SOPIMUSTEN VENÄJÄ 2030

Sopimusten Venäjä 2030

Sopimusten Venäjä 2030

TOIMITTAJAT:

Xxxx Xxxxx Xxxxx Xxxxx Xxxxx Xxxxxxxx

Ohjausryhmän puheenjohtaja: kansanedustaja Xxxxx Xxxxxxxx

ISBN 978-951-53-3296-7 (nid.) • ISBN 978-951-53-3297-4 (PDF) Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2010

SOPIMUSTEN VENÄJÄ 2030

Toimittajat: Xxxx Xxxxx Xxxxx Xxxxx Xxxxx Xxxxxxxx

Ohjausryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Xxxxx Xxxxxxxx

EDUSKUNNAN TULEVAISUUSVALIOKUNNAN JULKAISU 3/2010

Tulevaisuusvaliokunta Eduskunta

Puhelin 09 4321

Faksi 09 432 2140

xxx@xxxxxxxxx.xx xxx.xxxxxxxxx.xx

ISBN 978-951-53-3296-7 (nid.)

ISBN 978-951-53-3297-4 (PDF)

Lukijalle

Tulevaisuusvaliokunta katsoi edellisellä vaalikaudella tuottamansa Venäjä-skenaariot arvok- kaiksi ja päätti, että ne on syytä päivittää. ”Venäjä 2017: kolme skenaariota” raportti vuodelta 2007 on toiminut pohjamateriaalina ja virikkeiden tuojana tälle työlle.

Raportissa tarkastellaan niin Venäjän modernisaatiokehitystä kuin talouden näkymiä aina vuoteen 2030. Eräänä uutena lähestymistapana tässä päivitys- ja ennakointityössä on ollut etsiä visiota ja skenaario-aiheita Venäjän kehityksestä ”tulevaisuuden naapuruuden ” arvioinnin avulla. Syventääkseen tuntemustaan raja-naapuruudesta valiokunta vieraili 23.4.2010 Imatralla ja Svetogorskissa. Kolmen skenaarion päivityksen jälkeen on tuotettu uusi neljäs skenaario nimeltä "Sopimusten Venäjä 2030". Raportin luonnosta käsiteltiin Lap- peenrannassa 25.5.2010 EU-Russia Innovation Forumissa.

Kesällä 6.7 2009 valiokunta järjesti kansainvälisen seminaarin, jossa käsiteltiin identi- teetin rakentamista otsikolla "Future Building". Seminaari oli osa kansainvälisen hallintotie- teiden instituutin (IIAS, International Institute of Administrative Sciences) järjestämää glo- baalitason konfererenssia Suomessa 7-11.7.2009 kansakunnan rakentamisesta nimeltä "Histo- ry and Future of Nation-Building". Marraskuun 11. päivänä 2009 valiokunta järjesti "Yhdes- sä ja Erikseen" seminaarin eduskunnassa. Näissä esille noussut aihe venäläisestä identiteetistä on mukana myös tässä raportissa.

Selvityksen tekoon on valiokunnan lisäksi osallistunut muiden valiokuntien edustajia sekä laajassa ohjausryhmässä mittava määrä alan tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Puheen- johtajana on toiminut ansiokkaasti ed. Xxxxx Xxxxxxxx ja varapuheenjohtajana ed. Xxxxx Xx- xxxxxxxx-Xxxxxxxxx. Heille, kirjoittajille ja teille kaikille työhön osallistuneille suurkiitos!

Xxxxx Xxxxx

Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja

Sisällys

Esipuhe: Venäjän demokratia IV

Tulevaisuusvaliokunnan kannanotot IX

Venäjän tulevaisuuden skenaariot XVI

Osa I: Venäjän määrittäjät: Venäjän erityispiirteet ja talous 1

1. Venäjän uudistumisen monista esteitä 1

1.1. Johdanto: Venäjän uudistumisen kulttuurisia ja historiallisia esteitä 1

1.2. Venäjän omakuva 3

1.3. Kansainvälisiä kommentteja Venäjän omakuva- teemasta 21

1.4. Modernisaatio Venäjän historiassa 29

1.5. Instituutiot, korruptio ja oikeudellinen nihilismi 40

2. Venäjän talouden tulevaisuuden näkymiä 49

2.1. Arvioita Venäjän lähivuosien taloudellisesta kehityksestä 49

2.2. Venäjän valtiojohdon toimia talouslaman hoidossa 51

2.3. Venäjän valtiojohdon tulevaisuuslinjaukset ja Venäjän tulevaisuuden skenaariot 52

2.4. Venäjän talouden modernisoitumisen kaksi mahdollista mallia 60

2.5. Venäjän talouden modernisoitumisen kolme estettä 73

2.6. Rusnano ja lentokonetuotanto venäläisen high-tech-tuotannon mahdollisuuksina 80

2.7 Venäjä energian ja raaka-aineiden tuottajana tulevaisuudessa 86

Osa II: Uusi sopimisen Venäjä skenaario ja naapuruus 96

1. Skenaario 4: sopimusten Venäjä 96

1.1 Sopimuspohjaisen mallin ja sopimisen lähtökohtia 96

1.2. Skenaario 4: Sopimusten Venäjä 103

2. Miten naapuruus kehittyy 107

2.1 Suomalaisten naapuruuskuvaa määrittää epävarmuus ja varauksellisuus 108

2.2 Naapuruus yleisessä identiteetin ja kansakunnan rakentamisen kehikossa 116

2.3 Heikkoja signaaleja käytännöstä 119

Osa III: Tutkimusta, näkemystä ja kokemusta 122

1. Xxxxxxxx Xxxxxxxx & Xxxx Xxxxxx: Teknologia-innovatiiviset erityistalousalueet

ja Venäjän modernisaatio: opetuksia Kiinasta 122

Tiivistelmä 122

Johdanto 124

Tavoitteet ja hallinto 126

Erityispiirteet 128

Vaikutus 130

Toimintapolitiikan oppitunti 132

2. Xxxxxx Xxxxxxx & Xxxxxxx Xxxxxxxxxx: Viralliset ja epäviralliset käytännöt

lyövät kättä venäläisessä liike-elämässä vuonna 2030 136

Johdanto 136

Epäviralliset henkilöverkostot 137

Korruptio 140

Sopimusten lainvoimaisuus 142

Vaihtokauppa eli barter 144

Rahoitusmarkkinat 146

Paternalismi 149

Epäviralliset työmarkkinat. 152

Lopuksi 153

3. Xxxx Xxxxxxx: Murmanskin alueen merkityksen kasvu

energiataloudessa ja logistiikassa luo mahdollisuuksia myös Suomen yrityksille 161

Delfoi-paneelien tuloksista tehtyjä johtopäätöksiä 164

Hankeaihioita 166

4. Xxxxx Xxxxxxxx: Suomen ja Venäjän lähialue- ja naapuruuspolitiikasta 171

5. Xxxxxx Xxxxx: Venäjän kansallinen identiteetti 174

6. Xxxxx Xxxxxxxxx: Kulttuuriyhteistyön perusta ja toimintaedellytykset 20 vuotta sitten 182

Kulttuuriyhteistyö 2000-luvulla - kulttuurihallinnon rooli

yhteistyön edellytysten kehittäjänä 183

Pohjoisen ulottuvuuden politiikka sekä EU:n ja Venäjän välinen yhteistyö kulttuurisektorilla 193

Kulttuurisektorin kehitys ja yhteistyön näköalat vuonna 2030 196

7. Xxxxxxx Xxxxxxxxxx: Näköharhoja naapurista 199

1. Näköharha: Venäjä on Neuvostoliitto 199

2. Näköharha: Venäjä on monoliitti 200

3. Näköharha: Venäjällä ei ole oppositiota 200

4. Näköharha: Venäjä on olemassa vain suhteessa Suomeen 202

5. Näköharha: kylmä sota ei kuollutkaan 202

Lopuksi 202

8. Xxxxxx Xxxxxx: Venäjän valinta: Modernisaatio vai stabilisaatio? 203

Xxxxxxxxxx monen rintaman sota. 205

Modernisaatio on meidän tiemme 205

Innovaatioita komentotalouden hengessä 206

Mikä on Lada-tehtaan hinta? 208

Korruption syöpäkasvain 210

Hyvä poliisi vastaan pahat 211

Pohjois-Kaukasuksen haava vuotaa yhä 212

Poliittisen järjestelmän haaste: ukrainisaatio vai vakaus? 214

Kumpujen yöstä hyvään naapuruuteen 215

9. Xxxxxxx Xxxxxxxxxxx: Venäjän nuorison lukutottumukset

rajussa muutoksessa 2000-luvulla 218

Valistuksen hedelmät 218

Kadonnutta lukijaa etsimässä 220

”Generation NEXT” – uusi uljas sukupolvi 221

Lopuksi 223

Esipuhe: Venäjän demokratia

Xxxxxxx Xxxxx kuvaa teoksessaan Reviisori 1800-luvun Venäjää. Moskova lähettää viranomaisen tarkastamaan pikkukaupunkia. Kaupunginjohtaja ryhtyy laittamaan kaupungin asioita kuntoon. Sairaalan potilaita lähetetään kotiin, jotta hoidon laatua ei voi epäillä. Tuomari lohduttaa kaupun- ginjohtajaa, että kukaan ei voi sanoa oikeuden papereista, mikä on totta ja mikä valhetta. Virka- miehiä neuvotaan puhumaan tulipalosta, mikäli tarkastaja ihmettelee miksi uutta kirkkoa ei ole rakennettu, vaikka rahat siihen on myönnetty jo viisi vuotta sitten. Lisäksi kaupunginjohtaja neu- voo postimestaria lukemaan kaikki kirjeet, jotta turhia valituksia ei lähetetä Moskovaan. Tähän postimestari toteaa tyytyväisenä, että hän tekee sitä jo silkasta uteliaisuudesta.” 1 Kuinka paljon on muuttunut Xxxxxxx ajoista?

Ilmestyessään satiiri herätti venäläisessä poliittisessa eliitissä vihaa: Pyhää Venäjää ei saa- nut rienata. Xxxxxxx piti lähteä vapaaehtoiseen maanpakoon. Venäjällä ei ollut 1800-luvulla po- liittista oppositiota, kuten ei oikein tänä päivänäkään. Kirjailijat ovat perinteisesti toimineet kan- sakunnan omatuntona. Heillä, intelligentsijan jäseninä, on ollut rohkeus kovistella vallanpitäjiä kansalaisten vähäisistä poliittisista oikeuksista. Ilmeisesti tästä kulttuurin ja politiikan yhteydestä kumpuaa käsitys ”venäläisestä mystiikasta”. 2

Voidaanko Venäjältä vaatia länsimaista demokratiaa? Venäjä ei ole koskaan ollut demo- kraattisesti hallittu maa siten kuin me länsimaissa demokratian käsitämme. Venäjän valtarakenteet ovat kehittyneet vuosisatojen aikana.3 Maalla on pitkä historia. Xxxxxxxx kronikassa vuonna 862 Xxxxx kutsutaan hallitsemaan slaavikansoja. Tuolloin Euroopassa frankkien valtakunta jaettiin ja viikingit kävivät kauppaa Itämereltä Mustallemerelle.

Kaikkea ei voi hyväksyä ja sallia, mutta meillä eurooppalaisilla on taipumus nähdä asiat ominaisuuksien puutteiden kautta. Venäjästä käytävää keskustelua hallitsee puhe minkälaiseksi haluamme Venäjän kehittyvän.4 Mediassa ja politiikassa ”puutteet” mustavalkoistuvat entises- tään.

Eurooppalaisilla tulisi olla enemmän halua ja kykyä ymmärtää Venäjää. Sen varaan voidaan rakentaa tasa-arvoinen kanssakäyminen.

1 Gogol.

2 Vituhnovskaja 2008, 114; Xxxxxx 2009, 181.

3 Xxxxxxxxx 2003, 264-269.

4 Lauren 2009, 174-175.

Länsimainen demokratia rakentuu vahvan kansalaisyhteiskunnan varaan. Venäläinen sanon- ta kuuluu puolestaan, että ”aurinko on korkealla ja tsaari kaukana”. Venäjällä keskusvalta on ollut aina vahva ja paikallishallinto kehittymätöntä. Esivallan ja kansalaisen välistä suhdetta on lei- mannut autoritaarisuus. Kun poliittinen päätöksenteko, verotulot ja talous ovat keskittyneet Mos- kovaan, ihmisten arkinen selviytyminen on rakentunut paikallisten yhteisöllisten verkostojen va- raan. Kun ei ole kansalaisyhteiskuntaa, ei ole siihen perustuvaa poliittista puoluejärjestelmää ih- misten oikeuksia ajamassa. Toimittaja Xxxx-Xxxxx Xxxxxx xxxxx, miksi venäläiset haluaisivat kokea solidaarisuutta yhteiskuntaa kohtaan, joka ei ole solidaarinen heille?5 Oikeusvaltion kehit- tyminen mahdollistuu, kun kansalaiset kokevat, että lakien noudattamisesta on heille hyötyä.

Neuvostoliiton perintö - lähihistorian vaikutus

Keisarivallan aikana Venäjällä ei suvaittu edes lojaalia oppositiota. Neuvostoliittoa johti ikäänty- nyt puoluejohto ja presidentti nojasivat virkamiehistöön. Valta oli yhdellä puolueella, jolle vaali- järjestelmä tuotti 99 prosentin kannatuksen. Lehdistö ja televisio toimivat valtion kontrollissa, korruptio jylläsi ja salainen poliisi piti toisinajattelijat mykkinä.

Poliittiselle eliitille ja kansalaisille Neuvostoliiton romahdus on edelleen ahdistava muisto. Gosplanin luultiin elävän ikuisesti, mutta se romahti kolmessa päivässä. Kommunistinen puolue kiinnittyi 70 vuoden ajan marxismi-leninismin soveltamiseen. Xxxxx doktriinin mukaan proletari- aatin diktatuuri ja puoluejohto etujoukkona olivat itse edistys. Maailman muuttumiseen ei tarvin- nut sopeutua.

Neuvostoliitto hajosi talouden romahtamiseen. Yhdysvaltojen käynnistämä ”Tähtien sota” - varustelukierre siirsi resurssit sotilassektorille. Vanhoillisten vallankaappausyritys nopeutti talou- den konkurssia.6

Sosialistinen edistys: koulutus, urheilumaine, avaruustutkimus romahtivat hetkessä ja yh- teiskunnan luokkajako syveni. Vuoden 1998 talouden romahduksessa suuri osa väestöstä menetti lähes kaiken. Valtioruumiin rääppiäiset voi kiteyttää Xxxxxxxxxx Xxxxxxxx kuvaukseen oligarkki Berezovskista: ”tälle ei riittänyt, että hän varastaa eikä jää kiinni. Kaikkien piti nähdä kuinka hän varastaa, eikä jää kiinni.” Venäjällä yksityistettiin ensin voitot, sitten omistus ja viimeisenä velat. Näin päästiin käsiksi vanhojen neuvostoyritysten kassavirtaan.7

5 Kaakkurinniemi 2008, 199-214; Lauren 2009, 41.

6 Gorbachev Herald Tribune 13.-14.3.2010.

7 Hakala 2008, 94.

Xxxxxxx Xxxxx katsoo, että Xxxxxxxxxxx uudistuslinja -perestroika, glasnost, uskorenije (uudistus, avoimuus ja kiihdyttäminen) - lanseerasi Venäjälle demokratian ja käynnistivät muu- toksen. Uudistuspolitiikka oli KGB:n kehittämä, sillä se oli oivaltanut maan häviävän kilpavarus- telun ja ajautuvan taloudelliseen umpikujaan.8

Äiti Venäjä on suuri

Venäjä sijaitsee Euroopassa, Arktikassa, Kauko-Idässä, Keski-Aasiassa, ja Kaukasuksella -10 aikavyöhykkeen sisällä. Tätä 170 kansallisuuden mosaiikkia yhdistää voimakkaimmin kansallinen itsetunto, joka rakentuu käsityksestä, että Venäjä on suurmahti ja sen erityislaatuisuus on muo- vautunut historiallisen ja kulttuurisen kehityksen tuloksena.

Syvää isänmaallisuuden tunnetta kirkastaa uhattuna olemisen trauma. Venäjällä koetaan, et- tä maa on historiansa kuluessa joutunut yhä uudelleen idän ja lännen hyökkäysten kohteeksi. Ve- näjä itse taas on ollut rauhan puolustaja: maan laajeneminen on ollut avunantoa ja sivilisaation vientiä. Kansalaisen näkökulmasta: Venäjä uhrasi paljon vapauttaessaan Euroopan fasismista.9

Kuinka tähän hyväntahtoisuuteen on vastattu? Venäjä on sallinut entisen arkkivihollisen laajeta ja asentaa tukikohtansa Venäjän rajoille.

Heikko vai vahva Venäjä?

Länsimaissa heikko Venäjä nähdään parempana vaihtoehtona kuin vahva suurvalta. Venäjä ko- kee, että demokratian vienti on länsivalloille vain tekosyy puuttua toisten maiden sisäisiin asioihin ja heikentää valtiota. Venäjän demokratia on sen itsensä synnyttämää eikä eurooppalaisuudella ole sille paljoakaan annettavaa.10

Vahvan valtion rakentaminen on henkilöitynyt erityisesti pääministeri Xxxxxxxx Xxxxxxxx. Ajatus on se, että vahva valtio ja keskitetty hallinto nostavat Venäjän jälleen suurvallaksi. Tällöin kaikki tavoitetta uhkaavat esteet pitää poistaa - oli se sitten media, alueelliset kuvernöörit, oligar- kit, mafia tai oppositio.11

Venäjällä elää vielä perinne, jossa ”omistusoikeus” kuuluu hallitsijalle ja tämä voi luovuttaa sen alamaisten hallinnoitavaksi, mutta myös periä takaisin. Xxxxxxx pyrki synnyttämään uusirikkai-

8 Hakala 2008, 47-48.

9 Vihavainen 2008, 318-319.

10 Lauren 2009, 179-181.

11 Xxxxxxxx 1988, 125-127;Xxxxxxxxxxxx 2005, 282-283; Lauren 2009, 179-181.

den kautta yksityisen markkinatalouden -Rockefeller -tyyliin. Xxxxx on tukenut vain oligarkeja, joilla ei ole poliittisia suunnitelmia.

Kansalaiset arvostavat vakautta. He haluavat saada palkkansa ja eläkkeensä ajallaan. Ennen kaikkea he haluaavat kokea ylpeyttä omasta maastaan ja uskoa tulevaisuuteen. Venäläisten pahin pelko on maan ajautuminen uudelleen epävakauteen.12

Xxxxxx mukaan Xxxxxxx kannatus lepää kansan syvien rivien varassa, kun taas presidentti Xxxxxxx Xxxxxxxxxx kannatus tukeutuu kapeaan, koulutettuun keskiluokkaan. Presidentti Medve- dev julkaisemassa tulevaisuuskatsauksessa Venäjän on monipuolistettava luonnonvaratalouttaan, kehitettävä poliittista päätöksentekojärjestelmäänsä ja uudistettava oikeuslaitosta. Nämä muutok- set mahdollistavat Venäjän modernisaation.13 Medvedevin ajatus ylhäältä käsin tapahtuvasta muutoksesta on haastava.14

Ydinkysymys: onko Xxxxxxxxxxxx lopulta voimaa ja valtaa toteuttaa uudistukset? Presiden- tin hallintokautta on jo kutsuttu pysähtymisen ajaksi. Infrastruktuuriprojektit, teollistaminen ja pankkijärjestelmän uudistaminen öljyrahoilla odottavat edelleen toteutumista. 2000-luvun talous- kriisi pääsi iskemään Venäjää voimakkaasti, koska uudistuksia ei oltu tehty.15

Pääministeri Xxxxx on lähtenyt Venäjän uudistamisessa alhaalta. Väki muuttaa idästä län- teen. Miesten keski-ikä on alle 60-vuotta alkoholismin takia. Viimeisin gallup kertoo, että 93 pro- senttia kansalaisista ei usko hallituksen tekevän tarpeeksi korruption kitkemiseksi. Xxxxxxx ajatte- lun mukaan ensin on lopetettava korruptio, pysäytettävä sisäinen muuttoliike ja parannettava kan- santerveyttä, vasta sen jälkeen tulee modernisaatio.

Euroopan pitää hakea Venäjän kanssa kumppanuutta. Ehkä ei ole toiveajattelua, että tii- viimpi yhteistyö pystyy vaikuttamaan Venäjään. Maa joutuu joka tapauksessa sopeutumaan kan- sainvälisen yhteisön asettamiin sääntöihin. Venäjää ei voi muuttaa komentelemalla.

Xxxxx Xxxxxxxx

Venäjä skenaariot ohjausryhmän puheenjohtaja

12 Xxxxxxxxx 2003, 73; Gorbachev Herald Tribune 13.-14.3.2010.

13 Xxxxxxxx, Xxxxxxxx, Newsweek 8.3.2010.

14 Gorbachev Herald Tribune 13.-14.3.2010.

15 Gorbachev Herald Tribune 13.-14.3.2010; Xxxxxxxx, Xxxxxxxx, Newsweek 8.3.2010.

Lähteet

Artikkelit

Xxxxxxxxx Xxxxxxx, Perstroika 25 years later. Herald Tribune 13.-14.3.2010. Xxxxxxxx Xxxx, Xxxxxxxx Xxxx, Moscow’s phony liberal. Newsweek 8.3.2010.

Kirjallisuus

Xxxxx Xxxxxxx, Reviisori. Wsoy 1982.

Xxxxxx Xxxxx, Suuri ja sekava Venäjä. Uudestisyntyneen suurvallan vauhdikkaat vaiheet. Kariston kirja- paino 2008.

Kaakkurniemi Tapani, Miten Venäjää on hallittu? 199-130. Teoksessa Vihavainen Xxxx, Opas venäläisyy- teen. Otava 2008.

Xxxxxx Xxxx-Xxxxx, ”Hulluja nuo venäläiset”. Tuokiokuvia Venäjältä. Teos 2009. Politkovskaja Xxxx, Xxxxxxx Venäjä. Like 2005.

Xxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxx’ Russia. Carnegie Endowment for International Peace 2003. Xxxxxxxx Xxxxx, Xxxxx’x Progress. Simon & Schuster. 2004.

Xxxxxxxxxx Xxxx, Opas venäläisyyteen. Otava 2008.

Vituhnovskaja Marina, Kansanluonne ja elämäntapa s. 114-136. Teoksessa Xxxxxxxxxx Xxxx, Opas venä- läisyyteen. Otava 2008.

Tulevaisuusvaliokunnan kannanotot

Suomella on kautta historian ollut Venäjään erikoissuhde, joka on perustunut naapuruuteen ja kulttuurien vuorovaikutukseen.

Suomen ja Venäjän suhteissa talous on ollut aina tärkeä. Venäjälle viennin osuus on vaih- dellut, mutta poliittis-taloudellisista tilanteista riippumatta Venäjän kauppa on tärkeä osa talou- temme perustaa. Venäjän ja Suomen taloudellisessa yhteistyössä on paljon mahdollisuuksia.

Suomen liittyminen EU:n jäseneksi on olennaisesti muuttanut Suomen ja Venäjän vuoro- vaikutuksen perusteita ja lähtökohtia. Suomella on kuitenkin edelleen lähihistoriansa perusteella parhaat edellytykset Venäjän EU-naapureista toimia ymmärtämyksen lisääjänä ja sillanrakentaja- na EU:n ja Venäjän välillä.

Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että kestävä yhteistyö EU:n ja Venäjän välillä edellyttää sel- laisten realististen tulevaisuuspolkujen hahmottelua, joista molemmat osapuolet hyötyvät ja jotka ainakin pitkällä aikavälillä johtavat yhteisten arvojen vahvistumiseen. Euroopan Unionin arvoihin kuuluvat ilmaisunvapaus, demokraattisesti toimivat tiedotusvälineet, ihmisoikeuksien kunnioitta- minen mukaan lukien vähemmistöjen oikeudet sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden edistäminen. Venäjän viime vuosien kehitys on ollut ongelmallista näiden arvojen kannalta.

Venäjän talouden lähivuosien kehitys riippuu ratkaisevasti maan menestyksestä energian ja raaka-aineiden tuottajana. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että EU:n ja Venäjän yhteisen edun mu- kaista on Venäjän talouden monipuolistuminen presidentti Xxxxxxxxxx nimeämillä neljällä sekto- rilla: energiatehokkuuden lisäämisessä, avaruusteknologiassa, tieto- ja viestintätekniikassa sekä terveydenhuollon teknologioissa. Xxxxx sekä presidentti Xxxxxxxx että pääministeri Xxxxx ovat korostaneet, tämä edellyttää Venäjän talouden ja yhteiskunnan modernisointia.

Tulevaisuusvaliokunnan raportissa Venäjä 2017 esitettiin kolme skenaariota Venäjän tule- vasta kehityksestä. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että skenaarioiden peruslinjaukset soveltuvat edelleen tavoiksi hahmotella Venäjän vaihtoehtoisia tulevaisuuksia vuoteen 2030. Tässä raportis- sa esitetään kolmen aikaisemman skenaarion rinnalla neljäs skenaario Sopimusten Venäjä. Tämä skenaario sisältää sen laatijoiden näkemyksen siitä, kuinka Venäjän talouden ja yhteiskunnan mo- dernisoitumisen tärkeimpiä esteitä voitaisiin poistaa tai madaltaa. Uusi skenaario poikkeaa aikai- semmista siinä, että skenaario ei sisällä isoja politiikan suuntaa muuttavia käänteitä vaan asteittain

etenevää johdonmukaista politiikkaa. Tässä suhteessa se seuraa presidentti Xxxxxxxxxx syksyn 2009 linjapuheenvuoron ”Venäjä, eteenpäin!” kannanottoa: ”Aion tuottaa pettymyksen jatkuvan vallankumouksen kannattajille… Muutoksia tulee. Ne tulevat olemaan vähittäisiä, harkittuja, vai- heittaisia. Mutta vääjäämättömiä ja johdonmukaisia”.

Keskeisin uuden skenaarion piirre on luottamuksen ja toiminnan ennustettavuuden lisäämi- nen. Modernisoituminen edellyttää luottamusta sekä kansojen välisissä suhteissa että eri maiden kansalaisten, yritysten ja valtioiden välisissä suhteissa. Tulevaisuusvaliokunnan kannanotossa tarkastellaan erityisesti toimenpiteitä, joilla EU ja Suomi voivat osallistua Venäjän talouden mo- nipuolistamiseen ja modernisointiin. Tähän liittyvät toimet, joilla luottamusta ja ennustettavuutta voidaan lisätä Venäjän ja EU:n välillä kaikilla tasoilla. Kannanotossa tarkastellaan sitä, miten suomalaisten ja venäläisten yhteistyö voi toimia tässä tienraivaajana.

Vuonna 2005 Venäjä ja EU hyväksyivät tiekartan yhteistyötä edellyttäville aloille (EU- Russia Common Spaces). Tiekartalla etenemiseksi käynnistettiin yhteisiin työryhmiin perustuva dialogi 1) kaupan ja talouden, 2) vapauden, turvallisuuden ja oikeuksien, 3) ulkoisen turvallisuu- den, 4) tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin sekä 5) lähialueyhteistyön sektoreilla. EU:n komis- sion maaliskuussa 2010 julkaisemassa seurantaraportissa (Progress Report 2009) todettiin dialo- gin toistaiseksi johtaneen vain vähäisiin konkreettisiin tuloksiin. Erityisen ongelmallisena pidet- tiin Venäjän tulliunioni Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa. Sen katsottiin olennaisesti vaikeut- tavan Venäjän hyväksymistä WTO:n jäseneksi.

Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että laajaa luottamusta lisäävää dialogia on jatkettava ottaen erityisesti lähtökohdaksi EU:n mahdollisuudet edistää Venäjän talouden monipuolistumista ja modernisoitumista. Tältä kannalta myönteinen merkki oli presidenttien Xxxxxxxx ja Xxxxxxxxxx marraskuun 2009 EU-Venäjä huippukokouksessa tekemä sopimus modernisoitumiskumppanuu- desta (Partnership for Modernization).

Tästä lähtökohdasta ja tarkastellen kehitystä vuoden 2030 tähtäimellä tulevaisuusvaliokunta korostaa seuraavia asioita ja ehdottaa muutamia toimenpiteitä.

l. Luottamuksen lisääminen EU:n ja Venäjän välillä investointien lisäämiseksi sekä kaupan edis- tämiseksi

• Investoinnit EU:n alueelta Venäjän energiasektorin kehittämiseen ja erityisesti energian käytön tehostamiseen ovat tärkeitä. Yhtenä konkreettisena koetinkivenä Venäjän ja EU:n väliselle luottamukselle on, että Venäjälle merkittävästi energian tuotantoon ja energian käytön tehostamiseen investoineet yritykset voivat toimia maassa tehtyjen sopimusten

mukaan. Suomen osalta tämä liittyy muiden yhtiöiden ohella varsinkin Fortum-yhtiön te- kemiin suuriin investointeihin Venäjälle.

• Olennaista on yhteisistä standardoinnin ja sertifioinnin käytännöistä sekä standardeista so- piminen Venäjän ja EU:n kesken, joka on vastavuoroisuuden ja luottamuksen perusta (esim. WTO-sopimus). Samoin on kehitettävä investoijien luottamusta lisääviä hyviä hal- lintokäytäntöjä.

• Venäläisten ja EU-alueen yritysten yhteishankkeita Venäjällä, EU:n alueella ja kolmansis- sa maissa tulee tukea erityisesti presidentti Xxxxxxxxxx Venäjän modernisoitumisen kan- nalta keskeiseksi nimeämillä sektoreilla. Pienyritysten rajojen yli tapahtuvaa yhteistyötä tulee tukea lyhytaikaisten vierailujen viisumivapaudella (vrt. kohta 5).

• Suomesta tulee kehittää Venäjän ja EU:n välisen talousyhteistyön hyvä esimerkki. On edistettävä venäläisten ja suomalaisten yritysten innovaatioyhteistyötä Venäjän moderni- soitumisen ydinalueiden ohella kaikilla sektoreilla, joihin naapuruus tarjoaa hyviä edelly- tyksiä.

• Molempia osapuolia hyödyttävän vuorovaikutuksen ja luottamuksen lisäämiseksi on pyrit- tävä lisäämään myös venäläisten investointeja Suomeen.

2. Osaamisperustan rakentaminen Venäjän talouden monipuolistamiseksi ja modernisoimiseksi

• Xxxxx luoda menettelyt osaamisen varmistamiseksi yhteisesti sovittujen korkeakoulutut- kintojen ja ammatillisten tutkintojen vaatimuksista.

• On selvitettävä, kuinka suomalainen ammattikorkeakoulumalli soveltuu Venäjälle.

• Oppilasvaihdon edistämiseen on sijoitettava nykyistä enemmän.

• Suomalaisten venäjän kielen osaamista on tuettava.

• Yhteistyössä perustettavista osaamis- ja innovaatiokeskuksista ja erityistalousalueista on kehitettävä ennakkoluulottomasti uusia tuotantomalleja, ajattelutapoja ja ideoita kehittäviä ajatushautomoita. Yksi lupaava hanke on Pohjoisen Ulottuvuuden Instituutti Lappeenran- nassa. (Northern Dimension Institute, NDI).16 Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että instituut- ti pitäisi nostaa koko EU:ta palvelevaksi ideahautomoksi, think-tankiksi.

16 Instituutin vetovastuussa ovat Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Pietarin valtion yliopisto. Instituu- tin käynnistämiseen ja kehittämistyöhön on osallistunut yhteensä 14 yliopistoa ja tutkimusinstituuttia Poh- joismaista, Baltian maista ja Venäjältä ja Suomen, Ruotsin ja Venäjän ulkoasianministeriöt ovat osallistu- neet kehittämistyöhön.

• On nostettava yhteistyökohteeksi suomalaisen terveydenhuollon, neuvolatoiminnan ja koulutuksen hyvien käytäntöjen ja yleensä sosiaalisten innovaatioiden hyödyntäminen Venäjällä.

3. Arktisen alueen yhteistyön kehittäminen

• Koillisväylä tarjoaa merkittäviä yhteistyön mahdollisuuksia Venäjän ja Suomen välille arktisen teknologian alalla. Suomen tulee laatia tutkimus- ja kehittämisohjelma arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian kehittämiseksi Suomessa.

• On vahvistettava yhteistyötä Suomen ja Murmanskin sekä Venäjän pohjoisten alueiden välillä erityisesti Luoteis-Venäjän energia-, kaivos- ja logistiikka-alojen kehittämiseksi.

• Suomen ja Luoteis-Venäjän matkailua on kehitettävä osana Pohjois-Euroopan matkailua. Parhaimmillaan uusi malli löytyy yhdistäen Norjan vuonojen ja toisenlaisen ilmaston alu- een Karibian meren risteilyjen konsepteja arktisen alueen uusiin elämyksellisiin mahdolli- suuksiin.

4. Lähialueyhteistyö vaatii Suomelta paljon

• Jo tällä hetkellä Suomi on keskeisessä asemassa EU:n ja Venäjän lähialueyhteistyössä. Viidestä EU:n lähialueyhteistyön ohjelmasta kolme kytkeytyy Suomen ja Venäjän rajaan: Kuolaan ja Luoteis-Venäjään liittyvä yhteistyö sekä Kaakkois-Suomen ja Venäjän yhteis- työ. Ympäristöyhteistyö on jo pitkään muodostanut keskeisen yhteistyöalueen EU:n ja Venäjän välillä. Suomen kannalta varsinkin Itämeren suojelu on tärkeä yhteinen haaste vuoden 2030 tähtäimellä.

• Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että lähiyhteistyötä tulisi syventää luottamusta vahvistavak- si luontevaksi kanssakäynniksi rajan yli. Parhaaksi ratkaisuksi tämän tavoitteen saavutta- miseksi tulevaisuusvaliokunta katsoo lyhyiden vierailujen viisumivapauden kaikilla Suo- men ja Venäjän välisillä raja-asemilla siten, että rajan ylittävien henkilöiden henkilöllisyys voidaan luotettavasti varmistaa.

5. Lähialueyhteistyö ympäristönsuojelussa

• Lähialueyhteistyöhön ympäristönsuojelussa liittyy suuria tulevaisuushaasteita: öljyonnet- tomuuden riskin kasvu Suomenlahdella, Suomenlahden rehevöityminen ravinnepäästöjen seurauksena, ilmanlaadun heikkeneminen Luoteis-Venäjän metsäpalojen, liikenteen ja te- ollisuuden päästöjen seurauksena sekä ongelmat ydinturvallisuudessa. Ongelmia on rat- kaistava kaikkien Itämeren rantavaltioiden yhteistyössä.

• Itämerellä on huomattava riski öljysuuronnettomuuteen. Vaikka Suomessa on jo varsin hyvin varauduttu vähäisempiin onnettomuuksiin, varautuminen suuronnettomuuteen ei vielä ole tulevaisuusvaliokunnan mielestä riittävää.

• On panostettava edelleen lähialueyhteistyöhön ympäristönsuojelussa ja erityisesti Itäme- ren suojeluun, koska se tuottaa näkyviä tuloksia. Se lisää eri osapuolien välistä luottamus- ta ja edistää osaltaan Venäjän sitoutumista myös ilmastonmuutoksen torjuntaan.

6. Raja-alueyhteistyön vauhdittamiseksi viisumivapaus lyhyille vierailuille EU-alueelle ja Venä- jälle sekä Itä- ja Pohjois-Suomen infrastruktuurien kehittäminen ottamaan huomioon venäjänkie- lisen väestön lisääntymisen

• Niille henkilöille, jotka voivat esittää luotettavasti henkilöllisyyden tunnistavan passin, tu- lisi myöntää oikeus enintään kolmen vuorokauden oleskeluun EU-alueella. Tämä voidaan toteuttaa vaiheittain kokeiluna, jossa viisumivapautta rajattaisiin vain Suomeen tai suoma- laisiin raja-asemiin.

• EU-kansalaisten rekisteröitymistä ja työlupien hankintaa Venäjälle tulee yksinkertaistaa ja helpottaa.

• Suomen koko itärajalla on varauduttava venäläisten lisääntyviin vierailuihin ja oleskeluun alueella sekä maahanmuuttajien laajaan kotouttamiseen. Itä- ja Pohjois-Suomen terveys- ja koulutuspalveluissa ja erityisesti korkeakouluissa on otettava huomioon, että vuoteen 2030 mennessä venäjää äidinkielenään puhuvien määrä voi yli kymmenkertaistua.

• Logistiikassa, tuotannossa ja palveluissa tulee panostaa Helsinki- Viipuri-Pietari -käytävän kehittämiseen ”Pietari-Helsinki” metropolialueen luomiseksi.

• Imatran ja Svetogorskin alueesta tulisi kehittää aito kaksoiskaupunki, jossa päivittäinen työssäkäynti rajan yli onnistuu myös ilman viisumia. Rajan ylittäminen tulee tehdä hel- poksi toistuvasti rajaa ylittäville ja rajan ylittämistä kävellen tai polkupyörällä tulee erityi- sesti rohkaista.

• Pohjois-Suomen, Kuolan niemimaan, Venäjän Karjalan ja Arkangelin alueen talousyhteis- työtä on vahvistettava hyödyntäen kolmen vuorokauden viisumivapautta.

• Viisumivapauden vaikutuksia Suomessa tulee arvioida erityisellä EU:n rahoittamalla pro- jektilla.

7. Venäjänkielisen väestön integrointi voimavaraksi

• Suomessa on lähes 50 000 venäjänkielistä. Heidän lukumääränsä ehkä moninkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Venäjänkielinen väestö on voimavara, joka voi merkittävästi edistää Suomen ja Venäjän molempia osapuolia hyödyttävää kanssakäyntiä. Jos venäjää äidinkielenään puhuvien integroinnissa kuitenkin epäonnistutaan, venäjänkielinen väestö voi sen sijaan olla luomassa jännitettä Suomen ja Venäjän välille. Venäjänkielisten integ- roinnissa on syytä ottaa oppia Yhdysvalloista. Siellä yhteisiin amerikkalaisiin arvoihin identifioituminen on voimakasta kotikielestä riippumatta. Lähtökohta kuitenkin on, että kaikki osaavat englanninkieltä.

• On tärkeää, että Suomessa pysyvästi asuvat hallitsevat suomenkieltä. Suomeen kotoutuvil- le venäjää äidinkieltään puhuville tulee luoda motiivi ja opiskelumahdollisuudet suomen- kielen taidon hankkimiseen.

