Kauppatieteellinen tiedekunta Rahoituksen pääaine

Tutkimus on case-analyysi, eli tapaustutkimus, johon idean sain työnantajaltani ke- sällä 2010. Vuokrasopimuksia koskeva kansainvälinen tilinpäätöskäytäntö tulee muuttumaan. Työnantajani Toyota Finance Finland Oy:n leasingasiakkaista valta- osa on kirjanpitovelvollisia ja näin ollen, suoraan tai välillisesti, standardimuutoksen vaikutuksen alaisena. Standardimuutosta koskeva keskustelupaperi julkaistiin jo keväällä 2009 mutta itse standardiluonnos julkaistiin vasta elokuussa 2010. Aihetta on siis ajankohtaisuutensa vuoksi tutkittu vain vähän ja aiheesta kirjoitetut artikkelit ovat enemmän arvuuttelevia kuin tieteellisiä. Tämän vuoksi halusin tehdä suomen- kielisen selvitystyön aiheeseen liittyen, joka perustuu faktoihin. Rajaan tutkimukseni koskemaan ainoastaan kirjanpitovelvollisia asiakkaita, jotka ovat yrityksiä. Niiden reagoiminen standardimuutokseen on voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin verrat- tuna nopeampaa.

Muutos tapahtuu kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa. Näin ollen, se vaikut- taa toteutuessaan välittömästi pörssiyhtiöihin. Toyota Finance Finland Oy:n lea- singasiakkaista valtaosa on ei-listattuja. Tutkimusongelmaksi osoittautui nimen- omaan listaamattomien yritysten suhde standardimuutokseen. Tutkimuskysy- mykset ovat seuraavat:

1. Miten vuokrasopimuksia koskeva kansainvälinen tilinpäätöskäytän- tö muuttuu?

2. Vaikuttaako standardimuutos Toyota Finance Finland Oy:n leasin- gasiakkaisiin?

Teoriaosuudessa käyn läpi aiheeseen liittyviä taustatietoja yleisellä tasolla ja tut- kimusosiossa pureudun tämän nimenomaisen tapauksen ongelmakohtiin. Teo- riaosuuden alussa kerron leasingrahoitukseen liittyviä perusasioita. Sitä seuraa työni tärkein luku, jossa selvitän, miten vuokrasopimuksia koskeva tilinpäätös- standardi muuttuu. Samassa luvussa selvitän muutokseen johtaneita syitä ja pei- laan standardiluonnosta nykyisen IAS 17 -standardin kanssa. Koska listaamat-

tomat yritykset ovat tutkimuksessani erityisen mielenkiinnon kohteena, käyn teo- riaosuudessa läpi myös niiden kirjanpidollista kontekstia. Luvussa 2.3 vertaan Suomen kirjanpitolainsäädännön ja uuden standardin suhdetta pyrkien selvittä- mään mahdollisuuksia niiden yhdistymiseen. Seuraavissa luvuissa käsittelen va- paaehtoisen IFRS-tilinpäätöksen tekemistä ja siitä saatavia hyötyjä sekä keven- nettyä IFRS-standardia, jonka IASB julkaisi nimenomaan pienien ja keskisuurien yritysten käyttöön.

Empiirinen tutkimus on kaksiosainen. Tapaustutkimukselle tyypillisesti tarkaste- len asiaa useasta eri näkökulmasta. Haastattelututkimuksen tavoitteena oli sel- vittää, millaisia leasingasiakkaita kohdeyrityksellä on. Haastattelututkimuksen tein kohdeyrityksen sisällä yrityksen leasingpäällikköä ja luottoneuvottelijaa puo- listrukturoidusti haastatellen. Koska haastattelututkimus osoitti pienien ja kes- kisuurien yritysten roolin olevan erityisen suuri, se kohdensi kyselytutkimukseni selvittämään nimenomaan niiden suhdetta standardimuutokseen. Asiaa selvitin kysymällä taloushallintoalan ammattilaisten näkemystä sähköpostikyselyllä. Kva- litatiivisten menetelmien lisäksi käytin tilastollista analyysiä tutkiessani kohdeyri- tyksen asiakastietokantaa.

2. Teoria

2.1 Leasing rahoitusmuotona

2.1.1 Määrittely

Perinteisesti yritys hankkii käyttöönsä tuotantohyödykkeen oman tai vieraan pääoman ehtoisella rahoituksella. Mikäli yritykselle ei ole välttämätöntä omistaa tuotantohyödykettä, se voi hankkia sen myös käyttöönsä leasingrahoituksella. Leasingrahoituksella tarkoitetaan pitkäaikaista, yleensä yli vuoden kestävää vuokraamista, jossa erotetaan omistusoikeus ja käyttöoikeus eri osapuolille. (Xxxx et al., 2004, 1-2; Xxxxx & Xxxxx, 1990, 611)

Leasing tarkoittaa lyhyesti sanottuna sopimusta, jossa vuokralleantaja (lessor) antaa vuokralleottajalle (lessee) oikeuden käyttää jotain tiettyä kohde-etuutta sopimuksessa määritellyn ajanjakson. Korvaukseksi oikeudesta käyttää kohde- etuutta, vuokralleottaja maksaa vuokramaksuja. (Robins, 1999, 66)

Leasingsopimukset jaetaan tyypillisesti kahteen eri luokkaan; rahoitusleasing- sopimukset ja käyttöleasingsopimukset. Perusteena luokittelulle on vuokraso- pimusten erilaisuus sen suhteen, kumpi osapuoli kantaa riskit ja hyödyt (risks and rewards), joita liittyy kohde-etuuteen. (Xxxxxxx et al., 2009, 374) Esimerkiksi, mikäli kohde-etuuteen liittyvä lainsäädäntö muuttuu vuokrasopimuksen aikana, kumman tappioksi veromuutoksen aiheuttama lasku kohde-etuuden arvossa kir- jataan. Tämän luokittelun taustalla on vuonna 1984 tehty sopimus SSAP 21, jo- ka käsittelee leasingrahoitusta (ja sen eri muotoja) koskevaa kirjanpitokäytäntöä (Robins, 1999, 66).

Rahoitusleasing tarkoittaa leasingsopimusta, jossa vuokralleottaja kantaa koh- de-etuuteen liittyvät olennaiset riskit ja mahdollisuudet. Riskin kantaja on vuok- ralleottaja, sillä rahoitusleasingsopimuksen vuokra-aika kattaa usein lähes ko- konaan kohde-etuuden taloudellisen käyttöiän. (Statistics Finland, 2010)

Vuokralleottajan kirjanpidossa kohde-etuus käsitellään ostetun tuotteen tavoin ja vuokralleantajan kirjanpidossa tämä käsitellään, kuten tuote olisi myyty. (Goodacre, 2003, 51) Tällöin siis kohde-etuus näkyy sen toimijan taseessa, joka sitä todellisuudessa hyödyntää ja leasingillä on tässä tapauksessa vain rahoi- tuksellinen merkitys. Vuokralleantaja voidaan nähdä ikään kuin osapuolena, jo- ka vuokraa pääomaa sitä tarvitsevalle. Vuokratun pääoman käytöstä koituvat hyödyt ja riskit kohdentuvat kuitenkin osapuolelle, joka sitä todellisuudessa käyttää. IAS 17 -standardin mukaan tietyt tunnuspiirteet (liite 1) ovat tyypillisiä rahoitusleasingsopimuksille. Tunnuspiirteitäkin olennaisempaa on tunnistaa, siirtyvätkö vastuut sopimuksen myötä vai eivät.

Yleensä rahoitusleasingsopimus syntyy kolmen osapuolen transaktiona. Hyö- dykkeen käyttäjä valitsee tuottajayrityksen muun muassa brändin, tuotteen hin- nan ja sen ominaisuuksien perusteella. Rahoitusyhtiön käyttäjä valitsee sen mukaan, mikä tarjoaa sille parhaita sopimusehtoja. Lopulta tuottaja myy hyö- dykkeen rahoitusyhtiölle, joka puolestaan luovuttaa kohde-etuuden sen käyttä- jälle, eli vuokralleottajalle. Jälkimmäisenä mainitusta toimenpiteestä laaditaan osapuolten välille rahoitusleasingsopimus. (Xxxx et al., 2004, 2)

Käyttöleasingsopimuksessa olennaiset riskit ja etuudet eivät siirry vuokralleotta- jalle. Tämä on seurausta siitä, että yleensä käyttöleasingsopimuksen kesto ei kata merkittävää osaa kohde-etuuden taloudellisesta käyttöiästä. Koska hyö- dykkeellä on usein arvoa sen palautuessa vuokralleantajalle, sen jäännösarvon estimointi on käyttöleasingliiketoiminnassa erittäin tärkeää. (Xxxx et al., 2004, 2- 3) Kohde-etuuteen liittyvät riskit ja mahdollisuudet siis kuuluvat vuokralleantajal- le. Sen vuoksi, kohde-etuuden arvon kasvaessa leasingsopimuksen aikana, vuokralleantaja voi realisoida arvon kasvun sopimuksen päätyttyä, joko myy- mällä hyödykkeen voitollisesti tai vuokraamalla sen uudelleen. Sama toimii toki myös päinvastoin. Mikäli kohde-etuuden arvo tippuu odotettua enemmän, vuok- ralleantaja kirjaa arvon laskun omaksi tappiokseen. (Xxxxx & Xxxxx, 1990, 611) Kohde-etuus näkyy käyttöleasingsopimuksen tapauksessa vain vuokralleanta- xxx xxxxxxxx ja vuokralleottaja merkitsee kirjanpitoonsa vain vuokramaksut ku- luina. Tämän vuoksi käyttöleasing nähdäänkin yleensä enemmän vuokraamis- toimintana, kuin rahoitustoimintana. Kuluista suurimman osan kattavat vuokra-

maksut, jotka koostuvat paitsi itse vuokrasta, myös usein sopimukseen kuulu- vasta palvelusta, kuten kohde-etuuden huollosta. (Goodacre, 2003, 51; Statis- tics Finland, 2010)

Käyttöleasingsopimuksien suosion takana onkin perinteisesti nähty tasevaiku- tuksen puuttuminen. Hyödykkeen käyttäjäyritys tuottaa kassavirtoja koneella, laitteella tai kiinteistöllä, joka ei kuitenkaan taseen mukaan ole heidän omaisuut- taan. Tällöin tunnusluvut, jotka kertovat yrityksen kyvystä tehdä pääomalle tuot- toa, näyttävät todellisuutta paremmalta. Tuotettu arvo näkyy käyttäjäyrityksen kirjanpidossa mutta tuotannon taustalla oleva pääoma toisen osapuolen ta- seessa. Mikäli markkinat ovat niin sanotusti informaatiorikkaat, niiden pitäisi pystyä havaitsemaan leasingin avulla piilotetut tase-erät. Näin monesti tapah- tuukin, sillä yhtiöiden tilinpäätöksien oikominen on yleinen käytäntö, mikäli liite- tietoja on saatavilla.

Perinteisen jaon lisäksi voidaan leasingsopimukseksi määritellä myynti- ja ta- kaisinvuokraussopimukset (sale and leaseback tai retro lease) sekä vuokraus- ostosopimukset (hire-purchase). Ensimmäisenä mainitussa kohde-etuuden käyttäjä myy omistamansa hyödykkeen (usein kiinteistön) rahoitusyhtiölle, joka puolestaan vuokraa sen käyttäjälle takaisin. Toimenpiteen taustalla on monesti käyttäjäyrityksen halu parantaa likviditeettiään. Vuokraus-ostosopimuksella tar- koitetaan sopimusta, jossa vuokralleottaja ja -antaja jakavat omistusoikeuden. Omistusoikeus siirtyy asteittain kohde-etuuden käyttäjälle sen suorittaessa vuokramaksuja. (Xxxx et al., 2004, 5)

2.1.2 Historia ja tutkimus

Leasingsopimusten luokittelu on vuosikymmeniä vanha tapa kirjanpidossa. Sen muuttamista on suunniteltu erilaisissa työryhmissä jo yli vuosikymmenen ajan, mutta erilaiset byrokraattiset ja lainsäädännölliset erot maiden välillä ovat hidas- taneet muutosprosessia. Xxxxxxxxx suunnittelun myötä myös tieteellinen maa- ilma on ollut kiinnostunut siitä jo pidemmän aikaa. On tehty useita tutkimuksia siitä, miten käyttöleasingsopimusten merkitseminen taseeseen vaikuttaisi yri-

tyksiin ja niiden erilaisiin tunnuslukuihin. Muun muassa Xxxxxxx et al. (1998) ja Xxxxxxx et al. (2003) tutkivat tätä ilmiötä. Jälkimmäisenä mainitussa tutkimuk- sessa testattiin Imhoffin (1993) testiä jäljitellen vaikutuksia, joita käyttöleasing- sopimusten merkitseminen taseeseen aiheuttaisi. Australialaisyrityksillä toteute- tun tutkimuksen tulokset vahvistivat Imhoffin (1993) aiemmin julkaisemat tiedot siitä, että ulkopuoliset usein liioittelevat leasingsopimuksista aiheutuvia varoja ja velkoja arvioidessaan niitä. Näin ollen yrityksien kannattaisi itse tuoda ne julki.

Tutkimuksen tuloksissa käyttöleasingsopimuksien merkitseminen taseeseen nosti leasingrahoituksesta johtuvia velkoja 22,9 % ja varoja 8,8 %. Todellisuu- dessa siis prosenttiosuuksien mukainen määrä varoja ja velkoja jää ilmoittamat- ta tilinpäätöksien lukijoille. Xxxxxxx et al. (2003) tekemän tutkimuksen mukaan käyttöleasingsopimuksien merkitseminen taseeseen nosti myös velkaantu- misastetta yli kymmenen prosenttia. Sama tutkimus osoitti oman pääoman pie- nentyvän hieman alle kymmenen prosenttia. Edellä mainitut tulokset toistavat Xxxxxxx et al. (1998) tekemässä tutkimuksessa jo esille nousseita seikkoja. Ky- seisessä tutkimuksessa erityisesti palvelusektorilla toimivien yritysten omava- raisuusasteet muuttuivat huomattavasti heikompaan suuntaan. Syynä muutok- seen oli käyttöleasingrahoituksen suosio nimenomaan palvelusektorin sisällä.

