KAUPPASOPIMUS RANSKAN KANSSA

F r i e d r i c h E n g e l s

KAUPPASOPIMUS RANSKAN KANSSA

Torstaina 9. kesäkuuta teki herra Xxxx (Gloucesteris- ta) alahuoneessa päätösesityksen, jossa pyrittiin selittä­ mään, että

»tyydyttävänä ei voida pitää mitään sellaista sopimusta Ranskan kanssa, joka ei tähtää maiden välisen kaupan kehittämi­ seen jatkamalla tullien alentamista».

Asiasta käytiin melko pitkä keskustelu. Hallituksen nimissä xxx X. Xxxxx teki diplomaattietiketin vaatimuk­ sesta heikohkoa vastarintaa. Herra J. A. Xxxxxxx (Hertfor- dista) halusi pakottaa muut maat taistelutulleilla alem­ piin tariffeihin. Herra Slagg (Manchesterista) halusi jättää ranskalaisten pääteltäväksi kokonaan ilman sopimusta, mitä arvoa meidän kaupallamme on heille ja heidän kaupallaan meille. Xxxxx Xxxxxxxxxxx (Bradfordista) il­ moitti menettäneensä uskonsa siihen, että vapaakaup­ paan päästäisiin kauppasopimuksilla. Herra Xxxxxxx (Birkenheadista) luonnehti nykyistä vapaakauppajärjes­ telmää pelkäksi petokseksi, koska se perustuu vapaaseen tuontiin ja rajoitettuun vientiin. Päätösesitys hyväk­ syttiin 77 äänellä 49 vastaan — tappio, josta eivät kärsi herra Xxxxxxxxxx tunteet eikä asema.

Tämä keskustelu on malliesimerkki kauan jatkuneista,

aina toistuvista valituksista, joita esitetään sen vuoksi, että typerät ulkomaalaiset ja jopa yhtä typerät siirto- maa-alamaiset kieltäytyvät niin uppiniskaisesti tunnus­ tamasta vapaakaupan kaikkialle ulottuvaa siunauksel-

(fi) Suomennos, Kustannusliike Edistys 1979.

KAUPPASOPIMUS RANSKAN KANSSA 137

lisuutta ja sopivuutta kaikkien taloudellisten epäkohtien parannuskeinoksi. Mikään ennustus ei ole koskaan epäon­ nistunut niin täydellisesti kuin Manchesterin koulukun­ nan86 ennustus: kun vapaakauppa kerran olisi toteutettu Englannissa, se levittäisi niin suurta siunausta yli koko maan, että kaikkien muiden kansojen olisi seurattava esimerkkiä ja avattava satamansa Englannin tavaroille. Vapaakaupan apostolien houkutukset jäivät huutavan ääneksi korvessa. Ei ainoastaan kaikkialla mannermaalla ja Amerikassa korotettu suojatulleja; myös Britannian siirtomaat seurasivat niin pian kuin saivat itsehallinnon; ja tuskin oli Intia alistettu kruunulle87, kun sielläkin säädettiin kotimaisen tuotannon rohkaisemiseksi viiden prosentin tuontitulli puuvillatavaroille.

Miksi piti käydä näin, on tutkimaton salaisuus Man­ chesterin koulukunnalle. Ja kuitenkin asia on aivan yksinkertainen.

Viime vuosisadan puolen välin tienoilla Englanti oli puuvillamanufaktuurin tyyssija, ja siksi oli luonnollista, että puuvillatuotteiden kysynnän kasvaessa juuri täällä keksittiin koneet, jotka mullistivat höyryvoiman avulla ensin puuvillanjalostuksen ja vähitellen koko muunkin tekstiiliteollisuuden. Ison-Britannian runsaista, helposti hyödynnettävistä hiiliesiintymistä tuli nyt höyryvoiman ansiosta maan hyvinvoinnin perusta. Hiiliesiintymien läheisyydessä sijaitsevat rautamalmikerrostumat olivat omiaan edistämään rautateollisuuden kehitystä; höyry­ jä muiden koneiden kysyntä oli antanut uuden sysäyksen tälle teollisuudenalalle. Sitten keskellä tätä koko tuo­ tantomenetelmien mullistusta tulivat antijakobiinilais- sodat ja Napoleonin sodat, 8 jotka karkottivat lähes kaikkien kilpailevien kansojen laivat meriltä noin 25 vuo­ deksi ja soivat siten englantilaisille teollisuustuotteille käytännöllisesti katsoen monopolin kaikilla merentakai­ silla ja eräillä eurooppalaisilla markkinoilla. Kun rauha palautettiin vuonna 1815, oli Englanti valmis huolta­ maan höyrykäyttöisine tehtaineen koko maailman, kun muissa maissa vielä tuskin tunnettiinkaan höyrykoneita. Teollisuustuotannossa Englannilla oli valtava etumatka muihin verrattuna.

