysvaltojen viranomaiset.
Tulkintani mukaan kysymyksessä on rikoslain (39/1889, RL) 1 luvun 15 § koskeva tilanne, jossa kansain- välisessä Suomea velvoittavassa säädöksessä tai sopimusta koskevassa määräyksessä on rajoitettu Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa, jolloin noudatetaan tällaista rajoitusta niin kuin siitä on sovittu. Normihierarkian näkökulmasta, kansainväliset sopimukset saatetaan lailla tai asetuksella osaksi Suo- men oikeusjärjestystä ja dualistisen mallin mukaan kansallinen, että kansainvälinen normisto kulkevat rinnakkain valtion oikeusjärjestyksessä.303
303 Tuori 2013. s. 45–48.
Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan 3 a kohdan on tulkittu perustavan yksinomaista tuomiovaltaa vas- taanottajavaltiolle. Näin ollen tulee arvioida, perustaako artiklan 3 artikla myös samalla välillisesti ensi- sijaista toimivaltaa DCA -puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan sääntelyyn. Nato SOFA -sopimusta koskevassa hallituksen esityksessä on katsottu, että Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen a kohta perus- taa ensisijaisen toimivallan lähettäjävaltiolle Suomen ollessa vastaanottajavaltiona. SOFA VII artiklan 3 kappaleen a kohta ulottaa vaikutuksensa siten rikoslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttiin, minkä perusteella ensisijainen tuomiovalta kuuluisi Suomelle.304
DCA -sopimuksen 12 artiklan 1 kohdan määräyksen mukaan ensisijaisesta tuomiovallasta luopumi- sessa sovelletaan Nato SOFA VII -artiklan 3 c kohdan menettelyä.305 Koska DCA 12 artiklan voidaan tulkita laajentavan ensisijaisen tuomiovallasta luopumisen koko SOFA VII artiklan 3 kohtaan, voidaan sen välillisesti katsoa perustavan ensisijaista tuomiovaltaa myös SOFA VII artiklan 3 kohdan ii alakoh- taan, sekä 3 b kohtaan. DCA -sopimuksen säännöksen tulkittaisiin edellä mainitussa tilanteessa syrjät- tävän kansallisen rikoslain 1luvun 1 §:n säännöksen, joten 12 artiklan voidaan tulkita perustavan ensisi- jaisen toimivallan, mutta ei yksinomaista toimivaltaa lähettäjävaltiolle. Vaikka rikoslain 1 luvun 15 §:n mukaan toimivaltaa tältä osin voidaan rajoittaa Suomen osalta, tulkintani mukaan DCA 12 artiklan so- pimusmääräyksellä kuitenkin luodaan yleinen toimivalta Yhdysvalloille omiin joukkoihin nähden, joten kysymys ei siis ole yksittäisestä toimivaltaa koskevasta tilanteesta. Tästä johtuen tulkitsen, että DCA- sopimuksella 12 artiklan osalta luodaan ja perustetaan välillisesti toimivaltaa ulkopuoliselle valtiolle Suomeen nähden DCA 12 artiklan 2 kohdan sääntelystä huolimatta.
4.5 NATO-rikoksia koskeva kansallinen menettely
Hallituksen esityksessä todetaan, että Nato SOFAa koskevalla sopimuksella ja sen VII artiklalla on vai- kutusta poliisin ja Syyttäjälaitoksen väliseen yhteistyöhön.306 Vaikutusten voidaan arvioida ulottuvan tällöin myös DCA 12 artiklan, koska sopimusmääräyksiä sovelletaan rinnakkain.307 Poliisilain (872/2011, Poliisilaki, PolL) 1 luvun 1 §:n mukaan ”poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaa- minen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen
304 HE 90/2023 vp, s. 69.
305 VN/36586/2023. s. 70
306 He 90/2023 vp, s. 41.
307 VN/36586/2023. s. 69.
sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuuluvasta kansainvälisestä yhteistyöstä”. Nato SOFA- tai DCA -sopimus eivät sisällä suoria säännöksiä esitutkinnan suorittamisesta. Esitutkintalain (805/2011, Esitutkintalaki, ETL) 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan esitutkinnan toimittaa poliisi. Suojelupoliisille ei lain kohdan mukaan kuulu esitutkinta velvollisuutta. Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n mukaan ”esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut tai tehty”. Mikäli NATO -joukkojen jäsenen epäillään syyllistyneen rikokseen, polii- silla on toimivalta ja velvollisuus aloittaa esitutkinta NATO -joukkoja koskevassa rikosasiassa. Esitutkin- lain (805/2011, ETL) ja poliisilain (872/201, PolL) säännösten tulkinnan pohjalta voidaan todeta, että Nato SOFA- tai DCA -sopimuksen tuomiovaltaa koskevilla artikloilla ei siten ole vaikutusta esitutkinnan toimittamisvelvollisuuteen.
