Toimitettu vuonna 2011, uudistettu vuonna 2016
YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja
Xxxxxx Xxxxxxxxxx
Toimitettu vuonna 2011, uudistettu vuonna 2016
SISÄLLYS
ESIPUHE 3
1 IHMISOIKEUDET 4
1.1 Mitä ihmisoikeudet ovat? 4
1.2 Mikä on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus? 5
1.3 Mihin ihmisoikeudet vaikuttavat? 5
2 YK:N VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS 5
2.1 Tarkoitus 5
2.2 YK:n vammaissopimuksen pääkohdat 6
2.3 Näin luet YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta 6
2.4 Vammaisten ihmisoikeuksien edistäminen käytännössä 7
3 KESKEISTEN IHMISOIKEUKSIEN SISÄLTÖ 8
3.1 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus 8
3.1.1 Yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto Suomen lainsäädännössä 9
3.1.2 Voiko vammaisen henkilön syrjintä olla rikos? 11
3.1.3 Vammainen ihminen rikoksen uhrina 13
3.2 Esteettömyys ja saavutettavuus 14
3.2.1 Esteettömyys ja saavutettavuus yleisesti Suomen lainsäädännössä 16
3.2.2 Vammaispalvelulain ja -asetuksen esteettömyyteen liittyvät näkökohdat 18
3.2.3 EU:n esteettömyysdirektiivi - sähköisten tavaroiden ja palveluiden ehdoilla? 18
3.3 Vammaiset naiset ja vammaiset lapset 18
3.4 Oikeus osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään 21
3.4.1 Konkreettisia toimenpiteitä vammaisten poliittisten oikeuksien edistämiseksi 22
3.4.2 Vammaispoliittinen ohjelma, VAMPO 22
3.5 Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa 23
3.5.1 Vammaisen kohtaamia esteitä, jotka rajoittavat oikeutta elämään 24
3.5.2 Yhteisön kriisivalmiuden muistilista liikuntavammaisille ihmisille 25
3.6 Oikeus itsenäiseen ja ihmisarvoiseen elämään 26
3.7 Henkilökohtainen liikkuminen 29
3.8 Oikeus terveyteen ja kuntoutukseen 32
3.9 Oikeus työhön 34
3.9.1 Vammaisten henkilöiden työllistyminen Suomen lainsäädännössä 35
3.9.2 Vammaisen kohtaamat esteet työnteolle – työpaikka esteettömäksi 37
4 YK:N VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSIA KOSKEVAN
SOPIMUKSEN KANSALLINEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 38
4.1 Valvontamekanismi 38
4.2 YK:n yleissopimuksen hidas täytäntöönpano Suomen ongelmana 38
LÄHTEET 40
Liitteenä: A. Tehtävät B. Tehtävien ratkaisut
ESIPUHE
T
ämän YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirjan perusideana on lähestyä YK:n vammaisia henkilöi- tä koskevaa ihmisoikeussopimusta uudella tavalla.
Kyseessä ei ole perinteinen kirja tai toimenpideohjelma ihmisoikeuksien toteuttamiseksi, vaan Toolkit-käsikirja harjoituksineen avaa auki hyvin konkreettisella tavalla YK:n vammaissopimuksen sisällön ja vaikutuksen vam- maisten ihmisten elämään. Toolkit -käsikirjan tarkoitus on juurruttaa YK:n vammaissopimus vammaisjärjestön paikallisyhdistysten jäsenistön käyttöön ja sitä kautta suuren yleisön tietoisuuteen.
Lyhyen ihmisoikeuksien merkityksestä ja YK:n vammais- sopimuksen tarkoitusta kuvaavan luvun jälkeen Toolkit- käsikirjassa neuvotaan, miten vammainen henkilö voi vaikuttaa yksilönä tai ryhmässä ihmisoikeuksien toteu- tumiseen käytännössä. Tämän jälkeen käydään läpi eri teemoihin kuuluvia YK:n vammaissopimuksen sisältämiä keskeisimpiä ihmisoikeuksia ja eritellään, miten suoma- lainen lainsäädäntö tai käytäntö vastaa näitä sopimus- määräyksiä. Konkreettisten harjoitusten avulla Toolkit
-käsikirjassa käyttäjälle avautuu yleissopimuksen sisältö eli se, mistä YK:n vammaissopimuksessa on lopulta kyse. Suositeltavaa on tehdä tehtäviä ryhmissä. Lopuksi Toolkit-käsikirjassa hahmotetaan hieman valvonta- mekanismin rakennetta, millä on vaikutusta vammaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen käytännössä.
YK:n vammaissopimusta voi luonnehtia ihmisoikeus- puuksi, jonka juuria ovat sen johdanto-osassa kuvatut
yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus ja vammaisten osallistamisen yleisohjeet sekä aiemmat YK:n kansainvä- liset ihmisoikeussopimukset. Puun rungon eli kovan ih- misoikeusytimen muodostaa vammaissopimuksen tarkoitus ja henki. Puun oksat puolestaan symbolisoivat vammaissopimuksen valtioita sitovia yleisiä velvoittei-
ta ja sopimuksen läpileikkaavia periaatteita, mihin puun lehdet eli yksittäiset ihmisoikeudet ovat kiinnittyneet.
Xxxxxxx auttaa ravistamaan tuota ihmisoikeuspuuta, jol- loin lehdet putoavat maahan. Sitten Toolkitin käyttäjä tarkastelee ihmisoikeuksia ja kiinnittää ne sattumanva- raisessa järjestyksessä takaisin puuhun sekä tuntee voi- maantuneensa. Voimaantumisen voi ymmärtää siten, että sen avulla henkilölle vahvistuu tunne kuulumisesta yhteisöön ja arvokkaan panoksen antamisesta yleiseen hyvinvointiin sekä yhteisön monimuotoisuuteen huoli- matta mahdollisesta toimintarajoitteesta.
Invalidiliiton tietoon tulleet tapausesimerkit edustavat suomalaisten vammaisten henkilöiden arkitodellisuut- ta, johon toivotaan parannusta ihmisoikeusperustaisesta lähtökohdista käsin.
Toolkit-käsikirjan on toimittanut Invalidiliiton lakimies Xxxxxx Xxxxxxxxxx. Toolkit-käsikirja on saanut vaikuttei- ta Vammaisten ihmisoikeuskeskuksen (VIKEn) vuonna 2010julkaisemasta Ihmisoikeudet. Kyllä! -aineistosta.
Ihmisoikeuspuu
Lehdet:
yksittäiset ihmisoikeudet
Runko:
vammaissopimuksen tarkoitus ja henki
Oksat:
valtioita sitovat yleiset velvoitteet, sopimuksen läpileikkaavat periaatteet
Juuret:
Ihmisoikeusjulistus, vammaisten osallistamisen yleisohjeet,
3
aiemmat YK:n kansaiväliset ihmisoikeussopimukset
1 IHMISOIKEUDET
1.1 MITÄ IHMISOIKEUDET OVAT?
Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 YK antoi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Artiklan 1 viisaat sanat on syytä muistaa: ”Kaikki ihmiset synty- vät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toi- mittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Tämän jälkeen vasta 1960-luvulla saatiin aikaan kaksi merkittä- vää YK:n kansainvälistä ihmisoikeussopimusta eli Kan- salais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus (KP-sopi- mus) ja Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuk- sia koskeva sopimus (TSS-sopimus). Ensin mainitun tar- koituksena oli taata yksilön
vapauspiiri eli suoja valtio-
Ihmisoikeudet ovat synnynnäisiä siten, että ne kuuluvat syntymästä asti jokaiselle ihmisille luonnollisena osana häntä itseään. Ihmisoikeuksien perustavanlaatuisuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, että ne perustuvat ihmis- ten yksilöllisille tarpeille ja mahdollistavat oikeuden ar- vokkaaseen elämään, ihmisarvoisen elämän edellytysten mukaisesti. Ihmisarvoisen elämän edellytyksiin kuuluu, että ihmisoikeudet määrittelevät tietyt keskeiset perus- olosuhteet ja resurssit, jotka ovat aivan välttämättömiä kunniallisen ja arvokkaan elämän mahdollistamiseksi.
Universaalisuudella tarkoitetaan ihmisoikeuksien yleis- maailmallisuutta, eli ne ovat valtioiden rajat ylittäviä ja koskevat jokaista ihmistä maailmassa riippumatta hänen ominaisuuksistaan kuten vammaisuudestaan. Luovut- tamattomuus merkitsee sitä, että ihmisoikeudet kuulu- vat jokaiselle automaattisesti eikä niitä voida ottaa pois saati rajoittaa niiden käyttöä. Jakamattomuus tarkoit- taa puolestaan sitä, että niitä ei pidä erottaa toisistaan. Ihmisoikeuksien keskinäinen riippuvuus ja yhteenkuu-
luvuus ymmärretään siten,
että ne vaikuttavat toisiinsa.
ta vastaan. Jälkimmäisen sopimuksen tavoitteena oli puolestaan velvoittaa valtio- ta aktiivisiin toimenpiteisiin yksilön ihmisoikeuksien to- teuttamiseksi. Lopulta ihmis- oikeussopimuksissa alettiin kiinnittää huomiota yksilön sijasta myös ryhmään. Ih- misoikeuksien kohteena on
yksilön lisäksi ryhmä YK:n
”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”
Niitä ei voi soveltaa toisis- taan riippumatta ilman, että menetetään mahdollisuus niiden toteutumiseen täy- dellisesti.
Ihmisoikeudet käyvät ilmi kansainvälisistä ihmisoike- ussopimuksista. YK:n ihmis- oikeussopimusjärjestelmän lisäksi on olemassa myös Eu-
Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus
rotusyrjinnän kieltävässä sopimuksessa, naisten ja lasten erillisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä siirtotyöläisten ja heidän perheen jäsenten suojelua koskevassa sopimuk- sessa. Myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva ihmisoikeussopimus lukeutuu näihin jonkin tietyn ryh- män puolesta tehtyihin ihmisoikeussopimuksiin.
roopan neuvoston ihmisoikeussopimusjärjestelmä, johon kuuluu myös ihmisoikeustuomioistuin. EU:lla on oma pe- rusoikeusjärjestelmänsä. EU:n jäsenmaiden kansallisessa lainsäädännössä on voimassa perusoikeudet – kansain- välisten ihmisoikeuksien kansalliset vastineet.
Muodollinen yhdenvertaisuus Tosiasiallinen yhdenvertaisuus
1.2 Mikä on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus?
Vammaisuutta ei määritellä enää ensisijaisesti lääke- tieteellisenä tai sosiaalisena kysymyksenä vaan ennen kaikkea ihmisoikeuskysymyksenä. Siten ihmisoikeudet nähdään uuden lainsäädännön perustana ja vammaiset ihmiset ihmisoikeuksien haltijoina, joilla on oltava myös mahdollisuus vaatia oikeuksiensa toteuttamista. Tälle ihmisoikeusperustalle luotiin useita valtioita sitova ju- ridinen asiakirja, YK:n yleiskokouksen 13.12.2006 New Yorkissa hyväksymä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ja sen yksilövalitusta koskeva va- linnainen pöytäkirja, joka on samalla 2000-luvun ensim- mäinen ihmisoikeussopimus. YK:n vammaissopimuksen voimaantulon edellytykseksi asetettiin se, että 20 jäsen- valtiota ratifioi sopimuksen. Ratifiointimäärä toteutui 3.5.2008, jolloin se tuli kansainvälisesti voimaan. Yleis- sopimus on historiallinen myös siksi, että vammaisuus määritellään varsin seikkaperäisesti tässä asiakirjassa, mutta ei vastaavissa ihmisoikeussopimuksissa.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus on kan- sainvälinen ihmisoikeusasiakirja, jossa säädetään xxxx- seen myös vammaisille kuuluvista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista, koska vammaisten henkilöiden ih- misoikeuksia ei ole pidetty itsestään selvinä oikeuksina muiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valos- sa. Xxxxxxxxxxxx vahvistaa kaikkien ihmisyksilöiden syn- nynnäisen arvon ja kaikkien jo luotujen ihmisoikeuksi- en sekä uusien ihmisoikeuksien, kuten esteettömyyden, että perusvapauksien kuulumisen täysimääräisesti vam- maisille ihmisille. Yleissopimus takaa kaikille kuuluvat ja tunnustetut ihmisoikeudet myös 650 miljoonalle vam- maiselle henkilölle. Siinä keskitytään vammaisten henki- löiden elämässä esiintyviin ihmisoikeusongelmiin kuten syrjinnän kieltämiseen ja yhdenvertaisten oikeuksien to- teutumiseen valvontamekanismin avulla.
1.3 Mihin ihmisoikeudet vaikuttavat?
Vammaisella ihmisellä on oikeus:
• jokapäiväisen elämän itsenäisiin valintoihin.
• tulla yhdenvertaisesti kohdelluksi yhdessä muiden ihmisten kanssa.
• syrjimättömyyteen vamman perusteella kaikilla elämän alueilla niin yksityisten kuin julkisten toimijoiden, kuten viranomaisten kanssa; sama syrjimättömyyden suoja ulottuu vastaavin perustein vammaisen henkilön puolisoon, perheeseen, lapsiin ja vanhempiin.
• päättää itsenäisesti missä ja kenen kanssa asuu sekä millaisia asumisjärjestelyjä käyttää.
• fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen esteettömyyteen sekä kommunikointiin yhteisössä.
• koulutukseen ja työntekoon vapailla työmarkkinoilla.
• yksityiselämän ja kotirauhan suojaan.
• perustaa parisuhde, perhe ja saada lapsia.
• osallistua oman ryhmän edustajana taikka vaikuttaa äänestäjänä tai vaalikelpoisena vaaleissa valittu
na edustajana poliittiseen päätöksentekoon sekä liittyä mukaan kansalaisjärjestötoimintaan.
• osallisuuteen, kuten esteettömiin harrastuksiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
• henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vapauteen niin henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta sekä eri hyväksikäytön muodoista; vammainen itse päättää, kuka häneen koskee, mikä korostuu sukupuoli sensitiivisessä henkilökohtaisessa avussa.
• saada apua vaaratilanteissa, ja oikeus henkiseen kriisiapuun.
• henkilökohtaiseen liikkumiseen haluamallaan tavalla ja ajankohtana silloin, kuin hänelle parhaiten sopii.
• sanan- ja mielipiteenvapauteen sekä tiedonsaantiin saavutettavassa muodossa.
• terveyteen ja kuntoutukseen.
• riittävään elintasoon ja sosiaaliturvaan.
• oikeusjärjestelmän saavutettavuuteen.
Tämä on tärkeä, mutta ei tyhjentävä luettelo vammais- ten henkilöiden ihmisoikeuksista ja perusvapauksis-
ta. Jokaisella on oikeus pitää näistä kiinni kansallisen lainsäädännön tai viranomaiskäytäntöjen mahdollisista puutteellisuuksista tai toisen yksityisen henkilön vam- maisiin kohdistuvista asenteista huolimatta.
2. YK:N VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS
2.1. Tarkoitus
YK:n vammaissopimuksen 1 artiklan mukaan sopimuk- sen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertai- sesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, sekä edis- tää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunni- oittamista.
Yleissopimus koostuu syrjintäkiellon sekä esteettömyy- den periaatteista ja sen tavoitteena on valtavirtaistaa vammaisia koskevat eri elämänalueisiin liittyvät kysy- mykset. Valtavirtaistaminen merkitsee vammaiskysymyk- sen ulottamista kaikkien toimijoiden yhteiseksi periaat- teeksi. Sopimus korostaa vammaisen ihmisen itsemää- räämisoikeuden merkitystä. Aiemmissa ihmisoikeusso- pimuksissa vammaisuutta, syrjinnän kieltoa tai esteet- tömyyttä ei ole avattu näin kattavasti. Myös ihmisten asenteisiin voidaan vaikuttaa lisäämällä tietoisuutta vammaisten oikeuksista ja niiden aktiivisesta käytännön
Yleissopimus koostuu syrjintäkiellon sekä esteettömyy- den periaatteista ja sen tavoitteena on valtavirtaistaa vammaisia koskevat eri elämänalueisiin liittyvät kysy-
mykset. Valtavirtaistaminen merkitsee vammaiskysymyk- sen ulottamista kaikkien toimijoiden yhteiseksi periaat- teeksi. Sopimus korostaa vammaisen ihmisen itsemää- räämisoikeuden merkitystä. Aiemmissa ihmisoikeusso- pimuksissa vammaisuutta, syrjinnän kieltoa tai esteet- tömyyttä ei ole avattu näin kattavasti. Myös ihmisten asenteisiin voidaan vaikuttaa lisäämällä tietoisuutta vammaisten oikeuksista ja niiden aktiivisesta käytännön toteuttamisesta yhteisössä.
YK:n vammaissopimus on historiallinen kansainvälinen sopimus, koska siinä määritellään ensi kertaa vammai- suus käsitteenä toisin kuin aiemmissa YK:n kansainväli- sissä sopimuksissa tai ihmisoikeusjärjestelmissä. Ihmisoi- keuksien kohteena tässä sopimuksessa on siis vammai- nen henkilö, jolla on sellainen pitkäaikainen ruumiil- linen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää hänen täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammai- nen henkilö voi siis tämän määritelmän mukaan olla ih- misen elinkaarimallin mukaisesti lapsi, nuori, aikuinen, vanhus ja sukupuoleltaan nainen tai mies, jolla on vam- ma tai pitkäaikainen toimintarajoite. Hän voi kuulua mi- hin tahansa vammaryhmään tai tarvita erilaisia apuvä- lineitä tai tukitoimia vammasta johtuvista rajoitteista riippuen.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, joten asian voi ilmaista siten, että ne kuuluvat myös henkilöille, joilla on jokin vamma tai toimintarajoite.
2.2 YK:n vammaissopimuksen pääkohdat
YK:n vammaissopimuksessa määritellään sekä yksilöön että ryhmään liittyviä ihmisoikeuksia. Tämä näkyy yleis- sopimukseen liitetyn valinnaisen yksilövalituspöytäkirjan sopimustekstin muotoilusta, jossa annetaan valitusoike- us sekä yksilölle että ryhmille sopimuksen kattamien ih- misoikeuksien loukkaamisesta. Ihmisoikeuksien yksilö- ja ryhmäkohtaisuutta valaisee seuraava ihmisoikeussopi- musten terminologiaan ja käytettyyn kieleen perustuva systematisointi muutaman esimerkin valossa kansainvä- lisessä ”ihmisoikeusperheessä” (Xxxxx Xxxxxxxx luento 2.6.2009):
• Ensimmäinen sukupolvi: YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (v. 1966, Suomi
v. 1976) eli KP -sopimus määrittelee ihmisoikeuksien kautta yksilön vapauspiirin, johon valtion ei tule kajo- ta ilmaisuilla ”jokaisella on oikeus…”
• Toinen sukupolvi: YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja si- vistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (v.1966, Suomi v. 1976) eli TSS -sopimus asettaa puolestaan valtiolle velvoitteita suhteessa kansalaisiin ja sopimus- teksti on kirjoitettu muotoon ”valtio on velvollinen huolehtimaan…
• Kolmas sukupolvi: YK:n vammaissopimuksesta (v. 2008; saatetaan Suomessa voimaan v. 2016) käy ilmi kollektiivinen näkemys yksilöstä ryhmän jäsenenä ja hän on sekä itsenäisesti että ryhmään kuulumisen pe- rusteella ihmisoikeuksien haltija. Näin ollen sopimus-
teksti on kirjoitettu muotoon ”vammaisella henkilöl- lä on oikeus…” Vammaisten henkilöiden oikeuksien lisäksi sopimus asettaa valtioille velvoitteita huolehtia näiden oikeuksien toteuttamisesta kansallisesti
Akatemiaprofessori oikeustieteen tohtori Xxxxxx Xxxxx totesi eräässä vammaisia henkilöitä koskevassa ihmisoi- keusseminaarissa, että YK:n vammaissopimus tuo jotain uutta ihmisoikeussopimuksiin, koska perinteisten va- pausoikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivis- tyksellisten oikeuksien lisäksi YK:n vammaissopimukses- sa nostetaan esiin vammaisten henkilöiden osallisuus ai- van uudella tavalla.
2.3 Näin luet YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista lisäkommentein:
Rakenne
Johdanto-osa: sopimuksen olemassaolon oikeutus, kokoavasti vammaisten ihmisoikeuksien historialli- nen perspektiivi
1 artikla
Tarkoitus: sopimuksen ydin ja henki, vammaisuu- den määritelmä
2 artikla
Määritelmät: tietyt ydinkäsitteet, jotka esitellään sopimuksen alussa ja niiden avulla tulkitaan sopi- muksen kaikkia artikloja (yhteys 3 artiklaan).
Yleiset sisällölliset oikeudet: artiklat 3–9, jotka vaikuttavat suoraan myös muiden sopimusartiklojen soveltamiseen
3 artikla
Yleiset periaatteet (luettelo, termejä ei ole kirjoi- tettu auki ja useimmat niistä mainitaan johdanto- osassa)
4 artikla
Yleiset velvoitteet (lisäävät sopimusvaltioiden si- donnaisuutta sopimuksen täytäntöönpanoon)
5 artikla
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus 6 artikla
Vammaiset naiset 7 artikla
Vammaiset lapset 8 artikla
Tietoisuuden lisääminen 9 artikla
Esteettömyys
Erityiset sisällölliset oikeudet, jotka vastaavat muita YK:n ihmisoikeussopimusten
artiklojen ihmisoikeuksia, mutta tässä yhteydessä vammaisnäkökulmasta: artiklat 10–30
10 artikla
Oikeus elämään 11 artikla
Vaaratilanteet ja humanitaariset hätätilat 12 artikla
Yhdenvertaisuus lain edessä 13 artikla
Oikeusjärjestelmän saavutettavuus 14 artikla
Henkilön vapaus ja turvallisuus 15 artikla
Vapaus kidutuksesta tai julmasta, epäinhimillises- tätai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta
16 artikla
Vapaus hyväksikäytöstä, väkivallasta ja pahoinpitelystä
17 artikla
Henkilön koskemattomuuden suojelu 18 artikla
Liikkumisen ja kansalaisuuden vapaus 19 artikla
Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä 20 artikla
Henkilökohtainen liikkuminen 21 artikla
Sanan- ja mielipiteenvapaus ja tiedonsaanti 22 artikla
Yksityisyyden kunnioittaminen 23 artikla
Kodin ja perheen kunnioittaminen 24 artikla
Koulutus 25 artikla
Terveys 26 artikla
Kuntoutus 27 artikla
Työ ja työllistyminen 28 artikla
Riittävä elintaso ja sosiaaliturva 29 artikla
Osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elämään 30 artikla
Osallistuminen kulttuurielämään, virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan ja urheiluun
Menettelytapasäännökset: 31.–50 artikla. Seuranta- ja valvontajärjestelmä varmistaa sen, että kaikki toimijat otetaan huomioon:
33 (1) vammaispoliittisella ja hallinnollisella tasolla
33 (2) riippumattoman ja itsenäisen valvontaelimen perustamisessa tai nimeämisessä valvomaan yleis- sopimuksen kansallista täytäntöönpanoa
33 (3) kansalaisyhteiskunnan eli vammaisten henki- löiden ja heitä edustavien järjestöjen osallistami- sessa yleissopimuksen täytäntöönpanossa
Tiivistetysti voidaan todeta, että YK:n vammaissopimuk- sen kansallista täytäntöönpanoa ja seurantaa koskevan artiklan 33 merkittävyys ilmenee avainartiklana vam- maisten henkilöiden ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräisen toteutumisen kansallisessa valvonnassa. Kansainvälistä ja kansallista valvontamekanismia on kä- sitelty laajemmin tämän käsikirjan neljännessä luvussa.
2.4 Vammaisten ihmisoikeuksien edistäminen käytännössä
YK:n vammaissopimus on itsessään kätevä työkalu käy- tettäväksi vaikuttamistoiminnan välineenä. Jokainen voi vaikuttaa vammaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen käytännössä omalla panoksellaan yksilönä tai ryhmässä.
Vaikuttaminen yksilönä
• Yksilöi ongelma, joka kaipaa ratkaisua.
• Tarkastele asiaa ihmisoikeuksien kannalta ja mieti loukataanko samalla sinulle kuuluvia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.
• Yksilöi YK:n vammaissopimuksessa ja mahdollisesti Suomen perustuslaissa mainittu ihmis- ja perusoikeus ja liitä se konkreettiseen ongelmaan.
• Mieti ja päätä tietty ratkaiseva toimenpide, jonka ar- velet muuttavan vallinnutta käytäntöä.
• Ota yhteys sinun oikeuksia valvovaan järjestöön ja kysy neuvoa.
Vaikuttaminen yhteisönä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti
• Tiedottakaa YK:n vammaissopimuksen sisällöstä laki- sääteisille ja paikallisille vammaisneuvostoille.
• Kouluttakaa paikallisyhdistysten jäsenistö vammais- ten ihmisoikeuksista.
• Seuratkaa vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoi- keuksien toteutumista.
• Kirjoittakaa paikallislehtiin yhdistysten kanssa YK:n vammaissopimuksen hengestä ja tarkoituksesta.
• Päivittäkää kunnalliset vammaisohjelmat YK:n vam- maissopimusartiklojen edellyttämiä politiikkoja ja käytäntöjä vastaavaksi.
• Allekirjoittakaa useamman paikallisyhdistyksen kans- sa adressi YK:n vammaissopimuksen pikaisen ratifi- oinnin puolesta poliittisille päättäjille esim. vaalien yhteydessä. Kun Suomi on ratifioinut YK:n vammais- sopimuksen ja sopimus on astunut voimaan kuukau- den kuluttua ratifioinnista, seuratkaa aktiivisesti, mi- ten sopimuksen tarkoitus ja henki sekä sisältö toteu- tuvat käytännössä.
• Kerätkää palautetta vammaisia koskevista syrjivist- käytännöistä esim. paikallisyhdistyksiltä.
• Raportoikaa tarvittaessa laillisuusvalvontaviran- omaiselle epäkohdista.
3 KESKEISTEN IHMISOIKEUKSIEN SISÄLTÖ
3.1 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Yhdenvertaisuus terminä ymmärretään samanlaisek-
si kohteluksi samanlaisissa tilanteissa. Erilainen kohtelu koetaan negatiiviseksi ja syrjiväksi. YK:n vammaissopi- muksessa kuvattu laaja syrjintäkielto tarkoittaa kaiken- laisen syrjinnän ja vammaisuuteen perustuvan erottelun kieltämistä ilman asiallista perustetta. Yhdenvertaisuus lain edessä tarkoittaa viranomaisen lakiin perustuvaa velvollisuutta käsitellä kansalaisten asiat hallinnossa ta- sapuolisesti ja kohdella kansalaisia asianmukaisesti.
Laajaan syrjintäkieltoon sisältyy välittömän ja välillisen syrjinnän kiellot. Välittömän syrjinnän tunnusmerkis- tö täyttyy, mikäli jokin kansallinen laki, viranomaisohje tai -käytäntö asettaa vammaisen henkilön hänen vam-
mastaan johtuen eriarvoiseen asemaan. Myös yksityinen taho, kuten elinkeinonharjoittaja tai muu yhteisö rikkoo syrjintäkieltoa, mikäli epää vammaisen henkilön palvele- misen tai hänen päästämisen kaikille tarkoitettuun tilai- suuteen ilman asiallista perustetta.
Välillistä syrjintää on se, että vaikka menettely olisi it- sessään näennäisesti yhdenvertainen, sen lopputulos on syrjivä. Esimerkiksi liikuntavammaisen opiskelijan opis- kelu estyy, jos oppilaitoksen tilat ovat hänelle esteellisiä eikä hän voi liikkua niissä pyörätuolilla. Vaikka oppilai- tos muuten opetusta myöten olisi korkeatasoinen, ilman kohtuullisia mukautuksia eli yksittäistapauksellisia jär- jestelyjä vammaisen opiskelijan kohdalla, tilanne johtaa välilliseen syrjintään.
YK:n vammaissopimuksesta artiklasta 5 ja yleisistä pe- riaatteista käy ilmi vammaisten henkilöiden tasa-arvo. Tasa-arvoa ei käsitteenä kuitenkaan täsmennetä millään tavoin. Tasa-arvo liitetään yleensä naisten ja miesten vä- liseen tasa-arvoa koskevaan vaatimukseen. Suomessa tasa-arvolaki painottuu vain sukupuoleen perustuvaan tasa-arvoiseen kohteluun naisten ja miesten välillä työ- suhteen ehdoissa sekä palkkauskysymyksissä. Yhdenver- taisuus on käsitteenä siten tasa-arvoa laajempi käsite
Tasa-arvolakia koskevalla uudistuksella vuonna 2015 kir- jattiin sukupuoli-identiteetti ja sukupuoleen perustuva ilmaisu uusiksi syrjintäperusteiksi. Sukupuoli-identiteetil- lä tarkoitetaan henkilön kokemusta omasta sukupuoles- taan. Sukupuolen ilmaisulla tarkoitetaan puolestaan su- kupuolen tuomista esiin pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla. Vastaavasti syrjintää koskevia säännöksiä sovelletaan tilanteisiin, joissa henkilön fyysi- set sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksi- selitteisesti naisen tai miehen. Jos henkilöä kohdellaan henkilöön liittyvien ominaisuuksien perusteella edellä mainituista syistä eri tavoin, kyse on uudistetun tasa- arvolain perusteella syrjinnästä.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus (artikla 5)
1. Sopimuspuolet tunnustavat, että kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia lain edessä ja lain mukaan sekä ovat oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yh- denvertaiseen lakiin perustuvaan suojaan ja yhden- vertaisiin lakiin perustuviin etuihin.
2. Sopimuspuolet kieltävät kaiken syrjinnän vam- maisuuden perusteella ja takaavat vammaisille henki- löille yhdenvertaisen ja tehokkaan oikeussuojan syr- jintää vastaan syrjintäperusteesta riippumatta.
3. Yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaikki asian- mukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mu- kautusten tekemisen.
4. Erityistoimia, jotka ovat tarpeen vammaisten henkilöiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden joudut- tamiseksi tai saavuttamiseksi, ei katsota tämän yleis- sopimuksen tarkoittamaksi syrjinnäksi.
Syrjinnän määritelmä (artikla 2)
“Syrjintä vammaisuuden perusteella” tarkoittaa vam- maisuuteen perustuvaa erottelua, syrjäyttämistä tai rajoittamista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on heikentää tai mitätöidä kaikkien ihmisoikeuksi- en ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai käyttämistä yhdenvertaisesti muiden kanssa politii- kan, talouden, sosiaaliturvan, kulttuurin tai yksilön oikeuksien alalla tai muulla alalla. Se sisältää kaikki syrjinnän muodot, mukaan lukien kohtuullisten mu- kautusten kieltämisen.
Yleiset periaatteet (artikla 3)
a) henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen it- semääräämisoikeuden, mukaan lukien vapaus tehdä omat valintansa, ja riippumattomuuden kunnioitta- minen;
b) yhdenvertaisuus;
c) täysimääräinen ja tehokas osallistuminen sekä osallisuus yhteiskunnassa;
d) erilaisuuden kunnioittaminen ja vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten monimuo- toisuutta sekä ihmiskuntaa;
e) mahdollisuuksien yhdenvertaisuus;
f) esteettömyys ja saavutettavuus;
g) miesten ja naisten välinen tasa-arvo;
h) vammaisten lasten kehittyvien kykyjen ja sen kunnioittaminen, että heillä on oikeus identiteettiinsä
Muodollinen yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että vam- maista ei saa syrjiä. Vaikka lainsäädännössä olisi sel-
keä syrjinnänkielto, niin tämä ei vielä tarkoita sitä, ettei vammaista henkilöä syrjittäisi käytännössä. Muodolli- nen yhdenvertaisuus ei johda automaattisesti vammai-
sen henkilön yhdenvertaiseen kohteluun arkielämässä. Esimerkiksi lipunmyyjä voi myydä lipun urheilutapah- tumaan fyysisesti vammaiselle henkilölle samalla, kun hän puhuu ja asioi sekä kohdistaa katsekontaktinsa vain vammaisen henkilön henkilökohtaiseen avustajaan.