• Venäjän kieli äidinkielenä ei tule olla este sille, että henkilö kokee olevansa suomalainen. Suomalaiseksi identifioituvat venäjää äidinkielenä puhuvat ovat maallemme merkittävä voimavara. Venäjänkielisen väestönosan kotoutumista ja integraatiota suomalaiseen yh- teiskuntaan tulee edistää venäjänkielisillä tiedonvälitys- ja kulttuuripalveluilla Suomessa.

8. Uusi Venäjä-ohjelma

• Tulevaisuusvaliokunnan Venäjä 2017 raportti vaikutti osaltaan siihen, että hallitus teki nykyisellä vaalikaudella erityisen Venäjä-ohjelman. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että Venäjän tärkeyden vuoksi myös ensi vaalikaudella on tarpeen tehdä Venäjä -ohjelma, jos- sa mm. kehitetään eteenpäin tässä kannanotossa ja raportissa esitettyjä strategisia linjauk- sia vuoteen 2030.

• Seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan tulee sisällyttää uuden Venäjä-ohjelman laatimi- nen.

Helsingissä 7. päivänä toukokuuta 2010

Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa

pj. Xxxxx Xxxxx /kok vpj. Xxxxx Xxxxx /vihr. jäs. Xxxxx Xxxxxxx /kesk

Xxxxx Xxxxx /sd Xxxxx Xxxxxxx /kok Xxxxxx Xxxxxxx /kesk

Xxxxxxxx Xxxxxxx-Xxxxx /sd Xxxxx Xxxxxx /kok

Xxxxx Xxxxxxxx /sd

Xxxxx Xxxxxxxxxx-Xxxxxxxxx /kok Xxxx Xxxxx /kesk

Xxxx Xxxxxx /r Xxxxx Xxxxxxx /sd Xxxx Xxxxxx /kok

Xxxxx Xxxxxxxxxxx /kesk Xxxxxx Xxxxxxxx /ps

Xxxxx Xxxxxxxx /vas.

Valiokunnan sihteereinä ovat toimineet valiokuntaneuvos Xxxxx Xxxxxxxx asiantuntija Xxxx Xxxxx

Venäjän tulevaisuuden skenaariot17

"Naapurina jokainen meistä on Venäjä-asiantuntija"

Sopimusten Venäjä 2030 -raportti on päivitys vuoden 2007 alussa julkistetulle Venäjä 2017

-raportille. Raportissa toistuvat osin samat teemat kuin aikaisemmassa tulevaisuustarkastelussa. Venäjän poliittinen johto on viime vuosien puheenvuoroissaan korostanut kahta edellisen raportin keskeistä teemaa: Venäjän modernisoitumista ja Venäjän talouden monipuolistamista. Sopimus- ten Venäjä 2030 sisältää yhden asiantuntijaryhmän arvion siitä, kuinka näissä haasteissa voitaisiin edetä realistisesti ja pitkäjänteisesti.

Suomalaiset ja venäläiset ovat naapureita. Kuten raportin motossa todetaan: "Naapurina jo- kainen meistä on Venäjä-asiantuntija." Yksi Sopimusten Venäjä 2030 -raportin keskeinen teema on, kuinka naapuruudesta voitaisiin kehittää keskinäistä ymmärrystä entisestään lisäävää ja mo- lempia osapuolia hyödyttävää.

Venäjällä on nyt yhteistä maarajaa 14 naapurin kanssa. Neuvostokaudella maanaapureita oli 12, keisarillisella Venäjällä yhteistä maarajaa oli 10 maan kanssa. Historian mittaan yhteistä rajaa Venäjän kanssa on ollut kaikkiaan 24 maalla, joista 17 ovat jossain vaiheessa kuuluneet Venäjään. Kun kyseessä on Venäjän kokoinen maa, määrä ei tunnu suurelta, mutta kansainvälisessä vertai- lussa luku on huomattava. Venäjä-kuvia on monia, mikä tekee Venäjän-politiikan suunnittelusta ja toteuttamisesta haasteellista. Mihin kuvaan sitten pitäisi uskoa? Tuottaako henkilökohtainen kokemus enemmän tietoa kuin objektiivinen analyysi? Voiko Venäjästä tehdä objektiivista ana- lyysiä? Venäjä tuo tunteet pintaan, niin suuret kuin pienet. Se on kaikille naapureilleen merkityk- sellinen maa. Miten voitaisiin parhaiten analysoida Venäjää siten, että mahdolliset konfliktit en- nakoitaisiin, muttei kuitenkaan loukattaisi venäläisiä?

Tärkeä kysymys on, millaisia ovat suomalaisten ja venäläisten omakuvat, identiteetit ja tu- levaisuuskuvat. Venäjä tekee muiden maiden tavoin valintoja omien intressiensä perusteella, ja nämä intressit usein juontuvat omasta itseymmärryksestä ja identiteetistä.

Omakuvat, identiteetit ja tulevaisuuskuvat vaihtelevat näkökulmittain ja tutkimusaloittain. Esimerkiksi kulttuuritutkijoiden, politologien ja taloustieteilijöiden näkökulmat ovat vaikeasti yhteen sovitettavia. Ihmisillä on kaikkialla maailmassa, myös yhtenäiskulttuurin maissa kuten

17 Tiivistelmä on Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxx yhdessä tekemä.

Suomessa, monia identiteettejä. Intialainen nobelisti Xxxxxxx Xxx, joka on tutkinut identiteettien moninaisuutta, varoittaa kapeasta yhdenmukaistavasta identiteetti-ajattelusta. Voidaan kuitenkin hahmottaa suomalaisten identiteettien tulevaisuudessa muotoutuvan eri tasoisiksi, eli on nähtävis- sä merkkejä siitä, että tulevina vuosikymmeninä omaamme: 1) kansallisen, 2) eurooppalaisen ja

3) globaalin identiteetin. Onko kehitys sama Venäjällä?

Kaikissa yhteiskuntamalleissa on olennaista pitää huolta siitä, että yhteiskunta pysyy koos- sa. Kysymys on siitä, mihin ihmiset perimmältään nojaavat oman toimintansa ja miksi yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan. Pelkistäen voidaan erottaa seuraavat ihmistä ohjaavat ja sitovat voimat:

1) pelko, 2) oma intressi, joka ilmenee usein rahana, 3) kunnia ja 4) yleinen ja yhteinen etu. Naa- purisuhteissa nämä kaikki ovat tärkeitä.

Suomessa 7.-11.7.2009 järjestetyssä Kansainvälisen hallintotieteen instituutin (IIAS) Nation building-konferenssissa nousi yhteenvedossa esille ajatuskehikko identiteetin rakentamisesta. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta piti kansakunnan rakentamisen tulevaisuutta käsitelleen oman kansainvälisen seminaarin (6.7.2009) keskittyen identiteetin rakentamiseen Venäjä-naapuruutena. Seminaarien tulosten pohjalta on muotoiltu yleinen kansakunnan ja naapuruuden rakentamisen ajatuskehikko, joka soveltuu Suomen Venäjä-suhteiden erittelyyn niin historiallisesti kuin tulevai- suutta ajatellen.

Voimme rakentaa Venäjä-naapuruutta yhdessä tai erikseen. Rakentajia ovat me tai he. Ihmi- set – me ja he – ovat mukana erilaisissa rooleissa: päättäjinä, vaikuttajina, kansalaisina, maahan- muuttajina, vierailijoina, naapureina. Kansakuntaa voi rakentaa sisältä, ulkoa, ylhäältä ja alhaalta.

Tässä raportissa arvioidaan ensin hieman sitä, ketkä ovat rakentaneet – ja mistä käsin – kan- sakuntaa, identiteettiä sekä Suomen ja Venäjän naapuruutta 200 viimeisen vuoden aikana ja sitten miltä tulevaisuus näyttää. Sellaiset tekijät kuin EU-, Nato- tai WTO -jäsenyydet ovat tulevan ke- hityksen voimakkaita ajureita (drivers).

Naapuruuden rakentamisen ajatuskehikko: Ketkä ja mistä? (lähemmin osa II luku 2)

Kansakunta/identiteetti/naapuruus Ketkä?	Mistä? Sisältä	Ulkoa	Ylhäältä	Alhaalta
Me yksin	1	2	3	4
Me heidän kanssaan	5	6	7	8
He yksin	9	10	11	12
He meidän kanssamme	13	14	15	16

Venäjä 2017 –raportissa eriteltiin kolmella skenaariolla Venäjän kehityksen mahdollisuuk- sia. Perusteema skenaarioissa oli, kuinka Venäjän menestys energian ja raaka-aineiden tuottajana sekä sen viennin monipuolistuminen liittyvät yhteiskunnalliseen kehitykseen Venäjällä.

Venäjän lisääntyvät tai ainakin lähes ennallaan säilyvät tulot energian ja raaka-aineiden viennistä yhdistettiin kahteen skenaarioon. Skenaariossa ENERGIA-OSAAMISELLA GLOBAALIKSI VAIKUTTAJAKSI energia-alan korkeatasoinen osaaminen ja energiaa myymäl- lä hankitut varat käytetään talouden monipuolistamiseen ja määrätietoisiin ja asteittaisiin yhteis- kunnallisiin uudistuksiin. Talouden vetureina toimivat suuret energiaa ja raaka-aineita tuottavat yhtiöt, jotka käynnistävät Japanin keiretsu-yritysten ja Etelä-Korean cheaboleiden tavoin taloutta monipuolistavia tytäryhtiöitä. Tässä skenaariossa valtaeliitti säilyttää asemansa.

Energian vientikyvyn heikkenemisen ja varsinkin energian maailmanmarkkinahinnan ale- nemisen ennakoitiin luovan paineita talouden uudistamiseen ja monipuolistamiseen ”alhaalta- päin” tukeutuen uuteen keskiluokkaan ja ulkomailta tuleviin investointeihin. Tällaiselle kehityk- selle annettiin nimi MONIPUOLISTUVA MOSAIIKKI-VENÄJÄ. Avainasemassa tässä skenaa- riossa ovat tieto- ja viestintätekniikan palveluissa työskentelevät. Vanhan valtaeliitin haastaa mo- derni high-tech eliitti. Yhteiskunnassa tapahtuu radikaaleja uudistuksia.

Vaihtoehtona kahdelle edelliselle skenaariolle esitettiin VAHVOJEN VALLAN VENÄJÄ. Tähän kielteiseen skenaarioon voisi johtaa kaksi polkua. Toinen liittyy helppoon rahaan. Helposti saatu raha kallistuvasta energiasta ja raaka-aineista voi johtaa valtaeliitin keskittymiseen säilyttä- mään etuoikeuksiensa. Talouden uudistamisen asemasta toiminta keskittyy vallan oikeuttamiseen nationalistista retoriikkaa käyttäen ja eliitin sisäisiin valtataisteluihin. Toinen polku liittyy energi- an ja raaka-aineiden vientikyvyn heikkenemiseen. Autoritaaristen ja voimaa ihannoivien arvojen vallitessa yhteiskunnallinen kehitys pysähtyy. Kansalaisten oikeusturva ja varsinkaan tasavertai- nen kohtelu oikeudessa ja henkilökohtaisessa turvallisuudessa ei toteudu.

Tässä raportissa on esitetty neljäs skenaario SOPIMUSTEN VENÄJÄ (ks. Osa II, luku 1). Skenaarion perusajatus on, että Venäjän yhteiskunnan ja talouden modernisoituminen sekä sen viennin monipuolistuminen korkean osaamisen aloille edellyttää ennen kaikkea luottamusta la- keihin ja sopimuksiin sekä taloudellisen toiminnan puitteiden ennustettavuutta. Tärkeää on myös innovatiivisuuden ja luovuuden vahvistuminen yrityksissä. Se edellyttää autoritaarisuuden vähe- nemistä koko yhteiskunnassa. Epäonnistuessaan tämäkin skenaario voi johtaa VAHVOJEN VALLAN VENÄJÄÄN.

Tiivistelmätaulukossa alla on asemoitu uutta skenaariota suhteessa kolmeen aikaisempaan. SOPIMUSTEN VENÄJÄ -skenaariota muistuttava kehitys voidaan tulkita edellytykseksi sille, että skenaarioiden ENERGIA-OSAAMISELLA GLOBAALIKSI VAIKUTTAJAKSI ja

MONIPUOLISTUVA MOSAIIKKI-VENÄJÄ kaltainen kehitys todella johtaa Venäjän moderni- soitumiseen. Taulukossa tämän kaltaiselle kehitykselle on annettu nimet MODERNIEN SUURYRITYSTEN VENÄJÄ GLOBAALIVAIKUTTAJANA sekä MODERNISOITUNUT MOSAIIKKI-VENÄJÄ.

Venäjä 2030 -raportin skenaariokehikko

Talouden modernisoitumiske- hitys Yhteiskunnallinen kehitys	Talouden ytimeen kuu- luvat suuret yhtiöt uudis- tuvat sisäisesti ja perus- tavat taloutta monipuo- listavia innovatiivisia yrityksiä	Taloutta uudistavia käy- täntöjä omaksutaan ul- komailta lainaten (”cat- ching up”). Ensiksi ta- louden ytimen ulkopuoli- set yritykset.	Autoritaariset tai natio- nalistiset käytännöt ja/tai korruptio näivet- tävät välttämättömät investoinnit ja uudis- tumisen
Keskitetysti ja autoritaarisesti johdettu valtio: hallinto ja suuryritykset	VALISTUNEEN ITSEVALTIUDEN VENÄJÄ (välitila)	PIENTEN UUDISTAVIEN PUROJEN VENÄJÄ	VAHVOJEN KESKI- TETYN VALLAN VENÄJÄ +EVV
Yksiselitteiset ja noudatetut säädökset, kirjallisten sopi- musten tarkka noudattaminen, autoritaaristen käytäntöjen purkaminen	MODERNIEN SUURYRITYSTEN VENÄJÄ GLOBAALI- VAIKUTTAJANA	MODERNISOITUNUT MOSAIIKKI-VENÄJÄ	Xx xxxxxxxxxxx
	SOPIMUSTEN VENÄJÄ
Keskitetty poliittinen vallan- käyttö heikkenee, mutta val- tiojohtoinen sopimusyhteis- kunta ei toimi	SUURYRITYSTEN VALLAN VENÄJÄ (välitila)	EPÄVIRALLISTEN VERKOSTOJEN VENÄJÄ (EVV)	VAHVOJEN HAJAANTUNEEN VALLAN VENÄJÄ + EVV

Sopimusyhteiskunnan kehittyminen ja modernisoituminen jäävät vaillinaisiksi, jos autoritaarinen komentokulttuuri vallitsee yhteiskunnan johtavissa instituutioissa: valtiojohdossa, hallinnossa ja suuryrityksissä. Autoritaarisuus ”VALISTUNEEN ITSEVALTIUDEN” mielessä saattaa kuiten- kin olla alkuvaiheessa lähes välttämätöntä uudistettaessa organisaatioiltaan ja työtavoiltaan van- hanaikaisia suuryrityksiä tai hallinnon yksiköitä. Kiina on ollut viime vuosikymmeninä hyvä esi- merkki tällaisesta valistuneesta itsevallasta. Tärkeää modernisoitumisen kannalta on kuitenkin työkulttuurien asteittainen muuttaminen. Muussa tapauksessa uhkaamassa on modernisoitumisen pysähtyminen ja VAHVOJEN KESKITETYN VALLAN VENÄJÄ.

Venäjän uuteen keskiluokkaan ja pieniin yrityksiin perustuvassa uudistamisessa keskeistä on hyvien käytäntöjen jäljittely (catching up ks. Osa I jakso 2.4.). Keskitetyn ja autoritaarisen

vallan olosuhteissa tällaista voi tapahtua vain talouden vähemmän tärkeillä sektoreilla kuten kulu- tustavaroiden tuotannossa. Erinomaisen esimerkki tällaisesta kehityksestä, josta on käytetty jak- sossa 2.4. nimeä PIENTEN UUDISTAVIEN PUROJEN VENÄJÄ, on Baltika -oluen menestys Venäjällä. Vaikka tällainen uudistuminen vaikuttaa erinomaiselta kehityssuunnalta, on vaikeaa ajatella, että venäläisessä todellisuudessa tämä olisi pääasiallinen tapa, jolla talous modernisoituu. Keskitetyn poliittisen vallan heikkenemiseen liittyy riskejä, jos sopimusyhteiskunnan raken- tamisessa ei ole onnistuttu. Valtaan voivat nousta Venäjän keskeisiä resursseja hallitsevat suuryh- tiöt ja jos nämä liittoutuvat paikallisten eliittien kanssa edessä voisi olla VAHVOJEN

HAJAANTUNEEN VALLAN VENÄJÄ.

Historiansa kuluessa venäläiset ovat oppineet selviytymään mitä vaikeimmissa olosuhteissa epävirallisten verkostojen avulla. Epävirallisten verkostojen suuri historiallinen merkitys tekee erittäin vaikeaksi purkaa korruptiota ja varsinkin sen lievää muotoa epävirallista taloutta Venäjäl- lä. EPÄVIRALLISTEN VERKOSTOJEN VENÄJÄ (EVV) on ”tavallisten ihmisten” vastaus VAHVOJEN VALLAN VENÄJÄLLE. Erityisen tarpeellisia epäviralliset verkostot ovat, elleivät valtio ja hallintokoneisto pysty suojelemaan kansalaisia erilaisten paikallisten vallankäyttäjien mielivallalta. Kääntäen tavallaan EPÄVIRALLISTEN VERKOSTOJEN VENÄJÄ on edistämäs- sä VAHVOJEN VALLAN VENÄJÄÄ. Juuri siksi tarvitaan SOPIMUSTEN VENÄJÄN tuomaa luottamusta ja asennemuutosta.

Kiitokset

Tekijät kiittävät kaikkia suomalaisia asiantuntijoita, jotka ovat paljon antaneet tähän raporttiin. Suuri kiitos kuuluu tietysti artikkelien kirjoittajille, joista suurin osa on toiminut myös vapaamuo- toisessa ohjausryhmässä. Tästä ohjaavasta ryhmästä on erityisin kiitoksin mainittava professori Xxxxxxx Xxxxxxxxxxx, toimittaja Xxxxxx Xxxxxx, professori Xxxxxx Xxxxxxxx, erikoistutkija Xxxxx Xxxxxxxx, kansainvälisten asiain neuvos Xxxxxx Xxxxx, johtaja professori Xxxxxx Xxxxxxx, pro- fessori Xxxxxx Xxxxxxx, professori Xxxxxxxx Xxxxxxxxxx, professori Xxxx Xxxxxx, kulttuuriasiainneu- vos Xxxxx Xxxxxxxxx, yhteiskuntatieteiden tohtori Xxxx Xxxxxxx, toimittaja Xxxxxxx Xxxxxxxxxx, ekonomisti Xxxxx Xxxxx, valtiotieteen tohtori Xxxxx Xxxxxx, Senior Adviser Xxxxx Xxxxxx, halli- tuksen puheenjohtaja Xxxxxx Xxxxxxxx ja maakuntajohtaja Xxxxx Xxxxxxxx.

Kiitos kuuluu myös monelle venäläiselle myötävaikuttaneelle asiantuntijalle. Kesällä 2009 Xxxxx Xxxxx ja Xxxx Xxxxx vierailivat Moskovassa haastattelemassa monia venäläisiä – kiitos heille. Lämpimät kiitokset myös 6.7.2009 kaikille tulevaisuusvaliokunnan "Future of Nation Building" seminaarissa puhuneille, sekä 11.11.2009 tulevaisuusvaliokunnan "Yhdessä ja Erikseen

– 200 vuoden jälkeen näkymiä Suomen ja Venäjän tulevaisuudesta"-seminaarissa puhuneille mi- nisterineuvos Xxxxxx Xxxxxxxxxxxx ja tohtori Xxxxxx Xxxxxxxxxxxx. Erityiskiitokset myös raportin Venäjän omakuva-osuuteen kirjoittaneille Mr Xxxxxx Xxxxxxxxxx, Mrs. Xxxxxxxx Xxxxxx Xxxxxxxxxx, Mr Xxxxxx Xxxxxx Xxxxxxx, Mr Xxxxxxx Xxxxxxxx ja Mrs Xxxxx Xxxxxxxxxxx'lle.

Osa I: Venäjän määrittäjät: Venäjän erityispiirteet ja talous18

1. Venäjän uudistumisen monista esteitä

1.1. Johdanto: Venäjän uudistumisen kulttuurisia ja historiallisia esteitä

Kun Venäjää analysoidaan teemojen kirjo, mistä aloittaa, on laaja. Yksi lähestymistapa on yrittää käsitellä mahdollisimman monta eri teemaa kokonaiskuvan muodostamiseksi. Vaarana on kuitenkin, että laatu kärsii määrästä. Vaihtoehtona on valita kapeampi lähestymistapa ja tutustua vain muutamaan osa-alueeseen kunnolla. Tässä taas on riskinä se, että monet muut tärkeät teemat putoavat pois ja laajempi kuva jää puuttumaan.

Todellisia Venäjän asiantuntijoita Venäjän rajojen ulkopuolella on vähän. Kuten Venä- jän historiankirjoituksen länsimainen iso nimi Xxxxx-Xxxxxx on sanonut: “On Vaikeata kir- joittaa toisen maan historiaa. Ulkomaalainen ei ole kasvanut siinä fyysisessä ympäristössä ja ajatusmaailmassa. Hän ei mitenkään voi täysin ymmärtää heitä puhumattakaan siitä, että tun- tisi kuten maan omat asukkaat. Xxxxxxxxxxxxx kirjoittaa omalle kansalleen tai niille, joiden kanssa hänellä on yhteinen kieli. Hänen täytyy selittää pitkään ja perustella hyvin asia, joka venäläisille voi olla niin itsestään selvää, ettei siitä edes kannata puhua.” (Xxxx Xxxxx- Xxxxxx, The Russian Empire l80l-l9l7, Oxford University Press, 1988 (first edition 1967,

p. vii).

Tosiasia on kuitenkin että Venäjästä on paljon tietoa ja paljon sellaisia ihmisiä, jotka tietävät Venäjästä vähän enemmän kuin joku toinen. Venäjän kohdalla Suomessa pätee sa- nonta ”jokainen meistä on Venäjän asiantuntija”. Suomessa on omakohtaista kokemusta Ve- näjästä paljon ja monella tasolla: omat kokemukset, työn kautta tai tutkimuksessa. Venäjä ei kuitenkaan aukea helposti ulkopuoliselle tarkkailijalle. Monelle käy kuten ranskalaiselle mar- kiisi De Custinelle, joka vietti useita kuukausia Venäjällä kesällä 1839. Hänellä oli pääsy moneen sellaiseen, mihin tavallisella matkalaisella ei ollut. Kuitenkin hänen johtopäätöksensä oli: "Minun on avoimesti myönnettävä, että vietin kauhean kesän Venäjällä siksi, että ym- märsin vain pienen osan siitä mitä näin. Olin toivonut löytäväni ratkaisuja ja kuitenkin löysin

18 Pääosin Xxxxx Xxxxxxx kirjoittama.

vain ongelmia. Venäjää koskevat mystiset kuvat on vaikea rikkoa.” (Astolphe de Custine,

Journey for our time – Russia l839, Xxxxxx Xxxxx Publishers, 1980 version).

Venäjän identiteetti on erilainen verrattuna eurooppalaisiin identiteetteihin. Venäjän “myyttisyys” tulee juuri identiteetti- kysymyksestä. Kun Venäjä nähdään ainutlaatuisena, mysteerinä, on se helppo tapa selittää miksi Venäjä on lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Vaikka Venäjä mysteerinä onkin kiehtova tapa lähestyä sitä, analyysin pohjana se on heikko. Kaikki maat ovat ainutlaatuisia omalla tavallaan. Samalla maat, joilla ensisilmäyksellä ei näyttäisi olevan paljoakaan yhteistä, voivat kuitenkin olla monellakin tapaa samanlaisia. ”Pal- jon sellaista mikä nähdään ”tyypillisesti eurooppalaisena” voidaan löytää Venäjältä jo sen aikaisessa historiassa, vaikkakin ei samassa kehitysprosessissa tai samanlaisessa muodossa. On myös mahdollista, että sellaiset tekijät, jotka usein koetaan erityisesti venäläisiksi sisältä- vät eurooppalaisen elementin.” (Xxxxxxxx Xxxxxxx, Russia and Europe. Harcourt Xxxxx Xx- xxxxxxxx, Inc, 1973, p.8).

Venäläisille Neuvostoliiton aika oli hyvin erityinen jakso heidän historiassaan. Vaikka Neuvostoaikaan sisältyi paljon jatkuvuutta, siihen kuului myös paljon siihen aikaan liittyviä erityispiirteitä. On selvää, ettei tämän päivän Venäjää voi analysoida ilman, että otetaan huomioon dramaattiset tapahtumat – 1917 vallankumous ja 1991 Neuvostoliiton hajoaminen. ”Kun kansa kokonaisuudessaan on purettu, niin kuin Venäjälle on käynyt viimeisten parin vuosikymmenen aikana, tavanomaiset analyysin lähtökohdat eivät yksin pysty selittämään sen vaikutuksia venäläiseen ajatteluun ja käyttäytymiseen. Tähän kuuluu myös Venäjän joh- don ja eliitin tuska sen yhteistyössä ulkomaailman kanssa.” (Xxxxxx Xxxxxxx, Russian For- eign Policy in the 2lst Century & the shadow of the Past, Columbia University press, 2007, p. 3).

Lähes 20 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen monet Venäjän ongelmat ovat hy- vin selviä. ”Ongelmat, jotka Venäjä kohtasi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ovat selviä, mutta niiden ratkaisut ovat epäselviä. On liian aikaista sanoa kestääkö Venäjän uudelleenra- kentaminen kauemmin kuin toisen maailmansodan jälkeisen Saksan tai Japanin jälleenraken- nus. Se, mikä kuitenkin tiedetään, on että prosessi ei tule olemaan helpompi.” (Xxxxxxx Xxx- wa, Russian Politics and Society – 4th edition, 2007, Routledge, p.463).

Kaikista tärkeistä ja keskeisistä asioista, jotka vaikuttavat Venäjän tulevaisuuteen, kol- me teemaa on valittu tähän jaksoon: Venäjän omakuva, historialliset modernisaation esteet, jotka edelleen löytyvät tämän päivän Venäjältä ja korruptio yhdessä oikeudellisen nihilismin kanssa. Nämä teemat valittiin laajasta valikoimasta aiheita, jotka kaikki omalla tavallaan vai- kuttavat Venäjän valtiollisen ja kansallisen identiteetin rakennusprosessiin tulevaisuudessa.

Valitut teemat ovat avainasemassa kun yritetään ymmärtää menneisyyden varjoja nykykehi- tyksessä, Venäjällä joidenkin prosessien hitautta sekä ongelmien syvyyttä. ”Kuten Iso- Britannia, venäläiset ovat menettäneet imperiuminsa, eivät ole vielä löytäneet omaa rooliaan ja paikkaa uudessa tilanteessa. Vielä on kuljettava pitkä matka, ennen kuin voidaan olla var- moja siitä, millainen yhteiskunta Venäjästä muokkaantuu.” (Xxxxxxxx Xxxxxxx, Rulers and Victims – the Russians in the Soviet Union, The Xxxxxxx press, Harvard, 2006, p. 409).

Venäjä on normaali maa, jolla on omat erityispiirteet. Ne erityispiirteet askarruttavat. Venäjä osaa yllättää aina niin positiivisella kuin negatiivisella tavalla. Venäjän tulkitsemisen prosessi on jatkuva omine yllättävine käänteineen. Jokainen informaation pala ja kokemus lisää Venäjän ymmärtämystä. “Venäjä ei ole kiitollinen maa. Venäjä on irrationaalinen, han- kala, äksy, omahyväinen, itsepäinen, lämminsydäminen, antelias, herkkä, pitkävihainen, mut- ta kuitenkin nopea anteeksiannossa. Venäjän yhteiskunnan suurien linjojen ymmärtämisessä tarvitaan aikaa, aikaa ja lisää aikaa.” (Xxxx-Xxxxx Xxxxxx, De är inte kloka, de där Ryssar- na”, Xxxxxxxxxxx, Helsinki, 2008, p.7).

1.2. Venäjän omakuva

"Millainen maa Venäjä oikein on?" Xxxxxxx on askarruttanut venäläisiä itseään jo ainakin 300 vuotta. Millainen maa Venäjästä tulee, on sekin haasteellinen kysymys vastattavaksi. Xxxxxxxxx on venäläisten kansallinen identiteetti, ja mikä tekee Venäjästä Venäjän? Venäjän sisäinen pohdinta on huomattavasti vaikuttanut aiheesta käytyyn kansainväliseen keskuste- luun. Henkilökohtaisilla Venäjä-kokemuksilla on niilläkin ollut vaikutusta siihen, millainen kuva ulkomailla vallitsee Venäjästä.

Venäjällä on nyt yhteistä maarajaa 14 naapurin kanssa. Neuvostokaudella maanaapurei- ta oli 12, keisarillisella Venäjällä yhteistä maarajaa oli 10 maan kanssa. Historian mittaan yhteistä rajaa Venäjän kanssa on ollut kaikkiaan 24 maalla, joista 17 ovat jossain vaiheessa kuuluneet Venäjään. Kun kyseessä on Venäjän kokoinen maa, määrä ei tunnu suurelta, mutta kansainvälisessä vertailussa luku on huomattava. Venäjä-kuvia on monia, mikä tekee Venä- jän-politiikan suunnittelusta ja toteuttamisesta haasteellista. Mihin kuvaan sitten pitäisi us- koa? Tuottaako henkilökohtainen kokemus enemmän tietoa kuin objektiivinen analyysi? Voiko Venäjästä tehdä objektiivista analyysiä? Venäjä tuo tunteet pintaan, niin suuret kuin pienet. Se on kaikille naapureilleen merkityksellinen maa. Miten voitaisiin parhaiten analy- soida Venäjää siten, että mahdolliset konfliktit ennakoitaisiin, muttei kuitenkaan loukattaisi venäläisiä?

Suomalaisten Venäjä-suhde on paradoksaalinen: Venäjä on kyllä maantieteellisesti lä- hellä, mutta kulttuurisesti monissa suhteissa vieras. Aina oletetaan, että maantieteen, yhteisen historian ja rajan yli tapahtuvan tiiviin kanssakäymisen ansiosta suomalaiset olisivat Venäjän- tuntijoita. On kuitenkin kysytty, syntyykö henkilökohtaisista kokemuksista, käytännön yh- teistyöstä, historian sanelemista tilanteista ja kauppasuhteista todellista Venäjän-tuntemusta. Samalla on hyvä kysyä, onko syvällisemmälle Venäjän tuntemiselle tarvetta. Paljonko etua on perusteellisesta kulttuurin, kielen ja tapojen tuntemuksesta, kun ollaan tekemisissä Venä- jän kanssa? Erilaisiin Venäjä-käsityksiin liittyvä keskeinen seikka on, että Venäjän lähinaa- purustossa kuvaa Venäjästä sävyttävät myös erilaiset pelot. Onko Venäjä uhka vai ei? Näitä kysymyksiä kysellään jatkuvasti vieläkin, kun Neuvostoliiton romahtamisesta on jo lähes 20 vuotta, eikä tyydyttäviä vastauksia tunnu löytyneen.

Suomen Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan marraskuussa 2009 järjestämässä semi- naarissa toimittaja Xxxxxx Xxxxxx puheenvuorossaan esitti huomionaan, että Suomessa on ilmeisen suuri tarve saada käsitys uudesta Venäjästä ja osoituksena tästä ovat yhtä lailla tämä tulevaisuusvaliokunnan Venäjä-hanke kuin hallituksen Venäjä-ohjelma ja pääministerin Ve- näjä-foorumi. Luetteloon voisi vielä lisätä puolustusministeriön vuonna 2008 julkistaman selvityksen Haasteiden Venäjä. Suomalaisten Venäjän-tuntemus on kansainvälisesti arvioi- den korkeatasoista, mutta tieteenalojen välinen koordinointi voisi olla parempaa, ja joillakin aloilla asiantuntijoita on vain muutamia. Venäjän ymmärtämisen tarve kumpuaa juuri siitä seikasta, että Venäjä-kuvat vaihtelevat paitsi maittain, myös tutkimusaloittain. Kiinnostavana lisäpiirteenä tässä on se, että Venäjä omalla tahollaan kokee Venäjä-kuvien moninaisuuden omien etujensa vastaisena, kun taas esimerkiksi Euroopan unionissa tämä moninaisuus usein nähdään yhtenä esteenä kokonaisvaltaisen yhteisöpolitiikan kehittämiselle. Xx Xxxxxxxx Xxxx- nin presidenttikaudella Venäjä panosti vahvasti siihen, että maailman ja Venäjän tapahtumis- ta ryhdyttiin kertomaan näkyvämmin ja kuuluvammin Venäjän omalta näkökannalta. Hyvänä esimerkkinä tästä on uutiskanava Russia Today. Toinen kuvaava esimerkki on se, että Venä- jän G8-puheenjohtajakaudeksi Kreml otti viestintätoimisto Ketchumin huolehtimaan Venäjän ja muiden G8-maiden mediaedustajien välisistä suhteista.19 Tammi–helmikuussa 2007 sama yhtiö palkattiin edistämään Venäjän etuja ja näkökantoja asioissa, jotka liittyvät energiatur- vallisuuteen, WTO-jäsenyyteen ja ulkomaisten sijoitusten houkuttelemiseen maahan.20 Myös

19 xxx.xxxx.xxx/xxxx/0000-Xxxxxxx-XX-00000000-0.xxx.

20 xxx.xxxx.xxx/xxxx/0000-Xxxxxxx-XX-00000000-0.xxx.

Xxxxxx Xxxxxxxxxx presidenttikaudella ulkomaisia viestintätoimistoja on käytetty apuna, kun Venäjän näkemyksiä on saatettu maailmanlaajuisen yleisön tietoon.

"Meistä pitää olla miellyttävä kuva niillä, jotka ovat kanssamme tekemisissä. Emme saa olla hankalia ja vaikeasti lähestyttäviä, mutta meidän on kuitenkin kyettävä vastaamaan päät- täväisesti, kun olosuhteet niin vaativat", sanoi presidentti Xxxxxxxx NTV-kanavan haastatte- lussa heinäkuussa 2009. Venäjän johdolle ja myös keskivertovenäläiselle on tärkeää, että kuva Venäjästä on myönteinen. Samassa haastattelussa presidentti Xxxxxxxx jatkoi: "Jos mielimme antaa maailmalle oikean kuvan itsestämme, meidän on ratkaistava akuutit ongel- mamme, ennen muuta sosiaaliset ja taloudelliset ongelmamme." Tämä on ollut Venäjän joh- tajien näkemys jo vuosisatoja. Sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat ovat heidän mielestään sen "imago-ongelman" ydin, joka Venäjällä vaikuttaisi olevan suhteessa muuhun maailmaan ja erityisesti länsimaihin. Voidaan kuitenkin kysyä, tässäkö todella piilee imago-ongelman ydin?

Venäjän tulevaisuudella on merkitystä Suomelle, Euroopalle ja kansainväliselle yhtei- sölle. Venäjä tekee muiden maiden tavoin valintoja omien intressiensä perusteella, ja nämä intressit usein juontuvat omasta itseymmärryksestä ja identiteetistä. Yhtenä keinona luoda kokonaiskuvaa Venäjästä ja hankkia tietoa Venäjän itseymmärryksestä on tutkia Venäjän johdon puheita. Keskeisenä tässä on johtokaksikko Xxxxxxxx ja Xxxxx. Maan johtajien pu- heista kumpuava Venäjä-kuva ainakin kertoo, millaisen kuvan he haluavat esittää omille kan- salaisilleen ja muille maille.

Venäjän nykyinen presidentti on syntynyt vuonna 1965, ja hän on siten hyvin nuori presidentti hyvin suurelle maalle. Yhdysvaltain kaikkien aikojen nuorin presidentti oli Xxxx- xxxx Xxxxxxxxx, joka astui virkaansa 42 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä. Xxxxxx Xxxxxxxx oli 42 vuotta ja 8 kuukautta, kun hänet asetettiin virkaansa 7. toukokuuta 2008. Tästä seikasta syntyy heti kaksi kysymystä: Voiko hän pitää poliittista valtaa omilla ansioillaan? Ja tuoko hänen suhteellinen nuoruutensa Venäjän poliittiseen elämään vihdoinkin jotain uutta?

Xxxxxxxxxx presidenttiydessä on kiistatta piirteitä, joita ei ole Venäjän politiikassa ai- emmin nähty. Hän käyttää Internetiä viestintäkanavana. Hän on luetellut suosikkiyhtyeitään (mm. Deep Purple, Black Sabbath, Pink Floyd ja Led Zeppelin), mikä on tradition vastaista kaikkien niiden silmissä, jotka haikailevat neuvostoaikoja. Musiikki oli ennen mustalla listal- la, ja Xxxxxxxxxx tiedetään keräilleen suosikkiyhtyeidensä albumeita samizdat-versioina, mikä seikka automaattisesti asettaa hänet oppositioon suhteessa neuvostojohtoon. Samaan aikaan Xxxxxxxx Xxxxx, Venäjän edellinen presidentti ja nykyinen pääministeri, palveli KGB:n upseerina. Xxxxxxxx on ottanut kasteen Venäjän ortodoksisessa kirkossa 23-vuotiaana aika-

na, jolloin neuvostohallinto ei vielä katsonut kirkkoa suopein silmin. Tässä suhteessa hän eroaa edeltäjistään: hän on neuvostoaikana tehnyt tekoja, jotka olisi voitu tulkita valtion vas- taiseksi toiminnaksi. Xxxxx ja Xxxxxxx saivat kasteen vauvana, Xxxxxxx kastatti hänen äitinsä, joka salasi asian pojan isältä (kommunistipuolueen jäseneltä). Xxxxxxxxx taas veivät kasteelle hänen vanhempansa siihen kuukausittaiseen kastetoimitukseen, jonka kommunistipuolue vie- lä tuolloin salli. Xxxxxxxx näyttäisi olevan näistä kolmesta ainoa, joka itse omasta va- kaumuksestaan on valinnut kasteen. Neuvostoliiton romahdettua Xxxxxxxx kuului niihin, jotka tavoittelivat nopeita voittoja yksityistämisohjelmista ja uudesta yrittäjyydestä. Tässä menettelyssään hän eroaa kahdesta edeltäjästään. Xxxxxxxxxx perhetausta on sekin jonkin verran erilainen kuin hänen edeltäjällään: Xxxxxxxx syntyi kahden tutkijan lapsena ja kuului neuvostojärjestelmän "yläluokkaan".

