PIENYRITTÄJÄN SOPIMUSOPAS
Opinnäytetyö AMK Liiketalouden koulutusohjelma 2017
Xxxx Xxxxxxxxxxx
PIENYRITTÄJÄN SOPIMUSOPAS
TURUN AMMATTIKORKEAKOULU
Liiketalouden koulutusohjelma 2017 | 45
Xxxx Xxxxxxxxxxx
PIENYRITTÄJÄN SOPIMUSOPAS
Tämä opinnäytetyö on toteutettu toimeksiantona aloittavalle pienyrittäjälle. Työn tavoitteena oli laatia juridisesti pätevät ja toimeksiantoyrityksen vaatimukset täyttävät sopimukset, sekä koota tietoa sopimustoiminnasta ja sopimusten laatimisesta niin, että muutkin pienyrittäjät voivat hyödyntää tätä opinnäytetyötä sopimustoiminnassaan. Yritystoiminta ja sen kannattavuus määräytyvät pitkälti laadituista sopimuksista ja niiden tuomista velvoitteista. Sopimuksilla on laaja-alaiset ja pitkäkestoiset vaikutukset yrityksen toimintaan, joten jokaisen yrittäjän tulisi panostaa sopimusten huolelliseen suunnitteluun ja laatuun. Lisäksi yritysten on tärkeää kehittää itselleen vakiintuneet sopimuskäytännöt ja syventää kaikkien näihin käytäntöihin osallistuvien henkilöiden sopimusoikeudellista osaamista.
Suomessa vallitsee lähtökohtaisesti sopimusvapaus, eli yritykset voivat itse päättää millaisia sopimuksia ja ehtoja ne laativat. Sopimusvapauteen liittyy sopimusten sitovuuden periaate. Toisin sanoen sopimus on pidettävä, ja tätä sitovuuden periaatetta voidaan pitää sopimusoikeuden perustana. On tärkeää tietää mitä ja miten sopimuksilla sovitaan.
Toimeksiantajalle laaditut sopimukset syntyivät lukuisten sähköpostiviestien ja tapaamisten tuloksena. Sopimusluonnosten laatimisen jälkeen keskusteltiin yksityiskohtaisemmin sopimusehdoista, sopimusten ulkoasusta ja muista kehitysideoista. Tämän jälkeen sopimuksia muokattiin ja toistettiin prosessi alusta, kunnes sopimukset valmistuivat lopulliseen muotoonsa. Vaikka luontivaiheessa on pyritty mahdollisimman yksityiskohtaisiin ja tarkkoihin sopimuksiin, toimeksiantajan on syytä tarkastella sopimusten käytännöllisyyttä niiden käyttöönoton jälkeen, ja tarvittaessa tehdä niihin muutoksia.
Opinnäytetyön teoreettinen osuus alkaa sopimusoikeuden perusteiden esittelyllä. Tämän jälkeen perehdytään yritystoiminnan keskeisiin sekä toimeksiantajan tarvitsemiin sopimuksiin, ja niiden juridisen sääntelyn lisäksi lakisääteisiin vakuutuksiin sekä muihin työnantajan velvollisuuksiin. Toimeksiantona toteutetut työsopimuspohja, juhlatilojen vuokrasopimus, sopimus ruoan noutotilauksesta ja sopimus ruokapalveluista ovat tämän työn liitteinä. Opinnäytetyön lopussa kerrataan prosessit, miten toimeksiantajan sopimukset luotiin ja annetaan toimeksiantajalle ohjeita menestyvään sopimustoimintaan.
ASIASANAT:
Sopimus, sopimusoikeus, sopimusehdot, sopimus- ja vastuuriski, työnantajan vakuutusmaksu
TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES
Business Administration 2017 | 45
Xxxx Xxxxxxxxxxx
CONTRACTING GUIDE FOR SMALL BUSINESSES
This thesis was done as an assignment for a newly founded company. The objective was to draft legally valid contracts which also meet the requirements of the company. Another goal was to compile information on contracting and drafting contracts in a way that other small businesses could make use of this thesis as a guide. Contracts and their obligations define businesses actions and profitability. Contracts have extensive and long lasting effects on business operations so every business should invest in careful planning and quality when drafting contracts. In addition, it is important for businesses to develop established contracting practices and to deepen the contractual competences of all those involved in these practices.
The theoretical part of this thesis starts with presenting of contract laws. After that the thesis focuses on specific contracts which general businesses and the commissioner require for operating. Furthermore, this thesis also studies the legal regulatory of the contracts, employer’s insurance premiums and other legal obligations for its employees. The assigned contract of employment, rental agreement, pick-up order and catering contracts can be found in the appendices. Finally, the drafting processes of the contracts are iterated and general guidelines for successful contracting are given for the commissioner.
KEYWORDS:
Contract, contract law, contractual terms, agreement and liability risk, employer’s insurance premiums
1 JOHDANTO 6
2 YLEISTÄ SOPIMUSOIKEUDESTA 8
2.1 Sopimusoikeuden perusteet 8
2.2 Sopimuksen synty 9
2.3 Sopimusriskit 10
2.4 Sopimusehdot 11
2.4.1 Vakioehdot 12
2.5 Sopimuksen pätemättömyysperusteet 13
2.6 Sopimuksen päättyminen 13
3 YRITYSTOIMINNASSA TARVITTAVAT SOPIMUKSET 15
3.1 Yrittäjän eläkevakuutus 16
3.2 Muut lakisääteiset maksut 17
3.3 Työsopimus 20
3.3.1 Työsopimuksen voimassaolo 22
3.3.2 Koeaika 22
3.3.3 Työehtosopimus 23
3.3.4 Työsopimuksessa vapaasti sovittavat ehdot 23
3.3.5 Työsopimuksen päättyminen 24
3.3.6 Toimeksiantajalle tehty työsopimus 26
3.4 Tilojen vuokrasopimus 26
3.4.1 Toimeksiantajalle tehty tilanvuokrasopimus 27
3.5 Myyntisopimukset 27
3.6 Kuluttajasopimukset 29
3.7 Muut toimeksiantajalle tehdyt sopimukset 30
3.8 Yleisiä sopimuslausekkeita 31
4 LOPUKSI 34
LÄHTEET 36
Liite 1. Työsopimus
Liite 2. Juhlatilojen vuokrasopimus Liite 3. Sopimus ruokapalveluista
Liite 4. Sopimus ruoan noutotilauksesta
TAULUKOT
Taulukko 1. Esimerkkitapauksen vakuutusmaksujen aiheuttamat palkan sivukulut työnantajalle. 20
Taulukko 2. Työnantajan noudattama irtisanomisaika työsopimuslaissa. 24
Taulukko 3. Työntekijän noudattama irtisanomisaika työsopimuslaissa. 25
Taulukko 4. Työnantajan noudattama irtisanomisaika työehtosopimuksessa. 25
Taulukko 5. Työntekijän noudattama irtisanomisaika työehtosopimuksessa. 25
1 JOHDANTO
Tämän opinnäytetyön ensisijaisena tarkoituksena on sopimuspohjien tekeminen toi- meksiantona aloittavalle pienyritykselle. Koska toimeksiantona on sopimuspohjien laa- timinen, on kyseessä toiminnallinen opinnäytetyö. Sopimusten sisällöstä, kuten sopi- musehdoista, sovitaan yhdessä yrittäjän kanssa.
Opinnäytetyön toissijaisena tarkoituksena on toimia sopimusoppaana pienyrityksille. Pienyrittäjillä on harvoin kokonaisvaltaista oikeudellista osaamista sopimusten laatimi- seen, joten kysyntää tämän kaltaiselle sopimusoppaalle varmasti on. Yritystoiminta ja sen kannattavuus määräytyvät pitkälti laadituista sopimuksista ja niiden tuomista vel- voitteista. Sopimuksilla on laaja-alaiset ja pitkäkestoiset vaikutukset yrityksen toimin- taan, joten jokaisen yrityksen tulisi panostaa sopimusten huolelliseen suunnitteluun ja laatuun. (Haapio 2002, 5) Kysynnän puolesta puhuu myös se, että vuonna 2015 suo- malaisista yrityksistä 93,4 prosenttia oli alle 10 hengen yrityksiä (Suomen Yrittäjät 2017).
Opinnäytetyön tavoitteena on laatia juridisesti pätevät ja toimeksiantoyrityksen vaati- mukset täyttävät sopimukset sekä koota tietoa sopimustoiminnasta ja sopimusten laa- timisesta niin, että muutkin pienyritykset voivat hyödyntää tätä opinnäytetyötä yritystoi- minnan yhteydessä laatiessaan sopimuksiaan.
Opinnäytetyö koostuu neljästä pääluvusta. Xxxxxxxxx jälkeen käsitellään sopimusoi- keuden perusteita ja sen teoriaa. Kun perusteisiin on tutustuttu, keskitytään yritystoi- minnan keskeisiin sekä toimeksiantajan tarvitsemiin sopimuksiin, niiden juridiseen sääntelyyn ja lakisääteisiin vakuutuksiin sekä muihin työnantajan velvollisuuksiin. Työn lopussa kerrataan prosessit, miten toimeksiantajan sopimukset luotiin ja annetaan toi- meksiantajalle ohjeita menestyvään sopimustoimintaan.
Opinnäytetyö pyrkii antamaan lukijalle kattavat perustiedot ja yleiskuvan yritysten so- pimustoiminnasta ja ohjaamaan lukijan huomion tyypillisiin asioihin, joihin tämän tulisi kiinnittää huomiota sopimuksia laatiessa. Opinnäytetyön keskeisinä lähteinä on käytet- ty sopimuksiin keskittynyttä oikeuskirjallisuutta, ajantasaista lainsäädäntöä ja sähköisiä lähteitä. Keskeisinä lakeina voidaan mainita muun muassa oikeustoimilaki, työsopimus- laki, kauppalaki, kuluttajansuojalaki ja laki liikehuoneiston vuokrauksesta. Tärkeimpiä työssä käytettyjä kirjallisia lähteitä ovat teokset Sopimusoikeuden perusteet, Yrityksen
käytännön lakiasiat, Yrityksen asiakirja- ja sopimusopas ja Sopimusriskit. Syvällisempi perehtyminen opinnäytetyössä käsiteltyihin aiheisiin vaatii kyseisiin lähteisiin ja muu- hun alan kirjallisuuteen tutustumista.
Toimeksiantoyritys on tammikuussa 2018 toimintansa aloittava kahvilamyymälä. Kahvi- lan lisäksi yritys toimii tilausravintolana sekä vuokraa tilojaan juhlia ja kokouksia varten. Yritys työllistää yhden päätoimisen ja kaksi osa-aikaista työntekijää. Toimeksiantoyritys tarvitsee liiketoiminnan alkaessa työsopimuspohjan, tilanvuokrasopimuksen, ruoan noutosopimuksen sekä sopimuksen ruokapalveluista.
2 YLEISTÄ SOPIMUSOIKEUDESTA
Tässä luvussa perehdytään sopimusoikeuden perusteisiin ja sopimuksen elinkaareen syntymästä sen päättymiseen, sopimusehtojen vaikutuksiin yritystoiminnassa sekä siihen miten sopimukset altistavat liiketoiminnan riskeille. Luvun tarkoituksena on poh- justaa sopimusten juridista sääntelyä, mikä perustuu monilta osin oikeustoimilakiin.
