Säädökset, jotka on julkaistava)

I

(Säädökset, jotka on julkaistava)

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö N:o 25 — Ajoneuvon istuimiin asennettujen tai asentamattomien pääntukien (niskatukien) yhdenmukaisista hyväksymisvaatimuksista (*)

1. SOVELTAMISALA

1.1. Tätä sääntöä sovelletaan pääntukivälineisiin, jotka vastaavat jotakin jäljempänä 2.2 kohdassa määriteltyä tyyppiä (1).

1.1.1. Sääntöä ei sovelleta pääntukivälineisiin, jotka voidaan asentaa kokoontaitettaviin istuimiin tai sivulle- tai taaksepäin suunnattuihin istuimiin.

1.1.2. Sääntöä sovelletaan selkänojiin, jotka on suunniteltu toimimaan myös jäljempänä 2.2 kohdassa mää- riteltyinä pääntukina.

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

2.1. ”ajoneuvotyypillä” moottoriajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan seuraavilta olennaisilta osin, kuten:

2.1.1. matkustajatilan muodostavan korin muodot ja sisäiset mitat,

2.1.2. istuimien tyypit ja mitat,

2.1.3. pääntuen kiinnityksen ja ajoneuvon rakenteen olennaisten osien tyyppi ja mitat, jos pääntuki on kiinnitetty suoraan ajoneuvon rakenteeseen;

2.2. ”pääntuella” välinettä, jonka tarkoituksena on rajoittaa täysikasvuisen matkustajan pään liikettä matkustajan kehoon nähden taaksepäin matkustajan kaulanikamien vammautumisvaaran vähentämiseksi onnettomuustilanteessa;

2.2.1. ”kiinteällä pääntuella” pääntukea, joka muodostuu istuimen selkänojan yläosasta. Jäljempänä ole- van 2.2.2 ja 2.2.3 kohdan määritelmien mukaiset pääntuet, jotka kuitenkin voidaan irrottaa istui- mesta tai ajoneuvon rakenteesta ainoastaan työkalujen avulla tai poistamalla istuimen päällys kokonaan tai osittain, ovat tämän määritelmän mukaisia;

2.2.2. ”irrotettavalla pääntuella” pääntukea, joka koostuu istuimesta irrotettavasta osasta, joka on suunni- teltu asetettavaksi istuimen selkänojan rakenteeseen ja nimenomaisesti pysymään siinä paikallaan;

2.2.3. ”erillisellä pääntuella” pääntukea, joka koostuu osasta, joka on erillinen istuimesta ja suunniteltu ase- tettavaksi ajoneuvon rakenteeseen ja/tai nimenomaisesti pysymään siinä paikallaan;

(*) Sisältää muutossarjan 03.

(1) Säännön nro 17 vaatimusten mukaisten M1-luokan ajoneuvojen pääntukien ei tarvitse olla tämän säännön mukaisia.

2.3. ”istuintyypillä” istuinluokkaa, johon kuuluvat istuimet eivät eroa toisistaan mitoiltaan, kehykseltään tai pehmusteeltaan, vaikka ne voivat erota pintakäsittelyltään ja väriltään;

2.4. ”pääntukityypillä” pääntukiluokkaa, johon kuuluvat pääntuet eivät eroa toisistaan mitoiltaan, kehyk- seltään tai pehmusteeltaan, vaikka ne voivat erota pintakäsittelyltään ja väriltään;

2.5. istuimen ”vertailupisteellä” (”H-pisteellä”) (ks. tämän säännön liite 3) pistettä, jossa nuken jalkojen ja rintaosan välisen nivelen teoreettinen rotaatioakseli leikkaa ajoneuvon pitkittäistason suhteessa istuimeen;

2.6. ”vertailulinjalla” sitä suoraa linjaa, joka kulkee painoltaan ja kooltaan keskimääräistä aikuista miestä vastaavan nuken, tai tätä vastaavat ominaisuudet omaavan nuken jalkojen ja lantion välisen sekä nis- kan ja rintakehän välisen nikaman läpi. Nukessa, joka on esitetty tämän säännön liitteessä 3, vertai- lulinja istuimen H-pisteen määrittämiseksi on se linja, joka esitetään kyseisessä liitteessä olevan lisäyksen kuvassa 1;

2.7. ”pään linjalla” sitä suoraa linjaa, joka kulkee pään massakeskipisteen sekä niskan ja rintakehän väli- sen nivelen läpi. Kun pää on levossa, pään linja saadaan vertailulinjaa jatkamalla;

2.8. ”kokoontaitettavalla istuimella” lisäistuinta, joka on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön ja joka on taval- lisesti pois taitettuna;

2.9. ”säätöjärjestelmällä” laitetta, jonka avulla istuin tai istuimen osat voidaan säätää matkustajalle sopivaan asentoon.

Tällaisella laitteella voidaan säätää erityisesti:

2.9.1. istuimen asentoa pituussuunnassa,

2.9.2. istuimen asentoa pystysuunnassa,

2.9.3. istuinkulmaa;

2.10. ”siirtojärjestelmällä” laitetta, jonka avulla istuinta tai jotakin sen osaa voidaan portaattomasti siirtää tai kiertää kyseisen istuimen taakse pääsyn helpottamiseksi.

3. HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS

3.1. Istuimen tai pääntuen kauppanimen tai tavaramerkin omistajan tai tämän valtuutetun edustajan on haettava hyväksyntää.

3.2. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena:

3.2.1. yksityiskohtainen kuvaus pääntuesta, erityisesti täytemateriaalin tai -materiaalien luonteen osalta sekä soveltuvin osin pääntuen osalta tyyppihyväksyttävänä olevan istuintyypin tai -tyyppien tuki- ja kiinnityskappaleiden eritelmät ja sijainti;

3.2.2. irrotettavan pääntuen (ks. määritelmä 2.2.2 kohdassa) osalta:

3.2.2.1. yksityiskohtainen kuvaus pääntuen osalta tyyppihyväksyttävänä olevasta istuintyypistä,

3.2.2.2. yksityiskohtaiset tiedot ajoneuvotyypistä tai -tyypeistä, joihin 3.2.2.1 kohdassa tarkoitetut istuimet on tarkoitettu asennettavaksi;

3.2.3. erillisen pääntuen (ks. määritelmä 2.2.3 kohdassa) osalta:

3.2.3.1. yksityiskohtainen kuvaus rakennealueesta, johon pääntuki on tarkoitus kiinnittää,

3.2.3.2. yksityiskohtaiset tiedot ajoneuvotyypistä, johon pääntuet on tarkoitettu asennettavaksi,

3.2.3.3. mittapiirustukset rakenteen ja pääntuen ominaisista osista; piirustuksissa on osoitettava aiottu tyyp- pihyväksyntänumeron paikka tyyppihyväksyntämerkin ympyrään nähden,

3.2.4. mittapiirustukset istuimen ja pääntuen ominaisista osista. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyn- tänumerolle tarkoitettu paikka hyväksyntämerkin ympyrään nähden.

3.3. Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava:

3.3.1. Jos kyseessä on kiinteä pääntuki (ks. määritelmä 2.2.1 kohdassa), neljä kokonaista istuinta.

3.3.2. Jos kyseessä on irrotettava pääntuki (ks. määritelmä 2.2.2 kohdassa):

3.3.2.1. kaksi istuinta jokaisesta istuintyypistä, johon pääntuki asennetaan;

3.3.2.2. 4 + 2N pääntukia, N:n ollessa niiden istuintyyppien lukumäärä, joihin pääntuki asennetaan.

3.3.3. Jos kyseessä on erillinen pääntukityyppi (ks. määritelmä 2.2.3 kohdassa), kolme pääntukea ja ajo- neuvon rakenteen olennainen osa tai koko ajoneuvo.

