ISÄNTÄMAASOPIMUS” eli
”ISÄNTÄMAASOPIMUS” eli
Yhteisymmärryssopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Transformaatioesikunnan sekä Pohjois-Atlantin liiton Euroopan joukkojen esikunnan kesken kansalaisen näkökulmasta
Xxxx Xxxxxxxx Kandiseminaari Valtio-oppi
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto
Syksy 2016
”Isäntämaasopimus ”eli Yhteisymmärryssopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Trans- formaatioesikunnan sekä Pohjois-Atlantin liiton Euroopan joukkojen esikunnan kesken kansalaisen näkökulmasta
Tekijä: Xxxx Xxxxxxxx Oppiaine: Valtio-oppi Kandiseminaari
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto
Ohjaaja: Xxx Xxxxxxxx Syksy 2016 Sivumäärä:
Suomi ja Pohjois-Atlantin liitto (NATO) ovat solmineet ns. Isäntämaasopimuksen 4.9.2014. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä keskustelu Suomen puolustus- ja ulkopolitiikasta on käynyt vilkkaana viimeiset kaksikymmentäneljä vuotta - aina Hornet-hävittäjien hankinnasta, vuodesta 1992, lähtien, Suomen ja Ruotsin NATO-selvityksiin syksyyn 2016 saakka.
Huomionarvoista Isäntämaasopimuksessa on se, ettei NATO varsinaisesti tunne sellaista määritelmää kuin ”isäntämaasopimus”. Kyse onkin ”yhteisymmärryspöytäkirjasta”, englanniksi Memorandum of understanding (MoU), (… between the government of the Republic of Finland and Headquarters, Supreme Allied Commander Transformation as well as Supreme Headquarters Allied Powers Europe regarding the provision of Host Nation Support for the execution of NATO operations / exercises / similar military activity).
Tutkielmassa pyritään selvittämään millaista tulkintaa yleisöltä eli kansalaiselta odotetaan ja edellytetään? Minkälaisia eroja yleisö saattaa löytää valtiosopimuksen ja yhteisymmärryspöytäkirjan välillä?
Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty merkitysrakenteiden tulkintaa, jolloin aihetta on lähestytty Xxxxxx Xxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxx (2010) tulkintatavan kautta.
Jatkotutkimuksen kannalta olisi äärettömän tärkeää tuoda esiin kuinka ulkopolitiikan suuret linjat Suomessa päätetään. Kuka/mikä taho tekee poliittiset valmistelut ja mikä on eduskunnan rooli?
Avainsanat: isäntämaasopimus, valtiosopimus, memorandum of understanding, ulkopolitiikka, puolustuspolitiikka, turvallisuuspolitiikka
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO 3
1.1 Isäntämaasopimus 4
1.2 Valtiosopimus 5
1.3 Kansainväliset suhteet 6
1.4 MOU-sopimus tutkimuskohteena 7
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS 8
2.1 Merkitykset tutkimuskohteena 8
2.2 Merkitysten lajit 9
2.3 Merkitysten tasot 10
3 ISÄNTÄMAASOPIMUKSEN ANALYYSI 10
3.1 Isäntämaasopimus hallituksen, median ja yleisön silmin ennen sopimuksen allekirjoitusta
3.2 Isäntämaasopimus Ruotsissa 22
3.3 Keskustelu Suomen ja Ruotsin isäntämaasopimuksista 24
3.4 Isäntämaasopimus ja merkitysten tasot 27
3.5 Isäntämaasopimuksen juridinen ja poliittinen ulottuvuus 28
3.6 Isäntämaasopimus on sopimus ja ei ole sopimus 30
4 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 31
5 LÄHTEET 34
6 LIITTEET 36
- Suomen tasavallan 72. hallitus, pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx
- Suomen tasavallan 73. hallitus, pääministeri Xxxxxxxxx Xxxxx
- Sopimus englanniksi
- Sopimus suomeksi
1 JOHDANTO
Suomi ja Pohjois-Atlantin liitto (NATO) ovat allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjan 4.9.2014 Walesissa, Isossa Britanniassa, missä järjestettiin NATOn huippukokous 4-5.9.2014. Tuossa kokouksessa NATO päätti asettaa tavoitteekseen sotilasmenojen lisäämisen kaikissa 28:ssa jäsenmaassaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. (xxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxx_000000.xxx? Luettu 5.12.2016).
Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimain komentaja Xxxxx Xxxxxxxx. Sopimusta valmisteltiin valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (UTVA)* yhdessä Tasavallan presidentti Xxxxx Xxxxxxxxx kanssa. (xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/-
Tavallisen suomalaisen kannalta voidaan kysyä miltä sopimus näyttää? Millaisia tulkintoja kansalainen saattaa tehdä pyrkiessään määrittelemään Suomen apua maailman johtavalle sotilasliittoumalle? Tätä ei ainakaan Ulkoasiainministeriön oikeuspalvelun suositus vuodelta 2013 tunnu helpottavan:
“memorandum of understanding (lyh. MoU) – yhteisymmärryspöytäkirja
Valtioiden välinen tai valtioiden ja kansainvälisen järjestön välinen järjestely, "yhteisymmärrys", jolla ei yleensä haluta saada aikaan oikeudellisesti sitovia velvoitteita
ja jota usein käytetään teknisluonteisten järjestelyjen tai toimintatapojen määrittämiseksi.
Memorandum of understanding -termiä voidaan joskus käyttää myös
merkityksessä ’tulkintaohje/selitys’ ja toisinaan myös valtiosopimuksen nimenä.”
*Hallituksen ulko- ja turvallisuusvaliokuntaan kuuluivat pääministeri Xxxxxxxxx Xxxxx, puheenjohtaja, valtiovarainministeri Xxxxx Xxxxx, ulkoasiainministeri Xxxxx Xxxxxxxx, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Xxxxxx Xxxxxxxx, sisäministeri Xxxxx Xxxxxxx sekä puolustusministeri Xxxx Xxxxxxx. (xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxxxx/xxxxxxx-xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx luettu 5.12.2016)
1.1 Isäntämaasopimus
Suomen hallituksen (Stubbin 73. hallitus) sekä Pohjois-Atlantin liiton (NATO) yhteisymmärryspöytäkirja, ns. Isäntämaasopimus, englanniksi Memorandum of Understanding (MoU), on sopimus, missä määritellään ne periaatteet ja menettelytavat, joilla isäntämaa, eli Suomi perustaa isäntämaatuen antamiseksi NATO-joukoille isäntämaassa tai isäntämaan tukemana NATOn sotilaallisten toimien aikana. Sopimuksen sisältö on hyväksytty Tasavallan presidentin (TP) sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (UTVA) 22.8.2014 (xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/-/xxxxx_xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx- och-statsradets-utrikes-och-sakerhetspolitiska-ministerutskott-faststallde-undertecknandet-av- ett-samforstandsavtal-om-vardlands luettu 11.11.2016).
Sopimus on merkittävä askel Suomen asemoitumisessa läntiseen sotilasyhteistyöhön ja nimenomaan yhteistyöhön maailman suurimman ja vahvimman sotilasliiton, NATOn, kanssa.
”1.2 NATOn sotilaallinen toiminta. Joukkojen suorittama sotilaallinen toiminta sisältäen harjoitukset, koulutuksen, operationaalisen kokeilun ja vastaavat toimet, tai strategisen, taktisen, huolto-, koulutus- tai hallinnollisen sotilaallisen tehtävän; taisteluun johtava prosessi mukaan lukien hyökkäys, joukkojen siirrot, huolto ja järjestelyt, jotka tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen missä tahansa taistelussa tai kampanjassa.”
(xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/0000/00000000/00000000_0 luettu 7.12.2016, suom. Itsenäisyyspuolue IPU).
Sopimuksen toinen tarkoitus on toimia jatkodokumentteineen suunnittelun pohjana asianomaisille isäntämaan tahoille sekä NATOlle ennakoimaan isäntämaatukea erilaisille NATOn sotilaallisille toimille. Tällaisia toimia ovat ne sotilaalliset aktiviteetit, joihin lähetettävät joukot ovat jo ennalta tiedossa, sekä ne, joista ei vielä ole tietoa.
Yhteisymmärryspöytäkirjan merkitys avautuu tutkimalla sen juridisia ja kansainvälispoliittisia ulottuvuuksia, mikä kansalaisen näkökulmasta on melkoisen vaikeaa.
1.2 Valtiosopimus
Kansainvälisten sopimusten voimaansaattaminen perustuu Suomessa ns. dualistiseen järjestelmään, jossa valtiosopimuksen voimaantulo tullakseen voimaan valtionsisäisesti vaatii siihen sitoutumisesta erillisen toimenpiteen, jota kutsutaan voimaansaattamissäädökseksi. Perustuslaissa onkin tehty ero juuri valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden, niiden hyväksymisen ja voimaansaattamisen välillä. (Ulkoasiainministeriö 2012, Valtiosopimusopas).
Suomen valtion sopima kansainvälinen sopimus toisen valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa määritellään valtiosopimukseksi, mikäli se täyttää seuraavat ehdot. Päätöksen valtiosopimuksesta tekee tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Mikäli sopimus vaatii tärkeytensä takia lainsäännön muuttamista, on se hyväksytettävä eduskunnassa – esimerkiksi silloin kun on kyse valtakunnan rajojen muuttamisesta tai valtion pysyvien menojen muutoksista.
Valtiosopimus saa merkityksen kansalaisen näkökulmasta siten, että on käyty edes jonkinlainen keskustelu asiasta. Tällöin sopimuksen piilevät merkitykset tulevat näkyviksi ja tieto leviää horisontaalisesti yhteiskunnassa. Keskustelua voidaan käydä työpaikoilla, kouluissa opettajat ottavat esille ajankohtaisia asioita, ja opiskelijat ja tutkijat saavat uutta tutkittavaa. Sosiaalistuminen valtiosopimuksen merkityksenannon sisäistämiseksi tapahtuu yhteiskunnan kaikilla tasoilla, ja voidaan kuvitella myös siihen sitoutumisen olevan syvempää. Kun valtioelin
solmii valtiosopimuksen, josta on käyty parlamentaarista keskustelua ja jota on puitu eri näkökulmista käsin, voidaan puhua demokratian ja päätöksenteon läpinäkyvyyden toteutuvan.
1.3 Kansainväliset suhteet
Ulkoasiainministeriö määrittää yhteisymmärryspöytäkirjat niin, etteivät ne ole yleensä oikeudellisesti sitovia. Kansainvälisissä suhteissa tällä yleensä ymmärretään osapuolten poliittisen yhteisymmärryksen ilmaisemista, mikä tapahtuu pääsääntöisesti ministeriöiden välillä. (Ulkoasiainministeriö 2012, Valtiosopimusopas 2.6).
Suomen Perustuslaki (Luku 8, § 93) määrittelee tasavallan presidentin tehtäväksi johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Toisaalta, koska Perustuslain § 95 määrittelee, että
”Valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Muilta osin kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan asetuksella.”
(xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0 luettu 11.11.2016)
voidaan tässä nähdä ristiriita sotilaallisen sopimuksen, toisin sanoen yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisen ja perustuslain edellyttämän velvoitteen välillä. Tulkinta koskee siis kysymystä onko yhteisymmärryspöytäkirja kansainvälisesti velvoittava vai ei.
”12.1. Tämän yhteisymmärryssopimuksen ei ole tarkoitus olla Osapuolia sitovien kansallisten lakien tai kansainvälisten sopimusten yläpuolella. Osapuolet tiedottavat toisilleen kaikista tästä yhteisymmärryssopimuksesta nousevista ristiriidoista.”
(xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/0000/00000000/00000000_0 luettu 7.12.2016, suom. IPU)
Ulkoasiainministeriö pohtii Valtiosopimusoppaassa yhteisymmärryspöytäkirjan asemaa juridisesta näkökulmasta – onko se oikeudellisesti sitova ja/tai velvoittava. Poliittisesti – ja historiapoliittisesti – voidaan kysyä kuka kyselee oikeuden perään silloin kun sota syttyy?
Kansalaisen näkökulmasta kansainvälisten suhteiden hoitaminen on syytä uskoa sellaisten tahojen käsiin, jotka kykenevät erottamaan kansallisen intressin omistaan. Tällöin politiikkaa ei ohjaa ensisijaisesti henkilöiden oma etu, vaan kansakunnan ja kansalaisten etu. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteon antaminen sotilaiden, tai omaa kansainvälistä uraansa esimerkiksi EU:ssa tavoittelevien poliitikkojen käsiin, antaa varsin ristiriitaisen kuvan Suomen puolustuspolitiikan merkityksenannoista. Valtioneuvosto on vastuussa politiikastaan eduskunnalle, mutta kenraaleilla tai EU:n komissaareilla ei ole parlamentaarista vastuuta eduskunnalle.
1.4 MOU-sopimus tutkimuskohteena
Ihmisten, yhteisöjen ja valtioiden välisten sopimusten ja yhteistyöasiakirjojen merkitys on aina ollut tulkinnallista. Niitä on solmittu yhteistyön kehittämiseksi ja konfliktien välttämiseksi. Mitä kukin sitten ymmärtää siitä mitä sopimuksessa tai yhteistyöasiakirjassa on sovittu, riippuu toisaalta tulkitsijan taustasta, siitä kulttuuripiiristä missä hän kulloinkin on.
Valtioiden sekä kansainvälisten yhteisöjen välisiä sopimuksia on vahvistettu Yhdistyneiden Kansakuntien taholta, jolloin niille on saatu kansainvälinen ratifiointi ja julkisuus. Suomi ja NATO eivät ole halunneet isäntämaasopimukselle tällaista statusta, vaan puhuvat yhteisymmärryspöytäkirjasta. Se millaisia toiminnallisia muotoja tämä yhteisymmärrys tuo konkreettisesti Pohjolaan, tulee tulevaisuus näyttämään.
Xxxxxxxxx merkityksen yhteisymmärryspöytäkirja sitten saa yleisön, eli kansalaisten tietoisuudessa, on merkittävä kysymys, sillä Suomen ja Euroopan Unionin politiikka pohjautuu avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen poliittisessa päätöksenteossa ja asioiden valmistelussa. Kun tarkastellaan valtion – Suomen – sotilaallista yhteistyötä maailman suurimman sotilasliiton
kanssa, on vaikea nähdä kuinka edellä mainittu avoimuus toteutuu yhteisymmärryspöytäkirjan suhteen.
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS
2.1 Merkitykset tutkimuskohteena
Elämme maailmassa, missä todellisuus on merkityksiä täynnä. Ulkoisesti jotkin asiat saattavat näyttää hyvinkin erilaisilta, mutta ne merkitsevätkin samaa, ja toiset asiat näyttävät samoilta, mutta niiden merkitys on aivan eri. Esimerkiksi sopimuksen allekirjoittaminen toisessa yhteydessä nähdään valtiosopimuksena, ja toisessa yhteydessä se vain ilmaisee yhteisten pelisääntöjen sopimista kansainvälisen politiikan kentällä. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
Merkitykset ovat kontekstiherkkiä siten, ettei asioilla itsessään ole merkitystä, vaan ne täytyy suhteuttaa toisiin asioihin. Merkitysten tulkinta vaatii meiltä herkkyyttä havaita näitä erojen vivahteita. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
Sosiaalistuessamme omaan kulttuuripiiriimme olemme oppineet tulkitsemaan merkityksiä niin, että tutun toiminnan tulkinta on yleensä vaivatonta. Sen sijaan vieraassa kulttuurissa, tai kahden erilaisen kulttuurin kohdatessa väärin ymmärtämisen vaara on suurempi. Käytäntö muodostuu eri kulttuurien kohtaamisesta, ja näin eri toimijoilla on erilainen merkityssisältö yleisön näkökulmasta katsottuna. Se mikä on yhteistyösopimus toisen näkökulmasta, onkin valtiosopimus toisen näkökulmasta. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
Merkitykset ovat osittain tiedostettuja, osittain piileviä. Juuri piilevyyden takia ne ovat varteenotettavia tutkimuskohteita. Tämän lisäksi merkitykset liittyvät toisiinsa eli muodostavat merkitysrakenteita. Yksittäiset merkitykset saattavat olla tiedostettuja, mutta niiden välinen yhteys voi puolestaan olla hämärän peitossa. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
Merkitykset niveltyvät toisiinsa, ja asiat saavat merkityksensä suhteessa toisiinsa. Näin ollen merkitysten tulkinnassa ei olekaan kyse yksittäisen merkityksenannon selvittämisestä, vaan kokonaisen merkitysten verkon hahmottamisesta. Kun tutkitaan merkityksiä, mitä yleisö antaa yhteistyösopimukselle, on tällainen merkitys suhteutettava valtion ja sotilaallisen liiton yhteistyöhön liittyviin merkityksenantoihin. Yhteistyö on aivan eri asia, kun siitä sopivat tasavertaiset sopimuskumppanit, kuin silloin kun toinen osapuoli edustaa maapallon suurta sotilaallista enemmistöä. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
2.2 Merkitysten lajit
Merkityksen lajeja voidaan hahmottaa ajatukseen merkityksistä viesteinä. Tällöin viestin lähettäjällä on jokin sanoma, jonka vastaanottajien halutaan ymmärtävän. Miten vastaanottajat sitten viestin ymmärtävät, riippuu mm. aiemmista tiedoista ja kokemuksista. Täten merkitysten välittämisessä ja ymmärtämisessä on kyse tulkinnasta. Yleisön ymmärrys ja tulkinta kietoutuvat toisiinsa, ja tutkijan ymmärrys tutkimuskohteesta ei välttämättä olekaan sama. Tulkitsija saattaa siis ymmärtää väärin tutkimaansa viestiä. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
Edellä mainittu ristiriita pätee kaikkeen vuorovaikutukseen. Me lähetämme viestejä, jotka ymmärretään eri tavoin. Jokainen meistä ymmärtää toisten viestin omista lähtökohdistaan käsin. Todellisuus on siis monimerkityksistä. Tällainen monimerkityksisyys ilmenee muutenkin kuin vuorovaikutuksessa. Koska me kaikki olemme yksilöitä, niin me myös koemme asiat eri tavalla. Samalta näyttävä tilanne onkin erilainen eri ihmisille. Ja kun etsitään merkityksiä, niin etsitäänkin henkilökohtaisia merkityksenantoja. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
Merkitykset eivät kuitenkaan ole vain subjektiivisia. Vaikkapa ns. talvisodan henki on esimerkki tapahtumasta, jonka merkitys ilmenee kollektiivisessa tajunnassa. Yksittäisen tapahtuman merkityksenanto rakentuu kulttuurissamme vallitsevien toimintatapojen ja tapahtumien varaan. Talvisodan henki saa merkityssisältönsä suhteestaan muihin tapahtumiin ja historiaan. Eri kulttuureissa sama ilmiö voi olla erilaisessa suhteessa historiaan ja toimintaympäristöön, minkä
vuoksi se saa erilaisia merkityssisältöjä. Merkitysten tulkinnassa etsitään tutkittavan ilmiön suhteita muihin ilmiöihin. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
2.3 Merkitysten tasot
Siljander ja Xxxxxxxxxxx (1993) Xxxxxxxx & Räihän (2010) mukaan erottavat yksilölliset ja yhteisölliset, sekä tiedostetut ja tiedostamattomat merkityksenannot. Tässä yhteydessä on relevanttia keskittyä yhteisölliseen, ja laajentaa sitä vielä universaaliin merkityksenantoon, siis sellaiseen, mikä on kaikille kulttuureille yhteistä, kuten turvallisuus tai kuolema. On myös kysyttävä, onko olemassa tiedostamattomia universaaleja merkityksiä? Ajatus on paradoksi, sillä mikäli tietäisimme tällaisia universaaleja tiedostamattomia merkityksiä, niin ne eivät enää olisikaan tiedostamattomia. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että niitä voi hyvinkin olla olemassa. (Moilanen P. & Räihä P. 2010).
