SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMAN

SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMAN

SOPIMUS SARJA

XXXXXXXXXXX KANSSA TEHDYT SOPIMUKSET

2004 Julkaistu Helsingissä 14 päivänä toukokuuta 2004 N:o 56—58



SISÄLLYS

N:o Sivu

56 Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopi- muksen soveltamisesta 513

57 Valtioneuvoston asetus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen ja yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta annetun lain soveltamisesta ennen yleissopimuksen

kansainvälistä voimaantuloa 516

58 Työministeriön ilmoitus Kansainvälisen työjärjestön osuustoiminnan edistämistä koskevan suosituksen julkaisemisesta 539



N:o 56

(Suomen säädöskokoelman n:o 148/2004)

Laki

keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta

Annettu Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2004



Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1§

Yleissopimuksen voimaansaattaminen

Brysselissä 29 päivänä toukokuuta 2000 keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Eu- roopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen määräykset ovat lakina voi- massa sellaisina kuin Suomi on niihin sitou- tunut.


2§

Tiedoksiantojen suorittaminen postitse

Suomen toimivaltainen viranomainen suo- rittaa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksian- non Euroopan unionin toisen jäsenvaltion sekä Islannin ja Norjan alueella oleskeleville henkilöille postitse siten kuin yleissopimuk- sen 5 artiklassa määrätään noudattaen sovel-


HE 31/2003 LaVM 4/2003 EV 92/2003

Neuvoston säädös (2000/C 197/01); EYVL N:o C 197, 12.7.2000, s. 1


21—2004 440021

514 N:o 56


tuvin osin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun säännöksiä.

Yleissopimuksen 5 artiklan mukaiseen me- nettelyyn sovelletaan oikeudenkäymiskaaren

17 luvun 26 a ja 51 §:ää, kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain (4/1994) 15 §:n 3 momenttia ja 28 §:ää sekä oikeudenkäyntiin ja esitutkintaan osallistuvi- en henkilöiden koskemattomuudesta eräissä tapauksissa annettua lakia (11/1994).


3§

Toisen jäsenvaltion virkamiehen oikeus pei- tetoimintaan ja valeostoihin Suomessa

Suomen toimivaltaisen viranomaisen kan- sainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa anne- tun lain mukaisesti hyväksymän oikeusapu- pyynnön nojalla Euroopan unionin toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle virkamiehelle voidaan antaa Suomen alueella oikeus suo- rittaa rikoksen selvittämiseksi peitetoimintaa ja valeostoja pakkokeinolain (450/1987) 6 luvun 7 §:n sekä poliisilain (493/1995) 28 §:n, 31 a §:n 1 momentin, 31 b §:n 1 momentin ja 32 a §:n mukaisesti. Vastaava oikeus voidaan antaa Euroopan unionin toisen jäsenvaltion virkamiehelle myös Suomen toi- mivaltaisen viranomaisen kysymyksessä ole- valle jäsenvaltiolle esittämän oikeusapupyyn- nön perusteella.

Suomen alueella 1 momentin mukaisesti toimivalle Euroopan unionin toisen jäsenval- tion virkamiehelle voidaan antaa oikeus kan- taa asetta, jos se on välttämätöntä suoritetta- van toiminnan luonteen vuoksi. Asetta on oikeus käyttää vain rikoslain (39/1889) 4 luvun 4 §:n mukaisessa hätävarjelutilantees- sa. Päätöksen oikeudesta kantaa asetta tekee päällystöön kuuluva poliisimies.


4§

Telekuuntelun tai televalvonnan teknistä to- teuttamista koskevien pyyntöjen täyttäminen kuuntelun kohteen ollessa muualla kuin Suo- messa

Yleissopimuksen 18 artiklan 2 kohdan a tai c alakohdassa tarkoitettujen telekuuntelun tai televalvonnan teknistä toteuttamista koskevi-

en pyyntöjen täyttämisestä päättää pidättämi- seen oikeutettu virkamies.

Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on suostuttava pyynnön täyttämiseen, kun pyyn- nön esittänyt jäsenvaltio on toimittanut yleis- sopimuksen 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot ja kolmas jäsenvaltio, jossa telekuun- telun tai televalvonnan kohde mahdollisesti on, on saanut yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen ilmoituksen.

Menettelyssä noudatetaan soveltuvin osin pakkokeinolain 5 a luvun 8 ja 9 §:ää, 11 §:n

1 momenttia sekä 14 ja 15 §:ää.


5§

Kuuntelukieltoja koskevien ehtojen asettami- nen telekuuntelua koskeviin päätöksiin

Kun tuomioistuin yleissopimuksen 18 ar- tiklan 2 kohdan b alakohdassa tai 20 artiklassa tarkoitettujen telekuuntelua koskevien pyyn- töjen osalta tekee pakkokeinolain 5 a luvun 5 §:n mukaisesti lupaa koskevan päätöksen, sen on asetettava ehto, jonka mukaan pyyn- nön esittäneen jäsenvaltion viranomaisen tu- lee noudattaa pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentin säännöksiä. Lisäksi tuomioistui- men on asetettava telekuuntelun kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta tar- peelliset ehdot.


6§

Toisen jäsenvaltion Suomessa suorittamaa telekuuntelua ja televalvontaa koskevat ilmoi- tukset

Yleissopimuksen 20 artiklan mukaiset il- moitukset vastaanottaa ja esittää keskusrikos- poliisi. Ilmoituksen vastaanotettuaan keskus- rikospoliisin tulee toimittaa asia viipymättä tuomioistuimen ratkaistavaksi.


7§

Asetuksenantovaltuus

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytän- töönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.


8§

Voimaantulo

Tämän lain voimaantulosta säädetään val- tioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan sää-

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2004

tää, että tätä lakia sovelletaan ennen yleisso- pimuksen kansainvälistä voimaantuloa Suo- men ja yleissopimuksen 27 artiklan 5 koh- dassa tarkoitetun ilmoituksen antaneen jäsen- valtion välillä.


Tasavallan Presidentti XXXXX XXXXXXX


Oikeusministeri Xxxxxxxx Xxxxxxxx



N:o 57

(Suomen säädöskokoelman n:o 372/2004)

Valtioneuvoston asetus

keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen ja yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan- saattamisesta ja soveltamisesta annetun lain soveltamisesta ennen yleissopimuksen kansain- välistä voimaantuloa

Annettu Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 2004



Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty oikeusministeriön esittelystä, säädetään:

1§

Brysselissä 29 päivänä toukokuuta 2000 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti tehdyn keskinäisestä oi- keusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyä yleissopimusta, jonka eduskunta on hyväksynyt 9 päivänä joulukuuta 2003 ja jonka valtioneuvosto on hyväksynyt 19 päivänä helmikuuta 2004 ja jonka hyväksymisestä on ilmoitettu Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille 25 päivänä helmikuuta 2004, sovelletaan väliaikaisesti ennen yleissopimuksen kansainvälistä voi- maantuloa 25 päivästä toukokuuta 2004 Suo- men ja sellaisen jäsenvaltion välillä, joka on antanut yleissopimuksen 27 artiklan 5 koh- dassa tarkoitetun ilmoituksen, niin kuin siitä on sovittu.


2§

Keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä teh- dyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta 20 päivänä helmikuuta 2004 annettua lakia (148/2004) sovelletaan ennen yleissopimuksen kansain-

välistä voimaantuloa vastaavasti kuin yleis- sopimuksesta tämän asetuksen 1 §:ssä sääde- tään.


3§

Suomi on antanut seuraavat yleissopimusta koskevat ilmoitukset:

1) Yleissopimuksen 9 artiklan 6 kohta Artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuk-

sen tekemiseen vaaditaan artiklan 3 kohdassa tarkoitettu suostumus, jos siirrettävä henkilö on Suomen kansalainen.

2) Yleissopimuksen 24 artikla Yleissopimuksen 6 artiklan, mukaan lukien

6 artiklan 8 kohta, soveltamista varten kes- kusviranomainen on oikeusministeriö.

Yleissopimuksen 6 artiklan 5 kohdan osalta toimivaltaisia poliisi- ja tulliviranomaisia ovat poliisiviranomaiset, tulliviranomaiset sekä ra- javartiolaitoksen virkamiehet toimiessaan esi- tutkintaviranomaisena rikosasiassa esitutkin- talain nojalla.

Toimivaltaisia viranomaisia 18, 19 ja 20 artiklan osalta ovat poliisiviranomaiset ja oman toimivaltansa rajoissa tulliviranomaiset toimiessaan esitutkintaviranomaisena rikos- asiassa esitutkintalain nojalla. Poliisiviran-


omaisten osalta yleissopimuksen 18, 19 ja 20 artiklan mukaiset pyynnöt vastaanotetaan ja lähetetään keskusrikospoliisin välityksellä. Keskusrikospoliisi toimii myös 20 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaisena yhteysviran- omaisena.

3) Yleissopimuksen 27 artiklan 5 kohta Ennen yleissopimuksen kansainvälistä voi-

Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 2004

maantuloa Suomi soveltaa yleissopimusta suhteissaan muihin samanlaisen ilmoituksen antaneisiin jäsenvaltioihin.


4§

Tämä asetus tulee voimaan 25 päivänä toukokuuta 2004.


Oikeusministeri Xxxxxxxx Xxxxxxxx


Lainsäädäntöjohtaja Xxx Xxxxxxxxx



Sopimustekstit


NEUVOSTON SÄÄDÖS,

annettu 29 päivänä toukokuuta 2000,


Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemi- sestä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä


(2000/C 197/01)


EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 artiklan a koh- dan ja 34 artiklan 2 kohdan d alakohdan,

ottaa huomioon jäsenvaltioiden aloitteen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1) sekä katsoo seuraavaa:

(1) Unionin tavoitteiden toteuttamiseksi sääntöjä Euroopan unionin jäsenvaltioiden keski- näisestä oikeusavusta rikosasioissa olisi parannettava, ja sitä varten olisi tehtävä liitteessä ole- va yleissopimus.


(2) Jotkut yleissopimuksen määräyksistä kuuluvat tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Is- lannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston pää- töksen 1999/437/EY 1 artiklan soveltamisalaan (2).


(3) Kyseessä ovat 3, 5, 6, 7, 12 ja 23 artikla sekä 15 ja 16 artikla siltä osin kuin ne liittyvät 12 artiklaan sekä artikla 1 siltä osin kuin se liittyy mainittuihin artikloihin.


(4) Kyseisten määräysten osalta noudatetaan menettelyjä, jotka vahvistetaan Euroopan unio- nin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisellä sopimuksella vii- meksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (3).



(1) Lausunto annettu 17. helmikuuta 2000 (2) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.

(3) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.



(5) Kun Islannin tasavallalle ja Norjan kuningaskunnalle ilmoitetaan tämän säädöksen anta- misesta edellä mainitun sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, näille kah- delle valtiolle ilmoitetaan erityisesti säädöksen voimaantuloa Islannin ja Norjan osalta koske- van 29 artiklan sisällöstä, ja niitä pyydetään toimittamaan yleissopimuksen 24 artiklan mukai- set asiaan kuuluvat ilmoitukset antaessaan neuvostolle ja komissiolle tiedon valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten täyttämisestä,


ON PÄÄTTÄNYT, että täten tehdään yleissopimus, jonka teksti on liitteenä ja jonka unio- nin jäsenvaltioiden hallitusten edustajat ovat tänään allekirjoittaneet,


SUOSITTELEE, että jäsenvaltiot hyväksyisivät yleissopimuksen valtiosääntöjensä asetta- mien vaatimusten mukaisesti, sekä


KEHOTTAA jäsenvaltioita aloittamaan hyväksymismenettelyt ennen 1 päivää tammikuuta 2001.

Tehty Brysselissä 29 päivänä toukokuuta 2000.


Neuvoston puolesta Puheenjohtaja

A. COSTA

—————



Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti tehty

YLEISSOPIMUS


keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä


TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN KORKEAT SOPIMUSPUOLET, jotka ovat Euroopan

unionin jäsenvaltioita,

VIITTAAVAT neuvoston säädökseen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeus- avusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä,


HALUAVAT parantaa unionin jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä rikosasiois- sa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksilönvapautta suojaavia sääntöjä,


KIINNITTÄVÄT HUOMION jäsenvaltioiden yhteiseen etuun toimia niin, että keskinäistä oikeusapua annetaan jäsenvaltioiden välillä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön perus- periaatteiden kanssa sopusoinnussa olevalla nopealla ja tehokkaalla tavalla ja Roomassa 4 päivänä marraskuuta 1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisek- si tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen yksilönoikeuksia ja periaatteita noudattaen,


ILMAISEVAT luottamuksensa oikeusjärjestelmiensä rakenteeseen ja toimintaan sekä kaik- kien jäsenvaltioiden kykyyn taata oikeudenmukainen oikeudenkäynti,


OVAT PÄÄTTÄNEET täydentää Euroopan unionin yleissopimuksella keskinäisestä oike- usavusta rikosasioissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehtyä eurooppalaista yleissopimusta ja muita tällä alalla voimassa olevia yleissopimuksia,


TUNNUSTAVAT, että mainittujen yleissopimusten määräyksiä sovelletaan edelleen kaikis- sa asioissa, joista ei ole määräyksiä tässä yleissopimuksessa,


KATSOVAT, että jäsenvaltioista on tärkeää lujittaa oikeudellista yhteistyötä soveltaen edel- leen suhteellisuusperiaatetta,


PALAUTTAVAT MIELEEN, että tällä yleissopimuksella säännellään keskinäistä oikeus- apua rikosasioissa, joka perustuu 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehdyn yleissopimuksen periaat- teisiin,


XXXXXXXX kuitenkin, että tämän yleissopimuksen 20 artikla koskee tiettyjä erityisiä tele- kuuntelutilanteita mutta sillä ei ole vaikutusta muissa tällaisissa tilanteissa, jotka eivät kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan,


KATSOVAT, että niissä tapauksissa, joita tämä yleissopimus ei koske, sovelletaan kansain- välisen oikeuden yleisiä periaatteita, ja


TUNNUSTAVAT, että tällä yleissopimuksella ei rajoiteta niitä velvollisuuksia, joita jäsen- valtioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi sekä sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi ja että on kunkin jäsenvaltion asia määritellä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 33 artiklan mukaisesti, millä edellytyksillä se ylläpitää järjestystä ja suojaa sisäisen turvallisuuden,

OVAT SOPINEET SEURAAVISTA MÄÄRÄYKSISTÄ:



I OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Suhde muihin keskinäistä oikeusapua koskeviin yleissopimuksiin


1. Tällä yleissopimuksella on tarkoitus täy- dentää seuraavien sopimusten määräyksiä ja helpottaa niiden soveltamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä:


a) keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehty eurooppa- lainen yleissopimus, jäljempänä "eurooppa- lainen oikeusapusopimus";


b) eurooppalaisen oikeusapusopimuksen 17 päivänä maaliskuuta 1978 tehty lisäpöy- täkirja;


c) tarkastusten asteittaisesta lakkauttami- sesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen sovel- tamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä "Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopi- mus") keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevat määräykset, joita ei kumota 2 artik- lan 2 kohdan nojalla;


d) rikoksen johdosta tapahtuvaa luovutta- mista ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa Belgian kuningaskunnan, Luxemburgin suurherttuakunnan ja Alankomaiden kunin- gaskunnan välillä koskevan, 27 päivänä ke- säkuuta 1962 tehdyn ja 11 päivänä toukokuu- ta 1974 tehdyllä pöytäkirjalla muutetun so- pimuksen (jäljempänä "Benelux-sopimus") 2 luku, kun on kyse Benelux-talousliitoon kuuluvien valtioiden välisistä suhteista.