YK:n vammaissopimuksen 3 artiklan yleisenä periaat- teena ilmaistu e) mahdollisuuksien yhdenvertaisuus jo sanamuotonsa mukaisesti pyrkii luomaan samat mah- dollisuudet riippumatta henkilöiden toimintarajoitteis- ta. Tämä on jo valtiota velvoit-
min mainittujen välittömän ja välillisen syrjinnän lisäk- si häirintä, ohje tai käsky syrjiä, kohtuullisten mukau- tusten epääminen, syrjivän työpaikkailmoittelun kielto sekä vastatoimen kielto. Näiden lisäksi esimerkiksi häi- rintää on, jos talonyhtiön isännöitsijä kiusaa toistuvasti huutamalla, nimittelemällä tai syyllistämällä vammaisen lapsen vanhempia.
Häirinnällä tarkoitetaan sellaista henkilön ihmisarvoa tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukkaavaa käyttäy-
tymistä, jolla luodaan henkilöä
tavampi sikäli, että se edellyt- tää valtiota ryhtymään aktiivi- siin toimenpiteisiin vammaisten henkiöiden itsenäisen elämän ja osallisuuden takaamiseksi, jotta vammaiset henkilöt voivat käyttää ihmisoikeuksiaan ihmis- oikeuksien haltijoina.
”Kylmä keskiarvo ei tuo oikeudenmukaisuutta!”
(Xxxx Xxxxxxx oikeudenmukaisuusteoriasta)
halventava tai nöyryyttävä taik- ka häntä kohtaan uhkaava, vi- hamielinen tai hyökkäävä ilma- piiri. Kielletty häirintä voi ta- pahtua esimerkiksi sanallisesti, elein, ilmein, sähköpostitse tai vaikkapa vitsailemalla epäasial- lisesti. Tunnusmerkistön täyt-
3.1.1 Yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto Suomen lainsäädännössä
Perusoikeuksia koskeva sääntely
Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yh- denvertaisia lain edessä. Tämän säännös sisältää perin- teisen vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudes- ta ja ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Tätä yleistä yhdenvertaisuuslauseketta täydentää saman pykälän 2 momentin syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa il- man hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. iän, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on luonteeltaan väli- töntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoises- sa tilanteessa. Syrjintäkielto koskee myös toimenpiteitä, jotka johtavat välillisesti syrjivään lopputulokseen. Täl- löin henkilöä kohdellaan eri tavoin henkilöön liittyvien ominaisuuksien takia vertailukelpoisessa tilanteessa jon- kun näennäisen käytännön tai perusteen varjolla ilman hyväksyttävää syytä. Tältä osin syrjintää on arvioitava jonkin menettelyn tosiasiallisten seurausten kannalta.
Syrjintä ei edellytä tarkoituksellista tai tietoista syrjivää toimintaa.
Yhdenvertaisuuslaki
Uusi yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) tuli voimaan vuo- den 2015 alussa. Siinä on huomioitu aikaisempaan lakiin verrattuna myös vammaisuus syrjintäperusteena lähes kaikilla elämäalueilla. Syrjintäperusteen ei tarvitse olla todellinen vaan riittävää on pelkkä oletus. Laissa sääde- tään mm. siitä, mikä on syrjintää, mikä on sallittua eri- laista kohtelua, kenelle syrjinnästä ilmoitetaan, millais- ta hyvitystä ja muita seuraamuksia lain nojalla voi hakea sekä keiden tulee edistää yhdenvertaisuutta. Lakia so- velletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa, ei kuiten- kaan yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvassa toi- minnassa eikä uskonnonharjoituksessa.
Uuden yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintää on aiem-
tymistä harkittaessa tulee painoarvoa antaa vammaisen henkilön omalle kokemukselle tilanteesta.
Ohje tai käsky syrjiä voi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa työnantaja määrää alaisensa estämään vammais- ten henkilöiden pääsyn yrityksen tiloihin.
Kohtuullisten mukautusten epäämisellä tarkoitetaan tilanteita, joissa viranomainen, koulutuksen järjestä- jä, työnantaja taikka tavaroiden ja palveluiden tarjoaja ei ole tehnyt kohtuullisia mukautuksia, vaikka sellaiset olisivat olleet tarpeen vammaisen henkilön yhdenver- taisen kohtelun toteuttamiseksi. Mukautukset ovat to- dellisessa tilanteessa vammaista henkilöä varten tehtä- viä toimenpiteitä kuten avustamista tai kohdennettuja erityisiä esteettömyyttä edistäviä toimia (esim. pyörä-
tuoliluiska). Kohtuulliset mukautukset ovat eri asia kuin varsinaiset esteettömyystoimenpiteet, jotka ovat yleisiä ja monesti pidemmälle meneviä. Esteettömyys yhdessä kohtuullisten mukautusten kanssa parantaa palveluiden saavutettavuutta ja osaltaan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta. Mukautuksen toteuttamisesta ja to- teutustavasta päättää mukautuksiin velvoitettu toimija. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammai- sen ihmisen tarpeet, toimijan koko ja taloudellinen ase- ma, toiminnan luonne ja laajuus, mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten mahdollisesti saata- vissa oleva tuki.
YK:n vammaissopimuksen artiklassa 2 artiklassa tode- taan, että syrjintä vammaisuuden perusteella tarkoit- taa vammaisuuteen perustuvaa erottelua, syrjäyttämistä tai rajoittamista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on heikentää tai mitätöidä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai käyttä- mistä yhdenvertaisesti politiikan, talouden sosiaalitur- van, kulttuurin tai yksilön oikeuksien alalla tai muulla alalla. Se sisältää kaikki syrjinnän muodot, kohtuullisten mukautusten epääminen mukaan lukien. Kohtuullinen mukauttaminen tarkoittaa tarvittaessa yksittäistapauk- sessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muu- toksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta, ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ih- misoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden
Tapausesimerkki – Pankki syrji näkövammaista epäämällä pankkitunnukset
Pankki oli evännyt näkövammaiselta henkilöltä verkkopankkitunnukset, koska näkövammainen henkilö ei pystyisi itsenäisesti käyttämään nii- tä. Pankki perusteli päätöstä luottolaitoslailla ja turvallisuusmääräyksillä muun muassa riskialt- tiudella. Näkövammainen henkilö oli pyytänyt pankilta verkkopankkitunnuksia pistekirjoituk- sella tai muistitikulla sekä vedonnut niiden an- tamiseen yhdenvertaisuuslain mukaisena koh- tuullisena mukautuksena. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta (Dnro 31/2015) katsoi, että xxxxxx ei ollut myöntänyt verkkopankkitunnuk- sia näkövammaiselle henkilölle hänen vammas- taan johtuen ja evännyt kohtuullisten mukautus- ten tekemisen. Lautakunta perusteli ratkaisuaan, että kohtuullisten mukautusten laiminlyönti on
omanlaisensa syrjinnän laji, jolloin kyse ei ole vä- littömän tai välillisen syrjinnän arvioinnista. Lau- takunta katsoi, että pankin menettely oli kohdis- tunut erityisen haavoittuvassa asemassa olevaan näkövammaiseen, ja kyse oli siten suhteellisen vakavavasta yhdenvertaisuuslakia rikkovasta me- nettelystä. Lautakunta asetti pankille kieltopää- töksen ja määräyksen tehosteeksi 50 000 euron suuruisen uhkasakon.
kanssa. Kohtuullisten mukautusten kieltäminen on YK:n vammaissopimuksessa kiellettyä vammaisten henkilöi- den syrjintää. Lähtökohtaisesti edellytetään vammaisen henkilön nimenomaista pyyntöä toteuttaa mukautuk- set. Jos siitä kieltäydytään, asiaa tulee arvioida, ovatko kyseessä olevat mukautukset olleet kohtuullisia ja onko tilanne ollut vammaista syrjivä.
Moninkertainen syrjintä
YK:n vammaissopimuksen johdanto-osassa todetaan, että vammaiseen henkilöön voi kohdistua samanaikai- sesti syrjintää myös rodun, ihonvärin, sukupuolen, kie- len, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kan- sallisuuden, alkuperäiskansaan kuulumisen, etnisen tai sosiaalisen alkuperän, varallisuuden, syntyperän, iän tai muun aseman perusteella. Vammaisen moninkertaisen syrjinnän tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää sa- manaikaisesti vamman lisäksi jonkin muun edellä maini- tun syrjintäperusteen olemassaoloa. Näissä tapauksissa toiminta voidaan katsoa törkeäksi syrjinnäksi.
Syrjinnän lainmukaiset seuraamukset
Syrjinnän seuraamukset riippuvat siitä, minkä lain no- jalla syrjintätapaus tuomioistuimessa tai mahdollisessa muussa elimessä käsitellään. Yhdenvertaisuuslain seu- raamuksiin kuuluvat syrjinnän uhrille maksettava hyvi-
tys, syrjivän sopimusehdon mitätöinti, työsuojeluviran- omaisten toimintaohjeen ja kehotuksen antaminen sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan määräämä kielto- tai velvoitepäätös ja niiden noudattamisen tehos- teeksi asettama tai maksettavaksi tuomitsema uhkasak- ko. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on valtio- neuvoston nimittämä itsenäinen ja riippumaton oikeus- turvaelin, joka valvoo yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvo- lain noudattamista yksityisessä toiminnassa sekä julki- sessa hallinto- ja liiketoiminnassa. Mahdollisen syrjinnän kohteeksi joutunut voi myös kääntyä yhdenvertaisuus- valtuutetun toimiston puoleen ja tiedustella miten hä- nen tulisi menetellä kyseisessä tilanteessa.
Positiivinen erityiskohtelu on sallittua käänteistä syrjintää
YK:n vammaissopimuksen artikla 5 kieltää kaiken syrjin- nän vammaisuuden perusteella ja takaa vammaisille yh- denvertaisen ja tehokkaan oikeussuojan syrjintäperus- teesta riippumatta. Yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaik- ki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen. Erityistoimia, jotka ovat tar- peen vammaisten henkilöiden tosiasiallisen yhdenvertai- suuden jouduttamiseksi tai saavuttamiseksi, ei katsota vammaissopimuksen tarkoittamaksi syrjinnäksi.
Yhdenvertaisuuslain 9 §:ssä todetaan, että oikeasuhtai- nen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasial- lisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää. Tällainen positiivinen erityiskohtelu on kään- teistä, positiivista syrjintää. Käsitteen juuret ulottuvat 1960-luvun Yhdysvaltoihin, jossa tummaihoisten pääsyä koulutukseen ja sitä kautta vaativiin ammatteihin py- rittiin edistämään positiivisen syrjinnän keinoin. Vam- maisliikkeen osalta vastaavasti 1970-luvulla perustettiin Independent living -liike. Perustaja, vammaisaktivisti Xx- xxxx Xxxxxxx on todennut: ”Kaikki ihmiset – olivatpa he kuinka vaikeavammaisia tahansa, pystyvät tekemään päätöksiä.” Positiivinen syrjintä on otettu kansainvälis- ten ihmisoikeussopimusten osaksi ja sitä kautta myös meillä kansalliseen lainsäädäntöön, yhdenvertaisuusla- kiin.
Kohtuullinen mukautus voidaan tulkita osaksi syrjintä- kieltoa ja positiivinen erityiskohtelu olisi tässä tulkinnas- sa poikkeus syrjintäkiellosta. Joissakin tilanteissa kuiten- kin voidaan edellyttää julkiselta vallalta vastuuta to- teuttaa positiivista erityiskohtelua vaikeasti vammaisten henkilöiden osalta. Tällainen tilanne voi ilmetä esimer- kiksi sähköpyörätuolin hajottua äkillisesti, jolloin julki- sen vallan velvollisuus on suorittaa korjaus välittömästi. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Vammaispalvelulaki
Vammaispalvelulain (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, 3.4.1987/380) subjektiivisen oikeuden takaamilla vammaispalveluilla ja tukitoimilla on ihmisoikeudelliset vastineensa yleis- sopimuksessa. Palveluasumisella, asuntoon kuuluvilla
välineillä, laitteilla ja asunnon muutostöillä sekä henki- lökohtainen avulla on yhtymäkohtansa nimenomaan it- senäisen elämän ja osallisuuden yhteisössä (art. 19) sekä liikkumisen ja kansalaisuuden (art. 18) takaavien ihmis- oikeuksien kanssa. Henkilökohtainen apu liittyy myös henkilökohtaiseen liikkumiseen merkittävällä tavalla.
Kun henkilökohtainen apu vaikeavammaiselle henkilölle kirjattiin lakiin subjektiiviseksi ehdottomaksi oikeudek- si vuoden 2009 vammaispalvelulain osittaisuudistukses- sa, mainittiin lain perusteluissa myös YK:n vammaissopi- muksen sisältämät oikeudet perusteeksi lakimuutoksel- le. Vammaissopimuksen artiklassa 19 henkilökohtainen apu on kirjattu yhdeksi keinoksi toteuttaa vammaisen itsenäistä elämää ja osallisuutta yhteisössä.
Lakien käytännön soveltaminen ja palvelujen järjestä- mistavat aiheuttavat ongelman perus- ja ihmisoikeus- näkökulmasta tarkasteltuna silloin, kun viranomainen ei myönnä lain edellytykset täyttävälle hakijalle hänelle lain mukaan subjektiivisena oikeutena kuuluvaa vam- maispalvelua tai tukitointa. Tästä aiheutuu vammaisia henkilöitä syrjiviä käytäntöjä ja jopa oikeudenmenetyk- siä. Silloin ollaan hyvin lähellä tilanteessa, jossa viran- omaisen toiminnassa on kyse vähintään välillisestä syr- jinnästä.
Tapausesimerkki
Sosiaalityöntekijä ja sosiaalilautakunta tekivät kielteisen hallintopäätöksen selvästi vaikeavam- maisuuden kriteerit täyttävälle liikuntarajoitteisel- le henkilölle vammaispalveluasiassa kuvaten lää- kärinlausunnon sanamuotoa toisenlaiseksi kuin mitä se alkuperäisessä lausunnossa oli. Sosiaali- työntekijän kommentti oli pääpiirteittäin: ”henkilö on tuntenut, ettei ole voimavaroja muuton järjes- telyyn eikä ole jaksanut miettiä asunnon vaihta- mista esteettömämpään asumismuotoon omien kiputilojen ja puolison heikon kunnon vuoksi”.
Päätös loukkaa aivan selkeästi YK:n vammaisso- pimuksen 5 artiklan syrjintäkieltoa ja 8 artiklan asumispaikan valintavapauden takaavaa kohtaa. Myös Suomen perustuslaissa on 6 §:n syrjintäkiel- to ja 9 § takaavat liikkumisvapauden ja asuinpai- kan valintavapauden. Toimenpidesuosituksena on kantelu laillisuusvalvontaviranomaiselle eli edus- kunnan oikeusasiamiehelle.
Vammaispalvelulaissa määritelty vaikeavammaisen hen- kilön kuljetuspalvelu on saajalleen subjektiivista eli ehdotonta oikeutta. Yleissopimuksen yhdenvertaisen aseman takaava liikkumisvapausartikla (18) ja henkilö- kohtaisen liikkumisen takaava artikla (20) määrittele- vät myös suomalaisen vaikeavammaisten kuljetuspalve- lujärjestelmän. Sopimuksen artikla 4 (Yleiset velvoitteet valtiolle) patistaa myös valtion alueen osia hoitamaan joitakin taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä ihmisoi- keuksia yhteistyössä muiden kanssa.
3.1.2 Voiko vammaisen henkilön syrjintä olla rikos?
Suomen rikoslaista puuttuu viharikoksen ja rasistisen ri- koksen määritelmä. Rikoslaissa on kuitenkin useita sään- nöksiä, joiden tunnusmerkistöön sisältyy vihamotiivi.
Vammaisten henkilöiden kohtaama epäasiallinen koh- telu voisi täyttää esimerkiksi sellaisten rikoslaissa ran- gaistaviksi säädettyjen rikosten tunnusmerkistöt kuten kiihottaminen tai törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, syrjintä, työsyrjintä tai kiskonnantapainen työ- syrjintä. Rikoslaissa säädetään myös rangaistuksen ko- ventamisesta silloin kun rikos on tehty vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta. Tällöin tuomioistuin voi har- kintansa mukaan koventaa rangaistusta.
Suomen rikoslain 11 luvussa sotarikoksista ja rikoksis- ta ihmisyyttä vastaan on säädetty syrjintärikoksen tun- nusmerkistö. Jo rikoslain kyseisen luvun otsikosta voi päätellä, että kyse on samalla nimenomaan ihmisoike- usloukkauksesta. Vuoden 2010 alusta voimaan astunut rikoslain muutos ottaa näin ollen huomioon vammai- suuden itsenäisenä syrjintäperusteena. Syrjintärikoksen tunnusmerkistö täyttyy muun ohessa silloin, kun joku
yrittäjä ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy palvelemas- ta henkilöä yleisesti noudattavin ehdoin tai asettaa jon- kun henkilön muita huonompaan asemaan hänen vam- maisuutensa tai terveydentilansa perusteella.
Selvyyden vuoksi todettakoon vielä, että rikoslain sään- nösten rinnalla tulee tarkastella myös toisaalla tässä kä- sikirjassa esiteltyjä yhdenvertaisuuslain säännöksiä mah- dollisen vammaisiin kohdistuvan syrjinnän tunnistami- seksi ja mainitussa laissa säädettyjä mekanismeja syrjin- tätapausten ratkaisemiseksi.
Suomalaisessa oikeuskäytännössä on vielä verrattain vä- hän sellaisia vammaisiin kohdistuneita syrjintätapauk- sia, jotka olisivat edenneet tuomioistuimiin. Vammaisten henkilöiden kannalta on ongelmallista se, että vammai- sia koskevat syrjintäjutut ovat monesti jääneet polii-
sin tai viimeistään syyttäjän pöydälle. Näin ollen niistä ei ole saatu tuomioistuimien kannanottoja tapauksiin. Niissäkin tapauksissa, joissa tuomioistuimet ovat pääty- neet langettavaan tuomioon, rangaistukset ovat olleet suhteellisen lieviä. Ajan myötä oikeustapaukset lisään- tyvät ja tuomioistuinten, semminkin ylempien tuomiois- tuinten (hovioikeudet ja korkein oikeus) tuomiot, muo- dostavat oikeuskäytännön. Lait ja niiden perustelut (esi- työt) sekä oikeuskäytäntö määrittelevät yhdessä, mil- laiset teot tai laiminlyönnit ovat vammaisia henkilöitä syrjiviä rikoksia.
Poliisiammattikorkeakoulussa ja sisäasiainministeriön poliisiosastolla on julkaistu viharikosselvityksiä poliisin tietoon tulleesta rasistisesta rikollisuudesta vuodesta 1998 lähtien. Seurantatutkimuksessa viharikollisuudella on tarkoitettu muun muassa henkilöä, ryhmää, instituu- tiota tai näiden edustajaa kohtaan tehtyä rikosta, jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin ole- tettua tai todellista vammaisuutta kohtaan. Valtaosassa viharikosilmoituksista rikoksen motiivina on ollut rasis- mi. Vuoden 2013 tutkimuksessa vain 1,3 prosenttia sisäl-
TAPAUSESIMERKKI – Elinkeinonharjoittaja kielsi fyysisesti vammaista asioimasta liikkeessään
Helsingin hovioikeus tuomitsi 28.2.2014 (Tuomio 486/Dnro R 13/1508) elinkeinonharjoit- tajan rikoslain perusteella syrjinnästä vammai- suuden perusteella sakkorangaistukseen (20
päiväsakkoa) sekä maksamaan vahingonkorvaus- ta kärsimyksestä 600 € syrjimälleen vammaisel- le henkilölle. Rikoksen uhri oli pyörätuolia käyt- tävä henkilö, joka olisi mennyt henkilökohtaisen avustajansa saattamana myymälään ostoksille.
Elinkeinonharjoittaja oli asettanut myymälänsä ovelle kyltin, jossa kiellettiin pyörätuolin käyt- tö myymälässä. Lisäksi hän huutamalla: ”Mene pois!”, käski vammaista henkilöä poistumaan
liikkeestään. Yrittäjä esitti puolustuksekseen, että palotarkastaja olisi todennut myymälätilat niin ahtaiksi, että liikkeeseen ei voinut tämän vuoksi tulla pyörätuolilla. Tällainen kielto käyttää pyö- rätuolia liiketiloissa oli käräjäoikeuden mielestä vammaisia henkilöitä syrjivä, koska liikkeenhar- joittaja olisi voinut vähäisin muutoksin saattaa myymälätilat sellaisiksi, että niihin on kaikilla ihmisillä mahdollisuus päästä. Helsingin hovioi- keus arvioi vastaavasti teon täyttävän rikoslain perusteella vammaisen henkilön syrjinnän rikok- sen tunnusmerkistön elinkeinotoiminnassa.
si vammaisuuden rikoksen motiivina. Tähän saattaa kui- tenkin sisältyä tilastoharhaa, sillä esim. vammaisten hen- kilöiden kohtaama eriasteinen syrjintä sekä erityisesti vammaisiin tyttöihin tai naisiin kohdistuva seksuaalinen tai perheväkivalta saattavat usein jäädä pimentoon.
Invalidiliitto on osallistunut ainoana suomalaisena vam- maisjärjestönä asiantuntijana Pohjoismaisen Hyvinvoin- tikeskuksen koordinoimaan vammaisiin ja sukupuolit- tuneeseen väkivaltaan kohdistuneeseen hankkeeseen (vuosina 2015–2017). Yhteispohjoismainen asiantuntija- ryhmä on kirjoittanut raportin Pohjoismaiden ministe- rineuvoston sosiaali- ja terveyskomitealle sekä pohjois- maisille poliittisille päättäjille väkivallan tunnistamiseksi ja toimenpiteiksi ongelmaan puuttumiseksi.
Näin menettelet, jos joudut syrjintärikoksen kohteeksi
Jotta vammaisen henkilön kohtelu voidaan saattaa ri- koslain mukaisena syrjintänä tuomioistuimen ratkaista- vaksi, vammaisen henkilön tulee tehdä rikosilmoitus po- liisille. Kyseessä on siis asianomistajarikos. Ilmoituksen voi tehdä myös sähköisesti poliisin internet-sivustolla.
Vapaamuotoinen selostus tapahtuneesta riittää. Poliisi määrittelee mahdollisen esitutkinnan käynnistyttyä ta- pauksessa tekoon tai laiminlyöntiin sovellettavan rikos- nimikkeen tai useampia vaihtoehtoisia rikosnimikkeitä,
joiden rikkomisesta mahdollista tekijää todennäköisin syin epäillään. Poliisi (ellei ole jättänyt asiaa ilmeisen pe- rusteettomana tutkimatta) lähettää laatimansa esitut- kintapöytäkirjan syyttäjälle. Mikäli syyttäjä arvioi rikok- sen tunnusmerkistön täyttyvän, hän nostaa syytteen ja ajaa rikosjutun käräjäoikeudessa. Mahdolliset korvaus- vaateet voidaan tällöin käsitellä samassa rikosoikeuden- käynnissä tai vaihtoehtoisesti erillisessä vahingonkorva- usoikeudenkäynnissä ns. siviiliprosessina. Ennen oikeu- denkäyntiprosessia kannattaa olla yhteydessä lakimie- heen, koska erityisesti korvausvaateen määrään liittyy oikeudellista asiantuntemusta edellyttäviä tietoja.
TAPAUSESIMERKKI – Oppilaitos epäsi kuurolta opiskelupaikan
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 1.2.2016 (Tuomio 16/104351; Asianro R 15/8331) Helsinki Design Schoolin (HDS) toimitusjohtajan opiskelupaikkaa hakeneen syntymäkuuron syrjinnästä sakkoran- gaistukseen (20 päiväsakkoa) ja yhteisvastuullisesti koulun kanssa yhdenvertaisuuslaissa säädettyyn hy- vitykseen (8 000 €). Käräjäoikeus katsoi vastaajan syyllistyneen syrjintään toimiessaan HDS:n toimitus- johtajana, koska hän ilman hyväksyttävää syytä oli jättänyt palvelematta oppilaitoksesta opiskelupai- kan saanutta opiskelijaa ja asettanut hänet ilmei- sen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonom- paan asemaan mm. kielen ja vammaisuuden perus- teella. Vastaaja oli peruuttanut opiskelijalle myön- netyn opiskelupaikan kantajan ilmoitettua vastaa- jalle ennen koulun alkamista, että hän on syntymä- kuuro ja että hän tuo viittomakielen tulkin muka- naan. Lisäksi opiskelija oli kertonut tulkin tarvitse- van lähiopetuksen ajaksi tuolipaikan jostain päin luokkaa, mieluiten luokkahuoneen edestä sekä etu- käteen arviot mahdollisista luentoajoista.
Tapaukseen on sovellettu sekä rikoslakia että yh- denvertaisuuslakia. Koska syrjinnän katsottiin ta- pahtuneen 13.9.2014, ratkaistiin tapaus tuolloin voimassa olleen yhdenvertaisuuslain (21/2004) mu- kaisesti eikä 1.1.2015 voimaan tulleen uuden yh- denvertaisuuslain (1325/2014) mukaan.
Käräjäoikeus on todennut, että vastaajalla ei ole ol- lut hyväksyttävää syytä jättää palvelematta kanta- jaa elinkeinotoiminnassa. Hyväksyttävää syytä arvi- oitaessa on otettava huomioon yhdenvertaisuuslain säännökset kohtuullisista mukautuksista. Vuonna
2014 voimassa olleen yhdenvertaisuuslain mukaan koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttä- vä kohtuullisiin toimiin vammaisen henkilön koulu- tukseen pääsemiseksi. Kohtuullisuutta arvioitaes-
sa otetaan erityisesti huomioon toimista aiheutuvat kustannukset, koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema sekä mahdollisuudet saada toimien toteut- tamiseen tukea julkisista varoista tai muualta. Op- pilaitos oli saanut muutamaa päivää ennen koulu- tuksen alkamista tiedon kantajan kuulovammasta. Lyhyestä valmistautumisajasta huolimatta vastaajan olisi tullut selvittää mitä mukauttamistoimet olisi- vat olleet ja miten ne olisi voitu toteuttaa. Näiden laiminlyöntien takia on jäänyt aidosti selvittämättä, olisiko opiskelija voinut aloittaa opiskelunsa koh- tuullisin mukauttamistoimin.
Rikoslain 11 luvun 11 §:n mukaan syrjinnästä on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuu- deksi kuukaudeksi. Sen jälkeen kun käräjäoikeus on todennut vastaajan syylliseksi syrjintärikokseen, se on valinnut seuraamukseksi sakon ja mitannut sa- kon määräksi 20 päiväsakkoa. Käräjäoikeus katsoi, että tieto mukautusten tarpeesta on tullut oppi- laitokselle varsin myöhäisessä vaiheessa, oppilai- toksella on ollut ilmeisen virheellinen käsitys mu- kauttamistoimien vaikeudesta ja oppilaitos on pieni koulutuksen järjestäjä. Käräjäoikeuden tuomion pe- rusteluista voinee päätellä, että oikeus olisi saatta- nut arvioida tuomion kohtuullisuutta toisin ja pää- tyä ankarampaan rangaistukseen, mikäli kyseessä olisi ollut esim. suuri oppilaitos tai kantaja olisi il- moittanut tarpeestaan tulkkiin hyvissä ajoin ennen koulutuksen alkamista ja oppilaitos olisi silloinkin peruuttanut opiskelupaikan oppilaan kuulovammai- suudesta tiedon saatuaan.
3.1.3 Vammainen henkilö rikoksen uhrina
Edellisessä kohdassa käsiteltiin vammaisen henkilön asemaa lähinnä syrjinnän kannalta. Uhrinäkökulma eriasteisena liittyy läpileikkaavasti koko tähän käsikir- jaan, vaikka vammainen voi olla myös joskus rikoksen- tekijä. Tässä kappaleessa tarkastelun kohteena on oi- keusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä sisä- ministeriön toukokuussa 2013 käynnistämä Kansallinen rikosuhripolitiikka ja uhrien tukipalvelut -hanke. Lisäksi tarkastellaan hallituksen esitystä esitutkintalain muutta- misesta (HE 66/2015) nimenomaan Euroopan parlamen- tin ja neuvoston ns. uhridirektiivin säännösten voimaan- saattamiseksi ja erityisesti vammaisten henkilöiden eri- tyistarpeiden valossa. Direktiivissä on säännökset erityis- suojelua tarvitsevien, haavoittuvien uhrien tunnistami-
sesta ja heidän oikeudestaan erityissuojeluun esitutkin- nassa ja oikeudenkäynnissä. Direktiivissä erityissuojelun tarpeessa olevalla uhrilla tarkoitetaan henkilöä, joka on erityisen altis toissijaiselle ja toistuvalle uhriksi joutumi- selle, pelottelulle ja kostotoimille.
Direktiivissä edellytetään, että kaikista uhreista tehdään yksilöllinen arviointi uhrin haavoittuvuuden tunnistami- seksi ja sen arvioimiseksi, mitä erityistoimenpiteitä uhrin suojelemiseksi asiaa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä käsiteltäessä tarvitaan. Uhripoliittinen toimikunta ehdotti loppuraportissaan, että uhridirektiivin tavoittei- den mukaisesti uhrin oikeuksien turvaamiseksi kehite- tään hyviä käytäntöjä ja menettelytapoja, joissa kiinni- tetään erityisesti huomiota uhrien erityistarpeisiin.
Olennaista on uhrille kohdennettava ja viranomaisten
välinen viestintä, uhrien ohjaaminen tarpeenmukaisiin tukipalveluihin, sensitiivinen kohtelu sekä uhrin suojelu.
Esitutkintalain 11 luvun 9 a §:ssä säädetään asianomis- tajan henkilökohtaisesta arvioinnista. Säännös perustuu uhridirektiivin artiklaan 22. Tässä menettelyssä ei arvioi- da asianomistajan tarvetta saada tukipalveluja, vaan tar- vetta ryhtyä erityistoimenpiteisiin asianomistajan suoje- lemiseksi lisäkärsimykseltä, pelottelulta tai kostotoimilta asiaa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä käsiteltäessä. Mikäli asianomistajan arvioidaan olevan tällaisen erityi- sen suojelun tarpeessa, voidaan hänen arvioida tarvitse- van myös tukipalveluja.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Esteettömyys ja saavutettavuus (artikla 9)
1. Jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itsenäisesti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla, sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet var- mistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kulje- tukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyi- hin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualu- eilla. Näitä toimia, joihin sisältyy saavutettavuuden esteiden tunnistaminen ja poistaminen, sovelletaan muun muassa:
a) rakennuksiin, teihin, kuljetukseen sekä muihin sisä- ja ulkotiloihin, koulut, asunnot, terveydenhuol- toyksiköt ja työpaikat mukaan lukien;
b) tiedottamiseen, viestintään ja muihin palvelui- hin, sähköiset palvelut ja pelastuspalvelut mukaan lukien.
2. Sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet, joilla:
a) kehitetään ja saatetaan voimaan yleisölle avoi- mien tai tarjottavien tilojen ja palvelujen saavutetta- vuutta koskevia vähimmäisstandardeja ja -ohjeita ja valvotaan niiden täytäntöönpanoa;
YK:n vammaissopimuksen artiklassa 16 taataan vammais- ten henkilöiden suoja hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja pa- hoinpitelyä vastaan sekä kotona että kodin ulkopuolella. Erityishuomio tulee kohdistaa vammaisten naisten ja las- ten suojeluun. Uhripoliittinen toimikunta kuuli loppura- porttia valmistellessaan Invalidiliittoa ja Kehitysvamma- liittoa. Invalidiliitto totesi lausunnossaan, että vammais- järjestöt ovat muistuttaneet toistuvasti YK:n CEDAW- raportoinnin yhteydessä, että kaikki maassamme olevat turvakodit eivät ole esteettömiä, eikä niissä ole saatavilla vammaisten naisten tarvitsemia apu- ja tukipalveluja päi- vittäisistä toimista suoriutumisessa. Vammaisen henki- lön pääsy turvakotiin saattaa vaarantua myös siksi, että KELA ei korvaa matkoja turvakotiin ja vammaispalvelu- lainkaan mukaan ne eivät kuulu korvattaviin matkoihin. Lähin vapaa ja vammaiselle soveltuva turvakotipaikka saattaa pahimmassa tapauksessa sijaita hyvinkin kauka- na palvelun tarvitsijasta. Lisäksi tarve turvakotipaikkaan on yleensä hyvin kiireellinen ja syyt tarpeeseen saattavat ilmetä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Invalidiliitto on ehdottanut, että tulisi selvittää terveysviranomaisten mahdollisuudet antaa poliisille tarvittaessa tietoja uhrin vammaisuudesta. Tällöin tietojen luovuttamista ei pitäisi katsoa yksityisyyden suojan loukkaukseksi, jos se edistäisi asian selvittämistä vammaisen henkilön kannalta myön- teisellä tavalla. Vammaisuus ei aina näy ulospäin, mutta tiedolla olisi merkitystä, koska rikoslain mukaan vam- maisuuteen perustuvaa vaikutinta voidaan mahdollisesti käyttää rangaistuksen koventamisperusteena. Tieto olisi tarpeen myös mahdollisten tukitoimien ja asiantuntija- avun saamisen käynnistämiseksi.
3.2 Esteettömyys ja saavutettavuus
YK:n vammaissopimuksessa esteettömyys on uniikki käsi- te, koska vastaavaa ei muista yleissopimuksista löydy. Es- teettömyys ja saavutettavuus ovat käsitteitä, joita tulee tulkita muita YK:n sopimuksen artikloita vasten. Yksittäi- sen fyysisesti vammaisen ihmisen kannalta esteettömyys ja saavutettavuus ihmisoikeutena tarkoittavat siten myös mahdollisuutta nauttia muista ihmisoikeuksista ja perus- vapauksista.
Esteettömyysartikla jakautuu kahteen osaan. Ensimmäi- sessä osassa kuvataan esteettömyys edellytyksenä vam- maisen henkilön itsenäiseen elämään ja osallisuuteen, sekä luonnehditaan, mikä on esteettömyyden kohde. Toi- sessa osassa puolestaan eritellään yksittäisiä toimia, joihin valtio tai yksityiset tahot tulee asianmukaisesti velvoittaa.
Syrjintäkiellon toteutuminen edellyttää periaatteessa ympäristön esteettömyyttä. Jotta vammainen henkilö voi osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin yhdenver- taisesti muiden kanssa, hänellä on oltava mahdollisuus esteettömään fyysiseen ympäristöön, kommunikaatioon ja sosiaaliseen ympäristöön. Esteettömyys tulee ymmär- tää laajasti ja esteiden poistamisessa tulee huomioida kunkin vammaisryhmän erityistarpeet, jotka saattavat poiketa merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi 1.5.2015 voimaan tulleessa viittomakielilaissa säädetään viittoma- kieltä käyttävien vammaisten henkilöiden oikeuksista ja mahdollisuuksista saada palveluita ja asioida viittoma- kielellä. Laissa on selvyyden vuoksi viitattu niihin muihin lakeihin, joissa on säännelty viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtävää hoitavien tahojen velvollisuu- desta järjestää mahdollisuus viittomakielen käyttämi- seen ja tulkkaamiseen. Jos esteettömyys olisi otettu aina asianmukaisesti huomioon, niin se helpottaisi vammai- sen arkea siten, ettei hänen erikseen tarvitsisi joka kerta perustella erityisiä tarpeitaan.
Vammaisen henkilön arjessa voidaan puhua esteettö- myysketjusta, jonka pitäisi mahdollistaa liikkuminen ko- din, työ- ja opiskelupaikan ja harrastusten välillä. Esi- merkiksi liikenne on esteetöntä ja saavutettavaa silloin kun sekä liikenneväline että pysäkki ja asemarakennus ovat vammaisen kannalta esteettömiä. Kaikkien osa-alu- eiden tulee olla niin fyysisesti kuin viestinnällisesti es- teettömiä, mikä otetaan huomioon eri tavoin mm. kyn- nyksien madaltamisella tai pysäkkikuulutuksin.
b) varmistetaan, että yksityiset tahot, jotka tarjoa- vat yleisölle avoimia tai tarjottavia tiloja ja palveluja, ottavat huomioon kaikki esteettömyyden osatekijät vammaisten henkilöiden kannalta;
c) annetaan xxxxxxxxxxxxx koulutusta vammaisten henkilöiden kohtaamista esteettömyyskysymyksistä;
d) tuotetaan yleisölle avoimien rakennusten ja muiden tilojen opastetekstit pistekirjoituksella sekä helposti luettavassa ja ymmärrettävässä muodossa;
e) järjestetään avustajia ja muuta apua, mukaan lukien oppaat, lukijat ja koulutetut viittomakielen tulkit, helpottamaan yleisölle avoimien rakennusten ja muiden tilojen esteettömyyttä;
f) edistetään muita asianmukaisia vammaisten henkilöiden avustamisen ja tukemisen muotoja tar- koituksena varmistaa heille tiedon saavutettavuus;
g) edistetään uusien tieto- ja viestintäteknologi- oiden ja -järjestelmien, myös Internetin, saavutetta- vuutta vammaisille henkilöille;
h) edistetään saavutettavien tieto- ja viestintätek- nologioiden ja -järjestelmien suunnittelua, kehittä- mistä, tuotantoa ja jakelua varhaisessa vaiheessa si- ten, että näistä teknologioista ja järjestelmistä tulee saavutettavia mahdollisimman alhaisin kustannuksin.
Kaikille sopiva suunnittelu ei sulje pois yksittäisten vammaisten henkilöiden oikeutta saada tarvitsemiaan palveluja.
Esteettömyysartiklan lisäksi kaksi keskeistä käsitettä liit- tyvät esteettömyyden edistämiseen vammaisen henkilön arjessa. Kohtuullisella mukautuksella tarkoitetaan vam- maisen henkilön ihmis- ja perusoikeuksien edistämiseksi yksittäistapauksessa tehtäviä asianmukaisia järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta itse järjestelijälle. Kaikille sopiva suunnittelu puolestaan tarkoittaa tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palve- lujen suunnittelua sellaiseksi, että kaikki ihmiset voivat niitä käyttää mahdollisimman laajasti ilman mukautuk- sia tai erikoisjärjestelyä. Kaikille sopiva suunnittelu ei sulje pois yksittäisten vammaisten henkilöiden oikeutta saada tarvitsemiaan apuvälineitä. Kaikille sopiva suun- nittelu eli Design for All (DfA) tai Universal design tarkoittaa erilaisten asioiden suunnitteluvaiheessa tapahtuvan esteettömyyden huomioonottamista. Tätä varten Suomessa mm. arkkitehtikoulutukseen on syytä saada pakollinen esteettömyysosio. Jo olemassa olevan rakennuksen muuttaminen myöhemmin esteettömäk-
si on kalliimpi ratkaisu kuin kaikille esteettömän raken- nuksen suunnittelu ja toteutus. Kaikille sopiva suunnit- telu edesauttaa niin fyysisesti vammaisten, kuin vanhus- ten ja lastenrattaitaan työntävien vanhempien liikku- mista esteettömissä rakennuksissa. Kaikille sopiva suun- nittelu on luonteeltaan yleistä ja tavallaan kohtuullisen mukautuksen kääntöpuoli.
Seuraavaksi havainnollistetaan esimerkein, miten yhden
oikeudellisesti merkittävän ihmisoikeuden eli esteettö- myyden toteutumatta jääminen vaikuttaa toisen oikeu- den toteutumiseen:
Esimerkki 1
Yleissopimuksen sanan- ja mielipiteen vapaus (21 art.) sekä osallistuminen poliittiseen elämään (29 art.) eivät toteudu, mikäli aineisto internetissä ei ole saavutetta- vassa muodossa aistivammaiselle tai helppolukuista
ja ymmärrettävää kognitiivisista rajoitteista kärsivälle henkilölle.
Esimerkki 2
Oikeussuojan saavutettavuus (13 art.) jää kokonaan to- teutumatta, jos tuomioistuimen käräjäsali on liikuntara- joitteiselle henkilölle fyysisesti esteellinen ovien kapeu- den takia tai jos aistivammaisen henkilön käräjäoikeu- den laatimia asiakirjoja ei toimiteta hänelle saavutetta- vassa muodossa lainkaan tai niin myöhään, että valitus- aika jää normaalia lyhyemmäksi. Viittomakieltä käyttä- vien henkilöiden oikeuksista säädetään mm. esitutkinta- laissa, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa, tukintavankeuslaissa ja vankeuslaissa.
Esimerkki 3
Tapausesimerkki - YK:n vammaiskomitean ratkaisu Ruotsin rakentamismääräysten poikkea- misesta vammaisen naisen terapiauima-altaan rakentamiseksi kuntoutusta varten
YK:n vammaiskomitea arvioi ratkaisussaan H.M. vastaan Ruotsi (Valitus nro 3/2011, tuomio 21.5.2012) kohtuullisia mukautuksia siten, että vaikeasti vammaisella naisella oli oikeus laajen- taa kotiaan ja teettää oma uima-allas vesi- terapian ja kuntoutuksen toteuttamiseksi sekä poiketa maankäyttösuunnitelmasta. Komitean mukaan Ruotsin rakentamislainsäädännössä sal- littu poikkeus rakentaa uima-allas vammaisen kuntoutuksen takia oikeutti vammaisen henkilön rakentamaan sellaiselle naisen omistamalle kiin- teistölle, jolle alun perin maankäyttösuunnitel- man mukaan ei saanut rakentaa. Kyse oli kohtuullisesta mukautuksesta, joka tuli sallia tapauksessa. Tiivistetysti uima-altaan rakentami- sessa kyse oli vaikeavammaisen naisen tervey- dentilan ylläpitämisestä ja kuntoutuksen edistä- misestä eikä mukavuussyistä tai virkistyksen takia rakennettavasta uima-altaasta.
Osallistuminen kulttuurielämään (30 art.), kuten eloku- vateatterin esittämään näytökseen pääsy voidaan evä- tä sähköpyörätuolin käyttäjältä kestämättömin perus- tein turvallisuusmääräyksiin vetoamalla, jolloin rikotaan myös yleissopimuksen 5 artiklan laajaa syrjintäkielto- säännöstä.
Tapausesimerkki - YK:n vammaiskomitean ratkai- su pankkiautomaattien esteettömyydestä vam- maisille Unkarissa
YK:n vammaiskomitea antoi ratkaisun S.N. ja P.T. vastaan Unkari (valitus nro 1/2010) katsoi, ettei Unkari ollut varmistanut pankkiautomaattien es- teettömyyttä ja saavutettavuutta näkövammaisil- le (automaateissa ei pistekirjoitusta tai ääniavus- tusta), joten Unkari oli toiminut vastoin 9 esteet- tömyysartiklaa. Komitea suositteli sopimuspuol- ta mm. laatimaan minimistandardit pankkipal- velujen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta sekä varmistamaan lainsäädäntötoimin pankki- palveluiden asteittaisen toteutumisen vammaisil- le henkilöille. Vammaisilla on oltava yhdenvertai- set mahdollisuudet asioida pankkiautomaateilla. Tämäkin komitean ratkaisu osoittaa, että ku-
kin vammaissopimuksen osapuoli toteuttaa sitä oman oikeusjärjestyksensä ja samalla taloudellis- ten resurssiensa puitteissa, koska komitea hyväk- syi vaiheittaisen toteuttamisen.
3.2.1 Esteettömyys ja saavutettavuus yleisesti Suomen lainsäädännössä
Esteettömyyttä ja saavutettavuutta ei määritellä Suo- men perustuslaissa samalla tavalla kuin yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto ilmenee perustuslain 6 §:ssä. Esteettö- myys käy kuitenkin ilmi erilaisten taloudellisten, sosiaa- listen, sivistyksellisten sekä kansalais- ja poliittisten oi- keuksien toteutumisessa. Perustuslain 16 §:ssä mainitut sivistykselliset oikeudet, kuten oikeus saada kykyjen ja erityisten tarpeiden mukaisesti muutakin kuin perusope- tusta voivat jäädä fyysisesti vammaisen henkilön kohdal- la toteutumatta, jos jatko-opiskelupaikka on esimerkiksi fyysisesti esteellinen.
Rakennetun ympäristön esteettömyyttä koskeva lainsäädäntö
Nykyisissä rakennetun ympäristön esteettömyyttä kos- kevissa säädöksissä maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä
-asetuksessa todetaan melko yleisluonteisesti, että elin- ympäristöjen ja rakennusten on sovelluttava myös vam- maisille henkilöille. Lisäksi niissä mainitaan, minkä tyyp- pisten rakennusten on oltava liikkumisesteettömiä. La- kia ja asetusta tarkentavat Suomen rakentamismääräys- kokoelman osiot F1 Esteetön rakennus, F2 Rakennuksen käyttöturvallisuus ja G1 Asuntosuunnittelu. Monet mää- räykset ovat tulkinnanvaraisia, jolloin maassamme niitä valvovat kuntien rakennusvalvontaviranomaiset tekevät erilaisia ratkaisuja samoista määräyksistä. Maankäyttö- ja rakennuslakia uudistetaan varsin pian siten, että Suo-
men rakentamismääräyskokoelman velvoittavat määrä- ykset ja suosituksenluonteiset ohjeet eriytetään toisis- taan. Velvoittavat määräykset kirjoitetaan lain tasolle.
Lukuisista eri tavoin velvoittavista esteettömyysmäärä- yksistä huolimatta, määräyksiä rikotaan varsin usein. Esteettömyysmääräysten rikkomisesta ei kuitenkaan ai- heudu tekijälle taloudellista tai muutakaan sanktiota. Suomessa tulisikin säätää lainsäädännön tasolla asian- mukaiset sanktiot esteettömyysmääräysten rikkomises- ta. Vain näin voitaisiin varmistaa vammaisten henkilöi- den kannalta esteetön ja saavutettava ympäristö, jolloin vammaisen henkilön itsenäinen elämä ja osallisuus olisi- vat mahdollisia. Yhdenvertaisuusperiaatteen ja tasa-ar- von sekä esteettömyysnäkökohtien yhteensovittaminen on ilmaistu selvästi ja yksityiskohtaisesti maankäyttö- ja rakennusasetuksessa (MRA). Siinä on kuvailtu, millais-
ta on hallinto- ja palvelurakennusten, asuinrakennusten sekä työtiloja sisältävien rakennusten esteettömyys:
”MRA 53 §:n nojalla säädetään liikkumisesteettömästä rakentamisesta siten, että hallinto- ja palvelurakennuk- sen sekä muussa rakennuksessa olevan sellaisen liike- ja palvelutilan, johon tasa-arvon näkökulmasta kaikilla on oltava mahdollisuus päästä, sekä näiden rakennuspai- kan tulee soveltua myös niiden henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai muutoin toimia on rajoittunut. Tämän lisäksi asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen suunniteltu käyttäjämäärä ja kerrosluku sekä muut olosuhteet huomioon ottaen täyt- tää liikkumisesteettömälle rakentamiselle asetetut vaati- mukset. Työtiloja sisältävän rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa tulee työn luonne huomioon ottaen huolehtia siitä, että myös henkilöillä, joilla on rajoittu- nut liikkumis- tai toimintakyky, on tasa-arvon näkökul- masta riittävät mahdollisuudet työntekoon. Liikkumises- teettömästä rakentamisesta annetaan tarkempia sään- nöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.”
Tapausesimerkki
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies otti kantaa ratkaisussa (15.12.2008, Dnro 1569/4/07) asia- miespostin toimitilojen liikkumisesteettömyyteen. Asiamiespostilla tarkoitetaan jotakin yritystä, joka sivutyönään hoitaa postipalveluja noudatta- en postipalvelulaissa olevia säännöksiä. Tällainen asiamiesposti oli esteellinen ja sisäänpääsy pyö- rätuolilla oli mahdotonta, koska tilassa oli käsi- käyttöiset ovet ja korkeat kynnykset. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi postipalveluiden järjestämisen tapauksessa olevan perustuslain
6 §:n syrjintäkiellon vastainen, koska liikkumis- esteettömyys on yksi rakentamiselle asetettuja keskeisiä vaatimuksia. Hänen mielestään ei ollut mielekästä puhua postipalvelulain tarkoittamas- ta hyvälaatuisesta postipalvelusta, jos kaikilla ei liikuntarajoitteesta johtuen ole ollut samanlaista mahdollisuutta päästä palvelun piiriin. Ratkaisus- ta käy ilmi, että esteettömyyssäännöstä sellaise- naan ei ole kirjoitettu perustuslakiin, mutta pe- rustuslain 6 §:n syrjintäkieltosäännös ajaa saman asian. Näin ollen esteellinen liiketila on ihmisoi- keuskysymys ja katsotaan liikkumisrajoitteisen henkilön syrjinnäksi.
Tapausesimerkki – Yhdenvertaisuusvaltuutetun kannanotto hätäpoistumisteiden korjaamiseen esteettömäksi
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Xxxxx Xxxxx xtti kantaa Paloheinäntunnelin hätäpoistumisteiden korjaamiseen (Helsinki) syksyllä 2015.
Tapauksessa liikkumisrajoitteinen henkilö pystyi liikkumaan tunnelissa sijaitsevalle bussipysäkille ja nousemaan bussiin, mutta hätätilanteessa ei ole ollut mahdollista käyttää itsenäisesti tunnelin hätäpoistumisteitä reitillä olevien kynnysten ta- kia. Vammaisjärjestö Kyxxxx xy kanteli tästä tilanteesta yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistol- le elokuun alussa ja yhdenvertaisuusvaltuutettu teki ehdotuksen HSL:lle. HSL hyväksyi sen ja ryhtyi toimenpiteisiin hätäpoistumistien muutta- miseksi esteettömäksi. Noin kuukauden kuluessa asia oli ratkennut vammaisten kannalta yhden- vertaisesti ja esteettömyyden eduksi.
Tapausesimerkki – Yhdenvertaisuus- ja tasa- arvolautakunnan ratkaisu liikuntavammaisen syrjinnästä ravintolapalveluissa
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi ratkaisussaan (Dnro 1/2016, 31.3.2016) ravinto- lan syrjineen liikuntavammaisia, koska esteetön WC (nk. inva - WC) oli ollut varastokäytössä.
Tapauksessa oli ilmennyt, että esteetön WC oli ollut tavaravarastona ja että WC:n ovesta oli puuttunut opaste. Myöskään ravintolan henkilö- kuntaan kuulunut tarjoilija ei ollut tiennyt esteettömän WC:n sijaintia. Siten pyörätuolin- käyttäjä ei ollut voinut käyttää ravintolan estee- töntä WC:tä asioidessaan ravintolassa.
Lautakunta antoi ravintolalle kieltopäätöksen yhdenvertaisuuslain 8 §:n nojalla vammaisuuden perusteella tapahtuneesta syrjinnästä.
Tiivistetysti voi todeta, että vammaisille henkilöil- le suunnitellut esteettömyysratkaisut eivät ole läheskään aina vammaisten käytettävissä.
Invalidiliitto on saanut jäsenistöltään palautetta siitä, että esteettömiä autopaikkoja eli nk. inva- parkkipaikkoja on käytetty kesäisin marjanmyyn- tipaikkoina ja talvisin lumen kaatopaikkoina sekä mitä kummallisimmissa myynnin edistämisen tarkoituksessa esim. poro oli kytketty liekaan esteettömän autopaikan osoittavaan kylttiin joitain vuosia sitten!
Valtakunnallisen vammaispoliittisen ohjelman (VAMPO) mukaan vuosina 2010–2015 sekä uudisraken- nuksia koskevissa esteettömyysmääräyksissä että kor- jausrakentamisessa tulisi kiinnittää huomiota kaikille
sopivan suunnittelun periaatteisiin. Ohjelmassa todettiin esteettömän rakennetun ympäristön olevan vammaisille
ihmisille yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja itsenäisen elämän kannalta välttämättömyys.
Vuonna 2015 arvioitiin VAMPO:n vaikuttavuutta raken- netun ympäristön esteettömyyden edistämisen näkökul- masta, ja noin 2/3 vastaajista totesi, että VAMPO- toimenpiteillä on ollut myönteinen vaikutus. VAMPO:ssa asetettu tavoite edistää esteettömyyskartoitusten kehit- tämistä ja käyttöä sekä vammaisten henkilöiden muka- naoloa kartoituksia tehtäessä on toteutunut päättyneel- lä viisivuotiskaudella arvioiden mukaan vain kohtuulli- sesti.
Todettakoon, että rakennetun ympäristön esteettömyys tulee myös käsittää laajasti. Siksi siihen luetaan myös tilojen hahmotettavuuden parantaminen, valaistuksen ja akustisten olosuhteiden kehittäminen sekä ympäris- tössä liikkumisen mahdollistavan saavutettavan tiedon järjestäminen.
3.2.2 Vammaispalvelulain ja -asetuksen esteettömyyteen liittyvät näkökohdat
Vammaispalvelulain 6 §:ssä asetetaan velvoite kunnalle vammaisten elinolojen kehittämisestä poistamalla epä- kohtia ja haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henki- lön toimintamahdollisuuksia ja osallistumista. Lain 7 § koskee palvelujen kehittämisestä siten, että kunnan on huolehdittava yleisten palvelujen soveltuvuudesta myös vammaisille henkilöille. Kyse on näin ollen rakenteellisis- ta vammaispalveluista, joilla pyritään vastaamaan vam- maisten ihmisoikeuksien toteutumiseen mm. rakennus- valvonnan ja kaavoituksen sekä maankäytön keinoin.
Tosiasiassa myöhemmin voimaan astuneet perusoikeus- uudistukset ja 1990-luvun puolivälissä luodut rakenta- miseen liittyvät säädökset ovat ajaneet edellä mainittu- jen lainkohtien ohi. Siitä huolimatta vammaispalvelulain syntyaikoina ne ovat nostaneet esiin tärkeän vammais- ten ihmisoikeusnäkökulman.
Rakennetun ympäristön esteettömyyteen kuuluvat myös vammaispalvelulain 9 §:n mukaiset asunnon muutostyöt vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävälle hakijalle. Ne kattavat välttämättömän tarpeen erinäisten koneiden ja laitteiden hankkimiseksi. Vammaispalveluasetuksessa yksilöidään tarkemmin mitä asunnon muutostyöt koske- vat.
3.2.3 EU:n esteettömyysdirektiivi – sähköisten tavaroiden ja palveluiden ehdoilla?
Euroopan unionin komissio on antanut konkreettisen ehdotuksen esteettömyysdirektiiviksi Euroopan parla- mentille ja neuvostolle (kauan odotettu European Ac- cessibility Act) vuoden 2015 lopulla. Tarkoituksena on edistää vammaisten ja eri tavoin toimintarajoitteisten henkilöiden mahdollisuuksia hankkia esteettömiä ja saavutettavia palveluita sekä tavaroita EU:n alueella si- ten, että toteutetaan myös EU:n perustamissopimuksissa mainittu henkilöiden liikkumisvapausoikeus.
EU:n esteettömyysdirektiivissä vammaisuus on määri- telty kuten YK:n vammaissopimus edellyttää, koska EU on ratifioinut vammaissopimuksen jo aiemmin. Samoin aiemmin käsitelty kaikille sopiva suunnittelu on kirjat- tu ehdotukseen. Palvelut ja tavarat, joiden esteettö- myysvaatimuksia esteettömyysdirektiivi koskee, liittyvät pääasiassa rajat ylittäviin digitaalisiin palveluihin, kuten esimerkiksi yleiskäyttöisiin tietokonelaitteisiin, itsepal- veluperiaatteella toimiviin pankkiautomaatteihin, mat- kalippuautomaatteihin ja lähtöselvitysautomaatteihin, sähköisiin pankkipalveluihin, mediapalveluihin, puheli- miin ja telepäätelaitteisiin, sähköisiin kirjoihin ja verkko- kauppaan.
Lähtökohtaisesti EU:n komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston esteettömyysdirektiivissä pää-
paino on sähköisten tuotteiden ja palveluiden esteettö- myysvaatimuksissa, jolloin kokonaisvaltainen näkemys mm. esteettömyysketju jää huomioimatta. Rakennetun ympäristön esteettömyys jää vapaa-ehtoiseksi, vaikka YK:n vammaissopimus ei erittele esteettömyyttä pakol- liseen ja vapaaehtoiseen osioon. Vammaisten ihmisten tarpeet eivät näy ehkä riittävällä tavalla direktiiviehdo- tuksessa. Päinvastoin erilaisten suojalausekkeiden avulla taloudelliset toimijat voivat itse varsin vapaasti päättää muokataanko heidän tuotteitaan ja palveluitaan esteet- tömiksi. Vastaukseksi annetaan ehkä liian helposti CE- merkintä.
3.3 Vammaiset naiset ja vammaiset lapset
Vammaisten naisten ja tyttöjen asemaan sekä sukupuoli- näkökulmaan on kiinnitetty YK:n vammaissopimuksessa huomiota sukupuolesta johtuvan erityisen haavoittuvan aseman vuoksi. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat myös muut vammaiset lapset, pojat tai maahanmuutta- jataustaiset lapset, jolloin painoarvoa annetaan ensisijai- sesti kaikissa vammaisia lapsia koskevissa asioissa lapsen edulle. Lapsen mielipide tulee ottaa huomioon hänen ikäänsä ja kehitystään vastaavasti.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Henkilön identiteetti rakentuu yksilöllisistä ominai- suuksista. Ne voivat olla hyvinkin haavoittuvia, jollai- seksi esimerkiksi sukupuoli-identiteetti usein mielle- tään. Sukupuoleen perustuva syrjintä on aina suku- puoli-identiteettiä loukkaavaa. Tämä tarkoittaa, että vammaisen naisen tai tytön syrjintä on yhtä aikaa moninkertaista ja erityisen törkeää, koska syrjintäpe- rusteita on tällöin kaksi eli vamma ja sukupuoli. YK:n vammaissopimuksen yhtenä tavoitteena on voimaan- nuttaa vammaiset naiset pitämään oikeuksistaan kiin- ni. Voimaantumisen voi ymmärtää henkilön vahvis- tuvana tunteena yhteisöön kuulumisesta huolimatta vammasta tai sairaudesta aiheutuvasta rajoitteesta.
Vammaiset naiset (artikla 6)
1. Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaisiin nai- siin ja tyttöihin kohdistetaan moninkertaista syrjin- tää, ja toteuttavat toimia varmistaakseen, että vam- maiset naiset ja tytöt voivat nauttia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perus- vapauksista.
Sukupuolinäkökulma on mainittu yleissopimuksen joh- danto-osassa kohdissa q) ja s). Kohdassa q) todetaan, että vammaiset naiset ja tytöt ovat sekä kotona että ko- din ulkopuolella suuremmassa vaarassa joutua väkival- lan ja erilaisen hyväksikäytön kohteiksi. Kohta s) puoles- taan sisällyttää sukupuolinäkökulman läpileikkaavaksi teemaksi. Teeman läpileikkaavuudella tarkoitetaan, että vammaisten naisten ja tyttöjen kohdalla tarkastellaan jokaista sopimusartiklaa sukupuolinäkökulma huomioon ottaen. Vammaisten tyttöjen asemaan on YK:n vammais- sopimuksessa kiinnitetty erityistä huomiota, koska hei- dän kohdallaan sovelletaan sekä vammaisia naisia kos- kevia että vammaisia lapsia koskevia säännöksiä.
2. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen naisille täysimääräisen kehit- tymisen, etenemisen ja voimaantumisen, tarkoituk- sena taata, että naiset voivat käyttää tässä yleissopi- muksessa tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perus- vapauksia sekä nauttia niistä.
Vammaisella naisella on:
• moninkertainen riski joutua syrjinnän kohteeksi sekä vamman että sukupuolen perusteella ja siitä johtuen he ovat ryhmänä kaikkein heikoimmassa asemassa
• moninkertainen riski joutua syrjityksi työpaikalla ja koulutuksessa sekä terveydenhuollossa
• moninkertainen riski tulla raiskatuksi, pahoinpidellyk- si sekä kotonaan että kodin ulkopuolella ja tullapakote- tuksi avioliittoon vastoin tahtoaan tai joutua tahtomat- taan kansainvälisen ihmiskaupan uhriksi
• moninkertainen riski joutua sopimattoman ja seksuaa- lisesti värittyneen koskettelun uhriksi, koska syntymästä asti vammaisiin henkilöihin kohdistuu muitaenemmän fyysistä koskettelua
• moninkertainen riski joutua elämään syntymästään- saakka köyhyydessä ja riittämättömän elintason turvin työelämän ulkopuolella
Tapausesimerkki
Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssa. Ravintolan
vahtimestari tuli huomauttamaan naiselle, että pyörätuoli on turvallisuusriski muille tanssijoille.
Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalle.
Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhden- vertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttä- vää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liit- tyvän syyn perusteella. Vamma ja sukupuoli esiintyvät siis erillisinä syrjintäperusteina, mutta niiden samanai- kaista päällekkäisyyttä ei oteta laissa huomioon.
YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tutkimukset osoittavat, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiin. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaan. Ensinnäkin
puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen
lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia.
Rikoslain seksuaalirikossääntelyn epäkohta
– laitoksissa olevat vammaiset eriarvoisessa asemassa oikeussuojan tason suhteen.
Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun
1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan.
Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok-
si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa.
Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös
vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta.
YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella.
Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin.
CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun
5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta.
Terveydenhuollon laitteiston esteellisyys ja hoi- tohenkilökunnan asenteet voivat loukata vam- maisten naisten oikeutta elämään
Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Stxxxxx xutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa.
Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisesti.
Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi
Naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan eh- käisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (ns. Istanbulin sopimus) astui voimaan Suo- men osalta 1.8.2015. Se on ensimmäinen eurooppalai- nen naisten oikeuksiin keskittyvä ihmisoikeussopimus. Siinä tarkastellaan naisiin kohdistuvaa ja perheväkival- taa aivan samoin kuin YK:n kansainvälisessä vammais- sopimuksessa vammaisten henkilöiden asemaa perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Istanbulin sopimuksen tavoitteiden toteuttamisen edistämiseksi luodaan eri- tyinen seurantajärjestelmä, aivan kuten YK:n vammais- sopimuksen osalta sen valinnaisessa lisäpöytäkirjassa on perustettu jäljempänä kohdassa 4.1 kuvattu valvonta- mekanismi.
