Toukokuu 2011
SUOMEN SEITSEMÄS MÄÄRÄAIKAISRAPORTTI KAIKKINAISEN NAISTEN SYRJINNÄN POIS-
TAMISTA KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA
Toukokuu 2011
Johdanto
Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus hy- väksyttiin vuonna 1979. Suomi on ollut sopimuksen osapuolena vuodesta 1986 lähtien (SopS 67– 68/1986).
Tämä on Suomen hallituksen seitsemäs määräaikaisraportti kaikkinaisen naisten syrjinnän poista- mista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Raportti kattaa ajanjakson lo- kakuusta 2007 syyskuuhun 2011. Edellinen raportti annettiin marraskuussa 2007.
Raportti on laadittu ulkoasiainministeriön ihmisoikeustuomioistuin- ja –sopimusasioiden yksikössä yhteistyössä useiden sektoriministeriöiden ja muiden viranomaisten kanssa. Lisäksi kansalaisjärjes- töille ja tutkijoille varattiin tilaisuus lausuntojen antamiseen raportin valmisteluvaiheessa. Marras- kuussa 2011 järjestettiin kuulemistilaisuus, johon kutsuttiin eri viranomaisia, työmarkkinajärjestöjä, neuvottelukuntia sekä kansalaisjärjestöjä ja annettiin heille tilaisuus esittää kommentteja ja näkö- kohtia raporttiluonnoksesta.
Tämä raportti on toimitettu YK:n pääsihteerille huhtikuussa 2012. Lisäksi Suomi on toimittanut heinäkuussa 2010 CEDAW-komitean pyytämät yksityiskohtaiset tiedot Suomen viidennen ja kuu- dennen määräaikaisraportin loppupäätelmien (CEDAW/C/FIN/CO/6) 16 kappaleessa annettujen suositusten täytäntöönpanosta. Suositus käsitteli naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Ulkoasiainministeriö Oikeuspalvelu
Ihmisoikeustuomioistuin- ja –sopimusasioiden yksikkö (OIK-40)
PL 411, 00023 Valtioneuvosto
Puh. x000 (0)0 0000 0000
Fax: x000 (0)0 0000 0000
1.2 Yhdenvertaisuuslainsäädäntö 2
1.3 Kansallisen syrjinnän seurantaryhmä 3
2.1 ROMANINAISET (LOPPUPÄÄTELMÄT, KOHTA 32) 3
2.2 SAAMELAISNAISET (LOPPUPÄÄTELMÄT, KOHTA 34) 5
2.3 VAMMAISET NAISET (LOPPUPÄÄTELMÄT, KOHTA 36) 7
2.4 MAAHANMUUTTAJANAISET (LOPPUPÄÄTELMÄT, KOHTA 30) 8
6 SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALTAVIRTAISTAMINEN VALTION- JA KUNNALLISHALLINNOSSA 12
7 TASA-ARVOLAIN KIINTIÖSÄÄNNÖS 13
8 NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA 14
8.1 Lainsäädäntötoimenpiteet 15
8.3 Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta 16
8.4 Kuritusväkivalta ja tyttöjen seksuaalinen häirintä 17
9 VIESTIMIEN JA MAINONNAN STEREOTYPIAT 20
11 NAISTEN KAUPALLISEN HYVÄKSIKÄYTÖN VASTUSTAMINEN 21
11.1 Lainsäädäntö ja rangaistuskäytäntö 21
12.1 Ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma ja sen ohjausryhmä 23
12.2 Naisten seksuaalinen hyväksikäyttö ihmiskaupassa 24
12.3 Ihmiskauppa- ja paritusrikokset 24
12.4 Auttamisjärjestelmään ohjautuminen 25
12.5 Prostituutiotarkoituksessa tapahtuva ihmiskauppa ja uhrien tunnistaminen 26
16 EUROOPAN UNIONI JA KANSAINVÄLISET TOIMIELIMET 28
17 VALTION JA KUNTIEN HENKILÖSTÖ 29
18 TIEDEMAAILMA JA DIPLOMATIA 29
20 KANSALAISJÄRJESTÖJEN ASEMA JA KANSALAISVAIKUTTAMINEN 30
22 PÄÄSY KOULUTUKSEEN, ELINIKÄINEN OPPIMINEN 32
23 PERUSOPETUS JA OPETUSSUUNNITELMAT 33
25 SYRJINNÄN POISTAMINEN TYÖELÄMÄSSÄ 35
25.1 Naisten osuudet eri aloilla 35
25.3 Määräaikainen ja osa-aikatyö sekä vuokratyö 37
25.4 Valtion virka- ja työehtosopimukset 38
25.7 Maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöryhmien asema työelämässä 39
27.2 Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen 41
28.1 Tupakointi ja päihteet 42
28.2 Nuorten mielenterveys ja päihteidenkäyttö 43
28.4 Iäkkäät ja muistisairaat 45
29 RASKAUDENAIKAINEN TERVEYS 45
PÄÄTELMIEN TÄYTÄNTÖÖPANON SEURANTA, TIEDON LEVITTÄMINEN JA SOPIMUKSEN NÄKYVYYDEN LISÄÄMINEN 48
32 YLEISSOPIMUKSEN JA KOMITEAN LOPPUPÄÄTELMIEN TUNNETUKSI TEKEMINEN 48
33 PEKINGIN JULISTUKSEN JA TOIMINTAOHJELMAN TOTEUTTAMINEN 49
34 YK:N VUOSITUHATTAVOITTEIDEN EDISTÄMINEN 49
35 MUIDEN IHMISOIKEUSSOPIMUSTEN RATIFIOINTI 50
Artiklat 1 ja 2
1. Vuonna 1987 voimaan tulleen naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986, jäljempänä tasa-arvolaki) kokonaisuudistus tehtiin vuonna 2005. Raportointijaksolla tasa- arvolakia on muutettu kaksi kertaa.
2. Vuoden 2009 alusta voimaan tullut tasa-arvolain muutos (1023/2008) laadittiin EU:n tavaroi- den ja palvelujen vaihdantaa koskevan direktiivin 2004/113/EY toimeenpanemiseksi. Tasa- arvolain vastatoimien kieltoa ja hyvitysseuraamusta koskevat säännökset laajennettiin koske- maan myös yleisesti saatavilla olevien tavaroiden ja palvelujen tarjoajia. Tasa-arvolaissa kiel- lettyyn syrjintään syyllistyneiden tavaroiden tai palvelujen tarjoajien menettelyyn voidaan nyt puuttua tehokkailla seuraamuksilla, viime kädessä hyvityskanteella. Myös oikeusturvakeinot ulotettiin koskemaan kiellettyä syrjintää. Samassa yhteydessä laajennettiin tasa-arvolain 10
§:ssä säädettyä työnantajan velvollisuutta antaa selvitys syrjivänä pidettävästä menettelystään. Selvitysvelvollisuus koskee nyt kaikkia tasa-arvolain 8 § 1 momentissa mainittuja tilanteita se- kä vastatoimien kieltoa ja häirintää työpaikoilla.
3. Kesäkuussa 2009 voimaan tulleella tasa-arvolain muutoksella (369/2009) tasa-arvolakiin lisät- tiin seksuaalisen häirinnän ja sukupuolisen häirinnän määritelmät sekä poistettiin työhönottoti- lanteita koskenut yleinen hyvityskatto. Aiempi työhönottotilanteita koskenut hyvityksen enimmäismäärä rajattiin koskemaan vain sellaisia työntekijöitä, jotka eivät olisi tulleet vali- tuiksi tehtävään, vaikka valinta olisi tehty syrjimättömin perustein.
4. Ihmisoikeusliiton selvityksen mukaan alimmissa oikeusasteissa käsiteltiin vuosina 2005 – 2008 yhteensä 101 tasa-arvolakiin liittyvää juttua. Tapaukset koskivat virantäyttöä, palkkausta ja eri- laisia raskauteen liittyviä syrjintätapauksia. Kantajille määrätyt hyvitykset vaihtelivat 3 500 ja 12 500 euron välillä. Tuomioistuinten vahvistamissa sovinnoissa hyvitysmäärä oli 5 000-
11 000 euroa. Alimmissa oikeusasteissa ratkaistiin vuosina 2005 -2008 yhteensä 18 sukupuo- leen perustuvaa syrjintätapausta. Lähes kaikki jutut liittyivät työntekijän syrjintään raskauden perusteella.
1.2 Yhdenvertaisuuslainsäädäntö
6. Suomen perustuslaki (731/1999) kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja edellyttää julki- sen vallan turvaavan naisten yhdenvertaiset oikeudet. Naisten ja miesten tasa-arvoinen kohtelu on yksi EU:n perusarvoista, mitä Lissabonin sopimus vahvistaa. EU:n perusoikeuskirja määrää, että sukupuolten tasa-arvo, palkkaus mukaan lukien, on varmistettava kaikilla aloilla. Tasa- arvon periaate ei saa myöskään estää pitämästä voimassa tai toteuttamasta toimenpiteitä, jotka tarjoavat erityisetuja aliedustettuina olevalle sukupuolelle.
7. Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista valmistellut toimikunta antoi mietintönsä joulu- kuussa 2009. Toimikunta ehdotti yhdenvertaisuuslainsäädäntöä muutettavaksi siten, että syrjin- täkielto ulotettaisiin kaikkeen julkiseen ja yksityiseen toimintaan yksityis- ja perhe-elämää lu- kuun ottamatta. Oikeudellinen suoja syrjinnältä olisi yhtäläinen kaikille lain kattamille syrjin- täperusteille. Mietinnössä ehdotettiin yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen ulottamista vi- ranomaisten lisäksi myös koulutuksen järjestäjiin ja työnantajiin. Toimikunta ehdotti, että ny- kyisen etnisen syrjinnän kieltoa valvovan vähemmistövaltuutetun virka muutettaisiin kaiken- laista syrjintää valvovaksi yhdenvertaisuusvaltuutetun viraksi. Työelämän osalta syrjinnän kiel- toa valvoisivat kuitenkin työsuojeluviranomaiset. Sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsää- dännön noudattamista valvoisi edelleen tasa-arvovaltuutettu. Syrjintälautakunta ja tasa- arvolautakunta, joilla on ollut vähän tapauksia käsiteltävänään, yhdistettäisiin. Lautakuntien yhdistämisellä pyritään synergiaetuihin, samalla kun se mahdollistaisi puuttumisen moniperus- taiseen syrjintään.
8. Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistus ei muuta sukupuolisyrjintäsäännöksiä. Sukupuolisyr- jinnästä säädettäisiin edelleen laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. (Loppupäätelmät, kohta 10.)
9. Toimikunta pohti valmistelutyössään myös transsukupuolisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisemisen ottamista huomioon syrjintäperusteena. Toimikunnan enemmistön
käsityksen mukaan edellä mainitut syrjintäperusteet voidaan huomioida parhaiten naisten ja miesten tasa-arvosta annettua lakia muuttamalla. Useat kansalaisjärjestöt ovat edellyttäneet ta- sa-arvolainsäädännön tarkistamista moniperusteiseen syrjintään puuttumiseksi erityisesti työ- elämässä.
10. Xxxxxxxxxxx tavoitteena on laatia ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi. Hallitusoh- jelman mukaisesti tasa-arvolaki säilyy edelleen itsenäisenä lakina.
1.3 Kansallisen syrjinnän seurantaryhmä
11. Sisäministeriön yhteydessä toimivan kansallisen syrjinnän seurantaryhmän kolmevuotinen toimikausi uudistettiin vuonna 2008. Seurantaryhmän tehtävänä on kerätä valtioneuvostolle tie- toa perusoikeuksien toteutumisesta syrjinnän vastaisen politiikan parantamiseksi eri elämän- alueilla. Seurantaryhmä on laatinut toimintasuunnitelman vuosille 2010 – 2013 ja jatkanut edellisellä toimikaudella laatimansa seurantajärjestelmän kehittämistä. Seurantajärjestelmän tavoitteina ovat moniperustaisen syrjinnän näkyväksi tekeminen sekä sukupuolisyrjinnän seu- raaminen moniperusteisen syrjinnän näkökulmasta.
12. Vuonna 2008 laadittiin ”Syrjintä Suomessa” – raportti osana syrjinnän seurantajärjestelmää. Raportissa käsitellään myös sukupuoleen perustuvaa syrjintää sekä moniperusteista syrjintää. Raporttiin sisältyvät muun muassa tutkimukset romanien väistämisvelvollisuuden sovittelu- mahdollisuuksista, työsuojelupiirien tietoon tulleista työelämää koskevista syrjintätapauksista sekä syrjintää koulutuksessa ja vapaa-ajalla koskeva tutkimus. Työelämän syrjintätutkimus toi esiin naisiin kohdistuvaa syrjintää työelämässä. Syrjintä koulutuksessa ja vapaa-ajalla käsitteli muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten syrjintäkokemuksia toisen asteen oppilaitoksissa. Maahanmuuttajanaisten kohtaamaa syrjintää työhön pääsyssä kä- sittelevää tutkimusta suoritetaan parhaillaan ja se valmistuu vuoden 2012 alkupuolella.
2.1 Romaninaiset (loppupäätelmät, kohta 32)
13. Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2010 periaatepäätöksen romanipolitiikan linjauksiksi. Periaatepäätös pohjautui joulukuussa 2009 valmistuneelle Suomen ensimmäiselle romanipoliit- tiselle ohjelmalle. Periaatepäätöksen mukaan ministeriöiden tulee toteuttaa ohjelmassa vastuul- leen määriteltyjä toimenpiteitä käytettävissä olevien määrärahojensa rajoissa. Romanipoliitti- sen ohjelman toimeenpano sisältyy hallitusohjelmaan.
14. Romanipoliittisen ohjelman tavoitteena on edistää romanien yhdenvertaisuutta ja osallisuutta eri elämänalueilla yhtäaikaisin ja poikkihallinnollisin toimenpitein. Tavoitteena on, että Suomi olisi edelläkävijä romanien osallistumisen edistämisessä Euroopassa. Ohjelman lähtökohtana ovat nykylainsäädäntö ja palvelujärjestelmä, jotka luovat hyvän pohjan romaniväestön yhden- vertaisuuden edistämiselle. Joissakin tilanteissa tarvitaan romaneille suunnattuja erityistoimia yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi käytännössä.
15. Ohjelman painopisteitä ovat muun muassa romanilasten ja -nuorten koulutukseen osallistumi- sen vahvistaminen, aikuisen romaniväestön koulutuksen vahvistaminen ja työmarkkinoille si- joittumisen edistäminen, romaniväestön yhdenvertaisen kohtelun ja palveluihin pääsyn edistä- minen vakiinnuttamalla romanit huomioon ottavia toimintakäytäntöjä, romanikielen ja - kulttuurin säilymisen ja kehittymisen tukeminen sekä romanipolitiikan kehittäminen ja roma- niväestön osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen. Ohjelmaan sisältyy 147 toimenpidettä, joiden toteuttamisvastuu on jaettu useille hallinnonaloille. Ohjelma vastaa myös kansainvälis- ten järjestöjen suosituksiin romanipolitiikan kehittämiseksi jäsenvaltioissa. Ohjelman peruspe- riaatteena on sukupuolisensitiivinen, naisten ja miesten olosuhteet ja lähtökohdat huomioon ot- tava lähestymistapa ohjelman toimenpiteiden toteuttamisessa. Romaniyhteisössä ikä ja suku- puoli ovat keskeisiä sosiaalista asemaa määrittäviä tekijöitä. Ohjelma korostaa romaniväestön sisäisiin ja ikäryhmien välisiin elämäntapatilanteisiin ja olosuhteisiin liittyvien erityispiirteiden tunnistamista.
16. Periaatepäätöksen hyväksymisen yhteydessä valtioneuvosto päätti käynnistää kuusi uutta poik- kihallinnollista toimenpidettä 31.3.2011 mennessä. Nämä toimenpiteet koskevat romaniväestön osallisuutta ja yhteistyörakenteita paikallistasolla, romanikielen elvyttämistä ja sen aseman vahvistamista, romanilasten ja -nuorten osallistumis- ja harrastusmahdollisuuksia, romaniväes- tön asumista, kansainvälistä romanipolitiikkaa ja romanipoliittisen ohjelman toimeenpanoa ja seurantaa
17. Romanilasten ja –nuorten koulutukseen osallistumisen vahvistamisessa on painotettu yhteis- työtä romanivanhempien kanssa. Romaninuoret perustavat perheen usein varhaisella iällä. Täs- tä syystä muun muassa koulujen oppilashuollossa tulisi kiinnittää huomiota aikuistumiseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen liittyviin kysymyksiin.
18. Erityisesti romaninaiset ovat aktiivisia hakeutumaan koulutukseen ja työmarkkinoille. Roma- nipoliittisen ohjelman yksi tavoite on vahvistaa ja kehittää romaniväestön ammatillista aikuis- koulutusta ja keinoja työllistymisen tueksi.
20. Kunnat ovat keskeisiä toimijoita toteuttaessaan poikkihallinnollisia toimenpiteitä paikallistasol- la. Erityisesti romaniväestön yhdenvertaisuutta edistävien ja peruspalveluja täydentävien toi- mintakäytäntöjen toteuttaminen edellyttää riittäviä resursseja. Romanipoliittiseen ohjelmaan si- sältyy ehdotus kuntien erityisavustukseksi ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.
21. Romaninaisten kohtaamasta syrjinnästä, heihin kohdistuvasta väkivallasta tai romaninaisista esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon käyttäjinä ei ole käytettävissä kattava tutkimustietoa, koska henkilöitä ei rekisteröidä etnisin perustein.
22. Romaniasiain neuvottelukunnan mukaan useat romanipoliittisen ohjelman toimenpiteistä edis- täisivät toteutuessaan romanityttöjen ja -naisten syrjinnän ehkäisyä, yhdenvertaisuuden lisään- tymistä ja sosio-ekonomisen aseman parantamista, vaikka ohjelmassa ei ole erityisesti romani- naisiin kohdistuvia toimintalinjauksia.
23. Romanijärjestöjen edustajat ovat tuoneet esiin huolensa romaninaisten kohtaamasta lähisuhde- väkivallasta ja tarpeesta ryhtyä toimenpiteisiin sen ehkäisemiseksi. Selvityksen laatiminen ro- maninaisten kohtaamasta perhe- ja parisuhdeväkivallasta on sisällytetty osaksi meneillään ole- van kansallisen Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen toimintaohjelman 2010–2015 toimintasuunnitelmaa. Tavoitteena on myös kouluttaa etnisten vähemmistöjen ja maahanmuut- tajien kanssa työskenteleviä tunnistamaan väkivaltaa ja siihen puuttumista. Lisäksi tarvitaan riittävä määrä turvakoteja, joissa on asiantunteva henkilöstö romaninaisille, jotta heidän erityi- set olosuhteensa yhteisön jäseninä voidaan huomioida.
24. Romaniväestöön kuuluvien naisten asemaa on tuettu myös osana kansallista syrjinnän vastaista tiedotuskampanjaa, YES -hanketta. Kampanjan puitteissa toteutetaan parhaillaan romanijärjes- töille suunnattua voimavaraistamisohjelmaa. Ohjelma tukee romaniyhteisön valmiuksia kehit- tää syrjinnän vastaisia hankkeita ja muuta toimintaa. Lisäksi hankkeen puitteissa valmistellaan romaniväestöön kohdistuvia stereotypioita purkavaa mediakampanjaa.
2.2 Saamelaisnaiset (loppupäätelmät, kohta 34)
25. Saamelaisnaisten asemaa ja heidän kohtaamansa moniperusteista syrjintää on nostettu esille kansallisen syrjinnän vastaisella YES –kampanjalla. Vuosina 2007–2009 järjestettiin kolme
arktista seminaaria saamelaisalueen viranomaisille yhdenvertaisuuden huomioimisesta eri hal- linnonaloilla. Jokaisessa seminaarissa käsiteltiin saamelaisnaisten asemaa.
26. Vähemmistövaltuutetun toimisto on teettänyt tutkimuksen saamenkielisten palveluiden saata- vuudesta saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnis- tänyt saamenkielen elvytysohjelman, jolla pyritään parantamaan saamenkielisten henkilöiden kielellisten oikeuksien toteutumista.
27. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaa- miseen osoitettu vuosittainen 600 000 euron suuruinen erillismääräraha on edistänyt saamelai- sen alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen perusoikeuksien turvaamista saamelaisten ko- tiseutualueella. Määrärahan avulla saamelaiset voivat keskeisesti vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen toteuttamiseen, järjestämistapoihin ja sisältöihin ja näin ohjata kielensä ja kulttuu- rinsa ylläpitämistä ja kehittämistä. Saamenkielisestä palvelutuotannosta vastaavat pääosin kun- nat. Joitakin palveluja tuottavat myös järjestöt ostopalveluna. Määrärahalla on muun muassa järjestetty päivähoitoa, palkattu kotiavustaja, lähihoitaja sekä lastensuojelun perhetyöntekijä, kylätyöntekijä, hoivatyöntekijä, toiminnanohjaaja ja terveydenhoitaja Saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja ei kuitenkaan ole riittävästi eikä kaksikielistä ammattihenkilöstöä ole aina tarjolla. Inarin- ja koltansaamenkielisestä materiaalista on puutetta.
28. Sosiaali- ja terveysministeriön ja saamelaiskäräjien edustajat neuvottelivat joulukuussa 2009 muun muassa saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksesta, saamelaisprojektien rahoituksesta, julkaisutoiminnasta, poronhoitajien työterveyshuollosta ja CEDAW-komitean päätelmistä ja suosituksista saamelaisnaisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Saame- laiskäräjät korosti saamelaisten perinteisiä vaikeuksia ottaa puheeksi suvulle kuuluvia asioita muiden kanssa. Ulkopuolisille ongelmista kertominen koetaan helposti koko suvun häpeäksi. Väkivallattomuuskasvatus tulisi aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
29. Saamelaisnaiset ovat kokeneet syrjintää, minkä vuoksi he hakeutuvat harvoin johtaviin asemiin yhteisöissään. Saamelaisväestöä koskevat tutkimukset sosiaalisesta elämästä, politiikasta, sekä järjestö- ja työelämästä eivät ole huomioineet sukupuolta.