Yhteisymmärryspöytäkirja näyttäytyy yhteisöllisenä tapahtumana ja viestinä, jolla on universaali merkitys. Seuraavassa selvitetään millaisia merkityksiä kansalainen saattaa siinä nähdä.
3 Isäntämaasopimuksen analyysi
3.1 Isäntämaasopimus hallituksen, median ja yleisön silmin ennen sopimuksen allekirjoitusta
Yleisradio käsitteli isäntämaasopimuksen valmistelua huhtikuussa 2014 (xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0- 7200906 luettu 15.12.2016). Tuolloin sekä puolustusministeri Xxxx Xxxxxxx, että ulkoministeri Xxxxx Xxxxxxxx vakuuttivat, ettei sopimus ole askel kohti NATOa (Haglund), eikä ole kyse Suomen poliittisesta sitoutumisesta (Tuomioja). YLE:n (Xxx Xxxxxxxxx) mukaan sopimus perustuu 2000- luvun alun turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen tavoitteisiin sotilaallisen yhteistoimintakyvyn kehittämiseksi. Xxxxxxxxx mukaan on iso periaatteellinen asia, että meillä on kyky vastaanottaa tukea kriisin aikana. Tuomiojan mielestä sopimuksen näkeminen
poliittisena sitoutumisena on vahinko, ja voi enimmillään hidastaa sopimuksen syntymistä. Tuomiojan mukaan kaikki tapahtuu vain mikäli Suomi pyytää ja hyväksyy toiminnan. Hänen mukaansa Suomi voisi lähettää NATO-maille avunpyynnön esimerkiksi luonnonkatastrofin vuoksi. (xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016).
Seuraavassa YLE:n kommentissa (YLE Xxxx Xxxxxxx 23.4.2014) Salolainen paheksuu valiokunnan ja eduskunnan pitämistä pimennossa tärkeistä ulkopolitiikan tapahtumista. Hän sai tiedon isäntämaasopimuksesta Sunnuntaisuomalaisen kautta. Xxxxxxxxxx mukaan ulkoasiainvaliokunta on kovistellut hallitusta tällaisesta tilanteesta, joka on selvästi perustuslain tarkoittaman ulkoasiainvaliokunnan tiedonsaantioikeuden vastainen. Salolainen viittaa myös
kommentteihin, että eduskuntaa ei voisi informoida tietovuotojen pelossa. Vuotoja ei hänen mukaansa ole kuitenkaan tapahtunut eduskunnan taholta, vaan ministeriöiden ja hallinnon taholta. Xxxxxxxxxx toivoo, että oikeuskansleri kiinnittäisi huomiota tähän jatkuvaan ongelmaan. (xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016).
Helsingin Sanomat kirjoitti ennen sopimuksen allekirjoitusta 27.8.2014 (xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx luettu 15.12.2016), että sopimuksen mukaan NATOn joukot voivat harjoitella Suomessa, ja että Suomea voitaisiin käyttää sotilasliiton operaatioissa myös kriisin aikana, mutta ei määritellyt mitä kriisillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. NATOn mukaan sopimus on osa Suomen valtion kumppanuusohjelmaa, eikä se ole askel kohti jäsenyyttä. Myöskään NATOn joukkoja ei sijoiteta Suomen alueelle pysyvästi. Samassa yhteydessä puolustusministeri Xxxx Xxxxxxx totesi, että ”on Suomen päätösvallassa, haluaako se hakea NATOn jäsenyyttä”, ja että sopimus ei ole ”carte blance, eli NATO-maa ei suostuisi Suomen pyyntöön, jos Suomi apua pyytäisi.” (HS 27.8.2014 xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/xxx- 2000002756785.html luettu 15.12.2016).
Xxxxxx puolestaan näki isäntämaasopimuksen ennen allekirjoitusta (Kaleva 27.8.2014 xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxxx/xxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxx- avustamista/674205/ luettu 15.12.2016) tukena, jota isäntämaa antaa alueelleen tuleville sotilasyksiköille. Tällainen tuki on mm. ruoka- ja polttoainehuoltoa kriisi- tai harjoitustilanteissa sekä ympäristökatastrofeissa. Xxxxxxx mukaan sopimus ei velvoita kumpaakaan osapuolta antamaan tai vastaanottamaan apua ja joukkoja. Edelleen lehden mukaan Suomi itse päättää ryhtyykö se toimintaan, missä isäntämaatukea annetaan. Suomi ei myöskään sitoudu ottamaan vieraita joukkoja tai sallimaan kauttakulkua. Sen sijaan Suomi on jo lehden mukaan antanut isäntämaatukea Suomessa järjestetyissä sotaharjoituksissa. Lisäksi kansainvälisen puolustusyhteistyön toimintamallit perustuvat Kalevan mukaan NATOn standardeihin. (Kaleva
27.8.2014 xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxxx/xxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-
sotilasyksikoiden-avustamista/674205/ luettu 15.12.2016).
Yleisradio uutisoi seuraavana päivänä (YLE Xxxx Xxxxxxx 28.8.2014), että isäntämaasopimus sallii myös ampumatarvikkeiden luovuttamisen NATO-joukoille. Asiantuntijana haastateltiin puolustusministeriön erikoisasiantuntija Xxxx Xxxxxxxxx. Hänen mukaansa muonituksen, majoituksen ja terveydenhuollon lisäksi isäntämaasopimus mahdollistaa ampumatarvikkeiden luovuttamisen Suomeen kutsutuille NATO-joukoille. Sopimuksessa ei Varvikon mukaan määritellä millaista välineistöä NATOn joukoille voidaan antaa käyttöön, vaan käytännön ratkaisuista sovitaan aina erikseen.
”Varvikon mukaan asiakirja ei xxxx Xxxxxxx uusia oikeuksia Suomen maaperällä, vaan oikeudet määritellään muissa aiemmin solmituissa sopimuksissa. Varvikko muistuttaa vuoden 2001 puolustusselonteosta, jossa määritellään, että puolustuksen kehittämisessä on huomioitava ulkopuolisen avun vastaanottokyvyn varmistaminen. Tämän tavoitteen välineeksi otettiin myöhemmin Nato-kumppanuussopimus.”
Xxxxxxxx mukaan Xxxxxxxx ei ollut aiemmin raameja, kuinka tukea annettaisiin poikkeusolosuhteissa, mutta nyt ne oli saatu. Vaikka isäntämaasopimus luokin Suomelle paremmat valmiudet poikkeusolosuhteisiin, niin poikkeusoloihin liittyviä tilanteita ei ole erikseen mietitty sopimuksen valmistelussa. Varvikon logiikka on, että kun isäntämaasopimus parantaa Suomen valmiuksia poikkeusoloihin valmistautumisessa, niin se myös vahvistaa Suomen puolustuskykyä. (xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016).
Helsingin Sanomat uutisoi 4.9.2014 (xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx luettu 15.12.2016) isäntämaasopimuksen allekirjoittamisen pienemmällä uutisella kuin yhteistyön tiivistämisen NATOn kanssa. Uutisessa kerrottiin, että sopimuksen allekirjoitti Suomen puolesta Puolustusvoimain komentaja Xxxxx Xxxxxxxx, mutta jätti kertomatta sen, että sopimus astui Suomen puolelta voimaan heti. Sen sijaan Ruotsi, joka myös allekirjoitti isäntämaasopimuksen NATOn kanssa, alisti sen ratifioinnin omalle parlamentilleen (ratifioitiin kesällä 2016). (xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx luettu 15.12.2016).
Helsingin Sanomien (Xxx Xxxxxxxxx 4.9.2014) uutinen NATOn huippukokouksesta Walesissa (xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx luettu 15.12.2016) on otsikoitu ”Tiivis kumppanuus” avaa Suomelle uusia ovia NATOssa. Suomen tiedonsaanti ja vaikutusmahdollisuudet voivat kehittyä merkittävästi.
HS:n lähteet korostavat tehostettuun kumppanuuteen kutsuttujen maiden mahdollisuuksia osallistua toiminnan suunnitteluun myös poliittisella tasolla. Kun Suomen ministerit ja presidentti
olivat tähän asti osallistuneet vain keskusteluihin kriisinhallintaoperaatioista, avaa uusi järjestely HS:n mukaan Suomen ministereille xxxx XXXXx laajempaan strategiseen suunnitteluun ja yksittäisiä harjoituksia tai hankintoja käsitteleviin kokouksiin. Suurin osa niistä kuitenkin hoidetaan HS:n mukaan virkamiestasolla. Suomi ja Ruotsi ovatkin olleet HS:n mukaan tiedonsaannissa NATOsta niitä itseä koskevissa asioissa käytäväkeskustelujen varassa. (xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx luettu 15.12.2016).
Viralliselta nimeltään tiivistetty kumppanuus NATOn kanssa on "Tehostettu mahdollisuuksien ohjelma" (Enhanced Opportunities Programme). Nimellä korostetaan, ettei kyseessä ole lievempi versio Nato-jäsenyydestä vaan edelleen pelkkä rauhankumppanuus. Vielä edellisenä kesänä hanketta oli Brysselissä valmisteltu ”ilman vaaraa julkisuudesta.” HS:n mukaan NATOn huippukokous päätti mitä tehdään, ja ministerit päättävät miten asiassa edetään. Joka tapauksessa aikaisintaan talvella 2014 saattoi odottaa tietoa siitä, miten Nato raottaa varsinaista salattua tiedusteluaan Ruotsin ja Suomen kaltaisille maille. (xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/xxx- 2000002758718.html luettu 15.12.2016).
NATOn kiinnostus Suomea kohtaan kasvoi isäntämaasopimuksen allekirjoitusta suuremmaksi, sillä tilannetta kiristi Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti. Tiivistetty kumppanuus, jota NATO Suomelle tarjosi, oli valmisteltu jo ennen Ukrainan tapahtumia, mutta nyt sekä NATO että Euroopan tilanne voitiin nähdä uudessa murrosvaiheessa. Suomessa keskustelu tiivistetystä kumppanuudesta NATOn kanssa on jäänyt isäntämaasopimuksen varjoon.
Yleisradio haastatteli asiantuntijaa sopimuksen allekirjoitusta seuraavana päivänä (YLE Xxxxx Xxxxxxx 5.9.2014), ja otsikoi uutisen ”Asiantuntija: Isäntämaasopimus ei vie Suomea milliäkään lähemmäs Natoa”. Asiantuntijana haastateltiin valtiotieteen tohtori Xxxxx Xxxxxxxxxxx, joka toimi Virossa International Centre for Defence Studies –keskuksessa tutkijana. Järvenpää oli aiemmin toiminut pitkään puolustusministeriössä sekä ulkoasiainhallinnossa Suomen NATO-edustustossa Brysselissä, sekä Suomen Afganistanin suurlähettiläänä. (xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016).
Järvenpään mukaan isäntämaasopimus tulisi akuutiksi luonnonkatastrofin tai suuronnettomuuden sattuessa. Toinen mahdollisuus olisi Viron joutuminen Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Silloin NATO voisi Järvenpään mukaan haluta isäntämaasopimuksen perusteella käyttää Suomen aluetta hyödyksi. ”Käytännössä se voisi tarkoittaa, että Suomi toivottaisi Nato-joukot tervetulleeksi puolustamaan Viroa pohjoisesta suunnasta.” (xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016).
Haastattelussa Järvenpää kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä, koska sotatilanteessa Suomi tarvitsee apua ulkomailta. ”Se organisaatio, joka tällaista apua tarjoaa myös meille, on Nato, hän toteaa.” Järvenpää arvioi Itämeren tilannetta niin, että etulinjan (Viro, Latvia, Liettua ja Puola) maiden puolustuksen lisäämiseksi maavoimia liikuteltaisiin jatkuvasti tarkkailun lisäämiseksi. ”Luotaisiin pelote, että jos Venäjä alkaa esimerkiksi painostamaan Viroa, kykenee Viro ainakin sotilaallisesti vastatoimiin.” Länsi-Ukrainassa syyskuun lopulla 2014 järjestettävää NATOn sotaharjoitusta Järvenpää kutsui mieluummin kriisinhallintaharjoitukseksi. (xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016).
Yleisradion MOT-ohjelma käsitteli isäntämaasopimusta ohjelmassaan 20.4.2015 (xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016) otsikolla ”Natosta isäntä taloon”. Kansanedustaja Xxx Xxxxxxx totesi eduskunnan keskustelussa syyskuussa 2014, ettei hän henkilökohtaisesti isäntämaasopimusta ole hyväksymässä ennen kuin asiasta keskustellaan. Presidentti Xxxxx Xxxxxxxx puolestaan totesi (4.9.2014), että ”Me olemme ottaneet askeleen siinä johdonmukaisessa politiikassa, jossa lähdemme omasta vahvasta puolustuksesta ja kumppanuuksista, mutta Xxxxxx ei mennä askel kerrallaan tai mistään takaovesta. Se on sitten kokonaan eri asia.” (xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx- isanta-taloon-kasikirjoitus luettu 15.12.2016).
Valtiotieteen tohtori, eversti evp. Xxxxx Xxxxxx puolestaan tulkitsi tilannetta niin, että on vaivihkaa annettu NATO-joukoille mahdollisuus päästä Suomen alueelle tai sallia kauttakulku jonnekin. Kirjailija ja kolumnisti Xxxxx Xxxxxxx puolestaan tulkitsi tilannetta niin, että valtaa on
käytetty tavalla, joka venyttää demokratian periaatteita – ellei suorastaan riko niitä. Puolustusministeri Xxxx Xxxxxxx puolestaan totesi jo 5.9.2014 YLE:n Aamu-tv:ssä, että asia on ollut vireillä jo 13 vuotta, siis vuodesta 2001. Yhteiskuntatieteiden tohtori Xxxxx Xxxxxxx mukaan sopimus kattaa sekä kriisinhallinnan ja harjoitukset, kuin myös hyökkäyssodat. Xxxxxxx mukaan hallitus on selkeästi antanut kansalaisille harhaanjohtavaa tietoa isäntämaatukea koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta. Siitä annettu kuva ei siis ole suhteessa paperin sisältöön. Suomen entinen ulkoministeri, professori Xxxxx Xxxxxxxx tulkitsee sopimuksen olevan ”pitkä naula Suomen itsenäisyyden ruumisarkussa”. (xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx- taloon-kasikirjoitus luettu 15.12.2016).
Xxxx Xxxxxxx, joka MOT:n ohjelman tekohetkellä oli Ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkö, oli ollut alusta asti mukana neuvottelemassa sopimusta. Hänen mukaansa kyse on ”meidän itse asettaman rauhankumppanuustavoitteen viemistä maaliin.” Xxxxxxxxxxx mukaan kyse on lähinnä NATOn kanssa aiemmin tehtyjen sopimusten toimeenpanosta. ”Tämä on yhteisymmärryspöytäkirja, joka perustuu Suomen ja Naton tekemiin rauhankumppanuutta koskeviin sopimuksiin. Siellä on ns. joukkojen asemaa koskeva sopimus, esikuntia koskeva sopimus, tietosuojaa koskevat sopimusjärjestelyt. Nämä kaikki on tässä
perustana”, toteaa Kantola. MOT:n mukaan hallituslähteistä korostettiin, ettei sopimuksesta ole tarvetta enää erikseen päättää eduskunnassa, koska se on eduskunnan aiempien linjausten mukainen. ”Tämä on yhteisymmärryspöytäkirja, joka perustuu Suomen ja Naton tekemiin rauhankumppanuutta koskeviin sopimuksiin. Siellä on ns. joukkojen asemaa koskeva sopimus, esikuntia koskeva sopimus, tietosuojaa koskevat sopimusjärjestelyt. Nämä kaikki on tässä perustana.” (xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016).
Kysymykseen siitä kuka tekee päätöksen NATO-joukkojen Suomeen kutsumisesta ei saada yksimielistä vastausta. Kantola vastaa, että Suomi päättää, Visuri näkee, että asia vaatii selventämistä ja valtiosihteeri Xxxx-Xxxxx Xxxxxxxx Valtioneuvoston kansliasta puolestaan toteaa, ettei meillä ole olemassa olevaa lainsäädäntöä sitä tilannetta varten. ”Silloin on tosiaan ajateltavissa se vaihtoehto, että semmoisessa erillisessä tapauksessa, niin se valmisteltaisiin tavallaan erillislainsäädäntönä, joka vietäis eduskunnan päätettäväks.” (xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016).