Istanbulin sopimus sisältää lukuisia naisiin kohdistuvia väkivallantekoja koskevia määräyksiä. Lisäksi sopimuk- seen sisältyy ennalta ehkäisevää puuttumista ja hoito- ohjelmia koskevia määräyksiä. Sopimuksen tavoittee- na on myös tukea ja auttaa lainkäyttöviranomaisia ja järjestöjä toimimaan tehokkaasti yhteistyössä yhtenäi- sen lähestymistavan omaksumiseksi pyrittäessä poista- maan naisiin kohdistuvaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa. Istanbulin sopimuksen hengessä Suomessa säädettiin jo ennen sopimuksen voimaantuloa laki valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelujen tuotta- jille. Laki astui voimaan 1.1.2015 ja sen tarkoituksena on turvata valtakunnallisesti laadukkaat ja kokonaisvaltai- set turvakotipalvelut henkilöille, joihin kohdistuu lähi- suhteessa väkivaltaa tai jotka elävät tällaisen väkivallan uhan alla.
Valkoisen miehen taakka – kulttuurinen tekijä
Perinteisesti hyvinvoinnin mittarina on tarkasteltu valkoisen miehen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistykselli- siä mahdollisuuksia sekä yhteiskuntaan osallistumista. Tämän jälkeen arvotetaan kuinka kaukana ollaan tästä normista ja mitä pitäisi tehdä, jotta tavoitteeseen pääs- tään. Myös kauneusihanteet ovat heijastelleet euroop- palaista länsimaista kulttuuria varsin pitkään. Sopii kysyä, kuinka hyvin valkoinen mies kantaa taakkansa? Kansainvälisen ihmisoikeustilanteen kannalta on merkit- tävää, että tietyt kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmisryhmät, kuten naiset, lapset sekä vammaiset otetaan huomioon kansainvälisten ihmisoikeussopimus- ten kohderyhminä ja heille taataan yhdenvertaiset oikeudet muiden kanssa.
Vammaisten henkilöiden lisäksi YK on jo aiemmin laa- tinut muun muassa naisia, lapsia ja rotusyrjinnän pois- tamista koskevat omat ihmisoikeussopimukset, joihin Suomikin on liittynyt. Kyse ei ole näin ollen erityisesti valkoisen miehen taakan kannattelusta ainakaan enää kansainvälisten oikeusnormien tasolla tarkasteltuna, vaan kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien noudattamisen turvaamisesta ja lakitekstin muuttamisesta teoiksi myös käytännössä. ”Not laws in books rather than in action! (Ei lait kirjoissa, vaan pikemminkin käytännössä.) YK:n vammaissopimuksen yleisenä periaatteena tunnetaan
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Vammaiset lapset (artikla 7)
1. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toi- met varmistaakseen, että vammaiset lapset, tytöt ja pojat, voivat nauttia kaikkia ihmisoikeuksia ja perus- vapauksia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.
2. Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.
3. Sopimuspuolet varmistavat, että vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa ja että heidän näkemyksilleen annetaan asianmukainen painoarvo heidän ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti, yhdenver- taisesti muiden lasten kanssa, ja että heillä on oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi.
miesten ja naisten välinen tasa-arvo (kohta g). Kulttuu- rinen tekijä eli pyrkimys valkoisen miehen elintasoon on tasoittumassa kansainvälisen ihmisoikeuskehityksen myötä.
Tapausesimerkki
Opettaja oli antanut kehitysvammaiselle ala- ikäiselle pojalle tulista Tabasco -kastiketta kasva- tustarkoituksessa. Oikeus tuomitsi opettajan rangaistukseen pahoinpitelystä. Tapauksessa rikottiin YK:n vammaissopimuksen 7 artiklan vammaisen lapsen oikeuksia, 16 artiklan vapaut- ta hyväksikäytöstä, väkivallasta ja pahoinpitelys- tä sekä 17 artiklan henkilön koskemattomuuden suojelua. Alaikäiset vammaiset pojat kuuluvat samaan moninkertaisen syrjinnän riskiryhmään kuin vammaiset tytöt ja naisetkin
Lisäksi YK:n vammaissopimuksen johdanto-osan
r) -kohdassa muistutetaan valtioita lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen liittyvistä velvoitteista ja yleisenä sopimuksen läpileikkaavana periaatteena
(3 art. h –kohta) on nostettu esiin vammaisten lasten kehittyvien kykyjen ja sen kunnioittaminen, että heillä on oikeus säilyttää identiteettinsä. Näille seikoille anxx- xxxx xrityistä painoarvoa lapsen perhettä ja koulutusta koskevissa artikloissa, mutta myös erilaisen vammaisen lapsen hyväksikäytön torjuntaan liittyvissä artikloissa.
Valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle Suomen ihmisoikeuspolitiikasta vuodelta 2009 käy ilmi, että myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten lasten väkivallan tai koulukiusaa- misen kohteeksi joutumiseen Suomessa. Suomen kou- luissa on pyritty Kiva koulu -hankkeen mukaisesti kiu- saamisen vähentämiseen ja aikuisten puuttumiseen kiusaamistapauksiin aiempaa tehokkaammin.
3.4 Oikeus osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään
Jo antiikin kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa ajateltiin itseään koskevien päätösten ja poliittisen osallistumisen kuuluvan vapaan miehen kansalaisuuteen. Maailma
on näistä ajoista onneksi muuttunut ja tänä päivänä myös vammaisen naisen ja vammaisen miehen kansalais- oikeuteen kuuluu tuo vapausoikeudeksi luonnehdittu oikeus osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään yhdenvertaisesti muiden kanssa. Toisaalta poliittista toimintaa harjoitetaan yleensä jonkun ryhmän välityk- sellä. YK:n vammaissopimuksen artikla 29 vammaisen henkilön oikeudesta poliittiseen ja julkiseen elämään sääntelee sisällöllisesti tämän oikeuden käyttämistä koskevien esteiden purkamista.
Ihmisoikeusloukkaus kohdistuu aina ensisijaisesti yksi- löön, kuten vammaiseen henkilöön. Vammaiseen henki- löön kohdistuva ihmisoikeusloukkaus loukkaa myös hänen edustamaansa ryhmää. Vammainen henkilö voi joutua vammansa johdosta syrjinnän kohteeksi juuri tuohon kansanryhmään kohdistuvien pelkojen, hämmennyksen, ennakkoluulojen tai aggression vuoksi. Ennakkoluulojen ehkäisemiseksi vammaisuudesta on tärkeä puhua poliittisella tasolla sekä osallistaa vammai- set henkilöt mukaan poliittiseen ja julkiseen elämään.
YK:n vammaissopimuksessa valtiolle asetetaan yleinen- velvoite, jotta vammaiset henkilöt voivat osallistua po- liittiseen toimintaan ja julkiseen elämään. Tämä tarkoit- taa sitä, että lainsäädännön ja politiikan laatimisessa- sekä toimeenpanossa neuvotellaan vammaisten henki- löiden sekä heitä edustavien järjestöjen kanssa kaikissa heitä koskevissa asioissa. Pelkkä vammaisjärjestönkuule- minen jossakin poliittisen prosessin loppuvaiheessa,kun päätökset on jo käytännössä tehty ei vielä riitä täyttä- mään YK:n vammaissopimuksen asettamia määräyksiä.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elämään (artikla 29)
Sopimuspuolet takaavat vammaisille henkilöille po- liittiset oikeudet ja mahdollisuuden nauttia niistä yhdenvertaisesti muiden kanssa sekä sitoutuvat:
a) varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat te- hokkaasti ja täysimääräisesti osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään yhdenvertaisesti muiden kans- sa suoraan tai vapaasti valittujen edustajien kautta, myös siten, että heillä on oikeus ja mahdollisuus ää- nestää ja tulla valituiksi, muun muassa:
YK:n vammaissopimuksessa ihmisoikeuksien ryhmäkoh- taisuus merkitsee siis sosiaalista tilausta vammaisjärjes- töjen oman profiilin nostolle, kun neuvotellaan vam- maiskysymyksistä poliittisessa päätöksenteossa niinkan- sallisella kuin eurooppalaisella tasolla. Kyse on siten- vammaisjärjestöjen tarjoaman asiantuntijuuden hyödyn- tämisestä.
i. varmistamalla, että äänestysmenettelyt,
-järjestelyt ja -aineistot ovat asianmukaisia, saavutettavia sekä helppotajuisia ja -käyttöisiä;
ii. suojelemalla vammaisten henkilöiden oikeutta äänestää salaisella lippuäänestyksellä vaaleissa ja kansanäänestyksissä ilman uhkailua, asettua ehdolle vaaleissa, hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti ja suorittaa kaikkia julkisia tehtäviä kaikilla hallinnon tasoilla, sekä helpottamalla tarvittaessa apuvälineteknologian ja uuden teknologian käyttöä;
iii. takaamalla vammaisten äänestäjien vapaan tahdonilmaisun ja sallimalla tätä varten tarvitta- essa heidän pyynnöstään heidän valitsemansa henkilön avustaa heitä äänestyksessä;
b) edistämään aktiivisesti ympäristöä, jossa vammai- set henkilöt voivat tehokkaasti ja täysimääräisesti osallistua ulkisten asioiden hoitoon ilman syrjintää ja yhdenvertaisesti muiden kanssa, sekä kannustamaan heidän sallistumistaan julkisiin asioihin, kuten:
i. osallistuminen maan julkisen ja poliittisen elämän parissa toimivien kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten toimintaan sekä poliittisten puoluei den toimintaan ja hallintoon;
ii. vammaisia henkilöitä kansainvälisellä, kansalli- sella, alueellisella ja paikallisella tasolla edustavien vammaisjärjestöjen perustaminen ja niihin liittyminen.
”Nothing about us without us” “Ei mitään meistä ilman meitä”
- Kansainvälisen vammaisliikkeen iskulause
3.4.1 Konkreettisia toimenpiteitä vammaisten poliittisten oikeuksien edistämiseksi
• Vammaisjärjestöjen järjestämät vammaisasioiden koulutustilaisuudet esim. kansanedustajille ja kun- nanvaltuutetuille erikseen järjestetty räätälöity kou- lutus
• Vammaisjärjestöjen oman roolin esiin nostaminen, jotta ne voisivat paremmin vaikuttaa sekä oman jäse- nistönsä vammaiskysymyksiin sekä päätöksentekoon esim. lobbaamalla (vaikuttamalla) päättäjiin tai virka- miehiin. Myös demokratiaan kuuluvat mielenilmauk- set, kuten vammaisten henkilöiden hiljainen mielenilmaus ”Itsenäisyys vammaisille” teemalla lakimuutoksen aikaansaamiseksi vuonna 2008 Helsingin senaatintorilla Tuomiokirkon edessä juuri ennen poliitikkojen osallistumista kirkonmenoihin
• Vammaisuuden ennakkoluuloja vähentävät tiedotus- kampanjat, kuten Invalidiliiton Ihan sama! -asenne- kampanja ja talvinen liukastumisten ehkäisemiskam- panja yhteistyökumppanin kanssa
• Tiettyyn vammaisteemaan liittyvät kampanjat vam- maisten henkilöiden poliittisten oikeuksien edistämi- seksi
eli vammaisjärjestöjen yhteinen julkilausuma
tai vetoomus esim. 10 kohdan toimenpide-esityksen muodossa
• Avoimet tilaisuudet kuten seminaarit, joissa päättäjät ja vammaisyhteisön jäsenet keskustelevat päätöksistä esimerkiksi paneelikeskustelun muodossa – muu väestö mukaan!
• Vaalivirkailijoiden koulutus, jossa opetetaan kohtaa- maan vammaiset ja äänestyspaikkojen fyysisen es- teettömyyden etukäteissuunnittelu sekä kotiäänestys- mahdollisuus
• Vammaisnäkökulman lisääminen puolueiden vaalioh- jelmiin keinona esim. oman vaaliohjelman tai hallitus- ohjelman esittely suoraan ”omalle” poliitikolle
• Vammaisten osallistaminen erilaisiin vaaleja koskeviin kyselyihin (esim. mielipide äänestyspaikkojen fyysisestä esteettömyydestä tai äänestysmateriaalin saavutettavuudesta)
• Kehittämisohjelmien suunnitteluun osallistuminen ja päättäjien lobbaaminen vammaisasioiden edistämi- seksi. Lobbaaminen on asiallisin perustein tapahtuvaa vaikuttamistoimintaa suhteessa poliittisiin päättäjiin esim. tapaamalla heitä jonkin tietyn asian tiimoilta tai lähestymällä heitä sähköpostitse kansalaisjärjestön nimissä ja miksei suomalaiseen tapaan saunoen hei- dän kanssaan!
• Vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen rati- fiointi ja säädösten toimeenpanon edistäminen; osallistuminen ratifioimista koskevaan työryhmään sen jäsenenä tuomalla mukaan kuvaan vammaisasian- tuntijuutta ja kokemusosaamista
3.4.2 Vammaispoliittinen ohjelma, VAMPO
Suomessa julkaistiin vuonna 2010 vammaispoliittinen ohjelma eli VAMPO vuosiksi 2010–2015. Se on vammais- ten henkilöiden oikeudenmukaisen aseman turvaami- seksi laadittu ohjelma, jonka tarkoituksena on lisätä vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. VAMPO:n taustalla on valtioneuvoston eduskunnalle vuonna 2006 antama selonteko sekä YK:n vammaissopimus. VAMPO:ssa linjataan vuosien 2010– 2015 konkreettiset vammaispoliittiset toimenpiteet, joilla tavoitellaan kestävää ja vastuullista vammaispoli- tiikkaa. VAMPO käsittää yhteensä 122 konkreettista toimenpide-ehdotusta neljällätoista vammaisen henki- lön elämään vaikuttavalla sisältöalueella. VAMPO:n loppuraporttia käsitelleessä seminaarissa 10.3.2016 eri ministeriöistä kootun seurantatiedon perusteella toi- menpiteistä on toteutunut tai käynnistynyt jollakin ta- solla 103 ja toteutumattomia toimenpiteitä on ollut
19. Yksi VAMPO:n viidestä kärkitavoitteesta on YK:n vammaissopimuksen ratifioinnin edellyttämien säädös- muutosten valmistelu ja voimaansaattaminen.
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii Valtakunnallinen vammaisneuvosto (VANE). Se on viran- omaisten sekä vammais- ja omaisjärjestöjen yhteistyö- elin, joka seuraa yhteiskunnallista päätöksentekoa, tekee aloitteita ja esityksiä sekä edistää vammaisten
henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumista. VANE:n asema ja rooli tulee lähivuosina muuttumaan osaksi YK:n vammaissopimuksen seurantarakennetta ja toimeenpanon koordinointia.
Suomessa vammaisten kuntalaisten näkemyksiä kunnan hallinnossa ja politiikassa edistävät kunnalliset ja joissain tapauksissa useamman kunnan yhdessä perustamat alueelliset vammaisneuvostot. Keväällä 2015 voimaan- tulleessa uudessa kuntalaissa säädetään, että vammais- ten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdolli- suuksien varmistamiseksi kunnanhallituksen on asetetta- va vammaisneuvosto, jossa vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla riittävä edustus. Vammaisneuvostolle on annettava mahdolli- suus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suun- nitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen ja päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta.
Lainmuutoksen myötä vammaisneuvostot tulivat pakollisiksi ja kunnanhallitusten tulee huolehtia niiden toimintaedellytyksistä.
Valtakunnallinen vammaisneuvosto lähetti maaliskuussa 2015 kyselyn jokaiselle vammaisneuvostolle sekä valtakunnallisille vammaisjärjestöille tarkoituksenaan selvittää VAMPO:n vaikuttavuutta kuntatasolla.
Vastauksista ilmeni, että monilla sisältöalueilla oli tapahtunut merkittävää edistymistä vammaisten ihmis- ten aseman ja oikeuksien kannalta. VAMPO:n kautta on eri lakeihin tehty uudistuksia, joissa otetaan aikai- sempaa paremmin huomioon vammaisten henkilöiden oikeudet. Tämä on osaltaan edistänyt mahdollisuuksia YK:n vammaissopimuksen ratifiointiin. XXXXX on parhaimmillaan jättänyt muistijälkiä eri hallinnonaloilla toimiville virkamiehille vammaisten henkilöiden tarpei- den huomioimiseksi kullakin hallinnonalalla.
Kansalaisaloite on noussut eurooppalaisella ja kansalli- sella tasolla yksittäisten vammaisten henkilöiden vaikut- tamisen välineeksi suorassa kansalaisdemokratiassa ja poliittisessa päätöksentekojärjestelmässä. Kansalaisaloi- te tarkoittaa jonkin asian eteenpäin viemistä joko Euroopan komissiolle sen toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä tai mahdollisesti Suomen eduskuntaan.
Tarkoituksena on saada voimaan uutta lainsäädäntöä tai muuttaa sitä, kunhan lakialoitteen takana on tietty vähimmäismäärä kannatusta eli kerättyjä allekirjoituk- sia. Esimakua tämän tyyppisestä aloitteesta saatiin European Disability Forumin eli vammaisliikkeen eu- rooppalaisen kattojärjestön järjestäessä vuonna 2007 laajan kansalaisaloitteen ja kampanjan ”1million4disa- bility”, joka keräsi 1,3 miljoonaa EU-kansalaisen nimeä. Tarkoituksena oli kehittää EU-lainsäädäntöä, joka olisi mahdollistanut voimaan astuessaan nykyistä laajemman syrjimättömyyden suojan vammaisille Euroopassa.
3.5 Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa
Vammaiset henkilöt tarvitsevat suojelua sellaisten ulkopuolisten uhkien ja riskien varalta, joihin he eivät pysty millään tavalla ennalta varautumaan. Ennalta varautumisen aste ja mahdollisuudet puolustautua voi- vat olla vammasta johtuvien rajoitusten vuoksi hyvin heikot. Vammaisten henkilöiden turvallisuus tulee siis ottaa erikseen huomioon kaikissa pelastussuunnitelmis- sa ja sisäisen turvallisuuden ohjelmissa, jotta toiminta- tavat ovat valmiina mahdollisen uhan toteutuessa.
Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että mitkään turvalli- suusmääräykset eivät saa estää vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja osallisuutta yhteiskunnassa.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Oikeus elämään (artikla 10)
Sopimuspuolet vahvistavat, että jokaisella ihmisel- lä on synnynnäinen oikeus elämään, ja toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että vam- maiset henkilöt voivat nauttia tästä oikeudesta tehokkaasti ja yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Vammaisten ihmisten osalta oikeus elämään on perustavanlaatuinen ihmisoikeuskysymys ja liittyy selkeästi jokaisen ihmisen nauttimaan synnynnäiseen ihmisarvoon. Suomen perustuslain 7 §:ssä säädetään oi- keudesta elämään vammaisen henkilön perusoi- keutena. Sikiödiagnostiikka ja sikiöseulontatutkimukset herättävät keskustelun sikiön oikeuksista. Sikiöstä otet- tujen ultraäänikuvien tarkoituksena on vammaisuuden kartoitus varsin varhain. Laki oikeuttaa erityisen viran- omaisluvan perusteella 20–24 raskausviikoilla tekemään raskauden keskeytyksen, jos sikiöllä on vaikea sairaus tai ruumiinvika. Edes vammainen sikiö ei ole yhdenvertai- sessa asemassa muiden sikiöiden kanssa, koska pelkäs- tään vamma on peruste hyvin myöhään tehtävään ras- kauden keskeytykseen. Lisäksi tuo laissa mainittu ruu- miin vika suorastaan herjaa vammaisia ja peilaa vanhaa lääketieteellistä mallia, jossa vammaisen ruumiin fyysi- siä ominaisuuksia tarkastellaan objektina suhteessa nor- maalina, kauniina pidettävään ruumiiseen nähden.
Vastaavalla tavalla historiasta on löydettävissä esimerk- kejä, jossa vammaisen henkilön ruumis on asetettu ky- seenalaiseksi verrattuna normaalina pidettyyn ihmis- ruumiiseen nähden. Esimerkiksi 1930-luvun yhdysvalta- laisilla karjamarkkinoilla pidettiin jopa ”Better babies competition” eli vauvojen kauneuskilpailuja. Tiivistetys- ti käytössä olevaa termiä ruumiinvika leimaa lausahdus 1930-luvulta: ”Some people have born as burden to the rest of us” eli ”jotkut ihmiset ovat syntyneet taakaksi meille muille.”
Laissa raskauden keskeyttämisestä (24.3.1970/239,
1-2 §) mainitaan yhdeksi raskauden keskeyttämisperus- teeksi naisen pyynnöstä lapsen mahdollinen vaikea sai- raus, ruumiinvika tai vajaamielisyys. Toiseksi perusteeksi voi mainita tilanteen, jossa toisen tai molempien van- hempien sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu
niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta. Tällöin edellytetään naisen suostumuksen ja mahdollisesti isän kuulemisen lisäksi kahden lääkärin lausuntoa. Toiseen perusteeseen liittyy vielä edellytys, jonka mukaan naisen mielisairaus mahdollistaa sen, että lupa raskauden keskeytykseen voidaan antaa ilman nai- sen pyyntöäkin hänen edunvalvojan suostumuksella.
Käsitelty säädös on moraalisesti ja eettisesti vaikea. Ter- minologia tulee uudistaa, koska käsite ”vajaamielinen lapsi” on vammaisia ihmisiä leimaava ja YK:n vammais- sopimuksen tarkoituksen vastainen. Laissa käytetty ter- minologia voi johtaa lausunnon tekevää lääkäriä har- haan, mikäli lapset luokitellaan normaaleiksi ja vajaa- mielisiksi. Toiseksi hankala kohta on joko vanhemman tai vanhempien sairauden vaikutus raskauden keskeytys- päätökseen, varsinkin kun abortti on lain mukaan mah- dollinen ilman mielisairaaksi kuvatun naisen pyyntöä.
YK:n vammaissopimuksen artikla 23 turvaa vammaisen henkilön oikeuden vanhemmuuteen yhdenvertaisesti muun väestön kanssa, ja säännöksessä nimenomaisesti tunnustetaan vammaisen henkilön oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa määrästä sekä ikä- erosta. Raskauden keskeytystä koskeva lainsäädäntö tulisikin uudistaa YK:n vammaissopimuksen määräyksiä vastaavaksi.
3.5.1 Vammaisen kohtaamia esteitä, jotka rajoittavat oikeutta elämään
• Vammaisia syrjivät asenteet. Vammaisen henkilön synnynnäistä arvoa ei kunnioiteta vaan vamma luonnehditaan syntymäviaksi tai tulkitaan jopa henkilön syyksi.
• Laitoksissa asuvan vammaisen henkilön sairaus tulki taan hänen vammaansa kuuluvaksi eikä ymmärretä antaa hänelle tarpeen mukaista hoitoa tai ohjata häntä hoitoon riittävän ajoissa; laitoksissa ei välttä mättä kiinnitetä huomiota lainkaan kognitiivisista tai puheongelmista kärsivien tarpeisiin.
• Erityisesti suljetuissa laitoksissa (lastenkodit, koulu- kodit, vankilat) turvallisuusmääräykset voivat olla puutteellisia, jolloin riski hengen menetykseen onnettomuudessa kasvaa.
• Kulttuuriperinteet eivät vapauta rikosoikeudellisesta vastuusta maassamme esimerkiksi tyttöjen ympäri- leikkausten ja poikien lääketieteeseen perustamatto- mien ympärileikkausten tapauksessa.
• Sikiöseulonnat ja siihen liittyvä raskauden keskeyttä mistä koskeva lainsäädäntö mahdollistavat ei-toivot- tujen yksilöiden, kuten vammaisten lasten valikoivat abortit.
• Vammaisille potilaille säädetään erilaisia elvytys- kieltoja tai ohjeita.
• Perheväkivalta joka kohdistuu erityisesti vammaisiin naisiin ja lapsiin, pakottaa muuttamaan maamme tur- vakodit esteettömiksi ja saavutettavaksi sekä mahdol- lisuuteen saada toisen henkilön apua jokapäiväisissä toiminnoissa.
• Vammaisten miesten kokemasta perheväkivallasta on varsin vähän tutkimuksia ja selvityksiä.
• Ikääntyvät vammaiset ihmiset, joilla on monia toi- mintakyvyn rajoitteita, jäävät helposti vaille tarvitse- maansa apua, hoivaa ja ravintoa.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Vaaratilanteet ja humanitaariset hätätilat (artikla 11)
Sopimuspuolet toteuttavat kansainväliseen oikeu- teen erustuvien velvoitteidensa mukaisesti kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen vammaisten hen- kilöiden suojelun ja turvallisuuden vaaratilanteissa, mukaan lukien aseelliset selkkaukset, humanitaariset hätätilat ja luonnonkatastrofit.
Vammaisella henkilöllä on oikeus valtion ja viranomais- ten järjestämään suojeluun etenkin poikkeuksellisissa vaaratilanteissa, joiden kestoa ei voi ennakoida. Etenkin erityisen haavoittuvassa asemassa ovat fyysisesti vam- maiset ihmiset, joiden rajoittunut kyky liikkua vaikuttaa olennaisesti mahdollisuuksiin pelastautua. Nykyään lai- toskulttuurin purkamisen ansiosta yksin kotona asuvien ikääntyvien vammaisten ihmisten määrä kasvaa. Vam- maisjärjestöjen tehtävänä on korostaa, että viranomai- set ja asumisen palvelujen tuottajat laativat asianmukai- set turvallisuussuunnitelmat, joissa otetaan huomioon vammaisten ihmisten asema ja olosuhteet sekä laadi- taan tarkat toimenpiteet heidän suojelemisekseen.
Kesällä 2011 voimaan astunut pelastuslaki velvoittaa hoitolaitosten ja palvelu- sekä tukiasumisen järjestäjän eli käytännössä toiminnanharjoittajan laatimaan poistu- misturvallisuusselvityksen ja arvioimaan mm. miten vam- maisten asukkaiden toimintakyvyn rajoitus otetaan huo- mioon ennalta onnettomuusriskeihin varautumisessa. Li- säksi on huolehdittava siitä, että asukkaat ja hoidettavat henkilöt voivat poistua turvallisesti tulipalossa tai muus- sa vaaratilanteessa itsenäisesti tai avustettuina.
Tietoyhteiskuntakaari – järkälemäisestä koostaan huolimatta puutteita yhä käytännössä
Vuoden 2015 alusta voimaantulleessa tietoyhteis-kunta- kaaressa (7.11.2014/917) säädetään teleyritysten velvolli- suudesta huolehtia siitä, että käyttäjät saavat puhelimit- se ja tekstiviestillä yhteyden maksutta yleiseen hätänu- meroon 112. Tekstiviestiyhteyden lisääminen palvelutar- jontaan parantaisi mm. puhe- ja kuulovammaisten sekä kuurojen ihmisten mahdollisuuksia hälyttää apua hätä- tilanteissa yleisestä hätänumerosta tekstiviestillä eikä heidän tarvitsisi turvautua tällä hetkellä käytössä oleviin alueellisiin GSM-numeroihin hätätekstiviestejä varten.
Uudesta lakiin perustuvasta velvoitteesta huolimatta Xxxxxxxx
liitolta saadun tiedon mukaan 112 –hätätekstiviestiä saadaan vielä odotella, koska teknisistä syistä johtuen yleisen hätätekstiviestijärjestelmän käyttöönotto on vii- västynyt kahdella vuodella tietoyhteiskuntakaaren voi- maan tulosta lähtien. Siihen asti joudutaan turvautu-
maan alueellisiin hätäkeskusnumeroihin. Sähköistä ”Hätäilmoitus tekstiviestillä” –esitettä voi pyytää Hätä- keskuslaitoksesta, Kuurojen liitosta tai Kuuloliitosta.
Hätätekstiviestin lähetysmahdollisuus yleiseen 112 – numeroon on kuurojen yhdenvertaisuutta koskeva kysy- mys ja myös kysymys oikeudesta elämään voi aktualisoi- tua tämän verkkaisen uudistuksen takia.
Tietoyhteiskuntakaaren 86 §:n 2 momentin mukaan tarjottavan liittymän on oltava sellainen, että kaikki, myös vammaiset henkilöt, voivat käyttää hätäpalvelu- ja, soittaa ja vastaanottaa kotimaan ja ulkomaan puhe- luita sekä käyttää muita tavanomaisia puhelinpalvelu- ja. Saman pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin vammaisten erityistar- peista. Asetuksessa on säädetty kuulo- ja puhevammais- ten erityistarpeiden osalta, että liittymän tulee mahdol- listaa video- ja etätulkkauspalvelujen käyttämistä varten internet-yhteys, jonka nopeus on saapuvassa ja lähteväs- sä liikenteessä vähintään 512 kb sekunnissa. Lisäksi liit- tymällä tulee voida hätäpalveluiden käyttämistä varten lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä. Vammaisille hen- kilöille on säädetty siten ainakin asetustasoisesti tietyt minimiedellytykset tarpeellisten käytettävien välineiden teknisen toimivuuden varmistamiseksi.
3.5.2 Yhteisön kriisivalmiuden muistilista liikuntavammaisille ihmisille
• Osallistu yhteisösi julkisten hätätilatoimien suunnitteluun.
• Älä jää odottamaan katastrofia, jossa vammaiset jätetään oman onnensa nojaan.
• Valmistaudu hätätilaan itse kotona ja pyri sitten vaikuttamaan julkisiin toimiin.
• Älä oleta, että vammaisille ihmisille on olemassa oma evakuointisuunnitelma.
• Perusta töissä tai julkisella sektorilla ”Esteettömyysko- mitea”.
• Älä oleta, että sinut evakuoidaan muiden mukana.
• Tutki evakuointimahdollisuuksia hätätilaviranomaisten ja muiden kanssa.
• Älä jätä huomiotta vaihtoehtoja, kuten evakuoimis- tuoleja.
• Jaa suunnitelma kaikille alueella/rakennuksessa toimijoille.
• Harjoitelkaa suunnitelmaa yhdessä.
• Älä jää odottamaan katastrofia lisätäksesi tietoisuutta vammaisasioista.
• Tutki katastrofeihin liittyvää tietoa ja kerro siitämuille.
• Älä unohda tarkistaa hätäsuojien esteettömyystasoa ja opaseläinten huomioimista.
• Xxxxx vammaisten ihmisten oikeuksista paikallisille hä- tätilaviranomaisille.
• Opeta ja kouluta myös muita vammaiset henkilöt
huomioonottavan suunnitelman toteuttamisessa.
• Aloita keskustelu johtajien, hätäaputyöntekijöiden ja Suomen Punaisen Ristin kanssa.
• Älä unohda koota tarvittavia ihmisiä avustamaan si- nua hätätilanteessa.
• Kokoa puhelimeesi luettelo tärkeistä henkilöistä, jotka voivat auttaa sinua hätätilanteessa. Sovi avunannosta heidän kanssaan. Muista päivittää yhteys-tiedot sään- nöllisesti.
• Toimi niin, että ketään ei jätetä.
(Lähde: Human Rights Yes! 2007.)
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Henkilön vapaus ja turvallisuus (artikla 14)
1. Sopimuspuolet varmistavat, että vammaiset henki- löt yhdenvertaisesti muiden kanssa:
a) nauttivat oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen
b) eivät joudu laittoman tai mielivaltaisen vapauden- riiston kohteeksi, mahdollinen vapaudenriisto tapah- tuu lain mukaisesti, eikä vammaisuuden olemassaolo missään tapauksessa oikeuta vapaudenriistoon.
2. Sopimuspuolet varmistavat, että mikäli vammai- siltahenkilöiltä riistetään heidän vapautensa jolla- kin menettelyllä, heillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeusihmisoikeuksia koskevan kansainväli- sen oikeudenmukaisiin takeisiin ja että heitä kohdel- laan tämän yleissopmuksen tavoitteiden ja periaat- teiden mukaisesti,muun muassa tekemällä kohtuulli- sia mukautuksia.
Tapausesimerkki
Fyysisesti vammainen henkilö asui yksityisen tahon omistamassa palveluasumisyksikössä, jonka muut asukkaat olivat pääasiassa muistisairaita. Yrityk- sen työntekijät lukitsivat muistisairaiden ulko-ovet karkaamisriskin vuoksi. Vammainen henkilö ei ol- lut muistisairas, ja hänen WC-tilansa ovi lukittiin sanktioksi väitetystä huonosta käyttäytymisestä.
