Jeter Pallari
Xxxxx Xxxxxxx
OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN VIRANOMAISTEHTÄVÄT
Liiketalouden k ulutusohjelma
yritysjuridiikan suuntautumisvaihtoehto 2011
OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN VIRANOMAISTEHTÄVÄT
Xxxxxxx, Xxxxx
Satakunnan ammattikorkeakoulu Liiketalouden koulutusohjelma Lokakuu 2011
Ohjaaja: Xxxxx Xxxxxxxxxx Sivumäärä: 39
Liitteitä: 1
Asiasanat: oppisopimuskoulutus, koulutuksen järjestäjä, ammatillinen koulutus, laki ammatillisesta koulutuksesta, laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta
Opinnäytetyön aiheena on selvittää oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomais- tehtävät. Tavoitteena on selvittää oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävään vai- kuttavat lait ja asetukset sekä miten lainsäädäntö vaikuttaa oppisopimuskoulutuksen järjestäjän toimintaan.
Tässä opinnäytteessä tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiiviseen tutkimusmene- telmään kuuluvaa teemahaastattelua. Haastattelun teemoja olivat oppisopimuskoulu- tuksen viranomaistehtävät, lainsäädäntö sekä niiden vaikutus oppisopimuskoulutuk- sen järjestäjän toimintaan. Teemojen valintaan vaikuttivat opinnäytteen keskeiset kä- sitteet. Haastateltaviksi valittiin henkilöitä, jotka toimivat oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävissä.
Tutkimus osoitti, että oppisopimuskoulutusta koskeva lainsäädäntö on laaja ja moni- puolinen. Toimintaa ohjaavat lait ja asetukset useasta eri laista. Oppisopimuskoulu- tuksen järjestämistä voidaan pitää tarkimmin säädeltynä koulutuksen järjestämismuo- tona. Oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävät ovat sekä hallinnollisesti että oi- keudellisesti vaativimpia koulutuksen järjestäjän tehtäviä.
Oppisopimuskoulutus on erityinen koulutuksen järjestämismuoto. Siksi sen erityis- piirteiden tulee vaikuttaa oppisopimuskoulutuksen järjestäjän toiminnan organisoin- tiin. Oppisopimuskoulutuksen järjestäminen ei ole oppilaitoslähtöistä toimintaa vaan koulutuksen järjestäjälle kuuluvaa hallinnollista toimintaa. Tämän vuoksi toiminnan organisoinnissa on otettava huomioon henkilöstön osaaminen ja määrä sekä annetta- va oppisopimustoimistolle riittävän itsenäinen asema, jotta viranomaistehtävän hoito korostuu.
Tutkimuksessa tuli esille että oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävää ei ole sel- keästi määritelty lainsäädännössä. Oppisopimuskoulutuksen järjestäjien toimintaa on syytä ohjata yhdenmukaisemmaksi.
OFFICAL DUTIES OF AN APPRENTICESHIP TRAINING PROVIDER
Xxxxxxx, Xxxxx
Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Business Administration October 2011
Supervisor: Xxxxx Xxxxxxxxxx Number of pages: 39 Appendices: 1
Keywords: apprenticeship training provider, education provider, vocational training, law on vocational education, vocational adult education act
This thesis deals with the official duties of an apprenticeship training provider. The purpose is to find out about the laws and regulations that affect apprenticeship, and how legislation affects the operation of an apprenticeship training provider.
Qualitative research methodology, including a theme interview, was used as a re- search method. The interview topics included the official duties of apprenticeship training and legislation and their impact on the operation of an apprenticeship train- ing provider. These subjects were chosen because of the key concepts of the thesis. The interviewees were people who work for an apprenticeship training provider.
The research showed that apprenticeship legislation is wide and varied. Operation is guided by different kinds of laws and regulation. Apprenticeship training can be re- garded as the most closely regulated form of organized training. The official duties of apprenticeship training are legally and administratively the most demanding tasks of an education provider.
Apprenticeship training is a special type of vocational training. Therefore, special features will affect the organization of an apprenticeship training provider’s opera- tion. Apprenticeship training in an organization should not be school-oriented; it should be administrative activity that is responsibility of the apprenticeship training provider. Therefore, the amount and expertise of personnel and independence has to be taken into account. Also, the apprenticeship training provider must be able to function independently enough so that the task of apprenticeship training as an offi- cial duty will be emphasized.
The research showed that the official duties of an apprenticeship training provider are not clearly defined in legislation. The apprenticeship training providers’ opera- tion should be controlled to make it more uniform.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO 5
1.1 Kohteena olevan ongelman kuvaus 5
1.2 Opinnäytetyön taustaa 6
1.3 Opinnäytetyöongelma 6
1.4 Viitekehys 7
1.5 Käytettävät menetelmät ja aineiston kerääminen 8
1.5.1 Käytettävät menetelmät 8
1.5.2 Aineiston kerääminen 8
2 OPPISOPIMUSKOULUTUS 9
2.1 Historia 9
2.2 Oppisopimuskoulutuksen järjestäminen 10
2.3 Oppisopimuskoulutuksen määrällinen kehitys 13
3 OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN LAINSÄÄDÄNTÖ 14
3.1 Aiempi lainsäädäntö 14
3.2 Voimassaoleva lainsäädäntö 15
3.3 Oppisopimuskoulutuksen rahoitus 16
4 OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN VIRANOMAISTEHTÄVÄT 18
4.1 Oppisopimustoimiston rooli 18
4.2 Oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävän lainsäädäntö 19
4.2.1 Laki ammatillisesta koulutuksesta 19
4.2.2 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 20
4.2.3 Asetus ammatillisesta koulutuksesta 21
4.2.4 Asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 23
4.2.5 Opetusministeriön asetus oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan opintososiaalisista eduista tietopuolisen opetuksen aikana 23
4.2.6 Muu oppisopimusta koskeva lainsäädäntö 24
4.3 Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen -raportti 26
5 HAASTATTELUTUTKIMUKSEN TULOKSET 28
5.1 Haastattelun toteutus 28
5.2 Oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävät 28
5.3 Kehittämiskohteet 31
6 JOHTOPÄÄTÖKSET 32
LÄHTEET 36
LIITTEET
1 JOHDANTO
1.1 Kohteena olevan ongelman kuvaus
Oppisopimuskoulutus on ollut paljon julkisuudessa viime kuukausina. Yhtenä syynä on ollut väärinkäytökset muutaman oppisopimuskoulutuksen järjestäjän keskuudessa. Erityisesti on nostettu esille oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaisvastuuta. Miten lainsäädäntö vaikuttaa oppisopimuskoulutukseen? On olemassa useita eri lake- ja, jotka vaikuttavat oppisopimuskoulutuksen järjestäjän toimintaan.
Oppisopimuskoulutuksen keskeiset lait sisältyvät ammatillisen koulutuksen järjestä- mistä ja rahoitusta koskevaan lainsäädäntöön. Oppisopimus on aina työsuhteista kou- lutusta. Näin ollen myös työlainsäädännöllä on vaikutusta oppisopimuksen toimin- taan. Lisäksi oppisopimuskoulutusta koskevaa lainsäädäntöä ja määräyksiä löytyy useista julkista hallintoa ja viranomaisten toimintaa säätelevistä laeista, asetuksista sekä määräyksistä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen 2011, 12.)
Satakunnan koulutuskuntayhtymä tulee olemaan oppisopimuskoulutuksen järjestäjä vuoden 2013 alusta. Silloin osa nykyisen Satakunnan oppisopimuskeskuksen toimin- nasta siirtyy sille. Kuinka uusi oppisopimuskoulutuksen järjestäjä pystyy vastaamaan niihin haasteisiin, jota lainsäädäntö sille asettaa? Miten oppisopimuskoulutuksen jär- jestäjän viranomaistehtävät vaikuttavat toiminnan organisointiin? Mihin asioihin on kiinnitettävä huomiota, jotta oppisopimuskoulutus on laadukasta?
Satakunnan koulutuskuntayhtymä eli Sataedu on vuoden 2010 alusta toimintansa käynnistänyt ammatillisen koulutuksen järjestäjä. Xxxxxxx syntyi kun Kokemäkijoki- laakson sekä Pohjois-Satakunnan koulutuskuntayhtymät yhdistivät toimintansa. Sa- taedun organisaatio rakentuu kolmesta osasta: Satakunnan ammattiopisto, Satakun-
nan aikuiskoulutuskeskus ja kehitys- ja palvelutoimintayksikkö. Koulutuksen järjes- täjällä on noin 3000 opiskelijaa. Henkilöstöä on noin 400 työntekijää.
1.2 Opinnäytetyön taustaa
Työskentelen tällä hetkellä Sataedussa oppisopimuskoordinaattorina. Tehtäviini liit- tyvät oppisopimuskoulutuksen tietopuolisen koulutuksen tuottajan ja oppisopimus- toimiston yhteistyön kehittämiseen. Lisäksi valmistellaan tulevaa oppisopimuskoulu- tuksen järjestäjän aloitusta vuonna 2013. Tästä syystä olen ollut halukas ja innokas perehtymään oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtäviin ja niiden hoitoon. Siksi omaa ja työnantajaani hyödyttäen olen valinnut tämän opinnäytetyön aiheen.
Oppisopimuskoulutuksen järjestämisen tullessa osaksi Sataedun omaa toimintaa, eteen tulee asioita, joihin organisaation on sopeuduttava. Sataedun on tunnettava omat oikeudelliset vastuunsa oppisopimuskoulutuksen järjestäjänä. Se, että Satakun- nan oppisopimuskeskuksesta siirtyy henkilökuntaa vanhoina työntekijöinä Sataedun palvelukseen, auttaa tilannetta huomattavasti. Kuitenkin Sataedun on valmistaudutta- va siihen, että jatkossakin oppisopimuskoulutuksen laadukas toiminta ja joustavuus säilyvät, samalla kun huolehditaan asianmukaisesti lakisääteisistä vastuista.
1.3 Opinnäytetyöongelma
Opinnäytetyöni aihealue liittyy oppisopimustoimiston oikeudellisiin vastuisiin ja vi- ranomaistehtävään. Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää miten lainsäädäntö vel- voittaa oppisopimustoimiston toimimaan.
