KÄÄNNÖS
KÄÄNNÖS
YLEISSOPIMUS TOIMIVALLASTA, SOVELLETTAVASTA LAISTA, TOIMENPITEIDEN TUNNUSTAMISESTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA SEKÄ YHTEISTYÖSTÄ VANHEMPAINVASTUUSEEN JA LASTEN SUOJELUUN LIITTYVISSÄ ASIOISSA
(Tehty 1 9 päivänä l okakuuta 1996 )
Tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltiot, jotka
ottavat huomioon tarpeen parantaa lasten suojelua kansainvälisissä tilanteissa,
haluavat välttää oikeusjärjestelmiensä välisiä ristiriitatilanteita lasten suojeluun liittyvän toimivallan, sovellettavan lain ja toimenpiteiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta,
palauttavat mieleen kansainvälisen yhteistyön merkityksen lasten suojelussa,
vahvistavat periaatteen, jonka mukaan ensisijaisesti on otettava huomioon lapsen etu,
toteavat, että 5 päivänä lokakuuta 1961 tehtyä, viranomaisten toimivaltaa ja sovellettavaa lakia alaikäisten suojelussa koskevaa yleissopimusta on tarpeen uudistaa,
haluavat laatia yhteiset määräykset edellä mainittua tarkoitusta varten, ottaen huomioon 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,
ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
I LUKU
YLEISSOPIMUKSEN SOVELTAMISALA
1 artikla
1. Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on:
a) määrittää valtio, jonka viranomaiset ovat toimivaltaisia ryh- tymään toimenpiteisiin lapsen tai hänen omaisuutensa suo- jelemiseksi;
b) määrittää laki, jota edellä tarkoitettujen viranomaisten on sovellettava toimivaltaansa käyttäessään;
c) määrittää vanhempainvastuuseen sovellettava laki;
d) määrätä lasten suojeluun liittyvien toimenpiteiden tunnusta- misesta ja täytäntöönpanosta kaikissa jäsenvaltioissa;
e) luoda sopimusvaltioiden viranomaisten välille tämän yleisso- pimuksen tarkoituksen toteuttamiseen tarvittavaa yhteistyötä.
2. Tässä yleissopimuksessa käsite ’vanhempainvastuu’ sisältää vanhempien huoltajuuteen tai muuhun vastaavaan asemaan pe- rustuvat vanhempien, edunvalvojien tai muiden lapsen laillisten edustajien oikeudet, valtuudet ja velvollisuudet huolehtia lap- sesta tai hänen omaisuudestaan.
2 artikla
Tätä yleissopimusta sovelletaan alle 18-vuotiaisiin lapsiin heidän syntymästään lähtien.
3 artikla
1 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet voivat koskea erityisesti:
a) vanhempainvastuun määräytymistä, käyttöä, päättymistä tai rajoittamista sekä sen siirtämistä toiselle henkilölle;
b) lapsen huoltajan oikeuksia, mukaan lukien lapsen hoitoon liittyvät oikeudet ja erityisesti oikeus päättää lapsen asuinpai- kasta sekä tapaamisoikeus, johon sisältyy oikeus viedä lapsi rajoitetuksi ajaksi pois asuinpaikastaan;
c) lapsen edunvalvontaa tai muuta vastaavaa järjestelyä;
d) lapsesta tai hänen omaisuutensa hoidosta taikka lapsen edus- tamisesta tai avustamisesta vastaavan henkilön tai elimen ja tämän tehtävien määrittämistä;
e) lapsen sijoittamista perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka lapsen hoidon järjestämistä kafalan tai muun vastaavan huol- tojärjestelyn avulla;
f) lapsesta vastuussa olevan henkilön suorittaman lapsen hoi- don viranomaisvalvontaa;
g) lapsen omaisuuden hoitoa, säilyttämistä tai luovuttamista.
4 artikla
Tätä yleissopimusta ei sovelleta:
a) vanhemmuuden vahvistamiseen tai kiistämiseen;
b) lapseksiottamista koskeviin päätöksiin, lapseksiottamisen vahvistamista valmisteleviin toimenpiteisiin eikä ottolapsi- suhteen kumoamiseen tai purkamiseen;
c) lapsen sukunimeen ja etunimiin;
d) vajaavaltaisuudesta vapautumiseen (emancipation);
e) elatusvelvollisuuteen;
f) tarkoitemääräyksiin (trusteihin) tai perintöoikeuteen;
g) sosiaaliturvaan;
h) yleisiin koulutusta tai terveyttä koskeviin viranomaistoimen- piteisiin;
i) toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty lasten tekemien rikosten johdosta;
j) turvapaikkaoikeutta ja maahanmuuttoa koskeviin päätöksiin.
II LUKU
TOIMIVALTA
5 artikla
1. Sen sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomaiset, jossa lapsella on asuinpaikka, ovat toimivaltaisia ryhtymään toimen- piteisiin lapsen tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi.
2. Jos lapsen asuinpaikka siirtyy toiseen sopimusvaltioon, toi- mivaltaisia viranomaisia ovat uuden asuinpaikkavaltion viran- omaiset, jollei 7 artiklan määräyksistä muuta johdu.
6 artikla
1. Toimivalta, jota 5 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetaan, on pakolaislasten ja sellaisten lasten osalta, jotka kotimaassaan esiintyvien levottomuuksien vuoksi ovat vailla asuinpaikkaa, sen sopimusvaltion viranomaisilla, jonka alueella nämä lapset ovat.