30. Saamelaisalueella toteutetaan parhaillaan kolmivuotista hanketta, jonka tavoitteena on Suomen ja Norjan rajat ylittävän yhteistyön avulla parantaa palveluiden yleistä saatavuutta ja laatua. Hanke painottaa erityisesti saamenkielisiä palveluja. Hankkeen keskeiset toimenpiteet koskevat erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhuoltoa, lasten päivähoitoa ja lastensuojelua sekä van-
31. Opetusministeriö osoittaa 205 000 euron vuotuisen määrärahan saamenkielisen kulttuurin ja saamelaisjärjestöjen toiminnan tukemiseen. Saamelaisten itsehallinnon periaatteiden mukaises- ti saamelaiskäräjät päättää avustusten jakamisesta. Määräraha jaetaan avustuksina järjestöjen toimintaan, kulttuuriprojekteihin ja henkilökohtaisina apurahoina saamelaiskulttuuriin liitty- vään taiteelliseen toimintaan. Apurahojen hakijoina ja saajina naisia on viime vuosina ollut yli- vertaisesti miehiä enemmän. Opetusministeriö avustaa erikseen saamelaisnuorten taidetapah- tumaa, joka on osa valtakunnallista ”Nuori kulttuuri” -toimenpidekokonaisuutta. Sekä saame- laistytöt että -pojat osallistuvat taidetapahtumiin aktiivisesti.
2.3 Vammaiset naiset (loppupäätelmät, kohta 36)
32. Vuonna 2010 hyväksyttiin vammaispoliittinen ohjelma vuosille 2010–2015. Ohjelman tavoit- teena on turvata vammaisten henkilöiden oikeudenmukainen asema yhteiskunnassa puuttumal- la heidän kokemiinsa epäkohtiin konkreettisin korjaus- ja kehittämistoimenpitein. Ohjelmaan sisältyvät kaikki politiikkalohkot kattavat toimenpiteet, jotka on jaoteltu 14 vammaispoliittises- ti merkittävään sisältöalueeseen. Ohjelma sisältää 122 konkreettista toimenpidettä vallitsevien epäkohtien korjaamiseksi.
33. Vammaispoliittiseen ohjelmaan sisältyy myös vuosina 2014–2015 tutkimus vammaisuuden perusteella saatavasta erityisopetuksesta. Opiskelijamäärä ammatillisessa erityisopetuksessa on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Vuonna 2010 ammatillisen peruskoulutuksen opiskeli- joista noin 20 900 oli erityisopetuksessa. Vaikeimmin vammaisten koulutukseen pääsyä on edistetty selkeästi viimeisten vuosien aikana kehittämällä ammatillisen erityisopetuksen järjes- tämisverkkoa sekä lisäämällä opiskelijapaikkoja. Ammatillisen koulutuksen kokonaisvolyy- miin tehdyt lisäykset (vuosina 2008–2010 yhteensä 11 700 opiskelijapaikkaa) ovat edistäneet myös niiden opiskelijoiden koulutukseen pääsyä, joiden tuen tarve on lievempi kuin vaikeim- min vammaisilla. Erityisopiskelijoista ei ole tietosuojasyistä johtuen saatavissa riittävän tark- koja tilastotietoja esim. moninkertaisen koulutuksen arviointia varten. Riittävien tilastotietojen puuttuminen vaikeuttaa todellisen koulutustarpeen arvioimista.
34. Tilastokeskuksen tiedonkeruu koskee vain tutkintotavoitteisessa koulutuksessa olevia. Tilas- toinnin ulkopuolella ovat vammaisten valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksessa ja ohjauk- sessa olevat opiskelijat. Vuonna 2009 ammatillisissa erityisoppilaitoksissa oli tutkintotavoit-
koulutuksessa yhteensä 18 261 erityisopiskelijaa, joista naisia 7 365 ja miehiä 10 896.
35. Koska vammaiset naiset ovat korkeassa vaarassa syrjäytyä työelämästä kokonaan tai he saavat pientä palkkaa, heidän työllistämistään pyritään edistämään usean viranomaisen toimesta muun muassa palkkatukitöillä, työharjoittelulla, työelämävalmennuksilla ja työkokeiluilla. Vammais- ten naisten työllistämistä käsitteleviä tutkimuksia ei Suomessa ole tehty. Vammaisten työllis- tymistä voitaisiin helpottaa edelleen työolosuhteiden järjestelytuella.
36. Vammaispalvelulaitosten valvonnassa tulee kiinnittää entistä paremmin huomiota väkivallan ja hyväksikäytön esiintyvyyteen. Väestöliiton elokuussa 2011 julkaiseman tutkimuksen mu- kaan kolmannes kehitysvammaisista on ollut seksuaalisen ahdistelun kohteena. Tutkimuksen mukaan riski kohdata seksuaalista hyväksikäyttöä on kehitysvammaisilla naisilla 4-10 - kertainen vammattomiin verrattuna ja kehitysvammaisilla lapsilla kaksinkertainen.
37. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmaan 2010–2015 sisältyy erityisesti väki- valtaa kokevan vammaisten naisten olosuhteiden parantamiseen ja avunsaannin helpottamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Tällaisia ovat opaskirjan laatiminen vammaisten naisten kokeman vä- kivallan tunnistamisesta ja heidän auttamisestaan tunnistamista helpottavin tapausesimerkein. Lisäksi vuosina 2014–2015 toteutetaan kaksi tutkimusta vammaisten naisten avun tarpeesta väkivallasta selviytymiseen. Tutkimuksissa on tarkoitus selvittää vammaisten naisten kokeman väkivallan yleisyyttä ja muotoja sekä vammaisten naisten omien kokemusten pohjalta sitä, mil- laista apua he tarvitsevat.
38. Sisäasiainministeriön koordinoimalla YES – hankkeella on toteutettu erilaisia toimenpiteitä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esimerkkejä toteutetuista toimenpi- teistä ovat vammaisjärjestöille suunnattu voimavaraistamisohjelma sekä työnantajille vammai- sen tai osatyökykyisen palkkaamiseksi laadittu opas.
2.4 Maahanmuuttajanaiset (loppupäätelmät, kohta 30)
39. Hallitusohjelmien 2003–2010 maahanmuuttopoliittisen ohjelman tavoitteena oli rasismin nolla- toleranssi. Maahanmuuttajataustaisten naisten asema on kuitenkin monin osin edelleen heikko kielen ja koulutuksen sekä työllistymisen osalta. Maahanmuuttajataustaisten naisten heikkoa asemaa saattavat osittain selittää myös naisten asemaan liittyvät vallitsevat vähemmistöyhtei-
sön sisäiset normit. Vähemmistövaltuutettu on pitänyt tarpeellisena maahanmuuttajataustaisten naisten aseman tutkimista systemaattisemmin.
40. Uusi laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010, kotoutumislaki) tuli voimaan 1.9.2011. Lain valmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, miten maahanmuuttajanaisten asemaa yhteiskunnassa ja työelämässä voidaan parantaa. Lain soveltamisalaa laajennettiin aikaisem- masta. Lisäksi lakiin sisältyy toimenpiteitä työelämän ulkopuolella olevien maahanmuuttaja- naisten kotoutumisen parantamiseksi sekä yhteiskuntaan että työelämään. Väkivaltaa kokenei- den maahanmuuttajanaisten ja heidän lastensa kotoutumista tuetaan lailla erityistoimin. Lain myötä maahanmuuttajille annetaan aktiivisesti ja useilla kielillä aiempaa enemmän monipuolis- ta tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, työelämästä, palvelujärjestelmästä sekä kansalaisten oi- keuksista ja velvollisuuksista.
41. Kotouttamislaissa säädetään yksilöllisistä kotouttamissuunnitelmista. Kotouttamissuunnitelmat laaditaan työ- ja elinkeinotoimistoon rekisteröityneelle työnhakijalle ja kunnan toimeentulotu- kea saavalle henkilölle sekä muulle kotouttamissuunnitelman tarpeessa olevalle henkilölle. Ko- touttamissuunnitelma voidaan eräissä tapauksissa laatia myös perheille. Silloin suunnitelmissa tulee huomioida yksilöllisten kotouttamissuunnitelmien sisältö. Xxxx mukaan paikallistasolla eri viranomaisten ja järjestöjen yhteistyönä laadittavissa kotouttamisohjelmissa tulee käsitellä omana kohtanaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sen ehkäisyä.
42. Uusi laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta (746/2011) tuli voimaan 1.9.2011. Laissa pyritään huomioimaan entistä paremmin haavoittuvassa asemassa olevien asema. Laki edellyttää kansainvälistä suojelua hakevan, tilapäistä suojelua saavan sekä ihmiskaupan uhrin erityistarpeiden nimenomaista huomioimista. Erityistarpeen arvioi sosiaali- ja terveydenhuol- lon ammattihenkilö pikimmiten asian vireille tulon jälkeen. Käytännössä työ aloitetaan yleensä viikon sisällä vastaanottokeskukseen saapumisesta. Myös vastaanottokeskusten työntekijöillä on velvollisuus kertoa viranomaisille huomatessaan asiakkaan mahdollisia erityistarpeita. Ma- joitus ja muut palvelut vastaanottokeskuksissa tulee järjestää siten, että haavoittuvassa asemas- sa olevat tuntevat olonsa mahdollisimman turvalliseksi.
43. Sisäasiainministeriössä kehitetyn kotouttamisen ja etnisten suhteiden seurantajärjestelmän avulla kerätään säännöllistä tietoa kotoutumisen tilasta, kuten esimerkiksi maahanmuuttajien elinoloista, työllistymisestä, koulutuksesta ja osallistumisesta. Tiedot kerätään myös sukupuo- littain. Lisäksi terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella on meneillään tutkimushanke, jonka avulla saadaan tietoa maahanmuuttajien terveydentilasta, hyvinvoinnista ja palvelukokemuksis-
44. Kunnat vastaavat Suomessa maahanmuuttajien kotoutumisesta. Kunnissa on toteutettu maa- hanmuuttajien sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä hankkeita ja kehitetty hyviä käytäntöjä. Vuonna 2010 käynnistettiin projekti, jossa selvitetään monipuolisesti ja seurataan työikäisten työllisten ja työelämän ulkopuolella olevien maahanmuuttajien terveyttä ja toimintakykyä sekä pyritään tunnistamaan työllisyyttä ylläpitävien ja edistävien kehittämistoimien tarpeita ja vai- kutuksia. Projektin kohderyhmänä on 3000 venäläis-, somalialais- ja kurditaustaista aikuista kuudessa kaupungissa. Hanke päättyy 31.12.2012, jonka jälkeen tulokset ovat saatavilla.
45. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on kiinnitetty huomiota maahanmuuttajien ja muiden haa- voittuvien ryhmien turvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi kunniaväkivallan tunnistamiseksi, siihen puuttumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi on valmistelussa useita toimenpiteitä. Sisäasi- ainministeriön asettaman poikkihallinnollisen työryhmän mietintö viranomaisten koulutuksen kehittämisestä kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamiseksi valmistui keväällä 2011. Mietin- töön sisältyy ehdotus kaksiosaisen koulutuksen järjestämisestä. Peruskoulutus suunnattaisiin kaikille viranomaistahoille ja syventävä jatkokoulutus ammattiryhmittäin. Kustannukset ehdo- tetaan katetavaksi valtion budjetista.
Artikla 3
46. Vuosille 2007–2011 tehdyn hallitusohjelman tasa-arvopoliittisten linjausten sisältöä on käsitel- ty edellisessä määräaikaisraportissa.
47. Hallitus hyväksyi heinäkuussa 2008 tasa-arvo-ohjelman edistääkseen ja koordinoidakseen su- kupuolten tasa-arvon lisäämiseen tähtääviä toimia. Ohjelman painopisteet olivat sukupuo- linäkökulman valtavirtaistaminen, sukupuolten välisten palkkaerojen kaventaminen, naisten urakehityksen edistäminen, tasa-arvotietoisuuden lisääminen kouluissa ja segregaation lieven- täminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantaminen, naisiin kohdistuvan väkival- lan vähentäminen sekä tasa-arvotyön resurssien vahvistaminen ja tasa-arvoselonteon laatimi- nen. Ministeriöiden yhteinen seurantaryhmä kokosi loppuraportin, joka julkaistiin 15.4.2011. Raporttiin on kirjattu myös onnistuneet tasa-arvon edistämistoimet.
49. Hallitus on myös sitoutunut jatkamaan naisten ja miesten palkkaeron kaventamista enintään 15
%:iin vuoteen 2015 mennessä. Tämän toteuttamiseksi hallitus käynnistää kaksi laaja-alaista tutkimushanketta. Toinen niistä käsittelee työelämän rakennemuutosten ja muuttuvien työelä- mätarpeiden vaikutuksia molempien sukupuolten työllisyyteen, työmarkkina-asemaan, työ- markkinoille kiinnittymiseen, urakehitykseen, työssä jatkamiseen ja hoitovastuun jakautumi- seen. Toinen puolestaan käsittelee sukupuoliennakkoluulojen ja –odotusten vaikutusta koulu- tus- ja uravalintoihin. Hallitus on myös sitoutunut perheen ja työn yhteensovittamisen jatkami- seen muun muassa kehittämällä perhevapaajärjestelmää isille merkittyjä vapaita lisäämällä.
Hallitus edistää toimivaa perheen ja työn yhteensovittamista uusien toimintamallien edistämi- seksi.
50. Hallitusohjelman mukaisesti Suomen ensimmäisen kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman laatiminen aloitettiin syyskuussa 2011. Lisäksi hallitus on sitoutunut antamaan eduskunnalle laajemman ihmisoikeuspoliittisen selonteon, jossa seurataan asetettujen tavoitteiden toteutu- mista. Hallitusohjelman mukaan ihmisoikeuksien valvontaa tulee vahvistaa kaikissa EU:n jä- senmaissa romaneihin ja muihin vähemmistöihin kohdistetun syrjinnän torjumiseksi.
51. Hallitus antoi ensimmäisen tasa-arvoselonteon eduskunnalle lokakuussa 2010. Selonteossa linjataan Suomen hallituksen tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020 saakka. Selonteon tavoitteena on vahvistaa pitkäjänteistä ja suunnitelmallista sukupuolten tasa-arvon edistämistä. Selonteko painottaa sitoutumista tasa-arvopolitiikan toimeenpanoon kaikilla tasoilla. Selonteossa tarkas- tellaan harjoitetun tasa-arvopolitiikan tavoitteita, toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta sekä sukupuolten tasa-arvon kehittymistä viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana. Selonteon teemat ovat päätöksenteko, koulutus ja tutkimus, työelämä, työ- ja perhe-elämän yhteensovit-
taminen, miehet ja tasa-arvo, naisiin kohdistuva väkivalta, lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa sekä tasa-arvoviranomaisen asema ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen. Tasa- arvoselonteko kattaa hallitusten tasa-arvopolitiikan 1990 –luvun loppupuolelta alkaen. Selon- teossa käsitellään tasa-arvopolitiikkaa läpileikkaavasti maahanmuuttajien ja vähemmistöryhmi- en näkökulmasta. Liite 2.
52. Seuraava tasa-arvoselonteko annetaan eduskunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä ja välira- portti selonteon toimeenpanon edistymisestä vuoden 2016 loppuun mennessä.
53. Tilastokeskuksen tekemä neljäs tasa-arvobarometri julkaistiin vuonna 2008. Barometri tarkas- telee suomalaisten naisten ja miesten sukupuolen tasa-arvoon liittyviä arvioita ja asenteita sekä kokemuksia tasa-arvon toteutumisesta työelämässä, koulussa ja perhepiirissä. Barometrissä tarkastellaan muutoksia 10 vuoden ajalta. Useassa mitatussa asiassa ei ole tapahtunut muutok- sia. Jonkin verran muutosta oli havaittavissa muun muassa isän roolin vahvistumisessa per- heessä, korkeasti koulutettujen naisten sukupuolestaan kokemien haittojen lisääntymisessä työssä sekä naisten kokeman seksuaalisen häirinnän lisääntymisessä. Uuden tasa- arvobarometrin 2012 valmistelu on käynnistynyt.
6 SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALTAVIRTAISTAMINEN VALTION- JA KUNNALLISHALLINNOSSA
54. Hallitus aloitti syksyllä 2009 sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ja sen ohjausrakentei- den vahvistamisen. (Loppupäätelmät, kohta 12.) Asiaa ryhdyttiin käsittelemään säännöllisesti hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä. Samalla päätettiin, että ministeriöiden ylimmissä virkamieskokouksissa käsitellään säännöllisesti sukupuolinäkökulman valtavirtais- tamisen toimeenpanoa ministeriöissä. Ohjausrakenteen vahvistumisen lisäksi valtavirtaistami- sen koordinaatio ministeriöissä on vahvistunut. Avainasemassa ovat ministeriöiden toiminnal- liset tasa-arvotyöryhmät, joiden tarkoituksena on tukea ministeriöiden virkamiesten valtavir- taistamistyötä. Valtavirtaistamisen painopistealueina ovat lainvalmistelu, talousarvion laadinta sekä muut tasa-arvon kannalta merkittävät hankkeet. Sukupuolivaikutusten arviointi ei ole kui- tenkaan toistaiseksi kovin yleistä ministeriöissä lainsäädäntöehdotuksia valmisteltaessa.
55. Valtavirtaistamiskoulutukseen on ollut käytettävissä EU:n varoja vuosina 2008–2009 yhteensä 200 000 euroa. Vuonna 2011 käynnistettiin kansallisin budjettivaroin 80 000 eurolla ministeri- öiden valtavirtaistamistyötä tukeva hanke.
57. Sukupuolinäkökulman huomioiminen on tärkeää myös kuntatasolla, erityisesti merkittävien yhteiskunnallisten uudistusten suunnittelussa ja toteuttamisessa. Hallitus on vahvistanut kunti- en tasa-arvotyön tukea. Euroopan sosiaalirahaston osarahoituksella on käynnistetty kaksi han- ketta, joiden tarkoituksena on konkretisoida ja mallintaa tasa-arvon edistämistyötä kuntien ja valtion alue- ja paikallishallinnon toiminnassa. Hankkeet päättyvät 2012 ja niiden yhteenlasket- tu budjetti on 850 000 €.
58. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toteutumisen seuraaminen kuntatasolla on tärkeää, koska kuntien yhdistäminen on käytännössä merkinnyt palveluiden siirtymistä aiempaa kau- emmas. Koska palveluiden käyttäjistä enemmistö on naisia, tasa-arvonäkökohdat tulee tiedos- taa. Kuntien rakenneuudistusten yhteydessä on myös seurattava kiintiösäännösten toteutumista kaikilla hallinnon eri tasoilla.
59. Puolustusvoimat on arvioinut käyttävänsä tasa-arvotyöhön noin 12 henkilötyövuotta vuosita- solla. Määrä vastaa noin 600 000 euroa vuosittain. Sisäasiainministeriöön puolestaan perustet- tiin vuoden 2008 hallintouudistuksen yhteydessä yhdenvertaisuuden vastuualue. Sen tehtäviin kuuluu muun muassa tukea ja seurata viranomaisten yhdenvertaisuussuunnittelua ja toimeen- panna syrjinnän seurantajärjestelmää. Sisäasiainministeriössä on toiminut vuosina 2008–2010 myös asiantuntijaryhmä, joka on tehnyt muun muassa kyselytutkimuksen kuntien yhdenvertai- suussuunnittelun tilasta ja pyrkinyt yhdenmukaistamaan yhdenvertaisuussuunnittelua eri tavoin koulutuksen ja tiedotuksen avulla eri puolella Suomea.
60. Valtakunnallinen tasa-arvotiedon keskus Minna perustettiin 2009 lopussa. Minna kokoaa, välit- tää ja edistää merkittävällä tavalla sukupuolten tasa-arvoon liittyvää tietoutta.
61. Suomeen vuonna 2012 perustettava ihmisoikeuskeskus mahdollistaa sukupuolinäkökulman vahvistamista sekä valtavirtaistamista.
Artikla 4
7 TASA-ARVOLAIN KIINTIÖSÄÄNNÖS
62. Tasa-arvolain (609/1986) sisältämä kiintiösäännös on ollut vaikuttava. Vuonna 2009 kaikissa valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden asettamissa hankkeissa varsinaisista jäsenistä oli
63. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta julkaisi vuonna 2009 tutkimuksen ”Sukupuoli eduskunnan asiantuntijakuulemisissa”. Tutkimuksen mukaan vuoden 2005 asiantuntijakuulemisissa joka kolmas (33,9 %) oli naisia ja kaksi kolmannesta (66,1 %) miehiä. Nais- ja miespuolisten asian- tuntijoiden osuus vaihteli valiokunnittain. Naispuolisia asiantuntijoita kuultiin useammin va- liokunnissa, joissa naisia oli myös jäseninä eniten. Naisia oli eniten julkisen sektorin asiantun- tijoissa (38 %) ja vähiten tieteen ja taiteen aloilla (17 %). Eri vähemmistöryhmien edustajia kuultiin valiokunnissa harvoin. Työmarkkinoiden osuus kaikista kolmannen sektorin kuulemi- sista muodosti 47,5 %.
Artikla 5
8 NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA
64. Vuoden 2009 kansallisessa uhritutkimuksessa naiset ilmoittivat kokeneensa yleisimmin väki- valtaa työssään (5,2 % naisista). Tutkimuksen mukaan naisten kokema väkivalta on pysynyt 2000 –luvulla jokseenkin samalla tasolla ja naiset kokevat perheväkivaltaa edelleen miehiä useammin (1,7 % naisista). Naisiin kohdistuneissa perheväkivaltatilanteissa noin puolessa teki- jänä oli nykyinen puoliso ja neljäsosassa entinen puoliso tai kumppani. Suomessa on tehty kak- si pelkästään naisia koskevaa uhritutkimusta. Ne tuottivat kansallisia uhritutkimuksia suurem- mat luvut naisiin kohdistuvasta väkivallasta, erityisesti parisuhdeväkivallasta. Erot selittynevät kysymysten ja tiedonkeruutapojen eroilla.
65. Sisäisen turvallisuuden laajennettu ministeriryhmä hyväksyi kesäkuussa 2010 naisiin kohdistu- van väkivallan vähentämisohjelmaan vuosille 2010–2015. Toimintaohjelmaan sisältyy 66 eri toimenpidettä. Ohjelmaan ei sisälly budjettia. Noin puoleen toimintaohjelmaan kirjatuista toi- menpiteistä on jo laadittu toimeenpanosuunnitelma. Toimenpiteet keskittyvät parisuhdeväki- vallan uusiutumisen ehkäisyyn, seksuaalisen väkivallan vähentämiseen ja haavoittuvassa ase- massa olevien naisten suojelemiseen. Ohjelma on myös käännetty englanniksi (liite 3). Ohjel- man valmistelussa otettiin huomioon Suomen kansainväliset velvoitteet, kuten CEDAW –
66. Hallitusohjelmassa sitoudutaan huolehtimaan kansallisen naisiin kohdistuvan väkivallan vä- hentämisohjelman toimeenpanosta, turvataan seksuaalisen väkivallan uhreille katkeamaton hoi- toketju ja kiinnitetään huomiota turvakotipaikkojen alueellisesti tasaisempaan jakaantumiseen.
67. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelma julkaistiin laajalla kampanjalla. Lisäksi eri viranomais- sekä kansalaisjärjestötahot ovat järjestäneet yhdessä ja erikseen useita tilaisuuksia, joissa on käsitelty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Asiapohjaisen tiedon jakaminen ja tietoi- suuden lisääminen ovat avainasemassa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimien tehos- tamisessa ja asenteiden muokkaamisessa.
68. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemisen koordinoinnin tehostamiseksi on asetettu ministe- riöiden välinen poikkihallinnollinen virkamiestyöryhmä. Työryhmän tehtävänä on muun muas- sa koordinoida hallinnonalojen yhteistyötä ja vahvistaa asiantuntijaresursseja naisiin kohdistu- van väkivallan vastaisessa työssä. Työryhmän toimikautta on jatkettu vuoden 2011 loppuun saakka. Työryhmä raportoi laajennetulle sisäisen turvallisuuden ministeriryhmälle.
69. Kuntatasolla lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn koordinointia parannetaan päivittämällä kuntien yhdyshenkilöverkostoa.
70. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pilotoi hanketta vakavan parisuhdeväkivallan vähentämisek- si ja uhrien tukemiseksi (MARAK). Myös poliisilla oli keskeinen rooli hankkeessa. Hanke päättyi syyskuun lopussa 2011 ja arviointi hankkeesta valmistuu keväällä 2012. Oikeusminis- teriö on myöntänyt valtiontukea lukuisiin paikallisiin rikoksentorjuntahankkeisiin, joiden ta- voitteena tai osatavoitteena on ollut naisiin kohdistuvan väkivallan tai perheväkivallan ehkäisy (liite 4). Tämän lisäksi oikeusministeriö tuki vuonna 2011 kuutta rikoksentorjuntahanketta, jot- ka edistävät naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämistä, yhteensä 72 900 eurolla.
71. Hallitusohjelmaan sisältyy seksuaalirikossäännösten uudistaminen siten, että se turvaa parem- min seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. Oikeusministeriössä valmistellaan arviomuistiota raiskausrikosten lainsäädännöllisistä muutostarpeista. Xxxxxxxxxxxxxxxx ja vainoamista koske- via säännöksiä on tarkoitus tarkistaa antamalla niistä hallituksen esitykset eduskunnalle vuoden 2012 aikana. Tasa-arvobarometrin 2008 mukaan vastaajat pitivät sukupuolestaan riippumatta
Suomessa annettavia raiskaustuomioita liian lievinä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos viimeis- telee tutkimusta raiskausrikosten rangaistuskäytännöistä.
72. Pakkoavioliittokysymys tulee tarkasteltavaksi ihmiskauppadirektiivin täytäntöönpanon yhtey- dessä.
73. Lievät pahoinpitelyrikokset, jotka kohdistuvat alaikäiseen, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään muutettiin 1.1.2011 lukien lakimuutoksella (1082/2010) asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi teoksi.
74. 1.6.2011 tuli puolestaan voimaan rikoslain (495 /2011) 20 luvun muutos. Muutoksella sääde- tään raiskausrikoksiksi kaikki teot, joissa rikoksentekijä on sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa käyttämällä hyväksi uhrin puolustuskyvyttömyyttä. Raiskauksiksi katsotaan myös tilanteet, joissa uhri on itse aiheuttanut puolustuskyvyttömyytensä. Muutoksen tarkoituksena on parantaa raiskauksen uhrien asemaa. Erityisesti naisjärjestöt ovat kritisoineet lakimuutosta riittämättö- mänä ja nostaneet esille raiskausrikosten tunnusmerkistön arvioimisen edelleen tekijän tarkoi- tuksen, ei uhrin suostumuksen puuttumiseen pohjalta.
75. Euroopan neuvoston lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä koskeva yleissopimus tuli Suomessa voimaan 1.10.2011. Lakiin sisältyy huomattava määrä lainsäädäntömuutoksia, jotka vahvistavat lasten oikeuksia. Kysymyksestä on raportoitu lapsen oikeuksien komitealle toimi- tetussa määräaikaisraportissa CRC/C/FIN/4.
76. Vuonna 2011 on käynnistetty valmistelutyö tyttöjen ympärileikkauksen ennaltaehkäisyn ja jälkihoidon toimintaohjelman laatimiseksi. Ongelmallisena on pidetty erityisesti asian tunnis- tamista.
8.3 Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta
77. Rikoksentorjuntaneuvoston työryhmän syyskuussa 2011 valmistuneessa selvityksessä on kiin- nitetty huomiota ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan ja muiden rikosten esiintymiseen sekä toimiin niiden ehkäisemiseksi. Selvityksessä on pohdittu kysymyksiä sekä ikääntyneiden nais- ten että miesten näkökulmasta. Ikääntyneiden turvallisuuden parantaminen on otettu vuonna 2011 yhdeksi rikoksentorjunnan valtionavun priorisointikohteeksi. Oikeusministeriö myönsi Suomen Vanhusten turvakotiyhdistys ry:n Suvantolinja-hankkeeseen 22 000 euroa. Kyse on
valtakunnallisesta maksuttomasta puhelinpalvelusta, jossa välitetään apua, neuvoa ja ohjausta kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa taikka niiden uhkaa kokeneille ikääntyneille.
8.4 Kuritusväkivalta ja tyttöjen seksuaalinen häirintä
78. Kuritusväkivallan vastaista kansallista toimintaohjelmaa laatinut työryhmä luovutti raporttinsa peruspalveluministerille lokakuussa 2010. Työryhmä suositti muun muassa, että lapsiperheille tarjotaan tukea ja apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vanhempien uupuminen ja mielenterveysongelmat estettäisiin. Yksi riskiryhmistä kuritusväkivallan osalta ovat maahan- muuttajaperheet, joiden kotimaissa kuritusväkivalta on voinut olla sallittua. Lapsen oikeuksista tiedottamisella voidaan ehkäistä myös tyttöihin erityisesti kohdistuvia väkivallan muotoja, ku- ten kunniaväkivaltaa ja sukuelinten silpomista.
79. Vuoden 2008 lapsiuhritutkimuksen mukaan lapsilla on vähemmän seksuaalikokemuksia aikui- sen kanssa kuin 20 vuotta sitten. Toisaalta heillä on nykyisin enemmän kielteisiä seksuaaliko- kemuksia kuin aikaisemmin. Erityisesti tyttöjen Internetissä kokema seksuaalinen häirintä ja "ehdottelu" on yleistä, mutta johtaa harvoin todelliseen kanssakäymiseen.
80. Poliisin tietoon tulleiden lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeneiden rikosten määrä on lisääntynyt vuosien 2000 ja 2008 välillä, mutta laskenut vuonna 2009. On arveltu, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tulee enemmän julki yleisen tietoisuuden lisäännyttyä sekä tek- nologian mahdollistaessa hyväksikäytön tapahtumisen entistä helpommin.
81. Vuonna 2009 ilmestyi laaja tutkimus perheen sisäisistä lähestymiskielloista. Tutkimuksen mu- kaan lähestymiskieltojuttuihin liittyvä väkivalta oli ollut vakavaa ja pitkään jatkunutta. Väliai- kaiset perheen sisäiset lähestymiskiellot raukeavat usein, koska kiellon hakija ei jatka prosessia alioikeudessa. Tutkimuksen mukaan kieltoon määrätyt eivät olleet usein saaneet rikosoikeudel- lisia seuraamuksia lähisuhdeväkivallasta, vaikka väkivalta oli jatkunut pitkään.
82. Poliisin päivitetty lähestymiskielto-ohje tuli voimaan 1.7.2010. Ohjeen tarkoituksena on yh- denmukaistaa ja täsmentää poliisilaitosten toimintaa. Käytännössä lähestymiskiellon valvonta on vaikeaa ja ilmoituksen tekeminen lähestymiskiellon noudattamatta jättämisestä jää yleensä uhrin varaan. Oikeusministeriössä selvitetään sähköisen valvonnan mahdollisuuksia lähesty- miskieltoa valvottaessa.
83. Hallitusohjelmassa on linjattu, että sovittelun käyttöä tulee rajata lähisuhdeväkivaltarikoksissa. Sovittelusta ja sen tuloksellisuudesta erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ja naisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi vallitsee ristiriitaisia näkemyksiä ja tutkimustu- loksia. Nykyisin kuitenkin aletaan ymmärtää yhä laajemmin naisiin kohdistuvan väkivallan eri- tyispiirteitä. Ymmärretään, että naisiin kohdistuvan väkivallan sovittelussa on kaksi eriarvoista osapuolta, joista väkivallan uhri on tekijään verrattuna usein heikommassa ja alisteisessa ase- massa. Vaikka sovittelusta on saatu myönteisiäkin tuloksia, niin perusasetelmaa ei pidetä suo- tuisana kestävien tulosten saavuttamiseksi.
84. Sovittelua koskevan lain (1015/2005) mukaan vain poliisilla ja virallisella syyttäjällä on oikeus lähettää juttuja sovitteluun. Seksuaalista väkivaltaa ei sovitella. Laki myös kieltää sovittelun, jos tekijä on syyllistynyt väkivaltaan aiemmin. Euroopan unionissa
85. Euroopan neuvoston suositusten mukaan lähisuhdeväkivaltaa ei tulisi sovitella. Valtakunnan- syyttäjän 2007 antaman ohjeistuksen mukaan sovittelua tulisi käyttää lähinnä asianomistajari- koksissa. Oikeusministeriö on myös todennut, ettei väkivaltaa sisältävissä tilanteissa huoltorii- toja tulisi sovitella. Vuonna 2011 laadittiin lähisuhdeväkivallan sovitteluun käytännön koke- musten pohjalta valtakunnallisesti yhtenäisesti sovellettavat hyvät käytännöt.
86. Liitteessä 5 on tilastotietoa sovittelusta. Sovittelun tilastointia kehitetään siten, että vuonna 2012 tilastot ovat saatavissa sovitteluun tulevien tapausten osapuolista sukupuolen ja ri- kosaseman mukaisesti.
87. Väkivallan uhrien palveluiden kehittämiseksi sosiaali- ja terveysministeriö ja kuntaliitto ovat luoneet vuonna 2008 suositukset kuntien sosiaali- ja terveystoimelle. Suositukset sisältävät suuntaviivat väkivallan ehkäisytyölle ja ohjeistavat sekä palveluiden organisoinnissa että tar- jonnassa.
88. Väkivallan ehkäisypalveluita tuottavien järjestöjen rahoitus perustuu pitkälti projektirahoituk- seen. Lähi- ja perheväkivallan uhreille tarkoitetut turvakodit ovat keskeinen auttamispalveluita tarjoava taho.
89. Kriisipuhelinneuvonta on osa kuntien sosiaalipalveluita. Myös useat järjestöt pitävät kriisipu- helinpalveluita. Suomessa ei ole vielä käytössä maksutonta ympärivuorokautista puhelinneu-
90. Väkivaltaa kohdanneille maahanmuuttajille kohdistettuja palveluita on toistaiseksi vähän. Maahanmuuttajanaiset hakeutuvat turvakoteihin yhdeksän kertaa useammin kuin valtaväestöön kuuluvat naiset. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteiden tunnistamista ja uhrien auttamista on myös kehitettävä systemaattisesti.
91. Kuntien sosiaali- ja terveystoimelle laadituissa lähisuhde- ja perheväkivallan suosituksissa kun- tia kehotetaan huomioimaan erikseen vanhusten, vammaisten sekä lasten ja nuorten tarvitsemat palvelut. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tarvitseviin palveluihin on kiinni- tetty huomiota naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelmassa. Sosiaalihuoltolainsää- dännön uudistamistyöryhmä pohtii ehdotuksia kuntien velvoittamiseksi järjestämään väkival- lan uhreille tarkoitettuja akuutti- ja erityispalveluja. Työryhmän toimikautta on jatkettu 30.6.2012 saakka.
92. Suomessa toimii 21 turvakotia, joista suurin osa on yhdistyspohjaisia. Turvakotien rahoitus perustuu pitkälti asiakaskohtaisiin kunnan maksusitoumuksiin ja ostopalvelusopimuksiin. Suomessa on 123 perhepaikkaa lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille.
93. Suomessa ei ole salaista turvakotia. Nimettömänä turvakodissa voi asioida vain puhelimitse tai avopalveluissa, ei turvakotijaksolla. Lapsen ja vanhemman turvallisuus voi vaarantua turvako- dissa, koska väkivaltaa käyttävällä lapsen huoltajalla on lainmukainen oikeus tietää lapsensa olinpaikasta ja tavata. Vuonna 2011 on käynnistynyt salaisessa osoitteessa toimivan turvakoti- verkostomallin kehittämishanke vakavan väkivallan tai sen uhan kohdanneille.
94. Yhtenäisiä turvakoteja koskevia laatusuosituksia on ryhdytty laatimaan. Valtakunnalliset tur- vakotipalveluita koskevat laatusuositukset puuttuvat toistaiseksi. Turvakotipalvelujen määrä ei ole kasvanut kansainväliset suositukset täyttävälle tasolle eivätkä turvakodit jakaannu maantie- teellisesti riittävän tasaisesti. Yhden turvakotipalveluja tarjoavan kansalaisjärjestön rahoitusta on varmennettu pysyvämmälle pohjalle valtionosuusjärjestelmän kautta. Erityisesti kuntatalou- den lähiajan haasteet vaikeuttavat osaltaan turvakotiverkoston riittävää ja monipuolista laajen- tamista.
95. Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteena on valtakunnallistaa turvakotipalvelut vuoteen 2015 mennessä. Sosiaaliturvalainsäädännön uudistamishankkeeseen on tarkoitus sisällyttää
turvakotipalvelujen määrittäminen. Turvakotipalvelujen määrittämisessä tulee ottaa myös eri- tyisen haavoittuvassa asemassa olevien naisten erilaiset tarpeet huomioon sekä turvakotipalve- lujen tarjoaminen erityisryhmille.
96. Suomi allekirjoitti ensimmäisten joukossa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisia toimia koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Yleissopimuksen ratifioimis- valmistelut aloitettiin syksyllä 2011.
97. Elokuussa 2011 järjestettiin kolmella paikkakunnalla samanaikaisesti ns. lutkamarssi (Slut Walk). Marssiin osallistui tuhansia henkilöitä. Media uutisoi tapahtumasta naisten oikeuksia korostaen.
9 VIESTIMIEN JA MAINONNAN STEREOTYPIAT
98. Mainontaan ja mediaan liittyviä tasa-arvokysymyksiä sekä median ja mainonnan seksualisoi- tumisen puuttumiskeinoja selvitettiin osana tasa-arvo-ohjelman 2008–2011 toteuttamista. (Loppupäätelmät, kohta 20.) Mainontaa säädellään kuluttajansuojalain nojalla viranomaisval- vonnalla sekä elinkeinoelämän itsesäätelyn kautta. Mainonnan eettinen neuvosto antaa pyyn- nöstä lausuntoja. Mainonnan eettisen neuvoston hyvää markkinointitapaa koskevien periaattei- den mukaan mainos on hyvän markkinointitavan vastainen, jos naista tai miestä käytetään kat- seenvangitsijana tai seksiobjektina ja sukupuolta käytetään alentavalla, väheksyvällä tai hal- ventavalla tavalla tai jos naista tai miestä käytetään seksiobjektina tai asiattomasti katseenvan- gitsijana eikä sillä ole mainostettavan tuotteen tai palvelun kanssa mitään tekemistä. Periaattei- den mukaan mainos ei ole hyvän markkinointitavan vastainen vain sen vuoksi, että siinä esiin- tyy vähäpukeisia tai alastomia ihmisiä, jos heitä ei ole kuvattu alentavalla, väheksyvällä tai halveksivalla tavalla. Neuvosto antaa suosituksia, muttei voi kieltää mainosta. Useimmat mai- nostajat kuitenkin noudattavat neuvoston antamia lausuntoja. Mainonnan sääntelyn riittävyyttä on kritisoitu ja joitakin sen piirteitä on pidetty puutteellisina, kuten sanktioiden puutetta ja kan- salaisten aktiivisuuden varassa olevaa asioiden vireille tuloa. Mainonnan eettinen neuvosto on pitänyt useita mainoksia hyvän markkinointitavan vastaisena.
99. Stereotyyppiset sukupuolikäsitykset ovat läsnä monin tavoin suomalaisessa toimitetussa medi- assa. Vaikka toimittajakunnan sukupuolijakauma on melko tasainen, ovat naiset mm. järjestel- mällisesti aliedustettuina uutisten asiasisällöissä ja asiantuntijoina. Tilanteen parantamiseksi pyritään tehostamaan sukupuolinäkökulmaa toimittajakoulutuksessa ja mediakasvatuksessa.
Korkeakouluja kehotetaan toteuttamaan sukupuolisensitiivistä toimittajakoulutusta journalis- tien ja muiden media-alan ammattilaisten parissa, jotta median ja mainosalan sukupuolten epä- tasa-arvoa ylläpitävät käytännöt tiedostettaisiin nykyistä paremmin. Erilaisissa mediakasvatus- hankkeissa tullaan huomioimaan sukupuolinäkökulma. Suomen osallistuminen kansainväliseen Global Media Monitoring -tutkimukseen vakiinnutetaan. Kyseessä on kansainvälinen tutkimus, jossa kartoitetaan uutisten ihmiskuvaa ja sen muuttumista. Sen tavoitteena on valottaa määräl- lisen analyysin avulla naisten ja miesten esiintymistä uutisissa, toimittajuuden merkitystä uutis- ten ihmiskuvalle sekä tasa-arvoasioita tai sukupuolirooleja käsittelevien teemojen näkyvyyttä.
100. Eduskunta hyväksyi keväällä 2011 kuvaohjelmalainsäädännön uudistuksen. Uudistuksen myö- tä perustetaan mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus, jonka tehtävänä on kuvaohjelmien val- vonnan lisäksi vastata mediakasvatuksen koordinoinnista. Lainsäädännön uudistamisen tavoit- teena on vähentää lasten ja nuorten altistumista muun muassa pornografialle.
101. Viime vuosina mediakasvatuksesta on tullut yhä tärkeämpi kulttuuripoliittinen kysymys. Ope- tus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt useita, erityisesti mediakasvatukseen liittyviä, hank- keita mediaympäristön turvallisuuden parantamiseksi. Lähitulevaisuudessa mediakasvatus on yksi kulttuuripolitiikan painopistealueista. Julkisen sektorin osuutta mediakasvatuksessa tul- laan vahvistamaan erilaisin toimin, joilla rahoitetaan ja koordinoidaan aiempaa tehokkaammin yhteistyössä eri toimijoiden, erityisesti kansalaisjärjestöjen, kanssa toteutettavaa mediakasva- tusta.
Artikla 6
11 NAISTEN KAUPALLISEN HYVÄKSIKÄYTÖN VASTUSTAMINEN
11.1 Lainsäädäntö ja rangaistuskäytäntö
102. Vuonna 2006 seksipalvelujen kriminalisointia harkitessaan eduskunta sääti rangaistavaksi ai- noastaan seksipalvelujen ostamisen ihmiskaupan ja parituksen uhreilta. Lain säätämisen yhtey- dessä eduskunta edellytti uuden lain toimivuuden seurantaa. (Loppupäätelmät, kohta 18.)
103. Oikeusministeriö antoi eduskunnan edellyttämän selvityksen marraskuussa 2009. Sen mukaan seksipalveluiden kysynnän ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan välillä näyttää olevan yhteys, vaikka ihmiskaupan esiintyvyyteen vaikuttavat myös taloudelliset ja po-
104. Selvityksen mukaan hyväksikäyttörikoksia tai sen yrityksiä kirjattiin poliisin tietojärjestelmään 17 vuonna 2007, 179 vuonna 2008 ja 19 vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla. Syyttäjille po. rikosasioita tuli 7 asiaa (43 tapausta) vuonna 2008 ja 18 asiaa (80 tapausta) vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla. Syyttäjät olivat ratkaisseet 3 asiaa (14 tapausta) vuonna 2008 ja 20 asiaa (82 tapausta) vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla. Vuonna 2007 rangaistusmääräys- menettelyssä määrättiin yksi sakkorangaistus ja tuomioistuimessa käsiteltiin yksi asia. Ensim- mäinen tuomio hyväksikäyttörikoksesta annettiin 28.11.2008 paritusjutun ratkaisemisen yhtey- dessä. Hyväksikäyttörikoksesta tuomittiin kaksi henkilöä; kahtena päivänä tekoon syyllistynyt 50 päiväsakon sakkorangaistukseen ja yhtenä päivänä tekoon syyllistynyt 30 päiväsakon sak- korangaistukseen. Selvityksen mukaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä oli tuomittu 37 henkilöä.
105. Selvityksen mukaan hyväksikäyttörikosten lukumääriin vaikuttaa merkittävästi se, missä mää- rin paritus- ja ihmiskaupparikoksia paljastuu ja miten niitä tutkitaan. Lisäksi selvitys piti kol- men vuoden aikaa lyhyenä uuden rangaistussäännöksen toimivuuden arvioimiseksi ja katsoi, ettei rangaistussäännöksen soveltamissäännöksen soveltamismääristä voida tehdä suoria johto- päätöksiä säätelyn onnistuneisuudesta, koska soveltamismäärät eivät kerro sitä, millä tavoin säännös on vaikuttanut käyttäytymiseen ja asenteisiin. Selvitystä varten hankituissa lausun- noissa epäillään paritus- ja ihmiskaupparikosten tutkimisen vaikeutuneen hyväksikäyttörikos- ten säätämisen myötä, koska epäillyt ostajat eivät ole yhtä halukkaita osallistumaan näiden ri- kosten selvittämiseen. Toisaalta lausunnoissa arvioidaan myös, että laki voi olla pitkäaikaisilta seurauksiltaan myönteinen pyrkiessään vahvistamaan seksikaupan vastaisia asenteita ja vaikut- tamaan ennalta ehkäisevästi seksin ostoa harkitsevan henkilön käyttäytymiseen.
106. Selvitystä käsitellessään lakivaliokunta totesi 22.2.2011, että se piti seksikaupan kohteena ole- van henkilön hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen arviointia erittäin tärkeänä, mutta sillä ei ollut tuossa yhteydessä mahdollisuuksia ryhtyä käsittelemään asiaa laajemmin. Valio- kunta toivoi asian käsittelyn jatkuvan kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen.
