Älysopimus sopimusoikeudellisena sopimuksena

Xxxxx Xxxxxxx

Älysopimus sopimusoikeudellisena sopimuksena

Datasäädöksen vaikutukset älysopimuksen sopimusoikeudelliseen asemaan

Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö

Pro gradu -tutkielma Talousoikeuden maisteriohjelma

Vaasa 2024

VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö
Tekijä:	Xxxxx Xxxxxxx
Tutkielman nimi:	Älysopimus sopimusoikeudellisena sopimuksena : Datasäädöksen vaikutukset älysopimuksen sopimusoikeudelliseen asemaan
Tutkinto:	Kauppatieteiden maisteri
Oppiaine:	Talousoikeus
Työn ohjaaja:	Xxxxxx Xxxx-Xxxxx
Valmistumisvuosi:	2024	Sivumäärä:	66

TIIVISTELMÄ

Sopimisella on keskeinen rooli yhteiskunnassamme. Perinteisesti erityisesti tärkeät sopimukset on tehty kirjallisena, kielelliseen muotoon laadittuna. Nykyään sopimisessa voidaan hyödyntää teknologiaa eri tavoin. Yksi uusi sopimuksen tekotapa on älysopimus, jonka voi ajatella olevan koodin muotoon laadittu sopimus. Älysopimus suorittaa siihen ohjelmoidut toiminnot auto- maattisesti, kun tietyt ennalta määritellyt ehdot täyttyvät. Älysopimuksen asemaa sopimusoi- keudellisena sopimuksena voidaan kuitenkin pitää jossain määrin epämääräisenä ja haasteelli- sena. Tämänhetkinen sopimusoikeudellinen sääntely ei perustu älysopimuksen tyyppiseen, au- tomaattiseen sopimusmuotoon, minkä vuoksi ei ole mahdollista ennakoida, miten älysopimusta tulkittaisiin sopimusoikeudellisesta näkökulmasta erilaisissa tilanteissa. Tämän tutkielman tar- koituksena on tarkastella älysopimusta sopimusoikeudellisessa viitekehyksessä ja nostaa esiin siihen liittyviä keskeisimpiä sopimusoikeudellisia haasteita.

Älysopimuksia koskevaa erityissääntelyä ei ole aiemmin ollut. Tilanne on kuitenkin muuttumassa Euroopan unionin uuden asetuksen, datasäädöksen myötä. Datasäädös on ensimmäinen älyso- pimuksia koskevaa, pakottavaa sääntelyä sisältävä Euroopan unionin asetus. Datasäädöksen sääntely koskee kuitenkin vain tietynlaisia älysopimuksia. Tutkielmassa paneudutaan datasää- döksen sisältämään, älysopimuksia koskevaan sääntelyyn ja pyritään selvittämään, ratkaiseeko uusi sääntely älysopimuksiin liittyviä sopimusoikeudellisia haasteita. Tavoitteena on uutta sään- telyä tulkitsemalla selvittää, paraneeko älysopimuksen sopimusoikeudellinen käytettävyys da- tasäädöksen sisältämän sääntelyn myötä. Tutkimus on siten lähtökohtaisesti oikeustieteellinen, vaikka se sisältääkin myös liiketaloudellisen näkökulman. Tutkimusmetodina on lainopillinen tul- kinta, kun sopimusoikeutta tulkitaan suhteessa älysopimukseen. Tutkielman lähdeaineisto koos- tuu älysopimukseen liittyvästä teoriasta ja aiemmista tutkimuksista, sopimusoikeudellisesta sääntelystä ja oikeuskirjallisuudesta sekä datasäädöksestä älysopimusta koskevilta osin.

Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että datasäädöksen myötä älysopimuk- sen käytettävyys sopimusoikeudellisena sopimuksena paranee, mutta osa sopimusoikeudelli- sista haasteista jää silti ratkaisematta. Älysopimusta ei datasäädöksen sisältämän sääntelyn myötä voida käyttää sopimuksena kaikissa tilanteissa, vaikka se soveltuukin tietyn tyyppisiin so- pimistilanteisiin erinomaisesti. Johtopäätösten pohjalta voidaan todeta, että älysopimukseen liittyvää sopimusoikeudellista tutkimusta tarvitaan lisää. Lisäksi erityisen hyödyllistä olisi, mikäli älysopimukseen liittyvää oikeuskäytäntöä olisi saatavilla. Tämä auttaisi esimerkiksi yrityksiä en- nakoimaan ja ymmärtämään, miten oikeusjärjestelmämme suhtautuu älysopimukseen sopi- musoikeudellisena sopimuksena. Tutkielman lopputulemana voidaan todeta myös, että älysopi- muksen kaltaiset uudenlaiset sopimusmuodot voivat johtaa täysin uuteen käsitykseen sopimus- oikeudellisen sopimuksen luonteesta.

AVAINSANAT: älysopimus, älykäs sopimus, sopimus, sopimusoikeus, datasäädös, EU-oikeus

Sisällys

1 Johdanto 6

1.1 Aiheen esittely ja tutkimuksen taustaa 6

1.2 Tutkielman tavoite, tutkimusongelma ja -kysymykset 8

1.3 Tutkimuksen lähdeaineisto ja aiheen rajaus 10

1.4 Tutkimusmetodi 12

2 Älysopimus 15

2.1 Älysopimuksen määrittelyä ja aiheeseen liittyvää terminologiaa 15

2.2 Älysopimuksen toimintaperiaate 18

2.3 Älysopimuksen hyödyntäminen liiketoiminnassa 20

3 Älysopimus sopimusoikeudellisessa viitekehyksessä 23

3.1 Sopimuksen määrittelyä ja sopimuksen syntyminen 23

3.2 Lähtökohtana sopimusvapauden ja sopimussitovuuden periaatteet 27

3.3 Sopimuksia koskevasta sääntelystä 31

3.4 Muuttuneet olosuhteet ja erilaiset ristiriitatilanteet 34

4 Älysopimuksen sopimusoikeudellisia haasteita 40

4.1 Muuttumattoman luonteen aiheuttamat ongelmatilanteet 40

4.2 Sopimukseen sovellettava lainsäädäntö ja ristiriitatilanteet 42

4.3 Toimintavirheiden aiheuttamat haasteet 44

4.4 Älysopimuksen käyttäminen erilaisissa tilanteissa 45

5 Älysopimusten sääntely Euroopan unionin datasäädöksessä 48

5.1 Euroopan datastrategia ja datasäädöksen taustaa 48

5.2 Älysopimuksia koskevat olennaiset vaatimukset 51

5.3 Datasäädökseen lainvalmisteluvaiheessa tehdyt muutokset 53

6 Datasäädöksen vaikutukset älysopimukseen 55

6.1 Älysopimuksen toimintavarmuus ja suojaaminen kolmansilta osapuolilta 55

6.2 Älysopimuksen turvallinen lopettaminen tai keskeyttäminen 56

6.3 Älysopimuksen tarkistettavuus 57

7 Johtopäätökset 59

Lähteet 62

Säädösluettelo

Datasäädös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2023/2854 datan oikeudenmukaista saatavuutta ja käyttöä koske- vista yhdenmukaisista säännöistä ja asetuksen 2017/2394 ja direktiivin 2020/1828 muuttamisesta

DLT-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2022/858 hajautetun tilikirjan teknologiaan perustuvien markki- nainfrastruktuurien pilottijärjestelmästä ja asetusten 600/2014 ja 909/2014 sekä direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta

Kauppalaki Kauppalaki (355/1987)

Kuluttajansuojalaki Kuluttajansuojalaki (38/1978)

Oikeustoimilaki (OikTL) Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista

(228/1929)

Viestintäpalvelulaki Laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014)

1 Johdanto‌

1.1 Aiheen esittely ja tutkimuksen taustaa‌

Sopimisella on merkittävä rooli yhteiskunnassamme. Sopimuksia tehdään sekä organi- saatioiden että yksityishenkilöiden toimesta. Sopimista tapahtuu kansallisella sekä kan- sainvälisellä tasolla. Sopiminen mahdollistaa vaihdannan. Sopimuksia tehdään monissa eri muodoissa. Perinteisesti etenkin tärkeät sopimukset on laadittu paperisessa muo- dossa, mutta teknologinen kehitys on mahdollistanut myös uusia tapoja sopimusten laa- timiseen sekä dokumentointiin ja niitä solmitaankin nykyään entistä enemmän digitaali- sia välineitä hyödyntäen. Yksi uusimmista sopimuksen tekotavoista on älysopimus, jossa sopimusehdot ovat ohjelmointikoodin muodossa 1. Älysopimuksissa voidaan nähdä pal- jon hyödyntämätöntä potentiaalia 2 ja tämän tutkielman tarkoituksena onkin tarkastella älysopimusta sopimusoikeudellisessa viitekehyksessä.

Tutkielman näkökulma on siis sopimusoikeudellinen ja tutkimus sijoittuu näin ollen en- sisijaisesti oikeudellisen tutkimuksen osa-alueelle. Älysopimusta tarkastellaan kuitenkin tässä yhteydessä lähinnä liiketoiminnassa käytettävänä sopimisen välineenä, jolloin myös liiketaloudellinen näkökulma on vahvasti läsnä tutkimuksen jokaisessa vaiheessa. Sopimusoikeudellinen sääntely on liikesopimusten osalta merkittäviltä osin tahdonval- taista. Tämä tarkoittaa, että sopimuksen osapuolet voivat sopimusehdoin syrjäyttää tah- donvaltaisen lainsäädännön ja sopia asiasta siten, kuin kokevat parhaaksi. Tällöin laki tu- lee sovellettavaksi vain, mikäli muuta ei ole sovittu. Tämän vuoksi eri aloilla saattaa olla omat sopimuskäytäntönsä, joita alalla laajalti noudatetaan.3 Pakottavan sääntelyn vähäi- syydestä johtuen tämä tutkimus nojaa pitkälti sopimusoikeudelliseen kirjallisuuteen sekä oikeusperiaatteisiin, joilla on sopimusoikeudessa keskeinen merkitys.

1 Kinnunen ja muut 2017, s. 12

2 Ma ja muut 2019, s. 6

3 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 3.

Älysopimuksiin liittyy ainakin vielä toistaiseksi jonkin verran sopimusoikeudellisia haas- teita. Nämä haasteet liittyvät pitkälti älysopimuksen automaattiseen ja muuttumatto- maan luonteeseen sekä älysopimuksia koskevan erityissääntelyn ja oikeuskäytännön puuttumiseen. Näin ollen ei ole mahdollista ennakoida sitä, miten esimerkiksi Suomen oikeusjärjestelmä suhtautuu älysopimukseen sopimusoikeudellisena sopimuksena. Tut- kielmassa on tarkoitus eritellä ja avata keskeisimpiä älysopimuksiin liittyviä sopimusoi- keudellisia haasteita. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin uutta asetusta, datasäädöstä, joka pitää sisällään tietynlaisia älysopimuksia koskevaa sääntelyä. Tutkielmassa selvitetäänkin, miten datasäädöksen sisältämä uusi sääntely vaikuttaa äly- sopimukseen sopimusoikeudellisena sopimuksena ja ratkaiseeko se mahdollisesti joita- kin siihen liittyviä sopimusoikeudellisia haasteita.

Aiheen tutkiminen hyödyttää erityisesti sellaisia liiketaloudellisia toimijoita, jotka käyt- tävät tai aikovat tulevaisuudessa käyttää älysopimusta sopimisen välineenä liiketoimin- nassaan. Kuten aiemmin todettiin, älysopimuksiin liittyy paljon potentiaalia sopimuspro- sessin tehostamisen ja automatisoinnin näkökulmasta, mikä voi olla erityisen hyödyllistä liiketoiminnan näkökulmasta. Liiketoimintariskien kartoittamiseksi ja ehkäisemiseksi on- kin tärkeää, että yritykset voivat ymmärtää ja ennakoida oikeusjärjestelmämme suhtau- tumista älysopimukseen sopimusoikeudellisena sopimuksena. Toisaalta, koska älysopi- muksia käytetään nyt jo sopimisen välineenä, on tutkimuksen tarpeellisuus siltäkin osin perusteltua. Teknologian kehittyessä on myös mahdollista, että älysopimuksia pystytään tulevaisuudessa hyödyntämään entistä paremmin ja laajemmin, mikä taas luo osaltaan tarvetta tutkimukselle. Tutkimuksesta hyötyvät siten kaikki, joilla on tarve ymmärtää ja ennakoida sopimusoikeudellisen sääntelyn vaikutuksia älysopimuksiin nyt ja tulevaisuu- dessa.

Vaikka kyseessä on suhteellisen uusi sopimuksen tekotapa, on älysopimuksia käsitelty kirjallisuudessa jo melko paljon ja myös niihin liittyvää tutkimusta on tehty erilaisista nä- kökulmista. Älysopimusta on vasta viime vuosina alettu tarkastelemaan enemmän

sopimusoikeudellisessa valossa. Älysopimusta on siis tarkasteltu aiemmin myös sopi- musoikeudellisesta näkökulmasta 4, mutta tämän tyyppistä suomalaista tutkimusta on tehty vielä suhteellisen vähän. Älysopimusta on tarkasteltu myös datasäädöksen sisältä- mien vaatimusten näkökulmasta 5. Datasäädöksen sisältämien vaatimusten vaikutuksia älysopimuksiin ei kuitenkaan aiemmin ole tarkasteltu tämän tutkielman mukaisesta so- pimusoikeudellisesta näkökulmasta. Datasäädöstä ei ole aiemmissa älysopimuksia kos- kevissa tutkimuksissa myöskään voitu huomioida, sillä kyseessä on varsin tuore Euroo- pan unionin asetus, joka vasta hiljattain astui voimaan.

Tutkielma jakautuu seitsemään päälukuun. Johdanto -osiossa muun muassa esitellään ja taustoitetaan tutkittavaa aihetta, määritellään tutkielman tavoite sekä perustellaan tut- kimusmetodin valintaa. Toisessa luvussa perehdytään älysopimuksen määritelmään ja toimintaperiaatteeseen sekä sen liiketoiminnalliseen hyödyntämiseen ja potentiaaliin. Kolmannessa luvussa älysopimusta tarkastellaan sopimusoikeudellisessa viitekehyksessä. Neljännessä luvussa eritellään ja avataan älysopimuksen sopimusoikeudellisia haasteita. Viidennessä luvussa perehdytään tarkemmin Euroopan unionin uuteen asetukseen, da- tasäädökseen sekä sen sisältöön älysopimuksia koskevilta osin. Tämän jälkeen tarkastel- laan datasäädöksen sisältämien vaatimusten vaikutuksia älysopimuksen sopimusoikeu- delliseen asemaan sekä sopimusoikeudellisiin haasteisiin. Viimeisessä luvussa käydään läpi tutkimuksen pohjalta vedettäviä johtopäätöksiä ja pohditaan aiheeseen liittyvän jat- kotutkimuksen tarpeellisuutta.

1.2 Tutkielman tavoite, tutkimusongelma ja -kysymykset‌

4Esimerkiksi Xxxxxxxx (2017) on tarkastellut älysopimusta sopimusoikeudellisesta näkökulmasta ja nosta- nut esiin älysopimusten sopimusoikeudellisia haasteita.

5 Esimerkiksi Olivieri ja Pasetto (2023) ovat tarkastelleet älysopimusta Euroopan unionin datasäädöksen sisältämien vaatimusten näkökulmasta. Heidän tavoitteenaan on ollut selvittää, mitä toimia on tehtävä, jotta älysopimus olisi datasäädöksen sisältämien vaatimusten mukainen.

Tutkielman tavoite jakautuu kahteen osaan. Yhtäältä tavoitteena on selvittää, millainen asema älysopimuksella sopimusoikeudellisena sopimuksena on ja millaisia sopimusoi- keudellisia haasteita älysopimuksiin liittyy. Nykyisen oikeudellisen tilan selvittämisen jäl- keen tutkielman toisena tavoitteena on selvittää, mitä vaikutuksia datasäädöksen sisäl- tämällä älysopimuksia koskevalla sääntelyllä on älysopimuksen sopimusoikeudelliseen asemaan ja tarjoaako se ratkaisuja älysopimuksiin liittyviin sopimusoikeudellisiin haas- teisiin. Tavoitteena on, että tutkielma tarjoaisi vastauksia siihen, miten älysopimus yli- päätään nähdään sopimusoikeudellisessa kontekstissa omana sopimusmuotonaan suh- teessa muihin sopimuksen tekotapoihin.

Tieteellinen tutkimus lähtee liikkeelle tutkimusongelman määrittelystä. Tutkimusongel- malla tarkoitetaan aihetta, josta tutkimuksen avulla halutaan saada tietoa.6 Tässä tutkiel- massa tutkimusongelma liittyy uudenlaisen sopimusmuodon, älysopimuksen, sopimus- oikeudelliseen asemaan. Ongelmana on puutteellinen ymmärrys siitä, millainen asema älysopimuksella sopimusoikeudellisena sopimuksena on, mitä sopimusoikeudellisia haasteita siihen liittyy ja toisaalta, miten datasäädöksen asettamat uudet vaatimukset vaikuttavat älysopimuksen sopimusoikeudelliseen asemaan ja siihen liittyviin sopimus- oikeudellisiin haasteisiin. Tutkielmaa ohjaavat tutkimuskysymykset johdetaan tutkimus- ongelmasta siten, että tutkimusongelma muotoillaan kysymyksen tai kysymysten muo- toon 7. Tutkielman tavoitteen ja tutkimusongelman ollessa monitahoisia, on myös tutki- muskysymyksiä tällöin useita:

1. Xxxxxxxxx sopimusoikeudellinen asema älysopimuksella on suhteessa muihin so- pimuksen tekotapoihin?

2. Mitä sopimusoikeudellisia haasteita älysopimukseen liittyy?

3. Miten datasäädöksen sisältämät vaatimukset vaikuttavat älysopimuksen sopi- musoikeudelliseen asemaan ja ratkaisevatko ne älysopimuksiin liittyviä sopimus- oikeudellisia haasteita?

6 Xxxxxxxx, Xxxxxxxxxxx & Aaltonen 2021, luku 1.3.

7 Xxxxxxx & Xxxxxxx n.d.

1.3 Tutkimuksen lähdeaineisto ja aiheen rajaus‌

Oikeustieteellisessä tutkimuksessa tärkeimpänä lähdeaineistona voidaan pitää voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tämän lisäksi olennaista lähdeaineistoa ovat muun muassa lain- valmisteluaineistot, oikeuskäytäntö sekä oikeuskirjallisuus.8 Oikeuslähteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden velvoittavuuden mukaan. Oikeuslähteet voidaan siis jakaa vah- vasti ja heikosti velvoittaviin sekä sallittuihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oi- keuslähteitä ovat laki ja maantapa. Heikosti velvoittavia oikeuslähteitä ovat lainsäätäjän tarkoitus ja tuomioistuinratkaisut. Sallittuja oikeuslähteitä puolestaan ovat muun mu- assa oikeuskirjallisuus ja reaaliset argumentit.9 Tässä tutkielmassa erityisesti oikeusperi- aatteet sekä -kirjallisuus lähdeaineistona korostuvat, sillä lainsäädäntö on sopimusoikeu- dessa melko vähäistä ja se koostuu pitkälti tahdonvaltaisesta sääntelystä.

Oikeuslähteiden hierarkia riippuu jossain määrin myös oikeudenalasta. Sopimusoikeu- dessa sopimusta arvioitaessa ja tulkittaessa erityistä merkitystä on itse sopimuksella ja siihen kirjatuilla ehdoilla. Sopimuksiin sovellettavien normien soveltamisjärjestyksen mukaan pakottava lainsäädäntö menee kaiken edelle, eikä siitä voida sopimusehdoilla poiketa. Tämän jälkeen järjestyksessä tulevat sopimus sekä siihen sisältyvät sopimuseh- dot ja sitten osapuolten vakiintunut käytäntö. Tämän jälkeen huomioidaan alalla vallit- seva kauppatapa ja tahdonvaltainen lainsäädäntö. Lisäksi keskeisiä oikeuslähteitä ovat oikeuskäytäntö ja sopimusoikeudellisten periaatteiden analoginen soveltaminen. 10 Tämä sopimusoikeudessa vaikuttava oikeuslähteiden hierarkia on myös keskeisessä roo- lissa tässä tutkielmassa, kun älysopimusta tarkastellaan itsenäisenä sopimusmuotona.

