KAPITALISAATIOSOPIMUS TULOVEROLAIN MUKAISESSA VEROTUKSESSA

Pak Djan To

KAPITALISAATIOSOPIMUS TULOVEROLAIN MUKAISESSA VEROTUKSESSA

Johtamisen ja talouden tiedekunta

Pro gradu -tutkielma Joulukuu 2019

TIIVISTELMÄ

Pak Djan To: Kapitalisaatiosopimus tuloverolain mukaisessa verotuksessa Pro gradu -tutkielma

Tampereen yliopisto

Johtamisen ja talouden tiedekunta Joulukuu 2019

Tämä pro gradu -tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus, jonka aiheena on ka- pitalisaatiosopimuksen tuloverolain mukainen verotus. Kapitalisaatiosopimuksen verotus muuttuu vuoden 2020 alussa, kun tuloverolakiin lisätään ensimmäistä kertaa kapitalisaatiosopimusta koske- vat nimenomaiset säännökset. Sääntelyn puute on ollut erityinen ongelma, jonka vuoksi tutkimuk- sessa perehdytään siihen, kuinka tällaista sijoitusinstrumenttia tulisi verottaa tuloverolain yleisten periaatteiden sekä lain sanamuodon mukaisesti. Keskeiset tutkimusongelmat ovat kapitalisaatioso- pimuksen tuloverolain mukainen verotus sekä lakiuudistuksen vaikutukset luonnollisen henkilön verotukseen.

Tutkimuksessa painotetaan ensisijaisesti tuloverolainsäädäntöä, mutta tulkinnan tukena käytetään muitakin lainsäädäntöjä, kuten varallisuusverolakia ja vakuutussopimuslakia. Merkittävimmät lähde-aineistot ovat lakiuudistusta edeltävä hallituksen esitys 275/2018vp, aihetta tukevat oikeusta- paukset sekä aiheeseen liittyvä oikeuskirjallisuus.

Tutkimusongelmien taustalla ovat erityisesti luovutusvoittoa ja -tappiota koskevien säännösten so- veltaminen, verotuksen ajankohta, omistusoikeuksien merkitys välillisessä sijoittamisessa sekä me- netysten vähennyskelpoisuus tuloverolaissa. Tutkimuksen tulkinta kapitalisaatiosopimuksen tulove- rolain mukaisesta verotuksesta eroaa osittain lakiuudistuksen mukaisesta verotustavasta. Lakiuudis- tuksen taustalla on ollut eri sijoitusmuotojen välinen neutraalisuus, jossa olennaisinta on ollut vero- tuksen lykkääntymisvaikutus. Erot liittyvät erityisesti verotuksen ajankohtaan, sillä tutkimuksessa painotetaan siviilioikeudellisia lähtökohtia.

Tutkimuksen tulkinnan perusteella kapitalisaatiosopimuksen vastikkeelliseen luovutukseen voidaan soveltaa tuloverolain luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä. Tutkimusprosessin aikana tullut ratkaisu KHO 2019:70 on vahvistanut tutkimuksen tulkintaa siitä, että kapitalisaatiosopimus on tuloverolain tarkoittamaa omaisuutta.

Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu muuttuu usealla eri tavalla vuodesta 2020 alkaen. Lakiuudis- tuksen jälkeen kapitalisaatiosopimuksen verotus symmetrisempää, jonka lisäksi se on verotukselli- sesti neutraalimpi sijoitustuote verrattuna muihin markkinoilla tarjottaviin sijoitustuotteisiin. Tämän lisäksi lakiuudistus ehkäisee keinotekoisluontoisiin vakuutustuotteisiin sijoittamista TVL 35 b §:n avulla.

Avainsanat: kapitalisaatiosopimus, henkivakuutus, tuloverolaki, lakiuudistus, sijoittaminen. Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.

SISÄLLYSLUETTELO

LÄHDELUETTELO V

OIKEUSTAPAUKSET X

LYHENTEET 11

1. JOHDANTO 1

1.1 Aiheen esittely 1

1.2 Tutkimusaiheen rajaus ja kysymyksenasettelu 3

1.3 Tutkimusmenetelmä ja keskeiset lähteet 5

2. KAPITALISAATIOSOPIMUKSEN ESITTELY 7

2.1 Henkivakuutuksen käsite 7

2.2 Kapitalisaatiosopimus 8

2.3 Erilaiset sopimusmallit 9

2.3.1 Laskutusperustekorkoinen kapitalisaatiosopimus 9

2.3.2 Sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus 10

2.3.3 Yhdistelmä laskuperustekorosta ja sijoitussidonnaisuudesta 11

3. LÄHTÖKOHTANA SIVIILIOIKEUDELLINEN MUOTO 13

3.1 Kapitalisaatiosopimuksen erityissääntely 13

3.2 Vertailukohteen hakeminen 14

3.2.1 Vakuutukset 14

3.2.2 Arvopaperit 15

3.2.3 Indeksilainat 18

4. KAPITALISAATIOSOPIMUKSEN TUOTON VEROTUS 21

4.1 Kapitalisaatiosopimuksen tulolähde 21

4.2 Kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuudet 22

4.3 Verotettavan tulon muodostuminen 24

4.4 Lykkääntymisetu 26

4.5 Osittaisen takaisinoston verokohtelu 30

4.5.1 Osittainen takaisinosto ennen lakiuudistusta 30

4.5.2 Osittainen takaisinosto lakiuudistuksen jälkeen 33

4.6 Omistusoikeuksien merkitys välillisessä sijoittamisessa 35

4.5.1 Eräiden vakuutusten erityinen verotusmenettely 36

4.5.2 TVL 35 b §:n soveltamisala 38

5. KAPITALISAATIOSOPIMUKSEN VASTIKKEELLINEN LUOVUTUS 43

5.1 Lain tulkinta 43

5.2 Luovutusvoiton ja muun pääomatulon rajanvetoa 44

5.2.1 Lain sanamuodon tulkinta: omaisuus 46

5.2.2 Lain sanamuodon tulkinta: luovutus 49

5.3 Luovutusvoittosäännösten soveltuminen 50

5.4 Luovutusvoittosäännösten soveltaminen lakiuudistuksen jälkeen 54

5.4.1 Vastikkeellinen luovutus 54

5.4.2 Hankintameno-olettaman soveltamiskielto 55

5.4.3 Luovutustappiot 57

6. KAPITALISAATIOSOPIMUKSEN TAPPIO 59

6.1 Menetys tuloverolaissa 59

6.2 TVL 50.3 §:n soveltamisala 61

6.3 Omaisuuden lopullinen arvonmenetys 64

7. JOHTOPÄÄTÖKSET 67

7.1 Kapitalisaattiosopimuksen tuloverolain mukainen verokohtelu 67

7.2 Lakiuudistuksen vaikutukset kapitalisaatiosopimuksen verotukseen 69

LÄHDELUETTELO

Xxxxxxxxx – Linnakangas 2002

Xxxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxxxxx, Xxxx: Tuloverotus ja varallisuusverotus. 6. uudis- tettu painos. Kauppakaari lakimiesliiton kustannus, 2002.

Xxxxxxxxx – Linnakangas – Frände 2016

Xxxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxxxxx, Xxxx – Frände, Xxxxxx: Tuloverotus. 7. uudistettu painos. Xxxx Xxxxxx Oy 2016.

EAB Group Oyj - Taaleri Oyj - FIM - UB Omaisuudenhoito Oy 2019

EAB Group Oyj - Taaleri Oyj - FIM - UB Omaisuudenhoito Oy: Yhteinen asiantunti- jalausunto, Hallituksen esitys eduskunnalle osakesäästötilin ja eräiden vakuutustuot- teiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 275/2018). Hel- sinki 4.2.2019.

Finanssiala ry 2016

Finanssiala ry: Vakuutusyhtiöiden tuloskatsaus vakuutusvuosi 2016.

Finanssiala ry 2018

Finanssiala ry: Vakuutusyhtiöiden tuloskatsaus vakuutusvuosi 2018.

HE 63/2009 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vakuutussopimuslain ja eräiden siihen liitty- vien lakien muuttamisesta.

HE 275/2018 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuot- teiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi.

Jokela – Lammi – Lohi – Silvola 2013

Jokela, Teemu – Lammi, Veera – Lohi, Xxxxx - Xxxxxxx, Xxxx: Vapaaehtoinen henkilö- vakuutus. 6. uudistettu painos. FINVA, 2013.

Kartio 2001

Kartio, Leena: Esineoikeuden perusteet. 2 uudistettu painos. Talentum oyj, 2001.

Kari – Lyytikäinen 2003

Xxxx, Seppo – Lyytikäinen, Teemu: Efektiivinen veroaste eri sijoitusmuodoissa. Val- tion taloudellinen tutkimuskeskus, 2003.

Knuutinen 2009

Knuutinen, Reijo: Muoto ja sisältö vero-oikeudessa - erityistarkastelussa rahoitus- ja sijoitusinstrumentit. Suomalainen lakimiesyhdistys, 2009.

Kukkonen 2005

Xxxxxxxx, Xxxxx: Luovutusvoittoverotuksen taloudelliset vaikutukset ja verouudistus. Xxxxxxx, talouspolitiikka ja kansantalous. VATT-julkaisuja 41. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus: Helsinki.

Myllymäki 2016a

Xxxxxxxxx, Xxxxx: Kapitalisaatiosopimus tuloverotuksessa osa 1. Verotus 3/2016, s. 265-276.

Myllymäki 2016b

Xxxxxxxxx, Xxxxx: Kapitalisaatiosopimus tuloverotuksessa osa 2. Verotus 5/2016, s. 502-513.

Myllymäki 2019

Xxxxxxxxx, Xxxxx: Säästö- ja sijoitusvakuutusten verotuksen muutokset vuodelle 2020. Verotus 3/2019, s. 316-328.

Määttä 2014

Norri 2009

Määttä, Xxxxx: Verolakien tulkinta. Edita publishing Oy, 2014.

Xxxxx, Xxxxx: Johdatus siviilioikeuteen. Lakimiesliiton Kustannus 2009.

Nykänen 2004

Xxxxxxx, Xxxxx: Xxxxxxxxxx noteerattujen arvopapereiden luovutusvoitot henkilövero- tuksessa. Väitöskirja. Edita Publishing Oy 2004.

Nykänen 2018a

Xxxxxxx, Xxxxx: Luovutusvoittoverotuksen soveltamisalasta – erityisesti juoksevan pääomatulon ja luovutusvoiton välisestä rajanvedosta. Edilex 2018/28. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxx?xxxxxxx0&xxx- page=20&typeIds%5B%5D=159&phrase=2018%2F28&submit=Xxx

Xxxxxxx 2018b

Xxxxxxx, Xxxxx: Xxxxxxxx luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle osa- kesäästötilin ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi sekä luonnoksesta hallituksen esityksesi eduskunnalle laiksi osa- kesäästötilistä ja laiksi Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n muuttamisesta.

28.10.2018

Nykänen 2019a

Xxxxxxx, Xxxxx: Virtuaalivaluutan myyntiin sovelletaan luovutusvoittoa koskevia säännöksiä – KHO 2019:42. Edilex Uutiset, 9.4.2019. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxx- set/59627?allWords=virtuaaliva%2A&offset=1&perpage=20&sort=relevance&ty- peIds[]=127%3Afi&searchSrc=2&advancedSearchKey=701814

Nykänen 2019b

Xxxxxxx, Xxxxx: Asiantuntijalausunto, Hallituksen esitys eduskunnalle osakesäästöti- lin ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädän- nöksi (HE 275/2018), Helsinki 26.1.2019.

Nykänen 2019c

Xxxxxxx, Xxxxx: Omaisuuden lopullisen arvonmenetyksen vähennyskelpoisuus henki- löverotuksessa. Verotus 4/2019, s. 400-413.

Ossa 2013

Xxxx, Xxxxxx: Tuloverolaki käytännössä. 1. Painos. Xxxx Xxxxxx 2013.

PeVL 42/2006 vp

Perustuslakivaliokunta: Perustusvaliokunnan lausunto PeVL 42/2006 vp - HE 83/2006 vp.

PeVL 41//2013 vp

Perustuslakivaliokunta: Perustusvaliokunnan lausunto PeVl 41/2013 vp - HE 162/2013 vp.

Pwc 17.10.2018

Pwc: KVL:n ennakkoratkaisu kapitalisaatiosopimuksen luovutuksesta. xxxxx://xxxxx- xxxxx.xxx.xx/xxxx-xxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx/

Räbinä - Myrsky - Myllymäki 2019

Xxxxxx, Xxxx - Xxxxxx, Xxxxx - Xxxxxxxxx, Xxxxx: Henkilökohtaisen tulon verotus. 3. Uudistettu painos. Xxxx xxxxxx 2019.

Räbinä – Myllymäki 2016

Xxxxxx, Xxxx – Xxxxxxxxx, Xxxxx: Kiinteistöjen ja huoneisto-osakkeiden verotus. Ta- lentum Pro 2016.

Räbinä – Nykänen 2013

Xxxxxx, Xxxx - Xxxxxxx, Xxxxx: Yksityishenkilöiden luovutusvoittojen verotus. 3. Uudistettu painos. Talentum 2013.

Saarnilehto 2011

Saarnilehto, Xxx: Varallisuusoikeus. Xxxx Xxxxxx. Kirjailija päivittänyt tekstin 8.1.2011. Luettu 10.5.2019. xxxxx://xxxxx-xxxxxxxxxx-xx.xxxxxx.xxx.xx/xxxx/XXXX- CXJTBF#kohta:VII((20)SOPIMUSTYYPEIST((c4)((20)(:1.((a0)Sopimustyyppija-

ottelun((20)merkitys((20)(:Sopimustyypin((20)yl((e4)-((20)ja((20)alala-

jit((20)(:S((e4)((e4)ntelem((e4)t((f6)n((20)sopimus((20) Suomen veroasiantuntijat ry 2018

Suomen veroasiantuntijat ry: Lausunto osakesäästötilin tuloverotukseen ja eräiden va- kuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaan lainsäädäntöön liittyvästä hallituksen esitysluonnoksesta. Helsinki 29.10.2018.

Tepora 2003

Xxxxxx, Xxxxx: Johdatus esineoikeuteen. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiede- kunta 2003.

Valtiovarainministeriö 2018

Valtiovarainministeriö: Eri sijoitusmuotojen verokohtelu, Työryhmäraportti. Valtiova- rainministeriön julkaisu 14/2018.

VaVM 37/2018 vp

Valtiovarainvaliokunta: Valiokunnan mietintö VaVM 37/2018 vp – HE 275/2018 vp.

Verohallinto 2012

Henkilöverotuksen käsikirja 2012: verovuosi 2011.

Verohallinto 2018

Verohallinnon ohje 11.4.2018, dnro A2/200/2018, Kapitalisaatiosopimuksen verotus.

Wahlroos - Suomen Asianajajaliitto 2019

Xxxxxxxx, Heikki - Suomen Asianajajaliitto: Asiantuntijalausunto, Hallituksen esitys eduskunnalle osakesäästötilin ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudista- mista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 275/2018). Helsinki 6.2.2019.

OIKEUSTAPAUKSET

Korkein hallinto-oikeus

KHO 1985 B II 571

KHO 22.3.2006 T 667

KHO 2012:23

KHO 2012:85

KHO 2014:21

KHO 2017:195

KHO 2018:11

KHO 2018:170

KHO 2019:42 KHO:2019:79

Keskusverolautakunta

KVL 110/1998 KVL 27/2006 KVL 34/2011 KVL 36/2018

Kirjanpitolautakunta KILA 1998/1523 KILA 1754/2005

LYHENTEET

HE	Hallituksen esitys
KHO	Korkein hallinto-oikeus
KILA	Kirjanpitolautakunta
KVL	Keskusverolautakunta
PeVL	Perustuslakivaliokunta
PerVL	Perintöverolaki
TVL	Tuloverolaki
VSL	Vakuutussopimuslaki
VVL	Varallisuusverolaki

1. Johdanto

1.1 Aiheen esittely

Kapitalisaatiosopimuksia on myyty Suomessa vuodesta 1995 lähtien, jolloin niitä mark- kinoitiin pitkän aikaa vain yrityksille sekä muille juridisille henkilöille. Viime vuosina kapitalisaatiosopimusten markkinointi luonnollisille henkilöille on lisääntynyt huomatta- vasti, mikä on vaikuttanut suomalaisten kapitalisaatiosopimusten säästömäärään. Finans- sivalvonnan tilastotietojen mukaan kapitalisaatiosopimusten säästö on vuodesta 2007 vuoden 2018 loppuun noussut 900 miljoonasta eurosta 13,18 miljardiin euroon. Vuonna 2018 kapitalisaatiosopimuksen maksutulo oli 1,8 miljardia euroa, joka oli 22 prosenttia suurempi kuin vuonna 2017. Maksutulot ovat painottuneet yhä vahvemmin sijoitussidon- naisiin tuotteisiin, sillä niiden osuus oli 85 prosenttia koko maksutulosta vuonna 2018.1 Finanssivalvonnan tilastoissa ei ole eritelty yksityishenkilöiden ja yritysten ottamia va- kuutuksia, mutta hallituksen esityksen (275/2018) mukaan vuonna 2016 kaikista uusista kapitalisaatiosopimuksista 85 prosenttia oli yksityishenkilöiden tekemiä2.

Xxxxxxxxxx erityisenä ongelmana on ollut se, että kapitalisaatiosopimuksen verokohte- lusta ei ole ollut erityissäännöksiä ennen vuotta 2020.3 Ennen lakiuudistusta kapitalisaa- tiosopimuksen verotus on toimitettu Verohallinnon antaman ohjeistuksen A2/200/2018 sekä muodostuneen verotuskäytännön mukaisesti. Kapitalisaatiosopimuksen suosion kasvu luonnollisten henkilöiden keskuudessa sekä kapitalisaatiosopimuksiin sijoitettujen varojen lisääntyminen viime vuosina on kuitenkin johtanut siihen, että verotuskäytän- nössä on tullut esiin sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole ennen ollut tarpeellista ottaa kantaa oikeuskäytännössä tai verotusta toimitettaessa4.

Kapitalisaatiosopimuksen verotusta koskevat tulkintaongelmat ovat johtaneet siihen, että Verohallinto on antanut ensimmäisen kattavan ohjeen kapitalisaatiosopimuksen verotuk- sesta vuonna 2015. Verohallinnon ohje on päivittynyt muutamaan otteeseen kapitalisaa- tiosopimuksen verotuskäytännön kehittyessä. Verohallinnon viimeisin kapitalisaatioso- pimuksen verotusta koskeva ohje on päivitetty vuonna 2018 (A2/200/2018) ja kyseessä

1 Finanssiala ry 2016 ja 2018, vakuutusyhtiöiden tuloskatsaukset.

2 HE 275/2018 vp, s 8.

3 Kapitalisaatiosopimuksen tuloverolain muuttamisesta annettu laki 732/2019 on vahvistettu 7.6.2019.

4 Myllymäki 2016a, s. 267.

on päivitetty versio vuoden 2016 ohjeesta (A252/200/2016). Tämän päivityksen taustalla on ollut KHO 2017:195 ennakkoratkaisu päätös, joka käsitteli kapitalisaatiosopimuksen käyvän arvon määrittämistä perintöverotuksessa.5

Tuloverolaissa erityisesti sääntelemättömän sopimustyypin kohdalla vaihtoehtoina on tu- keutuminen tuloverolain yleisiin periaatteisiin ja toista sopimustyyppiä sääntelevän lain analoginen soveltaminen. Kapitalisaatiosopimuksen verotuskäytännössä on sovellettu analogisesti säästöhenkivakuutusten tuloverolain säännöksiä.6 Analogista soveltamista voidaan hyödyntää esimerkiksi sellaisten sopimustyyppien tulkinnassa, jotka ovat laissa sääntelemättömiä. Analogian käytön edellytyksenä kuitenkin on, että sääntelemätön so- pimustyyppi tulee olla riittävän samankaltainen laissa säännellyn sopimustyypin kanssa, jotta soveltaminen olisi mahdollista. Yhtäläisyyden kriteeriä on vaikea määritellä, mutta voidaan katsoa, että arvioitavan sopimuksen tulisi olla asialliselta luonteeltaan samankal- tainen kuin säännellyn sopimustyypin.7

Analoginen soveltaminen ei kuitenkaan ratkaise vakuutuskuorten verottamiseen liittyviä tulkintaongelmia, sillä säästöhenkivakuutuksia koskeva verolainsäädäntö on peräisin ajalta ennen vakuutustuotteiden voimakasta kehitystä, minkä takia sääntely on jäänyt mo- nelta osin ajastaan jälkeen8. Säästöhenkivakuutusta koskevat säännökset verolainsäädän- nössä ovat suppeat ja kapitalisaatiosopimusta koskevat säännökset puuttuvat kokonaan. Tämän vuoksi kapitalisaatiosopimuksen tuloverolain mukainen verokohtelu on ratkais- tava tulkitsemalla tuloverolain (1535/1992, TVL) yleisiä säännöksiä ja periaatteita.

Valtiovarainministeriö asetti 2.6.2017 työryhmän, jonka tarkoituksena oli selvittää eri si- joitusmuotojen sekä kertamaksullisen eläkkeen verokohtelua Suomessa. Sijoitusmuo- doista erityisen tarkastelun alla ovat olleet osakesäästötilit, säästöhenkivakuutukset sekä kapitalisaatiosopimukset. Hallituksen esitys eduskunnalle osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi

5 KHO 2017:195 päätöksen mukaan sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus on arvostettava perintöve- rotuksessa sen käypään arvoon, jolla tarkoitetaan takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä. Käy- vällä arvolla viitataan kapitalisaatiosopimuksen todennäköiseen luovutushintaan.

6 HE 275/2018 vp, s. 8.

7 Kts. analogisesta soveltamisesta Saarnilehto 2011, sääntelemätön sopimus (kirjailija päivittänyt tekstin 8.1.2011) ja Määttä 2014, s. 79-80.

8 HE 275/2018 vp, s. 21.

(275/2018vp) pohjautuu valtiovarainministeriön asettaman työryhmän selvitykseen. Esi- tyksessä ehdotetaan tuloverolakia muutettavaksi siten, että säästöhenkivakuutusten ja muiden kuin verotuettujen vakuutetun ottamien vapaaehtoisten eläkevakuutusten vero- tusta koskevat säännökset uudistettaisiin ja lakiin otettaisiin säännökset kapitalisaatioso- pimusten ja osakesäästötilin tuloverotuksesta9.

Eduskunta on hyväksynyt 13.3.2019 hallituksen esityksen osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 275/2018 vp). Tuloverolakiin on otettu vuoden 2020 alusta sovellettavat kapitalisaa- tiosopimusten verotusta koskevat nimenomaiset säännökset siitä, kuinka tuotto ja tappio käsitellään verotuksessa. Lakiuudistuksen taustalla on eri sijoitusmuotojen välisen neut- raalisuuden tavoittelu, millä on vaikutusta siihen, kuinka kapitalisaatiosopimusta verote- taan vuodesta 2020 lähtien. Kapitalisaatiosopimuksen verokohteluun on tulossa useita eri muutoksia, mitä käsitellään tutkimuksessa.

1.2 Tutkimusaiheen rajaus ja kysymyksenasettelu

Tutkimuksessa käsitellään kapitalisaatiosopimuksen tuloverolain mukaista verokohtelua. Kapitalisaatiosopimuksen tuloihin ja tappioihin sovellettua verotuskäytäntöä arvioidaan tuloverolain näkökulmasta, tarkastelemalla lainsäädännön sanamuotoa sekä sen yleisiä periaatteita. Verolainsäädännön osalta tutkimuksessa keskitytään tuloverolain tulkitsemi- seen, sillä kapitalisaatiosopimuksen tuloverotusta tarkastellaan luonnollisen henkilön nä- kökulmasta. Yhtiöiden harjoittama sijoitustoiminta on rajattu pois, joten elinkeinovero- lakia ei ole tarkoituksenmukaista tulkita tässä tutkimuksessa. Tämän lisäksi tutkimusaihe on rajattu vain Suomen sisäiseen verolainsäädäntöön, eikä tutkimuksessa ole tarkoitus ottaa kantaa kansainvälisiin kysymyksiin.

Tutkimuksessa pyritään ensisijaisesti muodostamaan käsitys kapitalisaatiosopimuksen tuloverolain mukaisesta verotuksesta. Tämän lisäksi voimaan astuvaa lakiuudistusta sekä siitä aiheutuvia käytännön vaikutuksia tutkitaan reflektoimalla uusia nimenomaisia sään-

9 HE 275/2018 vp, s. 1.

nöksiä aikaisempaan verotuskäytäntöön. Tarkastelun lähtökohtana on kapitalisaatiosopi- muksen erityispiirteiden huomioiminen tuloverolaissa, minkä vuoksi kapitalisaatiosopi- musta tarkastellaan myös siviilioikeudellisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tärkeimpiä aiheita ovat luovutusvoittoa ja -tappiota koskevien säännösten soveltaminen, kapitalisaa- tiosopimuksen osittaisen takaisinnoston verotus, omistusoikeuksien merkitys välillisessä sijoittamisessa sekä tappioiden vähennyskelpoisuus.

Säästöhenkivakuutusten ja kapitalisaatiosopimuksen samankaltaisuuden ja oikeuskäytän- nössä muodostuneen analogisen soveltamisen vuoksi tutkimuksessa nostetaan ajoittain esille säästöhenkivakuutusten verotusta koskevia kysymyksiä. Säästöhenkivakuutusten verotusta koskevien aiheiden käsittelyllä on tarkoitus taustoittaa kapitalisaatiosopimuk- sen verotusta, sen sijaan että säästöhenkivakuutusten verolainsäädäntöä pyrittäisiin ensi- sijaisesti tutkimaan. Kapitalisaatiosopimusta koskevien tuloverolain säännösten muutta- mista koskevassa hallituksen esityksessä käsitellään kapitalisaatiosopimuksen lisäksi säästöhenkivakuutuksia, sijoitusrahastoja, sijoitussäästötilejä sekä eläkevakuutuksia, joita ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä tutkimuksessa tarkemmin.

Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:

1. Kuinka kapitalisaatiosopimusta tulisi verottaa tuloverolain mukaan ennen lakiuu- distuksen voimaan astumista?

2. Miten vuodesta 2020 sovellettavat uudet tuloverolain säännökset vaikuttavat ka- pitalisaatiosopimuksen verotukseen?

Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä painotetaan ensisijaisesti tuloverolainsäädännön mukaista tulkintaa. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä haetaan vastausta siihen, kuinka luonnollisen henkilön sijoittamaa kapitalisaatiosopimusta tulisi verottaa, kun ka- pitalisaatiosopimusta koskevat nimenomaiset säännökset puuttuvat tuloverolaista.

