TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO LAUSUNTO 1992:10

TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO LAUSUNTO 1992:10

Asia Kansainvälinen suoja, Rooman sopimus, äänite

Hakija A ry

Annettu 23.9.1992

Tiivistelmä Rooman sopimukseen liittyneistä sopimusvaltioista peräisin olevien äänit- teiden suoja määräytyi Suomessa Suomen tekijänoikeuslain säännösten mukaisesti. Suomi oli äänitteiden radiolähetyksissä tapahtuvan käytön osalta tehnyt varauman, jonka mukaan korvausta ei tarvinnut maksaa ää- nitteistä, jotka radioyritys oli hankkinut ennen 1.9.1961. Suomi ei ollut ra- joittanut sopimuksen soveltamista sopimuksen 20 artiklan 2 kappaleen mahdollistamalla tavalla. Näin ollen sopimusvaltioiden äänitteiden suoja Suomessa määräytyi samalla tavalla kuin kotimaisten äänitteiden suoja.

SELOSTUS ASIASTA

A ry, jäljempänä A, on pyytänyt 3.1.1992 päivätyllä kirjeellä tekijänoi- keusneuvoston lausuntoa esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuk- sen, jäljempänä Rooman sopimus, soveltamisesta Suomessa.

Lausuntopyynnön mukaan A ry harjoittaa B:n kaupungissa paikallisra- diotoimintaa valtioneuvoston myöntämän toimiluvan mukaisesti. Ohjel- missaan A käyttää muun muassa äänilevymusiikkia, jonka esittämisestä se joutuu eräissä tapauksissa tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisesti suorit- tamaan korvausta levyjen valmistajille sekä niillä esiintyville taiteilijoil- le. Laista ei kuitenkaan käy täysin selvästi ilmi, missä laajuudessa A ry:llä on velvollisuus suorittaa korvauksia ulkomaisten äänilevyjen käy- töstä.

Suomi on vuonna 1983 liittynyt esittävien taiteilijoiden, äänitteiden val- mistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (Rooman sopimus). Sopimuksen 20 artiklan mukaan jäsenva ltioilla ei ole velvollisuutta soveltaa sopimusta äänitteisiin, jotka on tallennettu toisessa jäsenvaltiossa ennen yleissopimuksen voimaantu- loa kyseisen valtion osalta. Ruotsin päätöksessä liittyä sopimukseen on nimenomaan ilmoitettu, että Ruotsi antaa muissa sopimusmaissa tehdyil- le äänitteille saman suojan kuin ruotsalaisille äänitteille. Suomen ratifi- ointiasiakirjoissa ei ole vastaavaa sitoumusta. A ry:n käsityksen mukaan tämä merkitsee sitä, ettei Suomi sovella sopimusta ulkomaisiin äänittei-

siin, jotka on tehty jossakin Rooman konventioon kuuluvassa maassa en- nen kyseisen maan liittymispäivää. Esimerkiksi Ranskassa ennen vuotta 1987 tallennetut äänitteet eivät siis olisi Suomessa tekijänoikeuslain 47

§:n mukaisesti suojattuja, koska Rooman sopimus on tullut Ranskassa voimaan vasta 3.7.1987, eikä Suomi ole ilmoittanut konvention 20 artik- lan edellyttämällä tavalla soveltavansa sopimusta retroaktiivisesti.

Lausuntopyynnössä todetaan, että asiasta ei vallitse täyttä yksimielisyyt- tä. Tilanteen selvittämiseksi A ry pyytää tekijänoikeusneuvoston lausun- toa siitä, voivatko sellaiset ulkomaiset äänitteet, jotka on tallennettu jos- sakin Rooman sopimukseen kuuluvassa maassa ennen kyseisen maan liit- tymistä sopimukseen, nauttia Suomessa tekijänoikeuslain 47 §:n mukais- ta suojaa.

A käyttää lähetyksissään myös äänityksiä, jotka on tehty entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa ennen maan liittymistä Saksan liittotasaval- taan. Saksan demokraattinen tasavalta ei koskaan liittynyt Rooman sopi- mukseen. A on aikanaan hankkinut nämä äänitteet käyttöönsä juuri siksi, ettei niiden käyttämisestä radiolähetyksissä vaadita korvausta. A pyytää tekijänoikeusneuvostoa antamaan lausunnon myös siitä, ovatko Saksan demokraattisessa tasavallassa tallennetut äänitteet nykyisin Suomessa suojattuja tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisesti samassa laajuudessa kuin vastaavana aikana Saksan liittotasavallassa tallennetut äänitteet.