3.4. Tyyppihyväksyntätesteistä vastaava tekninen tutkimuslaitos voi vaatia:

3.4.1. toimitettavaksi erityisiä osia tai erityisiä näytekappaleita käytetyistä materiaaleista, ja/tai

3.4.2. toimitettavaksi ajoneuvotyypin tai -tyypit, joita tarkoitetaan edellä 3.2.2.2 kohdassa.

4. MERKITSEMINEN

4.1. Hyväksyttäväksi toimitetuissa laitteissa on oltava:

4.1.1. selvästi ja pysyvästi merkittyinä hyväksynnän hakijan tavaramerkki tai kaupallinen merkki,

4.1.2. riittävän suuri tila hyväksyntämerkille; tämä paikka on osoitettava piirustuksissa, joita tarkoitetaan edellä 3.2.3.3 tai 3.2.4 kohdassa.

4.2. Jos kyseessä on kiinteä tai irrotettava pääntukityyppi (ks. määritelmät 2.2.1 ja 2.2.2 kohdassa), 4.1.1 ja 4.1.2 kohdassa tarkoitetut merkinnät voidaan esittää merkinnöissä, jotka sijaitsevat 3.2.4 koh- dassa tarkoitettujen piirustusten osoittamassa paikassa.

5. HYVÄKSYNTÄ

5.1. Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu pääntukityyppi on jäljempänä olevan 6 ja 7 kohdan mukainen, kyseiselle pääntukityypille myönnetään hyväksyntä.

5.2. Jokaiselle hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensim- mäisestä numerosta (tällä hetkellä 03, mikä vastaa 20. marraskuuta 1989 voimaan tullutta muutos- sarjaa 03) on käytävä ilmi muutossarja, joka sisältää hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät tärkeät sääntöön tehdyt tekniset muutokset. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toi- sentyyppiselle pääntuelle.

5.3. Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta pääntukityypin hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

5.4. Jokaiseen 2.2.1, 2.2.2 ja 2.2.3 kohdassa määriteltyyn, myös istuimeen asentamattomaan, pääntukeen, joka on hyväksytty tämän säännön perusteella, on kiinnitettävä kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu

5.4.1. ympyrän sisällä olevasta E-kirjaimesta, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (1),

5.4.2. hyväksyntänumerosta sekä

5.4.3. istuimen selkänojaan asennetun pääntuen osalta tämän asetuksen numerosta, R-kirjaimesta ja vii- vasta hyväksyntänumeron edessä.

5.5. Hyväksyntämerkki on kiinnitettävä edellä 4.1.2 kohdassa tarkoitettuun tilaan.

5.6. Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi kiinnitetty.

5.7. Tämän säännön liitteessä 2 on esimerkkejä tyyppihyväksyntämerkkeihin liittyvistä järjestelyistä.

6. YLEISET VAATIMUKSET

6.1. Pääntuki ei saa aiheuttaa ylimääräistä vaaraa ajoneuvon matkustajille. Siinä ei erityisesti saa missään käyttöasennossa olla vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja, jotka voivat lisätä matkustajien loukkaantumisvaaraa tai vammojen vakavuutta. Niiden pääntuen osien, jotka sijaitsevat jäljempänä määritellyllä iskun vastaanottavalla alueella, on kyettävä vaimentamaan energiaa tämän säännön liitteessä 6 esitetyllä tavalla.

6.1.1. Iskun vastaanottava alue rajataan sivuilta kahdella pitkittäisellä pystytasolla, yksi kummallakin puo- lella pääntukea 70 mm etäisyydellä kyseisen istuimen keskitasosta.

6.1.2. Pääntuen iskun vastaanottavan alueen on oltava sellaisen tason yläpuolella, joka on vertailulinjaan R nähden kohtisuorassa ja 635 mm:n etäisyydellä H-pisteestä.

6.1.3. Poikkeuksena edellä esitettyihin määräyksiin energian vaimentamista koskevia vaatimuksia ei sovel- leta sellaisten istuinten pääntukien takapintoihin, joiden takana ei ole istuinta.

6.2. Pääntuen etu- ja takapintojen osat (lukuun ottamatta sellaisten pääntukien takapintojen osia, jotka on suunniteltu asennettavaksi istuimiin, joiden takana ei ole istuinta), jotka sijaitsevat edellä määri- tellyistä pitkittäisistä pystytasoista ulospäin, on pehmustettava siten, että pään suora kosketus voi- daan estää niiden rakenneosien kanssa, joiden kaarevuussäteen on oltava alueilla, joita halkaisijaltaan 165 mm:n pallo voi koskettaa, vähintään 5 mm.

(1) 1 Saksa, 2 Ranska, 3 Italia, 4 Alankomaat, 5 Ruotsi, 6 Belgia, 7 Unkari, 8 Tšekin tasavalta, 9 Espanja, 10 Jugoslavia, 11 Yhdistynyt kuningaskunta, 12 Itävalta, 13 Luxemburg, 14 Sveitsi, 15 (vapaana), 16 Norja, 17 Suomi, 18 Tanska, 19 Romania, 20 Puola, 21 Portugali, 22 Venäjän federaatio, 23 Kreikka, 24 (vapaana), 25 (vapaana), 26 Slovenia ja 27 Slovakia. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat moottoriajo- neuvojen varusteiden ja osien hyväksymisehtojen yhdenmukaistamista ja hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetuista numeroista sopimuksen sopimuspuolille.

Kyseiset osat voidaan myös katsoa tyydyttäviksi, jos ne läpäisevät tämän säännön liitteessä 6 kuva- tun energianvaimentamistestin. Jos pääntukien ja niiden tukirakenteiden edellä mainitut osat on päällystetty pehmeämmällä kuin 50 Shore A -asteisella materiaalilla, tässä kohdassa asetettuja vaa- timuksia, jotka eivät koske tämän säännön liitteessä 6 mainittua energian vaimentamista, sovelle- taan vain jäykkiin osiin.

6.3. Pääntuki on kiinnitettävä istuimeen tai tarvittaessa ajoneuvon rakenteeseen siten, ettei pääntuen täyt- teestä, kiinnityksestä tai istuimen selkänojasta työnny testin aikana, pään aiheuttaman paineen tulok- sena, esiin kovia tai vaarallisia osia.

6.4. Pääntuen korkeuden, joka on määritetty jäljempänä 7.2 kohdassa esitetyllä tavalla, on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:

6.4.1. Pääntuen korkeus on mitattava 7.2 kohdassa esitetyllä tavalla.

6.4.2. Jos pääntuen korkeutta ei voida säätää, sen korkeuden on oltava vähintään 800 mm etuistuimien osalta ja vähintään 750 mm muiden istuimien osalta.

6.4.3. Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää:

6.4.3.1. sen korkeuden on oltava vähintään 800 mm etuistuimien osalta ja vähintään 750 mm muiden istui- mien osalta; tämä arvo on mitattava asennossa, joka on korkeimman ja alimman mahdollisen sää- dettävän asennon välillä;

6.4.3.2. korkeus ei missään käyttöasennossa saa olla alle 750 mm;

6.4.3.3. muiden kuin etuistuimien osalta pääntuet voivat olla sellaisia, että ne voidaan siirtää alle 750 mm korkuiseen asentoon, sillä edellytyksellä, että matkustaja voi selvästi tunnistaa, että tällainen asento ei sisälly pääntuen käyttöön;

6.4.3.4. etuistuimien osalta pääntuet voivat olla sellaisia, että ne voidaan automaattisesti siirtää alle 750 mm korkuiseen asentoon silloin, kun istuin ei ole käytössä, edellyttäen, että ne palaavat käyttöasentoon automaattisesti, kun istuin on käytössä.