Suomen lakien mukaan sopimukset ovat vapaamuotoisia, ellei toisin ole säädelty. Tä- mä tarkoittaa, että osapuolet voivat vapaasti sopia esineitä koskevista oikeuksista. So- pimusvapautta koskee myös sopimusten sitovuuden periaate, jonka mukaan sopimuk- sia on noudatettava. Muita sopimusvapauden keskeisiä oikeuksia ovat päätäntä-, pur- ku-, sisältö-, muoto- ja sopimuskumppanin valitsemisen vapaus. (Xxxxx, 2013) On kui- tenkin huomattava, että laissa on säädetty tietyille sopimuksille muotovaatimuksia, ku- ten esimerkiksi osakeyhtiön perustamiseksi on aina laadittava kirjallinen perustamisso- pimus (OYL 2:1).
2.1 Sopimusoikeuden perusteet
Saarnilehdon (2005, 3-4) sekä Hietalan, Järvensivun, Kaivannon ja Kyläkallion (2013, 35) mukaan sopimus on kahden tai useamman toisiansa edellyttävän oikeustoimen yhdistelmä eli yhteenlausuma. Se koskee tyypillisesti kahta tai useampaa oikeussub- jektia eli luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä. Heidän välilleen syntyy oikeussuhde, jonka sisältö selviää sopimuksesta ja sitä mahdollisesti täydentävästä aineistosta, ku- ten vakioehdoista.
Sekä Saarnilehto (2005, 4-5) että Xxxxxxx ja muut (2013, 35) painottavat, että sopimus on pidettävä, ja tätä sitovuuden periaatetta voidaan pitää sopimusoikeuden ja koko oikeusjärjestyksen perustana. Sopimuksen tärkein tehtävä on sitoa osapuolet. Samalla se osoittaa sopimuksen osapuolet, ja sitoo heidät oikeussuhteeseen, kuten esimerkiksi työ- tai vuokrasuhteeseen. Sitovuudella tarkoitetaan sitä, että sopimuksen rikkovaa osapuolta uhkaavat yleensä haitalliset seuraamukset, kuten oikeudelliset sanktiot. Si- tovuus merkitsee myös sitä, että sopimuksen rikkojaa vastaan voidaan ryhtyä toimenpi- teisiin hänen pakottamisekseen tai taivuttamisekseen täyttää sopimuksen tuomat vel- voitteet.
Sitovuuden aikaansaaminen osapuolten välillä ei ole sopimuksen ainoa tarkoitus. So- pimuksen tarkoituksena on myös osapuolten välisen oikeussuhteen säänteleminen. Sopimuksesta aiheutuu velvollisuuksia, ja niiden avulla varmistetaan tyypillisesti vaih- dannan varmuus ja sujuvuus sekä torjutaan väärinkäytöksiä. Sopimukselle on merki- tystä myös osapuolten välisen suhteen päättyessäkin. Sen perusteella voidaan esimer- kiksi arvioida, onko jommankumman maksettava toiselle osapuolelle korvausta sopi- mussuhteen rikkomisesta. (Saarnilehto 2005, 6-7)
2.2 Sopimuksen synty
Hietalan ja muiden (2013, 35-36) mukaan pätevä sopimus voidaan solmia suullisesti, kirjallisesti tai hiljaisesti. Etenkin suullista sopimusta tehdessä on tärkeää muistaa, että sopimuksen pätevyys ja todistettavuus ovat eri asioita. Suullista tai hiljaista sopimusta voi olla vaikea näyttää toteen, joten on tärkeää, että sopimukset solmitaan aina kirjalli- sesti. Sopimuksen tehtävänä on osoittaa sopimuksen osapuolet ja sitoa heidät sopi- mukseen sekä osoittaa heidän väliset velvoitteet ja oikeudet sekä säännellä niitä. Hie- tala ja muut (2013, 40) kertovat, että yksinkertaisuudessaan sopimus syntyy tarjouksen ja siihen oikeaan aikaan annetun hyväksyvän vastauksen tuloksena, sopimuksen alle- kirjoituksen perusteella tai muuten, kun sopimus voidaan todeta syntyneeksi.
Hannula ja Xxxx (2004, 165-166) muistuttavat, jotta tarjous olisi sitova, sen on oltava yksilöity ja kohdennettu sekä riittävän yksiselitteinen. Tällä tarkoitetaan sitä, että tar- jouksensaaja voi solmia sopimuksen pelkästään hyväksymällä tarjouksen. Esimerkiksi massapostitetut markkinointiviestit eivät ole sitovia tarjouksia. Yksipuolinen tai tarjous- pyynnön jälkeen lähetetty tarjous ei synnytä sopimusta, vaan sopimus edellyttää vas- tauksen, jossa tarjous hyväksytään. Tarjous on voimassa siinä ilmoitettuun viimeiseen voimassaolopäivään tai sellaisen puutteessa kohtuullisen ajan. Suullisesti tehty tarjous on voimassa vain keskustelun ajan. Tarjouksen voimassaolo päättyy myös hylkäävään vastaukseen. Tarjous sitoo antajaansa niin kauan kuin se on voimassa, eikä sitä voi yleensä yksipuolisesti peruuttaa tarjouksen voimassaoloaikana sen jälkeen, kun se on saapunut vastaanottajalle. Tämä on hyvä huomioida esimerkiksi sähköpostin välityksel- lä lähetettyjä tarjouksia koskien. Jotta tarjouksen lähettäjä ei ole sidottu tarjoukseen, pitää sen ehdoissa olla varauksia tai todeta suoraan, että tarjous ei ole sitova. Jos taas tarjoukseen tehty vastaus poikkeaa alkuperäisestä tarjouksesta, se tulkitaan uudeksi tarjoukseksi. Samalla se hylkää alkuperäisen tarjouksen.
2.3 Sopimusriskit
Sopimusoikeudellisella riskienhallinnalla tarkoitetaan perinteisesti lähinnä yrityksen oman juridisen vastuuaseman selkeyttämistä vastuunrajoitusehtojen avulla. Sen tulisi- kin olla yritysten päämielenkiinnon kohteena, sillä sopimusvastuukysymykset ovat tär- keämmässä asemassa kuin koskaan. Sopimusrikkomistapauksessa vahingon kärsijä voi vedota vahingonkorvauksiin, hinnanalennuksiin, oikean suorituksen täyttämiseen tai sopimuksen purkuun. (Xxxxxxxx, Xxxxxxxxx, Xxxxxx, Xxxxx, Xxxxxxxxx, Xxxxxxxxx-Tier, Xxxxxxxx, Xxxxxxxx & xxx Xxxxxxxxxxx 2014, 11-13)
Koska yritysten välisissä kaupoissa usein sovellettava kauppalaki ei ole pakottava laki, osapuolet voivat sopimuksella vapaasti poiketa sen noudattamisesta. Näin voidaan sopia lievemmästä vahingonkorvausvelvollisuudesta kuin mitä se lakia soveltamalla olisi. Tavallisimmat tavat rajoittaa yrityksen sopimusriskejä ovat sulkea pois välilliset, eli epäsuorat, vahingot sopimuksen alla korvattavista vahingoista ja euromääräisen ylära- jan asettaminen sopimuskohtaiselle vahingonkorvaukselle, eli mahdollisten vahinkoti- lanteiden ”vastuukatosta” sopiminen. (Carlsson ym. 2014, 30) Xxxxxxxxxx, jonka lähtö- kohtana on välillisten vahinkojen korvaaminen, 13 luvun 67 §:n mukaan välillisenä va- hinkona pidetään:
a. Vahinkoa, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeyty- misestä
b. Muuta vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla taval- la
c. Voittoa, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein
d. Vahinkoa, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumi- sesta
e. Muuta samankaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa
Carlsson ja muut (2014, 30) lisäävät, että edellä mainittujen vastuunrajoitusehtojen lisäksi omaa sopimusoikeudellista vastuuta voidaan rajata esimerkiksi käyttämällä so- pimussakkoa ainoana seuraamuksena, virhevastuun rajoittamista määritellyksi takuu- ajaksi, rajoittamalla reklamaatioaikaa ja nostamalla vastuukynnystä normaalista esi- merkiksi niin, että sopimuksen rikkojan menettely tulee pystyä osoittamaan tuottamuk- sellisesti. Mutta kuten Haapio ja Järvinen (2014, 356) huomauttavat, kaikkien riskien ja
uhkien torjuminen sopimuksilla on mahdotonta, ja sopimusten laatimisessa on tärkeää pyrkiä erottamaan olennainen epäolennaisesta.