DCA 12 artiklan 3 kohdassa on säädetty rikoksia koskevasta ilmoitusmenettelystä. Kohdan mukaan Yh- dysvaltojen tulee ilmoittaa Suomen viranomaiselle rikoksista, pois lukien rikokset, joista Yhdysvaltojen lain mukaan rangaistukseksi on säädetty enintään sakkoa tai (1) yksi vuosi vankeutta. Puolustusyhteis- työsopimuksen 12 artikla ei ilmaise sitä, kenelle Suomen viranomaiselle kyseinen rikosta koskeva kirjal- linen ilmoitus tulisi tehdä.308
DCA -sopimuksen voimaansaattamislain 5 §:n 1 momentissa ehdotetaan, että valtakunnansyyttäjällä olisi toimivalta peruuttaa 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuomiovallasta luopuminen.309 Lisäksi 5 §:n 2 momentissa säädettäisiin puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 3 kohdan rikoksia koskevasta ilmoitusmenettelystä, jonka mukaan Yhdysvaltojen joukkojen rikoksia koskevat ilmoitukset tehtäisiin valtakunnansyyttäjälle. Lain kohdan perusteluissa on muun muassa mainittu, että valtakunnansyyttäjän tulisi peruuttamista koskevassa päätöksenteossa ottaa huomioon, puoltavatko tutkinnalliset syyt esi- tutkinnan toimittamista Suomessa ja katsotaanko tuomiovaltaa koskeva peruuttaminen kyseisessä ti- lanteessa erityisen tärkeäksi rikosvastuun toteuttamisen kannalta.310 DCA -sopimuksen voimaansaatta-
308 VN/36586/2023. s. 71.
309 VN/36586/2023. s. 157.
310 VN/36586/2023. s. 121.
mislakia koskevan 5 §:n tuomiovallan peruuttamista koskevaksi yhdeksi harkintaperusteeksi on mai- nittu esitutkinnan toimittamisen tärkeys. Pykälää koskevissa muina harkinta perusteina on lisäksi lue- teltu lisäksi muun muassa:
- ”rikos on herättänyt julkista huomiota
- rikos on Suomessa yhteiskunnallisesti merkittävä, tai rikos, joka on kohdistunut suomalaiseen, ja on vakava ja lajiltaan tai laadultaan sellainen, että on perusteltua käsitellä se suomalaisessa rikosprosessissa
- Suomessa tehtyjen samanlaisten rikosten yhdenvertainen käsittely
- Suomalaisen asianomistajan vahingonkorvausoikeuden toteutumisen edistäminen
- Suomalaisen vastaajan oikeuksien turvaaminen vakavampien rikosten kohdalla
- Rikos on tehty Suomen alueella ja sen johdosta on kuolemanrangaistuksen uhka
- Suomeen kohdistuvat maan- ja valtionpetosrikokset
- Rikoksella on muuten vakavasti loukattu tai vaarannettu Suomen valtiollisia tai sotilaallisia oi- keuksia tai etuuksia
- Rikos on kohdistunut Suomen viranomaiseen”.311
Suomen luopuessa DCA 12 artiklan 1 kohdassa tuomiovallasta, tarkoittaa tämä samalla esitutkinnasta ja syyteharkinnasta luopumista, mikäli tuomivallasta luopumista ei peruuteta 12 artiklan 2 kohdan pe- rusteella. Menettelyllisesti tämä tarkoittaisi sitä, että poliisilla olisi toimivalta aloittaa esitutkinta ja suo- rittaa normaalit esitutkintaan liittyvät alkutoimenpiteet esitutkintalain (805/2011, ETL) ja poliisilain (872/2011,PolL) nojalla. Esitutkinnan loppuun suorittaminen yhdysvaltalaisen NATO -joukkojen jäse- nen rikoksessa kuitenkin edellyttäisi valtakunnansyyttäjän ratkaisua tuomiovallan määräytymisen osalta.312 Esitutkintalain 3 luvun 3 §:ssä säädetty esitutkintapakko ei ulotu koskemaan sellaisia rikoksia, jotka olisivat rangaistavia vain Yhdysvaltojen rikoslain mukaan.