8 Viljanen 2004, s. 7

9 Xxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxxx 2008, s. 33

10 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 3.

Tutkielman lähdeaineiston muodostavat näin ollen sopimusoikeudellinen sääntely, oi- keusperiaatteet sekä oikeuskirjallisuus, älysopimuksiin liittyvä teoria ja aiemmat tutki- mukset sekä Euroopan unionin uusi datasäädös. Älysopimuksiin liittyvä teoreettinen osuus pyritään muodostamaan mahdollisimman tuoreista lähteistä, jotta tieto olisi mah- dollisimman ajankohtaista, sillä vauhdikkaan teknologisen kehityksen vuoksi älysopimuk- sia koskeva teoria voi vanhentua nopeastikin. Datasäädökseen liittyen taas pyritään huo- mioimaan kaikki siihen lainvalmisteluvaiheessa tehdyt muutokset sekä muu mahdollinen tausta-aineisto ja aiheeseen liittyvät tieteelliset artikkelit. Lähteitä pyritään käyttämään mahdollisimman monipuolisesti olennaisimmat lähteet huomioon ottaen.

Sopimusoikeudellinen sääntely muodostuu Suomessa käytännössä Laista varallisuusoi- keudellisista oikeustoimista, eli oikeustoimilaista (228/1929, OikTL), sopimusoikeudelli- sista oikeusperiaatteista sekä oikeuskäytännöstä. Näiden lisäksi on olemassa paljon eri sopimustyyppejä koskevaa erityissääntelyä, joka ei koske kaikkia sopimuksia. Sopimus- tyyppikohtainen sääntely koskee siis vain tietyistä asioista sovittaessa. Kansainvälisellä tasolla sopimiseen voivat vaikuttaa lisäksi muun muassa kansainväliset sopimukset, ku- ten YK:n kansainvälisen tavaran kauppaa koskeva yleissopimus (CISG) sekä Euroopan unionin alueella EU-lainsäädäntö sekä Euroopan unionin omat sopimusoikeudelliset pe- riaatteet.

Tutkimuksen näkökulman ollessa sopimusoikeudellinen, myös tutkimus rajautuu sopi- musoikeudelliseen sääntelyyn siltä osin kuin se tutkimusongelman kannalta on olen- naista. Tutkimuksesta rajataan ulos sopimustyyppikohtainen sääntely, vaikka on mahdol- lista, että tällainen erityissääntely voi joissain tilanteissa koskea myös älysopimuksia. Tut- kimus keskittyy siten yleisesti kaikkia sopimuksia koskevaan sopimusoikeudelliseen sään- telyyn ja periaatteisiin. Sopimusoikeudellisen viitekehyksen rakentamisessa painotetaan Suomen ja Euroopan unionin näkökulmaa, mutta myös muut kansainväliset tilanteet py- ritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan, sillä älysopimuksen digitaalisen luon- teen vuoksi voidaan pitää tavanomaisena tilannetta, että älysopimus ei käytännössä

sijoitu vain yhden valtion alueelle. Tällöin kansainvälisen sopimusoikeudellisen sääntelyn merkitys korostuu.

Tutkimuksesta rajataan ulos myös datasäädös muilta kuin älysopimusta koskevilta osin. Tästä huolimatta datasäädöksen tarkoitusta ja sen sisältämää sääntelyä avataan lyhyesti, jotta sen sisältämiä älysopimuksia koskevia vaatimuksia on mahdollista tarkastella oike- assa, datasäädöksen tarkoittamassa kontekstissa. Lisäksi datasäädöksen sisältämää äly- sopimuksia koskevaa sääntelyä tarkasteltaessa keskitytään erityisesti artiklaan 36, eli vii- teen älysopimuksia koskevaan olennaiseen vaatimukseen. Älysopimukseen liittyvistä so- pimusoikeudellisista haasteista taas pyritään keskittymään lähinnä keskeisimpiin sopi- musoikeudellisiin haasteisiin. Kaikkia älysopimuksiin liittyviä haasteita ei siten ole tarkoi- tuksenmukaista käydä tässä yhteydessä läpi. On myös mahdollista, että älysopimuksiin liittyviä sopimusoikeudellisia haasteita voi olla muitakin, kuin vain tässä tutkielmassa esi- tellyt. Xxxxxxxx pyritään esittelemään esimerkinomaisesti, jolloin ei ole tarkoituskaan tarjota tyhjentävää listausta sopimusoikeudellisista haasteista.

1.4 Tutkimusmetodi‌

Eri tieteenaloilla on omat lähtökohtansa tieteellisen tutkimuksen tekemiselle. Siten myös tutkimuksessa käytettävä tutkimusmenetelmä, eli tutkimusmetodi riippuu siitä, millä tie- teenalalla tutkimusta tehdään ja mikä tutkimuksen kohde on. Tutkimuskohteen tulee olla määräävä tekijä tutkimusmetodin valinnassa 11. Tämä tutkimus sijoittuu siis lähtö- kohtaisesti oikeustieteen alalle. Oikeudellinen tutkimus voidaan jakaa eri osa-alueisiin sen mukaan, mihin tutkimus liittyy ja myös tutkimusmetodi riippuu siitä, mille oikeudel- lisen tutkimuksen osa-alueelle tutkimus sijoittuu 12. Osa-alueisiin jaottelu ei kuitenkaan

11 Xxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxxx 2008, s. 27

12 Hirvonen 2011, s. 21 & 36

ole vakiintunutta, ja siitä on olemassa erilaisia näkemyksiä 13. Lisäksi on mahdollista, että tutkimus sisältää piirteitä useasta eri osa-alueesta 14. Nykyään enenevissä määrin on myös tavallista, että tutkimus liittyy oikeustieteen lisäksi johonkin muuhunkin tieteen- alaan 15. Tieteenalasta tai tutkimustyypistä riippumatta tieteellinen tutkimus tähtää aina uuden ja luotettavan tiedon saavuttamiseen. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa objek- tiivinen totuus kuitenkin puuttuu ja kyse on pitkälti argumentoinnista 16.

Tämä tutkimus tähtää siis oikeustieteellisen tutkimusmetodin avulla saavuttamaan joh- donmukaisia ja perusteltuja vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysy- mysten asettelu johtaa siihen, että tutkimuksessa on tarve soveltaa sopimusoikeutta äly- sopimukseen. Tällä tavoin pyritään hahmottamaan, kuinka älysopimus toimii sopimusoi- keudellisessa ympäristössä, sopimusoikeudellisena sopimuksena. Tutkimus sijoittuu näin ollen ensisijaisesti lainopin, eli oikeusdogmatiikan osa-alueelle, jolle itse asiassa suurin osa oikeustieteellisestä tutkimuksesta sijoittuu. Lainopin tavoitteena on oikeus- järjestyksen sisällön selvittäminen, eli oikeusjärjestykseen sisältyvien oikeusnormien tul- kitseminen. Lisäksi lainopin tehtävänä on tutkimuskohteen systematisointi eli voimassa olevan oikeuden jäsentäminen. Systematisoinnin avulla voidaan paremmin hahmottaa oikeudellisen järjestelmän kokonaiskuvaa sekä siihen sisältyvien normien välisiä keski- näisiä suhteita.17

Tutkimuksessa selvitetään sopimusoikeutta ja sopimusoikeudellista kirjallisuutta tulkit- semalla ja soveltamalla, miten älysopimus soveltuu käytettäväksi itsenäisenä sopimus- muotonaan ja miten se täyttää sopimusoikeudellisia vaatimuksia. Lisäksi sopimusoi- keutta tulkitsemalla pyritään havaitsemaan älysopimuksen haasteita liittyen sen käyttä- miseen sopimusoikeudellisena sopimuksena. Tulkinnan kohteena on toisaalta myös

13Esimerkiksi Hirvonen (2011, s. 21) jakaa oikeudellisen tutkimuksen lainoppiin, oikeusteoriaan ja oikeu- den monitieteisiin, kun taas Xxxx, Xxxxxxx ja Xxxxxxxxxxx (2008, s. 19) jakavat sen lainoppiin, oikeushis- toriaan, oikeusfilosofiaan, oikeussosiologiaan ja vertailevaan oikeustieteeseen.

14 Xxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxxx 2008, s. 13 & 20

15 Hirvonen 2011, s. 55

16 Xxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxxx 2008, s. 13 & 20

17 Xxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxxx 2008, s. 20–21

datasäädös, jonka asettamia vaatimuksia tulkitsemalla pyritään selvittämään, millaisia vaikutuksia kyseisillä vaatimuksilla on älysopimukseen sopimusoikeudellisena sopimuk- sena. Tämän jälkeen tulkitaan jälleen sopimusoikeutta suhteessa älysopimukseen ja py- ritään selvittämään, tarjoaako datasäädöksen sisältämä sääntely ratkaisuja älysopimuk- seen liittyviin sopimusoikeudellisiin haasteisiin.

2 Älysopimus‌

2.1 Älysopimuksen määrittelyä ja aiheeseen liittyvää terminologiaa‌

Älysopimukselle ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää 18. Määritelmän vakiintu- mattomuutta kuvastaa hyvin esimerkiksi se, että Euroopan unionin datasäädöksessä äly- sopimuksen määritelmää on muutettu säädöksen valmisteluvaiheessa 19. Sopimusoikeu- den näkökulmasta älysopimus voidaan ymmärtää omana sopimusmuotonaan, sopimuk- sen osana tai sen täytäntöönpanovälineenä. Älysopimus on siis yksi tapa solmia sopimus. Älysopimuksen eri määritelmät perustuvat sen digitaaliseen olemukseen, eikä älysopi- muksesta siten ole varsinaista sopimusoikeudellista määritelmää. Älysopimuksiin liittyy paljon muutakin tietoteknistä terminologiaa, jonka avaaminen on olennaista älysopi- muksen toimintaperiaatteen hahmottamisen kannalta. Koska älysopimuksen määri- telmä on vakiintumaton, määrittelyssä hyödynnetään useita eri lähteitä, jotta määrittely olisi mahdollisimman kattavaa.

Älysopimus (eng. smart contract) määritellään datasäädöksessä tietokoneohjelmaksi, jota käytetään sopimuksen tai sen osan automaattiseen toteuttamiseen sähköisten tietueiden sarjan avulla siten, että niiden eheys ja kronologisen järjestyksen oikeellisuus varmistetaan. Sitran määritelmän mukaan älysopimus on lohkoketjuteknologialla toteu- tettu ohjelma, joka mahdollistaa arvoa sisältävien kohteiden automaattisen vaihdannan ennalta määritettyjen ehtojen avulla 20. Värränkivi ja Leiskamo määrittelevät älysopi- muksen tietokoneohjelmaksi, joka toteuttaa itsensä tiettyjen ehtojen täyttyessä, ja joka voidaan toteuttaa esimerkiksi hajautettuna ohjelmana lohkoketjun osana 21. Älysopi- muksesta saatetaan toisinaan käyttää myös termiä ”älykäs sopimus”.

18 Savelyev 2017, s. 120

19 Vrt. älysopimuksen määritelmiä datasäädösehdotuksessa (COM (22) 68, s. 40) ja datasäädöksessä (Eu- roopan parlamentin ja neuvoston asetus 2023/2854 art. 2)

20 Älysopimus n.d.

21 Värränkivi & Leiskamo 2018, s. 8

Lohkoketju (eng. blockchain) on jatkuvasti kertyvä hajautettu datakokonaisuus, jonka kaikki tapahtumat ovat aikajärjestyksessä, kaikkien osapuolien vahvistamia ja tallennettu siten, ettei mitään ole mahdollista muuttaa tai väärentää 22. Lohkoketjussa transaktioita kirjataan tietokantaan tietyin väliajoin pysyvästi yhteen niputettuina paketteina eli loh- koina. Lohkoketjun yhteydessä puhutaan usein myös lohkoketjuteknologiasta, jolla tar- koitetaan niitä käytäntöjä ja tekniikkaa, joiden avulla voidaan luotettavasti luoda ja yllä- pitää hajautettuja tietokantoja.23 Lohkoketju on yksi hajautetun tilikirjan muoto 24.

Hajautettu tilikirja (eng. distributed ledger) on Euroopan unionin asetuksen 2022/858 mukaan tietorekisteri, jossa säilytetään tietoja liiketoimista ja joka jaetaan joukolle DLT- verkon solmuja ja synkronoidaan niiden välillä konsensusmekanismia käyttäen. Asetuk- sessa DLT-verkon solmulla tarkoitetaan laitetta tai prosessia, joka on osa verkkoa ja jolla on täydellinen tai osittainen kopio hajautetun tilikirjan liiketoimia koskevista tiedoista. Konsensusmekanismilla taas tarkoitetaan sääntöjä ja menettelyjä, joita soveltaen saavu- tetaan DLT-verkon solmujen välinen yhteisymmärrys liiketoimen validoinnista.

Hajautetun tilikirjan teknologia (eng. DLT, distributed ledger technology) on Euroopan unionin asetuksen 2022/858 mukaan teknologia, jolla mahdollistetaan hajautettujen ti- likirjojen toiminta ja käyttö. Hajautetun tilikirjan teknologiaa voidaan ajatella käytäntönä, jonka avulla toisilleen tuntemattomat tahot voivat yhteisesti tuottaa ja ylläpitää monen- laisia tietokantoja hajautetusti 25.

Älysopimus yhdistetään usein lohkoketjuteknologiaan, mutta se on mahdollista toteut- taa myös muulla tavalla 26. Euroopan komission julkaisemassa datasäädösehdotuksessa älysopimus määritellään sähköiseen tilikirjajärjestelmään tallennetuksi

22 Tietotekniikan termitalkoot 2018

23 Värränkivi & Leiskamo 2018, s. 7 & 9

24 Kanerva 2019

25 Värränkivi & Leiskamo 2018, s. 7

26 Halaburda 2018, s. 3–4

tietokoneohjelmaksi, jossa ohjelman suorittamisen tulos kirjataan sähköiseen tilikirjaan

27. Lopullisessa datasäädöksessä kuitenkin todetaan, että älysopimus voidaan esimer- kiksi liittää sähköiseen tilikirjaan. Lisäksi datasäädöksessä todetaan, että asetuksessa käytettävä älysopimuksen käsite on teknologianeutraali. Tästä voidaan tulkita, että ase- tuksessa älysopimusta ei ole haluttu sitoa mihinkään tiettyyn teknologiaan, jotta määri- telmä kattaisi mahdollisimman monet eri tavoin toteutetut älysopimukset.

Erityisesti lohkoketjupohjaisten älysopimusten yhteydessä puhutaan usein hajautetuista tietokannoista. Tällä viitataan siihen, millä tavoin tietokantaa hallinnoidaan ja ylläpide- tään. Informaatioverkostot voidaan jakaa keskitettyihin, hajautettuihin ja täysin ha- jautettuihin tietokantoihin. Keskitetyssä mallissa tietokantaa ylläpitää verkossa yksi kes- kitetty taho. Hajautetussa verkossa tieto on sijoitettu useammalle samaa tietokantaa yl- läpitävälle keskuspalvelimelle. Täysin hajautetussa tietokannassa sama tieto sijaitsee tal- lennettuna jokaisella verkon taholla.28 Lohkoketjuteknologia toimii täysin hajautetussa informaatioverkossa 29. Tällöin myös lohkoketjupohjainen älysopimus toimii täysin ha- jautetussa informaatioverkossa.

Edellä esiteltyjen määritelmien pohjalta tässä tutkielmassa älysopimusta käsitellään tie- tokoneohjelmana, joka toteuttaa itsensä automaattisesti tiettyjen ennalta asetettujen ehtojen täyttyessä. Lähtökohtaisesti älysopimusta käsitellään lohkoketjuteknologian kautta, sillä suurin osa käytettävästä lähdeaineistosta määrittelee älysopimuksen lohko- ketjupohjaiseksi tietokoneohjelmaksi. Älysopimusta tarkastellaan lähinnä tämän määri- telmän kautta myös sopimusoikeudellisessa viitekehyksessä. Tästä huolimatta tarkaste- lussa pyritään kuitenkin mahdollisuuksien mukaan huomioimaan muillakin tavoin toteu- tetut älysopimukset.

27 COM (22) 68, s. 40

28 Värränkivi & Leiskamo 2018, s. 9

29 Kinnunen ja muut 2017, s. 3

2.2 Älysopimuksen toimintaperiaate‌

Älysopimuksen eri määritelmien perusteella on selvää, että kyseessä ei ole vain digitaa- lisessa muodossa oleva sopimus, vaan älysopimuksen toimintaperiaate perustuu erityi- sesti sopimuksen automaattiseen toteuttamiseen. Edellä esiteltyihin perusteluihin poh- jautuen, myös älysopimuksen toimintaperiaatetta kuvaillaan tässä yhteydessä lähinnä lohkoketjuteknologiapohjaisen älysopimuksen näkökulmasta. On kuitenkin mahdollista, että älysopimuksen toimintaperiaate poikkeaa tässä esitetystä, riippuen siitä, millä ta- voin se on teknisesti toteutettu. Lohkoketjuteknologiaan pohjautuva älysopimus voi siis toimia eri tavalla kuin jollakin muulla tavalla toteutettu älysopimus. Lähtökohtaisesti äly- sopimuksen toimintaperiaate liittyy kuitenkin aina automaattiseen toteuttamiseen. Äly- sopimuksen toimintaperiaatteeseen ei ole tarkoituksenmukaista paneutua kovinkaan sy- vällisellä, tietoteknisellä tasolla, mutta tutkimustehtävän kannalta on kuitenkin olen- naista tarkastella toimintaperiaatetta erilaisten määritelmien ohella.

Klassisena esimerkkinä älysopimuksesta voidaan mainita myyntiautomaatti, jossa ostaja ikään kuin täyttää sopimuksen ehdot laittaessaan rahaa automaattiin, minkä jälkeen kone noudattaa automaattisesti sopimuksen ehtoja toimittaessaan tuotteen ostajalle 30. Tilanteessa ei synny varsinaista kirjallista sopimusta, mutta sitova sopimus kuitenkin syn- tyy. Tämä esimerkki osoittaa, että automaattisesti suoritusten perusteella toteutuva äly- sopimus ei välttämättä pohjaudu lainkaan lohkoketjuteknologiaan. Älysopimuksen käsit- teen kuvasi ensimmäisen kerran amerikkalainen kryptografi ja ohjelmoija Xxxx Xxxxx vuonna 1994. Ideaa ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut mahdollista toteuttaa, sillä tarvitta- via teknologioita ei ollut olemassa. Szabo määritteli tuolloin älysopimukset seuraa- vasti: ”set of promises, specified in digital form, including protocols within which the par- ties perform on these promises”. Tämä määritelmä on hyvin yhtenevä nykyistenkin mää- ritelmien kanssa. Vaikka älysopimuksen idea on ollut olemassa jo varsin pitkään,

30 Levi & Lipton 2018

laajamittaisempi käyttö on kuitenkin alkanut vasta lohkoketjuteknologian syntymisen, eli vuoden 2009, jälkeen.31

Lohkoketjupohjainen älysopimus on lohkoketjun lohkoon ohjelmoitu koodi, joka tarkkai- lee lohkoketjua ja suorittaa ennalta ohjelmoituja toimintoja tiettyjen sovittujen tapahtu- mien toteutuessa 32. Myös Levi ja Xxxxxx kuvailevat älysopimusta ohjelmointikoodiksi, joka suorittaa automaattisesti sopimuksen tai osan siitä, ja joka tallennetaan lohkoketju- pohjaiselle alustalle. Heidän mukaansa koodi voi olla osapuolten välisen sopimuksen ai- noa ilmentymä tai se voi täydentää perinteistä tekstipohjaista sopimusta ja toteuttaa tiettyjä sopimuksen ehtoja, kuten varojen siirtämistä osapuolelta toiselle. Sopimuksen osapuolen suorittaessa tietyn toimen, älysopimus havaitsee, että siihen ohjelmoidut eh- dot ovat täyttyneet ja koodi suorittaa näiden ehtojen laukaiseman vaiheen. Jos mitään suorituksia kummankaan osapuolen toimesta ei tehdä, koodi ei tee mitään.33 Älysopi- muksen koodi on siis muotoa: jos (X), niin (Y) 34, jossa sekä X, että Y edustavat osapuolten yhdessä sopimia ehtoja tai suoritteita.

