UUSI TYÖAIKALAKI

Keskeiset muutokset

Uusi työaikalaki (872/2019) tulee voimaan 1.1.2020. Tässä muistiossa käydään läpi keskeisimmät muutokset ja uudistukset, jotka sisältyvät uu- teen työaikalakiin (HE 158/2018, TyVM 17/2018).

Soveltamisala (1 §)

Työaikalain soveltamisala on yleinen. Lakia sovelletaan sekä työ- että virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Alle 18-vuotiaan tekemästä työstä säädetään lisäksi nuorista työntekijöistä annetussa laissa (998/1993).

Poikkeukset soveltamisalasta (2 §)

Säännöksen perusrakenne on uudistunut. Jos työaikalain soveltamatta jättämisestä ei ole säädetty erikseen, siitä poikkeaminen edellyttää aina työntekijän työaika-autonomiaa sekä vähintään yhden säännöksessä mainitun lisäkriteerin täyttymistä. Työaika-autonomia on työntekijällä, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan. Työaika-autonomiaa arvioitaessa mer- kityksellistä on työntekijän tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa työai- kansa pituuteen ja sijoitteluun eikä esimerkiksi työsopimuksen kirjauk- sella ole ratkaisevaa merkitystä.

Säännöksessä määritellään tyhjentävästi ne tilanteet, joissa työaika-au- tonomian vaatimuksen täyttyessä työaikalakia ei sovelleta työntekijään. Luettelon 1 kohdan mukaan työaikalakia ei sovelleta työhön, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidet- tävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtami- sena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itse- näisenä tehtävänä.

Hallituksen esityksen mukaan arvio johtajien kuulumisesta työaikalain soveltamisalaan tehdään työntekijän tosiasiallisen aseman ja tehtävien luonteen perusteella. Merkitystä on johtajan asemalla organisaatiossa, työtehtävillä, palkkauksella suhteessa alaisiin ja muihin työntekijöihin sekä hänen toimintaoikeuksillaan, vastuusuhteillaan organisaatiossa sekä mahdollisuuksillaan vaikuttaa itse työaikaansa niin, ettei hänellä käytännössä ole ennalta määriteltyä säännöllistä työaikaa. Luettelon 1 kohta vastaa vanhaa lakia.

Luettelon 4 kohdan mukaan työaikalain soveltamisalan ulkopuolella on työ, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellai- sissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen

käytettävän ajan järjestelyjä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan perus- telujen mukaan kyse voisi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa työ tehdään kokonaan tai lähes kokonaan työnantajan valvonnan ulottumattomissa muualla kuin kiinteässä toimipisteessä, tai jos on kyse työstä, joka on luonteeltaan liikkuvaa tai jossa työaika määräytyy suurelta osin työnteki- jän suoraan asiakkaan kanssa sopimien aikataulujen perusteella. Esi- merkki tämän tyyppisestä työstä on kauppaedustajan tai häneen rinnas- tettavassa asemassa toimivan työ sekä kiinteistövälittäjän työ.

Kotona tehtävää työtä koskeva poikkeus on poistettu uudesta laista ja kotityö kuuluu lain perustelujen mukaan lähtökohtaisesti uuden lain pii- riin. Kyse voi kuitenkin olla kyse sellaisista olosuhteista, joissa täyttyvät sekä työ-aika-autonomia että 4 kohdan kriteerit, jolloin kotityöntekijä jää tällä perusteella lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Pykälän 3 momentti on uudenlainen. Momentin mukaan työaikalakia ei sovelleta työhön, jossa noudatettavasta työajasta säädetään erikseen. Tällaisia lakeja ovat esimerkiksi merityöaikalaki (296/1976) ja työajasta kotimaan liikenteessä annettu laki (248/1982). Lisäksi lakia ei sovelleta työntekijöihin, joille on valtakunnallisella työehtosopimuksella (34 §) ko- konaisuutena arvioiden turvattu tämän lain lepoaikoja ja enimmäistyöai- kaa vastaava suoja, jos kyse on:

1) opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, jolla on työn luonteen vuoksi oikeus päättää olennaisesta osasta työaikaansa;

Hallituksen esityksen mukaan soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluisi sellainen koulussa, oppilaitoksessa tai korkeakoulussa työskentelevä opetushenkilöstö, joka opetustehtävissä päättää it- senäisesti muun muassa opetuksen suunnitteluun ja valmisteluun sekä jälkitöihin, kuten kokeiden tarkistamiseen ja korjaamiseen liittyvästä työajan sijoittelusta ja työntekopaikasta.

2) metsä-, metsänparannus- tai uittotyöstä tai niihin liittyvästä työstä, lukuun ottamatta maastossa tehtävää koneellista metsä- tai metsäparannustyötä ja puutavaran lähikuljetustyötä;

3) Rajavartiolaitoksen henkilöstöstä tai luotsauslaissa (940/2003) tarkoitetuista tehtävistä.

Pykälän 4 momentin mukaan työaikalakia ei sovelleta voittoa tavoittele- mattomassa yhteisössä työskentelevän työntekijän työhön siltä osin, kun hän osallistuu tapahtuma-, kilpailu- tai leiritoimintaan, josta on sovittu valtakunnallisella työehtosopimuksella (34 §), joka turvaa työntekijälle tämän lain lepoaikoja ja enimmäistyöaikaa vastaavan suojan. Lain esi- töiden mukaan tällaista valtakunnallisessa työehtosopimuksessa sovit- tua leiritoimintaa järjestävät muun muassa partiot, urheiluseurat, lajiliitot ja seurakunnat.

Työaika (3 §)

Työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä.

Samoin kuin vanhassa laissa, matkustaminen ei lähtökohtaisesti ole työ- aikaa. Matkustamiseen käytetty aika luetaan kuitenkin työaikaan, jos sitä on samalla pidettävä työsuorituksena. Tällainen tulee kyseeseen esi- merkiksi sellaisen työntekijän, kuten asentajan tai kodinhoitajan koh- dalla, joka joutuu työpäivän aikana liikkumaan eri toimipisteiden tai työ- kohteiden välillä. Lisäksi matkustaminen on työsuoritus myös silloin, kun työntekijälle annetaan kuljetustehtävä.

