PERSIANLAHDEN MAAT, IRAN, IRAK JA JEMEN

PERSIANLAHDEN MAAT, IRAN, IRAK JA JEMEN

Euroopan unionilla on yhteistyösopimukset Persianlahden yhteistyöneuvoston (alueellinen järjestö, johon kuuluvat Bahrain, Kuwait, Oman, Qatar, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat) ja Jemenin kanssa sekä kumppanuus- ja yhteistyösopimus Irakin kanssa. EU:lla ei tällä hetkellä ole sopimuksiin perustuvia suhteita Iraniin, eikä Iranissa ole EU:n edustustoa. EU:n nykyiset suhteet Iraniin perustuvat Wienissä heinäkuussa 2015 allekirjoitetun yhteisen kattavan toimintasuunnitelman eli Iranin ydinsopimuksen säilyttämiseen.

OIKEUSPERUSTA

— Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osasto (ulkoinen toiminta)

— Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 206 ja 207 artikla (kauppa) sekä 216–219 artikla (kansainväliset sopimukset)

A. Persianlahden yhteistyöneuvosto

Persianlahden yhteistyöneuvosto (GCC) perustettiin toukokuussa 1981. Ryhmä koostuu yhä alkuperäisistä jäsenistään (Bahrain, Kuwait, Oman, Qatar, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat), ja se on keskeinen väylä EU:n suhteissa näiden kuuden valtion kanssa. EU ja GCC ovat useaan otteeseen ilmaisseet yhteisen kantansa Lähi-idän ongelmiin.

Persianlahden öljyvaltioissa eletään huomattavien sosiaalis-taloudellisten ja poliittisten muutosten aikaa. Nämä uudistukset etenevät tosin epätasaiseen tahtiin. Arabimaiden kansannousujen vaikutuksia Persianlahden monarkioihin on hillitty ennaltaehkäisevällä politiikalla – antamalla valtionapua ja lisäämällä julkisen sektorin työpaikkoja

– sekä tukahduttamalla liikehdintää, etenkin Bahrainissa ja Saudi-Arabian itäisessä maakunnassa. GCC-maat ovat säilyttäneet aktiivisen roolinsa Lähi- idän diplomatiassa, toisinaan keskenään kilpaillen. Tämä on vaikuttanut Qatarin ja joidenkin GCC-maiden välillä meneillään olevaan diplomaattiseen kriisiin. Kyseiset GCC-maat syyttävät Qataria terroristiryhmien ja uskonnollisten ryhmien tukemisesta (Muslimiveljeskunta mukaan luettuna), Iraniin kytköksissä olevien ryhmien rahoittamisesta, naapureidensa suvereniteetin loukkaamisesta ja poliittisten toisinajattelijoiden yllyttämisestä naapurimaissa.

EU haluaa kehittää poliittisia suhteitaan alueella, myös ihmisoikeusvuoropuhelun avulla, mutta sen ja GCC-maiden suhteet ovat rajoittuneet lähinnä talouteen ja kauppaan. Osapuolten välinen kauppa on kasvanut tasaisesti vuosien mittaan, ja EU:n kauppatase on ollut huomattavan ylijäämäinen.

EU ja GCC allekirjoittivat vuonna 1988 yhteistyösopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on lisätä vakautta tällä strategisesti tärkeällä alueella, edistää poliittisia ja taloudellisia suhteita, laajentaa taloudellista ja teknistä yhteistyötä ja syventää yhteistyötä energian, teollisuuden, kaupan ja palvelujen, maa- ja kalatalouden, investointien, tieteen, teknologian ja ympäristön aloilla. Sopimuksessa määrätään vuotuisista yhteisistä neuvostoista ja ministerikokouksista sekä korkean virkamiestason yhteistyökomiteoista. Siinä ei määrätä parlamentaarisesta elimestä. Huhtikuussa 2016 EU:n ja GCC:n yhteistyökomitea sopi entistä jäsennellymmän epävirallisen vuoropuhelun käynnistämisestä kaupan ja investointien alalla. Tämän jälkeen EU:n ja GCC:n yhteisen neuvoston kokous ja ministerikokous pidettiin heinäkuussa 2016. Kesäkuussa 2017 Qatarin ja muiden Persianlahden maiden välillä puhjennut diplomaattinen kriisi on estänyt uusien kokouksien koolle kutsumisen.