Opinnäytetyöni teoriaosassa käsittelen oppisopimustoimiston toimintaan vaikuttavaa lainsäädäntöä. Opinnäytetyöni empiriaosassa (käytännön osassa) pyrin selvittämään lainsäädännön vaikutusta oppisopimustoimiston toimintaan.
Opinnäytetyölläni pyrin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
1) Miten lainsäädäntö määrittelee oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viran- omaistehtävän?
2) Mitä kuuluu oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaistehtävään?
3) Miten viranomaistehtävä ja lainsäädäntö on otettava huomioon oppisopi- muskoulutuksen järjestäjän toiminnan suunnittelussa?
Opinnäytetyöni hyötynä on, että Satakunnan koulutuskuntayhtymän tuleva uusi oppi- sopimustoimisto, joka aloittaa toimintansa vuoden 2013 alusta, on tietoinen omista oikeudellisista vastuistaan sekä osaa ottaa ne huomioon omassa toiminnassaan. Opinnäyte ohjaa uuden oppisopimuskoulutuksen järjestäjän toiminnan suunnittelua.
1.4 Viitekehys
Tämän opinnäytetyön viitekehys muodostuu oppisopimukseen liittyvästä lainsäädän- nöstä ja sen velvoittavasta vaikutuksesta oppisopimuskoulutusjärjestäjän toimintaan.
Keskeisiä käsitteitä ovat oppisopimuskoulutus, koulutuksen järjestäjä, viranomais- tehtävä.
Oppisopimuskoulutus on määräaikaiseen työsuhteeseen perustuvaa ammatillista kou- lutusta, jota täydennetään oppilaitoksen toteuttamalla tietopuolisella opetuksella. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998 17 §.)
Koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan ammatillisen perus- ja/tai lisäkoulutuksen jär- jestäjää, jolla on koulutuksen järjestämisen edellytyksenä olevat opetus- ja kulttuu- riministeriön myöntämät järjestämisluvat. Kun järjestetään ammatillista perus- tai lisäkoulutusta oppisopimuskoulutuksena, koulutuksen järjestäjä on viranomainen, joka vastaa oppisopimuskoulutuksen johdosta ja valvonnasta ja on oppisopimuskou- lutuksen valtionosuusrahoituksen alkuperäinen saaja. (Laki ammatillisesta koulutuk- sesta 630/1998 8 §; Opetus- ja kulttuuriministeriö, Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen 2011, 13.)
Viranomaistehtävillä tarkoitetaan oppisopimuskoulutuksen järjestäjälle kuuluvia joh- to ja valvontatehtäviä, joita ovat mm. oppisopimuksen hyväksyminen, opiskelijan henkilökohtaisen opiskeluohjelman laatiminen, koulutusedellytysten arviointi, työ- paikalla tapahtuvan opiskelun seuranta ja valvonta, tietopuolisen opetuksen hankki- minen, näyttötutkintotilaisuuden järjestäminen, opintososiaalisista etuuksista päättä- minen sekä koulutuskorvausten maksaminen. (Opetusministeriön kirje 19.6.2008, Dnro 4/503/2008.)
1.5 Käytettävät menetelmät ja aineiston kerääminen
1.5.1 Käytettävät menetelmät
Tässä opinnäytetyössä on valittu menetelmäksi kvalitatiivinen tutkimus. Kvalitatiivi- sella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä pyritään ymmärtämään kohteen laatua, omi- naisuuksia sekä merkityksiä. Tavoitteena on kuvata ilmiöiden laatua eikä määrää, ja jo- kaista tutkimuksen osaa tarkastellaan kokonaisuuden osana ja suhteessa kokonaisuuteen. (Niskanen 2008.) Kvalitatiiviselle tutkimukselle on tyypillistä kerätä aineistoa, joka te- kee mahdollisimman monenlaiset tarkastelut mahdolliseksi (Alasuutari 1994, 74). Kvali- tatiivisessa tutkimuksessa yleisimmät aineiston hankintamenetelmät ovat haastattelut, havainnoinnit ja valmiit aineistot. Näitä menetelmiä voidaan käyttää vaihtoehtoina, rin- nakkain tai yhdisteltynä tutkittavan ongelman ja resurssien mukaan (Tuomi & Sarajärvi 2009, 71.)
1.5.2 Aineiston kerääminen
Aiheeni on valinnut oman työni ja työnantajan tilanteen kannalta. Työskentelen oppi- sopimuskoordinaattorina Satakunnan koulutuskuntayhtymässä. Työnantajastani tulee oppisopimuskoulutuksen järjestäjä vuonna 2013. Xxxxxx opinnäytetyön auttavan se- kä itseäni että työnantajaani järjestämään oppisopimuskoulutusta laadukkaasti sekä lakien ja asetusten mukaisesti.
Tässä tutkimuksessa tullaan keräämään aineisto teemahaastattelujen avulla. Vaikka teemahaastatteluja ohjaa haastattelurunko, on varsinaisessa haastattelussa kysymys aina vuorovaikutuksesta, jonka aikana haastattelija pyrkii selvittämään tutkimustehtävään oleellisesti kuuluvia asioita. Keskustelevassa, epävirallisen oloisessa vuorovaikutuksessa on mahdollista tulla esiin seikkoja, joita haastattelun tekijä ei ole osannut etukäteen en- nakoida. (Eskola & Xxxxxxxxx 2001, 24-25.)
Teemahaastattelua voidaan pitää lomakehaastattelun ja avoimen haastattelun välimuoto- na. Haastattelun teemat ovat kaikille haastateltaville samat, mutta kysymysten tarkka muoto puuttuu ja käsittelyjärjestystä voidaan keskustelun aikana muuttaa. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 48.)
Aineisto kerätään teemahaastatteluin, joita pidetään valituille henkilöille Satakunnan oppisopimuksen henkilökunnasta sekä vähintään kahden muun oppisopimustoimis- ton työntekijälle. Haastattelun valittavat ovat kokeneita oppisopimuskoulutuksen toimijoita. Teemahaastattelulle laaditaan alustavat teema-alueet ja niihin sopivat ky- symykset. Teemahaastattelun valintaa puoltaa myös haastattelutilanteen vapaamuotoi- suus. Teemahaastattelu toteutetaan keskustelumaisesti ja siksi se jättää mahdollisuuk- sia haastateltavien vapaalle puheelle.
2 OPPISOPIMUSKOULUTUS
2.1 Historia
Oppisopimuskoulutuksella on pitkä ja perinteikäs historia ja siksi sitä voidaan pitää todennäköisesti vanhimpana ammatillisen koulutuksen järjestämismuotona. Xx mui- nainen Hammurabin laki tunsi oppisopimuksen. Tuo muinaisen Mesopotamian lain- säätäjä ja kuningas Xxxxxxxxx (1792 - 1750 eaa.) viittasi ainakin kahdessa lakipykä- lässään ammatin opettamiseen työpaikalla (Koulutuskeskus Salpauksen www-sivut 2011).
Myös Suomessa on pitkä perinne oppisopimuksella. Jo 1600-luvulla käsityöaloilla ammatti opetettiin mestarin ohjauksella hänen työpajassaan. Näin luotiin oppipoika- kisälli-mestari-järjestelmä, joka voidaan nähdä toiminnassa osin vielä tänäkin päivä- nä (Koulutuskeskus Salpauksen www-sivut 2011).
2.2 Oppisopimuskoulutuksen järjestäminen
Skotlantilaiset Canning ja Lang (2004, 164) luonnehtivat oppisopimuskoulutusta seu- raavasti: ”Oppisopimus on työnantajan sponsoroima ammatillisen koulutuksen sys- temaattinen ohjelma, jossa yhdistyvät osa-aikainen koulutus ja työssäoppiminen, mi- hin liittyy kokemus työyhteisössä työskentelystä. Tämä kokonaisuus johtaa tunnus- tettuun ammatilliseen tutkintoon”
Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöinen koulutusmuoto, jossa suurin osa koulu- tuksesta toteutuu työpaikoilla normaalien työtehtävien yhteydessä. Tätä työpaikalla tapahtuvaa oppimista täydennetään tietopuolisella opetuksella. Työnantaja on se, jo- ka viime kädessä tekee päätöksen opiskelijan pääsemisestä oppisopimuskoulutuk- seen. (Xxxxxxxx & Viinisalo 2008, 145.) Opiskelija on aina määräaikaisessa työsuh- teessa oppisopimusaikana, jolloin työnantaja maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa sekä huolehtii työsuhteeseen liittyvistä sivukuluista ja vakuutuksista. Opis- kelijalla on muut normaaliin työsuhteeseen kuuluvat etuisuudet. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998 17, 18 §; Opetus- ja kulttuuriministeriö, Oppisopimuskoulu- tuksen laadun kehittäminen 2011, 11.)
Oppisopimuskoulutuksena voidaan järjestää useaa erityyppistä koulutusta. Oppiso- pimuksella on mahdollista opiskella ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkin- toon tai erikoisammattitutkintoon. Valittavana on yli 350 erilaista ammatillista tut- kintoa. Lisäksi on mahdollista opiskella ammatillista lisäkoulutusta, joka ei ole tut- kintotavoitteista. (Xxxxxxx 2011, 8; Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2010, 176.) Oppisopimuk- sella ei voi kuitenkaan opiskella korkeakoulututkintoja eikä ammattikorkeakoulutut- kintoja. (Opetushallitus 2001, Aikuiskoulutusopas 2011, 43).
Ammatillisena perustutkinnot voidaan suorittaa joko ammatillisena peruskoulutukse- na tai näyttötutkintoina. Pääsääntöisesti ne suoritetaan kuitenkin näyttötutkintoina. Perustutkinnon nimellinen laajuus on 120 opintoviikkoa ja opinnot arvioidaan as- teikolla 1-3. Perustutkinto antaa kelpoisuuden korkeakoulututkintoon johtaviin opin- toihin ja yleisen kelpoisuuden ammattikorkeakouluopintoihin. Oppisopimuksena to- teutettavien perustutkintokoulutukset kestävät yleensä 2-3 vuotta. (Asetus ammatilli- sesta koulutuksesta 811/1998 2, 10 §; asetus eräiden opintojen tuottamasta kelpoi- suudesta ammattikorkeakouluopintoihin 355/2003; Opetushallituksen www-sivut 2011.)
Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan vain näyttötutkintoina, jossa ammat- titaito osoitetaan tutkintotilaisuuksissa. Arviointi suoritetaan asteikolla hyväksytty tai hylätty. Ammattitutkinto antaa kelpoisuuden vastaavan alan ammattikorkeakoulu- opintoihin. Erikoisammattitutkinto ei yksin anna jatko-opintokelpoisuutta. (Asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 812/1998 7 §; asetus eräiden opintojen tuottamas- ta kelpoisuudesta ammattikorkeakouluopintoihin 355/2003; Opetushallituksen www- sivut 2011.)
Oppisopimuksen voi solmia 15 vuotta täyttänyt henkilö. Yläikärajaa ei ole olemassa. Oppisopimus voidaan solmia sekä uuteen työsuhteeseen tulevan että myös jo työsuh- teessa olevan henkilön kanssa. Lisäksi virkasuhteisille ja yrittäjille on myös mahdol- lista järjestää oppisopimuskoulutusta. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998 17 §; Satakunnan oppisopimuskeskuksen www-sivut 2011.)
Oppisopimuskoulutus on ainoa työsopimukseen perustuva koulutusmuoto. Siksi kou- lutuksen edellytyksenä on työpaikka, jolla on edellytykset järjestää tutkinnon perus- teiden mukaista koulutusta. Tähän sisältyy riittävä tuotanto- ja palvelutoiminta, tar- peellinen työvälineistö sekä osaamiseltaan pätevää henkilökuntaa, joka voi toimia työpaikkakouluttajana. Oppisopimuskoulutuksesta tapahtuu noin 70-80 prosenttia työpaikalla, josta on nimettävä työpaikkakouluttaja opiskelijalle. Työpaikalla annet- tavaa koulutusta täydennetään tietopuolisella koulutuksella, jota antavat pääsääntöi- sesti ammatilliset oppilaitokset. (Suomalainen 2009, 10.) Lisäksi työpaikan on huo- lehdittava siitä että opiskelijalla on mahdollisuus työskennellä niissä työtehtävissä, jotka ovat välttämättömiä sen ammattitaidon hankkimiseksi, jotka ovat määritelty
Opetushallituksen hyväksymissä tutkinnon perusteissa. Tähän sisältyy myö se, että
opiskelijalle on annettavaa asiantuntevaa ohjausta, joka kehittää hänen ammatillista osaamistaan ja mahdollistaa suorittaa haluttu tutkinto. Työpaikan on myös annettava mahdollisuus osallistua tietopuolisiin opintoihin. (Opetusministeriö, Oppisopimus- koulutuksen kehittäminen 2007, 14.)
Kuva 1. Oppisopimuksen osapuolet ja toteutus (Verkkoapaja 2011)
Oppisopimuskoulutus on julkisen valvonnan alaista toimintaa ja sen järjestäminen on
xxxxxxx opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämään a matillisen koulutuksen järjes-
tämislupaan. Järjestämislupaa voivat hakea kunnat, kuntayhtymät, rekisteröidyt yh- teisöt tai säätiöt tai valtion oppilaitokset ja valtion liik laitokset. (Laki ammatillisesta
koulutuksesta 630/1998 8 §.) Oppisopimuskoulutuksen järjestäjä vastaa oppisopi-
muskoulutuksen toteuttamisesta, johdosta ja valvonnasta sekä muista viranomaisteh- tävistä. Järjestämisluvan saaneella koulutuksen järjestäjällä on yleinen suunnittelu-, ohjaus- ja valvontavastuu siitä, että oppisopimuskoulutus toteutuu säädösten ja mää- räysten mukaisesti. (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2010, 180.) Järjestämisluvassa määrätään alat, joilla koulutuksen järjestäjä voi oppisopimuskoulutusta järjestää. Oppisopimus-
koulutusta ei ole kuitenkaan säädelty alakohtaisesta eikä alueellisesti. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, Oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittäminen 2011, 14.)
Koulutuksen järjestäjä voi tarvittaessa hankkia tietopuolisen koulutuksen sekä tutkin- totilaisuuksien järjestämisen myös toiselta toimijalta. (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2010, 181.) Tietopuoliseen koulutukseen sovelletaan ammatillisesta koulutuksesta ja am- matillisesta aikuiskoulutuksesta annettujen lakia. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 151.) Mutta kokonaisvastuu koko oppisopimuskoulutuksesta säilyy kuitenkin koulu- tuksen järjestäjällä. Oppisopimuskoulutusta siis toteutetaan usein verkostomaisesti, sillä toimijoita voi olla useita. Tämä asettaa haasteita niin hallinnollisesti kuin peda- gogisestikin.
Koulutuksen järjestäjää maksaa työnantajalle koulutuskorvausta työssäoppimisen ohjauksesta aiheutuneisiin kustannuksiin. (Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998, 6§.) Osapuolet sopivat korvauksesta erikseen jokaisen oppisopimuksen osalta ennen kuin sopimus hyväksytään. (Arajärvi & Aalto-Setälä 2004, 151.) Sa- moin koulutuksen järjestäjä maksaa opiskelijalle tietopuolisten opintojen osalta mat- ka- ja majoituskorvauksia sekä mikäli opiskelija ei saa tuolta ajalta palkkaa myös päivärahaa ja perhe-avustusta. (Asetus oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan opintososiaalisista eduista 799/2007.)
2.3 Oppisopimuskoulutuksen määrällinen kehitys
Oppisopimuskoulutus on varsin merkittävä koulutuksen järjestämismuoto. Oppiso- pimuskoulutuksen osuus on noin 15 % ammatillisen koulutuksen kokonaisvolyymis- tä. Oppisopimuskoulutuksen suosio on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Oppisopi- musten kokonaismäärä vuonna 2010 oli noin 43 000.
2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | |
Amm. peruskoulutus | 12 344 | 12 655 | 12 572 | 12 919 | 15 016 | 19 733 | 22 831 | 18 738 | 14 373 |
Amm. lisäkoulutus | 18 599 | 21 267 | 22 577 | 22 231 | 22 122 | 26 225 | 28 277 | 27 162 | 28 124 |
Taulukko 1. Oppisopimusopiskelijoiden määrän kehitys vuosina 2002–2010.
Lähde: Opetus- ja kultuuriministeriö, Oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittäminen, 2011, 11
Vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana kasvoi erityisesti ammatillisena peruskoulu- tuksena järjestettävä oppisopimuskoulutus. Opiskelijamäärän kasvu on kohdistunut epätasaisesti suhteessa alueelliseen ja alakohtaiseen koulutuksen järjestäjäkenttää. (Opetusministeriö, Kirje ammatillisen koulutuksen järjestäjille 19.6.2008.) Tämä kasvu on ollut ennakoitua nopeampi sekä keskittynyt muutamille koulutuksen järjes- täjille. Kasvu on aiheuttanut opetus- ja kulttuuriministeriön toimittamia tarkastuksia koulutuksen järjestäjille, joiden toiminnassa on havaittu voimakasta kasvua. (Ope- tusministeriö, tiedote 30.12.2008.) Tarkastusten perusteella osalta toimijoista on ryh- dytty miljoonien jopa kymmenien miljoonien eurojen suuruisten valtionosuuksien takaisin perintään ja koulutuksen järjestämisluvan peruuttamiseen. (Opetushallitus 2009.)
3 OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN LAINSÄÄDÄNTÖ
3.1 Aiempi lainsäädäntö
Ensimmäinen oppisopimusta koskeva laki säädettiin Suomessa vuonna 1923. (Oppi- sopimuslaki 125/1923.) Tuolloin oppisopimus lähti jälleen liikkeelle käsityöaloilla. Samaan aikaan toivottiin että oppisopimus koulutusmuotona lisääntyisi teollisuuden parissa, jossa ei ollut käytössä juurikaan koulutusjärjestelmää. (Eskelinen 2007, 4.)
Vuonna 1968 voimaan tulleen oppisopimuslain mukaan oppisopimuskoulutuksesta tuli ammatillista peruskoulutusta koulumuotoisen koulutuksen rinnalle. (Oppisopi- muslaki 422/1967.) Samalla teoriaopetus tuli osaksi koulutusta. Oppisopimustoimin- nan paikallishallinto ulotettiin kaikkiin kuntiin. (Hallituksen esitys 311/1992.)
Vuoden 1993 alussa on tullut voimaan laki, joka mahdollisti solmia oppisopimuksen periaatteessa kaikkeen kouluasteen ja opistoasteen koulutukseen. (Laki oppisopi- muskoulutuksesta 1605/1992.) Lain piiriin kuului nyt myös ammatillinen korkea-aste
koulutus. Samaan aikaan vellonut taloudellinen lama aiheutti oppisopimusten määrän laskua. Tästä johtuen opetusministeriö ja työministeriö ryhtyivät markkinoimaan op- pisopimuskoulutusta voimakkaasti ja oppisopimusten määriä lisättiin. (Xxxxxxxx & Viinisalo 2008, 75 - 79.) Oppisopimuksen hallinto tuli samalla kunnalliseksi tehtä- väksi. (Hallituksen esitys 200/1993.)
3.2 Voimassaoleva lainsäädäntö
Seuraava lainuudistus tuli voimaan vuonna 1999. Silloin uudistettiin koko koulutusta koskeva lainsäädäntö. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, Laki ammatilli- sesta aikuiskoulutuksesta 631/1998.) Samassa yhteydessä erillinen laki oppisopimus- koulutuksesta kumottiin. Uuden lain mukaan ammatillisessa peruskoulutuksessa suo- ritettavat tutkinnot ovat ammatillisia perustutkintoja ja korkeammat koulutusasteet eivät olleet enää mahdollista toteuttaa oppisopimuksena. Laki myös laajensi oppiso- pimuksen järjestämisvaltuudet koskemaan periaatteessa kaikkia koulutuksen järjestä- jiä. Oppisopimuksen järjestämis- ja koordinointivastuut siirrettiin koulutuksen järjes- täjille. (Xxxxxxxx & Viinisalo 2008, 83.) Tässä yhteydessä myös oppisopimuksen rahoitusta koskevat säädökset koottiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annet- tuun lakiin. (Hallituksen esitys 86/1997.)
