Ennakoiva ja saavutettava omaishoitosopimus gerontologisen sosiaalityön työvälineenä
keskusteluja
Xxxxxxxxx ja saavutettava omaishoitosopimus gerontologisen sosiaalityön työvälineenä
Xxxxx Xxxxx ja Xxxxx Xxxxxxx
Johdanto
Omaishoidolla tarkoitetaan läheisten antamaa hoivaa, jota tuetaan julkisesti. Xxxxxxxxxxxxx kohtaavat yksityinen ja julkinen, ja tätä suhdet- ta säädellään erilaisilla asiakirjoilla, kuten omaishoitosopimuksella. Omaishoitosopimuk- sessa omaishoitaja ja hyvinvointialue tekevät sopimuksen, joka sisältää tiedot ainakin omais- hoitajan ja hoidettavan hoivasuhteesta, hoito- palkkion määrästä ja maksutavasta, oikeudesta vapaapäiviin ja niiden järjestämiseen, määräai- kaisen sopimuksen kestosta sekä hoitopalkkion maksamisesta hoidon keskeytyessä hoitajasta johtuvasta syystä tai hoidettavasta johtuvas- ta muusta kuin terveydellisestä syystä (Laki omaishoidontuesta 937/2005). Aikaisemmissa tutkimuksissa omaishoitosopimuksen haas- teeksi on kuitenkin havaittu sen heikko sito- vuus ja omaishoivan sisällön määrittelemättö- myys (Kalliomaa-Puha 2005; Xxxxxxx 2016). Sopimus ei useinkaan sisällä omaishoitajan todellista työmäärää (Zechner 2016, 60), ja sopimuksessa on vaikea huomioida omaishoi- don erityisiä, muuttuvia ja yksilöllisiä tilanteita (Kalliomaa-Puha 2005; 2007). Samaten siirty- mä kunnista hyvinvointialueille on voinut tuo- da yllättäviä muutoksia omaishoidosta sopimi- seen (Soininvaara 2024).
Omaishoidosta on tullut merkittävä osa ikääntyneiden hoivaa yhteiskunnassa, ja se on yksi kotona tapahtuvan hoivan muoto, jossa läheinen ottaa vastuun toisesta. Ikääntyneitä koskevan politiikan ja niin sanotun kotikään-
teen myötä kodista on muotoutunut keskeinen konteksti ammatilliselle työlle, ja kotia pide- tään usein ensisijaisena paikkana ikääntyneel- le (Raitakari & Juhila 2022, 31; Raitakari ym. 2022; ks. myös Rostgard ym. 2022). Kotona asumisen ensisijaisuuden korostaminen voi kuitenkin tuottaa omaishoitajalle hoivavel- vollisuuden olosuhteista ja maksettavista kor- vauksista riippumatta (Ring ym. 2021, 32), ja yksityisissä kodeissa tapahtuvaan omaishoi- toon sisältyy vaiettuja ja satuttavia ilmiöitä, ku- ten omaishoidettavan tai omaishoitajan tekemä lähisuhdeväkivalta (Sointu 2023). Ylipäätään omaishoitajat voivat vältellä omista tarpeis- taan puhumista, jos niitä ei tunnisteta palvelu- järjestelmässä tai ne ovat ristiriidassa hoidetta- van tarpeiden kanssa (Ring ym. 2024, 9). Omais- hoitajan ja hoidettavan oikeuksien kannalta olisikin tärkeää, että omaishoidosta sovittaes- sa ammattilainen tuntee yksilön ja perheen ti- lannetta, voimavaroja ja mahdollisia riskejä.
Puheenvuorossamme tarkastelemme omais- hoitosopimusta gerontologisen sosiaalityön nä- kökulmasta. Ajattelemme, että kompleksisten ja moninaisten tilanteiden kohdalla omaishoi- don järjestämisessä ja sopimisessa tarvitaan ge- rontologisen sosiaalityön asiantuntijuutta. Ge- rontologinen sosiaalityö paikantuu tilanteisiin, joissa iäkkään elämässä on haavoittuvuuksia, sosiaalisia ongelmia tai muutoksia (Seppänen 2016; Ahonen ym. 2019; Tiilikainen 2019). Omaishoito ja siihen kytkeytyvien asiakirjojen merkitys on keskeinen osa hoivan järjestämistä ja siten myös gerontologista sosiaalityötä. Xxxx
Xxxxxx (2008, 83) nimeää menetelmällisen asiantuntijuuden yhdeksi sosiaalityön asian- tuntijuusalueeksi, joka sisältää muun muassa ammattilaisen ymmärryksen hyvästä vuorovai- kutussuhteesta, toimivasta tiedonkeruusta ja ikääntyneen asianajosta. Näemme omaishoito- sopimukseen sisältyvän menetelmällistä poten- tiaalia, joka voisi tukea ammattilaisen ja asiak- kaan vuorovaikutussuhdetta, tiedonkeruuta ja omaishoitajan ja hoidettavan asemaa. Tosin tällöin omaishoitosopimuksen olisi oltava en- nakoiva ja saavutettava.
