ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos

KAPITALISAATIOSOPIMUS OSAKEYHTIÖN VEROSUUN- NITTELUSSA: NYKYTILA JA TULEVAISUUS

5212301 Pro gradu -tutkielma, laskentatoimi ja yritysjuridiikka

Xxxxx Xxxx Ohjaaja: Professori, XXX Xxxxx Xxxxxxxxx

xxxxx.xxxxxxxxx@xxx.xx

29.4.2019

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta		Yksikkö Kauppatieteiden laitos
Tekijä Xxxxx Xxxx		Ohjaaja Professori, XXX Xxxxx Xxxxxxxxx
Työn nimi (suomeksi ja englanniksi) Kapitalisaatiosopimus osakeyhtiön verosuunnittelussa: nykytila ja tulevaisuus
Pääaine Yritysoikeus ja -talous	Työn laji Pro gradu -tutkielma	Aika 29.4.2019	Sivuja XII + 88
Tiivistelmä Tutkielmassa tarkastellaan kapitalisaatiosopimuksen luonnetta vakuutuksena, sen verokohtelua sekä kuvataan niitä verosuunnit- telun keinoja, joita suomalainen osakeyhtiö voi hyödyntää kapitalisaatiosopimuksen avulla. Tarkastelussa ovat sekä kansallisten että kansainvälisten toimijoiden tarjoamat tuotteet. Lisäksi tutkielmassa kuvataan kattavasti, miten verovuodesta 2020 alkaen sovellettavat sijoitustuotteiden verotusta koskevat lainsäädäntömuutokset tulevat vaikuttamaan kapitalisaatiosopimuksen vero- tukseen sekä eri verosuunnittelukeinoihin. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen. Lähteinä on käytetty oikeuskirjallisuuden lisäksi lainvalmisteluaineistoa, viranomaisohjeita sekä kansallista että kansainvälistä oikeuskäytäntöä. Kapitalisaatiosopimus on vakuutusoikeudellisesti henkivakuutukseksi luettava sijoitusvakuutustuote, joka nauttii merkittäviä veroetuja verrattuna muihin suoran ja epäsuoran sijoittamisen muotoihin. Nykyinen verolainsäädäntö ei sisällä säännöksiä ka- pitalisaatiosopimuksen perusteella saadun tuoton verottamisesta tai tappion käsittelystä. Yleisten verotusperiaatteiden nojalla kapitalisaatiosopimuksen kerryttämä tulo verotetaan vasta sijoitusajan päättyessä siten, että veronalaista tuloa on sijoituspää- oman ylittävä tuotto. Tämä ns. lykkääntymisetu mahdollistaa olennaisen korkoa korolle -vaikutuksen verrattuna esimerkiksi suoran sijoittamisen muotoihin. Lisäksi sijoittajalla on oikeus nostaa varoja vakuutuspääomaan asti verovapaina pääoman pa- lautuksina. Rahoitusomaisuuteen kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen arvostaminen nimellisarvoonsa mahdollistaa myös osin- koverosuunnittelun yhtiön nettovarallisuuteen vaikuttamisen kautta. Ulkomaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamiin tuotteisiin on mahdollista sijoittaa sopimusehtojen puitteissa hyvin kirjavasti erityyp- pistä varallisuutta, esimerkiksi velkakirjoja, osakkeita tai kiinteistöjä. Tämä mahdollistaa lykkääntymisedun hyödyntämisen myös esimerkiksi tämän varallisuuden kerryttämälle korko- tai osinkotulolle. Ulkomainen vakuutustuote mahdollistaa myös EVL 18 a §:n mukaisten korkovähennysrajoitusten kiertämisen. Lähipiirilainan sijoittaminen kapitalisaatiosopimukseen katso- taan velan luovuttamiseksi etuyhteysyritykseltä ulkopuoliselle vakuutusyhtiölle, jolloin katkeaa lainan antajan ja -saajan välinen etuyhteyssuhde. Lainasta maksettuun korkoon ei siten voida soveltaa EVL 18 a §:n mukaista rajoitusta, VML 31 §:n siirtohin- noitteluoikaisua tai konserniyhteyslainojen vähennyskelpoisuutta rajoittavaa EVL 16 § 7 kohtaa. Vuoden 2019 alusta voimaan- tulleet korkovähennysrajoitusten muutokset rajoittavat tilanteessa ainoastaan kolme miljoonaa euroa ylittäviä nettokorkomenoja, jolla on vaikutusta ainoastaan harvoihin suuryrityksiin. Verosopimusetuudet mahdollistavat jopa tilanteet, jossa mikään valtio ei verota ulkomaiseen kapitalisaatiosopimukseen maksettua korkotuloa. Sijoitussidonnaisten vakuutusten verokohtelu muuttuu merkittävästi verovuodesta 2020 alkaen. Maaliskuussa 2019 voimaan tulleista lainsäädäntömuutoksista olennaisin on erityisesti ulkomaisiin vakuutuksiin sovellettava TVL 35 b §, jonka perusteella vakuutuksen tuotto voidaan verottaa suoraan sijoittajalla, mikäli tällä on mahdollisuus sijoituspääoman omistajalle kuuluvien oikeuksien käyttämiseen. Tällaisina pidetään esimerkiksi osakkeiden tuottamaa määräys- tai äänivaltaa. Säädös soveltuu mer- kittävään osaan sellaisista ulkomaisista vakuutuksista, joissa vakuutuspääomaksi on sijoitettu muuta varallisuutta kuin rahaa. Säännös sallii tavanomaisen vakuutussäästämisen, mutta soveltuu sanamuodoltaan laajasti erilaisiin aggressiiviseksi verosuun- nitteluksi luokiteltaviin järjestelyihin. Säännöksen soveltaminen tulee todennäköisesti johtamaan olennaisiin ulkomaisten va- kuutussopimusten purkamisiin ja uudelleenjärjestelyihin sekä näiden kysynnän merkittävään laskuun lähivuosina. EVL 18 a §:n korkovähennysrajoitusten kiertäminen tulee kuitenkin olemaan myös jatkossa mahdollista.
Avainsanat kapitalisaatiosopimus, sijoitusvakuutus, vakuutuskuori, verosuunnittelu, osakeyhtiö

SISÄLLYS

LÄHTEET IV

LYHENNELUETTELO XI

KUVIOT JA TAULUKOT XII

1 JOHDANTO 1

1.1 Yleistä kapitalisaatiosopimuksesta 1

1.2 Tutkimuksen rakenne, metodi ja tavoitteet 4

1.3 Käytetyt lähteet, aikaisempi tutkimus sekä terminologia 7

2 KAPITALISAATIOSOPIMUS VAKUUTUKSENA 9

2.1 Suomalainen vakuutusjärjestelmä ja sovellettava lainsäädäntö 9

2.2 Vakuutuksen ja vakuutussopimuksen yleispiirteet 12

2.3 Kapitalisaatiosopimuksen luonne vakuutuksena 15

3 KAPITALISAATIOSOPIMUKSEN VEROTUS 20

3.1 Kapitalisaatiosopimuksen verotuksen yleiset periaatteet 20

3.2 Kapitalisaatiosopimuksen tulolähde ja omaisuuslaji 26

3.3 Varojen noston nykyinen ja muuttuva verokohtelu 31

3.4 Kapitalisaatiosopimuksen luovutus 39

3.5 Kansainväliset tilanteet 43

4 KAPITALISAATIOSOPIMUS VEROSUUNNITTELUSSA 47

4.1 Verosuunnittelu, veronkierto ja verovilppi 47

4.2 Lykkääntymisetu 52

4.3 Palkkaus- ja eläkejärjestelyt 58

4.4 Vaikutus nettovarallisuuteen ja osingonjaon verotukseen 60

4.5 Muuna kuin rahana tehtävä sijoitus 62

4.6 Etuyhteystilanteet 67

4.7 Poikkeavien verokantojen ja verosopimusetuuksien hyödyntäminen 72

4.8 Lakimuutosten vaikutus verosuunnittelun keinoihin 74

5 YHTEENVETO JA LOPPUPÄÄTELMÄT 82

LIITTEET 88

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Xxxxxx, Aulis: Laintulkinnan teoria: yleisen oikeustieteen oppikirja. Juva 1989.

Xxxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Seppo. Xxxxxxxxxxxxxxxxx kommentaari. Helsinki 2014.

Xxxxx, Xxxxx – Xxxxxx, Xxxxx. Automaattisen tietojenvaihdon laajentumisen vaikutukset ve- rokeidasvilppiin sekä rahoituslaitosten ja veroviranomaisten toimintaan. Verotus 3/2017, s. 281–296.

Haapaniemi, Ossi. Sijoitustoimintaan ja sijoitusinstrumentteihin liittyvää uutta oikeuskäy- täntöä. Verotus 4/2013, s. 376–384.

Xxxxxxxx, Marjaana:

– EU-vero-oikeus, välitön verotus. Helsinki 2018. (Helminen 2018a)

– Kansainvälinen verotus. Xxxx Xxxxxx Fokus 2018. (Helminen 2018b) Xxxxx, Esko – Xxxxx, Xxxx. Vakuutusoikeus. Helsinki 2006. Xxxxxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxx, Merja. Siirtohinnoittelu. Helsinki 2018.

Xxxxxxxx, Xxxxxx. Kansainvälinen yhteisöverokilpailu jatkuu – kansallinen verostrategia ja veropohjan puolustaminen. Verotus 4/2013, s. 401–417.

Kivioja, Xxxxx – Xxxxxxxx, Ville – Kontkanen, Erkki. Verotus – vakuutukset, säästäminen ja sijoittaminen. Helsinki 2007.

Xxxxxxxxx, Xxxxx:

– Verosuunnittelua vai veron kiertämistä. Helsinki 2012.

– Verotuksen minimointi ja yrityksen yhteiskuntavastuu. Verotus 2/2013, s. 177–191.

– Mitä on ns. aggressiivinen verosuunnittelu. Verotus 1/2015, s. 5–19.

Xxxxxxx, Xxxxx. Veroparatiisit – veromuseoon kuuluvia luomuksia vai hyvinvointivaltion parasiittejä? Verotus 4/2012, s. 414–428.

Lehtipuro, Xxxxxxxx – Xxxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxxxx, Xxx – Raulos, Ville – Santavirta, Pia.

2013. Vakuutuslainsäädäntö. Helsinki 2013. (Lehtipuro ym. 2013)

Xxxx, Xxxxxxxx. Beating the Wrap: The Agency Effort to Control Wraparound Insurance Tax Shelters. Virginia Tax Review 25/2005, s. 130–199.

Xxxxxxxx, Xxxxxxxx. Yritysten korkovähennysoikeuden rajoitukset. Verotus 1/2013, s. 5– 16.

Xxxxxxxx, Xxxxxxxx – Xxxxxx, Xxxxx. Kansainvälinen henkilö- ja yritysverotus. Helsinki 2017.

Xxxxxx, Xxxx. Unilateral Responses to Tax Treaty Abuse: A Functional Approach. Brook- lyn Journal of International Law 3/2016, s. 1158–1182.

Xxxxxxx, Xxxxx X. Tulolähdejaosta ja sen merkityksestä verotuksessa. Verotus 2/2009, s. 131– 144.

Xxxxxxxxx, Xxxxx:

– Kapitalisaatiosopimus tuloverotuksessa, osa I. Verotus 3/2016, s. 265–276. (Mylly- mäki 2016a)

– Kapitalisaatiosopimus tuloverotuksessa, osa II. Verotus 5/2016, s. 502–513. (Mylly- mäki 2016b)

– Kapitalisaatiosopimuksen omistajavaihdosten verotus. Verotus 3/2017, s. 306– 318. (Myllymäki 2017a)

– Kapitalisaatiosopimus palkitsemis- ja eläkejärjestelyissä. Verotus 5/2017, s. 559–

572. (Myllymäki 2017b)

Xxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxxxxx. Elinkeinotulon verotus. Helsinki 2014. Xxxxxx, Xxxxx – Xxxxxx, Xxxx. Henkilökohtaisen tulon verotus. Helsinki 2014. Xxxxxxx, Xxxxx –Villa, Seppo. Osakeyhtiö IV: Osakeyhtiö ja verotus. Helsinki 2009. Xxxxx-Xxxxxxx, Xxxxx. Vakuutussopimuslain pääkohdat. Helsinki 2010.

Xxxxxx, Xxxx. Velvoiteoikeus. Helsinki 2018.

Xxxxxxx, Xxxxx. Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle osakesäästöti- lin ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädän- nöksi. (Nykänen 2018)

OECD:

– Model Tax Convention on Income and on Capital: Condensed Version 2017. OECD Publishing 2017.

– A Beneficial Ownership Implementation Toolkit. IBD & OECD 2019.

Xxxx, Xxxxxx:

– Sijoitustoiminnan verotus ja verosuunnittelu. Helsinki 2002.

– Tuloverolaki käytännössä. Helsinki 2013.

– Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu. Teoksessa Xxxxx Xxxxxxx – Xxxxx Xxxxxxx- nen – Xxxxxx Xxxxxxx (toim.): Yritys, omistaja ja verotus – Juhlajulkaisu Xxxxx Xxxx- tilälle. Edita Publishing 2014, s. 309–323.

Xxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxxx, Xxxx. Vakuutusoppi. Helsinki 2014.

Ryynänen, Olli. The Concept of a Beneficial Owner in the Application of Finnish Tax Trea- ties. Defensor Legis 3/2003, s. 448– 466.

Suomen Asianajajaliitto. Lausunto osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuotte- oiden (sic) tuloverotuksen uudistamista koskevan hallituksen esityksen esitysluonnok- sesta. (Suomen Asianajajaliitto 2018)

Särkikangas, Tero – Xxxxxxxx, Xxxxxx. KVL:n ennakkoratkaisut tuloverotuksesta. Xxxx Xxxxxx Fokus 2017.

Telaranta, Xxxxxx X. Vakuutussopimuslaki 1994. Helsinki 1995.

Xxxxx, Xxxx X. Veron minimoinnista: tutkimus tulo- tai omaisuusverosta vapautumisen tar- koituksessa tehdyistä toimista lainsoveltamisongelmana erityisesti silmällä pitäen ve- rotuslain 56 §:ää. Helsinki 1972.

Xxxxx, Xxxx X. – Xxxxxxx, Olli – Juusela, Xxxxx – Xxxxxxx, Xxxx. Yritysverotus I–II. Xxxx Xxxxxx Fokus 2018. (Tikka ym. 2018)

Xxxxx, Xxxxxx. Kriittinen oikeuspositivismi. Helsinki 2000.

Xxxxxxx, Xxxx: EU:n veronkiertodirektiivi. Verotus 4/2016, s. 336–348.

Xxxxxxx, Xxxx – Xxxxxxx, Jaana. Rahastot, vakuutukset ja sijoitussäästötili – muutostarpeita ja kehittämismahdollisuuksia. Verotus 4/2018, s. 417–435.

Xxxxxxxx, Xxxxxx. Ajankohtaista sijoitusvakuutusten verokohtelusta. Verotus 1/2012 s. 81– 87.

Xxxxxxxxx, Xxxxx. Veron kiertämisen tunnistaminen, osa II. Verotus 5/2015, s. 507–517.

Xxxxxxxx, Xxxxx. Yleiset opit verotuksessa ja vero-oikeudessa. Turku 2006.

INTERNET-LÄHTEET

Finanssiala ry: Tilastot vuodelta 2016. Päivitetty 5.3.2017. [xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxx- riaalipankki/tilastot/2016] (26.11.2018). (Finanssiala ry 2016)

Finanssivalvonta:

– Kapitalisaatiosopimusten ominaisuuksia. [xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xx/Xxxxxx- siasiakas/Tuotteita/Sijoittaminen/Kapitalisaatiosopimukset/Ominaisuuksia/Pa- ges/Default.aspx] (6.3.2018). (Finanssivalvonta 2011a)

– Kapitalisaatiosopimusten riskit. [xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xx/Xxxxxxxx- asiakas/Tuotteita/Sijoittaminen/Kapitalisaatiosopimukset/Riskit/Pages/De- fault.aspx] (6.3.2018). (Finanssivalvonta 2011b)

– Säästö- ja sijoitusvakuutusten ominaisuuksia. [xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xx/Xx- nanssiasiakas/Tuotteita/Sijoittaminen/Vakuutukset/Ominaisuuksia/Pages/De- fault.aspx] (17.3.2018). (Finanssivalvonta 2013)

Finnwatch. Verovälttelyn arkkitehdit. [xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xxx/xxxxxx/xxx/Xxxxxxxxxx- lyn_arkkitehdit_FINAL.pdf] (19.8.2018). (Finnwatch 2017)

EU-komissio. The Anti-Tax Avoidance Directive. [xxxxx://xx.xxxxxx.xx/xxxxxxxx_xxx- toms/business/company-tax/anti-tax-avoidance-package/anti-tax-avoidance-di- rective_en] (28.11.2018). (EU-komissio 2018)

Lombard International Assurance. Wealth solutions for life in a complex world. [xxxxx://xx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx/XxxxxxxXXXXXX/xxxxx/Xxxxxxxxxxxxx/Xxxx- ner_brochure_EN_07-18.pdf] (13.3.2019). (Lombard International Assurance 2018)

Nordea. Capital Corporate -sijoitussopimus. [xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxxx/xxxxx- lumme/sijoittaminen/capital-corporate.html] (15.6.2018). (Nordea 2018)

PricewaterhouseCoopers:

– Germany: International Comparison of Insurance Taxation, May 2009. [xxxxx://xxx.xxx.xxx/xx/xx/xxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxx-xxxxxxxx- 2009/assets/icit2009-germany.pdf] (10.1.2019) (PwC 2009)

– Cayman Islands. Corporate – Tax credits and incentives. [xxxx://xxxxxxxxx- xxx.xxx.xxx/XX/Xxxxxx-Xxxxxxx-Xxxxxxxxx-Xxx-xxxxxxx-xxx-xxxxxxxxxx] (28.4.2019) (PwC 2019)

VIRALLISLÄHTEET

HE 203/1992 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta an- netun lain ja konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain muuttamisesta

HE 114/1993 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vakuutussopimuslaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

HE 155/1994 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaisten väliyhteisöjen osakkai- den verotuksesta

HE 63/2009 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vakuutussopimuslain ja eräiden sii- hen liittyvien lakien muuttamisesta

HE 344/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vakuutusyhtiölain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

HE 172/2017 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vakuutusten tarjoamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

HE 150/2018 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle korkovähennysrajoitusta koskevan sään- telyn muuttamisesta

HE 257/2018 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta an- netun lain, tuloverolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

HE 275/2018 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi

Oikeusministeriö. Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi osakesäästötilin tulovero- tusta ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsää- dännöksi. (Oikeusministeriö 2018)

Valtiovarainministeriö. Eri sijoitusmuotojen verokohtelua arvioivan työryhmän asettamis- päätös. (Valtiovarainministeriö 2017)

Valtiovarainministeriö. Eri sijoitusmuotojen verokohtelu – työryhmäraportti. Valtiovarain- ministeriön julkaisu 14/2018. Helsinki 2018.

VaVM 21/2018 vp: Valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 150/2018 vp) korkovähennysrajoitusta koskevan sääntelyn muuttamisesta

VaVM 29/2018 vp: Valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 257/2018 vp) eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, tuloverolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

VaVM 31/2018 vp: Valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 307/2018 vp) eduskunnalle veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuk- siin toteuttavista toimenpiteistä tehdyn monenvälisen yleissopimuksen hyväksy- miseksi ja voimaansaattamiseksi

VaVM 37/2018 vp: Valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 275/2018 vp) eduskunnalle osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuotteiden tulove- rotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi

Verohallinto. Arvopaperisijoittamisen tulolähde. Antopäivä 9.2.2015, dnro A206/200/2014

Verohallinto. Veron kiertämissäännöksen soveltaminen. Antopäivä 2.8.2016, dnro.

A126/200/2014

Verohallinto. Arvopaperien luovutusten verotus. Antopäivä 8.8.2017, dnro. A138/200/2017 (Verohallinto 2017a)

Verohallinto. Lausunto eduskunnan tarkastusvaliokunnalle koskien toimenpiteitä kansain- välisen veronkierron ehkäisemiseksi. (Verohallinto 2017b)

Verohallinto. Kapitalisaatiosopimuksen verotus. Antopäivä 11.4.2018, dnro. A2/200/2018. (Verohallinto 2018a)

Verohallinto. Lausunto luonnoksesta osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuot- teiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi. (Verohallinto 2018b)

Verohallinto. Korkovähennysoikeuden rajoitukset elinkeinotoiminnassa. Antopäivä 29.6.2018, dnro A46/200/2018 (Verohallinto 2018c)

Verohallinto. Peitelty osinko. Antopäivä 2.10.2018, dnro A122/200/2018 (Verohallinto 2018d)

Verohallinto. Lausunto eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostolle koskien hallituk- sen esitystä (275/2018 vp) osakesäästötilin tuloverotuksesta ja eräiden vakuutustuot- teiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (Verohallinto 2019)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan unionin tuomioistuin

C-196/04 Cadbury Schweppes plc ja Cadbury Schweppes Overseas v. Commissioners of Inland Revenue. EU:C:2006:544

C-342/10 Euroopan komissio v. Suomen tasavalta EU:C:2012:688

C-116/16 Skatteministeriet v. T Danmark ja Y Denmark Aps EU:C:2019:135

Korkein hallinto-oikeus

KHO 22.3.2006 t. 667 (LRS)

KHO 2010:74

KHO 29.4.2014 t. 1443 (julkaisematon)

KHO 2014:119

KHO 2016:77

KHO 2018:77

Hallinto-oikeudet

Helsingin HaO 25.6.2014 t. 14/0569/6

Keskusverolautakunnan päätökset

KVL 110/1998 KVL 60/2005

KVL 27/2006 (julkaisematon) KVL 34/2011

KVL 28/2012 KVL 29/2012 KVL 52/2016

KVL 36/2018 (ei lainvoim.)

Kirjanpitolautakunnan päätökset

KILA 1754/2005 KILA 1836/2009

Vakuutuslautakunnan päätökset

VKL 17.12.2015 dnro 478/14

LYHENNELUETTELO

Arvostamislaki BEPS

Emo-tytäryhtiödirektiivi

EVL HE KHO

Korko-rojaltidirektiivi

KPL KVL

LähdeVL OECD

OECD:n malliverosopi- mus

OikTL PeL RL SEUT TVL

VaklL VSL VKL

Veronkiertodirektiivi

VM VML VSVL

VYL, väliyhteisölaki

laki varojen arvostamisesta verotuksessa 1142/2005 Base erosion and profit shifting -hanke

Neuvoston direktiivi 90/434/ETY eri jäsenvaltioissa sijaitse- viin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojär- jestelmästä

laki elinkeinotulon verottamisesta 360/1968 hallituksen esitys

korkein hallinto-oikeus

Neuvoston direktiivi 2003/49/EY eri jäsenvaltioissa sijaitse- vien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellet- tavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä

kirjanpitolaki 1336/1997 Keskusverolautakunta

laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 627/1978 Organization for Economic Co-operation and Development

OECD Model Tax Convention on Income and on Capital,

Condensed Version 2017

laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929 Suomen perustuslaki 731/1999

rikoslaki 39/1889

sopimus Euroopan unionin toiminnasta tuloverolaki 1535/1992

laki vakuutusluokista 526/2008 vakuutussopimuslaki 543/1994 Vakuutuslautakunta

Neuvoston direktiivi 2016/1164/EU sisämarkkinoiden toimin- taan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen tor- juntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta

Valtiovarainministeriö

laki verotusmenettelystä 1558/1995 varainsiirtoverolaki 931/1996

laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 1217/1994

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuvio 1. Suomalaisten vakuutuksentarjoajien kapitalisaatiosopimusten vakuutussäästöjen yhteismäärän kehitys yritysten ja yksityishenkilöiden kesken vuosina 2007–2016

Kuvio 2. Vakuutusten ryhmittely

Kuvio 3. Verosuunnittelun, veron kierron ja verovilpin systematiikka

Kuvio 4. Työnantajan ottaman kapitalisaatiosopimuksen verotus maksettaessa palkansaa- jalle suorituksia

Kuvio 5. Kapitalisaatiosopimuksen kautta toteutetun ja suoran lainajärjestelyn verokohtelun erot

Kuvio 6. Juridinen omistaja ja tosiasiallinen edunsaaja

Taulukko 1. Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelun erot TVL- ja EVL-tulolähteissä Taulukko 2. Kapitalisaatiosopimuksen lykkääntymisedun vaikutus tuottoon verrattuna suo- raan osakesijoitukseen

Taulukko 3. Eri sijoitusvaihtoehtojen kokonaistuotto sekä verorasitus sijoitusajalta

1 JOHDANTO

1.1 Yleistä kapitalisaatiosopimuksesta

Suomalaisten kiinnostus sijoittamista kohtaan on vahvistunut viime vuosina. Myös erilaisten sijoituskohteiden määrä on kasvanut merkittävästi. Verotus ei kuitenkaan kohtele neutraa- listi eri sijoitusmuotoja. Sijoittamisen verosäännökset ovat 1990-luvun alusta ja ne ovat säi- lyneet pitkälti muuttumattomina, vaikka eri sijoitusmuodot ovat ajan saatossa muuttuneet ja eri sijoituskohteisiin kertynyt valtavia summia. Sijoitustoiminnan kansainvälistyminen on tuonut mukanaan eri sijoitustuotteiden monipuolistumisen sekä rajat ylittävien sijoitusten lisääntymisen. Lainsoveltamisessa ja lainsäädännön kehittämisessä tämä tarkoittaa EU-oi- keuden, erityisesti sen takaaman pääomien vapaan liikkuvuuden, aiempaa suurempaa huo- miointia.1

Xxxx Xxxxxxx hallituksen veropoliittisen linjauksen mukaan verotuksen kehittämisen kärkita- voitteisiin kuuluu, että verotus kannustaa tekemään työtä, investoimaan ja sijoittamaan. Ve- rotuksen tulee olla ennakoitavaa ja johdonmukaista. Tavoitteen toteuttamiseksi Valtiova- rainministeriö asetti hallitusohjelman mukaisesti työryhmät arvioimaan sijoitusrahastolain uudistamista, eri sijoitusmuotojen sekä kertamaksullisen eläkkeen verokohtelua.2 Työryh- mien toimikaudet päättyivät alkuvuodesta 2018. Sijoitusrahastolakia esitetään uudistetta- vaksi kokonaisuudessaan. Yksittäisistä sijoitusmuodoista muutoksia esitetään erityisesti ker- tamaksullisten eläkkeiden sekä säästöhenkivakuutusten ja kapitalisaatiosopimusten vero- kohteluun. Työryhmissä käsiteltiin myös muissa Pohjoismaissa käytettävän tai valmistelta- van luonnollisten henkilöiden sijoitussäästötilin käyttöönottoa Suomessa. Sijoitussäästötilin tarkoituksena on paitsi yhdenmukaistaa sijoitusmuotojen verokohtelua, myös parantaa omis- tusten läpinäkyvyyttä ja sijoitusaktiivisuutta kannustamalla suoriin sijoituksiin. Työryhmän ehdottamassa toteuttamisvaihtoehdossa osinkojen verotus säilyisi nykyisellään, mutta tilin sisällä kertyneistä luovutusvoitoista ei maksettaisi veroa niiden syntymishetkellä. Syntynyt tuotto verotettaisiin vasta nostettaessa tililtä varallisuutta. Tämä lykkääntymisvaikutus rin- nastaisi sijoitussäästötilien verokohtelun kasvuosuusrahastoihin ja muihin epäsuoran sijoit- tamisen muotoihin, kuten kapitalisaatiosopimuksiin.3

1 Viitala – Mikkola 2018, s. 417.

2 Valtiovarainministeriö 2017, asiakirja ”Eri sijoitusmuotojen verokohtelua arvioivan työryhmän asettamis- päätös”, s. 1.

3 Valtiovarainministeriö 2018, s. 13, 193–197 ja 209–211. Sijoitussäästötiliä koskevat lakimuutokset tulivat

voimaan 1.3.2019.

Kapitalisaatiosopimus on vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välinen sopimus, jossa asia- kas sijoittaa tietyn pääoman kertamaksuna tai etukäteen sovittuina erinä tämän valitsemiin sijoituskohteisiin. Sopimuksen arvonkehitys sidotaan valittujen sijoitusten arvonkehityk- seen.4 Kapitalisaatiosopimuksia on myyty Suomessa vuodesta 1995 lähtien, jolloin voi- maantulleen sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (1650/1993) perusteella sallittiin ka- pitalisaatiosopimustoiminta Suomessa. Kapitalisaatiosopimuksen tekeminen ulkomaisen vakuutuksentarjoajan kanssa oli kuitenkin mahdollista jo ennen tätä. Sopimuksia markkinoi- tiin pitkän aikaa lähinnä yrityksille, mistä syystä niiden myynti oli pitkään varsin vähäistä. Kapitalisaatiosopimuksia on markkinoitu pääasiassa verotukseen liittyvillä eduilla. Niiden tunnusomainen verotuksellinen piirre on, että sopimuksen tuottoa verotetaan vasta säästä- misajan lopussa tai varojen takaisinoston yhteydessä, jolloin sopimusaikana kertynyt tuotto lisää sopimuksen tuottoa korkoa korolle -periaatteen mukaisesti.5

Viime vuosina vakuutusyhtiöiden kapitalisaatiosopimusten aktiivinen markkinointi on li- sääntynyt, mikä on johtanut niiden kysynnän merkittävään kasvuun. Asiaa selittää luonnol- listen henkilöiden osalta myös kilpailevan sijoitustuotteen, vapaaehtoisen yksilöllisen eläke- vakuutuksen, verosääntelyn kiristyminen.6 Koska kapitalisaatiosopimuksen sisälle kerty- vistä tuotoista ei tarvitse maksaa sijoitusrahaston tapaan veroa, on myös tämä lisännyt niiden houkuttelevuutta suoriin sijoituksiin verrattuna.7 Julkiseen keskusteluun kapitalisaatiosopi- mukset ovat nousseet muun muassa edellisen pääministerin Xxxx Xxxxxxx uutisoitujen sijoi- tussopimusten myötä.8 Julkisuudessa kapitalisaatiosopimuksista sekä muista vastaavista9 si- joitusvakuutussopimuksista on usein käytetty termiä ”vakuutuskuori” kuvaamaan niiden ve- rokohtelua sekä vakuutusyhtiön juridista asemaa sopimukseen sidottujen sijoitusten omista- jana. Verohallinnon eduskunnan tarkastusvaliokunnalle antamasta raportista kuitenkin ilme-

4 Ossa 2014, s. 309

5 Ossa 2014, s. 311–312; Verohallinto 2018a, luku 6.1

6 Myllymäki 2016a, s. 266–267; Viitala – Mikkola 2018, s. 427.

7 Finanssivalvonta 2011a; Xxxxxxxxxx 2013, s. 381.

8 Aiheesta esimerkkinä Xxx Xxxxxxxx artikkeli ”Pääministeri Xxxxxxx suosimissa sijoitustuotteissa verottaja hyö-

tyy viimeisenä”. Luettavissa: xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000

9 Kapitalisaatiosopimusta muistuttavia sijoitustuotteita ovat etenkin säästöhenkivakuutukset, joissa vakuutet- tuna on aina tietty henkilö.

nee, että vakuutuskuoret ovat erittäin merkittävä verovajetta aiheuttava, ns. offshore-yhtiöi- hin verrattava, ilmiö.10 Professori Xxxx Xxxxxxxxx on esittänyt Yleisradion artikkelissa11, että vakuutuskuorten verotuksellisen luonteen takia niitä voidaan pitää eräänlaisena veropa- ratiisina Suomen sisällä. Vakuutuskuorten aiheuttamaa vajetta Suomen veropohjalle korosti myös kansanedustaja Xxxx Xxxxxxx (sdp) eduskunnan täysistunnossa 11.3.2019 pitämäs- sään puheenvuorossa12.

8 000 000

7 000 000

6 000 000

5 000 000

4 000 000

3 000 000

2 000 000

1 000 000

0

2007

2009 2011

Henkilöt

2013

Yritykset

2015

Tuhansia euroja

Luonnolliset ja juridiset henkilöt yhteenlaskettuna, suomalaisten vakuutusyhtiöiden tarjo- amiin kapitalisaatiosopimuksiin sijoitettujen varojen yhteismäärä oli vuoden 2016 lopussa noin 9,8 miljardia euroa. Yritysten solmimien kapitalisaatiosopimusten osuus tästä oli 2,58 mrd., noin 26 %. Kysyntä on kasvanut olennaisesti molemmilla tahoilla erityisesti vuodesta 2012 alkaen, ja esimerkiksi vuoden 2015 loppuun verrattuna yritysten sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten määrä kasvoi 20,2 %. Vakuutussäästöjen yhteismäärän kehitys yri- tysten ja yksityishenkilöiden kesken vuosina 2007–2016 on kuvattu seuraavassa kaaviossa.

Kuvio 1. Suomalaisten vakuutuksentarjoajien kapitalisaatiosopimusten vakuutussäästöjen yhteis- määrän kehitys yritysten ja yksityishenkilöiden kesken vuosina 2007–201613

10 Verohallinto 2017b, s. 2. Xxxxx tunnetaan myös kansainvälisesti verovajeen aiheuttajana termillä insurance wrap.

11 Luettavissa: xxxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxx-xx- ole-perusteluja

12 Ks. Täysistunnon pöytäkirja PTK 174/2018 vp, luku 7.

13 Finanssiala ry 2016, kohta Vakuutussäästöt 12/2016 ja täydellinen aikasarja.

Ulkomaisiin vakuutusyhtiöihin sijoitettujen vakuutussäästöjen tai -maksujen määrästä ei ole olemassa luotettavaa tietoa. Valtiovarainministeriö on arvioinut sijoitustoiminnan verotuk- sen uudistamista koskeneessa työryhmäraportissaan vakuutusmaksujen määräksi vuonna 2016 noin 30 miljoonaa euroa. Arvio perustuu Finanssivalvonnan tilastotietoihin suomalais- ten vakuutusvälittäjien kautta tehtyihin maksuihin ulkomaisille vakuutuksentarjoajille. Li- säksi raportissa todetaan, että Verohallinnon valvontaprojekteissa14 saatujen tietojen perus- teella on arvioitavissa suomalaisten tekemien sijoitusten yhteismääräksi ulkomaisiin sijoi- tussidonnaisiin vakuutuksiin noin kymmenen miljardia euroa.15 Summaa voidaan pitää mer- kittävänä, mikäli sitä verrataan suomalaisten vakuutusyhtiöiden sijoitussidonnaisten kapita- lisaatiosopimusten sekä säästöhenkivakuutusten yhteismäärään, noin 27 miljardia euroa.16 Siten lähes 30 % kaikista vakuutussäästöistä on arvion mukaan sijoitettuna ulkomaisten toi- mijoiden tuotteisiin.

1.2 Tutkimuksen rakenne, metodi ja tavoitteet

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan, miten sitä verotetaan Suomessa sekä millä keinoin osakeyhtiö voi hyödyntää kapitalisaatiosopimusta omassa verosuunnittelussaan. Lisäksi kuvataan, miten sijoitustuotteiden verotusta koskevat lainsäädäntömuutokset17 tulevat muuttamaan kapitalisaatiosopimuksen verokohtelua sekä roolia verosuunnittelun keinona. Tutkielman metodi on pääosaltaan oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen. Verosuunnitteluun liittyy kuitenkin myös taloudellinen aspekti18, mistä syystä se ei ole puhtaasti oikeudellisin metodein tarkasteltava käsite. Sen vuoksi kappaleessa 4.2 käsitellään kapitalisaatiosopimusta sijoitusinstrumenttina, verraten sen tuottamaa taloudel- lista etua suoraan osakesijoitukseen konkreettisen esimerkin kautta.

Lainopin lähtökohtana on selvittää voimassa olevan oikeuden kanta kyseessä olevaan tul- kintaongelmaan. Yksi sen tärkeimmistä tehtävistä on toimia systematisoivana työkaluna voi-

14 Myös tämän tutkielman aihe sai alkunsa kirjoittajan työskentelystä Verohallinnon ulkomaisten transaktioi- den valvontaprojektissa.

15 Valtiovarainministeriö 2018, s. 42–43.

16 Finanssiala ry 2016, kohta Vakuutussäästöt 12/2016 ja täydellinen aikasarja. Sijoitussidonnaisten kapitali- saatiosopimusten vakuutussäästöjen yhteismäärä oli noin 9,8 mrd. eur ja säästöhenkivakuutusten noin 17,1 mrd. eur.

17 Ks. HE 275/2018 vp ja VaVM 37/2018 vp. Samassa esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös osakesääs- tötilin tuloverotusta koskevia säännöksiä. Säädösmuutokset hyväksyttiin eduskunnan toisessa käsittelyssä 13.3.2019 ja ne tulivat voimaan 1.3.2019.

18 Tällä viitataan siihen, että verot ovat yrityksen näkökulmasta kuluerä, joiden minimoinnilla on suora vaikutus sen tuloksellisuuteen.

massa olevan oikeuden, oikeusnormien kokonaisuuden, määrittelyssä. Oikeusnormeilla tar- koitetaan yleisesti sitä joukkoa sääntöjä ja periaatteita, jotka ohjaavat yhteiskunnassa toimi- via tahoja sekä määrittelevät näiden keskinäisiä suhteita. Erityyppisten oikeusnormien joukko yhdessä muodostaa oikeusjärjestyksen. Xxxxxx lainaten ne määrittelevät tietyt yhteis- kunnalliset käytännöt oikeudellisiksi käytännöiksi (esimerkiksi lainsäätäminen) sekä ohjaa- vat näiden käytäntöjen subjektien (kuten tuomarien) toimintaa. Oikeuslähdeoppi systemati- soi oikeusnormien hierarkkista järjestystä. Xxxxx Xxxxxxx teoria eri oikeuslähteistä perustuu niiden velvoittavuuteen tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa. Lainsäädäntö on vahvasti vel- voittava oikeuslähde, tuomioistuimien ennakkopäätökset ja lainsäätäjän tarkoitus19 heikosti velvoittavia sekä muu oikeuskäytäntö että oikeuskirjallisuus sallittuja oikeuslähteitä.20 Myös tässä tutkielmassa oikeuslähteitä sovelletaan niiden velvoittavuuden näkökulmasta.