Hän joutui soittamaan yrityksen työntekijälle, joka saapui useamman kilometrin päästä avaamaan oven avaimella. Kyse on selvästi YK:n vammaisso- pimuksen 14 artiklan tarkoittamasta laittomasta vapauden riistosta, josta tulee tehdä ilmoitus alue- hallintoviranomaiselle, joka valvoo asumisyksiköi- tä. Kunnan sosiaaliasiamiehellä on puolestaan lain nojalla ohjaus- ja neuvontavelvollisuus.
Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoittei- den kannalta ongelmallisia ja ns. perusoikeusherkkiä ovat sellaiset kansallisessa lainsäädännössämme ole- vat sääntelyt, joilla puututaan henkilöiden itsemää- räämisoikeuteen. YK:n vammaissopimuksen ratifioin- nin lykkäämistä on perusteltu esim. kehitysvammalain
(Laki kehitysvammaisten erityishuollosta; 23.6.1977/519) 42 §, jossa oikeutetaan henkilöön kohdistuvat pakko- toimet tietyissä tilanteissa. YK:n vammaissopimuksen 14 artiklassa on puolestaan selvä kirjaus: ”… eikä vammai- suuden olemassaolo missään tapauksessa oikeuta vapau- denriistoon.”
Hallituksen esitys kehitysvammalain muuttamiseksi käsi- tellään eduskunnassa keväällä 2016. Kehitysvammalain uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa erityishuollos- sa olevan henkilön itsemääräämisoikeutta ja itsenäis-
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä (artikla 19)
Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. So- pimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet tehdäkseen vammaisille henkilöille helpom- maksi nauttia tästä oikeudesta täysimääräisesti sekä helpottaakseen heidän täysimääräistä osallisuuttaan ja osallistumistaan yhteisöön, muun muassa varmista- malla, että:
tä suoriutumista sekä vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä erityishuollossa. Rajoitustoimenpiteitä voitaisiin käyttää vain silloin, kun se olisi välttämätöntä erityis- huollossa olevan tai jonkun toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi tai kun olisi tarvetta torjua merkittävä omaisuusvahinko. Rajoitustoimenpi- teisiin ei saisi ryhtyä, jos käytettävissä olisi jokin lievempi keino. Rajoitustoimenpiteen käyttö olisi lopetettava heti kun se ei enää olisi välttämätöntä. Mahdollisen lain- muutoksen myötä jokaisella kehitysvammaisella ihmisel- lä tulee olla mahdollisuus täysimääräiseen osallistumi- seen yhteiskunnassa.
Siksi kehitysvammalaissa säädettäisiin mm.
1. yksilöllisestä suunnittelusta eli henkilökohtaisesta suunnitelmasta, jonka avulla kehitysvammaisen henkilön elämä olisi mahdollisimman omaehtoista,
2. itsenäistä suoriutumista tukevista kaluste-, väline- ja tilaratkaisuista sekä
3. kohtuullisista mukautuksista, joita voivat olla esim. toimintakykyä vahvistavien apuvälineiden hankkimi- nen tai toimintayksikön tilojen uudelleen järjestely.
Perustuslakivaliokunta on kehitysvammalain muuttamis- ta koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa kiinnittänyt erityistä huomiota tahdosta riippumattoman ja vapaaehtoisen erityishuollon väli- seen rajapintaan, joka ei saisi missään olosuhteissa hämärtyä. Valiokunta toteaa, että henkilön määräämi- sen hänen tahdostaan riippumattomaan erityishuoltoon tulee perustua aina laissa säädettyyn nimenomaiseen päätökseen.
Valvottujen terveydenhuollon laitosten henkilökuntaa tulee jatkuvasti kouluttaa kohtaamaan vammaisuus ja sen erityispiirteet, mikä edistää toimintakulttuurin muu- tosta ja tekee rajoitustoimenpiteiden käytön hyvin mini- maaliseksi. Vammaisuuden olemassaolo ei saa aiheuttaa rangaistuksenluonteisia toimenpiteitä avun tarpeessa olevia vammaisia henkilöitä kohtaan. Suomessa laitos- valtaoppi on jo perustellusti hylätty, eikä minkäänlais- ta vapauden rajoittamista, kuten sitomista tai lukkojen takana pitämistä voida käyttää rangaistuksena hoitolai- tosten sisäisten sääntöjen rikkomisista tai kasvatukselli- sena keinona esim. vammaisten lasten tai nuorten koh- dalla. Sairaanhoitopiireissä on kuitenkin yhä suuria ero- ja hoitokäytännöissä. Kansainvälisten perus- ja ihmis- oikeussopimusten riittävä tuntemus sekä sopimusten hengessä toteutettu kansallinen lainsäädäntö ja sen nojalla annetut hallinnolliset määräykset muokannevat parhaimmillaan niin viranomaisten kuin asiakkaidenkin asenteita myönteiseen suuntaan.
3.6 Oikeus itsenäiseen ja ihmisarvoiseen elämään
YK:n vammaissopimuksen 3 artiklassa ilmenevänä koko sopimuksen läpileikkaavana periaatteena on vammaisen henkilön täysimääräinen ja tehokas osallistuminen
sekä osallisuus yhteiskuntaan. Se vaikuttaa erityisesti 19 artiklan tulkintaan. Tästä johtuen yleissopimuksen 19 artikla, eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä, on painoarvoltaan kaikkein keskeisimpiä vammaisten
henkilöiden ihmisoikeuksien täysimääräisyyden mahdol- listavia artikloja. Kyse on vammaisen henkilön itsemää- räämisoikeudesta oman arkielämään liittyviin valintoi- hin ja niiden tukemiseksi tarvittavien ratkaisujen löytä- misestä tarvittaessa tukitoimin.
a. vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti mui- den kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä sen, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asumisjärjestelyä;
b. vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima koti- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen
apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä;
c. koko väestölle tarkoitetut yhteisön palvelut ja järjestelyt ovat vammaisten henkilöiden saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa ja vastaavat heidän tarpeitaan.
Suomessa voimassa olevien säännösten mukaan kunnilla on velvollisuus järjestää sosiaali- ja terveydenhuoltopal- velut kuntalaisilleen. Näitä palveluita ovat muun muassa sosiaalihuoltolain- ja vammaispalvelulain mukaiset pal- velut ja tukitoimet. Suomen perustuslain 9 § turvaa jo- kaiselle Suomen kansalaiselle ja maassa laillisesti oleske- levalle ulkomaalaiselle vapauden liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. YK:n vammaissopimuksen artiklan 19 suomenkielisessä käännöksessä mainitaan termi laitos- palvelut, joka on ristiriidassa laitosten purkamisen suun- nitelmien kanssa maassamme. Tämä osoittaa, ettei sopi- musteksti ole aivan täydellisesti käännösepäselvyyksien takia sopusoinnussa suomalaisen lakikielen kanssa. Siksi tarvittaessa on käännyttävä alkuperäisen YK:n vammais- sopimustekstin puoleen tulkintatilanteessa.
Toteutuuko vammaisen osallisuus vammais- palveluiden järjestämisessä? Esimerkkinä hankintalain soveltamiskäytäntö
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Riittävä elintaso ja sosiaaliturva (artikla 28)
1. Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöi- den oikeuden riittävään omaan ja perheidensä elin- tasoon, kuten riittävään ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen, sekä elinolojen jatkuvaan paranemiseen, ja toteuttavat asianmukaiset toimet tämän oikeuden toteutumisen turvaamiseksi ja edistämiseksi ilman syrjintää vammaisuuden perusteella.
2. Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henki- löiden oikeuden sosiaaliturvaan ja tämän oikeuden nauttimiseen ilman syrjintää vammaisuuden perus- teella sekä toteuttavat asianmukaiset toimet tämän oikeuden toteutumisen turvaamiseksi ja edistämisek- si, muun muassa toimilla, joilla:
YK:n vammaissopimuksen artikla 19 (Itsenäinen elämä ja osallisuus yhteisössä) korostaa nimenomaan vammai- sen henkilön itsemääräämisoikeutta niin asumisen kuin osallistumisen varmistamiseksi. Itsemääräämisoikeus koskee vammaisen henkilön oikeutta päättää omista henkilökohtaisista asioista. Kyse on tahdon muodosta- misesta. Vammainen henkilö voi tarvita fyysistä toisen henkilön antamaa apua tai tahdon muodostamiseenkin tukea, jotta osallistuminen itsenäiseen tai yhteiseen tekemiseen onnistuu täysimääräisesti. YK:n vammaisso- pimuksen artiklassa 19 mainittu henkilökohtainen apu ja asumiseen liittyvät palvelut edistävät vaikeasti vam- maisen henkilön itsenäistä elämää ja osallisuutta yhteis- kunnassa.
Käytännössä ongelmia on ilmennyt sosiaalipalveluihin lukeutuvien vammaispalvelulain mukaisten henkilökoh- taisen avun ja palveluasumisen järjestämisessä. Kunnat kilpailuttavat tavallisesti hankintalain mukaisesti vam- maispalvelut eikä vammaista palvelunkäyttäjää kuul-
la häntä koskevassa asiassa YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla. Lisäksi palveluntarjoajan vaihtu- minen muutaman vuoden välein pirstaloi palvelutarpeet ja aiheuttaa palvelukatkoksia. Invalidiliitto on vaatinut muiden vammaisjärjestöjen kanssa, että yksilölliset vam- maispalvelut, kuten henkilökohtainen apu ja palvelu- asuminen pitää järjestää muulla tavoin yksilöllisesti tar- peet huomioiden.
Tapausesimerkki
”Omaisemme on ympärivuorokautista toisen henkilön apua tarvitseva asumisyksikössä asu- va vammainen. Hän on puhumaton syntymäs-
tään asti kehitysvammainen, jonka palvelun tarve on koko elämänkaaren ulottuva. Kilpailutuksen seurauksena tuttu ja luotettava palveluntuotta- ja vaihtui meille uuteen palveluntuottajaan. Tämä on aiheuttanut stressiä ja turhautumista sekä pit- käaikaisten sosiaalipalveluiden pilkkomista vain muutamaksi vuodeksi kerrallaan määräajaksi.
Meille ilmoitettiin vain jälkikäteen palveluntuot- tajan vaihtumisesta ilman, että meitä olisi kuultu tai mielipidettämme kysytty, kuten YK:n vammais- sopimusmääräykset edellyttäisivät.”
Vammaisen henkilön itsenäinen elämä ja osallisuus yhteisössä
Yhdenvertaisuus
Esteettömyys
Kuvateksti: YK:n vammaissopimukseen kirjattu yhden- vertaisuus (art. 5 ja art. 12) ja esteettömyys (art. 9) ovat edellytyksiä vammaisen henkilön itsenäiselle elämälle ja osallisuudelle yhteisössä (art. 19). Kuvio osoittaa, että vammaisille kuuluvat ihmisoikeudet liittyvät toisiinsa saumattomasti.
a) varmistetaan puhdasvesipalvelujen yhdenvertai- nen saatavuus vammaisille henkilöille sekä asianmu- kaisten ja kohtuullisen hintaisten palvelujen, laittei- den ja muun avun saatavuus vammaisuuteen liitty- viin tarpeisiin;
b) varmistetaan vammaisten henkilöiden, erityisesti vammaisten naisten, tyttöjen ja vanhusten pääsy so- siaaliturvaohjelmien ja köyhyydenvähentämisohjel- mien piiriin;
c) varmistetaan köyhyydessä eläville vammaisille hen- kilöille ja heidän perheilleen valtion tuki vammai- suudesta aiheutuviin kuluihin, jotka liittyvät muun muassa riittävään koulutukseen, neuvontaan, rahalli- seen tukeen ja vuorohoitoon;
d) varmistetaan vammaisten henkilöiden yhdenver- tainen pääsy julkisten asunto-ohjelmien piiriin;
e) varmistetaan vammaisten henkilöiden yhdenvertainen pääsy eläke-etuuksien ja
-ohjelmien piiriin.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on hyvin pirstaleinen. Maksajina ovat valtio KELA:n kautta, Kunnat KEVA:n kautta sekä yksityiset työeläkevakuutusyhtiöt. Sosiaa- liturvaa tarvitsevan ja saavan asiakkaan kannalta sosi- aaliturvajärjestelmä on monimutkainen ja epätasa-ar- voinen, koska erilaiset etuudet saattavat sulkea toisen- sa pois tai eri etuuksien yhteensovittaminen saattaa käytännössä pienentää merkittävästi asiakkaan saaman kokonaistuen määrää. Puhutaan ns. kannustinloukuis- ta, joilla tarkoitetaan sitä, että henkilö luopuu jostakin hänelle sinänsä hyödyllisestä järjestelystä tai etuudesta vain siksi, että se johtaisi hänen kannaltaan taloudelli- sesti epäedulliseen lopputulokseen. Tämä saattaa jopa ääritilanteissa johtaa siihen, että henkilö elää pysyvästi kunnan, jatkossa mahdollisesti KELA:n maksaman lähtö- kohtaisesti viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen varassa. Syntymästään saakka vaikeavammainen hen- kilö, jonka työllistyminen avoimille työmarkkinoille on hyvin vaikeaa tai vammainen henkilö, joka ei koulutuk- sestaan huolimatta saa koulutustaan vastaavaa työtä, saattaa joutua elämään koko elämänsä takuueläkkeen varassa. Takuueläkkeen määrä on 766,85 €/ kk v. 2016. Takuueläkesäännös tuli voimaan 1.3.2011. Mikäli eläk- keensaajan eläke on takuueläkkeen määrää pienempi, sovitetaan eläke-etuudet yhteen siten, että henkilö saa kuitenkin takuueläkkeen määrän, joka sekin on hyvin matala.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Yhdenvertaisuus lain edessä (artikla 12)
1. Sopimuspuolet vahvistavat, että vammaisilla henki- löillä on oikeus tulla kaikkialla tunnustetuiksi henki- löiksi lain edessä.
2. Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaiset henki- löt ovat oikeustoimikelpoisia yhdenvertaisesti mui- den kanssa kaikilla elämänaloilla.
3. Sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet järjestääkseen vammaisten henkilöiden saataville
Kela lopetti kokonaan hallituksen säästötoimena ruoka- valiokorvauksen maksamisen keliakiaa sairastavilta eli gluteenittoman ruokavalion kustannusten korvaukset 1.1.2016 lähtien. Vammaispalvelulain 9 §:n nojalla har- kinnanvaraisena ja taloudellisena tukitoimena voi hakea vammasta aiheutuvien ylimääräisten ruokakustannusten korvausta kunnan sosiaalipalveluista.
Kelan vammaisetuuksia koskeva muutos toteutettiin lail- la vuoden 2015 puolivälissä. Muutokset koskevat lähin- nä eläkettä saavan hoitotukea ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukea. Oikeus perusvammaistukeen (93,28 e/ kk) tai eläkettä saavan hoitotukeen (62,48 e/kk) ei enää
edellytä erityiskustannuksia. Erityiskustannukset voivat ainoastaan korottaa perustuen tai eläkettä saavan hoi- totuen korotetuksi tueksi (16 vuotta täyttäneen korotet- tu vammaistuki; 217,66 e/kk ja eläkettä saavan korotet- tu hoitotuki; 155,53 e/kk). Ylintä vammaistukea (422,06 e/kk) tai ylintä eläkettä saavan hoitotukea (328,87 e/kk) ei saa enää erityiskustannusten perusteella. Myös eri- tyiskustannuksia täsmennettiin, mitä ne kattavat. Esim. erityisvaatteita tai ylimääräisiä vaatekuluja ei huomioi- da. Näitä vammasta aiheutuvia ylimääräisiä vaatekus- tannuksia voi hakea vammaispalvelulain 9 §:n nojalla harkinnanvaraisena taloudellisena tukitoimena kunnan sosiaalipalveluista.
Täyttä kansaneläkettä saavan vammaisen henkilön ase- maa suhteessa muihin voi verrata mediaanitulon käsit- teen avulla:
Köyhyys voidaan määritellä siten, että henkilö on köyhä, mikäli hänen tulonsa ovat vähemmän kuin 60 % koko väestön mediaanituloista eli suuruusjärjestykseen ase- tettujen tulojen keskimääräisestä arvosta.
Mediaanitulo 2012: 31.300 euroa/vuosi
vrt. 2008: 23.000 euroa/vuosi
Köyhyysraja 2012:18.780 euroa/vuosi
vrt. 2008: 13.800 euroa/vuosi
Kansaneläke 2016: 9.202 euroa/vuosi
(takuueläke) vrt. 2008: 6701,52 euroa/vuosi
Lähde: Xxxxx Xxxxxxxxxxx ja Xxxxxx Xxxxxxxxx, Invalidiliiton köyhyysohjelma 2010 (Uudemmat luvut laskettu lähemmäs nykytasoa)
Edellä mainittuja tuloja vertaamalla voidaan havaita, että kansaneläke on alle puolet köyhyysrajasta ja alle kolmasosa mediaanitulosta. Lisäksi vammaisen henkilön kohdalla voidaan tuskin puhua YK:n vammaissopimuk- sessa mainitusta yhdenvertaisesta pääsystä eläke-etuuk- sien piiriin vanhuuden turvana, jos ajatellaan vammais- ta, joka ei koskaan työllisty eikä pääse ansiotasoon sido- tun ja taloudellisen turvan antavan työeläkejärjestelmän piiriin. Näin ollen syntymästään asti vammaisen henki- lön ja muiden henkilöiden välillä on pysyvä epäsuhta taloudellisen aseman ja yhteisöllisten osallistumismah- dollisuuksien suhteen. Kyse ei ole vain takuueläkkeellä korjattavissa olevista epäkohdista lainsäädännössä, vaan se on rakenteellisesti paljon pintaa syvemmällä.
tuen, jota he mahdollisesti tarvitsevat oikeustoimi- kelpoisuuttaan käyttäessään.
4. Sopimuspuolet varmistavat, että kaikki oikeustoi- mikelpoisuuden käyttöön liittyvät toimet antavat asianmukaiset ja tehokkaat takeet, joilla estetään väärinkäytökset ihmisoikeuksia koskevan kansainvä- lisen oikeuden mukaisesti. Näillä takeilla varmiste- taan, että oikeustoimikelpoisuuden käyttöön liitty- vissä toimissa kunnioitetaan henkilön oikeuksia, tah- toa ja mieltymyksiä, ettei niissä esiinny eturistiriitoja eikä asiatonta vaikuttamista, että ne ovat oikeasuh- taisia ja kyseisen henkilön olosuhteisiin sovitettuja, että niitä sovelletaan mahdollisimman vähän aikaa ja että toimivaltainen, riippumaton ja puolueeton viranomainen tai oikeuselin arvioi niitä säännöllisesti uudelleen. Takeiden on oltava oikeassa suhteessa siihen nähden, missä määrin nämä toimet vaikutta- vat henkilön oikeuksiin ja etuihin.
5. Jollei tämän artiklan määräyksistä muuta johdu, sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset ja tehokkaat toimet varmistaakseen vammaisten hen- kilöiden yhdenvertaisen oikeuden omistaa tai periä omaisuutta, hoitaa taloudellisia asioitaan ja saada yhdenvertaisesti pankkilainoja, kiinnityksiä ja muita luottoja, sekä varmistavat, ettei vammaisilta henki- löiltä mielivaltaisesti riistetä heidän omaisuuttaan.
Yhdenvertaisuus lain edessä liittyy olennaisesti henkilön itsenäiseen elämään ja mahdollisuuteen vaikuttaa talou- dellisiin päätöksiin. Oikeustoimella tarkoitetaan esimer- kiksi sopimuksia tai velkaa.
Suomessa laki holhoustoimesta (18 §) mahdollistaa erittäin tiukkojen edellytysten rajoissa tuomioistuimen päätöksellä täysi-ikäisen henkilön julistamisen vajaaval- taiseksi. Vajaavaltaisuus eli oikeustoimikelpoisuuden menetys päätöksessä määrätyksi ajaksi tarkoittaa
sitä, että henkilö ei ole kykenevä hallitsemaan taloudel- lisia etujaan, vaan niistä päättää henkilölle määrätty edunvalvoja.
Lain esitöiden (HE 146/1998) mukaan vajaavaltaiseksi julistaminen on äärimmäinen toimenpide ja se tulisi kysymykseen xxxxxxxxx keinona lievempien keinojen ollessa riittämättömiä tai epätarkoituksenmukaisia. Lain esitöissä todetaan, että pelkkä lääketieteellinen diagnoosi, esimerkiksi psyykkinen sairaus, ei sinänsä oikeuta rajoittamaan kenenkään kelpoisuutta määrätä varallisuudestaan. os psyykkisesti poikkeavasta tilasta ei aiheudu vaaraa asianomaisen taloudellisille eduille, ei rajoituksen asettaminen tule kysymykseen.
YK:n vammaissopimuksen 12 artikla turvaa vammaisten henkilöiden oikeustoimikelpoisuuden ja he ovat kykeneviä päättämään taloudellisista eduistaan tarvitta- essa tuetusti. Artikla 12 ei tunne vajaavaltaisuuskäsitettä lainkaan, koska se kohdistuu hyvin voimakkaasti vammaisen henkilön yksilön autonomiaan ja itsenäiseen elämään sekä valinnan vapauteen. Säännöksestä
käy ilmi lähinnä tätä huomattavasti lievempiä, Suomen- kin lain tuntemia toimintakelpoisuuden rajoituksia, kunhan vammaisen henkilön tahto ja mieltymykset
otetaan asianmukaisesti huomioon. YK:n vammaissopi- musmääräyksen ukaan vammaisen henkilön kohdalla vajaavaltaiseksi julistaminen ei voi tulla kyseeseen.
Lainsäädäntöä tulee siten muuttaa sopimusmääräyksiä vastaavaksi.
3.7 Henkilökohtainen liikkuminen
Fyysisesti vammaisten henkilöiden itsenäinen elämä ja osallisuus eivät olisi mahdollisia ilman, että he pystyvät liikkumaan itsenäisesti ja vieläpä henkilökohtaisesti.
Yhdessäkään ihmisoikeussopimuksessa ei ole mainintaa henkilökohtaisesta liikkumisesta ihmisoikeutena,
koska se on terveelle väestölle aivan itsestään selvänä pidetty oikeus. Henkilökohtainen liikkuminen on nimen- omaan vammaisia koskettava ja rajat ylittävä oikeus, johon kytkeytyy selvästi apuvälineiden tarve ja tarpee- seen vastaamisen myötä apuvälinemarkkinat.
Henkilökohtaisen liikkumisen toteutumiseen liittyy myös epäkohtia, jotka haittaavat oikeuden käyttämistä arki- elämässä. Invalidiliittoon on tullut lukuisia yhteydenot- toja esteettömille pysäköintipaikoille eli nk. invapark- kipaikoille väärin pysäköidyistä henkilöautoista ilman asianmukaista (poliisiviranomaisen), 1.1.2016 lähtien Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin myöntämää vam- maisen henkilön pysäköintilupaa. Tällainen yksityishen- kilön väärinkäytös estää liikuntarajoitteista henkilöä pääsemästä esimerkiksi kauppakeskuksiin lähelle ovea sijoitetulle helppokulkuiselle paikalle. Esteettömät pysäköintipaikat on mitoitettu siten, että niissä mahtuu kääntymään pyörätuolilla, joten normaalit parkkipaikat eivät useimmiten sovellu liikuntavammaisille henkilöil- le. Sanktiona esteettömän pysäköintipaikan väärinkäy- töstä on vain määrältään riittämätön pysäköintivirhe- maksu. Asennekasvatus ja tietoisuuden lisääminen YK:n vammaissopimuksen hengessä ovat paremmat ennalta- ehkäisevät keinot. Kokonaan toinen ongelma koskee vammaisen pysäköintiluvan väärentämistapauksia, joka on yleisessä rikoslaissa sanktioitu teko. Tällöin pysäköin- ninvalvojan valppaus ja vammaisjärjestön antama asian- mukainen koulutus edesauttavat ilmoitusten tekemistä poliisille.
Yleinen vai yksityinen pysäköintialue?
Yleisillä tieliikenne- ja pysäköintialueilla vammaisen pysäköintilupa on voimassa tieliikennelainsäädännön mukaisesti. Yksityisellä alueella vammaisen pysäköinti- lupa on voimassa vain, jos yksityinen kiinteistönomistaja sallii sen käytön. Yksityisellä alueella noudatetaan kiin- teistönomistajan määräyksiä pysäköinnistä. Uusin ongel- ma on muodostunut siitä, kun yksityiset ja jopa julkiset toimijat ovat tehneet pysäköinninvalvonnasta sopimuk- sen yksityisen pysäköintivalvontayrityksen kanssa pysä- köinninvalvonnasta. Näihin sopimuksiin ei välttämättä ole otettu ehtoja vammaisen pysäköintiluvan käytöstä. Julkisesta pysäköintivirhemaksusta on omat säännökset ja siten henkilö voi hakea oikaisua kaupungin pysäköin- ninvalvonnasta. Siitä annetusta päätöksestä on mahdol- lista valittaa hallinto-oikeuteen. Yksityisen pysäköinnin- valvojan antamasta valvontamaksusta voi reklamoida yritykseen ja tarvittaessa ottaa yhteyttä kunnalliseen
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Henkilökohtainen liikkuminen (artikla 20)
Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat toimet varmis- taakseen vammaisille henkilöille mahdollisimman it- senäisen henkilökohtaisen liikkumisen, muun muas- sa:
a) helpottamalla vammaisten henkilöiden henkilö- kohtaista liikkumista sillä tavalla kuin ja silloin kun he haluavat sekä kohtuulliseen hintaan;
b) helpottamalla laadukkaiden liikkumisen apuväli- neiden, laitteiden, apuvälineteknologian sekä erilais- ten avustajien ja välittäjien saatavuutta vammaisille- henkilöille, muun muassa tarjoamalla niitä kohtuulli- seen hintaan;
c) antamalla vammaisille henkilöille ja heidän paris- saan yöskentelevälle asiantuntijahenkilöstölle liikku- mistaitoihin koulutusta;
d) kannustamalla liikkumisen apuvälineitä, laitteita ja apuvälineteknologiaa tuottavia tahoja ottamaan- huomioon kaikki vammaisten henkilöiden liikkumi- sen näkökohdat.
kuluttajaneuvontaan sekä myöhemmin kuluttajariitalau- takuntaan, jos valvontamaksun määräämisessä on ollut epäselvyyksiä. Tilanne yksityisestä pysäköinninvalvon- nasta on korkeimman oikeuden ratkaisuun perustuen sopimusoikeudellinen. Oikeuskäytännössä yksityisen pysäköintivalvontayrityksen valvontamaksu on tulkittu sopimusrikkomukseksi pysäköijän ja kiinteistönomista- jan välillä. Tällöin kannattaa vedota sopimusoikeudelli- seen epäselvyyssääntöön, jos yksityistä pysäköintiä kos- kevat määräykset alueella ovat olleet epäselviä tai huo- nosti havaittavia. Silloin tilanne tulkitaan lähtökohtai- sesti pysäköintimääräykset laatineen vahingoksi.
Euroopan unioni on hyväksynyt ja ratifioinut loppuvuo- desta 2009 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia kos- kevan yleissopimuksen. Yleissopimus on ensimmäinen EU:ssa hyväksytty kansainvälinen ihmisoikeussopimus. EU:n solmima kansainvälinen ihmisoikeussopimus yh- dessä juridisesti sitovaksi muuttuneen Euroopan unio- nin perusoikeuskirjan kanssa muodostaa myös Suomelle EU:n jäsenvaltiona aiempaa vahvemman eurooppalaisen velvoitteen vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräiseen toteutumiseen koko Euroopassa.
Koska YK:n vammaissopimus sitoo oikeudellisesti EU:n omaa hallintokoneistoa, sopimuksen edellyttämät toi- met kohdistuvat EU:n rekrytointimenettelyihin, hallin- tokoneiston rakennusten, EU:n virallisten verkkosivujen sekä EU:n julkaisemien virallisten dokumenttien esteet- tömyyteen ja saavutettavuuteen. Esimerkiksi EUvirkoi- hin haettaessa vammaiset hakijat on saatettava samaan asemaan kuin muut hakijat esteettömien testien, infor- maation sekä valintamenettelyn avulla.
EU:n kansalaisoikeuksiin kuuluvat tavaroiden, palvelu- jen, henkilöiden sekä pääoman vapaa liikkuvuus. YK:n vammaissopimus työkaluna tarjoaa sekä EU:lle että sen jäsenvaltioille lainsäädännöllisen esikuvan laajasta syr- jintäkiellosta ja tärkeästä esteettömyysajattelusta.
Tavaroiden ja palveluiden tulee olla esteettömiä, ja vam- maisille henkilöille pitää taata syrjimättömästi vapaa liikkuvuus EU:n alueella.
Euroopan unionin komissio on myöntänyt muutaman suomalaisen vammaisjärjestön hakemuksesta rahoituk- sen Euroopan unionin vammaiskortin toimeenpanemi- seen Suomessa. Xxxxx alkaa helmikuussa 2016 ja päät- tyy elokuussa 2017. Kortin jakelijana toimisi KELA ja alustavan arvion mukaan jakelu käynnistyisi vuoden 2017 loppupuolella. EU:n vammaiskortti painottuisi nähtävästi jollakin tapaa vammaisten avustamisen mah- dollistamiseen esim. kulttuuritapahtumissa tai matkai- lussa. Euroopan unionin vammaiskorttihankeen tavoit- teena on vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja liikkuvuuden lisääminen Euroopassa.
Vammaisten henkilöiden kannalta henkilökohtainen liikkuminen EU:n sisällä on ollut pitkään sangen ongel- mallista esteellisten julkisten kulkuneuvojen ja heikko- jen avunsaantimahdollisuuden vuoksi. EU:n sisällä liikku- minen kuuluu kansalaisten perusvapauksiin, ja sekä EU että sen jäsenvaltiot ovat vastuussa vammaisen henkilön vapaasta liikkumisesta. EU-lainsäädännöllä n vahvistettu vammaisten henkilöiden avustamista rautateillä, linja- autoliikenteessä, laivoilla ja lentokoneissa sekä asema- ja satamarakennuksissa, ja se parantaa vammaisten hen- kilöiden mahdollisuuksia itsenäiseen henkilökohtaiseen liikkumiseen. Tämä toteutuu sillä edellytyksellä, että liikkumista helpottavien säädöksien soveltamisrajauksia ei sovelleta turhan tiukasti ja syrjivästi vammaisen hen- kilön oikeudet sivuuttavalla tavalla esimerkiksi kuljetta- misesta kieltäytymällä.
EU:n perusvapauksina pidettävät palvelujen ja tavaroi- den vapaa liikkuvuus liittyy selkeästi vammaisen henki- löiden henkilökohtaiseen liikkumiseen, koska esteettö- mät ja saavutettavat apuvälineet ja niiden käytön opas- tus tulee toteuttaa koko EU:n alueella. EU:n vammais- strategian tarkoituksena on muun muassa, että vam- mainen henkilö voi ostaa tai hankkia itselleen sopivan ja esteettömän apuvälineen mistä tahansa EU-valtiosta.
Tämä lisää kilpailua ja laskee kuluttajahintoja. Edellytyk- senä on kuitenkin myös EU:n vammaisstrategiassa mai- nitun eurooppalaisen esteettömyyslain säätäminen EU:n alueella. Lainsäädäntötoimilla odotetaan olevan merkit- tävää vaikutusta Euroopan talouteen, koska esimerkiksi joidenkin arvioiden mukaan pyörätuolien sekä liikkumi- sen apuvälineiden EU-markkinoiden vuotuinen arvo liik- kuu 2-5 miljardin euron välillä.