Puheenvuoromme perustuu Sosiaali- ja ter- veysministeriön rahoittamaan (2024–2025) Sovittua hoivaa -hankkeeseen. Hankkeen ta- voitteena on parantaa omaishoidon käytännön toteutusta sekä omaishoitajan ja hyvinvointi- alueiden yhteistyötä omaishoitosopimuksen si- sältöä ja toimivuutta sekä saavutettavuutta ke- hittämällä. Pohdimme kirjoituksessamme näitä kysymyksiä erityisesti gerontologisen sosiaali- työn näkökulmasta kysymällä, miten omaishoi- tosopimus voisi toimia ennakoivana ja saavu- tettavana työvälineenä gerontologiselle sosiaa- lityölle.
Ennakoiva omaishoitosopimus sosiaalityössä
Ennakoivalla sopimisella tarkoitetaan ajattelu- tapaa ja toimintaa, jossa sopimus luo mahdolli- suuksia yhteiselle toiminnalle ja antaa suun- taviivoja sovittujen asioiden toteutumiselle käytännössä. Sen keinoin voidaan vahvistaa ja motivoida omaishoitajaa ja hyvinvointialuetta toimimaan tavoitteellisesti omaishoidettavan parhaaksi. Ennakoivalla sopimisella pyritään ehkäisemään ristiriitoja, joita yhteisessä toi- minnassa voi syntyä. (Haapio 2013, 38; Xxxxxx ym. 2021.) Myös sosiaalityössä ennakointi on tuttua: työskentelyn lähtökohtana on ennalta- ehkäistä ja siten ennakoida sosiaalisten ongel- mien kasautumista tai tilanteiden kriisiytymistä. Tässä keskeistä on tulevaisuusorientaatio, jos- sa tunnistetaan ongelmat sekä suunnitellaan ja
sovitaan niille ratkaisuja. Suunnitelmat ja sopi- mukset voivat kuitenkin jäädä instituutioiden pakollisiksi toiminnoiksi, jotka ovat yksilöille irrallisia tai vieraita. ( Juhila 2018; ks. myös Günther & Xxxxxxxxx 2012; Xxxxxxx xx. 2015.) Pohdimme, onko omaishoitosopimuk- selle vaarana käydä samoin, jos se jää omaishoi- tajalle vain yhdeksi lomakkeeksi muiden jou- kossa tai jos sen sisällöt tuntuvat teknisesti ja mekaanisesti laadituilta. Palveluiden suunnit- telu sekä suunnitelmien ja päätöksien näkyväk- si tekeminen dokumentoinnissa on kuitenkin olennaista asiakasturvallisuuden ja erityises- ti haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden kannalta (Kääriäinen 2022).
Keskeistä ennakoivassa sopimusajattelussa on sen tapa tiedostaa inhimillisyys – sopimuk- set eivät ole vain teknisiä ja juridisia asiakirjoja, vaan niihin sisältyy yhteistoiminnan mahdol- lisuuksia, erilaisten toiveiden ja tarpeiden en- nakointia sekä vuorovaikutussuhteessa muo- dostuvia ajatusrakennelmia (Kalliomaa-Puha 2005). Inhimillisyyden huomioiminen on kes- keistä omaishoitosopimuksen kohdalla, sillä sopimuksiin sisältyy tilanteiden affektiivisuus: sopimukset voivat yhtäältä herättää luottamus- ta ja toimijuuden tunnetta sopijaosapuolissa, toisaalta yksilöllä voi olla kokemuksia sanatto- mista ja epävirallisista sopimuksista sekä niiden rikkoutumisesta (ks. Halen 2019, 159; Ring ym. 2021; 2024). Omaishoidon kohdalla epäviral- liset sopimukset voivat paikantua kysymyksiin läheisen kokonaisvaltaisesta hoivavastuusta, kuten yhteisen kodin huolehtimisesta tai kau- passa käynnistä, joita ei tunnisteta omaishoito- sopimuksessa (Xxxxxxx 2016, 61). Ylipäätään omaishoidosta sovittaessa ei aina tiedosteta, että sopimus asettaa omaishoitajan ja hoidet- tavan uudenlaisiin rooleihin, joissa esimerkiksi läheinen ja merkityksellinen ihmissuhde muut- tuu puolison ottaessa kokonaisvaltaisen hoiva- vastuun toisesta (Tikkanen 2022).