Verosuunnittelun määritelmä tutkielmassa perustuu käsitteen oikeuspositivistiseen tulkin- taan. Positiivisoikeudellisesta näkökulmasta verolaki on sen muotoinen, jollaiseksi se on säädetty. Tuori nimittää traditionaaliseksi oikeuspositivismiksi teoriaa, jossa oikeudellisten normien ja moraalin välillä vallitsee tiukka raja. Oikeudelliseen normijärjestykseen kuuluvat vain ne normit, jotka on asetettu oikeuden itsensä määrittelemässä järjestyksessä.21 Vaikka moderni oikeus onkin luonteeltaan positiivista, on traditionaalinen teoria tiukan legitiimi- syysnäkökulmansa vuoksi kykenemätön antamaan vastauksia oikeuden rajoihin ja hyväk- syttävyyteen liittyviin kysymyksiin.22 Verosuunnittelu-käsitteen määrittelyssä se tarjoaa kui- tenkin tarpeellisen viitekehyksen, sillä kyse ei ole itsessään oikeudellisesta käsitteestä. Sillä ei ole tarkkaa, lainsäädäntöön pohjautuvaa määritelmää, jolla olisi myös relevanssia oikeus- dogmatiikassa.23 Käsitteen lainmukaisuuden arvioinnissa ei oteta kantaa siihen usein liitet- tyihin moraalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. Hyväksytyn verosuunnittelun on siten kat- sottu kattavan kaikki ne keinot, joita ei ole erikseen laissa kielletty. Näitä ovat sekä rikoslain (39/1889, RL) 29 luvussa sanktioidut verorikokset, että myös veronkierroksi tulkittavat toi- met. Määritelmiä on tarkennettu tutkielman neljännen pääluvun alussa, jossa käsitellään myös sitä, mitä ongelmia veronkierron ja verosuunnittelun väliseen rajanvetoon liittyy.

19 Tämä ilmenee tyypillisesti lainvalmisteluaineistosta, kuten hallituksen esityksistä ja komiteamietinnöistä.

20 Aarnio 1989, s. 47–49; Tuxxx 0000, s. 138 ja 174–175; Maxxxxxx – Myrsky 2017, s. 14.

21 Tuori 2000, s. 5–7. Lähtökohtana oikeusjärjestelmä nähdään autonomisena, ihmisen luomana järjestelmänä (erona esim. luonnonoikeuteen).

22 Tuori 2000, s. 6–8.

23 Knuutinen 2015, s. 5–6.

Tutkielmassa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

1. Mikä on kapitalisaatiosopimus ja miten sitä verotetaan Suomessa osakeyhtiön näkö- kulmasta?

2. Mitä keinoja suomalaisella osakeyhtiöllä on hyödyntää kapitalisaatiosopimusta ve- rosuunnittelussaan?

3. Miten kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu tulee muuttumaan ja mitä vaikutuksia sillä on verosuunnittelun kannalta?

Osakeyhtiöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä osakeyhtiölain (624/2006) 1 §:n mukaista Suo- men lain mukaan rekisteröityä osakeyhtiötä, jota pidetään Suomessa tuloverolain (1535/1992, TVL) tarkoittamalla tavalla yleisesti verovelvollisena. Näkökulma on vakuu- tukseen sijoittavassa yhtiössä, ja vakuutuksia tarjoavat tahot rajataan tutkielman ulkopuo- lelle. Tutkielma on jaettu viiteen osa-alueeseen. Johdannon jälkeen ensimmäinen osa-alue käsittelee suomalaisen vakuutusjärjestelmän rakennetta, kapitalisaatiosopimuksen kannalta olennaista vakuutussääntelyä sekä kapitalisaatiosopimuksen luonnetta vakuutusinstrument- tina. Seuraava osa-alue käsittelee kapitalisaatiosopimuksen verotuksen kannalta olennaisia kansallisen lain säännöksiä, oikeustapauksia sekä viranomaisohjeistusta24. Kappaleessa on lisäksi pohjustettu kansainvälisiin tilanteisiin25 liittyviä olennaisia kysymyksiä. Verokohte- luun liittyviä olennaisia seikkoja on pyritty havainnollistamaan useilla esimerkeillä, taulu- koilla sekä hahmotelmilla.

Merkittävimpään tutkimusongelmaan eli kysymykseen siitä, millä keinoin osakeyhtiö voi hyödyntää kapitalisaatiosopimusta omassa verosuunnittelussaan, vastataan tutkielman nel- jännessä luvussa. Ensimmäinen alaluku käsittelee verosuunnittelua käsitteenä sekä aiheelle ominaista rajanvetoa hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän toiminnan välillä. Valtaosa erityyp- pisistä keinoista painottuu ulkomaisten vakuutustentarjoajien kapitalisaatiosopimuksiin, mutta erityisesti kolmesta ensimmäisestä alaluvusta (4.2 – 4.4) on apua myös kotimaisten vakuutustuotteiden osalta.

24 Olennaisimpana yksittäisenä virallislähteenä voidaan pitää alkuaan vuonna 2015 julkaistua Verohallinnon ohjetta Kapitalisaatiosopimuksen verotus (dnro A2/200/2018, 11.4.2018).

25 Kansainvälisen vero-oikeuden normit sääntelevät verotusta silloin, kun verovelvollisilla on liittymäkohtia kahteen tai useampaan valtioon, esimerkiksi suomalaisen yhtiön saadessa osinkotuloa ulkomailta.

Tutkielman lopussa puntaroidaan, miten esitetyt lainsäädäntömuutokset tulevat muuttamaan kapitalisaatiosopimusten verokohtelua ja miten muutos tulee heijastumaan nykyisiin vakuu- tusmarkkinoihin. Lisäksi pyritään arvioimaan, miten nykyisen lainsäädännön mahdollista- mat verosuunnittelumahdollisuudet tulevat muuttumaan tulevaisuudessa, ja mikä kapitali- saatiosopimuksen rooli osakeyhtiön verosuunnittelun keinona ylipäätään tulee jatkossa ole- maan.

1.3 Käytetyt lähteet, aikaisempi tutkimus sekä terminologia

Kapitalisaatiosopimuksen verotusta koskevat nimenomaiset säädökset kirjattiin lakiin en- simmäisen kerran 1.3.2019 voimaantulleella lakimuutoksella. Myös aihetta koskeva oikeus- käytäntö on vähäistä ja tiettyihin erityiskysymyksiin painottuvaa. Tutkielmassa käytetty läh- deaineisto koostuu siten oikeudelliselta velvoittavuudeltaan varsin kirjavasta aineistosta. Eri verolakien yleissäännösten lisäksi tiettyjä erityiskysymyksiä sivuavat muun muassa osa ve- rotusmenettelylain (1558/1995, VML) ja varainsiirtoverolain (931/1996, VSVL) säännök- sistä. Sovelletuista KHO:n prejudikaateista on johdettu myös kapitalisaatiosopimuksen ve- rotukseen soveltuvia oikeusohjeita, mutta varsinaisesti yksikään ratkaisu ei itsessään käsit- tele sen verokohtelua. Lähdeaineisto muodostuu tämän lisäksi erityyppisestä oikeuskirjalli- suudesta, lainvalmisteluaineistosta, useista eri viranomaispäätöksistä ja -ohjeista sekä kes- kusverolautakunnan ennakkoratkaisuista. Oikeuskäytäntöä on huomioitu vuosilta 2005– 2018. Erityisesti kansainvälisissä verosuunnittelutilanteissa on huomioitu myös EU-oikeu- dellinen sääntely sekä oikeuskäytäntö.

Oikeuskirjallisuudessa olennaisimmat aihetta käsittelevät julkaisut ovat Xxxxx Xxxxxxxxx Xerotus-lehdessä vuosina 2016–2017 ilmestynyt kapitalisaatiosopimuksen verotusta käsit- televä neljän artikkelin sarja, Jaxxxx Xxxxx xrtikkeli Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu sekä Xxxxxx Xxxxxxxxxx xyös kapitalisaatiosopimusta sivunnut artikkeli Ajankohtaista si- joitusvakuutusten verokohtelusta. Tulevasta kirjallisuudesta mainittakoon Xxxxx Xxxxxxxxx xa Xxxxx Xxxxxx-Xxxxxxxxx vuoden 2019 aikana julkaistavaksi ilmoitettu teos Kapitalisaa- tiosopimuksen verotus. Viranomaisohjeistuksesta ehdottomasti tärkein on Verohallinnon kattava ohje Kapitalisaatiosopimuksen verotus (dnro A2/200/2018, 11.4.2018). Verokohte- lun muuttumisen tarkastelussa tärkeimpänä lähteenä on käytetty hallituksen esitystä sijoitus- tuotteiden verokohtelun uudistamiseksi (HE 275/2018 vp) sekä tätä edeltänyttä sijoitustuot- teiden verotuksen nykytilaa arvioineen työryhmän muistiota (hanke VM146:00/2018). Ai- hetta sivuavat myös hallituksen esitys tulolähdejaon poistamisesta yhteisöiltä (HE 257/2018

vp) sekä etenkin verosuunnittelun näkökulmasta esitys korkovähennysrajoituksia koskevan sääntelyn muuttamisesta (HE 150/2018 vp).

Kapitalisaatiosopimusta yrityksen näkökulmasta on käsitelty kolmessa pro gradu -tasoisessa tutkielmassa vuosina 2012, 2015 ja 2018.26 Aihetta ei siten ole tutkittu etenkään verosuun- nittelun näkökulmasta uuden oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden valossa. Tutkielma käsitte- lee myös tiettävästi ensimmäisenä tulevien lainsäädäntömuutosten vaikutusta kapitalisaatio- sopimuksen verokohteluun ja sitä hyödyntävään verosuunnitteluun.

Kapitalisaatiosopimuksesta käytetään tämän tutkielman eri asiayhteyksissä myös nimityksiä vakuutus, sopimus ja sijoitusvakuutus sekä joissakin kohdin myös paljon julkisessa keskus- telussa käytettyä nimitystä vakuutuskuori. Kapitalisaatiosopimuksen tehneeseen tahoon vii- tataan termein vakuutuksenottaja, sijoittaja tai sopimuksen tehnyt henkilö ja niitä tarjoaviin tahoihin termillä vakuutusyhtiö. Termien käyttö pohjautuu kapitalisaatiosopimuksen yksi- tyisoikeudelliseen luonteeseen. Sexxxxxxxx xidetään vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välistä säästämis- tai sijoittamissopimusta, jonka tuotto määräytyy sopimuksen arvoon si- dottujen sijoituskohteiden arvonkehityksen perusteella ja johon sovelletaan tietyiltä osin yk- sityisvakuutuksia koskevaa vakuutussopimuslakia (543/1994, VSL).27 Mikäli tutkielmassa viitataan kapitalisaatiosopimukseen, jonka arvo määräytyy muilla tavoin kuin sijoituskoh- teiden arvonkehityksen perusteella, on tämä mainittu erikseen kussakin yhteydessä.28

26 Xxxxx Xxxxxxxx: Kapitalisaatiosopimukset ja niiden verokohtelu yrityksen näkökulmasta kotimaisissa ja kan- sainvälisissä yhteyksissä (Turun yliopisto, 2012); Max Xxxxxxxxxx: Yrityksen sijoitussidonnainen kapitalisaa- tiosopimus – erityisesti kansainvälistyvän konsernin sisäisessä rahoituksessa (Helsingin yliopisto, 2015) sekä Xxxxx Xxxxxxxxxxxx: Kapitalisaatiosopimuksen hyödyntäminen listaamattoman osakeyhtiön voittovarojen si- joittamiseen (Itä-Suomen yliopisto, 2018).

27 Verohallinto 2018a, luku 2.1. Kapitalisaatiosopimuksen määritelmästä tarkemmin, ks. tutkielman luku 2.3 sekä vakuutusluokista annetun lain 18 §.

28 Kapitalisaatiosopimuksen arvo saattaa määräytyä myös ns. laskuperustekoron perusteella, ks. luku 2.3.

2 KAPITALISAATIOSOPIMUS VAKUUTUKSENA

2.1 Suomalainen vakuutusjärjestelmä ja sovellettava lainsäädäntö

Suomalainen vakuutusjärjestelmä jakautuu yksityisvakuutuksiin ja sosiaalivakuutuksiin.29 Sosiaalivakuutuksia ja näitä sääntelevää julkista vakuutusoikeutta ei käsitellä tässä tutkiel- massa tarkemmin. Yksityisvakuutukset jaetaan edelleen vahinkovakuutuksiin ja henkilöva- kuutuksiin. Vahinkovakuutuksiin kuuluvat vakuutukset, jotka otetaan esinevahingon, vahin- gonkorvausvelvollisuuden tai muun varallisuusvahingon aiheuttaman menetyksen korvaa- miseksi. Henkilövakuutuksen, kuten henkivakuutusten, kohteena on sen sijaan luonnollinen henkilö. Myös kapitalisaatiosopimus luokitellaan vakuutusluokista annetun lain (526/2008, VaklL) 18 §:ssä vakuutusteknisesti henkivakuutukseksi.30

Yksityisvakuutukset perustuvat yksityisen vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan väli- siin vapaaehtoisiin sopimuksiin. Näiden sopimusten sisältöä ei ole määritelty laeissa tarkem- min, yleisiä periaatteita lukuun ottamatta. Yksityisvakuutuksia ohjaava sääntely, yksityinen vakuutusoikeus, ryhmitellään usein yleiseen ja erityiseen vakuutusoikeuteen. Ylxxxxxx xa- kuutusoikeuteen kuuluvat kaikille vakuutusmuodoille yhteiset kysymykset, koskien esimer- kiksi vakuutussopimuksen päättämistä ja solmimista. Erityisellä vakuutusoikeudella tarkoi- tetaan säännöksiä, jotka koskevat yksittäisiä vakuutusmuotoja. Pääosa säännöksistä koskee vakuutuksen myöntäneen yhtiön ja vakuutuksenottajan välisiä kysymyksiä. Säännökset ovat näin ollen valtaosaltaan velvoiteoikeudellisia.31

Vakuutussopimuksia koskevat samat velvoiteoikeudelliset yleissäädökset kuin muitakin so- pimuksia, tärkeimpänä laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/29, OikTL). Siltä osin, kun vakuutusten osalta joudutaan ratkaisemaan yleisiä yksityisoikeudellisia ja sopi- musoikeudellisia kysymyksiä, sovelletaan näitä koskevia säännöksiä.32 Vakuutustoimintaa säätelevästä erityislainsäädännöstä keskeisimpiä ovat vakuutusyhtiölaki (1062/79), vakuu- tusyhdistuslaki (1250/87) sekä laki ulkomaalaisista vakuutusyhtiöistä (398/95) Vakuutus-

29 Rantala – Kivisaari 2014, s. 81.

30 Kivioja – Nixxxxxx – Kontkanen 2007, s. 10; Myxxxxxxx 0016a, s. 267.

31 Hoppu – Hemmo 2006, s. 7.

32 Hoppu – Hemmo 2006, s. 7–8

alan ulkopuolisesta lainsäädännöstä olennaisia ovat etenkin henkilötietolainsäädäntö, kilpai- luoikeudellinen lainsäädäntö sekä verolainsäädäntö. Viimeksi mainitussa määritellään esi- merkiksi vakuutusmaksun verovähennysoikeuden edellytykset.33

Vakuutustoiminnan erityisluonteen vuoksi on katsottu tarpeelliseksi säätää vapaaehtoisten vakuutussopimusten sisältöä merkittävästi säätelevä erityinen vakuutussopimuslaki. Lakia sovelletaan niin henkilö- kuin vahinkovakuutuksiin ja se syrjäyttää erityislakina yleisen so- pimusoikeuden periaatteet poikkeavilta osin. VSL tuli voimaan pohjoismaisen lainsäädän- töyhteistyön tuloksena vuonna 1933. Vakuutustoiminnan kehittyminen ja sen merkityksen kasvu kuudessa vuosikymmenessä johti tarpeeseen uudistaa laki perusteellisesti. Uusi, ny- kyinen vakuutussopimuslaki astui voimaan 1.7.1995. Lain esitöistä ilmenee, että uuden lain tarkoituksena oli selkeyttää sopimussuhteissa noudatettavia ehtoja sekä parantaa sopimuk- sen heikomman osapuolen, tyypillisesti vakuutuksenottajan, asemaa pääsääntöisesti pakot- tavin säännöksin.34 Tämän jälkeen VSL:iin on tehty kahdeksan pientä muutosta sekä yksi laajempi, 1.11.2010 voimaantullut, uudistus. Tällä laajennettiin lain soveltamisalaa kaikkiin vapaaehtoisiin vakuutuksiin, jolloin sen piiriin tulivat myös kapitalisaatiosopimukset. Kapi- talisaatiosopimukseen sovellettavat säännökset lisättiin uuteen VSL 4 a §:ään. Lain esitöissä kuitenkin mainitaan, että käytännössä vakuutussopimuslain säännöksiä sovellettiin kulutta- jille tarjottaviin kapitalisaatiosopimuksiin jo ennen lakimuutosta.35 Vakuutussopimuslain sekä yksityisvakuuttamista ohjaavien yleisten periaatteiden ymmärtäminen ovat näin ollen tärkeässä asemassa myös kapitalisaatiosopimusta tarkasteltaessa.

Vakuutusalan sääntelyä on kehitetty vaiheittain yhtenäiseksi Euroopan unionissa 1970-lu- vulta alkaen. Solvenssi I- sekä Solvenssi II -nimisillä hankkeilla pyrittiin syventämään va- kuutusmarkkinoiden yhdentymistä, parantamaan vakuutusmarkkinoiden kilpailukykyä sekä vakuutusosapuolten asemaa. Niin kutsuttu Solvenssi II -direktiivi (2009/138/EY) implemen- toitiin Suomessa 1.1.2016 voimaantulleilla muutoksilla muun muassa vakuutusyhtiölakiin.36 Finanssikriisi sekä vakuutusmarkkinoiden viimeaikainen kehitys ovat tuoneet lisäksi esille tehokkaan asiakkaan- ja kuluttajansuojan varmistamisen EU:ssa. Tämän parantamiseksi sekä vakuutusten tarjonnan kirjavan sääntelyn yhtenäistämiseksi jäsenvaltioissa on

33 Hoppu – Hemmo 2006, s. 13–14; Noxxx-Xxxxxxx 0010, s. 5-6.

34 HE 114/1993 vp, s. 3–8.

35 HE 63/2009 vp, s. 4; Noxxx-Xxxxxxx 0010, s. 4–5.

36 HE 344/2014 vp, s. 7–8. Direktiivi lisäsi vakuutusyhtiöille useita raportointivaatimuksia muun muassa niiden vakavaraisuuteen liittyen.

20.1.2016 annettu direktiivi vakuutusten tarjoamisesta (2016/97/EU). Direktiivin implemen- toimiseksi annetun hallituksen esityksen mukaan direktiivi pannaan Suomessa täytäntöön muutoksilla muun muassa vakuutusyhtiölakiin ja vakuutussopimuslakiin sekä säätämällä laki vakuutusten tarjoamisesta (234/2018).37 Laissa vakuutussopimuslain muuttamisesta (238/2018) laajennetaan kapitalisaatiosopimuksia koskevaa VSL 4 a §:n soveltamisalaa muun muassa vakuutuksentarjoajan selvittämisvelvollisuutta koskien. Vakuutuksentarjo- ajan on muutosten myötä otettava laajemmin huomioon vakuutuksen hakijan taloudellinen asema ja tämän sijoituskokemus ja -tietämys sijoitusvakuutusta tarjotessaan. Mikäli sijoitus- vakuutusta tarjotaan henkilökohtaisesti suositeltuna, on suosituksesta käytävä perustellusti ilmi, miksi suositeltu vakuutus täyttää parhaiten vakuutuksen hakijan tarpeen. Vastaavaa ar- viointia ei kuitenkaan edellytetä, mikäli vakuutuksen hakija on sijoituspalvelulain (747/2012) 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettu ammattimainen asiakas.38 Direktiivin edellyttämät säädösmuutokset ovat tulleet voimaan 1.10.2018.

Vakuutusjärjestelmän perusrakennetta on havainnollistettu alla olevassa kuviossa.

Kuvio 2. Vakuutusten ryhmittely39

37 HE 172/2017 vp, s. 1–2.

38 HE 172/2017 vp, s. 8–15.

39 Myrsky – Räbinä 2014, s. 135.

Vakuutussopimuslakia sovelletaan lain 1.1 §:n mukaan vapaaehtoisiin henkilö- ja vahinko- vakuutuksiin. Vakuutussopimuslain pakottavuus on ratkaistu lain 3 §:ssä erottamalla eri hen- kilötahot toisistaan. Pakottavuudesta seuraa, että lain säännöksistä vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun haitaksi poikkeava sopimusehto on mitätön. Säännökset ovat pakottavia kolmannen henkilön asemassa oleviin nähden. Tällainen henkilö on esimer- kiksi säästöhenkivakuutuksen edunsaaja.

Vakuutuksenantajan ja -ottajan välisessä suhteessa pakottavuus riippuu vakuutuksenottajan asemasta. VSL 3.2 §:n perusteella laki pakottava vain, jos vakuutuksenottaja on kuluttaja tai kuluttajaan rinnastuva henkilö. Tämä koskee tilanteita, joissa vakuutettu on sama kuin va- kuutuksenottaja. Kuluttajan määritelmä sisältyy kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:ään. Sillä tarkoitetaan vakuutussopimuslain esitöiden mukaan luonnollista henkilöä, joka hankkii hyö- dykkeen muuhun kuin elinkeinotoiminnan käyttöön ja joka on tiedoiltaan, taidoiltaan ja ta- loudellisilta edellytyksiltään sopimussuhteen heikompi osapuoli. Kuluttajaan rinnastuvaksi katsotaan esimerkiksi itsenäiset ammatinharjoittajat, aatteelliset yhdistykset ja pienyrityk- set.40 Nykyistä VSL:ia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan nimenomaisesti, että suurten ja keskisuurten yritysten asema on sopimussuhteissa niin vahva, ettei niillä ole lain pakottavuuden tarjoaman suojan tarvetta.41 Esimerkiksi yritysmuodolla ei näin ollen ole suo- ranaista merkitystä lain pakottavuuden näkökulmasta. Vakuutussopimuksiin, joissa vakuu- tuksenottajana ei ole kuluttaja, soveltuvat yleiset velvoiteoikeudelliset perusperiaatteet esi- merkiksi sopimusvapaudesta ja -sitovuudesta siten laajemmin.42

2.2 Vakuutuksen ja vakuutussopimuksen yleispiirteet

Vakuutussopimus on vapaamuotoinen varallisuusoikeudellinen oikeustoimi, jota ei ole laissa määritelty tarkemmin. Perinteisesti se on kuvattu sopimukseksi, jolla vakuutuksenan- taja ottaa vakuutuksenottajan maksamaa vakuutusmaksua vastaan sopimuksessa määritellyn riskin. Suullisessa tai kirjallisessa vakuutussopimuksessa sovitaan tämän riskin ehdoista ja hinnasta. Vapaaehtoisiin vakuutuksiin sovelletaan sopimusvapauden periaatetta, jolloin va- kuutuksenantaja voi kieltäytyä myöntämästä vakuutusta. Hylkäysperuste on kuitenkin lain

40 HE 114/1993 vp, s. 7–9.

41 HE 114/1993 vp, s. 12; Noxxx-Xxxxxxx 0010, s. 15–16; Telaranta 1995, s. 21.

42 Rantala – Kivisaari 2014, s. 322.

ja hyvän vakuutustavan43 perusteella ilmoitettava hakijalle, mikäli tämä on kuluttaja tai ku- luttajaan rinnastuva henkilö.44

Vakuutussopimus syntyy usein myös tarjouksesta ja siihen annetusta vastauksesta. Käytän- nössä tästä OikTL:n mukaisesta menettelystä voidaan poiketa niin, ettei tarjousta ja vastausta voida erottaa toisistaan. Vakuutussopimus syntyy tavanomaisesti siten, että vakuutuksenha- kija toimittaa allekirjoitetun, vakioehtoisen kaavakkeen vakuutusyhtiölle. Tämä katsotaan tarjoukseksi vakuutussopimuksen tekemiseksi. Vastaus tarjoukseen tulee antaa OikTL 3.2

§:n mukaisesti kohtuullisessa ajassa, mikäli tarjouksessa ei ole muuta mainittu. Käytännössä vakuutuksenantaja hyväksyy tarjouksen lähettämällä vakuutuksenottajalle vakuutuskirjan vakuutusehtoineen. Vakuutuskirjaan on merkitty sopimuksen keskeinen sisältö sopimuseh- toineen sekä yksilöintitiedot. Sopimus voi päättyä joko vakuutuskauden kuluttua umpeen (määräaikainen vakuutus) tai se voidaan irtisanoa VSL 12 §:n mukaisen irtisanomisoikeuden nojalla kirjallisesti vakuutuksenottajan toimesta milloin tahansa vakuutuskauden aikana. Va- kuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus, mikäli vakuutuksenottaja on olennaisesti laiminlyönyt lainmukaisen selvittämisvelvollisuutensa antamalla esimerkiksi vilpillisiä tie- toja vakuutuksen kannalta olennaisista seikoista. Tyhjentävät luettelot näistä tilanteista hen- kilö- ja vahinkovakuutusten osalta on sisällytetty VSL 15 ja 17 §:iin.45

Vakuutus, johon on kertynyt säästöä esimerkiksi vakuutuksenantajan harjoittamasta sijoi- tustoiminnasta, voi päättyä myös VSL 13 §:n nojalla takaisinostamalla koko säästösumma tai muuttamalla vakuutus vapaakirjaksi. Takaisinostoarvolla tarkoitetaan vakuutusehtojen mukaan laskettua vakuutuksen säästöosuutta ja se maksetaan, kun vakuutuksenottaja haluaa lopettaa vakuutussuhteen tai sopimus päättyy esimerkiksi laiminlyönnin vuoksi. Vapaakir- jan myötä vakuutus jää voimaan maksutta sen suuruisena, kuin vakuutus voidaan pitää voi- massa mainittujen perusteiden tai vakuutusehtojen mukaisella säästöosuudella. Vakuutuksen hoitokuluja voidaan kuitenkin veloittaa kertyneestä vakuutussäästöstä. Oikeutta vapaakir- jaan voidaan rajoittaa vakuutusehdoissa esimerkiksi tilanteissa, joissa kertynyt säästöosuus

43 Hyvä vakuutustapa on alun perin vakuutusyhtiölain käsite, jota on vakiintuneesti käytetty vakuutusalalla. Käsite kuvaa sitä, että vakuutusalan yritysten toiminnan tulee olla paitsi muodollisesti lainmukaista, myös eet- tisesti kestävää, kohtuullista ja oikeudenmukaista. Finanssivalvonta valvoo hyvän vakuutustavan noudatta- mista.

44 Lehtipuro ym. 2013, s. 102; Noxxx-Xxxxxxx 0010, s. 22–23.

45 Hoppu – Hemmo 2006, s. 90–94; Lehtipuro ym. 2013, s. 185

on liian pieni tuleviin hoitokuluihin nähden. VSL 13 §:ää sovelletaan myös kapitalisaatioso- pimuksiin.46

Vakuutussopimuksiin sovelletaan OikTL 33 §:stä johdettua, VSL 22 §:ään sisällytettyä so- pimusoikeudellista periaatetta molempien sopimusosapuolten intressien huomioon ottami- sesta. Kummallakin osapuolella on oma-aloitteinen tiedonantovelvollisuus sellaisista sopi- muksen kannalta tärkeistä seikoista, joista toisen osapuolen ei voida olettaa olevan tietoinen. Näitä ovat vakuutuksenantajan osalta esimerkiksi tiedot eri vakuutusmuodoista sekä vakuu- tusmaksuista ja -ehdoista, kuten sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvästä riskistä jopa koko vakuutuspääoman menettämiseen. Asiaa on korostanut sijoitussidonnaisten vakuutus- ten osalta myös Vakuutuslautakunta ratkaisukäytännössään.47 Hakijalle on annettava tietoa tarjolla olevien sijoituskohteiden, esimerkiksi sijoitusrahastojen, ominaisuuksista, keskei- sistä eroista ja kuluista. Sijoitussidonnaisen vakuutuksen tuotto on sidottu sijoituskohteiden arvonkehitykseen, ja tämä sijoitusriski tulee vakuutuksenottajan kannettavaksi. Pelkkien, usein vakiomuotoisten, vakuutusehtojen luovuttaminen ei täten täytä tiedonantovelvolli- suutta. Tietoja ei kuitenkaan tarvitse antaa, mikäli vakuutuksenhakija ei niitä halua tai tieto- jen antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta. Pelkkä hakijan passiivisuus ei riitä perus- teeksi, vaan tämän on tuotava asia nimenomaisesti esille esimerkiksi mainitsemalla asia va- kuutushakemuksessaan.48

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus on vakuutuksenottajaa laajempi, sillä vakuutuk- senottaja joutuu esitettyjen kuvausten ja määrittelyjen pohjalta muodostamaan käsityksensä vakuutuksesta. Itse vakuutusta koskevien tietojen lisäksi esimerkiksi vakuutuskorvausten verokohtelu on vakuutuksen valinnan kannalta sellainen tieto, joka kuuluu vakuutuksenan- tajan tiedonantovelvollisuuden piiriin. Vakuutuksenottajan velvollisuus on VSL 22 §:n mu- kaan vastata esimerkiksi kyselykaavakkeessa vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin ja antaa näihin oikeat ja täydelliset vastaukset. Esitettyjen kysymysten tulee liittyä vakuutuk-

46 Noxxx-Xxxxxxx 0010, s. 48–51; Telaranta 1995, s. 54–55.

47 Esimerkkinä Vakuutuslautakunnan ratkaisu dnro VKL 478/14, 17.12.2015. Tapauksessa sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen reaalinen tuotto oli olennaisesti pienempi kuin tarjouslaskelmassa esitetty tuotto-odo- tus. VKL katsoi, että ei-ammattimaisen sijoittajan, vakuutuksenottaja A:n oli täytynyt tarjouksessa esitetyistä tiedoista käsittää, että siinä esitetty oli vain ennuste vakuutuksen tulevasta tuotosta. VKL katsoi, ettei vakuu- tusyhtiö ollut antanut harhaanjohtavia tai puutteellisia tietoa vakuutuksen ominaisuuksista ja siten menetellyt hyvän vakuutustavan mukaisesti. Vakuutusyhtiö ei ollut velvollinen suorittamaan A:n vaatimia korvauksia.

48 Hoppu – Hemmo 2006, s. 35–44; Telaranta 1995, s. 25–27; Noxxx-Xxxxxxx 0010, s. 56–63.

senantajan riskin arviointiin. Yritystoimintaa koskevassa vakuutuksessa tällaisia merkityk- sellisiä tietoja voivat olla esimerkiksi tiedot yrityksen toimialasta, liikevaihdosta ja tärkeim- mistä tunnusluvuista. Vakuutuksenottajalla on myös velvollisuus oikaista antamansa väärät tai puutteelliset tiedot viipymättä.49

Mikäli vakuutuksenottaja on menetellyt vilpillisesti tiedonantovelvollisuutta täyttäessään, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vilpistä on kyse, kun vakuutettu pyrkii tietoi- sesti saamaan taloudellista hyötyä antamalla vakuutuksen kannalta olennaisesti virheellisiä tietoja. Mikäli sopimus raukeaa vilpillisen menettelyn vuoksi, on vakuutuksenantajalla oi- keus pitää jo suoritetut vakuutusmaksut. Vakuutuksenantajan on vedottava vilpin aiheutta- maan pätemättömyyteen kohtuullisessa ajassa. Tällä on myös todistustaakka siitä, että va- kuutuksenottaja on menetellyt vilpillisesti. Vakuutuskorvaus voidaan evätä tai sitä voidaan alentaa, mikäli vakuutuksenottaja on menetellyt tahallisesti vääriä tietoja antaessaan.50

Vakuutusyhtiö kattaa vakuutuksenottajilta perimillään vakuutusmaksuilla maksamansa kor- vaukset niille, joiden kohdalla määritelty riski toteutuu. Tämän niin sanotun riskiperusteen lisäksi vakuutusmaksuilla katetaan vakuutusten hoitamisesta, esimerkiksi sijoitusten hallin- noinnista, syntyneet kulut. Vakuutuksenantajalla on oikeus vakuutusmaksuun vain ajalta, kun vakuutus on ollut voimassa. Mikäli vakuutus päättyy kesken vakuutuskauden, on va- kuutuksenantaja VSL 45 § pääsäännön mukaan velvollinen palauttamaan vakuutusaikaan kohdistumattoman osan maksusta. Vakuutuksenantajalla on oikeus vakuutuksen irtisanomi- seen, mikäli maksua ei suoriteta laissa määritellyssä aikarajassa.51

2.3 Kapitalisaatiosopimuksen luonne vakuutuksena

Kapitalisaatiosopimus on vakuutusyhtiön kanssa tehty säästämis- tai sijoittamissopimus, joka luetaan vakuutusoikeudessa henkivakuutukseksi. Vakuutusluokista annetun lain 18 §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksiksi katsotaan henkivakuutusluokka 3:een kuuluvat ”vakuu- tusteknisiin laskelmiin” perustuvat kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopi-

49 Hoppu – Hemmo 2006, s. 42–45; Noxxx-Xxxxxxx 0010, s. 76–78.

50 Hoppu – Hemmo 2006, s. 70

51 Hoppu – Hemmo 2006, s. 128–132; Lehtipuro ym. 2013, s. 151; Rantala – Kivisaari 2014, s. 323; Myllymäki

2016a, s. 268.

mukset, joilla vakuutusyhtiö ottaa vastuulleen tietyn ajan kestäviä ja tietyn määräisiä si- toumuksia sovittua kertamaksua tai etukäteen sovittuja jatkuvia maksuja vastaan”.52 Kyse on siten sijoitussopimuksesta, jonka tuotto määräytyy vakuutusteknisten laskelmien perus- teella samaan tapaan kuin esimerkiksi säästöhenkivakuutuksen tuotto. Kapitalisaatiosopi- muksia voivat tarjota kotimaiset ja ulkomaiset vakuutusyhtiöt sekä pankit toimiessaan va- kuutusyhtiön asiamiehenä. Sopimuksia markkinoidaan esimerkiksi sijoitussopimusten tai säästösopimusten nimellä.53 Kansainvälisesti sijoitussidonnaisista vakuutuksista käytetään useissa yhteyksissä termiä unit-linked (life) insurance tai variable annuity . Euroopassa ka- pitalisaatiosopimusten tarjoaminen yksityishenkilöille on verrattain harvinaista. Sijoitusva- kuutukset ovat painottuneet laajalti erilaisiin kuolemanvara- ja eläkevakuutuksiin.54

Vakuutusyhtiö sijoittaa vakuutussopimuksessa mainituin ehdoin vakuutuksenottajan sijoit- tamat vakuutusmaksut eri sijoituskohteisiin. Maksut suoritetaan joko kertamaksuna tai useissa erissä. Kotimaisen vakuutusyhtiön kanssa tehtyyn kapitalisaatiosopimukseen suori- tetut maksut on suoritettava rahana, mutta ulkomaiseen sopimukseen voi olla mahdollista sijoittaa myös muuta omaisuutta, esimerkiksi osakkeita tai kiinteistöjä55. Sijoittajalle muo- dostuu suoritettuihin maksuihin perustuva saamisoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan. Vastaa- vasti vakuutusyhtiölle muodostuu velvoite sijoittajaa kohtaan. Tämän velvoitteen yksityis- kohtainen sisältö määräytyy kapitalisaatiosopimuksen vakuutusehtojen sekä sovellettavan lainsäädännön perusteella. Sopimusehdoista riippumatta sopimukseen sijoitetut varat ovat kuitenkin juridisesti vakuutusyhtiön omaisuutta, jolle eri sijoituskohteiden tuotot myös mak- setaan. Sopimuksen tekijällä ei näin ollen ole välitöntä oikeutta näihin tuottoihin, vaan ne liittyvät sopimukseen ainoastaan laskennallisesti.56

Kapitalisaatiosopimukset jaetaan laskuperustekorkoisiin ja sijoitussidonnaisiin siten, millä perusteella vakuutusyhtiö hyvittää kapitalisaatiosopimuksen säästöä, eli siihen sijoitettuja vakuutusmaksuja. Laskuperustekorkoisessa sopimuksessa säästöä hyvitetään esimerkiksi

52 Vakuutusteknisistä laskelmista puhuttaessa viitataan siihen, että sopimuksen säästösummasta perittävät kulut ja muut saamisoikeuden määrään vaikuttavat seikat määritellään laskuperusteissa, tyypillisesti vakuutussopi- muksessa. Lain määritelmä vastaa henkivakuutusdirektiivin 2002/73/EY 2 artiklan 2 b kohtaa.