Oppisopimusta koskevat säännökset sisällytettiin lakiin ja asetukseen ammatillisesta koulutuksesta (630/1998, asetus 811/1998). Ammatillista lisäkoulutusta koskevat säännökset sisällytettiin lakiin ja asetukseen ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998, asetus 812/1998). Oppisopimuskoulutuksen rahoitusta säädellään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetulla lainsäädännöllä (635/1998, asetus 806/1998). Oppisopimuskoulutukseen sovelletaan työsopimuslakia (55/2001) siten, kuin lain ammatillisesta koulutuksesta 18 §:ssä säädetään. Oppisopimusopiskelijan saamat opintososiaaliset edut ovat ilmaistu laissa ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) ja niitä tarkennetaan opetusministeriön asetuksessa 799/2007.
Opetushallitus on antanut henkilökohtaistamismääräyksen (43/011/2006), joka aset- taa koulutuksen järjestäjälle velvoitteen tarjota aikuisille asiakaslähtöisesti suunnitel-
tua ja toteutettua ohjausta, tukea ja palveluja ammattitaidon hankkimiseen sekä näyt- tötutkinnon suorittamiseen. Määräys on jokaista koulutuksen järjestäjää velvoittava. Määräyksen mukaan asiakkaalle on laadittava kolmivaiheinen henkilökohtaistamis- suunnitelma, joka sisältää hakeutumisvaiheen, tutkinnon suorittamisen sekä tarvitta- van ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisen. Henkilökohtaistamista kos- keva asiakirja tulee dokumentoida, jonka allekirjoittavat tutkinnon suorittaja, koulu- tuksen järjestäjä sekä tarvittaessa koulutuksen toteuttaja.
Opetushallitus on antanut myös määräyksen (10/011/2006), joka säätelee oppisopi- muskoulutuksesta annettavia todistuksia.
3.3 Oppisopimuskoulutuksen rahoitus
Lain opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 635/1998 perusteella opetus- ja kulttuu- riministeriössä säädetään vuosittain seuraavan varainhoitovuoden rahoituksen perus- teina käytettävät yksikköhinnat, joiden perusteella oppisopimusrahaa maksetaan kou- lutuksen järjestäjille. Yksikköhinnat lasketaan koulutusaloittain toteutuneiden kus- tannusten pohjalta joka neljäs vuosi. Vuosien 2008 – 2011 laskennan pohjavuotena on vuosi 2005 ja vuosien 2012 – 2015 pohjavuotena on 2009. Oppisopimuskoulutuk- sena toteutetun ammatillisen peruskoulutuksen hinta määräytyy oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnan perusteella. Ammatillisen koulutuk- sen yksikköhintojen laskenta perustuu valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin, joi- hin luetaan mukaan koulutuksen järjestäjän kirjanpidon mukaiset poistot eikä huomi- oida oppisopimuskoulutuksessa aiheutuneita kustannuksia. Yksikköhintaan vaikuttaa myös tuloksellisuuden perusteella määräytyvä osuus, joka on enintään 2 % valtakun- nallisista kokonaiskustannuksista. Tulosrahoituksen laskennassa on mukana myös oppisopimuskoulutuksena toteuttava ammatillinen peruskoulutus. (Opetushallitus, Opetus ja kulttuuritoimen rahoitus - Yksikköhintojen ja rahoituksen määräytyminen vuonna 2011.)
Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhin- ta on 63,13 % ammatillisen koulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta. Vuoden
2011 yksikköhinta on 6 707,08 euroa. (Opetushallitus, Opetus ja kulttuuritoimen ra- hoitus - Yksikköhintojen ja rahoituksen määräytyminen vuonna 2011, 35.)
Opetus- ja kulttuuriministeriö määrää vuosittain oppisopimuskoulutuksena järjestet- tävän ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnat valtion talousarvion rajoissa erik- seen ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta varten sekä erikseen ei-tutkintotavoitteista ammatillista lisäkoulutusta varten. Ammattitut- kintoon tai erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen vuoden 2011 yksikkö- hinta on 3 268,70 euroa /opiskelija ja muun oppisopimuksena toteutettavan ei- tutkintotavoitteisen ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinta on 2 360,73 eu- roa/opiskelija, joita voidaan porrastaa järjestäjän tuloksellisuuden perusteella. Tulos- rahoituksen osuus rahoitusvuodelle budjetoidusta rahoituksen kokonaismäärästä on noin 3 %. Tulosrahoituksen perusteena käytetään kahden laskentavuotta edeltävän vuoden suoritettujen tutkintojen ja opiskelijoiden määrien keskiarvoja. (Opetushalli- tus, Opetus ja kulttuuritoimen rahoitus - Yksikköhintojen ja rahoituksen määräyty- minen vuonna 2011, 35.)
Koulutuksen järjestäjän on tilastoitava oppisopimuskoulutuksen opiskelijamäärät kaksi kertaa vuodessa Opetushallitukselle. Laskentapäivät ovat 20.1. ja 20.9. Kun oppisopimukset vastaavat vähintään kahdeksan kuukauden päätoimisia opintoja, ne voidaan tilastoida. Tiedot on toimitettava kymmenen päivän kuluessa tilastointipäi- vistä. Tieto ilmoitetaan koulutuksen järjestäjille lähetetyllä koontilistalla internetin välityksellä. Opetushallitus maksaa koulutuksen järjestäjälle painotetun keskiarvon perusteella kerran vuodessa opiskelijamäärän perusteella olevan yksikköhinnan. Koulutuksen järjestäjä ilmoittaa opiskelijamäärät Opetushallitukselle jokaisena niinä laskentapäivinä, kun opiskelijan oppisopimus on voimassa. (Opetushallitus, Opetus ja kulttuuritoimen rahoitus - Yksikköhintojen ja rahoituksen määräytyminen vuonna 2011, 35-36.)
4 OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN VIRANOMAISTEHTÄVÄT
4.1 Oppisopimustoimiston rooli
Oppisopimuskoulutukset toteutustapa on usein verkostomainen ja siksi siihen liittyy monta osapuolta. Mukana prosessissa ovat koulutuksen järjestäjä, työntekijä, työnan-
taja sekä tietopuolisen opetuksen järjestäjä/näyttötutkinnon järjestäjä. Koulutuksen
järjestäjältä tämä vaatii paljon. Koulutuksen järjestäjä eli useimmiten oppisopimus-
toimisto johtaa koko prosessia
eli toimii kuin kapellimestarina.
Oheinen laatimani
kuva kertoo pelkästään sopimusten näkökulmasta mistä asioista koulutuksen järjestä- jän on huolehdittava.
Kuva 2 Oppisopimuskoulutuksen sopimukset
Koulutuksen järjestäjän on hyvä omaksua moniasiakkuus-näkökulma, koska asiak- kaita sille ovat sekä opiskelija että yritys. (Xxxxxxxx & Viinisalo 2008, 145.) Tämän
lisäksi yhteistyökumppanina on lisäksi tietopuolisen petuksen järjestäjä sekä mah-
dollisesti myös näyttötutkinnon järjestäjä. Verkostomainen toiminta edellyttää kaikil- ta toimijoilta selkeää työnjakoa, yhteistyötaitoja, jatkuvaa yhteistyöverkoston ylläpi- toa ja hyvää tiedonkulkua. Vastuut ovat erilaiset toimijoiden kesken. Oppisopimus- toimiston vastuuna on huolehtia kokonaisuudesta ja siitä, että eri tahot ymmärtävät oman vastuunsa. Oppisopimustoimistolla on näin ollen koulutuksen järjestäjänä joh-
to- ja valvontavastuu koko koulutusprosessista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, Op- pisopimuksen laadun kehittäminen 2011, 29.) Vaikka oppisopimustoimiston rooli on näkyvimmillään koulutuksen alkuvaiheessa, niin vastuu viranomaistehtävistä säilyy sillä kaiken aikaa.
4.2 Oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävän lainsäädäntö
Oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä löytyy useista eri la- eista. Seuraavassa käsitellään lakien ja asetusten valossa viranomaistehtävää. Mainit- tujen lakien ja asetusten lisäksi viranomaistehtävää on ohjattu Opetushallitusten mää- räyksillä sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjeillä.
4.2.1 Laki ammatillisesta koulutuksesta
Laissa ammatillisesta koulutuksesta 630/1998 8 ja 9§ säätää koulutuksen järjestämis- luvasta ammatillisessa peruskoulutuksessa. Luvassa määrätään koulutustehtävä, joka sisältää määräykset mm. koulutusaloista, tutkinnoista ja koulutuksen järjestämis- muodosta.
Kaikki ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvan saaneet voivat järjestää pe- rustutkintoon, ammattitutkintoon, erikoisammattitutkintoon valmistavaa tai ammatil- lisena lisäkoulutuksena järjestettävää oppisopimuskoulutusta. Järjestämisluvan kautta tuleva oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä velvoittaa vastaamaan oppisopi- muksen paikallisista viranomaistehtävistä. (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2010, 179.)
Koulutuksen järjestäjän on mahdollista ostaa osa koulutuksesta toiselta koulutuksen järjestäjältä, kuten lain 10 § osoittaa. Koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus hankkia oppisopimuskoulutuksessa tietopuolinen koulutus omalta oppilaitokselta tai joltakin toiselta palvelun tarjoajalta. Koulutuksen järjestäjän on kuitenkin vastattava siitä, että sen hankkimat koulutuspalvelut järjestetään ammatillisen koulutuksesta annetun lain mukaisesti. Oppisopimuskoulutuksessa on varmistauduttava siitä, että
koulutuspalvelut vastaavat opiskelijalle laadittua henkilökohtaista opiskeluohjelmaa. (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2010, 181.)
Lain ammatillisesta koulutuksesta 630/1998 17 § määrittelee oppisopimuksen kritee- rit. Koulutuksen järjestäjän viranomaistehtäviin kuuluu varmistaa että oppisopimuk- sesta löytyvät nämä lain kriteerit, joita ovat mm. 15 vuotta täyttänyt työntekijä sekä kirjallinen määräaikainen työsopimus Samassa pykälässä käydään läpi millä kritee- reillä on mahdollista solmia virkamiehen oppisopimus sekä yrittäjän oppisopimus.