Tämä ei tarkoita, että Xxxxxxxxxx siksi pitäisi olla liberaali tai suosittaa Venäjälle län- simallista demokratiaa. Hänellä ei vieläkään ole riippumatonta perustaa omalle vallalleen, ja sen puuttuessa hän ei kykene toteuttamaan omaa politiikkaansa ilman pääministeri Xxxxxxx tukea. Xxxxxxxxxx puheita ja lausuntoja onkin varsin kiinnostavaa tarkastella tältä kannalta. Onko hänen Venäjänsä se Venäjä, jollaiseksi hän sen haluaa, epäsuorasti arvosteltu "putinis- min" tuottama Venäjä vaiko vain Venäjä sellaisena kuin se on?

Presidentti Xxxxxxxxxx välittämä Venäjä-kuva: "Venäjä, eteenpäin"

Xxxxxxxx julkaisi syyskuussa 2009 artikkelin "Venäjä, eteenpäin" (Rossija, vpered), ensin Gazeta.ru-verkkosivuilla ja pari tuntia myöhemmin presidentinhallinnon omalla sivustolla. Artikkelissa maalataan kuvaa Venäjästä, ei suinkaan suurena ja vakaalla pohjalla olevana maana, vaan pikemminkin maana, jolta puuttuu dynamismia ja jota vaivaavat monenlaiset ongelmat. Xxxxxxx Xxxxxxxx tähdentää Venäjän suuruutta ja mahdollisuuksia:

Me, Venäjän nykypolvi, olemme saaneet valtavan perinnön. Saavutuksia, jotka on ansaitusti saatu aiempien sukupolvien kovalla taistelulla ja kovalla uurastuksella. Ajoin kauhistuttavien uhrausten hinnalla. Meillä on valtava alue, suuret määrät luonnonvaroja, vahvat teolliset voimavarat, vaikuttava määrä eturivin saavutuk- sia tieteen, tekniikan, koulutuksen ja taiteen aloilla ja meidän armeijallamme, laivastollamme ja ydinaseillamme on maineikas historia. Valtaansa käyttämällä Venäjä on merkittävästi – joskus myös ratkaisevasti – vaikuttanut historian ta- pahtumiin.

Hän kuitenkin jatkaa maalailemalla Venäjän nykytilannetta verraten karuin sävyin:

Meidän nykyisessä taloudessamme näkyy edelleenkin neuvostojärjestelmän kes- keinen puute: siinä ei paljonkaan huomioida yksilön tarpeita. Harvoja poikkeuk- sia lukuun ottamatta kotimaan elinkeinoelämässä ei kehitetä eikä luoda niitä asi- oita ja sellaista tekniikkaa, jota ihmiset tarvitsevat. Me myymme tavaroita, joita me emme ole tuottaneet, raaka-aineita tai tuontitavaraa. Venäjällä valmistettuja valmiita tuotteita rasittaa usein niiden hyvin puutteellinen kilpailukyky. Energia- tehokkuus ja tuottavuus ovat valtaosalla yrityksiämme edelleen häpeällisen alhai- sia, mutta sekään ei ole pahinta. Ongelma on siinä, että omistajia, johtajia, yli- insinöörejä ja muita toimihenkilöitä tämä ei vaikuta suuremmin huolettavan.

Xxxxxxxxxx mukaan nyky-Venäjän kolme keskeistä ongelmaa ovat vuosisatoja kestänyt ta- loudellinen takapajuisuus ja tottumus tukeutua raaka-ainevientiin; vuosisatoja kestänyt kor- ruptio, joka on ikimuistoisista ajoista heikentänyt Venäjää; ja yhteiskunnassa laajalle levinnyt holhokkimieliala, kuten usko siihen, että viranomaisten kuuluu hoitaa kaikki ongelmat. Tätä kuvaa ovat harvat käyneet kiistämään sen enempää Venäjällä kuin muuallakaan.

Lueteltuaan asiat, jotka ovat nyky-Venäjälle suuria ongelmia, Xxxxxxxx jatkoi listaa- malla viisi keinoa, joilla Venäjän talous modernisoidaan:

l) Meistä tulee tuotannon, kuljetuksen ja energiankäytön tehokkuudella mitattuna yksi maailman johtavia maita. 2) Meidän on säilytettävä ydinteknologiamme ja kohotettava se laadullisesti uudelle tasolle. 3) Venäjän asiantuntijat ryhtyvät ke- hittämään tietotekniikkaa ja vaikuttamaan merkittävästi maailmanlaajuisten jul- kisten tietoverkkojen kehittämiseen. 4) Kehitämme omaa maanpinnalla ja ava- ruudessa sijaitsevaa kaikenlaisen informaation siirtämiseen tarkoitettua infra- struktuuriamme, ja sen myötä meidän satelliittimme pystyvät havainnoimaan ko- ko maailmaa. 5) Venäjä ottaa johtavan aseman eräiden lääketieteellisten laittei- den, kehittyneiden diagnosointivälineiden, virussairauksien, sydän- ja verisuoni- tautien, neurologisten sairauksien ja syövän hoitoon käytettävien lääkkeiden tuo- tannossa.

Kaikki edellä mainitut alueet ovat luonnollisesti tärkeitä myös maailmanlaajuisesti, mutta edellä esitetty näkemys on myös kiistellympi ja heikommin yleisesti tunnustettu kuin luettelo Venäjän ongelmista.

Jos jokaisen onkin helppo hyväksyä Xxxxxxxxxx artikkelissaan antama nykytilan kuva- us kuvaksi Venäjästä sellaisena kuin se todellisuudessa on, keinot Venäjän talouden moderni- soimiseksi ovat enemmänkin toiveita, pikemminkin sitä, miten asioiden pitäisi olla, kuin sitä, miten ne tulevat olemaan. Yhtä laajasti kuin ollaan yhtä mieltä Xxxxxxxxxx esittämistä Venä- jän ongelmista, ollaan myös yhtä mieltä siitä, että hänen esittämänsä keinot ovat epärealisti- sia.

Lisäksi artikkelissa on elementtejä, jotka voidaan tulkita putinismiin kohdistetuksi ar- vosteluksi:

Haluaisin kutsua mukaan toimimaan kaikki ne, jotka jakavat käsitykseni. Haluai- sin kutsua mukaan toimimaan myös ne, jotka eivät ole samaa mieltä kanssani, mutta jotka aidosti haluavat muutosta parempaan. Meidän työhömme tullaan yrittämään puuttua. Korruptoituneet virkamiehet ja mitään tekemättömät "yrittä- jät" ovat hyvissä asemissa. Heillä on kaikkea ja he ovat tyytyväisiä. He puristavat neuvostoteollisuuden jäänteistä irti viimeisetkin voitot ja tuhlaavat luonnonvaro- ja, jotka kuuluvat meille kaikille loppuun asti. He eivät luo mitään uutta, eivät ha- lua kehitystä, ja pelkäävät sitä. Mutta tulevaisuus ei ole heidän – se on meidän.

Nämä viittaukset tuntuisivat heijastelevan tilannetta, jossa vanhat ajatukset ja uudet ajatukset ovat vastakkain. Medvedev viittaa usein eliittiin, joka ei halua luopua omista etuisuuksistaan, ja niihin, jotka pelkäävät kehitystä. Epäselväksi jää, keitä he ovat, mutta ellei kyse ole vallan- pitäjistä tai heidän lähipiiristään, kuka muu Venäjällä siihen pystyisi?

Pitää muistaa, että Internetissä julkaistuna artikkeli on suunnattu ennen muuta niille ve- näläisille, jotka ovat Internetissä, niille, joille Internet on keskeinen informaationlähde. Venä- jällä siis alle 40-vuotiaiden sukupolvelle. Muu lukijakunta on valtaosaltaan muualla kuin Ve- näjällä. Xxxxxxxxxx artikkelissa hänestä itsestään maalaillaan kuvaa länsityylisenä oikeustie- teen professorina, joka tuntee ja ymmärtää Maailmanpankin uuden maailmanjärjestyksen indikaattoreita. Analyytikot ovat tästä puheesta valtaosaltaan olleet sitä mieltä, että Xxxxxxxx käytti oikeita sanoja ja käsitteli oikeita asioita, joskin enemmistö on ollut samalla hyvin skep- tinen sen suhteen, toteutuvatko Xxxxxxxxxx ajatukset Venäjällä koskaan ja onko hänellä val- taa ja keinoja saada Venäjän yhteiskunta hyväksymään omat ajatuksensa.

Presidentti Xxxxxxxxxx välittämä Venäjä-kuva kansakunnan tilana

Presidentti Xxxxxxxx on tähän mennessä pitänyt kaksi puhetta, joissa hän on käsitellyt kan- sakunnan tilaa. Näiden välittömänä kuulijakuntana on duuma, puheiden pitopaikka, mutta lisäksi puheet lähetetään Venäjän TV:ssä, niitä referoivat ulkomaiset toimittajat ja niitä tutki- taan tarkasti Moskovaan sijoitetuissa diplomaattisissa edustustoissa. Näiden puheiden puitteet ovat siis hyvin erilaiset kuin Eteenpäin, Venäjä -artikkelilla.

Xxxxxxxxxx ensimmäinen katsaus kansakunnan tilaan vuonna 2008 oli paljolti "jatka- mista siitä, mihin Xxxxx jäi". Keskeisinä aiheina olivat Georgian sota, talouskriisi, Venäjän perustuslaki, venäläiset arvot ja korruptio. Puheessa annettu Venäjä-kuva oli hätkähdyttävä:

Nyt haluaisin puhua meidän arvoistamme. Ne ovat hyvin tiedossa.

Niihin kuuluu oikeudenmukaisuus, joilla me ymmärrämme poliittista tasa- vertaisuutta, rehellisiä tuomioistuimia ja vastuullisia johtajia. Käytännössä oi- keudenmukaisuus ilmenee yhteiskunnan antamina takeina ja köyhyyden ja kor- ruption torjuntana, pyrkimyksenä antaa ihmisarvoinen sija yhteiskunnassamme jokaiselle yksilölle ja koko Venäjän kansakunnalle sen arvon mukainen sija kan- sainvälisten suhteiden järjestelmässä.

Niihin kuuluu vapaus, yksilön henkilökohtainen vapaus.

Se tarkoittaa taloudellista vapautta, sanan- ja uskonnonvapautta, vapautta valita asuinpaikkansa ja työnsä. Ja niihin kuuluu yleinen kansallinen vapaus, Ve- näjän valtion itsenäisyys ja vapaus.

Niihin kuuluvat hyvinvointi ja ihmiselämän arvokkuus. Niihin kuuluu rauha eri etnisten ryhmien välillä ja erilaisten kulttuurien yksimielisyys. Niihin kuuluu pienten kansojen suojeleminen, ja Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden tun- nustaminen on yhtenä esimerkkinä tästä suojelusta.

Niihin kuuluvat sukuperinteet, rakkaus ja uskollisuus, huolenpito nuorista ja vanhoista.

Niihin kuuluu isänmaanrakkaus, ja sen ohella maamme historian ja kauka- na ihanteellisesta olevan nykytilan mitä vakavin ja kriittisin tarkastelu, usko Ve- näjään, joka loistaa läpi kaikkien mahdollisten olosuhteiden, syvälle juurtunut rakkaus omaan synnyinmaahamme ja suureen kulttuuriimme.

Nämä ovat meidän arvomme, meidän yhteiskuntamme perustukset ja mei- dän moraaliset johtotähtemme. Lyhyesti sanoen, juuri nämä itsestään selvät asi- at, jotka me kaikki ymmärrämme, tekevät meistä yhden kansan, tekevät meistä Venäjän.

Nämä ovat asioita, joista me emme ikinä missään olosuhteissa luovu.

Kuulostaa hyvältä, mutta on ennemminkin toivomuslista kuin todellisuutta, ja Venäjälläkin vain harva uskoi, että uusi presidentti kansakunnan tilaa koskevassa katsauksessaan puhui omasta näkökulmastaan ja että puhe todenmukaisesti kuvasti kansakunnan tilaa. Lisäksi tämä puhe toi monen mieleen, ei vain Xxxxxxx puheet, mutta myös neuvostoajat, jolloin maan johta- jien puheet olivat kaukana todesta ja lähentelivät utopiaa. Pääasiallisena vastapuolena tässä puheessa oli, suoraan ja epäsuorasti, Yhdysvallat. Puhe oli kuitenkin myös verraten tyypilli- nen johtajan puheeksi maassa, joka on keskellä kriisiä ja jonka on löydettävä ulospääsy siitä. Perinteisesti kriisit eivät ole se ajankohta tai tilanne, jossa aloitetaan suuria uudistuksia, vaan silloin vahvistetaan kansakunnan yhtenäisyyttä ja itseluottamusta. Xxx Xxxxxxxxxx puhe ja siitä välittynyt Venäjä-kuva ei siis ollut realismia, vaan kriisinhoitoa. Puhuessaan Venäjästä vakiintuneena demokratiana hän samalla esitti lukuisia toimia poliittisten puolueiden ja pai- kallishallinnon uudelleen järjestelemiseksi, mikä vaikutti olevan hieman ristiriidassa Xxxxxxx hallinnon ajan ja silloisten kehityssuuntien kanssa.

Xxxxxxxxxx toisessa kansakunnan tilaa käsitelleessä puheessa sävy ja xxxxx olivat muut- tuneet. "Poliittisesti ja taloudellisesti vahvasta maasta" oli tultu tällaiseen:

Meidän maamme joutuu 2000-luvulla jälleen kerran läpikäymään laajamittaisen modernisaation. Siitä tulee kokemistamme modernisaatioista ensimmäinen, joka perustuu demokraattisille arvoille ja instituutioille. Alkeellisen raaka- ainetalouden sijalle me luomme älytalouden, joka tuottaa ainutlaatuista tietämys- tä, uusia tavaroita ja teknologiaa ihmisten käyttöön.

Vanhakantaisen yhteiskunnan sijaan, jossa johtajat ajattelevat ja päättävät kaikkien puolesta, meistä tulee älykkäiden, vapaiden ja vastuullisten ihmisten yh- teiskunta.

Menneen haikailun ja ennakkoluulojen saneleman kaoottisen toiminnan si- jasta me ryhdymme toteuttamaan älykästä sisä- ja ulkopolitiikkaa, joka perustuu puhtaasti käytännön tavoitteisiin.

Menneen Venäjän sijalle me rakennamme nykyajan Venäjän – modernin ja eteenpäin katsovan nuoren kansakunnan, joka kykenee ottamaan sille kuuluvan paikan maailmantaloudessa.

Presidentin analyysi omasta maastaan vuonna 2009 oli kokenut huomattavan muutoksen edellisvuotisesta. Jos hän vuotta aikaisemmin oli kuvaillut Venäjää demokratiaksi, vapaaksi ja toimivaksi maaksi, nyt kuva Venäjästä oli vaihtunut maaksi, jossa uudistukset toteutetaan vain puolinaisesti ja jonka rasitteena ovat dynaamista kehitystä estävät asenteet.

Kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan hän selitti, miksi hän oli julkaisut Eteen- päin, Venäjä -artikkelinsa esipuheeksi kansakunnan tilakatsaukselle:

Julkaisin ehdotukseni, että pohdittaisiin sitä, miten voimme selvitä kroonisesta takapajuisuudestamme, raaka-ainevientiriippuvuudestamme, ja korruptiosta, mi- ten voimme valmistautua maailmanmarkkinoiden kovaan kilpailuun ja luoda mahdollisimman hyvät edellytykset sille, että jokainen meistä voi käytännössä täysipainoisesti hyödyntää meillä olevaa tietämystä, mahdollisuuksia ja kokemus- ta olematta riippuvainen ylemmistään. Toisin sanoen, ehdotin, että pohtisimme niitä askelia, jotka meidän on otettava juuri nyt parantaaksemme elämänlaatua Venäjällä ja tehdäksemme maastamme yhden maailman johtavista.

Paitsi artikkelissaan Eteenpäin, Venäjä, Xxxxxxxx kuvaili Venäjää vuonna 2009 myös kan- sakunnan tilaa käsitelleessä puheessaan kroonisesta takapajuisuudesta kärsiväksi, raaka- aineviennin varassa eläväksi ja korruption kanssa kamppailevaksi. Vuotta aikaisemmin Venä- jä-kuva oli hänen puheessaan parhaimmillaan tiivistynyt tällaiseksi:

Elämme vapaassa ja modernissa maassa. Ja olemme saaneet paljon aikaan. Me olemme onnistuneesti perustaneet demokraattisen valtion. Ja paitsi onnistumisia, meillä on myös todellisia voittoja.

Xxxxxxxx tarjoaa Venäjän kehittämisen keskeiseksi ideaksi edelleenkin neljän i:n strategi- aansa: instituutiot, investoinnit, infrastruktuuri ja innovaatio. Näistä innovaatio saa ehdotto- masti eniten huomiota hänen puheissaan: "huippuinnovaatiota talouden keskeisille sektoreille ja yhteiskuntaelämään", "innovaatiotalous", "teknologinen innovaatio", "innovaatiot oikeus- laitoksen uudistamisessa", "innovaatioiden kehittäminen perinteisiin ja vaihtoehtoisiin ener- giamuotoihin", "innovaatiohenkisyys". Vuoden 2009 puheessaan hän käytti modernisaatio- sanaa 16 kertaa, adjektiivia "innovatiivinen" 14 kertaa ja sanaa "innovaatio" 4 kertaa, tosin eri merkityksissä. Vuoden 2008 vastaavassa puheessa "innovaatio" esiintyi 6 kertaa ja "innova-

tiivinen" 3 kertaa, verbi "modernisoida" esiintyi 3 kertaa ("modernisaatiota" ei esiintynyt ker- taakaan). Tämä osoittaa, millaisen painoarvon presidentti Xxxxxxxx antaa innovaatioajatuk- sille ja modernisaatiokäsitteelle, ja myös sen, että hän on tähdentänyt näitä seikkoja aina vain enemmän. Modernisaatio käsitteenä eroaa siinä, että siihen liittyy kytkös Venäjän menneisyy- teen, mutta muuten molemmat sanat välittävät Venäjästä tietynlaista kuvaa: ne korostavat sitä, että Venäjällä on edelleen isoja asioita hoidettavinaan, että ongelmat ovat valtaosin sa- moja kuin ennenkin ja että uusia ajatuksia on niukalti. Innovaatio implikoi hyökkäystä kon- servatismia vastaan ja luopumista totunnaisista toimintatavoista. Lisäksi hän ei lainkaan viit- taa politiikkaan, mikä on merkillepantava seikka.

Xxxxxxxxxx Venäjä on vastakohtien maa: Venäjällä on suuri historia, mutta historia myös heittää varjon Venäjän ylle. Venäjän on edistynyt neuvostoajoista, mutta asenteet ovat edelleen vanhasta järjestelmästä ja estävät Venäjää kehittymästä täyteen voimaansa. Venäjä on siirtynyt markkinatalouteen, mutta on edelleen raaka-aineviennin varassa. Venäjä on ydin- valta, mutta sillä ei ole täyttä suurvalta-asemaa. Venäjällä on demokraattinen perustuslaki, ja silti Venäjä on kaukana demokratiasta. Sikäli kuin Xxxxxxxxxx Venäjästä voidaan tehdä pää- telmiä, hänen Venäjänsä on edelleen muutoksen tiellä. Mistä muutos alkaa ja mihin se johtaa, on kuitenkin paljon epäselvempää kuin 1990-luvulla. Vuonna 2008 alkanut talouskriisi on vaikuttanut Venäjään monin tavoin. Kriisiin asti Venäjän talous perustui vahvasti raaka- aineille ja valtion vahvalle läsnäololle teollisuussektorilla ja muilla sektoreilla, jotka katsot- tiin kansakunnan kannalta keskeisiksi ja strategisiksi. Kriisi osoitti, että ellei Venäjä muuta ajatteluaan, se saattaa jäädä tuottavuudessa, teknologiassa ja innovaatioissa entistä enemmän jälkeen teollistuneesta maailmasta.

Pääministeri Xxxxxxx välittämä Venäjä-kuva

Pääministeri Xxxxxxx rooli on vaihtunut valtionpäämiehestä presidentin alaiseksi, mutta hänen väitetään edelleenkin olevan "harmaa eminenssi". Hänen vallallaan on vakaa perusta, ja usein häntä nimitetäänkin Kremlin "puppet masteriksi", mikä asettaa presidentti Xxxxxxxxxx hie- man kiusalliseen valoon. Hänen varhaisten hallitusvuosiensa Venäjä-näkemys oli monilla tavoin samanlainen kuin Xxxxxxxxxx puheista nyt ilmenevä, mutta sävy kuitenkin muuttui vuosien myötä itsekriittisestä itseriittoiseksi ja käsitys Venäjästä ja maailmasta ylipäätään avarakatseisesta valikoivampaan suuntaan. Hän on vaalinut kuvaa itsestään Venäjän vahvana miehenä. Vahva Venäjä -kuvan rinnalla on kuva vahvasta miehestä, joka päättäväisesti tart- tuu Venäjän ongelmiin. Hyvin hänen tyylistään oli myös syyttää Venäjän vaikeuksista ulko-

puolisia tahoja, joko yleisluontoisesti "muita maita", "kansainvälisiä terroristeja", "niitä, jotka haluavat nähdä Venäjän epäonnistuvan" tai sitten konkreettisesti Yhdysvaltoja.

Tätä taipumustaan hän jatkoi myös pääministeriksi tultuaan. Puheessaan Yhtenäisen Venäjän puoluekokouksessa marraskuussa 2009 hän selvästi sälytti syyn talouskriisistä Yh- dysvalloille:

'Halvan rahan' väärinkäyttö ja siihen liittyvät asuntolainoituksen muut ongelmat Yhdysvalloissa ovat panneet liikkeelle ketjureaktion, joka on halvauttanut maail- man finanssijärjestelmän ja synnyttänyt markkinoille yleistä epäluottamusta, mi- kä ei ole voinut olla vaikuttamatta reaalitalouteen. Se alkoi laskusuhdanteena ja on silmiemme edessä paisunut talouskriisiksi.

Samassa puheessa hän kuvaili Venäjän talouden tilaa:

Kaikki ongelmat eivät tietenkään ole rahalla hoidettavissa. Nämä varat kuitenkin antavat meille liikkumavaraa, sallivat säilyttää makrotalouden tasapainon ja si- ten ehkäistä inflaation kiihtymistä tai ruplan kurssin dramaattista muuttumista. Tähän käytetään kaikkia käsillä olevia keinoja. Rahastoitujen varojen turvin Ve- näjän valtiontalouden vakaus on turvattu vuosiksi eteenpäin, riippumatta öljyn ja muiden vientitavaroiden hinnoista. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisista varoista maksettavat palkat, eläkkeet ja sosiaalietuudet maksetaan ajallaan. Sosiaalitur- vajärjestelmä toimiin normaalisti. Me emme ratkaise pulmiamme emmekä "paik- kaa taskujamme" keskivertokansalaisen kustannuksella. Sitä emme tule tekemään.

Tästä Venäjä-kuvasta monien ekonomistien on vaikea olla samaa mieltä.

Financial Timesissa 3. helmikuuta 2010 ilmestyneessä Kingsmill Bondin artikkelissa, jossa Venäjän talouden näkymiä pidettiin erittäin positiivisina, päädyttiin kuitenkin siinäkin toteamaan, että ratkaiseva merkitys on energian ja erityisesti öljyn hinnalla.

Xxxxxxx Venäjä-kuva on hänen puheissaan huomattavasti positiivisempi kuin ne on- gelmat ja näkymät, joiden kanssa hän painiskelee päivittäin. Xxxxxxx Venäjällä poliittisilla puolueilla on rooli, joka ei ole aivan tunnistettavissa niille, jotka ovat tottuneet täysin demo- kraattiseen parlamentaariseen järjestelmään:

Puolueemme päämääränä on synnyttää uusia ajatuksia ja hankkeita ja valvoa niiden toteutusta. Meidän on ymmärrettävä yleistä mielipidettä ja ihmisten tar- peita. Yhtenäinen Venäjä -puolueella on kaikki tarvittavat välineet sellaisten stra- tegisten tavoitteiden määrittelemiseksi ja sellaisten poliittisten ohjelmien ja la-

kiehdotusten laatimiseksi, jotka vastaavat meidän kansalaistemme tarpeita. Mei- dän yleisövastaanottojemme ja puoluetoimistojemme olisi tehokkaasti reagoitava ihmisten yhteydenottoihin. Meidän on huolehdittava siitä, että jokainen, joka tu- lee meidän luoksemme ongelmineen, saa osaavaa ja tehokasta apua. Ihmisten, jotka hakevat apua puolueeltamme, on oltava varmoja siitä, että me käsittelemme heidän tarpeensa, emmekä vain tyydy panemaan heidän asioitaan pöydälle.

Xxxxx mieltää poliittisen puolueen enemmänkin instituutioksi, joka auttaa viranomaisia, on jonkinlaisena puuttuvana renkaana valtion ja kansalaisyhteiskunnan välisessä "yhteiskuntaso- pimuksessa". Xxxxxxx mielestä puolueen kuuluu seurata yleisiä mielialoja ja pitää ihmiset tyy- tyväisinä, jottei julkisia protesteja pääse syntymään. Xxxxxxx Venäjä on vallan vertikaalin Ve- näjä. Valtio valvoo lähes kaikkia yhteiskunnan osia, ja niitä, joihin se ei ulotu, valvoo sen puolesta poliittinen puolue. Siksi Yhtenäisen Venäjän kohtalo riippuu maan kohtaloista. "Yh- tenäinen Venäjä kantaa täyden vastuun siitä, mitä maassa tapahtuu. Haluaisin tähdentää, että puolueen tulevaisuus riippuu siitä, miten me käsittelemme ne ongelmat, joita maa ja sen kansalaiset nyt kohtaavat." Syyttämisen kulttuuri on Venäjän politiikalle tunnusomainen piir- re, ja syntipukkia tarvitaan. Xxxxxxxxx vuosina syntipukiksi joutui hyvin usein pääministeri, ja sama jatkui muutaman vuoden myös Xxxxxxx hallinnossa, mutta varsinkin sen jälkeen, kun Xxxxxxxxx tuli pääministeri, samaa menetelmää ei enää voitu käyttää. Nyt, kun vastuu maan tulevaisuudesta on Xxxxxxx mukaan puolueen harteilla, jos jokin menee Venäjällä pieleen, presidentti ja hallitus selviävät puhtain paperein ja virkamiehetkin voivat päästä kuin koira veräjästä, kun vastuu kerran on puolueella.

Selvää on, että Xxxxxxx Venäjällä ei pidetä yllätyksistä eikä valvomattomista tekijöistä:

Ihmiset kyselevät yhtenään, mihin ollaan menossa ja mitä viranomaiset aikovat tehdä kansalaisten suojelemiseksi talouskriisiltä. Siinäpä kysymystä kerrakseen. Vastaan suoraan: Samoin kuin maailman muihin kehittyneisiin talouksiin Venä- jäänkin vaikuttavat hyvin monenlaiset markkinavoimat, jotka eivät ole kenenkään välittömästi valvottavissa. Me aiomme kuitenkin tehdä kaikkemme, jotta enemmil- tä mullistuksilta vältyttäisiin.

Kuulostaa ensialkuun hyvältä, mutta on demokratiakehityksen kannalta hyvin problemaatti- nen näkemys, ja lisäksi ristiriidassa eräiden yksilön vastuuta koskevien ajatusten kanssa, joita presidentti Xxxxxxxxxx on esittänyt keskeisissä puheissaan.

Xxxxxxx puheesta Yhtenäisen Venäjän puoluekokouksessa 2009 voidaan päätellä, että Xxxxxxx Venäjä ei jaa sitä duaalisuutta, jota näkyy Medvedevin Venäjässä. Se on paljon yksi-

oikoisempi: hallitus valtion edustajana tekee kaikkensa kontrolloidakseen suurinta osaa siitä, mitä maassa tapahtuu. Mikäli Xxxxxxx puheisiin on uskomista, hallituksen päätehtävänä on ihmisten hyvinvointi. Yhdistävänä xxxxxxxx on isänmaallisuus, ja syylliseksi löytyy aina joku muu kuin hallitus. Xxxxxxx Venäjä pyrkii luomaan kuvaa vakaasta, kurinalaisesta ja taloudelli- sesti ja sotilaallisesti vahvasta maasta. Tuo maa ei liioin kaihda tarpeen tullen käyttää voi- maansa. Putinin puheet ovat selvästi poliittisluontoisempia. Presidenttiin verrattuna pääminis- teri on päivittäisten asioiden hoitaja, kun taas presidentti on enemmänkin hallinnon arvojen edustaja. Näiden kahden välinen kuilu ei kuitenkaan ole Venäjällä mikään uusi ilmiö: teoria ja käytäntö vain eivät kohtaa.

Kaksoisjohtajuus

Xxxxxx Xxxxxxxxxxxx tuli Venäjän federaation kolmas presidentti sen jälkeen, kun Neuvosto- liitto vuonna 2008 romahti. Vaalit eivät vielä täyttäneet vapaiden ja oikeudenmukaisten vaa- lien demokraattisia kriteereitä. Ne kuitenkin pidettiin ja valta siirtyi sille seuraajalle, joka presidentti Xxxxxxxxx valittiin. Vakauden ja jatkuvuuden kriteerit täyttyivät, ja venäläisäänestä- jien valtaosa epäilemättä kannatti tuon masinoidun tapahtuman lopputulosta. Venäjän politii- kassa ratkaiseva merkitys on edelleenkin persoonalla, ja vaikka Xxxxxxxxxx sopivuutta johta- jaksi monin tavoin epäiltiin, hänet kuitenkin hyväksyttiin sen jälkeen, kun luotettu presidentti Xxxxx oli hänet omaksi ehdokkaakseen seulonut. Mielenkiintoinen puoli Xxxxxxxxxx valin- nassa Venäjän presidentiksi oli siinä, että ehkä ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa oltiin tilanteessa, jossa valta on kahdella henkilöllä. Paralleeleja on historiasta vaikea löytää, mutta tietämystä ja mielikuvitusta käyttämällä yksi on löydettävissä: Xxxxxxx Xxxxx ja hänen heikko Iivana-veljensä. Tuossakin esimerkissä kuitenkin vanhempi oli heikompi ja nuorempi se vah- vempi, mikä ei ole asianlaita asetelmassa Xxxxxxxx-Xxxxx. Tilanne syntyi jo silloin, kun Xxxxxxxxxxxx, joka oli nuorempi eikä niin suosittu uusi presidentti, oli rinnallaan vahvempi, suosittu vanha presidentti Xxxxx, nyt pääministerinä. Jännite vain lisääntyi, kun pääministeris- tä ilman, että hän edes oli puolueen jäsen, tuli Yhtenäinen Venäjä -puolueen johtaja, puolu- een, jota pidetään Venäjän ainoana todellisena poliittisena puolueena. Venäjän kaksipäisestä kotkasta tuli todellisuutta, molemmat päät liikkuvat itsenäisesti, mutta ovat kiinni samassa kehossa. Toinen pää tähyää itään ja toinen länteen. Nyt, kun presidentinvaaleista on kulunut kaksi vuotta, vallitsevana käsityksenä on, että todellinen valta on edelleenkin Xxxxxxx käsissä ja että Xxxxxxxxxx ja Xxxxxxx kannat ovat lähestulkoon samat. Xxxxxx Xxxxxxxxx sanoin:

"Molemmille sopii ajoittain leikkiä hyvää poliisia ja pahaa poliisia, mutta todellisuudessa näiden kahden välillä ei ole mitään oleellisia eroja." (New York Times, 11. helmikuuta 2010). On kuitenkin niitäkin, jotka näkevät, että ainakin joitakin eroja tai tiettyä keskinäistä eripuraa on syntymässä kahden johtajan välille: "Valtion hierarkiaan alkaa ilmaantua säröjä", totesi Xxxx Xxxxxxxxxxxxxxx Financial Timesin haastettelussa 4. helmikuuta 2010. Xxxxx Xxxxxx kirjoitti tammikuussa Moscow Timesiin artikkelin otsikolla "Xxxxx is Xxxxxxxx’x Biggest Spoiler" (Moscow Times 13. tammikuuta 2010). XXX Xxxxxxxx julkaisema Internet- lehti Russia Profile jatkoi järjestämällä Kramerin teeseistä asiantuntijakeskustelun, ja siinä

esitetyt arviot olivat hyvin vaihtelevia:21

Xxxxx X. Xxxxxx, Adjunct Professor, Georgetown University Law Center, Washington, DC:

On ymmärrettävää, että Xxxxx tuntee olonsa aina vain epävarmemmaksi. Hän saattaa olla menettämässä niiden tuen, jotka ovat olleet hänen vahvimpia kannat- tajiaan. Vallan vertikaali ei vaikuta säilyneen: valtaa on luisumassa alueellisten johtajien käsiin. Ilman poliittista räjähdystä muutoksen on Venäjällä tultava si- sältä käsin. Pääministeri Xxxxx ei halua Venäjän poliittisen ja taloudellisen eliitin vakavissaan elättelevän sitä ajatusta, jonka Xxxxxxxx Xxxxxxxxx kerran tuli lau- sahtaneeksi italialaiselle toimittajalle antamassaan haastattelussa, eli että on koittanut aika, jolloin hänen puolisonsa pitäisi lakata olemasta presidentti vain nimellisesti.

Xxxxxx Xxxxxxxxxx, yksityinen konsultti, Alankomaat:

Idealistina sitä joko jatkaa sinnikkäästi tai sitten kokee tylyn heräämisen. Med- vedev jatkaa sinnikkäästi. Xxxxx ei toisaalta xxxx hänen myydä Venäjää tyhjistä ja kauniista puheista. Siinä mielessä hän on Medvedevin ulkopolitiikan spoileri. Tältä asia näyttää toiselta mantereelta. Venäjältä käsin tarkasteltuna asia näyt- tää, ainakin minusta, aika lailla toiselta. Xxxxx hillitsee suojattinsa idealistista in- toa ja pelastaa Venäjän "wolfin" suusta.

21 January 22, 2010, Russia Profile Weekly Experts Panel: Is Xxxxx Sabotaging Xxxxxxxx’x Initia- tives? Introduced by Xxxxxxxx Xxxxxx, Russia Profile.

Xxxxxxxx Xxxxxxx, President, Global Society Institute, Inc., San Francisco, CA:

Annetut esimerkit eivät siis vaikuttaisi tukevan väitteitä siitä, että Xxxxx on Med- vedevin "spoileri", eivätkä nuo kaksi raportoitua tilannetta, joissa erimielisyyttä on väitetty esiintyneen, riitä vakuuttamaan, erityisesti, kun otetaan huomioon ne epätarkkuudet, joita "todistelun" esittämisessä oli. Näiden kahden herran välisiä väitettyjä "ristiriitatilanteita" on siis verrattava niihin tilanteisiin, joissa heidän välillään on ollut aitoa yhteistyötä ja joita on ollut huomattavasti enemmän. Se, että tällaista objektiivista vertailua ei ole esitetty, vähentää hypoteesin uskotta- vuutta ja paljastaa, että alkuperäisväittämässä saattaa piillä subjektiivisuutta.

Professori Xxxxxxx Xxxxx, the U.S. Army War College, Carlyle Barracks, PA:

Xxxxx ja Xxxxxxx lähipiirit epäilemättä aktiivisesti sabotoivat monia Xxxxxxxxxx ulkopoliittisia aloitteita tai toteuttavat omaa politiikkaansa. Katsottiinpa sitten asevalvontaa, Latinalaisen Amerikan ja Kaukoidän energiapolitiikkaa, WTO:ta tms., kaikkialla nähdään Xxxxx, Xxxx Xxxxxx ja kumppanit estämässä Xxxxxxxxxx pyrkimyksiä parantaa siteitä Länteen, tai aktiivisesti yrittämässä huonontaa noita siteitä, esimerkiksi romuttamalla asevalvontasopimus, vaatimassa sotilastukikoh- tia Latinalaiseen Amerikkaan, vaihtamassa WTO:ta tulliliittoon ja aina yrittä- mässä syyttää kaikesta Amerikkaa.

Xxxxxxxxx Xxxxxxxxx, Professor of History, Director of Institute of Russian Language, His- tory and Culture, Xxxxxx Xxxxx College, Lyndonville, Vermont:

Xxxxx X. Xxxxxxxx artikkelissaan Xxxxx is Xxxxxxxx’x Biggest Spoiler esittämällä arviolla ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, vaan tässä meillä on jälleen yksi esimerkki erheellisestä tavasta nähdä Xxxxx ja Med- vedev poliitikkoina, jotka edustavat täysin erilaisia suuntauksia Venäjän ulkopoli- tiikassa. Jokaiselle järkevälle analyytikolle on varsin selvää, että Xxxxxxxx ja Xxxxx ovat saman mitalin kaksi eri puolta, ja tuo mitali on Kreml.

Keskeinen kysymys ei liene se, onko pääministeri Xxxxxxx ja presidentti Xxxxxxxxxx välillä eroa, koska näyttäisi siltä, että heidän välillään mahdollisesti olevat säröt liittyvät valtaan ja teknisiin kysymyksiin siitä, miten saavuttaa se, mitä Venäjä haluaa, ei niinkään siihen, mikä on Venäjän paras mahdollinen tulevaisuus.

