Unescon yleissopimus

Unescon yleissopimus

aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta

Xxxx Xxxxxxx & Xxxxx Xxxxxxxx / CUPORE

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuodelta 2003

• 161 valtiota on ratifioinut sopimuksen, Suomi vuonna 2013.

• Taustalla Unescon yleissopimus kulttuuri-ja luonnonperinnön suojelemisesta ( ns. Maailmanperintösopimus) vuodelta 1972. 190 maailman valtiota on rafitifioinut sopimuksen, Suomi vuonna 1987.

• Maailmanperintösopimuksen eurosentrisyys ja sen painopiste rakennuksissa, rakennelmissa ja luontokohteissa

• Tarve suojella globalisaation edetessä traditioon tai kulttuuriin liittyviä aineettomia ilmauksia, sekä tarve tuoda yhteisöt (communities) mukaan oman perintönsä tunnistamiseen, säilyttämiseen ja suojeluun.

Paradigman muutos ja kansalaisyhteiskunnan mukaantulo kansainvälisten sopimusten toimeenpanoon

• Unescon yleissopimus kulttuuri-ilmausten moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä (ns.diversiteetti-sopimus) vuodelta 2005. Sopimuksen on ratifioinut 132 valtiota. Suomi vuonna 2006. Sopimuksen artikla 2 korostaa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä kaikkien kulttuurien, myös vähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja kunnioittamista. Sopimuksen artikla 11 korostaa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen tärkeyttä sen toimeenpanossa.

• Euroopan neuvoston yleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä (ns. Faron sopimus) vuodelta 2005. Suomi tulee ratifioimaan sopimuksen vuonna 2015. Sopimus korostaa kansalaisyhteiskunnan- yhteisöjen ja yksilöiden- oikeuksia ja vastuuta osallistua kulttuurielämään ja kulttuuriperinnön suojelemiseen.

• Mitä voisi olla suomalainen aineeton kulttuuriperintö Unescon sopimuksen hengessä ja miten kansalaisyhteiskunta (sopimuksessa määritelty communities)- yhteisöt ja yksilöt- voisivat parhaiten ja demokraattisesti osallistua sen määrittämiseen nyt Suomessa aloitetun toimeenpanoprosessin puitteissa?

• Miten suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa määrittelemme käsitteen communities- saamelaiset, romanit, ruotsinkieliset, pitsinnyplääjät, vanhukset, metsästäjät, hiihtäjät jne.

• Olemme jo tehneet kaksi kyselyä yhdessä Museoviraston kanssa. Ensimmäinen kohdistettiin alan asiantuntijoille ja toinen laajalle yhteisö-ja järjestökentälle. Kyselyjen vastauksia analysoidaan parhaillaan.

• Alla avaamme sopimuksen keskeisiä määritelmiä ja sen tuomia velvoitteita, jotta voisimme avata keskustelun siitä, miten sopimuksen toimeenpanosta vastaava Museovirasto voisi parhaiten toteuttaa tehtävänsä yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

2 artikla – Määritelmät

1. ”Aineettomalla kulttuuriperinnöllä” tarkoitetaan käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia, tietoja, taitoja – sekä niihin liittyviä välineitä, esineitä, artefakteja ja kulttuurisia tiloja – jotka yhteisöt, ryhmät ja joissain tapauksissa yksityishenkilöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. Tätä aineetonta kulttuuriperintöä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, yhteisöt ja ryhmät luovat jatkuvasti uudelleen suhteessa ympäristöönsä, vuorovaikutuksessa luonnon ja oman historiansa kanssa, ja se tuo heille tunteen identiteetistä ja jatkuvuudesta, edistäen siten kulttuurisen moninaisuuden ja inhimillisen luovuuden kunnioitusta. Tässä yleissopimuksessa keskitytään ainoastaan sellaiseen aineettomaan kulttuuriperintöön, joka vastaa nykyisiä ihmisoikeuksia koskevia asiakirjoja sekä täyttää vaatimukset yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden välisestä kunnioituksesta ja kestävästä kehityksestä.