Lepoaikaa on aika, joka ei ole työaikalain mukaista työajaksi luettavaa aikaa. Työnantajalla voi olla työsopimukseen tai työehtosopimukseen perustuva velvollisuus maksaa palkkaa tai korvausta myös joiltain työai- kalain mukaisilta lepoajoilta.

Rajanvetoa työajan ja lepoajan välillä joudutaan välillä tekemään erilais- ten työsidonnaisten koulutusten, virkistystilaisuuksien ja muun työnanta- jan järjestämän toiminnan osalta. Keskeistä arvioinnissa on tällaisen toi- minnan vapaaehtoisuus. Lähtökohtaisesti esimerkiksi työntekijän pereh- dyttäminen, pakolliseen koulutukseen osallistuminen ja pakolliseen ter- veystarkastukseen osallistuminen kuuluvat työaikaan. On kuitenkin huo- mattava, että suuri osa koulutuksista ei kuulu työaikaan osallistumisen vapaaehtoisuuden vuoksi.

Vapaaehtoiset virkistyspäivät ja muut tapahtumat, joissa työntekijän ei odoteta tekevän työtä, kuuluvat työajan ulkopuolelle. Myös henkilöstön edustajien luottamustehtävien hoitamiseen käyttämä aika ei ole työai- kaa, sillä luottamusmies ei silloin ole työnantajan käytettävissä.

Uutena lakiin on kirjattu velvollisuus ehkäistä työajan ulkopuolella tapah- tuvaan matkustamiseen liittyvää liiallista rasitusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita uutta velvollisuutta, sillä säännöksessä vain viitataan työturvalli- suuslain (738/2002) säännöksiin.

Varallaolo (4 §)

Voimassa olevan lain tapaan työnantaja ja työntekijä saavat sopia lepo- aikaan sijoittuvasta varallaolosta ja varallaolokorvauksesta. Varallaolo- korvauksen määrä tai sen määräytymisperusteiden sekä varallaolon eh- tojen on oltava työntekijän tiedossa sopimusta tehtäessä.

Varallaoloaika ei lähtökohtaisesti ole työaikaa. Poikkeuksena on kuiten- kin se, jos työntekijän on oleskeltava työpaikalla tai sen välittömässä

läheisyydessä. Oikeuskäytännössä on kiinnitetty tältä osin huomiota sii- hen, missä ajassa työntekijän pitää olla työpaikalla (kts. KKO 2015:48 ja KKO 2015:49). Kun työntekijä kutsutaan varallaoloaikanaan työhön, sii- hen käytetty aika on työaikaa. Tässä mielessä on tärkeä huomata varal- laolon ero työpaikalla päivystämiseen, joka on aina työaikaa.

Yleistyöaika (5 §)

Uuden työaikalain 3 luku sisältää lakiin perustuvat säännöllisen työajan järjestelyä koskevat säännökset. Yleissäännön mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia vii- kossa. Viikoittainen työaika voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana ylittämättä kahdeksan tun- nin säännöllistä päivittäistä työaikaa.

Vuorotyö (6 §)

Vuorotyö on yksi säännöllisen työajan järjestämistapa. Koska laissa ei säädetä työn laatua koskevia edellytyksiä vuorotyön käytölle, vuorotyö on käytössä kaiken laatuisessa työssä ja alasta riippumatta. Jotta kyse olisi vuorotyöstä, vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja muututtava ennakolta sovituin ajanjaksoin. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännölli- sesti, kun vuoro jatkuu enintään yhden tunnin yhdessä työhön sijalle tul- leen vuoron kanssa tai kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika.

Lain 34 §:n mukaan työehtosopimuksella on mahdollista poiketa laajasti säännöllistä työaikaa koskevista säännöksistä, kunhan työaika tasoittuu 40 tuntiin käytössä olevalla tasoittumisjaksolla.

Jaksotyöaika (7 §)

Jaksotyössä työaika on järjestetty siten, että se on kolmen viikon pitui- sena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajan- jaksona enintään 80 tuntia. Jaksotyötä voidaan käyttää vain laissa sää- detyissä töissä.

Säännöksen tyhjentävä luettelo töistä, joissa saadaan käyttää jakso- työtä, on uudistettu vanhan työaikalain yksityiskohtaisesta luettelosta yleisempään ja laajempaan muotoon vastaamaan työelämän muutosten tarpeeseen. Ennen luettelo perustui pitkälti siihen, millaisessa laitok- sessa tai yrityksessä työtä tehdään. Uudessa luettelossa ratkaisevaa on sen sijaan se, minkälaisesta työstä tai toiminnasta on kysymys.

Jatkossa jaksotyöaikaa voidaan käyttää lisäksi muiden luettelossa mai- nittujen tehtävien ja toimintojen käynnissä pitämiseksi välttämättömissä

tukitoiminnoissa (8 kohta). Luettelossa mainitut työt ovat luonteeltaan sellaisia, joita toimintojen jatkuvuuden vuoksi on tehtävä 24 tuntia vuo- rokaudessa seitsemänä päivänä viikossa tai ainakin pääosan vuorokau- desta.

Yötyö (8 §)

Lähtökohtaisesti yötyön teettäminen on edelleen kiellettyä. Yötyötä on jatkossakin työ, jota tehdään kello 23:n ja 6:n välisenä aikana. Valtakun- nallisella työehtosopimuksella (34 §) on kuitenkin mahdollista poiketa yö- työn sijoittumisesta työaikadirektiivin (2003/88/EY) sallimissa rajoissa niin, että yötyöksi määritetään seitsemän tunnin aika, johon on sisälly- tettävä kello 24 ja 05 välinen aika.

Periaatteellisesti suuri muutos vanhaan lakiin on se, että yötyönrajoituk- set eivät enää koske tilapäisesti teetettävää yötyötä. Tilapainen yötyö on jatkossa mahdollista tilanteessa, jossa työnantajan tavanomainen toi- minta sinänsä sijoittuu päiväsaikaan, mutta työnantajalle syntyy luon- teeltaan satunnainen tarve teettää työtä yöaikana.

Työaikalain 8 §:n 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa säännöl- listä yötyötä saa teettää. Momentin luetteloa on yksinkertaistettu van- hasta työaikalaista mm. niin, ettei yötyön teettämispaikkoja ole enää yk- silöity.