Venäjän politiikan tämänhetkisessä tilanteessa saattaa olla yhtymäkohtia Xxxx Xxx- genevin 1800-luvulla kirjoittamaan romaaniin Isät ja pojat. Romaanihenkilöissä on niitä,

jotka kannattavat perusteellista muutosta, kuten nihilisti Xxxxxxx, joskin hänen tyylinsä on myös itsetuhoinen. Sitten on niitä, jotka arvostavat perinteitä ja kotipiiriä, kuten Xxxxxx Xxxx- xxxxxxxxx Xxxxxxxx, joka hänkin tosin mielellään esiintyy modernina ja liberaalina. Tämän isä, Xxxxxxx Xxxxxxxxxx Xxxxxxxx, taas edustaa niitä, jotka yrittävät pysyä muutoksessa mukana, vaikkeivät sitä pohjimmiltaan halua, ja heidän menneen kaipuunsa ja romanttisen idealismin- sa takia maatila, jota he hoitavat, jää jälkeen kehityksestä ja vähitellen ränsistyy. Xxxxxxxx veli Xxxxx Xxxxxxxxxx Xxxxxxxx puolestaan lukeutuu niihin, joiden ongelmana on se, että he joutuvat todistamaan yhteiskunnan muuttumista kykenemättä kuitenkaan sen enempää tun- teen kuin älyn tasolla hyväksymään tätä muutosta, ja joille kuva on kaikki kaikessa. Kiinnos- tavaa kyllä romaanin naispäähenkilö Xxxx Xxxxxxxxxx Xxxxxxxxx antaa osuvan kuvauksen Venäjän poliittisesta tilanteesta: "… tärkeintä on ylläpitää rauhaa ja yleistä järjestystä. Hän hoitaa taloutta ja maatilaa järkähtämättömän rauhallisesti eikä paljonkaan poikkea niistä ra- joista, jotka hän on elämälleen asettanut." Romaanin isillä ja pojilla on eroja, Xxxxxx ja hänen isänsä löytävät tasapainon, Xxxxxxx ja tämän isä eivät. Lienevätkö Xxxxxxxxxx ja Xxxxxxx välit lähinnä sellaiset kuin Xxxxxx ja pojissa Xxxxxxxxx ja hänen isällään? Uusi sukupolvi astuu lopulta johtoon, muttei kuitenkaan kajoa perusasioihin ja perinnäisarvoihin eikä siten muuta maatakaan täysin toiseksi.

Seuraavat presidentinvaalit pidetään vuonna 2012. Xxxxx ja Xxxxxxxx ovat molemmat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita uudesta kaudesta. On kuitenkin vaikea uskoa, että nämä kaksi olisivat vaaleissa toistensa vastaehdokkaina. Päätöksen tekee johtoeliitti kabineteissaan, ja sillä on vain yksi ehdokas, josta myös tulee vaalien todennäköisin voittaja. Presidentti Xxxxxxxxxx yleinen kannatus on hänen kahden ensimmäisen virkavuotensa aikana lisäänty- nyt hitaasti mutta varmasti. Tutkimuslaitos FOMin joulukuussa 2009 tekemässä mielipidesel- vityksessä presidenttiä kannatti kaikkiaan 60 % vastaajista, presidenttiin luotti ja häntä tuki noin 20 % ja hyvin skeptisesti häneen suhtautuvia oli 14 %. Vastaavat luvut vuodelta 2008 olivat 49 %, 24 % ja 13 %. Kuitenkin kysyttäessä suosituinta poliitikkoa Xxxxxxxx tuli toi- seksi (34 %), ensimmäisenä oli pääministeri Xxxxx (44 %). Kolmannelle sijalle tuli Shoigu (11

%).

Vaikka presidentti nauttii laajaa kannatusta, joulukuussa 2009 tehdyt kyselyt osoittivat, että kahden vallalla on kansan tuki: valtakaksikkoa kannatti 85 %. Toukokuussa 2009 luku oli 64 %. Seuraavalla presidentillä on kuitenkin ratkaisevampi merkitys Venäjän tulevaisuudelle kuin nykyisellä tai häntä edeltäneellä presidentillä. Hänen virkakautensa tulee olemaan kuu- sivuotinen, ja sen myötä hänellä tulee olemaan aikaa toteuttaa hyväksi harkitsemansa muu- tokset, ja myös aikaa rakentaa omalle vallalleen kunnollinen perusta. Jos hän on pääministeri

Xxxxx, Venäjän tulevaisuuden tie kääntyy huonoon suuntaan, ja jos hän on presidentti Medve- dev, Länsi tulee kokemaan Venäjän muuttuneena, joskin kysymykseksi edelleenkin jää, ta- pahtuuko itse Venäjällä muutoksia.

Venäjän historiassa on yksi tilanne, jota voitaisiin tarkastella esimerkkinä aikaisemmas- ta kaksoisjohtajuuskokeilusta. Venäjän ensimmäinen pääministeri astui virkaansa vuonna 1906. Tsaari Xxxxxxx XX vetäytyi päivittäisestä hallitustyöskentelystä, ja valtiolliset asiat jätet- tiin pääministerin hoiviin. Xxxxxx kuitenkin joutui yhä viime kädessä tekemään päätökset. Pääministerin kädet olivat sidotut, koska tsaarilla edelleen oli valtion asioissa täysi valta. Hä- nen valtaoikeuksiinsa kuului esimerkiksi ministerien nimittäminen ja sotien käyminen. Moni- en historioitsijoiden mukaan järjestelmä silti toimi hyvin jonkin aikaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että malli toimi todella tehokkaasti vain niin kauan kuin virassa oli poikkeuksellinen pääministeri, Xxxxxxxx, ja tsaari halusi paljolti pysytellä pois siitä vallasta, johon hänellä oli oikeus. Muut tilanteet, joissa valta on ollut jakautunut, eli Xxxxxxx Xxxxxx ja Xxxxxx XXX:n kes- ken vuosina 1676–1682 ja väliaikaisen hallituksen ja Pietarin neuvoston välillä vuonna 1917, ovat osoittautuneet Venäjälle tuhoisiksi.

Päätelmät

Toukokuussa 2009 julkistettu vuoteen 2020 ulottuva kansallinen turvallisuusstrategia alkaa seuraavin sanoin: "Venäjä on selvinnyt niistä poliittisista, sosiaalisista ja taloudellisista krii- seistä, jotka vaivasivat maata 1900-luvun lopulla. Venäjä on onnistunut pysäyttämään elinta- son laskun ja kääntämään elintason nousuun. Maa on selvinnyt nationalismin, separatismin ja kansainvälisen terrorismin paineissa. Venäjä on onnistunut torjumaan perustuslaillisen järjes- tyksensä horjuttamisyritykset, säilyttänyt itsemääräämisoikeutensa ja alueellisen koskemat- tomuutensa. Venäjä jatkaa kehittymistään kilpailukykyiseksi maaksi, joka kykenee ajamaan kansallisia intressejään yhtenä keskeisenä maan moninapaisessa kansainvälisessä maailmas- sa."22

Venäjän johtajien erilaisista lausunnoista ilmenee, että Venäjän itseymmärrys sellaisena kuin poliittinen johto sen ilmaisee, on ristiriitainen. Siinä on toisaalta kovaa itsekritiikkiä ja realistista kuvaa ongelmista, toisaalta Venäjän menneisyyden ja saavutusten ylistämistä. Puu- telistan rinnalla on pitkä luettelo onnistumisia ja ihannoivia käsityksiä Venäjän tulevaisuuden mahdollisuuksista.

22 xxx.xxxx.xxx.xx/xxxxxxxxx/00.xxxx.

Siitä kuvasta, jota Venäjältä omasta maasta viestitään, nousee esiin kaksi seikkaa. En- sinnäkin vaikuttaisi siltä, että Venäjällä ongelmat koetaan toisella tavalla kuin niihin on suh- tauduttu Lännessä. Sisäiset uhat nähdään Venäjällä paljon vahvempina kuin Lännessä, ja ve- näläisestä näkökulmasta tarkastellen Venäjän suvereniteetti on edelleen uhattuna. Toisekseen on myös selvää, että sikäli kuin Venäjää arvostellaan, sen pitää tapahtua tavalla, jota maan johtajat valvovat, eikä sitä saa tehdä kuka tahansa, eivätkä varsinkaan ulkopuoliset. Niin tai näin, Venäjä on edelleen suurvalta ja haluaa itseään myös sellaisena kohdeltavan.

Siitä, kuinka paljon yleinen mielipide tukee niitä Venäjän kahden johtajan näkemyksiä, joita edellä on käsitelty, voidaan esittää joitain arvioita. Venäläisten keskuudessa ei ilmeisesti paljonkaan uskota siihen, että Venäjästä tulisi demokraattinen maa (eri mieltä kuin president- ti) tai että vauraus Venäjällä lisääntyisi (eri mieltä kuin pääministeri). Asioita, jotka venäläis- ten joukkotietoisuudessa tiiveimmin liitetään omaan maahan, ovat Venäjän tiedeakatemian sosiologian laitoksen vuonna 2007 tekemän selvityksen mukaan kulttuuri, kriisi, isänmaalli- suus, henkinen rikkaus, keskinäinen apu, äly ja huumeet. Kuitenkin niihin käsitteisiin, joilla venäläiset vähiten kuvailisivat omaa maataan, lukeutuivat (29:stä termistä) ihmisoikeudet, uhka, hyvinvointi, sivilisaatio, kurinalaisuus, demokratia ja itsekkyys.23 Näin olleen aiheita, joissa venäläisten ja heidän johtajiensa näkemykset sattuvat yksiin, näyttäisivät siis olevan kulttuuri, kriisi ja isänmaallisuus.

Neuvostoliiton romahtamisen myötä Venäjä "kaskesi metsänsä". Läheltä piti, etteivät samalla palaneet nekin, jotka tulen olivat sytyttäneet. Nyt Venäjän näyttäisi olevan tilantees- sa, jossa metsät ovat palaneet ja maa on valmiina viljeltäväksi, mutta kaskeajat eivät pääse yksimielisyyteen siitä, miksi metsä taaskin poltettiin, vaan jatkavat kiistelyään, ja samaan aikaan maasta alkaa kasvaa mitä sattuu. Xxxxx Xxxxxxxxx on esittänyt seuraavan väitteen: "En- nemmin tai myöhemmin Venäjälle käy mahdottomaksi olla kohtaamatta kysymystä siitä, miten pitkään se vielä voi yhtaikaa elää menneessä ja tulevassa, samaan aikaan liikkua taak- sepäin ja eteenpäin imitoiden kehitystä ja uudistuksia ja samalla yrittäen säilyttää status quon."24 Hän myös väittää, että nykyinen järjestelmä – jota hän kutsuu "vaalikuninkuuden" ja "byrokraattisen kapitalismin" yhdistelmäksi – on syvässä pysähtyneisyyden tilassa. Se johtaa todennäköisesti joko kriisiin tai tämänhetkisten proto-auktoritäärien yrityksiin luoda eräänlai- nen bona fide –diktatuuri. Tai, mikä vielä pahempaa, sellaiseen rappiotilaan, josta maa ei

23 Xxxxxx .L. Andereev, “The Image of Russia and the Image of the West in Russian Consciousness”,

Herald of the Russian Academy of Sciences, 2008, Vol.78, No.3, pp241-246, p.245.

24 Xxxxx Xxxxxxxxx, “Russia – lost in transition: The Xxxxxxx and Xxxxx legacy”, Carnegie Endowment for International Peace , 2007, p.315.

kykene toipumaan. Siksi Xxxxxx Xxxxxxxxxx nykyinen presidenttikausi on merkityksellisem- pi kuin ensisilmäyksellä vaikuttaisi. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Venäjä tekee tulevai- suutensa kannalta hyvin tärkeän valinnan. Tie, jonka maa tuolloin valitsee, määrää sen, mil- lainen maa Venäjä on vuonna 2030."

1.3. Kansainvälisiä kommentteja Venäjän omakuva- teemasta

Seuraavassa on muutamia pyydettyjä kansainvälisiä kommentteja edellä olevasta alaluvusta, jossa analysoidaan Venäjän omakuvaa.

Xxxxxx Xxxxxx, poliittinen analyytikko, uutistoimisto RIA Novosti

Venäjän omakuvan analyysi on tärkeä osa sitä merkittävää työtä, jonka Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijat ovat tehneet.

Aihevalinta, Venäjän omakuva, on hyvin tärkeä ja tutkimusalueena verraten vähälle huomiolle jäänyt. Tekstistä ilmenee hyvin se seikka, että kuvalla, joka venäläisillä on omasta maastaan, on voimakasta vaikutusta Venäjän politiikkaan ja jopa maan arkiseen elämän- menoon. Tätä havainnollistaisin yhdellä esimerkillä lähihistoriasta. Neuvostoliiton romahdus- ta vuosina 1989–1991 ei voida selittää yksinomaan talousvaikeuksilla. Yhtenä syynä tähän kehityskulkuun oli se, että monella neuvostoihmisellä kuva omasta maasta huononi jyrkästi vuosina 1986–1992. Xxxxx Xxxxxxxx, Moskovan valtionyliopisto MGU:n journalistiikan tie- dekunnan entinen dekaani, on osaksi selittänyt tätä tiedotusvälineiden nopealla vapautumisel- la. Ihmiset olivat siinä määrin tottuneet propagandaan, että vähäisetkin säröt siihen vanhojen valheiden muuriin, joka neuvostokansalaisia oli ympäröinyt lapsuudesta asti, aiheuttivat heis- sä paniikinomaisia tuntemuksia ja saivat heidät näkemään oman maansa yksinomaan tummis- sa sävyissä. Ongelmana kuitenkin on se, että Venäjällä omakuva ja viralliset julistukset eivät aina osu yksiin, kuten kirjoituksessa todetaan. Xxxxxxxxxx puheesta lainattuja lausumia ei pidä tältä osin ottaa aivan täydestä. Yksi tällainen lainaus on seuraava: "Nyt haluaisin puhua meidän arvoistamme. Ne ovat hyvin tiedossa," toteaa Xxxxxxxx ja jatkaa:

Niihin kuuluu oikeudenmukaisuus, millä me ymmärrämme poliittista tasavertai- suutta, rehellisiä tuomioistuimia ja vastuullisia johtajia. Käytännössä oikeuden- mukaisuus ilmenee yhteiskunnan antamina takeina ja köyhyyden ja korruption torjuntana, pyrkimyksenä antaa ihmisarvoinen sija yhteiskunnassamme jokaiselle

yksilölle ja koko Venäjän kansakunnalle sen arvon mukainen sija kansainvälisten suhteiden järjestelmässä.

Pikainen vilkaisu Venäjän tiedotusvälineisiin ja rupattelu kadunmiesten kanssa riittää osoit- tamaan, että juuri nämä ovat niitä asioita, joita venäläiset omaan maahansa kipeimmin kai- paavat: rehellisiä tuomioistuimia, vastuullisia johtajia ja korruption torjuntaa. Juuri tästä syys- tä Xxxxxxxx myös lopulta saattaa menettää kansan luottamuksen: hänen puheensa ovat usein ristiriidassa arkielämän realiteettien kanssa. Puheella länsimallisen monipuoluejärjestelmän nopeasti tulosta tämän päivän Venäjälle, jota Xxxxxxxx viljeli Eteenpäin, Venäjä - kirjeessään, ei ole nyky-Venäjällä paljonkaan relevanssia. Tämä ei tarkoita, ettei oppositio- puolueita olisi tai, että valtio kontrolloisi maan KAIKKIA tiedotusvälineitä, kuten monet ha- vainnoitsijat kallistuvat uskomaan. Tämän päivän Venäjällä vallitsee lähes täydellinen poliit- tisen AJATTELUN vapaus, mutta poliittisen TOIMINNAN vapautta on niukalti, koska yksi- kään puolue ei nyt kykene federaation tason vaaleissa asettautumaan vakavasti otettavaksi vaihtoehdoksi Yhtenäiselle Venäjälle.

Tekstiin sisältyvä määritelmä siitä, miten Xxxxx mieltää poliittisen puolueen, on tältä osin hyvin tarkka ja arvokas. Tekstissä todetaan aivan oikein, että "Xxxxx mieltää poliittisen puolueen enemmänkin instituutioksi, joka auttaa viranomaisia, on jonkinlaisena puuttuvana renkaana valtion ja kansalaisyhteiskunnan välisessä "yhteiskuntasopimuksessa". Xxxxxxx mie- lestä puolueen kuuluu seurata yleisiä mielialoja ja pitää ihmiset tyytyväisinä, jottei julkisia protesteja pääse syntymään." Arvio on hyvin tarkkanäköinen ja auttaa meitä irtautumaan yk- sinkertaistavista yleistyksistä, joissa Venäjän tämänhetkinen valtio määritellään "autoritaari- seksi" tai peräti "totalitaariseksi". Poliittisten puolueiden roolista esitettyä loistavaa arviota hieman himmentävät tekstissä olevat epätarkat yleistykset, kuten että "valtio valvoo lähes kaikkia yhteiskunnan osia, ja niitä, joihin se ei ulotu, valvoo sen puolesta poliittinen puolue". Neuvostoliiton kommunistinen puolue kyllä pyrki valvomaan yhteiskunnan kaikkia elämäalo- ja, mutta Xxxxxxx näkemys valtapuolueen asemasta on aivan toinen. Hän odottaa valtapuolu- een olevan kanava, jonka välityksellä valtio voi saada palautetta yhteiskunnasta omien vir- heidensä korjaamiseksi. Valtapuolue ei enää ole itseisarvo, kuten oli Neuvostoliitossa.

Venäjän voimaa koskevaa tuttua toteamaa mukaillen voisi sanoa, että Venäjä ei ole koskaan niin autoritaarinen kuin ulkomaiset toimittajat luulevat eikä koskaan niin demokraat- tinen kuin maan johtajat puheissaan väittävät.

Näin ajattelen voisi Venäjän tulevaisuuden suhteen olla varovaisen optimistinen. Talo- us ja demokratia kehittyvät, joskaan eivät läntisistä yhteiskunnista tutuin tavoin, eivät liioin

siten kuin Xxxxxxxx puheissaan esittää. Paternalistinen talous, jonka perustan muodostavat mahtavat, teknisesti kehittyneet yhtiöt, joilla on tiiviit kytkökset valtioon (vähän Etelä- Korean chaebolien tapaan), on paljon enemmän venäläisen perinteen mukaista kuin varhaiset kapitalistiviljelijät tai pienyritykset, joilla on vaikeuksia selviytyä siinä ankarassa ilmastossa ja liiketoimintaympäristössä, mitkä Venäjällä vallitsevat.

Xxxxx on ymmärtänyt tämän ja kehittänyt ajatuksen "kansallisista mestareista", joita val- tion on autettava löytämään oma paikkansa maailmanmarkkinoilla kotimarkkinoiden kilpai- luvaihe ohittaen. Gazprom, Aeroflot, Rosneft ja Xxxxxxx joutuvat nyt osoittamaan, selviävät- kö ne tästä tehtävästä. Mitä tulee Venäjän ulkopolitiikkaan ja Suomen-suhteisiin, yhdestä asiasta voi olla varma: Venäjällä ei näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ole haluja hyökätä mihinkään toiseen maahan, Venäjä välttelee konflikteja ja rajoittuu tavoittelemaan alueellista, ei maailmanlaajuista valta-asemaa. Tässäkin Xxxxxxx realismi vienee voiton venäläisnationa- listien eristäytymisretoriikasta ja venäläisten liberaalien defaitismista.

Venäjän vihollisista todettakoon, että ne eivät ole Xxxxxxx keksintöä, vaan niitä on ja ne edelleenkin yrittävät syrjäyttää Venäjää maailmannäyttämöltä (vetämällä energiansiirtolinjoja ohi Venäjän, ivaamalla Venäjän elinkeinoelämän kansainvälistymispyrkimyksiä jne.). Venä- jän keskeisenä suojana näitä vihollisia vastaan on se, että Venäjän syrjäyttäminen jo pelkäs- tään maan suuren koon vuoksi ja Venäjän eittämättömän eurooppalaisuuden takia uhkaa käy- dä kalliiksi.

Dr. Xxxxxxxx Xxxxxx Xxxxxx, Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitos FOI:n Venäjä-projektin (RUFS) johtaja

Venäjän poliittisen johdon virallisissa puheissaan ja asiakirjoissaan maalailema kuva omasta maasta ei välttämättä ole sama kuin Venäjän oma kuva itsestään, joskin johdon tarjoama kuva voi antaa meille arvokasta tietoa siitä, miten niin kutsuttu "kaksikko" näkee itsensä ja oman roolinsa Venäjän historiassa. Sikäli kuin kaksikko (tai ainakin sen jompikumpi puoli) osoit- tautuu kykeneväksi säilyttämään asemansa Venäjän vallankahvassa, he antavat meille osviit- taa siitä, miten Venäjän-politiikkaa voitaisiin lähitulevaisuudessa linjata. Xxxxxx Xxxxxxxxxx ja Xxxxxxxx Xxxxxxx Venäjä-kuvissa näyttäisi olevan eroa, tosin ehkä vain retoriikan tasolla, erityisesti sen suhteen, miten modernisaation tulisi tapahtua ja miten vuosien 2009–2010 Ve- näjän taloutta ja yhteiskuntaa kuvaillaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että valtaosa keho- tuksista torjua korruptiota ja monialaistaa taloutta kuultiin Xxxxxxx suusta hänen ensimmäisel- lä presidenttikaudellaan. Turvallisuuspoliittisissa näkemyksissä näillä kahdella johtajalla on

selvästi vähemmän eroa. Voitaisiin jopa väittää, että pyrkiessään rakentamaan omalle vallal- leen perustaa maan sotilas- ja turvallisuuseliittiin Xxxxxxxx uskoo olevansa pakotettu käyt- tämään jopa kovempaa kieltä kuin Xxxxx. Yhtenä viitteenä siitä, että tällainen mekanismi par- haillaan toimii, voisivat olla ne varsin jyrkät lausunnot, joita hän antoi Moskovassa maalis- kuun 2010 lopulla tapahtuneiden itsemurhapommi-iskujen jälkimainingeissa.

Xxxxxxxxxx ja Xxxxxxx puheissa ja kirjoituksissa on kiinnostavaa paitsi se, mitä ne ker- tovat meille heidän Venäjä-kuvastaan, myös se, mitä niissä vältellään. Erityisesti Xxxxxxxxxx kansakunnan tilaa käsittelevään puheeseen marraskuulta 2009 sisältyy ajatuksia herättävä jännitteenpoikanen, jota hän ei kommentoi. Kun hän esimerkiksi puhuu yksilönvapaudesta ja siirtyy sitten käsittelemään Venäjän "kansallista vapautta" yhtenä perusarvona, ei käy täysin selväksi, miten nämä kaksi seikkaa tukevat toisiaan. Yksilönvapaus tarkoittaisi ylhäältä tule- van valvonnan vähenemistä, minkä Kremlissä nähdään haittaavaan Venäjän suvereniteettia ja kansainvälistä arvovaltaa. Venäjän poliittiset johtajat ovat kautta historian pyrkineet kasvat- tamaan maan arvovaltaa ja voimaa yksilönvapauden kustannuksella, eikä ole merkkejä siitä, että Venäjän politiikassa olisi tässä suhteessa tapahtumassa mitään perusteellista muutosta. Samaa sisäsyntyistä jännitettä on siinä, kun tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta ediste- tään yksilötasolla ja samalla tavoitellaan "Venäjän kansakunnalle sen arvon mukaista sijaa kansainvälisten suhteiden järjestelmässä".

Kirjoituksessa käsiteltyjä suuria virallisia puheita siis on kiinnostavaa tutkia. On kui- tenkin hyviä syitä tarkastella myös niitä puheita, jotka on kohdistettu erityisryhmille koti- maassa, ja erityisesti selvittää sitä, vastaako se kuva, joka muulla maailmalla on Venäjän stra- tegisista tavoitteista ja niiden saavuttamiskeinoista, niitä lupauksia ja pyrkimyksiä, joista Kreml kertoo omille eliiteilleen. Ero sen välillä, miten Venäjän toimet ja lausunnot tulkitaan ulkomailla ja kotimaassa, saattaa olla kasvamassa. Tämä on ilmeistä ainakin kahdessa turval- lisuuspoliittisessa asiassa. Armeijan johdolle maaliskuussa 2010 pitämässään puheessa Med- vedev totesi, että Euroopan reaktio Venäjän esittämään Euroopan uutta turvallisuusarkkiteh- tuuria koskevaan aloitteeseen antoi tärkeitä viitteitä siitä, miten Venäjän tulisi jatkossa toimia Lännen suhteen. Se, että Euroopan vastaus on toistaiseksi ollut enimmilläänkin haalea, ei estänyt Xxxxxxxxxx liittämästä asiaan melkoisesti arvovaltaa. Vastaavasti kannattaa huomata, että Kremlissä uskotaan, että ne seikat, jotka ovat ilmenneet kansainvälisissä tutkimuksissa, ovat osoittaneet oikeaksi Kremlin version siitä, mitä tapahtui ennen Georgian sotaa ja sodan aikana. Moskovassa ollaan lisäksi vakuuttuneita siitä, että sota oli osoitus siitä, että Euroo- passa tarvitaan uutta turvallisuussopimusta, ja tunnutaan olevaan ymmällään siitä, että muual- la Euroopassa asiaa ei kyetä tajuamaan yhtä selvästi. Tämä kaiken kaikkiaan implisiittisesti

kertoo meille jotain siitä, miten Venäjän poliittinen johto mieltää maan paikan maailmassa. Se on kuitenkin samalla ilmausta myös siitä, miten Venäjän johtajien ajattelussa poliittinen valta on kytköksissä heidän kykyynsä hankkia kansainvälistä arvostusta ja luoda ylpeyden- tunnetta Venäjästä, sen ainutlaatuisuudesta ja historiasta – ja tämän takia kaikkiin yrityksiin arvostella Neuvostoliiton toimintaa toisessa maailmansodassa suhtaudutaan torjuvasti. Venä- jän johtajat uskovat, että pysyäkseen Kremlissä, heille on ehdottoman tärkeää säilyttää Venä- jän asema suurvaltana. Siinä piilee sellainen legitimiteetin lähde, jota heillä ei ole varaa jättää huomiotta, varsinkaan nyt, kun heidän mahdollisuutensa luoda talouskasvua ja poliittista va- kautta ovat heikentyneet.

Xxxxxx Xxxxxx Xxxx, Xxxxxxx Xxxxx Collegiate Professor of Social and Political HistoryDirec- tor, Xxxxxxxxx Institute for Historical Studies, The University of Michigan Emeritus Profes- sor of Political Science and History, The University of Chicago

Luku Venäjän omakuva on ajattelultaan jäsennelty ja argumentoinniltaan ytimekäs artikkeli aiheista, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia: Xxxxxxx ja Xxxxxxxxxx keskinäiset suhteet, heidän vaikutusvaltansa jakautuminen ja Venäjän tulevaisuus. Ambivalenssissaan päätelmät osuvat oikeaan. Kaikki Venäjän nykytilaa ja tulevaisuutta koskevat julistuksenomaiset lau- sunnot, joita eräät toimittajat ja amerikkalaistutkijat ovat antaneet (artikkelissa on näistä esi- merkkejä), perustuvat silkkaan spekulaatioon ja ovat omiaan johdattamaan vääriin päätel- miin.

Kirjoituksessa pohditaan Xxxxxxx ja Xxxxxxxxxx retoriikan ja sävyjen eroja ja todetaan, että merkittäviä eroja on olemassa. Joskaan tekstissä ei tätä sanota, nämä kaksi tavallaan esit- tävät "hyvää poliisia" ja "pahaa poliisia". Tämä on kuitenkin vain osa heidän näyttämötek- niikkaansa. Xxxxx on heistä kahdesta monessa suhteessa "neuvostompi". Xxxxxxxx on tuntu- vasti nuorempi, varttunut neuvostovallan viimeisinä vuosikymmeninä ja ollut osittain mukana neuvostoyhteiskunnan laidalla vaikuttaneessa dissidenttikulttuurissa. Hän on selvästi "libe- raalimpi", joskin tämä termi on liian monimerkityksinen ja mielletään neuvostoajan jälkeisel- lä Venäjällä verraten negatiivissävytteiseksi. He ovat kumpikin siirtymäajan hahmoja, mutta Xxxxx edustaa siirtymän ensimmäistä vaihetta, siirtymistä neuvostoajattelusta läntisempään ajatteluun. Tämä on tarpeen, koska suuressa osassa Venäjän yhteiskuntaa arvoja, joihin usko- taan, ovat edelleen hyvinvointi, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, valtion tukitoimet ja hyvä järjestys (porjadok), jotka olivat vallitsevina myös neuvostokaudella. Xxxxx edustaa 1990-luvun Jeltsin-vastaisuutta ja liberalisminvastaisia mielialoja. Hän on siltana vanhan ja uuden poliittisen kulttuurin välillä. Xxxxxxxx taas katsoo toisenlaiseen tulevaisuuteen. Sen

avainsanana on "modernisaatio", joka voi tarkoittaa suurempaa liberalisointia ja demokratiaa, mutta voi myös tarkoittaa varautumista uusliberalistiseen globalisaatioon. Kummallakin heis- tä on omat tukiryhmänsä ja kannattajansa, ja näiden välillä käydään jo tiettyä kamppailua. Xxxxxxxxx on, kuten kirjoituksessa todetaan, vakaampi ja vahvempi kannatuspohja. Venäjän toivo on siinä, että nämä kaksi voivat tehdä yhteistyötä, sillä he kumpikin tuovat vakautta Venäjän politiikkaan. Viimekätinen tavoite kuitenkin, kuten tekstissä hyvin päätellään, vai- kuttaa edelleen varsin tietymättömältä ja vaikeasti hahmotettavalta.

Xxxxxxxxx Xxxxxxx Xxxxx, University of Kent at Canterbury

Nykykeskustelussa Venäjän kehityksestä ja maan paikasta maailmassa kysymyksenä on pal- jolti se, millaista järjestelmää Venäjän yhteiskunta edustaa. Vuodesta 1991 vallitsevana on ollut ajatus siitä, että Venäjästä on tulossa perinteinen weberiläinen suvereeni valtio, mikä myös kirjattiin vuoden 1993 perustuslakiin. Tämän ajatuksen kanssa päällekkäisiä ja kilpaile- via ovat kuitenkin vielä kaksi muuta kuvaa, nimittäin ajatus Venäjästä "imperiumina", joka on, kuten Münkler muistuttaa, huomattavasti kompleksisempi yhteiskunnallinen kokonaisuus kuin perinteiset kolonialistiset käsitykset antaisivat olettaa,25 ja kiteytymätön, amorfinen käsi- tys Venäjästä sivilisaationa. Sivilisaatio on konkreettinen ilmaus erityisestä kulttuurisesta kehityskulusta, mutta käsitteenä sitä käytetään myös nykyisen kansainvälisen järjestelmän normatiivisena standardina.26 Tässä viimeksi mainitussa merkityksessä nousee keskeiseksi eron, erilaisuuden ongelma, ja se on sen jännitteen ytimessä, joka vallitsee omat julkilausutut norminsa omaavan, sivilisaatioksi mielletyn Venäjän ja universalistisen agendan asettamien vaatimusten välillä.27

Nyky-Venäjä tuudittautuu, olettavasti erheellisesti, siihen käsitykseen, että maailmasta on nyt tullut "post-läntinen", minkä myötä muut sivilisaatiot saisivat tilaa hengittää ja kukois- taa.28 Ei ole tarpeen hyväksyä Huntingtonin ajatusta "sivilisaatioiden törmäyksestä" ymmär- tääkseen, että Venäjän rajan ylittäminen on, kuten suomalaiset hyvin tietävät, astumista toi-

25 Xxxxxxxx Xxxxxxx, Empires: The Logic of World Domination from Ancient Rome to the United States (Cambridge, Polity, 2007).

26 Viimemainitun kehityksestö on kirjoittanut Xxxxxx X. Gong, The Standard of ‘Civilization’ in Inter- national Society (Oxford, Oxford University Press, 1984).

27 Erinomaista keskustelua aiheesta on teoksessa Xxxxxx X. Xxxxxxxxx, ‘Self and Other in Interna- tional Relations Theory: Learning from Russian Civilisational Debates’, International Studies Review, Vol. 10, Issue 4, December 2008, pp. 762-75.

28 Ks. Xxxxxx X. Xxxxxxxxx, ‘Russia in the Post-Western World: The End of the Normalization Para- digm?’, Post-Soviet Affairs, Vol. 25, No. 4, 2009, pp. 347-69.

senlaiseen maailmaan, jossa on omat ongelmansa ja omat tärkeinä pidetyt asiansa, jotka eivät ole sen parempia tai huonompia, mutta ovat erilaisia. Läntisten tutkijoiden ongelmana on edelleen, miten käsitteellistää ero lankeamatta Venäjän orientalisoimisen sudenkuoppaan.

Kuten Venäjän omakuva -antologian kirjoittajat moneen kertaan toteavat, Venäjän ke- hityshaasteet ovat ainutlaatuisia, ja tämä seikka kuvastuu siinä keskustelussa, jota parhaillaan käydään "modernisaatiosta". Tuossa keskustelussa kyllä kosketellaan eräitä keskeisiä perus- kysymyksiä, mutta valtaosin siinä on kyse, ei kehityksestä, vaan identiteetistä. Kylmän sodan jälkeisen ajan oirehtiminen johtuu paljolti juuri identiteettitekijöistä, erityisesti siitä, että Ve- näjä sivilisaationa näkee itsensä putatiivisena järjestelmän toteuttajana ja implisiittisesti vaatii tasavertaista asemaa autonomisena suvereenina valtiona olemassa olevia hegemonioita vas- taan. Neuvostoajan jälkeisessä Euraasiassa järjestelmää muovaava dynamiikka ilmenee Ve- näjän pyrkimyksinä tulla määrääväksi vallaksi, jolla on "etuoikeutettuja intressejä", kehitys- kulku, jota lähes kaikki sen naapurit vastustavat. Samaan aikaan "identiteetti" ei ole jotain, mikä vain odottaa esiin pääsyään, vaan siihen sisältyy monimerkityksisyyksiä, jotka saattavat kestää vuosisatojen ajan. Niin kauan kuin Venäjän eliitit näkevät eräät kansainvälisestä poli- tiikasta johdetut periaatteet vieraina ja ulkoa annettuina, ne pysyvät välineellisinä ja kuollee- na kirjaimena. Perimmäisenä haasteena on siksi "kotouttaa" nämä periaatteet ja tehdä niistä aidosti venäläisiä. Siksi "kansainvälinen", mukaan lukien moderniteetin nykyisistä vaatimuk- sista käyty keskustelu, on venäläisessä ajattelussa ollut konstitutiivista sen sivilisaatioidenti- teetille ja samaan aikaan järjestelmäkonfliktin lähde. Tämä "kansainvälisen" kaksinainen ar- vottaminen on edelleen venäläisessä ajattelussa ja politiikassa vallitsevana ja muovaamassa maan vuorovaikutusta muun maailman kanssa.

Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan uudessa julkaisussa tarkastellaan Venäjän tulevan kehityksen ongelmaa. Tämä ponnistus ansaitsee mitä suurinta kunnioitusta ja arvos- tusta, ja sitä myös sietää tarkastella ja eritellä lähemmin. Suomen "idänpolitiikan" ansiosta maan suhtautuminen Venäjään kahdenvälisissä yhteyksissä ja myös EU:n ja Venäjän välisten suhteiden monenkeskisessä kehyksessä on osoittautunut mitä tasapainoisimmaksi, tehok- kaimmaksi ja – sikäli kuin tästä aiheesta ylipäätään niin voidaan sanoa – "helpoimmaksi" kummallekin kansakunnalle, eli se on mahdollistanut omanarvontunnon ja itsekunnioituksen säilyttämisen historian raskaasta perinnöstä huolimatta.

Dr. Xxxxx Xxxxxxxxxxx, Leading Research Fellow, Venäjän tiedeakatemian maailmantalou- den ja kansainvälisten suhteiden instituutti IMEMO

Suomalaisten asiantuntijoiden ja poliitikkojen piireissä seurataan tiiviisti Venäjän sisä-, talo- us- ja ulkopolitiikan kehitystä, ja näissä piireissä on aihealueen syvällistä tuntemusta.

Kiistatta on niin, että arvioitaessa Venäjän omakuvan kehityssuuntia mitä keskeisin merkitys on edelleenkin niillä asenteilla, joita ilmaisee puheissaan ja haastatteluissaan maan ylin johto, jonka tällä hetkellä maalle poikkeuksellisesti muodostaa presidentti Xxxxxx Xxx- vedevistä ja pääministeri Xxxxxxxx Xxxxxxxxx koostuva "valtakaksikko". Näiden kahden polii- tikon näkyvät ja peitellyt asenne-erot aivan aiheellisesti kiinnostavat analyytikkoja ja havain- noitsijoita, jotka ennakoivat, että ne ovat Venäjän lähitulevaisuutta määritteleviä keskeisiä tekijöitä.

On kuitenkin muitakin tekijöitä, joita on entistä enemmän otettava huomioon analysoi- taessa Venäjän omakuvaa. Nämä tekijät ensinnäkin liittyvät sisäpolitiikkaan, kansallisiin eri- tyispiirteisiin ja lähimenneisyyteen. Toiseksi, ne muodostavat ulkoisen ympäristön, lähellä ja kauempana olevan. Kolmanneksi, talouden ja rahoituksen kriisi on voimistanut näitä tekijöi- tä.

Sisäpoliittisesti Venäjä vaikuttaa palaavan normaaliksi eurooppalaiseksi maaksi. Sen kansalaiset arvostavat vakautta, huomispäivän ennustettavuutta, sosiaalisia ja taloudellisia takeita. Näiden viimemainittujen suhteen venäläiset ovat entistä enemmän etääntymässä hol- housyhteiskunnasta, vain harvat uskovat enää valtion antamiin takeisiin. Nähtävissä on ihmis- ten vieraantuminen valtiosta, mikä on seurausta korruptiosta, oikeusjärjestelmän heikkoudes- ta ja 90-luvun kaaoksesta. Kaaoksesta puheen ollen, viimeisin kriisi ei tätä kehityskulkua kärjistänyt, koska vaikka pahinta odotettiin (vuoden 1998 kriisi tuoreessa muistissa), hallitus pyrki vuosina 2008–2009 välttämään taloussokkeja (esimerkiksi ruplan arvonaleneminen tapahtui hitaasti eikä ollut suurta) ja tuki elinkeinoelämää suurtyöttömyyden torjumiseksi. Kriisi teki venäläisistä entistäkin vakausorientoituneempia. Ei kuitenkaan hintaan mihin hy- vänsä. Koska kriisissä "teflonpintansa" menettäneen valtakaksikon kaikkivoipuudesta ei ole mitään illuusioita, nyt ollaan valmiita lakkoihin, ei kuitenkaan vallanvaihdoksen, vaan va- kauden puolesta. Venäläiset haluavat olla "normaaleja".