Harvemmin riskienhallinnaksi miellettävät sopimusten lainvalinta- ja riitojenratkaisulau- sekkeet ovat myös todella merkittäviä tekijöitä sopimusta laatiessa. Kun niitä joudutaan käyttämään, voivat seuraukset olla rahallisesti ja ajankäytöllisesti todella huomattavat. Sopimuksessa sovellettava laki ja riitojenratkaisutavat tulee miettiä tapauskohtaisesti sekä huolellisesti etukäteen. (Carlsson ym. 2014, 54)
Yrityksen vastuuta ei kuitenkaan aina voida rajoittaa. Näin on silloin, kun sopimusehdot ovat pakottavan lainsäädännön, kuten kuluttajansuojalain, vastaisia, jolloin ne eivät ole sitovia. Myöskin, kun sopimusrikkomus on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimat- tomuudella, ei voida vedota sopimuksessa oleviin vastuunrajoituspykäliin. Viimeisenä, vastuunrajoitusehtojen liittämistä pääsopimuksen liitteenä oleviin vakioehtoihin tulisi välttää, sillä ne ovat juridisesti ongelmallisia. Vakioehdot johtavat usein yksipuoliseen sopimustilanteeseen, jos sopijapuolet eivät ole neuvotteluasemiltaan tasavertaiset. Tällöin ankaria ja yllättäviä sopimusehtoja tulee korostaa. (Carlsson ym. 2014, 32)
2.4 Sopimusehdot
Saarnilehdon (2005, 61) mukaan sopimuksen ehdot ovat osa sopimusta eikä niitä voi yksipuolisesti muuttaa, vaan muutoksesta on sovittava toisen osapuolen kanssa. So- pimuksen oikeusvaikutus ei aina synny välittömästi oikeustoimen päättymisen yhtey- dessä. Tällöin sopijapuolet voivat liittää sopimukseen sivumääräyksen eli ehdon, jonka mukaan oikeusvaikutuksen syntyminen riippuu jostain tulevaisuuden tapahtumasta. Ehdot on erotettava niin sanotuista epävarsinaisista ehdoista, joita ovat:
a. Ehto, joka kuuluu sopimukseen lainmääräyksen johdosta
b. Ehto, jolla sopimuksen oikeusvaikutukset tehdään riippuvaisiksi nykyisyyden tai menneisyyden tapahtumasta
c. Välttämätön ehto
d. Mahdoton ehto (Saarnilehto 2005, 58)
Varsinaiset ehdot voidaan jakaa lykkääviin ja purkaviin ehtoihin. Lykkäävän ehdon si- sältävän sopimuksen oikeusvaikutusten syntyminen riippuu tulevan tapahtuman loppu- tuloksesta. Lykkäävän ehdon täyttyessä syntyy sopimuksella tarkoitettu oikeusvaikutus. Jos ehto raukeaa, sopimus menettää merkityksensä. (Saarnilehto 2005, 59)
Purkavassa ehdossa oikeusvaikutusten lakkaaminen riippuu epävarmasta tulevasta tapahtumasta. Ehto täyttyy, jos epävarma tulevaisuuden tapahtuma sattuu. Ehto puo- lestaan raukeaa, kun on varmaa, ettei tapaus enää voi sattua. Ehdon täyttyminen lak- kauttaa sopimuksen oikeusvaikutukset ja entinen tila on palautettava. Jos purkava ehto raukeaa, sopimuksen oikeusvaikutukset jäävät voimaan. (Saarnilehto 2005, 61)
Ehdot eivät myöskään saa olla hyvän tavan vastaisia eivätkä laissa nimenomaan kiel- lettyjä. Eri sopimustyyppejä koskevissa laeissa on paljon säännöksiä kielletyistä eh- doista. Kielletyn ehdon käyttämisestä seuraa joko ehdon pätemättömyys tai pahim- massa tapauksessa koko sopimuksen pätemättömyys. (Carlsson ym. 2014, 32; Saarni- lehto 2005, 59-60)
2.4.1 Vakioehdot
Hietala ja muut (2013, 603) toteavat, että vakiosopimuksilla tai -ehdoilla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan tai alan järjestöjen kokonaan tai osittain etukäteen laatimia yhte- näistettyjä sopimusehtoja. Saarnilehdon (2005, 61) mukaan samoja ehtoja sovelletaan useisiin sopimuksiin. Vakioehdoilla on mahdollista säädellä koko sopimus ehtoineen osapuolten nimiä ja päivämääriä lukuun ottamatta. Vakioehtoja on aiheellista käyttää lähinnä usein toistuvissa, standardimaisissa sopimuksissa, joissa toinen sopimuspuoli vaihtelee. (Xxxxxxxxxxx 2005, 61; Hietala ym. 2013, 603)
Näin käytettynä vakioehtojen käytöstä tulee rutiininomaista, yritys selkeyttää sopimuk- sentekoprosessejaan ja yhdenvertaistaa asiakkaitaan. Sopimusten laatimiseen menee vähemmän aikaa kuin yksilöllisen sopimuksen tekemiseen ja asiakirjoja on helpompi hallita. (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 156) Yrityksen omat edut turvaavien sopimusten ideana ei kuitenkaan ole vastapuolen huijaaminen vaan paras sopimus on molempien kannal- ta tasapuolinen. Kuten Xxxxxxx ja Xxxx (2004, 157) sekä Hietala ja muut (2013, 603) muistuttavat, yllättävistä ja ankarista sopimusehdoista on huomautettava erikseen. Va- kioehdot eivät myöskään saa olla hyvän tavan vastaisia. Vakioehdot lasketaan osaksi sopimusta, kun niihin on viitattu sopimuksen teon yhteydessä sekä sopijapuolen tai hänen edustajallaan on ollut mahdollisuus tutustua sopimusehtoihin ennen sopimuksen tekemistä. (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 157)
2.5 Sopimuksen pätemättömyysperusteet
Xxxxxxx ja Xxxx (2004, 150) toteavat, että kohtuullinenkaan sopimus ei aina ole pätevä. Tuomioistuimen päätöksellä kirjallisestikin tehty sopimus voi olla pätemätön. Pätemät- tömyysperusteita ovat pakko, kiskonta, petollinen viettely, valeasiakirja, ilmaisuereh- dys, lain tai hyvien tapojen vastaisuus sekä kunnianvastainen ja arvoton menettely. (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 188-190)
Saarnilehdon (2004, 137) mukaan pätemättömään sopimukseen ei liity suoritusvelvolli- suutta. Jos sopimus todetaan pätemättömäksi sen jälkeen, kun sopimuksen mukaiset suoritukset ovat tehty, kaikki suoritukset tulee palauttaa. Jos täsmällisen suorituksen palautus ei ole mahdollista, suorituksen arvo on korvattava. Pätemätön sopimus voi kuitenkin tietyin ehdoin synnyttää vahingonkorvausvelvollisuuden vastapuolelle.
2.6 Sopimuksen päättyminen
Hietala ja muut (2013, 42) kertovat, että sopimus voi päättyä irtisanomalla, purkamalla tai määräaikana umpeutumalla ja niiden seuraukset voivat olla erilaisia. Irtisanomalla sopimus päätetään ilman erityistä syytä ja siihen voi liittyä irtisanomisaika, riippuen mitä sopimuksessa on sovittu. Purkaminen tulee kyseeseen, kun toinen osapuoli on tehnyt oleellisen sopimusrikkomisen, jolloin sopimus päättyy ilman irtisanomisaikaa. Oleellisia sopimusrikkomuksia ovat esimerkiksi jatkuvat maksu- tai toimitusviivästykset. Sopimukseen voidaan ottaa määräys varoitus purkamisen käyttämisestä, mikäli syytä ei poisteta.
Määräajan umpeutuessa sopimus voidaan sopia päätettäväksi esimerkiksi seuraavin tavoin:
a. Määräajan päätyttyä ilman eri ilmoituksia
b. Määräajan jälkeen sopimusta voidaan jatkaa toistaiseksi, jolloin päättyminen edellyttää irtisanomista ja irtisanomisajan noudattamista
c. Sopimus on sovittu jatkuvan esimerkiksi vuoden mittaisissa jaksoissa, ellei sitä irtisanota sovittuna määräaikana ennen uuden sopimusjakson alkua
d. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättyy kolmen kuukauden kuluttua irtisa- nomisesta (Hietala ym. 2013, 43)
Jos sopimuksen päättymisestä ei ole sovittu mitään, se on voimassa toistaiseksi. Täl- löin sopimus päättyy ilmoitukseen sopimuksen päättämisestä. Tällaisissa tapauksissa edellytetään kohtuullisen irtisanomisajan noudattamista, vaikka sopimuksessa ei olisi siitä sovittu. Näin turvataan osapuolten oikeudet siltä varalta, että sopimus päättyy yl- lättäen. Epäselvissä tapauksissa on hyvä noudattaa 1-2 kuukauden irtisanomisaikaa ja pitkäkestoisissa sekä suuria investointeja vaatineissa sopimuksissa irtisanomisaika on oltava 4-6 kuukautta. (Hietala ym. 2013, 43)
3 YRITYSTOIMINNASSA TARVITTAVAT SOPIMUKSET
Salmen (2013) mukaan sopimusneuvotteluihin on aina syytä valmistautua huolellisesti, ja selvittää asiaan liittyvä lainsäädäntö. Tässä luvussa perehdytään yritystoiminnan keskeisiin sekä muihin toimeksiantajan tarvitsemiin sopimuksiin, niiden juridiseen sään- telyyn, sekä lakisääteisiin vakuutuksiin ja muihin työnantajan velvollisuuksiin. Liiketoi- minnan harjoittamista ja sopimustoimintaa koskevat lait takaavat pelisäännöt markki- noilla (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 17).
Sopimusten merkitys korostuu usein silloin, kun asiat eivät suju suunnitelmien mukaan tai kun sopijapuolten välille syntyy erimielisyys sovituista asioista. Paras tapa välttyä myöhemmiltä tulkintaerimielisyyksiltä onkin sopia asioista kirjallisesti ja mahdollisim- man yksiselitteisesti etukäteen (Salmi, 2013). Yrityksen sopimustoimintaa suunnitelles- sa kannattaa tutustua ennakoivaan sopimiseen. Ennakoivalla sopimisella ei tarkoiteta tulevaisuuden ennustamista vaan yhteistyön suunnittelua, rakentamista ja ylläpitoa sekä ongelmien ennaltaehkäisyä ja edellytysten luomista toivotulle tulokselle. Enna- koiva sopiminen on halvempaa ja hyödyllisempää ajankäyttöä kuin jälkikäteinen riite- leminen oikeudessa. (Pohjonen 2002)
Kuten todettua, sopimusvapaus on pääsääntönä yritysten välisessä kaupankäynnissä eli yritykset voivat itse päättää millaisia sopimuksia ja ehtoja ne laativat. Poikkeuksen sääntöön tekee tässä tapauksessa pakottavat lait, kuten yrittäjän eläkelaki, eri työsuh- delait ja kuluttajansuojalaki. (Xxxxxx, Xxxxxxxx, Xxxxxxxx & Xxxxxx 2008, 4) Pakottavaa lakia ei voi syrjäyttää sopimusta tehdessä ja sen tarkoituksena on turvata heikomman osapuolen asemaa, yhteiskunnallisia intressejä ja hyvän tavan mukaista toimintaa (Hannula & Xxxx 2004, 16). Puolestaan tahdonvaltaista lakia sovelletaan vasta, kun johonkin asiaan ei löydy vastausta sopimuksesta. Jos tahdonvaltaisen lain määräämiä velvoitteita ja vastuita ei haluta noudattaa, asiasta on mainittava sopimuksessa xxxx- xxxx. (Haapio ym. 2008, 5) Esimerkiksi kauppalaki on tahdonvaltainen laki.
Siinä missä moni pienyrittäjä ei tunnista vakuutusmaksuja sekä tavaran tai palvelun myyntiä sopimuksiksi, ne täyttävät kaikki sopimuksen tunnusmerkit. Laissa on määrätty vakuutusmaksuja, jotka ovat pakollisia lähes kaikille yrittäjille. Perinteisten sopimus- tyyppien lisäksi tässä luvussa perehdytään myös lakisääteisiin vakuutusmaksuihin, joista yrittäjä on velvollinen huolehtimaan. Vaikka tässä luvussa käsitellään monia laki- sääteisiä maksuja, on syytä muistaa, että luku ei käsittele kaikkia työnantajan lakisää-
teisiä velvollisuuksia. Kuten Xxxxxx-Xxxxxxxx, Xxxxxxxx, Syvänperä ja Xxxxxxx (2017, 148) muistuttavat, työnantaja on esimerkiksi velvollinen järjestämään työntekijöilleen työterveyshuollon. Myös terveydenhoitopalvelut ovat osa yrityksen sopimustoimintaa, sillä niistä tehdään palvelusopimus palveluntuottajan ja yrityksen välille (mts.154).
3.1 Yrittäjän eläkevakuutus
Eläketurvakeskus (2017a) kertoo, että yrittäjän eläkevakuutus (YEL-vakuutus) turvaa yrittäjän toimeentulon, jos yritystoiminta päättyy työkyvyttömyyden tai ikääntymisen vuoksi. Lisäksi yrittäjän omaisilla on perhe-eläketurva yrittäjän kuoleman jälkeen.
Yrittäjän eläkelain (YEL) 2 luvun 4 §:n mukaan yrittäjän on otettava yrittäjän eläkeva- kuutus, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
1. Yrittäjä on 18–69-vuotias
2. Yrittäjä tekee työtä yrityksessä
3. Yrittäjätoiminta on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta sen jäl- keen, kun yrittäjä täytti 18 vuotta
4. Arvioitu työtulo on vähintään 7645,25 euroa vuodessa (2017)
Yrittäjän eläkelain 2 luvun 3 §:n mukaan yrittäjäksi lasketaan avoimen yhtiön yhtiömies, kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ja osakeyhtiössä johtavassa asemassa oleva henkilö, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia tai perheenjäsenten kanssa yli 50 prosenttia yhtiöstä tai äänivallasta, ja heidät on vakuutettava lain mukaan. Eläketurva- keskuksen (2017b) mukaan perheenjäsen on henkilö, joka asuu samassa taloudessa yrityksessä johtavassa asemassa työskentelevän henkilön kanssa ja on tälle sukua suoraan alenevassa tai ylenevässä polvessa. Toimeksiantoyrityksen yrittäjä kuuluu YEL-vakuutuksen piiriin, koska se täyttää yrittäjän eläkelain vakuutettavan ehdot ja hänet lasketaan yrittäjäksi lain mukaan.
