YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja

Xxxxxx Xxxxxxxxxx

SISÄLLYS

ESIPUHE 3

1 IHMISOIKEUDET 4

1.1 Mitä ihmisoikeudet ovat? 4

1.2 Mikä on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus? 4

1.3 Mihin ihmisoikeudet vaikuttavat? 5

2 YK:N VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS 6

2.3 Näin luet YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta 6

2.4 Vammaisten ihmisoikeuksien edistäminen käytännössä 7

3 KESKEISTEN IHMISOIKEUKSIEN SISÄLTÖ 8

3.1 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus 8

3.1.1 Yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto Suomen lainsäädännössä? 9

3.1.2 Voiko vammaisen henkilön syrjintä olla rikos? 10

3.2 Esteettömyys ja saavutettavuus 11

3.2.1 Esteettömyys ja saavutettavuus yleisesti Suomen lainsäädännössä 12

3.2.2 Vammaispalvelulain ja -asetuksen esteettömyyteen liittyvät näkökohdat 13

3.3 Vammaiset naiset ja vammaiset lapset 13

3.4 Oikeus osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään 15

3.4.1 Konkreettisia toimenpiteitä vammaisten poliittisten oikeuksien edistämiseksi 16

3.4.2 Vammaispoliittinen ohjelma, VAMPO 17

3.5 Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa 17

3.5.1 Vammaisen kohtaamia esteitä, jotka rajoittavat oikeutta elämään 18

3.5.2 Yhteisön kriisivalmiuden muistilista liikuntavammaisille ihmisille 18

3.6 Oikeus itsenäiseen ja ihmisarvoiseen elämään 19

3.7 Henkilökohtainen liikkuminen 22

3.8 Oikeus terveyteen ja kuntoutukseen 23

3.9 Oikeus työhön 25

3.9.1 Vammaisten henkilöiden työllistyminen Suomen lainsäädännössä 26

3.9.2 Vammaisen kohtaamat esteet työnteolle – työpaikka esteettömäksi 27

4 YK:N VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSIA KOSKEVAN

SOPIMUKSEN KANSALLINEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 28

4.1 Valvontamekanismi 28

4.2 YK:n yleissopimuksen hidas täytäntöönpano Suomen ongelmana 28

LÄHTEET 29

Liitteenä:

A. Tehtävät

B. Tehtävien ratkaisut

ESIPUHE

ämän YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsi- kirjan perusideana on lähestyä YK:n vammai- sia henkilöitä koskevaa ihmisoikeussopimusta uudella tavalla. Kyseessä ei ole perinteinen kir-

ja tai toimenpideohjelma ihmisoikeuksien toteuttami- seksi, vaan Toolkit-käsikirja harjoituksineen avaa auki hyvin konkreettisella tavalla YK:n vammaissopimuksen sisällön ja vaikutuksen vammaisten ihmisten elämään. Toolkit -käsikirjan tarkoitus on juurruttaa YK:n vam- maissopimus vammaisjärjestön paikallisyhdistysten jä- senistön käyttöön ja sitä kautta suuren yleisön tietoi- suuteen.

Lyhyen ihmisoikeuksien merkityksestä ja YK:n vam- maissopimuksen tarkoitusta kuvaavan luvun jälkeen Toolkit-käsikirjassa neuvotaan, miten vammainen hen- kilö voi vaikuttaa yksilönä tai ryhmässä ihmisoikeuk- sien toteutumiseen käytännössä. Tämän jälkeen käy- dään läpi eri teemoihin kuuluvia YK:n vammaissopi- muksen sisältämiä keskeisimpiä ihmisoikeuksia ja eri- tellään, miten suomalainen lainsäädäntö tai käytäntö vastaa näitä sopimusmääräyksiä. Konkreettisten har- joitusten avulla Toolkit -käsikirjassa käyttäjälle avautuu yleissopimuksen sisältö eli se, mistä YK:n vammaissopi- muksessa on lopulta kyse. Lopuksi Toolkit-käsikirjassa hahmotetaan hieman valvontamekanismin rakennet- ta, millä on vaikutusta vammaisten ihmisoikeuksien to- teutumiseen käytännössä.

YK:n vammaissopimusta voi luonnehtia ihmisoikeus- puuksi, jonka juuria ovat sen johdanto-osassa kuvatut

yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus ja vammaisten osallistamisen yleisohjeet sekä aiemmat YK:n kansain- väliset ihmisoikeussopimukset. Puun rungon eli kovan ihmisoikeusytimen muodostaa vammaissopimuksen tarkoitus ja henki. Puun oksat puolestaan symbolisoi- vat vammaissopimuksen valtioita sitovia yleisiä velvoit- teita ja sopimuksen läpileikkaavia periaatteita, mihin puun lehdet eli yksittäiset ihmisoikeudet ovat kiinnit- tyneet. Toolkit auttaa ravistamaan tuota ihmisoikeus- puuta, jolloin lehdet putoavat maahan. Sitten Tool- kitin käyttäjä tarkastelee ihmisoikeuksia ja kiinnittää ne sattumanvaraisessa järjestyksessä takaisin puuhun sekä tuntee voimaantuneensa. Voimaantumisen voi ymmärtää siten, että sen avulla henkilölle vahvistuu tunne kuulumisesta yhteisöön ja arvokkaan panoksen antamisesta yleiseen hyvinvointiin sekä yhteisön mo- nimuotoisuuteen huolimatta mahdollisesta toiminta- rajoitteesta.

Invalidiliiton tietoon tulleet tapausesimerkit edustavat suomalaisten vammaisten henkilöiden arkitodellisuut- ta, johon toivotaan parannusta ihmisoikeusperustai- sesta lähtökohdista käsin.

Toolkit-käsikirjan on toimittanut Invalidiliiton lakimies Xxxxxx Xxxxxxxxxx. Toolkit-käsikirja on saanut vaikutteita Vammaisten ihmisoikeuskes- kuksen (VIKEn) vuonna 2010 julkaisemasta Ihmis- oikeudet. Kyllä! -aineistosta.

Ihmisoikeuspuu

Lehdet:

yksittäiset ihmisoikeudet

Runko:

vammaissopimuksen tarkoitus ja henki

Oksat:

valtioita sitovat yleiset velvoitteet, sopimuksen läpileikkaavat periaatteet

Juuret:

Ihmisoikeusjulistus, vammaisten osallistamisen yleisohjeet,

aiemmat YK:n kansaiväliset ihmisoikeussopimukset

1 IHMISOIKEUDET

1.1 Mitä ihmisoikeudet ovat?

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 YK antoi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Artik- lan 1 viisaat sanat on syytä muistaa: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuk- siltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Tämän jälkeen vasta 1960-luvulla saatiin aikaan kaksi merkittävää YK:n kansainvälistä ihmisoikeussopimus- ta eli Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopi- mus (KP-sopimus) ja Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyk- sellisiä oikeuksia koskeva sopimus (TSS-sopimus). Ensin mainitun tarkoituksena oli taata yksilön vapauspiiri eli suoja valtiota vastaan. Jälkimmäisen sopimuksen ta- voitteena oli puolestaan velvoittaa valtiota aktiivisiin toimenpiteisiin yksilön ihmisoikeuksien toteuttamisek- si. Lopulta ihmisoikeussopimuksissa alettiin kiinnittää huomiota yksilön sijasta myös ryhmään. Ihmisoikeuk- sien kohteena on yksilön lisäksi ryhmä YK:n rotusyr- jinnän kieltävässä sopimuksessa, naisten ja lasten eril- lisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä siirtotyöläisten ja heidän perheen jäsenten suojelua koskevassa sopimuk- sessa. Myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva ihmisoikeussopimus lukeutuu näihin jonkin tietyn ryh- män puolesta tehtyihin ihmisoikeussopimuksiin.

Ihmisoikeudet ovat synnynnäisiä siten, että ne kuulu- vat syntymästä asti jokaiselle ihmisille luonnollisena osana häntä itseään. Ihmisoikeuksien perustavanlaa- tuisuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, että ne pe- rustuvat ihmisten yksilöllisille tarpeille ja mahdollis- tavat oikeuden arvokkaaseen elämään, ihmisarvoisen elämän edellytysten mukaisesti. Ihmisarvoisen elämän edellytyksiin kuuluu, että ihmisoikeudet määrittele- vät tietyt keskeiset perusolosuhteet ja resurssit, jotka ovat aivan välttämättömiä kunniallisen ja arvokkaan elämän mahdollistamiseksi. Universaalisuudella tar- koitetaan ihmisoikeuksien

yleismaailmallisuutta, eli ne

Ihmisoikeudet käyvät ilmi kansainvälisistä ihmisoike- ussopimuksista. YK:n ihmisoikeussopimusjärjestelmän lisäksi on olemassa myös Euroopan neuvoston ihmisoi- keussopimusjärjestelmä, johon kuuluu myös ihmisoi- keustuomioistuin. EU:lla on oma perusoikeusjärjestel- mänsä. EU:n jäsenmaiden kansallisessa lainsäädännös- sä on voimassa perusoikeudet – kansainvälisten ihmis- oikeuksien kansalliset vastineet.

1.2 Mikä on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus?

Vammaisuutta ei määritellä enää ensisijaisesti lääke- tieteellisenä tai sosiaalisena kysymyksenä vaan ennen kaikkea ihmisoikeuskysymyksenä. Siten ihmisoikeudet nähdään uuden lainsäädännön perustana ja vammai- set ihmiset ihmisoikeuksien haltijoina, joilla on oltava myös mahdollisuus vaatia oikeuksiensa toteuttamista. Tälle ihmisoikeusperustalle luotiin useita valtioita sito- va juridinen asiakirja, YK:n yleiskokouksen 13.12.2006 New Yorkissa hyväksymä vammaisten henkilöiden oi- keuksia koskeva yleissopimus ja sen yksilövalitusta kos- keva valinnainen pöytäkirja, joka on samalla 2000-lu- vun ensimmäinen ihmisoikeussopimus. YK:n vammais- sopimuksen voimaantulon edellytykseksi asetettiin se, että 20 jäsenvaltiota ratifioi sopimuksen. Ratifiointi- määrä toteutui 3.5.2008, jolloin se tuli kansainvälises- ti voimaan. Yleissopimus on historiallinen myös siksi, että vammaisuus määritellään varsin seikkaperäisesti tässä asiakirjassa, mutta ei vastaavissa ihmisoikeusso- pimuksissa.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus on kan- sainvälinen ihmisoikeusasiakirja, jossa säädetään xxxx- seen myös vammaisille kuuluvista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista, koska vammaisten henkilöiden ih- misoikeuksia ei ole pidetty itsestään selvinä oikeuksi-

na muiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten va-

ovat valtioiden rajat ylittä-

viä ja koskevat jokaista ih- mistä maailmassa riippumat- ta hänen ominaisuuksistaan kuten vammaisuudestaan. Luovuttamattomuus mer- kitsee sitä, että ihmisoikeu- det kuuluvat jokaiselle au- tomaattisesti eikä niitä voi- da ottaa pois saati rajoittaa niiden käyttöä. Jakamatto-

Yleissopimus ei perusta uusia

ihmisoikeuksia vammaisille, vaan vahvistaa kaikkien ihmisyksilöiden synnynnäisen arvon ja kaikkien

jo luotujen ihmisoikeuksien sekä perusvapauksien kuulumisen täysimääräisesti vammaisille ihmisille.

lossa. Yleissopimus ei siten perusta uusia ihmisoikeuk- sia vammaisille, vaan vahvis- taa kaikkien ihmisyksilöiden synnynnäisen arvon ja kaik- kien jo luotujen ihmisoike- uksien sekä perusvapauksi- en kuulumisen täysimääräi- sesti vammaisille ihmisille. Yleissopimus takaa kaikille kuuluvat ja tunnustetut ih-

muus tarkoittaa puolestaan sitä, että niitä ei pidä erot- taa toisistaan. Ihmisoikeuksien keskinäinen riippuvuus ja yhteenkuuluvuus ymmärretään siten, että ne vaikut- tavat toisiinsa. Niitä ei voi soveltaa toisistaan riippu- matta ilman, että menetetään mahdollisuus niiden to- teutumiseen täydellisesti.

misoikeudet myös 650 miljoonalle vammaiselle hen- kilölle. Siinä keskitytään vammaisten henkilöiden elä- mässä esiintyviin ihmisoikeusongelmiin kuten syrjinnän kieltämiseen ja yhdenvertaisten oikeuksien toteutumi- seen valvontamekanismin avulla.

1.3 Mihin ihmisoikeudet vaikuttavat?

Vammaisella ihmisellä on oikeus:

• jokapäiväisen elämän itsenäisiin valintoihin.

• tulla yhdenvertaisesti kohdelluksi yhdessä muiden ihmisten kanssa.

• syrjimättömyyteen vamman perusteella kaikilla elä- män alueilla niin yksityisten kuin julkisten toimijoi- den, kuten viranomaisten kanssa; sama syrjimättö- myyden suoja ulottuu vastaavin perustein xxxxxx- xxx henkilön puolisoon, perheeseen, lapsiin ja van- hempiin.

• päättää itsenäisesti missä ja kenen kanssa asuu sekä millaisia asumisjärjestelyjä käyttää.

• fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen esteettömyyteen sekä kommunikointiin yhteisössä.

• koulutukseen ja työntekoon vapailla työmarkkinoil- la.

• oikeus yksityiselämän ja kotirauhan suojaan.

• perustaa parisuhde, perhe ja saada lapsia.

• osallistua oman ryhmän edustajana tai vaikuttaa ää- nestäjänä poliittiseen päätöksentekoon sekä liittyä mukaan kansalaisjärjestötoimintaan.

• osallisuuteen, kuten esteettömiin harrastuksiin ja so- siaaliseen vuorovaikutukseen.

• henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vapau- teen niin henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta sekä eri hyväksikäytön muodoista; vammainen itse päät- tää, kuka häneen koskee, mikä korostuu sukupuoli- sensitiivisessä henkilökohtaisessa avussa.

• saada apua vaaratilanteissa, ja oikeus henkiseen krii- siapuun.

• henkilökohtaiseen liikkumiseen haluamallaan taval- la ja ajankohtana silloin, kuin hänelle parhaiten so- pii.

• sanan- ja mielipiteenvapauteen sekä tiedonsaantiin saavutettavassa muodossa.

• terveyteen ja kuntoutukseen.

• riittävään elintasoon ja sosiaaliturvaan.

• oikeusjärjestelmän saavutettavuuteen.

Tämä on tärkeä, mutta ei tyhjentävä luettelo vammais- ten henkilöiden ihmisoikeuksista ja perusvapauksista. Jokaisella on oikeus pitää näistä kiinni kansallisen lain- säädännön tai viranomaiskäytäntöjen mahdollisista puutteellisuuksista tai toisen yksityisen henkilön vam- maisiin kohdistuvista asenteista huolimatta.

2 YK:N VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS

2.1 Tarkoitus

YK:n vammaissopimuksen 1 artiklan mukaan sopimuk- sen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertai- sesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, sekä edis- tää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kun- nioittamista.

Yleissopimus koostuu syrjintäkiellon sekä esteettömyy- den periaatteista ja sen tavoitteena on valtavirtaistaa vammaisia koskevat eri elämänalueisiin liittyvät ky- symykset. Valtavirtaistaminen merkitsee vammaisky- symyksen ulottamista kaikkien toimijoiden yhteiseksi periaatteeksi. Sopimus korostaa vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden merkitystä. Aiemmissa ihmis- oikeussopimuksissa vammaisuutta, syrjinnän kieltoa tai esteettömyyttä ei ole avattu näin kattavasti. Myös ihmisten asenteisiin voidaan vaikuttaa lisäämällä tie- toisuutta vammaisten oikeuksista ja niiden aktiivisesta käytännön toteuttamisesta yhteisössä.

YK:n vammaissopimus on historiallinen kansainvälinen sopimus, koska siinä määritellään ensi kertaa vammai- suus käsitteenä toisin kuin aiemmissa YK:n kansainvä- lisissä sopimuksissa tai ihmisoikeusjärjestelmissä. Ihmis- oikeuksien kohteena tässä sopimuksessa on siis vam- mainen henkilö, jolla on sellainen pitkäaikainen ruu- miillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vam- ma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää hänen täysimääräisen ja tehokkaan osallistumi- sensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammainen henkilö voi siis tämän määritelmän mu- kaan olla ihmisen elinkaarimallin mukaisesti lapsi, nuo- ri, aikuinen, vanhus ja sukupuoleltaan nainen tai mies, jolla on vamma tai pitkäaikainen toimintarajoite. Hän voi kuulua mihin tahansa vammaryhmään tai tarvita erilaisia apuvälineitä tai tukitoimia vammasta johtu- vista rajoitteista riippuen.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, joten asian voi ilmais- ta siten, että ne kuuluvat myös henkilöille, joilla on jo- kin vamma tai toimintarajoite.

2.2 YK:n vammaissopimuksen pääkohdat

YK:n vammaissopimuksessa määritellään sekä yksilöön että ryhmään liittyviä ihmisoikeuksia. Tämä näkyy yleis- sopimukseen liitetyn valinnaisen yksilövalituspöytäkir- jan sopimustekstin muotoilusta, jossa annetaan valitus- oikeus sekä yksilölle että ryhmille sopimuksen katta- mien ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Ihmisoikeuksien yksilö- ja ryhmäkohtaisuutta valaisee seuraava ihmisoi- keussopimusten terminologiaan ja käytettyyn kieleen

perustuva systematisointi muutaman esimerkin valossa kansainvälisessä ”ihmisoikeusperheessä” (Xxxxx Xxxxx- nin luento 2.6.2009):

• Ensimmäinen sukupolvi: YK:n kansalais- ja poliitti- sia oikeuksia koskeva yleissopimus (v. 1966, Suomi

v. 1976) eli KP -sopimus määrittelee ihmisoikeuksi- en kautta yksilön vapauspiirin, johon valtion ei tule kajota ilmaisuilla ”jokaisella on oikeus…”

• Toinen sukupolvi: YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja si- vistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (v.1966, Suomi v. 1976) eli TSS -sopimus asettaa puolestaan valtiolle velvoitteita suhteessa kansalaisiin ja sopi- musteksti on kirjoitettu muotoon ”valtio on velvol- linen huolehtimaan…

• Kolmas sukupolvi: YK:n vammaissopimuksesta (v. 2008) käy ilmi kollektiivinen näkemys yksilöstä ryh- män jäsenenä ja hän on sekä itsenäisesti että ryh- mään kuulumisen perusteella ihmisoikeuksien halti- ja. Näin ollen sopimusteksti on kirjoitettu muotoon ”vammaisella henkilöllä on oikeus…” Vammaisten henkilöiden oikeuksien lisäksi sopimus asettaa val- tioille velvoitteita huolehtia näiden oikeuksien to- teuttamisesta kansallisesti

Akatemiaprofessori oikeustieteen tohtori Xxxxxx Xxx- xx totesi eräässä vammaisia henkilöitä koskevassa ih- misoikeusseminaarissa, että YK:n vammaissopimus tuo jotain uutta ihmisoikeussopimuksiin, koska perinteis- ten vapausoikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien lisäksi YK:n vammaisso- pimuksessa nostetaan esiin vammaisten henkilöiden osallisuus aivan uudella tavalla.

2.3 Näin luet YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista lisäkommentein:

Rakenne

Johdanto-osa: sopimuksen olemassaolon oikeutus, ko- koavasti vammaisten ihmisoikeuksien historiallinen perspektiivi

1 artikla – Tarkoitus: sopimuksen ydin ja henki, vam- maisuuden määritelmä

2 artikla – Määritelmät: tietyt ydinkäsitteet, jotka esi- tellään sopimuksen alussa ja niiden avulla tulkitaan sopimuksen kaikkia artikloja (yhteys 3 artiklaan – Ylei- set periaatteet)

Yleiset sisällölliset oikeudet: artiklat 3–9, jotka vaikut- tavat suoraan myös muiden sopimusartiklojen sovel- tamiseen

3 artikla – Yleiset periaatteet (luettelo, termejä ei ole kirjoitettu auki ja useimmat niistä mainitaan johdan- to-osassa)

4 artikla – Yleiset velvoitteet (lisäävät sopimusvaltioi- den sidonnaisuutta sopimuksen täytäntöönpanoon)

5 artikla – Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus 6 artikla – Vammaiset naiset

7 artikla – Vammaiset lapset

8 artikla – Tietoisuuden lisääminen 9 artikla – Esteettömyys

Erityiset sisällölliset oikeudet, jotka vastaavat muita YK:n ihmisoikeussopimusten artiklojen ihmisoikeuk- sia, mutta tässä yhteydessä vammaisnäkökulmasta – Artiklat 10–30

10 artikla – Oikeus elämään

11 artikla – Vaaratilanteet ja humanitaariset hätätilat 12 artikla – Yhdenvertaisuus lain edessä

13 artikla – Oikeusjärjestelmän saavutettavuus 14 artikla – Henkilön vapaus ja turvallisuus

15 artikla – Vapaus kidutuksesta tai julmasta, epäin- himillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangais- tuksesta

16 artikla – Vapaus hyväksikäytöstä, väkivallasta ja pa- hoinpitelystä

17 artikla – Henkilön koskemattomuuden suojelu 18 artikla – Liikkumisen ja kansalaisuuden vapaus

19 artikla – Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhtei- sössä

20 artikla – Henkilökohtainen liikkuminen

21 artikla – Sanan- ja mielipiteenvapaus ja tiedonsaanti 22 artikla – Yksityisyyden kunnioittaminen

23 artikla – Kodin ja perheen kunnioittaminen 24 artikla – Koulutus

25 artikla – Terveys 26 artikla – Kuntoutus

27 artikla – Työ ja työllistyminen

28 artikla – Riittävä elintaso ja sosiaaliturva

29 artikla – Osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elä- mään

30 artikla – Osallistuminen kulttuurielämään, virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan ja urheiluun

Menettelytapasäännökset: 31.–50 artikla

Seuranta- ja valvontajärjestelmä varmistaa sen, että kaikki toimijat otetaan huomioon:

33 (1) vammaispoliittisella ja hallinnollisella tasolla

33 (2) riippumattoman ja itsenäisen valvontaelimen

perustamisessa tai nimeämisessä valvomaan yleisso- pimuksen kansallista täytäntöönpanoa

33 (3) kansalaisyhteiskunnan eli vammaisten henki- löiden ja heitä edustavien järjestöjen osallistamisessa yleissopimuksen täytäntöönpanossa

Tiivistetysti voidaan todeta, että YK:n vammaissopi- muksen kansallista täytäntöönpanoa ja seurantaa kos- kevan artiklan 33 merkittävyys ilmenee avainartikla- na vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien ja perus- vapauksien täysimääräisen toteutumisen kansallisessa valvonnassa.