Epäselviä tilanteita välttääkseen hyvinvoin- tialueilla ja niissä työskentelevillä omaishoidon työntekijöillä on oltava taitoa tarkastella asiak- kaan kontekstia, arkea ja yksilöllistä elämän-
tilannetta, mikä olisi hyödynnettävissä sopi- musajattelussa: lopputuloksen sijaan on tärkeää huomioida, miten sopimukset käytännössä to- teutuvat ja miten mahdollisia ongelmia voitai- siin ennaltaehkäistä (Kalliomaa-Puha 2005). Ennakoivassa sopimisessa pyritään siis tunnis- tamaan ja ennakoimaan muuttuvia hoivan ti- lanteita siten, että sopimus jäsentää yhteisesti rakennettua vuorovaikutusta, jossa erilaisista toiveista, odotuksista ja tulkinnoista keskus- tellaan ja neuvotellaan. Olennaista on tunnis- taa sopimus osana arkista vuorovaikutusta, jol- loin se tuottaa mahdollisuuksia kysyä, keskus- tella ja neuvotella omaishoitajan ja hoidetta- van elämästä (ks. esim. Kalliomaa-Puha 2007, 370). Omaishoitajat kokevat usein myös tar- vitsevansa ajantasaista ja saavutettavaa tietoa omista rooleistaan ja oikeuksistaan palveluissa (Bressan ym. 2020, 1954), ja näistä olisi tärkeää keskustella sopimustilanteissa.
Gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuu- teen kuuluu ikäihmisten oikeuksien edistämi- nen ja vahvistaminen (ks. Seppänen 2016): teh- tävänä on esimerkiksi puolustaa niiden iäkkäi- den ja läheisten oikeuksia, jotka muuten her- kästi marginalisoidaan yhteiskunnassa. Omais- hoitosopimuksen kontekstissa tämä voi tar- koittaa omaishoidettavan ja omaishoitajan asianajoa sekä osallisuuden tiedostamista so- pimustilanteessa. Myös ikääntyneiden itse- määräämisoikeutta korostetaan, mutta ikään- tyneet voivat itse kokea palvelut paternalisti- siksi (Casado ym. 2020, 889). Tämä on tärkeää tunnistaa omaishoitosopimuksen kohdalla, sillä se muodostaa epäsymmetrisen valtasuh- teen, jossa hyvinvointialue – eli julkinen val- ta – on erilaisessa asemassa suhteessa läheis- tä hoitavaan omaishoitajaan ja hoidettavaan (Kalliomaa-Puha 2007, 419; Xxxxxxx 2016, 59). Sosiaalityön asiantuntijuuteen kuuluu eri- laisten valta-asetelmien tunnistaminen ja nii- den purkaminen; esimerkiksi sopimustilan- teet ovat harvoin täysin neutraaleja, vaan yk- silöt asettuvat niihin erilaisista asemista käsin. Näissä tilanteissa työntekijältä vaaditaan eet- tistä kykyä tasapainotella erilaisten toiveiden
ja asemien välillä, jotka paikantuvat esimerkiksi instituution taloudellisiin resursseihin, läheis- ten toiveisiin ja iäkkään itsemääräämisoikeu- teen (ks. Ylinen 2008, 77). Ennakoiva sopi- minen paikantuu siis kysymykseen asiakkaan edusta ja itsemääräämisoikeudesta sosiaalityös- sä (Kalliomaa-Puha 2007, 371).
