TYÖLLISYYTTÄ, TURVALLISUUTTA JA OSTOVOIMAA

Tulopoliittinen sopimus vuosille 2003–2004

2.12.2002

TYÖLLISYYTTÄ, TURVALLISUUTTA JA OSTOVOIMAA

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu vuosille 2003–2004 on syntynyt. Ratkaisu on hieman yli kaksivuotinen. Palkansaajille se luo turvallisuutta ja kohentaa heidän ostovoimaansa. Ratkaisu tukee myös työllisyyttä. Xxxxxxxxxxxx epävarmaan taloustilanteeseen tulopoliittinen kokonaisratkaisu istuu hyvin.

Työllisyyttä ratkaisu tukee talouskehitystä vakauttamalla ja sen ennustettavuutta lisäämällä. Maan hallitus on osana ratkaisua laatinut työllisyyspaketin, jonka toimet merkitsevät välittömästi noin 4 000 työpaikkaa. Työn verotuksen keventämiseen suunnattavat lisäresurssit, 112 miljoonaa euroa, vahvistavat ostovoimaa ja tukevat sitä kautta työllisyyttä. Lisämäärärahoilla tuetaan myös mm. investointeja, asuntojen korjausrakentamista ja telakoita. Sopimuksen osapuolet antoivat myös yhteisen kannanoton työllisyys- ja työvoimapolitiikan tehostamisesta.

Palkkaratkaisu yhdessä hallituksen lupaamien verokevennysten kanssa kasvattaa palkansaajien ostovoimaa noin kahdella prosentilla vuonna 2003. Keskituloisen, 2 200 euroa kuukaudessa ansaitsevan, nettopalkka nousee veronkevennykset huomioon ottaen noin 44 euroa kuukaudessa. Toisen sopimusvuoden ostovoiman tarkkaa kasvua ei tiedetä, koska vuoden 2004 veroratkaisut ovat auki.

Palkkaratkaisun solidaarisuudesta käytiin ankara vääntö. Työnantaja oli lähtenyt neuvotteluun aikomuksenaan kasvattaa tuntuvasti palkkaeroja. Palkkaratkaisun perusta saatiin kuitenkin säilytettyä solidaarisena. Yleiskorotus perustuu ns. sekalinjaan. Ratkaisu sisältää myös ensimmäisenä sopimusvuonna alan nais- valtaisuuteen ja matalapalkkaisuuteen perustuvan tasa-arvoerän, 0,3 %.

Liittoerä on aiempia ratkaisuja suurempi, mikä mahdollistaa paremmin alakohtaisen soveltamisen. Liittoerä on kustannusvaikutukseltaan vuonna 2003 0,8 % ja vuonna 2004 0,5 %. Uusi taulukko- ja ohjepalkkoja koskeva linja antoi liitoille työvälineet ratkoa myös palkkarakenteita oikeudenmukaiseksi.

Työelämän turvallisuutta ja inhimillisyyttä edistetään työelämän kehittämistoimilla. Tuloratkaisuun ei sisälly yhtään työnantajien ajamaa heikennystä palkansaajien työehtoihin ja muihin etuihin.

Suuntaamalla lisäresursseja aikuisväestön osaamisen kohottamisohjelmaan vahvistetaan suomalaisen yhteiskunnan kestävää, osaamiseen pohjaavaa kehitystä.

Perheen ja työn yhdistämisen paineita helpotetaan laajentamalla osittaista hoitovapaata ja siitä maksettavaa korvausta lapsen ensimmäisiin kouluvuosiin. Työryhmän tehtävänä on perheiden tarpeiden mukaisten työaikajärjestelyjen valmistelu. Aamu- ja iltapäivähoidon järjestämisen kustannuksia selvitetään.

Erityisesti palvelualoilla ongelmaksi tullutta työvuorojen pilkkomista ja lyhentämistä laitetaan kuriin tulosopimuksessa sovitulla vähimmäistyöajalla. Alle neljän tunnin työvuoroja ei tule käyttää, jollei siihen ole erityistä perustetta tai jollei työntekijä sitä itse toivo. Yrityksissä on äärimmilleen viedyn tehokkuusajattelun sijaan ryhdyttävä

järjestelemään työt niin, että työvuoron yhdenjaksoinen pituus on vähintään neljä tuntia.

Turvallisuuden edistämiseksi sovittiin myös vuorotyöntekijöiden terveysriskeihin liittyvästä selvityksestä ja kehittämishankkeesta, pätkätyöntekijöiden

työterveyshuollon kehittämisestä sekä työaikavalvonnan tehostamisesta.

Ulkomaalaisten työntekijöiden työehtovalvonta tehostuu. Yksi toimenpide on se, että sisäasianministeriöön esitetään perustettavaksi erikoisyksikkö. Myös työsuojelu- viranomaisten valtuuksia ja resursseja lisätään.

Irtisanomisuhan alla olevien työntekijöiden muutosturva oli työelämän laatu- kysymyksistä vaikein. Alun perin työnantaja kieltäytyi jopa neuvottelemasta koko kysymyksestä. Neuvotteluissa vallitsi kuitenkin yhteisymmärrys siitä, että

irtisanomisuhkatilanteissa oleville työntekijöille on laadittava työnantajan, työntekijän ja viranomaisten yhteistyönä ns. työllistymisohjelma. Työllisyys- suunnitelman parantamiseen voidaan hankkia rahoitusta myös työnantajan rahoittamasta koulutusrahastosta. Sen tavoitteena on henkilön työllistyminen nopeasti joko saman tai jonkin toisen työnantajan palvelukseen. Lisäksi YT-lakia sovittiin kehitettävän siten, että se sisältää tehostetun menettelyn irtisanomisuhan alaisille työntekijöille.

Muutosturvan parantamiseen liittyvä tavoite irtisanomiskynnyksen nostamisesta erityisen muutosturvarahan kautta jäi lopulta toteutumatta. Osapuolet sopivat kuitenkin siitä, että 20 vuotta työssä olleille maksettavaan korotettuun työttömyys- päivärahaan saantiin tulee pidennys 130 päivästä 150 päivään.

Henkilöstön edustajien asema paranee. Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen ammatillisen osaaminen ja urakehitysmahdollisuudet turvataan. Henkilöstöedustajat saavat ajanmukaiset työvälineet (mm. atk-laitteet ja -ohjelmat, sähköpostiyhteys ja internet). Luottamusmiesten minimikorvaus nousee 48 euroon kuukaudessa ja työsuojeluvaltuutettujen ajankäyttömahdollisuuksia lisätään.

Kaksivuotisella tulopoliittisella kokonaisratkaisulla on suuri merkitys talouden vakauttajana. Työllisyyden kannalta tuloratkaisulla rakennetaan turvasilta yli epävarman suhdannevaiheen. Palkkaratkaisu takaa palkansaajille kohtuullisen ostovoimakehityksen. Kokonaisratkaisu tukee suomalaisen yhteiskunnan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja palkansaajien turvallisuutta muutosten keskellä.

Helsingissä 2.12.2002

Xxxxx Xxxxxxxxx Puheenjohtaja SAK

TULOPOLIITTINEN SOPIMUS VUOSILLE 2003 - 2004

Allekirjoittaneet järjestöt ovat tänään yhteisesti todenneet, että työ- ja vir- kaehtosopimusneuvotteluissa on solmittu sopimukset allekirjoittajajär- jestöjen 18.11.2002 saavuttaman neuvottelutuloksen mukaisesti. Osa- puolet vahvistavat edellä mainitun oheisen neuvottelutuloksen tulopoliit- tiseksi sopimukseksi vuosille 2003 - 2004.

Helsingissä 2. joulukuuta 2002

NEUVOTTELUTULOS TULOPOLIITTISEKSI SOPIMUKSEKSI VUOSILLE 2003 - 2004

1

LÄHTÖKOHDAT Tämän sopimuksen tavoitteena on tukea myönteistä talous- ja työllisyys- kehitystä. Sopimuksella tavoitellaan työllisyyden turvaamista, inflaation hallintaa, vakaata ostovoiman kehitystä sekä kilpailukyvyn ylläpitämistä. Edellä mainittuja tavoitteita tukevat osaltaan Suomen hallituksen työlli- syyden edistämistoimenpiteet ja veronalennukset.

2

TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUSRATKAISUT

2.1

Sopimuskausi Voimassa olevien työ- ja virkaehtosopimusten sopimuskaudesta riippu- matta työ- ja virkaehtosopimukset lakkaavat olemasta voimassa 31.1.2003 ja ne uudistetaan jäljempänä mainituin muutoksin. Uusien työ- ja virka- ehtosopimusten sopimuskausi alkaa 1.2.2003, edellyttäen, että sopijaosa- puolet allekirjoituksillaan vahvistavat tämän neuvottelutuloksen sopimuk- seksi.

Uusi sopimuskausi päättyy 15.2.2005.

Mikäli aiemmin solmittu alakohtainen sopimus on sovittu päättymään myöhemmin kuin 31.1.2003, päättyy se vuonna 2005 vastaavana ajan- kohtana, ellei alakohtaisesti toisin sovita.

2.2

Palkantarkistukset VUOSI 2003

2.2.1

Yleiskorotus Palkkoja korotetaan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.3.2003 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta yleiskorotuk- sella, jonka suuruus on 17 senttiä tunnilta tai 28,39 euroa kuukaudelta, kuitenkin vähintään 1,8 prosenttia.

2.2.2

Liittoerä Yleiskorotusten lisäksi palkkoja korotetaan yleiskorotusajankohdasta lu- kien 0,8 prosentin suuruisella sopimusalakohtaisella liittoerällä.

Työ- ja virkaehtosopimusosapuolet voivat sopia, että liittoerä tai osa siitä siirretään paikalliseksi yritys-, virasto-, kunta- tai toimipaikkakohtaiseksi eräksi. Paikalliseksi siirretyn erän suuruus todetaan paikallisesti yhteises- ti.

Liittoerän ja paikallisen erän käyttöajankohta voidaan sopia siirrettäväksi. Siirrot eivät kuitenkaan suurenna käytössä olevaa liitto- tai paikallista erää.

Mikäli liitto- tai paikallisen erän käyttöajankohtaa siirretään, voidaan sa- malla sopia siirron korvaamisesta siirtoa vastaavalla kertaluontoisesti maksettavalla erällä.

Mikäli liitto- tai paikallisen erän käytöstä ei sovita, maksetaan ne pro- senttimääräisenä yleiskorotuksena.

2.2.3

Tasa-arvoerä Sopimusalojen käytettävissä on 1.3.2003 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien tasa-arvoerä.

Erä määräytyy sopimusaloittain seuraavasti:

Naisten suhteellinen osuus sopimusalan kaikista palkansaajista kerrotaan luvulla 0,45. Näin saatuun lukuun lisätään alalla alle 9,88 euroa tunnissa tai 1650 euroa kuukaudessa ansaitsevien palkansaajien suhteellinen osuus alan kaikista palkansaajista kerrottuna luvulla 0,15.

Allekirjoittajajärjestöt laskevat tasa-arvoerän kullekin sopimusalalle nel- jännen neljänneksen 2001 tai sitä vastaavan tilastointijakson perusteella.

