Contract
Hirsto, H., ▇. ▇▇▇▇▇-▇▇▇▇▇▇▇, ▇. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇-▇▇▇▇▇▇▇▇ & ▇. ▇▇▇▇ (toim./red./eds/hrsg.) 2020. Työelämän viestintä III, Arbetslivskommunikation III, Workplace Communication III, Kommunikation im Berufsleben
III. VAKKI Symposium XL 6.–7.2.2020. VAKKI Publications 12. Vaasa, (210–223)
Työsopimus kuvina – oikeudellisen asiakirjan saavutettavuus
▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta
Tampereen yliopisto
Traditional written contracts are verbally formulated legal documents especially for and by lawyers to protect their clients in the case of a dispute. However, the signing parties should understand the contents of the documents as well. If they are unable to comprehend that for some reason, the verbal format of an employment contract becomes problematic. In order to solve the problem, ▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇▇, a South African lawyer, developed a comic contract, a visualised format of a contract for his client. In my article, I examine how traditional contracts can be translated into comics without losing their value as legally binding docu- ments. The main aim is to discuss, how a traditional employment contract has been translated into visuals in order to help people to access their rights. The analysis will indicate how the main contents of the labour law are transferred into a comic contract following the conventions of the visual language of comics. This leads to a clear, understandable and unambiguous – thus accessible – legal document, which helps the signing parties to understand their rights and duties as employees.
Asiasanat: intersemioottinen kääntäminen, multimodaalisuus, saavutettavuus, sarjakuvasopimus
1 Johdanto
Saavutettavuus on noussut viime aikoina tärkeäksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi, mikä on saanut eri alojen asiantuntijat etsimään vaihtoehtoisia menettelytapoja sellaisia ihmisiä varten, jotka eivät esimerkiksi syystä tai toisesta pysty ymmärtämään luke- maansa. Pitkälti kirjoitettuun tekstiin nojautuva yhteiskuntajärjestys vaatii kansalaisiltaan erityisen hyvää luku- ja kirjoitustaitoa, ▇▇▇▇▇ lakeihin ja asetuksiin viittaava virkakieli on täsmällisyyteen pyrkivää ja siksi usein vaikeaselkoista. Tavallinen kansalainen joutuu kuitenkin ▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇ tilanteisiin, joissa hän saa luettavakseen erilaisia viranomaisteks- ▇▇▇▇ ▇▇ muita asiakirjoja. ▇▇▇ ▇▇▇▇▇ kohtaamiensa tekstien sisältö jää epäselväksi, myöskin jokapäiväisen elämän pienissä ja suuremmissa käännekohdissa tarvittava tieto oikeuk- sista ja velvollisuuksista jää vajaaksi tai kokonaan saamatta. Jokapäiväiseen arkeen kuu- ▇▇▇▇▇ oikeudellisia tekstejä ovat esimerkiksi viranomaispäätökset, kauppakirjat ja erilaiset sopimukset.
Saavutettavuuden näkökulmasta allekirjoitettavat oikeudelliset asiakirjat, esimerkiksi tässä artikkelissa tarkastelemani työsopimukset, muodostuvat ongelmallisiksi, mikäli toi- nen allekirjoittavista osapuolista ei luku- tai kielitaidon puutteellisuuden tai jonkin kog- nitiivisen häiriön vuoksi ymmärrä sopimuksen sisältöä. Tällöin hänellä ei ole riittävää tietoa oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka hänelle kuuluvat, ja säännöistä, ▇▇▇▇▇ ▇▇▇ al- lekirjoituksellaan vahvistaa suostuvansa noudattamaan. Vaikka asiat selitettäisiinkin
Työsopimus kuvina – oikeudellisen asiakirjan saavutettavuus
työntekijälle työhönottotilanteessa, hän ei pysty tarkistamaan, ▇▇▇▇ sovitut asiat sisältyvät allekirjoitettavaan asiakirjaan. Eteläafrikkalainen juristi ▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇▇ tarttui tähän saa- vutettavuusongelmaan ja kehitti yhdessä Jincom-nimisen yhtiön piirtäjien kanssa vuonna 2014 Indigo Fruit Growers -hedelmäplantaasin rekrytointitarpeisiin sarjakuvamuotoisen työsopimuksen ▇▇▇ sarjakuvasopimuksen (comic contract), johon vain välttämättömät tie- dot on kirjattu kirjoitetun tekstin muodossa ▇▇ ▇▇▇▇▇ kaikki visualisoitavissa oleva sisältö on ilmaistu kuvin (ks. Creative Contracts n. d.). Sarjakuvasopimus on juridisesti ▇▇▇▇▇▇, ▇▇▇ se voidaan allekirjoittaa työsopimuksena. De Rooyn kehittämä sarjakuvasopimus otet- tiin käyttöön ClemenGold-nimisessä hedelmäyhtiössä vuonna 2016 (Haapio, Plewe & de Rooy 2017, 412–413), ja sittemmin erilaisia sarjakuvasopimuksia on tehty eri käyttötar- koituksiin.
ClemenGoldissa käytetään perinteistä kirjoitetussa muodossa olevaa työsopimusta tai sarjakuvasopimusta riippuen siitä, millainen rekrytoitavan henkilön kieli- ja lukutaito on. Tässä artikkelissa esitän havaintojani siitä, miten kirjoitetussa muodossa oleva työsopi- mus (Letter of Appointment) on käännetty sarjakuvasopimukseksi. Tarkastelen myös sitä, vaikuttavatko sarjakuvan konventiot siihen, miten Etelä-Afrikan työsopimuslain alakoh- taisten minimiehtojen (The Sectoral Termination 13) edellyttämät vaatimukset näkyvät sarjakuvasopimuksessa. Lisäksi pohdin sitä, millä reunaehdoilla kuva voi auttaa heikom- massa asemassa olevia ymmärtämään työsopimuksen sisällön. ▇▇▇▇ analyysin kolmeen osaan. Ensinnäkin tarkastelen sarjakuvasopimusta kertomuksena, toiseksi oikeudellisena asiakirjana ja kolmanneksi hybridigenrenä. Etsin vastausta seuraaviin kysymyksiin: mi- ten oikeudellinen kirjoitettu teksti on käännetty kuvaa ja sanaa yhdistäväksi kerto- mukseksi, miten kohdetekstin kontekstit on otettu huomioon tässä muokkausprosessissa ▇▇ ▇▇▇▇▇ perusteella muokkausprosessin tulos on perinteistä kirjoitettua sopimusta saavu- tettavampi? Analyysissä tukeudun teoreettiseen kehykseen, joka jakautuu kolmeen näkö- kulmaan: kontekstin, multimodaalisuuden ja intersemioottisen kääntämisen näkökul- maan. (Tämä artikkeli on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Tampereen yliopistossa toteutettavaa Graphic Justice -hanketta, ks. ▇▇▇▇▇▇▇▇.▇▇▇▇.▇▇/▇▇▇▇▇▇).