YEL-vakuutus on hyvä selvittää jo ennen yritystoiminnan aloittamista, mutta siitä huo- limatta Eläketurvakeskus lähettää kirjeen kaikille yrittäjille ja yrityksille, jotka rekisteröi- tyvät verohallinnon työnantajarekisteriin tai arvonlisäverovelvollisiksi. Kirjeessä ohjeis- tetaan, miten pakolliset vakuutukset tulee hoitaa, ja sen avulla myös varmistetaan, että ne eivät unohdu yrityksen perustamiskiireessä. (Eläketurvakeskus 2017c) Lisäksi en- simmäistä kertaa yrittäjiksi ryhtyvät henkilöt saavat YEL-maksuista 22 prosenttia alen- nusta ensimmäiseltä neljältä vuodelta (YEL 9:115).
3.2 Muut lakisääteiset maksut
Työntekijän eläkelain (TyEL) 2 luvun 4 §:n mukaan YEL-vakuutuksen lisäksi yrittäjä on velvollinen järjestämään työeläkevakuutuksen myös palkkaamilleen työntekijöilleen, kun
1. Työ tehdään työsuhteessa
2. Työntekijä on 17-67-vuotias
3. Työstä maksettu palkka on vähintään 58,19 euroa kuukaudessa
Eläketurvakeskuksen (2017d) mukaan yksityisen sektorin työntekijät tulee vakuuttaa merimiehiä lukuun ottamatta TyEL:n mukaan. TyEL-maksujen suuruus riippuu työnteki- jän iästä ja niitä päivitetään vuosittain. Vuonna 2017 työntekijän maksuprosentti on 53- 62-vuotiailla 7,65 prosenttia ja muilla ikäryhmillä 6,15 prosenttia.
Sopimustyönantaja on työnantaja, jolla on jatkuvasti palveluksessaan henkilökuntaa ja jonka maksamat palkat puolen vuoden ajalta nousevat vuosittain tarkistettavaan raja- määrään. Rajamäärä vuonna 2017 on 8334 euroa. Sopimustyönantajan tulee järjestää työntekijänsä eläketurvan kuntoon erillisellä vakuutussopimuksella. Sopimustyönanta- jalla vakuutusmaksun perusteisiin vaikuttaa työnantajan maksama kokonaispalkka- summa. Sopimustyönantaja, jonka vakuuttamien työntekijöiden palkkasumma on alle 2,0445 miljoona euroa vuodessa (vuonna 2017), maksaa palkoista kiinteän prosentti- määräisen vakuutusmaksun. Harvalla pienyrittäjällä on tätä suuremmat palkat makset- tavanaan, ja vuonna 2017 maksuprosentti näille pienyrittäjille on työntekijän osuus mu- kaan lukien 25,1 (Eläketurvakeskus 2017d). Tällöin yrittäjä pidättää työntekijän iästä riippuen joko 6,15 tai 7,65 prosenttia tämän palkasta, ja tilittää sen yhdessä työnanta- jan osuuden, joka on joko 17,45 tai 18,95 prosenttia riippuen työntekijän osuudesta, kanssa valitsemalleen työeläkevakuutusyhtiölle.
Esimerkki osa-aikaisen työntekijän palkkaamisesta: 20-vuotiaan, 1000 euroa tienaavan osa-aikaisen työntekijän palkasta tulisi pidättää 61,5 euroa ja tilittää se yhdessä työn- antajan osuuden 189,5 euron kanssa työeläkevakuutusyhtiölle. Osuuksien yhteissum- maksi tulee 251 euroa, joka vastaa TyEL maksuprosenttia 25,1.
Työnantaja, jolla ei ole palveluksessaan henkilökuntaa jatkuvasti ja jonka maksamat palkat puolen vuoden ajalta jäävät alle vuosittain tarkistettavan rajamäärän, on tilapäi- nen työnantaja. Tilapäisen työnantajan ei tarvitse tehdä erillistä vakuutussopimusta.
Hän maksaa vakuutusmaksut valitsemalleen eläkeyhtiölle palkanmaksua seuraavan kuukauden 20. päivään mennessä. Tilapäinen työnantaja maksaa kiinteää TyEL- maksua. Vuonna 2017 tilapäisen työnantajan vakuutusmaksu 25,1 prosenttia työnteki- jän maksuosuus mukaan lukien, joka on täsmälleen sama kuin edellä mainittu sopi- mustyönantajan prosenttiosuus. (Eläketurvakeskus 2017d)
Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus
Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus on otettava kaikille työsuhteessa oleville työn- tekijöille ennen työsuhteen aloittamista, eikä sitä voi tehdä takautuvasti. Vakuutus on otettava sellaisesta vakuutusyhtiöstä, jolla on lain mukaan oikeus harjoittaa kyseistä vakuutustoimintaa Suomessa. Tästä määrää Työtapaturma- ja ammattitautilaki (Ty- TAL). Työnantajalla on vakuuttamisvelvollisuus, jos hän maksaa tai on sopinut maksa- vansa kalenterivuoden aikana teettämästään työstä palkkaa, palkkiota tai muuta vasti- ketta, joka maksetaan korvaukseksi työstä, yli 1200 euroa. Vakuuttamisvelvollisuuden raja on työnantaja- ja kalenterivuosikohtainen, eli kaikki kyseisen työnantajan kalenteri- vuoden aikana teettämät työt otetaan huomioon, ja työnantajan näistä maksamat tai sopimat työansiot lasketaan yhteen. (Tapaturmavakuutuskeskus 2017) Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen maksun suuruus vaihtelee 0,1-7 % välillä työn vaarallisuu- den ja toimialan mukaan (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017a). Esimerkki: 1000 euroa tienaavan työntekijän työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen suuruus vaihtelisi 1 ja 70 euron välillä.
Työntekijäin ryhmähenkivakuutus
Työntekijäin ryhmähenkivakuutus on työnantajan työntekijöilleen ottama henkivakuu- tus, jonka kustannukset työnantaja maksaa. Työntekijäin ryhmähenkivakuutus perustuu työmarkkinajärjestöjen keskinäiseen sopimukseen. Velvollisuus vakuutuksen ottami- seen koskee kaikkia työnantajia, joita sitovassa työehtosopimuksessa on tai joiden alalla voimassa olevassa yleisessä valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on ryh- mähenkivakuutusta koskevat määräykset. Vakuutettuina ovat lähes kaikki työeläkela- kien alaisessa työsuhteessa olevat työntekijät. (Työntekijäin ryhmähenkivakuutuspooli 2017a; Työntekijäin ryhmähenkivakuutuspooli 2017b) Työntekijäin ryhmähenkivakuu- tusmaksun suuruus vuonna 2017 on 0,066 % palkkasummasta (If Vahinkovakuutus
2017). Esimerkki: 1000 euroa tienaavan työntekijän puolesta työnantajan tulisi maksaa 0,66 euroa ryhmähenkivakuutusmaksuja.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu
Työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuus perustuu lakiin työttömyysetuuksien rahoituk- sesta. Työttömyysvakuutusrahasto TVR (2017a) kertoo, että työnantaja on velvollinen maksamaan työttömyysvakuutusmaksua, jos hän on maksanut kalenterivuoden aikana palkkoja yli 1200 euroa, eli velvollisuus on sama kuin työtapaturma- ja ammattitautiva- kuutusta maksettaessa. TVR:n mukaan työnantaja pidättää palkansaajan osuuden työttömyysvakuutusmaksusta jokaisen palkanmaksun yhteydessä. Työnantaja vastaa sekä palkansaajan että työnantajan maksun suorittamisesta Työttömyysvakuutusra- hastolle.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työntekijöille maksettavan palk- kasumman mukaan. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksuprosentti on 0,80 % 2 059 500 euroon asti. Tähän summaan rajoittuvat varmasti lähes kaikki suomalaiset pienyrit- täjät, etenkään kun palkkasummarajaan ei lasketa mukaan osaomistajien palkkasum- maa. Palkkasummaraja tarkistetaan vuosittain. Palkansaajan työttömyysvakuutusmak- suprosentti vuonna 2017 on 1,60 %, ja työnantaja pidättää sen palkasta palkanmaksun yhteydessä. (Työttömyysvakuutusrahasto 2017b) Esimerkki: 1000 euroa tienaavan työntekijän palkasta tulisi pidättää 16 euroa ja työnantajan maksun suuruus olisi 8 eu- roa.
Sairausvakuutusmaksu
Sairausvakuutusmaksu maksetaan Verohallinnolle yhdessä muiden oma-aloitteisten verojen kanssa. Sairausvakuutusmaksua ei tarvitse maksaa, jos työntekijä on alle 16- tai yli 68-vuotias, tai jos työntekijän tulot jäävät alle 14 000 euroon vuodessa. Käytän- nössä verottaja sisällyttää maksun valmiiksi työntekijän verokorttiin ja työnantaja huo- lehtii rahojen tilittämisestä valtiolle. Työnantaja maksaa aina työnantajan sairausvakuu- tusmaksua 16–67-vuotiaista työntekijöistä. (Suomen Palkanlaskenta 2017) Työnanta- jan sairausvakuutusmaksuvuonna 2017 maksetuista työntekijöiden bruttopalkoista on 1,08 %. Puolestaan työntekijän maksama sairausvakuutusmaksu on 1,58 %, mikäli työntekijän tulot ovat vähintään 14 000 euroa vuodessa. (Verohallinto 2017)
Esimerkki: 1000 euroa tienaavan työntekijän palkasta tulisi maksaa 10,80 euroa sai- rausvakuutusmaksua. Työntekijän ei pitäisi maksaa omaa osuuttaan, koska hänen tulonsa jäisivät alle 14 000 euron.
Taulukko 1. Esimerkkitapauksen vakuutusmaksujen aiheuttamat palkan sivukulut työn- antajalle.
Työntekijän bruttopalkka kuukaudessa | 1000,00 € |
TyEL-maksu | 189,50 € |
Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus | 10,00 € |
Työntekijäin ryhmähenkivakuutus | 0,66 € |
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu | 8,00 € |
Sairausvakuutusmaksu | 10,80 € |
Palkka sivukuluineen, yhteensä | 1218,96 € |
Taulukosta voi lukea, että tämän luvun yrittäjän lakisääteisten vakuutusmaksujen ai- heuttamat palkan sivukulut ovat 218,96 euroa, jos yrityksen työntekijä tienaisi 1000 euroa kuukaudessa. Esimerkissä on käytetty kuvitteellista yhden prosentin työtapatur- ma- ja ammattitautivakuutusmaksua, joka on maksuasteikon (0,1-7 %) lievemmästä päästä. Taulukossa ei ole huomioitu työehtosopimuksen mahdollisesti vaatimia loma- rahoja tai mitään muita tässä luvussa käsittelemättömiä maksuja. Palkan sivukulujen lisäksi työnantajan työvoimakustannuksia lisäävät muun muassa edellä mainitut työter- veyshuollon järjestämisestä aiheutuvat kulut.
