TIIVISTELMÄ
SOPIMUS KOIRAN SIJOITTAMISESTA ERITYISENÄ SOPIMUSTYYPPINÄ JA SIITÄ JOHTUVAT YLEISET KÄYTÄNNÖN ONGELMAT
Lapin yliopisto Oikeustieteiden tiedekunta Velvoiteoikeus
Pro gradu- tutkielma Xxxxx Xxxxxxx
Kevät 2013
Xxxxx Yliopisto, Oikeustieteiden tiedekunta
Työn nimi: Sopimus koiran sijoittamisesta erityisenä sopimustyyppinä ja siitä johtuvat yleiset käytännön ongelmat
Tekijä: Xxxxx Xxxxxxx
Opetuskokonaisuus ja oppiaine: Velvoiteoikeus
Työn laji: Tutkielma _X_ Laudaturtyö Lisensiaatintyö Kirjallinen työ
Sivumäärä: XVIII + 107 Vuosi: Kevät 2013 Tiivistelmä:
Tutkielmassa tarkastellaan koiraa koskevaa sijoitussopimusta ja siihen liittyviä yleisimpiä käytännön ongelmia. Tutkimuksen tavoitteena on määritellä koiran sijoitussopimus sopimustyyppinä, kuvailla sen taustatekijöitä, etsiä vastuksia kysymyksiin, millaisia ongelmia sijoitussopimuksiin yleisesti liittyy ja kuinka niitä voidaan ennaltaehkäistä sopimusteknisin keinoin. Sisällöllisesti nämä mallisopimuksiin perustuvat koiraa koskevat sijoitussopimukset eivät ole monimutkaisia ja niiden ulkoasu on näennäisen helppolukuinen. Ongelmaksi usein muodostuvat sopimusosapuolien eriävät käsitykset ja oletukset sopimuksen sisällöstä ja tarkoituksesta.
Tutkielman painopiste on normaalin irtaimen esineen kaupan synnystä oleellisilta osin poikkeavalla koiransijoitussopimuksen erityispiirteiden tarkastelulla ja niistä aiheutuvilla ongelmilla. Xxxxx sijoitussopimusta voitaisiin ymmärtää sopimustyyppinä, on sen taustalla olevia tekijöitä pyritty esittelemään ja selventämään mahdollisimman yksinkertaisesti. Tämän tarkoituksena on antaa yleiskuva koiran sijoitussopimukseen vaikuttavista tekijöistä.
Luvuissa 1-2 tarkastellaan sijoitussopimuksen tyypillisiä puitteita, teknisiä lähtökohtia ja taustalla vaikuttavia yleisiä ongelmaindikaattoreita. Kolmannessa luvussa määritellään sijoitussopimus sopimustyyppinä ja luvuissa 4-6 siihen perustuva oikeusperiaate- ja lainvalintakehys sekä sopimuskäytäntö. Luvut 7-8 käsittelevät koiraa koskevan sijoitussopimuksen sisällöllisiä ongelmakohtia ja niiden oikeudellista tulkintaa. Yhdeksännessä luvussa esitetään ajatuksia koiraa koskevan sijoitussopimuksen preventiivisestä riskienhallinnasta ja 10. luvussa esitetään tutkielman perusteella tehtyjä havaintoja tiivistetysti.
Avainsanat: Varallisuusoikeus, sopimusoikeus, sijoitussopimus, sopimustyyppi, koira, jalostusoikeus, hallintaoikeus
Muita tietoja:
Suostun tutkielman luovuttamiseen Rovaniemen hovioikeuden käyttöön _X_
Suostun tutkielman luovuttamiseen kirjastossa käytettäväksi _X_
Suostun tutkielman luovuttamiseen Lapin maakuntakirjastossa käytettäväksi _X_
SISÄLLYSLUETTELO
SISÄLLYS
1.1. Tutkimuksen tekninen toteutus 4
1.2.1. Koira irtaimena esineenä – koiran erityislaatuinen status elottomaan esineeseen verrattuna 5
1.2.2. Kasvattajan oikeudellinen asema ja määritelmä yhtenä tutkielman suunnan ohjaajana 8
1.2.3. Harrastajakasvattajan vai elinkeinoharjoittajan asema 8
2. ONGELMAINDIKAATTORIT SOPIMUKSEN LAADINNAN JA TÄYTÄNTÖÖNPANON TAUSTALLA
............................................................................................................................................. 12
2.1. Kasvattajan ultra partes vastuut ja niiden vaikutus inter partes sopimukseen 12
2.1.1. Yhdistysoikeudellinen vastuu Suomen Kennelliiton sääntöjen noudattamisesta ..
............................................................................................................................. 13
2.1.2. Vastuu koiran hyvinvoinnista 15
2.2. Kasvattajan poikkeuksellinen tunneside koiraan sopimuksen syntyä, sisältöä ja riitaa ohjaavana tekijänä 17
2.3. Tunneperäinen riidan laukaisin 18
3. MIKÄ ON SIJOITUSSOPIMUS? 19
3.1. Sijoitussopimus käsitteenä 19
3.2. Syy sopimuksen takana – Miksi sijoitussopimus tehdään? 20
3.3. Sijoitussopimuksen syntymekanismi – Milloin sopimus katsotaan syntyneeksi 22
3.3.1. Sopimuksen synnyn ongelman tyyppitilanne 24
3.3.1.1. Sopimussidonnaisuuden välttämiseksi tehty väite kauppatavasta 24
3.3.1.2. Sitoutumistahtoa osoittavat erityiset toimet 25
3.4. Sijoitussopimuksen oikeudellinen määritelmä ja sopimustyyppi 26
3.4.1. Siirtokielto sijoitussopimuksen henkilökohtaisuuden ilmentäjänä 27
3.4.2. Virheellinen kauppasopimusluonteen korostaminen – sopimuksen tarkoituksen ja keston välinen konflikti 28
3.4.3.1. Sijoituksen kauppasopimusluonnetta vastaan osoittavat piirteet 30
3.4.3.2. Lahjaluontoisuuden ilmentyminen sijoitussopimuksessa 30
3.4.3.3. Lahjanlupauksen ja kaupan esisopimuksen välinen tulkintaero sijoitussopimuksen kannalta 32
3.4.3.4. Sopimuksen objektin yhteisomistuksenpiirteet oikean omistajan selvittämisen ongelmana 33
3.4.3.5. Sekatyyppinen sopimus 34
3.4.3.6. Koiraa koskevan sijoitussopimuksen määrittely vakiosopimukseksi 35
3.4.3.6.1. Vakioehtojen keskeinen merkitys 36
3.4.3.6.2. Vakioehdot ultra partes tahon laatimina 37
3.4.3.6.3. Vakioehtojen liitäntä sitovaksi sopimuksen osaksi 38
3.4.3.7. Sopimuksen kääntöpuolen ohjeiden sitovuus 39
3.4.3.8. Koiraa koskevan sijoitussopimuksen kestosopimusluontoisuus 42
3.4.3.9. Sopimusehtojen etusijajärjestys 43
4. ERÄIDEN VARALLISUUSOIKEUDELLISTEN PERIAATTEIDEN JA VELVOITTEIDEN PAINOTTUMINEN SIJOITUSSOPIMUKSESSA 46
4.1. Sopimusvapaus sopimusosapuolien tarkoituksen ja metaperusteiden toteutumisen turvaajana 47
4.2. Sopimusoikeudellinen kohtuullisuusperiaate 49
4.4. Tiedonantovelvollisuus 52
5.1. Sopimustyypin merkitys lainvalinnan ohjaajana 54
5.2. Dispositiivisen sääntelyn säilyttäminen sijoitussopimuksen tarkoituksen turvaajana56
6. SIJOITUSSOPIMUSSUHTEISSA VALLITSEVA KAUPPATAPA JA SOPIMUSKÄYTÄNTÖ 58
7. SOPIMUSTEN YLEISET ONGELMAT 60
7.1. Sopimuksen sitomattomuuteen pyrkivät argumentit 60
7.1.1. Väite kohtuuttomasta sopimusehdosta 60
7.1.2. Väite kaupan purkuperusteesta 63
7.1.2.1. Sopimuksen purkamisen poikkeuksellisuus lähtökohtana 64
7.1.2.2. Sopimuksen purkaminen eläinsuojeluperusteella 65
7.2. Sopimusehtojen tavanomaiset tulkintaongelmat 67
7.2.1.1. Sopimuskohdan sanamuodon ja tarkoituksen ristiriita 68
7.2.1.2. Omistuksesta eriytetty hallintaoikeus 68
7.2.2. Näytteilleasettamis-, koe- ja kilpailuoikeus 70
7.2.3. Jalostusoikeus ja omistuksen siirtyminen 72
7.2.3.1. Omistajan jalostusoikeus- ja -päätös 72
7.2.3.2. Omistuksen siirtyminen 73
7.2.4. Ilmoitusvelvollisuus 74
7.2.5. Sijoitusnartun pentueesta huolehtiminen ja sen kulukorvaus 76
7.2.6. Kulujen jako sopimusosapuolien välillä 78
7.2.7. Haltijan purkuoikeus 80
7.2.8. Vakuusmaksun palautus 82
8. TULKINTA 84
8.1. Ulkopuolisen tahon sopimuksen sisältöön puuttumisen poikkeuksellisuus 85
8.2. Hoito- ja ruokintaohjeiden merkitys tulkinnan ohjaajina 86
8.3. Olennainen sopimusrikkomus 88
8.3.1. Omistajan moitittava menettely 89
8.3.2. Haltijan olennainen sopimusrikkomus – sijoitustarkoituksen vastaisuus 90
8.4. Koiran arvon määritys korvausmäärän ohjaajana 93
9. PREVENTIIVINEN RISKIENHALLINTA 95
9.1. Sopimuksen täydellisyys ongelmien ennaltaehkäisykeinona 95
9.1.1. Sopimustyypin edellyttämä kirjallinen muoto täydellisyyden ilmentäjänä 95
9.1.2. Tulkintavarmuus 96
9.2. Avoimuus ja oikea tarkoitus sopimuksen teossa 97
9.3. Vakuusmaksun sijoittaminen vakuustilille 98
9.4. Huomioita sopimuskumppanin valinnasta 99
9.4.1. Sopimuskumppanin tuntemus 99
9.4.2. Aikaisemman toiminnan merkitys 100
9.4.3. Sopimuskumppanin persoona ja koirafilosofia 101
10. LOPPUPOHDINTOJA 103
LÄHTEET
Kirjallisuus
Aarnio 2006 Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito – ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Helsinki 2006.
Aho 2012 Aho, Riitta: Aatteellinen yhdistys määräävässä markkina-asemassa – Tapaus Suomen kennelliitto. Lapin yliopisto 2012.
Ajzen – Fishbein 1975 Ajzen, Icek – Xxxxxxxx, Xxxxxx: Belief, Attitude, Intention, and Behavior: An Introduction to Theory and Research . Filippiinit/ Amerikan Yhdysvallat 1975.
Aurejärvi- Hemmo 2007 Aurejärvi, Erkki - Hemmo, Xxxx: Velvoiteoikeuden oppikirja. 3.painos, Helsinki 2007.
Cunliffe 2005 Cunliffe, Xxxxxxxx: Koirarotujen ensyklopedia. Bath UK 2005.
Geeson 2005 Xxxxxx, Xxxxxx: Suuri trimmauskirja. Helsinki 2005,
Halila – Hemmo 2008 Xxxxxx, Xxxxxx – Xxxxx, Xxxx: Sopimustyypit.2., uudistettu painos. Hämeenlinna 2008.
Hemmo 2003 I Hemmo, Xxxx: Sopimusoikeus I. 2., uudistettu painos. Helsinki 2003.
Hemmo 2003 II Hemmo, Xxxx: Sopimusoikeus II. 2., uudistettu painos. Helsinki 2003.
Hemmo 2005 Hemmo, Xxxx: Sopimusoikeus III. Helsinki 2005.
Hoppu – Hoppu 2005 Hoppu Esko - Hoppu Kari: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet. Helsinki 2005.
Jaakkola – Sorsa 2005 Jaakkola, Tapio – Xxxxx, Kaisa: Liiketoiminnan sopimukset. Helsinki 2005.
Jaakonsaari 1997 Jaakonsaari, Tuija: Kuluttajansuoja koiran kaupassa. Lapin yliopisto 1997.
Jaakonsaari – Ojala 1999 Jaakonsaari, Tuija – Ojala, Anu: Koiralakikirja.
Helsinki 1999.
Jaakonsaari – Ojala 2011 Jaakonsaari, Tuija – Ojala, Anu: Koiranomistajan oikeusopas. Helsinki 2011.
Kaimio 2002 Kaimio, Tuire: Pennun kasvatus: Pennusta kunnon koiraksi. Helsinki 2002.
Karhu 2004 Karhu, Xxxx: Muuttuvat olosuhteet ja sopimuksen sitovuus. Lakimies 7-8 2004, s. 1457- 1458.
Kartio 1997 Xxxxxx, Leena: Sopimus ja kolmas. Juhlakirja Xxxxx Xxxxxx. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki 1997.
Kartio 2001 Xxxxxx, Xxxxx: Esineoikeuden perusteet. 2., uudistettu painos. Helsinki 2001.
Xxxxxxxx - Ylöstalo 1981 Xxxxxxxx X. X. - Xxxxxxxx Xxxxx: Suomen siviilioikeudenoppikirja. 4.painos. Juva 1981
Lehtinen 2006 Lehtinen, Tuomas: Kansainvälisen kaupan liikesopimus ja remburssi. Turun yliopisto 2006.
Xxxxxxx 2008 Xxxxxxx, Tuulikki: Yhteisomistus. 2. painos. Helsinki 2008.
Mähönen 2000 Mähönen, Xxxxx: Siviilioikeuden yleiset periaatteet. Teoksessa Varallisuusoikeuden kantavat periaatteet (toim. Xxx Xxxxxxxxxxx). Vantaa 2000.
Mäkelä J. 2010 Mäkelä, Xxxx: Sopimus ja Erehdys. Helsingin yliopisto. Helsinki 2010.
Xxxxxxx 2006 Xxxxxxx, Kirsi: Varallisuusoikeudellinen tutkimus koiran kaupan erityispiirteistä myyjän kannalta, Lapin yliopisto 2006.
Pöyhönen 1988 Pöyhönen, Juha: Sopimusoikeuden järjestelmä ja sopimusten sovittelu. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja N:o 179, Helsinki 1988.
Pöyhönen 2003 Pöyhönen, Xxxx: Uusi Varallisuusoikeus. 2. painos.
Helsinki 2003
Streng 1999 Streng, Joonia: Eläinsuojelu ja rikosoikeus. Helsinki 1999.
Tepora 1984 Tepora, Jarno: Omistuksenpidätyksestä. Vammala 1984.
Tepora 2003 Tepora Jarno: Johdatus esineoikeuteen. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut. Helsinki 2003.
Tolonen 2000 Xxxxxxx, Hannu: Siviilioikeuden yleiset periaatteet.
Teoksessa Varallisuusoikeuden kantavat periaatteet (toim. Xxx Xxxxxxxxxxx). Vantaa 2000.
Xxxxxxxxxxx 1995 Xxxxxxxxxxx, Xxxxxx: Vakiosopimus: Sopimussidonnaisuudesta ja kohtuuttomista sopimusehdoista. 2. uudistettu painos. Helsinki 1995.
Xxxxxxxxxxx 2006 Xxxxxxxxxxx, Xxxxxx: Kauppalain pääkohdat. 5. uudistettu painos. Helsinki 2006.
Xxxxxxxxxxx 2008 Xxxxxxxxxxx, Xxxxxx: Vakiosopimus ja kohtuuttomat sopimusehdot. 3. uudistettu painos. Helsinki 2008.
Zitting – Rautala 1982 Zitting, Simo – Rautiala, Martti: Esineoikeuden oppikirja, 5. täydennetty painos. Vammala 1982
Virallislähteet
HE 1981:247 Hallituksen esitys eduskunnalle Oikeustoimen kohtuullistamista koskevaksi lainsäädännöksi. Helsinki 1981.
HE 8/1997 Hallituksen esitys laiksi ulosottolainmuuttamiseksi.
Helsinki 1997.
KK 475/2008 vp Kirjallinen kysymys lemmikkieläinkauppaa koskevien pykälien lisäämisestä kauppalakiin. Helsinki 2008.
KK 90/2013 vp Kirjallinen kysymys pentutehtailun kriminalisoinnista. Helsinki 2013.
SopS 49/1992 Lemmikkieläinten suojelua koskeva Eurooppalainen yleissopimus
Elektroniset lähteet
Xxxxxxxxxxxx.xx Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/ klinikat/koiraklinikka/ koiran-sairauksia-ja- tartuntatauteja/tassutulehdus-eli-furunkuloosi/ Viittauspäivä 26.2.2013
Evira 2010 Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxx.xx/xxxxx/ attachments/fi/elaimet/elainsuojelu_ja_elainten_p ito/ ilm_var_toiminta_ohje_ paivitetty_19_07_2010.pdf Viitauspäivä 1.3.2013
FCI Perussääntö Saatavissa: xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxx_xxxxx/ 97- 2009-annex1-en.pdf Viittauspäivä 25.2.2013
FCI valionarvosäännöt Saatavissa: xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxx_xxxxx /59- 2012-annex-en.pdf Regulations for the FCI International Championship Viittauspäivä 25.2.2013
Helsingin Sanomat 2008 Saatavissa: Vakuustili-artikkeli. Saatavissa: xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/xxxxxxxxx/Xxxxxxxxxxx stilille+voi+saada+kunnon+koron/HA20080907SI1F A03rdh Viittauspäivä 27.2.2013
If Seuraeläinvakuutusopas Saatavissa: xxxx://xxx.xx.xx/xxx/xx
/sitecollectiondocuments/private/ oppaat/seuraelainvakuutusopas.pdf If, Seuraeläinvakuutusopas 1.1.2013, s.1 Viittauspäivä 26.2.2013
Inkeroinen Eläinlääkäri Inkeroinen, Xxxxx, Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx/ Viittauspäivä 26.2.2013
Xxxxxx Xxxxxx, Sari: Kaukana kotoa koiran kanssa.
Saatavissa: xxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxx
.php?option=com_content&view=article&id=64:ka ukana-kotoa-koiran-kanssa-&catid=3. Viittauspäivä 28.2.2013
LähiTapiola Koiravakuutusesite Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/
NR/rdonlyres/E57CC9B3-F71A- 4F37-8EC8-
0DE92E5D81A7/0/ KoiranvakuutusesiteE07085.pdf LähiTapiola 1.8.2012, Viittauspäivä 26.2.2013
Mononen 2001 Saatavissa: xxxxx://xxxxx.xxxxxxxx.xx/ bitstream/handle/10138
/18338/sopimuso.pdf?sequence=2 Xxxxx Xxxxxxx: Sopimusoikeuden materiaalisuudesta. Helsinki 2001.
Xxxxx Xxxxx X. Peart: Rent a Dog or Cat: Pet Rental Services Godsend for Busy Animal Lovers.
Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/xxxxxxx/ rent- pet-rental-service-godsend-busy-pet-lovers.
Viittauspäivä 27.2.2013
Siperianhusky 3/2011 Eläinlääkäri Xxxxx, Xxxx: Koiran lisääntyminen.
Siperianhusky 3/2011. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/xx_0- 2011/SH_3-2011_menna.pdf viittauspäivä 24.2.2012 s.10
SKL: Jalostustietojärjestelmä Saatavissa: xxxx://xxxxxxxx.xxxxxxxxxxxx.xx/
frmEtusivu.aspx Viittauspäivä 6.3.2013
SKL: Kasvattajasitoumus SKL kasvattajasitoumus 1.1.2011. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/xxxxxxxxx/00000000
-63A7-4037-A817-
CED21783A26A/0/Kasvsitoumus_2011_ 300510_201110.pdf Viittauspäivä 20.2.2013
SKL Kennelnimisääntö 1.7.2012 Kennelnimisääntö 1.7.2012. Saatavissa:
xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/xxxxxxxxx/XXX0X0X 4-B4CE-4E07-9BD7-
8404A41BD8F0/0/kennelnimisaanto_2012.pdf Viittauspäivä 24.2.2013
SKL: KOH-perussääntö SKL koiranomistajan- ja haltijan perussääntö 1.1.2011. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/xxxxxxxxx/0X000XX B-1F25-4E1D-A440-
6C61BBE935B8/0/koiranomistajanperussaanto201 1.pdf Viittauspäivä 25.2.2013
SKL: Xxxxxxxxxxxx säännöt SKL Xxxxxxxxxxxx säännöt. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/xxxxxxxxx/X00XXX0 C-58D7-4213-921A-
D375C3E3F918/0/kennelliittosaannot2007.pdf Viittauspäivä 21.2.2013
SKL: Koirarekisteriohje 2013 Koirien rekisteröintiohjeet 2013. Saatavissa:
xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/xxxxxxxxx/X0X00XX 9-969B-4DC2-9A76-
5798E69F4007/0/Koirarekisteriohje_2013_painoo n_ok.pdf Viittauspäivä 5.3.2013
SKL: Pentueilmoitus SKL pentueilmoitus. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/xxxxxxxxx/0000X0XX
-3A10-4213-8AAD-
638C2299DD0F/0/Pentueilmoitus_2012.pdf Viittauspäivä 20.2.2013
SKL: PEVISA sääntö SKL PEVISA sääntö 1.1.2009. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/xxxxxxxxx/0XX00XX 5-7230-4A79-941D- B7061C6F887A/0/PEVISAs%C3%A4%C3%A4nt%C3
%B6.pdf Viittauspäivä 11.2.2013
SKL: Sopimus koiran kaupasta SKL, Sopimus koiran kaupasta 1.2.1995. Saatavissa:
xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/xxxxxxxxx/XXX00X0
E-2366-4F7E-8195-
39FEF004603D/0/kauppasopimus_2012.pdf Viittauspäivä 10.2.2013
SKL Sopimus nartun sijoituksesta SKL Sopimus nartun sijoituksesta 12.4.2012.
Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/ rdonlyres/9F1DEC93-C6C2-478D-9CA2-
CBF96F79BEF1/0/sijoitussopimus_narttu_2013.pdf Viittauspäivä 13.2.2013
SKL Sopimus uroksen sijoituksesta SKL Sopimus uroksen sijoituksesta 7.2.2008.
Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/XX/ rdonlyres/8143E5AC-18C1-41D8-A213-
8F707DE393C5/0/sijoitussopimusuros_2011.pdf Viittauspäivä 12.2.2013
Suomen Afgaanit ry Suomen Afgaanit ry – Finlands Afghaner ry.
Saatavissa: xxxx://xxx.xxx.xx/xxx-
fa/rotutietoa.htm välilehti ”turkinhoito”. Viittauspäivä 25.2.2013
Suomen kennelliitto 10.11.2012 Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx
/FI/kennelliitto/etusivu.htm. Viittauspäivä 10.11.2012
Syventävät vero-ohjeet Syventävät vero-ohjeet: Arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan raja 8 500 euroa. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxx.xx/xx-XX/Xxxxxxxxxx_xxxxxxxxxx
/Arvonlisaverotus/Aloittava_yritys/ Arvonlisaverottoman_vahaisen_toiminnan_r%281 4326%29 Viittauspäivä 20.2.2013
Väestörekisterikeskus xxxx://xxxxxxxxxxxxx.xxx.xx/ nimipalvelu/default.asp?l=1, Väestörekisterikeskus Viittauspäivä 19.2.2013
Muut lähteet
Xxxxxxxxx 2007 Xxxxxxxxx, Marja: Kasvattajan vastuu ja verotus.
Suomen Palveluskoiraliiton kasvattajapäivät 20.1.2007.
Eerola 2012 Eerola, Tapio: Edunvalvontaan. Koiramme lehti 3/2012.
Koiramme lehti 10/2011 SKL Kurinpitolautakunnan päätöksiä
Koiramme lehti 1-2/2012 SKL Kurinpitolautakunnan päätöksiä
Koiramme lehti 12/2012 SKL Kurinpitolautakunnan päätöksiä
Leppinen 2013 Xxxxxxxx, Xxxx: Koiran kauppa: Kysymyksiä ja vastauksia, 2-3.2.2013, LähiTapiola KoiraExpo .
Mäkelä S. 2012 Mäkelä, Sinikka: Jalostuksen juridiikkaa.
Jalostusneuvojien neuvottelupäivä. 20.10.2012.
SKL Kasvattajaperuskurssi 2012 Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben Ry.:
Kasvattajan peruskurssi, 2012.
Xxxxxx Xxxxxx, Xxxxx: Koiranpennun kasvatus aikuiseksi koiraksi. Suomen kennelliitto ry.
Ylituomarikoulutus osa 1, 2012.
Oikeuskäytäntö
KKO KKO KKO KKO | 1982 II 192 1983 II 78 1992:192 2008:7 |
Helsingin HO | 15.11.2012/ 3078 |
Itä-Suomen HO | 9.4.2009/ 337 |
Itä-Suomen HO | 30.6.2011/ 571 |
Kouvolan HO | 20.9.2007/ 994 |
Kouvolan HO | 17.3.2009/ 342 |
Kouvolan HO | 1.6.2011/ 552 |
Rovaniemen HO | 21.11.2006/1021 |
Rovaniemen HO | 2.4.2009/ 267 |
Rovaniemen HO | 15.5.2012/ 395 |
Turun HO | 21.8.1996/ 2594 |
Turun HO | 14.1.2009/ 42 |
Turun HO | 13.10.2010/ 2390 |
Turun HO | 14.6.2011/ 1306 |
Vaasan HO | 24.2.2011/ 241 |
Vaasan HO | 11.6.2012/ 680 |
Hyvinkään KO | 15.8.2011 11/7087 |
Kouvolan KO | 13.4.2006 06/906 |
Kuopion KO | 3.7.2009 09/5254 |
Länsi-Uudenmaan KO | 25.10.2011 11/11397 |
Oulun KO | 24.1.2012 12/1351 |
Päijät-Hämeen KO 21.6.2011 11/8146
Ylivieska-Raahen KO 26.7.2012 12/5524
Kuluttajariitalautakunnan ja Kuluttajavalituslautakunnan ratkaisut
KRIL 692/36/2008 KRIL 4458/36/2008 KRIL 2924/36/2010
KVL 91/36/2209 KVL 94/36/986 KVL 00/36/1941 KVL 01/36/2002 KVL 02/36/1383 KVL 2707/36/2005
LYHENTEET
CIB Kansainvälinen muotovalio
CIE Kansainvälinen näyttelyvalio
Ell. Eläinlääkäri
ESA eläinsuojeluasetus 396/1996
ESL Eläinsuojelulaki 4.4.1996/247
FCI The Fédération Cynologique Internationale Kansainvälinen koiranjalostusliitto
HE Hallituksen esitys
HO Hovioikeus
KK Kauppakaari 31.12.1734/3
KKO Korkein oikeus
KK vp Kirjallinen kysymys, kansanedustajan kirjallinen selvityspyyntö ministerille
KL Kauppalaki 27.3.1987/355
KO Käräjäoikeus
KOH -perussääntö Koiranomistajan ja haltijan perussääntö
KRIL Kuluttajariitalautakunta
KSL Kuluttajansuojalaki 20.1.1978/38
KVL Kuluttajavalituslautakunta
XxxxxX Xxxxxxxxxxxxxxxx 31.7.1947/625
Naapuruuslaki Laki eräistä naapuruussuhteista 13.2.1920/26
OikTL Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228
PEVISA perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma
SKL Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry
YhtOmL Laki eräistä yhteisomistussuhteista 25.4.1958/180
1. ALKUSANAT
Tämän Pro gradu-tutkielman aiheena on koiraa koskeva sijoitussopimus ja siihen liittyvät yleisimmät käytännön ongelmat, niiden tunnistaminen, käsittely ja oikeudellinen pohdinta. Sisällöllisesti nämä mallisopimuksiin perustuvat sijoitussopimukset eivät ole monimutkaisia ja niiden ulkoasu on yksinkertainen. Ongelmaksi yleensä muodostuvat sopimusosapuolien eriävät käsitykset ja oletukset sopimuksen sisällöstä ja tarkoituksesta.
Sijoitussopimuksen subjektiin, koiraan, kohdistetaan molempien sopimusosapuolien taholta erityisiä toiveita ja odotuksia verrattuna koirakauppaan. Näitä yleensä varsin tunneperusteisia sopimuksen solmimissyitä ei kuitenkaan yleensä kirjoiteta näkyviin itse sopimukseen, joten sopimustekstistä harvoin on pääteltävissä sen monimerkityksisyyttä osapuolien välillä. Tästä sopimuksen viimeistelemättömyydestä voi kärsiä molemmat sopimusosapuolet.
Sopimustekstissä on sen yleisluontoisuudesta huolimatta eräs muita enemmän epätietoisuutta aiheuttava kohta. Ongelmia aiheuttaa osapuolten itse sopimukseen sisällyttämät lisäehdot ja erityisesti niiden kohtuuttomuuden kieltävä lause. Osapuolet yrittävät vedota nimenomaisesti tähän ehtoon, oli ehto objektiivisesti tarkasteltuna kohtuuton tai ei. Toinen toistuva riidanaihe liittyy siihen, milloin sopimuksen voidaan katsoa syntyneen ja onko kyseessä ensinnäkään sijoitussopimus. Kolmas yleinen ongelma liittyy sopimuksen sitovuuden periaatteen soveltamiseen. Tämä on havaittavissa muun muassa koiran sijoitussopimuksien purkuvaatimuksien poikkeuksellisen suurena määränä suhteessa koiran sijoitukseen liittyvien oikeustapausten määrään.
Sijoitussopimukseen liittyy useita monitahoisia oikeudellisia ongelmia. Sijoitussopimus sopimustyyppinä on tulkinnanvarainen ja verrattain nuori instituutio. Koiriin liittyviä sijoitussopimuksia tekevät tyypillisimmillään juridiikkaan perehtymättömät henkilöt. Edellä mainituista syistä voi sopimuskumppaneiden välillä ilmetä poikkeuksellisen epärationaalista toimintaa ja pienikin vastoinkäyminen sopimussuhteen taustalla voi saada huomattavan suuret mittasuhteet ja ongelmia sopimuksen toteutuksessa. Sijoitussopimusriita voi saada lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien riitojen kanssa yhtäläisiä piirteitä. Koirasta käydään pitkäkestoisia ja ihmissuhteita rikkovia riitoja unohtamatta väitteitä toisen osapuolen kykenemättömyydestä huolehtia koirasta ja tämän hyvinvoinnista.
Koiraa koskevien sijoitussopimuksien kohdalla on yleistä, että ei täysin ymmärretä, mikä sijoitussopimus on. Jopa tuomioistuimilla ja monilla lakimiehillä on toisinaan vaikeuksia määritellä koiraa koskeva sijoitussopimus, ja kuinka siihen tulisi oikeudellisesti suhtautua. Koska sijoitussopimus sisältää useita tulkinnallisia kysymyksiä, on tutkielmaa rajattava ja keskityttävä niissä useasti oikeuskäytännössä esiintyviin ongelmiin, joiden taustalla on edellä mainittu ongelmien indikaattori, tunneperusteinen sopiminen. Tutkielman painopiste on normaalin irtaimen esineen kaupan synnystä oleellisilta osin poikkeavalla koiransijoitussopimuksen erityispiirteiden tarkastelulla ja niistä aiheutuvilla ongelmilla. Xxxxx sijoitussopimusta voitaisiin ymmärtää sopimustyyppinä, on sen taustalla olevia tekijöitä pyritty esittelemään ja selventämään mahdollisimman yksinkertaisesti. Tämän tarkoituksena on antaa yleiskuva koiran sijoitussopimukseen vaikuttavista tekijöistä.