2.4 Vammaisten ihmisoikeuksien edistäminen käytännössä

YK:n vammaissopimus on itsessään kätevä työkalu käy- tettäväksi vaikuttamistoiminnan välineenä. Jokainen voi vaikuttaa vammaisten ihmisoikeuksien toteutumi- seen käytännössä omalla panoksellaan yksilönä tai ryh- mässä.

Vaikuttaminen yksilönä

• Yksilöi ongelma, joka kaipaa ratkaisua.

• Tarkastele asiaa ihmisoikeuksien kannalta ja mieti loukataanko samalla sinulle kuuluvia ihmisoikeuk- sia ja perusvapauksia.

• Yksilöi YK:n vammaissopimuksessa ja mahdollisesti Suomen perustuslaissa mainittu ihmis- ja perusoike- us ja liitä se konkreettiseen ongelmaan.

• Xxxxx ja päätä tietty ratkaiseva toimenpide, jonka arvelet muuttavan vallinnutta käytäntöä.

• Ota yhteys sinun oikeuksia valvovaan järjestöön ja kysy neuvoa.

Vaikuttaminen yhteisönä paikallisesti, alueellises- ti ja valtakunnallisesti

• Tiedottakaa YK:n vammaissopimuksen sisällöstä la- kisääteisille ja paikallisille vammaisneuvostoille.

• Kouluttakaa paikallisyhdistysten jäsenistö vammais- ten ihmisoikeuksista.

• Seuratkaa vammaisten henkilöiden perus- ja ihmis- oikeuksien toteutumista.

• Kirjoittakaa paikallislehtiin yhdistysten kanssa YK:n vammaissopimuksen hengestä ja tarkoituksesta.

• Päivittäkää kunnalliset vammaisohjelmat YK:n vam- maissopimusartiklojen edellyttämiä politiikkoja ja käytäntöjä vastaavaksi.

• Allekirjoittakaa useamman paikallisyhdistyksen kanssa adressi YK:n vammaissopimuksen pikaisen ra- tifioinnin puolesta poliittisille päättäjille esim. vaali- en yhteydessä.

• Kerätkää palautetta vammaisia koskevista syrjivistä käytännöistä esim. paikallisyhdistyksiltä.

• Raportoikaa tarvittaessa laillisuusvalvontaviran- omaiselle epäkohdista.

3 KESKEISTEN IHMISOIKEUKSIEN SISÄLTÖ

3.1 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuus terminä ymmärretään samanlaiseksi kohteluksi samanlaisissa tilanteissa. Erilainen kohtelu koetaan negatiiviseksi ja syrjiväksi. YK:n vammaissopi- muksessa kuvattu laaja syrjintäkielto tarkoittaa kaiken- laisen syrjinnän ja vammaisuuteen perustuvan erotte- lun kieltämistä ilman asiallista perustetta. Yhdenver- taisuus lain edessä tarkoittaa viranomaisen lakiin pe- rustuvaa velvollisuutta käsitellä kansalaisten asiat hal- linnossa tasapuolisesti ja kohdella kansalaisia asianmu- kaisesti.

Laajaan syrjintäkieltoon sisältyy välittömän ja välillisen syrjinnän kiellot. Välittömän syrjinnän tunnusmerkistö täyttyy, mikäli jokin kansallinen laki, viranomaisohje tai -käytäntö asettaa vammaisen henkilön hänen vam- mastaan johtuen eriarvoiseen asemaan. Myös yksityi- nen taho, kuten elinkeinonharjoittaja tai muu yhteisö rikkoo syrjintäkieltoa, mikäli epää vammaisen henkilön palvelemisen tai hänen päästämisen kaikille tarkoitet- tuun tilaisuuteen ilman asiallista perustetta.

Välillistä syrjintää on se, että vaikka menettely olisi it- sessään näennäisesti yhdenvertainen, sen lopputulos on syrjivä. Esimerkiksi liikuntavammaisen opiskelijan opiskelu estyy, jos oppilaitoksen tilat ovat hänelle es- teellisiä eikä hän voi liikkua niissä pyörätuolilla. Vaikka oppilaitos muuten opetusta myöten olisi korkeatasoi- nen, ilman kohtuullisia mukautuksia eli yksittäistapa- uksellisia järjestelyjä vammaisen opiskelijan kohdalla, tilanne johtaa välilliseen syrjintään.

YK:n vammaissopimuksesta artiklasta 5 ja yleisistä pe- riaatteista käy ilmi vammaisten henkilöiden tasa-arvo. Tasa-arvoa ei käsitteenä kuitenkaan täsmennetä mil- lään tavoin. Tasa-arvo liitetään yleensä naisten ja mies- ten väliseen tasa-arvoa koskevaan vaatimukseen. Suo- messa tasa-arvolaki painottuu vain sukupuoleen pe- rustuvaan tasa-arvoiseen kohteluun naisten ja mies- ten välillä työsuhteen ehdoissa sekä palkkauskysymyk- sissä. Yhdenvertaisuus on käsitteenä siten tasa-arvoa laajempi käsite.

Yhdenvertaisuus periaatteena ja syrjintäkieltona varmistaa sen, että vammainen henkilö asetetaan samalle viivalle kuin muut.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus (artikla 5)

1. Sopimuspuolet tunnustavat, että kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia lain edessä ja lain mukaan sekä ovat oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhdenver- taiseen lakiin perustuvaan suojaan ja yhdenvertaisiin lakiin perustuviin etuihin.

2. Sopimuspuolet kieltävät kaiken syrjinnän vammai- suuden perusteella ja takaavat vammaisille henkilöil- le yhdenvertaisen ja tehokkaan oikeussuojan syrjintää vastaan syrjintäperusteesta riippumatta.

3. Yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän pois- tamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen.

4. Erityistoimia, jotka ovat tarpeen vammaisten henki- löiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden jouduttamisek- si tai saavuttamiseksi, ei katsota tämän yleissopimuk- sen tarkoittamaksi syrjinnäksi.

Syrjinnän määritelmä (artikla 2)

“Syrjintä vammaisuuden perusteella” tarkoittaa vam- maisuuteen perustuvaa erottelua, syrjäyttämistä tai rajoittamista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on heikentää tai mitätöidä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai käyt- tämistä yhdenvertaisesti muiden kanssa politiikan, ta- louden, sosiaaliturvan, kulttuurin tai yksilön oikeuksi- en alalla tai muulla alalla. Se sisältää kaikki syrjinnän muodot, mukaan lukien kohtuullisten mukautusten kieltämisen.

Yleiset periaatteet (artikla 3)

a) henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen itse- määräämisoikeuden, mukaan lukien vapaus tehdä omat valintansa, ja riippumattomuuden kunnioitta- minen;

b) yhdenvertaisuus;

c) täysimääräinen ja tehokas osallistuminen sekä osal- lisuus yhteiskunnassa;

d) erilaisuuden kunnioittaminen ja vammaisten henki- löiden hyväksyminen osana ihmisten monimuotoi- suutta sekä ihmiskuntaa;

e) mahdollisuuksien yhdenvertaisuus;

f) esteettömyys ja saavutettavuus;

g) miesten ja naisten välinen tasa-arvo;

h) vammaisten lasten kehittyvien kykyjen ja sen kun- nioittaminen, että heillä on oikeus identiteettiinsä

Muodollinen yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että vam- maista ei saa syrjiä. Vaikka lainsäädännössä olisi selkeä syrjinnänkielto, niin tämä ei vielä tarkoita sitä, ettei vammaista henkilöä syrjittäisi käytännössä. Xxxxxxxx- nen yhdenvertaisuus ei johda automaattisesti vammai- sen henkilön yhdenvertaiseen kohteluun arkielämäs- sä. Esimerkiksi lipunmyyjä voi myydä lipun urheiluta- pahtumaan fyysisesti vammaiselle henkilölle samalla, kun hän puhuu ja asioi sekä kohdistaa katsekontak- tinsa vain vammaisen henkilön

henkilökohtaiseen avustajaan.

alansa kuin oikeussuojakeinojen osalta. Soveltamis- alasta on käynyt ilmi, että lakia sovelletaan etnisen al- kuperän osalta muun muassa sosiaali- ja terveyspalve- luihin sekä sosiaaliturvaetuuksiin, mutta ei vastaavasti vammaisuuden toimiessa syrjintäperusteena. Samoin viranomaisia velvoitetaan laatimaan yhdenvertaisuus- suunnitelma vain etnisen alkuperän perusteella. Vam- maisella henkilöllä ei ole ollut käytössään yhdenvertai- suuslaissa asetettua tehokasta oikeussuojakeinoa vä-

hemmistövaltuutettua tai syr- jintälautakuntaa, jotka voivat

YK:n vammaissopimuksen 3 ar- tiklan yleisenä periaatteena il- maistu e) mahdollisuuksien yh- denvertaisuus jo sanamuoton- sa mukaisesti pyrkii luomaan

Yhdenvertaisuuslain

noudattamisen valvonta työpaikoilla ja työharjoittelussa on työsuojeluviranomaisten vastuulla.

puuttua syrjintään toisin kuin etnisen alkuperän perusteel- la. Yhdenvertaisuuslakia on tarkoitus uudistaa, jolloin se tulee kattamaan kaikki syrjin- täperusteet, vammaisuus mu-

samat mahdollisuudet riippumatta henkilöiden toi- mintarajoitteista. Tämä on jo valtiota velvoittavam- pi sikäli, että se edellyttää valtiota ryhtymään aktiivi- siin toimenpiteisiin vammaisten henkiöiden itsenäisen elämän ja osallisuuden takaamiseksi, jotta vammaiset henkilöt voivat käyttää ihmisoikeuksiaan ihmisoikeuk- sien haltijoina.

Yleissopimuksen yleisenä periaatteena on tärkeä ja keskeinen b) yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuus peri- aatteena ja syrjintäkielto varmistaa sen, että vammai- nen henkilö asetetaan samalle viivalle kuin muut. Tar- vittaessa positiivisin erityistoimin turvataan ettei vam- maista ei syrjitä. Positiiviset erityistoimet tarkoittavat, että jotakin tiettyä ryhmää kohdellaan eri tavoin ja heidät asetetaan yhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa erityistoimin. Tässä mielessä toteutettu ihmis- ten erilainen kohtelu ei ole YK:n vammaissopimukses- sa tarkoitettua syrjintää vaan suotavaa toimintaa, mikä käy ilmi nimestä positiivinen erityiskohtelu tai erityis- toimi. Vaikutus on siis positiivinen eikä negatiivinen.

3.1.1 Yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto Suomen lainsäädännössä

Perusoikeuksia koskeva sääntely

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yh- denvertaisia lain edessä. Tämän säännös sisältää perin- teisen vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudes- ta ja ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Tätä yleistä yhdenvertaisuuslauseketta täydentää saman pykälän 2 momentin syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. iän, terveydentilan, vammaisuuden tai muun hen- kilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintäkielto koskee myös toimenpiteitä, jotka johtavat välillisesti syrjivään lopputulokseen. Tältä osin syrjintää on arvioitava jon- kin menettelyn tosiasiallisten seurausten kannalta.

Yhdenvertaisuuslaki

Yhdenvertaisuuslaki (20.1.2004/21) on asettanut vam- maiset henkilöt eriarvoiseen asemaan niin soveltamis-

kaan lukien, ja pyrkii yhdenmukaistamaan oikeussuo- jakeinojen käyttömahdollisuuden.

Yhdenvertaisuuslain noudattamisen valvonta työpai- koilla ja työharjoittelussa on työsuojeluviranomaisten vastuulla. Vammaisjärjestöjen tietoon on tullut tapa- uksia, joissa työsuojelusta vastaavat tahot eli työsuo- jelupiirit (nykyiset aluehallintovirastot) säädetystä toi- mivallasta huolimatta eivät ole puuttuneet esimerkiksi työhaastatteluvaiheessa vammaisia henkilöitä syrjiviin käytäntöihin.

YK:n vammaissopimuksen 5 artikla kieltää kaiken syr- jinnän vammaisuuden perusteella ja takaa vammaisille yhdenvertaisen ja tehokkaan oikeussuojan syrjintäpe- rusteesta riippumatta. Voidaankin todeta, että yhden- vertaisuuslaki (20.1.2004/21), jota sovelletaan eri ryh- mien kannalta eri elämän alueilla, ja joka asettaa oi- keussuojakeinot eri asemaan syrjintäperusteesta riip- puen, on YK:n vammaissopimuksen vastainen laki.

YK:n vammaissopimuksen johdanto-osan p) –kohdassa kuvaillaan vammaisen henkilön moninkertainen syrjin- tä, joka luokitellaan törkeäksi syrjinnäksi rodun, ihon- värin, sukupuolen, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisuuden, alkuperäkansaan kuulumisen, etnisen tai sosiaalisen alkuperän, varalli- suuden, syntyperän, iän tai muun aseman perusteella. Vammaisen moninkertaisen syrjinnän tunnusmerkistön täyttyminen vaatii samanaikaisesti vamman lisäksi jon- kin muun edellä mainitun syrjintäperusteen olemassa- oloa. YK:n vammaissopimus vahvistaakin vammaisen maahanmuuttajan oikeusturvaa Suomessa.

Vammaispalvelulaki

Vammaispalvelulain subjektiivisen oikeuden takaamil- la vammaispalveluilla ja tukitoimilla on ihmisoikeudel- liset vastineensa yleissopimuksessa. Palveluasumisel- la, asuntoon kuuluvilla välineillä, laitteilla ja asunnon muutostöillä sekä henkilökohtainen avulla on yhtymä- kohtansa nimenomaan itsenäisen elämän ja osallisuu- den yhteisössä (art. 19) sekä liikkumisen ja kansalaisuu- den (art. 18) takaavien ihmisoikeuksien kanssa. Henki- lökohtainen apu liittyy myös henkilökohtaiseen liikku- miseen merkittävällä tavalla.

Lakien käytännön soveltaminen ja palvelujen järjestä- mistavat aiheuttavat ongelman perus- ja ihmisoikeus- näkökulmasta tarkasteltuna silloin, kun viranomainen ei myönnä lain edellytykset täyttävälle hakijalle hä- nelle lain mukaan subjektiivisena oikeutena kuuluvaa vammaispalvelua tai tukitointa. Tästä aiheutuu vam- maisia henkilöitä syrjiviä käytäntöjä ja jopa oikeuden- menetyksiä. Silloin ollaan hyvin lähellä tilanteessa, jos- sa viranomaisen toiminnassa on kyse vähintään välilli- sestä syrjinnästä.

Vammaispalvelulaissa määritelty vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalvelu on saajalleen subjektiivista eli ehdotonta oikeutta. Yleissopimuksen yhdenvertai- sen aseman takaava liikkumisvapausartikla (18) ja hen- kilökohtaisen liikkumisen takaava artikla (20) määritte- levät myös suomalaisen vaikeavammaisten kuljetuspal- velujärjestelmän. Sopimuksen artikla 4 (Yleiset velvoit- teet valtiolle) patistaa myös valtion alueen osia hoita- maan joitakin taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä ihmisoikeuksia yhteistyössä muiden kanssa.

Pohjoismaisten pääkaupunkien (Tukholma, Kööpen- hamina, Oslo ja Reykjavik) kesken on luotu kuljetus- palvelujärjestelmä, jonka puitteissa pohjoismaalainen vaikeavammainen henkilö saa missä tahansa pohjois- maiden pääkaupungissa paitsi Helsingissä samat kulje- tuspalvelut kuin kotimaassaan. Toisaalta pääkaupunki- seudulla asuva suomalainen vaikeavammainen ei saa tätä etua muissa Pohjoismaissa, eivätkä muut pohjois- maalaiset saa sitä Helsingissä.

Tapausesimerkki

Sosiaalityöntekijä ja sosiaalilautakunta tekivät kielteisen hallintopäätöksen selvästi vaikeavam- maisuuden kriteerit täyttävälle liikuntarajoittei- selle henkilölle vammaispalveluasiassa kuvaten lääkärinlausunnon sanamuotoa toisenlaiseksi kuin mitä se alkuperäisessä lausunnossa oli. So- siaalityöntekijän kommentti oli pääpiirteittäin: ”henkilö on tuntenut, ettei ole voimavaroja muu- ton järjestelyyn eikä ole jaksanut miettiä asun- non vaihtamista esteettömämpään asumismuo- toon omien kiputilojen ja puolison heikon kun- non vuoksi”. Päätös loukkaa aivan selkeästi YK:n vammaissopimuksen 5 artiklan syrjintäkieltoa ja 18 artiklan asumispaikan valintavapauden ta- kaavaa kohtaa. Myös Suomen perustuslaissa on 6 §:n syrjintäkielto ja 9 § takaavat liikkumisva- pauden ja asuinpaikan valintavapauden. Toimen- pidesuosituksena on kantelu laillisuusvalvontavi- ranomaiselle eli eduskunnan oikeusasiamiehelle.

3.1.2 Voiko vammaisen henkilön syrjintä olla rikos?

Suomen rikoslain 11 luvussa sotarikoksista ja rikoksis- ta ihmisyyttä vastaan on säädetty syrjintärikoksen tun- nusmerkistö. Xx rikoslain luvun otsikosta voi päätellä, että kyse on nimenomaan samalla ihmisoikeusloukka- uksesta. Vuoden 2010 alusta voimaan astunut rikoslain muutos ottaa huomioon nyt vammaisuuden itsenäise- nä syrjintäperusteena. Syrjintärikoksen tunnusmerkis- tö täyttyy rikoslain mukaan, mm. mikäli joku yrittä- jä ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy palvelemasta henkilöä yleisesti noudatettavilla ehdoilla tai asettaa jonkun muita huonompaan asemaan vammaisuuden tai terveydentilan perusteella.

Xxxxx Xxxxxxx on tutkinut poliisiammattikoulun ra- portissa (88/2010) erityisen viharikoksen määritelmää ja poliisiasiain tietojärjestelmään kirjattuja vammaisiin kohdistuvia viharikosjuttuja vuonna 2009. Viharikok- selle ei ole kehitetty täsmällistä määritelmää, mutta rikoksen katsotaan kohdistuvan henkilöä, ryhmää tai näiden edustajaa kohtaan. Sen keskeinen elementti on motiivina toimiva ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista vammaisuutta kohtaan. Samal- la viharikos laajenee yksittäisen vammaisen henkilön kautta koskemaan koko vammaisten henkilöiden ryh- mää, jolloin tekoa arvioidaan rikoslainsäädännössä kii- hottamisena kansanryhmää vastaan.

Jotta vammaisen henkilön kohtelu voidaan saattaa syr- jintänä tuomioistuimen ratkaistavaksi, vammaisen tu- lee tehdä poliisille rikosilmoitus. Poliisi huolehtii esitut- kinnan suorittamisesta ja syyttäjä myöhemmin rikosju- tun ajamisesta oikeudessa. Ongelmallista tosin on ollut se, että vammaisia koskevat syrjintäjutut ovat jääneet poliisin tai syyttäjän pöydälle eikä lopullista tuomiota ole annettu tai se on ollut suhteellisen lievä.

Peutereen mukaan vuonna 2009 poliisin tietoon tuli 32 vammaisuuteen perustuvaa viharikosjuttua, joista suu- rin osa sisälsi sanallisia loukkauksia tai uhkauksia. Var- sinaisia syrjintärikoksia oli ilmoitettu vain kaksi. Syrjin- täilmoitus oli tehty, koska pyörätuolilla ei päässyt liik- kumaan koulurakennuksessa. Virkavelvollisuuden rik- kominen puolestaan kirjattiin asiassa, jossa asianomai- nen kertoi valmistuneensa ammattiin, mutta ei vam- mansa vuoksi päässyt avoimille työmarkkinoille eikä julkisen työvoimapalvelun asiakkaaksi.

Lisäksi kahdessa muussa jutussa oli syrjinnän piirtei- tä ja kahdessa jutussa kunnianloukkaukseen viittaavia elementtejä. Rikosilmoitus oli tehty siitä, että kadul- la oleva myyntikoju haittasi rollaattorilla liikkumista. Toisessa tapauksessa kaupunki oli laiminlyönyt harjoi- tushallin invapaikan järjestämisen. Erikoisessa koulura- kennukseen vahingoittamista koskevassa tapauksessa koulurakennuksen ovelle oli ilmestynyt teksti: ”Suljet- tu loppuvuodeksi vammaisten takia”. Rikosilmoitus kir- jattiin myös teosta, jossa äidin ja asperger-pojan asun- non postiluukusta pudotettiin lappunen: ”Joudutte lai- tokseen molemmat”.

Täytyy kuitenkin muistaa, että aineiston jutut oli vas- ta kirjattu poliisin rekisteriin ja niihin liittyvistä lopulli- sista ratkaisuista ei ole varmuutta. Eräs huomio on se, että 32 vammaan kohdistuvaa rikosilmoitusta on hyvin vähäinen määrä kaikkiaan poliisille vuonna 2009 yli tu- hannesta tehdystä syrjintäilmoituksesta.

3.2 Esteettömyys ja saavutettavuus

YK:n vammaissopimuksessa esteettömyys on uniikki käsite, koska vastaavaa ei muista yleissopimuksista löy- dy. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat käsitteitä, joita tulee tulkita muita YK:n sopimuksen artikloita vasten. Yksittäisen fyysisesti vammaisen ihmisen kannalta es- teettömyys ja saavutettavuus ihmisoikeutena tarkoit- tavat siten myös mahdollisuutta nauttia muista ihmis- oikeuksista ja perusvapauksista.

Esteettömyysartikla jakautuu kahteen osaan. Ensim- mäisessä osassa kuvataan esteettömyys edellytyksenä vammaisen henkilön itsenäiseen elämään ja osallisuu- teen, sekä luonnehditaan, mikä on esteettömyyden kohde. Toisessa osassa puolestaan eritellään yksittäi- siä toimia, joihin valtio tai yksityiset tahot tulee asian- mukaisesti velvoittaa.