EU on ollut pitkään talousliitto, ja sosiaaliturvaan liitty- vät edut ovat olleet riippuvaisia henkilön työntekijäs- tatuksesta siten, että sosiaalietuisuuksia ovat saaneet työntekijän perhe. Fyysisesti vammaisen henkilön on ai- emmin ollut vaikea lähteä töihin toiseen jäsenvaltioon, koska henkilökohtaisen avun siirrettävyys jäsenvaltioi- den kesken on ollut huono. Tähän odotetaan kuitenkin parannuksia. Myös vammaisten pysäköintiluvan vasta- vuoroisella tunnustamisella uskotaan olevan vaikutuksia liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuuksiin liik- kua henkilökohtaisesti Euroopan unionissa.
Tapausesimerkki - Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan oppilaitos syrji näkövammaista, kun opaskoiran käyttö kiellettiin oppilaitoksen tiloissa
Yhdenvertaisuusvaltuutettu teki tarkastuksen oppilaitokseen loppuvuodesta 2015, kun opas- koiran käyttö kiellettiin näkövammaiselta henki- löltä eikä sovittelu lukuisista yrityksistä huolimat- ta onnistunut. Valtuutettu katsoi, että oppilai- tos kohteli näkövammaista muita epäedullisim- min eikä pitänyt oppilaitoksen selitystä joidenkin henkilökunnan ja oppilaitoksen oppilaiden väi- tetyistä allergioista tai opaskoiran aiheuttamasta turvallisuusriskistä hyväksyttävänä syynä erilai- selle kohtelulle. Allergioista huolimatta on mah- dollista yhteensovittaa sekä opaskoirankäyttäjän että allergisten oikeudet yhteisymmärryksessä.
Opaskoira on näkövammaisen välttämätön apu- väline liikkumisessa ja näkövammaisella on yhtä- läinen oikeus opiskeluun muiden kanssa, katsoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Xxxxx Xxxxx.
Asetustasoisesti on säädetty muun muassa fyysi- sesti vammaisten avustajakoirien pääsystä ravin- toloiden asiakastiloihin (Maa- ja metsätalousmi- nisteriön asetus 1367/2011 ilmoitettujen elin- tarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta; 18 § Eläinten pääsystä elintarvikehuoneistoon). Lem- mikkikoiran pääsy ravintolaan edellyttää ravinto- lan edustajan suostumusta, mutta avustajakoiran pääsyssä ravintolaan ei erillistä lupaa edellytetä. Kuten asetuksen nimestä voi päätellä, kyse on elintarvikkeiden hygieniaan liittyvästä sääntelys- tä eikä asetuksen teksti ota kantaa siten edellä mainitun tapauksen kuvaukseen koira -allergis- ten ja hyötykoiran käyttäjien oikeuksien yhteen- sovittamiseen. Siihen tilanteeseen voidaan sovel- taa yhdenvertaisuuslakia.
Avustajakoira edistää fyysisesti vammaisen henkilökohtaista liikkumista
YK:n vammaissopimuksen ratifiointia pohtinut ulkoasi- ainministeriön työryhmä kirjoitti mietinnössään, että avustaminen vammaisen henkilökohtaisessa liikkumi- sessa tarkoittaa toisen henkilön antamaa apua, mutta myös eläintä, joka voi avustaa liikkumisen tukena. Sosi- aali- ja terveysministeriön lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineasetuksen muistioon on puolestaan kirjattu, että näkövammaisen opaskoira rinnastetaan fyysisesti vammaisen avustajakoiraan lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. Sairaanhoitopiirien myöntämiskäytännöt eivät kuitenkaan ole joustaneet siten, että avustajakoi- ria myönnettäisiin julkisrahoitteisina apuvälineinä.
Tällä hetkellä Invalidiliitto myöntää avustajakoiria RAY- rahoitteisesti ja yksityisrahoituksella. Kysyntä on kuiten- kin tarjontaa kovempi ja hakujonot ovat pitkiä. Invali- diliitto on vaikuttamistoiminnassaan pyrkinyt saamaan avustajakoiran apuvälineenä julkisen rahoituksen piiriin niiden saatavuuden turvaamiseksi. Terveyden ja Hyvin- vointilaitoksen (THL) avustajakoiraselvityksen (Avustaja- koirajärjestelmä - Selvitys järjestelmän nykytilasta ja ke- hittämisehdotuksia, 2014) mukaan avustajakoira edistää monin tavoin fyysisesti vammaisen itsenäistä suoriutu- mista ja osallisuutta yhteiskunnassa.
Avustajakoira toimii esimerkiksi liikkumisen tukena, avaa ovia, tuo lompakon ja kännykän ostosten tekemis- tä varten kaupassa, auttaa riisuuntumisessa vetämällä esim. sukan jalasta.
3.8 Oikeus terveyteen ja kuntoutukseen
Vammaisella henkilöllä on oikeus terveyteen ja saavu- tettaviin terveyspalveluihin yhdenvertaisesti muun väes- tön kanssa. Vaikka Suomen vammaispalvelulaki ei erot- tele vamman tai sairauden käsitteitä toisistaan, tässä yhteydessä voidaan tämä erottelu tehdä. Vammaispalve- lulain soveltamiskäytännössä sairautta on tosin arvioi- tu sairauden ja pitkäaikaissairauden valossa. YK:n vam- maissopimuksessa ei mainita sairautta sinänsä, mutta vammaisuus on määritelty pitkäaikaiseksi olotilaksi. Sai- raus nähdään siten ohimenevänä tilana, mikä ei aiheu- ta pysyvää toimintarajoitetta. Vammainen henkilö voi olla ”perusterve” tai sairas siinä missä muutkin. Sosiaa- li- ja terveyshuollossa kiinnitetään helposti liikaa huomi- ota vain yhteen henkilön vammaisuudesta aiheutuvaan toimintarajoitteeseen, kuten mielenterveysongelmaan. Tällöin muut toimintarajoitteet, kuten saman henkilön samanaikaisesta liikuntarajoitteesta aiheutuvaa tarpee- seen vastaaminen uhkaa jäädä huomioonottamatta.
Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa vaikea- vammaisen hoidon epäämiseen liittyvään ohjeeseen sai- raudenhoidon sektorilla. Myös YK:n vammaissopimus ehdottomasti kieltää tällaiset syrjivät ohjeet. Tämä liit- tyy asenteellisuuteen ja on yhteydessä siihen, että ter- veydenhuoltopalveluissa ei maassamme kuunnella vam- maista henkilöä itseään riittävän tarkasti. Vammaisen henkilön kertomus muusta sairaudesta tulkitaan helpos- ti olevan jotenkin yhteydessä alkuperäiseen vammaan tai jopa mielenterveysongelmaan. YK:n vammaissopi- muksen terveyttä koskeva artiklaa 25 tuleekin lukea tie- toisuuden edistämistä koskevan artiklan 8 kanssa ja lisä- tä vammaisuuden ja toimintarajoitteisuuden kohtaami- sen merkitystä terveydenhoidon alaan liittyvissä koulu- tuksissa.
Termi ”kuntoutus” yhdistetään usein vammautuneen henkilön kuntouttamiseen ja sopeuttamiseen takaisin yhteisöön sekä toimintakyvyn palauttamiseen. Kyse on tällöin tapaturman jälkeen tapahtuvasta kuntoutuspro- sessista. Kuntoutus voi olla myös toimintakyvyn ylläpitä- miseksi tapahtuvaa kuntoutusta, vaikkapa syntymästään asti vammaisen henkilön kohdalla tai vamman pahene- misen takia. Tällöin näkökulma liittyy esimerkiksi henki- lön työkyvyn ylläpitoon.
YK:n vammaissopimuksen artiklan 26 sisältämä vammai- sen henkilön oikeus kuntoutukseen on merkittävä, kos- ka vastaavaa säännöstä ei ole kirjoitettu muihin YK:n ihmisoikeussopimuksiin. Kuntoutus on terveyteen liit- tyvä, mutta täysin itsenäinen artikla, jossa keskeistä on vertaistuki ja moniammatillisuus osana sen yksilöllistä järjestämistapaa. Terveyden lisäksi työllisyys, koulutus ja sosiaalipalvelut ovat osana moniammatillista kuntoutus- ta. Suomessa ongelmakohtia on esiintynyt kuntoutus- ketjujen katkeamisessa, jossa akuuttivaiheen jälkeen ei ole välttämättä huolehdittu terveydenhuollon puolella vammautuneen henkilön seurannasta. Samoin kuntou- tuksen apuvälineiden saatavuus ja laatu sekä yksilöllinen sopivuus on ollut vammaisen henkilön kohdalla sidok- sissa hänen asuinpaikkaansa. Eräs esiin noussut syy on ollut hankintalain mukaisten avointen kilpailutusmenet- telyjen käyttäminen sosiaali- ja terveydenhuollon palve- luhankinnoissa. Valintaperusteeksi on asetettu useimmi- ten halvin hinta. Vammainen henkilö ei ole välttämät-
tä lainkaan saanut toimivaa ja turvallista apuvälinettä, koska apuvälineen laatuun ei ole panostettu. Myös kun- toutuksessa varsinkin harvinaissairaiden kannalta tutun ja luotettavan palveluntuottajan vaihtuminen ei edis- tä yksilöllistä kuntoutusta, kun uuden palveluntuotta- jan kanssa pitää aloittaa kaikki alusta. Siksi Invalidiliitto on vaatinut, että esim. terveydenhuollon lääkinnällinen
kuntoutus harvinaissairaalle järjestettäisiin muulla taval- la kuin hankintalain mukaisilla kilpailutusmenettelyil- lä. Sairaus tai vamma määritellään EU:ssa harvinai¬seksi, kun sen esiintyvyys väestössä on korkein¬taan viisi 10 000:sta. Suomessa tämä tarkoittaa alle 2700 henkilön sairaus- ja vammaryhmiä. Erilaisia harvinaisia sairauksia ja vammoja tun¬netaan käytetystä määritelmästä riip- puen noin 6000–8000.
Tapausesimerkki
”Olen näkövammainen ja sairastan diabetestä. Aiemmin olen mitannut verensokerin itsenäises- ti minulle sopivalla verensokerin mittauslaitteel- la. Kilpailutuksen seurauksena kaupunki vaihtoi verensokerimittarit uuteen malliin. En voi enää käyttää uutta verensokerimittaria, koska en hah- mota enää kohtaa, johon veritippa laitetaan.
En ole mitannut verensokeria muutamaan kuu- kauteen. Ei tämä näin pitänyt mennä, rajoite- taanko tässä oikeutta välttämättömään huolen- pitoon ja oikeutta elämään!”
Apuväline yksilöllisen tarpeen mukaan vammaiselle
Invalidiliitto on jo kaksi kertaa (2012 ja 2015) tehnyt eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun, koska eräät sairaanhoitopiirien ohjeistukset ovat rajoittaneet asumisyksikössä asuvan vaikeavammaisen henkilön oikeutta saada yksilöllinen tarpeenmukainen lääkinnäl- lisen kuntoutuksen apuväline, kuten esimerkiksi pyörällinen suihkutuoli, säädettävä sähkösänky tai henkilönostin.
Eduskunnan oikeusasiamies Xxxxx Xxxxxxxxxxxx on mo- lemmissa kanteluratkaisussaan (EOA 20.12.2012; Dnro 2495/4/12 ja EOA 29.12.2015; Dnro 2778/4/15) katsonut, että edellä mainitun kaltaiset ohjeistukset ovat olleet terveydenhuollon lainsäädännön vastaisia ja vaikeavam- maisella on oikeus saada yksilöllinen apuväline. Samalla ylin laillisuusvalvoja on edellyttänyt sosiaali- ja terveys- ministeriöltä toimenpiteitä muuttaa apuvälineasetuksen epäselvänä pitämäänsä sanamuotoa.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Terveys (artikla 25)
Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaisilla henki- löillä on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toi- met varmistaakseen sukupuolisensitiivisten tervey- denhuoltopalvelujen saatavuuden vammaisille hen- kilöille, terveyteen liittyvä kuntoutus mukaan lukien. Sopimuspuolet erityisesti:
a. järjestävät vammaisille henkilöille samanlaajuiset,
-laatuiset ja -tasoiset maksuttomat tai kohtuuhintai- set terveydenhuoltopalvelut ja -ohjelmat kuin muil- le, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden sekä väes- töpohjaisten kansanterveysohjelmien alalla;
b. järjestävät ne terveydenhuoltopalvelut, joita vammaiset henkilöt tarvitsevat erityisesti vammai- suutensa vuoksi, mukaan lukien varhainen tunnis- taminen ja puuttuminen tarvittaessa, sekä palvelut, joilla pyritään minimoimaan ja estämään uusia vam- moja, myös lasten ja vanhusten keskuudessa;
Tapausesimerkki – kohdellaanko vammaisia yhdenvertaisesti vakuutusyhtiöiden asiakkaina?
”Minulle ei myönnetty liikuntavamman vuok-
si jatkuvaa matkavakuutusta joka olisi voimassa 180 vrk matkan alusta. Olen muuten ihan perus- terve. Onko tällainen käytäntö oikein ja yleistä kaikkien liikuntavammaisten keskuudessa? Ke- nen vastuulla on matkailu, jos liikuntavammas- ta johtuen ei vakuutusta saa? Vakuutusyhtiö ei antanut kirjallisia perusteita edes pyydettynä ja vakuutusyhtiön edustaja totesi, että asia ratkais- taan tapauskohtaisesti.”
Vaikka kyse tapauksessa oli vapaa-ajan matka- vakuutuksesta, voidaan tuon ns. terveysselvitystä koskevan kohdan takia pohtia artiklan 25 sovel- tuvuutta, koska artikla kieltää vammaisten syr- jinnän esim. sairausvakuutusten myöntämises- sä. Mitään yleisiä luetteloita ei vakuutusyhtiöillä voi olla käytössä, jossa vammaiset suljetaan pois. Jonkin yksittäisen sairauden tai vamman kohdal- la vakuutusyhtiön pitää pystyä esittämään etu- käteen lääketieteellisesti ja vakuutusmatemaat- tisesti perusteluita riskin korkeammasta toden- näköisyydestä vahinkoalttiudelle. Jälkikäteisiä in casu -tyyppisiä perusteluita ei tule sallia vam- maisten kohdalla. Vamma on yleensä pysyvä tila, kun taas sairaus on ohimenevä tila, joka ei jätä toiminnallista haittaa. Tätä kulmaa eivät vakuu- tusyhtiöt välttämättä ole sisäistäneet. Kysymys kuuluu, onko vakuutustoimihenkilöllä toimivaltaa tai kompetenssia arvioida asiakkaan toimintaky- kyä hänet tavattuaan?
c. järjestävät nämä terveydenhuoltopalvelut mah- dollisimman lähellä ihmisten omia yhteisöjä, myös maaseutualueilla;
d. vaativat terveydenhuoltoalan ammattihenkilöitä järjestämään vammaisille henkilöille samanlaatuista hoitoa kuin muille, myös vapaan ja tietoon perustu- van suostumuksen perusteella, muun muassa lisää- mällä tietoisuutta vammaisten henkilöiden ihmisoi- keuksista, arvosta, itsemääräämisoikeudesta ja tar- peista järjestämällä koulutusta sekä saattamalla voi- maan julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa koske- vat eettiset ohjeet;
e. kieltävät vammaisten henkilöiden syrjinnän myönnettäessä sairausvakuutuksia ja henkivakuutuk- sia, jos kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa henki- vakuutusten myöntämisen, ja vaativat nämä vakuu- tukset myönnettäviksi oikeudenmukaisella ja koh- tuullisella tavalla;
f. estävät terveydenhuollon ja terveydenhuoltopal- velujen sekä ravinnon ja nesteiden syrjivän epäämi- sen vammaisuuden perusteella.
Suomessa uusi terveydenhuoltolaki ja siihen liittyvä lain- säädäntö ovat tuoneet uudistuksia terveydenhoitopai- kan ja terveyspalvelujen valinnan vapauteen, hoidon keskittämiseen ja kuntoutuksen mahdollisen elinikäi- seen seurannan mahdollistamiseen. Myös tärkeistä apu- välineistä on tullut voimaan uusi asetus, jossa säädetään vammaisille yksilöllisesti sopivien ja toistuvasti tarvittavi- en apuvälineiden jakokäytännöstä.
Vammaisen henkilön seksuaali- ja lisääntymisterveyden näkökulmasta Suomen steriloimislaki (24.4.1970/283) on vanhanaikainen ja edellyttää muutoksia lain 1 ja 2 §:iin. Xxxxxxxxxxxxxxx mukaan henkilö voidaan steriloida hänen omasta pyynnöstään mutta myös hänen laillisen edusta- jan pyynnöstä, mikäli henkilö on sairauden vuoksi pysy- västi kykenemätön ymmärtämään asian merkityksen ja mikäli pakottavat syyt puoltavat toimenpidettä. Jälkim- mäisessä tapauksessa edellytyksenä on se, että on syytä otaksua, että henkilön jälkeläisillä olisi tai heille kehit-
tyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika tai kun henkilön oma sairaus rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia. Luvan an- taisi tällöin sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviras- to eli Valvira. Tämä mahdollistaa sen, että järjestelmä- lähtöinen näkökulma ohittaa vammais- ja asiakasnäkö- kulman.
YK:n vammaissopimuksen 23 artiklan selvän sanamuo- don mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus päättää lastensa määrästä ja ennen kaikkea saada tietoa lisään- tymisterveydestä ja saada perhesuunnitteluvalistusta. Tämän tiedon tulee olla vammaisen henkilön saavutet- tavissa ja perhesuunnitteluvalistuskurssille pääsyn estee- töntä. Xxxxxxxxxxxxxxx mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus säilyttää hedelmällisyytensä, minkä nojalla on syytä harkita steriloimislain muuttamista.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Kuntoutus (artikla 26)
1. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmu- kaiset toimet muun muassa vertaistuen avulla, jot- ta vammaiset henkilöt voisivat saavuttaa ja säilyttää mahdollisimman suuren itsenäisyyden, täysimääräi- set ruumiilliset, henkiset, sosiaaliset ja ammatilliset kyvyt sekä täysimääräisen osallisuuden ja osallistu- misen kaikilla elämänalueilla. Tätä varten sopimus- puolet järjestävät, vahvistavat ja lisäävät laaja-alaisia kuntoutuspalveluja ja -ohjelmia erityisesti terveyden, työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen aloilla siten, että:
a. nämä palvelut ja ohjelmat aloitetaan mahdolli- simman varhaisessa vaiheessa ja ne perustuvat yksilöllisten tarpeiden ja vahvuuksien monialai- seen arviointiin;
b. näillä palveluilla ja ohjelmilla tuetaan osallistu- mista ja osallisuutta yhteisöön ja kaikkiin yhteis- kunnan osa-alueisiin ja ne ovat vapaaehtoisia ja vammaisten henkilöiden saatavilla mahdollisim- man lähellä heidän omia yhteisöjään, myös maaseutualueilla.
2. Sopimuspuolet edistävät kuntoutuspalveluissa työskentelevien ammattihenkilöiden ja henkilöstön perus- ja jatkokoulutuksen kehittämistä.
3. Sopimuspuolet edistävät vammaisille henkilöille tarkoitettujen kuntoutukseen liittyvien apuvälinei- den ja apuvälineteknologian saatavuutta, tuntemus- ta ja käyttöä.
Kelan järjestämään lääkinnälliseen kuntoutukseen on tullut muutoksia 1.1.2016 alkaen. Uudistus koskee vai- keavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta, jonka nimi on jatkossa vaativa lääkinnällinen kuntoutus.
Oikeus kuntoutukseen ei enää edellytä, että hakija saa myös korotettua vammais- tai hoitotukea, eli ns. vam- maisetuuskytkös poistuu. Kuntoutuksen myöntäminen perustuu jatkossa sairauteen tai vammaan, niihin liitty- viin rajoitteisiin ja huomattaviin vaikeuksiin arjessa suoriutumisessa ja osallistumisessa sekä vähintään vuo- den kestävään kuntoutustarpeeseen. Myös kuntoutuk- sen sisältöä ja toteutusta on uudistettu.
Invalidiliitto kannattaa ns. vammaisetuuskytköksen pois- toa, mutta on pettynyt siitä, kun lääkinnällisen kuntou- tuksen ikärajaa ei nostettu kuitenkaan 65 vuodesta 68 ikävuoteen. Samalla seuraamme tarkasti, mitä tapahtuu, kun vaikeavammaisuuskäsite on poistunut laista. Tämä nimittäin voi lisätä arvioinnissa vaikeuksia tulkita, kuka on oikeutettu vaativaan lääkinnälliseen kuntoutuksen. Lakiin on kirjattu käytännössä omaksuttu rajaus, jonka mukaan Kela ei järjestä kuntoutuksena toimintaa, jonka tavoitteet ovat ainoastaan hoidollisia (mm. niveljäykis- tymisen ehkäiseminen tai hengityskapasiteetin ylläpitä- minen).
3.9 Oikeus työhön
YK:n vammaissopimuksen artikla 27 koskee vammaisten ihmisten työtä ja työllistymistä. Artiklan tarkoituksena on varmistaa vammaisten henkilöiden tehokas osallistu- minen työhön ja avoimille sekä inklusiivisille työmarkki- noille, jotka ovat vammaisten saavutettavissa. Inkluusi- on voi ymmärtää juuri vammaisten henkilöiden oikeu- tena osallisuuteen yhteiskunnassa. Artikla antaa suojaa vammaisen henkilön syrjinnältä työelämässä ja varmis- taa, että työpaikat tehdään vammaisille työntekijöille esteettömiksi kohtuullisten mukautusten keinoin. Yleis- sopimuksen 2 artiklan määritelmäsäännöksen mukaan kohtuullisten mukautusten tekemättä jättäminen on so- pimuksessa tarkoitettua syrjintää. Lisäksi artikla 27 sään- telee muun muassa vammaisten työntekijöiden suojasta oikeudenmukaisiin ja suotuisiin työoloihin sekä kannus- taa vammaisia henkilöitä yrittäjiksi. YK:n vammaissopi- muksen johdanto-osan kohta m) korostaakin vammais- ten henkilöiden arvokasta panosta yhteisön yleiseen hy- vinvointiin ja monimuotoisuuteen.
Vammaisen henkilön oikeus työhön vahvistaa oikeutta itsenäiseen elämään ja osallisuuteen yhteisössä merkit- tävällä tavalla. Työn tekeminen ja työmarkkinoille pääsy antavat taloudellista turvaa ja vähentävät köyhyysriskiä, mutta ehkäisee samalla myös syrjäytymiseltä. Syntymäs- tään saakka vammainen henkilö joutuu useimmiten tur- vautumaan erilaisiin tukiin, joiden taso on palkkatasoa merkittävästi pienempi.
YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimus
Työ ja työllistyminen (artikla 27)
1. Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöi- den oikeuden tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa; tähän sisältyvät oikeus mahdollisuuteen an- saita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmark- kinoilla hyväksytyllä työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saa- vutettavissa. Sopimuspuolet turvaavat työnteko-oi- keuden toteutumisen ja edistävät sitä, myös niiden osalta, jotka vammautuvat palvelussuhteen aikana, toteuttamalla myös lainsäädännön avulla asianmu- kaisia toimia, joiden tarkoituksena on muun muassa:
a. kieltää syrjintä vammaisuuden perusteella kai- kissa kaikkia palvelussuhteen muotoja koskevissa asi- oissa, muun muassa palvelukseen ottamisen ja palve- lussuhteen ehtoja, palvelussuhteen jatkumista, ural- la etenemistä sekä turvallisia ja terveellisiä työoloja koskevissa asioissa;
b. suojella vammaisten henkilöiden oikeuksia oi- keudenmukaisiin ja suotuisiin työoloihin yhdenver- taisesti muiden kanssa, mukaan lukien yhdenvertai- set mahdollisuudet ja sama palkka samanarvoisesta työstä, turvalliset ja terveelliset työolot, mukaan lu- ettuna suojelu häirinnältä, sekä epäkohtiin puuttu- minen;
c. varmistaa, että vammaiset henkilöt pystyvät käyttämään oikeuttaan ammattiyhdistystoimintaan yhdenvertaisesti muiden kanssa;
d. mahdollistaa vammaisille henkilöille yleisten teknisten ja ammatinvalintaan liittyvien neuvonta-
ohjelmien, työhönsijoittamispalvelujen sekä amma- tillisen koulutuksen ja jatkokoulutuksen tehokas saa- tavuus;
e. edistää vammaisten henkilöiden mahdollisuuk- sia työllistyä ja edetä urallaan työmarkkinoilla sekä heidän avustamistaan työn löytämisessä, saamisessa ja säilyttämisessä sekä työhön palaamisessa;
f. edistää mahdollisuuksia itsenäiseen elinkeinon- harjoittamiseen, yrittäjyyteen, osuuskuntien kehittä- miseen ja oman yritystoiminnan aloittamiseen;
g. työllistää vammaisia henkilöitä julkisella sektorilla;
h. edistää vammaisten henkilöiden työllisyyttä yksityisellä sektorilla asianmukaisilla menettelytavoil- la ja toimilla, joihin voi sisältyä tasa-arvoistavia toimintaohjelmia, kannustimia ja muita toimia;
i. varmistaa, että vammaisia henkilöitä varten tehdään työpaikoilla kohtuulliset mukautukset;
j. edistää vammaisten henkilöiden työkokemuk- sen hankkimista avoimilla työmarkkinoilla;
k. edistää vammaisten henkilöiden ammatillisen kuntoutuksen, työn säilyttämisen ja työhönpaluun ohjelmia.
2. Sopimuspuolet varmistavat, ettei vammaisia hen- kilöitä pidetä orjuudessa tai orjuuden kaltaisessa pakkotyössä ja että heitä suojellaan yhdenvertaises- ti muiden kanssa pakkotyöltä ja muulta pakolliselta työltä.
3.9.1 Vammaisten henkilöiden työllistyminen Suomen lainsäädännössä
Yhdenvertaisuussuunnittelu ja -suunnitelma estävät syrjintää ennakolta työssä
Vammaisten henkilöiden työllistymisestä ja työssä pysy- misestä on säädetty monissa eri laeissa. Työnantajan on yhdenvertaisuuslain mukaisesti edistettävä yhdenvertai- suutta työpaikalla ja työpaikan tarpeet huomioon otta- en kehitettävä työoloja sekä niitä toimintatapoja, joita noudatetaan henkilöstöä valittaessa ja henkilöstöä kos- kevia ratkaisuja tehtäessä. Jos saman työnantajan pal- veluksessa on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä, niin työnantajan pitää laatia yhdenvertaisuussuunnitelma konkreettisia toimia varten.
Laki ei edellytä mitään tiettyä yksittäistä toimenpidettä, vaan tämä ratkeaa tapauskohtaisesti työpaikan olosuh- teiden perusteella. Henkilöstökyselyissä säännöllisesti seurataan yhdenvertaisuuden toteutumista, joten myös vammaisuus tulisi ottaa huomioon em. kyselyissä ja suunnata sitten tarvittaessa yhdenvertaisuustoimia kyse- lyn tulosten perusteella.
Yhdenvertaisuussuunnitelman ei tarvitse olla erillinen asiakirja, vaan se voi olla osa tasa-arvosuunnitelmaa, jolloin työpaikalla voidaan paremmin huomioida esi- merkiksi ikääntyneitä naistyöntekijöitä, vähemmistössä olevia miehiä naisvaltaisella työpaikalla tai vammaisia nuoria naisia.
Yhdenvertaisuuslaki suojaa konkreettisissa syrjintä- tai häirintätilanteissa työpaikalla
Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:ssä säännellyn syr- jintäkiellon mukaan ketään ei saa syrjiä mm. vammai- suuden perusteella. Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi syrjintää on myös häirintä, kohtuullisten mukau- tusten epääminen sekä esimiehen alaiselleen antama ohje tai käsky syrjiä esimerkiksi vammaisia henkilöitä.
Lain 14 §:ssä todetaan, että henkilön ihmisarvoa tarkoi- tuksellisesti tai tosiasiallisesti loukkaava käyttäytyminen on häirintää, jos loukkaava käyttäytyminen liittyy syrjin- täkiellon vastaiseen syyhyn ja käyttäytymisellä luodaan mainitun syyn vuoksi henkilöä halventava tai nöyryyt- tävä taikka häntä uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Työnantajan menettelyä on pidettävä syrjintä- nä, jos työnantaja ei ole ryhtynyt käytettävissään oleviin toimiin häirinnän poistamiseksi saatuaan tiedon työnte- kijänsä joutumisesta häirinnän kohteeksi. Yhdenvertai- suuslain noudattamista työsuhteessa ja julkisoikeudelli- sessa palvelussuhteessa sekä työharjoittelussa ja muussa vastaavassa toiminnassa työpaikalla sekä työhönotossa valvovat työsuojeluviranomaiset eli käytännössä alue- hallintovirastot.
Yhdenvertaisuuslain 15 §:n kohtuullista mukautuksista on säädetty siten, että työnantajan on pyynnöstä viipy- mättä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perus- teista vammaiselle henkilölle, joka katsoo kohtuullisten mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrjityksi työtä tai virkaa hakiessaan taikka työ- tai virkasuhteessa. Toi- menpiteen tulee vastata vammaisen henkilön tarpee- seen ja se tulee toteuttaa kohtuullisessa ajassa pyynnön
esittämisestä. YK:n vammaissopimuksen artiklassa 27 so- pimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden
oikeuden tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa ja tarvittaessa varmistaa, että vammaisia henkilöitä varten tehdään työpaikoilla kohtuulliset mukautukset.
Syrjivän työpaikkailmoittelun kiellolla säännellään sitä, että työnantaja ei saa avoimesta työpaikasta, virasta tai tehtävästä ilmoittaessaan oikeudettomasti edellyttää hakijoilta yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettuja henkilöön liittyviä ominaisuuksia. Työpaikkailmoituksessa ei saa pe- rusteettomasti asettaa sellaisia vaatimuksia, jotka eivät ole tarpeen työtehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi esimerkiksi vaatia täydellistä suomenkielen osaamista, jos tehtävä ei aseta sellaista vaatimusta.
Vastatoimen kiellolla tarkoitetaan sitä, että henkilöä ei saa kohdella epäsuotuisasti eikä hänelle kielteisiä seu- rauksia aiheuttavalla tavalla sen vuoksi, että hän on vedonnut yhdenvertaisuuslaissa säädettyihin oikeuk- siin tai velvollisuuksiin, osallistunut syrjintää koskevan asian selvittämiseen tai ryhtynyt muihin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Tyypillisesti vastatoi-
mien kiellon oikeusvaikutus toteutuu työpaikoilla, koska työnantaja ja työntekijä voivat kohdata usein tai tois- tuvasti työpaikalla, mutta jonkun elinkeinonharjoitta- jan kanssa asioiminen voi tapahtua vain yhden kerran.
Tämän lisäksi työntekijä on lähtökohtaisesti alisteisessa asemassa suhteessa työnantajaan.
Vammaisten henkilöiden työturvallisuuteen ja työllistymiseen vaikuttavat erityislait
Työturvallisuuslain (23.8.2002/738) mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuu- desta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnan- tajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän hen- kilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Työturvalli- suuslain 12 §:ssä on säädetty työnantajan velvollisuudes- ta ottaa huomioon vammaiset henkilöt työympäristön suunnittelussa. Työympäristö tulee tarvittaessa tehdä sellaiseksi, että se on myös vammaiselle työntekijälle ter- veellinen ja turvallinen.