Tutustuin aiheeseen ensimmäisen kerran vuonna 2008 Suomen Kennelliiton Kasvattajan peruskurssilla, jossa käytiin läpi koiran kasvattamiseen liittyviä aiheita aina koiran jalostuksesta koiran kauppaan ja muuhun koiraan liittyvään lainsäädäntöön. Erityisesti koiran sijoitussopimuksia koskeva luento herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Materiaalin kurssille oli kehittänyt Suomen suurin koirajärjestö, alansa asiantuntijana laajasti tunnustettu, Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry (myöhemmin muodossa Xxxxxxxxxxx tai SKL), joka on perustettu vuonna 1889 ja jäseniä sillä on yli 145 0001. Kennelliiton jäsenjulkaisun, Koiramme lehden, päätoimittajan Xxxxx Xxxxxxx mukaan Kennelliitto lukeutuu yhdeksi Suomen suurimmista yhdistyksistä.2 Kennelliitolla on siis tahtoessaan suuri mielipidevaikuttajan ja tiedonvälittäjä rooli. Kurssin jälkeen päällimmäiseksi ajatukseksi kuitenkin jäi hämmennys siitä, kuinka vähän koulutuksessa käsitellään koiran sijoitussopimuksia, kun otetaan huomioon kuinka paljon käytännön ongelmia niissä esiintyy. Kaiken kaikkiaan sijoitussopimuksiin ja niiden solmimiseen käytetään liian vähän aikaa ja vaivaa.
Kyseessä on kuitenkin omistajalle ja koiran tulevalle haltijalle harvinaisen merkityksellinen asia. Sijoitussopimuksessa sitoudutaan läheiseen yhteistyöhön toisinaan lähes tuntemattoman ihmisen kanssa. Omistaja luovuttaa koiran hallinnan haltijalle ja tämä puolestaan sitoutuu huolehtimaan koirasta omistajan hyväksi seuraavaksi 3-5 vuodeksi tai kunnes sopimusehdot ovat täyttyneet.
Kurssilla kaikkeen koiraan liittyvän lainsäädännön käsittelyyn käytettiin aikaa kuitenkin yhteensä vain pari tuntia. Tällaista tausta-asetelmaa vasten asiaa tarkastellessa ei
1 Suomen kennelliitto 10.11.2012
2 Eerola 2012, Koiramme lehti 3/2012 s. 84
voida pitää lainkaan poikkeuksellisena, että sopimuksiin suhtaudutaan välinpitämättömästi sopimusosapuolien keskuudessa, kun mallisopimuspohjan laatija, Kennelliitto, ei tämän perusteellisemmin ohjaa uusia kasvattajia kiinnittämään huomiota sijoitussopimukseen tai ylipäätään koiraan varallisuusoikeudellisena objektina. Myöskään sijoituskoirien tuleville haltijoille ei ole ongelmia ennaltaehkäisevää helposti saatavilla olevaa yleistä ohjeistusta sijoitussopimuksista. Tietoisuuden lisääminen voisi vähentää tahattomia sijoitussopimusriitatilanteita. Tällaiset yleiset ohjeet luomalla Kennelliitto edistäisi molempien sopimusosapuolien asemaa helpottamalla todellisen sopimustahdon muodostusta tarjoamalla faktatietoa. Nykyinen tilanne ei johdu vain mallisopimukset luoneesta koira-alan keskusjärjestöstä. Mallisopimukset pohjimmiltaan selkeyttävät koiran kauppa- ja sijoitussopimuksien tekemistä ja luovat standardin, johon yksittäisen sopimuksen ehtoja ja niiden kohtuullisuutta voidaan verrata. On myös varsin todennäköistä, että mallisopimuksilla voidaan ehkäistä pahimpia varallisuusoikeuden periaatteiden vastaisia ongelmia asiaan perehtymättömien sopimusosapuolien välillä. Suurin vastuu koiransijoitustoiminnasta kuuluu kasvattajille ja koiranhankkijoille. Jokaisen oikeustoimikelpoisen on lähtökohtaisesti itse perehdyttävä allekirjoittamansa sopimuksen sisältöön ja merkitykseen. Sopimusoikeudelliset periaatteet koskevat myös sijoitussopimusta, mutta käytännössä sijoitussopimuksen ehtojen sitovuutta ei kuitenkaan ymmärretä tai haluta ymmärtää. Keskeisten sopimusvelvoitteiden noudattaminen koetaan ”kohtuuttomaksi” niiden tullessa ajankohtaisiksi.
Kasvattajien kanssa eri tilaisuuksissa käymieni keskustelujen pohjalta havaitsin, että hyvin harva kasvattaja todella ymmärtää käyttämänsä Kennelliiton sopimuspohjan sisältöä tai sopimusehtojen oikeudellista merkitystä. Asiasta kiinnostutaan vasta siinä vaiheessa, kun ongelma on jo syntynyt. Valitettavan harva myöskään tietää, millainen oikeudellinen toimija on, ja mitä rajoituksia osapuolen oikeudellinen asema tuo sopimuksen tekemiseen.
Koiraa koskevassa sijoituksessa huomioon otettavaksi tulee lainsäädännön ja oikeusperiaatteiden lisäksi oikeuskäytäntö ja Xxxxxxxxxxxx mallisopimusasiakirjat. Kennelliitto tarjoaa ja vaatii jäseniään käyttämään lomakkeitaan, jolloin sopimusosapuolien niiden juridiseen sisältöön perehtyminen on marginaalista valmiiden pohjien näennäisen helppouden vuoksi. Oikeuskäytäntöön perehtyminen sen sijaan vaatii oma-aloitteisuutta ja tuomioistuimien tapausten tallennusjärjestelmän puutteet jättävät tapausten olemassa olon päätökseen osallistuneiden henkilöiden muistin varaan, joten oikeustapausten löytäminen ylipäätään voi muodostua vaikeaksi.
Tutkimuksen tavoitteena on määritellä koiran sijoitussopimus sopimustyyppinä, kuvailla sen taustatekijöitä, etsiä vastuksia kysymyksiin, millaisia ongelmia sijoitussopimuksiin
yleisesti liittyy ja kuinka niitä voidaan ennaltaehkäistä sopimusteknisin keinoin. Vaikka heikomman osapuolen suojaaminen on osa sosiaalista siviilioikeutta3, sitä ei tässä tutkielmassa edellä mainitusta syistä enempää käsitellä, sillä tutkielman lähtökohtana on koiran sijoitus kahden samanarvoisessa asemassa olevan osapuolen välillä.
1.1. Tutkimuksen tekninen toteutus
Tutkielma rakentuu alkusanoista, sopimussubjektien määrittelystä, koiran tarkastelusta varallisuusoikeudellisena objektina, tutkielman oikeudellisia ongelmia taustoittavista koiran sijoituksen erityispiirteistä, varallisuusoikeuden näihin ongelmiin läheisesti liittyvistä periaatteista ja normeista, yleisistä sijoitussopimuksen ongelmista ja riskienhallinnasta sekä loppupohdinnoista. Varallisuusoikeudellisista periaatteista mainitaan vain sijoitussopimusongelmien yhteydessä toistuvasti esiintyvät periaatteet. Lainsäädännön läpikäyminen ja yksittäisten säännösten laajamittainen esittely ei ole tutkielman kannalta tarkoituksenmukaista.
Koska koiran sijoitussopimukseen sopimustyyppinä ei ole suoraan aikaisemmin kohdistettu oikeudellista tutkimusta, on tämän tutkielman yhteydessä aiheellista tarkastella lähemmin myös itse sopimusta ja sitä omana sopimustyyppinään. Kaiken kaikkiaan sijoitussopimukseen liittyvistä ongelmista on kirjoitettu melko vähän ja oikeudellista tutkimusta on tehty lähinnä elinkeinoharjoittajakasvattajan näkökulmaa ja koirakauppaa painottaen. Sijoitussopimuksen objektia eli koiraa varallisuusoikeudellisesta näkökulmasta ovat käsitelleet Xxxxxxx0 ja Jaakonsaari5, joskin koiran sijoitussopimusta on niissä vain ohimennen sivuttu ja sen oikeudellinen käsittely on jäänyt vallitsevan asiantilan toteamuksen tasolle.
Tutkielman aihe tulee johdonmukaisimmin käsitellyksi oikeusdogmaattisesti eli lainopin keinoin.6 Tutkielma on tarkoitus kirjoittaa oikeusdogmaattisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Koiran sijoitussopimusongelmat ovat omien alaotsikoiden alla ja samaan yhteyteen sijoitetaan myös mahdolliset ongelmien ratkaisut sekä asiaa käsittelevät käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisut. Monesti tuomioistuimet saavat käsiteltäväkseen moniongelmaisia koiransijoitussopimusriitoja, mutta laajan oikeustapausanalyysin sijaan tutkielmassa keskitytään tuomaan esille oikeudellisia ongelmia, jotka vaikuttavat olevan erityisen tyypillisiä koiran sijoitussopimuksille.
3 Kartio 2001 s. 37
4 Pekkala 2006
5 Jaakonsaari 1997
6 Aarnio 2006 s.238
Oikeustapauksia käsiteltäessä on myös otettava huomioon, että monesti ne perustuvat kauppasopimuspohjaiselle laintulkinnalle sijoitussopimuksen sopimustyyppikohtaisuuden sijasta. Vaikka johtopäätöksille on varattu oma osio, katson tarpeelliseksi ja johdonmukaiseksi esittää asiaan liittyvät oikeustapaukset ja argumentaationi heti käsiteltävän ongelmakohdan yhteydessä niin, että ne muodostaisivat loogisen ja helposti ymmärrettävän kokonaisuuden.
Sijoitussopimuspohjassa kasvattaja on identifioitu koiran luovuttajaksi ja haltija vastaanottajaksi. Tässä tutkielmassa koiran kasvattajasta, joka sijoittaa koiran, käytetään nimitystä omistaja ja koiran sijoituskodista koiran haltijana. Nämä määritelmät pitävät sisällään koiran sijoitussopimuksen ydinajatuksen omistusoikeuden ja pääasiallisen hallinnan eriaikaisesta siirtymisestä ja omistus- ja hallintaoikeussuhteista sijoitussopimuksen voimassaoloaikana. Luovuttaja ja vastaanottaja sanoina viittaavat vain koiran fyysisen sijaintipaikan vaihdokseen, mutta samalla voivat antaa virheellisen käsityksen koiran omistussuhteiden vaihtumisesta.
1.2. Keskeisiä määritelmiä
1.2.1. Koira irtaimena esineenä – koiran erityislaatuinen status elottomaan esineeseen verrattuna
Koiraa oikeudellisesti tarkasteltaessa voidaan sen todeta olevan irtain esine7, joka Xxxxxxx mukaan on tavanomaisesta poikkeavine ominaisuuksineen luokiteltavissa erikoisesineeksi8. Koiraan suoraan kohdistuviin tai sitä muuten koskeviin varallisuusoikeudellisiin toimenpiteisiin sovelletaan Xxxxxxxx mukaan lähtökohtaisesti samoja säännöksiä kuin muihinkin irtaimiin esineisiin. Sovellettavaksi tulevista säädöksistä Xxxxxxx mainitsee muun muassa kauppa- (27.3.1987/355), kuluttajansuoja- (20.1.1978/38), vahingonkorvaus- (31.5.1974/412) ja lahjanlupauslain (31.7.1947/625).9 Kaiken kaikkiaan koiraa suoraan koskevaa lainsäädäntöä on runsaasti aina naapuruuslaista (13.2.1920/26) verolakeihin.
Turun hovioikeuden antaman tuomion 21.8.1996/ 259410 perusteella voidaan todeta, että koiran irtaimen esineen statuksesta huolimatta, siihen kohdistetun oikeustoimen sitovuuden edellytyksiä ei olisi tulkittava yhtäläisesti elottomien esineiden kaupan
7 Mäkelä S. 2012 s. 5
8 Tepora 2003 s. 34 -36
9 Pekkala 2006 s. 5
10 Turun HO 21.8.1996/ 2594
kanssa.11 Tuomioistuin katsoi, että ostajan koiralle tarjoamilla olosuhteilla oli ollut myyjälle henkilökohtaisesti suuri merkitys, sillä myydyn koiranpennun emä oli myyjän omalemmikki. Kauppa purettiin ostajan annettua myyjälle virheellistä tietoja koiran tulevista elinoloista. Toisin sanoen koiran kauppasopimuksen kohdalla tunneperäisillä sopimusseikoilla on normaalia suurempi tulkinnallinen painoarvo, jonka voidaan katsoa pätevän myös koiran sijoitussopimuksen kohdalla sopimusobjektin säilyessä samana.
Xxxxxxxx mukaan ”useimpien koiranomistajien tunteita kuohuttaa ajatus siitä, että lainsäädäntömme rinnastaa koiran irtaimeen esineeseen”. Xxxxxxx xxxxxxxxxx väitettään sillä, että ”rinnastus elottomaan tavaraan tuntuu monesta järjettömältä, sillä onhan koira elävä, tunteva olio, joka on suurimmalle osalle koiranomistajista rakas perheenjäsen”.12 Tästä huolimatta esine ja eläin on rinnastettu toisiinsa lainsäädännössä jo vuoden 1743 Kauppakaaressa (31.12.1734/3), jonka 11:1:ssä todetaan:
”Joka lainaa toiselta jotakin hengetöntä tahi elävätä, antakoon sen takaisin yhtä hyvänä kuin sai. Lainakalua älköön laskettako pahenemaan”.
Hallituksen esitys HE 8/1997 laiksi ulosottolainmuuttamiseksi vahvistaa koiran sijoittamista irtainten esineiden kategoriaan. Kyseisessä esityksessä todetaan että, inhimillisistä syistä tulisi jättää ulosmittaamasta sellaiset esineet, joilla on omistajalleen ja tämän perheelle erityisen suuri henkilökohtainen tunnearvo, mikäli tämä on mahdollista. Tällöin huomioon tulisi ottaa kyseessä olevan omaisuuden arvo. Esityksen mukaan esimerkiksi perheen lemmikkieläin olisi pääsääntöisesti jätettävä ulosmittaamatta.13 Siinä missä ulosottolainsäädäntö määrittää koiran esineeksi, se tulee samalla myös tuoneeksi esille koiran erityisen statuksen muihin esineisiin verrattuna.
Koiran kategorioiminen samaan ryhmään elottomien esineiden, kuten esimerkiksi polkupyörän kanssa, voi Xxxxxxxx mukaan tuntua koiranomistajista omituiselta. Xxxxxxx kuitenkin toteaa, että kyseinen rinnastus on tällä hetkellä Suomen varallisuusoikeudessa riidaton.14 Riidattomana asiaa on myös jatkossa pidettävä, sillä
11 Jaakonsaari - Ojala s. 62
12 Pekkala 2006 s. 4
13 HE 8/1997, perustelut kohta 2.1. 16. kappale
14 Xxxxxxx, 2006 s. 4
koira täyttää Suomen varallisuusoikeudellisen kielenkäytön irtaimen esineen määritelmän ollen rajoitettu aineellinen yksikkö, johon henkilö voi kohdistaa, hankkia ja luovuttaa oikeuksia.15
Xxxxxxx myös huomauttaa, ettei esineellä voi olla itsenäisiä oikeuksia. Vaikka esineellä ei yleensä ole itsenäisiä oikeuksia, on koiran kohdalla huomioitava se, että omistajalla on eläinsuojelulainsäädännön nojalla velvollisuus huolehtia elävästä omaisuudestaan ja kohdella tätä esinettään hyvin.16 Toteuttaessaan koiraan kohdistuvia varallisuusoikeudellisia toimia omistajan on samalla otettava huomioon eläinsuojelulainsäädännön pakottavat säännökset. Tällöin pykälien suojeltavana oikeushyvänä on eläimen oikeus ”eläimen arvoiseen elämään”.17
Riippuen siitä, kuinka laajasti pakottavan eläinsuojelulainsäädännön huomioonottamisen velvollisuus halutaan nähdä, voidaan pitkälle menevässä tulkinnassa johtaa noudattamisvelvollisuus aina varallisuusoikeudelliseen toimeen, kuten koiran sijoitukseen asti. Koiran omistajan velvollisuutena on huolehtia siitä, että tuleva uusi omistaja eli määräaikainen haltija on kykenevä huolehtimaan koirasta vähintään eläinsuojelulainsäädännön vähimmäisvaatimukset täyttäen. Tämän velvollisuuden voitaisiin tällöin myös katsoa tukevan koiran sijoitussopimukseen sisällytettyjä omistajakompetenssia rajoittavia ehtoja.
Lemmikkieläinten suojelua koskeva Eurooppalainen yleissopimus (49/1992) Euroopan Unionissa velvoittaa siihen sitoutuneita jäsenvaltioita, kuten Suomea, tunnustamaan moraalisen velvollisuuden eläviä olentoja kohtaan. Yleissopimuksessa tuodaan myös esiin ihmisen ja lemmikkieläinten välinen erityissuhde ja niiden merkitys elämänlaadun kohentamiseksi. Sopimus velvoittaa jäsenvaltioita olemaan tietoisia lemmikkieläimiin kohdistuvien varallisuusoikeudellisien oikeustoimien erityispiirteistä. Tämän perusteella voidaan katsoa viranomaisilla ja erityisesti lainkäyttöelimillä olevan velvollisuus näitä sopimusriitoja käsitellessä ottaa huomioon koiran erikoislaatuisena esineenä sopimukseen tuomat ehdot ja niiden merkityksen myös suhteessa koiraan ja sen kehitykseen esineenä.
15 Zitting – Rautala 1982 s. 15
16 Xxxxxxx 2006 s. 5
17 Streng 1999 s. 9
1.2.2. Kasvattajan oikeudellinen asema ja määritelmä yhtenä tutkielman suunnan ohjaajana
Tyypillinen rotukoirien kasvattaja kuuluu Kennelliittoon ja kasvattamansa rodun rotujärjestöön tai rotua harrastavaan yhdistykseen ja on sitoutunut näiden tahojen toiminta-ajatuksiin ja sääntöihin. Hän on tavallinen yksityinen henkilö, joka käyttää kasvatusharrastukseen yleensä huomattavia summia rahaa. Kuluina ovat koirien terveystarkastukset, näyttelyt, luonnetestit ja muut testit. Suurin panostus kuitenkin on aika ja vaiva, joka johtuu jalostukseen liittyvän tiedon etsimisestä ja jopa kymmeniä vuosia kestäneestä kasvattamansa koirarodun opiskelusta. On varsin ymmärrettävää, että koiran sijoitukseen liittyy runsaasti näistä syistä tunteisiin perustuvia näkökohtia. Nämä olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon, jotta erityisesti sopimusosapuolien välisissä ristiriitatilanteissa pystyttäisiin asia sijoittamaan oikeaan kontekstiin ja ymmärrettäisiin sopimuksentekoon vaikuttaneita lähtökohtia. Tämä kasvattajan kiintymys koiraa kohtaan vaikuttaa usein myös muihin sijoitukseen vaikuttaviin ehtoihin, joihin viitataan myöhemmin.
Suuri osa kasvattajista ei ole elinkeinoharjoittajia. Kasvatustyötään he kuvailevat pienimuotoiseksi ja mieltävät tekemisen harrastamiseksi. Heidän toimintansa perustuu ensisijaisesti ei-taloudellisille näkökohdille.18 Tällaista rotukoirien kasvatus Suomessa usein on, pieniä kotikenneleitä, joissa koiria pidetään perheenjäseninä ja ne asuvat omistajien kanssa samoissa tiloissa. Kenneliin viittaa vain kasvattajan itselleen hakema kennelnimi19 eli koiran nimeen liitettävä kasvattajatunniste. Xxxx mukaan kennelnimi voisi olla tavaramerkkiin verrattavissa oleva kasvattajatunnus.20 Tästä huolimatta on huomattava, että oikeuskäytännön mukaan kennelnimen hallinta ei tarkoita sitä, että kyseessä on elinkeinonharjoittaja.21
1.2.3. Harrastajakasvattajan vai elinkeinoharjoittajan asema
Kuluttajariitalautakuntaa edeltänyt Kuluttajavalituslautakunta on ratkaisun KVL 94/36/98622 yhteydessä antanut ohjeen, jonka mukaan koiran kasvattaja eli sopimuksen toinen osapuoli katsotaan elinkeinonharjoittajaksi, mikäli tämä on yhtämittaisesti kasvattanut koiria koiran kaupantekohetkellä viimeksi kuluneen kolmen
18 Jaakonsaari 1997 s. 4
19 SKL: Kennelnimisääntö 1.7.2012 s.1
20 Aho 2012 s. 18
21 Xxxxxxx 2006 s.24
22 KVL 94/36/986
vuoden aikana vähintään yhden pentueen vuotta kohden tai vähintään kaksi pentuetta samana tai edellisenä vuotena.23 Muussa tapauksessa myyjä katsotaan niin sanotuksi harrastajakasvattajaksi ja sopimussuhteisiin sovelletaan Kauppalakia (KL, 27.3.1987/355).
Kuluttajariitalautakunta on kuitenkin poikennut itse omasta käytännöstään ja pyrkinyt laajentamaan toimivaltansa rajoja yhä pidemmälle kasvattajien toimintaa muun muassa päätöksellä KRIL 4458/36/2008. Kyseisessä päätöksessä Kuluttajariitalautakunta tulkitsi kasvattajan toiminnan ammattimaiseksi ”huomattavan suuren kokonaismäärän johdosta”. Kasvattaja oli kasvattanut 31 pentuetta 17 vuoden aikana niin, että valituksen kohteena olevan koiran syntymän ja sitä edellisen pentueen välissä oli ollut useampi vuosi kasvatustaukoa.24 Tällaisella perusteella, että joku on joskus menneisyydessä ollut aktiivinen harrastuksessaan, voidaan päätellä, että jokainen joskus aktiivisesti esimerkiksi urheilua harrastanut on huippu-urheilija harrastukseen käytettyjen tuntien huomattavan suuren kokonaismäärän johdosta.
Kuluttajariitalautakunta on tämän jälkeenkin sivuuttanut itse luomansa linjauksen ratkaisussa KRIL 2924/36/2010. Kyseisessä tapauksessa Kuluttajariitalautakunta katsoi myyjän kasvattamien koirien ”huomattavan suuren lukumäärän” perusteella, että myyjän toiminta on ollut ammattimaista ja tällöin Kuluttajansuojalain (KSL, 20.1.1978/38) alaista.25 Kyseisessä tapauksessa 20 vuoden ajanjaksolla myyjä oli kasvattanut 111 koiraa.
Ammattimaisuuden käsitettä ei tulisi sitoa liioin useiden, jopa kymmenien, vuosien aikana kaiken kaikkiaan kasvatettujen pentueiden määrään tai kasvattikoirien lukumäärään määrittelyn epämääräisyyden vuoksi. Käytännössä tällaisia perusteluja noudattaen kaikkia pidempään koirankasvatusta harrastavia henkilöitä tulisi jossain vaiheessa alkaa kohdella elinkeinoharjoittajina ja erityisesti keskimääräistä suurempien rotujen kasvattajien kohdalla nämä elinkeinoharjoittamisen rajat tulisivat vastaan hyvinkin nopeasti, sillä pentuekoot saattavat olla suuria ja yli kymmenen pennun pentueet eivät useankaan rodun kohdalla ole harvinaisia. Tällöin elinkeinoharjoittamisen määritelmä koiran kasvatuksen kohdalla olisi sidottu täysin sattumanvaraiseen koirien biologiseen toimintaan. Esimerkiksi verolainsäädännössä on tarkkaan määritelty elinkeinoharjoittamisen rajat. Myös koiran kasvatuksessa tulisi voida luottaa viranomaisten antamiin määritelmiin.
23 Jaakonsaari – Ojala 2011 s. 54
24 KRIL 4458/36/2008
25 KRIL 2924/36/2010
Kasvattajalla tulisi olla oikeus itse valita selkeää periaatetta soveltaen, haluaako hän kasvattaa elinkeinoharjoittajan roolissa vai jatkaa kasvatustoimintaa harrastuksenaan niin, että hän ei vahingossa huomaa yhtäkkiä olevansa elinkeinoharjoittaja. Tällaiset pääperiaatteesta poikkeavat ratkaisut voivat muodostua kasvattajan itsemääräämisoikeuden loukkauksiksi niiden perustuttua johonkin ennalta arvaamattomaan seikkaan vailla laillisuusperustetta.
Kuluttajariitalautakunta on systemaattisesti koirakasvatuksen ammattimaisuutta arvioidessaan tuonut esiin yhtenä ammattimaisuuden kriteerinä puhdasrotuisten rekisteröityjen rotukoirien kasvatuksen, kuten sen edeltäjän ratkaisussa KVL 91/36/2209.26 Kasvatustoiminnan laajuus on tässä tapauksessa melko vaivattomasti todennettavissa SKL:n jalostustietojärjestelmästä27. Ongelmalliseksi tällaisen lähteen käytön tekee se, että kennelnimi on saattanut siirtyä esimerkiksi perheen sisällä, jolloin yhden kennelnimen alla saattaa olla useamman sukupolven kasvatusharrastusta takanaan. Kaikki pentueet eivät välttämättä suinkaan ole nykyisen kennelnimen haltijan työtä eikä niitä sellaisena tule pitääkään. Sen sijaan todellista ammattimaista koirien kasvatustoimintaa harjoittavat rekisteröimättömien koirien pentutehtailijat ja tuontikoirien välittäjät ovat saaneet harjoittaa pimeää elinkeinoaan28 muun muassa kuluttajariitalautakunnan siihen puuttumatta. Itse asiassa lautakunta suorastaan ohjaa ihmisiä kasvattamaan rekisteröimättömiä koiria päätöksellä KVL 02/36/1383, jonka perusteluissa lautakunta katsoi ammattimaiseksi ansiotarkoitustoiminnaksi sen, että sijoituskoiran omistaja oli hankkinut koiran itselleen jalostuskäyttöä ajatellen ja hänellä oli kotonaan muita jalostuksessa käytettyjä koiria.29 Tällaisen tulkinnan perusteella kaikki kasvattajat olisi katsottava elinkeinoharjoittajiksi, joka ei vastaa todellista asian tilaa. Xxxxxxxx kannan mukaan kasvattajan toiminnan ammattimaisuutta tulisi arvioida kokonaisuutena, johon rekisteröimättömät pentueet kiinteästi kuuluvat.30
Kouvolan HO 1.6.2011/552 tuomiossaan on huomauttanut, että koirankasvatustoiminnan harjoittamisella sivutoimisesti tai päätoimisesti ei ole merkitystä arvioitaessa siihen soveltuvaa lakia.31 Veroviranomaisten mukaan kasvattaja ei ole yleensä katsottu arvolisäverovelvolliseksi elinkeinoharjoittajaksi, jos tämän harrastustoiminnan tulot jäävät tietyn tulorajan alle, jolloin tällä ei ole oikeutta ammattitoiminnan verovähennyksiin32. Xxxxx on määritellyt eläinsuojelulakiin (4.4.1996/247) pohjautuvan eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 26 § pohjalta
26 KVL 91/36/2209
27 SKL: Jalostustietojärjestelmä
28 KK 90/2013 vp
29KVL 02/36/1383
30 Pekkala 2006 s. 25
31 Kouvolan HO 1.6.2011 /552 S 11/176
32 Syventävät vero-ohjeet: Arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan raja 8 500 euroa
ammattimaiseksi koirien kasvatukseksi 6 lisääntymiskykyisen vähintään kerran penikoineen narttukoiran omistamisen tai hallinnan.33 Samanaikaisesti Veroviranomaisten ja Eviran tulkinnasta poikkeavasti KRIL saattaa määritellä kasvattajan elinkeinoharjoittajaksi ja kohdistaa tähän ratkaisukäytäntöään. Toisin sanoen kasvattaja ei saa elinkeinoharjoittajan etuuksia, mutta silti häneen sovelletaan koiran kauppa- ja sijoitustoiminnassaan elinkeinoharjoittamisen pakottavaa lainsäädäntöä eli kuluttajasuojalakia (KSL, 20.1.1978/38).
33 Evira 2010 s.1
2. ONGELMAINDIKAATTORIT SOPIMUKSEN LAADINNAN JA TÄYTÄNTÖÖNPANON TAUSTALLA
2.1. Kasvattajan ultra partes vastuut ja niiden vaikutus inter partes sopimukseen
Koiranjalostus toimintana tuo kasvattajalle erilaisia velvoitteita useisiin eri tahoihin nähden.34 Näitä tahoja ovat esimerkiksi eri viranomaiset, Suomen Kennelliitto ry, rotujärjestöt ja rotua harrastavat yhdistykset. Kaikki velvoitteet eivät ole suoraan juridisesti perusteltavissa ja näiden velvoitteiden sisältö voi vaihdella koirarotukohtaisesti. Erityisen merkityksellisiä moraalisia ja koiran terveyttä edistäviä koirankasvatusvelvoitteita asettaa Kennelliitto yhdistysoikeudellisin perustein jalostustietokantaansa rekisteröinnin edellytyksenä. Vaikka kaikki velvoitteet eivät ole laista tai oikeusperiaatteista suoraan yksinkertaisesti johdettavissa, voi näiden velvoitteiden noudattamatta jättäminen johtaa tilanteeseen, joka rajoittaa kasvattajan koiraharrastusta mittavasti. Tällä voi olla jopa tuomioistuimen antamia tuomioita välittömämpää käytännön merkitystä.
Koiran kasvattajalla on koiran kasvatustoiminnassa, joka pitää sisällään myös koiran sijoituksen, velvollisuuksia muun muassa suhteessa yhteiskuntaan erilaisten lakien, asetusten ja määräysten muodossa. Kasvattajalla on velvollisuuksia myös suhteessa erilaisiin koirajärjestöihin, joiden sääntöihin he sitoutuvat liittyessään niiden jäseniksi sekä suhteessa sopimuskumppaneihin.35
Edellä mainitut vastuut vaikuttavat inter partes sopimuksen taustalla ja niillä on merkittävä käytännön vaikutus sopimuksen sisällön ohjaajana. Tällä on erityisesti elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisessä transaktiossa positiivinen vaikutus pahimpien kuluttajansuojalainsäädännön vastaisten oikeustoimien ennaltaehkäisemisessä. Toisaalta se toimii toisinaan sopimusosapuolien todellista tahdonmuodostusta tarpeettomasti rajoittavana vaikutteena yhdenvertaisten sopimusosapuolien välillä.
34 Mäkelä S. 2012 s. 1
35 Mäkelä S. 2012 s. 2
2.1.1. Yhdistysoikeudellinen vastuu Suomen Kennelliiton sääntöjen noudattamisesta
Erityisen merkittävään asemaan puhdasrotuisten rekisteröityjen rotukoirien kasvattajan kannalta on noussut edellä viitatuista koirajärjestöistä Suomen Kennelliitto ry. Ahon mukaan Kennelliitto on ”laaja-alainen koiraosaamisen neuvontajärjestö”. Ahon tulkinnan mukaan Kennelliitto suuntautuu nykyisin aikaisempaa korostuneemmin koiranomistajien edunvalvojan rooliin.36
Kennelliitto myöntää puhdasrotuisille koirille rekisteröintitodistuksen, josta käy ilmi koiran tunnistetiedot ja sukutaulu. Puhdasrotuiseksi luokittelu nostaa koiran arvoa laajentamalla koiran kanssa harrastamisen mahdollisuuksia ja antamalla tietoa koiran sukutaulusta, joka voi jo itsessään olla arvokas kyseisen rodunharrastajien keskuudessa. Rekisteröimättömiä samanrotuisten vanhempien koirien jälkeläisiä pidetään koiraharrastajayhteisössä sekarotuisina.37 Useimmat vakuutusyhtiöt käsittelevät toiminnassaan ilman Kennelliiton myöntämää rekisteröintitodistusta olevia koiria sekarotuisina38, joten kyseessä ei ole vain koiraharrastajayhteisön tulkinta vaan myös vakuutustoiminnassa käytetty puhdasrotuisuuden mittari, jolla täten on huomattava rahallinen merkitys. Tosin tähän tulkintaan vakuutusyhtiöiden osalta on saattanut vaikuttaa Kennelliiton hallitseva asema koira-alan keskusjärjestönä ja toisaalta kyseessä olevan määrittelyn avulla voidaan saada rajoitettua maksettavien vakuutuskorvausten määrää.