Vakuutukset ovat keino hallita yrityksen vastuuriskejä (Fennia 2017). Siksi Lakisääteis- ten vakuutusmaksujen lisäksi yrittäjien on suositeltavaa tutustua erilaisiin vapaaehtoi- siin vakuutuksiin.
3.3 Työsopimus
Kuten muitakin sopimuksia tehdessä, työsopimukset tulee tehdä täsmällisesti. Hannula ja Xxxx (2004, 88) toteavat, että monet työsuhdesäädökset ovat pakottavaa oikeutta ja suurin osa työoikeuden määräyksistä suojelee työntekijää sekä velvoittaa työnantajaa näyttämään tuomioistuimessa toteen, että hän on toiminut oikein. Hietala ja muut
(2013, 811) korostavat, että jos tilanne on epäselvä, lainsäädäntö tulkitaan työntekijän eduksi.
Työsuhdetta säätelevät Suomessa muun muassa työsopimus-, työaika-, vuosiloma-, työturvallisuus- ja yhdenvertaisuuslaki, sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Asiaa mutkistaa sekin, että työehtosopimusten määräykset menevät usein näiden la- kien edelle. Koska monet näistä säännöksistä ovat pakottavaa oikeutta, työsuhteeseen liittyvistä asioista kannattaa sopia täsmällisesti. (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 88)
Työsuhteen tunnusmerkit ovat (Hietala ym. 2013, 817; Xxxxxxx & Xxxx 2004, 88):
1. Sitoutuminen henkilökohtaisesti työn tekemiseen työnantajan lukuun
2. Työnantajan työnjohtovalta eli direktio-oikeus: työnantajalla on oikeus johtaa ja valvoa työntekoa
3. Työntekijän saama palkka tai muu vastike tekemästään työstä
Työsopimuksen laatimisen jälkeinen työnantajan ja työntekijän välinen työsopimussuh- de kypsyy työsuhteeksi vasta työntekijän aloittaessa työnteon. Työn aloittamisajankoh- ta voidaan määritellä työsopimuksessa. Työsuhteen syntyminen edellyttää aina työnte- on aloittamista. Työsopimuksen ehtoja on kuitenkin noudatettava jo työsopimussuh- teessa. (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 89)
Kuten Xxxxxxx ja Xxxx (2004, 89) sekä Hietala ja muut (2013, 818) toteavat, työsopi- mus tulee aina tehdä kirjallisena mahdollisten riitatilanteiden selvittämisen vuoksi. Joil- lakin aloilla jopa työehtosopimus edellyttää, että työsopimus tehdään kirjallisena, joka on jo käytännönkin kannalta erittäin suositeltavaa. Jos sopimus on kuitenkin tehty suul- lisesti, työsopimuslain 2 luvun 4 §:n mukaan työnantajan on annettava työntekijälleen kirjallinen selvitys seuraavista seikoista:
1. Työnantajan ja työntekijän koti- ja liikepaikka
2. Työnteon alkamisajankohta
3. Määräaikaisen työsopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
4. Koeaika
5. Työntekopaikka tai selvitys niistä periaatteista, joiden mukaan työntekijä työs- kentelee eri työkohteissa
6. Työntekijän pääasialliset työtehtävät
7. Työhön sovellettava työehtosopimus
8. Palkan ja muun vastikkeen määräytymisen perusteet sekä palkanmaksukausi
9. Säännöllinen työaika
10. Vuosiloman määräytyminen
11. Irtisanomisaika tai sen määräytymisen peruste
12. Vähintään kuukauden kestävässä ulkomaantyössä työn kesto, valuutta, jossa rahapalkka maksetaan, ulkomailla suoritettavat rahalliset korvaukset ja luon- toisedut sekä työntekijän kotiuttamisen ehdot
Selvitys on annettava ensimmäiseen palkanmaksukauden päättymiseen mennessä. Kirjallinen selvitys ehdoista ei ole työsopimus, vaan myös muut suullisesti sovitut ehdot velvoittavat sekä työnantajaa että työntekijää (Hietala ym. 2013, 818).
3.3.1 Työsopimuksen voimassaolo
Työsopimus on lähtökohtaisesti voimassa toistaiseksi. Se voidaan tehdä perustellusta syystä johtuen myös määräaikaiseksi. (TSL 1:3) Tällaisia perusteltuja syitä ovat esi- merkiksi työn luonne, sijaisuus, harjoittelu, työntekijän oma pyyntö tai muu näihin rin- nastettava seikka (Hietala ym. 2013, 817). Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n lisää, että ilman perusteltua syytä työnantajan puolesta tehtyä määräaikaista sopimusta on pidet- tävä toistaiseksi voimassa olevana. Myöskään toistuvien määräaikaisten työsopimus- ten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työ- voimatarpeen pysyväksi.
3.3.2 Koeaika
Koeajan tarkoituksena on varmistaa molemmille työsopimuksen osapuolille mahdolli- suus vetäytyä työsopimuksesta, jos vaikuttaa siltä, ettei sopimuksen jatkaminen ole mielekästä toisen mielestä (Xxxxxxx & Kari 2004, 125). Työsopimuslain 1 luvun 4 §:n mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia keskenään enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta, joka alkaa työnteon aloittamishetkestä ja määräaikaisessa työsuh- teessa koeajasta, joka saa pidennyksineen olla korkeintaan puolet työsopimuksen kes- tosta, ei kuitenkaan pitempää kuin kuusi kuukautta. Koeajan aikana työsopimus voi- daan purkaa molempien osapuolten taholta. Koeaikanakaan työsopimusta ei saa kui- tenkaan purkaa syrjivillä tai muutoin tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. (TSL 1:4) Työsopimuslaista huolimatta toimeksiantajan pitää noudattaa Matkailu-, ra-
vintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevaa työehtosopimusta, joka määrää, että alan työsopimuksissa koeaika voi olla enintään neljän kuukauden mittainen ja kahdeksaa kuukautta lyhyemmissä määräaikaisissa työsuhteissa koeaika voi olla enintään puolet työsuhteen kestosta (Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja Matkailu- ja Ravintolapalve- lut MaRa ry 2017, 2).
3.3.3 Työehtosopimus
Xxxxxxx ja Xxxx (2004, 144-146) sekä Hietala ja muut (2013, 840-842) kertovat, että työnantaja- ja työntekijäliittojen keskenään sopima työehtosopimus mahdollistaa tietyis- tä työsopimus- ja työaikalain säännöksistä poikkeamisen. Työehtosopimukset ovat usein yleissitovia, jolloin myös järjestäytymättömien työnantajien on noudatettava työ- ehtosopimusta ja siinä olevia ehtoja aina, kun niiden noudattaminen takaa työntekijän kannalta edullisemman työsopimuksen.
Työehtosopimukset ovat pitkälti pakottavia työnantajaa kohtaan ja suojelevia työnteki- jöitä kohtaan. Työtaistelujen kieltämisen lisäksi työehtosopimuksissa sovitaan muun muassa palkoista ja niiden maksamisesta, työsuhde-etuuksista, työajoista, koeajasta, lomautuksista ja työsuhteen päättämisen menettelytavoista. (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 145; Hietala ym. 2013, 841)
Kuten todettua, toimeksiantajan pitää noudattaa Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevaa työehtosopimusta. Nykyinen työehtosopimus on voimassa 1.2.2017-31.1.2018. (Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja Matkailu- ja Ravintolapalve- lut MaRa ry 2017, 1)
3.3.4 Työsopimuksessa vapaasti sovittavat ehdot
Työsuhdetta säätelevät lait ovat pakottavaa oikeutta ja myös työehtosopimuksia tulee lähes aina noudattaa, eikä näin työsuhteen osapuolille jää monia vapauksia. Hietalan ja muiden (2013, 841) mukaan työsopimuslaista voidaan kuitenkin poiketa sopimalla työntekijän kanssa muun muassa
a. Työsuhteen jatkamisesta yli eroamisiän
b. Alle neljän kuukauden tai alle puolet määräaikaisen työsuhteen keston koeajas- ta
c. Palkan maksupäivästä
d. Työllistymisvapaan määrästä
e. Kilpailukieltosopimuksesta, jos sen tekemiselle on työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy
Hannulan ja Xxxxx (2004, 96) mukaan hyvä esimerkki kilpailukieltopykälän käytöstä on työantajan työntekijälleen maksama pitkäaikainen koulutus. Tällöin työnantajalle mer- kittävä investointi voisi ilman kilpailukieltosopimusta hyödyttää vain työntekijää sekä kilpailijaa. Tarpeettoman pitkä tai laaja kilpailukieltomääräys ei välttämättä sido työnte- kijää (Hannula & Xxxx 2004, 97).
3.3.5 Työsopimuksen päättyminen
Määräaikainen työsopimus päättyy ilman irtisanomista määräajan päättyessä tai sovi- tun työn valmistuessa (TSL 6:1). Työsuhde voi päättyä ilman irtisanomista ja irtisano- misaikaa myös sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana työntekijä täyttää eroamisiän, elleivät työnantaja ja työntekijä sovi työsuhteen jatkamisesta. Eroamisikä on esimerkiksi vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä 70 vuotta. (TSL 6:1a)
Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus päätetään irtisanomalla, jolloin työsuhde päät- tyy irtisanomisajan jälkeen. Työntekijä voi irtisanoutua ilman erillistä syytä, mutta työn- antajalla tulee olla työntekijästä johtuva tai taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä aiheutuva irtisanomisperuste. (Hietala ym. 2013, 819) Työsopimuslain mukaan irtisa- nomisaika voidaan sopia enintään kuudeksi kuukaudeksi. Työnantajan noudatettava irtisanomisaika voidaan sopia työntekijän irtisanomisaikaa pidemmäksi, mutta jos näin ei ole, saa työntekijä noudattaa työnantajan noudatettavaksi sovittua lyhyempää irtisa- nomisaikaa. (TSL 6:2) Työsopimuslain (TSL 6:3) mukaiset yleiset irtisanomisajat ovat:
Taulukko 2. Työnantajan noudattama irtisanomisaika työsopimuslaissa.
Työsuhteen jatkuttua | Irtisanomisaika |
Enintään yhden vuoden | 14 päivää |
Yli vuoden - enintään 4 vuotta | 1 kuukausi |
Yli 4 - enintään 8 vuotta | 2 kuukautta |
Yli 8 - enintään 12 vuotta | 4 kuukautta |
Yli 12 vuotta | 6 kuukautta |
Taulukko 3. Työntekijän noudattama irtisanomisaika työsopimuslaissa.
Työsuhteen jatkuttua | Irtisanomisaika |
Enintään 5 vuotta | 14 päivää |
Yli 5 vuotta | 1 kuukausi |
Kuten Xxxxxxx ja Xxxx (2004, 125) huomauttavat, työsopimuslain mukaisista irtisano- misajoista on usein poikettu työehtosopimuksin. Toimeksiantajan noudattamat Matkai- lu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevan työehtosopimuksen mukaiset irtisano- misajat ovat (Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry 2017, 3):
Taulukko 4. Työnantajan noudattama irtisanomisaika työehtosopimuksessa.
Työsuhteen jatkuttua | Irtisanomisaika |
Enintään 5 vuotta | 1 kuukausi |
Yli 5 - enintään 10 vuotta | 2 kuukautta |
Yli 10 - enintään 15 vuotta | 3 kuukautta |
Yli 15 vuotta | 4 kuukautta |
Taulukko 5. Työntekijän noudattama irtisanomisaika työehtosopimuksessa.