2 artikla – Määritelmät

2. Edellä 1 kohdassa määritellyn ”aineettoman kulttuuriperinnön” piiriin kuuluvat muu muassa seuraavat alat:

(a) suullinen perinne ja ilmaisu, ml. kieli aineettoman kulttuuriperinnön välineenä

(b) esittävät taiteet

(c) sosiaaliset käytännöt, rituaalit ja juhlatilaisuudet

(d) luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvä tieto ja käytännöt

(e) perinteiset käsityöläistaidot

• Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo, The Representative List (314 kohdetta)

• Kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo (32 kohdetta)

• Ohjelmat, hankkeet ja toimet aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi

Suojeleminen (safeguarding)

2 artikla – Määritelmät

”Suojeleminen” tarkoittaa aineettoman kulttuuriperinnön elinvoimaisuuden varmistamiseksi tehtyjä toimia, ml. sen eri osa-alueiden määrittäminen, tallentaminen, tutkimus, säilyttäminen, suojelu, edistäminen, vahvistaminen ja elvyttäminen sekä niiden välittäminen etenkin virallisen koulutuksen ja epävirallisen oppimisen keinoin.

• Suojeleminen ei tarkoita sopimuksen mukaan kulttuuriperinnön jäädyttämistä johonkin

”puhtaaseen” tai ”alkuperäiseen” muotoon.

• Keskeistä on kulttuuriperinnön välittäminen ja välittyminen sukupolvilta toisille.

• Suojeleminen ymmärretään ennen kaikkea niiden aineellisten tai aineettomien olosuhteiden tukemisena ja vahvistamisena, jotka mahdollistavat kulttuuriperinnön jatkuvan kehityksen, uudelleen tulkinnan ja välittämisen tuleville sukupolville.

• Perinteistä, nykyhetkessä olevaa ja elävää samanaikaisesti. Se ei edusta vain menneisyydestä siirtynyttä kulttuuriperintöä vaan niin maaseudulla kuin urbaanissakin ympäristössä olevia käytäntöjä, joihin erilaiset kulttuuriset ryhmät ottavat osaa.

• Osallistavaa: Jaamme aineettoman kulttuuriperinnön muotoja, jotka ovat samankaltaisia kuin muilla. Perintö voi olla peräisin naapurikylästä tai maailman toiselta puolelta, jolloin se on kulkeutunut meille maahanmuuttajien mukana. Se on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja muuntunut ympäristön mukana. Aineeton kulttuuriperintö ei vastaa kysymykseen onko jokin käytäntö luonteenomaista jollekin kulttuurille vai ei. Se antaa eväitä sosiaaliseen koheesioon, vahvistaa identiteettiä ja auttaa ihmisiä kuulumaan yhteen tai useampaan yhteisöön ja yhteiskuntaan laajemminkin.

• Edustavaa: Aineetonta kulttuuriperintöä ei arvosteta vain kulttuurisena aineettomana tuotteena, vertailemalla sen ainutlaatuisuutta tai erityistä arvoa. Se saa voimansa yhteisöistä ja riippuu niistä, jotka siirtävät tietoa perinnöstä sekä taitoja ja tapoja muille ihmisille omassa ja muissa yhteisöissä sukupolvelta toiselle sekä omassa ajassa että kohti tulevaisuutta.

• Yhteisöllistä: Aineeton kulttuuriperintö voi olla kulttuuriperintöä vain silloin kun itse yhteisöt, ryhmät tai yksilöt, jotka luovat, säilyttävät tai välittävät sitä edelleen tunnistavat sen omakseen. Ilman yhteisöjen tunnustusta ei kukaan ulkopuolinen voi määritellä kuuluuko ilmiö tai käytäntö heidän kulttuuriperintöönsä.

• Keskiössä on siis yhteisöt: siksi se on ainutlaatuinen kansainvälisenä sopimuksena ja lainsäädäntönä globaalilla tasolla koskien kulttuuriperintöä

• Paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen taso ja niiden vuorovaikutus

• Yhteisöt ja ryhmät kulttuuriperintöprosessissa, kulttuuriperinnön määrittäjänä

• Yhteisöt myös suojelun käsitteen keskiössä; suojellaan perinteen

välittämisen olosuhteita; pääosassa välittämisen prosessi, ei tuote

Yhteisö (community)

• Yhteisöt ovat perinteenkantajia, taitajia, ylläpitäjiä ja välittäjiä. Aineeton kulttuuriperintö on sitä mitä yhteisöt, ryhmät ja joissakin tapauksessa yksilöt tunnistavat omaksi kulttuuriperinnökseen.