6.4.4. Edellä 6.4.2 ja 6.4.3.1 kohdassa mainitut mitat voivat etuistuinten osalta olla vähemmän kuin 800 mm ja muiden istuinten osalta vähemmän kuin 750 mm, jotta pääntuen ja katon sisäpinnan, ikkunoiden tai ajoneuvon rakenteen muun osan väliin jää riittävästi tilaa; tämä väliin jäävä tila voi olla kuitenkin enintään 25 mm. Sellaisten istuimien osalta, joihin on asennettu siirto- ja/tai säätö- järjestelmät, tätä on sovellettava kaikkiin istuimen asentoihin. Lisäksi 6.4.3.2 kohdasta poiketen kor- keus ei missään käyttöasennossa saa olla alle 700 mm.

6.4.5. Poiketen edellä 6.4.2 ja 6.4.3.1 kohdassa mainituista korkeusvaatimuksista sellaisen pääntuen, joka on suunniteltu käytettäväksi keskimmäisissä takaistuimissa tai -istumapaikoissa, on oltava korkeu- deltaan vähintään 700 mm.

6.5. Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, on sen osan, johon pää nojaa, oltava vähintään 100 mm kor- kea 7.2 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna.

6.6. Jos pääntuen korkeutta ei voida säätää, ei istuimen selkänojan ja pääntuen välissä saa olla 60 mm suurempaa rakoa.

6.6.1. Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, ei sen ja istuimen selkänojan yläreunan välissä saa olla 25 mm suurempaa rakoa pääntuen ollessa alimmassa asennossaan.

6.6.2. Jos pääntuen korkeutta ei voida säätää, huomioon otettava alue on:

6.6.2.1. vertailulinjaan nähden kohtisuorassa olevan, R-pisteestä 540 mm:n päässä olevan tason yläpuolella ja

6.6.2.2. kahden sellaisen pystysuoran pitkittäistason välissä, jotka kulkevat 85 mm:n päässä vertailulinjasta sen kummallakin puolen.

Tällä alueella sallitaan yksi tai useampi aukko, jonka etäisyys ”a” on aukon muodosta riippumatta yli 60 mm 7.5 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna sillä edellytyksellä, että 7.4.3.6 kohdan vaatimukset täyttyvät, vielä 7.4.3.4 kohdan mukaisen ylimääräisen testin jälkeenkin.

6.6.3. Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, sallitaan pääntukena toimivan laitteen osalta yksi tai use- ampi aukko, jonka etäisyys ”a” on aukon muodosta riippumatta yli 60 mm 7.5 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna sillä edellytyksellä, että 7.4.3.6 kohdan vaatimukset täyttyvät vielä 7.4.3.4 kohdan mukaisen ylimääräisen testin jälkeenkin.

6.7. Pääntuen leveyden on oltava sellainen, että se tukee tarkoituksenmukaisesti tavanomaisessa asen- nossa istuvan henkilön päätä. Tason, jolla jäljempänä 7.3 kohdassa määritelty leveys mitataan, on ulotuttava vähintään 85 mm pääntuelle tarkoitetun istuimen symmetriatason kummallekin puolelle, kun etäisyys on mitattu 7.3 kohdassa säädetyllä tavalla.

6.8. Pääntuen ja sen kiinnityspisteen on oltava sellaisia, että pääntuki sallii pään enimmäissiirtymäksi taaksepäin alle 102 mm jäljempänä 7.4 kohdassa säädetyn staattisen menettelyn mukaisesti mitattuna.

6.9. Pääntuen ja sen kiinnityspisteen on oltava niin lujia, että ne kestävät vaurioitumatta jäljempänä

7.4.3.7 kohdassa määritellyn kuormituksen.

6.10. Jos pääntuki on säädettävä, sen määrätty enimmäiskäyttökorkeus ei saa ylittyä ilman käyttäjän tar- koituksellista toimenpidettä, joka suoritetaan säätötoimintojen lisäksi.

7. TESTIT

7.1. Istuimen, johon pääntuki on asennettu, vertailupisteen (H-pisteen) määrittäminen Tämä piste määritetään tämän säännön liitteessä 3 esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

7.2. Pääntuen korkeuden määrittäminen

7.2.1. Kaikki tietyn istuimen linjat vedetään symmetriatasoon, jonka leikkaus istuimen kanssa määrittää pääntuen ja istuimen selkänojan ääriviivat (ks. tämän säännön liite 4, kuva 1).

7.2.2. Nukke, joka vastaa keskivertoa täysikasvuista mieshenkilöä, tai nukke, joka on esitetty tämän sään- nön liitteessä 3, asetetaan tavalliseen asentoon istuimelle. Selkänoja, jos se on kallistettavissa, luki- taan sellaiseen asentoon, joka vastaa mahdollisimman tarkasti nuken kehon vertailulinjan 25°:n kallistumaa pystyasennosta.

7.2.3. Liitteessä 3 kuvatun nuken vertailulinjan projektio piirretään kyseisessä istuimessa 7.2.1 kohdassa määritettyyn tasoon. Pääntuen ylimmän kohdan tangentti S piirretään kohtisuoraan vertailulinjaan nähden.

7.2.4. Etäisyys ”h” H-pisteestä tangenttiin S on se korkeus, joka on otettava huomioon 6.4 kohdan vaati- musta sovellettaessa.

7.3. Pääntuen leveyden määrittäminen (ks. tämän säännön liite 4, kuva 2)

7.3.1. Taso S1, joka on kohtisuorassa vertailulinjaan nähden ja 65 mm 7.2.3 kohdassa määritetyn tangentti S:n alapuolella, määrittää pääntuen ääriviivan C rajaaman alueen. Tasoon S1 piirretään suorat linjat, jotka ovat ääriviivan C tangenttien suuntaisia, ja esittävät pystysuorien, istuimen symmetriatason suuntaisten tasojen (P ja P’) ja tason S1 leikkausta.

7.3.2. Pääntuen leveys, joka on otettava huomioon sovellettaessa 6.7 kohdan vaatimusta, on tasojen P ja P’ välinen etäisyys L mitattuna tasolla S1.

7.3.3. Pääntuen leveys on tarvittaessa määritettävä myös tasolla, joka on 635 mm istuimen vertailupisteen yläpuolella, etäisyyden ollessa mitattuna vertailulinjaa pitkin.

7.4. Välineen tehokkuuden määrittäminen

7.4.1. Pääntuen tehokkuus tarkastetaan jäljempänä esitetyllä staattisella testillä.

7.4.2. Testin valmistelu

7.4.2.1. Jos pääntukea voidaan säätää, se asetetaan korkeimpaan asentoon.

7.4.2.2. Jos on kyse yhdistelmäistuimesta, jonka vähintään kahden istumapaikan tukikehys (mukaan luet- tuna pääntukien tukikehys) on kokonaan tai osittain sama, testi on suoritettava samanaikaisesti kai- kille kyseisille istumapaikoille.

7.4.2.3. Jos istuinta tai selkänojaa voidaan säätää suhteessa ajoneuvon rakenteeseen kiinnitettyyn pääntu- keen, se on sijoitettava asentoon, jonka tekninen tutkimuslaitos katsoo epäsuotuisimmaksi.

7.4.3. Testaus

7.4.3.1. Kaikki linjat piirretään kyseisen istuimen pystysuoraan symmetriatasoon (ks. tämän säännön liite 5).

7.4.3.2. Vertailulinjan R projektio piirretään 7.4.3.1 kohdassa tarkoitettuun tasoon.

7.4.3.3. Poikkeutettu vertailulinja R1 määritetään kohdistamalla tämän säännön liitteessä 3 tarkoitetun nuken selkää jäljittelevään osaan alkuvoima, joka aiheuttaa 37,3 daNm momentin taaksepäin H-pisteeseen.