Luettelon 2 kohdan mukaan yötyötä saa teettää nykyään vuorotyössä riippumatta siitä, onko työ järjestetty kahteen, kolmeen tai useampaan vuoroon. Näin ollen yötyö on sallittua silloinkin, kun työ tehdään kah- dessa, esimerkiksi 12 tunnin vuorossa.

3 kohdan mukaan yötyötä olisi mahdollista teettää sellaisessa huolto- ja korjaustyössä, joka on välttämätöntä työnantajan säännöllisen toimin- nan ylläpitämiseksi. Tällaisia toimia ovat hallituksen esityksen peruste- lujen mukaan muun muassa yrityksen tuotantovälineiden huolto- ja kor- jaustyöt yrityksen kannalta tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana.

4 kohdan mukaan yötyötä saa teettää työssä, jota ei voi tehdä samanai- kaisesti työpaikalla tehtävän säännöllisen työn kanssa. Lain esitöiden mukaan tällaisina töinä voidaan pitää töitä, jotka esimerkiksi työstä ai- heutuvan melun tai pölyn vuoksi haittaavat säännöllisen työn tekemistä. Perusteena voi toimia myös työturvallisuus tai asiakkaiden turvallisuus.

Myös pykälän 5 momentin sääntely peräkkäisten yövuorojen enimmäis- määrästä poikkeaa vanhasta työaikalaista. Jaksotyössä ja keskeytymät- tömässä vuorotyössä työntekijällä saa työvuoroluettelon mukaisesti teet- tää peräkkäin enintään viisi sellaista vuoroa, jossa vähintään kolme tun- tia sijoittuu kello 23:n ja 6:n väliseen aikaan, minkä jälkeen hänelle on

annettava vähintään 24 tunnin yhtenäinen vapaa. Edellä tarkoitettuja vuoroja saa teettää peräkkäin vielä kaksi, jos työntekijä antaa suostu- muksensa molempiin erikseen. Xxxxxx työaikalain mukaan työntekijällä sai teettää peräkkäin enintään seitsemän työvuoroa yötyötä.

Erityisen vaarallisessa tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasit- tavassa työssä työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia sellaisen 24 tunnin aikana, jona työntekijä tekee yötyötä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset tai työehtosopimuksella tarkem- mat määräykset siitä, milloin työtä on pidettävä erityisen vaarallisena tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavana.

Lain 34 §:n mukaan valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan jat- kossa poiketa yötyön sijoittumisesta direktiivin sallimissa rajoissa. Työ- aikadirektiivissä edellytetään, että kansallisesti määritetään yötyöksi seitsemän tunnin aika, johon on sisällyttävä kello 24 ja 05 välinen aika.

Niin ikään aluehallintovirasto voi lain 39 §:n mukaan myöntää poikkeus- luvan säännöllisen yötyön tekemiseen työssä, joka on toiminnan luon- teen vuoksi välttämätöntä tehdä yöllä ja jota ei voida vaikeuksitta teettää pelkästään päiväsaikaan.

Työnantajan ja työntekijän sopimukseen perustuva säännöllinen työaika (11 §)

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia vuorokautisen säännöllisen työ- ajan pidentämisestä enintään kahdella tunnilla, jollei työssä sovelletta- van työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta sopimista koskevista määräyksistä muuta johdu. Viikoittaisen säännöllisen työajan tulee täl- löin tasoittua enintään 40 tunniksi enintään neljän kuukauden ajanjakson aikana. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla enintään 48 tuntia.

Sopimus saadaan tehdä toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikai- sena. Toistaiseksi voimassa oleva ja vähintään kahden viikon pituinen määräaikainen sopimus on tehtävä kirjallisesti.

Pykälän 3 momentin mukaan toistaiseksi tehty säännöllistä työaikaa koskeva sopimus on irtisanottavissa päättymään työajan tasoittumisjak- son päättyessä. Vuotta pidempi määräaikainen sopimus voidaan irtisa- noa neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä niin kuin tois- taiseksi tehty sopimus.

Liukuva työaika (12 §)

Työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuva liukuvaa työaikaa koskeva säännös vastaa pääpiirteittäin vanhan työaikalain sääntelyä. Uuden työaikalain 12 §:n 2 momentin mukaan liukuvassa työ- ajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää

xxxxxxx-xxxx, joka saa olla enintään neljä tuntia vanhan lain kolmen tun- nin sijaan.

Liukumia voidaan sijoittaa kokonaisuudessaan työpäivän alkuun tai kiin- teän työajan päättymisen jälkeiseen aikaan tai niin, että liukumia käyte- tään sekä päivän aluksi että päivän päätteeksi. Uudistuksena lain esi- töissä mainitaan mahdollisuus sopia liukuma-ajan sijoittumisesta myös siten, että työntekijällä on mahdollisuus jakaa työpäivä kahteen osaan niin, että kiinteän osan ja myöhemmän työn välillä on keskeytys. Sopia voidaan esimerkiksi siitä, että liukuma on käytössä kello 20:n ja 22:n vä- lisenä aikana eikä vain välittömästi normaalityöajan päättymisestä lu- kien, mikä helpottaa mm. työn ja perhevelvollisuuksien yhteensovitta- mista.

Lisäksi 2 momentin mukaan viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson ai- kana, joka voidaan ylittää tai alittaa liukumarajojen puitteissa. Seuranta- jakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitus- ten määrä enintään 20 tuntia. Neljän kuukauden seurantajakso vastaa 18 §:n mukaista enimmäistyöajan tasoittumisjaksoa.

Seurantajakson aikana työaikasaldo voi olla 60 tuntia korkeampi, kun- han kertymä laskee jakson päättyessä sallittuun enimmäismäärään. Hal- lituksen esityksen mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seu- rantajakson loppupuolella työnantaja ei voi edellyttää työntekijältä kiin- teän työajan ylittäviä tunteja tai jos työtä on tehtävä tuolloin, työnantajan on annettava määräys ylityön tekemiseen. Ylityönä tehtyjä tunteja ei lueta työaikasaldoon. Alitusten enimmäismäärä saa puolestaan olla enintään 20 tuntia neljän kuukauden seurantajakson päättyessä.