Mitä vaikutuksia käyttöleasingsopimuksien merkitsemisellä taseeseen olisi käy- tännössä? Todennäköisesti leasingajat tulisivat lyhenemään, sopimuksiin kirjat- taisiin lisää erikoisehtoja ja leasingrahoituksen käyttö todennäköisesti vähenisi. Syynä tähän on riskin määrä, joka kasvaa ja jää yhä enemmän vuokralleottajan kannettavaksi. Vaikka nykyäänkin tilinpäätöksien käyttäjät saavat tietoa leasin- gin käytöstä muun muassa liitetiedoista, se ei ole sama asia kuin todelliset luvut taseessa ja sitä kautta tunnusluvuissa. On mahdollista, että pankit muuttaisivat lainaehtojaan lainanhakijan todellisen velkaisuuden paljastuessa, sijoittajat voi- sivat muuttaa tuottovaatimuksiaan ja rahoitussopimuksien kovenantit voisivat merkittävästi muuttua. (Goodacre, 2003, 49–61)

Käyttöleasingsopimuksien merkitseminen taseeseen on sitä suurempi muutos, mitä kauempana ollaan niin sanotusta täydellisten markkinoiden hypoteesista. Täydellisen informaation tilanteessa leasingrahoitus on läpinäkyvää, merkitään

se taseeseen tai ei. (Goodacre, 2003, 49–61) Todellisuudessa markkinainfor- maatio on kuitenkin sen verran epätäydellistä, että kirjanpitokäytännön muutok- sella voi olla yllättävän suuret vaikutukset.

2.1.3 Leasingrahoituksen hyödyt

Leasingrahoitusta koskevat tilinpäätösstandardit tulevat muuttumaan tulevai- suudessa. Muutos johtaa monimutkaistuvaan kirjanpitokäytäntöön, joka puoles- taan lisää kirjanpidosta syntyviä kustannuksia (Rissa, 2010). Kun rasitteet kas- vavat, on oleellista kerrata, mitkä ovat leasingrahoituksen oleellisimmat hyödyt.

Merkittävimmät hyödyt leasingrahoituksessa on sen joustavuus sekä taseraken- teeseen ja verotukseen liittyvät edut. Leasing on rahoitusmuotona etenkin uu- sille yrityksille varteenotettava vaihtoehto, sillä leasingrahoituksen saaminen ei usein vaadi yhtä suuria vakuuksia, kuin esimerkiksi lainarahan saaminen pan- kista. Koska vakuutena sopimuksessa toimii kohde-etuus, ei lainajärjestelyn va- kuudeksi tarvita välttämättä merkittävää tilinpäätöshistoriaa. Leasingrahoituk- sesta syntyvät negatiiviset kassavirrat voidaan neuvotella vuokralleottajan liike- toiminnan kannalta sopiviksi ja ne ovat helposti ennustettavissa. Näin ollen myös budjetointi on helppoa ja hankitusta hyödykkeestä koituvat kustannukset tulevat tasaisesti sopimuskauden aikana. (Xxxxxxxx, 1997, 7).

Perinteisesti verotusetu on nähty leasingrahoituksen suurimpana hyötynä, niin vuokralleottajan kuin vuokralleantajankin kannalta. Verotusetu syntyy, kun ma- talan marginaaliveroasteen yritys (vuokralleottaja) siirtää verotusedun korke- amman marginaaliveroasteen omaavalle yritykselle (vuokralleantaja). Vuokral- leantaja hyötyy kyseisen omaisuuserän omistamisesta verotuksessa enemmän kuin vuokralleottaja ja sen vuoksi kompensoi kyseisen edun antamalla kohde- etuuden vuokralle halvemmalla vuokrahinnalla. Ilman leasingrahoitusta vero- tusetu jäisi käyttämättä. (Xxxxxx & Xxxxxxx, 2000, 5)

Leasingrahoitus vapauttaa yrityksen pääomia muihin käyttötarkoituksiin ja tarjo- aa samalla mahdollisuuden taseen ulkopuoliseen rahoitukseen (Off-balance-

sheet financing). Tällä tarkoitetaan mahdollisuutta käyttää hyödykettä tuotanto- tarkoituksessa ilman, että sitä näytetään yrityksen taseessa. Taseen ulkopuoli- sella rahoituksella voidaan parantaa keinotekoisesti yrityksen tunnuslukuja ja kasvattaa yrityksen velkakapasiteettia. Julkisella sektorilla leasingrahoitusta käytetään usein, koska määrärahoja uuden kaluston hankkimiseksi ei välttämät- tä ole, eikä niiden saamiseksi löydy riittäviä perusteita. Leasingrahoituksella uu- si kalusto on kuitenkin helposti saatavilla. (Xxxxxxx & Xxxxx, 1996, 741–742)

The Journal of Equipment Lease Financing -lehdessä julkaistussa tutkimukses- sa (Xxxxxxxxx & Xxxxx, 2006) tarkastellaan leasingrahoituksen hyötyjä pienien ja keskisuurien yritysten näkökulmasta. Tutkimuksessa yli kolmasosa leasingra- hoitusta käyttävistä yrityksistä mainitsi suurimmaksi syyksi kyseisen rahoitus- muodon valintaan kassavirtojen luomisen. Erityisesti kassavirtojen luominen nähtiin tärkeänä palvelutoimialalla toimivissa yrityksissä. Toiseksi merkittävin etu oli tutkimuksen mukaan mahdollisuus käyttää uusimpia laitteita ja kolman- nelle sijalle tutkimus listasi verotukselliset edut. Tutkimuksessa eniten leasing- rahoituksesta hyötyviksi osoittautuivat erittäin pienet yritykset (kolme työntekijää tai vähemmän), uudet yritykset sekä yritykset, jotka perustavat uusia tuotanto- linjoja. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että syy leasingrahoituksen käyttöön pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on usein nimenomaan riskien hallinta, eikä niinkään tasekeinottelu.

IASB:n ja FASB:n luonnostelema standardiuudistus heikentää nimenomaan ta- sehyötyjä vuokralleottajan näkökulmasta katsottuna. Tieteellinen tutkimus kui- tenkin osoittaa, että etenkin pienien ja keskisuurien yritysten tilanteessa opera- tiiviseen toimintaan liittyvät edut ovat tasekeinottelua merkittävämpi leasingra- hoituksen käyttöön kannustava tekijä.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että yritysjohdon mielessä leasingrahoituksen käyttö nostaa yrityksen velkakapasiteettia. Esimerkkinä mainittakoon Iso- Britanniassa tehty tutkimus (Drury & Xxxxx, 1990), jossa vertailtiin eroja suurien ja pienien yritysten käyttäytymisessä leasinghankintojen suhteen. Tutkimuksen mukaan sekä suurille, että pienille yrityksille eniten vaakakupissa painoivat ko- konaiskulut, kun mietittiin ”leasing vai velka” -päätöstä. Pienten yritysten tulkittiin

arvostavan myös leasingsopimuksissa laadullisia tekijöitä, rahavirtoihin liittyviä asioita sekä velkakapasiteetin kasvua.

Leasingin komplementaarisuutta puolestaan tutkittiin Belgiassa 1999 Deloofin ja Verschuerenin toimesta. Kyseisessä tutkimuksessa huomattiin, että pitkäaikai- nen laina ja leasingrahoitus eivät ole täysin substituutteja keskenään. Samassa tutkimuksessa todettiin myös, että toimitusjohtajat joilla oli suuri omistus johta- mastaan yrityksestä, suosivat leasingrahoitusta (ja velkarahaa ylipäätään). Vel- karahan suosio on sen vipuvaikutuksen vuoksi ilmiselvä mutta leasingrahoituk- sen suosiota perusteltiin tutkimuksessa sen mahdollisuuksilla jakaa riskiä myös yrityksen ulkopuolelle.

2.2 Tilinpäätöskäytännön muutos

Uuden standardin muutokset suhteessa IAS 17 -tilinpäätösstandardiin vaikuttai- sivat Suomessa välittömästi niihin yhtiöihin, joiden arvopapereita on julkisen kaupankäynnin kohteena. Käytännössä vaikutus koskee pörssiyhtiöitä ja joitakin osuuskuntia. Pörssiyhtiöt tekevät IFRS-standardien mukaisen tilinpäätöksen vuonna 2002 säädetyn IAS -asetuksen velvoittamana. Yleisimmin osuuskuntien liikkeelle laskemat arvopaperit ovat vieraan pääoman ehtoisia. Suomessa myös yritysten, joiden vieraan pääoman ehtoisilla arvopapereilla käydään julkisesti kauppaa, on pitänyt tehdä IFRS-standardien mukainen tilinpäätös vuodesta 2007 alkaen.

Lisäksi vaikutuksen kohtaisivat ne yritykset, jotka Suomen kirjanpitolain (7a § 3) mukaisesti tekevät tilinpäätöksensä vapaaehtoisesti kansainvälisiä tilinpäätös- standardeja käyttäen.

2.2.1 Muutoksen taustat

Vuonna 2006 IASB lisäsi ohjelmaansa leasingraportointia koskevan projektin. Paineita raportointimallin uudistamiseen oli ensimmäisen kerran jo vuonna 1996, kun G4+1 standardilautakunta julkaisi keskustelupaperin, jossa asiaa kä-

siteltiin. Vuonna 2006 aloitettu projekti oli osa IASB:n ja FASB:n välistä Memo- randum of Understanding -hanketta, jonka tarkoituksena on yhtenäistää kyseis- ten tahojen säätämiä standardeja. (IASB, 2009, 15-16; IASB, 2010c, 1)

Maaliskuussa 2009 osapuolet julkaisivat keskustelupaperin, jossa uutta stan- dardia luonnosteltiin ja siitä pyydettiin kommentteja. Elokuussa 2010 julkaistiin standardiluonnos. Asiantuntijatahoille annettiin mahdollisuus kommentoida uut- ta standardia joulukuuhun 2010 asti, jonka jälkeen siitä on tarkoitus muokata varsinainen IFRS-standardi. (IASB, 2010a, 5)

Uuden IFRS-standardin julkaisuajankohdaksi on alustavasti määritelty kesäkuu 2011 (IFRS Foundation, 2010). Standardin voimaanastumisen ajankohdaksi ar- vioidaan The New York Times -lehdessä (Satow, 2010) vuotta 2013. Uusi stan- dardi korvaisi IFRS-standardeista leasingrahoitusta säätelevän standardin IAS 17 ja US GAAP -standardissa se korvaisi leasingrahoitusta säätelevän kohdan FAS 13 (topic 840) (IASB, 2010a, 6).

Suurin ongelma nykyisessä raportointimallissa on, että vuokrasopimuksista syn- tyviä varoja ja velkoja (assets and liabilities) ei merkitä osapuolten tilinpäätöksiin tavalla, joka antaisi informaation käyttäjille ymmärrettävän kuvan osapuolten ta- loudellisista vastuista ja mahdollisuuksista. Erityisesti ongelma koskee käyttö- leasingsopimuksia ja vuokralleottajan kirjanpitoa (IASB, 2010b, 11). Tällöin siis sellaiset erät, jotka selkeästi täyttävät taloudellisen varan tai velan määritelmän, jätetään merkitsemättä taseeseen. Toinen merkittävä epäkohta nykyisessä ra- portointimallissa on vertailukelvottomuus. Nykyisessä mallissa ei tehdä selkeää linjaa rahoitusleasingsopimusten ja muiden leasingsopimusten välille. Ne toki määritellään nykyisessä standardissa toisistaan erillisiksi sopimuksiksi mutta määrittely on niin epätarkka ja väljä, että niiden soveltaminen käytäntöön jää täysin tilinpäätöksen tekijän vastuulle. Tämän vuoksi kaksi täysin samanlaista sopimusta voi olla määritelty eri tavalla kahdessa eri tilinpäätöksessä, riippuen siitä miten tilinpäätöksen laatija on nähnyt asian edullisemmaksi ilmoittaa. Näi- den epäkohtien vuoksi tilinpäätösinformaation tekijät joutuvat tekemään tilinpää- töksiin oikaisuja saadakseen enemmän todellisuutta vastaavan kuvan kohdeyri- tyksen taloudellisesta asemasta (IASB, 2010a, 5). Se, että tilinpäätösinformaa-

tiota oikoo ulkopuolinen taho riittämättömillä taustatiedoilla, ei palvele sen enempää informaation käyttäjää, kuin sen julkaisijaakaan.

Kesäkuussa 2010 The New York Times ennusti artikkelissaan (Satow, 2010), uuden standardin sekoittavan leasingmarkkinoita todenteolla astuessaan voi- maan vuonna 2013. Erityisesti standardimuutoksen nähtiin vaikuttavan niihin yhtiöihin, jotka ovat jo valmiiksi hyvin velkaisia. Artikkelissa epäiltiin muutoksen vaikuttavan myös luottoluokituksiin, lainojen kovenantteihin, leasingaikoihin ja sopimuksen uudistamisoptioiden yleisyyteen. Syy sopimusaikojen lyhenemi- seen on selvä; kymmenen vuoden leasingaika tuo taseeseen kaksinkertaisen määrän velkaa verrattuna viiden vuoden sopimukseen.

Mahdollisuus jatkaa viiden vuoden sopimusta toisella samanpituisella sopimuk- sella (renewal option) aiheuttaisi myös tasevaikutuksen uuden standardin myö- tä. Uuden standardin mukaan leasingaika pitää merkitä niin pitkäksi kuin se to- dennäköisimmin tapahtuu (more likely than not to occur). Näin ollen, mikäli yri- tys kokee todennäköiseksi, että se käyttää viiden vuoden jatkomahdollisuuden, sen tulee kirjata se myös taseeseensa. (XxXxxxxx & Xxxxxxx, 2010)

2.2.2 Nykyinen IAS 17 -standardi

Nykyisessä IAS 17 -standardissa vuokrasopimukset jaetaan rahoitusleasingso- pimuksiin ja muihin vuokrasopimuksiin. Muita vuokrasopimuksia kutsutaan myös nimellä käyttöleasingsopimukset (operating leasing). (XxXxxxxxx, 2010) Nykyisen IFRS-mallin mukaan rahoitusleasingsopimuksessa vuokralleottaja merkitsee taseeseensa varoiksi kohde-etuuden käyvän arvon tai vuokramaksu- jen nykyarvon. Edellä mainituista taseeseen merkitään aina pienempi arvo. Ve- laksi puolestaan vuokralleottaja merkitsee täsmälleen saman summan kuin va- roiksi. Itse asiassa rahoitusleasingsopimuksien käsittely kirjanpidossa muistut- taa paljolti tilannetta, jossa kohde-etuus on ostettu lainarahalla (McConnell, 2010).