2. Edellisen kappaleen määräyksiä sovelletaan myös lapsiin, joiden asuinpaikkaa ei voida selvittää.
7 artikla
1. Lapsen luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämi- sen käsittävissä tapauksissa sen sopimusvaltion viranomaiset, jossa lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, säilyttävät toimivaltansa kunnes lapsi on saanut asuinpaikan toisessa valtiossa, ja
a) kukin sellainen henkilö, laitos tai muu elin, jolla on huoltoa koskevia oikeuksia, on antanut suostumuksensa poisviemi- seen tai palauttamatta jättämiseen; tai
b) lapsi on asunut kyseisessä valtiossa vähintään yhden vuoden sen jälkeen, kun sellaisella henkilöllä, laitoksella tai muulla elimellä, jolla on huoltoa koskevia oikeuksia, on ollut tai olisi pitänyt olla tieto lapsen olinpaikasta, eikä enää ole vireillä tuon ajanjakson aikana vireille pantua pyyntöä lapsen palaut- tamiseksi, ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä.
2. Lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidet- tävä luvattomana, jos:
a) se loukkaa huoltoa koskevia oikeuksia, jotka kuuluvat hen- kilölle, laitokselle tai muulle elimelle, joko yhdessä tai yksin, sen valtion oikeusjärjestyksen mukaisesti, missä lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä; ja
b) näitä oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olisi tapahtunut.
Edellä a kohdassa tarkoitetut huoltoa koskevat oikeudet saatta- vat perustua etenkin välittömästi lakiin tai oikeus- tai hallinto- viranomaisen päätökseen taikka sopimukseen, jolla kyseessä ole- vassa valtiossa on oikeudellisia vaikutuksia.
3. Niin kauan kuin 1 kappaleessa ensin mainitut viranomai- set ovat toimivaltaisia, sen sopimusvaltion viranomaiset, johon lapsi on viety tai josta hänet on jätetty palauttamatta, voivat ryhtyä ainoastaan sellaisiin 11 artiklan mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen lapsen tai hänen omaisuu- tensa suojelemiseksi.
8 artikla
1. Jos 5 tai 6 artiklan mukaisesti toimivaltainen sopimusval- tion viranomainen katsoo, että toisen sopimusvaltion viran- omaisella olisi paremmat edellytykset arvioida sitä, mikä kysei- sessä tapauksessa on lapsen edun mukaista, se voi poikkeuksel- lisesti:
— pyytää joko suoraan tai valtionsa keskusviranomaisen väli- tyksellä toisen valtion viranomaista käyttämään toimivaltaa tarpeellisiksi katsomiinsa suojelutoimenpiteisiin ryhtymi- seksi, tai
— lykätä asian käsittelyä ja pyytää asian osapuolia esittämään edellä tarkoitetun pyynnön toisen valtion viranomaiselle.
2. Edellisessä kappaleessa tarkoitettu pyyntö voidaan esittää seuraavien sopimusvaltioiden viranomaisille:
a) valtio, jonka kansalainen lapsi on,
b) valtio, jossa on lapsen omaisuutta,
c) valtio, jonka viranomaiset käsittelevät lapsen vanhempien avioero- tai asumuserohakemusta taikka hakemusta heidän avioliittonsa mitätöimiseksi,
d) valtio, johon lapsella on läheinen yhteys.
3. Kyseessä olevat viranomaiset voivat vaihtaa näkemyksiä asiasta.
4. Viranomainen, jolle 1 kappaleen mukainen pyyntö on esitetty, voi käyttää toimivaltaa 5 tai 6 artiklan mukaisesti toi- mivaltaisen viranomaisen sijasta, jos se katsoo tämän olevan lapsen edun mukaista.
9 artikla
1. Jos 8 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun sopimusvaltion viranomaiset katsovat, että niillä on tietyssä tapauksessa parem- mat edellytykset arvioida, mikä on lapsen edun mukaista, ne voivat:
— pyytää sen sopimusvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa lapsella on asuinpaikka, joko suoraan tai kyseisen val- tion keskusviranomaisen välityksellä, että niille annetaan lupa käyttää toimivaltaa lapsen suojelemiseksi tavalla, jota ne pitävät tarpeellisena, tai
— pyytää asian osapuolia esittämään edellä tarkoitetun pyyn- nön sen sopimusvaltion viranomaiselle, jossa lapsella on asuinpaikka.
2. Kyseessä olevat viranomaiset voivat vaihtaa näkemyksiä asiasta.
3. Pyynnön esittänyt viranomainen voi käyttää toimivaltaa sen sopimusvaltion viranomaisen sijasta, jossa lapsella on asuin- paikka, ainoastaan, jos viimeksi mainittu viranomainen on hy- väksynyt pyynnön.
10 artikla
1. Tämän rajoittamatta 5–9 artiklan soveltamista, sopimus- valtion viranomaiset, jotka käyttävät toimivaltaa päättääkseen lapsen vanhempien avioero- tai asumuserohakemuksesta taikka hakemuksesta heidän avioliittonsa mitätöimiseksi, voivat, jos heidän valtionsa laki tämän mahdollistaa, ryhtyä toimenpiteisiin lapsen tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi, jos lapsella on asuinpaikka toisessa sopimusvaltiossa ja jos:
a) toisella lapsen vanhemmista on oikeudenkäynnin alkamis- ajankohtana asuinpaikka toimivaltaa käyttävässä valtiossa ja jommallakummalla vanhemmalla on vanhempainvastuu lap- sesta, ja
b) vanhemmat sekä muu mahdollinen henkilö, jolla on van- hempainvastuu lapsesta, ovat hyväksyneet näiden viran- omaisten toimivallan ryhtyä edellä tarkoitettuihin toimenpi- teisiin ja tällainen toimivalta on lapsen xxxx xxxxxxxx.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen mukainen toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin lapsen suojelemiseksi päättyy, kun avioero- tai asumuserohakemuksesta taikka avioliiton mitätöimistä koske- vasta hakemuksesta annettu myönteinen tai kielteinen päätös on tullut lainvoimaiseksi tai kun oikeudenkäynti on muusta syystä päättynyt.