Lain 18 § käsittelee sitä miten työntekijöitä koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan oppi- sopimuskoulutukseen. Viranomaistehtävien osalta pykälässä oleellisinta ovat oppiso- pimuksen purkuedellytykset.
Lain 25 § b käsittelee miten arvioinnista päätetään. Koulutuksen järjestäjän viran- omaistehtävään kuuluu päättää tietopuolisten opintojen ja työpaikalla tapahtuvan koulutuksen arviointien yhdistelmästä.
Lain 25 § c käsittelee miten arvioinnin oikaisu toteutetaan oppisopimuskoulutukses- sa. Tietopuolisten opintojen osalta noudatetaan samaa tapaa kuin muussakin amma- tillisessa koulutuksessa eli oikaisu pyydetään suullisesti tai kirjallisesti oikaisua reh- torilta tai arvioinnin suorittaneelta opettajalta tai muulta arvioinnista päätöksen teh- neeltä henkilöltä. Oikaisu tehdään 14 päivän kuluessa tiedon saamisesta. Työpaikalla tapahtuvan koulutuksen osalta oikaisu tehdään työnantajalle
Lain 39 § käy läpi opintososiaalisia etuja oppisopimuskoulutuksessa. Opiskelijalle on oikeus saada tietopuolisten opintojen ajalta päivärahaa, perheavustusta sekä matka- ja majoituskorvauksia. Ministeriö määrittelee korvausten suuruuden erikseen asetuk- sessa 799/2007. Opintososiaalisten etujen maksaminen on osa viranomaistoimintaa.
4.2.2 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta
Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 631/1998 5 § käsittelee koulutuksen järjes- tämislupaa, johon sisältyy myös oppisopimuskoulutus. Järjestämisluvassa käy ilmi
oppisopimusten vähimmäismäärä ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Vähimmäismää- rä ei tarkoita järjestämisvelvoitetta vaan koulutuksen järjestäjälle rahoituksessa tur- vattua oppisopimusten määrää. Koska vuosittain päätetään oppisopimusten valtakun- nallisesta enimmäismäärästä valtion talousarviossa, opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa kiintiön koulutuksen järjestäjille. Lisäksi ministeriö voi ilman hakemusta muut- taa järjestämislupaa oppisopimusten määrän osalta, jos koulutuksen järjestäjä on jär- jestänyt koulutusta olennaisesti järjestämisluvan mukaista määrää vähemmän. (Lah- tinen & Xxxxxxxx 2010, 180.)
Lain 10 §:n mukaan ammatillisena lisäkoulutuksena järjestettävään koulutukseen so- velletaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 17 ja 18 §:n säännök- siä oppisopimuskoulutuksesta. Pykälät käsittelevät kriteerit oppisopimuskoulutuk- seen.
4.2.3 Asetus ammatillisesta koulutuksesta
Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998 6§ käsittelee oppisopimusta. Pykäläs- sä käy ilmi, että koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus päättää siitä järjestetäänkö oppisopimuskoulutus tutkintoon johtavana vai näyttötutkintona.
Siinä säädetään myös mitä tietoja oppisopimuksesta on oltava. Tällaisia tietoja ovat sopimuksen voimassaoloaika, koeajan pituus, suoritettava tutkinto ja opiskelijan palkkauksen perusteet.
Pykälä säätää myös henkilökohtaiseen opiskeluohjelmaan liittyvistä asioista. mm. miten se on laadittava ja ketkä sen laativat. Henkilökohtaisessa opiskeluohjelmassa on käytävä ilmi seuraavat asiat: suoritettava tutkinto, opetuksessa noudatettava ope- tussuunnitelman tai näyttötutkinnon peruste sekä tutkinnon laajuus; keskeiset työteh- tävät; koulutukseen sisältyvä tietopuolinen opetus; tietopuolisten opintojen ajoittu- minen koulutusajalle; vastuulliset kouluttajat; sekä muut opintojen järjestämisen kannalta tarpeelliset seikat. Opiskeluohjelmassa tulee ottaa huomioon myös opiskeli- jan aikaisempi koulutus ja työkokemus. Henkilökohtainen opiskeluohjelma on kes- keinen oppisopimuskoulutuksen asiakirja. Mikäli oppisopimuksen solmimisvaihees-
sa ei ole laadittu henkilökohtaista opiskeluohjelmaa, on kyseenalaista onko edes op- pisopimusta edes syntynyt. Vaikka tätä asiakirjaa voidaan täydentää ja täsmentää opintojen kuluessa, se on kuitenkin liitettävä oppisopimukseen jo oppisopimusta hy- väksyttäessä. (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2010, 184.)
Oppisopimuksen syntymisen edellytyksenä on myös se, että työpaikalla on edelly- tykset järjestää koulutusta työtehtävien yhteydessä. Viranomaistehtäviin kuuluu näi- den edellytysten arvioiminen. Asetuksen 5 §:n mukaan edellytyksiä ovat riittävä tuo- tanto- ja palvelutoiminta, tarpeellinen työvälineistö sekä ammattitaidoltaan, koulu- tukseltaan ja työkokemukseltaan pätevää henkilökuntaa, joka voidaan määrätä opis- kelijan vastuullisesi työpaikkakouluttajaksi. (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2010, 184.)
Lain 6 §:ssä käsitellään myös koulutuskorvausten maksamista työnantajalle. Koulu- tuksen järjestäjä ja työnantaja sopivat korvauksesta ottaen huomioon työnantajalle aiheutuvat kustannukset. Koulutuskorvausten suuruuteen vaikuttaa koulutusala, suo- rettava tutkinto ja opiskelijan kokemus. (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2010, 189.)
Oppisopimuksen, henkilökohtaisen opiskeluohjelman sekä koulutuskorvausten val- mistelu, päättäminen, seuranta ja maksaminen kuuluvat viranomaistehtäviin.
Asetuksen 7 § toteaa oppisopimuskoulutuksen johdon ja valvonnan kuuluvan koulu- tuksen järjestäjälle. Opetushallitukselle on tiedotettava vastuussa olevista yhteystie- torekisterin ylläpitämistä varten.
Asetuksen 10 § käsittelee opiskelijan arviointia. Oppisopimuskoulutuksessa opiskeli- jan opintosuoritukset ja osaaminen arvioidaan työpaikalla tapahtuvan koulutuksen osalta ja tietopuolisissa opinnoissa käyttäen asteikkoa kiitettävä (3), hyvä (2) ja tyy- dyttävä (1). Koulutuksen järjestäjä päättää näiden arviointien yhdistämisestä. (Lahti- nen & Xxxxxxxx 2010, 192.)
Asetuksessa 13 § käsittelee koulutuksesta annettavien todistusten tietoja. Annettavas- ta todistuksesta tulee käydä ilmi noudatetut opetussuunnitelman perusteet, tutkinnon laajuus sekä oppisopimuksen kestoaika. Todistukseen on lisäksi liitettävä työnantajan ja tietopuolisen opetuksen järjestäjän suorittamat arvioinnit.
Asetuksessa 14 § käsittelee opiskelijan arviointia eräissä tapauksissa oppisopimus- koulutuksessa. Kun näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistava koulutus sekä muu amma- tillinen lisäkoulutus järjestetään oppisopimuskoulutuksena, noudatetaan soveltuvin osin, mitä opiskelijan arvioinnista 10 ja 11 a §:ssä säädetään.
Oppisopimuskoulutuksena järjestettävästä muusta kuin näyttötutkintoon valmistavas- ta ammatillisesta lisäkoulutuksesta opiskelijalle annetaan todistus opintojen suoritta- misesta noudattaen soveltuvin osin, mitä 13 §:n 5 ja 6 momentissa säädetään.
Näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistavaan oppisopimuskoulutukseen osallistumisesta annetaan todistus noudattaen soveltuvin osin, mitä 13 §:n 5 ja 6 momentissa sääde- tään. Näyttötutkintoon valmistavassa oppisopimuskoulutuksessa tutkinnon suoritta- misesta ja tutkintotodistuksesta on voimassa, mitä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa asetuksessa (812/1998) säädetään. Oppisopimuskoulutuksen järjestäjän tulee huolehtia oppisopimuskoulutusta koskevan todistuksen antamisesta. Tutkinto- todistuksen antaa tutkintotoimikunta.
4.2.4 Asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta
Tässä asetuksessa (812/1998) mainitaan vain että oppisopimuskoulutuksesta on voi- massa, mitä asetuksessa ammatillisessa koulutuksessa säädetään.
4.2.5 Opetusministeriön asetus oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan opin- tososiaalisista eduista tietopuolisen opetuksen aikana
Asetus oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan opintososiaalisista eduista tie- topuolisen opetuksen aikana (799/2007) ilmoittaa opintososiaalisten etujen euromää- räiset korvaukset.
Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijalla on oikeus saada tietopuolisen opetuksen ai- kana:
1) ansiomenetyksen korvauksena päivärahaa 15 euroa opetuspäivältä;
2) perheavustusta 17 euroa opetuspäivältä, jos opiskelijalla on huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi;
3) majoituskorvausta 8 euroa opetuspäivältä, jos tietopuolinen opetus järjestetään opiskelijan koti- tai oppisopimuspaikkakunnan ulkopuolella.
Matkakorvausta on oikeus saada yli 10 kilometrin matkalta opetuspaikalle halvim- man matkustustavan mukaan.
Koulutuksen järjestäjän viranomaistehtäviä on valmistella, päättää ja maksaa opin- tososiaaliset edut.