Tällaista erillislainsäädäntöä ei ollut Ruotsissakaan, ja asia menikin siellä parlamentin käsittelyyn. Xxxxx Xxxxxx:
”Viime kädessähän Suomi itsenäisenä maana vastaa kaikesta toiminnasta, mitä Suomen alueella tapahtuu. Mutta tuossa sopimuksessa, taikka muistiossa – kuinka sitä nyt halutaan nimittää - niin siinähän kyllä annetaan aika pitkälle menevät valtuudet sille osapuolelle, joka tulee tälle alueelle tietyissä tehtävissä”… ”Aivan ilmeistä on sitten tää, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan tiedä, mitä tämä sopimus sisältää. Ja sitä ei ole mitenkään selkeästi poliittisessa keskustelussa kyllä käsitelty. Ja ennen kaikkea erikoista on se, että siitä ei ole ollut virallista suomennosta.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016). Xxxxx Xxxxxxx, puheenjohtaja, Itsenäisyyspuolue:
”Se, että niin kuin tällaista sopimusta ei ole virallisesti käännetty, niin se kertoo kyllä aika paljon, missä mennään.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016). Xxxxx Xxxxxx:
”Kyllä on käynyt usein niin, että monta asiaa on tullut hyvin yllättäen ikään kuin sovittuna, jo päätettynä. Ja sitten on syntynyt jopa vielä semmosiakin kommentteja, että Xxxxxxxx on itse asiassa jo sitoutunut Nato-järjestelmiin niin pitkälle, että ei oikeastaan ole mitään kynnystä täysjäsenyyteen. Ja tämä on usein yllättänyt eduskunnankin ja poliittiset puolueet, että tällasia järjestelyjä on tehty. Ne vaan yhtäkkiä ilmotetaan”… ”Että poliitikothan tästä asiasta vastaavat ilman muuta. Ja sen takia on vähän erikoista, että selkeästi sotilaspoliittisen sopimuksen allekirjoittajana on puolustusvoimain komentaja. Hänenhän pitäisi vastata tietenkin vain puolustusvoimien osuudesta.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016).
Xxxxx Xxxxxxx toimi poliittisena valtiosihteerinä valtioneuvoston kansliassa vuosina 2003-2010. Tänä aikana isäntämaasopimus ei hänen mukaansa ollut kertaakaan esillä hallituksen piirissä.
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016). Xxxxxx Xxxxxxxxxx, ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja, Yle uutiset 23.4.2014:
”Jos jossakin aiemmissa asiakirjoissa on esitetty, että pyritään tällasia sopimuksia saamaan aikaan, niin eihän se tarkota sitä, että ei tiedotettaisi siitä, kun se sopimus tulee allekirjoitusvaiheeseen. Eli tämä on päivänselvä asia ja se ei meille missään tapauksessa riitä se tieto, et se on ollut joissain asiakirjoissa, että tavotellaan tällasta sopimusta.
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016).
Xxxx Xxxx:
”Siis eduskunnalle on annettu kaksi selontekoa asiasta ennen allekirjoitusta ja allekirjoituksen jälkeen. Eduskunta on saanut… siis ulkoasiainvaliokunta on saanut kaksi selontekoa tästä yhteisymmärryspöytäkirjasta”…”En päivämääriä muista. Voin… voin tarkistaa kyllä päivämäärätkin. Mulla on mukana… katotaan se päivämäärä… Kaikkia päiviä on vaikeaa muistaa aina… Ulkoasiainvaliokunta saanut valtioneuvoston selvityksen perustuslain §97:n mukaisesti yhteisymmärryspöytäkirjasta sen neuvottelun vaiheessa ja neuvottelun päätyttyä. Ne on annettu 29.4. ja 22.8.2014.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016).
Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa informoitiin siis kuusi päivää varapj. Xxxxxxxxxx jyrähdyksen jälkeen. (xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016).
Xxxxx Xxxxxxx, kirjailija, kolumnisti:
”Sitten julkisessa keskustelussa selitetään, että kansanäänestykseen mahdollisesta Nato- jäsenyydestä ei tule mennä, koska kansalla ei ole käytettävissään parasta mahdollista informaatiota. Tuntuu, että se paras mahdollinen informaatio ei ole käytettävissä edes poliitikoilla. Ainakaan kansanedustajatasolla.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016). Xxxx-Xxxxx Xxxxxxxx, valtiosihteeri, Valtioneuvoston kanslia:
”Koska kysymys on yhteisymmärryspöytäkirjasta, joka on niin kuin aikaisempien sopimusten niin kun täytäntöönpanoa. Ja sen niin kuin eduskunnan… tosiaan noissa kaikissa turvallisuuspoliittisissa selonteoissa sieltä vuodesta 2001 lähtien toimivan linjan täytäntöönpanosta, niin välttämättä sitä sen merkitystä ei ole nähty sen tyyppisenä, että tota siitä olisi sitten laajemminkin tiedotettu.”
”Sopimus sitoo Suomea paljon vakavammalla, turvallisuuspolitiikkamme ja geopoliittisen asemamme keskeisiin kohtiin liittyvällä tasolla kuin mitä aikaisemmat järjestelyt ja välipuheet Naton kanssa. Tämän pidemmälle ei mikään itsenäinen valtio voi ulkopuoliselle päätäntäoikeuttaan luovuttaa. Suomen perustuslakien ja demokraattisen järjestelmän mukaan tällainen sopimus on ilman muuta vietävä eduskunnan päätettäväksi ja käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen edellyttämällä tavalla. Tämä taas edellyttää kansanvaltaisessa maassa laajaa, vapaata kansalaiskeskustelua aiheesta.” (Ote prof. Xxxxx Xxxxxxxx s-postiviestistä 1.4.2015) (xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu
15.12.2016).
Xxxx Xxxx, kenraaliluutnantti, Puolustusministeriön päällikkö:
”En näe siinä tarvetta sen syvempään keskusteluun. Se syvempi keskustelu käytiin aikoinaan, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusohjelmaan -94 ja tämä on vain yksi niin kuin lisäaskel siinä ohjelman sisällä.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016). Xxxxx Xxxxxx:
”Olisi erittäin tärkeää selkeyttää Suomen asemaa siinä, että esimerkiksi sanotaan poliittisessa yhteydessä aivan selvästi, että Suomi ei anna aluettaan käytettäväksi minkäänlaisiin sotatoimiin toista osapuolta vastaan.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016). Miksi sopimuksesta tiedotettiin Suomessa vasta kun Ruotsi oli sen vahvistanut parlamentissa? Xxxxx Xxxxxx:
”Kyllä ne ovat samanlaisia, mutta pieni vivahde-ero on siinä, että saatekirjelmässä Ruotsin sopimuksessa nimenomaan sikäläinen hallitus on todennut, että toteuttaminen vaatii erikseen poliittiset päätökset.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016).
Ruotsissa lopullisen siunauksen isäntämaasopimukselle antaa siis maan parlamentti. Suomessa päätettiin menetellä toisin –eli Suomen ja Naton solmima sopimus astui voimaan heti sen jälkeen, kun se oli tullut allekirjoitetuksi.
Xxxxx Xxxxxxx, kirjailija, kolumnisti:
”Tässä olisi syytä olla hereillä sekä kansanedustajien että median että kansalaisten, että mitä tapahtuu ja missä mennään.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016). Xxxxx Xxxxxx:
”Tämä on huomiota herättävän löysää tämä poliittinen valvonta näissä asioissa. Kun järjestyksen pitäis olla tietenkin se, että ulkopolitiikasta ja puolustuspolitiikasta päättää valtion johto ja siinä on tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta niitä päätöksentekoelimiä. Niin silloin näiden pitäisi tarkasti valvoa, joka hetki pystyä valvomaan, mitä myöskin sotilaspolitiikan alalla ulkomaitten kanssa tehdään. Eikä missään tapauksessa tyytä siihen, että asioita tuodaan lähestulkoon valmiina pöydälle.”
”Ne ei saisi olla tämäntyyppiset asiat mitään yksinkertasia sotilaskäskyasioita.”
(xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016).
3.2 Isäntämaasopimus Ruotsissa
Yleisradio uutisoi isäntämaasopimuksen käsittelyä Ruotsissa 29.2.2016 otsikolla: ”Naton isäntämaasopimus herättää Ruotsissa epäluuloja” ja jatkaa aiheen käsittelyä: ”Ruotsin eduskunta saa isäntämaasopimuksen eteensä keväällä. Suomessa sopimus hyväksyttiin vähin äänin ilman eduskuntaa.”
(Ulkomaat 29.2.2016 klo 21:38päivitetty 29.2.2016 klo 21:50 Xxxxxxx Xxxxx, Pohjoismaiden- kirjeenvaihtaja xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016).
Seuraava Yleisradion uutisointi aiheesta 25.5.2016 oli jo hieman syvempi:
”Ruotsin valtiopäivät hyväksyi Naton isäntämaasopimuksen – "Venäjä on arvaamaton" Suomi on hyväksynyt sopimuksen jo aiemmin.”
(Ulkomaat 25.5.2016 klo 17:56päivitetty 25.5.2016 klo 18:15 Xxxxx Xxxxxxx
xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016).
”Ruotsin valtiopäivät on hyväksynyt sotilasliitto Naton isäntämaasopimuksen. Sopimus hyväksyttiin selvällä äänten enemmistöllä 291–21. Vasemmistopuolue vastusti sopimuksen hyväksymistä.
Sotilasliitto Nato voi sopimuksen nojalla sijoittaa isäntämaahan joukkoja ja kalustoa, isäntämaan hallituksen luvalla.
Ruotsi ja Nato allekirjoittivat sopimuksen syksyllä 2014, mutta sen voimaan tulo on edellyttänyt nyt hyväksyttyjä lakimuutoksia Ruotsissa. Suomi on hyväksynyt sopimuksen jo aiemmin.”
(xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016)
Suomessa Ruotsin valmistelemaan isäntämaasopimukseen suhtauduttiin hyvin varauksella. Xxxxxx Xxxxxxxx kirjoitti Magneettimedia-lehdessä varsin laajan kirjoituksen aiheesta. Seuraavassa kaksi otetta hänen näkemyksistään.
(Magneettimedia 29.5.2016)
”Ruotsi hyväksyi isäntämaasopimuksen: Suomen turvattomuus lisääntyy
Myös Ruotsi on hyväksynyt isäntämaasopimuksen. Ainakin Suomen osalta sopimus allekirjoitettiin ilman eduskunnan käsittelyä ja informointia sopimuksesta. Suomessa sopimuksen hyväksymisprosessi viittaa valtiopetokseen. Mitkä ovat Venäjän toimenpiteet, jos isäntämaasopimuksen myötä Ruotsin ja Suomen maaperille asetetaan vieraanvallan sotilastukikohtia?
Vaikka Naton Strategian laitos tiedottaa, että Nato tulee säilymään poliittis-sotilaallisena liittona, minkä keskeisiä tehtäviä ovat jäsenvaltioidensa alueen ja etujen kollektiivinen puolustaminen, ei tämä tiedonanto pidä paikkaansa. Naton puolustusliitto on vain globaalien pääomaimperialistien ja kansainvälisten pankkiirien etujen valvojana.”
Xxxxxx Xxxxxxxx
(xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxx- lisaantyy/ luettu 15.12.2016).
3.3 Keskustelu Suomen ja Ruotsin isäntämaasopimuksista
Vastavalkea-verkkojulkaisu jatkoi keskustelua Suomen ja Ruotsin isäntämaasopimuksista 29.2.2016. Xxxxx Xxx pohtii onko isäntämaasopimus laillinen?
”Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat ns. Isäntämaasopimuksen (MOU) Naton kanssa samanaikaisesti
4. syyskuuta 2014. Molempien puolesta sopimuksen allekirjoittivat puolustusvoimien komentajat, eli Suomesta Xxxxx Xxxxxxxx. NATOn puolesta allekirjoittajia oli kaksi.
Tämän jälkeen Isäntämaasopimus onkin saanut erilaisen käsittelyn Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsi ilmoitti heti alussa, että sopimus viedään eduskuntaan. Viime viikolla Ruotsin televisio (SVT) kertoi, että Isäntämaasopimus käsitellään eduskunnassa ja astuu voimaan 1. heinäkuuta. Kevään aikana Ruotsin hallitus antaa sopimukseen liittyvät lakiesitykset.
Pieni epäilys heräsi myös liittyen siihen, mitä Suomen laki sanoo siitä, että amerikkalaiset kutsuvat itse itsensä Suomeen sotaharjoituksiin. Miten Suomen laki mahdollistaa tämän? Oliko
sotaharjoitusten tiedottamisesta kinastelu pelkästään savuverho sille, ettei amerikkalaisten tulo perustu Suomen lakiin?”
(xxxxx://xxxxxxxxxxx.xx/0000/00/00/xxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx/ luettu 15.12.2016).
Tauno O. Xxxxxxx puolestaan esittää mediakritiikkiä 4.6.2016 YLE:ä kohtaan koskien Ruotsin isäntämaasopimuksen uutisointia.
”Yle uutisoi Ruotsin valtiopäivien Naton isäntämaasopimuspäätöksen suomeksi ja ruotsiksi. Uutiset poikkeavat mielenkiintoisella tavalla toisistaan. Siinä, missä ruotsinkielisessä luetellaan keskeiset parannukset sopimustekstiin (Ruotsi kutsujana, ydinaseiden kielto), suomenkielinen ei puhu niistä halaistua sanaa.
Siitä ollaan tietysti vaiti, että Venäjällä tilanne nähdään päinvastoin Naton laajenemisena Venäjää kohti, mikä pakottaa Venäjän reagoimaan. Samoin siitä, että Pohjoismaista strategisesti kiinnostunut USA on lisännyt aktiivisuuttaan Venäjän rajojen tuntumassa eikä toisin päin. Suomenkielisessä uutisessa Venäjä mainitaan seitsemän kertaa. Ruotsinkielisessä ei kertaakaan.
Mitä Ruotsi saavutti isäntämaasopimuksen käsittelyllä valtiopäivillä?
Ylen ruotsinkielisestä uutisesta ilmenee kaksi merkittävää eroa Suomen isäntämaasopimukseen verrattuna.
Ensinnäkin, Nato-joukot voivat tulla maahan vain ruotsalaisten kutsusta (Natostyrkor kan bara placeras i Sverige efter svensk inbjudan). Suomen sopimusta hyväksymässä olleen silloisen ulkoministeri Xxxxx Xxxxxxxxx (sd) suullisen tulkinnan mukaan meilläkin vaaditaan Suomen lähettämä kutsu. Tuomiojan tulkintoihin on syytä suhtautua varauksella: Lupasihan hän senkin, ettei Venäjän pakotteista koidu Suomelle pysyvää vahinkoa. Itse sopimusteksti ei anna kutsuja- kysymykseen vastausta. Viimeaikainen sotaharjoituskäytäntö viittaisi pikemminkin siihen, että Nato-joukot (USA:n joukot) voivat tulla maahamme itse itsensä kutsumina. Siis jo nyt, kun vasta harjoitellaan. Mikä mahtaakaan olla tilanne tosipaikan tullen?
Nato-joukkojen sijoittamiselle vain Ruotsin kutsusta on nyt siis valtiopäivien vahvistus (varauma). Suomelta sellainen puuttuu. Kuitenkin juuri Suomelle olisi elintärkeää, ettei Venäjä pidä maatamme USA:n hyökkäysväylänä.
Toiseksi, Ruotsin valtiopäivät päätti, ettei isäntämaasopimus anna Nato-maille oikeutta sijoittaa ydinaseita Ruotsin alueelle (Värdlandsavtalet ger inte Natoländer rätt att placera kärnvapen på svenskt territorium). USA:n ydinaseiden salliminen Suomen alueella on varmin tapa saada Venäjän ydinarsenaali niskaamme. Sitä ei kannata uutisoida, että ruotsalaisilla oli järkeä edes sen verran, että kielsivät ydinaseet?
Suomen valtiojohdon hämäräperäinen, epädemokraattinen toimintatapa on tuottanut Suomelle Ruotsia heikomman ja vaarallisemman sopimuksen.
Ylen kyky sanoa tällaiset asiat suomeksi näyttää – surullista kyllä – tehneen tilaa isäntämaamme sotapropagandalle.
(xxxxx://xxxxxxxxxxx.xx/0000/00/00/xxxxxxxxxxxxxxx-xxx-xx-xxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx/ luettu 15.12.2016)
Mehtälän kirjoitus herätti myös yleisön kommentoimaan aihetta. Tässä nimimerkki Vittaleuka. Kommentti
Vittaleuka 16.6.2016 at 13:24
”Isäntämaa sopimus ei ole voimassa, koska se ei täytä lain kirjainta ja sen Suomea koskeva sisältö ja velvoitteet, olisi pitänyt käsitellä vähintään perustuslakivaliokunnassa sekä alistaa sen jälkeen parlamentaariseen käsittelyyn eduskunnassa. Nyt isäntämaasopimuksen allekirjoitti yksittäinen sotilashenkilö, jolla ei ole virkansa puolesta laajempaa mandaattia ja oikeutta laatia lakeja, asetuksia saati tehdä koko Suomen kansan puolesta sopimuksia ulkovaltojen kanssa, millä ei ole kansan enemmistön antamaa tahtoa, kannatusta ja suostumusta. Näitä lainsuojattomia sopimuksia on muitakin, mm. Euroopan Unioniin liittyminen ja markan vaihtaminen euroon. Nykyisen perustuslain mukaan Suomi on Euroopan Unionin jäsen, jonka voisi yhtä hyvin tulkita
pelkäksi kerhotoiminnaksi. Mielestäni isäntämaa sopimuspaperilla voi hyvinkin pyyhkiä perseen, vaikka sen paperi on siihenkin tehtävään erittäin heikkolaatuista.”
(xxxxx://xxxxxxxxxxx.xx/0000/00/00/xxxxxxxxxxxxxxx-xxx-xx-xxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx/ luettu 15.12.2016).
3.4 Isäntämaasopimus ja merkitysten tasot
Suomen hallituksen ja NATOn välinen yhteisymmärryspöytäkirja voidaan nähdä universaalissa kontekstissa sekä tiedostettuna että tiedostamattomana merkityksenantona, joka avautuu yleisölle jokaisen omasta taustasta käsin. Koska yleisöstä, siis kansalaisista, vain harva tuntee kansainvälistä oikeutta tai valtion sopimusteknisiä kysymyksiä, voidaan sopimuksen, jota kutsutaan yhteisymmärryspöytäkirjaksi, merkityksenannon rakentuvan jonkin piiloisen varaan. Kuten aiemmin on todettu, sitä ei virallisesti määritellä juridisesti sitovaksi, vaan siinä määritellään Suomen tehtävät sotilaallisen järjestön avustamiseksi. Piiloinen merkitys on haluttu säilyttää siten, ettei sopimusta ole virallisesti suomennettu. Näin ollen siihen tutustuminen edellyttää varsin hyvää englannin kielen taitoa.
Universaali taso voidaan nähdä tarkasteltaessa Suomea geopoliittisesti. Suomella on hyvin pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa, ja toimivat suhteet naapurimaahan, joka on edelleen yksi maailmanpolitiikan merkkitekijä, on pidettävä kunnossa. Kansalaisen näkökulmasta yhteistyö läntisen sotilasliiton kanssa voidaan hyvinkin tulkita toimintana itäistä naapuria kohtaan. Sen sijaan, että painopiste ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olisi diplomatiassa ja liennytyksessä, halutaankin Suomessa varautua idän uhkaan laajana läntisenä sotilaallisena yhteistyönä. Koska kyse on maan puolustamisesta sotilaallisesti, on universaali taso myös aina läsnä pohdittaessa sodan ja rauhan kysymyksiä. Elämän ja kuoleman kysymykset ovat syvimpiä merkityksen antajia niin yksittäisen kansalaisen elämässä kuin koko kansakunnan tulevaisuutta pohdittaessa.