Diskonttauskorkona käytetään nykyisessä IAS 17 -standardissa sopimuksen si- säistä korkokantaa. Jos sitä ei pystytä luotettavasti määrittelemään, käyttää

vuokralleottaja kirjanpidossaan korkokantaa, jolla sen olisi mahdollista rahoittaa vastaava kohde-etuus lainarahalla, kun vakuudet ovat samat. Taseeseen merki- tystä kohde-etuudesta tehdään poistot ikään kuin se olisi omaksi ostettu kone tai laite. Yleensä poistot tehdään tässä tapauksessa tasapoistoina. (Xxxxxxx et al., 2009, 384)

Muiden vuokrasopimuksien tapauksessa nykyinen IAS 17 -standardi ei velvoita vuokralleottajaa merkitsemään mitään taseeseensa. Vuokralleottaja ainoastaan merkitsee kohde-etuudesta aiheutuvat vuokramaksut kuluina tuloslaskelmaan. (Xxxxxxx et al., 2009, 388)

Verrattuna Suomen kirjanpitolainsäädäntöön, IAS -standardi on monimutkai- sempi. Suomen kirjapitolainsäädännön mukaan ei vuokrasopimuksien välille tehdä eroa, vaan kaikki leasingsopimukset nähdään ikään kuin IAS 17 mukaisi- na ”muina vuokrasopimuksina”. Tällöin vuokralleantajalle kertyvät vuokramaksut ovat verotettavaa tuloa ja sen tekemät poistot vuokraamastaan omaisuudesta ovat verovähennyskelpoisia menoja. (Xxxxxxx et al., 2009, 393)

2.2.3 Uusi standardi

Miten standardimuutos vaikuttaa vuokralleottajan kirjanpitoon? Koko uudistuk- sen pohjalla on uusi käyttöoikeuteen perustuva näkökulma (right-of-use model) (IASB, 2010a, 6). Uuden näkökulman mukaan vuokralleottajan tulisi merkitä ta- seeseensa käyttöoikeuden arvo (right-of-use asset), joka hänelle leasingsopi- muksen mukana tulee, sille ajanjaksolle, jota sopimus koskee. Tämä siis tarkoit- taa sitä arvoa ja mahdollisuutta vuokralleottajan näkökulmasta, jonka hän saa sopimuksen myötä. Esimerkiksi vuokratun työkoneen tapauksessa tämä tarkoit- taa mahdollisuutta tehdä yritykselle kassavirtoja työkoneen avulla. Käyttöoikeu- den lisäksi vuokralleottajan tulee merkitä taseeseensa velvollisuus maksaa vuokramaksuja (lease obligation). Tasemerkintöjen lisäksi vuokralleottajan tulee merkitä tuloslaskelmaan käyttöoikeudesta tehtävistä poistoista syntyvät kulut sekä korkokulut, jotka liittyvät velvollisuuteen maksaa vuokramaksuja. (IASB, 2010b, 7)

Vuokralleottajan taseeseen tulee siis aina varoja ja velkoja (tasevaikutus), oli kysymyksessä sitten mikä tahansa leasingsopimus. Nykyisen IFRS-käytännön mukaan käyttöleasing vaikuttaa vain vuokralleottajan tuloslaskelmaan ja siitä tehdään merkintä liitetietoihin.

Uudessa standardissa leasingaika nähdään kokonaisuutena, joka käsittää sekä sopimuksen voimassaoloajankohdan että sen jatkomahdollisuudet velvoittei- neen ja mahdollisuuksineen. Sopimussuhde nähdään siis kirjanpidossa ajan- jaksoja, joka ei kata pelkästään sopimuspaperissa olevia päivämääriä, vaan myös todennäköisesti toteutuvat jatkosopimukset. Tämä tulee johtamaan entis- tä suurempaan tasevaikutukseen, kun varoja ja velkoja kirjataan taseeseen yhä pidemmältä ajanjaksolta.

Rahoitusleasingsopimusten kohdallahan tasevaikutus ei ole uusi asia. Uudessa standardissa tasevaikutus on kuitenkin suurempi, sillä aika jolta se määritetään, on entistä pidempi. Uudessa mallissa täytyy arvioida myös sopimuksen jatko- mahdollisuudet, eikä pelkästään arvioida tasevaikutusta siltä ajalta, jota sopi- mus koskee. Todennäköisesti muutos tulee laskemaan pääoman tuottoa ku- vaavia tunnuslukuja sekä nostamaan lyhyt- ja pitkäaikaista velkaa, käyttöpää- omaa ja velkaantumisastetta. Tuloslaskelmassa muutos on lyhyellä aikavälillä negatiivinen mutta pitkällä aikavälillä positiivinen. Uuden standardin vaikutus käyttökatteeseen (EBITDA) tulisi olemaan positiivinen. Uudessa mallissa ei ole vuokrakuluja, jotka laskisivat tulosta, kuten nykyisessä käyttöleasingsopimuksia koskevassa kirjanpitotavassa. Uudessa mallissa kulut ovat luonteeltaan poistoja ja korkokuluja. (McConnell, 2010)

Taulukko 1. Leasingsopimus kirjanpidossa uuden standardin mukaisesti Leasingsopimuksesta tehdään taulukon mukaiset merkinnät vuokralleottajan kirjanpitoon uuden standardin mukaisesti. (XxXxxxxx & Xxxxxxx, 2010)

MERKINNÄT KIRJANPITOON

TASE

Varat: Oikeus käyttää kohde-etuutta

Velat: Velvollisuus maksaa vuokramaksuja

TULOSLASKELMA

Kulut: Poistot käyttöoikeudesta kohde-

etuuteen, korkokulut vuokramaksuista

Miten standardimuutos vaikuttaa vuokralleantajan kirjanpitoon? Standardiluon- noksessa esitettiin vuokralleantajalle kaksi vaihtoehtoista tapaa esittää leasing- sopimukset kirjanpidossaan: Kohde-etuuteen liittyvät riskit huomioiva lähesty- mistapa (Performance obligation approach) ja riskit huomiotta jättävä lähesty- mistapa (Derecognition approach). (IASB, 2010a, 23 - 24)

Riskit ja mahdollisuudet huomioivassa vaihtoehdossa (Performance obligation approach), vuokralleantajan nähdään suorittavan vuokraamisvelvoitettaan jat- kuvana suorituksena koko leasingsopimuksen ajan (IASB, 2010a, 7-8). Tällöin vuokralleantajalla nähdään säilyvän kontrolli vuokrattavaan kohde-etuuteen ja kohde-etuus nähdään edelleen vuokralleantajan olemassa olevana resurssina, vaikka se onkin toisen osapuolen käytössä (IASB, 2010b, 12). Vuokralleantaja merkitsee taseeseensa kohde-etuuden arvon, oikeuden vastaanottaa vuokra- maksuja ja velvollisuuden vuokrata kohde-etuutta. Se myös päivittää kyseisiä arvoja jatkuvasti sopimuskauden aikana. (IASB, 2010b, 6) Oikeuden vastaanot- taa vuokramaksuja (vuokramaksujen yhteenlaskettu nykyarvo) tulee olla sa- mansuuruinen, kuin velvollisuuden vuokrata kohde-etuutta. Myöhemmin vuok- ralleantaja tekee poistoja oikeudestaan vastaanottaa vuokramaksuja ja kirjaa sen mukaisen arvon taseeseensa. (IASB, 2010a, 23- 24)

Kohde-etuuteen liittyvät riskit huomioivaa näkökulmaa käytetään tilanteissa, jossa vuokralleantaja altistuu kohde-etuuteen liittyviin riskeihin. Sellaisia riskejä esiintyy muun muassa sopimuksissa, joissa vuokralleantaja on sitoutunut huol- tamaan kohde-etuutta ja sen huoltokustannuksia ei voida etukäteen tarkasti määritellä. Myös sopimukset, jotka eivät kata kohde-etuuden koko käyttöikää sisältävät riskin, sillä kohde-etuuden palautuessa vuokralleantajalle, sen on hyödynnettävä siinä yhä olemassa oleva arvo. Usein tämä tarkoittaa palautu- neen kohde-etuuden myyntiä, jolloin jälleenmyynnissä on tuotteesta saatava sen arvoa vastaava hinta. (Kothari, 2010)

Toki nämä riskit pitävät sisällään myös mahdollisuuden. Vuokralleantajahan voi myydä palautuneen kohde-etuuden eteenpäin myös suuremmalla hinnalla,

kuin minkä se oli alun perin kirjanpitoonsa määritellyt. Sama koskee huoltokus- tannuksia, jotka voidaan tietyissä liiketoimintamalleissa hallita asiantuntemuk- sen ja yhteistyökumppaneiden avulla ja tehdä niiden avulla voittoa.

Riskit huomiotta jättävässä lähestymistavassa (Derecognition approach) vuok- ralleantaja nähdään vuokravelvoitteen täyttämisen osalta samanlaisessa valos- sa kuin nykyisessä rahoitusleasingsopimuksia koskevassa käytännössä. (IASB, 2010a, 8) Nykyisessä IFRS-käytännössä, rahoitusleasingsopimuksen tapauk- sessa, vuokralleantaja merkitsee kirjanpitoonsa oikeuden vastaanottaa vuokra- maksuja sekä kohde-etuuden jäännösarvon. Uudessa mallissa sama toimenpi- de tehdään monimutkaisemmin ja jäännösarvo saadaan kohde-etuuden nykyi- sen arvon ja vuokralleottajan käyttöoikeuden erotuksena. (Xxxxxxx, 2010) Kysei- sessä lähestymistavassa siis vuokralleottaja näkee kohde-etuuden ja siihen liit- tyvät käyttömahdollisuudet yhtenä kokonaisuutena, josta osan se siirtää vuok- ralleottajalle ja osan pitää itsellään. (IASB, 2010b, 7)

Karkeasti jaettuna nykyisen kirjanpitokäytännön mukainen käyttöleasing tultai- siin käsittelemään tulevaisuudessa vuokralleantajan kirjanpidossa enimmäk- seen Performance obligation approach -käytännön mukaisesti ja se on hyvin monimutkainen tapa. Rahoitusleasingsopimukset käsiteltäisiin puolestaan De- recognition approach -näkemyksen mukaan, eikä se loppujen lopuksi juurikaan poikkea nykyisestä IFRS-kirjaustavasta. (Kothari, 2010)

2.3 Uuden standardin suhde Suomen kirjapitolainsäädäntöön

Suomen kirjanpitolainsäädännöllä ja uudella standardilla on yksi merkittävä yh- teinen piirre; kummassakaan leasingsopimuksia ei jaeta kahteen eri ryhmään. Suomalaisessa käytännössä kaikki leasingsopimukset käsitellään IAS 17 - standardin mukaisina ”muina vuokrasopimuksina”, eikä niillä ole tasevaikutusta vuokralleottajan kirjanpidossa. Uudessa standardissa kaikki sopimukset käsitel- lään myös yhtenä kokonaisuutena ja siinä kaikilla leasingsopimuksilla on tase- vaikutus. Suomalaisessa käytännössä erotteluun on mahdollisuus, mikäli se

syystä tai toisesta halutaan tehdä. Uudessa standardissa erotteluun ei ole mi- tään mahdollisuutta. (Xxxxxxx et al., 2009, 394; IASB, 2010a, 19).

Suomalaisen kirjanpitolainsäädännön mukainen tilinpäätös tehdään erityisesti verotuksen näkökulmasta sekä velkojainsuojaa ajatellen. Uusi standardi olisi osa IFRS-standardeja ja niiden lähtökohtana on täyttää erityisesti sijoittajien ja omistajien informaation tarve. Suomalainen tilinpäätös tehdään lisäksi ajatellen yritysrahoituksen olevan pankkikeskeistä, IFRS-tilinpäätös laaditaan täyttämään informaationtarpeet, jota markkinakeskeinen rahoituksenhankinta vaatii. (Leppi- niemi, 2003, 37)

Vaikuttaako uusi standardi Suomen kirjanpitolainsäädäntöön? Vuoden 1997 kir- japitolakiuudistuksen tavoitteena oli yhtenäistää suomalaista tilinpäätöskäytän- töä kansainvälisten tilinpäätösstandardien kanssa. Asia tulee ilmi hallituksen esityksen (173/1997) yleisperusteluissa: ”Suomalaisten yritysten informaation tulisi vastata myös kansainvälisen käyttäjäkunnan tiedontarpeita ja näin ollen sen tulisi sekä muotovaatimusten että luotettavuuden suhteen täyttää ulkomai- sen lukijakunnan vaatimukset.”. Myös vuoden 1993 kirjanpitolakiuudistuksen teema oli samanlainen; Suomen kirjanpitokäytäntöä haluttiin harmonisoida kan- sainvälisen käytännön kanssa. (Leppiniemi, 2003, 32)

Trendi lakiuudistuksissa tuntuu olevan selvä. Suomen kansallinen kirjanpitolain- säädäntö kulkee kohti kansainvälistä mallia ja sen vuoksi myös uusi, vasta luonnosasteella oleva standardi, tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös ta- vallisiin suomalaisiin kirjanpitovelvollisiin, jollakin aikavälillä. Väylä, jota pitkin kansainväliset tilinpäätösstandardit voivat tulla pakolliseksi osaksi suomalaista kirjanpitokäytäntöä, ovat EU-direktiivit. Direktiivillä säädettiin muun muassa IFRS-raportointi pakolliseksi vuodesta 2005 alkaen sellaisilla yrityksillä, joiden arvopapereilla käydään julkisesti kauppaa. Direktiivit todella määrittävät suoma- laista kirjanpitolainsäädäntöä. Tästä esimerkkinä vuoden 1997 kirjanpitolakiuu- distus, joka tehtiin nimenomaan direktiivien kansallisen toteuttamisen vuoksi.

On myös toinen väylä, jota pitkin muutokset IFRS-standardeissa voivat ajautua myös tavallisen suomalaisen kirjanpitovelvollisen tilinpäätökseen. Suomen kir-

xxxxxxxxxxx mukaan kirjanpitovelvollisen tulee noudattaa hyvää kirjanpitotapaa (1 luku § 3). Suomessa perinteisesti hyvää kirjanpitotapaa on ohjaillut kirjanpito- käytäntö ja -teoria, jota puolestaan säätelee kirjanpitolautakunnan yleisohjeet, lausunnot ja kannanotot. Edellä mainituissa on vahvasti esillä myös IAS- standardit. Hyvän kirjanpitotavan vaatimus voidaan nähdä keinona IFRS- standardien yhä laajempaan käyttöön myös täysin Suomen kirjanpitolain mu- kaisesti tehdyissä tilinpäätöksissä. (Xxxxxxx, 2005, 101).

Uusi standardi ei nykyisessä muodossaan sovellu osaksi suomalaista kirjanpito- lainsäädäntöä. Tosiasia on kuitenkin, että suomalainen kirjanpitotapa kulkee kohti kansainvälistä raportointimallia. Leasingrahoitusta koskeva tilinpäätösuu- distus tehdään ensin kansainvälisellä tasolla. Sieltä se valuu pikkuhiljaa kohti kansallista lainsäädäntöä, joko direktiivien tai kansainvälisiä käytäntöjä jäljittele- vien yleisohjeiden kautta.