107. Sisäasiainministeriön tilastot poliisin tietoon tulleista prostituutio- ja ihmiskauppatapauksista ovat liitteessä 6. (Loppupäätelmät, kohta 18.)
108. Thaihierontapaikkojen tilannetta on selvitetty Suomessa. Sisäasiainministeriön tilaaman selvi- tyksen mukaan thaihierontapaikkoja oli vuo nna 2006 Suomessa 131. Jokaisessa hierontapai- kassa työskentelee 1-3 naista, joista osa työskentelee useammassa paikassa. Thaihierontapai- koissa työskentelee arviolta yhteensä 200–300 thaimaalaista naista.
109. Pääkaupunkiseudulla vuonna 2009 aloitettu ”Saphaan” –hanke on tavoittanut lähes kaikki pää- kaupunkiseudun hierontapaikoilla työskentelevät. Hanke on tavoittanut noin 200 henkilöä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Hankkeen tavoittamat henkilöt ovat myös tukitoimen- piteiden piirissä.
110. Suomessa toimii kaksi prostituution parissa työskentelevää järjestöä. Kahdella paikkakunnalla tukipalveluja tarjoava kansalaisjärjestö ilmoittaa tavoittaneensa arvionsa mukaan noin puolet eli noin pari tuhatta prostituutiossa toimivaa henkilöä. Valtaosan prostituutiossa toimivista ar- vioidaan olevan ulkomaalaisia, jotka asuvat joko pysyvästi Suomessa tai liikkuvat turisti- viisumin turvin maasta toiseen.
12.1 Ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma ja sen ohjausryhmä
111. Valtioneuvosto hyväksyi 25.6.2008 toisen, tarkennetun ihmiskaupan vastaisen toimintasuunni- telman. Toimintasuunnitelmassa on otettu huomioon ihmiskaupan uhrien tunnistaminen, ih- miskaupan ehkäiseminen, ihmiskaupan uhrien auttaminen, oleskeluluvan ja harkinta-ajan an- taminen ihmiskaupan uhreille, ihmiskauppaan syyllistyneiden vastuuseen saattaminen sekä tie- don ja tietoisuuden lisääminen ihmiskaupasta. Toimintasuunnitelma painottaa uhri- ja ihmis- oikeusnäkökulmaa. Siihen sisältyy myös sukupuoli- ja lapsinäkökulma. Suunnitelmassa kiin- nitetään erityistä huomiota uhrien tunnistamiseen. Tavoitteena on tunnistamiskynnyksen pitä- minen alhaalla, jotta kaikki ihmiskaupparikosten uhrit saataisiin avun piiriin. Lakisääteinen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä tukee myös ihmiskaupan uhreiksi prostituutiossa jou- tuneita tarjoamalla esimerkiksi kuntouttavaa toimintaa sekä tietoa vaihtoehtoisista toimeentu- lokeinoista.
112. Toimintasuunnitelman hyväksymisen yhteydessä sisäasiainministeriö asetti laajan poikkihal- linnollisen ohjausryhmän laatimaan toimenpidesuositukset ihmiskaupan vastaisen lainsäädän- nön ja toimenpiteiden edelleen kehittämiseksi. Ohjausryhmä ehdotti muun muassa laadittavak-
si erillislainsäädäntöä ihmiskaupan auttamisjärjestelmäksi. Kansallinen ihmiskaupparaportoija esitti saman suosituksen omassa raportissaan. Lisäksi ohjausryhmä edellytti ammattihenkilös- tön kouluttamista ihmiskaupan uhrin tunnistamisessa ja auttamisessa.
12.2 Naisten seksuaalinen hyväksikäyttö ihmiskaupassa
113. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden ohjelmasta sisältää poikkihallinnolliset tavoitteet sekä toimenpiteet ihmiskaupan ja siihen rinnastettavan rikollisuuden estämiseksi.
114. Ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman puitteissa viranomaisille on tarjottu sekä valta- kunnallista että kohdennettua koulutusta ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi. Tasa- arvoselonteko korostaa viranomaisten kouluttamista tunnistamaan paremmin seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvan ihmiskaupan uhreja sekä yhtenäisten käytäntöjen ja vi- ranomaisohjeistusten tarvetta. Myös kansalaisjärjestöt ovat kiinnittäneet asiaan huomiota.
115. Vähemmistövaltuutettu on toiminut kansallisena ihmiskaupparaportoijana vuodesta 2009 lähti- en. Ihmiskaupparaportoijana vähemmistövaltuutettu seuraa ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä ja valvoo kansainvälisten velvoitteiden toteutumista sekä kansallisen lainsäädännön toimivuutta. Vähemmistövaltuutettu luovutti ensimmäisen ihmiskaupparaporttinsa eduskunnalle kesäkuussa 2010. Raportissaan hän arvioi ihmiskaupan vastaisen toiminnan tilaa ja uhrien oikeuksien to- teutumista. Raportti sisältää 30 toimenpidesuositusta, jotka liittyvät lainsäädännön ja viran- omaiskäytännön kehittämiseen ihmiskaupan vastaisen toiminnan tehostamiseksi ja uhrien ase- man parantamiseksi. Ihmisoikeus- ja uhrin suojelun näkökulma sekä sukupuolten tasa-arvo ko- rostuvat ihmiskaupan vastaisen toiminnan tarkastelussa. Raportin mukaan Suomi on sekä ih- miskaupan kohde- että kauttakulkumaa. Ihmiskaupan uhreja arvioidaan raportin mukaan ole- van satoja vuosittain. Uhrien saamat palvelut riippuvat oleskeluluvasta.
12.3 Ihmiskauppa- ja paritusrikokset
116. Ihmiskaupan kitkemisessä suurimpana ongelmana pidetään ihmiskauppaa koskevien tunnus- merkistöjen suppeaa soveltamista. Parittamisen ja ihmiskaupan rajan häilyvyys vaikeuttaa sek- suaalisen hyväksikäytön määrittämistä ihmiskaupan muodoksi.
117. Ihmiskaupparikoksia on tullut esitutkintaviranomaisten tietoon varsin vähän ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten tultua voimaan. Tuomioistuimet ovat käsitelleet vain muuta- mia ihmiskaupparikoksia. Ensimmäinen tuomio ihmiskaupasta annettiin vuonna 2006. Sen si- jaan ihmiskauppaa muistuttavien rikosten (törkeä maahantulon järjestäminen, törkeä paritus ja kiskonnantapainen työsyrjintä) määrä on ollut jonkin verran suurempi.
119. Suomessa ihmiskauppailmiö liittyy erityisesti työvoiman hyväksikäyttöön sekä naisten seksu- aaliseen hyväksikäyttöön. Suomessa on käsitelty kolme seksuaaliseen hyväksikäyttöön liitty- vää ihmiskaupparikosta. Tuomioistuimiin päätyvien asioiden vähyys liittyy pääasiassa vaikeu- teen löytää ja tunnistaa ihmiskauppatapauksia. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmis- kaupan tunnistamista pidetään hyvin haasteellisena. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan mu- kaan kynnys rikoksen nimeämiseen ihmiskaupaksi on asetettu liian korkeaksi.
120. Paritusrikoksia tuomioistuimissa on sen sijaan käsitelty runsaammin. Vuosina 2004–2009 kärä- jäoikeuksissa on annettu yhteensä 32 paritusta koskevaa ratkaisua.
12.4 Auttamisjärjestelmään ohjautuminen
121. Vuonna 2006 voimaan tulleessa ulkomaalaislain muutoksessa (301/2004) säädetään ihmiskau- pan uhreille myönnettävästä harkinta-ajasta sekä oleskeluluvasta. Ihmiskaupan uhreilla on tar- vittaessa mahdollisuus saada ulkomaalaislain mukainen harkinta-aika ja/tai oleskelulupa ih- miskaupassa uhriutumisen perusteella.
122. Laissa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta (746/2011) säädetään ihmiskaupan uhrien auttamisesta. Auttamisjärjestelmää koordinoivat valtion vastaanottokeskukset. Yksi vastaanot- tokeskus vastaa aikuisista ja yksi alaikäisistä ihmiskaupan uhreista. Päätöksen auttamisjärjes- telmään pääsystä tekee vastaanottokeskuksen johtaja. Tukenaan päätöksenteossa vastaanotto- keskuksen johtajalla on moniammatillinen arviointiryhmä, johon kuuluu vähintään yksi sosiaa- lihuollon ja yksi terveydenhuollon asiantuntija sekä poliisin ja rajatarkastusviranomaisen edus- taja. Palvelut koskevat myös niitä ihmiskaupan uhreja, joilla on kotikunta Suomessa.
123. Uhrin tunnistaminen sekä kauttakulkutapauksissa että maan sisällä on osoittautunut yhdeksi vaikeimmista haasteista ihmiskaupan torjunnassa. Uhrien auttamisjärjestelmän piiriin ohjattu- jen henkilöiden määrä on ollut melko vähäinen. Vuosien 2007–2010 aikana auttamisjärjestel- mään hyväksytyistä aikuisista ihmiskaupan uhreista 42 osalta hyväksikäyttö on ollut työperäis- tä ja 33 osalta hyväksikäyttö on ollut seksuaalista. Yhteensä auttamisjärjestelmässä on ollut 86 henkilöä, joista 10 on ollut alaikäisiä.
12.5 Prostituutiotarkoituksessa tapahtuva ihmiskauppa ja uhrien tunnistaminen
124. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen muodostuu prostituutiotarkoituksessa tapahtuvia ihmis- kaupparikoksia tutkittaessa usein erityisen ongelmalliseksi. Viranomaiset käyttävät toiminnas- saan termiä ”ihmiskaupan kaltaiset rikokset”. Termi viittaa rikolliseen toimintaan, jossa on ih- miskaupan piirteitä, mutta jonka ei kuitenkaan rikosoikeudellisessa mielessä katsota täyttävän ihmiskaupan tunnusmerkistöä. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan mukaan esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä kiinnitetään paljon huomiota parituksen rekrytointivaiheessa annet- tuun suostumukseen. On kuitenkin tärkeää huomioida, että myös omasta suostumuksestaan prostituutioon tuleva ulkomainen nainen voi olla ihmiskaupan uhri, kun tarkastellaan paritus- toiminnan olosuhteita, naiseen kohdistuvaa väkivallan ja hyväksikäytön uhkaa ja tosiasiallisia mahdollisuuksia irrottautua prostituutiosta. Suostumuksen antamista prostituutiossa toimimi- seen ei tule käsittää siten, että se antaa oikeuden prostituutiossa tapahtuvaan seksuaaliseen tai muuhun väkivaltaan ja muihin oikeudenloukkauksiin, esimerkiksi liikkumavapauden rajoitta- miseen ja kiristämiseen.
125. Hyväksikäytön kohteeksi joutuneen henkilön näkökulmasta on merkityksellistä, pitääkö oike- usjärjestelmä henkilöä parituksen kohteena vai ihmiskaupan uhrina. Ihmiskaupan mahdolliset uhrit tulee myös lain mukaan ohjata ihmiskaupan uhreille tarkoitetun auttamisjärjestelmän pii- riin. Parituksia koskevissa rikoksissa parituksen kohteella on pääsääntöisesti todistajan asema, eikä hänellä näin ollen ole erityisiä asianomistajan oikeuksia. Myös mahdollisuus hakeutua ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään jää tällöin epävarmaksi. Ero on merkittävä myös työperäisesti hyväksikäytettyjen kiskonnantapaisen työsyrjinnän uhreihin, jotka ovat aina asi- anomistajia rikosprosessissa.
126. Suomen syksyllä 2008 julkistamaan YK:n turvallisuusneuvoston 1325 päätöslauselman ”Nai- set, rauha ja turvallisuus” kansalliseen toimintaohjelmaan on kirjattu tavoitteita ihmiskaupan ennalta ehkäisemiseksi ja rikosten uhrien tukemiseksi kansainvälisessä yhteistyössä. Toiminta- ohjelma kattaa vuodet 2008–2011. Uutta toimintaohjelmaa ollaan parhaillaan laatimassa.
127. Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen sopimuksen (CETS 197) ratifiointia koskeva halli- tuksen esitys annetaan eduskunnalle marraskuussa 2011. Kansalaisjärjestöt ovat korostaneet voimakkaasti ihmiskaupan uhrien ihmisoikeuksien suojelun ensisijaisuuden tärkeyttä.
128. Lisäksi eduskunnalle annetaan esitys YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen lasten myynnis- tä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattami- seksi.
Artikla 7
129. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa oli ehdokkaita 332 kunnassa yhteensä 38 509, joista miehiä oli 22 935 ja naisia 15 574. Naisehdokkaiden osuus edellisistä kunnallisvaaleista nousi hieman, 0,5 % ja oli 40,4 %. Naisehdokkaat saivat 42 % annetuista äänistä. Ehdokkaiden ikärakenne ei poikkea edellisten kunnallisvaalien ikärakenteesta. Valtaosa, 72 % ehdokkaista, on 40-vuotiaita tai sitä vanhempia. Nuorten, alle 30-vuotiaiden osuus on 10,7 %. Naisten osuus valituista kun- nanvaltuutetuista oli 36,7 %, mikä on 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä vaaleissa vuonna 2004. Naisten osuuden kasvu hidastui 1990-lukuun ja 2000-luvun alkuun verrattuna. Naisten äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa oli 63,0 % ja miesten 59,3 %. Ero kaventui jon- kin verran vuoden 2004 vaaleista.
130. Kunnallisvaleissa valittiin yhteensä 10 412 valtuutettua, joista miehiä oli 6590 ja naisia 3822.
131. Valtuustokauden 2009–2012 alussa naisten osuus kunnanhallituksissa oli 46 %. Kunnanhalli- tusten puheenjohtajista 21 % ja varapuheenjohtajista 35 % on naisia. Kunnanvaltuustojen pu- heenjohtajista 26,5 % ja varapuheenjohtajista 25 % on naisia.
132. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa eduskuntaan valituista kansanedustajista oli naisia 42,5 %, mikä on hieman enemmän kuin vuoden 2007 vaaleissa. Naisten osuus on nyt eduskunnassa korkeampi kuin koskaan aikaisemmin. Enemmistö eduskuntavaalien ehdokkaista on aina ollut miehiä. Eduskuntavaaleissa 2011 ehdokkaista oli miehiä 1 412 ja naisia 903. Naisten osuus eh- dokkaista oli 39 % (vuonna 2007 39,9 %). Edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna naisehdok- kaiden osuus puolueen ehdokkaista väheni neljällä eduskuntapuolueella. Äänioikeutetuista nai- sia oli 51,6 %. Äänioikeutetuista ulkomaalaistaustaisia oli 1,3 %, joista miehiä 0,6 % ja naisia 0,7 %. Ulkomaalaistausta oli 2,9 %:lla ehdokkaista; näistä naisia oli 0,9 % ja miehiä 1,9 %. Naisten osuus ulkomaalaistaustaisista ehdokkaista oli 33,8 %. Eduskuntaan valittiin yksi ulko- maalaistaustainen kansanedustaja samoin kuin myös edellisissä vaaleissa.
133. Ehdokkaista 1 514 on 40 vuotta täyttäneitä ja sitä vanhempia. Yli 75 -vuotiaita ehdokkaita on kaksitoista. Alle 25 -vuotiaita ehdokkaita on yhteensä 158, näistä 18 -vuotiaita on seitsemän. Ehdokkaiden keski-ikä on 45,4 vuotta, miesehdokkaiden 46,2 ja naisehdokkaiden 44,3 vuotta; liite 7.
134. Eduskuntavaaleissa 2011 valituista 200 kansanedustajasta naisia valittiin 85, mikä on 1 edusta- ja enemmän kuin edellisissä vaaleissa 2007; liitteet 8, 9 ja 10.
135. Vanhasen II hallitus muodostettiin huhtikuussa 2007. Hallituksen 20 ministeristä 11 oli naisia, mikä on suurin määrä (60 %) Suomen historiassa. Hallituksessa oli ensimmäistä kertaa naisia enemmän kuin miehiä. Hallitus oli aikanaan naisvaltaisin koko maailmassa.
136. Pääministeri Xxxxxxxx erottua pääministerin tehtävästä muodostettiin kesäkuussa 2010 Kivi- niemen hallitus. Hallituksen kokoonpano oli sama, paitsi pääministeri seuraajaksi kuntaminis- terin tehtävään nimitettiin miespuolinen ministeri. Naiset toimivat pääministerinä, oikeusminis- terinä, maahanmuutto- ja eurooppaministerinä, liikenneministerinä, ympäristöministerinä, sisä- asiainministerinä, opetusministerinä, maa- ja metsätalousministerinä, viestintäministerinä, työministerinä ja peruspalveluministerinä. Xxxx Xxxxxxxxx oli Suomen historian toinen nais- pääministeri.
137. Pääministeri Xxxxxxxx hallitus muodostettiin 22.6.2011. Hallituksessa toimii 19 ministeriä, jois- ta 9 on naisia. Hallituksessa toimii Suomen ensimmäinen naispuolinen valtiovarainministeri. Muut naisministerit ovat kehitysministeri, oikeusministeri, sisäasiainministeri, hallinto- ja kun- taministeri, liikenneministeri, sosiaali- ja terveysministeri, peruspalveluministeri sekä asunto- ja viestintäministeri. Tasa-arvoasioista vastaa kulttuuri- ja urheiluministeri.
16 EUROOPAN UNIONI JA KANSAINVÄLISET TOIMIELIMET
138. Vuonna 2009 pidetyissä Euroopan parlamenttivaaleissa valittiin Suomesta 13 edustajaa. Näistä 8 eli 62 % valituista on naisia. Määrä on EU-maiden korkein.
139. Pääministeri Xxxxxxxx I hallituksen hallitusohjelmassa kiinnitettiin huomiota kansainvälisen päätöksentekoelinten tasa-arvoisuuteen. Ulkoasiainministeriö on osaltaan pyrkinyt asettamaan kansainvälisten toimielinten ehdokkaiksi ja jäseniksi entistä tasapuolisemmin naisia ja miehiä.
17 VALTION JA KUNTIEN HENKILÖSTÖ
140. Valtion palveluksessa oli vuonna 2009 noin 122 000 henkilöä. Naisten osuus oli 49,6 %. Eräät valtion tehtävät taikka ammatit ovat edelleen sukupuolittuneita. Esimerkiksi poliisitoimessa ja puolustusvoimissa työskentelee enemmän miehiä kuin naisia. Valtiovarainhallinnossa tilanne on päinvastainen. Naisten osuus valtionhallinnon ylimmässä johdossa on noussut 2000-luvulla. Ylimmässä johdossa naisten osuus on 28,2 % ja keskijohdossa 33,8 % (vuonna 2007 vastaavat luvut olivat 26,2 % ja 29,9 %).
141. Naisten vähäiseen määrään valtionhallinnon johdossa on kiinnitetty huomiota kahdessa viimei- sessä hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa. (Loppupäätelmät, kohta 22.) Tasa-arvo-ohjelmassa 2008–2011 tavoitteena oli kasvattaa naisten määrää valtionhallinnon johdossa. Valtiovarainmi- nisteriö kerää tiedot naisten osuudesta valtionhallinnon johtopaikoilla. Jatkossa valtiokonttori kokoaa tiedot myös valtionhallinnon virkoihin hakeneista sukupuolen mukaan. Naisten urake- hitystä valtionhallinnossa edistävä työryhmä (2009) ehdotti toimenpiteitä, joiden avulla naisten osuutta voidaan kasvattaa sekä hakijoista että nimitetyistä kaikissa valtionhallinnon esimies- ja johtotehtävissä. Toimenpidesuositukset keskittyvät valtionhallinnon rekrytointikäytäntöihin, johtamiskoulutukseen ja esimiesten rooliin naisten uralla etenemisen tukemisessa.
142. Kuntien palveluksessa työskenteli lokakuussa 2009 noin 433 000 palkansaajaa. Kuntien ylim- mässä johdossa naisia on edelleen vähän; vuoden 2009 alussa kaikista Suomen kunnanjohtajis- ta naisia oli 14 %. Naisten ja miesten ansioero kapeni säännöllisten ansioiden osalta vuodesta 2008 vuoteen 2009 verrattuna 0,8 prosenttiyksikköä ja kokonaisansioiden osalta 1,3 prosent- tiyksikköä. Ansioero naisten ja miesten välillä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että kunta-alan työt ovat voimakkaasti jakautuneet sukupuolen mukaan eli naiset työskentelevät pitkälti eri ammateissa kuin miehet. Samoissa tehtävissä toimivilla ansioerot ovat olemattomia.
143. Yliopistojen yhteisten tulossopimusten 2010–2012 tavoitteiden mukaisesti yliopistot vahvista- vat korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen, taiteellisen toiminnan ja tasa-arvoisen tutkijanuran edellytyksiä sekä asemaansa kansainvälisessä tutkimuskentässä. Yliopistojen rahoitusmallin 2010–2012 strategioiden painopisteitä ovat muun muassa tutkijanuran kehittäminen ja kan- sainvälistyminen. Osana korkeakoulujen ohjausta opetusministeriö pyysi vuonna 2009 yliopis- toja ja ammattikorkeakouluja toimittamaan lain edellyttämät tasa-arvosuunnitelmansa ministe- riölle. Yliopistot keräävät henkilökuntatietoja sukupuolittain. Suomen Akatemia kerää ja tuot- taa tilastot tutkimusrahoituksestaan sukupuolittain. Tiedot ovat liitteessä 11.
144. Akateemisia aloja edustavan työntekijäjärjestö Akavan mukaan naisten korkea koulutusaste ja sen jatkuva nousu ei ole näkynyt riittävästi naisten osuuksina korkeissa asemissa. Naisten ura- kehityksen jälkeenjääneisyys vaikuttaa suoraan myös palkkaukseen.
145. Diplomaattikunnan sukupuolijakauma on liitteessä 12.
146. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa naisten osuus kaikista työntekijöistä on kasvanut. Vuonna 2009 se oli 71 %. Seurakuntapapeista naisia oli 38,4 %. Kirkkohallitus toteutti vuosina 2008–2010 Yhdenvertaisuus ja kirkko –hankkeen, jossa selvitettiin yhdenvertaisuuden toteu- tumista kirkon työyhteisössä. Vuoden 2009 selvityksen mukaan tasa-arvosuunnitelman oli laa- tinut 64 % laatimisvelvollisuuden piirissä olevista kirkon työnantajista. Tasa-arvolain mukai- sen palkkakartoituksen oli laatinut 58 % suunnitelman tehneistä seurakunnista. Vuonna 2009 kirkko teki kampanjan vaikeasti työllistettävien maahanmuuttajien tukemisesta.