Gerontologisessa sosiaalityössä työskennel- lään usein sellaisten ikäihmisten kanssa, joiden toimintakyvyssä ja arjen selviytymisessä on eri- laisia muuttuvia haasteita, ja nämä voivat ai- heuttaa jännitteitä työntekijän, omaishoidet- tavan ja hoitajan välille (ks. Ylinen ym. 2023). Erityisesti omaishoidon kohdalla eettisiä jän- nitteitä voi syntyä tilanteiden ollessa muutos- alttiita, sillä niihin sisältyy ainakin kahden ih- misen elämäntilanteet: sekä hoidettavan että hoitajan tilanne voi muuttua äkistikin, mikä vaatii myös omaishoitosopimukselta enna- kointia ja joustavuutta. Tilanteiden ennakointi palautuu kysymykseen inhimillisyydestä: omais- hoitaja voi esimerkiksi huomata omassa jak- samisessaan tai terveydentilassaan muutoksia mutta epäröi ottaa yhteyttä, koska ei tiedä, mitä muutoksista seuraa. Näitä tilanteita voitaisiin huomioida ennakoivassa sopimisessa, jossa työntekijän ja omaishoitajan välisessä vuoro- vaikutuksessa keskusteltaisiin, varauduttaisiin ja kuulosteltaisiin tulevaisuuteen paikantuvia kysymyksiä, riskejä ja mahdollisuuksia.
Saavutettavat sopimukset gerontologisessa sosiaalityössä
Gerontologisen sosiaalityön erilaiset asiakirjat, kuten omaishoitosopimukset, voivat olla vai- keaselkoisia: niissä käytetty kieli ja käsitteet saattavat avautua hankalasti lukijoilleen (esim. Xxxxxxx & Xxxxxxxx 2017; Kalliomaa-Puha ym. 2023). Omaishoitaja voi kokea haasteita esi- merkiksi tiedon käsittelyssä, mikäli se sisältää vaikeaa lääketieteellistä terminologiaa tai sii- tä on haasteellista tavoittaa yksilön kannalta olennaisimmat ja ajankohtaisimmat kohdat (Xxxxxx ym. 2017, 196). Omaishoitajat ovat
hyvin heterogeeninen ryhmä: on tunnistettava perhe- ja parisuhteiden moninaisuus, useat vä- hemmistöt ja perheiden erilaiset tavat järjestää hoivaa (ks. Ray ym. 2015, 1305). Vuonna 2023 omaishoitosopimuksen tehneitä 65 vuotta täyttäneitä omaishoitajia oli 28 816 (Sotkanet 2023). Ikääntyminen voi aiheuttaa muutoksia muun muassa muistamisessa ja tiedon käsit- telyssä. Saavutettavuuden merkitykset koske- vat myös vieraskielisten palveluita: esimerkiksi digitaalisissa sosiaalipalveluissa koetut kielel- liset haasteet voivat vähentää maahan muut- taneiden uskoa omien asioiden hoitamiseen ja osallisuuden kokemukseen (Granholm ym. 2023). Gerontologisessa sosiaalityössä moni- naisuuden tunnistaminen ja edistäminen on keskeistä, jotta palvelut olisivat saavutettavia.
Saavutettavuudessa on kyse laajasta ilmiös- tä, joka moninaisuuden tunnistamisen ohella sisältää erilaisten fyysisten, kielellisten ja ver- kossa toteutuvien ympäristöjen rakentumisen siten, että ne ovat kaikille mahdollisia, saatavil- la ja sopivia (Invalidiliitto 2024). Sopimusten ymmärrettävyys puolestaan kytkeytyy tiiviisti kognitiiviseen saavutettavuuteen, jossa koros- tuu ymmärrettävyys, selkeys ja havainnollisuus. Tämä on tärkeää: jos lukija ei ymmärrä teks- tin sisältöä, hän ei tiedä, mihin on sitoutunut ja mitkä ovat hänen velvollisuutensa ja oikeu- tensa. Kognitiivista saavutettavuutta voidaan edistää selkokielistämällä tekstiä tai vahvista- malla sen ymmärrettävyyttä erilaisten kuvien (Selkokeskus 2024), kaavioiden ja kuvakkei- den avulla.