Enimmäiskertymästä, neljän kuukauden tasoittumisjaksosta ja työaika- saldon ylitysten ja alitusten määrästä voidaan 34 §:n mukaan sopia val- takunnallisten osapuolten välisellä työehtosopimuksella.

Joustotyöaika (13 §)

Työaikalain joustotyöaikaa koskeva 13 § on uusi. Kysymykseen tulee tehtävät, jotka eivät pääasiassa ole sidottuja tiettyyn vuorokaudenai- kaan, viikonpäivään tai työntekopaikkaan. Lain esitöiden mukaan jous- totyöajan käyttöala käsittäisi esimerkiksi sellaisen asiantuntijatyön, jossa työhön käytettyä aikaa lähtökohtaisesti seurataan, mutta jossa työnan- taja ja työntekijä sopivat siitä, että työn tekeminen voi pääasiassa ajoit- tua ja sijoittua työntekijän määräämällä tavalla. Työajan tarkan sijoittelun asemesta työnantaja voi määritellä tehtävät ja niitä koskevat tavoitteet, mutta työn suorittamisen paikan ja ajankohtien tulisi olla pääosin työnte- kijän itsensä päätettävissä.

Joustotyöaikaa koskevan 1 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä saavat työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia joustotyöaikaa koskevasta työ- aikaehdosta, jonka mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää.

Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin:

1) päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa;

Lähtökohtana on, että työtä tehtäisiin vain arkipäivisin. Sopia voi myös siitä, että työtä tehdään useampana kuin viitenä päivänä viikossa tai vas- taavasti, että tehtäisiin vain esimerkiksi neljäpäiväistä viikkoa. Sovitta- essa on myös mahdollista teettää sunnuntaityötä.

Korvaus määräytyy sen mukaan, onko työntekijällä mahdollisuus päät- tää vapaasti työajan sijoittelusta sunnuntaille. Jos työntekijällä on va- paus valita, tekeekö hän kyseisen työn arkipäivänä vai sunnuntaina, maksettaisiin sunnuntaina tehdystä työstä normaali palkka. Jos taas työnantaja edellyttää työskentelyä sunnuntaina, tulee siitä aina maksaa 20 §:n mukainen sunnuntaityökorvaus.

2) viikkolevon sijoittamisesta;

Sopimuksella voidaan sulkea työajan sijoittelun ulkopuolelle esimerkiksi sunnuntai, jolloin työnantaja tietää, että työntekijän viikkolepo sijoittuu aina sunnuntaille. Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia siitä, että työntekijä voi työskennellä kaikkina viikonpäivinä. Tällöin työnantajan tu- lee seurata viikoittaisen vapaan toteutumista 32 §:n 2 momentissa sää- dettyjen ilmoitusten perusteella ja tarvittaessa puuttua työntekijän työ- ajan sijoitteluun. Viimesijaisena vaihtoehtona työnantaja voi irtisanoa joustotyötä koskevan sopimuksen.

3) mahdollisesta kiinteästä työajasta, ei kuitenkaan sen sijoittumisesta kello 23:n ja 06:n väliselle ajalle;

Kiinteä työaika voi olla osa päivästä tai esimerkiksi tietty päivä viikosta, sillä työnantajalla voi olla tarve ajoittain edellyttää työntekijöiden läsnä- oloa tai tavoitettavuutta.

4) sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päät- tymisen jälkeen.

Koska joustotyöaikaa koskeva sopimus on pykälän 3 momentin mukaan irtisanottavissa, on sovittava myös siitä työajasta, jota työsuhteessa nou- datetaan siinä tapauksessa, että joustotyöaikaa koskeva sopimus lak- kaa olemasta voimassa. Jos joustotyöajan sijalle tulevasta työajasta ei ole sovittu mitään, lähtökohtana on, että työsuhteessa on siinä

tapauksessa noudatettava työaikalain tai työehtosopimuksen mukaista yleistyöaikaa.

Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työntekijä voi esimerkiksi tehdä välillä pidempiä päiviä ja vastaavasti pitää pidempiä vapaajaksoja. Joustotyöaikaa ei voi käyttää säännöllisen yötyön teettä- miseen edes silloin, kun kyseessä olisi muutoin 8 §:ssä sallittu tehtävä.

Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se voi samalla toimia 30 §:ssä tarkoitettuna työvuoroluettelona. Joustotyöaikaa kos- keva sopimusehto voidaan irtisanoa päättymään kuluvaa tasoittumisjak- soa seuraavan jakson lopussa. Kyse ei ole työsopimuslain 7 luvun mu- kaisesta työsopimuksen irtisanomisesta, joten irtisanomiseen ei tarvita erityistä perustetta.

Lain 34 §:n 1 momentin mukaan valtakunnallisella työehtosopimuksella on mahdollista sopia, että joustotyöajassa säännöllinen työaika saa kes- kimäärin olla enintään 40 tuntia viikossa enintään 26 viikon ajanjakson aikana. Työehtosopimuksella ei kuitenkaan voi rajoittaa joustotyöajan käyttämistä.

Työaikapankki (14 §)

Myös työaikapankkia koskeva säännös on uusi. Työaikapankilla tarkoi- tetaan työaikalaissa työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Työnantaja ja luottamus- mies tai jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutettu tai muu työnteki- jöiden edustaja taikka henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä saavat sopia kirjallisesti työaikapankin käyttöönotosta. Edustajan tekemä työai- kapankkia koskeva sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan kat- sotaan edustavan.

Vähimmäissisältö

Pykälän 2 momentissa säädetään työaikapankkisopimuksen vähim- mäissisällöstä, josta sopiminen on edellytys työaikapankin käyttämiselle. Sopimuksessa on sovittava ainakin:

1) siitä, mitä 3 momentissa säädettyjä eriä työaikapankkiin voidaan siir- tää;

Kts. lisätietoja alempana kohdasta "Työaikapankkiin siirrettävät erät".

2) säästämisrajoista;

Säästämisrajojen yhteydessä on huomioitava alla esiteltävä rajaus kos- kien aikamääräiseksi muutettua enimmäismäärää, jota enempää työai- kapankkiin ei saa säästää.