53 Finanssivalvonta 2011a; Myxxxxxxx 0016a, s. 267–269.

54 Valtiovarainministeriö 2018, s. 136.

55 Verohallinto 2018, luku 2.2.

56 Myllymäki 2016a, s. 269.

kuukausittain vakuutussopimuksessa määritellyllä kiinteällä tai esimerkiksi euribor-sidon- naisella korolla. Tämän lisäksi vakuutussopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi vakuutus- yhtiön tulokseen sidotun asiakashyvityksen, niin sanotun lisäkoron, maksamisesta.57

Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö hankkii vakuutusmaksuilla vakuutuksenottajan tai tämän varainhoitajan valitsemia sijoituskohteita, esimerkiksi osak- keita, indeksilainoja tai sijoitusrahasto-osuuksia. Koska sijoitussidonnaisiin sopimuksiin ei sisälly vakuutusturvaa, voi niiden kokonaistuotto olla negatiivinen. Vakuutuksenottaja voi myös menettää säästönsä jopa kokonaisuudessaan sijoituskohteiden arvojen muutosten myötä tai esimerkiksi vakuutusyhtiön konkurssitilanteessa.58 Jälkimmäisessä tilanteessa si- joittajan asemaa turvaavat kuitenkin lain sijoittajansuojasäännökset, jotka edellyttävät muun muassa tiettyä vakavaraisuutta vakuutusalan toimijoilta. Soveltuva sijoittajansuojajärjes- telmä määräytyy vakuutusyhtiön kotivaltion mukaan.59 Verrattuna laskuperustekorkoiseen kapitalisaatiosopimukseen, on sijoitussidonnainen sopimus nykyisin huomattavasti ylei- sempi sopimusmuoto. Suomalaiset vakuutusyhtiöt solmivat yritysten kanssa uusia sijoitus- sidonnaisia kapitalisaatiosopimuksia vuonna 2016 yhteensä 922 kappaletta, joiden maksu- tulo oli yhteensä noin 690 miljoonaa euroa. Uusia laskuperustekorkoisia sopimuksia solmit- tiin tänä aikana ainoastaan seitsemän kappaletta. Näiden maksutulo oli noin miljoona euroa. Vuoden 2016 lopussa yritysten kapitalisaatiosopimusten vakuutussäästöjen yhteismäärä (ta- kaisinostoarvo) oli noin 2,6 mrd. euroa, josta laskuperustekorkoisten sopimusten osuus oli noin 1,5 %.60

Kapitalisaatiosopimukseen sovellettava siviilioikeudellinen erityissääntely sisältyy vakuu- tussopimuslain 4 a §:ään. Mikäli vakuutuksenottaja on kuluttaja tai tähän rinnastuva henkilö, sovelletaan lain 1–3, 4 b, 5, 5 a–5 d, 6, 6 a, 7–9, 9 a, 12, 13, 13 a, 51 ja 52 §:ien säännöksiä. VSL 4 a § on tullut tässä esitetyssä muodossaan voimaan 1.10.2018. Kapitalisaatiosopimuk- seen sovelletaan täten muun muassa vakuutuksenantajan ja -ottajan tiedonantovelvollisuutta koskevia säännöksiä. Lain 12 ja 51 §:ien nojalla vakuutuksenottaja voi myös luovuttaa so- pimukseen perustuvat oikeutensa tai irtisanoa kapitalisaatiosopimuksen päättymään milloin

57 Myllymäki 2016a, s. 269–270; Rantala – Kivisaari 2014, s. 482.

58 Ossa 2014; s. 309; Wahlroos 2012, s. 81–82; Finanssivalvonta 2011b.

59 Wahlroos 2012, s. 82. Hän mainitsee, että esimerkiksi Luxemburgin ja Irlannin sijoittajansuojajärjestelmät vastaavat pääpiirteiltään Suomea.

60 Finanssiala ry 2016, kohdat Henkivakuutuksen maksutulo tammi-joulukuu 2016, Vakuutussäästöt 12/2016 ja täydellinen aikasarja sekä Henkivakuutuksen säästöuusmyynti tammi-joulukuu 2016.

tahansa vakuutuskauden aikana. Siltä osin, kuin VSL:ssa ei ole asiasta säädetty, sovelletaan muiden vakuutusten tapaan edellä esitettyjä velvoite- ja sopimusoikeudellisia yleisiä peri- aatteita sekä sääntelyä.61

Kapitalisaatiosopimus poikkeaa perinteisistä säästö- ja sijoitusvakuutuksista muun muassa siinä, ettei kapitalisaatiosopimukseen sisälly vakuutusturvaa, eikä siinä ole vakuutettua hen- kilöä. Vakuutustekniseltä luonteeltaan kapitalisaatiosopimus on lähellä määräaikaista raha- talletusta. Laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen peruskorko määräytyy tavan- omaisen koron tavoin ajan, korkopääoman sekä velkapääoman funktiona. Rinnastuminen on todettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 22.3.2006 t. 667, joka koski vali- tusta keskusverolautakunnan ratkaisusta KVL 60/2005. Ratkaisussa KHO katsoi työnantajan työntekijälleen lisäeläkejärjestelynä ottaman kapitalisaatiosopimuksen muistuttavan luon- teeltaan määräaikaistalletukseen verrattavaa sopimusta.62 Rinnastus ei ole kuitenkaan ongel- maton etenkään sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten osalta, joiden tuotto määräy- tyy kohde-etuuksien arvonmuutosten myötä. Tämä poikkeaa olennaisesti tavanomaisen ra- havelan koron määräytymisestä.63 Tarkasteltaessa kapitalisaatiosopimuksen tuoton määräy- tymistä, rinnastuu sopimus taloudelliselta luonteeltaan indeksilainaan. Indeksilainan indek- sihyvitys määräytyy sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen tavoin määritellyn kohde- etuuden arvonkehityksen perusteella. Kuten kapitalisaatiosopimuksessa, voi indeksihyvityk- sen perusteena oleva kohde-etuus olla esimerkiksi osake tai osakekori.

Kapitalisaatiosopimus ei näin ollen ole henkilövakuutus, eikä siihen myöskään sisälly hen- kivakuutukselle ominaista vakuutettuun henkilöön liittyvää riskiä. Koska kapitalisaatiosopi- mukseen ei liity vakuutustapahtumaa, jonka realisoituminen päättäisi sopimuksen, on kapi- talisaatiosopimus aina määräaikainen.64 Vakuutuksenottajalla on VSL 4 a ja 12 §:ien nojalla oikeus irtisanoa kapitalisaatiosopimus milloin tahansa vakuutuskauden aikana. Sopimuksen määräaikainen luonne ei siten saa vakuutuksenottajan näkökulmasta sen enimmäiskeston määrittelyn lisäksi muuta sisältöä.65

61 Verohallinto 2018a, luku 2.1.

62 Samoin myös Xxxxx-Xxxxxxx 2010, s. 9.

63 Myllymäki 2016a, s. 272.

64 Hallituksen esityksessä HE 275/2018 vp (s. 7) kuitenkin todetaan, että määräaikaa koskevan säännöksen merkitys on saatettu poistaa kokonaan asettamalla määräaika epärealistisen korkeaksi, jopa 120 vuodeksi.

65 Ossa 2014, s. 311.

Vakuutusmaksuista ja sopimuksen tuotoista koostuva säästösumma maksetaan viimeistään sovitun vakuutusajan päättyessä vakuutuksenottajalle. Kapitalisaatiosopimus voidaan VSL 12 §:n nojalla takaisinostaa vakuutuskauden aikana kokonaan tai osittain, jolloin sopimus jää edelleen voimaan ja osa vakuutussäästöstä vakuutusyhtiön hallintaan. Säästösummasta vähennetään vakuutusyhtiön perimät sopimuksen hoito-, nosto- ja kuormituspalkkiot. Eri- laisia palkkioita saatetaan periä myös kapitalisaatiosopimuksen varojen sijoituskohteista. Esimerkiksi rahastoyhtiö saattaa periä sijoitetuista varoista vuosittaista rahaston hoitokulua, mikä vähentää kapitalisaatiosopimuksen arvoa.66

Esimerkki 1. Nordea Capital Corporate -kapitalisaatiosopimuksen kulurakenne.67

Kulun tyyppi	Kulun määrä
Kuormituspalkkio	1 % 100 000 euron vakuutusmaksujen määrään asti
Hoitopalkkio	0,40 % 100 000 euroon asti, ylittävältä osalta 0,1 %
Sijoituskorien hoitopalkkiot	Tuottokorit 0,95 %, osakekorit 0,50 %
Säästöjen siirtäminen sijoituskohteesta toi- seen	Veloitukseton
Panttausvahvistus	50,00 eur
Takaisinosto	0 eur
Lisätiliote	10 eur
Omistajanmuutos	100 eur
Nostopalkkio	1 % nostettavasta määrästä, jos sopimuksen alkami- sesta alle 3v Ei nostopalkkiota 100 000 eur ylittävältä osalta

66 Kivioja – Niiranen – Kontkanen 2007, s. 90–92; Myllymäki 2016b, s. 504.

67 Nordea 2018, kohta Hinnat.

3 KAPITALISAATIOSOPIMUKSEN VEROTUS

3.1 Kapitalisaatiosopimuksen verotuksen yleiset periaatteet

Kapitalisaatiosopimusten määrä sekä niihin sijoitetut varat olivat pitkään vähäisiä, mistä syystä kapitalisaatiosopimuksen verokohtelua koskeva oikeuskäytäntö on niukkaa ja tiettyjä erityiskysymyksiä koskevaa. Korkein hallinto-oikeus, keskusverolautakunta sekä kirjanpi- tolautakunta ovat kuitenkin antaneet joitakin ratkaisuja koskien kapitalisaatiosopimuksen verotusta ja sen kirjanpitokohtelua. Myös Xxxxxxxxxxxx on julkaissut alkuaan vuonna 2015 kattavan ja ajantasaisen ohjeen Kapitalisaatiosopimuksen verotus (dnro A2/200/2018, 11.4.2018).

Kapitalisaatiosopimuksen verotuksen peruslähtökohtana on yleinen rahavelvoitteiden vero- tuksessa sovellettava periaate, että veronalaista tuloa ei ole velallisen velkojalle takaisin maksama suoritus. Kapitalisaatiosopimukseen perustuva suoritus on tällöin veronalaista tu- loa ainoastaan siltä osin, kun suoritus ylittää sijoittajan sopimukseen sijoittaman pääoman määrän.68 Mikäli sopimus kuuluu saajansa TVL-tulolähteeseen, on sen tuotto TVL 29.2 §:n nojalla veronalaista tuloa. Selvää on, että luonnollisen henkilön kohdalla kyse on TVL 32

§:n mukaisena pääomatulona verotettavasta varallisuuden kerryttämästä tuotosta. Myös yh- teisöillä sovelletaan mahdollisimman laajasti pääomatulon laskentaa koskevia säännöksiä. EVL-tulolähteessä veronalaisia elinkeinotuloja ovat lain 4 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. EVL 5 §:n mukaan tällaisia tuloja ovat muun ohessa elinkeinoon kuuluvan omaisuuden tuottamat korot sekä rahoitusomaisuudesta saadut voitot. EVL-tulolähteeseen kuuluvan sopimuksen tuottoa voidaan siten pitää veronalaisena elinkeinotulona.69 Kapitalisaatiosopimuksen tulolähdejaottelua on käsitelty tarkemmin seu- raavassa alaluvussa.

Kapitalisaatiosopimukseen ei liity vapaasti luovutettavaa saamistodistusta, jonka hallinta olisi sopimukseen perustuvien oikeuksien käyttämisen edellytys.70 Kapitalisaatiosopimus ei ole näin ollen arvopaperi tai muutakaan sellaista omaisuutta, johon voitaisiin soveltaa luo- vutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä (TVL 45–50 §). Asia on todettu nimenomaisesti

68 Periaate sisällytetään 1.3.2019 voimaantulleella lakimuutoksella TVL 34 §:n sanamuotoon. Ks. asiasta tar- kemmin tutkielman luku 3.3.

69 Myllymäki 2016b, s. 504; Ossa 2013, s. 215–216; Ossa 2014, s. 311–312; Verohallinto 2018a, luvut 6.1.1 ja

6.1.2.

70 Myllymäki 2016a, s. 273.

ratkaisussa KVL 36/2018 (ei lainvoimainen). Siinä katsottiin, että kapitalisaatiosopimuksen luovutuksessa oli kyse sopimusperusteisesta saamisoikeuden siirrosta, ei esimerkiksi velka- kirjan tai muun arvopaperin luovutuksesta. Sopimuksen verokohtelu on näin ollen ratkais- tava pääosin TVL:n, EVL:n ja MVL:n yleisten säännösten ja periaatteiden nojalla. Tarkas- telu tässä tutkielmassa on rajattu koskemaan TVL:n ja EVL:n soveltamisaloihin kuuluvia kapitalisaatiosopimuksia, johtuen MVL:n piiriin kuuluvien sopimusten erittäin vähäisestä määrästä.71

Vaikka kapitalisaatiosopimuksessa on kyse sopimuksesta, jonka tuotto määräytyy säästö- henkivakuutuksen tapaan vakuutusteknisten laskelmien perusteella, ei sitä voida pitää vero- tuksessa henkivakuutuksena, joiden verokohtelusta säädetään TVL 34–36 §:ssä. TVL 34.2

§:n mukaan henkivakuutuksena voidaan pitää vain sellaista vakuutussopimusta, jossa on sovittu vakuutetusta ja edunsaajasta ja joka kuuluu VaklL:ssa tarkoitettuihin henkivakuutus- luokkiin 1–3. Ottaen huomioon mainittujen sijoitusinstrumenttien samankaltaisuuden, on Xxxxxxxxx mukaan kuitenkin perusteltua lähestyä kapitalisaatiosopimuksen verotusta hen- kivakuutusten verokohtelun kautta.72

Kapitalisaatiosopimuksen vakuutusmaksu ei ole EVL 7 §:n mukainen elinkeinotoiminnan vähennyskelpoinen meno. Menolla tarkoitetaan vakiintuneen verotuskäytännön mukaan tuo- tannontekijöistä (hyödykkeistä tai palveluista) suoritettuja vastikkeita, jollaiseksi saamisoi- keuden vakuutusyhtiötä kohtaan synnyttävä ja rahavelaksi katsottava kapitalisaatiosopimuk- sen maksu ei lukeudu.73 Sopimukseen tehtyjä maksuja ei tule myöskään pitää TVL:n mukai- sessa verotuksessa vähennyskelpoisina. TVL 2974 ja 54 §:ien perusteella verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Ka- pitalisaatiosopimukseen tehdyssä maksussa on kyse lähinnä sijoittamistarkoituksessa anne- tusta rahalainasta, ei hyödykkeestä tai palvelusta suoritetusta vastikkeesta. Maksuja ei ole myöskään säädetty kummassakaan verolaissa erikseen vähennyskelpoiseksi.75

Kapitalisaatiosopimuksen tehnyt vakuutusyhtiö omistaa juridisesti arvopaperit ja muut sijoi- tuskohteet, joihin sopimuksen maksuista kertyneet varat on sijoitettu. Oikeuskäytännössä ja

71 Myllymäki 2016a, s. 270.

72 Myllymäki 2016a, s. 270; Ossa 2014, s. 319; Wahlroos 2012, s. 81.

73 Xxxxxxxxx – Penttilä 2014, s. 255.

74 Lainkohtaa voidaan pitää TVL:n tuloteorian (ns. laaja tulokäsite: kulutuksen yhteismäärä – varallisuuden muutos) legaalimääritelmänä. Ks. Wikström 2006, s. 7.

75 Myllymäki 2016b, s. 502–503.; Verohallinto 2018a, luku 5.1; Wahlroos 2012, s. 83–84.

–kirjallisuudessa vakiintunut näkemys on, että kapitalisaatiosopimus otetaan verotuksessa huomioon siviilioikeudellisen muotonsa mukaisesti. Varojen sijoittamisesta välittömästi kertynyt tuotto, esimerkiksi osinko tai korkotulo, kuuluu näin ollen vakuutusyhtiölle eikä se ole sopimuksen tehneen henkilön veronalaista tuloa. Asiaan on otettu kantaa ratkaisussa KVL 34/2011. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitettiin kaksi kysymystä: syntyykö hakijalle veronalaista tuloa, mikäli tämä vaihtaa sijoitussidonnaisen vakuutuksen sijoituskohteita en- nen vakuutuksen takaisinostoa ja onko ratkaisun suhteen eroa sillä, millaista varainhoito- mallia sijoitusten tekemisessä käytetään. Sijoitusten omistusoikeus kuului tapauksessa va- kuutusyhtiölle. KVL linjasi, että vaikka sijoittajalle oli sopimusehdoissa varattu vakuutus- yhtiön lisäksi oikeus määrätä itsenäisesti sijoituskohteiden luovutuksesta ja sijoituksista so- pimuksen voimassaoloaikana, ei sijoittajalle syntynyt veronalaista tuloa sopimukseen liitet- tyjen sijoituskohteiden luovutuksesta. Oleellista ratkaisun perusteluissa oli nimenomaan va- kuutusyhtiön asema sijoituskohteiden omistajana. Merkitystä ei ollut sillä, millaisesta va- rainhoitomallista sopimustahot olivat sopineet, eli missä suhteessa hakija pystyi vaikutta- maan sijoituskohteiden valintaan.76

Sijoituskohteiden vaihdot saman kapitalisaatiosopimuksen sisällä eivät näin ollen aiheuta sijoittajalle veroseuraamuksia, vaan varat voidaan sijoittaa uudelleen ilman verokustannusta. Ratkaisua sovelletaan sekä TVL- että EVL-tulolähteisiin kuuluvissa sopimuksissa. Vastaava näkemys ilmenee myös keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 2016/52, jonka mukaan vakuutusyhtiön toteuttama kapitalisaatiosopimukseen liitettyjen osakkeiden lainaus kolman- nelle osapuolelle ei aiheuta sijoittajalle veroseuraamuksia ennen tuotteen pääoman nosta- mista.77

Tappiollisista sijoituksista syntyneet luovutustappiot vähennetään suoraan hallinnointipalk- kioiden tapaan kapitalisaatiosopimuksen varoista, jolloin ne pienentävät sopimukseen teh- dyn sijoituksen arvoa. Koska luovutettavat kohteet kuuluvat vakuutusyhtiölle, ei sijoittaja saa vähentää näistä syntyneitä tappioita enää henkilökohtaisessa verotuksessaan. Myöskään vakuutusyhtiön perimiä palkkioita ei saa vähentää sijoittajan muista tuloista, sillä nämä eivät ole sijoittajalle itselleen realisoituneita menoja, ainoastaan saamisoikeuden määrään vaikut- tavia seikkoja.

76 Särkikangas – Xxxxxxxx 2017, luku KVL 34/2011.

77 Myllymäki 2016a, s. 271–272; Verohallinto 2018a, luku 6.2.

Mikäli sijoituskohteiden arvo on sopimusajan päättyessä alentunut, on kapitalisaatiosopimus kokonaisuutena tarkastellen tappiollinen. Tappioiden vähennyskelpoisuus riippuu sovellet- tavasta verolaista. TVL 29 §:n mukaan henkilökohtaisessa tulolähteessä vähennyskelpoisia ovat ainoastaan menot.78 Menetykset ovat vähennyskelpoisia ainoastaan niissä tilanteissa, joissa siitä on säädetty erityissäännöksellä79. Kapitalisaatiosopimukseen maksettuja maksuja ei voida rinnastaa verotuksessa omaisuuden luovutukseen, jolloin luovutusvoiton laskentaa koskevat säännökset eivät tule sovellettavaksi. Kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio on siten luonteeltaan vähennyskelvoton menetys.80 Tulkintaa tukee myös säästöhenkivakuu- tusta koskeva ratkaisu KVL 110/1998, jossa sijoitussidonnaisesta säästöhenkivakuutuksesta aiheutunut tappio katsottiin vakuutuksenottajan verotuksessa vähennyskelvottomaksi.

Tappion verokohtelu ei sen sijaan ole symmetrinen eri verolakien välillä. EVL 7 §:n mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoisia ovat menojen lisäksi myös menetykset. Lain 17 §:n mu- kaan tällaisia menetyksiä ovat muun muassa myyntisaamisten arvonalenemiset sekä muun rahoitusomaisuuden lopulliseksi todetut arvonalenemiset.81 Kapitalisaatiosopimuksen osalta arvonalentuminen on lopullinen sen erääntyessä tai takaisinostettaessa sopimus kokonaisuu- dessaan. Sen sijaan osittaisessa takaisinostossa syntynyt tappio voidaan vähentää vasta nos- tettaessa loputkin säästöstä, jolloin myös arvonaleneminen käy lopulliseksi.82

Vakuutusyhtiö maksaa sijoittajalle kapitalisaatiosopimuksen säästön sopimuskauden päät- teeksi tai sen takaisinoston yhteydessä. Maksetuissa suorituksissa on kyse osittain sijoitetun pääoman palautuksesta ja osittain sijoituksille kertyneen tuoton maksamisesta. Pääoman pa- lautusta on sijoittajan maksamien vakuutusmaksujen osuus ja loppuosa tälle kertynyttä tuot- toa. Laskentatapa noudattaa TVL 35 §:n mukaista säästöhenkivakuutuksen tuoton laske- mista. Xxxxxxxxxx mukaan henkivakuutuksen tuottoa on vakuutussuoritusten määrä vähen- nettynä vakuutusmaksujen yhteismäärällä. Sopimuksen tuotto on veronalaista tuloa, mikä

78 Vuosikirjaratkaisussa KHO 2010:74 hyväksyttiin tulon veronalaisuuden ja menon vähennyskelvottomuuden epäsymmetria TVL:n mukaisessa verotuksessa. Tapauksessa CFD-hinnanerosopimuksesta kertyvä tulo oli luonnollisella henkilöllä TVL 32 §:n mukaista pääomatuloa mutta sopimuksesta koituva meno ei ollut TVL 54

§:ssä tarkoitettu vähennyskelpoinen meno tai TVL 50 §:ssä tarkoitettu luovutustappio.

79 Verohallinto 2017a, luku 25. TVL 50.3 §:ssä säädetään luovutustappioon rinnastettavista (vähennyskelpoi- sista) menetyksistä. Näitä ovat johdannaissopimuksista aiheutuneet tappiot esimerkiksi warrantin rauetessa ar- vottomana sekä arvopaperien lopulliset arvonmenetykset. Jälkimmäinen tilanne syntyy tyypillisesti konkurs- sitilanteessa, kun pesänselvityksessä todetaan, että yhtiön varoista ei jää jako-osuutta osakkeenomistajille.

80 Haapaniemi 2013, s. 381; Xxxxxxxxx 2016b, s. 511–512; Verohallinto 2018a, luku 7.1

81 Xxxxxxxxx – Penttilä 2014, s. 440. Kirjanpidossa kyseiset saamiset kirjataan nimellisarvoonsa, mutta enin- tään todennäköiseen arvoon (KPL 5 luku 2 §).

82 Myllymäki 2016b, s. 512; Verohallinto 2018a, luku 7.2.

vastaa yleistä rahavelvoitteiden verotukseen sovellettavaa periaatetta. Tuotto verotetaan yh- teisöillä sen tulolähteen tulona, mihin kapitalisaatiosopimus kuuluu.83 Vain tuoton ollessa veronalaista, tulevat maksuhetkellä vähennyskelvottomat kapitalisaatiosopimuksen maksut tulevat huomioiduksi veronalaista tuloa laskettaessa. Tuoton verotusta sekä sopimuksen kor- koa korolle -vaikutusta on kuvattu alla olevassa esimerkissä, jossa käytetyt luvut ovat kuvit- teellisia. Tarkka laskelma sopimuksen tuotoista ja kulujen määräytymisestä on liitetty tut- kielman liitteeksi 1.

Esimerkki 2. Sijoitustoimintaa harjoittava A Oy sijoittaa elinkeinotoiminnasta syntyneitä voit- tovaroja 300 000,00 euroa vakuutusyhtiön kanssa tekemäänsä sijoitussidonnaiseen kapitali- saatiosopimukseen. Maksu suoritetaan kertamaksuna ja sopimuksen kestoksi sovitaan 10 vuotta. Vakuutusyhtiö perii kuormituspalkkiona 1 % sopimukseen sijoitetusta summasta sijoi- tushetkellä sekä hoitopalkkiona 0,5 % sopimuksen arvosta vuosittain. Sijoitetut varat merki- tään yhtiön taseessa rahoitusomaisuudeksi.

Vakuutusyhtiö sijoittaa sopimukseen sijoitetut varat oman harkintansa mukaan erilaisiin kas- vuosuusrahastoihin.

Sopimuksen vuotuiseksi tuotoksi oletetaan 5 %. Vakuutusajan päätyttyä 10 vuoden kuluttua sopimukseen kertynyt säästö on yhteensä 488 668,39. euroa.84 Kun summasta vähennetään vakuutusyhtiön perimä kuormituspalkkio (3000,00 euroa) sekä vuosittaiset hoitopalkkiot (yh- teensä 19 810,18 euroa), muodostuu säästön määräksi 465 858,21 euroa (488 668,39 – 3000,00 – 19 810,18,00), mikä maksetaan A Oy:lle. Tästä summasta A Oy:n kyseisen vuoden elinkeinotoiminnan tuloa on kapitalisaatiosopimuksen tuotto, 165 858,21 euroa (465 858,21 – 300 000,00). Tuotto on osa yhteisön ennakonkannon alaista tuloa, jolloin vakuutusyhtiö ei toi- mita maksetusta tuotosta ennakonpidätystä. 20 % yhteisöverokannalla laskettuna tuotosta maksettava vero on 33 171,64 e.

Kapitalisaatiosopimuksesta saatu tulo jaksotetaan sen verolain säännösten mukaisesti, jonka soveltamisalaan sopimus kuuluu. Saadun tulon jaksottamisesta TVL:n mukaisessa verotuk- sessa säädetään TVL 110 §:ssä. Lainkohdan 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen vero- vuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallin-

83 Verohallinto 2018a, luku 6.3.

84 Tuotto sopimuksen lopussa kasvaa eksponentiaalisesti ajan, pääoman ja tuoton funktiona. Pääoma 10. vuo- den lopussa lasketaan kaavalla K10 = 300 000,00 * 1,0510

taan. TVL:ssa ei ole erityissäännöksiä kapitalisaatiosopimukseen perustuvan tulon jaksotta- misesta, jolloin sovelletaan mainittua yleissäännöstä. Erityissäännöstä ei ole myöskään EVL:ssa, jolloin tulo jaksotetaan EVL 19 §:n mukaisesti. EVL 19.1 §:n mukaan tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. Tällöin yllä olevassa esimerkissä tulo olisi kokonaisuudessaan A Oy:n sen vero- vuoden tuloa, jolloin sopimus erääntyy ja säästösumma maksetaan yhtiölle.

Laskuperustekorkoisten ja sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten tuoton jaksottami- nen poikkeaa verotuskäytännössä toisistaan. Vakiintuneesti on katsottu, että laskuperustei- sen sopimuksen korko ja mahdollinen asiakashyvitys ovat EVL 19 §:n mukaisesti suorite- perusteisesti sen vuoden tuloa, jolta ne kertyvät. Merkitystä ei ole sillä, pääomitetaanko korko osaksi kapitalisaatiosopimuksen varoja. Sen sijaan sijoitussidonnaisen kapitalisaatio- sopimuksen tulon on katsottu realisoituvan siinä kohtaa, kun vakuutusyhtiö maksaa sijoitta- jalle sopimukseen perustuvan suorituksen sopimuksen erääntyessä tai takaisinoston yhtey- dessä.85 Asia on todettu KVL:n julkaisemattomassa ratkaisussa KVL 27/2006, jota käsitel- lään kapitalisaatiosopimuksen tulolähdejaottelun osalta myös luvussa 3.2.

Kapitalisaatiosopimuksen kirjanpitokäsittelyyn on otettu kantaa kirjanpitolautakunnan lau- sunnoissa KILA 1754/2005 sekä KILA 1836/2009. Ensin mainitussa lausunnossa oli kyse sekä laskuperustekorkoisten että sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten kirjanpitokä- sittelystä. Siinä katsottiin, että laskuperustekorkoiselle kapitalisaatiosopimukselle suoritettu laskuperustekorko ja mahdollinen asiakashyvitys tulee esittää KPL 3 luvun 3.1 §:n 5 koh- dassa tarkoitetulla tavalla suoriteperusteisesti tilikausittain sopimuksen ottajan sijoitus- ja rahoitustoiminnan korkotuottona. Tuotto kirjataan siten kokonaisuudessaan tilikauden tuo- toksi sitä mukaa, kun vakuutusyhtiö on lopullisesti sitoutunut sen maksamiseen.86 Kirjanpi- tolautakunnan mukaan KPL 3 luvun 3.1 §:n sisältyvä varovaisuusperiaate ei edellytä koron jaksottamista koko sijoitusajalle, mikäli todennäköisyys tuoton maksamatta jäämiselle on vähäinen. Mikäli kyse on muusta hyvityksestä kuin laskuperustekorosta tai asiakashyvityk- sestä, tuloutetaan se sijoituksen päättyessä.

85 HE 275/2018 vp, s. 10–11.

86 Wahlroos (2012, s. 82) toteaa, että tällä tarkoitetaan käytännössä hetkeä, kun vakuutusyhtiö tosiasiallisesti suorittaa koron maksun.

3.2 Kapitalisaatiosopimuksen tulolähde ja omaisuuslaji

Yrityksen tulonhankkimistoiminnan luonne ratkaisee, minkä tuloverotusta koskevan lain mukaan verotettava tulo lasketaan. Saatu tulo jaetaan verotuksessa kolmeen tulolähteeseen, jotka noudattavat pääverolakien (TVL, EVL, MVL) soveltamisaloja.87 Eri tulolähteitä ovat elinkeinotoiminta (EVL-tulolähde), maatalous (MVL-tulolähde) ja muu toiminta (TVL-tu- lolähde). Myös kapitalisaatiosopimus voi kuulua mihin tahansa tulolähteeseen.88

Kukin tulolähde muodostaa oman laskentayksikkönsä, jonka tappiota ei voida kuitata toi- sesta tulolähteestä.89 Tappiot vähennetään TVL 119 ja 120 §:ien mukaan saman tulolähteen sisällä 10 verovuoden aikana. Vaikka tulot ovat laajasti veronalaisia kaikissa tulolähteissä, sisältyy EVL 6 b §:ään merkittävä poikkeus yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapaudesta. TVL ei anna erillistä verovapautta osakeluovutuksiin. Eri tulolähteiden vä- lillä on myös eroja erityisesti tulojen ja menojen kohdistamisessa sekä varausten tekemis- mahdollisuudessa. Luonnollisten henkilöiden verotuksessa tulolähde vaikuttaa myös vero- tettavan tulon jakautumiseen ansiotulo- ja pääomatulo-osuuksiin. Yhteisöillä ei tätä jakoa tehdä, vaan kaikkien tulolähteiden tuloja verotetaan samalla yhteisöverokannalla.90

Tulolähdejaon merkitys on vuoden 1993 verouudistuksen jälkeen vähentynyt. Jakoa on kri- tisoitu erityisesti yhteisöillä epäjohdonmukaiseksi, eikä sen katsota palvelevan alkuperäistä tarkoitustaan verotulojen turvaajana.91 Valtiovarainministeriössä käynnistettiin marras- kuussa 2016 lainsäädäntöhanke92 TVL-tulolähteen poistamiseksi osakeyhtiöiltä, jolla on tar- koitus selkeyttää ja johdonmukaistaa yhteisöjen verotusta. Xxxxx xxxxxxx hallituksen esitys (HE 257/2018 vp) hyväksyttiin muuttumattomana eduskunnassa 30.1.2019. Muutettua lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa. Elinkei- noverolakia tullaan muutoksen jälkeen soveltamaan kaikkeen elinkeinotoimintaa harjoitta- van yhteisön toimintaan, joka poistaa tulolähdejaosta nykyisin aiheutuvat tulkintaongelmat. Erilaisista yhteisön toiminnoista aiheutuneet tappiot voidaan jatkossa vähentää toisten toi-

87 Mattila 2009, s. 131–132; Tikka ym. 2018, luku 3.

88 Myllymäki 2016a, s. 273.

89 Siten EVL-tulolähteeseen kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen tappiota ei voida kuitata yhtiön TVL-tuloläh- teen tuloksesta. TVL-tulolähteessä sopimuksesta syntynyt tappio ei ole nykyisin lainkaan vähennyskelpoinen. 90 Mattila 2009, s. 137; Myrsky – Malmgrén 2014, s. 42; Mähönen – Villa 2009, s. 77.

91 Mattila 2009, s. 143–144.

92 Hankenumero VM017:00/2018.

mintojen voitoista. Muun toiminnan tulolähdettä esitetään kuitenkin säilytettäväksi niillä yh- teisöillä, jotka harjoittavat pääosin muuta kuin elinkeinotoimintaa. Uudistus ei siten esityk- sen mukaan aiheuta muutoksia esimerkiksi yleishyödyllisillä yhteisöillä sekä asunto- ja kiin- teistöosakeyhtiöillä.93 Muutos tuo nykyisin TVL:n mukaan verotetut osakeluovutukset laa- jemman vähennysoikeuden piiriin, laajentaa konserniavustuksen soveltamisalaa sekä pois- taa erillisestä tuloksenlaskennasta johtuvan liikaverotuksen. Huolimatta tulolähdejaon tar- peettomuutta koskevasta kritiikistä, MVL-tulolähde tullaan säilyttämään yhteisöillä ennal- laan.94

Lisäksi säädetään uusi muun omaisuuden omaisuuslaji, johon katsotaan jatkossa kuuluvan kaikki sellainen omaisuus, jota ei käytetä yhteisön varsinaisessa tulonhankkimistoiminnassa ja joka ei vastaa muiden EVL:n omaisuuslajien määritelmää. Tällaisiksi on yksilöity esimer- kiksi osakkaan yksityiskäytössä oleva omaisuus, passiivisluonteisesti omistetut arvopaperit sekä vuokraustoiminnassa käytetyt kiinteistöt. Määritelmä vastaa siten hyvin pitkälti aiem- paa TVL-omaisuuden käsitettä. Uuden omaisuuslajin tarkoituksena on erityisesti estää käyt- töomaisuusosakkeiden luovutuksia koskevan EVL 6 b §:n verovapaussäännöksen hyödyn- tämisen säännöksen tarkoituksen vastaisissa tilanteissa.95

Tulolähde vaikuttaa myös kapitalisaatiosopimuksen tuloverokohteluun. EVL:ssa ei ole eri- tyisiä säännöksiä kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta, jolloin tulolähde ratkaistaan yleisten säännösten nojalla. Ratkaisu tehdään tapauskohtaisesti.96 Tulolähteellä on vaiku- tusta erityisesti sopimuksesta saadun tulon jaksottamiseen sekä syntyneen tappion vähen- nyskelpoisuuteen. Kapitalisaatiosopimus itsessään ei ole arvopaperi tai muutakaan sellaista omaisuutta, josta syntynyt tappio voitaisiin vähentää TVL-tulolähteessä TVL 50 §:n mukai- sena luovutustappiona. Syntynyt menetys ei siten ole lainkaan vähennyskelpoinen. EVL- tulolähteessä tappio on EVL 17 §:n 2 kohdan perusteella vähennyskelpoinen, kun menetys

93 Hankkeen esitysluonnoksessa ehdotettiin elinkeinotoiminnan käsitteeseen lisättäväksi yhteisöjen harjoitta- maa kiinteistöliiketoimintaa. Tämä olisi johtanut mm. yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittaman verovapaan TVL-vuokraustoiminnan verotuksen kiristymiseen. Ehdotuksesta luovuttiin lausuntokierroksen jälkeen, eikä elinkeinotoiminnan käsitettä esitetä muutettavaksi.

94 HE 257/2018 vp, s. 5–6, 16, 20–22 ja 40; VaVM 29/2018 vp, s. 3 ja 5–6.

95 HE 257/2018 vp, s. 22–23. Ilman uutta omaisuuslajia erilaiset liiketoimintaan kuulumattomat osakesijoituk- set tulisi katsoa kuuluvan yhteisön käyttöomaisuuteen, mikä mahdollistaisi esimerkiksi holdingyhtiön kautta harjoitetun sijoitustoiminnan laajan verovapauden.