Arkielämässä valtion toiminta näyttäytyy rutiininomaisena. Tällöin sen yhteisölliset merkitykset ovat suurelta osin historiallisia, eli ne vaihtelevat ajasta ja kulttuurista toiseen. Se mikä NATOn
näkökulmasta saattaa olla vain tulevan sotilaallisen tukikohdan valmistelevaa toimintaa, saattaa suomalaisesta näyttäytyä vieraan sotilaallisen vallan invaasiona. (Moilanen P. & Räihä P. 2010). Varsinkin kun suomalaisten vastustus NATOon liittymiseksi on vain vahvistunut. NATOon liittymisen kannattajia oli Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) mukaan vuonna 2014 30% suomalaisista, kun liittymisen kannattajia oli syys-lokakuussa 2016 vain 25%. (MTV3
uutiset 1.12.2016. xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxx/xxxxxxxxx/xxxxx-xxxxxx-xxxx-xxxxxx-
suomalainen-kannattaa-nato-jasenyytta/6194432 luettu 7.12.2016).
Kansalaisen näkemyksiä sotilaallisesta liittoutumisesta, sen hyödyistä ja haitoista ohjaa pääosin media: televisio ja lehdistö. Kun maakuntalehdissä armeijaa ja sotilaallista toimintaa pääasiassa esitellään myönteisessä valossa ja vaihtoehdot jätetään vähemmälle, ei ole yllätys, että yhteistyö läntisen sotilasliiton kanssa tulkitaan edullisena, jopa välttämättömänä.
3.5 Isäntämaasopimuksen juridinen ja poliittinen ulottuvuus
Suomen valtiovalta määrittelee yhteisymmärryspöytäkirjan, Memorandum of Understanding, juridisesta näkökulmasta käsin. Näin se ikään kuin turvaa selustansa poliittisesti. Kun pöytäkirjatason sopimus ei ole oikeudellisesti sitova, niin voidaan aiheellisesti kysyä mikä se sitten on?
”Oikeuskirjallisuudessa yhteisymmärryspöytäkirjan oikeudellisesta sitovuudesta on esitetty erilaisia tulkintoja. Yhteisymmärryspöytäkirjalla tarkoitetaan kansainvälisissä suhteissa tavanomaisesti osapuolten keskinäisen poliittisen yhteisymmärryksen ilmaisevia asiakirjoja, jotka pääsääntöisesti tehdään ministeriöiden nimissä.”
(http://xxx.xxxxxx.xxxxxxx.xx/public/download.aspx?ID=88618&GUID={3F50F06C-8978-44B3- AE5A-4278927C0AE8} luettu 8.11.2016).
Yhteisymmärryspöytäkirjoja tavataan käyttää erityisesti sellaisissa valtioiden toiminnoissa, jolloin sopimusten sisältöjä ei ole haluttu julkistaa. Tässäkin tapauksessa Suomi ei ole julkaissut suomeksi Isäntämaasopimusta.
Toisaalta ulkoasiainministeriö toteaa, että
”Toisinaan yhteisymmärryspöytäkirjoihin sisällytetään myös valtioita sitovia määräyksiä, mikä hämärtää näiden asiakirjojen ja perinteisten kansainvälisten velvoitteiden välistä eroa.”
(http://xxx.xxxxxx.xxxxxxx.xx/public/download.aspx?ID=88618&GUID={3F50F06C-8978-44B3- AE5A-4278927C0AE8} luettu 8.11.2016).
Kansalaisen tasolla liikuttaessa voidaankin kysyä, minkälaisen merkityksen valtioneuvosto asiakirjasta tiedottaessaan haluaa antaa?
Isäntämaasopimuksen voidaan nähdä vähentävän tai jopa tuhoavan Suomen poliittista sitoutumattomuutta ja linkittävän meidät vahvasti läntiseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Se on esitetty loogisena jatkumona rauhankumppanuudelle ja yhteistyölle NATOn kanssa, jota Suomi on harjoittanut vuodesta 1994. Herää vain kysymys: kuka on päättänyt, että Suomi luopuu sitoutumattomuudestaan?
Rauhankumppanuus muuttaa Suomen geopoliittisen aseman sitoutumattomuudesta NATOn rauhankumppanuuden kautta ”isäntämaaksi”, joka tarjoaa maa-, meri- ja ilmavoimansa sotilasliiton käyttöön. Suomi ja Ruotsi ovat olleet sitoutumattomia maita Irlannin, Sveitsin ja Itävallan ohella. Mitä tämä merkitsee maailmanpolitiikan näyttämöllä, ja onko sitoutumattomuuden uskottavuus ”isäntämaasopimuksen” kautta menetetty? Missä ja milloin käydään (kansalais)keskustelu Suomen ja poliittisen liiton NATOn yhteistyöstä? NATOhan on sekä poliittinen, että sotilaallinen liitto:
“NATO’s essential purpose is to safeguard the freedom and security of its members through political and military means.”
(xxxx://xxx.xxxx.xxx/xxxx-xxxxxxx/xxxxx.xxxx Luettu 6.10.2016)
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimijoiden teot, lausunnot, sopimukset ja yhteisymmärryspöytäkirjat näyttäytyvät varsin erilaisissa merkityksissä kansalaisen näkökulmasta. Suomessa on haluttu lisätä kansalaisten suoraa vaikutusvaltaa mm. kansalaisaloitteiden teko-oikeudella, mutta kuinka lisätä kansalaisten suoraa vaikuttamista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kun sopimukset valmistellaan ja päätetään pienessä piirissä eduskunnan ja täten julkisen keskustelun ulottumattomissa? Jokainen määrittää subjektiivisesti itse tällaisen toiminnan merkitykset.
3.6 Isäntämaasopimus on sopimus ja ei ole sopimus
Minkälainen merkitys yhteisymmärryspöytäkirjalla on, jos se kerran ei ole sitova, sen rikkomisesta ei tule sanktioita, eikä sitä kansainvälisesti tarvitse ratifioida? Sitä ei myöskään pääsääntöisesti saateta voimaan, eikä sitä julkaista säädöskokoelman sopimussarjassa (Ulkoasiainministeriö 2012, Valtiosopimusopas, 29). Merkityksen antaminen tapahtuu vastaanottajan tasolla, sillä tulkinnan mahdollisuudet ovat lukemattomat. Vastaanottajan kulttuurinen ja poliittinen tausta voi vaikuttaa siihen, kuinka sopimusta tulkitaan. Miltä yhteisymmärryssopimus näyttää kainuulaisen, tukholmalaisen, pietarilaisen tai washingtonilaisen silmin? Entä millaisia tiedostettuja tai tiedostamattomia merkityksenantoja siihen liittyy? Koska yleisö, eli kansalaiset, eivät ole juridiikan, eivätkä varsinkaan kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita yleisesti, niin ulkopoliittisten sopimusten – tai poliittisten yhteisymmärryspöytäkirjojen – tekeminen näyttäytyy jokaisen vastaanottajan tasolla subjektiivisesti. Kun tällaiseen toimintakulttuuriin kuuluu vielä kansanvaltaisen eduskunnan pitäminen valmistelusta ja keskustelusta ulkona, syntyy väkisinkin mielikuva salaisesta, salakähmäisestä tai jonkinmoisesta Suomen hivuttamisesta NATOn leiriin.
Siinä missä valtiosopimus on avoimempi asiakirja, mistä käydään keskustelua, ja mistä julkisuudessa voidaan argumentoida, yhteisymmärryspöytäkirja määritellään ministeriötason yhteistoimintana. Silloin kun sovitaan esim. kalastuskiintiöistä Itämerellä, tämä on ymmärrettävämpää, mutta kun tehdään sotilasliiton kanssa sellaista yhteistyötä, missä luvataan
Suomen maaperä, ilmatila ja merialueet sotilasliiton käyttöön, toiminta näyttäytyy tyystin eri valossa.
”1.2 NATOn sotilaallinen toiminta. Joukkojen suorittama sotilaallinen toiminta sisältäen harjoitukset, koulutuksen, operationaalisen kokeilun ja vastaavat toimet, tai strategisen, taktisen, huolto-, koulutus- tai hallinnollisen sotilaallisen tehtävän; taisteluun johtava prosessi mukaan lukien hyökkäys, joukkojen siirrot, huolto ja järjestelyt, jotka tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen missä tahansa taistelussa tai kampanjassa.”
(xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/0000/00000000/00000000_0 luettu 7.12.2016, suom. IPU).
4 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Suomessa on käyty vilkasta keskustelua liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon (NATO) viimeiset 24 vuotta. Tämän keskustelun käyminen on nostanut esille yhteistyön, sopimusten ja kansainvälisen toiminnan merkitysten tulkinnan. Syyskuussa 2014 allekirjoitettu Isäntämaasopimus Suomen valtioneuvoston ja NATOn välillä, on haluttu virallisesti esittää ministeriötason yhteisymmärryssopimuksena. Ikään kuin kyseessä olisi jalkapallon ystävyysmaaottelu. Pelataan reilu ottelu, mutta ei potkita vastustajaa nilkkaan.
Yhteisymmärryspöytäkirjat voidaan tulkita menneen ajan ulkopolitiikkaan kuuluviksi – sellaiseen aikaan, jolloin kylmä sota jäädytti kenraalien korvien välit. Uhka tuli idästä, ja sieltä se uhkaa tulla nytkin. Siihen on varauduttava, eikä kansalaisilta tarvitse kysyä mitään. Eduskunnasta nyt puhumattakaan. Aivan kuten kävi Hornetien ja taisteluhelikopterien hankinnan kanssa.
”Ei pidä puhua helikopterihankinnasta, vaan maavoimien kehittämisestä. Puolustusvoimat on asiantuntija ja suunnittelee tilausvaltuuden sisällön. Eivät poliitikot siihen pysty.” (Hägglund 1997).
Sen lisäksi, että Suomen armeijan komentokieli on muutettu suomesta NATO-englanniksi, voi vain ihmetellä valtion virallista tiedottamista. Se nimittäin näyttäytyy kansalaisen näkökulmasta varsin tarkoitushakuisena sekä takapainotteisena. Kun valtioneuvosto tiedotti 27.8.2014 yhteisymmärryspöytäkirjan poliittisesta ulottuvuudesta (xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/-
/asset_publisher/republikens-president-och-statsradets-utrikes-och-sakerhetspolitiska- ministerutskott-faststallde-undertecknandet-av-ett-samforstandsavtal-om-vardlands luettu 11.11.2016), niin se viittasi samalla poliittiseen jatkuvuuteen, mitä on harrastettu jo vuodesta 2001. Valtioneuvoston virkamiehet ja jäsenet eivät kaikki allekirjoita tätä jatkuvuutta tänä päivänäkään.
”Isäntämaatuki ei ole uusi asia. Suomi on antanut isäntämaatukea esimerkiksi Suomessa järjestetyissä kansainvälisissä harjoituksissa. Yhteisymmärryspöytäkirjan solmimisen jälkeen isäntämaatuen yksityiskohdista voidaan vastaisuudessa sopia tehokkaammin. Vakioidut toimintamallit helpottavat yhteistyötä kansainvälisessä toimintaympäristössä. Naton standardit ovat kansainvälisessä puolustusyhteistyössä vallitsevia. Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa on lisäksi vuodesta 2001 alkaen linjattu puolustuksen kehittämisen yhdeksi osa-alueeksi ulkopuolisen avun vastaanottokyvyn varmistaminen.
Naton kanssa allekirjoitettava yhteisymmärryspöytäkirja muodostaa kehyksen ja on puiteasiakirja, jonka pohjalta erikseen sovitaan kuhunkin konkreettiseen tapaukseen soveltuvasta käytännön isäntämaatuesta.”
(xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/-/xxxxx_xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx-xxx-xxxxxxxxxxx- utrikes-och-sakerhetspolitiska-ministerutskott-faststallde-undertecknandet-av-ett- samforstandsavtal-om-vardlands luettu 11.11.2016).
Edellä mainittu näyttäytyy kansalaisen näkökulmasta siten, että Suomi onkin itse asiassa antanutkin NATOlle isäntämaatukea jo vuodesta 2001, eikä 4.9.2014 lähtien. Tarkoitushakuisuus ja takapainotteisuus näyttäytyvät tässä valtioneuvoston merkityksen annossa siten, että allekirjoittamalla yhteisymmärryspöytäkirja establoitiin vallitseva tilanne. Siis kun oli jo tehty yli 20 vuotta yhteistyötä (Rauhankumppanuus NATOn kanssa allekirjoitettiin vuonna 1994
xxxx://xxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxx/xxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx luettu 7.12.2016), niin elokuussa 2014 annettu tiedonanto oli vain vahvistus olemassa olevalle tilanteelle. Tilanteelle, mistä kansalaiset (ja virkamiehet sekä valtioneuvoston jäsenet) on haluttu pitää tietämättömänä ja syrjässä.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perinteisesti haluttu pitää pienen piirin asiana ja kansalaiset – sekä eduskunta – näiden keskustelujen ulkopuolella. Kun presidentti Xxxxx Xxxxxxxx 219. maanpuolustuskurssin avajaisissa 7.11.2016 otti esille Suomessa käydyn keskustelun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, niin hän toppuutteli äärimmäisiä ilmaisuja Venäjän suhteen. Sen sijaan läntisen sotilasyhteistyön hän näki laajana ja tulevaisuuteen suuntautuvana. Ei vastakkainasettelua lisäävänä, vaan dialogia ja diplomatiaa lisäävänä. (xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxx.xxxx?xxxxxxxxxx000000&xxxxxxx00000&xxxxxxxxxxx 1&culture=fi-FI luettu 11.11.2016). Liittoutumattomuudesta hän ei tuntunut olevan niinkään huolissaan.
Voi myös kysyä miksi Suomi turvautuu läntiseen sotilasyhteistyöhön ja NATOon, vaikka enemmistö kansasta on NATOon liittymistä vastaan mielipidetiedusteluissa? (xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxx/xxxxxxxxx/xxxxx-xxxxxx-xxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx- nato-jasenyytta/6194432 luettu 7.12.2016).
Tuleeko Suomen valtionjohdon tekemiä yhteisymmärrysasiakirjoja tulkita niin, että niillä jälkikäteen establoidaan syntynyt tilanne, että kun asejärjestelmät on tilattu lännestä, niin looginen siirtymä on toimia näin myös jatkossa. Tuleehan laitteiden käyttöjärjestelmät ja –kielikin lännestä. Tämä kaikki on vain niin vaikea nähdä liennytystä ja diplomatiaa lisäävänä kehityksenä, varsinkin suurvallan naapurissa.
Entä osataanko Suomessa käydä asiallista ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua? Kuuluuko asia edes kansalaisille? Ainakin eduskunnalle sen ajattelisi kuuluvan. Nyt päätöksenteko on pienellä piirillä, jota kutsutaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi ministerivaliokunnaksi, johon myös tasavallan presidentti osallistuu. Ainakaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan jättäminen puolustusministeriön harteille yhteisymmärryspöytäkirjojen – ja lisäpöytäkirjojen – muodossa ei
näytä lisäävän kansalaisten luottamusta politiikkaan, varsinkaan Suomen ulko- ja puolustuspolitiikkaan, mikäli kenraalit sitä johtavat. Edes kenraalikunnan sisällä ei ole ollut viime vuosikymmeninä yksimielisyyttä siitä mikä on parasta Suomelle puolustuspolitiikassa: maavoimien vai ilmavoimien kehittäminen? Mikäli näistä asioista ei voida tai osata keskustella ja päättää eduskunnassa, niin yhteisymmärryspöytäkirjojen laadinta ja merkitys näyttäytyy kansalaisille varsin oudossa valossa.
”Vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todetaan Suomen olevan sotilasliittoon kuulumaton maa. Toisaalta selonteossa huomioidaan Suomen ja Naton kumppanuusyhteistyön luoman yhteensopivuuden osaltaan varmistavan, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä. Samalla Suomi seuraa tarkasti turvallisuusympäristönsä muutosta ja pitää yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natossa.”
(xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xxx/Xxxxxx/xxxxxxx.xxxx?xxxxxxxxxx00000 luettu 22.11.2016)
5 Lähteet
xxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxx_000000.xxx? Luettu 5.12.2016
xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/-/xxxxx_xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx-xxx-xxxxxxxxxxx- utrikes-och-sakerhetspolitiska-ministerutskott-faststallde-undertecknandet-av-ett- samforstandsavtal-om-vardlands luettu 5.12.2016
xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxx/xxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx luettu 5.12.2016
xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/0000/00000000/00000000_0 luettu 7.12.2016, suom. Itsenäisyyspuolue IPU
Ulkoasiainministeriö 2012, Valtiosopimusopas
Xxxxxxxx X. & Räihä P. 2010. Merkitysrakenteiden tulkinta. Teoksessa Aaltola X. & Valli R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin, s. 46-69.
xxxx://xxx.xx.xx/xxxx/000 luettu 11.11.2016 Suomen Perustuslaki
xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0 luettu 11.11.2016
xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016 xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxxx/xxxxxxxx/-/x/x0/00 Luettu 9.11.2016
xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0 Luettu 9.11.2016
http://xxx.xxxxxx.xxxxxxx.xx/public/download.aspx?ID=88618&GUID={3F50F06C-8978-44B3-
AE5A-4278927C0AE8} Luettu 10.11.2016
xxxx://xxx.xx.xx/xxxx/000 Luettu 10.11.2016
Xxxxxxxxx X. & Karjalainen A. 1993. Kvalitatiivisen aineistoanalyysin sitoumuksista. Teoksessa S. Xxxxxxxx & R. Raivola (toim.) Kasvatus ja koulutus muuttuvassa yhteiskunnassa. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita 5, 25-49.