311 VN/36586/2023, s. 121.
312 VN/36586/2023, s. 70–71; HE 90/2023 vp, s. 70.
DCA -sopimuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan ensisijainen tuomiovalta lähtökohtaisesti kuuluisi Yh- dysvalloille NATO -rikoksissa siirron myötä. Sovellettava laki olisi siten Yhdysvaltojen rikoslaki ja toimi- valtaisia esitutkinta-, sekä oikeusviranomaisia olisivat Yhdysvaltojen sotilas- sekä oikeusviranomaiset. Näin ollen, rikoksen esitutkinnan suorittamisen, sekä Suomen rikosprosessin edellytyksenä olisi Suo- men valtakunnansyyttäjän 12 artiklan 2 kohdan tuomiovallan peruuttaminen Yhdysvalloilta, mikäli ri- kos katsottaisiin jaettua toimivallan piiriin kuuluvaksi rikokseksi.313 Mikäli tuomiovalta palautuisi Suo- melle, rikosoikeudellinen toimivalta palautuisi samalla Suomen kaikille rikosprossiin osallistuville viran- omaisille. Tällöin rikosprosessi suoritettaisiin Suomen oikeusnormien mukaisesti ja rikoksen osalta so- vellettavaksi laiksi tulisi kansallisen rikoslain (39/1889, RL) säännökset. Tuomiovallan palautumisen myötä Suomen yleiset tuomioistuimet olisivat toimivaltaisia tuomiovallan käyttämiseen ja esitutkinta, sekä syyttäjäviranomaiset suorittamaan omat rikosprosessi menettelyt.
Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeessa (VKS: 2023:3) syyttäjälle ilmoitettavista rikosasioista ja pakko- keinoista, ilmoitusmenettelystä ja syyttäjän toimenpiteistä on kirjattu velvoite esitutkintaviranomaisille ilmoittaa Suomessa tapahtuneista NATO -rikoksista. Ohje on yleisohje, joten sen soveltamisalan voi arvioida ulottuvan myös koskemaan puolustusyhteistyötä koskevaan sopimukseen ja sen 12 artiklaan. Valtakunnansyyttäjän ohjeen (VKS: 2023/3) mukaan, jos tutkittavaksi tulee Suomessa tehty rikos, jonka epäilty tekijä on rikoksen tekoaikana ollut NATO -valtion joukkoihin kuuluva henkilö tai hänen huollet- tavansa, tulee rikosasiasta tehdä syyttäjälle esitutkinlain 5 luvun 1 §:n mukainen ilmoitus.314
Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta (SopS, 124/2024) annetuin lain 2 §:ssä säädetään, että Nato SOFA -sopimuksen VII artiklan 3 kappa- leen c kohdan päätökset tuomiovallan käyttämisestä, esitutkinnan toimittamisesta tai sen toimitta- matta jättämisestä tai lopettamisesta Suomessa tekee valtakunnansyyttäjä. Kansallinen menettelyn NATO -rikosten osalta voidaan arvioida muodostuvan sellaiseksi, että epäillyssä rikoksissa poliisi aloit- taa esitutkinnan315 ja tekee ETL 5 luvun 1 §:n mukaisen ilmoituksen syyttäjälaitokselle. Valtakunnan-
313 VN/36586/2023. s. 70.
314 VKS: 2023:3. Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat ja pakkokeinot, ilmoitusmenettely ja syyttäjän toimenpiteet . https://syyttajalaitos.fi/vks-2023-3-syyttajalle-ilmoitettavat-rikosasiat-ilmoitusmenettely-ja-syyttajan-toimenpi- teet