Viime aikoina tutkimuksissa on nostettu esiin visualisointimenetelmien etuja asiakirjo- jen saavutettavuuden parantamisessa (Haapio ym. 2016; Pitkäsalo ym. 2022). Kuvittamisella tarkoitetaan tekstin havainnollistamista ku- valla (Kalliomaa-Puha ym. 2023). Myös sarja- kuvallistaminen on yksi keino tukea asiakirjo- jen ymmärrettävyyttä, jolloin kuvien ja sano- jen vuorovaikutuksella rakennetaan ymmär- rystä dokumentista (ks. esim. Günther & Oja 2023). Omaishoitosopimuksen kontekstissa kognitiivisen saavutettavuuden vahvistaminen
voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuvia ja selkokieltä käyttämällä tehtäisiin ymmärret- täväksi, mitä omaishoiva on, miten ja millai- sin palveluin omaishoitajan jaksamista tue- taan ja mistä sopimuksessa tosiasiallisesti so- vitaan. Visualisoinnilla pyritäänkin havainnol- listamiseen, joka tukee vuorovaikutusta ja muodostaa yhteistä ymmärrystä sopimukses- ta (Haapio 2012). Saavutettavasti laadittu omaishoitohoitosopimus voi tukea työntekijän ja omaishoitajan vuorovaikutuksen rakentu- mista sekä kaventaa valtasuhteita, jotka pai- kantuvat monimutkaiseen viranomaiskieleen ja asiantuntija-asemaan.Tämä on merkityksellistä, sillä omaishoitosopimuksen saavutettavuutta voidaan perustella asiakkaan oikeuksilla ja työskentelyn merkityksellisyydellä. Mikäli so- pimusta ei syystä tai toisesta ymmärretä, se ei voi toimia työskentelyn tukena.
Kohti ennakoivaa ja saavutettavaa gerontologista sosiaalityötä
Xxxxxx pohtineet ennakoivan ja saavutetta- van omaishoitosopimuksen mahdollisuuksia gerontologisessa sosiaalityössä. Xxxxxx ha- lunneet kuvata omaishoitosopimuksen suh- detta tilanteiden kompleksisuuteen, inhimilli- syyteen ja moninaisuuteen. Sopimukset voivat piilottaa yksilön todellisia ajatuksia, pelkoja ja toiveita, mikäli työntekijän ja omaishoitajan sekä hoidettavan vuorovaikutustilanteissa niil- le ei anneta tilaa, ei kysytä eikä kuulla. Enna- koivan sopimusajattelun potentiaali perustuu siihen, että se voi toimia yhteisen vuorovaiku- tuksen käsikirjoituksena (Haapio & Haavisto 2005; Haavisto 2006): omaishoitosopimus voi johdattaa pohtimaan esimerkiksi yksilöl- lisen hoivan toteutumisen edellytyksiä ja va- rautumista tilanteiden muuttumiseen. Näin omaishoitosopimukset tekisivät näkyväksi sekä omaishoitajan että työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet hoivasuhteessa ja nostaisivat myös omaishoitajien tekemän työn näkyväksi palvelujärjestelmässä.
Toinen näkökulmamme on paikantunut omaishoitosopimuksen saavutettavuuteen. On selvää, että omaishoitosopimus olisi laadittava omaishoitajaperheelle (Kalliomaa-Puha 2007, 422), mutta sopimus ei tavoita omaishoitajaa ja
-hoidettavaa, jos se jää epäselväksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi. Saavutettavuutta voidaankin jäsentää suhteessa yksilöiden moninaisuuteen ja erilaisiin tarpeisiin: olennaista on pohtia, mi- ten ja millaisilla dokumenteilla ja vuorovaiku- tussuhteilla tieto olisi yksilölle saavutettavaa. Pyrkimyksenä on myös kaventaa valtasuhteita: saavutettavuuden vahvistaminen vähentää mo- nimutkaista asiantuntija- ja viranomaiskieltä ja mahdollistaa yksilön osallistumisen omista asioista sopimiseen ja päättämiseen. Viime kä- dessä kyse on yksilön perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Jotta yksilön oikeus esimerkik- si hoitoon ja etuuksiin mahdollistuu, on niitä koskevan tiedon, hakemusten ja asiakirjojen ol- tava saavutettavia (Kalliomaa-Puha ym. 2023).
Vaikka sopimukset voivat ennakoivina ja saavutettavina toimia työskentelyn välineenä, ne eivät ole muusta yhteiskunnasta irrallisia. Sosiaalityön yhteiskunnallinen asiantuntijuus onkin lopulta merkityksellistä, kun pohditaan omaishoitoa ja sen kehittämistä. Esimerkiksi omaishoitoon liittyy monia taloudellisia ja po- liittisia intressejä, sillä se on hyvinvointialueil- le edullisempi vaihtoehto kuin hoivan järjes- täminen julkisina palveluina (Zechner 2016), ja sopimuksellisuuteen sisältyy yhteiskunnal- lisia ja poliittisia jännitteitä esimerkiksi kodis- sa tapahtuvan hoidon ensisijaisuudesta (Ring ym. 2021). Poliittisten ja taloudellisten intres- sien kohdistuessa kotona järjestettävään hoi- vaan ja läheisiin tarvitaan myös sosiaalityön holistista ymmärrystä omaishoidon merki- tyksistä yksilölle, kodille ja läheisverkostoil- le. Pahimmillaan omaishoitosopimus voi an- taa yksilölle hyvin kokonaisvaltaisen vastuu il- man, että tätä vastuuta kirjoitetaan mihinkään auki. Toisaalta myös palvelujärjestelmän vastuu omaishoitajan hyvinvoinnista jää tällöin kirjaa- matta sopimuksiin. Sosiaalityössä on tärkeää tunnistaa näitä erilaisia yhteiskunnallisia sig-
naaleja ja niiden suhdetta käytännössä kohdat- taviin ilmiöihin, kuten erilaisiin asiakirjoihin ja sopimuksiin.
