SOPIMUSSOTILAIDEN VALMIUDET KOULUTTAJANA PERUSKOULUTUS- KAUDELLA
SOPIMUSSOTILAIDEN VALMIUDET KOULUTTAJANA PERUSKOULUTUS- KAUDELLA
Kadettialikersantti Xxxxxx Xxxxxxxxx
Kadettikurssi 98 Maasotalinja
Maaliskuu 2014
Kurssi Kadettikurssi 98 | Opintosuunta Pioneeri- ja suojeluopintosuunta |
Tekijä Kadettialikersantti Xxxxxx Xxxxxxxxx | |
Tutkielman nimi Sopimussotilaiden valmiudet kouluttajana peruskoulutuskaudella | |
Oppiaine, johon työ liittyy Sotilaspedagogiikka | Säilytyspaikka Maanpuolustuskorkeakoulun kurssikirjasto |
Aika Maaliskuu 2014 | Tekstisivuja 31 Liitesivuja 5 |
TIIVISTELMÄ Valtioneuvosto laati vuonna 1997 puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jossa mai- nittiin ensimmäisen kerran määräaikaiset sotilasvirat. Selonteko toi tällöin esille sen, että tär- keimpiin operatiivisiin joukkoihin palkattaisiin henkilöitä vuoden mittaiseen palvelussuhtee- seen. Kyseisiä henkilöitä kutsutaan sopimussotilaiksi. Vuodesta 1999 sopimussotilaita on toiminut kouluttajan tehtävissä. Työn alkuvaiheessa sopimussotilaita ei jatkokouluteta kou- luttajan tehtävää varten, vaan he aloittavat kouluttajan tehtävänsä täysin varusmiesjohtaja- ja kouluttajakoulutuksen pohjalta. Tutkielman tarkoituksena on tutkia varusmiesjohtajille annet- tavaa kouluttajakoulutusta. Päätutkimuskysymys oli, mikä on tuoreiden sopimussotilaiden valmius toimia kouluttajan tehtävässä? Alakysymykset olivat, onko johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet mahdol- lista saavuttaa, sekä oliko AUK tai RUK -koulutustaustalla merkitystä valmiuksiin? Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Valmista aineistoa täydennettiin lomakehaastattelulla, joka toteutettiin 98. sekä 99. kadettikurssien kadeteille, jotka ovat toi- mineet sopimussotilaana heti varusmiespalveluksen jälkeen. Lomakehaastattelu toteutettiin syksyllä 2013. Tutkimuksen mukaan johtaja- ja kouluttajakoulutus eivät välttämättä anna sopimussotilaalle Kouluttajan oppaan mukaisia valmiuksia toimia kouluttajana perusyksikössä. Suurin ongelma on johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteissa, jotka ovat suurimmaksi osaksi osaa – tasol- la. Kouluttajan oppaan mukaan kouluttajan tulisi hallita oman puolustushaaran ja aselajin asiat. Oppaan mukaan kouluttajan tulee myös hallita P-kauden sisältö. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet ovat mahdollisia saavuttaa, mutta riittääkö tavoit- teiden taso sopimussotilaan tehtävää ajatellen? Aliupseeri- ja reserviupseerikurssin käyneet sopimussotilaat eivät eroa juurikaan valmiuksissaan toimia joukkueen kouluttajana peruskou- lutuskaudella. Suurin vaikuttava tekijä varusmiesjohtajan kouluttajana kehittymisessä on tä- män kouluttaja. Halonen, Xxxxxx, Xxxxxxxxxx & Xxxxxxxxxxx (2007, 10, 34) tuo esille, että vuorovaikutus kouluttajan ja koulutettavan välillä vaikuttaa sekä oppimismotivaatioon että oppimiseen. | |
AVAINSANAT Kouluttaja, Kouluttajuus, Sopimussotilasjärjestelmä, Varusmiesjohtajakoulutus | |
KAUDELLA
SISÄLLYS
2.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset 3
2.3 Aineiston keruu ja analyysi 4
3 KOULUTUS PUOLUSTUSVOIMISSA 6
3.4 Johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelma 10
3.4.3 Koulutustaidon jatkokurssi 1 13
3.4.4 Koulutustaidon jatkokurssi 2 A/B 14
3.4.5 Koulutustaidon jatkokurssi 3 15
4 SOPIMUSSOTILAS PUOLUSTUSVOIMISSA 16
4.3 Kouluttajan vaatimukset Puolustusvoimissa 18
5.1 Valmiudet toimia kouluttajana ase- ja ampumakoulutuksessa 20
5.2 Valmiudet toimia kouluttajana taistelukoulutuksessa 21
5.3 Valmiudet toimia kouluttajana liikuntakoulutuksessa 21
5.4 Varusmiesjohtajakoulutuksen puutteet sopimussotilaan tehtävää ajatellen
5.5 Sopimussotilaan tehtävää edistävät tekijät varusmiesjohtajakoulutuksessa
LÄHTEET LIITTEET
SOPIMUSSOTILAIDEN VALMIUDET KOULUTTAJANA PERUS- KOULUTUSKAUDELLA
1 JOHDANTO
”Sotilaspedagogiikka on oppi koulutustaidosta. Se on oppi päämäärien asettelusta, oppi- misenohjauksesta ja koulutustoiminnan sekä osaamisen arvioinnista” (Toiskallio 1998, 9).
Valtioneuvosto laati vuonna 1997 puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jossa mainit- tiin ensimmäisen kerran määräaikaiset sotilasvirat. Selonteko toi tällöin esille sen, että tär- keimpiin operatiivisiin joukkoihin palkattaisiin henkilöitä vuoden mittaiseen palvelussuhtee- seen. Kyseisiä henkilöitä kutsutaan sopimussotilaiksi. Sopimussotilaaksi soveltumisen perus- teina ovat suoritettu varusmiespalvelus ja sen aikana saatu johtajakoulutus. (Sopimussotilas- järjestelmään liittyvä kokeilu vuonna 1999, PEhenk-os 430/2.8/D/I/19.4.1999.) Selonteko määritteli uuden sopimussotilasjärjestelmän tehtäväksi lisätä ammattitaitoa reservissä. Vuo- desta 1999 sopimussotilaita on toiminut kouluttajan tehtävissä. Sopimussotilaan tehtäviin kuuluu toimia kouluttajan tai erikoiskoulutetun miehistön tehtävissä. Sopimussotilaita ei yleensä jatkokouluteta työn alkuvaiheessa, vaan he palvelevat varusmieskoulutuksessa saadun opin pohjalta. (Rötkönen 2006, 74.)
Puolustusvoimien kolme päätehtävää ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden vi- ranomaisten tukeminen sekä osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. (Suomen turval- lisuus- ja puolustuspolitiikka, 2012, 97.) Toiskallion (1998, 9) mukaan varusmiesten koulut- taminen on sotilaallisen valmiuden ylläpidon ohella yksi puolustusvoimien tärkeimmistä rau- han ajan tehtävistä. Koulutuksella kehitetään maanpuolustuksen uskottavuutta sekä ylläpide- tään maanpuolustustahtoa. Koko koulutus pohjautuu kouluttajien omaan ammattitaitoon ja sil- lä on yhteiskunnan turvallisuustarpeissa suuri merkitys. Yksilön sekä joukkueen harjaannut- taminen kriisien tai sodan varalle on yksi sotilaskoulutuksen päätavoitteista. Sen päämääränä on varmistaa sotilaiden fyysinen, henkinen, sosiaalinen ja eettinen toimintakyky. Juuri tällä
vaikutetaan koulutettavien asenteisiin, tietoihin sekä taitoihin. Vuorovaikutus kouluttajan ja koulutettavan välillä vaikuttaa sekä oppimismotivaatioon että oppimiseen. (Halonen ym. 2007, 10.)
Kandidaatintutkielma käsittelee sopimussotilaiden valmiuksia toimia perusyksikössä koulutta- jana peruskoulutuskaudella. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaiset koulutusval- miudet vasta-aloittaneella sopimussotilaalla on suoriutua ensimmäisestä tehtävästä, joukkueen kouluttajan tehtävästä peruskoulutuskaudella. Tutkimuskohteena ovat 98. sekä 99. kadetti- kurssin kadetit, jotka ovat toimineet sopimussotilaan tehtävässä varusmiespalveluksen jäl- keen.
2 TOTEUTUS
2.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vasta-aloittaneiden sopimussotilaiden valmiuksia toi- mia kouluttajan tehtävässä peruskoulutuskaudella. Tutkimuksessa hyödynnetään sopimussoti- laina toimineiden kadettien kokemuksia kyseisestä asiasta. Tutkielmassa tutkitaan varusmies- ajan johtaja- ja kouluttajakoulutuksen riittävyyttä sopimussotilaan tehtävään.
Tutkimuskysymys: Mikä on tuoreiden sopimussotilaiden valmius toimia kouluttajan tehtäväs- sä? Alakysymykset: Onko johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet mahdollista saavuttaa? Onko AUK tai RUK -koulutustaustalla merkitystä valmiuksiin?
”Tutkimusmenetelmillä ymmärretään empiirisen tutkimuksen konkreettisia aineiston hankinta ja -analyysimetodeja tai -tekniikoita, jotka voidaan puolestaan luokitella laadullisiin eli kvali- tatiivisiin ja määrällisiin eli kvantitatiivisiin menetelmiin.” (Tutkimusmenetelmät ja tutkimus- aineistot. n.d.)
Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimusmenetelmässä on lähtökohtana tosielämän kuvaaminen. Menetelmän tyypillisiä piir- teitä ovat muun muassa kohdejoukon valinta tarkoituksenmukaisesti, ei satunnaisesti. Laadul- lisessa tutkimuksessa kohdejoukon koolla ei ole suurta merkitystä, koska ei ole tarkoitus tut- kia keskimääräisiä yhteyksiä eikä tilastollisia säännönmukaisuuksia. Menetelmässä tutkitaan ihmistä tiedonkeruun instrumenttina. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa on tarkoitus tulkita toi- mintaa sen luonnollisessa ympäristössä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 155, 170.)
Määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä ei sovellu käytettäväksi tässä kandidaatin tutkielmassa, koska kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä perustuu pääosin tilastollisen tutki- muksen tekemiseen. Usein kvantitatiivisen tutkimuksen tutkimusongelmat muotoillaan: mik- si, missä, paljonko tai kuinka usein? (Pulkka, 2013). Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tyypil- listä on, että havaintoaineisto soveltuu määrälliseen, numeeriseen mittaustapaan (Hirsjärvi, S., Xxxxx, P & Sajavaara, P. 2005, 131). Kun käytetään määrällistä tutkimusmenetelmää, tutkija
on usein kiinnostunut vertailusta sekä numeerisista tuloksista, joilla pyritään selvittämään jo- kin ilmiö (Määrällinen tutkimus. n.d).
Laadullinen tutkimus osoittautui tutkielmaan sopivaksi, sillä tutkimushenkilöiden määrä oli melko pieni, mikä on tyypillinen piirre laadullisessa tutkimuksessa. Tutkielmassa ei ole tar- koitus tutkia keskimääräisiä yhteyksiä eikä tilastollisia säännönmukaisuuksia. Lisäksi kohde- joukko valittiin tarkoituksenmukaisesti, eikä satunnaisesti. Tutkielmassa tutkitaan henkilöiden toimintaa luonnollisessa ympäristössä lomakehaastattelun avulla.
2.3 Aineiston keruu ja analyysi
Tutkielman aineisto koostuu pääsääntöisesti valmiista aineistosta. Valmista aineistoa täyden- nettiin lomakehaastattelulla. Valmis aineisto koostuu Puolustusvoimien dokumenteista, oh- jeista sekä kirjallisuudesta. Tärkeimmät lähteet ovat Kouluttajan opas (Halonen ym. 2007) se- kä tutkimus Puolustusvoimien koulutuskulttuurin rakentumisesta (Halonen 2007). Näitä läh- teitä käytetään työssä paljon, koska muun muassa Kouluttajan opas on tarkoitettu sekä palka- tulle henkilöstölle että varusmiehille antamaan perusteita koulutustapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen. Aikaisempaa tutkimusta, joka käsittelisi suoranaisesti tutkittavaa aihetta, ei löytynyt.