Kun älysopimus on koodattu ja tallennettu lohkoketjuun, sitä ei ole enää mahdollista muuttaa ja se toimii tällöin siihen ennalta ohjelmoitujen xxxxxxxx xxxxxxxxxx 00. Siksi on tärkeää, että älysopimus laaditaan siten, että se vastaa osapuoltensa tahtoa ja odotuksia. Älysopimuksella ei ole kykyä noutaa dataa sopimuksen ulkopuolisista resursseista. Tällai- set tiedot on siis ikään kuin työnnettävä älysopimukseen. Sopimuksen osapuolet voivat ratkaista tämän ongelman käyttämällä niin sanottua "oraakkelia". Oraakkelit ovat luotet- tavia kolmansia osapuolia, jotka hakevat tietoa ja siirtävät sen lohkoketjuun ennalta mää- rättyinä aikoina. Oraakkeleihin liittyy tiettyjä riskejä. Oraakkeli saattaa esimerkiksi kokea järjestelmävirheen, eikä siten voi työntää älysopimukseen tarvittavia tietoja. On myös mahdollista, että se antaa virheellistä tietoa tai lopettaa toimintansa kokonaan.36

31 Ma ja muut 2019, s. 3–4

32 Kinnunen ja muut 2017, s. 10

33 Levi & Lipton 2018

34 Bayón 2020, s. 3

35 Giancaspro 2017 s. 826

36 Levi & Lipton 2018

Älysopimukset ovat toiminnallisuudeltaan toistaiseksi melko alkeellisia ja on vielä pitkä matka siihen, että koodi pystyisi määrittelemään subjektiivisempia oikeudellisia kritee- rejä, kuten sen, missä vaiheessa sopimuksessa oleva vahingonkorvauslauseke tulisi akti- voida ja vahingonkorvaus maksaa toiselle osapuolelle. Älysopimus soveltuukin tällä het- kellä parhaiten esimerkiksi taloudellisten seuraamusten määräämiseen, mikäli tietyt eh- dot eivät täyty. Älysopimusta voidaan käyttää myös välineenä perinteisten tekstimuo- toon laadittujen sopimusten ehtojen toteuttamiseen, jolloin sopimustekstissä viitataan älysopimuksen käyttöön tiettyjen ehtojen osalta. Tämän tyyppisiä älysopimuksia voidaan kutsua "älykkäiksi liitännäissopimuksiksi". Toistaiseksi minkä tahansa tyyppisiä sopimus- järjestelyjä solmiville osapuolille olisi parasta käyttää lähestymistapaa, joka yhdistää tekstin ja koodin. Yksinomaan koodia sisältäviä älysopimuksia tulisi käyttää vain yksinker- taisiin tarkoituksiin.37

2.3 Älysopimuksen hyödyntäminen liiketoiminnassa‌

Älysopimukset ovat monella tapaa hyödyllisiä ja niissä voidaan nähdä paljon potentiaalia erityisesti sopimusprosessin tehostamisen näkökulmasta. Älysopimuksen edut liittyvät- kin pitkälti automaatioon ja sen myötä sopimuksentekoprosessin nopeuttamiseen sekä suoraviivaistamiseen. Toisaalta myös monet älysopimuksiin liittyvät haasteet aiheutuvat juuri niiden automaattisesta ja muuttumattomasta luonteesta. Älysopimuksen etuja voi- daan pitää jossain määrin mullistavina ja teknologian kehittymisen sekä lainsäädännön lisääntymisen myötä vielä tällä hetkellä älysopimusten käytettävyyteen vaikuttavat haas- teet saattavat merkittävästi vähentyä tulevaisuudessa. Näin ollen älysopimuksessa voi- daan nähdä paljon potentiaalia uudenlaisena sopimusmuotona, jota voidaan mahdolli- sesti tulevaisuudessa hyödyntää entistä paremmin.

37 Levi & Lipton 2018

Yksi älysopimuksen ehdottomista eduista on nopeus. Perinteisten oikeudellisten doku- menttien tulkinta ja täytäntöönpano vievät aikaa, mutta älysopimuksen kohdalla tätä on- gelmaa ei ole. Älysopimuksen täytäntöönpanoon ei myöskään tarvita ulkopuolista, luo- tettavaa tahoa, sen tapahtuessa automaattisesti ennalta määritettyjen ehtojen täytty- essä. Älysopimuksia voidaan lisäksi pitää luotettavina, sillä lohkoketjuun tallennettujen tietojen muuttaminen tai tuhoutuminen on erittäin epätodennäköistä. Näin ollen sekä sopimuksen sisältö, että sen täytäntöönpano ovat luotettavampia verrattuna perinteisiin sopimuksiin. Lisäksi, jos sopimuksen osapuoli ei täytä velvoitteitaan, älysopimuksen eh- dot suojaavat muita osapuolia. Osapuoli ei myöskään voi kiistää ryhtyneensä toimiin, koska kaikki päätökset ja tulokset tallennetaan lohkoketjuun.38 Älysopimus tarjoaa siten varmuutta sekä automaattisen ja riippumattoman tavan solmia sopimuksia 39.

Älysopimus siis helpottaa sopimusten tekemistä ja sopimusprosessia samalla poistaen prosessista välikäsiä 40. Älysopimus minimoi muun muassa pankkien, juristien ja tuo- mioistuinten tarpeen sopimuksen toteuttamisen takaamiseksi. Koodin käyttäminen ta- vallisen kielen sijasta tekee lisäksi sopimuksen käyttäytymisestä ennustettavampaa, sillä koodi ei ole avoin tulkinnalle. Älysopimus siis poistaa sopimuksesta tulkinnanvaraisuutta, jolloin sen käyttäminen on varmempaa verrattuna tekstimuotoon laadittuihin sopimuk- siin. Älysopimus tarjoaakin näin ollen muuttumattoman menetelmän ilmaista oikeudel- lisia sitoumuksia.41 Älysopimuksen perimmäisenä tarkoituksena voidaan pitää sitä, että se poistaa ihmisen väliintulon tarpeen sopimusprosessista.42 Älysopimusten odotetaan tulevaisuudessa mahdollistavan liiketoimintojen prosessiautomaatio huomattavasti aiempaa laajemmassa mittakaavassa 43.

Älysopimuksia voidaan hyödyntää monilla eri aloilla. Älysopimukset sopivat erityisen hy- vin käyttöön toimialoilla, joilla on hallinnollisia ja juridisia kustannuksia, kuten rahoitus-,

38 Ma ja muut 2019, s. 4–5

39 Savelyev 2017, s. 124

40 Älysopimus n.d.

41 Ma ja muut 2019, s. 2–5

42 Ma ja muut 2019, s. 2 & 4

43 Kinnunen ja muut 2017, s. 10

vakuutus- ja tilintarkastusalalla. Lisäksi älysopimukset ovat hyödyllisiä verkkokauppalii- ketoiminnassa, verotuksessa sekä toimitusketjuihin liittyvissä toimissa. Näiden lisäksi mahdollisia käyttökohteita voi olla tulevaisuudessa enemmänkin. Esimerkiksi erilaisten sopimusten muuttaminen koodiksi saattaa tuottaa tulevaisuudessa kokonaan uuden markkinan tai markkinakasvua 44. Älysopimusten avulla voidaan lisäksi vaihtaa digitaa- lista omaisuutta, kuten rahaa ja arvopapereita. Niitä voidaan hyödyntää myös kiinteistö- jen ja muun kiinteän omaisuuden vaihdannassa.45 Älysopimus voidaan myös ohjelmoida estämään pääsy tiettyyn sisältöön, jos maksua ei vastaanoteta 46.

Älysopimusta voidaan myös hyödyntää erilaisten sopimusten täytäntöönpanossa. Älyso- pimuksen käyttäminen perinteisen sopimuksen rinnalla parantaa sopimusprosessin te- hokkuutta automatisoimalla sopimusprosessia. Tämä taas hyödyttää yrityksiä, kun eri- laisten sopimusten laatimiseen ei tarvitse käyttää niin paljon resursseja. Sopimusehdot ovat itsessään täytäntöönpanokelpoisia ja voivat sisältää viittauksia laillisiin sopimuksiin. 47 Lohkoketjupohjainen älysopimus aiheuttaa siis myös vähemmän kustannuksia verrat- tuna perinteiseen sopimukseen. Tämän vuoksi lohkoketjuteknologiaa hyödyntävät yri- tykset ovat tehokkaampia, kustannustehokkaista sekä kilpailukykyisempiä verrattuna yrityksiin, jotka hyödyntävät perinteisempiä toimintatapoja.48 Älysopimuksen odotetaan tarjoavan ylivoimaisen ratkaisun nykyisiin transaktioprosesseihin eri aloilla 49. Älysopi- muksiin liittyy siis paljon erilaisia etuja ja potentiaalia, joita voidaan hyödyntää liiketoi- minnassa.

44 Rousku ja muut 2017, s. 71

45 Ma ja muut 2019, s. 4 & 6

46 Levi & Lipton 2018

47 Kerikmäe & Rull 2016, s. 134

48 Savelyev 2017, s. 122

49 Taherdoost 2023, s. 3

3 Älysopimus sopimusoikeudellisessa viitekehyksessä‌

3.1 Sopimuksen määrittelyä ja sopimuksen syntyminen‌

Jotta älysopimusta voidaan tarkastella sopimusoikeudellisena sopimuksena, on olen- naista ymmärtää, miten oikeudellinen sopimus määritellään ja millaisia vaatimuksia so- pimusoikeudellinen sääntely asettaa sopimukselle, jotta se olisi oikeudellisesti pätevä. Tähän liittyvät olennaisesti myös erilaiset sopimuksen syntymistavat. Kaiken sopimisen lähtökohtana voidaan pitää sopimusvapauden periaatetta, jonka mukaan sopimuksen solmimisesta päättävät osapuolet itse. Siksi sopimuksia voi olla monenlaisia ja ne poik- keavat toisistaan syntytavoiltaan ja muodoiltaan. Sopimuksia voidaan tehdä hyvin erilai- sin välinein ja niillä voi myös olla hyvin erilaisia merkityksiä. Tämän sopimusten moni- ulotteisuuden vuoksi on vaikeaa tyhjentävästi määritellä, mitä sopimus oikeudellisesti tarkoittaa.50

Sopimus (eng. contract) voi tarkoittaa Saarnilehdon ja Xxxxxxx mukaan oikeudellisesti ainakin kolmea eri asiaa. Sillä voidaan tarkoittaa sopimuksen tekemistä, eli sitä, kun osa- puolet tulevat sopimusoikeudellisesti sidotuiksi sopimukseen. Sillä voidaan myös viitata asiakirjaan, joka sisältää sopimuksen ehdot tai sillä voidaan tarkoittaa sopimuksen osa- puolten välisen suhteen sisältöä, jolloin se on yhteisnimitys osapuolten välisille oikeuk- sille ja velvoitteille.51 Liiketoiminnan näkökulmasta sopimus voidaan nähdä oikeudelli- sena välineenä, jonka avulla osapuolet ryhtyvät liikesuhteeseen ja hallinnoivat sitä. So- pimus on vapaaehtoinen, oikeudellisesti sitova sekä täytäntöönpanokelpoinen osapuol- ten välinen yhteisymmärrys, joka luo molemminpuolisia velvoitteita osapuolilleen.52 So- pimuksen osapuolena voi olla yksityishenkilö tai organisaatio ja osapuolia voi olla myös enemmän kuin kaksi.

50 Saarnilehto & Annola 2018, s. 5

51 Saarnilehto & Annola 2018, s. 4

52 Cavalieri & Salvatore 2018, s. 1

Aivan kuten älysopimuskin, myös sopimus voidaan siis määritellä eri tavoin. Perinteisesti sopimuksen on katsottu syntyvän kahden tai useamman toisiansa edellyttävän oikeus- toimen pohjalta 53. Oikeustoimella tarkoitetaan tahdonilmaisua, jonka tarkoituksena on perustaa, muuttaa, siirtää tai kumota jokin oikeus 54. Oikeustoimeen sisältyy siis tahto tulla sidotuksi ja se on välttämätön oikeustoimen ja siten myös sopimuksen syntymisen kannalta. Tämä määritelmä kattaa Saarnilehdon ja Xxxxxxx mukaan suurimman osan so- pimuksen syntytavoista.55 Sopimus syntyy siis lähtökohtaisesti osapuolten tahdonilmai- sujen pohjalta, vapaaehtoisuuteen perustuen ja yhteistyön tuloksena. Sopimusta ei synny, mikäli osapuolet tai toinen osapuolista ei ilmaise tahtoaan sitoutua sopimukseen. Esimerkiksi pakotettuna annettua tahdonilmaisua ei voida pitää oikeustoimena 56, jolloin sopimuskaan ei voi syntyä pakottamalla.

Sopimuksen syntymekanismi ilmentää siis erinomaisesti sopimusvapauden periaatetta. Sopimuksen syntymiseen vaaditaan aina vähintään kahden osapuolen myötävaikutusta ja tahtoa, joka voidaan ilmaista monin eri tavoin.57 Jotta tahdonilmaisu saa oikeusvaiku- tuksen, se tulee jollain tavalla ilmaista ja se on tullut tarkoittaa tulemaan toisen osapuo- len tietoon. Sopimus voi syntyä myös ilman nimenomaisia tahdonilmaisuja siten, että osapuolten tosiasiallisen käyttäytymisen perusteella on mahdollista päätellä heidän vä- lillään olevan sopimus. Sopimukseen voi siis tulla sidotuksi myös pelkästään tietynlaisen käyttäytymisen perusteella silloin, kun se on yleisen käytännön mukaista.58 Sopimuksen syntymiseen ilman tahdonilmaisuja on kuitenkin suhtauduttu pidättyvästi, jotta kukaan ei tulisi sidotuksi sopimukseen, johon ei ole ilmaissut tahtoaan sitoutua 59.

53 Saarnilehto & Annola 2018, s. 4

54 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 3.

55 Saarnilehto & Annola 2018, s. 5 & 8

56 Saarnilehto & Annola 2018, s. 8

57 Saarnilehto & Annola 2018, s. 7–9

58 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 3. & luku 6.

59 Xxxxxxxxxxx & Annola 2018, s. 43

Hyvin yleisenä sopimuksen syntymistapana pidetään tarjous – vastaus -periaatetta, joka ilmenee muun muassa oikeustoimilaista. Periaatteen mukaan sopimus syntyy, kun osa- puoli tekee toiselle osapuolelle tarjouksen ja tämä antaa siihen hyväksyvän vastauksen. Tällöin tarjouksen ja vastauksen on oltava samansisältöisiä. Tällaisessa tilanteessa sopi- muksen syntymisen edellytyksenä olevat kaksi oikeustoimea ovat siis tarjous ja vastaus

60. OikTL 6 §:n mukaan hyväksyvä vastaus, johon on tehty jokin lisäys, on uusi tarjous, eikä tällöin sitovaa sopimusta ole vielä muodostunut. Sopimuksen syntymisestä voi myös olla erilaisia käsityksiä riippuen siitä, minkä maan oikeusjärjestelmän näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Pätevän sopimuksen syntymiseen saatetaan esimerkiksi tarjouksen ja hy- väksyvän vastauksen lisäksi vaatia jonkinlaisen hyödyn siirtymistä molemmille osapuo- lille 61. Oikeusvaikutteisen sopimuksen syntyminen riippuu siis myös siitä, mitkä lait so- pimukseen vaikuttavat.

Tarjous – vastaus -periaatteen lisäksi sopimus voi syntyä monella muullakin tavalla, kuten osapuolten välisten neuvottelujen tuloksena tai täysin sähköisesti 62 . Sopimusvapaus mahdollistaa sopimuksen tekemisen erilaisin keinoin ja jää osapuolten harkinnan varaan, millä tavoin he haluavat välistään sopimussuhdetta dokumentoida. Sopimusta on usein kuvailtu välineeksi, jolla oikeudelliset sitoumukset ilmaistaan ja vahvistetaan 63 ja toisi- naan sopimuksen tarkoituksena voi jopa olla osapuolten välisen sopimussuhteen ilmai- seminen sopimussuhteeseen nähden ulkopuolisille tahoille. Sopimuksen merkittävim- pinä tehtävinä voidaan kuitenkin nähdä osapuolten sitominen oikeussuhteeseen sekä osapuolten välisen oikeussuhteen säänteleminen 64.

Älysopimusta voidaan useiden lähteiden mukaan pitää oikeudellisesti pätevänä ja sito- vana sopimuksena 65 ja siitä on myös mahdollista tunnistaa erilaisia

60 Saarnilehto & Annola 2018, s. 5

61 Herpy 2023

62 Xxxxxxxxxxx & Annola 2018, s. 42–43

63 Ma ja muut 2019, s. 1

64 Saarnilehto & Annola 2018, s. 4 & 6–7

65 Esimerkiksi Savelyev (2017, s. 123) ja Lauslahti, ja muut (2016, s. 22) toteavat, että älysopimusta voidaan pitää oikeudellisena sopimuksena.

sopimusoikeudellisen sopimuksen syntymistapoja. Sopimusoikeudellisesta näkökul- masta älysopimuksen syntyminen voidaan nähdä tarjous – vastaus -periaatteen mukai- sesti syntyvänä sopimuksena tai varsinaisen käyttäytymisen perusteella syntyvänä sopi- muksena. Lisäksi älysopimus voi sisältää piirteitä reaalisopimuksesta 66, jolla tarkoitetaan sopimusta, joka tulee sitovaksi vasta suorituksen yhteydessä 67 . Älysopimuksesta on myös mahdollista tunnistaa sopimuksen syntymisen edellytyksenä pidettävät osapuol- ten tahdonilmaisut ja älysopimuksen syntyminen edellyttääkin osapuolten tahtoa tullak- seen voimaan. Tahto ilmenee sillä hetkellä, kun osapuoli päättää sitoutua älysopimuk- seen ennalta määritellyin ehdoin.68 Tosiasialliset toimet voidaan nähdä myös osapuolten tahdonilmaisuina sitoutua sopimukseen. Lisäksi älysopimus voidaan nähdä oikeudellisen sopimuksen määritelmän kautta, kahtena toisiansa edellyttävänä oikeustoimena.

Kaikissa tilanteissa pätevän sopimuksen syntymiseen ei kuitenkaan riitä osapuolten sel- keätkään tahdonilmaisut. On siis mahdollista, että sopimus osoittautuu osittain tai koko- naan pätemättömäksi, mikäli osapuolet ovat tehneet tiettyjä virheitä sen tekemisessä 69. Sopimuksen pätemättömyys voi aiheutua monesta eri syystä. Pätevän sopimuksen syn- tymisen edellytyksenä voidaan pitää muun muassa sitä, että osapuolten tulee olla oi- keustoimikelpoisia ja että sopimus ei ole pakottavan lain vastainen. Oikeustoimikelpoi- suudella tarkoitetaan, että osapuolella on oikeus solmia oikeusvaikutteisia sopimuksia. Oikeustoimikelpoisuuteen voi liittyä erilaisia vaatimuksia riippuen siitä, onko kyseessä yksityinen henkilö vai organisaatio.70 Pätemättömyysperusteita voi löytyä useista eri la- eista 71. Esimerkkinä pätemättömyysperusteesta voidaan mainita OikTL 32 §:n mukainen ilmaisuerehdys. Ilmaisuerehdyksestä puhutaan, kun tahdonilmaisu on jonkin erehdyk- sen johdosta saanut toisenlaisen sisällön, kuin on tarkoitettu. Tällainen tahdonilmaisu ei yleensä sellaisenaan ole sitova.

66 Xxxxxxxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxx 2016, s. 15

67 Xxxxxxxxxxx & Annola 2018, s. 42

68 Savelyev 2017, s. 123

69 Xxxxxxxxx & Salvatore 2018, s. 1

70 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 4. & luku 6.