Kirjoittajat
Xxxxx Xxxxx, VTM, erikoistutkija Turun yliopisto
Xxxxx Xxxxxxx, dosentti, YTT, yliopistonlehtori Turun yliopisto
Kirjoittajien lisäksi Soho-hankkeessa tutkijoina ovat FT Xxxxx Xxxxxxxx ja professori Xxxxx Xxxxxxxxx-Xxxx.
Kirjallisuus
Xxxxxx K, Xxxxxxxxxxx S, Xxxxxx J, Xxxxxxx- nen S, Xxxxxxxx XX, Xxxxxxxx A, toim. Tut- kimuksia eläkeläisten toimeentulokokemuk- sista ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Hel- sinki: Eläketurvakeskus, 2019. xxxxx://xxx.xx/ URN:ISBN:978-951-691-006-5
Bressan V, Visintini C, Palese A. What do fami- ly caregivers of people with dementia need? A mixed-method systematic review. Health Soc Care Community 2020;28(6):1942–60. https:// xxx.xxx/00.0000/xxx.00000
Casado T, Xxxxx L, Touza C. Older people’s perspec- tive about their participation in health care and social care services: a systematic review. J Geron- tol Soc Work 2020;63(8):878–92. xxxxx://xxx.xxx
/10.1080/01634372.2020.1816591
Xxxxxxxx C, Xxxxxxxxx P, Xxxxxxx X. Haavoittu- vuus ja osallisuuden haasteet digitalisoituvissa so- siaalipalveluissa. Teoksessa: Xxxxxx X, Xxxxxxx M, toim. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: nä- kökulmana väestösuhteet. Helsinki: Työ- ja elin- keinoministeriö, 2023:155–65. xxxx://xxx.xx/XX- N:ISBN:978-952-327-703-8
Xxxxxxx X, Oja O. ”Valvotun vaihdon säännöt” -sar- jakuvasopimus multimodaalisena genrenä asiak- kaan ja työntekijän väistä toimintaa tuottamas- sa. Lähivertailuja 2023/33:11–46. xxxxx://xxx. org/10.5128/LV33.01
Xxxxxxx X, Xxxxxxxxx X. Mielenterveyskuntoutusta väljän ja yksityiskohtaisen suunnitelmalomak- keen ohjaamana. Teoksessa: Xxxxxxxxx V, Vou- tilainen E, Xxxxxxx P, Xxxxxxx U, Xxxxxxx X, toim. Genreanalyysi: tekstilajitutkimuksen käytäntöä. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2012:101–
28. Internet: xxxxx://xxxxx.xxxxx.xx/xxx/xxxxxx- julkaisut/julk29/ (viitattu 11.11.2024).
Xxxxxxx X, Xxxxxxxxx S, Xxxxxx X. From plan meet- ings to care plans: genre chains and the in- tertextual relations of text and talk. Discour- se Commun 2015;99(1):65–79. xxxxx://xxx. org/10.1177/1750481314555265
Haapio H. Sopimusten ja säädösten visualisointi: tie toimivampiin teksteihin. Kielikello, 2012. Internet: xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/-/xxxxxxx- ten-ja-saadosten-visualisointi-tie-toimivam- piin-teksteihin (viitattu 11.10.2024).
Haapio H. Next generations contracts: a paradigm Shift. Helsinki: Unigrafia, 2013.
Xxxxxx H, Xxxxxx TD, Xxxxxxxxxxx MC. Legal de- sign for the common good: proactive legal care by design. In: Compagnucci MC, Xxxxxx H, Xx- xxx M, Xxxxxxx M, eds. Legal design: integrat- ing business, design and legal thinking with tech- nology. Cheltenham: Xxxxxx Xxxxx, 2021:56–81. xxxxx://xxx.xxx/00.0000/0000000000000.00000
Haapio H. Haavisto V. Sopimusosaaminen: tulevai- suuden kilpailutekijä ja strateginen voimavara. Yritystalous 2005;2, 7–15.