2 Teoreettinen viitekehys
2.1 Konteksti
M. A. K. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ (1978) systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan (SFL) nojautuvassa mallissa on kolme kielellistä ympäristöä: koteksti, tilannekonteksti ja kulttuurikonteksti. Koteksti on Tieteen termipankin (s. v. ▇▇▇▇▇▇▇▇) mukaan ”tarkasteltavana olevan kielenai- neksen ▇▇▇▇▇▇▇ kielellinen ympäristö”. Tilannekonteksti puolestaan viittaa semanttiseen ympäristöön, jossa osallistujat ▇▇▇ tekstissä esitetyt henkilöhahmot ja lukijat (oikeat ihmi- set) ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kolmas ympäristö, kulttuurikonteksti, on kie- lenulkoinen ympäristö (esim. yhteiskunnallinen konteksti), jossa teksti toimii.
▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇
Työsopimus on oikeudellinen asiakirja, joka viittaa oikeusjärjestelmään ja erityisesti työ- sopimuslakiin. Tästä syystä on tarpeen viitata myös laajempaan intertekstuaaliseen kon- tekstiin. ▇▇▇▇▇▇▇▇ (2011) on tutkimuksessaan luonut ▇▇▇▇▇▇, jota hän käyttää multimodaa- listen tekstien ja niiden kontekstien tarkastelemiseen. ▇▇▇▇▇▇▇▇ soveltaa mallissaan Fair- cloughin (1995) kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä, mutta ▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇ uloimmalle kehälle intertekstuaalisen kontekstin. Tarkastelemassani oikeudellisessa asiakirjassa vii- tataan työsopimuslakiin (intertekstinä), ja työsopimuslain sisältö (intertekstinä) vaikuttaa myös kääntäjän tai käännösryhmän työhön, kun työsopimus käännetään sarjakuvasopi- mukseksi. Interteksti vaikuttaa ▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇ kohdetekstin ▇▇▇ sarjakuvasopimuksen sisältöön ja rakenteeseen.
2.2 Multimodaalinen kerronta
Multimodaalinen teksti tarkoittaa eri moodien, esimerkiksi verbaalisen, visuaalisen ja au- ditiivisen moodin erilaisia yhdistelmiä (▇▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇, 2016). Artikkelissani tarkastelen multimodaalisuutta verbaalisen ja visuaalisen moodin välisen yhteistyön näkökulmasta. Analyysissä sovellan ▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ (1996/2006) kuva-analyysimallia.
Sarjakuva on multimodaalinen kokonaisuus, jossa yhdistyy aina vähintään kaksi eri mer- kitysjärjestelmää: visuaalinen ja verbaalinen. Yksi kuva voi kuitenkin välittää hyvin pal- ▇▇▇ erilaisia merkityksiä värien, asettelun ja kirjoitetun tekstin lisäksi myös kuvassa esi- tettyjen hahmojen eleiden, asentojen ja ilmeiden kautta. Voidaankin sanoa, ▇▇▇▇ ruuduissa esitetyt visuaaliset ja verbaaliset sisällöt yhdistyvät sarjakuvassa kokonaisuudeksi, jota sarjakuvatutkija ▇▇▇▇ (2018) nimittää sarjakuvan visuaaliseksi kieleksi. Jotta lukija voisi ymmärtää sarjakuvan sisällön, ▇▇▇▇▇ on toki ymmärrettävä kieltä, jolla sarjakuva on kir- joitettu, mutta ▇▇▇▇▇ kaikkea ▇▇▇▇▇ täytyy olla tietoinen ainakin sarjakuvan visuaalisen kielen perusteista.
Sarjakuvaa on pyritty määrittelemään monin tavoin, mutta sille ei ole löytynyt yhtä kai- kenkattavaa määritelmää. Sarjakuvatutkija ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ (1994: 9) määritelmä lienee tun- netuin: ▇▇▇▇▇ mukaansa sarjakuva on sarja tiettyyn järjestykseen asetettuja kuvia, joiden tarkoituksena on välittää tietoa ja tuottaa katsojalle esteettinen kokemus. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ mää- ritelmä korostaa sarjakuvan visuaalisuutta ja jättää verbaalisuuden vähemmälle huomi- olle. Kaindl (1999: 264) puolestaan laajentaa sarjakuvan määritelmää lisäämällä siihen kielelliset, typografiset ja kuvalliset merkit ja niiden yhdistelmät ▇▇▇▇ puhekuplat ja eri- laiset efektit (vauhtiviivat, ääniefektit jne.). Määritelmä täydentyy edelleen, mikäli edel- lisiin lisätään ▇▇▇▇▇▇▇▇ (1985: 5) käsitys sarjakuvasta kertovana taiteena.
Sarjakuvan kerronnallisuus näkyy ▇▇▇▇ fiktiivisissä ▇▇▇▇ ei-fiktiivisissä sarjakuvissa. Fik- tiiviset tarinat voivat olla kauhukertomuksia tai tarinoita supersankareista (sarjakuvan alakategorioista ks. ▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇▇▇▇ ▇▇. 2016; ▇▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇ Pitkäsalo 2018), ja ei-fiktiivis-
Työsopimus kuvina – oikeudellisen asiakirjan saavutettavuus
ten ja fiktiivisten välimaastossa olevat sarjakuvat esimerkiksi omaelämäkerrallisia kerto- muksia. Myös selvästi ei-fiktiiviset sarjakuvat, esimerkiksi sarjakuvamuotoiset ohjeet tai juridiset asiakirjat voidaan lukea kertomuksena.
Kerronnallisuuden lisäksi eri tyylisiä sarjakuvia yhdistää se, ▇▇▇▇ niissä käytetään samoja keinoja kertomuksen eteenpäin viemiseen. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi ruutujen koko, ▇▇▇▇▇ ▇▇ asettelu, puhekuplien ▇▇▇▇▇ ▇▇ erilaiset efektit ja symbolit (▇▇▇▇ 2018). Vaikka useat sarjakuvatutkijat puhuvatkin näiden keinojen yhdistelmästä sarjakuvan vi- suaalisena kielenä, sarjakuvan kielestä voidaan puhua vain metaforisesti, eikä sarjakuvan kielellä siten voi olla varsinaista kielioppia. Sarjakuvataiteilija kuitenkin asettelee ruudut tiettyyn järjestykseen, mikä puolestaan vaikuttaa sarjakuvan rakenteeseen. Ruuduissa esi- tetään kertomuksen näkökulmasta tärkeimmät käännekohdat. Sarjakuvien rakenne riip- puu siitä, mihin tekstilajiin sarjakuva kuuluu, mutta myös siitä, mitä tyyliä taiteilija edus- taa.