Tutkimuksessa kerättiin tutkittava aineisto osittain itse. Tutkimusta varten laadittiin lomake- haastattelu 98. sekä 99. kadettikurssien kadeteille, jotka ovat toimineet sopimussotilaana heti varusmiespalveluksen jälkeen. Lomakehaastattelu on tutkielman liitteenä. (LIITE 3) Kysely oli avoin lomakehaastattelu. Tämänkaltaisen kyselyn etuna voidaan pitää laajaa tutkimusai- neistoa sekä nopeutta analysoida saatu aineisto. Vastaavasti haittoina voidaan pitää vastaajien motivaatiota kyselyä kohtaan, sekä mahdollisuutta ymmärtää kysymyksiä väärin. (Hirsjärvi ym. 2005, 184). Mahdollisten väärinymmärrysten välttämiseksi kyselyssä pyrittiin tarkenta- maan jokainen avoin kysymys mahdollisimman tarkasti. Väärinymmärrysten kontrolloimisek- si suoritettiin myös koekysely muutamalle kohdehenkilölle. Lomakehaastattelun yhteydessä lähetettiin saatekirje, jossa vastaajalle annettiin ohjeet vastaamiseen. (LIITE 2)
Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakehaastattelulla. Laadittu kysely on avoin lomakehaastat- telu, johon vastaaja voi kirjoittaa vapaasti omia asiaa koskevia mielipiteitään, kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Lomakehaastattelu toteutettiin, koska se on tehokas menetelmä ja säästää tutki- jan aikaa. Lisäksi lomakehaastattelun aikataulu ja kustannukset voidaan määrittää melko tar-
kasti. Lomakehaastattelulla saavutetaan paljon hyötyä, ja sen avulla saadaan kerättyä laaja ai- neisto. Tarvittaessa aineisto pystytään käsittelemään melko nopeasti. Lomakehaastattelun ky- selytyyppi on verkkokysely. Verkkokyselyssä tutkittaville henkilöille lähetettiin sähköisesti täytettäväksi kyselylomake, jonka he palauttivat vastattuaan. Avoimella kyselyllä saavutettiin vastaajien omien mielipiteiden esille tuonti, eikä vastaajaa pyritty ohjaamaan mihinkään suun- taan. Lomakehaastattelussa pitää ottaa huomioon, että vastaajalla on riittävästi tilaa vastauk- sen kirjoittamiselle (Hirsjärvi ym. 2005, 185, 198–199). Lomakehaastattelun kautta saatu ai- neisto analysoitiin laadullisesti luokittelemalla vastaukset eri kategorioihin kysymysten mu- kaan. Luokittelun jälkeen vastausten sisällöt koostettiin erilliselle tiedostolle, josta tuotettiin tutkimustulokset.
3 KOULUTUS PUOLUSTUSVOIMISSA
Asevelvollisuuslain 2 §:n määrittämä kansalaisvelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää kahdeksantoista vuotta ja jatkuu sen vuoden loppuun, jona hän täyttää kuusi- kymmentä vuotta (L 28.12.2007/1438).
”Varusmieskoulutuksen tarkoituksena on kouluttaa ja harjaannuttaa asevelvolliset sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin ja siten luoda edellytykset sodan ajan varalle. Tämä edellyttää, et- tä jokainen asevelvollinen kykyjensä ja taipumusten mukaisesti koulutetaan suunniteltuihin sodan ajan tehtäviin. Sijoituksissa otetaan huomioon jo saatu koulutus sekä mahdollisuuksien mukaan myös tuleva ammatti.” (Sotilaan käsikirja, 2013, 13.)
Varusmieskoulutuksen tavoitteet voidaan määritellä oppimistavoitteiden mukaisesti. Puolus- tusvoimien varusmieskoulutuksen tavoitteiden asettelu jaetaan kolmeen tavoitetasoon: tuntee, osaa ja hallitsee. Tätä jakoa kutsutaan tavoitetaksonomiaksi. Tavoitetaksonomian avulla pyri- tään luokittelemaan osaamisen eri tasoja helposti ymmärrettäväksi. Tavoitetaksonomiassa tun- tea -taso on ensimmäinen. Tuntea -tasolla tarkoitetaan yksilön tai joukon kykyä tunnistaa asia, sekä kykyä tehdä yksinkertaisia tietoja ja taitoja vaativa suoritus. Osata -taso käsittää yksilön tai joukon kyvyn tehdä kokonaissuoritus, johon vaaditaan tietojen ja taitojen yhdistämistä. Tavoitetaksonomian viimeinen ja haastavin tavoitetaso on hallita. Hallita -tasolla tarkoitetaan yksilön tai joukon kykyä soveltaa sekä yhdistää opittuja tietoja ja taitoja ympärillä tapahtuvien muutosten mukaisesti. Koulutettavien sekä kouluttajien on tiedettävä koulutuksen opetusta- voitteet ja ymmärrettävä tavoitteiden merkitys yksittäisissä koulutustapahtumissa. (Halonen ym. 2007, 17.)
TUNTEA Xxxxxx tai joukko tunnistaa asian sekä kykenee tekemään yksinkertaisia tietoja ja taito- ja vaativan suorituksen. | OSATA Yksilö tai joukko kykenee tekemään kokonaissuorituk- sen, johon vaaditaan tietojen ja taitojen yhdistämistä. | HALLITA Yksilö tai joukko kykenee soveltamaan ja yhdistele- mään opittuja tietoja ja taito- ja ympäristön muuttuvien vaatimusten mukaisesti. |
Taulukko 1 (Halonen ym. 2007, 17)
Asevelvollinen on varusmiespalveluksessa, kuuluu reserviin tai varareserviin. Varusmiespal- velus muodostuu kolmesta eri koulutuskaudesta: peruskoulutuskaudesta, erikoiskoulutuskau- desta sekä joukkokoulutuskaudesta. Varusmiespalveluksessa on mahdollista hakeutua johtaja- koulutukseen, joka alkaa peruskoulutuskauden jälkeen ja jatkuu koko loppupalveluksen ajan johtajakautena. Palvelusaika on koulutuksesta riippuen joko 165, 255 tai 347 vuorokautta. Kaikilla johtajakoulutuksen saanneilla palvelusaika on 347 vuorokautta. (Varusmies, 2013, 9.) (LIITE 1)
Toiskallion (1998, 15) mukaan oppiminen on pysyvien muutosten tapahtumista oppijan tie- doissa ja taidoissa sekä havaitsemis- ja ajatustavoissa. Oppimisen tärkein osa on yleensä har- jaantuminen (Toiskallio, 1998, 15). Oppimisen on tarkoitus lisätä oppijan mukautumiskykyä muuttuvassa toimintaympäristössä sekä mahdollistaa ennakointi ja reagointi ympärillä tapah- tuviin muutoksiin. (Xxxxxxxxxx, Xxxxxxxxx, Halonen & Xxxxxxx 2002, 30–31.)
Varusmiespalvelus alkaa peruskoulutuskaudella (P-kausi) eli alokaskaudella. Kyseinen kausi kestää kahdeksan viikkoa. Peruskoulutuskauden sisältö ja toteutus on samanlainen joukko- osastosta ja koulutushaarasta riippumatta. Peruskoulutuskausi muodostuu 42 koulutuspäiväs- tä. Koulutuksen kokonaistuntimäärä on 322,5 tuntia (100 %). Koulutusviikko sisältää 37,5 tuntia koulutusta, jolloin koulutusta on noin 7,5 tuntia päivässä. Peruskoulutuskauden tavoit- teena on vahvistaa koulutusmyönteisiä asenteita, parantaa varusmiesten fyysistä kuntoa, kou- luttaa liikuntataitoja sekä sotilaan perustietoja ja taitoja. Tarkoituksena on kouluttaa taistelijan toimia taistelijaparin kanssa, sekä antaa valmiudet toimia tyydyttävästi osana jalkaväkiryh- mää. (HI656, PVHSMK koulutus 016 – PEHENKOS varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat, Liite 1,1, 2012.)
Osana P-kauden koulutusta on oman henkilökohtaisen aseen eli rynnäkkökiväärin turvallinen käyttö. Sotilaan on tunnettava rynnäkkökiväärin toimintaperiaate sekä osattava hyvän lauka- uksen perusteet. Sotilaan on osattava soveltaa rynnäkkökiväärin käsittelyä yksinkertaisissa taistelutilanteissa. Ase- ja ampumakoulutusta on 85 tuntia (26 %) peruskoulutuskaudella. Taistelijan on osattava hänen oma osuutensa palvelusturvallisuuden kokonaisuudesta. (HI656, PVHSMK koulutus 016 – PEHENKOS varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat, Liite 1,3, 2012.)
”Taistelu- ja marssikoulutuksen päämääränä on, että sotilas osaa ylläpitää taistelukuntoisuu- tensa siirryttäessä ja toimittaessa taistelukentällä. Taistelu- ja marssikoulutus suunnitellaan osana fyysistä koulutusta. Painopiste on yksittäisen sotilaan perustaidoissa.” (HI656, PVHSMK koulutus 016 – PEHENKOS varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat, Liite 1, 3, 2012.)
Taistelukoulutuksen tarkoitus on antaa sotilaalle valmiudet toimia yksittäisenä taistelijana. Pe- ruskoulutuskauden marssikoulutuksen tavoitteena on, että sotilas osaa valmistautua marssille, pystyy marssimaan pitkiäkin matkoja ja osaa marssin jälkeisen huollon sekä siihen liittyvät yksityiskohdat. Taistelijan on osattava ylläpitää omaa toimintakykyään yli neljän tunnin mit- taisella jalka- tai hiihtomarssilla. Hänen on säilytettävä oma taistelukykynsä ja selviydyttävä marssin aiheuttamasta rasituksesta. Sotilaan on osattava toimia marsseilla osana ryhmää. Tais- telu- ja marssikoulutusta on kokonaisuudessaan 67,5 tuntia (21 %) peruskoulutuskaudella. (HI656, PVHSMK koulutus 016 – PEHENKOS varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat, Liite 1,3, 2012.)
Fyysisen koulutuksen tulisi olla nousujohteista, eli taistelijan fyysistä kuntoa asteittain kehit- tävää. Koulutuksessa on huomioitava riittävä lepo ja ravinto. Lisäksi liikuntakoulutuksen ta- voitteena on sytyttää taistelijassa elinikäinen liikuntakipinä. Tällä pyritään saamaan taistelija huolehtimaan omasta fyysisestä kunnostaan myös reserviin siirtymisen jälkeen. Tavoitteen saavuttamiseksi pyritään pitämään monipuolisia ja mielekkäitä liikuntakoulutuksia. Liikunta- koulutusten tulisi olla hyvin suunniteltuja ja valmisteltuja – tämä edellyttää kouluttajalta riit- tävää ammattitaitoa. Kouluttajan on tunnettava koulutettavien fysiologiset rajoitteet ja niihin turvallisuustekijät. Taistelijan kyvyt mitataan peruskoulutuskauden jälkeen sotilaan perustut- kinnon avulla. Liikuntakoulutusta on 51 tuntia (15 %) peruskoulutuskaudella. (HI656, PVHSMK koulutus 016 – PEHENKOS varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat, liite 1, 4, 2012.)
Osana P-kauden koulutusta on myös yleinen sotilaskoulutus. Sen tavoitteena on antaa taisteli- jalle perusteet toimia sotilasorganisaatiossa. Peruskoulutuskaudella sotilaan on opittava hallit- semaan Yleisen palvelusohjesäännön ja yleisien hyvien tapojen mukainen käyttäytyminen. Yleiseen sotilaskoulutukseen kuuluu myös sotilaan oikeuksien ja velvollisuuksien tunteminen. Peruskoulutuskaudella annetaan kansalaiskasvatusta, jonka päämäärä on kehittää taistelijan maanpuolustustahtoa sekä kansalaisen perustaitoja. Sotilaan on tunnettava maamme turvalli- suuspolitiikan keskeisimmät perusteet, ymmärtää sotilaallisen maanpuolustuksen merkitys ja
tuntea yleisimmät sodan oikeussäännöt. Yleinen sotilaskoulutus ja kansalaiskasvatus vievät noin 41 tuntia (13 %) P-kauden koulutusajasta. Peruskoulutuskauden jälkeen tehdään valinnat johtajakoulutukseen jatkavien varusmiesten osalta. (HI656, PVHSMK koulutus 016 – PE- HENKOS varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat, Liite 1, 1, 4-5 2012.)
Kahdeksan viikon mittaisen P-kauden jälkeen miehistö jatkaa varusmiespalveluksessa eri- koiskoulutuskaudelle (E-kausi). Erikoiskoulutuskauden tarkoituksena on, että 165, 255 ja 347 vuorokautta palvelevalle miehistölle koulutetaan oman puolustushaaran, aselajin sekä koulu- tushaaran mukaiset sotilaan perustiedot ja -taidot. Erikoiskoulutuskauden pituus on joukko- osastosta riippumatta yhdeksän viikkoa. Erikoiskoulutuskaudella koulutuksen painopisteenä ovat oman koulutushaaran sodan ajan tärkeimmät tehtävät. Erikoiskoulutuskausi koostuu usein erilaisista kursseista, joista muodostuu kokonaisuus sodan ajan tehtäviä varten. Sotilaat koulutetaan toimimaan omissa sodan ajan tehtävissään. Erikoiskoulutuskauteen sisältyy myös taisteluammunnat. Taistelijat ampuvat ryhmänsä tai ryhmäaseensa mukaiset taisteluammun- nat. Tämän lisäksi taistelijat ampuvat oman aselajinsa ja koulutushaaransa määrittämät taiste- luammunnat. Usein erikoiskoulutuskauteen sisältyy oman koulutushaaran mukainen taistelijan tutkinto. (Sotilaan käsikirja. 2013, 23.)