Erä käytetään työ- ja virkaehtosopimusosapuolten sopimalla tavalla. Mi- käli erän käytöstä ei sovita, maksetaan se prosenttimääräisenä yleiskoro- tuksena. Muutoinkin erän käyttö, toteuttamisen ajankohta ja menettelyta- vat määräytyvät kohdan 2.2.2 mukaisesti.

Sovittaessa tasa-arvoerän käytöstä on kiinnitettävä huomiota erän mää- räytymisperusteisiin. Erällä sopijapuolet pyrkivät korottamaan naisten, joiden palkka ei ole sopusoinnussa työn vaativuuteen ja koulutukseen nähden, palkkauksellista asemaa sekä oikaisemaan alan suhteellista ma- talapalkkaisuutta.

2.2.4

Ohjepalkat Yksityisen sektorin työehtosopimusten ohje- ja taulukkopalkkoja korote- taan 1.3.2003 lukien kullakin sopimusalalla sen yleiskorotusta vastaavalla prosentti-, sentti- tai euromäärällä. Sopimusalakohtainen yleiskorotus määräytyy tämän neuvottelutuloksen mukaisesti, ellei alakohtaisesti so- vita liitto- tai tasa-arvoerän käyttämisestä yleiskorotuksen kasvattamiseen.

Ohje- ja taulukkopalkkojen korotus ei saa johtaa alalla sovitun yleiskoro- tuksen ylittäviin henkilökohtaisten palkkojen korotuksiin. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa, mikäli liitto- tai tasa-arvoerää käytetään ala- kohtaisen palkkausjärjestelmän uudistamiseen tai ylläpitoon, mistä ai- heutuvat kustannukset on katettava täysimääräisesti. Kustannusten täysi- määräiseksi kattamiseksi on osapuolten sovittava siihen tarvittavasta erästä. Työehtosopimusosapuolille on sopimuksen kohdassa 2.2.2 varattu

mahdollisuus siirtää kustannusten kattamiseen osa erästä paikalliseksi yrityskohtaiseksi eräksi.

Julkisella sektorilla vähimmäispalkkoja, peruspalkkoja, perustasoja, ohje- palkkoja sekä palkkarajoja tarkistetaan 1.3.2003 lukien yleiskorotusta vastaavalla korotuksella.

2.2.5

Muut palkkaperusteet Vuorolisiä ja muita vastaavia olosuhdelisiä korotetaan 1.3.2003 prosent- tiluvulla, joka vastaa yleiskorotuksen palkkojen tasoa korottavaa vaiku- tusta asianomaisella sopimusalalla. Näitä lisiä korotetaan kuitenkin aino- astaan, mikäli ao. lisät eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa joh- dosta palkankorotuksen seurauksena. Lisät pyöristetään lähimpään sent- tiin.

VUOSI 2004

2.2.6

Yleiskorotus Palkkoja korotetaan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.3.2004 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta yleiskorotuk- sella, jonka suuruus on 16 senttiä tunnilta tai 26,72 euroa kuukaudelta, kuitenkin vähintään 1,7 prosenttia.

2.2.7

Liittoerä Yleiskorotuksen lisäksi palkkoja korotetaan yleiskorotusajankohdasta lukien 0,5 prosentin suuruisella sopimusalakohtaisella liittoerällä.

Työ- ja virkaehtosopimusosapuolet voivat sopia, että liittoerä tai osa siitä siirretään paikalliseksi yritys-, virasto-, kunta- tai toimipaikkakohtaiseksi eräksi. Paikalliseksi siirretyn erän suuruus todetaan paikallisesti yhteises- ti.

Liittoerän ja paikallisen erän käyttöajankohta voidaan sopia siirrettäväksi. Siirrot eivät kuitenkaan suurenna käytettävissä olevaa liitto- tai paikallista erää.

Mikäli liitto- tai paikallisen erän käyttöajankohtaa siirretään, voidaan sa- malla sopia siirron korvaamisesta siirtoa vastaavalla kertaluontoisesti maksettavalla erällä.

Mikäli liitto- tai paikallisen erän käytöstä ei sovita, maksetaan ne pro- senttimääräisenä yleiskorotuksena.

2.2.8

Ohjepalkat Yksityisen sektorin työehtosopimusten ohje- ja taulukkopalkkoja korote- taan 1.3.2004 lukien kullakin sopimusalalla sen yleiskorotusta vastaavalla prosentti-, sentti- tai euromäärällä. Sopimusalakohtainen yleiskorotus määräytyy tämän neuvottelutuloksen mukaisesti, ellei alakohtaisesti so- vita liittoerän käyttämisestä yleiskorotuksen kasvattamiseen.

Ohje- ja taulukkopalkkojen korotus ei saa johtaa alalla sovitun yleiskoro- tuksen ylittäviin henkilökohtaisten palkkojen korotuksiin. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa, mikäli liittoerää käytetään alakohtaisen palk- kausjärjestelmän uudistamiseen tai ylläpitoon, mistä aiheutuvat kustan- nukset on katettava täysimääräisesti. Kustannusten täysimääräiseksi kat- tamiseksi on osapuolten sovittava siihen tarvittavasta erästä. Työehtoso- pimusosapuolille on sopimuksen kohdassa 2.2.7 varattu mahdollisuus siirtää kustannusten kattamiseen osa erästä paikalliseksi yrityskohtaiseksi eräksi.

Julkisella sektorilla vähimmäispalkkoja, peruspalkkoja, perustasoja, ohje- palkkoja sekä palkkarajoja tarkistetaan 1.3.2004 lukien yleiskorotusta vastaavalla korotuksella.

2.2.9

Muut palkkaperusteet Vuorolisiä ja muita vastaavia olosuhdelisiä korotetaan 1.3.2004 prosent- tiluvulla, joka vastaa yleiskorotuksen palkkojen tasoa korottavaa vaiku- tusta asianomaisella sopimusalalla. Näitä lisiä korotetaan kuitenkin aino- astaan, mikäli ao. lisät eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa joh- dosta palkankorotuksen seurauksena. Lisät pyöristetään lähimpään sent- tiin

2.3

Alakohtaiset palkankorotus- ja neuvottelulausekkeet sekä kehittämis- ja muut erityisjärjestelyt

Aiempiin alakohtaisiin sopimuksiin sisältyvien vuoden 2003 ja sen jälkei- sen ajan yleisiä palkankorotuksia koskevien neuvottelu- ja ratkaisulau- sekkeiden soveltamisen sijasta palkkoja korotetaan siten, kuin tämän neu- vottelutuloksen tarkoittamassa tulopoliittisessa sopimuksessa on sovittu.

Tällä tulopoliittisella ratkaisulla ei muuteta alakohtaisissa aiemmissa so- pimuksissa sovittuja vuonna 2003 ja sen jälkeen toteutettavia alakohtais- ten sopimusten palkankorotuksia, palkkausjärjestelmän kehittämis- tai muita erityisjärjestelyjä.

Mikäli alakohtaisessa sopimuksessa on sovittu vuonna 2003 tai sen jälkei- sen ajan palkankorotusajankohdista toisin kuin tässä tulopoliittisessa rat- kaisussa, noudatetaan palkankorotusajankohtien osalta aiemmin sovittuja, elleivät osapuolet muuta sovi.

2.4

Indeksiehto Tämän sopimuksen osapuolet kokoontuvat vuoden 2003 marras- joulukuussa tarkastelemaan taloudellista tilannetta, hintojen kehitystä se- kä näihin vaikuttaneita tekijöitä.

Tulopoliittinen selvitystoimikunta toteaa kuluttajahintaindeksin (2000=100) nousun marraskuusta 2002 lokakuuhun 2003. Alla olevaa in- deksiehtoa sovelletaan, elleivät tämän sopimuksen osapuolet sovi asiasta yksimielisesti toisin.

Mikäli kuluttajahintaindeksin (2000=100) nousu vuoden 2002 marras- kuusta lokakuuhun 2003 ylittää 2,7 prosenttia, palkkoja korotetaan ylitettä vastaavalla määrällä seuraavan yleiskorotuksen yhteydessä.

Kuluttajahintaindeksin nousu lasketaan kaksidesimaalisista pisteluvuista. Indeksin nousu pyöristetään yksidesimaaliseksi muutosprosentiksi.

0,4 prosentin suuruisia tai sitä pienempiä korotuksia ei kuitenkaan mak- seta.

Tulopoliittinen selvitystoimikunta toteaa mahdollisen indeksikorotuksen suuruuden.

2.5

Tarkastelulauseke Tämän sopimuksen osapuolet kokoontuvat toukokuussa 2004 tarkastele- maan sopimuksen päämäärien toteutumista ja ansioiden kehitystä.

Ansioiden kehityksen tarkastelujakso on IV/2002 – IV/2003 tai sitä vas- taava tilastojakso. Selvitystyössä käytetään tarvittaessa apuna tulopoliit- tista selvitystoimikuntaa. Tarkastelussa selvitetään, miten tasaisesti kaik- kien palkansaajien ja eri sektoreiden tai sopimusalojen ansiot ovat tämän sopimuksen palkkaukselliset tavoitteet huomioon ottaen kehittyneet so- pimuskauden aikana. Sektori- ja sopimusalakohtaisten selvitysten katta- vuudesta sopivat tämän sopimuksen sopijaosapuolet. Jos palkkatilastoai- neistoa ei ole, voidaan käyttää muuta luotettavaa selvitystä.

Osapuolet sopivat tarvittavista toimenpiteistä.

Jos joku tämän sopimuksen osapuolista katsoo, että edellä tarkoitetussa ansiokehitystarkastelussa ei sen jonkin sektori- tai sopimusalan osalta ole päästy sopimuksen tarkoittamaan lopputulokseen, voi asianomainen so- pijaosapuoli vaatia ansiokehitystarkastelun siirtämistä tätä varten perus- tettavaan ratkaisulautakuntaan.

Osapuolet nimeävät ratkaisulautakuntaan sopimuskaudeksi kukin yhden henkilön. Lautakunnan puheenjohtajana toimii valtakunnansovittelija.

Sopimukseen yhtyneen järjestön edustuksen lautakunnassa määrää asian- omaisen järjestön esityksestä valtakunnansovittelija. Tarkasteluun osal- listuvat erimielisyyden osapuolina olevat allekirjoittajajärjestöjen tai so- pimukseen yhtyneen järjestön edustajat ja puheenjohtaja. Jos lautakun- nassa äänestetään, tulee päätökseksi se mielipide, jota enemmistö on kan- nattanut. Jos kaikki jäsenet ovat eri mieltä asiasta, päätökseksi tulee pu- heenjohtajan kanta.

Jos jollakin sektori- tai sopimusalalla on enemmän kuin yhteen tämän so- pimuksen allekirjoittajajärjestöön lukeutuvia sopijapuolia, kokoontuu rat- kaisulautakunta kokoonpanossa, jossa ovat mukana valitut edustajat kus- takin allekirjoittajajärjestöstä. Osapuolilla on tällöin asiaa ratkaistaessa kummallakin puolen yhtä monta ääntä. Jos osapuolten edustajien äänet

jakaantuvat eri ratkaisuvaihtoehtojen kesken tasan, tulee päätökseksi se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.