7.4.3.4. Halkaisijaltaan 165 mm olevan pallomaisen pään avulla kohdistetaan alkuvoima, joka aiheuttaa 37,3 daNm momentin H-pisteeseen, kohtisuorassa poikkeutettuun vertailulinjaan R1 65 mm pääntuen yläreunan alapuolella, samalla kun poikkeutettu vertailulinja pidetään poikkeutetussa sijainnissaan R1 edellä olevan 7.4.3.3 kohdan vaatimusten mukaisesti.

7.4.3.4.1. Jos edellä määrättyä voimaa ei aukkojen vuoksi voida kohdistaa 65 mm pääntuen yläreunan ala- puolelle, etäisyyttä voidaan lyhentää siten, että voiman akseli kulkee aukkoa lähinnä olevan kehyk- sen osan keskilinjan kautta.

7.4.3.4.2. Edellä 6.6.2 ja 6.6.3 kohdassa kuvatussa tapauksessa testi on toistettava kohdistamalla halkaisijal- taan 165 mm olevaa palloa käyttäen kuhunkin aukkoon voima, joka:

kulkee aukon pienimmän osan painopisteen läpi, vertailulinjan kanssa yhdensuuntaisia poikittais- linjoja pitkin, ja aiheuttaa 37,3 daNm momentin R-pisteeseen.

7.4.3.5. Määritetään pallomaisen pään tangentti Y, joka on yhdensuuntainen poikkeutetun vertailulinjan R1 kanssa.

7.4.3.6. Tangentin Y ja poikkeutetun vertailulinjan R1 välinen etäisyys X mitataan. Kun etäisyys X on pie- nempi kuin 102 mm, katsotaan sen olevan 6.8 kohdan vaatimusten mukainen.

7.4.3.7. Ainoastaan silloin, kun 7.4.3.4 kohdassa määritetty voima kohdistetaan enintään 65 mm pääntuen yläreunan alapuolelle, se nostetaan 89 daNm:iin, jollei istuin tai istuimen selkänoja vaurioidu aiemmin.

7.5. Pääntuen aukkojen etäisyyden ”a” määrittäminen (ks. tämän säännön liite 7)

7.5.1. Etäisyys ”a” on määritettävä halkaisijaltaan 165 mm olevalla pallolla jokaiselle aukolle ja pääntuen etupintaan nähden.

7.5.2. Pallo on asetettava kiinni aukon reunoihin sellaisessa aukkoalueen pisteessä, jossa pallo eniten tun- keutuu aukkoon, ottaen huomioon, että mitään kuormitusta ei kohdisteta.

7.5.3. Pallon ja aukon reunojen kahden kosketuspisteen välinen etäisyys on etäisyys ”a”, joka on otettava huomioon 6.6.2 ja 6.6.3 kohdan säännösten mukaisessa arvioinnissa.

8. TUOTaNNON VaaTIMUSTENMUKaISUUS

8.1. Jokaisen pääntuen tai istuimen, jolla on liitteen 2 mukainen tyyppihyväksyntänumero, on oltava hyväksytyn pääntukityypin sekä edellä 6 ja 7 kohdassa määrättyjen ehtojen mukainen.

8.2. Vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi on sarjatuotannossa oleville pääntuille suoritettava riit- tävä määrä pistokokeita.

8.3. Testeissä on käytettävä myytäväksi tarjottuja tai tarjottavia pääntukia.

8.4. Pääntukien, jotka on valittu tarkastettaviksi hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden osalta, on läpäistävä tämän säännön 7 kohdassa tarkoitettu testi.

9. SEURaaMUKSET VaaTIMUSTENMUKaISUUDESTa POIKKEaVaSTa TUOTaNNOSTa

9.1. Hyväksytyt pääntuet

Pääntuelle tämän säännön nojalla annettu tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä 5.4 koh- dassa tarkoitetuilla ominaisuuksilla varustettu pääntuki ei läpäise pistokokeita tai jos se ei ole hyväk- sytyn tyypin mukainen.

9.2. Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksyn- nän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuo- lille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

10. PÄÄNTUKITYYPIN MUUTOKSET Ja HYVÄKSYNNÄN LaaJENTaMINEN

10.1. Pääntukityyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen pääntukityypin. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

10.1.1. katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että pään- tuki joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai

10.1.2. vaatia uuden testausselosteen testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

10.2. Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä olevan

5.3 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

10.3. Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11. OHJEET

Valmistajan on toimitettava jokaisen hyväksytyn pääntukityypin mukaisen mallin ohessa tiedot nii- den istuintyyppien ja istuinten yksityiskohdista ja ominaisuuksista, joille pääntuki on hyväksytty. Jos pääntuki on säädettävä, säätö- ja/tai vapautustoiminnot on selitettävä selkeästi kyseisessä ilmoituksessa.

12. TUOTaNNON LOPULLINEN KESKEYTTÄMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn pääntuen valmis- tamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomai- selle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

13. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

13.1. Muutossarjan 04 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perustuvia ECE-hyväksyntöjä.

13.2. Kahdenkymmenenneljän kuukauden kuluttua muutossarjan 04 voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää ECE-hyväksyntöjä ainoastaan, jos ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset.

13.3. Neljänkymmenenkahdeksan kuukauden kuluttua muutossarjan 04 voimaantulopäivästä tämän sään- nön mukaiset aiemmat hyväksynnät eivät enää ole voimassa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ajo- neuvotyyppi täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, vaatimukset.

14. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VaSTaaVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLaITOSTEN SEKÄ HaLLINNOLLISTEN YKSI- KÖIDEN NIMET Ja OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitos- ten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille on toimitettava lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä taikka hyväk- synnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

LIITE 1

TIEDONANTO

(Enimmäiskoko A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKKIEN JÄRJESTELYT (*)

Kiinteän tai irrotettavan pääntuen (ks. määritelmät tämän säännön 2.2.1 ja 2.2.2 kohdassa) hyväksyntämerkki.

Edellä oleva hyväksyntämerkki osoittaa vähintään yhteen kiinteään tai irrotettavaan pääntukeen kiinnitettynä, että kyseinen pääntukityyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 25 nojalla hyväksyntänumerolla 032439. Hyväksyntänume- ron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 25 muutossarjan 03 vaatimusten mukaisesti.

Erillisen pääntuen hyväksyntämerkki (ks. määritelmä tämän säännön 2.2.3 kohdassa).

Edellä oleva hyväksyntämerkki osoittaa pääntukeen kiinnitettynä, että kyseinen pääntuki on hyväksytty ja että se on erilli- nen pääntuki; se on hyväksytty Alankomaissa (E4) hyväksyntänumerolla 032439. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 25 muutossarjan 03 vaatimusten mukaisesti.

(*) Hyväksyntänumero on sijoitettava ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle taikka sen vasemmalle tai oikealle puolelle.

LIITE 3

MENETTELY MOOTTORIAJONEUVOJEN ISTUMAPAIKKOJEN H-PISTEEN JA ISTUIMEN YLÄVARTALON TODELLISEN KALTEVUUSKULMAN MÄÄRITTELEMISEKSI

1. TARKOITUS

Tässä liitteessä esitettyä menettelyä käytetään moottoriajoneuvon yhden tai useamman istumapaikan H-pisteen sijainnin ja ylävartalon todellisen kaltevuuskulman määrittelyyn sekä mitattujen tietojen ja ajoneuvon valmistajan ilmoittamien suunnittelutietojen välisen suhteen todentamiseen (1).