The Fédération Cynologique Internationale eli FCI määrää puhdasrotuisten koirien jalostuksen kansainvälisenä kattojärjestönä, sääntöjensä 7 artiklassa a) kohdassa, että jokaisessa sen jäsenmaassa voi olla vain yksi FCI:n yhteistyökumppanina toimiva koirajärjestö.39 Suomessa tämä järjestö on Suomen Kennelliitto. Tämä tarkoittaa sitä, että FCI ja SKL vaikuttavat laajamittaisesti ja kansainvälisesti suoraan puhdasrotuisten koirien kanssa harrastamiseen ja jalostamiseen, koska vain Kennelliitto voi rekisteröidä niitä Suomessa. Siten rinnakkaista puhdasrotuisia koiria rekisteröivää järjestöä ei todellisuudessa voi syntyä, joka korostaa entisestään Kennelliiton määräävää asemaa.
Kennelliitto vaatii jäseniltään omien lomakkeidensa ja mallisopimuksien käyttöä koiran sijoituksessa tai muutoin saman sisältöistä sopimusta.40 Leppisen mukaan ”saman
36 Aho 2012 s.6
37 Aho 2012 s.2
38 Esimerkiksi: If, Seuraeläinvakuutusopas 1.1.2013 s.1 tai LähiTapiola Koiravakuutusesite 1.8.2012 s. 5
39 FCI perussäännöt, 7 artikla a) kohta
40 SKL: KOH –perussääntö 1.1.2011 kohta 11.
sisältöisyydellä” tarkoitetaan sitä, että kohtuullisia lisäehtoja voidaan käyttää sopimuksen osana,41 muttei selkeästi tarkenna ehtojen sisältöä tämän enempää.
Xxxxxxxxxxxx oman tulkinnan mukaan se voi antaa liiton sääntöjen vastaisesta toiminnasta erilaisia sanktioita lievästä huomautuksesta sääntöjen tarkemmaksi noudattamiseksi aina pidempiaikaiseen koirien rekisteröinti- ja kilpailukieltoihin.42 Kieltojen voimassaolon aikana sanktioitu henkilö ei voi käytännössä omalla nimellään teettää puhdasrotuisiksi rekisteröityjä rotukoiran pentuja tai kilpailukiellon ollessa kyseessä kieltoon asetettu henkilö tai hänen omistamansa koirat eivät voi osallistua Kennelliiton koirakokeisiin tai koiranäyttelyihin.43 Menestys koirien käyttökokeissa ja koiranäyttelyissä voi nostaa niihin osallistuvan koiran jalostusarvoa osoittaessaan täten rodunomaisuutta ja saattavat samalla nostaa yleistä koiran kasvattajan kasvatustyön arvostusta. SKL on Suomen suurin koirajärjestö ja käytännössä kaikki viralliset koirien kilpailumuodot ja koiranäyttelyt ovat Kennelliiton jäsenyhdistysten järjestämiä. Kennelliiton asettama sanktio tässä muodossa käytännössä estää koiran kanssa harrastamisen Suomessa. Mikäli Helsingin hovioikeuden tuomio 15.11.2012/ 3078 ei saakaan KKO:n valituslupaa ja saa lainvoiman, ei Kennelliiton jäsenillä kokiessaan tulleensa kohtuuttomasti rangaistuksi toistaiseksi ole muutoksenhakumahdollisuutta Kennelliiton kurinpidollisiin sanktioihin.44
Kaiken koiraharrastustoiminnan käytännössä jopa useaksi vuodeksi pysäyttävän sanktion mahdollisuus todennäköisesti vaikuttaa Xxxxxxxxxxxx jäsenenä olevan sopimusosapuolen sopimuksen muodostukseen aina sopimuskumppanin valinnasta sopimusehtojen sisältöön. Sanktion pelko saa kasvattajat varmasti entistä alttiimmin käyttämään Kennelliiton mallisopimuksia välttääkseen sanktiomahdollisuutta. Samalla tällainen sopimus voi muodostua molempien osapuolien todellisen tarkoituksen kanssa ristiriitaiseksi asiakirjaksi, jonka fasadiperustelut on tehty noudattaakseen sopimuksen ulkopuolisen tahon ajatusta kohtuullisesta sopimuksesta.
Kennelliitto soveltaa Mäkelän mukaan omia sääntöjään niin, että henkilön liittyessä jäseneksi tämä sitoutuu noudattamaan sen tavoitteita, periaatteita ja hyväksyy sitä kautta oikeuksiensa rajoittamisen. Mäkelä nosti esityksessään esiin noudatettavista ohjeista erityisesti koiranomistajan ja –haltijan perussäännön45, kasvattajasitoumuksen46 ja pentueilmoituksen47 tekemisen velvoitteet. Näiden
41 Xxxxxxxx s.16
42 Koiramme lehti 1-2/2012 s. 144-145, Koiramme lehti 10/2011 s. 112-113 ja Koiramme lehti 12/0000 000-000
43 Aho 2012 s. 89 – 120
44 Helsingin HO 15.11.2012/ 3078
45 SKL: KOH -perussääntö 1.1.2011
46 SKL: Kasvattajasitoumus 1.1.2011
noudattamatta jättäminen voi johtaa kurinpidollisiin toimenpiteisiin SKL:n kurinpitolautakunnan48 toimesta.49
Ahon mukaan SKL:n määräysten asettamat rajoitteet koiran käytölle ja kasvattajasitoumuksen vaatimukset koiran kaupasta ja sijoituksesta vain Xxxxxxxxxxxx lomakkeita käyttäen eivät ole varallisuusoikeudellisesti tarkasteltuna korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2008:750, jossa erään asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätöksellä rajoitettiin osakkeenomistajan omaisuuden tietynlaista käyttämistä, kanssa yhtenevät.51 Toisaalta Xxxxxxxxxxxx menettely ja KKO:n päätöksessä esitetty yhtiökokouksen toiminta eroavat siinä, että yhtiökokouksen päätöksellä rajoitettiin perusteettomasti omistajan hallintaoikeutta ja käytännössä esti huoneiston normaalin käytön, kun taas SKL ei voi konkreettisesti estää koiran hallinnointia ja käyttämistä jalostukseen. Omistaja voi edelleen laki huomioon ottaen käyttää koiraansa jalostukseen ja harjoittaa elinkeinotoimintaa, mutta Kennelliitto ei ota sen pentuja omiin rekistereihinsä, mikäli kasvatustoiminnassa ei ole otettu koiran terveyttä ja jalostuksen eettisiä näkökohtia huomioon, mikä merkitsee pennuista saatavan rahallisen tuoton pienenemistä. Siten nykyisin jos kasvattaja haluaa saada Xxxxxxxxxxxx rekisteröintitodistuksen hyödyt ja markkina-arvon, tulee tämän myös sitoutua Xxxxxxxxxxxx tarkoituksen edistämiin eettisiin näkökohtiin. Toisin sanoen koiran omistaja voi edelleen disponoida koiransa jalostusoikeudesta, mutta käytännössä kaikki koiraharrastaminen Kennelliiton alaisuudessa saatetaan SKL:n kurinpidollisin menettelyin kieltää.
Useat kasvattajat ovat lisäksi erilaisten rotujärjestöjen, -yhdistysten tai rotua harrastavien yhdistyksen jäseniä. Tällöin he joutuvat ottamaan huomioon myös näiden tahojen rodun terveyden ylläpitämisen ja jalostukselliset tavoitteet.
2.1.2. Vastuu koiran hyvinvoinnista
Koiran omistajalla on vastuu koiran hyvinvoinnista eläinsuojelulain 4.4.1996/247 perusteella. Suomen Kennelliitto ohjeistaa kasvattajia kasvattajan peruskurssilla erilaisista kasvatustoiminnassa esiin tulevista vastuualueista. Ensimmäisenä Xxxxxxxxxxxx nostaa esiin kasvattajan vastuun koiraa kohtaan. Sen mukaan pennunvaraajat eli ostaja- ja sijoitusperhe-ehdokkaat tulisi haastatella huolellisesti ja
47 SKL pentueilmoitus 20.2.2012
48 SKL Xxxxxxxxxxxx säännöt s. 12-13
49 Mäkelä S. 2012 s. 2
50 KKO 2008:7
51 Aho 2012 s.27
tavata heidät ennen sopimukseen sitoutumista. Kasvattajan tulisi valita koiran tuleva omistaja sen mukaan, onko tällä edellytyksiä tarjota koiralle oikeat olosuhteet.52 Tästäkin johtuen yksityiskohtaisiakaan sopimusneuvotteluja kasvattajan ja haltijaehdokkaan välillä ei tulisi tulkita sopimuksen syntymisenä, ellei selvää kirjallista tai suullista sopimuslupausta ole annettu. Tähän viittaa myös SKL:n peruskurssin koulutusmateriaali kasvattajan oikeudesta tehdä itsenäisiä päätöksiä, jossa sivutaan yhtä sopimusneuvottelujen erityispiirrettä:
”Kasvattaja päättää siitä, kenelle hän myy tai sijoittaa pennun. Koskaan ei kannata luvata pentua pelkän puhelinkeskustelun perusteella, ellei etukäteen tunne kyseistä henkilöä. On hyvä, jos pennunostaja tulee katsomaan pentuja ainakin kerran ennen luovutusta, jolloin on erinomainen tilaisuus haastatella pennun ostajaa kaikista mahdollisista asioista ja pennun ostajalla on myös mahdollisuus esittää kysymyksiä. Xxxxxxx on hyvä antaa pentuohjeet ostajalle, jolloin hänellä on aikaa tutustua ohjeisiin ennen pennun saamista kotiinsa.” 53
Ohjeistaessaan kasvattajia kasvattajan peruskurssilla Kennelliitto tuo esiin myös yleisimmän koiran sijoitussopimusneuvotteluihin liittyvän neuvottelujen kulun piirteen, joka voi aiheuttaa epäselvyyttä koiran kasvattajan ja haltijaehdokkaan välillä siitä, onko sopimus syntynyt. Edellä kuvattua pennun esittelytoimintaa voidaan pitää osana koiran kauppa- ja sijoitustoiminnassa käytettyä sopimusneuvottelutapaa. Se ei kuitenkaan automaattisesti merkitse sitä, että myyjä tulee pennun ostajaehdokkaalle myymään tai sijoittamaan.
Voidakseen olla varma, että koiran kotiehdokkaan tarjoamat puitteet sopivat neuvottelujen kohteena olevalle pennulle ja ehkäistäkseen ongelmien syntymistä, kasvattajan on esitettävä myynti- tai sijoitustarkoitukseen viittaavaa informaatiota. Tämän tavoitteena on saada riittävä kuva haltijaehdokkaan ja koiran yhteensopivuudesta ennen lopullisen sopimuspäätöksen tekemistä.
52 SKL Kasvattajaperuskurssi 2012 s. 15
53 SKL Kasvattajaperuskurssi 2012 s. 16
2.2. Kasvattajan poikkeuksellinen tunneside koiraan sopimuksen syntyä, sisältöä ja riitaa ohjaavana tekijänä
Yleinen sopimuksen syntymisen Lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (OikTL, 13.6.1929/228) mukainen yksinkertainen tarjous-vastausmekanismi ei sovellu sellaisenaan tavallisen irtaimen esineen kaupasta poikkeavan sijoitussopimuksen kohdalla. Omistajan intresseissä on usein viivyttää sopimuksen syntymistä aina koiran hallinnan luovutushetkeen asti, vaikka tätä ennen haltijaehdokkaan ja kasvattajan välillä on käyty melko yksityiskohtaistakin keskustelua koirasta, sen hoidosta, kouluttamisesta ja haltijaehdokkaan kelpoisuudesta saada kyseisestä pentueesta pentu, varmistaakseen haltijan olevan ymmärtänyt sopimuksen tarkoituksen ja taatakseen pennun hoidollisen tason jatkuvuuden.
Koiraa koskevassa sijoituksessa omistajana on yleensä koiran kasvattaja, joka myöhemmin luovuttaa koiran omistusoikeuden haltijalle. Haltija voi olla esimerkiksi toinen kasvattaja tai tavallinen yksityinen lemmikin hankkija. SKL määrittelee koiranomistajan ja haltijan perussäännössä koiran sijoittajaksi aina koiran kasvattajan.54 Kasvattajalla voi olla useita perusteita kasvattaa koiria. Usealla kasvattajalla työ perustuu kuitenkin ideologisiin ja periaatteellisiin perusteisiin niin sanotusti ”rakkaudesta rotuun”. Tosin sanoen kasvatustyön tarkoituksena on hyvää kenneltapaa noudattavan kasvattajan näkökulmasta parantaa rodun laatua esimerkiksi terveyden, ulkomuodon tai luonteen suhteen.55 Koiran sijoittaminen haltijalle on keskeisessä osassa erityisesti pienimuotoista kasvatustyötä. Kasvattaja voi käyttää yksittäistä koiraa jalostukseen ja kehittää sitä myötä kasvatustyötä ja koirarotua eteenpäin, kun haltija saa itselleen lemmikin ja koira yksilöllistä hoitoa.
Kasvattajan ollessa sopimusosapuolena, koiran sijoitukseen liittyy usein emotionaalisia sopimukseen vaikuttavia tekijöitä. Kasvattajat ovat toisinaan suunnitelleet pentuetta useita vuosia. He ovat saattaneet käyttää siihen runsaasti aikaa, rahaa ja työtunteja. Kasvattajalla on yleensä tunneside pentujen emään. Hän on huolehtinut pentujen hoidosta ja seurannut pentujen kasvua. Osa kasvattajista kutsuu itseään koirien ”kasvattiäideiksi” ja kotiaan pentujen ”kotipesäksi”. Tämän tyyppiset ilmaukset viittaavat vahvaan tunnesiteeseen kasvattamiaan koiria kohtaan. Tällaiset näennäisesti varsin pienet tunneperäiset asiat ja intuitio molempien sopimusosapuolien puolelta voivat käytännössä vaikuttaa merkittävästi sopimuksen syntymiseen.
54 SKL: KOH -perussääntö 1.1.2011 kohta 10.
55 Pekkala 2006 s.27
2.3. Tunneperäinen riidan laukaisin
Useampaa sijoitusongelmaa tarkastellessa voidaan päätellä, että oli riidan juridinen syy mikä tahansa, usein sen taustalla on ollut varsin tunneperäinen riidan laukaisin. Esimerkiksi tällainen on ollut sopimusosapuolen harmistuminen, jota voidaan objektiivisen tarkkailijan näkökulmasta katsottuna pitää vähäpätöisenä. Koiraa koskeviin riitoihin liitetään runsaasti jopa toisinaan epärationaalisen paljon tunteita ja ulkopuolisen silmin merkityksettömältä vaikuttava asia saa kohtuuttoman suuret mittasuhteet kalliine oikeudenkäynteineen ja ystävyyssuhteiden kariutumisineen, kuten esimerkiksi Hyvinkään KO:n ratkaisusta 15.2.2011 11/7087 voidaan päätellä.56
Koiran sijoituksessa kasvattaja sijoittaa suurella henkilökohtaisella panoksellaan ja odotuksilla varustetun kasvatustyönsä ”tulevaisuuden lupauksen” ja toivoo koiralle omasta näkökulmastaan parasta mahdollista kotia. Xxxxxxx puolestaan haluaa yleensä itselleen lemmikin, perheenjäsenen, seuralaisen, parhaan ystävän ja kumppanin. Tällainen koiran erikoisluontoinen status molemmille sopimusosapuolille altistaa sopimukset helposti haavoittuvaisiksi pienestäkin epäluottamukseksi tulkitusta osoituksesta sopimusosapuolten välillä. Tätä vahvasti koiraharrastukseen liittyvää piirrettä ei tulisikaan edes yrittää sivuuttaa tai vähätellä – se tulisi ottaa huomioon jo sijoitussopimusta, tai mitä tahansa koiraan liittyvää sopimusta tehtäessä, sillä sopimusriidan riski edellä mainituista syistä on suuri.
Sijoitussopimuksen omistusoikeuden siirtymisen lykkäävät ehdot ovat tällaisen oikeustoimen suoranainen edellytys, joita ilman sopimusta tuskin olisi osapuolten välillä syntynyt. Samalla kuitenkin ne muodostavat melko pitkäaikaisen sopimusvelvoitteen verrattuna koiran kauppaan omistusoikeuden välittömine siirtymissineen ilman kasvattajan erityisiä oikeuksia. Sijoitussopimuksen voimassaoloaika, 3-5 vuotta57, voi muodostua todelliseksi haasteeksi tulla toimeen sopimuskumppanin kanssa. Sijoitussopimus voi olla hyvin ongelmallinen molemmille sopimusosapuolille.
56Hyvinkään KO 15.8.2011 11/7087
57 SKL Sijoitussopimukset, sijoitusehdot: kohta 3.
3. MIKÄ ON SIJOITUSSOPIMUS?
3.1. Sijoitussopimus käsitteenä
Koiraa koskeva sijoitussopimus terminologialtaan viittaa sopimussuhteen vastikkeettomuuteen ja koiran fyysiseen sijoittamiseen jollekin toiselle kuin omistajalle, mutta se viittaa myös sijoitustoimintaan liittyvään riskiin. Sijoituskoiran arvo voi kasvaa korkoa tai sen arvo voi yhtälailla laskea. SKL mukaan kasvattaja sijoittaa koiran ”kasvamaan korkoa”. Tämän sisältää sijoitusriskin eli toimen mahdollisen kannattamattomuuden.58 Semanttisesti termi ”sijoitus” viittaa myös koiran konkreettiseen normaalista omistajahallinnasta poikkeavaan sijoituspaikkaan. Tässä tutkielmassa sijoitussopimusta tarkastellaan sen vastikkeettomuusaspekti ja objektin fyysisenhallinnan omistajakompetenssista eriyttämisen näkökulmasta.
Xxxxxxxx ja Xxxxx toteavat, että sopimuksen tekovaiheessa on selvitettävä, kuinka kyseistä sopimustyyppiä on lailla säännelty.59 Sijoitussopimusta ei ole lailla nimenomaisesti säännelty eikä sijoitussopimusta ole aikaisemmin mainintaa kattavammin oikeudellisesti määritelty. Sijoitussopimuksesta puhuttaessa on se yleensä määritelty koiran kaupaksi lykkäävin ehdoin. Tämä määritelmä on harhaanjohtava antaen viitteen sovellettavasta laista ja sopimustyypistä, joiden soveltaminen voi johtaa sopimuksen tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen. Sijoitussopimuksen toteutuessa ensisijaisen tarkoituksensa mukaisesti koiran jalostuskäytön myötä, rahallista tai muuta vastikkeellista transaktiota ei synny, jolloin ei voida katsoa sen olevan koiran kauppa lykkäävin ehdoin.
”Perinteisesti olemme tottuneet luonnehtimaan omistusoikeutta jakamattomaksi ja yksinomaiseksi oikeudeksi esineeseen, sisällyttäen siihen omistajan hallintaoikeuden, omistajan kompetenssin ja omistajan nauttiman dynaamisen suojan.” 60
Koiraa koskevassa sijoitussopimuksessa koiran omistus- ja hallintaoikeus on eriytetty toisistaan. Normaali irtaimen esineen hallinnan tuoma omistajaolettama ei sovellu sijoituskoiran kohdalla, vaikka haltijalla on hyvin laaja hallintaoikeus ja yleensä
58 SKL Kasvattajan peruskurssi 2012 s.105
59 Jaakkola – Sorsa 2005 s. 60
60 Mikkola 2008 s. 5
omistajuuteen liitettyjä huolenpitovelvollisuuksia. Hallinta kuuluu koiran haltijalle ja omistaja saa tarkoin määritellyissä tilanteissa koiran itselleen lainaan, kunnes koiran omistusoikeus siirtyy kokonaan haltijalle. Kyse ei kuitenkaan ole yhteisomistuksesta, sillä koiran omistaja päättää koiraan liittyvistä merkittävistä toimenpiteistä, kuten jalostuskäytöstä, itsenäisesti ilman velvollisuutta ottaa haltijan näkökantaa huomioon.
Kyse ei ole myöskään vuokrasta tai omistuksenpidätysehdoin tehdystä osamaksukaupasta, vaikka pinnallisesti asiaa tarkastellessa erityisesti vakuusmaksullisien sijoitussopimuksien kohdalla näyttäisikin siltä, että omistaja luovuttaa esineen vastaanottajan hallintaan maksua vastaan. Koiran omistus on tarkoitettu siirrettäväksi määräajan jälkeen, sijoitussopimuksessa ei ole vuokralle tyypillisiä toistuvaissuorituksia ja vakuusmaksun on määrä palautua haltijalle sopimuksen päättyessä.
Siten tällainen koiraa koskeva sopimus on katsottava sijoitussopimukseksi sen sopimustyyppipiirteiden eli ensisijaisen vastikkeettomuuden ja koiran määräaikaisluontoisen hallintaoikeuden omistajakompetenssista eriyttämisen perusteella.
3.2. Syy sopimuksen takana – Miksi sijoitussopimus tehdään?
Xxxxxxxx mukaan, kun tarkastellaan sopimista oikeustoimena, voidaan sen tarkoitukseksi määritellä kuvitellun tulevaisuuden ajatuksen edesauttaminen ja toteutus. Tarkoituksenmukaisinta tällöin on se, että sopimus on laadittu sellaisena, että se ”kuvaisi ja toteuttaisi” sen taustalla vaikuttavat syyt eli tavoitteet mahdollisimman hyvin.61 Koiraa koskevan sijoitussopimuksen osalta tämä tarkoittaa sitä, että:
”…sijoitussopimuksen solmimisen ydinmotiivi on mahdollistaa se, että luovuttaja voi käyttää sijoittamaansa koiraa jalostukseen…” 62
Uroskoiran sijoitussopimus ei ratkaisevilta osiltaan eroa narttukoiran sijoitussopimuksesta, vaikka näille on sukupuolen perusteella tehty erilliset sijoitussopimuspohjat. Molempien sopimuksien tarkoituksena on mahdollistaa
61 Lehtinen 2006 s.115
62 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 131
omistajan, eli usein kasvattajan, kyseessä olevan koiran jalostuskäyttö ja koiran tämän ehdon toteutumisesta seuraava omistusoikeuden vaihtuminen koiran haltijalle. Pienehköt eroavaisuudet näiden sopimusten välillä ovat mallisopimuksissa määritellyn sopimuksenkeston maksimiajan ja pentueiden lukumäärän välillä.
Jalostusoikeuden käytön taustalla on usein koiran omistajan pyrkimys viedä harrastamaansa rotua eteenpäin terveydellisesti, ulkomuodollisesti tai muulla tavoin, mikä onnistuu vain selektiivisellä jalostusvalinnalla. Sijoituskoira on tällaisen valinnan tulos ja päämäärän saavuttamisen avain. Sijoituskoira on pentueensa kasvattajan kasvatustyön näkökulmasta lupaavin, niin sanotusti ”paras”, yksilö. Sen ilmiasuun ja toimintaan vaikuttavat geenit ovat kasvattajalle arvokkaita. Siksi sitä ei suoraan myydä pois, koska kasvattaja katsoo sillä olevan erityistä merkitystä hänen kasvatuslinjansa jatkumolle. Samalla hän kuitenkin haluaa antaa koiralle mahdollisuuden omaan laumaan ja yksilölliseen hoitoon. Tällöin hän sijoittaa koiran, jos hänellä itsellään koirien lukumäärä on jo ”täynnä”. Sopimuksen koko muuta sisältöä tulisi tarkastella tätä perimmäistä tarkoitusta vasten.
Jaakonsaari ja Ojala määrittelevät koiraa koskevan sijoitussopimuksen tavoiteltaviksi päämääriksi:
1) omistaja saa tulevaisuudessa sijoittamaltaan koiralta haluamansa pentueen,
2) omistaja tämän jälkeen luopuu omistusoikeudestaan kokonaisuudessaan haltijan hyväksi ja
3) haltija maksaa ainakin osan koiran kauppahinnasta antamalla koiran luovuttajalle jalostuskäyttöön sopimuksen mukaisesti.” 63
Ojalan ja Jaakonsaaren mukaan omistajan jalostusoikeuden käyttö olisi osa kauppahinnan suorittamistapaa.64 Ongelmana tässä kuitenkin on se, että jalostuksesta ei välttämättä tulisi puhua osana kauppahintaa ottaen huomioon sopimuksen perimmäinen tarkoitus. Ensin pitäisi ratkaista kysymys, voidaanko lainkaan puhua kauppahinnasta, kun jalostusoikeus ei ennen sopimuksen päättymistä missään vaiheessa ole kuulunut haltijalle, joten kuinka sitä tällöin voitaisiin kohdella haltijan tekemänä suorituksena tai sen osana.
Sijoitussopimuksen perimmäisistä tarkoituksista kussakin yksittäisessä sopimuksessa vastaavat kuitenkin viime kädessä sopimusosapuolet itse, joten myös valmista
63 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 127
64 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 134
sopimuspohjaa käytettäessä sopimusosapuolien tulisi personoida siitä sellainen sopimus, johon he voivat todellisuudessa sitoutua ja noudattaa.
3.3. Sijoitussopimuksen syntymekanismi – Milloin sopimus katsotaan syntyneeksi
Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (13.6.1929/228) eli oikeustoimilaki on keskeisin sopimusten syntyä sääntelevä laki. OikTL:ia soveltamalla selvitetään, onko sopimus syntynyt.65 Lain muotoilema sopimuksen synnyn määritelmä ei kuitenkaan vastaa koiran sijoitussopimuksen tyypillistä syntykaavaa, joten jää paljolti periaatteiden ja tulkinnan varaan, milloin sijoitussopimus katsotaan syntyneeksi.
Sijoitussopimus on sopimus, joka usein muodostuu perinteisestä tarjous- vastauskaavasta66 poikkeavasti. Se syntyy vähitellen sopimusneuvottelujen kuluessa ja eräissä tapauksissa sopimus saattaa syntyä konkludenttisesti niin, että sopimusosapuolet alkavat toimia sijoitussopimuksen mukaisesti. Vaikka oikeuskäytäntö tuntee konkludenttisen ”sopimismekanismin”, sen käyttäminen ei ole suositeltavaa sopimuksen sisällön mahdollisen myöhemmän selvittämisen haasteellisuuden vuoksi.
Sijoitussopimuksen ollessa kyseessä normaalisti myyntitarkoitukseen viittaava käytös voi hyvinkin johtua taustalla vaikuttavasta omistajan eläinsuojeluperusteisesta koiran tulevien olosuhteiden selvitysvelvollisuudesta. Tällöin käytös viittaa sopimusobjektiin eikä sopimustahtoon, joten pelkälle neuvottelukäyttäytymiselle ilman selkeää sopimusaikomusta ei tule laittaa suurta painoarvoa.67 Mikäli kasvattaja on antanut runsaasti myyntiin tai sijoitukseen viittaavaa informaatiota, kuten ohjeita pennusta tai yksityiskohtaisia tietoja koskien koiran taustoja, ei tästä voida vielä suoraan päätellä, että kyseinen sopimuskumppaniehdokas saisi pennun.
Mäkelä lähtee sopimuksen syntyä koskevassa tulkinnassaan siitä, että ”rajoittamattomalle joukolle kohdistettu tiedotus ei yleensä voi herättää vastaanottajissa perusteltua luottamusta sitoutumistarkoituksesta” eikä myöskään epämääräinen ilmaisu perusta luottamusta sopimuksen syntymisestä.68 Sijoitussopimuksen kohdalla verrattain yksityiskohtaisiakaan sopimusneuvottelutoimia ei tulisi pitää merkkinä sopimuksen syntymisestä. Pääsääntöisesti tulisi katsoa, että sopimus syntyy, kun osapuolet ovat hyväksyneet kaikki sopimusehdot allekirjoituksellaan tai muutoin
65 Mäkelä J. 2010 s. 147
66 Hemmo 2003 I, s.129
67 Mäkelä J. 2010 s. 104
68 Mäkelä X. 2010 s. 87
päässeet selkeään yhteisymmärrykseen sopimuksen sisällöstä. On myös huomattava, että pääsuoritusvelvollisuudet syntyvät vasta varsinaisen sopimuksen solmimisen myötä.69 Ennen tätä useat muuttujat voivat aktualisoitua ja muuttaa sopimuksen sisältöä aina sopimusobjektista lähtien. Kun ei ole vielä täysin selvää, onko edes suunnitellusta sopimusobjektista sijoitussopimuksen tarkoituksen potentiaaliseksi täyttäjäksi, ei ole tarkoituksenmukaista katsoa sopimusta syntyneeksi. Mäkelän toteamuksen perusteella on kuitenkin katsottava, että sopimusosapuolien tulisi sopimusneuvottelujen aikana tuoda selkeästi esille niiden sopimuskumppanin hakuluonne, sillä epämääräisien ilmaisujen käyttäminen voi osoittautua haasteelliseksi etsittäessä sopivinta sijoitussopimuskumppania.
Hemmo tuo esille sopimuksen syntytavan, jossa sopimusneuvottelut ovat edenneet pitkälle ja sopimusosapuolet toimivat kuin heidän välillään olisi syntynyt sopimus, mutta sopimusta ei ole koskaan viimeistelty eli siihen on jäänyt vielä avoimia kysymyksiä sopimusehtojen sisällöstä.70 Tällaisesta tilanteesta sijoitussopimuksen osalta saattaa olla kysymys silloin, kun osapuolet ovat olleet erimielisiä jonkun sopimusehdon osalta. Tästä huolimatta he ovat luottaneet siihen, että siitä sovitaan heidän näkemyksensä mukaisesti. Koiranpentu ollaan haluttu siirtää sosiaalistumaan uuteen kotiinsa käyttääkseen hyväksi pennun nopean oppimisen kannalta otollinen leimautumisaika koiran ollessa 7-12 viikon ikäinen71. Toisinaan tällainen sopimus on saattanut syntyä silloin, kun esimerkiksi koiran arvosta tai vakuusmaksusta ei ole vielä päästy yhteisymmärrykseen. Xxxxxxx pennun haltijaehdokas on tullut hakemaan pentua, jonka hänelle on luovuttanut joku muu kuin tämän sopimuskumppani, kuten esimerkiksi joku tämän kasvattajan läheinen, joka on uskonut sopimuksen olevan osapuolien välillä selvä. Tällaiseen sopimuksen syntymiseen olisi kuitenkin suhtauduttava pidättäytyväisesti, sillä ei voida katsoa, että sopimustahto todella olisi asiassa käsillä ja ulkopuolisella ei todellisuudessa ole ollut oikeutta luovuttaa koiraa ennen lopullisen sopimuksen solmimista.
Vaikka OikTL:ssa lähdetään luottamisteoreettisesta lähestymistavasta72 sopimuksen syntyä kohtaan, tulee huomata, että siinä missä sen mukainen tarjous- vastausmekanismi ei toimi, ei luottamuksensuojaperiaatekaan yksiselitteisesti sovellu sijoitussopimuksen syntymekanismin kohdalla. Sijoitussopimuksessa tahdolla on sopimuksen käytännön toimivuuden ja mielekkyyden kannalta keskeinen rooli eikä sitä tulisi jättää sopimuksen syntymistä arvioidessa huomioimatta. Vaikka dispositiivisen lain perusteella haetaan tulkinta-analogiaa luottamuksensuojalle, ei tule jättää
69 Hemmo 2003 I s. 129
70 Hemmo 2003 I s. 133
71 Yrjölä s. 28
72 Mäkelä J. 2010 s. 147
huomioimatta, onko sopimuksen tarkoitus todellisuudessa saavutettavissa kohtuullisin ponnistuksin ilman toisen tai molempien sopimusosapuolien tahtoa.
3.3.1. Sopimuksen synnyn ongelman tyyppitilanne
Seuraavassa on oikeustapauksen muodossa esitetty, kuinka haasteellinen tulkittava koiraan liittyvän oikeustoimen tekotilanne normaalista irtaimen kaupasta poikkeavine toimintatapoineen ja kaupan synnylle merkityksellisine piirteineen voi olla. Samat sopimuksen syntymisen taustalla vaikuttavat ongelmat ovat myös sijoitussopimuksen kohdalla.