96 HE 275/2018 vp, s. 10.

on lopullinen. Kapitalisaatiosopimuksen osalta tämä tarkoittaa hetkeä, jolloin säästösumma nostetaan kokonaisuudessaan.97

Kapitalisaatiosopimuksen tulolähdettä ratkaistaessa Myllymäki korostaa, että sopimusta tu- lisi tarkastella siviilioikeudellisen muotonsa mukaisesti, omana sijoitusinstrumenttinaan. Myös Xxxxx mukaan siviilioikeudellinen muoto on myös verotuksessa aina lähtökohta, edel- lyttäen että sopimus täyttää vakuutusluokkalain ja henkivakuutusdirektiivin (2002/83/EY) vaatimukset pääoman takaisinmaksusta. Sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen si- sällä harjoitettua arvopaperikauppaa ei tule näin ollen huomioida tulolähdettä ratkaistaessa, mikä vastaa myös muiden vakuutussijoitusten (säästöhenkivakuutusten ja vapaaehtoisten eläkevakuutusten) verokohtelua. Yhteisön tekemän kapitalisaatiosopimuksen tulolähde rat- kaistaan näin ollen samoin kuin muidenkin sijoitusinstrumenttien.98

Kapitalisaatiosopimuksen tulolähdejaottelussa korostuu kysymys, voiko sopimus muodos- taa itsessään arvopaperikaupan elinkeinotoiminnan tunnusmerkistön (EVL 1 §) täyttävän EVL-tulolähteen. Tarkasteltaessa kapitalisaatiosopimusta yksittäisenä sijoitusinstrument- tina, ei se Myllymäen mukaan voi itsessään muodostaa elinkeinotoiminnan tulolähdettä, vaikka sopimuksen sisällä harjoitettaisiinkin laajaakin arvopaperikauppaa. Sopimuksen kuu- luminen EVL-tulolähteeseen edellyttää täten liityntää jo voimassaolevaan yhteisön harjoit- tamaan elinkeinotoimintaan. Jos yhteisö harjoittaa elinkeinotoimintana pidettävää sijoitus- toimintaa, esimerkiksi aktiivista arvopaperikauppaa, voi varojen sijoittamistarkoituksessa tehty kapitalisaatiosopimus kuulua osaksi tätä toimintaa. Muussa tapauksessa sopimus kuu- luu lähtökohtaisesti henkilökohtaiseen tulolähteeseen.99 Myös Verohallinnon ohjeen Arvo- paperisijoittamisen tulolähde mukaan kapitalisaatiosopimuksen voidaan päätellä kuuluvan EVL-tulolähteeseen, kun se liittyy elinkeinotoimintaan yksittäisenä sijoitusinstrumenttina osana muuta arvopaperikauppaa tai esimerkiksi palkkaus- tai eläkejärjestelyiden kautta.100

Ossa on näkemyksessään eri kannalla, painottaen kapitalisaatiosopimuksen ominaispiirteitä ja sen sisällä harjoitetun sijoitustoiminnan tosiasiallista luonnetta. Hänen mukaansa kapita- lisaatiosopimus täyttää jo itsessään sijoitustoiminnan EVL-tunnusmerkistön, sillä yhtiö voi

97 Verohallinto 2018a, luvut 7.1 ja 7.2.

98 Myllymäki 2016a, s. 273–274; Ossa 2014, s. 313.

99 Myllymäki 2016a, s. 274–275.

100 Verohallinto 2015, luvut 2 ja 5.

tehdä sopimuksen sisällä itsenäisesti sijoituspäätöksiä sopimusehtojen rajoissa. Sopimuk- seen sisältyy myös elinkeinotoiminnassa tunnusomainen riski ja mahdollisuus jopa koko pääoman menettämiseen. Tulolähdejaottelussa korostuu hänen mukaansa se, miten aktiivi- sesti yhtiö käy kauppaa sopimuksen sisällä. Vaikka kapitalisaatiosopimus olisi tehty pitkäksi määräajaksi, sillä ei ole merkitystä tulolähdejaottelun kannalta, sillä sopimuksenottaja voi irtisanoa sopimuksen milloin tahansa vakuutuskauden aikana.101

Näkemystä arvopaperikaupan aktiivisuuden merkityksestä tulolähdejaottelussa korostaa yleisellä tasolla myös Xxxxxxx. Arvopaperikauppa voi siten kuulua yhteisön EVL-tulolähtee- seen myös niillä yhtiöillä, joilla arvopaperikauppaa ei mainita yhtiöjärjestyksessä, kunhan kauppa sopimuksen sisällä täyttää aktiivisuudeltaan EVL-tunnusmerkistön.102 Siten voidaan ajatella, että kapitalisaatiosopimus voisi kuulua yhteisöllä EVL-tulolähteeseen myös ilman liityntää muuhun sijoitustoimintaan, mikäli asiaa ajatellaan ”sisältö ennen muotoa” -näke- myksen mukaisesti ja korostetaan sopimuksen sisällä käytävän arvopaperikaupan merki- tystä. Tätä tukee myös Xxxxx esittämä väite siitä, että kapitalisaatiosopimus tulee lukea TVL-tulolähteeseen kuuluvaksi vain poikkeuksellisesti, sillä sopimusta voidaan käyttää yh- tiön liiketoimintaan linkittyvänä rahavarojen kassanhallintakeinona, joka on likvidoitavissa nopeastikin.103 Lisäksi ratkaisun KVL 34/2011 perusteella sijoittajalla on oikeus vaikuttaa varojen sijoituskohteisiin ilman varojen nostoon liittyviä veroseuraamuksia. Sopimuksen ar- vonkehitykseen laskennallisesti sidotut sijoituskohteet ovat toisaalta vakuutusyhtiön omis- tuksessa, jolle myös niistä kertynyt tuotto maksetaan. Sijoittajan näkökulmasta kapitalisaa- tiosopimuksessa on siten kyse vain yksittäisestä sijoituskohteesta, eikä aktiivista arvopape- rikauppaa käy nimenomaan itse sijoittaja. Sopimuksen tulkinta sen siviilioikeudellisen muo- don mukaisesti tukisi sen katsomista TVL-tulolähteeseen kuuluvaksi, mikäli yhteisö ei har- joita muuta EVL-sijoitustoimintaa.

EVL-tulolähteessä ratkaistavaksi tulee myös kapitalisaatiosopimuksen omaisuuslaji, jota koskevat säännökset sisältyvät EVL 9, 10 ja 12 §:iin. Niiden perusteella määritetään, kuu-

101 Ossa 2014, s. 314.

102 Xxxxxxx 2009, s. 134.

103 Ossa 2014, s. 317.

luuko hyödyke luonteeltaan rahoitus-, vaihto- vai käyttöomaisuuteen. Rajanvedon haasta- vuus korostuu, kun kyse ei ole fyysisesti käytettävistä hyödykkeistä.104 Sijoitusinstrument- tien omaisuuslajijaottelussa ratkaisevaa on viime kädessä se, mitkä ovat niiden hankintaan ja omistamiseen liittyviä syitä. Verotuksellista merkitystä ei ole sillä, kertyykö sijoitustoi- minnasta tuottoa, vaan merkittävimpänä mittarina tulee pitää sijoitetun pääoman määrää. Esimerkiksi arvopaperikauppojen suurella lukumäärällä ei näin ollen ole itsessään vaiku- tusta.105

Liiketoimintaa harjoittavan yhtiön osalta elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvan kapi- talisaatiosopimuksen voidaan Wahlroosin mukaan yleensä katsoa kuuluvan omaisuuslajil- taan EVL 9 § mukaiseen rahoitusomaisuuteen. Myös Xxxxxxxxx toteaa, että EVL-tuloläh- teessä kapitalisaatiosopimuksen oikeudellinen ja taloudellinen luonne saamisoikeutena tu- kee sen katsomista rahoitusomaisuudeksi.106 Lisäksi ratkaisussa KVL 27/2006 (julkaisema- ton), jossa kyse oli osaltaan yhtiön tekemän kapitalisaatiosopimuksen omaisuuslajista, kat- sottiin että sopimuksen rinnastuminen osaltaan määräaikaistalletukseen tukee sen kuulu- mista rahoitusomaisuuteen. Viimeisenä, sopimuksen menetyksen vähennyskelpoisuutta kos- kevassa EVL 17 §:n 2 kohdassa säädetään vähennyskelpoiseksi ”myyntisaamisten arvon- alenemiset sekä muun rahoitusomaisuuden lopullisiksi todetut arvonalenemiset”, mikä vii- tannee oletukseen sopimuksen kuulumisesta rahoitusomaisuuteen.

Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteenvetona eri tulolähteiden välisiä eroavuuksia kapi- talisaatiosopimuksen osalta:

104 Xxxxxxxxx – Penttilä 2014, s. 62.

105 Xxxxxxxxx – Penttilä 2014, s. 32; Ossa 2014, s. 317.

106 Myllymäki 2016a, s. 275; Wahlroos 2012, s. 84.

Taulukko 1. Kapitalisaatiosopimuksen nykyisen verokohtelun erot TVL- ja EVL-tulolähteissä

	Elinkeinotulo (EVL)	Muu tulo (TVL)
Jaksottami- nen	Pääsääntö suoriteperuste. Tuotto sen verovuoden tuloa, jolta se nostetaan. Laskuperusteiselle sopi- mukselle maksetun koron jaksotus maksuperus- teisesti.	Pääsääntö maksuperuste. Tulo sen ve- rovuoden tuloa, jona se on saatu val- lintaan (nostettaessa tuottoa sopimuk- sesta).
Tappiot	Menot ja menetykset vähennyskelpoisia (EVL 17 §: rahoitusomaisuuden lopullinen arvonalen- tuminen).	Menetykset eivät vähennyskelpoisia.
Muuna kun rahana tehty sijoitus	Luovutushintojen laskeminen omaisuuslajeittain (EVL 5 ja 19 §: muutoin kuin rahana tehty sijoi- tus), EVL 6 b § verovapaat käyttöomaisuusosak- keiden luovutukset	Omaisuuden luovutus, luovutusvoiton verokohtelu TVL 45–50 § soveltuessa (saamisoikeuden käypä arvo = luovu- tushinta)
Kuittaaminen	Tappiot eivät vähennyskelpoisia tulolähteiden välillä

Verovuodesta 2020 eteenpäin eri tulolähteiden välinen problematiikka tulee poistumaan myös kapitalisaatiosopimusten osalta, sillä lakiesitys TVL-tulolähteen poistamisesta EVL:n mukaan verotetuilta yhteisöiltä hyväksyttiin eduskunnassa tammikuussa 2019. Tällä on yh- tenäistävä vaikutus etenkin tappiollisten sopimusten verokohtelun kannalta. Tulevan muun omaisuuden omaisuuslajin myötä kysymys kapitalisaatiosopimuksen omaisuuslajista (rahoi- tusomaisuus vs. muu omaisuus) säilyy teoriassa myös jatkossa. Tällä ei kuitenkaan ole tap- pion vähennyskelpoisuuteen vaikutusta, sillä uudessa omaisuuslajissa ainoastaan osakkeiden luovutustappioiden vähennyskelpoisuutta on rajoitettu107. Asialla ei siten tule olemaan käy- tännön merkitystä kapitalisaatiosopimusten osalta.

3.3 Varojen noston nykyinen ja muuttuva verokohtelu

TVL 29.2 § ja EVL 4 §:n yleisten säännösten mukaisesti kapitalisaatiosopimuksen tuotto on yhteisöllä veronalaista tuloa, mikä tuloutuu sopimustyypin mukaan tuoton maksuvuonna (laskuperusteinen sopimus) tai varojen noston yhteydessä. Sijoituskohteiden vaihdot vakuu- tuksen sisällä voidaan toteuttaa EVL- ja TVL-tulolähteissä veroseuraamuksitta ja sijoitusten

107 HE 257/2018 vp, s. 24. Muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluvien osakkeiden ja henkilöyhtiön osuuksien luovutuksista aiheutuneet tappiot ovat vähennyskelpoisia ainoastaan saman omaisuuslajin sisällä syntyneistä voitoista.

tuottamat korot ja osingot sijoittaa uudelleen. Tämä verotuksen lykkääntymisetu on vahvis- tettu KVL:n lainvoimaisessa ennakkoratkaisussa 34/2011.108 Veroedut ovat lähtökohtaisesti samat, verotettiin tulonsaajaa tuloverolain tai elinkeinoverolain mukaan. Nostettaessa koko säästösumma yhdellä kertaa, on veronalaisen tuoton määrittäminen yksinkertaista ja vero- tuksellisesti selkeää vähentämällä sopimuksen säästösummasta siihen sijoitetut vakuutus- maksut sekä vakuutusyhtiön perimät kulut.

Tehtäessä kapitalisaatiosopimuksesta osittainen takaisinosto, jää osa sopimuksen säästöstä edelleen voimaan. TVL:ssa ei ole erityissäännöksiä osittaisen takaisinoston verotuksesta. Verotuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu nostetun määrän kohdistuvan ensisijaisesti maksettuihin maksuihin ja vasta niiden ylittävältä osin vakuutuksen tuottoon. Tapa ei pe- rustu lain nimenomaiseen säännökseen. Ensisijaisesti kyse on siten pääoman palautuksesta ja vasta viimesijaisesti kyse verotettavasta tuotosta. Tämä poikkeaa niin suorien sijoitusten kuin sijoitusrahastosijoitusten verokohtelusta.109 Xxxxxxxxx kuitenkin huomauttaa, että kauppakaaren (3/1734) 9 luvun 5 §:stä ilmenevän yleisen, joskin tahdonvaltaisen, velvoite- oikeudellisen periaatteen mukaan korko on maksettava ennen pääomaa.110 Tämä puoltaisi näkemystä, että osittaisen takaisinoston yhteydessä saatu suoritus tulisi katsoa ensisijaisesti tuotoksi. Näkemys ei kuitenkaan ota huomioon kapitalisaatiosopimuksen vakuutusoikeudel- lista yhteneväisyyttä säästöhenkivakuutukseen, joiden osalta Verohallinto on vakiintuneesti katsonut osittaisen takaisinoston kohdistuvan ensisijaisesti maksettuihin maksuihin. Vero- hallinnon vallitseva kanta kapitalisaatiosopimusten osittaisten takaisinostojen verotuksesta noudattaakin tätä rinnastusta. Vastaavaan näkemykseen ovat päätyneet myös Ossa ja Wahl- roos.111 Vaihtoehtoisesti osittainen takaisinosto voidaan katsoa osittain pääoman palau- tukseksi ja osittain tuoton maksamiseksi, mikäli sopimustahot ovat tällaisesta menettelystä sopineet.112

Verotustapaa, jossa verotus toteutuu vasta nostettaessa kapitalisaatiosopimuksesta tuottoa,

108 Verohallinto 2018a, luku 6.3; Wahlroos 2012, s. 83.

109 Valtiovarainministeriö 2018, s. 131; HE 275/2018 vp, s. 19.

110 Myllymäki 2016b, s. 506–508.

111 Verohallinto 2018a, luku 6.4.1; Ossa 2014, s. 312–313; Wahlroos 2012, s. 82–83.

112 Verohallinto 2018a, luku 6.4.1

on kritisoitu epäneutraaliksi suhteessa suoriin sijoituksiin, joissa verotus toteutuu ns. reali- sointiperiaatteen113 mukaan silloin, kun myyntivoitto tai tulo saadaan.114 Nostamalla kapita- lisaatiosopimuksesta ainoastaan pääomaa, voidaan verotusta lykätä tuoton osalta pitkällekin tulevaisuuteen. Verovelvollisen kannalta kyse on siten paitsi puhtaasta tulon jaksottamisky- symyksestä, myös korottomasta verolainasta. Tämä verotuksen koroton lykkääntyminen on tunnustettu sekä vero-oikeuden että taloustieteen piirissä eduksi, jolla on vaikutusta verovel- vollisen tekemiin valintoihin. Siten on perusteltua puhua lykkääntymisedusta eikä esimer- kiksi lykkääntymisvaikutuksesta.115

Valtiovarainministeriön asettama sijoitusmuotojen verotusta tutkinut työryhmä116 ehdottikin toukokuussa 2018 antamassaan työryhmälausunnossa muutoksia sijoitussidonnaisten va- kuutusten verokohteluun. Sijoitusvakuutusten veroneutraliteetin parantamiseksi esitettiin kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäisen verokohtelulle esitetään kaksi vaihtoehtoista tapaa:117

• Vaihtoehto 1.1: Varoja nostettaessa vakuutuksesta luettaisiin nostetuista varoista ve- ronalaiseksi tuloksi se suhteellinen osa, joka vastaa maksetun määrän suhteellista osuutta jäljellä olevaan vakuutussäästöön. Verotettava tulo muodostuisi siten kaa- valla: vakuutuksen tuotto / vakuutussäästön kokonaisarvo x nostettu määrä.118

• Vaihtoehto 1.2: Suhteellisen verotustavan sijasta vakuutuksesta nostetut määrät luet- taisiin ensisijaisesti tuotoksi.

• Vaihtoehto 2: Vakuutuksen sijoituskohteita verotettaisiin niin, kuin sijoittaja olisi omistanut ne suoraan. Sijoituskohteita vaihdettaessa syntyvä laskennallinen luovu- tusvoitto luettaisiin verovuoden tuloksi riippumatta siitä, onko varoja nostettu vai ei.

Vaihtoehdot poikkeavat toisistaan ensinäkin siinä, mihin aikaan verotus toteutuu. Ensim- mäinen vaihtoehto ei muuttaisi verotustapaa, jossa verotus tapahtuu varojen nostohetkellä, mutta poistaisi verovapaat pelkän pääoman nostot vakuutuksesta. Jälkimmäisessä mallissa

113 Nykyinen tuloverojärjestelmä rakentuu realisointiperiaatteelle. Kirjallisuudessa periaatetta on perusteltu mm. sillä, että realisoitumattomien arvonnousujen mittaaminen on käytännössä vaikeaa. Arvonnousut tuloutu- vat kohteen luovutuksen yhteydessä.

114 Valtiovarainministeriö 2018, s. 59; HE 275/2018 vp, s. 19.

115 Valtiovarainministeriö 2018, s. 58–59.

116 Eri sijoitusmuotojen verokohtelua arvioiva työryhmä, hankenumero VM070:00/2017, työryhmän toimi- kausi 2.6.2017 – 30.4.2018.

117 Valtiovarainministeriö 2018, s. 132–134.

118 Viitala – Mikkola 2018, s. 428.

sijoitussidonnaisten vakuutusten tuottoa verotettaisiin kirjanpitovelvollisilla laskuperuste- korkoisten sopimusten tapaan juoksevasti sen verovuoden tulona, jolloin tulo on saatu. Tässä mallissa vakuutuksen siviilioikeudellinen muoto, jossa vakuutusyhtiö omistaa sopimuksen arvonkehitykseen vaikuttavat sijoitustuotteet, sivuutettaisiin. Vakuutuksenottajaa verotettai- siin täten fiktiivisesti sellaisten sijoituskohteiden tuotoista, joita tämä ei juridisesti omista. Xxxxxx laaja soveltaminen johtaisikin todennäköisesti sijoitusvakuutusten kysynnän romah- tamiseen, sillä sijoittajan kannalta kapitalisaatiosopimuksessa olisi kyse enää määräaikai- sesta varainhoitosopimuksesta.

Työryhmä totesikin raportissaan, että sopimuksen muodon sivuuttaminen jälkimmäisen mal- lin mukaisesti ei voi soveltua yleiseksi verotusperiaatteeksi. Sitä voitaisiin kuitenkin pitää vaihtoehtona ensin esitetylle mallille erityisesti keinotekoisissa järjestelyissä. Mallin imple- mentointi toisi viranomaiselle mahdollisuuden sivuuttaa keinotekoinen järjestely aiempaa pienemmällä soveltamiskynnyksellä. Vastaavan mahdollisuuden sivuuttaa keinotekoinen järjestely tarjoaa sanamuodoltaan myös VML:n veron kiertämistä koskeva yleissäännös (VML 28 §), mutta säännöksen soveltamiskynnys on verotus- ja oikeuskäytännössä asettu- nut varsin korkealle.119

Työryhmäraportissa esitettiin tarkoituksenmukaisimmaksi vaihtoehdoksi verotuksen uudis- tamiseen ensimmäistä mallia, jossa tuoton suhteellinen osa luetaan veronalaiseksi tuloksi. Lykkääntymisetu säilyisi siten ennallaan, mutta pelkkä tuoton nostaminen ei raportin mu- kaan olisi jatkossa enää mahdollista. Keinotekoisiin järjestelyihin puuttumiseksi esitettiin säädettäväksi kuvattua sivuuttamisssääntelyä, kuitenkin todeten, että sääntelyn käyttöönotto edellyttää jatkovalmistelua sen soveltamisalaan ja soveltuviin kansainvälisen vero-oikeuden säännöksiin liittyen.120

Työryhmäraportin pohjalta asia eteni säädösvalmisteluun elokuussa 2018. VM:ssä asetettiin 29.8.2018 hanke121 osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuk- sen uudistamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Hankkeen valmistelun pohjalta annettiin lakiesitys (HE 275/2018 vp) 5.12.2018. Esitys hyväksyttiin eduskunnassa

119 Valtiovarainministeriö 2018, s. 133–134.

120 Valtiovarainministeriö 2018, s. 134–135.

121 Hankenumero VM146:00/2018, hankkeen toimikausi 29.8.2018 – 31.3.2019.

13.3.2019 valiokuntakäsittelyn jälkeen, jossa ainoastaan täsmennettiin ehdotusten yksityis- kohtaisia perusteluita.122 Lakimuutos uudistaa sijoitussidonnaisten henkivakuutusten ja ka- pitalisaatiosopimusten verokohtelua työryhmän esittämän suhteellisen tuoton mallin mukai- sesti. Muutokset tulivat voimaan 1.3.2019 ja niitä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuo- delta 2020 toimitettavassa verotuksessa. Säännöksiä sovelletaan siten 1.1.2020 ja sen jälkeen tehtyihin takaisinostoihin. Lisäksi vakiintunut verotuskäytäntö kapitalisaatiosopimusten tuo- ton veronalaisuudesta kirjataan lakiin muuttamalla TVL 34 §:n (henkilövakuutukseen perus- tuvien vakuutuskorvausten veronalaisuus) sisältöä lisäämällä määritelmä kapitalisaatiosopi- muksen tuoton veronalaisuudesta.123

Nykyistä säästöhenkivakuutusten tuoton laskemista koskevaa TVL 35 §:ää muutetaan niin, että suhteellisen tuoton laskentatavan lisäksi sen sanamuotoon lisätään kuuluvaksi myös ka- pitalisaatiosopimukset. Suhteellisen tuoton malli ei vaikuta tilanteisiin, joissa säästöt reali- soidaan sopimuksen päättyessä. Xxxxxx verotus sen sijaan aikaistuu tehtäessä vakuutuksesta osittaisia takaisinostoja. Muutosta on pidetty esityksen perusteluissa hyvin maltillisena, eikä sen katsota olevan ristiriidassa Suomen perustuslain (PeL, 1999/731) 15 §:n mukaisen omai- suuden ja sopimussuhteiden pysyvyyden suojan kanssa.124 Muutos ei myöskään edellytä osapuolilta muutoksia vakuutussopimuksiin.125 Kapitalisaatiosopimuksesta syntynyt tappio tulee olemaan yhteisöillä tulolähteestä riippumatta vähennyskelpoinen siinä tulolähteessä, johon sopimus kuuluu. Tappio vähennetään verovuonna, jolloin se on käynyt lopulliseksi. Vähennysoikeuden laajentaminen myös osittaisiin takaisinostoihin tarjoaisi esityksen mu- kaan vahvan kannusteen hyödyntää tappiot heti sopimuksen ollessa väliaikaisestikin tappiol- linen. Ottaen huomioon, että tuoton realisoinnin harkintaan verovelvollisen päätöksenteossa vaikuttavat siitä aiheutuvat veroseuraamukset, ei tuoton ja tappion symmetristä kohtelua ole pidetty perusteltuna. TVL 35 § 1 ja 3 momentit ovat esitetty seuraavasti:126

”Edellä 34 §:n 3 ja 5 momentissa tarkoitetun sopimuksen tuotoksi katsotaan se osa vakuutuk- sen tai kapitalisaatiosopimuksen säästöstä, joka ylittää vakuutusmaksujen tai kapitalisaatioso- pimuksen maksujen määrän. Sopimuksen perusteella vakuutussuorituksena, takaisinostoar- vona tai muulla nimellä maksetuista suorituksista luetaan maksuvuoden veronalaiseksi tuloksi

122 VaVM 37/2018 vp, s. 3-4.

123 HE 275/2018 vp, s. 47 ja 57.

124 HE 275/2018 vp, s. 57–58.

125 Kuten luvun alussa on todettu, sopimustahot ovat myös voineet sopia suhteellisesta verotustavasta jo ny- kyisin ilman nimenomaista lain säännöstä.

126 HE 275/2018 vp, s. 27–28, 48 ja 75–76.

se suhteellinen osa, joka maksuhetkellä vastaa jäljellä olevan tuoton osuutta jäljellä olevasta säästömäärästä.

– –

Jos sopimuksen perusteella sopimusaikana maksettujen suoritusten määrä alittaa maksujen määrän, näin muodostunut tappio on sopimuksen päättymisvuonna luonnollisella henkilöllä ja kuolinpesällä vähennyskelpoinen veronalaisista pääomatuloista ja verovelvollisena olevalla yhteisöllä säästöhenkivakuutuksen ja kapitalisaatiosopimuksen tappio sen tulolähteen tulosta, jonka varoihin sopimus kuuluu. Siltä osin kuin tappiota ei verovuonna ole vähennetty luon- nollisen henkilön tai kuolinpesän veronalaisista pääomatuloista, se otetaan huomioon vahvis- tettaessa 60 §:ssä tarkoitettua pääomatulolajin tappiota. Tappio vähennetään puhtaasta pää- omatulosta luovutustappioiden jälkeen ennen muita pääomatulosta tehtäviä vähennyksiä. Tap- piota ei oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää vahvistettaessa.”

Lakimuutoksessa säädetään myös sijoitussidonnaisia vakuutuksia koskevasta erityisestä ve- rotusmenettelystä (TVL 35 b §), jota sovelletaan 1.1.2020 lukien paitsi vakuutusluokkalain vaatimukset täyttäviin kotimaisiin kapitalisaatiosopimuksiin, myös ulkomaisiin sopimuksiin riippumatta niiden kansalliseen lainsäädäntöön perustuvasta luokittelusta.127 Sääntelyä so- velletaan tyypillisesti tiettyihin keinotekoisiin vakuutusjärjestelyihin. Tällaisten järjestelyi- den ei ole esityksen perusteluissa katsottu nauttivan samassa määrin PeL 15 §:n mukaista omaisuuden ja sopimussuhteiden pysyvyyden suojaa kuin ”aitoihin” sijoitus- ja säästämis- tuotteisiin kohdistuvat verolainsäädännön muutokset. Esityksen mukaan kyse on tyypilli- sesti ulkomaalaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamista tuotteista, joita voidaan hyödyntää laa- jemmin keinotekoisiin järjestelyihin puhtaan sijoittamisen tai säästämisen asemasta. Lain- kohdan pyrkimyksenä on etenkin reagoida tällaisten ulkomaisten palveluntarjoajien tarjo- amien tuotteiden yleistymiseen, turvaten suomalaisten yritysten kilpailuedellytyksiä kan- sainvälisillä vakuutusmarkkinoilla.128

Säännöksellä pyritään puuttumaan tilanteisiin, joissa vakuutussopimukseen siirretään omai- suutta, jonka omistajalle kuuluviin oikeuksiin vakuutukseen sijoittanut henkilö voi vaikut- taa. Pykälän 1 momentin kohdissa 1–4 on määritelty, mitä tällaisilla oikeuksilla tarkoitetaan. Omistajalle kuuluvia oikeuksia ovat kohde-etuuteen liittyvät käyttö- tai hallintaoikeudet sekä oikeus käyttää itsenäisesti etuuteen liittyvää määräys- tai äänivaltaa. Lisäksi tällaiseksi

127 Esityksen perusteluissa mainitaan, että säännöksen tavoitteiden näkökulmasta sitä on perusteltua soveltaa paitsi sijoitussidonnaisiin kapitalisaatiosopimuksiin, myös laskuperustekorkoisiin sopimuksiin, säästöhenkiva- kuutuksiin sekä eläkevakuutuksiin. Soveltamisalasta tarkemmin, ks. HE 275/2018 vp, s. 56–57.

128 VaVM 37/2018 vp, s. 9; HE 275/2018 vp, s. 50 ja 58–59; Oikeusministeriö 2018, s. 3–4.

katsotaan oikeus päättää siitä, kenelle ja xxxxx ehdoin kohde-etuutena oleva varallisuus luo- vutetaan sekä oikeus tehdä siihen liittyviä toimeksiantoja tai sopimuksia kolmannen osapuo- len kanssa. Käytännössä tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa sijoittaja pidättää sopi- mukseen siirrettävien osakkeiden tuotto-oikeuden tai niiden tuottaman äänivallan itsellään. Edellytys katsottaisiin olevan olemassa, mikäli menettelystä on sopimusehdoissa sovittu tai oikeutta on tosiasiallisesti käytetty. Tällaisina oikeuksina ei kuitenkaan pidettäisi sijoittajan välillistä oikeutta sijoituskohteiden tuottoon tai tämän oikeutta vaikuttaa sijoituskohteiden valintaan.129

Säännöksen soveltuessa vakuutuksen siviilioikeudellinen muoto voidaan sivuuttaa ja tuotto verottaa suoraan vakuutuksenottajalla sen verovuoden tulona, jona tuotot ovat kertyneet va- kuutusyhtiölle ja ne ovat olleet verovelvollisen nostettavissa. Tuottoa laskettaessa otetaan huomioon kaikki vakuutusyhtiön sijoituskohteista kyseisenä verovuonna saamat suoritukset vähennettynä vakuutusyhtiön perimillä palkkioilla. Laskennassa bruttosummissa vähenne- tään luovutetun omaisuuden todelliset hankintamenot sekä tulon hankkimisesta johtuneet menot, mukaan lukien vakuutusyhtiön maksamat lähdeverot. Mahdollinen tappio (negatii- vinen nettotuotto) ei ole myöhempien vuosien nettotuotosta vähennyskelpoinen. Mikäli han- kintamenon selvittäminen ei ole mahdollista, sovelletaan luonnollisilla henkilöillä TVL 46.1

§:n mukaista hankintameno-olettamaa. Olettaman laskentaan liittyvän luovutuksen kohteen omistusajan katsotaan alkaneen siitä hetkestä, jona omistus on siirtynyt vakuutusyhtiön ni- miin.130

Esitettyjä TVL 35 ja 35 b §:n säännöksiä sovelletaan myös EVL:n mukaan verotettaviin yhteisöihin ja henkilöihin. Xxxxxxxxxxxxxxxxx 5 §:ään lisätään viittaussäännöksenä uusi 14 kohta, jonka mukaan elinkeinotulolähteeseen kuuluvasta, muusta kuin laskuperustekorkoi- sesta kapitalisaatiosopimuksesta saatu tuotto olisi veronalaista tuloa siten kuin TVL 35.1

§:ssä säädetään.131 Laskuperusteisen sopimuksen tuoton verokohtelu ja kirjanpitokäsittely

säilyisi siten ennallaan, ja laskuperustekorko sekä mahdollinen asiakashyvitys esitettäisiin myös jatkossa tilikausittain saajan korkotuottona.132 TVL 35.1 §:n mukainen verotustapa

129 HE 275/2018 vp, s. 34–35 ja 51. Oikeus vaikuttaa sijoituskohteiden valintaan vastaa ratkaisua KVL 34/2011.

130 HE 275/2018 vp, s. 50–52.

131 Esityksen luonnoksessa viittaussäännöstä ei nähty tarpeellisena, mutta se lisättiin lausuntokierroksen jäl- keen. Viittaussäännöksen tärkeyttä muun muassa TVL 35.3 §:n kannalta piti tärkeänä etenkin Verohallinto antamassaan lausunnossa.

132 Ks. laskuperustekoron kirjanpitokäsittelystä KILA 1754/2005.

eroaisi kuitenkin sijoitussidonnaisen vakuutuksen nykyisestä kirjanpitokäsittelystä, sillä lau- sunnon KILA 1836/2009 perusteella osittainen takaisinosto tulisi varovaisuusperiaatteen mukaisesti katsoa ensisijaisesti pääoman palautukseksi. Tämän lisäksi EVL 5 §:ään lisätään vastaavalla tavoin muotoiltu 15 kohta, jonka mukaan EVL:ssa veronalaista tuloa on myös TVL 35 b §:n sivuuttamissäännöksen mukaan laskettu tulo. Viimeisenä säädetään erityinen jaksottamissäännös EVL 27 g §, jonka mukaan kapitalisaatiosopimuksen tuotto ja tappio kohdistetaan siten kuin TVL 35 ja 35 b §:ssä säädetään.133

Välttyäkseen 35 b §:n mukaisen verotustavan soveltamiselta, osapuolten on purettava sen soveltamisalaan kuuluvat järjestelyt sekä muutettava sopimusehtoja tarpeellisilta osin ennen säännösten soveltamisen alkamista 1.1.2020.134 Sijoittajalla on VSL 14 §:n nojalla oikeus irtisanoa kapitalisaatiosopimus milloin tahansa vakuutuskauden aikana, mutta vakuutuksen- tarjoajan oikeus irtisanomiseen on rajattu tilanteisiin, joissa vakuutuksenottaja ei ole täyttä- nyt selvitysvelvollisuuttaan. Yleinen sopimusoikeudellinen periaate on, että määräaikainen sopimus ei ole irtisanottavissa kesken sopimuskauden.135 Lakimuutos ei siten aiheuttane suoranaista sopimusten irtisanomista vakuutusyhtiöiden taholta, vaan tahdonilmaisun on tul- tava sijoittajalta. Myös sopimuksen välitön purkaminen on velvoiteoikeudellisesti mahdol- lista, mutta se edellyttää osapuolelta olennaista sopimusrikkomusta.136

Irtisanottaessa kapitalisaatiosopimus, on sijoittajalla oikeus saada takaisinostoarvoa (vel- voitteen sisältöä) vastaava suoritus vakuutusyhtiöltä. Koska takaisinoston verokohteluun ei vaikuta sen taustalla ollut peruste, aiheuttaa irtisanominen sopimuksen tuoton verotuksen sijoittajalla. Sama vaikutus on myös sopimusehtojen uudistamisella, eli novaatiolla. Siinä velvoitesuhteen osapuolet sopimuksellaan lakkauttavat velvoitteen alkuperäisessä muodos- saan ja perustavat sen tilalle uuden, muuttuneen velvoitteen. Oikeuskäytännössä vakiintunut näkemys kuitenkin on, ettei novaatio itsessään ole velvoitteen muuttumis- tai lakkaamispe-

133 HE 275/2018 vp, s. 56–57 ja 70–71; Verohallinto 2018b, s. 2.

134 HE 275/2018 vp, s. 58–59.

135 Tähän on poikkeuksena OikTL 36 §, jonka mukaan kohtuuton ehto määräaikaisessakin sopimuksessa voi johtaa irtisanomisperusteen syntymiseen. Sopimussuhteen ulkopuolista seikkaa (verokohtelun muutosta) ei voitane kuitenkaan pitää tällaisena lain sanamuodon mukaisena perusteena. Ks. VSL:n irtisanomisperusteista tarkemmin luku 2.2.

136 Norros 2018, s. 590 ja 594–595.

ruste, vaan tilannetta koskevat oikeuskysymykset on ratkaistava kunkin sopimustyypin sään- töjen mukaan.137 Uudistamiseen sovelletaan siten samoja periaatteita kuin vakuutussopi- muksen irtisanomiseen ja solmimiseen, jolloin novaatio edellyttää paitsi sijoittajalähtöistä irtisanomista, myös uuden vakuutussopimuksen solmimista.

TVL 35 b §:n säännösesitystä pidettiin esityksen luonnokseen annetuissa lausunnoissa sana- muodoltaan varsin monimutkaisena ja soveltamisalaltaan kapeana, eikä sen soveltamisala erityisenä veronkiertosäännöksenä suhteessa VML 28 §:n yleissäännökseen tullut selkeästi ilmi. Seikkaa täsmennettiin lausuntokierroksen jälkeen siten, että säännöksen todettiin ole- van luonteeltaan aineellinen, eikä sillä ole tarkoitus rajoittaa yleissäännöksen soveltamis- alaa. Erityissäännöksen kautta puuttuminen keinotekoisiin järjestelyihin on nähty verotuk- sen toimittamisen näkökulmasta tehokkaammaksi kuin osin epävarman ja yleisluontoisen VML 28 §:n soveltaminen.138 TVL 35 b § poikkeaisi VML 28 §:stä muun muassa siinä, että sen soveltumista arvioitaisiin aina tietyn objektiivisen tunnusmerkistön perusteella, eikä se edellyttäisi veronkiertotarkoitusta. Säännöksestä ei kuitenkaan ilmene, sivuutetaanko sen so- veltuessa sopimus vain niiden kohde-etuuksien osalta, joiden omistajalle kuuluviin oikeuk- siin vakuutuksenottaja voi vaikuttaa, vai sovelletaanko säännöstä suoraan kaikkiin sopimuk- sen tuottoihin. Esitysluonnoksen alun perin ei-tyhjentävää luetteloa omistajalle kuuluvista oikeuksista pidettiin myös perustuslain kannalta ongelmallisena, mutta sanamuoto muutet- tiin tyhjentävään muotoon saatujen lausuntojen myötä.139

3.4 Kapitalisaatiosopimuksen luovutus

Sijoittajalla on VSL 4 a §:n viittaussäännöksen nojalla lain 51 §:n mukainen oikeus luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat saamisoikeutensa eteenpäin sopimuksen voimassaolo- aikana. Ratkaisun KVL 36/2018 mukaan tätä oikeutta voidaan kuitenkin rajoittaa sopimus- ehdoissa esimerkiksi edellyttämällä vakuutusyhtiön hyväksyntää luovutukselle. Xxxxxxxxx mukaan luovutuksen kohteena ovat aina kaikki kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeu- det, joten esimerkiksi yksinomaan takaisinostoarvon luovuttaminen ei ole mahdollista. VSL:ssa ei ole määritelty tai rajattu toimia, joilla oikeus voidaan luovuttaa. Sopimus voi

137 Norros 2018, s. 576–577.

138 Nykänen 2018, s. 7; Verohallinto 2018b, s. 4.

139 HE 275/2018 vp, s. 50 ja 63; Suomen Asianajajaliitto 2018, s. 2-3.

siten siirtyä vastikkeellisesti esimerkiksi kaupalla, vastikkeettomasti lahjana tai yritysjärjes- telyiden yhteydessä. TVL:n ja EVL:n yleisten säännösten nojalla kapitalisaatiosopimuksen vastikkeellinen luovutus realisoi luovuttajan verotuksessa veronalaisen voiton tai tappion.140

Kapitalisaatiosopimus ei ole osake, muu arvopaperi tai muutakaan sellaista omaisuutta, jonka luovutukseen voitaisiin TVL-tulolähteessä soveltaa luovutusvoiton verotusta koske- vaa sääntelyä.141 Kyse on sopimuksen yksityisoikeudellisen muodon mukaisesti muuhun kuin arvopaperiin kytkeytyvästä, rahamääräisen saamisoikeuden luovutuksesta. Oikeuskäy- tännöstä142 ilmenee, että muihin kuin arvopaperiin kytkeytyviin saamisoikeuksiin ei sovel- leta luovutusvoiton verotusta.143 1.1.2020 sovellettavat lainsäädäntömuutokset tulevat kui- tenkin laajentamaan luovutusvoittoverotusta koskevien säännösten soveltamisalaa myös ka- pitalisaatiosopimusten luovutuksiin. Voiton määrä lasketaan siten luovutushinnan ja hankin- tamenon sekä voiton hankkimisesta johtuneiden menojen erotuksena (TVL 46.1 §). Hankin- tamenosta vähennetään pääoman palautukseksi luettavien verovapaiden takaisinostojen yh- teismäärä vakuutuksesta144. Laskentaan ei kuitenkaan sovelleta luonnollisilla henkilöillä hankintameno-olettamaa. Luovutuksesta syntynyt tappio voidaan jatkossa vähentää sen syn- tymisvuoden sekä viiden seuraavan vuoden aikana muista luovutusvoitoista (TVL 50 §).145

Elinkeinoverolaki ei tunne lainkaan luovutusvoiton käsitettä, jolloin lähtökohtaisesti kaikki luovutushinnat ovat EVL 5.1 §:n perusteella veronalaista tuloa, eikä niitä käsitellä erillään muusta tulosta.146 Kapitalisaatiosopimuksen luovutushinta on siten yhteisön veronalaista tu- loa ja hankintameno (suoritettujen maksujen yhteismäärä vähennettynä nostetuilla pääoman- palautuksilla) vähennyskelpoinen meno. Mikäli kyse on juoksevasti tuloutetusta, laskupe- rusteisesta sopimuksesta, vähennetään nämä tuotot luovutushinnasta. Syntynyt voitto on sen tulolähteen tuloa, johon sopimus kuuluu. Luovutushinnan alittaessa maksujen kokonaismää- rän, ratkaistaan syntyneen menetyksen vähennyskelpoisuus tulolähteestä riippuen aiemmin

140 Myllymäki 2017a, s. 308–309.

141 Myrsky – Räbinä 2014, s. 176–177. Luovutusvoiton verotuksesta säädetään TVL 45–50 §:issä. Luovutuksen käsitettä ei ole nimenomaisesti määritetty lainsäädännössä, vaan tällaisina on vakiintuneesti pidetty ainakin fyysisen kiinteän ja irtaimen omaisuuden sekä arvopaperien vastikkeellisia luovutuksia.