2.4 Tekevätkö listaamattomat yritykset IFRS-tilinpäätöksiä?

EU-komission 14.9.2002 voimaan tullut IAS-asetus määritteli, että kaikkien yhtei- sön alueella toimivien yritysten, joiden arvopapereilla käydään julkisesti kauppaa, tulee tehdä konsernitilinpäätöksensä IFRS-standardien mukaan. Velvollisuus IFRS-standardien käyttöön myös muiden yritysten tilinpäätöksissä, ja myös muis- sa kuin konsernitilinpäätöksissä, jäi jäsenvaltioiden kansallisten lakien säädettä- väksi. Suomessa asetettiin työryhmä vuonna 2003 tutkimaan asiaa. Se totesi, että Suomessa jokaisen kirjanpitovelvollisen tulisi halutessaan saada tehdä IFRS- standardien mukainen tilinpäätös mutta pakkoa sen tekemiseen ei tulisi asettaa, lukuun ottamatta listattuja yrityksiä. Lisäyksenä IAS-asetukseen Suomen kirjanpi- tolakiin kuitenkin säädettiin, että kaikkien listattujen yritysten pitää tehdä IFRS- erillistilinpäätös, vaikka se ei konsernirakennetta täyttäisikään (KPL 7a § 2). (Xxxx- xxxxxxx et al., 2005, 179)

Suomessa lainsäätäjien kantana on tähän asti ollut ”ei estettä, ei pakkoa” - periaate, jonka mukaan myös listaamattomat yritykset ovat voineet tehdä IFRS- standardien mukaisen tilinpäätöksen niin halutessaan. Tällöin yritykset ovat voi-

neet oman harkintansa mukaan tehdä myös kansainväliset normit täyttävän ti- linpäätösraportin, mikäli ovat nähneet sen kannattavaksi, huomioon ottaen siitä syntyvät kulut. (Räty, 2006)

Suomen kirjanpitolaki toteaa (luku 7a § 3), että kansainvälisiä standardeja nou- dattavan tilinpäätöksen tekeminen on sallittua myös muille, kuin listaamattomille yrityksille mutta se velvoittaa tällöin myös kansainvälisten tilinpäätösstandardien vaatimaa tilintarkastusta. Laki siis määrittää, että IFRS-standardeja ei voi käyt- tää vain siltä osin, kun se yritykselle on edullista, vaan niitä tulee käyttää koko- naisuutena ja tilintarkastus on tehtävä niiden edellyttämällä tavalla. (Xxxxxxxxxxx & Xxxxxxxxxx et al., 2008) Jatkuvuuden periaatteen mukaan ei yrityksessä käy- tettävää tilinpäätösmallia ole syytä vaihtaa usein, varsinkaan ilman painavaa syytä. Näin ollen listaamattomien yritysten tulee IFRS-tilinpäätökseen siirtymi- nen harkita hyvin tarkkaan.

Minkälaiset listaamattomat yritykset voisivat hyötyä IFRS-standardien mukai- sesta tilinpäätöksestä? Perinteisesti pienet ja keskisuuret yritykset tekevät tilin- päätöksensä silmällä pitäen omistajatahon, rahoittajien ja verottajan informaati- on tarvetta. Pienien ja keskisuurien yrityksien raportoinnin tarve on siis erilaista, kun listattujen yritysten. (Suomela & Xxxxxxxx, 2007, 26 - 32) Pörssiyhtiöt pyrki- vät paitsi vuosittaisilla tilinpäätöksillään, myös neljännesvuosiraporteillaan, yllä- pitämään markkinoiden luottamusta ja omaa markkina-arvoaan. Tätä tarvetta pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei ole. Ne keskittyvät enemmän tyydyttämään verottajan tiedontarvetta. Hyötyjä vapaaehtoisesta IFRS-tilinpäätöksestä voisi- vat saada erityisesti yritykset, jotka käyvät kauppaa ulkomailla tai hakevat sieltä rahoitusta. Ulkomaalaisten yhteistyökumppaneiden luottamuksen saavuttami- seksi kansainvälisesti kelvollinen tilinpäätösraportointi voi olla erittäin tärkeä (Suomela & Tiihonen, 2007).

IFRS-raportoinnin hyötyjä on arvioitu useissakin tieteellisissä tutkimuksissa ym- päri maailmaa. Yksi viimeisimmistä on Journal of Accounting Research - lehdessä joulukuussa 2008 julkaistu tutkimus (Daske et al., 2008), jossa tutkit- tiin muun muassa muutoksia maksuvalmiudessa ja oman pääoman kustannuk- sissa, niiden yritysten osalta, jotka oli pakotettu siirtymään IFRS-raportointiin.

Tutkimuksessa käytettiin yrityksiä 26 maasta, jossa oli siirrytty (osittain tai koko- naan) pakolliseen IFRS-raportointiin, mukaan luettuna Suomi. Tutkimus osoitti, että IFRS-raportointiin siirtyminen paransi keskimäärin likvidisyyttä ja pienensi yrityksien oman pääoman hintaa. Toki tulokset koskevat listattuja yrityksiä ja saatuihin tuloksiin vaikuttaa kovasti se, kuinka paljon kansallinen lainsäädäntö tarjoaa kannustimia tehdä kansainväliset normit täyttävän raportoinnin. Siitä huolimatta, tutkimus osoittaa selvästi IFRS-raportoinnin hyötyjä maailmalta. Yhä useampi yritys tekeekin IFRS-tilinpäätöksen vapaaehtoisesti, sillä se tarjoaa si- dosryhmille kattavamman ja reaaliaikaisemman kuvan yrityksen taloudellisesta asemasta sekä yritysjohdolle laadukkaampaa informaatiota oikeassa ja riittä- vässä muodossa. (Vainio, 2007)

2.5 IFRS-standardi pienille ja keskisuurille yrityksille

Mikäli listaamaton yritys kokee täydellisen IFRS-tilinpäätöksen tekemisen liian raskaaksi, on sille tarjolla myös kevyempi vaihtoehto. Pienille ja keskisuurille yri- tyksille tarkoitetusta omasta IFRS-standardista aloitettiin keskustelu IASB:ssa vuosituhannen alussa. Aikaisemmin oli puhuttu IFRS-standardien keventämi- sestä nimenomaan kehitysmaiden yrityksiä silmälläpitäen. Keskustelun seura- uksena päätettiin luonnostella standardi, joka olisi alkuperäistä, lähes 3000 si- vuista säädöstä, noin 1800 sivua kevyempi versio. Sen tuli jättää pois ne pienil- le ja keskisuurille yrityksille epäolennaiset kohdat, jotka käsittelivät nimenomaan pörssiyhtiöiden tiedonantovelvollisuutta (Räty, 2006)

Pitkän valmistelun jälkeen heinäkuussa 2009 IASB asetti voimaan IFRS- standardin, joka oli erityisesti tarkoitettu pienille ja keskisuurille yrityksille (IFRS for SMEs). Kyseisessä standardissa ei pieniä ja keskisuuria yrityksiä ole tarkasti määritelty mutta IASB:n linjauksissa se kuitenkin hahmoteltiin yritykseksi, jonka julkinen vastuu (an entity with public accountability) ei ole suuri (Räty, 2006).

IAS-asetuksen mukaan EU-alueella voidaan käyttää vain standardeja, jotka EU:n komissio on hyväksynyt. Koska pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitet- tu standardi ei ole vielä hyväksyntää saanut, se ei ole vielä voimassa EU- alueelle, eikä sen vuoksi myöskään Suomessa. (Leppiniemi et al., 2010)

Suomessa, kuten muissakin EU maissa, on herännyt keskustelua, tulisiko IFRS for SMEs -standardi asettaa kansallisessa kirjanpitolainsäädännössä pakolli- seksi? Samalla tavalla kuin IFRS-tilinpäätös on pakollinen listatuille yrityksille. Ennen vuotta 2005 oli varsinaisen IFRS-standardin asema samantapainen kuin IFRS for SMEs -standardin tilanne nyt. Sen käyttäminen tuli pakolliseksi EU- alueella vasta, kun EU-komissio sääti sen käytöstä direktiivin vuonna 2002. (Mähönen, 2005, 148-149) Tämän tosiasian huomioon ottaen IFRS for SMEs - standardin pakollinen käyttöönotto on vain yhden säädettävän direktiivin pääs- sä.

Aalto yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa (Ikäheimo et al., 2010) selvitettiin IFRS for SMEs -standardin tarpeellisuutta Suomessa. Tutkimuksessa haastatel- tiin pienten ja keskisuurten yritysten IFRS-raportoinnin ammattilaisia. Tutkimuk- sen tuloksena ei löydetty riittäviä perusteita kyseisen standardin pakollisuudelle Suomessa ja näin ollen standardin vapaaehtoisuuteen perustuva käyttö sai tut- kimuksessa siunauksensa. Hyötyjä standardin pakollisesta käyttöönotosta toki olisi mutta ne ilmenisivät vasta kaukana tulevaisuudessa. Tutkimuksessa näh- tiin IFRS for SMEs -standardin käyttöönotosta Suomessa hyötyvän eniten ne pienet ja keskisuuret yritykset, jotka olivat vahvasti kansainvälisesti orientoitu- neita.

EU:n jäsenvaltioista jokainen saa itse päättää, mikä rooli IFRS for SMEs - standardilla on heidän kansallisessa kirjanpitolainsäädännössään. Miksi kyseis- tä standardia ei pitäisi ottaa käyttöön Suomessa? Suurin syy tähän lienee vero- tuksen ja tilinpäätösinformaation läheinen suhde. Xxxxx Xxxx toteaa artikkelis- saan ”Tuleeko IFRS pakolliseksi myös pienille yrityksille?” (Räty, 2006), että IFRS for SMEs –standardin mukainen tilinpäätös on verotuksen näkökulmasta liian sijoittajalähtöinen. Samassa artikkelissa hän huomauttaa, että IFRS-tulos sellaisenaan ei ole kelvollinen yhtenäiseksi veropohjaksi.

3. Tutkimusaineisto ja –menetelmä

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusstrategiana käytin tapaus- tutkimusta. Laadullisen tutkimuksen valinta oli alusta asti selvää, sillä kvalitatii- visuus sopii paremmin tutkimukseen, jonka tavoitteena on ymmärtää luonnolli- sia tilanteita (Metsämuuronen, 2006, 88). Toisaalta tietoisuus siitä, ettei testiti- lannetta ole mahdollista järjestää tutkimusongelmasta, eikä siihen liittyviä muut- tujia ole mahdollista kontrolloida lähes ollenkaan, ohjasi tutkimusta yhä vah- vemmin kvalitatiiviseen suuntaan.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mistä leasingrahoitusta säätelevien ti- linpäätösstandardien muutoksessa on kyse ja voiko se vaikuttaa Toyota Finan- ce Finland Oy:n leasingasiakkaisiin. Tutkimusongelma tarkentui koskemaan ni- menomaan yritysasiakkaita, sillä standardimuutoksen vaikutus kunnille, säätiöil- le ja yhteisöille osoittautui tutkimuksen kuluessa hyvin vähäiseksi. Luonnollisesti rajasin tarkasteluni ulkopuolelle myös yksityisasiakkaat, jotka eivät ole kirjanpi- tovelvollisia.

Tapaustutkimus sopi lähtökohdat huomioon ottaen työhöni erinomaisesti. Kuten Metsämuuronen (2006, 90-91) toteaa laadullista tutkimusta käsittelevässä kir- jassaan, kerätään tapaustutkimukseen tyypillisesti tietoa monipuolisesti eri ta- voilla ja eri lähteistä. Samassa kirjassa tapaustutkimusta kehutaan kansantajui- seksi tutkimukseksi, jossa vältetään tiedeslangia ja jonka pohjalta lukijan on helppo tehdä omia johtopäätöksiä.

Standardimuutoksen selvitystyö tein tutustumalla standardia koskevaan keskus- telupaperiin ja standardiluonnokseen. Lisäksi muutoksen käytännön vaikutuk- sien selvittäminen tapahtui tutustumalla ajankohtaisesti asiaa käsitteleviin artik- keleihin (mm. Xxxxxxx, 2010; Xxxxx, 2010; XxXxxxxxx, 2010). Standardimuutos vaikuttaa voimaan astuessaan välittömästi yrityksiin, joiden arvopapereilla käy- dään julkisesti kauppaa. Koska tiesin Toyota Finance Finland Oy:n leasin- gasiakkaiden koostuvan pääosin listaamattomista yrityksistä, en nähnyt tarpeel- liseksi tutkia listattujen yritysten kohtaamia vaikutuksia sen enempää, kuin mitä

teoriaosuudessa asiaa käsittelen. Kuviossa 1 on esitetty empiirisen tutkimukse- ni osa-alueet tiivistettynä. Kvalitatiivisen tutkimuksen avulla perehdyin kahteen osa-alueeseen, joita ei kirjallisuuskatsauksen keinoin ollut mahdollisuutta selvit- tää: Kohdeyrityksen leasingasiakaskannan ominaispiirteet sekä merkittävän asiakasryhmän suhde standardimuutokseen ja IFRS-raportointiin. Tutkimuksen tekemistä helpotti oma, tuore näkökulma, tutkittavaan asiaan. Minulla ei ollut vahvoja ennakkokäsityksiä kohdeyrityksen leasingasiakkaista tai standardimuu- toksen vaikutuksista, sillä en tutkittaviin asioihin ollut aiemmin perehtynyt. Näin ollen tutkimustulokseni perustuvat lähes kokonaisuudessaan aineistoon, jota tutkimuksessani käytin.

Koska tein haastattelututkimuksen ja kyselytutkimuksen samanaikaisesti, niiden sisältö vaikutti osittain toisiinsa, kuten taulukossa 1 asiaa havainnollistan. Haas- tattelussa esille tullut tieto pienten ja keskisuurten yritysten merkityksestä Toyo- ta Finance Finland Oy:lle leasingasiakkaina, auttoi minua tarkentamaan kysely- tutkimuksen sisällön oikeaan suuntaan.

Kyselytutkimus: Mikä on PK-yrityksien suhde IFRS-

raportointiin ja standar- dimuutokseen?

Haastattelututkimus: Minkälaisia leasingasiak- kaita Toyota Finance Fin- land Oy:llä on?

Vaikuttaako standardi- muutos Toyota Finance Finland Oy:n leasin- gasiakkaisiin?

Kuvio 1. Empiirisen tutkimuksen rakenne

Tutkimus koostuu haastattelusta ja kyselytutkimuksesta, joiden kysymysten asettelu vaikutti toi- siinsa niiden toteutuksen samanaikaisuuden vuoksi. Aineistosta esille tulleiden faktojen perus- teella syntyi käsitys standardimuutoksen vaikutuksesta kohdeyrityksen leasingasiakkaisiin.

3.1 Haastattelututkimus

Jo ennen tutkimuksen aloittamista oli selvää, että haluaisin tutustua Toyota Fi- nance Finland Oy:n toimintaan ja asiakkaisiin tarkemmin. Koska tutkimukseni aiheena oli selvittää standardimuutoksen vaikutusta nimenomaan leasingasiak- kaisiin, oli ensimmäisenä tehtävänäni saada kattava kuva yrityksen asiakas- kannasta. Koska asiakassegmenttien hyvään ymmärtämiseen ei riitä pelkkä asiakaskannan tarkastelu näyttöpäätteeltä, päädyin tekemään haastattelututki- muksen kohdeyrityksen sisällä.