Rovaniemen hovioikeuden koiran kauppaa käsittelevässä tuomiossa 2.4.2009/26773 oli kysymys oikeudellisesta harkinnasta, oliko kauppaan sovellettava kuluttajansuojalakia, oliko sopimusta koiran kaupasta syntynyt ja sopimuksen sitovuudesta sekä vahingonmäärästä ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Tapauksessa osapuolet olivat suullisesti ja sähköpostin välityksellä keskustelleet koiranpennun kaupasta ja ostaja oli sovitusti maksanut kasvattajan tilille 1/3 pennun hinnasta varausmaksuna. Sähköpostitse osapuolet olivat keskustelleet sopivasta koiran luovutuspaikasta, kantaja oli saanut ohjeita pennun ruokinnasta ja lääkitsemisestä. Kasvattaja oli antanut kantajan valita mieleisensä nimen nimilistalta koiranpennulle ja oli lähettänyt kantajalle tilinumeronsa uudelleen loppukauppasumman maksua varten. Vaikka tapauksessa on kyse koiran kaupasta, on siinä myös koiran sijoitustoiminnalle tyypillisen sopimusobjekti lähtöisen sopimusneuvottelumenettelyn piirteitä, jotka viittaavat sopimussuhteen olemassa oloon. Täten se sopii myös esimerkiksi sijoitussopimuksenkin yhteydessä.
3.3.1.1. Sopimussidonnaisuuden välttämiseksi tehty väite kauppatavasta
Edellä mainitussa esimerkiksi otetussa ratkaisussa Rovaniemen HO 2.4.2009/267 kasvattajan todettiin harrastajakasvattajaksi. Kasvattaja vetosi sopimuksen syntymättömyyteen, sillä siitä ei ollut normaalin kauppatavan mukaisesti tehty kirjallista sopimusta. Kasvattajan mukaan kyseessä olisi ollut koirankaupan esisopimus. Kasvattaja vetosi myös siihen, että kantaja ei ollut tarkastanut kaupan kohteeksi väitettyä tavaraa. Kirjallisen sopimuksen tekemättä jättäminen ei merkitse Suomen
73 Rovaniemen HO 2.4.2009/267
varallisuusoikeudessa sopimuksen sitomattomuutta.74 Sopimusosapuolia sitovan kaupan synnyn perusteluissa hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että vaikka SKL edellyttää jäsenistöltään kirjallisten sopimuksien tekemistä koiran kaupassa, ovat suullisesti laaditut sopimusehdot yhtälailla päteviä kirjallisten kanssa eikä sopimuksen muodolla tällöin ole merkitystä. Hovioikeus on viitannut Xxxxxx Xxxxxxxxxxxxx kirjaan kauppalain pääkohdat perustellessaan ja korostaessaan sopimuksen sitovuutta yleisen koirankauppatavan mukaisen kirjallisuuden vaatimuksen syrjäyttämistä sillä, että yleisesti tietyllä alalla hyväksytty kauppatapa sitoo lähtökohtaisesti sopimusosapuolia, jotka ovat elinkeinoharjoittajia. Wilhelmsson samassa yhteydessä kuitenkin huomauttaa, että ”kauppatavan tuskin voidaan yleensä katsoa sitovan muita sopijapuolia, joiden ei voida edellyttää niitä tuntevan”.75 Toisin sanoen kirjallisuuden vaatimukseen koira kauppa- ja sijoitussopimuksissa voidaan kauppatapana vedota lähinnä elinkeinoharjoittajan sopimuksissa.
Toisaalta tapauksesta osapuolien omana kertomana ja aineiston perusteella on käynyt ilmi, että molemmat osapuolet ovat olleet kauppatavasta tietoisia alan harrastajia, jolloin kirjallisen sopimuksen tekemättä jättäminen on ollut erityisesti riski SKL:n sääntöihin sitoutuneelle kasvattajalle ja sitä myötä sääntörikkomus sanktioille altistuneelle vastaajalle eli kasvattajalle tai vaihtoehtoisesti kasvattaja ei ole lainkaan ajatellut sopimusta syntyneeksi toimiensa perusteella, joten kauppatavasta poikkeamiseen on voinut olla syynä pidättäytyminen varsinaisen sopimuksen tekemisestä siinä, missä pyritty kiertämään sopimuksen konkretisoitumistakin.
3.3.1.2. Sitoutumistahtoa osoittavat erityiset toimet
Merkityksellistä Rovaniemen HO:n 2.4.2009/267 tapauksessa on, millä perusteilla sopimus voidaan katsoa syntyneeksi ja mikä on ollut osapuolien tarkoitus. Tapauksessa on selkeitä piirteitä koiran kauppasopimuksen syntymisestä, oli kauppatapa otettava huomioon tai ei. Konkreettisin näkyvä koiran kauppasopimuksen syntymiseen viittaava osapuolien toiminta on normaalin kauppatavan mukaisen sopimuksen syntymisen ja osapuolen siihen sitoutumisen merkkinä oleva varausmaksun maksaminen ja myyjänä olleen kasvattajan tilinumeron antaminen jatkosuoritusten tekemiseksi. Varausmaksun yhteisellä päätöksellä suorittaminen sitoo molemmat osapuolet sopimukseen vahvasti. Sopimuksesta irrottautuminen ilman
74 Hemmo 2003 I s. 181
75 Wilhelmsson 2006 s. 26
korvausvelvollisuutta ei Mäkelän mukaan ole mahdollista ilman hyväksyttäviä perusteita.76
Myös luovutuspaikan sopiminen ja muut omistaja- tai hallintaoikeuden vaihdokseen viittaavat käytännön järjestelyt voidaan tulkita sopimusaikomukseksi, kuten myös koiran nimeämisen päätösvallan antaminen uudelle sopimuskumppanille. Nämä eivät kuulu tavanomaisiin koirankaupasta käytäviin neuvotteluihin. Sen sijaan kasvattajat usein kertovat ja ohjeistavat laajasti mahdollisille ostajaehdokkaille koiranpennun erityispiirteistä, ruokinnasta ja rodussa esiintyvistä sairauksista, niiden hoidosta ja lääkintätarpeesta ilman tarkoitusta myydä pentu kyseiselle henkilölle. Tällainen yksityiskohtainen ohjeistavaksi tulkittava koiraan ja sen hyvinvointiin suoraan liittyvä informaatio kuuluu hyvän kasvattajan velvollisuuksiin löytääkseen sopivan kodin jokaiselle koiralle niiden erityispiirteet huomioon ottaen. Tämä puolestaan on osaltaan myös ostajan eli toisen sopimusosapuolen eduista huolehtimista.
Kauppatavasta ja sopimusosapuolien tiedollisista resursseista huolimatta ensisijaisesti sopimuksen syntymistä tulisi tarkastella sopimusosapuolien tarkoituksen pohjalta. Hyvinkään käräjäoikeuden tuomio 15.8.2011, 11/708777 Xxxxxx käsitteli myös sopimuksen syntyperusteita ja sen edellytyksiä edellisen hovioikeuden ratkaisun kanssa yhteneväisesti. Tapauksesta tekee maininnan arvoisen se, että kyseessä on tyyppiesimerkki koiran kauppasopimusongelmasta, jossa osapuolet vetoavat huomattavan vahvasti tunnepitoisiin seikkoihin tuomioistuimen käsittelyssä. Suulliseksi jääneen sopimuksen sopimusvelvoitetta ei suoritettu, koska myyjä oli ilmeisesti loukkaantunut ostajan tekemästä koiranpentujen ulkoiluun liittyneestä kommentista ja koko aikaisemmin sovituksi tulkittu suullinen kauppasopimus jäi täyttymättä. Huomioitavaa on myös se, että osapuolet olivat olleet pitkäaikaisia ystäviä keskenään, mutta se ei estänyt sopimusongelman syntymistä.
3.4. Sijoitussopimuksen oikeudellinen määritelmä ja sopimustyyppi
Jaakonsaari ja Ojala lähtevät tulkinnassaan siitä oletuksesta, että sijoitussopimus on vakioehtoja sisältävä mallisopimus. Sijoitussopimus kuitenkin mahdollistaa vakioehtojen lisäksi ja tietyiltä osin myös niiden sijasta sopimusosapuolien itse määrittelemät ehdot. Jaakonsaari ja Ojala huomauttavat, että ”oman ongelmansa kuvioon tuo se, että joidenkin tulkintojen mukaan sijoitussopimus olisi myös
76 Mäkelä S. 2012 s. 6
77 Hyvinkään KO 15.8.2011 11/7087
osamaksukauppalain mukainen osamaksusopimus”.78 Tällaista tulkintaa koiraa koskevan sijoitussopimuksen luonteesta ei tulisi hyväksyä, sillä tällaisen sijoitussopimuksen ydin ei ole rahallinen tai muutoin vastasuorituksellinen vaan jalostuksellinen. Tällaista osamaksuksi katsottavaa tulkintaa sijoitussopimuksesta ei ole vielä järjestelmällisesti oikeuskäytännössä tehty, vaan tuomioistuimet ovat ratkaisukäytännössään tulkinneet sijoitussopimusta omana sopimustyyppinään, joskin toisinaan sen tarkoituksesta poikkeavin painotuksin. Ajatus osamaksusopimuksen luonteesta on jäänyt vahvistamatta.
3.4.1. Siirtokielto sijoitussopimuksen henkilökohtaisuuden ilmentäjänä
Aurejärven ja Xxxxxx mukaan sopimussuoritukset voidaan jakaa ”yleistäyttöisiin ja korostetusti henkilökohtaisiin suorituksiin”.79 Sijoitussopimusta tarkastelemalla voidaan havaita, että sen kohta 12. tai 13. (riippuen sopimusobjektista) viittaa korostettuun henkilökohtaisuuteen sopimuksen oikeanlaisen täyttämisen edellytyksenä. Hyvä kasvattaja käyttää aikaa sopivalta vaikuttavan sijoitusperheen etsimiseen sijoitussopimuksen yhteistyöluonteen vuoksi. Tätä taustaa vasten koiraa koskevaa sijoitussopimusta sopimustyyppinä voidaan kaiken kaikkiaan pitää korostetun henkilökohtaisena sopimuksena. Sijoitussopimuksen sijoitusehdoissa määritellään siirtokiellosta, joka on molempiin sopimusosapuoliin kohdistettu rajoitus sopimuksen perusteella saatujen etujen luovuttamisesta ultra partes.
”Siirtokielto. Osapuolilla ei ole oikeutta siirtää tämän sopimuksen mukaisia oikeuksiaan kolmannelle osapuolelle.” 80
Sijoitussopimuksen kohdalla on toisinaan muodostunut myös ongelmaksi koiran haltijan suorittama sijoitusehtojen siirtokiellon vastainen edelleenluovutus, jolloin hallinnan tuoman omistajaolettaman perusteella kolmannella taholla voidaan katsoa olevan oikeutettu oletus haltijasta koiran omistajana ja vallasta disponoida koirasta. Tällöin joudutaan pohtimaan, kuinka omistaja A:n ja haltija B:n välinen inter partes sopimus voi vaikuttaa ultra partes suhteessa A:n ja uuden omistaja C:n välillä. Kenelle syntyy sidonnaisuus vai syntyykö sidonnaisuutta lainkaan? Kartion mukaan mikäli
78 Jaakonsaari - Ojala 2011 s.126
79 Aurejärvi - Hemmo 2007 s. 12
80 SKL Sopimus uroksen sijoituksesta 7.8.2008
yhteisomistaja tekee sopimuksen ulkopuolisen kanssa, voi kolmannelle syntyä jonkinasteinen sidonnaisuus sopimukseen sopimuskumppanin välityksellä.81
Tällaista koiran luovutuskompetenssin puuttumista on käsitelty muun muassa Päijät- Hämeen KO:n 21.6.2011 vahvistamassa sovinnossa 11/8146.82 Tapauksessa osapuolet olivat päässeet sovintoon koiran luovutusta koskevan riidan osalta, koska riidankohteena oleva koira oli luovutettu todennäköisesti vilpittömässä mielessä olleelle ultra partes taholle ja näin olen kanteella ajettuun koiran takaisin saamisen lopputulokseen ei oltaisi enää päästy. Riita oli saanut alkunsa siitä, kun koira oli luovutettu takaisin kasvattajalle ilman luovuttajalla siihen ollutta kompetenssia.
3.4.2. Virheellinen kauppasopimusluonteen korostaminen – sopimuksen tarkoituksen ja keston välinen konflikti
Ehkä yleisin koiraa koskevalle sijoitussopimukselle annettu määritelmä tällä hetkellä on sijoitussopimuksen tulkitseminen koiran kaupaksi lykkäävin ehdoin.83 Sijoitussopimuksen mukaan koiran virallinen omistaja on koiran luovuttaja84 eli kasvattaja ja vastaanottaja eli koiran haltija saa koiraan vain hallintaoikeuden omistusoikeuden ja sen sisältävine jalostusoikeuksineen jäädessä luovuttajalle.85 Jaakonsaaren ja Ojalan mukaan kyseessä on ”omistuksen pidätysehdoin tapahtuva koiran kauppa”, sillä omistusoikeuden käsitteen jaollisuus mahdollistaa omistuksen pidätysehdon käyttämisen.86 He tarkentavat määritelmäänsä irtaimen esineen kaupaksi, jossa kaikki omistusoikeuden elementit eivät yhtäaikaisesti siirry ostajalle (haltijalle), vaan ne siirtyvät vasta sopimusehtojen myöhäisemmän täyttymisen seurauksena.87 Aho määrittelee sijoitussopimuksen sopimukseksi, jossa ”kasvattaja jättää itselleen jalostusoikeuden”. Ahon mukaan koiran haltija saa koiran omistuksen kokonaisuudessaan vasta jalostusoikeuden käytön jälkeen ja muutoin sopimuksen täytyttyä.88
Toisin sanottuna näitä määritelmiä yhdistämällä voidaan todeta sijoitussopimuksen olevan koiran kauppa määräaikaisella omistusoikeuden siirron pidätysehdolla. Toisaalta tämä määritelmä viittaa vahvasti kauppaan eli vastikkeelliseen omistajuuden
81 Kartio 1997 s. 152 -154
82 Päijät-Hämeen KO 21.6.2011 11/8146
83 SKL: Kasvattajan peruskurssi 2012 s. 16 ja 105
84 SKL: KOH –perussääntö, kohta 10.
85 Xxxxxxxxx 2007, diat 56 - 57
86 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 126 ja 131
87 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 127
88 Aho 2012 s. 31
vaihtoon, joka voi todella olla sijoitussopimuksen osa, muttei ydin. Tämän sopimuksen tarkoituksen ja ilmenemismuodon konfliktin vuoksi sijoitussopimuksen määrittelyn avuksi voitaisiin ottaa Xxxxxx määrittämä sopimustyyppijaottelumalli. Sen mukaan sijoitussopimusta tarkasteltaessa voidaan huomata sijoitussopimuksen olevan vakiosopimusehdoin tehty kestosopimus. Tämän tutkielman lähtökohdista katsottuna se olisi tehty kahden luonnollisen henkilön tai juridisen henkilön välillä samalla tarkastellen sopimussubjekteja sopimuksen tekemisen perustilanteesta.89
Sopimusta tarkoituslähtöisesti tulkittaessa voidaan havaita, että vaikka siinä on runsaasti kauppasopimuksen pirteitä, siinä on myös paljon kaupalle vieraita ja täysin vastakkaisia tarkoituksia, jolloin yksioikoinen sijoitussopimuksen tulkitseminen koiran kaupaksi on harhaanjohtava. Sijoitussopimus on elävän eläimen yksilölliseen huoltoon ja rodunjalostukselliseen hyötyyn tähtäävä erikoissopimus, jota tulisi kohdella omana sopimustyyppinään sen eläinsuojelullis-jalostuksellisista tarkoituslähtökohdista.
Sijoitussopimusta tyypitettäessä on muistettava, että sopimus on kaksipuolinen oikeustoimi.90 Vastikkeettomana tehtynä sijoitussopimuksen ei voida katsoa olevan puhtaasti tällaisen sopimuksen määritelmän mukainen oikeustoimi, koska sen lahjoitukselliset yksipuolisen tahdonilmaisun piirteet ovat korostuneet. Niinpä koko sopimustyypin määrittelyä ei tulisi perustaa seikalle (kaksipuoliselle transaktiolle), esimerkiksi kauppasopimusluonteelle, joka voi vaihdella tilanteen ja sopimusosapuolen mukaan. Sopimustyypin määritelmä tulisi perustaa koiraa koskevan sijoitussopimuksen perimmäiseen merkitykseen, joka säilyy, vaikka muut sopimusehdot sen saavuttamiseksi vaihtelisivat.
Asianosaisten keskenään päättämä sopimuksen sisältö ratkaisee sopimuksen sopimustyypin, jolloin sopimustyypin mukaiset normit täydentävät sopimusta.91 Sopimustyypin perusteella voidaan määritellä sopimukseen sovellettava lainsäädäntö ja sen tavanomaiset intressit, joihin yksittäistä sopimusta voidaan verrata. Sopimustyypin alueella yleisesti käytetyt ilmaisut voivat saada vakiintuneen merkityksen.92
89 Hemmo 2003 I s.28- 36
90 Tolonen 2000 s. 54
91 Halila - Hemmo 2008 s. 17
92 Hemmo 2003 I s. 579
3.4.3.1. Sijoituksen kauppasopimusluonnetta vastaan osoittavat piirteet
Hemmon mukaan irtaimen kauppaa on perinteisesti pidetty tärkeimpänä sopimustyyppinä. Tämä perinteinen ja vahva sopimustyyppistatus korostaa sitä koskevan lainsäädännön analogista merkitystä. Tämän perusteella Xxxxxx ja Xxxxx toteavat, että Kauppalakiin pohjautuvan sääntelyn on ”esitetty vaikuttavan myös lailla sääntelemättömien sopimustyyppien alueella”.93
Tästä huolimatta sijoitussopimuksen erityisiä KL:sta poikkeavia merkityksiä ei tulisi sivuuttaa, vaan soveltaa sitä vain soveltuvilta osiltaan, sillä sijoitussopimuksen kohdalla KL:lle keskeinen rahan tai hyödykkeen transaktio sopimusosapuolten välillä on usein varsin vähämerkityksinen sivuseikka, sillä sijoitussopimus voidaan tehdä puhtaasti ilman rahasuoritusta tai muuta vastasuoritusta koiran uudelta haltijalta. Vakuusrahakin on palautettava sopimuksen mukaisen toiminnan päättäessä sopimuksen, jolloin ainoaksi ”suoritukseksi” jää koirasta huolehtiminen. Onko tämä huolehtimisvelvollisuus, johon haltija suorituksella viitataan sellainen, että voidaan puhua enää irtaimen kaupasta?
Myös kertasopimusten ja kestosopimusten väliset erot heikentävät mahdollisuuksia soveltaa kestosopimuksiin erityisesti kauppalain sopimuksen päättämistä koskevia normeja, jotka ovat suunniteltu kertasopimusluontoisen kaupan tueksi.94
3.4.3.2. Lahjaluontoisuuden ilmentyminen sijoitussopimuksessa
”Lahja on perinteisesti määritelty yksipuoliseksi oikeustoimeksi, jolla esineen omistusoikeus luovutetaan vastikkeetta toiselle.” 95
Lahjan perusmääritelmä eroaa sijoitussopimuksesta siinä, että sijoitussopimuksen kohdalla omistusoikeus, ja sitä kautta jalostusoikeus, on jätetty määräajaksi koiran luovuttajalle, mutta sen lopullisena tarkoituksena on kuitenkin siirtää omistusoikeus koiraan tämän jälkeen koiran haltijalle vastikkeetta tai vastikkeen kanssa. Tästä eroavaisuudesta huolimatta sijoitussopimus saa useita perinteisesti lahjaan liitettyjä piirteitä erityisesti silloin, kun sijoitus tapahtuu kokonaan vastikkeettomasti. Tällöin sijoitussopimuksen haltijaa sitovat ehdot korostuvat entisestään, kuten lahjan osalta.
93 Halila - Hemmo 2008 s. 27
94 Halila - Hemmo 2008 s. 27
95 Halila –Hemmo 2008 s. 27
Lahjanlupausta kuvaillaan usein vivahteikkaammaksi tapahtumaksi kuin yksipuolista tahdonilmaisua. Piirteikkyys tulee siihen nimenomaisesti lahjaan asetettujen ehtojen vuoksi. Tällöin sopimus perustuu lahjansaajan sitoutumiseen lahjanantajan asettamiin ehtoihin.96
Koiraa koskevan sijoitussopimuksen lahjanpiirteet korostuvat, kun koirasta ei sovita maksettavaksi mallisopimuspohjan mahdollistamaa vakuusmaksua. Toisaalta vakuusmaksu palautetaan haltijalle, kun sijoitussopimus sen tavoitteen mukaisesti toteutuu, josta voidaan päätellä, että pääsääntöisesti sijoitussopimus tulisi katsoa vastikkeettomaksi oikeustoimeksi. Usealle kasvattajalle ei ole merkitystä, saako hän koirasta lainkaan rahallista kompensaatiota. Tällöin erityisen merkittävään asemaan nousee sijoitussopimuksen mahdollistama oikeus koiran jalostuskäyttöön tulevaisuudessa ja koiran saama yksilöllinen sopimuksen mukainen hoito haltijan taholta. Erityisesti tällaisissa vastikkeettoman saannon tilanteissa, joissa koiran uusi haltija saa huomattavan rahanarvoisen edun itselleen, tulisi sopimusta tulkittaessa pitää huolta siitä, että ”lahjanantajan” asettamat ehdot tulevat täytetyiksi.
Lahjan piirteitä voi tosin olla myös silloin, kun vakuusmaksu on suoritettu. Hemmo ja Xxxxxx tuovat esiin lahjan määritelmän verotuksellisen lähtökohdan: ”Verotuksessa noudatetaan sitä sääntöä, että kauppa on lahja, jos vastike alittaa kolme neljäsosaa käyvästä hinnasta”.97 Sijoitussopimuksen 4. kohdassa on määritelty, että koirasta maksettava vakuusmaksu saa olla korkeintaan puolet koiran arvosta, jolloin myös verotuksellinen lahjan määritelmä tukee sen lahjanluonteisuuden analogiaa.
”Jos lahjoitus otetaan vastaan, lahjansaaja on sitoutunut noudattamaan kaikkia lahjaan liittyviä ehtoja, mikäli niitä ei voida pitää lain tai hyvien tapojen vastaisina.” 98
Koiraa koskevaa sijoitussopimusta tehtäessä tulisikin painottaa mahdolliselle haltijalle, että kyse ei ole ”ilmaisesta koirasta”. Tarkoitemääräys eli modus, joka koskee lahjaesineen vallintaa ja käyttämistä on yksi lahjaluontoisuutta osoittava ehto.99 Sijoitussopimuksessa voi olla tällaisia tarkoitemääräyksiä muun muassa koiran hyvinvoinnin, hoidon ja jalostuskäytön suhteen. Sopimusehtojen oikea-aikainen ja - laadullinen suoritus on kasvattajalle huomattavan tärkeää ja niiden
96 Halila –Hemmo 2008 s. 32
97 Halila –Hemmo 2008 s. 34
98 Halila – Hemmo 2008 s. 38
99 Halila – Hemmo 2008 s. 39
sopimuksenmukainen toteutuminen on omistuksen siirtymisen tärkein ehto. Yleensä lahjaan on jätetty lahjoittajan hallintaoikeus eli käyttöoikeus omistajaan nähden. Sijoitussopimuksen kohdalla tämä perustilanne on kääntynyt päinvastoin. Xxxxxxxx osoittaessa elävän esineen tarpeille ja rodunjalostukselle soveltuvaa hallintaa omistusoikeus siirtyy hänelle tämän jälkeen tai sopimuksen määräajan päättyessä.
Sijoitussopimuksen osittaisesta lahjaluontoisuudesta johtuen tulisi sen tulkinnassa ottaa huomioon, että ”lahjaoikeustoimen tulkintaa sovelletaan, toisin kuin varallisuusoikeudessa yleensä, subjektiivisen tulkinnan periaatetta”100. Toisin sanoen tulkintatilanteessa pyritään selvittämään lahjanantajan tahto. Erityisesti tällainen perusteltu lahjoittajan tulkinnan suosiminen epäselvyystilanteessa tulee kysymykseen, kun lahja on vastikkeeton.101 Tämä perusteella voidaan todeta, että sijoituskoiran vastikkeettoman luovutuksen tilanteessa tulisi sopimuksen tulkinta perustaa kasvattajan näkemykselle sijoitusehdon tarkoituksesta, mikäli tämä ei ole suoraan selkeässä ristiriidassa sijoitussopimukseen määritellyn tarkoituksen kanssa.
3.4.3.3. Lahjanlupauksen ja kaupan esisopimuksen välinen tulkintaero sijoitussopimuksen kannalta
Lahjanlupauslain 1 § määrittää lahjan pääsäännöksi sen, että lahjanlupaus ei sido antajaansa, mikäli lupausta ei ole vielä täytetty. Esimerkiksi Xxxxx on tuonut esiin tämän lupauksen sitomattomuuden merkityksen lahjan osalta.102 LahjaL 1§ merkitys on mielenkiintoinen vastikkeettoman sijoitussopimuksen syntymisen kannalta. Mikäli sijoitussopimusneuvottelut vastikkeettomasta sijoituksesta ei johtaisi sijoitussopimuksen syntymiseen, tulee selvittää, mikä olisi koiran luovuttajan vahingonkorvausvelvollisuus tapauksessa, jos sijoitussopimusta tulkittaisiin lahjoituksena verrattuna tulkintatilanteeseen, jossa sijoitussopimusta pidettäisiin muuna velvoiteoikeudellisena oikeustoimena.
Sijoitussopimuksen kohdalla voidaan sopimuksen syntymisestä luoda useampia tulkintalinjoja riippuen siitä, minkä lain perusteella sopimusta tulkitaan. Koiran kauppatapa ja sijoitussopimuksen tarkoitus huomioon ottaen sopimuksen syntymiseen ennen sopimusosapuolien konkreettisia sopimuksenvahvistustoimia, tulisi suhtautua kaiken kaikkiaan varauksella. Tällä perusteella LahjaL 1§ sitomattomuus tukee
100 Halila – Hemmo 2008 s. 39
101 Halila – Hemmo 2008 s. 39
102 Halila – Hemmo 2008 s. 44
sijoitussopimukselle tarpeellista ”kauppatapaa” ja mahdollistaa oikean sopimuskumppanin valinnalle tarpeellisten syvällisten neuvottelujen käymistä.
3.4.3.4. Sopimuksen objektin yhteisomistuksenpiirteet oikean omistajan selvittämisen ongelmana
Xxxxxxx tuo teoksessaan esille yhteisomistuksen ongelmaksi sen, ”ettei osuuksien suuruudesta aiheutuvia riitoja osata ennakoida vaiheessa, kun kaikki on vielä hyvin”. Xxxxxxx huomauttaa, että erityisesti tämä lyhytnäköisyys koskee yhteisomistussuhteita ”läheis- ja parisuhteissa” elävien henkilöiden välillä. Vasta parisuhdekriisissä tai muussa suhteen murroksessa yhteisomistussuhteen ongelmat konkretisoituvat riidan kohteiksi.103 Koiraa koskeva sijoitussopimus sopimustyyppinä on erityisen altis tällaisille normaalisti parisuhteen päättämisen ongelmiksi jäsennetyille ongelmille, sillä koirasta perheenjäsenenä ollaan valmiita riitelemään viimeiseen asti välittämättä riidan pitkittymisen seurauksista. Sijoitussopimus ei ole kuitenkaan puhtaasti yhteisomistussuhde sen perinteisessä merkityksessä, sillä normaalisti omistajuuteen liitetyt oikeudet on jaettu sopimusosapuolien kesken. Omistusoikeus ja jalostusoikeus jäävät koiran kasvattajalle hallintaoikeuden siirtyessä haltijalle. Molempien sopimusosapuolien oikeutta ”omaan osaansa” koirasta suojataan sopimuksella ja tällöin toista niiden ehtojen kohdalla rajoitetaan.
Xxxxxxxx mukaan ”yhteisomistuksen syntyhetkinen tarkoitus määrittää osuuksien suuruuden”. Xxxxxxx jatkaa, että ”omaisuuden saannon hetkellä syntyy siten tämän näkemyksen mukaan osapuolten tarkoitusta vastaava omistusoikeus esineeseen”.104 Sijoitussopimuksen kohdalla tämä tarkoittaisi omistusoikeuden kuulumista ja sen myötä myös koiran täyttä hallintaa riitatilanteessa sijoitussopimuksen alussa olleelle omistajalle. Tältä näkökannalta riitatilanteessa omistajan oikeus koiraan tulisi olla vahvempi kuin mitä se on nyt oikeuskäytännön perusteella tulkittavissa. Tällaiseen sijoitusriitatilanteen omistajuusongelman selvittämisen dilemmaan viittaisi myös Xxxxxxxx havainto siitä, että esineen hallinta tai kenen nimiin omaisuus oikeusriidan syntyhetkellä on merkitty, ei välttämättä lopullisesti tule määrittämään osapuolien välisiä omistusoikeuksia.105
103 Mikkola 2008 s. 8
104 Mikkola 2008 s. 15
105 Mikkola 2008 s. 97
Laki eräistä yhteisomistussuhteista (25.4.1958/180) mahdollistaa tahdonvaltaisena oikeutena yhteisomistajien keskinäiset sopimukset106 muun muassa sijoitussopimuksessakin merkityksellisen hallinnan osalta, mutta sen tarkoitus ei ole yhteneväinen sijoitussopimuksen tarkoituksen kanssa. Vaikka sijoitussopimuksessa on yhteisomistuksen piirteitä omistukseen liitettyjen oikeuksien jaosta johtuen, ei sitä sellaisena tulisi oikeudellisesti tulkita. Sijoitussopimus kaikesta huolimatta eroaa merkittävästi yhteisomistussuhteen mukaisesta yhteiseen omistukseen liitettävästä jatkuvuudesta ja sopimusosapuolien yhteisestä päätäntävallasta. Sijoitussopimuksen on tarkoitus päättyä ja kokonaan lakkauttaa sopimussuhde omistajan ja haltijan välillä ja siirtää koira kaikkine oikeuksineen uuden omistajan omistukseen. Sijoitussopimuksessa sopimusosapuolet eivät myöskään pääsääntöisesti jaa päätäntävaltaa, vaan molemmat sopimusosapuolet hallinnoivat heille osoitettua oikeuttaan itsenäisesti eivätkä voi tehdä ”alueensa” ulkopuolisia päätöksiä toista sopimusosapuolta sitovasti.
3.4.3.5. Sekatyyppinen sopimus
”Sopimus synnyttää sopimustyypin mukaisia päävelvoitteita … tai erilaisia pääsuoritukseen liittyviä sivuvelvoitteita…” 107
Sijoitussopimus on sekatyyppinen sopimus, joten sen päävelvoitteet ovat kuvailtavissa useamman eri sopimustyypin velvoitteiden yhteenliittymiksi. Xxxxxxxx mukaan sekatyyppisessä sopimuksessa on kyse useampaa erityyppistä suoritusvelvollisuutta yhdistelevästä sopimussuhteesta.108 Mäkelän mukaan sopimusoikeus on pirstaloitunutta, jolloin sopimusoikeuden alaa ei voida kuvailla yhdestä sitovuusperusteesta katsoen.109 Samansuuntaista perustelua ovat esittäneet myös Halila ja Hemmo. He huomauttavat, että sekatyyppisiä sopimuksia ei tule kaikkia arvioida yhtenä ryhmänä vaan näiden sisältö on eriteltävä tarkemmin sopimuksen määrittelemiseksi.110 Tällaisten useista sopimusideologioista muodostuvat normistot
106 Mikkola 2008 s. 87
107 Tolonen 2000 s. 55
108 Lehtinen 2006 s.228 ks. myös Halila - Hemmo 2008 s. 23
109 Mäkelä J. 2010 s.18
110 Halila – Hemmo 2008 s. 24
tulisi Mäkelän mukaan konstruktiivisen tulkinnan avulla saattaa niin johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi kuin se on mahdollista.111
Hemmon mukaan sekamuotoista sopimusta voidaan arvioida itsenäisenä sopimustyyppinä sitoutumatta niiden sopimustyyppien säännöksiin, joiden piirteitä sopimuksessa on havaittavissa. Useamman sopimustyypin ilmentymiä omaavaa sopimusta voi olla syytä tarkastella ”yhtenä kokonaisuutena ja itsenäisenä sopimustyyppinään”. Tällainen yhtenäinen tarkastelutapa on Hemmon mukaan perusteltua erityisesti silloin, kun ”sekamuotoisen sopimuksen hyödyntäminen on käytännössä niin yleistä, että sille on vakiintunut oma käyttöalansa ja merkityksensä”.112 Koiran sijoitussopimus sopii yksilöidyn käyttötarkoituksensa ja erityisen merkityksensä vuoksi edellä mainittuun Hemmon mainitsemaan tarkastelutapaan erityisen hyvin. Sijoitussopimusta tulisi käsitellä omana sopimustyyppinään eikä yrittää muokata sitä sopimaan jonkun yksittäisen lain alaisuuteen.