Joukkokoulutuskausi (J-kausi) on noin seitsemän viikon mittainen kausi erikoiskoulutuskau- den jälkeen. Viimeistään joukkokoulutuskauden alussa taistelijat sijoitetaan tuotettavaan so- danajan joukkoon, eli taistelijat koulutetaan sodanajan kokoonpanossa. Joukkokoulutuskau- den tavoite on, että taistelija hallitsee oman sodan ajan sijoituksensa mukaisen tehtävän ja pystyy täyttämään suoritusvaatimukset, jotka mitataan palveluksen lopussa. Joukkokoulutus- kautta pidetään koko varusmiespalveluksen toiminnallisena ja taidollisena huipentumana. Tästä syystä sota- ja ampumaharjoitukset ovat suuri osa tätä kokonaisuutta. Joukkokoulutus- kausi on erittäin oleellinen osa joukkotuotantoa. Joukkokoulutuskauden lopulla taistelijoiden on hallittava oman sijoituksensa mukainen tehtävä sekä kyettävä toimimaan sodan ajan jouk- kona taistelussa. Yhteistoiminta muiden aselajien kanssa on tyypillistä joukkokoulutuskauden sotaharjoituksissa. Joukkokoulutuskauden harjoituksissa mitataan joukon koulutustaso. (Soti- laan käsikirja. 2013, 27.)
3.4 Johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelma
Peruskoulutuskauden jälkeen varusmiehellä on mahdollisuus jatkaa Puolustusvoimien tarjoa- maan johtajakoulutukseen. Johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelma koostuu 30 opintopisteen kokonaisuudesta. Koulutusohjelma muodostuu aliupseeri- ja reserviupseerikurssin lisäksi joh- tajakaudesta. Nimensä mukaan koulutusohjelma jakautuu johtajakoulutukseen sekä koulutta- jakoulutukseen. (Sotilaan käsikirja, 2013, 24.) Varsinainen koulutustaidon harjoittelu sijoittuu johtajakauteen, eli aliupseeri- tai reserviupseerikoulun jälkeiselle ajalle. Loppujen lopuksi koulutettavien tulisi hallita itseohjautuvien koulutustapahtumien suunnittelu, valmistelu ja to- teutus. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma, 2010, 27, HF1539, Liite 1.8.)
Varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteena on antaa varusmiesjohtajille val- miudet johtaa ja kouluttaa omaa sodan ajan joukkoaan sekä rauhan että sodan aikana. Tämän- hetkinen sodankuva ja taistelukenttä edellyttävät varusmiesaikaiselta johtaja- ja kouluttaja- koulutukselta sitä, että saadaan luotua itsenäisiä, oma-aloitteisia, vastuuntuntoisia sekä omaan ajatteluun kykeneviä johtajia. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen valintaperusteisiin sisältyvät peruskokeet, kuntoindeksi, sotilaan perustutkinto, henkilökunnan arviointi, vertaisarviointi, johtajatehtävärata sekä oma motivaatio ja halu tulla valituksi johtajakoulutukseen. Kahdeksan viikon mittaisen peruskoulutuskauden jälkeen valitaan sopivimmat varusmiehet aliupseeri- kurssille ja loput jatkavat erikoiskoulutuskaudelle miehistön tehtäviin. (PVOHJEK koulutus 022 - PEHENKOS varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutus, 2009, 3.)
Halonen (2007, 36–37) kertoo Pääesikunnan koulutusosaston laatimien pysyväisasiakirjojen perusteella, että peruskoulutuskauden jälkeen johtajakoulutukseen valitut varusmiehet aloitta- vat yhteisen, noin seitsemän viikon mittaisen aliupseerikurssin (AUK) I -koulutusjakson. Ali- upseerikurssin tavoitteena on kouluttaa reserviin ryhmänjohtajia, jotka hallitsevat puolustus- haaran vaativan ryhmän johtamisen sekä kouluttamisen. Koulutusjakson teemana ovat johta- misen ja kouluttamisen perusteet. AUK I -koulutuskausi sisältää johtamisen ja kouluttamisen perusteita -opintojakson. Opintojakson laajuus on yksi opintopiste (30 tuntia). Opintojakson opetustavoitteina on tuntea johtajakoulutusohjelman tavoitteet. Lisäksi koulutettavien on tun- nettava sotilaan toimintakyvyn kehittämisen perusteet sekä oppimisen, opettamisen ja koulut- tamisen perusteet. Tavoitteena on myös tuntea syväjohtamisen malli, sekä osata laatia koulu- tuskortti ja toteuttaa sen perusteella yksinkertainen koulutustapahtuma. AUK I -jakson jälkeen
kyvykkäimmät sekä halukkaat oppilaat valitaan reserviupseerikurssille. Valintoihin vaikutta- vat johtajatestit sekä osoitettu kyvykkyys. Oppilaat, joita ei valita reserviupseerikurssille (RUK) jatkavat Aliupseerikoulussa vielä AUK II -koulutuskauden. (Johtaja- ja kouluttajakou- lutuksen opetussuunnitelma HF1539, 3, Liite 1.1.)
Kuten Halonen (2007, 36–37) Pääesikunnan koulutusosaston pysyväisasiakirjojen mukaan esittää, aliupseereiksi koulutetaan noin 20 % ja reservinupseereiksi noin 10 % ikäluokasta. 14 viikkoa kestävällä reservinupseerikurssilla luodaan johtajalle perusvalmiudet joukkueen tai jaoksen johtamiseen ja kouluttamiseen sodan ajan toimintaympäristössä.
Seitsemän viikon mittaisen AUK I -koulutuskauden jälkeen oppilailla jatkuu koulutus joko AUK II -vaiheella tai RU -kurssilla. Sekä AUK II:n että RU -kurssin opetussisältöön kuuluvat kouluttamistaidon peruskurssi, johtamistaidon peruskurssi sekä johtamis- ja koulutustaidon harjoittelu. Johtamistaidon peruskurssin opetustavoitteena on, että oppilas tuntee nykyaikaisen taistelukentän ilmiöt ja taistelujohtamisen erityispiirteet. AUK I -jaksolla syväjohtamisen mal- li on tunnettava ja tällä opintojaksolla se on osattava. On tärkeää osata tehdä havaintoja kysei- sen mallin mukaisesta käyttäytymisestä. Tällä opintojaksolla on myös osattava tulkita syvä- johtamisen profiilia ja ymmärrettävä palautteen merkitys johtajana kehittymisessä. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma HF1539, 10–11, Liite 1.2.)
Koulutustaidon peruskurssilla oppilaan on tunnettava joukon kouluttamisen ja opettamisen perusteet. Lisäksi on tunnettava liikuntakoulutuksen toteutuksen perusteet, suunnitella ja joh- taa yksinkertainen koulutustapahtuma sekä osattava laatia siitä harjoitussuunnitelma. Opinto- jakso toteutetaan antamalla koulutettaville ryhmätehtävä, jossa heidän tulee valmistella esitys hyvästä koulutustapahtumasta. Ryhmät pitävät esityksen ensimmäisellä oppitunnilla ja herät- tää ajatuksia kyseisestä aiheesta. Koulutettavien on tarkoitus saada toiset ajattelemaan itse opettamista ja kouluttamista. Esitysten aikana kirjataan ylös hyvän koulutustapahtuman tun- nusmerkkejä, joita pohditaan yhdessä kouluttajan kanssa. Seuraavilla oppitunneilla opetetaan koulutustapahtuman suunnittelun ja toteutuksen perusteet. Kyseisillä oppitunneilla esitellään yleisimmät opetusmenetelmät sekä niiden käyttö ja soveltaminen. Tässä vaiheessa liikunta- koulutus käsitellään omana koulutustapahtumanaan, jotta saadaan oikeat perusteet myös lii- kuntakoulutuksen pitämiseen. Viimeisillä oppitunneilla keskitytään pääsääntöisesti palvelus- turvallisuuteen. Palvelusturvallisuus on ymmärrettävä kokonaisuutena sekä yksittäisissä kou-
lutustapahtumissa kouluttajan näkökulmasta. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunni- telma HF1539, 10–11, Liite 1.2.)
Koulutustaidon teoriaopetus viedään käytäntöön kouluttajan esimerkin kautta. Kouluttaja pi- tää esimerkkiharjoituksen, jossa käytetään monipuolisia opetusmenetelmiä. Harjoitusten ai- heiden pääpaino on perusharjoituksissa, joita ovat asekäsittely, sulkeisjärjestysharjoitus, ka- lustokoulutus ja taistelukoulutus. Ase- ja taistelukoulutuksessa aiheen on oltava johtajaksi koulutettavalle jokin uusi taistelutekniikan sovellus tai jokin erikoisase. Koulutettavat jaetaan 6-8 oppilaan ryhmiin, jossa he suunnittelevat kouluttajan ohjaamana yksinkertaisen harjoituk- sen ja laativat siitä harjoitussuunnitelman, jonka liitteenä ovat koulutuskortit. Kouluttaja tar- kastaa suunnitelman rakenteen ja sisällön. Seuraavaksi koulutettavat harjoittelevat koulutta- mista pitämällä omalle ryhmälleen suunnitellun koulutuksen. Kun kouluttaja on todennut kou- lutuksen hyväksi ja toimivaksi, koulutettavat jaetaan uusiin ryhmiin ja he kouluttavat toisil- leen suunnitellut koulutusaiheet. Koulutusten jälkeen pidetään aina palautteenantotilaisuus, jossa palautetta annetaan koulutettavilta, koulutuksen pitäjältä sekä kouluttajalta. Palaute ke- rätään myös kirjallisena ja se jää koulutuksen pitäjälle oman kehittymisen työkaluksi. (Johta- ja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma HF1539, 10–11, Liite 1.3.)
Toiskallion ym. (2002, 42) mukaan palaute on annettava mahdollisimman nopeasti suorituk- sen jälkeen ja palautteen on perustuttava koulutettavan omaan kokemusmaailmaan. On tärke- ää huomioida kuitenkin, että koulutettavalle jää aikaa arvioida omaa toimintaa ennen palaut- teen antamista (Toiskallio ym. 2002, 42). Kouluttaminen on aina vuorovaikutusta kouluttajan ja koulutettavan välillä. Tästä syystä palaute on erittäin suuressa roolissa koulutettavan ja kou- luttajankin kehittymisessä. Koulutustapahtuman palautevaiheessa voidaan edelleen vahvistaa opittuja asioita, sekä tarvittaessa korjata väärinymmärrettyjä asioita. Toiskallion ym. (2002, 42) mukaan hyvän palautteen on oltava reilua ja perusteltua. Hyvän palautteen on oltava ra- kentavaa, perusteltua, tarkoituksenmukaista ja selkeää. Palaute ei saa heikentää oppijan oma- aloitteisuutta. Sen on oltava avointa, rehellistä ja neutraalia. Tällaisen palautteen avulla pääs- tään kehittymisessä parhaaseen lopputulokseen.
AUK II ja RU -kurssien opetustavoitteena on, että koulutettavat harjaantuvat johtajina ja kou- luttajina käytännön harjoitteiden kautta. Opintojaksolla koulutettavien on osattava antaa pa- lautetta sekä hyödyntää sitä itsensä kehittämisessä. Kouluttajana harjaantumisen kannalta on tärkeää, että koulutettava saa kouluttajalta riittävän ajoissa yksiselitteiset ohjeet ja perusteet koulutusta varten. Koulutettavan on laadittava koulutuksesta suunnitelma, jonka kouluttaja
hyväksyy. Opetusjakso on suunniteltava siten, että jokaiselle kertyy vähintään yksi koulutta- missuoritus. Lisäksi kouluttajan on annettava palaute kirjallisena sekä suullisena koulutetta- valle. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma HF1539, 13, Liite 1.3.)
Xxxxxxx harjoittelun painopiste on johtajakaudella, jolloin varusmiesjohtajat toimivat joukko- tuotantojärjestelmän mukaisesti nuoremman saapumiserän miehistön johtaja- ja kouluttajateh- tävissä. Ohjattua harjoittelua seurataan ja analysoidaan johtajakansion liitteenä olevilla henki- lökohtaisilla kehittymissuunnitelmilla, palautekeskusteluilla ja opintopäiväkirjalla. (Halonen 2007, 37.)