• Sopimuksen hengessä yhteisöt tulee nähdä avoimina, eivätkä ne välttämättä rajoitu alueellisiin rajoihin (vaikka sopimuksen osapuolet ovat valtioita)

• Sopimuksen toimeenpanossa tulee varmistaa, että yhteisöt ovat itse määrittämässä ja luetteloimassa aineetonta kulttuuriperintöään ja että ne ovat tiiviisti mukana kulttuuriperinnön hallinnoinnissa.

• Yhteisöt voivat myös kieltää perinteensä inventoinnin.

• Kuka saa ja on pätevä edustamaan yhteisöä?

Velvoittavat artiklat

1 Artikla – Yleissopimuksen tavoitteet Tämän yleissopimuksen tavoitteena on:

(a)Suojella aineetonta kulttuuriperintöä;

(b)Varmistaa asianomaisten yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden kulttuuriperinnön kunnioittaminen;

(c)Paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla parantaa yleistä tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä ja varmistaa perinnön saama arvostus;

(d)Tarjota kansainvälistä yhteistyötä ja apua.

Velvoittavat artiklat

11 Artikla – Osapuolten tehtävät Jokaisen osapuolen tulee:

(a) Ryhtyä tarvittaviin toimiin aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi

omalla alueellaan

(b) 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen suojelutoimenpiteiden mukaisesti tunnistaa ja määritellä alueellaan esiintyvän aineettoman kulttuuriperinnön eri elementit yhteistyössä yhteisöjen, ryhmien ja asianmukaisten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Velvoittavat artiklat

12 Artikla – Luettelointi

1.Varmistaakseen suojelun edellyttämän määrittelyn toteutumisen jokainen osapuoli tekee, omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla, yhden tai useamman luettelon aineettomasta kulttuuriperinnöstä alueellaan. Näitä luetteloita päivitetään säännöllisesti.

2.Luovuttaessaan komitealle kausittaisen kertomuksensa jokaisen osapuolen tulee 29 artiklan mukaisesti sisällyttää siihen asianmukaiset tiedot näistä luetteloista.

Mitä sopimus tarkoittaa käytännössä

”Jokaisen osapuolen tulee pyrkiä”:

•Nimettävä yksi tai useampi asiantuntijaelin

•Ottaa käyttöön yleinen toimintalinjaus

•Varmistaa aineettoman kulttuuriperinnön saatavuus

Toiminta-alueet

•Koulutus

•Viestintä

•Tutkimus

•Tallentaminen ja dokumentointi

• Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo, The Representative List

• Kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo

• Ohjelmat, hankkeet ja toimet aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi

• Kansainväliset ja kansalliset luettelot sopimuksen näkyvin osa

• Identifiointi ja kuvaaminen: mitä on aineeton kulttuuriperintö tällä maantieteellisellä alueella ja erityisesti, mitä siitä halutaan suojella 🡪 näiden elementtien luettelointi

• Luettelointi ei ole tavoite itsessään, vaan väline, ensimmäinen askel aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisessa ja elinvoimaisuuden varmistamisessa

• Tavoitteet: tehdä näkyväksi, tuoda saataville, toimia perustana suojelutoimenpiteille

• Keskeisintä on perinteenkantajien osallistuminen aineettoman kulttuuriperinnön määrittämiseen 🡪 tärkein kriteeri määrittäessä, mikä on luetteloinnin ja säilyttämisen arvoista

Menettelytapoja luettelointiin

• Aiemmin laadittuja luetteloita ja rekistereitä (ei välttämättä sopimuksen hengen

mukaisia; mm. Latvia)

• Mahdollisesti useampia listoja:

• Luettelo luetteloista ja rekistereistä ja kulttuuriperinnön luettelo yhteistyössä

yhteisöjen kanssa (Ranska)

• Alueellinen luettelo(t) ja kansallinen luettelo (mm. Latvia, Liettua)

• Asiantuntijavetoisesti koottu luettelo (mm. Itävalta)

• Avoin digitaalinen pohja (mm. Etelä-Korea, Skotlanti)

• Edellisten yhdistelmät

Erilaisia jaotteluja

• Osa-alueet: Unescon jaottelu tai omat kansalliset jaottelut

• Maantieteelliset ja/tai hallinnolliset tasot (kansallinen, maakunnallinen, paikallinen taso)

• Perinteenkantajien ja/tai eri etnisten yhteisöjen/ryhmien mukaan

• Erilaiset matriisimallit (mm. Viro)

• Elinvoimaisuus: elävä, jatkunut, katkeamaton perinne; perinteenkantajien elvyttämä perinne; häviämisen vaarassa oleva perinne