EU ja GCC sopivat vuosien 2010–2013 yhteisestä toimintaohjelmasta, joka sisälsi etenemissuunnitelman yhteistyön tiivistämiseksi tieto- ja viestintätekniikan, ydinturvallisuuden, puhtaan energian, tutkimuksen ja taloudellisen vuoropuhelun aloilla. Ohjelman uusimista on kuitenkin lykätty, mikä johtuu pääasiassa siitä, ettei kauppaan liittyvissä kysymyksissä ole saavutettu edistystä. Vapaakauppasopimusneuvottelut aloitettiin vuonna 1990, mutta ne eivät ole edistyneet vuoden 2008 jälkeen, koska vientitulleista ei ole päästy sopimukseen. Kumppanuusvälineestä (ja sitä edeltäneestä teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineestä) on 1. tammikuuta 2007 alkaen ollut saatavilla varoja EU:n ja GCC:n välisen yhteistyösopimuksen täytäntöönpanotoimia varten. GCC-maat kuuluvat myös Erasmus Mundus -ohjelman piiriin.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti antoi 24. maaliskuuta 2011 Euroopan unionin suhteita Persianlahden yhteistyöneuvostoon koskevan päätöslauselman[1], jossa kehotettiin perustamaan strateginen kumppanuus GCC:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa. Tämä kanta toistettiin parlamentin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen turvallisuushaasteista ja poliittista vakautta koskevista näkymistä 9. heinäkuuta 2015 antamassa päätöslauselmassa[2].

Parlamentin suhteista Arabian niemimaahan vastaava valtuuskunta järjestää säännöllisiä parlamenttienvälisiä kokouksia alueen neuvoa-antavien neuvostojen kanssa ja seuraa EU:n ja GCC:n suhteiden kehitystä.

Parlamentti on antanut viime vuosina useita päätöslauselmia, joissa se on ilmaissut huolensa ihmisoikeustilanteesta joissakin GCC-maissa, kuten Saudi-Arabiassa[3] ja Bahrainissa[4], ja kuolemanrangaistuksen ottamisesta uudelleen käyttöön Kuwaitissa ja Bahrainissa[5]. Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa tapahtuneen toimittaja Xxxxx Xxxxxxxxxx murhan jälkeen parlamentti antoi päätöslauselman[6], jossa tuomittiin

[1]EUVL C 247 E, 17.8.2012, s. 1. [2]EUVL C 265, 11.8.2017, s. 98.

[3]EUVL C 449, 23.12.2020, s. 133, EUVL C 76, 9.3.2020, s. 142 ja EUVL C 310, 25.8.2016, s. 29.

[4]EUVL C 101, 16.3.2018, s. 130, EUVL C 35, 31.1.2018, s. 42, EUVL C 265, 11.8.2017, s. 151 ja EUVL C 316, 30.8.2016, s. 178.

[5]EUVL C 252, 18.7.2018, s. 192.

[6]EUVL C 345, 16.10.2020, s. 67.

murha, kehotettiin käynnistämään kansainvälinen, riippumaton ja puolueeton tutkinta hänen katoamisestaan ja laittomasta teloittamisestaan ja vaadittiin Saudi-Arabian viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ihmisoikeuksien puolustajat.

Parlamentti on vaatinut useaan otteeseen EU:n asevientikieltoa Saudi-Arabialle, koska Saudi-Arabian väitetään syyllistyneen vakaviin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin Jemenissä[7].

Euroopan parlamentin vuoden 2015 Saharov-palkinto myönnettiin saudiarabialaiselle bloggaajalle Xxxx Xxxxxxxxx.

B. Jemen

EU:n ja Jemenin väliset suhteet perustuvat vuonna 1997 allekirjoitettuun yhteistyösopimukseen, joka kattaa kaupan, kehitysyhteistyön, kulttuurin, viestinnän ja tiedotuksen, ympäristön ja luonnonvarojen hallinnan sekä poliittisen vuoropuhelun. Saudi-Arabian johtama kansainvälinen sotilaallinen liittouma aloitti maaliskuussa 2015 hyökkäyksen istuvan presidentin syrjäyttäneitä kapinallisia vastaan. EU tukee YK:n johtamaa sovittelua, jolla pyritään saamaan konfliktiin poliittinen ratkaisu.

Euroopan unionin neuvosto antoi 18. helmikuuta 2019 Jemeniä koskevat päätelmät, joissa se vahvisti olevansa sitoutunut Jemenin yhtenäisyyteen, suvereniteettiin, itsenäisyyteen ja alueelliseen koskemattomuuteen. EU tukee Tukholman sopimusta, joka saatiin aikaan jemeniläisten osapuolten välille YK:n johdolla joulukuussa 2018, ja YK:n johtamaa poliittista prosessia, jonka tavoitteena on lopettaa konflikti ja parantaa ilmapiiriä alueella.