3.4.3.6. Koiraa koskevan sijoitussopimuksen määrittely vakiosopimukseksi
”Vakiosopimukselle on ominaista, että se on etukäteen laadittu sopimusehtokokoelma, jota on tarkoitus käyttää useissa sopimussuhteissa.” 113
Sorsan ja Xxxxxxxxx mukaan vakiosopimustermi on epämääräinen. Tästä huolimatta heidän mukaan ”vakiosopimuksilla tarkoitetaan kokonaan tai pääosin yleisten sopimusehtojen mukaan tehtyjä sopimuksia”, jotka ovat kooltaan tai ulottuvuudeltaan yleensä pienehköjä sopimuksia.114 Myös Xxxxxxxxxxx lähtee tulkinnassaan siitä, että vakioehdot ovat niin sanotusti yleisiksi sopimusehdoiksi lukeutuvia115
Xxxxxxxxxxx on koonnut yhteen vakioehdon tunnusmerkkejä:
1) Vakioehtojen tarkoitus on tulla usean yksittäisen sopimuksen osaksi.
2) Ne luodaan yleisluontoisesti etukäteen ”myöhempiä sopimussuhteita silmällä pitäen” suurille sopimuskumppanijoukoille eikä yksittäisen
111 Mäkelä J. 2010 s.19
112 Halila – Hemmo 2008 s. 25
113 Hemmo 2003 I s. 148
114 Jaakkola – Sorsa 2005 s. 61
115 Wilhelmsson 2008 s. 35
sopimuksen konkreettisia tarpeita oteta huomioon vakioehtojen laadintavaiheessa.
3) Osapuolien erityistarpeita ei ole otettu huomioon ehtoja laadittaessa.116 Sijoitusehdot täyttävät kaikin puolin tällaiset vakioehtojen yleiset määritelmät.
3.4.3.6.1. Vakioehtojen keskeinen merkitys
Koiraa koskeva sijoitussopimus perustuu vakioehtojen varaan. Sen keskeisimmät sopimuksen tarkoituksen ilmentymät on ilmaistu Xxxxxxxxxxxx laatimissa sijoitusehdoissa.
”Kansalaisten perusoikeuksia koskevassa keskustelussa on tähdennetty, että sellaiset oikeussuhteet, jotka eivät perustu aitoon vuorovaikutukseen ja tasavertaisiin mahdollisuuksiin arvioida suhteen merkitystä, eivät ole sopusoinnussa heikomman osapuolen perusoikeuksien kunnioittamisen kanssa.”
117
Aina ei kuitenkaan ole mahdollista saada aikaiseksi täysin tasapuolista sopimusta, sillä tasapuolisuuden määritelmä vaihtelee tulkitsijasta riippuen. Yleensä vakioehtojen yhteydessä esiintuodulla tasapuolisuusongelmalla tarkoitetaan sitä, että vakioehtojen laatijan katsotaan olevan sopimusosapuoleensa verrattuna paremmassa asemassa ja tällöin sopimusosapuolien välinen todellinen tahdonmuodostus on epätasapainossa.
Sopimustyypin määrittelyhaasteiden ja sijoitussopimusongelmien poikkeuksellisuudesta johtuen omistaja vaikuttaa asemassaan oikeuskäytännön ja Kuluttajariitalautakunnan suositusmenettelyn perusteella jäävän usein sijoitussopimuksen lähtökohtien vastaisen tulkinnan uhriksi. Tällöin sopimuksen tulkitsija lähtee olettamuksesta, että koiran haltija tarvitsee heikomman osapuolen suojaa, vaikka näin ei aina ole. Tilanne saattaa joissain tapauksissa olevan täysin päin vastainen.
116 Xxxxxxxxxxx 2008 s. 36
117 Tolonen 2000 s. 89
3.4.3.6.2. Vakioehdot ultra partes tahon laatimina
Osapuolitahdolla voidaan katsoa olevan keskeinen merkitys ”oikeustoimen sitovaa vaikutusta koskevassa perinteisessä opissa”. Tähän periaatteeseen nojaten paljon tulkinnallista ”päänvaivaa on tuottanut kysymys vakioehtojen tulemisesta sellaista osapuolta sitoviksi, joka ei ole myötävaikuttanut niiden muotoiluun ja joka ei sopimusta solmittaessa ehkä edes ole perehtynyt ehtojen sisältöön” kuten Xxxxxxxxxxx on asiasta todennut. Kysymys on siis yksittäiseen sopimukseen liitettyjen vakioehtojen sitovuudesta.118
”Monilla aloilla toimialakohtainen liitto laatii vakioehdot, jotka on tarkoitettu liiton jäsenyhdistysten käytettäväksi.” 119
Ongelmaksi sijoitussopimuksen kohdalla voi muodostua Xxxxxxxxxxxx ja kasvattajan välisen suhteen vaikutus inter partes suhteeseen, kun Xxxxxxxxxxxx sopimuksen ulkoisena osapuolena on muotoillut vakioehdot koiran tulevan haltijan etua painottaen ja voi käytännössä kohdistaa kurinpitotoimia kasvattajaan sijoitussopimuksen johdosta, mikäli tätä ei sopimuksen kohtuullisuusarvioinnissa ja tulkinnassa oteta huomioon. Kyseessä on tilanne, jossa yksityisiltä henkilöiltä odotetaan vakioehtojen käyttöä, joka oikeuskirjallisuudessa kohdistetaan yhteisön velvollisuudeksi.
Xxxxxxxxxxx toteaa, että ”vakiosopimukset ovat hyvä esimerkki siitä, että laaja normatiivinen sopimusvapaus voi merkitä toiselle osapuolelle hyvin rajallista tosiasiallista sopimusvapautta”.120 Sijoitussopimuksen kohdalla tämä ongelma on kuitenkin osin kääntynyt normaalista yritys-kuluttajasuhteen yksilöllisen sopimuksen mahdollisuuden ”nurinpäin”: Kennelliiton jäsenenä oleva kasvattaja, joka pyrkii asianmukaiseen, korrektiin ja sääntöjä noudattavaan puhdasrotuisten koirien tavoitteelliseen kasvattamiseen, on kurinpidollisen menettelyn ja harrastamista vaikeuttavien kurinpitorangaistuksien nojalla velvoitettu käyttämään Xxxxxxxxxxxx kirjallista sijoitussopimusta tai saman sisältöistä sopimusta koiria myydessään.
Xxxxxx mukaan agreed documents -tyyppisiin vakiosopimuksiin, jotka ovat osapuolten tai heidän etujärjestöjensä yhdessä laatimat, ei ole tarpeellista suhtautua
118 Xxxxxxxxxxx 2008 s. 39
119 Xxxxxxxxxxx 2008 s. 56
120 Wilhelmsson 2008 s. 55
niin kriittisesti kuin vakioehtoihin muuten.121 Sijoitussopimuksen tapauksessa sopimusehdot ovat koiraharrastuksen keskusjärjestön122 eli SKL:n laatimat. SKL:n rangaistuskäytännön perusteella voidaan kuitenkin todeta, että se toiminnassaan valvoo korostuneesti koiran kasvattajan vastapuolen etuja. Sijoitusehdot voidaan varauksella rinnastaa agreed documents- tyyppisiin vakiosopimuksiin.
Xxxxxxxxxxx lähtee tulkinnassaan siitä, että ”alan järjestö voi muotoilla vakioehdot tarjotakseen näin asiasta kiinnostuneille yrityksille enemmän tai vähemmän asiantuntevasti laaditut sopimusten solmimisen apuvälineet”.123 Wilhelmssonin tekstistä päätellen voidaan todeta, että näiden ulkopuolisen tarjoamien vakioehtojen noudattaminen tulisi jossain määrin perustua vapaaehtoisuuteen. Sijoitussopimuksen kohdalla vapaaehtoisuus voi olla todellisuudessa rajoittunutta. Mikäli kasvattaja haluaa jatkaa puhdasrotuisten rekisteröityjen koirien kasvattamista ilman yhdistysoikeudellisten sanktioiden riskiä myös jatkossa, ollaan käytännössä tilanteessa, jossa molempien sopimusosapuolten tosiasiallista sopimusvapautta rajoitetaan kolmannen tahon eli vakiosopimuspohjan laatijan toimesta.
Harrastajakasvattajan ollessa sopimusosapuolena tulee myös ottaa huomioon, että vakioehdoista keskusteltaessa, niitä tarkastellaan järjestään elinkeinoharjoittamisen näkökulmasta, joka poikkeaa olennaisiltaosin niin periaatteellisesti kuin lain valinnallisestikin todellisesta sopimusosapuolen asemasta. Tämän lisäksi vakioehtojen tulkintaan liittyvää erityispiirrettä eli ”ehtojen laatijan vahingoksi tapahtuva epäselvyyssäännön mukaista tulkintaa”124 ei voida suoraan soveltaa toimivalla tavalla sijoitussopimukseen, kun kumpikaan sopimusosapuoli ei ole toiminut oleellisten ehtojen todellisena laatijana ja molempien sopimusosapuolien tahdonmuodostus on jossain määrin rajoittunut.
3.4.3.6.3. Vakioehtojen liitäntä sitovaksi sopimuksen osaksi
Jotta vakioehdot voivat tulla sopimuksen osapuolia velvoittavaksi osaksi, on henkilölle varattava tilaisuus niihin tutustumiseen ennen sopimuksen allekirjoittamista. Sillä käyttääkö sopimusosapuoli tutustumismahdollisuuttaan vai ei, ei ole merkitystä. Xxxxxxxxxxxxxxxx on se, että hänelle on tarjottu valinnanvapaus siitä, mihin tämä on sitoutumassa. Mäkelä toteaa, että vaikka henkilö ei tosiasiallisesti yleensä ole
121 Hemmo 2003 I s. 146
122 Jaakonsaari 1997 s. 5
123 Wilhelmsson 2008 s. 56
124 Hemmo 2003 I s. 31
tutustunut vakioehtoihin, ei se vaikuta vastuun määräytymiseen.125 Myös Xxxxx on todennut saman päätelmän, jonka mukaan ”asiakas ei voi edukseen vedota siihen, ettei ole tiennyt ehtojen sisällöstä”.126
Sijoitussopimuksen kohdalla vakioehdot ovat hyvin keskeisessä asemassa sopimuslomakkeessa ja Kennelliitto on niiden loppuosaan laittanut sitovaksi sopimusehdoksi tarkoitetun huomautuksen ”sopimusehdot on luettava yhteisesti ennen allekirjoittamista”. Mikäli sopimusosapuolet eivät ole itse sopineet toisin ja ovat allekirjoituksellaan sijoitussopimuksen vahvistaneet, tulevat myös vakioehdot sellaisenaan sopimuksen osaksi. Samalla on todettava, että sijoitussopimuksen vakioehdot ovat omassa sopimusmuodossaan tavanomaisia ja yleisesti hyväksyttyjä. Normaalin tulkinnan mukaan ne ovat osapuolia sitovia eikä tällaisen sijoitussopimukselle ominaisen sopimusta määrittelevän ehdon olemassa oloa voida pitää syynä sopimuksen sovitteluun tai purkuun. Tämä koskee erityisesti sopimuksen ydinsisältöä eli sopimustekstiä, joka on yhdessä hyväksytty.
Vaikka vakiosopimuksissa yksilölliset tarkoitukset jäävät yleensä vähämerkityksiksi vaihdannan massaluonteisuudesta johtuen127, ei tämä seikka ole suoraan verrannollinen sijoitussopimuksen kanssa, joka eroaa tavallisesta vakioehtosopimuksesta jo osapuoliensa ja uniikin sopimuskohteensa perusteella. Tulkinnassa tulee ottaa huomioon se, että vakioehtosisällöstä huolimatta sopimus on tekijöilleen usein erityismerkityksinen eikä niitä tehdä usein.
3.4.3.7. Sopimuksen kääntöpuolen ohjeiden sitovuus
Sijoitussopimuksen kääntöpuolella on omistajalle ja haltijalle suunnattuja ohjeita SKL:n mukaan oikeista menettelytavoista sijoitussopimusta tehtäessä ja koiraa pidettäessä.
Esimerkiksi rakennusurakkasopimuksissa yleiset sopimusehdot tulevat sopimuksen osaksi nimenomaisella viittauksella. Rakennusurakan keskeiset sopimusehdot katsotaan tulleen niin vakiintuneiksi, että niillä on merkitystä alan kodifikaationa ja sitä kautta tapaoikeutena. Tällöin niitä voidaan soveltaa myös silloin, kun niihin ei ole suoraan viitattukaan”.128 Sijoitussopimuksen kohdalla voidaan miettiä, sitovatko SKL:n sopimusasiakirjan takana olevat ohjeet tapaoikeutena.
125 Mäkelä J. 2010 s. 105
126 Hemmo I 2003 s. 156
127 Hemmo I 2003 s. 580
128 Halila – Hemmo 2008 s. 53
”Seuraavalla sivulla on koiranomistajan perusohje sekä ohjeita luovuttajalle ja vastaanottajalle sopimuksentekoa varten.” 129
Mononen määrittelee vakioehtojen sitovuuden muodollisiksi vähimmäisedellytyksiksi sen, että ne on sijoitettu suoraan sopimusasiakirjaan tai sopimuksessa on selkeästi viitattu siinä sovellettaviksi tarkoitettuihin vakioehtoihin. Tämän lisäksi Xxxxxxx edellyttää, että ”sopimusosapuolella on ollut tosiasiallinen mahdollisuus tutustua ehtoihin”.130
"Liityntäkysymys saattaa kuitenkin olla epäselvä esimerkiksi silloin, kun ehdot ovat sopimusasiakirjan kääntöpuolella ja syntyy epäselvyyttä siitä, tiesikö asiakas ehdoista.” 131
Monosen määritelmän ja Hemmon tulkinnan perusteella sopimuslomakkeen takana olevien ohjeiden ja sääntöjen ei voida suoraan osoittaa niiden sitovan sijoitussopimuksen osapuolia. Ongelmalliseksi nousee kysymys siitä, millaista viittausta edellytetään ottaen huomioon sopimuspohjan käyttäjien sidonnaisuudet mallisopimuksen laatijaan ja onko viittaus riittävän selkeä, jotta sopimusosapuoli ymmärtää niiden kuuluvan sopimuksen osaksi.
Xxxxxxxxx ja Xxxxxx mukaan ”yleiset sopimusehdot tulevat osaksi sopimusta viittauksen ja tutustumismahdollisuuden kautta.132 Xxxxxxxxxxx lähtee kirjassaan siitä, että pelkästään kääntöpuolella olevat ehdot eivät sinänsä sitoisi vastapuolta ja tämä olettama on hyvä lähtökohta kunkin tapauksen arvioinnille.133 Ongelmallisena sijoitussopimuksen kohdalla on edelleen se, että kumpikaan sopimusosapuoli ei perustilanteessa ole pystynyt vaikuttamaan toiminnallaan vakioehtojen sisältöön eli he vain käyttävät kolmannen tahon tekemää sopimuspohjaa. käytännössä molemmilta varsinaisilta sopimusosapuolilta puuttuu täysi sopimustahto sopimusta allekirjoitettaessa kaikkien sopimusta määrittelevien sääntöjen osalta, vaikka
129 SKL: Sopimus nartun sijoituksesta 12.4.2012, Sijoitusehdot
130 Mononen 2001 s. 299
131 Hemmo 2003 I s. 150
132 Jaakkola – Sorsa 2005 s.61
133 Xxxxxxxxxxx 2008 s. 69
sopimuksen perusteesta eli käytännön koiran sijoittamista haltijaperheeseen olisikin yksimielisyys olemassa.
Ongelmaksi jää ratkaista, kumpaa osapuolta erityisesti sopimuksen takana olevat koiranomistajan ja haltijan perussääntö koskee vai koskeeko se kumpaakaan. Voidaanko huomautusta ohjeiden olemassa olosta käsitellä sitovana viittauksena? Toisaalta Xxxxxxxxxxxx jäsenenä olevat kasvattajat ja koiran haltijat ovat Xxxxxxxxxxxx tulkinnan mukaan sitoutuneet jäseneksi liittymällä Xxxxxxxxxxxx kaikkiin sääntöihin.134 Tämän tulkinnan perusteella sopimusosapuolen, joka on Kennelliiton jäsen, sidonnaisuus vakioehtoihin myös sopimuspaperin kääntöpuolella perustuisi nimenomaiseen tahdonilmaisuun, jonka hän on antanut liittymällä Kennelliiton jäseneksi. Tämä puolestaan voi tuoda tällaiselle liiton sääntöihin sitoutuneelle sopimuskumppanille lisävelvoitteita, mutta myös lisäarvostusta sopimuskumppanin silmissä. Voidaanko katsoa sopimusosapuolilla olevan tahtoa sitoutua inter partes suhteessa myös Kennelliiton asiakirjan kääntöpuolella oleviin sääntöihin?
Olosuhteista johtuen voi olla luonnollista sijoittaa ehtoja sopimusasiakirjan kääntöpuolelle, jolloin voidaan olettaa vastapuolen niihin tutustuvan.135 Tällaisesta tilanteesta voitaisiin katsoa olevan kyse myös sijoitussopimuksen kohdalla, kun otetaan huomioon sopimuksen funktio ja sopimusosapuolten asemasta johtuva tarve mahdollisimman selkeään ja yksinkertaiseen sopimuspohjaan.
Xxxxxxxxxxx huomauttaa, että xx Xxxxxx vuonna 1959 korosti, että ”sitovuus syntyy vain mikäli vastapuolen olisi tullut huomata viittaus”.136 Tässä onkin sijoitussopimuksen kannalta parannettavaa, jotta siihen sisällytettäväksi tarkoitetut sopimusehdot ja säännöt olisivat mahdollisimman yksiselitteisesti tulkittavissa sopimuksen osaksi tai vaihtoehtoisesti jätettävä kokonaan sopimuskaavakkeen ulkopuolelle.
Sijoitussopimuslomakkeessa ei ole suoraan viitattu mallisopimuksen kääntöpuolella oleviin ohjeisiin, joten Aho toteaa, ettei tällaisia ohjeita voida käsitellä sopimuksen osana.137 Sopimukseen sisällytetty huomautus joidenkin ohjeiden olemassa olosta ei tällöin tee niille osapuolia sitovaa asemaa.
”Myös se seikka, että vakioehtojen käyttäjän vastapuoli jatkuvasti toimii tietyllä alalla, jolla käytetään vakioehtoja, saattaa aiheuttaa vastapuolelle velvollisuuden
134 Mäkelä S. 2012 s. 2
135 Wilhelmsson 2008 s. 70
136 Xxxxxxxxxxx 2008 s. 71
137 Aho 2012 s. 98
tutustua vakioehtoihin. … koskee erityisesti tilanteita, joissa ehtojen käyttäjä on asianmukaisella tavalla toistuvasti tiedottanut ehtojen käytöstä.” 138
Siten viime kädessä on kyse vastapuolen selonottovelvollisuudesta. Tällaisesta haltijan velvollisuudesta voitaisiin puhua mahdollisesti silloin, kun kasvattaja esimerkiksi internetsivuillaan tai muutoin yleisesti viestien ilmoittaa pentueilmoituksen yhteydessä koiran luovutukset Kennelliiton laatimilla kaavakkeilla tai noudattavansa sen sääntöjä kasvatustoiminnassaan, jolloin koiran tulevalla haltijalla voitaisiin katsoa olevan velvollisuus ottaa selvää näistä puhdasrotuisten koirien kaupan yhteisistä pelisäännöistä, jotka toimivat moraalisena sopimuksia ohjaavana periaatteena.
3.4.3.8. Koiraa koskevan sijoitussopimuksen kestosopimusluontoisuus
Lehtinen viittaa Halilan ja Hemmon päätelmiin kestosopimusten luonteesta: ”Kestosopimukset edellyttävät usein aktiivisempaa yhteistoimintaa kuin kerralla täytettävät sopimukset.” 139
Halila ja Xxxxx tuovat esiin erilaisten sopimusten merkittävät erot niiden velvoitteiden keston välillä. Heidän mukaansa ”esimerkiksi irtaimen kaupan tai korjauspalveluksen yhteydessä suoritusten vaihto voi tapahtua hetkellisesti ja niin, ettei sopimukseen liity enää myöhempiä täyttämistoimia”.140 Tällaisena kertaluontoisena irtaimenkauppana voidaan pitää koiran kauppaa, johon Kauppalaki yleislakina soveltuu.
Hemmon mukaan kestosopimukselle tyypillisiä piirteitä ovat jatkuvat ”yhteistyö-, käyttöoikeus- tms. suhteet”.141 Sijoitussopimus on Hemmon määrittelemän ”varsinaisen kestosopimuksen” mukainen sopimus, sillä sen tärkeimmät sopimusperusteet vaativat omistajan ja haltijan välistä jatkuvaa yhteistyötä muun muassa koiran kehityksen seuraamisessa, nartun juoksujen ilmoittamisessa ja käyttöoikeuksista hallinnan ja jalostuksen osalta. Kestosopimusta kuvaillessaan Xxxxx huomauttaa, että sopimuksen tarkoituksena voi olla jatkuvan yhteistyösuhteen perustaminen.142 Tällaisesta tilanteesta voidaan katsoa olevan kyse myös sijoitussopimuksen kohdalla. Jotta sijoitussopimus voi toteutua sopimuksen edellytysten mukaisesti, haltijan ja omistajan yhteistyön on oltava pitkäjännitteistä sopimussuhteen loppuun asti.
138 Xxxxxxxxxxx 2008 s. 76
139 Lehtinen 2006 s. 222
140 Halila - Hemmo s. 8
141 Hemmo 2003 I s. 35
142 Hemmo 2003 I s. 34
Hemmo toteaa, että kestosopimuksen jatkuvuus on sopimusosapuolille usein tärkeää, jolloin sopimuksen voimassa pysymistä voidaan tarvittaessa pyrkiä tehostamaan.143 Erityisen merkittävä tällainen jatkuvuus on sopimusobjektille eli koiralle, jolle pääasiallisesti edunmukaista on tämän asuinpaikan säilyminen tuttujen ihmisten luona, ellei kyseessä ole eläinsuojelullisella perusteella tehty asuinpaikanvaihto.
Hemmo huomauttaa myös kestosopimuksen erityispiirteestä, joka sopii varsin selkeästi myös sijoitussopimukseen. Luontaispalautus on harvoin mahdollinen, sillä jo nautittua käyttöhyötyä tai muuta sellaista etuutta ei voida palauttaa vastaanotetussa muodossa.144 Koira sijoitetaan usein pentuna, jolloin sille on verrattain helppoa löytää sijoitusperhe, joka sitoutuu koiran hoitoon ja peruskoulutukseen. Mikäli jotain kuitenkin menee vikaan ja koira palautuu kasvattajalle, on tällaisen niin sanotun ”kodinvaihtajakoiran” sijoittaminen vaikeampaa. Herttaista pentua on vaikea vastustaa ja sen koulutuksesta tai ”pilaamisesta” vastaa koiran hankkija itse. Täysikasvuinen liian usein edellisessä sijoituskodissa huonoja tapoja omaksunut ”toisen ihmisen pilaama remonttiyksilö” sen sijaan kiinnostaa huomattavasti harvempaa ihmisjoukkoa. Koira on merkittävältä osin, erityisesti käytökseltään, ympäristönsä tulos, joten käytännössä se ei koskaan voi palautua alkuperäistä vastaavassa kunnossa.
Sijoitussopimuksen kestosopimusluonteeseen viittaa myös sen sijoitusehtojen kohdassa ”Vastaanottajan oikeus purkaa sopimus”. Tämän ehdon perusteella Haltija voi irrottautua halutessaan sopimuksesta. Sopimusehdon otsakkeessa mainitaan purkaminen, mutta erityisesti sen sisältö viittaa irtisanomismahdollisuuteen. Haltija voi irrottautua sopimuksesta ilman seuraamuksia vain mahdollisen vakuusmaksun jäädessä omistajalle. Tässä tapauksessa sopimuksen purkuun liittyvä sopimusosapuolien tilan saattaminen samanlaiseksi kuin ennen sopimusta ei toteudu, joten sisällöllisesti sopimusehdolla on irtisanomisen piirteitä. Kertasopimuksissa irtisanomismahdollisuutta ei ole.145
3.4.3.9. Sopimusehtojen etusijajärjestys
Xxxxxxxxxxxxx mukaan vakioehtojen ja yksilöllisten ehtojen välinen ero korostuu sopimusoikeuden kohtuussääntöjen kohdalla ja tulee juridisesti tärkeäksi näiden keskittyessä nimenomaisesti vakioehtoihin.146 Tämän perusteella opilla yksilöllisten
143 Hemmo 2003 I s. 34
144 Hemmo 2003 I s. 34
145 Halila – Hemmo 2008 s. 9
146 Xxxxxxxxxxx 2008 s. 43- 44
ehtojen etusijasta suhteessa vakioehtoihin on mahdollista syrjäyttää muussa tapauksessa sitovia vakioehtoja, jos näiden välillä on ristiriitaa. Jos sopimuskumppanien toiminnan tai erillisen sopimiskäytöksellä poiketaan vakioehdoista, näitä osapuolitahtoa ilmentäviä ehtoja pidetään ensisijaisina.147
Erityisesti sijoitussopimusta oikeudellisesti tarkastellessa tuomioistuimen tulisikin jättää systemaattisesti kohtuullistamasta osapuolten itse sopimukseen sisällyttämiä ehtoja, joista on käynyt selville osapuolten sopimustahto esimerkiksi sopimuksen keston, näyttelyttämisen tai kulujen maksamisen osalta.
Osapuolitahdolle annetaan etusija verrattuna siihen, mitä vakioehdoissa sanotaan, seuraavien periaatteiden perusteella:
1) ”oppi yksilöllisten ehtojen ensisijaisuudesta vakioehtoihin nähden ja ”
2) ”oppi sitovuuden rajoituksista yllättävien ja ankarien ehtojen suhteen.” 148
Xxxxxxxxxxx toteaa, että vakioehtojen sisältö väistyy, mikäli ne ovat suorassa tai yksittäistapauksen olosuhteiden tulkinnan perusteella katsottavassa ristiriidassa ”sopimusosapuolen nimenomaisen tahdonilmaisun kanssa”. Hän nostaa myös niin sanotusti vakioehtosopimukseen käsinkirjoitetut ehdot koneella kirjoitettujen edelle ehtohierarkiassa.149
Erityisesti tilanteessa, jossa sopimusosapuolet ovat samanlaisessa tiedollisessa asemassa, josta tyyppiesimerkkinä voidaan sijoitussopimuksen kohdalla pitää harrastajakasvattajaa ja perheen lemmikiksi koiran hankkivaa ostajaa, tulisi sopimusosapuolien yksilöllisesti määrittämät ehdot tulla tulkituiksi ensisijaisina suhteessa sopimuspohjan vakioehtoihin. Toisaalta sijoitussopimuksen kestoa tai kulujen jakoa koskevia ehtoja, joista yleensä esitetään eriäviä tulkintoja sopimusosapuolien välillä, ei tulisi tulkita myöskään yllättävinä tai ankarina ehtoina, vaikka nämä ovatkin ainakin osin vakioehdoissa määritelty, sillä ne liittyvät usein sijoitussopimuksen tekemisen tarkoituksen ytimeen ja ilman kyseisen ehdon olemassa oloa ei koko sijoitussopimusta olisi syntynyt osapuolien välille. Koiran sijoituksen funktio, jalostuskäytön mahdollisuuden säilyttäminen kasvattajalla, ei voine toteutua ottaen huomioon koiran erityiset ominaisuudet esineenä, eläinsuojelulliset näkökohdat ja rodunjalostus, mikäli vakioituun sopimuksen kestoon tehtäisiin rajoitteita ulkopuolisen tulkitsijan toimesta.
147 Xxxxxxxxxxx 1995 s. 75 -76
148 Xxxxxxxxxxx 2008 s.66
149 Xxxxxxxxxxx 2008 s. 88- 90
Hemmo toteaa, että käytössä olevat sopimusmallit tulisi ajoittain asettaa kriittisen arvioinnin kohteeksi ja hyödyntää itsenäistä pohdintaa liiallisen ”joku on joskus tämän miettinyt”- ajattelutavan sijaan.150 Ojala ja Jaakonsaari toteavat, että Xxxxxxxxxxxxxx olisi hyvä huomata sijoitussopimuksen muodosta johtuvat oikeudelliset tulkintaongelmat ja ”selkeyttää sopimuksen alaa nimikettä ja muotoa”. Heidän mukaansa sopimuksen juridisen muodon tulkinnallisuus aiheuttaa epävarmuutta, joka ilmenee kohonneena sopimusriidanriskinä.151
150 Hemmo 2005 s. 94
151 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 126
4. ERÄIDEN VARALLISUUSOIKEUDELLISTEN PERIAATTEIDEN JA VELVOITTEIDEN PAINOTTUMINEN SIJOITUSSOPIMUKSESSA
Varallisuusoikeuden perinteinen jaottelu tehdään oikeussuojan kohteen perusteella. Velvoiteoikeuden haltija saa oikeussuojaa saannolleen tiettyä henkilötahoa kohtaan. Esineoikeuden haltijan nautintasuojaa saava saa niin sanotusti rajoittamatonta oikeussuojaa esineen perusteella kaikkia ulkopuolisia tahoja kohtaan.152 Perinteinen varallisuusoikeuden jaottelu velvoite- ja esineoikeuksiin on saanut haastajia oikeudellisten suhteiden monimutkaistuessa. Kartion mukaan kaikista varallisuusoikeuksista on löydettävissä molempia perinteisen jaottelun mukaisia piirteitä.153 Uusia varallisuusoikeudellisia tulkintamalleja on kehitetty vastaamaan sen kohtaamiin haasteisiin. Merkittävä varallisuusoikeuden oikeudenalan yhtenäistämiseen pyrkivä varallisuusoikeuden määritelmä on ”uudeksi varallisuusoikeudeksi” kutsuttu perusoikeusjärjestelmään pohjautuva Pöyhösen malli.154 Uudessa varallisuusoikeudessa perinteisesti vahvassa asemassa olleet vapausoikeudet on asetettu yhtäläiseen asemaan muiden perusoikeuksien rinnalle.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella periaatteita, joiden rajoja ja merkitystä sijoitussopimuksissa ja niiden riitatilanteissa erityisesti koetellaan.
Sopimusoikeus on periaateohjautunut oikeudenala.155 Tolosen mukaan periaatteilla on aina systematisoiva ja tyypittelevä tehtävä.156 Periaatteiden merkitys korostuu sijoitussopimuksen kohdalla. Koska sopimustyyppikohtaista sääntelyä ei ole ja sopimus itsessään sisältää toisistaan vahvasti poikkeavia oikeustoimien piirteitä, tulisi tällöin siihen soveltaa kaikille varallisuusoikeuksille yhteisiä periaatteita.