11 artikla
1. Kaikissa kiireellisissä tapauksissa sen sopimusvaltion viran- omaiset, jonka alueella lapsi tai lapselle kuuluvaa omaisuutta on, ovat toimivaltaisia ryhtymään kaikkiin välttämättömiin suojelu- toimenpiteisiin.
2. Jos edellisessä kappaleessa tarkoitetut toimenpiteet koske- vat lasta, jolla on asuinpaikka sopimusvaltiossa, ne raukeavat, kun 5–10 artiklan mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset ovat ryhtyneet tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin.
3. Jos 1 kappaleessa tarkoitetut toimenpiteet koskevat lasta, jolla on asuinpaikka valtiossa, joka ei ole tämän sopimuksen osapuoli, ne raukeavat sopimusvaltiossa, kun kyseessä oleva so- pimusvaltio on tunnustanut tilanteen edellyttämät toimenpiteet, joihin toisen valtion viranomaiset ovat ryhtyneet.
12 artikla
1. Jollei 7 artiklan määräyksistä muuta johdu, sen sopimus- valtion viranomaiset, jonka alueella lapsi tai lapselle kuuluvaa omaisuutta on, ovat toimivaltaisia ryhtymään lapsen tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi väliaikaisiin toimenpiteisiin, joilla on oikeusvaikutuksia ainoastaan kyseisen valtion alueella, edel- lyttäen kuitenkin, että nämä toimenpiteet eivät ole ristiriidassa sellaisten toimenpiteiden kanssa, joihin 5–10 artiklan mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset ovat jo ryhtyneet.
2. Jos edellisessä kappaleessa tarkoitetut toimenpiteet koske- vat lasta, jolla on asuinpaikka sopimusvaltiossa, ne raukeavat, kun 5–10 artiklan mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset ovat päättäneet tilanteen mahdollisesti edellyttämistä suojelutoimen- piteistä.
3. Jos 1 kappaleessa tarkoitetut toimenpiteet koskevat lasta, jolla on asuinpaikka valtiossa, joka ei ole tämän yleissopimuk- sen osapuoli, ne raukeavat siinä sopimusvaltiossa, jossa toimen- piteisiin ryhdyttiin, kun kyseessä oleva sopimusvaltio on tun- nustanut tilanteen edellyttämät toimenpiteet, joihin toisen val- tion viranomaiset ovat ryhtyneet.
13 artikla
1. Sopimusvaltion viranomaisten, jotka ovat 5–10 artiklan mukaisesti toimivaltaisia ryhtymään toimenpiteisiin lapsen tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi, on pidättäydyttävä käyttä- mästä toimivaltaansa, jos vastaavia toimenpiteitä oli menettelyn alkamisen ajankohtana vaadittu toisen sopimusvaltion viran- omaisilta, joilla oli 5–10 artiklan mukaan toimivalta vaatimuk- sen esittämishetkellä, ja toimenpiteitä edelleen harkitaan.
2. Edellisen kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos ne viran- omaiset, joille pyyntö oli alun perin esitetty, ovat luopuneet oikeudestaan käyttää toimivaltaansa.
14 artikla
Toimenpiteet, joihin 5–10 artiklaa sovellettaessa on ryhdytty, ovat voimassa niihin liittyvien ehtojen mukaisesti, vaikka olo- suhteiden muutos on poistanut perusteen, jonka nojalla toimi- valtaa käytettiin, jolleivät yleissopimuksen mukaisesti toimival- taiset viranomaiset ole muuttaneet kyseisiä toimenpiteitä, kor- vanneet niitä toisilla tai päättäneet niiden lopettamisesta.
III LUKU
SOVELLETTAVA LAKI
15 artikla
1. Käyttäessään II luvun määräysten mukaista toimivaltaansa sopimusvaltioiden viranomaiset soveltavat omaa lakiaan.
2. Viranomaiset voivat kuitenkin poikkeuksellisesti soveltaa tai ottaa huomioon sellaisen toisen valtion lain, johon asialla
on läheinen yhteys, jos lapsen tai hänen omaisuutensa suojele- minen sitä edellyttää.
3. Jos lapsen asuinpaikka siirtyy toiseen sopimusvaltioon, edellisessä asuinpaikkavaltiossa toteutettujen toimenpiteiden so- veltamista koskevat ehdot määräytyvät tämän toisen valtion lain mukaisesti asuinpaikan muutoksesta lähtien.
16 artikla
1. Vanhempainvastuun määräytymiseen tai päättymiseen vä- littömästi lain nojalla, ilman oikeus- tai hallintoviranomaisen myötävaikutusta, sovelletaan sen valtion lakia, jossa lapsella on asuinpaikka.
2. Vanhempainvastuun määräytymiseen tai päättymiseen so- pimuksen tai yksipuolisen oikeustoimen nojalla, ilman oikeus- tai hallintoviranomaisen myötävaikutusta, sovelletaan sen val- tion lakia, jossa lapsella on asuinpaikka sopimuksen tai oikeus- toimen voimaantulon ajankohtana.
3. Vanhempainvastuu, joka on olemassa sen valtion lain mu- kaan, jossa lapsella on asuinpaikka, säilyy myös sen jälkeen, kun lapsen asuinpaikka on siirtynyt toiseen valtioon.
4. Jos lapsen asuinpaikka muuttuu, kysymykseen, saako hen- kilö, jolla vanhempainvastuuta ei ennestään ole, välittömästi lain nojalla vanhempainvastuun, sovelletaan sen valtion lakia, jossa lapsella on uusi asuinpaikka.
17 artikla
Vanhempainvastuun käyttöön sovelletaan sen valtion lakia, jossa lapsella on asuinpaikka. Jos lapsen asuinpaikka muuttuu, van- hempainvastuun käyttöön sovelletaan sen valtion lakia, jossa lapsella on uusi asuinpaikka.