"Normaalius" perimmiltään merkitsee käännettä konservatismiin. Paradoksaalista kyllä, maailmanlaajuisissa asiantuntijakeskusteluissa, joissa etsitään ulospääsyä kriisistä, keskeisenä aiheena on maailmanlaajuisten ja kansallisten kriisintorjuntaratkaisujen filosofia. Monien syytettyä liberalismia kriisin yhdeksi syntipukiksi katseet kääntyivät konservatismiin – ja nykyisessä tilanteessa emme näe niistä kumpaakaan, vaan ideologiavajeen. Tätä vajetta voi- vat marginaalisten ja äärinäkemysten levittäjät käyttää hyväkseen. Tässä suhteessa Venäjä pysyy valtavirrassa ja lähentyy konservatiivisia arvoja, mutta on Pohjois-Kaukasuksen on-

gelmien, terrorismiuhan yms. takia alttiimpi ääri-ilmiöille, kuten ksenofobialle. Pragmatismi, jota vaalittiin perusfilosofiana Xxxxxxx presidenttikaudella, ei riitä Venäjän uuteen asemointiin kotimaassa ja ulkomailla.

Venäjän omakuvan ja itseymmärryksen yhtenä kiinnostavana piirteenä onkin yhdistel- mä, joka koostuu konservatismista ja modernisaation välttämättömyyden myöntämisestä, mitä seikkaa tulevaisuusvaliokunnan selvityksen Venäjän omakuvaa käsittelevässä luvussa aivan oikein tähdennettiin.

Onko tuo ristiriita kuitenkaan todellinen? Tarvitaanko innovoinnin ideologiseksi perus- taksi Venäjän oloissa välttämättä liberalismia? Valtaosa venäläisistä on yhtä mieltä siitä, että tarvitaan innovaatiota ja modernisaatiota ja että ilman niitä Venäjästä ei tule "normaalia" maata. Sama valtaosa kuitenkaan tuskin hyväksyisi väittämää, että liberalismilla on tärkeä merkitys Venäjän lähitulevaisuuden valtionmuodostukselle. Venäjä ja koko euroatlanttinen yhteisö ovat etsimässä rakentavaa ideologiaa muuttuvalle maailmanjärjestykselle. Venäjä haluaa olla valtavirrassa, johtavien kansakuntien joukossa. Suurvalta-asema ei kuitenkaan enää ole iskulause, jolla kansakunta saadaan suostumaan paariarooliin.

Ulkomaailmasta tulee keskivertovenäläiselle entistä enemmän ympäristö, johon ollaan yhteydessä arkielämän tilanteissa, työn, opiskelun ja vapaa-ajan puitteissa. "Ulkomaista" tu- lee normaali ympäristö. Lännen reaktio kiinnostaa venäläisiä, mutta Lännen arvostelulla ei enää ole venäläisten itseymmärrykselle keskeistä merkitystä. Venäläiset haluavat, että heidät käsitetään normaaliksi eurooppalaiseksi maaksi, koska vain siten heidän itseymmärryksensä saa vahvat juuret.

1.4. Modernisaatio Venäjän historiassa29

Modernisaatio on Medvedevin Venäjän uusi poliittinen iskulause ja kytkeytyy läheisesti aja- tuksiin innovaatioista. Yhtenäinen Venäjä (Jedinaja Rossija), Venäjän tämänhetkinen valta- puolue, puhuu "konservatiivisesta modernisaatiosta", joka olisi Venäjän tie eteenpäin. Yhte- näisen Venäjän oppositio taas puhuu "liberaalista modernisaatiosta". Modernisaation tarpeel- lisuudesta venäläiset ovat yhtä mieltä, tosin siihen yksimielisyys sitten loppuukin: selvää ku- vaa ei ole siitä, mikä olisi paras tapa modernisoida, ei liioin siitä, mitkä ovat tavoitteet ja mi- kä hinta niiden saavuttamisesta voidaan maksaa. Venäjän siihen itseymmärrykseen, joka esiintyy erityisesti presidentin ja pääministerin puheissa, kuuluu "moderni Venäjä", joskin

29 Tämän luvun kirjoittajana on ollut myös Dr. Xxxxxx Xxxxx, University of Birmigham, CREES, UK

siihen usein viitataan futuurissa, jonain tulevana, tavoitteena. Modernisaatioon on myös Län- nessä tartuttu strategiana, joka tarjoaisi Venäjälle tien eteenpäin. Jotkut suhtautuvat epäillen siihen, onko hankkeella mitään realistisia onnistumisen mahdollisuuksia, toisten mielestä se juuri on oikea tapa tarkastella Venäjän nykyisiä ongelmia.

Modernisaatiota voidaan tarkastella eräänlaisena uudistusprosessina. Venäläisten mie- lessä tällä ajattelulla on syvät historialliset juuret. Presidentti Xxxxxxxx on myös tähdentänyt modernisaation historiallista puolta ja nostanut Venäjän vaiheista esiin erityisesti kaksi kaut- ta, joita voidaan pitää modernisaatiokausina: Xxxxxxx Xxxxxx aika ja bolsevikkivallankumousta seurannut aika, tosin korostaen sitä, että kummassakin tapauksessa modernisaatioon pyrittiin liian suurin inhimillisin kustannuksin.30 Näiden ja Venäjän historian muiden modernisaatio- ponnistelujen tarkastelu voi osaltaan valottaa Venäjän nyt kohtaamia haasteita, sikäli kuin modernisaatiopyrkimykset saavat muitakin kuin vain retorisia ilmauksia.

Määritellessään vahvoin sanoin ne tehtävät, joita Neuvostoliitolla oli edessään 1930- luvun alussa, Xxxxx Xxxxxx tiivisti samalla Venäjän vaikeuksien historiallisen luonteen sellaise- na kuin hän sen näki: "Me olemme viisikymmentä tai sata vuotta edistyneitä maita jäljessä. Tämä etumatka meidän on otettava kiinni kymmenessä vuodessa. Xxxx onnistumme siinä, tai sitten he murskaavat meidät." Tässä samassa teollisuusjohtajille pitämässään puheessa Xxxxxx sijoitti tehtävänannon laajempaan historialliseen yhteyteen: "Vanhan Venäjän historian yhte- nä erityispiirteenä olivat ne jatkuvat nöyryytykset, joita maa koki takapajuisuutensa takia. Sitä kurittivat mongolikaanit. Sitä kurittivat Turkin sulttaanit. Sitä kurittivat Ruotsin feodaa- liherrat. Sitä kuritti Puolan ja Liettuan aatelisto. Sitä kurittivat Englannin ja Ranskan kapita- listit. Sitä kurittivat Japanin paronit. Sitä kurittivat kaikki – sen takapajuisuuden takia, sen sotilaallisen takapajuisuuden, kulttuurisen takapajuisuuden, poliittisen takapajuisuuden, sen teollisuuden ja maatalouden takapajuisuuden takia."31

Xxxxxx tuli kiinnittäneeksi huomiota, tahtoen tai tahtomattaan, yhteen keskeiseen vaikut- timeen, joka oli saanut monia häntä edeltäneitä Venäjän hallitsijoita lähtemään uudistusten tielle: Venäjän sodissa kärsimät tappiot, jotka osoittivat maan heikkouden ja takapajuisuuden verrattuna voittajiin. Puolan ja Ruotsin hallitsijoiden tekemät alueloukkaukset ja poliittinen taktikointi oli 1600-luvun alussa johtanut Venäjän ns. sekasorron aikaan, joka päättyi ensim- mäisen Romanov-sukuisen tsaarin, Xxxxxxxx, valintaan, mutta joka aiheutti muutoksia myös yhteiskunnallisiin ja poliittisiin oloihin. Maaorjuus oli täysin institutionalisoitu ja valtio kes-

30 Xxxxxx Xxxxxxxx, ‘Rossiya Vpered’, Presidential Website, 10th September 2009, xxxx.xxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxx/0000.

31 Xxxxx Xxxxxx, speech on ‘The tasks of economic executives’, February 4th 1931.

kusjohtoinen, mutta vanhat pajarisuvut sysättiin nyt syrjään ja sijaa sai dynaamisempi maan- omistaja-aatelisto, jonka oli asemastaan kiittäminen tsaaria ja tämän suosiota ja joka hyvitti tämän suosion palvelemalla valtiota. Saman vuosisadan lopulla Xxxxxxx Xxxxx sai Narvassa ensimmäisen voittonsa ruotsalaisista, ja kohta tämän jälkeen hän ryhtyikin uudistamaan val- tiota, taloutta ja armeijaa niin menestyksellisesti, että käänsi aikaisemman tappiotrendin ja sai murskavoiton Ruotsista Pultavassa vuonna 1709. Xxxxxxxxxxx XX kytki oman mittavan uudis- tusohjelmansa suoraan Venäjän Krimin sodassa 1856 kokemaan tappioon.

Puolivuosisataa myöhemmin Venäjän-Japanin sota taivutti monet Venäjän älymystöön ja yläluokkaan kuuluvat uudistusten kannalle, ja tämä tapahtui jo paljon ennen kuin vuoden 1905 vallankumousliikehdintä sai vastahakoisen tsaari Xxxxxxx XX:nkin lokakuun manifestissa myöntymään poliittisiin uudistuksiin.

Venäjän tappiot vuosikymmentä myöhemmin Saksan ja Itävallan joukoille ensimmäi- sen maailmansodan kahtena ensimmäisenä vuotena johtuivat paljolti tsaarinhallinnon kanna- tuksen hupenemisesta, hallinnon, jonka Pietarin mielenosoitukset, lakot ja kapinat helmikuus- sa 1917 ajoivat tiensä päähän. Neuvostoliiton Afganistanissa kokema sotilaallinen nöyryytys ja tappio kylmässä sodassa ovat olleet tekijöitä, jotka tällä kertaa panivat liikkeelle uudistuk- set, aluksi Xxxxxx Xxxxxxxxxxxx johdolla kommunistisen järjestelmän puitteissa, josta vuonna 1991 siirryttiin kapitalismiin. Viime aikoina Venäjällä on ollut kaksi sotaa Tshetsheniassa ja parhaillaan se on mukana terrorismin vastaisessa sodassa, näiden lisäksi oli vielä viiden päi- vän sota Georgiassa elokuussa 2008. Kaikissa näissä sotaretkissä, onnistuneimmissakin, il- menevät Venäjän heikkoudet ja maassa vaikuttavat "takapajuisuuselementit". Sotilaallisessa voimassa Venäjä on aina ollut Länttä jäljessä. Vielä nytkin Venäjä perustaa sotilaallisen voi- mansa teollisen aikakauden perinteisiin joukkoihin, joilla ei ole tukenaan samaa kehittynyttä teknologiaa kuin Lännen maajoukoilla, ja terrorismin vastaiselle sodalle tunnusomaiseen in- formaatiosodankäyntiin (tietosodankäyntiin) Venäjällä ei ole kerta kaikkiaan minkäänlaisia edellytyksiä. Merkille pantavaa on sekin, että Venäjän nykyjohto tarkastelee modernisaatiota ikään kuin ne ongelmat, joita Venäjällä nyt on, olisivat vihollinen. Kansallista yhtenäisyyttä ja yksilötason ponnisteluja vaaditaan tavalla, jossa on sotapropagandan piirteitä, ja valtiollisia asioita hoidetaan tavalla, joka yleensä on tarpeen sotaoloissa.

Käsitteenä modernisaatio on välttämättä komparatiivinen. Kahta eri tekniikkaa, aluetta, ajatusta, uskomusta tai kulttuuria voidaan verrata toisiinsa ja toisen suhteellinen "modernius" verrattuna toiseen todeta kahdella kriteerillä. Ensinnäkin sen perusteella, kumpi verrokeista on uudempaa perua ("modernin" kirjaimellinen merkitys). Arkikäsitykseen modernisaatiosta kuuluu implisiittisesti kuitenkin lisäksi ajatus siitä, että moderni menettely on jollakin tavalla

ylivoimainen, ehkä esteettisesti tai, mikä todennäköisempää, tehokkuudeltaan ja tuottavuu- deltaan. Tästä lähtökohdasta tarkastellen ihannetilanne valtioiden tai maiden historiallisen "ominaismoderniuden" vertailuun tarjoutuu sota-aikana. Kaikissa edellä luetelluissa tapauk- sissa Venäjän tappio ei johtunut vastapuolen joukkojen ylivoimasta tai suuremmista aineelli- sista resursseista. Päinvastoin on ilmeistä, että Venäjän rasitteena ovat olleet huonompi soti- laskalusto ja huonot kulku- ja viestintäyhteydet, joiden lisäksi haittaa on aiheutunut rakentei- den ja päällystön tehottomuudesta ja monissa tapauksissa myös taistelevien joukkojen ja si- viiliväestön heikosta sitoutumisesta. Näiden puutteiden kytkeminen talouden ja yhteiskunnan kehitykseen laajemminkin ei liene suurtakaan mielikuvitusta vaativaa, ei liioin voida väittää, että Venäjän jääminen jälkeen kilpailijoistaan edellä mainituilla alueilla selittää sen sotilaalli- sia epäonnistumisia.

Turvautumatta Xxxxxxxx käyttämään sanaan "takapajuinen" voidaan silti todeta, että mo- dernisaatio Venäjän historian yhteydessä tarkasteltuna on yleensä ymmärrettävissä valikoi- maksi keinoja, joilla on tarkoitus kuroa umpeen se taloudellinen, organisatorinen, yhteiskun- nallinen ja kulttuurinen kuilu, joka on Venäjän ja sen kilpailijoiden välillä. Kuilu ilmenee ja määrittyy selvimmin sodan tai sodanuhan oloissa. Tämä näyttäisi istuvan hyvin niiden Venä- jän kolmen hallitsijan ajatteluun, jotka tunnetaan mittavista uudistuksistaan: Xxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxxxxxx XX ja Xxxxxx. "Uudistaja" on Staliniin liitettynä attribuuttina harvinainen, mutta niitä muutoksia, joita hän sai aikaan neuvostoyhteiskunnassa, voidaan tarkastella perusteelli- sempana ja voimaperäisempänä versiona niistä uudistusohjelmista, joita hänen edeltäjillään oli ollut. Xxxxxx itse ei käyttänyt termiä modernisaatio (eikä se ylipäätäänkään kuulunut mar- xismin sanastoon32), mutta edellä esitetty lainaus ei ole ainoa puheenvuoro, jossa hän ekspli- siittisesti liittää oman ohjelmansa tarpeeseen kuroa kiinni Lännen etumatka. Xxxxxx itse asiassa toimi kaukokatseisemmin kuin Aleksanteri tai Pietari. Neuvostovalta koki ainoan sotilaallisen tappionsa vuonna 1920 Puolaa vastaan, tilanteessa, jossa kansalaissota oli päättynyt bolsevik- kien voittoon, mutta uuvuttanut maan ja sen armeijan. Lähitulevaisuudessa odottavan sodan uhka oli kuitenkin Xxxxxxxxxx selvä, ja tässä suhteessa hänen vaikuttimensa voidaan nähdä sa- manlaisina kuin Pietarilla ja Xxxxxxxxxxxxxx, joilla oli välitöntä kokemusta karvaasta sotilaalli- sesta tappiosta.

Vaikka modernisaatiota voidaan tarkastella kilpailijoiden tavoittamisena, se ei kuiten- kaan ole samaa kuin jäljitteleminen. Xxxxxxxx suunnitelmataloutta oli osaltaan innoittamassa se

32 X.X.Xxxxxx ‘The “Modernisation of the Soviet Economy in the Inter-War Years’ in Xxxxxx Xxx- xxxxxxx and Xxxxxx Xxxxx (eds.) Modernisation in Russia since l900 (Helsinki: Finnish Literature Society, 2006), p. 71.

valtiokapitalismin malli, joka on nähtävissä suurvalloilla ensimmäisen maailmansodan ai- kaan. Erityisesti Saksa oli keskittänyt valtionhallintoaan ja ottanut välittömän toimijan roolin teollisuustuotannossa, ja tätä kehityskulkua olivat bolsevistitaloustieteilijät, Xxxxxxx Xxxxxxx etunenässä, tutkineet verraten perusteellisesti. Neuvostoliitto ei kuitenkaan voinut tuosta vain ryhtyä jäljittelemään sodanajan Saksaa, paljolti siksi, että maa oli valtaosin agraarinen. Stali- nin ohjelma oli, niin hyvässä kuin pahassa, aidosti vallankumouksellinen ja meni paljon pi- demmälle kuin mikään, mitä historiassa oli aiemmin nähty. Xxxxxxxx uudistusten suurena on- gelmana oli se, että ne toteutettiin suunnattomien inhimillisten kärsimysten hinnalla, ja ne menetelmät, joita Xxxxxx käytti tahtonsa läpi saamiseksi, iskostivat kansalliseen tajuntaan epä- luuloisuutta, kateutta, pelkoa ja apatiaa. Nämä seikat ovat edelleen Venäjän painolastina.

Xxxxxxxxxxx XX:n reformit ovat sitäkin vähemmän läntistä perua. Maaorjuus oli valta- osassa Eurooppaa ollut keskiajalta lähtien väistyvä instituutio, ja monissa tapauksissa maa- norjuuden laittomaksi julistaminen oli vain jo tapahtuneen kehityksen kodifioimista. Yli 20 miljoonan venäläisen talonpojan vapauttaminen yhdellä ainoalla asetuksella vuonna 1861 taas oli ainutlaatuinen toimi. Aleksanterin sotilaalliset uudistukset rakentuivat Euroopassa tavalliseen asevelvollisuuteen (jonka tosin jo Xxxxxxx Xxxxx oli ensimmäisen kerran tuonut Venäjälle), joskin palveluajat olivat yleensä pidempiä ja reservijärjestelmä toisenlainen.

Läntisten esikuvien jäljittelyyn tukeutuva modernisaatiokäsitys liittyy läheisimmin Pie- tari Suureen, joka lähti vuonna 1697 suuressa diplomaattiseurueessa matkalle, mikä suuntau- tui Saksan ruhtinaskuntiin, Alankomaihin, Britanniaan ja Itävaltaan. Matkan nimenomaisena tarkoituksena oli hankkia Pietarin omalle hallinnolle käyttökelpoisia oppeja ja lisäksi neuvo- tella diplomaattisuhteista. Selvimpänä ilmauksena Pietarin halusta jäljitellä Länttä voidaan pitää länsimaisiin asuihin ja kampauksiin siirtymistä, ranskan omaksumista hovikieleksi, ita- lialaisten arkkitehtuurisuuntausten asettamista esikuvaksi uudelle pääkaupungille, Pietarille, ja lukuisten ulkomaalaisten asettamista asevoimien ja hallinnon johtoon. Hänen varsinaista uudistusohjelmaansa ei silti voi itsestään selvästi määritellä imitatiiviseksi. Kuuluisa virka- arvoasteikko (tabel o rangah) oli ruotsalaista perua, mutta Venäjän oloihin sopeutettu, ja sen yksinomaisena tarkoituksena oli horjuttaa Venäjän aateliston itseriittoisuutta. Länsimaisten pukujen ja kampausten käyttöönotto taas oli paljolti symbolista ja tarkoitettu lähettämään selvä viesti niille, jotka palvelivat Pietaria, ei niinkään muuttamaan Venäjää länsieurooppa- laiseksi maaksi. Pietarin armeijaa ja koululaitosta koskevat ohjelmat menivät paljon pidem- mälle kuin mikään, mitä Euroopassa samaan aikaan oli meneillään.

Tiivistäen voidaan todeta, että modernisaatio on Venäjän historiassa rakentunut ulko- maisille malleille olematta kuitenkaan niiden sokeaa imitointia. Tämä tuli erityisen selväksi

1990-luvun alussa. Talousuudistuksissa pyrkimys siirtyä nopeasti ja laajamittaisesti läntiseen kapitalismiin osoittautui venäläiselle kulttuurille siinä määrin vieraaksi, että sillä voidaan perustellusti väittää aiheutetun enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Onnistuneemmilta osiltaan modernisaatio, kuten esimerkiksi Pietarin virka-arvoasteikko, perustui läntisten mallien so- veltamiseen. Yleisluontoisesti voitaneen läntisten mallien käyttämisestä Venäjällä nyt demo- kratian osalta todeta samaa: jos sen mielitään onnistuvan, sitä on sopeutettava.

Se, että Venäjän hallitsijat harvoin ryhtyivät suoranaiseen jäljittelyyn, ilmenee selvästi, kun tarkastellaan vielä yhtä uudistajaryhmää: Xxxxxx Xxxxx, Xxxxxxxxx Xxxxx ja Xxxxxx Xxxxxx- xxxx. Kaikkien kolmen hallituskausi osui Venäjällä verraten vauraaseen aikaan. Pajarien bru- taali alistaminen, väestön pelottelu ja valtiovallan häikäilemätön keskittäminen auttoivat Ii- vanaa voittamaan Liivinmaata ja Kazania vastaan käydyt sodat, joskin nämä olivat hänen omaa aikaansaannostaan ja tavoitteena oli laajentaa Moskovan ruhtinaskunnan aluetta. Kata- riina pani alulle Venäjän historian kiivaimmat aluelaajennukset, mutta kestävin vaikutus hä- nen uudistuksillaan oli kulttuurin saralla, jossa niillä luotiin perustaa Venäjän kirjallisuuden kultakaudelle. Xxxxxxxxxx taas otti ohjakset käsiinsä maassa, joka oli äskettäin voittanut Hit- lerin ja oli lyömässä amerikkalaiset lähettämällä ensimmäisenä ihmisen avaruuteen. Kaikki kolme siis hallitsivat huomattavien sotilaallisten onnistumisten aikakaudella tai heti sellaisen jälkeen.

Tämän uudistajaryhmän tarkastelu johtaa meidät kyseenalaistamaan olettaman, että Venäjän takapajuisuuden tajuaminen olisi aina ollut modernisaatioponnistelujen pontimena. 1800-luvulle tultaessa muut suurvallat (Ottomaanien Turkki, Ruotsi, Habsburgien valtakunta ja Espanja) olivat jo hyvää vauhtia menettämässä valtaansa ja vaurauttaan. Napoleonin tappi- oiden 1812 ja 1815 jälkeen ainoastaan Iso-Britannian voidaan sanoa olleen valtiona tai talo- usmahtina Venäjää ylivertaisempi, ja Venäjän keisarikunta korvasi koollaan sen, mitä siltä talouden tuottavuudesta kilpailijoihinsa verrattuna puuttui. Tällaisen tilanne pysyi aina 1870- luvulle, jolloin yhdistyneestä Saksasta nousi Venäjän horisonttiin uusi suurvalta ja vieläpä epämiellyttävän lähelle sen länsirajoja.

Samaan aikaan Yhdysvalloista, joka oli päässyt eroon sisällissodan jälkeisistä tuhoisista jaotteluista, oli tulossa taloudellinen kilpailija heti Beringin salmen taa. Japani oli kohoamas- sa merkittäväksi talous- ja sotilasmahdiksi Kaukoitään. 1800-luvun puolivaiheilla näitä kil- pailijoita ei kuitenkaan vielä ollut, eikä ollut mitenkään itsestään selvää, että Venäjä olisi pe- rusväittämän mukaisesti ollut sen takapajuisempi kuin muutkaan suuret keisarikunnat. Krimin sota toi esiin puutteita, jotka oli korjattava, mutta sotalaitos- ja muut uudistukset katsottiin

tarpeellisiksi nimenomaan siksi, että Venäjän eliitti edelleen piti maataan yhtenä maailman johtovaltioista.

Venäjä oli taloudellisesti ja sotilaallisesti alakynnessä eräissä suhteissa enemmänkin maantieteellisten syiden takia kuin minkäänlaisen takapajuisuuden vuoksi. Tämän ymmärtää hyvin, kun vertailee Venäjän ja Yhdysvaltain geografioita. Yhdysvalloilla oli verraten hyvin toimivat, toisiinsa liitetyt vesitiet ja runsaasti käyttökelpoisia satamapaikkoja. Venäjällä taas suurimmat vesitiet eivät johtaneet mihinkään tai vähintäänkin olivat syrjässä suurimmista asutus- ja teollisuuskeskuksista, ja hyviä luonnonsatamia puuttui erityisesti valtakunnan län- siosasta. Tästä aiheutunutta kuljetuskapasiteetin vajetta oli korvattava mittavalla ja kalliilla tie-, kanava- ja rautatieverkkojen rakentamisella. 33

Ensimmäisen uudistajaryhmän – Xxxxxxx Xxxxxx, Xxxxxxxxxxx XX:n ja Stalin – kohdalla voidaan nähdä, että ilmeinen sotilaallinen alivoima suhteessa lähimpiin kilpailijoihin oli heil- lä keskeisenä huolenaiheena ja modernisaation pontimena. Toisella ryhmällä – Iivana, Kata- riina ja Hrushtshev – tilanne oli erilainen, ja he panivat uudistukset vireille käyttäen valta- asemaansa. Aina vuoteen 1985 asti Xxxxxx oli Venäjän hallitsijoista ainoa, joka eksplisiittisesti oli tunnustanut Venäjän takapajuiseksi, eikä hänkään ollut kannassaan horjumaton. Ajoittain hän ylisti vuolaasti keisarillisen Venäjän saavutuksia, mikä seikka tuli sävyttämään koko vi- rallista neuvostohistoriankirjoitusta. Olihan Venäjällä toki maineikas menneisyys, jolla yl- peillä. Suurimman osan historiaansa Venäjä saattoikin näyttäytyä niin omilleen kuin ulkopuo- lisille varsin menestyksellisenä raa'an valtapolitiikan harjoittajana. Venäjän joukot antoivat mongoleille tuntuvaa vastusta ja lopulta valloittivat Kazanin ja Krimin, jotka olivat näiltä periytyneet tataareille. Venäjän historian vaarallisimmassakin vaiheessa, sekasorron aikana, maa onnistui pitämään loitolla Keski- ja Pohjois-Euroopan tuon ajan mahtivaltiot Puolan ja Ruotsin, ja alkoi neljä vuosikymmentä myöhemmin ottaa itselleen niiden maita. Olkoonkin, että Venäjän voitot Xxxxxxxxxxxx ja Xxxxxxxxxx, jotka kumpikin olivat alistaneet valtaansa suu- ren osan Eurooppaa, paljolti menevät ilmaston ja ylimitoitettujen ambitioiden tiliin, tosiasiak- si jää, että nuo voitot saatiin kuin saatiinkin. Ja vaikka Venäjä vallankumouksen ja kansalais- sodan myötä 1917–1920 koki kriiseistään suurimman, maa ei kukistunut kaikkien johtavien valtioiden vihamieliseen (vaikkakin ponnettomaan) saartoon. Kuvaan Venäjästä jatkuvassa takapajuisuuden tilassa, jonka sotilaalliset tappiot selvimmin tuovat esiin, on suhtauduttava joltisellakin varovaisuudella: modernisaatioon lienee ollut myös muita pontimia.

33 Xxxxxx Xxxxxxxx and Xxxxx Xxxxxx, ‘The Financial Crisis and the Six Pillars of Russian Strength, Stratford Global Intelligence Analysis’, March 3rd 2009.

Meidän aikamme Venäjän radikaali uudistaja Xxxxxx Xxxxxxxxxx on vaikeasti sijoitetta- vissa mihinkään niistä ryhmistä, joita edellä on tarkasteltu. Vaikka oli selviä merkkejä siitä, että Neuvostoliiton talous oli taantumassa jo vuonna 1985, ideologinen into Neuvostoliitossa laimennut ja sen kansalaiset muiden suurvaltojen väestöön verrattuna elivät köyhyydessä, mikään ei silti viitannut välittömään romahtamisen vaaraan. Monien historioitsijoiden mieles- tä Xxxxxxxxxxxx uudistukset olivat tarpeettomia ja vahingollisia, mikäli Neuvostoliiton oli määrä säilyttää suurvalta-asemansa.34 Talous joutui syöksykierteeseen, etniset jännitteet pää- sivät pintaan ja Neuvostoliitto menetti otteen valtapiirinsä ulkorenkaasta vasta sen jälkeen, kun Xxxxxxxxxx oli aloittanut uudistusohjelmansa. Xxxxxx Xxxxxx ehkä lietsoi uutta liekkiä kylmään sotaan, mutta siinä oltiin silti pattitilanteessa, eikä Neuvostoliitto ollut sen enempää sotilaallisen uhan edessä kuin uuden suuruuden ajan kynnykselläkään.

Xxxxxxxxxxxx uudistusten toinen piirre, joka erottaa hänet Venäjän historian muista modernisoijista, on siinä, että hän oli valmis tekemään perusteellisia muutoksia poliittiseen järjestelmään ja tuomaan päätöksentekoon pluralismia. Usein ajatellaan, että Venäjän johtaji- en vuorollaan tekemät ponnistelut talouden ja armeijan modernisoimiseksi aina kaatuivat siihen, ettei poliittiseen modernisoimiseen koskaan lähdetty. Varsinkin kun 1800-luvun ede- tessä Euroopan muut monarkit menettivät suuren osan valtaansa tai poistuivat näyttämöltä tykkänään. Totta on, että ennen vuotta 1985 kukaan Venäjän johtaja ei ollut valmis harkitse- maan itsevaltiudesta – tai sen neuvostovastineesta – luopumista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muihin poliittisiin uudistuksiin olisi pyritty. Xxxxxx muutti Moskovan ruhtinas- kunnan perin juurin, riitaisasta ja sekasortoisesta valtiosta tuli oman aikansa keskusvaltaisim- pia ja itsevaltaisimpia valtioita. Pietari ja Xxxxxxxxx xxxxxxxx muuttivat virkamiesjärjestel- mää, joka oli oleellinen linkki keisarin ja aateliston välisessä suhteessa. Pietari perusti senaa- tin, ja Katariina taas perustuslakiluonnoksellaan (ns. Nakaz) pani vireille Venäjän oikeusjär- jestelmän perusteellisen tarkistuksen. Xxxxxxxxxxx XX tosin kieltäytyi perustamasta minkään- laista kansallisen tason edustuslaitosta, mutta toi maaseudun zemstvo-hallintoon ja kaupunki- en valtuustoihin vaaleilla valitsemisen periaatteen. Hrushtshev palautti kommunistipuolueelle sille poliittisessa päätöksenteossa kuuluvan roolin, joka Xxxxxxxx kaudella oli ollut erittäin suppealla eliittiryhmällä, ja ryhtyi sitten organisoimaan puolueeseen teollista ja agraarista siipeä. Näiden muutosten järkevyydestä, onnistuneisuudesta tai pysyvyydestä voidaan olla monta mieltä, mutta ne osoittavat vääräksi käsityksen, että Venäjällä ei koskaan olisi oltu valmiita poliittiseen modernisoimiseen. Kyse oli vain siitä, miten ja mistä mihin.

34 Xxxxxx Xxxxxx Xxxx, The Soviet Experiment (Oxford: Oxford University Press, 1997).

Miksi Venäjän aiemmat modernisoijat sitten rajasivat itsevaltiuden uudistustensa ulko- puolelle? Osaksi tämä johtui ideologisesta sitoutumisesta doktriiniin, jonka mukaan tsaari oli Jumalan armosta asetettu virkaansa hoitamaan (tai kommunistipuolueella oli johtava rooli maailmanvallankumouksessa). Siinä kuitenkin ilmeni myös se omituisuus, joka on Venäjän modernisaatiolle tunnusomaista. Maaorjuuden poistuminen ja kapitalismin kasvu olivat kehi- tyskulkuja, jotka useimmissa Euroopan maissa tapahtuivat pitkän ajan kuluessa ja joissa aloit- teentekijöitä olivat aatelisto ja elinkeinoelämä. Ne tapahtuivat hallitsijasta huolimatta ja usein oppositiossa hallitsijaa vastaan. Venäjällä näin ei käynyt, ja valtio joutui itse huolehtimaan näistä prosesseista. Modernisaatiossa oli Venäjällä sen vuoksi perustavanlaatuinen paradoksi: uudistuksen toteuttamiseksi tarvittiin vahvaa valtiota, ja kuitenkin juuri se itse osoittautui perusteellisen uudistamisen esteeksi. Tätä ristiriitaa havainnollistanee parhaiten Xxxxxxxxxxx XXX:n hallituskausi, jota yleensä luonnehditaan "taantumukselliseksi", vaikka juuri hänen halli- tessaan ja selvänä tuloksena siitä politiikasta, jota Xxxxxx Xxxxxx johtama hallitus harjoitti, Venäjän teollistuminen pääsi varsinaisesti käyntiin ja rautatieverkko laajennettiin kattamaan koko maa.35 Se, että valtio oli modernisaatiossa niinkin keskeisenä toimijana, aiheutti kuiten- kin samalla myös heikkoutta ja oli merkittävästi synnyttämässä 1900-luvun alun taloudellista ja poliittista kriisiä. Toisaalta Xxxxxxxxxxxx kausi osoitti, mitä vaaroja liittyy siihen, että kes- kushallinnon ote radikaalien uudistusten aikana vähänkin heikkenee.

Valtiolla on oletusarvoisesti yleensä ollut modernisaatiossa keskeinen rooli kautta Ve- näjän historian. Sitä, että Venäjälle ei kehittynyt riippumatonta ja edistyksellistä aatelistoa, porvaristoa tai nykytilanteessa aktiivista kansalaisyhteiskuntaa, voidaan tietysti väittää välit- tömäksi seuraukseksi itsevaltiuden tukahduttavasta luonteesta. Asiaan saattaa kuitenkin olla vaikuttamassa myös syvempiä rakenteellisia ja kulttuurisia seikkoja. On väitetty, että edellä tarkoitettuja voimia olisi ollut syntymässä vuosina 1906–1914 sen puoliperustuslaillisen ko- keilun aikana, joka katkesi ensimmäiseen maailmansotaan, joskin yhtä monet historioitsijat ovat käyttäneet tätä samaa kautta todisteena Venäjän kyvyttömyydestä hoitaa länsipolitiik- kaansa.

Edellä sanottu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä olisi ollut historiallisesti taka- pajuinen tai etteikö uudistushankkeita valtaosin voitaisi tulkita eräänlaiseksi modernisaatiok- si. Ajatus on kuitenkin syytä asettaa jonkinlaiseen kontekstiin. Venäjän hallitsijoiden näkö- kulmasta tarkastellen uudistuksia ei koskaan pidetty valtion säilymisen kannalta ehdottoman

35 The significance of this is indicated by the title of Xxxx Xxxxxx’x history, Russia in the Age of Mod- ernisation and Revolution, l88l-l9l7 (London: Longman, 1983).

välttämättöminä (paitsi ehkä Stalin 1930-luvulla). Päinvastoin, se tavaton ylimielisyys, joka juonsi juurensa vakaumuksesta, että Venäjällä oli jumalallisesti määrätty paikkansa historias- sa, ja joka selvimmin ilmeni Xxxxxxx XX:ssa tai yhtä lailla bolsevikkien internationalismissa, on synnyttänyt liiallista itsevarmuutta, joka on ollut tuhoisaa. Venäjän uudistajahallitsijoilla ei liene ollut syytä olettaa, että heidän valtakuntansa olisi ollut täysin takapajuinen. Modernisaa- tioherätteet olivat valtaosin sisäsyntyisiä, eivät suurvaltapyrkimyksistä johtuvia. Modernisaa- tio on Venäjällä harvoin käsittänyt läntisten mallien orjallista jäljittelyä, ja Venäjän onnis- tuneimmat innovaatiot (ja varsinkin kulttuurisaavutukset) ovatkin syntyneet omista lähtökoh- dista käsin tai ulkomaisia käytänteitä perusteellisesti mukauttamalla. Valtion hallitseva rooli tässä oli Venäjän oloissa väistämätöntä, joskin tämä samainen seikka on aiheuttanut myös heikkoutta.

Siinä, että modernisaatio on Venäjän historiassa ollut ylhäältä määrättyä, ilmenee vielä yksi paradoksi, jolla on relevanssia tämän päivän modernisaatioponnisteluille. Alhaalta päin asioihin vaikuttavien elinkeinoelämän tai kansalaisyhteiskunnan voimien puuttuessa valtio on Venäjällä joutunut modernisointiuudistusten toteuttamisessa tukeutumaan tiettyihin yhteis- kuntakerroksiin: tsaarien Venäjällä aatelistoon ja Neuvostoliitossa NKP:n ja neuvostojärjes- telmän byrokraatteihin. Paradoksi piilee siinä, että aina 1600-luvulta varhaiselle 1930-luvulle ulottuvana aikana nämä mainitut ryhmät muuttuivat saamiensa oikeuksien säilyttäjiksi ja sen myötä väistämättä konservatiiviseksi voimaksi, joka vastusti kokonaisvaltaista uudistamista. Xxx Xxxxxxxx on modernisaatiohankkeissaan tosissaan, hänen on keksittävä keino nujertaa se luontainen konservatismi, jota on niin valtaeliitillä kuin oligarkeillakin. Jos oletetaan, että hän ei voi turvautua niihin strategioihin, joita käyttivät hänen edeltäjänsä tsaarinaikana ja neuvos- tokaudella – Xxxxxxxxxxx XX:lla aateliston runsaskätinen palkitseminen ja Stalinilla puhdistuk- set – ainoana käsillä olevana keinona lienee vedota yhteiskunnassa alempana oleviin voimiin. Tämä on strategia, joka Xxxxxx Xxxxxxxxxxxxxx niin dramaattisesti kääntyi itseään vastaan.