Sarjakuvat koostuvat peräkkäisistä ruuduista, jotka voivat sisältää kuvia henkilöhah- moista ja maisemasta, erilaisia efektejä, symboleja ja mahdollisesti kirjoitettua tekstiä. Ruutuja voidaan siis tarkastella kuvina, mihin ▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ (1996/2006) malli tarjoaa työkalut. ▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ (1996/2006) visuaalinen kielioppi so- veltaa systemaattis-funktionaalisen kieliteoriassa esitettyä jakoa kolmeen metafunktioon: ideationaaliseen, interpersoonaiseen ja tekstuaaliseen metafunktioon. Ideationaalinen metafunktio sisältää osallistujat ja osallistujien väliset suhteet. Se, miten osallistuja on kuvattu, paljastaa osallistujan merkittävyyden kertomuksessa: suuri koko, korkea väri- saturaatio ▇▇ ▇▇▇▇▇▇ fokus kielivät osallistujan keskeisestä roolista (▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇ 1996/2006: 63). Interpersoonainen metafunktio liittyy kuvitteellisiin suhteisiin kuvattu- jen osallistujien ja kuvan tekijöiden ja katsojien (lukijoiden) välillä (▇▇▇▇▇ ▇▇ van Leeuwen 1996/2006: 114). ▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇ van Leeuwenin mallissa osallistujien välinen vuo- rovaikutus näkyy kolmella tasolla. Ensinnäkin osallistujat voivat olla vuorovaikutuksessa muihin osallistujiin katseen välityksellä, kun heidän katseensa kohtaavat (▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇ 1996/2006: 118). Toiseksi kuvan tekijä voi osoittaa, ▇▇▇▇ osallistujien välillä on sosiaalinen etäisyys: ▇▇▇ osallistuja näkyy kaukana kuvassa, ehdotettu suhde osallistujien välillä on persoonaton (▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇ 1996/2006: 124). Kolmanneksi osallistu- jien väliset valtasuhteet voidaan osoittaa perspektiivin avulla. Alhaalta ylöspäin kuvattu osallistuja näyttää suurelta ja voimakkaalta, kun taas tasavertaisuuden kokemus voidaan luoda kuvaamalla osallistuja suoraan samalta tasolta (▇▇▇▇▇ ▇▇ van Leeuwen 1996/2006: 140). Tekstuaalinen metafunktio puolestaan liittyy kuvan asetteluun, ▇▇▇ esimerkiksi sii- hen, miten osallistujat on sijoitettu kuvaan ja miten heidät on kuvattu (▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇ 1996/2006: 177).
▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ (1996/2006) visuaalinen kielioppi tarjoaa paitsi valokuvan myös sarjakuvan lukijalle työkaluja, jotka auttavat häntä ymmärtämään ruuduissa esitet-
▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇
tyjä merkityksiä, mutta ruudun asettelun lisäksi sivun asettelu on tärkeä lukemisen järjes- tyksen näkökulmasta. Siksi lukijalla on oltava tietoa sarjakuvan visuaalisesta kielestä, ▇▇▇ ruutujen ▇▇▇▇ ▇▇ muodon ▇▇▇▇ puhekuplien, eri efektien ja symbolien merkityksistä, ▇▇ ▇▇▇▇ siitä, mikä on sarjakuvan oletettu lukusuunta, ▇▇▇ missä järjestyksessä ruudut on tarkoitus lukea. Loppujen lopuksi lukijan tehtäväksi jää täydentää kertomus: hän täyttää sarjakuvassa annettujen vihjeiden perusteella ruutujen väliin jäävän tilan aiemman maa- ilmantietonsa ja odotuksiensa mukaisesti (Zanettin 2008: 13; ▇▇▇▇▇▇▇ 1994: 68; ▇▇▇▇▇▇▇▇
▇▇ Pitkäsalo 2018).
2.3 Intersemioottinen kääntäminen
▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇ (1959: 233) mukaan kääntäminen voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: kie- lensisäiseen, kieltenväliseen ja intersemioottiseen kääntämiseen. Kielensisäinen kääntä- minen on tekstin uudelleenmuotoilua saman kielen sisällä. Hyvä esimerkki kielensisäi- sestä kääntämisestä on tekstin selkokielistäminen. Kieltenvälisellä kääntämisellä tarkoi- tetaan niin kutsuttua varsinaista kääntämistä, ▇▇▇ kääntämistä yhdestä luonnollisesta ▇▇▇- ▇▇▇▇▇ toiseen. Intersemioottinen kääntäminen puolestaan on verbaalisen sisällön siirtä- mistä toiseen, ei-verbaaliseen merkkijärjestelmään, esimerkiksi kun romaani käännetään musiikiksi. Työsopimuksen muokkaaminen sarjakuvan muotoon voidaan siis lukea inter- semioottisen kääntämisen kategoriaan.
Oikeudellisen asiakirjan siirtäminen visuaaliseen muotoon vaatii ainakin kahdenlaista asiantuntijuutta. Oikeusmuotoilun asiantuntijoilla tulee olla ▇▇▇▇ sarjakuvan visuaalisen kielen ▇▇▇▇ oikeuskäytäntöjen tuntemusta. Tästä syystä sarjakuvataiteilijat ja juristit työs- kentelevät usein yhdessä: sarjakuvataiteilijat tuntevat sarjakuvan visuaalisen kielen kon- ventiot ja kykenevät tulkitsemaan visuaalisen sisällön kulttuurisidonnaisuuksia, kun taas juristit tuntevat oikeudellisen kontekstin ja pystyvät varmistamaan sopimuksen pätevyy- den oikeudellisena asiakirjana.
3 Sarjakuvasopimus
Ajatus perinteisen kirjoitetun työsopimuksen muokkaamisesta sarjakuvamuotoon on yh- teydessä käyttäjäkeskeisen ajattelun nousuun oikeusmuotoilun alalla. Ajattelu korostaa ▇▇▇▇, ▇▇▇▇ oikeuden pitää olla kaikkien saavutettavissa (access to justice). Se liittyy myös läheisesti proaktiiviseen oikeudelliseen ajatteluun (proactive legal thinking), jonka mu- kaan on varmistettava, ▇▇▇▇ ihmiset voivat päästä oikeuksiinsa ▇▇ ▇▇▇▇▇ kuin riitatilanteita on päässyt syntymään (ks. ▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇ 2005; Pitkäsalo ▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇-▇▇▇▇, 2019). ▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇▇ tarttui tähän haasteeseen kehittäessään ▇▇▇▇▇▇▇▇ piirtäjien kanssa sarja- kuvasopimuksen ClemenGoldin rekrytointitarpeisiin. Sarjakuvasopimus kehitettiin joko lukutaidottomien tai sellaisten työntekijöiden tarpeisiin, jotka eivät ymmärtäneet englan- tia, perinteisen työsopimuksen kieltä (Creative Contracts 2019). Kohderyhmään kuulu- vien työntekijöiden äidinkieli on tyypillisesti Xhosa, Zulu tai Shangaan, eikä heidän luku-
Työsopimus kuvina – oikeudellisen asiakirjan saavutettavuus
ja kielitaitonsa ole riittävä englanninkielisen oikeudellisen asiakirjan lukemiseen. Hedel- mäyhtiössä alettiin käyttää de Rooyn sarjakuvasopimusta keväällä 2016 ja jo vuonna 2017 yli 200 työntekijää oli allekirjoittanut sen (Haapio, Plewe et al. 2017: 416). Myö- hemmin de Rooy on kehittänyt yli 20 sarjakuvasopimusta eri tarpeisiin yhteistyössä Jin- comin sarjakuvataiteilijoiden kanssa. Myös Australiassa on kehitetty sarjakuvamuotoisia sopimuksia eri kohderyhmille (▇▇▇▇▇▇▇▇ 2018).
3.1. Sarjakuvasopimus kertomuksena
▇▇▇▇ valinnut analysoitavaksi yhden de Rooyn kehittämistä sarjakuvasopimuksista. Ku- vassa 1 on kolme sivua, jotka kuvaavat rekrytointiprosessia ja muutamia varsinaiseen työhön liittyviä yksityiskohtia.
Kuva 1. Sivut 3–5 de Rooyn sarjakuvasopimuksesta (Creative Contracts, n. d.)