315 HE 90/2023 vp. s. 52–53.
syyttäjä tekee päätöksen Nato SOFA koskevan Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä nii- den joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta annetun lain (124/2024) 2 §:n perusteella tuomioval- lasta taikka luopumisen peruuttamisesta. Mikäli valtakunnansyyttäjä rikosta koskeva tuomiovalta olisi Suomella, syyttäjä voisi rikosasiaa koskevan ETL 3 luvun 9 §:n mukaisen päätöksenpäätöksen esitutkin- nan toimittamatta jättämisestä tai lopettamisesta, taikka ETL 3 luvun 10 §:n ja ETL 3 luvun 10 §:n a koh- dan esitukinnan rajoittamispäätöksen. Tällöin rikosta koskeva esitutkinta päättyisi tai se rajoitettaisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, ROL) 1 luvun 7 §:n tai 1 luvun 8 §:n perus- teella.316
4.6 Rikoslajit
Rikoksia voidaan lajitella suojeltavien oikeushyvien perusteella. Rikoksella tarkoitetaan lain vastaista sekä laissa rangaistavaksi säädettyä tekoa.317 Rikostyypeillä tarkoitetaan yhteiskunnassa olevaa ilmiötä, jossa rikoslaissa rikokseksi määritelty teko kohdistuu ja loukkaa suojeltavaa oikeushyvää. Kansalliset rikossäännökset on koottu Suomen rikoslakiin (39/1889, RL), sekä ryhmitelty rikoslajien mukaisesti omiksi normi kokonaisuuksiksi. Rikoslajeja tai rikostyyppejä ovat esimerkiksi liikenne-, omaisuus- ja seksuaalirikokset, sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset.318 Rikostyypit ilmaisevat suojeltavat oikeushyvät, joita rikoslain säännöksillä on tarkoitus suojella. Rikoslaissa (39/1889, RL) rikostyyppiin kuuluvat rangaistavaksi säädetyt teot on kirjoitettu omiin lukuihinsa.319 Esimerkiksi rikoslain 21 luvun 1
§:n tappoa ja rikoslain 21 luvun 5 §:n pahoinpitelyä koskevat säännökset kuuluvat ryhmittelyn perus- teella henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin. Suomessa rikoslain 21 -luku muodostaa oman ri- kostyyppi normi kokonaisuuden, joka sisältää kaikki henkeen ja terveyteen kohdistuvat rangaistavat teot.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan sääntely kohdistuu koskemaan samoja rikoslajeja, mitä Nato SOFA VII artiklassa on mainittu. Nato SOFA VII artiklan 2 kappaleen rikoksissa ei voi syntyä pääl-
316 VKS: 2016:5, Esitutkinnan rajoittaminen. https://syyttajalaitos.fi/vks-2016-5-esitutkinnan-rajoittaminen
317 Melander 2016. Luku 1, kohta 1.1.
318 Kivivuori ym. 2018. kohta 4.1.
319 Boucht – Frände 2019. s. 15.
lekkäistä toimivaltaa, koska rikokset voivat olla vain toisen valtion lainsäädännön mukaan rangaista- via.320 Nato SOFA VII artiklan 2 kappaleessa tuomivallan piiriin katsotaan valtion turvallisuuteen koh- distuvat rikokset. Artiklan 2 kappaleen c kohdassa tällaisiksi valtion turvallisuuteen kohdistuviksi rikok- siksi on katsottu, valtiopetos, sabotaasi, vakoilu tai valtion salaisuuksiin tai kansalliseen puolustukseen liittyviin salaisuuksiin liittyvän lain rikkominen.321
Jaetun tuomiovallan tilanteissa Nato SOFA VII artiklan 3 a kappaleessa rikoslajeiksi on mainittu hen- keen ja terveyteen-, valtion turvallisuuteen, sekä omaisuuteen kohdistuvat rikokset. Edellisten lisäksi artiklan 3 a kappaleen i alakohdassa mainitaan virkarikokset. Nato SOFA VII artiklan 3 b kohdan muita rikoksia ei ole luokiteltu rikoslajeihin, vaan kohdan tulkinnan mukaan se koskee kaikkia tuomioistuin valtion laissa rikoksiksi säädettyjä tekoja.