2. Tämä yleissopimus ei vaikuta jäsenvalti- oiden välillä tehtyjen kahdenvälisten tai mo- nenvälisten sopimusten suotuisampien mää- räysten eikä, kuten eurooppalaisen oikeus- apusopimuksen 26 artiklan 4 kohdassa mää-


sen lainsäädännön tai keskinäisen oikeusavun vastavuoroista antamista osapuolten alueella koskevan erityisen järjestelmän perusteella.

2 artikla

Schengenin säännöstöön liittyvät määrä- ykset


1. Jäljempänä 3, 5, 6, 7, 12 ja 23 artiklan määräykset sekä 15 ja 16 artiklan määräykset siltä osin kuin ne liittyvät 12 artiklaan ja 1 ar- tiklan määräykset siltä osin kuin ne liittyvät mainittuihin artikloihin ovat toimenpiteitä, joilla muutetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningas- kunnan välisen viimeksi mainittujen osallis- tumisesta Schengenin säännöstön täytän- töönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen liitteessä A tarkoitettuja määräyksiä tai jotka perustuvat niihin (1).


2. Kumotaan Schengenin sopimuksen so- veltamisesta tehdyn yleissopimuksen 49 ar- tiklan, a kohdan, 52, 53 ja 73 artiklan määrä- ykset.

3 artikla

Menettelyt, joissa oikeusapua myös xxxx- xxxx


1. Keskinäistä oikeusapua annetaan myös silloin, kun on kyse pyynnön esittäneen tai pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tai molempien kansallisen lainsäädännön mu- kaan hallintoviranomaisten toimivaltaan kuu- luvista teoista ja jos hallintoviranomaisen asiassa antama päätös voidaan saattaa erityi- sesti rikosasioissa toimivaltaisen tuomiois- tuimen tutkittavaksi.


2. Keskinäistä oikeusapua annetaan myös rikosoikeudellisissa menettelyissä ja 1 koh- dassa tarkoitetuissa, sellaisia tekoja koske- vissa menettelyissä, joista oikeushenkilö voi- daan asettaa vastuuseen pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa.

rätään, niiden keskinäisen oikeusavun anta-      

mista rikosasioissa koskevien järjestelyjen

soveltamiseen, joista on sovittu yhdenmukai- (1) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36



4 artikla

Xxxxxxxxxxxxxx ja menettelyt keskinäistä oikeusapua koskevien pyyntöjen täyttämi- sessä


1. Silloin kun keskinäistä oikeusapua xxxx- xxxx, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on noudatettava pyynnön esittäneen jäsenval- tion nimenomaisesti ilmoittamia muodolli- suuksia ja menettelyjä, ellei tässä yleissopi- muksessa toisin määrätä ja elleivät kyseiset muodollisuudet ja menettelyt ole pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaisia.


2. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on täytettävä oikeusapupyyntö viipymättä ot- taen mahdollisimman tarkoin huomioon pyynnön esittäneen jäsenvaltion ilmoittamat menettelyä koskevat määräajat ja muut mää- räajat. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion on esitettävä perustelut määräajalle.


3. Jos pyyntöä ei kokonaan tai osittain voi- da täyttää pyynnön esittäneen jäsenvaltion ilmoittamien vaatimusten mukaisesti, pyyn- nön vastaanottaneen jäsenvaltion viranomais- ten on viipymättä ilmoitettava tästä pyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaisille ja mai- nittava edellytykset, joilla pyyntö voitaisiin täyttää. Pyynnön esittäneen ja pyynnön vas- taanottaneen jäsenvaltion viranomaiset voi- vat tämän jälkeen sopia pyyntöä koskevista jatkotoimista tarvittaessa siten, että edellä tarkoitetut edellytykset on täytettävä.


4. Jos voidaan olettaa, että pyynnön esittä- neen jäsenvaltion pyynnön täyttämiselle aset- tamaa määräaikaa ei voida noudattaa ja jos 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetuista perusteluista käy selvästi ilmi, että viiveestä aiheutuu olennaista haittaa pyynnön esittä- neen jäsenvaltion menettelyille, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion viranomaisten on viipymättä ilmoitettava pyynnön täyttämi- seen tarvitsemansa aika. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaisten on ilmoitettava viipymättä, pidetäänkö pyyntö tästä huoli- matta voimassa. Pyynnön esittäneen jäsen- valtion ja pyynnön vastaanottaneen jäsenval-


tion viranomaiset voivat tämän jälkeen sopia pyyntöä koskevista jatkotoimista.


5 artikla

Oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettäminen ja tiedoksianto


1. Jäsenvaltio lähettää toisen jäsenvaltion alueella oleskeleville henkilöille heille tar- koitetut oikeudenkäyntiasiakirjat suoraan postitse.


2. Oikeudenkäyntiasiakirjat voidaan lähet- tää pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välityksellä ai- noastaan siinä tapauksessa, että


a) sen henkilön osoitetta, jolle asiakirja on tarkoitettu, ei tunneta tai siitä ei ole varmuut- ta; tai


b) pyynnön esittäneen jäsenvaltion asiaa koskeva oikeudenkäyntilainsäädäntö vaatii muunlaista todistetta asiakirjan tiedoksian- nosta vastaanottajalle kuin postitse toimitta- misesta voidaan saada; tai


c) asiakirjaa ei ole ollut mahdollista antaa tiedoksi postitse; tai


d) pyynnön esittäneellä jäsenvaltiolla on perusteltua aihetta olettaa, että postitse toi- mittaminen on tehotonta tai epätarkoituk- senmukaista.


3. Jos on aihetta olettaa, että vastaanottaja ei ymmärrä kieltä, jolla asiakirja on laadittu, asiakirja tai ainakin sen pääkohdat on kään- nettävä jollekin sen jäsenvaltion kielistä, jon- ka alueella vastaanottaja on. Jos asiakirjan lähettävä viranomainen tietää, että vastaanot- taja ymmärtää vain jotain muuta kieltä, asia- kirja tai ainakin sen pääkohdat on käännettä- vä kyseiselle kielelle.


4. Jokaiseen oikeudenkäyntiasiakirjaan on liitettävä ilmoitus siitä, että vastaanottaja voi saada asiakirjan lähettäneeltä viranomaiselta tai kyseisen jäsenvaltion muilta viranomaisil- ta tietoja asiakirjaa koskevista oikeuksistaan



ja velvollisuuksistaan. Mitä 3 kohdassa mää- rätään, sovelletaan myös kyseiseen ilmoituk- seen.


5. Tämä artikla ei vaikuta eurooppalaisen oikeusapusopimuksen 8, 9 ja 12 artiklan eikä Benelux-sopimuksen 32, 34 ja 35 artiklan soveltamiseen.


6 artikla

Oikeusapupyyntöjen toimittaminen


1. Oikeusapupyynnöt ja 7 artiklassa tarkoi- tetut oma-aloitteiset tietojen vaihdot tehdään kirjallisina tai millä tahansa tavalla, josta voidaan tuottaa kirjallinen todistuskappale si- ten, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi todeta pyynnön aitouden. Kyseiset pyyn- nöt tehdään suoraan niiden oikeusviran- omaisten välillä, jotka ovat alueellisesti toi- mivaltaisia esittämään ja täyttämään oikeus- apupyynnöt, ja ne palautetaan samaa tietä, ellei tässä artiklassa toisin määrätä.


Jäsenvaltion toimivaltainen oikeusviran- omainen voi toimittaa suoraan toisen jäsen- valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle eurooppalaisen oikeusapusopimuksen 21 ar- tiklan ja Benelux-sopimuksen 42 artiklan mukaiset toisen jäsenvaltion tuomioistuimes- sa syyttämistä koskevat tiedot.


2. Mitä 1 kohdassa määrätään, ei rajoita mahdollisuutta erityistapauksissa lähettää pyyntöjä tai vastauksia:


a) jäsenvaltion keskusviranomaisen ja toi- sen jäsenvaltion keskusviranomaisen välillä tai


b) jäsenvaltion oikeusviranomaisen ja toi- sen jäsenvaltion keskusviranomaisen välillä.


3. Edellä 1 kohdan estämättä Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti voivat 27 artiklan 2 kohdassa määrätyn ilmoituksen antaessaan ilmoittaa, että siinä tarkoitetut Yhdistyneelle kuningaskunnalle tai Irlannille osoitettavat pyynnöt ja ilmoitukset on lähettävä niiden


keskusviranomaisten välityksellä. Antamalla uuden ilmoituksen kyseiset jäsenvaltiot voi- vat milloin tahansa rajoittaa mainitunlaisen ilmoituksen soveltamisalaa 1 artiklan täytän- töönpanon tehostamiseksi. Se niiden on teh- tävä silloin kun Schengenin sopimuksen so- veltamisesta tehdyn yleissopimuksen määrä- ykset keskinäisestä avusta saatetaan niiden osalta voimaan.


Jäsenvaltiot voivat soveltaa vastavuoroi- suusperiaatetta edellä mainittujen ilmoitusten suhteen.


4. Keskinäinen oikeusapupyyntö voidaan kiireellisissä tapauksissa esittää Kansainväli- sen rikospoliisijärjestön (Interpol) tai jonkin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen no- jalla annettujen säännösten mukaisesti toimi- valtaisen elimen välityksellä.


5. Kun toimivaltainen viranomainen on 12, 13 ja 14 artiklan mukaisten pyyntöjen osalta toisessa jäsenvaltiossa oikeusviran- omainen tai keskusviranomainen ja toisessa jäsenvaltiossa poliisi- tai tulliviranomainen, pyyntöjä voidaan esittää ja niihin voidaan vastata suoraan näiden viranomaisten välillä. Näihin yhteyksiin sovelletaan 4 kohtaa.


6. Kun toimivaltainen viranomainen on 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin menette- lyihin liittyvien oikeusapupyyntöjen osalta toisessa jäsenvaltiossa oikeusviranomainen tai keskusviranomainen ja toisessa jäsenval- tiossa hallintoviranomainen, pyyntöjä voi- daan esittää ja niihin voidaan vastata suoraan näiden viranomaisten välillä.


7. Jäsenvaltio voi ilmoittaa antaessaan 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituk- sen, että tämän artiklan 5 kohdan ensimmäi- nen virke tai 6 kohta tai kumpikaan ei sido sitä tai että se soveltaa kyseisiä määräyksiä ainoastaan tietyin ehdoin, jotka sen on täs- mennettävä. Tällainen ilmoitus voidaan pe- ruuttaa tai sitä voidaan muuttaa milloin ta- hansa.


8. Seuraavat pyynnöt tai ilmoitukset teh- dään jäsenvaltioiden keskusviranomaisten välityksellä:



a) tämän yleissopimuksen 9 artiklassa, eu- rooppalaisen oikeusapusopimuksen 11 artik- lassa ja Benelux-sopimuksen 33 artiklassa tarkoitetut, vapautensa menettäneen henkilön väliaikaista siirtämistä tai kauttakulkua kos- kevat pyynnöt;


b) eurooppalaisen oikeusapusopimuksen 22 artiklassa ja Benelux-sopimuksen 43 ar- tiklassa tarkoitetut rangaistuspäätöksiä kos- kevat tiedot. Pyynnöt eurooppalaisen oikeus- apusopimuksen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitettujen päätösten ja toimenpiteiden jäl- jennöksistä voidaan kuitenkin osoittaa suo- raan toimivaltaisille viranomaisille.


7 artikla

Oma-aloitteinen tietojen vaihto


1. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viran- omaiset voivat oman kansallisen lainsäädän- tönsä rajoissa ilman erillistä pyyntöä vaihtaa keskenään tietoja rikoksista ja sellaisista 3 ar- tiklan 1 kohdassa tarkoitetuista teoista, joista rankaiseminen tai joiden käsittely tietojen toimittamisen ajankohtana kuuluu tiedot vas- taanottavan viranomaisen toimivaltaan.


2. Tietoja toimittava viranomainen voi kan- sallisen lainsäädäntönsä mukaisesti asettaa tiedot vastaanottavalle viranomaiselle niiden käyttöä koskevia ehtoja.


3. Tiedot vastaanottava viranomainen on velvollinen noudattamaan näitä ehtoja.


II OSASTO

ERITYISIÄ OIKEUSAVUN MUOTOJA KOSKEVAT PYYNNÖT

8 artikla

Omaisuuden palauttaminen


1. Xxxxxxx vastaanottanut jäsenvaltio voi pyynnön esittäneen jäsenvaltion pyynnöstä ja rajoittamatta vilpittömässä mielessä toimi-


neiden kolmansien osapuolien oikeuksia an- taa rikoksen avulla hankittuja esineitä pyyn- nön esittäneen jäsenvaltion haltuun niiden palauttamiseksi oikealle omistajalleen.


2. Eurooppalaisen oikeusapusopimuksen 3 ja 6 artiklaa ja Benelux-sopimuksen 24 ar- tiklan 2 kohtaa ja 29 artiklaa sovellettaessa pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi luo- pua pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle toimi- tettujen esineiden palautuksesta joko ennen niiden luovuttamista tai sen jälkeen, jos siten voidaan edistää esineiden palauttamista oike- alle omistajalleen. Tällöin ei saa loukata vil- pittömässä mielessä toimineiden kolmansien osapuolten oikeuksia.


3. Jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio luopuu esineiden palautuksesta ennen niiden luovuttamista pyynnön esittäneelle jäsenval- tiolle, se ei vetoa näiden esineiden suhteen mihinkään vakuus- tai muuhun oikeuteen ve- ro- tai tullilainsäädännön nojalla.


Edellä 2 kohdassa tarkoitettu luopuminen ei kuitenkaan rajoita pyynnön vastaanotta- neen jäsenvaltion oikeutta periä veroja ja maksuja oikealta omistajalta.