18 artikla
Tämän yleissopimuksen 16 artiklassa tarkoitettu vanhempain- vastuu voidaan lakkauttaa tai sen käyttöön liittyviä ehtoja voi- daan muuttaa tämän yleissopimuksen mukaisin toimenpitein.
19 artikla
1. Sellaisen oikeustoimen pätevyyttä, joka on tehty kolman- nen osapuolen ja sellaisen toisen henkilön välillä, jolla olisi oikeus toimia lapsen laillisena edustajana sen valtion lain mu- kaisesti, jossa oikeustoimeen on ryhdytty, ei voida kiistää eikä kolmatta osapuolta voida asettaa vastuuseen pelkästään sillä pe- rusteella, että toisella henkilöllä ei ollut oikeutta toimia lapsen laillisena edustajana tämän yleissopimuksen määräysten nojalla sovellettavan lain mukaisesti, jollei kolmas osapuoli tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että vanhempainvastuuseen sovellettiin viimeksi mainittua lakia.
2. Edellisen kappaleen määräyksiä sovelletaan ainoastaan, jos oikeustoimi tehtiin saman valtion alueella olevien henkilöiden välillä.
20 artikla
Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös silloin, kun niiden nojalla sovellettava laki on sellaisen valtion laki, joka ei ole tämän yleissopimuksen osapuoli.
21 artikla
1. Tässä luvussa ’laki’ tarkoittaa lakia, joka on voimassa ky- seessä olevassa valtiossa, lukuun ottamatta sen lainvalintasään- nöksiä.
2. Jos kuitenkin laki, joka tulee 16 artiklan nojalla sovellet- tavaksi, on sellaisen valtion laki, joka ei ole tämän yleissopimuk- sen osapuoli, ja kyseisen valtion lainvalintasäännösten nojalla olisi sovellettava toisen tämän yleissopimuksen ulkopuolisen valtion lakia ja viimeksi mainittu valtio soveltaisi omaa lakiaan, sovellettava laki on viimeksi mainitun valtion laki. Jos viimeksi mainittu tämän yleissopimuksen ulkopuolinen valtio ei kuiten- kaan soveltaisi omaa lakiaan, sovellettava laki määräytyy 16 ar- tiklan mukaisesti.
paikka, ja jos tämä myöhempi toimenpide on tunnustetta- vissa pyynnön vastaanottaneessa valtiossa;
f) jos 33 artiklan määräysten mukaista menettelyä ei ole nou- datettu.
24 artikla
Asianosainen voi pyytää sopimusvaltion toimivaltaisia viran- omaisia päättämään toisessa sopimusvaltiossa suoritetun toi- menpiteen tunnustamisesta tai tunnustamatta jättämisestä, tä- män kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklan 1 kappaleen määräys- ten soveltamista. Menettely määräytyy pyynnön vastaanottaneen valtion lain mukaisesti.
25 artikla
Se tosiseikkojen arviointi, johon toimenpiteen suorittaneen so- pimusvaltion viranomainen on perustanut toimivaltansa, sitoo pyynnön vastaanottaneen valtion viranomaista.
22 artikla
Tämän luvun määräysten osoittaman lain soveltamisesta voi- daan poiketa ainoastaan, jos sen soveltaminen olisi lapsen etu huomioon ottaen ilmeisesti vastoin oikeusjärjestyksen peruspe- riaatteita.
IV LUKU
TUNNUSTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO
23 artikla
1. Sopimusvaltion viranomaisten toimenpiteet tunnustetaan ilman eri vahvistusta kaikissa muissa sopimusvaltioissa.
2. Tunnustamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä:
a) jos toimenpiteen on suorittanut sellainen viranomainen, jonka toimivalta ei ole perustunut johonkin II luvun mää- räysten mukaisista perusteista;
b) jos toimenpide on tehty oikeudenkäynnissä tai hallinnolli- sessa menettelyssä ilman, että lapselle on varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ja tämä loukkaa pyynnön vastaanottaneen valtion menettelyllisiä perusperiaatteita, eikä asia ole ollut kiireellinen;
c) sellaisen henkilön pyynnöstä, joka väittää, että toimenpide loukkaa hänen vanhempainvastuuseen liittyviä oikeuksiaan, jos toimenpiteeseen on ryhdytty ilman, että kyseiselle henki- lölle on varattu tilaisuutta tulla kuulluksi, eikä asia ole ollut kiireellinen;
d) jos tunnustaminen olisi lapsen etu huomioon ottaen ilmei- sesti vastoin pyynnön vastaanottaneen valtion oikeusjärjes- tyksen perusperiaatteita;
e) jos toimenpide on ristiriidassa sellaisen toimenpiteen kanssa, johon on myöhemmin ryhdytty sellaisessa tämän yleissopi- muksen ulkopuolisessa valtiossa, jossa lapsella on asuin-
26 artikla
1. Jos toimenpiteet, jotka on suoritettu sopimusvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, edellyttävät täytän- töönpanoa toisessa sopimusvaltiossa, ne on viimeksi mainitussa valtiossa julistettava asianosaisen pyynnöstä täytäntöönpanokel- poisiksi tai rekisteröitävä täytäntöönpanoa varten sen lain mu- kaista menettelyä noudattaen.
2. Kunkin sopimusvaltion on sovellettava toimenpiteen täy- täntöönpanokelpoiseksi julistamiseen tai rekisteröintiin yksin- kertaista ja nopeaa menettelyä.
3. Toimenpiteen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tai rekisteröinnistä voidaan kieltäytyä ainoastaan jollakin 23 artiklan 2 kappaleessa mainitulla perusteella.
27 artikla
Toimenpiteen sisältämää asiaratkaisua ei saa tutkia uudelleen, tämän kuitenkaan rajoittamatta sellaista asian käsittelyä, joka on tarpeen tätä artiklaa edeltävien artiklojen soveltamiselle.