71 Saarnilehto & Annola 2018, s. 112

Kerikmäe ja Rull toteavat, että älysopimukset eivät korvaa oikeudellisia sopimuksia, vaan toimivat niiden ohella tilanteissa, joissa perinteiset sopimukset eivät ole käytännöllisiä. Siksi älysopimuksia käytetäänkin heidän mukaansa perinteisten sopimusten ohella joi- denkin sopimuksen osien tai lausekkeiden automatisoimiseksi. Kerikmäe ja Rull eivät kui- tenkaan ole sulkeneet pois sitä mahdollisuutta, että oikeudellinen sopimus toteutuisi joskus tulevaisuudessa täysimääräisesti älysopimuksen avulla, mutta tämä riippuu siitä, pystyykö älysopimus täyttämään kaikki sopimusoikeudelliset vaatimukset.72

3.2 Lähtökohtana sopimusvapauden ja sopimussitovuuden periaatteet‌

Kaiken sopimisen ja sopimusoikeudellisen sääntelyn lähtökohtana voidaan pitää sopi- musvapauden ja sopimussitovuuden periaatteita. Kaikki oikeustoimikelpoiset henkilöt ja organisaatiot voivat siis vapaasti solmia päteviä sopimuksia, minkä lisäksi sopimukset on lähtökohtaisesti myös pidettävä 73. Näitä periaatteita voidaan pitää kansainvälisestikin yhdenmukaisina 74. Sopimusvapauteen voidaan katsoa sisältyvän ainakin päätäntäva- paus, valintavapaus, sisältövapaus, tyyppivapaus75 sekä muotovapaus. Päätäntävapau- della tarkoitetaan, että kaikilla on vapaus tehdä tai olla tekemättä sopimuksia. Valintava- paus tarkoittaa, että sopimuskumppani voidaan valita vapaasti. Sisältövapaudella taas tarkoitetaan sitä, että sopimuksen osapuolet saavat vapaasti päättää minkälaisilla eh- doilla sopimus tehdään.76 Tyyppivapaus puolestaan tarkoittaa, etteivät osapuolet ole si- dottuja laeissa säänneltyihin sopimustyyppeihin, vaan oikeuksista ja velvollisuuksista voidaan sopia vapaasti 77. Muotovapaudella tarkoitetaan sopimuksen osapuolten va- pautta määrätä, missä muodossa sopimus tehdään 78.

72 Kerikmäe & Rull 2016, s. 133 & 135

73 Saarnilehto & Annola 2018, s. 17

74 Kurkela 2003, s. 3

75 Saarnilehto ja muut 2004, luku 1.

76 Saarnilehto & Annola 2018, s. 17

77 Saarnilehto ja muut 2004, luku 7.

78 Saarnilehto & Annola 2018, s. 17

Sopimusvapauden sekä siihen sisältyvän muotovapauden periaatteen mukaisesti myös digitaalisessa ympäristössä toteutettavaa älysopimusta voidaan siis lähtökohtaisesti käyttää sopimusmuotona, ja osapuolet voivat sisältövapauden mukaisesti laatia sen ha- luamansa sisältöisenä. On kuitenkin tärkeää huomata, että sopimusvapautta ja esimer- kiksi muotovapautta on rajoitettu lainsäädännössä erilaisilla tavoilla 79 . Siten, vaikka muotovapauden periaatteen mukaan sopimuksen osapuolet saavat lähtökohtaisesti va- paasti päättää, missä muodossa sopimus tehdään, liittyy tähän joitakin poikkeuksia. Poikkeukset johtuvat usein siitä, että tietyistä asioista sopimisen on katsottu olevan niin tärkeää, että sopimukselle on sen vuoksi säädetty tietty muoto.80

Muotomääräys voi olla asetettu esimerkiksi todistelun helpottamiseksi, jolloin mahdol- listen erimielisyyksien synnyttyä sopimuksen sisältö on helpommin selvitettävissä, kun se on kirjallisessa muodossa laadittu.81 Muotomääräyksen syynä voi olla myös kolman- nen osapuolen etu tai julkinen etu, joka edellyttää tietynlaisten oikeussuhteiden sel- keyttä 82. Muotomääräyksillä on siten oikeussuhteen selvyyttä ja varmuutta lisäävä mer- kitys 83. Muotomääräyksen noudattamatta jättämisestä voi seurata esimerkiksi sopimuk- sen pätemättömyys, mutta muitakin seurauksia voi olla 84.

Muotomääräyksen syrjäyttämisen vaikutukset ilmenevät sopimustyyppikohtaisesti lain- säädännöstä. Muotomääräyksen noudattamatta jättämisestä aiheutuva oikeusvaikutus on useimmiten korjattavissa vain tekemällä oikeustoimi uudelleen säädettyä muotoa noudattaen. Yleisin muotomääräys on vaatimus sopimuksen tekemisestä kirjallisessa muodossa. Kirjallisen muotomääräyksen katsotaan kuitenkin nykyään täyttyvän silloin- kin, kun asiakirja on allekirjoitettu sähköisesti. Muotomääräykseen voi sisältyä myös

79 Xxxxxxxxxxx & Annola 2018, s. 18

80 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 6.

81 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 6.

82 Saarnilehto & Annola 2018, s. 18

83 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 6.

84 Saarnilehto & Annola 2018, s. 18

esimerkiksi vaatimus todistajista.85 Muotomääräykset voivat siten rajoittaa älysopimuk- sen käyttämistä sopimusmuotona tietyissä tilanteissa.

Mikäli muotomääräystä ei ole asetettu, voidaan sopimus tehdä missä muodossa tahansa. Esimerkiksi suullinen sopimus on yhtä sitova kuin kirjallinenkin, vaikkakin sen olemassa- olon ja sisällön todistaminen mahdollisessa riitatilanteessa voi olla vaikeampaa 86. Tek- nologisen kehityksen myötä erilaisia sopimusmuotoja voidaan suullisen ja kirjallisen so- pimuksen lisäksi tunnistaa nykyään enemmänkin. Sopimus voi olla esimerkiksi tarjous- tilaus-tilausvahvistus-yhdistelmä, hiljainen sopimus, sähköinen sopimus tai eri vaiheiden yhdistelmänä syntynyt sopimus. Sopimus voidaan siis tehdä myös sähköisesti sähköpos- tin, tekstiviestin tai internetin välityksellä. Pääsääntöisesti sähköinen sopimus on yhtä sitova kuin kirjallinenkin. Perinteisesti sähköinen sopimus ei kuitenkaan ole soveltunut määrämuotoisiin sopimuksiin, mutta tämäkin näkemys on alkanut muuttua. Sähköisten sopimusten osalta ongelmia voivat kuitenkin aiheuttaa muun muassa sopimuksen syn- tyhetken ja sisällön todistaminen sekä hakkerointi.87

Uuden tekniikan avulla tehtäviin sopimuksiin on säädetty myös omaa lainsäädäntöä. Viestintäpalvelulaissa, eli laissa sähköisen viestinnän palveluista (917/2014), on säädetty muun muassa sopimusta koskevien muotomääräysten täyttämisestä sähköisesti.88 Kirjal- lisen vaatimuksen voi viestintäpalvelulain mukaan täyttää sellainen sähköinen sopimus, jonka sisältöä ei ole mahdollista yksipuolisesti muuttaa ja joka on osapuolten saatavilla. Tämä sääntely liittyy Euroopan unionin direktiiviin (2000/31/EY), jonka mukaan jäsenval- tioiden on annettava mahdollisuus sopimusten tekemiseen sähköisessä muodossa. Xxxxxx, Xxxxxx ja Xxxxxxxxx ovat tulkinneet, että mikäli tarjous edellyttää kirjallista muo- toa, myös lohkoketjuun sijoitettu ohjelma saattaisi riittää tämän vaatimuksen täyttämi- seen.89 On siis mahdollista, että älysopimus voitaisiin tulkita kirjalliseksi sopimukseksi.

85 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 6.

86 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 6.

87 Fondia, n.d.

88 Saarnilehto & Annola 2018, s. 43

89 Xxxxxx, Xxxxxx & Xxxxxxxxx 2023, s. 49

Sopimusprosessia voidaan pyrkiä tehostamaan erilaisilla sopimusmenetelmillä. Sopimus voidaan toteuttaa esimerkiksi osittain tai kokonaan automatisoituna sähköisenä sopi- muksena. Erilaisia sopimustapoja voidaan myös käyttää samanaikaisesti. Sopimus voi- daan esimerkiksi muodostaa sekä allekirjoittaa sähköisesti ja osa sopimusehdoista voi- daan pannaan täytäntöön älysopimuksen avulla. Sopimusprosessin tukena käytetään ny- kyään yhä enemmän sähköistä sopimusta. Eräs sähköisen sopimuksen tyyppi on auto- matisoitu sähköinen sopimus, jossa molemmat osapuolet toimivat koneiden kautta ja prosessiin liittyy vain vähän tai ei lainkaan ihmisen toimintaa. Juridisesta näkökulmasta on vaikea nähdä eroa automaattisten sähköisten sopimusten ja älysopimusten välillä. Älysopimusten käytön ennustetaan alkavan muuttaa perinteisiä liiketoimintaprosesseja ja mahdollistaa uusia liiketoimintarakenteita ja -menetelmiä.90

Muotovapauden lisäksi sopimusvapauteen kuuluu siis olennaisesti myös sisältövapaus, jonka mukaan osapuolilla on vapaus määrätä sopimuksen sisällöstä ja säännöistä. Sisäl- tövapauteenkin löytyy kuitenkin poikkeuksia ja sitä on rajoitettu sopimustyyppikohtai- sesti pakottavalla lainsäädännöllä. Sisältövapauden rajoituksissa korostuvat muut sopi- musoikeudelliset periaatteet, kuten kohtuusperiaate sekä heikomman suojan periaate.91 Näin ollen myös älysopimuksessa tulee huomioida sopimuksen sisältövapauteen mah- dollisesti kohdistuvat rajoitukset.

Sopimuksen synnyttyä tulee sopimussitovuuden periaatteesta hyvin olennainen. Sopi- mussitovuuden periaatteen mukaan sopimus on pidettävä, eli pacta sunt servanda. Vahva pääsääntö siis on, että pätevää sopimusta ei voi yksipuolisesti peruuttaa tai muut- taa. Sopimussitovuuden periaate ilmenee muun muassa OikTL 1 §:ssä, jonka mukaan tarjous ja vastaus sitovat tarjouksen tekijää sekä vastauksen antajaa. Sopimus voi kuiten- kin olla sitova vain, mikäli sopimus on solmittu sitä koskevia sääntöjä noudattaen.92 Tästä

90 Kerikmäe & Rull 2016, s. 135–136

91 Saarnilehto & Annola 2018, s. 18

92 Saarnilehto & Annola 2018, s. 19 & 164

esimerkkinä voidaan mainita korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO: 2014:65, jossa sopimukseen sisältyvän ehdon ei katsottu olevan sitova, sillä se oli osakeyhtiölain vastainen. Sopimussitovuuden periaatteen näkökulmasta älysopimus on erinomainen sopimusmuoto sen muuttumattoman luonteen vuoksi, sillä kun älysopimus on tehty, ei sitä voida enää muuttaa tai irtisanoa.

3.3 Sopimuksia koskevasta sääntelystä‌

Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti usein todetaan, että sopimusoikeudessa sään- tely on vähäistä. Kuten edellä esitetyn perusteella kuitenkin voidaan huomata, on ole- massa sekä kansallista että kansainvälistä sopimusoikeudellista sääntelyä, joka tulee ot- taa huomioon sopimuksia solmittaessa. Sopimuksia solmittaessa tuleekin huomioida, että sopimukseen voivat vaikuttaa useatkin eri lait riippuen siitä, mistä asiasta sopimuk- sella on tarkoitus sopia. Näin ollen sopimuksia koskevat itse asiassa hyvin monet eri sään- nökset, eikä sopimusten sääntely tässä mielessä ole kovinkaan vähäistä. Voidaan silti to- deta, että yleistä sopimuksia koskevaa sääntelyä on vähän, eikä ole olemassa yhtä lakia, joka koskisi kaikkia sopimustyyppejä ja sisältäisi kaiken niihin liittyvän sääntelyn.

Suomessa sopimusoikeus voidaan jakaa yleiseen ja erityiseen sopimusoikeuteen. Ylei- seen sopimusoikeuteen sisältyvät ne asiat, jotka ovat yhteisiä kaikille sopimustyypeille ja erityinen sopimusoikeus koskee sääntelyä, joka kohdistuu vain tiettyihin sopimustyyp- peihin. Lainsäädännön soveltumisen näkökulmasta on siis olennaista, mistä asiasta sopi- muksella on tarkoitus sopia. Suomessa ainoa sopimuksia yleisesti koskeva laki on oikeus- toimilaki. Oikeustoimilaki pitää sisällään sääntelyä muun muassa sopimuksen tekemi- sestä, oikeustoimen pätemättömyydestä ja sovittelusta. Laki koskee vain varallisuusoi- keudellisia oikeustoimia, mutta erityisesti sopimuksen tekemistä koskevia säännöksiä

voidaan pitää sopimuksen tekemisen perusperiaatteina yleisemminkin.93 Oikeustoimi- laki edustaa pohjoismaista lainsäädäntöä 94.

Oikeustoimilain sääntely on tahdonvaltaista sääntelyä. Merkittävä osa liikesopimuksia koskevasta sopimusoikeudellisesta sääntelystä on tahdonvaltaista. Tämä tarkoittaa, että osapuolet voivat syrjäyttää oikeussuhdetta koskevat normit ja päättää itse, miten halua- vat sopimussuhdettaan säänneltävän. Lain säännökset tulevat tällöin sovellettavaksi vain, jos muuta ei ole sovittu.95 Sopimustyyppikohtaisesti sopimuksia koskevaa pakottavaa lainsäädäntöä on Suomessa jonkin verran. Näistä keskeisimpinä voidaan mainita kulut- tajansuojalaki ja kauppalaki 96. Tietyissä tilanteissa sopimuksen sisältö voi siis määrittyä joko osittain tai kokonaan pakottavan tai tahdonvaltaisen lainsäädännön perusteella. So- pimuksen sisältö voi näin ollen siis riippua sopimustyypistä sekä siihen liittyvästä lainsää- dännöstä. Siten myös älysopimusta koskeva sääntely riippuu siitä, mistä osapuolet ha- luavat älysopimuksen avulla sopia.

Sopimusvapauden ja sopimussitovuuden periaatteiden keskeisyyden pohjalta voidaan todeta, että sopimusoikeudessa oikeudellisten periaatteiden merkitys on korostunutta. Oikeuskäytännön perusteella on vakiintunut oikeusperiaatteita, jotka ovat merkittäviä lähteitä sopimusten arvioinnissa ja sopimuksia koskevat ongelmat ratkeavatkin monelta osin sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Periaatteet ovat kuitenkin lainsää- däntöön verrattuna väljempiä normeja ja niiden painoarvo soveltamistilanteissa vaihte- lee. On myös mahdollista, että samaan tapaukseen vaikuttavat samanaikaisesti vastak- kaisiin suuntiin osoittavia periaatteita.97 Tällöin ratkaisun saamiseksi voidaan joutua pun- nitsemaan eri periaatteiden painoarvoa 98.

93 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 3. & luku 6.

94 Saarnilehto & Annola 2018, s. 16

95 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 3. & luku 6.

96 Saarnilehto & Annola 2018, s. 16

97 Saarnilehto & Annola 2018, s. 16–17

98 Hirvonen 2011, s. 44

Sopimusvapauden ja sopimussitovuuden periaatteiden lisäksi muita keskeisiä sopimus- oikeudellisia oikeusperiaatteita ovat muun muassa kohtuusperiaate, lojaliteettiperiaate, vilpittömän mielen periaate sekä heikomman suojan periaate 99. Oikeusperiaatteet ilme- nevät myös osana lainsäädäntöä, vaikka niitä ei nimenomaisesti pykälissä mainittaisi- kaan. Esimerkiksi kohtuusperiaatetta ilmentää oikeustoimilain 36 §:n sovittelusääntö 100. Kohtuusperiaate ilmenee myös datasäädöksestä, sillä siinä muun muassa todetaan, että mikäli yritys yksipuolisesti asettaa toiselle yritykselle ehdon, ei se sido toista yritystä, mi- käli sitä on pidettävä kohtuuttomana. Oikeusperiaatteet ilmenevät myös oikeuskäytän- nössä korkeimman oikeuden antamien ennakkoratkaisujen kautta ja ne ovat siten tärkeä osa sopimusoikeudellista sääntelyä. Periaatteet saattavat näin ollen myös rajoittaa sopi- musvapautta ja sopimuksen sisältöä.

Sopimusoikeuden keskeiset periaatteet ovat merkittäviltä osin myös kansainvälisesti yh- denmukaisia 101. Kansalliset rajat ylittävässä sopimisessa keskeisessä roolissa ovat kan- sainväliset valtiotason sopimukset. Toisaalta kansainvälisellä tasolla osapuolten välisen sopimuksen merkitys sääntelyvälineenä korostuu, sillä sopimussuhdetta koskeva sään- tely ei ole tällöin yhtä selkeää. Kansainvälisissä sopimuksissa erityisen olennaista on mää- ritellä, minkä valtion lakia sopimukseen sovelletaan. Myös Euroopan unionilla on omat sopimusoikeudelliset periaatteensa, joiden avulla on pyritty yhtenäistämään eurooppa- laista sopimusoikeutta 102 . Älysopimuksen digitaalisen luonteen vuoksi sopimus on helppo solmia myös kansainvälisellä tasolla, eri valtioissa sijaitsevien osapuolten välillä. Tällöin haasteeksi muodostuu kysymys siitä, mikä on sopimukseen sovellettava laki, sillä sitä ei ole mahdollista määritellä älysopimuksessa.

Sopimustyyppikohtaista lainsäädäntöä voi olla vaikea ottaa huomioon älysopimuksissa. Sopimuksen osaksi saatetaan haluta myös sisällyttää yleisiä sopimusehtoja, kuten UNI- DROIT-periaatteet tai viitata johonkin muuhun kansainväliseen sopimukseen. Tämä ei

99 Saarnilehto & Annola 2018, s. 19–24

100 Saarnilehto & Annola 2018, s. 22

101 Kurkela 2003, s. 3

102 Xxxxxxxx 2004, s. 339

onnistu älysopimuksessa. Älysopimusta koskevat yleinen sopimusoikeudellinen sääntely, sopimusoikeudelliset periaatteet ja oikeuskäytäntö sekä sovittavasta asiasta riippuen myös sopimustyyppikohtainen pakottava lainsäädäntö. Riippuen siis siitä, mihin tarkoi- tukseen älysopimusta käytetään, sitä saattavat koskea erilaiset lait. Kansainvälisissä ti- lanteissa älysopimuksia saattavat koskea myös kansainväliset sopimukset. Älysopimuk- sen ollessa uudenlainen sopimusmuoto, on sitä koskeva erityissääntely tarpeellista, jotta sitä voitaisiin tehokkaasti ja turvallisesti hyödyntää kaikenlaisessa sopimisessa.