Lautakunnan päätös sitoo työ- ja virkaehtosopimusvaikutuksin ratkaisun tekoon osallistuneita sopijaosapuolia sekä erimielisyyden kohteena olleita sopimusalakohtaisia liittoja.

Pyyntö asian siirtämisestä ratkaisulautakuntaan on tehtävä viimeistään 13.8.2004 ja päätös tulee tehdä viimeistään 30.9.2004.

Ansiokehitystarkastelun mukaan mahdollisesti tehtävien palkantarkistus- ten toteuttamistavasta päättävät sopimusalakohtaiset liitot. Jos liitot eivät sovi tarkistusten toteuttamistavasta, maksetaan ne seuraavan yleiskoro- tuksen yhteydessä kaikille samansuuruisena prosenttimääräisenä yleisko- rotuksena.

2.6

Matkakustannusten korvaukset

Verovapaaksi katsottavien matkakustannusten korvaukset ja niiden pe- rusteet vuosina 2003, 2004 ja sopimuskauden aikana vuonna 2005 mää- räytyvät verohallituksen niitä koskevien päätösten mukaisesti.

Mikäli työ- ja virkaehtosopimuksessa on sovittu matkakustannusten kor- vauksista verohallituksen päätöksistä poikkeavasti, muutetaan sopimusta 1.2.2003 lukien, 1.1.2004 ja 1.1.2005 lukien aikaisempaa käytäntöä vas- taavasti.

2.7

Kuntien kalleusluokittelu

Sopimuskauden aikana työ- ja virkaehtosopimusten palkka- ja muiden sopimusmääräysten osalta noudatetaan kuntien yleistä kalleusluokitusta ja kunnallista jaotusta sellaisena, kun se on valtioneuvoston päätöksessä 25.11.1999/1090.

3

JATKUVA NEUVOTTELUMENETTELY

3.1

Jatkuvan neuvottelumenettelyn tavoitteet

Asioiden käsittely sopimuskauden aikana tukee työ- ja virkaehtosopi- musten kehittämistä ja parantaa muutoksiin sopeutumiskykyä. Siten voi- daan luoda edellytyksiä pitkäjänteiselle työmarkkinapolitiikalle.

Jatkuvaa neuvottelumenettelyä noudatettaessa työmarkkinaosapuolten välillä voidaan joustavasti käynnistää keskusjärjestöjen ja liittojen yhtei- siä hankkeita työelämän kehittämiseksi. Työelämää voidaan ohjata yhtei- sillä kehittämishankkeilla ja tuomalla esiin hyviä käytäntöjä.

3.2

Jatkuvan neuvottelumenettelyn periaatteet

Allekirjoittajajärjestöjen välisen neuvottelumenettelyn kehittämiseksi so- pimusosapuolet ovat valmiita jatkuvan neuvottelumenettelyn käyttöön keskinäisissä ja kahden välisissä suhteissaan. Sen mukaan osapuolet voi- vat tehdä aloitteita sopimuskauden aikana selvitettävistä tai neuvottelua edellyttävistä asioista ja hankkeista. Osapuolet ovat valmiita yhdessä kä- sittelemään tehtyjä esityksiä sekä arvioimaan sitä, minkälaisiin toimenpi- teisiin tehdyt esitykset antavat aihetta.

Osapuolet jatkavat keskinäistä selvitystyötä siitä, miten ja missä asioissa nykyisiä neuvottelu- ja sopimusjärjestelmiä, neuvottelukäytäntöjä sekä työmarkkinapolitiikkaa on syytä kehittää.

Jatkuvan neuvottelumenettelyn piiriin voivat kuulua myös kolmikantaista käsittelyä edellyttävät asiat, kuten eläkepolitiikka ja työttömyysturva.

3.3

Suositus jäsenliitoille jatkuvasta neuvottelumenettelystä

Keskusjärjestöt suosittelevat jäsenliitoilleen, että ne eri sopimusalojen keskinäisessä suhteessaan arvioisivat sopimus- ja neuvottelusuhteiden ke- hittämistarpeita ja mahdollisuuksia sekä omaksuisivat niissä jatkuvan neuvottelumenettelyn periaatteet.

4

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMINEN

Allekirjoittaneet osapuolet ovat sopineet työelämän kehittämisestä liitteen 1 mukaisesti. Sopimusalakohtaisissa soveltamisneuvotteluissa on otettava huomioon liitteen kohdat 6.1 – 6.5.

5

AMMATILLISEN OSAAMISEN YLLÄPITÄMINEN JA KEHITTÄMINEN

Allekirjoittaneet osapuolet ovat sopineet ammatillisen osaamisen ylläpi- tämiseen ja kehittämiseen liittyvistä asioista liitteen 2 mukaisesti.

6

TYÖLLISYYS JA TYÖVOIMAPOLITIIKKA

Allekirjoittaneet osapuolet ovat sopineet liitteen 3 mukaisesta kannan- otosta työllisyys- ja työvoimapolitiikkaan.

7

SOPIMUKSEN KATTAVUUS, SITOVUUS JA VOIMAANTULO

Osapuolet toteavat lähtökohtanaan olevan, että kaikki niiden jäsenjärjestöt uudistavat työ- ja virkaehtosopimuksensa tämän neuvottelutuloksen mu- kaisesti viimeistään 30.11.2002 siten, että alla mainitut sopijapuolten yh- teiset ilmoitukset keskusjärjestöille voidaan asetetussa määräajassa tehdä.

Osapuolet tekevät voitavansa tämän neuvottelutuloksen toteuttamiseksi edellä mainitun lähtökohdan mukaisesti. Ollessaan yhtä mieltä työ- ja vir- kaehtosopimusosapuolet voivat kuitenkin sopia sellaisista alakohtaisista asioista, jotka eivät ole ristiriidassa tämän neuvottelutuloksen kanssa.

Alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin otetaan seuraava ehto:

Ellei 18.11.2002 allekirjoitettua tulopoliittista sopimusta koskevaa neu- vottelutulosta allekirjoiteta tulopoliittiseksi sopimukseksi, raukeaa tämä sopimus.

Tämän neuvottelutuloksen mukaisesti solmituista työ- ja virkaehtosopi- muksista tulee sopijapuolten toimittaa liitteen 4 mukainen yhteinen il- moitus viimeistään 30.11.2002 klo 16 omille keskusjärjestöilleen ja valta- kunnansovittelijan toimistoon.

Osapuolet vahvistavat tämän neuvottelutuloksen sopimukseksi viipymättä sen jälkeen, kun alakohtaiset sopimukset on edellä tarkoitetun mukaisesti tehty.

Sopimus allekirjoitetaan järjestöjen välillä 1.12.2002, edellyttäen, että kaikki neuvottelutuloksen allekirjoittaneet osapuolet ovat sen hyväksy- neet. Hyväksymisestä on annettava välittömästi kirjallinen tieto kaikille muille osapuolille.

Allekirjoittaessaan tämän neuvottelutuloksen sopijaosapuolet kehottavat kaikkia työ- ja virkaehtosopimuspuolia käynnistämään viipymättä ala- kohtaiset neuvottelut tämän neuvottelutuloksen toteuttamiseksi.

Helsingissä 18. marraskuuta 2002 AKAVA ry.

KIRKON SOPIMUSVALTUUSKUNTA KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS PALVELUTYÖNANTAJAT ry.

SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ SAK ry. TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK ry.

TEOLLISUUDEN JA TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITTO ry. VALTION TYÖMARKKINALAITOS

LIITTEET

1. Työelämän kehittäminen

2. Ammatillisen osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen

3. Kannanotto työllisyys- ja työvoimapolitiikkaan

4. Vahvistusilmoitus

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMINEN

1. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

1.1 Osittaisen hoitovapaan kehittäminen

Keskusjärjestöt esittävät, että asetetaan kolmikantainen työryhmä val- mistelemaan työsopimuslain muuttamista siten, että

− työntekijällä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen siihen asti, kun lapsen toinen lukuvuosi peruskoulussa päättyy

− osittaisen hoitovapaan saamisen edellytykseksi säädetään 6 kuukau- den työskentely saman työnantajan työssä viimeksi kuluneen 12 kuu- kauden aikana

− selkeytetään periaatetta, jonka mukaan molempien vanhempien va- paajaksot voivat ajoittua samalle kalenterijaksolle, mikäli vanhemmat eivät ole yhtäaikaisesti osittaisella hoitovapaalla

− lain perusteluihin kirjataan, että osittaisen hoitovapaan pituus voidaan ottaa huomioon vapaasta työnantajalle aiheutuvaa vakavaa haittaa ar- vioitaessa.

Työryhmän määräaika päättyy 31.3.2003.

Esitetään osittaisen hoitorahan maksamisen laajentamista koskemaan pe- ruskoulun kahta ensimmäistä lukuvuotta. Samoin esitetään mahdollisuutta maksaa osittaista hoitorahaa molemmille vanhemmille, jos molempien vanhempien osittainen hoitovapaa ajoittuu samalle kalenterijaksolle. Sel- vitystyön määräaika päättyy 31.3.2003.

Asetetaan yhteinen kolmikantainen seurantaryhmä, jonka tehtävänä on selvittää osittaisen hoitovapaan käyttöä ja uusien säännösten vaikutusta siihen sekä arvioida osittaisen hoitovapaan käyttöön liittyviä epäkohtia ja ongelmia.

1.2 Tiedotushanke Keskusjärjestöt toteuttavat yhteisen hankkeen, jolla tiedotetaan työnanta- jille ja työntekijöille työ- ja sosiaalilainsäädännössä olevista työn ja per- he-elämän yhteensovittamista edistävistä säännöksistä.

1.3 Työaikakokeilut ja -tutkimukset

Osapuolet jatkavat joustavien työaikaratkaisujen kehittämistä selvittävän työryhmän (Lindahl) määräaikaa. Työryhmän toimeksiantoa täydennetään seuraavilla työ- ja perhe-elämän käytännön yhteensovittamiseen liittyvillä lisätehtävillä:

− selvitetään työpaikoilla käytössä olevia joustavia lasten hoitomahdol- lisuuksia parantavia työaikamalleja ja kootaan niistä esimerkkejä hy- vistä käytännöistä

− käynnistetään käytännön kokeiluja ja niihin liittyviä tutkimuksia, jois- sa työpaikkatasolla sovitaan työaikajärjestelyistä, joilla edistetään työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa oman työaikansa sijoitteluun ja työntekijöiden työajan hallintaan.

Edellä mainitussa lisätoimeksiannossa työryhmä hyödyntää ”Joustavat työajat” -tutkimuksen tuloksia ja seuraa käytännön järjestelyjen toimi- vuutta.

1.4 Kustannusselvitys aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisestä

Osapuolet esittävät, että asetetaan kolmikantainen työryhmä selvittämään peruskoulun 1. - 2. luokilla olevien koululaisten aamu- ja iltapäivätoimin- nan järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Selvitystyössä on otettava huomioon tällä hetkellä käytössä olevat toiminnan järjestämistavat. Sel- vitys on tehtävä 31.3.2003 mennessä.