9 artikla

Vapautensa menettäneen henkilön väliai- kainen siirtäminen tutkintaa varten


1. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimival- taisten viranomaisten välisen sopimuksen no- jalla jäsenvaltio, joka on pyytänyt sen alueel- la olevan vapautensa menettäneen henkilön läsnäoloa edellyttävää tutkintaa, voi siirtää kyseisen henkilön väliaikaisesti sen jäsenval- tion alueelle, jossa tutkinnan on määrä tapah- tua.


2. Sopimuksessa määrätään henkilön väli- aikaista siirtämistä koskevista järjestelyistä ja päivästä, johon mennessä henkilö on palau- tettava pyynnön esittäneen jäsenvaltion alu- eelle.


3. Kun siirtäminen edellyttää asianomaisen henkilön suostumusta, ilmoitus suostumuk-



sesta tai sen jäljennös toimitetaan viipymättä pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle.


4. Aika, joka henkilöä pidetään vapautensa menettäneenä pyynnön vastaanottaneessa jä- senvaltioissa, vähennetään asianomaiselle henkilölle pyynnön esittäneen jäsenvaltion alueella määrätystä tai määrättävästä vapau- denmenetysajasta.


5. Tähän artiklaan sovelletaan soveltuvin osin eurooppalaisen oikeusapusopimuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 12 ja 20 artik- lan määräyksiä.


6. Jokainen jäsenvaltio voi 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta antaessaan ilmoittaa, että tämän artiklan 1 kohdassa tar- koitetun sopimuksen tekemiseen vaaditaan tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu suos- tumus tai että se vaaditaan tietyissä, ilmoi- tuksessa tarkemmin mainituissa tilanteissa.

10 artikla

Kuuleminen videokokouksen avulla


1. Jos jäsenvaltion oikeusviranomaisten on kuultava toisen jäsenvaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, mutta kyseisen henkilön ei ole toivottavaa tai mah- dollista olla henkilökohtaisesti läsnä ensin mainitussa jäsenvaltiossa, kyseiset viran- omaiset voivat pyytää, että kuuleminen ta- pahtuisi 2-8 kohdan mukaisesti videokoko- uksen avulla.


2. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on suostuttava videokokouksen avulla tapah- tuvaan kuulemiseen, jos videokokouksen käyttö ei ole sen lainsäädännön perusperiaat- teiden vastaista ja jos sillä on käytettävissään tekniset välineet tällaisen kuulemisen suorit- tamiseksi. Jos pyynnön vastaanottaneella jä- senvaltiolla ei ole käytettävissään videoko- kouksen mahdollistavia teknisiä välineitä, pyynnön esittänyt jäsenvaltio voi keskinäisel- lä sopimuksella antaa sellaiset sen käyttöön.


3. Videokokouksen avulla tapahtuvaa kuu- lemista koskevista pyynnöistä on käytävä il- mi eurooppalaisen oikeusapusopimuksen


14 artiklassa ja Benelux-sopimuksen 37 ar- tiklassa mainittujen tietojen lisäksi se, miksi todistajan tai asiantuntijan läsnäolo henkilö- kohtaisesti ei ole toivottavaa tai mahdollista, sekä sen oikeusviranomaisen ja niiden henki- löiden nimet, jotka hoitavat kuulemisen.


4. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion oikeusviranomainen toimittaa lainsäädäntön- sä mukaisella tavalla asianomaiselle henki- lölle kutsun tulla kuulluksi.


5. Kuulemiseen videokokouksen avulla so- velletaan seuraavia sääntöjä:


a) Xxxxxxx vastaanottaneen jäsenvaltion oikeusviranomainen on läsnä kuulemisen ai- kana, tarvittaessa tulkin avustamana, ja hän huolehtii myös kuultavan henkilöllisyyden toteamisesta sekä siitä, että kuulemisessa noudatetaan pyynnön vastaanottaneen jäsen- valtion lainsäädännön perusperiaatteita. Jos pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion oike- usviranomainen katsoo, että kuulemisen ai- kana rikotaan pyynnön vastaanottaneen jä- senvaltion lainsäädännön perusperiaatteita, sen on välittömästi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuu- lemista jatketaan mainittujen periaatteiden mukaisesti.


b) Kuultavan henkilön suojelua koskevista toimenpiteistä sovitaan tarvittaessa pyynnön esittäneen ja pyynnön vastaanottaneen jäsen- valtion toimivaltaisten viranomaisten kesken.


c) Kuulemisen toimittaa suoraan pyynnön esittäneen jäsenvaltion oikeusviranomainen oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, tai se toimitetaan kyseisen viranomaisen joh- dolla.


d) Pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio huo- lehtii pyynnön esittäneen jäsenvaltion tai kuultavan henkilön pyynnöstä siitä, että kuul- tavaa henkilöä avustaa tarvittaessa tulkki.


e) Kuultava henkilö voi vedota joka pyyn- nön vastaanottaneen jäsenvaltion tai pyynnön esittäneen jäsenvaltion lainsäädännön mukai- sesti hänelle mahdollisesti kuuluvaan oikeu- teen kieltäytyä todistamasta.



6. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion oikeusviranomainen laatii kuulemisen päät- teeksi pöytäkirjan, jossa ilmoitetaan kuule- misen aika ja paikka, kuullun henkilöllisyys, kaikkien muiden kuulemiseen pyynnön vas- taanottaneessa jäsenvaltiossa osallistuneiden henkilöllisyys ja asema, mahdollisesti vanno- tut valat tai annetut vakuutukset sekä tekniset olosuhteet, joissa kuuleminen tapahtui, sano- tun kuitenkaan rajoittamatta henkilöiden suo- jelua koskevien toimenpiteiden soveltamista. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimi- valtainen viranomainen toimittaa pöytäkirjan pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltai- selle viranomaiselle.


7. Pyynnön esittänyt jäsenvaltio korvaa pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle ku- lut, jotka aiheutuvat videoyhteyden käyttämi- sestä pyynnön vastaanottaneessa jäsenvalti- ossa, tämän hankkimien tulkkien palkkioista sekä todistajille ja asiantuntijoille suoritetta- vista korvauksista sekä heidän matkakuluis- taan pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltios- sa, ellei viimeksi mainittu luovu kaikkien tai joidenkin kyseisten kulujen korvaamisesta.


8. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos sen alueella tämän artiklan nojalla kuultava to- distaja tai asiantuntija kieltäytyy todistamas- ta, kun hänellä on todistamisvelvollisuus, tai todistaa totuuden vastaisesti, sen kansallista lainsäädäntöä sovelletaan samalla tavoin kuin jos kuuleminen tapahtuisi kansallisessa me- nettelyssä.


9. Jäsenvaltiot voivat myös harkintansa mukaan ja toimivaltaisten oikeusviranomais- tensa suostumuksella tarvittaessa soveltaa tämän artiklan määräyksiä videokokouksen avulla tapahtuvaan kuulemiseen, jossa syy- tetty henkilö on mukana. Tässä tapauksessa päätös videokokouksen pitämisestä ja tavas- ta, jolla videokokous toteutetaan, on sovitta- va asianomaisten jäsenvaltioiden kesken näi- den kansallisen lainsäädännön ja asiaan kuu- luvien kansainvälisten oikeudellisten välinei- den mukaisesti, mukaan lukien vuoden 1950 yleissopimus ihmisoikeuksien ja perus- vapauksien suojaamiseksi.


Jäsenvaltio voi 27 artiklan 2 kohdan mu- kaisen ilmoituksen antaessaan ilmoittaa, että se ei sovella ensimmäistä kohtaa. Kyseinen ilmoitus voidaan peruuttaa milloin tahansa.


Kuuleminen toteutetaan ainoastaan syyte- tyn henkilön suostumuksella. Neuvosto antaa syytettyjen henkilöiden suojelemiseksi mah- dollisesti tarvittavat säännöt oikeudellisesti sitovassa säädöksessä.


11 artikla

Todistajien ja asiantuntijoiden kuuleminen puhelinkokouksen avulla


1. Jos jäsenvaltion oikeusviranomaisen on kuultava toisen jäsenvaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, ensin mainittu jäsenvaltio voi, jos sen kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, pyytää jäl- kimmäiseltä jäsenvaltiolta apua, jotta kuule- minen voidaan suorittaa puhelinkokouksen avulla 2—5 kohdan mukaisesti.


2. Kuuleminen voidaan suorittaa puhelin- kokouksen avulla vain, jos todistaja tai asian- tuntija suostuu siihen, että kuulemisessa käy- tetään tätä menetelmää.


3. Xxxxxxx vastaanottaneen valtion on suostuttava kuulemiseen puhelinkokouksen avulla, ellei se ole sen lainsäädännön perus- periaatteiden vastaista.


4. Puhelinkokouksen avulla suoritettavaa kuulemista koskevassa pyynnössä on oltava eurooppalaisen oikeusapusopimuksen 14 ar- tiklassa ja Benelux-sopimuksen 37 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi sen oikeusvi- ranomaisen ja niiden henkilöiden nimet, jot- ka hoitavat kuulemisen, sekä ilmoitus siitä, että todistaja tai asiantuntija on halukas osal- listumaan puhelinkokouksen avulla suoritet- tavaan kuulemiseen.


5. Kuulemista koskevista käytännön järjes- telyistä on sovittava asianomaisten jäsenval- tioiden kesken. Järjestelyistä sovittaessa pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on:



a) annettava tiedoksi asianomaiselle todis- tajalle tai asiantuntijalla kuulemisen aika ja paikka;


b) huolehdittava todistajan tai asiantuntijan henkilöllisyyden toteamisesta;


c) varmistuttava siitä, että todistaja tai asi- antuntija on antanut suostumuksena siihen, että kuuleminen suoritetaan puhelinkokouk- sen avulla.


Pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi asettaa hyväksyntänsä ehdoksi 10 artiklan 5 ja 8 kohdan asianomaiset määräykset ko- konaan tai osittain. Yleissopimuksen 10 ar- tiklan 7 kohdan määräyksiä sovelletaan so- veltuvin osin, ellei toisin sovita.


12 artikla

Valvotut läpilaskut


1. Jokainen jäsenvaltio sitoutuu siihen, että sen alueella voidaan sallia toisen jäsenvaltion pyynnöstä tapahtuvat valvotut läpilaskut tut- kittaessa rikoksia, joiden johdosta rikoksen- tekijä voidaan luovuttaa.


2. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tekevät tapaus- kohtaisesti päätöksen valvotuista läpilaskuis- ta kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsää- dännön mukaisesti.


3. Valvotut läpilaskut tapahtuvat pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion menettelyjen mukaisesti. Oikeus toimia sekä johtaa ja val- voa operaatioita on asianomaisen jäsenvalti- on toimivaltaisilla viranomaisilla.


13 artikla

Yhteiset tutkintaryhmät


1. Keskinäisestä sopimuksesta voivat kah- den tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset muodostaa yhteisen tutkinta- ryhmän tiettyä tarkoitusta varten määräajak-


si, jota voidaan jatkaa keskinäisellä sopimuk- sella, suorittaakseen rikostutkintaa yhdessä tai useammassa ryhmän perustaneista jäsen- valtioista. Ryhmän kokoonpanosta määrätään sopimuksessa.


Yhteinen tutkintaryhmä voidaan perustaa erityisesti,


a) jos jäsenvaltion on rikoksen selvittämi- seksi suoritettava vaikeaa ja vaativaa tutkin- taa, jolla on yhteyksiä toiseen jäsenvaltioon;


b) jos useat jäsenvaltiot suorittavat xxxxx- xxx selvittämiseksi tutkintaa, joka tapauksen luonteesta johtuen edellyttää koordinoitua ja yhteistä toimintaa tutkintaan osallistuvissa jäsenvaltioissa.


Yhteisen tutkintaryhmän perustamista kos- kevan pyynnön voi esittää mikä tahansa asi- anomaisista jäsenvaltioista. Tutkintaryhmä perustetaan yhteen niistä jäsenvaltioista, jois- sa tutkinta olettavasti suoritetaan.


2. Yhteisen tutkintaryhmän perustamista koskevassa pyynnössä on annettava ne tiedot, joihin viitataan eurooppalaisen oikeusapuso- pimuksen 14 artiklan asiaa koskevissa mää- räyksissä ja Benelux-yleissopimuksen 37 ar- tiklassa, sekä ehdotuksia tutkintaryhmän ko- koonpanosta.


3. Yhteinen tutkintaryhmä työskentelee tutkintaryhmän perustaneiden jäsenvaltioiden alueella seuraavien yleisten edellytysten mu- kaisesti:


a) Tutkintaryhmän johtaja on rikostutkin- taan osallistuvan toimivaltaisen viranomaisen edustaja siitä jäsenvaltioista, jossa tutkinta- ryhmä toimii. Tutkintaryhmän johtaja toimii kansallisen lainsäädännön mukaisen toimi- valtansa rajoissa.


b) Tutkintaryhmä noudattaa toiminnassaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa se toi- mii. Ryhmän jäsenet suorittavat tehtävänsä a alakohdassa tarkoitetun henkilön johdolla ottaen huomioon ehdot, jotka heidän omat vi- ranomaisensa ovat asettaneet ryhmän perus- tamisesta tehdyssä sopimuksessa.



c) Jäsenvaltio, jonka alueella tutkintaryhmä toimii, vastaa ryhmän toiminnan vaatimista järjestelyistä.


4. Tässä artiklassa yhteiseen tutkintaryh- mään "lähetetyillä" jäsenillä tarkoitetaan niitä tutkintaryhmän jäseniä, jotka tulevat muista jäsenvaltioista kuin siitä jäsenvaltiosta, jossa ryhmä toimii.


5. Yhteiseen tutkintaryhmään lähetetyillä jäsenillä on oikeus olla läsnä silloin, kun toimintajäsenvaltiossa toteutetaan tutkinta- toimia. Tutkintaryhmän johtaja voi kuitenkin erityisistä syistä päättää toisin sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa ryhmä toi- mii.


6. Yhteisen tutkintaryhmän johtaja voi sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa ryhmä toimii, antaa tutkintaryhmään lähetet- tyjen jäsenten vastata joidenkin tutkintatoi- mien toteuttamisesta, jos se jäsenvaltio, jossa ryhmä toimii, ja lähettävän jäsenvaltion toi- mivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet asian.


7. Jos yhteisen tutkintaryhmän työ edellyt- tää, että tutkintatoimia toteutetaan jossakin tutkintaryhmän perustaneista jäsenvaltioista, kyseisen jäsenvaltion tutkintaryhmään lähet- tämät jäsenet voivat pyytää omia toimivaltai- sia viranomaisiaan toteuttamaan kyseiset toimet. Toimia harkitaan asianomaisessa jä- senvaltiossa niillä edellytyksillä, joita sovel- lettaisiin, jos niitä pyydettäisiin kotimaisen tutkinnan yhteydessä.


8. Jos yhteinen tutkintaryhmä tarvitsee oi- keusapua joltakin muulta jäsenvaltiolta kuin yhteisen tutkintaryhmän perustaneilta jäsen- valtioilta tai joltain kolmannelta valtiolta, toimintavaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat esittää oikeusapupyynnön kyseisen valtion toimivaltaisille viranomaisille asiaa koskevien oikeudellisten välineiden tai jär- jestelyjen mukaisesti.