28 artikla
Toimenpiteet, jotka on suoritettu yhdessä sopimusvaltiossa ja jotka on julistettu täytäntöönpanokelpoisiksi tai rekisteröity täy- täntöönpanoa varten toisessa sopimusvaltiossa, pannaan täytän- töön viimeksi mainitussa valtiossa samalla tavoin kuin kyseisen sopimusvaltion omien viranomaisten toimenpiteet. Täytäntöön- pano tapahtuu pyynnön vastaanottaneen valtion lain mukaisesti ja sen sallimissa rajoissa ottaen huomioon lapsen etu.
V LUKU
YHTEISTYÖ
29 artikla
1. Sopimusvaltio nimeää keskusviranomaisen vastaamaan niistä velvoitteista, joita tämä yleissopimus näille viranomaisille asettaa.
2. Liittovaltiot, valtiot, joissa on yhtä useampia oikeusjärjes- telmiä, tai valtiot, joissa on itsehallintoalueita, voivat nimetä useamman kuin yhden keskusviranomaisen ja määritellä niiden alueellisen tai henkilöllisen toimivallan laajuuden. Valtion, joka on nimennyt useamman kuin yhden keskusviranomaisen, tulee nimetä se keskusviranomainen, jolle tiedonannot voidaan lähet- tää toimitettaviksi eteenpäin kyseisen valtion asianomaiselle kes- kusviranomaiselle.
30 artikla
1. Keskusviranomaisten tulee olla keskenään yhteistyössä ja niiden tulee edistää valtioidensa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä tämän yleissopimuksen tarkoitusten toteutta- miseksi.
2. Keskusviranomaisten tulee tätä yleissopimusta soveltaes- saan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin antaakseen tietoa ky- seessä olevien valtioiden lasten suojeluun sovellettavasta lainsää- dännöstä ja tarjolla olevista palveluista.
31 artikla
Sopimusvaltion keskusviranomaisen on ryhdyttävä kaikkiin tar- vittaviin toimenpiteisiin joko suoraan tai muiden viranomaisten tai elimien välityksellä:
a) edistääkseen tiedonvaihtoa ja tarjotakseen 8 ja 9 artiklan ja tämän luvun määräysten mukaista apua;
b) edistääkseen välitysmenettelyn, sovittelun tai muiden vastaa- vien keinojen avulla sovinnollisia ratkaisuja lapsen tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi tämän yleissopimuksen sovelta- misalaan kuuluvissa tilanteissa;
c) antaakseen toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomai- sen pyynnöstä apua lapsen olinpaikan selvittämiseksi silloin, kun näyttää ilmeiseltä, että lapsi voi olla pyynnön vastaan- ottaneen valtion alueella ja tarvita suojelua.
32 artikla
Kun keskusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen sellaisessa sopimusvaltiossa, johon lapsella on läheinen yhteys, esittää asiaa koskevan perustellun pyynnön, sen sopimusvaltion keskusviranomainen, jossa lapsella on asuinpaikka ja jossa hän on, voi joko suoraan tai muun viranomaisen tai elimen välityk- sellä:
a) antaa tietoja lapsen tilanteesta;
b) pyytää valtionsa toimivaltaista viranomaista harkitsemaan, onko tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin lapsen tai hänen omai- suutensa suojelemiseksi.
33 artikla
1. Jos 5–10 artiklan mukaisesti toimivaltainen viranomainen harkitsee lapsen sijoittamista perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka lapsen hoidon järjestämistä kafalan tai muun vastaavan järjestelyn avulla ja jos tällainen sijoittaminen tai hoito järjestet- täisiin toisessa sopimusvaltiossa, sen tulee ensin neuvotella asi- asta viimeksi mainitun valtion keskusviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Tätä tarkoitusta varten sen on toimitettava tietoja lapsen tilanteesta sekä perustelut ehdote- tulle sijoittamiselle tai hoitojärjestelylle.
2. Päätös lapsen sijoittamisesta tai hoidosta voidaan tehdä pyynnön esittäneessä valtiossa ainoastaan, jos pyynnön vastaan- ottaneen valtion keskusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen on suostunut sijoittamiseen tai hoitojärjestelyyn, ottaen huomioon lapsen edun.
34 artikla
1. Kun lasten suojeluun liittyvää toimenpidettä harkitaan, yleissopimuksen mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sellaista toisen sopimusvaltion viranomaista, jolla on lapsen suojelun kannalta merkityksellisiä tietoja, toimittamaan nämä tiedot, jos lapsen tilanne sitä edellyttää.
2. Sopimusvaltio voi antaa selityksen, jonka mukaan tämän artiklan 1 kappaleen mukaiset pyynnöt voidaan toimittaa sen viranomaisille ainoastaan sen keskusviranomaisen välityksellä.
35 artikla
1. Sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää toisen sopimusvaltion viranomaisilta apua tämän yleissopimuk- sen mukaisten suojelutoimenpiteiden toimeenpanossa, erityisesti turvattaessa mahdollisuus tapaamisoikeuden sekä säännöllisen yhteydenpito-oikeuden tehokkaaseen toteutumiseen.
2. Sellaisen sopimusvaltion viranomaiset, jossa lapsella ei ole asuinpaikkaa, voivat kyseisessä valtiossa asuvan, tapaamisoikeu- den vahvistamista tai sen säilyttämistä hakevan vanhemman pyynnöstä hankkia asiaan liittyviä tietoja tai todisteita ja antaa lausunnon siitä voidaanko kyseiselle vanhemmalle myöntää ta- paamisoikeus sekä ehdoista, joilla tapaamisoikeutta voidaan käyttää. Viranomaisen, joka käyttää 5–10 artiklan mukaista toi- mivaltaa päättääkseen lapsen tapaamisoikeutta koskevasta hake- muksesta, tulee ottaa edellä tarkoitetut tiedot, todisteet ja lau- sunto vastaan ja harkita niiden merkitystä ennen päätöksente- koa.