Työsuhteen jatkuttua | Irtisanomisaika |
Enintään 10 vuotta | 14 päivää |
Yli 10 vuotta | 1 kuukausi |
Taulukoista 2-5 voi lukea, että Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevan työehtosopimuksen mukaiset työnantajan noudattamat irtisanomisajat ovat työnantajal- le edullisemmat, mutta myös työntekijän noudattamat irtisanomisajat ovat työntekijälle edullisemmat.
Jos puolin tai toisin on olemassa työsopimuslain mukainen purkuperuste, voidaan työ- sopimus päättää heti (Hietala ym. 2013, 819). Tällaisina syinä voidaan pitää osapuol-
ten välisen sopimuksen tai laista johtuvien, työsuhteeseen vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että toisen osapuolen ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa (TSL 8:1).
3.3.6 Toimeksiantajalle tehty työsopimus
Toimeksiantona tehty työsopimus on tämän opinnäytetyön liite 1. Pakottavan lainsää- dännön lisäksi työsopimuksessa on noudatettu Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan pal- veluita koskevaa työehtosopimusta. Kuten todettua, työsuhde on tarkkaan säädelty, eikä työnantajalla näin ole monia vapauksia sopimusta tehdessä. Koska työsopimuslaki on pakottavaa oikeutta ja toimeksiantajan alan työehtosopimus on yleissitova, sopi- muksen sisältö on tarkasti määritelty.
3.4 Tilojen vuokrasopimus
Liiketilojen vuokrasopimus on yksi tärkeimmistä yrityksen tekemistä sopimuksista. Siksi vuokrasopimuksen solmijan on oltava selvillä sopimussuhteeseen sovellettavista sään- nöksistä. (Kauppalehti 2017) Lakia liikehuoneiston vuokrauksesta sovelletaan sopi- mukseen, jolla rakennus tai sen osa vuokrataan toiselle käytettäväksi muuhun tarkoi- tukseen kuin asumiseen (LHVL 1:1). Erkkilän, Ojalan ja Räikeen (2007, 148) mukaan lain lähtökohtana on sopimusvapaus. Esimerkiksi vuokrasuhteen kesto, vuokran määrä ja irtisanomisaika ovat vapaasti sovittavia yksityiskohtia.
Liiketilojen vuokrasopimuksessa on hyvä olla seuraavat asiat (Työ- ja elinkeinoministe- riö 2017b; Kauppalehti 2017; Hietala ym. 2013, 799; Carlsson ym. 2014, 30, 54):
1. Sopimusosapuolet ja niiden tiedot
2. Vuokrattavat tilat ja niiden käyttötarkoitus
3. Vuokra-aika sekä irtisanomisaika ja ensimmäinen mahdollinen irtisanomispäivä
4. Vuokra ja muut mahdolliset maksut, kuten vesi- ja sähkömaksut, viivästyskorko, mahdollinen vuokraennakko ja vakuus, sekä sopimussakot
5. Vuokran korottamisehdot
6. Muut ehdot, kuten kunnossapitovastuiden ja tiloihin tehtävien muutosten ehdot
7. Muut vastuunrajoitusehdot ja riitojen ratkaisumalli
8. Päiväys ja allekirjoitukset
Tilanvuokrasopimus on aina syytä tehdä kirjallisesti, sillä vuokrasopimuksen katsotaan olevan voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole tehty kirjallisesti (LHVL 1:4). Irtisanomisaika on puolestaan kolme kuukautta vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen ja yksi kuukausi vuokralaisen irtisanoessa vuokrasopimuksen, jollei muusta ole sovittu (LHVL 7:42).
3.4.1 Toimeksiantajalle tehty tilanvuokrasopimus
Yksi toimeksiantajan tarvitsemista sopimuksista on tilanvuokrasopimus, jolla sovitaan asiakkaiden yritys- ja juhlatilaisuuksien järjestämisestä toimeksiantajan omistamissa tiloissa. Toimeksiantona tehty juhlatilojen vuokrasopimus on tämän opinnäytetyön liite
2. Sopimuksessa noudatetaan lakia liikehuoneiston vuokrauksesta.
Sopimusehdoissa on käsitelty kaikki muut edellä mainitun tarkastuslistan asiat, paitsi vuokran korottamisehdot. Niitä ei koettu tarpeellisiksi, koska sopimus poikkeaa perin- teisestä liikehuoneiston vuokrasopimuksesta siinä mielessä, että se on lähtökohtaisesti yhden päivän mittainen määräaikainen sopimus. Sopimusehdoissa on myös muita eri- koisuuksia, kuten esimerkiksi vuokrauksen kohteena on vain osa rakennuksesta, ja se sulkee tiloissa olevat ammattikeittiön ja myymälätilat sopimuksen ulkopuolelle.
Sopimuksessa käytetään vakioehtoja, koska sopimus on luonteeltaan toistuva ja siinä vaihtuvat ainoastaan sopimuskumppanit. Näin toimeksiantaja säästää resurssejaan verrattuna siihen, että se laatisi yksilölliset sopimusehdot jokaiselle vuokralaiselle. Va- kioehtoja käyttäessä on tärkeää tulostaa ehdot jokaisen allekirjoitetun sopimuksen yh- teyteen. Jotta vakioehtojen käyttäminen osana sopimusta on lainmukaista ja todistetta- vaa, allekirjoitettavaan sopimukseen on lisätty pykälä, jossa viitataan vakioehtoihin ja edellytetään vuokralainen rastittamaan ruutu, jonka mukaan tämä on tutustunut ehtoi- hin ja hyväksyy ne sellaisenaan.
3.5 Myyntisopimukset
Kauppalakia sovelletaan, kun kaupan kohteena ovat irtaimet esineet, arvopaperit, saa- tavat ja muut oikeudet. Lakia ei sovelleta kiinteän omaisuuden kauppaan eikä raken- nusurakoihin tai korjauksiin. (KaupplaL 1:1-2; Xxxxxxx & Xxxx 2004, 151) Xxxxxxx ja Xxxx (2004, 152) myös huomauttavat, että kauppalakia sovelletaan vain silloin, kun mo-
lemmat sopijaosapuolista ovat suomalaisia elinkeinonharjoittajia. Laki ei kuitenkaan määrittele kaupan osapuolten asemaa suhteessa toisen osapuolen velkojiin, rahoittajiin tai aikaisempiin myyntiportaisiin. Kuten luvussa 2.3 todettiin, nämä ovat hyviä esimerk- kejä sopimusriskeistä, ja yrityksen on syytä pohtia sopimuksissa käyttämiään vastuun- rajoituslausekkeita (Carlsson ym. 2014, 30).
Myyntisopimukset voivat koskea joko tuotteiden tai palveluiden myyntiä. Usein monet myyntisopimukset koskevat todella paljon myytyjä tuotteita tai palveluja, niin kutsuttuja bulkkituotteita. Tällaisissa tapauksissa on luontevaa käyttää joko omaa alaa edustavan järjestön tai yrityksen omia vakioehtoja ilman sen yksityiskohtaisempia sopimusneuvot- teluja. (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 154; Hietala ym. 2013, 586)
Kun kyseessä on ostajan tarpeiden mukaan räätälöity tuote tai palvelu, ehdoista on hyvä sopia yksityiskohtaisemmin kuin pelkin vakioehdoin (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 154). Etenkin Xxxxxxxx ja muut (2014, 11) painottavat sopimusriskien hallintaa. Kuten Haapio ja muut (2008, 23) toteavat, toimituksen viivästymisestä tai virheellisyydestä aiheutuvis- ta seuraamuksista tulee aina sopia. Viivästyksen varalta osapuolet sopivat viivästyssa- kosta, joka etenkin ostajan kannalta on todella tärkeä. Virhetilanteiden varalta sovitaan puolestaan yleensä, että myyjä joko korjaa virheellisen tavaran tai toimittaa tilalle uu- den. Etenkin myyjän on syytä kiinnittää huomiota viivästysten ja virheellisyyksien seu- raamuksiin sekä pyrkiä sopimaan vastuunrajoituksista ja luetella omat velvollisuudet tyhjentävästi. (Haapio ym. 2008, 26) Välilliset vahingot kannattaa rajata pois korvaus- velvollisuuden piiristä sekä sopia euromääräisistä ylärajoista vahingonkorvauksille ja sopimussakoille, sillä muuten ne voivat käydä yritykselle kalliiksi (Carlsson ym. 2014, 30).
Xxxxxxx ja Xxxx (2004, 154) puolestaan pohtivat toimeksiantosopimuksia, joiden avulla sovitaan asiantuntija-, konsultointi- ja tilintarkastuspalveluista. Toimeksiantosopimukset ovat usein monimutkaisia, sillä vaikka niiden avulla sovitaan palvelun keskeiset ehdot ja hinnat, palveluntarjoajan virhettä on usein vaikea osoittaa, jos tämä on suorittanut sovitut toimenpiteet. Heidän vastuu toimittamistaan palveluista rajoittuu usein suoriin vahinkoihin, jota palvelua tarjottaessa aiheutuu. Siinä missä tämä on hyvä asia myyjän kannalta, ostaja usein toivoisi sopimuksen olevan itselleen suotuisampi.
Lakitoimisto Fondia (2017) sekä Hietala ja muut (2013, 586) tiivistävät myyntisopimus- ten tärkeimmät kohdat seuraavasti:
1. Sopijapuolet, y-tunnukset ja yhteystiedot
2. Myytävä tavara tai palvelu, sekä sen laatu ja määrä
3. Toimitusaika ja -paikka
4. Hinta ja maksuehdot
5. Omistusoikeuden siirtyminen
6. Mahdolliset takuuehdot
7. Viivästyksen ja virheen seuraamukset
8. Vastuunrajoitukset
9. Riitojen ratkaisu ja siinä sovellettava laki
10. Päiväys ja allekirjoitukset
Hannulan ja Xxxxx (2004, 152) sekä Xxxxxxxx ja muiden (2013, 586) mukaan monet sopivat myyntisopimuksessa edellä mainittujen ehtojen lisäksi kauppalain säännösten sivuuttamisesta, sillä sen katsotaan usein suosivan ostajaa ja olevan myyjän kannalta ankara. Sivuuttamisen mahdollistaa sopimusvapaus, ja kauppalain 3 §:n mukaan lain säännöksiä ei sovelleta, mikäli sopimuksesta, sopijapuolten omaksumasta käytännöstä taikka kauppatavasta tai muusta sopijapuolia sitovasta johtuu muuta.
3.6 Kuluttajasopimukset
Hannulan ja Xxxxx (2004, 155) sekä Hietalan ja muiden (2013, 671) mukaan kuluttaja- sopimuksen osapuolina ovat elinkeinonharjoittaja eli yritys ja kuluttaja. Kuluttajaa suo- jaavat säädökset ovat usein pakottavia, josta ei voida poiketa sopimuksella muutoin kuin kuluttajan eduksi. Kuluttajansuojasäädöksiä on useissa laeissa, mutta niistä kes- keisin on kuluttajansuojalaki. Esimerkiksi irtaimiin esineisiin kohdistuvat sopimusehdot, jotka poikkeavat kuluttajansuojalain säännöksistä asiakkaan vahingoksi, ovat usein mitättömiä (KSL 8:1).