EU on lisännyt tukeaan auttaakseen maata selviytymään traagisesta tilanteesta, jossa yli 80 prosenttia väestöstä tarvitsee humanitaarista apua. Vuodesta 2015 lähtien EU on antanut Jemenille humanitaarista apua yhteensä 554 miljoonaa euroa. Tämä täydentää EU:n tähän mennessä myöntämää 318 miljoonan euron pitkän aikavälin apua. EU:n kokonaistuki Jemenille kaikilla tuen aloilla on ollut yli miljardi euroa vuodesta 2015. Sodan repimässä maassa puhjenneen koronavirusepidemian johdosta EU on myös rahoittanut hätätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää pandemian vaikutusta Jemenissä, yhteensä 70 miljoonalla eurolla (9. syyskuuta 2020).

EU:n edustusto Jemenin tasavallassa toimii tällä hetkellä Ammanissa Jordaniassa. Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti antoi 9. heinäkuuta 2015, 25. helmikuuta 2016, 15. kesäkuuta 2017,

30. marraskuuta 2017 ja 4. lokakuuta 2018 Jemeniä koskevat päätöslauselmat[8], joissa se ilmaisi vakavan huolensa hälyttävästä humanitaarisesta tilanteesta ja turvallisuustilanteesta ja vaati panemaan tulitaukosopimuksen tosiasiallisesti täytäntöön. Parlamentti antoi 13. syyskuuta 2017 aseviennistä päätöslauselman[9], jossa se piti valitettavana, että jäsenvaltioiden viemää sotilasteknologiaa käytetään Jemenin konfliktissa.

[7]EUVL C 363, 28.10.2020, s. 36, EUVL C 337, 20.9.2018, s. 63.

[8]EUVL C 265, 11.8.2017, s. 93, EUVL C 35, 31.1.2018, s. 142, EUVL C 331, 18.9.2018, s. 146, EUVL C 356, 4.10.2018,

s. 104 ja EUVL C 11, 13.1.2020, s. 44.

[9]EUVL C 337, 20.9.2018, s. 63.

Parlamentin suhteista Arabian niemimaahan vastaava valtuuskunta on vastuussa myös suhteista Jemeniin ja maan tilanteen tarkkailemisesta.

C. Irak

EU on ollut Irakin keskeinen avunantaja vuoden 2003 sodasta alkaen. Toukokuussa 2012 allekirjoitettiin EU:n ja Irakin kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Se muodostaa kehyksen vuoropuhelulle ja yhteistyölle erinäisissä asioissa, mukaan lukien poliittiset kysymykset, terrorismin torjunta, kauppa, ihmisoikeudet, terveydenhuolto, koulutus ja ympäristö. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukainen EU:n ja Irakin yhteistyöneuvosto kokoontui ensimmäistä kertaa tammikuussa 2014, ja toinen kokous pidettiin 18. lokakuuta 2016. Xxxxxxxx lupasi kaudella 2014–2020 Irakille 75 miljoonaa euroa yhteistyöhön ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion, koulutuksen ja kestävän energian aloilla.

EU hyväksyi uuden Irakin-strategian tammikuussa 2018. Strategiassa keskitytään tarjoamaan edelleen EU:n humanitaarista apua Irakin kansalle ja helpottamaan Isisiltä vapautettujen alueiden vakauttamista tilanteessa, jossa kolme miljoonaa kotiseudultaan siirtymään joutunutta irakilaista ei vieläkään pysty palaamaan koteihinsa. Lisäksi siinä pyritään tukemaan pidemmän aikavälin uudistus-, jälleenrakentamis- ja sovittelupyrkimyksiä, joita Irakin on jatkettava, jotta maassa voidaan vakiinnuttaa rauha ja rakentaa yhtenäinen demokratia, jossa kaikki kansalaiset voivat täysimääräisesti nauttia oikeuksistaan suuremman hyvinvoinnin vallitessa.

Vuodesta 2014 lähtien EU on antanut Irakille yli miljardi euroa, mukaan lukien 469 miljoonaa euroa humanitaarista apua kotiseudultaan siirtymään joutuneille irakilaisille ja syyrialaispakolaisille Irakissa. Vuonna 2020 myönnettiin lisävaroja, joilla autettiin paikallista terveydenhuoltojärjestelmää selviytymään covid-19-pandemiasta.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on antanut viime vuosina useita Irakin tilannetta käsitteleviä päätöslauselmia[10], muun muassa Isisin hyökkäyksestä, sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, vähemmistöjen vainoamisesta, Pohjois-Irakin/Mosulin tilanteesta, joukkohaudoista, koulutuksesta, Xxxxxx harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta ja aseviennistä.