2. MÄÄRITELMÄT

Tämän liitteen soveltamiseksi:

2.1. ”vertailutiedoilla” tarkoitetaan yhtä tai useampaa istumapaikan seuraavista ominaisuuksista:

2.1.1. H-pistettä ja R-pistettä sekä niiden välistä suhdetta;

2.1.2. ylävartalon todellista kaltevuuskulmaa ja ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa sekä niiden välistä suhdetta.

2.2. ”Kolmiulotteisella H-pistekoneella” tarkoitetaan laitetta, jolla määritetään H-pisteet ja ylävartalon todelliset kalte- vuuskulmat. Tämä laite kuvaillaan tämän liitteen lisäyksessä 1.

2.3. ”H-pisteellä” tarkoitetaan ajoneuvon istuimelle asennetun kolmiulotteisen H-pistekoneen ylävartalon ja reisien akse- lin jäljempänä 4 kohdan mukaisesti määritettyä sijaintia. H-piste sijaitsee laitteen keskiviivan keskikohdassa, kol- miulotteisen H-pistekoneen molemmin puolin sijaitsevien H-pistettä osoittavien merkkien välissä. H-piste vastaa teoriassa R-pistettä (toleranssit määritellään jäljempänä 3.2.2 kohdassa). Kun H-piste on määritetty 4 kohdassa kuvatun menetelmän mukaisesti, se katsotaan istuimen pehmusterakenteeseen nähden kiinteäksi ja sen mukana liikkuvaksi, kun istuinta säädetään.

2.4. ”R-pisteellä” tai ”istuimen vertailupisteellä” tarkoitetaan ajoneuvon valmistajan kullekin istumapaikalle määrittele- mää suunnittelupistettä, joka määritetään kolmiulotteisen viitejärjestelmän mukaisesti.

2.5. ”Ylävartalolinjalla” tarkoitetaan kolmiulotteisen H-pistekoneen anturin keskilinjaa, kun anturi on takimmaisessa mahdollisessa asennossa.

2.6. ”Ylävartalon todellisella kaltevuuskulmalla” kulmaa, joka mitataan H-pisteen kautta kulkevan pystyviivan ja ylä- vartalolinjan välistä kolmiulotteisella H-pistekoneen selkäkulman mittauslaitteella. Ylävartalon todellinen kalte- vuuskulma vastaa teoriassa ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa (toleranssit määritellään jäljempänä

3.2.2 kohdassa).

2.7. ”Ylävartalon suunnitellulla kaltevuuskulmalla” tarkoitetaan R-pisteen kautta kulkevan pystyviivan ja ylävartalolin- jan välistä kulmaa asennossa, joka vastaa ajoneuvon valmistajan määrittelemää istuimen selkänojan suunniteltua asentoa.

2.8. ”Matkustajan keskitasolla” (C/LO) tarkoitetaan kolmiulotteisen H-pistekoneen keskitasoa sijoitettuna kuhunkin ennalta määriteltyyn istumapaikkaan; sitä edustaa H-pisteen koordinaatti Y-akselilla. Yksittäisten istuimien osalta istuinten istuimen keskitaso on samassa kohdassa kuin matkustajan keskitaso. Muiden istuimien osalta matkusta- jan keskitason määrittelee valmistaja.

2.9. ”Kolmiulotteisella viitejärjestelmällä” tarkoitetaan järjestelmää, joka on kuvattu tämän liitteen lisäyksessä 2.

2.10. ”Vertailumerkeillä” tarkoitetaan ajoneuvon korissa olevia valmistajan määrittelemiä fyysisiä kohtia (reikiä, pintoja, merkkejä tai painumia).

(1) Kaikkien muiden istumapaikkojen kuin etuistuimien osalta, joissa H-pistettä ei voida määritellä kolmiulotteisen H-pistekoneen tai siihen liittyvien menetelmien avulla, toimivaltainen viranomainen voi halutessaan käyttää valmistajan ilmoittamaa R-pistettä viitearvona.

2.11. ”ajoneuvon mittausasennolla” tarkoitetaan ajoneuvon asentoa, jota määritettäessä käytetään perusmerkkien sijain- tia kolmiulotteisessa vertailujärjestelmässä.

3. VaaTIMUKSET

3.1. Tietojen esittämistapa

Jokaisen istumapaikan osalta, joita koskevat vertailutiedot ovat tarpeen tämän säännön vaatimusten noudattami- sen osoittamiseksi, on esitettävä kaikki seuraavat tai niistä asianmukaisesti valitut tiedot muodossa, joka on mää- ritelty tämän liitteen lisäyksessä 3:

3.1.1. R-pisteen koordinaatit kolmiulotteisessa viitejärjestelmässä,

3.1.2. ylävartalon suunniteltu kaltevuuskulma,

3.1.3. kaikki tiedot, jotka tarvitaan istuimen säätämiseksi (jos se on säädettävä) jäljempänä 4.3 kohdassa määriteltyyn mittausasentoon.

3.2. Mitattujen tietojen ja suunniteltujen eritelmien suhde

3.2.1. Jäljempänä 4 kohdassa kuvatulla tavalla määritettyjä H-pisteen koordinaatteja ja ylävartalon todellisen kaltevuus- kulman arvoa verrataan vastaavasti R-pisteen koordinaatteihin ja ylävartalon suunnitellun kaltevuuskulmaan arvoon, jotka ajoneuvon valmistaja on ilmoittanut.

3.2.2. R-pisteen ja H-pisteen suhteellisia sijainteja sekä ylävartalon suunnitellun kaltevuuskulman ja ylävartalon todelli- sen kaltevuuskulman välistä suhdetta pidetään kyseisen istuimen osalta hyväksyttävinä, jos H-piste on määritelty- jen koordinaattiensa mukaan sellaisen neliön sisällä, jonka pysty- ja vaakasuoran sivun pituus on 50 mm ja jonka lävistäjät leikkaavat R-pisteessä, ja jos ylävartalon todellinen kaltevuuskulma vastaa 5 asteen tarkkuudella ylävar- talon suunniteltua kaltevuuskulmaa.

3.2.3. Jos nämä ehdot täyttyvät, R-pistettä ja ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa käytetään tämän säännön vaati- musten noudattamisen osoittamiseen.

3.2.4. Jos H-piste tai ylävartalon todellinen kaltevuuskulma ei täytä edellä 3.2.2 kohdan vaatimuksia, H-piste ja ylävar- talon todellinen kaltevuuskulma määritetään vielä kahdesti (yhteensä kolmesti). Jos näistä kolmesta mittaustoi- menpiteestä kahden tulokset täyttävät vaatimukset, sovelletaan edellä 3.2.3 kohdan ehtoja.

3.2.5. Jos vähintään kahden edellä 3.2.4 kohdassa kuvatun mittaustoimenpiteen tulokset eivät täytä edellä 3.2.2 koh- dan vaatimuksia tai jos todentamista ei voida suorittaa, koska ajoneuvon valmistaja ei ole toimittanut R-pisteen sijaintia tai ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa koskevia tietoja, käytetään kolmen mitatun pisteen keskipis- tettä tai kolmen mitatun kulman keskiarvoa; nämä tiedot katsotaan soveltuviksi kaikkiin tapauksiin, joissa tässä säännössä viitataan R-pisteeseen tai ylävartalon suunniteltuun kaltevuuskulmaan.

4. MENETTELY H-PISTEEN Ja RINTaOSaN TODELLISEN KaLTEVUUSKULMaN MÄÄRITTÄMISEKSI

4.1. Valmistajalla on mahdollisuus huolehtia siitä, että ajoneuvon lämpötila on 20 ± 10 °C sen varmistamiseksi, että istuinmateriaali saavuttaa huoneenlämmön. Jos tarkastettavalla istuimella ei ole ennen istuttu, 70–80 kg:n painoi- sen henkilön tai laitteen on istuttava sillä kahdesti minuutin ajan, jotta istumatyyny ja selkänoja saavat jousta- vuutta. Valmistajan pyynnöstä kaikki istuinasennelmat pidetään lepotilassa vähintään 30 minuuttia ennen kolmiulotteisen H-pistekoneen asentamista.