2. Määräaikaiset työ- ja virkasuhteet

Julkisen sektorin valmistuneiden ja muiden käytettävissä olevien tietojen perusteella arvioidaan tarve ja sovitaan mahdollisesta pitempiaikaisesta selvitystyöstä määräaikaisten määrään ja perusteisiin liittyen.

Em. selvitysten ja tietojen perusteella laaditaan voimassa olevaan lainsää- däntöön ja oikeuskäytäntöön perustuva ohjeistus määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden solmimisen oikeudellisista perusteista. Aloilla, joilla on suhteellisesti eniten määräaikaisia palvelussuhteita, työmarkkinajärjestöt järjestävät erityistä tiedotus- ja koulutustoimintaa.

Takaraja em. ohjeistuksen tekemiselle on 31.5.2003.

3. Työaikavalvonta Työaikavalvonta on työsuojeluhallinnossa asetettu toiminnan erityiseksi painopistealueeksi vuonna 2002. Osapuolet esittävät toiminnan jatkamista vuonna 2003. Kolmikantaisesti jatketaan suoritettujen toimenpiteiden vaikutusten seuraamista ja tarvittaessa esitetään uusia painopistealueita työsuojeluvalvonnassa.

4. Työsuojelun ja työterveyshuollon edistäminen

4.1 Uudesta lainsäädännöstä tiedottaminen

Työsuojelun ja työterveyshuollon kehittämiseksi osapuolet toteuttavat yhteisen tiedotus- ja koulutushankkeen uusista työterveyshuolto- ja työ- turvallisuuslaeista.

4.2 Hyvän työterveyshuoltokäytännön edistäminen

Osapuolet edistävät hyvän työterveyshuoltokäytännön toteutumista erilai- silla työpaikoilla. Tätä tarkoitusta varten kehitetään työpaikkakohtaisia malleja, joissa erityisesti kiinnitetään huomiota työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseen ottaen huomioon työn vaatimukset ja työpaikan olosuhteet. Erityiskysymyksenä tarkastellaan ikääntyvien työntekijöiden työssä jak- samiseksi ja jatkamiseksi töiden järjestelyjä.

4.3 Vuorotyöntekijöiden asema

Keskusjärjestöt asettavat työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää vuoro- ja jaksotyöntekijöiden terveysriskien seurantaa. Työryhmän on arvioitava olemassa olevien tutkimusten pohjalta, mitä erityisiä terveysriskejä kysei- siin työaikamuotoihin liittyy ja miten niissä työskentelevät työntekijät ovat nykyään terveydentilan seurannan piirissä. Työryhmän tehtävänä on arvioida tarvittavia työterveyshuollon toimia vuoro- ja jaksotyöntekijöi- den työkyvyn säilyttämiseksi. Työterveyshuollon toimien on tuettava erityisesti ikääntyneiden työntekijöiden työssä jaksamista.

4.4 Osa- ja määräaikaisten työntekijöiden työterveyshuolto

Keskusjärjestöt asettavat työryhmän selvittämään, miten osa-, määräai- kaiset ja vuokratyöntekijät ovat nykyään työterveyshuollon piirissä ja miten työterveyshuoltoa kehitetään kattamaan kaikki työntekijät heidän työntekomuodostaan riippumatta. Selvityksen pohjalta työryhmä arvioi myös tarvetta ja mahdollisuutta kehittää yleisiä työturvallisuuden ja työ- terveyden seurannan malleja. Vuokratyöntekijöiden osalta otetaan huomi- oon se, että heidän työterveyshuollostaan vastaa vuokratyönantaja.

4.5 Työsuojelun valvontalain uudistaminen

Keskusjärjestöt esittävät, että sosiaali- ja terveysministeriö asettaisi kol- mikantaisen toimikunnan valmistelemaan työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain uudistamista.

Toimikunnan tulee työssään kiinnittää huomiota muun työsuojelua kos- kevan lainsäädännön kehitykseen ja työsuojeluvaltuutettua koskevien säännösten ja määräysten tarkoituksenmukaiseen kokonaisuuteen ottaen huomioon työ- ja virkaehtosopimuksissa sovitut asiat. Toimikunnan tulee myös selvittää työturvallisuuslainsäädännön rikosoikeudellisen seuraa- musjärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta ja kohtuullisuutta sekä tehdä mahdolliset muutosehdotuksensa.

Toimikunnan määräaika päättyy 30.6.2004.

5. Ulkomaalaisten työsuhdevalvonta

Osapuolet esittävät, että ulkomaisten työntekijöiden työsuhteiden val- vontaa kehitetään seuraavasti:

1) Tehostetaan valvontaviranomaisten välistä yhteistoimintaa. Lisätään työsuojelu- ja poliisiviranomaisten yhteistyötä ulkomaisten työnteki- jöiden työsuhdevalvonnassa. Samalla selvitetään erityisen sisäasiain- ministeriön organisoiman valvontayksikön tarkoituksenmukaisuus en- sisijaisena vaihtoehtona. Tämä valmistelu tapahtuu sisäasiainministe- riön johdolla omassa erillisessä työryhmässään. Työsuhdevalvontaan tarvittavien resurssien määrä mitoitetaan riittäväksi ja käytettävissä olevat resurssit kohdennetaan mahdollisimman tehokkaasti.

2) Selvitetään, millä edellytyksillä lain edellyttämien vähimmäistyöeh- tojen noudattamatta jättäminen ulkomaisen työntekijän työsuhteessa voi täyttää työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön.

3) Ulkomaalaisten työehtojen valvonta kohdistetaan työlupien voimassa- oloon ja niiden sekä lainsäädännön edellyttämien muiden työehtojen noudattamiseen. Sisällytetään työlupien tarkastustoiminta myös työ- suojeluviranomaisten tehtäviin. Vahvistetaan työsuojeluviranomaisten toimivaltuuksia ja resursseja.

4) Esitetään poliisi-, työsuojelu-, työvoima-, vero-, tulli- ja rajavartiovi- ranomaisten yhteisen neuvottelukunnan perustamista viranomaisten välisen tiedonkulun parantamiseksi ja yhteistoiminnan kehittämiseksi. Neuvottelukunnan tulisi tehdä kiinteästi yhteistyötä työmarkkinajär- jestöjen kanssa.

Työministeriön ulkomaalaisten työehtojen valvontaa selvittävä kolmi- kantainen työryhmä jatkaa lainsäädäntötoimien valmistelua edellä todet- tujen 2 - 4 kohtien pohjalta ja toimeksiantonsa mukaisesti 31.3.2003 mennessä. Organisatoriset muutokset pyritään toteuttamaan viimeistään 1.10.2003.

6. Luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut

6.1 Pääluottamusmiesten korvaukset

Mikäli pääluottamusmiehelle tai vastaavalle edustajalle maksetaan ala- kohtaisten työ- ja virkaehtosopimusten määräysten mukaan ansionmene- tyksen korvauksen lisäksi erillistä kuukausittaista korvausta luottamus- tehtävien hoitamisesta, kyseisen korvauksen vähimmäismäärä korotetaan 48 euroksi kuukaudessa uusien työ- ja virkaehtosopimusten sopimuskau- den alusta lukien.

6.2 Ammattitaidon ylläpitäminen

Keskusjärjestösopimuksissa on yleensä määräykset pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun ammattitaidon ylläpitämisestä ja sen edellyttä- mästä koulutuksesta luottamustehtävän päättymisen jälkeen. Lähtökohta- na on yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä ammatissa kuin muilla työnte- kijöillä. Keskusjärjestöt toteavat yhteisenä tulkintanaan, että työnantajan ja pääluottamusmiehen/työsuojeluvaltuutetun on selvitettävä myös luot- tamustehtävän aikana, edellyttääkö hänen ammattitaitonsa ylläpitäminen

entiseen tai vastaavaan työhön sellaisen ammatillisen koulutuksen anta- mista, jota järjestetään myös muille työntekijöille.

6.3 Toimistovälineet Keskusjärjestösopimuksissa on pääluottamusmiehelle ja työsuojeluval- tuutetulle annettu oikeus käyttää yrityksen ja yhteisön tavanomaisia toi- misto- yms. välineitä. Keskusjärjestöt toteavat yhteisenä tulkintanaan, että tavanomaisten toimistovälineiden käsitteen piiriin kuuluu myös yritykses- sä ja yhteisössä yleisesti käytössä olevat atk-laitteet ja niihin liittyvät oh- jelmat sekä internet-yhteys (sähköposti). Arvioinnissa voidaan ottaa huo- mioon mm. yrityksen ja yhteisön koko, pääluottamusmiehen tai työsuo- jeluvaltuutetun tehtävien laajuus ja edellyttämä tarve sekä ajankäytön määrä. Käytännön järjestelyistä sovitaan paikallisesti.

6.4 Alakohtaisissa neuvotteluissa selvitetään, tulisiko sopimusaloilla, joilla ei ole pääluottamusmiestä tai vastaavaa (ml. yritystason luottamusmies) henkilöstön edustajaa, edellä todetut muutokset toteuttaa työpaikan tai toimipisteen henkilöstöryhmän ainoalle luottamusmiehelle.

6.5 Alakohtaisissa neuvotteluissa selvitetään myös, tulisiko niillä sopi- musaloilla, joilla ei ole edellä kohdissa 6.1 – 6.4 todettujen keskusjärjes- tösopimuksien mukaisia järjestelyjä, toteuttaa vastaavat järjestelyt.

6.6 Osapuolet seuraavat työsopimuslain luottamusvaltuutettua koskevan säännöksen toteutumista niiden henkilöstöryhmien osalta, joilla ei ole työehtosopimusta.

6.7 Työelämän kehittämistä koskevat ns. TELKE-tutkimukset

Osapuolet neuvottelevat tutkimusten valmistuttua (2/2004) niistä mah- dollisista johtopäätöksistä ja toimenpiteistä, joihin tutkimus henkilöstön edustajien aseman osalta antaa aihetta.

6.8 Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö

Niillä sopimusaloilla, joilla työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö määräytyy lain tai lain periaatteen mukaan, työnantajan on vapautusta antaessaan otettava huomioon työpaikan työturvallisuus- ja työterveysriski, työtapa- turmien ja ammattitautien vakavuus ja kehitys, työssä tapahtuvat muutok- set, työn ja sen organisoinnin luonne, alueellinen laajuus sekä psyykkiset ja fyysiset työolosuhteet.

Osapuolet asettavat keskusjärjestöjen edustajista koostuvan työryhmän, jonka tehtävänä on pyrkiä laatimaan uusi työsuojeluvaltuutetun ajankäyt- tötaulukko kaikilla aloilla sovellettavan yhtenäisen minimiajan pohjalta. Taulukon ajankäyttömäärissä ja riskikäsitteessä on otettava huomioon pe- rinteisten fyysisten vaarojen ohella myös työn psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät sekä erilaiset työn organisointitavat riskejä lisäävinä te- kijöinä. Huomioon otetaan myös TT-SAK-ajankäyttötaulukko. Samalla

selvitetään työsuojeluvaltuutetun ajankäyttöön liittyvän paikallisen sopi- misen mahdollisuudet.