Haastattelututkimukseni oli tyypiltään puolistrukturoitu, eli niin sanottu teema- haastattelu, jossa oli aika ajoin myös keskustelunomaisia piirteitä. Keskuste- lunomaisuus on kyseisessä tutkimustavassa sallittua, sillä puolistrukturoitu haastattelu ei sisällä tarkasti määriteltyä kysymysmuotoa tai esittämisjärjestys- tä, kuten strukturoitu haastattelu (Metsämuuronen, 2006, 115). Leasingasiakas- kantaan liittyvissä kysymyksissä haastattelin kohdeyrityksen leasingpäällikkönä toimivaa Xxxxx Xxxxxxxxx, jonka kanssa kävimme läpi myös leasingtoimialaan liit- tyviä tekijöitä. Luottopäätöksiin liittyvissä asioissa haastattelin Xxxx Xxxxxxxxxx, joka toimii luottoneuvojana Toyota Finance Finland Oy:ssä. (Haastattelurungot kts. Liite 2)

Haastattelun yhteydessä sain leasingasiakaskannasta valmiiksi rajatun data- aineiston, joka edusti merkittävää osaa kohdeyrityksen koko leasingsopimus- kannasta. Aineisto oli rajattu siten, että se sisälsi Toyota Finance Finland Oy:n jälleenmyyjien tekemät sopimukset yrityksille, kunnille, säätiöille ja yhdistyksille. Koska kyselytutkimus vahvisti hypoteesin siitä, että standardimuutos voi vaikut- taa kansainvälisesti toimivien yritysten tilinpäätöksiin, päätin selvittää asiakas- kannasta, kuinka paljon kyseisiä yrityksiä löytyy Toyota Finance Finland Oy:n leasingasiakkaista. Koska aineistossa oli asiakasyrityksiä yhteensä 891, päätin rajata tarkasteluni kohteeksi vain yritykset, joilla on huoltoleasingsopimuksia, sil- lä niihin standardimuutos vaikuttaa eniten. Huoltoleasingasiakkaista rajasin vie- lä tarkasteluni kohteeksi 50 suurinta asiakasta sopimusmäärällä mitattuna, jol-

loin kaikista huoltoleasingsopimuksista tarkasteluni koski hieman yli viittäkym- mentä prosenttia.

3.2 Kyselytutkimus

Toyota Finance Finland Oy:n asiakasryhmistä pienet ja keskisuuret yritykset vaikuttivat segmenttinä erittäin tärkeältä, mutta myös muutoksen suhteen täy- delliseltä arvoitukselta. Koska kiinnostuksen kohteena olevaa muutosta ei ole vielä tapahtunut, on siihen liittyvät kokemukset selvitettävä empiirisesti asian- osaisilta. Päädyin tekemään kyselytutkimuksen taloushallintoalan ammattilaisil- le.

Miksei asiaa kysytä suoraan yrittäjiltä? Usein pienissä yrityksissä asiantuntijuus kiteytyy oman liiketoiminnan ympärille ja taloushallinto ulkoistetaan, joko osittain tai kokonaan (Länsiluoto & Järvenpää, 2007). Mikäli taloushallintoa ei ole koko- naan ulkoistettu, kääntyy pienehkö yritys tilitoimiston puoleen viimeistään, jos sen täytyy raportoida kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Näin ol- len pidin parhaana lähestymistapana selvittää pienten ja keskisuurten yritysten suhdetta kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin, kysymällä alan asiantuntijoi- den näkemystä asiasta.

Kyselyn toteutin sähköpostitse ja kyselyyn vastaajat valitsin Taloushallintoliiton kotisivuilta kohdasta oppilasyhteistyö (kts. Lähdeluettelo; Taloushallintoliitto, 2010). Vastaajiksi kyselyyni valikoituivat kolme taloushallintoalan ammattilaista. Pidin vastaajien määrää riittävänä, sillä tutkimukseni tavoitteena ei ollut saavut- taa minkäänlaista tilastollista yleistettävyyttä. Sen sijaan, kyselyni kahdeksan kysymyksen perusteella (liite 3), halusin saada tuoreen näkökulman pienien ja keskisuurien yrityksien taloushallintapalvelujen rajapinnasta, siitä miten IFRS- raportointiin ja muuttuvaan tilinpäätöskäytäntöön suhtaudutaan. Kyselytutkimus poikkeaa haastattelusta, siinä että haastateltavan täytyy selvitä omillaan ilman haastattelijan apua (Vehkalahti, 2008).

Koska riski väärinymmärtämiseen kyselytutkimuksessa on suuri, testasin kyse- lylomakkeeni ennen sen käyttöönottoa kahdesti. Xxxxxxx kävimme kyselylomak- keen ohjaajani kanssa lävitse, jonka jälkeen pyysin kahta taloushallintoalalla toimivaa henkilöä lukemaan kysymykset lävitse ja kertomaan ongelmakohdista. Kysymykset osoittautuivat testausvaiheessa hyvin vaikeiksi, joten päätin lisätä niihin vastausvaihtoehtoja lisää. Pyrin testaamisen jälkeen myös lisäämään ky- symyksien poissulkevuutta, jotta kysyttäviin asioihin olisi helpompi ottaa selkeä kanta.

Sähköposti kyselyn toteutuksessa osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Se piti kustannukset tutkimukseni mittakaavan huomioon ottaen sopivina, säästi vas- taajien ja tutkimuksen tekijän aikaa ja säilytti yhteydenpidon vaivattomana kyse- lyyn osallistujien ja kyselyn toteuttajan välillä.

3.3 Analyysi

Tutkimuksen analysoimisessa käytin sisällönanalyysi tekniikkaa, jossa erityisen hyödylliseksi työkaluksi osoittautuivat käsitekartat. Haastatteluaineiston ja kyse- lyaineiston litteroimisen jälkeen analysoitavaa materiaalia oli runsaasti, joten työkalu tärkeiden asioiden korostamiseksi oli tarpeen. Kuten Metsämuuronen (2006, 125) toteaa, miellekartan visuaalisuus nostaa oleelliset asiat epäoleel- lisien asioiden seasta. Käsitekartat osoittivat hyödyllisyyttään myös yhdistäes- säni tutkimusteni materiaalia. Kahden eri miellekartan tarkastelu vierekkäin osoitti nopeasti tarpeen niiden yhdistämiseen. Lopulta asia, jota pidin aluksi haastavana olikin analysoinnin helpoin osuus. Kahden eri tutkimuksen yhteen- sovittaminen kävi ikään kuin luonnostaan.

4. Tutkimustulokset

4.1 Asiakasanalyysi

Haastattelemalla Toyota Finance Finland Oy:n henkilökuntaa halusin selvittää, minkälaisia kirjanpitovelvollisia leasingasiakkaita yrityksellä on. Pyrin haastatte- lun perusteella saamaan vastauksia kysymyksiin: Minkälaisia sopimuksia asiak- kaiden kanssa on? Miten sopimukset eroavat toisistaan? Minkälaisia eri organi- saatioita asiakkaiden joukossa on? Millä asiakkailla on Toyota Finance Finland Oy:lle erityisen suuri merkitys? Mitä hyötyjä asiakkaat saavat leasingrahoituk- sesta eli miksi he ovat asiakkaita? (Haastattelurunko kts. Liite 2)

Tarkoituksenani oli tutkia asiakaskantaa monesta eri näkökulmasta ja pyrkiä triangulaation keinoin näkemään ne kohdat, johon standardimuutos mahdolli- sesti vaikuttaa.

4.1.1 Luokittelu sopimustyypin ja riskin mukaan

Toyota Finance Finland Oy tarjoaa yritysasiakkailleen huolto- ja rahoitus- leasingsopimuksia Toyota- ja Lexus-merkkisiin ajoneuvoihin. Huoltoleasing vas- taa suurelta osin teoriaosuudessa määriteltyä käyttöleasingsopimusta, sillä sen sisältämät olennaiset riskit ja mahdollisuudet kantaa vuokralleantaja.

Taulukossa 2 esitetään, mitä riskejä vuokralleottaja, tässä tapauksessa Toyota Finance Finland Oy, kantaa kahdessa eri sopimustyypissä. Huoltoleasingsopi- muksessa vuokralleottajalle jää kannettavaksi huomattavasti suurempi riski kuin rahoitusleasingsopimuksessa.

Molempien sopimustyyppien seurauksena Toyota Finance Finland Oy joutuu kantamaan korko- ja luottoriskin. Korkoriski aiheutuu korkotason heilahteluista markkinoilla, sillä leasingsopimuksissa korko on asiakkaalle aina kiinteä. Näin ollen korkoriski pitää vuokralleantajan näkökulmasta sisällään sekä riskejä, että mahdollisuuksia. Luottoriskiä voidaan kuvailla hyödyttömäksi riskiksi kohdeyri- tyksen kannalta. Se tulee kannettavaksi jokaisen rahoitussopimuksen mukana

mutta sen tarjoamat mahdollisuudet ovat kilpailun vuoksi olemattomat. Vuokral- leottajan vain täytyy kantaa se ja pyrkiä minimoimaan siihen liittyvät riskit. Luot- toriskin minimoimiseksi kohdeyrityksellä on useita keinoja. Niihin kuuluvat mak- sukäyttäytymisen seuraaminen, ulkopuolisen tahon tekemät analyysit sekä luot- topäätökseen liitettävät vakuudet.

Riskit, jotka Toyota Finance Finland Oy kantaa vain huoltoleasingsopimusten osalta, ovat luotto- ja korkoriskin lisäksi jäännösarvo- ja huoltoriski. Koska huol- toleasingsopimuksessa kohde-etuus palautuu vuokralleantajalle, sen täytyy pystyä realisoimaan siinä vielä olemassa oleva arvo. Ajoneuvon tapauksessa tämä tarkoittaa kohde-etuuden myymistä tai uudelleen vuokraamista. Jään- nösarvo täytyy arvioida sopimuksen ehtoja määriteltäessä. Mikäli ajoneuvon jäännösarvo lasketaan hyvin pieneksi, on leasingmaksujen puolestaan oltava suhteessa suurempia, jotta voidaan kattaa ajoneuvon arvon lasku. Tämä hei- kentää kilpailukykyä ja tämän vuoksi kannustin jäännösarvon aliarvostamiseen on olemassa. Jäännösarvoriski piileekin nimenomaan siinä, että ajoneuvon pa- lautuessa siitä saadaan markkinoilla arvioitua pienempi hinta.

Huoltoriski pitää myös sisällään mahdollisuuksia ja riskejä. Mikäli ajoneuvoa on huollettava enemmän kuin mitä oli suunniteltu, riski realisoituu. Mahdollisuus pii- lee arvioitua vähäisemmässä huollon tarpeessa.

Taulukko 2. Sopimusten riskit

Vuokralleantajalle kuuluvat riskit riippuvat sopimustyypistä. Huoltoleasingsopimuksessa vuokral- leantaja kantaa suuremman riskin, kuin rahoitusleasingsopimuksessa.

SOPIMUSTYYPPI

VUOKRALLEANTAJAN KANTAMAT RISKIT

Huoltoleasing

Korkoriski, luottoriski, huoltoriski, jäännösarvo-

riski

Rahoitusleasing

Korkoriski, luottoriski

Rahoitusleasingsopimuksessa vuokralleantajan kantamien riskien määrä on huomattavasti pienempi, kuin huoltoleasingsopimuksessa. Toki vastaavasti mahdollisuus tehdä voittoa on myös pienempi, sillä ainut muuttuja riskien suh-

teen on korkoriski. Olennaiset riskit ja mahdollisuudet kantaa siis vuokralleottaja eli asiakas, joka ajoneuvon vuokraa.

Kuviossa 2 tarkastellaan erilaisia leasingsopimuksia ja niiden merkitystä tutki- musongelman kannalta. Yhtiön noin 3000 leasingsopimuksesta kaksi kolmas- osaa on tutkimuksen kannalta kiinnostavia. Ne ovat jälleenmyyjien tekemiä xxx- singsopimuksia asiakasyritysten kanssa, eli liiketoiminnan kannalta merkittävin segmentti. Loppu kolmannes sopimuksista ovat yhtiön sisäisiä leasingsopimuk- sia, ulkoidentifikaatioita, trukkien vuokraamiseksi tehtyjä rahoitusleasingsopi- muksia ja yksityishenkilöiden kanssa tehtyjä sopimuksia. Kiinnostuksen kohtee- na oleva sopimusryhmä käsittää 1967 sopimusta, josta 68 % on huoltoleasing- ja 32 % rahoitusleasingsopimuksia. (Toyota Finance Finland Oy, asiakastieto- kanta, lokakuu 2010)

4.1.2 Luokittelu asiakkaan tyypin mukaan

Haastattelun perusteella asiakkaista oli mahdollista muodostaa 6 ryhmää: kan- sainväliset yritykset, pörssiyritykset, pienet ja keskisuuret yritykset, kunnat, sää- tiöt ja yhdistykset sekä osuuskunnat.

Tutkimuksen kannalta mielenkiintoisin segmentti on pienet ja keskisuuret yrityk- set. Leasingpäällikkö Xxxxx Xxxxxxxxx mukaan n. 15-20% jälleenmyyjien kautta tulleista leasingsopimuksista on tehty 20-80 henkilöä työllistävien yritysten kanssa. Kyseisessä segmentissä Toyotan valmistamien autojen preferointi on yli 20 %. Asiakaskannasta tehdyn analyysin perusteella vaikuttaa, että mitä vä- hemmän autoja asiakasyrityksellä on, sitä enemmän se suosii Toyotan valmis- tamia ajoneuvoja. Tämä selvisi, kun rajattiin tarkastelukohteeksi vain ne asiak- kaat, joilla oli 15 vuokrattua ajoneuvoa tai vähemmän. Kyseisessä segmentissä asiakkaan kaikista ajoneuvoista oli keskimäärin yli 40 % Toyotan valmistamia. Vuokrattujen ajoneuvojen määrä kertoo suuntaa antavasti yrityksen koosta, näin ollen analyysin tuloksena voidaan sanoa, että mitä pienempi asiakasyritys on, sitä suurempaa on Toyotan valmistamien ajoneuvojen preferointi.

Teoriaosuudessa todettiin Xxxxxxxxx & Scott (2006) -tutkimuksen selvittäneen, että nimenomaan erityisen pienet yritykset vaikuttaisivat hyötyvän leasingrahoi- tuksesta eniten. 2006 tehdyn tutkimuksen tulokset huomioon ottaen, Toyotan valmistamia autoja preferoidaan juuri oikeassa segmentissä, mikäli asiaa tar- kastellaan Toyota Finance Finland Oy:n näkökulmasta.