Toisessa tutkimuskysymyksessä tutkitaan vuodesta 2020 sovellettavien säännösten sisäl- töä sekä niiden vaikutuksia kapitalisaatiosopimuksen verotukseen. Muutoksia tulkitaan siten, että uusia nimenomaisia säännöksiä verrataan aiemmin muodostuneeseen verotus- käytäntöön. Lakiuudistuksen keskeisimmät vaikutukset luonnollisen henkilön verotuk- seen saadaan selville tutkimalla aiemman oikeustilan ja lakiuudistuksen jälkeisen oikeus- tilan keskeisimpiä eroja ja yhtäläisyyksiä.

1.3 Tutkimusmenetelmä ja keskeiset lähteet

Tämä pro gradu -tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus. Ensisijai- sena tavoitteena on tutkia, kuinka kapitalisaatiosopimusta tulisi verottaa tuloverolain mu- kaisessa verotuksessa. Tämän lisäksi tavoitteena on muodostaa tuloverolain näkökul- masta kokonaisvaltainen ymmärrys kapitalisaatiosopimuksen verotuskohtelusta ennen ja jälkeen lakiuudistuksen. Ensisijainen oikeuslähde on tuloverolaki, koska tutkimus rajau- tuu luonnollisen henkilön tekemän kapitalisaatiosopimuksen tuloverotukseen. Verolain sanamuodon sekä yleisten periaatteiden lisäksi tulkinnassa huomioidaan myös verolain systematiikka. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2012:23 on viitattu sii- hen, että ”verojärjestelmän johdonmukaisuuden vuoksi on tärkeää, että osakeyhtiön su- lautumista toiseen osakeyhtiöön käsitellään tuloverotuksessa yhdenmukaisin perustein.” Viittaus voidaan ymmärtää ohjenuorana verolain tulkinnalle siitä, että verolainsäädäntö muodostaa eheän ja systemaattisen kokonaisuuden10.

Tutkimuksessa haetaan argumentteja lain esitöistä, jos lain sanamuoto ei tarjoa yksiselit- teistä oikeuslähdettä verolakia tulkittaessa. Lain esitöiden merkitys oikeuslähteenä koros- tuu myös silloin, kun tutkimuksessa käsitellään lakiuudistuksen mukaista verotuskohte- lua. Tällöin keskeisenä oikeuslähteenä toimii hallituksen esitys (HE 275/2018 vp), koska tämä kyseinen esitys on luonut alustan hyväksytylle lakiuudistukselle. Lakiuudistuksen taustalla on ollut työryhmä, jonka työryhmäraporttia hyödynnetään tutkimuksessa. Tä- män lisäksi hallituksen esityksestä HE 275/2018 vp on saatavilla useita asiantuntijalau- suntoja eri tahoilta, joita hyödynnetään tutkimuksen lähteinä.

Verolainsäädäntö muodostaa yhden elimellisen osan oikeusjärjestelmästä. Muuta lainsää- däntöä ei kuitenkaan ole syytä sivuuttaa täysin verolakeja tulkittaessa, sillä muu lainsää- däntö voi vaikuttaa olennaisesti verolain tulkintaan11. Tästä syystä tutkimuksessa käyte- tään verolainsäädännön lisäksi tutkimusongelman ratkaisemisen tukena myös muuta lain- säädäntöä, kuten esimerkiksi vakuutussopimuslakia ja lakia vakuutusluokista. Edellä mainittujen lakien lisäksi tutkimuksessa haetaan varmuutta tulkintaongelmiin myös sivii- lioikeudesta ja varallisuusoikeudesta.

10 Määttä 2014, s. 108.

11 Määttä 2014, s 118.

Tutkimusongelman hahmottamista sekä vero-oikeudellista tulkintaa varten oikeusläh- teenä käytetään aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä. Tämän lisäksi tutkimuksessa hyö- dynnetään tutkimuksen aihetta tukevaa oikeuskirjallisuutta. Ennen lakiuudistusta sovel- lettua verotuskäytäntöä tutkitaan tulkitsemalla lakiuudistusta edeltävää tuloverolainsää- däntöä sekä arvioimalla Verohallinnon antamaa ohjetta kapitalisaatiosopimuksen vero- tuksesta A2/200/2018. Verohallinnon antamaa ohjeistusta kapitalisaatiosopimuksen ve- rotuksesta käytetään tutkimuksessa tulkinnan tukena, mutta tutkimuksessa painotetaan ensisijaisesti tuloverolain sanamuotoa sekä sen yleisiä periaatteita.

2. Kapitalisaatiosopimuksen esittely

2.1 Henkivakuutuksen käsite

Henkilövakuutukset voidaan ryhmittää erilaisten kriteerien perusteella, sillä vakuutus- tuotteet on suunniteltu turvaamaan vakuutuksenottajaa tai vakuutettua koskevilta riskeiltä vaihtuvin ehdoin. Perinteisesti henkilövakuutuksella vakuutetaan riskejä, kuten kuole- man, sairauden, tapaturman tai työkyvyttömyyden osalta. Jako voidaan kuitenkin tehdä sen perusteella, antaako vakuutus laajaa all risk -tyyppistä turvaa, kuten useimmat henki- vakuutukset tai sairausvakuutukset vai turvataanko vakuutuksella riskejä vain rajoitetussa muodossa, erityisiä tilanteita varten, kuten matkustajavakuutuksissa tai yksityistapatur- mavakuutuksissa.12

Henkivakuutus on elämisen tai kuoleman varalta otettu vakuutus, jonka avulla vakuutuk- senottaja varautuu siihen, että vakuutuksenottaja tarvitsee varoja myöhemmin itseään tai omaisiaan varten. Henkivakuutukset jaetaan kuolemanvaravakuutuksiin sekä säästöhen- kivakuutuksiin. Kuolemanvaravakuutuksella eli riskihenkivakuutuksella voidaan vakuut- taa yksi henkilö, kaksi henkilöä (parivakuutus) tai kokonainen ryhmä (ryhmävakuutus) kuoleman varalta, ennalta sovittuun tiettyyn ikään tai ajankohtaan asti13. Riskihenkiva- kuutuksen kohderyhmään kuuluvat esimerkiksi perheet, joilla on lainaa. Riskihenkiva- kuutus otetaan esimerkiksi siksi, että asuntolainan yhteydessä otettu parivakuutus korvaa jäljellä olevan lainan määrän, mikäli lainan maksaja tai yksi maksajista kuolee tai joutuu työkyvyttömäksi.

Säästöhenkivakuutus voidaan jakaa säästö- ja sijoitusvakuutuksiin. Säästö- ja sijoitusva- kuutuksille ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää, sillä ilmaisujen sisältö saattaa vaih- della sen mukaan, tarkastellaanko niitä yleiskielen, vakuutussopimuslain (543/1994) vai verotuksen näkökulmasta. Esimerkiksi verotuksessa käytetään tyypillisesti käsitettä sääs- töhenkivakuutus, kun asiayhteydessä viitataan TVL 34.2 §:n edellytykset täyttävään hen- kivakuutukseen.14

Useimmiten säästövakuutuksella tarkoitetaan sellaista henkivakuutustuotetta, jossa va- kuutuksenottaja säästää toistuvien vakuutussuoritusten muodossa, saadakseen varat sitten

12 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s.93. 13 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s. 143. 14 Valtiovarainministeriö 2018, s. 19-20.

myöhemmin käyttöönsä. Sen sijaan sijoitusvakuutuksella viitataan sellaiseen säästöhen- kivakuutukseen, jossa vakuutuksenottaja maksaa vakuutukseen yhden kertaluontoisen suuremman sijoituksen. Säästöhenkivakuutuksessa vakuutusyhtiö sijoittaa varat asiak- kaan lukuun ennalta sovittuun ajankohtaan saakka, jonka jälkeen säästöt palautetaan tuot- toineen vakuutuksenottajalle vakuutuksen erääntymishetkellä. Säästöhenkivakuutuksen sekä sijoitusvakuutuksen periaate on siten yksinkertainen. Vakuutusyhtiö säilyttää va- kuutuksenottajan lukuun hänen maksamat vakuutusmaksut ja palauttaa sovittuna ajan- kohtana pääoman sekä sille kertyneen tuoton.15

Perinteisesti henkivakuutuksella viitataan sellaiseen vakuutukseen, jossa on joku ennalta sovittu henkilö vakuutettuna. Näin ei kuitenkaan aina ole, sillä henkivakuutukseksi luo- kiteltu kapitalisaatiosopimus, ei sisällä lainkaan vakuutusturvaa. Kapitalisaatiosopimuk- sen sekä sijoitus- ja säästövakuutuksen osalta kuullaan usein käytettävän termiä vakuu- tuskuori, jonka tavoitteena on säästää sekä sijoittaa verotehokkaasti varoja tulevaisuuden varalle.

2.2 Kapitalisaatiosopimus

Vakuutusyhtiöstä riippuen kapitalisaatiosopimuksen markkinoinnissa saatetaan käyttää termiä säästö- tai varainhoitosopimus. Kapitalisaatiosopimus on henkivakuutusyhtiön ja asiakkaan välinen sijoitussopimus, joka poikkeaa muista vakuutustuotteista siten, että sen perusteella ei vakuuteta ketään. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole myöskään nimettyä edunsaajaa, joka olisi oikeutettu vakuutetun henkilön sijaan korvaukseen. Vakuutusyhtiö ei siten peri kuolemanturvasta henkivakuutusmaksua, kuten säästöhenkivakuutuksissa.16

Kapitalisaatiosopimus voidaan räätälöidä asiakaskohtaisesti, sillä sijoitetun pääoman määrä sekä sopimuksen tuotto-odotukseen voidaan vaikuttaa asiakkaan maksukyvyn ja riskipreferenssin perusteella. Vakuutuksenottaja maksaa vakuutusyhtiölle maksuja joko

15 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s.94.

16 Valtiovarainministeriö 2018, s. 22.

kertamaksuna tai useammalla erällä. Asiakkaalla on myös oikeus muuttaa vakuutusmak- sujen määriä sekä sijoituskohteita sopimuksen voimassaoloaikana. Kapitalisaatiosopimus mielletään pitkän aikavälin sijoitustuotteeksi, joka ei sovi lyhytaikaiseen säästämiseen.

Yleisen säännön mukaan korkea tuotto-odotus vaatii sijoittajalta korkeamman riskin tuo- ton sekä pääoman suhteen, koska riskittömästä vaihtoehdosta sijoittaja ei voi odottaa ko- vin korkeaa tuottoa sijoitukselleen. Vakuutussäästämistuotteissa asiakkaan tuottoon vai- kuttavat vakuutusyhtiön perimät liikekulut sekä vakuutusturvaan, kuten henkiturvaan liit- tyvät kulut, joita ei ole kapitalisaatiosopimuksessa. Kokonaisuuden kannalta nämä kulut eivät vaikuta suuresti tuottoon, jonka vuoksi oleellisempaa on pääomalle muutoin kertyvä tuotto.17 Seuraavaksi tutkimuksessa käydään läpi sopimusmalleja, joihin vakuutussäästä- mistuotteet voidaan jakaa.

2.3 Erilaiset sopimusmallit

2.3.1 Laskutusperustekorkoinen kapitalisaatiosopimus

Laskuperustekorkoinen malli on perinteinen malli, jossa vakuutusyhtiö maksaa sijoite- tulle pääomalle korkoa. Tämä malli perustuu siihen, että asiakkaan sijoittama pääoma sijoitetaan vakuutusyhtiön oman sijoitusorganisaationsa kautta erilaisiin sijoituskohtei- siin, kuten esimerkiksi kiinteistöihin, joukkovelkakirjoihin ja osakkeisiin. Näistä sijoitus- kohteista kertynyt tuotto maksetaan koron muodossa asiakkaan säästöille. Käänteisessä mielessä vakuutusyhtiö toimii ns. ”tukkukauppiaana”, sillä se kerää sijoituksia (vakuu- tusmaksuja) pienissä erissä, minkä jälkeen nämä vakuutusmaksut sijoitetaan eteenpäin suuremmissa erissä.18

Vakuutusyhtiön asiakkaalle maksama korko muodostuu tyypillisesti kahdesta erillisestä korosta. Pääsääntöisesti koko sopimuksen ajan sovelletaan ennalta sovittua kiinteää kor- koa eli niin sanottua takuukorkoa. Tämän lisäksi vakuutusyhtiön liiketoiminnan sekä eri- tyisesti sijoitustoiminnan tuoton perusteella, sijoittajalle maksetaan lisäkorkoa, josta käy- tetään myös termiä asiakashyvitys. Olennaista laskutusperuskorko-mallissa on se, että

17 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s. 100.

18 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s. 102.

vakuutusyhtiö vastaa tuoton lisäksi siitä, että vakuutukseen sijoitettu pääoma eli vakuu- tusmaksut palautuvat asiakkaalle vakuutuksen kulut vähennettynä.19

Laskutusperustekorkoiseen kapitalisaatiosopimukseen sijoittanut henkilö tietää kiinteän koron ansiosta, minkä suuruinen minimituotto hänen säästölleen kertyy. Mikäli vakuu- tusyhtiö maksaa sijoittajalle lisäkorkoa, tarkka tuotto ei ole tiedossa, koska lisäkorot eivät ole tiedossa sopimusta tehtäessä. Tällainen sijoitusratkaisu tarjoaa yleensä kohtuullisen tuottotason, muttei koskaan yhtä korkeaa kuin minkä yksittäinen sijoituskohde voisi ly- hyellä aikavälillä enimmillään tarjota.20 Toisaalta tietyn suuruinen tuotto on varmaa, sekä pääoman säilyminen taattu, joten kyseinen sijoitusratkaisu sopii riskin välttäjälle.

2.3.2 Sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus

Sijoitussidonnaisessa mallissa vakuutuksenottajalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka hänen sijoittamansa pääoma sijoitetaan edelleen. Vakuutusyhtiöillä on usein tar- jottavilla erilaisia sijoituskokonaisuuksia, joista asiakkaan on mahdollista valita yksi tai useampi sijoitusrahasto tai sijoitussalkku. Vakuutusyhtiön rahastovalikoimassa on myös tasapainotettuja yhdistelmärahastoja tai rahamarkkina- sekä obligaatiorahastoja, joita käyttämällä asiakkaan riski vähenee merkittävästi. Vakuutusyhtiö hankkii asiakkaan va- litsemia rahasto-osuuksia niin paljon kuin vakuutukseen sidotulla pääomalla saa sijoitus- päivän kurssilla. Tällainen malli johtaa siihen, että vakuutuksenottajan sijoittaman pää- oman arvo on sidottu suoraan hankittujen rahasto-osuuksien kurssiin. Täydellisestä sijoi- tussidonnaisuudesta johtuen sijoitetun pääoman arvo voi muuttua päivittäin sekä alas- että ylöspäin.21

Vakuutuksenottajan valintoihin perustuva vakuutus käsittää tietyn kappalemäärän eri ra- hastojen osuuksia. Jos sijoituskohde jakaa voitto- tai tuotto-osuuksia tai osinkoa, ne liite- tään sijoituskohteen osuusarvoon. Vakuutuksenottaja ei kuitenkaan omista kyseisiä ra- hasto-osuuksia, sillä pääoma on edelleen sijoitettu vakuutusyhtiön kautta. Näin ollen va- kuutuksenottaja ei voi käyttää kohde-etuuteen liittyviä omistajan oikeuksia.

19 Xxxxxx - Xxxxx - Lohi - Silvola 2013, s.102.

20 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s.114-115.

21 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s.107.

Tällaisessa mallissa vakuutusyhtiö ei maksa asiakkaalle minkäänlaista korkoa tai anna takeita vakuutukseen maksetun säästöpääoman säilymisestä, koska vakuutuksen rahasto- osuuksilla on päivittäiset kurssinsa, kuten esimerkiksi osakkeilla. Asiakkaan on siten kan- nettava täysi riski siitä, miten hänen valitsemansa sijoituskohteiden arvo kehittyy. Kään- töpuolena vakuutuksenottaja saa täyden ja välittömän hyödyn kurssien noususta. Sijoi- tussidonnaisten vakuutusten suosio perustuu parempaan tuotto-odotukseen, joihin voi- daan päästä erityisesti osakerahastojen kautta.22

Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutuksenottaja saattaa sijoittaa pää- omaa sellaiseen kohteeseen, joka osoittautuu jälkeenpäin epätyydyttäväksi. Sijoitussi- donnainen kapitalisaatiosopimus on kuitenkin joustava, koska asiakas voi halutessaan vaihtaa sijoituskohteitaan. Sijoittajan on mahdollista myös päättää, että tulevaisuudessa maksetut vakuutusmaksut ohjataan johonkin toiseen rahastoon tai, että jakosuhdetta muu- tetaan alkuperäisestä suunnitelmasta.23 Sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus sopii erityisesti niille, joidenka sijoitusajanjakso on pitkä, tai niille, jotka seuraavat aktiivisesti rahastokursseja ja tekevät rahastomuutoksia suhdanteiden sekä näkemystensä mukaan.

2.3.3 Yhdistelmä laskuperustekorosta ja sijoitussidonnaisuudesta

Laskuperustekorkoisen ja sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen ero ilmenee pää- osin kahdella merkittävällä tavalla: kertyvän tuoton (ja vastaavasti tuotto-odotuksen) osalta ja pääoman sekä sille kertyneiden tuottojen säilymiseen liittyvän riskin osalta. Si- joituskohteet ovat kuitenkin aina sopimustyypistä riippumatta vakuutusyhtiön omistuk- sessa.

Vakuutussijoittamisessa asiakkaalla on varsin suuri päätäntävalta siitä, minkälaista tuo- tonmuodostumistapaa sovelletaan vakuutusaikana. Vakuutuskuoreen on mahdollista so- veltaa samanaikaisesti sekä laskuperustekorkoista että sijoitussidonnaista sopimusmallia. Osa sijoitetusta pääomasta voi kerryttää tuottoa vakuutusyhtiön korkotuottoon perustu- valla laskuperustekorko mallilla ja osa pääomasta voidaan sitoa erilaisten rahastojen ja

22 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s.108.

23 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s.113.

indeksien kehitykseen. Vakuutuksenottaja voi tehdä tällaisia tuottomalliin liittyviä muu- toksia myös sopimuksen voimassaoloaikana siten, että korkosidonnaista tuottoa saanut sijoituspääoma tai sen osa siirretään jonkin rahasto-osuuden tuottoon kiinnittyväksi tai päinvastoin.

Aktiivisen sijoittajan hyödyt korostuvat vielä entisestään, koska rahastokurssien heilah- teluihin on mahdollista reagoida soveltamalla vaihtoehtoisesti joko laskuperustekorkoista tai sijoitussidonnaista tuottomallia. Esimerkiksi jos vakuutukseen sovellettava laskupe- rustekorko on matala, kuten 2 prosenttia, ei pitkäaikainen säästäminen ole tällä tuottora- kenteella tarkoituksenmukaista, jos asiakkaan tuotto-odotus on suurempi. Tällöin asiakas voi normaaliolosuhteissa kerryttää säästöjään soveltaen sijoitussidonnaista mallia. Kun rahastokurssit putoavat, säästöä voidaan siirtää ”suojaan” soveltamalla laskuperustekor- koista mallia.24

24 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s.114.

3. Lähtökohtana siviilioikeudellinen muoto

3.1 Kapitalisaatiosopimuksen erityissääntely

Kapitalisaatiosopimuksen luonnetta tarkastellaan sen siviilioikeudellisen muotonsa mu- kaisesti, sillä oikeuskirjallisuudessa korostetaan siviilioikeudellisen muodon merkitystä verotuksessa. Siviilioikeudellinen muoto on verotuksessa lähtökohta, josta poiketaan vain erityistapauksissa25. Kapitalisaatiosopimuksen siviilioikeudellinen muoto on hahmotet- tava, jotta kyseistä sijoitusinstrumenttia voidaan verottaa tuloverolain yleisten sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. Siviilioikeus käsittelee toimia, vaihtamista (kuten kauppa, jossa tavara vaihdetaan rahaan), antamista (kuten lahja), lupausta (kuten takaus) sekä vas- tuuta ja velvoitetta, jotka ovat edellä mainittujen toimien seuraamuksia26.

Vakuutussopimuslaki (543/1994, VSL) toimii kapitalisaatiosopimuksen siviilioikeudel- lisena erityissääntelynä27. VSL 4 a §:n mukaan sellaiseen sijoitusvakuutukseen, jossa ei ole vakuutettua eli kapitalisaatiosopimukseen sovelletaan 1-3, 4 b, 5, 5 a – 5 d, 6, 6 a, 7-

9, 9 a, 12, 13, 13 a, 51 ja 52 §:n säännöksiä. Kapitalisaatiosopimusta koskevat säännökset on sisällytetty vakuutussopimuslakiin 1.11.2010 alkaen, kun voimaan astui laki 426/2010. Tätä ennen kapitalisaatiosopimukset olivat lain soveltamisalan ulkopuolella, koska vakuutussopimuslain piirissä sovellettiin vain henkilö- ja vahinkovakuutuksia. Lain esitöiden perusteella vakuutussopimuslain säännöksiä oli kuitenkin mahdollista so- veltaa analogisesti kapitalisaatiosopimuksiin heti, kun ne olivat kuluttajien saatavilla28.

Siviilioikeudellisen erityissääntelyn, erityisesti VSL 12, 13, 51 ja 52 §:n säännösten, mer- kitys korostuu kapitalisaatiosopimuksen verokohtelua arvioitaessa. VSL 12, 13 sekä 13 a

§:n säännökset mahdollistavat vakuutuksenottajan irtisanomaan vakuutuksen sekä saa- maan vakuutusehtojen mukaan lasketun vakuutuksen säästöosuuden eli takaisinostoar- von takaisin. Nämä säännökset mahdollistavat verovelvollisen realisoimaan kertyneen veronalaisen pääomatulon ennen sopimuksen määräaikaa. VSL 51 §:n mukaan vakuutuk- senottajalla on oikeus luovuttaa ja pantata henkivakuutukseen perustuva oikeus. Siviili-

25 Myllymäki 2016a, s. 273.

26 Norri 2009, s. 17.

27 Myllymäki 2016a, s. 268.

28 HE 63/2009 vp, s. 16.

oikeudellisen sääntelyn sanamuodon mukaan kapitalisaatiosopimus on siten luovutetta- vissa kolmannelle osapuolelle. Tuloverolain luovutusvoittoa- ja tappiota koskevien sään- nösten soveltamista kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen tutkitaan luvussa 5.

3.2 Vertailukohteen hakeminen

3.2.1 Vakuutukset

Yleisesti henkilövakuutuksessa sekä myös tarkemmin henkivakuutuksessa sopimuksen osapuolet eli vakuutuksenottaja ja vakuutuksenantaja ovat sopineet mahdollisesti sattu- van vakuutustapahtuman varalle vakuutusturvan. Vakuutustapahtuman käsitettä ei ole laissa määritelty, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan vakuutusehdoissa vakuutuskorvauksen edellyttämää tapahtumaa. Näin ollen vakuutustapahtumalla viitataan tilanteeseen, jonka sattuessa vakuutuksenottaja on oikeutettu korvaukseen vakuutussopimuksen mukaisesti. Henkilövakuutusten kohdalla vakuutustapahtumana katsotaan olevan fyysinen henkilöön kohdistuva tapahtuma, kuten kuolemaa tai sairaus ja tapaturma, jotka puolestaan aiheut- tavat työkyvyttömyyttä tai sairaanhoitokuluja.29

Esimerkiksi vakuutusluokista annetun lain 13 §:n henkivakuutusluokan 1 määritelmään sisältyy vakuutus elämisen varalta, kuolemanvaravakuutus, vakuutus tietyn eliniän saa- vuttamisen tai sitä aikaisemman kuoleman varalta ja vakuutus vakuutusmaksujen palau- tuksiin sekä eläkevakuutukset. Lisäksi vakuutusluokista annetun lain 13.2 §:ssä vakuu- tustapahtumalla on korostunut merkitys, sillä henkivakuutusluokkaan 1 sisältyy lain sa- namuodon mukaan myös muut henkivakuutusyhtiön myöntämät henkilövakuutukset henkilövahinkojen varalta, kuten esimerkiksi henkilövahingon aiheuttaman työkyvyttö- myyden varalta otettu vakuutus.

Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole sen sopimusrakenteen vuoksi ketään vakuutettua hen- kilöä tai muutakaan vakuutettua kohdetta, joten henkilövakuutuksille olennainen vakuu- tusturva vakuutustapahtuman varalta puuttuu kokonaan. Vakuutustapahtuman puuttumi- sen lisäksi kapitalisaatiosopimuksella sijoittaja ottaa itselleen riskiä sijoitustoiminnan

29 Jokela – Lammi - Lohi - Silvola 2013, s. 207.

muodossa, kun normaalisti vakuutuksenottaja siirtää vakuutuksella riskiään vakuutuk- senantajalle.30 Kapitalisaatiosopimus ei ole vakuutusluokista annetun lain 13 §:n mukai- nen henkivakuutus, koska kapitalisaatiosopimuksen sopimusrakenteeseen ei kuulu va- kuutusturvaa vakuutustapahtuman varalta.

Vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 18 §:ssä kapitalisaatiosopimus luokitellaan henkivakuutusluokkaan 6, joka määrittää kapitalisaatiosopimustoiminnan. Määritelmän mukaan kapitalisaatiosopimustoiminta käsittää vakuutusteknisiin laskelmiin perustuvat kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset, joilla vakuutusyhtiö ottaa vastuulleen tietyn ajan kestäviä ja tietyn määräisiä sitoumuksia sovittua kertamaksua tai etukäteen sovittuja jatkuvia maksuja vastaan. Vakuutusluokista annetun lain määritelmä kapitalisaatiosopimustoiminnasta on implementoitu suoraan henkivakuutusdirektiivistä, sillä vakuutusluokista annetun lain 18 §:n sanamuoto vastaa henkivakuutusdirektiivin 2 artiklan 2 kohdan b) alakohdan määritelmää. Kapitalisaatiosopimusta ei voida tulkita si- viilioikeudellisesti vakuutukseksi, koska kapitalisaatiosopimustoiminnan määrittävä lain- kohta käsittää vakuutusteknisiin laskelmiin perustuvat kertyneen pääoman takaisinmak- sua tarkoittavat sopimukset. Lainkohdan sanamuodosta ei ilmene lainkaan vakuutusta- pahtumaa, jonka vuoksi kyseessä ei ole tosiasiallisesti vakuutus.