147. Ortodoksikirkko ja sen seurakunnat ovat tarjonneet työtä ja harjoittelupaikkoja sekä yhteisölli- syyttä etenkin maahanmuuttajanaisille sekä ovat mukana Tasa-arvoa palkkaukseen – hankkeessa.
20 KANSALAISJÄRJESTÖJEN ASEMA JA KANSALAISVAIKUTTAMINEN
148. Osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään erilaisten kansalaisjärjestöjen kautta on suomalai- sessa demokratiassa merkittävä osallistumisen muoto. Suomalaiselle järjestöelämälle on omi- naista poikkeuksellisen monipuolinen, laaja ja aktiivinen naisjärjestökenttä. Yhdenvertaisen osallistumisen toteutuminen edellyttää tasavertaisia toimintaedellytyksiä ja yhteiskunnan tasa- vertaista taloudellista tukea.
149. Vuonna 2008 valtionavustus naisjärjestöille tuli lakisääteiseksi. Valtion talousarvioon osoite- taan vuosittain määräraha laissa mainittujen sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhteiskunnallista vaikuttamista edistävien naisjärjestöjen toimintaa varten kahdelle naisjärjestölle. Kolmas valti- onapua saava naisjärjestö hyväksyttiin valtionavustusjärjestelmään vuoden 2011 alusta. Valti- onavustusjärjestelmän vakiinnuttamisella turvataan sukupuolten välistä tasa-arvoa keskeisesti edistävien naisjärjestöjen rahoitus ja samalla niiden toiminnan jatkuvuus ja pitkäjänteisyys ai- empaa paremmin. Naisjärjestöjen asemaa voidaan pitää vakiintuneena suomalaisessa yhteis- kunnassa, mutta järjestöjen konsultointi ei ole yleistynyt.
151. Vuonna 2010 hallitus hyväksyi periaatepäätöksen demokratian edistämisestä. Periaatepäätök- seen on koottu toimenpiteitä demokratian edistämisestä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi. Periaatepäätöksen mukaan vuosina 2012 -2014 toteutetaan Suomen demo- kratia-arviointi. Arvioinnin pohjalta on tarkoitus laatia Suomen ensimmäinen demokratiapoliit- tinen selonteko 2010 luvun puolivälissä. Periaatepäätöksen yhteydessä hyväksytyssä demokra- tiapoliittisessa keskusteluasiakirjassa käsitellään sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista.
152. Vammaisia naisia on ollut ehdokkaina sekä valittu valtiollisissa ja paikallisvaaleissa luottamus- tehtäviin. Vammaisten naisten osallistumisen kasvattamisen haasteena on erityisesti rakennetun ympäristön sekä asiakirja- ja informaatiosaavutettavuuden parantaminen.
153. Romaninaisten osallistumisesta ei ole käytettävissä koottua tietoa. Yksittäisiä romaninaisia on ollut ehdokkaana valtio- ja kunnallisvaaleissa ja muutamat ovat toimineet myös kunnallisissa luottamustehtävissä. Käytännössä monet sekä hallinnollisissa tehtävissä että romanijärjestöjen johtotehtävissä toimivat romaniväestön edustajat ovat naisia.
154. Maahanmuuttajataustaisia naisia on ollut ehdokkaina vaaleissa. Maahanmuuttajanaisille suun- nattua tiedotusta poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen merkityksestä ja osallistumis- mahdollisuuksista näiden toimintaan tulisi tehostaa.
Artikla 8
155. Suomi on tehostanut YK:n turvallisuusneuvoston 1325-päätöslauselman toimeenpanoa kan- sainvälisessä kriisinhallinnassa. Pääesikunta on perustanut asiantuntijarekisterin tasa-arvo- osaamisesta. Gender-koulutukseen osallistuneiden lukumäärää on kasvatettu ja kehitetty soti- laallisen kriisinhallinnan koulutusta niin, että päätöslauselman sisältöä ja siihen liittyvää gen- der-toimintaa koskevaa koulutusta annetaan etukäteen kaikille operaatioihin lähetettäville. Joh- to ja asiantuntijat saavat lisäkoulutusta asiasta puolustusvoimien kansainvälisessä keskuksessa (FINCENT). Lisäksi on aloitettu gender-neuvonantajien koulutus ja lähetetty suomalainen gender-neuvonantaja sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioon. Gender-neuvonantajia koulute-
156. Siviilikriisinhallinnan, mukana lukien poliisin osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan, kehittämistyötä jatketaan sisäasiainministeriössä ja sen alaisessa kriisinhallintakeskuksessa, jonka 1325-ohjausryhmä koostuu poikkihallinnollisesti ministeriöiden, tutkijoiden ja kansalais- järjestökentän edustajista
157. Ennen kansallisen 1325-toimintaohjelman vahvistamista syksyllä 2007 19 % Suomen rahoit- tamista asiantuntijoista siviilikriisinhallintatehtävissä oli naisia. Naisten osuutta on määrätietoi- sesti kasvatettu. Vuonna 2011 naisten osuus lähetetyistä asiantuntijoista on pysynyt noin 35
%:ssa. Määrä on yli kaksinkertainen EU-maiden rahoittamien naisasiantuntijoiden keskiar- voon verrattuna. Naisten osuuden kasvattaminen on ollut mahdollista sekä koulutuksen että rekrytoinnin tehostamisen avulla. Kriisinhallintakeskuksen toimintasuunnitelmaan sisältyy ta- voite 40 % säännön toteuttamisesta kaikkien operaatioiden osalta.
Artikla 9
158. Kansalaisuuslakiin ei ole tehty raportointikaudella muutoksia kansalaisuuden säilyttämisestä ja artiklan osalta viitataan aiempaan määräaikaisraporttiin.
Artikla 10
22 PÄÄSY KOULUTUKSEEN, ELINIKÄINEN OPPIMINEN
159. Elinikäisen oppimisen edistäminen sisältyy Suomessa kaikkeen koulutukseen sekä koulutusta koskevaan lainsäädäntöön, viimeisimpänä uuteen yliopistolakiin (558/2009). Lain mukaan teh- täviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista.
160. Aikuiskoulutus- ja opiskelu on tärkeä osa elinikäistä oppimista. Aikuiskoulutukseen osallistuu Suomessa vuosittain yli puolet eli yli 1,7 miljoonaa 18–64-vuotiaista ihmisistä. Aikuiskoulu- tustutkimuksen mukaan naiset ovat osallistuneet aikuiskoulutukseen miehiä enemmän. Ikään- tyvät, 55–64-vuotiaat osallistuvat muita ikäryhmiä vähemmän aikuiskoulutukseen, mutta naiset osallistuivat miehiä enemmän kaikissa ikäryhmissä. Seuraava aikuiskoulutustutkimus toteute- taan 2012.
-62,8 % välillä (vuonna 2010, 62,8 %). Ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ja ylem- män ammattikorkeakoulututkinnon aloittaneista naisten osuus on selvästi miehiä suurempi.
Avoimen yliopiston erityismuodossa ikäihmisten yliopistossa naisten osuus oli vuonna 2009 yhteensä 17 258 opiskelijasta 76,4 %.
162. Aikuisopiskelun etuudet on uudistettu työttömien ja työssä olevien osalta vuonna 2010. Työt- tömille mahdollistetaan opiskelu omaehtoisessa koulutuksessa työttömyyspäivärahalla silloin kun siitä on sovittu osana työnhakijan työnhakusuunnitelmaa tai työllistymisohjelmaa. Vuonna 2010 tämän mahdollisuuden käytti ja opiskelun aloitti n. 12 500 henkeä, joista 62 % oli naisia. Elinikäistä oppimista tukee elinikäinen ohjaus, jonka ohjauksesta julkisina palveluina vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Opintojen etenemistä sekä ura- ja koulutusvalintoja tuetaan myös erilaisilla ohjaus- ja tukikeinoilla. Lisäksi opetus- ja kulttuu- riministeriössä toimii Elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmä vuosille 2010–2013. Yhteistyö- ryhmän tehtävänä on laatia elinikäisen ohjauksen strategiset tavoitteet. Työryhmän työskente- lyn yhtenä lähtökohtana on helpottaa kaikkien kansalaisten mahdollisuuksia saada ohjauspalve- luja.
23 PERUSOPETUS JA OPETUSSUUNNITELMAT
163. Perusopetuksen tavoitteena on taata kaikille tasavertaiset oppimismahdollisuudet. Opetuksessa huomioidaan erilaiset oppijat taipumustensa ja lahjakkuuksiensa mukaan sukupuolesta riippu- matta. Oppilaan ja opinto-ohjauksen merkitystä tasa-arvon edistämisessä pidetään huomattava- na.
164. Väestön koulutustasoerot ovat maan eri osien välillä vähäisiä. Alueelliset ja oppilaiden sosiaa- lisesta taustasta johtuvat erot oppimistuloksissa ovat OECD:n Pisa-tutkimuksen mukaan Suo- messa vähäisempiä kuin OECD-maissa yleensä. Myös vanhempien koulutustaustasta ja sosiaa- lisesta asemasta aiheutuvat erot koulutukseen osallistumisessa ovat vähäisempiä kuin useissa muissa Euroopan maissa.
166. Oppimistulosten arviointien mukaan perusopetusikäisten tyttöjen lukutaito on parempi kuin poikien. Luonnontieteiden, matematiikan ja ongelmanratkaisutaidoissa tyttöjen ja poikien op- pimistuloksissa ei ole merkittäviä eroja. Sukupuolten välisiin osallistumiseroihin on pyritty vaikuttamaan koulutuspolitiikan keinoin vuosikymmeniä.
167. Segregoituminen alkaa heti perusopetuksen jälkeen. Lukiokoulutuksessa naiset ovat enemmis- tönä. Ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelijoiden sukupuolirakenne on kokonaisuudessaan tasaisempi kuin lukiossa. Korkeakouluissa naiset ovat puolestaan lievässä enemmistössä.
168. Opetus- ja kulttuuriministeriön syyskuussa 2009 asettama segregaation lieventämistyöryhmä esitti 25 toimenpide-ehdotusta segregaation lieventämiseen koulutuksessa ja opetuksessa. Ta- voitteet koskevat kaikkia koulutusmuotoja. Tavoitteena on, että opetuksessa, kasvatuksessa, ohjauksessa ja koulun toimintakulttuurissa edistetään aktiivisesti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuut- ta sekä puretaan tasa-arvoa ehkäiseviä käytäntöjä. (Loppupäätelmät, kohta 24.) Koulujen ja op- pilaitosten opetuskäytäntöjä kehitetään niin, että ne tukevat oppilaiden ja opiskelijoiden tasa- vertaista ja yksilöllistä oppimista sekä kasvamista, ottaen huomioon sukupuolen sosiaalisen se- kä kulttuurisen rakentumisen. Kaikille oppilaille ja opiskelijoille tarjotaan yhtäläiset mahdolli- suudet hankkia yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja sekä taitoja. Tyttöjä ja poikia tuetaan opetuksen ja oppilaanohjauksen avulla niin, että he voivat tehdä oppiaine-, koulutus- ja uravalintoja yksilöllisten ominaisuuksiensa, vahvuuksiensa ja motivaatiotekijöidensä – ei su- kupuolensa perusteella.
169. Yliopistojen opettajankoulutuksessa on toteutettu hallitusohjelman mukaisesti tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuushanke, johon osallistuivat kaikki opettajankoulutusta antavat yliopistot. (Loppupäätelmät, kohta 24.) Hanke päättyi maaliskuussa 2011. Hankkeen toimintamuotoja olivat opettajankoulutuksen opetussuunnitelmatyö, aineiston tuottaminen koulutuskäyttöön, verkkokurssien laadinta opettajankoulutuksen käyttöön, täydennyskoulutuksen järjestäminen opettajankouluttajille ja muille opettajille, tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuuden kysymyksiä kos- keva tutkimus ja tiedotus. Lisäksi hankkeessa järjestettiin useita valtakunnallisia tilaisuuksia
yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Hankkeella oli myös kansainvälistä yhteistyötä ja sen toimintaa esiteltiin kansainvälisissä koulutusalan seminaareissa.
Artikla 11
25 SYRJINNÄN POISTAMINEN TYÖELÄMÄSSÄ
25.1 Naisten osuudet eri aloilla
170. Vuoden 2010 tasa-arvoselonteon mukaan monet hallituksen tasa-arvon edistämistoimenpiteistä ovat onnistuneet hyvin. Naisten osuus työelämän johtajista on kasvanut sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Hallituksen käynnistämissä työelämän laadun parantamisohjelmissa suku- puolten tasa-arvon edistämisnäkökulma on ollut mukana. Edelleen muun muassa palkkauk- seen, raskauteen ja työhönottoon liittyviä syrjintätapauksia tulee kuitenkin esille.
171. Naisten osuus on kasvanut erityisesti vaaleilla valittavissa poliittisen päätöksenteon elimissä (ks. myös Artikla 7). Naisten osuutta on lisätty valtionyhtiöissä ja heidän urakehitystään on tu- ettu valtionhallinnossa. Naisten edustus valtion korkeimmassa johdossa on noussut viime vuo- sina. Muussa julkisessa elämässä vastaavaa nousua ei ole tapahtunut. Xxxxxxxxxxxxxxxx toimi- kunnissa ja työryhmissä noudatetaan tasa-arvolain (232/2005) kiintiösäännöstä. Sen mukaan sekä naisia että miehiä tulee kumpiakin olla vähintään 40 %:n edustus, jollei erityisistä syistä muuta johdu.
172. Kuntatasolla kiintiösäännös on edistänyt naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Naiset ovat kui- tenkin edelleen vähemmistönä kunnallisen päätöksenteon ylimmässä johdossa, erityisesti toi- mielinten puheenjohtajina ja kunnanjohtajina. Sen sijaan kiintiösäännösten soveltamisalaan kuuluvissa valmisteluelimissä naisten osuus on hyvä.
173. Valtionyhtiöissä tasa-arvo on edennyt hyvin, koska viime hallituskausilla on toteutettu ohjel- maa naisten osuuden kasvattamiseksi po. yritysten hallituksissa. Sen sijaan yrityksissä, joissa valtion määräysvalta on pienempi, naisten osuus johtavilla paikoilla on edelleen vähäinen. Pörssiyhtiöiden hallituksissa naisten osuus on kasvanut. Se oli lähes 17 % vuonna 2010 ja 18,7
% vuonna 2011.
174. Naiset ovat selvästi aliedustettuja ammattijärjestöjen hallituksissa. Noin kahdessa kolmesta järjestöstä naisten osuus niiden hallituksissa on pienempi kuin naisten osuus jäsenistössä. Naisvaltaisilla sosiaali-, palvelu- ja hoitoaloilla järjestöjen hallituksissa on selvä naisenemmis- tö, mutta silti alle jäsenistön naisosuuden.
175. Tasa-arvoselonteon mukaan sukupuolten väliset palkkaerot ovat edelleen keskeinen tasa- arvokysymys suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallitukset ovat jatkaneet yhdessä työmarkkina- keskusjärjestöjen kanssa vuonna 2006 käynnistettyä samapalkkaisuusohjelmaa. Ohjelma jatkuu vuoteen 2015 saakka. Ohjelman päätavoitteena on sukupuolten palkkaeron kaventaminen vuo- den 2006 noin 20 prosentista vähintään viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Eteneminen on ollut hidasta Toimenpiteiden täsmentämiseksi hallitus käynnistää kaksi laajaa tutkimushanketta. Naisten keskimääräinen kuukausiansio oli 81,8 % miesten ansiosta vuonna 2010 kun se oli 80,9 % vuonna 2007; liite 13.
176. Naisten miehiä heikompi palkkaus kasvaa työntekijän iän karttuessa ja on suurimmillaan 60 vuotta täyttäneiden keskuudessa. Tällöin naisten keskimääräinen palkka on 75,3 % miesten palkasta. Sama heikentyvä kehitys koskee kaikkia sektoreita, mutta on valtiolla ja kunnalla yk- sityistä sektoria voimakkaampaa. Suhteellinen palkkaero sukupuolten välillä kasvaa selvästi perheellistymisiässä. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noin 28 vuotta. Palkkaero vakiintuu noin 20
%: iin palkansaajien ollessa 35–49 -vuotiaita, mutta alkaa kasvaa uudelleen yli 50 -vuotiailla. Samapalkkaisuusohjelman toimintaan on varattu vuosille 2008–2015 vuositasolla 100 000 eu- roa. Projektihenkilöstön palkkaukseen on varattu vastaava 100 000 euroa vuodessa.
177. Täsmällisiä tietoja vähemmistöryhmiin, muun muassa etnisiin vähemmistöihin kuuluvien pal- koista ei ole saatavissa, koska palkkatilastointi etnisen taustan perusteella on kielletty. Maa- hanmuuttajien tilannetta voidaan kuitenkin arvioida summittaisesti tarkastelemalla esimerkiksi äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia. Kotimaisia kieliä äidinkiele- nään puhuvien ansiot ovat keskimäärin noin 17 % suuremmat kuin muuta kieltä äidinkielenään puhuvien. Vieraskielisten naisten ansiotason ero kotimaista kieltä puhuviin miehiin verrattuna arvioidaan yli 38 %:ksi. Kotimaista kieltä äidinkielenään puhuvien naisten ansiotaso on noin 17 % korkeampi muuta kieltä äidinkielenään puhuviin naisiin verrattuna. Vieraskielisten nais- ten ja miesten ansiotason ero on noin 25 %. Arvioissa on huomioitu sekä palkka- että yrittäjä- tulo. Tiedot eivät ole suoraan vertailukelpoisia palkansaajien keskimääräisen kuukausiansion kanssa, jota käytetään samapalkkaisuusohjelmassa.
178. Uutena samapalkkaisuuden edistämiskeinona hallitusohjelmaan kirjattiin lupaus tukea korote- tulla valtionosuudella sellaista kuntasektorin palkkaratkaisua, joka parantaa naisvaltaisten alo- jen palkkojen kilpailukykyä. Korotetun valtionosuuden suuruus riippui siitä, kuinka hyvin se onnistuttiin kohdentamaan koulutetuille naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn
Hallitus kohdisti kuntasektorin naisvaltaisten alojen palkkauksen parantamiseen 150 miljoonaa euroa vuositasolla. Myös vuonna 2010 solmitussa kunta-alan sopimuksessa kohdennettiin jon- kin verran korkeampia korotuksia naisvaltaisille, suhteellisen matalapalkkaisille ammattiryh- mille.
179. Kuntasektorin samapalkkaisuuserän tukemisen ohella hallitus on pyrkinyt aktiivisesti pienen- tämään palkkaeroja samapalkkaisuusohjelman avulla. Ohjelmalla edistetään muun muassa oi- keudenmukaisten ja kannustavien palkkausjärjestelmien käytön ja työn vaativuuden arvioinnin lisäämistä, työmarkkinoiden sukupuolen mukaisen segregaation lieventämistä, naisten osuuden lisäämistä johtotehtävissä, tasa-arvoa vahvistavia sopimusratkaisuja, määräaikaisten työsuhtei- den vähentämistä, työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmien määrän ja laadun parantamista sekä perhevapaiden entistä tasaisempaa jakamista vanhempien kesken.
180. Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmat ovat yksi työpaikkatason väline palkkaerojen pienentämi- seen. Tasa-arvosuunnitelma on tutkimuksen mukaan 62 %:lla siihen velvoitetuista työpaikoista ja palkkakartoitus 60 %:lla. Suunnitelmien määrä on kasvanut, mutta niiden kattavuutta ja laa- tua tulee edelleen edistää. Työpaikkoja on kannustettu ja opastettu tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten tekemiseen aktiivisesti.
25.3 Määräaikainen ja osa-aikatyö sekä vuokratyö
181. Tasa-arvoselonteossa asetetaan tavoitteeksi määräaikaisessa ja osa-aikaisessa työssä työskente- lyn perustuminen tulevaisuudessa omaan valintaan sekä näihin töihin liittyvien haittojen mini- moiminen. Naisilla selkeästi yleisempi määräaikainen työ väheni 2000 –luvulla, mutta sen määrä on kääntynyt nousuun jälleen vuonna 2010. Erityisesti määräaikaisen työn tekeminen on pitkällä aikavälillä lisääntynyt synnytysikäisten naisten joukossa. Myös työsuhteiden ehtojen parantamista lainsäädännöllisin keinoin on jatkettu. Osa-aikatyö on lisääntynyt viime vuosina sekä miesten että naisten keskuudessa. Suhteellisesti eniten määräaikaisia ja osa-aikaisia työ- suhteita on valtio- ja kuntasektoreilla. Vuonna 2009 osa-aikatyössä työskenteli 18 % naisista ja 8 % miehistä. Heikentyneen työtilanteen johdosta määräaikaisia työntekijöitä oli vuonna 2009 vähiten sitten vuoden 1997. Määräaikaisia palkansaajia oli vuonna 2009 kaikkiaan 310 000. Vuonna 2009 kolmannes 25–29 – vuotiaista naisista oli määräaikaisessa työsuhteessa ja 30–34 vuotiaista reilu viidennes. Vuokratyö on uudempi työnteon muoto. Sen määrä on ollut laskeva ja vuonna 2009 vuokratyötä teki noin 23 000 henkeä, eli noin 1 % palkansaajista.
25.4 Valtion virka- ja työehtosopimukset
182. Valtiovarainministeriön yhteydessä toimiva valtion työmarkkinalaitos vastaa valtiotyönantajan puolesta työehtoihin liittyvistä sopimuksista ja niiden valvonnasta. Valtion työmarkkinalaitos osallistuu vakiintuneesti työmarkkinaosapuolten yhteiseen tasa-arvon pyöreään pöytään. Pyö- reän pöydän puitteissa työmarkkinaosapuolet ovat yhdessä edistäneet tasa-arvoa Suomen työ- markkinoilla 1990-luvulta alkaen. Valtion työmarkkinalaitos on eurooppalaisen julkisalan- työnantajia edustavan kattojärjestö CEEP:n jäsenenä toteuttanut omalta osaltaan myös EU:n ta- sa-arvon puiteohjelmaa vuosina 2005–2009.