Äänitteiden tuottajien ja esittävien taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:n vastine

Äänitteiden tuottajien ja esittävien taiteilijoiden tekijänoikeusyhdisty s Gramex ry, jäljempänä Gramex, on antanut vastineen. Vastineessaan Gramex katsoo, ettei tekijänoikeusneuvosto ole toimivaltainen käsittelem ään esillä olevaa lausuntopyyntöä, koska lausuntopyyntö ei koske Suo- men tekijänoikeuslain soveltamista, vaan kansainvälisen yleissopimuksen tulkintaa toisaalta ja Saksan liittotasavallan sisäistä lainsäädäntöä koskev aa tulkintaa toisaalta.

Entisten Saksojen yhdentymissopimusta koskevien oikeusvaikutusten ja oikeudellisten tulkintojen tekeminen ei kuulu Suomen tekijänoikeusneu- vostolle. Tekijänoikeuslain 55 §:n mukaan lausunnon antaminen valtio- sopimusten tulkinnasta ei myöskään kuulu neuvoston toimivallan piiriin.

Tekijänoikeuslain 55 §:ssä säädetään, että:

"Valtioneuvosto asettaa tekijänoikeusneuvoston, jonka tehtävän ä on avustaa opetusministeriötä tekijänoikeutta koskevien asioiden käsit- telyssä sekä antaa lausuntoja tämän lain soveltamisesta."

Gramex on toimittanut tekijänoikeusneuvostolle korkeimman oikeuden tuomion 29.4.1992 nro 1498 (S 91/828) esityssopimuksen mukaista kor- vausvastuuta koskevassa asiassa.

Korkeimman oikeuden tuomio 29.4.1992 nro 1498

Asiassa, jota korkeimman oikeuden tuomio koskee, on kysymys Rooman sopimukseen liittyneissä valtioissa tallennettujen ulkomaisten äänitteiden käytöstä radiolähetyksissä. Korkein oikeus on velvoittanut Jyväskylän Seudun Paikallisradio Oy:n maksamaan Xxxxxxxxxx vaaditut korvaukset radiolähetyksissä 1.1. – 31.12.1986 käytetyistä sellaisista äänitteistä, joi- hin ääni oli otettu talteen toisessa sopimusvaltiossa ennen kuin Suomessa tuli 21.10.1983 voimaan 26.10.1961 tehty Rooman sopimus.

Perusteluissaan korkein oikeus on todennut, että yleissopimuksen mu- kaan sopimusvaltion tulee myöntää esittäville taiteilijoille ja äänitteiden valmistajille kansallinen kohtelu sopimuksessa määrätyin edellytyksin. Lisäksi sopimusvaltion on myönnettävä oikeuksien haltijoille sopimuk- sesta ilmenevät vähimmäisoikeudet.

Korkein oikeus on selostanut sopimuksen 12 artiklan sisällön, jonka mu- kaan kaupallisessa tarkoituksessa julkaistun äänitteen käyttämisestä väl ittömästi radiolähetykseen tulee maksaa kertakaikkinen, kohtuullinen korvaus oikeudenhaltijoille.

Korkein oikeus on todennut, että sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan mu- kaan sopimusvaltio ei ole velvollinen soveltamaan yleissopimuksen mää- räyksiä äänitteisiin, jotka tallennettiin ennen yleissopimuksen voimaantu- loa kyseisen valtion osalta.

Edelleen korkein oikeus on todennut, että Suomi on esittävien taiteilijoi- den, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetussa asetuk- sessa (795/83) määrännyt, että sopimus tulee voimaan ottaen huomioon asetuksen 2 §:ssä mainitut varaumat. Suomi on yleissopimuksen 16 artik- lan nojalla tehnyt äänitteiden osalta sellaiset varaumat, ettei 12 artiklan määräyksiä sovelleta äänitteisiin, jotka radioyritys on hankkinut ennen 1.9.1961, ja että 12 artiklan määräyksiä sovelletaan ainoastaan radio- ja televisiolähetyksiin. Lisäksi toisessa sopimusvaltiossa ensimmäiseksi tal- lennettujen äänitteiden suoja on 12 artiklassa määrätyn suojan laajuuden ja voimassaolon osalta rajoitettu vastaamaan suojaa, jonka asianomainen toinen sopimusvaltio myöntää lainsäädännössään Suomessa ensimmäi- seksi tallennetuille äänitteille.