3. Viranomainen, joka on 5–10 artiklan mukaisesti toimival- tainen päättämään tapaamisoikeudesta, voi lykätä oikeuden- käyntiä, kunnes tämän artiklan 2 kappaleen mukainen menet- tely on saatettu päätökseen, erityisesti silloin, kun se harkitsee hakemusta lapsen edellisessä asuinpaikkavaltiossa myönnetyn tapaamisoikeuden rajoittamisesta tai lakkauttamisesta.
4. Tämän artiklan määräykset eivät estä 5–10 artiklan mu- kaisesti toimivaltaista viranomaista ryhtymästä väliaikaisiin toi- menpiteisiin, kunnes tämän artiklan 2 kappaleen mukainen me- nettely on saatettu päätökseen.
36 artikla
Silloin kun lapsi on vakavasti vaarassa, sen sopimusvaltion toi- mivaltaisten viranomaisten, jossa toimenpiteisiin lapsen suojele- miseksi on ryhdytty tai jossa niitä harkitaan, on saadessaan tietoonsa, että lapsi on siirtynyt asumaan toiseen valtioon tai että lapsi on toisessa valtiossa, ilmoitettava kyseisen valtion vi- ranomaisille vaarasta sekä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty tai joita harkitaan.
37 artikla
Xxxxxxxxxxxx ei saa pyytää eikä toimittaa tietoja tämän luvun määräysten mukaisesti, jos se katsoo, että lapsi tai lapsen omai- suus niiden toimittamisen seurauksena todennäköisesti joutuisi vaaraan tai että niiden toimittaminen vakavasti uhkaisi lapsen perheenjäsenen vapautta tai elämää.
38 artikla
1. Sopimusvaltioiden keskusviranomaiset ja muut viranomai- set vastaavat kuluista, joita niille aiheutuu tämän luvun määräys- ten soveltamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdolli- suutta periä palveluista kohtuullisia maksuja.
2. Sopimusvaltio voi tehdä yhden tai useamman muun sopi- musvaltion kanssa sopimuksen kulujen jakamisesta.
39 artikla
Sopimusvaltio voi tehdä yhden tai useamman muun sopimus- valtion kanssa sopimuksia edistääkseen tämän luvun määräysten soveltamista niiden välillä. Sopimuksen tehneiden valtioiden on toimitettava siitä jäljennös tämän yleissopimuksen tallettajalle.
VI LUKU
YLEISET MÄÄRÄYKSET
40 artikla
1. Sen sopimusvaltion viranomaiset, jossa lapsella on asuin- paikka tai jossa suojelutoimenpiteeseen on ryhdytty, voivat pyynnöstä antaa henkilölle, jolla on vanhempainvastuu tai joka vastaa lapsen tai hänen omaisuutensa suojelusta, todistuk- sen kyseisen henkilön asemasta ja valtuuksista.
2. Todistuksen mukaisen aseman ja valtuuksien oletetaan kuuluvan kyseiselle henkilölle, jollei muuta näytetä.
3. Kunkin sopimusvaltion tulee nimetä viranomainen, joka on toimivaltainen laatimaan todistuksen.
41 artikla
Tämän yleissopimuksen mukaisesti hankittuja tai toimitettuja henkilötietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on hankittu tai toimitettu.
42 artikla
Tietoja vastaanottavat viranomaiset varmistavat oman valtionsa lain mukaisesti, että tiedot pidetään luottamuksellisina.
43 artikla
Kaikki tämän yleissopimuksen mukaisesti välitetyt tai toimitetut asiakirjat on vapautettu laillistamisesta tai muusta vastaavasta muodollisuudesta.
44 artikla
Kukin sopimusvaltio voi nimetä viranomaiset, joille 8, 9 ja 33 artiklan mukaiset pyynnöt tulee osoittaa.
45 artikla
1. Tämän yleissopimuksen 29 ja 44 artiklassa tarkoitetut viranomaisten nimeämiset on annettava tiedoksi Haagin kan- sainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pysyvälle toimistolle.
2. Tämän yleissopimuksen 34 artiklan 2 kappaleessa tarkoi- tettu selitys annetaan yleissopimuksen tallettajalle.
46 artikla
Sopimusvaltiolla, jossa lapsen ja hänen omaisuutensa suojeluun sovelletaan yhtä useampaa oikeusjärjestelmää tai oikeussääntö- jen kokonaisuutta, ei ole velvollisuutta soveltaa yleissopimuksen määräyksiä sellaisiin ristiriitatilanteisiin, jotka koskevat pelkäs- tään kyseisiä oikeusjärjestelmiä tai sääntökokonaisuuksia.
47 artikla
Jos jossakin valtiossa on tässä yleissopimuksessa mainituissa asioissa voimassa kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai sään- tökokonaisuuksia, joita sovelletaan sen eri alueilla:
1) viittauksella asuinpaikkaan kyseisessä valtiossa tarkoitetaan asuinpaikkaa asianomaisella alueella;
2) viittauksella lapsen oleskeluun kyseisessä valtiossa tarkoite- taan oleskelua asianomaisella alueella;
3) viittauksella kyseisessä valtiossa olevaan lapsen omaisuuteen tarkoitetaan lapsen omaisuutta asianomaisella alueella;
4) viittauksella valtioon, jonka kansalainen lapsi on, tarkoite- taan kyseisen valtion lain osoittamaa aluetta tai, jollei asi- aan sovellettavia säännöksiä ole, sitä aluetta, johon lapsella on läheisin yhteys;
5) viittauksella valtioon, jonka viranomaiset käsittelevät lapsen vanhempien avioero- tai asumuserohakemusta taikka hake- musta heidän avioliittonsa mitätöimiseksi, tarkoitetaan sitä aluetta, jonka viranomaiset käsittelevät hakemusta;
6) viittauksella valtioon, johon lapsella on läheinen yhteys, tarkoitetaan sitä aluetta, johon lapsella on tällainen yhteys;
7) viittauksella valtioon, johon lapsi on viety tai josta hänet on jätetty palauttamatta, tarkoitetaan sitä aluetta, jolle lapsi on viety tai jolta hänet on jätetty palauttamatta;
8) viittauksella muuhun valtion elimeen tai viranomaiseen kuin keskusviranomaiseen tarkoitetaan sitä elintä tai viran- omaista, joka on toimivaltainen asianomaisella alueella;
9) viittauksella sen valtion lakiin, menettelyyn tai viranomai- seen, jossa toimenpiteeseen on ryhdytty, tarkoitetaan sen alueen lakia, menettelyä tai viranomaista, jolla kyseiseen toimenpiteeseen on ryhdytty;
10) viittauksella pyynnön vastaanottaneen valtion lakiin, menet- telyyn tai viranomaiseen tarkoitetaan sen alueen lakia, me- nettelyä tai viranomaista, jolla tunnustamista tai täytän- töönpanoa haetaan.