Sopimuksen syntymistä ja pätemättömyyttä koskevat kysymykset kuuluvat oikeustoimioppiin, sopimusten oikeusvaikutusten ja sopimusrikkomusten seuraamusten määrittäminen puolestaan sopimusoikeuteen.157 Tässä tutkielmassa käsitellään osin molempia, koska molemmat ovat huomionarvoisia sijoitussopimuksen kannalta. Sijoitussopimus sisältää monitahoisia ongelmia molempien suuntausten alalta.
152 Tepora 1984 s. 126
153 Kartio 2001 s.2 -3
154 Pöyhönen 2003 s. XIV
155 Tolonen 2000 s. 59
156 Tolonen 2000 s. 69
157 Halila – Hemmo 2008 s. 3
4.1. Sopimusvapaus sopimusosapuolien tarkoituksen ja metaperusteiden toteutumisen turvaajana
Hemmo luonnehtii sopimusvapautta vaihdantajärjestelmän kulmakiveksi. Monet taloudellisen toiminnan vapauden muodot ovat riippuvaisia sopimusvapaudesta.158 Sopimusvapauden periaate on läheisessä yhteydessä muihin sitä tukeviin varallisuusoikeudellisiin periaatteisiin, kuten sopimuksen sitovuuden periaatteeseen.159 Sopimusvapaus käsitteenä on kuitenkin häilyvä ja sen sisältö vaihtelee tulkitsijan mukaan.
Tahtomalliksi tai tahtoteoriaksi kutsutut sopimusoikeudelliset teoriat perustuvat ajatukselle täydellisestä sopimusvapaudesta ja rajattomasta tahdonautonomiasta.160 Sopimuksen katsotaan tämän teorian mukaan perustuvan sopimusosapuolien tahdonautonomian konsensukseen. Kartion mukaan yksityiset henkilöt saavat sopimusvapauden suoman yksityisautonomian puitteissa muodostaa oikeussuhteen itse parhaaksi katsomallaan tavalla.161 Muodollisessa merkityksessä sopimusvapaus on yksityisten tahojen vapautta tehdä sopimuksia ilman oikeusjärjestyksen niihin asettamia rajoitteita. Kyseessä olevaan käsitteeseen liittyy läheisesti ajatus dispositiivisesta sopimussuhteiden sääntelystä.162
”Sopimusoikeudessa sopimusvapaus on edelleen lähtökohtana ja pääsääntönä.”163
Jopa tuomioistuimet ovat tämän näyttäneet toisinaan unohtaneen erityisesti koiria koskevia sijoitussopimuksia tulkitessaan. Vaikka sopimustyyppi ei olisikaan tuttu tai siihen näennäisesti pystyttäisiin jotain yleislakia soveltamaan, ei se tarkoita sitä, että sopimusta tulisi kohtuullistaa vaikka sen ilmiasu tuottaa tulkintavaikeuksia. Tällöin tulee soveltaa varallisuusoikeudellisia periaatteita. Pohjoismaisessa oikeuskehityksessä on Hemmon mukaan huomattavissa tietynlaista siirtymistä kohti sopimusvapauden rajoittamista.164 Täydellistä tahdonautonomiaa on tällöin mahdotonta saavuttaa. Sopimusvapauden rajoituksien tarpeellisuutta punnittaessa tulee ottaa huomioon, että
158 Hemmo I 2003 s.70
159 Kartio 2001 s. 35
160 Pöyhönen 1988 s. 118- 139
161 Kartio 2001 s. 39
162 Kartio 2001 s. 36
163 Tolonen 2000 s. 58
164 Hemmo 2003 I s. 69
sopimusvapautta yksittäistapauksessa rajoittamalla loukataan samalla myös sopimusta, ja viimekädessä siitä muodostuvaa oikeussääntöä.165
Kartion mukaan erityisesti talouden ja yhteiskunnan olosuhteiden muutokset vaikuttavat sopimusvapauden rajoihin ja sisältöön. Koiraa koskevassa sijoituksessa sopimusvapautta rajoittavat samat esineoikeudelliset rajoitukset kuin muitakin irtainten esineiden oikeustoimia. Sopimuksella ei voida sitovasti sopia ultra partes suhteesta ilman tämän kolmannen tahon suostumusta. Inter partes sopimusosapuolien välillä pääsääntönä on varallisuusoikeudellinen sopimusvapaus. Täten myös koiran sijoitussopimusten sopijapuolten välistä oikeussuhdetta on arvioitava tehdyn sopimuksen pohjalta, kuten myös Kartion mainitsemia yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita esimerkiksi sopimuksen tulkintaa koskien. Kartion mukaan usein sopimusvapauden rajoituksen perusteena on yleinen etu.166
Koiran sijoitussopimus erityispiirteineen ja metaperusteineen puolestaan voi itsessään vaatia esimerkiksi haltijan kompetenssia rajoittavia ehtoja, jotka ilman laajempaa käsitystä koiraa koskevan sijoituksen vaikutuksista voisivat tulla tulkituiksi kohtuuttomiksi, vaikka niiden viimekätisenä perusteena on nimenomaan yleinen, jalostusta palveleva ja terveeseen koiraan tähtäävä, etu. Metaperusteena tässä tarkoitetaan sopimusehtojen taustalla vaikuttavaa oikeushyvää, josta ei ole suoraa mainintaa sopimuksessa. Tällaisista näennäisistä rajoitteista voidaan mainita sijoitussopimuksen osaksi laadittavat koiran ruokinta- ja hoito-ohjeet, joiden noudattamatta jättäminen voi vaarantaa sijoitussopimuksen sopimuksenmukaisuuden ja jotka samalla voivat rajoittaa haltijan hallintaoikeutta. Mikäli tällaiset ehdot tulkittaisiin kohtuuttomiksi, on niiden noudattamatta jättäminen vahingollista kasvattajan kasvatustyölle, rodunjalostukselle, koiran terveyden ja hyvinvoinnin jalostukselliselle optimoinnille ja koiralle itselleen. Kohtuuttomaksi voisi myös muodostua koiran sijoitussopimuksen tekemisen erityispiirteet huomioon ottamaton tulkinta sopimuksen syntymisestä.
165 Pöyhönen 1988 s. 88 -89, 92, 94
166 Kartio 2001 s. 38- 39
4.2. Sopimusoikeudellinen kohtuullisuusperiaate
Sopimusoikeudellinen kohtuullisuusperiaate on noussut sopimusvapauden rinnalle määrittäen sen rajoja. Sen mukaan sopimusvapaus vallitsee yksittäisessä tapauksessa vain siltä osin, kuin itse sopimus on sisällöltään oikeudenmukainen. Jos tätä ajatusta tulkittaisiin kirjaimellisesti, se tarkoittaisi sitä, että sopimussidonnaisuutta ei syntyisi kohtuullisuuden rajat ylittävien sopimusehtojen osalta lainkaan. Kartion kertoo, että sopimuksen ehdotonta sitovuutta rajoittavat aikaisempaa enemmän myös muut kohtuusperiaatteen kaltaiset normit, kuten hyväntavan vastaisuuden kielto ja oikeuden väärinkäytönkielto.167 Hemmon käsityksen mukaan ”kohtuullisuuden rajoja” koettelevat ehdot lisäävät sopimuskonfliktin uhkaa ja epätasapainoiset ehdot voivat muodostua imagohaitaksi niiden laatijalle.168 Vaikka pintapuolisesti asiaa tarkastellessa tällaiset rajoitukset vallitsevaan sopimusvapauden ajatteluun voidaan tulkita negatiivisesti sopimusosapuolien tahdonilmaisua rajoittaviksi, on näiden etuna se, että itse asiassa ne lisäävät sopimuksen voimassa pysymisen todennäköisyyttä, mikäli ne otetaan huomioon jo sopimusta tehtäessä. Kartion tulkinnan mukaan tällaiset kiellot voidaan ajatella määrittävän sopimusvapauden raamit niin, etteivät ne muodostu jälkikäteisiksi rajoituksiksi.169
Xxxxxxxxxxxx sijoitussopimuksen ja sitä kautta sen sisältämien vakioehtojen voidaan katsoa vakiintuneen erityisesti narttukoirien sijoitussopimuksien osalta ja vastaavan melko hyvin yleistä käsitystä kohtuullisesta ja oikeudenmukaisesta sopimuksesta. SKL:n laatimaa uroskoirien sijoitussopimus on sen sijaan melko uusi sopimuspohja, jonka käyttäminen toisinaan johtaa vahvasti osapuolten todellisen tahdon vastaiseen lopputulokseen. Uroskoiran kohdalla, jonka lisääntymiseen liittyvät riskit ovat huomattavasti pienemmät kuin narttukoiran osalta, ei ole aina sopimusosapuolien molemmin puoleista etua ajatellen tarkoituksenmukaisinta käyttää sijoitussopimusta, joka rajoittaa näitä molempia ja edellyttää pitkällistä yhteistyötä heidän välillään. Uros, jonka jalostuksellinen suoritus (astuminen) ei yleensä vaadi erityistä osaamista kasvattajan taholta eikä sisällä huomattavia riskejä koiran terveydelle (vrt. nartun synnytys ja pentujen asianmukainen hoito), ei välttämättä itsessään vaadi sijoitussopimuksen mukaista kasvattajalla säilyvää omistus- ja jalostusoikeutta, jolloin tällainen rajoite ja sen tuoma sopimusriidan riski ei ole aina perusteltu. Tällöin voisi olla tarkoituksenmukaisempaa käyttää sopimusta koiran kaupasta ”onnistunut astuminen”- ehdolla ja riittävällä kauppahinnanalennuksella. Tässä tilanteessa kasvattaja niin
167 Kartio 2001 s. 35
168 Hemmo 2005 s. 128
169 Kartio 2001 s. 36
sanotusti ostaisi etukäteen X määrän onnistuneita astutuskertoja valitsemilleen nartuille alennuksen muodossa. Uusi omistaja saisi muutoin kaikki omistajuuteen liitetyt oikeudet mukaan luettuna jalostusoikeuden ja mahdollisesti sen mukanaan tuoman oikeuden siitä saatavaan tuottoon. Tällöin oikeus ”X määrään onnistuneita astutuksia” on eriytetty ”jalostusoikeus”-termistä. Tällä tavalla voitaisiin välttää sijoitussopimuksen kohdalla tulevia väitteitä sopimuksen kohtuuttomuudesta suhteessa sen kestoon, tuottoon ja omistukseen. Edelleen tulisi sopia kulujen jaosta ja erinäisistä muista ehdoista, mutta omistussuhteet ja niiden siirtyminen olisivat alusta asti selvät. Tällöin kyse ei ole koiran sijoituksesta vaan kaupasta. Kennelliitto kuitenkin edellyttää sijoitussopimusta käytettävän myös uroksen kohdalla. Mikäli uroskoiran kodalla kuitenkin poiketaan sopimuksesta uroksen sijoituksesta annetusta pohjasta ja liitetään tällainen ”onnistunut astuminen-ehto” uroskoiran kauppasopimukseen, ei tätä pitäisi suoralta kädeltä pitää kohtuuttomana. Kohtuullisuusharkintaa tehtäessä tulisi ottaa huomioon tällaisen sopimuksen tarkoitus ja sopimusosapuolien etu.
Kohtuutta koskevista periaatteista erityisesti seuraavia on jouduttu tuomioistuimissa sijoitussopimuksen kohdalla tulkitsemaan:
1) kohtuuton rikastuminen toisen osapuolen kustannuksella,
2) heikomman osapuolen vapautta ei voida rajoittaa sopimuksella kohtuuttoman olennaisesti ja pitkäaikaisesti ja
3) sopimusosapuolen yksityisyyteen ei voida kohtuuttomasti puuttua sopimuksen kautta170
Kartion mukaan konkreettiset sopimusvapauden rajoitukset pyrkivät sopimussuhteen heikomman osapuolen suojaamiseen, kolmannen suojaan tai yleisen edun sitä vaatiessa.171 Abstraktioiden purkautuminen velvoiteoikeudessa on Xxxxxx mukaan johtanut sopimusoikeuden osalta siihen, että ”rationaalinen sopimuksentekijä” – olettamasta on siirrytty huomiomaan sopimusosapuolten tosiasiallista asemaa suhteessa toisiinsa.172
Mäkelän mukaan kohtuullisena voidaan katsoa ehtoa, ”johon olisi itsekin objektiivisesti arvioiden valmis sitoutumaan”.173 Toisaalta sopimuksen tulkitsijan tulee ottaa huomioon, että koiraharrastajalla ja koiraharrastuksen ulkopuolisella voi olla hyvin erilaiset käsitykset kohtuullisuudesta erityisesti sijoitussopimuksen kohdalla.
170 Xxxxxxxxxxx 2008 s.217
171 Kartio 2001 s. 36
172 Hemmo 2003 I s. 71
173 Mäkelä S. 2012 s.15
Xxxxxxxxxxxxxxx ei ole hankkimassa itselleen vain koiraa, hän haluaa nimenomaisesti juuri tämän rotuisen, ainutlaatuisen yksilön perheenjäsenekseen ja harrastuskumppanikseen, jolloin tämän saamiseksi hän on valmis sitoutumaan myös tämän yksilön kasvattajaan, jolle sama koirayksilö on yhtälailla tärkeä jalostustyötä ajatellen. Tämän näkökohdan huomioimatta jättäminen voi johtaa sopimusosapuolen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämä ei tarkoita, että objektiivisuuden lähtökohta tulisi sivuuttaa, se tarkoittaa sitä, että sopimusta tulisi verrata muihin samankaltaisiin sopimuksiin. Onko sopimus todellisuudessa muihin sijoitussopimuksiin verrattuna poikkeuksellisen ankara? Ongelmalliseksi voisi muodostua tilanne, jossa kasvattaja on erehtynyt sijoittamaan koiran henkilölle, joka etsi itselleen ”vain koiraa” ja ei ole ymmärtänyt kyseisen koirayksilön merkitystä kasvattajan työn jatkumiselle eli sijoitussopimuksen perimmäistä tarkoitusta. Toisin sanoen sijoitussopimuksen tarkoitus ja sopimustodellisuus, lajityyppi, on otettava huomioon sopimuksen kohtuullisuutta arvioitaessa.
Edellä esitetyn pohjalta on syytä koiran sijoitussopimusriitaa tarkasteltaessa miettiä, kuka on koiran sijoituksessa heikomman suojaa tarvitsemassa asemassa, kun lähtökohtaisesti koiran omistaja on hyvin usein samanlainen koiraharrastaja kuin koiran haltija. Haltijasta poiketen omistajaan kohdistuu useita erilaisia vaatimuksia ja velvollisuuksia niin lainsäädännön kuin koiraharrastusjärjestöjen taholta. Nämä velvollisuudet heijastuvat osin myös näiden tahojen inter partes suhteeseen.
4.3. Lojaliteettiperiaate
Lojaalius sopimussuhteessa on ylikansallinen sopimusoikeudellinen periaate. Siihen usein liitetään hyvätapaisuus sopimuskumppania kohtaan.174
”Lojaliteettivelvollisuuksien ytimenä on se, että sopimuspuolelta vaaditaan tietynasteista sopimuskumppanin tärkeiden intressien huomioon ottamista.” 175
Sijoitussopimus on tyyppiesimerkki sopimussuhteesta, joka toimiakseen ja toteutuakseen, vaatii sopimusosapuolilta toisen intressien huomioimista. Haltijan tulee huolehtia koirasta niin, että se säilyttää lähtökohtaisen olettaman mukaisen kyvyn
174 Lehtinen 2006 s.2
175 Hemmo 2003 I s. 53
lisääntyä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koiraa ruokitaan ja hoidetaan oikein ja sen päivittäisestä liikunnasta huolehditaan niin, että koira säilyttää rotutyypillisen ulkomuodon ja riittävän terveyden lisääntyäkseen. Koska kyse on nimenomaisesti puhdasrotuisien koirien kasvatukseen liittyvästä sopimuksesta, koiran omistajalle on myös merkityksellistä, että koirasta huolehditaan niin, että koiran jälkeläiset voidaan rekisteröidä kennelliiton koirarekisteriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koiran ulkomuodosta ja henkisestä terveydestä tulee huolehtia niin, että koiraa voidaan käyttää rekisteröinnin ehdoissa olevissa testeissä ja rotuyhdistysten jalostusvaatimukset täyttääkseen koiranäyttelyissä tai muissa katselmuksissa koiran on näytettävä rodunomaiselta. Monen pitkäturkkisen rodun kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että haltijan on sijoituskoiraa ottaessaan sitouduttava myös vaativaan turkin huoltoon, kuten päivittäiseen turkin harjaamiseen. Tällainen huolenpitovelvollisuus perustuu pitkäkestoisessa sopimussuhteessa korostuneeseen lojaliteettiperiaatteen noudattamisen vaatimukseen.176
Mähösen mukaan lojaliteettivelvollisuuteen usein liitetään korostuneesti sopimuksen yhteistoimintaluonne ja yhdenvertaisuus sopimusosapuolten välillä, jolla viitataan erityisesti tiedollisen tasavertaisuuden vaatimukseen.177 Tarkasteltaessa koirankasvatuksen lähtökohtia voidaan havaita, että yleensä molemmat sopimusosapuolet ovat yhtä heikoilla oikeudellisilla tiedoilla solmimassa sijoitussopimuksia. Huomionarvoista kuitenkin on se, että sijoitussopimuksen aikana haltija tulee tiedollisesti ylivertaiseen asemaan suhteessa sopimusobjektiin, koiraan. Toisin sanoen koiraa koskeva tiedollinen ylivertaisuus siirtyy kasvattajalta koiran haltijalle ajan kuluessa.
4.4. Tiedonantovelvollisuus
Lojaliteettiperiaatteeseen läheisesti liittyvä tiedonantovelvollisuuden vaatimus tarkoittaa sopimusosapuolen velvollisuutta antaa sopimusneuvotteluja ja sopimuksen aikana sopimusta koskevia tietoja. Tiedonantovelvollisuus ei kuitenkaan ole yleinen sopimusoikeudellinen velvollisuus, vaan se on sidottu sopimustyyppiin ja se tulee tarkasteltavaksi, jos siitä on nimenomainen maininta laissa, oikeuskäytännössä tai sopimuksessa.178 Tällaiseksi nimenomaiseksi viittaukseksi tiedonantovelvollisuuden soveltamisen käsillä olosta sijoitussopimuksessa, voidaan katsoa sijoitusehtojen 5.
176 Hemmo 2003 I s. 35
177 Mähönen 2000 s. 129
178 Mähönen 2000 s.132 -133
kohdan ilmoitusvelvollisuutta sopimuksen täyttämisen konkreettisten edellytysten aktualisoituessa. Xxxxxx mukaan sopimusosapuolien tietotasojen erilaisuus korostaa asiantuntevamman osapuolen tiedonanto- ja huolenpitovelvollisuutta.179 Sijoitussopimuksessa kasvattaja on jalostuslinjansa asiantuntija. Kasvattajan tiedonantovelvollisuuden voidaan katsoa olevan suuri erityisesti sopimuksentekovaiheessa, kun haltija sitoutuu ottamaan koiran hallintaansa. Sijoitussopimuksen aikana haltijasta tulee kyseisen sopimusobjektin asiantuntija, jolloin haltijan tiedonantovelvollisuus omistajaa kohtaan kasvaa.
4.5. Oikeudenmukaisuus
Pöyhösen oikeudenmukaisen yhteisöllisen käytännön mallissa sopimusoikeuden sisältö, konkreettiset seikat, on nostettu merkittävään asemaan. Tässä mallissa perusideana on se, että yhteisön luomien käytäntöjen kriteerien mukainen toiminta synnyttää sopimussidonnaisuuden. Viimekädessä sopimus syntyy, kun toiminnassa osapuolet yhdessä uskovat järjestelynsä taustalla vaikuttaviin sääntöihin. Mallissa korostuu monille oikeusjärjestelmään perehtymättömille tärkeä ”laillisuuden mittari” – oikeudenmukaisuus. Mallissa sitovia suhteita voi syntyä vain, mikäli ne pohjautuvat oikeudenmukaiselle käytännölle.180
Sijoitussopimuksia tehtäessä sopimusosapuolet joutuvat ottamaan tällaisen oikeudenmukaisuuden huomioon. Sopimusriidan riski on ilmeinen, jos sopimusosapuolilla ei ole tunnetta oikeudenmukaisuuden läsnäolosta sopimussuhteessa. Oikeudenmukaisuutta joudutaan usein pohtimaan koiraa koskevaan sijoitussopimukseen kohdistettujen kohtuuttomuusväitteiden yhteydessä, jolloin punnitaan väitetyn kohtuuttomuuden ja sen poistamistilanteen kohtuuttomuuden kollisiota. Osapuolet eivät välttämättä löydä argumenteilleen oikeaa ilmiasua, mutta järjestään he tuntuvat hakevan sopimukseensa oikeudenmukaisuutta, tosin heidän käsitykset oikeudenmukaisuudesta saattavat vaihdella.
179 Hemmo 2005 s. 39
180 Pöyhönen 1988 s. 162, 243
5. LAINVALINTA
5.1. Sopimustyypin merkitys lainvalinnan ohjaajana
Kirjoitettu laki saa merkitystä koiraa koskevassa sijoituksessa yleensä vasta, kun sopimusosapuoli kokee koiran sijoitussopimuksen itselleen epäedulliseksi. Suuri osa kasvattajista tekee koiran sijoitussopimuksen Xxxxxxxxxxxx valmiille mallisopimuspohjalle ”Sopimus nartun sijoituksesta”181 tai ”Sopimus uroksen sijoituksesta”182. Valmissopimuspohja on helppo täyttää. Vaikka sen oikeassa alalaidassa sijoitusehtojen lisäehdot kohdan jälkeen lukee ”sopimus on luettava yhteisesti ennen allekirjoittamista”, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että osapuolet olisivat ymmärtäneet täysin sen juridista konseptia ja varallisuusoikeudellisia periaatteita sopimuksen sanamuodon takana.
Lainsäätäjän taholta tulevaa puuttumista elävistä eläimistä tehtäviin varallisuusoikeudellisiin sopimuksiin ei ole myöskään tulossa lainsisältöisenä ohjeistuksena, mikäli hallitus säilyttää kirjalliseen kysymykseen KK 475/2008vp183 antaman vastauslinjansa. Tällöin oikeusministeri Xxxx totesi, että ”ainoa keino ottaa huomioon eläinlajikohtaiset erityiskysymykset olisi käyttää alakohtaista sopimusmenettelyä ja mallilomakkeita”. Lainsäätäjä siirsi eläimiin kohdistuvan varallisuusoikeuden kehityksestä huolehtimisen eri eläinlajien lajiliitoille, kuten Suomen Kennelliitolle. Vaikka laki ei suoraan tunne sopimusta sopimustyyppinä, on se tästä huolimatta pätevä ja kanneperusteeksi sopiva.184
Yksityiskohtaisemman lainsäädännön puuttuessa sijoitussopimukseen sovelletaan olemassa olevia säännöksiä toisinaan jopa virheellisesti. Koiraa koskevan Sijoitussopimuksen mallisopimuspohjassa itsessään ei ole määritelty, mitä lakia siihen tulisi soveltaa. Koiran sijoituksessa on huomioitava se, että siihen sovellettaviksi tulevat lait, kuten irtaimen esineen kauppaa tai lahjoitusta koskevat säännökset, etupäässä kauppalaki ja lahjanlupauslaki (31.7.1947/625), ovat ilmaisultaan yleislakeja. Xxxxxxxx mukaan lakien yleisluontoisuus johtuu näiden säädösten alaan kuuluvista kattavasta määrästä erilaisia hyödykkeitä eikä lainsäätäjä tällöin kykene huomiomaan erilaisten esinetyyppien erityispiirteitä yksityiskohtaisesti.185 Lain säännöksien yleisluontoisuus johtaa siihen, että lainsoveltajan on pyrittävä tulkinnassaan huomioimaan jokaiseen
181 SKL narttukoiran sijoitussopimus 12.4.2012
182 SKL uroskoiran sijoitussopimus 7.2.2008
183 KK 475/2008vp
184 Halila – Hemmo 2008 s. 20
185 Xxxxxxx 2006 s.5
tilanteeseen liittyvät erityispiirteet.186 Tällöin analogiaa tulisi hakea varallisuusoikeudellisista periaatteista ja sopimustyyppikohtaisista tulkintaperiaatteista, jolloin sopimuksen tarkoitussisältö on korostuneen merkittävässä tulkinnanohjausasemassa.
Edellä on todettu sijoitussopimuksen olevan sekatyyppinen sopimus. Tällaisen ”lailla sääntelemättömän sopimustyypin osalta vaihtoehtoina ovat tukeutuminen oikeudenalan yleisiin periaatteisiin ja toista sopimustyyppiä sääntelevän lain analoginen soveltaminen”.187 Yleensä tuomioistuimet ovat joutuneet tekemään ratkaisun lainsoveltamisesta Kauppalain ja Kuluttajasuojalain välillä, prosessiosapuolien niihin vedotessa.
Sopimusosapuolet harvoin ymmärtävät sijoitussopimuksen sääntelemättömyyden tarjoaman koko potentiaalin. Mikäli tulkinnan lainvalintaa haluttaisiin ohjata, sopimusosapuolet voisivat itse määritellä sen riitatilanteessa siihen sovellettavan lain sopimusosapuolien ollessa yhtäläisessä osapuolipositiossa toisiinsa nähden. Viime kädessä tuomioistuin ratkaisee lain sovellettavuuden sen mukaan, miten lain piiriin luettava sopimustyyppi on määritelty.188
Edellä mainituista syistä johtuen tutkielmassa tarkastellaan koiran sijoitussopimuksia kauppalain ja muiden sijoitussopimuksen konseptiin läheisesti liittyvien lakien näkökulmasta, jolloin toisena sopimusosapuolena on harrastajakasvattaja, joka ei myy koiria ammattimaisesti ja toisena osapuolena on koiranhaltija, joka ensisijaisesti on hankkinut koiran lemmikikseen. Tässä koiran sijoituksen perustilanteessa sopimusosapuolet ovat yhdenvertaisia.
”Lainsäädännössä omaksutuilla ratkaisuilla voidaan ajatella olevan varsinaisen soveltamisalan ylittävää vaikutusta nimenomaan silloin, kun arvioitava sopimus jää erityislain soveltamisalan ulkopuolelle, mutta on muuten merkittäviltä osin samankaltainen kuin lain tarkoittama sopimustyyppi. Lain saatetaan tällöin katsoa ilmentävän sellaisia yleisiä periaatteita, jotka vaikuttavat myös näihin reaaliluonteeltaan läheisiin sopimustyyppeihin.” 189
186 Jaakonsaari – Ojala 1999 s. 14
187 Halila – Hemmo 2008 s. 26
188 Hemmo 2003 I s. 570
189 Hemmo 2003 I s. 571
Sijoitussopimuksen kohdalla lainvalinnan tekee haasteelliseksi se, että siinä yhdistellään monen eri erikoislain alaisuuteen kuuluvia sopimustyyppejä. On sopija- ja sopimuspainotuskohtaista, mitä näistä tulisi missäkin tapauksessa painottaa. Toisinaan suorite on selkeästi vastikkeeton, jolloin LahjaL:n mukainen sääntely painottuu sopimukseen sovellettavan lainvalinnassa, kun taas toisinaan sijoitussopimuksen koiran kauppasopimukselliset piirteet vaatisivat KL:n tulkintaa. Yleensä sopimuksesta on kuitenkin havaittavassa molempien piirteitä ilman selkeää painottumista lakien välillä.
Edellä mainittujen syiden pohjalta voidaan todeta, että sijoitussopimukseen tulisi soveltaa ”sopimusoikeuden yleisiä periaatteita ja hakea analogia-apua”190 siihen kulloinkin soveltuvasta sopimusoikeudellisesta erityislaista riippuen sijoitussopimuksen osapuolien painotuksista, jolloin sopimusehtojen lain suorasta analogisen tulkinnan ongelmilta ja tarkoituksettomuudelta vältyttäisiin.
5.2. Dispositiivisen sääntelyn säilyttäminen sijoitussopimuksen tarkoituksen turvaajana
Koiran sijoittavan kasvattajan kannalta on tärkeää säilyttää ei-ammattimaisen kasvattajan status, jolloin koiran haltija ja harrastajakasvattaja ovat sopimusoikeudellisesti tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Tällainen sopimuksellinen yhdenvertaisuus on ensiarvoisen tärkeää, etteivät sopimusosapuolet menetä elävän eläimen sijoitussopimuksen vaatimaa sekä lahjanlupauslain että kauppalain mahdollistamaa laajaa sopimusvapautta. Kuluttajansuojalain pakottavat säännökset sulkisivat kasvattajilta pois runsaasti sopimusvapautta. Sopimusosapuolten on pystyttävä tekemään sopimus joustavasti, koiran tarpeet ja sen tulevaisuus huomioon ottaen. Tätä ei ole aina mahdollista saavuttaa kuluttajasuojalain rajoittavan indispositiivisen sääntelyn kautta, jossa kohtuulliseksi tulkitusta mallisopimuksesta poikkeaminen voi johtaa helposti lisäehtojen kohtuuttomuus tulkintaan suhteessa kuluttajaan. Tällainen rajoitus voisi olla vahingollinen kasvattajan kasvatustyölle, koiran haltijalle, koiralle ja jopa koiran rodun kehitykselle, sillä yleensä perustelluilla lisäehdoilla pyritään turvaamaan jalostustyön tulevaisuutta. Näin ollen kuluttajasuojalain 3 lukua ei tutkielman sopimusosapuolien tasavertaisiksi rajaamisen vuoksi ole tarpeen käsitellä laajemmin. Siinä missä lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (OikTL, 13.6.1929/228) 36§ sovelletaan poikkeuksellisesti, on kuluttajansuojalain 3 luku pakottavaa lainsäädäntöä, josta ei voida sopimuksin
190 Halila – Hemmo 2008 s. 21
pätevästi poiketa. Tarkasteltavaksi tässä tutkielmassa tulee vain OikTL 36§ tarkoittama kohtuuttomien ehtojen sovittelua koskevat säännös.
Muun muassa Ojala ja Jaakonsaari huomauttavat, että tuomioistuin ei ole sidottu kuluttajariitalautakunnan ratkaisuihin eikä linjauksiin191 mutta niillä voi olla myös ohjausvaikutusta. Tuomioistuimen tulisi suhtautua kuitenkin kriittisesti KRIL:n laajentavaan tulkintaan elinkeinonharjoittajana toimivasta koirankasvattajasta ja pitää jo oikeuskäytännössäkin yleisesti hyväksytty määritelty pääsääntö voimassa samalla yhtenäistäen oikeuskäytäntöä ja turvaten koiraharrastajien oikeutettuja oletuksia elinkeinoharjoittajan määritelmän linjauksesta, mikäli tähän vetoava kykenee väitteensä todistamaan. Esimerkiksi Rovaniemen hovioikeus 2.4.2009/267192 on tuomiossaan vahvistanut käräjäoikeuden kuluttajariitalautakunnan laajentavasta tulkinnasta poikkeavan elinkeinoharjoittajamääritelmän tulkinnan.193 Tapauksessa kantaja ei ollut esittänyt riittävää näyttöä vastaajan elinkeinonharjoittajan asemasta.
Toki voidaan miettiä, ovatko jotkut Kennelliiton mallisopimuspohjan ja Suomen sopimusoikeuden yleisten periaatteiden näennäisesti mahdollistamat sopimusehdot lainkaan mahdollisia kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä kaupassa, johon sovelletaan kuluttajansuojalakia. Tämä aihe on kuitenkin laajuudessaan ja ongelmallisuudessaan jätettävä tässä tutkielmassa vain maininnan tasolle.
191 Jaakonsaari – Ojala 2011 s. 56 192 Rovaniemen HO 2.4.2009/267 193 Jaakonsaari - Ojala 2011 s.57
6. SIJOITUSSOPIMUSSUHTEISSA VALLITSEVA KAUPPATAPA JA SOPIMUSKÄYTÄNTÖ
Kauppatavan merkityksestä keskusteltaessa on syytä havaita, että oikeuskirjallisuus käsitellessään kauppatapaa liittää siihen läheisesti elinkeinoharjoittamisen. Onkin aiheellista kysyä, kuinka suurta merkitystä voidaan antaa kauppatavalle tai sopimuksen ulkopuolisten määrittelemälle sopimuskäytännölle inter partes suhteessa, joka perustuu yksityisten henkilöiden väliseen sopimukseen?
