SYRJINTÄ TYÖELÄMÄSSÄ

SYRJINTÄ TYÖELÄMÄSSÄ

Ihmisoikeusliitto

Työsyrjintää koskeva lainsäädäntö on verrattain kattava. Asiaa koskevia säädöksiä on työ- sopimus-, valtion virkamies- ja rikoslaissa. Myös YK:n rotusyrjintäsopimuksessa ja euroop- paoikeudessa on kielletty työsyrjintä.

Rikoslain työsyrjintäpykälä

Tärkein lainkohta lienee rikoslain 47 luvun 3 §, joka kuuluu seuraavasti:

työnantaja tai tämän edustaja syyllistyy työsyrjintään, jos hän työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan, tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä, asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan

1) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhtei- den, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka

2) uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella,

on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Myös työnvälityspalvelut kuuluvat syrjintäkiellon piiriin. Toisaalta positiiviset erityistoimenpiteet eivät ole kiellettyä työsyrjintää. Esimerkkinä voidaan pitää vaikeasti työllistettävän erityisryhmän suosimis- ta. Hyväksyttävän painavan syyn, jonka perusteella joku sivuutetaan esimerkiksi työhönotossa, tulee liittyä jollakin tavalla kyseiseen työhön. Esimerkiksi siivoojan työssä ei normaalisti pitäisi vaatia suju- vaa suomen kielen taitoa. Sen sijaan poliittisen lehden toimittajalta voidaan edellyttää tietynlaista poliittista suuntautuneisuutta.

Työsyrjintärikoksen syyteoikeus vanhenee kahdessa vuodessa tekohetkestä. Rikoksen vanhentu- misen katkaisee rikoshaasteen tiedoksisaanti. Esimerkiksi: työsyrjintä on tapahtunut 2.2. 1998 ja käräjäoikeus on määrännyt oikeudenkäyntipäiväksi 10.2. 2000. Xxxxxxxx (rikoksesta epäilty) on saa- nut haasteen, eli tiedon oikeudenkäynnistä 30.1. 2000. Syyteoikeus ei siis esimerkkitapauksessa ehdi vanhentua.

Työstä kieltäytyminen

Entä uskonnollis-kulttuuristen tapojen yhteensovittaminen työelämässä, kuten rukoushetket tai hui- vin käyttö? Eräässä tapauksessa vakuutusoikeus katsoi, että musliminainen ei ollut velvollinen luo- pumaan huivista työsuhteen solmimisen edellytyksenä, koska huivi kuuluu yleisesti musliminaisten uskonnosta johtuviin tapoihin ja hänellä oli oikeus uskontonsa harjoittamiseen. Naisen ei katsottu omalla menettelyllään aiheuttaneen työsopimuksen syntymättä jäämistä. Kyse oli työmarkkinatuen myöntämistä koskevasta ratkaisusta (vakuutusoikeus 16.1. 1997, No 01718/96/108). Toisessa ta- pauksessa Jehovan todistajalla oli uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi pätevä syy kieltäytyä hänelle tarjotusta evankelis-luterilaisen kirkon siivousta sisältävästä työstä (vakuutusoikeus 20.3. 1997, No 05142/96/955).

Syrjintäkiellosta

Työsopimuslain 17 §:ssä on rikoslain pykälää vastaavanlainen syrjintäkielto: työnantajan on kohdel- tava työntekijöitään tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta eri asemaan synty- perän, uskonnon, iän, poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan tahi muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Laissa mainittu tasapuolisuusvaatimus käsittää myös työhönoton. Samoin valtion virkamieslain 6 ja 11 §:issä kielletään asettamasta ketään perusteettomasti eri asemaan edellä mainittujen seikko- jen vuoksi.