9. Yhteisen tutkintaryhmän jäsen voi maansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja toimivaltansa rajoissa toimittaa yhteisen tutkintaryhmän suorittamaa rikostutkintaa


varten tutkintaryhmälle tietoja, jotka ovat saatavilla hänet lähettäneessä jäsenvaltiossa.


10. Tietoja, joita jäsen tai lähetetty jäsen laillisesti saa kuuluessaan yhteiseen tutkinta- ryhmään ja jotka eivät muuten olisi asian- omaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten vi- ranomaisten saatavissa, voidaan käyttää seu- raaviin tarkoituksiin:


a) Niihin tarkoituksiin, joita varten tutkin- taryhmä on perustettu.


b) Rikosten paljastamiseen, tutkintaan ja niitä koskevaan syytteeseenpanoon edellyttä- en, että valtio, jossa tiedot saatiin käyttöön, on antanut tähän ennakolta luvan. Tämä lupa voidaan olla antamatta ainoastaan tapauksis- sa, joissa tietojen käyttö voisi vaarantaa ri- kostutkinnan kyseisessä jäsenvaltiossa tai joissa kyseinen jäsenvaltio voisi kieltäytyä keskinäisestä oikeusavusta.


c) Yleiselle turvallisuudelle aiheutuvan vä- littömän ja vakavan uhan ehkäisemiseksi ja vaikuttamatta b alakohtaan, jos myöhemmin aloitetaan rikostutkinta.


d) Muihin tarkoituksiin sen mukaisesti, mi- tä ryhmän perustaneet jäsenvaltiot sopivat.


11. Tämän artiklan määräykset eivät vaiku- ta muihin yhteisten tutkimusryhmien perus- tamista tai toimintaa koskeviin voimassa ole- viin määräyksiin tai järjestelyihin.


12. Siinä määrin, kuin asianosaisten jäsen- valtioiden lainsäädännön ja näiden valtioiden välillä sovellettavien oikeudellisten välinei- den määräysten mukaan on mahdollista, voi- daan sopia, että muutkin henkilöt kuin ryh- män perustaneiden jäsenvaltioiden toimival- taisten viranomaisten edustajat voivat osallis- tua yhteisen tutkintaryhmän toimintaan. Näi- tä henkilöitä voivat olla esimerkiksi Euroo- pan unionista tehdyn sopimuksen määräysten nojalla perustettujen elinten virkamiehet. Ryhmän jäsenille ja lähetetyille jäsenille tä- män artiklan nojalla annetut oikeudet eivät koske näitä henkilöitä, ellei sopimuksessa nimenomaisesti toisin todeta.



14 artikla

Peitetutkinta


1. Pyynnön esittänyt ja pyynnön vastaanot- tanut jäsenvaltio voivat sopia peite- tai vää- rän henkilöllisyyden turvin toimivien virka- miestensä osallistumisesta toistensa rikostut- kintaan (peitetutkinta).


2. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tekevät omaa lainsäädäntöään ja menettelyjään noudattaen jokaisessa tapauksessa erikseen pyyntöä kos- kevan päätöksen. Jäsenvaltiot sopivat lain- säädäntöään ja menettelyjään noudattaen keskenään peitetutkinnan kestosta, sen yksi- tyiskohtaisista edellytyksistä ja asianomais- ten virkamiesten oikeudellisesta asemasta peitetutkinnan aikana.


3. Peitetutkinta suoritetaan sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen mukaisesti, jonka alueella peitetutkinta suori- tetaan. Asianomaiset jäsenvaltiot tekevät yh- teistyötä varmistaakseen peitetutkinnan val- mistelun ja valvonnan ja tehdäkseen peite- tai väärän henkilöllisyyden turvin toimivien vir- kamiesten turvallisuutta koskevat järjestelyt.


4. Jäsenvaltio voi 27 artiklan 2 kohdan mu- kaisen ilmoituksen antaessaan ilmoittaa, että tämä artikla ei sido sitä. Tällainen ilmoitus voidaan peruuttaa milloin tahansa.


15 artikla

Virkamiesten rikosoikeudellinen vastuu


Edellä 12, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen tehtävien aikana muun jäsenvaltion kuin toi- mintajäsenvaltion lähettämien virkamiesten katsotaan vastaavan toimintavaltion virka- miehiä sellaisten rikosten osalta, joiden koh- teeksi he joutuvat tai joita he tekevät.


16 artikla

Virkamiesten yksityisoikeudellinen vastuu


1. Kun jäsenvaltion virkamiehet tämän yleissopimuksen 12, 13 ja 14 artiklan mukai- sesti toimivat toisessa jäsenvaltiossa, ensin mainittu jäsenvaltio on vastuussa virkamies- ten tehtävän aikana aiheuttamista vahingoista sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella nämä toimivat.


2. Jäsenvaltion, jonka alueella 1 kohdassa tarkoitettu vahinko aiheutuu, on hyvitettävä vahinko samoin edellytyksin kuin jos vahin- ko olisi sen omien virkamiesten aiheuttama.


3. Jäsenvaltio, jonka virkamiehet ovat ai- heuttaneet vahinkoa henkilölle jonkin toisen jäsenvaltion alueella, korvaa tälle toiselle jä- senvaltiolle kaikki tämän vahingon uhrille tai muille oikeudenomistajille maksamat korva- ukset.


4. Kukin jäsenvaltio pidättyy 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa pyytämästä kärsi- miensä vahinkojen korvaamista toiselta jä- senvaltiolta, tämän kuitenkaan rajoittamatta sen oikeuksia kolmansiin osapuoliin nähden ja 3 kohdan soveltamista.


III OSASTO

TELEKUUNTELU

17 artikla

Telekuuntelun osalta toimivaltaiset viran- omaiset


Sovellettaessa 18, 19 ja 20 artiklan määrä- yksiä "toimivaltaisella viranomaisella" tar- koitetaan oikeusviranomaista, tai jos oikeus- viranomaisilla ei ole toimivaltaa kyseisten määräysten soveltamisalalla, vastaavaa toi- mivaltaista viranomaista, joka on nimetty 24 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella ja jonka toiminnan tarkoituksena on rikostut- kinta.



18 artikla

Telekuuntelupyynnöt


1. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimi- valtainen viranomainen voi kansallisen lain- säädäntönsä vaatimusten mukaisesti esittää rikostutkintaa varten pyynnön vastaanotta- neen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomai- selle:


a) televiestin kuuntelusta ja välittömästä välittämisestä pyynnön esittäneelle jäsenval- tiolle; tai


b) televiestin kuuntelusta, tallentamisesta ja tallennuksen välittämisestä tämän jälkeen pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle.


2. Pyynnöt, jotka koskevat kuuntelun koh- teen käyttämää televiestin muotoa, voidaan esittää 1 kohdan mukaisesti, jos tämä kohde on:


a) pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa ja pyynnön esittänyt jäsenvaltio tarvitsee pyyn- nön vastaanottaneen jäsenvaltion teknistä apua voidakseen kuunnella viestejä;


b) pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltios- sa ja kohteen viestejä voidaan kuunnella ky- seisessä jäsenvaltiossa;


c) kolmannessa jäsenvaltiossa, jolle on il- moitettu 20 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja pyynnön esittänyt jäsenvaltio tarvitsee pyynnön vastaanottaneen jäsenval- tion teknistä apua kohteen viestien kuunte- lussa.


3. Poiketen siitä, mitä eurooppalaisen oike- usapusopimuksen 14 artiklassa ja Benelux- sopimuksen 37 artiklassa määrätään, tämän artiklan nojalla esitetyissä pyynnöissä on ol- tava:


a) maininta pyynnön esittäneestä viran- omaisesta;


b) varmistus siitä, että laillinen kuuntelu- määräys tai -lupa on annettu rikostutkinnan yhteydessä;


c) kuuntelun kohteen tunnistamiseksi tar- vittavat tiedot;


d) tieto tutkittavasta rikollisesta toiminnas- ta;

e) kuuntelun toivottu kesto; ja

f) jos mahdollista, riittävät tekniset tiedot, erityisesti asianmukainen verkkoyhteysnu- mero, pyynnön täyttämistä varten.


4. Jos kyseessä on 2 kohdan b alakohdan mukainen pyyntö, siihen on liitettävä myös yhteenveto tapausta koskevista tiedoista. Pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi pyy- tää lisätietoja voidakseen päättää, toteuttaisi- ko se pyydetyn toimenpiteen vastaavanlai- sessa kansallisessa tapauksessa.


5. Xxxxxxx vastaanottanut jäsenvaltio si- toutuu täyttämään 1 kohdan a alakohdan mu- kaiset pyynnöt:


a) kun kyseessä on 2 kohdan a ja c alakoh- dan nojalla esitetty pyyntö ja kun sille on toimitettu 3 kohdassa tarkoitetut tiedot. Pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi mää- rätä kuuntelun toteutettavaksi ilman muita muodollisuuksia;


b) kun kyseessä on 2 kohdan b alakohdan nojalla esitetty pyyntö ja kun sille on toimi- tettu 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot ja jos se toteuttaisi pyydetyn toimenpiteen vastaa- vanlaisessa kansallisessa tapauksessa. Pyyn- nön vastaanottanut jäsenvaltio voi asettaa suostumukselleen sellaisia ehtoja, joita sovel- lettaisiin vastaavanlaisessa kansallisessa ta- pauksessa.


6. Jos televiestin välitön siirto ei ole mah- dollinen, pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio sitoutuu täyttämään 1 kohdan b alakohdan mukaiset pyynnöt heti kun sille on toimitettu 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot ja jos se to- teuttaisi pyydetyn toimenpiteen vastaavanlai- sessa kansallisessa tapauksessa. Pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi asettaa suos- tumukselleen sellaisia ehtoja, joita sovellet-



taisiin vastaavanlaisessa kansallisessa tapa- uksessa.


7. Jäsenvaltio voi 27 artiklan 2 kohdan mu- kaisen ilmoituksen antaessaan ilmoittaa, että 6 kohta velvoittaa sitä ainoastaan silloin, kun se ei voi siirtää televiestiä välittömästi. Täl- löin muut jäsenvaltiot voivat soveltaa vasta- vuoroisuuden periaatetta.


8. Kun jäsenvaltio esittää 1 kohdan b ala- kohdan mukaisen pyynnön, se voi erityisin perustein pyytää välittämään kuuntelun tu- lokset myös kirjallisesti. Xxxxxxx vastaanot- tanut jäsenvaltio harkitsee tällaisia pyyntöjä kansallisen lainsäädäntönsä ja menettelyjensä mukaisesti.


9. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot vastaanottanut jäsenvaltio pitää nämä tiedot luottamuksellisina kansallisen lainsäädäntön- sä mukaisesti.


19 artikla

Telekuuntelu jäsenvaltion omalla alueella kansallisten palvelujen tarjoajien avulla


1. Jäsenvaltiot varmistavat, että niiden alu- eella yhdyskäytävän välityksellä toimiviin te- leviestintäjärjestelmiin, joihin ei ole suoraa kuuntelumahdollisuutta jossain toisen jäsen- valtion alueella siellä olevan kohteen laillista telekuuntelua varten, voidaan järjestää suora kuuntelumahdollisuus kyseisen jäsenvaltion suorittamaa laillista telekuuntelua varten sen alueella olevan nimetyn palvelujen tarjoajan välityksellä.


2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauk- sessa jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomai- silla on oikeus rikostutkintaan liittyvän kuun- telun kansallista lainsäädäntöä noudattaen ja edellyttäen, että kuuntelun kohde on kysei- sessä jäsenvaltiossa, suorittaa kuuntelu sen alueella olevan nimetyn palvelujen tarjoajan välityksellä siten, että siihen ei osallistu jä- senvaltio, jonka alueella yhdyskäytävä sijait- see.


3. Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun kuuntelu suoritetaan 18 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla esitetystä pyynnöstä.


4. Mikään tässä artiklassa sanottu ei saa es- tää jäsenvaltiota esittämästä laillista tele- kuuntelua koskevaa pyyntöä 18 artiklan mu- kaisesti sille jäsenvaltiolle, jonka alueella yhdyskäytävä sijaitsee, erityisesti jos pyyn- nön esittäneessä jäsenvaltiossa ei ole välittä- jää.


20 artikla

Telekuuntelu ilman toisen jäsenvaltion tek- nistä apua


1. Rajoittamatta kansainvälisen oikeuden yleisiä periaatteita tai 18 artiklan 2 kohdan c alakohdan määräyksiä, tämän artiklan mu- kaisia velvollisuuksia sovelletaan jäsenvalti- on toimivaltaisen viranomaisen antamiin tai hyväksymiin kuuntelumääräyksiin rikostut- kinnassa, jos kyseessä on tutkinta, joka seu- raa tiettyä rikosta, mukaan lukien yritys, jos tämä on määritelty rangaistavaksi kansalli- sessa lainsäädännössä, ja jonka tarkoituksena on tunnistaa ja pidättää teosta vastuussa ole- vat henkilöt, nostaa syyte tai ajaa syytettä heitä vastaan taikka antaa heille tuomio.


2. Jos jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ("kuuntelua suorittava jäsen- valtio") antaa telekuuntelumääräyksen rikos- tutkintaa varten ja määräyksessä tarkoitetun kohteen liittymää käytetään toisen jäsenvalti- on ("ilmoituksen vastaanottanut jäsenvaltio") alueella, jonka teknistä apua ei tarvita kuun- telun suorittamiseen, kuuntelua suorittava jä- senvaltio ilmoittaa ilmoituksen vastaanotta- neelle jäsenvaltiolle:


a) ennen kuuntelua silloin, kun viranomai- nen tietää kuuntelumääräystä annettaessa, et- tä kohde on ilmoituksen vastaanottaneen jä- senvaltion alueella;


b) muussa tapauksessa välittömästi sen jäl- keen, kun viranomainen saa tietää, että kuun-



neltava kohde on ilmoituksen vastaanotta- neen jäsenvaltion alueella.


3. Kuuntelun suorittavan jäsenvaltion on ilmoitettava seuraavat tiedot,


a) maininta kuuntelumääräyksen antaneesta viranomaisesta;


b) vahvistus siitä, että lainmukainen kuun- telumääräys liittyy rikostutkintaan;


c) kuunneltavan kohteen tunnistamiseksi tarvittavat tiedot;


d) tutkinnan kohteena olevaa rikosta kos- kevat tiedot; ja

e) kuuntelun odotettu kesto.