Sekä asiakaskannan lukujen, että haastateltavan lausunnon myötä pienet ja keskisuuret yritykset näyttävät rajautuvan merkittävimmäksi asiakasryhmäksi. Väitettä tukee myös kilpailutilanne. Tällä hetkellä suuret monimerkkirahoittajat vuokraavat pääosin suuryhtiöiden tarvitsemat ajoneuvot. Näin ollen keskittymi- nen tutkimuksessa pienten ja keskisuurten yritysten segmenttiin on relevanttia. Toinen äärimmäisen mielenkiintoinen ryhmä ovat kansainväliset yritykset sekä pörssiyhtiöt. Asiakaskannan tarkastelussa selvisi, että noin 20 % jälleenmyyjien kautta tulleista sopimuksista oli kansainvälisten yrityksien kanssa tehtyjä ja niis- tä 79 % oli huoltoleasingsopimuksia. Kansainvälisillä yhtiöillä on, kuten kysely- tutkimuksen tuloksista käy ilmi, vahva motiivi tehdä IFRS-standardien mukainen tilinpäätös. Tämä tarkoittaa kohdeyrityksen näkökulmasta katsottuna sitä, että 20 % huoltoleasingsopimuksista on enemmän tai vähemmän uhanalaisia, sillä huoltoleasingsopimukset aiheuttavat suuria muutoksia IFRS-tilinpäätöksessä.

Kansainvälisesti toimivien yrityksien lisäksi pörssiyhtiöt ovat asiakasryhmä, joi- den reagointi standardimuutokseen on arvoitus. Niihin standardimuutos vaikut- taa heti, kun standardi säädetään, sillä listatut yritykset ovat kirjanpitolainsää- dännön puitteissa pakotettuja tekemään IFRS-standardien mukainen tilinpää- tös.

Leasingsopimukset

Muut leasingsopi- mukset

Jälleenmyyjien tekemät leasingsopimukset

Rahoitusleasingsopimukset

Huoltoleasingsopimukset

Kansainvälisesti toimivat yritykset sekä pörssiyh- tiöt

Pienet ja keskisuu- ret yritykset

Kuvio 2. Leasingsopimusten merkitys tutkimusongelman kannalta

Toyota Finance Finland Oy:n leasingsopimukset voidaan jakaa sen perusteella mitä kautta ne ovat toteutuneet. Muut leasingsopimukset pitää sisällään ulkoidentifikaatiosopimuksia, yhtiön si- säisiä sopimuksia ja trukkileasingsopimuksia, jotka eivät ole tutkimukseni kannalta oleellisia. Jälleenmyyjien kautta tehdään rahoitusleasing- ja huoltoleasingsopimuksia, joista huolto- leasingsopimukset ovat standardimuutoksen valossa huomattavasti kiinnostavampia. Huolto- leasing puolelta tutkimusongelman kannalta merkittävimmiksi ryhmiksi osoittautuivat kansainvä- lisesti toimivat yritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset.

Kuviossa 2 havainnollistetaan kohdeyrityksen eri sopimustyypit ja niiden merki- tys tutkimuksen kannalta. Haastattelujen perusteella tutkimusongelman kannal- ta merkittävimmiksi asiakasryhmiksi nousivat pienet ja keskisuuret yritykset se- kä kansainväliset yritykset ja pörssiyhtiöt. Kyselytutkimuksessa käydään läpi, miten todennäköisesti standardimuutos kohtaa pienet ja keskisuuret yritykset. Lisäksi pyritään selvittämään standardimuutoksen mahdollisia vaikutuksia nii- hin.

Kansainväliset yrityksen ja pörssiyhtiöt kohtaavat vaikutuksen lähes varmasti. Tämän vuoksi on oleellista tietää, minkälainen osuus kyseisillä yrityksillä on To- yota Finance Finland Oy:n huoltoleasingsopimuksissa. Rajasin asiakaskannas- ta 50 suurinta huoltoleasingasiakasta sopimusmäärällä mitattuna. Kyseiseen ra-

jaukseen päädyin, koska viittäkymmentä suurinta asiakasta tarkastelemalla sain kaikista havainnoista yli puolet mukaan tutkimukseen, vaikka tutkin ainoastaan alle kymmentä prosenttia perusjoukosta. Tilastollisen yleistettävyyden kannalta yksinkertainen satunnaisotanta olisi ollut perusteltu valinta mutta pyrkimykseni on, tilastollisen yleistettävyyden sijaa, tyydyttää kohdeyrityksen tiedon tarvetta. Heidän tarpeensa, ja toiminnan tavoitteensa huomioon ottaen, viidenkymmenen suurimman asiakkaan tarkastelu on parempi vaihtoehto.

Kävin asiakkaat yksitellen läpi pyrkien selvittämään toiminnan kansainvälisyy- den, yrityksen omistuspohjan ja yritysmuodon. Viidestäkymmenestä yrityksestä 18 oli, joko selkeästi toiminnaltaan kansainvälisiä, tai pörssiyhtiöitä. Kyseisillä 18 yrityksellä on yhteensä 294 huoltoleasingsopimusta, joka on koko huolto- leasingsopimuskannasta noin 22 %. Koska standardimuutos vaikuttaa nimen- omaan käyttöleasingsopimusten asemaan, voidaan sanoa, että viidennes koh- deyrityksen 50 suurimman asiakkaan tekemistä huoltoleasingsopimuksista on välittömästi standardimuutoksen vaikutuksen alaisena. Toki täytyy muistaa, että kaikki kansainväliset yritykset eivät tee IFRS-standardien mukaista raportointia, joten todellisuudessa vaikutuksen kohtaavien sopimusten osuus on alle 22 %.

4.1.3 Asiakkaiden saamat edut

Koska standardimuutos vaikuttaa olennaisesti asiakkaan leasingrahoituksesta saamiin etuihin, on oleellista selvittää, miksi nykyiset asiakkaat käyttävät lea- singrahoitusta. Laajamittainen asiakaskysely ei tutkimuksen mittakaavan huo- mioon ottaen olisi ollut relevantti tutkimusmenetelmä, joten päätin kysyä asiaa haastattelussa leasingpäällikkö Xxxxx Xxxxxxxxxxx. Tässä vaiheessa lienee pai- kallaan mainita käsite enonisaatio, jolla tarkoitetaan kriittisyyttä tiedon lähdettä kohtaan ja haastateltavan näkökulman huomioon ottamista. Koska tutkimus- kohde on yritys ja haastateltavana sen työntekijä, on vastauksien objektiivisuus syytä kyseenalaistaa. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole tilastollinen yleistettä- vyys, vaan tapauksen ymmärtäminen. Ymmärtämisestä hyötyy sekä yritys, että haastateltava henkilö itse, joten pidän vastauksia riittävän valideina tähän tutki- mukseen.

Haastateltavan näkemyksen mukaan merkittävimmät edut, joita kohdeyrityksen asiakkaat saavat leasingrahoituksesta, ovat joustavuudessa sekä ajoneuvon hankintahetkellä, että sopimuksen aikana. Joustavuus syntyy siitä, että asiakas saa rahoituksen ja ajoneuvon saman katon alta, budjetointi on helppoa, kuten myös sopimusmuutokset.

Toyota Rahoituksen kotisivuilla (Toyota Financial Services, 2010) leasingsopi- musten merkittävimpinä etuina nähdään kiinteät kuukausihinnat, budjetoinnin helppous, vuokraamisen vähäinen pääoman tarve, autokantojen laskutukseen liittyvä helppous sekä Toyota-jälleenmyyjien tarjoamat palvelut.

Teoria osuudessa Xxxxxxxx (1997) luettelee leasingrahoituksen hyödyiksi ni- menomaan joustavuuden ja budjetoinnin helppouden. Pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmasta tehdyssä tutkimuksessa (Xxxxxxxxx & Xxxxx, 2006), kas- savirtojen luominen ja riskien hallinta nähtiin huomattavasti tärkeämpinä motii- veina leasingrahoituksen käyttöön kuin tasekeinottelu. Haastattelututkimuksen ja teorian perusteella johtopäätös on, että Toyota Finance Finland Oy:n merkit- tävimmän asiakasryhmän kannustimet käyttää leasingrahoitusta eivät merkittä- västi vähene standardimuutoksen myötä. Toki täytyy muistaa, että kohdeyrityk- sen asiakaskannan mielipide on kokeneen leasingasiantuntijan näkemys. Ei empiirisesti testattu tulos.

4.2 Standardimuutoksen vaikutukset pieniin ja keskisuuriin yri- tyksiin

Haastattelututkimuksen ja kirjallisuuskatsauksen myötä pystyin tarkentamaan kyselytutkimukseni tavoitetta. Pörssiyhtiöiden merkitys paljastui vähäiseksi. Kunnat, säätiöt ja yhdistykset puolestaan tuntuivat olevan standardimuutoksen vaikutuksen ulottumattomissa, joten rajasin ne kokonaan tarkastelun ulkopuolel- le.

Haastattelututkimus tarkensi kyselytutkimuksen ongelmaksi pienet ja keskisuu- ret yritykset. Kansainvälisesti toimivien yritysten suhde standardimuutokseen on samantapainen kuin pörssiyhtiöiden ja sitä käsitellään teoriaosuudessa (luku 2.2). Listaamattomilla yrityksillä ei ole kirjanpitolain mukaista velvoitetta tehdä IFRS-standardien mukaista tilinpäätöstä. Sen vuoksi yksi selvitettävä asia oli vapaaehtoisen IFRS-tilinpäätöksen yleisyys pienten ja keskisuurten yritysten joukossa.

Toinen mahdollinen tapa, miten standardimuutos voisi ajautua myös listaamat- tomien yritysten ongelmaksi, on kevennetty IFRS-standardi, jonka IASB on suunnitellut nimenomaan pienille ja keskisuurille yrityksille (IFRS for SMEs). Standardista kerrotaan tarkemmin luvussa 2.5. Pyrin kyselyn avulla selvittä- mään käytetäänkö kyseistä standardia yleisesti ja millaisena alan ammattilaiset näkevät standardin tulevaisuuden. Edellä mainittujen asioiden lisäksi kysyin ammattilaisten näkökulmaa listaamattomien yritysten suhteesta taseeseen sekä pyrin selvittämään, mikä on merkittävin kohderyhmä, jolle pienet ja keskisuuret yritykset tekevät tilinpäätöksensä. Kaiken kaikkiaan kyselyn tavoitteena oli sel- vittää, miten standardimuutos voisi vaikuttaa suomalaisiin listaamattomiin yri- tyksiin leasingrahoituksen näkökulmasta. (Kysymyspaperi kts. Liite 3)

Vapaaehtoisen IFRS-tilinpäätöksen tekeminen nähtiin kyselyn mukaan olevan melko harvinaista. Kahdella kolmesta haastateltavasta ei ollut asiakkaana yri- tystä, joka tekisi vapaaehtoisesti IFRS-tilinpäätöksen. Yhdellä haastateltavista tällaisia yrityksiä oli asiakkaina mutta hänkin piti kyseistä ilmiötä melko harvinai- sena ja arvioi, että alle 10 % edustamansa yrityksen tilinpäätösasiakkaista te- kee vapaaehtoisen IFRS-tilinpäätöksen. Vapaaehtoisuuteen liittyen paljastui ky- selyssä kuitenkin mielenkiintoinen seikka. Yksi kyselyyn osallistuneista kertoi monen yrityksen soveltavan IFRS-standardeja raportointipaketissaan, vaikkei koko tilinpäätöstä niiden mukaisesti tehtäisikään.

Kyselyyn vastanneiden keskuudessa oltiin yksimielisiä siitä, että vapaaehtoinen IFRS-tilinpäätös ei tule yleistymään nykylainsäädännön puitteissa. Kaksi kol- mesta vastaajasta toi esille verotukselliset syyt esteenä vapaaehtoisen IFRS- raportoinnin yleistymiselle. Vaikka vapaaehtoisen IFRS-tilinpäätöksen tulevai-

suuteen suhtauduttiinkin negatiivisesti, näki kaksi kolmesta vastaajasta IFRS- standardien yleistymisen Suomessa silti todennäköisenä. Molemmat vastaajat uskoivat, että suomalainen kirjanpitolainsäädäntö tulee kehittymään yhä enem- män kohti kansainvälistä tilinpäätöskäytäntöä. Yksi vastaajista kuvasi osuvasti IFRS-säännöksien uivan osaksi Suomen kansallista lainsäädäntöä ja kirjanpito- lautakunnan yleisohjeita. Hän myös painotti, ettei suomalaista kirjanpitonormis- toa enää juurikaan kehitetä suomilähtöisesti.

Minkälaiset yritykset hyötyisivät vapaaehtoisesta IFRS-tilinpäätöksestä? Kan- sainvälisesti toimivat yritykset nousivat yleisimmäksi vastaukseksi. Niiden näh- tiin hyötyvän IFRS-raportoinnista muun muassa rahoituksen alhaisempien kus- tannusten vuoksi, joka on seurausta luottamuksen kasvusta. Tulokset tukevat teoriaosuudessa esitettyjä näkemyksiä kansainvälisien yrityksien roolista ja pääomien hinnan laskusta. Kansainvälisyyden lisäksi yleinen vastaus oli yritys- kauppojen suunnittelu, jonka yhteydessä tuotiin esille pääomasijoittajien kiin- nostus IFRS-tilinpäätöksiä kohtaan. Näin ollen, mikäli yrityksellä on omistajina pääomasijoittajia tai yrityskaupat näyttävät tulevaisuudessa todennäköiseltä, on IFRS-raportointiin siirtymisen motiivit entistä suuremmat.

IFRS for SMEs -standardin yleistymiseen Suomessa uskoi kyselyyn vastanneis- ta ainoastaan yksi. Yksi vastaajista ei uskonut kyseisen standardin tulevaisuu- teen Suomessa pakollisena mutta näki sen soveltamisen olevan mahdollista, mikäli se perustuu vapaaehtoisuuteen. Yksi vastaajista tyrmäsi PK-IFRS - standardin yleistymisen mutta totesi samalla, että IFRS-käytännöt tulevat yleis- tymään yleisen kirjanpitolainsäädännön kautta. Vastaaja ei siis uskonut erilli- seen IFRS-standardiin, joka koskee vain pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mutta ei myöskään kieltänyt, etteikö IFRS-standardit tulisi yleistymään muuta kautta. PK- IFRS-standardin yleistymisen puolesta vastannut henkilö perusteli vastauksen- sa kyseisen standardin suosiolla muualla Euroopassa. Muissa pohjoismaissa kyseinen standardi on otettu Suomea huomattavasti suopeammin vastaan ja Ruotsissa on suunnitteilla jopa paikallistason lainsäädäntömuutos, joka perus- tuisi nimenomaan PK-IFRS -standardiin. Suomessa kyseisestä standardista on käyty hyvin vähän julkista keskustelua mutta vastaaja näkee silti sen yleistymi- sen mahdollisena Suomen seuratessa muun maailman esimerkkiä.

Taseen merkitys nähtiin pienillä ja keskisuurilla yrityksellä lähes yhtä tärkeäksi kuin pörssiyhtiöilläkin. Kaksi kolmesta vastaajasta totesi sen olevan aina tärkeä. Poikkeuksena listattuihin yrityksiin nähtiin pienien ja keskisuurien yrityksien omistuspohja rajallisempana. Yksi vastaajista toi esille, että usein pienissä yri- tyksissä omistajat istuvat itse yrityksen hallituksessa tai toimivat operatiivisessa johdossa, joten tunnusluvuilla pelaamiseen ei ole tarvetta. Koska omistajat ovat usein lähempänä yrityksen arkea kuin pörssiyhtiöissä, ei tilinpäätöksen tiedon- jaon ensisijainen kohderyhmäkään ole omistajat. He tietävät usein yrityksen ta- loudellisen tilanteen muutenkin. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä nähtiin myös johtamisperspektiivin olevan pörssiyhtiöitä pidempi, joten taseen arvojen heilah- telulla ei nähty listattujen yhtiöiden kaltaista merkitystä. Myös tasekysymyksen yhteydessä tuotiin esille pääomasijoittajien merkitys. Mikäli yrityksen omistajissa on pääomasijoittajien, niiden kiinnostus tasetta ja tunnuslukuja kohtaan on huomattavan suurta.