3.4 Muuttuneet olosuhteet ja erilaiset ristiriitatilanteet‌

Maailmassa tapahtuu jatkuvasti muutoksia, jotka voivat olennaisestikin vaikuttaa sopi- mussuhteisiin. Lähtökohtaisesti sopimus on pidettävä, vaikka sopimussuhteeseen vaikut- tavat olosuhteet muuttuisivatkin. Osapuolet voivat kuitenkin sisällyttää sopimukseen eh- don sen muuttamisesta. Sopimuksen muuttamisesta voidaan siis sopia. Muuttuneisiin olosuhteisiin varautuminen on kannattavaa erityisesti pitkäaikaisissa sopimuksissa. Täl- löin sopimuksessa voidaan esimerkiksi määritellä, mitkä syyt johtavat sopimuksen tai jonkin sen ehdon tarkistamiseen ja mahdolliseen muuttamiseen. On kuitenkin huomioi- tava, että vaikka sopimukseen sisältyisi ehto sen muuttamisesta, voi tällainen tilanne silti aiheuttaa haasteita, mikäli osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen muutoksesta.103

Muuttuneet olosuhteet voivat aiheuttaa myös sopimusoikeudellisia haasteita. Muuttu- neet olosuhteet voivat johtaa esimerkiksi siihen, että sopimuksesta tulee toiselle tai mo- lemmille osapuolille kohtuuton. Tällöin voi syntyä tilanne, jossa sopimus on tarkoituk- senmukaista pitää voimassa, mutta sitä on tarve joiltakin osin muuttaa, jotta se olisi koh- tuullinen sopimuksen osapuolia kohtaan. Sopimusta voidaan pyrkiä muuttamaan osa- puolten välisillä keskinäisillä neuvotteluilla tai esimerkiksi viranomaisen toimesta jom- mankumman osapuolen niin vaatiessa. Kun tavoitteena on sovittua kohtuullisemman

103 Saarnilehto & Annola 2018, s. 182–183

lopputuloksen aikaansaaminen, on kysymys sopimuksen sovittelusta. Sovittelusta on säädetty useissa eri laeissa, joista esimerkkinä voidaan mainita oikeustoimilaki. Sovitte- lusäännösten voidaan ajatella olevan yksi keino noudattaa sopimusoikeudellista koh- tuusperiaatetta.104

Sopimussuhteisiin liittyy aina myös ristiriitatilanteen mahdollisuus. Kiistaa voi syntyä esi- merkiksi sopimuksen syntymisestä tai sopimukseen perustuvan suorituksen virheellisyy- destä. Myös sopimussuhteeseen vaikuttavien olosuhteiden muuttuminen voi aiheuttaa erimielisyyksiä osapuolten välille. Siksi on tärkeää sopia jo sopimusta tehtäessä siitä, mi- ten mahdolliset ristiriitatilanteet ratkaistaan. Usein kiistat on järkevintä sopia osapuolten välisillä keskinäisillä neuvotteluilla, sillä esimerkiksi tuomioistuinmenettely voi tulla kal- liiksi, eikä lopputuloksesta ole varmuutta. Useasta sopimuksesta koostuvan sopimusko- konaisuuden kohdalla on myös varmistuttava siitä, että kaikissa sopimuksissa on saman- lainen riidanratkaisulauseke.105

Toisinaan erimielisyyksien ratkaisemiseksi tarvitaan siis sopimussuhteen osapuoliin näh- den ulkopuolista apua. Kiistoja voidaan osapuolten välisten keskinäisten neuvottelujen sekä tuomioistuimen lisäksi ratkoa myös välimiesoikeudessa. Välimiesoikeuden käyttä- minen on tyypillistä erityisesti liikesuhteissa. Välimiehet voivat olla osapuolten itsensä valitsemia tai ulkopuolisen elimen nimittämiä. Välimiesmenettelyn etuina voidaan pitää muun muassa sen nopeutta sekä sitä, että toisin kuin tuomioistuin, se ei ole millään ta- valla julkinen menettely. Välimiesmenettelyyn liittyen on tärkeää huomata, että sopi- mukseen kirjattu välityslauseke estää asian viemisen yleisen tuomioistuimen ratkaista- vaksi.106

Sopimukseen perustuvan suorituksen viivästyksestä tai virheellisyydestä puhuttaessa ky- seessä on sopimusrikkomus. Sopimusrikkomus ilmenee, mikäli sopimuksenmukainen

104 Saarnilehto & Annola 2018, s. 169

105 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 10.

106 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 10.

suoritus ja tehty suoritus poikkeavat toisistaan vastaanottajalle epäedullisella tavalla. Jos jompikumpi sopimuksen osapuolista ei täytä velvollisuuttaan, häneen saattaa kohdistua haitallinen seuraamus. Sopimusrikkomuksen seuraamukset riippuvat muun muassa so- pimustyypistä, rikkomuksen laadusta ja toisen osapuolen vaatimuksista. Mahdollisiin so- pimusrikkomuksiinkin voidaan varautua sopimuksessa. Osapuolet voivat esimerkiksi so- pia sopimussakosta, jonka toinen osapuoli joutuu toiselle maksamaan syyllistyessään so- pimusrikkomukseen 107. Sopimusrikkomuksiin liittyvää sääntelyä löytyy muun muassa kauppalaista ja kuluttajansuojalaista, mutta lainsäädäntö ei kata kaikkia tilanteita. Siksi on tärkeää, että seuraukset sopimusrikkomuksesta yksilöidään sopimuksessa, sillä pel- kästään lainsäädännön nojalla rikottu osapuoli ei välttämättä saa mitään hyvitystä 108.

Mikäli osapuoli ei täytä sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, voi toinen osapuoli vedota sopimusrikkomukseen ja viedä asian esimerkiksi tuomioistuimen ratkaistavaksi 109. Yksi sopimusrikkomuksen mahdollisista seurauksista on vahingonkorvausvelvollisuus. Sopi- mukseen perustuvasta vahingonkorvausvelvollisuudesta on säädetty sopimustyyppikoh- taisesti eri laeissa, mutta monet liikesopimukset jäävät lainsäädännön ulkopuolelle. So- pimusoikeudellisena lähtökohtana voidaan pitää sitä, että osapuoli korvaa kokonaisuu- dessaan sopimuskumppanilleen aiheuttamansa vahingon. Tällä tavoin sopijakumppani pyritään saattamaan siihen taloudelliseen asemaan, jossa tämä olisi ollut ilman aiheu- tettua vahinkoa. Vastuuta voidaan kuitenkin rajoittaa kirjaamalla sopimukseen vastuun- rajoitusehto. Vastuunrajoitusehdoissa voidaan esimerkiksi määritellä korvauksen enim- mäismäärä tai rajata tietyt vahingot korvausvastuun ulkopuolelle. Liikesopimuksissa on tavallista rajata niin sanotut välilliset vahingot korvausvastuun ulkopuolelle. Vastuunra- joitusehtoon ei kuitenkaan voida vedota tilanteessa, jossa vahinko on aiheutettu tahalli- sesti tai törkeällä huolimattomuudella.110

107 Saarnilehto & Annola 2018, s. 187–188, 191, 197–198

108 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 7.

109 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 7.

110 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 7. & luku 8.

Lähtökohtaisesti voisi ajatella, ettei sopimusrikkomus ole mahdollinen silloin, kun käyte- tään älysopimusta sopimisen välineenä. Älysopimuksen kohdalla voidaan ajatella, että sopimus ikään kuin syntyy sillä hetkellä, kun osapuolet täyttävät siihen ohjelmoidut suo- ritteet. Mikäli osapuolet eivät tee tarvittavia suoritteita, eli täytä älysopimukseen koodin muotoon kirjoitettuja velvoitteitaan, voidaan katsoa, ettei sopimusta ole vielä edes syn- tynyt. Jos kuitenkin tarkastellaan esimerkkinä myyntiautomaattia, joka toimittaa tuot- teen automaattisesti ostajalle, kun tämä ensin suorittaa tietyn maksun. Tämän tyyppi- sessä tilanteessa on mahdollista, että tuote olisikin jostain syystä viallinen, jolloin ky- seessä saattaisi olla sopimusrikkomus, kun ostaja ei saisikaan sellaista tuotetta, josta oli maksanut vaaditun summan.

Sopimuksia harvoin tehdään sillä ajatuksella, että ne kestävät ikuisesti. Siksi myös irtisa- nomis- ja purkuperusteet on tärkeää kirjata sopimukseen. Sopimus voi toisaalta päättyä automaattisestikin tietyn määräajan kuluttua. Joissain tilanteissa irtisanomisajasta on säädetty myös laissa, esimerkiksi liikehuoneiston vuokrasopimuksen osalta, mutta näis- täkin voidaan sopimuksella poiketa. Mikäli irtisanomisajasta ei ole sovittu, eikä sitä ole määrätty laissa, sopimus päättyy kohtuullisen irtisanomisajan kuluttua. Sopimuksen pur- kaminen taas edellyttää usein olennaista sopimusrikkomusta, mikäli siitä ei ole muuta sovittu 111. Älysopimuksen haasteena on sen muuttumattomuus esimerkiksi tilanteessa, jossa olosuhteet muuttuvat tai toinen osapuoli tekee sopimusrikkomuksen. Älysopi- musta ei voi tällöin irtisanoa tai purkaa. Lisäksi siihen voi olla vaikea sisällyttää ehtoa sopimusrikkomusten varalle.

Sopimusten tulee olla selkeitä. Mikäli sopimus on tulkinnanvarainen, on riski osapuolten välisiin erimielisyyksiin kohonnut. Sopimus tulisikin laatia siten, että sopimussuhteeseen nähden ulkopuolinen taho saa selvää siitä, mitä osapuolet ovat asiassa sopineet. Sopi- muksessa saattaa myös olla toisinaan tarve tuoda esiin sen tarkoitus sekä liittymät mui- hin sopimuksiin. Tämä voi olla tarpeellista esimerkiksi silloin, kun sopimusta joudutaan tulkitsemaan ja samaan oikeussuhteeseen liittyvät muut sopimukset saattavat vaikuttaa

111 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 7. & luku 8.

tulkintaan. Sopimussuhteen kannalta on selkeämpää, jos sopimusten keskinäisestä si- donnaisuudesta on maininta sopimusasiakirjoissa.112 Älysopimukseen ei toistaiseksi ole mahdollista kirjata tällaista tekstimuotoista ehtoa, joka määrittelisi sopimuksen taustan ja tarkoituksen sekä liittymät muihin sopimusdokumentteihin. Toisaalta tekstimuotoi- seen sopimusdokumenttiin on kuitenkin mahdollista lisätä maininta sopimussuhteen osana käytettävästä älysopimuksesta.

Perinteisiä tekstimuotoisia sopimuksia voidaan pitää suhteellisen tulkinnanvaraisina, sillä sama asia voidaan usein tulkita eri tavoin, vaikka kieli olisikin yhteinen. On siis selvää, että kielelliseen muotoon kirjoitetut asiakirjat lähtökohtaisesti vaativat tulkintaa. Tämä taas voi olla kallista ja avata mahdollisuuden objektiivisen päätöksenteon häiritsemiselle kolmannen osapuolen toimesta 113. Älysopimusta ei samassa mielessä ole tarpeen tul- kita, sillä koodi ei voi tarkoittaa useampaa eri asiaa, eikä sitä voi ymmärtää eri tavoin. Tulkintaa saatetaan kuitenkin tarvita esimerkiksi tilanteessa, jossa älysopimus on osa isompaa sopimuskokonaisuutta ja sitä käytetään esimerkiksi vain täytäntöönpanoväli- neenä sopimuksen osapuolten välillä. Tällöin on tärkeää, että koodi on laadittu siten, kuin osapuolet ovat tarkoittaneet, jolloin älysopimus on johdonmukainen suhteessa muihin sopimusdokumentteihin.

Sopimuksen tulkintaa tarvitaan, mikäli sopimuksen laatimisen jälkeen osapuolilla on eri- lainen käsitys siitä, mitä on sovittu tai mitä velvoitteita sopimus osapuolilleen synnyttää. Sopimustulkinnan avulla selvitetään, mitä osapuolet ovat sopimuksella tarkoittaneet, eli tulkinta kohdistuu sopimukseen sisällytettyyn aineistoon. Sopimuksen tulkinnassa rat- kaisevaa on yhteinen tarkoitus, vaikka se poikkeaisikin sopimukseen kirjoitetusta. On kui- tenkin tavallista, että osapuolet eivät ole yksimielisiä tarkoituksesta, tai että tarkoitusta ei löydetä. Siksi tulkinnan tehtävänä on usein määrittää, mikä osapuolten yhteisen

112 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 7.

113 Ma ja muut 2019, s. 1

tarkoituksen on pääteltävä olleen sopimusta solmittaessa. Osapuolten tarkoitus pyritään selvittämään arvioimalla heidän antamiaan ilmaisuja.114

Sopimuksen sisältö voi määräytyä laajastikin sopimussuhteeseen liittyvän dokumentaa- tion perusteella. Tulkinnassa voidaan siis käyttää kaikkea aineistoa, joka kertoo osapuol- ten tarkoituksesta. Aineisto voi koostua esimerkiksi erilaisista toimialan käytännöistä. Viime vuosikymmenien aikana sopimuskäsitys on kehittynyt aiempaa avoimemmaksi ja sisällöllisemmäksi ja tämä voi vaikuttaa myös sopimustulkintaan. Vaikutus voi näkyä muun muassa siinä, minkä aineiston katsotaan kuuluvaksi osaksi sopimusta. Myös sopi- musten toimintaympäristön merkitys sopimuksen oikeudellisessa arvioinnissa on kasva- nut ja esimerkiksi sopimusten eri tavoin tapahtuva yhteen liittyminen saattaa synnyttää osapuolille uudenlaisia perusteltuja odotuksia, jotka vaikuttavat myös sopimuksen tul- kintaan.115

Toisinaan osapuolet saattavat tarkoituksella kirjata tekstimuotoiseen sopimukseen epä- määräisiä sopimusehtoja. Näin voi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa sopimus halutaan saada nopeasti valmiiksi, vaikka kaikista yksityiskohdista ei vielä olisikaan päästy osa- puolten kesken yksimielisyyteen. Epämääräisellä sopimusehdolla ei kuitenkaan ole juu- rikaan merkitystä tilanteessa, jossa sopimuksen osapuolet ovat keskenään erimielisiä 116. Älysopimukseen tällaisen epämääräisen sopimusehdon kirjaaminen ei ole mahdollista, mikä osaltaan tekee sopimisesta varmempaa, kun sopimusehtoja ei voida tulkita eri ta- voin. Älysopimuksen sisältö määräytyy siis siihen ohjelmoidun koodin pohjalta. Mikäli älysopimusta on tarve tarkastella jälkeenpäin, esimerkiksi riitatilanteen yhteydessä, on- gelmaksi voi muodostua se, ettei koodia välttämättä ole enää saatavilla, mikäli sitä ei ole tallennettu. Tällöin tapahtumien jälkikäteinen selvittäminen voi olla haastavaa.

114 Annola & Kärkkäinen 2022, s. 1–2

115 Annola & Kärkkäinen 2022, s. 2–3

116 Saarnilehto & Annola 2018, s. 183

4 Älysopimuksen sopimusoikeudellisia haasteita‌

4.1 Muuttumattoman luonteen aiheuttamat ongelmatilanteet‌

Vaikka älysopimuksen muuttumaton luonne ilmentääkin sopimussitovuuden periaatetta erinomaisesti, aiheuttaa se samalla erilaisia sopimusoikeudellisia haasteita. Usein erityi- sesti kaupallisesta näkökulmasta on tärkeää, että sopimuksia voidaan tarvittaessa muut- taa ja on tyypillistä, että osapuolet haluavat sisällyttää sopimukseen ehdon muutosten tekemistä koskien. Muuttumattomuus itsessään ei kuitenkaan ole sopimusoikeudellinen haaste. Sopimusoikeudellinen sääntely on rakentunut perinteisten sopimusten ympärille ja tietyissä tilanteissa sopimusta tulee voida muuttaa myös sopimusoikeudellisesta nä- kökulmasta. Muuttumattomuus voi siis aiheuttaa ongelmia esimerkiksi tilanteessa, jossa on solmittu lain vastainen tai muuten pätemätön sopimus tai jos sopimussuhteen olo- suhteet jostain syystä muuttuvat.

Sopimussuhteen olosuhteiden muutokset voivat johtaa esimerkiksi siihen, että sopimuk- sesta tulee muutoksen myötä toiselle tai molemmille osapuolille kohtuuton. Sopimusoi- keudessa vallitsevan kohtuuden periaatteen mukaan vain kohtuulliset sopimukset ovat sitovia 117. Tällöin on sopimusoikeudellisesta näkökulmasta tärkeää, että sopimusta voi- daan tarvittaessa muuttaa, mikäli käy ilmi, että sopimus on kohtuuton. Älysopimuksen muuttuessa olosuhteiden muutoksen myötä kohtuuttomaksi, olisi ongelmallista, ettei älysopimusta ole mahdollista muuttaa tai irtisanoa. Kohtuusperiaatteen merkitys koros- tuu erityisesti tilanteessa, jossa toinen sopimussuhteen osapuoli on toista heikommassa asemassa 118. Sopimusta voidaan joutua muuttamaan myös esimerkiksi lojaliteettiperi- aatteen nojalla olosuhteiden muututtua toisen osapuolen kannalta kohtuuttomiksi.

117 Saarnilehto & Annola 2018, s. 22

118 Hemmo & Xxxxx 2006, luku 7.

Sopimusta solmittaessa osapuolet saattavat haluta sisällyttää sopimukseen ehdon kos- kien irtisanomis- tai muutosmahdollisuutta esimerkiksi mahdollisia olosuhteiden muu- toksia ajatellen. Lähtökohtaisesti sopimuksen muuttaminen ja irtisanomismahdollisuus ovat tärkeitä keinoja sopimuksen osapuolten etujen turvaamiseksi. Ne osaltaan mahdol- listavat riskien ottamisen ja sopimuksen tekemisen, ja ne myös kuvastavat nykyisiä yleisiä kaupallisiin sopimussuhteisiin liittyviä toimintatapoja. Muuttumattoman luonteensa vuoksi älysopimuksen voikin olla vaikea saada kaupallista hyväksyntää itsenäisenä sopi- musmuotona niin kauan, kun sitä ei ole mahdollista muuttaa 119. Tästä näkökulmasta äly- sopimus jopa jossain määrin sotii sopimusvapauden periaatetta vastaan, sillä älysopi- musta tehtäessä osapuolten ei välttämättä ole edes mahdollista sopia esimerkiksi irtisa- nomisesta tai sopimuksen muuttamisesta, vaikka he niin haluaisivatkin.

Useimmissa tilanteissa älysopimuksen tapahtumia ei siis voida peruuttaa ja vaikka uusia tekijöitä ilmenisi, osapuolet eivät voi muuttaa älysopimusta 120. Älysopimuksen muuttu- mattoman luonteen vuoksi sen irtisanominen on vaikeaa, elleivät osapuolet sisällytä täl- laista ominaisuutta älysopimukseen. Näin ollen, jos esimerkiksi sopimussuhteessa olles- saan asiakas myöhästyy maksustaan, myyjä saattaa haluta tehdä reaaliaikaisen päätök- sen, että pitkäaikaisen ja luotettavan sopimuskumppanin säilyttäminen on tärkeämpää kuin esimerkiksi mahdollinen irtisanomisoikeus. Jos kyseessä olisi älysopimus, mahdolli- suutta olla panematta sopimusta täytäntöön tapauskohtaisesti ei todennäköisesti olisi olemassa. Älysopimuksen tarjoama automaatio ei näin ollen välttämättä kaikissa tilan- teissa vastaa sitä tapaa, miten monet yritykset todellisuudessa toimivat.121

Älysopimuksen muuttumaton luonne voi aiheuttaa haasteita myös tilanteessa, jossa so- pimus osoittautuu jälkeenpäin syystä tai toisesta pätemättömäksi. Tilanne on erityisen haasteellinen, mikäli osapuolet ovat jo tehneet sopimukseen liittyviä suorituksia älyso- pimuksen avulla, sillä käytännössä sopimus on olemassa ja pantu jo täytäntöön, vaikka

119 Levi & Lipton 2018

120 Ma ja muut 2019, s. 5

121 Levi & Lipton 2018

sopimusoikeudellisesta näkökulmasta se olisikin pätemätön. Tällaisessa tilanteessa teh- dyt suoritukset tulisi ensinnäkin pystyä tunnistamaan ja todentamaan, minkä jälkeen ne pitäisi pystyä kumoamaan. Pätemättömyyden voi aiheuttaa esimerkiksi osapuolten kel- vottomuus solmia kyseistä sopimusta tai muotomääräyksen noudattamatta jättäminen. Myöskään tahattomasti, eli vahingossa syntynyt sopimus ei voi olla sopimusoikeudelli- sesti pätevä. Luonnollisesti myös lainsäädännön muutokset voivat luoda tarpeen sopi- muksen muuttamiselle tai irtisanomiselle. Tällaisessakin tilanteessa älysopimus voi ai- heuttaa haasteita. Mikäli älysopimusta halutaan muuttaa, on koko sopimus purettava ja laadittava uudelleen, mikä taas voi olla työlästä.