142 Ks. KHO 2010:74 ja KHO 2014:21.

143 Myllymäki 2017a, s. 309–310.

144 Tähän kuuluisivat paitsi nykyisen verotuskäytännön mahdollistamat kokonaan, että osittain verovapaat ta- kaisinostot, myös 1.1.2020 jälkeiset takaisinostot, joiden tuoton laskentaan sovellettaisiin esitettyä TVL 35 §:n mukaista laskennallisen tuoton mallia.

145 HE 275/2018 vp, s. 28 ja 53.

146 Xxxxxxxxx – Penttilä 2014, s. 153.

esitetyn mukaisesti joko EVL 7 §:n tai TVL 29 §:n nojalla.147 Kuten edellisessä alaluvussa mainittiin, lakiesityksen muutokset elinkeinoverolakiin koskevat ainoastaan tuoton verotusta sekä jaksotusta, joten luovutuksen verokohtelun systematiikka EVL:n piirissä säilynee myös jatkossa ennallaan. Tulolähdejaon poistaminen EVL-yhtiöiltä 1.1.2020 alkaen tarkoittaa kui- tenkin, että luovutuksesta syntynyt tappio tulee olemaan joka tilanteessa vähennyskelpoi- nen.148

Kapitalisaatiosopimuksen rahavastiketta vastaan saaneelle taholle ei realisoidu veronalaista tuloa, mikäli vastikkeen arvo vastaa sopimuksen käypää arvoa. Käypänä arvona pidetään sopimuksen takaisinostoarvoa (säästöä) luovutushetkellä, ei sen alkuperäistä hankintamenoa luovuttajalla. Käyvän arvon alittava vastike synnyttää saajan verotuksessa lahjan tai tilan- teesta riippuen esimerkiksi peiteltynä osinkona pidettävän etuuden.149 Mikäli vastikkeeksi luovutetaan jotakin muuta omaisuutta, kyseessä on vastikkeeksi annetun omaisuuserän luo- vutus, joka realisoi siihen liittyvät veroseuraamukset.150

Käyvän arvon määrittäminen on olennaista paitsi alihintaisten luovutusten osalta, myös las- kettaessa verotettavan tuoton määrää sen realisoituessa takaisinoston tai erääntymisen yh- teydessä. Hankintamenon määräytymiselle on tässä tilanteessa kaksi vaihtoehtoa: sopimuk- sen takaisinostoarvon (saannon yhteydessä suoritettu hankintameno) perusteella tai tätä edeltäneestä saannosta, eli luovuttajan alkuperäisen hankintamenon perusteella. Jälkimmäi- sessä vaihtoehdossa sopimuksen saanutta henkilöä verotetaan aikanaan sopimukseen myös ennen siirtohetkeä kertyneestä tuotosta. Ensin mainitussa vaihtoehdossa sen sijaan tätä osaa tuotosta ei veroteta saajalla.151

Verolainsäädännössä tai oikeuskäytännössä ei ole otettu asiaan kantaa. Myös oikeuskirjalli- suudessa ja kapitalisaatiosopimuksen verotusta koskevassa Verohallinnon ohjeessa esitetään asiasta eriäviä näkemyksiä. Perintö- ja lahjaverotuksen osalta Xxxx esittää ensin mainitun

147 Myllymäki 2017a, s. 310.

148 HE 257/2018, s. 21; HE 275/2018 vp, s. 70–71.

149 Verohallinto 2018a, luku 11.2.2.

150 Myllymäki 2017a, s. 311–312.

151 Myllymäki 2017a, s. 312–313; Ossa 2014, s. 321.

vaihtoehdon mukaisesti, että verotettaessa perintönä tai lahjana saatua kapitalisaatiosopi- musta, on varallisuuserän hankintameno siinä vahvistettu verotusarvo.152 Verohallinnon oh- jeessa sen sijaan esitetään, että tuotto lasketaan tilanteesta riippumatta vähentämällä tuotosta vakuutusyhtiölle suoritettujen maksujen yhteismäärä.153 Myllymäki pitää tätä perustellum- pana, sillä veronalaisen tuoton määrittäminen on tapahduttava yhtäläisten periaatteiden mu- kaisesti, riippumatta realisointia edeltäneistä omistajanvaihdoksista. Tämä vastaa myös sääs- töhenkivakuutuksen vakiintunutta verokohtelua, jonka mukaan tuoton laskennassa ei oteta huomioon muita kuin vakuutusyhtiölle maksettuja eriä. Sopimuksen siirron yhteydessä suo- ritettu vastike ei siten muodosta erikseen vähennyskelpoista hankintamenoa.154

Sopimuksen luovutuksesta ei ole suoritettava varainsiirtoveroa. Kapitalisaatiosopimus ei ole varainsiirtoverolain 1 §:ssä mainittu kiinteistö tai arvopaperi155, joiden perusteella veroa suo- ritetaan. Vaikka sopimuksen arvo olisikin sidottu lain soveltamisalaan kuuluvien osakkeiden tai kiinteistöjen arvonkehitykseen, ei tällä ole asiaan vaikutusta, sillä nämä varat eivät ole sijoittajan, vaan vakuutusyhtiön, omistuksessa. Varainsiirtoveroa on kuitenkin suoritettava sijoitettaessa ulkomaiseen vakuutussopimukseen lain soveltamisalaan kuuluvia kiinteistöjä tai arvopapereita. Sama velvoite syntyy käänteisesti156 myös silloin, kun sopimus erääntyy tai se takaisinostetaan.157 Mainitun TVL 35 b §:n sivuuttamissäännöksen soveltaminen tule- vaisuudessa ei oletettavasti aiheuta VSVL:n soveltamista jo sopimuksen voimassaoloaikana, sillä lainkohdan perusteella ainoastaan laskennallinen tuotto verotetaan saajalla, mutta sijoi- tuskohteiden omistusoikeuteen tällä ei ole vaikutusta. Tämä ulkomaisia vakuutuksia koskeva varainsiirtoverovelvollisuus säilynee siis myös tulevaisuudessa sidottuna sijoitus- ja takai- sinostohetkiin.

152 Ossa 2014, s. 321. Perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 9.1 §:n mukaan omaisuus arvostetaan käypään ar- voonsa, jolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Olennainen viranomaislähde arvostamis- kysymyksissä on Verohallinnon ohje Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa (25.9.2018, dnro A121/200/2018).

153 Verohallinto 2018a, luku 11.3.2.

154 Myllymäki 2017a, s. 315–316; Verohallinto 2018a, luku 6.3.

155 Arvopaperin määritelmä kyseisessä laissa sisältyy VSVL 17 §:ään. Sillä tarkoitetaan muun muassa osaketta sekä yhteisön antamaa velkakirjaa, jonka korko määräytyy tuoton perusteella.

156 Varainsiirtoverovelvollinen on luovutuksen saaja (VSVL 4 §). Sijoitettaessa kiinteistöjä tai arvopapereita ulkomaiseen sijoitusvakuutukseen, on lähtökohtaisesti vakuutusyhtiö verovelvollinen. Mikäli luovutuksensaa- xxxx on rajoitetusti verovelvollinen, on VSVL 16 § mukaan luovuttaja kuitenkin velvollinen perimään tämän veron luovutuksensaajalta. Takaisinostettaessa kyseisiä varoja sopimuksesta, on sijoittaja itse verovelvollinen. 157 Myllymäki 2017a, s. 317; Verohallinto 2018a, luku 8.3.

Kappaleessa kuvattuja sopimuksen luovutukseen sekä myöhemmin tapahtuvaan takaisinos- toon liittyviä erilaisia veroseuraamuksia (pois lukien mahdolliset veronkorotukset ja muut hallintosanktiot) on havainnollistettu alla olevassa esimerkissä.

Esimerkki 3. A Oy luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeutensa Suomessa asu- valle osakkaalleen B:lle ja saa vastikkeena asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Sopimukseen tehdyt sijoitukset ovat yhteensä 200 000,00 euroa ja sen takaisinostoarvo (käypä arvo) luovutushetkellä on 250 000,00 euroa. Vastikkeena luovutettavien huoneisto-osakkei- den käypä arvo on yhteensä 220 000,00 euroa. Myöhemmin B takaisinostaa sopimuksen ko- konaisuudessaan, jolloin sen takaisinostoarvo on yhteensä 300 000,00 euroa.

1. A Oy on varainsiirtoverovelvollinen vastikkeena saaduista huoneisto-osakkeista. Veron määrä on 2 % vastikkeen käyvästä arvosta, 4 400,00 eur.

2. B saa edun osakkuusasemansa perusteella olennaisesti käyvän arvon alittavaan hintaan. B:lle muodostuu verotusta toimitettaessa peiteltynä osinkona verotettavaa ansiotuloa käy- vän arvon ja luovutushinnan välinen erotus, 30 000,00 euroa (250 000,00 – 220 000,00).158

3. Koska myös A Oy:n katsotaan luopuneen vastaavasta tulosta, lisätään yhtiön tuloon vas- taavan suuruinen peitelty osinko.

4. B:n takaisinostaessa sopimuksen, muodostuu pääomatulona verotettavaa tuottoa yhteensä 100 000,00 euroa (300 000,00 – 200 000,00).

3.5 Kansainväliset tilanteet

Kotimaisten vakuutustentarjoajien tuotteiden lisäksi varoja on mahdollista sijoittaa ulko- maisten henkivakuutusyhtiöiden sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin. Verotuksessa sovelle- taan samoja säännöksiä ja periaatteita siitä riippumatta, onko vakuutus kotimaisen vai ulko- maisen yhtiön tarjoama. Lisäksi EU-oikeudellisten periaatteiden pääomien vapaasta liikku- vuudesta ja palveluiden vapaasta tarjonnasta voidaan katsoa edellyttävän yhtenäistä vero- kohtelua kotimaisten ja rajat ylittävien tilanteiden välillä.159 Siten eri EU-jäsenvaltioon si- joittautuneella vakuutusyhtiöllä tulee olla yhtäläiset oikeudet tarjota palveluitaan myös Suo- messa.160

Suomessa asuvat eli yleisesti verovelvolliset henkilöt (luonnolliset- ja oikeushenkilöt) ovat

158 Peitellyn osingon määritelmästä säädetään VML 29 §:ssä. Siitä 75 % on veronalaista tuloa (TVL 33 d §).

159 SEUT 56–62 ja 63 artiklat.

160 Viitala – Mikkola 2018, s. 429; Helminen 2018a, s. 114–115 ja 122–123.

TVL 9.1 §:n mukaan velvollisia suorittamaan Suomeen veroa Suomesta ja muualta saamas- taan tulosta. Muut kuin Suomessa asuvat henkilöt ovat rajoitetusti verovelvollisia, ja velvol- lisia suorittamaan veroa vain täältä saamastaan tulosta.161 Kotimainen yhteisö katsotaan Suo- messa yleisesti verovelvolliseksi. Verotuskäytännön sekä väliyhteisölakia koskevan halli- tuksen esityksen mukaan tällaiseksi on katsottu yhteisö, joka on rekisteröity Suomessa tai muuten perustettu Suomen lakien mukaan.162 Toisin kuin esimerkiksi Saksassa ja Isossa- Britanniassa, ei pelkkä yhtiön johtopaikan sijainti Suomessa saa aikaan yleistä verovelvolli- suutta.163 Yleisesti verovelvollinen henkilö on Suomeen verovelvollinen sekä suomalaisen että ulkomaisen vakuutusyhtiön kanssa tehdyn kapitalisaatiosopimuksen tuotosta.164

Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on rajoitetusti verovelvollisella TVL 9 §:n mukaista Suo- mesta saatua tuloa silloin, kun sopimus on tehty Suomessa asuvan vakuutusyhtiön tai muun vakuutuksentarjoajan kanssa.165 Kansainvälisissä tilanteissa verosopimukset saattavat kui- tenkin rajoittaa Suomen oikeutta verottaa kapitalisaatiosopimuksen perusteella saatua tu- loa166. Verosopimuksissa ei ole erityisiä määräyksiä sopimuksesta saadun tulon verotusoi- keuden jakamisesta Suomen ja toisen valtion välillä. Tulon verotusoikeuden ratkaiseminen edellyttää ensinäkin kapitalisaatiosopimukseen perustuvan tulon luonteen (tulotyypin) rat- kaisemista. Tulotyyppi vaikuttaa siihen, mitä verosopimuksen määräyksiä suoritukseen so- velletaan ja tulevatko mahdolliset kansallisen verolainsäädännön erityissäännökset sovellet- tavaksi. Kapitalisaatiosopimuksen rinnastuminen luonteeltaan määräaikaistalletukseen puoltaisi kapitalisaatiosopimuksen tuoton katsomista koroksi. Myös sopimuksen tuotto muistuttaa indeksihyvitystä, mihin sovelletaan eräitä korkotulon verotusta koskevia sään- nöksiä.

Tulotyypin määräytymisen kannalta on kuitenkin otettava huomioon sopimuksen vakuutus- oikeudellinen luonne säästämis- tai sijoittamissopimuksena. Sopimukselle maksettavassa tuotossa ei siten ole kyse tavanomaiselle rahavelalle maksettavasta korosta. Tuottoa on siten pidettävä omana, itsenäisenä tulotyyppinään, johon ei voida soveltaa esimerkiksi korko-, osinko- tai rojaltituloa koskevia verosopimusmääräyksiä. Perustelluinta on siten soveltaa

161 TVL 10 § sisältää ei-tyhjentävän luettelon Suomesta saadusta tulosta.

162 HE 155/1994 vp, s. 3.

163 Helminen 2018b, luku 6.5.

164 Verohallinto 2018a, luku 14.2.1.

165 Verohallinto 2018a, luku 14.3.1

166 Tämä pätee myös tilanteisiin, joissa ulkomainen vakuutusyhtiö maksaa tulon suomalaiselle yhtiölle.

erikseen mainitsematonta tuloa koskevan 21 artiklan määräyksiä.167 OECD:n malliveroso- pimuksen mukaan tulonsaajan asuinvaltiolla on yksinomainen verotusoikeus verottaa xxxx- seen mainitsematon muu tulo. Mikäli tulosta peritään veroa myös toisessa valtiossa, poiste- taan kaksinkertainen verotus 23 artiklan mukaisesti tulonsaajan asuinvaltiossa.168 Suomen solmimien verosopimusten välillä on kuitenkin eroavaisuuksia muuta tuloa koskevan 21 ar- tiklan sisällössä.169 Tätä on havainnollistettu alla olevassa esimerkissä, jossa suomalainen osakeyhtiö A on tehnyt kapitalisaatiosopimuksen sveitsiläisen vakuutusyhtiön B AG:n sekä virolaisen C AS:n kanssa. Sekä B että C ovat esimerkissä Suomessa rajoitetusti verovelvol- lisia.

Esimerkki 4.

Sveitsiläinen vakuutusyhtiö B AG maksaa A Oy:lle kapitalisaatiosopimuksen eräännyttyä sen takaisinostoarvon 50 000,00 euroa. Suori- tuksesta on tuottoa 10 000,00 euroa ja pää- oman palautusta 40 000,00 euroa.

Suomen ja Sveitsin välisen verosopimuksen 21 artiklan määräykset estävät Sveitsiä verot- tamasta tuloa. Suorituksesta ei peritä Sveit- sissä lähdeveroa.

Mikäli suorituksesta olisi peritty virheellisesti veroa, tulisi A Oy:n hakea lähdeveroa palau- tettavaksi Sveitsistä.

Virolainen vakuutusyhtiö C AS maksaa A Oy:lle kapitalisaatiosopimuksen takaisinosto- arvon 50 000,00 euroa, josta tuottoa on 10 000,00 euroa.

Suomen ja Viron välisen verosopimuksen 21 artiklan mukaan Virolla on lähdevaltiona oi- keus verottaa tulo. Vakuutusyhtiö perii suori- tuksesta Viron sisäisen lainsäädännön mukai- sen lähdeveron. Kaksinkertainen verotus pois- tetaan Suomessa A Oy:n asuinvaltiossa.

Tuoton tulotyyppiä koskevaa systematiikkaa ei voida kuitenkaan suoraan soveltaa edelli- sessä alaluvussa kuvattuihin tilanteisiin, joissa ulkomaiseen sopimukseen sijoitetaan muuta varallisuutta kuin rahaa tai sopimukseen perustuvat oikeudet (kuten velkasaaminen) luovu-

167 Myllymäki 2016b, s. 506. Samoin myös Verohallinto 2018a, luku 14.3.1.

168 OECD 2017, s. 369 ja 376.

169 Yhteensä 25:ssä Suomen solmimassa verosopimuksessa ns. muu tulo voidaan verottaa myös lähdevaltiossa, esimerkiksi Kanadan, Kiinan ja Viron sopimuksissa.

tetaan ulkomaiselle yhtiölle. Ensin mainitussa tilanteessa kyse on omaisuuden luovutuk- sesta, jossa sijoitettava varallisuus luovutetaan vakuutusyhtiölle, jälkimmäisessä taas saa- misoikeuden luovutuksesta.

Mikäli esimerkiksi osakehuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet luovutetaan maksuna ulkomaiseen kapitalisaatiosopimukseen, nousee esiin kysymys luovutuksen arvostamisesta ja siitä, rajoittaako verosopimus tilanteessa verotusoikeutta.170 Luovutuksessa saatavan vas- tikkeen muodostaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvan saamisoikeuden määrä vakuutus- yhtiöltä. Kapitalisaatiosopimuksen pääomasijoituksen arvo vastaa siten luovutettavan omai- suuden nimellisarvoa171. Yhtiölle muodostuu paitsi luovutuksen nimellisarvon suuruinen tulo (EVL 5 ja 19 §), myös vastaava, rahoitusomaisuudeksi kirjattava saamisoikeus vakuu- tusyhtiöltä. Luovutushintaan ei siten kohdistu vähennyskelpoista hankintamenoa, vaan epä- symmetria kompensoituu yleisten periaatteiden nojalla käsittelemällä takaisinostoja verova- paina pääoman palautuksina sijoitettuun määrään asti. Lisäksi lähdeverolain 7 §:ssä maini- taan, että rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksetuista suorituksista peritään lähde- vero vain, mikäli kyse on osingosta, korosta tai rojaltista tai muista 3 §:ssä tarkemmin yksi- löidyistä suorituksista. Lain mukaan veroa ei siten ole perittävä luovutettaessa ulkomaiselle vakuutusyhtiölle kiinteää tai irtainta omaisuutta. Suomen luopuessa verotusoikeudestaan, ei- vät tilanteessa tule sovellettavaksi myöskään verosopimuksen kiinteästä ja irtaimesta omai- suudesta saatua tuloa koskevat tulotyyppiartiklat.172

170 Aihetta koskevassa kirjallisuudessa tai viranomaisohjeistuksessa ei ole juurikaan käsitelty asiaa.

171 ArvostamisL 3.1 §:n mukaan rahoitusomaisuuteen kuuluva saaminen arvostetaan verotuksessa nimellisar- voonsa, kirjanpidon arvostuksesta riippumatta.

172 OECD:n malliverosopimuksessa kiinteän omaisuuden luovutuksesta voidaan verottaa tulon lähdevaltiossa, kun taas tulonsaajan asuinvaltiolla on yksinomainen verotusoikeus irtaimesta omaisuudesta saatuun tuloon (pl. tilanteet, joissa tulo liittyy tulonsaajan kiinteään toimipaikkaan). Ks. tarkemmin. OECD 2017, s. 33 ja 41. Kiinteän omaisuuden määritelmästä verosopimuksissa, ks. OECD 2017, s. 33.

4 KAPITALISAATIOSOPIMUS VEROSUUNNITTELUSSA

4.1 Verosuunnittelu, veronkierto ja verovilppi

Kuten tutkielman johdantoluvussa todettiin, tarkastellaan kapitalisaatiosopimuksen hyödyn- tämistä verosuunnittelussa käsitteen oikeuspositivistisen tulkinnan kautta. Verosuunnittelu ei ole itsessään oikeudellinen käsite, joka voitaisiin määritellä esimerkiksi tietyn lainkohdan perusteella. Mediassa verosuunnittelu-termi on usein yhdistynyt erityisesti keinoihin, joilla kansainvälisesti toimivat yritykset pyrkivät alentamaan kokonaisveroastettaan eri valtioiden verolainsääntöjen sekä verosopimusmääräysten poikkeavuuksien avulla. Termiä on käytetty myös verokeidasvilpistä puhuttaessa, jossa yritykset pyrkivät piilottamaan varojaan viran- omaisten ulottumattomiin ns. veroparatiisivaltioihin, joista asuinvaltion viranomaiset eivät saa tietoja tietojenvaihdon kautta.173

Verolakien tulkinnan lähtökohtana on pidetty, että verovelvollisella on oikeus järjestää ta- loudelliset toimensa verotuksellisesti edullisimman vaihtoehdon mukaan. Verot ovat yrityk- sille kuluerä, mistä syystä yrityksillä on intressi kartoittaa mahdollisuutensa veron mini- mointiin verosuunnittelun keinoin.174 Kun verovelvollisen suorittamien oikeustoimien taus- talla ovat aidot liiketaloudelliset syyt, ei verovelvollisen voida katsoa kiertäneen verolakia valitessaan useista vaihtoehdoista edullisimman. Verosuunnittelu on näin ollen osa verovel- vollisen valinnanvapautta, jolla pyritään ennakoimaan asetettujen tavoitteiden veroseuraa- mukset ja valitsemaan taloudellisesti edullisin vaihtoehto.175

Verovelvollisen tavoitellessa taloudellisesti optimaalisinta ratkaisua, tulee punnittavaksi toi- mea sääntelevän verolain implisiittinen tarkoitus, vaikka toimet olisivatkin muodollisesti lain sanamuodon mukaisia. Tällöin kyse on veron kiertämisen ja verosuunnittelun välisestä rajanvedosta.176 Verotuksen toimittaja saattaa tulkita, ettei verovelvollisen toimenpiteillä ole liiketaloudellista perustetta ja tämän pyrkineen toimillaan puhtaasti välttämään epämieluisat veroseuraamukset. Kun tällaisen oikeustoimen muoto sivuutetaan, edellyttää se erityistä oi- keusperustetta, sillä lähtökohtaisesti siviilioikeudelliset oikeustoimet sitovat sellaisenaan myös vero-oikeudessa.

173 Finér – Tokola 2017, s. 281; Knuutinen 2015, s. 5–6.

174 Finnwatch 2017, s. 6

175 Ossa 2013, s. 18. Tikka (1972, s. 21) käyttää onnistuneesta verosuunnittelusta termiä veron säästäminen.

176 OECD:n veron kiertämisen määritelmästä, ks. xxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx, kohta Avoidance.

Perusteettomien veroetujen estämiseksi on säädetty yleislausekkeella VML 28 §:ssä. Lain- kohdan nojalla olosuhteet ja toimenpiteet, joille on annettu asian varsinaista luonnetta vas- taamaton oikeudellinen muoto, voidaan sivuuttaa verotuksessa. Lainkohdan soveltaminen edellyttää näin ollen sen tosiseikaston puntarointia, voidaanko verovelvollisen katsoa toimil- laan pyrkineen perusteettoman veroedun saamiseen, vaikka tehdyt toimet olisikin muodolli- sesti esitetty viranomaisille. Yleislausekkeen lisäksi erityisiä veron kiertämistä koskevia eri- tyissäännöksiä sisältyy useisiin verolakeihin (esimerkiksi EVL 52 h §). Erityislain säännöstä sovelletaan ensisijaisesti suhteessa yleislakiin.177

Lausekkeen muotoilusta johdettuna voidaan todeta, että veron kiertämisellä tarkoitetaan sup- peassa merkityksessä niitä verovelvollisen tavoittelemia veroetuja, jotka yleislausekkeen tai erityislain normin perusteella hylätään. Laajemmassa merkityksessä käsitteellä tarkoitetaan toimia, jotka eivät ole suoraan vastoin lain sanamuotoa, mutta tekevät tyhjäksi säännöksen tarkoituksen. Kiertämisen kohteena on Tikan mukaan siten lain ratio (tarkoitus), ei itse oi- keussäännös.178 Tähän on pitkälti syynä lainsäädäntötekniikka, jossa säännöstä ei usein py- ritä laatimaan yksityiskohtaiseen ja tarkkaan muotoon. Tämän vuoksi tulkinnanvaraisen toi- menpiteen vero-oikeudellinen hyväksyttävyys selviää usein vasta jälkikäteen, esimerkiksi verotuksen toimittamisen tai tuomioistuinratkaisun myötä. Yksityiskohtaisempi muotoilu johtaa väistämättä säännöksen soveltamisalan kaventumiseen. Kaikkien relevanttien tosi- seikkojen kuvaaminen saattaa olla myös kielellisesti erittäin haastavaa – ottaen erityisesti huomioon, että PeL 81 §:ssä edellytetään verolain säännökseltä selkeyttä ja tarkkarajaisuutta (korostetun laillisuuden periaate).179

Verosuunnittelu yhdistetään julkisessa keskustelussa useasti ns. aggressiiviseksi verosuun- nitteluksi nimitettyihin järjestelyihin. Käsitteellä ei ole vakiintunutta tai tyhjentävää määri- telmää. Aggressiiviseksi verosuunnitteluksi käsitetään Xxxxxxxxx mukaan erilaiset keinot, joilla pyritään verolakien aukkokohtien (kuten vajaaverotustilanteiden) tai tulkinnanvarai- suuksien hyödyntämiseen, kuitenkin formaalisti lainmukaisesti toimien.180 Olennaista mää- rittelyssä on, että verovelvollinen on disponoinut asiasta, toisin sanoen pyrkinyt tietoisesti

177 Knuutinen 2012, s. 4–5; Ossa 2013, s.17–19; Verohallinto 2016, kohdat 1 ja 2.1.

178 Ks. aiheesta Xxxxx, Xxxxxx: Oikeuden ratio ja voluntas (Xxxx Xxxxxx 2007).

179 Tikka 1972, s. 11–13; Xxxxxxxx 2006, s. 20–21.

180 Knuutinen 2015, s. 9. Myös EU-komissio on määritellyt suosituksessaan C(2012) 8806 final aggressiivi- sen verosuunnittelun vastaavalla tavalla.

toimimaan yksinomaan siten, että maksettavalta verolta vältyttäisiin. Toiminta on kuitenkin lainsäätäjän tavoitteen (lain ration) vastaista ja yhteiskunnallisesti ei-hyväksyttävää, mikä erottaa sen asianmukaisesta verosuunnittelusta, jossa myös usein hyödynnetään lainsäädän- nön epäjohdonmukaisuuksia.181 Viimeksi mainitun hyödyntämistä ovat esimerkiksi sijoitus- kohteiden vaihto kapitalisaatiosopimuksen sisällä veroseuraamuksitta sekä verotuksen lyk- kääntymisetu suoriin sijoituksiin verrattuna.

Rajat ylittävissä tilanteissa korostuvat erityisesti verosopimusjärjestelmän aukkokohtien ja muodollisten tulkintaseikkojen hyödyntäminen veroedun tavoittelussa.182 Esimerkiksi hyb- ridi-instrumentin tuottoa voidaan kohdella yhden valtion verotuksessa osinkona ja korkona toisessa valtiossa. Koska verosopimukset usein estävät korkojen lähdeverottamisen, voi tämä tulkintaero johtaa tulon nollaverotukseen.183 Kansainvälisissä järjestelyissä sovelletta- van normiston lähtökohtana ovat EU-oikeudelliset sijoittautumisvapautta sekä pääomien va- paata liikkuvuutta koskevat periaatteet.184 Jäsenvaltioilla on toisaalta oikeus kohdella vero- velvollisia eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai pääomien sijoituspaikan perusteella, mikä ei ole syrjintäkiellon vastaista.185 Veron kiertäminen on kielletty yleisellä tasolla oikeuksien väärinkäytön kiellolla186, jonka mukaan unionin oikeusnormeihin ei voi vedota vilpillisesti tai veroedun saamiseksi säännösten tavoitteiden vastaisesti. Itsessään perusvapauksien käyttö ei kuitenkaan ole veron kiertämistä. Esimerkiksi järjestelyt, joissa on hyödynnetty pääomien vapaata liikkuvuutta, eivät ole veron kiertoa, vaikka tämän oikeuden käyttäminen olisi johtanut verolta välttymiseen.187 Keinotekoisen hyväksikäytön kieltäviä normeja sisäl- tyy lisäksi emo-tytäryhtiödirektiiviin, yritysjärjestelydirektiiviin sekä korko-rojaltidirektii- viin.188

Veron kiertäminen on estetty lisäksi verosopimusten tasolla. Yleisestä verosopimusten so- veltamista ohjaavasta ns. sisältö ennen muotoa -periaatteesta (substance over form) voidaan

181 Knuutinen 2015, s. 9–11. Tuore esimerkki aiheesta on uutisointi sähköverkkoyhtiö Carunan matalasta tulo- veroasteesta suhteessa liikevoittoon, joka on julkisessa keskustelussa nähty tuloksena lain tarkoituksen vastai- sesta verosuunnittelusta. Aiheesta esim: xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000

182 Knuutinen 2012, s. 74–76.

183 Helminen 2018b, luku 9.2.

184SEUT 49 ja 63 artiklat.

185 SEUT 18 ja 65 artiklat.

186 Euroopan unionin perusoikeuskirja, 54 artikla.

187 Lisäksi on syytä huomioida periaate EU-oikeuden ensisijaisuudesta kansalliseen lainsäädäntöön nähden, mikä antaa unionin alueella toimiville tahoille merkittäviä vapauksia verojärjestelmien erojen hyödyntämiseen sekä rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuuksia suojata omaa veropohjaansa tämänkaltaiselta toiminnalta.

188 Helminen 2018a, s. 51; Knuutinen 2012, s. 54–55. Mainitut direktiivit muodostavat EU:n yritysverotusdi- rektiivien kokonaisuuden.

johtaa, että pääasiallisesti veroedun saavuttamiseksi tehtyjä toimia, jotka eivät vastaa vero- sopimusmääräysten tarkoitusta, voidaan pitää ei-hyväksyttävänä veron kiertämisenä. OECD:n malliverosopimuksen kommentaarissa on todettu, että valtiot voivat evätä veroso- pimusetuudet, mikäli kyse on verosopimuksen väärinkäytöstä. Lisäksi esitetään, että vero- sopimuksia ei tule tulkita siten, että ne olisivat esteenä kansallisten veronkiertosäännösten soveltamiselle. Siten niiden soveltaminen ei ole ristiriidassa verosopimusmääräysten kanssa.189 Verosopimuksissa ei ole erikseen varattu valtioille oikeutta omien veron kiertä- mistä koskevien normiensa soveltamiseen, vaan tämä on kommentaarin perusteella linjassa sopimusten tarkoituksen kanssa.190

EU-komissio julkisti tammikuussa 2016 toimenpidepaketin veron kiertämisen estämiseksi. Se sisältää muun muassa direktiiviehdotuksen veron välttämiseen liittyvien toimien rajoitta- miseksi (anti-tax avoidance directive, ATAD). Direktiivi191 hyväksyttiin Eurooppa-neuvos- tossa 12.7.2016. Se sisältää viisi toimenpide-ehdotusta estämään kansallisten verojärjestel- mien eroja hyödyntävää aggressiivista verosuunnittelua. Näistä kolme pohjautuu aiempiin OECD:n BEPS-hankkeen suosituksiin: korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, kan- sallisten väliyhteisölainsäädäntöjen kehittäminen sekä hybridi-istrumentteja koskeva sään- tely. Lisäksi direktiivissä esitetään maastapoistumisverotuksen (exit tax) implementointia sekä sen 6 artiklassa yleistä veronkierron vastaista sääntöä (General anti-abuse rules, GAAR), jolla pyritään veron kiertämisen vastaisen vähimmäissuojan luomiseen kaikkialla Unionissa. Säännön yhteyteen Suomi sisällyttää lisäksi verosopimuksiinsa ns. pääasiallisen tarkoituksen vaatimuksen (Principal Purpose Test, PPT) estämään verosopimusten väärin- käyttöä. Myös muut säännökset ovat luonteeltaan ns. vähimmäissäännöksiä, jotka eivät estä jäsenvaltiota soveltamasta laajempaa sääntelyä perusvapauksien puitteissa. Muutokset to- teutettiin verosopimusten tasolla 6.7.2017 allekirjoitetulla monenkeskisellä yleissopimuk- sella, joka hyväksyttiin eduskunnassa 13.2.2019.192

189 OECD 2017, s. 72–73; Xxxxxxxxx 2015, s. 507–508.

190 Knuutinen 2012, s. 80–83. Myös Wienin yleissopimuksen 31.1 artiklan mukaan valtiosopimuksia tulkitaan niiden tarkoituksen valossa.

191 Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164.

192 Viitala 2016, s. 336–338; EU-komissio 2018; VaVM 31/2018 vp, s. 3–4. Ks. yleissopimuksen valmistelusta HE 307/2018 vp. Potentiaalisesti sopimus käsittää yhteensä 70 Suomen solmimaa verosopimusta, jotka eivät täytä BEPS:n vähimmäisvaatimuksia.

Vero-oikeudellisessa merkityksessä veron kiertämisessä on kyse aina yksityisten välisistä oikeustoimista. Sen sijaan esimerkiksi väärien tai puutteellisten tietojen antamisessa viran- omaisille on kyse rikosoikeudellisesti sanktioiduista verorikoksista tai verovilpistä.193 Vero- velvollinen ei voi vedota tietämättömyyteen kyseisten säännösten sisällöstä toimiessaan nii- den vastaisesti (ignorantia juris non excusat). Ne muodostavat verosuunnittelun ja veron- kierron välisen rajanvedon toisen ääripään. Verorikosten tunnusmerkistöstä ja rangaistavuu- desta säädetään rikoslain 29 luvun 1–4 §:ssä.

Veron kiertäminen VML 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla ei sen sijaan ole rikosoikeudellisesti lainvastaista, mutta vero-oikeudellisesti ei-hyväksyttävää. Positiivisen oikeuden näkökul- masta laki on sellainen, jollaiseksi se on säädetty. Tällöin esimerkiksi moraaliset ja taloudel- liset pohdinnat (esimerkiksi yhteiskuntavastuun osalta) aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyen eivät tule punnittaviksi. Koska tarkkaa rajaa hyväksyttävän ja aggressiivisen vero- suunnittelun välille ei voida vetää, ei käsitteellä ole sellaisenaan relevanssia oikeusdogma- tiikassa.194 Käsitteen oikeudellisen sisällön selkeyttämiseksi sen tulkinta tässä tutkielmassa perustuu johdantoluvussa esitetyllä tavalla sen traditionaalisen oikeuspositivistiseen tulkin- taan. Tarkoitus ei ole ottaa kantaa käsitettä koskevaan laillisuuden ja lain hengen mukaiseen rajanvetoon tai siihen usein liitettyihin moraalisiin kysymyksiin. Tämän rajauksen pyrki- myksenä on siten nostaa esiin mahdollisimman laajasti erityyppisiä lainsäädännön mahdol- listamia järjestelyitä, jopa aggressiiviseksi verosuunnitteluksikin luonnehdittavia. Kartoituk- sen pyrkimyksenä on parantaa lainsäätäjän valmiuksia ei-toivottuihin järjestelyihin puuttu- miseksi – ei määrittää sitä, onko kuvattu järjestely tulkittavissa ei-hyväksyttäväksi verosuun- nitteluksi195.

Luvussa kuvattua verosuunnittelun, veron kierron ja verovilpin välistä systematiikkaa sekä olennaista sääntelyä on koottu yhteenvedoksi alla olevaan kuvioon.

193 Tikan (1972, s. 18) mukaan veronvälttämistarkoituksessa toimiva verovelvollinen pyrkii toimimaan siten, etteivät toimenpiteet täyttäisi niitä rasittavien säännösten tunnusmerkistöjä. Sen sijaan ilmoittamisvelvollisuu- tensa vastaisesti toimiva taho pyrkii salaamaan toimensa disponointien jo tapahduttua.

194 Tikka 1972 s. 22; Knuutinen 2013, s. 177–181 ja 2015, s. 18–19.

195 Rajanvedon hankaluutta korostaa yhtenä tekijänä myös aihetta koskevan oikeuskäytännön vähäisyys.

Kansalliset normit

• Yleissäännös VML 28 §

• Erityissäännökset (mm. EVL 52 h §, TVL 35 b §?)