4. Jos jäsenvaltio saa 2 ja 3 kohdan mukai- sen ilmoituksen, sovelletaan seuraavaa:


a) Saatuaan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vastaa viipy- mättä ja viimeistään 96 tunnin kuluessa kuuntelua suorittavalle jäsenvaltiolle, että se:


i) sallii kuuntelun tai sen jatkamisen. Ilmoi- tuksen vastaanottanut jäsenvaltio voi asettaa suostumukselleen ehtoja, joita olisi noudatet- tava vastaavanlaisessa kansallisessa tapauk- sessa;


xx) vaatii pidättymään kuuntelusta tai lopet- tamaan sen, jos kuuntelu ei olisi sallittu il- moituksen vastaanottaneen jäsenvaltion kan- sallisen lainsäädännön nojalla tai eurooppa- laisen oikeusapusopimuksen 2 artiklassa mainittujen syiden vuoksi. Jos ilmoituksen vastaanottanut jäsenvaltio esittää tällaisen vaatimuksen, se perustelee päätöksensä kir- jallisesti;


iii) vaatii, että a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa aineistoa, joka on saatu kuuntelussa aiemmin kuuntelun koh- teen ollessa ilmoituksen vastaanottaneen jä- senvaltion alueella, ei saa käyttää tai saa käyttää ainoastaan tietyin ehdoin, jotka sen on täsmennettävä. Ilmoituksen vastaanottanut


jäsenvaltio ilmoittaa kuuntelua suorittavalle jäsenvaltiolle syyt, joilla mainittuja ehtoja perustellaan;


iv) vaatii alkuperäiseen 96 tunnin määräai- kaan lyhyttä, enintään 8 vuorokauden lisäai- kaa, josta on sovittava kuuntelua suorittavan jäsenvaltion kanssa, jotta ilmoituksen vas- taanottanut jäsenvaltio voi toteuttaa kansalli- sen lainsäädäntönsä mukaiset sisäiset menet- telyt. Ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvalti- on on ilmoitettava kuuntelua suorittavalle jä- senvaltiolle kirjallisesti edellytyksistä, jotka ovat sen kansallisen lainsäädännön mukaises- ti perusteina pyydetylle määräajan jatkami- selle.


b) Siihen saakka, kun ilmoituksen vastaan- ottanut jäsenvaltio on tehnyt a alakohdan i tai ii alakohdan mukaisen päätöksen, kuuntelua suorittava jäsenvaltio

i) voi jatkaa kuuntelua, mutta se

ii) ei voi käyttää kuuntelussa saatua aineis- toa, paitsi


— jos asianomaisten jäsenvaltioiden välillä toisin sovitaan, tai


— kiireellisten toimenpiteiden toteuttami- seksi estääkseen yleiseen turvallisuuteen kohdistuvan välittömän ja vakavan uhkan. Ilmoituksen vastaanottaneelle jäsenvaltiolle on ilmoitettava tällaisesta käytöstä ja sen pe- rusteluista.


c) Ilmoituksen vastaanottanut jäsenvaltio voi pyytää yhteenvedon tapaukseen liittyvistä seikoista ja muita tietoja voidakseen päättää, annettaisiinko kuunteluun lupa vastaavanlai- sessa kansallisessa tapauksessa. Tällainen pyyntö ei vaikuta b alakohdan soveltamiseen, ellei ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvalti- on ja kuuntelua suorittavan jäsenvaltion vä- lillä toisin sovita.


d) Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toi- menpiteet sen varmistamiseksi, että vastaus voidaan antaa 96 tunnin määräajan kuluessa. Tätä varten ne nimeävät yhteysviranomaiset, joiden on oltava tavoitettavissa 24 tuntia vuo-



rokaudessa, ja sisällyttävät ne 24 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisiin ilmoituk- siinsa.


5. Ilmoituksen vastaanottanut jäsenvaltio pitää 3 kohdan mukaiset tiedot luottamuksel- lisena kansallisen lainsäädäntönsä mukaises- ti.


6. Jos kuuntelun suorittava jäsenvaltio xxx- xxx, että 3 kohdan nojalla toimitettavat tiedot ovat erityisen luottamuksellisia, ne voidaan toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle eri- tyisen viranomaisen välityksellä, josta asian- omaiset jäsenvaltiot ovat sopineet keskenään.


7. Jäsenvaltio voi 27 artiklan 2 kohdan mu- kaisen ilmoituksen antaessaan tai milloin ta- hansa sen jälkeen ilmoittaa, että sille ei ole tarpeen toimittaa tässä artiklassa tarkoitettu- ja, kuuntelua koskevia tietoja.

21 artikla

Teleoperaattoreiden kuluista vastaaminen


Pyynnön esittänyt jäsenvaltio vastaa kus- tannuksista, jotka aiheutuvat 18 artiklan mu- kaisten pyyntöjen täytäntöönpanosta teleope- raattoreille tai palvelun tarjoajille.

22 artikla

Kahdenväliset järjestelyt


Tämän osaston määräykset eivät estä jä- senvaltioita tekemästä kahden- tai monenvä- lisiä järjestelyjä helpottaakseen laillisen tele- kuuntelun nykyisten ja tulevien teknisten mahdollisuuksien hyödyntämistä.


OSASTO IV

23 artikla

Henkilötietojen suoja


1. Tämän yleissopimuksen nojalla toimitet- tuja henkilötietoja voidaan käyttää jäsenval- tiossa, jolle ne on toimitettu:


a) niissä menettelyissä, joihin tätä yleisso- pimusta sovelletaan;


b) muissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa menettelyissä, jotka liittyvät suoraan a ala- kohdassa tarkoitettuihin menettelyihin;


c) yleisen turvallisuutta koskevan välittö- män ja vakavan uhkan estämiseksi;


d) muihin tarkoituksiin vain tiedot toimit- taneen jäsenvaltion etukäteisellä luvalla, paitsi jos tiedot vastaanottaneella jäsenvalti- olla on asianomaisen henkilön lupa.


2. Tätä artikla sovelletaan myös henkilötie- toihin, joita ei ole toimitettu vaan jotka on saatu muulla tavalla tätä yleissopimusta so- vellettaessa.


3. Tiedot toimittanut jäsenvaltio voi yksit- täistapauksessa vaatia sitä jäsenvaltiota, jolle henkilötiedot on toimitettu, antamaan tietoja niiden käyttötarkoituksesta.


4. Jos henkilötietojen käytölle on asetettu ehtoja 7 artiklan 2 kohdan, 18 artiklan 5 koh- dan b alakohdan, 18 artiklan 6 kohdan tai 20 artiklan 4 kohdan nojalla, näitä ehtoja noudatetaan ensisijaisina. Ellei ehtoja ole asetettu, sovelletaan tätä artiklaa.


5. Yleissopimuksen 13 artiklan 10 kohdan määräyksiä sovelletaan ensisijaisina tähän ar- tiklaan nähden 13 artiklaa sovellettaessa saa- tuihin tietoihin.


6. Tätä artiklaa ei sovelleta henkilötietoi- hin, jotka jäsenvaltio on hankkinut tätä yleis- sopimusta sovellettaessa ja jotka ovat peräi- sin kyseisestä jäsenvaltiosta.


7. Luxemburg voi allekirjoittaessaan yleis- sopimuksen ilmoittaa, että toimittaessaan tä- män yleissopimuksen nojalla henkilötietoja toiselle jäsenvaltiolle se noudattaa seuraavaa:


Jollei 1 kohdan c alakohdasta muuta johdu, Luxemburg voi yksittäisessä tapauksessa vaatia, että ellei asianomainen jäsenvaltio ole saanut sen henkilön suostumusta, jota tiedot koskevat, henkilötietoja voidaan käyttää vain



1 kohdan a ja b alakohdassa mainittuihin tar- koituksiin Luxemburgin etukäteisellä luvalla niiden menettelyjen osalta, joita varten Lu- xemburg olisi voinut kieltäytyä toimittamasta tai käyttämästä henkilötietoja tai rajoittaa niiden toimittamista tai käyttämistä tämän yleissopimuksen määräysten tai 1 artiklassa tarkoitettujen oikeudellisten välineiden mu- kaisesti.


Jos Luxemburg yksittäisessä tapauksessa kieltäytyy antamasta lupaa jäsenvaltion 1 kohdan määräysten nojalla esittämään pyyntöön, sen on perusteltava päätöksensä kirjallisesti.


V OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

24 artikla

Ilmoitukset


1. Kukin jäsenvaltio nimeää 27 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen antaessaan ne viranomaiset, joilla eurooppalaisessa oi- keusapusopimuksessa ja Benelux-sopimuk- sessa ilmoitettujen viranomaisten lisäksi on toimivalta soveltaa tätä yleissopimusta sekä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeudellis- ten välineiden keskinäistä oikeusapua rikos- asioissa koskevia määräyksiä jäsenvaltioiden välillä; näitä viranomaisia ovat erityisesti seuraavat:


a) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimi- valtaiset hallintoviranomaiset;


b) yksi tai useampi keskusviranomainen 6 artiklan soveltamista varten sekä toimival- taiset viranomaiset 6 artiklan 8 kohdassa tar- koitettujen pyyntöjen käsittelyä varten;


c) poliisi- tai tulliviranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 6 artiklan 5 kohdan osalta;


d) hallintoviranomaiset, jotka ovat toimi- valtaisia 6 artiklan 6 kohdan osalta; ja


e) viranomainen tai viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 18 ja 19 artiklan sekä 20 artiklan 1-5 kohdan soveltamista varten.


2. Ilmoitukset, jotka on tehty 1 kohdan mukaisesti voidaan muuttaa milloin tahansa joko kokonaan tai osittain samaa menettelyä noudattaen.

25 artikla

Varaumat


Tähän yleissopimukseen ei voi tehdä va- raumia lukuun ottamatta niitä, joista siinä eri- tyisesti määrätään.


26 artikla

Alueellinen soveltaminen


Tätä yleissopimusta aletaan soveltaa Gib- raltarin osalta silloin, kun keskinäistä oikeus- apua koskeva eurooppalainen yleissopimus laajenee koskemaan Gibraltaria.


Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittaa neu- voston puheenjohtajalle kirjallisesti, kun se aikoo alkaa soveltaa tätä yleissopimusta Ka- naalisaariin ja Mansaareen keskinäistä oike- usapua koskevan eurooppalaisen yleissopi- muksen laajettua koskemaan näitä alueita. Neuvosto vahvistaa asian jäsentensä yksimie- lisellä päätöksellä.


27 artikla

Voimaantulo


1. Jäsenvaltiot hyväksyvät tämän yleisso- pimuksen valtiosääntöjensä asettamien vaa- timusten mukaisesti.


2. Jäsenvaltiot ilmoittavat Euroopan unio- nin neuvoston pääsihteerille tämän yleisso- pimuksen hyväksymisen edellyttämän valtio- sääntöoikeudellisen menettelyn loppuunsaat- tamisesta.



3. Tämä yleissopimus tulee voimaan asian- omaisen kahdeksan jäsenvaltion osalta 90 päivän kuluttua siitä, kun kahdeksantena tä- män muodollisuuden suorittava valtio, joka on Euroopan unionin jäsen silloin kun neu- vosto antaa säädöksen tämän yleissopimuk- sen tekemisestä, on antanut 2 kohdan mukai- sen ilmoituksen.


4. Jos jäsenvaltio antaa ilmoituksen sen jälkeen, kun kahdeksas 2 kohdan mukainen ilmoitus on vastaanotettu, tämä yleissopimus tulee voimaan 90 päivän kuluttua kyseisestä myöhemmin annetusta ilmoituksesta kysei- sen jäsenvaltion ja niiden jäsenvaltioiden vä- lillä, joiden osalta yleissopimus on jo tullut voimaan.


5. Siihen asti kun yleissopimus tulee 3 kohdan mukaisesti voimaan, jäsenvaltio voi 2 kohdan mukaisen ilmoituksen antaessaan tai milloin tahansa sen jälkeen ilmoittaa, että asianomainen valtio soveltaa yleissopimusta suhteissaan muihin samanlaisen ilmoituksen antaneisiin jäsenvaltioihin. Tällainen ilmoitus tulee voimaan 90 päivän kuluttua sen tallet- tamispäivästä.


6. Tätä yleissopimusta sovelletaan oikeus- apuun, joka on aloitettu sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan tai kun yleis- sopimusta on alettu soveltaa 5 kohdan mu- kaisesti asianomaisten jäsenvaltioiden välillä.

28 artikla

Uusien jäsenvaltioiden liittyminen


1. Tähän yleissopimukseen voi liittyä jo- kainen valtio, josta tulee Euroopan unionin jäsen.


2. Tämän yleissopimuksen teksti, jonka Euroopan unionin neuvosto on laatinut yleis- sopimukseen liittyvän valtion kielellä, on to- distusvoimainen.


3. Liittymisasiakirjat talletetaan tallettajan huostaan.


4. Tämä yleissopimus tulee voimaan jokai- sen siihen liittyvän valtion osalta yhdeksän-


kymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jo- na asianomainen valtio on tallettanut liitty- miskirjansa, tai tämän yleissopimuksen voi- maantulopäivänä, jos yleissopimus ei ole vie- lä tullut voimaan kyseisen yhdeksänkymme- nen päivän määräajan päättyessä.


5. Jos tämä yleissopimus ei ole vielä tullut voimaan liittymiskirjan tallettamishetkellä, liittyvään jäsenvaltioon sovelletaan 27 artik- lan 5 kohtaa.


29 artikla

Voimaantulo Islannin ja Norjan osalta


1. Yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa olevat määräykset tulevat voimaan Islannin ja Norjan osalta niiden keskinäisissä suhteis- sa jäsenvaltioihin, joiden osalta tämä yleisso- pimus on jo tullut voimaan 27 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti, 90 päivän kuluttua sii- tä, kun neuvosto ja komissio ovat saaneet Eu- roopan unionin neuvoston sekä Islannin tasa- vallan ja Norjan kuningaskunnan välillä vii- meksi mainittujen osallistumisesta Schenge- nin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltami- seen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen (assosiaatiosopimus) 8 artiklan 2 kohdan mukaiset tiedot niiden valtiosäännössä asetet- tujen vaatimusten täyttymisestä, sanotun kui- tenkaan vaikuttamatta assosiaatiosopimuksen 8 artiklan soveltamiseen.


2. Jos tämä yleissopimus tulee voimaan jonkin jäsenvaltion osalta sen jälkeen, kun 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määräykset ovat tulleet voimaan Islannin ja Norjan osal- ta, näitä määräyksiä on myös sovellettava kyseisen jäsenvaltion sekä Islannin ja Norjan keskinäisissä suhteissa.


3. Yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määräykset eivät kuitenkaan voi sitoa Islantia ja Norjaa ennen assosiaatioso- pimuksen 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistettavaa ajankohtaa.


4. Yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määräykset tulevat voimaan Islan- nin ja Norjan osalta viimeistään sinä päivänä,



kun tämä yleissopimus tulee voimaan vii- dennessätoista valtiossa, joka on Euroopan unionin jäsen silloin, kun neuvosto antaa säädöksen tämän yleissopimuksen tekemises- tä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseen.