Lisäksi modernisaatio asettaa nykyajan maailmassa täysin erilaisia haasteita kuin en- nen. Kansainvälistä kilpailukykyä ei enää mitata taistelukentillä aseistuksen määrällä ja laa- dulla ja joukkojen harjaantuneisuudella ja johtamistaidolla. Xxxxxxx Xxxxxx luonnehti Moscow Timesissa nyky-Venäjää näin: "Modernisaatio on erittäin monitahoinen prosessi, jonka myötä maasta tehdään kansainvälisessä yhteisössä kilpailukykyinen. Osana sitä on luotava kansa- kunnan kehittämiselle niin houkutteleva malli, että siitä on esikuvaksi muillekin. Todellinen modernisaatio tarkoittaisi "vallankumousta" Venäjän omaa takapajuisuutta vastaan. Se mer- kitsisi todellista uhrausta, johon maan on tietoisesti lähdettävä, jotta Venäjästä voisi tulla mo- derni, kehittynyt ja vauras. Tällaista "modernisaatiovallankumousta" ei voida määrätä ylhääl-

tä pakolla tai stalinmaisella hirmuvallalla. Jos modernisaatio on Venäjällä ylipäätään mahdol- linen, siihen voidaan päästä vain yksilöiden innovaatioilla ja aloitteellisuudella."36

Xxxxxxxxxx Venäjä on nyt hyvin samanlaisten ongelmien edessä kuin Venäjän johtajat 1800-luvulla. Venäjän yhteiskunta ei ole täysin vapaa, muttei täysin valvottukaan. Eriarvoi- suus ja nationalismi aiheuttavat levottomuutta. Terrorismin vastainen sota on ollut kaikkea muuta kuin onnistunut. Samoin kuin Xxxxxxxxxxx XXX:n Venäjällä salainen palvelu on kasvussa, ja vaikka presidentti Xxxxxxxx vaikuttaisi olevan siivoamassa Venäjän poliisivoimia, proses- sissa on paljon enemmän esteitä kuin onnistumisen merkkejä. Eräitä taloudellisia etuja on kiistatta olemassa. Presidentti Xxxxxxxx ja pääministeri Xxxxx ovat vakaasti sitä mieltä, että Venäjä kaipaa jonkinlaista uudistusta, ja tämä uudistus on nimetty modernisaatioksi. Venäjän historian modernisaatiodiskurssien valossa tarkastellen Venäjän voimakaksikko on toistamas- sa eräitä menneisyyden virheitä: he tuputtavat modernisaatio-ohjelmaa ylhäältä käsin ja käyt- tävät huomattavasti enemmän keppiä kuin porkkanaa. Tällaista modernisaatiokäsitystä tar- kasteltaessa päädytään väistämättä kysymään: Muuttuuko Venäjä koskaan? Paljon riippuu siitä, onko globalisaatiokehityksellä niin voimakas vaikutus, että Venäjälle vihdoinkin syntyy yksilöllistä tahtoa ja vastuuntuntoa sen myötä, että venäläiset vaativat yhteiskuntaa, joka toi- mii oikeusvaltion tavoin. Venäjän modernisaatio on enemmän kuin koskaan ennen kiinni tällaisesta asennemuutoksesta. Se on kiinni myös siitä, että tavalla tai toisella saadaan liik- keelle poliittinen tai yhteiskunnallinen voima, jolla on intressiä ja intoa modernisoiviin uudis- tuksiin. Sikäli kuin tällainen muutos saadaan aikaan, ei modernisaatio Venäjällä historian valossa tarkastellen ole mikään toivoton hanke. Se, että Venäjän hallitsijat näyttäisivät lopul- takin tunnustavan, että riippuvuus energiaviennistä aiheuttaa pitkällä aikavälillä riskejä, viit- taa siihen, että korkeimmalla johdolla on poliittista tahtoa modernisaatioon. 1990-luku tarjoaa lähimenneisyydestä mitä vakavimman muistutuksen siitä, ettei Lännen jäljitteleminen välttä- mättä ole paras tapa kuroa kiinni sen etumatkaa, vaan on olemassa kosolti esimerkkejä siitä, miten tuloksia voidaan saavuttaa sopeuttamalla läntisiä malleja paikallisiin olosuhteisiin.

Historiasta löytyy monia esimerkkejä erilaisista käännekohdista: kirkko ja valtio on erotettu toisistaan, maanomistajat ovat vaatineet vastapainoa kuninkaalle jne. Muuttuakseen Venäjän on koettava jokin tällainen käännekohta, silloin Venäjä voi saada itsenäisen ja vah- van oikeuslaitoksen, vapaat tiedotusvälineet ja kansanvaaleilla valitun hallituksen. Medvede-

36 Xxxxxxx Xxxxxx: “ Russia, Stuck in the Mud of Backwardness”, Moscow Times, December 11, 2009.

vin modernisaatioaloitteet eivät toistaiseksi ole antaneet riittävästi osviittaa siitä, että hän ai- dosti aikoo tarttua näihin asioihin.

1.5. Instituutiot, korruptio ja oikeudellinen nihilismi

Luottamus on tärkeä asia kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa rakennettaessa. Neuvostoajan käytäntö oli, että kommunisti puolue oli kaikki tietävä, eikä yksittäisellä mielipiteellä ollut silloin sijaa. Äänestäminen ja poliittinen tai institutionaalinen organisoituminen valtiosta ja puolueesta erillään oli ”ajan hukkaa”. Venäläisestä yhteiskunnasta puuttuu edelleen tärkein rakennusaine kansalaisyhteiskunnan ja valtion välillä – luotettavat instituutiot. Neuvostopoli- tiikka oli horisontaalista, jatkuva kamppailu eri eliittiryhmien, instituutioiden ja intressien välillä siitä kuka saa suurimman palan valtion vallasta, rikkauksista ja arvovallasta.37Autori- taarinen, totalitaarinen tai traditionaalinen monarkia nähdään yleisesti vallan vertikaalina. Xxxxxxx Venäjälläkin puhuttiin vallan vertikaalista. Tämä ei kuitenkaan vastannut todellista kuvaa Venäjästä. Se antoi kuvan vahvasta Venäjästä, jota hallitaan vahvalla kädellä. Xxxxx kuitenkin vihjasivat Xxxxxxx presidenttikaudella, että pahin valta Venäjällä on pieni valta eikä välttämättä aina ylimmästä portaasta tulevat säännöt. Kremlin ja presidentin hallinto antaa viitekehyksen minkä sisällä liikkua, mutta miten sen sisällä toimitaan ja miten sääntöjä pyri- tään muokkaamaan itselleen sopivaksi jää ”pienen” vallan käsiin. Alla olevista taulukoista huomaa, että vaikka jotain muutoksia on tapahtunut (1993–2007-2009 ), edelleen kansalais- ten luottamustaso esimerkiksi tuomioistuimiin, poliisiin ja poliittisiin puolueisiin on alhainen. Luottamus tiedotusvälineisiin on myös edelleen alhainen. Armeija on menettänyt instituutio- na luottamusta, kun taas luottamus kirkkoon on jopa hämmästyttävän suuri 2009 vaikka 1993 vertailukohtaa ei olekaan.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen valtiorakennusprosessissa vähemmälle huomiolle on jäänyt auktoriteetin rakennus. Venäjällä ollaan keskitytty ensin kaikin keinoin estämään ns. vanhan vallan paluu, sitten muodollistamaan demokraattinen viitekehys ja sitä on seurannut valtion toimet ns. palauttaa järjestys. Se, mikä rakennusprosessissa on jäänyt huomioimatta, on demokraattisen kehityksen kannalta keskeinen yhteiskunnallinen luottamus ja vastuulli- suus. Säännöt, hyvät tai huonot, eivät toimi jos toteuttajia ei ole ja usko puuttuu. Sama koskee hyviä ideoita – ideat ovat yksi asia ja niiden toteuttaminen on toinen. Presidentti Xxxxxxxx on nostanut asian esille: ”Puhumme koko olemassaolomme modernisaatiosta.. Olemme yrit-

täneet montaa reseptiä, tehneet työtä erilaisten organisaatio- ja lakimallien kanssa, luoneet uusia lakeja ja keskustelleet niiden toimivuudesta. Mutta taaskin on sanottava, jos suoraan

Venäläisten usko instituutioihin 199338

Instituutio	Luotan%	En Luota%
Poliittiset puolueet	7	93
Supreme Soviet	20	80
Paikallishallinto	21	79
Ammattiyhdistykset	24	76
Poliisi/miliisi	27	73
Presidentti (Xxxxxxx)	33	67
Televisio	36	64
Turvallisuuspalvelu (vanha KGB)	38	62
Tuomioistuimet	40	60
Armeija	62	38

Venäläisten usko instituutioihin 2007-2009 39

Instituutio	Luotan%	Osaksi%	En luota%	En osaa sanoa %
Hallitus(2009)	42	35	17
Duma(2009)	21	32	36	11
Alue johtajat(2009)	35	26	26	13
Yhtenäinen Venäjä – puolue(2009)	46	23	22	9
Armeija (2007)	26		22
Tiedotusvälineet(2007)	13			22
Ortodoksi kirkko(2007)	41		6
Turvallisuuspalvelu(2007)	15		16
Prokuraattori(2007)	10		31
Tuomioistuimet(2007)	10		34
Poliisi/Miliisi (2007)	8		49

38 Ibid.

39 xxxx://xx.xxx.xx/xxx/x00xxxx_xx.xxx, xxxx://xx.xxx.xx/xxx/x00xxxxx.xxx (2009), xxxx://xx.xxx.xx/ report/cat/power/pow_rei/d071901 (2007), presidentti instituutio Venäjällä on ehdottomasti se johon luotetaan eniten. Xxxxxxxxxxxxxxxxxxx presidentin hallinto henkilöityy kuitenkin ennen 2008 Xxxxxxxx ja sen jälkeen niin Xxxxxxxxxxx kuin Xxxxxxxx maan johtajana. Kannatus liikkuu 60-80% välillä riippuen

puhutaan, tähän mennessä emme ole saavuttaneet mitään merkittävää modernisaatiota (inno- vaatiota) normaalissa arkipäiväisessä elämässä. Emme luo pohjaa innovaatiotaloudelle, vaik- ka meillä on tasokasta tutkimusta ja hienoja ideoita. Valitettavasti modernisaatio(innovaatio) ajattelussa on vielä iso kuilu tutkimuksen/ideoiden ja niiden kaupallistamisen välillä, kuilu on niin ikään myös konseptin ja käytännön välillä.”40 Medvedev puhui ohessa modernisaatiosta ja innovaatiosta, mutta samalla kosketti sitä tosiasiaa, että asioiden toteutuksessa Venäjällä on toivomisen varaa. Teoreettinen ja rationaalinen malli lähtee siitä, että ennalta määritellyt ta- voitteet ja asioiden tila johtavat rationaaliseen toimintaan ja kehitys etenee askel askeleelta. Ranskalainen Venäjän asiantuntija ja tutkija Xxxxx Xxxxxxx on kuitenkin toista mieltä: ”Re- torisella tasolla presidentti Xxxxx haki rationaalista toimintamallia valtansa vahvistamiseksi, mutta todellisuudessa hän turvautui epävarmuuden ilmapiirin ylläpitämiseen ja erilaisiin ”lehmäkauppoihin” (bargaining)”41.

Niin Xxxxx presidenttikaudellaan kuin presidentti Xxxxxxxx ovat usein puheissaan ni- menneet byrokratian ja virkamiehet ryhmäksi, joka hidastaa Venäjän kehitystä ja eteenpäin menoa. Xxxxx analysoi byrokratiaa 2003 seuraavasti: ” Venäläisellä byrokratialla on tänä päi- vänä vieläkin suuri valta. Vallan määrä ei kuitenkaan ole verrannainen vallan laatuun. Paino- tan, että tämän vallan lähde on valtion elinten turhissa toimissa. Samalla kun virkamiesten määrä on suuri, maassa on pulaa työntekijöistä. Kaikilla vallan tasoilla on pula moderneista, osaavista ja tehokkaista ammattilaisista. Tämä on se tausta miksi juuri hallinnon uudistus on niin keskeinen maallemme.”42 Putinille byrokratia oli yksi kokonaisuus, konsepti, joka voi- daan asettaa Venäjän hitaan kehityksen ja ongelmien syntipukiksi. Ehkä asia onkin näin, mut- ta toisin ajatellen: "Byrokratia on idea, konsepti, se ei ole yksi yhtenäinen kokonaisuus. Toi- mintatavat vaihtelevat eri valtion instituutioiden välillä suurestikin. Yhden chinovnikin (vir- kamiehen) toimintatapa voi erota paljonkin viereisen huoneen kollegan kanssa”43. Tällöin ns. byrokratia-ongelman karsiminen on huomattavasti vaikeampaa. Presidentti Xxxxxxxx onkin lähestynyt asiaa hienovaraisemmin ja laajemmin. Hän on esimerkiksi sanonut: ”Lahjusten

40 Puhe tapaamisessa johtavien hallintovirkamiesten ja tiedeyhteisön edustajien kanssa, presidentti Xxxxxxxx, 15 joulukuuta 2009, Venäjän tiedeakatemia.

41 Xxxxx Xxxxxxx, ”Authority and Identity in Russia”, xxx.xxxxxxxx.xx/xxxx/xxx/xxxx_xxx/XX00- Mendras.pdf

42 Valtion tilaa käsittelevä puhe, Xxxxxxxx Xxxxx, 2003

43 Xxxxx Xxxxxxx, ”Authority and Identity in Russia”, xxx.xxxxxxxx.xx/xxxx/xxx/xxxx_xxx/XX00- Mendras.pdf

ottaminen, varastelu, henkinen ja sielullinen laiskuus ja juoppous ovat sellaisia paheita, jotka loukkaavat perinteitämme. Niistä tulee vapautua mitä päättäväisimmin.”44

Korruptio – keskeinen osa Venäjää

Presidentti Xxxxxxxxxx mukaan nyky-Venäjän yksi keskeisistä vitsauksista on korruptio. Se on myös presidentin keskeisen tavoitteen, modernisaation, kannalta tärkeässä asemassa. Xxxxxxxx onkin sanonut korruptoituneiden virkamiesten johtavan Venäjää: ” Heillä on valta. Korruptio on järjestelmällistä ja sillä on pitkät historialliset juuret. Meidän olisi löydettävä keino puristaa korruptio pois yhteiskunnastamme. Taistelu ei tule olemaan helppo, mutta se on tärkeä. En usko, että tuloksia syntyy yhdessä tai kahdessa vuodessa, mutta realistinen ta- voite on, että hyvään tulokseen päästään 15 vuodessa.”45

Korruptio ongelmana yhteiskunnan, talouden ja politiikan modernisaatiossa ei ole uusi asia Venäjällä. Xxxxxxxx Xxxxx juuri valittuna presidenttinä vuonna 2000 sanoi: ”Oikeudelli- nen nihilismi on kasvussa ja kansan luottamus valtiovaltaan ja oikeuteen on laskussa. Järjes- täytyneen rikollisuuden ja korruption vastainen taistelu on oltava prioriteetti. Nämä rikoksen muodot tuhlaavat taloutemme voimavaroja, saattavat hallinnon huonoon valoon ja heikentä- vät Venäjän kansainvälistä asemaa.”46 ”Oikeudellinen nihilismi” on termi, jota Xxxxx käytti ja jota presidentti Xxxxxxxx on käyttänyt useammin kuin kerran. Miksi korruptio on niin vai- keata poistaa tai ainakin vähentää Venäjällä korkeimman johdon ponnisteluista ja panostuk- sesta huolimatta? Mitä on ”oikeudellinen nihilismi”, jota vastaan korruption vastainen taistelu on suunnattu?

PriceWaterHouse Xxxxxxxxx tekemän vuotuisen raportin47 mukaan jopa 71% kyselyyn osallistuneita liikeyrityksistä Venäjällä oli joutunut rikoksen kohteeksi. Vastanneista yrityk- sistä 64 % oli kokenut varojen väärinkäyttöä ja kavallusta ja 48 % yrityksistä oli kärsinyt lahjuksista ja korruptiosta. Transparency Internationalin vuoden 2009 Curruption Perception Indexin mukaan Venäjä on sijalla 146 kun maita on yhteensä 177. Venäjän sisäministeriön mukaan vuoden 2009 aikana lahjusten antaminen kohosi 250 % edelliseen vuoteen verrattuna ja moskovalaisen INDEM säätiön mukaan Venäjällä lahjuksia annetaan vuodessa 318 miljar-

44 Xxxxxx Xxxxxxxx, ”Eteenpäin Venäjä”.

45 Xxxxx Xxxxxx, “Xxxxxx Xxxxxxxx announces “vision” to clean up Russian corruption”, Guardian, 15 September 2009.

46 RFERL – Analysis: “Can Xxxxxxxx Find A “systemic Solution” to Corruption?”, Xxxxxx Xxxxxxx, 23 May 2008.

47 PriceWaterHouse Xxxxxxx: “Economic crime downturn – the 5th Global Economic Survey on Rus- sia 2009”.

din dollarin edestä. INDEMin lukujen luottavuus on tutkimusmetodien osalta kuitenkin hyvin kyseenalainen. Maailmanpankin raportissa Business Environment and Enterprise Survey vuodelta 2010 on esitetty luotettavampi arvio (lisää aiheesta osa I jakso 2.4.). Tilastot eivät saa Venäjää näyttämään houkuttelevalta maalta investoida tai tehdä liiketoimintaa. Samalla kuitenkin Venäjällä on suuri halu esittäytyä maana, jonka kanssa voi asioida, johon kannattaa investoida ja jossa valtiovalta on vihkiytynyt korruption vastaiseen taisteluun.

Puhetta on paljon, mutta toimet ovat ristiriitaisia. Presidentti Xxxxxxxx lähes ensitöik- seen presidentiksi tultuaan allekirjoitti uuden korruption vastaisen lakipaketin, josta on syn- tynyt myös konkreettisia toimia. Korruption tutkinta ja tapausten määrä on kasvanut lakipa- ketin hyväksymisen myötä.48 Samalla kuitenkin kansainvälisellä tasolla Venäjä esimerkiksi esti yhteisen YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen syntymisen marraskuussa 2009. Sopimus olisi sallinut sitoutumattoman seurantamekanismin, joka olisi tarkkaillut jäsenmai- den sopimuksen noudattamista. Sopimukseen olisi sisältynyt myös kansalaisjärjestöjen aktii- vinen osallistuminen ja tuloksiin pohjautuva julkinen keskustelu.49 Yleissopimuksessa pääs- tiin kompromissiin, mutta käytännössä kansalaisjärjestöt ja julkinen keskustelu ovat jokaisen maan omassa harkinnassa. Tarkastukset ovat joka viides vuosi ja vain jos kyseinen maa sii- hen suostuu. 125 maata olisi ollut valmis allekirjoittamaan yleissopimuksen ensimmäisen version. Xxxxxx Xxxxxxxxxx, Venäjän Transparency Internationalin johtaja, kysyikin kysymyk- sen, joka on monen mielessä, jotka haluavat uskoa Venäjän johdon puheisiin korruption vas- taisesta taistelusta: ”Miksi kansalaisyhteiskunnan mukanaolo ja sen mahdollisuudet tarkkailla korruption levinneisyyttä ja korruptoituneita virkamiehiä Venäjällä koetaan uhaksi sen suve- reenisuudelle?”50

Transparency Internationalin mukaan korruptio on: ”Vastuullisen aseman väärinkäyttöä oman edun tavoittelemiseksi. Korruptioon liittyy kolme tahoa, henkilö vastuullisessa asemas- sa, vastuun uskoneet ihmiset sekä lahjonta.”51 Venäjän korruption vastaisessa lainsäädännös- sä lahjat eivät kuulu vielä korruptiorikoksen piiriin. Tämän lisäksi venäläinen lainsäädäntö ei vielä pidä sisällään tuomioistuimia ja lainvalvonnan instituutioita. Näiden tietojen valossa

48 Xxxxx X. Xxxx and Xxxxxxxx Xxxxxxx, “Corrution: Russia’s Economic Stumbling Block – Ameri- can and European anti-corruption laws could help solve a longtime problem in Russia”, Busi- nessWeek, 27 August 2009.

49 Xxxxx Xxxxxxxxxx, “Russia pretends to flight corruption”, RIA Novasti – Opinion and analysis, 18.11.2009.

50 Xxxxx Xxxxxxxxxx, “Russia pretends to flight corruption”, RIA Novasti – Opinion and analysis, 18.11.2009.

51 xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/Xxxxxxxxx/xxxxxx_xxxxxxxxxxxx/xxxx_xxxxxxxxx_xx.

voidaankin kyseenalaistaa Venäjän valtion ylimmän johdon vilpittömyyttä korruption vastai- sessa taistelussa.

Korruptio pohjautuu arkivenäläisessä ajattelussa selviytymiseen, toiminnalliseen ky- seenalaistamiseen siitä onko valtion intressi sama kuin yksilön intressi ja täydellinen epäluot- tamuslause yhteiskunnalta valtiolle. Presidentti Xxxxxxxx ja pääministeri Xxxxx ovat molem- mat oikeassa, että leimasimen valta Venäjällä on liian suuri, korruptio on yksi pahimmista vitsauksista Venäjällä ja este laajemmalle kansainväliselle yhteistyölle. He ovat tehneet kor- ruption vastaisesta taistelusta ”kurinpalautus-kampanjan”, jollaisia Venäjän kansa on nähnyt monia historiansa aikana. Suurimmaksi haasteeksi Venäjän johdolle nouseekin kysymys, miten saada tavallinen venäläinen uskomaan, että valtion etu on myös kansalaisen etu.

Korruption vastaisen taistelun vilpittömyys voidaan kyseenalaistaa tilastojen ja käytän- nön toimien kautta. On kuitenkin samalla kysyttävä mitä oikein on niin presidentti Medvede- vin kuin nykyisen pääministeri Xxxxxxx ponnekkaasti ajamassa kampanjassa käsitteen "oikeu- dellinen nihilismi" takana.

Oikeudellinen nihilismi

Presidentti Xxxxxx Xxxxxxxx otti käsitteen esille valtiontilaa käsittelevässä puheessaan 2008: ”Huomautan ettei ”oikeudellinen nihilismi” ole uusi käsite Venäjällä vaan jotakin jolla on syvät juuret venäläisessä menneisyydessä, 15 vuotta on liian lyhyt aika päästä eroon näin syvälle juurtuneesta traditiosta”. Xxxxxxxx Xxxxx nosti myös oikeudellisen nihilismin esille ensimmäisen presidenttikautensa aikana.

Oikeudellinen nihilismi on käsite, joka on venäläinen alkuperältäänkin.52 Venäläisen määritelmän mukaan se on negatiivinen suhtautuminen oikeuteen, lakiin ja järjestykseen sekä epäusko lakiin sosiaalisena arvona. Professori N.I. Xxxxxxxxx mukaan erilaisia oikeudellisen nihilismin esiintymismuotoja ovat: tahallinen lain rikkominen, kansalaiset jättävät hyödyntä- mättä lain tuomia mahdollisia oikeuksia, julkaistaan voimassa olevan lain kanssa ristiriidassa olevia oikeudellisia käytäntöjä, avoin konfrontaatio järjestelmän edustajien kanssa, ihmisoi- keusrikkomukset ja teoreettiset, tieteelliset kirjoitukset ja keskustelut.

Professori V.A. Xxxxxxx näkee ”oikeudellisen nihilism” ilmenemisessä kaksi muotoa: aktiivisen ja passiivisen. Aktiivinen muoto ei näe lain hyödyllisyyttä, kokee sen hidasteena ja esteenä ja siksi toimii aktiivisesti lainvastaisesti. Hallinnossa ja virkamiesten keskuudessa

52 Ven. Mpabobou (unu αpu6uueceuu) hmfmumsm, eng. Legal nihilism, ruot. Juridisk nihilism eller legal nihilism.

laittomat toimet muuttuvat lain yläpuolella olevaksi toiminnaksi. Pasiivisessa muodossa asenne on välinpitämätön, jossa ei arvosteta lain tarjoamia mahdollisuuksia. 53 Nämä määri- telmät auttavat avaamaan Venäjällä korruption ja erityisesti oikeudellisen ajattelun kuvaa. Lakia ei kunnioiteta ja se nähdään enemmänkin pelivälineenä kuin järjestyksen tuojana. Laki koetaan myös dynaamisen toiminnan hidastajana eikä sen takaajana. Samalla näyttäisi siltä että lakien epäkunnioitus on verrattavissa esimerkiksi äänestykseen vaaleissa. Ne, jotka ovat sitä mieltä, että Venäjällä ei ole ketään äänestämisen arvoista, protestoivat vallassa istujia vastaan tai ovat menettäneet uskonsa valtiovaltaan, eivät äänestä. Samaa voisi sanoa niistä, jotka erityisesti eivät halua käyttää lakia omien oikeuksiensa takaajana, uskovat arkielämän sujuvan paremmin epävirallista tietä kuin virallista tietä ja eivät pidä valtiovaltaa luotettavana kansan parasta ajattelevana kokonaisuutena. ”Oikeudellinen nihilismi” on tapa ilmaista pro- testinsa olemassa olevaa järjestelmää ja vallanpitäjiä kohtaan. Tätäkö presidentti Xxxxxxxx ja pääministeri Xxxxx ajavat takaa kun he puhuvat ”oikeudellisen nihilismin” ongelmasta Ve- näjällä?

Xxxxxx Xxxxxx artikkelissaan ”Corruption in Russia: A Historical Perspective” (2003) listaa historiallisia syitä siihen, miksi Venäjällä oikeudellinen nihilismi ja korruptio ovat niin syvään juurtuneita. Hänen mukaansa lakiin ei ole koskaan luotettu kansan parissa, koska laki on ollut hallitsijoiden tapa pyrkiä kontrolloimaan kansaa. Xx Xxxxxx Venäjän ajoista alkaen kormlenie -järjestelmä on opettanut kansan siihen, että maksamalla aluejohtajalle asiat hoitu- vat, ja jos jättää maksamatta, huonosti käy. Usean aluejohtajan toimeentulo oli riippuvainen siitä miten hänelle ”maksettiin”. Oikeuslaitosta käytettiin enemmän kurinpalautukseen kuin oikeudenmukaisuuden tuomiseen. Siksi Venäjällä oikeudenmukaisuusajattelu ja lainkuuliai- suus eivät kohtaa. Usein venäläisessä kontekstissa moraali-ajattelu meneekin lain yläpuolelle. Rikosoikeus on se alue, joka on kasvanut suhteettomaksi siviilioikeuteen verrattuna. Rikosoi- keus on ollut juuri tapa kontrolloida. Neuvostoliitossa sama traditio jatkui. Laki ja oikeuslai- tos olivat rangaistusta varten, ei ”oikeutta”. Esimerkiksi vuonna 1985 Neuvostoliitossa oli 15 siviilioikeudellista tuomaria korkeimmassa oikeudessa kun rikosoikeustuomareita oli 73.

Oikeudellinen nihilismi Neuvostoaikana oli lain käyttämistä vallan välineenä. Laki näh- tiin kanavana jonka kautta voitiin tuoda esille omia näkemyksiä ja ajatuksia moraalista ja

53 “Mpabobou hmfmumsm: mohrtme m Øopmɵ. Mytm mpeoДouehmr”, xxxxxxxx.xx/ lekcii/pravo/teoriapig/41.html.

oikeudenmukaisuudesta.54 Oikeudellinen nihilismi- konseptista huolimatta Xxxxx X Xxxxxx toteaa artikkelissaan: “Russian attitudes towards the rule of Law: An Anaysis of Survey Da- ta” ettei mielipidetutkimuksissa, joita tehtiin Venäjällä 1996, 1998 ja 2000 oikeusajattelusta, ollut isoa eroa vastaaviin tutkimuksiin esimerkiksi Unkarissa ja Ranskassa, mutta Yhdysval- talaiseen oikeusajatteluun verrattuna ero oli jo isompi. Mielipidetutkimuksessa kysyttiin kan- salaisten suhtautumista erilaisiin oikeudellisiin käsitteisiin sekä väitteisiin valtiovallan oike- uksista. Tässä suhteessa, kun tutkimus suhteutetaan mielipidetutkimuksiin venäläisten luot- tamuksesta oikeuslaitosta kohtaan, saadaan ristiriitainen kuva siitä, mikä on venäläinen oike- usajattelu. Näyttäisi siltä, että jälleen kerran periaatteet ja käytäntö eivät kohtaa venäläisessä todellisuudessa; laillisuus ja oikeudenmukaisuus ovat kaksi eri konseptia. Tässä suhteessa oikeudellinen nihilismi toimii juuri laillisuusperiaatteen kohdalla, mutta on käyttökelvoton konsepti kun mietitään venäläistä oikeudenmukaisuus-ajattelua. Xxxxxxxx mukaan ”Oikeu- denmukaisuus symbolisoi kaikkea sitä minkä ihminen voi saavuttaa itsenäisesti, ilman valtion tai lain määrittelemiä puitteita”55.

Epäluuloinen suhtautuminen lakia kohtaan Venäjällä on ollut aina suuri. Sen voi myös yhdistää yhteiskunnallisesti, ideologiset rajat ylimeneväksi kritiikiksi valtiovaltaa kohtaan. Venäjän historiassa oli kaksi eri ryhmää, jotka pohtivat erilaisia tulevaisuuden polkuja Venä- jälle 1800-luvulla; slavofiilit ja zapadnikit eli länsimieliset. Molempien ryhmien edustajista löytyy niitä, jotka asettivat usein moraaliset periaatteet lain yläpuolelle. V. Xxxxxxx listaa venäläisiä tunnettuja intelligentsijan nimiä, joiden kirjoituksissa moraaliset periaatteet meni- vät lainkuuliaisuuden yläpuolelle: A. Xxxxxx, X. Xxxxxx, X. Xxxxxxx, X. Xxxxxxx, X. Dosto- jevksi ja X.Xxxxxxxx. Myös Xxxxxxxxx Xxxxxxxxxxxx Xxxxxxx laskee kuuluvan samaan kate- goriaan.56

Xxxxxxxxxxx kirjoitti 1864 lakireformista: “Liberaaleiksi itseään kutsuvien luokka käyt- tää uutta oikeusjärjestelmää hävittääkseen venäläisen sivilisaation sisältäpäin ja pyrkii saavut- tamaan sen, mitä monet ulkomaalaiset ovat yrittäneet, mutta epäonnistuneet.”57 Tolstoin lä-

54 Xxxxx X Xxxxxx citing X.X.Xxxxxxx in “Russian attitudes towards the rule of Law: An Analysis of Survey Data” in Xxxxx Xxxxx Xxxxxxxx, and Xxxxxx Xxxxxxxxxx, “Law and informal practices: the post-communist experience”, p. 77, pp. 77-92, Oxford University Press, 2003.

55 P.14

56 V.A. Xxxxxxx, “Pravovoe nigilizm v istoriko-ideologicheskom rakust”, Gosudarstvo I Pravo, 8, 1993.

57 Xxxx Xxxxxxxxxxx, “Western law, Russian Justice: Xxxxxxxxxx, The Jury Trial and the Law”, 2005, University of Wisconsin Press, p.181.

hestymistapa lakiin oli: ”Jokainen rikos on rangaistavaa ja jokainen tuomioistuimen langet- tama rangaistus on rikos.”58

Mistä venäläisten filosofien, kirjailijoiden ja ajattelijoiden epäluuloinen suhtautuminen lakia ja oikeuslaitosta kohtaan sitten kumpuaa? Tähän kysymykseen ei ole yksinkertaista löy- tää vastausta. Yksi selitys voisi löytyä Venäjän Ortodoksisesta kirkosta ja sen opeista. Kirkol- la on aina ollut, Neuvostoaikaa lukuun ottamatta, keskeinen rooli venäläisessä yhteiskunnas- sa, mutta se ei ole ollut erillään valtiovallasta.59 Kirkko on kuitenkin ollut instituutio, johon ihmisellä Venäjällä on ollut luottamusta. Vuoden 2007 mielipidemittauksissakin kirkko pär- jää hyvin. Tämän voidaan katsoa olevan osasyynä siihen miksi venäläinen poliittinen kulttuu- ri sekä lakikulttuuri ovat kehittyneet hyvin erisuuntaisesti länsieurooppalaiseen verrattuna.

Venäläisessä oikeusajattelussa on paljon myös eurooppalaista pohjaa erityisesti Rechtsstaat käsitteen kautta, jossa valtiolla on keskeinen rooli. Rechtsstaat on saksalaisperäi- nen käsite. Samaan aikaan, 1800-luvulla kehittyi myös anglosaksinen oikeudellinen ajattelu, missä oli keskeistä se, että jopa valtion korkeimmat johtajat ja lainvalvojat eivät pystyneet laillisin keinoin muuttamaan tai soveltamaan lain perusperiaatteita.60 Pohjoisamerikkalaisessa oikeusajattelussa anglosaksisia traditioita kehitettiin vielä konstitutionalismin ja federalismin suuntaan. Näissä ajatus-malleissa pohja oli ns. ”Check and balance” -käsitteessä, jossa jopa yksittäinen henkilö voisi haastaa lainpohjan, ja vallalla olisi monta lähdettä. Nämä kaikki ovat länsimaisia hieman erivivahteisia oikeusvaltioperiaatteita. Venäjän kohdalla vastaavan- laista kehitystä ei ollut vaan sen oli tuotava periaatteita ja käytäntöjä muualta, mikä herätti epäluuloa monissa sekä johti myös siihen, etteivät Venäjän lainoppineet olleet aina koulutet- tuja soveltamaan lakia ”laillisesti”.

Näistä historiallisista juurista, joissa laki nähdään valtiovallan välineenä ja samalla myös vieraana epävenäläisenä traditiona, rakentuu oikeudellinen nihilismi- käsite Venäjällä. Samalla oikeudellinen nihilismi paljastaa yhden suurimmista epäkohdista Venäjän valtion kehityksessä ja sen tulevaisuuden rakentamisessa – yhteiskunnallisen sopimuksen ja luotta- muksen puutteen valtion ja kansalaisten välillä.

58Michael Newcity, “Why Is There No Russian Xxxxxxx Xxxxx? Or Even a Russian Rumploe?”, Texas Wesleyan Law Review, vol.12, pp.271 -302 p. 286, 2005.

59 Ks. Newcity ja Nysten-Haarala.

60 Xxxxx Xxxxxx-Xxxxxxx, “Russian Law in Transition”, Kikimora Publications, 2001, p. 14.

2. Venäjän talouden tulevaisuuden näkymiä61

2.1. Arvioita Venäjän lähivuosien taloudellisesta kehityksestä

Maaliskuussa 2010 julkaisemassa ennusteessaan Venäjän talouden kehityksestä vuosina 2010–2012 Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen BOFIT:n Venäjä-ryhmä kuvaa Venäjän talouden viimeisintä kehitystä seuraavasti (BOFIT 2010):

Viime vuosikymmenen nopeasti kasvanut Venäjän talous koki äkkipysähdyksen vuonna 2009. Öljyn ja monien muiden raaka-aineiden hintojen lasku, rahoituksen saannin vaikeutuminen ja yleinen epävarmuus johtivat kokonaistuotannon supis- tumiseen 8 %:lla. Erityisen voimakkaasti supistui pääomanmuodostus, sillä in- vestoinnit vähenivät liki 20 % vuotta aiemmasta. Viennin määrä supistui noin 5 % ja tuonnin 30 % edellisvuotiseen verrattuna. Lisäksi varastojen sopeutuksella oli huomattava vaikutus kokonaistuotannon romahdukseen yritysten purkaessa aiempina vuosina paisuneita varastojaan. Yksityinen kulutus supistui hyvin voi- makkaasti viime vuonna heikentyneen tulokehityksen, luotonannon supistumisen ja työttömyyden kasvun myötä. Lisäksi yleisen epävarmuuden lisääntyminen nosti kotitalouksien säästämisastetta. Työttömyyden kasvu kuitenkin jäi pelättyä pie- nemmäksi, eivätkä kotitalouksien reaalitulot viime vuonna supistuneet, vaikka kasvu jäi edellisvuosiin verrattuna hyvin vaatimattomaksi.

BOFIT (2010) ennakoi Venäjän talouden toipuvan melko pian mm. siksi, että venäläiset koti- taloudet ovat keskimäärin varsin vähän velkaantuneita. Tämä tukee kulutuksen nopeaa elpy- mistä. Myös yritysten varastojen täydentämisen tarve lisää kasvua. Ennen kaikkea BOFIT ennakoi, että öljyn korkea hinta on kasvun keskeisenä moottorina. Investointien lisääntymi- sen BOFIT ennakoi kuitenkin olevan hyvin maltillista. Tutkimuslaitoksen mukaan investoin- nit käynnistyisivät vasta vuosina 2011–2012.

XXXXX (2010) mukaan toipumisen merkit olivat jo vuoden 2009 lopussa näkyvissä Ve- näjän viennissä. Vielä alkuvuonna viennin supistuminen oli liki 15 %, mutta loppuvuonna erityisesti maakaasun, kivihiilen ja metallien vientimäärät alkoivat taas kasvaa. Erityisesti investointi- ja kestokulutustavaroiden tuonnit supistuivat vuonna 2009. BOFIT ennakoi tuon- nin alkavan tänä vuonna kasvaa kulutuskysynnän piristymisen vauhdittamana. Tuontikysyn- tää tukee ruplan hienoinen vahvistuminen. Ruplan reaalikurssi on nyt liki samalla tasolla kuin

61 Pääosin Xxxx Xxxxxx kirjoittama.

ennen alkuvuoden 2009 heikkenemistä. Tuonnin BOFIT ennakoi kasvavan selvästi vientiä voimakkaammin. Tämä muuttaisi ulkomaankaupan vaikutuksen kasvun negatiiviseksi vuosi- na 2010–2012.

Vuonna 2009 Venäjän liittovaltion budjetti muuttui alijäämäiseksi ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Budjetin kokonaistulot olivat nimellisesti 25 % pienemmät kuin vuonna 2008, kun taas menot ylittivät vuoden 2008 tason 28 prosentilla. Budjettialijäämä oli 6 % BKT:stä. Valtaosa budjettivajeesta rahoitettiin öljy- ja kaasuverotuloista kerätystä reservira- hastosta. BOFIT (2010) mukaan reservirahastoon jäi vuoden 2009 lopussa 1 830 mrd. ruplaa (42 mrd. euroa). Toisessa valtion puskurirahastossa – kansallisen hyvinvoinnin rahastossa – oli vuoden lopussa 2 800 mrd. ruplaa (64 mrd. euroa). Rahaston varoilla on tarkoitus kattaa eläkerahaston vajetta.

BOFIT (2010) ennakoi Venäjän vuotuiseksi BKT:n kasvuksi vuosina 2010–2012 noin 5 %. Ennuste perustuu näkemykseen hitaasti mutta jatkuvasti kohoavasta öljyn hinnasta. En- nusteen perusoletus on myös maailmankaupan paluu kasvu-uralle, mikä tukee näkemystä raaka-aineiden ja energian kulutuksen ja näin ollen Venäjän päävientituotteiden kysynnän kasvusta. Uusi rahoitusmarkkinoiden häiriö kuitenkin näkyisi välittömästi venäläisten yritys- ten rahoitusmahdollisuuksissa ja hidastaisi merkittävästi investointien käynnistymistä ja talo- uskasvua. BOFIT (2010):n mukaan kuitenkin myös positiiviset yllätykset ovat mahdollisia. Kaakkois-Aasian ja erityisesti Kiinan voimakas kasvu voi vetää raaka-aineiden kysynnän kasvuun ja hinnat ennustettuakin korkeammalle. Venäjällä monet kriisin takia jäihin pannut investointisuunnitelmat voidaan mahdollisesti käynnistää ennustettua nopeamminkin, jos luottamus tulevaisuudennäkymiin vahvistuu ja lainanantajien riskinottohalukkuus kasvaa.