4.2. ajoneuvon on oltava edellä olevassa 2.11 kohdassa määritellyssä mittausasennossa.

4.3. Jos istuin on säädettävä, se säädetään ensin takimmaiseen tavanomaiseen ajo- tai matkustusasentoon, jonka ajo- neuvon valmistaja on ilmoittanut, ottaen huomioon vain istuimen pituussuuntainen säätö mutta käyttämättä istui- men liikkumavaraa, jonka tarkoituksena on muu kuin tavanomaisen ajo- tai matkustusasennon saavuttaminen. Jos käytettävissä on muita istuimen säätömahdollisuuksia (pystysuora, kulmittainen, selkänojan jne. säätö), säädöt ase- tetaan ajoneuvon valmistajan määrittelemään asentoon. Ripustettujen istuimien osalta pystysuora asento kiinni- tetään liikkumattomaksi valmistajan määrittelemään tavanomaiseen ajoasentoon.

4.4. Se istumapaikan alue, jota kolmiulotteinen H-pistekone koskettaa, on peitettävä riittävän suurella musliinipuuvil- lakankaalla, jossa on asianmukainen kudos; kangas määritellään sileäksi puuvillakankaaksi, jossa on 18,9 säiettä/cm2 ja joka painaa 0,228 kg/m2, tai kudotuksi kankaaksi taikka kuitukankaaksi, jolla on vastaavat ominaisuudet.

Jos testi suoritetaan ajoneuvon ulkopuolella olevalle istuimelle, lattialla, jolla istuin sijaitsee, on oltava samat perus- ominaisuudet (1) kuin sen ajoneuvon lattialla, jossa istuin on tarkoitettu käytettäväksi.

4.5. Istuin ja kolmiulotteisen H-pistekoneen selkäasennelma sijoitetaan niin, että matkustajan keskitaso on yhtenevä kolmiulotteisen H-pistekoneen keskitason kanssa. Valmistajan pyynnöstä kolmiulotteista H-pistekonetta voidaan siirtää matkustajan keskitasoon nähden sisemmäksi, jos kolmiulotteinen H-pistekone on niin paljon ulompana, että istuimen reuna ei mahdollista kolmiulotteisen H-pistekoneen sijoittamista samaan tasoon.

4.6. Jalkaterä- ja pohjeasennelmat kiinnitetään istuinkaukaloasennelmaan joko yksitellen tai käyttäen T-tankoa ja poh- jeasennelmaa. H-pistettä osoittavien merkkien kautta kulkevan linjan on oltava yhdensuuntainen pohjan kanssa ja kohtisuorassa istuimen pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

4.7. Kolmiulotteisen H-pistekoneen jalkaterien ja säärten asennot säädetään seuraavasti:

4.7.1. Xxxxxxx määritellyt istumapaikat: kuljettaja ja ulommaisen etuistuimen matkustaja

4.7.1.1. Molempia jalkaterä- ja sääriasennelmia siirretään eteenpäin siten, että jalkaterät asettuvat luonnollisiin asentoi- hinsa lattialla, tarvittaessa polkimien väliin. Jos mahdollista, vasen jalka sijoitetaan suunnilleen yhtä kauas vasem- malle kolmiulotteisen H-pistekoneen keskitasosta kuin oikea jalka on siitä oikealle. Kolmiulotteisen H-pistekoneen poikittaissuuntaisen asennon tarkistamisessa käytettävä vesivaaka asetetaan vaakasuoraan säätämällä tarvittaessa istuinkaukaloa tai siirtämällä sääri- ja jalkateräasennelmia taaksepäin. H-pistettä osoittavien merkkien kautta kul- keva linja on pidettävä kohtisuorassa istuimen pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

4.7.1.2. Jos vasenta säärtä ei voida pitää samansuuntaisena oikean säären kanssa ja eikä rakenne pysty tukemaan vasenta jalkaterää, vasenta jalkaterää siirretään, kunnes se on tuettu. H-pistettä osoittavien merkkien linjaus ei saa muuttua.

4.7.2. Xxxxxxx määritellyt istuinpaikat: uloimmat takaistumapaikat

Takaistuimien tai apuistuimien osalta sääret asetetaan valmistajan määrittelemään asentoon. Jos jalat lepäävät täl- löin lattialla eri tasoilla olevissa kohdissa, vertailukohtana käytetään sitä jalkaa, joka koskettaa ensiksi etuistuinta; toinen jalka asetetaan niin, että laitteen istuimen sivuttaissuuntauksen osoittava vesivaaka asettuu vaakasuoraan.

4.7.3. Muut ennalta määrätyt istumapaikat:

Edellä 4.7.1 kohdassa kuvattua yleistä menettelyä noudatetaan muuten paitsi jalkaterien osalta, jotka asetetaan ajo- neuvon valmistajan määrittelemään asentoon.

4.8. Säärimassoja ja reisimassoja käyttäen kolmiulotteinen H-pistekone asetetaan vaakatasoon.

4.9. Selkäkaukaloa kallistetaan eteenpäin etupysäyttimeen saakka ja kolmiulotteinen H-pistekone vedetään irti istuimen selkänojasta T-tangon avulla. Kolmiulotteinen H-pistekone asetetaan uudelleen istuimelle käyttäen jotain seuraavista menetelmistä:

4.9.1. Jos kolmiulotteinen H-pistekone pyrkii liukumaan taakse, käytetään seuraavaa menettelyä: Kolmiulotteisen H-pistekoneen annetaan liukua taaksepäin kunnes T-tangon eteenpäin kohdistuvaa vaakasuoraa ja pidättävää kuor- maa ei enää tarvita, eli kunnes istuinkaukalo koskettaa istuimen selkänojaa. Tarvittaessa pohjeosan asentoa korjataan.

4.9.2. Jos kolmiulotteinen H-pistekone ei pyri liukumaan taaksepäin, käytetään seuraavaa menettelyä: Kolmiulotteista H-pistekonetta liu’utetaan taaksepäin kohdistamalla T-tankoon vaakasuora taaksepäin suuntautuva kuorma kun- nes istuinkaukalo koskettaa istuimen selkänojaa (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 2).

(1) Kaltevuuskulma, korkeusero istuimen kiinnityskohdissa, pinnanmuoto jne.

4.10. Kolmiulotteisen H-pistekoneen selkä- ja istuinkaukaloasennelmaan kohdistetaan 100 ± 10N:n kuorma lonkkakul- man mittauslaitteen ja T-tangon kuoren taitekohdassa. Kuorman vaikutussuunta pidetään samansuuntaisena kuin edellä mainitun taitekohdan ja juuri lantiotangon kehyksen yläpuolella sijaitsevan pisteen kautta kulkeva linja (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 2). Sitten selkäkaukalo siirretään varovasti takaisin istuimen selkänojaa vas- ten. Menettelyn jatkuessa on varottava, ettei kolmiulotteinen H-pistekone pääse liukumaan eteenpäin.

4.11. Oikean ja vasemman pakaran painot asetetaan paikalleen ja sen jälkeen vuorotellen kahdeksan rintaosan painoa. Kolmiulotteisen H-pistekoneen taso pidetään vakiona.

4.12. Selkäkaukaloa kallistetaan eteenpäin istuimen selkänojan jännityksen vapauttamiseksi. Kolmiulotteista H-pistekonetta keinutetaan sivusuunnassa 10°:een kaaressa (5° kumpaankin suuntaan pystysuorasta keskitasosta) kolme keinutuskierrosta, jotta kolmiulotteisen H-pistekoneen ja istuimen välille mahdollisesti kasautunut kitka vapautuu.