30 artikla

Tallettaja


1. Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri on tämän yleissopimuksen tallettaja.


2. Tallettaja julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tiedot tämän yleissopi-


muksen hyväksymisistä ja siihen liittymisistä sekä ilmoitukset ja varaumat sekä kaikki muut tähän yleissopimukseen liittyvät ilmoi- tukset.


Tehty Brysselissä kahdentenakymmenen- tenäyhdeksäntenä päivänä toukokuuta vuon- na kaksituhatta yhtenä ainoana alkuperäis- kappaleena englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, portugalin, ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja tanskan kielellä, jonka kullakin kielellä laadittu teksti on yhtä todistusvoimainen, ja se talletetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön arkistoon. Pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetun jäl- jennöksen yleissopimuksesta jokaiselle jä- senvaltiolle.



Neuvoston lausuma 10 artiklan 9 kohdasta


Neuvosto ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen mukaiset jäsenvaltioiden velvoitteet pohtiessaan 10 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun säädöksen antamista.

———


Yhdistyneen kuningaskunnan lausuma 20 artiklasta

Tämä lausuma on erottamaton osa yleissopimusta

Yleissopimuksen 20 artiklaa sovelletaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa valtiosihteerin poliisille tai tulliviranomaisille (HM Customs and Excise) myöntämiin kuuntelulupiin silloin, kun lupa on myönnetty telekuuntelua koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti vakavi- en rikosten paljastamiseksi. Kyseistä artiklaa sovelletaan myös valtion turvallisuuspalvelulle (Security Service) myönnettyihin lupiin silloin, kun se toimii kansallisen lainsäädännön mu- kaisesti tukemalla sellaista tutkintaa, jolla on 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kuvatut omi- naisuudet.


———



Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti neuvoston tekemän, keski- näistä oikeusapua rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä koskevan yleisso- pimuksen 30 artiklan 2 kohdan mukainen Euroopan unionin pääsihteerin ilmoitus

(2000/C 197/02)


Luxemburgin suurherttuakunta antoi 29 päivänä toukokuuta 2000, kun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti neuvoston tekemä yleissopimus keskinäisestä oike- usavusta rikosasioissa allekirjoitettiin, seuraavan julistuksen yleissopimuksen 23 artiklan 7 kohdasta:


"Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti neuvoston tekemän ja Brys- selissä 29 päivänä toukokuuta 2000 allekirjoitetun keskinäistä oikeusapua rikosasioissa Eu- roopan unionin jäsenvaltioiden välillä koskevan yleissopimuksen, jäljempänä 'yleissopimus', 23 artiklan mukaisesti Luxemburgin suurherttuakunnan hallitus ilmoittaa, että toimittaessaan tämän yleissopimuksen nojalla henkilötietoja toiselle jäsenvaltiolle, se voi, jollei yleissopi- muksen 23 artiklan 1 kohdan c alakohdasta muuta johdu, tapauksesta riippuen vaatia, että ellei asianomainen jäsenvaltio ole saanut sen henkilön suostumusta, jota tiedot koskevat, henkilö- tietoja voidaan käyttää 23 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittuihin tarkoituksiin vain Luxemburgin suurherttuakunnan etukäteen antamalla luvalla sellaisten tapausten yhteydessä, joissa Luxemburg olisi tämän yleissopimuksen määräysten tai artiklassa tarkoitettujen oikeu- dellisten välineiden nojalla voinut kieltäytyä toimittamasta henkilötietoja tai rajoittaa niiden toimittamista tai käyttämistä.


Jos Luxemburgin suurherttuakunta yksittäisessä tapauksessa kieltäytyy antamasta lupaa jä- senvaltion 1 kohdan määräysten nojalla esittämään pyyntöön, sen on perusteltava päätöksensä kirjallisesti."

539


N:o 58

Työministeriön ilmoitus

Kansainvälisen työjärjestön osuustoiminnan edistämistä koskevan suosituksen julkaisemi- sesta

Annettu Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2004



Työministeriö ilmoittaa, että täten julkais- taan Kansainvälisen työjärjestön Genevessä

20 päivänä kesäkuuta 2002 hyväksymä osuustoiminnan edistämistä koskeva suositus,

Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2004

jonka eduskunta on päättänyt ottaa huomioon tulevassa lainsäädäntötyössä sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.


Työministeri Xxxxx Xxxxxxx


Hallitussihteeri Xxxxx Xxxxxxxxxxxx



(Käännös)


SUOSITUS NRO 193


joka koskee osuustoiminnan edistämistä


Kansainvälisen työjärjestön yleinen kon- ferenssi,

jonka Kansainvälisen työtoimiston hallin- toneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 90. istuntonsa Genevessä

3. kesäkuuta 2002

toteaa osuuskuntien tärkeän merkityksen työpaikkojen luomisessa, voimavarojen hyödyntämisessä, investointien tekemisessä sekä niiden merkityksen taloudelle,

toteaa, että eri muotoiset osuuskunnat edistävät kaikkien ihmisten mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen,

toteaa, että globalisaatio on luonut osuus- kunnille uusia ja erilaisia paineita, ongel- mia, haasteita ja mahdollisuuksia ja että sen tuottaman hyödyn tasaisempi jakautuminen edellyttää vahvempaa ihmisten välistä soli- daarisuutta sekä kansallisella että kansain- välisellä tasolla,


ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjes- tön työelämän perusoikeuksia ja perusperi- aatteita koskevan julistuksen, jonka Kan- sainvälinen työkonferenssi hyväksyi 86. is- tunnossaan (1998),

ottaa huomioon ne oikeudet ja periaatteet, jotka sisältyvät Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksiin ja suosituksiin, erityisesti yleissopimukseen, joka koskee pakollista työtä (1930), yleissopimukseen, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja am- matillisen järjestäytymisoikeuden suojelua (1948), yleissopimukseen, joka koskee jär- jestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neu- votteluoikeuden periaatteiden soveltamista (1949), yleissopimukseen, joka koskee sa- manarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa (1951), yleisso- pimukseen, joka koskee sosiaaliturvan vä- himmäistasoa (1952), yleissopimukseen, joka koskee pakkotyön poistamista (1957), yleissopimukseen, joka koskee työmarkki-


Liite


RECOMMENDATION NO 193


concerning the Promotion of Cooperatives


The General Conference of the Interna- tional Labour Organization,

Having been convened at Geneva by the Governing Body of the International La- bour Office, and having met in its 90th Ses- sion on 3 June 2002, and

Recognizing the importance of cooper- atives in job creation, mobilizing resources, generating investment and their contribu- tion to the economy, and

Recognizing that cooperatives in their various forms promote the fullest participa- tion in the economic and social develop- ment of all people, and

Recognizing that globalization has cre- ated new and different pressures, problems, challenges and opportunities for coopera- tives, and that stronger forms of human solidarity at national and international lev- els are required to facilitate a more equit- able distribution of the benefits of global- ization, and

Noting the ILO Declaration on Funda- mental Principles and Rights at Work, adopted by the International Labour Xxx- xxxxxxx at its 86th Session (1998), and


Noting the rights and principles embodied in international labour Conventions and Recommendations, in particular the Forced Labour Convention, 1930; the Freedom of Association and Protection of the Right to Organise Convention, 1948; the Right to Organise and Collective Bargaining Con- vention, 1949; the Equal Remuneration Convention, 1951; the Social Security (Minimum Standards) Convention, 1952; the Abolition of Forced Labour Convention, 1957; the Discrimination (Employment and Occupation) Convention, 1958; the Em- ployment Policy Convention, 1964; the Minimum Age Convention, 1973; the Rural Workers' Organisations Convention and Recommendation, 1975; the Human Re-



noilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää (1958), yleissopimuk- seen, joka koskee työllisyyspolitiikkaa (1964), yleissopimukseen, joka koskee työ- hön pääsemiseksi vaadittavaa vähim- mäisikää (1973), yleissopimukseen ja suosi- tukseen, jotka koskevat maaseudun työnte- kijäjärjestöjä ja niiden osuutta taloudellises- sa ja sosiaalisessa kehityksessä (1975), yleissopimukseen ja suositukseen, jotka koskevat ammatinvalinnanohjauksen ja ammattikoulutuksen osuutta kehitettäessä inhimillisiä voimavaroja (1975), suosituk- seen, joka koskee työllisyyspolitiikkaa (täy- dentäviä määräyksiä) (1984), suositukseen, joka koskee yleisiä edellytyksiä pienten ja keskisuurten yritysten työpaikkojen luomi- sen edistämiseksi (1998) ja yleissopimuk- seen, joka koskee lapsityön pahimpien muo- tojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi (1999),

muistuttaa Philadelphian julistukseen kir- jatusta periaatteesta "Työ ei ole kauppatava- raa",

muistuttaa, että Kansainvälisen työjärjes- tön ensisijainen tavoite on se, että kaikilla työntekijöillä kaikkialla olisi ihmisarvoista työtä sekä

päättää hyväksyä tietyt osuustoiminnan edistämistä koskevat ehdotukset, mikä on istunnon esityslistan neljäs kohta, ja


päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia suosituksen muotoon sekä

hyväksyy tänä 20. päivänä kesäkuuta vuonna 2002 seuraavan suosituksen, josta voidaan käyttää nimitystä Osuustoiminnan edistämistä koskeva suositus, 2002.


I. SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄ JA TAVOITTEET


1. Osuuskuntien toiminta tunnetaan kai- killa talouselämän osa-alueilla. Tämä suo- situs koskee kaikkia osuuskuntia niiden tyypistä tai muodosta riippumatta.

2. Tässä suosituksessa "osuuskunta" tar- koittaa itsenäistä henkilöyhteisöä, johon jä- senet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti


sources Development Convention and Re- commendation, 1975; the Employment Pol- icy (Supplementary Provisions) Recom- mendation, 1984; the Job Creation in Small and Medium-Sized Enterprises Recommen- dation, 1998; and the Worst Forms of Child Labour Convention, 1999, and


Recalling the principle embodied in the Declaration of Philadelphia that "labour is not a commodity", and

Recalling that the realization of decent work for workers everywhere is a primary objective of the International Labour Or- ganization, and

Having decided upon the adoption of cer- tain proposals with regard to the promotion of cooperatives, which is the fourth item on the agenda of the session, and

Having determined that these proposals shall take the form of a Recommendation;

adopts this twentieth day of June of the year two thousand and two the following Recommendation, which may be cited as the Promotion of Cooperatives Recommen- xxxxxx, 2002.


I. SCOPE, DEFINITION AND OBJEC- TIVES


1. It is recognized that cooperatives oper- ate in all sectors of the economy. This Re- commendation applies to all types and forms of cooperatives.

2. For the purposes of this Recommenda- tion, the term "cooperative" means an autonomous association of persons united voluntarily to meet their common eco-



hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja ta- voitteitaan.

3. Osuuskuntien identiteetin edistämisen ja lujittamisen tulisi perustua:


a) osuustoiminnallisiin arvoihin, kuten omatoimisuuteen, omavastuisuuteen, demo- kratiaan, tasa-arvoon, oikeudenmukaisuu- teen ja solidaarisuuteen, sekä eettisiin ar- voihin, kuten rehellisyyteen, avoimuuteen, yhteiskunnalliseen vastuuseen ja muista ih- misistä välittämiseen, ja

b) niihin osuustoiminnallisiin periaattei- siin, jotka kansainvälinen osuustoimintalii- ke on kehittänyt ja jotka esitetään tämän suosituksen liitteessä. Näitä periaatteita ovat vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys, demo- kraattinen jäsenhallinto, jäsenten taloudelli- nen osallistuminen, itsenäisyys ja riippu- mattomuus, koulutus, oppiminen ja viestin- tä, osuuskuntien keskinäinen yhteistyö sekä vastuu toimintaympäristöstä.

4. Osuustoiminnan mahdollisuuksien edistämiseksi tulisi kaikissa maissa niiden kehitystasosta riippumatta ryhtyä toimenpi- teisiin, joiden avulla osuuskunnat ja niiden jäsenet voivat

a) luoda ja kehittää ansiomahdollisuuksi- aan sekä kestäviä ihmisarvoisia työpaikko- ja;

b) kehittää koulutuksen ja oppimisen avulla inhimillisiä voimavarojaan sekä yleistä tietoisuuttaan osuustoimintaliikkeen arvoista, eduista ja hyödyistä;

c) edistää liiketoimintaansa sekä siihen si- sältyen yrittäjyyden ja liikkeenjohdon edel- leen kehittämistä;

d) vahvistaa kilpailukykyään sekä päästä markkinoille ja saada institutionaalista ra- hoitusta;

e) lisätä säästöjään ja sijoituksiaan;

f) parantaa sosiaalista ja taloudellista hy- vinvointiaan ottaen samalla huomioon kai- kenlaisen syrjinnän poistamisen tarpeen;

g) edistää kestävää inhimillistä kehitystä;

ja

h) vakiinnuttaa sekä laajentaa erityistä elinvoimaista ja voimakasta taloussektoria, joka sisältää osuuskunnat, jotka reagoivat yhteisön sosiaalisiin ja taloudellisiin tarpei- siin.


nomic, social and cultural needs and aspir- ations through a jointly owned and demo- cratically controlled enterprise.

3. The promotion and strengthening of the identity of cooperatives should be encour- aged on the basis of:

a) cooperative values of self-help, self- responsibility, democracy, equality, equity and solidarity; as well as ethical values of honesty, openness, social responsibility and caring for others; and


b) cooperative principles as developed by the international cooperative movement and as referred to in the Annex hereto. These principles are: voluntary and open member- ship; democratic member control; member economic participation; autonomy and in- dependence; education, training and infor- mation; cooperation among cooperatives; and concern for community.


4. Measures should be adopted to pro- mote the potential of cooperatives in all countries, irrespective of their level of de- velopment, in order to assist them and their membership to:

a) create and develop income-generating activities and sustainable decent employ- ment;

b) develop human resource capacities and knowledge of the values, advantages and benefits of the cooperative movement through education and training;

c) develop their business potential, in- cluding entrepreneurial and managerial ca- pacities;

d) strengthen their competitiveness as well as gain access to markets and to insti- tutional finance;

e) increase savings and investment;

f) improve social and economic well- being, taking into account the need to eliminate all forms of discrimination;

g) contribute to sustainable human devel- opment; and

h) establish and expand a viable and dy- namic distinctive sector of the economy, which includes cooperatives, that responds to the social and economic needs of the community.



5. Erityistoimenpitein tulisi kannustaa si- tä, että osuuskunnat solidaarisuuteen perus- tuvina yrityksinä ja järjestöinä kykenisivät toiminnallaan tyydyttämään jäsentensä ja yhteiskunnan tarpeet sekä mahdollistamaan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuuden yhteiskunnalliseen osallis- tumiseen.


