KAIKKINAISEN ROTUSYRJINNÄN POISTAMISTA KOSKEVA KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS SUOMEN YHDISTETTY 24. - 26. MÄÄRÄAIKAISRAPORTTI

Suomen hallituksen yhdistetty 24.-26. määräaikaisraportti kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta kattaa ajanjakson keväästä 2017 raportin laatimisen ajankohtaan kesään 2021.
Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea edellytti loppupäätelmissään Suomen toimittavan kirjalliset tiedot toimista, joihin on ryhdytty suositusten nro 19 ja nro 25 täytäntöönpanosta 5.5.2018 mennessä. Suomen vastaus toimitettiin 2.5.2018.
Raportointikaudella on hyväksytty toinen kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma 2017-2019 ja laadittu kolmas kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma, jonka sisältönä ovat ihmisoikeusindikaattorit, ja rasismin vastaisen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelma, sekä toteutettu lukuisia hankekokonaisuuksia syrjinnän torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä vihapuheen ja viharikosten tunnistamiseksi, tutkimiseksi ja raportoimiseksi.

COVID-19 ja poikkeusolot

Raportointijaksolla COVID-19-tartuntatautipandemian vuoksi hallitus totesi 16.3.2020 yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, että Suomessa vallitsevat valmiuslain (1552/2011) 3 §:n 3 ja 5 kohdassa tarkoitetut poikkeusolot. Tilanteen hallitseminen ei ollut mahdollista viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin. Tämän vuoksi valtioneuvosto oli oikeutettu käyttämään valmiuslain toimivaltuuksia. Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa suojata väestöä sekä turvata sen toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys.
Hallitus teki keväällä 2020 useita rajoittamistoimenpiteitä koskevia linjauksia ja antoi eduskunnalle valmiuslain käyttöönottoasetuksia ja soveltamisasetuksia, sekä näiden kumoamisasetuksia. Hallitus antoi valmiuslain toimivaltuuksien käytön kumoamisasetukset 15.6.2020 ja totesi, että Suomessa eivät enää vallitse valmiuslain 3 §:ssä tarkoitetut poikkeusolot.
Kesällä 2020 koronatilanne helpottui, mutta paheni jälleen syksyllä, jolloin Suomenkin osalta päädyttiin tartuntataudin ns. toiseen aaltoon. Vuoden 2021 alussa tilanne oli aluksi vakaa, mutta helmikuun lopussa tartuntatautitilanteen uudelleen pahentuessa, hallitus joutui toteamaan tarpeen tiukemmista toimenpiteistä. Xxxxxxxx totesikin yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan jälleen poikkeusoloissa koronatilanteen vuoksi. Poikkeusolot tulivat voimaan 1.3.2021 ja valmiuslaki otettiin uudelleen käyttöön.
Valtioneuvosto antoi toistamiseen asetukset valmiuslain toimivaltuuksien käytön kumoamisesta 27.4.2021 ja totesi, että maassa eivät enää vallitse valmiuslain 3 §:ssä tarkoitetut poikkeusolot. Hallitus katsoi, että koronavirusepidemia on jatkossa hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin.
Suomen perustuslain toisessa luvussa säädetään perusoikeuksista ja niiden turvaamisvelvollisuudesta. Perustuslain 23 § sisältää säännökset siitä, millä edellytyksillä ja millä tavoin perusoikeuksista voidaan poikkeusolojen vallitessa poiketa. Pykälän mukaan perusoikeuksista voidaan säätää lailla tai laissa erityisestä syystä säädetyn ja soveltamisalaltaan täsmällisesti rajatun valtuuden nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana. Poikkeusolot on määriteltävä tarkemmin lailla.
Perustuslain 23 §:n poikkeusolosääntely mahdollistaa perusoikeuksien rajoittamista pidemmälle menevän puuttumisen perusoikeuksiin. Poikkeusolotkaan eivät oikeuta poikkeamaan Suomea sitovista kansainvälisistä sopimusvelvoitteista, vaan perustuslain 23 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että sen nojalla säädettävien poikkeusten tulee olla Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että poikkeusolojen tai hätätilan käsillä ollessa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa luetelluista oikeuksista voidaan poiketa vain siinä määrin ja sillä tavoin, kuin kussakin sopimuksessa määrätään.
COVID-19-tartuntatautipandemian aikana viranomaiset ovat varmistaneet, että koronavirukseen liittyvää tietoa on saatavilla useilla kielillä. Suomessa on käynnistymässä Euroopan sosiaalirahaston rahoittama ESR-hanke, jonka tarkoituksena on selvittää vammaisten ja ulkomaalaistaustaisten ihmisten oikeuksien toteutumista poikkeus- ja kriisitilanteissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia näiden ihmisten kokemuksia pandemian aikana ja löytää löydösten perusteella tapoja valmistautua paremmin tuleviin hätätilanteisiin.

II ARTIKLOJEN 1-7 TÄYTÄNTÖÖNPANO

ARTIKLA 1

Väestö

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomen väkiluku oli huhtikuun 2021 lopussa 5 538 424.
Tilastokeskuksen väestörakennetta 2020 koskevien tietojen mukaan kaikkiaan Suomessa asui vuoden 2020 lopussa vakituisesti 444 031 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä on kahdeksan prosenttia väestöstä. Ensimmäisen polven eli ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisista oli 367 417 henkilöä ja Suomessa syntyneitä eli toisen polven 76 614.
Ulkomaalaistaustaisista selvästi suurin ryhmä olivat henkilöt, joiden taustamaa oli Venäjä tai entinen Neuvostoliitto. Heitä oli vuoden 2020 lopussa 90 801, mikä on viidesosa kaikista ulkomaalaistaustaisista. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat virolaistaustaiset, 50 590 henkilöä, irakilaistaustaiset, 25 439 ja somalialaistaustaiset, 22 534 henkilöä.
Vuoden 2020 lopussa ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista eurooppalaistaustaisten osuus oli yli puolet (53 prosenttia). Aasialaistaustaisten osuus oli 30 ja afrikkalaistaustaisten osuus 11 prosenttia.
Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista eurooppalaistaustaisten osuus oli 46 prosenttia, aasialaistaustaisten osuus 28 ja afrikkalaistaustaisten osuus 22 prosenttia. Afrikkalaistaustaisten osuus ulkomaalaistaustaisista on kaksinkertainen toisessa polvessa.

Tilastot

Tilastokeskus tilastoi Suomessa asuvia henkilöitä kansalaisuuden, kielen ja syntymämaan mukaan. Henkilöitä voidaan tilastoida myös syntyperän mukaan, joka muiden tarkoittaa henkilön vanhempien syntymämaata. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679) erityisiä henkilötietoryhmiä koskevan 9 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, on kiellettyä. Tästä kiellosta voidaan poiketa ainoastaan jollakin 9 artiklan 2 kohdassa säädetyllä perusteella, minkä lisäksi edellytetään asianmukaisia suojatoimia rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi. Lisäksi tietosuojalain (1050/2018) 6 §:n 1 kohdassa säädetään eräistä tilanteista, joissa käsittelykieltoa ei sovelleta. Koska väestölaskenta tehdään rekistereiden pohjalta, ei Suomi voi tuottaa virallista tilastoa etnisistä ryhmistä.
Oikeusministeriö on käynnistänyt kansallisen sidosryhmä- ja verkostoyhteistyön tiedonkeruun kehittämiseksi muun muassa menetelmien yhtenäistämiseksi ja disaggregoidun tiedon saatavuuden parantamiseksi (2021-2022) (suositus 7). Verkostoyhteistyöhön kuuluu viisi temaattista pyöreän pöydän keskustelua ja viisi informaatiolomaketta, jotka tulevat sisältämään suositukset ja johtopäätökset aiheesta. Yhden pyöreän pöydän keskustelun tarkoituksena on lisätä tietoisuutta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) suosituksista liittyen ihmisoikeuksien huomioimiseksi tiedonkeruussa. Toimintaa rahoittavat oikeusministeriö ja EU-komission REC-Yhdenvertaisuuden tekijät -hanke (Drivers of Equality).

ARTIKLA 2

Hallitusohjelma

Pääministeri Xxxxx Xxxxxxx 10.12.2019 nimitetyn hallituksen tavoitteena on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Suomi vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelman mukaisesti arvioidaan tarve puuttua vakavimpiin järjestäytyneen rasismin muotoihin lainsäädännön keinoin. Lisäksi hallitus seuraa tekoälyn käytön vaikutuksia ihmisten yhdenvertaisuuteen ja pyrkii varmistamaan, ettei tekoälyjärjestelmissä hyödynnetä välittömästi tai välillisesti syrjiviä toimintamalleja. Hallitusohjelma sisältää myös useita rasismin torjuntaan ja yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyviä kirjauksia. Hallitusohjelmakirjaukset liittyvät sekä lainsäädännön kehittämiseen että rasismin vastaisten politiikkatoimien tehostamiseen.

Yhdenvertaisuuslaki

Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta, ehkäistä syrjintää ja tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Laki tuli voimaan 1.1.2015. Pääministeri Xxxxxxx hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että hallituskaudella toteutetaan yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus. Lisäksi ohjelmassa todetaan, että eri koulutusasteiden tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmista tehdään velvoittavat ja säädetään velvoittavista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista myös varhaiskasvatuksessa.
Yhdenvertaisuuslain toimivuutta tarkastelevan hankkeen (VN-TEAS hanke) tulokset julkaistiin 25.11.2020, ja tuloksia voidaan hyödyntää osittaisuudistuksen suunnittelussa. Lainsäädännön tasolla moni yhdenvertaisuuslain tavoitteista on onnistunut, ja lain keinovalikoimaa pidetään yleisesti ottaen hyvänä. Eri syrjintäperusteet on aikaisempaan lakiin verrattuna huomioitu paremmin ja sääntelyä on yhdenmukaistettu. Suurimmat haasteet yhdenvertaisuuslain tavoitteiden toteutumiselle liittyvät kuitenkin lain täytäntöönpanoon ja siihen, että eri syrjintäperusteilla ja eri elämänalueilla tapahtuva syrjintä valikoituu eri oikeussuojakanaviin.
Xxxx toimivuutta tarkastelevan hankkeen ja muun soveltamiskäytännön myötä on noussut esiin erityyppisiä lainsäädännön selkeyttämis- ja kehittämistarpeita. Sääntelyyn liittyy uudistamistarpeita, joista osa on teknisiä, mutta toiset edellyttävät syvällisempää sääntelyn sisällön ja rakenteen toimivuuden arviointia. Tämän vuoksi on syytä arvioida, onko yhdenvertaisuuslakiin tarvetta tehdä hallitusohjelman kirjausten lisäksi myös muita tarpeellisia muutoksia osittaisuudistuksen yhteydessä.

Perus- ja ihmisoikeusindikaattorit

Oikeusministeriössä on valmisteltu kolmas kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma. Sen tavoitteena on edistää perustuslain 22 §:ssä säädettyä julkisen vallan velvoitetta turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Toimintaohjelmassa keskitytään perus- ja ihmisoikeusindikaattoreiden kehittämiseen. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurantaan kehitetään systemaattinen seurantajärjestelmä, joka perustuu mitattavissa oleviin perus- ja ihmisoikeusindikaattoreihin (suositus 7).
Kehitettävät indikaattorit tukevat tietoon perustuvaa päätöksentekoa perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa. Tarkoituksena on, että indikaattoreilla voitaisiin seurata perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Indikaattorit tukevat myös perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia.
Toimintaohjelma on valmisteltu laajapohjaisesti yhteistyössä eri ministeriöiden kanssa ja sidosryhmiä kuullen. Toimintaohjelman valmistelua ohjaa helmikuussa 2020 kolmannelle kaudelleen asetettu valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeusverkosto. Konkreettisesta valmistelusta vastaa helmikuussa 2020 asetettu asiantuntijatyöryhmä, jossa on oikeusministeriön lisäksi edustajat ulkoministeriöstä, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta, Ihmisoikeuskeskuksesta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Valtioneuvoston kolmas perus- ja ihmisoikeusverkosto

Valtioneuvoston kolmas perus- ja ihmisoikeusverkosto on asetettu toimikaudelle 12.2.2020–31.12.2023. Verkoston tarkoituksena on vahvistaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista parantamalla tiedonkulkua ja yhteistyötä perus- ja ihmisoikeuksia koskevissa asioissa valtioneuvoston toiminnassa. Verkostossa on ihmisoikeusyhteyshenkilöt kaikista ministeriöistä sekä edustajat eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta, oikeuskanslerinvirastosta ja Ihmisoikeuskeskuksesta. Verkosto seuraa muun muassa rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean Suomelle antamien suositusten täytäntöönpanoa.

Rasismin vastainen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelma

Rasismin vastaisen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelman valmistelu on käynnistynyt arviointivaiheella, jossa on luotu tilannekuvaa yhdessä kansalaisjärjestöjen, tutkimuslaitosten ja viranomaisten kesken. Arvioinnissa on tarkasteltu muun muassa lainsäädäntöä, syrjinnän torjunnankeinoja sekä eri väestöryhmien kokemuksia rasismista ja syrjinnästä Suomessa. Tilannekuvan pohjalta laadittava laaja-alainen toimintaohjelma annetaan hallituksen periaatepäätöksenä kuluvana vuonna 2021. Toimintaohjelman tavoite on torjua rasismia ja syrjintää sekä edistää hyviä väestösuhteita. Ohjelma perustuu hallitusohjelman kirjauksiin, toimintaohjelman aikana toteutettavaan tilannearvioon, tutkimustietoon sekä kansainvälisiin suosituksiin ja hyviin käytäntöihin.
Toimintaohjelmassa on tarkoitus käsitellä esimerkiksi vihapuheen ja viharikollisuuden torjuntaa, työelämän syrjimättömyyttä, asenneilmapiiriin sekä eri väestöryhmien välisiin suhteisiin vaikuttamista. Lisäksi pyritään vahvistamaan rasismiin puuttumisen kulttuuria Suomessa. Työ jatkuu eri hallinnonaloilla vuoden 2022 loppuun saakka.

Muu yhdenvertaisuutta edistävä työ

Kansallinen syrjinnän seurantajärjestelmä ja sen asiantuntijaryhmä on asetettu toimikaudelle 1.10.2020−31.12.2022, ja sen puitteissa toteutetaan erilaisia kehittämistoimia, muun muassa kehitetään kansallinen rakenteellisen syrjinnän seurantamalli.
Yhdessä yhdenvertaisuuden puolesta –hankkeessa pyritään lisäämään koko väestön ymmärrystä rasismista ja lisäämään valmiuksia puuttua siihen. Hankkeen tavoitteena on torjua erityisesti etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää ja häirintää. Hankkeessa muun muassa tuetaan oppilaitoksia niiden tehtävässä edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koulutuksella, lisätään työnantajien ja ammattilaisten tietämystä ja tietoisuutta koulutusten avulla syrjimättömyydestä, rasisminvastaisuudesta ja monimuotoisuudesta ja kehitetään työkaluja ja menetelmiä sivullisille ja ammattilaisille syrjintään ja häirintään reagoimiseksi ja puuttumiseksi. Kaikilla poliisilaitoksilla järjestetään vuoden 2021 aikana koulutukset etnisestä profiloinnista ja sen seurauksista sekä yleisesti syrjimättömästä poliisityöstä
Yhdenvertaisuussuunnittelun toimeenpanoa ja valvontaa pyritään kehittämään: työkaluja, koulutuksia ja oppaita tuotetaan erityisesti paikallisviranomaisten käyttöön. Kehittämistyöhön on saatu rahoitusta EU-komission REC-ohjelmasta. Xxxxxxxx toteuttavat oikeusministeriön kanssa yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tasa-arvotiedon keskus sekä Helsingin kaupunki.

Syrjintä Suomessa 2017-2019

Oikeusministeriö on julkaissut Syrjintä Suomessa 2017-2019 raportin (liite 1). Raportissa kuvataan syrjintää ja syrjinnän kehitystä Suomessa vuosina 2017–19. Raportti on koostettu oikeusministeriön syrjinnän seurantajärjestelmän indikaattorialueittain, jotka ovat: asenteet ja asenneilmapiiri, syrjintäkokemukset ja -havainnot syrjintäilmoitukset ja -ratkaisut, vihapuhe ja viharikokset sekä yhdenvertaisuuden edistäminen.
Raportin mukaan suomalaisten asenteet vähemmistöjä, vammaisia ja ikääntyneitä kohtaan ovat muuttuneet suvaitsevaisemmiksi. Ne ovat useimmiten lähellä Euroopan unionissa yleisimmin vallitsevia asenteita. Maahanmuuttajavähemmistöistä syrjityin ryhmä ovat afrikkalaistaustaiset, ja etninen ja ihonväriin perustuva syrjintä vaikuttaa olevan Suomessa varsin yleistä. Romanien syrjinnästä on saatu uutta tietoa. Suomessa heitä koskevat asenteet ovat EU-tason vertailussa varsin kielteiset. Saamelaisten tilanteessa on merkkejä rakenteellisesta syrjinnästä. Vammaisten ja ikääntyneiden ongelmat liittyvät paljolti palvelujen ja niitä koskevan tiedon saantiin sekä ympäristön esteellisyyteen. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjintä ja häirintä on edelleen yleistä, vaikka tilanne on tarkastelukautena selkeästi parantunut. Tapausmäärät ovat melko pieniä, mutta ratkaisujen sisällöt ovat merkittäviä.

Perusoikeusbarometri

Perusoikeusbarometri on tutkimushanke, jossa selvitetään vammaisten henkilöiden ja eri kielivähemmistöjen kokemuksia valikoiduista perusoikeuksista. Tutkimus on osa kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman toimeenpanoa.

Syrjinnän eurobarometri -tutkimus

Vuodesta 2008 Euroopan unionin jäsenvaltioissa on toteutettu Euroopan unionin Syrjinnän eurobarometri –tutkimusta. Se tuottaa runsaasti tietoa asenteista ja sen avulla Suomen tilannetta voidaan verrata EU:n muiden jäsenmaiden tietoihin.
Uusimman eurobarometrin 2019 (liite 2) mukaan yhteensä 73 % suomalaisista pitää romanien syrjintää Suomessa yleisenä, kun koko Euroopan unionissa vastaava osuus oli 61 %. Myös etniseen alkuperään tai ihonväriin perustuvaa syrjintää pidetään Suomessa hyvin yleisenä (65 %). Sen sijaan uskonnollista syrjintää pidetään selvästi vähemmän yleisenä kuin etnistä syrjintää. Suomalaisten näkemykset ovat lähellä Euroopan unionin keskiarvoa, mutta romanien syrjintää meillä pidetään yleisempänä kuin muissa maissa.
Sukupuoleen perustuvaa syrjintää pitää yleisenä vain 23 % suomalaisista, kun Euroopan unionissa keskimäärin vastaava osuus on 35 %. Transihmisten syrjintää pitää 45 % ja muun-sukupuolisten syrjintää 32 % suomalaisista yleisenä. Nämä osuudet olivat jonkin verran alempia kuin EU:ssa keskimäärin. Noin puolet suomalaisista hyväksyisi, jos lapsen puoliso olisi transihminen tai muunsukupuolinen. Sukupuoliasenteiltaan suomalaiset ovat EU:n keskivertoa suvaitsevaisempia, ja suvaitsevaisuus on tässäkin suhteessa lisääntynyt sekä Suomessa että Euroopan unionissa vuodesta 2015.
Seksuaaliseen suuntautumiseen (homoseksuaalisuus, lesbous, biseksuaalisuus) perustuvaa syrjintää pitää yleisenä 42 %, kun Euroopan unionissa vastaava osuus on keskimäärin 53 %. Suomalaisista 69 % ei näkisi mitään ongelmaa, jos työtoveri olisi homoseksuaalinen, lesbo tai biseksuaalinen, ja 61 % hyväksyisi jos lapsen puoliso olisi samaa sukupuolta kuin lapsi. Myös asenteet seksuaaliseen suuntautumiseen ovat muuttuneet suvaitsevaisemmiksi niin Suomessa kuin Euroopan unionissa.
Eurobarometrin mukaan 40 % piti vammaisten henkilöiden syrjintää yleisenä Suomessa, kun vastaava osuus koko Euroopan unionissa oli 44 %. Tässäkin suhteessa suvaitsevaisuus on sekä Suomessa että koko EU:ssa vuodesta 2015 lisääntynyt. Perusoikeusbarometrin mukaan vain 3 % suomalaisista katsoi, että olisi epämukavaa, jos naapurissa asuisi vammainen henkilö.
Ikäsyrjintää pitää 37 % suomalaisista yleisenä, kun Euroopan unionissa keskimääräinen osuus on 40 %. Suomalaisista 78 % työskenteli mielellään nuoren ja 76 % vanhan työtoverin kanssa. Osuudet ovat Euroopan unionin pienimpiä. Nuoruus tai ikääntyneisyys on suomalaisten mielestä myös merkittävä haitta työnhaussa (63 %). Ikääntymistä koskevat asenteet näkyvät myös työsyrjintää koskevissa tiedoissa.
Muita merkittäviä syrjintäperusteita työnhaussa ovat suomalaisten mukaan vammaisuus (64 %) ja ihonväri (57 %), etninen alkuperä (56 %) ja ulkonäkö (53 %). Merkittävin syrjintäperuste oli Suomessa kuitenkin romanitausta (74 %). Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen eivät suomalaisten mielestä ole merkittäviä työn saamisen esteitä.