BOFIT (2010):n lähivuosien arvioita voidaan vertailla ja täydentää Maailmanpankin maaliskuussa 2010 julkaisemalla katsauksella Venäjän talouteen (Russian Economic 2010). Lähivuosien bruttokansantuotteen kasvun osalta raportit päätyvät lähes samanlaisiin arvioi- hin. Maailmanpankin raportti arvioi Venäjän talouskasvuksi 5–5,5 % vuonna 2010. Vuoden 2011 osalta arvio on 3,5 %. Kuten BOFIT:n arviossa perusteena on ennen kaikkea kotimaisen kysynnän elpyminen.

Öljyn barrelihinnaksi raportti arvioi noin 76 USD vuosina 2010 ja 2011. Keskeinen pe- ruste tälle on OPEC-maiden pyrkimys pitää tarjontaa säätelemällä öljyn hinta 70–80 dollarin haarukassa. Paineita hintojen heilahteluille kuitenkin luo OPEC:n ulkopuolisten maiden pyr- kimys lisätä tuotantoaan. Näitä maita ovat Venäjän ohella Brasilia, Kolumbia, Kaspianmeren rantavaltiot ja Yhdysvaltojen Meksikon-lahden tuotanto.

Työttömyyden kasvu vain parilla prosentilla vuonna 2009 liittyen tuotannon 8 % ale- nemiseen oli Maailmanpankin tekemän vertailun perusteella selvästi vähäisempää kuin olisi voinut odottaa muiden Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maiden perusteella (Russian Economic 2010). Osittain myös tästä syystä Maailmanpankin katsaus arvioi, että lähivuosien talouskas- vu tuskin olennaisesti parantaa työllisyyttä Venäjällä. Erityisen ongelmalliseksi on muodos- tumassa entisistä neuvostotasavalloista ja Venäjän eteläisistä osavaltioista tulevan siirtotyö- voiman asema. Pääasiassa laittomasti viisumivapauden avulla Venäjälle siirtynyt työvoima on kärsinyt eniten talouslamasta. Kuitenkin heidän työpanoksensa näyttäisi olevan hyvin tar- peellinen väestöltään vähenevälle Venäjälle, kuten seuraavassa jaksossa todetaan. Siirtotyö- läisten merkityksestä heidän kotimailleen kertoo, että vuonna 2008 Tadsekistanin BKT:sta noin 50 %, Moldovan noin 30 % ja Kirgisian noin 25 % muodostui Venäjällä toimivien siir- totyöläisten rahalähetyksistä.

2.2. Venäjän valtiojohdon toimia talouslaman hoidossa

Venäjän valtiojohto on ollut varsin hyvin talouslaman eri vaiheissa perillä siitä, miten Venä- jän talous kehittyy. Myös sen lyhyen aikavälin elvytystoimet ovat olleet varsin onnistuneita. Xxxxxxx syyskuun lopussa 2009 esittämä arvio, jonka mukaan Venäjän kansantulo laskee vuonna 2009 noin 8 %, osoittautui oikeaksi (Xxxxx 2009, 1). Venäjän suuret kulta- ja valuutta- reservit ovat toimineet hyvin laman puskureina. Venäjän kulta- ja valuuttareservit laskivat maaliskuun 2009 alkuun noin 384 miljardiin dollariin, mutta kasvoivat jälleen ollen 25.9.2009 413 miljardia dollaria. Venäjän valtionvelan osuus BKT:sta on pysynyt erittäin matalana ollen syyskuussa 2009 vain noin 10 % BKT:sta. Ulkomaisen velan osuus oli vain 3,6 % BKT:sta. Tässä suhteessa Venäjän tilanne oli Xxxxxxx mukaan aivan toinen kuin vuonna 1998, jolloin Venäjä joutui turvautumaan lainoihin IMF:lta ja Maailmanpankilta (Xxxxx 2009, 1). Kuten edellä todettiin, työttömyysastekin on pysynyt BKT:n voimakkaasta laskusta huo- limatta moniin muihin maihin verrattuna varsin hyvin hallinnassa.

Xxxxx korosti puheenvuorossaan syksyllä 2009 sitä, että Venäjä on tehnyt joitakin mak- roekonomistisesti varsin perusteltuja elvytystoimia. Yksi sellainen oli perustyöeläkkeiden nosto 30 %:lla 1.12.2009. Vuoden 2010 aikana suunnitteilla on eläkkeiden nosto jopa 46 %. Valtio rahoittaa tätä biljoonalla ruplalla eli 30 miljardilla dollarilla. Koska eläkeläiset kulutta- vat pääasiassa Venäjällä valmistettuja tuotteita, Xxxxxxx mukaan tämä elvyttää olennaisesti taloutta (Xxxxx 2009, 2). Myös maailmanpankin raportin mukaan Venäjä on onnistunut laman hoidossa tässä suhteessa erityisen hyvin (Russian Economic 2010). Eläkkeiden ohella mini-

mipalkkojen korotuksella 2300 ruplasta 4330 ruplaan tammikuussa 2009 vältettiin köyhyy- den lisääntymistä. Maailmanpankin arvion mukaan ilman elvytystoimia köyhien osuus olisi ollut vuoden 2009 lopussa 17,4 %. Toimillaan hallitus onnistui vähentämään köyhien osuu- den 14 % vuoden 2009 lopussa. Osuudeksi vuonna 2010 maailmanpankin raportti ennakoi 12,5 %. Osuus olisi näin samaa tasoa kuin ennen talouskriisiä.

Kulutusta elvyttävä toiminta on kohdistunut myös asuinrakentamiseen. Suuria finanssi- talouden ongelmia Venäjällä ovat olleet noin 10 % vuotuinen inflaatio (vuonna 2009 12 %) ja erittäin korkea noin 14-15 %:n korkotaso (Putin 2009,1). Lisäksi lainoja on myönnetty pää- asiassa vain lyhytaikaisina. Harvoja pitkien kulutuslainojen myöntäjiä ovat olleet National Welfare Fund ja myös eläkesäästämistä edistävä kehityspankki Vnesheconombank. Lähinnä viimeksi mainitun pankin kautta valtio rahoittaa vuonna 2010 asumisen pitkäaikaisia luottoja 250 miljardilla ruplalla 10–11% korolla (Xxxxx 2009,2).

Kolmas kulutusta tukeva hanke on ollut 50 000 ruplan tuki yli 10 vuotta vanhan auton vaihtamiselle Venäjällä valmistettuun autoon (Putin 2009,2).

Myös hyvinvointisektoriin eli koulutukseen ja terveydenhuoltoon ollaan puheenvuoro- jen perusteella tekemässä lisäpanostuksia tai ainakin modernisointiohjelmia. Vuonna 2008 käynnistettiin Xxxxxxxxxx aloitteesta ohjelma Meidän Uusi Koulumme, jolla koululaitos pyritään modernisoimaan välineiltään ja opetustavoiltaan. Konkreettisena tavoitteena on mm. laajakaistayhteyksien saaminen kaikkiin kouluihin (Xxxxxxxx 2009,2). Vuosi 2010 on myös julistettu Opettajan vuodeksi, tarkoituksena erityisesti paneutua opettajan työn sisältöön. Sii- tä, että myös hyvinvointisektorilla on edistytty vielä talouskriisin olosuhteissakin, kertoo Ve- näjän väestön kehitys. Syntyvyys kasvoi tammi–syyskuussa 2009 vastaavaan aikaan 2008 verrattuna 3,7 % ja kuolleisuus väheni 4,2 %. Odotettavissa oleva elinikä on noussut Venäjäl- lä 69 vuoteen ja väestön väheneminen on pysähtynyt (Xxxxx 2009,2).

2.3. Venäjän valtiojohdon tulevaisuuslinjaukset ja Venäjän tulevaisuuden skenaariot

Venäjän lähivuosien taloudellinen kehitys riippuu keskeisesti energia- ja raaka- ainesektoreiden kehityksestä. Niiden kehitysnäkymiä pitkällä aikavälillä tarkastellaan jaksos- sa 6.5. Pitkällä aikavälillä Venäjän talouden kannalta on kuitenkin ratkaisevaa sen menestys muilla aloilla kuin energian ja raaka-aineiden tuotannossa. Myös Venäjän yhteiskunnallinen kehitys riippuu maan talouden rakenteiden uudistumisesta. Hyvä menestys energian ja raaka- aineiden viejänä ei automaattisesti johda yhteiskunnallisesti hyvään kehitykseen. Tästä löytyy paljon esimerkkejä varsinkin Afrikasta. Nigerian öljy on pikemminkin heikentänyt kuin pa-

rantanut maan väestön enemmistön asemaa. Venäjän menestyminen energia- ja raaka- ainesektorilla sekä Venäjän modernisoitumisen mahdollisuudet olivat ydinkysymyksiä Venä- jä 2017 -raportin skenaarioissa. Venäjän tulevaisuuden mahdollisuudet pelkistettiin raportissa kolmeksi skenaarioksi, joita luonnehdittiin alla olevalla taulukolla.

Venäjä 2017 –raportin kolme skenaariota

Talouden kehitys Yhteiskunnallinen kehitys	Energian vientikyky +, monipuolistuminen (”Ylösnousemus”)	Energian vientikyky –, monipuolistuminen (”Modernismi”)	Energian vientikyky ennallaan tai vähene- vä, ei monipuolistu- mista (”Luonnonva- rakirous/ Rappio”)
Talouden suunnitelmalli- nen monipuolistaminen ja kehitys ylhäältä ohjatun demokratian kautta oike- usvaltioksi	1.ENERGIA- OSAAMISELLA GLOBAALIKSI VAIKUTTAJAKSI
Keskiluokan ja verkosto- jen yhteiskunta, suvaitse- va oikeusvaltio		2. MONIPUOLIS- TUVA MOSAIIKKI- VENÄJÄ
Valtaeliitti turvaa valtan- sa. Ei oikeusvaltiota			3. VAHVOJEN VALLAN VENÄJÄ

Venäjän hyvä taloudellinen menestys energian ja raaka-aineiden tuottajana (taulukossa ener- gianvientikyky + tai ennallaan) yhdistettiin kahteen skenaarioon. Skenaariossa ENERGIA- OSAAMISELLA GLOBAALIKSI VAIKUTTAJAKSI energia-alan korkeatasoinen osaami- nen ja energiaa myymällä hankitut varat käytetään talouden monipuolistamiseen ja määrätie- toisiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Helposti saatu raha kallistuvasta energiasta ja raaka- aineista voi kuitenkin johtaa myös valtaeliitin keskittymiseen etuoikeuksiensa säilyttämiseen. Talouden uudistamisen asemasta toiminta keskittyy vallan oikeuttamiseen nationalistista reto- riikkaa käyttäen ja eliitin sisäisiin valtataisteluihin. Tämä synkkä vaihtoehto nimettiin VAHVOJEN VALLAN VENÄJÄ – skenaarioksi. Energian vientikyvyn heikkenemisen ja varsinkin energian maailmanmarkkinahinnan alenemisen ennakoitiin luovan paineita talou- den uudistamiseen ja monipuolistamiseen ”alhaaltapäin” ja tukeutuen ulkomaisiin investoin- teihin eli skenaarion MONIPUOLISTUVA MOSAIIKKI-VENÄJÄ mukaiselle kehitykselle. Vaihtoehtona on kuitenkin erityisen aggressiivisessa muodossa toteutettava VAHVOJEN

VALLAN VENÄJÄ, jos eliitti pyrkii niukentuvissakin olosuhteissa säilyttämään etuoikeu- tensa.

Tässä raportissa kolmen skenaarion joukkoa täydennetään neljännellä SOPIMUSTEN VENÄJÄLLÄ. Tämän skenaarion perusajatuksena on tarttua Venäjän kehityksen erittäin monitahoiseen ja vaikeaan ongelmaan, josta moralisoivaan sävyyn voidaan puhua korruptio- na, mutta jolla on ollut Venäjän historian eri vaiheissa väestön selviytymisen kannalta erittäin suuri merkitys. Moralisoimaton tapa puhua samasta ilmiöstä on kutsua sitä Venäjän epäviral- liseksi taloudeksi. Näin menettelevät Xxxxxxx ja Xxxxxxxxxx tässä raportissa julkaistavassa artikkelissaan. Aivan ilmeistä kuitenkin on, että monista hyvistä ja erityisesti vaikeina aikoina selviämistä helpottavista piirteistään huolimatta ”epävirallinen talous” tai ”korruptio” on nyt tärkein este Venäjän modernisoitumiselle. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa vieraillut Venäjää hyvin tunteva suomalainen asiantuntija pelkisti ongelman vaikeuden seuraavasti:

Korruptio Venäjällä on niin laajamittaista, että se ei enää ole systeemiä jäytävä ongelma vaan se on itse systeemi. Siihen puuttuminen tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa, ja se hyydyttää reformipolitiikan parhaidenkin ajatusten toteuttamisen.

Kosonen ja Parviainen erittelevät erinomaisella tavalla niitä perussyitä, miksi korruptio- ongelman ratkaisu Venäjällä on äärimmäisen vaikeaa. He tiivistävät epävirallisen talouden suuren merkityksen venäläiselle liiketoimintaympäristölle seuraavasti (Kosonen ja Parviainen 2010):

Venäläiselle liiketoimintaympäristölle ovat leimallisia erilaiset epäviralliset ja harmaan talouden käytännöt kuten muun muassa vaihtokauppa, paternalistiset suhteet työnantajan ja työntekijöiden välillä sekä korruptio. On tärkeää huomata, että epävirallinen taloudellinen toiminta esiintyy Venäjällä eri muodossa kuin Suomessa. Länsimaissa epävirallinen talous koostuu kaikesta laittomasta ja lail- lisesta taloudellisesta toiminnasta, joka tapahtuu valtiovallan asettamien sääntö- jen ja normien ulkopuolella. Venäjällä sen sijaan valtion hallinnon eri tahoilla on tärkeä merkitys epävirallisten käytäntöjen ylläpitäjänä sekä tietoisesti että tahat- tomasti.

”Epävirallisen talouden” tai ”korruption” luonteen ymmärtämisen kannalta on olennaista oi- valtaa siihen sisältyvien käytäntöjen suuri merkitys kansalaisten arkisen selviytymisen kan- nalta Venäjän historian eri vaiheissa. Kososta ja Parviaista (2010) lainaten sosialismin aikana suunnitelmatalouden porsaanreiät ratkaistiin epävirallisesti, 1990-luvulla epävirallisten ver-

kostojen avulla ylläpidettiin tuotantoa vaikeissa olosuhteissa, taloudellisen kasvun 2000- luvulla ne lähes hävisivät kokonaan, ja vuonna 2008 ne nostivat uudestaan päätään vastauk- sena globaaliin talouskriisiin.

Kosonen ja Parviainen (2010) ennakoivat, että epävirallisen talouden merkitys Venäjäl- lä vuonna 2030 riippuu talouden yleisestä tilanteesta. Mikäli Venäjä ja venäläiset ovat talou- dellisissa vaikeuksissa, epävirallinen talous kukoistaa. Jos taas taloudellinen tilanne on vakaa, sen merkitys on suppeampi, mutta heidän arvionsa mukaan edelleen olennainen.

Osan II luvussa 1 esiteltävässä SOPIMUSTEN VENÄJÄ skenaariossa toiminta kohdis- tuu erityisesti kahteen käytäntöön, jotka ovat ylläpitäneet ja viime aikoina jopa vahvistaneet ”korruptiota” tai ”epävirallista taloutta” Venäjällä.

Toinen korruptiota ruokkineista käytännöistä perustuu ristiriitaan todellisuudessa hy- väksyttyjen käytäntöjen ja muodollisesti voimassa olevan lainsäädännön välillä. Suomen his- toriassa tähän rinnastuva ristiriita oli alkoholin kieltolain ja kansalaisten laajasti hyväksymän laittoman alkoholin maahantuonnin välillä. Lainsäädännön tulee vastata yleisesti hyväksytty- jä käytäntöjä tai tuloksena on lainkierto ja korruptio. Venäjällä ristiriita lainsäädännön ja hy- väksyttyjen käytäntöjen välillä on ollut liiketoiminnan tapauksessa niin selvä, että käytännös- sä lähes jokaisen yrityksen voidaan tavalla tai toisella tulkita rikkoneen lainsäädäntöä, ehkä joitakin erityisen tunnontarkasti olemassa olevaa lainsäädäntöä noudattavia ulkomaalaisten omistamia yrityksiä lukuun ottamatta. Tämä on luonut erinomaiset mahdollisuudet lahjuksiin tai muuhun mielivaltaiseen vallankäyttöön yrityksissä tarkastuksia tekeville viranomaisille. Erittäin havainnollistava tämän mekanismin toiminnan kannalta on seuraava Kososen ym. (2008, s.64) lainaus suomalaiselle yritykselle työtä tekevältä venäläiseltä:

Viimeksi, kun tarkastajat tulivat, he kysyivät heti: ”l0 000 ruplaa firmalta vai 5000 ruplaa teiltä?”. Xxxxxxxx, että mieluummin minulta, koska muuten näytän suomalaisille, että en osaa hommiani. On todella vaikeaa todistaa ulkomaalaisil- le, että vaikka kuinka tekisi kaiken oikein, tarkastajat löytävät joka tapauksessa jotain ja kirjoittavat sakon.

Jotta tällainen mielivalta voitaisiin välttää, lait on tehtävä sellaisiksi, että niitä todella voidaan mielekkäästi noudattaa ja viranomaisten mahdollisuutta lakien mielivaltaiseen tulkintaan rat- kaisevasti vähentää. Mielivaltaisia tulkintoja tekevien virkamiesten tulisi myös joutua oikeu- delliseen vastuuseen teoistaan. Tämä lienee tärkeämpää kuin etsiä niitä, joille on annettu lah- juksia. Heitä lienee liian paljon.

Toinen keskeinen skenaarioon liitettävä toimintamalli on tiukka kiinnipitäminen teh- dyistä kirjallisista sopimuksista. Sopimusten kirjaimen on ratkaistava, ei sopimusosapuolten voiman tai suhteiden hallintoviranomaisiin tai oikeuslaitokseen. Legitiimisti toimivassa valti- ossa lain noudattaminen voidaan tulkita yhteiskuntasopimukseksi valtion ja sen kansalaisten välillä. Vastaavassa asemassa kansalaisyhteiskunnassa ovat kansalaisten tai yritysten väliset sopimukset. Vinogradovaa (2006) lainaten Kosonen ja Parviainen toteavat, että yritysten vä- linen kaupankäynti on kärsinyt luottamuksen puutteesta koko postsosialistisen siirtymän ajan johtuen sopimuksia tukevien instituutioiden korruptiosta, hitaudesta ja resurssien puutteesta sekä yleisestä lainvoimaisuuden ja lainsäädännön ennalta arvattavuuden puutteesta.

Seuraavaksi tarkastellaan kuinka presidentti Xxxxxxxx ja pääministeri Xxxxx ovat kan- nanotoissaan korostaneet Venäjä 2017 -raportin skenaarioiden mukaista kehitystä ja kuinka he taloutta käsitelleissä puheenvuoroissaan ovat ottaneet kantaa uuden SOPIMUSTEN VENÄJÄ skenaarion suuntaiseen kehitykseen.

Sekä Xxxxxxxx että Xxxxx korostavat puheenvuoroissaan voimakkaasti Venäjän talou- den monipuolistamista osaamiseen perustuvalla tuotannolla. Mielipiteitä jakaa kysymys, on- ko vientituotannon monipuolistamiseksi välttämätöntä radikaalisti vähentää ulkomaisten in- vestointien esteitä Venäjällä vai voiko talouden modernisointi tapahtua Liuhdon (2008) ta- loudelliseksi nationalismiksi nimeämällä toimintamallilla. Taloudellinen nationalismi, jota tarkastellaan lähemmin jaksossa 2.4, lisääntyi voimakkaasti Xxxxxxx presidenttikauden viimei- sinä vuosina. Jonkinlaista lievenemistä siinä on ollut havaittavissa vuodesta 2009 lähtien. Sellaiseksi voi tulkita presidentti Xxxxxxxxxx esitykset valtioyhtiöiden purkamiseksi pitkällä tähtäimellä.

Jaksossa 2.4. taloudellisen nationalismin vaihtoehdoksi nostetaan taloustieteilijöiden ”catching-up” nimellä tuntema toimintaperiaate. Sen mukaan erot tuottavuudessa maiden välillä vähenevät, kun kehittymättömät maat jäljittelevät/omaksuvat kehittyneiden maiden toimintamalleja ja teknologioita. Erot supistuvat, koska jäljitteleminen on helpompaa kuin uuden kehittäminen. Xxxxxx ongelmana on, että ulkomainen tuotanto voi hyödyntää maan edullisia luonnonvaroja ja halpaa työvoimaa ilman, että todellista osaamisen siirtoa tapahtuu. Näin on käynyt usein silloin, kun kansallinen eliitti hyötyy valtiovallan käyttäjänä tai lahjuk- sina halpatuotannosta. Tästä löytyy monia esimerkkejä Afrikan arvokkaita luonnonvaroja omaavista valtioista.

Taloudellinen nationalismi tapana rakentaa osaamisperusteinen talous rinnastuu Venäjä 2017 -raportin ensimmäiseen skenaarioon ja catching-up toiseen skenaarioon. Yleisesti ottaen voi päätellä, että Xxxxxxxx on enemmän talouden avaamisen ja Xxxxx enemmän Venäjän

omiin voimiin luottamisen kannalla. Xxxxxxxxxx lähtökohtana ovat enemmän yksilöt kuin Xxxxxxxxx. Xxxxx puhuu enemmän Venäjän menestyksestä. Xxxxxxxxxx yksilökeskeinen näkö- kulma näkyy hänen vuonna 2008 nimeämässään viidessä arvossa, joiden pohjalta yhteiskun- taa ja taloutta tulisi uudistaa (Xxxxxxxx 2008):

1. Oikeudenmukaisuus, joka tarkoittaa poliittista tasa-arvoa, rehellisiä oikeusistuimia ja vastuullisia johtajia

2. Henkilökohtainen vapaus, joka tarkoittaa vapautta taloudelliseen toimintaan, sanan- vapautta, uskonnonvapautta sekä oikeutta valita asuinpaikkansa ja työtehtävänsä. Sii- hen (tai sen edellytyksiin) kuuluu myös Venäjän valtion vapaus.

3. Hyvinvointi ja ihmiselämän kunnioitus, mikä tarkoittaa kansallisuuksien välistä rau- haa, erilaisten kansallisuuksien muodosta yhteisyyttä ja pienten kansallisuuksien suo- jelua. Esimerkkinä mainitaan Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyys.

4. Perhearvot kuten vanhuksista ja lapsista huolehtiminen

5. Isänmaallisuus, johon kuuluu rehellinen ja kriittinen oman historian ja kaikkea muuta kuin ihanteellisen nykyhetken tarkastelu sekä usko Venäjän selviämiseen kaikenlai- sissa olosuhteissa. Isänmaallisuutta on syvällinen rakkaus isänmaahan ja Venäjän suu- renmoiseen kulttuuriin.

Vaikka arvoihin 2 ja 5 liittyy myös kansallinen ulottuvuus, teeseistä on tuskin tunnistettavissa aitoon kollektivismiin liittyvää vaatimusta, että yksilön on tarvittaessa uhrattava itsensä kan- sakunnan puolesta. Xxxxxxxx korostaa aloitteellisten ja innovatiivisten kansalaisten kasvat- tamista. Hän viittaa toistuvasti nuoriin Venäjän uudistamisen mahdollisuutena ja pitää koulu- laitoksen uudistamista tästä syystä erityisen tärkeänä. Xxxxxxxx korostaa erityisesti vapaata internetiä ja vapaita digitaalisia televisiokanavia (Xxxxxxxx 2008). Neljännen sukupolven matkapuhelinverkot on ulotettava kaikkialle maahan ja koko maa on yhdistettävä kommuni- kaatioverkkoon tehokkailla valokaapeleilla (Xxxxxxxx 2009,1). Uudet, innovatiiviset pienet yhtiöt ovat selkeästi Xxxxxxxxxx suosiossa. Hän korostaa yrityspuistoja pienten ja keskisuur- ten yritysten tukijoina. Hänen haaveissaan on ollut ”Venäjän piilaakson” perustaminen Mos- kovassa toimivien yliopistojen läheisyyteen.

Innovaatiotutkijan näkökulmasta Xxxxxxxxxx ajatukset high-tech -tuotannosta Venäjäl- lä vaikuttavat osin hyvin utopistisilta. Medvedevin toivelistalla ovat olleet nanotekniikan ohella lääketeollisuus, energia- ja tietotekniikka, avaruus- ja telekommunikaatiosektorin ke- hittäminen ja energiatehokkuuden radikaali parantaminen (Xxxxxxxx 2009,1).

Haasteet ovat todella suuria niillä aloilla, joilla Venäjällä ei ole vahvoja perinteitä ku- ten nanotekniikassa ja lääkemarkkinoilla. Nanotekniikan valtionyhtiötä Rusnanoa tarkastelen esimerkkinä high-techin haasteista Venäjällä omassa jaksossaan. Teknologisesti erittäin vaa- tivan lääketeollisuuden osalta Venäjän menestymisen mahdollisuudet tuntuvat ilman ulko- maisten toimijoiden vahvaa mukaantuloa lähinnä toiveajattelulta. Suomessa Sitra sai karvaas- ti kokea 2000-luvun aikana menestymisen vaikeuden tällä toimialalla. Jos kuitenkin alan ve- näläistaustaisten tutkijoiden houkuttelu takaisin Venäjälle onnistuu, mahdollisuuksia saattaisi kuitenkin olla.

Vuonna 2004 selvästi suurin ulkomaalaistaustaisten tutkijoiden ryhmä Saksassa olivat venäläiset. Heitä oli noin 2200 eli kaksi kertaa enemmän kuin yhdysvaltalaisen taustan omaavia (Finken 2006).62 1990-luvulla venäläisiä tutkijoita siirtyi pysyvästi asumaan ulko- maille, 1–2 tuhatta vuodessa. Vuonna 2002 pysyvästi muuttaneiden määrä oli enää 600. Vuonna 2002 vajaa puolet heistä asettui Eurooppaan: Saksa (19 %), Ranska (6,5 %), Englanti (4,6 %) ja Ruotsi (3,2 %) ja muu Eurooppa 9,1 %. Siirtyneistä valtaosa oli luonnontieteilijöitä 67 % ja tohtorin tutkinnon suorittaneita 70 %. Siirtyneet olivat varsinkin fyysikkoja ja biolo- geja. Samana vuonna ulkomailla opiskelevien venäläisten määrä oli noin 26 000. Venäjän kannalta ongelmallista oli, että ainakin vielä 2000-luvun alkuvuosina halukkuus palata opis- kelun jälkeen Venäjälle oli vähäistä. Vain 18–25% ilmoitti haluavansa palata (Nekipelova ym. 2004).63

Energian käytön tehostaminen on epäilemättä Venäjän perushaasteita. Tässä suhteessa Xxxxxxxxxx esittämä ajatus siitä, että mittareiden avulla kansalaiset maksavat vain siitä, minkä kuluttavat, on tärkeä. Suoraviivaisemmat toimenpiteet mm. talojen eristeiden lisäämi- seksi saattaisivat olla taloudellisesti kuitenkin edullisempia (Xxxxxxxx 2009,1).

Xxxxxxx vuoden 2009 puheenvuoroissa korostui erityisesti Venäjän suuryritysten kehit- täminen. Myöhemmin tarkasteltavan taloudellisen nationalismin hengessä Xxxxx jaottelee yritykset systemaattisesti tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin yrityksiin. Xxxxx toteaa (2009,2): ”Meidän tulee puhdistaa taloutemme toivottoman vanhanaikaisista ja tuhlailevista tuotanto- laitoksista ja tunnistaa taloutemme reaalisektorin todella kilpailukykyinen ydin. Meillä on jo se ydin Infrastruktuurialan monopolien ja suurten valtio-omisteisten yhtiöiden tulee ottaa

62 Xxxxxx, Xxxxxx (2006) Russian-German Cooperation in Academic Mobility, xxx.xxxxxxxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxx0000.

63 Xxxxxxxxxx, Xxxxx, Xxxxxxxx Xxxxxxxx (2004) Contemporary Forms of Highly Skilled Migration of Russians: Labor Migration of Scientists and Mobility of Students, Center for Science Research and Statistics, Russian Academy of Sciences.

käyttöön ohjelmia, joilla ne yltävät kansainväliselle tasolle tehokkuudessa ja läpinäkyvyydes- sä, joka estää korruptiota”.

Xxxxxxx panostusten toivelistalla ensimmäisenä ovat em. systeemin kannalta tärkeät yh- tiöt ja niiden modernisointi. Toiseksi hän nimeää high-tech viennin stimuloinnin, kolmannek- si asuntojen rakentamisen ja neljänneksi kotimaisen autoteollisuuden. Venäjän hallitus tukee vanhan tuotannon uusimista antamalla tuntuvia tukia yritysten viennille. High-tech teollisuu- den 400 miljardin ruplan (10 miljardia $) tuesta vuonna 2009 valtaosa menee suurten valtion- yhtiöiden hallitsemille aloille. Siviiliavaruusteknologiaan on sijoitettu 100 miljardia ruplaa, ydinvoimateollisuuteen 96 miljardia ruplaa ja lentokoneteollisuuteen 22 miljardia ruplaa. Omaa luokkaansa ”avustuksena” ovat tilaukset puolustusteollisuudelta. Tilausten määräksi vuonna 2010 on sovittu 1175 miljardia ruplaa, missä on kasvua edellisestä vuodesta 8,4 %. Vuonna 2010 infrastruktuuri-investoinneista teiden rakentamiseen sijoitetaan liittovaltion rahaa 324 miljardia ruplaa. Vuoden 2010 alussa otetaan uusien kaasuputkien ohella käyttöön Itä-Siperian ja Aasian välinen öljyputki (Putin 2009,1).

Jaksossa 2.4. tarkasteltavat Etelä-Korean cheabolit osoittavat, että suuresta monialayri- tyksestä voi kehittyä Samsungin kaltainen maailman innovatiivisimpiin luettavissa oleva yri- tys. Kysymys on lopultakin siitä, löytyykö modernisoitumispuheiden takaa todellista tahtoti- laa. Xxxxxxxxxx osalta sellainen näyttäisi olevan, mutta Xxxxxxx tapauksessa vahvat epäilyk- set kohdistuvat varsinkin hänen ”vallan vertikaalinsa” byrokraattisiin tukijoukkoihin ja van- hentuneisiin autoritaarisiin toimintamalleihin luutuneisiin valtiollisten yritysten johtohenki- löihin. Xxxxxxx tukijoukoissa lienee paljon niitä, jotka hyötyvät Venäjän nykyisestä laajasta ”epävirallisesta taloudesta” ja sen tuottamista ”sivuansioista”. Innovaatioiden kehittymisen kannalta ongelmallista on myös armeijan vahva rooli yrityksissä.

On hyväksyttävä se, että yritysten ja instituutioiden toimintatapojen uudistaminen voi olla tuskallisen hidasta ja että joskus on tarkoituksenmukaisempaa perustaa uusi instituutio tai yritys sen sijaan että yrittää uudistaa vanhaa. Etelä-Korean kokemukset 1960-luvulta kuiten- kin osoittavat, että myös korruptoituneista yrityksestä voi vähitellen kehittyä taloutta uudista- va voima. Tässä mielessä presidentti Xxxxxxxxxx helmikuussa 2010 käynnistämään vuoro- puheluun suurten venäläisten yhtiöiden kanssa innovatiivisten hankkeiden käynnistämiseksi ei kannata suhtautua kyynisesti.

Entäpä Xxxxxxxxxx ja Xxxxxxx SOPIMUSTEN VENÄJÄ skenaariota sivuavat puheen- vuorot? Xxxxxxxxxx puheenvuoroissa pääpaino korruption vastaisessa toiminnassa on ollut Venäjän tuomioistuinlaitoksen ja lainsäädännön kehittämisessä. Hänen puheenvuoronsa tee- masta ovat kuitenkin varsin periaatteellisia. Hänen mukaansa lakeja, jotka säätelevät tullivir-

kailijoiden toimintaa, sisäministeriön henkilökuntaa, syyttäjälaitosta, liittovaltion turvalli- suuspalvelua (FSS), maistraatteja ja tuomioistuinten henkilökuntaa ollaan muuttamassa (Xxxxxxxx 2008).

Xxxxx on ollut konkreettisempi. Venäjän hallitus on käynnistänyt toimia, jotka osoitta- vat, että jotain todella konkreettista ollaan tekemässä korruptioon liittyen taloussektorilla. Nykyisin 78 %:lle Venäjällä myydyistä hyödykkeistä vaaditaan pakollinen sertifiointi. EU:ssa pakollinen sertifiointi vaaditaan vain 15 %:lta tuotteista. Kyseessä on Venäjällä ollut varsin ilmeisesti yksi tapa perusteettomasti rahastaa yrityksiltä. Venäjällä on ollut erityisiä hyvissä suhteissa viranomaisiin olevia yrityksiä, jotka ovat maksua vastaan järjestäneet serti- fikaatteja. Venäjä on vuoden 2009 lopulla supistanut listan 50 %:iin ja tarkoituksena on jat- kaa sen radikaalia supistamista. Samalla on kielletty sertifikaatteja välittävien yritysten toi- minta (Xxxxx 2009,1).

Sertifiointiin liittyvä päätös on konkreettinen ja vaikuttavakin, jos virkamiehistö todella alkaa panna sitä toimeen. Toinen Xxxxxxx (2009,1) ehdottama keino on sen sijaan hyvin ky- seenalainen. Hänen mukaansa tietotekniikan avulla pyritään luomaan kansalaisten tiedot si- sältävä rekisteri. Tästä rekisteristä voitaisiin esimerkiksi terveydenhoidossa ottaa tarvittavat tiedot ilman, että pitää aina täyttää uusi lomake. Siitä, että kyseessä ei ole aivan helposti läpi- vietävissä oleva hanke, kertoo se että vastaava hanke etenee hyvin takkuillen Suomessa. Yksi keskeinen ongelma Suomessa on ollut yksityisyyden suojan varmistaminen, mikä ei liene aivan vähäinen ongelma Venäjälläkään.

Muissa yhteyksissä Xxxxxxx korostama läpinäkyvyys sen sijaan vaikuttaa hyvin tärkeältä ”epävirallisen talouden” kitkemisen kannalta. Läpinäkyvyyden parantaminen on tunnistettu käytännössä tärkeäksi mm. metsäsektorilla. Kun korjattu puu kirjataan automaattisesti kor- juukoneen muistiin jo hakkuuvaiheessa, on hyvin vaikea muodostaa ”puun sivuvirtoja”, jotka päätyvät suuressa organisaatiossa siinä toimivien byrokraattien omaisuudeksi.

2.4. Venäjän talouden modernisoitumisen kaksi mahdollista mallia

Talouskehityksestä ja modernisoitumisen malleista

Modernisoitumisen ja yhteiskunnallisten uudistusten haaste koskee Venäjän ohella valtaosaa maailman muistakin maista. OECD:ssä julkaistiin vuonna 2009 tutkimus, jossa toiveikkaasti ennakoitiin maailman yleistä modernisoitumista vuoteen 2050 mennessä (OECD working

paper ECO/WKP (2009)464). Tehty mallilaskelma kuvaa kehitystä, missä parhaat taloudelli- set käytännöt leviävät kaikkialle maailmaan ja maiden väliset erot tuottavuudessa ratkaisevas- ti supistuvat. OECD:ssä tehdyn skenaarion laskentamenetelmät ja keskeiset oletukset olivat seuraavat:

• Eri maiden talouksien BKT:n kasvu laskettiin Cobb-Douglas –tuotantofunktioilla, jonka komponentteina olivat kokonaistuottavuus (total factor production), inhimilli- nen ja fyysinen pääoma sekä työvoiman määrä

• Tarkastelu perustui kahteen perusvuoteen 1995 ja 2005

• Laskettiin vuoteen 2005 maittain estimaatit työn tuottavuuden (BKT/työvoima) ja pääomakannan kehitykselle. Pääoman määrä laskettiin investointikertyminä.

• Vuosien 2006–2008 kehitys investoinneissa ja työllisyydessä otettiin OECD:n teke- mistä maakohtaisista talouskatsauksista

• Vuosille 2009–2050 tehtiin skenaariot neljälle kasvua määräävälle tekijälle: kokonais- tuottavuudelle (total factor productivity), inhimillisen pääoman määrälle, fyysisen pääoman määrälle ja työvoiman määrälle.

• Kokonaistuottavuuden oletettiin kehittyvän ”catching up” -oletuksen mukaisesti siten, että jäljessä olevat maat vähitellen saavuttavat tuottavuudessa kärkiryhmään kuuluvat. Perusteluna käytettiin sitä, että jäljessä tulevat vähitellen omaksuvat kärjessä kulkevi- en tehokkaammat tekniikat ja toimintatavat. Kärkimaat joutuvat jatkuvasti panosta- maan jäljessä tulevia enemmän säilyttääkseen etumatkansa. Tämä ”perässä hiihtämi- sen” edullisuuden oletus on tulosten realistisuuden kannalta ratkaiseva.

• Inhimillisen pääoman tulkittiin kehittyvän koulutuksen tuloksena niin, että ensim- mäisten kouluvuosien tulkittiin olevan tuottavampia kuin myöhempien (ts. korkea- kouluopiskelun). Myös koulutuksen osalta tehtiin catching up -oletus eli maakohtaiset koulutusvuodet lähestyvät mallilaskelmassa vähitellen toisiaan.

• Fyysisen pääoman osalta oletettiin että Yhdysvaltojen pääoma/tuotanto – suhde va- kiintuu nykyiselle tasolleen. Myös pääomakannan suhteen tehtiin catching up -oletus lähtien pääoman vapaasta liikkumisesta maapallolla. Muiden maiden pääoma-asteen tulkittiin vähitellen lähestyvän Yhdysvaltojen tasoa kuitenkin niin, että tämä taso saa- vutetaan vasta vuonna 2080 eli tarkasteluajanjakson 2009–2050 ulkopuolella.