Kapitalisaatiosopimuksen siviilioikeudellisen erityissääntelyn VSL 4 a §:n mukaan kapi- talisaatiosopimus on sijoitusvakuutus, jossa ei ole vakuutettua. Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelua ei siten ratkaista vakuutuksen verottamista koskevien periaatteiden mukai- sesti, koska siviilioikeudellista muotoa pidetään verotuksessa lähtökohtana. Kapitalisaa- tiosopimuksen tuottaman tuoton verotuksessa tulee kuitenkin huomioida sen sidonnai- suus henkivakuutuksiin, sillä kapitalisaatiosopimuksen tulon muodostuminen on yhtäläi- nen säästöhenkivakuutuksien kanssa.

3.2.2 Arvopaperit

Tässä kappaleessa tutkitaan kapitalisaatiosopimuksen rinnastumista arvopaperiin. Suo- men lainsäädäntö ei tunne yhtä yleistä arvopaperin määritelmää, vaikka kyseistä käsitettä

30 Myllymäki 2016a, s. 271.

käytetään useissa erilaisissa säädöksissä. Tämän vuoksi olennaista on selvittää, mitä ar- vopaperilla tarkoitetaan siviilioikeudessa.

Arvopapereiden hallintaan ja hallinnan siirtoon kytkeytyy oikeusvaikutuksia, jotka kos- kevat velallisen ja uuden velkojan välisessä suhteessa ilmeneviä väite-, maksu-, saanto ja vaihdantasuojia. Yleinen arvopaperioikeus sekä nämä suojamuodot rakentuvat velkakir- jalain 2 luvun juoksevia velkakirjoja koskevien säännösten varaan. Nämä suojamuodot voidaan jakaa velvoite- ja esineoikeudellisiin suojamuotoihin. Velkakirjalain mukainen väite- ja maksusuoja eli velvoiteoikeudelliset suojamuodot koskevat arvopaperin liikkee- seen laskeneen ja arvopaperin haltijan välistä oikeussuhdetta. Esineoikeudelliset suoja- muodot eli saanto- ja vaihdantasuoja koskevat arvopaperin haltijan ja sivullistahon välistä suhdetta, joidenka tehtävänä on edistää arvopaperien vaihdantaa.31

Arvopapereihin liittyvät haltijan oikeudet ovat korostettuja oikeuskirjallisuudessa, vaikka asiakirja itsessään luokitellaan esineeksi32. Oikeuskirjallisuudessa arvopaperi määritetään asiakirjaksi, jonka hallintaa voidaan pitää arvopaperin välttämättömänä käytön edellytyk- senä. Arvopaperin liikkeeseen laskenut eli arvopaperin suoritusvelvollinen voi tehdä suo- rituksen vain arvopaperin haltijan vaatimuksesta. Näin ollen arvopaperin haltijalle muo- dostuu perimislegimitaatio, jonka perusteella asiakirjalla on arvoa vain haltijalleen. Ar- vopaperin haltijalle muodostuu myös perimissuoja, jonka mukaan suoritusvelvollinen va- pautuu suoritusvelvollisuudestaan vasta silloin, kun suoritus on maksettu arvopaperin haltijalle.33 Vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välisen velvoiteoikeudellisen suhteen yksityiskohtainen sisältö määräytyy vakuutusluokista annetun lain 18 §:n sekä kapitali- saatiosopimuksen sopimusehtojen perusteella. Vakuutuksenottajan saamisoikeus sekä vastaavasti vakuutusyhtiön velvoitteen suuruus määräytyy vakuutusteknisten laskelmien perusteella.34 Edellä mainitut velvoiteoikeudelliset suojamuodot ilmenevät käytännössä siten, että vakuutusyhtiö on velvollinen maksamaan vakuutuskuoresta suorituksia vakuu- tuksenottajan vaatimuksesta. Vakuutuksenottajalla on siten pääomaan kohdistuva peri- mislegimitaatio, joka luo kapitalisaatiosopimuksen taloudellisen arvon. Tällainen sopi- mukseen perustuva saamisoikeus muodostaa vakuutuksenottajalle myös edellä mainitun

31 Tepora 2003, s. 34-35.

32 Tepora 2003, s. 34.

33 Nykänen 2004, s 23-24.

34 Myllymäki 2016a, s. 268.

perimissuojan, koska vakuutusyhtiö vapautuu suoritusvelvollisuudestaan vasta silloin, kun sopimukseen perustuva saaminen on suoritettu vakuutuksenottajalle.

Arvopaperi koskee lähtökohtaisesti vain velkasuhteen molempia osapuolia. Arvopaperiin pitää kuitenkin liittyä vaihdantapaperin luonne, jotta kyseessä olisi vaihdannan väline.35 Kumotussa ennakkoratkaisussa KVL 2018/36 hakija oli sijoittanut henkivakuutusyhtiön B Oy:n tarjoamaan vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 18 §:ssä tarkoitettuun kapi- talisaatiosopimukseen, jonka arvonkehitys oli liitetty hakijan valitsemiin sijoituskohtei- siin. Hakijan oli tarkoitus luovuttaa kapitalisaatiosopimus kaikkine siihen kuuluvine oi- keuksineen. Ennakkoratkaisussa keskeisintä oli se, että voidaanko kapitalisaatiosopimuk- sen luovutukseen soveltaa TVL:n luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä. En- nakkoratkaisussa ei oteta tarkemmin kantaa tuloverolain omaisuus käsitteeseen, vaan tul- kintaa lähestyttiin tarkastelemalla, voidaanko kapitalisaatiosopimusta pitää arvopaperina. Hakemusasiakirjojen perusteella kapitalisaatiosopimukseen perustuvia oikeuksia ei voitu siirtää sopimusasiakirjan hallinnan luovutuksella B Oy:ta kuulematta kolmannelle osa- puolelle. Ennakkoratkaisussa todetaan, että kapitalisaatiosopimuksen tai sen perusteella hakijalle syntyneen saamisoikeuden luovutuksessa ei ole kyse arvopaperin kuten esimer- kiksi juoksevan velkakirjan luovutuksesta tai siihen rinnastuvasta tapahtumasta, vaan so- pimusperusteisesta saamisoikeuden siirrosta. Ennakkoratkaisussa käsitellyn kapitalisaa- tiosopimuksen sopimusehtojen mukaisesti siirron edellytyksenä oli, että henkivakuutus- yhtiö antoi siirtoon suostumuksensa, jolloin hakijan ja henkivakuutusyhtiön välinen so- pimussuhde päättyi ja luovutuksensaajan ja henkivakuutusyhtiön välille muodostui eril- linen sopimussuhde.

Velvoiteoikeudellisten suojamuotojen perusteella kapitalisaatiosopimus rinnastuu siviili- oikeudellisesti arvopaperiin. Kapitalisaatiosopimus on kuitenkin vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välinen sopimus, jota ei ole mahdollista luovuttaa kolmannelle osapuo- lelle vakuutusyhtiötä kuulematta. Näin ollen kapitalisaatiosopimukseen ei liity sellaista vakuutusyhtiötä kuulematta luovutettavissa olevaa saamistodistusta, jonka hallinta ja esittäminen olisi sopimukseen perustuvien oikeuksien käyttämisen edellytys36. Kapitali-

35 Nykänen 2004, s 24.

36 Verohallinto 2018, 6.1.1 Tuloverolain mukainen verotus.

saatiosopimuksesta puuttuu vaihdantapaperin luonne, sillä arvopaperille ominaiset esine- oikeudelliset suojamuodot puuttuvat. Vakuutuksenottajalla ei siten ole täydellistä hallin- taoikeutta, jota pidetään arvopaperin välttämättömänä käytön edellytyksenä. Toisin sa- noen vakuutuksenottajalta puuttuu arvopaperiin kuuluva itsenäinen vaihdanta- ja hallin- taoikeus, jonka vuoksi kapitalisaatiosopimus ei ole arvopaperi.

Arvopaperin määrityksellä olisi ollut merkittävä vaikutus tuloverolain säännösten sovel- tumiseen. Toisaalta jos kapitalisaatiosopimusta pidettäisiin arvopaperina, tuloverolakiuu- distus olisi tarpeeton kapitalisaatiosopimuksen osalta, koska nimenomaiset säännökset olisivat jo tuloverolaissa. Tuloverolain luovutusvoiton verotusta koskevien säännösten soveltumattomuutta voidaan pitää pätevänä vain arvopaperiin liittyvän tulkinnan perus- teella. ”Muutakaan sellaista omaisuutta” käsite on sen laajuuden lisäksi epäselvä, jonka vuoksi siihen palataan tarkemmin kappaleessa 5.2.1.

3.2.3 Indeksilainat

Kapitalisaatiosopimus on vakuutusluokista annetun lain mukaan vakuutusteknisiin las- kelmiin perustuva sopimus pääoman takaisinmaksusta. Kapitalisaatiosopimuksen tekijä maksaa vakuutusyhtiölle rahasuorituksen, jonka perusteella sopimuksen tekijälle muo- dostuu sopimusehtojen mukainen ja ennalta sovittuun ajankohtaan perustuva saamisoi- keus. Tämän vuoksi kapitalisaatiosopimus on verrattavissa sen tuoton määräytymisen pe- rusteella vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön väliseen määräaikaiseen rahavelkaan. Tällaista vertailua vahvistaa se, ettei kapitalisaatiosopimukseen liity lainkaan vakuutuk- selle ominaisia piirteitä, kuten vakuutettua henkilöä tai vakuutustapahtumaa.37

Kapitalisaatiosopimuksen rinnastumista rahavelkaan tukee korkeimman hallinto-oikeu- den julkaistu ratkaisu KHO 22.3.2006 taltio 667, jossa työnantaja toteutti toimitusjohta- jalleen lisäeläkejärjestelyn vakuutusyhtiön kanssa tehdyllä kapitalisaatiosopimuksella maksamalla vakuutusyhtiölle joko vakuutusteknisesti lasketun eläkkeen pääoma-arvon kerralla tai suorittamalla vuosittaisia maksuja. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun mukaan työnantajan ja vakuutusyhtiön välinen kapitalisaatiosopimus oli luonteeltaan

37 Myllymäki 2016a, s. 272.

määräaikaiseen talletukseen verrattava sopimus. Kapitalisaatiosopimus rinnastetaan mää- räaikaistalletukseen myös keskusverolautakunnan julkaisemattomassa ennakkoratkai- sussa KVL 27/2006.

Kapitalisaatiosopimusta voidaan verrata tarkemmin indeksilainaan, kun vertailussa huo- mioidaan se, miten näiden sijoitusinstrumenttien tuotto määräytyy. Laskuperustekorkoi- nen kapitalisaatiosopimus on verrattavissa taloudelliselta luonteeltaan pääomaturvattuun indeksilainaan, jolle maksetaan ennalta määritelty korko sekä kohde-etuuden arvonkehi- tykseen perustuva indeksihyvitys. Laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen rin- nastaminen määräaikaiseen rahatalletukseen on hyvinkin osuva, sillä laskuperustekorko määräytyy tavanomaisen rahavelan koron tavoin ajan, korkoprosentin ja velkapääoman funktiona. Sen sijaan sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen tuotto määräytyy mer- kittävästi erilaisemmin kuin tavanomaisen rahavelan korko, sillä tuottoa kehittyy kohde etuutena olevien sijoituskohteiden arvonmuutosten perusteella. Näin ollen sijoitussidon- nainen kapitalisaatiosopimus vertautuu sen taloudelliselta luonteeltaan pääomaturvaa- mattomaan indeksilainaan, jonka tuotto määräytyy puhtaasti kohde-etuuden arvonkehi- tyksen mukaisesti.38

Kirjanpitolautakunta on päätynyt vastaavanlaiseen vertailuun kapitalisaatiosopimuksen sekä indeksilainan välillä ratkaisussa 1754/2005, missä hakija oli pyytänyt kirjanpitolau- takunnalta lausuntoa vakuutusyhtiöiden tarjoamien kapitalisaatiosopimusten käsittelystä kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä. Ratkaisussa on mainittu, että aihepiiriä sivuaa lausunto indeksilainan kirjanpitokäsittelystä (KILA 1998/1523).

Indeksilaina on tyypillisesti joukkovelkakirjalaina, jonka tuotto on sidottu jonkin kohde- etuuden arvon kehitykseen, kuten sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa. Kohde-etuutena voi olla esimerkiksi osake, osakekori tai osakeindeksi. Indeksilainat to- teutetaan yleisesti joukkovelkakirjalainoin, jonka korko riippuu kokonaan tai pääosin so- vitun osakeindeksin tai sovittujen osakeindeksien kehityksestä. Muutoin kuin tuoton määräytymisen kohdalla kapitalisaatiosopimus sekä indeksilaina eroavat toisistaan olen- naisesti.39

38 Myllymäki 2016a, s. 272.

39 Myllymäki 2016a, s. 273.

Kapitalisaatiosopimuksen tuotto rinnastuu verotuksessa siviilioikeudellisen muotonsa mukaisesti rahavelkaan. Kapitalisaatiosopimusta ei ole kuitenkaan perusteltua käsitellä verotuksessa täysin samalla tavoin kuin ”tavallista” rahavelkaa, sillä tuoton luonnetta pohdittaessa on otettava huomioon sen vakuutusoikeudellinen luonne.40 Kapitalisaatio- sopimus eroaa indeksilainasta muutoin kuin tuoton määräytymisen puolesta merkittä- västi, jonka vuoksi verotuksessa tulisi ottaa huomioon myös muut erityispiirteet. Kapita- lisaatiosopimus ei ole joukkovelkakirjalaina, koska yksittäistä indeksilainan osuutta eli velkakirjaa pidetään siviilioikeudellisesti arvopaperina. Kapitalisaatiosopimus ei ole ar- vopaperi, kuten tässä tutkimuksessa on todettu. Edellä mainittujen seikkojen perusteella kapitalisaatiosopimuksen tuottoa ei tulisi pitää verotuksessa puhtaasti korkotulona.

40 Myllymäki 2016b, s. 506.

4. Kapitalisaatiosopimuksen tuoton verotus

4.1 Kapitalisaatiosopimuksen tulolähde

Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelun kannalta on olennaista kiinnittää huomiota, mi- hin tulolähteeseen kyseisen vakuutuksen kerryttämä tulo katsotaan kuuluvan. Tuloläh- teellä on merkittävä vaikutus kapitalisaatiosopimuksen kerryttämän tuoton jaksottami- seen sekä mahdollisen tappion vähennyskelpoisuuteen. Verohallinnon ohjeessa (A2/200/2018) mainitaan, että kapitalisaatiosopimus voi kuulua henkilökohtaisen toimin- nan tai elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Tästä huolimatta kapitalisaatiosopimuksen kerryttämä tuotto saattaa kuulua myös maatalouden tulolähteeseen. Maatalouden tuloläh- teen soveltaminen kapitalisaatiosopimuksen kohdalla on käytännössä harvinaista. Kapi- talisaatiosopimukseen voidaan soveltaa maatalouden tulolähdettä esimerkiksi silloin, kun osakeyhtiön tai muu yhteisön sijoittamasta kapitalisaatiosopimuksesta saatuja tuloja hyö- dynnetään kyseisen tahon maataloustoiminnassa työskentelevän palkansaajan eläkejär- jestelyissä.41

Kapitalisaatiosopimuksen merkittävin tulolähdejako on elinkeinotoiminnan ja henkilö- kohtaisen tulolähteen välillä. Tulolähdejaon selvitys elinkeinotoiminnan ja henkilökoh- taisen tulolähteen välillä voidaan ratkaista tutkimalla, minkälainen kapitalisaatiosoimuk- sen luonne on siviilioikeudellisesta näkökulmasta tai lähestyä tarkastelemalla sitä sijoi- tustapaa, jolla sopimuksen varat on sijoitettu. Sijoitustavan tarkastelulla viitataan siihen, että käydäänkö kapitalisaatiosopimukseen sijoitetuilla varoilla sijoittajan puolesta niin aktiivista arvopaperikauppaa tai muuta sijoitustoimintaa, että se täyttäisi suoraan xxxxxxxx- xxx harjoittamana elinkeinotoiminnan tunnusmerkit.42

Yhteisöillä kapitalisaatiosopimuksen tuloverokohtelun kannalta on keskeistä, että mihin tulolähteeseen ja omaisuuslajiin kapitalisaatiosopimus katsotaan kuuluvan. Xxxxxxx- noverolaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä kapitalisaatiosopimukselle, joten tulolähde ja omaisuuslaji ratkaistaan yleisten säännösten nojalla. Elinkeinoverolain 53.2 §:n mu- kaan sellainen omaisuuserä, jota käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoi-

41 Myllymäki 2016a, s. 273.

42 Ossa 2013, s. 314.

mintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin. Jos kapitalisaatiosopimus voi- daan katsoa kuuluvan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, kyseessä on tyypillisesti yhtei- sön rahoitusomaisuutta. Tulolähde ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.43

Xxxxxxxxxxxx henkilön sijoitustoiminta kuuluu pääsääntöisesti henkilökohtaisen toimin- nan tulolähteeseen. Pääsäännöstä voidaan kuitenkin poiketa sijoitustoiminnan ollessa laa- jamittaista ja aktiivista arvopaperikauppaa. Tulolähdejako voidaan viime kädessä rat- kaista tarkastelemalla sijoitusinstrumenttien hankintaan ja niiden omistamiseen liittyviä syitä.44 Kapitalisaatiosopimukseen tehty sijoitus on luonnollisen henkilön näkökulmasta pitkäaikainen sekä passiivinen sijoitus, joka ei liity elinkeinotoimintaan. Näin ollen luon- nollisen henkilön kapitalisaatiosopimuksesta saatavan tulon verotukseen sovelletaan tu- loverolakia.

4.2 Kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuudet

Vakuutuksenottajan säästön arvo on sidottu hänen varoillaan hankittuihin rahasto-osuuk- sien tai muiden vastaavien sijoituskokonaisuuksien kurssiin. Vakuutuksenottajan kapita- lisaatiosopimus käsittää tietyn kappalemäärän eri rahastojen osuuksia ja maksamalla lisää vakuutusmaksuja hän saa sopimukseensa sidotuksi yhä enemmän haluamiaan rahasto- osuuksia. Todellisuudessa vakuutuksenottaja ei omista kapitalisaatiosopimukseen sidot- tuja rahasto-osuuksia, eikä täten pysty käyttämään mitään omistajan oikeuksia, kuten mahdollisuutta osallistua rahastoyhtiöiden päätöksentekoon tai muuhun hallintoon.45

Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuutena olevien si- joituskohteiden siviilioikeudellinen omistaja on vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiö omistaa osuudet, mutta kapitalisaatiosopimuksen säästön arvonkehitys on sidottu vakuutuksenot- tajan varoilla hankittujen sijoituskohteiden arvonkehitykseen. Tällainen sopimusrakenne tarkoittaa sitä, että vakuutuksenottajalle muodostuu ainoastaan sopimukseen perustuva saamisoikeus vakuutusyhtiöltä. Kapitalisaatiosopimuksen varojen sijoittamisesta kerty-

43 HE 275/2018 vp, s. 9.

44 Ossa 2013, s. 314.

45 Jokela – Lammi - Lohi - Silvola 2013, s. 107.

neet välittömät tuotot, kuten osinko tai luovutusvoitto eivät siten ole sijoittajan ve- ronalaista tuloa, vaan sijoituskohteet omistavan vakuutusyhtiön veronalaista tuloa.46 Si- joituskohteiden tosiasiallisella omistusoikeudella on merkittävä vaikutus vakuutuksenot- tajan verotukseen, sillä sijoituskohteiden vaihdot vakuutuskuoren sisällä eivät aiheuta va- kuutuksenottajalle lainkaan veroseuraamuksia.

Vastaavanlaista tulkintaa vahvistaa keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu (KVL 34/2011):

A aikoi solmia vakuutusyhtiön kanssa vakuutussopimus- lainsäädännön mukaisen säästöhenkivakuutuksen tai kapitalisaatiosopimuksen, joissa vakuutusyhtiölle maksettu vakuutusmaksu oli mahdollista sijoittaa eri sijoituskohteisiin. Sijoitus- kohteiden omistusoikeus kuului vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiöllä oli oikeus luo- vuttaa sijoituskohteita ja sijoittaa varat toiseen kohteeseen. Sopimusehdoissa oli myös mahdollista määrätä, että A:lla oli oikeus itsenäisesti päättää sijoituskohtei- den luovutuksista ja sijoituksista sopimuksen voimassaoloaikana. Kun vakuutus- yhtiö luovutti vakuutussopimuksen voimassaoloaikana vakuutukseen tai kapitali- saatiosopimukseen liitettyjä kohteita, tätä ei pidetty A:n verotuksessa luovutuk- sena. Hänelle ei syntynyt luovutuksesta veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista tappiota, vaikka hän saisi itsenäisesti päättää sijoituskohteista. Tuloverolaki 29 §, 45 § ja 50 §.47

Tuloverolain 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuu- den luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Suorassa sijoitustoiminnassa sijoituskohteiden vaihtotilanteessa vaihtuvan kohteen euromääräinen arvonnousu realisoituu, jolloin verovelvolliselle syntyy aina ve- rotettavaa pääomatuloa. Tämä tarkoittaa sitä, että sijoituskohteiden vaihdostilanteissa tu- lisi soveltaa verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 28 §:n veron kiertämistä kos-

46 Myllymäki 2016b, s. 503.

47 KVL 34/2011 ennakkoratkaisu vuosille 2011 ja 2012. Tulkinta on sovellettavissa sekä henkilökohtai- sen toiminnan että elinkeinotoiminnan tulolähteessä.

kevaa säännöstä, jos vakuutusyhtiön tosiasiallinen omistusoikeus sijoituskohteisiin si- vuutetaan.48 Tällaisten oikeuksien vaikutusta kapitalisaatiosopimuksen verotukseen tut- kitaan kappaleessa 4.6.

4.3 Verotettavan tulon muodostuminen

Ennen lakiuudistusta tuloverolain 34.2 §:n mukaan vain sellaista vakuutusta on pidetty tuloverolain mukaisena henkivakuutuksena, jossa sopimusehtojen mukaisesti on sovittu vakuutetusta ja edunsaajasta. Tämän lisäksi vakuutuksen oli kuuluttava vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin henkivakuutusluokkiin 1-3. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole vakuutettua henkilöä tai edunsaajaa, jonka lisäksi se on luokiteltu henkivakuutus- luokkaan 6. Kapitalisaatiosopimuksen tuottamia tuloja ei siten ole voitu verottaa suoraan TVL 34.2 §:n henkivakuutuksia koskevien säännösten mukaisesti. Kapitalisaatiosopi- muksen verokohtelussa on kuitenkin sovellettu analogisesti säästöhenkivakuutuksen ve- rotusta koskevia periaatteita, vaikka tuloverolain 34-36 §:n säännökset eivät lain sana- muodon perusteella soveltuneet kapitalisaatiosopimukseen. Vuodesta 2020 lähtien TVL 34 §:ssä säännellään vakuutuskorvausten sijaan vakuutussuoritusten veronalaisuudesta, kun lainkohtaan lisätään maininta kapitalisaatiosopimuksesta.

TVL 35 §:n mukaan henkivakuutuksen tuotto on laskettu siten, että vakuutussuorituksesta on vähennetty maksettujen vakuutusmaksujen yhteismäärä. Vakuutuksen tuottoa lasket- taessa tähän määrään luetaan vain samaan vakuutussopimukseen sisältyvästä säästöhen- kivakuutuksesta ja siihen liittyvästä kuolemanvaravakuutuksesta maksetut maksut. Va- kuutuksen tuotolla tarkoitetaan TVL 35 §:n mukaan yksinkertaisesti vakuutussuorituksen ja vuosien kuluessa maksettujen vakuutusmaksujen yhteismäärän erotusta. Näin tuottojen verotuksessa tulee sovellettavaksi nettoverotusperiaate.49 Nettoverotusperiaate takaa sen, että kapitalisaatiosopimuksesta aiheutuneet kulut sekä sopimukseen sijoitetut varat ovat vähennettävissä verovelvolliselle palautuvasta pääomasta. Lakiuudistus ei aiheuta muu- tosta tuoton verotuskohteluun silloin, kun kapitalisaatiosopimus päättyy määräajassa tai

48 Myllymäki 2016a, s. 271.

49 Xxxxxxxxx - Xxxxxxxxxxx 2002, s. 150.

takaisinoston yhteydessä, sillä uudessa TVL 35.1 §:ssä veronalaiseksi tuotoksi katsotaan yhä se osa säästöstä, joka ylittää maksujen määrän.

Tuloverolain 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hank- kimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot eli luonnolliset vähennykset. Pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot on erikseen säädetty vähennyskelpoi- siksi TVL 54 §:ssä. Verohallinto on linjannut, että menolla tarkoitetaan aineellisesta tai aineettomasta hyödykkeestä taikka palvelusta maksettua vastiketta. Tämän lisäksi on lin- jattu, että kapitalisaatiosopimuksen maksussa ei ole kysymys tällaisesta suorituksesta, vaan maksu on luonteeltaan lähinnä sijoittamistarkoituksessa annettu rahalaina. Kapitali- saatiosopimuksen maksua ei olla siten pidetty verotuskäytännössä TVL 29 §:n mukaisina luonnollisina vähennyksinä tai TVL 54 §:n mukaisina menoina.50

Vuodesta 2020 alkaen uuden TVL 34.5 §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksen perusteella maksetut suoritukset ovat vakuutuksenottajalle veronalaista pääomatuloa vain tuoton osalta, jos kapitalisaatiosopimuksen maksuja ei ole vähennetty aikaisemmin verotuk- sessa. Aikaisemmassa verotuskäytännössä kapitalisaatiosopimuksen suoritukset ovat ol- leet veronalaista tuloa vain tuoton osalta riippumatta siitä, onko maksuja vähennetty ve- rotuksessa. Käytännössä tällaisen muutoksen merkitys on kuitenkin vähäinen, sillä kapi- talisaatiosopimuksesta aiheutuneet menot ja maksut eivät olleet verotuskäytännössä vä- hennyskelpoisia Suomen verotuksessa tai tiettävästi muidenkaan valtioiden verotuk- sessa.51

Kapitalisaatiosopimuksesta aiheutuneiden menojen käsittely ratkaistaan nettoverotus- ja realisointiperiaatteen avulla. Suomessa realisoitumaton arvonnousu jää tuloverolain tulo- käsitteen ulkopuolelle.52 Sijoitushetkellä kapitalisaatiosopimuksen maksut eivät ole vä- hennyskelpoisia, koska menot vähennetään nettoverotus- ja realisointiperiaatteen mukai- sesti. Sopimukseen sijoitettu pääoma ja sopimuksesta aiheutuneet menot vähennetään, kun kapitalisaatiosopimuksen nettotulo verotetaan realisoinnin yhteydessä. Tämä johtaa siihen, että kapitalisaatiosopimuksen voimassaoloaikana ei synny veroseuraamuksia, sillä

50 Verohallinto 2018, 7.1 Tuloverolain mukainen verotus.

51 Myllymäki 2019, s.320.

52 Räbinä - Nykänen 2013, s.10.

sijoitetuille varoille kertyvää tuottoa ei realisointiperiaatteen vuoksi veroteta säästämis- aikana. Sopimuksessa syntyneet tappiot vähentävät siten sopimuksen arvoa eikä niitä ole mahdollista vähentää sijoittajan muista tuloista. Verotuksen lykkääntymisellä on siten vaikutus niin tuoton kuin myös tappion käsittelyyn. Sijoitushetken ja passiivisen omis- tusajan verokohteluun ei tule lakiuudistuksen myötä muutoksia.