4.2.6 Muu oppisopimusta koskeva lainsäädäntö
Oppisopimuskoulutusta koskevaa lainsäädäntöä ja määräyksiä sisältyy lisäksi muihin säädöksiin ja määräyksiin. Opetusministeriön käynnistämän Oppisopimuskoulutuk- sen laadun kehittäminen -hankkeen 30.4.2010 julkaistussa väliraportissa lueteltiin aiemmin käsiteltyjen lakien ja asetusten lisäksi seuraavat oppisopimuskoulutukseen liittyvät säädökset ja määräykset:
Lainsäädäntö
• hallintolaki (434/2003)
• laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999)
• asetus viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavas- ta (1030/1999)
• opetusministeriön asetukset ammatillisista perustutkinnoista (469/2008 ja 955/2008)
• opetusministeriön asetus ammatillisessa aikuiskoulutuksessa annetussa lais- sa tarkoitetusta tutkintorakenteesta (24/2010)
• asetus opiskelijan arviointiasteikon muutoksista ja siihen liittyvistä siirty- mäsäännöksistä (488/2008)
• henkilötietolaki (523/1999)
• laki ammattikorkeakoululain muuttamisesta (L564/2009)
• opetusministeriön asetus eräiden opintojen tuottamasta kelpoisuudesta am- mattikorkeakouluopintoihin (355/2003)
• kielilaki ( 423/2003)
• yliopistolaki (558/2009)
• työsopimuslaki (55/2001)
Määräykset
• Opetushallituksen määräykset perustutkintojen perusteista (opetussuunni- telman ja näyttötutkinnon perusteet) näyttötutkinnon perusteet
• Opetushallituksen määräyksen näyttötutkinnon perusteista (ammattitutkin- not ja erikoisammattitutkinnot)
• todistukset näyttötutkinnoista, näyttötutkintoon valmistavasta koulutuksesta sekä näyttötutkintoon valmistavasta oppisopimuskoulutuksesta (OPH:n mää- räys 56/011/2009)
• todistusmallit, ammatilliset perustutkinnot ja valmistava koulutus (OPH:n määräys 5/012/2009)
• henkilökohtaistaminen (OPH: n määräys 43/011/2006)
• näyttötutkintomaksujen tilittäminen Opetushallitukselle (OPH:n määräys 1/011/2006)
• pysyvästi säilytettävät kunnalliset opetustoimen asiakirjat (Kansallisarkiston määräys 321/43/2006)
Ohjeet
• Oppisopimuskoulutuksen järjestäminen (OPM:n kirje 4/503/2008)
• Näyttötutkinto-opas (OPH 2007)
• Lisäksi oppisopimuskoulutuksen järjestämiseen ja rahoitusperusteisiin anne- taan vuosittain ohjeita mm. Opetushallituksen järjestämissä koulutustilai- suuksissa ja opetusministeriön ammatillista lisäkoulutusta koskevien oppiso- pimuspaikkojen jakopäätösten yhteydessä.
Ylläoleva luettelo kertoo siitä, miten oppisopimuskoulutuksen järjestämistä on sää- delty hyvin paljon. Samoin laaja säätely asettaa haasteita oppisopimuskoulutuksen järjestäjän henkilökunnan osaamiselle.
4.3 Oppisopimusko lutuksen laadun kehittäminen -raportti
Opetusministeriö käynnisti joulukuussa 2009 oppisop muskoulutuksen laad tämishankkeen. Hankkeen tehtäväksi annet iin laatia
n kehit-
1. oppisopimuskoulutuksen kriteerit,
järjestämistä koskev n viranomaistoiminnan laatu-
2. oppisopimuskoulutuksen erityispiirteiden pohjalta ehdotukset toimenpiteiksi, joiden perusteella ohjausjärjestelmää kehitetään hallinnollisten käytäntöjen selkeyttämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi,
3. työpaikalla tapahtuvan oppimisen vastuut ja velvoitteet koulutuksen järjestä- jän, työnantajan ja opiskelijan näkökulmista sekä niiden toteutumisen varmis- tavat ohjaukselliset kehittämistoimenpiteet
4. esitykset oppisopimuskoulutuksen tarjonnan ja järjestämisen kysyntälähtöi-
syyden edistämistä koskevista toimenpiteistä sekä
5. edellä mainittujen toimenpiteiden vaikutukset lainsäädäntöön ja muuhun oh- jeistukseen.
Xxxxx sai loppuraporttinsa valmiiksi maaliskuussa 2011. Loppuraportissa esitetään
koulutuksen järjestäjän oppisopimuskoulut sprosessi seuraavasti:
Kuva 3: Oppisopimuskoulutuksen prosessikaavio (O pisopimuskoulutuksen laadun
kehittäminen, 2011, 4.)
Hankkeen loppuraportissa oli määritelty oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävät seuraavasti (Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen, 2011, 21):
• oppisopimuskoulutuksen kokonaisvaltainen johto ja valvonta
• oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista tiedottaminen sekä työnantajien ja opiskelijoiksi pyrkivien neuvonta
• opiskelijan koulutustarpeen ja -edellytysten sekä koulutustyöpaikan soveltu- vuuden arviointi
• henkilökohtaisen opiskeluohjelman laadinta ja henkilökohtaistamisen toteu- tumisesta huolehtiminen
• oppisopimuskoulutusta toteuttavien tahojen työnjaosta sopiminen
• oppisopimusten hyväksyminen ja sopimusjärjestelyiden toteuttaminen
• koulutusjärjestelyjen toteutumisen seuranta, erityisesti työpaikalla tapahtuvan opiskelun seuranta ja valvonta sekä oppisopimusopiskelijan osaamisen kehit- tymisen seuranta
• tietopuolisen opetuksen laadunvarmistus ja hankinta
• tutkinnon suorittamisen järjestelyt
• opintososiaalisia etuuksia ja koulutuskorvauksia koskevien päätösten valmis- telu, päättäminen ja maksaminen
• tietopuolisten opintojen ja työpaikalla tapahtuvan koulutuksen arviointien hankkiminen sekä oppisopimuskoulutusta koskevan todistuksen antaminen
• yhteistyöverkoston ylläpito ja eri osapuolten sovittuihin velvoitteisiin sitou- tumisen varmistaminen
• oppisopimuskoulutuksen järjestämistä koskeva muu hallinto
Raportissa käydään läpi yksityiskohtaisemmin yllä olevien viranomaistehtävien laa- tukriteereitä. Hankkeen työryhmä esittää oppisopimuskoulutuksen kehittämiseksi laadunhallinta opasta. (Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen, 2011, 36.) Li- säksi on odotettavissa laatuhankkeen mukaisia kehittämisehdotuksia edistäviä toimia sekä Opetushallitukselta että Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
5 HAASTATTELUTUTKIMUKSEN TULOKSET
5.1 Haastattelun toteutus
Haastattelututkimus toteutettiin haastattelemalla viittä eri henkilöä, jotka toimivat tai ovat toimineet oppisopimuskoulutuksen parissa koulutuksen järjestäjän palvelukses- sa. Kaikki haastatellut omasivat vuosien kokemuksen oppisopimuskoulutuksen vi- ranomaistehtävistä. He toimivat koulutustarkastajan tehtävissä tai oppisopimuskoulu- tuksen järjestäjän johtotehtävissä. Haastateltavat valittiin tutkimukseen juuri vahvan oppisopimukseen liittyvä osaamisensa ja kokemuksensa perusteella.
Haastatellut edustivat kolmea eri oppisopimuskoulutuksen järjestäjää. Haastatelluista kolme olivat Satakunnan oppisopimuskeskuksessa työskenteleviä. Satakunnan oppi- sopimuskeskus on Porin kaupungin alainen organisaatio. Loput haastatellut edustivat Pirkanmaan oppisopimuskeskusta sekä Vakka-Suomen oppisopimustoimistoa, jotka taas ovat osa ammatillisen koulutuksen järjestäjien organisaatiota. Haastatteluun va- litsin tarkoituksellisesti lähialueen oppisopimustoimistot, joiden kanssa tehtävä yh- teistyö on tärkeää jatkossakin. Teemahaastattelut toteutettiin elo-syyskuun aikana. Haastatteluissa käytettiin vapaamuotoista lomakerunkoa (Liite 1).
5.2 Oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävät
Vastaajilta kysyttiin mistä löytyy tieto oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtäväs- tä. Heidän vastauksissaan tulivat esille ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö sekä oppisopimuskoulutuksen laaturaportti. Vastaajien mielestä tieto viranomaistehtävistä löytyy pääasiassa näistä mutta sitä ei ole varsinaisesti koottu yhteen paikkaan. Useimpien mielestä tieto on sirpalemaisesti monessa eri laissa ja ohjeessa. Siksi op- pisopimuskoulutuksen raporttia kiitellään hyväksi työkaluksi. Raportti on tähän asti paras tiedonanto oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaistehtävistä, vaikka siinäkään ei ole kaikkea käsitelty.
Ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä ei vastaajien mielestä ole täysin määritel- ty kaikkea viranomaistehtävään liittyvää. Laaturaportti ei myöskään täysin kerro mi-
hin lain tai säädöksen pykäliin eri viranomaistehtävän kokonaisuudet pohjautuvat. Sekä laki että laaturaportti antavat raamit oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtä- ville, mutta eivät kuitenkaan sido liikaa koulutuksen järjestäjän käsiä.
Vastaajien mielestä oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtäviä ei ole määritelty selkeästi. Xxxxxx mielestään laaturaportti on hyvä pään avaus, mutta vastaajat kai- paavat parempaa ohjeistusta. Tietoa löytyy niin monesta lähteestä, että on haastavaa löytää oikeat lait ja asetukset sekä niiden yhteydet toisiinsa.
Vastaajien mielestä viranomaistehtäviin ei tule kovinkaan usein muutoksia. Jonkin verran tulee Opetushallituksesta sekä Opetus- ja kulttuuriministeriöstä ohjeistuksia kirjeitse. Muutokset useimmiten koskevat yleisesti koulutuksen järjestäjän tehtäviä eivät niinkään oppisopimuskoulutusta. Osa vastaajista koki ongelmaksi sen, että tie- dotteet saattoi mennä suoraan koulutuksen järjestäjän ylläpitäjälle, eivätkä siten tul- leet oppisopimuskoulutusta vastuussa oleville.
Tietoa oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtävistä ja niiden hoitamisesta levite- tään oppisopimuskoulutuksen parissa toimiville myös eri tiedotustilaisuuksissa ja koulutuksissa, joita järjestetään vuosittain. Näitä ovat mm. Opetushallituksen vuosit- tain järjestämä oppisopimuskoulutuksen tietotori ja Suomen Oppisopimuskoulutuk- sen järjestäjät ry:n eri seminaarit. Näissä tilaisuuksissa kuullaan uusimpia ohjeistuk- sia, suosituksia ja tulkintoja sekä Opetushallitukselta että Opetus- ja kulttuuriministe- riöltä. Osa tästä ohjeistuksesta tulee suusanallisesti näissä tilaisuuksissa. Osa vastaa- jista koki ongelmaksi sen, että lainsäädäntö ja ohjeistukset seuraavat liian hitaasti työelämän muutoksia.