48 artikla
Jos valtio kostuu kahdesta tai useammasta alueesta, joista kulla- kin on oma oikeusjärjestelmä tai sääntökokonaisuus tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, III luvun nojalla sovellettava laki määräytyy seuraavien sääntöjen perus- teella:
a) Jos kyseisessä valtiossa on voimassa säännökset, joissa mää- ritetään, minkä alueen lakia sovelletaan, sovelletaan niiden osoittaman alueen lakia;
b) Jos valtiossa ei ole edellä tarkoitettuja säännöksiä, sovellet- tava laki on 47 artiklan määräysten mukaisen alueen laki.
49 artikla
Jos valtiossa on voimassa kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai sääntökokonaisuuksia, joita sovelletaan eri henkilöryhmiin tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, III luvun nojalla sovellettava laki määräytyy seuraavien sääntöjen perusteella:
a) Jos kyseisessä valtiossa on voimassa säännökset, joissa mää- ritetään, mitä kyseessä olevista laeista sovelletaan, sovelletaan niiden osoittamaa lakia;
b) Jos valtiossa ei ole edellä tarkoitettuja säännöksiä, sovelletaan sitä oikeusjärjestelmää tai sääntökokonaisuutta, johon lap- sella on läheisin yhteys.
50 artikla
Tämä yleissopimus ei vaikuta 25 päivänä lokakuuta 1980 kan- sainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen soveltamiseen sellaisten valtioiden vä- lillä, jotka ovat molempien yleissopimusten sopimuspuolia. Mi- kään ei kuitenkaan estä vetoamasta tämän yleissopimuksen määräyksiin luvattomasti poisviedyn tai palauttamatta jätetyn lapsen palauttamiseksi tai tapaamisoikeuden järjestämiseksi.
51 artikla
Tämä yleissopimus korvaa sopimusvaltioiden välisissä suhteissa 5 päivänä lokakuuta 1961 tehdyn, viranomaisten toimivaltaa ja sovellettavaa lakia alaikäisten suojelussa koskevan yleissopimuk- sen sekä Haagissa 12 päivänä kesäkuuta 1902 allekirjoitetun yleissopimuksen alaikäisten lasten holhouksesta, sanotun kuiten- kaan rajoittamatta edellä mainittuun 5 päivänä lokakuuta 1961 tehtyyn yleissopimukseen perustuvien toimenpiteiden tunnusta- mista.
52 artikla
1. Tämä yleissopimus ei vaikuta sellaisiin kansainvälisiin asia- kirjoihin, joiden osapuolina on sopimusvaltioita ja jotka sisältä- vät määräyksiä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuulu- vista asioista, jolleivät kyseisten asiakirjojen osapuolina olevat valtiot anna toisensisältöistä selitystä.
2. Tämä yleissopimus ei vaikuta yhden tai useamman sopi- musvaltion mahdollisuuteen tehdä sopimuksia, jotka sisältävät tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koske- via määräyksiä, sellaisten lasten osalta, joilla on asuinpaikka kyseessä olevan sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa.
3. Sopimukset, joita yksi tai useampi sopimusvaltio tekee tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista, eivät vaikuta tämän yleissopimuksen määräysten soveltamiseen sel- laisten valtioiden ja muiden sopimusvaltioiden välillä.
4. Edellä olevien kappaleiden määräykset koskevat myös ky- seessä olevien valtioiden yhtenäistä lainsäädäntöä, joka perustuu niiden välisiin alueellisiin tai muihin siteisiin.
53 artikla
1. Tätä yleissopimusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin toi- menpiteisiin, joihin valtiossa on ryhdytty sen jälkeen, kun yleis- sopimus on tullut kyseisen valtion osalta voimaan.
2. Yleissopimusta sovelletaan sellaisten toimenpiteiden tun- nustamiseen ja täytäntöönpanoon, joihin on ryhdytty sen jäl- keen, kun yleissopimus on tullut voimaan toimenpiteisiin ryh- tyneen valtion ja pyynnön vastaanottaneen valtion välillä.
54 artikla
1. Sopimusvaltion keskusviranomaiselle tai muulle viran- omaiselle osoitetun tiedonannon tulee olla laadittu alkuperäisellä kielellä ja siihen tulee liittää pyynnön vastaanottaneen valtion viralliselle kielelle tai jollekin sen viralliselle kielelle tehty kään- nös tai, jos tällaisen käännöksen toimittaminen aiheuttaisi vai- keuksia, käännös ranskan tai englannin kielelle.
2. Sopimusvaltio voi kuitenkin tekemällä varauman 60 artik- lan mukaisesti kieltäytyä hyväksymästä joko ranskan tai englan- nin kielen, mutta ei kummankin, käyttämistä.