Rauhan palaaminen sai muut maat kuitenkin pian

138 XXXXXXXXX XXXXXX

astumaan Englannin jalanjälkiä. Suojelutulliensa kii­ nanmuurin turvissa Ranska ryhtyi käyttämään höyryvoi­ maa tuotannossa. Samoin menetteli Saksa, vaikkakin Saksan tullitariffit olivat tuolloin vapaamielisemmät kuin minkään toisen maan, Englanti mukaan luettuna. Muut maat tekivät samoin. Samaan aikaan Englannin maanomistaja-aristokratia sääti maan korkojaan lisätäk­ seen viljalait89, mikä aiheutti leivän hinnan ja siten rahapalkkojen kohoamisen. Siitä huolimatta Englannin teollisuus kehittyi hämmästyttävän nopeasti. Vuoden 1830 tienoilla Englanti oli ottanut suunnakseen tulla »maail­ man työpajaksi». Viljalakeja vastustava liitto oli otta­ nut tehtäväkseen muuttaa maa todella maailman työpa­ jaksi.

Siihen aikaan ei yritetty lainkaan salata, mihin

viljalakien kumoamisella pyrittiin. Leivän hinnan ja siis rahapalkkojen alentamisen tuli suoda Englannin tehtai­ lijoille mahdollisuus torjua kaikkinainen kilpailu, jolla pahansuovat ja tietämättömät ulkomaalaiset uhkasivat heitä. Mikä voisi olla luonnollisempaa kuir että Englanti, jolla oli niin suuri etumatka koneiden käytössä, niin valtavan suuri kauppalaivasto, niin paljon hiiltä ja rautaa, huolehtisi koko maailman teollisuustuotteiden tarpeesta ja muu maailma vastineeksi Englannin maata­ loustuotteiden, viljan, viinin, pellavan, puuvillan, kah­ vin, teen jne. tarpeesta. Niin oli kaitselmus viisaudessaan säätänyt, ja vastaan hangoitteleminen merkitsi avointa asettumista jumalan tahtoa vastaan. Äärimmäisessä ta­ pauksessa saatettiin sallia, että Ranska toimittaisi Eng­ lannille ja muulle maailmalle sellaiset hyvän maun ja muodin mukaiset artikkelit, joita ei voitu valmistaa koneellisesti ja jotka eivät lainkaan olleet valistuneen tehtaanomistajan huomion arvoisia. Silloin ja vain sil­ loin saattoi maan päällä vallita rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto; kaupan ja molemminpuolisen voiton hellät siteet liittäisivät kaikki kansakunnat toisiinsa; silloin olisi pystytetty ikiajoiksi rauhan ja yltäkylläisyyden valtakunta; ja työväenluokalle, »käsille» sanottiin: »Lap­ set, hyvät ajat ovat tulossa,— odottakaa vielä vähän.» On sanomattakin selvää, että »kädet» odottavat yhä vieläkin.

KAUPPASOPIMUS RANSKAN KANSSA 139

Mutta pahantahtoiset ja tietämättömät ulkomaalaiset eivät odottaneet sillä aikaa, kun »kädet» odottivat. He eivät ymmärtäneet lainkaan, miten kaunis oli järjestel­ mä, joka muuttaisi Englannin tilapäisen teollisen ylivoi­ maisuuden välineeksi taata sille ikuisiksi ajoiksi koko maailman teollisuusmonopoli ja alentaa kaikki muut kansat pelkiksi Englannin agraarisiksi lisäkkeiksi — saattaa ne toisin sanoen Irlannin kadehdittavaan ase­ maan.90 He tiesivät, että yksikään kansa ei voi pysyä kulttuurikehityksessä toisten rinnalla, jos siltä riistetään teollisuus ja jos se painetaan siten takapajuisten talon­ poikien tasolle. Ja sen vuoksi he alistivat yksityisen kauppavoiton kansallisille tarpeille ja suojelivat syntyvää teollisuuttaan korkeilla tulleilla; tämä näytti ole­ van ainoa keino, jolla he saattoivat estää vajoamisen sille taloudelliselle tasolle, millä Irlannilla on ilo olla.