3) työaikapankin lakkaamisesta ja lakkaamishetkellä työaikapankissa olevien erien korvaamisesta;

On sovittava, millä menettelyllä työaikapankki lakkautetaan ja mitä ta- pahtuu työaikapankkiin säästetylle ajalle, kun sopimus ei enää vastaa osapuolten tarpeita. Jos osapuolet eivät kaikesta huolimatta ole sopineet työaikapankin purkumenettelystä, työaikapankkiin säästetty aika on an- nettava palkallisena vapaana tai korvattava rahana purkamisajankohdan työntekijän säännöllisen työajan kokonaispalkan perusteella 23 §:ssä säädetyllä tavalla.

4) vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista, joilla työaika- pankkiin säästettyä aikaa pidetään vapaana.

Voidaan sopia esimerkiksi siitä, että vapaat olisi tarkoituksenmukaista käyttää kesäloman yhteydessä tai muuna työnantajan toiminnan kan- nalta kiireettöminä aikoina.

Työaikapankkiin siirrettävät erät

Kohdassa 1 mainitun 3 momentin mukaan työntekijän kutakin kertaa var- ten tai määrätyksi lyhyehköksi määräajaksi antamalla suostumuksella työnantaja voi siirtää työaikapankkiin:

1) lisä- ja ylityötunteja;

2) liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja enintään 60 tun- tia neljän kuukauden seurantajakson aikana;

Työaikapankkiin siirtämisellä ei ole vaikutusta 12 §:n mukaisiin liukuma- rajoihin, ja pankkiin siirtäminen tulee ottaa huomioon arvioitaessa liuku- man enimmäismäärää seurantajakson lopussa.

3) lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi.

Lain esitöiden mukaan, jos esimerkiksi työntekijän rahamääräinen etu olisi 100 euroa ja hänen tuntipalkkansa olisi 10 euroa, työaikapankkiin voitaisiin siirtää 10 tuntia. Kun työntekijä aikanaan käyttää työaikapank- kiin talletettua aikaa vapaana, hänelle maksetaan tunneista vapaan pi- toajankohdan mukaista säännönmukaista palkkaa.

Työaikapankkiin siirrettävä rahamääräinen etu voi perustua lakiin, työ- ehtosopimukseen tai työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen.

Rahamääräiset työaikapankkiin säästettävät etuudet voivat olla esimer- kiksi lisä- ja ylityöstä maksettavia korvauksia, sunnuntaityön korotus- osia, korvausta viikkolevon saamatta jäämisestä, työajan lyhennysrahaa tai lomarahaa.

Työaikapankkiin ei kuitenkaan saa siirtää säännölliseltä työajalta mak- settavaa palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia eikä ra- hamääräistä etuutta sen jälkeen, kun se on erääntynyt maksettavaksi. Työaikapankkiin säästetty työaikakertymä ei saa myöskään kalenteri- vuoden aikana kasvaa yli 180 tuntia eikä työaikapankin kokonaiskertymä ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää. Hallituksen esi- tyksen perustelujen mukaan vertailu on tehtävä edellisen kalenterivuo- den lopun saldotilanteeseen. Työaikapankkiin voi siirtää enintään työn- tekijän kuuden kuukauden säännöllistä työaikaa vastaavan määrän.

Siirrettäessä 3 momentissa tarkoitettuja eriä työaikapankkiin niiden lakiin tai sopimukseen perustuvat vapaan antamista tai edun erääntymistä koskevat ehdot korvautuvat työaikapankkijärjestelmän ehdoilla. Sään- nös tarkoittaa lain esitöiden mukaan sitä, että vaikka työehtosopimuk- sessa olisi sovittu lomarahan erääntymisestä 30.6. mennessä, lomara- haa vastaava vapaa-aika voidaan siirtää työaikapankkiin ja pitää va- paana myöhemmin, kunhan siirrosta sovittaisiin ennen erääntymistä. Vapaan ajalta maksettava palkka erääntyisi vapaata pidettäessä.

Työaikapankkiin säästetyt vapaat

Työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyä vapaata vähin- tään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Jos työaikapankkiin on säästetty vapaata yli kymmenen viikkoa, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada vuodessa vapaata vähintään viidesosa työaikapankin kertymästä. Työn- antajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan kuu- den kuukauden aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä on niin vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana.

Työaikapankkia koskevat työehtosopimusmääräykset

Valtakunnallisessa työehtosopimuksessa saadaan sopia työaikapankkia vastaavasta järjestelystä tai muusta vastaavasta järjestelystä, joka voi- daan laissa tarkoitetun työaikapankin sijasta ottaa käyttöön. Työehtoso- pimuksella ei saa kuitenkaan kieltää työaikapankin käyttämistä. Lakiin perustuva työaikapankki on vaihtoehtoinen niissä tilanteissa, joissa työn- antajaa sitovassa työehtosopimuksessa on työaikapankkimääräyksiä.

Työehtosopimuksessa tarkoitettuun järjestelyyn sovelletaan yksin- omaan työehtosopimuksen asiaa koskevia määräyksiä ja lakisääteiseen työaikapankkiin sovelletaan yksinomaan tämän pykälän säännöksiä. La- kisääteinen työaikapankki voidaan ottaa käyttöön vain

työehtosopimuksessa tarkoitetun työaikapankin sijasta, joten käytössä oleva työehtosopimukseen perustuva työaikapankki tulee lakkauttaa en- nen uuden perustamista.

Lyhennetty työaika (15 §)

Säännös vastaa vanhan työaikalain mukaista säännöstä siihen lisättyä 4 momenttia lukuun ottamatta. Momentin mukaan työnantajan on kiel- täytyessään 1 tai 3 momentin mukaisen osa-aikatyön järjestämisestä pe- rusteltava kieltäytymisensä. Lain esitöiden mukaan säännös koskee sekä työntekijän esittämää pyyntöä lyhentää työaikaansa sosiaalisista ja terveydellisistä syistä että tilannetta, jossa työntekijä pyrkii jäämään osit- taiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläk- keelle.

Lisä- ja ylityö (16 §)

Lisä- ja ylityön tekeminen edellyttää työnantajan aloitetta. Jos käytössä on liukuva työaika tai joustotyöaika, lisä- ja ylityön tekemisestä on ni- menomaisesti sovittava. Näin ollen työntekijän omasta aloitteesta tehty työ ei voi tulla lisä- tai ylityönä korvattavaksi.