Korkein oikeus on todennut, että Suomi on sopimusta voimaansaattaes- saan tehnyt sopimukseen 12 artiklan korvaussäännöksen osalta Suomen tekijänoikeuslain 47 ja 72 §:n säännöksiä vastaavat varaumat, mutta ei äänitteiden osalta mainitun vastavuoroisuusvarauman lisäksi muita yleis-

sopimuksen soveltamiseen liittyviä varaumia. Näin ollen Suomen on so- vellettava ulkomaisiin äänitteisiin, jotka on tallennettu toisessa sopimus- valtiossa ennen kuin yleissopimus tuli 21.10.1983 Suomessa voimaan, kansallisen kohtelun periaatteen mukaisesti Suomen tekijänoikeuslain säännöksiä esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden valmistajien suojasta.

TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTON LAUSUNTO

Toimivalta

Tekijänoikeusneuvosto on ensiksi käsitellyt tekijänoikeusneuvoston toi- mivaltaa koskevan väitteen.

Esillä olevassa lausuntopyynnössä on kysymys siitä, milloin ulkomaiset äänitteet ja äänitteillä olevat esitykset saavat Suomessa suojaa tekijän- oikeuslain mukaan.

Tekijänoikeuslain 65 §:n mukaan tasavallan presidentti antaa määräyksiä tekijänoikeuslain soveltamisesta toiseen maahan nähden vastavuoroisuu- den ehdolla. Tällä perusteella Rooman sopimus on voitu Suomessa saat- taa voimaan asetuksella. Voimaansaattaminen on tapahtunut asetuksella esittä vien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suo- jaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta (795/83). Sopimusvaltioista peräisin olevien äänitteiden ja niillä olevien esitysten suoja määräytyy Suomen tekijänoikeuslain mukaan. Sopimuk- sen ja sen voimaansaattamisasetuksen perusteella puolestaan ratkeaa, milloin tekijänoikeuslakia on sovellettava. Näin ollen Rooman sopimuk- sessa tarkoitetuissa asioissa on Suomessa kysymys tekijänoikeuslain so- veltamisesta ja tekijänoikeusneuvosto katsoo, että mainittu kysymys kuu- luu tekijänoikeusneuvoston toimivaltaan ja tekijänoikeusneuvosto ottaa pääasiakysymyksen käsiteltäväkseen.

Mitä tulee kysymykseen sopimuksen soveltamisesta aikaisemman Saksan demokraattisen tasavallan osalta, tekijänoikeusneuvosto toteaa, että ky- symys koskee tältä osin yleissopimuksen tulkintaa ja soveltamista kahden sopimusvaltion välillä, mikä on sopimuksen 30 artiklan mukaan alistetta- va jonkin osapuolen pyynnöstä Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaista- vaksi, jos asiaa ei voida ratkaista neuvotteluteitse. Tekijänoikeusneuvosto ei näin ollen voi ottaa kantaa kysymykseen.

Pääasia

Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt lausuntopyynnön ja esittää lausunto- na an seuraavan.

Suomen tekijänoikeuslain säännöksiä esittävän taiteilijan ja äänitetuotta- jan oikeuksista äänitteen esittämisestä sovelletaan suomalaisiin tallentei- siin. Lain 64 §:n 3 momentissa on tarkemmin määritelty kriteerit, joiden mukaan määräytyy se, mitkä äänitteet katsotaan Suomen tekijänoikeus- lain mukaan suojattaviksi. Tekijänoikeuslain 65 §:n mukaan tasavallan presidentti voi vastavuoroisuuden ehdolla antaa määräyksiä tekijänoi- keuslain soveltamisesta toiseen maahan nähden.

Suomi on saattanut Rooman sopimuksen voimaan asetuksella esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta ja sopimus on tullut Suomen osalta voimaan 21.10.1983.