Vammaisten henkilöiden arvokkaan oman työpanoksen antaminen ja heidän osallisuutensa avoimilla työmark- kinoilla saattaa edellyttää edellä kuvattujen lainsäädän- nöllisten toimenpiteiden lisäksi myös säännöksiä talou- dellisista tukimuodoista, jotka edistävät työnantajan päätöstä palkata osatyökykyisiä henkilöitä työhön. Työ- ja elinkeinotoimistot (TE-toimistot) voivat tukea osa- työkykyisten henkilöiden työllistymistä tai työn säilyttä- mistä myöntämällä järjestelytukea kun henkilön vam- ma tai sairaus vaikuttaa työllistymiseen tai työn säilyt- tämiseen. Työolosuhteiden järjestelytuen tarkoituksena on tukea työnantajaa, jos työhön palkattavan tai työssä olevan henkilön vamma tai sairaus edellyttää työvälinei- den hankkimista tai työpaikalla tehtäviä muutoksia, ja hankinnasta tai muutostöistä aiheutuvia kustannuksia on pidettävä työnantajan taloudellinen tilanne huomi- oon ottaen merkittävinä. Tuen enimmäismäärä työvä- lineiden hankkimisesta ja työpaikan muutostöistä on 4 000 € henkilöä kohden. Työolosuhteiden järjestelytukea voidaan myöntää myös korvaamaan toisen työntekijän antamaa apua enintään 20 tuntia kuukaudessa enintään
18 kuukauden ajan. Järjestelytuki on harkinnanvarai- nen. TE-toimisto arvioi vammasta tai sairaudesta aiheu- tuvan haitan perusteella järjestelytuen myöntämisen tarkoituksenmukaisuuden saatuaan työnantajalta riittä- vät selvitykset tuen tarpeen arvioimiseksi.
Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu tuki, jota TE-toimisto voi käy- tettävissään olevien määrärahojen puitteissa myöntää työnantajalle palkkakustannuksiin. Palkattavan työttö- män vammaisen henkilön vamma tai sairaus saattaa vai- keuttaa työssä selviytymistä. Tällöin työnantajalle mak- settava palkkatuki saattaa auttaa vammaisen henkilön työllistymistä. Palkkatuen määrän ja keston TE-toimisto päättää tapauskohtaisesti. Tukea voidaan myöntää sekä toistaiseksi voimassa olevaan että määräaikaiseen työ- suhteeseen, myös oppisopimuskoulutukseen. Tukea voi- daan maksaa myös osa-aikaiseen työsuhteeseen, mikäli TE-toimisto pitää osa-aikatyötä tarkoituksenmukaisena ja osa-aikatyö edistää henkilön mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille. Tämä voi olla perusteltua esimerkiksi osatyökykyisten työllistymisen kannalta.
Vammaispalvelulain 8 b §:n mukaan kunnan tulee järjes- tää päivätoimintaa vaikeavammaiselle työkyvyttömälle henkilölle, jolla vamman tai sairauden aiheuttaman erit- täin vaikean toimintarajoitteen vuoksi ei ole edellytyk- siä osallistua sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e §:ssä tar- koitettuun työtoimintaan ja jonka toimeentulo perus- tuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Sosiaalihuoltolaki on kumottu uudella sosiaalihuoltolailla (30.12.2014/1301), joka astui voimaan 1.4.2015. Uuden lain voimaantulosäännöksissä todetaan, että vanhan lain työtoimintaa sääntelevä 27 e
§ jää edelleen voimaan. Selvyyden vuoksi todettakoon, että sosiaalihuoltolain mukainen työtoiminta on ensisi- jainen vaihtoehto sellaiselle vaikeavammaiselle henkilöl- le, joka ei kykene muutoin työllistymään. Mikäli henkilö ei pärjäisi yksilöllisen arvioinnin perusteella työtoimin- nassa, tulee kunnan erityisen järjestämisvelvollisuutensa perusteella järjestää vaikeavammaiselle henkilölle päivä- toimintaa, johon tällaisella henkilöllä on näin ollen ns. subjektiivinen oikeus.
Tapausesimerkki – Esteetön pysäköintipaikka kohtuullisena mukautuksena
Suomalaisyliopisto järjesti liikkumisrajoitteiselle työntekijälleen esteettömän pysäköintipaikan eli nk. invaparkkipaikan työpaikan välittömään läheisyyteen. Tätä voidaan pitää hyvin perustel- lusti vammaiselle tehtävänä kohtuullisena mukautuksena työpaikalle yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaisesti.
3.9.2 Xxxxxxxxx kohtaamat esteet työnteolle
– työpaikka esteettömäksi
Seuraavaksi esitetään joitain argumentteja siitä, mitkä tekijät haittaavat vammaisen henkilön työllistymistä ja mitkä tekijät edistävät sitä. Kyse on varsin konkreettises- ta ratkaisumahdollisuuksien kuvaamisesta.
Esteellinen työpaikka:
• Työpaikkojen, kuten rakennusten, toimitilojen ja ruo- kaloiden fyysiset esteet aiheuttavat haittaa vammai- selle työpaikalla liikkumisen ja toimimisen suhteen.
• Esteelliset kulkuvälineet estävät vammaisen työpai- kalle siirtymisen.
• Lainsäädäntö ja toimintatavat estävät vammaisten toimimisen tietyissä ammateissa tai eivät suojele riit- tävän tehokkaasti vammaisia henkilöitä työpaikoilla.
• Esteettömän ja saavutettavan tiedon puuttuminen va- paista työtehtävistä tai työmahdollisuuksista vaikeut- tavat vammaisen henkilön urakehitystä.
• Työpaikkojen viestinnälliset esteet voivat haitata työntekoa.
• Vammaista työntekijää muiden työntekijöiden syrjivät asenteet ja ennakkoluulot voivat johtaa työpaikka- kiusaamiseen vamman perusteella.
• Kohtuullisten mukautusten laiminlyönti tai niiden saamisen ajallinen ulottuvuus voi venähtää turhan pitkäksi esim. (HS 11.12.2009) pyörätuolinkäyttäjä ei voinut kelata henkilöstöruokalaan portaiden takia, joten hän ei jäänyt odottamaan luiskan valmistumista vaan vaihtoi toiseen yritykseen.
• Työpaikoilla annettava koulutus voi valikoitua henki- lön mukaan.
• Työpaikoilla virkistystoiminta voi olla esteellistä tai se järjestetään esteellisessä paikassa.
• Sopivan ammattikoulutuksen puute eli vammaisen kouluttautuminen ”väärälle alalle” voi haitata työllis- tymistä.
Esteetön työpaikka:
• Yksilöllinen ja joustava työaika, vaikka kyse ei ole var- sinaisesti osa-aikaisesta työsopimuksesta
• Etätyömahdollisuuden hyödyntäminen
• Tavoitteena on toimivan esteettömyysketjun luomi- nen – esteetön asunto ja lähiympäristö, kulkuväline ja informaation saavutettavuus sekä asemalaiturin esteettömyys, työpaikan rakennuksen esteettömyys sekä työhön liittyvän informaation saavutettavuus ja oikea-aikaisuus eli Design for All (kaikille sopiva suunnittelu).
• Kohtuulliseen mukautukseen työpaikalla kuuluu tar- vittaessa mm. luiskat, kynnysten madaltaminen, es- teettömän pysäköintipaikan eli ns. invaparkkipaikan järjestäminen työpaikan välittömään läheisyyteen, työpisteen tason laskeminen, työvälineiden saavutet- tavuus, oviaukkojen leventäminen, tietokoneohjelmi- en ja tiedostojen saavutettavuus, ympäristön hahmot- tamisen helppous värein ja äänin, opastekstein pis- tekirjoituksella, saniteettitilojen ja hissin soveltuvuus pyörätuolinkäyttäjälle esim. ovien leveys ja korkeus
sekä tilaa kääntyä hissikorissa, painikkeiden korkeus, työpisteessä riittävät tilat apuvälineille ja henkilökoh- taiselle avustajalle.
• Työsuojelun valvontaviranomaisten valvonnan tehos- taminen vammaisiin työnhakijoihin ja työntekijöi- hin sekä työvoimaneuvojien koulutus vammaisuuden kohtaamisesta.
• Tiedonvälityksen saavutettavuus on toteutettava tek- nisesti ja henkilökohtaisesti.
• Asenteiden kitkeminen alkaa jo päiväkodissa ja vam- maisten arvokkaan panoksen esiin nostaminen sekä näkyvyys työelämässä että mediassa – yritysten ja jul- kisyhteisöjen hyvät käytännöt on nostettava esiin, kuten kaupunkien vammaisohjelmat, joissa luvataan vammaisille koulutusta ja työtä.
• Vammaisille yhdenvertaiset oikeudet työhön liitty- vään jatkokoulutukseen ja tietojen ylläpitämiseen on toteutettava.
• Vammaiset on otettava mukaan myös työntekijöiden vapaa-ajalle ja virkistystoiminnan suunnitteluun.
• Sopivan ammattikoulutuksen puute vs. ammattitaito sopivalla alalla, mahdollinen korkeakoulututkinto ja kielitaito edesauttaa työpaikan löytymistä.
• Työolosuhteiden järjestelytuen ja palkkatuen aiempaa tehokkaampi hakeminen ja käyttö vammaisen henki- lön työllistämisen edistämiseksi.
4 YK:N VAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUKSIA KOSKEVAN SOPIMUKSEN KANSALLINEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
4.1 Valvontamekanismi
Jotta YK:n vammaissopimuksen sisältämät ihmisoikeu- det toteutuisivat täysimääräisesti käytännössä Suomes- sa, tulee perustaa kansallinen valvontamekanismi. YK:n vammaissopimuksen valvontamekanismi jakautuu sekä kansainväliseen että kansalliseen järjestelmään.
Kansainvälisen valvontamekanismin osalta voidaan ly- hyesti todeta, että sopimuksen hyväksyneiden valtioi- den on määräajoin raportoitava vammaisten henkilöi- den ihmisoikeuksien toteutumisesta valtiossa YK:n vam- maissopimusta valvovalle kansainväliselle komitealle.
Komitea käsittelee tietyin edellytyksin myös yksittäisen henkilön tai häntä edustavan järjestön tekemiä valituk- sia ihmisoikeusloukkauksista ja voi antaa huomautuksen sopimusmääräyksen vastaisesta toiminnasta. Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuk- sia koskevan yleissopimuksen lisäksi myös siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan, jossa on säännelty em. valitus- ten tekemisestä, niiden käsittelystä ja mahdollisista seu- raamuksista.
Kansallisen valvontamekanismiin liittyy kolme toisiinsa sidoksissa olevaa asiakokonaisuutta. Vasta tehokas seu- ranta- ja valvontamekanismin luominen tai sen nimittä- minen edesauttaa vammaisten henkilöiden ihmisoikeuk- sien toteutumista.
Ensinnäkin sopimuksen hyväksyneen valtion on perus- tettava yksi tai useampi yhteystaho yleissopimuksen kansallista täytäntöönpanoa varten. Kansallisella täytän- töönpanolla tarkoitetaan sopimuksen saattamista osaksi valtion omaa oikeusjärjestelmää. Yhteystahojen rooli on olla aktiivinen vammaisten oikeuksien ja vammaispoli- tiikan toteuttaja. Tämän lisäksi yhteystahon puitteissa yleissopimus edellyttää koordinaatiojärjestelmän perus- tamista helpottamaan kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvää toimintaa eri aloilla ja tasoilla. Koordinaatiojär- jestelmä on luonteeltaan neutraali keskustelufoorumi keskustelua ja päätöksentekoa varten.
Toiseksi sopimuksen hyväksyneen valtion on perustetta- va tai nimettävä riippumaton ja itsenäinen kansallinen elin, jonka avulla edistetään, suojellaan ja seurataan YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanoa. Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution muodostavat Ihmis- oikeuskeskus, Ihmisoikeuskeskuksen yhteydessä toimi- va Ihmisoikeusvaltuuskunta sekä Eduskunnan oikeus- asiamies. Ihmisoikeusvaltuuskunta koostuu osin myös vammaisjärjestöjen edustajista ja tätä kautta vammaiset osin osallistetaan YK:n vammaissopimuksen seurantaan. Ihmisoikeusvaltuuskunta laatii ihmisoikeuskeskukselle esim. toimintasuunnitelman ja valtuuskunnalla on oma vammaisjaostonsa. YK:n vammaissopimuksen artikla 33
edellyttää kansalaisyhteiskunnan osallistuvan sopimuk- sen toimeenpanorakenteeseen. Edistäminen tarkoittaa ohjausta, neuvontaa ja koulutusta vammaisten ihmisoi- keuksista. Suojelu merkitsee yksilöllisen avun ja ohja- uksen antamista vammaiselle henkilölle hänen yksilö- valitusasiassa. Sopimuksen mukaisen suojelun varmis- taminen edellyttäisi myös tehokkaan ihmisoikeuslouk- kauksen hyvitysjärjestelmän perustamista maahamme. Seuranta tarkoittaa sen valvomista, että valtio toteuttaa tehokkaasti sen sopimusvelvoitteensa.
Kolmanneksi kansalaisyhteiskunta eli vammaiset henki- löt itse ja vammaisjärjestöt on otettava mukaan kansal- liseen YK:n vammaissopimuksen valvontamenettelyyn. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vammaisia hen- kilöitä on nimitettävä edellä mainittuihin sopimuksen täytäntöönpanoelimiin ja hyödynnettävä heidän asian- tuntijuuttaan kaikissa vammaisten henkilöiden ihmis- oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi merkittävänä seikkana voidaan pitää sitä, että YK:n vammaissopimus asettaa valtiolle yleisen velvoitteen neuvotella vammais- ten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen kanssa kaikissa heitä koskevissa kysymyksissä.
4.2 YK:n yleissopimuksen hidas täytäntöönpano Suomen ongelmana
YK:n vammaissopimusta on valmisteltu jo 2000-luvun alusta lähtien, ja se tuli kansainvälisesti voimaan 3.5.2008. Suomi allekirjoitti ensimmäisten valtioiden joukossa 30.3.2007 yleissopimuksen ja sen yksilövalituk- sen mahdollistavan valinnaisen pöytäkirjan, mutta ei ole vielä sitä ratifioinut. Kansainvälinen voimaantulo ja sen asettama velvoite ei ole kuitenkaan vaikuttanut Suomen nopeuteen ratifioida sopimus. Allekirjoituksellaan Suo- mi on kuitenkin sitoutunut noudattamaan sopimuksen henkeä eikä sen tarkoitusta vastaamatonta lainsäädän- töä voida enää säätää. Allekirjoitus on luonut siten mo- raalisen velvoitteen.
Valtakunnallisen vammaispoliittisen ohjelman eli VAMPO:n toimenpiteiden kärjen muodostaa YK:n vam- maissopimuksen kansallisen toimeenpanon edistäminen mm. säädösmuutosten valmistelulla, mutta myös asen- teisiin vaikuttamalla vammaisnäkökulman tuomiseksi osana ihmisoikeuskysymystä. VAMPO:on liittyy eräs on- gelmakohta. Ohjelmasta käy ilmi, että aikajänne vuosis- ta 2007–2011 yleissopimuksen ratifioimiselle on siirtynyt vuosiksi 2011– 2016.
YK:n vammaissopimuksen kansallinen seurantarakenne
1. Hallinnon sisäinen yhteystaho (focal point; art. 33.1): Ulkoasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, koordinaatiomekanismin vammaisjärjestöedustaja; yhteystaho mm. raportoi YK:n vammaissopimuskomi- tealle ensimmäisen kerran 2 vuotta ratifioinnista ja sitten 5 vuoden välein
2. Koordinaatiomekanismi (art. 33.1): Uusi VANE (Valta- kunnallinen vammaisneuvosto), jossa on vammaisjär- jestöjä ja uusia viranomaisia sekä työmarkkinajärjes- töjä
3. Hallinnosta itsenäinen ja riippumaton valvontameka-
nismi (art. 33.2): Ihmisoikeuskeskus ja sen valtuuskun- ta, jossa on vammaisjärjestöjen edustajista koostuva vammaisjaos (edistäminen ja seuranta) sekä eduskun- nan oikeusasiamies (suojelu ja seuranta)
4. Kansalaisyhteiskunta (art. 33.3), joka on jokaisessa YK:n vammaissopimuksen seurantarakenteen osassa läpileikkaavasti! Vrt. myös YK:n vammaissopimuksen velvoite art. 4.3 ”kaikissa vammaisia koskevissa pää- töksissä ja lain valmisteluissa pitää vammaiset ja hei- tä edustavat järjestöt osallistaa mukaan ja neuvotella tiiviisti heidän kanssaan.”
Suomi on viime vuosina uudistanut lainsäädäntöään poistamalla YK:n vammaissopimuksen ratifioinnin mah- dollisia esteitä säätämällä kokonaan uusia lakeja tai muuttamalla vanhoja lakeja. Näillä toimenpiteillä on py- ritty parantamaan vammaisten ihmisten perus- ja ihmis- oikeuksia. Valtakunnallisella vammaispoliittisella ohjel- malla vuosiksi 2010–2015 (VAMPO) on myös osaltaan py- ritty lisäämään kansalaisten ja viranomaisten tietoisuut- ta vammaisten henkilöiden tarpeista ja heidän osallista- mistaan yhteiskuntaan yhdenvertaisina ja tasavertaisina yksilöinä. Hidas ratifiointiprosessi on kuitenkin ongelma vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta. Mikäli esimerkiksi EU:ssa kehite- tään YK:n vammaissopimusmääräykset täyttäviä esteet- tömyysstandardeja, ne eivät välttämättä tule Suomessa sitovasti voimaan, koska Suomi ei o le saattanut yleisso- pimusta kansallisesti voimaan. Ratifiointiprosessin aika-
taulu ei ole pelkästään sidoksissa lainsäädäntömuutok- siin, jotta kansallinen lainsäädäntö vastaisi YK:n vam- maissopimusmääräyksiä. Kyse on oikeusjärjestelmäm- me mukaisesta lainsäädäntötekniikasta. Kansainväliset sopimukset, kuten YK:n vammaissopimus, tulee saattaa kansallisella lailla tai toimeenpanoasetuksella sitovasti osaksi oikeusjärjestelmäämme. Xxxxxxxxx näkökulmas- ta on loogista edellyttää, että kansallinen lainsäädän- tömme on silloin oikeudellisesti moitteetonta suhteessa kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen vastaaviin mää- räyksiin.
YK:n vammaissopimuksen ratifioinnilla on laajempi oi- keudellinen vaikutus. Nimittäin se mahdollistaa ja jopa velvoittaa ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan vam- maisia koskevissa asioissa kaikilla elämänalueilla. Ihmis- oikeusmyönteisellä laintulkinnalla tarkoitetaan, että kahdesta lain tulkintavaihtoehdoista valitaan se, joka perustellusti edistää parhaiten vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia.
YK:n vammaissopimuksen lopullisen ratifioinnin odot- telu on toivottavasti valmistanut kansalaisyhteiskuntaa olemaan valmis omaan tärkeään tehtäväänsä eli sopi- muksen tavoitteiden seuraamiseen sopimuksen astuttua voimaan. Yksityishenkilöillä, kansalaisjärjestöillä ja julki- sella vallalla on kullakin oma roolinsa, jotta perus- ja ih- misoikeudet toteutuvat perus- ja ihmisoikeussopimusten hengen mukaisesti. Kansalaisyhteiskunnan rooli ihmisoi- keuksien seurannassa on keskeistä ja tärkeää!
LÄHTEET
HUMAN RIGHTS YES! Action and Advocacy on the Rights of Person with Disability: University of Minnesota, Hu- man Rights Center, 2007, suomenkielinen Xxxxxxxx Xxxxxx tekemä ja Xxxx- Xxxxx Xxxxxxxxx toimittama käännös: Ihmisoikeudet. Kyllä! Tekoja vammaisten ih- misoikeuksien puolesta, Vammaisten Ihmisoikeuskes- kus VIKE 2010
Xxxxxxxxx, Pirkko: Invalidiliiton köyhyysohjelma Tullaan toimeen? – elämyksiä kansaneläkkeellä, 2010
Xxxxxxxx, Xxxx (toim.): Vihapuhe Suomessa, 2015
Xxxxxx, Jarna: Perus- ja ihmisoikeudet Euroopan integ- raatiossa – Suomen kansainväliset ihmisoikeusvelvoit- teet, HAUS Kehittämiskeskus Oy, 2.6.2009
Xxxxxxx, Xxxxx: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suo- messa 2009 - Poliisiammattikoulun raportti 88/2010
Xxxxxx, Xxxxx (toim.): Uskalla olla, uskalla puhua – vam- mainen nainen ja väkivalta, THL 2013
Sirola, Pia ja Töytäri, Outi: Avustajakoirajärjestelmä - Sel- vitys järjestelmän nykytilasta ja kehittämisehdotuksia (Työpaperi: 2014_039), THL 2014
Xxxxx, Xxxxxx: Kommenttipuheenvuoro Vammaisten Ihmisoikeudet Asumisessa eli VIA – seminaarissa, 17.11.2011
Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010-2015
– Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:4
Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle Suomen ihmis- oikeuspolitiikasta 2009, Ulkoasiainministeriö
Xxxxxx, Iiro: Suomen vammaispoliittisen ohjelman VAMPO:n vaikuttavuus kuntatasolla; 2015
VAMPO:n loppuraporttia käsittelevä seminaari THL:ssä 10.3.2016, THL:n erityisasiantuntija Xxxxx Xxxxxxxxx puheenvuoro
Ihmisoikeuskeskuksen toimintakertomus vuodelta 2014; Ihmisoikeuskeskus
YK:n Ihmisoikeusvaltuutetun toimisto; Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussuositusten seuranta; Käy- tännön opas kansalaisyhteiskunnalle; 2014
VERKKOLÄHTEET
Suomenkielinen virallinen käännös on saatavissa net- tiosoitteessa: xxxx://xxx.xxxx.xx/
-> vammaisia koskevaa lainsäädäntöä
-> YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleis- sopimus, pdf-tiedosto (EU:n virallinen lehti, sivu 35)
STM:n nettisivuilta selkokielisenä versiona: xxxx://xxx. xxx.xx/
-> julkaisut
-> esitteitä-sarja
-> 2007:4 Vammaisia tulee kohdella samalla tavalla kuin muita ihmisiä PDF
”Bara Norges strafflag nämner funktionsnedsättning som motiv till hatbrott” bland annat Xxxxxx Xxxxxxx- son: xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxx.xxx/Xxxx/Xxxx-Xxxxxx- strafflag-namner-funktionsnedsattning-som-motiv/
YK:n nettisivuilla alkuperäiskielellä: xxxx://xxx.xx.xxx/ disabilities/
Invalidiliitto ry / Invalidförbundet rf
LIITE A:
TEHTÄVÄT
3.1 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Harjoitus 1. Arvioikaa kuvitteellista tapausta syrjintäkiel- lon valossa ja perustelkaa vastauksenne.
Pyörätuolia käyttävä henkilö oli tullut kaupunginkirjas- toon valitsemaan itselleen luettavaa. Hän oli päässyt rakennukseen luiskaa pitkin ja saanut ulko-oven avattua sähköisesti. Hänen kohdallaan kirjaston valikoima supis- tui kuitenkin murto-osaan, koska hän ylettyi vain hyllyri- vien keskimmäisiin osiin. Kirjastovirkailija istui lainaus- osastolla pöytänsä ääressä ja opasti tarvittaessa sopivan kirjan valinnassa. Xxxxxxx pyysi apua kirjastovirkailijalta mutta ei kuitenkaan kyennyt yksilöimään kirjaa, jonka hän haluaisi lainata tai edes kirjailijaa, jonka kirjoittama teos häntä mahdollisesti kiinnostaisi, koska hänen olisi tehnyt mieli silmäillä hyllyillä olevaa tarjontaa
Harjoitus 2. Arvioikaa oheista tapausta syrjintäkiellon valossa ja perustelkaa vastauksenne.
Käsikäyttöistä pyörätuolia käyttävä opiskelija on päässyt opiskelemaan haluamaansa oppilaitokseen. Ensimmäi- senä päivänä oppilaitoksessa hän havaitsee, ettei hän voi päästä kirjastoon ja tietokoneluokkaan portaiden ta- kia. Mitään muuta kulkureittiä sinne ei ole tehty. Hän ei tavoita oppilaitoksen rehtoria eikä yhteydenottopyyn- töihin ole vastattu. Lopulta hän saa yhteyden opetusvi- ranomaisiin. Eräs virkamies on sitä mieltä, että opiskeli- ja voisi hakeutua toiseen esteettömään oppilaitokseen tai voisi käyttää kunnan kirjastoa sen sijaan, että kävisi hankkimassa tietoa oppilaitoksen kirjastossa.
Harjoitus 3. Arvioikaa tilannetta rikosoikeuden säännös- ten ja YK:n vammaissopimuksen perusteella.
Erään suomalaiskaupungin päärautatieasemalle on ko- koontunut nuorisoa viettämään perjantai-iltaa. Paikal- le on tullut myös rollaattoria apuvälineenään käyttävä lyhytkasvuinen nuori mies. Eräs äänekäs nuori tempaa rollaattorin vammaiselta nuorelta ja heittää sen rauta- tiekiskoille sekä huutaa: ”Te vammaiset kulutatte vain yhteiskunnan rahoja!”
3.2 Esteettömyys ja saavutettavuus
Harjoitus 4. Arvioikaa seuraavaa tapausta esteettömyys- artiklan nojalla ja perustelkaa vastauksenne.
Kunnan alueen joukkoliikenne ei ole aivan esteetöntä ja erään sähköpyörätuolin käyttäjän jouduttua onnetto- muuteen linja-auton luiskan rikkouduttua päätettiin, et- tei sähköpyörätuolinkäyttäjän turvallisuutta voida enää
linja-autoissa taata, joten heidän oikeutensa käyttää lin- ja-autoa estettiin.
Harjoitus 5. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyys tarkoittaa erilaisten vammaryhmien kannalta tarkastel- tuna, ja mitä esteettömyyttä edistäviä käytännön toimia keksitte esteettömyysartiklan valossa?
3.3 Vammaiset naiset ja vammaiset lapset
Harjoitus 6. Miettikää, mihin konkreettisiin toimiin val- tion ja viranomaisten tulee ryhtyä YK:n vammaissopi- muksen määräysten nojalla, jotta voitaisiin poistaa nai- sia ja tyttöjä sekä poikia koskevan syrjivään kohteluun vaikuttavat lainsäädännölliset ja käytännössä havaitut esteet? Pohtikaa myös ryhmässä vammaisen naisen ase- maa vallitsevan kulttuurin näkökulmasta? Xxxxxxxxx epä- kohtia hahmotatte, miten ja millaisin keinoin ne voi- daan voittaa?
Harjoitus 7. Arvioikaa seuraavaa tapausta vammaisia lapsia koskevan YK:n vammaissopimuksen 7 artiklan no- jalla ja perustelkaa vastauksenne?
12 -vuotias poika oli vammautunut polkupyöräonnetto- muudessa ja saanut päähänsä kuntoutusta vaativan ai- voruhjeen, koska hän ei ollut käyttänyt pyöräilykypärää. Tällä hetkellä akuutti sairaanhoitovaihe alkaa olla ohi ja on aika päättää kuntoutuksesta sitä koskevissa hoito- neuvotteluissa. Hänen vanhempansa ovat eronneet vä- hän aikaa sitten ja muuttaneet eri paikkakunnille pää- kaupunkiseudun ulkopuolella. Xxxxxxxx saapuu avioeros- ta toipumassa oleva äiti, joka on sitä mieltä, että pojan toipumista edesauttaa vain äidin luona asuminen eikä poika tarvitsisi välttämättä kuntoutusta lainkaan. Isä puolestaan esittää näkemyksen, jonka mukaan hänen uuden kotipaikkakuntansa kuntoutuslaitos hoitaa kai- kenlaisia tapauksia ja hänen poikansa voitaisiin sijoittaa sinne, koska kuntoutuslaitos sijaitsee vain kivenheiton päässä isän työpaikasta. Lääkärit esittävät sitä vastoin, että Validia Kuntoutus Helsinki lukeutuu maan parhaim- piin aivovammojen kuntoutukseen erikoistuneisiin kun- toutuslaitoksiin. Vain hieman ennen vammautumistaan poika oli esittänyt toiveen asumisestaan äitinsä luona lapsen tapaamis- ja huoltoa koskevassa neuvottelussa, jossa päädyttiin yhteishuoltajuuteen.
3.4 Oikeus osallistua poliittiseen ja julkiseen elämään
Harjoitus 8. Laatikaa yhdessä konkreettinen toiminta- suunnitelma jonkun YK:n vammaissopimuksessa maini- tun ihmisoikeuden eteenpäin viemiseksi? Miten lobbai- sitte sitä esimerkiksi kansanedustajalle?
Harjoitus 9. Xxxxxxxxx esteitä havaitsette yhteiskunnassa vaikeuttamassa vammaisten henkilöiden osallistumises- sa politiikkaan joko äänestäjänä tai ryhmän edustajana, poliitikkona?
3.5 Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa
Harjoitus 10. Pohtikaa ryhmässä, miten erilaiset turvalli- suusmääräykset vaikuttavat vammaisen henkilön itse- määräämisoikeuden toteutumiseen käytännössä?
Harjoitus 11. Eritelkää ryhmässä edellä esitetyn perus- teella, millaisia epäkohtia liittyy kansalliseen lainsäädän- töön ja käytäntöihin, jotka estävät tai rajoittavat vam- maisen henkilön oikeutta elämään, vapauteen ja turval- lisuuteen vaaratilanteissa?
3.6 Oikeus itsenäiseen ja ihmisarvoiseen elämään
Harjoitus 12. Pohtikaa ryhmässä seuraavaa tapausta
Kunnan viranomainen oli ehdottanut vaikeavammaiselle henkilölle muuttoa toiseen pienempään asuntoon, kos- ka se olisi halvempi ratkaisu kunnan näkökulmasta tar- kasteltuna. Nykyinen asunto oli iso ja siinä oli korkeampi vuokra kuin esitetyssä uudessa asunnossa. Vaikeavam- mainen henkilö tarvitsee tilaa, koska hän käyttää liik- kumisen apuvälineenä sähköpyörätuolia ja hänellä on apunaan henkilökohtainen avustaja.
Harjoitus 13. Ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiin luetaan yleensä muutakin kuin vain biologiselle olemas- saololle välttämättömien perushyödykkeiden käyttämis- tä. Kysymys kuuluu, vastaavatko seuraavaksi esitettävät tapausesimerkit 1-3 YK:n vammaissopimuksen 28 artik- lan mukaisen ihmisarvoisen elämän edellytyksiä?
1. Nainen 42 vuotta: ”Meitä on kolmilapsinen perhe ja olen vammainen yksinhuoltajaäiti. Yksi lapsista sai- rastaa keliakiaa ja hänen tarvitsee noudattaa glutee- nitonta ruokavaliota. Kun Kela lopetti ruokavaliokor- vauksen maksamisen hallituksen säästötoimena, niin mietin mistä saan rahat erityisruokavalioon. Kuulin, että kunnan harkinnassa on, myöntääkö se vammais- palvelulain nojalla ylimääräisiä ravintokustannuksia. Mikä neuvoksi?
2. Mies 67 -vuotta: ”Xxxxxxxx ja sukista on aina puu- te. Niihin raha ei riitä. On kolmet kengät, jotka kestävät 3-15 vuotta, huonokuntoisia, liian painavia, sopimatto- mia”. Lisäksi OI (luustonhaurastumissairaus) aiheuttaa vaatteiden ylimääräistä kulumista, kun tuo leikkauskin on tulossa keväällä ja tarvitaan muutoinkin ns. mittati- lausvaatteita.