Syrjintäkiellon toteutuminen edellyttää periaatteessa ympäristön esteettömyyttä. Jotta vammainen henkilö voi osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin yhdenver- taisesti muiden kanssa, hänellä on oltava mahdollisuus esteettömään fyysiseen ympäristöön, kommunikaati- oon ja sosiaaliseen ympäristöön. Jos esteettömyys olisi otettu aina asianmukaisesti huomioon, niin se helpot- taisi vammaisen arkea siten, ettei hänen erikseen tar- vitsisi joka kerta perustella erityisiä tarpeitaan.

Vammaisen henkilön arjessa voidaan puhua esteettö- myysketjusta, jonka pitäisi mahdollistaa liikkuminen kodin, työ- ja opiskelupaikan ja harrastusten välillä. Esimerkiksi liikenne on esteetöntä ja saavutettavaa sil- loin kun sekä liikenneväline että pysäkki ja asemara- kennus ovat vammaisen kannalta esteettömiä. Kaik- kien osa-alueiden tulee olla niin fyysisesti kuin vies- tinnällisesti esteettömiä, mikä otetaan huomioon eri tavoin mm. kynnyksien madaltamisella tai pysäkkikuu- lutuksin.

Kaikille sopiva suunnittelu ei sulje pois yksittäisten vammaisten henkilöiden oikeutta saada tarvitsemiaan apuvälineitä.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Esteettömyys ja saavutettavuus (artikla 9)

1. Jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itsenäises- ti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueil- la, sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kans- sa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kul- jetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muas- sa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla. Näitä toimia, joihin sisältyy saavutettavuuden esteiden tunnistaminen ja poistaminen, sovelletaan muun mu- assa:

a) rakennuksiin, teihin, kuljetukseen sekä muihin sisä- ja ulkotiloihin, koulut, asunnot, terveydenhuoltoyk- siköt ja työpaikat mukaan lukien;

b) tiedottamiseen, viestintään ja muihin palveluihin, sähköiset palvelut ja pelastuspalvelut mukaan lu- kien.

2. Sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet, joilla:

a) kehitetään ja saatetaan voimaan yleisölle avoimien tai tarjottavien tilojen ja palvelujen saavutettavuut- ta koskevia vähimmäisstandardeja ja -ohjeita ja val- votaan niiden täytäntöönpanoa;

b) varmistetaan, että yksityiset tahot, jotka tarjoavat yleisölle avoimia tai tarjottavia tiloja ja palveluja, ottavat huomioon kaikki esteettömyyden osatekijät vammaisten henkilöiden kannalta;

c) annetaan sidosryhmille koulutusta vammaisten hen- kilöiden kohtaamista esteettömyyskysymyksistä;

d) tuotetaan yleisölle avoimien rakennusten ja muiden tilojen opastetekstit pistekirjoituksella sekä helposti luettavassa ja ymmärrettävässä muodossa;

e) järjestetään avustajia ja muuta apua, mukaan luki- en oppaat, lukijat ja koulutetut viittomakielen tul- kit, helpottamaan yleisölle avoimien rakennusten ja muiden tilojen esteettömyyttä;

f) edistetään muita asianmukaisia vammaisten henki- löiden avustamisen ja tukemisen muotoja tarkoituk- sena varmistaa heille tiedon saavutettavuus;

g) edistetään uusien tieto- ja viestintäteknologioiden ja -järjestelmien, myös Internetin, saavutettavuutta vammaisille henkilöille;

h) edistetään saavutettavien tieto- ja viestintätekno- logioiden ja -järjestelmien suunnittelua, kehittämis- tä, tuotantoa ja jakelua varhaisessa vaiheessa si- ten, että näistä teknologioista ja järjestelmistä tu- lee saavutettavia mahdollisimman alhaisin kustan- nuksin.

Esteettömyysartiklan lisäksi kaksi keskeistä käsitet- tä liittyvät esteettömyyden edistämiseen vammaisen henkilön arjessa. Kohtuullisella mukautuksella tarkoi- tetaan vammaisen henkilön ihmis- ja perusoikeuksien edistämiseksi yksittäistapauksessa tehtäviä asianmu- kaisia järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta itse järjestelijälle. Kaikille sopi- va suunnittelu puolestaan tarkoittaa tuotteiden, ym- päristöjen, ohjelmien ja palve-

3.2.1 Esteettömyys ja saavutettavuus yleisesti Suomen lainsäädännössä

Esteettömyyttä ja saavutettavuutta ei määritellä Suo- men perustuslaissa samalla tavalla kuin yhdenvertai- suus ja syrjinnän kielto ilmenee perustuslain 6 §:ssä. Esteettömyys käy kuitenkin ilmi erilaisten taloudellis-

ten, sosiaalisten, sivistyksellis-

ten sekä kansalais- ja poliittis-

lujen suunnittelua sellaiseksi, että kaikki ihmiset voivat nii- tä käyttää mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoisjärjestelyä. Kaikille so- piva suunnittelu ei sulje pois yksittäisten vammaisten hen-

Jo olemassa olevan rakennuksen muuttaminen myöhemmin esteettömäksi on kalliimpi ratkaisu kuin kaikille esteettömän

rakennuksen suunnittelu ja toteutus.

ten oikeuksien toteutumises- sa. Perustuslain 16 §:ssä mai- nitut sivistykselliset oikeudet, kuten oikeus saada kykyjen ja erityisten tarpeiden mukaises- ti muutakin kuin perusopetus- ta voivat jäädä fyysisesti vam-

kilöiden oikeutta saada tar-

vitsemiaan apuvälineitä. Kaikille sopiva suunnittelu eli Design for All (DfA) tai Universal design tarkoittaa eri- laisten asioiden suunnitteluvaiheessa tapahtuvan es- teettömyyden huomioonottamista. Tätä varten Suo- messa mm. arkkitehtikoulutukseen on syytä saada pa- kollinen esteettömyysosio. Jo olemassa olevan raken- nuksen muuttaminen myöhemmin esteettömäksi on kalliimpi ratkaisu kuin kaikille esteettömän rakennuk- sen suunnittelu ja toteutus. Kaikille sopiva suunnittelu edesauttaa niin fyysisesti vammaisten, kuin vanhusten ja lastenrattaitaan työntävien vanhempien liikkumista esteettömissä rakennuksissa. Kaikille sopiva suunnitte- lu on luonteeltaan yleistä ja tavallaan kohtuullisen mu- kautuksen kääntöpuoli.

Seuraavaksi havainnollistetaan esimerkein, miten yh- den oikeudellisesti merkittävän ihmisoikeuden eli es- teettömyyden toteutumatta jääminen vaikuttaa toisen oikeuden toteutumiseen:

Esimerkki 1

Yleissopimuksen sanan- ja mielipiteen vapaus (21 art.) sekä osallistuminen poliittiseen elämään (29 art.) eivät toteudu, mikäli aineisto internetissä ei ole saavutet- tavassa muodossa aistivammaiselle tai helppolukuista ja ymmärrettävää kognitiivisista rajoitteista kärsivälle henkilölle.

Esimerkki 2

Oikeussuojan saavutettavuus (13 art.) jää kokonaan to- teutumatta, jos tuomioistuimen käräjäsali on liikunta- rajoitteiselle henkilölle fyysisesti esteellinen ovien ka- peuden takia tai jos aistivammaisen henkilön käräjäoi- keuden laatimia asiakirjoja ei toimiteta hänelle saavu- tettavassa muodossa lainkaan tai niin myöhään, että valitusaika jää normaalia lyhyemmäksi.

Esimerkki 3

Osallistuminen kulttuurielämään (30 art.), kuten eloku- vateatterin esittämään näytökseen pääsy voidaan evä- tä sähköpyörätuolin käyttäjältä kestämättömin perus- tein turvallisuusmääräyksiin vetoamalla, jolloin riko- taan myös yleissopimuksen 5 artiklan laajaa syrjintä- kieltosäännöstä.

maisen henkilön kohdalla toteutumatta, jos jatko-opis- kelupaikka on esimerkiksi fyysisesti esteellinen.

Rakennetun ympäristön esteettömyyttä koskeva lainsäädäntö

Nykyisissä rakennetun ympäristön esteettömyyttä kos- kevissa säädöksissä maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä

-asetuksessa todetaan melko yleisluonteisesti, että elinympäristöjen ja rakennusten on sovelluttava myös vammaisille henkilöille. Lisäksi niissä mainitaan, min- kä tyyppisten rakennusten on oltava liikkumisesteet- tömiä. Lakia ja asetusta tarkentavat Suomen rakenta- mismääräyskokoelman osiot F1 Esteetön rakennus, F2 Rakennuksen käyttöturvallisuus ja G1 Asuntosuunnit- telu. Monet määräykset ovat tulkinnanvaraisia, jolloin maassamme niitä valvovat kuntien rakennusvalvonta- viranomaiset tekevät erilaisia ratkaisuja samoista mää- räyksistä.

Lukuisista eri tavoin velvoittavista esteettömyysmäärä- yksistä huolimatta, määräyksiä rikotaan varsin usein. Esteettömyysmääräysten rikkomisesta ei kuitenkaan aiheudu tekijälle taloudellista tai muutakaan sank- tiota. Suomessa tulisikin säätää lainsäädännön tasol- la asianmukaiset sanktiot esteettömyysmääräysten rik- komisesta. Vain näin voitaisiin varmistaa vammaisten henkilöiden kannalta esteetön ja saavutettava ympä- ristö, jolloin vammaisen henkilön itsenäinen elämä ja osallisuus olisivat mahdollisia.

Yhdenvertaisuusperiaatteen ja tasa-arvon sekä esteet- tömyysnäkökohtien yhteensovittaminen on ilmaistu selvästi ja yksityiskohtaisesti maankäyttö- ja rakennus- asetuksessa (MRA). Siinä on kuvailtu, millaista on hal- linto- ja palvelurakennusten, asuinrakennusten sekä työtiloja sisältävien rakennusten esteettömyys:

”MRA 53 §:n nojalla säädetään liikkumisesteettömäs- tä rakentamisesta siten, että hallinto- ja palveluraken- nuksen sekä muussa rakennuksessa olevan sellaisen liike- ja palvelutilan, johon tasa-arvon näkökulmasta kaikilla on oltava mahdollisuus päästä, sekä näiden rakennuspaikan tulee soveltua myös niiden henkilöi- den käyttöön, joiden kyky liikkua tai muutoin toimia

on rajoittunut. Tämän lisäksi asuinrakennuksen ja asu- miseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen suunnitel- tu käyttäjämäärä ja kerrosluku sekä muut olosuhteet huomioon ottaen täyttää liikkumisesteettömälle ra- kentamiselle asetetut vaatimukset. Työtiloja sisältä- vän rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa xx- xxx työn luonne huomioon ottaen huolehtia siitä, että myös henkilöillä, joilla on rajoittunut liikkumis- tai toi- mintakyky, on tasa-arvon näkökulmasta riittävät mah- dollisuudet työntekoon. Liikkumisesteettömästä ra- kentamisesta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.”

Tapausesimerkki

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies otti kan- taa ratkaisussa (15.12.2008, diaarinumero

1569/4/07) asiamiespostin toimitilojen liikkumis- esteettömyyteen. Asiamiespostilla tarkoitetaan jotakin yritystä, joka sivutyönään hoitaa postipal- veluja noudattaen postipalvelulaissa olevia sään- nöksiä. Tällainen asiamiesposti oli esteellinen ja sisäänpääsy pyörätuolilla oli mahdotonta, koska tilassa oli käsikäyttöiset ovet ja korkeat kynnyk- set. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi postipalveluiden järjestämisen tapauksessa ole- van perustuslain 6 §:n syrjintäkiellon vastainen, koska liikkumisesteettömyys on yksi rakentami- selle asetettuja keskeisiä vaatimuksia. Hänen mielestään ei ollut mielekästä puhua postipal- velulain tarkoittamasta hyvälaatuisesta postipal- velusta, jos kaikilla ei liikuntarajoitteesta johtu- en ole ollut samanlaista mahdollisuutta päästä palvelun piiriin. Ratkaisusta käy ilmi, että esteet- tömyyssäännöstä sellaisenaan ei ole kirjoitettu perustuslakiin, mutta perustuslain 6 §:n syrjintä- kieltosäännös ajaa saman asian. Näin ollen es- teellinen liiketila on ihmisoikeuskysymys ja katso- taan liikkumisrajoitteisen henkilön syrjinnäksi.

VAMPO:n eli valtakunnallisen vammaispoliittisen oh- jelman mukaan vuosina 2010–2015 sekä uudisraken- nuksia koskevien esteettömyysmääräysten kehittämi- sessä että korjausrakentamisessa tulee kiinnittää huo- miota kaikille sopivan suunnittelun periaatteisiin. Täy- tyy kuitenkin muistaa se, että esteettömyys on suuria rakennuksia isompi käsite. Rakennetun ympäristön es- teettömyyden osatekijöiksi luetaan myös tilojen hah- motettavuuden parantaminen, paremman valaistuk- sen ja akustiikan kehittäminen sekä kaikenlaisen ym- päristössä liikkumisen mahdollistavan saavutettavan informaation järjestäminen.

3.2.2 Vammaispalvelulain ja -asetuksen esteettömyyteen liittyvät näkökohdat

Vammaispalvelulain 6 §:ssä asetetaan velvoite kunnalle vammaisten elinolojen kehittämisestä poistamalla epä- kohtia ja haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henki- lön toimintamahdollisuuksia ja osallistumista. Lain 7

§ koskee palvelujen kehittämisestä siten, että kunnan on huolehdittava yleisten palvelujen soveltuvuudesta myös vammaisille henkilöille. Kyse on näin ollen ra- kenteellisista vammaispalveluista, joilla pyritään vas- taamaan vammaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen mm. rakennusvalvonnan ja kaavoituksen sekä maan- käytön keinoin. Tosiasiassa myöhemmin voimaan as- tuneet perusoikeusuudistukset ja 1990-luvun puolivä- lissä luodut rakentamiseen liittyvät säädökset ovat aja- neet edellä mainittujen lainkohtien ohi. Siitä huolimat- ta vammaispalvelulain syntyaikoina ne ovat nostaneet esiin tärkeän vammaisten ihmisoikeusnäkökulman.

Rakennetun ympäristön esteettömyyteen kuuluvat myös vammaispalvelulain 9 §:n mukaiset asunnon muutostyöt vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävälle hakijalle. Ne kattavat välttämättömän tarpeen erinäis- ten koneiden ja laitteiden hankkimiseksi. Vammaispal- veluasetuksessa yksilöidään tarkemmin mitä asunnon muutostyöt koskevat.

3.3 Vammaiset naiset ja vammaiset lapset

Vammaisten naisten ja tyttöjen asemaan sekä suku- puolinäkökulmaan on kiinnitetty YK:n vammaissopi- muksessa huomiota sukupuolesta johtuvan erityisen haavoittuvan aseman vuoksi. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat myös muut vammaiset lapset, pojat tai maahanmuuttajataustaiset lapset, jolloin painoarvoa annetaan ensisijaisesti kaikissa vammaisia lapsia kos- kevissa asioissa lapsen edulle. Lapsen mielipide tulee ottaa huomioon hänen ikäänsä ja kehitystään vastaa- vasti.

Sukupuolinäkökulma on mainittu yleissopimuksen joh- danto-osassa kohdissa q) ja s). Kohdassa q) todetaan, että vammaiset naiset ja tytöt ovat sekä kotona että kodin ulkopuolella suuremmassa vaarassa joutua vä- kivallan ja erilaisen hyväksikäytön kohteiksi. Kohta s) puolestaan sisällyttää sukupuolinäkökulman läpileik- kaavaksi teemaksi. Teeman läpileikkaavuudella tarkoi- tetaan, että vammaisten naisten ja tyttöjen kohdalla tarkastellaan jokaista sopimusartiklaa sukupuolinä- kökulma huomioon ottaen. Vammaisten tyttöjen ase- maan on YK:n vammaissopimuksessa kiinnitetty eri- tyistä huomiota, koska heidän kohdallaan sovelletaan sekä vammaisia naisia koskevia että vammaisia lapsia koskevia säännöksiä.

Henkilön identiteetti rakentuu yksilöllisistä ominai- suuksista. Ne voivat olla hyvinkin haavoittuvia, jol- laiseksi esimerkiksi sukupuoli-identiteetti usein miel- letään. Sukupuoleen perustuva syrjintä on aina suku-

Tapausesimerkki

Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tans- si ravintolassa miehen kanssa. Ravintolan vahti-

mestari tuli huomauttamaan naiselle, että pyörä- tuoli on turvallisuusriski muille tanssijoille. Toi- menpiteet: vahtimestarin vammaista syrjivästä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravin- tolan henkilökunnalle.

puoli-identiteettiä loukkaavaa. Tämä tarkoittaa, että vammaisen naisen tai tytön syrjintä on yhtä aikaa mo- ninkertaista ja erityisen törkeää, koska syrjintäperus- teita on tällöin kaksi eli vamma ja sukupuoli. YK:n vam- maissopimuksen yhtenä tavoitteena on voimaannut- taa vammaiset naiset pitämään oikeuksistaan kiinni. Voimaantumisen voi ymmärtää henkilön vahvistuvana tunteena yhteisöön kuulumisesta huolimatta vammas- ta tai sairaudesta aiheutuvasta rajoitteesta.

Vammaisella naisella on:

• moninkertainen riski joutua syrjinnän kohteeksi sekä vamman että sukupuolen perusteella ja siitä johtuen he ovat ryhmänä kaikkein heikoimmassa asemassa

• moninkertainen riski joutua syrjityksi työpaikalla ja koulutuksessa sekä terveydenhuollossa

• moninkertainen riski tulla raiskatuksi, pahoinpidel- lyksi sekä kotonaan että kodin ulkopuolella ja tulla pakotetuksi avioliittoon vastoin tahtoaan tai joutua tahtomattaan kansainvälisen ihmiskaupan uhriksi

• moninkertainen riski joutua sopimattoman ja seksu- aalisesti värittyneen koskettelun uhriksi, koska syn- tymästä asti vammaisiin henkilöihin kohdistuu muita enemmän fyysistä koskettelua

• moninkertainen riski joutua elämään syntymästään saakka köyhyydessä ja riittämättömän elintason tur- vin työelämän ulkopuolella

Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhden- vertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttä- vää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, al- kuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liit- tyvän syyn perusteella. Vamma ja sukupuoli esiintyvät siis erillisinä syrjintäperusteina, mutta niiden samanai- kaista päällekkäisyyttä ei oteta laissa huomioon.

YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisel- la vammaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkisen kos- kemattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tutkimukset osoittavat, että seksuaa- lirikos kohdistuu tyypillisesti naisiin ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiin. Suomen rikoslain seksuaaliri- kossäännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoike- uden aiempaa vahvempaan oikeussuojaan. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden säännönmuu- tosten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytän- töä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuut- ta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen pahek- suttava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen koh- teeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan paran- tumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoi- keuteen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryh- tyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Vammaiset naiset (artikla 6)

1. Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistetaan moninkertaista syrjintää, ja toteuttavat toimia varmistaakseen, että vammai- set naiset ja tytöt voivat nauttia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perus- vapauksista.

2. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toi- met varmistaakseen naisille täysimääräisen kehitty- misen, etenemisen ja voimaantumisen, tarkoitukse- na taata, että naiset voivat käyttää tässä yleissopi- muksessa tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusva- pauksia sekä nauttia niistä.

Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmis- ten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhtees- sa valtaväestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään ver- rattuna valtaväestöön, minkä voi aiheuttaa puutteel- linen seulonta ja hoito. Myös Suomessa on vihdoin ryh- dyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammais- ten naisten rintasyövän ehkäisyyn riittävän varhaises- sa vaiheessa. koska asenteista ja joukkotarkastuspaik- kojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansanterveystyön parantaminen vammais- ten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämisenä edellyttää tällöin rintasyöpä- seulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyt- tä. Lisäksi terveydenhuollossa kiinnitetään liikaa huo- miota vammasta johtuviin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saa-

Tapausesimerkki

Opettaja oli antanut kehitysvammaiselle alaikäi- selle pojalle tulista Tabasco-kastiketta kasvatus- tarkoituksessa. Oikeus tuomitsi opettajan ran- gaistukseen pahoinpitelystä. Tapauksessa rikot- tiin YK:n vammaissopimuksen 7 artiklan vammai- sen lapsen oikeuksia, 16 artiklan vapautta hyväk- sikäytöstä, väkivallasta ja pahoinpitelystä sekä 17 artiklan henkilön koskemattomuuden suoje- lua. Alaikäiset vammaiset pojat kuuluvat samaan moninkertaisen syrjinnän riskiryhmään kuin vam- maiset tytöt ja naisetkin.

vuttamatta. Monet vammaisen naisen rintasyövän esi- asteet voivat jäädä havaitsematta ja ne voidaan pa- himmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asi- anmukaisesti.

Valkoisen miehen taakka – kulttuurinen tekijä

Perinteisesti hyvinvoinnin mittarina on tarkasteltu val- koisen miehen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistykselli- siä mahdollisuuksia sekä yhteiskuntaan osallistumista. Tämän jälkeen arvotetaan kuinka kaukana ollaan tästä normista ja mitä pitäisi tehdä, jotta tavoitteeseen pääs- tään. Myös kauneusihanteet ovat heijastelleet euroop- palaista länsimaista kulttuuria varsin pitkään. Sopii ky- syä, kuinka hyvin valkoinen mies kantaa taakkansa?

Kansainvälisen ihmisoikeustilanteen kannalta on mer- kittävää, että tietyt kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmisryhmät, kuten naiset, lapset sekä vammai- set otetaan huomioon kansainvälisten ihmisoikeusso- pimusten kohderyhminä ja heille taataan yhdenvertai- set oikeudet muiden kanssa. Vammaisten henkilöiden lisäksi YK on jo aiemmin laatinut muun muassa naisia, lapsia ja rotusyrjinnän poistamista koskevat omat ih- misoikeussopimukset, joihin Suomikin on liittynyt. Kyse ei ole näin ollen erityisesti valkoisen miehen taakan kannattelusta ainakaan enää kansainvälisten oikeus- normien tasolla tarkasteltuna, vaan kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien noudattamisen turvaamisesta ja laki- tekstin muuttamisesta teoiksi myös käytännössä. ”Not laws in books rather than action! (Ei lait kirjoissa, vaan pikemminkin käytännössä.) YK:n vammaissopimuksen yleisenä periaatteena tunnetaan miesten ja naisten vä- linen tasa-arvo (kohta-g). Kulttuurinen tekijä eli xxx- xxxxx valkoisen miehen elintasoon on tasoittumassa kansainvälisen ihmisoikeuskehityksen myötä.