3.4.3 Koulutustaidon jatkokurssi 1
Johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelma eivät kuulu pelkästään aliupseerikurssin ja reserviupsee- rikurssin aikaisiin opintosisältöihin, vaan varusmiesjohtajan koulutus ja harjaantuminen jat- kuvat koko loppupalveluksen ajan. Koulutustaidon jatkokurssi järjestetään ryhmänjohtajille ennen uuden saapumiserän peruskoulutuskautta. Upseerikokelaat suorittavat kurssin reser- viupseerikurssin jälkeen peruskoulutuskauden aikana. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen ope- tussuunnitelma, 15, HF1539, Liite 1.5.)
Jatkokurssilla ryhmänjohtajien opetustavoitteena on, että he osaavat suunnitella ja toteuttaa yksittäisiä valmistavia ampumakoulutuksia sekä asekäsittelyn harjoituksia. Tavoitteena on myös osata toimia perusammuntojen toimihenkilötehtävissä. Upseerikokelaiden on kurssin jälkeen osattava suunnitella ja toteuttaa valmistava ampumakoulutus sekä asekäsittelyn harjoi- tuksia. Lisäksi heidän on osattava johtaa kohdistusammunnat. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuk- sen opetussuunnitelma, 15, HF1539, Liite 1.5.)
Jatkokurssi voidaan toteuttaa liittämällä se yksikön ase- ja ampumakoulutukseen sekä taiste- lukoulutukseen. Asekäsittelyharjoitusten tulee olla turvalliseen asekäsittelyyn tai kaluston kä- sittelyyn kohdistuvia koulutuksia. Valmistavan ampumakoulutuksen painopiste on oltava laa- dukkaan perustan luomisessa miehistön ampumataidon osalta. Laadukkaan perustan luomi- seksi koulutuksissa voidaan käyttää erilaisia ammunnanharjoittelulaitteita. (Johtaja- ja koulut- tajakoulutuksen opetussuunnitelma, 16, HF1539, Liite 1.5.)
3.4.4 Koulutustaidon jatkokurssi 2 A/B
Koulutustaidon jatkokurssi 2 jakautuu A ja B -osioihin. Joukkoyksikkö päättää joukkotuotan- totehtävän perusteella, kumman kursseista toteuttaa. Tarvittaessa joukkoyksikkö voi toteuttaa molemmat osiot. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma, 20, HF1539.)
Koulutustaidon jatkokurssi 2A käsittelee aihetta taisteluammuntojen suunnittelu ja toteutta- minen. Kurssi sijoittuu johtajakauden P – ja E-kaudelle. Ryhmänjohtajien opetustavoitteena kurssilla on tuntea taisteluammuntoihin liittyvät varomääräykset. Jatkokurssin jälkeen ryh- mänjohtajien on osattava toimia taisteluammunnan valmistavan koulutuksen kouluttajana ja taisteluvälinepaikan johtajana sekä maaliupseerina. Upseerikokelaiden tavoitteena on tuntea taisteluammuntoihin liittyvät varomääräykset. Heidän on myös osattava suunnitella ja johtaa yksinkertainen taisteluammunta tai osa siitä, sekä osattava toimia taisteluammunnan eri toi- mihenkilötehtävissä. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma, 20, HF1539, Liite 1.6.)
Koulutustaidon jatkokurssi 2A:n harjoittelu toteutetaan osana yksikön, joukkoyksikön tai joukko-osaston ampumaharjoituksia. Opetuksella on tarkoitus antaa johtajille perusteet taiste- luammuntojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Painopiste luodaan yksittäisen miehen tai tais- telijaparin taisteluammuntoihin. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma, 20, HF1539, Liite 1.6.)
Koulutustaidon jatkokurssi 2B käsittelee koulutushaaran taisteluvälineiden sekä kaluston kou- luttamista uuden saapumiserän varusmiehille. Jatkokurssi sijoittuu 2A kurssin tapaan johtaja- kauden perus- ja erikoiskoulutuskauden ajankohtaan. Jatkokurssin jälkeen ryhmänjohtajat se- kä upseerikokelaat osaavat suunnitella, toteuttaa ja johtaa joukkonsa taisteluvälineiden tai ka- luston koulutustapahtuman. Koulutustaidon jatkokurssi 2B:n toteutus on kiinteästi osana pe- rusyksikön erikoiskoulutuskauden ase- ja ampumakoulutusta tai taistelukoulutusta. Koulutet- tava aihe on kyseiseen koulutusvaiheeseen liittyvä joukon oma taisteluväline tai kalusto. (Joh- taja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma, 24, HF1539, Liite 1.6.)
3.4.5 Koulutustaidon jatkokurssi 3
Koulutustaidon jatkokurssi 3 on varusmiesjohtajan viimeinen jatkokurssi, joka auttaa varus- miesjohtajaa kehittymään toimiakseen varusmiesten kouluttajana. Koulutustaidon jatkokurssi 3 käsittelee liikuntaharjoituksen toteuttamista. Kuten aikaisemmin mainitaan, niin liikunta- koulutusta on noin 15 % peruskoulutuskauden kokonaisuudesta. Liikuntakoulutus on tärkeäs- sä roolissa myöhemmilläkin koulutuskausilla (Sotilaan käsikirja, 2013). Kolmas jatkokurssi sijoittuu johtajakauden erikoiskoulutus- sekä joukkokoulutuskaudelle. (Johtaja- ja kouluttaja- koulutuksen opetussuunnitelma, 25, HF1539, Liite 1.7.)
Kurssin opetustavoitteena on, että varusmiesjohtajat osaavat fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kehittämisen perusteet, sekä osaavat suunnitella ja johtaa liikuntakoulutustapahtuma. Kou- lutustaidon jatkokurssi on olennainen osa oman yksikön liikuntakoulutusta. Oppiminen tapah- tuu harjoituksissa, joiden päätteeksi koulutuksesta annetaan palaute, jossa koulutusta analy- soidaan. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma, 25, HF1539, Liite 1.7.)
4 SOPIMUSSOTILAS PUOLUSTUSVOIMISSA
Sopimussotilas ei ole varusmies. Tämä on jo kotiutunut varusmiespalveluksesta, sekä on saa- nut Puolustusvoimien johtajakoulutuksen. Sopimussotilas voidaan palkata määräaikaiseen, enintään vuoden mittaiseen virkasuhteeseen, jota ei yleensä jatketa. (Rötkönen 2006, 74). So- pimussotilaan tehtävät ja roolit voivat olla kouluttaja, johtaja, esimies, alainen, kollega sekä henkilöstöryhmän edustaja. Muita tehtäviä ovat muun muassa sodan ajan tehtävät sekä oman ammattitaidon kehittäminen (Halonen 2007, 44). Sopimussotilaat eivät kuulu Puolustusvoi- mien vakituiseen henkilöstöryhmään. Sopimussotilasjärjestelmän kustannukset maksetaan pääsääntöisesti puolustusvoimien toimintamenomäärärahoista. Vuosittain Pääesikunta määrit- tää sopimussotilaskiintiön. (Rötkönen 2006, 74). Sopimussotilas rekrytoidaan yleensä joukko- osastossa palvelevista varusmiehistä. Kun varusmies hakeutuu sopimussotilaan tehtäviin, hä- nen on oltava pätevä hakeutumaan Maanpuolustuskorkeakouluun tai jäämään aliupseerin teh- täviin. Tämän vuoksi perusyksiköillä on merkittävä vastuu sopimussotilaiden rekrytoinnissa. Ensisijaisesti tehtävään valitaan henkilö, joka täyttää vaaditut vaatimukset jatkokoulutuksen suhteen. (Palkatun henkilöstön henkilöstöasioiden järjestelyt maavoimissa, LIITE 6.4, 9, 2007, FD6441.)
Suomessa oli vuonna 1918 käydyn sisällissodan jälkeen hyvinkin värikkään koulutuksen saa- nut armeija. Upseeristoa oli koulutettu Saksassa, Venäjällä ja Suomessa. Valkoisen armeijan taidot olivat kehittyneet sodassa, suurin osa miehistöstä oli lähtenyt rintamalle vain muutaman koulutusviikon jälkeen. Näitäkään joukkoja ei olisi voitu käyttää hyökkäyksessä koulutettua vihollista vastaan. Puna-armeijan koulutustaso oli kuitenkin valkoista armeijaa heikompi. So- dan jälkeen siirryttiin rauhan ajan kokoonpanoon, jolloin armeijan suurimmaksi tehtäväksi nousi koulutuksessa ilmenneiden puutteiden poistaminen. Koulutusta vietiin eteenpäin melko yksityiskohtaisilla käskyillä. Tuohon aikaan koulutuksen tukena ei ollut riittävästi ohjeita, op- paita, ohjesääntöjä ja kouluttajien taso vaihteli huomattavasti. Koulutusjärjestelmä vakiintui joulukuussa 1918 kun saksalaiset joukot poistuivat maasta. Tämän seurauksena armeijan kehi- tystyötä oli jatkettava omin avuin. Ulkomailta saatua asiantuntijatukea käytettiin kuitenkin apuna koulutusjärjestelmän vakiinnuttamiseksi. Sotilaspedagogiikkaan alettiin kiinnittää en- tistä enemmän huomiota. Kouluttajien pedagogiset vaatimukset herättivät keskustelua kun alettiin miettiä yhtenäistä perustaa joukko-osastojen koulutustyölle. Sotilaspedagogiikka sai
vaikutteita Ruotsista. Vuosina 1924–1925 Ruotsissa järjestettiin pedagogisia kursseja, jotka olivat tarkoitettu kouluttajille. Kurssit olivat tärkeitä varsinkin vasta-aloittaneelle kouluttajal- le. Kurssilla koulutettiin omaan koulutushaaraan liittyvien välineiden lisäksi myös tehokkaan koulutustapahtuman toteuttamista. Myös erilaiset opetusmenetelmät koulutettiin kurssilla. Kursseilta jalkautui Suomeen yksinkertainen, helppotajuinen ja havainnoiva annettava opetus, jota alettiin kehittää myös Suomessa vuoden 1924 jälkeen. Tämän seurauksena Suomessakin alettiin laatia oppaita ja ohjesääntöjä kouluttamiseen, joiden tarkoitus on olla vasta-aloittaneen kouluttajan tukena koulutustapahtumien toteuttamisessa. (Lehtonen 2012, 22–25).
Pääesikunta aloitti vuonna 1997 tehdyn valtioneuvoston selonteon pohjalta sopimussotilasjär- jestelmän käynnistämiseen liittyvän kokeilun vuonna 1999. Kokeilun alkuvaiheessa sopimus- sotilaan tehtäviä kuitenkin rajoitettiin vain varusmieskoulutuksen ja sodan ajan mukaisiin teh- täviin. Tässä vaiheessa kouluttajan tehtävät eivät kuuluneet sopimussotilaan tehtävänkuvaan. Sopimussotilaiden palvelusarvot olivat samat kuin kotiutuessaan varusmiespalveluksesta. Miehistökoulutuksen saaneet pitivät korpraalin arvoa yhdellä sotilasvirkamiehen tähdellä. Aliupseeri- ja reserviupseerikurssin käyneet pitivät alikersantin arvoa ja yhtä sotilasvirkamie- hen tähteä. Sopimussotilaille käskettiin sotilaspuku. (Rötkönen 2006, 76). Nykyään sopimus- sotilaat käyttävät reservin sotilasarvoaan (Yleinen palvelusohjesääntö, 2009, 15).
Määräaikaisen tehtävän kesto on pääsääntöisesti puoli vuotta. Näin saadaan tarjottua mahdol- lisimman monelle tilaisuus harjoitteluun ja mahdollisuus tutustua upseerin ammattiin. Joukko- osasto määrittää sopimussotilaan tehtävän joukko-osaston tarpeiden mukaan. Sopimussotilaal- la voi olla kahdenlaisia tehtäviä. He voivat toimia joko kouluttajan tehtävässä tai miehistö- tai erikoiskoulutusta vaativissa tehtävissä. Sopimussotilaat palvelevat yleensä varusmiesten kou- luttajan tehtävässä. Sopimussotilas voi palvella myös varusmieskoulutuksensa ja sodan ajan sijoituksensa mukaisissa tehtävissä. Sopimussotilaita ei yleensä jatkokouluteta työn ohessa, vaan he palvelevat varusmieskoulutuksensa mukaisissa tehtävissä. Sopimussotilaat, jotka ovat kouluttajan tehtävissä, kouluttavat varusmiehiä. He kehittyvät määräaikaisen virkasuhteensa aikana kouluttajatehtävissä. Kouluttajataitojaan he voivat hyödyntää joko reservissä tai hakeu- tuessaan upseerin koulutusohjelman mukaisiin opintoihin (Rötkönen 2006, 74). Koulutus- ja opetustyötä ovat varusmies- ja reserviläiskoulutus sekä koulutuksen suunnittelu, toteuttami- nen ja arviointi. Myös erilaisten oppimisympäristöjen, kuten luokka- ja maastoympäristöjen hallinta kuuluu sopimussotilaan toimenkuvaan. (Halonen 2007, 44–45).