Xxxxxx H, Xxxxx D, de Rooy X. Next generation deal design: comics and visual platforms for contract- ing. In: Xxxxxxxxxxxx E, Xxxxxx F, Xxxxxxxxx- fer W, Xxxxxx X. eds. Networks: Proceedings of the 19th International legal informatics sympo- sium IRIS 2016. Wien: Österreichische Compu- ter Gesellschaft, 2016:373–80.
Haavisto V. Contracting in Networks. In: P. Wahl- gren, ed. A proactive approach. Scandinavian Studies in Law 2006;49:238–53.
Halen K. ”Raha ei ollut se ensisijainen, vaan ihan muut...”: työssä jatkaminen ja eläkkeelle siir- tyminen sopimuksellisuuden kehässä. Helsin- ki: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiede- kunta, Yhteiskuntapolitiikka, 2019. xxxx://xxx.xx/ URN:ISBN:978-951-51-3374-8
Invalidiliitto. Saavutettavuus. 2024. Internet: https:// xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxx/xxxxxx-xxxxxx- tomyydesta-ja-saavutettavuudesta/saavutetta- vuus (luettu 11.10.2024).
Xxxxxx X. Aika paikka ja sosiaalityö. Tampere: Vasta- paino, 2018.
Kalliomaa-Xxxx X. Ennakoiva ajattelu vanhusten- huollossa: yksilöllinen omaishoitosopimus enna- koinnin välineenä. Teoksessa: Pohjonen S, toim. Ex ante – ennakoiva oikeus. Helsinki: Talentum, 2005:168–93.
Kalliomaa-Xxxx X. Vanhoille ja sairaille sopivaa? Omaishoitosopimus hoivan instrumenttina. Hel- sinki: Kelan tutkimusosasto, 2007. xxxx://xxx. xxxxxx.xxx/00000/0000
Kalliomaa-Puha L, Xxxxxx A, Pitkäsalo E. Sarjakuva, sosiaalihuolto ja saavutettavuus. Teoksessa: Paa- nanen J, Xxxxxxxx M, Xxxxxxxx C, Xxxxxx- pää-Manni M, toim. Kieli, hyvinvointi ja haa- voittuvuus: kohti kielellistä osallisuutta. Helsinki: Gaudeamus, 2023:226–44.
Xxxxxxxxxx X. Dokumentointi osana asiakasturval- lisuutta. Janus 2022;30(4):392–406. xxxxx://xxx. org/10.30668/janus.114678
Laki omaishoidon tuesta 2.12.2005/937. https:// xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000 Pitkäsalo, E, Xxxxxx A, Xxxxxxxx V, Xxxxxxxxx-Xxxx
L. Image analysis as a visualization tool: trans- lating contracts into comics. In: Xxxxxxxx X, Xxxxxx H, Xxxxxxx M, eds. Research hand- book on contract design. Cheltenham: Xxxxxx Xxxxx Publishing, 2022:347−64. xxxxx://xxx. org/10.4337/9781839102288.00030
Xxxxxxxxx S, Xxxxxxx K, Xxxxxxx JM. Koti, hyvin- vointityö ja haavoittuvuus. Tampere: Tampere University Press, 2022. xxxxx://xxx.xxx/00.00000/ tup.744
Xxxxxxxxx X, Xxxxxx X. Kotikäänne: hyvinvointipalve- luiden ja -työn muutos. Teoksessa: Xxxxxxxxx X, Xxxxxxx X, Xxxxxxx JM, toim. Koti, hyvinvoin- tityö ja haavoittuvuus. Tampere: Tampere Uni- versity Press, 2022. xxxxx://xxx.xxx/00.00000/ tup.744
Xxx M, Xxxxx A, Xxxxxxxx J, Xxxxx C, Xxxxxxxx J, Xxxxxxxx S, et al. Gerontological social work: reflections on its role, purpose and value. Brit J Soc Work 2015;45(4):1296–312. xxxxx://xxx. org/10.1093/bjsw/bct195
Xxxx M, Xxxxxxxxxxx M, Xxxxxxxxx S, Xxxxxxxx S. Family carers as service producers – insights into psychological contracts. Educ Gerontol 2024:1– 13. xxxxx://xxx.xxx/00.0000/00000000.0000.00
Xxxx M, Xxxxxxxxx S, Xxxxxxxx S. Omaishoidon tuen järjestelmä sopimuksellisuuspuheena. Janus 2021;29(1):21–36. xxxxx://xxx.xxx/00.00000/xx- nus.77316
Xxxxxxxxx T, Xxxxxxxx F, Xxxxxx T, Xxxxxxxx X. Revisiting the Nordic long-term care mod- el for older people – still equal? Xxx X Xxxxxx 2022;19(2):201–10. xxxxx://xxx.xxx/00.0000/ s10433-022-00703-4
Selkokeskus. Selkokieli. Julkaistu 13.9.2024. Inter- net: xxxxx://xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/ (viitattu 15.9.2024).