Selvitys moniperusteisesta syrjinnästä

Oikeusministeriössä on laadittu selvitys moniperusteisesta syrjinnästä (Koko ajan jännittyneenä - Moniperusteinen syrjintä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kokemana)^¹. Selvityksen tavoitteena oli tutkia sellaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemaa moniperusteista syrjintää, jotka lisäksi kuuluvat etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön tai ovat vammaisia. Tutkimusraportissa kuvataan laajemminkin sitä, miten heidän näkökulmastaan eri vähemmistöryhmiin suhtaudutaan tämän päivän Suomessa, sekä sitä, miltä tuntuu kuulua useampaan vähemmistöön. Selvityksessä moniperusteisen syrjinnän piiriin on luettu tilanteet, joissa henkilöä syrjitään monella eri kielletyllä perusteella joko samanaikaisesti tai eriaikaisesti. Moniperusteisen syrjinnän käsite ei ole yksiselitteinen eikä sitä mainita lainkaan yhdenvertaisuuslaissa.
Selvityksessä haastateltiin 30.11.2017 – 15.3.2018 välisenä aikana 27 henkilöä, jotka kuuluivat sekä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön (jotkut molempiin) että etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin tai vammaisiin (jotkut useampaan näistä). Haastateltavien mukaan yleinen asenneilmasto seksuaalivähemmistöjä kohtaan on muuttunut myönteisemmäksi; lain tasollakin tasa-arvo on lisääntynyt ja syrjinnän kiellot vahvistuneet. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien elämä ei kuitenkaan vieläkään ole syrjinnästä, häirinnästä ja heteronormatiivisista oletuksista vapaata. Erityisen hankalaa seksuaalivähemmistöön kuuluminen voi olla uskonnollisiin tai etnisiin vähemmistöihin kuuluville ihmisille. Trans- ja muunsukupuolisten ihmisten oikeudellisessa asemassa on edelleen suuria puutteita eivätkä sukupuolivähemmistöt ole yleisesti yhtä hyvin tunnettuja kuin seksuaalivähemmistöt. He törmäävät päivittäin yhteiskunnassa vallitsevaan binääriseen sukupuolijärjestelmään, johon he eivät kykene sijoittamaan itseään. Tästä aiheutuu usein käytännön tilanteita, joissa he joutuvat negatiivisen huomion kohteiksi tai ulossuljetuiksi. Tämä vielä voimistuu, jos he lisäksi kuuluvat vammaisiin tai etniseen vähemmistöryhmään.
Yleistä häirintää ja syrjintää arkipäiväisissä tilanteissa kokevat erityisesti tummaihoiset ihmiset. Heihin kohdistuu myös syrjintää työmarkkinoilla. Myös vammaiset ihmiset sysätään helposti työmarkkinoiden ulkopuolelle. Elinympäristön esteellisyys vaikeuttaa heidän osallistumistaan eikä heidän seksuaalisuuttaan huomioida. Vammaispalveluja vaivaa hetero- ja cis-normatiivisuus. Erityisen hankalaa on ihmisillä, jotka kuuluvat kahteen vähemmistöön, jotka ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Syrjintää tai häirintää kokeneet haastatellut kertovat rajoittaneensa osallistumistaan erilaisiin tilaisuuksiin ennakoiden syrjinnän mahdollisuuden. Silloinkin kun tapahtumiin tai piireihin mennään mukaan, ollaan varovaisia sen suhteen, mitä itsestä kerrotaan, ja rajoitetaan oman identiteetin ilmaisua. Syrjintää kokeneet eivät useinkaan jaksa tehdä asiasta valitusta. Kun syrjintätilanteisiin yleensäkin liittyy epävarmuutta muun muassa sen suhteen, mistä syystä syrjintää on tapahtunut, moniperusteiset tilanteet ovat vielä epäselvempiä.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluviin kohdistuvan syrjinnän torjuminen

Valtioneuvostossa perustettiin vuoden 2019 lopussa epävirallinen sateenkaariverkosto. Verkostoa koordinoivat oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ja siihen kuuluvat useiden ministeriöiden lisäksi tasa-arvovaltuutetun toimisto, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto sekä useita järjestöjä. Verkosto kokoontuu useita kertoja vuodessa keskustelemaan ajankohtaisista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeusasioista.
Oikeusministeriö laatii parhaillaan yhdessä muiden ministeriöiden kanssa selvitystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta.
Syrjinnän seurantajärjestelmässä pyritään edistämään syrjintään liittyvää seurantaa myös HLBTIQ- henkilöiden syrjintää koskien. Seurantajärjestelmässä on toteutettu tutkimuskoosteet muun muassa HLBTIQ- henkilöiden yhdenvertaisuudesta sekä koronan yhdenvertaisuusvaikutuksista, mukaan lukien HLBTIQ- henkilöiden näkökulmasta. Seurantajärjestelmän puitteissa ollaan käynnistämässä selvitystä vihapuheen ja häirinnän vaikutuksista jatkona vuonna 2016 julkaistulle raportille. Yhtenä selvityksen kohderyhmänä ovat HLBTIQ-henkilöt.
Suomi on vuonna 2021 Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa. Yksi Suomen puheenjohtajuuskauden hankkeista keskittyy HLBTIQ-henkilöiden kohtaamiin viharikoksiin ja häirintään. Tarkoituksena on koota tietoa eri Pohjoismaiden käytännöistä ja käydä keskusteluja aiheesta Pohjoismaiden välillä.
Oikeusministeriö on myöntänyt Seta ry:lle avustusta projektiin, jonka tarkoituksena on lisätä rodullistettujen HLBTIQ- henkilöiden edustusta ja näkyvyyttä. Projektissa järjestetään rodullistettuja ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia HLBTIQ-henkilöitä kuvaava kiertävä valokuvanäyttely.

Kotoutumisen selonteko ja valtion kotouttamisohjelma

Pääministeri Xxxxxxx hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että hallitus laatii kotouttamistoimien uudistamistarpeista kokonaisvaltaisen toimenpideohjelman eduskunnan hyväksymän tarkastusvaliokunnan mietinnön pohjalta. Toimenpideohjelma annetaan selontekona eduskunnalle keväällä 2021. Selonteossa esitetään kotouttamispolitiikan uudistamista maahanmuuton ja kotoutumisen toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin vastaamiseksi. Selonteko sisältää myös kotouttamislain edellyttämällä tavalla kotouttamisen tavoitteet hallituskaudeksi ja toimii siten kotouttamislain mukaisena valtion kotouttamisohjelmana vuoteen 2023.
Selonteossa esitetään, että kotoutumisen edistämistä kehitetään: (1) valtavirtaistamalla kotoutumisen edistäminen osaksi kaikkia yhteiskunnallista kehittämistä, (2) nopeuttamalla kotoutumisen käynnistymistä kehittämällä esikotouttavaa työtä vastaanottokeskuksissa ja pakolaisten kuntiin ohjausta, (3) parantamalla tiedon, ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta kaikille maahanmuuttajille maahantulon syystä tai henkilön elämäntilanteesta riippumatta, (4) valmistelemalla ja ottamalla käyttöön työmarkkinoille suuntaaville ja työvoiman ulkopuolella oleville maahanmuuttajille suunnattu kotoutumisohjelma, (5) parantamalla Suomeen työhön ja opiskelemaan muuttavien mahdollisuuksia edistää kotoutumistaan sekä (6) vahvistamalla kotoutumisen edistämisen kumppanuuksia ja järjestöjen roolia sekä edistämällä maahanmuuttajien osallisuuta ja hyviä väestösuhteita.
Selonteossa esitetään palveluiden kehittämistä siten, että luodaan kotoutumisohjelma, joka on suunnattu sekä niille maahanmuuttajille, jotka ovat suuntaamassa työmarkkinoille, että työvoiman ulkopuolella oleville aikuisille maahanmuuttajille. Tällä hetkellä viranomaisvastuut työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien, erityisesti kotona lapsia hoitavien äitien kotoutumispalveluiden järjestämisen osalta ovat epäselvät, eikä kohderyhmälle ole riittävästi ja systemaattisesti tarjolla kotoutumista edistäviä palveluita.

Kotoutumisen kumppanuusohjelma

Uudenlaisen inklusiivisemman toimintakulttuurin luomiseksi ja eri toimijoiden vuorovaikutuksen ja yhteistyön edistämiseksi hallitus on uudistanut vuonna 2016 laaditun kotoutuksen kumppanuusohjelman konseptia. Kumppanuusohjelman avulla vahvistetaan kotoutumista edistävän työn monialaisuutta ja tuetaan toimijoiden osallistumismahdollisuuksia julkisen hallinnon valmistelu- ja päätöksentekoprosesseissa. Ohjelmalla edistetään avointa keskustelua ja vuorovaikutusta sekä kehitetään toimintatapoja ja välineitä eri toimijoiden osaamisen, tiedon ja kokemusten keräämiseksi ja työn tietopohjaisuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Tarkoituksena on luoda pysyviä rakenteita valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen yhteistyön kehittämiseksi sekä tarjota konkreettisia työvälineitä yhteistyölle, esimerkiksi hyviä käytäntöjä, paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten toimijoiden käyttöön.

Kotouttamisen seurantajärjestelmä, kokonaiskatsaus ja kototietokanta

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kotouttamisen, kotoutumisen ja väestösuhteiden seurannasta. Ministeriö julkaisi vuoden 2019 alussa kotoutumisen indikaattorit -seurantajärjestelmän^². Seurantajärjestelmä muodostuu maahanmuuttajien elinoloja kuvaavista indikaattoreista. Indikaattorit koostuvat työllisyyttä, koulutusta, hyvinvointia, osallisuutta ja kaksisuuntaista kotoutumista kuvaavista rekisteri- ja tutkimustiedoista. Kotoutumisen indikaattoritietokanta on verkossa ja avoimesti kaikkien hyödynnettävissä. Osa tiedoista päivittyy vuosittain, osa joka neljäs vuosi. Kotoutumisen indikaattorien mukaan esimerkiksi maahan muuttaneiden hyvinvointi tulojen, terveyden ja asumisen mittareilla jää selvästi jälkeen muusta väestöstä ja ulkomaalaistaustaisten lasten pienituloisuusaste on noin nelinkertainen suomalaistaustaisiin verrattuna.
Hallituskausittain julkaistaan tieteellisiin artikkeleihin perustuva kotoutumisen kokonaiskatsaus^³ kotoutumisen ja väestösuhteiden tilan arvioimiseksi. Vuoden 2019 kokonaiskatsauksessa todettiin muun muassa, että maahanmuuttajanaisten työmarkkina-asema on erittäin heikko siitä huolimatta, että koulutustaso ja kielitaso ovat verrattain korkeat. Työmarkkinoiden hierarkkisuudesta kertoo pelkästään hakijan nimeen perustuva selkeä rekrytointisyrjintä.
Työ- ja elinkeinoministeriö ylläpitää myös avointa, rekisteripohjaista kototietokantaa^⁴, josta saa laajasti tietoa maahanmuuttajaväestön rakenteesta Suomessa.

Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenyhdistäminen

Sisäministeriö asetti heinäkuussa 2020 hankkeen kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenyhdistämistä koskevan lainsäädännön arvioimiseksi perhe-elämän suojan ja lapsen edun toteutumisen edistämiseksi. Hankkeen tavoitteena on valmistella tarvittavat säädösmuutokset ulkomaalaislakiin (301/2004) toimeentuloedellytyksen poistamiseksi kansainvälistä suojelua saavien alaikäisten henkilöiden perheenjäsenten oleskeluluvan edellytyksenä. Hankkeessa selvitetään toimeentuloedellytysten vaikutusta pakolaisaseman ja toissijaista suojelua saaneiden perhe-elämän suojaan ja perheenyhdistämisen toteutumiseen. Hankkeessa selvitetään myös perheenyhdistämiseen liittyviä ongelmia ja arvioidaan muita mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita hallitusohjelman mukaisesti ja erityisesti yhdenvertaisuusvaltuutetun kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistämistä koskevan, 3.3.2020 julkaistussa selvityksessä ”Xxxxxx ilman perhettä - Kansainvälistä suojelua saaneiden alaikäisten perheenyhdistäminen”^⁵ esitettyjen suositusten pohjalta. Hankkeen tehtävänä on selvitystyön pohjalta laatia ehdotus hallituksen esitykseksi ulkomaalaislain muuttamiseksi.

Hanke laajamittaisen maahantulon hallinnan ja laajamittaiseen maahantuloon varautumisesta

Sisäministeriö on asettanut hankkeen valmistella lainsäädännön muutokset, joilla kehitetään laajamittaisen maahantulon hallintaa ja laajamittaiseen maahantuloon varautumista. Laajamittaisessa maahantulossa on kyse tilanteesta, jossa sekä vanhat että uudet turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset lisämajoituspaikkoineen ovat täyttymässä, maahantulijoita saapuu jatkuvasti ja tulijoiden määrä on suurempi kuin maasta poistuvien.
Hankkeessa täsmennetään kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) sääntelyä laajamittaiseen maahantuloon varautumisesta. Siinä valmistellaan myös säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annettuun lakiin (116/2002) säännökset, jotka antavat mahdollisuuden kasvattaa säilöönottokapasiteettia normaaliajan häiriötilanteissa nykyistä nopeammin sekä valmistellaan kansalliseen lainsäädäntöön säännökset Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO, European asylum support office) tukeen turvautumisesta.

Laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastainen toimintaohjelma

Sisäministeriössä on valmisteltu järjestyksessään neljäs kansallinen laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastainen toimintaohjelma, joka kattaa vuodet 2021−2024.^⁶
Suomeen muutetaan pääasiassa laillisesti työn, perhesiteiden ja opiskelun perusteella. Laiton maahantulo ja maassa oleskelu ovat Suomessa edelleen muihin Euroopan maihin tai Suomeen kokonaisuudessaan suuntautuvaan muuttoliikkeeseen nähden vähäistä.
Toimintaohjelmassa tarkastellaan laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaisia toimia ja niihin liittyviä ilmiöitä kokonaisvaltaisesti. Ennakoivat toimet alkavat jo lähtö- ja kauttakulkumaissa ja etenevät toimiin rajalla ja sisämaassa. Ohjelma sisältää myös osiot paluusta ja uudelleenkotoutumisesta sekä ilman oleskeluoikeutta maassa olevista henkilöistä. Toimenpiteillä torjutaan kokonaisvaltaisesti laitonta maahantuloa ja maassa oleskelua sekä paljastetaan väärinkäytöksiä, hyväksikäyttötapauksia ja ihmiskauppaa. Samalla ehkäistään varjoyhteiskunnan muodostumista. Monilta osin on kyse jatkuvaisluonteisesta viranomaistoiminnasta, jota ohjelmalla pyritään tekemään näkyväksi. Toimintaohjelmassa painotetaan ohjelman läpileikkaavina periaatteina perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamista ja ihmiskaupan ilmitulon edistämistä. Laittoman maahantulon ja maassa oleskelun torjunnassa olennaista on toimenpiteitä suorittavien virkamiesten keskeisten perus- ja ihmisoikeusnormien tuntemus ja säännösten perus- ja ihmisoikeusmyönteinen soveltaminen. Xxxxxxxx toimissa on tarve kiinnittää erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, kuten erityisesti lapsiin.

Ilmiöpohjainen työskentely osana sisäisen turvallisuuden strategian toimeenpanoa

Sisäministeriössä käynnistettiin vuonna 2020 ilmiöpohjaista työskentelyä osana sisäisen turvallisuuden strategian toimeenpanoa. Poikkihallinnollisella ilmiötyöskentelyllä halutaan löytää vaikuttamiskeinoja uusiin ja monimutkaisiin sisäisen turvallisuuden ilmiöihin. Yksi kahdeksasta käsiteltävästä ilmiöstä on ollut ilman oleskelulupaa maahan jäävät turvapaikanhakijat. Teeman ympärille perustettiin alkuvuodesta poikkihallinnollinen työryhmä. Ilmiöryhmän tehtävä oli esittää toimenpiteitä, joilla pystytään vaikuttamaan ilman oleskelulupaa Suomessa asuvien, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden määrään ja asemaan sekä vähentämään riskejä, joita tilanteesta aiheutuu henkilöille itselleen sekä yhteiskunnalle. Ilmiöryhmän oman työskentelyn ja sidosryhmäaineiston perusteella muodostettiin viisi eri painopiste-ehdotusta ilmiöön vaikuttamiseksi:

(1) Selvitetään mahdollisuutta palomuurin perustamiseksi niin, että esimerkiksi haavoittuvassa asemassa oleva rikoksen uhri, joka on maassa ilman oleskelulupaa, pystyisi asioimaan viranomaisten luona ilman pelkoa välittömästä palauttamisesta.

(2) Etsitään keinoja oleskelulupien kehittämiseksi niin, että ilman oleskelulupaa maassa oleskelevalla on nykyistä paremmin mahdollisuuksia oleskeluluvan hakemiseen.

(3) Varmistetaan välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaava johdonmukainen ja selkeä palvelujärjestelmä koko maassa.

(4) Edistetään paluita eri keinoin. Keskeistä on, että henkilöt, joilla ei ole oleskelulupaa Suomessa palautetaan tai he palaavat kotimaihinsa.

(5) Tehostetaan viestintää lähtömaihin, ilman oleskelulupaa maassa oleville sekä viranomaisen kesken.

Painopiste-esitykset hyväksyttiin kansallisessa yhteistyöryhmässä 30.9.2020. Niitä on hyödynnetty sisäministeriössä esimerkiksi laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaisen toimintaohjelman päivittämisessä.

Yhdessä aikuisuuteen ja Eteenpäin -hankkeet

Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksella Helsingin diakonissalaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hanketta ’Yhdessä aikuisuuteen’, joka kohdistuu lastensuojelun jälkihuollon ja ilman huoltajaa maahan tulleiden kotoutumislain mukaisiin tukipalveluihin oikeutettujen nuorten palvelujen kehittämiseen ja mallintamiseen. Hankkeen lopullinen rahoitus on varmistumassa ja se kestää vuoden 2023 puoliväliin saakka.
Sosiaali-ja terveysministeriö koordinoi ESR-hankkeena Suomen Punaisen Ristin ’Eteenpäin’ –hanketta, jossa tuetaan itsenäistymiseen tukea tarvitsevia 18-25-vuotiaita nuoria aikuisia ja heidän lähiyhteisöjään digitaalisia menetelmiä ja verkostotyötä hyödyntäen. Maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat yksi kohderyhmistä, jolle toimintaa suunnataan ja joiden on arveltu erityisesti hyötyvän hankkeesta. Hankkeen lopullinen rahoitus on varmistumassa. Se kestää vuoden 2022 loppuun saakka.

Kansallinen lapsistrategia

Suomi on parhaillaan toteuttamassa kansallista lapsistrategiaa^⁷, joka perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen sekä muihin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin. Kansallinen lapsistrategia valmisteltiin parlamentaarisessa komiteatyössä vuoden 2020 aikana. Strategian toimeenpanossa yhtenä painopisteenä on vähemmistöihin kuuluvien ja syrjintää kokeneiden lasten oikeuksien edistäminen. Strategian toimeenpanossa pyritään mm. edistämään lasten yhdenvertaisuutta, kehittämään tapoja huomioida sekä rakenteellisen syrjinnän vaikutuksia että tilannekohtaista haavoittuvuutta lasten asemassa, keräämään tietoa hyvinvointieroista ja niiden syistä, käyttämään tietoa lapsen oikeuksia edistävän päätöksenteon tukena, ja varmistamaan, että erilaiset palvelut ja tukimuodot ovat yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi saatavilla kaikille lapsille.
Lapsistrategian yhteydessä arvioitiin lisäksi vuonna 2020 koronakriisin vaikutuksia lasten ja nuorten oikeuksiin. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä teki yhteistyötä eri asiantuntijoiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Työryhmä totesi, että koronakriisin vaikutukset heikentävät erityisesti jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten asemaa. Työryhmä korosti mm. saamelaislasten ja -nuorten, romanilasten ja -nuorten sekä maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten asemaa.

Suomen arktinen strategia

Valtioneuvosto on valmistelemassa Suomen arktista strategiaa vuosille 2021-2030 arktisen yhteistyön vahvistamiseksi. Se määrittelee Suomen keskeiset tavoitteet arktisella alueella ja kokoaa yhteen tärkeimmät painopistealueet niiden saavuttamiseksi. Yhtenä painopistealueena on arktisten alueiden asukkaiden (ml. alkuperäiskansojen) hyvinvoinnin edistäminen. Kokonaisuuteen on suunniteltu sisällytettävän mm. kansallisen mielenterveysstrategian mukaisten toimien edistäminen sekä peruspalvelujen ja kansanterveystoimien vahvistaminen kulttuurisensitiivisyys, kieli ja kulttuuri huomioiden.

Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio

Hallitus on valmistellut yhteistyössä saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen kanssa saamelaisten totuus- ja sovintokomission asettamista. Valmistelua johtaa valtioneuvoston kanslia. Tarkoituksena on asettaa viisijäseninen komissio, joka olisi toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton. Totuus- ja sovintokomission työn tavoitteena on käydä läpi historian tapahtumat ja oppia niistä. Komissiolla on tällä hetkellä mandaatti työskennellä vuoden 2022 marraskuun loppuun saakka. Työn aloittaminen on viivästynyt, ja komissiolle on ehdotettu työskentelyajan pidentämistä vuoden 2023 loppuun. Saamelaiskäräjien täyskokous ja Kolttien kyläkokoukset ovat keskustelleet työskentelyajan pidentämisestä ja molemmat ovat päättäneet kannattaa työskentelyajan pidentämistä yksimielisesti. Myös hallitus on sitoutunut työskentelyajan pidentämiseen hallituskauden loppuun asti.

Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi –toimenpideohjelma

Digitalisuuden edistäminen on yksi hallitusohjelman keskeisistä tavoitteista. Uusien digitaalisten palvelujen tulisi jatkossa helpottaa mahdollisimman monen kansalaisen arkea riippumatta heidän toimintarajoitteestaan, eivätkä ne saisi lisätä syrjäytymistä. ”Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi” –toimenpideohjelmassa⁸ vuosille 2017–2022 painopisteenä on yleisten digitaalisten palvelujen soveltuminen mahdollisimman monelle. Toisena painopisteenä on fyysistä esteettömyyttä koskevan tiedon saatavuus ja välittyminen palvelujen tuottajien käyttöön. Tavoitteena on kaikille suunnittelun periaatteen (design for all -periaatteen, DFA) valtavirtaistamisen toteutuminen liikenteen ja viestinnän hallinnonalalla, syrjäytymisen ehkäiseminen liikenteen ja viestinnän palveluissa ja palvelujen monikanavaisuuden ja teknologianeutraalisuuden edistäminen. Ohjelma kattaa sekä liikenteen että viestinnän digitaaliset palvelut. Ohjelma vastaa väestön ikääntymistä ja kansainvälistymistä koskevaan haasteeseen ja on omiaan edistämään YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja yhdenvertaisuuslain velvoitteiden sekä Suomen perustuslain perusoikeuksien kuten yhdenvertaisuuden ja sananvapauden toteutumista.

Syrjinnän vastainen työ Ahvenanmaalla

Kotouttaminen

Ahvenanmaan maakuntalaki kotoutumisen edistämisestä (ÅFS 2012:74) tuli voimaan 1.1.2013. Sitä täydentävät 24.1.2013 voimaan tulleet soveltamisohjeet. Laki ja sitä koskevat ohjeet käsittävät hyvien etnisten suhteiden edistämisen eri väestöryhmien välillä. Syrjimättömyys ja yhdenvertainen kohtelu ovat tärkeitä osa-alueita osallisuuden tunteen kehittymisen kannalta.
Vuosina 2017–2021 Ahvenanmaan maakunnan hallitus on toteuttanut kahta eri kotouttamisohjelmaa, joista nykyinen koskee vuosia 2020–2023. Molemmat ohjelmat sisältävät tavoitteita ja toimia kotoutumisen edistämiseksi, ja näitä seurataan ja arvioidaan jatkuvasti. Kotoutumista koordinoidaan ja edistetään muun muassa selkiyttämällä viranomaisten vastuita, luomalla yhteistoiminta- ja yhteistyöverkostoja ja -foorumeja, tarjoamalla neuvontaa sekä panostamalla kohdennettuun tiedottamiseen.
Ahvenanmaan kotouttamispolitiikan painopistealueita ovat sekä aiemmassa että nykyisessä ohjelmassa olleet mahdollisuus käyttää ruotsin kieltä, koulutus, ansiotyö ja työllisyys, maahanmuuttajatyttöjen ja ‑poikien ja heidän perheidensä tukeminen sekä myönteisten asenteiden edistäminen ja nollatoleranssi rasismin suhteen. Molempiin ohjelmiin on nimenomaisesti kirjattu, että syrjintä ja yhdenvertainen kohtelu liittyvät kaikkien ihmisten samanarvoisuuteen ja YK:n perustavanlaatuisiin yleissopimuksiin ja että niitä on pidettävä poliittisen tahdon ilmauksena.
Maakunnan hallituksen kotouttamisohjelmassa vuosiksi 2020–2023 nostetaan ihmisoikeudet ja ihmisoikeussopimukset esiin käsittelemällä niitä omassa johdantoluvussaan. Tässä tuodaan esiin myös ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma vuosiksi 2020–2023.
Maakunnan hallitus on vuosina 2018–2021 ollut päävastuussa kolmivuotisesta AMIF-hankkeesta⁹, joka koskee kuntien, viranomaisten ja kolmannen sektorin toimia yhteistyön kehittämiseksi pakolaisten vastaanottamisessa ja kotouttamisessa maakuntaan.
Talvella 2019–2020 koulutettiin 13 yhteiskunta- ja terveystiedottajaa, joiden kaikkien äidinkieli on muu kuin ruotsi. Tällä tavoin pyritään saamaan tietoa jaetuksi Ahvenanmaan asukkaille useilla eri kielillä. Osa tiedoista käsittelee ihmisoikeuksia ja ihmisoikeussopimuksia sekä syrjintään liittyvää lainsäädäntöä.
Ahvenanmaan uudessa maakuntalaissa lasten päivähoidosta ja peruskoulusta on yhdenvertaisuuspykälä (5 §), jonka mukaan kaikilla lapsilla ja oppilailla on oikeus yhdenvertaiseen päivähoitoon ja peruskoulutukseen ilman häirintää ja kiusaamista, riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, intersukupuolisesta identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta, vammaisuudesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai muusta uskonkäsityksestä tai muusta syystä. Maakunnan hallituksen vahvistamaan peruskoulun opetussuunnitelmaan lisätään viittaukset ihmisoikeuksiin ja ihmisoikeussopimuksiin, kun suunnitelmaa uudistetaan vuonna 2021.

Koettu syrjintä

Ahvenanmaan maakunnan kotouttamistyöhön kuuluu myös seuranta ja arviointi. Sen osana maakunnan hallitus tilasi Ahvenanmaan tilasto- ja tutkimusvirastolta (ÅSUB) seurantatutkimuksen kartoittaakseen maakuntaan muuttaneiden tilannetta eri elämänalueilla, joista yksi oli syrjinnän kokeminen. Kesäkuussa 2020 julkaistussa tutkimusraportissa^¹⁰ käsiteltiin Ahvenanmaalle muuttaneiden pohjoismaalaisten ja muiden kuin pohjoismaalaisten kokemuksia maakunnan yhteiskuntaelämästä. Raportin mukaan 14 % haastatelluista 316 muusta kuin pohjoismaalaisesta ilmoitti kokeneensa syrjintää, joka vastaajien mukaan johtui heidän ulkomaalaistaustastaan, kansallisuudestaan, heikosta ruotsin kielen taidostaan tai ulkomaalaisesta ulkonäöstään. Saman tutkimuksen mukaan 9 % haastatelluista 305:stä ruotsia tai muuta skandinaavista kieltä puhuvasta pohjoismaalaisesta oli kokenut syrjintää sen perusteella, että he olivat muuttaneet maakuntaan muualta.
Ahvenanmaan erityisvaltuutettujen virasto on tarkastelukaudella tilannut seurantatutkimuksen, joka on jatkoa vuonna 2010 tehdylle syrjintätutkimukselle. Vuoden 2021 alussa ÅSUB julkaisi tutkimuksen tulokset raportissaan maakunnassa koetusta syrjinnästä^¹¹. Raportin mukaan yhteensä 33 % haastatelluista 576 vastaajasta ilmoitti kokeneensa syrjintää Ahvenanmaalla. Tämä on hiukan enemmän kuin aiemmissa syrjintätutkimuksissa vuosina 2007 ja 2010 (30 % ja vastaavasti 28 %). Raportista käy ilmi, että yleisin syy koettuun syrjintään on syrjityn tietty sukupuoli eli kyseisessä tilanteessa ”väärä” sukupuoli (33 %). Toinen suhteellisen yleinen syy on ikä siten, että henkilöä pidetään joko liian nuorena (19 %) tai liian vanhana (13 %). Jotkin syrjintäperusteet liittyvät henkilön kielelliseen alkuperään (18 %) tai kansalliseen tai etniseen alkuperään (16 %).

Ahvenanmaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminta

Ahvenanmaan yhdenvertaisuusvaltuutetun (Ålands ombudsmannamyndighet) yhteydenottotilastojen mukaan vuosina 2017–2020 virastolta pyydettiin 20 kertaa neuvoa asioissa, jotka koskivat syrjintää etnisen tai muun alkuperän perusteella. Yhteydenottajista 13 oli naisia ja 7 miehiä. Samana ajanjaksona Ahvenanmaan erityisvaltuutettujen virastossa kirjattiin yhteensä 136 asiaa (joista 15 % liittyi etniseen syrjintään). Vastaavasti edellisellä raportointikaudella virastossa kirjattiin etniseen alkuperään perustuvina yhteensä 13 asiaa (26,5 %) kaikista 49:stä asiasta. Asioiden lukumäärä ei tarkoita tapauksia, joissa syrjintää on todettu.

Taulukko 1: Syrjintäasioihin liittyvien yhteydenottojen määrä (etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää koskeva neuvonta sukupuolen mukaan ja suhteessa muihin syrjintäperusteisiin liittyviin neuvontayhteydenottoihin)

	Nainen	Mies	Asioita yhteensä
2017	1	1	(39)
2018	4	2	(33)
2019	7	2	(27)
2020	1	2	(37)

Syrjintäasiat kuuluvat sekä maakunnan että valtakunnan toimivaltaan. Ahvenanmaalla yksityisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevat ja yksityisoikeudellisessa palvelussuhteessa maakuntaan tai kuntiin olevat kuuluvat valtakunnan lainsäädännön soveltamisalaan. Mahdolliset asiat, jotka koskevat näihin henkilöihin kohdistuvaa etnistä syrjintää, saatetaan valtakunnan yhdenvertaisuusvaltuutetun käsiteltäväksi.

ARTIKLA 3

Asuntopolitiikka ja lähiöohjelma

Asuntopolitiikalla edistetään eriarvoisuuden vähentämistä ja yhdenvertaisuuden lisäämistä asumisessa. Asuntopoliittista kehittämisohjelmaa valmistellut työryhmä luovutti raporttinsa 18.12.2020. Asuntopoliittisessa kehittämisohjelmassa kuvataan Suomen asuntomarkkinoiden tilannekuva, jonka jälkeen asetetaan asuntopoliittiset tavoitteet sekä asuntopoliittista päätöksentekoa linjaavat periaatteet. Asuntopoliittisessa kehittämisohjelmassa myös ehdotetaan toimenpiteitä vuosille 2021-2028.
Vaikka asuinalueiden välinen eriytyminen (segregaatio) on voimistunut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana, kansainvälisesti vertailtuna eriytyminen on Suomessa kuitenkin vähäistä. Erityisesti asuinalueiden eriytyminen pieni- ja suurituloisiin on vahvistunut, mutta myös ulkomaalaistaustaisten henkilöiden keskittyminen pienituloisimmille alueille on voimistunut.
Suomen suurimpien kaupunkien lähiöiden kehittämistä jatketaan hallitusohjelman mukaisesti vuosina 2020–2022 toteutettavassa lähiöohjelmassa. Tavoitteena on asuinalueiden myönteinen pitkän aikavälin kehitys, joka tuottaa asukkaille hyvinvointia ja alueille elinvoimaisuutta. Lähiöohjelmassa haetaan poikkihallinnollisia toimia, joilla voidaan muun muassa ehkäistä asuinalueiden eriytymistä. Ohjelma on tarkoitettu Suomen suurimmille kaupungeille, jotka valitsevat ohjelman avulla kehitettävät lähiöt.

Perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma

Oikeus oppia -kehittämisohjelman tavoitteena on kaventaa ja ennaltaehkäistä peruskoulua käyvien oppilaiden oppimiseroja, vahvistaa oppimisen ja koulunkäynnin tukea ja kehittää lukutaitoa. Lähikoulun asemaa vahvistetaan, opetuksen ryhmäkokoja pienennetään ja rahoitusta uudistetaan siten, että se tukee koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista. Toimeenpanossa tavoitellaan pitkäjänteistä vaikuttavuutta lainsäädännön ja valtionosuusjärjestelmän kautta. Toimenpiteeseen suunnataan yhteensä 120 miljoonaa euroa vuosille 2020-2022.
Rahoitusta suunnataan hallitusohjelman mukaisesti muun muassa toimenpiteisiin, joilla tavoitellaan vanhempien koulutustaustan, sosiaalisen taustan, asuinalueen tai sukupuolen merkityksen vähentämistä oppimistuloksissa sekä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tukeen ja oppimisen edellytyksiin

ARTIKLA 4

Vihapuhe, rotuvihaan yllyttäminen ja viharikokset

Viharikosten torjunta on asetettu poliisin yhdeksi prioriteettialueeksi (suositus 11 a ja b). Poliisi on panostanut sekä viharikosten koulutukseen että ilmi tulleiden juttujen tutkintaan. Poliisi toteutti vuonna 2017 yhteistyössä Euroopan turvallisuus-ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) kanssa ns. TAHCLE-koulutuksen (Training Against Hate Crimes for Law Enforcement). Siinä koulutettiin 34 viharikoskouluttajaa, jotka järjestivät alueellisia koulutustilaisuuksia n. 1000 poliisille. Tämän lisäksi Poliisiammattikoululla järjestetään vuosittain täydennyskoulutus viharikosten paljastamisesta ja tutkimisesta. Poliisiammattikoulu järjesti syksyllä 2020 englanninkielinen viharikoskurssin ERASMUS-ohjelman puitteessa, joka on myös avoin poliisiammattikoulun ulkopuolisille opiskelijoille. Viharikoksia käsitellään myös poliisin perus- ja jatkokoulutuksissa. Sisäministeriön myöntämällä vuoden lisärahoituksella perustettiin 2017 Helsingin poliisilaitokselle ryhmä paljastamaan ja tutkimaan internetissä esiintyvän rangaistavaa vihapuhetta. Tämän lisäksi laitoksilla toimii tähän keskittyviä nettipoliiseja. Toiminta on sittemmin sulautettu ryhmään, joka paljastaa laajemmin internetrikollisuutta.
Poliisihallitus on antanut alaiselle hallinnolleen ohjeen viharikosten tunnistamisesta ja kirjaamisesta sekä erillisen ohjeen uhrien ohjaamisesta aputoimintojen piiriin. Poliisihallitus laatii uuden viharikosohjeen vuoden 2021 aikana.
Poliisi pyrkii ennalta estävän työn kautta puuttumaan viharikoksiin sekä madaltamaan ilmoituskynnystä. Poliisin ennalta estävän työn strategia 2019-2023^¹² ja Poliisihallituksen laatima strategian toimintasuunnitelma sisältävät useita viharikoksiin liittyviä toimia. Vuorovaikutusta eri etnisten ja hengellisten vähemmistöryhmien kanssa lisätään entisestään. Poliisi jatkaa myös rangaistavan vihapuheen ja viharikosten torjuntaa ja lisää poliisin tietoa ja ymmärrystä viharikosten erityisluonteesta ja niiden vaikutuksista rikoksen uhreihin, uhrien edustamiin yhteisöihin ja laajemmin yhteiskuntaan. Kaikkien poliisilaitosten alueella tulee olla vähemmistöjen kannalta keskeisten kysymysten käsittelyä varten kanavia, esimerkiksi yhteistyöelin tai neuvottelukunta, jossa vähemmistöjen edustajat, poliisi ja mahdolliset muut jäsenet voivat käydä vuoropuhelua ajankohtaisista asioista turvallisuuden tunteen lisäämiseksi ja mahdollisten turvallisuusongelmien ennalta estämiseksi.
Yhtenä ennalta estävän työn muotona poliisissa on käytössä paikallinen ongelmanratkaisun toimintamalli, jossa poliisi ratkaisee turvallisuusongelmia paikallisesti yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Ongelmat ratkaistaan yhdessä suunnitelluin räätälöidyin toimenpitein ja sitä varten on toimivat pysyvät yhteistyöverkostot ja kommunikaatiokanavat, joiden kautta se saa tietoa kehittymässä olevasta ongelmasta riittävän varhain. Yhteistyö edellyttää yhteistyökumppanien, mm. eri vähemmistöryhmien tuntemista ja näiden välistä luottamusta. Poliisille annetaan työmuotoon liittyvää koulutusta, jonka lisäksi järjestetään Poliisiammattikorkeakoululla poliiseille täydennyskoulutuskurssi ”Polarisaatio, identiteettikonfliktit ja vastakkainasettelujen purkaminen poliisitoiminnassa”, joka vahvistaa poliisin osaamista polarisoituneissa tilanteissa.
Oikeusministeriö on viime vuosina toteuttanut useita viharikoksiin ja vihapuheeseen keskittyneitä hankkeita, jotka ovat saaneet rahoitusta Euroopan unionin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuus -ohjelmasta. Kaikissa näissä hankkeissa on kehitetty lainvalvontaviranomaisten osaamista viharikosten tunnistamisessa ja tutkinnassa sekä viharikosten raportoinnissa. Joulukuussa 2019 päättyneessä Against Hate -hankkeessa muun muassa järjestettiin poliisille, syyttäjälle ja tuomareille yhteistä koulutusta viharikoksista.
Xxxxxxxx xxxxx vastaan –hankkeessa (1.12.2019−30.11.2021) kehitetään muun muassa tiedonkeruuta ja viharikosraportointia. Osana hanketta Poliisiammattikorkeakoulu selvittää viharikosten etenemistä rikosprosessissa sekä koventamisperusteen käyttöä tuomioistuimissa. Lisäksi hankkeessa pilotoidaan tekoälyn käyttöä vihapuheen seurannassa. Siinä pilotoidaan myös raportointityökalua, jolla voi ilmoittaa vihateoista ja siinä on toteutettu kaikille poliiseille pakollinen verkkokoulutus yhdenvertaisuudesta. Hankkeessa on myös järjestetty poliittisille toimijoille webinaari vihapuheesta ja tuotettu materiaalia aiheesta.
Osana Tiedolla vihaa vastaan –hankkeessa järjestettiin lokakuussa 2020 webinaari puolueissa, niiden jäsenyhdistyksissä, alue- tai piirijärjestöissä työskenteleville tai luottamustehtävissä oleville sekä kevään 2021 kunnallisvaaliehdokkaille. Webinaarin tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta häirinnästä, vihapuheesta ja sananvapauden rajoista ja tarjota näkökulmia häirinnältä suojautumiseen, jotta häirinnän vaikutukset esimerkiksi ehdokasasetteluun lieventyvät. Lisäksi helmikuussa 2021 julkaistiin kunnallisvaaliehdokkaille materiaali, jossa kerrotaan mitä vihapuhe on ja mitä tehdä, jos joutuu vihapuheen tai häirinnän kohteeksi.
Rasisminvastaisessa ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelmassa (ks. kappaleet 26-27) on tarkoitus vahvistaa erityisesti eri tasoilla toimivien viranomaisten ja poliittisten päättäjien osaamista puuttua vihapuheeseen ja tunnistaa vastuunsa yhteiskunnallisesta ilmapiiristä (suositus 11 c).
Poliisiammattikorkeakoulun tuottaman vuosittaisen viharikosselvityksen mukaan (suositus 11 d) rangaistavan vihapuheen määrä on lisääntynyt, vaikka viharikosten kokonaismäärä on tasaantunut. Viime vuosina muun muassa internetissä tapahtuva nöyryyttäminen, uhkailu ja solvaaminen ovat lisääntyneet ja tulleet näkyviksi ilmiöiksi. Vaikka poliisin tietoon tulleen viharikollisuuden valossa viharikosten yleisin rikoslaji on yhä pahoinpitely, tilastoissa näkyy sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirintätapausten määrän kasvu vuonna 2019. Yleisimmin nämä rikosilmoitukset koskevat kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosepäilyjen määrä kolminkertaistui vuonna 2019 edellisvuoteen nähden.

Taulukko 2: Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

R-asiat	1 Syyte	2 SJP	3 ETR	4 Muu ratkaisu	ETR asiat
2016	7	2	3	14	13
2017	17	6	2	24	36
2018	37	8	2	17	9
2019	28	27	1	8	9
2020	15	4	1	10	11
Summa	104	47	9	73	58

SJP=syyttämättäjättämispäätös, ETR= esitutkinnan rajoittaminen, R-asiat= Rikosasiat

Taulukko 3: Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan

R-asiat	1 Syyte	ETR asiat
2017	1	1
2018	1	1
Summa	2	1

SJP=syyttämättäjättämispäätös, ETR= esitutkinnan rajoittaminen, R-asiat= Rikosasiat

Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkauttaminen

Poliisihallitus päätti joulukuussa 2016 nostaa kanteen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkauttamiseksi, koska katsottiin liikkeen toiminnan olevan olennaisesti vastoin lakia ja hyviä tapoja sekä väkivaltainen ja avoimesti rasistinen. Tapaus on käsitelty kaikissa oikeusasteissa ja korkeimman oikeuden päätöksellä (KKO:2020:68) järjestön toiminta kiellettiin lopullisesti. Poliisihallitus on ohjeistanut poliisilaitoksia puuttumaan järjestön toimintaan, jos sellaista havaitaan.