Kapitalisaatiosopimuksen todellinen verotettava tuotto on mahdollista saada selville vasta vakuutussuorituksen suorittamisajankohtana, joten verovelvollinen saa verotuksen lykkääntymisetua verrattuna muihin juokseviin pääomatuloihin, kuten realisoituvaan korko- ja vuokratuottoon53. Lykkääntymisedun syynä on kapitalisaatiosopimuksen sivii- lioikeudellinen luonne, jonka mukaan sijoituskohteiden tosiasiallinen omistaja on vakuu- tusyhtiö. Kapitalisaatiosopmuksen sisällä tapahtuvista sijoituskohteiden vaihdosta syntyy siten veronalaista luovutusvoittoa sijoituskohteet omistavalle vakuutusyhtiölle, eikä ka- pitalisaatiosopimuksen tehneelle henkilölle aiheudu veroseuraamuksia. Kapitalisaatioso- pimukseen liittyvä etu siitä, että sijoittajan on mahdollista vaihtaa sijoituskohteita vero- vapaasti, saattaa olla merkittävä varsinkin silloin, kun salkun kiertonopeus on suuri. Ka- pitalisaatiosopimuksen sijoittaja hyötyy korkoa korolle -periaatteesta, koska hän välttyy juoksevan tulon vuotuisesta verottamisesta. Jos tuotto verotettaisiin heti kertymisvuonna, sijoittajan veron jälkeinen tuotto jäisi pienemmäksi.54 Maksujen vähennyskelvottomuu- della ei siten ole suoranaista vaikutusta kapitalisaatiosopimuksen verotukseen, sillä kulut huomioidaan lykkääntymisedun sekä nettoverotusperiaatteen ansiosta viimeistään nosto- hetkellä. TVL 54 §:ä koskeva rajoitus vaikuttaa kuitenkin siihen, että kapitalisaatiosopi- muksen menoja ei ole mahdollista vähentää verovelvollisen muista tuloista.

4.4 Lykkääntymisetu

Hallituksen esityksessä eduskunnalle osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutus- tuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 275/2018 vp) yhtenä keskeisenä teemana on verotuksen ajankohta. Erityisen tarkastelun kohteena on verotuksen lykkääntymisetu, joka nykyisin vaihtelee sijoitusinstrumentista riippuen.

53 Xxxxxxxxx - Xxxxxxxxxxx 2002, s. 151.

54 Valtiovarainministeriö 2018, s. 63.

Tässä kappaleessa käsitellään lykkääntymisedun merkitystä verotuksen neutraalisuuteen sekä siihen, että onko sillä kapitalisaatiosopimuksen kannalta sellaista merkitystä, että se olisi antanut syyn verolakiuudistukselle.

HE 275/2018 koskevan tuloverolainsäädännön uudistusta koskevissa esitöissä on tarkas- teltu kasvurahastojen, sijoitussidonnaisten säästöhenkivakuutuksien sekä kapitalisaatio- sopimusten lykkääntymisetua, joka koskee sekä sijoituskohteiden arvonnousua sekä si- joituskohteen kerryttämää juoksevaa tuottoa. Sijoitussidonnaisten vakuutusten ja kapita- lisaatiosopimusten lykkääntymisetuun liittyvää veroetua on tämän lisäksi se, että vero- velvollisella on käytännössä ollut mahdollisuus nostaa vakuutuksen varoista ensin sijoi- tuksen pääoma ja vasta sitten tuotto, jolloin verotuksen ajankohta lykkääntyy myöhem- mäksi. Tätä mahdollisuutta ei ole sijoitusrahastoissa.55 Kapitalisaatiosopimuksen osittai- siin takaisinostoihin sekä niihin liittyviin kysymyksiin palataan tutkimuksessa tarkemmin seuraavassa kappaleessa.

Pääsääntöisesti suorassa sijoittamisessa verovelvollista verotetaan juoksevasta tuotosta vuosittain ja arvonnoususta kohteen luovutuksen yhteydessä. Sen sijaan välillinen sijoit- taminen merkitsee sekä juoksevien tulojen että sijoituskohteen arvonnousun verottamisen lykkääntymistä. Tämä johtaa siihen, että välillisen sijoittamisen tulos realisoituu voitoksi tai tappioksi vasta sijoituksen päättyessä.56 Kapitalisaatiosopimukselle on ominaista, että sijoituksen koostumusta voidaan muuttaa ilman veroseuraamuksia, niin kauan kuin varat ovat vakuutusyhtiössä.

Seuraavaksi lykkääntymisedun vaikutusta havainnoidaan yksinkertaisilla esimerkeillä. Esimerkin laskelmat ovat eri sijoitusmuotojen verokohtelua koskettavasta työryhmära- portista. Esitetyissä esimerkeissä ei huomioida aikatekijän lisäksi säästämisen kuluja. Työryhmäraportista on valittu esimerkkien vertailukohteeksi suoran osakesijoituksen (A) sekä kapitalisaatiosopimusta (B) koskevat laskelmat, joidenka tavoitteena on hahmottaa lykkääntymisedun merkitys. Laskelmissa on sovellettu 30 prosentin verokantaa.

55 Valtiovarainministeriö 2018, s. 61.

56 Valtiovarainministeriö 2018, s. 58.

Esimerkki:57

A: Julkisesti noteerattuun yhtiöön on tehty 10 vuoden suora osakesijoitus, jonka alkupääoma on 10 000 euroa, arvonnousu 7 % ja osinkotuotto 2 %. Veron jälkeinen netto-osinko sijoitetaan uudelleen samaan osakkeeseen.

Puolessa välissä sijoitusaikaa eli 5. vuoden päättyessä, sijoittaja nostaa puo- let säästöistä eli 7 515 euroa ja maksaa 2 515 euron luovutusvoitosta58 veroa 754 euroa. Osinkojen vero huomioon ottaen verot 5. vuoden ajalta ovat ko- konaisuudessaan 1 057 euroa.

Lopussa eli 10. vuoden päättyessä, sijoittaja nostaa loput varoista eli 11 295 euroa, jolloin 4 748 euron luovutusvoitosta vero on 1 425 euroa. Osinkojen vero huomioon ottaen verot koko säästämisajalta ovat 2 708 euroa. Netto- voitto koko säästämisajalta on 6 630 euroa.

B: Vastaavasti henkivakuutusyhtiön kanssa on tehty 10 vuoden sijoitus säästöhenkivakuutukseen tai kapitalisaatiosopimukseen, jossa alkupääoma, tuotto-oletukset ja varojen nostot vastaavat tilannetta A.

Sijoittaja ei maksa ensimmäisestä nostosta lainkaan veroa. Säästöhenkiva- kuutuksen tai kapitalisaatiosopimuksen päättymishetkellä sijoittaja maksaa veroa 2 859 euroa ja veron jälkeinen nettovoitto on sijoittajalle 6 671 euroa. Esimerkissä henkivakuutusyhtiö on maksaa hyvityksiä säästäjälle brutto- osinkoa vastaavan määrän.

Jos esimerkin kaltaisessa tilanteessa sijoituksen alkupääoma olisi suurempi, esimerkiksi 100 000 euroa, olisi lykkääntymisedusta saatava euromääräinen hyöty vastaavasti myös suurempi. Nettovoiton ero esimerkkien A ja B välillä on lykkääntymisvaikutuksesta huo- limatta suhteellisen pieni, koska suorassa osakesijoittamisessa säästäjä saa hyväkseen jul- kisesti noteeratun yhtiön osingon osittaisen verovapauden, jonka ansiosta osingosta 85% on veronalaista pääomatuloa ja 15% verotonta tuloa TVL 33.1 a §:n mukaisesti.

57 Valtiovarainministeriö 2018, s. 62-63.

58 FIFO-periaatteen (first in – first out) mukaisesti hankintameno on 5000 euroa.

Kapitalisaatiosopimukseen liittyvä lykkääntymisetu voidaan katsoa olevan verovelvolli- selle merkittävämpi silloin, kun vakuutuskuoren sidottujen sijoituskohteiden kiertono- peus on suuri. Jos edellisen esimerkin A realisoisi koko sijoituksen vuosittain ja sijoittaisi nettotuoton edelleen osinko- ja luovutusvoittoverot vähennettynä 10 vuoden ajan, muo- dostuisi suorassa osakesijoittamisessa 7812 euron säästämisen nettovoitto. Vastaavasti vakuutuskuorella, kuten kapitalisaatiosopimuksella, jossa realisoinnit eivät laukaise luo- vutusvoittoverotusta, nettovoittoa muodostuisi samanlaisilla oletuksilla 9572 euroa.59

Verotuksen lykkääntymisetu synnyttää sijoittajalle rahanarvoista etua, jonka ansiosta si- joittajan tosiasiallinen verorasitus keventyy60. Tämä rahanarvoinen lykkääntymisetu on seurausta sijoittajalle syntyvästä korkoedusta, jonka ansiosta verovelvollinen voi sijoittaa maksamatta jäävän veron verran rahaa61. Korkoedun arvo on ajan myötä kasvava, jonka vuoksi kapitalisaatiosopimuksen todellinen veroaste laskee sijoitusajan pitkittyessä.

Esitetyissä esimerkeissä A ja B veron maksuajankohdat eroavat toisistaan oleellisesti. Kapitalisaatiosopimukseen sijoittaneen henkilön ei ole tarvinnut maksaa ensimmäisestä nostosta lainkaan pääomatuloveroa, jonka ansiosta verovelvollisen on voinut sijoittaa va- rat uudestaan. Verovelvollisen näkökulmasta kapitalisaatiosopimukseen tehty sijoitus on voitu nähdä eräänlaisena pankkitalletuksena, koska nostoja on ollut mahdollista tehdä ve- rovapaasti sijoitetun alkupääoman toimiessa nostorajana.

Verotuksen ajankohdan eroavaisuudet ovat kuitenkin otettava huomioon, kun arvioidaan eri sijoitusmuotojen verokohtelun neutraalisuutta. Sijoitusmuotojen näkökulmasta neut- raliteetilla tarkoitetaan sitä, että markkinoilla kilpailevien sijoituskohteiden verokohtelu on keskenään yhdenmukaista eikä verokohtelu sellaisenaan ohjaisi sijoitusmuodon valin- taa koskevia taloudellisia päätöksentekoja. Tiettyyn sijoitusmuotoon ei siten tulisi liittyä aiheetonta kilpailuetua.62

Kapitalisaatiosopimuksen tuoton verottaminen vasta tuoton noston yhteydessä on perus- teltua, sillä suomen tuloverotus pohjautuu realisointiperiaatteelle. Lykkääntymisetu on realisointiperiaatteen seurausta, joten sijoitusmuotojen neutraalisuuden kannalta kapitali- saatiosopimus ei ole verotuksellisesti eriarvoisessa asemassa muiden sijoitusmuotojen

59 Ks. yksityiskohtaiset erittelyt laskelmista: Valtiovarainministeriö 2018, liite 1.

60 Xxxx - Xxxxxxxxxxx 2003, s. 1.

61 Xxxx - Xxxxxxxxxxx 2003, s. 11.

62 Valtiovarainministeriö 2018, s. 67.

kanssa. Lykkääntymisedun osalta pääpainoa tulee antaa kapitalisaatiosopimuksen siviili- oikeudelliselle muodolle, sillä kyseessä on tuloverolain mahdollistama etu, jota voidaan pitää verotuksessa hyväksyttävänä. Seuraavaksi tarkastellaan kapitalisaatiosopimuksista tehtäviä osittaisia takaisinostoja sekä niihin perustuvia lykkääntymisetuja.

4.5 Osittaisen takaisinoston verokohtelu

4.5.1 Osittainen takaisinosto ennen lakiuudistusta

Kapitalisaatiosopimuksessa on aina etukäteen sovittu vakuutusaika ja täten myös ajan- kohta, jolloin vakuutus lakkaa ja kertynyt säästö suoritetaan asiakkaalle. Laissa ei ole mitään määräyksiä lyhimmästä vakuutusajasta, mutta kapitalisaatiosopimukset ovat kui- tenkin tarkoitettu pitkäaikaiseen säästämiseen, jonka vuoksi lyhytaikaiseen varojen säi- lyttämiseen ne soveltuvat huonosti. Vakuutusyhtiöt asettavat useimmiten sopimusta teh- täessä jonkin tietyn lyhimmän vakuutusajan. Pitkä sopimusaika saattaa olla asiakkaan kannalta ongelmallinen, sillä olosuhteet voivat muuttua sopimuksen säästöaikana. Riip- pumatta alun perin sovitusta vakuutusajasta, vakuutuksenottajalla on aina mahdollisuus lopettaa vakuutus ja nostaa säästönsä vakuutussopimuslain 13 §:n nojalla.

Ennen lakiuudistusta tuloverolaissa ei ole ollut erityissäännöksiä tilanteisiin, missä kapi- talisaatiosopimukseen sijoittanut henkilö realisoi varoja osittaisena takaisinostona. Ta- kaisinoston verokohtelua ei ole säännelty myöskään henkivakuutusten osalta. Verotus- käytännössä verovelvolliset ovat voineet toteuttaa veronmaksua vakuutuskuorien osalta siten, että osittaiseen takaisinostoon katsotaan kohdistuvan ensisijaisesti vakuutuskuo- reen maksetut maksut ja vasta niiden ylittävältä osalta vakuutuksen tuottoon. Vaihtoeh- toisesti vakuutuskuorista on voitu nostaa sijoitettua pääomaa ja sille kertynyttä tuottoa sijoitetun pääoman ja tuoton suhteessa. Näin ollen tuoton jaksottaminen on tapahtunut verotuskäytännössä muodostuneiden periaatteiden perusteella63.

Kapitalisaatiosopimukseen sijoittanut henkilö on voinut tehdä osittaisia takaisinostoja, jossa verotettavaa tuloa ei muodostu takaisinoston ollessa pienempi kuin sijoitettu pää-

63 Myllymäki 2019, s. 319.

oma. Osittaiset takaisinostot ovat siten mahdollistaneet veron lykkäämisen vielä myö- hemmäksi, kuitenkin enintään kapitalisaatiosopimuksen määräajan loppuun saakka. Va- kuutusyhtiöt voivat kuitenkin periä sopimusehtojen mukaisen erityisen nostopalkkion en- nen sopimuksen erääntymistä tapahtuvan osittaisen takaisinoston yhteydessä. Sopimus- kulut huomioidaan kuitenkin veron määrässä, sillä ne vähentävät veronalaisen tulon mää- rää. Seuraavassa esimerkissä hahmotetaan kapitalisaatiosopimuksesta tehdyn osittaisen takaisinoston verotusta.

Esimerkki:

Henkilö A on tehnyt 20 vuotta voimassaolevaan kapitalisaatiosopimukseen 300 000 euron kertasijoituksen 1.1.2010. Sopimus erääntyy 31.12.2029, mutta A päättää nostaa sopimuksesta varoja 320 000 euron verran 1.1.2018, jolloin sopimuksen arvo on ollut 360 000 euroa. Vakuutusyhtiö veloittaa 500 euron suuruisen toimenpidepalkkion ennenaikaisesta takaisinostosta.

Vakuutusyhtiön maksama 320 000 euron suoritus katsotaan verotuksessa hänen sijoittaman pääoman palautukseksi vakuutusmaksujen eli 300 000 euroon saakka ja tuotoksi tämän määrän ylittävältä osalta, joka on 20 000 euroa. A:lle maksetusta suorituksesta veronalaista pääomatuloa on siten (320 000 – 300 000 – 500) 19 500 euroa.

Vaihtoehtoisesti vakuutusyhtiön suoritus sijoittajalla voidaan katsoa osittain pääoman pa- lautukseksi ja osittain sijoitetulle pääomalle kertyneeksi tuotoksi, sijoitetun pääoman ja sille kertyneen tuoton suhteessa.

Esimerkki:

Henkilö B on tehnyt 20 vuotta voimassaolevaan kapitalisaatiosopimukseen 300 000 euron kertasijoituksen 1.1.2010. Sopimus erääntyy 31.12.2029, mutta A päättää nostaa sopimuksesta varoja 320 000 euron verran 1.1.2018, jolloin sopimuksen arvo on ollut 360 000 euroa. Vakuutusyhtiö veloittaa 500 euron suuruisen toimenpidepalkkion ennenaikaisesta takaisinostosta.

Vakuutusyhtiön maksamasta 300 000 euron suorituksesta veronalaisen pää- omatulon osuus katsotaan sijoitetun pääoman ja sille kertyneen tuoton suh- teessa. B:lle maksetusta suorituksesta veronalaista pääomatuloa on siten ((60 000 / 360 000 x 320 000) – 500) 52 833 euroa.

Esimerkkien henkilöiden A ja B välillä merkittävin ero suoritusten verotuksessa on ajan- kohta. Xxxxxxx A on siirtänyt suurimman osan pääomatuloverotuksestaan sopimuksen määräaikaisuuden loppuun asti, vaikka hän on tehnyt samanlaisen takaisinoston kuin hen- kilö B. Henkilöllä A on mahdollisuus uudelleen sijoittaa enemmän varoja kuin henkilön B, jonka vuoksi hänen on mahdollista hyötyä enemmän korkoa korolle -ilmiöstä.

Verohallinnon ohjeen mukaan verovelvollinen saa TVL 110.1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kapitalisaatiosopimukseen perustuvan tulon vallintaansa siinä vaiheessa, kun hän on saa- nut vakuutusyhtiöltä kapitalisaatiosopimukseen perustuvia suorituksia.64 Jotta verotetta- vaa pääomatuloa syntyisi, vakuutusyhtiöltä saatavan suorituksen tulee olla suurempi kuin verovelvollisen sijoittama pääoma, sillä verotettavan tulon määrä on määritelty myös osittaisissa takaisinostoissa samalla tavalla kuin sopimuksen erääntyessä siten, että sijoi- tettu pääoma vähennetään säästösummasta.

Osittaisen takaisinoston osalta Verohallinto on linjannut, että sijoittajalle maksetuissa suorituksissa on kysymys osittain sijoitetun pääoman palautuksesta ja osittain pääomalle kertyneen tuoton maksamisesta. Ohjeessa kuitenkin tarkennetaan, että pääoman palautta- mista on sijoittajan maksamia kapitalisaatiosopimuksen maksuja vastaava osuus hänelle maksetusta määrästä ja kertyneeksi tuotoksi luetaan loppuosa maksetusta määrästä.65

Osittaisen takaisinoston verokohtelussa tulisi kuitenkin huomioida kapitalisaatiosopi- muksen luonne, sillä siviilioikeudelliset oikeustoimet sitovat myös vero-oikeudessa. Ka- pitalisaatiosopimus on kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittava sopimus eli pää- oman takaisinmaksusitoumus. Mikäli henkivakuutusyhtiön tarjoaman kapitalisaatiosopi- muksen sopimusehdoissa on direktiivin ja vakuutusluokista annetun lain mukainen mai- ninta siitä, että pääoma maksetaan takaisin ensisijaisesti, ei verotuksessa ole perusteita siihen, että tämä osapuolten välinen sopimus sivuutettaisiin verotuksessa. Osittaiseen ta- kaisinostoon perustuva lykkääntymisetu on siten lain mahdollistama järjestely, jota on

64 Verohallinto 2018, 6.4.1 Tuloverolain mukainen verotus.

65 Verohallinto 2018, 6.3 Veronalaisen tulon määrittäminen.

pidettävä verotuksessa hyväksyttävänä.66 Voidaan todeta, että osittaiseen takaisinostoon perustuva lykkääntymisetu on enemmän kapitalisaatiosopimuksen siviilioikeudelliseen sääntelyyn perustuva veroetu, kuin epäneutraalista verokohtelusta johtuva taloudellinen veroetu.

4.5.2 Osittainen takaisinosto lakiuudistuksen jälkeen

Vuodesta 2020 lähtien säästöhenkivakuutusten, kapitalisaatiosopimusten, määräaikaisten eläkevakuutusten sekä osakesäästötilien realisoituvat tuotot verotetaan TVL 35.1 §:n mu- kaan niin, että suorituksista luetaan maksuvuoden veronalaiseksi pääomatuloksi se suh- teellinen osuus, joka maksuhetkellä vastaa jäljellä olevan tuoton osuutta jäljellä olevasta säästömäärästä. Uusi säännös johtaa aikaisemmasta verotuskäytännöstä poikkeavaan lop- putulokseen, kun kapitalisaatiosopimukseen kohdistuu yksi tai useampi osittainen takai- xxxxxxx00. Tämä tarkoittaa sitä, että osittaista takaisinostoa pidetään tuloverolain mukaan osittain sijoitetun pääoman palautuksena ja osittain pääomalle kertyneen tuoton maksuna. Lakiuudistuksella on siten merkittävä vaikutus kapitalisaatiosopimuksen lykkääntymi- setuun, sillä verotettavaa pääomatuloa syntyy aina osittaisen takaisinoston yhteydessä, kun kapitalisatiosopimuksessa on kertynyttä tuottoa.

Lakiuudistuksessa sivuutetaan kapitalisaatiosopimuksen siviilioikeudelliset lähtökohdat, sillä kapitalisaatiosopimus on henkivakuutusdirektiivin ja vakuutusluokista annetun lain mukaan kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittava sopimus eli pääoman takaisin- maksusitoumus. Osittaista takaisinostoa tulisi siten kohdella verotuksessa ensisijaisesti pääoman takaisinmaksuna. Lakiuudistuksessa tulisi myös huomioida valtiosääntöoikeu- delliset kysymykset, kuten perustellut odotukset sekä perustuslain 15 §:n omaisuuden- suoja.68 Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa69. Toi- saalta perusteltujen odotusten suojan ja luottamuksen suojan merkitys on korostuneessa

66 Ossa 2013, s. 216.

67 Myllymäki 2019, s. 319.

68 Ossa 2013, s. 216.

69 PeVL 42/2006 vp, s.4.

asemassa silloin, kun kyseessä on alun perin lailla luotu erityisjärjestely70. Kapitalisaa- tiosopimuksen verotukseen puututaan ensimmäisen kerran lainsäädännön avulla.

Valtiovarainministeriön julkaisussa 14/2018 keskeinen tarkastelunäkökulma välillisten sijoitusmuotojen verotuksessa oli verotuksen neutraalisuus eri sijoitusmuotojen välillä, missä olennaisinta on ollut verotuksen lykkääntymisvaikutus. Verotuksen neutraalisuutta arvioitaessa pitää huomioida se, että mitä sijoitusmuotoja voidaan pitää keskenään ver- tailukelpoisina ja miten eri sijoitusmuotoihin liittyvät erot tulisi ottaa huomioon71. Vero- tuksen neutraalisuuden tavoittelu eri sijoitusmuotojen välillä ilmenee lakiuudistuksen jäl- keen niin, että TVL 35 §:ssä säännellään yhtenäisesti säästöhenkivakuutuksen, kapitali- saatiosopimuksen ja määräaikaisen eläkevakuutuksen tuotosta ja tappiosta.

Sijoitusmuotojen neutraalisen verotuksen haasteena toimii kuitenkin sijoitustuotteiden erilaiset juridiset muodot sekä niiden yksityisoikeudellinen sääntely. Kapitalisaatiosopi- muksen ja erityisesti sen osittaisen takaisinoston sääntelyssä ei ole kyse veron kiertämi- seen liittyvästä ongelmakohdasta, vaan tulon jaksottamiseen liittyvästä kysymyksestä. Lykkääntymisedun muodostumisen tapa sekä laajuus vaihtelevat sijoitusmuotojen välillä, eikä uudistunut TVL 35 § vastaa kapitalisaatiosopimuksen siviilioikeudellista luonnetta osittaisen takaisinoston ja siihen liittyvän jaksottamisongelman osalta. Eri sijoitusmuoto- jen yhdenmukaista verokohtelua ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa siten, että eri sijoitusmuotojen yksityisoikeudelliset sääntelyt huomioitaisiin täydellisesti. Välillisten sijoitusmuotojen neutraalimpi verokohtelu on saavutettu siten, että lakiuudistuksella puu- tutaan juuri niihin veroetuihin, jotka ovat muotoutuneet verotuskäytännössä. Kapitalisaa- tiosopimuksen osalta uudistunut TVL 35 § on perusteltavissa vain verotuksen neutraali- suuden tavoittelulla, koska lainkohta ei vastaa kapitalisaatiosopimuksen siviilioikeudel- lista sääntelyä, jonka mukaan kyseessä on pääoman takaisinmaksusitoumus. Tällainen siviilioikeudellisen sääntelyn vastainen verokohtelu ei olisi perusteltua, jos TVL 35 §:ssä säänneltäisiin vain kapitalisaatiosopimuksesta.

Sijoitusmuodon verotuksen muuttaminen, kuten verotuksen ajankohdan muuttaminen voi aiheuttaa lukitusvaikutuksen. Pääomatuloverotukseen liittyy olennaisesti verotuksen lu- kitusvaikutus, joka estää sijoittajia vaihtamasta sijoituskohteita. Osittaisen takaisinoston

70 PeVL 41/2013 vp, s. 3.

71 HE 275/2018 vp, s.18-19.

osalta verovelvollinen saattaa suojata varallisuuttaan arvonnousuun liittyvältä verolta, etenkin jos varallisuuden arvo on noussut huomattavasti. Talousteorian näkökulmasta se heikentää sijoitusten vaihdantaa ja vähentää pääoman uudelleenkohdistumista72. Muutok- set ovat vähentäneet kapitalisaatiosopimuksen veroetuja suhteessa muihin sijoitusinstru- mentteihin, joten oletuksena on, että lakiuudistus lisäisi vuotuisia verotuottoja.73 Halli- tuksen esityksessä 275/2018 on arvioitu esimerkkinä, että keskipitkällä aikavälillä vero- tuottojen arvio olisi 10-20 miljoonaa euroa vuodessa, mutta todellisen verotuoton määrää on vaikeaa arvioida.