Lisäksi YK:n vammaissopimuksen johdanto-osan r) – kohdassa muistutetaan valtioita lapsen oikeuksia kos- kevaan yleissopimukseen liittyvistä velvoitteista ja ylei- senä sopimuksen läpileikkaavana periaatteena (3 art. h –kohta) on nostettu esiin vammaisten lasten kehit- tyvien kykyjen ja sen kunnioittaminen, että heillä on oikeus säilyttää identiteettinsä. Näille seikoille xxxx- xxxx erityistä painoarvoa lapsen perhettä ja koulutusta koskevissa artikloissa, mutta myös erilaisen vammaisen lapsen hyväksikäytön torjuntaan liittyvissä artikloissa.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Vammaiset lapset (artikla 7)

1. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että vammaiset lapset, tytöt ja pojat, voivat nauttia kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauk- sia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.

2. Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

3. Sopimuspuolet varmistavat, että vammaisilla lapsil- la on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa ja että heidän näkemyksil- leen annetaan asianmukainen painoarvo heidän ikän- sä ja kypsyytensä mukaisesti, yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa, ja että heillä on oikeus saada vammai- suutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden to- teuttamiseksi.

Valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle Suomen ih- misoikeuspolitiikasta vuodelta 2009 käy ilmi, että myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huo- miota vammaisten lasten väkivallan tai koulukiusaami- sen kohteeksi joutumiseen Suomessa. Suomen kouluis- sa on pyritty Kiva koulu -hankkeen mukaisesti kiusaa- misen vähentämiseen ja aikuisten puuttumiseen kiu- saamistapauksiin aiempaa tehokkaammin.

3.4 Oikeus osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään

Jo antiikin kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa ajateltiin itseään koskevien päätösten ja poliittisen osallistumi- sen kuuluvan vapaan miehen kansalaisuuteen. Maail- ma on näistä ajoista onneksi muuttunut ja tänä päivä- nä myös vammaisen naisen ja vammaisen miehen kan- salaisoikeuteen kuuluu tuo vapausoikeudeksi luonneh- dittu oikeus osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään yhdenvertaisesti muiden kanssa. Toisaalta poliittista toimintaa harjoitetaan yleensä jonkun ryhmän välityk- sellä. YK:n vammaissopimuksen artikla 29 vammaisen henkilön oikeudesta poliittiseen ja julkiseen elämään sääntelee sisällöllisesti tämän oikeuden käyttämistä koskevien esteiden purkamista.

Ihmisoikeusloukkaus kohdistuu aina ensisijaisesti yksi- löön, kuten vammaiseen henkilöön. Vammaiseen hen- kilöön kohdistuva ihmisoikeusloukkaus loukkaa myös

hänen edustamaansa ryhmää. Vammainen henkilö voi joutua vammansa johdosta syrjinnän kohteeksi juuri tuohon kansanryhmään kohdistuvien pelkojen, häm- mennyksen, ennakkoluulojen tai aggression vuoksi. Ennakkoluulojen ehkäisemiseksi vammaisuudesta on tärkeä puhua poliittisella tasolla sekä osallistaa vam- maiset henkilöt mukaan poliittiseen ja julkiseen elä- mään.

YK:n vammaissopimuksessa valtiolle asetetaan yleinen velvoite, jotta vammaiset henkilöt voivat osallistua po- liittiseen toimintaan ja julkiseen elämään. Tämä tar- koittaa sitä, että lainsäädännön ja politiikan laatimi- sessa sekä toimeenpanossa neuvotellaan vammaisten henkilöiden sekä heitä edustavien järjestöjen kanssa kaikissa heitä koskevissa asioissa. Pelkkä vammaisjärjes- tön kuuleminen jossakin poliittisen prosessin loppuvai- heessa, kun päätökset on jo käytännössä tehty ei vielä riitä täyttämään YK:n vammaissopimuksen asettamia määräyksiä.

YK:n vammaissopimuksessa ihmisoikeuksien ryhmä- kohtaisuus merkitsee siis sosiaalista tilausta vammais- järjestöjen oman profiilin nostolle, kun neuvotellaan vammaiskysymyksistä poliittisessa päätöksenteossa niin kansallisella kuin eurooppalaisella tasolla. Kyse on si- ten vammaisjärjestöjen tarjoaman asiantuntijuuden hyödyntämisestä.

heitä äänestyksessä;

b) edistämään aktiivisesti ympäristöä, jossa vammaiset henkilöt voivat tehokkaasti ja täysimääräisesti osallis- tua julkisten asioiden hoitoon ilman syrjintää ja yhden- vertaisesti muiden kanssa, sekä kannustamaan heidän osallistumistaan julkisiin asioihin, kuten:

i osallistuminen maan julkisen ja poliittisen elämän parissa toimivien kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten toimintaan sekä poliittisten puolueiden toimintaan ja hallintoon;

ii vammaisia henkilöitä kansainvälisellä, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla edustavien vam- maisjärjestöjen perustaminen ja niihin liittyminen.

”Nothing about us without us” “Ei mitään meistä ilman meitä”

-Kansainvälisen vammaisliikkeen iskulause

3.4.1 Konkreettisia toimenpiteitä vammaisten poliittisten oikeuksien edistämiseksi

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elä- mään (artikla 29)

Sopimuspuolet takaavat vammaisille henkilöille poliit- tiset oikeudet ja mahdollisuuden nauttia niistä yhden- vertaisesti muiden kanssa sekä sitoutuvat:

a) varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat te- hokkaasti ja täysimääräisesti osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään yhdenvertaisesti muiden kanssa suoraan tai vapaasti valittujen edustajien kautta, myös siten, että heillä on oikeus ja mahdollisuus äänestää ja tulla valituiksi, muun muassa:

i varmistamalla, että äänestysmenettelyt, -järjestelyt ja -aineistot ovat asianmukaisia, saavutettavia sekä helppotajuisia ja -käyttöisiä;

xx suojelemalla vammaisten henkilöiden oikeutta ää- nestää salaisella lippuäänestyksellä vaaleissa ja kansanäänestyksissä ilman uhkailua, asettua eh- dolle vaaleissa, hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti ja suorittaa kaikkia julkisia tehtäviä kaikilla hallinnon tasoilla, sekä helpottamalla tarvittaessa apuväline- teknologian ja uuden teknologian käyttöä;

iii takaamalla vammaisten äänestäjien vapaan tahdon- ilmaisun ja sallimalla tätä varten tarvittaessa heidän pyynnöstään heidän valitsemansa henkilön avustaa

• Vammaisjärjestöjen järjestämät vammaisasioiden koulutustilaisuudet esim. kansanedustajille ja kun- nanvaltuutetuille erikseen järjestetty räätälöity kou- lutus

• Vammaisjärjestöjen oman roolin esiin nostaminen, jotta ne voisivat paremmin vaikuttaa sekä oman jä- senistönsä vammaiskysymyksiin sekä päätöksente- koon esim. lobbaamalla (vaikuttamalla) päättäjiin tai virkamiehiin. Myös demokratiaan kuuluvat mie- lenilmaukset, kuten vammaisten henkilöiden hiljai- nen mielenilmaus ”Itsenäisyys vammaisille” teemalla lakimuutoksen aikaansaamiseksi vuonna 2008 Hel- singin senaatintorilla Tuomiokirkon edessä juuri en- nen poliitikkojen osallistumista kirkonmenoihin

• Vammaisuuden ennakkoluuloja vähentävät tiedotus- kampanjat, kuten Invalidiliiton Ihan sama! -asenne- kampanja ja talvinen liukastumisten ehkäisemiskam- panja yhteistyökumppanin kanssa

• Tiettyyn vammaisteemaan liittyvät kampanjat vam- maisten henkilöiden poliittisten oikeuksien edistä- miseksi eli vammaisjärjestöjen yhteinen julkilausuma tai vetoomus esim. 10 kohdan toimenpide-esityksen muodossa

• Avoimet tilaisuudet kuten seminaarit, joissa päättä- jät ja vammaisyhteisön jäsenet keskustelevat pää- töksistä esimerkiksi paneelikeskustelun muodossa – muu väestö mukaan!

• Vaalivirkailijoiden koulutus, jossa opetetaan kohtaa- maan vammaiset ja äänestyspaikkojen fyysisen es- teettömyyden etukäteissuunnittelu sekä kotiäänes- tysmahdollisuus

• Vammaisnäkökulman lisääminen puolueiden vaali- ohjelmiin keinona esim. oman vaaliohjelman tai hal-

litusohjelman esittely suoraan ”omalle” poliitikolle

• Vammaisten osallistaminen erilaisiin vaaleja koske- viin kyselyihin (esim. mielipide äänestyspaikkojen fyysisestä esteettömyydestä tai äänestysmateriaalin saavutettavuudesta)

• Kehittämisohjelmien suunnitteluun osallistuminen ja päättäjien lobbaaminen vammaisasioiden edistämi- seksi. Lobbaaminen on asiallisin perustein tapahtu- vaa vaikuttamistoimintaa suhteessa poliittisiin päät- täjiin esim. tapaamalla heitä jonkin tietyn asian tii- moilta tai lähestymällä heitä sähköpostitse kansa- laisjärjestön nimissä ja miksei suomalaiseen tapaan saunoen heidän kanssaan!

• Vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ra- tifiointi ja säädösten toimeenpanon edistäminen; osallistuminen ratifioimista koskevaan työryhmään sen jäsenenä tuomalla mukaan kuvaan vammaisasi- antuntijuutta ja kokemusosaamista

3.4.2 Vammaispoliittinen ohjelma, VAMPO

Suomessa syksyllä 2010 julkaistun vammaispoliittisen ohjelman eli VAMPO:n (2010-2015) tarkoituksena on lisätä vammaisten ihmisten yh-

tiassa ja poliittisessa päätöksentekojärjestelmässä. Kan- salaisaloite tarkoittaa jonkin asian eteenpäin viemistä joko Euroopan komissiolle sen toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä tai mahdollisesti Suomen eduskuntaan. Tarkoituksena on saada voimaan uutta lainsäädäntöä tai muuttaa sitä, kunhan lakialoitteen takana on tiet- ty vähimmäismäärä kannatusta eli kerättyjä allekirjoi- tuksia. Esimakua tämän tyyppisestä aloitteesta saatiin European Disability Forumin eli vammaisliikkeen eu- rooppalaisen kattojärjestön järjestäessä vuonna 2007 laajan kansalaisaloitteen ja kampanjan ”1million4disa- bility”, joka keräsi 1,3 miljoonaa EU-kansalaisen nimeä. Tarkoituksena oli kehittää EU-lainsäädäntöä, joka oli- si mahdollistanut voimaan astuessaan nykyistä laajem- man syrjimättömyyden suojan vammaisille Euroopassa.

3.5 Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa

Vammaiset henkilöt tarvitsevat suojelua sellaisten ul- kopuolisten uhkien ja riskien varalta, joihin he eivät pysty millään tavalla ennalta varautumaan. Ennalta va- rautumisen aste ja mahdollisuudet puolustautua voivat

olla vammasta johtuvien rajoi-

denvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. VAMPO käsittää yhteensä 122 konkreettista toi- menpide-ehdotusta 14 vammai- sen henkilön elämään vaikutta- valla eri sisältöalueella. Kyse on vammaispolitiikan valtavirtaista-

Suomen perustuslain 7 §:ssä säädetään oikeudesta elämään vammaisen henkilön perusoikeutena.

tusten vuoksi hyvin heikot. Vam-

maisten henkilöiden turvallisuus tulee siis ottaa erikseen huomi- oon kaikissa pelastussuunnitel- missa ja sisäisen turvallisuuden ohjelmissa, jotta toimintatavat ovat valmiina mahdollisen uhan

misesta, johon yhdeksän ministeriötä ovat luvanneet sitoutua. Valtavirtaistamisella tarkoitetaan vammais- kysymysten ulottamista läpileikkaavasti kaikille hallin- non aloille. On arvioitu, että noin puolet toimenpiteis- tä voidaan toteuttaa ilman lisärahoitusta, jolloin tarvi- taan ministeriöiden ja muiden hallinnonalojen yhteis- työtä sekä asennemuutosta. Neljäsosa toimenpiteistä vaatii lisärahoitusta ja on sidoksissa valtioneuvoston kehys- ja budjettipäätöksiin. Näin ollen yksittäisten vammaisten henkilöiden ja vammaisjärjestöjen tulee muistuttaa päättäjiä ja virkamiehiä tehokkaasti siitä, mihin ollaan vammaispolitiikassa sitouduttu tuleviksi vuosiksi ja seurata, toteutuvatko ohjelman toimenpi- de-ehdotukset käytännössä.

Pääministeri Xxxx Xxxxxxxxxx I hallituksen perus- palveluministeri Xxxxxxx sanoin: ”VAMPO on tiekart- ta, joka viitoittaa vammaispolitiikan suunnan tulevil- le vuosille sekä ohjaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia Suo- messa.” Vammaisjärjestöjen tehtävä on siis pitää huol- ta siitä, että ryhdytään sanoista tekoihin. VAMPO on- kin hyvä työkalu kunnallisille vammaisneuvostoille, ja kunnissa tulee päivittää paikalliset vammaisohjelmat sitä vastaaviksi. Tähän työhön tarvitaan vammaisten henkilöiden aitoa kuulemista.

Kansalaisaloite on nousemassa eurooppalaisella ja kan- sallisella tasolla yksittäisten vammaisten henkilöiden vaikuttamisen välineeksi suorassa kansalaisdemokra-

toteutuessa. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että mit-

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Oikeus elämään (artikla 10)

Sopimuspuolet vahvistavat, että jokaisella ihmisellä on synnynnäinen oikeus elämään, ja toteuttavat kaikki tar- vittavat toimet varmistaakseen, että vammaiset henki- löt voivat nauttia tästä oikeudesta tehokkaasti ja yh- denvertaisesti muiden kanssa.

kään turvallisuusmääräykset eivät saa estää vammai- sen henkilön itsenäistä elämää ja osallisuutta yhteis- kunnassa.

Vammaisten ihmisten osalta oikeus elämään on perus- tavanlaatuinen ihmisoikeuskysymys ja liittyy selkeästi jokaisen ihmisen nauttimaan synnynnäiseen ihmisar- voon. Suomen perustuslain 7 §:ssä säädetään oikeu- desta elämään vammaisen henkilön perusoikeutena. Sikiödiagnostiikka ja sikiöseulontatutkimukset herät- tävät keskustelun sikiön oikeuksista. Sikiöstä otettujen ultraäänikuvien tarkoituksena on vammaisuuden kar- toitus varsin varhain.

Laissa raskauden keskeyttämisestä (24.3.1970/239, 1-2

§) mainitaan yhdeksi raskauden keskeyttämisperus- teeksi naisen pyynnöstä lapsen mahdollinen vaikea

sairaus, ruumiinvika tai vajaamielisyys. Toiseksi perus- teeksi voi mainita tilanteen, jossa toisen tai molempi- en vanhempien sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän ky- kyään hoitaa lasta. Tällöin edellytetään naisen suostu- muksen ja mahdollisesti isän kuulemisen lisäksi kahden lääkärin lausuntoa. Toiseen perusteeseen liittyy vielä edellytys, jonka mukaan naisen mielisairaus mahdol- listaa sen, että lupa raskauden keskeytykseen voidaan antaa ilman naisen pyyntöäkin hänen edunvalvojan suostumuksella.

Käsitelty säädös on moraalisesti ja eettisesti vaikea. Terminologia tulee uudistaa, koska käsite ”vajaamieli- nen lapsi” on vammaisia ihmisiä leimaava ja YK:n vam- maissopimuksen tarkoituksen vastainen. Laissa käytet- ty terminologia voi johtaa lausunnon tekevää lääkä- riä harhaan, mikäli lapset luokitellaan normaaleiksi ja vajaamielisiksi. Toiseksi hankala kohta on joko van- hemman tai vanhempien sairauden vaikutus raskau- den keskeytyspäätökseen, varsinkin kun abortti on lain mukaan mahdollinen ilman mielisairaaksi kuvatun nai- sen pyyntöä. YK:n vammaissopimuksen artikla 23 tur- vaa vammaisen henkilön oikeuden vanhemmuuteen yhdenvertaisesti muun väestön kanssa, ja säännökses- sä nimenomaisesti tunnustetaan vammaisen henkilön oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa mää- rästä sekä ikäerosta. Raskauden keskeytystä koskeva lainsäädäntö tulisikin uudistaa YK:n vammaissopimuk- sen määräyksiä vastaavaksi.

3.5.1 Vammaisen kohtaamia esteitä, jotka rajoittavat oikeutta elämään

• Vammaisia syrjivät asenteet. Vammaisen henki- lön synnynnäistä arvoa ei kunnioiteta vaan vamma luonnehditaan syntymäviaksi tai tulkitaan jopa hen- kilön syyksi.

• Laitoksissa asuvan vammaisen henkilön sairaus tul- kitaan hänen vammaansa kuuluvaksi eikä ymmärre- tä antaa hänelle tarpeen mukaista hoitoa tai ohjata häntä hoitoon riittävän ajoissa; laitoksissa ei välttä- mättä kiinnitetä huomiota lainkaan kognitiivisista tai puheongelmista kärsivien tarpeisiin.

• Erityisesti suljetuissa laitoksissa (lastenkodit, koulu- kodit, vankilat) turvallisuusmääräykset voivat olla puutteellisia, jolloin riski hengen menetykseen on- nettomuudessa kasvaa.

• Kulttuuriperinteet eivät vapauta rikosoikeudellisesta vastuusta maassamme esimerkiksi tyttöjen ympäri- leikkausten ja poikien lääketieteeseen perustamat- tomien ympärileikkausten tapauksessa.

• Sikiöseulonnat ja siihen liittyvä raskauden keskeyttä- mistä koskeva lainsäädäntö mahdollistavat ei-toivot- tujen yksilöiden, kuten vammaisten lasten valikoivat abortit.

• Vammaisille potilaille säädetään erilaisia elvytyskiel- toja tai ohjeita.

• Perheväkivalta joka kohdistuu erityisesti vammai-

siin naisiin ja lapsiin, pakottaa muuttamaan maam- me turvakodit esteettömiksi ja saavutettavaksi sekä mahdollisuuteen saada toisen henkilön apua joka- päiväisissä toiminnoissa.

• Vammaisten miesten kokemasta perheväkivallasta on varsin vähän tutkimuksia ja selvityksiä.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Vaaratilanteet ja humanitaariset hätätilat (artikla 11)

Sopimuspuolet toteuttavat kansainväliseen oikeuteen perustuvien velvoitteidensa mukaisesti kaikki tarvit- tavat toimet varmistaakseen vammaisten henkilöiden suojelun ja turvallisuuden vaaratilanteissa, mukaan lu- kien aseelliset selkkaukset, humanitaariset hätätilat ja luonnonkatastrofit.

• Ikääntyvät vammaiset ihmiset, joilla on monia toi- mintakyvyn rajoitteita, jäävät helposti vaille tarvit- semaansa apua, hoivaa ja ravintoa.

Vammaisella henkilöllä on oikeus valtion ja viranomais- ten järjestämään suojeluun etenkin poikkeuksellisissa vaaratilanteissa, joiden kestoa ei voi ennakoida. Eten- kin erityisen haavoittuvassa asemassa ovat fyysisesti vammaiset ihmiset, joiden rajoittunut kyky liikkua vai- kuttaa olennaisesti mahdollisuuksiin pelastautua. Ny- kyään laitoskulttuurin purkamisen ansiosta yksin ko- tona asuvien vanhenevien vammaisten ihmisten mää- rä kasvaa. Vammaisjärjestöjen tehtävänä on korostaa, että viranomaiset ja asumisen palvelujen tuottajat laativat asianmukaiset turvallisuussuunnitelmat, joissa otetaan huomioon vammaisten ihmisten asema ja olo- suhteet sekä laaditaan tarkat toimenpiteet heidän suo- jelemisessa. Kesällä 2011 voimaan astunut pelastuslaki velvoittaa hoitolaitosten ja palvelu- sekä tukiasumisen järjestäjän eli käytännössä toiminnanharjoittajan laa- timaan poistumisturvallisuusselvityksen ja arvioimaan mm. miten vammaisten asukkaiden toimintakyvyn ra- joitus otetaan huomioon ennalta onnettomuusriskei- hin varautumisessa. Lisäksi on huolehdittava siitä, että asukkaat ja hoidettavat henkilöt voivat poistua turval- lisesti tulipalossa tai muussa vaaratilanteessa itsenäi- sesti tai avustettuina.

3.5.2 Yhteisön kriisivalmiuden muistilista liikuntavammaisille ihmisille

• Osallistu yhteisösi julkisten hätätilatoimien suunnit- teluun.

• Älä jää odottamaan katastrofia, jossa vammaiset jä- tetään oman onnensa nojaan.

• Valmistaudu hätätilaan itse kotona ja pyri sitten vai- kuttamaan julkisiin toimiin.

• Älä oleta, että vammaisille ihmisille on olemassa oma evakuointisuunnitelma.

• Perusta töissä tai julkisella sektorilla ”Esteettömyys- komitea”.

• Älä oleta, että sinut evakuoidaan muiden mukana.

• Tutki evakuointimahdollisuuksia hätätilaviranomais- ten ja muiden kanssa.

• Älä jätä huomiotta vaihtoehtoja, kuten evakuoimis- tuoleja.

• Jaa suunnitelma kaikille alueella/rakennuksessa toi- mijoille.

• Harjoitelkaa suunnitelmaa yhdessä.

• Älä jää odottamaan katastrofia lisätäksesi tietoisuut- ta vammaisasioista.

• Tutki katastrofeihin liittyvää tietoa ja kerro siitä muille.

• Älä unohda tarkistaa hätäsuojien esteettömyystasoa ja opaseläinten huomioimista.

• Xxxxx vammaisten ihmisten oikeuksista paikallisille hätätilaviranomaisille.

• Opeta ja kouluta myös muita vammaiset henkilöt huomioonottavan suunnitelman toteuttamisessa.

• Aloita keskustelu johtajien, hätäaputyöntekijöiden ja Suomen Punaisen Ristin kanssa.

• Älä unohda koota tarvittavia ihmisiä avustamaan si- nua hätätilanteessa.