Suomen rikoslaissa (39/1889, RL) säädetään kattavasti valtion turvallisuuteen kohdistuvista rikoksista 12–17-luvuissa. Rikoslaissa säädetään muun muassa maanpetosrikoksista RL 12 -luvussa, valtionpetos- rikoksista RL 13 -luvussa, rikoksista viranomaisia vastaa RL 16 -luvussa ja rikoksista yleistä järjestystä vastaan RL 17 -luvussa. Omaisuuteen kohdistuvista rikoksista, kuten varkaudesta, kavalluksesta ja lu- vattomasta käytöstä säädetään RL 28 -luvussa ja ryöstöstä sekä kiristyksestä RL 31 -luvussa. Lisäksi pe- toksista ja muusta epärehellisyydestä on säädetty RL 36 -luvussa. Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista on puolestaan säädetty RL 21-luvussa. Suomen rikoslaista ei löydy sabotaasi rikosnimikettä, mutta vastaavaksi sovellettavaksi rikokseksi Suomen rikoslaista voisi tulla kysymykseen RL 34 -luvun tuhotyötä koskevat rikosnimikkeet tai RL 35 -luvun vahingontekoa koskevat rikosnimikkeet. Virkari- koksia koskevista rikoksista on omat säännökset RL 40 -luvussa, sekä sotilasrikoksista RL 45 -luvussa. Vakoilua koskevasta rikoksesta säädetään rikoslain 12 luvun 5 §:ssä.
DCA-sopimuksen 12 artiklan oikeusohje ei itsessään rajaa mitään rikoksia tuomiovallan käytön ulko- puolelle. DCA 12 artiklan 1 kohdan sääntelyn voi siten tulkita ulottavan tuomivallan kaikkiin rikosni- mikkeisiin, joiden ensisijaisesta tuomiovallasta Suomi luopuu sopimusmääräyksellä, koska DCA 12 ar-
320 VN/36586/2023. s. 69.
321 HE 90/2023 vp, s. 170.
tikla laajentaisi Yhdysvaltojen tuomivallan koskemaan myös joukkojen virallisten tehtävien ulkopuo- lella tapahtuneisiin rikoksiin.322 Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi luopuisi puolustusyhteis- työsopimuksella lähtökohtaisesti kokonaan tuomiovallasta yhdysvaltalaisten NATO -joukkoihin kuulu- vien henkilöiden Suomessa tekemistä rikoksista, jolloin kysymyksessä voisi olla lähes mikä tahansa ri- kos.323 Kuten aikaisemmin on jo käynyt ilmi, tuomiovallan ollessa Yhdysvalloilla, sovellettavat rikosni- mikkeet määräytyisivät näin ollen Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan. Mikäli kuitenkin Suomi päät- täisi peruttaa tuomiovallasta luopumisen DCA 12 artiklan 2 kohdan sääntelyn mukaisesti, sovelletta- vaksi tällöin tulisivat Suomen rikoslain rikostunnusmerkistöt ja rikosnimikkeet sekä soveltamisala.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan sääntelyä tulee muistaa tarkastella sen vaikutuksien näkö- kulmasta, kuten Suomen vastaanottaja- ja Yhdysvaltojen lähettäjävaltio asemasta, sekä henkilöllisistä asemista yhdysvaltalaisista rikoksesta epäiltyinä ja suomalaisista asianomistajina.324 Puolustusyhteis- työssä toimijoina ovat lähtökohtaisesti sotilashenkilöt ja toiminta on lähtökohtaisesti virallisissa tehtä- vissä tapahtuvaa toimintaa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ja arvioituna yleisimmät rikoslajit rikok- sien osalta keskittyisivät todennäköisesti sotilas- ja virkarikoksiin, sekä sotilaskurinpidollisiin seuraa- muksiin, jotka olisivat Nato SOFA VII artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan Yhdysvaltojen tuomioval- taan kuuluvia rikoksia. Toisaalta Suomen DCA 12 artiklan 1 kohdan mukaisen yleisen tuomiovallasta luopumisen voidaan tulkita laajentavan Nato SOFAn VII artiklan 1 kappaleen a kohdassa rikoslajien soveltamisalaa laajemmaksi tuomiovallan käytön osalta.325 Tämä tarkoittaisi DCA 12 artiklan vaikutus- ten näkökulmasta sitä, että Yhdysvallat saisivat oikeuden ulottaa rikosoikeudellisen tuomiovallan kos- kemaan myös sellaisiin rikoksiin rikoslajeihin ja rikoksiin, jotka poikkeavat Nato SOFA VII artiklan 3 kappaleen a kohdassa säädetyistä rikoslajeista.
322 VN/36586/2023. s. 70.
323 OKV/855/21/2024. s. 5–6.
324 VN/36586/2023. s. 28.
325 VN/36586/2023. s. 147.