HS 27.8.2014 xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxxx/xxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxx- avustamista/674205/ luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxxx/xxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxx- avustamista/674205/ luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/xxx-0000000000000.xxxx luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxx luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 luettu 15.12.2016
xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxx- lisaantyy/ luettu 15.12.2016
xxxxx://xxxxxxxxxxx.xx/0000/00/00/xxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx/ luettu 15.12.2016
xxxxx://xxxxxxxxxxx.xx/0000/00/00/xxxxxxxxxxxxxxx-xxx-xx-xxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxx/ luettu 15.12.2016
xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxx/xxxxxxxxx/xxxxx-xxxxxx-xxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx- nato-jasenyytta/6194432 luettu 7.12.2016
http://xxx.xxxxxx.xxxxxxx.xx/public/download.aspx?ID=88618&GUID={3F50F06C-8978-44B3-
AE5A-4278927C0AE8} luettu 8.11.2016
xxxx://xxx.xxxx.xxx/xxxx-xxxxxxx/xxxxx.xxxx Luettu 6.10.2016
xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/-/xxxxx_xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx-xxx-xxxxxxxxxxx- utrikes-och-sakerhetspolitiska-ministerutskott-faststallde-undertecknandet-av-ett- samforstandsavtal-om-vardlands luettu 11.11.2016
xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxx.xxxx?xxxxxxxxxx000000&xxxxxxx00000&xxxxxxxxxxx 1&culture=fi-FI Luettu 11.11.2016
xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xxx/Xxxxxx/xxxxxxx.xxxx?xxxxxxxxxx00000 Luettu 22.11.2016
6 LIITTEET
Suomen tasavallan 72. hallitus, pääministeri Xxxxxxxx | 22.6.2011 - 24.6.2014
Pääministeri
Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx 22.6.2011 24.6.2014 Kokoomus Pääministerin sijainen
Xxxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx 22.6.2011 6.6.2014 SDP
Xxxxx, Xxxxx Xxxxxx 6.6.2014 24.6.2014 SDP Ulkoasiainministeri
Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx 22.6.2011 24.6.2014 SDP Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri
Xxxxx, Xxx-Xxxxx Xxxxxxxxx 22.6.2011 24.6.2014 Kokoomus Kehitysministeri
Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx 22.6.2011 17.10.2013 Vihreät
Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 17.10.2013 24.6.2014 Vihreät Oikeusministeri
Xxxxxxxxxx, Xxxx-Xxxx Xxxxxxxx 22.6.2011 24.6.2014 RKP Sisäasiainministeri
Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 22.6.2011 1.1.2014 Kristillisdemokraatit Sisäministeri
Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 1.1.2014 24.6.2014 Kristillisdemokraatit Puolustusministeri
Xxxxxx, Xxxxxx Xxxx 22.6.2011 5.7.2012 RKP
Xxxxxxx, Xxxx Xxxxxxxxxxx 5.7.2012 24.6.2014 RKP Valtiovarainministeri
Xxxxx, Xxxxx Xxxxxx 6.6.2014 24.6.2014 SDP
Xxxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx 22.6.2011 6.6.2014 SDP Hallinto- ja kuntaministeri
Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 22.6.2011 4.4.2014 Kokoomus Opetus- ja viestintäministeri
Xxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx 4.4.2014 24.6.2014 SDP Kulttuuri- ja urheiluministeri
Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 22.6.2011 4.4.2014 Vasemmistoliitto Opetusministeri
Xxxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx 22.6.2011 24.5.2013 SDP
Xxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx 24.5.2013 4.4.2014 SDP Maa- ja metsätalousministeri
Xxxxxxxx, Xxxx Xxxxxx 22.6.2011 24.6.2014 Kokoomus Liikenne- ja kuntaministeri
Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 4.4.2014 24.6.2014 Kokoomus Liikenneministeri
Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx 22.6.2011 4.4.2014 Vasemmistoliitto Elinkeinoministeri
Häkämies, Jyri Xxxxx 22.6.2011 16.11.2012 Kokoomus
Xxxxxxxxxx, Xxx Xxxxxxxx 16.11.2012 24.6.2014 Kokoomus Työministeri
Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 22.6.2011 24.6.2014 SDP Sosiaali- ja terveysministeri
Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx 22.6.2011 24.6.2014 Kokoomus Peruspalveluministeri
Xxxxxxxx-Xxxxxxxxxx, Xxxxx 22.6.2011 24.5.2013 SDP Huovinen, Xxxxxx Xxxx Xxxxxxx 24.5.2013 24.6.2014 SDP Ympäristöministeri
Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 22.6.2011 24.6.2014 Vihreät Kulttuuri- ja asuntoministeri
Xxxxxxxx, Xxx-Xxxxx 4.4.2014 24.6.2014 SDP Asunto- ja viestintäministeri
Xxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx 22.6.2011 24.5.2013 SDP
Xxxxxxxx, Xxx-Xxxxx 24.5.2013 4.4.2014 SDP
xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxxx/xxxxxxxx/-/x/x0/00 Luettu 9.11.2016
Suomen tasavallan 73. hallitus: Stubb pääministeri | 24.6.2014 - 29.5.2015 Pääministeri
Xxxxx, Xxx-Xxxxx Xxxxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 Kokoomus Pääministerin sijainen
Xxxxx, Xxxxx Xxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 SDP Kehitysministeri
Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx 26.9.2014 29.5.2015 SDP
Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 24.6.2014 26.9.2014 Vihreät Ulkoasiainministeri
Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 SDP Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri
Xxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 Kokoomus Oikeusministeri
Xxxxxxxxxx, Xxxx-Xxxx Xxxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 RKP Sisäministeri
Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 24.6.2014 29.5.2015 Kristillisdemokraatit
Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 26.9.2014 29.5.2015 Kristillisdemokraatit Puolustusministeri
Xxxxxxx, Xxxx Xxxxxxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 RKP
Xxxxxxx, Xxxx Xxxxxxxxxxx 26.9.2014 29.5.2015 RKP Valtiovarainministeri
Xxxxx, Xxxxx Xxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 SDP Opetus- ja viestintäministeri
Xxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 SDP Maa- ja metsätalousministeri
Xxxx, Xxxxx Xxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 Kokoomus Liikenne- ja kuntaministeri
Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 Kokoomus
Elinkeinoministeri
Xxxxxxxxxx, Xxx Xxxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 Kokoomus
Xxxxxxxxxx, Xxx Xxxxxxxx 24.6.2014 26.9.2014 Kokoomus Työministeri
Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 24.6.2014 29.5.2015 SDP Sosiaali- ja terveysministeri
Xxxx, Xxxxx Xxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 Kokoomus Peruspalveluministeri
Xxxxxxxx, Xxxxxx Xxxx Xxxxxxx 24.6.2014 29.5.2015 SDP Ympäristöministeri
Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx 24.6.2014 26.9.2014 Vihreät
Xxxxx-Xxxxxxxx, Sanni Kaisa 26.9.2014 29.5.2015 Kokoomus Kulttuuri- ja asuntoministeri
Xxxxxxxx, Xxx-Xxxxx 24.6.2014 29.5.2015 SDP
Memorandum of Understanding 82/2014
NATO UNCLASSIFIED
Releasable to the Public
MEMORANDUM OF UNDERSTANDING (MOU) BETWEEN THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF FINLAND AND
HEADQUARTERS, SUPREME ALLIED COMMANDER TRANSFORMATION AS WELL AS SUPREME HEADQUARTERS ALLIED POWERS EUROPE
REGARDING THE PROVISION OF HOST NATION SUPPORT FOR THE EXECUTION OF NATO OPERATIONS / EXERCISES / SIMILAR MILITARY ACTIVITY
NATO UNCLASSIFIED
Releasable to the Public LIST OF CONTENTS INTRODUCTION
SECTION ONE DEFINITIONS SECTION TWO PURPOSE SECTION THREE SCOPE
SECTION FOUR REFERENCE DOCUMENTS SECTION FIVE RESPONSIBILITIES SECTION SIX FINANCIAL PROVISIONS
SECTION SEVEN LEGAL CONSIDERATIONS SECTION EIGHT FORCE PROTECTION
SECTION NINE SECURITY AND DISCLOSURE OF INFORMATION SECTION TEN COMMENCEMENT, DURATION AND TERMINATION SECTION ELEVEN MODIFICATION AND INTERPRETATION
SECTION TWELVE RELATIONSHIP WITH NATIONAL AND INTERNATIONAL LAW SIGNATURE
ANNEX INTRODUCTION
The Government of the Republic of Finland, represented by the Ministry of Defence (MoD) as well as the Headquarters,
Supreme Allied Commander Transformation (HQ SACT) and the Supreme Headquarters Allied Powers Europe (SHAPE),
hereinafter referred to as the Participants:
HAVING REGARD to the provisions of the North Atlantic Treaty, dated 4 April 1949, and in particular Article 3 thereof;
HAVING REGARD to the Partnership for Peace Framework Document Issued by the Heads of State and Government
Participating in the Meeting of the North Atlantic Council (Framework Document), dated 10 January 1994;
HAVING REGARD to the provisions of the Agreement between the Parties to the North Atlantic Treaty regarding the
Status of their Forces (NATO SOFA), dated 19th June 1951, the Protocol on the Status of International Military
Headquarters set up pursuant to the North Atlantic Treaty (Paris Protocol), dated 28 August 1952, the Agreement
among the States Parties to the North Atlantic Treaty and the Other States Participating in the Partnership for Peace
regarding the Status of their Forces (PfP SOFA), dated 19 June 1995, the Additional Protocol to the Agreement among
the States Parties to the North Atlantic Treaty and the Other States Participating in the Partnership for Peace regarding
the Status of their Forces (Additional Protocol to the PfP SOFA), dated 19 June 1995, and including the Further
Additional Protocol to the Agreement among the States Parties to the North Atlantic Treaty and the other States
participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (Further Additional Protocol to the PfP
SOFA), dated 19 December 1997;
HAVING REGARD to the provisions of the Security Agreement between Finland and the North Atlantic Treaty
Organization, dated 22 September 1994 and the Administrative Arrangement for the Protection of Classified Information
Exchanged between the Government of the Republic of Finland and the North Atlantic Treaty Organization, dated 3 July 2012.
HAVING REGARD to the concept of deploying NATO forces and coalition forces under NATO command and control to or
through the territory of the Republic of Finland during periods of peace, crisis, emergency, and conflict in support of NATO military activities;
HAVING REGARD to the concept of exercises and operations anticipated to take place with NATO,
Partnership for Peace
(PfP) and other NATO-led forces;
AND IN CONSIDERATION of the needs of the Republic of Finland, hereinafter called the Host Nation, and the needs of
the Allied Command Operations (ACO), and the Allied Command Transformation (ACT) hereinafter referred as the
Strategic Commands (SCs);
THE PARTICIPANTS HAVE REACHED THE FOLLOWING UNDERSTANDING: SECTION ONE
1. DEFINITIONS
For the purposes of this MOU and its follow-on documents the following definitions apply:
1.1 Forces. All components of a NATO-led force, to include all personnel, animals, material, and provisions, together with
any civilian components of such forces as defined in the NATO SOFA, Paris Protocol and PfP or other nations
participating under the NATO lead. The term also includes all ships, aircraft, vehicles, stores, equipment, and
ammunition, as well as all air, land and sealift movement resources, together with their support services including
contractors deploying or supporting the force.
(NATO) Contractors. Non-Finnish businesses, individuals and entities, who are not resident in the territory of Finland,
who are employed by NATO, NATO Member States, and non-NATO nations contributing to NATO- led operations, and
who are providing goods and/or services of whatever nature in the territory of Finland to NATO within the framework of
operations, exercises, experiments or similar-NATO-led military activities. This includes contractors employees as well as
sub-contractors and their employees acting within the framework of the operation but it does not include local
contractors, their employees, subcontractors and their employees.
1.2 NATO Military Activities. Military actions including exercises, training, operational experimentation and similar
activities, or the carrying out of a strategic, tactical, service, training, or administrative military mission performed by
forces; the process of carrying on combat, including attack, movement, supply and manoeuvres needed to gain the
objectives of any battle or campaign.
1.3 NATO Commander. A military commander in the NATO chain of command.
1.4 NATO Organisations. Headquarters and organised units of forces under NATO command and control.
1.5 International Military Headquarters. International Military Headquarters in the NATO integrated command structure
or that have been granted that status by the NAC/DPC. This includes activities that may be temporary detachments or
units of the Headquarters.
1.6 National Headquarters. Headquarters of national forces under NATO command and control.
1.7 Multinational Headquarters. Headquarters with personnel from more than one nation formed by agreement of
participating nations and under NATO command and control.
1.8 Sending Nations (SNs). Those nations and International Military Headquarters or its elements deploying to the
territory HN in support of NATO military activities.
1.9 Host Nation (HN). The Republic of Finland.
1.10 Strategic Commanders or Commands (SCs). The Supreme Allied Commander Europe (SACEUR), the commander of
Allied Command Operations (ACO), and the Supreme Allied Commander Transformation (SACT), the commander of
Allied Command Transformation (ACT).
1.11 Host Nation Support (HNS). The civil and military assistance rendered in peace, emergencies, crisis and conflict by a
Host Nation to allied forces and organisations, which are located on, operating in or transiting through the Host Nation's
territory, territorial waters or airspace.
1.12 Force Protection (FP). All measures taken and means used to minimise the vulnerability of personnel, facilities,
equipment and activities to any threat and in all situations, to preserve freedom of action and the operational
effectiveness of the force.
1.13 Expenses. Those expenditures associated with the establishment, support and sustainment of national,
multinational or International Headquarters, forces or NATO organisations. For the purposes of this MOU and its followon
documents:
a. NATO Common Costs. Those expenses agreed in advance to be the collective responsibility of the Alliance.
b. Shared Costs. Those expenses agreed in advance to be the shared responsibility of more than one nation. Shared Cost
arrangements are usually based on a formula detailed in the relevant Technical Arrangement and/or Joint
Implementation Arrangements.
c. Direct National Costs. Those expenses considered the responsibility of a single SN.
1.14 NATO Common Funding. Funds provided by NATO nations and made available upon approval through NATO
budgets for Common Costs incurred during the conduct of the NATO military activity specified therein.
1.15 Note of Accession (NOA). A document indicating the intent of a SN to participate in arrangements for HNS under
the provisions of this MOU for a specified NATO-led military activity.
1.16 Statement of Intent (SOI). A document indicating a SN's intent to participate in arrangements for HNS under the
provisions of this MOU, but subject to certain specific reservations. The HN will confirm whether or not the reservations
are acceptable for the provision of HNS.
1.17 Technical Arrangement (TA). A follow-on bilateral arrangement for a specified NATO military activity. It details the
responsibilities and procedures for the provision of HNS by the HN to the NATO Commander and SN(s).
1.18 Joint Implementation Arrangement (JIA). A follow-on bilateral arrangement that establishes the commitment
between the signatories concerning the provision and receipt of HNS. It includes detailed information on the required
and offered support, site-specific procedures for implementation and reimbursement or payment terms.
1.19 Joint Host Nation Support Steering Committee (JHNSSC). A committee established on an ad hoc basis and cochaired
by the HN and NATO Commander. The committee, comprised of authorised representatives from all SNs, the HN
and NATO Commander(s), will meet to coordinate the necessary amplifying arrangements regarding HNS, such as the TA
and JIA(s), as appropriate.
1.20 Operational Sites. Sites situated in the territory of the HN for the purpose of operational and/or logistics support to
the force for NATO-led military activities. These sites are detachments of a Strategic Command under the command and
control of the NATO Commander.
1.21 The Participants are aware of that unless a meaning is specified within this MOU, for NATO the NATO Glossary of
Terms and Definitions (AAP-6) will apply. SECTION TWO
2. PURPOSE
2.1 The purpose of this MOU is to establish policy and procedures for the establishment of operational sites and the
provision of HNS to NATO forces in, or supported from the HN, during NATO military activities.
2.2 This MOU and its follow-on documents are intended to serve as the basis for planning by the appropriate HN
authority and by NATO Commanders anticipating HNS arrangements for a variety of NATO military activities. These
missions include those for which deploying forces have been identified and those for which forces are yet to be
identified. SECTION THREE
3. SCOPE AND GENERAL ARRANGEMENTS
3.1 The provisions of the, NATO or PfP SOFA, Paris Protocol and the Further Additional Protocol and any other relevant
agreements as may be in force between the Supreme Headquarters and HN, will apply to all NATO-led military activities.
3.2 The HN recognises operational sites set up under implementation of this MOU to be detachments of the establishing
Supreme Headquarters and the activities of such detachments to be undertakings of the Supreme Headquarters. The
sites to be established will be identified in follow-on documents. Command and control arrangements will be assigned in
applicable operational plans.
3.3 This MOU is intended to be in accord with NATO doctrine and policy and provides an umbrella arrangement and
structure for HNS.
3.4 The HN will provide support within its fullest capacity, subject to availability and within the practical limitations of
the circumstances that then exist, to the forces deployed on NATO-led military activities. The details of this support will
be addressed in follow-on documents.
3.5 The provisions of this MOU apply in peace, emergencies, crisis and conflict or periods of international tension as may
be jointly determined by the appropriate HN and NATO authorities.
3.6 While SNs are encouraged to participate in NATO military activities and to accept the provisions of this MOU as the
umbrella document under which HNS is provided by the HN, separate bilateral agreements with individual nations may
be taken into account by the HN on a case-by-case basis.
3.7 The HN and SCs may designate representatives to negotiate follow-on documents that support and amplify this MOU.
3.8 NATO military activities supported by this MOU may require multinational support air operations by fixed wing
aircraft and helicopters, and in the case of ports, by merchant and military support vessels. The HN acknowledges that
movement of such aircraft, helicopters, ships and their crews in and through HN territorial areas, will take place under a
general clearance for the duration of the NATO military activity. The HN will administer/control all aspects of such a clearance.
SECTION FOUR
4. REFERENCE DOCUMENTS
Reference documents that may be applicable to this MOU are contained at Annex A. SECTION FIVE
5. RESPONSIBILITIES
Within the provisions of this MOU:
5.1 Host Nation
a. During development of follow-on documents and as changes occur, and following completion of these documents,
the HN will provide timely notice to the appropriate NATO Commander concerning the availability or any deficiencies of
HNS capabilities. The HN takes note that NATO planners rely on the developed follow-on documents to this MOU and
require timely notice of planned changes to the national establishment and capabilities.
b. In order to provide support, the HN will make the necessary arrangements with sources of support, to include civil
and commercial sources. Commercially procured support will be obtained via a competitive bidding process from the
lowest compliant bidder.
c. The HN will keep the administrative and financial records necessary to establish reimbursement to the HN for
resources provided to the forces. Records documenting transactions funded through NATO budgets will be made
available to NATO as required for audit purposes.
d. The standard of goods and services supplied by the HN will be in accordance with the details set out in the follow-on
documents.
e. The HN will retain control over its own HNS resources, unless control of such resources is released.
f. The HN will provide, in advance of any NATO military activity, a price list for any relevant or identified HN support.
g. The HN will invite SNs to accept the provisions of this MOU by either a Note of Accession or Statement of Intent.
h. The HN (in coordination with the NATO Commander) will provide to the force, medical and dental support by HN
military personnel/facilities under the same conditions as provided to the HN military.
i. The HN will provide the procedures for the medical links between HN and SN, including medical POCs.
j. During development of follow-on documents, the HN will provide the NATO Commander with copies in English of any
health, safety, environmental and agricultural regulations, which may apply to a NATO military activity, as well as any
regulations in respect to the storage, movement, or disposal of hazardous materials.
k. The HN accepts that copies of SNs cargo manifests for equipment and supplies both for military and personal use in
accordance with the NATO SOFA, will be sufficient documentation for Customs purposes.