183. Valtion sopimusalan pääsopijajärjestöt tekevät yhteistyötä tasa-arvon edistämiseksi valtion työpaikoilla sekä sopimustoiminnassa että erillisissä sopimuskausille osapuolten yhteisesti ase- tettavaksi sopimissa tasa-arvotyöryhmissä. Kuluvalla sopimuskaudella pääsopijajärjestöt seu- raavat ja arvioivat naisten ja miesten tasa-arvoa edistävien toimenpiteiden toteutumista valtion virastoissa sekä kokoavat tasa-arvon kehitystä kuvaavaa tilastoa ja seuraavat samapalkkaoh- jelman toteutumista valtiosektorilla. Sopimusosapuolet arvioivat virka- ja työehtosopimusten sukupuolivaikutuksia keskus- ja paikallistasolla. Samapalkkaisuutta on lisäksi edistetty sopi- musratkaisuissa erillisillä tasa-arvo- ja samapalkkaerillä sekä kiinnittämällä muissa sopimusko- rotuksissa erityisesti huomiota myös naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon parantami- seen. Sukupuolten tasa-arvo sekä perheen ja työ-elämän yhteensovittaminen on pyritty otta- maan huomioon myös neuvoteltaessa muutoksista perhevapaita koskeviin sopimusmääräyk- siin.
184. Tasa-arvopolitiikassa on kiinnitetty erityistä huomiota naisten uriin valtionhallinnossa. Naisten osuus valtionhallinnon johtajista on lisääntynyt selvästi 2000-luvulla. Edistyminen on ollut eri- tyisen nopeaa vuoden 2005 jälkeen. Valtiosektorilla on vuoden 2008 aikana työskennellyt nais- ten urakehityksen edistämisen työryhmä. Työryhmän raporttiin sisältyy konkreettisia ehdotuk- sia naisten urien edistämiseksi. Työryhmä on myös julkaissut esitteen "Esimies kannustathan naisia nousemaan huipulle!". Huomiota tulisi jatkossa kiinnittää myös naisten työmarkkinoille tulovaiheeseen, koska sillä on tutkimuksissa havaittu olevan suuri merkitys myöhemmän ura- ja palkkakehityksen kannalta.
185. Naisyrittäjyyden kasvattaminen on sisältynyt sekä hallitusohjelmiin että tasa-arvoselontekoon. Naisyrittäjyyden osuus on EU-vertailussa korkea, eli noin kolmannes. Naisten yritykset toimi- vat usein palvelualoilla ja vähittäiskaupassa. Naisyrittäjien mukaan perhevapaisiin liittyy on- gelmia. Naisyrittäjyyttä on kannustettu muun muassa yrittäjälainoin ja starttirahalla.
25.7 Maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöryhmien asema työelämässä
186. Hallitus on sitoutunut tasa-arvoselonteossa vaikuttamaan yhteiskunnan asenteisiin siten, että asenteet muuttuvat myönteisemmiksi erilaisia vähemmistöryhmiä kohtaan ja tosiasialliset työnsaantimahdollisuudet paranevat. Tämä edellyttää myös erityisongelmien tunnistamista se- kä aktiivista puuttumista työelämän syrjintään.
187. Suomessa vammaisista työikäisistä henkilöistä noin 60 %:lla on työpaikka. Luku on eurooppa- laista keskiarvoa alhaisempi. Nuorten vammaisten työllistämisessä on julkinen sektori ollut avainasemassa. Työesteiden poistamisessa tärkeintä on työolojen mukauttaminen ja olemassa olevien tukitoimenpiteiden tehostaminen.
188. Romaninaisten osallistumisesta koulutukseen ja työelämään ei ole käytettävissä täsmällistä tietoa. Selvitysten perusteella voidaan arvioida, että heidän työttömyytensä on korkeampi kuin pääväestöllä. Vuonna 2008 toteutetun selvityksen mukaan romanien työllistymisen esteitä ovat vähäinen koulutus, ammatillisen koulutuksen puuttuminen, vähäinen työkokemus sekä kieltei- set ennakkoluulot ja syrjintä. Romanien työllistymistä on pyritty edistämään muun muassa työllistämisprojektein. Ne ovat työllistäneet romaneita suhteellisen hyvin, haasteina ovat kui- tenkin työsuhteiden määräaikaisuus ja lyhytkestoisuus. Tutkintotavoitteiseen koulutukseen osallistumisen vahvistaminen parantaisi romaninaisten asemaa ja työllistymistä.
189. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työttömyysaste on lähes nelinkertainen valtaväestöön verrattuna. Erityisesti pakolaisnaisten heikko koulutus vaikeuttaa työllistymistä. Muslimitaus- taisten naisten työllistymisen esteeksi on muodostunut työnantajien ja asiakkaiden suhtautumi- nen heidän pukeutumiseen. Myös vähemmistöyhteisön sisäiset normit muodostavat esteitä maahanmuuttajanaisten työllistymiselle.
190. Työllisyyden noususuunta jatkui vuoteen 2009 saakka, jolloin naisten työllisyysaste oli 68 % ja miesten 69 %. Vaikka naisten ja miesten työllisyys eivät poikkea huomattavasti toisistaan, on
ikäluokissa huomattavia eroja. Vuonna 2008 ero 25–29 -vuotiaiden ikäryhmässä oli 10 % ja 30–34 -vuotiaiden 15 %. Ero johtuu siitä, että äidit jäävät isiä useammin kotiin hoitamaan pie- niä lapsia. Yksinhuoltajaäitien työttömyys on selvästi muita naisia korkeampaa ja heidän kou- lutustasonsa matalampi. Kaikissa ikäryhmissä 25–54 –vuotiaiden naisten työttömyys oli miehiä korkeampaa ja yli 55 –vuotiaiden miesten työttömyys on naisia yleisempää. Naisista 40 % ja miehistä 14 % työskentelee julkisella sektorilla ja kuntasektorilla kolmannes kaikista naisista. Naiset osallistuvat miehiä aktiivisemmin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituk- sena on työllisyyden parantaminen ja työttömyyden vähentäminen.
191. Suomessa lakisääteinen eläke muodostuu työeläkejärjestelmän ja kansaneläkejärjestelmän mu- kaisista eläkkeistä. Työeläkkeen tarkoituksena on turvata työssäoloaikana saavutetun ansiota- son kohtuullinen säilyminen eläkkeelle siirryttäessä. Kansaneläkkeen tarkoituksena on turvata vähimmäistoimeentulo sellaiselle eläkkeensaajalle, jonka työeläke lyhyen työuran tai matalan ansiotason vuoksi on jäänyt vähäiseksi tai jolla ei ole lainkaan oikeutta työeläkkeeseen. Henki- lön kokonaiseläke muodostuu työeläkkeestä ja kansaneläkkeestä.
192. Suomessa on otettu käyttöön 1.3.2011 lukien uutena etuutena takuueläke, jotta pienimpien eläkkeiden taso turvattaisiin kohtuulliseksi. Takuueläkettä maksetaan henkilöille, joiden koko- naiseläke jää takuueläkkeen määrää pienemmäksi. Näin ollen takuueläke turvaa sellaisten hen- kilöiden toimeentuloa, jotka saavat ainoastaan kansaneläkettä tai sekä kansaneläkettä että pien- tä työeläkettä. Lisäksi takuueläkettä maksetaan maahanmuuttajille, joiden eläke muodostuu esimerkiksi lyhyen työuran tai Suomessa asutun ajan lyhyyden vuoksi niin alhaiseksi, että he joutuisivat muutoin turvautumaan toimeentulotukeen. Takuueläkkeen enimmäismäärä on 687,74 euroa kuukaudessa ja se on indeksisidonnainen.
193. Takuueläkkeeseen on oikeus 62 vuotta täyttäneellä henkilöllä, joka saa vanhuuseläkettä sekä 16 vuotta täyttäneellä henkilöllä, joka saa työkyvyttömyyseläkettä. Lisäksi takuueläkkeeseen on oikeus maahanmuuttajalla, joka on työkyvytön tai joka on täyttänyt 65 vuotta. Takuueläk- keen määrään vaikuttavat eläkkeensaajan kotimaiset ja ulkomaiset lakisääteiset eläkkeet. Li- säksi pääsääntöisesti edellytetään, että eläkkeensaaja on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta 16 vuotta täytettyään. Takuueläke parantaa erityisesti pienituloisten naisten toimeentu- loa. Takuueläkkeen saajista arvioidaan noin 65 % olevan naisia.
27.2 Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
194. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut pitkään osa tasa-arvopolitiikkaa. Keskeisenä tavoitteena on ollut perhevapaiden tasaisempi jakaminen vanhempien välillä. Vanhempainva- paista työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaamista on korotettu useasti. Tällä hetkellä suurin osa vapaiden työnantajakustannuksista on jo tasattu. Perhevapaajärjestelmään on tehty myös perheiden moninaisuuden huomioon ottamiseksi muutoksia muun muassa adoptioperhei- den ja etävanhemman asemaan ja luotu rekisteröidyssä parisuhteessa oleville perhevapaaoike- uksia. Työn ja perheen yhteensovittamisen ratkaisut ovat rajautuneet pikkulasten ja pienten koululaisten vanhempiin. Muidenkin ryhmien tarpeet joustaviin ratkaisuihin perheen ja työn yhdistämisessä on alettu tiedostaa. Esimerkiksi yhä useampi työikäinen huolehtii työn ohella myös vanhenevista vanhemmistaan.
195. Käytännössä työn ja perheen yhdistäminen on naisille miehiä vaikeampaa. Tästä syystä perhe- vastuiden epätasaiseen jakautumiseen on pyritty puuttumaan. Vuoden 2010 alusta voimaan tul- lut lainmuutos pidensi niin sanotun isäkuukauden enimmäispituuden 6 viikkoon. Isäkuukauden käyttö on kasvanut vuosittain yli 10 %. Isät ovat lisänneet erityisesti synnytyksen jälkeen pidet- tävän isyysvapaan ja isäkuukauden käyttöä. Myönteisestä kehityksestä huolimatta äidit käytti- vät vuonna 2009 93 % kaikista vanhempainvapaista. Useat isät kokevat edelleen, ettei työpai- koilla vieläkään suhtauduta perhevapaiden käyttämiseen suopeasti.
196. Vanhempainpäivärahan minimitasoa korotettiin vuoden 2009 alusta lukien. Uudistus hyödytti erityisesti sellaisia naisia, jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen päivärahaan, kuten opiskelijoita. Kotihoidontuen hoitorahaa ja yksityisen hoidon tukea korotettiin vuoden 2009 alusta. Lastenhoidon vuoksi osa-aikatyötä tekevien vanhempien osittaista hoitorahaa korotettiin vuoden 2010 alusta korvaamaan paremmin työajan lyhentämisestä johtuvaa palkan menetystä. Maaliskuusta 2011 lukien vähimmäismääräiset vanhempainpäivärahat, lapsilisät ja kotihoidon tuki sidotaan kuluttajahintojen muutosta mittaavaan kansaneläkeindeksiin. Muutos hyödyttää eniten pienten lasten perheitä.
197. Vanhempainvapaatyöryhmän maaliskuussa 2011 valmistuneessa mietinnössä selvitettiin van- hempainvapaajärjestelmän laajempaa uudistamista ja isien kannustamista aikaisempaa enem- män perhevapaiden pitoon sekä vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvien kustannusten kor- vaamisen parantamista. Työryhmä laati ehdotuksia isien osuuden kasvattamiseksi ja perhevas- tuiden tasaisemmasta jakamisesta. Työryhmä pohti myös vaihtoehtoisia keinoja vanhempain- vapaista työnantajalle aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi. Ehdotusten tarkoituksena on
edistää naisten asemaa työmarkkinoilla sekä tukea naisten urakehitystä. Hallituksen tavoitteena on lisätä isille merkittyjä vapaita, joustavoittaa isien perhevapaiden käyttöä ja mahdollistaa lap- sen hoitaminen kotona vanhempainpäivärahan turvin nykyistä pitempään.
Artikla 12
198. Vuonna 2010 viidennes väestöstä tupakoi päivittäin. Aikuista naisista tupakoi päivittäin 16 % ja miehistä 23 %. Noin 6 % suomalaisista aikuisista tupakoi satunnaisesti. Päivittäin 15–24 – vuotiaista miehistä tupakoi 17 % ja satunnaisesti 6 %. Samanikäisten naisten vastaavat osuudet olivat 18 % ja 8 %. Vuonna 2010 suomalaisista 15–64 –vuotiaista naisista oli tupakoimattomia 79 %, vastaava miesten luku oli 71 %. Naisten tupakointi pysyi samalla tasolla 1980 –luvun puolivälistä lähtien, mutta on viime vuosina kääntynyt laskuun. 15–24 –vuotiaista naisista 1 % nuuskasi satunnaisesti.
199. Naisten alkoholinkäyttö on terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan kuusin- kertaistunut ja miesten kaksinkertaistunut 40 vuoden aikana. Juomatapatutkimukseen perustu- van ”Suomi juo” -kirjan mukaan naisten kuluttaman alkoholin osuus on noussut 12 %:sta 26
%:iin. Raittiiden osuus on laskenut 40 %:sta kymmeneen prosenttiin kuluneiden 40 vuoden ai- kana. Eniten raittiita naisia on 50–69-vuotiaiden ikäryhmässä. Viikoittain alkoholia kuluttavien naisten määrä on lisääntynyt kymmenesosasta kolmasosaan. Eniten on lisääntynyt suurten al- koholimäärien käyttö eli kahdeksan tai useamman annoksen nauttiminen. Viikoittain tai use- ammin alkoholia käyttävät eniten 30–49-vuotiaat ja vähiten 15–29-vuotiaat. Nuorin ikäryhmä tosin juo useammin suuria alkoholimääriä kuin 30–49-vuotiaat tai 50–69-vuotiaat. Naisten al- koholinkäytön lisääntyminen neljän vuosikymmenen aikana johtunee muun muassa tasa- arvoistumisesta, ihmissuhteiden laajenemisesta kodin ja perheen ulkopuolelle sekä liikkumava- ran suurentumisesta rahan ja vapaa-ajan suhteen. Naisten alkoholinkäytön muutos on merkin- nyt myös alkoholikulttuurin muuttumista. Etenkin alkoholin juominen kotona on lisääntynyt.
Vaikka naiset juovat aiempaa aktiivisemmin, he kärsivät miehiä enemmän muiden juomisesta. Lähes puolet naisista kertoo pelänneensä ulkona liikkuvia päihtyneitä kyselyä edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Miehistä humalaisia kertoi pelänneensä neljäsosa.
28.2 Nuorten mielenterveys ja päihteidenkäyttö
200. Vuoden 2008 alusta voimaan tullut lastensuojelulaki (417/2007) velvoittaa kunnat järjestämään koulupsykologin ja koulukuraattoreiden palveluita osana ehkäisevää lastensuojelutoimintaa. Laki velvoittaa kunnan viranomaiset keskinäiseen yhteistyöhön varhaisen tuen antamiseksi ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.
201. Valtioneuvoston neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuor- ten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta antaman asetuksen (338/2011) tarkoituksena on te- hostaa mielenterveyshäiriöiden ja päihdeongelmien varhaista tunnistamista, tuen järjestämistä ja hoitoon ohjausta. Asetuksella pyritään edistämään terveitä elintapoja ja mielenterveyttä. Asetus sisältää säännökset ravitsemukseen ja koulukiusaamiseen puuttumisesta ja velvoittaa kiinnittämään huomiota myös lasten ja nuorten vanhempien mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön.
202. 1.5.2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa kunnat järjestämään neu- vola-, kouluterveydenhuolto- ja opiskelijaterveydenhuoltopalvelut yhteistyössä muiden toimi- joiden kanssa. Mielenterveyttä ja elämänhallintaa edistävien terveysneuvonta ja terveystarkas- tusten piiriin kuuluvat myös opiskelu- tai työterveydenhuollon ulkopuolelle jäävät nuoret. Ter- veystarkastusten tarkoituksena on edistää mielenterveyttä ja elämänhallintaa. Terveydenhuolto- laissa korostetaan lasten ja nuorten nopeaa pääsyä mielenterveyspalveluihin. Xxxx mukaan alle 23-vuotiaiden hoidon tarpeen arviointi tulee tehdä kuudessa viikossa ja hoitoon tulee päästä kolmessa kuukaudessa.
203. Nuorten mielenterveyden ja päihteiden käytön seurantaa on pyritty parantamaan. Peruskou- luissa ja lukioissa säännöllisesti toteutettava kouluterveyskysely on laajennettu toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin vuoden 2008 alusta alkaen. Kyselyyn sisältyy mittari masentunei- suuden tunnistamiseksi.
204. Vuonna 2009 valmistuneessa kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa esitetään linjaukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015 mennessä. Kuntien toteut- tama lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyö toteutetaan ensisijaisesti lasten ja nuorten arkisessa elinympäristössä, kuten kodissa, päivähoidossa tai koulussa.
205. Kansalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaan sisältyy useita lasten ja nuorten palvelujen kehittämishankkeita. Vuosina 2007–2008 tehdyn alustavan seurantatutkimuksen tu-
206. Oppilaiden mielenterveyteen liittyvät asiat ovat kouluterveydenhuollon lisäksi myös oppi- lashuollon haasteena perusopetuksessa. Terveystiedon opetuksen tarkoitus on edistää oppilai- den terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevaa osaamista. Terveystietoa opetetaan perus- koulun yhdeksännellä luokalla.
207. Peruskoulun 8.-9.-luokkalaisille tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan vaikeaa tai keskivaikeaa masennusta raportoi kokevansa noin 13 % ikäluokasta vuosina 2004–2010. Tytöt kokevat edel- leen masennusta enemmän kuin pojat. Varhaisnuoruuden mielenterveyshäiriöt ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä, mutta varsinaisesta nuoruusiästä lähtien tytöt sairastavat poikia enemmän.
208. Nuorten naisten syömishäiriöt ovat olleet kasvussa, mutta niiden hoidossa on huomattavia alu- eellisia eroja.
209. Tyttöjen päihteidenkäyttö on ollut kasvussa. Humalajuomisen laskusuunta on pysähtynyt 14– 16 –vuotiailla. 18-vuotiaiden nuorten naisten humalajuominen on ollut korkeimmillaan 30- vuotisen tutkimusjakson aikana.
210. Alaikäisten suomalaisnuorten itsemurhat ovat vähentyneet sitten 1990-luvun alun. Toisaalta vuosina 2005–2008 sekä poikien että tyttöjen itsemurhien määrä on noussut. Etenkin tyttöjen osuus on kansainvälisesti vertailtuna suuri. Vuonna 2008 julkaistun lapsiuhritutkimuksen mu- kaan pojat kokevat suhteessa enemmän väkivaltaa kodin ulkopuolella ja kaveripiirissä, kun taas tytöt kokevat sitä enemmän kotona.
211. Perusopetuslakiin on tehty oppilashuoltoon sekä tietojen salassapitoon ja käsittelyyn liittyvät muutokset (642/2010). Perusopetuslain muutosten yhteydessä oppilashuollon toimintaedelly- tyksiä parannettiin. Oppilashuoltoon kuuluu lapsen ja nuoren oppimisen perusedellytyksistä sekä fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Oppilashuollon ta- voitteena on luoda terve ja turvallinen oppimis- ja kouluympäristö, suojata mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä, edistää kouluyhteisön hyvinvointia sekä taata varhainen puuttuminen.
212. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti oppilashuollon kehittämistoiminnan vuonna 2007. Ke- hittämistoiminnassa on myönnetty kunnille ja seuduille valtionavustusta oppilashuollon laadun ja palvelurakenteen kehittämiseen. Kehittämistoiminnalla pyritään edistämään nimenomaan
ennalta ehkäiseviä toimintatapoja, vahvistamaan hallinnonalojen yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi sekä tukemaan opetussuunnitelmien toimeenpanoa kunnissa.
213. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjät ovat yhdessä kehittäneet oppilaiden ja opiskelijoiden ko- konaisvaltaista hyvinvointia parantavia työ- ja toimintakäytäntöjä. Vanhempien kanssa tehtä- vää yhteistyötä pidetään tärkeänä.
214. Naisten ja miesten välisen elinajanodotteen ero on pienentymässä. Kaikista iäkkäimmistä ih- misryhmistä valtaosa on naisia. Ikääntyneiden palveluissa naisia on kolme neljäsosaa. Demen- tiaoireisia naisia on palvelujen piirissä kaikissa ikäryhmissä miehiä enemmän. Sukupuolierojen huomioiminen tulevaisuudessa on tärkeää muistisairaiden kohdalla.
215. Odottavien äitien terveyttä ja hyvinvointia seurataan kattavasti neuvolapalveluiden kautta. Suomessa lähes kaikki naiset käyttävät maksuttomia julkisen terveydenhuollon äitiyspalveluita. Vain pieni osa käyttää yksityisiä palveluita. Äitiysavustuksen saaminen edellyttää käyntiä äi- tiysneuvolassa tai lääkärillä ennen 16. raskausviikkoa. Äitiysneuvolan tehtävänä on turvata ja edistää raskaana olevan naisen, sikiön ja vastasyntyneen lapsen ja koko lasta odottavan perheen terveyttä ja hyvinvointia. Normaalisti sujuvan raskauden aikana odottava äiti käy äitiysneuvo- lassa 12–15 kertaa ja lääkärin tutkimuksessa 2-3 kertaa. Äidille tarjotaan mahdollisuus valta- kunnallisen seulontaohjelman mukaisiin raskauden aikaisiin sikiön kromosomi- ja rakenne- poikkeavuuksien seulontoihin. Terveydenhuollon henkilöstölle tarkoitettua kansallista äitiys- huollon suositusta vuodelta 1999 ollaan päivittämässä.
216. Synnyttäjien keski-ikä on ollut pitkään Suomessa 30 vuotta (30,1 vuotta vuonna 2010). Xxx 35 - vuotiaiden synnyttäjien osuus oli 18 % kaikista synnyttäjistä vuonna 2010. Joka kolmas syn- nyttäjä on ylipainoinen (painoindeksi BMI yli 25). Raskauden aikana tupakoivien osuus on yhtä korkea kuin 1980 –luvun lopussa eli 15 %. Vuonna 2010 runsas kolmannes tupakoivista synnyttäjistä ilmoitti lopettaneensa tupakoimisen. Vastaava luku oli 1990 –luvun alussa 11 %.
217. Perinataalikuolleisuus on Suomessa matala, 4,0 tuhatta syntynyttä lasta kohti vuonna 2010. Keisarinleikkausten osuus on pysynyt pitkään samalla tasolla ja oli 16,3 % kaikista synnytyk- sistä vuonna 2010.