• Toimi niin, että ketään ei jätetä.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Henkilön vapaus ja turvallisuus (artikla 14)

1. Sopimuspuolet varmistavat, että vammaiset henkilöt yhdenvertaisesti muiden kanssa:

a) nauttivat oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen

b) eivät joudu laittoman tai mielivaltaisen vapauden- riiston kohteeksi, mahdollinen vapaudenriisto ta- pahtuu lain mukaisesti, eikä vammaisuuden ole- massaolo missään tapauksessa oikeuta vapauden- riistoon.

2. Sopimuspuolet varmistavat, että mikäli vammaisilta henkilöiltä riistetään heidän vapautensa jollakin me- nettelyllä, heillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oi- keus ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisiin takeisiin ja että heitä kohdellaan tämän yleis- sopimuksen tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti, muun muassa tekemällä kohtuullisia mukautuksia.

(Human Rights Yes! 2007.)

Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoittei- den kannalta laki kehitysvammaisten erityishuollosta on ongelmallinen erityisesti säännöksen 42 § mukaan. Sitä on ehdotettu muutettavaksi osana laajempaa it- semääräämisoikeuden rajoittamista koskevaa ihmisoi- keuskysymystä. Laissa säädetään siten, että erityishuol-

lossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kun erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaativat. Käytännös- sä kyse on pakkotoimien käytöstä kehitysvammaisia henkilöitä kohtaan, kuten kiinnipitämisestä, eristämi- sestä sekä sitomisesta.

Edellä mainitun säännöksen 42 § ei yksin riitä takaa- maan vammaisen henkilön täysimääräisten ihmisoi- keuksien toteutumista. Valvottujen terveydenhuol- lon laitosten henkilökuntaa tulee kouluttaa kohtaa- maan vammaisuus, jotta vammaisuuden olemassaolo ei aiheuta käytännössä sanktioluonteisia toimenpitei- tä avun tarpeessa olevia vammaisia henkilöitä kohtaan eikä oikeudenloukkauksia. Laitosvaltaoppi on jo pe- rustellusti hylätty, eikä minkäänlaista vapauden rajoit- tamista, kuten sitomista tai lukkojen takana pitämistä voida käyttää rangaistuksena hoitolaitosten sisäisten sääntöjen rikkomisista.

Tapausesimerkki

Fyysisesti vammainen henkilö asui yksityisen ta- hon omistamassa palveluasumisyksikössä, jonka muut asukkaat olivat pääasiassa muistisairaita. Yrityksen työntekijät lukitsivat muistisairaiden ul- ko-ovet karkaamisriskin vuoksi. Vammainen hen- kilö ei ollut muistisairas, ja hänen WC-tilansa ovi lukittiin sanktioksi väitetystä huonosta käyttäyty- misestä. Hän joutui soittamaan yrityksen työnte- kijälle, joka saapui useamman kilometrin päästä avaamaan oven avaimella. Kyse on selvästi YK:n vammaissopimuksen 14 artiklan tarkoittamasta laittomasta vapauden riistosta, josta tulee tehdä ilmoitus aluehallintoviranomaiselle, joka valvoo asumisyksiköitä. Kunnan sosiaaliasiamiehellä on puolestaan lain nojalla ohjaus- ja neuvontavel- vollisuus.

3.6 Oikeus itsenäiseen ja ihmisarvoiseen elämään

YK:n vammaissopimuksen 3 artiklassa ilmenevänä koko sopimuksen läpileikkaavana periaatteena on vammai- sen henkilön täysimääräinen ja tehokas osallistuminen sekä osallisuus yhteiskuntaan. Se vaikuttaa erityisesti 19 artiklan tulkintaan. Tästä johtuen yleissopimuksen 19 artikla, eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä, on painoarvoltaan kaikkein keskeisimpiä vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien täysimääräisyyden mah- dollistavia artikloja. Kyse on vammaisen henkilön itse- määräämisoikeudesta oman arkielämään liittyviin va- lintoihin ja niiden tukemiseksi tarvittavien ratkaisujen löytämisestä tarvittaessa tukitoimin.

valita asuinpaikkansa.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Riittävä elintaso ja sosiaaliturva (artikla 28)

1. Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden riittävään omaan ja perheidensä elintasoon, kuten riittävään ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen, sekä elinolojen jatkuvaan paranemiseen, ja toteutta- vat asianmukaiset toimet tämän oikeuden toteutumi- sen turvaamiseksi ja edistämiseksi ilman syrjintää vam- maisuuden perusteella.

2. Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden sosiaaliturvaan ja tämän oikeuden nauttimi- seen ilman syrjintää vammaisuuden perusteella sekä toteuttavat asianmukaiset toimet tämän oikeuden to- teutumisen turvaamiseksi ja edistämiseksi, muun mu- assa toimilla, joilla:

a) varmistetaan puhdasvesipalvelujen yhdenvertai- nen saatavuus vammaisille henkilöille sekä asian- mukaisten ja kohtuullisen hintaisten palvelujen, lait- teiden ja muun avun saatavuus vammaisuuteen liit- tyviin tarpeisiin;

b) varmistetaan vammaisten henkilöiden, erityisesti vammaisten naisten, tyttöjen ja vanhusten pääsy sosiaaliturvaohjelmien ja köyhyydenvähentämisoh- jelmien piiriin;

c) varmistetaan köyhyydessä eläville vammaisille hen- kilöille ja heidän perheilleen valtion tuki vammai- suudesta aiheutuviin kuluihin, jotka liittyvät muun muassa riittävään koulutukseen, neuvontaan, rahal- liseen tukeen ja vuorohoitoon;

d) varmistetaan vammaisten henkilöiden yhdenvertai- nen pääsy julkisten asunto-ohjelmien piiriin;

e) varmistetaan vammaisten henkilöiden yhdenvertai- nen pääsy eläke-etuuksien ja -ohjelmien piiriin.

Artikla 28, riittävä elintaso ja sosiaaliturva, vaikuttaa aivan keskeisesti vammaisen henkilön mahdollisuuteen osallistua yhteisöön kaikin tavoin. Artikla 12, yhden- vertaisuus lain edessä, puolestaan mahdollistaa vam- maisen henkilön oikeustoimikelpoisuuden kaikilla elä- män alueilla. Henkilö, jolla on jokin toimintakyvyn ra- joite, voi mm. tehdä sopimuksia, ottaa velkaa, hankkia asunnon tai auton, jolloin myös sopimusrikkomustilan- teissa hänelle turvataan mahdollisuus nostaa kanne oi- keusistuimessa tarvittavin tukitoimenpitein.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä (artikla 19)

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oi- keuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Sopimuspuo- let toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet teh- däkseen vammaisille henkilöille helpommaksi nauttia tästä oikeudesta täysimääräisesti sekä helpottaakseen heidän täysimääräistä osallisuuttaan ja osallistumis- taan yhteisöön, muun muassa varmistamalla, että:

a) vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä sen, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asumisjärjestelyä;

b) vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima koti- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tu- kipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yh- teisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yh- teisöstä;

c) koko väestölle tarkoitetut yhteisön palvelut ja jär- jestelyt ovat vammaisten henkilöiden saatavissa yh- denvertaisesti muiden kanssa ja vastaavat heidän tarpeitaan.

Suomessa voimassa olevien säännösten mukaan kun- nilla on velvollisuus järjestää sosiaali- ja terveydenhuol- topalvelut kuntalaisilleen. Näitä palveluita ovat muun muassa sosiaalihuoltolain- ja vammaispalvelulain mu- kaiset palvelut ja tukitoimet. Suomen perustuslain 9 § turvaa jokaiselle Suomen kansalaiselle ja maassa lail- lisesti oleskelevalle ulkomaalaiselle vapauden liikkua maassa ja

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on hyvin pirstaleinen. Maksajina ovat valtio eli Kela, yksityiset eli vakuutusyh- tiöt sekä kunnat. Sosiaaliturvaa tarvitsevan asiakkaan kannalta sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen, koska erilaiset etuudet sulkevat toisensa pois tai pieni- kin tulonlisäys voi johtaa tuen tai eläkkeen lakkautta- miseen. Tämä johtaa elämiseen pysyvästi kunnan mak- saman viimesijaisen toimeentulon varassa, jolloin ter- veydenhuollon asiakasmaksutkin tulevat kunnan mak- settavaksi. Syntymästään saakka vaikeavammainen henkilö, joka ei voi työllistyä tai ei saa koulutuksestaan huolimatta töitä, joutuu elämään koko elämänsä pel- kän kansaneläkkeen varassa, joka on ollut noin 585 eu- roa kuukaudessa. Takuueläke tuli voimaan 1.3.2011 ja parantaa yksin asuvan täysimääräisen kansaneläkettä saavan vammaisen toimeentuloa noin 100 euron ver- ran kuukaudessa eli se on yhteensä noin 687 euroa.

Täyttä kansaneläkettä saavan vammaisen henkilön ase- maa suhteessa muihin voi verrata mediaanitulon käsit- teen avulla:

Köyhyys voidaan määritellä siten, että henkilö on köy- hä, mikäli hänen tulonsa ovat vähemmän kuin 60 % koko väestön mediaanituloista eli suuruusjärjestykseen asetettujen tulojen keskimääräisestä arvosta.

Mediaanitulo 2008: 23.000 euroa/vuosi

Köyhyysraja 2008: 13.800 euroa/vuosi

Kansaneläke 2008: 6701,52 euroa/vuosi

Lähde: Xxxxx Xxxxxxxxxxx ja Xxxxxx Xxxxxxxxx, Invalidiliiton köyhyysohjelma 2010

Edellä mainittuja tuloja vertaamalla voidaan havaita, että kansaneläke on alle puolet köyhyysrajasta ja alle kolmasosa mediaanitulosta. Lisäksi vammaisen henki- lön kohdalla voidaan tuskin puhua YK:n vammaisso- pimuksessa mainitusta yhdenvertaisesta pääsystä elä- ke-etuuksien piiriin vanhuuden turvana, jos ajatellaan vammaista, joka ei koskaan työllisty eikä pääse ansio- tasoon sidotun ja taloudellisen turvan antavan työ- eläkejärjestelmän piiriin. Näin ollen syntymästään asti vammaisen henkilön ja muiden henkilöiden välillä on pysyvä epäsuhta taloudellisen aseman ja yhteisöllis- ten osallistumismahdollisuuksien suhteen. Kyse ei ole vain takuueläkkeellä korjattavissa olevista epäkohdis- ta lainsäädännössä, vaan se on rakenteellisesti paljon pintaa syvemmällä.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Yhdenvertaisuus lain edessä (artikla 12)

1. Sopimuspuolet vahvistavat, että vammaisilla henki- löillä on oikeus tulla kaikkialla tunnustetuiksi henki- löiksi lain edessä.

2. Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaiset henki- löt ovat oikeustoimikelpoisia yhdenvertaisesti muiden kanssa kaikilla elämänaloilla.

3. Sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet jär- jestääkseen vammaisten henkilöiden saataville tuen, jota he mahdollisesti tarvitsevat oikeustoimikelpoisuut- taan käyttäessään.

4. Sopimuspuolet varmistavat, että kaikki oikeustoimi- kelpoisuuden käyttöön liittyvät toimet antavat asian- mukaiset ja tehokkaat takeet, joilla estetään väärin- käytökset ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oi- keuden mukaisesti. Näillä takeilla varmistetaan, että oikeustoimikelpoisuuden käyttöön liittyvissä toimissa kunnioitetaan henkilön oikeuksia, tahtoa ja mieltymyk- siä, ettei niissä esiinny eturistiriitoja eikä asiatonta vai-

kuttamista, että ne ovat oikeasuhtaisia ja kyseisen hen- kilön olosuhteisiin sovitettuja, että niitä sovelletaan mahdollisimman vähän aikaa ja että toimivaltainen, riippumaton ja puolueeton viranomai- nen tai oikeus- elin arvioi niitä säännöllisesti uudelleen. Takeiden on oltava oikeassa suhteessa siihen nähden, missä määrin nämä toimet vaikuttavat henkilön oikeuksiin ja etuihin.

5. Jollei tämän artiklan määräyksistä muuta johdu, so- pimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset ja tehok- kaat toimet varmistaakseen vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden omistaa tai periä omaisuutta, hoitaa taloudellisia asioitaan ja saada yhdenvertaisesti pankkilainoja, kiinnityksiä ja muita luottoja, sekä var- mistavat, ettei vammaisilta henkilöiltä mielivaltaisesti riistetä heidän omaisuuttaan.

Yhdenvertaisuus lain edessä liittyy olennaisesti henki- lön itsenäiseen elämään ja mahdollisuuteen vaikuttaa taloudellisiin päätöksiin. Oikeustoimella tarkoitetaan esimerkiksi sopimuksia tai velkaa.

Suomessa laki holhoustoimesta (18 §) mahdollistaa erittäin tiukkojen edellytysten rajoissa tuomioistuimen päätöksellä täysi-ikäisen henkilön julistamisen vajaa- valtaiseksi. Vajaavaltaisuus eli oikeustoimikelpoisuu- den menetys päätöksessä määrätyksi ajaksi tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole kykenevä hallitsemaan talou- dellisia etujaan, vaan niistä päättää henkilölle määrät- ty edunvalvoja.

Lain esitöiden (HE 146/1998) mukaan vajaavaltaiseksi julistaminen on äärimmäinen toimenpide ja se tulisi ky- symykseen viimeisenä keinona lievempien keinojen ol- lessa riittämättömiä tai epätarkoituksenmukaisia. Lain esitöissä todetaan, että pelkkä lääketieteellinen diag- noosi, esimerkiksi psyykkinen sairaus, ei sinänsä oikeu- ta rajoittamaan kenenkään kelpoisuutta määrätä va- rallisuudestaan. Jos psyykkisesti poikkeavasta tilasta ei aiheudu vaaraa asianomaisen taloudellisille eduille, ei rajoituksen asettaminen tule kysymykseen.

YK:n vammaissopimuksen 12 artikla turvaa vammais- ten henkilöiden oikeustoimikelpoisuuden ja he ovat kykeneviä päättämään taloudellisista eduistaan tarvit- taessa tuetusti. Artikla 12 ei tunne vajaavaltaisuuskäsi- tettä lainkaan, koska se kohdistuu hyvin voimakkaasti vammaisen henkilön yksilön autonomiaan ja itsenäi- seen elämään sekä valinnan vapauteen. Säännökses- tä käy ilmi lähinnä tätä huomattavasti lievempiä, Suo- menkin lain tuntemia toimintakelpoisuuden rajoituk- sia, kunhan vammaisen henkilön tahto ja mieltymykset otetaan asianmukaisesti huomioon. YK:n vammaissopi- musmääräyksen mukaan vammaisen henkilön kohdal- la vajaavaltaiseksi julistaminen ei voi tulla kyseeseen. Lainsäädäntöä tulee siten muuttaa sopimusmääräyk- siä vastaavaksi.

3.7 Henkilökohtainen liikkuminen

Fyysisesti vammaisten henkilöiden itsenäinen elämä ja osallisuus eivät olisi mahdollisia ilman, että he pysty- vät liikkumaan itsenäisesti ja vieläpä henkilökohtaises- ti. Yhdessäkään ihmisoikeussopimuksessa ei ole mai- nintaa henkilökohtaisesta liikkumisesta ihmisoikeu- tena, koska se on terveelle väestölle aivan itsestään selvänä pidetty oikeus. Henkilökohtainen liikkuminen on nimenomaan vammaisia koskettava ja rajat ylittä- vä oikeus, johon kytkeytyy selvästi apuvälineiden tarve ja tarpeeseen vastaamisen myötä apuvälinemarkkinat.

Henkilökohtaisen liikkumisen toteutumiseen liittyy myös epäkohtia, jotka haittaavat oikeuden käyttä- mistä arkielämässä. Invalidiliittoon on tullut lukuisia yhteydenottoja vammaisten invapaikoille väärin py- säköidyistä henkilöautoista ilman asianmukaista po- liisiviranomaisen myöntämää invalupaa. Tällainen yk- sityishenkilön väärinkäytös estää liikuntarajoitteista henkilöä pääsemästä esimerkiksi kauppakeskuksiin lä- helle ovea sijoitetulle helppokulkuiselle paikalle. Inva- paikat on mitoitettu siten, että niissä mahtuu käänty- mään pyörätuolilla, joten normaalit parkkipaikat ei- vät useimmiten sovellu liikuntavammaisille henkilöille. Sanktiona invapaikan väärinkäytöstä on vain määräl- tään riittämätön pysäköintivirhemaksu. Asennekasva- tus ja tietoisuuden lisääminen YK:n vammaissopimuk- sen hengessä ovat paremmat ennaltaehkäisevät kei- not. Kokonaan toinen ongelma koskee ”invaluvan” väärentämistapauksia, joka on yleisessä rikoslaissa sanktioitu teko. Tällöin pysäköinninvalvojan valppaus ja vammaisjärjestön antama asianmukainen koulutus edesauttavat ilmoitusten tekemistä poliisille.

Euroopan unioni on hyväksynyt ja ratifioinut loppu- vuodesta 2009 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuk- sia koskevan yleissopimuksen. Yleissopimus on ensim- mäinen EU:ssa hyväksytty kansainvälinen ihmisoikeus- sopimus. EU:n solmima kansainvälinen ihmisoikeusso- pimus yhdessä juridisesti sitovaksi muuttuneen Euroo- pan unionin perusoikeuskirjan kanssa muodostaa myös Suomelle EU:n jäsenvaltiona aiempaa vahvemman eu- rooppalaisen velvoitteen vammaisten henkilöiden ih- misoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräiseen to- teutumiseen koko Euroopassa.

Invapaikat on mitoitettu siten, että niissä mahtuu kääntymään pyörätuolilla, joten normaalit parkkipaikat eivät useimmiten sovellu liikuntavammaisille henkilöille.

Koska YK:n vammaissopimus sitoo oikeudellisesti EU:n omaa hallintokoneistoa, sopimuksen edellyttämät toi- met kohdistuvat EU:n rekrytointimenettelyihin, hallin- tokoneiston rakennusten, EU:n virallisten verkkosivu- jen sekä EU:n julkaisemien virallisten dokumenttien es- teettömyyteen ja saavutettavuuteen. Esimerkiksi EU- virkoihin haettaessa vammaiset hakijat on saatettava samaan asemaan kuin muut hakijat esteettömien tes- tien, informaation sekä valintamenettelyn avulla.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Henkilökohtainen liikkuminen (artikla 20)

Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat toimet varmis- taakseen vammaisille henkilöille mahdollisimman it- senäisen henkilökohtaisen liikkumisen, muun muassa:

a) helpottamalla vammaisten henkilöiden henkilökoh- taista liikkumista sillä tavalla kuin ja silloin kun he haluavat sekä kohtuulliseen hintaan;

b) helpottamalla laadukkaiden liikkumisen apuvälinei- den, laitteiden, apuvälineteknologian sekä erilais- ten avustajien ja välittäjien saatavuutta vammaisille henkilöille, muun muassa tarjoamalla niitä kohtuul- liseen hintaan;

c) antamalla vammaisille henkilöille ja heidän paris- saan työskentelevälle asiantuntijahenkilöstölle liik- kumistaitoihin koulutusta;

d) kannustamalla liikkumisen apuvälineitä, laitteita ja apuvälineteknologiaa tuottavia tahoja ottamaan huomioon kaikki vammaisten henkilöiden liikkumi- sen näkökohdat.

EU:n kansalaisoikeuksiin kuuluvat tavaroiden, palvelu- jen, henkilöiden sekä pääoman vapaa liikkuvuus. YK:n vammaissopimus työkaluna tarjoaa sekä EU:lle että sen jäsenvaltioille lainsäädännöllisen esikuvan laajasta syr- jintäkiellosta ja tärkeästä esteettömyysajattelusta. Ta- varoiden ja palveluiden tulee olla esteettömiä, ja vam- maisille henkilöille pitää taata syrjimättömästi vapaa liikkuvuus EU:n alueella.

Vammaisten henkilöiden kannalta henkilökohtainen liikkuminen EU:n sisällä on ollut pitkään sangen on- gelmallista esteellisten julkisten kulkuneuvojen ja heik- kojen avunsaantimahdollisuuden vuoksi. EU:n sisällä liikkuminen kuuluu kansalaisten perusvapauksiin, ja sekä EU että sen jäsenvaltiot ovat vastuussa vammai- sen henkilön vapaasta liikkumisesta. EU-lainsäädännöl- lä on vahvistettu vammaisten henkilöiden avustamista rautateillä, linja-autoliikenteessä, laivoilla ja lentoko- neissa sekä asema- ja satamarakennuksissa, ja se paran- taa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia itsenäi- seen henkilökohtaiseen liikkumiseen. Tämä toteutuu sillä edellytyksellä, että liikkumista helpottavien sää- döksien soveltamisrajauksia ei sovelleta turhan tiukas- ti ja syrjivästi vammaisen henkilön oikeudet sivuutta- valla tavalla esimerkiksi kuljettamisesta kieltäytymällä.

EU:n perusvapauksina pidettävät palvelujen ja tavaroi- den vapaa liikkuvuus liittyy selkeästi vammaisen hen- kilöiden henkilökohtaiseen liikkumiseen, koska esteet- tömät ja saavutettavat apuvälineet ja niiden käytön opastus tulee toteuttaa koko EU:n alueella. Uuden EU:n vammaisstrategian tarkoituksena on muun mu-

assa, että vammainen henkilö voi ostaa tai hankkia it- selleen sopivan ja esteettömän apuvälineen mistä ta- hansa EU-valtiosta. Tämä lisää kilpailua ja laskee ku- luttajahintoja. Edellytyksenä on kuitenkin myös EU:n vammaisstrategiassa mainitun eurooppalaisen esteet- tömyyslain säätäminen EU:n alueella. Lainsäädäntötoi- milla odotetaan olevan merkittävää vaikutusta Euroo- pan talouteen, koska esimerkiksi joidenkin arvioiden mukaan pyörätuolien sekä liikkumisen apuvälineiden EU-markkinoiden vuotuinen arvo liikkuu 2-5 miljardin euron välillä.

EU on ollut pitkään talousliitto, ja sosiaaliturvaan liitty- vät edut ovat olleet riippuvaisia henkilön työntekijäs- tatuksesta siten, että sosiaalietuisuuksia ovat saaneet työntekijän perhe. Fyysisesti vammaisen henkilön on aiemmin ollut vaikea lähteä töihin toiseen jäsenvalti- oon, koska henkilökohtaisen avun siirrettävyys jäsen- valtioiden kesken on ollut huono. Tähän odotetaan kuitenkin parannuksia. Myös vammaisten pysäköintilu- van vastavuoroisella tunnustamisella uskotaan olevan vaikutuksia liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdolli- suuksiin liikkua henkilökohtaisesti Euroopan unionissa.