Muissa maissa käytettyjä jaotteluja

Viro

Kansallisen luettelon osa-alueet

• Xxxxxx, elämäntapa ja elinympäristö

• Luonnonvarojen hallinta

• Ruoka ja ravinto

• Käsityöt

• Kieli ja runouden lajit

• Tavat ja uskonto

• Perinteiset leikit ja ajanviete

🡪 Edellisillä vielä alakategorioita

🡪 Luetteloon kirjataan aineettoman kulttuuriperinnön kohteita; yksittäisiä harjoittajia; organisaatioita, jotka liittyvät kulttuuriperinnön kohteeseen sekä tiloja ja paikkoja, jotka ovat tärkeitä kulttuuriperinnön elementille

Unescon kriteerit (Representative List)

1. Kohde on aineetonta kulttuuriperintöä siten kuten sopimuksen 2. artiklassa määritellään

- Perintö siirtynyt sukupolvelta toiselle ja on edelleen elävää

- Perinnön tulee vastata nykyisiä ihmisoikeuksia koskevia asiakirjoja sekä täyttää vaatimukset yhteisöjen, yksilöiden ja ryhmien välisestä kunnioituksesta

2. Kohteen tulee edistää aineettoman kulttuuriperinnön näkyvyyttä ja tietoisuutta sen merkittävyydestä sekä rohkaista keskusteluun ja siten heijastaa kulttuurin maailmanlaajuista monimuotoisuutta

3. Kohteelle esitetään suojelutoimia, jotka edistävät ja suojelevat sen asemaa

4. Kohteen tulee olla asetettu ehdolle yhteisön, ryhmän tai yksilöiden mahdollisimman laajan osallistumisen avulla. Osallistuminen on ilmoitettu aiemmin ja se on tullut täysin omasta tahdosta

5. Kohde kuuluu kansalliseen luetteloon kohdetta Unescon luetteloon hakevassa(/-vissa) maassa, kuten sopimuksen artikloissa 11 ja 12 määritellään

Muissa maissa käytettyjä luetteloinnin

kriteereitä

• Monissa maissa noudatetaan tai kriteeristö heijastaa vahvasti Unescon Representative Listin kriteereitä. Useimmiten:

• kohde on aineetonta kulttuuriperintöä siten kuten Unescon sopimuksessa

märitellään;

• kulttuuriperintö on yhteisön tunnistamaa;

• kulttuuriperintö välittyy sukupolvien välillä

• harjoittajat toimivat yhdessä viranomaisten kanssa tiedon tuottamisessa kulttuuriperinnön kohteesta;

• elinvoimaisuus (on harjoittajia, koulutusta, ympäristö jossa toteutua)

• uhanalaisuus

Muissa maissa käytettyjä luetteloinnin

kriteereitä

Liettua

Kansallisessa luettelossa kohteiden valinnassa käytetään seuraavia valintakriteereitä

1. ainutlaatuisuus, erikoisuus, pysyvyys;

2. historialliset, kulttuuriset, sosiaaliset, etnologiset jne. arvot;

3. taiteellinen arvo; taitojen ja esittämisen mestarillisuus;

4. elinvoimaisuus, kulttuuristen, taloudellisten ja sosiaalisten asiayhteyksien sekä ensisijaisten toimintojen säilyttäminen;

5. synnynnäisyys, paikalliset ja alueelliset erikoispiirteet, historiallisten ja kulttuuristen perinteiden tuntomerkit;

6. perinnön laajuus, toteuttaminen (pidettyjen, tuotettujen ja luotujen esitysten määrä sekä maantieteellinen kattavuus), ilmiön tai ilmaisun monikerroksisuus

7. välittämisen, periytymisen ja leviämisen keinot

8. häviämisen uhka

Haasteita ja vaaroja

• Epämääräiset käsitteet: yhteisöt (communities), suojeleminen (safeguarding), perinteinen (traditional), alkuperäinen (authentic), arvot (values), edustavuus (representative)

• Kanonisointi, hierarkioiden luominen

• Nationalistiset vivahteet, me ja muut, kulttuuriperinnön homogenisointi

• Perinteenkantajien osallistumisen varmistaminen

• Kuka voi/saa edustaa perinteenkantajien yhteisöä?

• Tallennettujen tietojen avoimuus, saatavuus

• Perinteenkantajien oikeudet: individual rights vs. collective rights, human rights vs. cultural rights, tekijänoikeudet