Teetetyn lomakehaastattelun perusteella suurimman osan sopimussotilaina toimineiden kadet- tien työtehtäviin kuului joukkueen kouluttajan tehtävät. He suunnittelivat sekä toteuttivat kou- lutustapahtumia liittyen varusmieskoulutukseen. Sopimussotilaiden peruskoulutuskaudella to- teuttamat koulutustapahtumat olivat monipuolisia. Koulutustapahtumia kertyi liikuntakoulu- tuksista aina taistelukoulutuksiin. Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx tuli esille, että moni sopimussotilas toimi jopa alokasjoukkueen ainoana kouluttajana. Alokasjoukkueessa on keskimäärin 30 alo- kasta. Tämän vuoksi vastuu kouluttamisesta kasvoi merkittävästi verrattuna varusmiesjohtaja aikaiseen kouluttamiseen. Varusmiesjohtajan toteuttamissa koulutuksissa vastuu on osittain myös koulutuksen valvojalla, joka valvoo koulutuksen tasoa ja koulutettavien asioiden oikeel- lisuutta.
4.3 Kouluttajan vaatimukset Puolustusvoimissa
Tässä tutkielmassa kouluttajalla tarkoitetaan Puolustusvoimien organisaatiossa henkilöä, joka osallistuu asevelvollisten koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen tai sen kehittämiseen. Kou- luttaja toimii tehtävässään joukko-osaston perusyksikössä. Kouluttajalla tulee olla työssään erilaisia valmiuksia, joita ovat hyvät käytännön tiedot ja taidot sekä kokemuksen kautta opitut soveltamiskyvyt (Halonen 2007, 42–43).
Kouluttajalta edellytetään erilaisia ominaisuuksia. Kouluttajan on oltava rehellinen, luotettava ja vastuullinen. Kouluttajan on kannettava vastuunsa tekemisestään, kyettävä tunnustamaan tekemänsä virheet sekä käyttäydyttävä luottamusta herättävästi. Lisäksi kouluttajan on oltava kannustava ja innostava. Hänen on tuettava ja motivoitava koulutettavia. Myös oikeudenmu- kaisuus ja tasapuolisuus ovat kouluttajalta vaadittavia ominaisuuksia. Sosiaalisuus on yksi tärkeistä kouluttajan ominaisuuksista. Kouluttajan on pystyttävä keskustelemaan ja kuuntele- maan alaisia. Tarvittaessa on jaksettava ohjata ja neuvoa koulutettavia. Ulospäin suuntautu- neisuus on yksi sosiaalisuuden tärkeimmistä alakäsitteistä. Kaiken edellä mainitun lisäksi kouluttajan on oltava johdonmukainen ja joustava. Hänen on muun muassa osattava vaihtaa opetustyylejä ja ymmärrettävä ajankäytön sekä koulutettavien oman ajattelun merkitys. (Halo- nen ym. 2007, 34–35.)
Halosen ym. (2007, 32) mukaan sotilaskouluttaja on alansa opettamisen, oppimisen ja kasva- tuksen asiantuntija. Kouluttaja ei ole ulkopuolinen konsultti, vaan hänen on otettava vastuu koulutettavien oppimisesta. Vastuu sisältää koulutettavien kasvatuksen, ohjaamisen, itseoh-
jautuvuuden tukemisen, motivoinnin sekä heidän oppimisensa edistämisen. Koulutettavia on arvioitava ja heille on annettava palautetta. (Halonen ym. 2007, 32.)
Kouluttajalla on oltava ammattitaitoa, jotta koulutus onnistuu. Ammattitaitoon sisältyy muun muassa oman puolustushaaran ja aselajin sisällön hallinta. Myös ase- ja ampumakoulutuksen, taistelu-, marssi- ja liikuntakoulutuksen, yleisen sotilaskoulutuksen, kansalaiskasvatuksen se- kä johtaja- ja kouluttajakoulutuksen sisältö on hallittava. Lisäksi kouluttajalta vaaditaan erilai- sia opettamiseen liittyviä taitoja sekä tietoja. Niitä on myös pystyttävä soveltamaan erilaisissa tilanteissa ja toimintaympäristöissä. (Halonen ym. 2007, 32.)
Kouluttajan ammattipätevyyden keskeinen tekijä on ammattikokonaisuuden hahmottaminen. Tämä tarkoittaa taitoa ajatella myös ammatin yhteiskunnallista merkitystä, sekä koulutustyön tarkoitusta. Sotilaskoulutuksen perimmäinen perusta on yhteiskunnan turvallisuuden tarve. Edellä mainitun ammattikokonaisuuden hahmottaminen kiteytyy kouluttajan päämäärätietoi- suudessa. Kouluttajan on kyettävä erittelemään itselleen koulutuksen tavoitteena olevan toi- minnan ja ajattelun vaatimukset sekä luonne. Tämän jälkeen kouluttaja kykenee ohjaamaan koulutettaviaan oikeaan suuntaan. Päämäärätietoisuus edellyttää kouluttamisen kehittämistä ja syventämistä. Lisäksi kouluttajan on itse opittava uutta sekä kehitettävä ammatillista kasvu- aan. Kouluttajan on huomioitava toiminnassaan myös ammattietiikka. Se tarkoittaa kykyä toimia eettisesti oikein erilaisissa tilanteissa ja hahmottaa mikä on oikein ja mikä väärin. Myös vastuun ottaminen sisältyy ammattietiikkaan. (Toiskallio 1998, 13.)
5 TULOKSET
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tuoreiden sopimussotilaiden valmiuksia toimia kou- luttajan tehtävässä peruskoulutuskaudella. Tutkimuksessa hyödynnettiin sopimussotilaina toimineiden kadettien kokemuksia kyseisestä asiasta. Tutkimuksessa tutkittiin varusmiesajan johtaja- ja kouluttajakoulutuksen riittävyyttä sopimussotilaan tehtävään. Tutkimukseen vastasi 32 kadettia, jotka olivat toimineet sopimussotilaana suoraan varusmiespalveluksen jälkeen. Seuraavissa alaluvuissa käsitellään lomakehaastattelun vastauksia kysymysten asettelun poh- jalta. Lomakehaastattelu löytyy tutkielman lopusta. (LIITE 3)
5.1 Valmiudet toimia kouluttajana ase- ja ampumakoulutuksessa
Lomakehaastattelun ensimmäisessä kysymyksessä kysyttiin kohdehenkilöiden valmiuksia toimia kouluttajana ase- ja ampumakoulutuksessa. Suurin osa vastaajista kokivat valmiutensa toimia kouluttajana olevan hyvällä tasolla. Hyviin valmiuksiin vaikuttivat vastaajien mukaan muun muassa koulutustehtävien selkeä määrittely, esimerkiksi esimiehen käsky toteuttaa am- puma-asennon kouluttaminen oppaiden ja ohjesääntöjen mukaisesti. Myös joukko-osaston esikunta tuki kouluttamista laatimalla toimintaohjeita kouluttamiseen P-kaudella. Hyviin val- miuksiin vaikuttivat myös vastaajien henkilökohtaiset vahvuudet, muun muassa ampuma- aseharrastus sekä varusmiespalveluksen aikana saadut kokemukset koulutustapahtumista. Vastanneista noin puolet koki saaneensa suurta tukea kokeneemmalta kouluttajalta. Osa vas- taajista koki ensimmäisen koulutustaidon jatkokurssin erittäin tärkeäksi, sillä aiheeseen liitty- vää koulutusta ei ollut aliupseerikoulussa eikä reserviupseerikoulussa juurikaan. Vastauksista käy kuitenkin ilmi, että kurssilla ei opiskeltu tarpeeksi kouluttamiseen ja koulutustapahtumaan liittyviä asioita. Kouluttamisen sijaan kurssilla opetettiin hyvinkin tarkasti palvelusturvallisuu- teen liittyviä asioita. Osa kohdehenkilöistä kertoi, ettei koulutuksen sisältö ei ollut tasapainos- sa sotilaspedagogisten oppien ja varomääräysten suhteen. Tästä ilmenee, että ensimmäisen koulutustaidon jatkokurssin sisältö vaihteli joukko-osastojen välillä.
Vastaajista neljä eivät kokeneet omaavansa riittäviä valmiuksia pitämään sovelletumpia har- joituksia, vaan taidot riittivät vain yksinkertaisen koulutustapahtuman johtamiseen. Nämä vas- taajat nostivat esille koulutussuoritusten vähäisen määrän johtajakaudella. Vastauksissa muu- tama vastaaja kertoi, että ampumaradalla niin sanotut ongelmatapaukset tuottivat haasteita koulutuksessa. Xxxxxxx kadeteilla oma ampumataito oli kuitenkin hyvällä tasolla mutta ei pys-
tynyt kouluttamaan sitä muille. Tässä kohtaa nousi esille ensimmäisen kerran sopimussotilail- le tarkoitettu jatkokoulutuskurssi, jossa koulutettaisiin sopimussotilaille muun muassa ase- ja ampumakoulutusta. Vastauksista ilmeni myös itseopiskelun suuri merkitys. Kymmenkunta vastanneista kertoi, että itseopiskelu ohjeista ja oppaista oli erittäin iso apu koulutukseen val- mistautumisessa.
5.2 Valmiudet toimia kouluttajana taistelukoulutuksessa
Toinen kysymys käsitteli sopimussotilaiden valmiuksia toimia kouluttajana taistelukoulutuk- sessa. Vastaajat kokivat valmiudet riittäväksi toimia kouluttajana taistelukoulutuksessa. Val- miuksia edisti varusmiesaikana saadut opit ja kokemukset koulutustapahtumista. Myös moni koki saaneensa tukea varusmiesjohtajilta yksittäisiin koulutustilanteisiin. Esimerkiksi taisteli- japarin kouluttaminen oli varusmiesjohtajilla tuoreessa muistissa, jolloin heiltä sai tukea kou- lutuksen läpiviemiseen. Valmiutta taistelukoulutuksen pitämisen suhteen heikensi se, että so- pimussotilaat eivät saaneet tukea ja ohjausta pitäessään ensimmäistä kertaa koulutusta koko ryhmälle. Xxx yksittäisen taistelijan toiminta oli selvää, mutta ryhmänjohtajan toimintaa oli hankalampi kouluttaa. Tämä ilmeni silloin, kun ryhmänjohtajat toimivat omassa tehtävässään apukouluttajan tehtävän sijaan. Kymmenen vastaajan mielestä tilannekuvan luominen koulu- tuksen viitekehykseen oli melko haastavaa. He kokivat vaikeaksi kouluttaa ryhmää osana isompaa kokonaisuutta, esimerkiksi osana joukkueen toimintaa. Tästä syystä he mielsivät, että ryhmä jäi irralliseksi suuremmasta kokonaisuudesta.
Kysymyksen avulla selvitettiin myös sopimussotilaiden valmiuksia kouluttaa taisteluvälineitä, esimerkiksi miinojen ja kertasingon käyttöä. Vastaajat kertoivat, että välineiden käsittelykou- lutus oli reilusti hallita -tason puolella. Haasteita aiheutti kuitenkin välineiden vaikutuksen ja suorituskyvyn käytäntöön tuominen sekä välineiden sovellettu käyttö.
5.3 Valmiudet toimia kouluttajana liikuntakoulutuksessa
Tässä kysymyksessä pyrittiin selvittämään sopimussotilaiden valmiuksia toimia kouluttajana liikuntakoulutuksessa. Lähes kaikki vastaajat kokivat oman fyysisen valmiutensa niin vahvak- si, että siitä oli hyötyä liikuntakoulutustapahtuman pitämisessä. Kouluttajana he osallistuivat aktiivisesti koulutustapahtumiin ja lisäsivät varusmiesten motivaatiota osallistumalla toimin- taan oikeassa varustuksessa.
Muutama kadetti kertoi, että heidän perusyksikössään oli määrätty liikuntakoulutusvastaava, jolta sai tukea liikuntakoulutuksen pitämisessä. Mikäli tätä henkilöä ei ollut määritetty, moni oli tukeutunut kokeneempaan kouluttajaan. Xxxx vastaaja kertoi vanhempien kouluttajien asenteen liikuntakoulutusta kohtaan olevan erittäin huono. Heiltä ei saanut minkäänlaista tu- kea monipuolisen ja mielekkään liikuntakoulutuksen toteuttamiseen. Pieni osa vastaajista ker- toi, että varusmiesjohtajienkin asenne liikuntakoulutusta kohtaan oli heikko. He kokivat sen vain täyteohjelmaksi, jonka vuoksi ei tarvitse nähdä aikaa eikä vaivaa. Osa vastaajista kertoi omaksuvansa kaiken opin oppaista sekä ohjeista, ja yrittävänsä rakentaa mielekkään ja moni- puolisen liikuntakoulutustapahtuman sitä kautta. Tämän he kokivat erittäin haasteelliseksi, koska oppaita ja ohjeita ei ollut helposti saatavilla.