Vastaajien mielestä oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaistehtävään vaikut- tavat lukuisat muutkin lait kuin ainoastaan ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö. Vastaajat luettelivat tässä yhteydessä seuraavia lakeja ja määräyksiä: työsopimuslaki, hallintolaki, tietosuojalaki, laki nuorista työntekijöistä, hankintalaki, työaikalaki, henkilökohtaistamismääräys sekä sopimusoikeus. Lisäksi lukuisat työehtosopimukset vaikuttavat tehtäviin oppisopimuksiin paljon. Vastaajien mielestä on haastavaa tuntea työehtosopimusten sisältö ja ottaa ne huomioon oppisopimusta solmittaessa. Tähän
kun vielä lisätään n. 350 eri ammatillista tutkintoa ja niiden perusteet. Tutkintojen perusteet ovat entistä laajemmat ja yksityiskohtaisemmat.
Vastaajat kommentoivat mm. seuraavasti: ”Vaadittavan tiedon määrä on järkyttävä” ”On hirvittävä määrä lakeja, joita tulisi tuntea.” ”Lakiviidakko on melkoinen” ”Pitäi- si olla juristi”. ”Kaikkea ei voi hallita täydellisesti, mutta jollain tasolla on, mikä se taso sitten onkaan”. Vastaajat esittivät ajatuksenaan, että osaamista tarvitaan paljon. Oppisopimustoimijalla on niin laaja toimintakenttä että tarvitaan parempaa ohjeistus- ta. Lisäksi osa toimijoista on uusia tällä sektorilla, heillä ei voi olla kaikkea tietoa. Tässä yhteydessä vastaajat kaipaavat Opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Opetus- hallitukselta vahvempaa otetta ohjeisiin ja suosituksiin. Lisäksi toivotaan enemmän koulutusta, joka kohdistetaan oppisopimuskoulutuksen viranomaistehtäviin osallistu- ville. Koulutuksen tarvetta korostaa myös laaturaportissa esitetty toimenpide- ehdotus, jossa esitetään Opetushallituksen järjestävän koulutusta oppisopimuskoulu- tuksesta vastuussa oleville. Siten voitaisiin vahvistaa heidän osaamisperustaansa sekä yhtenäistää toimintatapoja. (Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen, 2011, 35.)
Vastaajien mielestä tilanne lainsäädännön osalta oli parempi silloin kun oppisopi- muskoulutusta sääteli oma erillinen lainsäädäntö. Nyt kun oppisopimuskoulutus on osana muuta ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöä, sen erityispiirteet eivät nouse samalla tavalla esille. Tämä aiheuttaa huolta vastaajissa.
Kaikki vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että oppisopimuskoulutuksen järjestäjän vi- ranomaistehtävää tekevät kaikki oppisopimustoimiston työntekijät. Viranomaistehtä- vää hoitavat niin johto kuin koulutustarkastajat ja koulutussihteerit. Viranomaisteh- tävään kuuluu monia käytännön työtehtäviä, jotka ovat olennaisen tärkeitä. Erityises- ti koulutussihteerit tekevät arvokasta työtä seuratessaan koulutusten toteutustietoja, maksaessaan koulutuskorvauksia sekä opintososiaalisia etuja.
5.3 Kehittämiskohteet
Kysyttäessä oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaistehtäviin liittyviä kehit- tämiskohteita, vastaajat nostivat esille monia tärkeänä pitämiään seikkoja. Toivottiin että lakien ja ohjeista olevat ristiriitaisuudet saataisiin pois. Osa epäselvistä kohdista on seurausta siitä, että nykyisistä laeista ja säädöksistä pitää erikseen poimia oppiso- pimuskoulutusta koskevat tiedot. Silloin herää kysymyksiä, mitkä kohdat koskevat oppisopimuskoulutuksen järjestämistä.
Vastaajat kokivat myös haasteeksi sen, että oppisopimuskoulutuksen järjestäjille on erilaisia toimintatapoja. Varsinkin puhuttaessa viranomaistehtävään liittyvistä asiois- ta, olisi tärkeää että toimintatavat olisivat valtakunnallisesti samoja. Osittain toimin- tatapojen erilaisuus johtuu erilaisista taustaorganisaatioista, jotka voivat olla kuntia, kuntayhtymiä, säätiöitä tai muita yksityisiä yhteisöjä. Taustaorganisaatioiden toimin- tatavat ja –ohjeet vaikuttavat myös oppisopimuskoulutuksen järjestämiseen.
Osa vastaajista toivoi opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Opetushallitukselta vielä vahvempaa otetta ohjata koulutuksen järjestäjiä. Tarvitaan vahvempi ylätason näke- mys oppisopimuskoulutuksesta sekä sen asemasta että järjestämisestä. Vahvemmilla suosituksilla on mahdollista saada järjestäjäkenttä toimimaan samaan suuntaan. On tärkeää, että toiminnan arviointia lisätään kaikilla tasoilla. Oppisopimuskoulutuksen järjestämistä on tarpeen arvioida laadunhallinnan näkökulmasta. Tässä arvioinnissa voidaan hyödyntää vertaisarviointia sekä ulkopuolista arviointia.
Työpaikalla tapahtuvan oppimista tulee vastaajien mielestä kehittää. Työpaikkakou- luttajien rooli kaipaa selkeyttämistä sekä korostamista. Vastaajat toivat esille, että jos työpaikalla tapahtuvaa oppimista ei pidetä keskeisenä toimintatapana, on vaarana että oppisopimuskoulutusta pidetään rahoitusmuotona eikä erityisenä koulutuksen järjes- tämismuotona.
Vastaajien mielestä myös henkilökohtaistaminen nousee tärkeäksi oppisopimuskou- lutuksen järjestämisessä. Ilman hyvää henkilökohtaistamista, ei oppisopimuskoulu- tuksen kaikille osapuolille avaudu koulutuksen toteutukseen keskeiset seikat. Xxxx on opiskelijan aikaisempi osaaminen, mitkä ovat työpaikan tarpeet, miten työpaikalla
tapahtuva oppiminen ja tietopuolinen koulutus nivoutuvat yhteen. Nämä seikat ovat olennaisen tärkeitä tietää jokaisen, joka on mukana oppisopimuskoulutuksen toteu- tuksessa.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viran- omaistehtäviä ja sitä miten lainsäädäntö ohjaa sitä. Tehdyn työn perusteella voidaan nähdä, että oppisopimuskoulutusta voidaan syystä pitää tarkimmin säädeltynä koulu- tuksenjärjestämismuotona. Sen viranomaistehtävät ovat sekä hallinnollisesti että oi- keudellisesti vaativimpia koulutuksenjärjestäjän tehtäviä.
Oppisopimuskoulutus on erityinen ammatillisen koulutuksen järjestämismuoto. Se poikkeaa monin osin muusta ammatillisesta koulutuksesta. Tämä näkyy erityisesti oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaistehtävissä. Ne ovat moninaiset ja laa- jat. Viranomaistehtäviin vaikuttava lainsäädäntö on myös moninainen. Lainsäädän- nön laajuutta ja vaikusta eivät ymmärrä aina edes koulutusalan ihmiset, jotka ovat olleet mukana oppisopimuskoulutuksessa tietopuolisen koulutuksen toteuttajina. Tärkeää on muistaa oppisopimuskoulutuksen perusideologia: oppiminen tapahtuu pääasiassa työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä. Oppisopimuskoulutus ei ole oppilaitoslähtöistä vaan aina ensi sijassa työpaikkalähtöistä koulutusta.
Oppisopimuskoulutuksen järjestäjän ei ole tunnettava vain ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö vaan myös lukuisat muut lait kuten työsuhteeseen liittyvät lait, hallinto- laki sekä mahdollisesti hankintalaki. Tähän osaamiseen on lisättävä lukuisat eri työ- ehtosopimukset, jotka on huomioitava tehtäessä oppisopimusta.
Lainsäädännön lisäksi haasteen antaa se, että oppisopimuskoulutuksessa on tunnetta- va jollakin tasolla n. 350 eri ammatillisen tutkinnon perusteet. Luonnollisesti kukaan ei pysty tuntemaan täysin tätä kaikkea, mutta oppisopimustoimijan on tunnettava hy- vin näyttötutkintojärjestelmä ja henkilökohtaistaminen. Tässä yhteydessä se, että op-
pisopimus olisi osa ammatillisen koulutuksen järjestäjän toimintaa, voi tarjota laa- jempaa osaamista eri tutkinnoista.
Oppisopimuskoulutuksen erityispiirteiden tulisi vaikuttaa Sataedun tulevan oppiso- pimustoimiston organisointiin. Oppisopimuskoulutuksen järjestämiseen liittyy eri- tyistä osaamista ja tietoa, jotka on hallittava. Siksi oppisopimustoimistolla tulisi mie- lestäni olla itsenäinen asema, jotta viranomaistehtävän hoitaminen korostuisi. Oppi- sopimustoimistolla tulisi olla autonomiaa, jotta se voi huolehtia koulutuksen järjestä- jän vastuusta. Oppisopimuskoulutuksen järjestäminen ei ole oppilaitoslähtöistä toi- mintaa vaan enemmän koulutuksen järjestäjälle kuuluvaa hallinnollista toimintaa, jonka piirissä on sekä työpaikalla annettava koulutus että tietopuolinen koulutus op- pilaitoksissa.
Tarvittava osaaminen tulee uuteen oppisopimustoimistoon Satakunnan oppisopimus- keskuksesta siirtyvien henkilöiden kautta. Tuota osaamista on vaalittava ja kehitettä- vä siten, että kiinnitetään huomiota henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Henkilös- töllä on oltava uuden työnantajan palveluksessa edelleen mahdollisuus osallistua it- sensä kehittämiseen ja kouluttautumiseen. Tämä mahdollisuus pitää olla jokaisella työntekijällä. Tärkeää on myös verkostoitua muiden oppisopimuskoulutuksen järjes- täjien kanssa. Samassa yhteydessä tehtävän vertaisarvioinnin avulla on mahdollista löytää kehittämiskohteita ja hyviä käytäntöjä. Näin oppisopimuskoulutuksen järjes- tämiseen liittyvä erikoisosaaminen säilyy ja kehittyy. Siirtyvän henkilökunnan osaa- mista on järkevää hyödyntää myös koulutuksen järjestäjän muun henkilökunnan osaamisen lisäämisessä.