Homo- ja transfobinen väkivalta

Poliisin tietoon tulee vain vähän seksuaali- ja sukupulivähemmistöihin kohdistuvia viharikoksia, vaikka uhritutkimusten mukaan ilmiö on huomattavasti yleisempi. Tiedolla vihaa vastaan -hankkeen yhtenä tavoitteena on lisätä muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tietoisuutta viharikoksista sekä raportointikanavista ja tukea viharikoksista raportointia. Hankkeessa myös pyritään kehittämään viharikosten uhrien tukipalveluja.

Väkivallanteot vastaanottokeskuksissa

Hallituksella ei ole tilastotietoa vastaanottojärjestelmän ulkopuolelta vastaanottokeskusten asiakkaisiin kohdistuneista väkivallanteoista. Vastaanottokeskuksiin kohdistuneet väkivallanteot ovat kuitenkin Maahanmuuttoviraston havaintojen mukaan vähentyneet edellisen raportointikauden jälkeen.

ARTIKLA 5

A. Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun tuomioistuimissa ja muussa oikeudenkäytössä

Oikeusministeriön koordinoimassa Yhdessä yhdenvertaisuuden puolesta –hankkeessa (ks. kappale 29) kehitetään mm. poliisille suunnattua koulutusta, joka käsittelee etnistä profilointia. Kaikilla poliisilaitoksilla järjestetään vuoden 2021 aikana koulutukset etnisestä profiloinnista ja sen seurauksista sekä yleisesti syrjimättömästä poliisityöstä.

B. Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja suojaan väkivaltaa vastaan

Ulkomaalaiset suomalaisessa vankilassa

Suomen vankiluku on Euroopan pienimpiä. Vuonna 2019 keskivankiluku oli 2952, josta ulkomaalaisten vankien osuus oli noin 17 %. Ulkomaalaisten vankien osuuden kasvu on viime vuosina pysähtynyt. Koronaepidemian myötä asetettujen matkustusrajoitusten seurauksena ulkomaalaisten vankien määrä jäi 2020 jonkin verran edellisvuotta pienemmäksi.
Vankien yhdenvertaista kohtelua määrittää Suomessa muun muassa vankeuslaki (767/2005) sekä yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Vapaudenriiston olosuhteet eivät saa muodostaa lisärangaistusta. Viranomaisten tulee lain nojalla edistää suunnitelmallisesti yhdenvertaisuutta sekä muuttaa olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumisen. Vankiloissa tulee huomioida maahanmuuttajien erityistarpeet, jotka liittyvät esimerkiksi uskontoon, kieleen, asumisjärjestelyihin ja siviilivierailijoiden vastaanottamiseen. Rikosseuraamuslaitoksella on vankeja ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaita koskeva yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma vuodelta 2015. Suunnitelmassa selostetaan, kuinka Rikosseuraamuslaitos voi omassa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta sekä ehkäistä ja puuttua syrjintään.
Maahanmuuttajavangit ja erityisesti afrikkalaisperäiset vangit ovat usein turvallisuussyistä vankiloiden suljetuilla osastoilla, joilta on rajatut mahdollisuudet osallistua vankilan eri toimintoihin. Rikosseuraamuslaitos julkaisi 2012 tutkimuksen vankila-arjesta ”Maahanmuuttajana suomalaisessa vankilassa.”^¹³Tutkimuksen mukaan vartijat ja toiset vangit muun muassa nimittelevät rasistisesti ulkomaalaisia vankeja.
Eristetyissä ja suljetuissa oloissa asutettavista ulkomaalaisista vangeista ei ole ajantasaista tietoa. Viimeinen Rikosseuraamuslaitoksen asiaa koskeva selvitys on vuodelta 2015. Sen mukaan suljetuissa oloissa asuvista vangeista 25 % oli ulkomaan kansalaisia. Ulkomaalaisia vankeja oli tuolloin 16 % koko vankipopulaatiosta, joten ulkomaalaiset olivat yliedustettuja suljetuilla osastoilla. On edelleen mahdollista, että ulkomaalaisten vankien määrä on suljetuilla osastoilla keskimääräistä suurempi, sillä etenkin ulkomaalaisten tutkintavankien osuus on suurempi kuin koko vankipopulaation. Ulkomaalaisista vangeista tutkintavankeja on noin 40 %.
Ulkomaalaiset vangit ovat saaneet vuodesta 2019 alkaen vankeuslain ja tutkintavankeuslain (768/2005) englanninkielisenä käännöksenä. Rikosseuraamuslaitos on 2014 laatinut julkaisun ”Everyday life in prison – guide for prisoners arriving in a closed prison”, jossa käsitellään keskeiset vangille kuuluvat oikeudet, velvollisuudet sekä käytännön asioita vankilassa olosta. Lisäksi Rikosseuraamuslaitos ja vankilat ovat käännättäneet vankilakohtaisia tulo-oppaita yleisemmin tarvittaville kielille. Yhteiset tulo-opaspohjat suljetuille vankiloille ja avolaitoksille valmistuivat 2020, ja ne on käännetty englanniksi. Rikosseuraamuslaitoksen YouTube -kanavalla on 2018 julkaistu videomuotoinen tulo-opas viidellä kielellä: albania, arabia, latvia, turkki ja suomi (selkokielisenä).^¹⁴
Suullisessa yhteydenpidossa ulkomaalaiseen vankiin on mahdollista käyttää tulkkausta, joka useimmiten toteutetaan etätulkkauksena. Lisäksi erilaisia apuvälineitä tilanteeseen, missä ei ole yhteistä kieltä, on saatavissa. Rikosseuraamusalan sanasto on 2019 käännetty kymmenelle eri kielelle Rikosseuraamuslaitoksen Internettiin vankien kanssa keskusteluissa käytettäväksi.

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelma

Pääministeri Xxxxxxx hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus kiinnittää erityistä huomiota henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten, erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten sekä lähisuhdeväkivallan vähentämiseen. Ohjelmassa todetaan myös, että esimerkiksi lähisuhdeväkivallan uhrien asemassa on Suomessa edelleen vakavia puutteita.
Turvallisen oikeusvaltion kehittämisen yhtenä keinona hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman^¹⁵ laatimisesta. Torjuntaohjelma laadittiin poikkihallinnollisessa työryhmässä oikeusministeriön johdolla. Ohjelma sisältää yhteensä 32 toimenpidettä, joilla pyritään tavoittamaan laajasti kaikkiin väestöryhmiin kuuluvia naisia, jotka kohtaavat tai voivat kohdata väkivaltaa. Ohjelmassa painotetaan pääasiassa esitutkinta- ja rikosprosessin sekä rikosseuraamusalan viranomaisten osaamisen kehittämistä. Väkivallan eri muodoista ohjelmaan on sisällytetty kunniaan liittyvä väkivalta ja digitaalinen väkivalta. Torjuntaohjelmaa toimeenpannaan loppuvuodesta 2020 alkuvuoteen 2023. Torjuntaohjelman valmistellut työryhmä seuraa ohjelman toimeenpanoa ja toimenpiteiden edistymistä säännöllisesti. Työryhmä laatii ohjelman toteutumisesta raportin alkuvuodesta 2023. Tämän lisäksi ohjelman toteutumisesta ja vaikuttavuudesta teetetään ohjelman päätyttyä ulkopuolinen arviointi.

Kunniaan liittyvää väkivaltaa koskevan osaamisen vahvistaminen

Osana naisiin kohdistuvan vakivallan torjuntaohjelmaa on työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella perustettu 1.1.2021 alkaen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) koordinaattorin tehtävä, jonka avulla vahvistetaan valtakunnallisesti kunniaan liittyvän väkivallan vastaista työtä. THL huolehtii valtakunnallisen resurssi- tai osaamiskeskittymän käynnistämisestä, ml. kunniaan liittyvän väkivallan vastaisen kansallisen työn koordinoimisesta sekä verkoston hallinnoimisesta, ammattilaisten koulutusmateriaalin kokoamisesta sekä sidosryhmätyöstä.

Ihmiskaupan vastaiset toimet

Pääministeri Xxxxxxx hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman valmistelusta. Valmistelua varten oikeusministeriö asetti poikkihallinnollisen työryhmän keväällä 2020. Keväällä 2021 valmistunut toimintaohjelma vuosille 2021–2023 perustuu viiteen strategiseen tavoitteeseen ja 55 toimenpiteeseen. Ohjelmalla edistetään ihmiskaupan ilmituloa, parannetaan uhrien asemaa ja tehostetaan rikosvastuun toteutumista. Lisäksi vahvistetaan ihmiskaupan vastaisen työn valtavirtaistamista osaksi laajempaa valtioneuvoston toimintaa sekä tiivistetään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Ohjelma sitoo ihmiskaupan vastaisen työn kehittämisen tiiviisti selvitys- ja tutkimustoimintaan. Toimintaohjelmalla pyritään ihmiskaupan ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Työryhmä seuraa toimeenpanoa ja raportoi siitä. Ohjelman toteutumisesta teetetään ulkopuolinen arviointi.
Vuonna 2020 nimitettiin valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori, joka vastaa eri ihmiskauppaan liittyvien toimien yhteen tuomisesta eri ministeriöiden välillä.
Syyttäjä on aikavälillä 2017–2020 nostanut syytteet 25 tapauksessa, joissa nimikkeenä on ollut ihmiskauppa tai törkeä ihmiskauppa.
Valtakunnansyyttäjän toimisto järjestää syyttäjille säännöllisesti ihmiskauppaan liittyvää koulutusta. Koulutuksissa käsitellään lähtökohtaisesti aina uhrinäkökulman huomioimista esitutkinnassa ja rikosprosessissa sekä uhriutumisen psyykkisiä vaikutuksia.
Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on kansallisena ihmiskaupparaportoijana oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tietoja viranomaisten ohella myös ihmiskaupan uhreille tarkoitettujen palvelujen ja tukitoimien tuottajilta sekä ihmiskaupan vastaiseen toimintaan tarkoitettua valtionapua saavilta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoitteena on edistää, että ihmiskaupan uhrit tunnistetaan, he saavat apua ja heidän oikeutensa toteutuvat. Valtuutettu voi antaa ihmiskaupan uhreille oikeudellista neuvontaa ja poikkeuksellisissa tilanteissa valtuutettu on voinut avustaa ihmiskaupan uhreja oikeudessa. Ihmiskaupparaportoija antoi viimeisimmän kertomuksensa eduskunnalle vuonna 2018.^¹⁶ Ihmiskaupparaportoijan mukaan ihmiskauppaa tunnistetaan aiempaa paremmin ja ihmiskaupan vastainen toiminta on kehittynyt Suomessa. Ihmiskaupparaportoija nosti kertomuksessa erityisesti esiin ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja avun pariin ohjaamiseen sekä auttamistoimien saamiseen liittyvät haasteet.
Maahanmuuttovirasto vastaa turvapaikanhakijoiden vastaanoton, ulkomaalaisten säilöönottoyksiköiden ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän käytännön toiminnasta, ohjauksesta, suunnittelusta ja valvonnasta. Kaikki Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön puhutteluja ja päätöksiä tekevät virkamiehet ovat saaneet koulutusta ja ohjeistusta ihmiskaupasta vuosina 2017-2019. Myös kaikki uudet virkamiehet saavat aina tämän koulutuksen. Lisäksi osa yksikön henkilökunnasta on suorittanut Euroopan unionin turvapaikkaviraston (EASO) tarjoaman moduulikoulutuksen ihmiskaupasta. Lisäksi koulutusta on järjestetty erityisistä ihmiskauppaan liittyvistä teemoista kuten pakkoavioliitoista.
Maahanmuuttovirasto on myös kehittänyt ihmiskauppaa koskevaa ohjeistusta sekä turvapaikkamenettelyn päätös- ja soveltamiskäytäntöjä. Se on tarkastellut päätöskäytäntöään ihmiskaupan uhreille myönnettävien oleskelulupien osalta mm. korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätösten (KHO 2017:42 ja 43) jälkeen. Näissä ratkaisuissa arvioitiin muun ohella ihmiskaupan uhrin riskiä joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi sekä ihmiskaupan uhrien haavoittuvaa asemaa.
Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (746/2011) määrittelee ihmiskaupan uhrille kuuluvat auttamistoimet, jota ovat neuvonta ja ohjaus, turvallinen majoitus, vastaanottoraha tai toimeentulo tuki, sosiaali-ja terveyspalvelut, tulkki-ja käännöspalvelu, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (689/1997) ja oikeusapulaissa (257/2002) tarkoitettu oikeusapu sekä oikeudellinen neuvonta, ilman huoltajaa olevan alaikäisen uhrin vanhemman tai muun hänen tosiasiallisesta huollostaan vastanneen henkilön jäljittäminen sekä turvallisen paluun tukeminen. Palvelut ovat vastikkeettomia.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä toimii osana Joutsenon vastaanottokeskusta. Auttamisjärjestelmällä on muun ohella merkittävä rooli esimerkiksi muiden toimijoiden kouluttamisessa ja ihmiskauppatietoisuuden lisäämisessä. Yhteistyötä on tehty kuntien kanssa kouluttamalla kuntien työntekijöitä yleisesti ihmiskaupasta ilmiönä, ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta, ihmiskaupan uhrien oikeuksista sekä ihmiskauppaa sääntelevästä lainsäädännöstä. Maahanmuuttovirasto on kouluttanut säännöllisesti myös rajavartijoita ja muuta Rajavartiolaitoksen henkilöstöä ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen. Yhteistyö kuntien kanssa on edistynyt viime vuosina. Koulutusta on annettu vuonna 2019 kuntien sosiaalityöntekijöille sekä vuosien 2017–2019 aikana eri kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta. Lisäksi auttamisjärjestelmä on antanut ihmiskauppaan liittyvää koulutusta yhteistyössä Rikosuhripäivystyksen (RIKU) kanssa asianajajille ja lakimiehille.

Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunta

Pääministeri Xxxxxxx hallitusohjelman mukaan työvoiman maahanmuuton toimenpiteitä kehitettäessä otetaan huomioon ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunta. Työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa ei ole mahdollista kehittää kestävällä tavalla, ellei samalla varmisteta sitä, että ulkomaalaiset työntekijät eivät joudu hyväksikäytön uhreiksi.
12.3.2020 asetettu työryhmä on käynnistänyt useita toimenpiteitä ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjumiseksi. Ulkomaalaislakiin on esitetty useita muutoksia (HE 253/2020), joilla torjutaan ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä ja parannetaan hyväksikäytön uhrin asemaa. Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työntekijä voisi hyväksikäyttötilanteessa hakeutua toisen työnantajan palvelukseen samalle tai muulle ammattialalle. Lisäksi hänellä olisi oikeus saada uusi määräaikainen oleskelulupa uuden työn hakemista varten. Esityksessä ehdotetaan myös vilpillisesti toimivalle työnantajalle ja toimeksiantajalle uusia seuraamuksia. Ehdotettu seuraamus on, että työnteon perusteella haettu oleskelulupa voitaisiin jättää myöntämättä, jos työnantajan tai toimeksiantajan voidaan perustellusti epäillä rekrytoivan työvoimaa ulkomailta maahantulosäännösten kiertämisen tarkoituksessa. Seuraamukset toimisivat myös ennaltaehkäisevästi, koska niillä olisi merkittävä vaikutus työnantajan ja toimeksiantajan edellytyksiin harjoittaa elinkeinotoimintaa. Lisäksi ehdotetaan, että Maahanmuuttovirasto voisi pidättäytyä myöntämästä työnteon perusteella myönnettäviä oleskelulupia enintään kuuden kuukauden määräajaksi. Ehdotus vastaa nykyistä menettelytapaa, joka on nykyisin käytössä työ- ja elinkeinotoimistossa työntekijän oleskelulupahakemusten ja Maahanmuuttovirastossa kausityölupien osalta. Lisäksi lisätään tiedottamista ulkomaalaisille työntekijöille, viranomaisten resursseja lisätään ja vahvistetaan viranomaisten yhteistyömahdollisuuksia.

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategia

Valtioneuvoston periaatepäätös harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi vuosille 2020 -2023^¹⁷ hyväksyttiin 11.6.2020. Strategia toteuttaa pääministeri Xxxxxxx hallitusohjelmaan sisältyviä harmaan talouden torjuntahankkeita ja virkamiesvalmistelussa valmisteltuja kehittämishankkeita. Strategian tavoitteena on edistää yritysten välistä tervettä kilpailua ja reiluja työmarkkinoita, estää ennalta harmaata taloutta ja talousrikollisuutta, turvata harmaata taloutta ja talousrikollisuutta torjuvien viranomaisten toimintaedellytykset sekä kehittää harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaa ja viranomaisyhteistyötä. Toimenpideohjelmassa on 23 hanketta ja monia konkreettisia toimia (noin 50), joilla puututaan kokonaisvaltaisesti kysymyksessä esitettyihin väärinkäytöksiin.
Yhtenä tärkeänä hankkeena on tehostaa viranomaisyhteistyötä ja lisätä valvonnan vaikuttavuutta rikosten ja pimeän työn torjumiseksi. Hankkeessa muun muassa edistetään pimeän työn torjuntaa kansallisessa ja kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä ja valvontatoimien suunnitelmallisuutta sekä selvitetään tähän liittyvät tietojenvaihtosäännökset ja toimivaltakysymykset.
Uuden strategian ja sitä operationalisoivan toimenpideohjelman toimilla torjutaan ulkomaiseen työvoimaan kohdistuvia väärinkäytöksiä kuten alipalkkausta, pimeää työtä ja ihmiskauppaa. Toimenpideohjelmaa täydennettiin 10.9.2020 hyväksytyillä uusilla hankkeilla, joiden tarkoituksena on edistää toimia ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjumiseksi. Uudet hankkeet ovat (1) selvitys tietojenvaihdon ja analyysitoiminnan katvealueista työperäisen maahanmuuton valvonnan moniviranomaisyhteistyössä; (2) selvitys ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunnan menettelyistä eri maissa; (3) selvitys työperusteisia oleskelulupahakemuksia käsittelevien viranomaisten edellytyksistä havaita hyväksikäytön riskitekijöitä; ja (4) työsuojeluhallinnon analyysitoiminnan kehittäminen ja uusien toimintamallien luominen moniviranomaistoiminnan tarpeisiin.

Poliisiammattikoulun rekrytointistrategia

Poliisiammattikorkeakoulun rekrytointistrategian yhtenä tavoitteena on lisätä eri vähemmistöjen määrää poliisissa. Poliisiammattikorkeakoulussa aloitettiin 2019 opiskelijarekrytoinnin erillishanke. Projektissa tunnistetaan ja kehitetään työkaluja, joilla poliisiopintoihin saadaan tehokkaammin rekrytoitua erilaisista taustoista tulevia henkilöitä. Hankkeen taustalla on nykyisen hallitusohjelman kirjauksessa, jonka mukaan erilaisista etnisistä taustoista tulevien hakeutumista poliisikoulutukseen on edistettävä ja poliisin kielitaitoon kiinnitettävä huomiota.

Poliisin yhteistyö romaniyhteisön kanssa

Poliisi tekee aktiivista yhteistyötä romaniyhteisön kanssa. Poliisin valtakunnallisessa yhteistyöfoorumissa on romaniedustaja ja Poliisihallituksen edustaja on jäsenenä romaniasiain neuvottelukunnassa. Romaniyhteisön pyynnöstä poliisi sisällyttää Poliisiammattikorkeakoulun tuottamaan viharikosraporttiin tietoja romanien kohdistuneista viharikoksista. Poliisi valmistelee tällä hetkellä yhdessä romaniyhteisön kanssa opasta yhteistyöstä sekä kohtaamistilanteista.

C. Poliittiset oikeudet

Demokratiaohjelma

Pääministeri Xxxxxxx hallitusohjelmassa linjataan, että hallitus käynnistää vuoteen 2025 ulottuvan hallinnonalat ylittävän uuden demokratiaohjelman. Oikeusministeriö asetti demokratiaohjelmaa varten työryhmän 19.12.2019. Maaliskuussa 2020 julkaistiin demokratiaohjelman toimintasuunnitelma, jossa määritellään hallituskauden aikana toteutettavien demokratiahankkeiden toimenpiteet ja aikataulu. Toimintasuunnitelma täydentyy ohjelmakauden aikana tilannearvion ja kuulemisten perusteella. Suunnitelman pohjalta laaditaan vuonna 2022 valtioneuvoston periaatepäätös demokratiaohjelmaksi 2025. Toimintasuunnitelman mukaan demokratiaohjelman ylätavoitteina on: (1) osallistumisoikeudet ja vaikutusmahdollisuudet toteutuvat yhdenvertaisesti; (2) osallisuus ja demokratia ovat toimintatapana julkishallinnon toiminnan keskiössä; (3) pitkäaikaiselle ja johdonmukaiselle demokratian kehittämiselle luodaan puitteet; ja (4) luottamus yhteiskunnan eri toimijoiden välillä vahvistuu.