Myös vilpittömän mielen periaate saattaa johtaa sopimuksen pätemättömyyteen, sillä lähtökohtaisesti sopimusoikeudessa vilpittömässä mielessä toiminutta osapuolta suoja- taan 122. Lisäksi ongelmallista olisi, mikäli tehty ja toimeenpantu älysopimus olisi syystä tai toisesta laiton. Esimerkiksi jokin älysopimukseen sisällytetty ehto saattaisi olla lain vastainen. Tällöin älysopimus olisi käytännössä voimassa, vaikka lain silmissä se ei olisi- kaan pätevä ja koska älysopimuksen muuttaminen tai irtisanominen ei välttämättä ole mahdollista, olisi tällöin laiton sopimus käytännössä voimassa. Siksi olisi tärkeää, että myös yksittäisiä ehtoja pystyisi muokkaamaan sopimuksen solmimisen jälkeen.123 Älyso- pimus sisältää siten riskejä, joita ei ole perinteisissä sopimuksissa ja sen muuttumatonta luonnetta voidaan pitää merkittävänä sopimusoikeudellisena haasteena monestakin eri syystä. On lisäksi huomioitava, että edellä esiteltyjen haasteiden lisäksi voi olla muitakin tilanteita, joissa älysopimuksen muuttumattomuus aiheuttaa merkittäviä sopimusoikeu- dellisia haasteita.

4.2 Sopimukseen sovellettava lainsäädäntö ja ristiriitatilanteet‌

122 Saarnilehto & Annola 2018, s. 113

123 Herpy 2023

Sopimussuhteessa osapuolten välille voi syntyä erimielisyyksiä, jolloin on tärkeää tietää, miten tällaiset ristiriitatilanteet ratkaistaan, ja mitä lakia sopimukseen sovelletaan. Äly- sopimuksen digitaalisen luonteen vuoksi ei ole välttämättä mahdollista määritellä, missä maassa älysopimus sijaitsee. Siksi ei ole myöskään mahdollista määritellä, mitä lakia äly- sopimukseen missäkin tilanteessa sovelletaan.124 Sopimusta koskeva sääntely voi olla hy- vinkin erilaista riippuen siitä, minkä valtion lakia sopimukseen halutaan soveltaa. Lain valinnan merkitys korostuu erityisesti kansainvälisissä tilanteissa. Mikäli älysopimukseen ei pystytä sisällyttämään ehtoa siitä, mitä lakia siihen sovelletaan, sitä ei ole mahdollista muutoin päätellä. Usein voi myös olla tarve viitata joihinkin yleisiin sopimusehtoihin si- ten, että ne tulevat osaksi sopimusta. Tätäkään mahdollisuutta ei älysopimuksessa ole. Tällöin älysopimuksen käyttäminen ainoana sopimusmuotona voi olla haastavaa ja ris- kialtista, ja osapuolten etujen varmistamiseksi on kannattavaa liittää sopimuksen osaksi esimerkiksi tekstimuotoinen dokumentti, joka pitää sisällään ne ehdot, joita älysopimuk- seen ei ole mahdollista sisällyttää.

Haasteena voidaan toisaalta nähdä myös älysopimuksia koskevan erityissääntelyn puut- tuminen. Tällä hetkellä erityisesti älysopimuksia koskevaa sääntelyä ei ole. Tämä voi lisätä epävarmuutta sen suhteen, halutaanko älysopimusta käyttää erilaisissa sopimistilan- teissa. Älysopimuksia koskevan erityissääntelyn avulla olisi mahdollista esimerkiksi va- rautua erilaisiin ristiriitatilanteisiin. Ristiriitatilanteet voivat aiheuttaa erilaisia sopimus- oikeudellisia haasteita. Älysopimuksessa ei ole mahdollista sopia siitä, miten mahdolliset ristiriitatilanteet ratkaistaan. Ristiriitatilanteita voi syntyä esimerkiksi suoritushäiriöiden tai sopimussuhteen olosuhteiden muutosten takia sopimuksen solmimisen jälkeen. Täl- löinkin sopimussuhdetta säätelevä lisädokumentaatio on tarpeen sopimussuhteen sään- töjen selventämistä varten.

Ristiriitatilanteita voivat aiheuttaa myös erilaiset sopimusrikkomustilanteet. Jos esimer- kiksi rahallista suoritusta vastaan automaattisesti toimitettava tuote onkin jostain syystä virheellinen tai viallinen, voi tilanne johtaa osapuolten välisiin erimielisyyksiin, etenkin,

124 Syuyva 2023

jos asiaan ei ole ennakolta mitenkään varauduttu. Älysopimuksessa ei ole mahdollista sopia esimerkiksi sopimussakosta tai vahingonkorvausvastuusta tämänkaltaisten tilan- teiden varalle ja asian selvittäminen voi siksi olla haastavaa. Lisädokumentaation avulla näistäkin asioista olisi mahdollista sopia. On tärkeää, että mahdollisiin riitatilanteisiin va- raudutaan. Koska älysopimuksen muuttaminen ei ole mahdollista, on Herpyn mukaan lisäksi tärkeää, että jokainen osapuoli on ehdottoman selkeä alusta alkaen. Sopimusta on käsiteltävä alusta alkaen ikään kuin se olisi pysyvä ja on huolehdittava siitä, ettei se johda osapuolten välisiin riitoihin.125

4.3 Toimintavirheiden aiheuttamat haasteet‌

Koska älysopimus on kokonaan digitaalisessa muodossa oleva sopimus, ovat myös tekni- set toimintavirheet mahdollisia. Erilaiset toimintavirheet voivat siten aiheuttaa haasteita myös sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Haasteita voi syntyä esimerkiksi, jos älyso- pimus lakkaa syystä tai toisesta toimimasta ja transaktiot tästä syystä estyvät. Älysopi- muksiin liittyy siten riskejä, joita ei ole perinteisissä sopimuksissa. On myös mahdollista, että älysopimus hakkeroidaan ja sitä manipuloidaan sopimussuhteeseen nähden ulko- puolisen tahon toimesta tai että koodi sisältää tahattoman ohjelmointivirheen. Lohko- ketjuteknologiaan pohjautuvien älysopimusten kohdalla tilanne on usein se, että hakke- rit pääsevät hyväksikäyttämään tahatonta koodausvirhettä. Älysopimuksen osapuolten tuleekin etukäteen pohtia, miten tahattomiin koodausvirheisiin ja hakkereihin liittyvät riskit ja vastuut jaetaan.126 Tällaisiin tilanteisiin varautuminen voi myös edellyttää lisädo- kumentaatiota.

Osapuolet eivät välttämättä halua myöskään kantaa vastuuta siitä, että sopimussuhtee- seen nähden ulkopuolinen taho, joka on laatinut älysopimuksen, on tehnyt laatimisen

125 Herpy 2023

126 Levi & Lipton 2018

yhteydessä jonkun virheen, joka myöhemmässä vaiheessa aiheuttaa haasteita sopimuk- sen osapuolille. Tässäkin tilanteessa voi olla tarpeen laatia älysopimuksen lisäksi muuta sopimusdokumentaatiota selventämään, miten vastaavissa tilanteissa vastuut jakautu- vat. Älysopimuksen käyttäminen ainoana sopimusmuotona on siis tästäkin näkökul- masta haastavaa. Toimintavirheet ja hakkeroinnin mahdollisuus lisäävät älysopimuksen käytön riskejä. Useimmissa tilanteissa älysopimuksen vikoja ei ole mahdollista korjata 127. Tämäkin voi johtaa merkittäviin sopimusoikeudellisiin haasteisiin, erityisesti, jos älysopi- musta ei voida edes keskeyttää tai irtisanoa.

4.4 Älysopimuksen käyttäminen erilaisissa tilanteissa‌

Kuten aiemmin jo todettiin, älysopimusta ei ole mahdollista käyttää kaikessa sopimisessa. Tämä johtuu muun muassa tiettyjä sopimustyyppejä koskevasta erityissääntelystä sekä siitä, ettei älysopimukseen ole toistaiseksi mahdollista sisällyttää kovinkaan monimutkai- sia tai epämääräisiä sopimusehtoja. Älysopimuksella ei siten voida muodostaa pätevää sopimusta esimerkiksi asiasta, jota koskee tietty muotomääräys. Tällaisessa tilanteessa älysopimuksen käyttäminen voi johtaa sopimuksen pätemättömyyteen. Älysopimukseen ei myöskään ole mahdollista sisällyttää esimerkiksi selventäviä ehtoja, sillä älysopimuk- seen sisällytettävien ehtojen tulee olla koodin muodossa. Yksinomaan älysopimuksen käyttäminen sopimuksen tekemiseen ei siis välttämättä ole kaikissa tilanteissa riittävä täyttämään sopimuksen muodolle tai sisällölle asetettuja vaatimuksia. Haasteita voi ai- heuttaa erityisesti tilanne, jossa älysopimus on jo käytännössä toteutettu ja suorituksia on tehty. Sopimus on siten käytännön tasolla syntynyt, vaikkei se olisikaan oikeudellisesti pätevä, jos esimerkiksi muotomääräystä ei ole noudatettu.

Toistaiseksi tietynlaisten ehtojen lisääminen älysopimukseen voi siis olla hyvin haastavaa. Sopimussuhteen monimutkaisempaa sisältöä saatetaan tästä syystä joutua

127 Ma ja muut 2019, s. 5

määrittelemään lisädokumentaation avulla. Tällöin on tärkeää, että lisädokumentaation avulla on mahdollista muodostaa käsitys koko sopimussuhteen sisällöstä. Dokumen- teissa tulee siis viitata esimerkiksi älysopimukseen osana sopimussuhdetta. Tällöin sopi- mussuhteen sisältöä ja sopimuskokonaisuutta voi olla tarvetta tulkita, mikäli älysopimus on osa isompaa sopimuskokonaisuutta. Ilman lisädokumentaatiota, joka pitäisi esimer- kiksi sisällään selventäviä ehtoja ja selkeytystä sopimuksen tarkoituksesta, sopimussuh- teeseen nähden ulkopuolisen tahon voi olla hyvin vaikeaa selvittää sopimuksen sisältöä. Selventävät ehdot ja sopimukseen lisätyt taustoitukset auttavat ennen kaikkea sopimuk- sen tulkinnassa, sillä niistä voidaan saada parempi käsitys sopimuksen osapuolten alku- peräisestä tarkoituksesta, kuin pelkän yksittäisen sopimusehdon perusteella. Tällä on vai- kutusta erityisesti riitatilanteissa, kun osapuolet tarvitsevat ulkopuolisen tahon ratkaise- maan erimielisyyksiään.

Toisinaan tilanne voi olla sellainenkin, että osapuolten välillä on jokin ratkaisematon ky- symys, josta he eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen sopimusta neuvoteltaessa. Täl- löin sopimukseen saatetaan kirjata sellainen epäselvä ehto, joka voidaan tulkita kum- mankin osapuolen eduksi. Käytännön tasolla kysymystä ei kuitenkaan ole osapuolten vä- lillä ratkaistu. Osapuolet voivat myös sopia, että ratkaisevat tällaisen asian sitten, kun tilanne tulee todellisuudessa eteen. Älysopimusta ei ole mahdollista käyttää tällaisella joustavalla tavalla, sillä koodi on aina ehdoton, eikä se voi olla epämääräinen.128 Älyso- pimus edellyttääkin, että osapuolet ovat kaikista sovittavista asioista yksimielisiä. Risti- riitatilanteessa tulisi olla muuta dokumentaatiota sopimuksen tarkoituksesta, jotta sopi- mussuhdetta on mahdollista tulkita siten kuin osapuolet ovat alun perin tarkoittaneet.

Vain koodia sisältävien älysopimusten kohdalla suoritettava koodi ja sen tuottama tulos edustavat ainoaa objektiivista näyttöä osapuolten sopimista ehdoista. Näissä tapauk- sissa osapuolten välinen sähköpostiviestintä siitä, mitä toimintoja älysopimuksen pitäisi suorittaa, tai suullisesti käydyt keskustelut tätä varten antaisivat todennäköisesti lopulli- sen tiedon siitä, mikä on ollut osapuolten tarkoitus sopimusta solmittaessa. Levi ja Lipton

128 Levi & Lipton 2018

toteavat, että älykkäiden liitännäissopimusten osalta tuomioistuin todennäköisesti kat- soisi tekstiä ja koodia yhtenäisenä sopimuksena. Ongelmia syntyisi, mikäli tekstimuotoi- nen sopimus ja koodi eivät vastaisi toisiaan. Olettaen, että tekstisopimuksessa ei mainita, ohjaako teksti vai koodi epäjohdonmukaisuuden sattuessa, tuomioistuinten olisi tällöin määritettävä, onko teksti suhteessa koodiin ensisijainen 129. Tämä tulkinta liittyy kuiten- kin Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmään, eikä siten välttämättä olisi relevantti esimerkiksi Euroopassa tai Suomessa.

Älysopimukseen liittyy myös se haaste, ettei se luo lainkaan oikeudellisia velvoitteita. Se vain toimeenpanee sopimukseen kirjattuja ehtoja tiettyjen ehtojen täyttyessä. Virheelli- nen tahdonilmaisu tai suostumus ei vaikuta älysopimuksen voimassaoloon käytännön tasolla. Älysopimus ei mahdollista heikompien osapuolten, kuten kuluttajien suojaa- mista. Kaikki kuluttajasuojalainsäädäntöön ja kohtuuttomiin sopimusehtoihin liittyvät säännökset eivät tällöin sovellu älysopimuksiin.130

129 Levi & Lipton 2018

130 Savelyev 2017, s. 128, 131–132

5 Älysopimusten sääntely Euroopan unionin datasäädöksessä‌

5.1 Euroopan datastrategia ja datasäädöksen taustaa‌

Euroopan unionin uusi asetus, datasäädös, pohjautuu Euroopan komission vuonna 2020 julkaisemaan Euroopan datastrategiaan, jonka tavoitteena on tehdä Euroopan unionista esikuva datavetoisille yhteiskunnille. Euroopan unioni pyrkii luomaan datalle sisämarkki- nat, joilla data voi muun muassa liikkua vapaasti Euroopan unionin sisällä ja eri alojen välillä unohtamatta kuitenkaan yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevia sääntöjä. Da- tastrategian avulla pyritään siihen, että Euroopan unionista tulee houkutteleva, turvalli- nen ja dynaaminen datatalous, jossa on selkeät ja oikeudenmukaiset säännöt datan saannille ja uudelleenkäytölle.131 Datastrategian tavoitteena on toisaalta myös datan te- hokas ja laadukas hyödyntäminen sekä datan ja datapohjaisten tuotteiden ja palvelujen käytön ja kysynnän lisääminen Euroopan unionin sisämarkkinoilla 132.

Datataloutta koskeva lainsäädäntökehys on aiemmin ollut Euroopan unionissa hajanai- nen ja yritysten on ollut vaikea ymmärtää ja soveltaa sääntelyä. Datastrategiaan pohjau- tuvat datasäädöksen lisäksi neljä muutakin dataa ja datan käsittelyä koskevaa säädöstä, jotka ovat datahallintosäädös, tekoälysäädös, digimarkkinasäädös sekä digipalvelusää- dös.133 Näiden uusien säädösten avulla pyritään parantamaan ja yhdenmukaistamaan Euroopan unionin hajanaista lainsäädäntökehystä 134. Säädösten tavoitteena on ratkoa datatalouden ongelmia, sillä toistaiseksi keskeiset palvelut ja infrastruktuurit ovat keskit- tyneet vain tietyille tahoille, eikä dataa jaeta tarpeeksi tehokkaasti. Lisäksi tavoitteena on kehittää alan kilpailua ja innovaatioita.135 Kaikki edellä mainitut säädökset eivät ole vielä voimassa olevaa sääntelyä.

131 Euroopan datastrategia n.d.

132 COM (20) 66, s. 1

133 Bräutigam ja muut 2022, s. 9

134 Alin & Sihvonen 2023

135 Partanen 2023

Euroopan komissio julkaisi datasäädösehdotuksensa helmikuussa 2022. Datasäädös on siis osa laajempaa sääntelykokonaisuutta, ja sillä on oma tarkoituksensa sääntelykehi- kossa. Tällä hetkellä haasteena on käyttöä varten saatavilla olevan datan niukkuus Eu- roopan taloudessa. Tämä johtuu muun muassa dataa koskevien oikeuksien vaikeaselkoi- suudesta, neuvotteluasemien epätasapainosta sekä monialaisen datan yhteentoimivuu- den puutteesta. Tämä vaikuttaa moniin aloihin ja johtaa datan vajaakäyttöön. Euroopan unionin tavoitteena on tarjota ratkaisuja näihin haasteisiin sekä maksimoida datan arvo varmistamalla, että entistä laajempi joukko saa mahdollisuuden valvoa dataansa ja että saatavilla on enemmän dataa käyttöä varten, samalla kun säilytetään kannustimet inves- toida datan tuottamiseen.136 Datasäädöksellä Euroopan unioni pyrkii siis tarjoamaan rat- kaisuja edellä mainittuihin haasteisiin.

Datasäädöksellä pyritään lisäämään datan saatavuutta sekä luomaan säännöt sille, mitä dataa voidaan antaa käyttöön, kenelle ja mitä tarkoitusta varten. Datasäädöksen odote- taan muun muassa ratkaisevan datan vajaakäytöstä aiheutuneita haasteita sekä mahdol- listavan laitteiden keräämän tai tuottaman datan paremman saatavuuden. Lisäksi da- tasäädös tarjoaa uusia mahdollisuuksia datan saatavuuteen perustuvien palvelujen käyt- töön.137 Datasäädös muun muassa takaa yrityksille ja yksityishenkilöille oikeuden saada omien laitteidensa tuottamaa dataa omaan käyttöönsä 138. Datasäädöksen tarkoituk- sena on myös edistää datamarkkinoiden kilpailukykyä, varmistaa datasta saatavan arvon oikeudenmukainen jakaminen digitaalisessa ympäristössä sekä avata mahdollisuuksia datalähtöisille innovaatioille 139. Datasäädöksen ollessa Euroopan unionin asetus, ulot- tuvat sen vaikutukset lähtökohtaisesti ainoastaan Euroopan unionin alueelle.

Datasäädös täydentää aiemmin mainittua Euroopan unionin datahallintosäädöstä, jonka tavoitteena on helpottaa vapaaehtoista datan jakamista yksityishenkilöiden ja yritysten

136 SWD (22) 35

137 Euroopan datastrategia n.d.

138 Partanen 2023

139 Data Act: Council adopts new law on fair access to and use of data 2023

kesken sekä yhdenmukaistaa tietyn julkisen sektorin datan käytön edellytyksiä muutta- matta dataa koskevia aineellisia oikeuksia tai datan saatavuutta ja käyttöä koskevia va- kiintuneita oikeuksia. Sillä täydennetään myös digimarkkinasäädösehdotusta, jonka mu- kaan tiettyjen portinvartijoiksi määriteltyjen ydinalustapalvelujen tarjoajien on muun muassa parannettava yrityskäyttäjien tai loppukäyttäjien toiminnan kautta tuotetun da- tan tosiasiallista siirrettävyyttä.140 Datasäädöksellä on siis selkeitä liittymäkohtia erityi- sesti näihin kahteen Euroopan unionin uuteen asetukseen.

On siis selvää, että datasäädöstä ei ole valmisteltu pelkästään älysopimusten sääntelyä varten, vaan asetuksen tarkoituksena on helpottaa datan saatavuutta ja käyttöä. Tästä huolimatta datasäädös pitää sisällään merkittävää älysopimuksia koskevaa sääntelyä, jol- laista ei ole aiemmin ollut. Euroopan komissio on ennen datasäädösehdotuksen laati- mista järjestänyt aiheeseen liittyvän julkisen verkkokuulemisen, jossa on muun ohella kerätty näkemyksiä älysopimusten mahdollisesta roolista liittyen datan yhteiskäyttöön ja datan saatavuuteen. Kuulemisessa saatujen vastausten perusteella kävi ilmi, että suuri osa vastaajista katsoi älysopimusten olevan mahdollisesti tehokas väline esineiden inter- netin yhteydessä yhteistuotetun datan saatavuuden ja käytön teknistä toteutusta var- ten.141 Tämä on todennäköisesti osaltaan johtanut siihen, että älysopimukset on otettu datasäädöksessä sääntelyn kohteeksi.