5.2 NATO Commander
a. The NATO Commander will ensure, to the maximum extent possible, that follow-on documents specify the type,
quantity, and quality of support required. It is noted that the mission and force structure cannot be specified before
designation in an Operation Plan (OPLAN) an Operation Order (OPORD), or an Exercise Operational Order (EXOPORD).
The NATO Commander will provide supplementary information necessary for HN planning as soon as practicable.
b. The NATO Commander will give timely notice of any change in circumstances to the HN and will propose modification
of follow-on documents, as appropriate.
c. The NATO Commander will determine whether Common Funding is available and which requirements are eligible for
Common Funding.
d. The NATO Commander will define and prioritise required HNS and approve the pricing for Common Costs.
e. The NATO Commander will ensure financial reimbursement to the HN for agreed HNS if paid for through Common
Funding. In all other cases, the NATO Commander will aid so far as possible in the resolution of financial obligations
between the HN and the SNs.
f. If SN requirements conflict with the NATO Commander's resource distribution priorities, the appropriate NATO
Commander will resolve the conflict with the SNs involved.
g. The NATO Commander will identify personnel and other requirements for the operation of sites to be established in the HN.
h. The NATO Commander will facilitate standardisation of support requirements and costs during negotiations and/or at
the JHNSSC.
5.3 Sending Nations
a. SNs may elect to participate in the structure and procedures for HNS by accepting the provisions of this MOU through
a NOA or by issuing a SOI for a specified NATO military activity.
b. SNs will identify HNS requirements to the HN and responsible NATO Commander.
c. For Direct National Cost requirements, the SN will normally participate in negotiations for HNS during the JHNSSC or
directly with the HN if a JHNSSC is not established. SNs will provide direct payment or reimbursement for HNS to the HN
only for services provided from military sources unless other payment procedures are used as agreed. Under contractual
arrangements made by the HN and the SNs, the support provided from commercial or civilian resources will be paid for
directly by the SNs.
d. SNs will provide authorised personnel to participate in HNS discussions during the JHNSSC, if established.
e. SNs will report changes in HNS requirements to the HN and appropriate NATO Commander as they occur and shall
submit revised HNS requirements and/or status reports.
f. SNs are responsible for the cost of any civilian medical or dental services rendered by the HN.
g. SNs must follow HN health, safety, environmental and agricultural regulations and procedures that have been
identified for operational sites as well as any HN regulations for the storage, movement, or disposal of hazardous
materials.
SECTION SIX
6. FINANCIAL PROVISIONS
6.1 As agreed in the NATO/PfP SOFA and/or Paris Protocol and/or Further Additional Protocol and/or mutual agreement
and/or international convention, activities of International Military Headquarters, operational sites, NATO-owned
and/or chartered vessels, aircraft, vehicles and POL provided to Forces will be free from all taxes, duties, state tolls, fees,
and all similar charges.
6.2 The Paris Protocol and Further Additional Protocol which implement immunities and privileges regarding
International Military Headquarters will be applied to any headquarters element, detachment that may deploy to HN
following the implementation of a NATO military activity.
6.3 Equipment, supplies, products and materials temporarily imported and exported from HN territory in connection
with a NATO military activity, are exempt from all duties, taxes and fees. Other customs procedures will be determined
in accordance with the NATO or PfP SOFA, Paris Protocol and Further Additional Protocol, as applicable.
6.4 Where complete exemption from taxes, duties, fees, and similar charges is not possible for purchases performed
from the HN domestic economy, charges will not be levied at a higher rate than applied to the HN Armed Forces All
expenses should be processed with the least amount of accompanying administrative requirements.
6.5 Financial transactions, to include the transfer of funds and creation of accounts, at any private or governmental bank
institution are to be conducted without acquiring governmental charges or governmental fees of any kind.
6.6 Final financial arrangements, particularly those related to NATO Common Funding, will likely only be determined just
prior to the implementation of a NATO military activity. All financial arrangements negotiated beforehand must,
however, be specific as to NATO's maximum financial liabilities. Expenses not specifically agreed to as being a NATO
funded expense, prior to the expense being incurred, will not receive NATO Common Funding.
6.7 Follow-on documents will provide the initial basis for cost estimates and will serve as the basis for the categorisation
of expenses as either NATO Common Costs (if applicable), Shared Costs, or Direct National Costs.
6.8 Where the NATO Commander determines that certain costs are both eligible and affordable for NATO Common
Funding (from approved budget allocations) the appropriate SC will authorise Common Funding for those expenses and
will either pay directly or reimburse the HN.
6.9 Where certain expenses are determined to be attributable to more than one nation, such expenses may be
identified as Xxxxxx Xxxxx and may, by the mutual agreement of the nations involved, be shared in accordance with a
cost share formula approved in the TA or other follow-on documents.
6.10 Charges for civil and military materiel and services provided by the HN will not be levied at a higher rate than the
HN Armed Forces is charged and will not include administrative or overhead surcharges, but may reflect adjustments
due to delivery schedules, points of delivery, or similar considerations. Reimbursement will not be paid for support
provided by military personnel.
6.11 The NATO Commander and SNs may contract directly with commercial suppliers for supplies, services or other
support.
6.12 NATO-owned vehicles and SN military vehicles are self-insured and as such may operate without commercial
insurance.
6.13 The HN will not incur any financial liability on behalf of the NATO Commander or the SNs, unless specifically
requested to do so in advance by an authorised representative, and unless responsibility for payment of the expenses is
agreed. Furthermore, no funds will be committed until the Supreme Headquarters or the SNs, as appropriate, approve
the relevant follow-on documents and direct their implementation.
6.14 Funding has not been allocated in association with this MOU, and this document does not represent a specific
funding obligation on the part of the NATO Commander or SNs. Detailed financial arrangements and reimbursement
procedures will be specified in the follow-on documents.
6.15 Establishment of operational sites to support NATO military activities does not contemplate construction or
rehabilitation of infrastructure. SECTION SEVEN
7. LEGAL CONSIDERATIONS
7.1 The Supreme Headquarters will perform, or may delegate, legal actions essential for the performance of missions,
including, but not limited to, the exercise of capacity to enter into contracts, engage in legal or administrative
proceedings, and acquire and dispose of property.
7.2 The status of the forces deployed to the territory of the HN will be determined in accordance with the NATO or PfP
SOFA, Paris Protocol and/or Further Additional Protocol.
7.3 Non-contractual claims arising out of, or in connection with, the execution of this MOU, will be dealt with in
accordance with the provisions of the NATO or PfP SOFA .
7.4 Contract claims will be processed and adjudicated by the HN, through the process governing public contracts and in
accordance with HN law, with reimbursement from the NATO Commander or SN, as applicable. SECTION EIGHT
8. FORCE PROTECTION
8.1 Comprehensive and effective FP will be planned for NATO static headquarters and all similar military activities, and
will be detailed in OPLANS, EXPIs or supplementary agreements, as appropriate. FP will be implemented in accordance
with NATO policy and procedures and in a manner consistent with the NATO or PfP SOFA. Under no circumstances will
the FP required or provided be contrary to the NATO or PfP SOFA or HN laws.
8.2 As appropriate, the HN will inform the SN and NATO Commander of its proposed FP measures, limitations and
restrictions.
8.3 As appropriate, each SN is responsible for identifying and providing its FP requirements and limitations to the HN
and NATO Commander.
8.4 In addition to those FP responsibilities detailed in NATO FP policy and procedures, the NATO Commander is
responsible for coordinating all required and provided HN and SN FP as appropriate to the protection of the Force.
SECTION NINE
9. SECURITY AND DISCLOSURE OF INFORMATION
9.1 Classified information stored, handled, generated, transmitted or exchanged as a result of the execution of this MOU
will be treated in accordance with the Security Agreement between Finland and the North Atlantic Treaty Organization
and the Administrative Arrangement for the Protection of Classified Information Exchanged between the Government of
the Republic of Finland and the North Atlantic Treaty Organization. Between Alliance Nations, classified information
stored, handled, generated, transmitted or exchanged as a result of the execution of this MOU will be treated in
accordance with C-M (2002) 49 "Security within the North Atlantic Treaty Organisation", dated 17 June 2002, in the
respective authorised edition, including all supplements and amendments thereto and existing security agreements and
arrangements.
9.2 Information provided by any Participant or SN to any other in confidence, and such information produced by any
Participant or SN requiring confidentiality, will either retain its original classification, or be assigned a classification that
will ensure a degree of protection against disclosure, equivalent to that required by the other Participant or SN.
9.3 Each Participant and SN will take all lawful steps available to it to keep free from disclosure all information
exchanged in confidence, unless the other Participants and/or SNs consent to such disclosure.
9.4 To assist in providing the desired protection, each Participant or SN will mark such information furnished to the
other in confidence with a legend indicating its origin, the security classification, the conditions of release, that the
information relates to a specific NATO military activity, and that it is furnished in confidence.
9.5 Visits by personnel will be arranged in accordance with the procedures specified in C-M (2002)49, as amended.
9.6 All classified information subject to the provisions of this section will continue to be protected in the event of
withdrawal by any participant or upon termination of the MOU. SECTION TEN
10. COMMENCEMENT, DURATION AND TERMINATION
10.1 This MOU will become effective on the date of the last signature and remain in effect unless terminated by any
Participant giving six months prior notice in writing to all other Participants.
10.2 All provisions of Sections 6, 7, and 9 will remain in effect in the event of withdrawal of any Participant or upon
termination of this MOU until all obligations are fulfilled. SNs will fulfill all obligations in the event of any termination or
withdrawal.
SECTION ELEVEN
11. MODIFICATION AND INTERPRETATION
11.1 This MOU may be amended or modified in writing by the mutual consent of all Participants.
11.2 Apparent conflicts in interpretation and application of this MOU will be resolved by consultation among
Participants at the lowest possible level and will not be referred to any national or international tribunal or third party
for settlement.
11.3 This MOU is signed in three copies in the English language. SECTION TWELVE
12. RELATIONSHIP WITH NATIONAL AND INTERNATIONAL LAW
12.1 This MOU is not intended to supersede national law or international obligations by which the Participants are
bound. The Participants will notify each other in case of any conflict arising from this MOU.
-
12.2 This MOU is not eligible for registration under Article 102 of the Charter of the United Nations.
The foregoing represents the understandings reached between the Government of the Republic of Finland, and the
Headquarters, Supreme Allied Commander Transformation as well as the Supreme Headquarters Allied Powers Europe,
upon the matters referred to herein.
For the Government of the Republic of Finland XXXXX XXXXXXXX
GENERAL,
CHIEF OF DEFENCE, FINNISH DEFENCE FORCES
Dated: 4 September 2014 Republic of Finland Statement
For the purpose of this MOU and its follow-on documents, the Republic of Finland does not recognize contractors as
part of the force or civilian component as defined in the NATO/PfP SOFA and Paris Protocol/Further Additional Protocol.
For the Supreme Headquarters Allied Powers Europe
And for the Headquarters, Supreme Allied Commander Transformation XXXXXX X. BREEDLOVE
GENERAL, U.S. AIR FORCE
SUPREME ALLIED COMMANDER EUROPE
Dated: 4 September 2014
Supreme Headquarters Allied Powers Europe Statement
The Statement of the Republic of Finland is understood applicable in so far as NATO Military Activities remain functional
in accordance with the North Atlantic Council mandate(s). ANNEX A
REFERENCE DOCUMENTS
a. The North Atlantic Treaty, dated 4 April 1949.
b. Partnership for Peace Framework Document Issued by the Heads of State and Government Participating in the
Meeting of the North Atlantic Council (Framework Document), dated 10 January 1994. (only for MOU with PfP nation)
c. Agreement among the Parties to the North Atlantic Treaty and Regarding the Status of their Forces, (NATO SOFA),
dated 19 June 1951.
d. The Protocol on the Status of International Military Headquarters set up Pursuant to the North Atlantic Treaty, (Paris
Protocol), dated 28 August 1952.
e. Agreement among the States parties to the North Atlantic Treaty and other States Participating in the Partnership for
Peace regarding the Status of their Forces (PfP SOFA), dated 19 June 1995.
f. Additional Protocol to the Agreement among the States Parties to the North Atlantic Treaty and the Other States
Participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (Additional Protocol to the PfP SOFA),
dated 19 June 1995.
g. Further Additional Protocol to the Agreement among the States Parties to the North Atlantic Treaty and the other
States Participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (Further Additional Protocol), dated
19 December 1997.
h. MC 319/2 - NATO Principles and Policies for Logistics.
i. MC 334/2 - NATO Principles and Policies for Host Nation Support (HNS).
j. Applicable NATO STANAGs and Policy Directives for Logistics Support, Force Protection and Financial Reimbursement.
k. C-M(2002)49 – Security within NATO, dated 17 June 2002
l. BI-SC Directive 15-3 Preparation of International Agreements.
m. AJP-4.5 (B) - Allied Joint Doctrine for Host Nation Support and Procedures.
n. CM(2002)50 – Protection Measures for NATO Civil and Military Bodies, Deployed NATO Forces and Installations
(Assets) Against Terrorist Threats.
o. BI-SC Force Protection Directive 80-25, 01 January 2003
p. BI-SC Functional Planning Guide for Force Protection
q. AAP-6 – NATO Glossary of Terms and definitions
xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/0000/00000000/00000000_0 Luettu 6.10.2016
Isäntämaasopimus suomeksi
Suomennos Itsenäisyyspuolue (IPU) 29.1.2015
YHTEISYMMÄRRYSSOPIMUS (MOU) SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA TRANSFORMAATIOESIKUNNAN
(Headquarters, Supreme Allied Commander Transformation) XX
NATON EUROOPAN JOUKKOJEN ESIKUNNAN KESKEN
(Operaatioesikunnan, Supreme Headquarters Allied Powers Europe) KOSKIEN ISÄNTÄMAAN TUKITOIMIA
NATO-OPERAATIOILLE / HARJOITUKSILLE / VASTAAVALLE SOTILAALLISELLE TOIMINNALLE
Sisällysluettelo Xxxxxxxx
Osa 1 Määritelmät
Osa 2 Tarkoitus
Osa 3 Laajuus
Osa 4 Viiteasiakirjat
Osa 5 Vastuut
Osa 6 Taloudellinen tuki
Osa 7 Juridiset näkökohdat
Osa 8 Joukkojen suojaus
Osa 9 Turvallisuus ja informaation julkaiseminen Osa 10 Aloitus, kesto ja lopetus
Osa 11 Muuttaminen ja tulkinta
Osa 12 Yhteys kansalliseen ja kansainväliseen lakiin Allekirjoitus
Liite Johdanto
Suomen tasavallan hallitus, jota edustaa puolustusministeriö (Ministry of Defence, MoD), Transformaatioesikunta (Headquarters, Supreme Allied Commander Transformation, HQ SACT) ja NATOn Euroopan joukkojen esikunta (Supreme Headquarters Allied Powers Europe, SHAPE), joihin tästä lähin viitataan Osapuolina:
Ottaen huomioon Pohjois-Atlantin valtiosopimuksen (North Atlantic Treaty, NATO-sopimus), päivätty 4.4.1949, ja erityisesti sen artiklan 3;
Ottaen huomioon Rauhankumppanuus-dokumentin (Partnership for Peace), jonka 10.1.1994 NATOn neuvoston kokouksessa mukana olleiden valtioiden päämiehet hyväksyivät;
Ottaen huomioon sopimuksen NATO-liittolaisten sotajoukkojen asemasta (Status of their Forces, NATO SOFA), päivätty 19.6.1951, Pöytäkirjan kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta NATOssa (Pariisin protokolla), päivätty 28.8.1952, Sopimuksen NATO-valtioiden ja Rauhankumppanuus-valtioiden sotajoukkojen asemasta (PfP SOFA), päivätty 19.6.1995, edellisen lisäpöytäkirjan (Additional protocol to the PfP SOFA), päivätty 19.6.1995, ja tämän sopimuksen ylimääräisen lisäpöytäkirjan (Further Additional Protocol to the PfP SOFA), päivätty 19.12.1997;
Ottaen huomioon Sopimuksen turvallisuusyhteistyöstä Suomen ja NATOn välillä, päivätty 22.9.1994 ja Hallinnollisen sopimuksen luottamuksellisen informaation välittämisestä Suomen hallituksen ja NATOn välillä, päivätty 3.7.2012;
Ottaen huomioon periaatteen (käsitteen, concept) NATO-joukkojen ja yhteistyökumppanien joukkojen komentamisesta ja kontrolloinnista NATO-komennon alla Suomen tasavallan maaperällä tai sen läpi rauhan, kriisin, hätätilan tai konfliktin aikana NATOn sotilaallisen toiminnan tukena;
Ottaen huomioon periaatteen (käsitteen, concept) harjoituksista ja operaatioista, joiden oletetaan tapahtuvan NATOn, Rauhankumppanuusjoukkojen (Partnership for Peace, PfP) tai muiden NATO-komentoisten joukkojen kanssa;
Ja huomioiden Suomen tasavallan, tästedes "isäntämaa", tarpeet, ja Naton Euroopan joukkojen (Allied Command Operation, ACO) ja Naton transformaatio-osaston (Allied Command Transformation, ACT), tästedes Strategiset (strategic commands, SCs), tarpeet;
OSALLISTUJAT OVAT PÄÄTYNEET SEURAAVAAN YHTEISYMMÄRRYKSEEN: OSA 1
1. Määritelmät
Tälle yhteisymmärryssopimukselle ja sen jatkodokumenteille pätevät seuraavat määritelmät:
1.1 Joukot. Kaikki osat NATO-komentoisista ja muitten valtioiden NATOn komennon alla olevista joukoista, sisältäen kaiken henkilökunnan, eläimet, materiaalin ja varusteet, sekä kaikki siviiliosat kyseisistä joukoista kuten on määriteltynä NATO SOFA:ssa, Pariisin protokollassa ja PfP:ssä. Tämä sisältää kaikki alukset, lentokoneet, ajoneuvot, varastot, välineet ja ammukset, kuten ilma-, maa- ja meriliikenneresurssit, sekä näihin liittyvät palvelut mukaan lukien näitä joukkoja lähettävät tai tukevat alihankkijat.