3.8 Oikeus terveyteen ja kuntoutukseen

Vammaisella henkilöllä on oikeus terveyteen ja saa- vutettaviin terveyspalveluihin yhdenvertaisesti muun väestön kanssa. Vaikka Suomen vammaispalvelulaki ei erottele vamman tai sairauden käsitteitä toisistaan, tässä yhteydessä voidaan tämä erottelu tehdä. Vam- maispalvelulain soveltamiskäytännössä sairautta on tosin arvioitu sairauden ja pitkäaikaissairauden valos- sa. YK:n vammaissopimuksessa ei

vaan toimintarajoitteeseen, kuten mielenterveysongel- maan. Tällöin muut toimintarajoitteet, kuten saman henkilön samanaikaisesta liikuntarajoitteesta aiheutu- vaa tarpeeseen vastaaminen uhkaa jäädä huomioon- ottamatta.

Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa vaikea- vammaisen hoidon epäämiseen liittyvään ohjeeseen sairaudenhoidon sektorilla. Myös YK:n vammaissopi- mus ehdottomasti kieltää tällaiset syrjivät ohjeet. Tämä liittyy asenteellisuuteen ja on yhteydessä siihen, että terveydenhuoltopalveluissa ei maassamme kuunnel- la vammaista henkilöä itseään riittävän tarkasti. Vam- maisen henkilön kertomus muusta sairaudesta tulki- taan helposti olevan jotenkin yhteydessä alkuperäi- seen vammaan tai jopa mielenterveysongelmaan. YK:n vammaissopimuksen terveyttä koskeva artiklaa 25 tu- leekin lukea tietoisuuden edistämistä koskevan artik- lan 8 kanssa ja lisätä vammaisuuden ja toimintarajoit- teisuuden kohtaamisen merkitystä terveydenhoidon alaan liittyvissä koulutuksissa.

Termi ”kuntoutus” yhdistetään usein vammautuneen henkilön kuntouttamiseen ja sopeuttamiseen takaisin yhteisöön sekä toimintakyvyn palauttamiseen. Kyse on tällöin tapaturman jälkeen tapahtuvasta kuntou- tusprosessista. Kuntoutus voi olla myös toimintakyvyn ylläpitämiseksi tapahtuvaa kuntoutusta, vaikkapa syn- tymästään asti vammaisen henkilön kohdalla tai vam- man pahenemisen takia. Tällöin näkökulma liittyy esi- merkiksi henkilön työkyvyn ylläpitoon.

YK:n vammaissopimuksen artiklan 26 sisältämä vam- maisen henkilön oikeus kuntoutukseen on merkittä- vä, koska vastaavaa säännöstä ei ole kirjoitettu muihin YK:n ihmisoikeussopimuksiin. Kuntoutus on terveyteen liittyvä, mutta täysin itsenäinen artikla, jossa keskeistä on vertaistuki ja moniammatillisuus osana sen yksilöl- listä järjestämistapaa. Terveyden lisäksi työllisyys, kou- lutus ja sosiaalipalvelut ovat osana moniammatillista kuntoutusta. Suomessa ongelmakohtia on esiintynyt kuntoutusketjujen katkeamisessa, jossa akuuttivaiheen jälkeen ei ole välttämättä huolehdittu terveydenhuol- lon puolella vammautuneen henkilön seurannasta. Sa- moin kuntoutuksen apuvälineiden saatavuus ja laatu sekä yksilöllinen sopivuus on ollut vammaisen henki- lön kohdalla sidoksissa hänen asuinpaikkaansa. Terve- ydenhuollon lainsäädäntöä ollaan tosin muuttamassa muun muassa hajanaisten kuntoutuskäytäntöjen yh- denmukaistamiseksi.

xxxxxxx sairautta sinänsä, mutta vammaisuus on määritelty pitkä- aikaiseksi olotilaksi. Sairaus näh- dään siten ohimenevänä tilana, mikä ei aiheuta pysyvää toiminta- rajoitetta. Vammainen henkilö voi

Vammainen henkilö voi olla ”perusterve” tai sairas siinä missä muutkin.

olla ”perusterve” tai sairas siinä missä muutkin. Sosiaa- li- ja terveyshuollossa kiinnitetään helposti liikaa huo- miota vain yhteen henkilön vammaisuudesta aiheutu-

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Terveys (artikla 25)

Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaisilla henkilöil- lä on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden ta- soon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. So- pimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen sukupuolisensitiivisten terveydenhuol- topalvelujen saatavuuden vammaisille henkilöille, ter- veyteen liittyvä kuntoutus mukaan lukien. Sopimus- puolet erityisesti:

a) järjestävät vammaisille henkilöille samanlaajuiset,

-laatuiset ja -tasoiset maksuttomat tai kohtuuhintai- set terveydenhuoltopalvelut ja -ohjelmat kuin muil- le, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden sekä vä- estöpohjaisten kansanterveysohjelmien alalla;

b) järjestävät ne terveydenhuoltopalvelut, joita vam- maiset henkilöt tarvitsevat erityisesti vammaisuu- tensa vuoksi, mukaan lukien varhainen tunnistami- nen ja puuttuminen tarvittaessa, sekä palvelut, joilla pyritään minimoimaan ja estämään uusia vammoja, myös lasten ja vanhusten keskuudessa;

c) järjestävät nämä terveydenhuoltopalvelut mahdolli- simman lähellä ihmisten omia yhteisöjä, myös maa- seutualueilla;

d) vaativat terveydenhuoltoalan ammattihenkilöitä järjestämään vammaisille henkilöille samanlaatuis- ta hoitoa kuin muille, myös vapaan ja tietoon pe- rustuvan suostumuksen perusteella, muun muassa lisäämällä tietoisuutta vammaisten henkilöiden ih- misoikeuksista, arvosta, itsemääräämisoikeudesta ja tarpeista järjestämällä koulutusta sekä saattamalla voimaan julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa kos- kevat eettiset ohjeet;

e) kieltävät vammaisten henkilöiden syrjinnän myön- nettäessä sairausvakuutuksia ja henkivakuutuksia, jos kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa henkiva- kuutusten myöntämisen, ja vaativat nämä vakuu- tukset myönnettäviksi oikeudenmukaisella ja koh- tuullisella tavalla;

f) estävät terveydenhuollon ja terveydenhuoltopalve- lujen sekä ravinnon ja nesteiden syrjivän epäämisen vammaisuuden perusteella.

Suomessa uusi terveydenhuoltolaki ja siihen liittyvä lainsäädäntö ovat tuoneet uudistuksia terveydenhoi- topaikan ja terveyspalvelujen valinnan vapauteen, hoi- don keskittämiseen ja kuntoutuksen mahdollisen elin- ikäiseen seurannan mahdollistamiseen. Myös tärkeistä apuvälineistä on tullut voimaan uusi asetus, jossa sää- detään vammaisille yksilöllisesti sopivien ja toistuvasti tarvittavien apuvälineiden jakokäytännöstä.

Vammaisen henkilön seksuaali- ja lisääntymisterveyden näkökulmasta Suomen steriloimislaki (24.4.1970/283) on vanhanaikainen ja edellyttää muutoksia lain 1 ja

2 §:iin. Xxxxxxxxxxxxxxx mukaan henkilö voidaan steri- loida hänen omasta pyynnöstään mutta myös hänen laillisen edustajan pyynnöstä, mikäli henkilö on sairau- den vuoksi pysyvästi kykenemätön ymmärtämään asi- an merkityksen ja mikäli pakottavat syyt puoltavat toi- menpidettä. Jälkimmäisessä tapauksessa edellytyksenä on se, että on syytä otaksua, että henkilön jälkeläisillä olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika tai kun henkilön oma sairaus rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia. Luvan antaisi tällöin sosiaali- ja terveys- alan lupa- ja valvontavirasto eli Valvira. Tämä mahdol- listaa sen, että järjestelmälähtöinen näkökulma ohit- taa vammais- ja asiakasnäkökulman.

YK:n vammaissopimuksen 23 artiklan selvän sanamuo- don mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus päättää lastensa määrästä ja ennen kaikkea saada tietoa lisään- tymisterveydestä ja saada perhesuunnitteluvalistusta. Tämän tiedon tulee olla vammaisen henkilön saavutet- tavissa ja perhesuunnitteluvalistuskurssille pääsyn es- teetöntä. Xxxxxxxxxxxxxxx mukaan vammaisilla hen- kilöillä on oikeus säilyttää hedelmällisyytensä, minkä nojalla on syytä harkita steriloimislain muuttamista.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Kuntoutus (artikla 26)

1. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukai- set toimet muun muassa vertaistuen avulla, jotta vam- maiset henkilöt voisivat saavuttaa ja säilyttää mahdol- lisimman suuren itsenäisyyden, täysimääräiset ruumiil- liset, henkiset, sosiaaliset ja ammatilliset kyvyt sekä täysimääräisen osallisuuden ja osallistumisen kaikilla elämänalueilla. Tätä varten sopimuspuolet järjestävät, vahvistavat ja lisäävät laaja-alaisia kuntoutuspalveluja ja -ohjelmia erityisesti terveyden, työllisyyden, koulu- tuksen ja sosiaalipalvelujen aloilla siten, että:

a) nämä palvelut ja ohjelmat aloitetaan mahdollisim- man varhaisessa vaiheessa ja ne perustuvat yksilöl- listen tarpeiden ja vahvuuksien monialaiseen arvi- ointiin;

b) näillä palveluilla ja ohjelmilla tuetaan osallistumis- ta ja osallisuutta yhteisöön ja kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin ja ne ovat vapaaehtoisia ja vammais- ten henkilöiden saatavilla mahdollisimman lähellä heidän omia yhteisöjään, myös maaseutualueilla.

2. Sopimuspuolet edistävät kuntoutuspalveluissa työs- kentelevien ammattihenkilöiden ja henkilöstön perus- ja jatkokoulutuksen kehittämistä.

3. Sopimuspuolet edistävät vammaisille henkilöille tar- koitettujen kuntoutukseen liittyvien apuvälineiden ja apuvälineteknologian saatavuutta, tuntemusta ja käyttöä.

3.9 Oikeus työhön

YK:n vammaissopimuksen artikla 27 koskee vammais- ten ihmisten työtä ja työllistymistä. Artiklan tarkoituk- sena on varmistaa vammaisten henkilöiden tehokas osallistuminen työhön ja avoimille sekä inklusiivisille työmarkkinoille, jotka ovat vammaisten saavutettavis- sa. Inkluusion voi ymmärtää juuri vammaisten henki- löiden oikeutena osallisuuteen yhteiskunnassa. Artikla antaa suojaa vammaisen henkilön syrjinnältä työelä- mässä ja varmistaa, että työpaikat tehdään vammaisille työntekijöille esteettömiksi kohtuullisten mukautusten keinoin. Yleissopimuksen 2 artiklan määritelmäsään- nöksen mukaan kohtuullisten mukautusten tekemät- tä jättäminen on sopimuksessa tarkoitettua syrjintää. Lisäksi artikla 27 sääntelee muun muassa vammaisten työntekijöiden suojasta oikeudenmukaisiin ja suotui- siin työoloihin sekä kannustaa vammaisia henkilöitä yrittäjiksi. YK:n vammaissopimuksen johdanto-osan kohta m) korostaakin vammaisten henkilöiden arvo- kasta panosta yhteisön yleiseen hyvinvointiin ja moni- muotoisuuteen.

Vammaisen henkilön oikeus työhön vahvistaa oikeut- ta itsenäiseen elämään ja osallisuuteen yhteisössä mer- kittävällä tavalla. Työn tekeminen ja työmarkkinoille pääsy antavat taloudellista turvaa ja vähentävät köy- hyysriskiä, mutta ehkäisee samalla myös syrjäytymisel- tä. Syntymästään saakka vammainen henkilö joutuu useimmiten turvautumaan erilaisiin tukiin, joiden taso on palkkatasoa merkittävästi pienempi.

ta työstä, turvalliset ja terveelliset työolot, mukaan luettuna suojelu häirinnältä, sekä epäkohtiin puut- tuminen;

c) varmistaa, että vammaiset henkilöt pystyvät käyt- tämään oikeuttaan ammattiyhdistystoimintaan yh- denvertaisesti muiden kanssa;

d) mahdollistaa vammaisille henkilöille yleisten teknis- ten ja ammatinvalintaan liittyvien neuvontaohjelmi- en, työhönsijoittamispalvelujen sekä ammatillisen koulutuksen ja jatkokoulutuksen tehokas saatavuus;

e) edistää vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä ja edetä urallaan työmarkkinoilla sekä hei- dän avustamistaan työn löytämisessä, saamisessa ja säilyttämisessä sekä työhön palaamisessa;

f) edistää mahdollisuuksia itsenäiseen elinkeinonhar- joittamiseen, yrittäjyyteen, osuuskuntien kehittämi- seen ja oman yritystoiminnan aloittamiseen;

g) työllistää vammaisia henkilöitä julkisella sektorilla;

h) edistää vammaisten henkilöiden työllisyyttä yksityi- sellä sektorilla asianmukaisilla menettelytavoilla ja toimilla, joihin voi sisältyä tasa-arvoistavia toimin- taohjelmia, kannustimia ja muita toimia;

i) varmistaa, että vammaisia henkilöitä varten tehdään työpaikoilla kohtuulliset mukautukset;

j) edistää vammaisten henkilöiden työkokemuksen hankkimista avoimilla työmarkkinoilla;

k) edistää vammaisten henkilöiden ammatillisen kun- toutuksen, työn säilyttämisen ja työhönpaluun oh- jelmia.

2. Sopimuspuolet varmistavat, ettei vammaisia henki- löitä pidetä orjuudessa tai orjuuden kaltaisessa pakko- työssä ja että heitä suojellaan yhdenvertaisesti muiden kanssa pakkotyöltä ja muulta pakolliselta työltä.

Määritelmä (artikla 2):

Kohtuullinen mukauttaminen tarkoittaa tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asian- mukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta, ja joilla varmis- tetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa.

YK:n vammaissopimus kieltää kaikki vammaisen henki- lön syrjinnän muodot. Kohtuullisten mukautusten lai- minlyönti on sopimusmääräysten vastaista vammaisen henkilön syrjintää.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus

Työ ja työllistyminen (artikla 27)

1. Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kans- sa; tähän sisältyvät oikeus mahdollisuuteen ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa. Sopimuspuolet turvaavat työnteko-oikeuden toteutu- misen ja edistävät sitä, myös niiden osalta, jotka vam- mautuvat palvelussuhteen aikana, toteuttamalla myös lainsäädännön avulla asianmukaisia toimia, joiden tar- koituksena on muun muassa:

a) kieltää syrjintä vammaisuuden perusteella kaikissa kaikkia palvelussuhteen muotoja koskevissa asiois- sa, muun muassa palvelukseen ottamisen ja palve- lussuhteen ehtoja, palvelussuhteen jatkumista, ural- la etenemistä sekä turvallisia ja terveellisiä työoloja koskevissa asioissa;

b) suojella vammaisten henkilöiden oikeuksia oikeu- denmukaisiin ja suotuisiin työoloihin yhdenvertai- sesti muiden kanssa, mukaan lukien yhdenvertai- set mahdollisuudet ja sama palkka samanarvoises-

Vammaisen henkilön oikeus työhön vahvistaa oikeutta itsenäiseen elämään ja osallisuuteen yhteisössä merkittävällä tavalla.

3.9.1 Vammaisten henkilöiden työllistyminen Suomen lainsäädännössä

Suomen lainsäädännössä on kirjoitettu joitakin vam- maisten henkilöiden työllistymistä ja työssä pysymistä mahdollistavia säännöksiä. Työturvallisuuslaissa työn- antajalla on säädetty velvollisuus ottaa työsuhteessa olevan vammaisen henkilökohtaiset edellytykset huo- mioon työympäristön suunnittelussa sellaiseksi, että työn tekeminen on mahdollista vammaiselle henkilöl- le tarvittaessa erityisten toimenpiteiden avulla (8 § ja 12 §).

Vammaisen henkilön arvokkaan oman työpanoksen antaminen ja osallisuus avoimille työmarkkinoille on mahdollista, mikäli työnantaja toteuttaa asianmukai- set ja vammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden mu- kaiset tilannekohtaiset toimenpiteet. Yhdenvertai- suuslaissa (20.1.2004/21, 5 §) on

säädetty työnantajan velvollisuu-

telyt, työmenetelmät, apuvälineet sekä koulutuksen ja työtä koskevan opastuksen järjestämisen yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Vammaisen henkilön työllistymisen konkreettisek- si edistämiseksi työnantaja voi hakea työolosuhtei- den järjestelytukea. Kyse on rahallinen tukimuoto, josta on säädetty valtioneuvoston asetuksessa jul- kiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuisuuksista (30.12.2002/1346). Tuen määrä vuonna 2010 oli 2500 euroa lievävammaiselle ja 3500 euroa vaikeavammai- selle. Julkisella tuella voidaan tehdä kohtuullisia mu- kautuksia vammaisen henkilön työpaikalla työkonei- siin, -välineisiin tai -menetelmiin. Myös toisen työnte- kijän antamaa apua voidaan hyvittää. Ongelmaksi työ- olosuhteiden järjestelytuen käytössä on se, että kovin moni työnantaja ei tiedä järjestelmästä mitään ja se heikentää vammaisten henkilöiden asemaa jo työn- hakuvaiheessa. Työolosuhteiden järjestelytuki on täy-

sin vapaaehtoista ja jopa työnan-

deksi ryhtyä tarvittaessa kohtuul- lisiin toimiin vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsemi- seksi, työssä selviämiseksi ja työ- uralla etenemiseksi. Säännöksen perusteella edellytetään vammai- suuteen liittyvien esteiden tunnis- tamista ja niiden poistamista koh-

Työnantajalla on säädetty velvollisuus ottaa työsuhteessa olevan vammaisen henkilökohtaiset edellytykset huomioon

tajavetoinen järjestelmä, johon liittyy myös viranomaisten suorit- tamaa tarpeen arviointia, kuten työterveyshuollon ja työsuojelun asiantuntijoiden kuulemisvelvolli- suus. Asetuksessa luonnehditaan vammaista henkilöä ”vajaakuntoi- seksi”, mikä on täysin ristiriidas-

tuullisin järjestelyin, jotta vammaiset henkilöt voivat suoriutua olennaisista työtehtävistä. Kohtuullisuutta arvioidaan toimista aiheutuvien kustannusten ja työn- antajan taloudellisen aseman, kuten yrityksen koon mukaan sekä mahdollisuuteen saada julkisista varois- ta tähän tukea. Edellä mainitun yhdenvertaisuuslain esitöiden eli perustelujen mukaan asianmukaiset jär- jestelyt vammaisen henkilön työllistämiseksi ja työssä selviytymisen tueksi pitävät sisällään vammaisten hen- kilöiden työolot ja työn organisoinnin, työaikajärjes-

sa YK:n vammaissopimuksen hengen ja tarkoituksen

kanssa. Syksyllä 2010 julkaistun valtakunnallisen vam- maispoliittisen ohjelman mukaan ”vajaakuntoinen”- määritelmä tullaan poistamaan lainsäädännöstä vii- meistään 2015 mennessä vammaista henkilöä syrjivä- nä ja leimaavana.

3.9.2 Vammaisen kohtaamat esteet työnteolle – työpaikka esteettömäksi

Seuraavaksi esitetään joitain argumentteja siitä, mitkä tekijät haittaavat vammaisen henkilön työllistymistä ja mitkä tekijät edistävät sitä. Kyse on varsin konkreetti- sesta ratkaisumahdollisuuksien kuvaamisesta.

Esteellinen työpaikka:

• Työpaikkojen, kuten rakennusten, toimitilojen ja ruokaloiden fyysiset esteet aiheuttavat haittaa vam- maiselle työpaikalla liikkumisen ja toimimisen suh- teen.

• Esteelliset kulkuvälineet estävät vammaisen työpai- kalle siirtymisen.

• Lainsäädäntö ja toimintatavat estävät vammaisten toimimisen tietyissä ammateissa tai eivät suojele riit- tävän tehokkaasti vammaisia henkilöitä työpaikoil- la.

• Esteettömän ja saavutettavan tiedon puuttuminen vapaista työtehtävistä tai työmahdollisuuksista vai- keuttavat vammaisen henkilön urakehitystä.

• Työpaikkojen viestinnälliset esteet voivat haitata työntekoa.

• Vammaista työntekijää muiden työntekijöiden syrji- vät asenteet ja ennakkoluulot voivat johtaa työpaik- kakiusaamiseen vamman perusteella.

• Kohtuullisten mukautusten laiminlyönti tai niiden saamisen ajallinen ulottuvuus voi venähtää turhan pitkäksi esim. (HS 11.12.2009) pyörätuolinkäyttäjä ei voinut kelata henkilöstöruokalaan portaiden takia, joten hän ei jäänyt odottamaan luiskan valmistumis- ta vaan vaihtoi toiseen yritykseen.

• Työpaikoilla annettava koulutus voi valikoitua hen- kilön mukaan.

• Työpaikoilla virkistystoiminta voi olla esteellistä tai se järjestetään esteellisessä paikassa.

• Sopivan ammattikoulutuksen puute eli vammaisen kouluttautuminen ”väärälle alalle” voi haitata työl- listymistä.

Esteetön työpaikka:

• Tavoitteena on toimivan esteettömyysketjun luomi- nen – esteetön asunto ja lähiympäristö, kulkuväline ja informaation saavutettavuus sekä asemalaiturin esteettömyys, työpaikan rakennuksen esteettömyys sekä työhön liittyvän informaation saavutettavuus ja oikea-aikaisuus eli Design for All (kaikille sopiva suunnittelu).

• Kohtuulliseen mukautukseen työpaikalla kuuluu tar- vittaessa mm. luiskat, kynnysten madaltaminen, työ- pisteen tason laskeminen, työvälineiden saavutetta- vuus, oviaukkojen leventäminen, tietokoneohjelmi- en ja tiedostojen saavutettavuus, ympäristön hah- mottamisen helppous värein ja äänin, opastekstein pistekirjoituksella, saniteettitilojen ja hissin sovel- tuvuus pyörätuolinkäyttäjälle esim. ovien leveys ja korkeus sekä tilaa kääntyä hissikorissa, painikkeiden korkeus, työpisteessä riittävät tilat apuvälineille ja henkilökohtaiselle avustajalle.