Yleistyöaikaa noudatettaessa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Viikoittaista ylityötä on työ, joka ylittää 40 tuntia viikossa olematta vuorokautista ylityötä. Jos on sovittu 40 tuntia lyhyemmästä viikkotyöajasta, lisätyötä on työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

Hallituksen esityksen mukaan vaihtelevan työajan sopimuksissa työnan- tajalla on 30 §:n mukaan velvollisuus pyytää työntekijältä suostumus vä- himmäistyöajan ylittävien tuntien merkitsemiseen työvuoroluetteloon. Tällöin suostumuksen perusteella työvuoroluetteloon merkityt tunnit ovat säännöllistä työaikaa. Jos työtä on tarjottu vasta työvuoroluettelon anta- misen jälkeen, nämä tunnit ovat lisätyötunteja siihen saakka, kun ylityötä alkaa muodostua.

Käytettäessä liukuvaa työaikaa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja viikoittaista ylityötä työ, jota tehdään työvuoroluettelon mukaisena vapaapäivänä ja joka ylittää 40 tuntia ole- matta vuorokautista ylityötä.

Ylityötä on myös kiinteän työajan lisäksi työnantajan määräyksestä tehty työ, jonka vuoksi 12 §:n 2 momentin mukainen enimmäiskertymä ylittyy seurantajakson päättyessä. Hallituksen esityksen mukaan tällainen ti- lanne voisi syntyä, jos työntekijän työaikasaldo olisi seurantajakson lop- pupuolella niin korkea, että hänen tulisi tasatakseen työaikansa enintään 60 tuntia ylittävään työaikasaldoon tehdä hyvin lyhyitä työpäiviä. Jos

työnantaja tällöin edellyttää työntekijää työskentelemään siten, ettei hä- nellä olisi enää mahdollisuutta tasata työaikaansa liukumien puitteissa, on kyse ylityöstä. Lisätyötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

Joustotyöajassa ylityötä ei yleensä synny, koska työntekijä päättää itse työajastaan. Käytettäessä joustotyöaikaa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa työnantajan nimenomai- sesta pyynnöstä ja viikoittaista ylityötä on työ, jota tehdään joustotyöso- pimuksessa sovitun viikoittaisen vapaan aikana työn olematta vuoro- kautista ylityötä. Lisätyötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

Työntekijän suostumus (17 §)

Säännöksessä säädetään niistä edellytyksistä, joilla työnantaja voi teet- tää työntekijällä työtä työsopimuksessa sovitun ja työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi sekä teettää työtä sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä. Pääsääntönä on, että ylityön teettäminen edellyttää työntekijän kutakin kertaa varten erikseen antaman suostu- muksen. Työntekijä voi kuitenkin tietyissä tilanteissa antaa suostumuk- sensa määrätyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan, jos se on työn jär- jestelyiden kannalta tarpeen. Työntekijän on kuitenkin tiedettävä sen jak- son pituus, jota varten suostumus annetaan.

Työntekijän suostumusta koskevaan pykälään on otettu yksi lisäys. Py- kälän 5 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä saavat sopia, että työnantaja voi ilman työntekijän erikseen antamaa suostumusta teettää työtä, joka on välttämätöntä, jotta työpaikan muut työntekijät voivat tehdä työtä koko säännöllisen työaikansa tai joka on vuorotyössä tarpeen tie- tojen vaihtamiseksi työvuorojen vaihtuessa (aloittamis- ja lopettamistyö). Aloittamis- ja lopettamistyötä saa teettää enintään viisi tuntia viikossa.

Hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi ennen tuotannollisen toimin- nan alkua saattaa olla tarpeen, että osa työntekijöistä tulee muita aiem- min valmistelemaan työn aloittamista ja toisaalta työpäivän päätyttyä osa jää esimerkiksi suojaamaan koneita ja laitteita sekä siirtämään työväli- neitä tai muita sellaisia säilytyspaikkoihin. Välttämättömyysedellytystä on kuitenkin tulkittava suppeasti ja otettava huomioon se, että tällainen aloittamis- ja lopettamistyö sijoittuu välittömästi ennen muiden työnteki- jöiden säännöllisen työajan alkua tai sen päättymisen jälkeen.

Työajan enimmäismäärä (18 §)

Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Jakso voidaan pi- dentää 12 kuukauteen työehtosopimuksella (34 §).

Keskeinen muutos on se, että uudessa laissa säädetään työajan enim- mäismäärästä, kun vanhassa laissa säädettiin ylityön enimmäismää- rästä. Työajan enimmäismäärään lasketaan kaikki tehdyt työtunnit, oli- vatpa ne säännöllistä työaikaa, lisätyötä tai ylityötä. Muutos pidentää vanhan lain mukaista enimmäistyöaikaa ja työaikaan sisältyy myös hä- tätyönä sekä aloittamis- ja lopettamistyönä tehdyt työtunnit. Enimmäis- määrää laskettaessa huomioidaan aika, joka on lain 3 §:ssä säädettyä työajaksi luettavaa aikaa.

Hätätyö (19 §)

Hätätyötä koskevat periaatteet säilyvät pääosin entisellään. Poikkeuk- sena on se, että hätätyön päätyttyä työaika on kuitenkin tasoitettava enintään 18 §:ssä säädettyyn enimmäismäärään (48 t / 4kk) ja työnteki- jälle on annettava korvaava vuorokausilepo sekä korvattava menetetty viikkolepo.

Sunnuntaityön korotusosan antaminen vapaa-aikana (21 §)

Uuden työaikalain mukaan myös sunnuntaityöhön perustuva korotusosa on vaihdettavissa vapaaksi. Lisäksi työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että vapaa-aika siirretään 14 §:ssä tarkoitettuun työaikapankkiin tai yh- distetään vuosilomalain (162/2005) 27 §:ssä tarkoitettuun säästövapaa- seen.

Työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson (22 §)

Säännös vastaa muutoin vanhaa sääntelyä, mutta koskee jatkossa myös 13 §:ssä tarkoitettua joustotyöaikaa.