NATOn alihankkijat. Ei-suomalaiset yritykset, yksilöt ja järjestöt, jotka eivät asu Suomessa, jotka palkkaa NATO, NATOn liittolaisvaltiot ja operaatioita tukevat ei-NATO -valtiot, ja jotka järjestävät tarvikkeita ja/tai palveluita millä tahansa toimialalla Suomen maaperällä osana NATO- operaatiota, harjoitusta tai vastaavaa NATO-johtoista sotilaallista toimintaa. Tämä sisältää alihankkijoiden työntekijät sekä heidän alihankkijansa ja työntekijänsä operaation puitteissa, mutta ei sisällä paikallisia yrityksiä, heidän työntekijöitänsä, heidän alihankkijoitaan tai heidän työntekijöitään.
1.2 NATOn sotilaallinen toiminta. Joukkojen suorittama sotilaallinen toiminta sisältäen harjoitukset, koulutuksen, operationaalisen kokeilun ja vastaavat toimet, tai strategisen, taktisen, huolto-, koulutus- tai hallinnollisen sotilaallisen tehtävän; taisteluun johtava prosessi mukaan lukien hyökkäys, joukkojen siirrot, huolto ja järjestelyt, jotka tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen missä tahansa taistelussa tai kampanjassa.
1.3. NATO-komentaja. Sotilaskomentaja NATOn sotilashierarkiassa.
1.4. NATO-organisaatiot. Esikunnat ja organisoidut yksiköt NATOn komennon ja hallinnan alla.
1.5. Kansainväliset sotilasesikunnat. Kansainväliset sotilasesikunnat NATOn integroidussa rakenteessa tai joille on myönnetty tämä status NATOn Neuvoston/Puolustuskomitean (NAC/DPC) toimesta. Tämä voi sisältää väliaikaisesti irrotettuja yksiköitä esikunnasta.
1.6. Kansalliset esikunnat. NATOn komennossa olevien kansallisten joukkojen esikunnat.
1.7. Kansainväliset esikunnat. Esikunnat, joissa on henkilöstöä useammasta kuin yhdestä valtiosta, toteutettuna osallistuvien valtioiden sopimuksella ja NATOn komennon alla.
1.8. Lähettävät valtiot (SNs). Ne valtiot tai Kansainväliset esikunnat tai näiden osat, jotka lähettävät joukkoja isäntämaahan NATOn sotilaallisten operaatioiden tueksi.
1.9. Isäntämaa (HN). Suomen tasavalta.
1.10. Strategiset komentajat tai komennot (Strategic Commanders or Commands, SCs). Naton Euroopan joukkojen ylin komentaja (Supreme Allied Commander Europe, SACEUR), NATOn Euroopan joukkojen komentaja (Commander of Allied Command Operations, ACO), ylin
transformaatiokomentaja (Supreme Allied Commander Transformation, SACT), transformaatiokomentaja (Commander of Allied Command Transformation, ACT).
1.11. Isäntämaatuki (Host Nation Support, HNS). Isäntämaan antama siviili- ja sotilastuki rauhan, hätätilan, kriisin ja konfliktin aikana NATO-joukoille ja organisaatioille, jotka sijaitsevat, toimivat tai liikkuvat isäntämaan maaperällä, aluevesillä tai ilmatilassa.
1.12. Joukkojen suojelu (Force Protection, FP). Kaikki toiminta ja keinot, joita käytetään minimoimaan kaikenlaiset henkilöstöön, tiloihin, kalustoon ja toimintoihin kohdistuvat riskit kaikissa tilanteissa, jotta toimintavapaus ja joukkojen operatiivinen tehokkuus säilyisi.
1.13. Kulut. Ne kulut, jotka liittyvät kansallisen, monikansallisen tai kansainvälisen esikunnan, joukkojen tai NATOn organisaatioiden perustamiseen, tukemiseen ja ylläpitämiseen. Tätä yhteisymmärryssopimusta ja sitä seuraavia dokumentteja varten:
a. NATOn yhteiset kustannukset. Ne kustannukset, jotka on hyväksytty etukäteen NATO-liiton yhteisiksi kustannuksiksi.
b. Jaetut kustannukset. Ne kustannukset, jotka on hyväksytty etukäteen useamman kuin yhden valtion kustannuksiksi. Jaetut kustannukset perustuvat yleensä kaavaan, joka on kuvattu asianomaisessa Teknisessä sopimuksessa (Technical Arrangement, TA) ja/tai yhteisessä toteutussopimuksessa (Joint Implementation Arrangements, JIA).
c. Suorat kansalliset kustannukset. Ne kustannukset, jotka ovat yhden lähettävän maan (SN) vastuulla.
1.14. NATOn yhteinen rahoitus. Rahoitus, joka annetaan NATO-mailta NATO-budjetin kautta siinä määriteltyihin NATOn sotilaallisen toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.
1.15. Liittymissopimus (Note of Accession, NOA). Sopimus, joka kuvaa lähettävän maan sitoutumisen isäntämaasopimukseen tämän yhteisymmärryssopimuksen puitteissa tiettyä NATO-johtoista sotilaallista toimintaa varten.
1.16. Aiesopimus (Statement of Intent, SOI). Dokumentti, joka ilmaisee lähettävän maan aikomuksen osallistua isäntämaasopimukseen tämän yhteisymmärryssopimuksen puitteissa, mutta tietyin varauksin. Isäntämaa vahvistaa ovatko vai eivätkö varaukset ole hyväksyttäviä isäntämaasopimuksen määräysten perusteella.
1.17. Tekninen sopimus (Technical Arrangement, TA). Kahdenvälinen jatkosopimus tiettyä NATOn sotilaallista toimintaa varten. Se kuvailee isäntämaan vastuut ja menettelyt isäntämaatukea varten NATOn johdolle ja lähettäville maille.
1.18. Yhteinen toteuttamissopimus (Joint Implementation Arrangement, JIA). Kahdenvälinen jatkosopimus, joka määrittää allekirjoittaneiden velvollisuudet isäntämaatuen antamisessa ja
vastaanottamisessa. Se sisältää tarkan tiedon vaaditusta ja tarjotusta tuesta, kohdekohtaisista toteutustavoista ja korvausten ja maksujen ehdoista.
1.19. Yhteinen isäntämaatuen ohjausneuvosto (Joint Host Nation Support Steering Committee, JHNSSC). Vartavasten perustettu ohjausneuvosto, jonka johdossa ovat isäntämaa ja NATO-komentaja yhdessä. Neuvosto koostuu valtuutetuista edustajista kaikista lähettävistä maista, isäntämaasta ja NATOn johtajista, ja kokoontuu koordinoimaan tarvittavat seikkaperäisesti kehiteltävät isäntämaatukea koskevat toimet kuten teknisen sopimuksen (TA) ja yhteisen toteuttamissopimuksen (JIA).
1.20. Toiminnalliset kohteet (Operational Sites). Kohteet isäntämaassa, toiminnallista ja/tai logistista tukea varten NATO-johtoisten sotilaallisten toimien joukoille. Nämä kohteet ovat strategisen johdon erillisyksiköitä ja toimivat NATO-komentajan komennon alla.
1.21. Osallistujat ovat tietoisia siitä, että jos jotakin termiä ei ole määritelty tässä yhteisymmärryssopimuksessa, NATOlle ovat voimassa NATO-sanasto (NATO Glossary) ja määritelmät (AAP-6).
OSA 2.
2. Tarkoitus
2.1. Tämän yhteisymmärryssopimuksen tarkoitus on sopia periaatteet ja menettelytavat toiminnallisten kohteiden perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi NATO-joukoille isäntämaassa, tai isäntämaan tukemana, NATOn sotilaallisten toimien aikana.
2.2. Tämä yhteisymmärryssopimus ja sen jatkodokumentit on tarkoitettu suunnittelun pohjaksi asianomaisille isäntämaan tahoille ja NATOn johdolle ennakoimaan isäntämaatukea erilaisille NATOn sotilaallisille toimille. Nämä tehtävät sisältävät toimet, joihin lähetettävät joukot ovat tiedossa, sekä ne, joihin joukot eivät vielä ole tiedossa.
OSA 3.
3. Laajuus ja yleiset järjestelyt
3.1. NATO, PfP SOFA, Pariisin protokolla, PfP SOFA:n ylimääräinen lisäpöytäkirja ja muut mahdolliset oleelliset voimassa olevat sopimukset NATO-esikunnan ja isäntämaan välillä ovat voimassa kaikissa NATO-johtoisissa sotilaallisissa toimissa.
3.2. Isäntämaa tunnustaa operationaalisten kohteiden, jotka perustetaan tämän yhteisymmärryssopimuksen puitteissa, olevan NATO-esikunnan erillisyksiköitä, ja näiden erillisyksiköiden toimien olevan NATO-esikunnan toimia. Perustettavat kohteet yksilöidään jatkodokumenteissa. Komento- ja hallinnointijärjestelyt määritellään soveltuvissa operaatiosuunnitelmissa.
3.3. Tämän yhteisymmärryssopimuksen on tarkoitus olla yhtäpitävä (in accord with) NATO- doktriinin ja käytäntöjen kanssa ja määrittää puitesopimuksen ja rakenteen isäntämaatuelle.
3.4. Isäntämaa tulee tukemaan täysin voimin, riippuen saatavuudesta ja käytännöllisistä rajoitteista kussakin tilanteessa, lähetettyjä joukkoja NATO-johtoisissa sotilastoimissa. Tuen yksityiskohdat käsitellään jatkodokumenteissa.
3.5. Tämän yhteisymmärryssopimuksen pykälät ovat voimassa rauhan, hätätilan, kriisin ja konfliktin sekä kansainvälisen jännitteen aikana, kuten isäntämaa ja NATOn johto yhdessä määrittävät.
3.6. Vaikka lähettäviä maita kannustetaan osallistumaan NATOn sotilaallisiin toimiin ja hyväksymään tämä yhteisymmärryssopimus yleisenä rakennedokumenttina, jonka puitteissa isäntämaa antaa isäntämaatukea, isäntämaa voi ottaa erilliset kahdenväliset sopimukset yksittäisten maiden kanssa tapauskohtaisesti huomioon.
3.7. Isäntämaa ja NATOn strateginen johto (SCs) voivat valtuuttaa edustajia neuvottelemaan jatkodokumenteista, jotka tukevat ja vahvistavat tätä yhteisymmärryssopimusta.
3.8. Tämän yhteisymmärryssopimuksen tukemat NATOn sotilaalliset toimet saattavat vaatia monikansallisia tukitoimia lentokoneilta ja helikoptereilta, ja satamien tapauksessa kaupallisilta aluksilta ja sota-aluksilta. Isäntämaa tiedostaa, että tällaisten lentokoneiden, helikoptereiden, alusten ja niiden miehistöjen kulku isäntämaahan ja sen alueen kautta, tapahtuu yleisen kulkuvapauden puitteissa NATOn sotilaallisen toiminnan aikana. Isäntämaa hallinnoi ja kontrolloi kaikkia osa-alueita tästä kulkuvapaudesta.
OSA 4.
4. Viiteasiakirjat
Viiteasiakirjat, jotka voivat soveltua tähän yhteisymmärryssopimukseen, ovat Liitteessä A. OSA 5.
5. Vastuut
Tämän yhteisymmärryssopimuksen ehtojen mukaan:
5.1. Isäntämaa
a. Jatkodokumenttien kehittämistyön aikana, ja kun tapahtuu muutoksia, ja näiden dokumenttien valmistumisen jälkeen isäntämaa antaa ajankohtaisia tiedotuksia asianosaiselle NATO-komentajalle isäntämaan valmiuksista tai niiden puutteista. Isäntämaa ottaa huomioon, että NATOn suunnittelijat tukeutuvat tämän yhteisymmärryssopimuksen jatkodokumentteihin ja
vaativat ajankohtaisia ilmoituksia suunnitelluista muutoksista kansalliseen järjestelmään ja valmiuksiin.
b. Järjestääkseen tukea isäntämaa tekee vaadittavat järjestelyt tuen toimittajien kanssa siviili- ja kaupalliset toimijat mukaan lukien. Kaupallisesti hankittu tuki hankitaan kilpailutuksen kautta edullisimman hyväksyttävän tarjouksen tekijältä.
c. Isäntämaa tulee pitämään hallinnollista ja taloudellista kirjanpitoa, joka vaaditaan korvauksen maksamiseen isäntämaalle joukoille annetusta tuesta. Asiakirjat NATO-budjettien kautta rahoitetuista liiketoimista tulee olla saatavilla NATOn kirjanpitoa varten.
d. Vaatimustaso isäntämaan järjestämille tuotteille ja palveluille tullaan määrittämään jatkodokumenteissa.
e. Isäntämaa tulee pitämään hallinnan omista isäntämaatuen resursseistaan, ellei näiden resurssien hallintaa irroteta.
f. Isäntämaa toimittaa ennen NATOn sotilaallista toimintaa hinnaston tarvittavalle isäntämaatuelle.
g. Isäntämaa tulee kutsumaan lähettäviä maita hyväksymään tämän yhteisymmärryssopimuksen pykälät Liittymissopimuksella (Note of Accession) tai Aiesopimuksella (Statement of Intent).
h. Isäntämaa, NATO-komentajan kanssa koordinoiden, tulee antamaan joukoille terveydenhoitoa ja hammaslääketieteellistä tukea isäntämaan sotilashenkilöiden toimesta ja armeijan toimipaikoissa samoilla ehdoilla kuin isäntämaan armeijalle.
i. Isäntämaa huolehtii terveyspalvelujen käytännön järjestelyistä isäntämaan ja lähettävien maiden välillä siviilihenkilökunta (POC, Protection of Civilians) mukaan lukien.
j. Jatkodokumenttien laadinnan aikana isäntämaa tulee antamaan NATO-komentajalle englanninkieliset kopiot terveys-, turvallisuus-, ympäristö- ja maataloussäädöksistä, joilla saattaa olla merkitystä NATOn sotilaalliseen toimintaan, kuten myös vaarallisten aineiden säilöntää, liikuttamista ja hävitystä koskevat säädökset.
k. Isäntämaa hyväksyy, että kopiot lähettävien maiden tarvikkeiden rahtilistoista, sekä sotilaallisista että henkilökohtaisista, kuten NATO SOFA määrää, ovat riittäviä tullin tarkoituksiin.
5.2. NATO-komentaja
a. NATO-komentaja varmistaa, niin pitkälle kuin mahdollista, että jatkodokumentit määrittävät tarvittavan tuen lajin, määrän ja laadun. On otettava huomioon, että tehtävää ja joukkojen kokoonpanoa ei voida määritellä ennen Operaatiosuunnitelmaa (Operation Plan, OPLAN), Operaatiomääräystä (Operation Order, OPORD) tai Harjoitusoperaatiomääräystä (Exercise
Operational Order, EXOPORD). NATO-komentaja antaa isäntämaan suunnittelua varten välttämätöntä lisätietoa niin pian kuin se on käytännössä mahdollista.
b. NATO-komentaja pitää isäntämaan ajan tasalla olosuhteiden muutoksista ja ehdottaa tarpeen mukaan muutoksia jatkodokumentteihin.
c. NATO-komentaja selvittää onko yhteistä rahoitusta olemassa, ja mitkä tarpeet voidaan hoitaa yhteisellä rahoituksella.
d. NATO-komentaja täsmentää ja priorisoi vaadittavan isäntämaatuen ja hyväksyy hinnoittelun yhteisiin kustannuksiin.
e. NATO-komentaja takaa korvauksen isäntämaalle sovitusta isäntämaatuesta, jos se maksetaan yhteisistä kustannuksista. Muissa tapauksissa NATO-komentaja auttaa niin pitkälle kuin mahdollista selvittämään isäntämaan ja lähettävien maiden välisiä taloudellisia kysymyksiä.
f. Mikäli lähettävien xxxxxx vaatimukset eroavat NATO-komentajan resurssienjakoprioriteeteista, asianosainen NATO-komentaja selvittää ristiriidan kyseisten lähettävien maiden kanssa.
g. NATO-komentaja määrää henkilöstön ja muut vaatimukset isäntämaahan perustettavien kohteiden operaatioita varten.
h. NATO-komentaja avustaa tukivaatimusten ja kustannusten standardisoinnissa käytäessä neuvotteluja ja/tai yhteisessä isäntämaatuen esikuntayksikössä (JHNSSC:ssä, Joint Host Nation Support Staff Cell).
5.3. Lähettävät maat
a. Lähettävät maat voivat valita osallistua isäntämaatuen rakenteeseen ja käytäntöihin hyväksymällä tämän yhteisymmärryssopimuksen Liittymissopimuksella (NOA) tai Aiesopimuksella (SOI) tiettyä NATOn sotilaallista toimintaa varten.
b. Lähettävät maat täsmentävät isäntämaatuen vaatimukset isäntämaalle ja asianomaiselle NATO-komentajalle.
c. Suorien kansallisten kustannusten vaatimusten osalta lähettävä maa tavallisesti osallistuu isäntämaatuen neuvotteluihin JHNSSC:ssä tai suoraan isäntämaan kanssa mikäli JHNSSC:tä ei ole perustettu. Lähettävät maat suorittavat isäntämaalle suoria maksuja tai korvauksia isäntämaatuesta vain sotilaallisista palveluista ellei muista rahoitusmenettelyistä ole sovittu. Mikäli isäntämaan ja lähettävän maan välillä on sopimusvelvoite, lähettävät maat maksavat siviili- tai kaupallisen tuen suoraan isäntämaalle.
d. Lähettävät maat lähettävät valtuutetut henkilönsä osallistumaan isäntämaatuen kokouksiin yhteisessä isäntämaatuen esikuntayksikössä JHNSSC:ssä sen toiminnan aikana, mikäli yksikkö perustetaan.
e. Lähettävät maat raportoivat muutoksista isäntämaatuen vaatimuksiin isäntämaalle ja asianosaiselle NATO-komentajalle sitä mukaa, kun niitä ilmenee, ja esittävät näille muutetut isäntämaatuen vaatimukset ja/tai tilannekatsaukset (status reports).
f. Lähettävät maat vastaavat isäntämaan järjestämän armeijan ulkopuolelta tulevan terveydenhoidon ja hammashoidon kustannuksista.
g. Lähettävien maiden tulee noudattaa isäntämaan terveys-, turvallisuus-, ympäristö- ja maataloussäädöksiä ja käytäntöjä, jotka on määritelty operaatiokohteille, sekä isäntämaan säädöksiä vaarallisten aineiden säilytyksestä, liikuttamisesta ja hävittämisestä.