Kuluttajansuojalaki säätelee muun muassa markkinointia, sopimusehtoja, sopimusten sovittelua ja tulkintaa, etämyyntiä esimerkiksi internetin välityksellä sekä irtaimen esi- neen kauppaa (Hietala ym. 2013, 672). Esimerkiksi markkinoinnin on oltava totuuden- mukaista sekä tarjouksen sisältö ja arvo, kesto ja hyväksymistä koskevat ehdot ovat ilmoitettava selkeästi (KSL 2:6, 12). Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan sopi- musehtojen on oltava kohtuullisia ja 4 luvun 1 §:n mukaan kohtuuttomia ehtoja voidaan sovitella tai jättää kokonaan huomioimatta. Jos taas sopimuksen ehto on laadittu etukä- teen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syn- tyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi (KSL 4:2).
Kuluttajansuojalaki säätelee myös tavaran virhettä ja takuuta. Sen tulkinnan mukaan jos 6 kuukauden sisällä tavaran luovutuksesta havaitaan virhe, oletetaan sen olleen tavarassa jo luovutushetkellä, jollei myyjä voi osoittaa toisin. Tämä kuuden kuukauden sääntö koskee sekä uutta, että tietyin ehdoin myös käytettyä tavaraa. Jos ostaja aikoo vedota virheeseen, se on tehtävä kahden kuukauden kuluessa sen havaitsemisesta. Jos yritys haluaa virhevastuun lisäksi tarjota takuuta, sen on oltava tätä laajempi ja tarjottava kuluttajalle lisäarvoa. Takuutiedot eivät saa olla epämääräisiä eli niiden on sisällettävä tarkat tiedot takuun sisällöstä. Mikäli tuotteen virhettä ei voida korjata ja se on vähäistä suurempi, kuluttaja voi aina purkaa kaupan. (Hietala ym. 2013, 673) Tiu- koista säädöksistä huolimatta kuluttajakaan ei voi palauttaa virheetöntä tavaraa ja saa- da rahojaan takaisin ilman myyjän suostumusta. Jos näin kuitenkin tapahtuu, silloin myyjällä on oikeus vaatia vahingonkorvauksia eli kaupan purkurahaa. Tämä pätee myös tilanteeseen, jossa tavaraa ei ole vielä toimitettu ja tilaus peruutetaan. (Hietala ym. 2013, 605)
Jos yrityksen tekemä sopimus on kuluttajansuojalain vastainen, kuluttajalla on mahdol- lisuus hakea oikeuksiaan oikeusteitse. Kuluttajan tukena ovat kuluttajaneuvojat sekä kuluttajansuojavirasto (Xxxxxxx & Xxxx 2004, 155). Kuluttajavirasto auttaa myös yrittä- jiä. Esimerkiksi markkinointia harkitessaan se voi kysyä kuluttajaviraston kantaa asi- aan. Lausunto ei kuitenkaan sido virastoa. (Hietala ym. 2013, 673)
Koska kuluttajasopimukset ovat tarkoin säädeltyjä ja kuluttajan oikeudet yrittäjään ver- rattuna ovat todella hyvät, tulee niitä laatiessa olla erityisen huolellinen. Jo tavaran tai palvelun ostaminen merkitsee oikeudellisesti sopimuksen tekemistä, mutta yksityiskoh- tainen kirjallinen sopimus on hyvä laatia merkittäviä kauppoja tehdessä, koska se on molempien sopijapuolten oikeusturvan kannalta tärkeää. (Hietala ym. 2013, 604)
3.7 Muut toimeksiantajalle tehdyt sopimukset
Muut toimeksiantajalle tehdyt sopimukset ovat teoreettisia sopimustarjouksia, jotka muuttuvat osapuolia sitovaksi sopimukseksi, kun tarjoukseen on annettu hyväksyvä vastaus. Sopimuspohjat ovat ruoan myyntisopimuksia, ja toimeksiantajan pyynnöstä sopimustarjoukset ovat sisällöltään mahdollisimman tiiviitä ja yksinkertaisia. Yksilölliset sopimustarjoukset tehdään toimeksiantajan saamien tarjouspyyntöjen pohjalta, joten sopimuspohjissa ei ole määritelty vielä myytäviä tuotteita, niiden laatua tai määrää. Sopimusten vakioehdot ovat selkeästi esillä sopimuksissa.
Ensimmäinen sopimuksista on sopimus ruokapalveluista. Sopimuksen pääasiallinen tavoite on sopia asiakkaiden toiveiden mukaisen tilaisuuden järjestämisestä toimeksi- antajan toimesta. Tarjouksen voimassaoloaika on rajoitettu erityisesti siitä syystä, että toimeksiantaja välttyy päällekkäisten tilaisuuksien varaamiselta. Mikäli voimassaoloai- kaa ei olisi sopimuksessa, tarjous olisi voimassa kohtuullisen ajan, joka on hyvin epä- määräinen ilmaisu ja mahdollinen sopimusriitojen aiheuttaja. On siis tärkeää muistaa yksilöidä tarjouksen voimassaoloaika jokaiseen tarjoukseen erikseen. Veloituksen osal- ta asiakasta huomautetaan, että annosten lukumäärien kasvaessa tarjouksessa esite- tyt arvioidut erät veloitetaan toteutuneiden määrien mukaan. Kuten tilanvuokrasopi- muksessakin, peruutusehdot ja tarjouksen sisältö ovat eriteltyinä sopimusehdoissa selvyyden vuoksi. Sopimus ruokapalveluista on tämän opinnäytetyön liite 3.
Toinen sopimuksista on tarjous ruoan noutotilauksesta. Ruokaa noudettaessa tilaukset ovat usein pienempiä, ja sopimus on pyritty laatimaan hyvin kuluttajaystävälliseksi. Maksu- ja peruutusehtojen lisäksi sopimukseen on otettu ehto noutamatta jäädyistä tuotteista, mikä on varteenotettava sopimusriski sopimuksen luonne huomioon ottaen. Noutotilauksista sovitaan usein myös kasvotusten, jolloin sopimus tulee allekirjoittaa kirjallisen hyväksymisen sijasta. Sopimus ruoan noutotilauksesta on tämän opinnäyte- työn liite 4.
3.8 Yleisiä sopimuslausekkeita
Tähän mennessä on käsitelty lähinnä mitkä lait sääntelevät sopimuksia ja kerrattu mitä sopimusten olisi hyvä sisältää. Pelkistettynä sopimuksen tulisi aina sisältää vähintään seuraavat asiat (Salmi 2013):
1. Sopijapuolet sekä yhteystiedot
2. Sopimuksen tarkoitus. Tarkoituksen merkitys ja selkeä esitys korostuvat yleen- sä sitä enemmän mitä hankalammista sopimusehdoista on kyse
3. Sopimuksen soveltamisala, jossa määritellään mitä asioita sopimus koskee ja rajataan mahdollisesti sopimuksen ulkopuolelle jäävät asiat ja alueet
4. Varsinaiset sopimusehdot eli osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien määrit- tely
5. Sopimuksen voimassaoloaika ja sen päättymistä koskevat ehdot
6. Riitojen ratkaisu ja siinä sovellettava laki
7. Päiväys ja allekirjoitukset
Tässä luvussa annetaan käytännöllisiä esimerkkejä yleisistä sopimuslausekkeista, joita voidaan käyttää sopimusten ehtoina. Esimerkkejä sopimuslausekkeista voi myös kat- soa toimeksiantajalle tehdyistä sopimuksista, jotka ovat tämän opinnäytetyön liitteinä.
Xxxxxxxx ja Xxxxx (2004, 97) esimerkki luvussa 3.3.4 mainitusta kilpailukieltoehdosta:
”Työntekijällä ei työsopimuksen voimassa ollessa, eikä kuuden kuukauden aikana työ- sopimuksen päättymisestä lukien ole oikeutta ilman työnantajan suostumusta astua työnantajan kanssa kilpailevan yhteisön palvelukseen eikä ryhtyä muutoin harjoitta- maan työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa.
Mikäli työntekijä rikkoo tätä kilpailukieltoa, sitoutuu hän korvaamaan työnantajalle kaikki aiheutuneet vahingot ja menetykset, kuitenkin vähintään kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Kilpailukieltoa ei sovelleta, jos työnantaja irtisanoo työsuhteen päättymään muista kuin työntekijästä johtuvista syistä.”
Hietala ja muut (2013, 45-46) antavat seuraavia esimerkkejä sopimuksen irtisanomi- sesta ja purkamisesta. Purkulausekkeeseen on otettu mukaan kappaleessa 2.6 mainit- tu varoitus purkamisen käyttämisestä.
”Tämä sopimus on irtisanottavissa 4 kuukauden irtisanomisajalla kirjallisen irtisanomis- ilmoituksen lähettämisestä”
”Sopimus on irtisanottavissa 1 vuoden jälkeen allekirjoittamisesta 3 kuukauden irtisa- nomisajalla kirjallisen irtisanomisilmoituksen lähettämisestä.”
”Tämä sopimus on voimassa 1 kalenterivuoden kerrallaan ja irtisanottavissa ilmoitta- malla siitä kirjallisesti vähintään 3kk ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä.”
”Sopimus voidaan toisen osapuolen toimesta purkaa päättymään välittömästi, mikäli toinen osapuoli rikkoo sopimusta olennaisesti eikä korjaa rikkomista 2 viikon kuluessa kirjallisen purkuvaroituksen saamisesta. Purkuvaroituksen on sisällettävä purku-uhka ja syy purkamiselle. Mikäli sama sopimusrikkomus toistuu myöhemmin, purkuvaroitusta ei tarvitse lähettää. Mikäli on ilmeistä, ettei toinen osapuoli pysty korjaamaan sopimusrik- komusta, voidaan purku suorittaa ilman purkuvaroitusta välittömästi.”
Carlsson ja muut (2014) puolestaan antavat esimerkkilausekkeita sopimusriskejä aja- tellen:
”Osapuolilla ei ole vastuuta välillisistä vahingoista. Osapuolten enimmäisvastuu sopi- muksen perusteella on 5000 euroa.” (mts.30)
”Mikäli A rikkoo tämän sopimuksen kohtaa X, on hän velvollinen suorittamaan B:lle sopimusrikkomuksesta sopimussakkona yhteensä 5000 euroa.” (mts. 36)
”Tähän sopimukseen sovelletaan Suomen lakia lukuun ottamatta kauppalakia.” (mts. 46)
Sopimusriitoja voidaan ratkaista muun muassa välimiesmenettelyllä tai käräjäoikeu- dessa. Esimerkkilausekkeet kummastakin voivat olla seuraavanlaiset:
”Tässä sopimuksesta aiheutuvat riidat ratkaistaan Varsinais-Suomen käräjäoikeudes- sa.” (Carlsson ym. 2014, 47)
”Sopimusta koskevat asiat ratkaistaan ensisijaisesti keskinäisin neuvotteluin. Mikäli kiistakysymys ei ratkea neuvotteluin, erimielisyydet jätetään ratkaistavaksi 1-jäseniselle välimiesoikeudelle, joka asetetaan Keskuskauppakamarin välimiesmenettelyä koske- vien sääntöjen mukaisesti.” (Hietala ym. 2013, 47)
4 LOPUKSI
Opinnäytetyöllä oli kaksi tärkeää tavoitetta. Ensimmäinen tavoite oli laatia juridisesti pätevät ja toimeksiantoyrityksen vaatimukset täyttävät sopimukset. Toinen tavoite oli koota tietoa sopimusoikeudesta ja -toiminnasta sekä sopimusten laatimisesta niin, että muutkin pienyritykset voivat hyödyntää tätä opinnäytetyötä sopimusoppaana.