• Työsuojelun valvontaviranomaisten valvonnan te- hostaminen vammaisiin työnhakijoihin ja työnteki- jöihin sekä työvoimaneuvojien koulutus vammaisuu- den kohtaamisesta.

• Tiedonvälityksen saavutettavuus on toteutettava teknisesti ja henkilökohtaisesti.

• Asenteiden kitkeminen alkaa jo päiväkodissa ja vam- maisten arvokkaan panoksen esiin nostaminen sekä näkyvyys työelämässä että mediassa – yritysten ja julkisyhteisöjen hyvät käytännöt on nostettava esiin, kuten kaupunkien vammaisohjelmat, joissa luvataan vammaisille koulutusta ja työtä.

• Vammaisille yhdenvertaiset oikeudet työhön liitty- vään jatkokoulutukseen ja tietojen ylläpitämiseen on toteutettava.

• Vammaiset on otettava mukaan myös työntekijöi- den vapaa-ajalle ja virkistystoiminnan suunnitte- luun.

• Sopivan ammattikoulutuksen puute vs. ammattitai- to sopivalla alalla, mahdollinen korkeakoulututkin- to ja kielitaito edesauttaa työpaikan löytymistä.

• Työolosuhteiden järjestelytuen aiempaa tehokkaam- pi hakeminen ja käyttö vammaisen henkilön työllis- tämisen edistämiseksi.

4 YK:N VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSIA KOSKEVAN SOPIMUKSEN KANSALLINEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

4.1 Valvontamekanismi

Jotta YK:n vammaissopimuksen sisältämät ihmisoikeu- det toteutuisivat täysimääräisesti käytännössä Suomes- sa, tulee perustaa kansallinen valvontamekanismi. YK:n vammaissopimuksen valvontamekanismi jakautuu sekä kansainväliseen että kansalliseen järjestelmään.

Kansainvälisen valvontamekanismin osalta voidaan ly- hyesti todeta, että sopimuksen hyväksyneiden valtioi- den on määräajoin raportoitava vammaisten henki- löiden ihmisoikeuksien toteutumisesta valtiossa YK:n vammaissopimusta valvovalle kansainväliselle komite- alle. Komitea käsittelee tietyin edellytyksin myös yksit- täisen henkilön tai häntä edustavan järjestön tekemiä valituksia ihmisoikeusloukkauksista ja voi antaa huo- mautuksen sopimusmääräyksen vastaisesta toiminnas- ta.

Kansallisen valvontamekanismiin liittyy kolme toisiin- sa sidoksissa olevaa asiakokonaisuutta. Vasta tehokas seuranta- ja valvontamekanismin luominen tai sen ni- mittäminen edesauttaa vammaisten henkilöiden ihmis- oikeuksien toteutumista.

Ensinnäkin sopimuksen hyväksyneen valtion on pe- rustettava yksi tai useampi yhteystaho yleissopimuk- sen kansallista täytäntöönpanoa varten. Kansallisella täytäntöönpanolla tarkoitetaan sopimuksen saattamis- ta osaksi valtion omaa oikeusjärjestelmää. Yhteysta- hojen rooli on olla aktiivinen vammaisten oikeuksien ja vammaispolitiikan toteuttaja. Tämän lisäksi yhteys- tahon puitteissa yleissopimus edellyttää koordinaatio- järjestelmän perustamista helpottamaan kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvää toimintaa eri aloilla ja ta- soilla. Koordinaatiojärjestelmä on luonteeltaan neut- raali keskustelufoorumi keskustelua ja päätöksentekoa varten.

Toiseksi sopimuksen hyväksyneen valtion on perustet- tava tai nimettävä riippumaton ja itsenäinen kansalli- nen elin, jonka avulla edistetään, suojellaan ja seurataan YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanoa. Edistämi- nen tarkoittaa ohjausta, neu-

mukaisen suojelun varmistaminen edellyttäisi myös te- hokkaan ihmisoikeusloukkauksen hyvitysjärjestelmän perustamista maahamme. Seuranta tarkoittaa sen val- vomista, että valtio toteuttaa tehokkaasti sen sopimus- velvoitteensa.

Kolmanneksi kansalaisyhteiskunta eli vammaiset hen- kilöt itse ja vammaisjärjestöt on otettava mukaan kan- salliseen YK:n vammaissopimuksen valvontamenette- lyyn. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vammaisia henkilöitä on nimitettävä edellä mainittuihin sopimuk- sen täytäntöönpanoelimiin ja hyödynnettävä heidän asiantuntijuuttaan kaikissa vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi merkit- tävänä seikkana voidaan pitää sitä, että YK:n vammais- sopimus asettaa valtiolle yleisen velvoitteen neuvotella vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen kanssa kaikissa heitä koskevissa kysymyksissä.

4.2 YK:n yleissopimuksen hidas täytäntöönpano Suomen ongelmana

YK:n vammaissopimusta on valmisteltu jo 2000-lu- vun alusta lähtien, ja se tuli kansainvälisesti voimaan 3.5.2008. Suomi allekirjoitti ensimmäisten valtioiden joukossa 30.3.2007 yleissopimuksen ja sen yksilövali- tuksen mahdollistavan valinnaisen pöytäkirjan, mutta ei ole vielä sitä ratifioinut. Kansainvälinen voimaantu- lo ja sen asettama velvoite ei ole kuitenkaan vaikutta- nut Suomen nopeuteen ratifioida sopimus. Allekirjoi- tuksellaan Suomi on kuitenkin sitoutunut noudatta- maan sopimuksen henkeä eikä sen tarkoitusta vastaa- matonta lainsäädäntöä voida enää säätää. Allekirjoitus on luonut siten moraalisen velvoitteen.

Valtakunnallisen vammaispoliittisen ohjelman eli VAMPO:n toimenpiteiden kärjen muodostaa YK:n vammaissopimuksen kansallisen toimeenpanon edis- täminen mm. säädösmuutosten valmistelulla, mutta myös asenteisiin vaikuttamalla vammaisnäkökulman tuomiseksi osana ihmisoikeuskysymystä. VAMPO:on liittyy eräs ongelmakohta. Ohjelmasta käy ilmi, että

aikajänne vuosista 2007–2011

vontaa ja koulutusta vammais- ten ihmisoikeuksista. Xxxxx- xx merkitsee yksilöllisen avun ja ohjauksen antamista vam- maiselle henkilölle hänen yk- silövalitusasiassa. Sopimuksen

Vasta tehokas seuranta- ja valvontamekanismin luominen tai sen nimittäminen edesauttaa vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumista.

yleissopimuksen ratifioimisel- le on siirtynyt vuosiksi 2011– 2016.

Ratifiointiprosessin aikataulu ei ole kuitenkaan pelkästään

sidoksissa lainsäädäntömuutoksiin, jotta kansallinen lainsäädäntö vastaisi YK:n vammaissopimusmääräyk- siä. Kyse on lainsäädäntötekniikasta, joka liittyy oike- usjärjestelmäämme. Kansainväliset ihmisoikeussopi- mukset eivät ole osa voimassa olevaa lainsäädäntöä ennen kuin ne saatetaan kansallisella lailla tai täytän- töönpanoasetuksella sitovasti osaksi oikeusjärjestel- mää. On loogista edellyttää, että kansallinen lainsää- däntö on silloin juridisesti moitteeton suhteessa kan- sainvälisen ihmisoikeussopimuksen vastaaviin määrä- yksiin.

Vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien täysimää- räisen toteutumisen kannalta on ongelmallista Suo- men hidas ratifiointiprosessi. Mikäli esimerkiksi EU:n päätöksentekojärjestelmän puitteissa kehitetään YK:n vammaissopimusmääräykset täyttäviä esteettömyys- standardeja, ne eivät välttämättä tule Suomessa sito- vasti voimaan, koska Suomi ei ole pannut täytäntöön yleissopimusta kansallisesti.

LÄHTEET

HUMAN RIGHTS YES! Action and Advocacy on the Rights of Person with Disability: University of Minnesota, Human Rights Center, 2007, suomenkielinen Xxxxxxxx Xxxxxx tekemä ja Xxxx- Xxxxx Xxxxxxxxx toimittama käännös: Ihmisoikeudet. Kyllä! Tekoja vammaisten ihmisoikeuksien puolesta, Vammaisten Ihmisoikeuskeskus VIKE 2010

Xxxxxxxxx, Pirkko: Invalidiliiton köyhyysohjelma Tullaan toimeen? – elämyksiä kansaneläkkeellä, 2010

Xxxxxx, Jarna: Perus- ja ihmisoikeudet Euroopan integraatiossa

– Suomen kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, HAUS Kehittämiskeskus Oy, 2.6.2009

Xxxxxxx, Xxxxx: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2009 - Poliisiammattikoulun raportti 88/2010

Xxxxx, Xxxxxx: Kommenttipuheenvuoro Vammaisten Ihmisoikeudet Asumisessa eli VIA – seminaarissa, 17.11.2011

Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010-2015

–Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:4

Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle Suomen ihmis- oikeuspolitiikasta 2009, Ulkoasiainministeriö

VERKKOLÄHTEET

Suomenkielinen virallinen käännös on saatavissa nettiosoitteessa:

xxxx://xxx.xxxx.xx/

-> vammaisia koskevaa lainsäädäntöä

-> YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, pdf-tiedosto (EU:n virallinen lehti, sivu 35)

STM:n nettisivuilta selkokielisenä versiona:

xxxx://xxx.xxx.xx/

-> julkaisut

-> esitteitä-sarja

-> 2007:4 Vammaisia tulee kohdella samalla tavalla kuin muita ihmisiä PDF

YK:n nettisivuilla alkuperäiskielellä:

xxxx://xxx.xx.xxx/xxxxxxxxxxxx/

Muistiinpanoja

Invalidiliitto ry / Invalidförbundet rf

Xxxxxxxxxxxxxxx 000 / Xxxxxxxxxxxxxxx 000, XX-00000 Xxxxxxxx / Xxxxxxxxxxx, Xxxxxxx Puh. / Tel. x000 0 000 000, faksi / telefax x000 0 000 0000 xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx

LIITE A:

TEHTÄVÄT

3.1 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Harjoitus 1. Arvioikaa kuvitteellista tapausta syrjintä- kiellon valossa ja perustelkaa vastauksenne.

Kaksi avioliitossa olevaa ja työssäkäyvää aikuista halu- avat adoptoida lapsen. Nainen on alaraajoista pysyväs- ti halvaantunut joitain vuosia sitten. Valtiollinen taho on vastuussa adoptioon liittyvän neuvonnan järjestämi- sestä. Adoptiosta vastaava virkamies suhtautuu kuiten- kin epäileväisesti pariskunnan mahdollisuuteen selviy- tyä lapsen hoidosta. Lopulta päätös adoptiosta on kiel- teinen.

Harjoitus 2. Arvioikaa oheista tapausta syrjintäkiellon valossa ja perustelkaa vastauksenne.

Pyörätuolia käyttävä opiskelija on päässyt opiskelemaan haluamaansa oppilaitokseen. Ensimmäisenä päivänä oppilaitoksessa hän havaitsee, ettei hän voi päästä kir- jastoon ja tietokoneluokkaan portaiden takia. Mitään muuta kulkureittiä sinne ei ole tehty. Hän ei tavoita op- pilaitoksen rehtoria. Lopulta hän saa yhteyden opetus- viranomaisiin. Eräs virkamies on sitä mieltä, että opiske- lija voisi hakeutua toiseen esteettömään oppilaitokseen tai voisi käyttää kunnan kirjastoa sen sijaan, että kävisi hankkimassa tietoa oppilaitoksen kirjastossa.

3.2 Esteettömyys ja saavutettavuus

Harjoitus 3. Arvioikaa seuraavaa tapausta esteettö- myysartiklan nojalla ja perustelkaa vastauksenne.

Kunnan alueen joukkoliikenne ei ole aivan esteetöntä ja erään sähköpyörätuolin käyttäjän jouduttua onnetto- muuteen linja-auton luiskan rikkouduttua päätettiin, et- tei sähköpyörätuolinkäyttäjän turvallisuutta voida enää linja-autoissa taata, joten heidän oikeutensa käyttää lin- ja-autoa estettiin.

Harjoitus 4. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyys tarkoittaa erilaisten vammaryhmien kannalta tarkas- teltuna, ja mitä esteettömyyttä edistäviä käytännön toimia keksitte esteettömyysartiklan valossa?

3.3 Vammaiset naiset ja vammaiset lapset

Harjoitus 5. Miettikää, mihin konkreettisiin toimiin val- tion ja viranomaisten tulee ryhtyä YK:n vammaissopi- muksen määräysten nojalla, jotta voitaisiin poistaa nai- sia ja tyttöjä sekä poikia koskevan syrjivään kohteluun vaikuttavat lainsäädännölliset ja käytännössä havaitut esteet? Pohtikaa myös ryhmässä vammaisen naisen asemaa vallitsevan kulttuurin näkökulmasta? Xxxxxxxxx epäkohtia hahmotatte, miten ja millaisin keinoin ne voidaan voittaa?

Harjoitus 6. Arvioikaa seuraavaa tapausta vammaisia lapsia koskevan YK:n vammaissopimuksen 7 artiklan nojalla ja perustelkaa vastauksenne?

12 -vuotias poika oli vammautunut polkupyöräonnetto- muudessa ja saanut päähänsä kuntoutusta vaativan ai- voruhjeen, koska hän ei ollut käyttänyt pyöräilykypärää. Tällä hetkellä akuutti sairaanhoitovaihe alkaa olla ohi ja on aika päättää kuntoutuksesta sitä koskevissa hoito- neuvotteluissa. Hänen vanhempansa ovat eronneet vä- hän aikaa sitten ja muuttaneet eri paikkakunnille pää- kaupunkiseudun ulkopuolella. Xxxxxxxx saapuu avioeros- ta toipumassa oleva äiti, joka on sitä mieltä, että pojan toipumista edesauttaa vain äidin luona asuminen eikä poika tarvitsisi välttämättä kuntoutusta lainkaan. Isä puolestaan esittää näkemyksen, jonka mukaan hänen uuden kotipaikkakuntansa kuntoutuslaitos hoitaa kai- kenlaisia tapauksia ja hänen poikansa voitaisiin sijoittaa sinne, koska kuntoutuslaitos sijaitsee vain kivenheiton päässä isän työpaikasta. Lääkärit esittävät sitä vastoin, että Käpylän kuntoutuskeskus Synapsia lukeutuu maan parhaimpiin aivovammojen kuntoutukseen erikoistunei- siin kuntoutuslaitoksiin. Vain hieman ennen vammautu- mistaan poika oli esittänyt toiveen asumisestaan äitinsä luona lapsen tapaamis- ja huoltoa koskevassa neuvotte- lussa, jossa päädyttiin yhteishuoltajuuteen.

3.4 Oikeus osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään

Harjoitus 7. Laatikaa yhdessä konkreettinen toiminta- suunnitelma jonkun YK:n vammaissopimuksessa mai- nitun ihmisoikeuden eteenpäin viemiseksi? Miten lob- baisitte sitä esimerkiksi kansanedustajalle?

Harjoitus 8. Xxxxxxxxx esteitä havaitsette yhteiskunnas- sa vaikeuttamassa vammaisten henkilöiden osallistu- misessa politiikkaan joko äänestäjänä tai ryhmän edus- tajana?

3.5 Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa

Harjoitus 9. Pohtikaa ryhmässä, miten erilaiset turvalli- suusmääräykset vaikuttavat vammaisen henkilön itse- määräämisoikeuden toteutumiseen käytännössä?

Harjoitus 10. Eritelkää ryhmässä edellä esitetyn perus- teella, millaisia epäkohtia liittyy kansalliseen lainsää- däntöön ja käytäntöihin, jotka estävät tai rajoittavat vammaisen henkilön oikeutta elämään, vapauteen ja turvallisuuteen vaaratilanteissa?

3.6 Oikeus itsenäiseen ja ihmisarvoiseen elämään

Harjoitus 11. Pohtikaa ryhmässä seuraavaa tapausta

Kunnan viranomainen oli ehdottanut vaikeavammaiselle henkilölle muuttoa toiseen pienempään asuntoon, kos- ka se olisi halvempi ratkaisu kunnan näkökulmasta tar- kasteltuna. Nykyinen asunto oli iso ja siinä oli korkeampi vuokra kuin esitetyssä uudessa asunnossa. Vaikeavam- mainen henkilö tarvitsee tilaa, koska hän käyttää liik- kumisen apuvälineenä sähköpyörätuolia ja hänellä on apunaan henkilökohtainen avustaja.

Harjoitus 12. Ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiin luetaan yleensä muutakin kuin vain biologiselle ole- massaololle välttämättömien perushyödykkeiden käyt- tämistä. Kysymys kuuluu, vastaavatko seuraavaksi esi- tettävät tapausesimerkit 1-3 YK:n vammaissopimuksen 28 artiklan mukaisen ihmisarvoisen elämän edellytyk- siä? Tapausesimerkit Invalidiliiton köyhyysohjelmasta 2010.

1. Nainen 47 vuotta, elää yhdessä aikuistuvan lapsen kanssa:”Nälässä ei olla, mutta hyvin yksipuolistahan se ravinto on ja kehnommaksi vain menee, kun elatusapu loppuu. Sitten syömme vain kaurapuuroa”.

2. Nainen 63 vuotta: ”Xxxxxxxx ja sukista on aina puu- te. Niihin raha ei riitä. On kolmet kengät, jotka kestävät 3-15 vuotta, huonokuntoisia, liian painavia, sopimat- tomia”.

3. Mies 52 vuotta: ”Tarvitsen ympärivuorokautisen avun, asun asumisyksikössä. Kansaneläke ja hoitotuki 845,95 euroa/kk, asumistuki 345,40 euroa, vuokra 600 euroa sis. vesi. Sosiaalityöntekijä toimeentulotukiasiassa ke- hotti vaihtamaan niin kalliin asunnon halvempaan. Vas- taan: Missä niitä olisi?”

3.7 Henkilökohtainen liikkuminen

Harjoitus 13. Pohtikaa ryhmässä, miten auto liikkumi- sen apuvälineenä edistää henkilökohtaisen liikkumisen toteutumista vammaisen henkilön arjessa?

Harjoitus 14. Pohtikaa ryhmässä seuraavaa tapausta henkilökohtaisen liikkumisen näkökulmasta.

Kunta on suunnitellut ottavansa käyttöönsä täysin es- teettömän paikallisen joukkoliikenteen strategian ja kahden vuoden kuluessa on tarkoitus luoda esteetön linja-autoliikenne kunnan alueelle ja lähikuntiin. Paikal- linen vammaisneuvosto on antanut strategialuonnok- sesta ensimmäisen lausunnon ja pitänyt esitystä pääosin kannatettavana, mutta haluaa lausunnossaan kiinnittää huomiota siihen, että vaikeavammaisille henkilöillä olisi jatkossakin oikeus vammaispalvelulain mukaisiin kulje- tuspalveluihin.

3.8 Oikeus terveyteen ja kuntoutukseen

Harjoitus 15. Mitä esteitä havaitsette käsikirjan tekstin ja siihen liittyvien artiklojen perusteella vammaisten oi- keudelle hyvään ja laadukkaaseen terveydenhoitoon yhdenvertaisesti muiden kanssa?

Harjoitus 16. Miettikää ryhmässä, mitä konkreettisia vaikutuksia vammaiselle henkilölle koituu liian varhain tehdystä kuntoutuksen lopettamispäätöksestä? Luetel- kaa, mitä YK:n vammaissopimuksen turvaamia ihmisoi- keuksia menetetään samalla.

3.9 Oikeus työhön

Harjoitus 17. Onko olemassa joitakin yhteiskunnallisia rakenteellisia tai asenteellisia syitä, jotka estävät vam- maista henkilöä osallistumasta työntekoon avoimilla työmarkkinoilla?

Harjoitus 18. Mitä kohtuullisen mukautuksen keinoja ja toimenpiteitä voidaan työnantajalta edellyttää, jot- ta vammainen henkilö voi aidosti antaa työpanoksen- sa työpaikalla?

LIITE B:

TEHTÄVIEN RATKAISUT

Harjoitus 1

Koska adoptiota koskeva päätös oli kielteinen ja adop- tioneuvontaa antavan virkamiehen asenne pariskun- nan mahdollisuuteen selviytyä adoptiolapsen mu- kanaan tuomasta vanhemmuudesta oli negatiivinen mahdollisesti naisen vammaisuuden vuoksi, on syytä arvioida, loukataanko YK:n vammaissopimuksen syrjin- täkieltosääntöjä. YK:n vammaissopimuksessa yleisenä sopimuksen läpileikkaavana periaatteena on yhden- vertaisuus. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vammaisel- la naisella on oikeus perustaa perhe ja hankkia lapsia. Perheen perustaminen kuuluu myös YK:n vammaisso- pimuksessa turvattuun jokaisen henkilön yksilölliseen itsemääräämisoikeuteen. YK:n vammaissopimuksen ar- tikla 5 kieltää kaiken vamman perusteella aiheutuvan syrjinnän. Miehen voidaan arvella kokeneen sopimuk- sessa kiellettyä läheissyrjintää eli häntä syrjittiin viran- omaistoiminnassa mahdollisesti aviopuolison vamman, alaraajojen halvauksen takia. Tapauskuvauksen perus- teella avioliitto ja molempien henkilöiden työssäkäynti puoltavat adoptio-oikeuden myöntämistä. Vaaka kal- listuu syrjinnän puolelle, ja tämä antaa aiheen epäillä naisen vammaisuuden johtaneen kielteiseen päätök- seen. Virkamies käytännössä arvioi vammaista naista äitinä. Vastaavien tapausten välttämiseksi tarvittaisiin vammaisen henkilön aseman vahvempaa esiin nosta- mista adoptioneuvonnassa tarvittaessa sopimuksenkin sallimien positiivisten erityistoimien avulla.