219. Klamydia on tavallinen nuorilla. Vuodesta 2002 lukien nuorten klamydiatartuntojen määrä on laskenut. Vuonna 2010 ilmoitettiin noin 12 825 uutta tartuntaa, mikä on vähemmän kuin vuon- na 2009 (13 317 tapausta). Tartunnan saaneista 59 % oli naisia. Suurin osa tapauksista havait- tiin 15–24 –vuotiailla naisilla (73 %) ja 20–29 –vuotiailla miehillä (66 %). Aikaisempien vuo- sien tapaan alle 20 –vuotiaiden saamien tartuntojen määrä oli huomattavasti suurempi naisilla (2449) kuin miehillä (719).
220. Tippuritapausten määrä jatkoi kasvuaan vuonna 2010 edellisiin vuosiin verrattuna. Tartuntatau- tirekisteriin ilmoitettiin 257 tippuritapausta. Tapauksista 75 % oli miehiä. Tartunnoista valtaosa (79 %) todettiin 15–39 –vuotiaiden ikäryhmässä. Tartunnoista 42 % oli ulkomailta peräisin. Eniten tartuntoja tuotiin Thaimaasta (45 tapausta).
221. Vuonna 2010 kuppatapauksia ilmoitettiin 209, eli lähes saman verran kuin vuonna 2009. Tapa- uksista 64 % todettiin miehillä. Eniten tapauksia todettiin 25–54 –vuotiaiden ikäryhmässä, 68
%.
222. Uusia HIV-tartuntoja ilmoitettiin vuonna 2010 tartuntatautirekisteriin 188, mikä oli 10 enem- män edellisvuoteen verrattuna ja samaa luokkaa kuin epidemian huippuvuonna 2006. Tartun- noista 70 % todettiin miehillä ja 30 % naisilla. Vuoden 2010 loppuun mennessä Suomessa on todettu yhteensä vajaat 2 778 HIV-tartuntaa. Todettujen HIV –tartuntojen määrä on kasvanut; 2000 –luvulla todettujen tartuntojen määrä on yli 60 % kaikista Suomessa todetuista tartun- noista. Tartuntojen määrän kasvun taustalla on hetero- ja miesten välisessä seksissä saatujen tartuntojen lisääntyminen.
Artikla 13
223. Artiklan osalta viitataan aikaisempiin määräaikaisraportteihin.
Artikla 14
224. Väestön sukupuolirakenteen vinoutuminen ja erityisesti koulutettujen naisten lähtömuutto syr- jäisemmiltä alueilta on yksi tasapainoisen aluekehityksen este Suomessa. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen liittyy alueiden kilpailukykyyn ja vetovoimaisuuteen tasapainoisen vä- estörakenteen, työpaikkojen, yritystoiminnan ja palvelujen kautta.
225. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa vuosille 2009–2013 on 15 strategista linjausta ja niitä toteuttavia toimenpiteitä. Kunnilla on tärkeä asema linjausten toteuttamisessa. Monet lin- jauksista liittyvät suoraan ihmisten toimintaan ja toimenpiteillä on suoria tai välillisiä vaikutuk- sia ihmisten elämään, työskentely-, liikkumis-, opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksiin sekä hy- vinvointiin. Tasa-arvoisuutta pyritään edistämään korjaamalla huonommassa asemassa olevan sukupuolen tilannetta.
226. Koska naisten muuttoliike maaseudulta on niin voimakasta, että se uhkaa maaseudun yhteisö- jen elinvoimaa, on erityishuomiota kohdistettu naisten työllistymis- ja yrittäjyysmahdollisuuk- sien lisäämiseen. Kokonaisohjelman sukupuolivaikutuksia on otettu huomioon erityisesti asu- misen ja palveluiden, yrittäjyyden ja työn, osaamisen sekä kansalaistoiminnan ja paikallisen kehittämisen osalta. Ohjelman seurannassa huomiota kiinnitetään erityisesti sukupuolten tasa- arvon toteutumiseen. Esimerkiksi useat maaseutuasumisen, palveluiden ja kulttuurin edistämi- seen tähtäävistä toimenpiteistä edistävät palvelujen saatavuutta sekä työllistymistä palvelualoil- la. Naisia työllistävät erityisesti hyvinvointi- ja kulttuuripalvelut.
227. Maaseudun turvallisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tärkeitä kaikkien maaseudun asukkaiden näkökulmasta. Kuitenkin Suomessa mm. väkivalta on voimakkaasti sukupuolittu- nut. Perheväkivaltatapauksissa suuri enemmistö uhreista on naisia, ja tämä tulisi huomioida turvapalveluja suunniteltaessa perheväkivallan ehkäisy- ja hoitotoimien toteuttamiseksi. Ky- symys on erityisen tärkeä harvaan asutuilla alueilla.
228. Naisilla on monissa perheissä suurempi vastuu erilaisista hoivatöistä. Lasten päivähoidon saa- tavuudella ja sen läheisyydellä on suuri merkitys naisille, joille työn ja perheen yhdistäminen aiheuttaa yhä usein haasteita. Toimiva joukkoliikenne tukee naisten työssäkäyntiä yhden auton perheissä ja edistää erityisesti naisten liikkumismahdollisuuksia. Kyläpalveluiden järjestämi- nen edistää koko paikallisyhteisön hyvinvointia, erityisesti kotona työskentelevien ja iäkkäiden naisten. Maaseudun palveluja kehitettäessä on tärkeä ottaa huomioon myös syrjäytyminen.
230. Etätyömahdollisuuksien kehittäminen tuo joustavuutta työelämään ja lisää näin viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Erityisen merkittävää joustavan työelämän kehittäminen on naisille, joita hoiva- ja palkkatyön yhteensovittamisen ongelmat koskevat kokonaisvaltaisemmin.
231. Työpaikkojen vääristynyttä sukupuolijakaumaa pyritään korjaamaan elinkeinorakenteen moni- puolistamisella ja palvelualojen kehittämisellä sekä palvelujen saatavuudella. Peruspalvelujen tarjonta on Suomessa erityisesti kuntien vastuulla. Osaamisen ja koulutuksen edistämiseen täh- täävien toimien tarkoituksena on kiinnittää huomiota sekä tyttöjen että poikien mahdollisuuk- siin ja kiinnostukseen maaseutuelinkeinoja kohtaan.
Artikla 15
232. Naiset ja miehet ovat Suomessa oikeudellisesti tasa-arvoisia, kuten yleissopimuksen 15 artik- lassa edellytetään. Tässä yhteydessä viitataan edellisiin määräaikaisraportteihin.
Artikla 16
233. Raportin liitteenä 14 on Suomen antama vastaus päätöslauselmaan A/RES/64/145 koskien tyt- tölasten asemaa. Muilta osin viitataan edellisiin määräaikaisraportteihin.
PÄÄTELMIEN TÄYTÄNTÖÖPANON SEURANTA, TIEDON LEVITTÄMINEN JA SOPIMUKSEN NÄKYVYYDEN LISÄÄMINEN
32 Yleissopimuksen ja komitean loppupäätelmien tunnetuksi tekeminen
234. Yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan näkyvyyden ja tunnetuksi tekemisen edistämi- seksi ulkoasiainministeriön verkkosivuilla on eri kielillä tietoa yleissopimuksesta, sen valinnai- sesta pöytäkirjasta sekä komitean raportointijaksolla julkaisemista yleissuosituksista. (Loppu- päätelmät, kohdat 14 ja 41.) Ulkoasiainministeriö käännätti CEDAW –komitean loppupäätel- mät sekä suomeksi että ruotsiksi. Loppupäätelmät jaettiin laajalti muun muassa kaikkiin minis- teriöihin hallinnonaloillaan edelleen jaettavaksi, Ahvenanmaan maakuntahallitukselle ruotsin- kielisinä sekä laajalti kansalaisjärjestöille. Loppupäätelmien tekstejä on toimitettu myös saata- ville erilaisiin seminaareihin ja muihin erityisesti naisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia koskeviin tilaisuuksiin. Loppupäätelmät ovat myös ulkoasiainministeriön verkkosivuilla luettavissa.
235. Naisten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä on käsitelty kattavasti myös ulkoasiainministeriön 2009 laatimassa ihmisoikeusselonteossa. Lisäksi ulkoasiainministeriö on järjestänyt seminaare- ja toimivaltuuksiensa puitteissa eräistä CEDAW –komitean loppupäätelmissä esille nostetuista huolenaiheista. Ulkoasiainministeriö tiedostaa lisätiedottamistarpeen ja pyrkii edistämään Suomen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja niiden sisällön tunnettavuuden lisäämistä. Myös muut ministeriöt ovat omilla hallinnonaloillaan tehneet yleissopimusta tunnetuksi.
236. Tasa-arvokysymysten parissa toimivien kansalaisjärjestöjen merkitys yleissopimuksen tunne- tuksi tekemisessä on ollut tärkeä. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta järjesti yhdessä ulkoasiain- ministeriön, Naisjärjestöjen Keskusliiton ja eduskunnan naisverkoston kanssa Porin Suomi Areenalla kesällä 2010 ”YK:n Naisten oikeuksien peruskirja – 30 vuotta Suomen sitoutumises- ta” – tilaisuuden.
33 PEKINGIN JULISTUKSEN JA TOIMINTAOHJELMAN TOTEUTTAMINEN
237. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja naisten aseman parantamiseen liittyvät kirjaukset ovat vakiintuneet Suomen hallitusohjelmissa 1990 –luvulta alkaen. Sukupuolten välinen tasa-arvo on myös läpileikkaavana teemana Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa. Läpileikkaavien teemojen arvioinnit ovat osoittaneet lisätoimenpiteet tarpeellisiksi tavoitteiden tehokkaaksi saavuttamiseksi.
238. Suomen ensimmäinen valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta val- mistui vuonna 2010. Selonteossa linjataan tulevaisuuden tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020. Selonteossa tunnustetaan Pekingin toimintaohjelman merkittävä vaikutus Suomen tasa- arvopolitiikkaan ja sen keinovalikoimaan. Selonteon yhdeksi tavoitteeksi on kirjattu Pekingin toimintaohjelman laaja-alainen huomion ottaminen, jotta tasa-arvopolitiikassa nostettaisiin tu- levaisuudessa esille entistä vahvemmin toimintaohjelman kattamia sektoreita, kuten esimerkik- si köyhyys ja talouspolitiikka.
239. Tasa-arvokysymysten parissa työskentelevät järjestöt ovat kritisoineet sitä, ettei Pekingin julis- tusta tai sen toimeenpano-ohjelmaa eikä CEDAW –sopimusta mainita viimeisten hallitusoh- jelmien tasa-arvokirjauksissa eikä tasa-arvo-ohjelmissa.
34 YK:N VUOSITUHATTAVOITTEIDEN EDISTÄMINEN
240. Suomen kehityspolitiikassa YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi naisten asema on yksi läpileikkaavista teemoista. Naisten aseman ja roolin huomioiminen on nostettu yhdeksi keskei- seksi alueeksi ilmastopolitiikassa. Sen toimeenpanoa toteutetaan ja edistetään muun muassa
241. Läpileikkaavien teemojen seurannan ja toimeenpanon vaikuttavuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa. Valtavirtaistamisen vahvistami- seksi sitä on tuettu erilaisilla naisten asemaa parantavilla toimilla ja hankkeilla. Riittävän rahoi- tuksen turvaaminen on tärkeää. Suomi oli aktiivisesti perustamassa UN Women’ia, mutta Suomen taloudellinen panos UN Women’lle on muita pohjoismaita vaatimattomampi.
242. Yksi tärkeä tasa-arvoa edistävä mekanismi on turvallisuusneuvoston 1325 päätöslauselma ”Naiset rauha ja turvallisuus”, jolla pyritään vahvistamaan naisten asemaa ja päätösvaltaa krii- sinhallintaan liittyvässä toiminnassa. Suomen kansallinen toimintaohjelma hyväksyttiin syys- kuussa 2009 ja se kattaa vuodet 2008–2011. Ohjelma jakaantuu kolmeen pääteemaan. Yhdessä käsitellään naisten asemaa ja osallistumista konfliktien ehkäisyssä, rauhan neuvotteluissa ja rauhanrakennuksessa. Toinen kattaa kriisinhallintaan liittyvän koulutuksen ja operaatioiden käytännön toteutuksen. Kolmas käsittelee ihmisoikeuksien parempaa toteutumista. Toiminta- ohjelman tavoitteita edistetään kansallisella tasolla osana hallitusohjelmaa. Ohjelman toteutu- mista seurataan systemaattisesti seurantaryhmän avulla. Ohjelmaa toteutetaan ja toiminnot suunnitellaan yhteistyössä konfliktialueiden toimijoiden, erityisesti naisten ja naisryhmien kanssa.
243. Suomi on tukenut sukupuolten tasa-arvon edistämistä monissa kehitysyhteistyöhankkeissa. 1995 Pekingin toimintaohjelman toteuttamisen tulee olla kehityspoliittisten tavoitteiden keski- össä. Suomi tukee myös lukuisten kansalaisjärjestöjen toimintaa kehitysyhteistyömäärärahoin. Suomi osallistuu aktiivisesti kehitysyhteistyötä tekevien ja sitä ohjaavien toimijoiden toimin- taan, erityisesti EU:n, YK:n, OECD:n ja ETYJ:n puitteissa.
244. Suomi järjesti yhdessä Liberian kanssa vuonna 2009 kansainvälisen naisjohtajuuskonferenssin. Konferenssin tuloksena hyväksyttiin päätöslauselmat ”Naiset, rauha ja turvallisuus” sekä ”Nai- set ja ilmastonmuutos”.
35 MUIDEN IHMISOIKEUSSOPIMUSTEN RATIFIOINTI
245. Suomi valmistelee kaikkien henkilöiden suojelemista tahdonvastaisilta katoamisilta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ratifiointia.
246. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia valmistellaan touko- kuussa 2011 asetetussa työryhmässä, jonka toimikausi päättyy vuoden 2013 lopussa. Yleisso- pimuksen ratifiointi sisältyy pääministeri Xxxxxxxx hallitusohjelman tavoitteisiin.
247. Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia on esitetty eduskunnalle. Sopimusta ei ole toistaiseksi ratifioitu. Suomen linjaus noudattaa EU- maiden linjaust
Liitteet
Liite 1: Ammatillisen koulutuksen opiskelijat vuonna 2009, äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai saame, opetushallinnon alainen ammatillinen koulutus
Tutkintolaji | Järjestämismuoto | Naiset | Miehet | Yhteensä | Naisten %-osuus |
Ammatillinen peruskoulutus | OPS perusteinen ammatillinen peruskoululutus *) | 2753 | 2741 | 5494 | 50,1 |
Näyttöt. valm. koulutus perustutkinnot | 1083 | 570 | 1653 | 65,5 | |
Oppisopimuskoulutus | 919 | 801 | 1720 | 53,4 | |
Yhteensä | 4755 | 4112 | 8867 | 53,6 | |
Ammattitutkinto | Näyttöt. valm. ammattitutkinnot | 793 | 723 | 1516 | 52,3 |
Oppisopimuskoulutus | 447 | 259 | 706 | 63,3 | |
Yhteensä | 1240 | 982 | 2222 | 55,8 | |
Erikoisammattitutkinto | Näyttöt. valm. erikoisammattitutkinnot | 79 | 56 | 135 | 58,5 |
Oppisopimuskoulutus | 96 | 93 | 189 | 50,8 | |
Yhteensä | 175 | 149 | 324 | 54,0 | |
Ammatillinen koulutus yhteensä | 6170 | 5243 | 11413 | 54,1 | |
Liite 2: Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta
xxxx://xxx.xxx.xx/x/xxxxxxxx_xxxxxxx/xxx_xxxx?xxxxxxXxx0000000&xxxxxXXXX-00000.xxx
Hallitus linjaa selonteossa tulevaisuuden tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020. Selonteon tavoitteena on vahvistaa pitkäjänteistä ja suunnitelmallista sukupuolten tasa-arvon edistämistä, ja siinä painotetaan sitoutumista tasa- arvopolitiikan toimeenpanoon kaikilla tasoilla. Lisäksi selonteossa tarkastellaan harjoitetun tasa-arvopolitiikan tavoitteita, toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta sekä sukupuolten tasa-arvon kehitystä viimeisen
runsaan kymmenen vuoden aikana. Valtioneuvoston tasa-arvoselonteko on ensimmäinen lajissaan. Siksi se kattaa paitsi nykyisen hallituksen myös edeltävien hallitusten tasa-arvopolitiikan 1990-luvun loppupuolelta alkaen.
Selontekoon valitut teemat pohjautuvat hallitusohjelmien ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmien tasa-arvoa koskeviin tavoitteisiin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvulla. Pääteemat ovat päätöksenteko, koulutus ja tutkimus, työelämä, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, miehet ja tasa-arvo, naisiin kohdistuva väkivalta, lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa sekä tasa-arvoviranomaisten asema ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen. Selonteossa käsitellään myös tasa-arvolainsäädännön kehitystä ja Suomen toimintaa EU:n tasa-arvopolitiikassa sekä kansainvälisen tasa- arvopolitiikan eri areenoilla. Lisäksi tasa-arvopolitiikan kysymyksiä tarkastellaan läpileikkaavasti maahanmuuttajien ja vähemmistöryhmien nä- kökulmasta.
Liite 3: Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma: xxxx://xxx.xxx.xx/x/xxxxxxxx_xxxxxxx/xxx_xxxx?xxxxxxXxx0000000&xxxxxXXXX-00000.xxx
Liite 4. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman toteutuksen päivitys marraskuu/2011, oikeusministeriön hallinnonala
Kohta 3.1.6
Oikeusministeriö on myöntänyt vuonna 2011 yhteensä 72 900 euroa valtionapua kuuteen rikoksentorjuntahankkeeseen, jotka edistävät myös nai- siin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmaa. Mukana on neljä maahanmuuttajataustaisiin liittyvää hanketta ja tutkimushanke maahan- muuttajataustaisille miehille suunnatun lähisuhde- ja perheväkivaltatyön arviointiin. Lisäksi näistä rahoista on tuettu MARAK-pilottia (ks. koh- ta 3.3.2). Oikeusjärjestyksen kehittämistä ja tunnetuksi tekemistä koskevaan toimintaan varattuja valtionapurahoja koskevaa hakemusta 3.1.6 perusteella ei tähän mennessä ole tullut yhtään.
African Care Women ry: Oikeus sanoa ei –hanketta tuettiin 16 400 eurolla
Hankkeella pyritään lähestymään kokonaisvaltaisesti kaikkia perheenjäseniä ja etenkin vastikään Suomeen saapuneita maahanmuuttajia. Toisaal- ta toimenpiteillä halutaan laajentaa nuorten naisten ja tyttöjen liikkumatilaa, vahvistaa heidän kapasiteettia vaikuttaa omiin valintoihinsa ja luoda heille vertaistukiryhmiä ja matalankynnyksen kanavia, joissa he voivat luottamuksellisesti ilmaista itseään ja kertoa kohtaamistaan uhkatilanteis- ta. Toisaalta hankkeella halutaan myös tavoittaa vanhemmat (isät ja äidit) ja tukea heitä kasvattajina. Hanke käynnistetään pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa), Tampereella, Turussa, Kajaanissa ja Kouvolassa. Toiminnalla pyritään tavoittamaan maahanmuuttajaryhmät, joissa kunniaväkivaltaa ja pakkoavioliittoja esiintyy. Osanottajia arvioidaan tulevan mm, seuraavista maista: Somalia, Sudan, Irak, Afganistan ja Iran. Jokaiselta paikkakunnalta arvioidaan voitavan tavoittaa noin 30–50 ja pääkaupunkiseudulla noin 100 henkilöä eri maahanmuuttajaryhmistä.
Hakunilan kansainvälinen yhdistys ry: Lähiöväkivaltaa vastaan Vantaalla –hanketta tuettiin 10 000 eurolla. Ministeriö oli aikaisemmin tukenut hanketta 7 500 eurolla vuonna 2010.
Hankkeen tarkoituksena on tukea erityisesti maahanmuuttajanaisia niissä ongelmissa, jotka tuottavat väkivaltaa. Hankkeessa pyritään ehkäise- mään ennalta lasten ja nuorten ongelmia ja auttamaan
perheitä ratkaisemaan perheväkivaltaan liittyviä ongelmia. Hankkeessa autetaan myös lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka joutuvat jostain syystä vä- kivaltatilanteisiin koulussa tai muualla.
Xxxxxx-Xxxxxx liitto ry: Asiakkaana väkivaltaa kokenut maahanmuuttajanainen – hanketta tuettiin 15 000 eurolla.
Hankkeen tarkoituksena on tuottaa selvitys väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneiden maahanmuuttajataustaisten naisten elämäntilanteesta ja avun tarpeista heidän hakeutuessaan asiakkaiksi Monika-Naiset liiton matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalveluun. Selvitys koskee vuosina 2005–2010 Helsingin Monikulttuurisen Voimavarakeskuksen väkivallan avopalveluita käyttäneitä naisia. Yhteensä näiden vuosien aikana asiak- kaina oli 2 335 naista ja kirjattuja yhteydenottoja tuli 12 917.
Naisten Apu Espoossa ry: Luottamusta Miehen Linjalla -arviointitutkimus 2010 - 2012 –hanketta tuettiin 13 000 eurolla. Xxxxx on saanut oikeusministeriöltä vuonna 2010 avustusta 13 000 euroa, mikä oli puolet haetusta summasta (26 000 euroa). Tuolloin neuvosto päätti, että hank- keeseen on mahdollista hakea lisäavustusta vuonna 2011.
Hankkeen tarkoitus: Maahanmuuttajataustaisille miehille suunnatun lähisuhde- ja perheväkivaltatyön arviointia koskeva tutkimus.
Suomen Somaliland kehitys ja integraatio ry: Irti tyttöjen jengiväkivallasta –hanketta tuettiin 8 000 eurolla.
Hankkeen tarkoituksena on Helsingissä havaittujen somalityttöjen ja muita ryhmiä edustavien tyttöjen jengitappelujen ehkäisy. Xxxxx pyrkii myös ehkäisemään jengiytymistä.
Muut hankkeet:
Kohta 3.3.2
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Moniammatillisen riskienarviointimenetelmän (MARAK) –pilottihanketta tuettiin 13 000 eurolla.
Kohta 3.3.3
Muistio valvonnasta lähestymiskiellon tehostajana valmistunee loppuvuodesta 2011.