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta

XXXX on oikeusministeriön yhteydessä toimiva kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta, jonka valtioneuvosto asettaa neljäksi vuodeksi kerrallaan. XXXXx tehtävänä on edistää hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta sekä kehittää kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Neuvottelukunta koostuu kansalaisyhteiskunnan, tutkimuksen, elinkeinoelämän sekä ministeriöiden ja muiden viranomaisten edustajista. XXXX asetetaan neljännelle toimikaudelleen syksyllä 2021. Edellinen kolmas toimikausi päättyi keväällä 2021.

Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen kehittämisen ohjausryhmä

Pääministeri Xxxxxxx hallitusohjelma sisältää useita kirjauksia demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen edistämiseen liittyen. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti kesäkuussa 2020 demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen kehittämisen ohjausryhmän, jonka tehtävänä on muun ohella tukea koulujen ja oppilaitosten demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta, oppilaiden osallistamista sekä opetushenkilöstön valmiuksien lisäämistä koskevien hallitusohjelmakirjausten toimeenpanoa.

Puolueiden rekisteröiminen

Puolueen rekisteröintiin ja kannatusilmoitusten keräämiseen tarkoitettu xxxxxxxxxxxxxxx.xx -verkkopalvelu on avattu tammikuussa 2021. Käyttäjille maksuttomassa verkkopalvelussa voi tehdä hakemuksen yhdistyksen rekisteröimiseksi puoluerekisteriin. Myös rekisteröintiin vaadittavat kannatusilmoitukset voi kerätä verkossa vahvaa sähköistä tunnistautumista käyttäen. Muutoksella on haluttu lisätä puolueen perustamismenettelyn luotettavuutta ja helpottaa poliittista osallistumista.

Saamelaisten itsemääräämisoikeus

Oikeusministeriö asetti saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) muutosta valmistelevan toimikunnan toimikaudelle 1.12.2020–15.5.2021. Toimikunnassa oli saamelaiskäräjien ja hallituspuolueiden edustajat. Toimikunta käsitteli muun muassa saamelaiskäräjälain 3 §:ää eli sitä, kenellä on saamelaiskäräjien vaaleissa äänioikeus (suositus 15).
Toimikunta luovutti mietintönsä 15.5.2021 ja se lähetetään seuraavaksi lausunnolle. Eduskunnalle annetaan ainoastaan sellainen esitys, jonka saamelaiskäräjien kokous hyväksyy.
Toimikunta ehdottaa mietinnössään, että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisen edellytykset uudistetaan ja vaaliluettelo kootaan uudelleen uudistettujen kriteerien pohjalta. Saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana itse määrittää, kuka on saamelainen, halutaan vahvistaa. Ehdotettujen muutosten taustalla on Suomen velvollisuus saattaa saamelaiskäräjälaki sopusointuun YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen kanssa ja estää yleissopimuksen loukkaukset jatkossa.
Oikeutta äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa koskevaa saamelaisen määritelmää eli 3 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän kielikriteeri laajentuisi neljänteen polveen ja siitä poistettaisiin niin sanottu lappalaiskohta. Pykälässä olisi kysymys nimenomaan oikeudesta äänestää ja oikeudesta asettua ehdolle saamelaiskäräjien vaaleissa eikä siinä määriteltäisi, ketä on pidettävä ylipäänsä saamelaisena. Säännös vastaa pitkälti vuonna 2017 parafoidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen määräystä saamelaiskäräjien äänestysluettelosta.
Mietintöön sisältyy myös muita ehdotuksia. Saamelaiskäräjien vaaleja koskevia säännöksiä esitetään tarkistettavaksi äänestämisen helpottamiseksi pitkien etäisyyksien saamelaisalueella. Toimikunta ehdottaa esimerkiksi liikkuvan äänestyspaikan käyttöönottamista, ja että saamelaisalueen kunnissa olisi jatkossa useampi kuin yksi äänestyspaikka.
Vaaliluetteloon merkitsemistä koskevan asian muutoksenhakua uudistettaisiin siten, että ensimmäisenä varsinaisena muutoksenhakuasteena toimisi itsenäinen ja riippumaton muutoksenhakulautakunta. Se toimisi saamelaiskäräjien yhteydessä ja nimitettäisiin saamelaiskäräjien ehdotuksesta. Muutoksenhakulautakunnan päätöksistä haettaisiin muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan.
Säännöstä viranomaisten neuvotteluvelvoitteesta ehdotetaan uudistettavaksi, jotta Suomi täyttäisi YK:n alkuperäiskansajulistuksessa edellytetyn ja ihmisoikeussopimusten tulkinnassa vahvistetun periaatteen alkuperäiskansan vapaasta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta (free, prior and informed consent, FPIC). Lisäksi saamelaisten oikeuksien huomioon ottamisesta viranomaisten toiminnassa säädettäisiin tarkemmin. Myös saamelaiskäräjien toimivaltasäännöstä halutaan kehittää ja lain tarkoituspykälään lisätä viittaus saamelaisten itsemääräämisoikeuteen. Kaksisataaviisikymmentä äänioikeutettua saamelaista voisi jatkossa tehdä aloitteen saamelaiskäräjille sen tehtäviin kuuluvassa asiassa.

Vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus

Saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:n mukaan viranomaisilla on velvollisuus neuvotella saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana. Neuvotteluvelvoite koskee mm. saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevia asioita. Neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi asianomaisen viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta.
Oikeusministeriö valmisteli vuonna 2017 yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa muistion, johon on kerätty hyviä käytäntöjä neuvotteluvelvollisuuden toteuttamisesta. Neuvottelumenettelyn tarkoituksen on aito, oikea-aikainen ja yhteisymmärrykseen pyrkivä keskustelu. Muistion tarkoituksena oli kertoa käytännön esimerkein siitä, miten neuvotteluvelvollisuus toteutetaan.
Maa- ja metsätalousministeriössä saamelaiskäräjälain mukaista neuvotteluvelvoitetta on sovellettu siten, että saamelaiskäräjille on annettu mahdollisuus osallistua asioiden valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi valitsemalla saamelaiskäräjien edustaja asioita valmisteleviin työryhmiin. Työryhmissä on otettu käsiteltäväksi saamelaiskäräjien tekemiä ehdotuksia ja kuultu tarvittaessa saamelaisasioiden asiantuntijoita. Maa- ja metsätalousministeriö pyrkii saavuttamaan yhteisymmärryksen saamelaiskäräjien kanssa jo ennen varsinaisia neuvotteluja. Tähän pyrittiin esimerkiksi poronhoitolain (848/1990) mukaisessa suurimpien sallittujen porolukujen vahvistamisessa. Porolukujen asettamista valmisteltiin työryhmässä, jonka toimikausi päättyi joulukuussa 2019.

D. Muut kansalaisoikeudet

Kansainvälistä suojelua hakevien vastaanotto

Kansainvälistä suojelua ensimmäistä kertaa hakevien henkilöiden määrä on vähentynyt ja hakemusten käsittelyn painopiste on siirtynyt entistä enemmän uusintahakemuksiin. Tähän on luonnollisesti vaikuttanut myös COVID-19 -tartuntatautipandemia, jonka seurauksena liikkuminen valtioiden välillä on hankaloitunut huomattavasti. Samaan aikaan vuosina 2015–2016 Suomeen saapuneiden ja kansainvälistä suojelua hakeneiden henkilöiden määrä on aiheuttanut kasvua Maahanmuuttoviraston muissa asiaryhmissä, kuten työ- ja perhesideperusteisten oleskelulupahakemusten määrissä sekä kansalaisuushakemuksissa. Vuonna 2020 irakilaiset olivat suurin Suomen kansalaisuuden hakijaryhmä.
Maahanmuuttovirasto on jatkanut ja kehittänyt vastaanottojärjestelmän valvontaa ja havaittujen epäkohtien korjaamista. Se on päivittänyt vastaanottojärjestelmän valvontasuunnitelmaa vuonna 2019. Vastaanottokeskusten valvonnasta laaditaan joka vuosi valvontaraportti ja valvontaraportit sekä -suunnitelmat julkaistaan Maahanmuuttoviraston verkkosivuilla.
Maahanmuuttoviraston tavoitteena on johtaa ja tukea vastaanottotoimintaa sekä kouluttaa vastaanoton työntekijöitä. Tällä tavoin toiminnan puutteita voidaan parhaiten ennaltaehkäistä. Viimeisimmän, vuoden 2019 valvontaraportin perusteella vastaanottokeskusten toiminta on arvioitu hyväksi, eikä merkittäviä puutteita toiminnassa ole havaittu. Vastaanottojärjestelmää on myös kehitetty vuoden 2018 jälkeen erilaisilla EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) rahoittamilla hankkeilla.
Vuoden 2018 jälkeen kansainvälistä suojelua hakevat ovat hakeutuneet yhä enenevissä määrin yksityismajoituksiin vastaanottokeskusten sijaan. Yksityismajoituksessa asuvat saavat kuitenkin samoja vastaanottopalveluita, kuin vastaanottokeskuksessa asuvat.

Ilman huoltajaa olevien alaikäisten vastaanotto

Osana pakolaiskiintiötä Suomi on ilmaissut valmiutensa vastaanottaa ilman huoltajaa olevia alaikäisiä. Ilman huoltajaa olevia alaikäisiä on vastaanotettu myös osana sisäisten siirtojen operaatiota Välimeren alueelta.

Säilöönotto

Maahanmuuttovirasto vastaa säilöönottoyksiköiden ohjauksesta ja valvonnasta. Ulkomaalaisen säilöön ottamisen edellytykset on säädetty ulkomaalaislain 121 §:ssä tyhjentävästi. Säilöön ottamista ei voida käyttää rangaistuksena. Säilöön otettujen kohtelusta säädetään laissa säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä (116/2002). Lain 11 §:n mukaan säilöön otetuille järjestetään majoitus, täysi ylläpito, tulkkipalveluja ja muu välttämätön perustarpeiden turva. Lisäksi heikommassa asemassa olevien huolenpidon järjestämisessä otetaan huomioon heidän erityiset tarpeensa (suositus 25 b). Eduskunnan oikeusasiamies on vuonna 2019 tehnyt ennalta ilmoittamattoman tarkastuksen Helsingin säilöönottoyksikköön sekä vuonna 2018 tarkastuksen Joutsenon säilöönottoyksikköön.
Suomen kansallisen lainsäädännön säilöönottoa koskevat säännökset perustuvat Euroopan unionin vastaanotto- (2013/33/EU) ja paluudirektiiveihin (115/2008). Ulkomaalaislain 123 §:n (813/2015) mukaan säilöön ottamisesta päättää poliisissa poliisilaitoksen, keskusrikospoliisin tai suojelupoliisin päällystöön kuuluva poliisimies ja rajavartiolaitoksessa pidättämiseen oikeutettu virkamies tai vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Säilöön otetulle tai hänen lailliselle edustajalleen on ilmoitettava välittömästi kirjallisesti kielellä, jota hän ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, säilöön ottamisen peruste sekä annettava tietoa säilöön ottamista koskevan asian käsittelystä ja mahdollisuudesta saada oikeusapua.
Poliisin tiloihin sijoittamisen osalta maahanmuuttohallinnolla on toimivaltaa ainoastaan, jos sijoittaminen tehdään virka-apupyyntöön perustuen. Tällöin säilöön otettua henkilöä ei turvallisuussyistä pystytä säilyttämään säilöönottoyksikössä edes eristettynä. Nämä tilanteet ovat suhteellisen harvinaisia.

Kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittely ja päätöksenteko

Maahanmuuttovirastossa on kehitetty turvapaikkapäätöksentekoa. Viraston turvapaikkayksikön päätöksentekijöitä on koulutettu viraston sisäisissä koulutuksissa, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) koulutusmoduuleilla ja 2018 aloitetussa Ruotsin johtamassa Asylrättens kärna -hankkeessa, jossa paneudutaan syvällisesti maatietoon, puhutteluun ja riskiarvion tekemiseen. Turvapaikkayksikön turvapaikkatutkintaan osallistuvat uudet esittelijät käyvät läpi EASO:n Inclusion, interview techniques- ja evidence assessment -moduulit. Perehdytykseen kuuluu kattavasti koulutusta turvapaikkaprosessista.
Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön ohjeistusta on kehitetty ja erityisesti tiettyjen hakijaprofiilien, kuten esimerkiksi sukupuolittuneen väkivallan ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen osalta, ohjeistusta ja koulutusta on lisätty huomattavasti. Lisäksi turvapaikkayksikössä on kehitetty laillisuus- ja laadunvalvontaa Euroopan unionin Turvapaikka-, maahanmuutto-ja kotouttamisrahaston (AMIF) rahoittaman laadunvalvonta (LAAVA) -hankkeen kautta 2017–2018. Xxxxx koski systemaattista menetelmää turvapaikkapäätöksenteon laadun arvioimiseksi ja tilastoimiseksi. Tämän jälkeen yksikössä on toiminut jatkuvasti laillisuusvalvontatehtävissä olevia ylitarkastajia. Myös tulkkausten laatua on kehitetty EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF)-rahoitteisessa TULPPAANI -hankkeessa. Virastossa työskentelee laadunvalvontatulkki, joka tarkastaa tulkkaustallenteita ja kehittää tulkkauksen laadunvalvontaa.
Maahanmuuttovirasto tekee jatkuvaa yhteistyötä YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) kanssa. UNHCR tekee vuosittain laadunvalvontaa Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksiin ja järjestää koulutuksia viraston turvapaikkayksikölle. Turvapaikkayksikössä seurataan hallinto-oikeudesta palautuneita päätöksiä. Menettely- ja laintulkintavirheiden määrä näistä päätöksistä on laskenut merkittävästi vuodesta 2017 lähtien.
Ulkomaalaislain (301/2004) nojalla annettuihin päätöksiin voi hakea muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti (808/2019). Ulkomaalaislain 201 § 3 momentin (437/2019) pääsäännön mukaan kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen tehtyä päätöstä käännyttämisestä ei saa panna täytäntöön ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Lain 201 §:ssä säädetään myös tyhjentävästi tapauksista, joissa käännyttämispäätöksen voi panna täytäntöön, vaikka kyse on kansainvälistä suojelua koskeneeseen hakemukseen annetusta päätöksestä.
Ulkomaalaislain 47 §:n (1214/2013) mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Kansainvälistä suojelua koskevien asioiden valitusajat

Kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa on syyskuusta 2016 alkaen ollut voimassa muista asiaryhmistä poikkeavat lyhyemmät valitusajat. Myös turvapaikanhakijoille julkisin varoin kustannettua oikeusapua rajoitettiin ja heitä avustaville lakimiehille säädettiin muista poiketen asiakohtaiset palkkiot. Pääministeri Xxxxxxx hallitus on 17.12.2020 antanut eduskunnalle lakiesitykset, (HE 247/2020) joilla kumottaisiin edellä mainitut säännökset. Muutosten jälkeen kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa valitusajat tulevat yhtäläisiksi muiden asiaryhmien kanssa, turvapaikanhakijat saavat julkisin varoin kustannetun oikeudellisen avustajan tarvittaessa myös turvapaikkapuhutteluun ja avustajille maksetaan turvapaikka-asioissa palkkio samoilla perusteilla kuin muissakin asiaryhmissä. Lisäksi turvapaikanhakijoita avustavien lakimiesten asiantuntemukseen kiinnitetään erityistä huomiota ja arvioidaan uusia keinoja lakimiesten pätevyyden ja huolellisuuden varmistamiseen. Muutoksilla vahvistetaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa niin, että nykyistä paremmin taataan tälle ryhmälle oikeus yhtäläiseen kohteluun tuomioistuimissa ja muissa oikeudenkäyttöelimissä (suositus 25 a).
Koska kansainvälistä suojelua hakevan henkilön kotimaa vaikuttaa olennaisesti kansainvälisen suojelun tarpeen arviointiin ja koska eri maiden ihmisoikeustilanteet voivat poiketa toisistaan paljon, on erittäin vaikeaa verrata luotettavasti eri kansalaisuuksien päätöskäytäntöä. Sama pätee eri hakemusperusteisiin, eli saman maan sisällä eri hakemusperusteet saattavat vaikuttaa hyvin olennaisesti kansainvälisen suojelun tarpeen arviointiin ja siten myös valitusvaiheeseen. Lisäksi on huomioitava se, että joissain hakijaryhmissä suurin osa hakemuksista on uusintahakemuksia, eli taustalla on vähintään yksi kielteinen turvapaikkapäätös, kun taas toisissa hakijaryhmissä valtaosa hakemuksista on ensimmäisiä hakemuksia.

Kansalaisuuden perusteella jaotellut tilastot palautuskieltoa koskevista hakemuksista sekä niiden hylkäämisistä ja hyväksymisistä

Maahanmuuttovirasto arvioi palautuskiellon jokaisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä. Palautuskieltoa ei tutkita erillisessä menettelyssä eikä siitä tehdä erillistä päätöstä, vaan arviointi sisältyy jokaiseen kansainvälistä suojelua tai maasta poistamista koskevaan päätökseen. Tilastot koskevat ainoastaan kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia. Siten ne eivät esim. sisällä niitä tapauksia, joissa palautuskieltoa on arvioitu rikoksen perusteella tapahtuvaa luovuttamista toiseen valtioon. (Tilastot tähän).

Lainvoimaisten turvapaikkapäätösten tarkastaminen

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) marraskuussa 2019 antaman tuomion (N.A. v. Suomi, 25244/18) johdosta Maahanmuuttovirasto käynnisti selvityksen, jossa se kävi läpi tekemänsä turvapaikkapäätökset sen varmistamiseksi, että mahdolliset vastaavat tapaukset on tunnistettu. Tuomiossa oli sisällön osalta erityisesti kyse siitä, että EIT ei ollut vakuuttunut kansallisten viranomaisten näytön arvioinnin laadukkuudesta. EIT nosti ratkaisussaan esille myös kysymyksen vapaaehtoisen paluun tosiasiallisesta vapaaehtoisuudesta silloin, kun henkilö on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Yhteensä tarkastus tehtiin 319 Maahanmuuttoviraston tekemään lainvoimaiseen turvapaikkapäätökseen. Tarkastetut päätökset oli tehty pääosin vuosina 2016–2018. Tarkastettujen joukossa oli useita eri kansalaisuuksia, mutta yleisimmät lähtömaat olivat Irak, Afganistan ja Somalia.
Käytännössä tarkastus tarkoitti erityisesti sen tutkimista, oliko tulevaisuuden uhan arvioinnissa aiemmat oikeudenloukkaukset ja turvapaikkaperusteiden kumuloituminen arvioitu asianmukaisesti Maahanmuuttoviraston päätöksessä. Mikäli tarkastuksessa havaittiin, ettei Maahanmuuttoviraston päätöstä ollut käsitelty EIT:n ratkaisun edellyttämällä tavalla tai päätöksessä havaittiin muunlainen merkityksellinen laatuongelma, Maahanmuuttovirasto lähetti hakijalle kehotuksen tehdä uusintahakemus lähimmällä poliisilaitoksella. Tarkastetuista päätöksistä 10 (3 %) oli sellaisia, joiden kohdalla havaittiin hakemusten käsittelyn laatuun liittyviä ongelmia. Selvityksessä tehtyjen havaintojen perusteella Maahanmuuttovirasto on aloittanut kehittämistoimenpiteitä.

E. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Romanipoliittinen ohjelma

Romanipoliittinen ohjelma (ROMPO2, 2018-2022)^¹⁸ sisältää toimenpiteitä rotusyrjinnän ehkäisemiseksi ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi (suositus 13). Romanipoliittisessa ohjelmassa on kahdeksan toimintalinjaa, ja yksi niistä on toimenpiteet, jotka edistävät romanien yhdenvertaisuuden toteutumista ja syrjinnän torjumista läpileikkaavasti kaikilla elämänaloilla.
Sosiaali-ja terveysministeriö toteutti 2018-2019 EU-rahoituksella Sanoista tekoihin 2 –hankkeen,^¹⁹ jonka tavoitteena oli edistää ROMPO2:n tunnettavuutta maakuntatasolla, paikallisesti ja alueellisesti. Xxxxx kehitti maakunnallisia viranomaisten ja romanien yhteistyöverkostoja, joiden tavoitteena oli laatia valtakunnallisen ohjelman pohjalta maakunnalliset romanipoliittiset toimenpideohjelmat (nk. MAARO-ohjelmat). Muita Sanoista tekoihin 2 -hankkeen keskeisiä teemoja oli romaninuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen sekä edellisen hankkeen aikana käynnistetyn tasa-arvotyön jatkaminen.