Rooman sopimus rakentuu kansallisen kohtelun periaatteelle. Sopimuk- sen 2 artiklan 1 kappaleessa todetaan, että kansallisella kohtelulla tarkoi- tetaan yleissopimuksessa kohtelua, jota sopimusvaltio, jonka alueella suojaa pyydetään, lainsäädännössään soveltaa. Tämä merkitsee, että so- pimusvaltioista peräisin olevat äänitteet saavat Suomessa pääsääntöisesti samanlaisen suojan kuin suomalaiset äänitteet ja että suoja määräytyy Suomen tekijänoikeuslainsäädännön mukaan.

Sopimuksen 2 artiklan 2 kappaleessa todetaan, että kansallista kohtelua sovellettaessa on noudatettava mitä yleissopimuksessa on siinä erityisesti taatusta suojasta ja erityisesti tehdyistä rajoituksista määrätty. Määräys merkitsee sitä, että sopimusvaltioiden tulee lainsäädännössään ulottaa kansallinen kohtelu sopimuksessa edellytettyihin vähimmäisoikeuksiin, ottaen huomioon oikeuksiin mahdollisesti tehdyt sopimuksen sallimat ra- joitukset.

Valtio, joka liittyy yleissopimukseen, tulee sopimuksen 16 artiklan nojal- la samalla kaikkien sopimuksessa määrättyjen velvollisuuksien sitomaksi ja osalliseksi kaikista sopimuksessa määrätyistä eduista. Artiklassa on kuitenkin sallittu varaumien tekeminen tietyissä tapauksissa, joista jäl- jempänä tarkastellaan Suomen tekemiä lausuntopyynnön kannalta mer- kittäviä varaumia. Sopimusvaltiot voivat artiklan nojalla tehdä varaumia sellaisiin sopimusmääräyksiin, joita valtion sisäinen lainsäädäntö ei täytä. Lisäksi valtioille on annettu mahdollisuus tietyssä tapauksessa tehdä va- rauma suojan laajuuden ja voimassaoloajan osalta toiseen sopimusvalti- oon nähden vastavuoroisuuden ehdolla muulloinkin.

Lausuntopyynnössä on kysymys äänitteiden käyttämisestä radiolähetyk- sissä. Sopimuksen 12 artiklan mukaan käyttäjän tulee maksaa kertakaik- kinen, kohtuullinen korvaus esittäville taiteilijoille tai äänitteiden valmis- tajille taikka molemmille, jos kaupallisessa tarkoituksessa julkaistua ää- nitettä tai sen monistetta käytetään välittömästi radiolähetykseen.

Suomi on sopimukseen liittyessään tehnyt varauman sopimuksen 16 ar- tiklan 1 kappaleen a-kohdan i-alakohdan nojalla, jonka mukaan 12 artik-

lan määräyksiä ei sovelleta äänitteisiin, jotka radioyritys on hankkinut ennen 1.9.1961. Varauma on tehty, koska Suomen tekijänoikeuslaki on tullut voimaan 1.9.1961 ja lain 72 §:n mukaan radio- ja televisioyrityk- sellä on oikeus lähetyksessään korvauksetta käyttää ennen lain voimaan tuloa hankkimaansa äänitettä.

Suomi on 16 artiklan 1 kappaleen a-kohdan iv-alakohdan nojalla tehnyt 12 artiklaan nähden niin sanotun vastavuoroisuusvarauman. Sen mukai- sesti Suomi on sopimukseen liittyessään selittänyt, että sellaisten äänit- teiden suoja, joihin ääni tallennettiin ensimmäiseksi toisessa sopimusval- tiossa, rajoitetaan sopimuksen 12 artiklassa määrätyn suojan laajuuden ja voimassaoloajan osalta vastaavaksi kuin asianomaisen toisen sopimus- valtion voimassaolevat säännökset edellyttävät sellaisilta äänitteiltä, joi- hin ääni tallennettiin ensimmäiseksi Suomessa.

Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPO:n Rooman sopimusta koskevassa kommentaarissa todetaan edellä mainitusta artiklasta, että valtio, jossa maksetaan korvauksia äänitteiden toissijaisesta käytöstä toi- sen sopimusvaltion kansalaisille, voi rajoittaa suojan laajuuden tai suojan voimassaoloajan samaksi kuin jälkimmäinen valtio myöntää edellisen valtion kansalaisille. Näin ollen sopimusvaltion ei tarvitse myöntää toi- sen sopimusvaltion oikeudenhaltijoille enemmän oikeuksia kuin sen omat oikeudenhaltijat siinä valtiossa saavat. Vastavuoroisuusvarauman nojalla on esimerkiksi mahdollista soveltaa toisen sopimusvaltion äänit- teisiin sopimusvaltiossa noudatettavaa lyhyempää suoja-aikaa.