OSA 6.
6. Taloudelliset ehdot
6.1. Kuten on sovittu NATO/PfP SOFA -asiakirjassa ja/tai Pariisin protokollassa ja/tai Ylimääräisessä lisäpöytäkirjassa ja/tai keskinäisessä sopimuksessa ja/tai kuten on sovittu kansainvälisessä yleissopimuksessa, kansainvälisen sotilasesikunnan toimet, operaatiopaikat, NATOn omistamat tai lähettämät joukkojen käyttöön annetut alukset, lentokoneet, ajoneuvot ja poltto- ja voiteluaineet (POL) ovat vapaita veroista, tulleista, maksuista ja muista vastaavista kuluista.
6.2. Pariisin protokollaa ja Ylimääräistä lisäpöytäkirjaa, jotka määrittelevät koskemattomuussuojan ja erioikeudet (privileges) Kansainväliselle esikunnalle, tullaan soveltamaan kaikkiin esikunnan osiin ja erillisjoukkoihin, jotka lähetetään isäntämaahan NATOn sotilaallisen toiminnan seurauksena.
6.3. Kalusto, varusteet, tuotteet ja materiaalit, jotka väliaikaisesti tuodaan tai viedään isäntämaan alueelta NATOn sotilaallisen toiminnan yhteydessä, ovat vapaita kaikista tulleista, veroista ja maksuista. Muut tullikäytännöt tullaan määrittämään soveltaen NATOn tai PfP:n SOFA:a (NATOn sisäistä tai rauhankumppanuuteen kuuluvaa sopimusta joukkojen asemasta), Pariisin protokollaa ja Ylimääräistä lisäpöytäkirjaa.
6.4. Milloin täydellinen vero-, tulli- tai maksuvapaus ei ole mahdollista isäntämaasta tehdyille ostoksille, perityt maksut eivät ole korkeampia kuin isäntämaan armeijan tapauksessa, ja kaikki maksatus tulisi hoitaa mahdollisimman vähäisillä hallinnollisilla kustannuksilla (requirements).
6.5. Finanssitoiminnot, sisältäen varojen siirron ja tilien perustamisen, missä tahansa yksityisessä tai valtion pankissa, tulee hoitaa ilman mitään julkisen hallinnon vaatimia maksuja.
6.6. Lopulliset taloudelliset järjestelyt, erityisesti ne, jotka liittyvät NATOn yhteiseen rahoitukseen, tullaan todennäköisesti päättämään vasta juuri ennen NATOn sotilaallisen toiminnan alkamista. Kuitenkin kaikissa etukäteen käytävissä finanssijärjestelyjä koskevissa neuvotteluissa tulee täsmällisesti määritellä NATOlle tulevat suurimmat mahdolliset kustannukset. Kulut, joista ei erityisesti ole sovittu NATO-kustanteisina ennen kustannusten toteutumista, eivät saa NATOn yhteistä rahoitusta.
6.7. Jatkodokumentit tulevat antamaan perustan kustannuslaskelmille ja luokitteluun NATOn yhteisiksi kustannuksiksi (jos sellainen tulee kysymykseen), jaetuiksi kustannuksiksi tai pelkästään kansallisiksi kustannuksiksi.
6.8. Missä NATO-komentaja päättää, että tietyt kustannukset ovat hyväksyttäviä ja edullisia NATOn yhteiselle rahoitukselle (hyväksyttyjen budjettien perusteella), asianomainen komentaja (SC, Strategic Commander) tulee oikeuttamaan yhteisen rahoituksen näille kuluille ja joko maksaa suoraan tai korvaa kustannukset jälkeenpäin isäntämaalle.
6.9. Missä tiettyjen kulujen katsotaan jakautuvan useammalle maalle, nämä kulut voidaan katsoa yhteisiksi kuluiksi, ja voidaan keskinäisen sopimuksen perusteella jakaa käyttäen kustannustenjakokaavaa, joka hyväksytään Teknisessä sopimuksessa (TA) tai muissa jatkodokumenteissa.
6.10. Xxxxxxxxxxxx isäntämaan antamasta siviili- tai sotilasmateriaalista tai palveluista ei tule laskuttaa korkeammalla hinnalla kuin isäntämaan armeijan ostamana, eikä laskujen tule sisältää hallinnollisia kustannuksia tai ylihintaa, mutta ne voivat perustua toimitusaikataulujen, toimituspaikkojen tai vastaavien tarkennuksiin. Sotilashenkilöstön antamasta tuesta ei makseta korvausta.
6.11. NATO-komentaja ja lähettävät maat voivat tehdä suoraan sopimuksia kaupallisten toimijoiden kanssa tarvikkeista, palveluista tai muusta tuesta.
6.12. NATOn omistamat ajoneuvot ja lähettävien maiden sotilasajoneuvot ovat itsevakuutettuja (self-insured) ja voivat täten toimia ilman kaupallista vakuutusta.
6.13. Isäntämaan ei tule saattaa itseään taloudelliseen edesvastuuseen NATO-komentajan tai lähettävien maiden puolesta, ellei valtuutettu edustaja erikseen etukäteen pyydä näin tekemään, ja ellei kustannusvastuusta ole sovittu. Lisäksi korvausta ei suoriteta ennen kuin tilanteen mukaan joko ylin esikunta tai lähettävät maat hyväksyvät tarvittavat jatkodokumentit ja ohjaavat niiden panemisen täytäntöön.
6.14. Rahoitusta ei ole kohdennettu tämän yhteisymmärryssopimuksen yhteydessä, eikä tämä sopimus sisällä rahoitusvelvoitteita NATO-komentajan tai lähettävien maiden osapuolelle. Täsmälliset rahoitusjärjestelyt ja korvausmenettelyt määritellään jatkodokumenteissa.
6.15. Operationaalisten kohteiden perustaminen NATOn sotilaallisen toiminnan tukemiseen ei tarkoita (contemplate) infrastruktuurin rakentamista tai parantamista.
OSA 7.
7. Juridiset näkökohdat
7.1. Ylin esikunta tulee tekemään, tai saattaa delegoida, edustustojen toiminnan kannalta tärkeitä juridisia toimia kuten, mutta ei rajoittuen näihin, olemaan osapuolena sopimuksissa, olemaan mukana juridisissa tai hallinnollisissa oikeusprosesseissa ja hankkimaan ja myymään omaisuutta.
7.2. Isäntämaahan lähetettyjen joukkojen laillinen asema määritellään NATO- tai PfP SOFA:n, Pariisin protokollan ja/tai Ylimääräiseen lisäpöytäkirjan mukaisesti.
7.3. Ei-sopimuspohjaiset vaatimukset, joita ilmenee tästä yhteisymmärryssopimuksesta tai sen seurauksena, käsitellään perustuen NATO- tai PfP SOFA:n pykäliin.
7.4. Sopimusvaatimukset käsitellään ja päätetään isäntämaassa, sopimuslainsäädännön ja kansallisen lain nojalla, NATO-komentajan tai lähettävien maiden maksaessa soveltuvin osin hyvitystä prosessikustannuksista.
OSA 8.
8. Joukkojen suojaus
8.1. Kattava ja tehokas joukkojen suojaus (FP) suunnitellaan NATOn kiinteälle esikunnalle ja muille vastaaville sotilaallisille toimille, ja se määritellään tarpeen mukaan Operaatiosuunnitelmissa (OPLANS), Harjoitusten suunnitteluohjeissa (EXPIs) tai lisäsopimuksissa. Joukkojen suojaus toteutetaan NATOn periaatteiden ja menettelytapojen mukaan ja NATO- tai PfP SOFA-sopimusten (NATOn sisäinen sopimus joukkojen asemasta ja Rauhankumppanuuteen liittyvä sopimus joukkojen asemasta) raameissa. Missään olosuhteissa tarvittava tai järjestettävä joukkojen suojaus ei tule olemaan NATO- tai PfP SOFA-sopimusten tai isäntämaan lakien vastaista.
8.2. Kun on aiheellista, niin isäntämaa tiedottaa lähettäville maille ja NATO-komentajalle suunnitelluista joukkojen suojausmenetelmistä, rajoitteista ja esteistä.
8.3. Jokainen lähettävä maa on soveltuvin osin vastuussa isäntämaalle ja NATO-komentajalle joukkojen suojausvaatimusten ja -rajoitusten määrittämisestä.
8.4. Tavanomaisen NATO-joukkojen suojausvastuun lisäksi, joka on kuvailtu dokumentissa NATO FP polycy and procedures, NATO-komentaja on vastuussa kaikesta isäntämaalta ja lähettäviltä mailta vaadittujen ja toteutettujen joukkojen suojaustoimien koordinoinnista.
OSA 9.
9. Turvallisuus ja informaation julkaiseminen
9.1. Luokiteltuun tietoon, joka tallennetaan, käsitellään, tuotetaan, siirretään tai vaihdetaan tämän yhteisymmärryssopimuksen toteutuksen seurauksena, tullaan soveltamaan Suomen ja NATOn välistä Turvallisuussopimusta ja Hallinnollista sopimusta luokitellun informaation välittämisestä Suomen hallituksen ja NATOn välillä. Liittouman maiden välillä luokiteltuun tietoon, joka tallennetaan, käsitellään, tuotetaan, siirretään tai vaihdetaan tämän yhteisymmärryssopimuksen toteutuksen seurauksena, tullaan soveltamaan sopimusta C-M (2002) 49 "Turvallisuus NATOn sisällä", päivätty 17.6.2002, virallinen versio, kaikki liitteet ja muutokset ja olemassaolevat turvallisuussopimukset ja käytännöt mukaan lukien.
9.2. Osapuolen tai lähettävän maan toiselle antama luottamuksellinen tieto, ja luottamuksellisuutta vaativa näiden tahojen tuottama tieto, tulee säilyttämään alkuperäisen turvaluokituksensa, tai sille määrätään turvaluokitus, joka takaa toisen Osapuolen tai lähettävän maan vaatiman suojan julkistamista vastaan.
9.3. Kukin Osapuoli ja lähettävä maa tulee käyttämään kaikki sille mahdolliset lailliset keinot välttääkseen luottamuksellisesti vaihdetun tiedon julkistamista, paitsi jos toiset Osapuolet ja/tai lähettävät maat suostuvat julkistamiseen.
9.4. Helpottaakseen halutun suojauksen määrittämistä, jokainen Osapuoli tai lähettävä maa tulee merkitsemään toisille lähettämänsä luottamuksellisen tiedon saatteella, jossa kerrotaan sen lähde, turvallisuusluokitus, julkaisun ehdot, sen että informaatio liittyy tiettyyn NATOn sotilaalliseen toimintaan, ja että se annetaan luottamuksellisesti.
9.5. Henkilöstön vierailut järjestetään sopimuksen C-M (2002) 49 korjatun version mukaisesti.
9.6. Kaikki tämän osan kattama luokiteltu tieto tulee säilymään suojattuna jonkin osapuolen irtautuessa sopimuksesta tai tämän yhteisymmärryssopimuksen purkautuessa.
OSA 10.
10. Xxxxxxx, kesto ja lopetus
10.1. Tämä sopimus astuu voimaan viimeisen allekirjoituksen päivämäärästä ja pysyy voimassa ellei joku Osapuolista pura sitä antamalla 6 kuukautta etukäteen kirjallisen ilmoituksen kaikille Osapuolille.
10.2. Kaikki osien 6,7 ja 9 säädökset pysyvät voimassa jonkin Osapuolen erotessa tai tämän yhteisymmärryssopimuksen päättyessä, kunnes kaikki velvollisuudet on täytetty. Lähettävät maat tulevat täyttämään kaikki velvollisuutensa sopimuksen päättymisen tai irtisanoutumisen tapauksessa.
OSA 11.
11. Muuttaminen ja tulkinta
11.1. Tätä yhteisymmärryssopimusta voidaan muuttaa tai täydentää kaikkien Osapuolten kirjallisella suostumuksella.
11.2. Mahdolliset ristiriidat tämän yhteisymmärryssopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa tullaan ratkaisemaan neuvottelulla Osapuolten kesken mahdollisimman matalalla tasolla, eikä sitä tulla viemään kansalliseen tai kansainväliseen tuomioistuimeen tai kolmannelle taholle ratkaistavaksi.
11.3. Tämä yhteisymmärryssopimus on allekirjoitettu kolmena kappaleena englannin kielellä.
OSA 12
12. Yhteys kansalliseen ja kansainväliseen lakiin
12.1. Tämän yhteisymmärryssopimuksen ei ole tarkoitus olla Osapuolia sitovien kansallisten lakien tai kansainvälisten sopimusten yläpuolella. Osapuolet tiedottavat toisilleen kaikista tästä yhteisymmärryssopimuksesta nousevista ristiriidoista.
12.2. Tätä yhteisymmärryssopimusta ei voida rekisteröidä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan artiklan 102 alla.
Edellä oleva ilmaisee yhteisymmärryksen, joka on saavutettu Suomen tasavallan hallituksen, Transformaatioesikunnan ja NATOn Euroopan joukkojen esikunnan välillä käsitellyistä asioista.
Suomen tasavallan hallituksen puolesta
XXXXX XXXXXXXX KENRAALI,
PUOLUSTUSVOIMIEN KOMENTAJA, SUOMEN PUOLUSTUSVOIMAT
Päiväys: 4.9.2014
Suomen tasavallan ilmoitus
Tämän yhteisymmärryssopimuksen ja sen jatkodokumenttien puitteissa Suomen tasavalta ei tunnusta alihankkijoita osana joukkoja tai siviiliosaa kuten on määriteltynä NATO/PfP SOFA :ssa ja Pariisin protokolla/Ylimääräinen lisäpöytäkirja sopimuksissa.
NATOn Euroopan joukkojen esikunnan Ja Transformaatioesikunnan puolesta
XXXXXX X. BREEDLOVE
KENRAALI, YHDYSVALTAIN ILMAVOIMAT EUROOPAN JOUKKOJEN KOMENTAJA
Päiväys: 4.9.2014
NATOn Euroopan joukkojen esikunnan ilmoitus
Suomen tasavallan ilmoitus ymmärretään soveltuvaksi niin kauan, kuin NATOn sotilaalliset toimet pysyvät funktionaalisina NATOn Neuvoston määräysten mukaisesti.
LIITE A
Viitedokumentit (Reference Documents)
a. North Atlantic Treaty, 4.4.1949. (Pohjois-Atlantin liiton valtiosopimus, NATO-sopimus)
b. Partnership for Peace Framework Document Issued by the Heads of State and Government Participating in the Meeting of the North Atlantic Council (Framework Document), 10.1.1994 (only for MOU with PfP Nation). (Yhteistyö rauhan puolesta kehysdokumentti, NATOn neuvoston kokoukseen osallistuneiden valtioiden päämiesten ja hallitusten julkaisema, kehysdokumentti, vain rauhankumppanuusmaan Yhteisymmärryssopimusta varten)
c. Agreement among the Parties to the North Atlantic Treaty and Regarding the Status of their Forces, (NATO SOFA), 19.6.1951. (Sopimus NATOn valtiosopimukseen osallisten välillä ja koskien heidän joukkojensa asemaa)
d. The Protocol of the Status of International Military Headquarters set up Pursuant to the North Atlantic Treaty, (Paris protocol), 28.8.1952. (Pöytäkirja NATO-sopimuksella perustetun kansainvälisen sotilasesikunnan asemasta, Pariisin protokolla)
e. Agreement among the States parties to the North Atlantic Treaty and other States Participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (PfP SOFA), 19.6.1995. (Sopimus joukkojen asemasta NATO-sopimukseen osallisten valtioiden ja Rauhankumppanuusvaltioiden välillä)
f. Additional Protocol to the Agreement among the States parties to the North Atlantic Treaty and other States Participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (Additional Protocol to the PfP SOFA), 19.6.1995. (Lisäpöytäkirja joukkojen asemaa koskevaan sopimukseen NATO-sopimukseen osallisten valtioiden ja Rauhankumppanuusvaltioiden välillä)
g. Futher Additional Protocol to the Agreement among the States parties to the North Atlantic Treaty and other States Participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (Further Additional Protocol), 19.12.1997. (Ylimääräinen lisäpöytäkirja joukkojen asemaa koskevaan sopimukseen NATO-sopimukseen osallisten valtioiden ja Rauhankumppanuusvaltioiden välillä)
h. MC 319/2 - NATO Principles and Policies for Logistics. (NATOn logistiikan periaatteet ja käytännöt)
i. MC 334/2 - NATO Principles and Policies for Host Nation Support (HNS). (NATOn periaatteet ja käytännöt isäntämaatuelle, Isäntämaasopimus)
j. Applicable NATO STANAGs and Policy Directives for Logistics Support, Force Protection and Financial Reimbursement. (Soveltuvat NATOn standardointisopimukset ja käytäntöjen ohjeistukset logistiikkatukea, joukkojen suojausta ja rahallista korvausta varten)
k. C-M(2002)49 - Security within NATO, 17.6.2002. (Turvallisuus NATOn sisällä)
l. BI-SC Directive 15-3 Preparation of International Agreements. (Direktiivi kansainvälisten sopimusten valmistelusta)
m. AJP-4.5 (B) - Allied Joint Doctrine for Host Nation Support and Procedures. (NATOn yhteisdoktriini isäntämaatuelle ja käytännöille)
n. CM(2002)50 - Protection Measure for NATO Civil and Military Bodies, Deployed NATO Forces and Installations (Assets) Against Terrorist Threats. (Suojaustoimet NATOn siviili- ja sotajoukoille, käyttöönotetuille NATOn joukoille ja rakenteille terroristiuhkia vastaan)
o. BI-SC Force Protection Directive 80-25, 1.1.2003. (Joukkojen suojausdirektiivi)
p. BI-SC Functional Planning Guide for Force Protection. (Käytännöllinen suuunnitteluohje joukkojen suojaukseen)
q. AAP-6 - NATO Glossary of Terms and definitions. (NATOn sanasto termeille ja määritelmille)
xxxx://xxxxxxxxxxxx.xxxxxxxxxxx.xxxxxxxxx.xx/000000-xxx-xxxxxx-xxxxx- isantamaasopimuksen-mou-suomeksi
Luettu 12.10.2016
xxxx://xxx.xxxx.xxx/xxx/xx/xxxxxx/xxxxxxxx_xxxxx_000000.xxx?xxxxxxxxXxxxxxxxx Luettu 6.10.2016