Kuvan 1 ensimmäinen sivu (sopimuksessa s. 3) voidaan esittää kertomuksena. Lukija ra- kentaa tarinan kuvassa olevista verbaalisista ja visuaalisista vihjeistä ja täyttää lukiessaan ruutujen väliin jäävät aukot. Kertomus alkaa, kun työnhakija saapuu plantaasille ja sivun keskiosassa oikealla oleva henkilöhahmo, jonka nimi on Law ▇▇▇ ▇▇▇▇ (henkilöt on esitelty edellisellä sivulla), esittelee työhönoton edellytykset. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇ on kuvan keskellä ▇▇▇- ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ mukaan oltava täysi-ikäinen, hänellä täytyy olla voimassa oleva henkilö- kortti tai työlupa ▇▇ ▇▇▇▇▇ täytyy olla sekä fyysisesti ▇▇▇▇ psyykkisesti terve. Lukemista ohjataan nuolten avulla: ▇▇▇ edellytykset täyttyvät, työnhakija perehdytetään työhön ▇▇ ▇▇▇ voi aloittaa työt (vihreä nuoli). ▇▇▇ edellytykset eivät täyty, työnhakija ei saa työpaik- kaa ▇▇ ▇▇▇ poistuu plantaasilta (punainen nuoli).
Kuvan 1 keskimmäisellä sivulla (sopimuksessa s. 4) työntekijä on aloittanut kolmen vii- kon koeajan, ja työnantaja merkitsee työntekijän työpanoksen ylös. Myös tällä sivulla nuolet osoittavat ▇▇▇▇ ruutujen lukusuunnan ▇▇▇▇ ▇▇▇, missä tapauksessa työntekijä täyttää
▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇
koeajalle asetetut vaatimukset ja voi jatkaa myös koeajan jälkeen, ja missä tapauksessa hän ei niitä täytä. Keskellä sivua oleviin suorakulman muotoisiin puhekupliin on merkitty pylväin, onko työntekijä poiminut riittävän määrän hedelmiä. ▇▇▇ työntekijä on täyttänyt vaatimukset, hän voi liittyä toisten työntekijöiden joukkoon, ellei ole, hän ei voi jatkaa työssä koeajan jälkeen.
Kuvan 1 kolmannella sivulla (sopimuksessa s. 5), työnantaja kertoo työntekijälle, ▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇ työnkuvaansa kuuluu. Työntekijän ensisijainen tehtävä on poimia hedelmiä, ja sii- hen on kaksi menetelmää: kaikkien hedelmien poimiminen (strip) ja hedelmien valikoiva poimiminen (select). Se, ▇▇▇▇ menetelmät on merkitty puhekupliin, auttaa lukijaa ymmär- tämään, mikä ero eri poimimismenetelmien välillä on. Työntekijän odotetaan poimivan vähintään keskimääräinen määrä hedelmiä päivässä, ▇▇▇ joko 46 tai 57 säkkiä riippuen poimintamenetelmästä. Sivun alalaidassa olevat ruudut vaikuttavat kerronnallisesti irral- lisilta, mutta tekstuaalinen konteksti auttaa lukijaa ymmärtämään, mistä on kyse. Vasem- manpuoleisessa ruudussa työnantaja kertoo työntekijän muista työtehtävistä ja oikean- puoleiseen ruutuun on merkitty työpaikan sijainti. Sen mukaan Letsitelen alueella on neljä plantaasia: Maradadi, Steyn, ▇▇▇▇, ▇▇ Du Roi.
▇▇▇ kuvaa 1 analysoidaan ▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇ van Leeuwenin ▇▇▇▇▇▇ mukaan, sarjakuvasopimuk- sen kerronnallisuus viittaa ideationaaliseen metafunktioon. Kuvassa 1 kuvatut osallistujat ovat työntekijä, työnantaja ja Law (Laki). Muita osallistujia ovat kertomuksen lukijat. Interpersoonainen metafunktio näkyy kolmella tasolla. Ensinnäkin se ilmenee lukijan ja kuvatun osallistujan vuorovaikutuksessa, kun Law-nimisen (Laki) henkilöhahmon katse kohdistuu suoraan lukijaan. Katse näiden kahden osallistujan välillä osoittaa, ▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇- kuvan henkilöhahmo kutsuu lukijan osallistumaan kuvattuun tapahtumaan, ▇▇ ▇▇▇▇ lukijan on helpompi samaistua sarjakuvassa kuvattuihin henkilöhahmoihin, ▇▇▇ oikean työnteki- jän on helpompi samaistua sarjakuvassa kuvattuun työntekijään. Kuvassa 1 esitetään myös vihje henkilöhahmojen sosiaalisesta välimatkasta. Kuvan 1 ensimmäisen sivun vii- meisessä ruudussa työnantaja ja työntekijä kättelevät, mutta kahden kättelijän välinen etäisyys kertoo, ▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇ suhteensa ei ole erityisen läheinen. Suhteen laadusta kertoo myös perspektiivi. Molemmat on kuvattu suoraan korostamatta valtasuhteita. Toisin sa- noen henkilöhahmot kuvataan tasa-arvoisina, vaikka kyseessä onkin työntekijän ▇▇ ▇▇▇▇- antajan välinen suhde. Tekstuaalinen metafunktio näkyy sivun asettelussa. Osallistujat on asetettu fokukseen ja yleensä etualalle, mikä korostaa henkilöhahmojen merkittävyyttä. Eri sivuilla olevissa ruuduissa käytetyt värit (oranssit appelsiinit vihreissä puissa) yhdis- tävät ruudut toisiinsa ja korostavat osaltaan asiakirjan kerronnallista luonnetta.
Kuvan kerronnallisuutta voidaan tarkastella myös kontekstin näkökulmasta. Kulttuuri- konteksti näkyy sarjakuvasopimuksessa esimerkiksi symbolien ▇▇ ▇▇▇▇▇▇ käytössä, mutta oleellista on, ▇▇▇▇ kohdeyleisö ymmärtää, mihin symboleilla ▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇ viitataan. Vaikka symbolit ovat usein kulttuurisidonnaisia, voidaan olettaa, ▇▇▇▇ tarkasteltavassa sarjakuva- sopimuksessa käytetyt symbolit ovat yleisesti käytössä. Esimerkiksi kohdeyleisö epäile- ▇▇▇▇▇ tunnistaa symbolisen kalenterin, joka kuvaa koeajan kestoa, ▇▇ ▇▇▇▇▇, jolla kuvataan poimittuja hedelmämääriä. Tosin sopimuksessa on myös sellaisia merkkejä, jotka eivät
Työsopimus kuvina – oikeudellisen asiakirjan saavutettavuus
ole välttämättä kaikille lukijoille tuttuja mutta jotka voi silti ymmärtää kontekstissaan. Tällaisia ovat karttamerkinnät, joita käytetään esimerkiksi Google Maps -palvelussa.
Sarjakuvasopimuksessa värejä on käytetty yleensä odotetulla tavalla, mutta värien mer- kitykset vaihtelevat jossain määrin. Kuvan 1 kolmannella sivulla hyvä ja huono tulos on merkitty piirtämällä työntekijän pään ympärille vihreä ympyrä kuvaamaan hyvää tulosta ja punainen ympyrä kuvaamaan huonoa tulosta, kun taas kuvan 1 ensimmäisellä ja toi- sella sivulla punainen rasti osoittaa hylkäämistä, ja hyväksymistä osoittava merkki on vihreä. Lukija voi kuitenkin tulkita värien merkityksen oikein, ▇▇▇ ▇▇▇ tarkastelee hahmo- jen ilmeitä (vihreä = iloinen; punainen = surullinen). Vaikka lukija ymmärtääkin värien merkitykset, ei ole loogista selitystä sille, miksi punainen viittaa huonoon tulokseen ja vihreä hyvään. ▇▇▇ värisymboliikalla viitataan työn päättymiseen (punainen) ja jatkumi- seen (vihreä), liikennevalojen värisymboliikka antaa vastauksen tähän kysymykseen.
Värien lisäksi myös henkilöhahmoille piirretyt ilmeet ja eleet ovat ainakin osin kulttuuri- sidonnaisia, tosin ilmeet eivät ole niin kulttuurisidonnaisia kuin eleet. Esimerkiksi kuvan 1 puhekuplissa esitettyjen henkilöhahmojen ilmeet kuvaavat onnellisuutta ja surua, jotka kuuluvat Ekmanin, Sorensonin ja Friesenin (1969) mukaan kuuden perustunteen ▇▇▇▇- ▇▇▇▇. Heidän mukaansa yleisesti ilmeiden perusteella tunnistettavia perustunteita ovat viha, inho, pelko, onnellisuus, suru ja yllättyneisyys (mt.). Sen sijaan eleet ovat ilmeitä kulttuurisidonnaisempia, mutta kuvassa 1 esitettyjen toisten työntekijöiden ▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇ voi ymmärtää väärin. Ne ovat selvästi tervetulo- ja onnentoivotusta kuvaavia eleitä. Yleensä tähän tekstilajiin kuuluviin sarjakuviin on kuitenkin hyvä piirtää mahdollisim- man ▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇ väärinkäsitysten välttämiseksi, erityisesti ▇▇▇ asiakirjan lukijat tulevat eri kulttuuriympäristöistä.
3.2 Sarjakuvasopimus oikeudellisena asiakirjana
Sarjakuvamuotoisen sopimuksen tulee olla samalla tavalla oikeudellisesti ▇▇▇▇▇▇ kuin pe- rinteisen työsopimuksen, vaikka se onkin muodoltaan kerronnallinen multimodaalinen teksti. Siksi sarjakuvasopimusta on syytä tarkastella sen intertekstuaalisessa kontekstissa. Vaikka eri maiden kansallisessa työlainsäädännössä onkin eroja, tavallisesti työsopimuk- set sisältävät perustiedot työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista, vaikka eri maiden kansallisessa työlainsäädännössä onkin eroja. Sopimuksen tulee yleensä sisältää allekir- joittavien osapuolten henkilö- ja osoitetiedot, työsuhteen alkamispäivä, määräaikaisen työsuhteen loppumispäivä, koeajan pituus, työpaikan osoite, työntekijän päätehtävät, pe- rustiedot palkanmaksusta, säännöllinen työaika, tiedot vuosilomasta ja irtisanomisajan pituus (ks. Suomen työlainsäädännöstä ▇▇▇▇▇▇▇, ▇▇▇▇▇, Kairinen ▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇ 2016: 59, 161–166; Pitkäsalo ▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇-▇▇▇▇, 2019). Näiden perustietojen lisäksi työsopimus- lain alakohtaisissa minimiehdoissa, joihin tarkasteltavassa sarjakuvasopimuksessa viita- taan (the Sectoral Determination 13 of the Basic Conditions of Employment Act of South Africa), listataan muutamia muitakin oikeuksia ja velvollisuuksia (ks. Sectoral Determi-
▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇
nation 13). Yksi lisäyksistä koskee poissaoloja, ▇▇▇ esimerkiksi sairauslomaa ja perheva- paata. Nämä tiedot on lisätty myös de Rooyn sarjakuvasopimukseen (Creative Contracts
n. d.).
Tarkasteltava sarjakuvasopimus on oikeudellisesti ▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇-Afrikassa. Se sisältää vaadittavat tiedot ja täyttää siten oikeudellisen asiakirjan vaatimukset. Sopimuksen en- simmäiselle varsinaiselle sivulle täytetään osapuolten tiedot. Työsuhteen alku- ja loppu- ▇▇▇▇▇ kirjataan sivulle 13. Koeajan alkamispäivä merkitään sivulle 3 ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇- taan sivun 4 otsikossa. Sivulla 4 kerrotaan tarkemmin koeajasta ja siitä, mitä työntekijältä vaaditaan, ▇▇▇▇▇ ▇▇▇ saa pitää työpaikan myös koeajan jälkeen. Sivulla 5 kerrotaan työteh- tävistä, ja siihen on merkitty myös työpaikan sijainti tai vaihtoehtoiset sijainnit. ▇▇▇▇▇▇ perustiedot ovat sivuilla 6, 8 ja 10. Sivulle 9 on merkitty tiedot säännöllisestä työajasta ja irtisanomisajasta. Sopimuksessa on myös maininta siitä, milloin työntekijällä on oikeus sairauslomaan ja muuhun poissaoloon (sivut 11 ja 12), ▇▇▇▇ tieto siitä, miten menetellään, ▇▇▇ ▇▇▇▇ laatu ei vastaa työnantajan odotuksia (sivu 7). Jokainen sivu allekirjoitetaan ▇▇▇▇- seen, vaikka sopimuksessa on myös erillinen sivu allekirjoituksille.
Vaadittujen tietojen järjestys ei seuraa perinteisen kirjoitetun sopimuksen loogista järjes- tystä, vaan tiedot on järjestetty niin, ▇▇▇▇ ne seuraavat toisiaan loogisesti kerronnallisena jatkumona. Käännettäessä kirjoitettua tekstiä sarjakuvaksi onkin kiinnitettävä huomiota siihen, ▇▇▇▇ asiakirjan oikeudelliset reunaehdot täyttyvät, ▇▇▇ ▇▇▇▇ se pysyy oikeudellisesti pätevänä, vaikka yksityiskohtien järjestystä ei olisi mahdollista säilyttää.
Tämä näennäinen epäjärjestys näkyy de Rooyn sarjakuvasopimuksessa kahdessa koh- dassa. Ensinnäkin työsuhteen kesto on kohdetekstissä ▇▇▇▇▇ sivulla 13, kun se lähdeteks- tissä on sijoitettu jo työsopimuksen osaan 1. Kerronnallisuuden näkökulmasta on loogista sijoittaa tieto työsuhteen kestosta samalle sivulle työsuhteen päättymistä koskevan tiedon kanssa, joka puolestaan on kirjattu lähdetekstissä osaan 11. Toiseksi tieto säännöllisestä työajasta on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan (lähdetekstissä osassa 4) sivulle 9. Uusi paikka on looginen siitä syystä, ▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇ työajasta on sijoitettu lähelle tietoa, joka koskee ylityöstä maksettavaa korvausta (kohdetekstissä sivulla 10). (Ks. Creative Contracts n. d.)
Tekstilajien erilaisuus voi aiheuttaa myös ▇▇▇, ▇▇▇▇ kohdetekstiin on lisättävä informaa- tiota kerronnallisista syistä. Näin on tehty sivulla 3, jolla kuvataan työhönottoprosessia ja perehdytystä. Lähdetekstissä ei mainita työhönottoprosessia lainkaan, eikä sitä mainita myöskään työsopimuslaissa. Kerronnan näkökulmasta kuvaus on kuitenkin ollut syytä lisätä. Myös kuvaus koeajan vaatimuksista on lisätty sivulle 4 (ks. kuva 1). Lähdetekstissä koeaika on mainittu yhdessä lauseessa: ”TYÖNANTAJA saa koeaikana käsityksen ky- vyistäsi, käytöksestäsi, tiedoistasi ja taidoistasi ▇▇▇▇ asenteestasi TYÖNANTAJAA koh- taan.” (”The EMPLOYER will access your capabilities, conduct, skills and knowledge as well as your attitude towards the EMPLOYER during this period of probation.”) Joskus
Työsopimus kuvina – oikeudellisen asiakirjan saavutettavuus
kerronnallinen järjestys aiheuttaa epäloogisuutta syy-seuraus-suhteessa. Kohdetekstin si- vulla 5 lukee, millaista tulosta työntekijältä odotetaan, mutta ▇▇▇▇▇ sivulla 7 kerrotaan, mitkä ovat seuraukset, ▇▇▇ ▇▇▇▇▇ jää alle vaaditun.
Tarkastelemani sarjakuvasopimus sisältää siis työsopimuslaissa vaaditut tiedot, ▇▇▇ se täyttää oikeudelliset reunaehdot, mutta on tärkeää huomata, ▇▇▇▇ ▇▇▇▇ informaatiosta on oltava kirjoitetussa muodossa. Sopimuksessa täytyy ainakin viitata työsopimuslakiin, ▇▇▇▇▇ sopimus perustuu kirjoitettuihin lakeihin ja asetuksiin, eikä aivan kaikkea tarvitta- vaa tietoa voi ilmaista vain kuvin. Useimmat De Rooyn sarjakuvasopimuksen viittauk- sista työsopimuslain alakohtaisiin minimiehtoihin (the Sectoral Determination 13, Farm Worker Sector, which is a part of South Africa’s Employment Act) ovat kuvia lakikirjasta (sivuilla 2, 3, 6 ja 8), mutta sivulla 14 siihen viitataan myös repliikin muodossa. Sivulla 13 viitataan toiseen kirjoitettuun tekstiin, yhtiön ohjesääntöön (Code of Conduct). (Ks. Creative Contracts n. d.)
3.3 Sarjakuvasopimus hybridigenrenä
Sarjakuvasopimus on muodoltaan monitasoinen asiakirja, jossa sarjakuvan muotoon yh- distyy oikeudellisen tekstin sisältö. Kysymys sarjakuvasopimuksen tekstilajista onkin hankala, ▇▇▇▇▇ perinteinen kirjoitettu sopimus muuttuu käännösprosessissa niin paljon, ▇▇▇▇ ▇▇▇ määritteleminen sopimuksen alalajiksi ei ole aivan yksiselitteistä. Muutokset nä- kyvät selvästi, kun lähdetekstiä ja kohdetekstiä tarkastellaan rinnakkain.
Ensinnäkin tarkasteltavien sopimusten rakenne on erilainen. ▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇ totesin, sarja- kuvasopimukseen on kerronnallisista syistä lisätty rekrytointiprosessin ja perehdytyksen kuvaus (kuva 1). Siinä kuvataan yksityiskohtia, jotka eivät kuulu työehtojen kuvaukseen, mikä puolestaan on perinteisen sopimuksen keskeistä sisältöä. Ilman kerronnallisia yksi- tyiskohtia työnhakijan saapumisesta työpaikalle teksti olisi vaikea ymmärtää kerto- mukseksi.
Toinen ero sarjakuvasopimuksen ja perinteisen kirjoitetun sopimuksen välillä liittyy kie- ▇▇▇▇ ▇▇ kielenkäyttöön. Sarjakuvasopimuksessa verbaalista sisältöä on merkittävästi vä- ▇▇▇▇▇▇ perinteiseen kirjoitettuun sopimukseen verrattuna. Siten myös sopimustekstille ominaiset lakikielen piirteet puuttuvat sarjakuvasopimuksesta, ja jäljelle ovat jääneet vain pakolliset termit ja fraasit ▇▇▇▇ viittaukset lainsäädäntöön ja yhtiön ohjesääntöön. Muu- tamia oikeudellisia termejä selitetään myös repliikeissä, vaikka pääosin sivut on otsikoitu käyttäen oikeudellisia termejä ja fraaseja.
Sarjakuvasopimuksen ja perinteisen työsopimuksen kielen välillä on muitakin eroja. Oi- keudellisen kielen ominaisuuksiin ei kuulu toisteisuus, kun taas sarjakuvan visuaaliselle kielelle on ominaista, ▇▇▇▇ keskeiset asiat voidaan toistaa ▇▇▇▇ visuaalisesti ▇▇▇▇ verbaali-
▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇
▇▇▇▇▇. Kuvan 1 ensimmäisellä sivulla on tästä esimerkki. Sivun pääsisällön merkitystä ko- rostetaan ▇▇▇▇ asettelun keinoin ▇▇▇▇ kertomalla sama asia kahteen kertaan. Sivun keskellä on suurennettuna lomake, johon on merkitty työhönoton edellytykset. Kuvan sisältö on toistettu myös lain edustajan repliikissä. ▇▇▇▇ sivun asettelu ▇▇▇▇ puhekupla pakottavat lukijan kiinnittämään huomionsa sivun keskeisimpään sisältöön. Lähdetekstissä näitä yk- sityiskohtia ei korosteta, vaikkakin työhönoton vaatimusten sijoittaminen perinteisen kir- joitetun työsopimuksen osaan 2 voidaan tulkita osoitukseksi niiden tärkeydestä. Lisäksi työsopimuksessa viitataan työlainsäädännön alakohtaisten minimiehtoihin (The Sectoral Termination 13), jonka kohdassa F (Prohibition of Child Labour and Forced Labour) kiel- letään lapsityövoiman käyttö.
Sarjakuvan visuaalinen kieli poikkeaa hyvin paljon verbaalisesta, mikä voi vaikuttaa so- pimuksen tulkintaan. Vaikka sarjakuvasopimuksessa käytetään esimerkiksi symboleita hyvinkin runsaasti osoittamaan sen intertekstuaalista yhteyttä työsopimuslakiin, kaikkia sarjakuvan visuaalisen kielen ominaisuuksia sopimuksissa ei käytetä. Esimerkiksi erilais- ten efektien käyttöä vältetään niiden tulkinnanvaraisuuden vuoksi. Täsmällisyyden näkö- kulmasta myös ruutujen välinen tila voi aiheuttaa ongelmia, ▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇ korostuu lukijan rooli kertomuksen rakentajana. Ruutujen välillä olevan siirtymän ei pitäisi antaa lukijalle mahdollisuutta tulkita tekstin oikeudellista sisältöä, vaan sen pitäisi olla yksiselitteinen, ▇▇▇▇▇ kyseessä on oikeudellinen teksti. Kääntäessään oikeudellista asiakirjaa sarjaku- vaksi kääntäjän on pyrittävä minimoimaan molempien osapuolten oikeuksia ja velvolli- suuksia koskevat väärinkäsitykset ja varmistamaan, ▇▇▇▇ kohdetekstin lukija – huolimatta siitä, tunteeko hän sarjakuvan visuaalisen kielen konventiot vai ei – pystyy seuraamaan kertomusta ja ymmärtää sopimuksen pääkohdat.
Lisäksi sopimuksissa puhutellaan lukijaa eri tavoin. Perinteisessä kirjoitetussa sopimuk- ▇▇▇▇▇ osallistujien väliset suhteet eivät ole niin merkityksellisiä kuin sarjakuvasopimuk- ▇▇▇▇▇. Sarjakuvasopimuksessa henkilöhahmot kutsuvat lukijan vuorovaikutukseen kans- saan kohdistaen katseensa suoraan lukijaan. Perinteisessä työsopimuksessa sen sijaan py- ritään neutraaliin kielenkäyttöön. ▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇ tutkimuksessa tarkastellussa lähdetekstissä lukija osallistetaan sopimukseen kielellisin keinoin käyttämällä persoonapronominia you.
Kolmas ero on asiakirjan lukemisjärjestys. Lukija näkee kerralla ruutujen ja sivujen aset- telun samoin kuin kuvaan lisätyt värit, symbolit ja hahmojen kehonkielen ja tarkastelee kunkin sivun tai aukeaman merkityksiä samanaikaisesti, kun taas kirjoitetun tekstin lukija seuraa tekstin lineaarista järjestystä, jolloin myös merkitykset rakentuvat lineaarisesti (▇’▇▇▇▇▇▇▇▇, Tan ▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇, 2016, 205). Lisäksi sarjakuvasopimus luetaan kertomuk- sena, jossa työntekijä ja työntekijä ovat avainrooleissa, mikä korostaa kertomukseen sa- maistuvan lukijan aktiivista roolia allekirjoittavana osapuolena.
Sarjakuvasopimuksen luokittelu on siis vaikeaa. Sarjakuvasopimusta voidaan kuitenkin edelliseen tukeutuen pitää eräänlaisena sopimuksen ja sarjakuvanovellin hybridinä.
Työsopimus kuvina – oikeudellisen asiakirjan saavutettavuus
4 Lopuksi
Artikkelissani ▇▇▇▇ tarkastellut sitä, miten perinteinen työsopimus on käännetty sarjaku- vasopimukseksi sen menettämättä asemaansa oikeudellisesti pätevänä asiakirjana. ▇▇▇▇ pyrkinyt osoittamaan, ▇▇▇▇ sarjakuvan muoto voi auttaa esimerkiksi kieli- tai lukutaitonsa vuoksi heikommassa asemassa olevia ymmärtämään oikeudellisen asiakirjan sisällön. Kun intersemioottisen käännösprosessin kohteena on perinteinen kirjoitettu oikeudellinen asiakirja, joka käännetään kuvaa ja sanaa yhdistäväksi multimodaaliseksi tekstiksi, läh- detekstiä joudutaan muokkaamaan paljon. Kuvien välittämät merkitykset ja visuaalisen kielen ominaispiirteet tekevät lähdetekstin muokkaamisesta välttämätöntä, mutta juuri se vaikuttaa tekstin ymmärrettävyyteen. Kun asiakirja saa käännösprosessissa uuden visu- aalisen muodon, lukija pystyy ymmärtämään asiakirjan sisällön. Työsopimuksen hanka- lat termit ja fraasit muuttuvat kertomukseksi elämän arkisista asioista, mikä auttaa lukijaa myös muistamaan työsopimuksen sisältämät yksityiskohdat.
Lisäksi työsopimuksen visuaalinen muoto parantaa allekirjoittavan osapuolen asemaa, ▇▇▇ ▇▇▇ pystyy samaistumaan sarjakuvasopimuksessa kuvattuun työntekijään. ▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇ ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ (1996/2006) visuaalisen kieliopin perusteella lukijan luottamusta ▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇- kuvassa esitetyn henkilöhahmon lukijaan kohdistuva suora katse ja kuvan perspektiivi. Sopimuksessa Law-niminen henkilöhahmo ▇▇▇ ▇▇▇▇ edustaja kutsuu työntekijän työhön plantaasille, jossa korostetaan yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tämäntyyp- pistä abstraktia viestiä ei perinteisessä työsopimuksessa ole näkyvissä, vaikka se voidaan- kin lukea epäsuorasti rivien välistä.
Olennainen muutos, joka sopimuksen käännösprosessissa tapahtuu, liittyy tekstilajiin. Yksi sarjakuvan ominaispiirteistä on kerronnallisuus, joka osoittautui keskeiseksi teki- jäksi tarkastellessani lähde- ja kohdetekstiä. Sarjakuvaa lukiessaan lukija rakentaa ruu- duissa olevien visuaalisten ja verbaalisten vihjeiden perusteella kertomuksen. Lukijalla on siis tärkeä rooli kuvien tulkitsijana. Kuvien yksityiskohtia voidaan kuitenkin muokata ▇▇▇▇▇, ▇▇▇▇ lukija ei pysty tulkitsemaan liikaa kuvien sisältöä. Esimerkiksi tilannekonteks- tiin kuuluvista kuvien taustoista voidaan poistaa yksityiskohdat ja henkilöhahmot voidaan esittää vähäeleisesti. Näin on tehty myös tarkastelemassani asiakirjassa. Analyysi osoit- taa, ▇▇▇▇ kulttuurikonteksti, johon sisältyvät muun muassa kohdetekstissä käytetyt sym- ▇▇▇▇▇ ▇▇ eleet, on keskeinen kulttuurisidonnaisten merkitysten ymmärtämiseksi. Tarkaste- lemassani sarjakuvasopimuksessa on käytetty vain sellaisia ikonisia merkkejä, jotka ovat yleisesti tunnettuja.
On tärkeää muistaa, ▇▇▇▇ vaikka sarjakuva on sinänsä luonteeltaan kerronnallinen, sarja- kuvasopimus on oikeudellinen asiakirja, jonka on oltava mahdollisimman yksiselitteinen ▇▇ ▇▇▇▇▇ ei voi jättää tilaa lukijan tulkinnalle. Tämän olennaisen eron takia sarjakuvasopi-
▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇▇▇
mus on kahden hyvin erilaisen tekstityypin ristiriitainen yhdistelmä. Sarjakuvasopimuk- ▇▇▇▇▇ kerronnallisuus voittaa oikeudellisen tekstin järjestyksen, kun taas perinteisessä so- pimuksessa oikeudellinen sisältö täsmällisine termeineen ja fraaseineen voittaa tulkintaan kutsuvan kerronnan. Tästä syystä voidaan sanoa, ▇▇▇▇ sarjakuvasopimus ei ole visualisoitu sopimus eikä sopimuksen alalaji, vaan hybriditekstilaji.
Tämän artikkelin päätavoitteena oli selvittää, täyttääkö sarjakuvasopimus Etelä-Afrikan työsopimuslain alakohtaisten minimiehtojen (The Sectoral Termination 13) edellyttämät vaatimukset ja onko se työntekijän näkökulmasta saavutettavampi kuin perinteinen työ- sopimus. Sarjakuvasopimuksen tekijöillä on oltava riittävästi tietoa paitsi kohdetekstin käyttäjien kulttuur(e)ista myös laeista ja muista oikeudellisista teksteistä, joihin sopimus perustuu. Taustatiedon tuntemus on tärkeää, ▇▇▇▇▇ ▇▇▇ esimerkiksi työsopimuslain pääsi- sältö on epäselvästi ilmaistu, se voi aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta allekirjoitta- ▇▇▇▇▇. Tarkastelemassani sarjakuvasopimuksessa ei tällaista ongelmaa ole, ▇▇ ▇▇▇▇ voikin pitää varteenotettavana vaihtoehtona perinteiselle työsopimukselle silloin, kun työntekijä ei jostain syystä pysty ymmärtämään kirjoitettua sopimustekstiä. Analyysin perusteella voidaan todeta, ▇▇▇▇ käännösprosessin tuloksena on syntynyt oikeudellinen asiakirja, joka on selkeä, ymmärrettävä ja yksiselitteinen – ▇▇ ▇▇▇▇▇ saavutettava – asiakirja, joka auttaa lukijaa ymmärtämään oikeutensa ja velvollisuutensa työntekijänä.
Lähteet
▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. (2018). Comic contracts and other ways to make the law understandable. The Conversation 19.1.2018. Saatavilla: ▇▇▇▇://▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇.▇▇▇/▇▇▇▇▇-▇▇▇▇▇▇▇▇▇-▇▇▇-▇▇▇▇▇-▇▇▇▇-▇▇-▇▇▇▇-▇▇▇- lawunderstandable-90313.
▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇., ▇▇▇▇, ▇▇▇ ▇. & ▇▇▇▇▇▇, A. (toim.) (2016). Routledge Companion to Comics. New York and London: Routledge.
▇▇▇▇, ▇. (2018). In defense of a “grammar” in the visual language of comics. Journal of Pragmatics 127:1-
19. Saatavilla: ▇▇▇▇▇://▇▇▇.▇▇▇/▇▇.▇▇▇▇/▇.▇▇▇▇▇▇.▇▇▇▇.▇▇.▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇, ▇. (1985). Comics and Sequential Art. Tamarac: Poorhouse Press.
Creative Contracts (2019) = Creative Contracts - who are we and what do we do? YouTube-video 10 Oc- ▇▇▇▇▇ 2019. Saatavilla: ▇▇▇▇▇://▇▇▇.▇▇▇▇▇▇▇.▇▇▇/▇▇▇▇▇?▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇&▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇.▇▇
Creative Contracts (n. d.) = Creative Contracts – ClemenGold Comic Contract. Saatavilla: ▇▇▇▇▇://▇▇▇▇▇▇▇▇- ▇▇▇▇▇▇▇▇▇.▇▇▇/▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇/
▇▇▇▇▇, P., ▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. ▇. & ▇▇▇▇▇▇▇, ▇. ▇. (1969). Pancultural elements in facial displays of emotions.
Science 164, 86–88.
▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. (1995). Media discourse. London and New York: ▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇.
▇▇▇▇▇▇, ▇. & ▇. ▇▇▇▇▇▇▇▇ (2005). Sopimusosaaminen projektiliiketoiminnassa. Projektitoiminta 2005:28 (1), 32–41.
▇▇▇▇▇▇, ▇., ▇▇▇▇▇, D. A. & ▇▇ ▇▇▇▇, ▇. (2017). Contract Continuum: From Text to Images, Comics and Code. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ ▇. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. ▇▇▇▇▇▇, ▇. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇ & ▇. ▇▇▇▇▇ (toim.). Trends and Communities of Legal Informatics. Proceedings of the 20th International legal Informatics Sympo- ▇▇▇▇ ▇▇▇▇ 2017. Wien: Österreichische Computer Gesellschaft, 411–418.
▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. ▇. ▇. (1978). Language as social semiotic. The social interpretation of language and mean- ing. London: ▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇ Publishers.
▇▇▇▇▇▇▇, ▇., ▇▇▇▇▇, ▇., ▇▇▇▇▇▇▇▇, M. & ▇▇▇▇▇▇▇▇, K. (2016). Työsopimuslaki käytännössä. Helsinki: ▇▇▇▇ Talent.
Työsopimus kuvina – oikeudellisen asiakirjan saavutettavuus
▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. (1959). On linguistic aspects of translation. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ ▇. ▇▇▇▇▇▇ (toim.) On Translation.
Cambridge, MA: Harvard University Press, 232–239.
▇▇▇▇▇▇, ▇. (1999). ▇▇▇▇▇, Whizz, Poom: A framework for the study of comics under translation. Target
11(2), 263–288.
▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. (2011). EU-artiklar som multimodala budskap. Text, bild och begriplighet i rapporteringen om EU-utvidgningen i finska och svenska morgontidningar år 2002 och 2004. Acta Universitatis Tam- perensis 1634. Tampere: Tampere University Press.
▇▇▇▇▇, ▇. & ▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇▇, T. (1996/2006). Reading Images. London – New York: Routledge. ▇▇▇▇▇▇▇, ▇. (1994). Understanding Comics. The invisible art. New York: HarperCollins Publishers.
▇’▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇., ▇▇▇, ▇. & ▇▇▇▇▇▇▇, P. (2016). Intersemiotic translation as resemiotisation: A multimodal perspective. Signata [Online] 7/2016.Saatavilla: ▇▇▇▇▇://▇▇▇▇▇▇▇▇.▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇▇.▇▇▇/▇▇▇▇▇▇▇/▇▇▇▇
▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. & ▇▇▇▇▇▇▇▇▇, E. (2018). Creating Characters in Visual Narration: Comics and Picturebooks in the Hands of the Translator. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ ▇. ▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. ▇▇▇▇▇▇▇▇ & ▇. ▇▇▇▇▇▇▇ (toim.). Search of Meaning. Language; Literary, Linguistic, and Translational Approaches to Communication. Tam- pere Studies in Language, Translation and Literature, Series A5. Tampere: University of Tampere, 101–126. Saatavilla: ▇▇▇▇://▇▇▇▇▇▇.▇▇▇.▇▇/▇▇▇▇▇▇/▇▇▇▇▇/▇▇▇▇▇▇.
Pitkäsalo, ▇. & ▇▇▇▇▇▇▇▇▇-▇▇▇▇, L. (2019). Democratizing access to justice: The comic contract as interse- miotic translation. Translation Matters 1/2, 30–42.
Sectoral Determination 13 = Basic Conditions of Employment Act No. 75 of 1997, Sectoral Determination 13: Farm Worker Sector, South Africa. Saatavilla: ▇▇▇▇▇://▇▇▇.▇▇▇.▇▇▇/▇▇▇/▇▇▇▇▇▇/▇▇▇▇/▇▇▇▇▇▇▇- NIC/64036/110125/F1427777950/ZAF64036.pdf
▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. ▇▇▇▇▇▇▇▇, M., ▇▇▇▇▇▇, A., ▇▇▇▇▇▇▇▇▇, E. & ▇▇▇▇▇▇▇▇ N. (2016). Katsaus multimodaalisuuteen käännöstieteessä. Teoksessa Pitkäsalo, E. & ▇▇▇▇▇▇▇▇, N. (toim.). Kääntäminen, tulkkaus ja multimo- daalisuus. Menetelmiä monimuotoisten viestien tutkimukseen. Tampere: Tampereen yliopisto, 11– 24.
▇▇▇▇▇▇▇▇, ▇. (2008). The Translation of Comics as Localization. ▇▇▇▇▇▇▇▇▇ ▇. ▇▇▇▇▇▇▇▇ (toim.). Comics in Translation. Manchester: St. ▇▇▇▇▇▇, 1–32.