II. POLITIIKAN PUITTEET JA HALLI- TUSTEN ROOLI


6. Tasapainoinen yhteiskunta edellyttää vahvan julkisen ja yksityisen sektorin ohella voimakasta osuustoimintaan, keskinäiseen ja muuhun yhteiskunnalliseen ja valtiosta riippumattomaan yhteistoimintaan perustu- vaa sektoria. Näin ollen hallitusten tulisi to- teuttaa sitä tukevaa politiikkaa ja lainsää- däntöä, jotka vastaavat osuustoiminnan luonnetta ja tarkoitusta sekä 3 kappaleessa tarkoitettuja osuustoiminnallisia arvoja ja periaatteita, ja joilla voidaan

a) luoda institutionaaliset puitteet sille, et- tä osuuskunnat voidaan rekisteröidä mah- dollisimman nopeasti, yksinkertaisesti, te- hokkaasti ja pienin kustannuksin;


b) edistää toimintalinjauksia, joiden avul- la voidaan perustaa asianmukaiset, mahdol- lisesti ainakin osaksi jakamattomia rahasto- ja ja osuuskuntien kehittämisrahastoja;

c) mahdollistaa kansallisen lainsäädän- nön ja käytännön mukaiset toimenpiteet, joiden avulla osuuskuntia valvotaan niiden luonteen ja toiminnan edellyttämällä tavalla ja otetaan huomioon niiden itsenäisyys. Nämä toimenpiteet eivät saa olla epäedulli- sempia kuin ne toimenpiteet, joita sovelle- taan muihin yritysmuotoihin tai yhteiskun- nallisiin organisaatioihin;

d) edistää osuuskuntien jäsenyyttä sellai- sissa osuustoiminnallisissa organisaatioissa, jotka tyydyttävät jäsenosuuskuntien tarpeita ja

e) kannustaa osuuskuntien kehittymistä it- senäisiksi ja jäsenhallintoon perustuviksi yrityksiksi erityisesti sellaisilla alueilla, joil- la osuuskunnilla on merkittävä asema tai missä ne tarjoavat palveluja, joita ei muuten


5. The adoption of special measures should be encouraged to enable coopera- tives, as enterprises and organizations in- spired by solidarity, to respond to their members' needs and the needs of society, including those of disadvantaged groups in order to achieve their social inclusion.


II. POLICY FRAMEWORK AND ROLE OF GOVERNMENTS


6. A balanced society necessitates the ex- istence of strong public and private sectors, as well as a strong cooperative, mutual and the other social and non-governmental sec- tor. It is in this context that Governments should provide a supportive policy and le- gal framework consistent with the nature and function of cooperatives and guided by the cooperative values and principles set out in Paragraph 3, which would:


a) establish an institutional framework with the purpose of allowing for the regis- tration of cooperatives in as rapid, simple, affordable and efficient a manner as poss- ible;

b) promote policies aimed at allowing the creation of appropriate reserves, part of which at least could be indivisible, and solidarity funds within cooperatives;

c) provide for the adoption of measures for the oversight of cooperatives, on terms appropriate to their nature and functions, which respect their autonomy, and are in accordance with national law and practice, and which are no less favourable than those applicable to other forms of enterprise and social organization;


d) facilitate the membership of cooper- atives in cooperative structures responding to the needs of cooperative members; and


e) encourage the development of cooper- atives as autonomous and self-managed en- terprises, particularly in areas where co- operatives have an important role to play or provide services that are not otherwise pro-



olisi saatavilla.

7.(1) Kappaleessa 3 määriteltyjen osuus- toiminnallisten arvojen ja periaatteiden mu- kaista osuustoimintaa tulisi pitää yhtenä pe- rustekijänä sekä kansallisessa että kan- sainvälisessä taloudellisessa ja yhteiskun- nallisessa kehityksessä.

(2) Osuuskuntia tulisi kohdella kansallis- ten lakien ja käytäntöjen mukaisesti eikä niihin sovellettavien ehtojen tule olla epä- edullisempia kuin muuhun yritys- ja järjes- tötoimintaan sovellettavat ehdot. Tarvittaes- sa hallitusten tulisi tukea toimenpitein sel- laista osuustoimintaa, joka toteuttaa erik- seen määriteltyjä yleisiä ja yhteiskunnalli- sia tavoitteita, kuten työllisyyden edistämis- tä tai toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on heikoimmassa asemassa olevien alueiden tai väestöryhmien aseman kehittäminen. Täl- laisiin toimenpiteisiin voisivat mahdolli- suuksien mukaan sisältyä muun muassa ve- rohuojennukset, lainat, avustukset, mahdol- lisuus julkisiin rakennushankkeisiin osallis- tumiseen ja hankintoja koskevat erityisjär- jestelyt.

(3) Erityisesti tulisi pyrkiä lisäämään naisten osallistumista osuustoimintaan sen kaikilla tasoilla, erityisesti johtotehtävissä.


8.(1) Kansallisessa politiikassa tulisi eri- tyisesti

a) edistää Kansainvälisen työjärjestön työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen toteutumista yhtäläi- sesti kaikkien osuuskuntien työntekijöiden osalta;

b) varmistaa, että työoikeudellista lain- säädäntöä sovelletaan kaikissa yrityksissä ja ettei osuuskuntia perusteta tai käytetä työ- oikeudellisen lainsäädännön kiertämiseksi tai piilotyösuhteiden luomiseksi sekä että työntekijöiden oikeuksia rikkovien vale- osuuskuntien perustaminen estetään;

c) edistää sukupuolten tasa-arvoa osuus- kunnissa ja niiden toiminnassa;

d) edistää toimenpiteitä, joiden avulla varmistetaan se, että osuuskunnissa nouda- tetaan hyviä työkäytäntöjä, jotka mahdol- listavat asiaan kuuluvan tiedon hankkimi- sen;

e) kehittää jäsenten, työntekijöiden ja esimiesten teknisiä ja ammatillisia taitoja,


vided.

7. (1) The promotion of cooperatives guided by the values and principles set out in Paragraph 3 should be considered as one of the pillars of national and international economic and social development.


(2) Cooperatives should be treated in ac- cordance with national law and practice and on terms no less favourable than those ac- corded to other forms of enterprise and so- cial organization. Governments should in- troduce support measures, where appropri- ate, for the activities of cooperatives that meet specific social and public policy out- comes, such as employment promotion or the development of activities benefiting disadvantaged groups or regions. Such measures could include, among others and in so far as possible, tax benefits, loans, grants, access to public works programmes, and special procurement provisions.


(3) Special consideration should be given to increasing women's participation in the cooperative movement at all levels, partic- ularly at management and leadership levels.

8. (1) National policies should notably:

a) promote the ILO fundamental labour standards and the ILO Declaration on Fun- damental Principles and Rights at Work, for all workers in cooperatives without distinc- tion whatsoever;

b) ensure that cooperatives are not set up for, or used for, non-compliance with la- bour law or used to establish disguised em- ployment relationships, and combat pseudo cooperatives violating workers' rights, by ensuring that labour legislation is applied in all enterprises;

c) promote gender equality in cooper- atives and in their work;

d) promote measures to ensure that best labour practices are followed in cooper- atives, including access to relevant informa- tion;


e) develop the technical and vocational skills, entrepreneurial and managerial abil-



yrittäjyys- ja johtamisvalmiuksia, liiketoi- minnan tuntemusta ja yleisiä taloudellisia ja yhteiskunnallisia valmiuksia sekä edistää heidän mahdollisuuksiaan tieto- ja viestintä- teknologian käyttämiseen;

f) edistää osuustoiminnan periaatteita ja käytäntöjä koskevaa opetusta ja koulutusta kansallisten koulutusjärjestelmien kaikilla sopivilla tasoilla ja yhteiskunnassa yleensä;


g) edistää työpaikan työturvallisuutta ja työterveyttä koskevia toimenpiteitä;


h) edistää koulutusta ja muita tukitoimen- piteitä, joilla voidaan parantaa osuuskunti- en tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä niiden tuotteiden ja palveluiden laatua;


i) edistää osuuskuntien luotonsaantimah- dollisuuksia;

j) edistää osuuskuntien pääsyä markki- noille;

k) edistää osuustoimintaa koskevan tiedon levittämistä ja

l) pyrkiä kehittämään osuuskuntia koske- vaa kansallista tilastointia ottaen huomioon kehittämisohjelmat ja niiden täytäntöönpa- no.

(2) Tämän politiikan avulla tulisi:

a) tarvittaessa hajauttaa osuuskuntia kos- kevien toimenpiteiden ja määräysten laati- minen ja toteuttaminen alueelliselle ja pai- kallisella tasolle;

b) määritellä osuuskuntien lakiin perustu- vat velvoitteet, jotka koskevat sellaisia seikkoja kuin rekisteröintiä, tilintarkastusta, yhteisövaikutusten arviointia ja lisenssien hankintaa; ja

c) edistää parhaita hallintotapoja osuus- kunnissa.

9. Hallitusten tulisi edistää osuuskuntien asemaa, koska niillä on tärkeä merkitys niukkoihin tai puutteellisiin voimavaroihin perustuvan toiminnan (josta joskus käyte- tään nimitystä "epävirallinen talous") muut- tamiseksi kansantalouteen sisältyväksi lain- säädännöllä suojatuksi työksi.


ities, knowledge of business potential, and general economic and social policy skills, of members, workers and managers, and improve their access to information and communication technologies;

f) promote education and training in co- operative principles and practices, at all ap- propriate levels of the national education and training systems, and in the wider soci- ety;

g) promote the adoption of measures that provide for safety and health in the work- place;

h) provide for training and other forms of assistance to improve the level of produc- tivity and competitiveness of cooperatives and the quality of goods and services they produce;

i) facilitate access of cooperatives to credit;

j) facilitate access of cooperatives to mar- kets;

k) promote the dissemination of informa- tion on cooperatives; and

l) seek to improve national statistics on cooperatives with a view to the formulation and implementation of development poli- cies.

(2) Such policies should:

a) decentralize to the regional and local levels, where appropriate, the formulation and implementation of policies and regula- tions regarding cooperatives;

b) define legal obligations of cooperatives in areas such as registration, financial and social audits, and the obtaining of licences; and


c) promote best practice on corporate governance in cooperatives.

9. Governments should promote the im- portant role of cooperatives in transforming what are often marginal survival activities (sometimes referred to as the "informal economy") into legally protected work, fully integrated into mainstream economic life.



III. JULKISEN VALLAN TOIMET OSUUSTOIMINNAN EDISTÄMISEKSI


10.(1) Jäsenvaltioiden tulisi hyväksyä ja tarpeen mukaan tarkistaa osuuskuntia kos- kevia erityislakeja ja määräyksiä, jotka pe- rustuvat 3 kappaleessa lueteltuihin osuus- toiminnallisiin arvoihin ja periaatteisiin.


(2) Hallitusten tulisi kuulla osuustoimin- tajärjestöjä sekä asianomaisia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä laatiessaan ja tarkistaes- saan osuuskuntia koskevia toimintalinjauk- sia, lainsäädäntöä, ja määräyksiä.


11.(1) Hallitusten tulisi järjestää osuus- kunnille suunnattuja tukipalveluja, joiden avulla voidaan vahvistaa niiden liiketoimin- nan kehittymistä sekä edistää niiden mah- dollisuuksia kehittää työpaikkoja ja ansio- mahdollisuuksia.

(2) Näihin palveluihin tulisi mahdolli- suuksien mukaan sisällyttää:

a) henkilöstön kehittämisohjelmia;

b) tutkimusta ja johtamistaitoa koskevia konsulttipalveluja;

c) rahoitus- ja sijoituspalveluja;

d) kirjanpito- ja tilintarkastuspalveluja;

e) hallinnon tietojärjestelmäpalveluja;

f) tieto- ja suhdetoimintapalveluja;

g) teknologiaa ja innovaatioita koskevia konsulttipalveluja;

h) lainopillisia ja verotusta koskevia pal- veluja;

i) markkinoinnin tukipalveluja; ja

j) muita tukipalveluita tarvittaessa.

(3) Hallitusten tulisi edistää tällaisten tu- kipalveluiden luomista. Osuuskuntien ja osuustoimintajärjestöjen osallistumista näi- den palveluiden organisointiin ja hallinnoin- tiin tulisi kannustaa, samoin kuin sitä, että ne tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan osallistuisivat niiden rahoitukseen.

(4) Hallitusten tulisi tiedostaa osuuskunti- en ja osuustoiminnallisten järjestöjen merki- tys ja kehittää asianmukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään osuuskuntien perustamista ja vahvistetaan niiden asemaa sekä kansalli-


III. IMPLEMENTATION OF PUBLIC POLICIES FOR THE PROMOTION OF

COOPERATIVES


10. (1) Member States should adopt spe- cific legislation and regulations on coopera- tives, which are guided by the cooperative values and principles set out in Paragraph 3, and revise such legislation and regulations when appropriate.

(2) Governments should consult cooper- ative organizations, as well as the employ- ers' and workers' organizations concerned, in the formulation and revision of legisla- tion, policies and regulations applicable to cooperatives.

11. (1) Governments should facilitate ac- cess of cooperatives to support services in order to strengthen them, their business vi- ability and their capacity to create employ- ment and income.


(2) These services should include, wher- ever possible:

a) human resource development pro- grammes;

b) research and management consultancy services;

c) access to finance and investment;

d) accountancy and audit services;

e) management information services;

f) information and public relations ser- vices;

g) consultancy services on technology and innovation;

h) legal and taxation services;

i) support services for marketing; and

j) other support services where appropri- ate.

(3) Governments should facilitate the es- tablishment of these support services. Co- operatives and their organizations should be encouraged to participate in the organiza- tion and management of these services and, wherever feasible and appropriate, to fi- nance them.

(4) Governments should recognize the role of cooperatives and their organizations by developing appropriate instruments aimed at creating and strengthening co- operatives at national and local levels.



sesti että alueellisesti.

12. Hallitusten tulisi tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin osuuskuntien investointien rahoituksen ja luoton saannin mahdollista- miseksi. Tällaisilla toimenpiteillä tulisi eri- tyisesti

a) edistää lainojen ja muun rahoituksen tarjontaa;

b) yksinkertaistaa hallinnointimenettelyjä, pyrkiä helpottamaan osuuskuntien mahdol- listen pääomavajeiden korjaamista ja alen- taa lainanottamisesta johtuvia kustannuksia;

c) edistää osuuskunnille tarkoitettuja itse- näisiä rahoitusjärjestelyjä mukaan lukien säästö- ja luotto-osuuskunnat sekä osuus- toiminnalliset pankit ja vakuutusyhtiöt; ja

d) tukea heikoimpia ryhmiä erityistoi- menpitein.