”Sopimuksia tehtäessä on otettava huomioon myös mahdollinen kauppatapa. Periaatteessa ja lain säännösten mukaan kauppatapa menee tahdonvaltaisten lain säännösten edelle. Kauppatavat ovat kuitenkin epäselviä, ja jos niillä halutaan syrjäyttää muuten sovellettavaksi tuleva lain säännös, kauppatavan mukainen sopimusehto on syytä kirjata sopimukseen. Toisaalta jos halutaan välttää tietyn kauppatavan soveltaminen, sopimusehdoissa on nimenomaan sovittava asiasta toisin.” 194
Sijoitussopimusta tulkittaessa on myös vastattava kysymykseen, voidaanko koiran sijoitustoiminnassa lähes yksinomaisesti käytettyä vakioehdoista muodostuvaa sijoitussopimuspohjan käyttöä pitää kauppatavan asemassa olevana toimintamuotona. Tällöin kyseisenlaiset vakioehdot tulisivat automaattisesti osapuolia sitoviksi myös ilman kyseisen sopimuslomakkeen suoraa käyttöä. Tämän tulkinnan mukaan kauppatavasta ja sen myötä sijoitussopimuspohjasta voitaisiin hakea analogiaa sopimuksen tulkintaan, jonka sisältö viittaa sijoitussopimukseen, mutta se on tehty esimerkiksi koiran kauppasopimuskaavakkeelle195.
Tällaista kauppasopimuspohjalle tehtyä sijoitussopimuksen piirteitä omaavan sopimuksen tarkoituksen tulkintaa ja siitä seuranneita syntyneiden koiranpentujen omistusoikeuskysymyksiä on käsitelty esimerkiksi Rovaniemen HO 15.5.2012 tuomiossa 395.196 Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että sopimuksen sisällön tarkoituksen kanssa yhteneväisen sopimuspohjan käyttäminen pienentää virhetulkinnan riskiä ja edellä mainitun kaltaisen huomattavasti koiran rahallista arvoa kalliimman riita-asian syntymistä. Vaikka Xxxxxxxxx ja Xxxxxx mukaan ”sopimusta
194 Jaakkola - Sorsa 2005 s. 60
195 SKL: Sopimus koiran kaupasta
196 Rovaniemen HO 15.5.2012 / 395
voidaan täydentää myös kyseisellä alalla vakiintunutta kauppatapaa soveltamalla”197, ei sen varaan ole tarkoituksenmukaista jättää edes osaa sijoitussopimuksen lopullisesta muodostuksesta.
Xxxxxxxxxxx kuitenkin toteaa, että ”vakioehtoja ei tule pitää kauppatapana tai muuna sitovana tapana vain sillä perusteella, että niitä käytetään yleisesti tai ehkä jopa enemmän tai vähemmän yksinomaisina tietyllä alalla”.198 Sijoitussopimuksen kohdalla käytetään lähes yksinomaan Xxxxxxxxxxxx lomaketta tai samansisältöistä sopimusta. Joten on mahdollista, että siitä muodostunut kauppatapa on niin vakiintuneeksi199 katsottavissa, että sillä voitaisiin katsoa olevan tulkintavaikutusta sovellettavien ehtojen sisällön osalta. Samalla on kuitenkin huomattava, että Xxxxxx mukaan kauppatapaan voidaan yleensä vedota elinkeinoharjoittajien kesken, jotka kuuluvat tämän tavan vaikutuspiiriin toimialansa perusteella.200 Tätä kriteeriä tavallinen harrastajakasvattaja ei täytä, mutta on viime kädessä tuomioistuimen tehtävä hyväksyä alan kauppatapaan vetoaminen sopimukseen vaikuttavana seikkana tai ei.
197 Jaakkola – Sorsa 2005 s. 62
198 Wilhelmsson 2008 s. 79
199 Hemmo 2003 I s. 158
200 Hemmo 2003 I s. 158
7. SOPIMUSTEN YLEISET ONGELMAT
Tyypillisesti sopimusongelmia aiheuttavat epäselvyydet sopimuksen sisällön osalta, suoritushäiriöt, osapuolen tietämättömyys sopimuksen taustavaikutteista, sopimusosapuolien ristiriitaiset odotukset suhteessa toisiinsa ja näiden omaneduntavoittelu sopimuksen kustannuksella.201 Seuraavassa on esitelty tyypillisiä sijoitussopimukseen riitatilanteissa liitettyjä väitteitä ja vaatimuksia ja niihin sovellettavia säädöksiä. Tässä niitä käsitellään jaoteltuna kahteen ryhmään. Ensin tarkastellaan sopimusehtojen sitomattomuuteen liittyviä argumentteja ja purkuun tähtäävät yleiset väitteet. Tämän jälkeen tutkitaan sijoitusehtoihin liittyviä sopimusongelmia ja tulkintaerimielisyyksiä.
7.1. Sopimuksen sitomattomuuteen pyrkivät argumentit
7.1.1. Väite kohtuuttomasta sopimusehdosta
Sopimus nartun/uroksen sijoituksesta -sopimuspohja on sisällöllisesti koiraan liittyviin erityisehtoihin keskittynyt, tiivistetty sopimus, jossa ei ole lakiviittauksia, valmiiksi määriteltyjä periaatteita tulkinnasta tai kuinka käytännössä menetellään sopimusrikkomustilanteissa. Sijoitusehtojen ”Xxxxxxxxxxx oikeus purkaa sopimus ja koiran takaisin saaminen”-kohdassa on viittaus ”omankädenoikeuden” käyttämisen kieltoon mutta muutoin menettelytavat ongelmatilanteissa on pitkälti jätetty sopimusosapuolien ratkaistavaksi. Tällaisia sopimuksesta poisjätettyjä menettelyehtoja on useissa muissa vakioehtosopimuksissa määritelty etukäteen osapuolten aseman turvaamiseksi riitatilanteessa. Sijoitussopimuspohjasta löytyy yksi selkeästi juridiikkaan viittaava maininta, joka on sijoitusehtojen lisäehdot kohta:
”Osapuolet voivat sopia lisäehdoista tai muuttaa edellä olevia ehtoja (mm. sopia toisesta pentueesta), jos se esim. koiran iän, rodun pentueiden pienen koon tai koiran huomattavan arvon vuoksi on tarkoituksenmukaista. Lisäehdoissa ei saa kuitenkaan asettaa vaatimuksia pentujen lukumäärän, värin tai sukupuolen
201 Hemmo 2005 s. 29
suhteen. Lisäehdot eivät saa muodostua kohtuuttomiksi. Lisäehdot on kirjattava erilliseen liitteeseen, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat.” 202
Usein sopimusosapuoli vetoaa juuri tähän lisäehdon kohtuuttomuuteen, vaikka ehto sinänsä on koiran rotu huomioon ottaen varsin yleinen ja jopa vastikkeellisesti kompensoitu.
Taustalla voi olla erilaisia vaikuttimia, mutta koiran omistajien ja kasvattajien keskustelua kohtuuttomista sopimusehdoista pitkään seuranneena on todettava, että ”nimeltä mainittu” kohtuuttomuus on mahdollisesti helpoin tapa osoittaa tyytymättömyyttään sopimukseen, vaikka tyytymättömyyden peruste ja syy on löydettävissä lisäehtojen ulkopuolelta.
Lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 36§ yleinen sovittelusäännös sen 4 momentin poikkeuksia lukuun ottamatta tulee sovellettavaksi kaikissa sopimuksissa, joissa osapuoli on sitoutunut varallisuusarvoiseen suoritukseen toiselle osapuolelle.203 Tämän hallituksen esityksen toteaman perusteella on selvää, että koiran sijoitussopimus on varallisuusoikeudellisena sopimuksena kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluva sopimus pois lukien elinkeinonharjoittajaksi katsottavan koirankasvattajan ja kuluttajan väliset kuluttajasuojalain 4:1 sovittelusäännöksen alaiset sopimussuhteet.
Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 36 § (17.12.1982/956):
”Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.
Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.
202 SKL Sopimus nartun sijoituksesta 12.4.2012
203 HE 1981:247 s. 9
Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen kulutushyödykettä koskevan sopimuksen sovitteluun sovelletaan, mitä kuluttajansuojalaissa (38/78) säädetään. (16.12.1994/1260)”
Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään soveltanut OikTL 36§ varsin poikkeuksellisesti.204 Koiran sijoitussopimuksen erityispiirteet myös tukevat ehtojen sovittelun poikkeuksellista soveltamista, sillä niihin on usein liitettävä sopimusobjektista, koirasta, ja muista nykyisistä ja tulevista oikeudenhaltijoista johtuvia ehtoja, joiden sovitteleminen johtaisi sopimuksen alkuperäisen tarkoituksen vastaiseen tulkintaan. Sopimukseen on voitu esimerkiksi sisällyttää ehtoja, joilla on eläinlääkinnällistä tai eläinsuojelullista merkitystä, joita ilman sopimusta ei olisi lainkaan syntynyt.
Xxxxxx mainitsee sovittelun tarvetta muodostavana tekijänä pitkäaikaisten sopimussuhteiden osalta olosuhteiden kehityksen.205 Vaikka sijoitussopimus tulkittaisiin niin pitkäaikaiseksi sopimukseksi, että siihen voitaisiin OikTL 36§ sovittelusäännöstä soveltaa olosuhteiden kehityksen johdosta, ei sitä tästäkään huolimatta automaattisesti tulisi soveltaa sijoitussopimuksen keskeisiin ehtoihin. Käsitellessään sopimuksen pätemättömyyttä Mäkelä esittää, että siihen vetoamista saattaa rajoittaa osapuolen oman menettelyn moitittavuus.206 Tästä voitaisiin hakea tulkinta-analogiaa siihen, että mikäli osapuolten itse aiheutettu moitittava olosuhteiden kehitys johtaa sopimusehdon muodostumiseen kohtuuttomaksi, ei tällaisessa tilanteessa tulisi tulkita sopimusehtoa kohtuuttomaksi. Lisäksi ongelmaan vetoaminen sopimusehdon kohtuuttomuusarvioinnissa oman huolimattomuutensa perusteella ei tulisi voida edukseen vedota.207
Riidassa koskien koiran bona fide tehtyä sijoitussopimusta on vaikea kuvitella löytyvän keskeistä sopimuskohtaa, jossa sovittelu olisi mahdollista sen alkuperäisen kohtuuttomuuden perusteella. Mikäli sopimusta kohtuullistettaisiin nimenomaisesti vedoten keskeiseen sopimusehtoon, johtaisi tämäkin kohtuuttomaan lopputulokseen, sillä ilman tällaista keskeistä ehtoa koko sopimusta ei olisi syntynyt.
204 Kartio 2001 s. 42
205 Kartio 2001 s. 43
206 Mäkelä J. 2010 s. 263
207 Mäkelä J. 2010 s. 272
Moniin muihin pitkäaikaisiksi tarkoitettuihin sopimuksiin suhteutettuna sijoitussopimus on suhteellisen lyhyelle ajanjaksolle kohdistuvana täysin eri mittakaavassa kuin esimerkiksi maanvuokrasopimukset. Niitäkään ei ole kohtuullistettu korkeimman oikeuden käytännössä kevyin perustein, vaikka kyseessä onkin ollut koiran sijoitussopimukseen verrattuna merkittävistä rahallisista ja sopimuskumppanin muutokseen liittyvistä kysymyksistä, kuten vuokranantajan seuraajan vuokran korotusvaatimuksien osalta oli kysymys tapauksessa KKO1992:192208.
Kohtuuttomien sopimusehtojen aiheuttama keskustelun määrä ja asiasta esitettyjen kysymysten moninaisuuden perusteella olisi voinut olettaa, että tuomioistuimista olisi löytynyt paljon ratkaisuja sopimusehtojen kohtuullisuusarvioinnista. Näin ei kuitenkaan ole, ja koiran sijoitussopimuksen ehtojen kohtuullisuuden tulkinta on varsin vähäistä oikeuskäytännön perusteella. Kohtuuttomaksi olisi varmasti perusteltua tulkita ehtoa, jolla ei ole taustalla erityisiä perusteita omistuskompetenssin rajoituksille ja joka käytännössä johtaisi siihen, ettei ostaja saisi koskaan täysimääräistä omistajanautintaa. Esimerkiksi rajoittamaton jalostusoikeuden pidättäminen voisi olla tällainen ehto. Tällaista ehtoa olisi vaikea perustella sopimuksen taustalla vaikuttavien seikkojen perusteella.
7.1.2. Väite kaupan purkuperusteesta
Koiraan kohdistuviin oikeustoimiin liittyvät erityispiirteet aiheuttavat sen, että osapuolet päätyvät suhteellisen helposti vaatimaan sopimuksen purkamista. Sijoitussopimusriidat ovat usein moniongelmaisia ja niiden yhteydessä esitetään monesti sopimuksenpurkuvaatimuksia. Molemmat sopimusosapuolet esittivät lähes yhtä paljon purkuvaatimuksia ja vaatimukset perustuivat useimmissa tapauksissa osapuolien kyvyttömyyteen noudattaa sopimusta ja keskinäisiin erimielisyyksiin koiran pidosta. Osapuolet tulkitsevat toistensa sanomisia ja tekemisiä helposti tunnepitoisesti, jonka seurauksena aikaisemmin yhteisymmärryksessä tehtyä sopimusta aletaan tulkita kohtuuttomana. ”Loukattu” osapuoli tuntee, että sopimus muodostuu toisen toiminnan johdosta kohtuuttomaksi, joka tulkitaan herkästi sopimusrikkomukseksi. Tällä perusteella vaaditaan sopimuksen purkamista.
208 KKO 1992:192
7.1.2.1. Sopimuksen purkamisen poikkeuksellisuus lähtökohtana
Kartion mukaan sopimuksen purkaminen ilman osapuolien yhteistä purkutarkoitusta ei ole lähtökohtaisesti mahdollista ottaen huomioon sopimuksen sitovuuden periaatteen merkityksen Suomen varallisuusoikeudessa. Purkuvapauden käsite tulisikin ymmärtää sopimusosapuolten oikeutena sopimuksilla purkaa aikaisemmin tekemänsä sopimus lain pakottavien normien tätä estämättä. Kartio jatkaa, että purkuvapaus toimii osaltaan sopimuksen mukaisen toiminnan sitovuuden takuuna sen painostuskeinomaisen luonteen vuoksi, sillä ketään ei voida pakottaa pitäytymään epätyydyttäväksi käyneessä sopimuksessa, mikäli tämä johtuu toisen osapuolen olennaisesta sopimusrikkomuksesta.209 Toisaalta sopimuskumppanista ja tämän kanssa toiminnasta johtuvaa epämukavuutta, joka näkyy erityisesti sijoitussopimusten purkuvaatimusten taustalla, ei tulisi tulkita sopimuksen sitovuutta heikentävästi.
Sijoitussopimuksen kohdalla on tapauskohtaisesti arvioitava, mikä voi olla sopimuksen purkamiseen johtava olennainen sopimusrikkomus. Sopimuksen sitovuutta korostaen purkuperusteen tulisi liittyä sopimuksen syntymisen olennaisen edellytyksen laiminlyömiseen. Esimerkiksi siihen, että haltija estää sopimuksen mukaisen koiran jalostuskäytön kieltäytymällä luovuttamasta koiraa terveystutkimuksiin tai muutoin omistajan hallintaan tarvittavien jalostusta tukevien toimenpiteiden tekemiseksi. Toinen kasvattajien sijoituskoiriensa kohdalla kohtaava yleinen ongelma on koiran haltijan haluttomuus ilmoittaa sopimuksen mukaisesti narttukoiran alkaneista juoksuista jättämällä ilmoittamatta nämä kokonaan tai ilmoittaessa niistä liian myöhään.
Xxxxxxxxxxx toiminnalla haltija pyrkii estämään koiran sopimuksen mukaisen jalostuskäytön, kunnes koira siirtyy haltijan omistukseen koiran sopimuksen mukaisen iän tuoman omistajanvaihdoksen myötä. Toisaalta, jos omistaja myötävaikuttaa ja mahdollistaa tällaisen sopimusrikkomukseen johtavan käyttäytymisen eikä käytöksen heti havaittuaan puutu siihen esimerkiksi tutkituttamalla koiraa, johtuuko juoksuista ilmoittamatta jättäminen haltijan informointivelvollisuuden laiminlyömisestä vai koirasta johtuvasta juoksukierron epänormaaliudesta, on todistuksellisesti vaikea todistaa, onko olennaista sopimusrikkomusta ylipäätään tapahtunut.
209 Kartio 2001 s.49 -50
7.1.2.2. Sopimuksen purkaminen eläinsuojeluperusteella
Koska sopimus mahdollistaa sopimuksen purun eläinsuojelullisiin perusteisiin vedoten210, olisi sopimusosapuolien yhdessä määriteltävä tarkasti, millaisesta eläinsuojelullisesta perusteesta on kysymys ja kuka perusteen toteaa, jotta purkuperusteen tulkitsijan olisi mahdollisimman yksiselitteisesti päästävä osapuolien tarkoittamaan ratkaisuun. Ojala ja Xxxxxxxxxxx toteavat, että eläinsuojelulliseen syyhyn vetoava purkuperuste on aiheuttanut käytännön ongelmia, kun riitatilanteessa joudutaan miettimään, miten ja kenen olisi tehtävä päätös eläinsuojelullisen perusteen olemassaolosta.211 Kennelliitto toteaa, että eläinsuojelullinen peruste on olemassa silloin, kun viranomainen on siitä antanut päätöksensä.212 Sopimuksen sanamuodon mukaisesti tulkittuna haltijan eläinsuojelulainsäädännön vastainen toiminta ei edellytä toiminnan olennaisuutta vaan toimii automaattisesti omistajan oikeutena purkaa sopimus ilman vakuusmaksun palauttamisvelvollisuutta.
”OikTL 32.1.§:n erehdyssäännös koskee ilmaisuerehdystä. Säännöksen alaan kuuluvasta tilanteesta on kysymys silloin, kun tahto ja tahdonilmaisu eivät vastaa toisiaan.” 213
On yleistä, että koiran luovuttaja ei ymmärrä sijoitussopimukseen liittyvää terminologiaa riittävästi ja erehtyy puhuttelemaan haltijaa omistajaksi, jolloin haltija voi kirjallisen sopimuksen vastaisesti alkaa käyttäytymään kuin omistaja. Tätä virheellistä olettamaa tukee muun muassa ulkopuoliset toimet koiran hallintaoikeuden perusteella. Koiraa ilmoitettaessa kokeisiin tai näyttelyihin ilmoittaja on oletusarvoisesti koiran omistaja. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan KO on tällaisen omistajan menettelyn pohjalta todennut, että haltijan omistajan toiminnan perusteella tekemä omistajanvaihdos rekisterimerkintä ei ole ollut olennainen sopimusrikkomus eikä muodostanut omistajalle oikeutta purkaa sijoitussopimusta.214
210 SKL Sopimus nartun sijoituksesta 12.4.2012 ”sijoitusehdot”, kohta 11. ja SKL Sopimus uroksen sijoituksesta 7.2.2008 ”sijoitusehdot”, kohta 10.
211 Jaakonsaari - Ojala 2011 s.142
212 SKL: Kasvattajan peruskurssi s.106
213 Hemmo 2003 I s. 396
214 Länsi-Uudenmaan KO 25.10.2011 11/11397
”Erillinen oikeuserehdykseen liittyvä kysymys voi syntyä sillä perusteella, että ostaja ei ole ymmärtänyt kaupan kohteeseen kohdistuvan oikeuden luonnetta tai merkitystä hänen omistusoikeutensa kannalta. Tämä saattaa olla seurausta esimerkiksi siitä, että myyjä on antanut tiedon harhaanjohtavalla tavalla. Tällöin voi olla kyse oikeudellisesta virheestä, johon liittyy myös oikeuserehdyksen piirteitä.” 215
Sijoitussopimuksen kohdalla voisi kuvitella tällaisen erehtymisen olevan tyypillistä erityisesti harrastajakasvattajan ja lemmikin hankkijan välisessä sijoitussopimuksen tekemisessä, kun kummallakaan osapuolella ei ole laajempaa ymmärrystä sijoitussopimuksen oikeudellisesta luonteesta ja he tekevät sopimuksen, kuten ulkopuolinen taho on ohjeistanut sopimuksen tekemään valmiilla sijoitussopimuslomakkeella eikä kumpikaan varsinainen sopimusosapuoli ole perehtynyt sopimuksen taustalla vaikuttaviin periaatteisiin.
Tällöin sopimussuhteeseen syntyy jännitteitä koiran oikean omistajan, (kasvattajan) ja koiran haltijan, joka hallinnoi koiraa omistajan tavoin, välille. Tällaisessa tilanteessa sopimuksen tulkitsijan tulisikin perustaa tulkintansa sopimuksen sanamuodon mukaiselle tulkinnalle erityisesti sijoitussopimuksen alkuperäisfunktio huomioiden, vaikka olosuhteet viittaisivatkin, sopimusosapuolien puutteellisesta oikeuslingvistisestä tai muusta juridiikan ymmärtämättömyydestä johtuen, koiran omistajuuden sopimuksesta poikkeavaan vaihtumisajankohtaan. Poikkeuksena konkreettiset toimet omistajuuden vaihtotarkoituksessa, joina voidaan pitää esimerkiksi selkeää kasvattajan ilmoitusta koiran haltijalle omistuksen siirrosta haltijan hyväksi, kasvattajan päätöstä luopua jalostusoikeudestaan tai muuta sopimuksen päätarkoituksen toteuttamiselle syntynyttä estettä. Tällainen este voisi esimerkiksi olla koiran soveltumattomuus rodunjalostukseen korkean sairauden ilmenemisasteen vuoksi, jolloin koiran jalostus muodostuisi epäeettiseksi eläinsuojelullisilla perusteilla tai koiran jälkeläisiä ei voitaisi PEVISA ohjelman216 vaatimalla tavalla rekisteröidä.
”Ilmaisuerehdystilanteissa tahdonilmaisun vastaanottajan luottamusta ilmaisun sisältöön suojataan tahdonilmaisun antajan tahdon suojaamisen kustannuksella.”217
215 Mäkelä J. 2010 s.159 -160
216SKL: PEVISA sääntö
217 Mäkelä J. 2010 s.163
Ilmaisun vastaanottajan käsitys ilmaisun sisällöstä on ratkaisevassa asemassa luottamusteoriassa.
Sijoitussopimuksen kohdalla on toisinaan vaikea erotella, minkälaisesta erehdyksestä on todellisuudessa ollut kysymys. Lähtökohtaisesti oikeuserehdys voi vapauttaa vastuusta tai lieventää sitä vain poikkeuksellisesti.218 Raja ilmaisu- ja motiivierehdyksen välillä on hämärtynyt. Siitä huolimatta, onko kyseessä esimerkiksi ilmaisu- vai motiivierehdys ei saisi muodostua tilannetta, jossa näiden merkityksien jakoon perustuva oikeusvaikutukset muodostuisivat sattumanvaraisiksi, sillä kahden maallikon välisen sopimuksen tulkinta voi olla ulkopuoliselle mahdotonta. Tulisikin Mäkelän perustelun mukaan lähteä luottamuksensuojan periaatteen mukaisesti siitä, että tällaisessa epäselvässä tilanteessa, tilanteiden oikeudellinen ratkaisu on samanlainen riippumatta erehdystyypistä, jos sitä ei voida yksiselitteisesti yksilöidä oikeusvaikutukselliseen ja –vaikutuksettomaan erehdykseen.219
7.2. Sopimusehtojen tavanomaiset tulkintaongelmat
”Oikeuksista koiran omistus- ja jalostusoikeus jäävät siis sopimuksessa tarkemmin määritetyksi ajaksi luovuttajalle.” 220
Omistusoikeuden ja sen osien pidättäminen koiran kasvattajalle on negatiivinen sopimusehto, joka osin rajoittaa haltijan käyttöoikeutta eli hallintaa.221 Tämä sijoitussopimuksen hallinnan ehdollisuus viittaa sijoitussopimuksen lahjaluonteisuuteen. Toisaalta ne ovat kuitenkin vain tilapäisiä hallinnan rajoituksia222 ja sijoitussopimuksessa tarkkaan rajattu aivan kuten koko sopimuksen kestokin. Kuten Ojala ja Jaakonsaarikin edellä toteavat, omistusoikeus sen koko laajuudessaan siirtyy nykyisen muotoisen sopimuksen mukaan normaalitapauksissa haltijalle silloin, kun narttukoira on synnyttänyt pentueen tai uroksen kohdalla, kun astutuksista on syntynyt yhteensä kolme pentuetta.
218 Mäkelä X. 2010 s. 279
219 Mäkelä X. 2010 s. 237
220 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 134
221 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 134
222 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 132
7.2.1.1. Sopimuskohdan sanamuodon ja tarkoituksen ristiriita
Tästä omistusoikeuskysymyksestä erityisen mielenkiintoisen tekee pentujen teettämisvaihe. Sopimusehtojen 3. kohdan223 mukaan omistusoikeus koiraan siirtyy koiran jalostusoikeuden tultua täytetyksi eli pentujen synnyttyä. Kasvattaja voi tämän jälkeen pitää koiraa luonaan vielä sopimuksessa sovitun ajan, mutta käytännössä omistajuus on siirtynyt jo ennen tätä ja samalla myös omistajuuteen liitettävä vaaranvastuu ja oikeudet muun muassa pentujen rekisteröinnin kohdalta (nartun sijoitussopimuksen kohdalla), jos tulkinta tehtäisiin suoraan sanamuodon mukaisesti.
Ei olisi sopimuksen tarkoituksen mukaista tulkita sopimusta näin. Tällöin esimerkiksi pentuerekisteröintiin tulisi saada uuden omistajan eli haltijan lupa. Tässä kohtaa sanamuodon mukainen tulkinta ei vastaisi sopimuksen tarkoitusta. Mallisopimuksen laatijan tulisi kuitenkin sopimusta päivittäessään ottaa huomioon sopivampi vaaranvastuun ja omistusoikeuden siirtymisaika. Esimerkiksi sopimuspykälällä, jossa omistusoikeus siirtyy pentujen ollessa luovutusikäisiä tai heti pentueen viimeisenkin pennun menehtyessä tai muutoin vaaranvastuun kannalta sujuvammin soveltuvasti. Nykyisessä sopimuksen muotoilun tilanteessa ongelmaksi voisi muodostua esimerkiksi korvausvastuu emokoiran kuolemasta, loukkaantumisesta tai muusta haltijan omistusoikeutta loukkaavasta tapahtumasta kasvattajan hallinta-aikana, mutta omistajuuden jo siirryttyä uudelle omistajalle (haltijalle).
7.2.1.2. Omistuksesta eriytetty hallintaoikeus
Hallintaoikeudesta tulee helposti erimielisyyttä, kun sopimus on tehty suullisesti. Erimielisyys voi alkaa jo siitä, mikä katsotaan suulliseksi sopimukseksi ja onko sijoitussopimuksen mukainen hallintaoikeus syntynyt haltijalle. Vaasan HO:n vahvistamassa sovinnossa ja päätöksessä 11.6.2012/680 lopulta päädyttiin riidanalainen koira myymään koiran haltijalle.224 Sopimus oli tehty suullisesti ja siinä oli selkeästi sijoitussopimukseen viittaavia piirteitä. Riidanalaiseksi oli muodostunut, tuliko omistajan tekemä hallintaoikeuden luovutus tulkita määräaikaiseksi vai pysyväksi.
Ojala ja Jaakonsaari huomauttavat, että koiran haltijan ei tarvitse olla jatkuvasti tavoitettavissa ja koiran omistajan käytettävissä, jonka johdosta aikataulullisista
223 SKL: Sopimus nartun sijoituksesta 12.4.2012
224 Vaasan HO 11.6.2012/ 680
asioista olisi tarpeellista sopia etukäteen niin tarkasti kuin se vaan on mahdollista.225 Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kasvattajan tulee ilmoittaa etukäteen hyvissä ajoin, parhaimmassa tapauksessa heti itse tiedon saatuaan tai muita sopimuksessa ilmoitettuja aikarajoja kunnioittaen aikoessaan käyttää koiraa jalostukseen ja viedessään sitä siihen liittyviin tutkimuksiin tai muihin jalostuksen kannalta tarpeellisiin tarkastuksiin.
Vaasan HO:n 24.2.2011/241 tuomiossa on jouduttu tekemään haltijan hallintaoikeuden ja omistajan suullisen ohjeistuksen välisen kontradiktion punnintaa.226 Tuomioistuin osapuolia kuultuaan lausui, että osapuolien käsitykset sopimuksen käytännön toteutuksesta ovat eronneet alun alkaenkin vaikka sopimuksen syntymisestä ei ole ollut epäselvyyttä. Xxxxxxx oli kokenut omistajan monet yhteydenotot ja yksityiskohtaiset suulliset ohjeet epämukaviksi. Sopimus osapuolet olivat lopulta riitaantuneet, mutta se ei riittänyt sopimuksen purkuperusteeksi. Kirjalliseen sopimukseen ei tulisi pyrkiä sisällyttämään tällaisia vaikeasti todistettavissa olevia suullisia ehtoja, joiden sisällön tulkinta vaihtelee sopimusosapuolten välillä.
Sopimusosapuolien tulee kunnioittaa toistensa kotirauhaa. Käytännössä yhteydenpito sopimuskumppaniin ei saa muodostua häiritseväksi laadultaan, ajaltaan tai määrältään. Tällaista häiritsevän yhteydenpidon aiheuttamaa sopimusongelmaa oli sivuttu Kouvolan HO 20.9.2007/994 antamassa tuomiossa.227
Aho toteaa, että viranomaisten apu on sijoitussopimuksen mukaisen koiran hallinnan palauttamisessa omistajalle käytettävissä pääsääntöisesti silloin, kun sopimuksen purkuperusteena epäillään eläinsuojelulain rikkomista tai vakuusrahan maksu on sovittu suoritettavaksi osamaksukaupalla ja nämä suoritteet ovat jääneet hoitamatta.228 Käytännössä hallintaongelmat ovat melko usein tuomioistuimen ratkaistaviksi jääviä asioita, kun sopimusosapuolien sovintoneuvotteluissa ei kyetä pääsemään yhteisymmärrykseen.
225 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 135
226 Vaasan HO 24.2.2011/ 241
227 Kouvolan HO 20.9.2007/ 994
228 Aho 2012 s.87
7.2.2. Näytteilleasettamis-, koe- ja kilpailuoikeus
Jaakonsaaren ja Ojalan tulkinnan mukaan sijoitussopimuksessa koiran omistajan kilpailu- ja näyttelyttämisoikeuden käyttö tulisi rajata vain Kennelliiton alaisiin virallisiin tapahtumiin, jos sopimusosapuolet eivät ole muuta sopimuksessa allekirjoittaneet, sillä perusteella, että kyseessä on Kennelliiton laatima sopimuspohja.229 Sinänsä on suotavaa, että sopimusosapuolet sopisivat tästäkin sopimuskohdasta selkeän yksiselitteisesti, mutta tuomioistuimen käyttämänä tulkintana mallisopimuksen laatijan asemaa ei tulisi kuitenkaan ottaa inter partes suhteen tulkintaperusteeksi. Kasvattajan kannalta tällainen tulkinta voisi muodostua erityisen ongelmalliseksi, jos tämä haluaisi käyttää FCI:n alaisissa koiranäyttelyissä ulkomailla koiran saamiseksi kansainväliseksi valioksi230 ja tällä tavoin mahdollisesti nostamalla koiran jalostusarvoa, mutta haltija ei antaisi tähän suostumustaan, koska sopimus on tehty Kennelliiton mallisopimuspohjalle. Koska tällaisista tilanteista ei ole vielä oikeudellista linjausta, sopimusosapuolien olisi suositeltavaa sopia tästä asiasta erikseen osana sijoitussopimusta.