Mahdolliset muutokset edellisessä kappaleessa tarkoitetuissa asioissa tu- levat voimaan 1.1.2004.

7. Vähimmäistyöaika Keskusjärjestöillä on yhteisymmärrys siitä, että epätarkoituksenmukaisen lyhyitä työvuoroja tulee välttää. Keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että alle neljän tunnin työvuoroja ei tule työpaikalla käyttää, elleivät työnte- kijän tarpeet tai muu perusteltu syy tätä edellytä.

Liittojen tulee edellä mainitut lähtökohdat huomioon ottaen alakohtaisesti neuvotella vähimmäistyöaikaa koskevien työ- ja virkaehtosopimusmäärä- ysten käyttöönotosta.

Alakohtaiset neuvottelut on käytävä 31.3.2003 mennessä siten, että niiden perusteella sovittavat kirjaukset alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuk- siin ja muut mahdolliset toimenpiteet voidaan toteuttaa 30.6.2003 men- nessä.

8. Pitkäjänteiset ja yksilölliset työaikajärjestelyt

Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työaikajärjestelmien kehittämisen tehtävänä on tukea yritysten ja työyhteisöjen tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä työntekijöiden yksilöllisten työaikatarpeiden huomioon ottamista, työviihtyvyyttä ja hyvinvointia. Tavoitteita voidaan edistää ottamalla käyttöön työajan pitkäaikaiseen tarkasteluun tähtäävä työaikatili/ - pankkijärjestelmä.

Keskusjärjestöt laativat alkuvuodesta 2002 hyviä työaikakäytäntöjä kos- kevan kannanoton. Kannanotossa omaksuttujen lähtökohtien perusteella keskusjärjestöjen työaikatyöryhmän tehtäväksi annetaan selvittää niitä tarpeita ja mahdollisuuksia, joita työajan pitkäjänteiseen tarkasteluun ja yksilölliseen joustamiseen tähtäävien työaikatilien/työaikapankkien sääs- tö- ja lainausmahdollisuuksien edistämiseen liittyy.

Selvitystyönsä perusteella työryhmän tehtävänä on 30.9.2003 mennessä kartoittaa työajan säästö- ja lainausjärjestelyjen toteuttamismahdollisuu- det ja mahdolliset rajoitukset yhden kalenterivuoden tasoittumisjakson puitteissa. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa:

- sopimismenettely, jolla järjestetään työntekijän oikeus säästää ja pitää vapaata

- tiliin/pankkiin kerättävän vapaan ylin ja alin tuntimäärä

- erät, joilla vapaa mahdollisesti voidaan kerryttää

- palkkahallinnolliset ja kirjanpitoon liittyvät ohjeet

- järjestelyt työsuhteen päättymistilanteissa

- järjestelyt työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa

Samalla työryhmän tehtävänä on tehdä ehdotukset ratkaisuvaihtoehdoiksi työaikatilin/-pankin käytön tukemiseksi sekä ehdotukset niiden edistämi- seksi tarvittavista muutoksista lainsäädäntöön.

9. Työaikatyöryhmän toimeksianto

Keskusjärjestöt jatkavat aiemmin asettamansa työaikatyöryhmän toimiai- kaa toistaiseksi. Työryhmän tehtävänä on seurata kansainvälisen ja Eu- roopan unionin jäsenmaiden säännöllisen ja tehdyn vuosityöajan kehitystä sekä niiden eroavuuksia ja eroavuuksiin johtaneita syitä. Seurannan yh- teydessä työryhmän tehtävänä on selvittää kansainvälisessä työaikatilas- toinnissa käytettyjä työaikakäsitteitä ja menetelmiä sekä tilastojen keski- näistä vertailtavuutta, tarvittaessa Tilastokeskuksen asiantuntemusta hy- väksi käyttäen.

Osana työaikakehityksen seurantaa työryhmän tulee kiinnittää huomiota ala- ja yrityskohtaisiin työaikajärjestelyihin ja niihin keinoihin, joilla työ- aikaa voidaan järjestellä yritys-, toimipaikka- ja yksilötasolla.

Työryhmän tulee esittää raporttinsa sopimuskauden aikana.

10. Palkkauksellisen tasa-arvon kehittäminen

10.1 Jatketaan työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken yhteistyötä, jonka tavoit- teena on edelleen edistää työn vaativuuden arviointiin perustuvien palk- kausjärjestelmien käyttöönottoa ja kehittämistä osana työnarvioinnin seu- rantaryhmä TASE:n työtä.

Osana tätä työmarkkinakeskusjärjestöt pyrkivät varmistamaan Työn arvi- oinnin seurantaryhmä TASE:n Illusiosta toimivuuteen – hankkeen toteu- tumisen.

10.2 Osapuolet selvittävät mahdollisuuksia palkkatilastoissa käytettävien an- siokäsitteiden yhdenmukaistamisen parantamiseksi. Toimenpiteillä pyri- tään vertailtavuuden parantamiseen ja siinä otetaan huomioon tulospalk- katyöryhmän loppuraportin mahdolliset esitykset.

11. Työ- ja virkaehtosopimusten sukupuolivaikutusten arviointi

Keskusjärjestöt suosittelevat jäsenliitoilleen, että liittokohtaisissa neuvot- teluissa arvioidaan sopimusalan työ- ja virkaehtosopimusmääräysten su- kupuolivaikutuksia suhteessa miesten ja naisten asemaan.

Alakohtaisia arviointikäytäntöjä pyritään hyödyntämään keskusjärjestöjen tasa-arvotyössä.

12. Työttömyysturva Osapuolet esittävät sosiaali- ja terveysministeriölle, että korotetun ansio- päivärahan ns. erorahalisän maksujaksoa pidennettäisiin 130 päivästä 150 päivään. Muutos tulisi saattaa voimaan ensitilassa.

Osapuolet esittävät, että sosiaali- ja terveysministeriön johdolla asetetaan kolmikantainen työryhmä selvittämään,

- voidaanko ja millä edellytyksellä työttömyysturvalakia muuttaa siten, että sääesteiden vuoksi lomautetut työnte- kijät rinnastetaan kokoaikaisesti lomautettuihin työnte- kijöihin. Työryhmän selvityksen määräaika on 31.3.2003. Mikäli selvitys antaa aihetta muuttaa lainsää- däntöä, uudistukset saatetaan voimaan 1.1.2004.

- jatketaanko sovitellun päivärahan maksamista sitä 36 kuukauden enimmäisajan saaneille. Tämän selvityksen määräaika on 31.5.2003.

13. Työntekijöiden ammatillisen osaamisen kehittäminen ja työllisyyden tukeminen

Työssä pysymisen ja työllistymisen parantamiseksi tulee pyrkiä jatkuvaan ja suunnitelmalliseen henkilöstön työkyvyn ja osaamisen kehittämiseen työelämän muutoksessa. Osapuolet sopivat seuraavista em. tavoitteita edistävistä toimista.

13.1 Yhteistoimintamenettelyn kehittäminen

Keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että yhteistoimintalakeihin tai vas- taaviin sopimusjärjestelyihin perustuvaa yhteistoimintamenettelyä kehi- tetään seuraavasti:

1. Taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuviin irtisanomisiin liittyvän yhteistoimintamenettelyn yhteydessä kartoitetaan työnanta- jan ja luottamusmiehen tai henkilöstöryhmän edustajan kanssa toi- menpiteet, joilla helpotetaan irtisanomisuhkan piirissä olevien työnte- kijöiden sijoittumista saman työnantajan palvelukseen. Tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa kartoitetaan myös sijoit- tumista työelämään muun työnantajan palvelukseen. Tavoitteena on, että kartoitus tehdään ennen työsuhteen päättymistä.

2. Irtisanomisuhkan piiriin kuuluville tai irtisanottaville työntekijöille selvitetään mahdolliset toimenpiteet ja tarvittaessa laaditaan työllis- tymisohjelma, jolla pyritään helpottamaan työntekijän pääsyä työelä- mään suoraan tai koulutuksen kautta. Toimenpiteitä voivat olla työn- antajan tai viranomaisen järjestäminä esim. henkilön tarvitsema kou- lutus, sijoittumismahdollisuudet saman työnantajan palvelukseen, tar- vittava uudelleensijoitusohjaus, työn hakemisessa avustaminen ja mahdolliset taloudelliset tukitoimenpiteet.

3. Työntekijälle on varattava henkilökohtaisesti mahdollisuus osallistua häntä koskevien toimenpiteiden käsittelyyn.

13.2 Työvoima- ja koulutuspoliittiset toimenpiteet

Keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että työvoima- ja koulutuspoliittisia toimenpiteitä kehitetään seuraavasti:

1. Kehitetään työhallinnon asiantuntemuksen ja palveluiden käyttöä ta- voitteena irtisanottujen ja irtisanomisuhan alaisten työntekijöiden mahdollisimman nopea uudelleen työllistyminen ja työmarkkinakel- poisuuden kartoittaminen.

2. Kehitetään ja tehostetaan työvoimapalvelulain 5 §:n mukaista työn- antajan ilmoitusvelvollisuutta ja siihen liittyvää yhteistyötä työvoima- viranomaisten ja yritysten/yhteisöjen kesken.

3. Kehitetään työhallinnon palveluorganisaatiota nykyistä laajempien alueellisten, esimerkiksi seutukuntapohjaisten kokonaisuuksien suun- taan huolehtien samalla siitä, että henkilökohtaisiin työvoimapalvelui- hin pääsee omalla työssäkäyntialueella.

4. Kehitetään työministeriön ja Koulutusrahaston tukia ja etuuksia muut tuet ja etuudet huomioon ottaen siten, että ne irtisanomistilanteissa nykyistä paremmin edistävät työntekijöiden työllistymistä uusiin työ- tehtäviin ja uuteen työpaikkaan.

Yhteistoimintamenettelyn ja työvoima- ja koulutuspoliittisten toimenpi- teiden kehittämistä varten asetetaan kolmikantainen työryhmä, jonka tulee tehdä ehdotuksensa tarvittaviksi lainsäädännöllisiksi ja muiksi toimenpi- teiksi 31.10.2003 mennessä.

13.3 Muita toimenpiteitä

Työmarkkinajärjestöt järjestävät erityisen tiedotushankkeen, jonka tar- koituksena on

− tukea suunnitelmallista henkilöstön kehittämistä ottaen huomioon, mitä koulutusta koskevista asioista on liitteen 2 kohdassa 1.4.1 sovittu ja

− kiinnittää erityistä huomiota taloudellisten ja tuotannollisten irtisano- misperusteiden sisältöön ja uudelleensijoittamis- ja uudelleenkoulut- tamisvelvollisuuteen.

Keskusjärjestöt selvittävät, mihin käytännön toimenpiteisiin osapuolten tulee ryhtyä henkilöstöraportoinnin käyttöönoton edistämiseksi.