Harjoitus 2

Tilannetta tulee arvioida vammaisen opiskelijan yhden- vertaisuuden näkökulmasta suhteessa muihin opiskeli- joihin (artikla 5, kohta 1). Toisenlaista kohtelua ei voi- da tässä tapauksessa perustella millään tavoin. Artik- lan 5 kohdan 2 mukaan kaikenlainen vammaisuuteen kohdistuva syrjintä on kielletty. Tapauksessa on kyse ensinnäkin välillisestä syrjinnästä. Välillisen syrjinnän voi ymmärtää siten, että alun perin ei ole ollut tarkoi- tus syrjiä vammaista henkilöä. Portaita ei ole raken- nettu siksi, etteikö tapauksen opiskelija voisi opiskella oppilaitoksessa. Syrjivä menettely toteutuu kuten me- nettelyn tosiasiallisen seurausten kannalta. Toista kul- kureittiä ei ole rakennettu tai tehty luiskaa (positiivi- nen erityiskohtelu) pyörätuolinkäyttäjää varten. Reh- torin välinpitämättömyys voidaan tulkita kohtuullisten mukautusten laiminlyönniksi, joka on YK:n vammais- sopimuksessa tarkoitettua syrjintää. Toiseksi opiskeli- ja on kohdannut välitöntä syrjintää, koska virkamies on ehdottanut jopa oppilaitoksen vaihtoa vammasta johtuvasta syystä. YK:n vammaissopimuksen 2 artiklan mukaan syrjintä vammaisuuden perusteella tarkoittaa vammaisuuteen perustuvaa erottelua, jonka tarkoituk- sena on heikentää kaikkien ihmisoikeuksien käyttämis- tä. Xxxxxx opiskelija ei voi opiskella oppilaitoksen es-

teellisyyden vuoksi, oikeus koulutukseen, työntekoon ja itsenäiseen elämään sekä osallisuuteen menetetään.

Harjoitus 3

YK:n vammaissopimuksessa mainitun syrjintäkiellon noudattaminen edellyttää vaatimusta ympäristön es- teettömyydestä. Jotta vammainen henkilö voi osal- listua yhteiskunnan eri toimintoihin yhdenvertaisesti muiden kanssa, hänellä on oltava mahdollisuus myös esteettömään fyysiseen ympäristöön ja joukkoliiken- nevälineisiin pääsyyn. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat käsitteitä, joita tulee tulkita muita YK:n sopimuk- sen artikloita vasten (mm. syrjintäkielto). Sopimuksen esteettömyysartikla 9 koskee myös vammaisen henki- lön oikeutta kuljetukseen joukkoliikennevälineissä. So- pimusartikla käsittää yksityisen tahon järjestämät pal- velut. Tapauksessa vetoaminen turvallisuusmääräyksiin on aika yleinen käytetty keino estää vammaisen hen- kilön osallisuus yhteisössä, jolloin tapausta arvioidaan mahdollisena kiellettynä syrjintänä.

Harjoitus 4

YK:n vammaissopimuksen artikla 9 edellyttää vammai- sen henkilön pääsyä mm. fyysiseen ympäristöön eli ra- kennettuun ympäristöön, jotta hän voi elää itsenäises- ti ja osallistua yhdenvertaisesti kaikilla elämän alueilla. Fyysiseen ympäristöön kuuluu kohdan a) mukaan mm. rakennukset, tiet, kuljetus, sisä- ja ulkotilat, koulut, asunnot terveydenhuoltoyksiköt ja työpaikat. Eri vam- maryhmillä on rakennetun ympäristön suhteen erilaisia tarpeita. Fyysisesti vammaisille pyörätuolinkäyttäjille ei sovi katukivetykset ja rakennusten portaat sekä kyn- nykset joukko-liikennevälineisiin. Aistivammaiset hen- kilöt tarvitsevat taas joukkoliikenteessä pysäkkikuulu- tuksia ja kontrastia erilaisten taustamateriaalien kans- sa mm. pelkkä lasi häivyttää taustan. Lyhytkasvuisten ihmisten on hankala asioida esim. pankkiautomaatil- la, mikäli ne on suunniteltu normaalin mittapuun mu- kaan. Keinoksi tarvitaan siis kaikille sopivaa suunnitte- lua ja arkkitehtikoulutukseen sisällytettävää pakollista esteettömyysosiota, missä esteettömyys otetaan huo- mioon kaikkia ihmisiä ajatellen. Myös yksityiset tahot on sitoutettava mukaan esteettömyysajatteluun!

Harjoitus 5

YK:n vammaissopimuksen artikla 6 mukaan vammai- sille naisilla on sukupuoli-identiteetin takia riski jou- tua moninkertaisen syrjinnän kohteeksi (mm. vamma + sukupuoli). Tämän vuoksi vammaisen naisen asemaan on syytä kiinnittää huomiota mm. työpaikkakiusaami- sen torjuntaohjelmassa, naisiin ja tyttöihin kohdistu- van väkivallan vastaisessa ohjelmassa sekä köyhyyttä koskevissa kansallisissa ohjelmissa. Vammaisen naisen seksuaalisissa väärinkäytöstilanteissa oikeuskäytännös- sä tulee pitää yllä riittävän tuntuvaa sanktiotasoa, joka perustuu rikoslakiin. Rintasyöpäseulontojen joukkotar-

kastuspaikkojen esteettömyyteen tulee kiinnittää huo- miota ja terveydenhuollon henkilökuntaa kouluttaa vammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä, jotta ei keski- tytä hoitamaan ja seuraamaan vain vammaisten nais- ten vammasta johtuvaa toimintarajoitetta. Myös vam- maisten naisten taloudellista asemaa tulisi kohentaa eri tavoin.

Koska harjoituksessa haettiin vastausta myös kulttuu- risista tekijöistä, niin on syytä pohtia ratkaisua naisten ja miesten välisen elintasokuilun kaventamiseksi tasa- arvokysymyksenä. Myös vammaisille naisille on taat- tava yhtäläinen elintaso (naisen euro ei olisi enää 75 senttiä). YK:n vammaissopimuksessa on mainittu se to- siasia, että sukupuolensa vuoksi vammaiset naiset ja ty- töt ovat kaikkien heikoimmassa asemassa, myös länsi- maissa suhteessa muuhun väestöön. Tekstistä kävi ilmi myös viittaus länsimaisiin kauneusihanteisiin uralla ete- nemisen merkkinä ja vaikutusta sosiaalisessa vuorovai- kutuksessa, joten vammaisen naisen asemaa voi poh- tia myös sukupuoli-identiteettiin liittyvään syrjäytymi- sen riskiin nähden. YK:n vammaissopimuksen artiklan 6 kohta määrittelee vammaisten naisten voimaantumi- sen (pitäisi lukea myös tyttöjen) yhdeksi tekijäksi, jot- ta naiset voivat käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja pe- rusvapauksia. Vammaisia naisia koskeviin kansallisiin ohjelmiin tulisi lisätä esim. yrittäjyysohjelma. Samoin vammaisia naisia koskeviin asenteisiin on syytä vaikut- taa erilaisin tiedotuskampanjoin.

Harjoitus 6

YK:n vammaissopimuksen artikla 7 korostaa lapsen edun ensisijaisuutta. Tapauksessa asiaa tulee arvioida siten 12-vuotiaan pojan näkökulmasta eikä hänen äi- tinsä tai isänsä näkökulmasta. Toisaalta samassa artik- lassa todetaan, että vammaisilla lapsilla on oikeus va- paasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikutta- vissa asioissa ja painoarvoa on annettava heidän ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti. Sopimuksen läpileikkaava- na periaatteena on myös mainittu vammaisten lasten kehittyvien kykyjen kunnioittaminen. 12-vuotias poika on vastavammautunut ja periaate soveltuisi ehkä pa- remmin syntymästään vammaisen lapsen kehittyvien kykyjen arviointiin. 12-vuotias on kuitenkin siinä mää- rin kehittynyt, että on perusteltua antaa hän vaikut- taa itseään koskevassa asiassa. Lääkärien arvio hoidon tarpeesta puolestaan palauttaa ratkaisun lapsen edun ensisijaisuuteen, joten ratkaisuna on lähete kuntoutus- ta varten Käpylän kuntoutuskeskukseen.

Harjoitus 7

Toimintasuunnitelmaan kannattaa kirjata selkeästi mihin halutaan vaikuttaa ja asianmukaiset perustelut. Perusteluiden tueksi voi hankkia lausunnon tai pyytää selvitystä vammaisjärjestöltä. Lisäksi tulee harkita onko asia tai epäkohta sen laatuinen ja laajuinen, että oman taustajärjestön lisäksi olisi hyvä ehdottaa yhteistyötä toisen tai useamman vammaisyhdistyksen kanssa. Tä- män jälkeen on syytä ottaa yhteyttä kansanedustajan avustajaan tai suoraan kansanedustajaan ja sopia ta- paaminen. Tapaamiseen mennessä on syytä vielä hioa

asiaa. Lobbaaminen on sosiaalista ja vuorovaikutteis- ta toimintaa, joten asian ”härkäpäinen” edistäminen ei ole kovin vaikuttavaa, vaan on myös kuunneltava tarkasti mitä kansanedustaja on mieltä ehdotuksesta.

Harjoitus 8

YK:n vammaissopimuksen artikla 29 edellyttää äänes- tyspaikkojen ja -menettelyjen esteettömyyttä. Myös materiaalin tulee olla vammaisen henkilön saavutetta- vissa. Kaikki äänestyspaikat maassamme eivät ole fyysi- sesti esteettömiä, eikä vaaleihin liittyvä materiaali ole kaikkien vammaisten saavutettavissa. YK:n vammaisso- pimus takaa vammaiselle henkilölle samat äänestys- ja osallistumismahdollisuudet yhdenvertaisesti muun vä- estön kanssa. Vammaisten kansanedustajien määrä on maassamme kovin vähäinen. Parhaat vaikutusmahdol- lisuudet vammaispolitiikkaan olisivat vammaisella kan- sanedustajalla – lieneekö syynä tuen puute?

Harjoitus 9

Kaikkia ihmisiä koskevat turvallisuusmääräykset ovat tarpeellisia, mutta käytännössä esiintyy tilanteita, jois- sa turvallisuusmääräyksiin vedoten estetään vammai- sen henkilön itsenäinen elämä ja osallisuus yhteisössä mm. elokuvateattereissa, ravintoloissa sekä julkisissa kulkuneuvoissa. Sisäänpääsyn estämistä perustellaan usein sillä, että henkilökunta ei pysty vastaamaan vam- maisen henkilön turvallisuudesta. Tällöin vammaisjär- jestöjen on syytä kouluttaa vammaisuuden kohtaami- sesta ao. tahoja ja lisätä tietoisuutta vammaisen henki- lön itsemääräämisoikeuden toteuttamisesta. Xxxxxx- xxx henkilön ei tarvitsisi erikseen perustella lääkärin- todistuksin omaa osallisuuttaan. Kohtelu on helposti YK:n vammaissopimuksen kieltämää syrjintää.

Harjoitus 10

YK:n vammaissopimuksen artikla 10 koskee vammai- sen oikeutta elämään. Aiheellista kysymyksen kannal- ta on pohtia, rajoittavatko esimerkiksi laki raskauden keskeyttämisestä sekä siihen liittyvät käytännöt tätä oikeutta joiltain osin. Samoin laissa käytetty termino- logia ”vajaamielisyydestä” aiheuttaa ristiriidan ihmis- arvon määrittämiseksi. Oikeutta elämään rajoittavat vammaisia syrjivät asenteet, hoidon antamatta jättämi- nen, turvallisuusmääräysten puutteet laitoksissa. Myös kulttuuriperinteet, elvytyskiellot sekä perheväkivalta voivat kaventaa ihmisoikeuksia.

Sopimuksen artikla 11 velvoittaa sekä viranomaisia että yksityisiä asumisen palveluja järjestäviä tahoja jo ennakolta huomiomaan vammaisten mahdollisuuden turvalliseen poistumiseen vaarapaikalta. Sopimuksen artikla 14 ”Xxxxxxxx vapaus ja turvallisuus” kieltää oi- keuttamasta vammaisuuden olemassaoloa koskaan va- paudenriistoon. Mitkään asumisyksikköjen tai laitosten sisäiset ohjeet tai menettelytavat eivät saa olla ristirii- dassa tämän määräyksen kanssa.

Harjoitus 11

Kunnan viranomaisen ehdotus on järjestelmälähtöinen eikä ihmisoikeusperustainen. YK:n vammaissopimuk- sen artiklan 19 mukaan kaikilla vammaisilla henkilöil- lä on oikeus elää yhdenvertaisesti ja heillä on oltava samat valinnanmahdollisuudet kuin muillakin. 19 ar- tiklan a) alakohdan nojalla vammaisilla henkilöillä on oikeus valita asuinpaikkansa eivätkä he ole velvoitet- tuja käyttämään muiden osoittamia asumisjärjestelyjä. Lisäksi vammaisilla henkilöillä tulee sopimuksen artikla 19 mukaan järjestää kotiin mm. henkilökohtaista apua ja muita tukipalveluja. Tapauksessa kunnan tulee huo- lehtia vaikeavammaisen henkilön avun tarpeen riittä- vyydestä, kuten henkilökohtaisen avun määrästä.

Harjoitus 12

1. YK:n vammaissopimuksen artikla 28 mukaan vam- maisella henkilöllä on oikeus riittävät omaan ja per- heensä elintasoon, kuten riittävään ravintoon ja sosi- aaliturvan saatavuuteen. Tapauskuvauksen perusteella kyse oli vammaisen henkilön ja hänen lapsensa ravin- non ja rahan puutteesta elatusavun riittämättömyyden vuoksi, joten tilanne ei vastaa sopimusmääräystä.

2. Artikla 28 käsittää myös vammaisten vaatteet ja elinolojen parantamisen tähtäävät valtion toimet. So- pimusmääräys edellyttää myös köyhille vammaisille suunnattua rahallista tukea.

3. Henkilön kokonaistulot 14 296 euroa ylittävät kyllä aineistosta ilmi käyvän köyhyysrajan (13 800 euroa), mutta jäävät selvästi alle mediaanitulon (23 000 eu- roa). Tapauksen henkilö on kansaneläkkeellä ja tarvit- see ympärivuorokautista apua, mikä viittaa syntymäs- tään asti vammaiseen henkilöön sekä epätasa-arvoi- seen asemaan suhteessa muihin. Tilannetta tulisi ko- hentaa sopimusmääräysten mukaiseksi edellä esitetyin toimenpitein. Lisäksi sosiaalityöntekijän kommentti asunnon vaihtamiseksi tässä tapauksessa on perustus- lain lain 9 §:n liikkumisvapausoikeutta rajoittava ja myös YK:n vammaissopimuksen valossa syrjivä.

Harjoitus 13

YK:n vammaissopimuksessa henkilökohtainen liikkumi- nen on merkittävä vammaisen henkilön ihmisoikeus, jota ei ole mainittu muissa vastaavissa ihmisoikeusso- pimuksissa. Kyse on samalla itsenäisestä henkilökohtai- sesta liikkumisesta, eli vammaisella on oikeus itse päät- tää, millä tavalla ja milloin hän liikkuu. Henkilökoh- tainen liikkuminen ihmisoikeutena turvaa vammaisen mahdollisuutta itsenäiseen elämään ja osallisuuteen (art. 19). Henkilökohtaista liikkumista mahdollistavat kohtuuhintaan tarjottavat apuvälineet EU:n rajat ylit- tävästi. Auto liikkumisen apuvälineenä tukee oikeutta henkilökohtaiseen liikkumiseen. Tämän vuoksi valtion tulee järjestää yhdenvertaisesti tukea vammaisen au- ton hankintaan ja siihen liittyviin apuvälineisiin. EU:n lainsäädännöllä on vahvistettu vammaisen henkilön oikeuksia rautateillä, linja-autoliikenteessä, laivoilla ja lentoliikenteessä.

Harjoitus 14

Lähtökohtaisesti kunta voi järjestää vammaisten henki- löiden kuljetuspalvelut parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuitenkin samalla tulee varmistaa vammaisten henki- löiden tosiasiallinen mahdollisuus liikkua itsenäisesti, sillä tavalla ja silloin kun he haluavat, YK:n vammais- sopimuksen artikla 20 a) alakohdan mukaisesti. Oma kysymyksensä lienee se, onko linja-auto todella estee- tön myös vaikeavammaisille ja palveleeko esteetön lin- ja-auto siten, että vammainen voi liikkua sen avulla silloin kun hän haluaa ja riittävän kattavasti alueella. Kunnallinen strategia ei voi ohittaa sitä tosiasiaa, ettei yksittäistapauksessa voida järjestää vaikeavammaiselle henkilölle vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalve- lua. Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu voi olla ainut vaihtoehto vaikeavammaisen henkilön mah- dollisimman itsenäisen henkilökohtaisen liikkumisen varmistamiseksi. Lisäksi YK:n vammaissopimusartiklan 20 mukaan linja-auton lipun hinnan kohtuullisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Tekstiaineistossa kerrottiin myös maamme invapaikkoihin liittyvistä epäkohdista. Tämä tarkoittaa sitä, että myös invapaikkojen olemas- saoloon ja niiden saavutettavuuteen tulee kunnassa kiinnittää huomiota eli niihin on varattava resursse- ja joukkoliikenteen kehittämisen lisäksi. Invapaikkojen saatavuus mahdollistaa myös vammaisen henkilön itse- näisen liikkumisen auton avulla.

Harjoitus 15

YK:n vammaissopimuksen artikla 25 takaa vammaiselle henkilölle oikeuden parhaaseen mahdolliseen tervey- den tasoon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Käytännössä maassamme toisinaan sosiaali- ja terve- ydenhuollossa kiinnitetään helposti liian paljon huo- miota vain yhteen toimintarajoitteeseen, jolloin muut toimintarajoitteet tai jopa perusterveys voi jäädä vä- hemmälle huomiolle. Tällöin oikeus laadukkaaseen tai hyvään terveydenhuoltoon ei toteudu. Vaikeavammai- sen hoidon epäämisen liittyvät ohjeet on todettu lain- vastaisiksi. Vammaisella henkilöllä on oikeus säilyttää hedelmällisyytensä ja lainsäädäntö on eräin osin jär- jestelmälähtöinen, mikä vaikuttaa vammaisen henki- lön oikeuteen saada laadukkaita lisääntymisterveyden palveluita.

Harjoitus 16

YK:n vammaissopimuksen artiklan 26 mukaan vam- maisille henkilöille tulee vahvistaa ja lisätä laaja-alaisia kuntoutuspalveluja ja -ohjelmia erityisesti terveyden, työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen aloilla. Siten kuntoutuksella on yhteyksiä näiden alojen sisäl- tämiin ihmisoikeuksiin, kuten vammaisen oikeus ter- veyteen, oikeus työllisyyteen sekä koulutukseen ja riit- täviin sosiaalipalveluihin. Mikäli kuntoutus lopetetaan liian aikaisin, menetetään nämä kaikki ihmisoikeudet ja se johtaa myös vammaisen syrjäytymiseen. Tämän lisäksi kuntoutus lisää vammaisten ihmisten itsenäistä elämää ja osallisuutta. Ammatillisen kuntoutuksen tar- koituksena on ylläpitää työkykyä ja vaikeavammaisen lääkinnällisen kuntoutus tähtää yleisimmin toiminta- kyvyn ylläpitoon arkielämässä.

Harjoitus 17

Yhteiskunnalliseksi rakenteelliseksi syyksi on käsikir- jassa mainittu esteellinen fyysinen ympäristö, kuten työpaikan rakennus ja työpaikan tilat (mm. vammai- sen henkilön kannalta liian kapeat ovet, erilaiset kyn- nykset, työpisteen tason korkeus, riittävä tila apuväli- neille ja henkilökohtaiselle avustajalle). Tämän lisäksi myös muut kuin välittömästi työn tekemiseen liittyvät tilat kuten WC-tilat ja työpaikkaruokalan tilat voivat olla vammaiselle henkilölle esteellisiä. Fyysisten estei- den lisäksi on olemassa myös viestinnällisiä esteitä eli kysyä sopii, täyttääkö työpaikka vammaiselle työnteki- jälle tarpeellisen ja saavutettavan tiedon tarpeen YK:n vammaissopimuksen artiklan 27 mukaisesti? Yhteis- kunnallinen rakenteellinen syy on myös itse työpaik- kaa suurempi käsite. Nimittäin myös liikkuminen kotoa työpaikalle voi tuottaa ongelmia puuttuvan esteettö- män kulkuneuvon ja siihen liittyvän ympäristön vuoksi. Asenteelliseksi syyksi voi mainita yleisesti vammaisille tarjotut suojatyö- ja harjoittelupaikat, jotka eivät edis- tä riittävästi vammaisen henkilön työllistymistä. Vam- maisten henkilöiden työllistyminen on muita hanka- lampaa avoimilla työmarkkinoilla sekä yksityisellä että julkisella sektorilla ja jossakin vaiheessa työurallaan vammainen joutuu perustelemaan omaa asemaan- sa ja osaamistaan työnantajalle toisin kuin muut. Tie- to julkisesta tuesta vammaisen työllistämiseksi ei vielä tavoita riittävästi työnantajia. Rakenteellinen epäkoh- ta voi olla myös lainsäädäntö. Esimerkiksi vammaista tarkoittava termi ”vajaakuntoinen” työolosuhteiden järjestelytukea koskevassa asetuksessa ei anna oikeaa kuvaa vammaisen työntekijän arvokkaasta panoksesta työyhteisöön.

Harjoitus 18

YK:n vammaissopimuksen artikla 27 velvoittaa, että vammaisia henkilöitä varten tehdään kohtuulliset mu- kautukset eli tarvittaessa yksittäistapauksessa työnan- taja toteuttaa asianmukaisia erityisjärjestelyjä, kunhan niitä ei katsota kohtuuttomiksi. Toisaalta kohtuullisten mukautusten laiminlyönti katsotaan YK:n vammaisso- pimuksessa syrjinnäksi. Yhdenvertaisuuslain 5 §:ssä (20.1.2004/21) säädetään kohtuullisista mukautuksis- ta. Kyse on yksittäisen vammaisen henkilön vamman vuoksi tarvittavista muutoksista työpaikalla, kuten työ- pisteeseen tehtävistä muutoksista (mm. tason laskemi- nen, tekstitysohjelma), tietokoneohjelmien saavutetta- vuus ja työpaikalla tiedonjaon saavutettavuus, raken- nuksen toimitilojen esteettömyys mm. luiskien raken- taminen ja kynnysten poistaminen.

Document Metadata

Table of Contents

YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja

Document Metadata