3. Nainen 52 vuotta: ”olen pienituloinen ja sairastan tu- lehduksellista reumasairautta. Joudun miettimään päi- vittäin, valitsenko iltapäivälehden mielen virkistykseksi vai appelsiineja ruumiin kunnon ylläpitämiseksi vai sääs- tänkö lääkehankinnoissani. Sairastuttuani olen miettinyt myös sitä, hakeudunko terveyskeskukseen, koska kau- punki ei ole suostunut kohdallani poistamaan terveys-
keskusmaksua sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- maksulain 11 §:n nojalla”
3.7 Henkilökohtainen liikkuminen
Harjoitus 14. Pohtikaa ryhmässä, miten avustajakoira liikkumisen apuvälineenä edistää henkilökohtaisen liik- kumisen toteutumista fyysisesti vammaisen henkilön ar- jessa?
Harjoitus 15. Pohtikaa ryhmässä seuraavaa tapausta henkilökohtaisen liikkumisen näkökulmasta.
Kunta on suunnitellut ottavansa käyttöönsä täysin esteet- tömän paikallisen joukkoliikenteen strategian ja kahden vuoden kuluessa on tarkoitus luoda esteetön linja-auto- liikenne kunnan alueelle ja lähikuntiin. Paikallinen vam- maisneuvosto on antanut strategialuonnoksesta ensim- mäisen lausunnon ja pitänyt esitystä pääosin kannatet- tavana, mutta haluaa lausunnossaan kiinnittää huomiota siihen, että vaikeavammaisille henkilöillä olisi jatkossakin oikeus vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalveluihin.
3.8 Oikeus terveyteen ja kuntoutukseen
Harjoitus 16. Mitä esteitä havaitsette käsikirjan tekstin ja siihen liittyvien artiklojen perusteella vammaisten oi- keudelle hyvään ja laadukkaaseen terveydenhoitoon yh- denvertaisesti muiden kanssa?
Harjoitus 17. Terveydenhuollon apuvälineratkaisusta ei voi tehdä lain mukaan valitusta esim. hallintotuomiois- tuimeen. Mikä keino mainitaan käsikirjassa?
3.9 Oikeus työhön
Harjoitus 18. Onko olemassa joitakin yhteiskunnallisia rakenteellisia tai asenteellisia syitä, jotka estävät vam- maista henkilöä osallistumasta työntekoon avoimilla työmarkkinoilla?
Harjoitus 19. Mitä kohtuullisen mukautuksen keinoja ja toimenpiteitä voidaan työnantajalta edellyttää, jot- ta vammainen henkilö voi aidosti antaa työpanoksensa työpaikalla?
Harjoitus 20. 23-vuotias yo-merkonomi Xxxxxx käyttää apuvälineenä pyörätuolia ja hän tarvitsee henkilökoh- taisen avustajan arjessaan. Hänellä on lievä puhevam- ma. Hän pääsee työhaastatteluun suureen ulkomaan- kauppaa tekevän suomalaisyrityksen laskentaosastolle, jossa paikka on auki mm. laskujen käsittelyyn tietoko- neella. Jo työhaastattelussa laskentapäällikkö toteaa, että henkilökohtainen avustaja veisi työtilaa yrityksestä ja pyörätuoliluiskakin tulisi varmaan kalliiksi. Myöhem- min Xxxxxx saa soiton, ettei häntä valittu työtehtävään, koska laskentapäällikkö muisti työpaikkailmoituksessa mainitun täydellisen suomenkielen taidon ja Xxxxxxxxx puheesta ei oikein saanut selvää. Arvioikaa tapausta kä- sikirjan tekstin valossa.
LIITE B:
TEHTÄVIEN RATKAISUT
Harjoitus 1
Kysymyksessä on tilanne, jossa kaupunginkirjaston tulee ryhtyä kohtuulliseen mukautukseen vammaisen hen- kilön yhdenvertaisen kohtelun toteuttamiseksi varmis- taakseen palvelun saatavuuden kaikille kirjaston käyttä- xxxxx yhdenvertaisesti. Henkilö olisi halunnut etsiä itsel- leen sopivaa luettavaa silmäilemällä romaanien selkä- myksiä myös ylä- ja alahyllyiltä ja tutustumalla yksit- täisten teosten sisältökuvauksiin kirjojen takakansista. Xxxxxxx oli päässyt kirjastoon esteetöntä luiskaa pitkin ja ovikin oli auennut sähköisesti. Hän olisi tarvinnut kui- tenkin kirjastovirkailijaa avukseen sopivaa kirjaa etsies- sään. Kohtuulliset mukautukset ovat eri asia kuin var- sinaiset esteettömyystoimenpiteet. Mukautukset ovat konkreettisessa tilanteessa henkilöä varten tehtäviä toi- menpiteitä, kuten avustamista eli käytännössä monesti hyvää ja huomaavaista, tilanteenmukaista, asiakaspalve- lua. Esteettömyystoimenpiteet ovat yleisiä ja ennakolli- sia kuten tässä tapauksessa luiska ja sähköinen ovenava- us. Mukautukset täydentävät esteettömyystoimenpiteitä ja ne yhdessä tekevät palvelusta kaikilla saavutettavan. Tässä tapauksessa kyse oli kohtuullisten mukautusten epäämisestä varsinkin, kun asiakas oli esittänyt sitä kos- kevan avunpyynnön. Kohtuullisten mukautusten epää- minen on omanlaisensa vammaisia koskeva syrjinnän laji.
Harjoitus 2
Tilannetta tulee arvioida vammaisen opiskelijan yhden- vertaisuuden näkökulmasta suhteessa muihin opiskeli- joihin (artikla 5, kohta 1). Toisenlaista kohtelua ei voida tässä tapauksessa perustella millään tavoin. Artiklan 5 kohdan 2 mukaan kaikenlainen vammaisuuteen kohdis- tuva syrjintä on kielletty. Tapauksessa on kyse ensinnä- kin välillisestä syrjinnästä. Välillisen syrjinnän voi ym- märtää siten, että alun perin ei ole ollut tarkoitus syrjiä vammaista henkilöä. Portaita ei ole rakennettu siksi, etteikö tapauksen opiskelija voisi opiskella oppilaitok- sessa. Syrjivä menettely toteutuu kuten menettelyn tosi- asiallisen seurausten kannalta. Toista kulkureittiä ei ole rakennettu tai tehty luiskaa (positiivinen erityiskohtelu) pyörätuolinkäyttäjää varten. Rehtorin välinpitämättö- myys vastata vammaisen henkilön yhteydenottopyyntöi- hin voidaan tulkita kohtuullisten mukautusten laimin- lyönniksi, joka on YK:n vammaissopimuksessa tarkoitet- tua syrjintää. Yhdenvertaisuuslain 15 §:n nojalla koulu- tuksen järjestäjän on arvioitava kohtuullisten mukautus- ten tarvetta esim. tässä tapauksessa pyörätuoliluiskan hankkimisen kannalta erityisenä yksittäisenä esteettö- myystoimenpiteenä. Toiseksi opiskelija on kohdannut välitöntä syrjintää, koska virkamies on ehdottanut jopa oppilaitoksen vaihtoa vammasta johtuvasta syystä. YK:n
vammaissopimuksen 2 artiklan mukaan syrjintä vammai- suuden perusteella tarkoittaa vammaisuuteen perustu- vaa erottelua, jonka tarkoituksena on heikentää kaik- kien ihmisoikeuksien käyttämistä. Xxxxxx opiskelija ei voi opiskella oppilaitoksen esteellisyyden vuoksi, oikeus koulutukseen, työntekoon ja itsenäiseen elämään sekä osallisuuteen menetetään.
Harjoitus 3
Tapauksessa vammaisuus on havaittavissa nuoren lyhyt- kasvuisen miehen kohdalla selvästi mm. rollaattorin käy- tön takia. Apuvälineen ottaminen pois sitä tarvitsevalta on luonnehdittavissa väkivaltaiseksi teoksi esim. pahoin- pitelyn tunnusmerkistö soveltuisi (fyysinen ja henkinen väkivalta). Koska tekijä vielä korostaa ja tavallaan perus- telee omaa toimintaansa lyhytkasvuisen miehen omi- naisuuksilla, niin vaikuttimena tekoon on mitä ilmeisim- min ollut vammaisuus. Siten kyse on ns. viharikoksesta ja tämä voi vaikuttaa rangaistuksen ankaruuteen. Kyse voi olla myös kiihottamisesta kansanryhmään vastaan, koska tekijä viittaa vammaisiin ihmisiin monikossa varsin syyttävästi. Näin ollen rikoksen uhrille voi tulla pelkoja sitä, että hänen vammaisuutensa myös joskus myöhem- min voi aiheuttaa vastaavia uhkaavia tilanteita. Ilman muuta tarvitaan välitön yhteydenotto poliisiin tilanteen selvittämiseksi. YK:n vammaissopimus kieltää kuvatun- laisen ihmisoikeusloukkauksen. Jokaisella on oikeus fyy- siseen ja henkiseen koskemattomuuteen.
Harjoitus 4
YK:n vammaissopimuksessa mainitun syrjintäkiellon noudattaminen edellyttää vaatimusta ympäristön es- teettömyydestä. Jotta vammainen henkilö voi osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin yhdenvertaisesti muiden kanssa, hänellä on oltava mahdollisuus myös esteettö- mään fyysiseen ympäristöön ja joukkoliikennevälineisiin pääsyyn. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat käsittei- tä, joita tulee tulkita muita YK:n sopimuksen artikloita vasten (mm. syrjintäkielto). Sopimuksen esteettömyysar- tikla 9 koskee myös vammaisen henkilön oikeutta kulje- tukseen joukkoliikennevälineissä. Sopimusartikla käsit- tää yksityisen tahon järjestämät palvelut. Tapauksessa vetoaminen turvallisuusmääräyksiin on aika yleinen käy- tetty keino estää vammaisen henkilön osallisuus yhtei- sössä, jolloin tapausta arvioidaan mahdollisena kielletty- nä syrjintänä.
Harjoitus 5
YK:n vammaissopimuksen artikla 9 edellyttää vammai- sen henkilön pääsyä mm. fyysiseen ympäristöön eli ra- kennettuun ympäristöön, jotta hän voi elää itsenäises- ti ja osallistua yhdenvertaisesti kaikilla elämän alueil- la. Fyysiseen ympäristöön kuuluu kohdan a) mukaan
mm. rakennukset, tiet, kuljetus, sisä- ja ulkotilat, koulut, asunnot terveydenhuoltoyksiköt ja työpaikat. Eri vam- maryhmillä on rakennetun ympäristön suhteen erilaisia tarpeita. Fyysisesti vammaisille pyörätuolinkäyttäjille ei
sovi katukivetykset ja rakennusten portaat sekä kynnyk- set joukko-liikennevälineisiin. Näkövammaiset henkilöt tarvitsevat taas joukkoliikenteessä pysäkkikuulutuksia ja kontrastia erilaisten taustamateriaalien kanssa mm. pelkkä lasi häivyttää taustan. Lyhytkasvuisten ihmisten on hankala asioida esim. pankkiautomaatilla, mikäli ne on suunniteltu normaalin mittapuun mukaan. Keinoksi tarvitaan siis kaikille sopivaa suunnittelua ja arkkitehti- koulutukseen sisällytettävää pakollista esteettömyysosi-
ota, missä esteettömyys otetaan huomioon kaikkia ihmi- siä ajatellen. Myös yksityiset tahot on sitoutettava mu- kaan esteettömyysajatteluun!
Harjoitus 6
YK:n vammaissopimuksen artikla 6 mukaan vammaisille naisilla on sukupuoli-identiteetin takia riski joutua mo- ninkertaisen syrjinnän kohteeksi (mm. vamma + suku- puoli). Tämän vuoksi vammaisen naisen asemaan on syy- tä kiinnittää huomiota mm. työpaikkakiusaamisen tor- juntaohjelmassa, naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väki- vallan vastaisessa ohjelmassa sekä köyhyyttä koskevissa kansallisissa ohjelmissa. Vammaisen naisen seksuaalisis- sa väärinkäytöstilanteissa oikeuskäytännössä tulee pitää yllä riittävän tuntuvaa sanktiotasoa, joka perustuu rikos- lakiin. Rintasyöpäseulontojen joukkotarkastuspaikko- jen esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota ja terve- ydenhuollon henkilökuntaa kouluttaa vammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä, jotta ei keskitytä hoitamaan ja seuraamaan vain vammaisten naisten vammasta johtu- vaa toimintarajoitetta. Myös vammaisten naisten talou- dellista asemaa tulisi kohentaa eri tavoin. Koska harjoi- tuksessa haettiin vastausta myös kulttuurisista tekijöistä, niin on syytä pohtia ratkaisua naisten ja miesten välisen elintasokuilun kaventamiseksi tasa-arvokysymyksenä.
Myös vammaisille naisille on taattava yhtäläinen elinta- so (naisen euro ei olisi enää 85 eurosenttiä). YK:n vam- maissopimuksessa on mainittu se tosiasia, että sukupuo- lensa vuoksi vammaiset naiset ja tytöt ovat kaikkien hei- koimmassa asemassa, myös länsimaissa suhteessa muu- hun väestöön. Tekstistä kävi ilmi myös viittaus länsimai- siin kauneusihanteisiin uralla etenemisen merkkinä ja vaikutusta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joten vam- maisen naisen asemaa voi pohtia myös sukupuoli-iden- titeettiin liittyvään syrjäytymisen riskiin nähden. YK:n vammaissopimuksen artiklan 6 kohta määrittelee vam- maisten naisten voimaantumisen (pitäisi lukea myös tyt- töjen) yhdeksi tekijäksi, jotta naiset voivat käyttää kaik- kia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Vammaisia naisia koskeviin kansallisiin ohjelmiin tulisi lisätä esim. yrittä- jyysohjelma. Samoin vammaisia naisia koskeviin asentei- siin on syytä vaikuttaa erilaisin tiedotuskampanjoin.
Harjoitus 7
YK:n vammaissopimuksen artikla 7 korostaa lapsen edun ensisijaisuutta. Tapauksessa asiaa tulee arvioida siten
12-vuotiaan pojan näkökulmasta eikä hänen äitinsä tai isänsä näkökulmasta. Toisaalta samassa artiklassa tode- taan, että vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmais- ta näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa ja painoarvoa on annettava heidän ikänsä ja kypsyyten-
sä mukaisesti. Sopimuksen läpileikkaavana periaatteena
on myös mainittu vammaisten lasten kehittyvien kyky- jen kunnioittaminen. 12-vuotias poika on vastavammau- tunut ja periaate soveltuisi ehkä paremmin syntymäs- tään vammaisen lapsen kehittyvien kykyjen arviointiin. 12-vuotias on kuitenkin siinä määrin kehittynyt, että
on perusteltua antaa hän vaikuttaa itseään koskevas- sa asiassa. Lääkärien arvio hoidon tarpeesta puolestaan palauttaa ratkaisun lapsen edun ensisijaisuuteen, joten ratkaisuna on lähete kuntoutusta varten Validia Kun- toutus Helsinkiin.
Harjoitus 8
Toimintasuunnitelmaan kannattaa kirjata selkeästi mi- hin halutaan vaikuttaa ja asianmukaiset perustelut. Pe- rusteluiden tueksi voi hankkia lausunnon tai pyytää sel- vitystä vammaisjärjestöltä. Lisäksi tulee harkita onko asia tai epäkohta sen laatuinen ja laajuinen, että oman taustajärjestön lisäksi olisi hyvä ehdottaa yhteistyötä toi- sen tai useamman vammaisyhdistyksen kanssa. Tämän jälkeen on syytä ottaa yhteyttä kansanedustajan avusta- jaan tai suoraan kansanedustajaan ja sopia tapaaminen. Tapaamiseen mennessä on syytä vielä hioa asiaa. Lob- baaminen on sosiaalista ja vuorovaikutteista toimintaa, joten asian ”härkäpäinen” edistäminen ei ole kovin vai- kuttavaa, vaan on myös kuunneltava tarkasti mitä kan- sanedustaja on mieltä ehdotuksesta.
Harjoitus 9
YK:n vammaissopimuksen artikla 29 edellyttää äänestys- paikkojen ja -menettelyjen esteettömyyttä. Myös mate- riaalin tulee olla vammaisen henkilön saavutettavissa.
Kaikki äänestyspaikat maassamme eivät ole fyysisesti es- teettömiä, eikä vaaleihin liittyvä materiaali ole kaikkien vammaisten saavutettavissa. YK:n vammaissopimus ta- kaa vammaiselle henkilölle samat äänestys- ja osallistu- mismahdollisuudet yhdenvertaisesti muun väestön kans- sa. Vammaisten kansanedustajien määrä on maassamme kovin vähäinen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet vam- maispolitiikkaan olisivat vammaisella kansanedustajalla
– lieneekö syynä tuen puute?
Harjoitus 10
Kaikkia ihmisiä koskevat turvallisuusmääräykset ovat tarpeellisia, mutta käytännössä esiintyy tilanteita, jois- sa turvallisuusmääräyksiin vedoten estetään vammaisen henkilön itsenäinen elämä ja osallisuus yhteisössä mm. elokuvateattereissa, ravintoloissa sekä julkisissa kulku- neuvoissa. Sisäänpääsyn estämistä perustellaan usein sillä, että henkilökunta ei pysty vastaamaan vammaisen henkilön turvallisuudesta. Tällöin vammaisjärjestöjen on syytä kouluttaa vammaisuuden kohtaamisesta ao. ta- hoja ja lisätä tietoisuutta vammaisen henkilön itsemää- räämisoikeuden toteuttamisesta. Vammaisen henkilön ei tarvitsisi erikseen perustella lääkärintodistuksin omaa osallisuuttaan. Kohtelu on helposti YK:n vammaissopi- muksen kieltämää syrjintää.
Harjoitus 11
YK:n vammaissopimuksen artikla 10 koskee vammaisen oikeutta elämään. Aiheellista kysymyksen kannalta on pohtia, rajoittavatko esimerkiksi laki raskauden keskeyt- tämisestä sekä siihen liittyvät käytännöt tätä oikeutta joiltain osin. Samoin laissa käytetty terminologia ”vajaa- mielisyydestä” aiheuttaa ristiriidan ihmisarvon määrittä- miseksi. Oikeutta elämään rajoittavat vammaisia syrji- vät asenteet, hoidon antamatta jättäminen, turvallisuus- määräysten puutteet laitoksissa. Myös kulttuuriperin- teet, elvytyskiellot sekä perheväkivalta voivat kaventaa ihmisoikeuksia. Sopimuksen artikla 11 velvoittaa sekä viranomaisia että yksityisiä asumisen palveluja järjestä- viä tahoja jo ennakolta huomiomaan vammaisten mah- dollisuuden turvalliseen poistumiseen vaarapaikalta.
Sopimuksen artikla 14 ”Henkilön vapaus ja turvallisuus” kieltää oikeuttamasta vammaisuuden olemassaoloa kos- kaan vapaudenriistoon. Mitkään asumisyksikköjen tai laitosten sisäiset ohjeet tai menettelytavat eivät saa olla ristiriidassa tämän määräyksen kanssa.
Harjoitus 12
Kunnan viranomaisen ehdotus on järjestelmälähtöinen eikä ihmisoikeusperustainen. YK:n vammaissopimuksen artiklan 19 mukaan kaikilla vammaisilla henkilöillä on oikeus elää yhdenvertaisesti ja heillä on oltava samat va- linnanmahdollisuudet kuin muillakin. 19 artiklan a) ala- kohdan nojalla vammaisilla henkilöillä on oikeus valita asuinpaikkansa eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään muiden osoittamia asumisjärjestelyjä. Lisäksi vammaisilla henkilöillä tulee sopimuksen artikla 19 mukaan järjestää kotiin mm. henkilökohtaista apua ja muita tukipalvelu- ja. Tapauksessa kunnan tulee huolehtia vaikeavammai- sen henkilön avun tarpeen riittävyydestä, kuten henkilö- kohtaisen avun määrästä.
Harjoitus 13
1. YK:n vammaissopimuksen artikla 28 mukaan vammai- sella henkilöllä on oikeus riittävät omaan ja perheensä elintasoon, kuten riittävään ravintoon ja sosiaaliturvan saatavuuteen. Kela lopetti 1.1.2016 ruokavaliokorvauk- sen maksamisen valtiontalouden säästötoimena. Vam- maispalvelulain 9 §:n nojalla kunnan sosiaalipalveluista voi anoa harkinnanvaraista taloudellista tukea ylimää- räisiin ravintokustannuksiin, jotka aiheuttavat vammas- ta johtuvasta välttämättömästä tarpeesta. Jokainen val- tiohan toteuttaa YK:n vammaissopimusta oman oikeus- järjestyksensä ja taloudellisten resurssiensa puitteissa, mutta Suomi hyvinvointivaltiona olisi voinut kohdentaa säästötoimia toisinkin.
2. Artikla 28 käsittää myös vammaisten vaatteet ja elin- olojen parantamisen tähtäävät valtion toimet. Sopimus- määräys edellyttää myös köyhille vammaisille suunnat- tua rahallista tukea. Vammaispalvelulain 9 §:n mukaan kunnan harkinnassa on, korvaako se vammasta aiheutu- via ylimääräisiä vaatekuluja, kun vamma kuluttaa vaat- teita keskivertoa enemmän. Tällöin maksetaan hinna- nero uuden vaatteen ja lisäkustannuksen välillä. OI on harvinaissairaus ja esim. leikkaus on sellainen syy, että
säännöstä voisi soveltaa tilanteeseen. OI edellyttää myös luuston epämuodostumien takia mittatilaustyötä vaat- teille.
3. Henkilön tulehduksellisen reumasairauden hoito edel- lyttää tyypillisesti varsin mittavia lääkekustannuksia, joi- hin pitäisi saada yhteiskunnan tukea. Vuonna 2015 Kela on poistanut alimman vammaistuen saamisen pelkillä lääke- tai hoitokustannuksilla ja edellyttää nykyään pel- kästään toisen henkilön antamaa avustamista arjessa. Tapauskuvauksesta käy myös ilmi, että henkilö on yrittä- nyt hakea sairastumisen jälkeen maksun perimättä jättä- mistä kaupungilta terveydenhoidosta, mikä on mahdol- lista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 11
§:n nojalla, jos maksun periminen vaarantaa mm. henki- lön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Henkilö nos- ti kommentissaan esiin pienituloisuuden, joten kaupun- gilla olisi harkintavaltansa puitteissa ollut mahdollisuus niin toimia YK:n vammaissopimuksen hengessä.
Harjoitus 14
YK:n vammaissopimuksessa henkilökohtainen liikkumi- nen non merkittävä vammaisen henkilön ihmisoikeus, jota ei ole mainittu muissa vastaavissa ihmisoikeussopi- muksissa. Kyse on samalla itsenäisestä henkilökohtaises- ta liikkumisesta, eli vammaisella on oikeus itse päättää, millä tavalla ja milloin hän liikkuu. Henkilökohtainen liikkuminen ihmisoikeutena turvaa vammaisen mahdol- lisuutta itsenäiseen elämään ja osallisuuteen (art. 19).
Avustajakoira liikkumisen apuvälineenä tukee fyysises- ti vammaisen oikeutta henkilökohtaiseen ja itsenäiseen liikkumiseen arjessa ja voi vähentää ulkopuolisen avun tarvetta sekä edistää omaehtoista kuntoilua!
Harjoitus 15
Lähtökohtaisesti kunta voi järjestää vammaisten henki- löiden kuljetuspalvelut parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuitenkin samalla tulee varmistaa vammaisten henki- löiden tosiasiallinen mahdollisuus liikkua itsenäisesti, sillä tavalla ja silloin kun he haluavat, YK:n vammaisso- pimuksen artikla 20 a) alakohdan mukaisesti. Oma ky- symyksensä lienee se, onko linja-auto todella esteetön myös vaikeavammaisille ja palveleeko esteetön linja- auto siten, että vammainen voi liikkua sen avulla silloin kun hän haluaa ja riittävän kattavasti alueella. Kunnalli- nen strategia ei voi ohittaa sitä tosiasiaa, ettei yksittäis- tapauksessa voida järjestää vaikeavammaiselle henkilöl- le vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua. Vam- maispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu voi olla ainut vaihtoehto vaikeavammaisen henkilön mahdollisimman itsenäisen henkilökohtaisen liikkumisen varmistamisek- si. Lisäksi YK:n vammaissopimusartiklan 20 mukaan lin- ja-auton lipun hinnan kohtuullisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Tekstiaineistossa kerrottiin myös maamme esteettömiä pysäköintipaikkoja eli nk. invaparkkipaik- koihin liittyvistä epäkohdista. Tämä tarkoittaa sitä, että myös esteettömien pysäköintipaikkojen olemassaoloon ja niiden saavutettavuuteen tulee kunnassa kiinnittää huomiota eli niihin on varattava resursseja joukkoliiken-
teen kehittämisen lisäksi. Esteettömien pysäköintipaik- kojen saatavuus mahdollistaa myös vammaisen henkilön itsenäisen liikkumisen auton avulla.
Harjoitus 16
YK:n vammaissopimuksen artikla 25 takaa vammaisel- le henkilölle oikeuden parhaaseen mahdolliseen tervey- den tasoon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Käytännössä maassamme toisinaan sosiaali- ja tervey-
denhuollossa kiinnitetään helposti liian paljon huomiota vain yhteen toimintarajoitteeseen, jolloin muut toimin- tarajoitteet tai jopa perusterveys voi jäädä vähemmäl-
le huomiolle. Tällöin oikeus laadukkaaseen tai hyvään terveydenhuoltoon ei toteudu. Vaikeavammaisen hoi- don epäämisen liittyvät ohjeet on todettu lainvastaisik- si. Vammaisella henkilöllä on oikeus säilyttää hedelmälli- syytensä ja lainsäädäntö on eräin osin järjestelmälähtöi- nen, mikä vaikuttaa vammaisen henkilön oikeuteen saa- da laadukkaita lisääntymisterveyden palveluita.
Harjoitus 17
Kielteisestä apuvälineratkaisusta voi kannella ylimmäl- le laillisuusvalvojalle eli eduskunnan oikeusasiamiehel- le, joka tekee ratkaisuja siitä, onko lakia noudatettu. Yli kaksi vuotta vanhempi asia käsitellään vain erityisestä syystä. Muita käsikirjassa mainitsemattomia keinoja on potilaslain mukaan terveydenhuollon yksikön johtajal- le tehtävä muistutus kohtelusta tai epäkohdasta apuvä- linepalvelussa tai aluehallintovirastolle tehtävä hallin- tokantelu epäkohdasta tai viranomaisen lainvastaisesta menettelystä. Vammaisten oikeuksien suojelulla tarkoi- tetaan juurikin tällaisia yksilöiden tekemiä kanteluita
ja valituksia sekä myös tarkastuksia, joita laillisuusval- voja voi tarvittaessa tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikkoihin. Kun YK:n vammaissopimus on ratifioi- tu, vammainen henkilö voi tehdä valituskirjelmän myös YK:n vammaissopimusta valvovalle komitealle.
Harjoitus 18
Yhteiskunnalliseksi rakenteelliseksi syyksi on käsikirjas- sa mainittu esteellinen fyysinen ympäristö, kuten työpai- kan rakennus ja työpaikan tilat (mm. vammaisen hen- kilön kannalta liian kapeat ovet, erilaiset kynnykset, työpisteen tason korkeus, riittävä tila apuvälineille ja henkilökohtaiselle avustajalle). Tämän lisäksi myös muut kuin välittömästi työn tekemiseen liittyvät tilat kuten WC-tilat ja työpaikkaruokalan tilat voivat olla vammai- selle henkilölle esteellisiä. Fyysisten esteiden lisäksi on olemassa myös viestinnällisiä esteitä eli kysyä sopii, täyt- tääkö työpaikka vammaiselle työntekijälle tarpeellisen ja saavutettavan tiedon tarpeen YK:n vammaissopimuk- sen artiklan 27 mukaisesti? Yhteiskunnallinen rakenteel- linen syy on myös itse työpaikkaa suurempi käsite. Ni- mittäin myös liikkuminen kotoa työpaikalle voi tuottaa ongelmia puuttuvan esteettömän kulkuneuvon ja siihen liittyvän ympäristön vuoksi. Asenteelliseksi syyksi voi mainita yleisesti vammaisille tarjotut suojatyö- ja har- joittelupaikat, jotka eivät edistä riittävästi vammaisen henkilön työllistymistä. Vammaisten henkilöiden työl-
listyminen on muita hankalampaa avoimilla työmarkki- noilla sekä yksityisellä että julkisella sektorilla ja jossakin vaiheessa työurallaan vammainen joutuu perustelemaan omaa asemaansa ja osaamistaan työnantajalle toisin kuin muut. Tieto julkisesta tuesta vammaisen työllistämi- seksi ei vielä tavoita riittävästi työnantajia. Rakenteelli- nen epäkohta voi olla myös lainsäädäntö.
Harjoitus 19
YK:n vammaissopimuksen artikla 27 velvoittaa, että vammaisia henkilöitä varten tehdään kohtuulliset mu- kautukset eli tarvittaessa yksittäistapauksessa työnan- taja toteuttaa asianmukaisia erityisjärjestelyjä, kunhan niitä ei katsota kohtuuttomiksi. Toisaalta kohtuullis- ten mukautusten laiminlyönti katsotaan YK:n vammais- sopimuksessa syrjinnäksi. Yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä säädetään kohtuullisista mukautuksista ja niiden epää- minen on kiellettyä syrjintää. Kyse on konkreettisesta yksittäistapauksesta ja mm. yksittäisen vammaisen hen- kilön vamman vuoksi tarvittavista muutoksista työpai- kalla, kuten työpisteeseen tehtävistä muutoksista (mm. tason laskeminen, tekstitysohjelma), tietokoneohjelmi- en saavutettavuus ja työpaikalla tiedonjaon saavutet- tavuus, kohdennettu rakennuksen toimitilojen esteet- tömyys mm. pyöräluiskan rakentaminen ja kynnysten poistaminen sekä yksilölliset työaikajärjestelyt. Myös ns. invaparkkipaikan järjestäminen työpaikan läheisyyteen
voi olla kohtuullinen mukautus, jotta vammainen henki- lö voi pysäköidä autonsa lähelle työpaikan ovea.
Harjoitus 20
Tapauksessa on lukuisia syrjinnän piirteitä ja havaittavis- sa esteitä, jotka voidaan purkaa vammaisen työllistämi- seksi. Yhdenvertaisuuslain 15 § mukaan työnantaja on velvollinen tekemään kohtuulliset mukautukset työpai- kalle vammaisen henkilön työllistymiseksi. Kyse on vam- maisen yksilöllisistä tarpeista ja hänellä on oikeus käyt- tää henkilökohtaista avustajaa myös työpaikalla. Tapa- uksessa mukautukset olisivat olleet varsin kohtuullisia, koska on kyse suuresta toimijasta, jolla olisi varmaankin varaa pyörätuoliluiskaan. Xxxxxxxxxxx on oikeus pyytää kirjallisesti perusteita työnantajalta siitä, mikä on ollut todellinen syy siihen, ettei häntä laskentatoimen yo- merkonomia valittu laskentatoimen tehtäviin. Laissa on säädetty lisäksi syrjivän työpaikkailmoittelun kiellosta eli tässä tapauksessa lievä puhevamma ei olisi todennäköi- sesti estänyt tekemästä laskentatoimen työtehtäviä var- sinkin kun, Xxxxxxxxxxx on siihen sopiva koulutus. ”Täy- dellinen suomenkielen taito” viittaakin yrityksen tahol- ta näennäisperusteluihin kohdella vammaista henkilöön liittyvien syiden takia muita epäedullisemmin, jolloin kyse olisi välillisestä syrjinnästä. Tässä tapauksessa kan- nattaa ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaisiin eli alue- hallintovirastoon.
Invalidiliitto ry / Invalidförbundet rf
Muistiinpanoja
Muistiinpanoja