4.6 Omistusoikeuksien merkitys välillisessä sijoittamisessa

Vero-oikeudessa yleisenä lähtökohtana pidetään sitä, että sijoitusinstrumentilla on yksi omistaja, jota verotetaan tästä saadusta tulosta74. Kapitalisaatiosopimuksesta voidaan erottaa kaksi erillistä omistajaa. Kapitalisaatiosopimuksen omistaja eli vakuutuksenottaja on vakuutuskuoresta realisoituvan tulon saaja sekä verovelvollinen tästä tulosta. Kapita- lisaatiosopimuksen kohde-etuutena olevien sijoituskohteiden omistaja on vakuutusyhtiö, jonka vuoksi sijoituskohteiden välittömästi kertyneet tuotot, kuten osingot, korkotulot tai luovutusvoitot ovat vakuutusyhtiön veronalaista pääomatuloa.

Koska kapitalisaatiosopimuksen sijoituskohteet ovat vakuutusyhtiön omistuksessa, sijoi- tuskohteiden vaihdosta johtuvia luovutustappioita ja menoja ei ole mahdollista vähentää sijoittajan verotuksessa. Kapitalisaatiosopimuksen sisällä tapahtuvien varojen sijoitus- kohteiden vaihdosta aiheutuneilla muutoksilla on kuitenkin epäsuora vaikutus sijoittajan verotukseen. Arvonmuutokset, kuten sijoituskohteiden vaihdoista johtuvat luovutustap- piot ja menot alentavat kapitalisaatiosopimuksen arvoa. Tämän myötä ne myös vähentä- vät sitä veronalaista tuloa, jonka sijoittaja saa, kun vakuutusyhtiö maksaa hänelle suori- tuksia kapitalisaatiosopimuksesta.

72 Kukkonen 2005, s. 99 - 100.

73 VaVM 37/2018 vp, s. 11.

74 Knuutinen 2009, s.126.

Välillisessä sijoittamisessa lykkääntymisetu on perusteltu veroetu, sillä kohde-etuuksien tuotot eivät ole suoraan sijoittajan tuloa, kuten ne olisivat suorassa sijoittamisessa. Tutki- muksessa on käsitelty laajasti kapitalisaatiosopimuksen pääsääntöistä verotustapaa, jonka mukaan vakuutuksenottaja hyötyy välillisen sijoittamisen veroeduista. Tänä päivänä si- joitustuotteita räätälöidään yhä enemmän sijoittajien erityistarpeiden mukaisesti. Palve- luntarjoaja saattaa sopimusehdoin oikeuttaa vakuutuksenottajan käyttämään kohde-etuu- tena olevien sijoituskohteiden omistusoikeuksia, joidenka käyttäminen ei kuulu välilli- seen sijoitustoimintaan.

Seuraavaksi tutkimuksessa käsitellään TVL 35 b §:ssä säänneltyä eräiden vakuutusten erityistä verotusmenettelyä, jonka tarkoituksena ehkäistä räätälöityyn omaisuudenhoi- toon liittyvää verosuunnittelua. Sääntely koskee vakuutusluokista annetussa laissa tarkoi- tettujen kapitalisaatiosopimusten lisäksi ulkomaisiin kapitalisaatiosopimuksiin (eng. ca- pital redemption policy) rinnastettavia sopimuksia, riippumatta niiden kansalliseen lain- säädäntöön perustuvasta luokittelusta. Hallituksen esityksen mukaan tavoitteena on rea- goida juuri sellaisiin yksilöllisesti räätälöityihin vakuutusjärjestelyihin, joita erityisesti ulkomaiset yhtiöt tarjoavat asiakkailleen.75

4.5.1 Eräiden vakuutusten erityinen verotusmenettely

Omistamiseen ja omistusta koskeviin muutoksiin kohdistetaan usein erilaisia veroseuraa- muksia76. Uudessa TVL 35 b §:ssä säännellään eräiden vakuutusten erityisestä verotus- menettelystä. Tämän säännöksen mukaan kaikkia kapitalisaatiosopimusta, säästöhenki- vakuutusta tai eläkevakuutusta koskevan sopimuksen kohde-etuutena oleville sijoitus- kohteille kertyneet tuotot verotetaan verovelvollisen sen verovuoden tulona, jona tuotot ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jona ne ovat olleet tämän verovelvollisen nostettavissa, jos vakuutuksenottajalla tai tämän määräämällä henkilöllä on oikeus käyttää yhtä tai use- ampaa seuraavista sopimuksen kohde-etuutta koskevista oikeuksista: 1) oikeus päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämisestä; 2) oikeus päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan; 3) oikeus päättää

75 HE 275/2018, s. 50.

76 Knuutinen 2009, s. 126.

kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta; 4) oikeus tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita kohde-etuuteen liittyviä sopi- muksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa.

TVL 35.3 b §:n soveltamisalaan kuuluva vakuutustuotto verotetaan vakuutuksenottajan tulona siten, että sijoituskohteille verovuoden aikana kertyneistä nettotuotoista vähenne- tään verovelvollisen vakuutuksesta tai sopimuksesta vakuutusyhtiölle saman verovuoden aikana maksamat palkkiot, jotka on vähennetty sopimuksen säästöstä. Nettotuotto laske- taan siten, että vakuutusyhtiön sijoituskohteista saamista bruttosuorituksesta vähennetään vakuutusyhtiölle aiheutuneet todelliset hankintamenot ja muut suorituksiin välittömästi liittyvät realisoituneet tämän tulon hankkimisesta aiheutuneet menot mukaan lukien va- kuutusyhtiön maksamat lähdeverot. Jos verovelvollinen ei saa todellista hankintamenoa selville, nettotuoton laskennassa voidaan soveltaa TVL 46 §:n hankintameno-olettamaa. Bruttosuorituksiin luetaan vakuutusyhtiölle maksettujen ja hyvitettyjen tuottojen ja voitto-osuuksien lisäksi nostettavissa olevat tuotto ja voitto-osuudet sekä muut tuoton- luonteiset erät. Sen sijaan sijoituskohteiden realisoitumattomia, laskennallisia arvonmuu- toksia ei huomioida nettotuottoa laskettaessa. Jos verovuoden nettotuotto on negatiivinen, nettotappio ei ole vähennyskelpoinen.

Edellä mainittu verotustapa poikkeaa uudistuneen TVL 35 §:n verotustavasta, jossa va- kuutuksenottaja hyötyy verotuksen lykkääntymisedusta. TVL 35 b §:n mukaista erityistä verotusmenettelyä sovelletaan säännöksen nimen mukaisesti erityisiin vakuutuksiin sil- loin, kun yksi tai useampi omistusoikeuteen liittyvä reunaehto täyttyy. Kohde-etuuksien omistajalle kuuluvien oikeuksien käyttämisellä on merkittävä vaikutus siihen, pidetäänkö sijoitusratkaisua verotuksessa suorana vai välillisenä sijoituksena. Toisin sanoen TVL 35 b § sääntelee vakuutuskuoren yksityisoikeudellisen muodon sivuuttamista, mikä johtaa normaalikohtelun periaatteesta poikkeavan säännöksen soveltamiseen77. Rajanveto välil- lisen ja suoran sijoittamisen välillä on tärkeää, koska sen avulla voidaan määrittää, onko lykkääntymisetu perusteltua kyseisen tuoton osalta. Seuraavaksi tutkimuksessa käsitel- lään omistusoikeuksien merkitystä välillisen sijoittamisen verotuksessa sekä TVL 35 b

§:n soveltamisalaa, erityisesti 1 momentin 4 kohdan osalta.

77 Myllymäki 2019, s. 327.

4.5.2 TVL 35 b §:n soveltamisala

Taloudellinen ja oikeudellinen omistus voivat olla eri käsissä, jonka vuoksi verotuksessa ei ole aina selvää, kuka on jonkin tulon saaja ja tältä osin verovelvollinen. Verotukselli- sessa omistamisessa on kysymys siitä, kehen kohdistetaan tietyn sijoitusinstrumentin tai omaisuuden liittyvä vero-oikeudellinen arviointi sekä seuraamukset78. TVL 35 b §:ssä on kysymys tilanteista, joissa vakuutuksenottaja tai hänen määräämänsä kolmas osapuoli voi päättää ja määrätä kohde-etuutta koskevista oikeuksista itsenäisesti, vaikka kohde-etuu- det ovatkin vakuutusyhtiön omaisuutta79. Omistusoikeuden käsite voidaan rakentaa mo- nella eri tavalla. Tyypillisesti omistusoikeus käsittää oikeuden vallita esinettä kaikissa niissä suhteissa, joissa rajoituksia ei ole asetettu lainkaan80. Yksityisoikeudellisesta nä- kökulmasta omistusoikeuden tarkastelu on siirtynyt omistajan oikeusasemaan, jossa on erotettu useita elementtejä81. Omistusoikeus voidaan ryhmitellä kolmeen peruselement- tiin, joita ovat Xxxxxxxxx tutkimuksen mukaan 1) omistajan hallintaoikeus 2) omistajan kompetenssi ja 3) omistajan dynaaminen suoja82.

Uudessa TVL 35 b §:ssä vakuutuksen kohde-etuuteen liittyvät omistusoikeudet on ryh- mitelty erilaisiin hallinta- ja käyttöoikeuksiin, sillä säännöksen soveltaminen ei edellytä vakuutuksenottajalta kohde-etuuksiin liittyvää rajoittamatonta omistusoikeutta. TVL

35.2 b §:n mukaan verotus toimitetaan ns. läpivirtausperiaatteella83, jos sijoittajalla tai hänen määräämällä henkilöllä on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää edes yhtä 1 momen- tin 1-4 kohdassa esitettyä omistusoikeutta. Kohde-etuutena olevan sijoituskohteen hallin- taoikeus täyttää 1 momentin 1 ja 3 kohdan mukaiset edellytykset. Vaihtoehtoisesti pel- kästään omistajan kompetenssi, eli oikeus saada aikaan omistajan hallintaoikeuden sub- jektin vaihdos, täyttää eräiden vakuutusten erityisen verotusmenettelyn edellytykset 1

78 Knuutinen 2009, s. 126.

79 VaVM 37/2018 vp, s.9.

80 Ks. omistusoikeuden käsitteestä esim. Tepora 2003, s. 45 ja Knuutinen 2009, s.122.

81 Knuutinen 2009, s.124.

82 Ks. Xxxxxxxxx tutkimuksiin perustuvasta omistusoikeuden käsitteen jaottelusta Tepora 2003, s. 48-53 ja Kartio 2001, s. 191-198.

83 VaVM 37/2018, s. 9.

momentin 2 kohdan mukaan. Näin ollen TVL 35 b §:n soveltamisala ei siten perustu juurikaan taloudellisille vaan oikeudellisille kriteereille84.

Erityisesti TVL 35.1 b §:n 4 kohta on herättänyt tulkinnanvaraisuuteen liittyvää epävar- muutta. Esimerkiksi omaisuudenhoitoyhtiöiden antaman lausunnon mukaan maininta osto- tai myyntimääräysten antamisesta voi johtaa tulkinnanvaraisiin tilanteisiin85. Oi- keusvarmuuden näkökulmasta on ehdottoman tärkeää, että säännöksen soveltamisedelly- tykset on säädetty riittävän tarkkarajaisesti. Asianajajaliiton mukaan TVL 35 b § on sa- namuodoltaan epäselvä ja tulkinnanvarainen. Säännös voi johtaa sen sanamuodon vuoksi keinotekoisia järjestelyitä laajemmalle soveltumisalalle ja näin voisi johtaa tavanomais- ten, yleisesti markkinoilla tarjottavien vakuutustuotteiden tulemisen TVL 35 b §:n pii- riin.86

Perustuslain 81.1 §:ssä edellytetään, että säädettävän verosäännöksen tulee olla sisällöl- tään täsmällinen ja tarkkarajainen. Täten ongelmaksi voi muodostua TVL 35 b §:n sana- muoto, jos lakitekstissä ei määritellä riittävän tarkasti omistajalle kuuluvien oikeuksien käytön sisältöä. Asianajajaliiton mukaan TVL 35.1 b §:n 4 kohdan sanamuoto ei ole tark- karajainen sisällöltään siten, että verovelvollinen pystyisi itse lakitekstin perusteella päät- telemään, milloin kyseinen säännös tulisi sovellettavaksi. Lainvalmistelun yhteydessä tu- lisi täsmentää, että milloin kyse olisi sellaisesta oikeudesta valita haluamansa kohde-etuu- det tai oikeudesta muuttaa kohde-etuuksien allokaatiota, joka ei johtaisi TVL 35 b §:n soveltamiseen.87

TVL 35.1 b § 4 kohdan sanamuoto viittaa sellaiseen tilanteeseen, missä sijoittaja tekee kohde-etuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita sopimuksia kolmannen osapuolen kanssa kuulematta vakuutusyhtiötä. Hallituksen esityksessä (275/2018 vp) on ilmaistu, että TVL 35.1 b §:n 4 kohdassa tarkoitettua oikeutta on esimerkiksi säilytys- tai omaisuu-

84 Taloudelliseksi omistajaksi katsotaan se henkilö, jolla on oikeus tuleviin kassavirtoihin, kuten korkoi- hin, osinkoihin tai pääomanpalautuksiin. Arvopaperin hallinta tai rekisteröinti kertoo oikeudellisesta omistuksesta. Ks. Knuutinen 2009, s.123-124.

85 EAB Group Oyj - Taaleri Oyj - FIM - UB Omaisuudenhoito Oy 2019, s. s. 3.

86 Wahlroos - Suomen Asianajajaliitto 2019, s. 1-2.

87 Wahlroos - Suomen Asianajajaliitto 2019, s. 3.

denhoitosopimuksen tekeminen tai osto- tai myyntimääräysten antaminen vakuutusyh- tiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa88. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan halli- tuksen esityksen perustelussa on siten jäänyt epäselväksi, että johtaisiko TVL 35 b §:n soveltumiseen pelkästään se, että vakuutusyhtiö tai varainhoitaja myy vakuutuksenotta- jan toimeksiannosta kohde-etuuksia, kun tarkoituksena on muokata vakuutuskuoren kohde-etuuksien allokaatiota89. Valiokunnan mietinnössä 37/2018 on tarkennettu, että kyseinen säännös ei rajoita sijoittajan oikeutta valita sijoituskohteita, kuten pörssiosak- keita ja päättää niiden uudelleen allokoinnista antamalla vakuutusyhtiölle sitä koskeva toimeksianto. Tällaisessa tilanteessa olennaista on se, että määräys annetaan vain kapita- lisaatiosopimuksen tarjoavalle vakuutusyhtiölle.90 Kapitalisaatiosopimukseen sijoittanut henkilö voi siten päättää minkä sijoituskohteiden arvon kehitykseen vakuutukseen liitty- vät edut on sidottu. TVL 35 b §:n soveltamiseen johtavana oikeutena ei pidetä myöskään sitä, että vakuutuksenottajalla on välillinen oikeus sijoituskohteiden tuottoon.91 Näissä toimenpiteissä ei ole kyse vakuutusyhtiölle vaan vakuutuksenottajalle kuuluvan oikeuden käyttämisestä92.

Omaisuudenhoitoyhtiöiden antamassa lausunnossa TVL 35 b §:n soveltamisalaa pidetään epäselvänä siltä osin, että ovatko ns. self-management -mallilla hoidetut vakuutukset tä- män lainkohdan soveltamispiirissä. Vakuutuksessa olevia varoja voidaan hoitaa self-ma- nagement -mallissa joko niin, että vakuutuksenottaja tekee päätöksen kohde-etuuksien valinnasta täysin omatoimisesti tai saa varainhoitajalta sijoitusneuvon ennen sijoituspää- töksensä tekemistä. Tällaisessa mallissa vakuutuksenottaja voi myös antaa omaisuuden- hoitajalle valtakirjan, jonka puitteissa vakuutuskuoren kohde-etuutena olevia varoja hoi- detaan. Self-management -malli on omaisuudenhoitoyhtiöiden antaman lausunnon mu- kaan tavanomainen ja tyypillinen toimintamalli Suomessa.93 Toisin sanoen tällaisessa toimintamallissa vakuutuksenottaja tekee päätökset kohde-etuuksien valinnasta omatoi- misesti vakuutusyhtiötä kuulematta ja tekee vakuutusyhtiön varallisuutta koskevia osto- ja myyntimääräyksiä suoraan meklarille tai omaisuudenhoitajalle.

88 HE 275/2018, s. 51.

89 Wahlroos - Suomen Asianajajaliitto 2019, s. 4.

90 VaVM 37/2018, s. 9-10.

91 HE 275/2018, s. 34.

92 HE 275/2018, s. 51.

93 EAB Group Oyj - Taaleri Oyj - FIM - UB Omaisuudenhoito Oy 2019, s. 4-6.

Uusi TVL 35 b § koskee tilanteita, joissa vakuutuksenottaja tai hänen valtuuttama kolmas osapuoli voi päättää ja määrätä kohde-etuutta koskevista oikeuksista täysin itsenäisesti94. Self-management -mallin tarkoitus ei ole se, että määräyksiä annettaisiin vain sille va- kuutusyhtiölle, jonka kanssa vakuutussopimus on tehty. Tällöin vakuutuksenottaja käyt- tää suoraan omistajalle eli vakuutusyhtiölle kuuluvia oikeuksia. Self-management -mal- liksi räätälöity vakuutustuote on rinnastettavissa pitkälti suoraan sijoitusratkaisuun, vaikka sijoituskohteet ovat siviilioikeudellisesti vakuutusyhtiön omistuksessa. TVL 35.1 b § 4 kohdan mukaan vakuutustuotteeseen kohdistetaan erityinen verotusmenettely sil- loin, kun vakuutuksenottajalla tai tämän määräämällä henkilöllä on oikeus tehdä kohde- etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita kohde-etuuteen liittyviä sopimuksia. Self-management -mallilla hoidetut vakuutukset voidaan siten tulkita TVL 35 b §:n sanamuodon perusteella erityisen verotusmenettelyn soveltamispiiriin.

Uutta TVL 35 b §:ää sovelletaan myös silloin, kun vakuutuksenottaja saa antaa toimek- siantoja suoraan varainhoitajalle tai välittäjälle esimerkiksi vakuutusyhtiön antaman val- takirjan perusteella. Erillinen valtakirja tai muu omaisuudenhoitosopimus ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys säännöksen soveltamiselle, sillä TVL 35.2 b §:n mukaan eri- tyistä verotusmenettelyä sovelletaan pelkästään silloin, kun vakuutuksenottajalla on tosi- asiallisen mahdollisuus käyttää tällaista oikeutta. Tällainen maininta viittaa siihen, että kapitalisaatiosopimuksen tai muun säännöksen soveltamispiirissä olevan vakuutuksen to- siasialliset olosuhteet ovat etusijalla näennäiseen muotoon nähden.

TVL 35 b §:n soveltamisalaan kuuluu pääsääntöisesti keinotekoinen vakuutustuote, johon liittyy aggressiivista verosuunnittelua. Tällaisten räätälöityjen vakuutustuotteiden on tar- koitus mahdollistaa vakuutuksenottajan käyttämään yhtä tai useampaa suoraan omistuk- seen rinnastettavaa oikeutta siten, että välilliseen sijoittamiseen liittyvät veroedut säilyi- sivät. Kapitalisaatiosopimuksen kaltaiselle vakuutustuotteelle, johon liittyy self-manage- ment -järjestely, ei ole helposti löydettävissä mitään verotuksesta riippumatonta syytä. TVL 35 §:n tarpeellisuutta onkin kyseenalaistettu VML 28 §:n olemassaolon vuoksi, sillä veron kiertämistä koskeva säännös on sovellettavissa, jos jollekin olosuhteelle tai toimen- piteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luon- netta tai tarkoitusta. Tällöin verotusta toimitettaessa menetellään niin kuin asiassa olisi

94 VaVM 37/2018 vp, s. 9.

käytetty oikeaa muotoa. Keinotekoisten vakuutustuotteiden verotuskohteluun on siten mahdollista puuttua jo VML 28 §:n veron kiertämistä koskevan säännöksen nojalla.

Toisaalta TVL 35 b § ei edellytä veronkiertotarkoitusta eikä sen ole tarkoitus rajoittaa veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltamisalaa95. Lisäksi säännös on oikeusvar- muuden ja ennalta estävyyden kannalta parempi vaihtoehto kuin turvautuminen yleiseen veron kiertämistä koskevaan säännökseen96. Eräiden vakuutusten erityistä verotusmenet- telyä voitaisiin perustella siviilioikeudellisilla lähtökohdilla, sillä säännöksellä tavoitel- laan oikeanlaista verotustapaa. Vakuutuksenottajalla on oikeus valita, mihin arvopaperei- hin vakuutukseen liittyvät edut on sidottu sekä päättää näiden sijoituskohteiden vaihta- misesta. Sen sijaan vakuutuksenottajan mahdollisuus tehdä itsenäisesti vakuutusyhtiön varallisuutta koskevia osto- ja myyntipäätöksiä ei vastaa kapitalisaatiosopimuksen sivii- lioikeudellista muotoa, eikä kohde-etuutta koskevia omistusoikeuksia tulisi muutoinkaan käyttää välillisen sijoittamisen yhteydessä. Toisin sanoen TVL 35 b § rajoittaa vakuutus- tuotteiden pääsääntöisen verotustavan soveltamista aina silloin, kun vakuutusjärjestelyn tosiasiallinen luonne ei vastaa välillisen sijoittamisen kriteerejä. Tällöin TVL 35 b §:n perimmäinen tavoite on se, että säännöksellä saavutetaan vakuutustuotteiden oikeanlai- nen verotustapa huolimatta siitä, liittyykö vakuutusjärjestelyyn veronkiertoa. Jos kapita- lisaatiosopimuksen siviilioikeudellisia lähtökohtia ei huomioitaisi verotuksessa, suoraa sijoitustoimintaa voitaisiin harjoittaa hyödyntämällä välillisen sijoittamisen veroetuja aina, kun sijoitustoiminta tapahtuisi vakuutuskuoren kautta.

95 HE 275/2018 vp, s. 50.

96 VaVM 37/2018 vp, s.10.

5. Kapitalisaatiosopimuksen vastikkeellinen luovutus

5.1 Lain tulkinta

Xxxxxxxxxxxx henkilön sijoittamaa kapitalisaatiosopimusta tulee verottaa voimassaolevan tuloverolain yleisten sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksen viidennessä lu- vussa tutkitaan sitä, tulisiko kapitalisaatiosopimuksen vastikkeelliseen luovutukseen so- veltaa tuloverolain luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä.

Lakia laadittaessa lainsäätäjän tulisi käyttää käsitteitä niiden yleiskielen mukaisen mää- rittelyn mukaisesti. Näin ollen olisi luontevaa, että lakia voitaisiin tulkita sen yleiskielen sisällön mukaisella tavalla. Toisaalta tietyissä tapauksissa verolakiin on sisällytetty mää- ritelmäsäännöksiä, jolloin niillä on luonnollisesti avainasema verolain tulkinnan kan- nalta.97 Oikeuskäytännössä on jouduttu ajoittain toteamaan, ettei verolaissa ole määritelty ratkaisun kannalta avainasemassa olevia käsitteitä. Esimerkiksi päätöksessä KHO 2012:85 oli kysymys TVL 71–72 §:en soveltamisesta. Sovellettavista oikeusohjeista puuttui ”asunnon” määrittely, joten korkeimman hallinto-oikeuden mukaan säännösten perusteella ei siten voitu olettaa, että asunnolla tarkoitetaan pelkästään sellaista asuntoa ja kotia, jossa esimerkiksi verovelvollisen perhe asuu.

Verolait, kuten kaikki lait, ovat aina epätäydellisiä. Verolakia säädettäessä ei ole mahdol- lista ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tapauksia, joita varten laki on säädetty. Kapita- lisaatiosopimusta koskevan verolainsäädännön puuttuessa, on verokohtelun tulkinnassa korostettava verolain sanamuotoa sekä sen yleisiä periaatteita. Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelun ratkaiseminen tuloverolain yleisten säännösten ja periaatteiden perusteella saattaa johtaa tulkinnanvaraiseen tilanteeseen, koska kyseisen sijoitusinstrumentin vero- kohtelu tulee ratkaista normeilla, joissa sitä ei olla suoranaisesti mainittu.

Lain sanamuoto ei muodosta yhtä ja yksiselitteistä oikeuslähdettä verolakia tulkittaessa. Lain sanamuoto saattaa olla monitulkintainen, jonka vuoksi argumentteja verolain tulkit- semiseksi on haettava muualta. Tulkinnassa voidaan hyödyntää esimerkiksi lain valmis- telutöitä sekä aikaisempaa oikeuskäytäntöä. Aukkotilanteissa on mahdollista, että ratkai-

97 Määttä 2014, s. 72.

sua haetaan tukeutumalla muuhun osaan verolainsäädäntöä, jossa puuttuva käsite on mää- ritelty. Epäselvässä tilanteessa on myös mahdollista, että tulkinnassa nojataan muuhun kuin verolainsäädäntöön.98 Tutkimuksen viidennessä kappaleessa käytetään edellä mai- nittuja menetelmiä tilanteissa, joissa lain sanamuoto ei tarjoa riittävää perustaa lain tul- kinnalle.

5.2 Luovutusvoiton ja muun pääomatulon rajanvetoa

Tuloverolain 32 §:n mukaan omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto sekä muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen, katsotaan olevan pääomatuloa. Verovelvolliselle voi kertyä pääomatuloa omaisuudesta, jota hän ei suora- naisesti omista, sillä pääomatuloa voi kertyä esimerkiksi omaisuuden tuotto-, käyttö-, hal- linta- tai vuokraoikeuden perusteella99.