Romanien asumisen seurantaselvitys

Vuosina 2018–2019 on toteutettu mm. ympäristöministeriön Romanien asumisen yhdenvertaisuuden seurantaselvitys suosituksineen (Ympäristöministeriön raportteja 6/2018).^²⁰Selvityksessä tarkastellaan romanien asumisen ongelmia ja yhdenvertaisuutta suhteessa pääväestöön ja romaniyhteisön sisällä. Kyseessä on seurantaselvitys vuonna 2012 julkaistulle Romanien asuminen ja yhdenvertaisuus -selvitykselle. Tehtävänä on tuottaa seurantatietoa siitä, miten romanien asumisen yhdenvertaisuus on kehittynyt ja onko tehdyillä toimenpiteillä saatu aikaan toivottua kehitystä. Selvityksen mukaan romanien yhdenvertaisuus asumisessa suhteessa pääväestöön on lisääntynyt, ja väestöryhmät ovat tasavertaistuneet asunnon hakijoina. Taloudelliset ongelmat ovat kuitenkin lisääntyneet niin pääväestöllä kuin romaneillakin. Erityisesti nuoret romanit kokevat usein asumiseen vaikuttavia taloudellisia ongelmia. Osa romaneista on vaarassa pudota tavallisilta asuntomarkkinoilta. Romanien muuttolupa- ja väistämisvelvollisuuskäytännöt aiheuttavat lisähaasteita. Selvityksessä suositellaan asuntotoimijoiden tiiviimpää viranomaisyhteistyötä ja asiakkaiden ohjausta palveluihin. Romaniyhteisössä on myös erittäin tärkeää jatkaa sisäistä muutostyötä, jonka avulla voitaisiin luopua joistain romanien asumista ja elämää hankaloittavista kulttuurisista käytännöistä.

Romanien hyvinvointitutkimus

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama romanien hyvinvointitutkimus (ROOSA)^²¹ toteutettiin yhteistyössä romanien kanssa vuosina 2017-2018. Tutkimuksen tavoitteena oli edistää romanien yhdenvertaisuutta ja tuottaa tietopohja, jonka avulla pystytään arvioimaan romanipoliittisen ohjelman toimivuutta. Tulokset osoittavat, että syrjintäkokemukset, matala koulutustaso, heikko työllisyys ja taloudellinen tilanne ovat yleisiä. Tutkimus nostaa esiin haasteita, kuten
useiden kansansairauksien ja niiden riskitekijöiden yleisyyden sekä fyysisen toimintakyvyn vaikeudet. Vahvuutena on romanien keskuudessa yleinen sosiaalinen osallistuminen, yhteisöllisyys ja keskinäinen avunanto. Tulosten perusteella esitetään toimenpiteitä, joiden toteutuksessa keskeistä on romanien oma voimavaralähtöisyys ja yhteisöllisyys.

Romanien työllisyys

Työllisyyttä tarkastelevan seurantaselvityksen^²² mukaan romanien työllisyystilanteen ja yrittäjyyden arvioidaan kehittyneen positiiviseen suuntaan viimeisen 10 vuoden aikana. Romanien koulutustaso on keskimäärin noussut, vaikka koulutuspolut ovat yhä usein muuta väestöä rikkonaisempia. Työttömyyttä on edelleen enemmän kuin pääväestöllä. Romanien pukeutumis- ja tapasäännökset korostuvat arvioitaessa työllistymisen esteitä. Viime kädessä kyse on kuitenkin ratkaisuista, jotka tehdään aina yksilötasolla ja työpaikkakohtaisesti. Työnantajien asenteet nousevat yhä työllistymistä estäväksi tekijäksi.

Romanien koulutus

Opetushallitus on julkaissut vuonna 2018 lukio-oppaan romaneille.^²³ Sen avulla on tarkoitus kertoa lukiokoulutuksesta ja avata lukion mahdollistamia akateemisia jatkokoulutuspolkuja.
Vuonna 2019 Opetushallitus julkaisi romaninuorille ja -aikuisille informaatioaineiston, jossa käsitellään muun muassa aikuiskoulutuksen merkitystä, arjen taitoja, opiskelutaitoja, opiskelun ja arjen yhdistämistä, opiskelun kustannuksia ja rahoitusmahdollisuuksia sekä kuvauksia aikuisia kouluttavien oppilaitosten tarjonnasta. Opetushallitus jatkaa näistä teemoista myös tapaamisia eri paikkakunnilla romanien kanssa, joiden tarkoituksena on päästä vuorovaikutukseen koulutuksen merkityksestä.
Ammatillisessa koulutuksessa ei ole erillisiä romaneille kohdistettuja koulutuksia, vaan romanit hakeutuvat ja osallistuvat ammatilliseen koulutukseen normaalijärjestelmän piirissä. Ammatillisen koulutuksen reformin voidaan katsoa parantavan myös romanien mahdollisuuksia kouluttautua ja työllistyä. Ammatillisessa koulutuksessa opetuskieli on suomi, ruotsi tai saame. Lisäksi opetusta voidaan antaa myös romanikielellä.
Ammatillisen koulutuksen osalta romaniväestö on huomioitu myös uudistetuissa kasvatus- ja ohjausalan tutkintojen perusteissa. Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinnossa on oma osaamisala romanityöhön. Romanityön osaamisala -tutkinnon osat on laadittu siten, että eri alojen edustajat voivat vahvistaa romanityön osaamista. Lisäksi uusissa tutkinnon perusteissa on valinnainen tutkinnon osa Romanikielen käyttäminen ohjaustyössä.
Vuoden 2018 alusta lukien on myönnetty uudet ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvat. Näiden lupien myöntämisen yhteydessä koulutuksen järjestäjien opiskelijavuosien vähimmäismäärää arvioitaessa otettiin yhtenä tekijänä huomioon romanien koulutus niillä koulutuksen järjestäjillä, jotka viime vuosina ovat omassa toiminnassaan kiinnittäneet huomiota myös romanien ammatilliseen koulutukseen tavoitteenaan parantaa erityisesti aikuisten romanien koulutustasoa. Nämä järjestäjät ovat kehittäneet toimintamalleja romanien kouluttautumisen ja työllistymisen edistämiseksi yhteistyössä romanijärjestöjen ja –toimijoiden sekä viranomaisten kanssa.
Romaniorganisaatioille, paikallisromanityöryhmille ja järjestöille on järjestetty yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokoulutusta syrjinnän, moniperustaisen syrjinnän ja sisäisen syrjinnän ennaltaehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi mm. oikeusministeriön, yhdenvertaisuusvaltuutetun sekä sosiaali-ja terveysministeriön alaisen valtakunnallisen romaniasian neuvottelukunnan yhteistyönä.

Romanikielen elvyttäminen

Romanikielen asema Suomessa on erittäin uhanlainen, erityisesti nuorten aikuisten, teini-ikäisten ja lasten keskuudessa. Se on myös Unescon uhanalaisten kielten luettelossa. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan romanikieltä osaa hyvin enää kolmasosa romaneista ja kaksi kolmasosaa ei enää käytä kieltä. Romanikieli siirtyy ennen kaikkea opetuksen myötä uusille käyttäjille. Yksi haaste on romaniyhteisön voimaannuttaminen niin, että se rohkaistuisi käyttämään kieltään.
Romanikielen opettajista on pulaa. Helsingin yliopistossa voi nykyään opiskella romanikieltä ja ‑kulttuuria ja näitä opiskelevien määrä on kasvussa. Opetushallitus on myös käynnistänyt hankkeen, jossa pyritään kehittämään romanikielen etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta. Näin romanikieltä pystyttäisiin tarjoamaan romanioppilaille monilla paikkakunnilla.
Suomen romanipoliittisen ohjelman (2018-2022) yhtenä tavoitteena on laatia toimintaohjelma romanikielen elvyttämiseksi ohjelmakauden aikana. Sen tavoitteena on laajentaa yliopistollinen romanikielen opinto-ohjelma kattamaan perus- ja aineopintojen lisäksi myös oppiaineen syventäviä opintoja kiinnittäen opintokokonaisuuksien sisällöissä erityishuomiota kielenelvytyskysymyksiin.

Saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet

Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Suomessa saamelaisilla on kulttuuri-itsehallinto ja siten omat kulttuuri-instituutionsa. Taiteen ja kulttuurin alalla yksi näistä instituutioista on saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta, joka toimii saamelaiskäräjien hallituksen alaisena. Kulttuurilautakunta valmistelee saamelaiskäräjien esitykset, aloitteet ja lausunnot, jotka koskevat saamelaisten henkistä kulttuuria. Valtion budjetti sisältää vuosittain erityismäärärahan saamelaiskulttuurin ja saamelaisjärjestöjen toiminnan tukemista varten. Saamelaisten itsehallintoperiaatteen mukaisesti päätöksenteko tämän määrärahan jakamisesta kuuluu kulttuurilautakunnalle. Erillinen määräraha on osa niitä saamelaisille kohdennettuja positiivisia toimia, joilla pyritään varmistamaan, että tietty vähimmäisosuus taiteeseen ja kulttuuriin suunnatusta tuesta käytetään saamelaiskulttuurin edistämiseen.
Yhdenvertaiset oikeudet ja mahdollisuudet toteutuvat Suomessa siten, että taiteen ja kulttuurin alan yleiset palvelut ja tukimuodot ovat saatavilla saamelaisille samoilla edellytyksillä kuin muillekin väestöryhmille. Lisäksi Suomi on ryhtynyt erityistoimiin saamelaiskulttuurin suojelemiseksi ja kehittämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tukea keskeisille saamelaistaiteen ja -kulttuurin toimijoille. Tuen saajia ovat muun muassa Saamelainen lastenkulttuurikeskus Mánnu, saamelaiselokuvat ja -musiikki, Saamelaismuseo Siida ja Saamelaiskirjasto. Inarissa sijaitseva Saamelaismuseo Siida on keskeinen saamelaiskulttuuria säilyttävä ja esittelevä laitos. Saamelaiskirjasto toimii Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osastolla. Kirjaston kokoelmaan hankitaan julkaisuja, jotka ovat saamelaisten tuottamia tai saamenkielisiä tai käsittelevät saamelaisiin liittyviä aiheita. Kokoelma on pohjoismaiden laajimpia saamelaiskokoelmia. Se sisältää kaunokirjallisuutta sekä tutkimus- ja muuta tietokirjallisuutta.
Saamelaistaiteilijat voivat saada myös niitä apurahoja ja harkinnanvaraisia valtionavustuksia, joita valtio myöntää taiteen edistämiseksi yleisesti. Saamelaistaiteilijoita on yhteensä noin 230. Heistä suurin osa (74 %) on naisia. Noin puolet taiteilijoista tekee työkseen saamelaiskäsitöitä. Noin 25 % toimii musiikin alalla ja noin 17 % kirjallisuuden alalla. Saamelaistaiteilijoista 78 % asuu saamelaisten kotiseutualueella. Vain noin 3 % asuu pääkaupunkiseudulla. Koko saamelaisväestöön verrattuna huomattavasti suurempi osuus saamelaistaiteilijoista kuin muista saamelaisista asuu kotiseutualueella.

Saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmä

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti helmikuussa 2020 saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmän (suositus 19). Työryhmän tehtävänä on tarkastella saamenkielisen varhaiskasvatuksen, saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoiminnan, saamelaisopetuksen ja -koulutuksen tilaa sekä tehdä tarvittavia esityksiä. Lisäksi työryhmän tehtävänä on tehdä esityksiä saamenkielisen oppimateriaalin saatavuudesta, saamen kielten, saamelaisten historian ja kulttuurin tunnettavuuden lisäämisestä sekä Pohjoismaisen kouluyhteistyön vahvistamisesta saamelaisopetuksessa. Työryhmä tekee esityksiä myös saamenkielisten sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutustarpeista. Työryhmän työ päättyy vuoden 2021 lopussa.

Saamenkielen kielipesätoiminta

Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee saamenkielen kielipesätoimintaa yhteistoiminnassa saamelaiskäräjien kanssa. Kulttuuri- ja kielipesätoiminnan tarve onkin syntynyt tilanteessa, jossa saamen kieli ei enää siirry perheissä lapsille. Kielen siirtäjien ketju suvussa on katkennut, eivätkä lapset omaksu suvun kieltä kotonaan. Nämä lapset eivät saamen kielen taidottomina voi osallistua äidinkielisille saamenkielisille lapsille tarkoitettuun varhaiskasvatukseen. Vuonna 2020 saamelaisten kulttuuri- ja kielipesiä oli Suomessa 12, joista inarinsaamenkielisiä kolme, koltansaamenkielisiä kaksi ja pohjoissaamenkielisiä seitsemän. Kielipesistä yhdeksän sijaitsi saamelaisten kotiseutualueella ja kolme kotiseutualueen ulkopuolella. Valtion rahoitus kielipesille on ollut kasvamaan päin ja vuonna 2020 toimintaan oli käytettävissä 1 200 000 euroa.

Saamenkieliset sosiaali- ja terveyspalvelut

Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta saamelaisella on oikeus käyttää saamen kieltä toimipisteissä, jotka sijaitsevat saamelaisten kotiseutualueella (suositus 19). Tämä tarkoittaa Enontekiön, Inarin, Utsjoen sekä osittain Sodankylän kuntien järjestämiä palveluita. Lisäksi saamelaisella on oikeus käyttää saamen kieltä omassa asiassaan myös asioidessaan sellaisessa kuntayhtymässä, jossa jokin yllä mainituista kunnista on jäsenenä. Terveyspalveluiden osalta tämä tarkoittaa käytännössä Lapin sairaanhoitopiiriä.
Lisäksi kaikkiin kieliryhmiin ja koko maahan sovellettavan lainsäädännön mukaan hoidon suunnittelussa on otettava huomioon potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa. Jos sosiaali-ja terveydenhuollon henkilöstö ei puhu samaa kieltä potilaan kanssa, on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä tulkkaus.
Suomi myöntää valtionavustusta saamenkielisen väestön sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Vuonna 2021 valtionavustusta korotettiin 480 000 eurosta 562 000 euroon. Valtio keskustelee rahan käytöstä saamelaiskäräjien kanssa, mutta lähtökohtaisesti tavoitteena on tukea saamelaisten saamenkielisten palvelujen kehittämistä tai parantamista.
Hallitus antoi 8.12.2020 eduskunnalle esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta ja hyvinvointialueiden perustamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 241/2020 vp). Uudistuksen tavoitteena on muun muassa vähentää terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuutta, turvata kaikille yhtäläiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut, parantaa saatavuutta ja saatavuutta ja varmistaa ammattitaitoisen työvoiman saatavuus. Lähtökohtana on, että nykyiset kielelliset oikeudet turvataan myös uudistuksessa. Tästä huolehdittaisiin saamen kielilakiin (1086/2003) tehtävillä muutoksilla sekä uudistuksessa säädettävällä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetulla lailla, jonka 5 §:n 2 momentissa säädettäisiin saamen kielen käytöstä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.

Toiminnot saamelaisten kotiseutualueella

Saamelaisten kotiseutualue käsittää Enontekiön, Inarin ja Utsjoen sekä Lapin paliskunnan alueen Sodankylästä. Alueesta 90 % on Metsähallituksen hallinnassa. Tästä 72 % on suojelu- ja erämaa-alueita, 13 % luontaistalousalueita sekä 15 % metsätalousmaata, josta noin puolet on metsätaloustoiminnan piirissä.
Metsähallitus turvaa saamelaisten oikeutta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sovittamalla yhteen poronhoidon sekä muiden perinteisten elinkeinojen ja muiden maankäyttömuotojen tarpeita saamelaisten kotiseutualueella sopimus- ja neuvottelumenettelyin sekä tukemalla saamenkielistä viestintää ja kulttuurihankkeita.
Metsähallitusta koskevan lainsäädännön mukaan Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen saamelaiskäräjistä annetussa laissa tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan, sekä poronhoitolaissa tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään. Metsähallituslain (234/2016) perusteluissa on viitattu Metsähallituslain liiketoiminnalle asetettuun yleisiin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin siten, että luonnonvarasuunnitelmaa laadittaessa arvioidaan suunnitelman vaikutukset saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksiin. Tämä kulttuuristen vaikutusten arviointi toteutetaan Metsähallituksen ja saamelaiskäräjien yhdessä kehittämän Akwé: Kon -menettelymallin mukaisesti.

Akwé: Kon toimintamalli

Akwé: Kon -ohjeiden tarkoituksena on turvata luonnon monimuotoisuuden, alkuperäiskansojen luontosuhteen sekä perinteisen tiedon säilyminen, sekä turvata alkuperäiskansan täysipainoinen osallistuminen hankkeiden ja suunnitelmien kaikkiin vaiheisiin, ml. valmisteluun, vaikutusten arviointiin sekä päätöksentekoon, toimeenpanoon ja seurantaan. Akwé: Kon -ohjeet ovat menettelytapa²⁴. Metsähallituksen toiminnassa Akwé: Kon -ohjeet soveltuvat parhaiten sovellettavaksi maankäytön suunnitteluprosesseihin, kuten erämaa- ja luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien sekä luonnonvarasuunnitelmien laadintaan.
Metsähallituksen ja saamelaiskäräjien sopiman Akwé: Kon -toimintamallin on koettu parantavan suunnittelua ja siihen liittyvää arviointia suunnitelman vaikutuksista saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksiin. Ohjeita noudattamalla kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää. Vaikutusten arviointi muuttuu osaksi suunnittelua, ja saamelaiskulttuuriin kohdistuvat vaikutukset voidaan arvioida täsmällisemmin ja luotettavammin.
Kulttuuristen vaikutusten arviointi toteutetaan Akwé: Kon -toimintamallin mukaisesti. Metsähallitus tuottaa nykytilan kuvaukset valtion maiden maankäytöstä, luonto- ja kulttuuriperintökohteista ja Metsähallituksen toiminnasta. Akwé: Kon -ryhmä arvioi suunnitelmaa koko prosessin ajan ja tuottaa näkemykset saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksistä suhteessa suunnitelman sisältöön. Akwé: Kon -toimintamallia voidaan käyttää Metsähallituksen ja saamelaiskäräjien sekä koltta-alueella kolttien kyläkokouksen yhteisellä päätöksellä myös yksittäisissä erityiskohteisiin liittyvissä hankkeissa, joilla on merkittävä vaikutus saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksiin.
Saamelaiskäräjät ja Metsähallitus sekä koltta-alueella lisäksi kolttien kyläkokous kokoontuvat kahden vuoden välein, tai tarvittaessa useammin, arvioimaan suunnitelmien ja niihin liittyvien hankkeiden toteutumista. Saamelaisten kotiseutualueen paliskunnat voivat halutessaan osallistua seurantaprosessiin. Mikäli hankkeiden tai suunnitelmien toimeenpanon aikana havaitaan saamelaiskulttuuriin negatiivisesti kohdistuvia vaikutuksia, joita ei ole kyetty suunnitelmien laadinnan aikana ottamaan huomioon, em. osapuolet kokoontuvat sopimaan tarvittavista toimenpiteistä.
Saamelaiskäräjät, Metsähallitus ja kolttien kyläkokous seuraavat toimintamallin toimivuutta ja toteutumista yhdessä ja tekevät siitä viiden vuoden välein, tai tarvittaessa useammin, väliarvion.

Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelu

Metsähallitus on aloittanut vuonna 2020 uuden saamelaisten kotiseutualueen luonnonvarasuunnitelman laatimisen. Suunnitelma on tavoitteena saada valmiiksi vuoden 2021 lopussa. Suunnittelualue kattaa Saamelaisten kotiseutualueen yhtenä kokonaisuutena. Suunnittelualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunnan alue Sodankylän kunnasta. Saamelaisten kotiseutualueen tulevassa luonnonvarasuunnitelmassa hyödynnetään saamelaiskäräjien kokouksessaan 30.10.2019 hyväksymää päivitettyä toimintamallia Akwé: Kon -ohjeiden soveltamisesta Metsähallituksen ja saamelaiskäräjien välisessä yhteistyössä.
Valmisteltavana oleva luonnonvarasuunnitelma tulee ohjaamaan Metsähallituksen toimintaa saamelaisten kotiseutualueella vuosina 2022–2027. Luonnonvarasuunnitelma mitoittaa ja ohjaa Metsähallitusta alueen luonnonvarojen käytössä. Suunnitteluun osallistuu laaja joukko saamelaisten kotiseutualueen asukkaita ja Metsähallituksen sidosryhmiä. Suunnittelussa arvioidaan valtion maiden ja vesien nykytilaa sekä käytön että luonnonvarojen osalta. Saamelaiskulttuurin edellytysten turvaaminen ohjaa suunnittelua.

Xxxxxxxxxx saamelaisiin liittyvät säännökset

Kaivoslaissa (621/2011) on säännökset, joilla huomioidaan saamelaisten oikeus alkuperäiskansana ja kolttalaissa kolttien elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevat turvaamistavoitteet. Lisäksi säännöksillä sovitetaan yhteen malminetsintä, kaivostoiminta ja kullanhuuhdonta erityistä poronhoitoaluetta koskevien rajoitusten kanssa. Laissa on määritelty toimintatavat, kun käsitellään lupahakemuksia, jotka kohdistuvat näille erityisalueille.
Lupaviranomaisen tulee saamelaisten kotiseutualueella selvittää yhteistyössä saamelaiskäräjien, alueen paliskuntien, alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen ja hakijan kanssa malminetsintäluvan, kaivosluvan tai kullanhuuhdontaluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet. Edellä mainittu koskee myös sellaisia saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella toteutettavia hankkeita, joilla on huomattava merkitys saamelaisten oikeuden kannalta alkuperäiskansana.
Lupaviranomaisen tulee koltta-alueella pyytää lausunto kolttien kyläkokoukselta luvan mukaisesta toiminnasta kolttien elinkeinoille ja elinolosuhteille aiheutuvien vaikutusten selvittämiseksi. Lausuntomenettelystä säädetään kolttalaissa. Lupaviranomaisen tulee erityisellä poronhoitoalueella selvittää yhteistyössä alueella toimivien paliskuntien kanssa luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat haitat poronhoidolle.
Asian selvittämiseksi lupaviranomainen voi tarvittaessa järjestää tilaisuuden, johon kutsutaan kuultavaksi saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen, kolttaneuvoston, asianomaisten paliskuntien, hakijan, alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen, kunnan, kalastusalueen ja yhteismetsien edustajat. Neuvotteluvelvoitteesta säädetään lisäksi saamelaiskäräjistä annetussa laissa ja poronhoitolaissa.
Kaivoslain mukaan malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos luvan mukainen toiminta (1) yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa heikentäisi saamelaisten kotiseutualueella olennaisia edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria; (2) heikentäisi olennaisesti kolttien elinolosuhteita ja mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoja koltta-alueella; (3) aiheuttaisi erityisellä poronhoitoalueella huomattavaa haittaa poronhoidolle. Lupa voidaan kuitenkin myöntää 1 momentissa tarkoitetusta esteestä huolimatta, jos este on mahdollista poistaa lupamääräyksin.