14. Työelämän kehittämisohjelmat

Työelämän kehittämisohjelmat luovat osaltaan perustaa työyhteisöjen toimivuuden ja tuottavuuden, työkyvyn ylläpitämisen ja työssä jaksami- sen sekä työelämän muullekin kehittämiselle.

Osapuolet jatkavat työelämän tavoitteellista kehittämistä kolmikantaisten kehittämisohjelmien avulla.

AMMATILLISEN OSAAMISEN YLLÄPITÄMINEN JA KEHITTÄMINEN

Euroopan unionille asetettiin Lissabonin Eurooppa-neuvostossa maalis- kuussa 2000 strateginen päämäärä, jonka mukaan unionista on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous. Osaa- minen ja koulutus ovat myös Suomen kilpailukyvyn keskeisiä tekijöitä.

Työmarkkinoiden eurooppalaiset etujärjestöt EAY, UNICE ja CEEP neu- vottelivat helmikuussa 2002 yhteisen viitekehyksen. Siinä osapuolet vah- vistivat pyrkimyksensä mm. työnantajien ja työntekijöiden kannustami- seen ammattitaidon kehittämiseen sekä edistämään elinikäistä oppimista, tiedottamista ja tukea sekä ohjausta.

Väestön ikääntyminen ja nuorten ammattitaitoisten työntekijöiden vähe- neminen edellyttävät, että nyt työelämässä olevien osaamisesta ja sen ke- hittämisestä pidetään erityistä huolta. Samalla kilpailu uusimmat taidot hallitsevasta uudesta työvoimasta kasvaa. Osaavan työvoiman riittävä saanti tulee turvata niin lähivuosina kuin pitemmälläkin aikavälillä. Am- mattitaitojen ylläpito ja kehittyminen edesauttaa osaltaan työntekijöitä jatkamaan työelämässä normaaliin eläkeikään saakka.

Maamme ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen kehittämisessä tulee pyrkiä koulutuksen ja työelämän lähentämiseen. Korkeatasoinen koulutus edellyttää työelämän ja oppilaitosten välistä jatkuvaa ja pysyvää vuoro- vaikutusta. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen ja ammattikorkeakoulun työharjoittelun laadukkaalla toteuttamisella on merkitystä sekä yksilölle että työyhteisölle, mutta myös koko yhteiskun- nalle. Työssäoppimisen onnistumista tukee työpaikkaohjaajien koulutta- minen sekä heidän saatavuutensa ja toimintaedellytystensä turvaaminen.

Kansainvälinen ja kotimainen kilpailuympäristö edellyttää muutoskykyi- siä ammattilaisia, joiden tiedot ja taidot ovat ajan tasalla. Vastuu niiden ylläpitämisestä ja kehittämisestä on kaikilla osapuolilla – yksilöillä, työn- antajilla ja valtiovallalla, koska kaikki hyötyvät siitä. Valtiovallan on vastattava korkeatasoisesta peruskoulutuksesta ja koulutustarjonnasta, jo- ka antaa yksilöille hyvän pohjan työuraa varten. Yksilöillä on henkilö- kohtainen vastuu oman ammattitaitonsa ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Työnantajien vastuulla on järjestää henkilöstölle mahdollisuus hyvään ammatin hallintaan työtehtävien muutoksia ja kehittymistä tukevan suun- nitelmallisen henkilöstökoulutuksen avulla.

A. TYÖMARKKINAKESKUSJÄRJESTÖJEN TOIMET AMMATTITAIDON YLLÄPITÄMISEN JA OSAAMISEN EDISTÄMISEKSI TYÖPAIKOILLA

1.1

Aikuisille sopivien koulutusmuotojen kehittäminen

Järjestöt asettavat yhteisen työryhmän, johon pyydetään mukaan myös valtiovallan edustajia. Työryhmän tehtävänä on selvittää ja valmistella koulutus- ja osaamisneuvostolle tehtävää esitystä varten sopivien aikuis- ten koulutusmuotojen kehittämisen sekä aikuisten koulutusmotivaation li- säämiseen liittyviä asioita. Työryhmän tulee laatia myös kannanotto, jossa tuodaan esille työelämän näkemys, millaisiin haasteisiin aikuiskoulutuk- sen tulee nykyään vastata. Eräänä keskeisenä aikuisille sopivana koulu- tusmuotona tulee edistää ja kehittää oppisopimuskoulutusta tai sen tyyp- pistä koulutusta.

1.2

Ammattitutkintojärjestelmän kehittäminen

Järjestöt asettavat työryhmän selvittämään ammattitutkintojärjestelmän edistämistä ja kehittämistä järjestöjen yhteisillä toimenpiteillä mm. lisää- mällä sen tunnettuisuutta ja pyrkimällä laajentamaan sen käyttöä ja siten sen merkitystä. Tässä työssä työryhmän tulee käyttää 15.8.2002 yksimie- lisesti hyväksyttyä tutkintotoimikuntatyöryhmän mietintöä. Järjestöt tu- kevat mietinnössä olevaa ehdotusta korottaa tutkintotoimikuntien jäsenten kokouspalkkioita.

1.3

Eri ammatteja koskevan tiedon välittäminen nuorille

Järjestöt laativat yhteisen kannanoton, jossa korostetaan elinkeinoelämän ja julkisen sektorin eri ammattialoja koskevan oikean ja ajankohtaisen tiedon merkitystä nuorten opintojen suuntautumisessa ja ammatinvalin- nassa ja jossa järjestöt sitoutuvat yhteistyöhön tämän edistämiseksi.

Järjestöt asettavat yhteisen työryhmän, johon pyydetään valtiovalta mu- kaan. Työryhmän tehtävänä on edistää elinkeinoelämän ja julkisen sekto- rin ammattien monipuolisuutta ja etenemismahdollisuuksia koskevan tie- don välittämistä nuorille ja lisätä näiden ammattien vetovoimaisuutta.

1.4

Ammattitaidon ylläpitäminen ja osaamisen edistäminen työpaikoilla

1.4.1

Suunnitelmallinen henkilöstön kehittäminen

Työnantajien ja työntekijöiden kannalta on tärkeää, että ammatillinen osaaminen säilyy ja kehittyy työelämän muuttuvien vaatimusten mukai- sesti. Joustavin koulutusratkaisuin on jokaisen ulottuville pyrittävä tuo-

maan mahdollisuus osaamisen ajan tasalla pitämiseksi ja ammatissa ke- hittymiseksi.

Työmarkkinakeskusjärjestöt suosittelevat jäsenliitoilleen, että ne edistävät suunnitelmallista ammatillisen osaamisen ylläpitämistä ja kehittämistä sekä yhteistyötä koulutusasioissa. Henkilöstön kehittämistä voidaan edis- tää esimerkiksi yhdessä laadittujen yksilöllisten koulutussuunnitelmien avulla.

Järjestöt käynnistävät sektoreittain erikseen sovittavalla tavalla yhteiset toimenpideohjelmat, joiden tarkoituksena on tukea suunnitelmallista hen- kilöstön kehittämistä. Toimenpideohjelmien yhteydessä voidaan esitellä muun muassa työpaikkojen hyviä käytäntöjä sekä julkisia tuki- ja neu- vontapalveluita, joiden tavoitteena on palvella yrityksiä ja työorganisaa- tioita suunnitelmallisen henkilöstökoulutuksen toteuttamisessa. Samassa yhteydessä voidaan tuoda esiin henkilöstön kehittämistä koskevia säädök- siä ja sopimuksia.

1.4.2

Koulutustason kohottamisohjelman tukeminen

Työmarkkinakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että valtiovallan käynnistä- mä aikuisväestön koulutuksen kohottamisohjelma toteutuu mahdollisim- man ammatti- ja käytännönläheisesti sekä hyvässä yhteistyössä työnanta- jan, henkilöstön sekä oppilaitosten kanssa. Järjestöt pyrkivät myös omilla toimenpiteillään edistämään koulutustason kohottamisohjelman toteutu- mista.

Tämän vuoksi työmarkkinakeskusjärjestöt ovat valmiita osallistumaan yhdessä valtiovallan kanssa niihin valmistelu- ja toteutustoimenpiteisiin, joilla kohottamisohjelmaa koskevaa tietoa ja sen tarjoamia koulutusmah- dollisuuksia voidaan levittää.

Lisäksi järjestöt suosittelevat, että niiden jäsenliitot yhteisten sopi- musalojen osalta arvioivat keskenään niitä tarpeita, joita kehittämisohjel- maa koskevan tiedon levittämiseksi ja käytön edistämiseksi on syytä to- teuttaa ja että jäsenliitot arvionsa perusteella sopivat tarvittavista toimista mukaan lukien henkilöstön edustajien osallistuminen kohottamisohjelman käytön edistämiseen sekä tutkintoon osallistumisesta aiheutuneiden kus- tannusten mahdollisesta korvaamisesta.

Työpaikoilla on tarpeen tukea kohottamisohjelman tarjoamaan koulutuk- seen hakeutumista ja joustavien koulutusratkaisujen löytymistä. Osaamis- kartoitukset joko paikallisten osapuolten yhteistyössä tehtyinä tai tukeu- tumalla ulkopuolisiin koulutuksen järjestäjiin ovat eräs keino kohotta- misohjelman käynnistämiseen työpaikoilla.

B. TYÖMARKKINAKESKUSJÄRJESTÖJEN ESITYKSET VALTIOVALLALLE 1 Tulopoliittisen sopimuksen vuosille 2001-2002 koulutusasiat

Tulopoliittiseen sopimukseen vuosille 2001-2002 sisältyi laaja koulutus- asioita koskeva osa ”Xxxxxxxxxxx oppiminen” osana työelämää. Siinä jär- jestöt esittivät myös valtiovallalle joukon koulutuspoliittisesti tärkeitä asi- oita, joiden selvittäminen ja toteutuminen on vielä monilta osin kesken.

Näitä ovat:

- työssäoppiminen ja harjoittelu

- oppisopimuskoulutus

- työelämäläheiset koulutusmallit

- koulutusinvestointien verotus

- tiedekorkeakoulujen resurssit

- korkean tason neuvottelukunta.

Työmarkkinakeskusjärjestöt uudistavat tulopoliittiseen so- pimukseen vuosille 2001-2002 sisältyvät esityksensä kes- keneräisten asioiden osalta ja kiirehtivät niiden pikaista lop- puunsaattamista.

2 Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitykset

2.1. Taloudelliset lisäresurssit

Valtion talousarvioehdotuksessa vuodelle 2003 esitetään aikuisväestön koulutustason kohottamisohjelman käynnistämistä ja 10 milj. euron koh- dentamista siihen. Koulutustason kohottamisohjelman tarkoituksena on nostaa erityisesti työssä olevien aikuisten ammatillista sekä tietoyhteis- kuntavalmiuksiin liittyvää osaamista ja siten parantaa työllisyyttä ja edis- tää työvoiman ja kysynnän ja tarjonnan tasapainoa.

Ohjelmassa olisi mahdollisuus suorittaa mm. ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja, erikoisammattitutkintoja tai niiden osia. Lisäksi tuet- taisiin mm. tietoyhteiskuntavalmiuksia edistäviä opintoja. Ohjelmassa on tarkoitus kehittää myös uusia aikuiskoulutuksen muotoja ja osaamisen hankkimista edistäviä toimintoja.

Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät valtiovallalle, että se turvaisi koulutustason kohottamisohjelman toteuttamiseen riittävät resurssit vuoden 2003 talousarviossa ja tarvittaessa lisätalousarviolla.

Järjestöt toteavat, että oppisopimus- ja muu sen tyyppinen koulutus on useimmissa tapauksissa parhaiten soveltuva koulutusmuoto kohottamisohjelman mukaisten tutkintojen suorittamiseen. Järjestöt esittävät siksi, että oppisopimus- koulutuksen kiintiöjärjestelmää ja kohottamisohjelman re- surssien käyttöä koskevia säädöksiä kehitetään tarvittaessa

lainsäädäntöä muuttamalla siten, että ne parhaalla mahdolli- sella tavalla tukevat kohottamisohjelman kohteena olevien henkilöiden mahdollisuuksia suorittaa ammatti- tai erikois- ammattitutkinto. Vuodelle 2003 vahvistettua lisäkoulutuk- sen oppisopimuskiintiötä (20.000) tulee voida korottaa oh- jelman tarvetta vastaavasti.

Kansliapäällikkötyöryhmän esityksen mukaisesti kohotta- misohjelman tavoitteeksi tulisi asettaa, että ensimmäisen vuoden jälkeen ammatillista koulutusta voitaisiin järjestää vuosittain noin 10.000 aikuisopiskelijalle. Oppisopimus- koulutuksen kiintiöitä tulee voida korottaa vuosittain myös vuoden 2003 jälkeen.

Ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitusjärjestelmää uudistetaan vuoden 2003 talousarviossa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lisäkoulutuk- sen rahoitus esitetään hoidettavaksi oman rahoitusjärjestelmän kautta.

Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät, että yliopistoille ja ammattikorkeakouluille turvataan vuonna 2003 ja myös sen jälkeen ammatillisen lisäkoulutuksen (täydennyskoulutuk- sen) rahoitus ottaen huomioon työelämän tarpeet.

Ammatilliseen aikuiskoulutukseen erikoistuneille oppilaitoksille on myönnetty ns. toiminta-avustusta maksullisena palvelutoimintana järjes- tettyyn ammatilliseen koulutukseen. Tästä toiminta-avustuksesta on tar- koitus luopua asteittain. Oppilaitosten tuleva asema on selvitettävänä parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän jatkotyössä, missä tästä syystä on myös yksimielisesti esitetty toiminta-avustuksesta luopumisen lyk- käämistä vuodella.

Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät, että toiminta-avustus säilytetään vuonna 2003 tämän vuoden tasolla aikuiskoulu- tustyöryhmän esityksen mukaisesti.

2.2. Kolmikantaisessa jatkovalmistelussa olevat asiat

Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esityksiä arvioidaan ja val- mistellaan useissa viranomaisten nimeämissä ja valmisteilla olevissa jat- kotyöryhmissä.

Järjestöt esittävät, että siltä osin kuin ehdotukset liittyvät työelämään, jatkotyöryhmien työ toteutettaisiin kolmikan- taisesti ja että järjestöjen edustajat nimettäisiin jäseniksi eri työryhmiin.

Järjestöt esittävät, että kolmikantaisessa valmistelussa yksi- mielisesti sovitut asiakokonaisuudet saatetaan voimaan esi- tysten mukaisesti sitä mukaa kun niitä valmistuu.

3 Aikuiskoulutustuki

Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät valtiovallalle, että aikuiskoulutustu- en perusosaa korotetaan 440 eurosta 500 euroon/kuukausi. Tavoitteena on, että korotus tulee voimaan 1.8.2003 alkaen.

Järjestöt asettavat yhteisen työryhmän seuraamaan aikuiskoulutustuen käyttäjien määrän kehittymistä. Työryhmän tulee seurata käyttäjämäärän jakaumien kehittymistä mm. sukupuolen, iän, palkkatason ja ammattialan suhteen. Työryhmän määräaika on kolme vuotta tuen korotuksen voi- maantulosta. Työryhmä raportoi keskusjärjestöille ja tarvittaessa se voi tehdä myös väliraportteja.

C. KOULUTUS- JA OSAAMISNEUVOSTO

Työmarkkinakeskusjärjestöt uudistavat esityksensä koulutus- ja osaamis- neuvoston perustamisesta ja kiirehtivät asian pikaista toteuttamista.

Tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2001-2002 esitettiin koulutus- ja osaamisneuvoston perustamista luomaan kokonaiskuvaa ja edistämään koulutuksen kehittämistä yksilöiden, yritysten, työyhteisöjen ja koko yh- teiskunnan muuttuvien työvoima- ja osaamistarpeiden mukaisesti. Kou- lutus- ja osaamisneuvoston perustamista on sittemmin selvitelty hallituk- sen, viranomaisten ja työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken ja se on nähty laajalti tarpeelliseksi. Myös vuosia 2003-2004 koskevan tulopoliittisen sopimuksen valmistelussa on tullut esille lukuisa joukko asiakokonai- suuksia, jotka järjestöt esittävät toteutettavaksi osana tämän koulutus- ja osaamisneuvoston tehtäviä. Näitä asioita ovat mm.

- Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotusten ja muiden vastaavien laajojen koulutuksen kehittämishankkeiden kokonaisarvi- ointi.

- Työvoimatarpeen huomioon ottaminen koulutuksen ohjaus- ja sääte- lyjärjestelmissä niin, että elinkeinoelämälle ja julkiselle sektorille välttämättömien ammattien koulutus turvataan ja otetaan huomioon tarjolla olevat työllistymismahdollisuudet.

- Opintojen viivästymiseen ja keskeyttämiseen sekä koulutuksen jälkei- sen työttömyyden vähentämiseen ja tarkoituksenmukaisen työelämään sijoittumisen edistämiseen liittyvien tekijöiden selvittäminen.

KANNANOTTO TYÖLLISYYS- JA TYÖVOIMAPOLITIIKKAAN

Lähivuosien väestökehitys asettaa suuria vaatimuksia työvoimapolitiikal- le. Ikääntyminen ja eläkkeelle siirtyminen vähentävät työvoiman tarjontaa ja samalla lisäävät työvoiman kysyntää monilla aloilla.

Työvoimasta siirtyy työvoiman ulkopuolelle noin miljoona palkansaajaa vuoteen 2015 mennessä. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä on tavoiteltava 75 prosentin työllisyysastetta ja työttömyys painettava enin- tään 5 prosenttiin.

Suomen talouskasvun on tulevaisuudessa perustuttava vahvaan osaami- seen ja hyvään työllisyyden sekä tuottavuuden kehitykseen.

Työllisyysasteen nostaminen edellyttää kasvuhakuista talouspolitiikkaa ja sen osana työvoimapolitiikan tehostamista ja riittävien voimavarojen tur- vaamista mm. seuraavin toimenpitein:

1 Työvoimapolitiikan vaikuttavuus

Työvoimapolitiikan työllistämis- ja koulutustoimenpiteiden vaikuttavuutta työttömien työllistymiseen avoimille työ- markkinoille ja osaavan työvoiman saatavuuteen on paran- nettava. Samalla on turvattava voimavarojen riittävyys.

2 Työllistämistukien vastikkeellisuus

Työllistämistukien vastikkeellisuutta on lisättävä ja tuella keinottelu sekä kilpailun vääristymät on estettävä mm. si- sällyttämällä tukityöllistämiseen työntekijöiden osaamista parantavia toimia.

3 Täsmäkoulutus

Oppisopimusten, työssä oppimisen ja muun työelämän tar- peista lähtevän täsmäkoulutuksen muotoja on kehitettävä ja niiden käyttöä lisättävä.

Erityisalojen ja erityiskoulutettujen ammattiryhmien työ- voimapoliittisessa koulutuksessa tulee ottaa huomioon alu- eellinen kattavuus ja TE-keskusten alueet ylittävä keskitetty toteuttaminen.

4 Liikkuvuuden edistäminen

Ammatillisen liikkuvuuden edistämiseksi tulee parantaa työttömien ja työssä olevien mahdollisuuksia ammatillisen osaamisen kehittämiseen työelämän tarpeita vastaavasti.

Alueellisen liikkuvuuden edistäminen edellyttää mm. koh- tuuhintaisten asuntojen tarjoamista uudella työpaikkakun- nalla.

5 Ikääntyneiden työssä pitäminen

Ikääntyneiden pitämiseksi nykyistä pidempään työelämässä on otettava huomioon ikääntyneiden erityistarpeet sekä vah- vistettava ihmisten osaamista ja jaksamista kaikissa vaiheis- sa. Ikääntyneiden työkokemus on käytettävä hyödyksi työ- paikoilla.

6 Nuoret

Nuoria on kannustettava suorittamaan opintonsa loppuun ja heidän työllistymistään koulutuksen jälkeen on edistettävä. Työttömien nuorten syrjäytyminen yhteiskunnasta ja työ- elämästä on estettävä monipuolisten toimien avulla.

7 Työvoimatoimistojen palvelut

Työvoimatoimistojen palveluja työnhakijoille ja työnanta- jille on parannettava. Eri viranomaisten välistä yhteistyötä on parannettava ja työnjakoa selvennettävä. Työhallinnon henkilöstön osaamista on kehitettävä ja varmistettava voi- mavarojen riittävyys ja oikea kohdentaminen.

Työllisyys- ja työvoimapolitiikan tehokas toteuttaminen edellyttää huo- lellista valmistelua, jonka kaikissa vaiheissa tulee hyödyntää työmarkki- najärjestöjen asiantuntemusta ja varata tähän tarvittava riittävä valmis- tautumismahdollisuus aidon kolmikantaperiaatteen mukaisesti.

VAHVISTUSILMOITUS

Osapuolet ovat allekirjoittaneet alaa koskevan

työehtosopimuksen (virkaehtosopimuksen), työmarkkinoiden keskusjärjestöjen välillä 18.11.2002 hyväksytyn tulopoliittista sopimusta koskevan neuvottelutuloksen mukaisesti.

:ssä kuuta 2002

TYÖNANTAJALIITTO TAI VASTAAVA AMMATTILIITTO TAI VASTAAVA

18.11.2002

HALLITUKSEN KANNANOTTO 18.11.2002 SAAVUTETTUUN TULOPOLIITTISTA SOPIMUSTA VUOSILLE 2003-2005 KOSKEVAAN NEUVOTTELUTULOKSEEN

Hallitus toteaa, että työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 18.11.2002 saavuttama tulopoliittista sopimusta vuosille 2003-2004 koskeva neuvottelutulos täyttää halli- tuksen sille asettamat vaatimukset.

Xxxxxxxx sitoutuu omasta puolestaan alla lueteltuihin toimenpiteisiin ja antaa tar- vittavat esitykset eduskunnalle. Mikäli hallitus katsoo, että neuvottelutulos ei ole tullut riittävän kattavana hyväksytyksi liittotason neuvotteluissa 30.11.2002 klo 16 mennessä, hallitus toteaa, että alla luetellut esitykset raukeavat.