Päivittäiset tauot (24 §)

Jos työntekijän vuorokautinen yhtäjaksoinen työaika on kuutta tuntia pi- dempi, eikä työntekijän työpaikallaolo ole työn jatkumisen kannalta vält- tämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana säännöllinen vähin- tään tunnin kestävä tauko, jonka aikana työntekijä saa poistua työpaikal- taan. Päivittäistä taukoa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun eikä loppuun. Vanhassa laissa käytettiin termiä päivittäinen lepoaika.

Työehtosopimuksen estämättä työnantaja ja työntekijä voivat sopia ly- hyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta tauosta.

Vuorokausilepo (25 §)

Vuorokausilepoa koskevan 25 §:n mukaan työntekijälle on annettava jo- kaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika varallaoloaikana tehtyä työtä lukuun ot- tamatta. Uuden lain mukaan siis myös jaksotyössä pääsääntönä on 11 tunnin yhdenjaksoinen vuorokausilepo. Jaksotyössä vuorokausilepo saadaan kuitenkin työn järjestelyihin liittyvistä syistä lyhentää yhdeksään tuntiin. 24 tunnin jakso alkaa kulua jokaisesta yksittäisestä työvuorosta.

Pykälän 4 momentin mukaan työntekijälle on annettava 1 momentin no- jalla yhdeksään tuntiin lyhennetyn vuorokausilevon ja 2 tai 3 momentissa tarkoitetun lyhennetyn vuorokausilevon korvaavat lepoajat seuraavan vuorokausilevon yhteydessä tai jos se ei ole työn järjestelyistä johtuvista painavista syistä mahdollista, niin pian kuin se on mahdollista, kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa. Vanhaan lakiin verrattuna säännös on tiuken- tunut. Korvaava lepoaika on annettava yhdenjaksoisena, eikä sitä saa sijoittaa varallaoloajalle.

Hallituksen esityksen mukaan 4 momentin mukaista korvaavaa vuoro- kausilepoa ei tarvitse antaa silloin, kun xxxxxxxx työaikaa tai joustotyöai- kaa noudattava työntekijä on itse päättänyt vuorokausileponsa lyhentä- misestä seitsemään tuntiin. Vuorokausilevon lyhentämisestä johtuva korvaava lepoaika ei lyhennä työntekijän säännöllistä työaikaa, vaan se voidaan antaa sellaisena säännöllisen työajan ulkopuolella olevana ai- kana, jolloin työntekijällä ei ole muuta lepoaikaa, kuten päivittäistä tau- koa, vuorokausilepoa tai viikkolepoa.

Korvaava lepoaika voidaan antaa esimerkiksi seuraavan vuorokausi- levon yhteydessä siten, että työntekijä saa 11 tunnin lepoajan päätteeksi aiemmin lyhennetyn vuorokausilevon puuttuvat tunnit. Korvaavana lepo- aikana olisi siten annettava se määrä, jolla vuorokausilepoa on lyhen- netty.

Viikkolepo (27 §)

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Näin viikkolevon antamista ei ole enää kytketty viikkoon, vaan seitsemän päi- vän jaksoon. Hallituksen esityksen mukaan seitsemän päivän ajanjak- soa ei tarkastella päivittäin edeltävältä seitsemältä päivältä (juokseva tarkastelu), vaan jaksokohtaisesti siten, että viikkolepo voisi sijoittua en- simmäisen jakson alkuun ja seuraava vapaa seuraavan seitsemän päi- vän jakson loppuun. Näin ollen mahdollista olisi, että viikkolepojen välillä on enimmillään 12 työpäivää. Viikkolepo tulisi antaa entiseen tapaan sunnuntain yhteydessä, jos mahdollista.

Työntekijälle saadaan antaa 35 tunnin sijasta vähintään 24 tunnin yh- denjaksoinen vapaa kerran seitsemän päivän aikana, jos työntekijän vuorokautinen työaika on enintään kolme tuntia.

Työvuoroluettelo (30 §)

Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkälle ajanjaksolle kuin mahdollista, kuitenkin vähintään viikoksi. Pykälän 3 momentti on kokonaan uusi. Sen mukaan työssä, jossa säännöllisen työajan sijoittelu ei vaihtele, tai jossa sovelletaan liukuvaa tai joustotyöaikaa, työvuoroluettelo saadaan kuiten- kin antaa toistaiseksi voimassa olevana. Xxxxxxxx työaikaa tai joustotyö- aikaa koskeva sopimus korvaa työvuoroluettelon silloin, kun siitä ilme- nevät työajan sijoitteluun sovellettavat periaatteet.

Työaikakirjanpito (32 §)

Työnantajan velvollisuus työaikakirjanpidon ylläpitämiseen vastaa pää- säännöltään vanhaa lakia. Työnantaja voi järjestää työaikakirjanpidon kahdella eri tavalla. Kirjanpitoon on merkittävä joko 1. säännöllisen työ- ajan työtunnit, lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset tai 2. kaikki tehdyt työtunnit sekä erikseen yli-, hätä- ja sun- nuntaityötunnit ja niistä suoritetut korotusosat.

Noudatettaessa joustotyöaikaa työntekijän on palkanmaksukausittain toimitettava työnantajalle luettelo säännöllisen työajan tekemistään tun- neista siten, että siitä ilmenevät viikoittainen työaika ja viikkolepo. Työn- antaja on pääsäännöstä poiketen velvollinen kirjaamaan vain nämä työn- tekijän ilmoittamat tiedot työaikakirjanpitoon. Työnantaja täyttää tämän velvollisuutensa sillä, että hän vie työntekijän ilmoittamat viikoittaiset työ- ajat työaikakirjanpitoon.

Säännöksen 3 momentin mukaan työnantajan on pidettävä kirjaa työn- tekijän työaikapankkiin säästämistä eristä sekä työaikapankkiin siirretty- jen erien pitämisestä vapaana.

Poikkeaminen työehtosopimuksella (34 §)

Työaikalaki sisältää paljon mahdollisuuksia sopia toisin työehtosopimuk- sella. Pykälän 1 momentissa määritellään ne säännökset, joista työnan- taja tai valtakunnallinen työnantajien yhdistys sekä työntekijöiden valta- kunnallinen yhdistys saavat sopia säännöllisestä työajasta poiketen. Säännöllisestä työajasta on laajat mahdollisuudet sopia toisin. Esimer- kiksi vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäispituutta ei ole rajoi- tettu, vaan asiaa tarkastellaan lepoaikojen toteutumisen kautta.