Suomen ja Norjan välinen rajaseutuyhteistyö ja sen esteet –selvitys

Valtiovarainministeriö on selvittänyt Suomen ja Norjan välisen rajaseutuyhteistyön esteitä raportissa, joka julkistettiin 14.2.2020. Työryhmään osallistuivat vastuuministeriöiden, saamelaisalueen kuntien ja saamelaiskäräjien edustajat. Suomen ja Norjan välinen rajaseutuyhteistyö ja sen esteet –selvityksen^²⁵ tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja opetustoimen viranomaisten yhteistyötä sekä näitä toimialoja koskevien palvelujen saatavuutta ja käytettävyyttä sekä työvoiman liikkuvuuden ja elinkeinotoiminnan toimintaedellytyksiä Suomen ja Norjan rajaseudulla. Huomiota kiinnitettiin erityisesti saamenkielisten palvelujen järjestämistä ja saatavuutta koskeviin seikkoihin. Saamelaisten palveluissa nousivat esille erityisesti saamenkielisten ja -kulttuuristen palveluiden puute. Selvityksen mukaan niitä tulisi koordinoida keskitetymmin ja palvelujen saatavuuden parantamiseksi tulisi kehittää toimivia etäpalveluja. Tämä kehittämistyö todennäköisesti vauhdittuu COVID-19 -tartuntatautipandemian vuoksi.

Työelämän monimuotoisuusohjelma

Suomalaisilla työmarkkinoilla esiintyy huomattavaa rekrytointisyrjintää, joka kohdistuu erityisesti henkilöihin, joiden nimi viittaa taustaan Euroopan ulkopuolisista maista.^²⁶ Pääministeri Xxxxxxx hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoite luoda työelämän ohjelma lisäämään työnantajien rekrytointi- ja monimuotoisuusosaamista sekä maahan muuttaneiden osaamisen tunnistamista ja kehittämistä työpaikoilla.
Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt tavoitteen toteuttamiseksi työelämän moninaisuutta ja inklusiivisuutta maahan muuttaneiden näkökulmasta edistävän toimenpideohjelman (suositus 21). Ohjelman tavoitteena on, että yritykset ja organisaatiot hyötyvät monimuotoisuudesta ja maahan muuttaneiden pääsy osaamistaan vastaaviin tehtäviin ja uralla eteneminen helpottuvat. Ohjelma sisältää toimenpiteitä, joiden avulla lisätään työyhteisöjen tietoisuutta monimuotoisten työyhteisöjen hyödyistä ja lisätään monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta koskevaa osaamista työelämässä. Lisäksi se sisältää toimenpiteitä, jotka edesauttavat kehittyvän kielitaidon omaavien palkkaamista sekä maahan muuttaneiden osaamisen tunnistamista työpaikoilla. Ohjelman avulla myös tuetaan maahan muuttaneiden verkostojen kehittymistä. Lisäksi ohjelman avulla lisätään monimuotoisuusosaamista työnantaja- ja työnhakijapalveluissa ja edistetään monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta julkisella sektorilla. Työelämän monimuotoisuusohjelma tukee myös hallituksen tavoitetta lisätä osaajien työperäistä maahanmuuttoa.

Työsuojelu

Työsuojeluviranomaiset valvovat työsuojelulainsäädännön sekä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamista kaikilla työpaikoilla. Tarkoituksena on varmistaa, että Suomessa kaikilla työntekijöillä on lailliset työehdot, työajat ja palkat. Ulkomaisen työvoiman käyttöä valvoessaan tarkastajat arvioivat työsuhteiden vähimmäisvaatimusten täyttymistä eri näkökohdista, joita ovat muun muassa yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys. Jos työtä teetetään kohtuuttomasti työsuojelunäkökohtia lainkaan huomioimatta tai ihmisarvoa loukkaavissa oloissa, työntekijöiden voidaan katsoa olevan ihmiskaupan uhreja. Suomessa on auttamisjärjestelmä ihmiskaupan uhreille.
Pimeän työn torjunta on osa kansallista ohjelmaa harmaan talouden torjumiseksi (ks. kappaleet 120-122). Tähän sisältyy verkottunut yhteistyö sekä kansallisella että EU:n tasolla. Työsuojeluviranomaiset antavat sekä työntekijöille että työnantajille neuvoja ja ohjeita työn terveyteen ja turvallisuuteen sekä työsuhteen ehtoihin liittyvissä kysymyksissä. Käytössä on kansallinen puhelinpalvelu, johon kirjattiin vuonna 2020 lähes 600 yhteydenottoa työsyrjintään liittyvissä asioissa. Jos asiakkaan antamien tietojen perusteella on syytä epäillä, että työnantaja on rikkonut lakia, tarkastaja aloittaa valvontatoimenpiteet.
Syrjintää on valvottu työsuojelutarkastuksissa, joiden perusteella vuonna 2020 asetettiin 87 toimintaohjetta sekä 12 kehotusta tapauksissa, joissa oli rikottu syrjinnän kieltoa. Työsuojeluviranomaisella on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos valvonnan pohjalta on perusteltua epäillä työsyrjintää. Vuoden 2019 aikana työsuojeluviranomainen teki 13 esitutkintailmoitusta epäillyistä työsyrjintärikoksista. Tavallisimmat syrjintäperusteet tutkintailmoituksissa olivat terveydentila, alkuperä, kansalaisuus ja kieli.
Työsuojeluvalvontaa toteutetaan lähinnä työpaikkatarkastuksin. Vuonna 2020 COVID-19- tartuntatautipandemia hankaloitti tarkastusten tekemistä ja niitä suoritettiin aiempaa vähemmän, mutta kuitenkin yli 14 000.

Maahanmuuttajanaisten kotoutumis- ja kielikoulutus

Työvoimatutkimuksen^²⁷ mukaan ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysaste on lähes samaa tasoa suomalaistaustaisten kanssa, mutta naisten työllisyys jää lähes 20 prosenttiyksikköä suomalaistaustaisten työllisyydestä.
Naisten heikkoa työllisyyttä selittävät useat eri tekijät. Monilla naisilla on korkea-asteen tutkinto, mutta he eivät löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Toisaalta myös vähän koulutettujen osuus on selvästi suurempi kuin suomalaistaustaisten naisten keskuudessa. Lisäksi maahan muuttajanaiset ovat usein perheenperustamisiässä, minkä takia kotoutumisprosessin käynnistyminen saattaa viivästyä naisten jäädessä kotiin hoitamaan lapsiaan. Kotiin jäämisen todennäköisyyttä lisää myös se, että ulkomaalaistaustaiset naiset perheellistyvät keskimäärin suomalaistaustaisia nuorempina ja saavat keskimäärin suomalaistaustaisia enemmän lapsia.
Naisten työllistymisen esteinä on myös rakenteellisia tekijöitä. Naiset tulevat maahan selvästi miehiä useammin perheenyhdistämisen kautta ja selvästi harvemmin työn perässä. Maahantulon syy linkittyy myös lähtömaiden yhteiskuntajärjestelmiin: naisten työllisyysaste on useimmissa lähtömaissa selvästi miehiä alhaisempi, minkä lisäksi naiset kantavat usein päävastuun lastenkasvatuksesta ja kodinhoidosta. Myös pitkät hoitovapaat sekä alle kolmivuotiaan lapsen kunnallisen varhaiskasvatuspalvelun ulkopuolisesta hoidosta maksettava lasten kotihoidon tuki voi olla kannustinloukku erityisesti ulkomaalaistaustaisille naisille, joiden mahdollisuudet päästä hyväpalkkaisiin töihin ovat suomalaistaustaisia pienemmät.
Maahanmuuttajanaisten työllistymiseen vaikuttavat myös Suomen vahvasti sukupuolittuneet työmarkkinat. Tyypillisillä miesvaltaisilla aloilla (esimerkiksi rakennusala ja kuljetusala) riittää heikompi Suomen kielen taito, mutta naisvaltaisilla aloilla (esimerkiksi hoivatyö, monet palveluammatit) tarvitaan selvästi parempaa kielitaitoa.
Kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita koskevan selonteon mukaisiin toimenpiteisiin kuuluu työvoiman ulkopuolella olevien tavoittamisen vahvistamista, jotta ohjauksesta vastaavilla viranomaisilla on tieto kotoutumisen edistäviä palveluita tarvitsevista henkilöistä ja maahanmuuttajilla tieto saatavilla olevista palveluista. Keinoja ovat muun muassa tiedonsiirron parantaminen, matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapisteiden, viranomaisyhteistyön, järjestöyhteistyön ja monikielisen viestinnän hyödyntäminen naisten tavoittamisessa ja ohjauksessa (suositus 21).
Lisäksi edellä mainitun selonteon mukaan luodaan malli kotona lapsia hoitavien vanhempien siirtymien tukemiseksi työvoiman ulkopuolelta työvoimaan ja työvoimapalveluiden asiakkaaksi. Maahanmuuttajanaisten ja pakolaistaustaisten työllisyyden edistäminen huomioidaan poikkileikkaavasti osana toteuttavia toimia, joita vahvistetaan kansallisella ja EU-rahoituksella toteutettavilla maahanmuuttajanaisten ja pakolaistaustaisten työllisyyden edistämisen hankkeilla.
Lasten ja perheiden palveluita kehittävissä valtionavustushankkeissa vahvistetaan ja kehitetään perheiden varhaista tukea. Osana kehittämistä huomioidaan maahanmuuttajataustaisten perheiden tarpeet, jotta heillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä varhaisen tuen piiriin (suositus 23).

Maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapisteet sekä osaamiskeskukset

Osana pääministeri Xxxxxxx hallitusohjelman toimeenpanoa on tehostettu maahanmuuttajien ohjausta vakinaistamalla maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalvelupisteet maahanmuuton kannalta keskeisillä paikkakunnilla. Tiedon, ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta parantamalla edistetään kotoutumisen nopeaa käynnistymistä ja ohjautumista oikeisiin palveluihin. Tiedon, ohjauksen ja neuvonnan parempi saatavuus parantaa etenkin niiden maahanmuuttajaryhmien asemaa, joille ei toistaiseksi ole ollut riittävästi tarjolla kotoutumista edistäviä palveluita, esimerkiksi työhön tai opiskelemaan Suomeen muuttavat ja työvoiman ulkopuolella olevat.
Työ- ja elinkinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ovat vuodesta 2018 jakaneet valtionavustusta kunnille maahanmuuttajien osaamiskeskustoimintaan. Maahanmuuttajien monialaista osaamiskeskustoimintaa tuetaan valtionavustuksilla seitsemässä kaupungissa (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Lahti ja Oulu). Osaamiskeskuksissa tehdään monialaista yhteistyötä maahanmuuttajien yleistilanteen kartoittamiseksi, osaamisen tunnistamiseksi ja vahvistamiseksi sekä ohjauksen tehostamiseksi kunnan, TE-hallinnon ja oppilaitosten kesken. Osaamiskeskustoiminnan vahvuus on monialaisuus ja kokonaisvaltainen tuki. Osaamiskeskukset yhdistävät kuntien, TE-palvelujen ja oppilaitosten palvelut saman katon alle, mikä tehostaa resurssien käyttöä ja palveluiden vaikuttavuutta.

Paperittomien henkilöiden terveyspalvelut

Xxxxxxx hallituksen hallitusohjelmassa on kirjaus paperittomien terveydenhuoltopalveluiden laajentamisesta kiireellisistä välttämättömiin palveluihin (suositus 25 c). Sosiaali-ja terveysministeriö on aloittanut lainsäädäntötyön valmistelun tekemällä suurimmille kaupungeille kohdennetun kyselyn paperittomien sosiaali- ja terveyspalveluiden nykytilassa ja käytännöistä. Kyselyssä on pyritty kartoittamaan sitä, missä määrin kunnat tarjoavat laissa määriteltyä laajemmin palveluita. Lisäksi joulukuussa 2020 pidettiin sosiaali-ja terveysministeriön kutsusta erillinen asiantuntijakokous, johon osallistui mm. suurimpien kaupungin sote-toimijat, eri viranomaistahoja sekä keskeisimmät kolmannen sektorin toimijat. Kokouksessa käytiin läpi kentän näkemyksiä paperittomien palveluiden nykytilasta sekä kehittämistarpeista. Terveydenhuollon lainsäädännön tarkentamisen lisäksi tullaan arvioimaan sitä, tuleeko sosiaali- ja terveysministeriön tarkentaa kunnille antamaansa ohjauskirjettä koskien myös sosiaalihuollon palveluita. Vuonna 2021 aloitetaan varsinainen lainsäädäntötyöprosessi.

Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilma

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) rahoittaa Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilmaa^²⁸, joka toimii Vammaisfoorumi ry:n yhteydessä. Kyse on julkisella rahoituksella toimivasta järjestötoiminnasta. Xxxxx edistää vammaisten ja pitkäaikaissairaiden maahanmuuttajien oikeuksia ja yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Tukikeskus tuottaa esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyvää materiaalia useilla kielillä, antaa ohjausta ja neuvontaa sekä järjestää vertaistukitoimintaa yleisesti vammaisille maahanmuuttajille, sekä erityisesti vammaisille maahanmuuttajanaisille.

ARTIKLA 6

Oikeusturvakeinot syrjintäasioissa

Oheisissa tilastoissa ovat syyttäjän ratkaisut vuosilta 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020 koskien syrjintää (RL 11 luku 11 §), työsyrjintää (RL 47 luku 3 §) sekä kiskonnantapaista työsyrjintää (RL 47 luku 3a §), joissa voi olla kyse rotuun perustuvasta syrjinnästä (suositus 9).

Taulukko 4: Syrjintä

R-asiat	1 Syyte	2 SJP	3 ETR	4 Muu ratkaisu	ETR asiat
2016	11	3	5	1	11
2017	7	5	3	1	19
2018	11	12	4		15
2019	6	7	4		15
2020	11	5	3		7
Summa	46	32	19	2	53

R-asiat=rikosasiat, SJP= syyttämättäjättämispäätös, ETR= esitutkinnan rajoittaminen

Taulukko 5: Työsyrjintä

R-asiat	1 Syyte	2 SJP	3 ETR	4 Muu ratkaisu	ETR asiat
2016	10	10	4		18
2017	6	15	4		22
2018	13	7	4	2	11
2019	9	8	3		12
2020	9	6	4	2	14
Summa	47	46	19	4	61

R-asiat=rikosasiat, SJP= syyttämättäjättämispäätös, ETR= esitutkinnan rajoittaminen

Taulukko 6: Kiskonnantapainen työsyrjintä

R-asiat	1 Syyte	2 SJP	3 ETR	4 Muu ratkaisu	ETR-asiat
2016	2	4	4		7
2017	1	7	2		5
2018	3	3	3		11
2019	5	4	3	1	13
2020	1	2	3		8
Summa	12	20	15	1	34

R-asiat=rikosasiat, SJP= syyttämättäjättämispäätös, ETR= esitutkinnan rajoittaminen

Poliisi suorittaa kaikille viharikosten uhreille, kuten myös muille rikosten uhreille, EU:n rikosuhridirektiivin mukaisen suojaustarpeen arvioinnin, joilla turvataan uhrien turvallinen oikeusprosessi. Poliisi ohjaa kaikki uhrit avun piiriin, yleisemmin Rikosuhripäivystykseen, joka antaa heille yksilöllistä tukea esitutkinnan sekä koko oikeusprosessin ajaksi. Ihmiskaupan uhrit ohjataan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Poliisihallitus on antanut näistä tarkemmat ohjeet.
Poliisin kuulusteltavana oleville henkilöille asemastaan riippumatta ilmoitetaan hänen oikeutensa omalla äidinkielellään tulkin välityksellä. Vapautensa menettäneen oikeudet ja velvollisuudet xxxxxx on tämän lisäksi käännetty 20:lle eri kielelle. Poliisi on 2020 uudistanut internetsivunsa, josta saa kattavaa tietoa oikeuksistaan sekä tarkempaa tietoa poliisin toiminnasta, periaatteista sekä rikoksista.

ARTIKLA 7

A. Opetus ja koulutus

Hallitusohjelman koulutusta koskevat uudistukset

Hallitusohjelmassa päätetyt koulutusta koskevat tasa-arvon lisäämiseen tähtäävät uudistukset parantavat maahanmuuttajataustaisten oppijoiden (lapsi, oppilas tai opiskelija, jonka äidinkieli tai kotona puhuttu kieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame) oppimista ja opiskelua. Tällaisia uudistuksia ovat erityisesti oppivelvollisuuden laajentaminen, opinto-ohjauksen kehittäminen ja jatkuvan oppimisen kokonaisuuden sisällä osaamisen tunnistaminen ja aliedustettuihin ryhmiin kohdistuvat toimenpiteet.
Koulutuksellisen tasa-arvon lisäämisen ja oppimiserojen kaventamisen kannalta keskeisiä yleislinjauksia sisältyy koulutuspoliittiseen selontekoon, joka annettiin eduskunnalle keväällä 2021. Selonteossa esitettyjen varhaiskasvatusta, esi- ja perusopetusta, toisen asteen koulutusta sekä korkeakoulutusta koskevien toimien avulla parannetaan kaikkien nyt heikommassa asemassa olevien ryhmien oppimismahdollisuuksia ja oppimispolun sujuvuutta. Maahanmuuttajataustaisille tarvitaan lisäksi kohdennettuja toimia eri koulutusasteilla. Koulutusasteille yhteisiä kehittämistarpeita ovat kielitietoisuuden huomioiminen opetuksessa ja viestinnässä sekä koulutusten nivelvaiheiden sujuvuus.

Poliisin syrjintää koskevat koulutus

Poliisihallitus on edellyttänyt, että koko poliisihallinnon henkilöstö suorittaa seuraavat pakolliset kurssit: epäasiallisen työkäyttäytymisen, häirinnän ja työsyrjinnän hallinta- sekä yhdenvertaisuus ja viharikokset- verkkokoulutukset. Poliisihallitus on 2020 vahvistanut poliisin uuden eettisen koodiston, jonka juurruttamiseksi on järjestetty kattava koulutuskierros. Tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja perus- ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi nämä asiakokonaisuudet on myös nostettu aiheeksi joka vuonna käytävään tavoite- ja keskusteluun.

B. Kulttuuri

Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti Kulttuuripolitiikka, maahanmuuttajat ja kulttuurisen moninaisuuden edistäminen -työryhmän, jonka toimikausi oli 9.1.-31.12.2020. Työryhmän tehtävänä oli käsitellä kulttuuripolitiikkaan, taiteen ja kulttuurin rahoitukseen, taiteilijana toimimiseen, kulttuuripalvelujen käyttöön, taiteen ja kulttuurin sisältöihin, maahanmuuttajien kotoutumiseen, eri ryhmien kohtaamiseen ja alan tutkimukseen ja tilastointiin liittyviä kysymyksiä ja tehdä niitä koskien ehdotuksia linjauksiksi ja toimenpide-ehdotuksiksi.
Läpileikkaavista linjauksista ensimmäinen koskee yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista ja sen varmistamista paitsi periaatteiden myös käytännön tasolla. Sen mukaan suoran eriarvoistavan kohtelun lisäksi pitää puuttua myös vaikeammin havaittavaan rakenteelliseen, institutionaaliseen ja moniperusteiseen syrjintään ja rasismiin. Toisessa läpileikkaavassa linjauksessa korostetaan moninaisuuden nykyistä parempaa tunnistamista sekä yleisesti osallisuuden ja osallistumisen lisäämisen tarvetta. Kaikilla Suomessa on oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa sekä oikeus hyödyntää monipuolisesti taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia, ja näiden oikeuksien toteutuminen pitää varmistaa. Kolmas läpileikkaava linjaus nostaa esille etenkin Suomeen muuttaneet taiteilijat ja kulttuurialan ammattilaiset ja sellaisiksi haluavat. Kaikilla Suomessa asuvilla on oltava mahdollisuus aktiivisina kansalaisina kasvattaa tietojaan ja lisätä taitojaan sekä hyödyntää osaamistaan ja luovuuttaan. Halua ryhtyä taiteilijaksi tai kulttuurialan ammattilaiseksi tulee tukea.
Raportti sisältää neljäkymmentä konkreettista toimenpide-ehdotusta. Ne sijoittuvat kahdeksan työryhmän tehtävänantoa heijastavan teeman ja niitä koskevan linjauksen alle: kulttuuripolitiikka, kulttuurin rahoitus, työllistyminen, ammatillinen kehittyminen, kulttuuripalvelut, kulttuurien välinen vuoropuhelu, tilastot ja tutkimus ja toimintaohjelman laatinen. Työryhmän loppuraportti on julkaistu 20.1.2020.^²⁹
Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjausryhmä, jonka tehtävänä on ollut sovittaa yhteen syksyn 2015 johtuneesta turvapaikanhakijatilanteesta ja yleisemmin kasvavasta maahanmuutosta aiheutuvat ministeriön ja hallinnonalan lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteet, julkaisi vuosina 2017 ja 2019 kaksi raporttia: Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi, Kipupisteet ja toimenpide-esitykset III^³⁰ ja Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi sekä Kipupisteet ja toimenpide-esitykset II.^³¹Kulttuurin hallinnonalalla ensivaiheen tavoitteena oli lisätä maahanmuuttajien ja suomalaisten välistä kanssakäymistä, mahdollisuuksia tutustua suomalaisten tapoihin ja kulttuuriin sekä helpottaa ja nopeuttaa taiteen ja kulttuurin avulla pääsemistä osalliseksi suomalaisesta yhteiskunnasta.