• Työvoiman määrän ennakoinnissa seurattiin YK:n arviota väestökehityksestä vuoteen 2050. Työhön osallistumisen oletettiin kehittyvän niin, että työurat pitenevät kehit- tyneimmissä maissa eliniän kasvun suhteessa eli eläkevaiheen pituus suhteessa työs- säolovaiheeseen säilyy samana. Kehittymättömien maiden ennakoidaan lähestyvän työhön osallistumisasteeltaan vähitellen kehittyneintä viidennestä maista. Yleiseksi työttömyysasteeksi oletettiin 5 %.

Xxxxxxxxx mukaan maailman BKT olisi vuonna 2050 noin 3,5 kertaa nykyisen suuruinen. Talouskasvun hedelmät kohdistuisivat erityisesti maailman kehittymättömimpiin maihin. Laskelman mukaisesti maailman maiden ja maaryhmien BKT:n kasvu kehittyisi seuraavalla sivulla olevan taulukon esittämällä tavalla. Venäjä siirtyisi taloudellisesti yhä enemmän maa- ilmantalouden marginaaliin erityisesti vähenevän väestönsä vuoksi. Sen talouden kasvu jäisi

64 Xxxxxx Xxxxx ja Xxxxxxxxx xx xx Xxxxxxxxxxx (2009) Long-run GDP growth framework and sce- narios for the world economy, February 2009.

vuoden 2025 jälkeisellä kaudella selvästi jälkeen maailman keskimääräisestä kasvusta. Voi- makasta kasvua pitkällä tähtäimellä tapahtuisi erityisesti väestöltään nopeasti lisääntyvissä Intiassa ja Afrikan maissa (”rest of the world”). Sen sijaan Kiinan kasvu hiipuisi selkeästi viime vuosina koetusta työikäisen väestön kasvun pysähtyessä.

BKT:lla mitattuna maailman keskusvaltioita olisivat vuonna 2050 Kiina, Intia ja Yh- dysvallat ja niistä ostovoimaisessa BKT:ssa parikymmentä prosenttia jäljessä EU. Brasilia ja Japani olisivat näitä selvästi jäljessä seuraaviksi suurimpina talouksina. Venäjän BKT olisi vuonna 2050 vain reilu kymmenesosa Intian BKT:sta. Intian talous kasvaisi tehdyillä oletuk- silla jopa noin 15-kertaiseksi ja Kiinan 7-kertaiseksi. EU:n ja Venäjän taloudet olisivat vuon- na 2050 nykyiseen verrattuna noin kaksinkertaisia BKT:n kuvaamalla taloudellisella aktivi- teetilla mitaten. Yhdysvaltojen BKT olisi noin 2,5-kertainen.

Talouskasvu maailman eri alueilla 2000–2050 (Lähde: OECD ECO/WKP (2009))

Sekä teknologian/osaamisen leviämiseen liittyvien varsin kyseenalaisten oletusten että niukentuvien luonnonvarojen/ ilmastonmuutoksen haasteen vuoksi on hyvin vaikea uskoa OECD:n raportin luonnostelemaan kehitykseen. Viimeisten vuosikymmenien toteutuneesta taloudellisesta kehityksestä ei juuri löydy perusteita maailman maiden välisiä tuottavuuseroja radikaalisti kaikkialla maailmassa tasoittavalle ”catching up” -kehitykselle. Päinvastoin voi olettaa, että kehittyneet maat alkavat yhä mustasukkaisemmin suojella elintasonsa perustana olevaa teknologista osaamistaan ja ehkä myös kehitysmaissa omistamiaan luonnonvaroja.

Realistiselta vaikuttaisi olettaa, että vain osa kehitysmaista – ennen kaikkea Kiina ja Brasilia sekä jotkut muut Kaakkois-Aasian ja Etelä-Amerikan maat – jatkaa tai siirtyy nopean kasvun uralle. Ainakin lähivuosikymmeninä voi olettaa suuren osan kehitysmaista pystyvän

vain vaivoin pitämään kasvunsa väestönkasvua vastaavana. Toisin kuin OECD:ssä tehdyssä laskelmassa erityisen nopea väestönkasvu liittynee suureen riskiin kuulua myös tulevaisuu- dessa kituuttaviin talouksiin. Esimerkiksi Intiassa nopeimmin väestöltään kasvaneet osavalti- ot (mm. väestöltään suurin Uttar Pradesh ja Bihar) ovat 2000-luvulla kehittyneet huonommin kuin hitaimman väestökasvun alueet (mm. Kerala, Tamil Nadu ja Karnataka). Kehitys on ollut huonompaa sekä henkeä kohti lasketulla BKT:n kasvulla että inhimillisen kehityksen indeksillä mitaten(Arora 2007).65

Varsin realistiselta tällä hetkellä näyttäisi, että maailman taloudellisen vallan keskuksia olisivat vuonna 2050 Yhdysvallat ja Kiina. Seuraavan tason todennäköisiä vaikuttajia olisivat EU, Japani ja Brasilia ja ehkä Intia. Keskenään liittoutumalla ja osaamistaan suojelemalla myös ikääntyvät EU ja Japani voisivat kuitenkin muodostaa Yhdysvaltojen ja Kiinan tasoisen vaikuttajan. Venäjän kyvystä uudistaa talouttaan riippuu, kuuluuko se vaikutusvallaltaan myös toiseen ryhmään. Venäjän säilyminen suurvaltojen joukossa on kuitenkin todella suuri haaste, koska se oli vuonna 2009 ostovoimapariteetilla korjatussa BKT:ssa vain Ranskan ko- koinen talous (CIA World Factbook 2010). Muitakin tarjokkaita 2. tason suurvalloiksi saattaa ilmaantua esim. Etelä-Afrikka Afrikan johtavana valtiona.

Vaikka ei ole syytä uskoa OECD:n laskelman kaltaiseen catching up –kehitykseen, sen mahdollisuus on joka tapauksessa kiinnostava myös Venäjän taloudellisen kehityksen kannal- ta. Xxxxx Xxxxxx on pohtinut perässähiihtäjän etujen merkitystä Venäjän kannalta seuraavasti (Sutela 2009):

Eturintamassa ponnistelemisen hankaluus selittää sen, miksi esimerkiksi Euroo- pan unionin alueen odotetaan tulevina vuosina kasvavan keskimäärin prosent- tiyksikön tai kaksi vuodessa. Toki sille on muitakin syitä: Talouden tehokkuus ja siitä seuraava korkea elintaso näyttää merkitsevän, että halutaan vain vähän lap- sia. Väestön ikääntyminen ja monessa maassa voimakaskin supistuminen paina- vat omalta osaltaan kasvumahdollisuuksia pienemmiksi.

Toinen talouksien joukko ovat tehottomat. Ne toimivat huonosti, valmistavat vanhanaikaisia tuotteita käyttäen takapajuista teknologiaa ja kehnoja toimintata- poja. Korruptio ja varastaminen ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus. Siksi niissä

65Arora, Xxxxxx Xxxxx (2007) Uttar Pradesh - lagging state of India: Economic development and role of banks, University of Auckland.

on alhainen elintaso, joka jaetaan epätasaisesti. Mutta näillä talouksilla on mah- dollisuus käyttää hyväkseen perässähiihtäjän etua. Ne voivat omaksua muista, paremmin toimivista talouksista parempia tuotteita, teknologioita ja toimintata- poja, jotka on jo keksitty, kokeiltu, hyviksi havaittu ja käytäntöön otettu. Näin te- kemällä ne voivat kasvaa nopeasti imitaation, muiden antaman esimerkin hyödyn- tämisen varassa.

Venäjä on myös käyttänyt nopean kasvun vaiheissaan perässähiihtäjän etua hyväkseen. Se oli sata vuotta sitten takapajula, jonka teollisuus kuitenkin kasvoi nopeasti – ulkomaisen teknologian, tietotaidon ja omistuksenkin varassa. Ensim- mäiset viisivuotissuunnitelmat perustuivat osaltaan teknologian tuontiin. Ensim- mäisten uudenaikaisten neuvostotraktoreiden kyljessä xxxx Xxxxxxx. Koko tehdas oli ostettu Yhdysvalloista. Toisen maailmansodan jälkeen itäisestä Euroopasta tuotiin – voisi sanoa ryöstettiin – Neuvostoliittoon mittava määrä koneita ja lait- teita. Mukana oli kokonaisia tehtaitakin. Atomipommiohjelmakin hyötyi suuresti teknologian tuonnista, nyt vakoilun keinoin.

Kun venäläiset ja muut luopuivat toivottomaksi umpikujaksi katsomastaan neuvostososialismista ja ryhtyivät kapitalismin pystyttämiseen, ei heidän tarvin- nut keksiä osakeyhtiömuotoa, pankkeja, vakuutuslaitoksia, kahviloita tai känny- köitä. Ne oli keksitty jo ja saatettiin osittain omaksua aivan ilmaiseksi, osana ih- miskunnan yhteistä tietotaitoa. Osittain ne olivat ostettavissa, ja tämän maailman Nokiat, McDonaldsit ja muut olivat valmiita myymään ne kohtuullista korvausta vastaan.

Mallit ja Venäjä

Yksi Venäjän uudistumisen mahdollisuus on ”Pienten uudistavien purojen skenaario”. Mo- dernisoituminen etenisi tässä skenaariossa ilman valtiojohdon aktiivista myötävaikutusta cat- ching up -prosesseilla. Xxxxx Xxxxxx (2010) on luonnehtinut tällaisen kehityksen mahdolli- suutta seuraavasti:

Venäjällä on tapahtunut syvä ja voimakas rakennemuutos kahden vuosikymmenen aikana. Ennen kaikkea se on merkinnyt kaikkien niiden palveluiden markkinoille ilmaantumista, joita Neuvostoliitossa ei ollut lainkaan tai ei juuri lainkaan. Xxxx xxxxx xxx venäläinen – ei ainoastaan moskovalainen tai pietarilainen, vaan venä-

läinen suurimmassa osassa maata – käy kahvilassa tai valintamyymälässä, hän hyötyy rakennemuutoksesta, joka perustuu imitaatioon. Imitaatiosta on kyse myös silloin, kun kansainvälinen autontuottaja perustaa kokoonpanotehtaan Pietarin ympäristöön ja alkaa etsiä alihankkijoita, joihin voisi luottaa. Eihän Neuvostolii- tossa oikein ollut koko alihankintaketjuakaan, siis sellaista toimintatapaa.

Palveluihin painottuvan rakennemuutoksen keskeisyys selittää, miksi useimmat menestyneet ulkomaiset investoinnit Venäjälle, myös monet suomalaiset menestystarinat, ovat uineet juuri rakennemuutoksen aallonharjalla. Suurin me- nestystarina kaikista, tusinan miljardin arvoinen liiketoiminta, tuntee nimen Bal- tika. Kyse on oluesta. Neuvostoliitossa kyllä myytiin pieniä määriä ruskeaa mie- dosti alkoholipitoista juomaa, jota kutsuttiin olueksi, mutta se oli kaukana oikeas- ta oluesta. Suomalainen Hartwall aloitti vuosia sitten oluen panemisen Venäjällä ostamalla pietarilaisen panimon. Alkuajan vaikeudet olivat sen kaltaisia mitä en- tisessä Neuvostoliitossa voi olettaakin. Mistä saa korkealaatuista ohraa ja var- sinkin humalaa? Xxxx tekisi pullot ja etiketit? Neuvostopanimo oli tehnyt ne itse, mutta Hartwall oli tottunut alihankkijoiden käyttämiseen. Miten tuote saadaan kuluttajille, kun tukkukauppoja ei ole ja tiet ovat huonoja, niin kuin paikalliset kuorma-autotkin? Mutta vaikeudet voitettiin, ja Baltika on nyt selvä markkinajoh- taja koko entisen Neuvostoliiton alueella. Liiketoiminnan omistus on siirtynyt ul- komaille ja vaihtunut pariin kertaan, mutta silti kyse on alkuperältään ja keskei- siltä toimijoiltaan suomalaisten menestystarinasta.

Sama pätee TeliaSoneraan, jonka hallinnassa on yksi Venäjän kolmesta suuresta teleoperaattorista. Jälleen kyse on ulkomaisen teknologian ja toiminta- tapojen tuomisesta. Suuret osat Neuvostoliittoa olivat lankapuhelinten ulottumat- tomissa. Nyt lähes kaikki asutuskeskukset ovat kännyköiden saavutettavissa. Te- hokkuushyöty verrattuna siihen, että olisi yritetty rakentaa aidosti valtakunnan laajuinen lankapuhelinverkko, on tavaton. Niin ovat tulevat mahdollisuudetkin: Venäjä ei suinkaan ole lähelläkään liikkuvan kommunikaation eturintamaa. Tä- män tietävät myös venäläiset yhteistyökumppanit ja kilpailijatkin.

”Pienten uudistavien (catching up) purojen skenaario” yhdistyy luontevasti Venäjä 2017 - raportin Monipuolistuva mosaiikki -skenaarioon. Se sopii myös hyvin yhteen Sopimusten Venäjä –skenaarion kanssa. Venäjän talous uudistuisi alhaaltapäin erityisesti uuteen keski- luokkaan, palveluihin ja tieto- ja viestintätekniikkaan tukeutuen. Vapautuva tiedonvälitys

sekä ulkomaalaisten monipuolinen osallistuminen Venäjän talouden ja yhteiskunnan kehittä- miseen johtaisivat hyvien käytäntöjen yleistymiseen. Vähitellen yhä avoimemmaksi ja suvait- sevaisemmaksi ja luovemmaksi kehittyvässä ilmapiirissä venäläiset siirtyisivät asteittain lai- natuista toimintatavoista paremmin Venäjälle sopiviin toimintatapoihin. Vähitellen kehittyisi myös sellaisia innovatiivisia ratkaisuja, jotka soveltuvat levitettäviksi Venäjän rajojen ulko- puolelle.

Erityisesti Xxxxxxx presidenttikauden lopulla voimistui kuitenkin Xxxx Xxxxxxx (2008)66 taloudelliseksi nationalismiksi nimeämä kehitys. Se rajasi pienet (ja varsinkin suuremmat) taloutta uudistavat vapaat purot (joet) yhä ahtaammalle.

Xxxxxx tunnistaa taloudellisen nationalismin lähtökohdaksi Xxxxxxx vuonna 1997 puo- lustaman väitöskirjan. Siinä hän esitti, että Venäjällä on mahdollisuus päästä alennustilastaan ja kehittyä nopeasti takaisin suurvallaksi raaka-aineidensa avulla, jos valtio säätelee tiukem- min niiden käyttöä markkinamekanismien hyödyntämisen ohella (Jack 2004)67. Xxxxx nosti tämän teeman esiin myös presidenttikautensa viimeisessä vuotuisessa katsauksessa Venäjän liittoneuvostolle (Xxxxx 2007, Liuhto 2008):68

Toinen kysymys, jota tulevaisuuden sukupolvilla on oikeus kysyä meiltä koskee maamme luonnonvaroja. Olemmeko maksimaalisella tavalla hyötyneet maamme luonnonresursseista? Tämä ei koske vain öljyä, kaasua ja mineraaleja vaan myös metsiä ja vesiresursseja.

Luonnonvaroista hyötymisen ohella keskeinen toinen peruste rajoittaa ulkomaalaisten talou- dellista toimintaa Venäjällä on ollut kansallinen turvallisuus. Taloudellinen nationalismi on edennyt viime vuosina erityisesti kahdella tavalla: ulkomaalaisten omistamista rajoittavalla lainsäädännöllä ja siten, että on perustettu talouden strategisesti tärkeille sektoreille markki- noita hallitsevia valtionyhtiöitä.

Juuri ennen luopumistaan presidentin tehtävistä keväällä 2008 Xxxxx allekirjoitti lain, jolla rajoitettiin ulkomaalaisten omistamista talouden strategisilla sektoreilla. Strategisesti tärkeiksi sektoreiksi määriteltiin laissa seuraavat (Reuters 2008, Liuhto 2008)69:

66 Xxxxxx, Xxxx (2008) Genesis of Economic Nationalism in Russia, Electronic Publications of Pan- European Institute 3/2008, xxxx://xxx.xxx.xx/xxx

67 Xxxx X. (2004) Inside Xxxxx’x Russia: Can There Be Reform Without Democracy? Oxford Univer- sity Press, New York.

68 Putin V. (2007) Annual Address to the Federal Assembly of the Russian Federation, xxx.xxxxxxx.xx.

69 Reuters (2008) Russia’s Xxxxx signs foreign investment law, May 5.

• Ydinvoimalaitokset ja ydinmateriaalit

• Salakirjoitukseen liittyvät toiminnot

• Ase- ja sotilasteknologia

• Ilmailutekniikka

• Viestintäpalvelut, jos ulkomainen yhtiö saa hallitsevan aseman

• Metallit ja metalliseokset, jotka ovat armeijalle tärkeitä

• Mineraalien kaivuu kansallisesti tärkeistä esiintymistä

• Veden biologisten resurssien pyydystäminen

• Laaja-alainen julkaisu ja painotoiminta

• Televisio- ja radiotoiminta.

Lain mukaan ulkomaalaiset yhtiöt eivät saa hallita strategisesti tärkeitä yrityksiä eli ulkomaa- laiset yritykset voivat omistaa vain alle 50 % tällaisista yhtiöistä. Jos ulkomainen omistus nousee 50 % tai sen yli, ulkomainen yhtiö tarvitsee tähän luvan pääministerin johtamalta ko- missiolta. Ulkomainen valtionyhtiö tarvitsee tällaisen luvan, jos sen omistus ylittää 25 %. Ehdot ovat tiukempia strategisesti tärkeissä maaperän resursseja omistavissa yrityksissä. Enimmäisomistusosuudet ovat yksityisillä yrityksillä 10 % ja valtionyhtiöillä 5 %. Venäjän aluevesillä toimivissa tällaisissa yrityksissä sallitaan kuitenkin 50 %:n omistusosuus, jos partnerina toimii Venäjän valtion omistama yksikkö.

Ongelmana laissa on, että lähes mikä tahansa toiminta voidaan tulkita Venäjän kansalli- sen turvallisuuden kannalta tärkeäksi. Sellaiseksihan on määritelty mm. radio- ja televisio- toiminta. Myöskään ei ole määritelty yksiselitteisesti mitkä metallit tulkitaan tärkeiksi armei- jalle. Tämä lisää riskiä hallinnollisiin väärinkäytöksiin. On vain harvoja toimialoja, joilla työskentelevät ulkomaalaisten omistamat yritykset voivat olla varmoja siitä, ettei heidän toi- mintaansa tulkita kansallisen turvallisuuden kannalta olennaiseksi.

Toinen keskeinen taloudellisen nationalismin muoto Liuhdon (2008) mukaan on ollut valtionyhtiöt. Vuonna 2009 Venäjällä toimi kahdeksan merkittävää valtionyhtiötä (Rianovos- ti 2009)70. Ne olivat

• Kansallinen kehityspankki Vnesheconombank (VEB).

• Erityisesti puolustuksen kannalta keskeisen korkean teknologian teollisen tuotannon konserni Rostekhnologii.

• Nanotekniikkayhtiö Rosnano.

• Vakuutusyhtiö ASV.

• Asumisen ja asumiseen liittyvien palvelujen uudistamisrahasto.

• Rosatom, jonka puitteisiin on koottu ydinvoiman rauhanomaiset ja sotilaalliset sovel- lukset.

• Olimpstroi, joka vastaa Sochin vuoden 2014 talviolympialaisiin liittyvästä rakentami- sesta.

70 Rianovosti (2009) Xxxxxxxx orders look at activity of Russian state-run businesses, 07/08/2009

• Vuonna 2009 perustettu Avtodor, joka vastaa maan pääteiden kehittämisestä.

Lentokoneiden valmistusta ja laivanrakennuksen edistämistä varten on myös perustettu Puti- nin presidenttikaudella United Aircraft Manufacturing Corporation (UAC) ja United Ship- building Corporation (USC). United Shipbuilding Corporation (USC) on holding-yhtiö, jonka pääkonttori on Pietarissa. Vuonna 2009 toimintansa aloittaneeseen yhtiöön on koottu valtion omistama laivojen tuotanto sekä valtion omistukset yksityisissä yhtiöissä. United Aircraft Corporation (UAC) on noin 90%:sti Venäjän liittovaltion omistama osakeyhtiö, joka toimii aktiivisesti lentokonetuotannon edistämiseksi Venäjällä, lentokoneita valmistavia yhtiöitä omistamalla ja niiden toimintaa edistämällä. Yhtiö ilmoittaa kotisivuillaan tavoitteekseen ylläpitää ja edistää Venäjän lentokoneteollisuuden tieteellistä ja tuotannollista potentiaalia sekä vahvistaa maan turvallisuus ja puolustuspotentiaalia.

Vuonna 2007 ehdotettiin myös Venäjän kalastusta kehittävän valtionyhtiön Rosrybflot perustamista. Yhtiö on perustettu vuonna 2009 osakeyhtiönä «Natsrybflot». Yhtiön toimitus- johtajan mukaan se tulisi omistamaan 27 Venäjän liittovaltion takauksella rakennettavaa alus- ta ja sen tehtävänä olisi kehittää Venäjän kalasatamia ja kalastuskalustoa kilpailukykyisiksi. Lupaavimmaksi kalastusalueeksi yhtiön toimitusjohtaja nimesi eteläisen Tyynen valtame- ren.(xxx.xxxxxxxx.xx 2009).

Monissa maissa valtion omistukset on koottu erityisiin holding-yhtiöihin, eikä tätä voi pitää erityisesti taloudellisena nationalismina. Erityispiirre venäläisissä valtionyhtiöissä Ros- tekhnologii, Rosatom ja United Aircraft Manufacturing -yhtiössä on kuitenkin niiden tiivis liittäminen puolustusteollisuuteen ja armeijaan.

OECD:ssä on yritystoiminnan valtiollisen säätelyn voimakkuutta mitattu PMR indi- kaattorilla. Se perustuu kolmeen osatekijään. Ne ovat valtiollinen kontrolli, esteet yrittäjyy- delle ja esteet kansainväliselle kaupalle ja investoinneille. Venäjän taloudellista nationalismia heijastelee arvio, jonka mukaan tuotemarkkinoiden säätely oli Venäjällä vuonna 2008 selvästi voimakkaampaa kuin OECD-maissa ja useimmissa Euroopan entisissä sosialistimaissa (ECO/WKP(2009)83)71.

71 Xxxx Xxxxxx, Xxxxxxx Xxxxxxx and Xxxxx Xxxxxxx (2009) Product market regulation in Russia, OECD working papers no. 742.

Tuotemarkkinoiden (2009)83.

säätely Venäjällä ja vertailumaissa 2008. Lähde: OECD ECO/WKP

Indeksin osatekijöitä tarkastellen havaitaan, että tuloksen selittävät erityisesti valtion kontrolli ja esteet kaupalle ja ulkomaisille investoinneille.

Säätelyn voimakkuus PMR indikaattorin eri osatekijöissä Venäjällä ja vertailumaissa 2008 Lähde: OECD ECO/WKP(2009)83.

Rahoitus- ja vakuutuspalvelujen kehittämisen ohella valtionyhtiöiden perustamisen selkeä tavoite Venäjällä on ollut eri tuotannonalojen modernisointi ja venäläisen high-tech tuotan- non lisääminen.

Monet ulkomaalaiset arvioijat ja erityisesti OECD Venäjä-katsauksissaan eivät ole kui- tenkaan pitäneet säätelyä tai taloudellista nationalismia käypänä tapana edistyä Venäjän ta-

louden odernisoitumisessa. Kuten jo Venäjä 2017 -raportissa todettiin, OECD:n Venäjä-

raporttien eräänlaisena ideologisena virityksenä ovat jo pitkään olleet suositukset Venäjän

talouden säätelyn purkamisesta ja erityisen hyvien edellytysten tarjoamisesta ulkomaisille investoinneille. Tätä yksinkertaiseen catching up -ajatteluun perustuvaa mallia ei voi kuiten- kaan pitää itsestään selvästi parhaana tapana modernisoida Venäjää.

Venäjä 2017–raportin ensimmäisessä skenaariossa oletettiin, että Venäjän talous voisi monipuolistua ja modernisoitua siten, että suuret energiaa ja raaka-aineita käyttävät yritykset uudistavat toimintansa muuttamalla olennaisesti yrityskulttuurejaan ja käynnistämällä osaa- miseen perustuvia new venture –hankkeita. Tämä malli ei ole mitenkään ennen kokematon. Tätä mallia voisi kutsua Japanin (keiretsu -yritykset), Etelä-Korean (chaebol -yritykset) ja puunjalostusteollisuuden new venture -hankkeiden osalta myös Suomen modernisoitumisen tieksi.

Mitä Venäjä voi oppia Etelä-Korean cheabol -yritysten historiasta?

Xxx Xxxxxx saattoi pitää innovaatiotalouden mallimaana vuoden 2000 vaiheilla, tämä asema kuuluu nyt varsin hyvillä perusteilla Etelä-Korealle. Etelä-Korean kehittyminen toisen maa- ilmansodan jälkeen varsin takaperoisesta maatalousmaasta maailman teollisten innovaatioi- den hyödyntämisen kärkimaaksi Yhdysvaltojen rinnalle on ollut maailman lähihistorian kiin- toisimpia kehityskulkuja. Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy kuvaus siitä, mikä osuus tässä kehityksessä oli Korean taloutta hallinneilla ”yritysperheillä” cheaboleilla (Wikipedia – cheabol).

Japanilaisten ylivalta Koreassa päättyi vuonna 1945. Hyvin harvat korealaiset olivat omistaneet tai johtaneet suurehkoja yrityksiä japanilaisten ylivallan aikana. Korean vapaudut- tua muutamat korealaiset liikemiehet saivat haltuunsa muutamien japanilaisten yritysten omaisuuden. Näistä omistuksista kasvoivat vähitellen 1990-luvun cheabolit.

Liikemiehet toimivat läheisessä yhteistyössä Xxxxxxx Xxxx:n Korean ensimmäisen ta- savallan kanssa 1948 -1960. Kuten Venäjällä varsinkin1990-luvulla yritysten antamat lahjuk- set ja niillä valtiolta saadut erityisedut olivat yleisiä. Sotilaat ottivat vallan Etelä-Koreassa vuonna 1961. Tätä vaihetta voi rinnastaa Xxxxxxx valtaannousuun vuonna 2001. Uusi hallinto otti tavoitteekseen korruption kitkemisen. Muutamia johtavia teollisuusmiehiä vangittiin. Uusi hallinto kuitenkin ymmärsi pian, että se tarvitsee yrityksiä tuekseen voidakseen toteuttaa kunnianhimoiset talouden modernisointiin liittyvät tavoitteensa. Maksamalla korvauksia mo- net yritysjohtajat vapautuivat syytteistä. Näin mahdollistui myös yhteistyö hallituksen ja yri- tysjohtajien kesken talouden modernisoimiseksi.

Hallituksen ja yritysten välinen yhteistyö oli ratkaiseva 1960-luvulla käynnistyneelle kehitykselle. Korean tuotanto laajeni kevyestä teollisuudesta raskaaseen teollisuuteen. Halli- tus valitsi yhtiöt toteuttamaan kansallisia tavoitteita, ja cheabol -yhtiöt toteuttivat niitä valtion hankkimilla ja takaamilla ulkomaisilla luotoilla. Toimintamallin ongelmana tosin oli pääomi- en kasautuminen entistä enemmän pienen joukon cheabol -yhtiöitä haltuun.

Vaikka chaobol -yhtiöiden suureen vaikutusvaltaan on liittynyt myös ongelmia, ratkai- sevaa toimintamallin menestyksen kannalta on ollut yritysten innovatiivisuus ja valmius uu- siin haasteisiin. Sen sijaan, että tuotannosta olisivat vastanneet johtavat ulkomaiset yritykset, kaikki mahdollinen oppi pyrittiin omaksumaan ulkomailta. Monialayritykset etenivät tekstii- lien tuottajista 1970- ja 1980-luvuilla raskaaseen teollisuuteen, puolustusteollisuuteen ja ke- mian teollisuuteen. 1990-luvulla ne etenivät elektroniikkaan ja high-tech -tuotantoon.

Vihdoin 1980-luvun lopussa cheabol -yritykset olivat tulleet siihen vaiheeseen, että ne eivät enää tarvinneet valtion tukea. Ongelmaksi alkoi tulla pikemminkin cheaboleiden yhä kovemmaksi käynyt keskinäinen kilpailu. Erityisesti kilpailuun liittyneen ylikapasiteetin vuoksi vuosien 1997–1999 Aasian talouskriisi kaatoi 11 Etelä-Korean 30:stä cheabolista.

Likaistakaan peliä ei ole puuttunut. Viimeksi vuonna 2008 Samsung-yhtiön toimitus- johtaja joutui eroamaan veroepäselvyyksien ja syntyneen luottamuspulan vuoksi. Joka tapa- uksessa cheabol -taustainen Samsung -yritys tunnustetaan nyt yhdeksi maailman teollisten innovaatioiden kärkiyritykseksi.

Mitä cheaboleiden historiasta voisi ottaa oppia Venäjän suuntaan? Kuten Venäjä 2017 – raportin ensimmäisessä skenaariossa korostettiin, ratkaisevia ovat innovaatioihin kykenevät työntekijät ja innovaatioita suosivat yrityskulttuurit. Cheaboleiden tapauksessa tätä edistävä ratkaisu oli uusien tuotteiden ohella rönsyily, eteneminen kiintoisille uusille aloille, jotka ovat saattaneet olla vain varsin vähän yhteydessä aikaisempiin toimintoihin.

Peruskysymys menestyksen kannalta näyttäisi olevan, miten venäläiset suuret yhtiöt – myös valtionyhtiöt - voisivat kehittyä militaristisesta komentokulttuurista viimeisimmästä kehityksestä maailmalla innostaviksi ja uusiin mahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti tarttu- viksi? Innovaatiokirjallisuuden klassikko liittyen siihen, kuinka suuri yritys voi luoda inno- vaatioita new venture -hankkeilla, on kirja Inside corporation innovation (Burgelman and Sayles 1986).72

72 Xxxxxxxxx, X.X. and X.X.Xxxxxx (1986) Inside Corporation Innovation, The Free Press, New York.

Korean cheabol -yhtiöiden kehitysmalli on erilainen kuin Kiinan modernisoitumisen malli, jota Kaartemo ja Liuhto (2010) tarjoavat tässä raportissa realistiseksi vaihtoehdoksi Venäjän modernisoitumiselle.

Kaartemon ja Liuhdon (2010) mielestä samat toimenpidesuositukset, joita annettiin Kiinan erityistalousalueille 1980-luvulla (Wong 1987), vaikuttaisivat olevan päteviä Venäjän teknologia-innovatiivisille erityistalousalueille vuonna 2010:

• Hallinnollisen tehokkuuden parantaminen, byrokratian välttäminen.

• Tehokkaamman oikeusjärjestelmän laatiminen, jotta ulkomaisten sijoittajien etuja voidaan suojella.

• Suuremman ulkomaisten yritysten tuotannon määrän salliminen kotimaisille markki- noille, mikä toimisi lisäkannustimena ulkomaisille sijoittajille.

Kiinan talouskasvu ja sen modernisoituminen on perustunut olennaisesti ulkomaisiin inves- tointeihin matalan osaamistason tuotantoon. Investoijista tosin suuri osa on ollut kiinalais- taustaisia henkilöitä/yrityksiä erityisesti Hong Kongista ja Taiwanista. Kiina näyttää todella vähitellen hyötyvän ulkomaisista investoinneista myös niin, että sen oma korkean osaamista- son tuotanto kehittyy.

Xxxxx Xxxxx Xxxxxx (2010)73 toteaa, Kiinan ja Venäjän psykologiset lähtökohdat mo- dernisoitumiselle ovat hyvin erilaiset. Kiinan merkittävät saavutukset teknologian kehittäjänä ovat kaukana historiassa. Venäjä sen sijaan oli vielä äsken supervalta, joka on ollut voitta- massa kehittyneellä aseteknologiallaan (mm. tehokkailla panssarivaunuillaan) toista maail- mansotaa ja joka on ensimmäisenä onnistunut lähettämään ihmisen avaruuteen. Tällaisella historialla ei ole helppoa keskittyä vain imitaatioon ja osaamistasoltaan vaatimattomaan tuo- tantoon. Xxxxxxx (2010) lainaten:

Kun Neuvostoliitto oli supervalta, pitää Venäjänkin olla ainakin suurvalta, mie- luiten maailmanlaajuisesti, mutta elleivät rahkeet riitä, vähintään alueellisesti. Tämän psykologian valossa on helppo ymmärtää, mikseivät valtaa pitävät voi hy- väksyä puheissa sitä, mitä käytännössä harjoitetaan. Xxxxxx mielestään nimittäin Venäjän tulevan taloudellisen kasvun pitäisi perustua innovaatioihin, ei missään nimessä imitaatioihin.

Viitaten Etelä-Korean kokemuksiin on mielestäni selvä virhe samaistaa korruptio ja Venäjän suurten nykyisten yritysten kautta toimiminen. Oma näkemykseni on, että Venäjän kehityk-

73 Xxxxxx, Xxxxx (2010) Suomalaisten menestystarinat, kirjassa Suuriruhtinaskunnasta Itämeren kaasu- putkeen – mikä on muuttunut Suomen ja Venäjän suhteissa, Helsingin yliopiston vapaan sivistystyön toimikunta.

sessä päästäisiin parhaisiin tuloksiin, jos samaan aikaan pyritään etenemään sekä SOPIMUSTEN VENÄJÄN että kahden tässä jaksossa esitetyn skenaariovaihtoehdon mukai- sesti ehkä painottaen enemmän suurten yritysten sisäistä uudistamista ja niiden alihankinta- verkostojen rakentamista kuin ulkomaisen tuotannon imitointia. Kaikin tavoin olisi kuitenkin lisättävä pyrkimyksiä omaksua tietoa ja hyviä käytäntöjä ulkomailta. Tässä suhtautumisen selvä muuttaminen englannin kielen käyttöön on yksi ratkaiseva tekijä (ks. jakso 6.4.)

Vuonna 2009 presidentti Xxxxxxxx esitti periaatteellisen kannan, että valtionyhtiöistä tulisi Venäjällä vähitellen luopua. Hänen mukaansa valtionyhtiö ei ole lainkaan toimiva yri- tysmuoto pitkällä tähtäimellä. Xxxxxxxxxx mielestä valtion yhtiöt on joko täysin yksityistet- tävä, yksityistettävä valtion tarkkailemiksi osakeyhtiöiksi tai tärkeitä yhteiskunnallisia tehtä- viä hoitaessaan siirrettävä osaksi julkista hallintoa (Rianovosti 12.11.2009). Lopultakaan mo- dernisoitumisen kannalta ongelma ei ole valtioyhtiömuoto, vaan se kuinka yritystä johdetaan. Mm. kiinalaisten valtionyhtiöiden menestyksen maailmalla todistaa, että omistamisen muoto ei lopultakaan ole ratkaiseva.

2.5. Venäjän talouden modernisoitumisen kolme estettä

Xxxxx tekijää estää olennaisesti Venäjän talouden monipuolistumista ja uudistumista mo- lemmilla edellisessä jaksossa luonnehdituilla tavoilla (catching up sekä diversifioituvat ja uudistuvat suuryritykset). Niistä tärkein on jo edelläkin laajasti käsitelty korruptio. Kaksi muuta ovat väestökehitys ja ristiriitainen suhtautuminen englanninkieleen.

Korruption ja muiden taloudessa vaikuttavien tekijöiden suhteellista tärkeyttä Venäjän kannalta voi arvioida Maailmanpankin toimeksiannolla tehdyillä tutkimuksilla. Vuosina 2008 ja 2009 tehty Maailmanpankin Business Environment and Enterprise Survey ja sen vertailu vastaavaan survey-tutkimukseen vuonna 2005 tarjoaa tietoa liiketoimintaympäristön kehityk- sestä Venäjällä (Russian Economic 2010). Venäjällä tutkimuksen otokseen kuului yli 1000 kaikilla päätoimialoilla työskentelevää yritystä. Venäjää liiketoimintaympäristönä voidaan vertailukelpoisilla otostutkimuksilla rinnastaa muiden Itä- ja Keski-Euroopan maiden ja Tur- kin liiketoimintaympäristöihin. Seuraavassa taulussa on esitetty, miten Venäjä sijoittuu yri- tysten tunnistamissa ongelmissa.

Yritysten kokemat ongelmat Venäjällä verrattuna muiden Itä- ja Keski-Euroopan maiden ja Turkin ongelmiin 2005 ja 2008/2009.

Yritysten kokemat ongelmat	Venäjän sijaluku vuonna 2005	Venäjän sijaluku vuoden 2008 lopussa/2009 alussa
Verotus	2	2
Korruptio	3	3
Työntekijöiden taidot ja koulu- tus	4	1
Sähkön saanti	13	4
Rahoitus	6	8
Rikollisuus, varkaudet ja järjes- tyshäiriöt	8	6
Verohallinto	1	10
Telekommunikaatio	14	7
Oikeuslaitos	7	12
Maan hankinta	10	5
Yritysten tarvitsemat lisenssit ja luvat	5	11
Kuljetukset	12	9
Työvoimaan liittyvä säätely	11	14
Tullit ja kaupan säätely	9	13

Kyselyn perusteella niiden yritysten osuus, jotka ilmoittivat maksaneensa lahjuksia, peräti puoliintui 62 prosentista 31 prosenttiin. Myös usein lahjuksia maksaneiden osuus on alentu- nut 44 prosentista 22 prosenttiin. Lupaavaa on myös se, että oikeuslaitoksen käyttö on lisään- tynyt yrityksissä 27 prosentista 45 prosenttiin ja että vain 3 prosenttia yrityksistä ilmoittaa maksaneensa ylimääräisiä maksuja oikeudenistuimille.

Korruption osuus on kuitenkin Venäjällä edelleen kolmanneksi suurin tarkastelluista maista. Huolestuttavaa on, että lahjusten osuus niitä maksaneiden yritysten liikevaihdosta on lähes kolminkertaistunut 1,7 prosentista 4,5 prosenttiin. Myös valtiollisista kontakteista mak- saneiden maksuosuus liikevaihdosta oli noussut 2,2 prosentista 4,1 prosenttiin. Yritysten päällikkötason toimihenkilöiden työajasta 2008/2009 kului 23 prosenttia asiointiin viran- omaisten kanssa, kun osuus aiemmin oli 16 prosenttia. Maailmanpankin raportti tulkitsee näitä tuloksia siten, että harvemmat maksavat suurempia maksuja mahdollisesti korkeamman