Pykälän 2 momentissa luetellaan ne säännökset, joista voi sopia toisin valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestön välisillä työehtosopi- muksilla.

Paikallisen sopimuksen tekeminen ja irtisanominen (37 §)

Korvausten maksaminen erillisenä korvauksena (38 §)

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia 20 §:ssä tarkoitettujen lisä- ja yli- työkorvausten sekä sunnuntaityöstä maksettavan korvauksen maksami- sesta erillisenä kuukausikorvauksena, jos kyse on työntekijästä:

1) jonka pääasiallisena tehtävänä on johtaa ja valvoa muiden työnteki- jöiden työtä; tai

2) joka on tehnyt 13 §:n mukaisen sopimuksen joustotyöstä.

Kuukausikorvausta koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Ellei muusta ole sovittu, sopimus voidaan irtisanoa päättymään seuraavan palkanmaksukauden päättyessä. Jos sopimus liittyy työsuhteessa nou- datettavaan joustotyöaikaan, erillistä korvausta koskevan sopimuksen voimassaolo päättyy viimeistään joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättyessä.

Poikkeuslupa (39 §)

Työaikalain 39 §:n mukaan aluehallintovirasto voi määräämillään eh- doilla myöntää luvan:

1) poiketa 5 §:n mukaista säännöllistä työaikaa ja 25 §:n mukaista vuo- rokausilepoa koskevista säännöksistä työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava val- miina työhön siten, että työntekijälle 25 §:n mukaisten korvaavien lepo- aikojen toteutuminen välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen turva- taan;

2) käyttää jaksotyöaikaa myös muussa kuin 7 §:ssä tarkoitetussa tehtä- vässä silloin, kun se on työajan järjestelyiden kannalta välttämätöntä;

3) tehdä yötyötä työssä, joka on toiminnan luonteen vuoksi välttämätöntä tehdä yöllä ja jota ei voida vaikeuksitta tehdä pelkästään päiväsaikaan;

4) poiketa 30 §:ssä säädetystä velvollisuudesta laatia työvuoroluettelo, jos sen laatiminen on työn epäsäännöllisen luonteen vuoksi erittäin vai- keaa.

Jos aluehallintovirasto on myöntänyt työnantajalle 1 momentissa tarkoi- tetun luvan määräaikaisena eivätkä olosuhteet ole myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet, työnantaja ja 36 §:n 3 momentissa tarkoitettu työntekijöiden edustaja voivat sopia aluehallintoviraston myöntämän lu- van tai vapautuksen jatkamisesta.

Poikkeusluvan jatkomahdollisuus on laajempi kuin vanhan työaikalain mukaan, sillä se on nyt käytössä kaikkien aluehallintoviraston myöntä- mien lupien osalta.

Kanneaika (40 §)

Oikeus työaikalaissa tarkoitettuun korvaukseen raukeaa, jos kannetta työsuhteen jatkuessa ei nosteta kahden vuoden kuluessa sen kalenteri- vuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt. Tämä vastaa vanhan lain mukaista sääntelyä. Säännös koskee sekä la- kiin perustuvia että työehtosopimuksissa sovittuja työaikasaatavia (kts. soveltamisesta KKO 2018:10).

Työaikapankkiin talletettua vapaata koskeva kanne on työsuhteen jatku- essa pantava vireille kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana pankkiin säästetty vapaa olisi lain tai sopi- muksen mukaan tullut antaa. Kanneaika määräytyy tämän mukaisesti, vaikka työaikapankkia koskeva sopimus ei täyttäisi 14 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Säännös koskee kaikkia työaikasaatavia.

Siirtymäsäännös (49 §)

Työnantaja saa teettää ylityötä uuden työaikalain voimaan tullessa voi- massa olleen työaikalain 19 §:ssä säädetyn enimmäismäärään tämän lain 18 §:ssä säädetyn asemesta, kunnes on kulunut vuosi tämän lain voimaan tulosta. Säännös mahdollistaa sen, että työnantaja voi siirtyä seuraamaan tämän lain mukaista työajan enimmäismäärää tarkoituk- senmukaisena ajankohtana.

Työnantajalla on oikeus soveltaa lain voimaan tullessa voimassa olevaa työehtosopimusta sen voimassaolon päättymiseen saakka, ellei työeh- tosopimusta muuteta sitä ennen.

Työaikalain 38 §:ää korvausten maksamisesta erillisenä korvauksena sovelletaan vain uuden työaikalain voimaan tulon jälkeen tehtyihin työ- sopimuksiin.

Aluehallintoviraston myöntämät toistaiseksi voimassa olevat poikkeuslu- vat lakkaavat olemasta voimassa 12 kuukauden kuluttua lain voimaan- tulosta. Määräajan voimassa olevat poikkeusluvat ovat puolestaan voi- massa määräajan päättymiseen saakka.

Oikeus ennen lain voimaantuloa syntyneisiin saataviin raukeaa siten kuin uuden lain voimaan tullessa voimassa olleessa työaikalain 38 §:ssä säädetään.

Vaikutukset muuhun lainsäädäntöön

Vuosilomalaki (162/2005)

Uusi työaikalaki vaikuttaa vuosilomalain 2 §:n soveltamisrajauksiin, sillä työaikalaki soveltuu jatkossa myös kotityöntekijöihin. Hallituksen esityk- sen mukaan jatkossa kotityöntekijöidenkin osalta pidetään kirjaa työtun- neista ja –päivistä. Vuosilomalain kotityöntekijöitä koskeva soveltamis- alarajaus ei ole enää perusteltu ja se poistetaan pykälästä.

Sairausvakuutuslaki (1224/2004)

Lain 14 luvun 4 §:ää oikeudesta korvaukseen vanhemmuudesta aiheu- tuvista perhevapaakustannuksista muutetaan vastaamaan uutta työai- kalakia. Jos työnantaja ei ole velvollinen noudattamaan työehtosopi- musta, työajan on oltava vähintään 80 prosenttia työaikalain 3 luvussa tarkoitetusta lakiin perustuvasta säännöllisestä työajasta.

Document Metadata

Table of Contents

UUSI TYÖAIKALAKI

Document Metadata