Sopimukset laadittiin yhteistyössä toimeksiantajan kanssa syksyn 2017 aikana. Pro- sessi alkoi henkilökohtaisella tapaamisella, jonka aikana keskustelimme yritystoimin- nan luonteesta ja tarpeista. Pian huomasimme, että sopimusten tekeminen yritykselle on tärkeä, tarpeellinen ja oikea-aikainen tehtävä suhteessa yritystoiminnan aloittamis- ajankohtaan. Tapaamisessa sovimme, että toimeksiantaja tiivistää kaikki sopimustar- peensa ja tekee niistä yhteenvedon. Suunnitteluvaiheen jälkeen tein yhteenvedon poh- jalta luonnokset kaikista sopimuspohjista, jonka jälkeen oli uuden tapaamisen vuoro. Tapaamisen aikana keskustelimme sopimusehdoista, sopimusten ulkoasusta ja muista kehitysideoista. Tämän jälkeen muokkasin sopimuksia ja esitin ne toimeksiantajalle uudelleen. Uuden kehityskeskustelun jälkeen laadin sopimukset lopulliseen muotoon- sa. Prosessin viimeinen vaihe toteutuu vasta tämän opinnäytetyön valmistumisen jäl- keen tammikuussa 2018, kun toimeksiantaja aloittaa yritystoimintansa. Vaikka luonti- vaiheessa on pyritty mahdollisimman yksityiskohtaisiin ja tarkkoihin sopimuksiin, niiden käyttöönoton jälkeen on hyvä tarkastella sopimusten käytännöllisyyttä ja tarvittaessa tehdä niihin muutoksia.
Toimeksiantajan on jatkossa tärkeää kehittää itselleen vakiintuneet sopimuskäytännöt ja syventää kaikkien näihin käytäntöihin osallistuvien henkilöiden sopimusoikeudellista osaamista. Kuten todettua, laadukkaat sopimukset suojaavat yritystä ja määrittelevät sen toimintoja. On tärkeää tuntea sopimuksissa sovellettavat lait ja valmistautua sopi- musneuvotteluihin huolella. Jo olemassa olevia sopimuksia tulisi tarkastella tasaisin väliajoin ja tarvittaessa tehdä niihin muutoksia. Sopimusasioissa ei voi koskaan huoleh- tia liikaa riskienhallinnasta, kuten mahdollisista virhetilanteista, vahingonkorvauksista, vastuukysymyksistä ja riitojen ratkaisuista.
Toimeksiantaja oli tyytyväinen laadittuihin sopimuksiin ja ne ovat juridisesti päteviä. Lisäksi toimeksiantaja kokee saaneensa valmiuksia menestyvän yritystoiminnan vaati- maan laadukkaaseen sopimustenhallintaan. Opinnäytetyö on kattava perehdytys sopi- musoikeuden perusteisiin ja yritystoiminnassa tarvittaviin erilaisiin sopimuksiin. Uskon
työn tuovan lisäarvoa myös sellaisille pienyrittäjille ja aiheesta kiinnostuneille, joilla on aikaisempaa kokemusta ja tietopohjaa sopimustoiminnasta. Alan kirjallisuus, lainsää- däntö ja sähköiset lähteet ovat erittäin runsaslukuisia, joten sopimustoiminnasta ja oman osaamisen syventämisestä kiinnostuneelle lukijalle on tarjolla erittäin paljon ma- teriaalia.
LÄHTEET
Xxxxxxxx, X.; Xxxxxxxxx, X.; Xxxxxx, X.; Xxxxx, X.; Xxxxxxxxx, X.; Xxxxxxxxx-Xxxx, X.; Xxxxxxxx, X.; Xxxxxxxx, X. & xxx Xxxxxxxxxxx, U. 2014. Sopimusriskit. Helsinki: Sanoma Pro.
Eläketurvakeskus 2017a. Yrittäjän eläketurva > Yleistä. Viitattu 10.11.2017 xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx-xxxxxxxxxx/#xxxxx
Eläketurvakeskus 2017b. Yrittäjän eläketurva > Milloin tarvitsen YEL-eläkevakuutuksen? Viitattu 10.11.2017 xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx-xxxxxxxxxx/xxxxxxx-xxxxxxxxx-xxx-xxxxxxxxxxx/#xxxxx
Eläketurvakeskus 2017c. Yrittäjän eläketurva > Yrittäjän vakuuttamista valvotaan. Viitattu 10.11.2017 xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx-xxxxxxxxxx/xxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxx/#xxxxx
Eläketurvakeskus 2017d. Työnantaja tilittää työeläkemaksut. Viitattu 10.11.2017 xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxx/#xxxxx
Xxxxxxx, X.; Xxxxx, X. & Räike, P. 2007. Juridiset asiakirjamallit. Helsinki: Edita.
Fennia 2017. Vastuuriskit. Viitattu 22.11.2017 xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxx/xxxxx- vahingoilta/vastuu--ja-sopimusriskien-hallinta/vastuuriskit/
Xxxxxx, X. & Xxxxxxxx, X. 2014. Yritysten sopimus- ja vastuuketjut - Sopimusten hallinta käy- tännössä. 2. painos. Tallinna: AS Pakett.
Xxxxxx, X. 2002. Jäikö jotain sopimatta? Teoksessa Pohjonen, S. (toim.) Ennakoiva sopiminen
- Liiketoimien suunnittelu, toteuttaminen ja riskien hallinta. Vantaa: WSOY Lakitieto.
Xxxxxx, X.; Xxxxxxxx, X.; Xxxxxxxx, X. & Xxxxxx, X. 2008. Sovitaan näin - päätä omat pelisään- tösi. Helsinki: Lexpert Oy.
Xxxxxxx, X. & Xxxx, X. 2004. Yrityksen käytännön lakiasiat. Porvoo: WSOY.
Xxxxxxx, X.; Järvensivu, P.; Xxxxxxxx, X. & Kyläkallio, X. 2013. Yrityksen asiakirja- ja sopi- musopas. Helsinki: Talentum.
If Vahinkovakuutus 2017. Ryhmähenkivakuutus. Viitattu 30.11.2017
xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxx nkivakuutus2
Kauppalaki 355/1987. Annettu Helsingissä 27.3.1987. Saatavilla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000
Kauppalehti 2017. Toimitilat. Vuokrasopimuksen sudenkuopat. Viitattu 3.12.2017
xxxxx://xxxxxxxxxx.xxxxxxxxxxx.xx/Xxxxxxxxx/xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx
Kouhia-Kuusisto, K.; Xxxxxxxx, X.; Xxxxxxxxx, O. & Xxxxxxx, X. 2017. Palkkavuosi. Helsinki: Edita.
Kuluttajansuojalaki 38/1978. Annettu Helsingissä 1.9.1978. Saatavilla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxx/0000/00000000
Laki liikehuoneiston vuokrauksesta 482/1995. Annettu Helsingissä 1.5.1995. Saatavilla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxx/0000/00000000
Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 555/1998. Annettu Helsingissä 24.7.1998. Saatavilla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0
Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929. Annettu Helsingissä 1.7.1929. Saatavil- la xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0
Lakitoimisto Fondia. Virtuaalilakimies 2017. Myyntisopimuksen tärkeimmät ehdot. Viitattu 22.11.2017
https://xxxxxxxxxxxxx.xxxxxxxxxxx.xxx/Sivut/Myyntisopimuksen%20t%C3%A4rkeimm%C3%A4t% 20ehdot.aspx?url=xxxxx://xxxxxxxxxxxxx.xxxxxxxxxxx.xxx:000/Xxxxx/Xxxxxx%X0%X0%00xxxxxxxxxx muksista.aspx
Osakeyhtiölaki 624/2006. Annettu Helsingissä 1.9.2006. Saatavilla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry & Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry. 2017. Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskeva työehtosopimus. Lönnberg.
Xxxxxxxx, X. (toim.) 2002. Ennakoiva sopiminen - Liiketoimien suunnittelu, toteuttaminen ja riskien hallinta. Vantaa: WSOY Lakitieto.
Xxxxxxxxxxx, X. 2005. Sopimusoikeuden perusteet. Helsinki: Talentum.
Xxxxx, X. 2013. Sopimusoikeus. Suomen Asianajajaliitto 28.11.2013. Viitattu 10.12.2017. xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx_xxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxx
Suomen Palkanlaskenta Oy 2017. Sairausvakuutusmaksu (Sotu-maksu). Viitattu 6.12.2017 xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/Xxx/Xxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Suomen Yrittäjät 2017. Yrittäjyys Suomessa 17.2.2017. Viitattu 6.12.2017 xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/xxxxxx-xxxxxxxxx/xxxxxxxxxx-xxxxxxxx-000000
Tapaturmavakuutuskeskus 2017. Vakuuttamisvelvollisuus. Viitattu 10.11.2017
xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx/
Työ- ja elinkeinoministeriö 2017a. Yritys-Suomi. Työnantajan lakisääteiset vakuutukset. Viitattu 30.11.2017 xxxxx://xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxx0
Työ- ja elinkeinoministeriö 2017b. Yritys-Suomi. Liikehuoneiston vuokrasopimus. Viitattu 3.12.2107 xxxxx://xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx
Työntekijäin ryhmähenkivakuutuspooli 2017a. Turvaa työntekijöille ja omaisille. Viitattu 22.11.2017 xxxx://xxx.xxxx.xx/
Työntekijäin ryhmähenkivakuutuspooli 2017b. Työntekijäin ryhmähenkivakuutus (TRHV). Viitat- tu 22.11.2017 xxxx://xxx.xxxx.xx/xx/xxxxxxxxxxxxxx/
Työntekijän eläkelaki 395/2006. Annettu Helsingissä 1.1.2007. Saatavilla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000
Työsopimuslaki 55/2001. Annettu Helsingissä 1.6.2001. Saatavillla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000?xxxxxx%0Xxxxx%0Xxxxxx&xxxxxx%0Xxxxx
%5D=ty%C3%B6sopimuslaki
Työtapaturma- ja ammattitautilaki 459/2015. Annettu Helsingissä 24.4.2015. Saatavilla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0
Työttömyysvakuutusrahasto 2017a. Työttömyysvakuutusmaksut. Viitattu 11.11.2017
xxxxx://xxx.xx/xx/xxxxxxxxxxx/xxxxxx-xxx-xxxxxxx0/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx0/
Työttömyysvakuutusrahasto 2017b. Maksuprosentit ja eräpäivät vuonna 2017. Viitattu 11.11.2017 xxxxx://xxx.xx/xx/xxxxxxxxxxx/xxxxxx-xxx-xxxxxxx0/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx0/xxxxx- tyottomyysvakuutusmaksut-maksetaan/maksuprosentit-ja-erapaivat-2016/
Verohallinto 2017. Työnantajan ja työntekijän eläke- ja vakuutusmaksuprosentit 2017. Viitattu 6.12.2017 xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxx-
verohallinnos- ta/verohallinnon_esittely/uutiset/uutiset/2016/tyonantajan_ja_tyontekijan_elake_ja_vak/
Yrittäjän eläkelaki 1272/2006. Annettu Helsingissä 22.12.2006. Saatavilla xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0