Emme halua väittää, että tuo menettely oli oikea

jokaisessa tapauksessa. Päinvastoin, Ranska olisi saanut tavattomia etuja vapaammasta kaupasta. Saksan teolli­ suus on saavuttanut nykyisen kehitysasteensa vapaakaupan oloissa, ja Bismarckin uudet tullitariffit vahingoittavat vain saksalaisia tehtailijoita itseään. On kuitenkin yksi maa, jossa lyhyt tullisuojelukausi ei ole ainoastaan oikeutettu, vaan myös ehdottoman välttämätön, nimit­ täin Amerikka.

Amerikka on siinä kehitysvaiheessa, jossa siirtymi­ sestä tehdasmaiseen tuotantoon on tullut kansallinen välttämättömyys. Tämän todistaa parhaiten se tosiasia, että työtä säästävien koneiden keksimisessä ei johtoasema ole enää Englannilla, vaan Amerikalla. Amerikkalaiset keksinnöt työntävät päivä päivältä syrjään englantilaisia patentteja ja englantilaisia koneita. Amerikkalaisia ko­ neita tuodaan Englantiin, lähes kaikille teollisuuden­ aloille. Lisäksi Amerikalla on maailman tarmokkain väestö, Englannin esiintymiä paljon runsaammat hiiliva­ rat, rautaa ja muita metalleja yllin kyllin. Pitäisikö olettaa, että tällainen maa asettaa nuoren nousevan teollisuutensa alttiiksi pitkälliselle kilpailulle Englannin vakiintuneen teollisuuden kanssa, kun se voidaan nostaa lyhyessä, noin 20 vuoden suojelukaudessa suoraan kaik­

140 FRIEDHICH ENGELS

kien mahdollisten kilpailijoiden tasolle? Mutta Amerikka rosvoaa suojelutullijärjestelmällä vain itseään, sanovat manchesterilaiset. Juuri samalla tavalla rosvoaa itseään myös mies, joka maksaa lisän ja matkustaa viisikymmen­ tä mailia tunnissa sen sijaan, että matkustaisi hissuttelu- junalla vain kaksitoista mailia.

Nykyinen sukupolvi tulee epäilemättä näkemään, että amerikkalaiset puuvillatuotteet kilpailevat englantilais­ ten kanssa Intiassa ja Kiinassa ja voittavat vähitellen alaa näillä molemmilla markkinoilla ja että amerikka­ laiset koneet ja metallituotteet kilpailevat englantilais­ ten kanssa kaikkialla maailmassa, myös Englannissa. Sama armoton välttämättömyys, joka toi flaamilaiset manufaktuurit Hollantiin ja hollantilaiset Englantiin, siirtää pian maailman teollisuuden keskuksen Englannis­ ta Yhdysvaltoihin. Ja Englanti kohtaa sillä rajoitetulla alueella, joka sille vielä jää, yhä useamman Euroopan maan uhkaavan kilpailun.

Enää ei voida sulkea silmiä siltä tosiasialta, että Englannin teollisuusmonopoli on katoamassa nopealla vauhdilla. Jos »valistunut» porvarisluokka uskookin, että sen etujen mukaista on olla vaiti koko asiasta, niin työväenluokan on katsottava tätä rohkeasti silmästä sil­ mään; sillä asia kiinnostaa sitä vielä enemmän kuin itse

»ylempiä» luokkia. Nämä voivat vielä pitkään pysyä maailman pankkiireina ja koronkiskureina, jollaisia ennen niitä olivat venetsialaiset ja hollantilaiset rappeutumis- vaiheessaan. Mutta kuinka käy »käsien», kun Englannin jättimäinen vienti kerran alkaa supistua vuosi vuodelta laajenemisen sijasta? Kun rautalaivojen siirtäminen Tha­ mesilta Xxxxxxxx jo tuomitsi koko Lontoon East Endin pitkäaikaiseen kurjistumiseen, niin mitä tulee silloin merkitsemään Englannille, että sen tärkeimmät teolli­ suudenalat itse asiassa siirretään Atlantin taakse?

Se saa aikaan merkittävän asian: se repäisee viimei­ senkin siteen, joka vielä yhdistää työväenluokan ja porvarisluokan Englannissa. Tuo side on ollut niiden yhteinen toiminta kansallisen monopolin puolesta. Kun tämä monopoli kerran on tuhoutunut, niin Britannian työväenluokan on pakko ottaa omiin käsiinsä etujensa ajaminen, itsensä vapauttaminen, sen on pakko tehdä

KAUPPASOPIMUS RANSKAN KANSSA 141

loppu palkkajärjestelmästä. Toivomme, että se ei odota enää kauan.

Kirjoittanut Engels kesäkuun puolivälissä 1881

Julkaistu pääkirjoituksena

»The Labour Standard» (London) lehden 7. n:osaa

18. kesäkuuta 1881

W erke , Bd. 19, S. 2 81 — 265