• Verosopimusten tulkinta

• Tuleva Principal Purpose Test

• Tuomioistuinratkaisut

• Rikoslaki 28 luku 1-4 §

• Verohallinnon päätös veroilmoituksessa annettavista tiedoista (dnro A155/200/2017)

• Oikeuksien väärinkäytön kielto

• Yritysjärjestely-, emo-tytäryhtiö- ja korko-rojaltidirektiivit

• Ns. veronkiertodirektiivin (ATAD) toimenpiteet (mm. GAAR-

vähimmäissuoja)

• Malliverosopimuksen kommentaari

• EU-tuomioistuinratkaisut

Kansainväliset normit

Verovilppi

Veron kiertäminen

Verosuunnittelu

Kuvio 3. Verosuunnittelun, veron kierron ja verovilpin systematiikka.196

4.2 Lykkääntymisetu

Kapitalisaatiosopimuksen tuotto verotetaan sijoittajalla säästämisajan lopussa tai nostetta- essa sopimuksesta varoja. Tämä verotuksen lykkääntymisetu koskee sekä sopimuksen ar- vonnousua, että sijoituskohteiden kerryttämää juoksevaa tuottoa. Etu on tunnustettu merkit- täväksi, verovelvollisen päätöksentekoon vaikuttavaksi tekijäksi. Saatavaan etuun vaikutta- vat sijoitetun pääoman määrä, arvonnousu, allokaatiomuutokset sekä säästämisaika. Vakuu- tusyhtiön perimät palkkiot pienentävät edun määrää.197. Lisäksi sijoittajalla on ratkaisuun KVL 34/2011 perustuen oikeus vaikuttaa sijoituskohteiden valintaan ja siten harjoittaa ve- rovapaasti aktiivista salkunhoitoa. Jopa aktiivisen päiväkaupan käyminen sopimuksen si- sällä on nähty mahdolliseksi, mikäli se sallitaan sopimusehdoissa.

Lykkääntymisetu voi kuitenkin jäädä hyödyntämättä, mikäli yhteisö arvostaa rahoitusomai- suutensa käypään arvoonsa IFRS-standardien tai KPL 5 luvun 2 a §:n nojalla. Lykkääntymi- setu edellyttää siten EVL-tulolähteessä kapitalisaatiosopimuksen kirjaamista alkuperäiseen hankintamenoonsa. Samoja arvostamisperiaatteita sovelletaan myös TVL-tulolähteessä.198

196 Mukaillen Knuutinen 2013, s. 179.

197 Valtiovarainministeriö 2018, s. 60; HE 275/2018 vp, s. 20.

198 Haapaniemi 2014, s. 382; Xxxxxxxxx 2016b, s. 503 ja 510.

Lisäksi Xxxxxxxx esittää, että lykkääntymisestä saatavan edun määrää rajoittavat sellaiset sijoituskohteet, joiden tuotosta vakuutusyhtiön on maksettava veroa. Mikäli esimerkiksi lu- xemburgilainen vakuutusyhtiö sijoittaa suomalaisiin pörssiosakkeisiin, peritään osingoista verosopimuksen mukainen 15 % lähdevero. Sen sijaan esimerkiksi Suomen ja Irlannin väli- nen verosopimus estää lähdevaltiota verottamasta yhtiön saamaa osinkotuloa.199 Asiassa tu- lee kuitenkin huomioida, että vakuutusyhtiöillä tuoton veronalaisuus kuittaantuu sillä, että vakuutusyhtiö voi vakuutusyhtiölain 9 luvun 7 §:n nojalla siirtää vastuuvelan lisäykseksi sijoitusten arvonnousun sekä siitä saadun tulon. Tämä siirto on EVL 8.1 §:n 10 kohdan no- jalla vähennyskelpoinen meno.

Lähdeverokohtelua on Wahlroosin artikkelin jälkeen täsmennetty ennakkoratkaisussa KHO 2016:77, jossa luxemburgilainen sijoitussidonnaisia vakuutuksia tarjoava yhtiö sijoitti osan vakuutusmaksuista (vakuutusyhtiön vastuuvelasta) myös suomalaisiin osakkeisiin. Tilan- teessa, jossa ulkomainen vakuutusyhtiö omistaa alle 10 % osinkoa jakavan yhtiön osakepää- omasta, on osinkotulo lähtökohtaisesti lähdeveron alaista. KHO katsoi, että vakuutusyhtiön saamasta osinkotulosta ei tule kuitenkaan periä lähdeverolain (1978/627, LähdeVL) 7 §:n mukaista lähdeveroa siltä osin, kun osinkotulo on lisätty osaksi yhtiön vastuuvelkaa. Käy- tännössä vastuuvelan lisäyksellä tarkoitetaan ratkaisun mukaan bruttomääräistä osinkotulon määrää vähennettynä vakuutusyhtiön perimillä hallinnointipalkkioilla, jotka pienentävät va- kuutuksen arvoa ja siten vastuuvelan määrää. EU-tuomioistuin totesi KHO:n ratkaisua edel- täneessä tuomiossaan C-342/10, että lähdeveron periminen tilanteessa, jossa osinkotulon ja EVL 8.1 §:n 10 kohdan mukaisen vähennyksen välillä vallitsee välitön yhteys, on pääomien vapaan liikkuvuuden vastaista.200 Vaikka mainittu ratkaisu koskikin ulkomaista eläkevakuu- tuslaitosta, katsottiin ratkaisuperusteiden muodostavan sovellettavan oikeusohjeen myös kä- sillä olleeseen tilanteeseen.

Lykkääntymisetu on ollut myös kansainvälisesti pitkään yksi eri vakuutustuotteiden omi- naispiirteistä, vaikkakin niiden verokohtelussa on merkittäviä eroja eri maiden välillä. Esi- merkiksi Yhdysvalloissa peruskorkoisia (fixed annuity) sekä myöhemmin myös sijoitussi- donnaisia (variable annuity) vakuutuksia on markkinoitu niiden veroeduilla jo 1960-luvulta

199 Wahlroos 2012, s. 83–86.

200 SEUT 63 artikla. Perustelulla viitataan siihen, että suomalainen eläkevakuutusyhtiö olisi vastaavissa olo- suhteissa ollut oikeutettu mainittuun vastuuvelan lisäyksestä tehtävään vähennykseen, jolloin veronalainen tulo ja vastaava vähennys olisivat tilanteessa käytännössä kumonneet toisensa (ja siten hypoteettisen lähdeveron perusteen).

alkaen.201 Kuten Suomessa, myös Yhdysvalloissa laki sallii vakuutuksen tuoton nostamisen ennen pääomaa. Tuottoa ei myöskään veroteta sen maksuhetkellä, vaan realisoitaessa va- kuutuksesta varallisuutta.202 Useissa EU-maissa verotuksen lykkääntymisetu on kuitenkin poistettu tai sitä on rajoitettu. Esimerkiksi Ruotsissa henkivakuutusten tuottoa verotetaan laskennallisen tuoton malliin perustuen. Eräissä maissa on myös erityissääntelyä, jotka koh- distuvat tuotteisiin, joiden sisällä sijoittaja voi käyttää merkittävää määräysvaltaa (esim. an- taen myyntimääräyksiä).203 Erityisiä vakuutuskuoren sivuuttamista koskevia säännöksiä on muun muassa Saksassa, jossa sijoitussidonnaisia henkivakuutuksia ei vuodesta 2009 alkaen ole katsottu luettavan tuloverotuksessa henkivakuutuksiin.204 Yhdysvalloissa vakuutuksen tuotto verotetaan suoraan vakuutuksenottajalla, mikäli tällä on oikeus vaikuttaa sijoituskoh- teiden allokaatioon osto- tai myyntimääräyksin tai mikäli varoja ei sijoiteta tarpeeksi katta- vaan portfolioon.205 Käytäntöä voidaan pitää olennaisesti omaa verotuskäytäntöämme tiu- kempana, sillä Suomessa on katsottu, että vakuutuksenottajalla on oikeus vaikuttaa sijoitus- kohteiden valintaan veroseuraamuksitta, riippumatta sijoituskohteiden ominaisuuksista.206

Lykkääntymisestä saatavan edun vaikutusta suoraan osakesijoitukseen verrattuna EVL:n mukaan verotetulla yhtiöllä on tutkittu alla olevassa esimerkissä.207 Yksityiskohtaiset laskel- mat ovat myös lisätty tutkielman liitteeksi 2. Tarkoituksena on verrata lykkääntymisedun vaikutusta sijoituksen nettotuottoon sekä tarkastella, miten uusi suhteellinen verotustapa tu- lee vaikuttamaan edun määrään. Laskelmia on siten kolme:

1. Suora osakesijoitus;

2. Osakesijoitus kapitalisaatiosopimuksen kautta nykyisen verotustavan mukaisesti;

3. Osakesijoitus kapitalisaatiosopimuksen kautta uuden, suhteellisen verotustavan mu- kaisesti.

201 Lykkääntymisetu vahvistettiin Yhdysvalloissa myös sijoitussidonnaisille vakuutuksille kongressin mää- räyksellä vuonna 1959 (Life Insurance Company Income Tax Act of 1959). Xxxx (2005, s. 142) nimeää vakuu- tusalan toimijoiden lobbauksen merkittäväksi syyksi siihen, miksi etu on säilynyt 2000-luvulle asti.

202 Ks. 26 U.S. Code § 101 (Certain death benefits).

203 HE 275/2018 vp, s. 14–15.

204 PwC 2009, s. 11.

205 Luke 2005, s. 137–141 ja 144–145. Investor Control Doctrine -nimellä kutsuttu käytäntö muodostui Yhdys- valloissa oikeuskäytännön ja IRS:n (Internal Revenue Service) verotuskäytännön myötä 1970- ja 80-luvuilla. 206 Ks. Xxxxxx v. Commissioner, 144 T.C. No 17, 30.6.2015. Tapauksessa vakuutuksenottajan oikeutta vaikut- taa sijoituskohteiden valintaan ja vakuutuksen hallinnointiin sekä tämän takaisinosto-oikeutta pidettiin perus- teina sivuuttaa vakuutus ja verottaa tuotto suoraan sijoittajalla.

207 Mukaillen Valtiovarainministeriö 2018, s. 61–65. Lykkääntymisedusta saatava taloudellinen hyöty lasket-

tiin kyseisessä esimerkissä luonnollisen henkilön näkökulmasta. Siten osinkotulot olivat TVL 33 a §:n nojalla 85 %:sti veronalaisia ja luovutusvoittoihin voitiin soveltaa hankintameno-olettamaa.

Säästämisaika on kaikissa vaihtoehdoissa kymmenen vuotta. Vuoden 10 lopussa kapitali- saatiosopimus erääntyy, jolloin koko jäljellä oleva vakuutussäästö nostetaan sopimuksesta. Myös suoran sijoituksen kohteena olleet osakkeet luovutetaan. Tätä ennen, 5. vuoden lopulla osakkeita luovutetaan 100 000,00 euron arvosta.208 Myös kapitalisaatiosopimuksesta teh- dään tällöin vastaavan suuruinen osittainen takaisinosto. Lisäksi oletetaan seuraavaa:

• Sijoitus tehdään Suomessa julkisesti noteeratun yhtiön osakkeisiin.

• Sijoittajana toimiva listaamaton yhteisö omistaa listatun yhtiön osakekannasta alle 10 %.209

• Kapitalisaatiosopimuksen arvonkehitys sidotaan vastaavien osakkeiden arvonkehi- tykseen.

• Pääomasijoitus vuonna 0 on kaikissa vaihtoehdoissa 200 000,00 euroa. Vuotuinen osinkotuotto on 2 % ja osakkeiden arvonnousu 5 %.

• Vuotuinen, verojen jälkeinen osinkotulo sijoitetaan uudelleen samoihin osakkeisiin.

• Osakkeiden hankintamenon laskentaan sovelletaan ns. FIFO-periaatetta210.

• Verotekijäksi oletetaan 20 % yhteisöverokanta (2019).

• Suoraan omistettujen osakkeiden katsotaan kuuluvan yhtiön EVL-tulolähteeseen ja yhtiön rahoitusomaisuuteen211. Myös kapitalisaatiosopimus kuuluu yhtiön rahoitus- omaisuuteen.

• Kapitalisaatiosopimuksen pääoma nostetaan ennen tuottoa.

• Välittäjäpankin tai vakuutusyhtiön perimiä toimenpidepalkkioita tai muita säästämi- sen kuluja ei oteta huomioon.

208 Osakkeiden hankintahinta on laskettu diskonttaamalla luovutushinta hankintahetkeen (vuoteen 0) kaavalla k = K / (1 + p/100)t, jossa k on diskontattu nykyarvo, K luovutushinta, p arvonnousu prosentteina ja t aika vuosina.

209 EVL 6 a §:n mukaan osinko on saajansa veronalaista tuloa, jos osingonjakajana on julkisesti noteerattu yhtiö ja saajana muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö, joka omistaa välittömästi alle 10 % osinkoa jakavan yhtiön osakepääomasta.

210 First in, first out -periaatteen mukaisesti omistusten luovutusjärjestys on alkaen vanhimmasta kohti uusinta ja viimeisintä omaisuuserää. Käsitteestä tarkemmin, ks. Xxxxxxxx – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx (2012): Sijoittajan verotus, s. 106–107.

211 Esimerkiksi EVL 6 b §:n käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittoverovapaus ei tule sovellettavaksi.

Taulukko 2. Kapitalisaatiosopimuksen lykkääntymisedun vaikutus tuottoon verrattuna suoraan osa- kesijoitukseen

Kertasijoitus vuonna 0: 200 000,00 eur. Vuotuinen osinko 2 %, arvonnousu 5 %. Yhteisövero 20 %. Säästöaika 10 v. Vuoden 5 lopussa 100 000,00 osake- luovutus / takaisinosto.
	Pääoma vuoden lopussa (sis. arvonnousun ja osingon)
Vuosi	Suora sijoi- tus	Kapitalisaatiosopi- mus, nykyinen	Kapitalisaatiosopi- mus, suhteellinen
0	200 000,00	200 000,00	200 000,00
1	213 200,00	214 000,00	214 000,00
2	227 271,20	228 980,00	228 980,00
3	242 271,10	245 008,60	245 008,60
4	258 260,99	262 159,20	262 159,20
5	275 306,22	280 510,35	280 510,35
Luovutus/takaisin- osto 100 000,00 eur	175 306,22	180 510,35	180 510,35
6	186 876,43	193 146,07	193 146,07
7	199 210,27	206 666,30	206 666,30
8	212 358,15	221 132,94	221 132,94
9	226 373,79	236 612,24	236 612,24
10	241 314,46	253 175,10	253 175,10
Luovutus/takaisin- osto, jäljellä oleva po	0,00	0,00	0,00

Taulukko 3. Eri sijoitusvaihtoehtojen kokonaistuotto sekä verorasitus sijoitusajalta

	Tuotto, koko sijoitusaika	Verot, koko sijoitusaika
Suora sijoitus	149 878,97	29 975,79
Kapitalisaatiosopimus, nykyinen	153 175,10	30 635,02
Kapitalisaatiosopimus, uusi	153 175,10	30 635,02
Erotus	3 296,13

Taulukot havainnollistavat, että suhteellinen verotustapa ei vaikuta kapitalisaatiosopimuk- sen kokonaistuottoon tai verorasitukseen (verotettavan tulon määrään). Erona nykyiseen malliin on, että esimerkissä 5. vuoden lopulla tapahtuvan takaisinoston verotus toteutuu ny- kyistä ajankohtaa aiemmin (ks. erittely liitteestä 2). Seikalla ei ole vaikutusta sijoituksen

tuottoon, sillä takaisinostettuja varoja ei tapauksessa sijoiteta uudelleen.212 Taulukko konk- retisoi lakiesityksessä mainittua väitettä siitä, että muutos on kokonaisuutena hyvin maltilli- nen, eikä se edellytä osapuolilta muutoksia nykyisiin vakuutussopimuksiin.213

Jälkimmäisestä taulukosta ilmenee, miten kapitalisaatiosopimuksen tuotto poikkeaa sa- moissa olosuhteissa suoran osakesijoituksen tuotosta. Lykkääntymisetu on merkittävin te- kijä erotukseen: vaikka suoran omistuksen tilanteessa vuotuinen osinkotulo sijoitetaan uu- delleen samoihin osakkeisiin, pienentää niistä maksuhetkellä perittävä vero sijoitettavissa olevan pääoman määrää (ja siten korkoa korolle -vaikutusta). Kapitalisaatiosopimukseen osingot kertyvät verovapaasti, ja tuotto on veronalaista vasta takaisinoston yhteydessä. Eri vaihtoehtojen välinen ero ei kuitenkaan ole esimerkissä erityisen merkittävä. Tähän on syynä suhteellisen lyhyt sijoitusaika sekä viidennen vuoden takaisinosto, joista molemmat rajoit- tavat korkoa korolle -vaikutusta. Ero suoraan sijoitukseen korostuu sijoitusajan pidentyessä.

Vaikka kapitalisaatiosopimus vaikuttaa kokonaistuoton perusteella kannattavammalta vaih- toehdolta on pankin, arvopaperisäilyttäjän tai vakuutusyhtiön perimät kulut olennaista ottaa eri vaihtoehdoissa huomioon. Kuten luvun 2.3 lopussa on kuvattu, esimerkiksi Nordea perii kapitalisaatiosopimuksen hallinnoinnista useita erityyppisiä palkkioita, joista olennaisim- pana vuotuinen 0,95 % osakekorien hallinnointipalkkio. Erityisesti ulkomaisissa, yksilölli- sesti räätälöidyissä vakuutuksissa vuosikulujen määrä voi oletettavasti nousta korkeaksikin. Tilanteissa, joissa kapitalisaatiosopimus solmitaan ulkomaista tytäryhtiötä käyttäen, tulee huomioida myös yhtiön asuinvaltion lainsäädäntö. Esimerkiksi Yhdysvalloissa henkivakuu- tusten vapaata takaisinosto-oikeutta on pyritty rajoittamaan lakisääteisellä 10 % verolla ta- kaisinostettavasta määrästä, mikäli takaisinosto tehdään ennen määritettyä vähimmäisai- kaa.214

212 Mikäli takaisinostetut varat olisi sijoitettu uudelleen esimerkiksi toiseen sijoituskohteeseen, olisi hyöty ny- kyiseen malliin verrattuna pienempi, sillä aiemmin tapahtuva verotus poistaisi korkoa korolle -vaikutuksen tällöin perityn veron suuruiselta osalta (vrt. nykymalliin, jossa koko takaisinosto on verovapaa 5. vuonna).

213 HE 275/2018 vp, s. 58.

214 Luke 2005, s. 169–170. Lisäksi muiden kuin henkivakuutusten takaisinostoa kohdellaan ensisijaisesti tuot- tona.

4.3 Palkkaus- ja eläkejärjestelyt

Kapitalisaatiosopimus tarjoaa mahdollisuuden yhtiön henkilöstön palkitsemis- ja eläkejär- jestelyihin.215 Aihetta käsitellyt Xxxxxxxxx toteaa, että sijoittajasta erillisen vakuutetun ja edunsaajan puuttuminen kuitenkin rajoittaa kapitalisaatiosopimuksen hyödynnettävyyttä näissä tilanteissa.216 Verokohteluun vaikuttaa, onko sijoittajana itse työnantaja vai palkan- saaja. Hyödynnettävyyden lähtökohtana on VSL 51.1 §:n vapaa luovutus- ja panttauskelpoi- suus, mikäli tätä ei ole rajoitettu vakuutussopimuksessa.

Panttauskelpoisuutta voidaan hyödyntää järjestelyissä, joissa sekä työnantaja että työntekijä ovat sijoittajan roolissa. Työnantajan tekemä kapitalisaatiosopimus voidaan esimerkiksi pantata tietyn palkkausjärjestelyn vakuudeksi. Sopimus voidaan aikanaan siirtää työnantajan omistukseen tai siitä voidaan nostaa varoja velvoitteen täytyttyä. Pantatun kapitalisaatioso- pimuksen avulla työnantaja voi myös täyttää työntekijän lisäeläkejärjestelyn lain edellyttä- män eläkevastuun.217

Koska kapitalisaatiosopimusta ei pidetä verotuksessa henkivakuutuksena, siihen ei voi sisäl- tyä kuolemanvaraturvaa perhe-eläkkeen muodossa tai vanhuuseläkevakuutusturvaa vakuu- tetun itsensä hyväksi. Sopimukseen ei voida soveltaa TVL 68 §:n säännöksiä säästöhenki- vakuutuksen tai vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotuksesta tai TVL 96 a §:n säännöstä kollektiivisen eläkevakuutuksen verotuksesta. Myöskään EVL 8.3 §:n nimen- omainen säännös henkivakuutusmaksujen vähennyskelpoisuudesta ei ole sovellettavissa.

Ratkaisun KHO 22.3.2006 t. 667 perusteella työntekijälle ei synny veronalaista tuloa sopi- mukseen tehdyistä maksuista, vaikka työnantajan ottama kapitalisaatiosopimus olikin pan- tattu eläkelupauksen vakuudeksi ja tulevan eläkkeen maksamiseksi. Vastaavalla tavalla rat- kaisussa KVL 28/2012 katsottiin, että työntekijä ei saanut veronalaista etua järjestelystä, jossa työnantaja maksoi työntekijän lisäpalkan (ns. bonukset) kapitalisaatiosopimukseen. KVL katsoi, ettei palkansaaja ollut millään tavoin osallisena kapitalisaatiosopimuksessa ja

215 Yhtiön näkökulmasta maksetut palkat ja eläkkeet ovat vähennyskelpoisia kuluja (EVL 7.1 § ja 8.1 § 4 kohta). Aihetta on käsitellyt kattavasti Xxxxxxxxx artikkelissaan Kapitalisaatiosopimus palkitsemis- ja eläke- järjestelyissä (Verotus 5/2017, s. 559–572). Tässä tutkielmassa pitäydytään tiiviissä yleisesityksessä aiheesta. 216 Myllymäki 2017b, s. 559.

217 Myllymäki 2017b, s. 559–561; Verohallinto 2018a, luvut 10.1 ja 10.2. Työnantajan on turvattava vähintään

puolet lisäeläkevastuun määrästä tämän konkurssin tai saneerausmenettelyn varalta (lisäeläkejärjestelyn tur- vaamisesta annettu laki 209/2015, 3.1 §).

palkanmaksua tuli käsitellä vakuutussijoituksesta erillisenä. Tulo realisoituu yleisten peri- aatteiden mukaisesti vakuutuksenottajalla takaisinostettaessa varoja sopimuksesta tai mikäli sopimuksen omistusoikeus siirretään työntekijälle. Tilannetta on havainnollistettu seuraa- vassa kuviossa, jossa työnantajan ottaman kapitalisaatiosopimuksen perusteella maksetaan suorituksia työntekijälle:

• Sijoitetun pääoman ylittävä osuus

veronalaista elinkeinotuloa (EVL 4 §)

• Osittainen takaisinosto (TVL 35 §, EVL 5 § 14 kohta): suhteellinen osuus veronalaista 1.1.2020 🡪

• Suoritus kokonaisuudessaan työntekijällä veronalaista ansiotuloa

(TVL 29.1, 61 §)

• Omistusoikeuden siirto: takaisinostomäärä kokonaisuudessaan palkkaa (EPL 13 §)

• Palkkaan liittyvät työnantajavelvoitteet ja ennakonpidätys

Työnantaja

Takaisinostot

Palkka / eläke / sopimuksen omistusoikeus

Kapitalisaatiosopimus

Työntekijä

Maksut (esim. palkan osana)

• Vakuutusmaksu ei työnantajalla vähennyskelpoinen (EVL 7 §)

• Mikäli maksettu palkan osana, vähennyskelpoista suoriteperusteisesti palkkana (EVL 22, 8.1 § 4 kohta)

• Eivät työntekijän veronalaista tuloa maksuhetkellä

Kuvio 4. Työnantajan ottaman kapitalisaatiosopimuksen verotus maksettaessa palkansaajalle suori- tuksia

KVL:n ja KHO:n ratkaisut noudattavat verojärjestelmän yleisiä periaatteita: omaisuuden ve- rotettava tuotto kuuluu sen omistajalle. Palkansaaja ei omista sopimusta, eikä tämän henki- lökohtaiseen verotukseen vaikuta esimerkiksi työnantajan kanssa sovittu vakuusjärjestely.218 Mikäli sopimuksen omistusoikeus luovutetaan työntekijälle, on luovutushetken takaisinos- tomäärän ja palkansaajan mahdollisesti työnantajalle maksaman vastikkeen välinen erotus saajan palkkatuloa.219

Palkansaajalle ei KVL:n ennakkoratkaisun perusteella olisi syntynyt etua sopimukseen mak- setuista suorituksista myöskään silloin, jos tämä olisi ollut itse sijoittajana. Tämä poikkeaa Xxxxxxxxxxxxx yleisestä linjasta, jonka mukaan työnantajan ollessa sijoittajana tämä saa ve- ronalaisen edun sillä hetkellä, kun työnantaja suorittaa maksun sopimukseen. Kun sopimus

218 Pääsäännöstä poiketen maksu voidaan katsoa jo maksuhetkellä saaduksi palkaksi, mikäli maksun suoritta- misella on korvattu palkanmaksua.

219 Myllymäki 2017b, s. 562–564; Verohallinto 2018a, luku 10.2.1. Suoritukset on katsottu nimenomaisesti palkkatuloksi Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisussa 25.6.2014 t. 14/0569/6.

myöhemmin takaisinostetaan, on tehtyjen maksujen ja takaisinostoarvon (tuoton) välinen erotus työntekijän veronalaista pääomatuloa. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan järjeste- lyssä sopimus oli pantattu työnantajalle. Lisäksi oli sovittu ns. purkavasta ehdosta, jonka mukaan työntekijä menettäisi oikeuden säästöön, jos hänen työsuhteensa yhtiöön päättyisi ennen sovittua aikarajaa. Xxxxxxxxx on kritisoinut ratkaisua verojärjestelmän yleisten peri- aatteiden vastaisena: purkavalla ehdolla tai panttauksella ei tule olla vaikutusta omistusoi- keuteen liittyviin veroseuraamuksiin.

Palkkaus- ja eläkejärjestelyihin liittyvät verosuunnittelumahdollisuudet ovat yhtiön kannalta vähäiset. Huomioitavaa on erityisesti vähennyskelpoisen palkkatulon määrä (EVL 8.1 § 4 kohta). Ratkaisussa KVL 29/2012 yhtiö sijoitti edellisen ratkaisun tavoin työntekijälleen maksamansa bonuspalkkiot omistamaansa kapitalisaatiosopimukseen. Bonuksen perusteet määräytyivät vuosittaisen ansaintajakson perusteella. Ratkaisussa katsottiin, että yhtiöllä vä- hennyskelpoisen palkkamenon määräksi tuli katsoa ansaintavuoden bonuksen määrä. Kapi- talisaatiosopimuksen arvonmuutokset eivät siten vaikuttaneet vähennyskelpoiseen menoon. Voitollinen kapitalisaatiosopimus johtaa siten yhtiön kannalta epäedullisempaan lopputu- lokseen, kun taas tappiollisessa sopimuksessa yhtiö on oikeutettu sopimuksen käypää arvoa suurempaan vähennykseen. Meno katsottiin suoriteperusteisesti vähennyskelpoiseksi siltä vuodelta, jolloin sen suorittamisvelvollisuus oli syntynyt (EVL 22 §) – vaikka palkkana ve- rotettava suoritus maksettiin työntekijälle vasta takaisinoston yhteydessä. Vähennyskelpoi- suuteen liittyy työnantajalla siten kaksi puolta: vakuutusmaksu itsessään ei ole vähennyskel- poinen meno, mutta palkkana myöhemmin maksettava suoritus sen sijaan on.220

4.4 Vaikutus nettovarallisuuteen ja osingonjaon verotukseen

Osingonjaon yhteydessä verovapaan pääomatulo-osingon määrä osakkaalla on riippuvainen arvostamislain (1142/2005, arvostamisL) mukaan lasketusta yhtiön nettovarallisuudesta. Rahoitusomaisuuteen kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen arvoksi katsotaan arvostamislain 3 §:n mukaan sen nimellisarvo vähennettynä EVL 17 §:ssä tarkoitetuilla arvonalentumisvä- hennyksillä.221. Sopimus arvostetaan siten EVL-tulolähteessä nimellisarvoonsa. Ratkaisun KILA 1754/2005 mukaan varovaisuusperiaate edellyttää, että sijoitussidonnaisen sopimuk- sen tuotto tuloutetaan myös kirjanpidossa vasta, kun vakuutusyhtiö tosiasiallisesti suorittaa

220 Myllymäki 2017b, s. 565 ja 568–571.

221 Kuten luvussa 3.2 on esitetty, kapitalisaatiosopimuksen lukeminen yhtiön rahoitusomaisuudeksi on esitetyn oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden perusteella perustelluin vaihtoehto.

tuoton maksun takaisinoston tai erääntymisen yhteydessä.

Tutkielman lykkääntymisetua käsittelevässä kappaleessa mainitaan, että Wahlroosin mu- kaan etu voi jäädä hyödyntämättä yhteisön arvostaessa rahoitusvälineensä käypään arvoon esimerkiksi IFRS-periaatteiden nojalla.222 Seikalla ei kuitenkaan ole vaikutusta arvostamis- lain mukaan laskettuun yhtiön nettovarallisuuteen, sillä rahoitusomaisuus arvostetaan vero- tuksessa nimellisarvoonsa lain 3 §:n nojalla, kirjanpitoarvosta riippumatta. Rahoitusomai- suuteen kuuluvilta eriltä ei siten edellytetä EVL 54 §:n mukaista kirjanpitosidonnaisuutta.

Xxxxxxxxxxxx henkilön muusta kuin julkisesti noteeraamattomasta yhtiöstä saadun osinkotu- lon verotuksesta säädetään TVL 33 b §:ssä. Osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa siihen määrään asti, joka vastaa 8 % vuosituottoa osakekohtaisesta matemaattisesta arvosta (1 mom.)223. Tämän ylittävältä osin osinko on 75 %:sti ansiotuloa (2 mom.). Lisäksi 1 mo- mentissa säädetään, että 150 000 euroa ylittävä osinko verotetaan 85 %:sti pääomatulona. Sopimusaikana tapahtuva kapitalisaatiosopimuksen arvonnousu ei pääsääntöisesti kasvata osakekohtaista matemaattista arvoa verrattuna tilanteeseen, jossa yhtiö saa tuloa esimerkiksi suorasijoitusosingoista. Arvostettaessa rahoitusomaisuus nimellisarvoonsa, ei tappiollinen sopimus toisaalta laske matemaattista arvoa. Tämä pätee myös vakuutusyhtiön sopimusai- kana perimiin kuluihin. Mikäli olennaisesti tappiollisen sopimuksen vaikutus yhtiön netto- varallisuuteen ja siten osingonjaon verotukseen halutaan minimoida, on optimaalisinta jakaa osinkoa mahdollisimman paljon ennen sitä tilikautta, jolloin sopimus takaisinostetaan tai se erääntyy. Näin toimittaessa yhtiön nettovarallisuuslaskennassa kapitalisaatiosopimuksen arvo perustuu reaaliarvoa korkeampaan sijoitushetken arvoon. Seikka pätee käänteisesti myös tuottaviin sopimuksiin: hyöty on suurin, mikäli osinko jaetaan tilikaudelta, jolloin so- pimus erääntyy. Osakkaan kokonaisverorasituksen kannalta tulee kuitenkin huomioida myös mainittu 150 000 euron raja.

222 Wahlroos 2012, s. 83. Hän esittää, että vaikka rahoitusomaisuuden tuotot eivät kuulu nimenomaisesti EVL 54 §:n kirjanpitosidonnaisiin eriin, on lainkohta ymmärrettävissä verotuksen kirjanpitosidonnaisuutta koske- vaksi yleissäännökseksi.

223 Matemaattisella arvolla tarkoitetaan tilinpäätöshetken yhtiön nettovarallisuutta jaettuna ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä.

4.5 Muuna kuin rahana tehtävä sijoitus

Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamiin kapitalisaatiosopimuksiin tehtävät maksut on suoritettava rahana, mutta ulkomaisiin vakuutuksiin on mahdollisuus sijoittaa lähes mitä ta- hansa varallisuutta, esimerkiksi osakkeita tai kiinteistöjä.224 Tällaisia järjestelyitä tarjoaa esi- merkiksi myös suomalaisille palveluitaan tarjoava Lombard International Assurance S.A.225 Sijoitus realisoi omaisuuden luovutuksen verotuksen, ja esimerkiksi arvopaperin luovutuk- seen sovelletaan TVL-tulolähteessä luovutusvoiton laskentaa koskevia säännöksiä. Muutoin kuin rahana tehty sijoitus synnyttää EVL-tulolähteessä yhtiölle saamisoikeuden vakuutus- yhtiötä kohtaan, jonka luovutushinta on veronalaista tuloa ja hankintameno vähennyskelpoi- nen kulu. Hankintameno määräytyy omaisuuslajista riippuen hyödykkeen hinnasta ja val- mistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrän (vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuus, EVL 14.1 §) tai alkuperäisen hankintamenon perusteella (rahoitusomaisuus, KPL 5 luku 2

§). Poikkeuksena on EVL 6.1 §:n 1 kohta sekä 6 b §, joiden mukaan käyttöomaisuusosak- keiden luovutushinnat eivät ole veronalaista tuloa säännöksissä määriteltyjen edellytysten täyttyessä.226

Muuna kuin rahana tehty sijoitus tarjoaa rahamääräistä sijoitusta kattavammat mahdollisuu- det lykkääntymisedun hyödyntämiseen. Mikäli sopimukseen sijoitetaan esimerkiksi notee- raamattoman yhtiön osakkeita, vuokraustoiminnassa käytettyjä kiinteistöjä tai muita kuin nollakorkoisia pääomalainoja, kuuluu näiden kerryttämä juokseva tulo tai voitonjako ulko- maiselle vakuutusyhtiölle. Kapitalisaatiosopimuksen verotuksen yleisten periaatteiden mu- kaisesti sijoittajalle muodostuu verotettavaa tuloa vasta, kun takaisinostojen määrä ylittää sijoitetun pääoman määrän.227

Tilanteessa, jossa osakkaan yhtiölle myöntämä pääomalaina sijoitetaan pääomaksi kapitali- saatiosopimukseen, ei osakkaalle synny lainalle maksetusta korosta verotettavaa tuloa, kun- nes tämän tekemät nostot sopimuksesta ylittävät pääomalainan nimellisarvon. Sen sijaan yh- tiön lainasta vakuutusyhtiölle maksama korko on suoriteperusteisesti vähennyskelpoinen sen verovuoden kuluna, jona se suoritetaan (EVL 23 §).

224 VaVM 37/2018 vp, s. 32.

225 Ks. xxxxx://xx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx/xx-XX/Xxx-xxxxxxxxx/Xxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxx

226 Myrsky – Malmgrén 2014, s. 132–133; Verohallinto 2018a, luku 8.

227 Verohallinto 2018a, luku 6.1.

Verohallinnon ohjeessa Peitelty osinko mainitaan, että yhtiön ja osakkaan välisissä sopimuk- sissa tulee noudattaa ehtoja, joita toisistaan riippumattomien osapuolten välillä noudatettai- siin. Yhtiön pääomalainasta osakkaalleen maksama ylisuuri korko voi siten täyttää peitellyn osingon (VML 29 §) määritelmän. Kapitalisaatiosopimukseen siirretyssä pääomalainassa ei ole tätä riskiä, sillä lainasta maksettu korkotulo kuuluu juridisesti vakuutusyhtiölle. Mikäli lainanantajalla on sijoittajan roolissa oikeus vaikuttaa lainan korkotasoon vakuutusehtojen puitteissa, mahdollistaa tämä yhtiön tulokseen vaikuttamisen vähennyskelpoisten korkome- nojen avulla.228

Koska lainajärjestelyn osapuolina onkin kaksi toisistaan riippumatonta tahoa, ei koron mark- kinaehtoisuuden tarkasteluun sovelleta samoja säännöksiä (kuten siirtohinnoitteluoikaisua koskeva VML 31 §), kuin etuyhteyssuhteessa oleviin osapuoliin. Lisäksi voidaan ajatella, että osakas saa järjestelyn kautta nostettua yhtiöstä puhtaasti pääomatulona verotettavaa tu- loa, jonka verotusta on mahdollisuus lykätä pitkällekin tulevaan. Siviilioikeudellisen muo- don ollessa myös vero-oikeudessa lähtökohtana, edellyttää järjestelyn juridisen muodon si- vuuttaminen nykyisessä oikeustilassa veronkiertosäännöksen (VML 28 §) soveltamista. Säännöksen soveltamisesta kyseisissä tilanteissa ei ole olemassa oikeuskäytäntöä.229 Esi- merkki kuvastaa hyvin sitä, miten vakuutusyhtiön asemaa sijoitusten juridisena omistajana sekä yhtiöstä riippumattomana tahona voidaan hyödyntää.

Vastaavalla periaatteella myös yhtiön harjoittaman kiinteistöjen vuokraustoiminnan tuotto- jen sekä osingonjaon verotusta voidaan siirtää. Edun määrä muodostuu sitä merkittäväm- mäksi, mitä suurempi luovutettavan omaisuuden luovutushinta on. Osinkoverosuunnitte- lussa lykkääntymisvaikutuksen kautta saatavaa veroetua on kuvattu seuraavassa esimer- kissä. Lisäksi havainnollistetaan, kuinka alun perin osinkona maksettu tulo (kohta 2) muut- tuu järjestelyssä tulotyypiltään lopullisen saajansa verotuksessa (kohta 4):

228 On syytä huomata, että oikeutta vaikuttaa lainan korkotasoon pidetään omistajalle kuuluvana oikeutena, joka aiheuttaa verovuodesta 2020 alkaen TVL 35 b §:n soveltamisen.

229 Verohallinto 2018c, luku 1.2.2. Särkikangas ja Xxxxxxxx (2017, kohta KVL 34/2011) kuitenkin mainitse- vat, että Ruotsissa Regeringsrätten (nyk. Högsta förvaltningsdomstolen) on yhdessä tuomiossaan (mål nr 3819– 09 ja 3820–09) pitänyt veronkiertona järjestelyitä, joissa sijoitusvakuutukseen tuotto sidotaan kohteisiin, jotka ovat vakuutuksenottajan määräysvallassa.

Esimerkki 5.

1. A sijoittaa kokonaisuudessaan omistamansa B Oy:n osakekannan luxemburgilaisen vakuu- tusyhtiön (C SA) kanssa tekemäänsä kapitalisaatiosopimukseen.

2. B Oy maksaa voitonjakona osinkoa osakkeenomistajalleen C SA:lle. Osingosta ei peritä lähdeveroa230.

3. A nostaa osingonjakoa vastaavan määrän takaisinostona vakuutuksesta. Määrän alittaessa sijoitetun pääoman käyvän arvon, ei A:lle synny verotettavaa tuloa.