Pääomatulot voidaan ryhmittää kahdenlaiseen tulotyyppiin: juokseviin pääomatuloihin sekä luovutusvoittoihin. Juokseva pääomatulo on tyypillisesti luonteeltaan omaisuuden tuottoa eli sijoitetulle pääomalle maksettavaa korvausta tai omaisuuden käytöstä makset- tavaa korvausta, kuten korko- ja vuokratulo. Sen sijaan luovutusvoitolla tarkoitetaan luo- vutuksen kautta realisoituvaa omaisuuden arvonnousua, joka syntyy, kun omaisuutta luo- vutetaan vastiketta vastaan. Keskeisin ero näiden kyseisten tulojen välillä on se, että luo- vutusvoitto on juoksevaan pääomatuloon verrattuna kertaluonteinen tulo. Juoksevan pää- omatulon katsotaan kertyvän ajan saatossa ja tuloa voi kertyä useiden verovuosien ai- kana.100

Rajanveto juoksevan pääomatulon ja luovutusvoiton välillä ei ole aina selvä, sillä yksit- täinen omaisuuserä voi kerryttää sekä juoksevaa tuloa että luovutusvoittoa. Esimerkiksi omistusasunto voi tuottaa juoksevana tulona vuokratuloja sekä myynnin yhteydessä luo- vutusvoittoa. Kun omaisuus kerryttää sekä juoksevaa tuloa että luovutusvoittoa, saattaa syntyä tulkintaongelma sen suhteen, milloin kysymys on pääomasta saatavasta suorituk-

98 Määttä 2014: lain sanamuoto.

99 Nykänen 2018a, s 4.

100 Nykänen 2018a, s. 4-5.

sesta, jota tulisi verottaa luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaisesti ja milloin ky- symys on muusta pääomatulosta. Tulkintaongelma korostuu erityisesti, kun kyse on oman ja vieraan pääoman ehtoisesta sijoituksesta.101

Luovutusvoittojen ja juoksevien pääomatulojen verotuksessa on merkittäviä eroja, jonka vuoksi luovutusvoitot on erotettava muista pääomatuloista. Xxxxxxxxxxxx on vaikutusta siihen, kuinka kapitalisaatiosopimuksen luovutuksesta syntyvän tulon määrä lasketaan ja kuinka luovutuksesta syntyvää tappiota käsitellään verotuksessa. Omaisuuden luovutus- voiton verotuksesta, voiton laskemisesta sekä luovutustappion vähennyskelpoisuudesta säädetään TVL 45-50 §:ssä. Luonnollisen henkilön, kuolinpesän ja yhteisetuuden saama luovutusvoitto voidaan laskea TVL 46.1 §:n mukaisesti soveltaen hankintameno-oletta- maa, mikä voi johtaa todellista nettotuloa pienempään veronalaiseen tuloon. Pääomatu- lolajin tappio voidaan vähentää TVL 118 §:n mukaan pääomatulosta verovuotta seuraa- vien kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio on vähennettävissä TVL 50.1 §:n mukaan verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna omaisuuden luovutuksesta syntyneestä voitosta. Luovutusvoiton erottaminen muista pää- omatuloista on yleensä selvää, mutta kapitalisaatiosopimusten luovutukset ovat kuitenkin aiheuttaneet tulkintaongelmia102.

Verohallinto on linjannut ohjeessaan (A2/200/2018), että kapitalisaatiosopimus ei ole ar- vopaperi tai muutakaan sellaista omaisuutta, josta saatua tuloa määrittäessä sovellettaisiin luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Näin ollen kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa määrittäessä ei tulisi soveltaa TVL 46.1 §:ssä tarkoitettua hankintameno- olettamaa. Tämän lisäksi ohjeessa linjataan, että luovutusvoiton verotusta koskevaa sään- telyä ei sovelleta, koska kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien luovutus rin- nastetaan verotuksessa saamisoikeuden luovutukseen.103

Kapitalisaatiosopimus voi tuottaa ajan saatossa juoksevaa tuloa vakuutusyhtiölle, mutta arvonnousu realisoituu kapitalisaatiosopimuksen tehneelle verovelvolliselle vasta silloin, kun verovelvollinen nostaa sopimuksesta varoja tai sopimuksen määräajan päättyessä

101 Nykänen 2018 A, s. 4-5.

102 Nykänen 2018 A, s 5.

103 Verohallinnon ohje A2/200/2018.

kertaluontoisena tulona. Vakuutusyhtiön maksama vakuutussuoritus on kuitenkin luon- teeltaan pääoman kerryttämää tuottoa eli juoksevaa pääomatuloa. Nämä suoritukset tule- vat vakuutusyhtiöltä ja perustuvat kapitalisaatiosopimuksen sijoituskohteiden arvonnou- suun, eivätkä täten liity kapitalisaatiosopimuksen vastikkeelliseen luovutukseen, joka oi- keuttaisi verovelvollisen soveltamaan tuloverolain luovutusvoittoveroa koskevia sään- nöksiä.104

TVL 45.1 §:n mukaan luovutusvoittoverotuksen soveltuvuus määräytyy seuraavasti: ”Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa siten kuin tässä lu- vussa säädetään”. Jos luovutus on tappiollinen, syntyy siitä TVL 50.1 §:n perusteella luo- vutustappiota. Luovutusvoittoa sekä luovutustappiota koskevia säännöksiä on tulkittava samalla tavoin, koska molempia säännöksiä sovelletaan niiden sanamuodon mukaisesti omaisuuden luovutuksiin.105 Jotta kapitalisaatiosopimuksen luovutuksesta aiheutunut tul- kintaongelma voidaan ratkaista, on luovutusvoittoa koskevien säännösten kannalta oleel- lista hahmottaa, mitä TVL 45.1 §:ssä sekä TVL 50.1 §:ssä tarkoitetaan omaisuudella ja luovutuksella.

5.2.1 Lain sanamuodon tulkinta: omaisuus

Verolakien epätäydellisyyden yhtenä lähteenä on se, että verolaissa ei määritellä kaikkia verokohtelun kannalta relevantteja käsitteitä.106 Tässä yhteydessä voidaan viitata esimer- kiksi siihen, että tuloverolaissa ei määritellä omaisuuden käsitettä, vaikka kyseistä käsi- tettä käytetään useissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi ratkaisussa KHO 2019:42 on todettu, että tuloverolaista ei löydy omaisuuden määritelmää. Omaisuuden käsitettä ei ole syytä määritellä tarkkarajaisesti, sillä verolainsäädännön tulisi olla mahdollisimman yksinker- taista, jotta se olisi hallinnoitavissa. Jos omaisuuden käsite määriteltäisiin hyvin muodol- lisesti ja kaikissa olosuhteissa, tulisi paineita siihen, että verolakeja tulisi päivittää aina kun säädös- ja toimintaympäristö muuttuu.107

104 Nykänen 2018 A, s. 18.

105 Nykänen 2018 A, s. 6.

106 Määttä 2014, s.43.

107 Määttä 2014, s. 57.

Kansankielessä omaisuudella tarkoitetaan yleensä jotain konkreettista, kuten kiinteistöä, osakehuoneistoa tai arvopaperia. Kuitenkin varallisuusoikeudessa omaisuuden käsite saa korostuneen aseman, kun käsittelyssä on sellainen tilanne, jossa varallisuusoikeuksista oikeudellisesti disponoidaan eli määrätään. Esimerkiksi kun henkilö A myy henkilölle B kiinteistön, määrätään tosiasiallisesti aina siitä oikeusasemasta, joka luovuttajalla on oi- keustoimen kohteena olevaan omaisuuteen. Tässä tapauksessa henkilö A siirtää omistus- oikeutensa henkilölle B. Luovutuksen yhteydessä henkilö A luopuu samalla asunto-osa- keyhtiön osakkuuden tuottamasta oikeusasemastaan henkilölle B. Varallisuusoikeuden näkökulmasta voidaan todeta, että omaisuuden käsitteellä tarkoitetaan oikeuksia. Omai- suus käsittelee oikeuksia myös silloin, kun se ei ole yhteydessä mihinkään konkreettiseen esineeseen.108

Omaisuuden käsite muodostuu esineoikeudessa vakiintuneesti oikeuksien tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että omaisuus koostuu varallisuusoikeuksista. Nämä varallisuusoikeudet jaotellaan tyhjentävästi joko kiinteäksi tai irtaimeksi omaisuudeksi, joka johtaa siihen, että käytännön tulkintatilanteissa kaikki varallisuusoikeudet ovat luettavissa jompaan- kumpaan ryhmään.109 Irtaimeen omaisuuteen voidaan lukea sellaiset varallisuusoikeudet, joiden yhteys konkreettisiin esineisiin on etäinen tai puuttuu kokonaan. Tällaisia oikeuk- sia ovat saamisoikeudet, jotka tähtäävät tietyn suorituksen saamiseen.110 Tässä yhtey- dessä voidaan viitata suoraan kapitalisaatiosopimuksen saantioikeuteen, joka muodostuu sijoituksen tehneelle verovelvolliselle. Kapitalisaatiosopimusta voidaan täten pitää varal- lisuusoikeuden mukaan irtaimena omaisuutena.

Koska omaisuus käsitteen sisältöä ei ole määritelty voimassaolevassa tuloverolainsäädän- nössä tarkemmin, tulisi lähtökohtaisesti kaikkien omaisuuden vastikkeellisten luovutus- ten kuulua luovutusvoittoverotuksen piiriin, jos toisin ei ole erikseen säädetty.111 Tulove- rolaissa ei ole säännöstä, jonka mukaan kapitalisaatiosopimuksen luovutus olisi rajattu luovutusvoittoverotuksen ulkopuolelle. Verohallinnon ohjeen (A2/200/2018) mukaan ka- pitalisaatiosopimukseen perustuvaa saamisoikeutta ei voida pitää omaisuutena.

108 Kartio 2001, s.114.

109 Tepora 2003, s. 30.

110 Kartio 2001, s. 116.

111 Pwc 17.10.2018.

Kuten tuloverolaissa, myös perintö- ja lahjaverolaissa käytetään omaisuuden käsitettä il- man sen tarkempaa määrittelyä. Perintö- ja lahjaverolaissa omaisuuden käsitettä käsitel- lään laajasti, sillä PerVL 4.1 ja 18.1 §:t kattavat lähtökohtaisesti kaikenlaisen perinnöksi tai lahjaksi saadun rahanarvoisen omaisuuden. Tulkintaan voidaan hakea tukea myös jo kumotusta varallisuusverolaista (30.12.1992/1537, VVL), jonka VVL 9.1 §:n mukaan ve- ronalaisina varoina pidettiin rahanarvoista omaisuutta. Lähtökohtaisesti kaikki esine- ja saamisoikeudet voitiin katsoa sisältyvän omaisuus käsitteeseen, koska omaisuuden käsite oli varallisuusverolaissakin erittäin laaja.112

Tulkintaa puoltaa KHO 1985 B II 571 ratkaisu, jossa säästöhenkivakuutus katsottiin va- rallisuusverotuksessa verovapaaksi varallisuudeksi. Ratkaisu perustui verovapaita varoja käsittäneen tulo- ja varallisuusverolain (31.12.1974/1043) 41.7 §:än, jonka mukaan lyk- käävän ehdon täyttyessä voimaan tuleva oikeus ja sellainen oikeus, jota verovelvollinen voi vasta tuonnempana käyttää hyväkseen, oli verosta vapaata. Vastaava säännös sisälly- tettiin myöhemmin VVL 10 §:n 7 kohtaan. Erityissäännöksessä oli siten kysymys vero- vapaista varoista, jotka vastaavasti olisivat olleet VVL 9.1 §:n perusteella veronalaista omaisuutta. Täten kapitalisaatiosopimus voidaan lukea varallisuusverotuksessa VVL 9.1

§:n mukaiseksi omaisuudeksi.113

Verojärjestelmän systematiikan vuoksi omaisuuden käsitteen tulisi olla sama kaikissa ve- rolajeissa, jos tiettyä verolajia koskevassa säännöksessä ei ole erikseen määritelty omai- suuden käsitettä. Tuloverolaissa ei ole rajoitteita sille, minkä laatuisen omaisuuden luo- vutukset kuuluvat luovutusvoittoverotuksen piiriin, joten TVL 45.1§:n ja TVL 50 §:n omaisuuden käsitettä voidaan käsitellä laajasti. Luovutusvoittoverotuksen piiriin voidaan sisällyttää lain avoimen sanamuodon perusteella niin irtaimen kuin kiinteän omaisuuden luovutukset.114

Yhteenvetona voidaan todeta, että varallisuusoikeuden mukaan erilaiset oikeudet voidaan katsoa olevan omaisuutta, jonka lisäksi saantioikeus voidaan luokitella tarkemmin ir- taimeksi omaisuudeksi. Verojärjestelmän systematiikan vuoksi myös tuloverolaissa käy- tetyn omaisuus käsitteen tulisi kattaa kiinteän omaisuuden lisäksi irtain omaisuus, johon

112 Nykänen 2018a, s. 12.

113 Nykänen 2019a, ratkaisun arviointia.

114 Nykänen 2018a, s. 13.

kapitalisaatiosopimuksen voidaan katsoa kuuluvan. Luovutusvoittosäännösten sovelta- mista kapitalisaatiosopimusten kohdalla tukee myös se, että TVL 50 §:n omaisuuden kä- site on laaja, eikä kapitalisaatiosopimusta olla rajattu luovutusvoittoverotuksen ulkopuo- lelle.

5.2.2 Lain sanamuodon tulkinta: luovutus

Vakuutuksenottajalla on valta määrätä kaikkia hänelle kuuluvia oikeuksia. Vakuutuksen- ottajan oikeuksiin kuuluu myös mahdollisuus siirtää vakuutuksen omistusoikeus kolman- nelle osapuolelle. Omistusoikeuden siirtäminen tarkoittaa sitä, että uusi henkilö tulee käyttämään kaikkia niitä vakuutukseen liittyviä oikeuksia, jotka kuuluivat oikeuksien luovuttajalle115. Kapitalisaatiosopimuksen kohdalla tällaisia oikeudet voivat olla esimer- kiksi oikeus tehdä vakuutukseen rakenteellisia muutoksia, kuten kohde-etuuksien muut- taminen tai lopettaa vakuutus sekä nostaa sen takaisinostoarvo.

Kuten omaisuus käsitteen kohdalla, luovutuksen käsitettä ei ole määritelty tuloverolain- säädännössä. Luovutuksella tarkoitetaan oikeustoimia, jossa omaisuuden omistaja luo- vuttaa omaisuuden omistusoikeuden vastikkeellisesti kolmannelle osapuolelle. Luovu- tuksina voidaan pitää erityissäännösten ja oikeuskäytännön perusteella sellaisia tilanteita, joissa omaisuuden perusteella saadaan vastiketta, vaikka omistusoikeutta ei luovutettai- sikaan toiselle. Veronalaisina luovutuksina voidaan täten pitää kaikkia rahaa vastaan teh- tyä kauppaa sekä muuta vastiketta vastaan tapahtunutta vaihtoa. Myös sellaisesta luovu- tuksesta saatua voittoa pidetään veronalaisena, joka tapahtuu vastoin verovelvollisen tah- toa.116

Luovutusvoittojen veropohja on laaja, sillä TVL 45.1 §:n mukaan veronalaiseksi pää- omaksi katsotaan lähtökohtaisesti kaikki omaisuuden luovutuksesta saadut voitot riippu- matta omaisuuden laadusta, käyttötarkoituksesta, saantotavasta, luovutuksen syystä tai omistusajan pituudesta. Eräissä tapauksissa luovutus voidaan katsoa verovapaaksi luovu- tukseksi edellä mainittujen kriteerien perusteella.117 Esimerkiksi TVL 48.1 §:n 1 kohdan

115 Jokela - Lammi - Lohi - Silvola 2013, s. 302.

116 Räbinä - Nykänen 2006, s. 36-37.

117 Räbinä - Myllymäki 2016, s. 584.

mukaan verovapaata luovutusvoittoa on oman asunnon luovutusvoitto, jos verovelvolli- nen on omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan ennen luovutusta käyttänyt asuntoa omana tai perheensä vakituisena asuntona.

TVL 45.1 §:n TVL 50.1 §:n luovutuksen käsitteeseen katsotaan kuuluvan nimenomaan vastikkeelliset luovutukset, sillä TVL 45.1 §:ssä veronalaiseksi pääomatuloksi katsotaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto. Siten luovutuksena voidaan pitää rahavastiketta vastaan tehtyä kauppaa tai muuta rahan arvoista omaisuutta vastaan tehtyä vaihtoa.118 Kapitalisaatiosopimuksen luovutus voidaan katsoa vastikkeelliseksi, jos luovutuksesta saatu vastike on suurempi kuin kapitalisaatiosopimukseen sijoitetut varat sekä sopimuk- sesta aiheutuneet kulut yhteenlaskettuna.

Kuten aikaisemmin on todettu, omaisuus voidaan katsoa muodostuvan oikeuksista. Omaisuuden luovutus voidaan siten ajatella olevan oikeustoimi, missä tietystä tai tietyistä omaisuuteen liittyvistä varallisuusoikeuksista luovutaan. Omistusoikeus on vapaasti siir- rettävissä, mikäli laissa ei toisin määrätä119. Vakuutussopimuslain 51 §:ssä säädetään hen- kivakuutukseen perustuvan oikeuden luovutuksesta ja panttauksesta. Vakuutussopimus- lain 51.1 §:ssä määrätään tarkemmin, että vakuutuksenottajalla on oikeus luovuttaa ja pantata henkivakuutukseen perustuva oikeus.

Kyseisessä laissa ei määritellä henkivakuutusluokkia, joten kyseinen lakipykälä oikeuttaa kapitalisaatiosopimuksen tehneen henkilön luovuttamaan tai panttaamaan sopimukseen perustuvan oikeuden. Vakuutussopimuslain 51 §:n rajoitteet koskevat tarkemmin ryhmä- henkivakuutukseen perustuvien oikeuksien panttausta sekä sellaisia henkivakuutuksia, joissa on peruuttamaton edunsaajamääräys. Voidaan todeta, että kapitalisaatiosopimus on sellaista omaisuutta, joka on mahdollista luovuttaa vastikkeellisesti tai vastikkeetta.

5.3 Luovutusvoittosäännösten soveltuminen

Tuloverolain luovutusvoittoverotuksen soveltamisala ei ole aina selvää. Luovutusvoittoa ja -tappiota koskevien säännösten soveltamiseen liittyvää oikeuskäytäntöä syntyy ajan

118 Nykänen 2018a, s 7.

119 Kartio 2001, s. 242.

saatossa yhä enemmän. Tämä johtuu siitä, että omistukseen liittyvä monimuotoisuus laa- jenee entisestään. Esimerkiksi ratkaisussa KHO 2018:11 katsottiin, että sijoituksia ver- taislainoihin pidettiin sellaisena omaisuutena, jonka luovutuksen johdosta vahvistettiin luovutustappio. Tämän lisäksi tätä omaisuuserää pidettiin sellaisena arvopaperina, jonka lopullinen arvonmenetys rinnastettiin luovutustappioon. Perusteluksi katsottiin, että ny- kyisen tuloverolain 50 §:ssä tai säännöksen esitöissä ei ole tarkemmin määritelty, että mitä kyseisen säännöksen arvopaperilla tarkoitetaan. Samalla tavoin omaisuuden käsite on jäänyt määrittelemättä tuossa lainkohdassa sekä tuloverolain 45 §:ssä.120

Oikeuskäytännössä on katsottu, että tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuo- lelle ei jätetä sellaista varallisuutta, jota olisi voitu pitää varallisuusverolain (1537/1992, kumottu lailla 1141/2005) nojalla verotettavana varallisuutena. Esimerkiksi ratkaisussa KHO 2018:170121 saamiset katsottiin tuloverolain tarkoittamalla tavalla omaisuudeksi. Ratkaisuperusteena katsottiin erityisesti varallisuusverolain sekä tuloverolain välinen yh- teys, jonka perusteella varallisuusverolaissa tarkoitettuja saamisia ei jätetä tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle. Tapauksen olosuhteiden puitteissa myydyt pääomalainasaatavat katsottiin vähennyskelpoiseksi luovutustappioksi. Varallisuusvero- laissa tarkoitettuun varallisuuteen luetaan myös ne varat, jotka on säädetty erikseen vero- vapaiksi varoiksi tämän lain 10 §:ssä.

Myös virtuaalivaluuttojen verotuksessa olennainen tulkintaongelma on ollut se, voi- daanko virtuaalivaluutan luovutukseen soveltaa tuloverolain luovutusvoittoa koskevia säännöksiä vai juoksevan pääomatulon verotusta koskevia säännöksiä. Vastoin aikaisem- man verotuskäytännön tulkintalinjaa, ratkaisussa KHO 2019:42122 on katsottu, että virtu-

120 KHO 2018:11 Yksityishenkilön oli tarkoitus sijoittaa internetissä toimivan verkkopalvelun kautta niin sanottuihin vertaislainoihin. Hakijan tehtyä sijoituksensa, palvelu edelleen sijoitti varat asetettujen sijoi- tusehtojen perusteella automaattisesti ja hakijan lainasalkkuun muodostui lainahakijoiden tarjonnan pe- rusteella kantaa eri velkakirjoista tai niiden määräosista. Mikäli saatavaa ei saatu perittyä ulosoton kautta, kirjattiin saatava luovutustappioksi ulosottoviranomaisen antaman varattomuustodistuksen perusteella.

121 KHO 2018:170 Yksityishenkilö, joka ei ollut B Oy:n osakkeenomistaja, oli antanut B Oy:lle lainaa. Osa lainasta muutettiin osakeyhtiölain 12 luvun mukaiseksi pääomalainaksi. Kun A myi pääomalainasaa- tavansa C Oy:lle pääomalainan nimellisarvoa alemmasta käyvästä arvosta, A:lle kertyi tuloverotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio.

122 Tapauksessa yksityishenkilö aikoi myydä ostamaansa Ether-virtuaalivaluuttaa niin, että hän saisi vas- tikkeeksi virallista valuuttaa eli euroja tai dollareita. Kertynyttä voittoa ei voitu katsoa TVL 53 §:n 8 koh- dassa tarkoitetuksi valuuttakurssivoitoksi eikä TVL 32 §:ssä tarkoitetuksi muuksi pääomatuloksi kuin luovutusvoitoksi. Luovutusta oli pidettävä TVL 45.1 §:ssä tarkoitettuna omaisuuden luovuttamisena, jo- hon oli sovellettava TVL 46.1 §:n luovutusvoiton laskemista koskevia säännöksiä.

aalivaluutan luovutukseen sovelletaan luovutusvoittoa koskevia säännöksiä. Oikeuskäy- tännöllä on luovutusvoiton verotusta koskevien säännösten tulkinnassa keskeinen merki- tys, koska omaisuus käsitteelle ei löydy yksiselitteistä määritystä tuloverolaissa. Ratkai- sussa KHO 2019:42 tulkitaan laajasti omaisuuden käsitettä sekä luovutusvoittoverosään- nösten soveltamisalaa. Tämän lisäksi ratkaisun tulkinta on vahvistanut tuloverolain sekä varallisuusverolain välistä systematiikkaa, jonka mukaan tuloverolain omaisuuden käsit- teeseen sisältyy kaikki sellaiset omaisuuserät, jotka olisivat olleet veronalaisia varoja va- rallisuusverolaissa. Varallisuusverolain 9.1 §:n mukaan veronalaisiksi varoiksi katsottiin verovelvollisella verovuoden päättyessä oleva rahanarvoinen omaisuus laissa säädetyin poikkeuksin. Kapitalisaatiosopimus olisi ollut varallisuusverolain 9.1 §:n mukaista rahan- arvoista omaisuutta, koska kyseessä on luovutettavissa oleva omaisuus, joka pitää sisäl- lään varallisuusarvoa.123

Verohallinnon ohjeessa (A2/200/2018) linjataan, että kapitalisaatiosopimukseen perus- tuva saamisoikeus ei ole arvopaperi eikä muutakaan sellaista irtainta omaisuutta, johon sovellettaisiin tuloverotuksessa luovutusvoiton verotusta koskevaa sääntelyä. Tässä tut- kimuksessa kapitalisaatiosopimus tulkitaan sellaiseksi omaisuudeksi, joka on luovutetta- vissa toiselle henkilölle rahaa tai muuta vastiketta vastaan. Kyseisessä ohjeessa mainitaan edellisen linjauksen lisäksi, että kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien luo- vutus rinnastetaan verotuksessa saamisoikeuden luovutukseen. Saamisoikeus on irtainta omaisuutta, jolla on rahallista arvoa. Tämän lisäksi luovutettava omaisuus voi olla kiin- teää tai irtainta omaisuutta, jonka lisäksi tällaisella omaisuuslajittelulla ei pitäisi olla mer- kitystä luovutusvoittoa verottaessa. Saamisoikeus on luovutuskelpoinen oikeus, jota ei olla rajattu tuloverolain luovutusvoittoa- tai tappiota koskevien säännösten ulkopuolelle. Verohallinnon ohjeen (A2/200/2018) tulkinnalla rajataan tuloverolain omaisuuskäsitettä sekä luovutusvoittosäännösten soveltamisalaa, jonka vuoksi ohjeen tulkintaa tulisi perus- tella laajemmin.

Ennakkoratkaisun KVL 2018/36 oli tarkoitus ratkaista, että sovelletaanko tuloverolain omaisuuden luovutusvoiton ja -tappion laskemista koskevia säännöksiä, kun kapitalisaa- tiosopimukseen perustuvat oikeudet luovutetaan vastikkeellisesti sopimusosapuoliin näh-

123 Nykänen 2019a, ratkaisun arviointia.

den kolmannelle. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa katsottiin, että kapitalisaa- tiosopimuksen tai sen perusteella hakijalle syntyneen saamisoikeuden luovutuksessa ei ollut kyse arvopaperin, kuten esimerkiksi juoksevan velkakirjan luovutuksesta tai siihen rinnastuvasta tapahtumasta, vaan sopimusperusteisesta saamisoikeuden siirrosta. Ennak- koratkaisussa todetaan, että kapitalisaatiosopimusta tai sen perusteella hakijalle synty- nyttä saamisoikeutta ei voida pitää verotuksessa sellaisena omaisuutena, jonka luovutuk- seen sovellettaisiin tuloverolain luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä. Ennak- koratkaisussa ei lähestytä ongelmaa tulkitsemalla tuloverolain omaisuus käsitettä, vaan tulkitsemalla sitä, voidaanko kapitalisaatiosopimusta pitää arvopaperina. Tämä on ollut erikoinen lähestymistapa, sillä tuloverolain luovutusvoittoa ja -tappiota koskevat sään- nökset sääntelevät ensisijaisesti omaisuuden luovutuksesta saatua voittoa tai tappiota.

Ennakkoratkaisu KVL 2018/36 aiheuttaa tulkintaongelman, sillä tuloverolain omaisuus käsitteeseen voidaan katsoa kuuluvan lähtökohtaisesti kaikki omaisuuden luovutukset. Kapitalisaatiosopimusta ei nimenomaisesti ole rajattu pois luovutusvoittoa ja -tappiota koskevien säännösten ulkopuolelle, joten Verohallinnon ja Keskusverolautakunnan kapi- talisaatiosopimusta koskeva tulkinta on kaventanut luovutusvoittoa ja -tappiota koske- vien säännösten soveltamisalaa.124

Ennakkoratkaisu KVL 2018/36 on kumottu ja uudessa ennakkoratkaisussa KHO 2019:79 on lausuttu, että kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien vastikkeellinen luo- vutus katsotaan TVL 45.1 §:n tarkoitetuksi omaisuuden luovutukseksi, johon sovelletaan tuloverolain luovutusvoiton ja -tappion laskemista koskevia säännöksiä. Ennakkoratkai- sussa KHO 2019:79 ei oteta kantaa siihen, onko kapitalisaatiosopimus rinnastettavissa arvopaperiin. Sen sijaan tulkinnassa on painotettu tuloverolain ja varallisuusverolain vä- listä systematiikkaa, jonka perusteella kapitalisaatiosopimusta pidetään tuloverolain tar- koittamana omaisuutena.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kapitalisaatiosopimus on luovutuskelpoinen omaisuus, jota ei ole rajattu pois luovutusvoittoa koskevien säännösten ulkopuolelle. Kapitalisaatio- sopimuksen vastikkeelliseen luovutukseen voidaan soveltaa TVL 45-50 §:n luovutusvoit- toa ja -tappiota koskevia säännöksiä. Tässä yhteydessä voidaan korostaa, että vakuutuk-

124 Pwc 17.10.2018

senottaja voi tarvittaessa soveltaa TVL 46.1 §:n hankintameno-olettamaa. Vaihtoehtoi- sesti tappiollisen luovutuksen yhteydessä vakuutuksenottaja voi soveltaa TVL 50.1 §:n mukaista luovutustappiota koskevaa säännöstä, jonka mukaan verovelvollinen voi vähen- tää luovutuksesta aiheutuneen tappion omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta vero- vuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy.