Keinutuksen aikana kolmiulotteisen H-pistekoneen T-tanko saattaa pyrkiä poikkeamaan määritellystä vaaka- ja pys- tysuorasta linjauksestaan. Tästä syystä T-tankoa on pidettävä paikallaan kohdistamalla siihen tarvittava sivuttais- kuorma keinutusliikkeen aikana. T-tankoa pideltäessä ja kolmiulotteista H-pistekonetta keinutettaessa on varmistettava huolellisesti, että tahattomia ulkoisia kuormia ei kohdistu pystysuoraan eikä eteen- tai taaksepäin.

Kolmiulotteisen H-pistekoneen jalkaterien liikettä ei saa estää eikä niitä saa pidellä tämän vaiheen aikana. Jos jal- kojen asento muuttuu, niiden tulisi antaa toistaiseksi jäädä kyseiseen asentoon.

Selkäkaukalo palautetaan varovasti istuimen selkänojaa vasten ja tarkistetaan, että kumpikin vesivaaka on nolla- asennossa. Jos jalkaterät ovat liikkuneet kolmiulotteisen H-pistekoneen keinutuksen aikana, niiden asentoa on kor- jattava seuraavasti:

Kumpikin jalkaterä nostetaan vuorotellen irti lattiasta mahdollisimman vähän mutta riittävästi, niin että jalkaterät eivät enää liiku. Nostamisen aikana jalkaterien on annettava kiertyä vapaasti, eikä niihin saa kohdistaa eteenpäin tai sivulle suuntautuvia kuormia. Kun kumpikin jalka lasketaan jälleen alas, kantapään on kosketettava sitä varten tarkoitettua rakennetta.

Tarkistetaan, että sivuttaissuuntainen vesivaaka on nolla-asennossa; selkäkaukalon yläosaan kohdistetaan tarvitta- essa riittävä sivuttaiskuorma, jonka vaikutuksesta kolmiulotteisen H-pistekoneen istuinkaukalo asettuu vaakasuoraan.

4.13. T-tangosta pidetään kiinni, jotta kolmiulotteinen H-pistekone ei liukuisi eteenpäin istuinpehmusteella, ja menetel- lään seuraavasti:

a) selkäkaukalo palautetaan istuimen selkänojaa vasten;

b) vuorotellen kohdistetaan ja vapautetaan vaakasuora taaksepäin suuntautuva kuorma, jonka suuruus on enin- tään 25 N, selkänojan kulman tankoon suunnilleen ylävartalon painojen keskikohdan korkeudella, kunnes lonkkakulman mittauslaite osoittaa, että vakaa asento on saavutettu kuorman vapauttamisen jälkeen. On huo- lellisesti varmistettava, että kolmiulotteiseen H-pistekoneeseen ei kohdisteta ulkoisia alaspäin tai sivuille suun- tautuvia kuormia. Jos kolmiulotteisen H-pistekoneen tason uusi säätö on vielä tarpeen, selkäkaukaloa kierretään eteenpäin, taso säädetään ja 4.12 kohdassa kuvailtu menettely toistetaan.

4.14. Tehdään kaikki mittaukset:

4.14.1. H-pisteen koordinaatit määritetään kolmiulotteisen viitejärjestelmän mukaisesti.

4.14.2. Ylävartalon todellinen kaltevuuskulma todetaan kolmiulotteisen H-pistekoneen selkäkulman mittauslaitteesta, kun anturi on takimmaisessa mahdollisessa asennossa.

4.15. Jos kolmiulotteisen H-pistekoneen asennus halutaan suorittaa uudelleen, istuinasennelman tulisi pysyä lepotilassa vähintään 30 minuuttia ennen uutta asennusta. Kolmiulotteista H-pistekonetta ei tulisi jättää kuormitettuna istui- nasennelman päälle pitemmäksi aikaa kuin testin suorittaminen vaatii.

4.16. Jos samalla rivillä sijaitsevia istuimia voidaan pitää samanlaisina (penkki-istuin, identtiset istuimet jne.), kullekin istuinriville määritetään vain yksi H-piste ja yksi rintaosan todellinen kaltevuuskulma, kun tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvattu kolmiulotteinen H-pistekone on asetettuna koko riviä edustavaksi katsotulle istumapaikalle. Tämän paikan on oltava:

4.16.1. eturivissä kuljettajan istuin,

4.16.2. takarivissä tai -riveissä uloimpana sijaitseva istumapaikka.

Lisäys 1

KOLMIULOTTEISEN H-PISTEKONEEN KUVAUS (*)

(3-D H -kone)

1. SELKÄ- ja ISTUINKaUKaLOT

Selkä- ja istuinkaukalot valmistetaan lujitemuovista ja metallista; ne jäljittelevät ihmisen rintakehää ja lantiota, ja ne on mekaanisesti liitetty toisiinsa H-pisteessä. H-pisteen kohdalle saranoituun anturiin on kiinnitetty kulmanmittauslaite ylä- vartalon todellisen kaltevuuskulman mittaamiseksi. Istuinkaukaloon kiinnitetyllä säädettävällä reisitangolla määrite- tään reiden keskiviiva, ja se toimii lonkkakulman mittauksessa peruslinjana.

2. VaRTaLON ja jaLaN OSaT

Pohjeosat on kytketty istuinkaukaloon polvet yhdistävästä T-tangosta, joka on säädettävän reisitangon sivuttaissuun- tainen jatke. Pohjeosiin on asennettu kulmanmittauslaitteet polvikulmien mittaamiseksi. Kenkä- ja jalkateräasennelmat kalibroidaan jalkaterän kulman mittaamiseksi. Laitteen suuntaamiseen tilassa käytetään kahta vesivaakaa. Vartalo-osan painot sijoitetaan painopisteisiin niin, että painon jakautuminen istuimella vastaa 76-kiloisen miehen painoa. Kolmi- ulotteisen H-pistekoneen kaikkien nivelten vapaa liikkuvuus ilman havaittavaa kitkaa tarkistetaan.

Kone vastaa ISO-standardissa 6549-1980 kuvattua laitetta.

(*) Yksityiskohtaiset tiedot kolmiulotteisen H-pistekoneen rakenteesta ovat saatavissa osoitteesta Society of automobile Engineers (SaE), 000 Xxxxxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxxxxx, Xxxxxxxxxxxx 00000, Yhdysvallat.

Kuva 1: Kolmiulotteisen H-pistekoneen osat

Kuva 2: Kolmiulotteisen H-pistekoneen osien mitat ja kuorman jakautuminen

Lisäys 2

KOLMIULOTTEINEN VIITEJÄRJESTELMÄ

1. Kolmiulotteinen viitejärjestelmä perustuu ajoneuvon valmistajan määrittelemiin kolmeen toisiinsa nähden kohtisuo- raan tasoon (ks. kuva) (*).

2. Ajoneuvo asetetaan mittausasentoon tukialustalle niin, että vertailumerkkien koordinaatit vastaavat valmistajan ilmoit- tamia arvoja.

3. R-pisteen ja H-pisteen koordinaatit määräytyvät auton valmistajan määrittelemien vertailumerkkien perusteella.

Kuva: Kolmiulotteinen viitejärjestelmä

(*) Viitejärjestelmä vastaa ISO-standardia 4130, 1978.