4. Nostojen ylittäessä pääoman määrän, on ylittävä osuus kokonaisuudessaan A:n ve- ronalaista pääomatuloa.

Kuten aiemmassa luvussa on todettu, kapitalisaatiosopimuksen tuotto on verosopimusoikeu- dellisesti muu tulo -artiklan mukaista tuloa. Pääsääntöisesti artiklan mukainen tulo verote- taan vain tulonsaajan asuinvaltiossa. Siten sopimukseen alun perin maksettu korko- tai osin- kotulo menettää verosopimuksen mukaisen alkuperäisen tulotyyppinsä. Suomen sisäisessä lainsäädännössä seikka näkyy siten, että sopimuksen tuottoa verotetaan TVL 32 § mukaisena pääomatulona, mutta esimerkiksi osinkotulon verotuksesta on omat säännöksensä TVL 33 a–d §:ssä.

Tilanteissa, joissa toinen valtio ei sisäisen lainsäädäntönsä perusteella verota lainkaan sijoi- tusvakuutuksesta saadun voiton tyyppistä tuloa, on verotus mahdollista välttää jopa koko- naisuudessaan. Edellistä esimerkkiä jatkaen, mikäli A muuttaa ennen veronalaisen takaisin- oston tekemistä pois Suomesta tällaiseen valtioon siten, että Suomea ei voida pitää hänen verosopimuksen mukaisena asuinvaltionaan, välttyy hän takaisinoston tuoton verottami- selta. Osinkoverosuunnittelusta saatava hyöty on sitä suurempi, mitä korkeampi osinkove- rorasitus olisi ollut ns. perustilanteessa, jossa A olisi saanut osingon suoraan.231 Usein tä- mänkaltaisista valtioista puhutaan ns. veroparatiiseina. OECD määrittelee232 veroparatiisin matalan tuloverotuksen ja usein tiukan pankkisalaisuuden valtioksi, joka ei ole sitoutunut kansainväliseen verotustietojen vaihtoon. Veronkiertodirektiiviin sisältyvän exit tax -sään- telyn yhtenä tarkoituksena on puuttua verosuunnitteluun, jossa luonnollinen henkilö muuttaa

230 Lähtökohtaisesti rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksetusta suorituksesta peritään 20 % lähdevero. Veroa ei peritä, mikäli osingonsaaja on emo-tytäryhtiödirektiivin edellytykset täyttävä yhteisö. Näitä edelly- tyksiä on käsitelty tarkemmin jäljempänä.

231 Hyödyn kokonaismäärä = suoraan maksetuista osingoista perittävät verot yhteensä – takaisinostoista perit- tävät verot yhteensä – vakuutusyhtiön perimät kulut yhteensä

232 Ks. xxxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx, kohta Tax Haven.

ennen omaisuuden realisointia matalan verotuksen valtioon pyrkimyksenään ainoastaan välttyä maksettavalta verolta.233

Kuten edellisen esimerkin kohdasta 2 ilmenee, rajoitetusti verovelvolliselle vakuutusyhtiölle maksetuissa suorituksissa tulee myös ottaa huomioon suoritusten lähdeverotus sekä veroso- pimusten että kansainvälisen normiston sille asettamat rajoitteet. LähdeVL 7 §:n mukaan rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksetusta suorituksesta peritään 20 % lähdevero, ellei tulo kuulu lain 3.5, 3.6 tai 13 §:ien poikkeuksien piiriin. Osinkotulon osalta rajoitukset tarkoittavat, että Suomi ei verota toisessa EU-valtiossa asuvalle yhtiölle maksettuja suorasi- joitusosinkoja, jos saajana on emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklan mukainen yhteisö234, joka välittömästi omistaa vähintään 10 % osinkoa maksavan yhtiön pääomasta. Esimerkin ta- pauksessa luxemburgilainen vakuutusyhtiö omistaa kokonaisuudessaan osinkoa maksavan yhtiön osakekannan ja täyttää muut emo-tytäryhtiödirektiivin vaatimukset, jolloin osingosta ei peritä lähdeveroa (vrt. edellisessä kappaleessa mainittuun ratkaisuun KHO 2016:77). Myös verosopimukset sallivat yleensä 20 %:a alhaisemman lähdevaltion veron.235 Lisäksi kapitalisaatiosopimukseen maksettujen korkotulojen osalta on huomioitava, että Suomi ei TVL 9.2 §:n nojalla verota suoritusta lainkaan, vaikka verosopimus sen sallisikin.236 Wahl- roosin esittämä väite237, että lykkääntymisetu voi jäädä hyödyntämättä, mikäli suorituksesta peritään lähdeveroa, ei siten päde järjestelyihin, joissa velkakirjat tai yli 10 % osakekannasta kerryttävät sopimukseen osinko- tai korkotuloa.

Osinko- ja korkotulon lisäksi ulkomaiseen sopimukseen on mahdollista kerryttää sopimus- ehtojen puitteissa myös tuloa erilaisista immateriaalioikeuksista, kuten patenteista ja muista teollisoikeuksista. Tämä mahdollistaa verotuksen lykkääntymisedun hyödyntämisen myös esimerkiksi patentin käytöstä maksetulle korvaukselle. Teollisoikeuden käytöstä maksettu rojaltitulo on määritelty eri verosopimuksissa varsin samansisältöisesti: rojaltilla tarkoite- taan lähinnä aineettomien oikeuksien käytöstä tai käyttöoikeudesta saatuja korvauksia. Ro- jaltitulon käsite on siten varsin laaja, kattaen patentille, tavaramerkille ja tekijänoikeudelle

233 Viitala 2016, s. 342–343.

234 Tällä tarkoitetaan, että osingonsaaja on yhtiömuodoltaan direktiivin liitteessä mainittu yhteisö (mm. suo- malainen osakeyhtiö). Sen kotipaikan on oltava EU-jäsenvaltiossa ja sen tulee olla velvollinen maksamaan voitostaan yhteisöveroa ilman mahdollisuutta valita verovapaa kohtelu. Vaatimukset ovat sisällytetty LähdeVL

3.6 §:ään.

235 OECD:n malliverosopimuksessa osingosta perittävän veron enimmäismäärä on 15 %.

236 OECD 2017, s. 231–232 ja 254–255; Helminen 2018a, luvut 9.1 ja 9.2.

237 Wahlroos 2012, s. 84.

maksetut korvaukset sekä hyvitykset tietotaidon (know-how) luovutuksesta toisen käyttöön. Rojaltitulo verotetaan vain etuuden omistajan asuinvaltiossa.238

Aineettoman oikeuden kokonaisluovutuksessa on kyse käyttöomaisuuden luovutuksesta (EVL 12 §) tai luovutusvoitosta (TVL 45 §).239 Mikäli esimerkiksi teollisoikeus sijoitetaan maksuksi kapitalisaatiosopimukseen, sovelletaan luovutukseen samoja periaatteita kuin muissakin tapauksissa, joissa sopimukseen sijoitetaan muuta omaisuutta kuin rahaa. Arvos- tamislain 2 luvun 3.4 §:n mukaan käyttöomaisuuden arvoksi katsotaan vuoden lopun pois- tamaton hankintameno. Tämä muodostaa siten sekä veronalaisen luovutushinnan, että rahoi- tusomaisuudeksi kirjattavan saamisoikeuden arvon. Rahoitusomaisuus kirjataan saman lain

3.1 §:n mukaan nimellisarvoonsa. Mikäli vakuutusyhtiö tekee asuinvaltionsa lainsäädännön sallimissa puitteissa poistoja sijoitetusta teollisoikeudesta, alentavat nämä myös teollisoi- keuden arvoon sidotun kapitalisaatiosopimuksen arvoa. Yleisten periaatteiden nojalla arvon- alentuminen on sijoittajalla lopullinen nostettaessa sopimuksesta varoja, jolloin mahdollinen tappio realisoituu.240 Xxxxxx kuitenkin huomioon poiston lopullisen luonteen, voidaan argu- mentoida, että sijoittajan tulee olla oikeutettu vähentämään tämä vakuutusyhtiön tekemä poisto vastaavasti vuosittain rahoitusomaisuuden lopullisena arvonalentumisena241.

Kapitalisaatiosopimus on kirjattu osakeyhtiön taseessa usein rahoitusomaisuudeksi.242 Tase- erittelyt, josta kunkin erän yksityiskohtainen sisältö ilmenee, eivät ole julkisesti saatavilla olevaa informaatiota. Tämän vuoksi yhtiön tekemä kapitalisaatiosopimus tai sen arvoon si- dottujen sijoituskohteiden allokaatio ei käy ilmi julkisesta materiaalista. Tämä anonymiteetti mahdollistaa myös immateriaalioikeuden ”todellisen” oikeudenhaltijan piilottamisen erityi- sesti tilanteissa, joissa sijoitetun omaisuuden palauttamisesta vakuutusyhtiöltä sijoittajalle on sovittu sijoitusajan päättyessä243. Kun vakuutukseen tehtyjen sijoitusten juridinen omis- tusoikeus kuuluu vakuutusyhtiölle, voidaan järjestelyllä hämärtää myös esimerkiksi yhtiön

238 OECD 2017, s. 37.

239 Xxxxxxxxx – Penttilä 2014, s. 357; Helminen 2018a, luku 10.1

240 Myllymäki 2016b, s. 512; Verohallinto 2018a, luku 7.2.

241 Muiden kuin myyntisaamisten arvonalenemisen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on EVL 17 §:n 2 kohdan mukaan arvonalenemisen lopullisuus.

242 Ossa 2014, s. 317.

243 Järjestelyn edullisuutta lisää, mikäli vakuutussopimuksessa mahdollistetaan sijoittajan oikeus käyttää im- materiaalioikeuden tuottamia oikeuksia. Jatkossa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä kyseisen omistajalle kuuluvan oikeuden pidättäminen aiheuttaa TVL 35 b §:n soveltamisen (lainkohdan 2 kohta).

omistusrakenne tai sen olennaiset omistukset muista yhtiöistä. Anonymiteetin turvin voita- neen myös pienentää mahdollisuutta sisäpiiritiedon väärinkäyttöepäilyn esilletuloon, vakuu- tusyhtiön toimiessa eräänlaisena hallintarekisterinä.244

4.6 Etuyhteystilanteet

Kappaleessa kuvataan kapitalisaatiosopimusta hyödyntäviä järjestelyitä, jotka liittyvät etu- yhteydessä tehtyihin liiketoimiin.245 Tyypillisimmän etuyhteysrelaation, konsernin, moni- kansalliseen verosuunnitteluun liittyy olennaisena kysymyksenä eri valtioiden poikkeavien verokantojen hyödyntäminen muun muassa korkojen avulla.246 Etua saadaan sillä, että kon- sernin sisällä maksettu korko pienentää konsernin kokonaisverorasitusta, mikäli korkome- noa vastaavaa tuloa verotetaan saajan asuinvaltiossa matalammalla verokannalla kuin Suo- messa. Pääsääntöisesti elinkeinotoiminnasta johtuneiden velkojen korkomenot ovat EVL

18.1 §:n nojalla laajasti vähennyskelpoisia. Verolainsäädäntöön ei sisälly yleistä koron kä- sitteen määritelmää, vaan sellaiseksi on yleisesti katsottu korvaus vieraasta pääomasta. Mää- ritelmää on täsmennetty oikeus- ja verotuskäytännössä.247 Korkojen vähennysoikeutta niin yhteisöillä kuin avoimilla- ja kommandiittiyhtiöillä rajoitettiin ensimmäisen kerran vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa.248 Rajoituksilla pyritään turvaamaan Suomen veropohjaa sekä estämään verosuunnittelua, joka pyrkii hyödyntämään oman ja vieraan pääoman eroa- vaa verotuksellista asemaa. Niiden soveltamiseen ei kuitenkaan vaikuta, onko maksettu korko ollut liiketaloudellisesti perusteltu vai onko järjestelyn taustalla ollut pyrkimys veron välttämiseen. Ennen rajoitussääntelyn voimaantuloa vähennysoikeuteen voitiin puuttua lä- hinnä vain siirtohinnoitteluoikaisu- ja veronkiertosäännösten kautta.249

Vähennyskelpoisuutta rajoittavan EVL 18 a §:n mukaan korkomenot voidaan vähentää täy-

244 Sisäpiirintieto on julkaisematonta tietoa, joka voi olennaisesti vaikuttaa rahoitusvälineen arvoon. Tiedon väärinkäyttö on säädetty rikosoikeudellisesti rangaistavaksi (RL 51 luvun 1 ja 2 §).

245 Etuyhteydellä tarkoitetaan osapuolen määräysvaltaa toisesta osapuolesta. Määritelmän tarkasta sisällöstä, ks. mm. VML 31.2 §.

246 Eri verokantojen hyödyntäminen ei ole oikeuksien väärinkäytön kiellon vastaista, mikäli kyse ei ole veron- välttämistarkoituksessa tehdyistä liiketoimista. Ks. linjauksesta EUT:n ratkaisu C-196/04 Cadbury-Schwep- pes.

247 Myrsky – Malmgrén 2014, s. 505–506. Esimerkiksi ratkaisussa KHO 29.4.2014 t. 1443 (julkaisematon) katsottiin, että leasingmaksut eivät olleet kyseisessä tilanteessa luonteeltaan EVL 18 a §:n soveltamisalaan kuuluvia suorituksia.

248 Korkojen vähennysoikeutta on Suomen lisäksi rajoitettu muun muassa Alankomaiden, Ison-Britannian, Ita- lian, Norjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Tanskan verolainsäädännöissä.

249 Malmgrén 2013, s. 6 ja 11.

simääräisesti korkotuloihin saakka. Korkotulon ylittävä osuus korkomenoista (ns. nettokor- komeno) on vähennyskelpoinen 500 000,00 euroon asti. Mikäli tämä raja ylittyy, on netto- korkomenot ylittävästä osuudesta vähennyskelpoista 25 % oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta250. Rajoitus koskee vain etuyhteysyrityksille suoritettuja korkoja. Lisäksi rajoi- tuksia ei sovelleta, jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että tämän oman pääoman suhde tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on suurempi tai yhtä suuri kuin kon- sernitaseen vastaava suhdeluku (ns. tasevapautus).251 Tarkasteltaessa vähennysrajoituksia erityisesti kapitalisaatiosopimuksen ominaispiirteiden valossa, huomioitava on erityisesti lainkohdan 6 momentti, jonka mukaan kolmannelta osapuolelta otettua velkaa pidetään etu- yhteysosapuolelta otettuna, mikäli:

- etuyhteydessä olevalla osapuolella on saatava muulta kuin etuyhteydessä olevalta osapuolelta ja saatavalla on yhteys velkaan, tai

- velan vakuutena on etuyhteysosapuolen saatava.

Kuvatun 6 momentin sääntelyn on tarkoitus estää muun muassa niin sanotut back-to-back- järjestelyt, joissa etuyhteydessä oleva osapuoli lainaa kolmannelle osapuolelle, kuten pan- kille. Kolmas osapuoli lainaa tämän jälkeen varat toiselle etuyhteydessä olevalle osapuo- lelle.252 Ilman säännöstä kolmatta osapuolta hyödyntävä ketjutus mahdollistaisi yksinkertai- sen tavan korkovähennysrajoitusten välttämiseen. Lainajärjestely (esimerkiksi emo- ja tytär- yhtiön välillä) on kuitenkin mahdollista toteuttaa ulkomaisen vakuutuksentarjoajan kapitali- saatiosopimuksen avulla, sillä ulkomaisiin vakuutuksiin on mahdollista sijoittaa rahan li- säksi myös muuta omaisuutta, kuten osakkeita, kiinteistöjä tai velkakirjoja.253

Etuyhteydessä olevan osapuolen sijoittaessa toiselle etuyhteysosapuolelle antamansa lainan maksuna kapitalisaatiosopimukseen, katkeaa lainan antajan ja saajan välinen etuyhteys- suhde, jolloin myöskään EVL 18 a §:n säännökset eivät tule sovellettavaksi. Myöskään esi- tetty 6 momentti ei sen sanamuodon perusteella sovellu, sillä kolmannelle osapuolelle luo-

250 Tällä tarkoitetaan EVL 18a.2 §:n 1 kohdan mukaan elinkeinotoiminnan tulosta (EVL 3 §), johon on lisätty korkomenot, verotuksessa vähennettävät poistot sekä saatu konserniavustus. Lisäksi vähennetään annettu kon- serniavustus.

251 Tikka ym. 2018, luku 9; Verohallinto 2018c, luku 1.2.1.

252 Malmgrén 2013, s. 13.

253 Verohallinto 2018a, luku 2.2.

vutettuun saatavaan ei liity kuvattua ketjutettua järjestelyä tai vakuutta. Maksussa, jossa vel- kakirja sijoitetaan pääomaksi kapitalisaatiosopimukseen, on kyse omaisuuden luovutuk- sesta. Luovutuksen kohteen muodostaa siten velkasuhteeseen perustuva saamisoikeus, jonka vastikkeeksi vakuutusyhtiö suorittaa vastaavan suuruisen kapitalisaatiosopimukseen perus- tuvan saamisoikeuden luovuttavalle yhtiölle. Tällöin myös siirtyy velkaan liittyvä saamisoi- keus etuyhteysyritykseltä vakuutusyhtiölle, josta tulee velkasuhteen uusi velkoja. Yleisen velvoiteoikeudellisen periaatteen mukaan tietyn velvoitteen velkoja saa vapaasti siirtää saa- misoikeutensa kolmannelle, mikäli tätä ei ole lailla tai osapuolten välisellä sopimuksella ra- joitettu. Siirto ei lähtökohtaisesti velkakirjalain (622/1947) 27 §:n mukaan vaikuta saamis- oikeuden sisältöön.254

Veronkiertodirektiivin implementoinnin myötä korkovähennysrajoitukset muuttuivat vuo- den 2019 alusta. Direktiivin vähimmäisvaatimusten myötä EVL 18 a §:n soveltamisala laa- jeni koskemaan myös muille kuin etuyhteysyrityksille maksettuja nettokorkomenoja niiden määrän ylittäessä kolme miljoonaa euroa. Rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta ennen 17.6.2016 otettuihin lainoihin, eikä uudessa EVL 18 b §:ssä määriteltyihin itsenäisiin yri- tyksiin. Käsitteellä tarkoitetaan verovelvollista, joka ei ole osa kirjanpidollista konsernia tai jolla ei ole etuyhteydessä olevaa yritystä tai kiinteää toimipaikkaa toisessa valtiossa. Etuyh- teydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä vähintään 25 %:n omistusosuutta omistettavan yksi- kön äänioikeuksista, pääomasta tai oikeutta vastaavaan osuuteen yksikön voitosta.255 Itse- näisten yrityksien vapauttamista sääntelystä on perusteltu seikalla, että laina- ja korkojärjes- telyillä saatavia verohyötyjä tavoitellaan usein etuyhteystilanteissa, eikä itsenäisillä yrityk- sillä siten ole tähän liittyvää veronvälttämisriskiä verrattuna konserniyrityksiin.256

Kapitalisaatiosopimusten osalta muutos tarkoittaa, että vakuutusyhtiölle maksettujen korko- menojen vähennyskelpoisuutta voidaan rajoittaa niiden nettomäärän ylittäessä kolme mil- joonaa euroa. Aiemmin kuvatussa lainajärjestelyssä korkoa maksava yhtiö on osa konsernia, jolloin itsenäisen yhtiön rajoitus ei tule sovellettavaksi. Rajoitus on sikäli erikoinen, sillä vähennyskelpoisuuden rajoituksen perusteena on yksinomaan korkoa maksavan yhtiön

254 Norros 2018, s. 326–328 ja 330. Ratkaisussa KHO 2016:77 katsottiin, että sijoituskohteet, joiden arvonke- hitykseen sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen tuotto oli sidottu, olivat juridisesti vakuutusyhtiön omaisuutta, jota tuli myös pitää niiden perusteella maksetun osinkotulon tosiasiallisena edunsaajana.

255 Lainkohdan sanamuodossa viitataan omistettavaan tahoon termillä yksikkö. Perustelujen mukaan sillä tar- koitetaan laajasti eri toimijoita yritysmuodosta riippumatta (HE 150/2018, s. 43).

256 Viitala 2016, s. 339; HE 150/2018 vp, s. 43.

omistusrakenne, eikä siinä oteta huomioon tapauskohtaisesti velkasuhteen muotoa. Vakuu- tusyhtiölle maksettu korkotulo on velallisen näkökulmasta ulkopuoliselle toimijalle suori- tettu meno, jonka veronalaista tuloa kyseinen suoritus myös on. Kapitalisaatiosopimus on ainoastaan sidottu laskennallisesti kyseiseen velkaan. Vaikka rajoitus soveltuisikin, on kol- men miljoonan alaraja kuitenkin olennaisesti EVL 18 a §:n 500 000 euron rajaa korkeampi. Kapitalisaatiosopimuksen käyttö mahdollistaa siten merkittävästi suurempien korkomeno- jen vähentämisen tilanteissa, joissa menot olisivat muuten 18 a §:n nojalla vähennyskelvot- tomia. Kolmen miljoonan rajaa voidaan pitää varsin korkeana, sillä yli 99 %:lla suomalai- sista yrityksistä nettokorkomenot ovat alle 500 000 euroa, jolloin rajoitus ei sovellu kuin harvoihin suuryrityksiin.257

Korkovähennysrajoituksia koskevan veroedun lisäksi kapitalisaatiosopimus tarjoaa muita- kin etuja. Yleisten periaatteiden nojalla osittaisia takaisinostoja pidetään verovapaina sijoi- tetun pääoman määrään asti, mikä mahdollistaa korkotulon kerryttämisen sopimukseen ja sen nostamisen verovapaasti sijoitetun pääoman määrään asti.258 Lisäksi sijoittajalla on mah- dollisuus osittaisten takaisinostojen tekemiseen sopimusaikana. Velallisen maksama korko- meno on tällä lähtökohtaisesti (pois lukien EVL 18 a – b §) verovuoden kuluna vähennys- kelpoinen, ilman kytkentää mahdollisiin takaisinostoihin.

Vakuutusyhtiön toimiessa velkasuhteen ulkopuolisena osapuolena, poistuu siirtohinnoitte- luun liittyvä riski tältä osin. Siirtohinnoittelua koskeva sääntely rakentuu markkinaehtoperi- aatteen259 käsitteelle, jonka mukaan etuyhteysyritysten välisen hinnoittelun on vastattava toisistaan riippumattomien osapuolten käyttämiä hintoja. Markkinaehtoisesta poikkeavaa hintaa voidaan viranomaisaloitteisesti oikaista VML 31 §:n mukaisella siirtohinnoitteluoi- kaisulla.260 Koska säännöksen soveltaminen edellyttää etuyhteyssuhdetta osapuolten välillä, ei tätä riskiä sisälly kapitalisaatiosopimuksen kautta toteutettuun lainajärjestelyyn, sillä kyse ei ole juridisesti etuyhteysosapuolten välisestä lainasta. VML 31 § ei sisällä valtuutusta puut-

257 VaVM 21/2018 vp, s. 6, 13 ja 22. Myös direktiivin sallima enimmäisraja on 3 milj. euroa.

258 Tällä tarkoitetaan lainajärjestelyn osalta saamisoikeuden käypää arvoa luovutushetkellä.

259 Markkinaehtoperiaate (arm's length principle) on sisällytetty useihin eri tasoisiin oikeuslähteisiin, joista olennaisimpina VML 31.1 § sekä malliverosopimuksen 9 artikla.

260 Karjalainen – Raunio 2018, s. 5–6 ja 12.

tua liiketoimen muotoon, vaan sivuuttaminen edellyttää nimenomaisen säännöksen, esimer- kiksi VML 28 §:n, soveltamista.261 Lainasta perittyyn korkoon ei voida siten soveltaa siirto- hinnoitteluoikaisua, vaikka koron määrä ylittäisikin markkinaehtoisen koron määrän, eli se täyttäisi VML 31 §:n soveltamisen edellytykset.

Kuvattu lainajärjestely tarjoaa myös mahdollisuuden sivuuttaa EVL 16 §:n 7 kohdan, joka rajoittaa konserniyhteydessä annettujen lainojen menetysten vähennyskelpoisuutta. Kohdan mukaan muiden kuin myyntisaamisten menetykset eivät ole vähennyskelpoisia, mikäli yhtiö yksin tai yhdessä muiden konserniyhtiöiden kanssa omistaa vähintään 10 % velallisyhtiön osakepääomasta. Vaikkakin säännöksen muotoilu viittaa olennaisesti EVL 6 b §:n verova- paisiin käyttöomaisuusosakeluovutuksiin, ei sen soveltamista ole rajattu tilanteisiin, joissa velallisyhtiön osakkaat kuuluvat velkojan käyttöomaisuuteen.262 Myyntisaamisten käsitettä ei ole määritelty laissa. Hallituksen esityksessä elinkeinoverolain sekä konserniavustuslain muuttamiseksi (203/1992 vp) todetaan niillä tarkoitettavan "verovelvollisen varsinaiseen toimintaan liittyvien suoritteiden luovutuksista syntyneitä saamisia"263. Siten esimerkiksi ra- hoitustarkoitukseen myönnetyt lainat eivät ole poikkeuksen piirissä. Oikeuskäytännössä on korostettu saamisten kirjanpidollista käsittelyä niiden tosiasiallisen luonteen arvioinnissa.264

Luovutettaessa toiselle konserniyhtiölle annettu, muu kuin myyntisaamisiin perustuva saa- misoikeus maksuna kapitalisaatiosopimukseen, poistuu lainanantajan riski vähennyskelvot- tomasta menetyksestä. Mikäli saamisen menetys todetaan velallisen maksukyvyttömyysti- lanteessa lopulliseksi, menettää kapitalisaatiosopimuksen tehnyt yhtiö saamisoikeuden ar- voon perustuvan pääoman kokonaisuudessaan. Varsinainen velkasuhteeseen perustuva saa- misoikeus kuuluu sen sijaan vakuutusyhtiölle. Mikäli vakuutussopimuksessa ei muutoin so- vita, muodostuu tappion määrä sijoitetun (laskennallisen) pääoman, sopimukseen maksettu- jen korkotulojen sekä sopimuksen hoitopalkkioiden erotuksena. Kapitalisaatiosopimuksen

261 Linjaus pohjautuu vuosikirjaratkaisuun KHO 2014:119. Tapauksessa A Oy oli saanut pääomistajaltaan lu- xemburgilaiselta yhtiöltä ns. hybridilainan, jota kohdeltiin yhtiön IFRS-tilinpäätöksessä omana pääomana mutta verotuksessa vieraan pääoman luonteisena. KHO katsoi, ettei Konserniverokeskus voinut VML 31.1 §:n, verosopimuksen 9 artiklan tai OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden nojalla sivuuttaa lainajärjestelyä ja katsoa lai- naa omaan pääomaan rinnastettavaksi (ja lainasta maksettua korkoa siten A Oy:llä vähennyskelvottomaksi). Ks. vastaavasti myös KHO 2017:145.

262 Xxxxxxxxx – Penttilä 2014, s. 411–412.

263 HE 203/1992 vp, s. 10.

264 Ks. KHO 2016:50 ja KHO 2018:77. Esimerkiksi jälkimmäisessä ratkaisussa osa A Oy:n myyntisaamisista tämän tytäryhtiöltä oli tahojen keskinäisellä sopimuksella muutettu pääomalainaksi. Myöhemmin tytäryhtiö oli asetettu konkurssiin. KHO katsoi, että pääomalainaksi muunnettu saatava oli menettänyt luonteensa myyn- tisaamisena eikä se siten ollut emoyhtiön tuloverotuksessa vähennyskelpoinen.

yleisten periaatteiden nojalla sijoittajalle muodostuu tappiosta siten EVL 17 §:n mukainen, rahoitusomaisuuden lopullinen arvonalentuminen. Tappio voidaan vähentää nykyisellään vain EVL-tulolähteessä.

4.7 Poikkeavien verokantojen ja verosopimusetuuksien hyödyntäminen

1970-luvulla veropoliittiseen ja vero-oikeudelliseen keskusteluun nousi verokilpailun käsite. Sen perusajatuksena on, että valtiot voivat kilpailla sijoituksista ja veronmaksajista verojär- jestelmiensä tasolla ja toimivuudella.265 Finanssikriisin jälkeinen poliittinen ilmapiiri on yhä enenemässä määrin muuttunut verokilpailun vastaiseksi, sillä sen on katsottu merkittävästi rapauttavan valtioiden veropohjia. Valtioiden kannalta haitalliseen verokilpailuun liittyvät olennaisesti tiukan pankkisalaisuuden sekä anonymiteetin ns. veroparatiisivaltiot, joiden tor- juntaan OECD ja G20-maat ovat keskittäneet yhä enemmän resursseja.266 Veroparatiisival- tioita luonnehtiva vähäinen tietojenvaihto on tehnyt niistä työkalun paitsi veron välttämi- selle, myös rahanpesulle ja korruptiolle. Myös arvopaperi- ja pankkilainsäädännön tiuken- tuneiden normien kiertäminen on Kuortin mukaan mahdollista.267

Lähtökohtaisesti matalan verokannan valtion hyödyntäminen verosuunnittelussa ei kuiten- kaan ole laitonta.268 Merkittävä osa kansainvälisesti toimivan yhtiön konsernitason vero- suunnittelua on suunnitella, missä valtiossa tulo on verorasituksen kannalta mahdollista ko- tiuttaa. SEUT-sopimuksen 49 artiklan sisältämän sijoittautumisvapauden nojalla yritykset voivat vapaasti sijoittua edullisemman verotuksen tarjoavan valtion alueelle EU:ssa.269 EY- tuomioistuimen Cadbury Schweppes -tapauksessa270 katsottiin, että puhtaasti keinotekoiset, veronvälttämistarkoituksessa tehdyt järjestelyt ovat kuitenkin oikeuksien väärinkäytön kiel- lon vastaisia, eivätkä ne siten nauti sijoittautumisvapauden suojaa.

265 Wikström 2006, s. 18.

266 Ilmiötä kuvaa veroparatiisi-termiä laajemmin käsite salainen lainkäyttöalue (secrecy jurisdiction), jolla ku- vataan laajasti rakenteita, jotka mahdollistavat yhtiön toiminnan sääntelyn ulottumattomissa (esim. kirjanpito- sääntelyn olematon valvonta tai sen jäsentymättömyys).

267 Kuortti 2012, s. 414–416.

268 Veroparatiisivaltioita hyödynnetään erittäin laajasti. Finnwatchin arvion mukaan aggressiiviseksi verosuun- nitteluksi luonnehdittavien järjestelyiden myötä verotulojen menetykset ovat vuosittain 75–180 miljardia eu- roa, josta Suomen osuus on noin 430–1 400 miljoonaa. Ks. tarkemmin Finnwatch 2017, s. 4.

269 Keinonen 2014, s. 404–405.

270 Asia C-196/04, Cadbury Schweppes, EU:C:2006:544.

Ossa mainitsee apuyhtiön käytön verorasitusta keventävänä menettelynä, jolla tuloja saa- daan allokoitua matalan verorasituksen valtioon. Apuyhtiö voi toimia esimerkiksi holdin- gyhtiönä, johon voidaan kotiuttaa voittoja esimerkiksi lainajärjestelyin (alikapitalisointi).271 Kapitalisaatiosopimuksen avulla vakuutusyhtiö voi toimia lainajärjestelyssä eräänlaisena apuyhtiönä. Mikäli ei-verosopimusvaltioon asettunut yhtiö myöntää suomalaiselle konser- niyhtiölleen lainan, on lähdevaltiolla oikeus periä korosta lähdevero rajoituksetta (TVL 10 § 7 kohta). Tilanne on toinen, mikäli laina sijoitetaan pääomaksi verosopimusvaltioon sijoit- tautuneen vakuutusyhtiön tarjoamaan kapitalisaatiosopimukseen. Verosopimukset estävät usein korkotulon lähdeverottamisen.272 Tällöin korkotulo voidaan kerryttää verovapaasti so- pimukseen ja takaisinostaa valittuna ajankohtana. Mikäli vakuutusyhtiön asuinvaltion ja lai- nan myöntäneen yhtiön asuinvaltion välillä on solmittu laaja verosopimus, sovelletaan ta- kaisinoston verotukseen sovelletaan ns. muu tulo -artiklaa. Takaisinosto verotetaan tällöin vain tulonsaajan asuinvaltiossa. Tämä mahdollistaa merkittävänkin veroedun. Mikäli vero- sopimusta ei ole tai tulo ei kuulu sen soveltamisalaan (suppea verosopimus), voi myös asuin- valtio sisäisen lainsäädäntönsä puitteissa verottaa takaisinostoa.

Xxxxxxx kuvastaa osaltaan kapitalisaatiosopimuksen ns. hybridi-instrumentin luonteista roo- lia. Sopimukseen maksettua korkotuloa kohdellaan lähdevaltion verotuksessa korkona, mutta takaisinostettu varallisuus katsotaan verosopimuksissa ns. muuksi tuloksi. Tämä estää verosopimustilanteissa myös lähdevaltiota (vakuutusyhtiön asuinvaltiota) verottamasta ta- kaisinoston perusteella saatua tuloa. Lopputuloksena korkotuloa verotetaan ainoastaan lai- nan myöntäjän asuinvaltiossa. Järjestelystä saatava etu on sitä suurempi, mitä kevyempi tä- män valtion kokonaisverorasitus on. Seikka käy ilmi seuraavasta esimerkistä, jossa verrataan suoraa lainajärjestelyä kapitalisaatiosopimuksen kautta toteutettuun.273

271 Ossa 2002, s. 106–107.

272 Tätä on hyödynnetty Yhdysvalloissa jo 1980-luvulla. Järjestelyissä (etenkin ns. Aiken-tapaus) verosopimus- valtioon rekisteröidyn apuyhtiön (conduit) avulla saatiin estettyä korkotulon lähdeverotus Yhdysvalloissa, kun lainan alun perin antanut emoyhtiö oli rekisteröity ei-verosopimusvaltioon (Marian 2016, s. 1165–1166.).

273 Esimerkissä on syytä huomata, että Suomen ja Caymansaarten välillä on voimassa ns. suppea verosopimus (SopS 34/2010). Sopimuksen 3 artiklan mukaan sitä sovelletaan myös rajoitetusti verovelvollisen lähdeveroon, mutta sopimus ei sisällä sovellettavaa tulotyyppiartiklaa tai ns. kaatoartiklaa. Xxxxxxxxx ensimmäisessä koh- dassa on katsottu, ettei verosopimus rajoita Suomen verotusoikeutta pidättää korosta lähdeveroa.

Suora lainajärjestely

• Ei soveltuvaa verosopimuksen artiklaa: korkotulo 20 % lähdeveron alaista (LähdeVL 7 § 2 kohta)

• EVL 18 a § rajoittaa suomalaisen yhtiön oikeutta vähentää korkomenoja

Suomalainen

tytäryhtiö

Caymansaarelainen

emoyhtiö

Laina

Korko

• Verosopimuksen 11 artikla: lähdevaltio ei verota korkoa

• Korkomenot 3m eur nettokorkomenoihin asti vähennyskelpoisia

Kapitalisaatiosopimus

Suomalainen tytäryhtiö

Luxemburgilainen vakuutusyhtiö

Caymansaarelainen emoyhtiö

Kapitalisaatiosopimus Korko

Takaisinosto

• Ei verosopimusta Luxemburg-Cayman

• Luxemburgilla oikeus verottaa takaisinostoa sisäisen lainsäädäntönsä mukaan

Kuvio 5. Kapitalisaatiosopimuksen kautta toteutetun ja suoran lainajärjestelyn verokohtelun erot

Caymansaarilla ei peritä veroa yhteisön muualta saamasta tulosta274, jolloin ainoastaan Lu- xemburg verottaa takaisinostoa oman lainsäädäntönsä mukaisesti. Luxemburgin ja Cayman- saarten välillä ei ole voimassa olevaa verosopimusta, mikä rajoittaisi tilanteessa lähdevaltion verotusoikeutta. Mikäli takaisinostoon olisi sovellettu verosopimuksen ns. muu tulo -ar- tiklaa, ei konsernia olisi verotettu lainkaan korkotulosta (tai siihen kytkeytyvästä kapitali- saatiosopimuksen tuotosta). Lisäksi on olennaista huomata, että suomalainen yhtiö on jäl- kimmäisessä tilanteessa oikeutettu merkittävästi suurempiin nettokorkomenojen vähennyk- siin, sillä kyse ei ole etuyhteyssuhteessa maksetusta korkomenosta.