Ketä varten listaamattomat yritykset laativat tilinpäätöksensä ensisijaisesti? Xx- xxxxxx vastaaja mainitsi verottajan ja rahoittajat. Omistajat tilinpäätöksien koh- deryhmänä jakoivat vastaajien mielipiteet. Kuten aiemmin kävi ilmi, omistajat is- tuvat usein pienien ja keskisuurien yritysten hallituksessa tai toimivat operatiivi- sessa johdossa. Tästä syystä yksi vastaajista ei nähnyt sitä tärkeänä kohde- ryhmänä, vaan mainitsi sen tilalla alihankkijat.

Standardimuutos aiheuttaisi tuloksen tilapäistä heikkenemistä ja taseen kasvua. Vastaajista yksi korosti taseen merkitystä ja piti muutoksen vaikutusta tulokseen vähäisenä. Hän korosti taseen kasvun merkityksen olevan suuri nimenomaan pörssiyhtiöille ja pääomasijoittajien omistamille yrityksille. Yksi vastaajista toi esille yrittäjävetoisten yhtiöiden tarpeen osingonjaolle. Mikäli tulokset pienene- vät, voi osingonjako käydä mahdottomaksi ja tällä voi olla negatiivinen vaikutus yrittäjyyteen. Teoria osuudessa esitettiin The New York Times lehden näkökul- ma (Satow, 2010), jonka mukaan standardimuutos olisi erityisen vahingollinen jo valmiiksi hyvin velkaisille asiakkaille. Yksi kyselyyn vastanneista korosti myös tätä seikkaa. Vasta-argumentin esitti toinen vastaaja, jonka mukaan velkojat

ovat osanneet ottaa taseen kasvun ja tuloksen heikkenemisen huomioon jo ai- emmin, joten niiden vaikutus ei olisi niin suuri.

Kyselyn lopuksi eräs vastaajista korosti hallinnollisen haasteen merkitystä stan- dardimuutoksen myötä. Kaikki vuokrasopimukset on käytävä läpi ja niistä on pi- dettävä rekisteriä. Hallinnollinen monimutkaisuus vähentää leasingrahoituksen- houkuttelevuutta.

Teoriaosuudessa todetaan, ettei standardimuutos vaikuta pienten ja keskisuur- ten yritysten motiiveihin käyttää leasingrahoitusta, sillä usein syynä sen käyt- töön on riskien hallinta, eikä niinkään tasekeinottelu. Vaikka motiivit pysyisivät- kin samana, aiheuttaa hallinnollinen haaste myös pienille ja keskisuurille yrityk- sille sellaisia kustannuksia, että kyseisen rahoitusmuodon hyödyt ja haitat arvi- oidaan todennäköisesti uudemman kerran.

5. Yhteenveto ja johtopäätökset

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vuokrasopimuksia koskeva kansainväli- nen tilinpäätöskäytäntö muuttuu ja vaikuttaako se Toyota Finance Finland Oy:n lea- singasiakkaisiin. Työni teoriaosuudessa perehdyin muutoksen sisältöön ja taustoihin sekä asiakasyrityksiä koskevaan kirjanpidolliseen kontekstiin. Kvalitatiivinen tutki- mukseni oli kaksiosainen. Se käsitti haastattelututkimuksen case-yrityksen sisällä ja kyselytutkimuksen taloushallintoalan ammattilaisille.

Teoriaosuudessa käytiin läpi, miten standardi muuttuu. Suurimmat erot uuden käy- tännön ja IAS 17 -standardin välillä olivat näkökulma ero ja se, ettei sopimuksia enää erotella kahteen eri ryhmään. Uusi lähestymistapa on käyttöoikeuteen perustuva (right-of-use) näkökulma, jonka mukaan sopimukset käsitellään, olipa leasingsopi- muksen nimi mikä tahansa. Uudessa mallissa vuokralleottaja (lessee) merkitsee ta- seeseensa varoiksi käyttöoikeuden arvon ja veloiksi vuokramaksujen määrän. Tase- merkintöjen lisäksi vuokralleottaja merkitsee tuloslaskelmaansa käyttöoikeudesta tehtävistä poistoista syntyvät kulut sekä korkokulut, jotka liittyvät velvollisuuteen maksaa vuokramaksuja.

Uudessa standardissa leasingaika nähdään kokonaisuutena, joka käsittää sekä so- pimuksen voimassaoloajankohdan, että sen jatkomahdollisuudet velvoitteineen ja mahdollisuuksineen. Tämä tulee johtamaan entistä suurempaan tasevaikutukseen, kun varoja ja velkoja kirjataan taseeseen yhä pidemmältä ajanjaksolta. IAS 17 - standardin mukaan rahoitusleasingsopimuksissa vuokralleottajan tulee ainoastaan merkitä kohde-etuuden arvo taseeseensa ja tällöin veloiksi merkitään yhtä suuri arvo kuin varoiksi. Käyttöleasingsopimuksien tapauksessa ei vuokralleottajan tarvitse merkitä taseeseensa mitään. Vuokralleottaja ainoastaan merkitsee tuloslaskelmaan- sa kuluiksi vuokramaksut, jotka se hyödykkeen käytöstä joutuu maksamaan.

Vuokralleantajalle (lessor) muutos on monimutkainen, mikäli se harjoittaa käyttö- leasingtoimintaa. Uusi standardi tarjoaa kaksi vaihtoehtoa sopimuksien kirjanpidolli- seen käsittelyyn, riskit huomioiva (performance obligation approach) ja riskit huomiot- ta jättävä (derecognition approach) lähestymistapa. Ne poikkeavat toisistaan sen

mukaan, kenen nähdään hallitsevan kohde-etuutta sopimussuhteen aikana ja näin ollen myös kantavan siihen liittyvät riskit.

Haastattelututkimuksen tuloksena merkittävimmäksi asiakasryhmäksi korostuivat pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat merkkiuskollisuuden ja markkinatilanteen kannalta kohdeyritykselle erinomainen asiakassegmentti. Mitä kautta standardimuu- tos voisi vaikuttaa tähän asiakasryhmään? Vaikutus kanavia löytyi tutkimuksessa kolme:

1. IFRS-tilinpäätösstandardien vapaaehtoinen soveltaminen

2. Pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitetun kevennetyn IFRS- standardin (IFRS for SMEs) käyttöönotto

3. Suomen kirjanpitolain harmonisoituminen kansainvälisen kirjanpito- käytännön kanssa

Kyselytutkimuksessa selvisi, että vapaaehtoisesti IFRS-tilinpäätöksiä ei juurikaan tehdä, eikä sen uskottu merkittävästi yleistyvän. Vapaaehtoisesta IFRS- tilinpäätöksestä nähtiin olevan hyötyä lähinnä kansainvälisesti toimiville yrityksille sekä sellaisille yrityksille, joilla on omistajakunnassa pääomasijoittajia. IFRS for SMEs -standardin asema jakoi vastaajien mielipiteet. Kaksi vastaajaa piti sen yleis- tymistä epätodennäköisenä, kun taas yksi vastaajista uskoi sen yleistyvän eurooppa- laisen kehityksen myötä. Vaikka IFRS for SMEs -standardiin ei sataprosenttisesti us- kottukaan, olivat vastaajat yhtä mieltä siitä, että suomalainen kirjanpitolainsäädäntö ajautuu jatkuvasti kansainväliseen suuntaan. Tämä tarkoittaisi tutkimuskysymyksen kannalta sitä, että tulevaisuudessa standardimuutos tulisi vaikuttamaan jokaiseen kirjanpitovelvolliseen leasingasiakkaaseen. Kyselytutkimuksen myötä selvisi myös, että standardimuutoksesta aiheutuvat haitat taseelle ja tunnusluvuille eivät ole pieni- en ja keskisuurien yritysten tapauksessa niin merkittäviä kun pörssiyhtiöiden tapauk- sessa.

Haastattelututkimuksessa joustavuus korostui merkittävimmäksi eduksi, jonka koh- deyrityksen asiakkaat leasingrahoituksesta saavat. Tämä tulos tuki Gallardon (1997) tutkimuksen tuloksia. Näin ollen, vaikka standardimuutos toteutuisi kaikkien asiakkai- den kohdalla, ei se poistaisi sitä perus lähtökohtaa, miksi kyseistä rahoitusmuotoa

käytetään. Standardimuutoshan nimenomaan poistaa tasekeinottelun hyödyt, jotka on perinteisesti nähty leasingrahoituksen suurimpana etuna verotusetujen ohella.

Muutos vaikuttaa varmasti Toyota Finance Finland Oy:n leasingasiakkaisiin. Pörssi- yhtiöt, kansainväliset yritykset (jotka tekevät tilinpäätöksensä IFRS-standardien mu- kaisesti) ja osuuskunnat, joiden arvopapereilla käydään kauppaa julkisesti, kohtaavat standardimuutoksen vaikutukset välittömästi sen voimaan tullessa vuonna 2013. (The New York Times -lehden arvio, Satow, 2010). Pienet ja keskisuuret yritykset, jotka suunnittelevat yrityskauppoja, tai joiden omistajissa on pääomasijoittajia, ovat potentiaalisia vapaaehtoiseen IFRS-raportointiin siirtyjiä. Muut pienet ja keskisuuret yritykset tulevat kohtaamaan standardimuutoksen Suomen kirjanpitolainsäädännön muutoksen kautta. Kuten kyselytutkimuksessa kävi ilmi, ei suomalaista kirjanpitokäy- täntöä enää kehitetä suomilähtöisesti. Näin ollen standardimuutos kohdataan ensin kansainvälisesti, sitä kehitetään ja muutetaan, jonka jälkeen se harmonisoituu kan- sallisiin kirjanpitotapoihin. Byrokratian vuoksi tähän kuluu aikaa arviolta ainakin 5-7 vuotta.

Kiinnostava jatkotutkimusaihe olisi standardimuutoksen vaikutukset leasingauto- markkinoihin Suomessa. Kyseiset markkinat ovat pitkälle kehittyneet, erittäin kilpailul- liset ja suurien muutoksien äärellä. Toisaalta myöhemmin tulevaisuudessa olisi kiin- nostavaa tehdä tilastollinen analyysi standardimuutoksen todellisista vaikutuksista ja peilata niitä tähän case-tutkimukseen.

6. Lähdeluettelo

Kirjat, artikkelit ja internet lähteet:

Xxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxx Xxxx, Xxxxxxxx-Xxxxxxx Xxxxxxx, Xxxxxxxxx Xxxx, Kärpänen Xxxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxxxxx-Xxxx Xxxxx, Pyykönen Xxxxxx-Xxxxx, Xxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxx Xxxx, Xxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxx Xxxx, Xxxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxx Xxxxxx: ”IFRS Käytännön käsikirja”, 2. uudistettu painos, Helsinki: Xxxxx Xxxxx Oy, 2009.

Xxxxxxx Xxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx & Goodacre Xxxx: “The impact of constructive oper- ating lease capitalisation on key accounting ratios”, Accounting and Business Re- search, 1998, Vol. 28, Iss. 4, 233-254.

Xxxxxxx Xxxxx X., Xxxxxxxx Xxxxxxx X.: “Capitalizing Non-cancelable Operating Leases”, Journal of International Financial Management and Accounting, 2003, Vol. 14, Iss. 2, 101–114.

Xxxxxxx Xxxxxxx X. & Myers Stewart C.: “Principles of corporate finance”, 5. inter- national edition, Yhdysvallat: The McGraw-Hill Companies, Inc., 1996.

Xxxxxxxxx Xxxxxx, X. & Xxxxx Xxxxxxxx X.: “The Benefits of Leasing: The Small Firm Perspective”, The Journal of Equipment Lease Financing, 2006, Vol.24, Iss. 2, p. B1.

Xxxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxx, Xxxx Xxxxxxxxx and Xxxxx Xxxxxxx: ” Mandatory IFRS Re- porting around the World: Early Evidence on the Economic Consequences”, Journal of Accounting Research, 2008, Vol.46, Iss. 5, 1085-1142.

Deloof Xxxx and Xxxxxxxxxxx Ilse: “Are leases and debt substitutes? Evidence from Belgian firms”, Financial Management, 1999 , Vol. 28, Iss. 2, 91–95.

Xxxxx Xxxxx and Xxxxxx Xxxxxx: “The leasing decision: a comparison of theory and practice”, Accounting and Business Research, 1990, Vol. 20, Iss. 79, 179–191.

Xxxxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxxxxx Xxxx, Xxxxx Xxxxxx, Xxxxxxxx Xxxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxx Xxx, Xxxxxx Xxxxxx, Xxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxx Xxxxxx, Xxxxxx Xxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxx Xx- ne: Uudistunut kirjanpitolaki, 1. painos, Helsinki: Talentum Media Oy, 2005.

Xxxxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxxxxx Xxxx, Xxxxxxx Xxxx, Xxxxx Xxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxxxx Xxxxxxx, Xxxxxxx Xxxxx, Xxxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxx Xxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxxx Xxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxx Xxxx: Kirjanpitolaki tänään, 1.painos, Helsinki: Talentum Media Oy, 2008.

Xxxxxxxx Xxxxxxxx: ”Policy research working paper 1857: Leasing to support small businesses and microenterprises” The World Bank, Financial Sector Development, 1997.

Goodacre Xxxx: “Assessing the potential impact of lease accounting reform: a re- view of the empirical evidence”, Journal of Property Research, 2003, Vol. 20, Iss. 1, 49-66.

IASB: ”Exposure Draft: Leases”, 2010a, [PDF tiedosto], saatavilla: xxxx://xxx.xxxx.xxx/XX/xxxxxxxxx/X00X0X00-000X-0000-00XX- 04B9CC4943BE/0/EDLeasesStandard0810.pdf, [viitattu 22.10.2010].

IASB: ”Basis for Conclusions - Exposure Draft”, 2010b, [PDF tiedosto], saatavilla: xxxx://xxx.xxxx.xxx/XX/xxxxxxxxx/000000X0-00X0-0X00-X000- 7B1CA48D495B/0/EDLeasesBasis0810.pdf, [viitattu 22.10.2010].

IASB: “Quarterly Progress Report: IASB and FASB Commitment to Memorandum of Understanding”, 2010c, [PDF-tiedosto], saatavilla: xxxx://xxx.xxxx.xxx/XX/xxxxxxxxx/000X000X-000X-00X0-0000- 8249A76A0677/0/April2010progressreport3.pdf, [viitattu: 05.12.2010].