Suomi ei ole tehnyt 12 artiklaan muita varaumia, jotka koskisivat äänit- teiden käyttöä radiolähetyksissä. Näin ollen tekijänoikeusneuvosto tote- aa, että Suomessa 12 artiklan määräyksiä ei sovelleta minkään sopimus- valtion osalta tallenteisiin, jotka radioyritys on hankkinut ennen 1.9.1961. Tämä varauma vastaa tekijänoikeuslain 72 §:ää. Koska Suomi ei ole teh- nyt muita varaumia, sopimusvaltioiden äänitteiden suoja määräytyy Suomen tekijänoikeuslain säännösten mukaan, jollei vastavuoroisuusva- raumasta muuta johdu.

Erikseen on vielä tarkasteltava sopimuksen 20 artiklan 2 kappaletta, jon- ka mukaan sopimusvaltio ei ole velvollinen soveltamaan sopimuksen määr äyksiä äänitteisiin, jotka tallennettiin ennen yleissopimuksen voi- maantuloa kyseisen valtion osalta. Artiklan mukaan valtion ei tarvitse suojata oikeuksia, jotka perustuvat ennen sopimuksen voimaantuloa ta- pahtuneisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi ennen sopimuksen voimaantu- loa tallennetuille äänitteille ei tarvitse antaa kansainvälistä suojaa. WI- PO:n kommentaarissa todetaan, että retroaktiivinen soveltaminen voi kui- tenkin olla sallittua, kunhan kenenkään saavutettuja oikeuksia ei loukata. Tämän artiklan mukainen oikeus olla soveltamatta sopimuksen määr äyksiä ennen sopimuksen voimaantuloa tallennettuihin äänitteisiin on jä- tet ty kunkin sopimusvaltion ratkaistavaksi sisäisessä lainsäädännössään. Suomen lainsäädännössä ei ole tällaisia säännöksiä, joten Suomessa so-

pimusvaltioiden äänitteiden suoja määräytyy kansallisen kohtelun peri- aatteen mukaisesti samalla tavoin kuin suomalaisten äänitteiden suoja.

Edellä lausuttu merkitsee sitä, että Suomessa tulee maksaa korvauksia myö s sellaisten äänitteiden käytöstä, jotka on tallennettu jossakin sopi- musvaltiossa ennen tämän liittymistä sopimukseen. Korvausvelvollisuus toisen sopimusvaltion äänitteiden käytöstä alkaa vasta siitä lähtien, kun sopimus on kyseisen sopimusvaltion osalta tullut voimaan, mutta korva- uksia tulee tuolloin maksaa myös äänitteistä, jotka on tallennettu ennen sopimuksen voimaantuloa kyseisessä sopimusvaltiossa.

Lausuntopyynnössä on mainittu esimerkkinä Ranskassa tallennetut äänit- teet. Sopimus on tullut Ranskan osalta voimaan vasta 3.7.1987. Edellä lausuttuj en periaatteiden mukaan ranskalaisten äänitteiden käyttämisestä on maksettava korvauksia 3.7.1987 lukien. Korvausvelvollisuuden ulko- puolelle jäävät ainoastaan sellaiset äänitteet, jotka radioyhtiö on hankki- nut ennen 1.9.1961. Korvausvelvollisuus koskee kuitenkin luonnollisesti ainoastaan äänitteitä ja niihin sisältyviä esityksiä, joiden suoja-aika on tekijänoikeuslain 45 ja 46 §:n mukaan voimassa.

Yhteenveto

Rooman sopimukseen liittyneistä sopimusvaltioista peräisin olevien ää- nitteiden suoja määräytyy Suomessa sopimuksen kansallisen periaatteen mukaisesti Suomen tekijänoikeuslain säännösten mukaisesti. Suomi on äänitteiden radiolähetyksissä tapahtuvan käytön osalta tehnyt varauman, jonka mukaan korvausta ei tarvitse maksaa äänitteistä, jotka radioyritys on hankkinut ennen 1.9.1961. Tämän käytön osalta Suomi on lisäksi teh- nyt sopimukseen vastavuoroisuusvarauman. Sen sijaan Suomi ei ole teh- nyt muita varaumia. Suomi ei ole lainsäädännössään rajoittanut sopimuk- sen soveltamista sopimuksen 20 artiklan 2 kappaleen mahdollistamalla tavalla. Sopimusvaltioiden äänitteiden suoja Suomessa määräytyy siten samalla tavalla kuin kotimaisten äänitteiden suoja.