5.4 Varusmiesjohtajakoulutuksen puutteet sopimussotilaan tehtävää ajatel- len
Kysymyksessä neljä pyrittiin selvittämään sopimussotilaina toimineiden kadettien mielipide siitä, mitä puutteita varusmiesjohtajakoulutuksessa on sopimussotilaan tehtävää ajatellen. Suurimmaksi puutteeksi ilmeni yksiselitteisesti koulutussuoritusten määrän vähäisyys koko AUK-, RUK- ja johtajakauden aikana. Keskimäärin koulutussuorituksia kertyi kaksi varus- miesjohtajaa kohden. Vastaajat nostivat esille valvonnan puutteen koulutussuorituksen aikana. Monesti heitä vain käskettiin pitämään koulutus, eikä heille annettu vaatimuksia koulutusta koskien. He eivät saaneet myöskään kunnon palautetta kantahenkilökunnalta. Ainoastaan ali- kersantti tai upseerikokelas antoi palautteen kyseisestä koulutuksesta. Näin ollen kukaan ei korjannut virheellisiä koulutussuorituksia tai asiavirheitä koulutustapahtuman yhteydessä. Moni aliupseerikurssin käynyt kohdehenkilö kertoi, että koulutussuoritukset olivat usein vain rastikoulutuksia, joten isompien asioiden kokonaisuuksia sekä sovellettuja koulutustapahtu- mia oli vaikea kouluttaa - niihin ei ollut valmiuksia. Täysin uutena koulutustapahtumana so- pimussotilaan tehtävässä tuli oppitunnin pitäminen. Xxxxxxxxx kertoivat joutuneensa pitämään oppitunnin, ja he kokivat sen hankalaksi, sillä he eivät olleet pitäneet oppitunteja aikaisem- min. Oppitunnin pitämisen kaava ei ollut tullut esille johtajakoulutuksessa. Xxxxxxxxx kertoi- vat, että heiltä vaadittiin sopimussotilaana liikaa siihen nähden, mitä heille oli opetettu aikai- semmin. Monesti heiltä vaadittiin lähes yhtä vaativia koulutuksia kuin sotatieteiden kandidaa- teilta. Lomakehaastattelun perusteella vastaajien näkemys varusmiesjohtajakoulutuksen pää- määrästä tuntui olevan ainoastaan alokkaiden kouluttaminen, eikä varusmiesjohtajan koulutta- xxxx xxxxxxxxxxxx. Lomakehaastatteluun vastanneista kadeteista moni olisi kokenut tarpeelli- seksi jonkinlaisen sopimussotilaiden jatkokoulutuskurssin, joka sijoittuisi esimerkiksi varus-
mies johtaja- ja kouluttajakoulutuksen loppupuolelle, johon työhön valitut sopimussotilaat olisivat voineet osallistua. Vastaajien mielestä jatkokoulutuskurssiin olisi voinut sisältyä kou- luttamissuoritusten lisäksi myös tietoa ja perehdyttämistä perusyksikön arkeen ja sopimussoti- laan asemaan toimia kouluttajana perusyksikössä.
5.5 Sopimussotilaan tehtävää edistävät tekijät varusmiesjohtajakoulutukses- sa
Lomakehaastattelun viimeisessä kysymyksessä kysyttiin mitä edistäviä tekijöitä varusmiesjoh- tajakoulutuksessa oli sopimussotilaan tehtävää varten. Vastaajista moni nosti esille palautteen merkityksen. Palautetta annettiin jatkuvasti toisille varusmiesjohtajille, mutta kouluttajalta saatu palaute jäi riittämättömäksi kouluttajana kehittymisen kannalta. Vain muutaman vastaa- jan mielestä varusmiesjohtajakoulutuksessa korostettiin riittävästi suunnittelun merkitystä. Tämä ilmeni esimerkiksi koulutuskorttien ja harjoitussuunnitelmien laatimisessa sekä tarkas- tuksissa. Vaikka kouluttamissuorituksia ei kertynyt kovin paljon, esille nousi silti johtamis- suoritusten vaikutus sopimussotilaana toimimiseen. Vastauksista ilmeni, että suurin edistävä tekijä sopimussotilaana toimimiseen oli se, että he pääsivät sopimussotilaaksi samaan perus- yksikköön, jossa he olivat palvelleet varusmiespalveluksen ajan. Näin ollen he tunsivat perus- yksikkönsä toimintatavat ja koulutuskulttuurin. Tästä syystä he tiesivät miten ja missä tietty koulutustapahtuma on pidetty.
6 POHDINTA
Sopimussotilasjärjestelmän tehtäväksi määriteltiin vuonna 1997 lisätä ammattitaitoa reservis- sä, ja tästä kaksi vuotta myöhemmin sopimussotilaita on alkanut toimia kouluttajan tehtävissä. Xxxxxxxx (2006, 74) mukaan sopimussotilaan tehtäviin kuuluu toimia kouluttajan tehtävissä tai erikoiskoulutetun miehistön tehtävissä. Puolustusvoimien yksi rauhan ajan tehtävistä on varusmiesten kouluttaminen. (Puolustusvoimien tehtävät 2013.) Sopimussotilaita ei yleensä jatkokouluteta työn alkuvaiheessa, vaan he astuvat tehtävään varusmiesjohtajakoulutuksen pohjalta. Tällöin onkin tärkeää kiinnittää huomiota varusmiesjohtajien koulutukseen sopimus- sotilasjärjestelmän kannalta.
Peruskoulutuskausi -kappaleessa tuotiin esille sotilaan henkilökohtaisen aseen eli rynnäkköki- väärin turvallisen käsittelyn, toimintaperiaatteen sekä hyvän laukauksen perusteet. Asiakirja HI656 mukaan peruskoulutuskaudella ase- ja ampumakoulutusta tulisi olla 85 tuntia. Tähän tuntimäärään sisältyy ammunnan perusteet, aseenkäsittely sekä ammunnat. Kuitenkin itse am- pumissuoritukset jäävät yksittäisen taistelijan osalta melko vähäisiksi. Tähän syynä vastaajien mielestä oli vuosittain määritettävät patruunakiintiöt, jotka ovat vuosi vuodelta pienentyneet. Ampumakoulutus pohjautuu toistojen määrään, jolloin ase- ja ampumakoulutuksen tavoitteet täyttyvät. (Taistelijan opas 2013, 12.) Tämän takia olisi tärkeää, että Puolustusvoimissa palve- lisi ammattitaitoisia kouluttajia. Ammattitaitoisien kouluttajien avulla saavutetaan tavoitteet, vaikka resurssit olisivatkin niukat. Ensimmäisen koulutustaidon jatkokurssin jälkeen varus- miesjohtajien on osattava suunnitella ja johtaa asekäsittelyn harjoituksia. (Johtaja- ja koulutta- jakoulutuksen opetussuunnitelma, 15, HF1539, Liite 1.5.) Tavoitteeseen päästään varmasti harjoituksen suunnittelun osalta, mutta osaavatko he tuoda käytäntöön tietonsa opetustilan- teissa? Ensimmäisen jatkokurssin opetustavoitetaso on osata. Tulisiko jatkokurssin opetusta- voite olla hallitsee -tasolla, jotta opittu voidaan kouluttaa eteenpäin?
Peruskoulutuskausi sisältää 51 tuntia liikuntakoulutusta. Puolustusvoimien liikuntakoulutuk- sen yksi tavoitteista on sytyttää varusmiehelle pysyvä liikuntakipinä, jolla pyritään saamaan fyysisestä kunnostaan huolehtivia reserviläisiä. Tavoitteeseen päästään pitämällä monipuolisia ja mielekkäitä liikuntakoulutuksia. (HI656, PVHSMK koulutus 016 – PEHENKOS varusmie- hille yhteisesti koulutettavat asiat, liite 1, 4, 2012.) Lomakehaastattelun perusteella koulutta- jalla ei välttämättä ole aikaresursseja suunnitella ja valmistella liikuntakoulutuksia niin, että ne olisivat kovin monipuolisia. Usein myös kouluttajan asenne liikuntakoulutusta kohtaan
vaikuttaa negatiivisesti koulutustapahtumaan. Lomakehaastattelussa tuli esille hyvin se, että kouluttajan oli helppo pitää liikuntakoulutustapahtuma, joka ylläpiti tai nosti varusmiesten kuntotasoa, mutta pysyvää liikuntakipinää liikuntakoulutukset eivät sytyttäneet. Kohdehenki- löiden mielestä moni varusmies kokee liikuntakoulutuksen olevan vain täyteohjelmaa nousu- johteisen kunnon kehittämisen sijaan. Peruskoulutuskauden tiukan aikataulun myötä palautu- minen liikuntakoulutuksista tulisi olla mahdollisimman nopeaa. Lomakehaastattelun vastauk- sissa tuotiin esille, että lihashuoltoon ei panosteta kuitenkaan tarpeeksi, jolloin palautuminen kestää monella melko pitkään. Peruskoulutuskausi saattaa olla alokkaalle fyysisesti melko raskas jo ilman liikuntakoulutustakin. Tästä syystä kantahenkilökunnan tulisi kiinnittää myös huomiota valvottuihin ja johdettuihin lihashuoltoharjoituksiin. Koulutustaidon jatkokurssi 3:n jälkeen varusmiesjohtajien on osattava suunnitella ja johtaa kuntoa kehittäviä sekä fyysistä toimintakykyä ylläpitäviä liikuntaharjoituksia. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuun- nitelma, 25, HF1539, Liite 1.7.) Mikäli jatkokurssin johtajan oma ammattitaito tai motivaatio liikuntaa kohtaan on vähäistä, on liikuntakoulutustapahtuman osalta vaikeaa päästä vaadittui- hin tavoitteisiin. Lomakehaastattelun avulla selvisi, että monessa yksikössä on määritetty lii- kuntakoulutusupseeri- tai aliupseeri, joka vastaa jatkokurssin johtamisesta; näin ollen päästään parempiin lopputuloksiin mielekkäiden ja monipuolisten liikuntaharjoitusten osalta.
Kuten aiemmin on mainittu, johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelma on erittäin isossa roolissa sopimussotilaan valmiuksia ajatellen. Johtajakaudella varusmiesjohtajille kertyy koulutussuo- rituksia. Koulutustapahtuman laajuuden määrittelee monesti johtajakoulutustausta. Aliupsee- rikoulun käyneet pitävät usein yksinkertaisia koulutustapahtumia, muun muassa rastikoulu- tuksia, kun taas reserviupseerikoulun suorittanut varusmiesjohtaja johtaa isompia koulutusta- pahtumakokonaisuuksia. Tästä syystä monet aliupseerikoulun käyneet varusmiesjohtajat osaavat kouluttaa yksinkertaisia, toistoja vaativia asioita paremmin. Reserviupseerikoulun käyneet varusmiesjohtajat osaavat suunnitella hyvin laajemmat koulutustapahtumat, jotka si- sältävät rastikoulutuksia, mutta itse kouluttamissuoritukset jäävät melko vähäisiksi. Varus- miesjohtajaa kohden kertyy korkeintaan vain muutamia koulutussuorituksia, mikä on liian vä- hän sopimussotilaan tehtävän kannalta. Koulutusohjelman tavoitteena on, että varusmiesjohta- ja hallitsee koulutustapahtumien suunnittelun. Tavoite on todella hankala saavuttaa, mikäli koulutussuoritukset jäävät vain muutamaan.
1. Sopimussotilailla ei ole Kouluttajan oppaan mukaisia valmiuksia toimia joukku- een kouluttajana P-kaudella.
Tutkielman tutkimuskysymys on, mikä on tuoreiden sopimussotilaiden valmius toimia koulut- tajan tehtävässä? Tutkimuksen mukaan johtaja- ja kouluttajakoulutus eivät anna sopimussoti- laalle Kouluttajan oppaan mukaisia valmiuksia toimia kouluttajana perusyksikössä. Sen mu- kaan kouluttajan tulisi hallita opetettavan aiheen sisältö, jotta tämä kykenee kouluttamaan koulutettavan asian. (Halonen ym. 2007, 34.) Suurin ongelma kouluttajan valmiuksien kannal- ta on johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet, jotka ovat suurimmaksi osaksi osaa – tasol- la. Kouluttajan oppaan mukaan kouluttajan tulisi hallita oman puolustushaaran ja aselajin asi- at. Sen mukaan kouluttajan tulee myös hallita P-kauden sisältö. (Halonen ym. 2007, 34.) Ta- voitetaksonomian vaikutuksia kouluttajan valmiuksiin käsitellään johtopäätöksissä numero 2.