Parlamentin suhteista Irakiin vastaava valtuuskunta järjestää parlamenttien välisiä tapaamisia Irakin edustajien neuvoston kanssa. Euroopan parlamentin vuoden 2016 Saharov-palkinto myönnettiin Xxxxx Xxxxx Xxxxx Tahalle ja Lamiya Xxx Xxxxxxxxxx, jotka onnistuivat pakenemaan Isisin seksiorjuudesta Irakissa ja joista on tullut Xxxxxx harjoittaman järjestelmällisen seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten puolestapuhujia. He myös edustavat julkisuudessa Irakin jesidiyhteisöä. Jesidit ovat uskonnollinen vähemmistö, joka on joutunut Xxxxxx taistelijoiden toimeenpaneman kansanmurhan kohteeksi.

[10]EUVL C 310, 25.8.2016, s. 35, EUVL C 224, 21.6.2016, s. 25, EUVL C 234, 28.6.2016, s. 25, EUVL C 334, 19.9.2018, s.

69, EUVL C 289, 9.8.2016, s. 46, EUVL C 35, 31.1.2018, s. 77, EUVL C 316, 30.8.2016, s. 113, EUVL C 215, 19.6.2018, s. 194, EUVL C 238, 6.7.2018, s. 117, EUVL C 366, 27.10.2017, s. 151, EUVL C 346, 21.9.2016, s. 55 ja EUVL C 337, 20.9.2018, s.

63.

D. Iran

EU:n tärkein painopiste nykyisissä suhteissa Iraniin on Wienissä heinäkuussa 2015 allekirjoitetun yhteisen kattavan toimintasuunnitelman eli Iranin ydinsopimuksen säilyttäminen. Iranin ydinsopimus on keskeinen osa kansainvälistä järjestelmää ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Sillä annetaan valtaa ydinvoimaa valvovalle YK:n viranomaiselle eli Kansainväliselle atomienergiajärjestölle (IAEA), jonka tarkastukset ovat tiukimmat, mitä ydinaseiden leviämisen estämiseksi on koskaan tehty. IAEA ottaa täyden vastuun sen seuraamisesta, että Iran noudattaa sille ydinsopimuksessa määrättyjä velvoitteita. Vastikkeena Iranin sitoumuksista maa palautetaan ydinsopimuksella osaksi maailmanlaajuista järjestelmää.

Yhdysvaltojen vetäytyminen Iranin ydinsopimuksesta vuonna 2018 ja sen maksimaalisen paineen politiikka ovat johtaneet siihen, että Iran on vähentänyt sopimuksen mukaisia sitoumuksiaan. Sopimuksessa määrätään kattavasta ja tiukasta tarkastus- ja seurantajärjestelmästä, jota Kansainvälisen atomienergiajärjestön on määrä toteuttaa. EU pyrkii yhdessä E3:n (Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta), Venäjän ja Kiinan kanssa säilyttämään ydinsopimuksen ja siten Iranin sitoumukset.

Iranin asevientikielto päättyi ydinsopimuksen mukaisesti 18. lokakuuta 2020. Vaikka EU suhtautui asevientikiellon päättymiseen varauksellisesti, se torjui Yhdysvaltojen uhkauksen kaikkien YK:n pakotteiden palauttamisesta (”snapback”). EU pitää oman asevientikieltonsa voimassa vuoteen 2023 saakka. EU:n pakotteet eivät liity Iranin ydinsopimukseen, vaan ne on kytketty ihmisoikeusloukkauksiin, vihamielisiin toimiin EU:ta vastaan sekä ballististen ja risteilyohjusten laukaisemiseen.

Iranilaisille ei ole toistaiseksi koitunut taloudellisia hyötyjä, joita pakotteiden lieventäminen korvauksena ydinsopimuksen noudattamisesta olisi voinut tuoda. EU:n väline Iranin kanssa käytävän kaupan helpottamiseksi (INSTEX) ei ole kyennyt kompensoimaan Yhdysvaltojen pakotteiden ankaria vaikutuksia, joita covid-19- pandemia pahensi entisestään. Tämä on vahvistanut kovan linjan kannattajia.