Mikäli kasvattaja pidättää itsellään koe-, kilpailu- ja näytteilleasettamisoikeuden tai osan näistä, hän samalla sitoutuu vastaamaan näiden oikeuksien aiheuttamista kuluista, kuten Jaakonsaari ja Ojala toteavat. Xxxxxx mukaan osapuolten tulisi sopia tarkasti etukäteen, ”miten luovuttaja on ajatellut koiraa missäkin tilaisuuksissa käyttää”.231 Käytännössä osa kasvattajista ovat joutuneet tilanteeseen, jossa koiran haltija on kasvattajan itsellään pidättämän näytteille asettamisoikeuden nojalla yrittäneet maksattaa omaa näyttelyharrastustaan kasvattajalla tämän kulujen korvausvelvollisuuteen vedoten. Koska kyseessä on kasvattajalle pidätetty oikeus, kuuluu siihen myös läheisesti oikeus valita tämän oikeuden käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Mikäli kasvattaja päättää oikeuttaan käyttää, siitä ei saa muodostua kuluja haltijalle, mutta toisaalta haltijalla ei myöskään ole oikeutta muodostaa kasvattajalle tästä kuluja omatoimisesti. On huomattava, että jopa yhteisomistussuhteiden osalta on todettu, että ”vain” esinettä hyödyttävien toimien, joilla ei ole EYL 4§ mukaista turvaamistoimiluonnetta, perusteella ei voida kuluja periä toisilta omistajilta.232
Mikäli sijoitussopimuksen lisäehdoissa ei ole sovittu yksilöidysti (koiran valmennuksesta, osallistumiskerroista yms.) haltijan osallistumisesta näihin edellä mainittuihin harrasteisiin, ei omistaja voi myöhemmin olettaa tai vaatia haltijan tällaisiin
229 Jaakonsaari – Ojala 2011 s. 133
230 FCI valionarvosäännöt s. 4 -7
231 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 133
232 Mikkola 2008 s. 42
aktiviteetteihin osallistumista. Tällöin omistajan on itse huolehdittava näistä kokonaisuudessaan. Myös Xxxxxxxxxxx ja Xxxxx toteavat, että näiden oikeuksien sisällöstä on sovittava tarkemmin esimerkiksi koiran valmennuksen osalta.233
Jaakonsaaren ja Xxxxxx mukaan omistaja menettää oikeuden vaatia koiran käyttöä jo mainituissa tapahtumissa, jos tämä ei ole jo sopimuksessa pidättänyt oikeuksia itsellään. Tällöin heidän mukaan omistaja on tehnyt ”tietoisen valinnan ja luopuneen koiran käytöstä näissä tilaisuuksissa”.234 Näytteilleasettamis-, kilpailu- ja koeoikeuksia tulisi tulkita niin, että koiran omistaja voi käyttää koiraa pidättämänsä oikeuden turvin itse näissä tilaisuuksissa vastaten samalla kaikista siihen liittyvistä kuluista ja ajasta, jolloin haltijan velvollisuudeksi jää hoitaa koiraa niin, että kyseisen oikeuden käyttäminen on mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koiran kuntoa pidetään yllä eläinsuojelulain mukaisesti ja koiran turkin perushuollosta huolehditaan rodunomaisesti.
Mikäli kasvattaja ei ole pidättänyt itsellään näitä oikeuksia, ne kuuluvat hallintaoikeuden nojalla haltijalle, joka käyttää tai jättää ne käyttämättä valintansa mukaan. Käytännössä sopimusosapuolien tulisi ottaa toistensa tarpeet mahdollisimman kattavasti huomioon jo sopimusta tehtäessä. Mikäli kasvattaja haluaa pidättää itselleen nämä oikeudet, olisi syytä sopia myös haltijan oikeudesta näihin harrastuksiin koiran kanssa, jottei tämä hallintaoikeuden alainen osa todellisuudessa rajoita turhaan haltijan mahdollisuuksia harrastaa koiran kanssa. On molempien etu, jos sopimusosapuolet kokevat sopimuksen mielekkääksi kaikin osin ja yksi tällainen mahdollisuus lisätä sopimukseen sitoutumisen halukkuutta on mahdollistaa koiran kanssa harrastaminen molemmille osapuolille. Tämän on muutoinkin tärkeää, sillä Ojalan ja Jaakonsaaren mukaan haltija ei voi osallistua koiran kanssa tällaisiin tapahtumiin ilman omistajan erillistä lupaa, jos näiden oikeudet on pidätetty omistajalle.235
Kennelliitto on huomannut, että näyttelytysoikeuden ja koe- ja kilpailuoikeuden pidättämisestä kasvattajalle on usein sovittu puutteellisesti. Xxxxxxxxxxxx mukaan sopimusosapuolet unohtavat usein määritellä tarkemmin, mitä nämä oikeuden pitävät sisällään.236 Tämä heikkolaatuinen epämääräiseksi jäävä sopiminen aiheuttaa paljon käytännön ongelmatilanteita omistajan ja haltijan välille.
233 Jaakonsaari - Ojala 2011 s.133
234 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 133
235 Jaakonsaari - Ojala 2011s. 133
236 SKL kasvattajan peruskurssi 2012 s.106
7.2.3. Jalostusoikeus ja omistuksen siirtyminen
7.2.3.1. Omistajan jalostusoikeus- ja -päätös
Xxxxxxxxxx sijoituksen ollessa kyseessä on haltijan ymmärrettävä, että omistajalla on oikeus päättää, mitkä nartut uros astuu237 ja narttukoiran osalta päättää, millä uroksella tämä tullaan astuttamaan. Kasvattajalla on oikeus rekisteröidä sijoitusnartun pentue omiin nimiinsä238, sillä hänellä on täysi omistusoikeus kyseisiin pentuihin sopimuksessa lausutun kautta, tulkittiin sitten omistusoikeuden siirtymisajankohtaa sanamuodonmukaisesti tai sopimuksen tarkoituslähtöisesti.
Käytännössä on ollut tilanteita, joissa haltija on yrittänyt vaikuttaa omistajan jalostuspäätökseen eikä ole halunnut antaa narttua astutettavan omansa mielestään väärällä uroksella. Kasvattajan kannattaa kuunnella tällainen ”ulkopuolisen” nartun ominaisuudet hyvin tuntevan tahon mielipide ja mahdollisesti tarkastella omaa kasvatustyötään tarkemmin, mutta samalla tämän on muistettava, että vain hän on jalostusvalinnoistaan vastuussa kasvatustyönsä jatkumista ja oikeudellista vastuuta ajatellen, jolloin koirajalostusvalinnat kuuluvat vain oikeudellisen vastuunkantajan päätösvaltaan. Luovuttajalle sijoitussopimuksen mukaan kuuluva jalostusoikeus ei ole pakko käyttää koiraa jalostukseen. Se on luovuttajan päätettäväksi jätetty optio, omistajan oikeus, mikäli luovutettu koira täyttäisi luovuttajan jalostusvaatimukset.
Sijoitussopimusta tehtäessä koiran ollessa pieni pentu on mahdotonta ennustaa koiran tulevaa kehitystä ja millaiseksi koira aikuisena muotoutuu, koska siihen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin kasvattajan jalostusratkaisut. Sijoitussopimuksen solminen ei itsessään takaa sitä, että koira olisi täysin terve aikuisena, koiraa käytettäisiin jalostukseen tai se olisi ulkomuodollisesti jalostuskelpoinen. Sijoitussopimuksen solmimisen tavoitteena onkin kasvattajan mahdollisuus, ei velvollisuus, käyttää koiraa jatkamaan sukulinjaansa, mikäli koira on siihen tarkoitukseen sopiva. Tätä omistajan optiota ei kuitenkaan haltijan toimin saisi estää.
237 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 137
238 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 135
7.2.3.2. Omistuksen siirtyminen
Jaakonsaaren ja Ojalan mukaan omistuksen siirtymisen edellytyksenä oleellista on se, että pentue syntyy.239 KVL 2707/36/2005 on katsonut ratkaisussaan, että myös kuolleena syntynyt pentu on laskettava sijoituskoiran syntyneeksi pentueeksi ja sitä kautta sopimussuoritukseksi. Myöskään pentujen lukumäärällä ei ole merkitystä sopimuksen suorituksen kannalta.240
On ollut esimerkiksi tilanteita, joissa kasvattaja on pidättänyt koiran itsellään nartun synnytettyä pennut ja vaatinut haltijaa allekirjoittamaan uuden ”sijoitussopimuksen jatkosopimuksen” muun muassa xxxxxx steriloimis- ja painonpudotusehtoineen ennen kuin on suostunut luovuttamaan koiran takaisin haltijalle, joka todellisuudessa on tullut koiran oikeaksi omistajaksi jo silloin, kun koira on synnyttänyt pennut. Tässä ei sinänsä ole kyse varsinaisesta sopimusrikkomuksesta, koska alkuperäinen sijoitussopimus on jo täyttynyt ja sopimuksen perusteella haltijasta on tullut koiran laillinen omistaja kaikkine vallintaoikeuksineen. Tällaisessa tapauksessa entinen omistaja on loukannut oikean omistajan vallintaoikeutta. Tällaista sijoitussopimuksen jatkosopimusta, jossa lykätään omistusoikeuden siirtymistä pentujen jo synnyttyä, ei tulisi lähtökohtaisesti pitää sitovana. Entisellä omistajalla ei ole ollut kompetenssia tehdä tällaista sopimusta enää, sillä hän ei ole hallinnoinut alkuperäisen sopimuksen mukaan koiraa enää omistajan asemassa. Kasvattaja ei voi myöskään ”myydä” koiraa tässä vaiheessa ”haltijalle” pidättämällä vakuusmaksun juurikin edellä mainitusta syystä. Kuluttajavalituslautakunta on ottanut tämän kaltaiseen toimintaan kantaa ratkaisussa KVL 01/36/2002, jossa se toteaa, että kasvattajalla ei ollut kelpoisuutta omistajan vaihdoksen vuoksi uuden omistajavaihdoksen tekemiseen, jolloin uusi sopimus koiran kaupasta oli mitätön.241
Myös Ojala ja Xxxxxxxxxxx toteavat, että sijoitussopimusehtojen täytyttyä omistusoikeus siirtyy ilman erillisiä toimenpiteitä.242 Käytännössä tilanne on uuden omistajan kannalta ongelmallinen, kun koiraa ei luovuteta tämän haltuun ennen kuin hän on suostunut allekirjoittamaan uuden sopimuksen. Koiraa ikään kuin pidetään eräänlaisena panttina, jonka avulla haltijalta on saatettu ”kiristää” allekirjoitus jatkosopimukseen. Tällaisissa tilanteissa syntyneet sopimukset ovat lähtökohtaisesti pätemättömiä puutteellisen omistajakompetenssin, tahdonmuodostuksen häiriintymisen ja OikTL 3 luvun 33 § pätemättömyysperusteen vuoksi.
239 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 137
240 KVL 2707/36/2005
241 KVL 01/36/2002
242 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 142
”Vastaanottaja ilmoittaa luovuttajalle nartun juoksuajoista viimeistään toisena päivänä niiden alkamisesta. Luovuttaja ilmoittaa vastaanottajalle hyvissä ajoin, milloin hän aikoo astuttaa nartun.”243 ja
”Luovuttaja ilmoittaa vastaanottajalle hyvissä ajoin, milloin hän käyttää urosta astutukseen.” 244
Sijoitusehtojen 5. kohdan edellä olevat määräykset vaikuttavat yksinkertaisilta kirjoitusasuiltaan. Tulkintaa voidaan tehdä, mikä katsotaan omistajan osalta ”hyvissä ajoin” tehdyksi ilmoitukseksi, mutta haltijan velvollisuus on erittäin tarkasti rajattu. Tästä huolimatta tämä ehto aiheuttaa melko usein ongelmia. Kasvattajan odottamaan ilmoitusta ei tule ja sopimusta ei päästä täyttämään.
Jaakonsaari ja Ojala tähdentävät, että lisäehdoissa kuuluisi sopia, kuinka jalostuskäyttöön läheisesti liittyvät ilmoitukset annetaan hyväksytysti.245 Asioiden selvittämisen ja molempien sopimusosapuolien oikeusturvan kannalta tarkoituksen mukaisinta olisi tehdä tällainen ilmoitus kirjallisesti. Ojalan ja Xxxxxxxxxxxx mukaan on paras tapa hoitaa ilmoitusvelvollisuudet sähköpostitse sähköpostiosoitteisiin, joiden ylläpitoon molemmat sopimusosapuolet ovat sitoutuneet koko sopimuskauden ajan ja kuittaamaan tiedon vastaanotetuksi.246
”Vastaanottajan on ilmoitettava luovuttajalle nartun juoksuajasta viimeistään toisena päivänä juoksun alkamisesta. Tämä on keskeinen velvoite, sillä se käytännössä mahdollistaa jalostuskäytön.” 247
Kasvattajien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta voidaan todeta, sijoitusnarttujen kohdalla on poikkeavan yleistä, että haltijan mukaan nartulle ei ole tullut juoksuja niin
243 SKL Sopimus nartun sijoituksesta 12.4.2012
244 SKL Sopimus uroksen sijoituksesta 7.2.2008
245 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 134
246 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 134
247 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 135
sanotusti normaalisti. Koira eläimenä on verrattain helposti lisääntyvä nisäkäs, jonka tiinehtymisprosentti on noin 85- 90%248.
Toisin sanoen koirilla on harvoin lisääntymisvaikeuksia. Empiiristen havaintojen perusteella voitaisiin kuitenkin todeta, että poikkeuksellisen usein ”lisääntymisongelma” on sijoitusnartulla, mikäli näiden haltijoita on uskominen. Varsin usein kasvattajan kyselyihin nartun juoksujen alkamisesta tulee kieltävä vastaus eikä myöskään haltijan omaehtoista ilmoitusta niistä tule ajan kuluessa. Tällaisesta ongelmasta ei yleensä ole kuitenkaan kyse, vaan haltija ei ole halunnut ilmoittaa juoksun alkamisesta koettaen välttää koiran luovuttamisen omistajan väliaikaiseen hallintaan ja sitä kautta jalostuskäytön tai hän ei yksinkertaisesti ole havainnut koiran juoksun alkamista. Kummassakin tilanteessa on kyse sopimusrikkomuksesta ja koiran omistajan tulisikin puuttua tällaiseen toimintaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Koska on kuitenkin olemassa todennäköisyys, että kyseessä voi myös todella olla jalostuksellisesti rajoittunut koira, tulisi omistajan viedä koira eläinlääkärin tutkittavaksi tämän ongelman osalta. Voi myös käydä niin, että kasvattajan asiallisesti tällaisiin tutkimuksiin viemisestä ja koiran ottamisesta niiden ajaksi huostaansa ilmoittaessaan saakin haltijan toimimaan aikaisempaa yhteistyökykyisemmin tässä asiassa. Mikäli eläinlääkäri toteaa, että koira ei ole lisääntymisrajoitteinen tai toisin sanoen sen juoksukierrossa ei ole mitään vikaa, tulee mietittäväksi, kuinka suuresta sopimusrikkeestä juoksujen ilmoittamatta jättämisessä on kyse ja millaisiin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä oikeudenloukkausten välttämiseksi. Xxxxxxx jonkinasteinen haltijan vahingonkorvausvelvollisuus voisi mahdollisesti tulla kyseeseen kasvattajan käyttämien asian selvittämisen kannalta tarpeellisten eläinlääkäripalkkioiden osalta. Erityisesti tällaisessa tapauksessa olisi kaikkien sopimusosapuolien kannalta tarkoituksen mukaisinta, että sopimuksessa olisi sovittu sopimussakosta erikseen. Riittävän suuren sopimussakon konkreettinen esiintyminen sopimustekstissä varmasti vähentäisi sopimusosapuolien houkutusta vilpilliseen toimintaan ja sitä kautta lojaliteettiperiaatteen vastaiseen menettelyyn.
Rovaniemen HO tuomiossa 21.11.2006/ 1021 tuomioistuin otti kantaa väitteeseen haltijan puutteellisesta taidosta seurata koiran juoksuajan alkamista.249Omistaja esitti väitteen, että haltija olisi ilmoittanut hänelle kykenemättömyydestään seurata juoksujen alkamista asianmukaisesti, mutta ei ollut kyennyt näyttämään riittävästi kertomustaan hyödyttävää faktaa väittämistaakkansa tueksi. Tuomioistuin piti haltijan kertomusta
248Siperianhusky 3/2011 viittauspäivä 24.2.2012 s.10
249 Rovaniemen HO 21.11.2006/ 1021
koiranhoitokokemuksestaan uskottavana. Näiden syiden perusteella se totesi haltijan ilmoitusvelvollisuuden täytetyksi ja sopimuksenmukaiseksi. Päätös ei ollut yksimielinen.
7.2.5. Sijoitusnartun pentueesta huolehtiminen ja sen kulukorvaus
Sijoitusnartun kohdalla on sopimusosapuolien päätettävissä, missä sijoitusnarttu tulee pentunsa synnyttämään. Tästä tulisi kuitenkin sopia heti sijoitussopimusta tehtäessä. On huomattava, että haltijan huolehtiessa pennutuksesta, on tällä oikeus saada korvaus pentueen hoidosta aiheutuneista kuluista sijoitusehtojen 6. kohdan perusteella, kuten myös Jaakonsaari ja Ojala huomauttavat.250 Käytännössä tulisi riidan riskin minimoimiseksi sopia rahallisesta korvauksesta. Mikäli korvauksena on sijoitusnartun pentu, voi tulla kiistaa ja erimielisyyttä, mikä pentu kuuluu ja kenelle. Toisaalta samalla on ymmärrettävä, että mikäli haltija pitää sijoituskoiraa ja tämän pentuja sopimuksen vastaisesti ja siten oikeudettomasti itsellään, on tämä sopimusrikkomus.
Tämän suuntaisesta kulukorvauksen määrittelystä oli kyse Kouvolan hovioikeuden 17.3.2009 antamassa tuomiossa Nro 342.251 Tuomioistuin joutui ottamaan kantaa pentujen hoidosta aiheutuneiden kulujen korvaamisen määrään, kun vastapuolet olivat asiassa erimielisiä. Pentuetta hetken aikaa hoitanut henkilö X piti itsellään hoitokulukorvauksena yhdeksästä pennusta kolme luovuttaen loput kuusi pentua kasvattajalle tosin vasta kasvattajan niitä viranomaisten avulla etsittyä. Hovioikeus totesi käräjäoikeuden päätöksestä poiketen, että ei ollut uskottavaa, että kasvattaja olisi sopinut kolmen pennun jäämisestä hoitopalkkiona X:lle kirjallisten todisteiden osoittaessa korvausasian olevan vielä epäselvä ja velvoitti X:n korvaamaan kasvattajalle perusteettomasti pitämiensä koiranpentujen arvon ja oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus samalla totesi, että X:llä oli oikeus saada osapuolien aikaisemmin yhdessä sopima korvaus ajalta, jona pennut olivat olleet kasvattajan suostumuksella ja tieten X:n hoidossa. Tämän mukaan, jotta kulukorvausta voidaan vaatia, kuluihin on oltava kasvattajan suostumus eli haltija tai muu koiran hoitaja ei voi itsenäisesti sopimuksen ylittäen tehdä kuluja kasvattajan laskuun ja kasvattaa korvaussummaa. Ratkaisu oli yksimielinen. Ratkaisu on myös yleisesti käytetyn kulukorvausmäärän linjauksen mukainen. Haltijan hoitaessa pentuja on yleensä sovittu hoitotyön arvoksi joko yhden pennun hinta tai haltijan valitsema pentu.
250 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 135
251 Kouvolan HO 17.3.2009/ 342
Itä-Suomen hovioikeuden tuomiossa 9.4.2009/ 337 ratkaistiin riita, joka käsitteli haltijan hoitaman sijoituskoiran pentueen hoitokuluja, pentueen tuottoa ja omistajien oikeutta saada valitsemansa pentu itselleen. Tapauksessa sijoitussopimuksen rinnalle oli laadittu erillinen sijoituskoiran jalostussopimus ja koiran omistajien kennelnimen käyttöoikeus haltijan hyväksi. Ongelmaksi nousivat kysymykset omistajien kärsimästä vahingon määrästä ja sopimusrikkomuksen olemassa olosta. Sinänsä ongelmalliseksi oli käynyt tämä sijoitussopimuksesta poikkeava sopimus haltijan jalostusoikeudesta eikä itse sijoitussopimus. Tapauksessa haltija oli rikkonut sopimusta hänelle jäävän pennun valintaa viivyttämällä, jättämällä antamatta muuttoilmoitusta sijoituskoiran omistajille ja tarjoamalla näille korvaukseksi pentua, jota nämä eivät halunneet. Xxxxxxx oli velvollinen korvaamaan toiminnallaan aiheuttamansa vahingon.252
Pentujen antaminen syntyä koiran haltijan luona eli koiran kotona on varmasti synnyttävän koiran kannalta paras ja koiralle stressittömin vaihtoehto ja siten eläinsuojelullisesti erittäin perusteltua. Toisaalta kasvattajalle ja haltijalle vaihtoehto on riskialtis erityisesti ilman kirjallista sopimusta. Kuka vastaa ja mistä vastaa, jos jotain tapahtuu pentujen emälle, pennuille tai vaikka pentujen aiheuttamista tuhoista? Monet asiat voivat epäonnistua pennutuksen ja pentujen hoidon aikana. Kenellä on vastuu vahingosta? Näistä asioista, vaikka ongelmat vaikuttaisivatkin epätodennäköisiltä, on sovittava etukäteen. Ongelmatilanteen ollessa käsillä, tunteiden ottaessa vallan, mahdollisuus parhaan mahdollisen tilanteen ratkaisun ja hallinnan löytämiselle on häviävän pieni. Kasvattajan on muistettava, että hän vastaa myymistänsä pennuista ja hänen on löydettävä niille parhaat mahdolliset elinympäristöt, joka edellyttää pentujen hyvää tuntemusta. Tällöin hänen yhteistyö pentuja hoitavan haltijan kanssa on oltava saumatonta ja myös pentujen ”kasvatusfilosofiat” on oltava yhtenevät. Mikäli sopimusosapuolet päätyvät tähän ratkaisuun, olisi erityisen perusteltua ottaa hyvä pentuevakuutus ongelmien varalle ja kirjoittaa asiasta yksityiskohtainen sopimus, jossa määritellään vastuut, velvollisuudet ja oikeat toimintatavat ongelmatilanteissa.
Myös Ojala ja Xxxxxxxxxxx tuovat esille kuluvastuun ja pentujen hoitovastuun etukäteissopimisen tärkeyden. Xxxxxx mukaan sopimukseen on päästävä kirjallisesti, sillä mikäli tällaisista asioista ei kyetä sopimaan jo ennen synnytystä, ei sitä pystytä tekemään sen jälkeenkään. Ojalan ja Xxxxxxxxxxxx mukaan erikseen on sovittava myös erikoisehdoista ja muista järjestelyistä, jos on todennäköistä, että tarvitaan joitakin erityisiä toimenpiteitä synnytyksessä, kuten keisarileikkausta.253
252 Itä-Suomen HO 9.4.2009/ 337
253 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 136
7.2.6. Kulujen jako sopimusosapuolien välillä
”Luovuttaja vastaa koiran jalostuskäytön aiheuttamista kuluista (mm. rodunomaisten terveystarkastusten aiheuttamat kulut). Luovuttaja vastaa myös näyttely-, koe- ja kilpailukuluista (mm. ilmoittautumismaksut, matka- ja trimmauskulut), jos hän on pidättänyt itsellään nämä oikeudet. Vastaanottaja vastaa koiran tavanomaisesta hoidosta aiheutuneista kuluista (mm. ruokinta sekä tavanomaiset rokotus- ja sairauskulut) sekä koiraverosta. Muista sairaudenhoitokuluista osapuolet vastaavat puoliksi omistusoikeuden siirtymiseen asti, ellei osapuolten kesken ole toisin sovittu.” 254
Jalostuskäytöstä aiheutuneet kulut on yksiselitteisesti määritetty omistajan vastattaviksi. Näistä kuluista on tästä huolimatta ollut riitoja myös tuomioistuimien ratkaistavana. Esimerkiksi Turun HO:n 14.1.2009/42 tuomiossa käsiteltiin riitaa jalostuskustannuksien jakamisesta, jalostusoikeuden konkreettisesta käytöstä ja sopimuksen purkuedellytyksistä.255 Sijoitusnarttu oli synnyttänyt haltijan luona. Xxxxxxx oli osallistunut aktiivisesti myös koiran astutusjärjestelyihin muun muassa maksamalla uroksen astutuspalkkion hallintaansa saamillaan pentujen osamaksurahoilla ja pitämällä pennuista haltuunsa saamia rahoja hallinnassaan. Osapuolien välillä oli erimielisyyttä kenen eduksi toimet tehtiin. Tuomioistuin totesi, että haltija ei ollut myynyt pentuja omaan lukuunsa ja pakollisten kulujen maksaminen omistajan puolesta ei ollut aiheuttanut vahinkoa omistajalle. Omistaja velvoitettiin korvaamaan pentueen hoidosta haltijalle aiheutuneet kulut.
Sopimuksen jättäessä tavanomaisuuden määrittelyn sillensä, ilmaisematta tarkemmin, mitä tavanomaiset kulut kaiken kaikkiaan pitävät sisällään, muodostuu niiden määrittely haasteelliseksi riitatilanteissa.
”Mihin vedetään raja tavanomaisen ja ei-tavanomaisen välillä, on erittäin tulkinnan varainen kysymys…” 256
KVL on 11.6.2001 antamassaan päätöksessään 00/36/1941 todennut, että myyjän vastuuseen kuuluvat koirassa ilmenevät perinnölliset sairaudet ja viat tietoisuudestaan
254 SKL Sopimus uroksen sijoituksesta 7.2.2008
255 Turun HO 14.1.2009/42
256 Jaakonsaari - Ojala 2011 s. 138
riippumatta.257 Tämä vastuu on omistajalla myös sijoituskoiran kohdalla. Tavaran virhevastuu määräytyy molemmissa tilanteissa samalla tavalla.
KRIL 692/36/2008 27.11.2008 päätöksessä ei-tavanomaisiksi hoitokuluiksi mainittiin perinnölliseksi tai synnynnäiseksi katsottavan sairauden hoitamisesta aiheutuvat eläinlääkärikulut.258
Mäkelän mukaan tavanomaiset sairauskulut tulisi määritellä tapauskohtaisesti. Lähtökohtana voidaan pitää tulkintaa, jonka mukaan tavanomaisiksi kuluiksi todetaan sairauskulut sairauksista, jotka voivat tulla koiralle rodusta riippumatta.259 Kulujaon osalta voitaisiin myös todeta tulkintasääntönä, että se maksaa, joka kulun kohdetta edellyttää ja jota se hyödyttää, mikäli sopimuksessa ei ole muuta sovittu. SKL toteaa, että ”epätavalliset kustannukset maksetaan puoliksi”. Tällaisena epätavallisena kuluna annetaan esimerkiksi koiralle sattunut paha onnettomuus tai krooninen sairaus.260
Tällaisessakin tilanteessa, jossa kulut olisi normaalisti katsottava osapuolien yhdessä korvattaviksi, tulee ottaa huomioon osapuolen tuottamus ja olisiko tapahtuma ollut vältettävissä osapuolen huolellisella toiminnalla. Kroonisen sairauden kulujen korvaus yhteisesti on hyvin vaikeasti määriteltävissä. Milloin sairaus katsotaan krooniseksi? Missä määrin sairauteen voidaan vaikuttaa järjestelmällisellä ja hyvällä hoidolla? Esimerkiksi joillakin roduilla, joilla on ahtaat korvakäytävät, voi normaalia helpommin tulla korvatulehduksia ilman riittävää korvien puhdistusta. Tällaisen koiran kohdalla korvatulehdukset voivat olla toistuvia erityisesti, jos korvia ei säännöllisesti huolleta.261 Toinen yleinen monilla koiraroduilla esiintyvä sairaus on furunkuloosi eli tassutulehdus262, joka voi uusiutua usein ja jopa kroonistua. Furunkuloosin uusiutumista ja puhkeamista voidaan ehkäistä hyvällä tassujen hoidolla ja kuivattelulla lenkkien jälkeen. Voidaanko katsoa kohtuulliseksi omistajan kulujen korvausvelvollisuus tällaisessa tilanteessa, jossa osaltaan riippuu haltijan toiminnan huolellisuudesta, tuleeko sairaus kroonistumaan vai ei. Kuluttajariitalautakunta on antanut tällaiseen tilanteeseen rinnasteisen ratkaisun KRIL 692/36/2008.263 Sen mukaan omistajalla, joka ei ole konkreettisesti pystynyt vaikuttamaan koiran hoitoon, joka on hallintaoikeuteen kuuluva velvollisuus, ei ole korvausvelvollisuutta koiran toistuvien korvatulehdusten osalta.
257 KVL 00/36/1941
258 KRIL 692/36/2008
259 Mäkelä S. 2012 s.13
260 SKL Kasvattajan peruskurssi 2012 s.106
261 Inkeroinen
262 xxxxxxxxxxxx.xx
263 KRIL 692/36/2008
Sopimuksen sitovuuden kannalta olisi syytä määritellä jo sijoitussopimukseen, mitkä kulut katsotaan tavanomaiseksi eli haltijan vastattavaksi ja mitkä kulut kuuluvat omistajalle sekä osapuolien yhdessä korvattaviksi menoiksi. Kuluvastuukysymykset olisivat sopimusperusteisesti selviä ja vastaavat sopimusosapuolien tahtoa, joka lisää sopimusvarmuutta.
Xxxxxxx on todennut turvaamistoimenpideasiaa käsitellessään, että yhteisomistajien konsensusta koko esineeseen kohdistuvaan turvaamistoimeen ei tarvita, jos toimi on kiireellinen.264 Hieman yhteisomistuksen kanssa ilmenemismuodoltaan samankaltainen suhde on koiran omistajan ja haltijan välillä. Vaikka kyse ei ole suoranaisesti yhteisomistussuhteesta, itselleen kuuluvan oikeuden suojaaminen voi tuoda molemmille sopimusosapuolille kulujen korvausvelvollisuuden. Erityisesti haltija, koiran pääasiallisena hoitajana, voi joutua tilanteeseen, josta aiheutuu kustannuksia myös omistajalle, jotta koiran henki ja esimerkiksi jalostuskäyttö eivät vaarantuisi. Maksuvelvollisuuden määrittelyn pohjana tulee pitää sopimuksessa ilmaistua tai mikäli siitä ei käy selkeästi ilmi korvausvelvollisuutta, katsoa, kenen hyväksi toimi tulee.
”… purkuoikeus suosii vastaanottajaa, sillä se tekee mahdolliseksi luopua sopimuksen tavoitteista ilman perusteita.”265
Monet kasvattajat ovat olleet harmistuneita tai suuttuneita sijoituskoiran palautuessa heille takaisin. Usein vaikuttaa siltä, että sijoitusperhe ei ole ymmärtänyt, mihin he ovat sitoutuneet. Uuden pennun viehätys on hälvennyt ja suloisesta pennusta on kuoriutunut, usein haltijan oman laiminlyönnin tai osaamattomuuden seurauksena, koulutuksen puutteesta häiriökäyttäytyvä nuori koira, joka on vaikea hallita niin sisällä kuin ulkonakin. Pennusta alkaa muodostua hoitotaakkaa. Koiraa on saatettu yrittää kouluttaa ”kovalla kädellä” ja sille on muodostunut käytöshäiriöitä, joka ilmenee mm. pelokkuutena, arkuutena tai aggressiivisuutena. Tämän jälkeen palautuu tämä lupaavimpana yksilönä sijoitukseen lähtenyt ”koiraraunio” kasvattajalle, joka pahimmassa tapauksessa joutuu lopettamaan koiran, sillä sen kuntouttaminen ei olisi eläinsuojelullisesti enää perusteltua. Tällöin kasvattaja saattaa menettää kokonaisen kasvatuslinjan.
264 Xxxxxxx 2008 s. 40
265 Jaakonsaari - Ojala 2011 s.147