4.8 Lakimuutosten vaikutus verosuunnittelun keinoihin

Luvussa 3.3 kuvatut sijoitustuotteiden verotusta koskevat lakimuutokset hyväksyttiin edus- kunnassa 13.3.2019. Niitä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodesta 2020 alkaen. Muu- tokset muodostavat sijoittajan kannalta kolme olennaista kokonaisuutta:

274 PwC 2019.

1. Tappiollisen kapitalisaatiosopimuksen vähennysoikeus laajenee ja tulolähdesyste- matiikka selkeytyy

2. Osittaisesta takaisinostosta veronalaista tuloa on aina takaisinoston suhteellinen osuus muusta vakuutussäästöstä

3. Uusi TVL 35 b § sallii verottaa vakuutuksen tuotot suoraan sijoittajalla, mikäli tälle on vakuutusehdoissa varattu oikeus vaikuttaa omistajalle kuuluviin oikeuksiin

Ensin mainitulla muutoksella on selkeyttävä vaikutus elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön verotukseen: TVL-tulolähteestä luopuminen selkeyttää kapitalisaatiosopimuksen verotusta poistamalla eri tulolähteiden välillä vallinneen epäsymmetrian erityisesti tappion vähennys- kelpoisuutta koskien, sillä kaikkia elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön tuloja tullaan ve- rottamaan EVL:n mukaan.275 Jatkossa EVL-toimintaa harjoittavan yhtiön sisällä ei siten ole tarpeen myöskään tutkia, täyttääkö yhtiön harjoittama sijoitustoiminta elinkeinotoiminnan tunnusmerkistön. EVL- ja TVL-tulolähteiden välinen rajanveto tulee muuttumaan omai- suuslajia koskevaksi rajanvedoksi. Uudella muun omaisuuden omaisuuslajilla on merkitystä erityisesti holdingyhtiöiden kannalta: muuhun omaisuuteen kuuluvien osakkeiden ja yhty- mäosuuksien luovutuksista syntyneet tappiot ovat ainoastaan omaisuuslajin sisällä vähen- nyskelpoisia. Kapitalisaatiosopimuksesta syntyneen tappion verokohteluun seikalla ei sen sijaan ole vaikutusta, sillä sopimus ei ole luonteeltaan osake tai muukaan arvopaperi.276

Tutkielman luvussa 4.2 havainnollistettiin suhteellisen verotustavan vaikutusta kapitalisaa- tiosopimuksen kokonaistuottoon ja verorasitukseen. Mikäli sopimuksesta tehtyjä osittaisia takaisinostoja ei sijoiteta uuteen sijoituskohteeseen, ei muutoksella ole vaikutusta sijoituksen kokonaistuottoon eikä siten lykkääntymisedun määrään verrattuna nykyiseen verotustapaan. Osittaisten takaisinostojen määrällä ei siten ole myöskään vaikutusta koko sijoitusajan ku- mulatiiviseen verorasitukseen. Muutokset eivät myöskään edellytä muutoksia jo voimassa oleviin vakuutussopimuksiin.277

275 Kapitalisaatiosopimuksen tappio on TVL 35.3 §:n perusteella säädetty jatkossa erikseen vähennyskel- poiseksi. Tällä on vaikutusta lähinnä luonnollisten henkilöiden ja muuta kuin elinkeinotoimintaa harjoittavien yhteisöjen kannalta, sillä mainittu TVL-tulolähteen poistaminen EVL-yhteisöiltä luo asiassa saman lopputu- loksen.

276 HE 257/2018 vp, s. 24; Xxxxxxxxx 2016a, s. 273.

277 HE 275/2018 vp, s. 58.

Ehdottomasti olennaisimman muutoksen tässäkin tutkielmassa kuvattuihin verosuunnittelu- järjestelyihin tuo uusi, erityisesti ulkomaisiin vakuutuksiin sovellettava TVL 35 b §, jonka nojalla henkivakuutuksen tuotto voidaan verottaa ns. läpivirtausperiaatteella suoraan vakuu- tuksenottajalla. TVL 35 b §:n 1 momentissa on määritelty tyhjentävästi luettelo omistajalle kuuluvista oikeuksista, joista yhdenkin pidättäminen vakuutuksenottajalla aiheuttaa lyk- kääntymisedun sivuuttamisen. Soveltamiseen riittää, että vakuutuksenottajalla on ollut mah- dollisuus käyttää tällaista oikeutta. Lainkohta koskee siten tilanteita, joissa sijoittaja tai hä- nen määräämänsä henkilö voi päättää kohde-etuutta koskevista oikeuksista täysin itsenäi- sesti, vaikka kysymyksessä on juridisesti vakuutusyhtiölle kuuluva omaisuus.278

Ensimmäinen kohta koskee tilanteita, joissa vakuutuksenottaja pidättää itsellään kohde- etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan. Tämä koskee sanamuodon perusteella erityisesti aiemmassa luvussa 4.5 käsiteltyjä tilanteita, joissa vakuutuspääomaksi sijoitetaan esimer- kiksi listaamattoman yhtiön osakekanta. Vakuutussopimuksessa sekä vakuutusyhtiön että sijoittajan edun kannalta on olennaista sopia siitä, että osakkeiden tuottama ääni- ja mää- räysvalta säilyy sopimusajan sijoittajalla. Oletettavaa on, että vakuutusyhtiön intressissä ei ole ottaa vastattavakseen esimerkiksi pienyhtiön päätösvaltaa – eikä toisaalta sijoittajan in- tressissä ole luopua tästä. Seikkaa korostaa, että vakuutussopimuksessa voidaan sopia asiasta ilman riskiä veroetujen menetyksestä. Lainkohdan perusteluissa mainitaan lisäksi, että ääni- vallan käyttämisestä on kyse myös niissä tilanteissa, joissa vakuutusyhtiö käyttää äänivaltaa sijoittajan määräysten mukaisesti.279

Osinkojärjestelyjen lisäksi kohta soveltuu tilanteisiin, joissa vakuutuspääomaksi sijoitetaan pääomalaina tai teollisoikeus. Perusteluissa nostetaan nimenomaisesti esille ensimmäisen kohdan tyyppisoveltumistilanteesta järjestely, jossa sijoittajalla on oikeus sopia velan eh- doista, maksuaikatauluista, niiden muuttamisesta tai käyttää muita velkojalle kuuluvia oi- keuksia. Tähän rinnastettaneen myös oikeus vaikuttaa esimerkiksi käyttöoikeudesta makset- tavan korvauksen määrään. Pääomalainan sijoittaminen ei siten itsessään aiheuta sivuutta- missäännöksen soveltamista, olettaen, että sijoittaja luopuu kaikista omistajalle kuuluvista oikeuksistaan.

Mikäli osakkeet, pääomalaina, immateriaalioikeus tai muu siirtokelpoinen varallisuus on

278 HE 275/2018 vp, s. 51; VaVM 2018 vp, s. 9.

279 HE 275/2018 vp, s. 51 ja 63.

sovittu palautettavaksi sijoittajalle vakuutusajan päättyessä, soveltuu TVL 35 b § 2 kohdan perusteella. Omistajalle kuuluva oikeus päättää siitä, kenelle kohde-etuutena oleva varalli- suus luovutetaan, pätee tilanteisiin, joissa varallisuus luovutetaan kenelle tahansa vakuutuk- senottajan määräämälle taholle. Olennaista ei siten ole nimenomaisesti varallisuuden palau- tus, vaan kohta soveltuu kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa sijoittaja itse disponoi tästä asiasta. Siten lainkohdan soveltamisen aiheuttaa edellisessä luvussa kuvattu tilanne, jossa vakuutus- sopimuksessa sovitaan vakuutuspääomaksi sijoitetun immateriaalioikeuden palauttamisesta vakuutusajan lopussa.

Kolmas kohta koskee tilanteita, joissa vakuutuksenottajalla on mahdollisuus päättää kohde- etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta. Perusteluiden mukaan tämä soveltuu eri- tyisesti tilanteisiin, joissa kohde-etuutena on yhtiön hallinnoima rakennus tai muu kiinteistö, joka halutaan säilyttää myös vakuutussijoituksen jälkeen entisessä käytössään.280 Esimer- kiksi yhtiön käyttöomaisuuskiinteistön sijoittaminen vakuutukseen ja vuokraaminen tämän jälkeen vakuutusyhtiöltä entiseen käyttöönsä mahdollistaa paitsi vuokramenojen vähentämi- sen kuluna, myös lykkääntymisedun vastaavalle tuotolle. Kolmatta kohtaa sovelletaan, mi- käli sijoittaja määrää varallisuuden käyttöoikeudesta esimerkiksi siten, että omaisuus säilyy sijoittavan yhtiön hallinnassa myös vakuutussijoituksen jälkeen.

Valiokunnan asiantuntijalausuntojen perusteella eniten epäselvyyttä on aiheuttanut lainkoh- dan viimeinen neljäs kohta, jonka soveltamisperusteita on tarkennettu myös valiokunta- mietinnössä. Siinä tarkoitettuna omistajalle kuuluvana oikeutena pidetään sijoittajan oi- keutta tehdä varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja suoraan kolmannelle osapuolelle, vakuu- tusyhtiön asema sivuuttaen.281 Verohallinto on kuvannut kohdan soveltamisalan tyyppiti- lanteita, ns. self management -järjestelyitä, mietintöön antamassaan lausunnossa. Tällaisia ovat esimerkiksi vakuutuksenottajan suorat osto- ja myyntimääräykset varainhoitajalle tai välittäjälle vakuutusyhtiön antaman valtakirjan nojalla. Vakuutuksenottaja voi tehdä tilan- teessa sijoituspäätökset itsenäisesti, vaikka varat kuuluvat vakuutusyhtiön omistukseen. Täl- laiseksi rinnastetaan myös konsultatiiviset sekä täyden valtakirjan varainhoitosopimukset, joissa vakuutusyhtiö sopii omaisuudenhoitosopimuksen varainhoitajan kanssa. Sopimuksen

280 HE 275/2018 vp, s. 51.

281 Esimerkiksi Suomen Asianajajaliitto esitti valiokuntamietintöön antamassaan lausunnossa, että lainkohdan tulkinnanvarainen muoto aiheuttaa epävarmuutta myös sellaisten kotimaisten vakuutustuotteiden osalta, joihin liittyy vahvasti self management -rakenne, mutta jotka eivät ole lain tarkoittamia keinotekoisluonteisia järjes- telyitä.

perusteella sijoittaja oikeutetaan antamaan suoraan varainhoitajalle ohjeita tai osto- tai myyntimääräyksiä sijoituskohteiden allokaatiomuutoksista.282

Olennaista on huomata, että viimeksi kuvattuna oikeutena ei pidetä vakuutuksenottajan oi- keutta valita haluamansa vakuutusyhtiön tarjoamista vaihtoehdoista ja muuttaa allokaatiota sopimusaikana antamalla määräyksen vakuutusyhtiölle, sen asettamien reunaehtojen puit- teissa (esimerkiksi vakuutusyhtiön määrittelemät sijoituskohteet). Kyseisissä toimissa ei ole kyse vakuutusyhtiölle, vaan sijoittajalle itselleen kuuluvan oikeuden käyttämisestä. TVL 35 b §:n kohdissa 1–4 sen sijaan pyritään puuttumaan niihin epätavanomaisiin tilanteisiin, joissa vakuutuksenottaja sijoittajan asemassa käyttää varojen omistajalle kuuluvia oikeuksia. Vii- meinen kohta vastaa erityisesti järjestelyihin, joissa sijoittajalla on mahdollisuus toimia suo- ran sijoittamisen tapaan kuitenkin henkivakuutuksen tarjoamin veroeduin.283

Verraten TVL 35 b §:n soveltamisalaa tässä tutkielmassa kuvattuihin verosuunnittelukeinoi- hin voidaan todeta, että kohta soveltuu sanamuodoltaan merkittävään osaan muihin kuin puhtaan sijoittamisen järjestelyihin. Lakimuutos ei kuitenkaan tule vaikuttamaan kapitali- saatiosopimuksen asemaan puhtaana sijoitustuotteena, jossa osto- ja myyntimääräykset an- netaan vakuutusyhtiölle, ilman self management -rakenteita. Myöskään esimerkiksi velka- kirjan sijoittaminen vakuutukseen ei lähtökohtaisesti aiheuta sivuuttamissäännöksen sovel- tamista. Kuten mainittua, muihin kuin rahamääräisiin sijoituksiin liittyy kuitenkin olennai- sesti TVL 35 b §:n soveltamisalaan kuuluva ehto, esimerkiksi sijoittajan oikeus pidättää osakkeiden äänioikeus tai vaikuttaa velkakirjan ehtoihin. Lainkohta on luonteeltaan aineel- linen, eikä se esityksen perusteluissa edellytä nimenomaista veronkiertotarkoitusta. Sovel- lettavaksi voi siten tulla myös edelleen yleinen veronkiertosäännös (VML 28 §). Uusi sään- nös selventää kuitenkin merkittävästi oikeustilaa siltä osin, mitkä järjestelyt ovat tulkitta- vissa lain hengen vastaisiksi. Tämän hetkinen verotus- tai oikeuskäytäntö ei tunne tilanteita, että esimerkiksi äänivallan pidättäminen olisi syy ohittaa sopimuksen siviilioikeudellinen muoto. Riski sopimuksen sivuuttamiseen verotuksessa VML 28 §:n nojalla tilanteissa, joissa osakas pidättää itsellään esimerkiksi osakkeiden tuottaman äänioikeuden, on mainittu kapi- talisaatiosopimuksen verotusta käsittelevässä Verohallinnon ohjeessa, mutta oikeuskäytän-

töä aiheesta ei ole olemassa.284

282 Verohallinto 2019, s. 1–2.

283 HE 275/2018 vp, s. 51–52.

284 Verohallinto 2018a, luku 8.1. Samoin myös Xxxxxxxxx 2016a, s. 271–272.

Siirtymäaika lain soveltamisessa tarjoaa vakuutusosapuolille aikaa purkaa sivuutussäännök- sen soveltamisalaan kuuluvat järjestelyt tai muuttaa vakuutussopimuksia riittävin osin. Ku- ten aiemmin on esitetty, yleisen velvoiteoikeudellisen periaatteen perusteella uudistaminen katsotaan uudeksi sopimukseksi, mikä luetaan verotuksessa vakuutuksen takaisinostoksi. Si- joittajat voivat myös välttyä suhteellisen verotustavan soveltamiselta nostamalla 1.1.2020 mennessä varoja sijoitettuun pääomaan asti. Tällöin koko jäljellä oleva vakuutussäästö kat- sotaan tuoton osuudeksi, joka johtaa sekä nykyisen verotuskäytännön että tulevien säännös- ten mukaan samaan lopputulokseen.285

Läpivirtausmallissa on nähtävissä tulkinta siitä, että sen soveltamisalaan kuuluvissa järjes- telyissä tulon tosiasialliseksi edunsaajaksi (beneficial owner) on katsottavissa vakuutuksen- ottaja itse. Käsite on tyypillisesti yhdistetty verosopimuskeinotteluun (treaty shopping)286, ja sillä on pyritty rajaamaan verosopimusetuudet tulon tosiasialliselle saajalle, juridinen omistusrakenne sivuuttaen. Edellytys tosiasiallisesta edunsaajasta on sisällytetty vuodesta 1977 alkaen malliverosopimuksen 10–12 artikloihin287. Ryynänen mainitsee aihetta käsitte- levässä artikkelissaan, että vaikka kyse on verosopimuslähtöisestä käsitteestä, on periaatetta tulkittu kansainvälisesti tätä soveltamisalaa laajemminkin.288 Tätä ilmentää OECD:n maa- liskuussa 2019 julkaisema ohje tyypillisistä beneficial owner -käsitteen soveltamistilan- teista289, joka käsittelee laajasti erilaisia järjestelyitä, joissa tulon tosiasiallinen omistajuus pyritään piilottamaan juridisen rakenteen taakse. Tätä on havainnollistettu seuraavassa yk- sinkertaistetussa esimerkissä, jossa yksityishenkilön sijoitustoimintaa harjoitetaan holdin- gyhtiön kautta:

285 HE 275/2018 vp, s. 50 ja 58.

286 Helminen 2018, luku 4.3 Tällä tarkoitetaan tyypillisesti tilanteita, joissa hyödynnetään korkojen, osinkojen ja rojaltien verosopimusten rajoittamia lähdeveroprosentteja. Beneficial owner -käsitteellä ei ole vakiintunutta suomennosta, minkä Ryynänen (2003, s. 451.) artikkelissaan mainitsee. Tässä tutkielmassa käytetään englan- ninkielisen termin lisäksi rinnakkain käsitettä tosiasiallinen edunsaaja.

287 Esimerkiksi Iso-Britannian verosopimuksessa (SopS 2/1970) 12 artiklan 1 kohta on ilmaistu: ”Sopimusval- tiossa asuvan henkilön saamasta ja hänelle korkoetuuden omistajana tulevasta korosta verotetaan vain tässä valtiossa.”.

288 Ryynänen 2003, s. 451–453. Hän toteaa, että OECD:n konsensus on pitkälti ollut, että käsitettä tulee tulkita irrallaan kansallisista lainsäädännöistä.

289 A Beneficial Ownership Implementation Toolkit, ks. xxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxx- toolkit-will-help-tax-administrations-tackle-tax-evasion-more-effectively.htm

Kuvio 6. Juridinen omistaja ja tosiasiallinen edunsaaja290

Ohxxxx xyrkimyksenä on antaa erityisesti OECD:n Global Forumin jäsenvaltioille työkaluja tosiasiallisen edunsaajan määrittelyyn, tunnistamiseen sekä tätä koskevaan maidenväliseen raportointiin.291 Yhtenevän beneficial owner -käsitteen puuttuminen eri jäsenvaltioiden vä- lillä on ohjeen mukaan hidastanut kehitystä, jonka pyrkimyksenä on OECD:n mukaan tulon verottaminen tosiasiallisella saajallaan.292 Myös aihetta koskeva oikeuskäytäntö on vähäistä. EU-tuomioistuin antoi 26.2.2019 ratkaisun C-116/16293, koskien korkoetuuden tosiasiallista edunsaajaa. Tilanteessa Tanskaan rekisteröity tytäryhtiö maksoi korkotuloa toiseen EU-jä- senvaltioon rekisteröidylle emoyhtiölle, jonka puolestaan omistivat muun muassa Bermu- daan ja Cayman-saarille rekisteröidyt yhtiöt ja sijoitusrahastot. Tuomioistuimen linjauksen mukaan kyseisiä tilanteita voidaan pitää oikeuksien väärinkäytön kieltona, mikäli jäsenval- tiolla on mahdollisuus näyttää, että järjestelyllä on pyritty vapautumaan korkotulon lähde- verosta294. Koron tosiasiallisena edunsaajana ei tällöin tulisi pitää tulon nimellisesti saanutta tahoa.

Suomen sisäisessä lainsäädännössä oikeustoimen juridisen muodon sivuuttaminen edellyttää

290 OECD 2019, s. 3.

291 OECD 2019, s. 30–32.

292 Tosiasiallisen toimijan piilottaminen mahdollistaa verosopimuskeinottelun lisäksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen. Toimijan tunnistamista vaikeuttaa, mitä pidempi ketju juridisen toimijan ja tosiasiallisen edun- saajana välillä vallitsee. Ks. OECD 2019, s. 4–5. Moxxxxxxxxxxx xa useamman valtion kattava ketju muistuttaa siten rakenteeltaan myös arvonlisäverotuksen ns. missing trader -petoksia.

293 Skatteministeriet v. T Danmark ja Y Denmark Aps, yhdistetyt ratkaisut C-116/16 ja C-117/16.

294 EU-jäsenvaltioihin asettautuneiden konserniyhtiöiden välillä maksettu korko- tai osinkotulo on lähdeverosta vapaata tuloa emo-tytäryhtiödirektiivin tai korko-rojaltidirektiivin edellytysten täyttyessä.

erityistä oikeusperustetta.295 Tyypillisimpänä tästä voidaan pitää VML 28 §:n yleistä veron- kiertosäännöstä, jonka 1 momentin perusteella oikeustoimen muoto voidaan sivuuttaa, mi- käli se ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Juridisen omistusrakenteen si- vuuttaminen mahdollistaa myös väliyhteisölaki, jonka nojalla suomalaista osakasta voidaan verottaa suoraan ulkomaisen väliyhteisön saamasta tulosta, lain edellytysten täyttyessä (VYL 2–3 §).296 Myös TVL 35 b §:ssä voidaan katsoa olevan kyse vastaavanlaisesta aineel- lisesta säädöksestä, joka mahdollistaa juridisen muodon sivuuttamisen. Tilannetta, jossa va- kuutusyhtiö omistaa juridisesti henkivakuutuksen arvoon sidotut arvopaperit, voidaan pitää samankaltaisena kuin jälkimmäisessä edellä esitetyistä kuvioista. Olennaista kuitenkin on, että beneficial ownerin vakuutuksenottajasta tekee se, että tällä on oikeus vaikuttaa omista- jalle kuuluviin oikeuksiin esimerkiksi suoraan osto- ja myyntimääräyksiä varainhoitajalle antaen. Pelkkä sijoitusvakuutuksen kautta sijoittaminen (tai sijoituskohteiden vaihtaminen osto- ja myyntimääräyksiä vakuutusyhtiölle antaen) ei luo vakuutuksenottajasta tulon tosi- asiallista edunsaajaa.

295 Ossa 2013, s. 18.

296 Väliyhteisölaki on luonteeltaan aineellinen, eikä sen soveltaminen edellytä erityistä veronkiertotarkoitusta (vrt. mainittuun VML 28 §).

5 YHTEENVETO JA LOPPUPÄÄTELMÄT

Kapitalisaatiosopimus on sijoitusinstrumentti, jonka verokohteluun liittyy useita kansallisen ja kansainvälisen verolainsäädännön kysymyksiä. Vakuutusmarkkinoiden vapautumisen myötä suomalaisten vakuutuksentarjoajien tuotteet saivat rinnalleen ulkomaiset, usein mo- nipuolisesti räätälöitävät tuotteet, joiden kysyntä on kasvanut olennaisesti 2010-luvulle tul- taessa.297 Kyse on erityisesti varakkaiden henkilöiden suosimista tuotteista: CRS-vertailu- tietojen sekä Verohallinnon toteuttamien hankkeiden perusteella keskimääräinen sijoitus- summa oli vuonna 2016 yli 600 000 euroa. Ulkomaisiin vakuutuksiin yli miljoona euroa sijoittaneita henkilöitä oli yli tuhat kappaletta. Esimerkiksi Lombard International Assurance SA:n keskittyy markkinointimateriaalissaan tarjoamaan sijoitussidonnaisiin tuotteisiin kes- kittyneitä wealth planning -palveluitaan eritoten varakkaille henkilöille.298

Tutkielman tavoitteena on ollut vastata siihen, miten kapitalisaatiosopimusta verotetaan osa- keyhtiön näkökulmasta sekä kuvata sopimusta hyödyntäviä verosuunnittelukeinoja osake- yhtiön näkökulmasta. Lisäksi olennaisena osana on ollut pohtia, miten sijoitustuotteiden lainsäädäntömuutokset tulevat vaikuttamaan kapitalisaatiosopimuksen verotukseen sekä ve- rosuunnittelun keinoihin.

Vakuutusmarkkinoiden kehityksen myötä myös kansainvälinen vero-oikeus on noussut ka- pitalisaatiosopimusten verokohtelussa aiempaa merkittävämpään rooliin. Kun suomalaisiin vakuutustuotteisiin tehtävät maksut on suoritettava rahana, on ulkomaisiin vakuutuksiin mahdollisuus sijoittaa myös muuta varallisuutta. Tähän piirteeseen liittyy olennaisia omai- suuden luovutukseen, omistuksen juridiseen omistusoikeuteen sekä verosopimusoikeuteen liittyviä kysymyksiä. Se mahdollistaa myös merkittävät keinot verosuunnitteluun verrattuna kotimaisiin vakuutustuotteisiin. Luvussa 4.7 on havainnollistettu, kuinka ulkomaisen kapi- talisaatiosopimuksen ja verosopimusetuuksien avulla yhtiön on mahdollisuus vapautua jopa täysin korkotulosta perittävästä verosta. Myös osakkaan on mahdollista välttyä vakuutuk- seen sijoitetun pääomalainan verotukselta, mikäli tämä muuttaa ennen takaisinoston teke- mistä matalan verotuksen verosopimusvaltioon.

297 HE 275/2018 vp, s. 50.

298 Lombard International Assurance 2018, s. 15–16; Valtiovarainministeriö 2018, s. 43.

Sijoitussidonnaisten vakuutusten verotuksellinen ominaispiirre on, että tuotto verotetaan vasta säästämisajan lopulla tai takaisinoston yhteydessä. Lisäksi takaisinostoa kohdellaan nykyisen verotuskäytännön perusteella verovapaana, mikäli sen määrä alittaa sijoitetun pää- oman määrän. Luvussa 4.2 on esitetty, kuinka verotuksen lykkääntymisestä saatava etu vai- kuttaa kapitalisaatiosopimuksen kokonaistuottoon verrattuna suoraan osakesijoitukseen. Si- joitetun pääoman määrä sekä sijoitusaika vaikuttavat edun kokonaismäärään, mutta olen- naista on myös huomioida erityisesti kapitalisaatiosopimuksen hallinnoinnista perityt kulut.

Verovuodesta 2020 sovellettavat sijoitustuotteiden lainsäädäntömuutokset muuttavat kapi- talisaatiosopimuksen verotusta merkittävin tavoin. Verotuksen lykkääntymisetu tulee säily- mään ennallaan tilanteissa, joissa vakuutuksesta ei tehdä takaisinostoja kesken vakuutuskau- den. Sen sijaan osittaisesta takaisinostosta katsotaan veronalaiseksi tuloksi aina suhteellinen osuus koko vakuutussäästöstä. Muutosta on kuvattu maltilliseksi, ja tutkielmassa laadittu esimerkki myös osoittaa, kuinka verotustavan muutoksella ei ole vaikutusta sopimuksen ko- konaisverorasitukseen tai tuottoon siinä tilanteessa, jossa osittaisia takaisinostoja ei sijoiteta uuteen sijoituskohteeseen299. Muutos lähentää kapitalisaatiosopimuksen verokohtelua mui- hin välillisen sijoittamisen muotoihin, kuten sijoitusrahastoihin.

Olennainen muutos erityisesti ulkomaisten vakuutustuotteiden hyödynnettävyyden kannalta on uusi TVL 35 b §, joka mahdollistaa vakuutuksen tuottojen verottamisen suoraan sijoitta- jalla. Tapa poikkeaa olennaisesti yleisestä ns. maksuperiaatteesta, jonka mukaan tulo on saa- jalleen sen verovuoden tuloa, jolta se maksetaan300. Läpivirtausmallin mukaisesti sijoittajaa verotetaan fiktiivisesti laskennallisella osuudella siitä tulosta, jonka vakuutusyhtiö (sijoitus- kohteiden juridinen omistaja) on saanut. TVL 35 b § sisältää nelikohtaisen kriteeristön omis- tajalle kuuluvista oikeuksista, joista yhdenkin täyttyminen johtaa verotustavan soveltami- seen. Verrattaessa tutkielmassa esitettyjä erilaisia verosuunnittelukeinoja ja lainkohdan so- veltamisalaa, voidaan todeta sen soveltuvan kattavasti järjestelyihin, joissa vakuutuksella pyritään saavuttamaan muita kuin säästämiseen perustuvia veroetuja. Järjestelyihin, joissa hyödynnetään ulkomaisen vakuutuksen tarjoamaa mahdollisuutta sijoittaa sopimukseen esi-

299 Mikäli varat sijoitetaan uudelleen, sijoituksen kokonaistuotto on uudessa verotusmallissa osittaisen takai- sinoston yhteydessä peritylle verolle lasketun tuoton (pääoman ja ajan funktiona) verran pienempi.

300 Laskennallisen tuoton mallia sovelletaan muun muassa Ruotsissa. Kansainvälisesti tarkasteltuna läpivir- tausmallin soveltaminen verotuksen pääperiaatteena (ilman kytkentää takaisinostoihin) on kuitenkin hyvin har- vinaista. Ks. aiheesta HE 275/2018 vp, s. 14–15 ja 27.

merkiksi osakkeita tai kiinteistöjä, liittyy merkittävin osin pyrkimys myös muuhun kuin lyk- kääntymisedun tavoitteluun. Verrattaessa tarkasteltujen järjestelyiden luonnetta lain sana- muotoon, voidaan uutta nelikohtaista säännöstä pitää kattavuudeltaan onnistuneena.

Lakimuutos tuo myös kaivattua selkeyttä siihen, millaisia vakuutusjärjestelyjä voidaan pitää verolain hengen (ration) vastaisina. Rajanvedon haastavuutta on korostanut erityisesti oi- keuskäytännön vähäisyys VML 28 §:n soveltamisesta. Kapitalisaatiosopimuksia koskeva oi- keuskäytäntö on painottunut kapeisiin erityiskysymyksiin, kuten palkkausjärjestelyihin. Myöskään EU-oikeuskäytäntö ei tarjoa selkeitä vastauksia, lukuun ottamatta yleisiä perus- oikeuksien soveltamista koskevia ratkaisuja301. Tähän on oletettavasti syynä vakuutusmark- kinoiden kirjavuus ja eri vakuutustuotteiden suuri määrä jo EU:n sisällä.

TVL 35 b § kuvastaa, kuinka lainsäätäjän kannalta ei-toivottaviin järjestelyihin puututaan verolainsäädännön keinoin. Omistajalle kuuluvien oikeuksien pidättäminen ei ole jatkossa- kaan rangaistavaa. Läpivirtausmallin myötä veroetu kuitenkin poistuu vakuutuksen tuoton verotuksen rinnastuessa suoraan omistukseen. Ottaen huomioon vakuutusyhtiön perimät ku- lut, on malli sijoittajan näkökulmasta huomattavan epäedullinen. Säännöksellä on siten kiel- lon luonteinen rooli oikeusnormina: se määrittelee, mikä ei ole hyväksyttävää. Vastaava ’es- tävä’ luonne on esimerkiksi väliyhteisölailla, jonka soveltamiseen myös liittyy juridisen muodon sivuuttaminen302.

Välttyäkseen lain soveltamiselta, on sijoittajan purettava TVL 35 b §:n soveltamisalaan kuu- luvat järjestelyt ennen 1.1.2020. Kuten todettua, säännöksen soveltaminen ei edellytä, että sijoittaja on faktisesti käyttänyt omistajalle kuuluvia oikeuksiaan. Soveltamiseen riittää, että tämä on vakuutussopimuksessa tai esimerkiksi valtakirjassa mahdollistettu. Lakimuutos tul- lee siten aiheuttamaan vuoden 2019 aikana merkittävän määrän ulkomaisten vakuutussopi- musten purkamisia ja sopimusten uudelleenjärjestelyitä. Järjestelyistä aiheutuva takaisinos- ton verotus luo tarpeen myös Verohallinnon suuntaan lisätä ulkomaisten sijoitusten veroval- vontaa verotuksen oikeellisuuden varmistamiseksi. Sopimusneuvottelut aiheuttavat myös

301 Hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän verosuunnittelun välisessä rajanvedossa vastakkain ovat erityisesti pää- omien vapaa liikkuvuus sekä oikeuksien väärinkäytön kielto. Periaatteet eivät ole sisäisestä lainsäädännöstä täysin irrallisia käsitteitä, sillä esim. jälkimmäinen sisältyy oikeusperiaatteena lukuisiin säädöksiin.

302 Näkemys perustuu kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin väliyhteisölain soveltamisesta Verohallinnossa.

henkivakuutusvakuutusyhtiöille kertaluonteisia kustannuksia. Lisäksi kustannuksia syntyy esimerkiksi tietojärjestelmä- ja koulutuskuluista.303

TVL 35 b § ei kuitenkaan rajoita toimia, joilla pyritään korkovähennyksiä koskevan rajoi- tuksen (EVL 18 a §) kiertämiseen. Sijoittamalla etuyhteysosapuolelle annettu velka pää- omaksi kapitalisaatiosopimukseen, siirtyy myös siihen liittyvä saamisoikeus vakuutusyhti- ölle, josta tulee velkasuhteen uusi velkoja. Tällöin katkeaa lainanantajan ja -saajan välinen etuyhteyssuhde, jolloin korkomenojen vähennyskelpoisuutta rajoittava EVL 18 a § ei tule sovellettavaksi. Vakuutusyhtiötä ei pidetä etuyhteysosapuolen asemassa, jolloin myöskään markkinaehtoisen määrän ylittävään korkoon ei voida puuttua siirtohinnoitteluoikaisun (VML 31 §) kautta, mikäli korkotaso on määritelty ennen lainan sijoittamista sopimukseen. TVL 35 b § kuitenkin rajoittaa sijoittajan oikeutta varaamasta itselleen omistajalle kuuluvaa oikeutta lainan ehtojen tai korkotason määrittelemiseksi sopimusaikana. Verotus- ja oikeus- käytännön vähäisyydestä304 johtuen ei voida kuitenkaan yksiselitteisesti todeta, soveltuisiko VML 28 §:n veronkiertosäännös tilanteeseen, jossa lainan korkotasosta on sovittu etuyhteys- osapuolten kesken ennen sijoitushetkeä.305 Sen soveltaminen edellyttää näyttöä, että kyse on ollut oikeustoimesta, jolla on pyritty puhtaasti välttymään maksettavalta verolta.306

Vuoden 2019 alussa voimaantullut korkovähennysrajoitusten muutos laajensi rajoituksen koskemaan myös muille kuin etuyhteysyrityksille maksettuja korkomenoja, nettokorkome- nojen ylittäessä kolme miljoonaa euroa. Rajoitusta ei sovelleta yrityksiin, joka ei ole osa kirjanpidollista konsernia tai jolla ei ole etuyhteydessä olevaa yritystä toisessa valtiossa (EVL 18 b §). Vaikka rajoitus soveltuisikin, kapitalisaatiosopimukseen luovutetun pääoma- lainan osalta tämä mahdollistaa kuitenkin olennaisesti suurempien nettokorkomenojen vä- hentämisen, sillä etuyhteyskorkomenoja rajoittavan EVL 18 a §:n vähimmäisraja on 500 000 euroa. Rajoitusten kiertäminen vakuutusjärjestelyiden avulla kirjattiin myös korkovähennys- rajoitusten uudistamista koskevan lakimuutoksen esitöihin, mutta asiaa ei tarkasteltu tuossa

303 HE 275/2018 vp, s. 42–43.

304 Ennen lakiuudistusta markkinaehtoisen määrän ylittävään korkoon ei voitu puuttua VML 31 §:n kautta, sillä vakuutusyhtiötä ei pidetä lainasuhteessa etuyhteysosapuolena.

305 Tähän on myös osaltaan syynä säännöksen yleisluontoisuus, mikä heijastaa osaltaan jo Tikan (1972, s. 107.) mainitsemaa abstraktia ja niukkaa lainsäädäntötekniikkaa, jossa monien ongelmien ratkaisukriteeristön kehit- tely jätetään oikeuskäytännön tehtäväksi.

306 Verohallinto 2016, luku 2.2. Näyttövelvoite asiassa on veroviranomaisella. Mikäli tällä on perusteltu syy epäillä verovelvollisen pyrkineen toimillaan välttämään maksettu vero, on verovelvollisen näytettävä toteen, että asiassa ei ole menetelty esitetyllä tavalla. Näyttötaakka poikkeaa esim. rikosprosessista siten, että sen osa- puolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiasta selvitystä (VML 26.4 §).

yhteydessä seikkaperäisemmin.307 Lainajärjestelyn kautta yhtiön on myös mahdollisuus välttyä EVL 16 § 7 kohdan soveltamiselta, jonka perusteella konserniyhtiölle annetun lainan menetys ei ole vähennyskelpoinen. Mikäli laina sijoitetaan kapitalisaatiosopimukseen, kat- sotaan esimerkiksi maksukyvyttömyystilanteessa pääoman menetys rahoitusomaisuuden lo- pulliseksi arvonalentumiseksi, joka on EVL-tulolähteessä vähennyskelpoinen.

Kapitalisaatiosopimuksen kirjaaminen yhtiön rahoitusomaisuudeksi on nykyisen oikeuskir- jallisuuden ja -käytännön valossa perustelluinta. Rahoitusomaisuus kirjataan arvostamislain 3 §:n nojalla nimellisarvoonsa. Tätä ’staattista’ arvostamistapaa on mahdollista hyödyntää yhtiön osakkaan osinkoverosuunnittelussa. Olennaisesti tappiollinen sopimus on edullisinta takaisinostaa vasta osingonjaon jälkeisenä ajankohtana, jolloin nettovarallisuuslaskennassa kapitalisaatiosopimuksen arvo perustuu reaaliarvoa korkeampaan sijoitushetken arvoon. Seikka pätee käänteisesti myös tuottaviin sopimuksiin: sopimus on edullisinta takaisinostaa osingonjakoa edeltävänä tilikautena.

Tutkielmassa tarkasteltiin myös kapitalisaatiosopimuksen hyödyntämistä erilaisissa palk- kaus- ja eläkejärjestelyissä. Sopimus voidaan esimerkiksi pantata eläkelupauksen tai tietyn työsuorituksen vakuudeksi. Henkilöstöä voidaan myös sitouttaa yhtiöön sopimalla omistus- oikeuden siirrosta yhtiöltä työntekijälle esimerkiksi tietyn ajan kuluttua. Varsinaiset palk- kaus- ja eläkejärjestelyihin liittyvät verosuunnittelukeinot ovat kuitenkin vähäiset.

Tiivistetysti voidaan todeta sijoitustuotteiden lainsäädäntömuutosten aiheuttavan merkittä- viä muutoksia vakuutustuotteiden verotukseen ja niitä hyödyntävään verosuunnitteluun. Tarkastellun perusteella erityisesti TVL 35 b § tulee soveltumaan merkittävään osaan ulko- maisista vakuutusjärjestelyistä, joissa vakuutuspääomana on muuta omaisuutta kuin rahaa. Myös tätä seikkaa hyödyntävät verosuunnittelumahdollisuudet tulevat kaventumaan olen- naisesti. Ulkomaisilta vakuutusyhtiöiltä poistuu lakimuutoksen myötä merkittävä kilpailuetu suomalaisiin vakuutusalan toimijoihin verrattuna, mikä luo kotimaisille toimijoille tasaver- taisemman kilpailuasetelman. Tämä pyrkimys on ilmaistu myös lainvalmisteluaineis- tossa308. Lisäksi on oletettavaa, että muutoksen myötä ulkomaisiin vakuutuksiin sijoitetut pääomat tulevat vähenemään.

307 VaVM 21/2018 vp, s. 10–11.

308 HE 275/2018 vp, s. 59.

Lakimuutokset eivät kuitenkaan vaikuta kapitalisaatiosopimuksen luonteeseen sijoitustuot- teena: verotuksen lykkääntymisetu säilyy sekä kotimaisilla että ulkomaisilla vakuutuksilla jatkossa ennallaan. Suhteellisen verotustavan vaikutus kapitalisaatiosopimuksen kannatta- vuuteen on vähäinen, eikä sillä ole esimerkiksi lainkaan vaikutusta niissä tilanteissa, joissa sopimuksesta ei tehdä osittaisia takaisinostoja. Sijoitustuotteiden verokohtelun muutosta koskevassa lakiesityksessä on kuitenkin arvioitu, että verovapaiden pääomanpalautusten nostot vakuutuksista tulevat nousemaan siirtymävaiheessa vuoden 2019 kuluessa.309

309 HE 275/2018 vp, s. 38.