Xxxxxxxx X. Gerontologinen sosiaalityö. Teoksessa: Kananoja A, Xxxxxxxxx M, Xxxxxxxxx P, toim. Sosiaalityön käsikirja. Helsinki: Tietosanoma, 2016:260–9.
Xxxxxxxxxxx X. Asuinpaikka vaikuttaa rajusti omaishoitajan palkkioon. Yle-uutiset 12.8.2024. Internet: xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/xxxxxx- ti/74-20103705 (viitattu 11.10.2024).
Sointu L. Väkivalta hoivan pimeänä puolena. Teok- sessa: Sihto T, Xxxxxx P, toim. Hoivan pimeä puoli. Helsinki: Gaudeamus, 2023:23–38.
Sotkanet. Omaishoidon tuesta sopimuksen tehneitä 65 vuotta täyttäneitä hoitajia vuoden aikana yh- teensä, 2023. Internet: xxxxx://xxxxxxxx.xx/xxx- kanet/fi/taulukko/?indicator=sy4PBwA=&- region=s07MBAA=&year=sy5zAQA=&gen- der=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.1&- buildTimestamp=202407081245 (viitattu 11.10.2024).
Xxxxxxxxxxx X. Jakamattomat hetket: yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku. Helsinki: Gaudeamus, 2019.
Tiililä U, Xxxxxxxx X. Elämän ja kuoleman tekstit: kirjoittaminen sosiaali- ja hoitotyössä. Helsinki:
Kotimaisten kielten keskus, 2017. xxxxx://xxx. xxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxx/xxxxxx_xx_xxx- leman_tekstit._kirjoittaminen_sosiaali-_ja_hoi- totyossa (viitattu 11.11.2024).
Tikkanen U. Omaishoitajat pakottavuuksien vietä- vänä – huokoisesta kiinnittävän hoivan arkeen. Teoksessa: Honkasalo ML, Jylhänkangas L, Lep- po A, toim. Haavoittuva toimijuus: sairastumisen ja hoiva hyvinvointivaltion laitamilla. Tampere: Vastapaino, 2022:189–22.
Xxxxxx XX, Xxxxxxxxxxxx B, Xxxx KA, Xxxxxxx DC, Xxxxxxxxx M, Xxxxx H, et al. Getting what they need when they need it: identifying barriers to information needs of family caregivers to man- age dementia-related behavioral symptoms. Appl Clin Inform 2017;26(1):191–205. xxxxx://xxx. org/10.4338/ACI-2016-07-RA-0122
Ylinen S. Gerontologinen sosiaalityö: tiedonmuo- dostus ja asiantuntijuus. Kuopio: Kuopion yliopisto, 2008. xxxx://xxx.xx/XXX:XX- BN:978-951-27-1065-2
Ylinen T, Xxxxxx V, Xxxxxx S, Kalliomaa-Puha L. Itsemääräämisoikeuden ja suojelun välinen jän- nite gerontologisessa sosiaalityössä koronapan- demian aikana. Teoksessa: Xxxxxxxxx X, Xxxxxxxxx T, Xxxxxxx M, Xxxxxxxxx M, toim. Sosiaalityön kriiseissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. So- siaalityön tutkimuksen vuosikirja 2023. Jyväsky- lä: SoPhi, 2023:184–213. xxxx://xxx.xx/XXX:XX- BN:978-951-39-9490-7
Xxxxxxx X. Omaishoitosopimus, velvoite vai merki- tyksetön paperi? Teoksessa: Halmetoja A, Kois- tinen P, Xxxxx S, toim. Sosiaalipolitiikan lumo. Tampere: Tampere University Press, 2016:54–64. xxxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-00-0000-0