Lomakehaastattelun perusteella sopimussotilaiden valmiudet toimia kouluttajana ase- ja am- pumakoulutuksessa on hyvällä tasolla. Tutkimuksen mukaan ensimmäinen koulutustaidon jatkokurssi kehitti monen kohdehenkilön valmiuksia kouluttaa ase- ja ampumakoulutusta. Ku- ten luvussa 3.4.2 mainitaan, koulutustaidon teoriaopetus viedään käytäntöön kouluttajan esi- merkin kautta. Kouluttaja pitää esimerkkiharjoituksen, jossa käytetään monipuolisia opetus- menetelmiä. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelman (HF1539, 10–11, Liite 1.3.) mukaan harjoitusten aiheiden pääpaino on perusharjoituksissa, joita ovat asekäsittely, sulkeisjärjestys, kalustokoulutus ja taistelukoulutus. Lomakehaastattelun perusteella koulutta- ja koulutuksessa nähtiin useita mallisuorituksia kouluttamisesta ja moni kertoikin käyttäneen- sä annettuja koulutusmalleja sopimussotilaana. Voidaan todeta, että kouluttajan antamalla esimerkillä on suuri merkitys sopimussotilaan valmiuksiin toteuttaa vastaava koulutustapah- tuma.
P-kauden tarkoituksena on kouluttaa taistelijan toimenpiteitä taistelijaparin kanssa, sekä antaa valmiudet toimia tyydyttävästi osana jalkaväkiryhmää. (HI656, PVHSMK koulutus 016 – PEHENKOS varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat, Liite 1,1, 2012.) Taistelukoulutuk- sissa kouluttajan valmiuksia heikensi se, että mallisuorituksia taistelukoulutuksen toteuttami- sesta ei ollut näytetty kouluttajien toimesta. Sopimussotilaalla oli valmiudet lomakehaastatte- lun vastausten mukaan kouluttaa yksittäisen taistelijan toimintaa. Ryhmän kouluttaminen osa-
na taistelua oli vastanneiden mielestä haastavaa, koska opetettava aihe oli osaa -tasolla. Tästä käy ilmi, että kouluttajan tulisi hallita koulutettavan asian sisältö.
Liikuntakoulutuksen osalta kouluttajan valmiuksiin vaikuttaa eniten kouluttajan oma asenne ja motivaatio liikuntaa kohtaan. Halosen ym. (2007, 146–147) mukaan liikuntakoulutuksissa korostuu kouluttajan esimerkillisyys erittäin paljon ja liikkumalla koulutettavan joukon muka- na samassa varustuksessa kouluttaja saavuttaa hyvän lopputuloksen varusmiesten liikuntamo- tivaation suhteen. Lomakehaastattelun vastauksista ilmenee selkeästi edellä mainittu asia.
2. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteet on mahdollista saavuttaa, mutta riit- tääkö tavoitteiden taso sopimussotilaan tehtävää ajatellen?
Tutkimuksen mukaan suurin osa johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoitteista on osaa -tasolla, joten tavoitteet on mahdollista saavuttaa ja ne riittävät varusmiesjohtajan toimenkuvaan autta- vasti. Sopimussotilaan tehtävän kannalta tavoitteet eivät ole kuitenkaan riittävät. Kuten sopi- mussotilaan työtehtävät -kappaleessa mainitaan, sopimussotilas toimii joukkueen kouluttaja- na. Tällöin hänen kouluttajantaitojensa tulisi olla hallita -tasolla, jotta hän pystyy koulutta- maan asiat laadukkaasti ja ammattitaitoisesti. Halonen ym. (2007, 32) määrittelee, että koulut- tajan on hallittava oman puolustushaaransa ja aselajinsa sisältö. Myös ase- ja ampumakoulu- tuksen, taistelu-, marssi- ja liikuntakoulutuksen, yleisen sotilaskoulutuksen sekä kansalaiskas- vatuksen on oltava hallita -tasolla.
Johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelmaa tarkastellessa täytyy kuitenkin huomioida, että koulu- tusohjelmaa ei ole suunniteltu sopimussotilaan tehtäviä varten. Tarkoitus on antaa varusmies- johtajille valmiudet johtaa ja kouluttaa omaa sodan ajan joukkoaan sekä rauhan että sodan ai- kana. (PVOHJEK koulutus 022 - PEHENKOS varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutus, 2009, 3.) Pitäisikö aloittavia sopimussotilaita jatkokouluttaa työn alkuvaiheessa, jos varus- miesjohtajakoulutuksen opetustavoitteet ovat suurimmaksi osaksi osata -tasolla?
3. Aliupseeri- tai reserviupseerikurssin käyneillä sopimussotilailla ei ole juurikaan eroa valmiuksissa toimia joukkueen kouluttajana peruskoulutuskaudella.
Tutkimuksen mukaan ei ole suurta merkitystä, onko sopimussotilas suorittanut aliupseeri- vai reserviupseerikurssin. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma on kouluttajakou- lutuksen suhteen sama aliupseerikurssilla kuin reserviupseerikurssilakin. Suurimmat erot
AUK:n ja RUK:n välillä on johtamistaidon harjoittelussa. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen erot eri joukko-osastoissa muodostuvat ainoastaan niiden omissa käytänteissä toteuttamisen suhteen. (Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma HF1539, 10–11, Liite 1.2.) Ku- ten tutkimus osoitti, esimerkiksi koulutussuoritusten lukumäärä tai palautteiden laatu ei eroa, oli koulutustausta kumpi tahansa. Suurin vaikuttava tekijä varusmiesjohtajan kouluttajana ke- hittymisessä on tämän kouluttaja. Halonen ym. (2007, 10, 34) tuo esille, että vuorovaikutus kouluttajan ja koulutettavan välillä vaikuttaa sekä oppimismotivaatioon että oppimiseen. Li- säksi kouluttajan on oltava koulutettavan tukena ja johdonmukainen opetuksessaan. Koulutta- ja vastaa näin ollen koulutettavien kasvatuksesta, oppimisen edistämisestä, motivoinnista, ja arvioinnin sekä palautteen antamisesta.
Eroavaisuudet aliupseeri- ja reserviupseerikoulutuksen välillä on koulutustapahtumissa. Lo- makehaastattelusta kävi ilmi, että johtajakaudella aliupseerikurssin käyneet varusmiesjohtajat pitävät monesti ainoastaan rastikoulutuksia, joissa koulutetaan yksinkertaisia asioita ja paino- tetaan toistojen määrää. Reserviupseerikurssin käyneet varusmiesjohtajat suunnittelevat mo- nesti koulutustapahtumat, joihin sisältyvät edellä mainitut rastikoulutukset. He suunnittelevat ajankäytön ja yleisjärjestelyt koulutuksiin liittyen. Tutkimuksen perusteella ei voida kuiten- kaan yleistää, että edellä mainitulla olisi suurempaa merkitystä sopimussotilaan valmiuksiin toimia kouluttajan tehtävässä peruskoulutuskaudella, koska otanta oli melko pieni sopimusso- tilaiden lukumäärään nähden.
4. Palautteella on iso merkitys kouluttajana kehittymisessä.
Palautteella on erityinen vaikutus varusmiesjohtajien toiminnassa ja kehittymisessä. Toiskalli- on ym. (2002, 40.) mukaan varusmiesjohtajat antavat jatkuvasti kritiikkiä siitä, että he eivät saa riittävästi palautetta toiminnastaan johtaja- ja kouluttajakoulutuksen sekä johtajakauden yhteydessä. Tämä käy selvästi ilmi myös lomakehaastattelun vastauksista. Moni kohdehenkilö kertoi, ettei saanut hyvän palautteen mukaista palautetta. (Hyvä palaute - ks. luku 3.4.2) Kou- lutussuoritusten määrä ei itsessään kehitä varusmiesjohtajaa kouluttajana. Palautteen avulla varusmiesjohtaja saa kaiken opin irti ja häntä ohjataan haluttuun suuntaan. (Toiskallio ym. 2002, 40.) Kantahenkilökunnan tulisi valvoa ja ohjata varusmiesjohtajan koulutussuoritusta suunnitteluvaiheesta lähtien, jotta varusmiesjohtaja saa koulutussuorituksesta mahdollisim- man suuren opin. Koulutussuoritus olisi analysoitava alusta loppuun palautteen yhteydessä. Kohdehenkilöiden mielestä on tärkeää, että palautteen antaa ammattitaitoinen kouluttaja, eikä ainoastaan esimerkiksi aliupseerikoulun apukouluttaja, joka on vanhempaa saapumiserää ole-
va varusmiesjohtaja. Kuten kappaleessa AUK II & RUK mainitaan, varusmiesjohtajan pitä- män koulutusten jälkeen pidetään aina palautetilaisuus, jossa palaute annetaan koulutettavilta, koulutuksen pitäjältä sekä kouluttajan toimesta. Palautteen antamisen haasteena ovat usein koulutusryhmien suuri koko ja monet eri oppimisympäristöt. Näistä syistä hyvän palautteen antaminen jää vähäiseksi, sillä kouluttajia ei aina riitä valvomaan jokaisen varusmiesjohtajan kouluttamissuoritusta. Xxxxx kirjoittaa Ruotuväki-lehden artikkelissaan, että Puolustusvoi- mauudistuksen myötä joukkueenkouluttajien lukumäärä tulee nousemaan nykyisestä 1,7 kou- luttajasta 2,5 kouluttajaan joukkuetta kohden. (Urmas 2012, 3.) Tulevaisuudessa onkin mie- lenkiintoista nähdä, vaikuttaako kouluttajien lukumäärän lisääntyminen edellä mainittuun on- gelmaan.
5. Sopimussotilaan valmiuksiin työskennellä joukkueen kouluttajana vaikuttaa myönteisesti työskennellä kouluttajan tehtävässä samassa perusyksikössä kuin varus- miespalveluksen aikana
Kuten tutkimuksen vastauksia analysoidessa ilmeni, moni vastaaja koki myönteisesti sen, että aloitti kouluttajan tehtävän samassa perusyksikössä, jossa on palvellut koko varusmiesjohtaja- kauden ajan. Tällöin tuoreella sopimussotilaalla on käsitys oman toimialueensa kulttuurista ja toimintatavoista, eikä uuteen toimintaympäristöön totutteleminen vie aikaa koulutuksiin val- mistautumiselta. On kuitenkin mahdollista, että sopimussotilas aloittaa tehtävänsä täysin eri perusyksikössä, joukko-osastossa tai jopa eri koulutushaaran tehtävissä. Tällöin sopimussoti- laalta vaaditaan erityisen paljon oma-aloitteisuutta ja perehtymistä uuden toimintaympäristön asettamiin haasteisiin. Näissä tapauksissa olisi erittäin tärkeää perehdyttää uusi työntekijä yk- sikkönsä toimintatapoihin, työtehtäväänsä ja koulutushaaran erikoispiirteisiin. Moni lomake- haastatteluun vastannut koki epäselväksi sopimussotilaan aseman, oikeudet ja velvollisuudet osana perusyksikköä. Moni koki asemansa aliarvostetuksi huomioiden heidän työpanoksen ja vastuun kouluttamisen suhteen. Nykypäivänä sopimussotilaan kouluttajan asema on suuressa roolissa, sillä kouluttajien määrä joukkuetta kohti on vielä vajaa. Perusyksikön koulutetun henkilökunnan tulisi tiedostaa sopimussotilaiden valmiudet kouluttajana, jotta tasapuolisuus työtehtävien suhteen säilyisi. Kuten mainittu, osa sopimussotilaana toimineista kadeteista koki suureksi haasteeksi vaatimustason ja odotusten jyrkän nousun siirtyessä varusmiesjohtajasta sopimussotilaaksi. Tästäkin syystä muun henkilökunnan tulisi ymmärtää sopimussotilaiden valmiudet kouluttajana.
Sopimussotilaan kouluttajan valmiuksiin liittyen moni vastanneista oli sitä mieltä, että sopi- mussotilaita tulisi jatkokouluttaa tuleviin työtehtäviin varusmiesjohtaja- ja kouluttajakoulu- tuksen lisäksi. Tämä sopimussotilaiden jatkokoulutuskurssi olisi mahdollista toteuttaa esimer- kiksi saapumiserien välissä, jolloin henkilökunnalle on varattu noin kahden viikon mittainen jakso seuraavan saapumiserän valmisteluja varten. Kuten aiemmin mainitaan, jatkokoulutus- kurssiin voitaisiin sisällyttää kouluttajakoulutuksen lisäksi myös perusyksikön käytäntöjä ja toimintatapoja, sillä sopimussotilas kuuluu kuitenkin henkilökuntaan, eikä ole enää varus- miesjohtaja. Sopimussotilaille suunnitellusta jatkokoulutuskurssin sisällöstä tulisi hyvä jatko- tutkimusaihe, sillä sen sisällön suunnittelussa tulisi ottaa huomioon tutkielmassa esille noste- tut puutteet varusmiesjohtaja- ja kouluttajakoulutuksessa.