Lasten ja nuorten tietoisuus saamelaisista ja saamelaiskulttuurista

”Dihtosis”-hanke on saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston (Youth Council of the Xxxx Xxxxxxxxxx) ja Nuorten Akatemian (Youth Academy) yhteishanke, jonka tavoitteena on lisätä valtaväestöön kuuluvien lasten ja nuorten tietoisuutta saamelaisista ja saamelaiskulttuurista. Hankkeessa toteutetaan saamelaisaiheisia kouluvierailuita ja innostetaan kouluja ympäri Suomen käsittelemään aihetta oppitunneillaan esimerkiksi juhlistamalla vuosittain helmikuussa vietettävää saamelaisten kansallispäivää. Hankkeen aikana on toteutettu yli 160 kouluvierailua eri puolilla Suomea. Kouluvierailijoina toimivat yli 18-vuotiaat saamelaisnuoret. Hankkeen puitteissa on tuotettu myös menetelmäkorttipakka ja Xxxxxxxx saamelaisuuteen -mobiilipeli, joita opettajat voivat hyödyntää käsitellessään saamelaiskulttuuria lasten ja nuorten kanssa.

Venäjänkielisten osallistuminen kulttuuritoimintaan

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman, vuonna 2013 toimintansa aloittaneen Cultura-säätiön tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa venäjänkielisen väestön kielellistä identiteettiä ja edesauttaa venäjänkielisen kulttuurin kehittymistä Suomessa sekä muutoin kehittää kaksisuuntaista ja monialaista integraatiota.
Cultura-säätiö on tehnyt useita selvityksiä Suomen venäjänkielisistä^³². Vuonna 2020 tehdyssä selvityksessä tarkasteltiin sitä, miten Helsingin venäjänkieliset osallistuvat paikallisdemokratiaan ja kaupungin päätöksentekoon. Selvitykseen vastasi noin 600 venäjänkielistä. Cultura-säätiö teki tekotietopaketin venäjänkielisten maahanmuuttajien tiedonsaannista koronakriisin aikana eri viranomaisten käyttöön vuonna 2020. Lisäksi säätiö järjesti poikkeusajan dialogikeskusteluja venäjänkielisten kanssa valtakunnallisesti. Alkuvuodesta 2021 Cultura-säätiö esitteli 20.1.2021 työ- ja elinkeinoministeriölle ja Helsingin kaupungille asiakaspolkuanalyysi-tietopaketin kotoutumispalveluista ja miten ne toteutuvat venäjänkielisten keskuudessa.

Valtionavustukset monikulttuurisuuden tukemiseen

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt vuodessa 80 000 euroa uskontojen vuoropuhelun edistämiseen, yleisavustuksena järjestöille ja erityisavustuksena uskontojen vuoropuhelua edistäviin hankkeisiin vuosina 2017-2021. Merkityksellinen Suomessa -toimintaohjelmassa (2016) ministeriö määritteli toimenpiteet monikulttuurisuuden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi sekä vihapuheen ja rasismin vastustamiseksi.^³³ Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore toteutti Yhdenvertainen kulttuuri -selvityksen 2016–2017.^³⁴ Selvityksessä vammaisyhteisöjen kulttuuritoimintaan ja kulttuurin saavutettavuuden edistämiseen myönnettävistä valtionavustuksista (2017) tutkijat suosittavat, että saavutettavuuden edistäminen ja panostus asenneympäristön parantamiseen liitettäisiin laajemmin taiteen ja kulttuurin julkiseen rahoitukseen. Saavutettavuus ja yhdenvertaisuus tulisi huomioida myös museoiden, teattereiden ja orkesterien rahoituksen valtionosuusuudistusta tehtäessä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore toteutti Avaus –tutkimuksen^³⁵, jossa vuosina 2017-2020 selvitettiin ulkomaalaissyntyisten taide- ja kulttuurialan ammattilaisten asemaa suomalaisella taide- ja kulttuurikentällä.
Kulttuuria kaikille -palvelu on luonut taiteilijapolku-konseptin ja julkaissut yhdenvertainen taiteilijapolku -tietokortit sekä moninaisuuden että saavutettavuuden näkökulmasta (2019).
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain valtionavustuksia monikulttuurisuuden tukemiseen ja rasismin vastaiseen työhön, maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen taiteen ja kulttuurin avulla sekä liikunnan yhdenvertaisuustyöhön. Monikulttuurisuuden tukemiseen tarkoitetuilla avustuksilla tuetaan kansallisten vähemmistöjen omaa kulttuuritoimintaa. Saamenkielisen kulttuurin tukemiseen sekä saamelaisjärjestöjen toimintaan osoitetaan saamelaiskäräjille jaettavaksi erillinen määräraha.
Taiteen edistämiskeskus on tukenut avustuksin järjestöjen ja taiteilijoiden kulttuurisen moninaisuuden edistämistä ja rasismin vastaista toiminta vuosina 2017-2020, vuodessa noin 765 000 euroa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut valtion kulttuuripolitiikan strategian^³⁶ vuoteen 2025. Se on tarkoitettu ohjaamaan opetus- ja kulttuuriministeriön omaa toimintaa kulttuuripolitiikan alueella. Strategian yhtenä tavoitteena on kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien tukeminen laaja-alaisesti sekä saamelaiskulttuurin aseman vahvistaminen alkuperäiskulttuurina. Lisäksi strategian tavoitteena on lisätä kaikkien kansalaisten osallistumismahdollisuuksia kulttuuriin ja poistaa esteitä osallisuuden mahdollistamiseksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on jatkanut romanijärjestöjen toiminnan ja romaneihin liittyvien kansalaistoiminnan hankkeiden tukemista taiteen ja kulttuurin sekä nuorisotyön määrärahoista tavoitteenaan romanien aktiivisen kansalaisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen. Romanikielen säilymistä ja kehittymistä tuetaan myöntämällä määrärahoja romanikielen kielipesiin sekä romanikielen opetukseen omana äidinkielenä perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa.
Karjalan Kielen Seura on toteuttanut Karjalan kielen elvytysohjelmaa vuosina 2017-2019. Itä-Suomen yliopisto jatkaa elvytysohjelman toteutusta vuosina 2021-2022. Tarkoitukseen on osoitettu yhteensä 700 000 euroa.

C. Tiedotus

Poliisin viestintämääräys

Poliisin 2020 uudistetun viestintämääräyksen mukaisesti poliisi noudattaa viestinnässään valtiohallinnon viestintäsuosituksia ja julkisuuslakia (62171999), jonka periaatteita on koottu 2019 julkaistuun poliisin julkisuuskäsikirjaan. Näiden mukaan poliisi ei viestinnässään tuo ilmi sellaista yksilöllistä tietoa, joka voi olla henkilölle haitaksi tai voi herättää epäluuloa tai vihaa henkilön edustamaa ryhmää kohtaan. Poliisihallitus johtaa ja ohjaa koko poliisihallinnon viestintävastaavien verkostoa, jota kautta varmistetaan, että koko hallinto noudattaa samoja periaatteita. Viestintähenkilöstölle järjestetään tiedotuskurssi, jossa korostetaan sitä, ettei poliisin tiedotteissa saa nostaa esille henkilöön liittyviä seikkoja kuten etnisyys, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, sairaus tms.

III Muut suositukset

Muiden sopimusten ratifiointi

Kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta

Hallitus ei ole ratifioimassa siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta eikä näiltä osin pane täytäntöön suositusta (suositus 26). Suomen lainsäädännössä ei erotella siirtotyöntekijöitä muista maahanmuuttajista. Heitä suojaavat samat perustuslailliset oikeudet ja Suomen ratifioimat ihmisoikeussopimukset kuin muitakin. Sosiaaliturvalainsäädännön piiriin he kuuluvat joko Suomessa työskentelyn tai asumisen perusteella. Kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön lisäksi ulkomaalaisten työntekijöiden asemaan vaikuttavat myös Suomen tekemät sosiaaliturvasopimukset ja Euroopan unionin sosiaaliturvalainsäädäntö, jotka sisältävät yhdenvertaisen kohtelun velvoitteen.

ILO:n yleissopimus nro 169

Hallituksen esitys, kansainvälisen työjärjestön (ILO) itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen nro 169 hyväksymiseksi ja metsähallituslain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle marraskuussa 2014 (HE 264/2014 vp). Hallituksen esitys vedettiin pois eduskunnasta tammikuussa 2019, koska se oli vanhentunut, eikä päättyvällä hallituskaudella ollut enää mahdollista valmistella uutta esitystä yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa. Asiaan liittyen on tehty vuosien varrella laajoja selvityksiä ja valmistelua. Pääministeri Xxxxxxx hallitusohjelman mukaisesti oikeusministeriö tulee laatimaan ratifioinnin edellytyksistä muistion, jossa päivitetään tilanne muun muassa jo tapahtuneiden lainmuutosten vuoksi (suositus 26).

Pohjoismainen saamelaissopimus

Vuonna 2017 parafoitu pohjoismaisen saamelaissopimuksen teksti käsiteltiin Ruotsin, Norjan ja Suomen saamelaisasioista vastaavien ministereiden ja saamelaiskäräjien puheenjohtajien kokouksessa marraskuussa 2020. Kokouksen osallistujat pitivät tärkeänä edetä asiassa. Ruotsi tulee kutsumaan koolle työryhmän jatkotoimia varten. Sopimuksen mukaan saamelaiskäräjien tulee hyväksyä sopimus ennen hallitusten allekirjoitusta.

Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman seuranta

Pääministeri Xxxxxxx hallitusohjelman mukaan rasismia ja syrjintää torjutaan kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla (suositus 27). Hallitus on laatinut muun ohella rasismin vastaisen ja hyvien väestösuhteiden edistämisen toimintaohjelman (ks. kappaleet 26-27).

Syntyperältään afrikkalaisten ihmisten kansainvälinen vuosikymmen

Oikeusministeriö, etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) ja ulkoministeriö järjestivät tammikuussa 2019 seminaarin afrofobiasta ja siihen liittyvästä rakenteellisesta syrjinnästä (suositus 28). Seminaari käynnisti Suomessa YK:n yleiskokouksen julistaman kansainvälisen vuosikymmenen (2015–2024) afrikkalaista alkuperää oleville ihmisille. Seminaarissa käsiteltiin rakenteellisen syrjinnän ja afrofobian kysymyksiä ja sitä, miten nämä ilmiöt vaikuttavat afrikkalaista syntyperää oleviin henkilöihin Suomessa. Seminaarikeskustelun pohjustuksena käytettiin EU:n perusoikeusviraston tutkimusta, Being Black in the EU^³⁷, ja sen tuloksia Suomen osalta.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys afrikkalaistaustaisten kokemasta syrjinnästä

Yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisi keväällä 2020 selvityksen afrikkalaistaustaisten kokemasta syrjinnästä.^³⁸ Selvityksen ja siihen linkittyvien tapahtumien ja jatkotoimenpiteiden avulla yhdenvertaisuusvaltuutettu haluaa osaltaan lisätä tietoisuutta afrikkalaistaustaisten henkilöiden tilanteesta Suomessa.
Selvityksessä kartoitettiin etenkin työelämässä ja koulutuksessa tapahtuvaa syrjintää sekä aliraportoinnin taustalla olevia syitä. Valtaosa vastaajista on joutunut kohtaamaan syrjintää kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin. Rasistista syrjintää ja häirintää kohdataan selvityksen mukaan erityisesti julkisissa kaupunkitiloissa, työelämässä tai sinne hakeuduttaessa sekä koulutuksessa. Rasistista syrjintää tapahtuu myös julkisissa palveluissa, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hieman yli puolet on kokenut etnistä profilointia poliisin, vartijoiden tai muun turvallisuudesta vastaavan toimijan toimesta. Erittäin huolestuttavaa on, että vastaajien ensimmäiset syrjintäkokemukset ovat tapahtuneet jo nuorella iällä: alle kouluikäisenä varhaiskasvatuksessa tai peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Reilusti yli puolet vastaajista ei ole ilmoittanut kokemastaan syrjinnästä millekään viralliselle taholle. Yleisin syy syrjintäkokemusten ilmoittamatta jättämiselle on kokemus siitä, ettei se johda mihinkään. Rasismia pidetään niin suurena ongelmana, ettei yksittäisen syrjintää koskevan ilmoituksen uskota muuttavan mitään.

Kansalaisyhteiskunnan kuuleminen määräaikaisraportin laadinnassa

Suomen yhdistetty 24.-26. määräaikaisraportti on laadittu ulkoministeriössä tiiviissä yhteistyössä eri sektoriministeriöiden ja muiden keskeisten viranomaisten kanssa. Raporttiluonnos oli julkisesti kansalaisyhteiskunnan kommentoitavana xxxxxxxxxxxxxxx.xx:ssa kesäkuussa 2021 (suositus 29).

Tietoisuuden lisääminen komitean loppupäätelmistä ja suosituksista

Ulkoministeriö antoi 15.5.2017 tiedotteen rasismin poistamista käsittelevän komitean hyväksymistä loppupäätelmistä.
Suositukset käännettiin heti niiden hyväksymisen jälkeen molemmille kansalliskielille, suomeksi ja ruotsiksi, sekä myös pohjoissaameksi. Suositukset lähetettiin laajalti tiedoksi kaikkiin ministeriöihin, eduskunnalle, ylimmille laillisuusvalvojille ja valtuutetuille, korkeimpiin oikeuksiin, neuvottelukunnille, kirkoille ja uskonnollisille yhdyskunnille, Suomen Kuntaliitolle, ihmisoikeuksiin keskittyneille tutkimusinstituuteille sekä useille vähemmistöjä edustaville elimille ja kansalaisjärjestöille. Lähetteessä toivottiin, että jakelussa mukana olleet tahot jakaisivat ministerikomitean antamia suosituksia keskuudessaan mahdollisimman laajasti.
Yleissopimus ja sen suomen- ja ruotsinkieliset käännökset on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa (SopS 37/1970). Säädöskokoelma on saatavilla suurimmissa julkisissa kirjastoissa. Lisäksi yleissopimuksen sopimusteksti on saatavilla valtion säädöstietopankista FINLEXistä ja ulkoministeriön verkkosivuilta. Internetiä voi käyttää maksutta yleisissä kirjastoissa.
Yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevat hallituksen määräaikaisraportit ja komitean loppupäätelmät ja suositukset on julkaistu ulkoministeriön verkkosivuilla.

Perusraportti

Suomen hallituksen perusraportti YK:n sopimusvalvontaelimille annettiin 17.3.2020 (suositus 30).

LIITTEET

Oikeusministeriö (2021). Syrjintä Suomessa 2017-2019. Tietoraportti. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2020:20.

Erityiseurobarometri 493. Syrjintä Euroopan unionissa.

1xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/000000/XXXX_00_0000_Xxxx_xxxx_x%x0%x0xxxxxxxxxx%x0%x0_Xxxxxxx_Xxxxxx_xxx.xxx?xxxxxxxxx0&xxXxxxxxxxx.

2 xxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xxxx.xx/XXXxx/xxxxx/xx/Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.

3 xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/00000/000000.

4 xxxxx://xxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxx.

5 xxxxx://xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/00000000/00000000/Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0x%X0%00%00xXxxxxxxx%X0%X0xxxx%X0%X0xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0xxxxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0xxxxxx%00XXX%00.xxx/0x0x00x0-00x0-0000-x000-x0000000x0x0/Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0x%X0%00%00xXxxxxxxx%X0%X0xxxx%X0%X0xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0xxxxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0xxxxxx%00XXX%00.xxx?xxxxxxxx0.0&xx0000000000000

6 xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/00000/000000

7xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/00000/XXX_00_00_Xxxxxxxxxx_xx_xxxxxxxxxx_xxxxxxxxxxxx.xxx?xxxxxxxxx0&xxXxxxxxxxx.

9 ”En säker hamn – kraftsamling för kommuner, myndigheter och tredje sektorn för att utveckla samarbetet vid flyktingmottagning och integration på Åland”.

10 xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxx/xxx.xxxx.xx/xxxxx/xxxxxxx/xxxxxxx_0000_0_xxx_xxxx_xxx_xx_xxx_xxxxxxxxx_xx_xxxxx.xxx.

11 ”Upplevd diskriminering i det åländska samhället”.

12xxxxx://xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/0000000/0000000/Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0x%X0%X0xxxx%X0%X0xxxxxxxxxxxx0000-0000.xxx/xxx0x0x0-0xx0-xxx0-0x00-00x0000x000x/Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0x%X0%X0xxxx%X0%X0xxxxxxxxxxxx0000-0000.xxx.xxx.

13 xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxxx/xxxx/xxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxxxx/0X0XxxX0x/0_0000_Xxxxxxxxxxxxxxxx_xxxx_xxxxxxxxxx_xxxxxxxx_00000000.xxx.

14 xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/xxxxx?xxXXxx0xXxX0X.

15 xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/00000/000000.

16 xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/XX/xxxxx/XxxxxxxxXxxxxxxxx/Xxxxxxxxx/XXX-0000-XX-000000.xxx.

17xxxxx://xxx.xx/xxxxxxxxx/0000000/00000000/X%X0%X0xxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0%X0%X0x%X0%X0xxxxxx00.0.0000.xxx/x0x00000-xxx0-x000-0x00-0x00xx00xx00/X%X0%X0xxxxxxxxxxxxxxxxx%X0%X0%X0%X0x%X0%X0xxxxxx00.0.0000.xxx?xx0000000000000.

18xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/000000/00_00_Xxxxxx%00xxxxxxxxxxxxxxxxx%00xxxxxxx_0000_0000_xxx.xxx.

19 xxxxx://xxxxxx.xx/xxxxxxxx-xxxxxxxx.

20 xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/000000/XXxx_0_0000.xxx.

21xxxxx://xxx.xxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/000000/XXX0000_00_Xxxxxx%00xxxxxxx%x0%x0xxx%x0%x0_xxx%00%000%00.xxx?xxxxxxxxx0&xxXxxxxxxxx.

22 Romanien työllisyys, yrittäjyys ja työmarkkinoille integroituminen, TEM, Owal Group 11/2019, xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/000000/XXX_0000_00.xxx.

23 xxxxx://xxx.xxx.xx/xxxxx/xxxxxxx/xxxxx/xxxxxxxxx/000000_xxx-xxxxx-xxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-0000_0.xxx.

24 xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxx.xx/xxxxxx/xxx/xx/Xxxx/xxxxxxx_xxxxxxxxxxxxx.xxx.

25 xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/000000/XX_0000_00.xxx.

26 Xxxxxx Xxxxx (2019), xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxx/00000/000000.

27 xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxx/xxxx/0000/00/xxxx_0000_00_0000-00-00_xxx_000_xx.xxxx.

28 xxx.xxxxxxxxxxxxxxx.xx.

29Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:2.

30 Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:1.

31 Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:5.

32 xxxxx://xxxxxxxx.xx/xx-xxxxxxx/xxxxxxx/0000/00/Xxxxxxxxxxxxxxx_Xxxxxxxx_xx.xxx.

33 xxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/00000/XxxxxxxxxxxxxxxxXxxxxxxx.xxx.

34 xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxxxx/0000/xxxxxx_xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxx.

35 xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxxxxxx/0000/xxxxx_xxxxxxxx.xxx.

36 xxxxx://xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/00000/xxx00.xxx.

37 xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxx/xxxxxxx/xxxxx/xxx_xxxxxxx/xxx-0000-xxxxx-xxxxx-xx-xxx-xx_xx.xxx.

38 Selvitys afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemusta syrjinnästä – Syrjintä vaikuttaa afrikkalaistaustaisten elämään kokonaisvaltaisesti.

Document Metadata

Table of Contents

KAIKKINAISEN ROTUSYRJINNÄN POISTAMISTA KOSKEVA KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS SUOMEN YHDISTETTY 24. - 26. MÄÄRÄAIKAISRAPORTTI

Document Metadata