Datasäädöksellä halutaan myös tukea standardien laatimista älysopimuksille. Säädöseh- dotuksen mukaan älysopimukset voivat tarjota datan haltijoille ja vastaanottajille takeet siitä, että datan yhteiskäyttöä koskevia sääntöjä noudatetaan. Älysopimuksia voidaan siis hyödyntää datan yhteiskäytössä ja jakamisessa. Ehdotuksen mukaan datan haltija voi käyttää älysopimusta esimerkiksi estääkseen luvattoman pääsyn dataan ja varmistaak- seen, että datasäädöksen säännöksiä sekä datan saataville asettamista koskevan sopi- muksen ehtoja noudatetaan. Säädösehdotuksessa myös painotetaan älysopimusten

140 COM (22) 68, s. 5

141 COM (22) 68, s. 10

yhteentoimivuuden parantamista.142 Datasäädöksessä todetaan lisäksi, että älysopimus vähentää datan haltijoiden ja vastaanottajien välisiin liikesuhteisiin kuuluvia, säännölli- siin tai toistuviin liiketoimiin liittyviä kustannuksia. Älysopimusten sääntelyn tarvetta taas perustellaan sillä, että datan jakamista koskevien sopimusten automaattisen täytäntöön- panon välineiden tulee olla yhteentoimivia.

Datasäädös on suoraan sovellettavaa oikeutta Euroopan unionin jäsenvaltioissa 143. Sekä Euroopan parlamentti, että neuvosto hyväksyivät datasäädöksen loppuvuodesta 2023. Asetus astui voimaan tammikuussa 2024, mutta sen soveltaminen alkaa vasta 11. syys- kuuta 2025 144. Näin ollen datasäädöksen käytännön vaikutuksia ei ole vielä tässä vai- heessa mahdollista arvioida.

5.2 Älysopimuksia koskevat olennaiset vaatimukset‌

Älysopimuksia koskevaa sääntelyä on erityisesti datasäädöksen 36 artiklassa, jossa ase- tetaan olennaiset vaatimukset sellaisille älysopimuksille, joita käytetään datan jakamista koskevien sopimusten täytäntöönpanossa. Asetuksen sisältämä sääntely koskee siis vain tätä tiettyä tarkoitusta varten laadittuja älysopimuksia. 36 artiklan mukaan älysopimuk- sia käyttävän sovelluksen toimittajan, tai jos sellaista ei ole, henkilön, jonka elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaan liittyy älysopimusten käyttöönotto toisten lukuun datan saa- taville asettamista koskevan sopimuksen tai sen osan toimeenpanon yhteydessä, on var- mistettava, että älysopimukset täyttävät tietyt olennaiset vaatimukset. Datasäädös aset- taa siis viisi olennaista vaatimusta, jotka älysopimuksen on täytettävä, mikäli sitä käyte- tään datan jakamista koskevan sopimuksen täytäntöönpanossa.

142 COM (22) 68, s. 38 & 50

143 Rajala 2023

144 European Data Act enters into force, putting in place new rules for a fair and innovative data economy 2024

Ensinnäkin 36 artikla määrittelee, että älysopimusten tulee olla varmatoimisia ja pääsyn- valvonnasta tulee huolehtia. On siis varmistettava, että älysopimus on suunniteltu erit- täin varmatoimiseksi, jotta toimintavirheiltä voidaan välttyä ja kolmansien osapuolten taholta mahdollisesti tapahtuvaa manipulointia torjua. Älysopimukseen tulee siis sisäl- lyttää tarvittavat pääsynvalvontamekanismit. Toinen vaatimus koskee älysopimuksen turvallista lopettamista tai keskeyttämistä. Älysopimus tulee siis voida irtisanoa ja kes- keyttää turvallisesti. Vaatimuksen mukaan on varmistettava, että on olemassa meka- nismi, jolla liiketoimien jatkuva toteuttaminen voidaan lopettaa. Lisäksi älysopimuksen tulee sisältää sellaisia sisäisiä toimintoja, joilla sopimus voidaan purkaa tai joilla voidaan ohjeistaa sopimusta lopettamaan tai keskeyttämään toiminta erityisesti tulevien tahat- tomien suoritusten estämiseksi. Älysopimuksen toimintojen turvallisen keskeyttämisen ja irtisanomisen vaatimus edellyttää datan jakamista koskevan sopimuksen osapuolten yhteistä suostumusta.

36 artiklan kolmas älysopimuksia koskeva vaatimus on, että mikäli älysopimus on irtisa- nottava tai poistettava käytöstä, on oltava mahdollisuus arkistoida älysopimuksen transaktiodataa, älysopimuslogiikkaa ja -koodia, jotta tiedot aiemmin suoritetuista da- taan liittyvistä toimista voidaan säilyttää. Näin varmistetaan datan arkistointi ja mahdol- listetaan myös älysopimuksen jälkikäteinen tarkastettavuus. Neljäs älysopimuksia kos- keva vaatimus liittyy läheisesti ensimmäiseen älysopimuksia koskevaan olennaiseen vaa- timukseen, eli pääsynvalvontaan. Älysopimus tulee siis suojata tiukoilla pääsynvalvonta- mekanismeilla hallinto- ja älysopimustasolla. Viides vaatimus liittyy johdonmukaisuu- teen älysopimuksen ja datan jakamista koskevan sopimuksen välillä. Älysopimuksen tu- lee siis olla johdonmukainen suhteessa datan jakamista koskevan sopimuksen ehtoihin.

Lisäksi datasäädöksessä säädetään, että älysopimuksen toimittajan, jonka liike- tai am- mattitoimintaan liittyy älysopimusten käyttöönotto toisten lukuun datan saataville aset- tamista koskevan sopimuksen tai sen osan täytäntöönpanon yhteydessä, on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arviointi, joka koskee edellä mainittujen olennaisten vaati- musten täyttymistä, ja annettava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, mikäli kyseiset

vaatimukset täyttyvät. Lisäksi tulee huomioida, että kun EU-vaatimustenmukaisuusva- kuutus on laadittu, on sen laatija vastuussa älysopimuksia koskevien olennaisten vaati- musten noudattamisesta. Älysopimuksen, joka täyttää yhdenmukaistetut standardit, jotka on laadittu ja julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, katsotaan olevan edellä esiteltyjen olennaisten vaatimusten mukainen siltä osin kuin mainitut standardit kattavat kyseiset vaatimukset. Älysopimuksia koskevia vaatimuksia sovelletaan siis aino- astaan älysopimusten myyjiin, mutta ei kuitenkaan silloin, kun älysopimuksia kehitetään yksinomaan sisäiseen käyttöön.

Edellä esitellyistä viidestä vaatimuksesta erityisesti neljällä on vaikutuksia älysopimuk- seen itsenäisenä sopimusmuotonaan. Viimeinen, johdonmukaisuutta koskeva vaatimus on tärkeä datasäädöksen tarkoittamassa tilanteessa, jossa älysopimusta käytetään sopi- muksen täytäntöönpanovälineenä, eikä itsenäisenä sopimuksena. Johdonmukaisuuden vaatimuksen avulla siis varmistetaan, että älysopimuksen ehdot ovat johdonmukaiset suhteessa datan jakamista koskevan sopimuksen ehtoihin. On siis tärkeää, ettei älysopi- mus toimi vastoin datan jakamista koskevaa sopimusta. Vaikka tämä vaatimus onkin tär- keä tilanteessa, jossa älysopimus on osa laajempaa sopimuskokonaisuutta, ei sillä ole vaikutusta älysopimuksen sopimusoikeudelliseen asemaan omana sopimusmuotonaan.

5.3 Datasäädökseen lainvalmisteluvaiheessa tehdyt muutokset‌

Datasäädösehdotukseen tehtiin lainvalmisteluvaiheessa jonkin verran muutoksia erityi- sesti Euroopan parlamentin toimesta. Euroopan komission datasäädösehdotuksessa äly- sopimuksia koskevia vaatimuksia oli neljä, mutta lopullisessa asetuksessa niitä on viisi. Vaatimuksia on täydennetty johdonmukaisuuden vaatimuksella. Lisäksi älysopimuksen määritelmää on muutettu alkuperäisestä, mikä osaltaan osoittaa käsitteen vakiintumat- tomuuden. Lisäksi ensimmäisen, eli varmatoimisuuden vaatimuksen yhteyteen on lisätty maininta pääsynvalvonnasta, vaikka pääsynvalvonta on lopullisessa versiossa myös eril- lisenä kohtanaan.

Euroopan parlamentti on omissa tarkistuksissaan nostanut esiin, että älysopimuksen on tarjottava sama suoja ja oikeusvarmuuden taso kuin muiden eri keinoilla tuotettujen so- pimustenkin. Lisäksi on varmistettava, että älysopimus on suunniteltu varmistamaan lii- kesalaisuuksien luottamuksellisuus. Euroopan parlamentti on myös todennut, että äly- sopimuksen turvallisen keskeyttämisen yhteydessä tulisi selkeästi määritellä ne edelly- tykset, joiden perusteella älysopimus voidaan nollata tai ohjeistaa lopettamaan tai kes- keyttämään toimintansa. Tällöin tulisi erityisesti arvioida, millä edellytyksillä ilman suos- tumusta tapahtuva päättäminen tai keskeyttäminen tulisi sallia.145

Euroopan parlamentin tarkistusten pohjalta voidaan päätellä, että älysopimuksia koske- van sääntelyn tavoitteena on osaltaan ollut myös se, että älysopimus tarjoaisi saman suojan ja oikeusvarmuuden tason kuin muutkin eri keinoilla tuotetut sopimukset. Näin ollen voidaan ajatella, että älysopimus nähdään Euroopan parlamentissa ainakin tapana toteuttaa erilaisia sopimuksia, jos ei jopa itsenäisenä sopimusmuotonaan.

145 C (23) 419, s.55

6 Datasäädöksen vaikutukset älysopimukseen‌

6.1 Älysopimuksen toimintavarmuus ja suojaaminen kolmansilta osa- puolilta‌

Varmatoimisuuden ja pääsynvalvonnan vaatimuksen avulla pyritään siis varmistumaan siitä, että älysopimus on suunniteltu erittäin varmatoimiseksi, jotta toiminnalliset virheet voidaan välttää sekä kolmansien osapuolten taholta mahdollisesti tapahtuva manipu- lointi torjua. Tarkoituksena on tällä tavoin varmistaa älysopimuksen tekninen toimivuus sekä luotettavuus suhteessa kolmansiin osapuoliin. Tämä vaatimus parantaa älysopi- musta sopimusoikeudellisena sopimuksena, sillä sen käytettävyys paranee, kun älysopi- muksen tekniseen toteutukseen liittyvät riskit vähenevät. Tällöin älysopimuksesta tulee teoriassa yhtä luotettava sopimusmuoto, kuin mikä tahansa muu perinteisempi sopimus- muoto, jonka luottamuksellisuudesta huolehditaan hyvin.

Toimintavarmuuden vaatimus ratkaisee siis älysopimuksen käytettävyyteen liittyviä haasteita. Älysopimuksen käytettävyys paranee, kun on varmistettava, että älysopimus on varmatoiminen sopimusmuoto, eivätkä toimintavirheet tai kolmansien osapuolien ta- holta sopimukseen kohdistuva manipulointi ole mahdollista. Tällöin älysopimuksen käyt- täminen sopimusoikeudellisena sopimuksena on luotettavampaa ja sitä voidaan parem- min hyödyntää perinteisen sopimuksen rinnalla tai sijasta, kun se toimii enemmän pe- rinteisen sopimuksen tapaan, kun älysopimukseen liittyvät teknologiset haasteet poistu- vat. Toimintavirheitä sekä manipulointia kolmansien osapuolten taholta on pidetty uu- denlaisina riskeinä älysopimusta koskien. Perinteisissä sopimuksissa vastaavanlaisia ris- kejä ei ole ollut olemassa. Mikäli älysopimus toimisi varmatoimisesti, ei näitä riskejä tar- vitsisi enää huomioida tai ainakaan ne eivät olisi niin todennäköisiä.

Toimintavirheiden välttäminen voi parantaa älysopimuksen sopimusoikeudellista ase- maa myös siitä näkökulmasta, että jos älysopimus esimerkiksi toimintavirheen vuoksi

rikkoisi lakia ja sen voitaisiin tällöin tulkita olevan ainakin jossain määrin pätemätön, toi- mintavirheen mahdollisuuden poistuessa näin ei enää voisi tapahtua. Toimintavirheisiin voi siten liittyä sopimusoikeudellisia riskejä. Xxxxxxxxx varmatoimisuuden vaatimuk- sessa kuitenkin on se, miten se varmistetaan ja millä tavoin voidaan varmistua siitä, että älysopimus todella voi olla näin varmatoiminen.

Pääsynvalvonnan vaatimus turvaa sopimuksen osapuolten yksityisyyttä ja älysopimuk- sen sisältöä. Ulkopuoliset eivät tällöin pääse näkemään älysopimusta tai vaikuttamaan siihen, sen sisältöön tai sen toimintaan. Pääsynvalvonnan vaatimus luo sopimuksen osa- puolille turvaa sekä parantaa älysopimuksen luotettavuutta sopimusoikeudellisena sopi- muksena. Sopimussuhteeseen nähden ulkopuoliset osapuolet eivät siten pääse vaikut- tamaan sopimuksen sisältöön tai sen transaktioihin. Toimintavarmuuden takaaminen ja älysopimuksen suojaaminen kolmansilta osapuolilta saattavat tehdä älysopimuksesta houkuttelevamman sopimusmuodon erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi yritykset voivat tällöin käyttää älysopimusta sopimusten solmimisessa, kun aiemmin siihen liittyneet ris- kit ovat poistuneet.

6.2 Älysopimuksen turvallinen lopettaminen tai keskeyttäminen‌

Turvallisen lopettamisen tai keskeyttämisen vaatimuksen avulla pyritään siis varmistu- maan siitä, että liiketoimien jatkuva toteuttaminen voidaan tarvittaessa lopettaa. Lisäksi älysopimuksen tulee vaatimuksen mukaan sisältää sellaisia sisäisiä toimintoja, joilla so- pimus voidaan purkaa tai, joilla sopimus voidaan ohjeistaa lopettamaan tai keskeyttä- mään automaattiset toimintonsa. Tämän vaatimuksen tarkoituksena on erityisesti estää tahattomat automaattiset toiminnot, mutta sitä ei kuitenkaan ole rajattu pelkästään nii- hin. Tämä osaltaan vastaa älysopimuksen muuttumattoman ja automaattisen luonteen aiheuttamiin haasteisiin. Vaikka vaatimus ei varsinaisesti tarjoa ratkaisua älysopimuksen muuttamiseen, se kuitenkin varmistaa, että älysopimus voidaan tarvittaessa irtisanoa tai keskeyttää. Toisaalta muuttaminen ei lähtökohtaisesti sopimusoikeudellisesta

näkökulmasta ole tarpeellistakaan, ellei kyseessä ole esimerkiksi pätemättömyystilanne, jolloin sopimusta tulisi ainakin joiltain osin muuttaa, jotta se olisi pätevä.

Erityisesti tahattomien liiketoimien lopettaminen ja keskeyttäminen on olennaista sopi- musoikeuden näkökulmasta. Toisaalta tahaton liiketoimi voisi käytännössä olla sopimus- oikeudellisesta näkökulmasta pätemätön, jolloin se ei saisi aikaan oikeusvaikutusta. So- pimukset perustuvat sopimusvapauteen, jolloin tahatonta liiketoimea ei välttämättä nähtäisi sopimusoikeuden näkökulmasta pätevänä. Tähän saakka haasteena kuitenkin on ollut, että vaikka älysopimus ei olisikaan oikeusvaikutteinen, sitä voi silti olla vaikea lo- pettaa. Datasäädös ratkaisee tämän haasteen. Myös sopimusvapauden periaate toteu- tuu paremmin, kun osapuolilla on mahdollisuus tehdä älysopimuksesta sen sisältöinen, että se tietyissä tilanteissa keskeyttää tai lopettaa automaattiset toimintonsa. Liiketoi- mien jatkuvan toteuttamisen keskeyttäminen siis mahdollistaa älysopimuksen käyttämi- sen paremmin perinteisen sopimuksen tavoin.

Tämä vaatimus ratkaisee lisäksi sen haasteen, jossa älysopimus osoittautuisi pätemättö- mäksi jälkeenpäin. Tällöin sopimus on mahdollista päättää, eikä se jatka automaattisia toimintojaan. Yleisesti ottaen voidaan ajatella, että sopimus tehdään usein joko tois- taiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaiseksi sopimukseksi. Joka tapauksessa erityisesti liikesuhteissa on olennaisen tärkeää, että sopimussuhteesta pääsee tarvittaessa myös irtautumaan. Sopimusoikeuden näkökulmasta olennaista on lisäksi tahdonilmaisujen to- teutuminen ja vapaaehtoinen sitoutuminen sopimukseen. Datasäädös mahdollistaa äly- sopimuksen lopettamisen myös tilanteessa, jossa automaattinen transaktioiden toteu- tuminen on tahatonta. Olisi kuitenkin todennäköisesti tilannekohtaista, miten tällaisessa tilanteessa tehtyjä tahdonilmaisuja tulkittaisiin, mikäli älysopimus on osapuolten toi- mesta pantu täytäntöön heidän tosiasiallisen toimintansa perusteella.

6.3 Älysopimuksen tarkistettavuus‌

Datan arkistoinnin ja jatkuvuuden vaatimuksen tarkoituksena on varmistua siitä, että mi- käli älysopimus tarvitsee irtisanoa tai poistaa kokonaan käytöstä, tulee olla mahdollisuus arkistoida sen sisältämää transaktiodataa, älysopimuslogiikkaa ja -koodia älysopimuk- sessa olevien tietojen sekä tapahtuneiden toimintojen ja transaktioiden säilyttämiseksi. Tämä mahdollistaa älysopimuksen tarkistamisen jälkikäteen. Tarkistaminen voi tulla eteen, mikäli sopimuksen toteuttaneilla osapuolilla ilmenee erimielisyyksiä älysopimuk- sen tekemisen jälkeen. Tämänkin voidaan nähdä osaltaan parantavan älysopimuksen käytettävyyttä sopimusoikeudellisena sopimuksena.

Tämän vaatimuksen myötä sopimusta ja siihen sisältyneitä transaktioita on siis mahdol- lista tarkastella jälkikäteen, mikäli tarvetta ilmenee. Vaikka sopimussuoritteet olisikin jo hoidettu, voi sopimuksesta silti jälkikäteen syntyä erimielisyyttä, jolloin on olennaista, että tehdyt suoritukset ja älysopimuksen logiikka on tarkistettavissa. Tällöin sopimussuh- teeseen nähden ulkopuolinen taho voi nähdä esimerkiksi, mitä suoritteita osapuolten välillä on tehty sekä millainen koodi älysopimukseen on alun perin kirjattu. Tarkistetta- vuuden vaatimus auttaa siten ristiriitatilanteessa esimerkiksi tuomioistuinta selvittä- mään osapuolten alkuperäistä tarkoitusta.

7 Johtopäätökset‌

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että datasäädöksen sisältämät älysopimuksia koskevat vaatimukset parantavat älysopimuksen käytettävyyttä sopimusoikeudellisena sopimuk- sena. Lisäksi datasäädös tarjoaa useita ratkaisuja älysopimukseen liittyviin sopimusoi- keudellisiin haasteisiin. Keskeisimpiä näistä ovat älysopimuksen käytettävyyden parantu- minen toimintavarmuuden vaatimuksen myötä, älysopimuksen muuttumattomaan ja automaattiseen luonteeseen liittyvien haasteiden vähentyminen sekä erimielisyystilan- teiden helpompi selvittäminen älysopimuksen tarkistettavuuden vaatimuksen myötä. Datasäädökseen sisältyvät neljä ensimmäistä vaatimusta ovat siis merkittävimmässä roolissa sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Datasäädöksen myötä älysopimuksesta tulee varmempi ja luotettavampi sopimusmuoto, kun toimintavarmuuteen liittyvät riskit sekä hakkeroinnin mahdollisuus teoriassa poistuvat. Käytännön tasolla nämä riskit voivat kuitenkin edelleen herättää huolta.