Oppisopimuskoulutusprosessin hallinta ja viranomaistehtävistä huolehtiminen on vaativaa. Tämän tulisi näkyä myös oppisopimustoimiston resursoinnissa. Henkilös- töä on oltava riittävästi, jotta viranomaistehtävät tehdään huolella. Riittävällä resur- soinnilla voidaan huolehtia siitä, että oppisopimuskoulutusta toteutetaan laadukkaasti niin työpaikoilla kuin tietopuolisissa opinnoissa. Oppisopimuskoulutusta on pyrittävä kehittämään ja uudistumaan ja tämä kaikki edellyttää henkilöresursseja.
Uuden oppisopimustoimiston toimintaa organisoidessa on huomioitava yhtenäinen toimintatapa. Viranomaistehtävää pitää olla toteutettu samalla tavalla riippumatta
henkilöstä, joka sitä hoitaa. Oppisopimustoimistolla tulee olla yhteinen linja toimies- saan asiakkaiden kanssa. Siksi uuden oppisopimustoimiston on viisasta laatia yhtei- nen ohjeistus viranomaistehtävästä. Yhteiset toimintatavat nousevat tärkeäksi myös alueellisesti, kun vuoden 2013 alussa maakunnassa on kaksi oppisopimuskoulutuk- sen järjestäjää. Tämän vuoksi on tarpeellista luoda yhteiset ohjeistukset, jotta viran- omaistehtävää hoidetaan maakunnassa samalla tavalla. Näin asiakkaita ei aseteta eriarvoiseen asemaan ja viranomaistoiminta näyttäytyy samanlaisena. Toivottavaa olisi se, että saadaan rakennettua yhteisiä toimintatapoja laajemmallakin alueella, toivottavasti myös valtakunnallisesti.
Mielestäni oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaistehtävä ei ole selkeästi määritelty nykyisessä lainsäädännössä ja ohjeistuksessa. Puhuttaessa viranomaisteh- tävästä mielestäni sen laillinen perusta pitää olla todella selkeästi ja aukottomasti osoitettavissa. Erityisesti uuden koulutuksen järjestäjän ja uuden työntekijän on to- della haastavaa löytää kaikki tieto oppisopimuskoulutuksen järjestämiseen liittyvästä. Toiminnan alkaessa on pitkä ja kuluttava matka hankkia tieto näistä asioista. Laatu- raportti, johon on viitattu useampaan kertaan tässä opinnäytteessä, on hyvä ja oike- aan ohjaava raportti, mutta mielestäni tarvitaan vielä lisää ohjausta.
Siksi mielestäni on hyvä, että olisi olemassa yhteinen valtakunnallinen oppisopimus- koulutuksen järjestämiseen liittyvä tietopankki. Kyseessä voisi olla sähköinen tieto- pankki, josta löytyy kaikki oppisopimuskoulutuksen järjestämiseen liittyvä aineisto: tarkka määritelmä viranomaistehtävistä sekä niiden pohjalla olevasta lainsäädännöstä ja ohjeistuksesta, uusimmat voimassa olevat määräykset ja suositukset. Tätä yhteistä tietopankkia päivitettäisiin säännöllisesti.
Oppisopimuskoulutuksen sisältyessä lakeihin ammatillisesta koulutuksesta ja amma- tillisesta aikuiskoulutuksesta, sen asema on vahvistunut. Oppisopimuskoulutus on nyt samanarvoinen ja vaihtoehtoinen ammatillisen koulutuksen muoto. Tämä on erit- täin hyvä asia. Samalla kuitenkin on uhkana se, että oppisopimuskoulutuksen erityis- piirteet eivät nouse esille. Mikäli sen erityispiirteitä ei selkeästi ole nähtävissä, voi helposti käydä niin, että sitä pidetään vain rahoitusmuotona eikä koulutusmuotona. Tästä näkökulmasta se, että oppisopimuskoulutuksella olisi oma lainsäädäntö, olisi parempi asia.
Olipa lainsäädäntö millainen tahansa, on oppisopimuskoulutuksen järjestäjän muis- tettava aina perustehtävänsä. Oppisopimustoimiston tehtävänä on palvella opiskelijaa ja työnantajaa hankkimaan tarvittavaa ammatillista osaamista.
LÄHTEET
Xxxxxxxxxx, X. 1994. Laadullinen tutkimus. Vastapaino. Jyväskylä.
Arajärvi, P & Aalto-Setälä, M. 2004. Opetuslainsäädännön käsikirja. Edita Pub- lishing. Helsinki
Asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 812/1998 Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998
Asetus eräiden opintojen tuottamasta kelpoisuudesta ammattikorkeakouluopintoihin 355/2003
Asetus oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan opintososiaalista eduista tieto- puolisen opetuksen aikana 799/2007
Xxxxxxx, X. & Xxxx, X. 2004. Modern Apprentices in Scotland. Journal of Education Policy
Xxxxxxxxx, X. 2007. Oppisopimuksella osaamiseen. Kehittämishankeraportti. Jyväs- kylän Ammattikorkeakoulu. Viitattu 18.8.2011. xxxx://xxx.xx/XXX:XXX:xx:xxxx-000
Xxxxxx, X. & Xxxxxxxxx, X. 2001. Teemahaastattelu: Opit ja opetukset. Teoksessa Xxxxxxx, X. ja Xxxxx, X. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Jyväskylä: PS- kustannus
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oppisopimuskoulutuksesta, HE 200/1993 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oppisopimuskoulutuksesta, HE 311/1992
Xxxxxxxxx, X. & Xxxxx, X. 2008. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Gaudeamus. Helsinki.
Koulutuskeskus Salpauksen www-sivut. Viitattu 13.9.2011. xxxx://xxx.xxxxxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx/
Laki oppisopimuskoulutuksesta 1605/1992 Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998
Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 631/1998 Lain opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 635/1998
Xxxxxxxx, M & Xxxxxxxx, X. 2010, Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä, Tietosa- noma. Helsinki
Xxxxxxxx, S & Xxxxxxxxx, X. 2008. Ajatuksia oppisopimuskoulutuksesta, Helsingin kaupunki, opetusvirasto. Helsinki
Xxxxxxxx, X. 2007. Työpaikkakouluttajan koulutuksen kehittäminen Savon oppiso- pimuskeskuksessa, Kehittämishankeraportti, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu. Vii- tattu 18.8.2011. xxxx://xxx.xx/XXX:XXX:xx:xxxx-0000000000-0x
Xxxxxxx, X. 2011. Oppisopimuskoulutuksen opas 2011
Xxxxxxxx, Xxxx X. Kvalitatiivinen tutkimus. Määrittelyä. Kohti tutkivaa työtapaa. Viitattu 15.6.2011. Osoitteessa xxxx://xxx.xx.xxxxxxxx.xx/xxxxx/xxxxxxxx/xxxx/
Opetushallitus. 2006. Henkilökohtaistamismääräys, Dno 43/011/2006
Opetushallitus. 2006. Määräys todistuksista näyttötukinnoissa, näyttötutkintoon val- mentavasta koulutuksesta sekä näyttötutkintoon valmentavasta oppisopimuskoulu- tuksesta, Dno 10/011/2006
Opetushallitus. 2009. Tarkastuskertomus. Dno 6/060/2007 Opetushallitus. 2011. Aikuiskoulutusopas syksy 2011. Helsinki
Opetushallitus. 2011. Opetus ja kulttuuritoimenrahoitus - Yksikköhintojen ja rahoi- tuksen määräytyminen vuonna 2011, Oppaat ja käsikirjat 2011:1
Opetushallituksen www-sivut. Viitattu 15.8.2011. xxx.xxx.xx
Opetusministeriö. 2007. Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:25 Dnro 24/040/2006
Opetusministeriö. 2008. Kirje ammatillisen koulutuksen järjestäjille 19.6.2008, Dnro 4/503/2008
Opetusministeriö. 2008. Tiedote 30.12.2008. Viitattu 8.9.2011. xxxx://xxx.xxxxxx.xx/XXX/Xxxxxxxxxx/0000/00/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxxx
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2011. Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:8 Dnro 81/040/2009
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010. Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen. Väliraportti 30.4.2010
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2011. Oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittäminen Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:7 Dnro 38/040/2010
Oppisopimuslaki 125/1923 Oppisopimuslaki 422/1967
Xxxxxxxxxxx.xxx. 2011. Viitattu 28.4.2011. xxxx://xxxxxxxxxxx.xxx
Satakunnan oppisopimuskeskuksen www-sivut. Viitattu 15.82011. xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx
Xxxxxxxxxxx, X. 2009. Oppisopimuskoulutuksen yleinen tila sekä sen laadun ja vai- kuttavuuden kehittäminen. Opetusministeriö
Xxxxx, X. & Xxxxxxxxx, X. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5., uudis- tettu laitos. Tammi. Helsinki.
Verkkoapaja. Viitattu 11.8.2011. xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx
LIITE 1
TEEMAHAASTATTELUN KYSYMYKSET
Mitkä ovat oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaistehtävät?
Mistä löytyy kaikki virallinen tieto oppisopimuskoulutuksen järjestäjää koskevista viranomaistehtävistä?
Miten ne poikkeavat muista ammatillisen koulutuksen järjestäjän viranomaistehtävis- tä?
Mistä saa tiedon viranomaistehtävistä tai niiden muutoksista? Muuttuvatko viranomaistehtävien sisältö usein, tuleeko tarkennuksia? Onko jotain mitä haluaisit että lainsäädännössä/ohjeistuksessa olisi toisin? Ketkä oppisopimustoimistossa suorittavat viranomaistehtävää?
Miten koet että lainsäädäntö näkyy käytännön työssä oppisopimustoimistossa?
Mitkä ovat mielestäsi suurimmat haasteet tai kehittämiskohteet viranomaistehtävis- sä?