13. Osuustoiminnan edistämiseksi halli- tusten tulisi luoda olosuhteet, joilla ediste- tään kaikentyyppisten osuuskuntien välisiä teknillisiä, kaupallisia ja rahoituksellisia yh- teyksiä kokemusvaihdon sekä riskien ja hyötyjen jakamisen helpottamiseksi.


IV. TYÖNANTAJA- JA TYÖNTEKIJÄJÄR- JESTÖJEN JA OSUUSTOIMINTAJÄRJES-

TÖJEN ROOLI JA NIIDEN VÄLISET SUHTEET


14. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen tulisi yhdessä osuustoimintajärjestöjen kanssa pyrkiä edistämään eri tavoin osuus- toimintaa ja tunnustaa osuustoiminnan mer- kitys kestävän kehityksen päämäärien saa- vuttamisessa.

15. Työnantajajärjestöjen tulisi tarvittaes- sa harkita sitä, että ne voisivat hyväksyä jä- senikseen osuuskunnat, jotka sitä haluavat ja tarjota niille asianmukaisia tukipalveluja samoin ehdoin kuin muillekin jäsenilleen.


16. Työntekijäjärjestöjä tulisi kannustaa siihen, että ne

a) neuvoisivat ja avustaisivat osuuskunti- en työntekijöitä liittymään työntekijäjärjes- töihin;

b) avustaisivat jäseniään perustamaan osuuskuntia, joiden tavoitteena on pe- rushyödykkeiden ja -palvelujen saatavuu- den edistäminen;


12. Governments should, where appropri- ate, adopt measures to facilitate the access of cooperatives to investment finance and credit. Such measures should notably:


a) allow loans and other financial facili- ties to be offered;

b) simplify administrative procedures, remedy any inadequate level of cooperative assets, and reduce the cost of loan transac- tions;

c) facilitate an autonomous system of fi- nance for cooperatives, including savings and credit, banking and insurance cooper- atives; and

d) include special provisions for disad- vantaged groups.

13. For the promotion of the cooperative movement, governments should encourage conditions favouring the development of technical, commercial and financial link- ages among all forms of cooperatives so as to facilitate an exchange of experience and the sharing of risks and benefits.


IV. ROLE OF EMPLOYERS' AND WORK- ERS' ORGANIZATIONS AND COOPERA-

TIVE ORGANIZATIONS, AND RELA- TIONSHIPS BETWEEN THEM


14. Employers' and workers' organiza- tions, recognizing the significance of co- operatives for the attainment of sustainable development goals, should seek, together with cooperative organizations, ways and means of cooperative promotion.

15. Employers' organizations should con- sider, where appropriate, the extension of membership to cooperatives wishing to join them and provide appropriate support ser- vices on the same terms and conditions ap- plying to other members.

16. Workers' organizations should be en- couraged to:

a) advise and assist workers in cooper- atives to join workers' organizations;


b) assist their members to establish co- operatives, including with the aim of facili- tating access to basic goods and services;



c) osallistuisivat paikallisella, kansallisel- la ja kansainvälisellä tasolla työskentelyyn komiteoissa ja työryhmissä, joissa käsitel- lään sellaisia taloudellisia ja yhteiskunnalli- sia kysymyksiä, jotka vaikuttavat osuuskun- tiin;

d) avustaisivat ja osallistuisivat uusien osuuskuntien perustamiseen työpaikkojen luomiseksi ja säilyttämiseksi mukaan luet- tuina ne tilanteet, joissa harkitaan yrityksen lopettamista;

e) kannattaisivat ja osallistuisivat sellai- siin osuuskunnille suunnattuihin ohjelmiin, joiden tavoitteena on osuuskuntien tuotta- vuuden kohottaminen;

f) edistäisivät yhtäläisiä mahdollisuuksia osuuskunnissa;

g) rohkaisisivat osuuskuntien työtä teke- viä jäseniä käyttämään oikeuksiaan, ja

h) ryhtyisivät muihin osuustoiminnan edistämistä koskeviin toimenpiteisiin, joihin sisältyy opetus ja koulutus.

17. Osuuskuntia ja niitä edustavia järjes- töjä tulisi kannustaa:

a) luomaan aktiiviset suhteet työnantaja- ja työntekijäjärjestöihin ja asianmukaisiin valtiollisiin organisaatioihin ja kansalaisjär- jestöihin osuuskunnille suotuisien kehitys- edellytysten luomiseksi;


b) hallinnoimaan omia tukipalvelujaan ja osallistumaan niiden rahoitukseen;

c) tarjoamaan jäsenosuuskunnilleen kau- pallisia- ja rahoituspalveluja;

d) investoimaan ja edistämään jäseniensä, työntekijöidensä ja liikkeenjohtajiensa in- himillisten voimavarojen kehittymisen edistämiseen;

e) edistämään kansallisten ja kansainvälis- ten osuustoimintajärjestöjen edelleen kehit- tymistä sekä niihin liittymistä;

f) edustamaan kansallista osuustoiminta- liikettä kansainvälisessä kanssakäymisessä; ja

g) ryhtymään kaikkiin sellaisiin toimenpi- teisiin, joilla osuustoimintaa edistetään.


c) participate in committees and working groups at the local, national and interna- tional levels that consider economic and so- cial issues having an impact on cooper- atives;


d) assist and participate in the setting up of new cooperatives with a view to the cre- ation or maintenance of employment, in- cluding in cases of proposed closures of en- terprises;

e) assist and participate in programmes for cooperatives aimed at improving their productivity;


f) promote equality of opportunity in co- operatives;

g) promote the exercise of the rights of worker-members of cooperatives; and

h) undertake any other activities for the promotion of cooperatives, including edu- cation and training.

17. Cooperatives and organizations repre- senting them should be encouraged to:

a) establish an active relationship with employers' and workers' organizations and concerned governmental and non- governmental agencies with a view to cre- ating a favourable climate for the develop- ment of cooperatives;

b) manage their own support services and contribute to their financing;

c) provide commercial and financial ser- vices to affiliated cooperatives;

d) invest in, and further, human resource development of their members, workers and managers;


e) further the development of and affili- ation with national and international co- operative organizations;

f) represent the national cooperative movement at the international level; and


g) undertake any other activities for the promotion of cooperatives.



V. KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ


18. Kansainvälistä yhteistyötä tulisi edis- tää:

a) vaihtamalla tietoa toimenpiteistä ja oh- jelmista, jotka ovat osoittautuneet tehok- kaiksi työllisyyden edistämisessä ja osuus- kuntien jäsenten ansiomahdollisuuksien li- säämisessä;

b) rohkaisemalla ja edistämällä sellaisten kansallisten ja kansainvälisten elinten ja lai- tosten välisiä suhteita, joilla pyritään kehit- tämään osuustoimintaa edelleen ja mahdol- listamaan:

(i) henkilövaihdon ja ideoiden, koulutus- ja opetusmateriaalin, opetusmenetelmien ja alaan liittyvän lähdekirjallisuuden vaihdon;

(ii) osuuskuntien ja niiden kehitykseen liittyvän tutkimusaineiston ja muun tiedon kokoamisen ja hyödyntämisen;

(iii) osuuskuntien välisten liittoutumien ja kansainvälisten kumppanuuksien perus- tamisen;

(iv) osuustoiminnallisten arvojen ja peri- aatteiden edistämisen ja suojelemisen; ja

(v) osuuskuntien välisten kaupallisten suhteiden luomisen;

c) antamalla osuuskunnille mahdollisuus hyödyntää kansallista ja kansainvälistä tie- toa, joka koskee sellaisia seikkoja kuin markkinoita, lainsäädäntöä, opetusjärjes- telmiä ja -tapoja, tekniikkaan ja tuotteisiin liittyviä standardeja; ja

d) kehittämällä mikäli aiheellista ja mah- dollista, yhdessä osuuskuntien ja asianmu- kaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa yhteisiä alueellisia ja kansainvälisiä ohjeita ja lainsäädäntöä osuuskuntien tuke- miseksi alueellisesti ja kansainvälisesti.

VI. LOPPUSÄÄNNÖS


19. Tämä suositus korvaa osuuskuntien merkitystä kehitysmaiden taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä koskevan suosi- tuksen vuodelta 1966.


V. INTERNATIONAL COOPERATION


18. International cooperation should be facilitated through:

a) exchanging information on policies and programmes that have proved to be effec- tive in employment creation and income generation for members of cooperatives;


b) encouraging and promoting relation- ships between national and international bodies and institutions involved in the de- velopment of cooperatives in order to per- mit:

(i) the exchange of personnel and ideas, of educational and training materials, meth- odologies and reference materials;

(ii) the compilation and utilization of re- search material and other data on cooper- atives and their development;

(iii) the establishment of alliances and in- ternational partnerships between cooper- atives;

(iv) the promotion and protection of co- operative values and principles; and

(v) the establishment of commercial rela- tions between cooperatives;

c) access of cooperatives to national and international data, such as market informa- tion, legislation, training methods and tech- niques, technology and product standards; and


d) developing, where it is warranted and possible, and in consultation with cooper- atives, employers' and workers' organiza- tions concerned, common regional and in- ternational guidelines and legislation to support cooperatives.

VI. FINAL PROVISION


19. The present Recommendation revises and replaces the Co-operatives (Developing Countries) Recommendation, 1966.



LIITE


Ote osuustoiminnan identiteettiä koskevas- ta kannanotosta, jonka Kansainvälisen Osuustoimintaliiton yleiskokous hyväksyi vuonna 1995


Osuustoiminnan periaatteet ovat suunta- viittoja arvojen toteuttamiseksi käytännös- sä.

Vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys

Osuuskunnat ovat vapaaehtoisia organi- saatioita, jotka ilman sukupuolista, yhteis- kunnallista, rodullista, poliittista tai uskon- nollista syrjintää ovat avoimia kaikille, jot- ka voivat käyttää osuuskunnan palveluja ja ovat valmiita noudattamaan jäsenyyden velvoitteita.

Demokraattinen jäsenhallinto

Osuuskunnat ovat jäsentensä hallitsemia demokraattisia organisaatioita. Päätöksen- tekoon aktiivisesti osallistuva jäsenistö määrää niiden toimintalinjoista. Luottamus- henkilöinä toimivat miehet ja naiset ovat vastuussa toiminnastaan jäsenistölle. Perus- osuuskunnissa jäsenillä on yhtäläinen ääni- oikeus (jäsen/ääni). Myös muun asteisissa osuuskunnissa hallinto on järjestetty demo- kraattisesti.

Jäsenten taloudellinen osallistuminen

Jäsenet osallistuvat yhdenvertaisesti ja oi- keudenmukaisesti osuuskunnan pääoman kartuttamiseen ja hallitsevat sitä demokraat- tisesti. Ainakin osa pääomasta on yleensä osuuskunnan omaisuutta.

Jäsenyyden edellyttämälle osuusmaksul- leen jäsenet saavat yleensä vain rajoitetun koron tai eivät korkoa lainkaan. Ylijäämän jäsenistö osoittaa yhteen tai useampaan seu- raavista tarkoituksista: osuuskunnan kehit- tämiseen perustamalla mikäli mahdollista ainakin osaksi jakamattomia rahastoja, etui- hin jäsenille suhteessa heidän käyttämiinsä palveluihin tai jonkin muun jäsenistön hy- väksymän toiminnan tukemiseen.


ANNEX


Extract from the Statement on the Co- operative Identity, adopted by the General Assembly of the International Co-operative Alliance in 1995


The cooperative principles are guidelines by which cooperatives put their values into practice.

Voluntary and open membership

Cooperatives are voluntary organizations, open to all persons able to use their services and willing to accept the responsibilities of membership, without gender, social, racial, political or religious discrimination.


Democratic member control

Cooperatives are democratic organiza- tions controlled by their members, who ac- tively participate in setting their policies and making decisions. Men and women serving as elected representatives are ac- countable to the membership. In primary cooperatives members have equal voting rights (one member, one vote) and cooper- atives at other levels are also organized in a democratic manner.

Member economic participation

Members contribute equitably to, and democratically control, the capital of their cooperative. At least part of that capital is usually the common property of the co- operative.

Members usually receive limited compen- sation, if any, on capital subscribed as a condition of membership. Members allocate surpluses for any or all of the following purposes: developing their cooperative, possibly by setting up reserves, part of which at least would be indivisible; benefit- ing members in proportion to their transac- tions with the cooperative; and supporting other activities approved by the member- ship.



Itsenäisyys ja riippumattomuus

Osuuskunnat ovat itsenäisiä, jäsentensä hallitsemia, omatoimisuuteen perustuvia or- ganisaatioita. Mahdollisten sopimusten te- keminen muiden organisaatioiden kanssa valtiovalta mukaan luettuna tai ulkopuolisen pääoman hankinta tapahtuu jäsenten demo- kraattista hallintoa tai osuuskunnan itsenäi- syyttä vaarantamatta.

Koulutus, oppiminen ja viestintä

Osuuskunnat tarjoavat jäsenilleen, luot- tamushenkilöilleen, liikkeenjohdolleen ja henkilöstölleen mahdollisuuden koulutuk- seen ja oppimiseen tehokkaan osallistumi- sen toteuttamiseksi osuuskunnan kehittämi- seen. Osuuskunnat viestivät suurelle ylei- sölle sekä etenkin nuorisolle ja mielipide- vaikuttajille osuustoiminnan luonteesta ja sen eduista.

Osuuskuntien keskinäinen yhteistyö

Osuuskunnat palvelevat jäsenistöään te- hokkaimmin ja vahvistavat osuustoiminta- liikettä harjoittamalla keskinäistä yhteistyö- tä paikallisesti, alueellisesti, valtakunnalli- sesti ja kansainvälisesti.

Vastuu toimintaympäristöstä

Osuuskunnat toimivat yhteisöjensä kestä- vän kehityksen hyväksi jäsentensä päättä- mällä tavalla.


Autonomy and independence

Cooperatives are autonomous, self-help organizations controlled by their members. If they enter into agreements with other or- ganizations, including governments, or raise capital from external sources, they do so on terms that ensure democratic control by their members and maintain their cooper- ative autonomy.

Education, training and information

Cooperatives provide education and train- ing for their members, elected representa- tives, managers, and employees so they can contribute effectively to the development of their cooperatives. They inform the general public - particularly young people and opin- ion leaders - about the nature and benefits of cooperation.


Cooperation among cooperatives

Cooperatives serve their members most effectively and strengthen the cooperative movement by working together through lo- cal, national, regional and international structures.

Concern for community

Cooperatives work for the sustainable de- velopment of their communities through policies approved by their members.


JULKAISIJA: OIKEUSMINISTERIÖ

⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯

N:o 56—57, 5 arkkia

⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯

XXXXX XXXXX OY, HELSINKI 2004 EDITA PUBLISHING OY, PÄÄTOIMITTAJA XXXX XXXXXXX ISSN 1238-2361

Document Metadata

Filed: February 19th, 2023