Kohta 3.3.4
VKSV: Seuraava aikuisiin kohdistuvat seksuaali- ja väkivaltarikokset -kurssi toteutetaan 2012. Lähestymiskieltoa käsitellään ja syyttäjän mah- dollisuutta hakea sitä painotetaan koulutuksen yhteydessä. Lähisuhdeväkivaltaa käsitellään myös paikallisille syyttäjäyksiköille suunnatun alu- eellisen koulutuksen yhteydessä 2011- 2012. Alueellinen koulutus toteutetaan erikoissyyttäjien toimesta. Erillistä lähisuhdeväkivaltaa koskevaa ohjetta ei ole tarkoitus laatia. Syksyn 2011 kurssi käsittelee lapseen kohdistuvia seksuaalirikoksia.
Kohta 3.6.1
Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevan sääntelyn muuttamistarpeet on arvioitu aihepiiriä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuk- sen kansallisen voimaansaattamisen yhteydessä. Tässä yhteydessä on tehty rangaistuskäytäntöä ankaroittavia muutoksia hyväksikäyttösäännök- siin, uusia tekoja on säädetty rangaistaviksi (esimerkiksi ns. grooming) ja esimerkiksi säännöksiä Suomen rikoslain soveltamisalasta (kaksoisran- gaistavuuden edellyttäminen), rikosten vanhentumisesta ja syyteoikeudesta on muutettu. Laki rikoslain muuttamisesta (540/2011) on tullut voi- maan 1.6.2011. Parhaillaan oikeusministeriössä laaditaan arviomuistiota raiskausrikosten lainsäädännöllisistä muutostarpeista. Määräpäiväksi muistion valmistumiselle on asetettu 15.11.2011, mutta arvioinnin koskiessa myös raiskausrikoksista tuomittavia rangaistuksia muistion valmis- tuminen riippuu Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raiskausrikosten rangaistuskäytäntöä koskevan selvityksen valmistumisesta. Muistion val- mistumisen jälkeen arvioidaan, miten asian kanssa on syytä edetä.
Kohta 3.6.2
Raiskaussäännöksiä on muutettu 1.6.2011 voimaan tulleella lailla rikoslain muuttamisesta (495/2011) niin, että sukupuoliyhteys puolustuskyvyt- tömän kanssa katsotaan raiskausrikokseksi riippumatta siitä, mikä on rikoksentekijän osuus puolustuskyvyttömyyden synnyssä. Aikaisemmin teko katsottiin seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, jos tekijä ei ollut saattanut uhria puolustuskyvyttömään tilaan. Raiskausrikosten tunnusmerkistön muutostarpeiden arviointia jatketaan kohdassa 3.6.2. mainitussa raiskaussäännösten arvioinnissa.
Kohta 3.6.3
VKSV: Aikuisiin kohdistuva seksuaali- ja väkivaltarikokset - kurssi toteutetaan 2012.
OM: järjestänyt 2011 tuomareille ja oikeusavustajille suunnatun koulutustilaisuuden rikoksen uhrin kohtaamisesta sekä lapsiin kohdistuvat sek- suaalirikokset –teemasta. Teemaa sivutaan myös oikeuspsykologian koulutuksissa: Turun ja Rovaniemen hovioikeuspiirit 2011, Helsingin ja Itä- Suomen hovioikeuspiirit 2012. Tuomareille ja oikeusavustajille 2011 mahdollisuus osallistua SENJA-seminaariin. Vuodelle 2012 suunnitellaan seminaarin järjestämistä ministeriön tiloissa.
Kohta 3.6.4
VKS: Ks. kohta 3.3.4. Lisäksi syyttäjälaitoksen piirissä toimivan yhteyssyyttäjäjärjestelmän tarkoituksena on kannustaa ja tukea syyttäjien eri- koistumista naisiin ja lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Syyttäjien erikoistumista koskeva järjestelmä kokonaisuudessaan (erikois/avain ja yhteys- syytäjäjärjestelmä) on VKSV:ssä parhaillaan kehitystyön alla.
Yhteyssyyttäjärjestelmä: Erikoissyyttäjien kesken maa on jaettu vastuualueisiin. Kullakin erikoissyyttäjällä on omat yhteyssyyttäjänsä vastuualu- eellaan sijaitsevissa paikallisissa syyttäjäyksiköissä. Yhteyssyyttäjien tehtävänä on puolestaan pitää yhteyttä erikoissyyttäjäryhmään ja toimia samalla tietolinkkinä Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisyksikön välillä. Yhteyssyyttäjien roolina on myös oman ko. rikollisuuden alaa koskevan osaamisensa kehittäminen sekä tietämyksensä jakaminen muille syyttäjille. Erikoissyyttäjät ja yhdyshenkilöt muodostavat näin ollen aihealueensa/ erikoistumisalansa koko maata kattavan verkoston.
Kohta 3.6.5.
Oikeusministeriössä on 5.9.2011 valmistunut muistio ihmiskauppalainsäädännön muutostarpeiden arvioinnista ja muutosten valmistelusta oike- usministeriön hallinnonalalla. Muistion johtopäätöksen mukaan oikeusministeriön tulisi perustaa työryhmä käsittelemään oikeusministeriön hal- linnonalalle kuuluvia eri lähteistä johtuvia pohdittavia kysymyksiä, mukaan lukien paritus- ja ihmiskaupparikosten suhde toisiinsa sekä parituk- sen kohteen asema rikosprosessissa. Mietintö on 12.10.2011 päättyvällä lausuntokierroksella keskeisillä viranomaisilla, minkä jälkeen arvioidaan lausuntopalaute koskien työryhmän perustamista, sen toimenkuvaa ja kokoonpanoa ja lausuntopalautteen sitä tukiessa perustetaan työryhmä.
Mahdollisen työryhmän on katsottu edellyttävän noin vuoden toimikautta.
Kohta 3.6.6
VKSV:n ”järjestäytynyt rikollisuus, laiton maahantulo ja ihmiskauppa” -kurssi toteutettu. Ihmiskauppakurssi on toteutettu 21. -23.3.2011. Seu- raava vastaava kurssi järjestetään keväällä 2012.
OM: ”Ihmiskaupan tunnistaminen ilmiönä” –koulutustilaisuus yhteistyössä Vähemmistövaltuutetun toimiston ja KRP:n kanssa tammikuussa 2011. Kohderyhmänä yleisten tuomioistuinten tuomarit ja oikeusavustajat. Tarvittaessa toteutetaan esim. kahden vuoden väliajoin.
Kohta 3.6.7
Käsitellään vuorovuosittain OM:n Lapsioikeusseminaarissa, viim. 2011 ja 2013. Teema on koulutuksen keskeisintä sisältöä. Koulutuksen laajuus on 3 päivää. Kohderyhmänä ovat yleisten tuomioistuinten tuomarit, julkiset oikeusavustajat sekä kuntasektorin sosiaalitoimen edustajat. 2010 sekä 2011 mukana myös Follo-projektiin osallistuvat henkilöt. Follo-koulutuksia vuonna 2012 suunnitteilla 1-2.
Osa teemoista käsitellään vuonna 2012 OM:n järjestämässä ”Xxxxxxxx lapsen ääni” –seminaarissa.
Liite 5: Sovittelutilastoja
Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2010, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti: xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxx/0000/Xx00_00.xxx
Liite 6: Poliisin tietoon tulleet epäillyt ihmiskauppa- ja paritusrikokset sekä seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta -rikokset
Lähde Polstat: vuoden 2011 tilastot kattavat ajan tammikuu - syyskuu 2011.
Liite 7: Eduskuntavaalien 2011 ehdokkaiden ikäjakauma sukupuolen mukaan
18 vuotta | 20 vuotta | 25 vuotta | 30 vuotta | 35 vuotta | 40 vuotta | 45 vuotta | 50 vuotta | 55 vuotta | 60 vuotta | 65 vuotta | 70 vuotta | 75 vuotta | 80 vuotta | |
Koko maa | ||||||||||||||
Yhteensä | 7 | 30 | 30 | 47 | 51 | 48 | 60 | 62 | 58 | 41 | 35 | 18 | 7 | 2 |
Miehet | 5 | 19 | 20 | 25 | 25 | 23 | 26 | 34 | 39 | 25 | 22 | 14 | 5 | 1 |
Naiset | 2 | 11 | 10 | 22 | 26 | 25 | 34 | 28 | 19 | 16 | 13 | 4 | 2 | 1 |
Liite 8: Valituksi tulleiden ikäjakauma sukupuolen mukaan eduskuntavaaleissa 2011
Yhteensä | Ikäryhmä 18-24 | Ikäryhmä 25-29 | Ikäryhmä 30-34 | Ikäryhmä 35-39 | Ikäryhmä 40-44 | Ikäryhmä 45-49 | Ikäryhmä 50-54 | Ikäryhmä 55-59 | Ikäryhmä 60-64 | Ikäryhmä 65- | Keski- ikä | |
Koko maa |
Yhteensä | 200 | - | 10 | 14 | 25 | 28 | 38 | 25 | 32 | 18 | 10 | 48,0 |
Miehet | 115 | - | 7 | 5 | 10 | 11 | 22 | 14 | 24 | 16 | 6 | 50,2 |
Naiset | 85 | - | 3 | 9 | 15 | 17 | 16 | 11 | 8 | 2 | 4 | 45,0 |
Liite 9: Naisten ja miesten määrä vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 2011
Vaalipiiri | miehet | muutos | naiset | muutos |
Helsinki | 12 | + 4 | 9 | - 4 |
18 | + 1 | 17 | - | |
Varsinais- Suomi | 9 | - 1 | 8 | + 1 |
0 | - | 1 | - | |
6 | - 1 | 3 | + 1 | |
8 | - | 6 | - | |
10 | - 3 | 8 | + 3 | |
8 | - | 4 | - | |
3 | + 1 | 3 | - 1 | |
Pohjois- Savo | 7 | - | 2 | - 1 |
Pohjois- Karjala | 3 | - 2 | 3 | + 2 |
11 | + 1 | 6 | - 1 | |
4 | - 1 | 6 | + 1 | |
12 | + 1 | 6 | - 1 | |
4 | - 1 | 3 | + 1 | |
Koko maa | 115 | - 1 | 85 | + 1 |
Liite 10: Valittujen ikäjakauma (%) sukupuolen mukaan 1999–2011 vaaleissa
Liite 11:
Tilasto- ja muu tieto naisten, mukaan lukien maahanmuuttaja- ja vähemmistönaiset, edustuksesta tiedemaailmassa (KTY)
Tutkimusrahoitus, koulutus ja professuurit sukupuolittain
Henkilöstö | ||||
Kaikki yliopistot | ||||
Kaikki koulutusalat | ||||
Lähde: KOTA-tietokanta | ||||
Vuosi | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
Kaikki | 7883 | 7861 | 7785 | 7654 |
Naiset | 2865 | 2908 | 2896 | 2822 |
% | 36 % | 37 % | 37 % | 37 % |
Prof. ja xxxx.xxxx. | 2268 | 2289 | 2269 | 2286 |
Naiset | 531 | 538 | 555 | 560 |
% | 23 % | 24 % | 24 % | 24 % |
Yliassist. | 693 | 686 | 660 | 593 |
2 2 2 2 2 2 2 2 2 2
2 2 2 2 2 2 2 2 2 2
2 2 2 2 2 2 2 2 2 2
2 2 2 2 2 2 2 2 2 2
2 2 2 2 2 2 2 2 2 2
2 2 3 3 3 3 3 3 3 3
3 3 3 3 3 3 3 3 3 3
3 3 3 3 3 3 3 3 3 3
3 3 3 3 3 3 3 3 3 3
3 3 3 3 3 3 3 3 3 3
3 3 3 3 3 3 3 3 3 3
Naiset | 254 | 271 | 257 | 230 | 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 |
% | 37 % | 40 % | 39 % | 39 % | 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 |
Assistentit | 1135 | 1054 | 885 | 777 | 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 |
Naiset | 586 | 565 | 506 | 421 | 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 |
3 3 4 4 4 4 4 4 4 4 | |||||
% | 52 % | 54 % | 57 % | 54 % | 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 |
4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 | |||||
Lehtorit | 2667 | 2722 | 2708 | 2743 | 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 |
4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 | |||||
Naiset | 1375 | 1400 | 1425 | 1446 | 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 |
4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 | |||||
% | 52 % | 51 % | 53 % | 53 % | 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 |
Päätoim. tuntiop. | 200 | 223 | 251 | 277 | 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 |
4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 | |||||
4 4 5 5 5 5 5 5 5 5 | |||||
5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 | |||||
Naiset | 119 | 134 | 153 | 165 | 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 |
5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 | |||||
% | 60 % | 60 % | 61 % | 60 % | 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 |
5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 |
Tutkijakoulupäätös 2009 (vuonna 2010 aloittavat tutkijakoulut)
Naiset Miehet Yhteensä
Johtajat 21 89 110
19 %
Tohtorintutkinnot | |||||||||
Kaikki yliopistot | |||||||||
Kaikki koulutusalat | |||||||||
2008-2010 | |||||||||
Lähde: KOTA-tietokanta Koulutusala | 2008 Kaikki | Naiset | 2009 Kaikki | Naiset | 2010 Kaikki | Naiset | |||
Eläinlääketieteellinen | 16 | 13 | 81 % | 7 | 7 | 100 % | 14 | 10 | 71 % |
Farmasia | 27 | 18 | 67 % | 18 | 14 | 78 % | 22 | 15 | 68 % |
Hammaslääketieteellinen | 12 | 8 | 67 % | 20 | 12 | 60 % | 20 | 14 | 70 % |
Humanistinen | 140 | 82 | 59 % | 133 | 80 | 60 % | 124 | 84 | 68 % |
Kasvatustieteellinen | 74 | 59 | 80 % | 83 | 64 | 77 % | 80 | 61 | 76 % |
Kauppatieteellinen | 92 | 48 | 52 % | 111 | 54 | 49 % | 86 | 44 | 51 % |
Kuvataide | 1 | 1 | 100 % | ||||||
Liikuntatieteellinen | 4 | 3 | 75 % | 9 | 5 | 56 % | 5 | 1 | 20 % |
Luonnontieteellinen | 318 | 150 | 47 % | 337 | 165 | 49 % | 309 | 139 | 45 % |
Lääketieteellinen | 250 | 173 | 69 % | 283 | 189 | 67 % | 240 | 159 | 66 % |
Maatalous- metsätieteellinen | 55 | 35 | 64 % | 42 | 25 | 60 % | 33 | 21 | 64 % |
Musiikkiala | 14 | 8 | 57 % | 18 | 9 | 50 % | 12 | 6 | 50 % |
Oikeustieteellinen | 22 | 11 | 50 % | 15 | 9 | 60 % | 25 | 10 | 40 % |
Psykologia | 23 | 17 | 74 % | 26 | 15 | 58 % | 26 | 19 | 73 % |
Taideteollinen | 10 | 8 | 80 % | 8 | 7 | 88 % | 15 | 10 | 67 % |
Teatteri- ja tanssiala | 2 | 1 | 50 % | 2 | 1 | 50 % | 1 | 1 | 100 % |
Teknillistieteellinen | 274 | 72 | 26 % | 333 | 84 | 25 % | 312 | 77 | 25 % |
Teologinen | 18 | 7 | 39 % | 21 | 10 | 48 % | 24 | 10 | 42 % |
Terveystieteet | 57 | 51 | 89 % | 54 | 44 | 81 % | 49 | 45 | 92 % |
Yhteiskuntatieteellinen | 118 | 67 | 57 % | 122 | 67 | 55 % | 120 | 71 | 59 % |
1642 861 52 % 1518 798 53 %
YHTEENSÄ 1526 831 54 %
Suomen Akatemia Tilanne (lähde SA) 2007 | Myönnöt Myönnöt 2008 2009 Myönnöt 2010 Naisten osuus uusista rahoituspäätöksis- tä/myönnöistä | |||
Akatemiaprofessorit | 18 % | 40 % | 38 % | n.a. |
Akatemiatutkijat | 37 % | 30 % | 35 % | 38 % |
Bio- ja ymp.tieteet | 28 % | 36 % | n.a. | |
Kultt. ja yht.kuntatiet. | 46 % | 22 % | n.a. | |
Luonnontiet. ja tekn. | 21 % | 25 % | n.a. | |
Terveyden tutkimus | 24 % | 64 % | n.a. | |
Tutkijatohtorit | 41 % | 48 % | 47 % | |
Tutkimusmäärärahat | 28 % | 28 % | 25 % | 29 % |
Tutkimusohjelmat 27 %
Liite 12: Diplomaattikunnan sukupuolijakauma
UH:n sukupuolijakaumat - joulukuu 2011 12.12.2011
Ministeriö ja UE:n | lähetetyt | Miehet 534 | Naiset 988 | Yhteensä 1522 | naisten %-osuus 65 % |
Diplomaattiura | Miehet 259 | Naiset 298 | Yhteensä 557 | naisten %-osuus 54 % | |
Dip-ura virkkanimikkeittäin | Miehet | Naiset | Yhteensä | naisten %-osuus |
Kavaku-avustaja | 13 | 28 | 41 | 68 % |
Ulkoasiainsihteeri | 46 | 94 | 140 | 67 % |
Lähetystöneuvos | 102 | 116 | 218 | 53 % |
Ulkoasiainneuvos | 98 | 60 | 158 | 38 % |
Yhteensä | 259 | 298 | 557 | |
Johtotason työt | Miehet | Naiset | Yhteensä | naisten %-osuus |
70 | 44 | 114 | 39 % | |
naisten | ||||
Edustustonpäälliköt | Miehet | Naiset | Yhteensä | %-osuus |
51 | 33 | 84 | 39 % | |
naisten | ||||
%-osuus | ||||
Henkilöryhmittäin | UM | UE | Yhteensä | hlöstöryhmästä |
Dip-ura | 000 | 000 | 000 | 54 % |
Hal-ura | 343 | 173 | 516 | 90 % |
Eritysvirat | 207 | 6 | 213 | 70 % |
Työsopimussuht. | 60 | 7 | 67 | 48 % |
Erit.as.tuntijat | 89 | 89 | 89 | 48 % |
Virastomestarit | 49 | 20 | 69 | 14 % |
Harjoittelijat | 11 | 11 | 100 % | |
Paikaltapalkatut | 1193 | 1193 | 61 % | |
Yhteensä | 954 | 1761 | 2715 |
Liite 13: Palkkatilastoja
Naisten ansioiden osuus miesten ansioista 1995–2009
Lähde: Palkkarakennetilasto, Tilastokeskus
ID-indikaattori työmarkkinasektoreittain 2003–2008
Lähde: Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus
Naisten ansioiden osuus miesten ansioista johtajilla ja asiantuntija-ammateissa 2001 - 2009
Lähde: Palkkarakennetilasto, Tilastokeskus
Naisten osuuden muutos ammattiluokituksen pääluokissa 2001–2009
Lähde: Palkkarakennetilasto. Tilastokeskus
Sukupuolten palkkaero sektoreittain ja eri sektorit yhteensä Naisten ansioiden osuus miesten ansioista, prosenttia
Sektori | 2005, % | 2006, % | 2007, % | 2008, % | 2009, % | 2010, % |
Yksityinen | 82,17 | 82,31 | 82,24 | 82,44 | 84,3 | 84,7 |
Valtio | 81,90 | 82,04 | 83,14 | 8 3,76 | 83,7 | 84,1 |
Kunnat | 83,45 | 83,24 | 83,24 | 83,43 | 84,1 | 84,1 |
Kaikki palkan- saajat | 80,71 | 80,85 | 81,02 | 81,17 | 81,8 | 81,8 |
Lähde: Ansiotasoindeksi, Tilastokeskus
Naisten palkkojen osuus prosentteina miesten palkasta ikäryhmittäin ja sektoreittain, 2008 & 2009
Kaikki sektorit (valtio, kunta ja yk- sityinen) | Ikäryhmät | |||||||||
15- | 20- | 25- | 30- | 35- | 40- | 45- | 50- | 55- | 60- | |
19 | 24 | 29 | 34 | 39 | 44 | 49 | 54 | 59 | 69 | |
2006 | 92,8 | 90,5 | 88,4 | 82,8 | 79,8 | 79,6 | 79,1 | 78,9 | 77,3 | 74,3 |
2008 | 95,3 | 91,0 | 89,8 | 83,4 | 80,1 | 80,1 | 79,8 | 79,1 | 78,3 | 75,3 |
2009 | 94,0 | 88,7 | 89,3 | 83,1 | 79,2 | 79,1 | 78,9 | 78,2 | 77,5 | 74,6 |
Lähde: Palkkarakennetilasto 2008, Tilastokeskus
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Naisten palkkojen osuus prosentteina miesten palkoista eri ikäryhmissä 2009
94 89,3
78,9
88,7
79,2
77,5
83,1
79,1
78,2
74,6
Kaikki sektorit
00-00 00-00 00-00 00-00 00-00 00-00 00-00 00-00 00-00 00-00
%
Lähde: Palkkarakennetilasto 2009, Tilastokeskus
Liite 13: Suomen vastaus tyttölapsen asemaa koskevan (A/RES/64/145) päätöslauselman toimeenpanosta
Pakkoavioliitot
Sisäasiainministeriö mainitsee pakkoavioliiton yhtenä kunniaväkivallan muotona tuoreessa julkaisussaan Viranomaisten koulutuksen kehittämi- nen kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi (Sisäasiainministeriön julkaisut 14/2011). Kunniaväkivallan katso- taan rajoittavan tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeutta sekä loukkaavan ihmisoikeuksia. Tämä koskee myös pakkoavioliittoja, jotka järjestää joku muu kuin puolisot itse.
Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta
Sosiaali- ja terveysministeriö käsittelee lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa julkaisussaan Älä lyö lasta! Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuri- tusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010–2015 (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:7). Toimintaohjelman tavoitteena on vahvistaa lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vastaisia asenteita ja vähentää kuritusväkivaltaa erilaisin toimin. Vuonna 2009 poliisiammatti- korkeakoulu julkaisi väkivallan lapsiuhreja koskevan tutkimuksen, jossa käsitellään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa laajemmin ja esitetään tilasto- ja, joissa vertaillaan keskenään maahanmuuttajataustaisia ja muita lapsia.
Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmalla 2010–2015 (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:5) pyritään vähentämään väkivallan naisille ja lapsille aiheuttamia kärsimyksiä sekä parantamaan palvelujärjestelmää. Painopiste on naisten asemassa yleensä; pakkoa- violiittoja ei käsitellä.
Naisten sukuelinten silpominen
Sosiaali- ja terveysministeriö on vuotta 2011 koskevassa tulossopimuksessaan antanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle tehtäväksi laatia naisten sukuelinten silpomisen estämistä koskevat toimintaohjeet. Toimenpiteissä silpomisen estämiseksi on viime aikoina edistytty usean vuo- den tauon jälkeen.