Lisäys 3

ISTUMAPAIKKOJA KOSKEVAT VIITETIEDOT

1. VIITETIETOJEN KOODAUS

Viitetiedot luetellaan järjestyksessä kunkin istumapaikan osalta. Istumapaikalle annetaan kahdesta merkistä muodos- tuva koodi. Ensimmäinen merkki on arabialainen numero, jolla ilmoitetaan istuinrivi ajoneuvon edestä taaksepäin laskettuna. Toinen merkki on suuraakkosin esitetty kirjain, joka ilmoittaa istumapaikan sijainnin rivillä ajoneuvon eteenpäin suuntautuvan liikkeen suuntaan katsottuna; seuraavia kirjaimia käytetään:

L = vasen C = keski R = oikea

2. AJONEUVON MITTAUSASENNON KUVAUS

2.1. Vertailumerkkien koordinaatit X…

Y… Z…

3. LUETTELO VIITETIEDOISTA

3.1. Istumapaikka: …

3.1.1. R-pisteen koordinaatit X…

Y… Z…

3.1.2. Ylävartalon suunniteltu kaltevuuskulma: …

3.1.3. Istuimen säätöjen määritelmät (*)

vaakasuoraan: … pystysuoraan: … kulmittain: … selkänojan kaltevuus: …

Huomautus: Muiden istumapaikkojen viitetiedot luetellaan 3.2, 3.3 jne. kohdassa.

(*) Tarpeeton yliviivataan.

LIITE 4

PÄÄNTUEN KORKEUDEN JA LEVEYDEN MÄÄRITTÄMINEN

Kuva 1: Korkeus

Kuva 2

LIITE 5

PIIRRETTYJEN LINJOJEN YKSITYISKOHDAT JA TESTEISSÄ OTETUT MITAT

F:n aiheuttama momentti suhteessa R:ään: 37,3 daNm

LIITE 6

TESTAUSMENETTELY ENERGIAN VAIMENTAMISEN TARKASTAMISEKSI

1. aSENTaMINEN, TESTaUSLaITTEET, TaLLENNUSVÄLINEET ja MENETTELY

1.1. Asentaminen

Energiaa vaimentavalla materiaalilla päällystetty pääntuki on kiinnitettävä ja testattava sellaisen ajoneuvon istui- messa tai rakenneosassa, johon se asennetaan. Rakenneosa on kiinnitettävä testauspenkkiin lujasti, jottei se liiku iskujen vaikutuksesta; perusteltujen erityismääritelmien puuttuessa on alustan, jonka varaan rakenneosa on sijoi- tettu, oltava suurin piirtein vaakasuorassa. jos selkänojaa voidaan säätää, se on kiinnitettävä tämän säännön

7.2.2 kohdassa kuvattuun asentoon.

Pääntuki on asennettava istuimen selkänojaan siten kuin se on ajoneuvossa. jos pääntuki on erillinen, se on kiin- nitettävä siihen ajoneuvon rakenteen osaan, johon se tavanomaisesti kiinnitetään.

jos pääntukea voidaan säätää, se on sijoitettava epäsuotuisimpaan säätölaitteen sallimaan asentoon.

1.2. Testauslaitteet

1.2.1. Nämä laitteet koostuvat heilurista, joka on laakeroitu kuulalaakereilla ja jonka suhteellinen massa (*) on iskukes- kipisteessä 6,8 kg. Heilurin alaosan muodostaa kova päätä edustava kappale, jonka halkaisija on 165 mm ja jonka keskipiste on täsmälleen samassa kohdassa kuin heilurin iskukeskipiste.

1.2.2. Päätä edustavaan kappaleeseen on asennettava kaksi kiihtyvyyttä mittaavaa anturia ja yksi nopeutta mittaava anturi, joilla pystytään mittaamaan arvot iskun suunnassa.

1.3. Tallennusvälineet

Käytettävien tallennusvälineiden on oltava sellaiset, että mittaukset voidaan suorittaa seuraavalla tarkkuudella:

1.3.1. Kiihtyvyys:

tarkkuus = ± 5 % todellisesta arvosta

tietokanavan taajuusluokka: luokka 600, joka vastaa ISO-standardia 6487 (1987) herkkyys muunsuuntaisille kiihtyvyyksille ≤ 5 % asteikon alimmasta kohdasta.

1.3.2. Nopeus:

tarkkuus = ± 2,5 % todellisesta arvosta herkkyys = 0,5 km/h.

1.3.3. ajan mittaus

laitteiden on testin aikana kyettävä ottamaan aikaa sekä antamaan lukemia tuhannesosasekunnin tarkkuudella:

iskun alkuvaiheen, jolloin ensimmäinen kosketus päätä edustavan kappaleen ja testattavan kappaleen välillä tapah- tuu, on käytävä ilmi tallennuksista, joita käytetään testin analysoinnissa.

(*) Heilurin suhteellisen massan ”mr” ja kokonaismassan ”m” suhde voidaan ilmoittaa iskukeskipisteen ja heilahdusakselin etäisyyden ”a” sekä massakeskipisteen ja heilahdusakselin etäisyyden ”l” avulla kaavalla: mr = m (l/a)

1.4. Testimenettely

1.4.1. Pääntuki on kiinnitettävä ja säädettävä siten kuin tämän liitteen 1.1 kohdassa ilmoitetaan; iskut on kohdistettava pisteisiin, jotka testilaboratorio on valinnut tämän säännön 6.1 kohdassa määritellyltä iskun vastaanottavalta alueelta, ja mahdollisesti tämän säännön 6.2 kohdassa määritellyltä edellä mainitun alueen ulkopuoliselta alueelta, pinnoilta, joiden kaarevuussäde on alle 5 mm.

1.4.1.1. Takapinnan osalta iskun suunnan takaa eteenpäin on oltava pitkittäistasossa 45°:een kulmassa pystysuoraan nähden.

1.4.1.2. Etupinnan osalta iskun suunnan edestä taaksepäin on oltava vaakasuorassa pitkittäistasossa.

1.4.1.3. Etu- ja taka-alueiden rajana on tämän säännön 7.2 kohdassa määritetty pääntuen yläreunaan nähden tangentiaa- linen vaakataso.

1.4.2. Päätä edustavan kappaleen on iskeydyttävä testikappaleeseen nopeudella 24,1 km/h, joka on saavutettava joko pel- kän sysäyksen energialla tai käyttämällä lisäksi työntölaitetta.

2. TULOKSET

Mittauksissa, jotka on suoritettu edellä olevalla menettelyllä, ei päätä edustavan kappaleen hidastuvuus saa ylittää 80 g:a kolmea millisekuntia pidempää aikaa. Hidastuvuuslukemaksi on otettava kahden hidastuvuutta mittaavan anturin lukemien keskiarvo.

3. VaSTaaVaT MENETTELYT

3.1. Vaihtoehtoiset testausmenettelyt sallitaan sillä ehdolla, että 2 kohdassa määritellyt tulokset voidaan saavuttaa; eri- tyisesti testauslaitteiston osat voidaan suunnata eri tavalla, jos pääntuen ja iskun suunnan välisiä suhteellisia kul- mia noudatetaan.

3.2. Käytettäessä muuta kuin 1 kohdassa tarkoitettua menetelmää, on vastuu tällaisen menetelmän vastaavuuden osoit- tamisesta testiä suorittavalla henkilöllä.

LIITE 7

PÄÄNTUEN AUKKOJEN MITAN ”A” MÄÄRITTÄMINEN

(ks. tämän säännön 6.6.2 ja 6.6.3 kohta)

Leikkaus A — A

Kuva 1: Esimerkki vaakasuuntaisista aukoista

Huomautus: Leikkaus A—A on tehtävä sellaisessa aukon alueen pisteessä, jossa pallo eniten tunkeutuu aukkoon, kohdis- tamatta siihen mitään kuormitusta.

Kuvio 2: Esimerkki pystysuuntaisista aukoista

Huomautus: Leikkaus A—A on tehtävä sellaisessa aukon alueen pisteessä, jossa pallo eniten tunkeutuu aukkoon, kohdis- tamatta siihen mitään kuormitusta.