Joitain sopimusoikeudellisia haasteita jää kuitenkin vielä ratkaisematta. Älysopimusta ei edelleenkään välttämättä voida käyttää kaikissa sopimistilanteissa, eikä monimutkai- sempia ehtoja, kuten riidanratkaisulauseke tai maininta sopimukseen sovellettavasta lainsäädännöstä, ole mahdollista sisällyttää sopimukseen. Lisäksi on tärkeää huomata, että datasäädöksen sisältämä sääntely ei kata kaikkia älysopimuksia. Näin ollen säänte- lyn tarjoamista ratkaisuista hyötyvät ainoastaan tietynlaisia älysopimuksia käyttävät ta- hot. Xxxxxxxxx voidaan edelleen pitää sitäkin, että älysopimuksia eivät laadi juristit, vaan ohjelmoijat, joilla ei välttämättä ole tietoa sopimusoikeudellisista tai muista asiaan liitty- vistä juridisista seikoista. Vaatii siis eri alojen asiantuntijoiden välistä yhteistyötä saada älysopimukset toimimaan oikeudellisesti pätevällä tavalla.

Datasäädös käsittelee älysopimusta sopimuksen täytäntöönpanovälineenä, eikä niin- kään itsenäisenä sopimuksena. Esimerkiksi datasäädöksen sisältämä johdonmukaisuu- den vaatimus ei vaikuta mitenkään älysopimuksen sopimusoikeudelliseen asemaan itse- näisenä sopimusmuotonaan. Tästä huolimatta datasäädöksen sisältämät vaatimukset

kuitenkin parantavat älysopimuksen käytettävyyttä myös omana sopimusmuotonaan. Sopimusoikeuden näkökulmasta erityisen tärkeää on sopimuksen irtisanominen ja auto- maattisten toimintojen keskeyttäminen, sillä on tärkeää, että esimerkiksi pätemätön so- pimus saadaan keskeyttämään automaattiset toimintonsa. Olemassa olevan älysopimuk- sen muuttaminen on kuitenkin edelleen haaste, johon datasäädöksen sisältämä sääntely ei varsinaisesti tarjoa ratkaisua. Käytännössä, jos älysopimusta halutaan muuttaa, se tu- lee ensin lopettaa ja laatia sitten tilalle uusi älysopimus. Tämä taas voi olla työlästä.

Datasäädöksen sisältämät vaatimukset luovat hyvää pohjaa älysopimusten sääntelylle laajemminkin. Sääntely mahdollistaa älysopimuksen käyttämisen itsenäisenä sopimuk- sena, mutta sitä voidaan sääntelyn myötä hyödyntää paremmin myös liitännäissopimuk- sena osana laajempaa sopimuskokonaisuutta. Monimutkaisemmissa ja pitkäkestoisem- missa sopimuksissa älysopimusta ei välttämättä edelleenkään ole kannattavaa käyttää ainoana sopimusmuotona, sillä monimutkaisten ehtojen kirjaaminen siihen on tois- taiseksi vaikeaa. Tällöin on järkevää laatia älysopimuksen lisäksi jonkinlainen kirjallinen sopimusdokumentti, johon sisällytetään ne asiat, joita älysopimukseen ei ole mahdol- lista kirjata, kuten sovellettava laki tai riidanratkaisumenetelmä. Tämä luo osapuolille turvaa mahdollisten ristiriitatilanteiden varalta sekä tarjoaa ennakoitavuutta erilaisia ti- lanteita ajatellen.

On selvää, että jatkotutkimusta aiheeseen liittyen edelleen tarvitaan. Olennaista olisi ai- nakin selvittää, miten älysopimusta voisi hyödyntää erilaisissa sopimistilanteissa. Erityi- sesti tulisi selvittää sopimustyyppikohtaisen sääntelyn soveltuvuutta älysopimukseen. Li- säksi sopimusoikeudellisesta näkökulmasta olisi tärkeää ratkaista kysymys älysopimuk- seen sovellettavasta laista asian ollessa epäselvä. Tähän liittyvä sääntely voisi olla siis tar- peellista, jotta älysopimusta olisi mahdollista hyödyntää laajemmin itsenäisenä sopimus- muotonaan. Lisäksi datasäädöksen sisältämiä vaatimuksia voisi käyttää laajemminkin kaikkien älysopimusten sääntelyn pohjana. Kaikkia älysopimuksia voitaisiin siis säännellä samoin, kuin datan jakamiseen liittyviä älysopimuksia. Toistaiseksi Euroopan unionin

alueella vaikuttava sääntely huomioi kuitenkin vain datan jakamiseen liittyvät älysopi- mukset, joita käytetään ainoastaan osana sopimusta.

On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan älysopimusten hyödyntäminen sopimistilan- teissa tulevaisuudessa kehittyy ja miten lainsäädäntömme pyrkii reagoimaan siihen. Ny- kyisenkaltainen sopimusoikeudellinen sääntely ei sellaisenaan sovellu älysopimukseen, joten mikäli älysopimukset halutaan saada laajempaan käyttöön tehostamaan sopimus- prosesseja, tarvitaan uudenlaista sääntelyä. Xxxxx toteaakin kiinnostavasti, että älysopi- musten laajempi käyttäminen sopimusmuotona saattaa edellyttää myös uudenlaisen ajattelutavan omaksumista koskien sopimuksen luonnetta. Tällöin sopimus tulisi hänen mukaansa mieltää tulosperusteiseksi sen sijaan, että ylläpidettäisiin ajatusta sopimusten muokattavuudesta. Tämä muuttaa tapaa, jolla luomme sopimuksia ja nykyhetken haas- teista huolimatta sillä voi olla myönteisiä vaikutuksia.146

Tutkielman lopputulemana saatiin vastauksia esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Älysopi- muksen tämänhetkistä sopimusoikeudellista asemaa saatiin avattua, siihen liittyviä so- pimusoikeudellisia haasteita saatiin eriteltyä ja datasäädöksen vaikutuksia älysopimuk- seen saatiin selvitettyä. Tutkielman johtopäätöksiin perustuen voidaan todeta, että da- tasäädöksen sisältämän älysopimuksia koskevan sääntelyn myötä älysopimuksen sopi- musoikeudellinen käytettävyys itsenäisenä sopimuksena paranee, vaikkakaan sitä ei edelleenkään ole mahdollista käyttää aivan perinteisen, tekstimuotoisen sopimuksen ta- voin kaikissa tilanteissa. Älysopimus ei siten yllä käytettävyydessään aivan perinteisen tekstimuotoisen sopimuksen tasolle tämänhetkisen sopimusoikeudellisen sääntelyn nä- kökulmasta. Tästä huolimatta älysopimuksissa voidaan nähdä paljon potentiaalia ja sään- telyn kehittyessä sekä oikeuskäytännön lisääntyessä on mahdollista, että sitä voidaan tu- levaisuudessa hyödyntää entistä paremmin myös itsenäisenä sopimuksena.

146 Herpy 2023

Lähteet‌

Xxxx, X. & Xxxxxxxx, X. (2023, 27. syyskuuta). EU:n datastrategia ja datasäädös. Deloitte Finland. Noudettu 15.12.2023 osoitteesta xxxxx://xxx0.xx- xxxxxx.xxx/xx/xx/xxxx/xxxxxxx-xxxx-xxxxxxxx/0000/XX-xxxxxxxxxxxxx.xxxx

Xxxxxx, X. & Xxxxxxxxxx, M. (2022). Sopimustulkinnan perusteet. Xxxx Xxxxxx Oy. Bayón. P. S. (2020, 23. helmikuuta). Key Legal Issues Surrounding Smart Contract Appli-

cations. KLRI Journal of Law and Legislation, Volume 9, 63-91. DOI: xxxxx://xx.xxx.xxx/00.0000/xxxx.0000000

Xxxxxxxxx, X., Xxxxxxxxxx, X., Xxxxxxxx, M., Xxxxxxxxx, M., Xxxx, M. & Xxxxxxxxx, F. (2022, 7. kesäkuuta). EU-sääntely rakentaa reilumpaa datataloutta. Suomen it- senäisyyden juhlarahasto Sitra. Noudettu 26.12.2023 osoitteesta xxxxx://xxx.xxxxx.xx/xxx/xxxxxxx/0000/00/xxxxx-xx-xxxxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxx- paa-datataloutta.pdf

C (23) 419. (2023, 23. marraskuuta). Datasäädös. Euroopan parlamentin tarkistukset 14. maaliskuuta 2023 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi datan oikeudenmukaista saatavuutta ja käyttöä koskevista yhdenmukaisista säännöistä (datasäädös). Euroopan unionin virallinen lehti. Noudettu 22.12.2023 osoitteesta xxxxx://xxx-xxx.xxxxxx.xx/xxxxx-xxxxxxx/XX/XXX/?xxxxXX- LEX%3A52023AP0069&qid=1707693380072

Xxxxxxxxx, X. & Xxxxxxxxx, X. (2018). An Introduction to International Contract Law. G. Giappichelli Editore.

COM (20) 66. (2020, 19. helmikuuta). Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Euroo- pan datastrategia. Euroopan komissio. Noudettu 13.1.2024 osoitteesta xxxxx://xxx-xxx.xxxxxx.xx/xxxxx-xxxxxxx/XX/XXX/XXX/?xxxxXXXXX:00000XX0000

COM (22) 68. (2022, 23. helmikuuta). Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston ase- tus datan oikeudenmukaista saatavuutta ja käyttöä koskevista yhdenmukaisista säännöistä (datasäädös). Euroopan komissio. Noudettu 22.12.2023 osoitteesta xxxxx://xxx-xxx.xxxxxx.xx/xxxxx-xxx-

tent/FI/TXT/?uri=COM%3A2022%3A68%3AFIN

Data Act: Council adopts new law on fair access to and use of data. (2023, 27. marras- kuuta). Euroopan unionin neuvosto. Eurooppa-neuvosto. Noudettu 17.12.2023 osoitteesta xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxx/xxxxx-xx- leases/2023/11/27/data-act-council-adopts-new-law-on-fair-access-to-and-use- of-data/

Erilaisia sopimusten syntytapoja ja muotoja. (n.d.). Fondia 2022. Noudettu 24.11.2023 osoitteesta xxxxx://xxxxxxxx.xxxxxx.xxx/xx/xx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxx- den-tarkeimmat-periaatteet/muotovapaus/erilaisia-sopimusten-syntytapoja-ja- muotoja

Euroopan datastrategia. (n.d.). Euroopan komissio. Noudettu 13.1.2024 osoitteesta xxxxx://xxxxxxxxxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxx-xxx-xxxxxx/xxxxxxxxxx-0000-0000/xx- rope-fit-digital-age/european-data-strategy_fi

European Data Act enters into force, putting in place new rules for a fair and innovative data economy. (2024, 11. tammikuuta). Euroopan komissio. Noudettu 13.1.2024 osoitteesta xxxxx://xxxxxxx-xxxxxxxx.xx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx-xxxx-xxx- enters-force-putting-place-new-rules-fair-and-innovative-data-economy

Xxxxxxxxxx, X. (2017). Is a ‘smart contract’ really a smart idea? Insights from a legal perspective. Computer Law & Security Review, Volume 33, 825-835. DOI: xxxxx://xxx-xxx.xxxxx.xxxxx.xx/00.0000/x.xxxx.0000.00.000

Xxxxxxx, X. & Xxxxxxx, X. (n.d.). Tutkimuksen suunnittelu. Tietoarkisto. Noudettu 23.1.2024 osoitteesta xxxxx://xxx.xxx.xxxx.xx/xx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxx- tus/kvali/laadullisen-tutkimuksen-prosessi/tutkimuksen-suunnittelu/

Xxxxxxxxx, X. (2018). Blockchain Revolution Without the Blockchain. Currency Depart- ment, Bank of Canada. Noudettu 17.11.2023 osoitteesta xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xx-xxxxxxx/xxxxxxx/0000/00/xxx0000-0.xxx

Xxxxx, X. & Xxxxx, X. (2006/2022). Sopimusoikeus.

Xxxx Xxxxxx Oy.

Xxxxx, X. (2022, 17. maaliskuuta). Smart Contracts And The Law: What You Need To Know.

Forbes Media LLC. Noudettu 16.11.2023 osoitteesta

xxxxx://xxx.xxxxxx.xxx/xxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxx-xxxx- racts-and-the-law-what-you-need-to-know/?sh=174c25803d03

Xxxxxxxx, X. (2011). Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeus- tieteen laitoksen julkaisuja.

Xxxx, X., Xxxxxxx, X. & Xxxxxxxxxxx, X. (2008). Kirjoitetaan juridiikkaa. Talentum Media Oy.

Xxxxxx, J., Xxxxxx, X. & Xxxxxxxxx, X. (2023). Lohkoketjujuridiikan perusteet. Lapin yliopisto.

URN: xxxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0

Xxxxxxx, X. (2019, 8. maaliskuuta). Lohkoketju – vai hajautettu tilikirja? Tivi. Xxxx Xxxxxx Oy. [Päivitetty 2020, 23. tammikuuta] Noudettu 17.11.2023 osoitteesta xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxx/xxxxxxxxxx-xxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxx/x0x0x00x-x0x0-

3548-928b-403243613e9b

Xxxxxxxx, X. & Xxxx, X. (2016). The Future of Law and eTechnologies. Springer Interna- tional Publishing.

Xxxxxxxx, T. K., Xxxxxxxxxxx, P., Xxxxxxxxxx, X., Xxxxxxx, X., Xxxxxxxxxx K. & Finlow-Bates,

K. (2017, 14. syyskuuta). Lohkoketjuteknologian soveltaminen ja vaikutukset lii- kenteessä ja viestinnässä. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 12/2017. Chainfrog Oy. URN: xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0

Xxxxxxx, M. S. (2003). Globalisoitunut sopimuskäytäntö ja sopimusoikeudelliset periaat- teet. Edita Publishing Oy.

Xxxxxxxxx, X., Xxxxxxx, X. & Seppälä T. (2016, 12. syyskuuta). Älykäs sopimus – Miten blockchain muuttaa sopimuskäytäntöjä? ETLA Raportit No 57. Noudettu 17.11.2023 osoitteesta xxxxx://xxx.xxxx.xx/xx-xxxxxxx/xxxxxxx/XXXX-Xxxxxxxx- Reports-57.pdf

Levi, X. X. & Xxxxxx, X. (2018, 26. toukokuuta). An Introduction to Smart Contracts and Their Potential and Inherent Limitations. Harvard Law School Forum on Corporate Governance. Noudettu 8.10.2023 osoitteesta xxxxx://xxxxxxx.xxx.xxx- xxxx.xxx/0000/00/00/xx-xxxxxxxxxxxx-xx-xxxxx-xxxxxxxxx-xxx-xxxxx-xxxxxxxxx- and-inherent-limitations/#15b

Xx, X., Xxxxxx, X., Xxxxxxxx, X., Xxx, X. & Xxxx, X. X. (2019). Fundamentals of Smart Con- tract Security. Momentum Press.

Xxxxxxxx, X. X. (2004). The Principles of European Contract Law and the Protection of the Weaker Party. Journal of Consumer Policy, 27, 339–356. DOI: xxxxx://xxx- xxx.xxxxx.xxxxx.xx/00.0000/X:XXXX.0000000000.00000.xx

Nieminen, K., Xxxxxxxxxxx, N. & Aaltonen, O-P. (2021). Empiirinen oikeustutkimus. Gau- deamus Oy.

Xxxxxxxx, X. (2023). Digialan sääntelytsunami tuo uusia mahdollisuuksia pk-yrityksille. TIEKE – Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry. Noudettu 7.11.2023 osoitteesta: xxxxx://xxxxx.xx/xxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxx-xxx-xxxxx-xxxxxxxxxxxxxxx-xx-xxxxxx- sille/

Xxxxxx, X. (2023, 12. joulukuuta). Euroopan unionin datasäädös hyväksyttiin – mitä tämä tarkoittaa yritysten kannalta? Asianajotoimisto HH Partners Oy. Noudettu 17.12.2023 osoitteesta xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xx/xxxxxxxx-xxxxxxx-xxxx- saannos-hyvaksyttiin-mita-tama-tarkoittaa-yritysten-kannalta/

Xxxxxx, X., Xxxxxxx, X., Xxxxxxxxx, C., Xxxxxxxx, S., Xxxxxxxxxxx, I., Xxxxx, X. & Xxxxxxx, X. (2017, 15. helmikuuta). Pilkahduksia tulevaisuuteen – digitalisaation ja roboti- saation mahdollisuudet. Valtiovarainministeriön julkaisu 10/2017. URN: xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0

Xxxxxxxxxxx, X. & Xxxxxx, X. (2018). Sopimusoikeuden perusteet. Xxxx Xxxxxx Oy.

Xxxxxxxxxxx, A., Xxxxxx, V., Xxxxx, M., Xxxxx, X., Xxxxxx, X., Xxxxx-Xxxxxxxx, E., Xxxxxxx, J., Xxxxxxxx, J. & Xxxxxxxx, X. (2004/2023). Varallisuusoikeus. Xxxx Xxxxxx Oy.

Xxxxxxxx, X. (2017, 7. huhtikuuta). Contract law 2.0: ‘Smart’ contracts as the beginning of the end of classic contract law. Information & Communications Technology Law. DOI: xxxxx://xxx.xxx/00.0000/00000000.0000.0000000

SWD (22) 35. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Tiivistelmä vaikutustenarvioin- nista. Euroopan komissio. Noudettu 26.12.2023 osoitteesta xxxxx://xxx-xxx.xx- xxxx.xx/xxxxx-xxxxxxx/XX/XXX/?xxxxXXX%0X0000%0X0000%0XXXX

Xxxxxx, X. (2023, 28. helmikuuta). Limits We Didn’t Foresee: What are the Smart Con- tracts Legal Issues and Challenges? LITSLINK. Noudettu 16.11.2023 osoitteesta

xxxxx://xxxxxxxx.xxx/xxxx/xxxx-xxx-xxx-xxxxx-xxxxxxxxx-xxxxx-xxxxxx-xxx-xxxx- lenges

Xxxxxxxxxx, X. (2023, 13. helmikuuta). Smart Contracts in Blockchain Technology: A Crit- ical Review. Information, 14, 117. DOI: xxxxx://xxx.xxx/00.0000/xxxx00000000

Tietotekniikan termitalkoot. (2018, 18. huhtikuuta). Sanastokeskus ry. Noudettu 17.11.2023 osoitteesta xxxxx://xxxxxxxxxxxxx.xx/xxx/xx/xxxxxxxxxxxx/xxxx- 266.html?page=resurssi&tiedosto=kryptovaluutta.svg

Tutkimusstrategiat. (2014, 15. tammikuuta). Koppa. Jyväskylän yliopisto. Noudettu 20.1.2024 osoitteesta xxxxx://xxxxx.xxx.xx/xxxxxxx/xxx/xxxxxxxxxxxx- kuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat

Xxxxxxxx, X. (2004). Oikeudellisten tutkimusten kirjoittamisopas. Oikeustieteiden laitos. Xxxxxx, X. (2021). Tutki ja kehitä. PS-kustannus.

Värränkivi, P. & Xxxxxxxx, X. (2018, 28. elokuuta). Lohkoketjuteknologia osana älykästä sähköjärjestelmää. Fingrid Oyj. Työ- ja elinkeinoministeriö. Noudettu 17.11.2023 osoitteesta xxxxx://xxx.xx/xxxxxxxxx/0000000/0000000/Xxxxxxxxxxxxxxxxx- gia+osana+%C3%A4lyk%C3%A4st%C3%A4+s%C3%A4hk%C3%B6j%C3%A4rjes- telm%C3%A4%C3%A4+28.8.2018/752904f3-a765-443a-b3d0-

6947999c1a68/Lohkoketjuteknolo-

gia+osana+%C3%A4lyk%C3%A4st%C3%A4+s%C3%A4hk%C3%B6j%C3%A4rjes- telm%C3%A4%C3%A4+28.8.2018.pdf

Älysopimus. (n.d.) Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. Noudettu 7.10.2023 osoit- teesta xxxxx://xxx.xxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx/