YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sopimuksen valinnaiset pöytäkirjat
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sopimuksen valinnaiset pöytäkirjat
FINLANDS FN-FÖRBUND UNA FINLAND
Julkaisija:
Suomen YK-liitto
Xxxxxxxx: Xxxxxx Xxxxxxxx
Paino: Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero, 2016
isbn 978-952-5966-30-5
Johdanto
Kestävä yhteiskunta perustuu huolen- pitoon lapsista
YK:n lapsen oikeuksien sopimus on maa- ilman laajimmin ratifioitu ihmisoikeus- sopimus. Kyseessä ei siis ole julistus tai kannanotto, vaan juridisesti sitova ja vel- voittava ihmisoikeussopimus, jonka ta- voitteena on se, että maailma on lapsille hyvä paikka elää.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväk-
syttiin New Yorkissa
20.11.1989.
Matka
kohti sopimusta kuitenkin alkoi jo vuonna 1959, kun YK:n yleiskokous hyväksyi julis- tuksen lapsen oikeuksista.
Lapsen oikeuksien julistus ja sopimus se- koittuvat helposti keskenään. Viranomais- ten päätöksissäkin saatetaan sopimuksen sijaan viitata julistukseen ja näin tulki- ta väljästi lapsen oikeuksien sitovuutta. Tämä on valitettavaa. Epätietoisuus on meillä Suomessakin käännettävä tietoi- suudeksi – syväymmärrykseksi ja sitoutu- miseksi lapsen oikeuksista.
Sopimuksen neljä yleisperiaatetta
Lapsen oikeuksien sopimuksessa on neljä yleisperiaatetta: syrjimättömyys (artikla 2), lapsen edun huomioiminen päätök- senteossa (artikla 3), oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6) sekä lapsen nä- kemysten kunnioittaminen kaikissa hän- tä koskevissa asioissa (artikla 12). Näiden neljän yleisperiaatteen valossa tarkastel- laan kaikkea lapseen liittyvää.
Sopimus sisältää kattavasti lapsen oi-
keuden muun muassa kansalaisuuteen, opetukseen, terveydenhoitoon sekä oi- keuden vaikuttaa kehitystasonsa mukai- sesti omiin asioihinsa. Sopimus velvoit- taa suojaamaan lasta seksuaaliselta ja muulta hyväksikäytöltä sekä turvaamaan hänen asemansa oikeudenkäynnissä. Lap- seksi katsotaan sopimuksessa alle 18-vuo- tiaat, asepalveluksen osalta ikäraja on 15 vuotta.
Lisäpöytäkirjat laajentavat sopimusta
Lapsen oikeuksien sopimus ei ole staat- tisessa tilassa. Lapsen oikeuksien toteu- tuminen vaatii uuden tutkimustiedon soveltamista, yhteiskunnan kehitykseen reagoimista sekä lapsen näkökulman sy- vällisempää ymmärtämistä. Lapsen oi- keuksien sopimus on dynaaminen, alati ajassa kehittyvä sopimus.
Lapsen oikeuksien sopimusta kehitetään
niin sanottujen valinnaisten pöytäkirjo- jen tai lisäpöytäkirjojen sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttien avulla.
Lisäpöytäkirjoja on toistaiseksi lisätty so- pimukseen kolme:
1) lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin,
2) lisäpöytäkirja lapsikaupasta ja lasten hyväksikäytöstä prostituutiossa ja porno- grafiassa sekä
3) lisäpöytäkirja valitusoikeudesta.
Suomi on hyväksynyt kaikki kolme lisä- pöytäkirjaa.
YK:n lapsen oikeuksien komitea julkaisee toimeenpanon tueksi yleiskommentteja, joissa se esittää tulkintansa sopimukses- sa taatuista oikeuksista sekä yksittäisten artiklojen osalta että erilaisissa temaatti- sissa kysymyksissä. Lapsiasiavaltuutetun
toimisto vastaa Suomessa näiden yleis- kommenttien kääntämisestä ja niistä in- formoinnista eri tahoille.
Lapsen oikeuksien sopimuksen sisältöä ei voi tuntea perehtymättä lisäpöytäkirjojen ja yleiskommenttien sisältöön.
Sopimusta valvoo YK:n lapsen oikeuk- sien komitea
Lapsen oikeuksien sopimuksen noudatta- minen ei ole vain valtioiden hyvän tahdon varassa. Sopimuksen noudattamista val- voo YK:n lapsen oikeuksien komitea, jol- le sopimusvaltiot raportoivat määräajoin lapsen oikeuksien tilasta ja sopimuksen toimeenpanosta. Vastauksena maat saa- vat komitealta huomautuksia ja suosituk- sia.
Suomessa kansallisesta raportoinnista vastaa ulkoministeriö. Maan hallituksen lisäksi lapsen oikeuksien tilasta rapor-
toivat YK:n lapsen oikeuksien komitealle lapsiasiavaltuutettu, eduskunnan oikeus- asiamies, Suomen Unicef ja Lastensuoje- lun Keskusliitto.
Lapsen oikeuksien edistäminen on yh- teistä työtä. Se on järjen valoa ja sydämen ääntä. Yhteiskunta, joka arvioi päätösten vaikutuksia lapsiin lapsen edun näkökul- masta, on kestävä. Kestävä yhteiskunta perustuu huolenpitoon lapsista.
Xxxxxx Xxxxxxxx Lapsiasiavaltuutettu
YK:n
lapsen oikeuksien yleissopimus
Johdanto
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,
ottavat huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa julistettujen periaatteiden mukaisesti koko ihmiskun- nan kaikkien jäsenten synnynnäisen ar- von sekä yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa,
muistavat, että Yhdistyneiden Kansakun- tien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisen perusoikeuksiin, arvoon ja merkitykseen ja ovat päättäneet edistää sosiaalista kehitystä ja parempia elinoloja vapaammissa oloissa,
tunnustavat, että Yhdistyneet Kansakun-
nat on ihmisoikeuksien yleismaailmalli- sessa julistuksessa ja kansainvälisissä ih- misoikeuksien yleissopimuksissa julista- nut ja sopinut, että jokainen ihminen on oi- keutettu niissä tunnustettuihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskon- toon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, syntymään tai muuhun seikkaan perustuvaa erotusta,
palauttavat mieliin, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdisty- neet Kansakunnat on julistanut lasten ole- van oikeutettuja erityiseen huolenpitoon ja apuun,
ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hy- vinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympä- ristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua
ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoi- tamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa,
tunnustavat, että lapsen tulisi persoonalli- suutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnel- lisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä,
ottavat huomioon, että lapsen tulisi olla täysin valmis elämään itsenäistä elämää yhteiskunnassa ja häntä tulisi kasvattaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjas- sa julistettujen ihanteiden hengessä sekä erityisesti rauhan, ihmisarvon, suvaitsevai- suuden, vapauden, tasa-arvon ja solidaari- suuden hengessä,
muistavat, että erityisen huolenpidon ulot- taminen lapseen on todettu Geneven lapsen oikeuksien julistuksessa vuonna 1924 ja Yhdistyneiden Kansakuntien vuon- na 1959 hyväksymässä lapsen oikeuksien
julistuksessa sekä tunnustettu ihmisoi- keuksien yleismaailmallisessa julistukses- sa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuk- sia koskevassa kansainvälisessä yleisso- pimuksessa (erityisesti sen 23 ja 24 artik- lassa), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyk- sellisiä oikeuksia koskevassa kansainvä- lisessä yleissopimuksessa (erityisesti sen 10 artiklassa) ja lasten hyvinvoinnista huo- lehtivien erityisjärjestöjen ja kansainvälis- ten järjestöjen säännöissä ja asiaan liitty- vissä asiakirjoissa,
muistavat, kuten Yhdistyneiden Kansa- kuntien yleissopimuksen 20 päivänä mar-
raskuuta
1959
hyväksymässä lapsen oi-
keuksien julistuksessa todetaan, että ”lap- si ruumiillisen ja henkisen kypsymättö- myytensä vuoksi tarvitsee erityistä suo- jelua ja huolenpitoa, siihen luettuna asi- anmukainen hoito sekä ennen syntymää että sen jälkeen”
palauttavat mieliin julistuksen sosiaalisista ja oikeudellisista periaatteista lasten huol- lossa ja suojelussa, erityisesti sijaishuollos- sa sekä kansallisessa että kansainvälisessä lapseksiottamisessa, Yhdistyneiden Kan- sakuntien vähimmäissäännökset nuoriso- oikeudesta (”Beijingin säännöt”) ja julis- tuksen naisten ja lasten suojelusta hätäti- lanteissa ja aseellisissa selkkauksissa,
tunnustavat, että kaikissa maailman mais- sa elää lapsia erittäin vaikeissa oloissa ja että tällaiset lapset tulee erityisesti ottaa huomioon,
ottavat asianmukaisesti huomioon kunkin kansan perinteiden ja kulttuurin merkityk- sen lapsen suojelussa ja tasapainoisessa kehityksessä,
tunnustavat kansainvälisen yhteistyön merkityksen lasten olojen parantamiseksi kaikissa maissa, erityisesti kehitysmaissa, ovat sopineet seuraavasta:
1. artikla
I OSA
Tässä yleissopimuksessa lapsella tarkoite- taan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, el- lei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi- ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin.
2. artikla
1. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeu- det kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajan- sa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipitei- siin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuu- teen, syntyperään tai muuhun seikkaan pe- rustuvaa erottelua.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeel- lisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja ran- gaistukselta, jotka perustuvat hänen van- hempiensa, laillisten huoltajiensa tai mui- den perheenjäsentensä asemaan, toimin- taan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.
3. artikla
1. Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaa- lihuollon, tuomioistuinten, hallintoviran- omaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otet- tava huomioon lapsen etu.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämät- tömän suojelun ja huolenpidon ottaen huo- mioon hänen vanhempiensa, laillisten huol- tajiensa tai muiden hänestä oikeudellises- sa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopi-
musvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.
3. Sopimusvaltiot takaavat, että lasten huo- lenpidosta ja suojelusta vastaavat laitok- set ja palvelut noudattavat toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyt- tä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa.
4. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeel- lisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellis- ten oikeuksien toteuttamiseksi sopimusval- tiot ryhtyvät mahdollisimman täysimääräi- sesti tällaisiin toimiin käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ja tarvittaessa kansainvälisen yhteistyön puitteissa.
Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien tai paikallisen tavan mukaisen suurperheen tai yhteisön, laillisten holhoojien ja huol- tajien tai muiden lapsesta oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia tarjota lapsel- le hänen kehittyvien valmiuksiensa mu- kaisesti asianmukaista ohjausta ja neuvoa tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oi- keuksien käyttämiseksi.
6. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokai- sella lapsella on synnynnäinen oikeus elä- mään.
2. Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiin- jäämisen ja kehittymisen edellytykset mah- dollisimman täysimääräisesti.
1. Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähti- en oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhem- pansa ja olla heidän hoidettavanaan.
2. Sopimusvaltiot takaavat näiden oikeuk- sien toteuttamisen kansallisen lainsäädän- tönsä ja asiaankuuluvissa kansainvälisissä asiakirjoissa määriteltyjen velvoitteidensa mukaisesti etenkin silloin, kun lapsi muu- ten olisi kansalaisuudeton.
8. artikla
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioitta- maan lapsen oikeutta säilyttää henkilölli- syytensä, myös kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa niin kuin lainsäädän- nössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti.
2. Xxxxxxx lapselta on laittomasti riistetty hänen henkilöllisyytensä osittain tai koko- naan, sopimusvaltioiden on annettava hä- nelle asianmukaista apua ja suojelua pyr- kimyksenään nopeasti palauttaa lapselle hänen henkilöllisyytensä.
9. artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta erote- ta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastai- sesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomiois- tuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista.
Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhem- pien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.
2. Kaikille asianosaisille on annettava mah- dollisuus 1 kappaleessa tarkoitetuissa toi-
missa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda
siinä julki näkökantansa.
3. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhem- mastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
4. Mikäli tällainen ero aiheutuu sopimus- valtion aloittamista toimenpiteistä, kuten lapsen vanhemman tai vanhempien pidä- tyksestä, vangitsemista, maanpakoon mää- räämisestä, karkotuksesta tai kuolemasta (mukaanlukien valtion huostassa olevan henkilön mistä tahansa syystä aiheutuva kuolema), tämän sopimusvaltion on annet- tava pyynnöstä lapselle, hänen vanhem- malleen tai milloin aiheellista, muulle per- heenjäsenelle olennaiset tiedot poissaole- van perheenjäsenen olinpaikasta, paitsi jos tiedon antaminen saattaisi vahingoittaa lapsen hyvinvointia. Sopimusvaltioiden on
edelleen varmistettava, ettei tällaisen pyyn- nön esittäminen sinänsä aiheuta epäedulli- sia seurauksia asianosaisille.
10. artikla
1. Sopimusvaltioille 9 artiklan 1 kappalees- sa asetettujen velvoitteiden mukaisesti on lapsen tai hänen vanhempiensa hakemuk- set jotka koskevat sopimusvaltioon saapu- mista tai sieltä lähtemistä perheen jälleen- yhdistämiseksi käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Sopimusvaltiot takaavat lisäksi, että tällaisen hakemuksen esittämisestä ei ole epäedullisia seurauksia hakijoille eikä heidän perheenjäsenilleen.
2. Xxxxxxxx, jonka vanhemmat asuvat eri valtioissa, on oikeus säännöllisesti ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyk- siä molempiin vanhempiinsa, paitsi poik- keuksellisissa tapauksissa. Tässä tarkoituk- sessa ja sopimusvaltioille 9 artiklan 1 kap-
paleessa asetetun velvoitteen mukaisesti sopimusvaltioiden on kunnioitettava lap- sen ja hänen vanhempiensa oikeutta läh- teä mistä tahansa maasta, myös omasta maastaan, ja saapua omaan maahansa. Oi- keudelle lähteä maasta voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty lais- sa ja jotka ovat välttämättömiä kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre public), väestön terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi ja jotka ovat sopusoinnussa tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oi- keuksien kanssa.
11. artikla
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät toimiin ehkäis- täkseen lasten laittomat maastakuljetukset ja ulkomailta palauttamatta jättämiset.
2. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot edis- tävät kahden- ja monenvälisten sopimusten tekemista tai olemassa oleviin sopimuk-siin
liittymistä.
12. artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka ky- kenee muodostamaan omat näkemyksen- sä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näke- myksensä kaikissa lasta koskevissa asiois- sa. Lapsen näkemykset on otettava huomi- oon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on an-
nettava erityisesti mahdollisuus tulla kuul- luksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön me- nettelytapojen mukaisesti.
13. artikla
1. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mie- lipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia
tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muo- dossa.
2. Tämän oikeuden käytölle voidaan aset-
taa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttä- mättömiä:
a) muiden oikeuksien tai maineen kunni- oittamiseksi; tai
b) kansallisen turvallisuuden, yleisen jär- jestyksen (ordre public), tai väestön tervey- den tai moraalin suojelemiseksi.
14. artikla
1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oi- keutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskon- nonvapauteen.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempi-
en ja laillisten huoltajien oikeuksia ja vel- vollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen
oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen xxxxxxxxxxxx kanssa.
3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskonto-
aan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turval- lisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraa- lin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.
15. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oi- keuden yhdistymisvapauteen ja rauhan- omaiseen kokoontumisvapauteen.
2. Näiden oikeuksien käyttämiselle ei saa
asettaa muita rajoituksia kuin sellaisia, jotka ovat säädettyjen lakien mukaisia ja jotka ovat välttämättömiä demokraattises- sa yhteiskunnassa kansalliselle ja yleiselle turvallisuudelle, yleiselle järjestykselle (ordre public), väestön terveyden tai mo- raalin suojelemiselle tai muiden ihmisten
vapauksien tai oikeuksien suojelemiselle.
16. artikla
1. Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielival- taisesti tai laittomasti eikä hänen kunni- aansa tai mainettansa saa laittomasti hal- ventaa.
2. Lapsella on oikeus lain suojaan tällaiselta
puuttumiselta ja halventamiselta.
17. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedo- tusvälineiden tärkeän tehtävän ja takaavat, että lapsi saa tietoa monenlaisista kansal- lisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityi- sesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hy- vinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot:
a) rohkaisevat tiedotusvälineitä levittä- mään lapsen sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävää ja 29 artiklan hengen mukaista tietoa ja aineistoa;
b) rohkaisevat kansainvälistä yhteistyötä erilaisista sivistyksellisistä, kansallisista tai kansainvälisistä lähteistä olevan tällaisen tiedon ja aineiston tuottamiseksi, vaihtami- seksi ja levittämiseksi;
c) rohkaisevat lastenkirjojen tuottamista ja levittämistä;
d) rohkaisevat tiedotusvälineitä kiinnittä- mään erityistä huomiota vähemmistöryh- miin kuuluvien tai alkuperäiskansojen las- ten kielellisiin tarpeisiin;
e) rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta muistaen 13 ja 18 artiklojen määräykset.
18. artikla
1. Sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mu- kaan takaamaan sen periaatteen tunnus- tamisen, että vanhemmat vastaavat yhtei- sesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen lail- lisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijai- nen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehi- tyksestä. Lapsen edun on määrättävä hei- dän toimintansa.
2. Tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien takaamiseksi ja edistämisek- si sopimusvaltiot antavat vanhemmille ja muille laillisille huoltajille asianmukaista apua heidän hoitaessaan lastenkasvatus- tehtäväänsä sekä huolehtivat lastensuoje- lulaitosten ja -palvelujen kehittämisestä.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asian- mukaisiin toimiin taatakseen, että työssä- käyvien vanhempien lapsilla on oikeus hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoito-
palveluita ja -laitoksia.
19. artikla
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asian- mukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnolli- siin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilli- selta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoitta- miselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta koh- telulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajan- sa tai kenen tahansa muun hoidossa.
2. Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvitta- essa sisältää tehokkaita menetelmiä sosi- aalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henki- löitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitelytapa- usten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, ra-
portoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseuran- naksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asi- aan puuttumiseksi.
20. artikla
1. Xxxxxxxx, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mu- kaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiiris- sä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.
2. Sopimusvaltiot takaavat tällaiselle lapsel- le vaihtoehtoisen hoidon kansallisen lain- säädäntönsä mukaisesti.
3. Tämä hoito voi muun muassa olla sijais- perhehoito, islamin lain mukainen kafala, lapseksiotto tai tarvittaessa sijoitus sopi- vaan lastensuojelulaitokseen. Ratkaisua harkittaessa on asianmukaista huomiota kiinnitettävä jatkuvuuden toivottavuuteen lapsen kasvatuksessa ja lapsen etniseen,
uskonnolliseen, sivistykselliseen ja kielelli- seen taustaan.
21. artikla
Sopimusvaltiot, jotka tunnustavat tai salli- vat lapseksiottamisen, takaavat että kaikes- sa ensisijainen huomio kiinnitetään lapsen etuun ja ne:
a) takaavat, että lapseksiottamisen voivat vahvistaa vain toimivaltaiset viranomaiset, jotka soveltuvan lainsäädännön ja menet- telytapojensa mukaisesti sekä kaikkien asi- aan liittyvien ja luotettavien tietojen perus- teella toteavat, että lapseksiottaminen voi- daan sallia ottaen huomioon lapsen asema ja hänen suhteensa vanhempiinsa, sukulai- siinsa ja laillisiin huoltajiinsa ja että tarvit- taessa asianosaiset ovat antaneet tietoisen suostumuksensa lapseksiottamiseen saatu- aan asianmukaista ottolapsineuvontaa;
b) tunnustavat, että kansainvälistä lapsek-
siottamista voidaan harkita vaihtoehtoise- na hoitomuotona, jos lasta ei voida sijoittaa sijaisperheeseen tai ottaa lapseksi tai mil- lään muulla sopivalla tavalla hoitaa lapsen omassa maassa;
c) takaavat, että toiseen maahan lapseksio- tettava lapsi nauttii vastaavista turvatoi- mista ja -tasosta kuin kansallisessa lapsek- siottamisessa;
d) ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin varmistaakseen, ettei kansainvälinen lap- seksiottaminen asiattomasti hyödytä asian- osaisia taloudellisesti;
e) edistävät tämän artiklan päämääriä teke- mällä tarvittaessa kahden- tai monenvälisiä sopimusjärjestelyjä tai sopimuksia ja pyrki- vät siinä yhteydessä takaamaan, että toimi- valtaiset viranomaiset ja toimielimet hoita- vat lapsen sijoittamisen toiseen maahan.
22. artikla
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin taatakseen, että lapsi joka yksin tai yhdessä vanhempiensa tai kenen ta- hansa muun henkilön kanssa anoo pako- laisen asemaa tai jota pidetään pakolaise- na soveltuvien kansainvälisen tai kansalli- sen oikeuden ja menettelytapojen mukaan, saa asianmukaista suojelua ja humanitaa- rista apua voidakseen nauttia tässä yleis- sopimuksessa ja muissa sellaisissa kan- sainvälisissä ihmisoikeuksia ja humani- taarista oikeutta koskevissa asiakirjoissa tunnustettuja oikeuksia, joiden osapuolia kyseiset valtiot ovat.
2. Tämän toteuttamiseksi sopimusvaltiot osallistuvat, siten kuin katsovat tarpeelli- seksi, Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden toimivaltaisten, hallitustenvälisten tai Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa yh- teistyössä olevien kansalaisjärjestöjen pon-
nisteluihin tällaisen lapsen suojelemiseksi ja avustamiseksi sekä pakolaislapsen van- hempien tai muiden perheenjäsenten jäljit- tämiseksi, jotta saataisiin lapsen ja hänen perheensä jälleenyhdistämisen kannalta välttämättömiä tietoja. Silloin kun van- hempia tai muita perheenjäseniä ei löyde- tä, lapsen on saatava sellaista suojelua kuin syystä tai toisesta perheen turvaa pysyvästi tai tilapäisesti vailla olevalle lapselle tämän yleissopimuksen mukaisesti annetaan.
23. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että hen- kisesti tai ruumiillisesti vammaisen lap- sen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan.
2. Sopimusvaltiot tunnustavat vammaisen lapsen oikeuden saada erikoishoitoa sekä
rohkaisevat ja varmistavat avun ulottami- sen käytettävissä olevien voimavarojensa mukaisesti siihen oikeutettuihin lapsiin sekä heidän hoidostaan vastaaviin henki- löihin, silloin kun apua on haettu ja kun se soveltuu lapsen tilanteeseen ja hänen van- hempiensa tai muiden hoitajiensa olosuh- teisiin.
3. Tunnustaen vammaisen lapsen erityis- tarpeet tämän artiklan 2 kappaleen määrä- ysten mukaista apua on annettava tarvitta- essa kiinnittäen huomiota vanhempien tai lapsen muiden hoitajien varallisuuteen. Apu on suunniteltava varmistamaan vam- maisen lapsen mahdollisuus koulunkäyn- tiin, koulutukseen, terveydenhoito- ja kun- toutuspalveluihin, ammattikoulutukseen ja virkistystoimintaan siten, että lapsi sopeu- tuu mahdollisimman hyvin häntä ympäröi- vään yhteiskuntaan ja että hän saavuttaa mahdollisimman korkean yksilökohtaisen kehitystason, sivistyksellinen ja henkinen
mukaan luettuina.
4. Sopimusvaltiot edistävät kansainvälisen yhteistyön hengessä asianmukaisen terve- ydenhoitoa sekä vammaisten lasten lääke- tieteellistä, psykologista ja toiminnallista hoitoa sekä yleissivistävää ja ammattikou- lutusta koskevan tiedon vaihtoa, mukaan lukien myös tietojen levittäminen ja saanti. Tavoitteena on auttaa sopimusvaltioita pa- rantamaan valmiuksiaan ja taitojaan sekä laajentamaan kokemuksiaan mäillä aloilla. Tässä on erityistä huomiota kiinnitettävä kehitysmaiden tarpeisiin.
24. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoita- miseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista pal- veluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmis- tamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopu- maan oikeudestaan nauttia tällaisista ter-
veyspalveluista.
2. Sopimusvaltiot pyrkivät tämän oikeuden täysimääräiseen toteuttamiseen ja ryhtyvät asianmukaisiin toimiin erityisesti:
a) vähentääkseen imeväis- ja lapsikuollei- suutta;
b) varmistaakseen, että kaikki lapset saavat välttämättömän lääkärin- ja terveydenhoi- don, jossa painottuu perusterveydenhoidon kehittäminen,
c) taistellakseen tauteja ja aliravitsemusta
vastaan myös perusterveydenhuollon tasol- la, muun muassa käyttämällä helposti saa- tavilla olevaa teknologiaa ja huolehtimalla riittävän ravintopitoisen ruoan ja puhtaan juomaveden saatavuudesta ottaen huomi- oon ympäristön pilaantumisen vaarat ja riskit;
d) taatakseen asianmukaisen terveydenhoi-
xxx odottaville ja synnyttäneille äideille;
e) varmistaakseen, että yhteiskunnan kaik- ki kerrokset, erityisesti vanhemmat ja lap-
set, saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja lapsen terveydestä ja ravinnosta, rintaruo- kinnan eduista, ympäristöhygieniasta ja on- nettomuuksien ehkäisystä;
f) kehittääkseen ehkäisevää terveydenhuol- toa, vanhempainohjausta sekä perhekasva- tusta ja -palveluja.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehok- kaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingolli- sia perinteisiä tapoja.
4. Sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään ja kannustamaan kansainvälistä yhteistyötä toteuttaakseen asteittain tässä artiklassa tunnustetun oikeuden toteuttamisen koko- naisuudessaan. Tässä kiinnitetään erityistä huomiota kehitysmaiden tarpeisiin.
25. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle, jonka
toimivaltaiset viranomaiset ovat sijoitta- neet hänen huoltonsa järjestämiseksi, hä- nen suojelemisekseen tai hänen ruumiilli- sen tai henkisen terveytensä hoitoa varten, oikeuden hänelle annetun hoidon ja hänen sijoitukseensa liittyvien muiden olosuhtei- den ajoittaiseen tarkistamiseen.
26. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lap- sen oikeuden nauttia sosiaaliturvasta, mu- kaan luettuna sosiaalivakuutus, ja ryhtyvät välttämättömiin toimiin tämän oikeuden täydeksi toteuttamiseksi kansallisen lain- säädäntönsä mukaisesti.
2. Näitä etuuksia myönnettäessä olisi tar- vittaessa otettava huomioon lapsen ja hä- nen elatuksestaan vastuussa olevien henki- löiden varallisuus ja olosuhteet, kuten myös muut lapsen esittämään tai hänen puoles- taan esitettyyn hakemukseen vaikuttavat seikat.
27. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lap- sen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehi- tyksensä kannalta riittävään elintasoon.
2. Vanhemmilla tai muilla lapsen huollos- ta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksi- ensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olo- suhteidensa ja varojensa mukaisesti tar- peellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oi- keuden toteuttamisessa sekä antavat tarvit- taessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ra- vintoon, vaatetukseen ja asumiseen.
4. Sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdolli- sin keinoin turvaamaan lapsen elatusmak- sujen saannin vanhemmilta tai muilta lap-
sesta taloudellisessa vastuussa olevilta niin sopimusvaltiossa kuin ulkomailtakin. Eri- tyisesti silloin kun lapsesta taloudellisessa vastuussa oleva asuu eri maassa kuin lap- si, sopimusvaltiot edistävät kansainvälisiin sopimuksiin liittymistä tai niiden tekemistä sekä muiden asianmukaisten järjestelyjen tekemistä.
28. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lap- sen oikeuden saada opetusta, ja toteuttaak- seen tämän oikeuden asteittain ja yhtäläi- sesti kaikille ne erityisesti:
a) tekevät pakolliseksi perusasteen koulu- tuksen, jonka tulee olla maksutta kaikkien saatavilla;
b) tukevat erilaisten keskiasteen koulutus-
muotojen kehittämistä, mukaan luettuina opinto- ja ammatinvalinnanohjaus, saatta- vat ne jokaisen lapsen ulottuville ja ryhty-
vät tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, kuten maksuttoman opetuksen käyttöönot- tamiseen ja taloudellisen tuen antamiseen sitä tarvitseville;
c) saattavat kaikin tarkoituksenmukaisin
keinoin korkea-asteen koulutuksen kaikki- en ulottuville heidän kykyjensä perusteella;
d) tuovat opetukseen ja ammattikoulutuk-
seen liittyvän tiedon ja ohjauksen kaikkien lasten saataville ja ulottuville;
e) ryhtyvät toimenpiteisiin koulunkäynnin
säännöllisyyden edistämiseksi ja koulun- käynnin keskeyttämisen vähentämiseksi.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoi- tuksenmukaisiin toimenpiteisiin taatak- seen, että kurinpito kouluissa tapahtuu ta- valla, joka on lapsen ihmisarvon mukaista ja sopusoinnussa tämän yleissopimuksen kanssa.
3. Sopimusvaltiot edistävät ja kannustavat kansainvälistä yhteistyötä koulutukseen liittyvissä asioissa pyrkien erityisesti pois-
tamaan tietämättömyyden ja lukutaidotto- muuden koko maailmasta ja helpottamaan tieteellisen ja teknisen tiedon sekä nykyai- kaisten opetusmenetelmien hyödyntämis- tä. Tässä kiinnitetään erityistä huomiota kehitysmaiden tarpeisiin.
29. artikla
1. Sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen koulutuksen tulee pyrkiä:
a) lapsen persoonallisuuden, lahjojen se- kä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen;
b) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskir- jan periaatteiden kunnioittamisen kehittä- miseen:
c) kunnioituksen edistämiseen lapsen van-
xxxxxx, omaa sivistyksellistä identi-teettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuin- ja synnyin- maan kansallisia arvoja sekä hänen omas-
taan poikkeavia kulttuureita kohtaan;
d) lapsen valmistamiseen vastuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa ymmär- ryksen, rauhan, suvaitsevaisuuden, suku- puolten välisen tasa-arvon ja kaikkien kan- sakuntien, etnisten, kansallisten ja uskon- nollisten ryhmien sekä alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden hengessä;
e) kunnioituksen edistämiseen elinympä-
ristöä kohtaan.
2. Minkään tämän artiklan tai 28 artiklan osan ei pidä tulkita rajoittavan yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta perustaa ja johtaa op- pilaitoksia edellyttäen kuitenkin aina, että noudatetaan tämän artiklan 1 kappaleessa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksissa annetun koulutuksen tulee vastata valtion asettamaa vähimmäis- tasoa.
30. artikla
Niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnol- lisia tai kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai alkupe- räiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kiel- tää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän mui- den jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
31. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oi- keuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistys- toimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuu- ri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivi-
en ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoa- mista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa- ajantoimintoihin.
32. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oi- keuden tulla suojelluksi taloudelliselta hy- väksikäytöltä sekä sellaiselta työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollista hä- nen terveydelleen tai ruumiilliselle, henki- selle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehityk- selleen.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät lainsäädännölli- siin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuk- sellisiin toimenpiteisiin taatakseen tämän artiklan toteuttamisen. Tässä tarkoitukses- sa ja ottaen huomioon muiden kansainvä- listen asiakirjojen asiaankuuluvat säännök- set sopimusvaltiot erityisesti:
a) määrittävät vähimmäisikärajan tai -rajat
työhön otettaville;
b) antavat tarpeelliset työaikaa ja työoloja koskevat säännökset; ja
c) säätävät sopivat rangaistukset ja muut pakotteet taatakseen tämän artiklan tehok- kaan täytäntöönpanon.
33. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asian- mukaisiin toimiin, lainsäädännölliset, hal- linnolliset, sosiaaliset ja koulutukselliset toimenpiteet mukaanluettuina, suojellak- seen lapsia asiaankuuluvissa kansainvä- lisissä sopimuksissa määriteltyjen huu- mausaineiden ja psykotrooppisten ainei- den luvattomalta käytöltä sekä estääkseen lasten käytön näiden aineiden laittomassa tuotannossa ja kaupassa.
34. artikla
Sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan las-
ta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväk- sikäytön muodoilta. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ryhtyvät erityisesti kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen:
a) lapsen houkuttelemisen tai pakottami- sen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin;
b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toimin- nan harjoittamisessa;
c) lasten hyväksikäytön pornografisissa esi- tyksissä tai aineistoissa.
35. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituk- senmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaa- misen missään tarkoituksessa ja muodossa.
36. artikla
Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta.
37. artikla
Sopimusvaltiot takaavat, että
a) lasta ei kiduteta, eikä kohdella tai ran- gaista julmalla, epäinhimillisellä tai halven- tavalla tavalla.
Kuolemanrangaistusta tai elinkautista tuo- miota ilman vapauttamismahdollisuutta ei tule langettaa alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista;
b) lapselta ei saa riistää hänen vapauttaan laittomasti tai mielivaltaisesti. Lapsen pi- dättämisessä, muussa vapaudenriistossa tai vangitsemisessa tulee noudattaa lakia ja näihin toimiin on turvauduttava vasta vii- meisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisena
keinona;
c) vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on kohdeltava inhimillisesti ja kun- nioittaen synnynnäistä ihmisarvoa ottaen huomioon hänen ikäistensä tarpeet. Eri- tyisesti on vapaudenriiston kohteeksi jou- tunutta lasta pidettävä erillään aikuisista, paitsi silloin kun katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin. Jokaisella lapsella on oikeus pitää yhteyttä perhee- seensä kirjeitse ja vierailukäynnein, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa;
d) vapaudenriiston kohteeksi joutuneella lapsella on oikeus pikaiseen oikeus- ja muu- hun apuun samoin kuin oikeus kiistää va- paudenriiston laillisuus tuomioistuimessa tai muun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman viranomaisen edessä ja oikeus saada pikainen päätös missä tahan- sa tällaisessa asiassa.
38. artikla
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioitta- maan niitä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden sääntöjä, jotka soveltuvat niihin aseellisissa selkkauksissa ja joilla on merki- tystä lapsen kannalta, sekä takaamaan kun- nioituksen näitä sääntöjä kohtaan.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mahdol- lisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, ettei- vät alle 15-vuotiaat henkilöt suoranaisesti osallistu vihollisuuksiin.
3. Sopimusvaltiot pidättäytyvät värväämäs- tä asevoimiinsa henkilöä, joka ei ole täyt- tänyt 15 vuotta. Xxxxxxxxxxx palvelukseen niitä, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta mutta eivät 18 vuotta, sopimusvaltiot pyrkivät an- tamaan etusijan tämän ikäryhmän vanhim- mille.
4. Sopimusvaltiot ryhtyvät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisten siviili- väestön suojelua koskevien velvoitteidensa
mukaisesti kaikkiin mahdollisiin toimiin suojellakseen ja hoitaakseen lapsia, joihin aseellinen selkkaus vaikuttaa.
39. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmu- kaisiin toimiin edistääkseen minkä tahansa laiminlyönnin, hyväksikäytön, pahoinpi- telyn, kidutuksen tai muun julman, epä- inhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen, tai aseellisen selkkauksen uhriksi joutuneen lapsen ruumiillista ja henkistä toipumista sekä yhteiskunnallista sopeutumista. Toipumisen ja sopeutumisen on tapahduttava ympäristössä, joka edistää lapsen terveyttä, itsekunnioitusta ja ihmis- arvoa.
40. artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle lapselle, jonka väitetään syyllistyneen ri-
koslain rikkomiseen, jota syytetään siitä tai jonka on todettu sitä rikkoneen, oikeuden tulla kohdelluksi tavalla, joka edistää lap- sen ihmisarvoa ja arvokkuutta, joka vah- vistaa lapsen kunnioitusta muiden ihmis- oikeuksia ja perusvapauksia kohtaan sekä ottaa huomioon lapsen iän ja pyrkimyksen edistää hänen yhteiskunnallista sopeutu- mistaan ja rakentavan roolin omaksumista yhteiskunnassa.
2. Tämän toteuttamiseksi ja ottaen huo- mioon kansainvälisten asiakirjojen asiaan- kuuluvat määräykset sopimusvaltiot takaa- vat erityisesti, että:
a) lapsen ei väitetä syyllistyneen rikos- lain rikkomiseen, häntä ei syytetä siitä tai hänen ei todeta rikkoneen sitä tekojen tai laiminlyöntien perusteella, jotka eivät te- kohetkellä olleet kiellettyjä kansallisessa lainsäädännössä tai kansainvälisessä oi- keudessa;
b) lapsella, jonka väitetään syyllistyneen tai jota syytetään rikoslain rikkomisesta, on ai- nakin seuraavat takeet;
I) häntä pidetään syyttömänä, kunnes hä- net lain mukaan todetaan syylliseksi;
II) hänelle on ilmoitettava viipymättä ja suoraan, tai tarvittaessa vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa välityksellä häntä vastaan esitetyt syytteet, ja hä- nellä on oikeus saada oikeusapua tai muuta asianmukaista apua puolustuk- sensa valmistelussa sekä sen esittämi- sessä;
III) hänen on viipymättä saatava lainsää- dännön mukaisesti asiansa toimival- taisen, riippumattoman ja puolueetto- man viranomaisen tai oikeudellisen eli- men päätettäväksi rehellisessä oikeu- denkäynnissä oikeus- tai muun asian- mukaisen avustajan läsnäollessa ja ot- taen erityisesti huomioon lapsen iän, hänen tilanteensa, hänen vanhempan-
sa tai lailliset holhoojansa tai huolta- xxxxx xxxxxxxxxxxx, xxxxx xxx todeta ole- van lapsen edun vastaista.
IV) häntä ei saa pakottaa todistamaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Hänen on voitava kuulustella tai kuuluste- luttaa vastapuolen todistajia sekä saa- da hänen puolestaan esiintyvät todis- tajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi tasapuolisuuden nimissä;
V) jos hänen katsotaan rikkoneen lakia, hänellä on oikeus saada tämä päätös ja sen perusteella määrätyt toimenpiteet korkeamman tomivaltaisen, riippu- mattoman ja puolueettoman viran- omaisen tai oikeudellisen elimen käsi- teltä väksi lainsäädännön mukaisesti;
VI) hänen on saatava maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu kieltä, jolla asiaa käsitellään;
VII) hänen yksityisyyttään on kunnioitet- tava täydellisesti asian käsittelyn kai- kissa vaiheissa.
3. Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään sel- laisten lakien säätämistä, menettelytapojen ja viranomaisten asettamista ja laitosten perustamista, jotka soveltuvat erityisesti lapsiin, joiden väitetään syyllistyneen, joita syytetään tai joiden on todettu rikkoneen rikoslakia, ja erityisesti:
a) säätämällä vähimmäisiän, jota nuorem- pia lapsia ei pidetä kelpoisina rikkomaan rikoslakia;
b) aina milloin mahdollista ja toivottavaa, ryhtymään muihin kuin oikeudellisiin toi- menpiteisiin tällaisten lasten kohdalla, edellyttäen, että ihmisoikeuksia ja oikeus- turvaa kunnioitetaan täydellisesti.
4. Sen varmistamiseksi, että lapsia kohdel- laan heidän hyvinvoinnilleen sopivalla sekä heidän olosuhteisiinsa ja rikkomukseensa
oikeassa suhteessa olevalla tavalla, on ol- tava mahdollisuus erilaisiin järjestelyihin, kuten huolenpitoon, ohjausta ja valvontaa koskeviin päätöksiin, neuvontaan, viran- omaisvalvontaan, sijaisperhehoitoon, ope- tus- ja ammattikoulutusohjelmiin ja mui- hin laitossijoituksen vaihtoehtoihin.
41. artikla
Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaiku- ta määräyksiin, jotka edistävät paremmin lapsen oikeuksien toteutumista, ja joita voi olla:
a) sopimusvaltion lainsäädännössä; tai
b) sopimusvaltiota sitovassa kansainväli- sessä oikeudessa.
42. artikla
II OSA
Sopimusvaltiot sitoutuvat saattamaan yleissopimuksen periaatteet ja määräykset yleisesti niin aikuisten kuin lastenkin tie- toon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti.
43. artikla
1. Tarkastelemaan sopimusvaltioiden edis- tymistä tämän yleissopimuksen velvoittei- den täyttämisessä perustetaan lapsen oi- keuksien komitea, joka hoitaa jäljempänä määriteltyjä tehtäviä.
2. Komitea koostuu kymmenestä korkean moraalin ja tämän yleissopimuksen alueel- ta hyvän asiantuntemuksen omaavasta asi- antuntijasta. Sopimusvaltiot valitsevat ko- mitean jäsenet kansalaistensa keskuudesta ja he toimivat komiteassa henkilökohtai-
sessa ominaisuudessaan. Jäsenten valin- nassa on kiinnitettävä huomiota tasapuo- liseen maantieteelliseen jakaumaan ja sii- hen, että keskeisimmät oikeusjärjestelmät ovat edustettuina.
3. Komitean jäsenet valitaan salaisilla vaa- leilla sopimusvaltioiden nimeämistä henki- löistä. Kukin sopimusvaltio voi asettaa eh- dokkaaksi yhden kansalaisensa.
4. Komitean ensimmäinen jäsenvaali pide- tään viimeistään kuuden kuukauden kulut- tua tämän yleissopimuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Vähintään neljä kuukautta ennen kutakin vaalia Yh- distyneiden kansakuntien pääsihteerin on lähetettävä sopimusvaltioille kirje, jossa pyydetään näitä nimeämään ehdokkaan- sa kahden kuukauden kuluessa. Pääsih- teeri laatii sen jälkeen kaikista nimetyistä henkilöistä aakkosjärjestyksessä olevan luettelon, josta käy ilmi heidät nimenneet sopimusvaltiot, ja antaa sen tämän jälkeen
yleissopimuksen sopimusvaltioiden tiedok- si.
5. Vaali toimitetaan pääsihteerin koolle- kutsumissa sopimusvaltioiden kokouksissa Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa. Nämä kokoukset ovat päätösvaltaisia, kun läsnä on kaksi kolmasosaa sopimusvaltiois- ta, ja komiteaan tulevat valituiksi ne, jotka saavat eniten ääniä ja enemmistön läsnä- olevien ja äänestävien sopimusvaltioiden edustajien äänistä.
6. Komitean jäsenet valitaan nelivuotiskau- deksi. Heidät voidaan valita uudestaan, jos heidät nimetään uudelleen ehdokkaiksi. Ensimmäisessä vaalissa valituista jäsenistä viiden toimikausi päättyy kahden vuoden kuluttua. Sopimusvaltioiden kokouksen pu- heenjohtaja valitsee arvalla nämä viisi jä- sentä välittömästi ensimmäisen vaalin jäl- keen.
7. Jos komitean jäsen kuolee, eroaa tai il- moittaa ettei jostain muusta syystä voi hoi-
taa tehtäviään komiteassa, sopimusvaltio, joka oli nimennyt henkilön ehdokkaaksi nimittää toisen asiantuntijan kansalaisten- sa joukosta tämän tilalle hänen kaudestaan jäljellä olevaksi ajaksi. Xxxxxxx on alistetta- va komitean hyväksyttäväksi.
8. Komitea hyväksyy omat menettelytapa- sääntönsä.
9. Komitea valitsee toimihenkilönsä kaksi- vuotiskaudeksi.
10. Komitean kokoukset järjestetään taval- lisesti Yhdistyneiden kansakuntien pääma- jassa tai missä tahansa muussa komitean päättämässä paikassa. Komitea kokoontuu yleensä vuosittain. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kokous tekee päätöksen komitean kokousten kestosta ja tarkistaa päätöstä tarvittaessa. Päätös alistetaan yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
11. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihtee- ri huolehtii, että komitealla on käytössään tarvittava henkilökunta ja työtilat, jotta ko-
mitea voi hoitaa tämän yleissopimuksen mukaiset tehtävänsä tehokkaasti.
12. Yleiskokouksen päätöksellä saavat tä- män yleissopimuksen perusteella peruste- tun komitean jäsenet palkkaa Yhdistynei- den kansakuntien yleiskokouksen päättä- min ehdoin.
44. artikla
1. Sopimusvaltiot antavat Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin välityksellä ko- mitealle raportit suorittamistaan toimen- piteistä, joilla pannaan täytäntöön tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia, ja näiden oikeuksien nauttimisessa tapah- tuneesta edistymisestä:
a) kahden vuoden kuluessa siitä, kun yleis- sopimus on tullut voimaan asianomaiseen sopimusvaltioon nähden;
b) sen jälkeen joka viides vuosi.
2. Tämän artiklan mukaisesti tehdyissä ra- porteissa on osoitettava niitä mahdollisia tekijöitä ja vaikeuksia, jotka vaikuttavat tämän yleissopimuksen mukaisten velvoit- teiden täyttämiseen. Raporteissa on myös oltava riittävästi tietoja, jotta komitea voi saada kattavan käsityksen yleissopimuksen noudattamisesta kyseisessä maassa.
3. Sopimusvaltion, joka on antanut komite-
alle perusteellisen ensiraportin, ei tarvitse seuraavissa 1 b kappaleen mukaisissa ra- porteissa toistaa aikaisemmin komitealle toimitettuja perustietoja.
4. Komitea voi pyytää sopimusvaltiolta
yleissopimuksen täytäntöönpanoon liitty- viä lisätietoja.
5. Komitea antaa joka toinen vuosi talous- ja sosiaalineuvoston välityksellä Yhdisty- neiden kansakuntien yleiskokoukselle ra- portin toiminnastaan.
6. Sopimusvaltiot julkistavat omat raport- tinsa laajalti yleisölle omassa maassaan.
45. artikla
Jotta yleissopimuksen tehokasta täytän- töönpanoa voitaisiin edistää ja kansainvä- listä yhteistyötä sen kattamalla alalla roh- kaista:
a) erityisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla Yhdistyneiden kansakuntien elimillä on oikeus olla edustettuina tämän yleissopi- muksen sellaisten määräysten täytäntöön- panon arvioinnissa, jotka kuuluvat niiden toimialaan. Komitea voi tarvittaessa pyytää erityisjärjestöjä, UNICEF:ia ja muita sopivik- si katsomiaan toimivaltaisia yhteisöjä an- tamaan asiantuntija-apua yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevissa kysymyksissä, jotka kuuluvat kunkin toimialaan. Komitea voi pyytää erityisjärjestöjä, UNICEF:ia ja muita Yhdistyneiden kansakuntien elimiä antamaan raportteja yleissopimuksen täy- täntöönpanosta kunkin omalla toimialal- laan.
b) komitea lähettää tarpeellisiksi katso- missaan tapauksissa erityisjärjestöille, UNICEF:ille ja muille toimivaltaisille elimil- le sopimusvaltioiden raportit, joissa pyyde- tään teknistä opastusta tai apua tai joista sellainen tarve ilmenee, yhdessä komitean omien huomioiden ja ehdotusten kanssa, mikäli niitä on näiden pyyntöjen tai tarpei- den suhteen;
c) komitea voi suositella yleiskokoukselle, että se pyytäisi pääsihteeriä suorittamaan komitean puolesta tutkimuksia lapsen oi- keuksiin liittyvissä erityiskysymyksissä;
d) komitea voi tehdä ehdotuksia ja yleisiä suosituksia, jotka perustuvat tämän yleis-
sopimuksen 44 ja 45 artiklan mukaisesti
saatuihin tietoihin. Nämä ehdotukset ja yleiset suositukset toimitetaan kaikille asi- anosaisille sopimusvaltioille ja niistä sekä sopimusvaltioiden mahdollisista huomiois- ta ilmoitetaan yleiskokoukselle.
46. artikla
III OSA
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoitta- mista varten kaikille valtioille.
47. artikla
Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioi- miskirjat talletetaan Yhdistyneiden kansa- kuntien pääsihteerin huostaan.
48. artikla
Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaik- ki valtiot. Liittymiskirjat talletetaan Yhdis- tyneiden kansakuntien pääsihteerin huos- taan.
49. artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kol-
mantenakymmenentenä päivänä siitä kun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan on talletettu kahdeskymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja.
2. Kunkin sopimusvaltion osalta, joka ratifi-
oi yleissopimuksen tai liittyy siihen kahden- nenkymmenennen ratifioimis- tai liittymis- kirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä tällaisen valtion oman ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.
50. artikla
1. Jokainen sopimusvaltio voi ehdottaa muutosta yleissopimukseen ja antaa muu- tosehdotuksen Yhdistyneiden kansakun- tien pääsihteerille. Pääsihteerin on tämän jälkeen ilmoitettava sopimusvaltioille muu- tosehdotuksesta ja pyydettävä näitä ilmoit- tamaan, kannattavatko ne sopimusvaltioi- den kokousta muutosesityksen käsittelemi-
seksi ja siitä äänestämiseksi. Mikäli neljän kuukauden kuluessa tällaisesta ilmoituk- sesta vähintään yksi kolmasosa sopimus- valtioista kannattaa sitä, kokouksen pää- sihteeri kutsuu tällaisen kokouksen koolle Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa. Mikä tahansa muutosesitys, joka on hy- väksytty läsnäolevien ja äänestävien sopi- musvaltioiden enemmistöllä alistetaan Yh- distyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
2. Muutos, joka on hyväksytty tämän artik- lan 1 kappaleen mukaisesti tulee voimaan kun sen on hyväksynyt Yhdistyneiden kan- sakuntien yleiskokous ja kaksi kolmasosaa sopimusvaltioista.
3. Kun muutos tulee voimaan, se sitoo niitä sopimusvaltioita, jotka sen ovat hyväksy- neet. Muita sopimusvaltioita sitovat edel- leen tämän yleissopimuksen määräykset ja mahdolliset aikaisemmat muutokset, jotka ne ovat hyväksyneet.
51. artikla
1. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri vastaanottaa ja toimittaa edelleen kaikil- le valtioille valtioiden ratifioinnin tai sopi- mukseen liittymisen yhteydessä tekemien varaumien tekstit.
2. Varaumaa, joka ei ole sopusoinnussa tä- män yleissopimuksen päämäärän ja tarkoi- tuksen kanssa, ei sallita.
3. Varauma voidaan milloin tahansa pe- ruuttaa ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, joka toimittaa asiasta tiedon kaikille valtioille. Tällainen ilmoitus tulee voimaan päivänä, jona pää- sihteeri saa siitä tiedon.
52. artikla
Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleisso- pimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden ku-
luttua siitä kun pääsihteeri on saanut siitä tiedon.
53. artikla
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri nimetään tämän yleissopimuksen talletta- jaksi.
54. artikla
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, kiinan-, englannin-, rans- kan-, venäjän- ja espanjankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yh- distyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet edus- tajat hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Lisäpöytä- kirja
Lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin
Tämän pöytäkirjan sopimusvaltiot, jotka
ovat lapsen oikeuksien yleissopimuksen saaman valtavan tuen rohkaisemia, sillä se osoittaa, että pyrkimyksiin edistää ja suo- jella lapsen oikeuksia on sitouduttu laajalti,
vahvistavat, että lasten oikeudet vaativat erityistä suojelua, ja vaativat, että lasten ti- lannetta parannetaan jatkuvasti ilman erot- telua ja että heille annetaan mahdollisuus kehitykseen ja koulutukseen rauhallisissa ja turvallisissa olosuhteissa,
ovat huolestuneita aseellisten selkkausten haitallisesta ja laajalle levinneestä vaiku- tuksesta lapsiin sekä niistä pitkäaikaisista vaikutuksista, joita tällä on rauhan, turvalli- suuden ja kehityksen kestävyyteen,
tuomitsevat sen, että lapset joutuvat hyök- käyksen kohteeksi aseellisissa selkkauksis-
sa ja että hyökkäyksiä kohdistetaan suo- raan kansainvälisen oikeuden suojelemiin kohteisiin, joista osassa, kuten kouluissa ja sairaaloissa on huomattavasti lapsia,
kiinnittävät huomiota kansainvälisen rikos- tuomioistuimen perussäännön hyväksymi- seen ja erityisesti siihen, että perussäännön mukaan alle 15-vuotiaiden lasten ottami- nen tai värvääminen kansallisiin asevoi- miin tai heidän käyttämisensä osallistu- maan aktiivisesti vihollisuuksiin sekä kan- sainvälisissä että kansallisissa aseellisissa konflikteissa on sotarikos,
xxxxxxxx sen vuoksi, että lapsen oikeuksi- en yleissopimuksen suojaamien oikeuksien täytäntöönpanon vahvistamiseksi on tar- peen suojella lapsia enemmän joutumiselta aseellisiin selkkauksiin,
kiinnittävät huomiota siihen, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen 1 artiklan mu- kaan yleissopimuksessa lapsella tarkoite-
taan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, el- lei lapseen soveltuvien lakien mukaan täy- si-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin,
ovat vakuuttuneita siitä, että yleissopimuk- sen valinnainen pöytäkirja, jolla korotetaan asevoimiin värvättävien ja vihollisuuksiin osallistuvien henkilöiden vähimmäisikää, vahvistaa sen periaatteen soveltamista, että kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensi- sijaisesti otettava huomioon lapsen etu,
kiinnittävät huomiota siihen, että joulu- kuussa 1995 pidetty Punaisen Ristin ja Pu- naisen Puolikuun 26. kansainvälinen kon- ferenssi suositteli muun muassa, että selk- kauksen osapuolten tulisi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin varmistaak- seen, että alle 18-vuotiaat lapset eivät osal- listu vihollisuuksiin,
suhtautuvat myönteisesti siihen, että ke-
säkuussa
1999
hyväksyttiin yksimielisesti
Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus
nro 182, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi, ja jossa kielletään muun muassa lasten pakkovärväys heidän käyttämisekseen aseellisessa selkkaukses- sa,
tuomitsevat äärimmäisen huolestuneina sen, että valtion asevoimista erilliset aseis- tautuneet ryhmät värväävät, kouluttavat ja käyttävät lapsia valtion rajojen sisällä ta- pahtuvien ja valtion rajat ylittävien vihol- lisuuksien aikana sekä tiedostavat lapsia värväävien, kouluttavien ja käyttävien ih- misten vastuun tältä osin,
palauttavat mieleen, että jokaisella aseelli- sen selkkauksen osapuolella on velvollisuus noudattaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden määräyksiä,
korostavat, että tämä pöytäkirja ei vaikuta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämääriin ja periaatteisiin, mukaan luet-
tuna 51 artiklan päämäärä ja periaatteet, eikä asiaan liittyviin humanitaarisen oikeu- den määräyksiin,
pitävät mielessä, että rauhalliset ja turval- liset olosuhteet, jotka perustuvat peruskir- jan päämäärien ja periaatteiden täysimää- räiseen kunnioittamiseen ja sovellettavien ihmisoikeusasiakirjojen noudattamiseen, ovat välttämättömiä lasten täysimääräisel- le suojelulle, erityisesti aseellisten selkka- usten ja vieraan valtion miehityksen aika- na,
tiedostavat niiden lasten erityistarpeet, jot- ka ovat taloudellisen tai yhteiskunnallisen asemansa tai sukupuolensa vuoksi erityi- sen alttiita tämän pöytäkirjan vastaiselle värväykselle tai käytölle vihollisuuksien ai- kana,
ovat tietoisia tarpeesta ottaa huomioon merkittävät taloudelliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset syyt sille, että lapset joutuvat
aseellisiin selkkauksiin,
ovat vakuuttuneita tarpeesta vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä tämän pöytä- kirjan täytäntöönpanon osalta sekä tukea aseellisten selkkausten uhreiksi joutunei- den lasten ruumiillista ja psyykkis-sosiaa- lista kuntoutumista ja yhteiskuntaan uu- delleen sopeutumista,
kannustavat yhteiskuntaa ja erityisesti lap- sia ja lapsiuhreja osallistumaan tiedon ja- kamiseen sellaisista tiedotus- ja koulutus- ohjelmista, jotka koskevat pöytäkirjan täy- täntöönpanoa,
ovat sopineet seuraavasta:
1. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mahdol- lisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, ett- eivät niiden asevoimien alle 18-vuotiaat jäsenet suoranaisesti osallistu vihollisuuk- siin.
2. artikla
Sopimusvaltiot varmistavat, ettei niiden asevoimiin värvätä alle 18-vuotiaita henki- löitä pakolla.
3. artikla
1. Sopimusvaltiot nostavat lapsen oikeuk- sien yleissopimuksen 38 artiklan 3 kap- paleessa mainittua vähimmäisikää, joka vaaditaan niiden kansallisiin asevoimiin vapaaehtoisina värvättäviltä henkilöiltä, ot- taen huomioon kyseisen artiklan sisältämät periaatteet ja tunnustaen sen, että yleisso-
pimuksen mukaan alle 18-vuotiaat henkilöt ovat oikeutettuja erityiseen suojeluun.
2. Ratifioidessaan tämän pöytäkirjan tai liittyessään siihen kukin sopimusvaltio tal- lettaa sitovan selityksen, jossa mainitaan sen kansallisiin asevoimiin vapaaehtoisina värvättäviltä henkilöiltä vaadittava vähim- mäisikä ja ne takeet, jotka se on hyväksy- nyt varmistaakseen, ettei värväys tapahdu pakolla.
3. Sopimusvaltiot, jotka sallivat alle 18-vuo- tiaiden henkilöiden värväyksen vapaaeh- toisina kansallisiin asevoimiinsa, varmista- vat takeet vähintään sille, että:
a) värväys perustuu todelliseen vapaaehtoi- suuteen;
b) kyseisen henkilön vanhemmat tai lailli- set huoltajat ovat kaikista asiaan vaikutta- vista seikoista tietoisina antaneet värväyk- selle suostumuksensa;
c) värvättävät henkilöt ovat täysin tietoisia
asepalvelukseen liittyvistä velvollisuuksis- ta;
d) värvättävät henkilöt todistavat ikänsä
luotettavasti ennen heidän hyväksymistään kansalliseen asepalvelukseen.
4. Kukin sopimusvaltio voi milloin tahansa vahvistaa selitystään antamalla sitä koske- van ilmoituksen Yhdistyneiden Kansakun- tien pääsihteerille, joka ilmoittaa asiasta kaikille sopimusvaltioille. Ilmoitus tulee voimaan sinä päivänä, jona pääsihteeri vas- taanottaa sen.
5. Tämän artiklan 1 kappaleen vaatimus vähimmäisiän nostamisesta ei koske so- pimusvaltion asevoimien ylläpitämiä tai niiden valvonnassa olevia kouluja, joiden osalta noudatetaan lapsen oikeuksien yleis- sopimuksen 28 ja 29 artiklan määräyksiä.
4. artikla
1. Valtion asevoimista erillisten aseistautu-
neiden ryhmien ei tulisi missään olosuh- teissa värvätä alle 18-vuotiaita henkilöitä tai käyttää heitä vihollisuuksien aikana.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mah-
dollisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen täl- laisen värväyksen ja käytön, mukaan lukien oikeudelliset toimenpiteet, jotka ovat tar- peen tällaisen käytännön kieltämiseksi ja säätämiseksi rangaistavaksi teoksi.
3. Tämän artiklan soveltaminen ei vaikuta
minkään aseellisen selkkauksen osapuolen oikeudelliseen asemaan.
5. artikla
Minkään tässä pöytäkirjassa ei katsota es- tävän sellaisia sopimusvaltion lainsäädän- nön tai kansainvälisten asiakirjojen ja hu- manitaarisen oikeuden määräyksiä, jotka paremmin edistävät lapsen oikeuksien to- teutumista.
6. artikla
1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tar- vittaviin oikeudellisiin, hallinnollisiin ja muihin toimenpiteisiin varmistaakseen tämän pöytäkirjan määräysten tehokkaan täytäntöönpanon ja soveltamisen lainkäyt- töalueellaan.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat saattamaan tä- män pöytäkirjan periaatteet ja määräykset yleisesti sekä aikuisten että lasten tietoon ja edistämään niiden soveltamista asian- mukaisin keinoin.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mahdol- lisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että niiden lainkäyttöalueella olevat henkilöt, jotka värvätään tai joita käytetään viholli- suuksien aikana tämän pöytäkirjan vastai- sesti, kotiutetaan tai muutoin vapautetaan palveluksesta. Sopimusvaltiot myöntävät näille henkilöille tarvittaessa asianmukais- ta apua tukeakseen heidän ruumiillista ja
henkistä toipumistaan ja uudelleen yhteis- kuntaan sopeutumistaan.
7. artikla
1. Sopimusvaltiot tekevät yhteistyötä tä- män pöytäkirjan täytäntöönpanon osalta, mukaan luettuna pöytäkirjan vastaisen toi- minnan ehkäiseminen ja tämän pöytäkir- jan vastaisten tekojen uhrien kuntoutta- misen ja uudelleen yhteiskuntaan sopeu- tumisen tukeminen, esimerkiksi teknisen yhteistyön ja taloudellisen avun muodos- sa. Tällaiseen avunantoon ja yhteistyöhön ryhdytään neuvottelemalla asianomaisten sopimusvaltioiden ja toimivaltaisten kan- sainvälisten järjestöjen kanssa.
2. Sopimusvaltiot, joilla on mahdollisuus siihen, antavat apua olemassaolevien mo- nenvälisten, kahdenvälisten tai muiden oh- jelmien taikka esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen sääntöjen
mukaisesti perustetun vapaaehtoisen ra- haston kautta.
8. artikla
1. Kukin sopimusvaltio antaa kahden vuo- den kuluessa siitä, kun pöytäkirja on tullut sen osalta voimaan, lapsen oikeuksien ko- mitealle raportin, johon sisältyvät perus- teelliset tiedot toimenpiteistä, joihin sopi- musvaltio on ryhtynyt pöytäkirjan mää- räysten täytäntöönpanemiseksi, mukaan luettuna osallistumista ja värväystä koske- vien määräysten täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet.
2. Annettuaan perusteellisen raporttinsa
kukin sopimusvaltio sisällyttää mahdolliset pöytäkirjan täytäntöönpanoa koskevat lisä- tiedot niihin raportteihin, joita se antaa lap- sen oikeuksien komitealle yleissopimuksen
44 artiklan mukaisesti. Muut pöytäkirjan sopimusvaltiot antavat raportin joka viides vuosi.
3. Lapsen oikeuksien komitea voi pyytää so- pimusvaltioilta tämän pöytäkirjan täytän- töönpanoon liittyviä lisätietoja.
9. artikla
1. Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoit- tamista varten kaikille valtioille, jotka ovat yleissopimuksen sopimuspuolia tai jotka ovat allekirjoittaneet sen.
2. Tämä pöytäkirja tulee ratifioida ja se on avoinna liittymistä varten kaikille valtioil- le. Ratifioimis- tai liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
3. Pääsihteeri, joka toimii yleissopimuksen ja pöytäkirjan tallettajana, ilmoittaa kaikille yleissopimuksen sopimusvaltioille ja yleis- sopimuksen allekirjoittaneille valtioille jo- kaisesta talletetusta selityksestä 13 artiklan nojalla.
10. artikla
1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua kymmenennen ratifi- oimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.
2. Kunkin sellaisen valtion osalta, joka ra-
tifioi tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen voimaantulon jälkeen, pöytäkirja tulee voimaan yhden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kyseinen valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.
11. artikla
1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän pöy- täkirjan milloin tahansa antamalla siitä kirjallisen ilmoituksen Yhdistyneiden Kan- sakuntien pääsihteerille, joka sen jälkeen ilmoittaa irtisanomisesta muille yleissopi- muksen sopimusvaltioille ja kaikille yleis- sopimuksen allekirjoittaneille valtioille. Ir- tisanominen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on
vastaanottanut ilmoituksen. Jos pöytäkirjan irtisanova sopimusvaltio on kuitenkin vuo- den määräajan päättyessä aseellisen selk- kauksen osapuolena, irtisanominen ei tule voimaan ennen kyseisen aseellisen selkka- uksen päättymistä.
2. Irtisanominen ei vapauta sopimusvaltio- ta tähän pöytäkirjaan perustuvista velvoit- teista sellaisten tekojen osalta, jotka tapah- tuvat ennen irtisanomisen voimaantulo- päivää. Irtisanominen ei myöskään millään tavalla vaikuta sellaisen asian käsittelyn jatkamiseen, joka jo on lapsen oikeuksien komitean käsiteltävänä ennen irtisanomi- sen voimaantulopäivää.
12. artikla
1. Sopimusvaltio voi ehdottaa pöytäkirjan muutosta ja tallettaa muutosehdotuksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihtee- rin huostaan. Tämän jälkeen pääsihteeri toimittaa muutosehdotuksen sopimusval-
tioille ja pyytää niitä ilmoittamaan, kan- nattavatko ne sopimusvaltioiden kokouk- sen koolle kutsumista muutosehdotuksen käsittelyä ja siitä äänestämistä varten. Mikäli neljän kuukauden kuluessa muu- tosehdotuksen toimittamisesta vähintään yksi kolmasosa sopimusvaltioista ilmoittaa kannattavansa kokouksen koolle kutsumis- ta, pääsihteeri kutsuu kokouksen koolle Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa. Kokouksessa läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden enemmistöllä hyväksyt- ty muutos toimitetaan Yhdistyneiden Kan- sakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan, kun Yh- distyneiden Kansakuntien yleiskokous on sen hyväksynyt ja kun sopimusvaltioiden kahden kolmasosan enemmistö on hyväk- synyt sen.
3. Kun muutos tulee voimaan, se sitoo nii- tä sopimusvaltioita, jotka ovat hyväksyneet
sen, ja muut sopimusvaltiot ovat edelleen tämän pöytäkirjan ja aikaisemmin hyväk- symiensä muutosten sitomia.
13. artikla
1. Tämä pöytäkirja, jonka arabian-, englan- nin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venä- jänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimai- sia, talletetaan Yhdistyneiden Kansakun- tien arkistoon.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimittaa tämän pöytäkirjan oikeaksi todis- tetut jäljennökset kaikille yleissopimuksen sopimusvaltioille ja kaikille yleissopimuk- sen allekirjoittaneille valtioille.
Lisäpöytä- kirja
Lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta
Tämän pöytäkirjan sopimusvaltiot, jotka
katsovat, että lapsen oikeuksien yleissopi- muksen päämäärien ja määräysten, erityi- sesti 1, 11, 21, 32, 33, 34, 35 ja 36 artiklan, täy- täntöönpanon edistämiseksi olisi tarkoituk- senmukaista laajentaa toimenpiteitä, joihin sopimusvaltioiden tulisi ryhtyä taatakseen, että lapsia suojellaan lasten myynniltä, lap- siprostituutiolta ja lapsipornografialta,
katsovat myös, että lapsen oikeuksien yleis- sopimuksessa tunnustetaan lapsen oikeus tulla suojelluksi taloudelliselta hyväksi- käytöltä sekä sellaiselta työnteolta, joka to- dennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollista hänen terveydelleen tai ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen,
ovat vakavasti huolestuneita merkittävästä ja kasvavasta kansainvälisestä lapsikaupas- ta, jonka tarkoituksena on lasten myynti, lapsiprostituutio tai lapsipornografia,
ovat syvästi huolestuneita laajalle xxxxx- neestä ja jatkuvasta seksiturismista, jolle lapset ovat erityisen alttiita, koska se edis- tää välittömästi lasten myyntiä, lapsiprosti- tuutiota ja lapsipornografiaa,
tiedostavat, että tietyt erityisen haavoittu- vat ryhmät, mukaan luettuina tytöt, ovat muita suuremmassa vaarassa joutua seksu- aalisen hyväksikäytön kohteeksi, ja että tyt- töjen osuus kaikista seksuaalisesti hyväksi- käytetyistä on suhteettoman suuri,
ovat huolestuneita siitä, että lapsiporno- grafiaa on yhä enemmän saatavilla inter- netin ja muun kehittyvän teknologian vä- lityksellä, ja palauttavat mieleen internetin välityksellä levitettävän lapsipornografian vastaisen kansainvälisen konferenssin, joka järjestettiin Wienissä vuonna 1999, ja erityi- sesti sen päätelmät, joissa vaaditaan, että lapsipornografian tuotanto, jakelu, vienti, lähettäminen, tuonti, tahallinen hallussapi-
to ja mainostaminen säädetään maailman- laajuisesti rangaistaviksi teoiksi, ja koros- tetaan hallitusten ja internet-teollisuuden välisen yhteistyön ja kumppanuuden tiivis- tämisen merkitystä,
uskovat, että lasten myynnin, lapsiprosti- tuution ja lapsipornografian lopettamista voidaan helpottaa lähestymällä kokonais- valtaisesti näihin ilmiöihin vaikuttavia tekijöitä, joita ovat muun muassa olojen kehittymättömyys, köyhyys, taloudelli- nen eriarvoisuus, epäoikeudenmukainen sosiaalis-taloudellinen rakenne, perheiden ongelmat, koulutuksen puute, kaupunkien ja maaseudun välinen muuttoliike, suku- puoleen perustuva syrjintä, aikuisten vas- tuuton seksuaalinen käyttäytyminen, hai- talliset perinteet, aseelliset selkkaukset ja lapsikauppa,
uskovat myös, että pyrkimykset lisätä yleis- tä tietoisuutta ovat tarpeen, jotta lasten
myynnin, lapsiprostituution ja lapsiporno- grafian kysyntää kuluttajien keskuudessa voidaan vähentää, ja että on tärkeää vahvis- taa kaikkien asiaan liittyvien tahojen maa- ilmanlaajuista kumppanuutta ja parantaa kansallisen tason lainvalvontaa,
panevat merkille lasten suojeluun liittyvien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjo- jen määräykset, mukaan luettuina Haagin yleissopimus lasten suojelusta sekä yhteis- työstä kansainvälisissä lapseksiottamisasi- oissa, yksityisoikeuden alaa koskeva Haagin yleissopimus kansainvälisestä lapsikaappa- uksesta, Haagin yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tun- nustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempain vastuuseen ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa, ja ILO:n yleissopimus nro 182, joka koskee lapsi- työn pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi,
pitävät rohkaisevana lapsen oikeuksien yleissopimukselle ilmaistua laajaa tukea, sillä se osoittaa, että lapsen oikeuksien edistämiseen ja suojeluun on sitouduttu laajalti,
tiedostavat, että on tärkeää panna täytän- töön lapsikaupan, lapsiprostituution ja lap- sipornografian ehkäisemistä koskeva toi- menpideohjelma, Tukholmassa 27–31 päi-
vänä elokuuta
1996
järjestetyssä lasten
kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön vastaisessa maailmankongressissa hyväk- sytty julistus ja toimintasuunnitelma sekä muut asiaan liittyvät kansainvälisten elin- ten päätökset ja suositukset,
ottavat asianmukaisesti huomioon sen merkityksen, joka kunkin kansan perinteil- lä ja kulttuuriarvoilla on lapsen suojelulle ja tasapainoiselle kehitykselle,
ovat sopineet seuraavasta:
Sopimusvaltiot kieltävät lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian tä- män pöytäkirjan määräysten mukaisesti.
2. artikla
Tässä pöytäkirjassa:
a) lasten myynti tarkoittaa tekoa tai liike- tointa, jolla henkilö tai henkilöryhmä luo- vuttaa lapsen toiselle palkkiota tai muuta vastiketta vastaan;
b) lapsiprostituutio tarkoittaa lapsen käyt- töä seksuaaliseen toimintaan palkkiota tai muuta vastiketta vastaan;
c) lapsipornografia tarkoittaa todelliseen tai jäljiteltyyn ilmeiseen seksuaaliseen toimin- taan osallistuvan lapsen esittämistä millä tahansa keinolla tai lapsen sukupuolielin- ten esittämistä ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa.
1. Sopimusvaltiot varmistavat, että ainakin seuraavat teot ja toiminnat kuuluvat kai- kilta osin niiden rikoslain soveltamisalaan, riippumatta siitä, tehdäänkö nämä rikokset kotimaassa vai kansainvälisesti tai yksittäi- sen rikoksentekijän tekeminä vai osana jär- jestäytynyttä rikollisuutta:
a) 2 artiklassa määritellyn lasten myynnin yhteydessä:
I) lapsen tarjoaminen, luovuttaminen tai vastaanottaminen millä tahansa kei- nolla:
a) lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä varten;
b) lapsen elinten siirtämiseksi taloudel- lisessa hyötymistarkoituksessa;
c) lapsen käyttämiseksi pakkotyöhön;
II) sovellettavien kansainvälisten adopti-
ota koskevien oikeudellisten asiakirjo- jen vastaisesti tapahtuva adoptiota kos- kevan suostumuksen hankkiminen asi- attomin keinoin välittäjänä;
b) lapsen tarjoaminen, vastaanottaminen,
välittäminen tai luovuttaminen 2 artiklassa määriteltyä lapsiprostituutiota varten;
c) 2 artiklassa määritellyn lapsipornografi-
an tuottaminen, xxxxxx, levittäminen, tuon- ti, vienti, tarjoaminen, myyminen tai hal- lussapito yllä mainittua tarkoitusta varten.
2. Jollei sopimusvaltion kansallisesta lain- säädännöstä muuta johdu, samat määrä- ykset koskevat myös edellä mainittujen tekojen yritystä sekä osallisuutta tai osallis- tumista niihin.
3. Sopimusvaltiot säätävät kyseisistä rikok-
sista määrättävistä asianmukaisista ran- gaistuksista, joissa otetaan huomioon rikos- ten vakavuus.
4. Jollei sopimusvaltion kansallisesta lain-
säädännöstä muuta johdu, sopimusvaltio