Palkkauksen osalta työsopimuslain 17 § velvoittaa työnantajaa olemaan alittamatta yleissitovassa työehtosopimuksessa sovittua minimitasoa. Työehtosopimus sitoo myös järjestäytymättömiä työnan- tajia ja työntekijöitä. Yhdessä oikeustapauksessa kotityöntekijää pitänyt suomalaispariskunta syyllis- tyi työsyrjintään, kun filippiiniläiselle naiselle maksettiin kohtuullista pienempää palkkaa. Nainen ei osannut suomen kieltä, eikä kyennyt itse ottamaan selvää oikeuksistaan. Syrjinnän katsottiin toteu- tuneen, vaikka heikompi osapuoli oli itse suostunut menettelyyn. Syylliset tuomittiin 30 päiväsakkoon kumpikin (Helsingin KäO, 5/99).

Siihen nähden, kuinka paljon työsyrjintää esiintyy, oikeuskäytäntöä on verrattain vähän. Esimerkiksi muutama vuosi sitten maahanmuuttajien keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessa lähes puolet työtä hakeneista koki, että heitä syrjitään työhönotossa taustansa vuoksi. Toisaalta, syrjintää etenkin työhönotossa on vaikea todistaa. Yhtenä keinona näyttö- ja syytekynnyksen alentamiseen olisi todis- tustaakan vaihtaminen. Nyt asianomistaja, eli uhri, joutuu todistamaan työnantajan syrjinnän. Jos työnhakijoita on useita, miten syrjinnän voi todistaa? Käännetty todistustaakka merkitsisi sitä, että työnantajalla olisi velvollisuus todistaa, ettei hän ole syrjinyt ketään.

Kuinka syrjintätapauksissa pitää toimia?

Työsyrjinnän uhrin pitäisi aina ilmoittaa työsyrjinnästä paikalliseen työsuojelupiiriin tai omaan ammat- tiliittoonsa. Työsuojeluviranomaisilla on velvollisuus ilmoittaa asiasta syyttäjälle, jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tapahtunut ko. rikos. Työsyrjinnän valvonta kuuluu siis työsuojelupiirin toi- mialaan. Uudenmaan työsuojelupiirillä on tiettävästi kattavin asiantuntemus Suomessa etnisestä työsyr- jinnästä. Rikoksen uhri, eli asianomistaja voi myös itse tehdä rikosilmoituksen poliisiasemalla, mutta on suositeltavinta keskustella asiasta ensin lakimiehen kanssa. Olennaista on todistusaineiston xxxx- xxxxxxx; onko henkilötodistajia (työtovereita/ulkopuolisia) tai jotakin kirjallista aineistoa (työvuorolis- ta, palkkakuitti tms.). Näyttö arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Rasismidirektiivi edellyttää lainsäädännön muuttamista

Työsyrjintää koskeva lainsäädäntö tulee muuttumaan lähivuosina. EU:n neuvosto hyväksyi näet ke- säkuussa 2000 direktiivin rodullisesta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen koh- telun periaatteen täytäntöönpanosta, eli ns. rasismidirektiivin. Tarkoituksena on, ettei minkäänlaista etniseen alkuperään perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää esiinny. Direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Tämä direktiivi kattaa myös etnisellä perusteella tapahtuvan työsyrjinnän. Muu työsyrjintää kuuluu ns. työsyrjintädirektiivin piiriin. Suomen ja muiden EU-jäsenvaltioiden on muutettava lainsäädäntöään rasismidirektiivin mukaiseksi viimeistään heinä- kuussa 2003. Lakiehdotus on tarkoitus valmistua vuonna 2002. Sen tarkemmasta sisällöstä ei ole tätä kirjoitettaessa vielä tietoa.

Teksti: Xxxxxx Xxxxxx, Ihmisoikeusliitto

Lähde: Xxxxxx Xxxxxxxxxx – Xxxx Xxxxxxxx: Oikeutta rasismin ja syrjinnän uhreille, etnisen syr- jinnän ja rasismin vastainen käsikirja. Yliopistopaino. Helsinki 2000.