E3-maat ovat järjestäneet kokouksia huhtikuusta 2021, sillä Iran ja Yhdysvallat kieltäytyvät suorista neuvotteluista. Iranin ydinsopimusta koskevat neuvottelut Wienissä keskeytyivät, kun Xxxxxxx Xxxxx valittiin maan presidentiksi kesäkuussa 2021. Heinäkuussa 2021 IAEA varoitti, että Iran aikoo käyttää Teheranin tutkimusreaktorin polttoaineen valmistukseen uraania, jonka U-235-pitoisuus on nostettu jopa 20 prosenttiin.

Iran ei ole Maailman kauppajärjestön jäsen eikä EU:n ja Iranin välillä ole kahdenvälistä sopimusta, joten maiden välistä kauppaa säännellään EU:n yleisillä tuontijärjestelyillä. EU on Iranin toiseksi suurin kauppakumppani ja sen osuus Iranin koko tavarakaupasta oli 12,3 prosenttia vuonna 2020. Ennen nykyistä pakotejärjestelmää EU oli Iranin suurin kauppakumppani.

Vuonna 2020 EU antoi Iranille 20 miljoonaa euroa humanitaarista apua covid-19- avustustoimenpiteenä. Tämän lisäksi heinäkuussa 2021 EU myönsi 15 miljoonaa euroa haavoittuvimpien ryhmien auttamiseen Iranissa. EU on siten antanut Iranille yhteensä yli 76 miljoonaa euroa humanitaarista tukea vuodesta 2016.

Maassa järjestettiin parlamenttivaalit 21. helmikuuta 2020. Vaaleissa valtaan nousivat kovan linjan kannattajat, ja Iranin vaikea taloudellinen tilanne ja se, että ydinsopimus ei ollut tuottanut tulosta, vaikuttivat vuoden 2021 presidentinvaaleihin. Vaalit pidettiin 18. kesäkuuta 2021, ja ne voitti konservatiivinen uskonoppinut ja entinen oikeuslaitoksen johtaja Xxxxxxx Xxxxx. Elokuun 2021 lopussa Iranin parlamentti hyväksyi nykyisen hallituksen, jonka useisiin ministereihin kohdistuu kansainvälisiä pakotteita.

EU on yhä täysin sitoutunut Iranin ydinsopimukseen, ja sillä on edelleen tärkeä rooli kaikki osapuolet yhdistävänä toimijana, joka kannustaa niitä noudattamaan sopimusta. Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja järjesti lokakuussa 2021 kokouksen, jossa Iranin kanssa keskusteltiin palaamisesta Wienin neuvotteluihin.

EU:n pysyttyä tiukasti kannassaan ihmisoikeuksien suhteen Iran ilmoitti huhtikuussa 2021 keskeyttävänsä kaikki ihmisoikeuskeskustelut sekä terrorismia, huumausaineita ja pakolaisia koskevan yhteistyönsä EU:n kanssa. Iranilainen tuomioistuin tuomitsi tammikuussa 2022 iranilaisen ihmisoikeuksien puolustajan Xxxxxx Xxxxxxxxxx kahdeksan vuoden vankeuteen ja 70 raipaniskuun. Tämän tapauksen jälkeen tammikuussa 2022 EU kehotti Irania noudattamaan kansainvälistä oikeutta.

Wienissä käydään parhaillaan neuvotteluja, jotka perustuvat siihen, että Yhdysvallat palaa Iranin ydinsopimukseen ja Iran palaa ydinsopimuksen mukaisiin sitoumuksiinsa. Neuvotteluja on käyty kuukausien ajan, mutta jännitteet länsimaiden ja erityisesti Yhdysvaltojen kanssa ovat hidastaneet niitä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Syyskuussa 2022 neuvottelut vaikuttivat ajautuneen umpikujaan.