Näin ollen Suomessa on maksettava korvauksia sopimusvaltioiden äänit- teiden käytöstä radiolähetyksissä siitä lukien, kun sopimus on kunkin so- pimusvaltion osalta tullut voimaan, ellei vastavuoroisuusvaraumasta muuta johdu. Korvausvelvollisuus koskee kaikkia äänitteitä ja niihin si- sältyviä esityksiä, joiden suoja-aika on voimassa, niiden tallentamis- ajankohdasta riippumatta. Radioyrityksen ennen 1.9.1961 hankkimat ää- nitteet jäävät korvausvelvollisuuden ulkopuolelle.

Eriävä mielipide

Jäsenet Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx-Xxxxx Xxxxxxx ja Xxxxxx Xxxxxx

Katsomme, että tekijänoikeusneuvoston enemmistön kanta perustuu vää- rään tulkintaan sopimuksen sisällöstä, sen tarkoituksesta ja nk. kansalli- sen kohtelun periaatteesta.

Mielestämme on selvää, että takautuvuutta on sovellettava vain yleisso- pimuksen voimaantulomääräyksen puitteissa eli ainoastaan niihin valti- oihin ja äänitteisiin, jotka voimaantulomääräysten mukaisesti ovat järjes- telmän piirissä. Tämä rajanveto tapahtuu äänittämisajankohdan perusteel- la, joten ennen 21.10.1983 tallennetut äänitteet ovat suojan ulkopuolella.

Rooman sopimuksen 20. artikla kuuluu seuraavasti:

"1. Tämä yleissopimus ei rajoita niitä oikeuksia, joita sopi- musvaltiossa on saatu ennen yleissopimuksen voimaantuloa kyseisen valtion osalta.

2. Sopimusvaltio ei ole velvollinen soveltamaan

tämän yleissopimuksen määräyksiä esityksiin tai radiolähetyksiin, jotka ovat tapahtuneet, tai äänitteisiin, jotka tallennettiin ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa kyseisen valtion osalta."

Ennen Rooman sopimuksen voimaantuloa eivät ulkomaiset äänitteet saa- neet Suomessa suojaa samalla tavoin kuin kotimaiset äänitteet. Yllä mai- nitun artiklan mukaan Suomi ei ole velvollinen soveltamaan yleissopi- muksen määräyksiä ennen 21. päivänä lokakuuta 1983 tallennettuihin ää- nitteisiin. Näiden äänitteiden haltijoiden kannalta mainitun artiklan 1. kohdassa taataan ne oikeudet, joita sopimusvaltioissa on saavutettu ennen sopimuksen voimaantuloa ja 2. kohdassa varmistetaan vielä, ettei sopi- musvaltioissa ole velvoitetta soveltaa sopimusta ennen sen voimaantuloa tallennettuihin äänitteisiin.

Jos nyt tälle selvälle ja yksiselitteiselle säännökselle annetaan toisenlai- nen sisältö, tapahtuu eritoten yksityisen radiotoiminnan alueella huomat- tava rahansiirto ääniteoikeuksien haltijoille. Suomi on vuonna 1983 rati- fioinut Rooman sopimuksen selkeästi tietoisena sen 20. artiklan sisällös- tä, joka ei edellytä taannehtivuutta. Kansainvälisiin sopimuksiin usein liittyvää varsin vaikeaselkoista varauspolitiikkaa pyritään nyt käyttämään rahastuksen välineenä antamalla selkeälle sopimustekstille toinen sisältö, kuin mitä sopimuksen ratifiointihetkellä on tarkoitettu.

Viittaamme myös kansainvälisen oikeuden professorin Xxxxx Xxxxxxx ja oikeusneuvos Xxxxx Xxxxxxxxx kirjoituksiin asiassa. Ne ovat liitetyt ju- tun asiakirjoihin ja edustavat selkeästi yllä esitettyä kannanottoa.