55 artikla
1. Sopimusvaltio voi 60 artiklan mukaisesti:
a) varata viranomaisilleen toimivallan ryhtyä toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on suojella kyseisen valtion alueella ole- vaa lapsen omaisuutta;
b) varata itselleen oikeuden olla tunnustamatta vanhempainvas- tuuta tai toimenpidettä, sikäli kuin tunnustaminen johtaisi ristiriitaan sellaisten toimenpiteiden kanssa, joihin kyseisen valtion viranomaiset ovat ryhtyneet edellä tarkoitetun omai- suuden osalta.
2. Varauma voidaan rajoittaa koskemaan tiettyjä omaisuus- lajeja.
56 artikla
Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pääsihteeri kutsuu säännöllisin väliajoin koolle erityiskomission, jossa tar- kastellaan, miten tätä yleissopimusta käytännössä noudatetaan.
VII LUKU
LOPPUMÄÄRÄYKSET
57 artikla
1. Tämän yleissopimuksen voivat allekirjoittaa valtiot, jotka olivat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäse- niä silloin kun sen 18. istunto pidettiin.
2. Yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä ja ratifioimis- tai hyväksymiskirjat on talletettava yleissopimuksen tallettajan, Alankomaiden kuningaskunnan ulkoasiainministeriön huostaan.
58 artikla
1. Muut valtiot voivat liittyä tähän yleissopimukseen sen tul- tua voimaan 61 artiklan 1 kappaleen mukaisesti.
2. Liittymiskirjat on talletettava tallettajan huostaan.
3. Liittyminen vaikuttaa vain liittyvän valtion ja niiden sopi- musvaltioiden välisiin suhteisiin, jotka eivät ole esittäneet vasta- lausetta liittymistä vastaan kuuden kuukauden kuluessa 63 artik- lan b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Val- tiot voivat esittää vastalauseen myös ratifioidessaan tai hyväk- syessään tämän yleissopimuksen liittymisen jälkeen. Vastalau- seesta on ilmoitettava tallettajalle.
59 artikla
1. Jos valtioon kuuluu kaksi tai useampia alueita, joissa tässä yleissopimuksessa mainituissa asioissa sovelletaan eri oikeusjär- jestelmiä, valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväk- syessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen antaa seli- tyksen siitä, että tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin sen alueisiin tai ainoastaan johonkin tai joihinkin niistä, sekä milloin tahansa muuttaa tätä selitystä antamalla uuden selityksen.
2. Tällaisesta selityksestä on ilmoitettava tallettajalle, ja siinä on selvästi yksilöitävä alueet, joilla yleissopimusta sovelletaan.
3. Jollei valtio anna tässä artiklassa tarkoitettua selitystä, yleissopimusta sovelletaan kyseisen valtion kaikkiin alueisiin.
60 artikla
1. Valtio voi viimeistään ratifioinnin, hyväksymisen tai liitty- misen yhteydessä tai antaessaan 59 artiklan mukaisen selityksen tehdä 54 artiklan 2 kappaleen tai 55 artiklan mukaisen varauman taikka molemmat varaumat. Muita varaumia ei sallita.
2. Valtio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman. Peruutuksesta on ilmoitettava tallettajalle.
3. Varauman voimassaolo lakkaa kolmannen kalenterikuu- kauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun edellisessä kap- paleessa mainittu ilmoitus on tehty.
61 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan sen kuukauden ensim- mäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua kol- mannen 57 artiklassa tarkoitetun ratifioimis- tai hyväksymiskir- jan tallettamisesta.
2. Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan:
a) sopimuksen myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän valtion osalta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kol- men kuukauden kuluttua kyseisen valtion ratifioimis-, hyväk- symis- tai liittymiskirjan tallettamisesta;
b) sopimukseen liittyvän valtion osalta sen kuukauden ensim- mäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua 58 artiklan 3 kappaleen mukaisen kuuden kuukauden ajan- jakson päättymisestä;
c) sellaisen alueen osalta, jota sopimus on ulotettu koskemaan
59 artiklan mukaisesti, sen kuukauden ensimmäisenä päi- vänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua mainitussa ar- tiklassa tarkoitetun selityksen antamisesta.
62 artikla
1. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi irtisa- noa sopimuksen tekemällä siitä tallettajalle osoitetun kirjallisen ilmoituksen. Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan ainoas- taan joitakin alueita, joihin yleissopimusta sovelletaan.
2. Irtisanominen tulee voimaan sen kuukauden ensimmäi- senä päivänä, joka alkaa kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen. Jos ilmoituksessa on yksilöity mainittua pidempi aika irtisanomisen voimaantu- lolle, irtisanominen tulee voimaan kyseisen ajan kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.
63 artikla
Tallettajan on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeu- den konferenssin jäsenvaltioille ja 58 artiklan mukaisesti tähän yleissopimukseen liittyneille valtioille:
a) edellä 57 artiklassa tarkoitetuista allekirjoituksista, ratifioin- neista ja hyväksymisistä;
b) edellä 58 artiklassa tarkoitetuista liittymisistä ja liittymistä vastaan esitetyistä vastalauseista;
c) päivästä, jona tämä yleissopimus tulee 61 artiklan mukaisesti voimaan;
d) edellä 34 artiklan 2 kappaleessa ja 59 artiklassa tarkoitetuista selityksistä;
e) edellä 39 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista;
f) edellä 54 artiklan 2 kappaleessa ja 55 artiklassa tarkoitetuista varaumista ja 60 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetuista varaumien peruutuksista;
g) edellä 62 artiklassa tarkoitetuista irtisanomisista.
Tämän vakuudeksi alla mainitut, siihen asianmukaisesti valtuu- tettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Haagissa 19 päivänä lokakuuta 1996 englannin ja rans- kan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden kuningaskun- nan hallituksen arkistoon ja jonka oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan diplomaattiteitse kaikille 18. istunnon aikana Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseninä olleille valtioille.