1. Työllisyyttä ja ostovoimaa tukevat toimenpiteet

1.1 Verotus

Talousarvioesityksessä vuodelle 2003 hallitus esitti ansiotulojen verotuksen ke- ventämistä vuositasolla 315 milj. eurolla. Tässä kannanotossa esitettävien ve- ronalennusten kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja lisäävä vuositason vaikutus on 112 milj. euroa. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun aleneminen 0,2 pro- senttiyksiköllä nostaa vuositason yhteisvaikutuksen noin 174 milj. euroon.

Vuotta 2003 koskevien ansiotuloverotuksen kevennysten yhteismäärä nousee noin 490 milj. euroon.

Hallitus on valmis esittämään valtion tuloveroasteikon kaikkien marginaalivero- prosenttien alentamista vuoden 2003 talousarvioesityksessä ehdotetun 0,3 prosent- tiyksikön sijasta 0,5 prosenttiyksiköllä.

Tulonhankkimisvähennyksen enimmäismäärää korotetaan 50 eurolla vuoden 2003 talousarvioesityksessä ehdotetusta 540 eurosta 590 euroon.

Kotitalousvähennyksen vuotuista maksimimäärää nostetaan 900 eurosta 1 100 euroon 1.1.2003 lukien. Verotulojen arvioidaan vähenevän 2 milj. eurolla.

Hallitus hyväksyy työttömyysvakuutusrahaston esityksen työnantajien ja palkan- saajien työttömyysvakuutusmaksun alentamisesta 0,2 prosenttiyksiköllä 1.1.2003 lähtien.

1.2 Työllisyyttä edistävät toimet

Hallitus varautuu Euroopan unionin eräille alustyypeille hyväksymän ns. väliaikai- sen tukimekanismin käyttöön Suomessa. Tarvittavat valtuudet ja määrärahat ote- taan vuoden 2003 lisätalousarvioesitykseen.

Asuntojen korjausrakentamisen laina-, korkotuki-, ja avustusvaltuuksia lisätään vuoden 2003 talousarvioesitykseen nähden korottamalla asuntojen energia- ja kor- jausavustusvaltuutta 25 milj. eurolla sekä korkotuki- ja aravalainavaltuutta yhteen- sä 70 milj. eurolla.

Aravalainakannan korkeimpia korkoja alennetaan rajoittamalla enimmäislainakor- ko 6 prosentiksi. Mikäli valtion varainhankinnan korko vuoden 2002 jälkeen oleel- lisesti nousee, lainaehtojen mukaista enimmäiskorkoa alennetaan vastaamaan val- tion edellisenä kalenterivuonna toteutunutta 10 vuoden varainhankintakorkoa li- sättynä 0,9 prosenttiyksiköllä. Ratkaisulla vähennetään valtiontalouden korkotuloja jäljellä olevana laina-aikana yhteensä noin 50 milj. eurolla.

Yleissivistävien ja ammatillisten oppilaitosten sekä ammattikorkeakoulujen home- ja kosteusvaurioiden poistamiseksi lisätään perustamishankkeiden myöntämisval- tuutta ja valtionosuutta 5 milj. eurolla sen lisäksi, mitä vuoden 2003 talousarvio- esityksessä on ehdotettu.

Valtion kiinteistöjen korjaustöitä aiennetaan korottamalla Senaatti-kiinteistöjen in- vestointivaltuutta 15 milj. eurolla vuodelle 2003.

Kuntien vesihuoltotoimenpiteisiin myönnettäviä avustuksia lisätään 1 milj. eurolla.

Ilmasto-ohjelman tavoitteiden mukaisesti energiatuen myöntämisvaltuutta korote- taan 2 milj. eurolla vuoden 2003 talousarvioesityksessä ehdotetusta. Valtuuden li- säys aiheuttaa 40 000 euron määrärahalisäystarpeen.

Työministeriön hallinnonalan työllisyysperusteista investointiavustusvaltuutta ko- rotetaan 4 milj. eurolla vuoden 2003 talousarvioesityksessä ehdotetusta tasosta.

Tästä aiheutuu yhteensä 1,2 milj. euron korotustarve investointimomenttien vuoden 2003 määrärahoihin.

Työvoimapoliittisten toimenpiteiden määrärahoja lisätään 2 milj. eurolla vuoden 2003 talousarvioesityksen tasosta.

Finnvera Oyj:n erityislainojen myöntämisvaltuutta korotetaan 8 milj. eurolla vuo- den 2003 talousarvioesityksessä ehdotetusta. Korkotuen momentille aiheutuu val- tuuden korotuksen johdosta 140 000 euron lisämäärärahantarve vuodelle 2003.

1.3 Kuntien ja kirkon talous

Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun aleneminen lisää kuntien verotuloja noin 20 milj. eurolla ja seurakuntien verotuloja noin 1 milj. eurolla. Palkansaajan työ- eläkemaksun korotuspaine saattaa kuitenkin vähentää kuntien verotuloja vastaa- valla määrällä.

Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun aleneminen 0,2 prosenttiyksiköllä vä- hentää kuntien käyttömenoja 22 milj. eurolla ja seurakuntien käyttömenoja 1 milj. eurolla.

Tulonhankkimisvähennyksen korotus vähentää kuntien verokertymää vuositasolla 22 milj. euroa ja kirkollisveron kertymää 1 milj. euroa.

Hallitus esittää eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuusprosentin nostoa 15 milj. euroa vastaavalla määrällä.

Kuntatyönantajan työttömyysvakuutusmaksun aleneminen pienentää kuntien valtionosuusindeksin nousua siten, että valtionosuudet alenevat yhteensä 5 milj. eurolla vuoden 2003 talousarviossa esitetystä, mikä otetaan huomioon vuoden 2005 indeksitarkistuksen yhteydessä.

2. Koulutus

Työmarkkinajärjestöjen saavuttamaan neuvottelutulokseen liittyy useita koulutuk- sen kehittämisehdotuksia. Hallitus perehtyy niihin ja harkitsee tarvittavia toimen- piteitä.

Oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen lisäkoulutuksen vuotuista opiskelijamäärään nostetaan väliaikaisesti vuosina 2003 ja 2004 vuoden 2003 ta- lousarvioesityksessä ehdotetun lisäksi 500 opiskelijalla ja valtionosuutta 1,5 milj. eurolla.

Aikuisten koulutustason kohottamiseksi tarkoitettuun vuosia 2003-2007 koskevaan lisätoimenpideohjelmaan vuoden 2003 talousarvioesitykseen esitettyä valtion- avustusta lisätään 2 milj. euroa.

Aikuiskoulutustukea kehitetään siten, että aikuiskoulutustuen perusosaa korotetaan 440 eurosta 500 euroon kuukaudessa. Uudistus valmistellaan siten, että se on saa- tavissa voimaan vuoden 2004 alusta lukien.

3. Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Hallitus asettaa kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan työsopimuslain muu- tosta osittaisen hoitovapaan kehittämiseksi työmarkkinaosapuolien sopimalla ta- valla.

Eduskunnalle annetaan esitys laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta siten, että oikeus osittaiseen hoitorahaan laajennetaan koskemaan virka- tai työsuhteessa olevaa perusopetukseen oppivelvollisena osal- listuvan lapsen vanhempaa ja muuta huoltajaa, jonka keskimääräinen viikoittainen työaika on perusopetuslain mukaisena ensimmäisenä ja toisena lukuvuotena lapsen hoidon vuoksi enintään 30 tuntia. Jos kummankin vanhemman osittainen hoitova- paa ajoittuu samalle kalenterijaksolle, selvitetään mahdollisuutta maksaa osittainen hoitoraha molemmille, mikäli vanhemmat eivät ole yhtäaikaisesti osittaisella hoi-

tovapaalla.

Kotihoidon tuen kustannukset kasvaisivat vuositasolla 8 milj. euroa, jolloin kunti- en nettomenojen lisäys on 6 milj. euroa ja valtionosuuksien lisäys 2 milj. euroa.

Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan syyslukukauden alussa 1.8.2004.

4. Työttömyysturva

Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla asetetaan kolmikantainen työryhmä selvit- tämään voidaanko ja millä edellytyksellä työttömyysturvalakia muuttaa siten, että sääesteiden vuoksi lomautetut työntekijät rinnastetaan kokoaikaisesti lomautettui- hin työntekijöihin. Työryhmän selvityksen määräaika on 31.3.2003. Mikäli selvi- tykset antavat aihetta lainsäädäntömuutoksiin, tavoitteena on saattaa muutokset voimaan 1.1.2004.

Lisäksi selvitetään sosiaali- ja terveysministeriön johdolla kolmikantaisesti jatke- taanko sovitellun päivärahan maksamista sitä 36 kuukauden xxxxxxxxxxxx xxx- xxxxxx. Selvityksen määräaika on 31.5.2003.

Xxxxxxxx esittää eduskunnalle, että työttömyyspäivärahan korotetun ansio-osan enimmäiskestoa pidennetään 130 päivästä 150 päivään. Kustannusvaikutukset ta- sapainotilanteessa ovat 3,4 milj. euroa vuodessa. Kustannusten rahoituksessa nou- datetaan korotetun ansio-osan rahoitusta hallituksen esityksen (115/2002 vp) mu- kaisesti.

5. Indeksiehto

Annetaan hallituksen esitys laiksi, jolla sallitaan tulopoliittisen sopimuksen koh- taan 2.4 sisältyvän indeksiehdon ottaminen tämän sopimuksen mukaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin.

6. Valtion henkilöstömenojen budjetointi

Tulosopimuksesta aiheutuvat henkilöstömenojen lisäykset vuodelle 2003 budjetoi- daan vuoden 2003 ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä. Vuoden 2004 henki- löstömenojen lisäykset budjetoidaan kyseistä vuotta koskevassa talousarvioesityk- sessä.

7. Kuntien kalleusluokitus

Nykyinen laki kuntien kalleusluokituksesta on voimassa vuoden 2003 loppuun. Hallitus lähtee siitä, että nykyisen kalleusluokituksen voimassaoloa jatketaan nyt sovittavan tulopoliittisen sopimuskauden loppuun saakka.

8. Ulkomaalaisten työsuhdevalvonta

Hallitus valmistelee ulkomaalaisten työsuhdevalvonnan kehittämistä työmarkkina- sopimusosapuolten esittämien suuntaviivojen mukaisesti.

9. Verottoman lakkoavustuksen taso

Verottoman lakkoavustuksen enimmäismäärä on ollut vuodesta 1992 70 mk päi- vässä. Vuoden 2002 alusta summa on ollut 12 euroa päivässä. Vuodesta 1992 an- siotaso on kohonnut noin kolmanneksella. Hallitus antaa eduskunnalle esityksen lakkoavustuksen verottomuusrajan nostamisesta 16 euroon, jolloin se on ansioihin suhteutettuna samantasoinen kuin vuonna 1992. Uuden verottomuusrajan on tar- koitus tulla voimaan 1.1.2004.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK Hakaniemenranta 1, PL 157, 00531 Helsinki

Puh. (09) 77 211

xxx.xxx.xx