5.4 Luovutusvoittosäännösten soveltaminen lakiuudistuksen jälkeen

5.4.1 Vastikkeellinen luovutus

Tuloverolain omaisuuden luovutusvoittoa ja -tappiota koskevat säännökset ovat pysyneet pitkään samanlaisina, mutta näiden säännösten soveltamisala on muovautunut oikeuskäy- tännön perusteella. Kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen liittyvä tulkintaongelma on kuitenkin huomioitu myös lakiuudistuksessa. Hallituksen esityksessä eduskunnalle osa- kesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 275/2018) on otettu kantaa luovutusvoittosäännösten so- veltamisesta kapitalisaatiosopimuksen vastikkeellisen luovutuksen yhteydessä.

Lakiuudistuksen myötä tuloverolain 45 §:än lisätään 6 momentti, joka sääntelee kapitali- saatiosopimuksen vastikkeellista luovutustilannetta. Tämä kyseinen lainkohta on tulove- rolain yleisten periaatteiden mukainen säännös, sillä kapitalisaatiosopimus on tulovero- lain tarkoittamaa omaisuutta sekä luovutettavissa vastiketta vastaan. Uuden nimenomai- sen säännöksen tarpeellisuutta TVL 45 §:ssä voidaan kyseenalaistaa, koska TVL 45.1 §:n sanamuoto ei rajaa mitään omaisuutta luovutusvoittosäännösten ulkopuolelle. Tutkimuk- sen perusteella voidaan todeta, että luovutusvoittojen verotusta koskevia säännöksiä so- vellettaisiin kapitalisaatiosopimuksen vastikkeelliseen luovutukseen myös ilman nimen- omaista säännöstä.

Toisaalta oikeuskäytännössä on annettu kapitalisaatiosopimuksen luovutusta koskevaan tulkintaongelmaan tuloverolain mukainen ratkaisu vasta varsin myöhään. Kapitalisaatio- sopimuksen verotuskäytännössä sovellettiin pitkään Verohallinnon ohjetta (A2/200/2018), jonka mukaan kyse on saamisoikeuden luovutuksesta, johon ei sovelleta luovutusvoittoverotusta koskevaa sääntelyä. Käytännössä tuloverolain luovutusvoittoa

koskevia säännöksiä ei tulkita laajemmin lakiuudistuksen jälkeen, koska säännökset kos- kevat edelleen omaisuuden luovuttamisen verotusta. Vaikka oikeuskäytännössä kapitali- saatiosopimus on tulkittu tuloverolain mukaiseksi omaisuudeksi ennen lakiuudistusta, voidaan nimenomaisen säännöksen lisäystä TVL 45 §:än pitää oikeusvarmuutta lisäävänä säännöksenä.

Verovuodesta 2020 lähtien kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen sovelletaan TVL 46.2

§:ä, jonka mukaan osituksessa saadun omaisuuden omistusaika ja hankintameno laske- taan ositussaantoa edeltäneestä saannosta. Lesken sopimuksen siirtäminen osituksessa kuolinpesälle johtaa kuolinpesän hankintamenon muodostumiseen perintöverotuksessa käytetystä arvosta.125 Lakiuudistuksen jälkeen kapitalisaatiosopimuksen luovutusvoitto- säännösten soveltaminen poikkeaa muusta omaisuuden luovutuksesta olennaisesti, sillä kapitalisaatiosopimuksen luovutuksen yhteydessä vakuutuksenottaja ei voi soveltaa han- kintameno-olettamaa.

5.4.2 Hankintameno-olettaman soveltamiskielto

Omaisuuden vastikkeellisessa luovutuksessa on kaksi laskentatapaa veronalaisen luovu- tusvoiton laskemista varten. Xxxxxxxxxxxx henkilön ja kuolinpesän todellinen luovutus- voitto lasketaan luovutushinnan ja verotuksessa poistamattoman hankintamenon erotuk- sena. Tällaisessa laskentatavassa luovutusvoitosta vähennetään myös voiton hankkimi- sesta johtuneet menot. Vaihtoehtoisesti verovelvollisella on tuloverolain mukaan mah- dollisuus käyttää hankintameno-olettamaa, jos sen perusteella laskettu voitto on pienempi kuin todellisen hankintamenon perusteella laskettu voitto. TVL 46.1 §:n hankintameno- olettaman mukaan muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kom- mandiittiyhtiön saamasta luovutushinnasta vähennettävä määrä on aina vähintään 20 pro- senttia. Jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, luovu- tushinnasta vähennetään vähintään 40 prosenttia.

Pääsääntöisestä omaisuuden luovutuksen verotustavasta poiketaan kuitenkin olennai- sesti, sillä kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen ei ole mahdollista soveltaa TVL 46.1

125 HE 275/2018, s. 53.

§:n mukaista hankintameno-olettamaa. Uudessa TVL 45.6 §:ssä säännellään, että kapita- lisaatiosopimuksen luovutusvoiton määrää laskettaessa ei vähennetä TVL 46.1 §:ssä tar- koitettua vähimmäismäärää.

Hallituksen esityksen mukaan hankintameno-olettama ei ole sovellettavissa kapitalisaa- tiosopimuksen luovutukseen, koska kyse on yksilöllisestä sijoitustuotteesta, jonka kautta voidaan tehdä monimuotoisia sijoituksia erilaisiin omaisuuseriin. Tämän lisäksi perustel- laan, että kapitalisaatiosopimukseen liittyy lykkääntymisetuja suhteessa omaisuuden suo- raan omistamiseen, kun vero maksetaan vasta nostettaessa varoja sopimuksesta. Hankin- tameno-olettaman taustalla ovat tarpeet yksinkertaistaa hallinnollista menettelyä esimer- kiksi sellaisissa luovutustilanteissa, joissa verovelvollisen hankala selvittää pitkään omis- tetun omaisuuserän hankintamenoa sekä samalla huomioida inflaation vaikutus.126

Perustelu voidaan katsoa olevan vakuuttamaton, sillä inflaation vaikutuksen osalta kapi- talisaatiosopimus on samassa asemassa kuin esimerkiksi sijoitusrahasto-osuus. Tämän li- säksi hankintameno-olettama on sovellettavissa pääsääntöisesti kaikissa luovutusvoitto- verotuksen piiriin kuuluvissa tilanteissa riippumatta siitä, onko luovutettavan omaisuu- den hankintamenon selvityksessä mahdollisesti vaikeuksia.127

Xxxxxxxxxx neutraalisuuden vuoksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kapitalisaa- tiosopimuksen luovutukseen ehdotettuja nimenomaisia säännöksiä sovellettaisiin myös silloin, kun verovelvollinen nostaa sopimuksesta varoja sekä sopimuksen erääntyessä. Jos kapitalisaatiosopimuksen luovutusta kohdellaan verotuksessa edullisemmin kuin takai- sinnostoa tai sopimuksen päättymistä määräajassa, vakuutuksenottaja voisi tehdä keino- tekoisen väliluovutuksen ennen sopimuksen erääntymistä.128 Kapitalisaatiosopimuksen luovutuksen yhteydessä hankintameno-olettaman soveltamiskieltoa voitaisiin perustella inflaation sijasta edellä mainitulla verotuksen neutraalisuudella. Kapitalisaatiosopimuk- sen verotettavaa tuloa on varoja nostettaessa tai sopimuksen erääntyessä nostosumman ja verovelvollisen maksamien maksujen erotus, joten hankintameno-olettama ei sovellu ky- seisiin tilanteisiin. Luovutuksen yhteydessä hankintameno-olettaman käyttömahdollisuus

126 HE 275/2018, s. 28.

127 Nykänen 2018b, s. 6.

128 HE 275/2018, s. 28.

antaisi kapitalisaatiosopimuksen luovutukselle ja sopimuksen takaisinoston tai eräänty- misen verotuksessa epäneutraalin aseman ja näin voisi johtaa keinotekoisiin väliluovu- tuksiin ennen sopimuksen erääntymistä.129

Hankintameno-olettaman soveltamiskielto tekee kapitalisaatiosopimuksen verotuksesta symmetrisemmän, mutta säännöstä voidaan pitää siviilioikeudellisten lähtökohtien vas- taisena. TVL 46 §:n luovutusvoiton laskemista koskevan säännöksen soveltamisala kos- kee nimenomaisesti omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrää. Kun asiaa tarkas- tellaan täysin luovutusvoittosäännösten sanamuodon mukaisesti, verovelvollisella tulisi olla mahdollisuus käyttää omaisuuden vastikkeellisen luovutuksen yhteydessä hankinta- meno-olettamaa. Käytännössä ratkaisun KHO 2019:79 ansiosta verovelvollisella on mah- dollisuus käyttää hankintameno-olettamaa, jos luovutus tapahtuu ennen verovuotta 2020.

5.4.3 Luovutustappiot

Symmetrian vuoksi vastaavasti luovutustappiot ovat pääsääntöisesti vähennyskelpoisia, jos vähennyskelvottomuudesta ei ole säädetty erikseen130. TVL 50 §:ssä säännellään omaisuuden luovutuksesta syntyneestä tappiosta, jonka perusteella kapitalisaatiosopi- muksen vastikkeellinen tappio on vähennyskelpoinen omaisuuden luovutuksesta saa- dusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy. Vastikkeellinen luovutus voi syntyä, kun luovutetun omaisuuden hankintameno ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärä ylittää luovutushinnan. Omai- suuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy. Luovutustappioita ei oteta huomioon pääomatulojen alijäämää vahvistettaessa.

Luovutusvoittosäännösten soveltaminen ei aiheuta muutosta verotettavan tulon määrään, sillä verotettavan tulon määrä luovutuksesta olisi sama kuin Xxxxxxxxxxxxx ohjeen mu-

129 Nykänen 2018b, s 6.

130 Räbinä - Nykänen 2006, s. 11.

kaan, jossa luovutus katsotaan saamisoikeuden luovutukseksi. Verotettavaa tuloa on luo- vutushinnan ja säästäjän maksamien maksujen erotus.131 Olennaisena muutoksena voi- daan pitää luovutustappiota koskevien säännösten soveltamista, sillä luovutustappiot ei- vät ole olleet vähennyskelpoisia ennen ratkaisua KHO 2019:79. Verotuskäytännössä täl- laista luovutusta pidettiin pitkään menetyksenä silloin, kun kapitalisaatiosopimukseen pe- rustuvat oikeudet on luovutettiin sopimukseen sijoitettua pääomaa pienemmällä vastik- keella.132 Tappiollinen luovutus on mahdollinen sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopi- muksen kohdalla. Vakuutuksenottaja voi joutua luovuttamaan kapitalisaatiosopimuk- sensa oikeudet sijoitettua pääomaa pienemmällä vastikkeella, jos sopimukseen sidottujen kohde-etuuksien arvo on laskenut alhaisemmaksi kuin alun perin sijoitettu pääoma.

131 Verohallinto 2018, 11.1 Kapitalisaatiosopimuksen omistajanvaihdos verotuksessa.

132 Verohallinto 2018, 11.2.2 Kapitalisaatiosopimuksen luovutus takaisinostoarvoa alemmalla rahavastik- keella.

6. Kapitalisaatiosopimuksen tappio

6.1 Menetys tuloverolaissa

Aivan kuten muut markkinoilla tarjottavat sijoitusinstrumentit, myös sijoitussidonnalli- nen kapitalisaatiosopimus saattaa muodostua tappiolliseksi. Hallituksen esityksessä (275/2018 vp) säästöhenkivakuutuksen ja kapitalisaatiosopimuksen tappiot katsotaan vä- hennyskelpoisiksi verovuodesta 2020 alkaen. Tappio katsotaan muodostuvan silloin, kun maksettujen vakuutusmaksujen ja muiden maksusuoritusten määrä, vähennettynä niistä tuloksi luetulla määrällä, olisi säästäjälle vakuutussuorituksina tai muina suorituksina so- pimusaikana maksettuja määriä suurempi. Lakiuudistuksen jälkeen kapitalisaatiosopi- muksen takaisinoston tai päättymisen yhteydessä syntynyt tappio katsotaan vähennyskel- poiseksi uudessa TVL 35 §:ssä, joka koskee säästöhenkivakuutuksen, kapitalisaatiosopi- muksen ja määräaikaisen eläkevakuutuksen tuottoa ja tappiota.133

Ennen lakiuudistusta kapitalisaatiosopimuksen epäneutraalisuus suhteessa muihin kilpai- leviin sijoituskohteisiin on ilmennyt tappioiden käsittelyssä, sillä takaisinoston tai päät- tymisen yhteydessä syntynyttä tappiota ei ole pidetty verotuskäytännössä vähennyskel- poisena menona. Tappioiden vähennyskelvottomuus on tehnyt kapitalisaatiosopimuk- sesta valtaosan muita sijoitusinstrumentteja verotuksellisesti riskisemmän sijoitusvaihto- ehdon. Tässä luvussa tutkitaan, voidaanko kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunutta tap- piota pitää tuloverolain mukaan vähennyskelpoisena. Xxxxxxxx luo se, että kapitalisaatio- sopimuksella ei ole ollut ennen lakiuudistusta nimenomaisia säännöksiä, joita voitaisiin suoraan soveltaa. Tämän vuoksi tuloverolain systematiikalla sekä yleisillä periaatteilla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka kapitalisaatiosopimuksen yksityisoikeudelliset lähtö- kohdat tulisi ottaa huomioon tappioiden käsittelyssä.

Kapitalisaatiosopimuksesta johtuvaa tappiota on pidetty verotuskäytännössä menon si- jasta saamisen menetyksenä, minkä vuoksi tappiota ei ole vähennetty juoksevan tulon verotuksessa. Tuloverolaissa ei ole menetyksiä koskevaa yleissäännöstä, jonka perus- teella kapitalisaatiosopimuksen lopullista tappiota voitaisiin pitää vähennyskelpoisena

133 HE 275/2018, s. 75.

eränä. Toisaalta menetyksiä ei ole säädetty tuloverolaissa erikseen myöskään vähennys- kelvottomiksi.134 Tuloverolain vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan menetyksiä ei kuitenkaan pidetä vähennyskelpoisina erinä. TVL 29.1 §:n sekä 54.1§:n mukaan mene- tykset voidaan tulkita vähennyskelvottomiksi henkilökohtaisessa tulolähteessä, sillä nämä lainkohdat käsittelevät sanamuodon mukaan nimenomaisesti menoja. Sen sijaan elinkeinoverolain 7 §:ssä mainitaan selvästi, että tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset ovat vähennyskelpoisia. Tästä syystä elinkeinotoimintaan kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen tappio on vähennyskelpoinen menetys lain sanamuo- don mukaisesti.

Tuloverolain sanamuoto ei kuitenkaan johda siihen, että menetykset olisivat aina vähen- nyskelvottomia henkilökohtaisessa tulolähteessä. Oikeuskäytännön mukaan ratkaisevaa on se, miten läheisesti menetys liittyy verovelvollisen harjoittamaan tulonhankkimistoi- mintaan135. Esimerkiksi ratkaisussa KHO 2014:21136 saamisen menetykset katsottiin vä- hennyskelpoisiksi, kun tapauksessa huomioitiin rahanlainaustoiminnan laajuus ja luonne. Tämä saatavan menetys katsottiin liittyneen verovelvollisen tulonhankkimistoimintaan, jonka vuoksi hänellä oli oikeus vähentää menetys pääomatuloistaan tuloverolain 54.1

§:ssä tarkoitettuna tulon hankkimisesta johtuneena menona. Ratkaisussa rahanlainaustoi- minnan laajuus oli vaikuttanut siihen, että verovelvollisen rahanlainaus yrityksille ja yk- sityisille henkilöille katsottiin hänen tulonhankkimistoiminnaksi. Laajan sijoitustoimin- nan asettaminen eri asemaan verrattuna pienimuotoisempaan toimintaan ei kuitenkaan ole perusteltua, ilman asiaa koskevaa tuloverolain säännöstä. Verovelvollisen rahanlai- naustoimintaa perusteltiin tulonhankkimistoiminnaksi myös siksi, että saatavan menetys oli johtunut velallisen konkurssin johdosta.

Xxxxxxxxxxxx henkilön verotuksessa rajanveto tulonhankkimismenojen ja menetysten vä- lillä ei ole aina selvää. Jokaisella luonnollisella henkilöllä on elantokustannuksia ja muita henkilökohtaisia menoja, jotka on erotettava luonnollisista vähennyksistä. Jos menetys kohdistuu verovelvollisen henkilökohtaiseen tulon käyttöön, vähennys on todennäköi- sesti vähennyskelvoton.137 Menetystä koskevan oikeuskäytännön sekä TVL 29.1 §:n sekä

134 Nykänen 2019c, s. 401.

135 Xxxxxxxxx - Xxxxxxxxxxx - Frände 2016, s. 377.

136 KHO 2014:21 Yksityishenkilö A oli harjoittanut rahan lainaamista yksityisille henkilöille ja yrityksille. Velallisen yhtiön B konkurssin johdosta A:lle aiheutui lainaustoiminnassa 284 686 euron menetys.

137 Xxxxxxxxx - Xxxxxxxxxxx - Frände 2016, s. 377.

54.1 §:n sanamuodon perusteella luonnollisen henkilön kapitalisaatiosopimukseen perus- tuvaa saamisoikeuden menetystä ei voida pitää sellaisenaan vähennyskelpoisena. Jos ka- pitalisaatiosopimukseen liittyvä sijoitustoiminta voitaisiin katsoa tosiasiallisesti verovel- vollisen tulonhankkimistoiminnaksi, menetys voitaisiin mahdollisesti arvioida vähennys- kelpoiseksi tosiasiallisten seikkojen perusteella.

6.2 TVL 50.3 §:n soveltamisala

Edellä käyty perustelu ei ole oikeusvarmuuden kannalta riittävä kapitalisaatiosopimuk- sesta aiheutuneen tappion vähennyskelpoisuudelle, koska menetyksiä pidetään tulovero- lain vakiintuneen käytännön mukaan pääsääntöisesti vähennyskelvottomina. Tästä käy- tännöstä poiketaan kuitenkin nimenomaisesti TVL 50.3 §:ssä, jossa säädetään arvopape- rien sekä säännöksessä määriteltyjen johdannaissopimusten lopullisten arvonmenetysten rinnastamisesta luovutustappioon. Tutkimuksessa käydään läpi seuraavaksi TVL 50.3 §:n soveltamisalaa sekä sen mahdollista soveltumista kapitalisaatiosopimuksen tappioon. TVL 50.3 §:n mukaan luovutustappioon rinnastetaan myös:

1) sellaisen johdannaissopimuksen raukeaminen tai siitä aiheutunut tappio, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetuissa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla.

2) sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena.

Arvopaperien sekä johdannaissopimusten tappiot rinnastetaan luovutustappioksi, koska verovelvollinen voi kärsiä omistamastaan omaisuudesta tappion myös siten, että omai- suuden arvo menetetään muutoin kuin luovutuksen kautta138.Vaikka luovutusta ei ta- pahdu TVL 50.3 §:n mukaisessa tilanteessa, verovelvolliselle syntynyttä tappiota tai me-

138 Xxxxxxxxx - Xxxxxxxxxxx - Frände 2016, s. 272.

netystä käsitellään verotuksessa kuten luovutustappiota. Tässä yhteydessä on huomioi- tava, että kapitalisaatiosopimuksen tappiollinen takaisinostaminen ei myöskään ole omai- suuden luovuttamista kolmannelle.

TVL 50.3 §:n 1 kohdan mukaisesti johdannaissopimuksen raukeaminen tai siitä aiheutu- nut tappio voidaan rinnastaa luovutustappioihin. Luovutustappiota koskevia säännöksiä sovelletaan vakioituun optioon ja termiiniin sekä niihin rinnastettavaan johdannaissopi- mukseen, joka on kaupankäynnin kohteena laissa tarkoitetussa optioyhteisössä139. Kuten kapitalisaatiosopimus, myös johdannaissopimus on kahden osapuolen välinen sopimus, jossa sopimukseen sijoittanut henkilö ei omista niitä kohde-etuuksia joihin sopimuksen tuotto on sidottu. Kohde-etuutena voi olla esimerkiksi arvopaperi, valuutta, korko, tuotto, hyödyke tai toinen johdannaissopimus. Toiseksi kapitalisaatiosopimus sekä vakioidut johdannaissopimukset muistuttavat toisiaan siten, että ne eivät ole arvopapereita. Vakioi- tujen johdannaisten arvonmenetyksistä on sisällytetty tuloverolakiin erityissäännös sen vuoksi, että ne eivät täytä TVL 50.3 §:n 2 kohdan mukaista arvopaperin käsitettä, jonka vuoksi niiden arvonmenetys ei voisi tulla verotuksessa vähennettäväksi luovutustappiona ilman erillistä sääntelyä140. Vastaavasti myös kapitalisaatiosopimuksen sääntelyn puute tuloverolaissa on erityinen ongelma. TVL 50.3 §:n 1 kohdan sanamuodon vuoksi on kui- tenkin selvää, että säännöstä ei ole mahdollista soveltaa kapitalisaatiosopimuksen tappi- oon.

Tuloverolaissa luovutustappioon rinnastetaan TVL 50.3 §:n 2 kohdan mukaan myös ar- vopaperin lopullinen arvonmenetys. Lopullisen arvonmenetyksen tulee johtua konkurs- sista tai muusta siihen verrattavissa olevasta syystä. Olennaista on huomioida se, mitä lainkohdan konkurssilla tai muuhun siihen verrattavalla syyllä tarkoitetaan. Omaisuuden lopullinen arvonmenetys ei ole aina kaikissa tilanteissa yksiselitteistä. Tuloverolaki ei myöskään määrittele tarkemmin, mitä TVL 50.3 §:n konkurssiin rinnastettavalla syyllä tarkoitetaan, mutta tulkinta lopullisesta arvonmenetyksestä vaikuttaa oleellisesti sovelta- misalan laajuuteen.141

139 Verohallinto 2012, s. 157.

140 Nykänen 2004, s. 181.

141 Nykänen 2019c, s. 404.

Esimerkiksi ostowarrantti sekä optio-oikeus, jotka voidaan katsoa arvopapereiksi, rau- keavat arvottomana, kun kohde-etuuden arvo muodostuu päättymispäivänä toteutushin- taa alemmaksi. Näiden arvopaperien raukeaminen arvottomana realisoi verotuksessa luo- vutustappion.142 Kapitalisaatiosopimuksen tappion muodostuminen voi olla hetkellistä sopimuksen voimassaoloaikana tai vaihtoehtoisesti lopullista sopimuksen päättyessä. Jotta omaisuuden arvonmenetystä voidaan pitää lopullisena, omaisuuden kerran mene- tetty arvo ei voi enää palautua143. Verolain systematiikan mukaisesti kapitalisaatiosopi- muksen arvonalentuminen voidaan tulkita lopulliseksi silloin, kun sopimus erääntyy tai takaisinostetaan kokonaisuudessaan144. Tällöin kapitalisaatiosopimus ei voi tuottaa va- kuutuksenottajalle tuottoa, jonka vuoksi tappio on lopullinen. TVL 50.3 §:n 2 kohdan arvopaperin käsitettä voidaan pitää samana kuin yksityisoikeudessa. Kapitalisaatiosopi- mus ei ole arvopaperi145, joten kyseistä lainkohtaa ei ole mahdollista soveltaa suoraan kapitalisaatiosopimuksen lopulliseen tappioon.

Lain tulkinnassa on kysymys oikeussäännösten oikeudellisen sisällön selvittämisestä. Oi- keuslähdeopillisesti lain sanamuoto on pääsääntöisesti etusijassa esitöihin nähden. Lain sanamuotoa painottavan tulkinnan teoria perustuu siihen, että tulkinnan tulisi vastata säännöksen sanamuodon mukaista sisältöä.146 Uuden oikeuskirjallisuuden mukaan TVL

50.3 §:ä tulisi tulkita suppeasti ja säännöksen luetteloa pidetään tyhjentävänä147. Tämän lainkohdan osalta on kuitenkin huomioitava, että säännöksen sanamuoto ei rajaa täysin sitä mahdollisuutta, etteikö luovutustappioon voitaisi rinnastaa muitakin omaisuuden lo- pullisia arvonmenetyksiä148. Lainkohdan sanamuodon perusteella TVL 50.3 § voitaisiin tulkita esimerkkiluetteloksi. Objektiivinen lähestymistapa149 ei siten johda yksiselittei- seen päätelmään säännöksen soveltamisalasta.

142 Nykänen 2004, s. 180-181.

143 Nykänen 2019c, s. 401.

144 Kapitalisaatiosopimukseen perustuvaa menetystä on pidetty elinkeinoverolain 17 §:ssä tarkoitettuna muun rahoitusomaisuuden lopulliseksi todettuna arvonalentumisena. Verotuksessa menetys on ollut vä- hennyskelpoinen joko sopimuksen erääntyessä tai tätä ennen tapahtuvassa koko sopimuksen takaisinos- tossa. Ks. Verohallinnon ohje A2/200/2018: 7.2 Elinkeinotulon verotus.

145 Yksityisoikeudellista arvopaperin käsitettä on käsitelty luvussa 3.2.2.

146 Knuutinen 2009, s. 147-149.

147 Ks. Räbinä - Myllymäki - Myrsky 2019, s. 343 tai Nykänen - Räbinä 2013 s. 548. Esitetyissä tulkin- noissa ei oteta huomioon lain esitöitä.