Rehellisyys, yleinen huolellisuus sekä tarkkuus ovat merkittäviä tekijöitä tutkimustyössä. Kohdehenkilöille lähetettiin lomakehaastattelun ohessa saatekirje. Saatekirjeen tarkoituksena oli selvittää kohdehenkilöille kyselyn tarkoitus ja käyttöyhteys. Saatekirjeessä kohdehenkilöt ohjeistettiin vastaamaan kysymyksiin. Näin minimoitiin mahdolliset väärinymmärrykset. Jo- kainen kohdehenkilö vastasi kyselyyn vapaaehtoisesti. Saatekirjeestä ilmeni myös, että alku- peräiset vastaukset ovat ainoastaan tutkimuksen tekijän käytössä. Näillä menetelmillä pyrittiin saavuttamaan mahdollisimman realistiset vastaukset. Saatekirjeessä muistutettiin vielä kohde- henkilöitä rehellisyyden merkityksestä tutkimustyössä. Saatekirje on tutkielman liitteenä. (LIITE 2). Tulokset on raportoitu siten, etteivät ne vääristy. Hirsjärven ym. (2009, 26) mukaan tutkimustuloksia ei sovi kaunistella eikä vääristellä. Tuloksia analysoidessa pitää myös huo- lehtia siitä, että tulokset eivät ole harhaanjohtavia tai puutteellisia (Hirsjärvi ym. 2009, 23– 27.)
Tutkimuksessa on käytetty itse kerätyn aineiston lisäksi myös valmista kirjallisuutta. Yleisesti on käytetty vain Puolustusvoimien kirjallisuutta: oppaita, ohjesääntöjä ja asiakirjoja. Tutki- muksessa käytetty aineisto on huolellisesti valittua ja luotettavaa.
Tutkimuksessa onnistuttiin saamaan vastauksia lomakehaastattelun avulla. Osa vastauksista oli kuitenkin melko lyhyitä. Kyseisiä vastauksia oli vaikeaa tai jopa mahdotonta analysoida. Täysin käyttökelvottomien vastausten lukumäärä oli kokonaisuuteen nähden erittäin pieni. Tämä ei kuitenkaan vaikuta tutkimukseen, koska kyse on laadullisesta tutkimuksesta. (Hirs- järvi ym. 2005, 151.) Lomakehaastattelun olisi voinut korvata haastattelulla, jolloin haastatte-
lija olisi voinut esittää jatkokysymyksiä tarkennuksia varten. Haastattelu olisi kuitenkin ollut työläämpi, eikä se olisi sopinut tutkielman aikatauluun. Lisäksi tutkielman luotettavuus olisi kärsinyt, sillä haastattelussa pystytään helpommin ohjaamaan kohdehenkilöitä haluttuun tu- lokseen. Lomakehaastattelu on tutkimuksen liitteenä. (LIITE 3)
LÄHTEET
Asevelvollisuuslaki 1 Luku 2§. 28.12.2007/1438. Viitattu 15.6.2013 xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000
Halonen, P. 2007. Puolustusvoimien koulutuskulttuurin rakentuminen. Xxxxx Xxxxx Oy. Hel- sinki. 2007
Halonen, P., Pulkka A-T., Xxxxxxxxxx, X. & Xxxxxxxxxxx, X. 2007. Kouluttajan opas.. Xxxxx Xxxxx Oy. Helsinki 2006
HI656, PVHSMK koulutus 016 – PEHENKOS varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat. Pääesikunta, henkilöstöosasto. Helsinki 2012.
Xxxxxxxxx, S., Xxxxx, P & Xxxxxxxxx, P. 2005. Tutki ja kirjoita. Gummerrus Kirjapaino Oy. Jy- väskylä 2005, 2009
Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelma. 2009, PVAH, HF1539
Xxxxxxxx, X. 2012. Koulutusta Puolustusvoimissa 2010- ja 1930-luvulla. Kylkirauta 1/2012.
Määrällinen tutkimus n.d. Jyväskylän Yliopisto. Viitattu 20.9.2013
Palkatun henkilöstön henkilöstöasioiden järjestelyt maavoimissa FD6441. Maavoimien esi- kunta, Mikkeli. 2007
PVOHJEK koulutus 022 - PEHENKOS varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutus. Pää- esikunta, henkilöstöosasto. Helsinki 2009
Pulkka. A-T. 2013, opetusmateriaali
Puolustusvoimien tehtävät 2013. Puolustusvoimat. Viitattu 16.3.2014
xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxx.xx/!xx/x/x0/xXXXxxXxXXxxxXxXxxXX0 RJs-
Rötkönen. M. 2006. Sopimussotilas Puolustusvoimissa, Maanpuolustuskorkeakoulu Pro Gra- du tutkielma
Sopimussotilasjärjestelmään liittyvä kokeilu vuonna 1999, PEhenk-os 430/2.8/D/I/19.4.1999, Pääesikunta, henkilöstöosasto. Helsinki 1999
Sotilaan Käsikirja, 2013. Xxxxx Xxxxx Oy. Helsinki 2013
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, 2012. Xxxxx Xxxxx Oy. Helsinki 2013. Taistelijan opas, 2013. Juvenes Print Oy. Helsinki 2013
Xxxxxxxxxx, X. 1998. Sotilaspedagogiikan perusteet. Karisto Oy. Hämeenlinna 1998
Xxxxxxxxxx, X., Xxxxxxxxx, M., Halonen, P. & Xxxxxxx X. 2002. Sotilaspedagogiikkaa kouluttajil- le. Ykkös-Offset Oy. Vaasa 2002
Tutkimusmenetelmät ja aineistot. n.d. Helsingin Yliopisto. Viitattu 12.7.2013 xxxx://xxx.xx.xxxxxxxx.xx/xxxx/xxxxxxxx/xxxxxxxxx/Xxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxxx. Xxxxx, X. 2012. Varusmiesten koulutus tehostuu. Ruotuväki 6/2012.
Varusmies. 2013. Juvenes Print. 2012
Yleinen palvelusohjesääntö, 2009. Xxxxx Xxxxx Oy. Helsinki. 2009
LIIITELUETTELO
LIITE 1 Varusmieskoulutuksen aikajaksottelu
LIITE 2 Lomakehaastattelun saatekirje
LIITE 3 Lomakehaastattelun kysymyssarja
LIITE 1
LIITE 1. Varusmieskoulutuksen aikajaksottelu (Varusmies. 2013, 12)
MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU SAATE LIITE 2
98. Kadettikurssi
kadettialikersantti Xxxxxx Xxxxxxxxx
Helsinki .8.2013
SAATEKIRJE LOMAKEHAASTATTELUUN VASTAAJILLE
LOMAKEHAASTATTELU OSANA TUTKIMUSTA
Tämä lomakehaastattelu on osa tutkimusta, jossa tutkitaan sopimussoti- laiden kouluttajan valmiuksia heti varusmiespalveluksen jälkeen. Tutki- muksen tarkoitus on tutkia sopimussotilaana toimineiden kadettien nä- kemyksiä omista valmiuksista toimia joukkueen kouluttajana perusyksi- kössä peruskoulutuskaudella.
LOMAKEHAASTATTELUN TARKOITUS
Tämän lomakehaastattelun tarkoituksena on kerätä kokemuspohjaista tietoa siitä, millaiset valmiudet sopimussotilaina toimineilla kadeteilla on ollut varusmiesjohtajakoulutuksen pohjalta juuri kotiutumisen jälkeen..
LOMAKEHAASTATTELUUN VASTAAMINEN
Lomakehaastattelun kysymykset ovat numeroitu järjestyksessä 1,2,3,4… Kaikki kysymykset ovat avoimia kysymyksiä, joihin vastaaja itse muotoi- lee vastauksensa. Vastauksissa esitetyt mielipiteet tulee vastaajan pe- rustella selkeästi.
Lomakehaastattelu lähetetään vastaajille sähköisenä. Lomakehaastatte- luun voi vastata vapaamuotoisella Word-asiakirjalla, jossa vastaukset on numeroitu kysymysten mukaan. Vastaukset lähetetään xxx.xx sähköposti- viestin liitteenä.
Pyydän vastaamaan lomakehaastatteluun 5.9.2013 mennessä. Vastaanottaja on xxxxxx.xxxxxxxxx@xxx.xx
VASTAUSTEN KÄSITTELY
Lomakehaastattelun vastaukset käsitellään tutkimuksessa ja tutkimusra- portissa anonyymisti ja alkuperäiset vastaukset ovat ainoastaan tutki- muksen tekijän käytettävissä. Tutkimuksen jälkeen alkuperäiset vastauk- set jäävät ainoastaan tutkijan käyttöön mahdollista myöhempää tutki- mustyötä varten. Tutkija vastaa vastausten oikeanlaisesta käsittelystä ja siitä, ettei yhteys vastaajan ja vastausten välillä tule ulkopuolisten toimi- joiden tietoon.
TARKENNUKSIA JA HUOMIOITA
Ole rehellinen vastatessasi lomakehaastatteluun, se on erittäin tärkeää tutkimustulosten luotettavuuden kannalta. Pyri kirjoittamaan xxxxxxxx- xxxxxx pitkiä vastauksia, kerro esimerkkejä ja tapauksia omista koke- muksistanne. Ota huomioon koko johtajakausi, myös E- ja J-kausi eli ei pelkästään AUK tai RUK – jakso.
kadettialikersantti Xxxxxx Xxxxxxxxx
LIITE 3
Nimi: (Xxxxxxx, Sukunimi) Kadettikurssi: (98) Johtajakoulutustaustasta: (AUK/RUK) Koulutustausta: (Pioneeri)
Joukko-osasto: (PionR)
P-kauden kouluttamisen painopiste on ase- ja ampumakoulutuksessa. Suuressa roolissa on myös taistelukoulutus sekä liikuntakoulutus. P-kauden koulutusmäärä tunneissa on 322.5h. Ase- ja ampumakoulutus vie kokonaisajasta 85h, taistelukoulutus 67,5h ja liikuntakoulutus 47h.
Huomioi vastauksissasi johtajakoulutuksen kokonaisuus osana koko palvelusvuotta.
1. Mitkä olivat mielestäsi valmiutesi toimia kouluttajana ase- ja ampumakoulutuk- sessa?
a. Tähän voit kertoa esimerkiksi millaiset valmiudet sinulla oli toimia kouluttajan tehtävissä ampumaradalla. Osasitko kouluttaa aseen turvallista käsittelyä? Onnistuitko kouluttamaan alokkaille ampuma-asennot ja liipaisutekniikan oi- kein? Tapahtuiko koulutus vain omien kokemustesi perusteella vai oliko kou- luttajakoulutuksessa tuotu esille kyseisiä asioita?
2. Mitkä olivat mielestäsi valmiutesi toimia kouluttajana taistelukoulutuksessa?
a. Tähän voit kertoa omista valmiuksista toimia kouluttajan tehtävässä taistelukou- lutuksessa. Osasitko mm. kouluttaa yksittäisen toiminnan, etenemistavat yms.? Entä osasitko kouluttaa taistelijaparin toiminnan? Entä kouluttaa taistelijapa- rin toiminnan osana ryhmän toimintaa? Onnistuitko kouluttamaan taistelun kuvan ja tilannekuvan hahmottamisen? Osasitko kouluttaa kaikkien taisteluvä- lineiden käytön, mm. miinat, kertasingon yms.?
3. Mitkä olivat mielestäsi valmiutesi toimia liikuntakoulutuksessa?
a. Tähän voit kertoa esimerkiksi olivatko koulutuksesi nousujohteisia, huomiotko alusta alkaen alokkaiden fyysisen kunnon tason. Huomioitko monipuolisuuden koulutuksissasi? Suunnittelitko harjoituksesi huolella vai tuntuiko liikuntakou- lutuksen olevan täyteohjelmaa? Xxxxxx itse aktiivisesti mukana koulutuksessa? Oikea varustus jne..?
4. Mitä puutteita varusmiesjohtajakoulutuksessa mielestäsi on sopimussotilaan valmiuksia ajatellen, pohdi johtajakoulutuksen kokonaisuutta osana koko palve- lusvuotta?
a. Tähän voit kertoa esimerkiksi oliko koulutussuoritusten määrä riittävä? Olivat- ko koulutusten aiheet tukevia tulevaa kouluttajan tehtävää ajatellen? Xxxxxx käyttää omaa luovuutta omissa koulutuksissasi vai annettiinko mielestäsi liian tarkat ohjeet koulutusta varten?
5. Mitä sopimussotilaan, kouluttajan tehtävää edistäviä tekijöitä koit varusmiesjoh- tajakoulutuksessa, pohdi johtajakoulutuksen kokonaisuutta osana koko palve- lusvuotta?
a. Tähän voit kertoa esimerkiksi omista koulutussuorituksista, oliko niitä riittäväs- ti, olivatko aiheet tarpeeksi haastavia?