Euroopan parlamentin rooli

Euroopan parlamentti on osallistunut tiiviisti suhteisiin Iranin kanssa. Suhteista Iraniin vastaava valtuuskunta perustettiin vuonna 2004, jotta parlamentilla olisi suora kanava Iranin parlamenttiin Majlisiin. Suhteista Iraniin vastaava valtuuskunta on ollut ratkaisevassa asemassa Iranin ydinsopimuksessa sekä EU:n ja Iranin lähentämisessä vuodesta 2015 alkaen. Vuoden 2005 jälkeen on pidetty seitsemän parlamenttien välistä kokousta, joista viimeinen järjestettiin Brysselissä syyskuussa 2018. Parlamentti on aina tukenut EU:n sitoutumista siihen, että Iranin ydinohjelmaan löydetään diplomaattinen ratkaisu. Vaikka parlamentti on Iranin ydinsopimuksen ja EU:n ja Iranin viimeaikaisten suhteiden vahva puolestapuhuja, se seuraa aktiivisesti poliittisten vastustajien, uskonnollisten vähemmistöjen, ihmisoikeuksien puolustajien, naisten ja hlbti-yhteisön tilannetta Iranissa. Lisäksi se vastustaa jyrkästi kuolemanrangaistusta, kidutusta, mielivaltaisia oikeudenkäyntejä, poliisiväkivaltaa ja poliittisten vastustajien vangitsemista.

Parlamentti pitää erittäin valitettavana, että nuori kurdinainen Xxxxx Xxxxx kuoli

16. syyskuuta 2022 jouduttuaan pidätetyksi, koska hänen väitettiin käyttäneen hijab- huiviaan epäasianmukaisesti. Eri puolilla maata on ollut mellakoita ja mielenosoituksia, joiden seurauksena on tietojen mukaan kuollut ainakin 50 ihmistä ja satoja mielenosoittajia on pidätetty (lukuja on vaikea vahvistaa Iranin internetsulkujen vuoksi).

Parlamentin keskeiset Irania koskevat toimet ja päätöslauselmat vuodesta 2019 alkaen:

— Helmikuun 17. päivänä 2022 parlamentti antoi kuolemanrangaistusta Iranissa käsittelevän päätöslauselman, jossa se muistutti EU:n vastustavan ankarasti kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa ja kehotti Iranin hallitusta keskeyttämään välittömästi kuolemanrangaistuksen käytön.

— Elokuun 9. päivänä 2021 yhdeksän Euroopan parlamentin jäsentä laati yhdessä avoimen kirjeen EU:n päätöksestä osallistua Iranin silloisen uuden presidentin, kovaa linjaa kannattavan Xxxxxxx Xxxxxx virkaanastujaisiin ja lähetti sen unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle. Kirjeessä he ilmaisivat huolensa ja totesivat pitävänsä valitettavana, että Euroopan ulkosuhdehallinnon edustaja osallistui virkaanastujaisiin.

— Heinäkuun 8. päivänä 2021 parlamentti antoi ruotsalais-iranilaisen lääkärin Xxxxxxxxx Xxxxxxxx pidätyksestä päätöslauselman, jossa se kehotti Iranin uutta hallintoa keskeyttämään Djalalin väitetyn vakoilun perusteella langetetun lähestyvän teloituksen täytäntöönpano.

— Joulukuun 17. päivänä 2020 parlamentti antoi päätöslauselman Saharov- palkinnon saajan Xxxxxx Xxxxxxxxxx tilanteesta. Xxxxxxxx on asianajaja ja ihmisoikeusaktivisti, joka joutui vankilaan edustettuaan huivien riisumisesta syytettyjä naisia ja oppositioaktivisteja. Parlamentti oli antanut 13. joulukuuta 2018 samankaltaisen päätöslauselman, jossa se vaati hänen vapauttamistaan.

— Joulukuun 19. päivänä 2019 parlamentti antoi päätöslauselman Iranin mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta. Mielenosoituksia oli järjestetty sen jälkeen, kun viranomaiset olivat nostaneet polttoaineiden hintoja lieventääkseen Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden vaikutusta maan talouteen, ja niissä oli saanut surmansa useita siviilejä ja turvallisuusjoukkojen jäseniä. Parlamentti vaati viranomaisia vapauttamaan ihmisoikeusaktivistit ja tuomitsi Iranin päätöksen katkaista internetyhteydet.

— Syyskuun 19. päivänä 2019 parlamentti antoi päätöslauselman naisten oikeuksien puolustajista ja vangituista EU:n kaksoiskansalaisista. Parlamentti oli antanut samankaltaisen päätöslauselman vangittuina olevien EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten tilanteesta 31. toukokuuta 2018.

— Maaliskuun 14. päivänä 2019 parlamentti antoi päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajista, toimittajista ja mielipidevangeista, jotka oli pidätetty tai tuomittu sen vuoksi, että he olivat käyttäneet sananvapauttaan ja oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen, kun Iranin tiedusteluministeriö ja muut joukot tukahduttivat kansalaisyhteiskuntaa rajuin ottein.

Xxxxx Xxxxxxxx / Xxxxxx Xxxxx / Xxxxxxx Xxxxxxx 10/2022