148 Nykänen 2019c, s. 402

149 Objektiivinen lähestymistapa antaa painoa säännösten sanamuodolle. Ks. Knuutinen 2009, s. 151.

Tulkintaongelmaa voidaan lähestyä myös subjektiivisella lähestymistavalla, joka antaa enemmän merkitystä lainsäätäjän tahdolle.150 TVL 50.3 §:n laajaa tulkintaa puoltaa lain- valmisteluaineisto, sillä kapitalisaatiosopimuksen lopullinen tappio voitaisiin tulkita vä- hennyskelpoiseksi tuloverolain esitöiden perusteella. Hallituksen esityksessä eduskun- nalle tuloverolaiksi sekä laiksi eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain 1 ja 6 §:n muuttamisesta (HE 200/1992) katsottiin, että tuloverolain 50 §:n luovutustappiota koskevaan säännökseen rinnastettaisiin vastaisuudessa myös sellaiset omaisuuden arvonmenetykset, joita voidaan pitää lopullisena. Hallituksen esityksessä mainitaan, että näitä tilanteita ovat ainakin konkurssi ja option raukeaminen.151 Hallituk- sen esityksen avoimen muotoilun perusteella TVL 50.3 §:n soveltamisala olisi mahdol- lista tulkita lain sanamuotoa laajemmaksi ja lainkohdassa mainittuja eriä voitaisiin pitää vain esimerkkeinä vähennyskelpoisista omaisuuden arvonmenetyksistä. Tällaisen tulkin- nan perusteella muitakin kuin TVL 50.3 §:ssä mainittuja omaisuuden lopullisia arvonme- netyksiä tulisi rinnastaa luovutustappioihin. Omaisuuden lopullisten arvonmenetysten laajaa vähennyskelpoisuutta tukee myös se, että nykyistä tuloverolakia säädettäessä yh- tenä tavoitteena on ollut laajentaa luovutustappioiden vähennyskelpoisuutta.152

6.3 Omaisuuden lopullinen arvonmenetys

Kapitalisaatiosopimus on varallisuusarvoa omaavaa omaisuutta, joten sen lopullista tap- piota olisi mahdollista käsitellä tuloverolaissa omaisuuden lopullisena arvonmenetyk- senä. Tuloverolaki ei kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta kapitalisaatiosopimuksen lopullisen tappion vähennyskelpoisuudelle. Oikeustila olisi selvä, jos kapitalisaatiosopi- muksen tappio voitaisiin rinnastaa luovutustappioon TVL 50.3 §:n tarkoittamalla tavalla. Lainkohdan sanamuodon vuoksi tappiollisen kapitalisaatiosopimuksen vähennysoikeutta ei voida pitää selvänä. Epävarmuus liittyy erityisesti siihen, voidaanko muunkin omai-

150 Knuutinen 2009, s. 152.

151 HE 200/1992, s. 70.

152 Nykänen 2019c, s. 402.

suuden kuin arvopaperin lopullista arvonmenetystä rinnastaa luovutustappioon. Luovu- tusvoittoverotuksen systematiikka kuitenkin puoltaa sitä, että luovutusvoittoverotuksen piiriin kuuluvan omaisuuden lopullinen arvonmenetys rinnastuisi luovutustappioon153.

Jos omaisuuserän tappio on vähennyskelpoinen luovutuksen yhteydessä, tulisi saman omaisuuserän tappion olla vähennyskelpoinen myös muutoin kuin luovutuksen yhtey- dessä154. Esimerkiksi vain sellaisen arvopaperin lopullinen arvonmenetys voi tulla vähen- nettäväksi luovutustappiona, jos sen vastikkeelliseen luovutukseen voidaan soveltaa luo- vutusvoittoa koskevia säännöksiä155. TVL 50.3 §:n suppea tulkinta johtaa epäsymmetri- seen kokonaisuuteen. Omaisuuden luovutuksesta syntynyttä luovutustappiota pidetään vähennyskelpoisena, mutta vain arvopaperin arvonmenetys ja säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevan johdannaisen raukeaminen ovat vähennyskelpoisia.156 Käytännössä tällainen tulkinta asettaa kapitalisaatiosopimuksen vastikkeellisen luovutuk- sen verotuksellisesti edullisempaan asemaan suhteessa vakuutuksen päättymiseen. Luo- vutuksen yhteydessä saatava vähennysmahdollisuus on siten epäneutraali veroetu, jos tappioita ei pidetä vähennyskelpoisena sopimuksen päättyessä.

Verotuksen symmetria ei kuitenkaan ole itsessään peruste tappion vähennyskelpoisuu- delle. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen 2014:21 ja 2018:170 perusteella voi- daan päätellä, että omaisuuden arvonmenetys voi olla vähennyskelvoton, vaikka omai- suuden luovutuksesta syntynyt tappio olisi vähennyskelpoinen tai menetys saatetaan kat- soa poikkeuksellisesti vähennyskelpoiseksi tulonhankkimisesta johtuneena menona. Rat- kaisussa KHO 2014:21 ei otettu kantaa siihen, että voidaanko velkakirjan luovutukseen soveltaa luovutusvoittoa koskevia säännöksiä, mutta myöhemmin ratkaisussa KHO 2018:170 on todettu, että myös tavallinen velkakirja kuuluu luovutusvoittoverotuksen pii- riin.

Vastaavasti lainvoimaisessa ratkaisussa KVL 1998/110 verovelvollinen oli ottanut kerta- maksullisen elinikäisen sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen, joka voitiin päättää va-

153 Nykänen 2019c, s. 412.

154 Tämä koskee ennen kaikkea arvopapereita, jotka voivat muodostua arvottomiksi yhtiön jouduttua kon- kurssiin. Ks. Xxxxxxxxx - Xxxxxxxxxxx - Frände 2016, s. 272-273.

155 Nykänen 2019c, s. 405.

156 Räbinä - Myrsky - Myllymäki 2019, s. 345.

kuutuksenottajan pyynnöstä takaisinostoon. Ratkaisussa katsottiin, että sijoitusvakuutuk- sen takaisinoston yhteydessä realisoituvaa tappiota ei pidetä vähennyskelpoisena vero- velvollisen vuonna 1998 myymän omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta. Vaikka ratkaisussa ei ollut kyse suoranaisesti kapitalisaatiosopimuksesta, voidaan näiden sijoi- tusmuotojen välisen samankaltaisuuden vuoksi olettaa, että lopputulos olisi ollut kapita- lisaatiosopimuksen osalta samanlainen. Ratkaisussa KHO 2019:79 Kapitalisaatiosopi- mus on sittemmin vahvistettu tuloverolain tarkoittamaksi omaisuudeksi, jonka luovutuk- seen sovelletaan luovutusvoittoa- ja tappiota koskevia säännöksiä. Jos kapitalisaatiosopi- muksen lopullisen tappion verokohtelu tulisi arvioitavaksi ennen voimaan astuvaa laki- uudistusta, pitäisi asiassa ottaa kantaa siihen, voidaanko tällainen tappio rinnastaa TVL

50.3 §:n tarkoittamalla tavalla luovutustappioon.

Tutkimuksen perusteella erityiseksi ongelmaksi muodostuu kapitalisaatiosopimuksen ni- menomaisen sääntelyn sekä omaisuuden lopullista arvonmenetystä koskevan oikeuskäy- tännön puuttuminen. Ilman asiaa koskevaa erityissäännöstä, kapitalisaatiosopimuksen lo- pullinen tappio ei ole tuloverolain sanamuodon tai sen yleisten periaatteiden perusteella vähennyskelpoinen. Tämän lisäksi tappion vähennyskelpoisuus riippuu tulevasta omai- suuden arvonmenetystä koskevasta oikeuskäytännöstä.

Kapitalisaatiosopimuksen tappion vähennyskelpoisuuteen liittyvä ongelma väistyy laki- uudistuksen myötä, sillä uudessa TVL 35.3 §:n on säädetty, että siltä osin kuin tappiota ei verovuonna ole vähennetty luonnollisten henkilön tai kuolinpesän veronalaisista pää- omatuloista, se otetaan huomioon vahvistettaessa 60 §:ssä tarkoitettua pääomatulolajin tappiota. Tappio vähennetään puhtaasta pääomatulosta luovutustappioiden jälkeen ennen muita pääomatulosta tehtäviä vähennyksiä. Tappiota ei oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää vahvistettaessa.157 Kapitalisaatiosopimuksen tappiosta ei synny pääomatulon alijäämä, joten tappiota ei ole mahdollista vähentää ansiotulon verosta. Vaikka tappiota ei rinnasteta tuloverolaissa luovutustappioon, menettely vastaa tuloverolain 50 §:n mu- kaista luovutustappioiden käsittelyä. Pääomatulon alijäämää koskeva rajoite on tarpeelli- nen, koska näin tappioiden käsittely on neutraalia siitä huolimatta, kuinka tappio on syn- tynyt. Lisäksi tappioiden vähennysmahdollisuus asettaa kapitalisaatiosopimuksen neut- raalimpaan asemaan muiden markkinoilla olevien sijoitusmuotojen kanssa.

157 HE 275/2018, s. 75.

7. Johtopäätökset

7.1 Kapitalisaattiosopimuksen tuloverolain mukainen verokohtelu

Tutkimuksessa ilmenee kapitalisaatiosopimuksen kaksi erilaista verotustapaa: 1) ennen vuotta 2020 voimassaolevan tuloverolain mukainen verotustapa 2) lakiuudistuksen mu- kainen verotustapa. Jotta tutkimusongelmaan saadaan johdonmukainen vastaus, tutki- muksen ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä haetaan vastausta siihen, kuinka luonnol- lisen henkilön sijoittamaa kapitalisaatiosopimusta tulisi verottaa, kun kapitalisaatiosopi- musta koskevat nimenomaiset säännökset puuttuvat tuloverolaista. Nimenomaisten sään- nösten puuttuminen on toiminut haasteena, mutta samalla se on antanut syyn tutkimuk- selle. Tuloverolaissa sääntelemättömän sopimustyypin vaihtoehtoina on tukeutuminen tuloverolain yleisiin periaatteisiin tai samankaltaista sopimustyyppiä sääntelevän lain analoginen soveltaminen. Tutkimuksessa on tukeuduttu tuloverolain yleisiin periaattei- siin, sillä säästöhenkivakuutuksia koskeva verolainsäädäntö oli jäänyt monelta osin ajas- taan jälkeen.

Kapitalisaatiosopimuksen päättyessä tuoton verotus on suhteellisen selvää, sillä ve- ronalaisena tuotto-osuutena pidetään vakuutusyhtiöltä saadun suorituksen ja sijoittajan maksamien maksujen välistä erotusta. Tuoton verotusta on tutkittu jaksotusongelman nä- kökulmasta, sillä vakuutuskuorien olennaisena veroetuna on pidetty lykkääntymisetua. Lykkääntymisedun taustalla on kapitalisaatiosopimukseen liittyvä omistusrakenne, jonka mukaan vakuutukseen sidotut kohde-etuudet ovat vakuutusyhtiön omistuksessa. Vero- velvolliselle syntyy veronalaista pääomatuloa jaksottamista koskevan yleissäännöksen TVL 110.1 §:n mukaan sen verovuoden aikana, jona se on nostettu, merkitty verovelvol- lisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Kapitalisaatiosopimuksen lykkääntymisetua voi- daan pitää sen siviilioikeudelliseen sääntelyyn perustuvana veroetuna vain silloin, kun vakuutuksenottajalla ei ole mahdollisuutta käyttää kohde-etuuksiin liittyviä omistusoi- keuksia.

Tuloverolaissa ei ole ollut erityissäännöstä tilanteeseen, missä henkivakuutukseen sijoit- tanut henkilö realisoi varoja osittaisena takaisinostona. Kapitalisaatiosopimus on kerty- neen pääoman takaisinmaksua tarkoittava sopimus eli pääoman takaisinmaksusitoumus. Osittaista takaisinostoa tulisi siten käsitellä verotuksessa ensisijaisesti pääoman takaisin-

maksuna. Jos osittainen takaisinosto tehdään henkivakuutusdirektiivin ja vakuutus- luokista annetun lain mukaisesta kapitalisaatiosopimuksesta, ei verotuksessa ole syytä si- vuuttaa siviilioikeudellista lähtökohtaa. Ennen vuotta 2020 kapitalisaatiosopimukseen si- joittaneelle henkilölle ei ole muodostunut verotettavaa pääomatuloa, jos osittainen takai- sinosto on ollut pienempi kuin sijoitettu pääoma. Tutkimuksessa on tulkittu, että osittai- seen takaisinostoon perustuva lykkääntymisetu on lain mahdollistama järjestely, jota tu- lisi pitää verotuksessa hyväksyttävänä.

Tuloverolain omaisuuden luovutusvoittoa ja -tappiota koskevien säännösten soveltami- nen edellyttää, että luovutettava erä voidaan katsoa tuloverolain tarkoittamaksi omaisuu- deksi. Tuloverolaki ei määrittele omaisuuden käsitettä, jonka vuoksi tutkimuksessa on haettu argumentteja oikeuskäytännön lisäksi varallisuusverolain ja tuloverolain välisestä systematiikasta. Kapitalisaatiosopimus on varallisuusoikeuden mukaan irtainta omai- suutta, sillä varallisuusoikeus käsittää erilaiset oikeudet omaisuudeksi. Tällaisiin oikeuk- siin luetaan myös saamisoikeudet, jotka tähtäävät tietyn suorituksen saamiseen. Toisaalta omaisuuden käsitettä ei tarvitse tulkita saamisoikeuden näkökulmasta, vaan olennaisinta on se, voidaanko kapitalisaatiosopimusta pitää tuloverolain tarkoittamana omaisuutena.

Varallisuusverolain 9.1 §:n mukaan kapitalisaatiosopimus olisi ollut rahanarvoista omai- suutta, koska kyseessä on luovutettavissa oleva omaisuus, joka pitää sisällään varallisuus- arvoa. Oikeuskäytäntö puoltaa varallisuusverolain sekä tuloverolain välistä systematiik- kaa, sillä ratkaisussa KHO 2018:170 on todettu, että varallisuusverolaissa tarkoitettuja saamisia ei jätetä tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle. Myös ratkai- sun KHO 2019:42 tulkinta on vahvistanut tuloverolain sekä varallisuusverolain välistä yhteyttä siten, että tuloverolain omaisuuden käsitteeseen voidaan sisällyttää kaikki sellai- set omaisuuserät, joita oltaisiin pidetty veronalaisina varoina myös varallisuusverotuk- sessa. Tutkimuksessa todetaan, että kapitalisaatiosopimus on tuloverolain tarkoittamalla tavalla luovutuskelpoinen omaisuus, jonka luovutukseen sovelletaan luovutusvoittoa ja - tappiota koskevia säännöksiä. Tutkimuksen tulkinnan mukaan hankintameno-olettaman käytön mahdollisuus vastaisi tuloverolain yleisiä periaatteita sekä kapitalisaatiosopimuk- sen siviilioikeudellista muotoa. Tutkimusprosessin aikana annettu ratkaisu KHO 2019:79 vahvisti tutkimuksen näkemystä siitä, että kapitalisaatiosopimus on tuloverolain tarkoit- tamaa omaisuutta.

Kapitalisaatiosopimuksen tappio ei ole vähennyskelpoinen minkään tuloverolain yleis- säännöksen perusteella, sillä kapitalisaatiosopimuksen tappiota pidetään tuloverolaissa menetyksenä. Tuloverolain lainvalmisteluaineiston sekä luovutusvoittoverotuksen syste- matiikan perusteella luovutusvoittoverotuksen piiriin kuuluvan omaisuuden lopullinen arvonmenetys voitaisiin rinnastaa luovutustappioon. Erityisenä ongelmana ilmenee kapi- talisaatiosopimuksen nimenomaisen sääntelyn puute sekä omaisuuden lopullista arvon- menetystä koskevan oikeuskäytännön puuttuminen. Varmuus kapitalisaatiosopimuksen tappion vähennyskelpoisuudesta saataisiin tulevasta oikeuskäytännöstä, joka käsittelisi luovutusvoittoverotuksen piiriin kuuluvan omaisuuden lopullista arvonmenetystä. Tulo- verolain systematiikan mukaan tappiot ovat vähennyskelpoisia silloin, kun arvonmene- tystä voidaan pitää lopullisena. Tämän vuoksi tutkimuksessa katsotaan, että osittaisen ta- kaisinoston yhteydessä syntyvä tappio ei ole vähennyskelpoinen.

7.2 Lakiuudistuksen vaikutukset kapitalisaatiosopimuksen verotukseen

Kapitalisaatiosopimuksen nimenomaisia säännöksiä sovelletaan verovuodesta 2020 al- kaen. Lakiuudistuksen vaikutuksia kapitalisaatiosopimuksen verotukseen on tutkittu tar- kastelemalla kapitalisaatiosopimuksen aiemman oikeustilan ja lakiuudistuksen jälkeisen oikeustilan keskeisimpiä yhtäläisyyksiä sekä eroja. Ennen lakiuudistusta kapitalisaatio- sopimuksen verotus on toimitettu Verohallinnon antaman ohjeen A2/200/2018 sekä muo- dostuneen verotuskäytännön mukaisesti. Kapitalisaatiosopimuksen verotus- ja oikeus- käytäntö on kuitenkin muovautunut ajan saatossa, sillä kapitalisaatiosopimuksen tulkin- taongelmat ovat edellyttäneet ennakkoratkaisuja sekä Verohallinnon ohjeen päivittä- mistä.

Verotuskäytännössä kapitalisaatiosopimuksen verotukseen on sovellettu analogisesti säästöhenkivakuutusten tuloverolain säännöksiä. Uudessa TVL 34.1 §:ssä säännellään jatkossa vakuutuskorvausten sijaan vakuutussuoritusten veronalaisuudesta, kun lainkoh- taa lisätään maininta kapitalisaatiosopimuksesta. Tällainen sääntely vahvistaa kapitali- saatiosopimuksen verotuskäytännössä säästöhenkivakuutuksia koskevan tuloverolain säännösten analogisen soveltamisen, koska kapitalisaatiosopimusten verotuksessa sovel- letaan edelleen samoja periaatteita kuin säästöhenkivakuutuksiin. Säästöhenkivakuutuk-

sen sekä kapitalisaatiosopimuksen tulo muodostuu samalla tavalla, jonka vuoksi on pe- rusteltua, että kyseisten sijoitusinstrumenttien verotuksessa noudatetaan yhtenäisiä sään- nöksiä.

Kapitalisaatiosopimuksen verotukseen on tulossa useita eri muutoksia vuoden 2020 alusta alkaen. Lakiuudistuksen taustalla on ollut eri sijoitusmuotojen neutraalisuus, millä on merkittävä vaikutus kapitalisaatiosopimuksen verotukseen. Eri sijoitusmuotojen vero- tuksen neutraalisuuden tavoittelu ilmenee käytännössä siten, että kapitalisaatiosopimuk- sen, säästöhenkivakuutusten ja määräaikaisen eläkevakuutuksen tuotoista ja tappioista säännellään yhtenäisesti TVL 35 §:ssä. Tällaisen sääntelyn haaste on se, että yhdenmu- kaista verokohtelua ei ole mahdollista saavuttaa niin, että näiden sijoitusmuotojen yksi- tyisoikeudelliset sääntelyt huomioitaisiin täydellisesti.

Lakiuudistuksen jälkeen kapitalisaatiosopimuksen veronalaisena tuottona pidetään TVL 35 §:n mukaan edelleen sitä osaa säästöstä, joka ylittää maksujen määrän. Merkittävin muutos verrattuna aikaisempaan verotuskäytäntöön koskee verotuksen ajankohtaa. En- nen lakiuudistusta verovelvollinen on voinut tehdä osittaisia takaisinostoja, missä vero- tettavaa tuloa ei realisoidu takaisinoston ollessa pienempi kuin sijoitettu pääoma. Tällöin osittaista takaisinostoa on pidetty verotuksessa ensisijaisesti pääoman palautuksena. Vaihtoehtoisesti tällainen suoritus on voitu katsoa verovelvollisen pyynnöstä osittain pää- oman palautukseksi ja osittain sijoitetulle pääomalle kertyneeksi tuotoksi, sijoitetun pää- oman ja sille kertyneen tuoton suhteessa. Verovuodesta 2020 alkaen kapitalisaatiosopi- muksen verotuksen jaksottaminen muuttuu merkittävästi, sillä osittaisen takaisinoston yhteydessä veronalaiseksi tuloksi katsotaan TVL 35.1 §:n mukaan se suhteellinen osuus, joka maksuhetkellä vastaa jäljellä olevan tuoton osuutta jäljellä olevasta säästömäärästä. Näin ollen vakuutuksenottajalta poistuu käytännössä vaihtoehto valita, että kapitalisaa- tiosopimuksesta maksetut vakuutussuoritukset katsottaisiin ensisijaisesti pääoman palau- tukseksi. Toisin sanoen vakuutuksenottajalle muodostuu verotettavaa pääomatuloa osit- taisen takaisinoston yhteydessä aina silloin, kun kapitalisaatiosopimuksessa on kertynyttä tuottoa nostohetkellä. Tällainen verotustapa ei vastaa siviilioikeudellista muotoa, jonka mukaan kapitalisaatiosopimus käsittää vakuutusteknisiin laskelmiin perustuvat kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset. Tutkimuksessa katsotaan, että siviili- oikeudellisen sääntelyn vastainen verokohtelu ei olisi perusteltua, jos TVL 35 §:ssä sään- neltäisiin vain kapitalisaatiosopimuksesta.

TVL 35 §:n merkittävänä muutoksena voidaan pitää myös sitä, että vuodesta 2020 lähtien kapitalisaatiosopimuksen lopullinen tappio on takaisinoston tai sopimuksen päättyessä vähennyskelpoinen pääomatulolajissa. Tappiota ei oteta huomioon pääomatulolajin ali- jäämää vahvistettaessa, joka merkitsee sitä, että tappiota ei ole mahdollista vähentää an- siotulon verosta alijäämähyvityksen kautta. Menettely vastaa tuloverolain 50 §:n mu- kaista luovutustappioiden käsittelyä. TVL 35.3 §:n mukaan tappio katsotaan muodostu- van, jos sopimuksen takaisinostoarvo alittaa sopimusaikana maksettujen suoritusten mää- rän. Verotuskäytännössä kapitalisaatiosopimuksen lopulliset tappiot eivät ole olleet vä- hennyskelpoisia, koska tuloverolaissa ei ole menetysten vähennyskelpoisuutta koskevaa yleissäännöstä. Tappioiden vähennyskelpoisuus edistää verotuksen neutraalisuutta eri si- joitusmuotojen välillä, jonka lisäksi sekä tekee kapitalisaatiosopimuksen verotuksesta symmetrisemmän.

Kapitalisaatiosopimus on välillinen sijoitusinstrumentti, minkä vuoksi vakuutuksenottaja hyötyy lykkääntymisedusta vielä lakiuudistuksen jälkeen. Lainsäätäjä on määritellyt uu- dessa TVL 35 b §:ssä kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuutta koskevat hallinta- ja käyt- töoikeudet, joidenka perusteella kapitalisaatiosopimuksen sijoituskohteille kertyneet tuo- tot verotetaan verovelvollisen sen verovuoden tulona, jona tuotot ovat kertyneet vakuu- tusyhtiölle. Lakiuudistuksen jälkeen vakuutuksenottajalla on yhä oikeus valita, mihin ar- vopapereihin vakuutukseen liittyvät edut on sidottu sekä päättää näiden sijoituskohteiden vaihtamisesta. TVL 35 b § varmistaa käytännössä sen, että verovelvollinen ei pysty käyt- tämään suoraan omistukseen rinnastettavia oikeuksia siten, että välilliseen sijoittamiseen liittyvät veroedut säilyisivät. Nimenomaisten säännösten puuttuessa, tällaisten räätälöi- tyjen vakuutustuotteiden verotuksessa on tukeuduttu verotuskäytännössä VML 28 §:n yleiseen veron kiertämistä koskevaan säännökseen. Oikeusvarmuuden kannalta TVL 35 b §:n lisääminen tuloverolakiin on parempi vaihtoehto kuin tukeutuminen VML 28 §:ään. Tämän lisäksi TVL 35 b § ei edellytä veronkiertotarkoitusta.

Kapitalisaatiosopimus on tulkittu verotus- ja oikeuskäytännössä vasta varsin myöhään tuloverolain tarkoittamaksi omaisuudeksi. Ennen ennakkoratkaisua KHO 2019:79158 va- kuutuksenottajan vastikkeellisesti myydystä kapitalisaatiosopimuksen luovutuksesta syn-

158 KHO 2019:79 antopäivä oli 18.6.2019.

tynyttä voittoa ei ole pidetty luovutusvoittona, eikä tappiota luovutustappiona. Käytän- nössä realisoitunutta voittoa on verotettu juoksevana pääomatulona ja tappiota pidetty verotuksessa vähennyskelvottomana menetyksenä. Ennakkoratkaisussa KHO 2019:79 todettiin, että kapitalisaatiosopimus on omaisuutta, jonka luovutukseen sovelletaan tavan- omaisia luovutusvoiton ja -tappion laskemista koskevia säännöksiä. Tämän perusteella verovelvollisella on mahdollisuus käyttää luovutuksen yhteydessä hankintameno-oletta- maa vielä ennen verovuotta 2020. TVL 45.7 §:ään lisätään säännös kapitalisaatiosopi- muksen luovutuksesta siten, että luovutusvoiton määrää laskettaessa ei ole mahdollista soveltaa hankintameno-olettamaa. KHO 2019:79 ratkaisun vuoksi lakiuudistuksen vai- kutukset ilmenevät käytännössä oikeusvarmuuden lisääntymisenä sekä hankintameno- olettaman soveltamiskieltona.

Tutkimuksen näkemyksen mukaan kapitalisaatiosopimuksen verotuskäytäntö oli muo- vautunut pitkälti tuloverolain mukaiseksi verotustavaksi. Merkittävänä syynä voidaan pi- tää oikeuskäytännössä annettujen ratkaisuja. Kapitalisaatiosopimus on tunnistettu oikeus- käytännössä tuloverolain tarkoittamaksi omaisuudeksi, johon sovelletaan luovutusvoitto- säännöksiä ilman hankintameno-olettaman soveltamiskieltoa. Tämän lisäksi verotuskäy- tännössä osittainen takaisinosto on katsottu verotuksessa ensisijaisesti pääoman takai- simaksuksi, joka vastaa kapitalisaatiosopimuksen siviilioikeudellista muotoa. Tässä yh- teydessä on kuitenkin huomioitava, että lakiuudistuksella on ollut eri sijoitusmuotojen välisen verotuksen neutraalisuuden tavoittelu, joka on vaikuttanut olennaisesti lakiuudis- tuksen mukaiseen verotustapaan. Kapitalisaatiosopimuksen verotus on verovuodesta 2020 lähtien symmetrisempi, jonka lisäksi se on verotuksellisesti neutraalimpi sijoitus- tuote verrattuna muihin markkinoilla tarjottaviin sijoitustuotteisiin. Tämän lisäksi lakiuu- distus ehkäisee keinotekoisluontoisiin vakuutustuotteisiin sijoittamista uuden TVL 35 b

§:n avulla.