IASB: “Discussion Paper: Leases, Preliminary Views” 2009, [PDF tiedosto], saatavilla: xxxx://xxx.xxxx.xxx/XX/xxxxxxxxx/XX0X00XX-X00X-0000-0XXX- 9AF51EB92627/0/DPLeasesPreliminaryViews.pdf , [viitattu 29.10.2010].

IFRS Foundation: ”Leases”, [verkkojulkaisu], saatavilla: xxxx://xxx.xxxx.xxx/XxxxxxxxXxxxxxxx/XXXXxXxxxxxxx/Xxxxxx/Xxxxxx.xxx, [viitattu 22.10.2010].

Ikäheimo Xxxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxxxx Xxxx-Xxxxx and Xxxxxxxx Xxxxx: “The IFRS for SMEs: Do we need it? An expert-based study in Finland”, Aalto University, School of Economics, 2010.

Xxxxxxx Xxxxx: ”The End Of Off-Balance Sheet Financing: An Explanation Of The IASB/FASB Exposure Draft”, World Leasing News, [verkkojulkaisu], saatavilla: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxx.xxx/xxxxxxxx/xxx-xxx-xx-xxx-xxxxxxx-xxxxx-xxxxxxxxx- an-explanation-of-the-iasbfasb-exposure-draft/ [viitattu 22.10.2010].

Xxxxxxxxxx Xxxxx: ”IFRS - Johdon käsikirja”, Juva: WS Bookwell Oy, 2003.

Xxxxxxxxxx Xxxxx, Xxxxxx Xxxxx: Tilinpäätös ja verosuunnittelu, 10. uudistettu pai- nos, Helsinki: WSOY, 2010.

Xxxxxxxxxx Xxxx, Järvenpää Xxxxx: ” Yrityksen kasvu haastaa taloushallinnon ja tilitoimiston”, Tilinsanomat, 16.10.2007 [verkkojulkaisu], saatavilla: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxx/xxxxxxx.xxx?xxxxxx00&xxxxxx000&xx0000 [viitattu 10.11.2010].

XxXxxxxxx Xxxxxxxx: “Will the elimination of operating lease accounting improve financial reporting by lessees?” IFRS Foundation, [verkkojulkaisu], saatavilla: xxxx://xxx.xxxx.xxx/Xxxxxxxxxxxxxxxxxx/0000xxxxxxxxxxxxx/Xxxxx0000xxxxxxxxxxxx s/elimination+of+operating+lease+accounting.htm , [viitattu 29.10.2010].

Xxxxx Xxxxxx X. & Xxxxx Xxxxxx X.: “Accounting: The Basis for Business Deci- sions”, 8. edition, Singapore: McGraw-Hill Book Co., 1990.

Metsämuuronen Jari: ”Laadullisen tutkimuksen käsikirja”, 1.painos, Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2006.

Mähönen Jukka: Kansainväliset tilinpäätösstandardit ja yhtiöoikeus, Helsinki: Edita Publishing Oy, 2005.

Xxxx Xxxx, Xxxxxxxxxxx-Xxxx Xxxxxx & Mulder Annabel: “Agriculture and Rural De- velopment Discussion Paper 7: Leasing An Underutilized Tool in Rural Finance”, The World Bank, Agriculture and rural development, 2004.

Xxxxxx Xxxxx X. & Xxxxxxx Xxxxx X.: “Equipment leasing”, 4.painos, Pennsylvania: Xxxxx X. Fabozzi Associates, 2000.

Xxxxxx Xxxx: ”Accounting for leases: Developments since SSAP21”, Management Accounting, 1999, Vol. 77, Iss. 4, 66-67.

Räty Päivi: ”Tuleeko IFRS pakolliseksi myös pienille yrityksille?”, Tilisanomat, 16.05.2006, [verkkojulkaisu], saatavilla: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxx/xxxxxxx.xxx?xxxxxx00&xxxxxx000 , [viitattu 20.10.2010].

Xxxxx Xxxxx: “New Accounting Rules Ruffle the Leasing Market”, The New York Times, 23.6.2010, page B6 of the New York edition.

Statistics Finland: “Concepts and definitions”, [verkkojulkaisu] saatavilla: xxxx://xxx.xxxx.xx/xxx/xxxx/xxx_xx.xxxx, [viitattu 3.11.2010].

Taloushallintoliitto: ”Oppilasyhteistyö”, [verkkojulkaisu], saatavilla: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxx, [Viitattu 10.11.2010].

Toyota Financial Services: ”Toyota Huoltoleasing”, [verkkojulkaisu] , saatavilla: xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxx.xxxx, [viitattu 23.11.2010].

Xxxxxx Xxxx: ” IFRS-tilinpäätöksestä hyötyvät muutkin kuin sijoittajat”, Xxxxxxxxxxx, 9.11.2007, [verkkojulkaisu], saatavilla:

xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxx000000.xxx, [viitattu 24.11.2010].

Muut lähteet:

XxXxxxxx Xxxxxxxx & Xxxxxxx Xxxxxx: “IFRS Conference Material: Lease Account- ing”, London: IASC Foundation, 2010.

Xxxxx Xxxxx: Seminaarimateriaali: ”Yritysautot”, Helsinki: Helsingin autoalan liik- keiden yhdistys RY, 2010.

Toyota Finance Finland Oy, asiakastietokanta, Lokakuu 2010.

Haastattelut ja kyselyt:

Toyota Finance Finland Oy, Leasingpäällikkö Xxxxx Xxxxxxxxx, 01.09.2010. (Liite 2) Toyota Finance Finland Oy, Luottoneuvottelija Xxxx Xxxxxxxx, 01.09.2010. (Liite 2)

KPMG Oy Ab, KHT, (IFRS-palveluista vastaava) Xxxx Xxxxxxx, 05.10.2010. (Liite 3)

Festum Talouspalvelut Oy, Toimitusjohtaja Xxxxx Xxxxxxx, 21.09.2010. (Liite 3)

Talenom Oy, Xxxxxxx (palvelukehitys ja markkinointi) Xxxxxx Xxxxxxx, 04.10.2010. (Liite 3)

Liite 1: Rahoitusleasingsopimuksen tunnuspiirteet

IAS 17 standardin määrittelemiä piirteitä rahoitusleasingsopimukselle:

- Vuokra-ajan kuluessa kohde-etuuden omistaja vaihtuu

- Vuokralleottajalla on osto-optio

- Vuokra-aika kattaa suurimman osan kohde-etuuden taloudellisesta käyttöiästä

- Vuokrien nykyarvo muodostaa olennaisen osan hyödykkeen käyvästä arvosta

- Kohde-etuus on erityisluonteinen, joka soveltuu vain vuokralleottajan käyttöön

- Mikäli sopimus purkautuu, vuokralleottaja vastaa vuokralleantajalle aiheutuneista menetyksistä

- Kohde-etuuden jäännösarvosta syntyvät voitot ja tappiot tulevat vuokralleottajalle

- Vuokralleottajalla on oikeus markkinavuokraa edullisempaan jatkokauteen

Liite 2: Haastattelututkimuksen kysymysrunko

Haastateltava: Leasingpäällikkö Xxxxx Xxxxxxxxx, Toyota Finance Finland Oy

1. Minkälaisia yhtiömuotoja asiakkaat edustavat?

2. Kuinka paljon leasingasiakkaita on tällä hetkellä?

3. Kuinka paljon asiakkaista on kuntia, säätiöitä tai yhdistyksiä?

4. Onko asiakkaana vakuutusyhtiöitä?

5. Onko asiakkaina osuuskuntia?

6. Onko asiakkaina yrityksiä, joilla on liiketoimintaa ulkomailla tai yrityksiä, jotka ha- kevat rahoitusta ulkomailta?

7. Onko asiakkaina pörssiyhtiöitä tai niiden tytäryrityksiä?

8. Arvioikaa kuinka suuri osa TFF:n leasingasiakkaista on yrityksiä, jotka työllistävät 20-80 henkeä?

9. Mikäli leasingajat lyhenisivät, mitä vaikutuksia näette sillä olevan liiketoiminnalle?

10. Sisältyykö leasingsopimuksiin kovenantteja?

11. Millä toimialoilla asiakkaat tyypillisesti toimivat?

12. Mitkä asiakkaat ovat TFF:lle erityisen tärkeitä?

13. Voiko asiakkaita luokitella sen mukaan, mitä kautta ne ovat tulleet?

14. Miten TFF hinnoittelee leasingtuotteet? Onko hinnoittelussa eroja sen mukaan miten riskisiä asiakkaat ovat?

15. Mitkä ovat merkittävimmät edut, joita TFF tarjoaa leasingasiakkailleen?

Haastateltavana: Luottoneuvottelija Xxxx Xxxxxxxx, Toyota Finance Finland Oy

1. Millä perusteella TFF luokittelee leasingasiakkaiden luottokelpoisuutta?

2. Minkälaisia riskejä sisältyy eri leasingsopimuksiin vuokralleantajan näkökulmasta?

3. Seurataanko asiakkaiden taloudellista tilannetta sopimuskauden aikana? Miten?

Liite 3: Kyselytutkimuksen kysymyskaavake

Kyselyyn vastasivat:

KHT (IFRS-palveluista vastaava) Xxxx Xxxxxxx, KPMG Oy Ab Johtaja (palvelukehitys ja markkinointi) Xxxxxx Xxxxxxx, Talenom Oy Toimitusjohtaja Xxxxx Xxxxxxx, Festum Talouspalvelut Oy

Taustat

IASB ja FASB suunnittelevat muutosta leasingrahoitusta koskevaan tilinpäätöskäy- täntöön. Uudesta standardista annettiin luonnos elokuussa 2010. Muutoksen pää- määränä on selkeyttää ja yhtenäistää leasingrahoitusta koskevia tilinpäätöskäytäntö- jä ns. ”right-of-use” lähtökohdan kautta. Tutkimukseni koskee tätä standardimuutosta ja sen vaikutusta listaamattomiin yrityksiin.

Tavoite

Tämän kyselyn tavoitteena on saada käsitys siitä, miten IFRS-standardit ja niissä tapahtuvat muutokset vaikuttavat suomalaisiin listaamattomiin yrityksiin.

Nimi:

Yritys:

Arvo/asema:

1. Kirjanpitolain luvun 7a (§ 3) mukaan kirjanpitovelvollinen saa tehdä IFRS:n mukai- sen tilinpäätöksen vapaaehtoisesti. Onko yrityksellänne asiakkaita, jotka tekevät IFRS-tilinpäätöksen vapaaehtoisesti? Jos on, niin kuinka suuren osuuden ne muo- dostavat kaikista asiakkaista, joille teette tilinpäätöksiä? (xxxxxxxxx xxxxxxxxxxxx)

2. Onko vapaaehtoisen IFRS-tilinpäätöksen tekeminen Suomessa mielestänne yleis- tä? Uskotteko, että vapaaehtoisen IFRS-tilinpäätöksen tekeminen yleistyy tulevai- suudessa?

3. Minkälaiset yritykset mielestänne hyötyisivät vapaaehtoisesta IFRS- tilinpäätöksestä? (Riippuko hyötyminen toimialasta, rahoituslähteistä, kansainvälis- tymisasteesta, yrityksen koosta jne.)

4. IASB julkisti IFRS-standardin pienille ja keskisuurille yrityksille (IFRS for Small and Medium-sized Entities) heinäkuussa 2009. Mikä on arvionne, asettaako EU-komissio kyseisen normiston, joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti käytettäväksi, EU-alueella toimiville listaamattomille yrityksille seuraavan 5 vuoden kuluessa? Tulisiko teidän mielestänne kyseinen standardi ottaa käyttöön Suomessa?

5. Taseen merkitys pörssiyhtiöille on erittäin suuri muun muassa siitä laskettavien tunnuslukujen vuoksi. Onko taseella mielestänne yhtä suuri merkitys listaamattomille yrityksille? Minkälaisena näette taseen merkityksen listaamattomille yrityksille?

6. Pörssiyhtiöt laativat tilinpäätöksensä pitkälti vastaamaan sijoittajien tiedon tarvetta ja heille halutaan antaa yrityksestä paras mahdollinen kuva. Listatkaa oman mielipi- teenne mukaan 3 tärkeintä tahoa, joita varten listaamattomat yritykset laativat tilin- päätöksensä. (Esim. Rahoittajat, omistajat, verottaja, alihankkijat, asiakkaat jne.)

7. Uusi leasingrahoitusta koskeva tilinpäätösstandardi heikentäisi sitä käyttävien yri- tyksien tuloksia leasingsopimusten alkuvaiheessa ja aiheuttaisi taseen voimakasta kasvua. Kun ajattelette tilannetta, jossa tase kasvaa yllättäen ja tulos heikkenee muutamaksi tilikaudeksi, niin millaisille yrityksille näkisitte tämän erityisen vahingolli- seksi? (Ajatelkaa esimerkiksi eri yhtiömuotoja, uusia ja vanhoja yrityksiä, kansainvä- lisiä ja kotimaanmarkkinoilla toimivia yrityksiä, kovasti velkaantuneita ja omavaraisia yrityksiä jne.)

8. Onko teillä muuta kerrottavaa tutkimuksen aiheeseen liittyen tai palautetta kyselys- tä?

Document Metadata

Table of Contents

Kauppatieteellinen tiedekunta Rahoituksen pääaine

Document Metadata

Kauppatieteellinen tiedekunta Rahoituksen pääaine

Taulukko 1. Leasingsopimus kirjanpidossa uuden standardin mukaisesti Leasingsopimuksesta tehdään taulukon mukaiset merkinnät vuokralleottajan kirjanpitoon uuden standardin mukaisesti. (XxXxxxxx & Xxxxxxx, 2010)

Kyselytutkimus: Mikä on PK-yrityksien suhde IFRS-

Haastattelututkimus: Minkälaisia leasingasiak- kaita Toyota Finance Fin- land Oy:llä on?

Kuvio 1. Empiirisen tutkimuksen rakenne

Taulukko 2. Sopimusten riskit

Muut leasingsopi- mukset

Jälleenmyyjien tekemät leasingsopimukset

Rahoitusleasingsopimukset

Huoltoleasingsopimukset

Kansainvälisesti toimivat yritykset sekä pörssiyh- tiöt

Pienet ja keskisuu- ret yritykset

Kuvio 2. Leasingsopimusten merkitys tutkimusongelman kannalta

Kirjat, artikkelit ja internet lähteet:

Muut lähteet:

Haastattelut ja kyselyt:

Haastateltava: Leasingpäällikkö Xxxxx Xxxxxxxxx, Toyota Finance Finland Oy

Haastateltavana: Luottoneuvottelija Xxxx Xxxxxxxx, Toyota Finance Finland Oy

Kyselyyn vastasivat:

Vastauksistanne kiittäen,

Xxxxx Xxxxxxxx, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Kauppatieteellinen tiede- kunta, 3.vuosikurssi

Document Metadata